1

Kapitaali4/10

2

KTTO suuntaa keväällä itään. Lue Pietarin-kävijän vinkit!

Suuri maa on Valiolle suuri pala haukattavaksi

Provokaattori: Venäjä ei ole suurvalta Fuksisyksyn vauhtia ja hurmaa

3 Pääkirjoitus 4 Puheenjohtajan palsta 5 Opintosihteerin palsta 6 Vieraskynä 7 Uutisbarometri 8 Kvartaalikatsastus 9 Valion Venäjän vienti

12 Topin matkassa Pietarissa 16 Tyhjät Nobelit 20 Provokaattori 23 Kielipolitiikkaa 22 Mitä vapaus maksaa 24 Banker in Deutschland 27Radio Jerevan 28 Fuksin syksy 30 Eero avautuu 32 Edaripalsta 33 Puuhanurkka

s. 12s. 18

s. 20 s. 28

s. 9

3

Suomen johtohahmoihin kuuluvien poliitikkojen suusta on kurnahta-nut viime aikoina jos jonkinmoisia sammakoita. Alkusyksystä valtio-varainministeri Jyrki Katainen jyrisi, että Venäjä ei enää nykyään ole taloudellinen suurvalta. Kataisen lipsahdusta paikkailtiin myöhemmin vetoamalla vanhentuneeseen tietoon. Sitä se todellakin oli: valtiova-rainministeri vertasi Venäjän taloutta Hollantiin. Todellisuudessa näin oli 90-luvun puolivälissä, nykyään parempia vertailukohtia taitavat olla vaikkapa Intia ja Espanja. Kapitaalin oma Provokaattori tosin löytää paljon tukea Kataisen sanoille – kannattaa tutustua.

Moni muistaa vielä myös puolustusministeri Jyri Häkämiehen puheen, jossa tämä listasi Suomen kolmeksi suurimmaksi turvallisuushaasteeksi Venäjän, Venäjän ja Venäjän. Häkämiehen sanojen tulkinnanvaraisuus nosti monta arvostelijaa barrikadeille. Vaikka puolustusministerin puheissa oli varmasti jotain perää, sanavalinnoissa olisi eittämättä voinut olla hieman varovaisempi.

Lienee sanomattakin selvää, että venäläiset itse ovat tuskin olleet suoma-laispäättäjien sanomisista kovin mielissään. Itänaapurista onkin kajahta-nut pientä vastaärhentelyä, mutta suuremmilta selkkauksilta on kaikeksi onneksi vältytty.

Ajat ovat kai muuttuneet, sillä edellinen itänaapurimme ei olisi taatusti katsonut valtionjohdon kömpelöitä sanavalintoja tai vanhentunutta tietämystä sormien lävitse, vaan idän karhu olisi käynyt tavalla tai avutto-man Suomi-neidon kimppuun. Neuvostoaikana pienetkään sammakot eivät olleet kovin lystikkäitä.

Voi toki olla, että kyseenalaiset lausunnot olisivat itsesuojelusyistä suodattuneet pois uutisista vielä parikym-mentä vuotta sitten. Nykyään repäisevät otsikot valtiomiesten kiusallisista lipsautuksista kuitenkin myyvät hyvin – leipää medialle ja sirkushuveja kansalle.

Presidentti Halonen vieraili vähän aikaa sitten Venäjällä, ja kehui Suomi-Venäjä-suhteiden olevan parhaalla tolalla pitkiin aikoihin. Samaa hehkutti myös Alexander Stubb blogissaan. Stubbin mukaan Suomen ja Venäjän suhteessa on ohitettu nuoruuden kiihkeys ja keski-iän kriisit ja nyt eletään hyvää aikaa. Sammakot kannattaa siis pitää kurissa, jos halutaan jatkaa samaa rataa.

Pääkirjoitus

Päätoimittaja: Jaakko Meriläinen

Sisältö: Olli Hyytiäinen, Julia Müller, Provokaattori, Urho F. Lehmäpoika, Topi Hulkkonen, Nina Ahola,Mira Hoffström, Jani Valtonen, Samuli Harala, Ilari Määttä, Jaakko Meriläinen, EeroHaapalehto, Paul Stenbäck, Aino Kalmbach, Antti Ojala.

Taitto: Juhana Pihlajamaa

Julkaisija: KTTO ry

Paino: Picaset oy , Helsinki Painosmäärä: 100

Sammakkoja

Jaakko Meriläinenpäätoimittaja 4/10

Kapitaali 4/10

verkossa:

KTTO.fi

4

Puheenjohtajan palsta

Vuosi lähestyy jo loppuaan. Vuosi 2010 on ollut aivan mahtava. Tämä vuoden viimeinen järjestölehtemme osoittaa, että Kapitaali on taas takavuosien loistos-saan. Tähän viimeiseen päätimme panostaa myös ra-hallisesti vähän enemmän, värillisen keskiaukeaman verran!

Syksy on mennyt huimaa vauhtia. Minkäänlaista loppuväsymystä ei hallituksesta ole huomannut, ja vuosijuhlat saatiin hoidettua suurella menestyksellä. Toki juhlien järjestäminen vie aikaa ja energiaa, eikä kiitoksia aivan joka suunnalta aina satele. Pitää kui-tenkin osata nauttia niistä pienistä kiitoksista, joita järjestäjätkin välillä kuulevat. Aina voi tietenkin teh-dä asioita paremmin, joten rakentavaa palautetta ote-taan myös mieluusti vastaan.

KTTO:n hallituksen vielä toistaiseksi vallassa ole-vana puheenjohtajana on helppoa kiittää tämän het-kistä hallitustaan, sekä muiden valtsikan järjestöjen tämän hetkisiä hallituksia. KTTO on onnistunut tavoitteessaan parantaa suhteita muihin järjestöihin. Myös suhteita oppiaineeseen ollaan pidetty yllä, ja tällä hetkellä onkin meneillään erittäin mielenkiin-toisia opintoasioita, joiden käsittelyyn hallitus saa osallistua.

Tänä vuonna on tiedossa vielä uuden hallituksen va-linta, sekä legendaaristakin legendaarisemmat fuksi-en järjestämät (juntti)pikkujoulut. Toki myös muiden järjestöjen pikkujouluja löytyy lähes joka päivälle! Allekirjoittaneen tavoitteena on kiertää yhteensä ai-nakin 10 järjestön pikkujoulut! Tulkaa ihmeessä ker-tomaan, jos pystytte vielä parempaan.

Puheenjohtajattarenne kiittää siis isosti tästä vuodesta ja alkaa itse valmistautua jo seuraavaan! Hieman hir-vittää ajatella miten paljon aikaa onkaan ensi vuonna käytettävänä. Tosin eihän sitä ikinä tiedä mitä keksii tilalle.

Onnea uuteen vuoteen kaikille, erityisesti KTTO:n tulevalle hallitukselle!

<3 Nina

5

Opintosihteerin palsta

Loma lähestyy, mutta vielä pitäisi jaksaa puristaa ne viimeiset tentit. Vaikka maa peittyy lumeen ja olisi jo kiva suunnata ajatukset jouluun ja lomaan, niin vielä on löydettävä se viimeinen energia niiden tenttikirjojen lukemiseen. Syksyyn on mahtunut paljon tapahtumaa ja itse kullekkin rentoutuminen jouluruokien ja per-heen parissa tekee enemmän kuin hyvää.

Syksy ja kulunut vuosi on antanut minulle paljon. Jätänkin tehtäväni opintosihteerinä haikeana mutta tyytyväisenä. Paljon saatiin aikaan, mutta paljon on vielä kehitettävää. Alkukevät on seuraajalleni ja koko hallitukselle työntäyteistä aikaa. Tutkintovaatimukset uudistuvat, mikä tarkoittaa muutoksia pakollisten kurs-sien määrään, rakenteeseen ja suoritusjärjestykseen. Valmistelutyö tulee tehdä yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Tavoitteena on rakenteiden yksinkertaistami-nen ja opintojen järjestäminen kurssimaisesti (meillä näin on jo kylläkin tehty). Tutkintovaatimuksissa tulee myös kuvata nykyistä tarkemmin eri opintovaiheiden osaamistavoitteet. Suorituskokonaisuudet tulee suun-nitella riittävän laajoiksi ja suositeltava opintojakson minimilaajuus on 5 opintopistettä.

Tutkintorakenneuudistuksen tärkeimmät uudistus- ja muutosehdotukset koskevat KA1-kurssia, tilastotieteen opintoja sekä kurssien suoritusjärjestystä. Kansanta-loustieteen perusteiden kurssi on herättänyt paljon keskustelua hallituksen sisällä ja myös Econ käytävillä. Kurssista on tulossa taas pakollinen. Tämä on var-masti hyvä asia, mutta nykyisellään kurssin sisältö ei palvele sekä pää- että sivuaineopiskelijoita. Palautetta tästä onkin annettu oppiaineen johdolle ja meitä on myös toivottavasti kuunneltu. Vielä kuitenkin otan mielelläni vastaan ehdotuksia siitä, miten kurssia voisi kehittää ja miten siitä saisi mielekkään aloituksen uusille opiskelijoille.

Kandidaattiopintoihin on myös tulossa uusi pakollinen yhteiskuntahistorian tarjoama opintojakso Globaali ta-lous. Pakolliset sivuaineopinnot olisivat entiset eli mate-

matiikasta ja tilastotieteestä suoritetaan molemmista 25 opintopisteen laajuiset perusopinnot. Tilastotieteessä tosin luovuttaisiin kokonaan B-vaihtoehdosta, eli niin sanottujen ”naisten ja lasten tilastojen” suorittaminen osana kandidaattiopintoja ei olisi enää mahdollista. Esityksessä mikrotalousteorian ja makrotalousteori-an kurssien suorittamista suositellaan vasta toisena opintovuotena, mikä kuulostaa järkevältä. Tällöin perusopintojen ja syventävien kurssien välillä ei olisi kolmea vuotta.

Ensi lukuvuonna käynnistyy yhteinen Hecerin mais-teriohjelma ja sen rakenne on lukkoonlyöty. Mikron ja makron syventävät kurssit sekä ekonometrian jat-kokurssi ovat kaikki laajuudeltaan 12 opintopistettä, ajoitus on neljäs opintovuosi. Valinnaisten kurssien laajuudeksi tulee kuusi opintopistettä ja uutena jaksona tutkielmaseminaariin liittyvänä tulee niin sanottu pro gradu praktikum (seminaari 2 op + praktikum 12 op).

Tällaisia asioita on siis nyt esillä. Miltä tämä esitys ja muutokset kuulostavat? Olkaa aktiivisia ja ottakaa kantaa, sillä nyt on vielä mahdollisuus vaikuttaa!

Haluan vielä lopuksi toivottaa kaikille rauhallista joulua ja mahtavaa tulevaa vuotta 2011.

Eläköityvä opintosihteerinneMira Hoffström

6

Vieraskynä

Vuosi 1993. Vienosti vodkantuoksuinen Boris Jeltsin määrittelee suuntaviivoja tulevalle, globaalille Venä-jälle. Maa päättää hakea Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenyyttä.

17 vuotta myöhemmin tavoite on yhä toteuttamatta, mutta takaisin ei kannata enää kääntyä: joulukuussa 2010 EU ilmoitti kannattavansa Venäjän liittymistä WTO:hon ”mahdollisimman pian”. Samaan loppu-tulokseen päätyi myös USA muutamaa kuukautta aiemmin. Jeltsinin unelma toteutunee vuoden 2011 loppupuolella, kunhan muutamat kärhämät, kuten EU:n ja Venäjän välinen puutullikiista, saadaan so-vittua.

WTO:lle Venäjän jäsenyys olisi huomattava askel. Tällä hetkellä järjestöön kuuluu 153 maata, joiden osuus maailmankaupasta on 96 prosenttia. Venäjä on ollut viimeinen ulkopuolinen jättiläinen kahden pro-sentin siivulla maailmankaupasta. Merkittävä asia se olisi myös EU:lle ja Suomelle: Venäjä olisi kauppapo-litiikassa vihdoinkin yhteisten pelisääntöjen alaisuu-dessa. MTV 3:sen Ranskan-kirjeenvaihtajan Helena Petäistön mukaan Venäjän WTO-jäsenyys tarkoit-taisi esimerkiksi Finnairille noin 35 miljoonan euron vuotuisia säästöjä, sillä Venäjän perimien Siperian yli-lentomaksujen on määrä siirtyä historiaan.

Mutta mihin Venäjä sitten moista organisaatiota tarvitsee? Rajanaapurimme luottaa viennissään voi-makkaasti öljyyn ja maakaasuun, jotka päätyvät lä-hinnä Euroopan markkinoille. Näille hyödykkeille ei EU:ssa ole nykyiselläkään vientitariffeja, mikä kuvas-taa EU:n suurta riippuvuutta venäläisestä energiasta.Kun Kiina liittyi WTO:hon 2001, maahan kohdis-tuneet suorat ulkomaiset sijoitukset lisääntyivät mer-kittävästi seuraavina vuosina, vaikka samanaikaisesti globaalissa mittakaavassa FDI-käyrä sojotti alaspäin.

Maailmanpankin laskelman mukaan Venäjä hyötyisi

Venäjä + WTO = TOTTA?!?

jäsenyydestä suuresti: maan bruttokansantuotteen pitäisi nousta yli neljällä prosentilla. Kasvusta suu-rin osa tulisi nimenomaan suorista ulkomaisista investoinneista. Investointeja Venäjä totisesti kai-paakin, sillä Neuvostoliiton hajoamisten myötä pää-omat virtasivat valtoimenaan ulos henkitoreissaan olleesta valtiosta. Toisaalta voidaan hyvällä syyllä kysyä, tekeekö WTO-jäsenyys korruptoituneesta yhteiskunnasta automaattisesti autuaan ja houkut-televan sijoituskohteen.

Päästäkseen klubiin mukaan Venäjän on saatava hyväksyntä kaikilta nykyisiltä WTO:n jäsenmailta, vaikkakin USA:n ja EU:n puolto tasoittaakin tietä huomattavasti. Mielenkiintoinen kanto kaskessa voi kuitenkin olla Venäjän kanssa kovapanosammun-toihin kesällä 2008 ajautunut Georgia, joka menetti sodassa lopullisen oloisesti otteensa Abhasian ja Ete-lä-Ossetian maakunnista. Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat julistautuneet itsenäisiksi, mutta käytännössä ne kuuluvat nyt Venäjän etupiiriin. Georgia on ol-lut WTO:n jäsen vuodesta 2000. Lieneekin selvää, että ilman kulissien takaista kähmintää Georgia ei malta olla käyttämättä veto-oikeuttaan. Kiusa se on pienikin kiusa.

Antti OjalaKirjoittaja opiskelee ensimmäistä vuottamaailmanpolitiikkaa ja toimii vuoden 2011 Policy-lehden päätoimittajana.

7

Uutisbarometri

1) Oxfordin yliopiston tutkijat havaitsivat tutki-muksessaan, että sähköshokki parantaa matemaat-tista kyvykkyyttä. Koska laitoksen rahat tuntuvat välillä olevan hieman vähissä, Kapitaali ehdottaa matemaattisen analyysin tukikurssin korvaamis-ta sähkötuolilla. Vaihtoehtoisesti sähkötuolia voisi tarjota avuksi niille s-tieteilijöille, joille naisten ja lasten tilaston läpäiseminen tuottaa tuskaa.

2) Lentokonebongarit huomasivat vähän aikaa sit-ten Blue1:n lentokoneen, johon oli maalattu väärin päin oleva Suomen lippu. Kapitaalin saamien tietojen mukaan Helsinki-Vantaalla on bongattu myös Li-byan Airlinesin lentokone, jonka kyljessä oli Libyan lippu ylösalaisin. Lentoyhtiön edustaja kommentoi havaintoa tuoreeltaan: ”Näkemättä kuvaa minun on mahdotonta tyhjentävästi vastata, mutta jos lippu on väärin päin, se tietysti korjataan. Tarkoitus on, että Libyan lippu on Libyan lippu.” Lippumokat eivät suinkaan ole ainutlaatuisia, sillä takavuosilta muis-tetaan lentokoneisiin maalatut Saksan, Ranskan ja Venäjän lippujen peilikuvat.

3) Kristillisdemokraatit patistelevat Suomen hallitus-ta selvittämään, voitaisiinko euroalue jakaa hallitusti kahteen erilliseen osaan, eteläiseen ja pohjoiseen eu-roalueeseen. Kapitaalin haastattelema perussuoma-laislähde tyrmää kristillisdemokraattien ehdotuksen. ”Perussuomalaisten mielestä euroalue tulisi jakaa Suomeen, Itävaltaan, Belgiaan, Kyprokseen, Rans-kaan, Saksaan, Kreikkaan, Irlantiin, Luxemburgiin, Italiaan, Maltaan, Alankomaihin, Portugaliin, Slove-niaan, Slovakiaan ja Espanjaan”, lähde toteaa.

4) Kansaa kuohutti marraskuussa uutinen eduskun-nan uusista torkkupeitoista. Sisustussuunnittelijat olivat tilanneet kansanedustajien työhuoneisiin yli sata euroa maksavat torkkupeitot. Kansanedustajien mielestä peitoissa tuskin oli mitään ihmeellistä: Ar-kadianmäellä on jo pitkät perinteet siinä, että tavaraa vain tulee täysin pyytämättä ja yllättäen.

8

Venäjän talous perustuu vahvasti raaka-aineisiin, ennen kaikkea öljyyn. Itänaapurimme kasvunäky-miä jarruttaakin nyt öljyn hinnan juuttuminen nykyiselle tasolleen. Myös öljyn ja kaasun viennin mää-rät ovat pysytelleet sitkeästi entisellään läpi vuoden. Venäjän vaihtotase on reippaasti plussan puolella, mutta jää edelleen kriisiaikoja matalammalle tasolle. Maailmanlaajuista talouskasvua Venäjä kuiten-kin tukee keskimääräistä nopeammalla kasvullaan niin kauan kun öljyn hinnassa ei nähdä merkittä-vää pudotusta.

Talouskriisin pahimman kuopan jälkeen useilla markkinoilla osuuksia haalinutta Kiinaa on kritisoitu laajalti valuutan manipuloinnista, ja tuntuukin että länsimaiden yskivä talous on tarvinnut jonkun syn-tipukin, jota syyttää heikosta kiihdytyksestä uuteen nousukauteen. Erityisesti Yhdysvalloista on kantau-tunut voimakkaita soraääniä Pekingin suuntaan, sillä heikko renminbi ei edistä ollenkaan vientiä, jonka kasvua pahasti alijäämäinen USA kipeästi tarvitsee. USA on vastannut tähän elvyttävällä rahapolitii-kallaan, joka virallisesti piristää luottomarkkinoita, mutta todellisuudessa myös helpottaa vientiä heiken-tämällä dollarin arvoa. Kiina nähdään maailmanta-loudessa yhä suurempana pelurina, ja siltä odotetaan myös vahvempaa kontribuutiota yhteisiin päätöksiin. Asiassa on kuitenkin kaksi puolta. Venäjälle Kiinan vankka kasvu on tuottanut enemmän iloa kuin mur-hetta, lähinnä kasvaneen raaka-ainekysynnän ansios-ta.

Kiinan johdolla kehittyvä Aasia on myös muun maa-ilman kasvun tärkein veturi auttaessaan erityisesti vientivetoisia maita, kuten Saksaa, paikkaamaan krii-sin ajan menetyksiä. Se on myös tärkein markkina Venäjän kaltaisille raaka-ainetalouksille. Kiinan ky-syntä tuntuukin vahvasti Venäjällä, mikä puolestaan synnyttää kysyntää länsimaiselle viennille. Venäjäl-le pelkkä Kiina ei kuitenkaan vielä riitä, sillä myös kehittyneiden maiden kasvua tarvitaan. Vielä G20-kokouksen alla kasvunäkymät ovat kuitenkin melko vaisuja.

Öljymarkkinoilla on nyt epävarmaa mihin suuntaan hinnat kehittyvät. Nousua nähtiin viime vuonna

maailmantalouden palatessa kasvuun, mutta tänä vuonna hintojen muutokseen ei ole ollut selkeää syy-tä, ja siksi muutokset ovatkin olleet vaisuja. Tämä heijastuu myös Venäjän osakemarkkinoihin, joilla kasvu on ollut vaimeaa.

Öljystä ja kaasusta saatavat pääomavirrat auttavat pi-tämään Venäjän kasvua maailman keskiarvoa edel-lä, mutta viime vuosikymmenen lukemiin ei päästä. BKT:n kasvu oli 2000-2010 keskimäärin 6,7 pro-senttia kun se nyt ”jää” noin viiteen. Tämäkin kasvu auttaa toki nostamaan kotimaista kysyntää, mikä puolestaan parantaa sellaisten yritysten asemaa, joi-den on enää vaikea kasvaa muissa maissa. Lyhyellä aikavälillä luonnollisesti myös ruplan arvo pysyttelee entisillä tasoillaan, kunnes öljy taas viitoittaa tietä uuteen suuntaan.

KvartaaliOlli Hyytiäinen

Öljystä riippuvainen Venäjä odottavaisena

Venäjän kauppatase ja öljyn hintaLähde: Reuters Ecowin

9

VÄLIPALAN VERRAN SUOMEA VENÄJÄLLE Julia Müller

Valion Venäjän maajohtaja Mika Koskinen vaikuttaa kiireiseltä mutta ystävälliseltä vastatessaan puheluuni jou-lukuisena iltapäivänä Pietarissa. ”Nyt on vähän kiireinen hetki tehdä haastattelu. Kauppalehden toimittaja esitti niin hankalan kysymyksen, että tarvitsen aikalisän. Täällä on muutenkin vähän hektistä, kun PepsiCo osti Venäjän suurimman elintarvikeyhtiön. Toisin sanoen Valion kilpailijan itselleen. Se oli sellainen lähes 5 miljardin yritys-kauppa.”

Sanon pääjohtajalle ymmärtäväni tilanteen. Sopiva rako haastattelun tekemiselle löytyy onnellisesti tuonnempana.

-Valio on vienyt tuotteitaan itänaapuriin jo 102 vuotta. -Liikevaihto hieman alle 300 miljoonaa euroa (16 % koko yhtiön liikevaihdosta).-Tehtaita löytyy naapurista yksi.-Tunnetuimmat brändit: Oltermanni, Viola, Valio Voi ja Valio Jogurtti.-Valion Venäjän maajohtajaksi nimettiin vuonna 2004 kemiantekniikan diplomi-insinööri Mikko Koskinen.

Valio Venäjällä:

10

Kun Mika Koskinen 38 vuotta aloitti pestissään Va-lion tytäryhtiön johdossa Venäjällä, yhtiö laati toi-mintasuunnitelman liiketoiminnan kehittämiseksi idän markkinoilla. ”Myynti oli aivan liian vähäistä suhteessa kysyntään ja tämä epätasapaino haluttiin poistaa. Tavoitteeksi asetettiin Valion aktivoituminen koko Venäjän alueella, mikä vaati monia strategisia muutoksia”, Koskinen sanoo.

Käytännössä tämä on tarkoittanut tuotevalikoiman monipuolistamista ja suoraan myyntiin siirtymistä, maajohtaja luottelee. Täysin omaa tuotantoa ei yri-tykseltä itänaapurista tällä hetkellä löydy, kuin sulate-juuston saralla. Tähän on tulevaisuudessa kuitenkin tulossa muutos. Lisäksi Valiolla on Pietarin eteläpuo-lella yhteistyömeijeri, josta yhtiö ottaa myyntiinsä juotavat jogurtit. Päämääränä on jatkuvasti kehittää liiketoimintaa.

Pääjohtaja muistuttaa, että yhtiöltä löytyy kaksi tuo-tantolaitosta Virosta, joilta on näppärästi pystytty viemään tavaraa Venäjälle. Valiolta valmistui 2008 asiakaspalvelukeskus Moskovaan, joka sekin on hel-pottanut kaupankäyntiä itänaapurissa.

Kun tiedustelen Koskiselta millainen toimintaym-päristö Venäjä on yritykselle, pääjohtajaa naurahtaa. ”Kaikki toimittajat kysyvät tuota. Itse asiassa se on hieman hassu kysymys, sillä Venäjä on niin iso maa. Täältä löytyy monenlaisia kulttuureja ja olosuhteita. Se mikä toimii Pietarissa, ei välttämättä ollenkaan päde Uralin takana, jossa Suomen koko olemassaolos-ta ei välttämättä tiedetä.”

Koskisen mukaan asian hahmottaa parhaiten pohdit-taessa sopivan markkinointistrategian kehittämistä. ”Totuus on, että yhtä ja oikeaa tapaa markkinoida Venäjällä on liki mahdotonta kehittää. Jos ajattelee Pietaria, on Suomi siellä hyvin tunnettu. Paikalliset katsovat pohjoista naapuriaan ylöspäin. Tällä het-kellä mainostammekin kaupungin metrossa Valiota kuvilla, joissa esiintyy suomalaisnuoria siniristiliput poskillaan. Heti, kun mennään Pietarista kauemmas, esimerkiksi Moskovaan, on ilmapiiri aivan toisenlai-nen. Suomi brändillä ei enää niin vaan ratsasteta.”

Valion voi on Venäjällä arvostettu tuote

Suuri maa, suuri pala haukattavaksi

Dieettituotteille tilaa markkinoillaValio- ja Finlandia-voit ovat yhtiön kysytyimmät tuotteet Venäjällä, kertoo Koskinen. Myös erilaiset juustot menevät maajohtajan mukaan kuin kuumille kiville. Oltermannin määrällisessä myynnissä on tänä vuonna mitattu 40 % kasvulukemia, tiedotti Iltalehti 10.11.2010. Valio Viola –sulatejuusto on puolestaan markkinajohtaja omassa tuoteryhmässään Moskovas-sa ja Pietarissa.

Koskinen luonnehtii venäläistä kuluttajaa suomalais-ta kokeilunhaluisemmaksi. Hän kuitenkin painottaa, että ylellisyystuotteiden kohdalla ostaja käyttäytyy eri tavalla kuin bulkkituotetta valitessaan. Sulatejuus-to ja dieettijogurtit toimivat hänestä tästä hyvänä esi-merkkinä. ”Valion sulatejuusto on myydyin omassa sarjassaan, mutta se on ollut kuitenkin vaikea tuote myydä. Kilpailu on niin kovaa, että hinnan ollessa ruplankin verran väärään suuntaan, tippuvat myyn-tilukemat heti.”

Toisin on vähärasvaisten tuotteiden laita, maajohta-ja paljastaa. ”Niitä ei valmisteta Venäjällä kovinkaan paljon, sillä niiden kysyntä on ollut vähäistä. Kasvava keskiluokka haluaa kuitenkin kevyitä vaihtoehtoja ja Valio on niitä pidempään jo valmistanut.”

Suomalaiseen luotetaanPääjohtaja myöntää, että Suomella on naapurimaa-na etulyöntiasema Venäjän markkinoille muihin eurooppalaisiin nähden. ”Elintarvikkeet eivät säily pitkiä kuljetusaikoja, joten hyvä sijainti luonnollisesti helpottaa markkinoille pääsyä huomattavasti.”

Toiseksi vientiä edistäväksi tekijäksi Koskinen mai-nitsee Venäjällä vallitsevan epätasapainon maidon ky-

11

synnässä. Paikallistuotanto ei kykene tyydyttämään kasvavan keskiluokan tarpeita. ”Tämä on tietysti yksi syy sille miksi Valio on päässyt valtaamaan niin hyvin alaa markkinoilta. Kaikki mitä yritys Venäjäl-le vie, menee kaupaksi. Epätasapaino kysynnässä ja tarjonnassa on kylläkin yhä tosiasia. Tästä johtuu, että Valion Venäjän myynti jää tänä vuonna alle 300 miljoonan euron. Esimerkiksi voita ei vain yksinker-taisesti riitä.”

Kesän maitokiistaVenäjän eläinlääkintä- ja kasvinterveyslaitos asetti heinäkuussa väliaikaisia vientirajoituksia 14 suo-malaiselle liha- ja maitoalan laitokselle tekemänsä tarkastusten perusteella. Tähän tapahtumaketjuun maajohtaja suhtautuu rauhallisesti. ”Koska maitolaki Venäjällä viime vuonna muuttui, heräsi kysymys siitä, vastaako suomalainen tuotanto yhä vaatimuksia. Raja suljettiin vaikka tehtaillamme oli kaikki kunnossa. Onneksi pääsimme jatkamaan toimintaa nopeasti. Venäläisille tuotantolaitoksille tehtiin vastaavia tar-kastuksia, enkä siksi koe, että meitä olisi kohdeltu eri tavalla. Kyseessä ei ollut mikään poliittinen isku Valiota vastaan.”

Koskisen mukaan kilpailua elintarvikealalla käydään brändin ja laadun kautta. Hän ei allekirjoita väitet-tä, että ulkomaiset yritykset olisivat huonommassa asemassa kuin venäläiset. Aihe saa maajohtajan silti mietteliääksi. Hän myöntää, että mahdollisuus tul-limaksujen korotuksista on aina olemassa. ”Tästäkin näkökulmasta on tärkeää, että lisäämme paikallista tuotantoa. Korruptiosta kuluttajatuotanto ei kärsi samassa mittakaavassa, kuin esimerkiksi rakennuste-ollisuus. Sielläkin tosin kaikki joutuvat maksamaan yhtä lailla maksuja.”

Aivan mielivaltaisia tekoja viranomaiset eivät ole teh-neet. Elintarvikealalla on se etu, että todella ilkeiden temppujen tekeminen on poliittisesti hankalaa. Jos Venäjä esimerkiksi korottaisi tulleja merkittävästi, kuluttajat kärsisivät laadukkaiden tuotteiden puut-teesta.

Koskinen painottaa myös suomalaisten elintarvik-keiden hyvää mainetta viennin veturina. ”Suoma-laisten tuotteiden aitouteen ja tuoreuteen luotetaan. Kuluttajat tietävät, ettei Valio esimerkiksi käytä geenimuunneltuja organismeja.”

Tuttu maitopurkki kyrillisillä teksteillä

12

Topin matkassa Topi Hulkkonen

Aloitin jo matkan alkupuolella kirjoittaa päiväkirjaa, josta voisi poimia parhaat tarinat ja elämänohjeet julkais-tavaksi rakkaaseen Kapitaaliin, kunnes ensimmäisen täyden konseptin kohdalla – ensimmäisen 24 tunnin aikana – ymmärsin, että tehtävä on mahdoton. Venäjää, tai edes Pietaria, ei voi selventää luettavaan muotoon vain yhden lehden sivuilla.

13

Lähdimme matkaan maanantai-iltana 22. marras-kuuta 2010 Eteläsatamasta St. Peter Line -varusta-mon lippulaivalla M/S Princess Marialla. Ensivai-kutelma toisen matkakumppanini (ei-niin-vihaisen saksalaispojan) näkökulmasta oli mukaansatempaa-va: jo laivaan astuessa kuulet livemusiikkina venä-läistä harmonikkataiturointia ja näet mahtipontisia tsaarien kuvia seinillä. Laiva itsessään muistuttaa pal-jon ja paljon enemmänkin tuttuja Ruotsin-laivoja tai Alko-lauttoja, jos ei oteta huomioon todennäköisesti vanhempaa ikää, joka näkyy hytin viimeistelyn tasos-sa. Kauppa on pieni. Sieltä saa kyllä lempijuomaasi alkoholia, hajusteita, namuja ja muutamia vaattei-ta, jos et muistanut pakata. Joten siltä varalta, ettei muiden laivojen mukainen buffetti kuulu alkuillan fantasioihisi ja ettet halua maksaa siitä 30 euroa, ota mukaan evästä kotoa. Tosin kuohuviinilasi ja vod-kashotti kuuluvat tällä illallisella olennaisena osana hintaan. Aamupala 10 euroa. Ikkunallisesta hytistä (A-luokka) oli enemmänkin iloa kuin olisi etukä-teen arvannut: laivan valaisemat, mysteeriset aallot yläpunkista hämärässä yössä katsottuna ja aamulla ennen auringonnousua vastaan tuleva valtavaakin suurempi neuvostoaikainen satama ovat ennennäke-mättömän kiehtovia näkyjä kaikesta kummallisuu-destaan huolimatta.

Laiva saapui aamulla 9.30 paikallista aikaa laitu-rille, kirjaimellisesti. Paatista jalkautuessa ei ensin käveltykään tunnelia terminaaliin, vaan sen sijaan rappuset alas aivan laiturin reunalle, betonisen termi-naalin ja Venäjältä virallisesti erottavan häkkiaidan tuntumaan. Passintarkastus ja matka pakollisella Shuttle-bussilla hotellille sujui melko kivuttomasti. Bussimatkalla tosin opin jo yhden sanan venäjää: kes-kusta (центр). Enkä nyt tarkoita puoluetta – koska puolueestahan ei puhuta. Sokos Hotel Vasilievskyn ala-aula oli kuin hotelleissa yleensäkin, mutta pika-visiitti vessassa – respajono oli pitkä – muistutti, että olemme saapuneet Pietariin: ensimmäisestä ovesta astutaan vasta peilihuoneeseen, jossa voit puuteroida sanonko minkä, ja vasta sen jälkeen lähes kuninkaal-liseen, tuoreilla kukilla koristeltuun marmorisaliin, jonka kopit huutavat käyttöä. Ikävästä sattumasta, että päädyimme neljän tähden suomalaiseen hotel-liin, on vaikea antaa yleiskuvaa majoituspaikkojen ta-sosta, mutta vain yksi sana kuvaa omaa kokemustani

Tarinahuoneesta, upea. Kyllä, siellä oli (tai siis on) Tivoli Audio Music System.

Sanaakaan venäjää emme maahan saapuessa osan-neet, vaikka matkassa olikin yksi puolalainen, eikä kirjaimista ymmärtänyt tavuakaan. Tiesimme sen-tään, ettei kyse ollut vain huonosta käsialasta. Ih-miset yllättäen puhuvatkin englantia ja näin ollen ongelmia täytyy hakemalla hakea. Kuitenkin, jos on ujo tai tykkää muuten vain enemmän lukea seinistä ja merkeistä kysymisen sijaan, niin tässä tapauksessa sanakirja voi pelastaa. Esimerkiksi paikallista posti-laitosta ei välttämättä erota väestönsuojasta panssa-riovineen, ellei osaa lukea oven päällä olevaa symbo-liikkaa. Suurkaupungin malliin liikenne oli hieman jumissa keskustan kulmilla ja ilman liikennevaloja tietä ei uskalla ylittää. Metro on silloin erittäin kätevä vaihtoehto kävelyn rinnalla. Muutenkin maanalai-nen on kokemus itsessään. Joillain asemilla metron alle sukeltaminen on tehty mahdottomaksi tasanteen ja raiteiden erottavilla valurautaovilla, jotka aukeavat vasta junan pysähdyttyä, ja sisään astuessa voit ku-vitella kulkevasi pahamaineisessa neuvostovankilas-sa. Tosin voit vain kuvitella, sillä metro ei muistuta sellaista lainkaan. Poletteja kulkuvälineeseen kannat-ti ostaa monta etukäteen, koska ne täytyy lunastaa

Lenin-setä asuu Venäjällä

14

erilliseltä kassalta, ja halvasta hinnastaan johtuen ei muutaman ylimääräisen käyttämättä jääminen hai-tannut yhtään, helppoja tuliaisia.

Nähtävyyksiä jo keskustan tuntumassa riitti, mutta valtavan Eremitaasin ja muutaman kirkon näke-misen lisäksi päätimme toisena päivänä suunnata kauemmas esikaupunkien lähimaastoon Katarii-nan palatsille. Matka sinne paljasti täysin toisen puolen iltavalojen ja Neva-joen tunnelmallisesta Pietarista: Moskovskayan kaupunginosan tunnettu jättimäinen Lenin-patsas ja taustalla kohoava beto-nimöhkäle hallitsevat eteläistä kaupunkia muiden menneiden vuosikymmenten muistomerkkien kera, suosittelen tutustumaan tarkemmin. Tosin paikal-lisbussien käyttö on sen luokan seikkailu, että kan-nattaa harkita kahdesti – ainakin siinä vaiheessa, jos toimit meidän tavallamme, ja astut minibussiin, jonka kuljettaja ei puhu englantia eikä alkuun todel-lakaan ymmärtänyt edes minne olimme menossa. Ihmiset yleisesti olivat kaikkea muuta kuin mitä elo-kuvien perusteella olisi odottanut. He kyllä näyttä-vät venäläisiltä, eivät hymyile liikaa ja saattavat olla

hieman vihaisen oloisia, mutta karkean aksentin ja heikon englannin sijaan he myös puhuivat keske-nään venäjää.

Kaikesta huolimatta en nyt lähde satuilemaan seik-kailuista enempää tai siitä mitä matkalla tuli vas-taan. Pietari löi jokaisen matkan jäsenen ällikällä kansalaisuudestaan huolimatta ja ansaitsee paik-kansa Unescon maailman perintökohteiden luette-lossa myös sydämissämme. Kaikki vanhat – ja siis aivan kaikki – kliseet sopivat Pietariin kuin polvi-lumpio vatsaan. Ruoka on taivaallista, kaikkialla loistaa kulta ja kirkkaus, on kerjäläisiä ja turisteja. Voit ottaa kadulta auton ja liftata turvallisesti pe-rille, voit syödä pikaruokaa Pizza Hutissa tai yrittää löytää McDonald’sia, mutta et löydä, koska et hal-litse aakkosia. Pietari on mahdollisuuksien maa.

Jos nyt kaiken kaikkiaan olet naiivi ja uskoit kaiken koko tarinasta, haluat varmasti tutustua asap tämän kertaiseen kohteeseen henkilökohtaisesti. Jos taas osaat harrastaa akateemista kriittisyyttä, täytyy sinun lähteä paikanpäälle kumoamaan väitteet. Joka tapa-uksessa lopputulos on sama: näe, koe, Venäjä.

Lopuksi

15

Vinkit Pietarin matkalle:1. Vaihda rahaa ajoissa. Lähes kaikki pan-kit menevät kiinni viimeistään klo 16.30, joten juuri ennen lähtöä ei maissa enää onnistu.2. Ota laivaan mukaan omaa musiikkia. Hytissä toimii vain yksi radiokanava: Euro Dancefloor Chart from 1999.3. Vältä Venäjä-ilmiötä: Ensimmäisen illan ja viinirikkaan illallisen jälkeen lattialta löytyi vielä tyhjä litran rommipullo.4. Älä heitä huonoja vitsejä ruumiskassista passintarkastuksen yhteydessä olevassa laukkujen läpivalaisussa. Ja vältä miliisiä.5. Älä missään nimessä aiheuta hälytystä Eremitaasissa, tai ainakaan toista Katarii-nan palatsissa seuraavana päivänä. Äläkä kysy tapahtuneesta allekirjoittaneelta.6. Ota mukaan sanakirja. Pelastaa arvaa-mattomissa tilanteissa.7. Ja kokeile rohkeasti paikallista ruokaa. Erittäin hyvää, mutta jos et tiedä onko raaka-aineena koira vai kala, en turhaan lähtisi kysymään.

Seurusteletteko te?

Haluatteko tulla vaimokseni/miehekseni?

Miksi minut on pidätetty?

Montako ruplaa haluatte?

Anteeksi, olen vain ruotsalainen.

Minulle puoli litraa vodkaa.

Haluan ostaa maatuskanuken.

Rakastan presidentti Putinia.

Вы встречаетесь?

Вы хотите быть моей женой / мужем?

Почему я под арестом?

Сколько рублей вы хотите?

Извините, я только Шведский.Полтора литра водки для меняЯ хочу купить матрёшка.

Я люблю президента Путина.

Vy vstretshajetes?

Vy hotite byit moej zhenoi/muzhem?

Potshemu ja pod arestom?

Skolko rublej vy hotite?

Izvinite, ja tolko shvedskij.

Poltora litra vodki dlja menja.

Ja hotshu kupit matrjoshka.

Ja ljublju prezidenta Putina.

Matkailuvenäjä:

Vastuuvapauslauseke: Google-kääntäjä ei aina toimi halutulla tavalla. Kaikkien yllä esitettyjen lauseiden käyttämistä ei suositella.

KTTO on perinteisesti järjsetänyt ulkomaanmatkan lu-kuvuoden lopussa. Viimeisimpiä matkakohteita ovat olleet Ukraina (2009) ja Kroatia (2010). Päätimme KTTO:n hallituksessa, että ensi keväänä suuntaamme rakkaaseen itänaapuriimme Venäjälle. Tarkemmin sanottu matkakoh-teena on lähellämme sijaitseva suurkaupunki Pietari.

Pietari on Venäjän toiseksi suurin kaupunki noin viidellä miljoonalla asukkaallaan. Nevan suistossa sijaitsevassa Pie-tarissa riittää nähtävää ja koettavaa. Kaupungin keskusta on jo itsessään nähtävyys. Lisäksi kaupungista löytyy lu-kuisia kirkkoja, palatseja ja muita nähtävyyksiä kuten eme-ritaasi, joka yksi maailman merkittävimpiä taidemuseoita.

Nähtävyyksien parissa ei kuitenkaan sovi viettää koko matkaa, vaan välissä voi tutustua esimerkiksi paikalliseen ruoka ja juomakulttuuriin. Venäläinen keittiö blineineen ja borssikeittoineen tarjoaa taatusti uusia makuelämyksiä, ja jos nämä tuntuvat tavallisilta, esimerkiksi gruusialainen keittiö kannattaa kokea.

Järjestin viime kevään Kroatian matkan ja olen käynyt myös Pietarissa. Kroatiassa matkaaminen opiskelijakave-reiden kanssa oli mahtava kokemus. Opiskelijaseurassa matkailua ja Pietaria kokeneena voin kertoa, että Pietariin tutustumista KTTO:n voimin ei kannata ohittaa.

- Ilari Määttä, KTTO:n matkavastaava

KTTO:n kevätmatka Pietariin

16

Rauhan ritarit ja tyhjät Nobelit Samuli Harala

Kapitaalin neliosaisessa sarjassa kerrotaan ihmisistä, joille on myönnetty yhteisöllisyyden korkein tunnustus, Nobelin rauhanpalkinto. Sarjan viimeisessä osassa riitapukareiden välille levitetään lehden teeman mukaisesti venäläistä voita. Kahdesti Oslon palkintogaalan jälkeistä mestaruuskrapulaa on podettu itärajan takana. Ensimmäisellä kerralla etänä arestissa, toisella kotisohvalla kiireisiin vedoten.

Tosiasiassa kumpainenkin rauhan palkinto ehti men-nä Sosialististen neuvostotasavaltojen liittoon, ei Ve-näjälle. Molemmat nobelistit kuitenkin syntyivät ny-kyisen Äiti Venäjän pihapiiriin ja hellään huomaan. Toisin kuin tämän palstan edelliset valtiaat Henry Kissinger ja Jasser Arafat, venäläiskaksikon elämän-tarinat sivuavat näyttävästi toisiaan. Lisäksi toverei-den mitalit kasvavat edeltäjiensä haperoon segment-tiin verrattuna tukevalla saviseudulla. Ydinfyysikko Andrei Saharovin ja presidentti Mihail Gorbatšovin rauhanpalkintoja ei taottu puhtaasta omatunnosta, ne kuitenkin sorvattiin muotoonsa oikeista aikomuk-sista. Jos Alfred Nobel teki elämässään täydellistä U-käännöstä hipovan neulansilmän vaihtaessaan dy-namiitin rakkauden räjäyttelyyn, niin samassa pää-tösketjussa roikkuu myös Andrei Saharovin – venä-läisen ydinpommin kehittäjän – norjalainen mitali.

Andrei Dmitrievich Saharov syntyi fyysikkoisän ja aktivistiäidin moskovalaisperheeseen maaliskuussa 1921. Omena ei edes pudonnut, sillä Saharov kuoli moskovalaisperheessä fyysikkona ja aktivistina vuon-na 1989. Näiden päivien välissä Andrei Saharov kui-tenkin ehti yhtä ja toista: aloittaa opiskelut Moskovan valtionyliopistossa, valmistua nykyisessä Turkmenis-tanissa ja peittää ilmeisen terävän päänsä fysiikan tohtorin hatulla jälleen Moskovassa. Nopeaälyinen fyysikko palkattiin pikaisesti kylmän sodan ajan huippuhommiin, suunnittelemaan neuvostokutoista ja pomminvarmasti pilven muotoista sosialismia le-vittävää joukkotuhoasetta.

Hieman alle kolmekymppisen tiedemiehen käden-jälki ei vielä kunnolla näkynyt Neuvostoliiton en-simmäisessä ydinkokeessa vuonna 1949. Pari vuotta myöhemmin valmistuneen vetypommin Saharov sitten kaavoittikin. Tappavan tehokkaat innovaatiot jatkuivat ja pian tasa-arvon mallimaa kokeilikin ensi-kertaa fuusiopaukkua. Kyseenalaisimman ansioluet-

telomerkinnän Andrei Saharov on kuitenkin saanut maailman tehokkaimman testatun vetypommin ”Tsar Bomban” kehittelystä. Neuvostoliitto kokeili ydinpommia vuonna 1961 Novaja Zemljassa. Puo-litehoisenakin tsaaripommi vastasi noin 1 400 Hiro-shiman ja Nagasakin ydinlatausten yhteenlaskettua tehoa. Toisin sanoen yhteen Saharovin siunauksella valmistuneeseen rajoitettuun räjähteeseen oli ympät-ty kymmenkertaisesti kaikkien toisessa maailman-sodassa käytettyjen aseiden tulivoima.

Jumalaton jysäys pelästytti muun maailman lisäk-si ydinfyysikko Saharovin, joka alkoi pian puhua ydinaseiden rajoittamisen puolesta. Sienipilven sa-vusumusta syntyi rauhannobelisti Andrei Saharov. Fyysikko astui sivuun pommigurun palliltaan ja pa-lasi kosmologian pariin. Tuhotohtorin erovuodet ke-hittämistään kapistuksista saivat hänet inhoamaan rajoittamatonta ydinsotaa. Saharov mitta tuli siinä määrin täyteen, että hän kirjoitti 60-luvun lopulla neuvostopäättäjille kirjeen, jossa vaati suunnanmuu-tosta ydinsodasta varoitellen. Neuvostoliiton silloi-nen johtaja Leonid Brežnev tiesi Saharovin kirjeestä, mutta seurasi politiikan yleismaailmallista periaa-tetta jossa kaikilla on oikeus mielipiteeseen, kunhan pitää sen omana tietonaan. Politbyroossa Saharovin

Tsar Bomba - maailman suurin ydinpommi

17

muistiosta välitettiin sen verran, että sen julkaisemi-nen kiellettiin.

Saharovin askel rauhankisojen korkeimmalle korok-keelle kävi vielä nopeammin kuin nuoren tutkijan arvonnousu tiedeyhteisössä. Julkaisemattoman kir-jeen lisäksi Saharov muotoili erityisesti kotimaansa ulkopuolella levinneen esseen, jossa hän argumentoi ydinohjelmia vastaan. 70-luvun taitteessa tiedemies oli mukana myös sekä kiivaan kansalaisjärjestön että kiivaan aktivistipariskunnan perustamisessa. Saharovin rauhan palkinnon kannalta avioitumi-nen aktivisti Jelena Bonnerin kanssa oli vähintään yhtä tärkeää, kuin Moskovan ihmisoikeusjärjestön perustan valaminen. Vuosi häähumun jälkeen, 1973, Nobel komitean jäsenet jo mutustelivat Saha-rovin nimeä arvovaltaisissa suissa. Ehdokkuus riit-ti ensi yrittämällä pistesijaan, joka kirkastui kahta vuotta myöhemmin, kun komitea nimitti Saharovin ”ihmiskunnan omatunnon puhemieheksi”. Почта России vei mitalin perille.

Andrei Saharovin suunnanmuutos toi pommiteh-tailijalle Nobelin. Neuvostoliiton valtionhallintoa kullan kimalle kuitenkin häikäisi ja koveneva räk-sytys häiritsi. Ensi alkuun Saharovilta kiellettiin matka Norjaan palkintojenjakoon. Muutamaa vuotta myöhemmin herra sai menestyksensä an-sioista sosialististen valtioiden liitolta matkalipun Tampereen ystävyyskaupunkiin Gorkiin, nykyiseen Nižni Novgorodiin. Lipun, jonka paluupäivä oli avoin. Saharov lomaili ulkomaalaisilta suljetussa kaupungissa viranomaisten suopeassa valvonnassa. Rauhanpalkinto piti kotipaikkaa punatiilisen huo-neistohotellin ensimmäisen kerroksen asunnossa lä-hes seitsemän vuotta, kunnes Mihail Gorbatšov löi Saharovin paluupäivän lukkoon joulukuulle 1986.

Kylmän sodan lohdutuspalkinto

Länsimaiden rakastaman Gorbatšov lähetti omalle Nobelillensa noutajan viisitoista vuotta Saharovin seremonian jälkeen. Gorban kansojenvälistä so-lidaarisuutta helmeilevä kimpale sai samanlaisen vastaanoton kuin Neuvostoliiton ensimmäisen rauhantunnustus ja Kojon euroviisuedustus - ko-timaassa kiristeltiin hampaita, mutta maan rajojen ulkopuolella spektaakkelista nautittiin hymynka-re suupielillä. Toisin kuin ydinfyysikko Saharov, maanviljelijä-ekonomi-lakimies Gorbatšov ei he-rännyt yhtenä aamuna ihmiskunnan omatuntona, vaan Gorbatšovin rintamasuunta oli länteen ja pää kallellaan Osloon päin koko hänen aikuisikänsä. Punatähtisen komentotalouden viimeinen kapteeni upposi laivansa mukana. Gorbatšov on kuitenkin ensimmäinen tällä palstalla mainittu palkinnon saaja, jonka Nobelia ei kääritty verenpunaiseen tai ruudintuoksuiseen silkkiliinaan.

Andrei Dmitrievich Saharov

18

19

20

PROVOKAATTORIPROVOKAATTORIPROVOKAATTORI

Jyrki Katainen aiheutti elokuussa pienen kohun tote-amalla ettei Venäjä ole suurvalta. Provokaattorikin oli kovin pahoillaan Jyrkin lausunnoista - sanoja ”Venä-jä” ja ”suurvalta” ei pitäisi käyttää samassa lauseessa edes negaation kautta. Venäjä on kehitysmaa ja sitä on arvioitava kehitysmaiden kriteereiden mukaan. Kaikki tekstissä esitetyt tilastot ovat oikeita ja ajan-kohtaisia. Jyrki, saat luvan käyttää niitä mieleesi mu-kaan.

Ensimmäinen asia joka tulee mieleen sekä kehitys-maiden ongelmista, että Venäjästä, on korruptio. Transparency Internationalin vuoden 2010 maalista-uksen mukaan Venäjä on jaetulla sijalla 154 174:stä maasta. Listauksen mukaan Venäjä on korruptoitu-neempi kuin Pakistan ja Zimbabwe, yhtä korrup-toitunut kuin Kongo ja Laos, mutta sentään vähän parempi kuin Tshad tai Angola. Eikä kehitys näytä hyvältä. Venäjän sijoitus on liukunut hitaasti alaspäin sitten vuoden 1998 kun listauksia alettiin julkaista. Venäjän Federaation julkisen talouden valvontaviras-ton johtajan mukaan varovaisin arvio korruptioon menevästä valtion budjetista on kaksikymmentä pro-senttia. Vuonna 2009 tämä tarkoittaa 32 miljardia dollaria. Tästä saadaankin mukava aasinsilta toiseen kehitysmaita ongelmaan, infrastruktuuriin.

Moskovan ympärille rakennettavan kehätien hinta per kilometri on suunnilleen sama kuin Le Mans -kanaalin alle rakennetun rautatietunnelin. Vuonna 1999 yksi kilometri valtion rakennuttamaa mootto-ritietä maksoi noin miljoona dollaria. Vuonna 2009 kilometri kustansi jo 6,3 miljoona dollaria (molem-mat luvut 2008 dollareissa). Vastaavat luvut Kiinassa ja Brasiliassa ovat 3 ja 3,6. Maailmanlaajuisen laman

vuoksi tierakennusbudjetti on leikattu käytännössä nollaan. Tämä ei lupaa kauhean hyvää tulevaisuutta maalle, jolla on kilometreissä mitattuna vähemmän päällystettyä kahden kaistan autotietä kuin Suomella ja jolle huono infrastruktuuri aiheuttaa liikennemi-nisteriön mukaan 1,5% BKT:n kokoiset tappiot vuo-sittain.

Mutta ehkä Venäjällä tienrakennus maksaa, koska valtio välittää kansalaisistaan ja haluaa taata näiden turvallisuuden (kts. Georgian sota)? Venäjällä tapah-tuu vuosittain 25,2 liikennekuolemaa sataa tuhatta asukasta kohden. Suomessa vastaava luku on 6,5, mutta ei ole reilua verrata kehitysmaata ja maailman parasta paikkaa elää keskenään. Otetaan vertailukoh-daksi ns. BRIC-maat, joihin Venäjä katsoo oikeu-tetusti kuuluvansa. Brasilian, Kiinan ja Indonesian tiekuolemaluvut ovat vastaavasti 18,3; 16,5 ja 16,2. Melko masentavia tilastoja. Ehkä tämän takia 41000 ihmistä tekee vuosittain itsemurhan Venäjällä, tuplas-ti enemmän kuin Euroopassa ja 3-4 kertaa enemmän kuin muissa BRIC-maissa väkilukuun suhteutettuna. Toisaalta itsemurha saattaa olla vähemmän riskialtis ratkaisu kuin eläminen maassa jossa kuolee vuosittain 20/100 000 asukasta väkivaltaisen rikoksen seurauk-sena. Tämä on 35% enemmän kuin Meksikossa, jon-ka väkivaltaisesta huumesodasta olemme saanet viime päivinä lukea. Suurin osa väestöstä suosii kuitenkin hitaita itsemurhamenetelmiä. Virallisten tilastojen mukaan Venäjällä kulutetaan 10,3 litraa puhdasta alkoholia vuodessa per asukas. Tämä on kuitenkin vain laillisesti myydyn alkoholin käyttö. WHO:n ja Venäjän julkisesta terveydenhuollosta vastaavan mi-nisterin mukaan oikea lukema lienee noin 18 litraa, mikä tarkoittaa että Venäjällä ryypätään lähes tuplas-

21

PROVOKAATTORIPROVOKAATTORIPROVOKAATTORI

PROVOKAATTORPROVOKAATTORI

PROVOKAATTORI

Naisten haluttomuutta lastentekoon ei ole vaikeaa ym-märtää. Allekirjoittanut ei pidä tasa-arvoa hyvänä ke-hityksen mittarina, koska se on mielestäni enemmän tavoite kuin keino. Mutta koska aihealue sopii tällä kertaa minun tavoitteisiin, heitän edellä mainitun pe-riaatteen roskikseen. Kuten olen aikaisemminkin täl-lä palstalla kirjoittanut, Venäjällä 36000 naista joutuu päivittäin kumppaninsa hakkaamaksi (kyllä, hakkaa-maksi, ei Helsingin yliopiston naistutkimuksen ”pidit minun kädestä kiinni, vaikka en halunnut tai sanoit minulle rumasti”-väkivaltamääritelmä) ja 14000 kuolee vuosittain kotiväkivallan seurauksena. Ja jotta kurinpito- ja valvontavastuu ei lepäisi täysin aviomies-ten harteilla, Venäjän korkein oikeus vahvisti vuonna 2009 lainsäädännön joka estää naisia harjoittamasta mm. palomiehen, metrokuljettajan, rahdin käsitte-lijän, teurastajan tai terästehdastyöläisen ammatia.

ti verrattuna sellaisiin kohtuullisen kulutuksen mai-hin kuin Suomi tai Irlanti. Ja eihän ryyppy maistu jollei päälle saisi vetää röökiä. Venäjällä kulutetaan seitsemänneksi eniten tupakkatuotteita maailmassa.

Syntyvyyden laskua pidetään yleensä positiivisena ke-hityksenä kehitysmaissa. Siitä seuraa ns. demographic windfall-tilanne, jossa koulutus- ja terveydenhuolto-järjestelmä pystyy tarjoamaan palveluitaan entistä suuremmalle osalle väestöstä ilman mittavia inves-tointeja. Tämä ei päde Venäjällä, koska kapasiteettia on aina ollut, tuotetut palvelut ovat vain aina olleet surkeita. Äsken esitettyjen tilastojen jälkeen kenelle-kään ei voi tulla yllätyksenä, että venäläiset ovat hil-jalleen muuttumassa uhanalaiseksi lajiksi. Venäläisen miehen elinaikaodote on n. 61 vuotta, eli kaksi vuotta vähemmän kuin Intiassa ja neljä vuotta vähemmän kuin Pohjois-Koreassa. Naisten elinajan odote on vä-hän alle 73 vuotta, eli vain hiukan vähemmän kuin muissa BRIC-maissa. Naiset eivät kuitenkaan mil-lään halua synnyttää Venäjälle uusia kansalaisia paik-kaamaan kuolleisuuslukuja, jotka ovat yhtä korkealla kuin Somaliassa ja Tshadissa. Venäjän on syntyvyy-dessä sijalla 154 kahdestasadasta maasta. Jopa Kiinas-sa, joka on tunnettu yhden lapsen politiikastaan on korkeampi syntyvyys. Ilmeisesti venäläiset naiset ovat täysin kauhuissaan siitä ajatuksesta, että heidän jälki-kasvunsa joutuisi elämään samassa maassa kuin he. Keskimäärin jokainen nainen Venäjällä tekee kah-deksan aborttia elämänsä aikana. Venäjällä tehdään lähes kolme aborttia jokaista syntynyttä lasta kohti.

22

Myös seksin myynti on kiellettyä, mutta tätä lainsää-däntöä ei ihan niin tarkkaan valvota.

Ainoa kriteeri, jolla Venäjä näyttäisi pärjäävään BRIC-maiden vertailussa on BKT per capita. Taval-lisesti BKT antaa melko hyvän kuvan tietyn maan elintasosta, mutta ei Venäjällä. Valtion talous on pahasti kuralla. Virallisesti Venäjä on valtio ilman velkaa. Vuonna 2010 Venäjän budjettialijäämä on n. 6,8% BKT:sta ja valtion eläkerahaston alijäämä on 3% BKT:sta. Suhteessa Kreikan tai Irlannin ongel-miin nämä luvut eivät kuulosta pahalta, mutta täytyy muistaa että Venäjä oli konkursissa vasta kaksitoista vuotta sitten jolloin suurin osa sen ulkomaanveloista kirjattiin alas. 2000-luvun korkeiden öljynhintojen aikana Venäjä keräsi itselleen maailman kolmanneksi suurimman valuuttavarannon, josta yli puolet heitet-tiin sitten harakoille vuoden 2008 syksyn aikana: Öl-jyn hinnan pudotessa, myös ruplan hinnan oli pakko pudota, mutta Venäjän valtion pehmensi usean kuu-kauden ajan tukiostoin ruplan pudotusta, jottei sen kansalaiset saisi ikäviä takaumia vuoden 1992 ja 1998 finanssikriiseistä. Toisin kun muissa maissa, Venäjällä valuutan hinnan lasku ei ole kolikko, jossa on kak-si puolta. Venäjä ei tuota mitään kulutus- tai inves-tointitarvikkeita, joita muu maailma haluaisi ostaa. Itseasiassa Venäjä tuo jopa 40% elintarvikkeistaan ulkomailta ja muilla sektoreilla luku lähestyy sataa prosenttia. Edellä mainittu korruptio ja käsiin hajoa-va infrastruktuuri ovat päällimmäisinä syinä miksi esimerkiksi vaatteet ja kodinelektroniikka maksavat Venäjällä enemmän kuin EU:ssa, huolimatta siitä että palkkakustannukset ja kotitalouksien tulot ovat vain murto-osia EU:n vastaavista luvuista. Tämä selittää miksi muun maailman pelätessä deflaatiota Venäjän inflaatio pysyy kaksinumeroisena. Yritä siis ymmär-

tää naapurimaan asukkaiden hätää tänä vuonna kun huomaat heidän vallanneen Stockan uudenvuoden tienoilla.

Venäjän talous on täysin riippuvainen öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnoista. Vuonna 1999 raaka-aineet olivat 44% Venäjän viennistä, vuonna 2009 luku oli 66%. Samalla aikavälillä teollisuustuotteiden vienti laski 11%:sta 5%:iin. 2010 kesällä Venäjä ohitti aikai-semman ykkösen, Saudi-Arabian, öljytuotannossa. Tämä on harhaanjohtava tilasto, koska Saudi-Arabia noudattaa kartellin tuotantomääriä. Venäjä tuottaa niin paljon öljyä kuin pystyy, mutta useiden öljyn alan analyytikoiden mukaan sen tuotanto on juuri nyt huipussaan ja alkaa laskea voimakkaasti 2010-lu-vun puolivälin jälkeen. Venäjä on systemaattisesti kansallistanut sen raaka-aineteollisuutta ja harva ul-komainen yritys uskaltaa enää pyrkiä markkinoille nähtyään mitä BP:lle ja Yukosille kävi. On tietenkin kätevää olla jakamatta voittaja kenenkään kanssa, mutta kun oma teknologinen taso ja käsitys hyvästä liikejohtamisesta on kovin puutteellinen, niin ei voi tehdä mitään muuta kun imeä jo olemassa olevat läh-teet kuiviin ja toivoa ihmettä sen jälkeen. Suurin osa potentiaalisista lähteistä, joista Venäjällä tiedetään sijaitsevat ikiroudan alueella, joilla öljyn kannattava poraaminen vaatii vähintään yli 80$ tynnyrihintaa, ja tämänkään jälkeen tuotot eivät päätä huimaa.

Venäjän ahdingosta voisi kirjoittaa loputtomasti. Tässä artikkelissa jäivät käsittelemättä Pohjois-Kau-kasuksen sisällissotaa lähestyvä tila, ihmisoikeusti-lanne Tshetseniassa, ympäristön katastrofaalinen tila, toimittajien murhat, opposition ahdistelu, tiedus-telupalvelun tekemät poliittiset murhat ulkomailla, vaalitulosten peukalointi tai Venäjän taitava ulkopo-litiikka, jonka seurauksena sillä on maailmassa neljä ystäväksi tunnustautuvaa: Silvio Berlusconi, Hugo Chavez, Mahmud Ahmadinedžad ja Kim Jong-il.

Luulen kuitenkin, että pointtini on tullut selväksi: Suomen kielessä on synonyymi täydelliselle epäon-nistumiselle – ”ryssiä”. Sen osuvammaksi ei sana voi muuttua.

23

Venäjä ei ole enää Neuvostoliiton romahtamisen jäl-keen ollut suomalaisnuorten keskuudessa kovinkaan muodikas kieli, sillä sitä ei oikein haluta opiskella vapaaehtoisestikaan. Tämä kielii selkeästi siitä, että nykysuomalainen ei ymmärrä parastaan. Senkin takia olisi hyvä korvata pakkoruotsi (edes joissakin osissa Suomea) pakkovenäjällä.

Selvää on, että pakkoruotsi tullaan joskus poistamaan – arvatenkin viimeistään silloin, kun perussuomalai-set nousee hallitukseen ja saa opetusministerin salkun. Jos lisätoiveita ideaalisesta hallituspohjasta sopii tässä yhteydessä esittää, ankkalampiset voisivat samalla lähteä Arkadianmäeltä esimerkiksi Ahvenanmaalle.

Ensiaskeleet kohti osaavampaa Suomea olisi hyvä ottaa lähivuosina. Aloittaa voi ihan vain vaikkapa siitä, että itäsuomalaisten annetaan opetella ruotsin

Urho F. Lehmäpoikapolitiikan asiantuntija, vapaa toimittaja

Kielipolitiikkaa

Syksyn aikana muutama rohkea (keskustalainen) kansanedustaja on avannut suunsa sen puolesta, että pakkoruotsille tarjottaisiin ainakin Itä-Suomessa vai-htoehdoksi venäjää. Rohkeudestaan huolimatta ajatus on mitä mainioin, mielipiteen esittäjien poliittisesta suuntautumisesta huolimatta.

Tilastot näyttävät, että suomalaisista noin sata prosent-tia opiskelee ruotsin kieltä. Venäjää opiskelevien määrä on tästä vain murto-osan. Tilastot näyttävät myös, että Suomen väestöstä kuutisen prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia ja naapurimaassamme ruotsia puhuvia yhdeksisen miljoonaa. Myönnettäköön, että venäläisiä Suomesta löytyy vähemmän, mutta määrä on nousussa. Lisäksi itäpuoleltamme löytyy yli 140 miljoonan asukkaan venäläispaketti.

On turha väittää, että suomalaisten pitäisi osata puhua ruotsia suomenruotsalaisvähemmistön takia – opetel-koon itse puhumaan suomea! Ruotsin opiskeleminen ruotsalaisten vuoksi on puolestaan vielä typerämpää. Kukaan suomalainen ei saa selvää riikinruotsista, ja ruotsalaiset puhuvat kuitenkin ihan hyvää englantia – tai opetelkoon hekin puhumaan suomea! Toisaalta, miksipä ruotsalaisten kanssa ylipäätään kannattaisi keskustella.

Kasvava venäläisvähemmistö ei niinkään ole tärkeä syy sille, että venäjän opiskelun lisääminen on tarpeen. En-nen muuta syy löytyy karttaoikealtamme. Talouselämä huutaa suomalaisia venäjäntaitajia apuunsa. Ruotsin osaajilla puolestaan ei ole kysyntää juuri muualla kuin julkisella sektorilla ja Aktia-pankissa. Kaikki suomalai-set eivät kuitenkaan – yllättävää kyllä – halua mennä töihin julkiselle sektorille tai Aktia-pankkiin.

24

Pankkiiri yliarvostelee in Deutschland Jani Valtonen

Kotimaan pikkujoulukauden ollessa kuumimmillaan täällä Saksassa lukukausi on vasta puolessa välissä. Joululoman alkuun on vielä muutamia viikkoja, mutta silti itse joulu on alkanut jo täysillä. Pari viikkoa sitten perinteiset joulumarkkinat nimittäin avautuivat ympä-ri maata. Niillä on merkittävä asema joulunajan tun-nelman rakentamisessa täällä Saksassa. Nämä markki-nat eivät ole pelkästään lahjojen ostelua varten, vaan olennaisena osana on maukas ruoka, hyvät juomat ja mukava seura. Joulumarkkinat ovat ennen kaikkea yh-dessäoloa varten.

Näiden muutaman viikon aikana olen tullut kiertä-neeksi Pohjois-Saksan keskeisimmät joulumarkkinat, toiset useampaankin kertaan. Onhan nautiskelu lähel-lä sydäntäni ja mikä olisikaan sen parempaa kuin rivi toisensa perään olevia kojuja, joissa kilvan kaupitellaan mitä herkullisemmalta tuoksuvia ruokia sekä mitä maistuvimpia juomia. Unohtaa ei tietenkään sovi upei-ta perinteisiä käsitöitä tai laadukkaita elintarvikkeita aina mausteista salameihin. Vertailuun ovatkin pääs-seet mukaan kotikaupunkini Kielin, hansakaupunki Hampurin sekä historiallisen Lyypekin markkinat. Kävin myös Tanskan puolella Tønderin 8000 hengen kylässä olevilla joulumarkkinoilla. Moista tuppukylää on turha lähteä laittamaan samalle viivalle saksalaisten goljattien kanssa, mutta anekdoottina mainittakoon, että perinteet ja laatu ovat ne teemat, joilla sielläkin tuotteita myydään. Tønderin kylän vanha apteekki on nykyään upea joulumyymälä ja ne tuotteet, jotka siellä ovat valikoimissa, eivät ole mitään muovirihka-maa Kampin aulasta, vaan laadukkaita puisia rekkoja tai nukketaloja, joilla omat isovanhempamme olisivat voineet leikkiä. Ajattomia joululahjoja siis.

Kiel ei ole kaunein saksalainen kaupunki, sillä sodas-sa lähes täysin tuhottu kaupunki on jälleenrakennettu erittäin pienellä budjetilla. Opiskelijoiden unelmakau-punki kuitenkin saavutti viime viikon lumimyrskyn jälkeen mitä kauneimman talvisen miljöön useamman kymmenen sentin lumivalleineen. Kaupungin sydä-meen keskeisimmälle kauppa-aukiolle sekä raatihuo-neen eteen nousseet joulumarkkinoiden puiset kojut

Joulumarkkinat

25

muuttuivat kauniista sävähdyttäviksi ja henkeäsal-paaviksi. Kielin joulumarkkinat ovat tiiviit ja täynnä vilinää. Perinteistä glöginomaista Glühweinia tarjo-taan sinistä tämän vuoden markkinoiden mukeista, kuuman höyryävänä. Kiertäessäni ystävieni kanssa markkinoita, emme pystyneet etenemään kovinkaan nopeasti, sillä lähes kaikkia tarjolla olevia herkkuja oli pakko kokeilla. Kielissä käsityöt ja muut laaduk-kaat tavaratuotteet jäävät kuitenkin hieman vähem-mistöön herkullisten elintarvike sekä käsityökojujen kanssa, sillä pääpaino on paikanpäällä nautittavissa herkuissa. Itse ihastuin täysin tarjolla olevaan Pun-schiin (suom. Punssiin), jota pieni rommitilkka sä-väyttää. Tämä herkku päihittää jopa Marlin glögin.

Vapaakaupunki Hampuri suurena 2,35 miljoonan hansakaupunkina puolestaan pystyy lyömään helpos-ti vertoja suuremman kokonsa ansiosta. Noin kym-menen kertaa Kieliä isompi kaupunki sisältää useam-pia joulumarkkinoita. Talvisena torstaina vierailin kaupungissa ja löysin kuusi erilaista joulumarkkina-keskittymää muun shoppailun ohessa. Herkkuja oli tarjolla monenmoisia, aina hansajoulumarkkinoista isoon raatihuoneen edustan markkinoihin. Pääsään-töisesti tarjoilut ovat aika standardeja, mutta kun kojuja on kymmenkertaisesti on myös valikoima huomattavasti laajempi ja sieltä löytää myös useita

potentiaalisia joululahja esineitä. Hampuri oli kaunis kevyellä lumipeitteellään ja markkinat täysin ihania. Erityisesti pidin ruokakojujen ohella niistä kojuista, jotka tarjosivat pieniä joulukuusenkoristeita, varsin-kin sellaisia lumiukkohahmoja.

Lyypekki puolestaan on historiallisen kaunis sodan läpi selvinnyt kaupunki, joka isännöi samalla myös kauneimpia joulumarkkinoita. Vanhan kaupungin sydämessä olevat joulumarkkinat kulkevat toreil-ta kujille ja niiden kautta uusille vanhoille toreille. Tunnelma on lauantaisin todella tiivis, mummoja, vaareja, lapsiperheitä, ystäväporukoita ja turisteja on pilvin pimein. Ilmapiiri on kuitenkin ruuhkassa posi-tiivinen, hieman jopa karnevaalimainen. Kaikki ovat maltillisia ja tyylikkäitä. Markkinat olivat perustal-taan standardien mukainen, mutta historiallinen hansamiljöö, keskiaikainen joulumarkkinaosuus sekä I.G. Niedereggerin perinteinen marsipaanimyymälä nostivat sen korkeimmalla jalustalle. Kojujen ihmi-set tarjosivat maistiaisia suoraan kolmenkymmenen kilogramman juustokimpaleista, savuavista potkista tai erilaisista sokerissa paahdetuista manteleista ja pähkinöistä. Hauskinta oli kuitenkin Suomi-kojun

Pankkiiri kokeilee peikkokänniä

Ylpeä suomalainen Suomi-kojulla

26

löytyminen, sillä onhan aina tyylikästä päästä bril-jeeraamaan tarjoamalla muulle seurueelle tyypillisiä suomalaisia tuotteita, kuten minttukaakaota tai juo-maa nimeltä ’peikkokänni’. Lisäksi suomenkielinen tilaukseni toi hintoihin noin neljänkymmenen pro-sentin alennuksen.

Kaikista joulumarkkinoista voidaan todeta, että nii-hin on panostettu. Kaukana ovat tekokuiset koristeet tai vaatimattomat yksittäiset oksat. Jokaista kojua reunustaa aidot kuuset, valot ovat viimeisenpäälle asennettuja ja musiikki on kaunista. Tämä kuvastaa sitä välittämistä, mikä joulunaikaan kanssaihmisiin kohdistetaan. Positiivinen keskieurooppalainen tun-nelma ja iloitseminen näkyvät läpi. Haasteita tulee ainoastaan itsehillinnälle, sillä kokemuksesta voin

sanoa, että on erittäin haasteellista olla ohittamatta niin ihania mahdollisuuksia erilaisiin makuelämyk-siin, maustevalikoimiin, puisiin älypeleihin, kaunii-siin koruihin tai juhlapöydän herkkuihin. Kojulta kojulle nämä pitääkin tutkia ennen siirtymistä kuun-telemaan Johann Sebastian Bachin Weihnachts-ora-toriota.

Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta kaikille pals-tani lukijoillePankkiiri

Kommentteja/palautetta/kiitosta palstasta tai vaikka vain joulutervehdyksiä voi lähettää osoitteeseenjani.valtonen@helsinki.fi.

Kiel

Hampuri

Lyypekki

Tyyli

3

4

5

Hinta/laatu

2

3

2

Hyöty

4

4

5

27

Täällä Radio JerevanTäällä Radio Jerevan, kysykää – me vastaamme. Neuvosto-Armenian pääkaupungin Jerevanin paikal-lisradio ratkoi neuvostomaissa suosituissa kaskuissa kuulijoiden lähettämiä kysymyksiä. Kansan pu-heissa kulkeneet jutut käsittelivät tavanomaisesti muun muassa politiikkaa, taloutta, maiden välisiä suhteita tai parisuhdeasioita, joskus hieman räväkästikin.

Rohkeimmissa Radio Jerevan -vitseissä kuulijat kysyivät radioasemalta erilaisiin tabuihin liittyviä ky-symyksiä. Kerran joku sattui kysymään Radio Jerevanilta: ”Jos kerran kapitalismi on mätä ja kuole-maan tuomittu, niin miksi meidän on saavutettava se kahdessakymmenessä vuodessa?” Vastausta ei koskaan kuulunut. Väitetään, että tämän kysymyksen jälkeen Radio Jerevanin oli lopetettava toimin-tansa.

Kapitaali julkaisee Venäjä-teeman kunniaksi muutamia Radio Jerevanille esitettyjä kysymyksiä ja vas-tauksia niihin.

K: Onko sosialismi tiedemiesten vai maallikkojen keksintö?V: Maallikkojen. Tiedemiehet olisivat ensin kokeilleet rotilla.

K: Mitkä ovat kriittiset kaudet viisivuotissuunnitelman toteuttamisessa?V: Kevät, kesä, syksy ja talvi.

K: Menisikö meillä paremmin, jos olisimme amerikkalaisia?V: Mustia vai valkoisia?

K: Ovatko amerikkalaiset pilvenpiirtäjät maailman suurimpia?V: Ovat, mutta niin ovat venäläiset transistoritkin.

K: Onko Sveitsillä merenkulkuministeriötä?V: Miksei olisi? Onhan meilläkin maatalousministeriö.

K: Mikä ero on kapitalismilla ja sosialismilla?V: Kapitalismissa ihmiset riistävät toisia. Sosialismissa asia on tismalleen päinvas-toin.

K: Mikä on venäläinen jousitrio?V: Lännen kiertueelta palaava venäläinen jousikvartetti

K: Mikä on maailman suurin maa?V: Kuuba. Sen valtakeskus on Moskovassa, älymystö Floridassa, sotajoukot Mo-sambikissa ja hautausmaat Angolassa.

K: Miten sosialismi etenee Suomessa?V: Huonosti. Kaikki pysähtyvät, kun kadun kulmissa syttyy punainen valo.

K: Mitä merkitsee sana kaaos?V: Tällä viikolla emme käsittele talouselämäämme liittyviä kysymyksiä.

28

Aino Kalmbach

Omalla kohdallani KTTO:laistuminen tapahtui en-nen helsinkiläistymistä. Heitin rinkan aseman – jota nykyisin kutsun jo steissiksi – säilytyslokeroon ja saavuin peli-iltaan käytännössä suoraan Jyväskylän-junasta. Olin käynyt Helsingissä jo aiemmin, mutta kaupunki oli kuitenkin melko vieras, enkä tiennyt, mitä odottaa elämältä täällä. En ollut koskaan nähnyt tulevaa asuntoani, en tiennyt missä yliopisto sijaitsi enkä tuntenut ketään kanssaopiskelijoistani. Olin niin pyörällä päästäni, että en tajunnut edes jännittää mitään. Ja nyt havahdun siihen, että kaikki on suju-nut aivan loistavasti.

Vaikka peli-illasta ja opiskelun aloittamisesta on vain kolme kuukautta, tunnen kotiutuneeni sekä uuteen kaupunkiin että uuteen opiskelijaympäristöön hy-vin. Runsaiden juhlien ansiosta ihmiset ovat tulleet tutuiksi ja Helsinki kaupunkina ei ole niin sekava ja suuri kuin aluksi kuvittelin. (Näiden sanojen myötä maineeni aitona ”pöndeläisenä” taitaa olla ikuinen…)

Yksi syy muuttooni Helsinkiin oli juuri se, että halu-sin erilaiseen kaupunkiin kuin entinen kotikaupun-kini Jyväskylä. Alun hämmennyksen jälkeen olenkin viihtynyt todella hyvin. Vapaa-ajanviettomahdol-lisuudet ja kulttuuritarjonta ovat aivan eri luokkaa kuin Jyväskylässä, mistä olenkin iloinnut paljon. Muuttaessani moni varoitteli siitä, että helsinkiläiset ovat jollain tavalla tylympiä ja välinpitämättömämpiä kuin muut suomalaiset, mutta itse en ole kertaakaan huomannut väitteen pitävän paikkansa. Ehkä minul-la on ollut onnea, mutta olen törmännyt lähes yksin-omaan hyviin tyyppeihin!

Toinen – se tärkeämpi – syy muuttooni Helsinkiin oli se, että täällä oli tarjolla juuri se opiskeluala, joka minua kiinnosti. Kirjoitin tänä keväänä ylioppilaaksi ja kevään luku-urakan kruunannut pääsykoe oli mie-lestäni vaikeampi kuin aiemmin. Heinäkuussa posti toi silti riemukseni hyväksymiskirjeen. Kansiksen opiskelu on pitkälti vastannut mielikuviani – deri-vointia ja matematiikkaa on paljon. Itsehän pidän molemmista, joten tämä ei juurikaan ole haitannut.

Kreisibailausta ja laskareita – fuksin syksy

”Yllätyksenä tuli kuitenkin se, että kansiksen opiske-

luun liittyy näin runsas määrä juhlimista. ”

29

Yllätyksenä tuli kuitenkin se, että kansiksen opiske-luun liittyy näin runsas määrä juhlimista.

KTTO:n ja Kannun fuksiaiset antoivat vauhdikkaan lähdön syksylle ja fuksitoverit tulivat tutuiksi viimeis-tään eeppisellä mökkireissulla. Fuksisitsit ja vuosijuh-lat taasen ovat näyttäneet hieman vakavamman ja akateemisen puolen yliopiston juhlista – vai ovatko? Myös Alina-sali on tullut tutuksi, sekä valtsikan että myös muiden ainejärjestöjen juhlista. Nähty on myös lukematon määrä muita juhlia, joista tosin muistiku-vien määrä vaihtelee. Syksyn aikana on etkoiltu, juh-littu ja lähdetty jatkoille ja jatkojen jatkoille – ainoa juhlimiseen liittyvä tavoite, jota emme saavuttaneet, oli pitkään uhottu ”samoilla silmillä sillikselle”.

Kolmessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua paljon. Päällimmäisenä mielessä on tietysti kaikki eeppiset ja vähemmän eeppiset juhlat ja yleinen sekoilu, mutta kaiken tämän pohjalta löytyy myös intohimoa opis-keluun. Laskareiden tekoa ja pänttäämistä. Ja toisi-naan käykin niin että näissä merkeissä tutustuu ihmi-siin yhtä hyvin kuin bileissä! Kaiken kreisibailauksen ohella opiskelijatovereita yhdistävä tekijä täällä ovat olleet motivoituneisuus ja kiinnostuneisuus opiskelu-alaamme kohtaan. Yhdessä opiskelu on mukavaa ja joskus – kieltämättä vähän harvemmin – tehokasta.

On siis juhlittu, sekoiltu, pidetty hauskaa ja silti toi-sinaan käyty myös luennolla. Opiskelu ja juhliminen eivät ilmeisesti suljekaan toisiaan pois, vaan ainakin tähän asti ne ovat olleet yhdistettävissä. Palataan asi-aan kun tenttitulokset tulevat… Tämä syksy on ollut upeaa aikaa, ja luotan vakaasti siihen, että tällaisena elämä helsinkiläisenä ja KTTO:laisena jatkuu!

”Yllätyksenä tuli kuitenkin se, että kansiksen opiske-

luun liittyy näin runsas määrä juhlimista. ”

30

Eero avautuu Eero Haapalehto

HYYlle neuvoteltiin uusi hallitus, WUHUUU!!

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa (HYY) ta-pahtuu, vaikka nykyinen hallitus on älyttömien po-liittisten linjausten sijaan on ollut melko hiljainen vii-me aikoina. Syynä lienee Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokous 19.-20.11 ja siihen valmis-tautuminen. Omassa ylioppilaskunnassamme halli-tusneuvottelut ensivuodelle ovat ratkenneet ja yliop-pilaskunnallemme on neuvoteltu valmiiksi uusi ylväs hallitus vuodeksi 2011. Hauskin läppä asian pohjalta varmaan, että hyvin pian neuvottelutuloksen jälkeen HYYn sitoutumattomien ryhmien hallitusneuvot-telijat ryhtyvät paheksumaan äänekkäästi neuvot-telemista SYLin hallituksesta. Siis omaan ylioppi-laskuntaamme hallitus voidaan (heidän toimestaan) neuvotella, mutta Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksesta ei pidä (muiden toimijoiden) neuvotella – ylevää, näppärää ja fiksua politiikkaa.

Uusi uljas HYYlle neuvoteltu hallitus on varustet-tu vahvalla kokoonpanolla. Hallitusta johtaa Leena Pihlajamäki, joka on toiminut samaisessa hallituk-sessa aiemmin vuonna 2008 ja SYLin varapuheen-johtajana 2009. Taustasta voisi tarkentaa vielä sen verran, että samainen Pihlajamäki aikanaan hakkasi seinään opetusministeriön opintuen kehittämistyö-ryhmässä tavoitteet opintotuen huoltajakorotuksesta sekä indeksiin sitomisesta. Useat poliittiset opiske-lijajärjestöt pyrkivät tuomaan Pihlajamäen kautta tuoreita näkemyksiä opintotuen kokonaisvaltaiseen rakenteelliseen kehittämiseen. Pihlajamäki kuitenkin tykkäsi enemmän omista näkemyksistään ja ajoi ne työryhmässä läpi sanoutuen irti kaikista opintoihin liittyvistä kiristystoimenpiteistä. Tilanteessa jossa poliittinen paine pakotti työurien pidentämistä alku-päästä olisi ehkä kannattanut käyttää kiristystoimen-piteitä kauppatavarana opintotuen rakenteellisessa parantamisessa. Lopputulos puhuu puolestaan, se oli surullinen sekä Pihlajamäelle, että opiskelijaliikkeel-le: hallitus poimi työryhmästä ainoastaan opiskelijan asemaa kiristävät toimenpiteet. Olisiko ehkä kannat-tanut kuunnella poliittisia järjestöjä niin olisi voinut

saada omille tavoitteilleen työryhmää laajempaa tu-kea? No, tehty mikä tehty. Minä kuitenkin uskon (ja toivon), että Pihlajamäki on oppinut jotain viime vuodesta! Hänellä on joka tapauksessa todella rau-tainen kokemus sekä HYYstä että koko opiskelija-liikkeestä.

Muut hallituksen jäseniksi neuvotellut ovat Aaro Häkkinen, Anni Hirsaho, Jan Rosenström, Janni-ca Aalto, Marika Ikkala, Marina Lampinen, Otto Kronqvist, Risto Karinkanta, Saara Nykänen, Silva Loikkanen ja Tapio Heiskari. Näistä jokainen tun-temani mukaan on varsin kokenut toimija HYYssä. Lähtökohtaisesti olemme siis varsin hyvissä käsissä. Suurin pelkoni kuitenkin on että tämä hyvin ko-kenut järjestöpohjainen hallitus ei kykene tekemään niitä leikkauksia joita tarvitaan. Enemmänkin tämä hallitus näyttää pelottavasti siltä, että jäsenmaksua tullaan korottamaan reilustikin, jotta järjestöille an-nettavaa tukea ei tarvitse leikata. Tässä on legitimi-teettiongelma: ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä käytetään hyväksi. Rahastetaan kaikkia yliopisto-opiskelijoita ja annetaan rahat järjestöaktiivien käyt-töön. Toteuttaminen on helppoa, koska muut kuin järjestöaktiivit äänestävät todella laiskasti HYYn vaaleissa ja monesti ne muutkin kuin järjestötoi-mijat pitävät järjestötoiminnan tukemista hyvänä toimintana. Järjestötoiminnan tukeminen onkin ehdottoman tärkeää, mutta jonkinlaista niukkuus olisi hyvä pitää mielessä. Nyt kun niukkuutta ei ole, maailman todennäköisesti rikkain ylioppilaskunta perii vastaavaa jäsenmaksua kuin muut (varallisuu-deltaan selvästi vähempiosaiset) ylioppilaskunnat Suomessa. Palvelut ja edunvalvonta ovat kuiten-kin varsin keskinkertaisia kun katsotaan tavallisen opiskelijan saamaa hyötyä. Niukkuus toteuttaa siis valtavaa tehostusta muiden ylioppilaskuntien ta-loudessa ja varsinkin tilankäytössä, mutta HYYssä onneksi rahaa riittää. Kiitos ylioppilaskuntien pak-kojäsenyyden, rahaa riittää tulevaisuudessakin jä-senmaksukorotusten myötä.

31

Huutelua Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) liittokokouksesta 19.-20.11.2010

Mitä sielä oikein tapahtui? – Riemuvoitto tietenkin! HYYn hallituksen puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi tuli valituksi SYLin puheenjohtajaksi ja HYYn hallituksen jäsen Matti Tujula valittiin liiton hallitukseen. Näinkin mahtava tulos saatiin täysin neuvottelematta, sillä osakuntien edustaja Hanna Hannus kävi linjaamassa kaikkien HYYn sitoutu-mattomien ryhmien edustajana, että he eivät neuvot-tele ja ohjeistavat muitakin olemaan neuvottelematta. Loistavaa! Nyt meillä on ansaitusti ja reilulla pelillä hankittuna suurimpana ylioppilaskuntana ansaitse-mamme edustus Suomen Ylioppilaskuntien liitossa. Hallituksen valinta ei kuitenkaan ollut kokouksen ainoaa antia. Sumuisena yönä tapahtui sekä vertaus-kuvallista että konkreettista kähmintää Järvenpään yössä. Yhteys allekirjoittaneeseen jos haluat kuulla tarkemmin – tätä ei lehteen kehtaa painaa.

Asia väännöissä kävin itse aivan pokkana esittämässä duaalimallin (korkeakoulujen jakaminen yliopistoi-hin ja ammattikorkeakouluihin) purkamista. Tukea ei liittokokoukselta kovin paljoa löytynyt, sillä esitys ei saanut ainuttakaan ääntä (ei edes omaani, sillä olin hävittänyt äänestysliput edellisenä yönä). Perinteinen kädenvääntö, sukupuolikiintiötkään eivät edes halli-tuksen esittäminä liittokokoukselle kelvanneet. Itse kävin vastustamassa sukupuolikiintiöitä seuraavasti: ”Minusta on kummallista kun samat tahot jotka ha-luavat hälventää sukupuolten roolia ja kannustaa ih-misiä sukupuolineutraaliuteen haluavat jakaa ihmisiä tällaisiin sukupuolten lokeroihin. Miten kiintiömal-lissa tulisi kohdella sellaisia henkilöitä, jotka eivät koe olevansa kumpaakaan sukupuolta?” Kysehän oli kiintiöistä nimenomaan YTHS-valtuuskunnassa, jossa molemmat sukupuolet ovat perinteisesti olleet varsin hyvin edustettuina. Odotan innolla sukupuo-likiintiöitä tasa-arvoasiain neuvottelukuntaan jonka 16 jäsenen joukkoon valittiin ensimmäinen mies tänä vuonna.

Liittokokouksen krapulapäivänä juhlinta jatkui var-sin monen kokousedustajan osalta KTTO:n vuo-sijuhlien jatkoilla. Draamaa ei puuttunut siis liit-tari ja vuosijuhlaviikonlopusta missään vaiheessa. Odottelen tässä jos sitä seuraavaan liittokokoukseen ja vuosijuhliin mennessä olisi tästä morkkiksesta selvinnyt!

Innolla KTTOn omia rakkaita kähmintäsaunoja ja vaalikokousta odotellen,

Eero HaapalehtoHYY:n edustajiston varajäsen sekä KansY:n puheenjohtaja 2010eero@kansy.fi

32

Edaripalsta

Kansainvälinen ravintolakonserni Sodexo ava-si Helsingin yliopiston kilpailutuksen voittaneena ensimmäisen ravintolansa Viikin Ladonlukkoon marraskuun alussa. Kilpailuun usein myönteisesti suhtautuvat kansantaloustieteilijät reagoivat vastaa-viin uutisiin usein intuitiivisen positiivisesti. Tosin syvempi analyysi johtaa ristiriitaisempaan tulokseen, sillä se mikä on opiskelijaomisteisesta Unicafesta pois on myös epäsuorasti HYY:n jäseneltä pois.

Jotta opiskelijaravintolamarkkinoita ja Unicafeta pystyisi analysoimaan HYY:n jäsenen näkökulmasta, on tärkeää ymmärtää ylioppilaskunnan ja Unicafen välistä suhdetta. Ylioppilaskunta pyörittää liiketoi-mintaansa kokonaan omistamansa HYY Yhtymän kautta, jonka tytäryhtiö Unicafe on. Yhtymä taas on olemassa pelkästään ylioppilaskuntaa varten, ja se rahoittaakin noin kolme neljäsosaa ylioppilaskunnan menoista. Ylioppilaskunnan menot koostuvat valta-osin jäsen- ja järjestöpalveluista, johon kuuluvat mm. opiskelijoiden edunvalvonta sekä järjestötuet mukaan lukien merkittävä osa KTTO:n budjetista.

Tätä omistusrakennetta mielessä pitäen on selvää, että Unicafen kilpailutilanteen kiristyminen näkyy epäsuorasti HYY:n kukkarossa. Jos Unicafen tulos heikkenee, Yhtymä joutuu tinkimään voitonjaos-taan ylioppilaskunnalle, ja ylioppilaskunta joutuu vuorollaan, ceteris paribus, leikkaamaan menoja tai nostamaan jäsenmaksua. Mikäli ylioppilaskunnan demokraattinen päätöksenteko johtaa viimeksi mai-nittuun, ylioppilaskunnan tavoite jäsenmaksun pois-tamiseksi pitkällä aikavälillä lykkääntyy vielä pidem-pään tulevaisuuteen.

Unicafen ollessa HYY:n omistuksessa, ylioppilas-kunta ja sen jäsenet pystyvät vaikuttamaan suoraan yrityksen toimintaan yhtiön hallituksen kautta. Hal-litus muodostuu yliopisto-opiskelijoista sekä HYY:n palkkaamista asiantuntijajäsenistä, ja he päättävät

johdon kanssa yrityksen linjasta. Sodexoon ja mui-hin kilpailijoihin opiskelijayhteisö ei pysty vaikutta-maan muuten kuin asiakkaana. Muut toimijat eivät myöskään toimi samojen eettisten ja ekologisten pe-riaatteiden pohjalta kuin Unicafe. Kaikki Yhtymän liiketoiminta ohjataan HYY:n omijstajastrategian perusteella, joka on laadittu ja tänä vuonna uusittu ylioppilaskunnan edustajiston toimesta.

Kilpailun kiristymisen vaikutus on mitä todennä-köisimmin opiskelijan kannalta myös hyödyksi. Li-sää toimijoita markkinoilla lisää paineita kaikkia toimijoita kohtaan tehostamaan ja parantamaan toi-mintaansa. Myös Unicafen täytyy nöyrästi hyväksyä markkinatilanteen muutoksen ja kääriä hihojaan tar-joakseen parempaa palvelua ja maukkaampaa lounas-ruokaa asiakkailleen.

Yhden lisätoimijan tulo markkinoille ei näistä ar-gumenteista huolimatta horjuta Unicafeta tai sen asemaa. Päinvastoin, toivottavasti tämä kannustaa kaikkia toimijoita parantamaan tarjontaansa, sillä hyviä lounaskokemuksiahan me kaikki halutaan. On kuitenkin hyödyllistä tietää kolikon kaikkia puolia miettiessä opiskelijaravintolatarjontaa, ja ymmärtää, ettei Unicafe ole HYY:n jäsenen kannalta vain yritys muiden joukossa.

Unicafe – ei mikään yritys muiden joukossa

Paul StenbäckOy Unicafe Ab:nhallituksen VPJ

33

1. Mikä ruoka-aine?5 pistettä: Sen suurimmat tuottajat vuonna 2005 olivat Yhdysvallat (9,8 miljoonaa kuutiotonnia), Intia ja Nigeria (8,0 miljoonaa kuutiotonnia).3 pistettä: Se on vehnän, kauran, maissin ja ohran ohella yksi maailman viidestä käytetyimmästä viljasta.1 piste: Sen nimi muistuttaa runsasta alkoholinkäyttöä seuraavan olotilan kansanomaista nimitystä.

2. Kuka edesmennyt poliitikko?5 pistettä: Hän syntyi Karjalassa Jaakkiman pitäjässä vauraaseen porvariskotiin.3 pistettä: Hän käytti aluksi sukunimeä Fennander, joka myöhemmin vaihtui varsin samankuuloiseen, mutta suomalaiseen nimeen.1 piste: Hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea värikkäänä Suomen maaseudun puolueen edustajana.

3. Mikä 50-luvun hittikappale?5 pistettä: Tämän Etelä-Amerikan maisemiin vievän kappaleen on säveltänyt Larry Coleman.3 pistettä: Kappaleen teki tunnetuksi suomalaisyleisölle Georg Ots yhtyeineen.1 piste: Kansantaloustieteen opiskelijoiden keskuudessa tämän kappaleen Georg Otsia tunnetumpi esittäjä on kiistatta Vesa Kanniainen.

4. Mikä valuutta?5 pistettä: Yksi yksikkö tätä valuuttaa jakautuu edelleen sataan puliin.3 pistettä: Valuutan kansainvälinen tunnus on AFN.1 piste: Tällä valuutalla maksetaan Afganistanissa. Kun maan nimestä poistaa osan kirjaimista, saa valuutan nimen.

5. Kuka hallitsija?5 pistettä: Hän on maansa laivaston amiraali sekä armeijan ja ilmavoimien kenraali.3 pistettä: Hänen isänsä oli englantilainen prinssi, joka ryhtyi myöhemmällä iällään natsiksi Saksassa.1 piste: Hän nousi vastikään kielteiseen valoon paljastuskirjan julkaisun myötä.

6. Mikä vuosiluku?Oikea vuosi: 5 pistettä± 1 vuosi: 3 pistettä± 2 vuotta: 1 piste23. helmikuuta – Leningradin kaupungin viranomaisten ilmoitettiin ryhtyneen koviin otteisiin päihtynei-den suomalaisturistien saamiseksi kuriin. Sakkorangaistukset korvattiin arestilla ja arestiin otetuilta ajettiin tukka pois.2. toukokuuta − Pankkitoimihenkilöiden lakko sulki kaikki pankit kahdeksi viikoksi Postipankkia lukuun ottamatta. Lakkoon osallistui noin 19 000 pankkitoimihenkilöä.20. syyskuuta − Poliittinen äärivasemmisto järjesti Suomen ja EEC:n välisen vapaakauppasopimuksen vastai-sia mielenosoituksia eri puolilla maata.

Vastaukset: 1. durra, 2. Veikko Vennamo, 3. Venezuela (”Kun yö saapuu Venezuelaan...”), 4. afgani,5. Kaarle XVI Kustaa, 6. 1973

PuuhaNurkka5+1 kysymystä

34

Accelerate your careerfrom day one

To learn more about our work, people, and career options visit www.mckinsey.fi. With any questions, please contact

Mari Johansson, mari_johansson@mckinsey.com or 09-61571705.

You can send your application anytime, already before graduation, by filling in an online application at www.mckinsey.fi.

Sol

dier

(det

ail).

Ves

a P

eson

en.

Join McKinsey as a management consultant (Junior Associate) and you become part of the world’s most influential leadership network: our collegues, clients and alumni. You will have unrivalled choice to shape your career and future.

The McKinsey Helsinki office is looking for outstanding Master’s degree candidates for permanent positions. We hire exceptional people with excellent capabilities and great potential in problem solving, leadership, drive, and interpersonal skills.

35

Accelerate your careerfrom day one

To learn more about our work, people, and career options visit www.mckinsey.fi. With any questions, please contact

Mari Johansson, mari_johansson@mckinsey.com or 09-61571705.

You can send your application anytime, already before graduation, by filling in an online application at www.mckinsey.fi.

Sol

dier

(det

ail).

Ves

a P

eson

en.

Join McKinsey as a management consultant (Junior Associate) and you become part of the world’s most influential leadership network: our collegues, clients and alumni. You will have unrivalled choice to shape your career and future.

The McKinsey Helsinki office is looking for outstanding Master’s degree candidates for permanent positions. We hire exceptional people with excellent capabilities and great potential in problem solving, leadership, drive, and interpersonal skills.

36