1

Kapitaali2/10

2

Prof. Poutvaara kommentoi USA:n terveydenhuoltouudistusta

Voiko sekasyöjä selviytyä viikon pelkillä kasviksilla?

Lehmäpojan mielestä Tiuran pitäisi vaihtaa ympäristöä. Pankkiiri yliarvostelee vedet

3 Pääkirjoitus 4 Puheenjohtajan palsta 5 Opintosihteerin palsta 6 Vieraskynä 8 Kvartaalikatsastus 10 Mitä terveydenhuolto maksaa? 12 Maistuisiko kasvikset? 16 Loikkaa Tiura, loikkaa! 18 Pankkiiri yliarvostelee 20 Keskiaukeaman tyttö 22 Ekologinen matkustaminen, onko sitä? 26 Ecoteko: tehdään se kettutyttöjen tyyliin 27 Haalarimerkkikilpailu 28 Kuka ajattelee - ja mitä? 32 Provokaattori 34 Rauhan ritarit ja tyhjät Nobelit 36 Edaripalsta 38 Puuhanurkka 39 Julkinen an-teeksipyyntö

s. 10s. 12

s. 18s. 16

3

Pääkirjoitus

Kapitaali 2/10 verkossa: KTTO.fi

Päätoimittaja: Anna Stenroos

Sisältö: Anna Stenroos, Nina Ahola, Mira Hoffström, Maisa Nevalainen, Olli Hyytiäinen, Matti Mit-runen, Juhana Pihlajamaa, Katariina Pentti, Anton Nikolenko, Urho F. Lehmäpoika, Jani Valtonen, Julia Müller, Topi Hulkkonen, Juho Pursimo, Provo, Samuli Harala, Paul Stenbäck, Jaakko Meriläinen

Taitto: Juhana Pihlajamaa

Julkaisija: KTTO ry

Paino: Picaset oy , Helsinki

Painosmäärä: 100

Anna StenroosPäätoimittaja

Eespäin väki voimakas

Vielä muutama vuosi sitten puhuin posket pu-naisena äidilleni vihreän sähkön ja kierrätyksen puolesta ja kuljin pitkin Tampereen katuja kaveri-ni pyörän tarakalla istuen, bongaillen dyykkaus-paikkoja ja parantaen maailmaa. En nyt mikään supervihreä voi väittää olleeni silloinkaan, mutta pidin itseäni ekologisuuteen pyrkivänä ihmisenä.

Kun muutin omilleni, en kuitenkaan maksanut li-sää vihreästä sähköstä, ja ruoanlaittokin on painot-tunut yksittäispakattuihin eineksiin. Nauroimme kaverini kanssa, että opiskelijaelämä on tuhonnut eettisyytemme. Itse ostan vielä luomubanaaneita, mutta kaverini oli luopunut jo niistäkin. Niistä nuo-rista idealisteista tuntui olevan kovin vähän jäljellä.

Palatessani eräänä sunnuntai-iltana isäni luota Hel-sinkiin törmäsin junassa ilmaisjakelulehden luomu-tuotteista kertovaan artikkeliin. Aloin miettiä, minkä vuoksi olin luopunut viime aikoina ympäristökysy-mysten pohtimisesta ja maailmanparantamisesta. Ymmärsin, ettei muutos ollut niinkään tapahtunut minussa: ainoastaan kaksinaismoralistisuuteni oli paljastunut. Ei käytökseni ollut muuttunut juuri-kaan, ainoastaan puheet. En ollut aikaisemminkaan

pyöräillyt sen takia, että se oli ekologista; julistin vain olevani ekologinen, koska pyöräilin. Todellisuudessa se oli vain helpointa ja kätevintä. On surullista huo-mata olevansa mukavuudenhaluinen ja itsekäs ihmi-nen – juuri sellainen, mikä minusta ei pitänyt tulla.

Ympäristövastaavana tehtäviini kuuluu luoda ympä-ristösuunnitelma ainejärjestön toiminnalle. Muis-telin ekologisten puheideni aikoja ja huomasin lähtökohtani olevan jälleen sama: todellisuudessa yritin vain keksiä, mikä kaikki toiminnasta voi-taisiin julistaa ekologiseksi. Myönnettäköön, että taustalla saattoivat tälläkin kertaa olla itsekkäät tarkoitusperät (ympäristösuunnitelmasta saadaan näin paljon paremman näköinen, ja olin jo men-nyt joka tapauksessa lupautumaan erään Kapitaa-lin päätoimittajaksi). Silti päätin tehdä jotain edes hieman toisella kaavalla – jotain uutta. Tässä se on: tämä Kapitaali on tehty ympäristöteeman ympärille.

Anna StenroosPäätoimittaja

4

Talvi alkaa väistyä, ja KTTO:n hallituskin on pääs-syt kunnolla vauhtiin. Tapahtumia on viime viik-koina ollut toinen toisensa perään, ja tapahtumien monipuolisuus on ollut varsin kiitettävää. Kaikki tapahtumat ovat toistaiseksi sujuneet oikein mallik-kaasti - tästä kiitos niin järjestäjille kuin vieraillekin.

Tapahtumista uutena, tai oikeammin uudelleen aloitettuna, alkoi ennen pääsiäislomaa KTTO-reto-riikka. Uudet tapahtumat ovat aina hankalia saada käyntiin, mutta tästä ensimmäisestä kerrasta olen oi-kein iloinen ja ylpeä. Nyt on todistettu, että KTTO kykenee järjestämään toimivia tapahtumia myös il-man alkoholia! (Muitakin kuin excuja siis.) Paikalla oli monta halukasta väittelijää niin KTTO:sta kuin VOO:stakin. Tapahtumaa tullaan tiettyjen osien koh-dalta vielä parantelemaan ja ehdottomasti jatkamaan!

Muita kevään tapahtumia ovat tietysti olleet sitsit, sekä KY Economicsin ja Equilibriumin että Median kanssa. Nämä tapahtumat tulevat varsin nopealla aikataulul-la, mutta - kiitos aktiivisen hallituksen - ovat mahdol-lisia näinkin lähekkäin toteuttaa. Onneksi tässä halli-tuksessa on ollut helppoa jakaa vastuuta myös muille.

KTTO yrittää tosissaan panostaa myös kulttuu-riin ja urheiluun. Tämä on kuitenkin osoittautu-nut varsinaiseksi haasteeksi. Jos teillä on jotain ideoita uusista urheilu- tai kulttuuritapahtumis-ta, ottakaa ihmeessä yhteyttä hallitukseen! Jär-jestäisimme mielellämme, kun vain keksisimme mitä! Stand-up excu oli tälläkin kertaa erittäin on-nistunut, ja sellainen tullaan järjestämään myös syksyllä - tällä kertaa kera kehitysmaatutkijoiden.

Opintoasioista on viime aikoina ollut paljon puhetta, lähinnä Kannunvalajien järjestämän suuren opinto-kyselyn tiimoilta. KTTO:n opintosihteeri on ollut ak-tiivisesti mukana keskusteluissa ja pitää sekä hallitus-ta että oppiaineen henkilökuntaa ajan tasalla kyselyn

Puheenjohtajan palsta Nina Aholapuheenjohtaja

tuloksista ja siitä käydystä keskustelusta. Yritämme osaltamme vaikuttaa siihen, että kyselyn tulokset tu-levat myös kansantaloustieteen yksikössä käsitellyiksi.

Kohta onkin jo kevät, ja myös vaihdossa opiskelleiden alkaa olla aika palata Suomeen. Koska yhä useampi kansantaloustieteilijäkin viettää nykyään jonkun lu-kukauden vaihdossa, on KTTO:n nettisivuilta tar-koitus jatkossa löytyä vaihdossa olleiden kokemuksia eri vaihtopaikoista! Tämän toivomme helpottavan vaihtoon hakevien yliopistovalintaa tulevina vuosina.

Haluaisin vielä painottaa, ettei hallituksen ole tar-koitus järjestää haluamiaan tapahtumia itselleen. Aivan kaikki ei hallituslaisillekaan tule mieleen, joten ideat uusista tapahtumista ja muutkin pa-rannusehdotukset ovat erittäin tervetulleita. Niitä voi lähettää hallitukselle sähköpostilla. Yhteystie-dot löytyvät yhdistyksen nettisivuilta www.ktto.fi.

Wappua ja kesää innolla odotellen! (Tosin vä-hän katkerana siitä, että KTTO:n mahtava kesä-matka Kroatiaan jää omalta osalta kokematta..) Kiireisin kesänodotustunnelmin puhis, Nina.

PJ puhuu ihan höpöjä!

Ps. Mitä mieltä olisitte KTTO:n kesäsitseis-tä? Esim. Siellä HYY:n uudella saunatilal-la Dommalla? Ihan tuhoon tuomittu idea vai ihan mahtava? Vastaukset kysymykseen pyy-detään osoitteeseen nina.ahola@helsinki.fi

5

Nina Aholapuheenjohtaja Opintosihteerin palsta Mira Hoffström

Kohta on jo vappu, ja lumetkin sulavat hyvää vauhtia. Toivottavasti kovin moni ei ollut suunnitellut suo-rittavansa kansantaloustieteen opintoja kesällä, sillä tämä ei oikeastaan ole mahdollista. Kesätenttejä op-piaineestamme on kokonaista yksi kappale, eikä avoi-men yliopiston tarjonta ole paljonkaan kehuttavampi. Tiedustellessani oppiaineen johtajalta mahdollisuutta saada lisää kesätenttejä vastaus oli, ettei niitä toden-näköisesti tule, mutta kesällä on mahdollista suorittaa vaikka sivuaineopintoja. Tenttien järjestäminen on kiinni opetushenkilökunnan omasta halusta ja vapaa-ehtoisuudesta, ja koska virat perustuvat tutkimukseen, haluavat professorit omistaa kesän tutkimukselle.

Kansantaloustieteen oppiaineen henkilökunnan mieles-tä kirjatenttien suorittaminen johtaa harvoin parhaisiin mahdollisiin oppimistuloksiin. Tämän vuoksi kansan-taloustieteessä järjestetään vähän kirjatenttejä, ja opin-tojen on tarkoitus koostua mahdollisimman tasokkaista kursseista ja laadukkaasta kontaktiopetuksesta. Tämä ei kuitenkaan vastaa opiskelijoiden kokemuksia suurim-masta osasta kansantaloustieteen kurssien luennoista.

Kannun opintokyselyn tuloksia ei ole vielä viralli-sesti julkistettu, mutta minulla on ollut jo mahdol-lisuus tutustua niihin. Tuloksista käy selvästi ilmi, että kansantaloustieteen pääaineopiskelijat ovat tyytymättömimpiä opetuksensa tasoon kuin mui-den pääaineiden opiskelijat. Monien vastanneiden kommenteista käy ilmi, ettei vuorovaikutus opiske-lijoiden ja opettajan välillä toimi kunnolla ja pro-fessorien ja lehtoreiden pedagogisissa taidoissa olisi parantamisen varaa. Tutkimukseen perustuva opetus ei käytännössä toimi, sillä monilla opettajilla ei ole kiinnostusta kehittää opetusta; samat luentokalvot ja laskuharjoitukset ovat käytössä vuodesta toiseen.

Kesätenttien puute ja muutenkin kirjatentti-en vähyys hidastavat huomattavasti va lmis-tumista. Y liopisto ja laitos painostavat opis-kelijoita va lmistumaan tietyssä määräajassa,

mutta kansantaloustiedettä pääaineenaan opiskeleville.

tämä on suuri haaste. Opiskelijoiden valmistumi-nen voi viivästyä vuodella tai parillakin, kun kurssi on mahdollista suorittaa vain kerran vuodessa. On myös mahdollista, ettei esimerkiksi kandin paperei-ta oteta ulos, kun halutaan parantaa parin kurssin arvosanaa. Tähän voikin mennä sitten pari vuotta.

Kansantaloustieteen ongelmat ovat myös tiedos-tettu ylemmällä tasolla kuten opintotoimistossa, mutta vaikka ongelmat ovat tiedossa, ei niiden rat-kaisemiseksi ole tehty mitään. Kansantaloustieteen vain sanotaan olevan ”oma lukunsa”, johon eivät muiden aineiden ratkaisut päde. Miten tästä eteen-päin? Kuinka kansiksen opetusta voidaan kehittää?

Opintosihteeri

Toivottavasti sait kesätöitä – kansantaloustieteen opiskelu kesällä ei ainakaan onnistu

Kaikesta huolimatta haluan kuitenkin toivottaa kaikille railakasta vappua ja mahtavaa kesää!

6

Hei kansislaiset! Olen tänä keväänä ottanut en-simmäiset haparoivat askeleeni kansantaloustie-teen parissa, ja on kunnia kirjoitella ajatuksiani ympäristöaiheiseen teemanumeroonne. Itse olen kotoisin Viikistä, bio- ja ympäristötieteiden lai-tokselta ja pääaineeni on ympäristönsuojelutiede.

Me ympäristönsuojelutieteilijät, tuttavallisesti ympsiläiset, olemme monenkirjavaa sakkia. Koska tutkintorakenteemme on yksi yliopiston vapaim-mista, edustamme monia näkökulmia puhtaasti biologisesta generalistisen kautta ihmistieteelliseen. Meillä yleisessä käytössä oleva termi ihmistiede ai-heuttaa muiden tiedekuntien opiskelijoissa usein hämmennystä. Meille se on arkikieleemme vakiin-tunut vastapari luonnontieteille, joten meidän pu-heessamme myös kansantaloustiede on ihmistiede.

Sekalaisesta sakista löytyy tietysti myös erilaisia suh-tautumisia talouteen. En luonnollisestikaan edus-ta kaikkia ympäristönsuojelutieteilijöitä, vaan itse sijoitun näppärästi kahden ääripään väliin. Pyrin olemaan realisti, enkä koskaan lähtisi kieltämään talouskasvua, mutta en myöskään koe vapaata kaup-paa ja globalisaatiota ihmelääkkeenä, jolla kaikki ongelmat, myös ympäristöön liittyvät, voitaisiin rat-kaista. Taidan itse olla klassisen ”Think Global, Act Local” –ympäristönsuojelunäkemyksen edustaja.

Ensimmäinen kansantaloustieteen kurssini on etiik-ka ja talous. Keskustelemme ympsillä jatkuvasti ta-loustieteen moraalista, ja siksi on äärimmäisen mie-lenkiintoista kuulla, millaista keskustelu samasta aiheesta on taloustieteilijöiden keskuudessa. Olen viihtynyt kurssilla hyvin, koska tahdon ymmärtää talouden mekanismeja, mutta pitää silti jatkuvasti il-massa kysymyksen jatkuvan kasvun tarpeellisuudesta sekä sen globaaleista ja paikallisista vaikutuksista.

Hämmennystä kurssi on aiheuttanut siksi, että asiat jaetaan luennoittain eri aihepiireihin omasta mieles-täni turhan tiukasti. Koen vieraaksi tavan käsitellä esimerkiksi ympäristöasioita tietyllä luennolla, sosi-

aalisia ongelmia toisella ja evoluutiota kolmannella. Tämä ongelma ei tietystikään koske ainoastaan ky-seistä kurssia, ilmiö on yleinen niin yliopistolla kuin maailmassa muutenkin. Itse ajattelen lähes kaikkien ongelmien jollain tavalla linkittyvän yhteen, ja monet nykyiset ympäristöongelmat johtuvatkin mielestäni osittain juuri ihmisen tarpeesta jakaa todellisuus pie-niin, usein selkeästi toisistaan erotettuihin, osiin. Kun kukaan ei katso suurta kokonaisuutta, huomataan ympäristökriisi yleismaailmallisesti liian myöhään.

Ihmisen aiheuttamia suuria ympäristömuutoksia on tutkittu jo satoja vuosia modernissakin mie-lessä, ja ympäristöherääminen ajoitetaan 1960-lu-vulle. Tutkijat ovat kuitenkin lähes poikkeukset-ta olleet spesialisteja, ja tajunneet ongelmat vain omalla alallaan. Spesialistisysteemissä minkään tieteenalan erikoistehtävä ei ole ollut hankkia kol-lektiivista tietoa, eikä lähes kenelläkään ole ollut kykyä kokonaisuuden näkemiseen. Siksi ympäris-töongelmat nähtiin pitkään toisistaan irrallisina, ja nykyinen ympäristökriisi sai kehittyä. Kriisi on hahmotettu viimeisten vuosikymmenien aika-na, ja vasta aivan hiljattain on lopetettu ongelmi-en hoitaminen vain toisistaan irrallisina tekijöinä.

Jos lähden pohtimaan eroja talouskasvuun ja glo-balisaatioon positiivisesti (tai edes neutraalisti) suhtautuvan ympäristönsuojelutieteilijän ja ympä-ristönäkökulmat huomioon ottavan kansantalous-tieteilijän väliltä, on merkittävä ero ainakin asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisessa. Kun ympäristöih-minen sallii talouskasvun, kunhan se ei vahingoita ympäristöä, sallii kansantaloustieteilijä ympäristön-suojelun, kunhan se ei tuota haittaa talouskasvulle. Tämä on tietysti täysin loogista, mutta omien pri-oriteettieni takia en koskaan tule tuntemaan olo-ani täysin kotoisaksi taloustieteitä opiskellessani.

Ympäristöongelmien ja talouden suhdetta ei kai ku-kaan vakavissaan voi kieltää. Ihminen on saavuttanut hyvinvointinsa ympäristön kustannuksella, ja herää miettimään sitä vasta nyt. Pienoisena optimistina us-

-Ympäristötieteilijän puheenvuoroVieraskynäMaisa Nevalainen

7

kon, että talous ja ympäristön kunnioitus voivat vielä joskus kulkea käsi kädessä, mutta siihen tarvitaan vah-vaa ympäristöpolitiikkaa ja yhteiskunnallista tahtoa. Etiikka ja talous -kurssi on vahvistanut uskomustani, että ainoa tapa löytää pitkällä tähtäimellä kaikin puo-lin kestävä elintyyli, on juuri taloustieteen ja ympäris-tönsuojelun välisen siteen voimakas vahvistaminen.

Lopuksi haluan lämpimästi suositella ympäristönsuo-jelutiedettä sivuaineeksi kaikille vähänkään asiasta kiinnostuneille. Emme opettele halaamaan puita, tai katsele maailmaa vain omien hiukan hipahtavi-en silmälasiemme läpi, vaan päinvastoin pyrimme katsomaan asioita generalistisesti mahdollisimman monista näkökulmista ja holistisesti suurina kokonai-suuksina. Erilaisten näkökulmien hallitseminen hel-pottaa erityisesti ympäristökeskusteluun osallistuvien toisistaan paljonkin poikkeavien tahojen välisten ris-tiriitojen ratkaisua. Ympsiläinen voi tulevaisuudessa toimia tulkkina eri alojen spesialistien välillä. Lähes jokaisessa ajattelutavassa on hyötynsä ja haittansa, ja paras ratkaisu löytyy usein kaikkien yhdistelmänä.

Keväisin terveisin,Maisa Nevalainen

8

Maailmantalous lähti uudelle kasvu-uralle viime vuoden lopulla, mutta tie toipumiseen on epävakaa ja katkonainen. Vaikka vuoden 2009 loppupuoli antoi merkkejä uudesta noususta ja teollisuustuotannon elpymisestä, on polkua kestävään kasvuun edelleen raivattava kaikin voimin yksityisen kysynnän py-syessä heikkona. Maailmantalouden kasvuvauhti oli viime vuonna vaatimattomasti prosentin luokkaa ja kiihtynee tänä vuonna muutamalla prosenttiyksiköllä. Edellinen suhdannehuippu siintää vielä kau-kana ja korkealla. Sinne on tavoite kiivetä, mutta kiipeilijän termein nyt on saavutettu vasta perusleiri. Vuosi 2010 tulee kuitenkin olemaan ratkaiseva suunnannäyttäjä. Romahdus oli globaalisti tasapuoli-nen, mutta toipumisesta odotetaan vähintään kaksijakoista.

Kehittyneiden talouksien toipuminen laahaa pahasti vaakasuoralla tasolla. Tuotantokuilu eli potentiaali-sen tuotannon ja toteutuneen tuotannon erotus jää suureksi. Poikkeuksina voidaan pitää hyödykevetoi-sia talouksia, kuten Norjaa ja Australiaa, jotka ovat jo aloittaneet koronnostot elpymisen edetessä. Nämä taloudet ovat kuitenkin pieniä tekijöitä kehittyneillä markkinoilla, jossa päähuomio keskittyy suurempiin pelaajiin. G7-maissa reaalinen BKT:n kasvu pysyt-telee vaatimattomasti parissa prosentissa. Suurten talouksien välisessä kilpailussa Pohjois-Amerikan dynamiikka vastaa hieman muita paremmin kas-vun haasteisiin, joten se tulee lyömään euroalueen, Britannian ja Japanin kasvuvauhdin 1-2 prosentilla.

Aasia ja latinalainen Amerikka sen sijaan näyttävät mallia terveemmillä taseillaan ja pääsevät lähemmäs trendikasvua. Kiinalla ja Intialla on tässä joukos-sa vahvimmat valjaat, ja Aasian kasvu Japani pois-luettuna osoittaa 8 prosentin vauhdillaan sen, että taifuuni puhaltaa idästä nyt entistä vahvempana. Brasilia näytti selvinneen kriisistä puhtain paperein, ja samba soi, toisin kuin toisin kuin eurooppalaisil-la veljeskansoilla Portugalilla ja Espanjalla. Syvästi velkaongelmissa ryvettynyt Kreikka on EU-alueen pimein nurkkaus. Kreikan lisäksi Itä-Euroopan vel-kaantuminen on unionille kova pala, ja syö sen jo en-nestään heikentynyttä uskottavuutta. Baltian maista Viro on muita vakaammalla pohjalla. Pahinta vanhan mantereen tilanteessa on se, ettei mitään uskottavaa ratkaisua velkaongelmiin ole esitetty! Mutta ei Yh-dysvalloissakaan juhlita. Tukipakettien poisvetämi-nen saattaa hyydyttää talouden, joten loppuvuodes-

ta voidaan tyytyä kiipeilyn sijasta laskettelemaan downhill, mikä alkaa nostaa myös deflaatiopaineita.

Paluuta kasvuun on yritetty käynnistää merkittävil-lä raha- ja finanssipoliittisilla helpotuksilla. Nämä hallitusten väliintulot estivät pahan taantuman sy-venemisen mahdottoman vaikeaksi lamaksi. Osto-päälliköiden indeksit (PMI) ovat insentiivien – kuten jenkkien cash for clunkers -ohjelman ja saksalaisten vastaavan autonvaihto-ohjelman – johdosta näyttä-neet merkkejä valoisammasta tulevaisuudesta. Yksi-tyiset investoinnit ja kulutus eivät kuitenkaan kykene täysin täyttämään tukipakettien poisvedon jättämää kuilua. Starttimoottorina toimineet paketit eivät yk-sinkertaisesti saaneet koneita riittävän lämpimiksi. Lyhyenä yhteenvetona voimme todeta Euroopan ja Pohjois-Amerikan olevan vaikeuksissa, mutta Aasian jatkavan nousukiitoaan lattarien seuratessa. Markki-nakatsastus ei kuitenkaan tyydy esittelemään pelkkiä lukuja vaan haluaa tutkia puhtaan statistiikan lisäksi myös sitä, miksi kehittyneiden talouksien ongelmaan ei löydy helppoa exit-strategiaa. Siirtykäämme siis käsittelemään aihetta kehittyneiden markkinoiden näkökulmasta. Reagoimmeko talouden muutok-siin riittävän hyvin? Kuinka tämän hetken suurinta ongelmaa eli julkista velkaantumista tulisi hoitaa?

Maailmantalous kohtaa vähän väliä suuria mullis-tuksia, joiden vaikutusta on aluksi vaikea käsittää. Heikko reagointi muutoksiin johtaa usein siihen, että näiden pysäyttäminen muuttuu viivyttelemällä vain hankalammaksi. Tällainen muutos on ollut esimer-

KvartaaliOlli Hyytiäinen

MAAILMANTALOUS 2010 – missä mennään?

9

kiksi Kiinan nopea nousu ja sen vaikutus maailman-talouden tasapainoon, ensin tuotannon siirtymisen ja sen seurauksena muiden reaalitalouden muutosten kautta. Toinen esimerkki on ehdottomasti Yhdysval-tain ja Britannian asuntokupla. Kuka olisi uskonut, että tällainen hallittavissa olevalta vaikuttanut shokki vie koko maailman finanssimarkkinat solmuun? Tällä hetkellä joudumme käsittelemään uudenlaista ongel-maa: kehittyneiden maiden julkista velkaantumista, jota ei enää ole varaa vähätellä. Pahin virhe olisi pitää esimekiksi Kreikkaa ja Baltiaa erillistapauksina, jotka eivät vaikuta muihin maihin. Kyllä ne vaikuttavat.

Markkinakatsastus esittelee investointiyhtiö Pimcon toimitusjohtajan, Mohamed El-Arianin kuusi julki-seen velkaantumiseen liittyvää huomiota, jotka kan-nattaa pitää mielessä mikäli kriisi halutaan nujertaa.

1) Hallitusten on pitänyt tehdä kovan luokan vä-liintuloja estääkseen asuntoluotto-ongelmasta lähteneen taantuman leviäminen. Nämä toimet ovat vaikuttaneet maiden julkisen puolen tasei-siin rankasti, ja joudummekin nyt käsittelemään toimien seurauksia. USA:n velkaantuminen on jatkunut dramaattisena viime vuosina. Jopa suo-tuisan kasvun skenaariossa velka/BKT –suhde tulee kasvamaan yhä suuremmaksi alkaneen vuo-sikymmenen aikana. Monet tilastot kertovat jul-kisen talouden yleisluonteisesta häiriöstä. Yli 40 prosenttia maailman BKT:stä lepää lainkäyttö-valtaan liittyvissä kuluissa kasvattamassa vajeita.

2) Julkisen talouden shokki heikentää perinteis-tä näkemystä, joka erottelee kehittyneet ja kehit-tyvät taloudet. Vanhan mallin mukaan jako oli helppoa, mutta tällä hetkellä kehittyneet talou-det polkevat paikallaan ja Aasian sekä Latina-laisen Amerikan ”tiikeritalouksilla” ovat taseet huomattavasti paremmassa kunnossa. Tämä mahdollistaa catch-up –vauhdin kiihdyttämi-sen entisestään, jolloin vanhaa jakoa kehitty-vät/kehittyneet ei voida pitää enää uskottavana.

3) Ongelmana ei ole selvittää sitä, sopeutuvatko ke-hittyneet taloudet tilanteeseen. Se tapahtuu väis-tämättä. Aiheellista on sen sijaan kysyä tapahtuu-ko sopeutuminen järjestelmällisesti vai kaaoksen kautta. Ainakin Kreikka näyttää olevan matkalla jälkimmäiseen. Tavallisesti pyritään tietenkin to-teuttamaan järjestyksen kautta tapahtuvaa kivu-

tonta sopeutusta, jossa yksityinen puoli on valmis rahoittamaan julkista alijäämää. Tämä johtaa kui-tenkin korkeaan työttömyyteen, alijäämien säily-miseen suurena ja regulatooriseen epävarmuuteen. Vaikeat päätökset liittyen korkeampaan verotuk-seen ja matalampaan kulutukseen ovat aiheellisia. Jos näitä ei toteuteta tietyssä ajassa, sattaa tulos olla peruuttamaton velanmaksukyvyttömyys.

4) Hallitukset voivat käyttää määräysval-taa kotimaisessa kysynnässä ottamalla oike-uden vallata ja siirtää resursseja. Tämä voi toimia silloin kun mahdollisuudet resurs-sien siirtymiseen ulkomaille ovat rajalliset.

5) Kansainvälinen ulottuvuus vaikeuttaa maan sisäisiä finanssipoliittisia toimia kehittyneissä maissa. Toimien efektiivisyys ei siis riipu pel-kästään maan omista ratkaisuista, vaan myös siitä millaisia päätöksiä muissa maissa tehdään.

Nämä viisi kohtaa tukevat sitä käsitystä, että val-tioiden taseisiin kohdistuvat shokit vaikuttavat vahvasti ja laajasti eri sektoreihin ja markkinoi-hin. Toistaiseksi voidaan siis hylätä näkemykset siitä, että nämä shokit olisivat vain erillisiä, ti-lapäisiä ja peruutettavissa olevia. Tästä pääsem-mekin kuudenteen eli viimeiseen huomioon.

6) On syytä odottaa (eikä yllättyä siitä), että vii-västyneet reaktiot tulevat olemaan vahingollisia yksityiselle ja julkiselle sektorille. Uuden aika-kauden tilanteiden käsittelyyn ei ole vielä ole-massa käsikirjaa, joten monet palaavatkin käyt-tämään vanhoja malleja. Eikä siinä vielä kaikki. Varhaisessa vaiheessa asioihin puuttuminen olisi hyvin tarpeellinen, muttei sekään vielä riittävä teko. Sen täytyy myös johtaa oikeanlaiseen reak-tioon. Historia kuitenkin osoittaa, ettei yrityksil-le ja hallituksille ole helppoa nujertaa taaksepäin katsovien sisäisten sitoumuksien hirmuvaltaa.Mihin tämä kaikki meidät johtaa? Käsitäm-me nyt, ettei shokkien vaikutusta kehitty-viin talouksiin ole täysin ymmärretty. Ajan kanssa tulemme kuitenkin näkemään seura-ukset. Mitä nopeammin reagoimme, sen pa-remmin voimme pysytellä häiriöiden edellä. Lähteet: Roubini Global Economics, Financial Times (11.3.2010)

10

MITÄ TERVEYDENHUOLTO MAKSAA?

Kaikki tietävät, että Amerikassa terveydenhuolto on kamalaa, ja on sanomattakin selvää, että suomalaiset myös kannattavat Obaman ajamaa terveydenhuol-touudistusta. Tämä lähes vuosisadan tekeillä ollut uudistus tuo 30 miljoona uutta amerikkalaista ter-veydenhuollon piiriin ja vie vakuutusyhtiöiltä valtaa evätä vakuutuksia aikaisempien sairauksien takia.

Tämä uudistus myös vie Yhdysvaltojen terveyden-huoltoa hieman pohjoismaisempaan, tai joidenkin mielestä sosialistisempaan, suuntaan. Terveydenhuol-to ei ole ala ilman ongelmia, mutta meillä asiat on hoidettu hyvin. Kaikkihan tietävät, että Suomen ter-veydenhuoltojärjestelmä on paras tässä maailmassa.

Kuitenkin pitkät odotusajat tunkkaisissa 70-luvun terveyskeskuksissa kertovat toista tarinaa. Yhdysval-loissa sairaalat taas ovat siistejä, isoja ja tehokkaita – sellaisia, joita vain markkinatalous voi tarjota. Ter-veydenhuoltoa saa nopeasti ilman pitkiä jonoja tai turhaa ylimääräistä byrokratiaa.

Voi itse asiassa sanoa, että Yhdysvalloissa terveyden-huolto, myös ennen Obaman uudistusta, on monin tavoin parempaa kuin Suomessa. Mutta - eikä tämä ole mikään pieni mutta - se on epäoikeudenmukaista.

Rikkaat ja hyvässä työssä olevat saavat erinomaisen terveydenhuollon; muut eivät saa sairaalapalveluita lainkaan, tai ne ovat liian kalliita vakuutuksettomille.

Pohjimmiltaan kyseessä on siis iänikuinen kysymys kakun koosta ja kakun jaosta. Yhdysvalloissa kakku on parempaa, mutta sitä ei riitä kaikille. Tällaisessa tapauksessa voidaankin kysyä, onko järjestelmän uu-distus todella toivottava.

Taloustieteellisesti uudistus rampauttaa järjestelmää, jonka markkinat ovat muovanneet tehokkaaksi. Eet-tisesti ajateltuna, ja tämä on myös kirjoittajan oma mielipide, terveydenhuollon tulisi olla julkista, il-maista ja ennen kaikkea kaikkien saatavilla. Joissakin

asioissa kakun jako on todellakin tärkeämpää kuin kakun koko.

Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä on nykyi-sellään myös kallein maailmassa. Tämä johtuu osaksi siitä, että tämän tyyppisessä järjestelmässä kannus-timet ovat vääristyneet. Kustannustehokkuuteen ei pyritä, eikä kannata pyrkiä. Potilaiden ”ylihuollosta” saa enemmän rahaa vakuutusyhtiöiltä, mikä kannus-taa turhiin tutkimuksiin. Myös Yhdysvaltojen oike-usjärjestelmä on sen verran vääristynyt, että lääkärit raastuvan pelossa hukuttavat potilaansa turhiin tut-kimuksiin.

Ylimääräinen maksaa aina enemmän, ja tämän takia järjestelmä on niin kallis. Kuitenkin järjestelmä, jossa on varaa tuhlata myös ylimääräiseen, on järjestelmä, joka innovoi. Sairaaloiden kannattaa kehittää uutta teknologiaa ja ennen kaikkea ottaa käyttöön uusia innovaatioita, koska tämä auttaa kilpailemaan mui-den sairaalojen kanssa. Vapaat markkinat innovoivat paremmin - Quelle surprise.

Tarinan koukku on kuitenkin se, että Suomelle ja muulle maailmalle saattaa olla parempi, jos Yhdys-valtojen terveydenhuoltojärjestelmä ei liiku yhtään sinne oikeudenmukaisempaan vasempaan, kuten Suomessakin kovasti toivotaan. Suomen järjestelmä ei keksi uusia innovaatioita tai ainakaan ota uusia kal-liita järjestelmiä käyttöön. Suomessa kaikki on kiinni kustannuksista.

Suomi tarvitsee sitä, että joku muu kehittää ja ko-keilee uusia tapoja. Vain näin Suomi voi jatkossakin käyttää terveydenhuoltoonsa BKT osuudella mitattu-na vain puolet siitä, mitä USA käyttää ja olla silti niin paljon oikeudenmukaisempi.

Kapitaali haastatteli aiheesta julkistalouden professori Panu Poutvaaraa, tämä haastattelu, ja sitä kaut-ta järkevämpi näkökulma, löytyy seuraavalta sivulta.

Matti Mitrunen

11

1. Terveydenhuollon menot kasvat joka puolella hälyttävää vauhtia. Pitäisikö investointeja terve-ydenhuoltoon vähentää?

Tähän ei ole yksikäsitteistä vastausta. Terveydenhuol-toa, kuten muitakin menoja, tulee arvioida vertaile-malla kustannuksia ja hyötyjä.

2. Pitäisikö suomalaista terveydenhuoltoa viedä enemmän yksityiseen suuntaan kulujen leikkaa-miseksi?

Olisi perusteltua määritellä, mitkä hoidot kustan-netaan julkisesti ja mitkä yksityisesti. On hyvä, jos kansalaisilla on mahdollisuus ostaa parempaa tai no-peampaa terveydenhoitoa. Tämä myös vähentää me-nopaineita ja jonoja julkisella puolella.

3. Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia on yksityises-sä terveydenhuollossa? Entä mitkä taas ovat jul-kisen terveydenhuollon suurimmat edut ja haitat?

Julkinen terveydenhuolto jakaa niukkoja resursseja mm. jonotuksen ja hoitojen priorisoinnin kautta, kun taas yksityinen terveydenhuolto myy palvelut. Yksi-tyisen terveydenhuollon hyviä puolia ovat nopeus ja innovatiivisuus ja heikkoja puolia se, että resursseja ei välttämättä käytetä kustannustehokkaasti, ja mah-dollisuudet hoitoon jakautuvat epätasa-arvoisesti. Jul-kisen terveydenhuollon hyviä puolia ovat tasa-arvo ja se, että eri hoidot voidaan priorisoida vaikuttavuuden eikä potilaan maksukyvyn mukaan. Julkisen tervey-denhuollon huonoja puolia ovat pitkät jonot ja hitaus innovaatioiden käyttöönotossa.

4. Yhdysvalloissa on puskettu läpi historiallinen Barack Obaman terveydenhuoltouudistus. Selit-täisittekö pääpirteissään, mitä se muuttaa ja onko se hyvä asia?

Se tuo yli 30 miljoonaa amerikkalaista, joilla ei tällä hetkellä ole terveysvakuutusta, vakuutuksen piiriin. Samalla se rajoittaa vakuutusyhtiöiden mahdolli-suuksia valita asiakkaitaan esim. näiden aikaisempien sairauksien perusteella, ja pyrkii rajoittamaan kustan-nusten nousua. Uudistus on selkeästi parannus nyky-tilanteeseen.

5. Tätä terveydenhuoltouudistusta on haukuttu kompromissien kompromissiksi, voiko tällainen

uudistus auttaa ketään? Mitkä olivat uudistuksen suurimmat kompromissit?

Ehkä suurin kompromissi oli, ettei työikäisille kan-salaisille annettu mahdollisuutta valita julkista ter-veysvakuutusta. Tästä huolimatta uudistus on selkeä parannus.

6. Onko Yhdysvalloilla varaa tähän uudistukseen?

Kyllä.

7. Minkälaisia vaikutuksia tällä uudistuksella on yhdysvaltojen liike-elämälle?

Vakuutusyhtiöiden osalta uudistuksessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Huono puoli vakuutusyhtiöille on se, että uudistus rajoittaa niiden mahdollisuuksia valita asiakkaitaan. Tämä vakuutusyhtiöiden tappio on asiakkaiden voitto. Hyvä puoli vakuutusyhtiöille on, että ne saavat yli 30 miljoonaa uutta asiakasta, joten nettovaikutus voi hyvinkin olla positiivinen.

8. Tulisiko Yhdysvaltojen terveydenhuoltoa viedä vielä enemmän julkiseen suuntaan?

Kyllä jossain määrin.

9. Yhdysvaltojen republikaanit ovat rankasti uu-distusta vastaan ja joidenkin mielipidemittausten mukaan myös suuri osa kansasta vastustaa sitä. Luuletko uudistuksen säilyvän, ja minkälaisia poliittisia seurauksia luulet siitä olevan Obamalle ja demokraattiselle puolueelle?

On jo merkkejä siitä, että yleinen mielipide uudistuk-sesta tulee muuttumaan positiivisempaan suuntaan. Oma arvioni on, että demokraatit onnistuvat pitä-mään enemmistönsä sekä senaatissa että edustajain-huoneessa, mutta menettävät paikkoja molemmissa.

10. Kumman maan terveydenhuoltojärjestelmä on uudistuksen jälkeen parempi Suomen vai Yhdysvaltojen? Miksi näin on?

Suomen terveydenhoitojärjestelmä on parempi pieni- ja keskituloisille, Yhdysvaltojen järjestelmä suuritu-loisille. Suomen järjestelmä on edullisempi ja kustan-nustehokkaampi, mutta Yhdysvaltojen järjestelmä on innovatiivisempi.

12

Maistuisiko kasvikset?Kapitaali haastoi paatuneet lihansyöjät Anton Nikolenkon ja Katariina Pentin kokeilemaan kasvisruokavaliota viikon ajan. Testaajamme suos-tuivat jättämään lihan hetkeksi pois lautaseltaan ja kirjoittivat ajatuksi-aan jokaiselta päivältä. Kapitaali sai haltuunsa koekaniinien päiväkirja-merkinnät.

Katariina Pentin päiväkirja:

Makroa lukiessa oli vaikea keskittyä, kun si-säfileet pyörivät päässä. Hämiksen kasvispit-sapala näytti säälittävän pieneltä mutta mais-tui hyvältä. Yllättäen tulin siitä myös täyteen. Toinen ateria kaivopihan Unicafessa oli traumaattinen. Päädyin päätoimittajan kanssa kikhernehöystöön, joka näytti vastenmieliseltä ja maistui korkeintaan neutraalilta. Tähän kohtaan voi kuvitella kuvakollaa-sin ilmeistäni. Anna katsoi niitä, nauroi ja harmitteli, kun ei tullut kameraa mukaan. Näytin kuulemma loputtoman surulliselta. Toisaalta kikhernehöystökin olisi ollut ihan pätevää ruokaa, ellei siitä olisi puuttu-nut liha. Tolkuttomalla määrällä ketsuppia se meni lopulta alas. Illalla tein lohdutukseksi pannukakkua.

Maanantai

Lounaaksi söin hyvää soija-kasvisrisottoa Sibelius-Akatemian Amicassa. Leipä oli mahtavaa kuten ta-vallista, ja kasvishuttu vaati taas ketsuppia. Vierei-set broileripyörykät näyttivät selkeästi paremmilta.

Tiistai

Keskiviikko

Tällä kertaa tylsää papu-kasvis-kanelisös-söä Amicassa. Meni alas eikä vaatinut edes ketsuppia, sain oltua melkein ilveilemättä.

Myöhemmin menin toveri Nikolenkon kanssa testaa-maan Vegemestaa Kallioon. Paikka oli lievästi sanot-tuna epäilyttävän näköinen - selkeästi kasvisruuilla ei räjäytetä pankkia. Niitä hampurilaisia söi kuitenkin jopa mielellään! Tosi hyvin maustettuja, suosittelen.

Sain myös maistaa Antonin tekemää kasvisruo-kaa. Se oli juuri sellaista itsepetosruokaa, kuin olisi voinut odottaakin, kermaa, pastaa ja pari väsynyttä wokkivihannesta. Aivan loistavaa!

Illalla kävin salilla, eikä heikottanut, vaikken ol-lutkaan saanut proteiinia lihasta muutamaan päivään. Johtuu varmaan siitä, että söin viikon-loppuna yhteensä kilon pihviä varastoon. Lo-puksi taas vähän rasvapannaria lohdutukseksi.

Masennus otti vallan, kun kuulin etten saa syödä lihaa viikkoon. Angstasin facebookissa. Pikkuhiljaa aloin elätellä toivoa, että tämä olisi vain se alkusysäys, jota sisälläni asuva kasvissyöjä oli kaivannut.

Kun olin pikkutyttö, hyppelehdin minikansallispuvussa isin sikojen karsinoiden väliä hiukset letillä kaata-massa niille puuroa ja laulamassa Baddingia. Kaikesta tästä panostuksesta huolimatta reilu 300 sikaa kehta-sivat pitää niin korvia huumaavaa meteliä, että kehitin pelon niitä kohtaan, ja nykyään pyrin kostamaan kai-kille eläimille. Ekologisista syistä suostun kyllä arvostamaan kasvissyöjiä, mutta toisaalta liha myös maistuu luvattoman hyvältä.

13

Torstai Lauantai

Sunnuntai

Näin keskellä viikkoa aloin olla aika vihainen. Päivällä söin Kuvataideakatemian kasvisbaaris-sa jotain, mistä en tiedä, mitä se oli, mutta mais-tui kyllä hyvälle! Plussaa myös monenlaisista salaateista. Erityisesti ilahduin tietysti fetasta.

Illalla vähän lämpimiä voileipiä soijalla. Oli ihan syötävää ja sai taas mahan täyteen, mutta hen-kinen tyydytys jäi vähän heikoksi. Poikaystävä sai valitettavasti kärsiä seuraukset virheestään, kun tunki leikkelettä naamaan liian näkyvästi.

Perjantai

Porthanian kasvispyttipannua. Aloin ymmärtää, mik-si kasvissyöjät voivat olla lihavia. Pakko herkutella, et-tei verensokeri laske liian paljon ja kunnon ruoan syö-minen taas on liian tuskaista. Selkeästi en ole oppinut mitään, edelleen kaikki ruuat kaipaisivat lihaa, ja koko ajan tuntuu kuin olisi nälkä. Kokkikaverin tekemät suklaacroissantit kuitenkin piristivät jonkin verran.

Illalla menin henkilökohtaisen kasvismento-rini kanssa kaljalle ja kasvispitsalle. Palster-nakka-parsakaalipitsa maistui hyvältä. Epäi-len, että makuaistiani petettiin taas juustolla.

Kasvissubi oli subi, josta oli jätetty liha pois, eikä korvattu millään. Kastikkeen ansiosta se mais-tui ihan menevältä, mutta ajatuksen tasolla ti-lanne oli aika surullinen. Halvaksi tosin tuli, tai-si maksaa alle 3 euroa. Pikkuveljen synttäreille olisi ollut lihaa tarjolla, mutta sain pidättäydyttyä. Illalla sai kirota ankeaa pakastekasvispitsaa, mut-ta Jaakon omenapiirakka oli oikein herkullista.

Viimeinen päivä kidutusta. Vedin rutosti kii-nalaista, joka osoittautui ehkä lopulta parhaak-si kasvisruuaksi tällä viikolla. Siinä oli bambua, herkkusieniä ja muita semmoisia vegejuttuja.

Johtopäätökset:

Näin äkillisenä ja ankarana pakkokasviskuuri oli vähän ikävä, kun emme syöneet edes äyriäisiä tai kalaa. Sel-keästi lihansyönti on vain heikkous, josta voisi opetella pikkuhiljaa pois, mutta itse epäilen tarvitsevani vielä reilusti aivopesua, ennen kuin valitsen samalla hinnalla jotain muuta kuin paremman makuisen, arvokkaam-mista aineksista tehdyn ja potentiaalisesti ravitsevamman lihavaihtoehdon.

Hirmu odotuksen jälkeen oli vähän pettymys päästä lihaan kiinni: siitä ei saanutkaan samanlaista hybristä, kuin muistelin. Päinvastoin tuntui, kuin olisi aiheuttanut päänsäryn, enkä meinannut jaksaa koko annosta Hämiksellä. Ennen tätä ei ole ollut mitään ongelmia.

Olenkin sitä mieltä, että jatkossa syntyvät lapset täytyy totuttaa alusta lähtien eroon lihasta, etteivät he osaa sitä kaivata, ja maailma pelastuu oikein kivasti!

14

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Torstai

Anton Nikolenkon päiväkirja:Minusta kasvissyöjät ovat kauhean lellitty vähemmistö. Toisin kun ruoka-aineallergiat, kasvisyönti on oma va-linta, mutta silti heille tarjotaan jostain syystä valtion laitoksista oma ruokavaihtoehto. Poikkeuksena tähän on puolustusvoimat, jonne kasvissyöjät eivät syystä tai toisesta päädy. Itselläni ei koskaan ole ollut ruoka-allergiaa, enkä ole joutunut pohtimaan, mitä voisin syödä ja mitä en. Päätin sitten suostua, kun Kapitaalin päätoimittaja profiloi minut stereotyyppiseksi lihansyöjäksi ja ehdotti, että olisin syömättä lihaa viikon verran.

Ensimmäisen aterian poimin kaupan einestiskiltä. Valinta oli helppo, kun lihattomuus rajasi vaihtoehdot käytännössä keittoihin. Vuohenjuustotomaattikeiton kaveriksi lähti mukaan aurajuustopatonki. Siedet-tävää perusmättöä, kalorit lautaselta verenkiertoon. Varsinaiset vaikeudet tulivat vastaan kun hain päiväl-listarpeita piritorin S-marketista. Tarkoitus oli teh-dä jonkinäköistä thaimaalaista currya tofun kanssa, mutta kaupassa paljastui, että kaikki tofu on luomua. Kaikista eettisistä periaatteistani en voinut tämän jutun takia luopua, joten luomu jäi hyllyyn. Seuraa-vaksi suuntasin pakastealtaalle, jossa paljastui, että soijanakit ja -pihvit olivat loppuunmyytyjä. Tarjolla oli vain porkkanapihvejä ja kasvispihvejä, mutta niitä nyt ei varmasti kukaan oikeasti syö. Niinpä kaikki lihan substituutiohyödykkeet olivat poissuljettuja, ja jouduin ottamaan kasvispakastewokkia: mautonta mössöä, jonka syömisestä maha turposi muttei tullut kylläinen olo. Mitä muutakaan voi odottaa ruoalta, jonka grammamäärä on isompi kuin kilokaloripi-toisuus. Tästä saattaa tulla vaikeampaa kuin luulen.

Jätän aamupalan suosiolla väliin ja teen ruokaa kah-den aikoihin. Paistan paprikaa ja pakastevihanneksia, lisään soijaa, chiliä, juustolla maustettua ruokaker-maa ja tomaattipyrettä. Tätä käytän sitten pastakas-tikkeena. Ihan siedettävää mättöä, kalorit lautaselta verenkiertoon. Jotain siitä kyllä puuttui, ja se jokin oli liha. Tässä vaiheessa oli selvää, että pystyn itse tekemään siedettävää kasvisruokaa, mutta kuinka paljon ravintolaruokien taso laskee, kun lihakerroin otetaan pois? Ensimmäinen jonkun toisen valmis-tama kasvisruoka oli Tiedettä ja Viiniä tapahtuman fetasaalaatti. Sitä ruokaa on niin usein tullut syö-tyä Uudella ylioppilastalolla, että kokonaan unoh-ti olevansa ruokavaliovammainen viikon verran.

Päivän ensimmäinen ateria on neljän aikoihin. Me-nemme toisen ruokavalioinvalidin kanssa Vegemes-ta-nimiseen paikkaan syömään kasvishampurilai-sia. Nettisivu näytti todella hyvältä ja tyylikkäältä, tuotteissa oli tofupihviä, vehnäproteiinimakkaraa ja ties mitä. Itse paikka oli täysin päinvastainen. Pieni luukku Vaasankadulla, jossa ei ollut edes asiakas-paikkoja. Pipopäinen nisti teki hampurilaisia neu-votoliittolaisen näköisessä keittiössä. Hampurilaiset olivat kuitenkin laadukkaita, rasvaa ei paistamisessa säästetty, vihannekset olivat tuoreita, leipä laadukas-ta. Yksi asia kuitenkin jälleen uupui. Tofupihvien ra-kenne on pehmeä, minkä seurauksena hamppareiden rakenne oli täysin väärä, hammastyötä vaativa mau-kas keskiosa puuttui. Friteerattu vehnäproteiinileik-keen sisältävä hamppari pääsi lähimmäs tätä ja voisi kelvata äärimmäisessä tilanteessa krapularuuaksi.

Päivän ensimmäinen ateria on puoli kolmen aikoi-hin nautittava Unicafeen maittava lounas. Torstain kunniaksi tarjolla oli tietenkin hernekeittoa. Ku-vittelin, ettei tavallisessa hernekeitossa edes maistu liha, ja kasvisvaihtoehto olisi maultaan identtinen. Väärin. Lusikallinen toisensa perään täyttää ma-han, muttei tuo kylläisyyden tunnetta. Pannari on aina ollut mielestäni pahaa, mutta päätän ottaa an-noksen saadakseni edes vähän tuota elämää helpot-tavaa kylläisyyden tunnetta. Minua alkaa tosissaan ottaa päähän kasvisruokavalio, ja alan suunnittele-maan ensimmäistä päivää, kun voin taas syödä lihaa.

15

Perjantai

Lauantai

Päivän ensimmäinen ateria on töissä lounaan ai-kaan. Pitsaperjantain kunniaksi tilasin itselleni kasvispitsan, jossa oli kaikkia kasvistäytteitä, mitä paikasta saa tuplajuustolla ja aurajuustolla varus-tettuna. Se oli huonoin syömäni pitsa koskaan. Ei asenetta, ei ryhtiä, eikä yhtään makua. Syötän puo-likkaan pitsan työkaverin koiralle, ja poden syvää tuskaa ja katkeruutta elämääni kohti. Illalla syön vielä viimeiset jämät tekemästäni pastakastikkeesta.

Saavun keskipäivällä vanhempien luo, jossa äiti oli syntymäpäiväni kunniaksi laittanut pöydän täyteen lihaherkkuja, vaikka olin parikin kertaa sanonut, ett-en syö tällä viikolla lihaa. Mitä dementian ensioireista nauttivasta blondista voisi odottaa? Katson sitten vie-ressä, kun vanhemmat syövät lammasta, ilmakuivat-tua kinkkua, rapusalaattia, suolattua lohta ja niin edel-leen. Itse syön ainoastaan keitetyistä munista ja kaalista tehtyjä piiraita, jotka olivat toki erinomaisia, mutta ei niissäkään lihaa ollut. Illemmalla olin muutaman KTTO:laisen kanssa maistelemassa viiniä, ja samalla söimme kakkua. Kakku on hyvää myös ilman lihaa.

Sunnuntai

Edellämainittujen KTTO:laisten takia minulla on hirvittävä krapula. Krapulaan auttaa rasvainen ja li-haisa ruoka, mutta tämä vaihtoehto oli nyt poissuljet-tu. Elän vedellä kello seitsemään illalla, jolloin pako-tan itseni tekemään ranskalaisia ja soijanakkeja. Nakit näyttivät oikeastaan ihan hyvältä, kun ne otti pakka-uksesta. Tultuaan uunista ulos ne näyttivät joltain ihan muulta ja maistuivat vielä huonommalta. Sekin ateria jäi väliin - elin koko päivän sokeroiduilla mehuilla.

Ohi on! Nautin aamupalaksi paketillisen kevyt-meetvurstia (kevyessä on enemmän lihaa). Päiväl-liseksi syön kaksi isoa porsaan ulkofileepihviä, yr-teillä maustettua perunamuusia sekä sivusalaatin. Iltapalaksi nautin ranskalaista ilmakuivattua possu-makkaraa valkoviinin kera. Viikon kärsimysnäytel-mä on päättynyt, ja se jää kyllä viimeiseksi. Lihat-tomasta ruuasta ei vain saa kylläisyyden tunnetta, eikä nautintoa, mikä ruokailuun kuuluu. Onneksi en ollut vegaani, olisi kyllä pää hajonnut täysin.

Maanantai

Päätoimittaja toteaa siistineensä liian härskiä kieltä Antonin tahdon vastaisesti. Anton ilmoittaa olevansa vihainen ja pahoillaan sensuurista.

16

Loikkaa Marja, loikkaa!

Keskusta päättää puheenjohtajastaan ja Suomen uudesta pääministeristä kesän 2010 puoluekokouksessa. Jos pu-heenjohtajaksi nousee Paavo Väyrysen kaltainen viisas mies, Marja Tiuralla olisi hyvät mahdollisuudet nousta ministeriksi Keskustaan loikatessaan. Kuvan lehmät eivät liity tapaukseen.

Tiura pääsi eduskuntaan 1999 Pirkanmaalta. Hän on nauttinut suurta kansansuosiota alusta saakka, ja viime vaaleissa hän keräsikin Suomen neljännek-si suurimman äänipotin. Kansa rakasti Marjaa.

Mutta sittenpä tapahtuikin jotakin hassua.

Marja Tiura oli saanut – täysin yllätyksenä ja ehdot-

arja Tiuran ura kulkee kohusta toiseen. Parin viime vuoden aikana Suomessa on nähty yksi jos toinenkin poliittinen skan-

daali, ja jostain syystä Tiura on ollut aina mukana. Viimeisin näistä tuli esiin pääsiäisen alla. Kaikki tuskin tuntevat Tiuran taustoja ainakaan yhtä tar-kasti kuin kaltaiseni asiantuntija, minkä vuoksi teemmekin pienen katselmuksen lähihistoriaan.

M

17

tomasti pyytämättä – muutaman tonnin sitä kohut-tua KMS-rahaa. Käytännössä nämä rahat tulivat kes-kustataustaiselta Nova Groupilta, joka myöhemmin maksoi muun muassa Marjan lentoliput Thaimaasta Suomeen. Ja olipa tässä jotain muitakin hämäryyksiä.

Pari viikkoa sitten Tiura antoi haastattelun Apu-lehdelle. Haastattelussa hän totesi, että Keskus-tan Jarmo Korhonen oli yrittänyt kovasti viki-tellä häntä kääntämään takkinsa ja siirtymään Keskustan riveihin. Marjaa ei kuulemma kiinnostanut.

Mutta meniköhän se oikeasti niin, Marja Tiura? Ehkä ei. Virtahepo-Jarmo tuli pian ylös luolastaan ja julisti, että Tiura itse olisi ilmaissut kiinnostuksensa keskus-talaiseksi ryhtymisestä. Tämä kaikki oli tapahtunut Arto Merisalon välityksellä. Merisalolla on kuulemma hallussaan ääninauhat Tiuran kanssa käydyistä puhe-linkeskusteluista, joissa Tiuran loikkaamishalut tule-vat ilmi. Keskustelu nauhojen olemassaolosta tuskin on pelkkää bluffia. Toisaalta – kukapa ei luottaisi Me-risalon kaltaiseen rehtiin, suomalaiseen liikemieheen.

Kaikin puolin näyttää siis siltä, että Mar-ja Tiuran tilanne on käymässä hyvin tukalak-si. Kuten viime kirjoituksessani (ks. Kapitaali 1/10), esitän tähänkin enemmän tai vähemmän kinkkiseen probleemaan lyhyen ja täysin toimi-van ratkaisun seuraavien parin minuutin aikana.

Jos Tiura haluaa olla uskollinen äänestäjilleen ja kehit-tyä poliittisella urallaan johdonmukaisesti, tulisi hä-nen seuraavaksi loikata Keskustan riveihin. Näin hän tekisi palveluksen kaikille, sekä omilleen että keskus-talaisille. Tiuran ura on ollut alusta alkaen hyvin nou-sujohteinen, ja Keskustaan siirtyminen kruunaisi pir-kanmaalaisen kärkipoliitikon tähänastisen uran. Sitä paitsi Kohu-Marja olisi omiaan Keskustaa edustamaan.

Jotkut ovat tosin veikanneet, että Tiuran edelläkin

mainittu Apu-lehden haastattelu olisi vienyt hä-neltä mahdollisuudet siirtyä kokoomusleiristä hal-lituksen johtopuolueen kirjoille. Marja oli mennyt nimittäin tokaisemaan, että ei sitä temppua tekisi, vaikka Keskusta olisi Suomen ainoa puolue. En näe Tiuran sanomisia silti minkään sortin esteenä. Us-kokaa tai älkää – keskustalaiseksi kelpaa kuka vaan.

Uskon vahvasti, että jos (ellei pitäisi sanopa jopa kun) Keskustan puheenjohtajaksi valitaan esimer-kiksi Paavo Väyrysen kaltainen hyvä, viisas ja ko-kenut miespoliitikko, Marja Tiuralla olisi hyvät mahdollisuudet nousta uudeksi keskustalaisminis-teriksi tulevan ministerinkierrätyksen yhteydessä. Maaseudun miehenä olen pitänyt Antti Rantakan-gasta vahvana ehdokkaana ministerinousijaksi ja tukenut häntä tässä vankkumattomasti, mutta Mar-ja Tiuran kaltainen ihana nainen veisi taatusti jopa Antin – Keskustapuolueen pitkäaikaisen varapu-heenjohtajan – mahdollisuudet kohota ministerin-pallille. Tiura lassosi pauloihinsa viime eduskun-tavaaleissa aikamoisen vaalikarjapotin, joten parin keskustalaisen hurmaaminen tuskin on ongelma.

Media ei totisesti anna kovin auvoista kuvaa Marja Tiuran tilanteesta. ”Äänikuningattaresta tuli hyl-kiö”, uutisoi eräs iltapäivälehti taannoin. Voi olla, mutta ehkäpä Keskusta tuon hylkiön suojiinsa ot-taisi. Omat kun ovat ristiinnaulinneet ja hylänneet. Siksi suosittelen Marja Tiuralle oikein lämpimästi kuolleista nousemista – pääsiäisen hengessä – ja Kes-kustaan siirtymistä. Poliittiset raadot ovat aiemmin-kin kelvanneet Keskustalle, viimeksi Eurovaaleissa haudastaan kaivettiin ylös presidenttikaimani Urho.

Tervemenoa, Marja!

Urho F. Lehmäpoikapolitiikan asiantuntija, vapaa kirjoittaja

18

Pankkiiri yliarvostelee

Vesi (molekyylikaava ) on elämän kannalta erit-täin merkittävä hyödyke. Ihmisten ja eläinten yhtenä tärkeimpänä elämänehtona on riittävä vedensaan-ti. Esimerkiksi ihminen ei selviä muutamaa päivää enempää ilman vettä. Vesi sopii myös tämänkertaisen Kapitaalin vaikeaan ympäristöteemaan, sillä veteen liittyy monia ympäristökysymyksiä nykypäivän yh-teiskunnassa. Veteen liittyy myös suuri potentiaali puhtaana energianlähteenä, kun kasvihuonekaasuja tuottavia energiamuotojen käyttöä halutaan vähentää.

Pullotetut (lähde)vedet ovat maailmalla suosittuja, sillä kaikissa globaaleissa paikoissa ei voi kraana-vettä juoda noin vain. Pullotetuissa vesissä on omat etunsa. Niitä saa hankittua kaupasta tai kahvilasta, jos jano on päässyt yllättämään kesken kaupungilla asioinnin tai tarvitaan kaveri juuri ostetulle katka-rapuvoileivälle. Vaihtoehtoisesti niitä saattaa tarvi-ta varastoihin lähtiessä esimerkiksi purjehtimaan. Pullotettujen vesien hinta vaihtelee suuresti, mutta pääsääntöisesti se on huomattavasti kalliimpaa kuin tavallinen hanavesi. Vesien laadussa kuitenkaan ei ole huomattavaa eroavaisuutta. Näin ollen ainoat syyt, minkä takia pullotettua vettä kannattaa ostaa, ovat: 1) liika laiskuus kotona, kun pulloa ei ole jaksanut täyttää, 2) on unohtanut täyttää pullon tai 3) juo-misen tarve on syntynyt vasta myöhemmin. Muissa

Vedet

tapauksissa pullotetun veden ostaminen Suomessa on epärationaalista käyttäytymistä. Hyöty vedestä on aivan sama, on se sitten jostain lähteestä pullo-tettu tai Päijänteestä, kuten Helsingissä normaalisti.

Mineraalivedet puolestaan ovat toinen asia. Jos preferoi vesiä, joissa on korkeampi mineraalipitoi-suus, niiden ostaminen ei suoraan ole epärationaa-lista käyttäytymistä. Nämä vedet sisältävät usein erilaisten marjojen tai hedelmien makuja, lisättyä hiilihappoa tai muita suoloja. Edellä mainittujen kaltaisten vesien tuottaminen kotioloissa ei ole ko-vin järkevää tai edullista, jolloin veden kraanavet-tä korkeampi hinta on perusteltu. Itse en tosin ole näiden vesien suurimpia ystäviä. Ainoastaan jo-nain hetkinä kuumana kesäpäivänä mineraalive-det saattavat maistua paremmin kuin tavallinen kraanavesi. Nämä tosin ovat lähinnä poikkeuksia.

Vedet, etenkin puhtaat makeat sellaiset, ovat mer-kittävä luonnonvara. Niiden merkitys tulee koros-tumaan tulevaisuudessa vielä enemmän. Suomi on tässä mielessä erittäin vauras valtio, sillä meillä on niin paljon puhdasta vettä käytettävissä, joten Wikipediaa lainatakseni: ”juomavettä voi-daan käyttää katujen pesuun.” Suomessa kraanaveden hinta ei ole järkyttävän

19

korkea, sillä juomakelpoista vettä käytetään myös pe-seytymiseen, auton pesuun ja kukkien kasteluun. Kai-ken lisäksi veden laatu on todella hyvä, jolloin myös jano lähtee riittävällä tyylillä. Vesi on parasta janojuo-maa ja esimerkiksi johdon tennistunnin tai edellisen illan KTTO:n juhlien jälkeen vesi on todella kysyt-tyä. Päijänteen-putken korjauksen yhteydessä tosin huomattiin, kuinka tärkeää on, että juomavesi tulee laadukkaasta järvestä eikä mistään Vantaanjoesta.

Vesistöt ovat myös keskeisiä taloudelle. Vesienergi-an hyötykäytössä tulee punnita sen tuomat puhtaat kilowattitunnit luonnolle muodostuvia haittoja vas-taan. Esimerkkinä tästä on Vuotoksen allas, jonka alueet ovat osa Natura 2000 –suojeluohjelmaa. Toi-nen keskeinen näkökulma vesien tuomat virkistys- ja harrastusmahdollisuudet. Itselleni aina rannikolla asuneella ei ole mitään suomalaisempaa kuin puu-lämmitteinen rantasauna merenrannalla. Sisämaassa asuminen ei minulle sopisi, sillä raikas merituuli ja –ilma tuovat tilaa elinympäristöön. Nykyään Itäme-

Pullotettu vesi

Mineraalivedet

Kraanavesi

Tyyli

2

3

2

Hinta/laatu

5

4

1

Hyöty

4

3

4

Vastuuvapauslauseke

Olen horoskoopiltani kalat.

ren rehevöitynyt tila on sääli. Kesällä purjehtiessa Turun saaristossa ei veneestä voinut enää pulahtaa veteen saati rannasta käydä uimassa vihertävänkeller-tävän paholaisen kerääntyessä rantoihin. Lapsuudes-tani muistan rantoja vallinneet rakkolevät, jotka nyt olivat puhtaan veden merkeistä parhaimpia. Onkin tärkeää, että vesialueita suojellaan! Vaikka Itämerta ei taloudelliselta liikenteeltä suljetakaan, pitää varmis-taa, ettei yksikään venäläinen tankkeri tuhoa Suomen rannikkoa, vain siksi, ettei heillä ollut tuplapohjais-ta runkoa aluksessaan. Sama koskee myös sisävesien lannoituskiintiöitä ja tehtaiden päästöjä. Talouden tulee saada toimia, mutta myös ekologisessa talou-dessa ja energiatehokkuudessa riittää tekemistä, joten

20

21

Kristine

22

Ekologinen matkustaminen, onko sitä?

Suomalaiset pitävät matkustamisesta. Tämä ei ole mi-kään ihme, sillä onhan suuri osa kansastamme ahtau-tunut Etelä-Suomeen, jossa sirkushuveja ei ainakaan liiaksi ole tarjolla. Kun kiireen ja stressin keskellä haluamme rentoutua, on meistä monesta maiseman vaihdos paras tapa ottaa kaikki irti talvilomasta. Vii-me tammikuussa suomalaiset tekivät 243 000 ulko-maanmatkaa, joihin sisältyi yöpyminen kohdemaas-sa. Edes talouskriisi ei hillinnyt reissuintoamme, sillä kansainvälinen matkustaminen taantui viisi pro-senttia vähemmän kuin talouskasvu vuonna 2009.

Suomalaiset eivät ole ainoita innokkaita Thaimaan tai Goan rantaleijonnia, vaan kaukomatkailuin-nostus on levinnyt kaikkiin teollisuusmaihin ku-

lovalkean tavoin. Eri tietolähteiden mukaan mat-kailu kattaa keskimäärin noin 10% maailman BKT:stä ja sen absoluuttisen volyymin ennuste-taan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennes-sä. Mutta entä sitten? Matkustaminen on elämyk-sellistä, sekä parhaimmillaan lisää kulttuurien välistä ymmärrystä ja tukee kehitysmaiden taloutta.

Ei tarvitse kuitenkaan kovinkaan kauaa silmäillä WWF:n tai Reilun matkailun järjestön internetsivu-ja, kun tajuaa millaisena kaksiteräisenä miekkana ym-päristövalveutuneet reissukulttuuria pitävät. Järjestöt eivät kiistä, etteikö turismi voisi joissakin tapauksis-sa tukea luonnon suojelua, antamalla kannustimen paikallisille siirtyä luonnonvarojen kestämättömästä

Julia Müller

23

kulutuksesta ympäristön suojeluun. Silti WWF pal-jastaa monikansallisten yritysten tällä hetkellä hallit-sevan bisnestä melko konaisvaltaisesti, koska arviolta 60-90% matkailun piirissä liikkuvista euroista valuu kehitysmaista takaisin teollisuusmaihin. Turismi tuntuu siis jättävän jälkeensä pitkälti vain ympäris-töongelmat joiden kirjo on laaja. Kun tutustuu lu-kuisiin tapoihin ottaa ympäristöasiat huomioon ym-märtää nopasti, ettei asian välttämättä tarvitsisi olla niin. Tässä hieman vinkkejä siihen mitä sinun tulisi ottaa huomioon matkustaessasi, jos haluat tehdä sen kestävästi ja paikalliset ihmiset huomioon ottaen.

Kun päätät lähteä matkalle

Tärkeätä on pitää ympäristöasiat mielessä jo mat-kan suunnitteluvaiheessa. Oleellista ekoloigisem-massa matkustamisessa on ensinnäkin paikallisten etujen tiedostaminen. Tukemalla kohdemaan omia yrityksiä voit olla varma, että heillä säilyy mahdol-lisuus ja motivaatio pitää ympärstö monimuotoi-sena. Toinen tärkeä asia on sekä jätemäärän että vedenkulutuksen minimointi. Ilmastonmuutoksen kannalta taas vähäpäästöisten kulkuvälineiden va-linta on tärkeätä. Jotta matkaintoinen voi tehdä ekologisia ratkaisuja tarvitaan kykyä hankkia koh-teesta tietoa. Myös palvelujentarjoajien ympäristö-tietoisuutta tulisi seuloa, mikä ei aina ole helppoa. Kriittisyyttä tulee olla sillä ekologisuutta yritetään usein vakuutella kuluttajille ympäristötunnuksin, jotka yritykset on usein saatu heppoisin perustein.

Pyri matkakohdetta valitessasi selvittämään minkälai-sia vaikutuksia turismilla on paikallisluontoon ja voi-ko alueelle matkustamista pitää kestävänä. Älä mene lomailemaan kohteisiin, joiden ympäristö on jo niin kuormittunut ettei lisäturismia enää kaivata. Reilun matkailun yhdistyksen mukaan hyviä tietolähteitä ovat mm. paikallisviestimet sekä suurlähetystöt. Myös Tourism Concernin nettisivuja pidetään luotettavina.

Paras ajankohta matkustamiselle on ekologises-ta perspektiivista yleensä sesonkiajan ulkopuolella. Monissa kehitysmaissa jätehuolto ei kestä suuria tu-ristikasautumia samanaikaisesti ja tilanne pakottaa kaatamaan jätteet suoraan vesistöihin. Sesonkiajan ulkopuolella matkustaminen myös tasaa tulovirtoja, jolloin paikallisilla on paremmat edellytykset työs-kennellä vakituisesti matkailun piirissa. Parhaim-millaan se on kannattavaa jopa ympärivuotisesti,

eikä esimerkiksi metsien kaataminen viljelysalan li-säämiseksi jää ainoaksi vaihtoehdoksi toimeentulolle.

Lentääkö, uidako vai onko muita vaihtoehtoja?

Lentämisestä on tehty matkustamisen ympärisöhait-tojen syntipukki. Se on liikennöintimuotona kasvanut itse matkustustakin nopeammin. Lentopolttoaine on toistaiseksi verotonta kaikkialla maailmassa ja täten sitä subventoidaan raide ja maantieliikenteeseen verrattuna.

Siitä miten haitallista matkustaminen ilmojen halki on voidaan tietysti kiistellä. Lentämisen hiilidioksi-dipäästöt muodostavat noin 3% maapallon kokonais-päästöistä. Tästä näkökulmasta on toki oikeutettua sanoa, että matkustamisesta ilmateitse on tehty koh-tuuttoman suuri haloo. Monet ympäristöaktiivit pe-rustelevat lentämisen haitallisuuden kuitenkin sillä, että sen kasvu syö positiiviset tulokset muilla päästöjä aiheuttavilla sektoreilla. On ilmiselvää, että lentämi-nen aiheuttaa suurimman hiilijalanjäljen reissatessam-me mantereiden välillä. Loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin siitä, mitä pidämme suurimpana ympäristö-ongelmana. Onko se ilmaston lämpeneminen, biodi-versiteetin kaventuminen vaiko kenties joku muu asia!

Yllättävää on, että laivamatkustaminen ei kasvihuo-neilmiön näkökulmasta aina ole parempi vaihotehto kuin lentäminen. Ekologinen matkustaja suosiikin mahdollisimman paljon junaa, joka on vähäpäästöisin matkustustapa pitkillä etäisyyksillä. Kohteessa tulisi taas suosia kulkemista jalan taikka pyöräillen. Julkista liikennettä kannattaa myös hyödyntää. Paikalliseen metroon tutustuminen ja bussilla liikkuminen vie turistin lähikosketuksiin arkikulttuurin kanssa. Voit nähdä paikkoja, joita taksilla huristellessasi et ikinä ehkä olisi hoksannut. Ympäristöystävällinen mat-kustustapa mahdollistaa usein odottamia seikkailuja, joista varmasti riittää juteltavaa pitkäksi aikaa kotona.

Valitse majoitus harkiten

Ekologisen asumistavan valitseminen reissun ajaksi on keskeistä, sillä ympäristöasioiden huomiooon ot-taminen tapahtuu kohteessa pitkälti niissä rajoissa, jotka majapaikka mahdollistaa. Kun valitset sopivaa hotellia, hostellia tai retkimajoitusta vältä monikan-sallisten yritysten omistuksessa olevia. Niillä on ta-vallisesti heikoimmat kytkökset paikallistalouteen.

24

Kiinnitä myös huomiota hotellin jätehuoltoon ja vedenkulutukseen. Vaadi tietoa siitä millä tasol-la kierrätykseen on panostettu, sekä onko hotel-li kytketty kunnalliseen jätehuoltojärjestelmään.

Veden kulutus on yksi turismin merkittävimmistä lieveilmiöistä. Monet etelän suosikkikohteista sijait-sevat alueilla, joissa on jo valmiiksi kuivaa. Turistit käyttävät vettä määriä, joista tavalliset kansalaiset kolmansissa maissa eivät voi uneksiakaan. Suomessa korkein vedenkulutus, joka vielä riittää Joutsenmer-kin (kotimaisen ympäristömerkinnän) myöntämi-seen on 300 litraa asiakasta kohden per yö. Sharm El Sheik hotellien keskikulutus on kuitenkin luokkaa 1000 litraa/per yö henkilöä kohden. Matkustaessam-me haluamme usein nauttia ylellisyyksistä. Uima-allasta toivotaan, vaikka hiekkaranta olisikin hotellin vieressä. Pohdi tarvitsetko todella sitä kaikkea luk-susta, johon reissuillasi aiemmin ehkä olet tottunut.

Mitä ostaisin tänään?

Shoppailu on suuri hupimme ulkomailla. Siitä ei tarvitse luopua matkustaaksesi ekologisesti, jos ostat tavaroita, joita muutenkin tarvitsisit. Eko-matkaaja kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, mitä ostaa. Paikallisia käsitöitä ja yrityksiä olisi hyvä tukea. Vältä kuitenkin ostamasta uhanalai-sista kasveista ja eläimistä tehtyjä matkamuistoja.

Jos shoppailu ei kuitenkaan ole sinulle tärkeää, mut-ta haluat hemmotella itseäsi ja kuluttaa rahojasi,

suosi ihmeessä palveluita. Monissa matkakohteissa on tarjolla mitä ihanimpia hierontoja, kasvohoito-ja ja pedikyyrejä, jotka toimivat paikallisvoimin.

Viimeiset sanat ekomatkaajalle

Yhteenvetona matkailun kestävään kulutukseen pä-tevät pitkälti samat ”pelisäännöt” kuin arkeemme kotonakin. Minimoi jätteiden käyttösi, älä kuluta turhaa energiaa tai läträä vettä. Katso, että rahasi me-nevät niiden taskuihin, jotka sitä todella tarvitsevat äläkä tue massakulutusta. Ero arjen ja loman välil-lä on vain siinä, että reissussa itsekurimme tuppaa olemaan heikompi kuin kotiympäristössä. Itselle on helppo sallia ylellisyyksiä, ”olenhan sentään lomalla”. Koita asennoitua ekologiseen matkustamiseen siten, että se on kuitenkin paras tapa tutustua vieraaseen kulttuuriin. Kun suosit paikallisia yrityksiä, matkus-tat jalan taikka junin, saat loistavia tilaisuuksia päästä kontaktiin uusien ihmisten kanssa. Myös monet ylel-lisyydet, joitka herkästi miellämme välttämättömiksi ovat helposti korvattavissa ekologisemmilla vaihto-ehdoilla, jos vain antaa itselleen aikaa. Kun valitset hotellin, jossa ei ole uima-allasta, joudut ehkä käve-lemään rannalle. Mutta kaipaatko valkoiselle hiekalle päästyäsi enää kloorin tuoksua tai hotelli-ilmapiiriä?

lähteet:www.wwf.fi, www.reilumatkailu.fi, tilastokeskus

Julia Müller

25

Karoliina Auvinen, WWF ilmasto- ja energiavastaava

1. Pitäisikö WWF:n mielestä turha matkustaminen kokonaan lopettaa?

”Kysymykseen ei voi vastata suoraan kyllä tai ei, koska se riippuu niin paljon matkan luonteesta. On olemassa esimerkiksi kansallis-puistoja, jotka ovat koti monille harvinaisille lajeille. Turismi tu-kee suojelua, koska se tuo varoja, joilla alueita voidaan vaalia. Toki myös turismi, joka edistää kulttuurien välistä ymmärrystä on mah-dollista nähdä positiivisessa valossa. Taas matkustuksesta lentoko-neitse shoppailuparatiiseihin voitaisiin mielestäni luopua. Viihde-turismia isompana ongelmana näen silti tällä hetkellä yritysten ja laitosten kokousmatkat, jotka voitaisiin korvata etäneuvotteluilla.”

2. Kumpi on ympäristöystävällisempi, lentokone vai laiva?

”Jälkimmäinen, mutta vastaus ei ole aina niin yksiselitteinen. Tavalli-sesti lentokoneilla on suuremmat kasvihuonepäästöt kuin laivoilla, sillä ne päästävät ilmakehään muiden kaasujen lisäksi vesihöyryä, jolla on ilmastoa lämmittävä vaikutus. Mikään ekologinen ratkaisu ei laiva se-kään ole suuren polttoainetarpeensa tähden. Ääritapauksessa matkan ollessa lyhyt ja koneen sekä moderni että energiatehokas, voi lentämi-nen olla jopa suotavampaa kuin vanhahkolla laivalla matkustaminen. Toisin sanoen molempia matkustustapoja olisi hyvä välttää! Jos kui-tenkin lennät, on suora lento ympäristön kannalta paras valinta. Koh-teessa olisi hyvä käydä myös harvemmin ja viipyä kerralla pidempään.”

3. WWF:n sivuilta saa käsityksen, että järjestö pitää hiilidioksidi-päästöjä matkustamisen suurimpana lieveilmiönä. Jääkö biodiver-siteetin heikkeneminen siis kakkoseksi?

”Turismi voi joissakin tapauksissa ylläpitää biodiversiteet-tiä, kuten yllämainitussa kansallispuisto esimerkissä. Täs-tä johtuen sanoisin, että laivoista ja lentokoneista syntyviä pääs-töjä voidaan pitää matkustamisen suurimpana haittana.”

ASIANTUNTIJA KOMMENTOI:

26

Haalarimerkkikilpailu

Tehtävänäsi on suunnitella KTTO:lle uusi haalarimerkki, joka osoittaisi sisäisen luonteemme ulospäin opiskelijoiden yhteisissä bakkanaaleissa ja muissa riennoissa. Valjasta siis mielikuvi-tuksesi sisimmät dekadenssin rippeet tuottamaan yhteiselle ainejärjestöllemme kenties jok-seenkin humoristinen brodeerattu kangaspala, jossa kapitalistiset ajatuksemme, mieliemme käyrät ja ahdistuksemme rajoitefunktiot pääsevät viimein esille.

Terveisin taittaja

Päätoimittajan selvennys:

Tarkoituksena on siis luoda vähän niin kuin kansantaloustieteilijöiden versio kemistien ” liian hapokasta”-läppähaalarimerkistä. Seuraavassa lehdessä julkaistaan parhaat merkkiehdotukset, joista äänestetään merkki, jonka KTTO tuottaa.

Terveisin päätoimittaja

Vakuutan, etten ollut oma-alotteisesti halukas kirjoittamaan ensimmäistä juttua.

Terveisin taittaja

ps. Suunnitelkaa niitä merkkejä!

En ole vihainen, vaikka juot pepsiä ja minä vettä.

Terveisin päätoimittaja

27

On vuosi 2010 ja vietetään lähes muinaishistorian luomaa uskonnollista kauppojen kiinnipitämysjuh-laa. Kansalaiset kärsivät kaduilla samalla, kun päät-täjät eivät tee muuta kuin nukkuvat. Kaiken lisäksi vallitseva säätila muodostaa yhtenäisen näkemyksen taloudelliselle lähitulevaisuudelle: kadut uivat vedessä eikä aurinkoa näy. Kaikki tämä on tosin vähintäänkin luonnollista nyky-Suomessa - on siis kevät ja keskiyö.

Ennusteiden mukaan laman pahimmat ajat olisivat takanapäin, ja jo ensivuoden aikana paluu pitkän ai-kavälin kasvu-uralle olisi täysin mahdollista. Kaupun-kien ja valtion säästötoimet ylittävät jopa tavoitteensa ja olosuhteisiin nähden on vaikeuksista selviydytty melko nopeasti. Olisiko silti jotain voitu tehdä parem-min? Nyt, kun yksi, jos toinenkin on kyseenalaistanut finanssipolitiikan vähyyden kuitenkin puuttumatta ideoihin kilpailukyvyn parantamisesta, olisi hyvä hetki valmistautua seuraavaan kriisiin koko kansan voimin. Esimerkkiratkaisuhan voi aina löytyä lähem-pää kuin arvaakaan - kuten näin kevättä ja ympäristöä ajatellen muodin ja rakastettujen kettutyttöjen kautta.

Äärimmäistä luontovihaa harrastavat kettutytöt ovat Suomen hukkaan heitetyin julkishyödyke. Yhteiskunnan tuottamina hyöty pitäisi kohdistua kaikille eikä vain luontoon kuolleista tarhamin-kinraadoista nauttiville saalistajille. Kilpailukyvyn parantajina kettutyttöjä voitaisiin käyttää vienti-tuotteena lähitalouksiin, vaikkapa Ruotsiin. Ruot-sissa tarhaeläinten on hyvä nauttia vapaudesta. Näin ollen sopivalla keynesiläisellä elvytyksellä vahvis-tettaisiin huomattavasti kotimaisia markkinoita; turkis on in ja jokamiehenoikeus. Alkutuotannon rajoittuminen vain Suomen rajojen sisäpuolelle nostaa kansainvälistä hintatasoa ja hyvällä tuuril-la synnyttää jopa pohjoismaisen monopoliaseman.

Viennin kasvattaminen kettutytöillä pitää näh-dä suurena potentiaalina. Ulkoisvaikutukset koh-demaalle ovat suunnattomat eivätkä tuotanto-kustannukset tuhlaa juurikaan luonnonvaroja. Eräänlainen (haitake)politiikkahan on tunnetusti monien suurmaiden menestyksen taustalla. Jäte-tään korrektisti mainitsematta ääneen Lähi-idän sotateollisuus tai Bermudan tupakkaviljelmät.

Otetaan siis oppia suoran toiminnan osaajilta ja tehdään luonnolle palvelus. Nostetaan Suomi la-masta kettutyttöjen malliin. Marssitaan barrika-deille, on finanssipolitiikan aika. Ei itketä muu-taman kuolleen turkiseläimen perään. Jokainen tarvitsee vaatteita ja Suomi tarvitsee muutosta. Pa-kataan matkalaukut täyteen suomiturkkeja: työtä kansalle ja rusakot nurin. Aivan kuten John May-nardkin sanoi: In the long run they are all dead.

”In the long run they are all dead.”-John Maynard Keynes

Ecoteko: tehdään se kettutyttöjen tyyliin

Topi Hulkkonen

28

Rikottuja ennakkoluuloja vai pönkitettyjä stereotypioita? Kapitaali kysyi kuudelta eri tiedekunnan edustajalta heidän mielipiteitään ympäristöasioista:

1. Mitä mieltä olet tietulleista keinona vähentää yksityisautoilua Helsingin keskustassa? Pitäisikö yksityisautoilua vähentää?

2. Riittääkö turkistarhauksen työllistävä vaikutus perusteluksi sen oikeuttamiseksi?

3. Onko viikoittainen kasvisruokapäivä toteuttamisen arvoinen idea Helsingin kouluissa?

4. Kumman kaa olisit mieluummina) Björn Wahlroos b) Pentti Linkola?

5. Kumman kaa olisit mieluummina) Päivi Mononen-Mikkilä b) Johanna Sumuvuori?

Anton Nikolenko, valtiotieteellinen tiedekunta, kansantaloustiede:

1. Sikäli kuin tietulleilla on tarkoitus vähentää ruuhkia, ne on hyvä keino. Jos tarkoitus on vähentää yksityisautoilua ympärivuorokautisesti, niin on parempiakin keinoja.

2. Turkistarhaus ei tarvitse oikeutusta työllistävästä vaikutuksesta. Länsimaiseen demokratiaan kuuluu vapaus tehdä mitä huvittaa, kunhan se ei vahingoita muita ihmisiä. Turkistarhauksen kieltäminen olisi enemmistön diktatuuria, jossa tietyn ih-misjoukon vapautta rajoitettaisiin toisen ihmisjoukon subjektiivisten moraalikäsitysten takia.

3. Ei ole. Kasvisvaihtoehto on jo tarjoilla päivittäin niille, jotka sitä haluavat. Lihansyöjätkin ovat valintansa tehneet, joten niin kauan kuin meillä ei ole liharuokapäivää, niin ei kasviruokapäiväkään ole perusteltu.

4. Ai samaa paskaa toistava fasisti tai ihminen joka on oikeasti tehnyt jotain hyödyllistä? Otan a:n.

5. Vähän vanhempi medialainen vai kolmekymppinen sosiologi? A platoniseen suhtee-seen ja B kaikkeen muuhun.

Kansis

Kuka ajattelee - ja mitä? Juho Pursimo

29

Viljami Kankaanpää, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, biologia:

1. Hyvä keppi autoilijoille. Tärkeämpää on kuitenkin nostaa pysäköintimaksuja yli kymmenkertaisiksi, jotta pysäköinnin todelliset kustannukset tulevat autoilijoiden eivätkä kaikkien muiden maksettavaksi.

2. Mikään perustelu ei riitä turkistarhauksen oikeuttamiseksi

3. On. Mielellään kaikki päivät kasvisruokapäiviksi.

4. Linkola varmaan, vaikka onkin pelottava. Nalle on aika luotaantyöntävä.

5. Nanna tietysti.

Biologia

Biotekniikka

Nelli Roininen, maa- ja metsätaloustieteellinen tiedekunta, biotekniikka

1. Aluksi ajatus tuntuu vieraalta, mutta kaikkeen tottuu. Luulen kuitenkin, että parkkimaksujen korottaminen tai parkkitilan vähentäminen – autottoman keskustati-lan hyväksi – voisi olla edullisempi ja mukavampi vaihtoehto. Mikä ratkaisu tulisikaan olemaan, sen onnistumista tulisi tukea esimerkiksi julkisen liikenteen parantamisella niin, että esimerkiksi pyörää saisi kuljettaa halvemmalla. Se lisäisi ja helpottaisi ainakin omaa liikkumistani pyöräillen pääkaupunkiseudulla huomattavasti.

2. Ei. Turkistarhaus on kaikkiaan turhaa ja julmaa, eläinten luonnollista elintapaa rankasti vastaan olevaa toimintaa. Mielestäni turkisteollisuus olisi paljon hyväksyttävämpää, jos eläimet metsästettäisiin luonnosta tai vähintäänkin tarpeeksi laajalta, luonnollista elinympäristöä matkivalta tarha-alueelta. Turkistarhauksen lopettamista pitäisi helpottaa vaihtoehtoisilla elinkeinoilla ex-turkistarhaajille, mistä huolimatta se tulisi tehdä.

3. Ehdottomasti. Kasvisruokapäivän kohtaama vastustus johtuu varmasti lähinnä siitä, että monilla ihmisillä tuntuu olevan aivan väärä kuva siitä, kuinka hyvää, terveellistä ja täysipainoista kasvisruoka voi olla.

4. Aika absurdi kysymys. Wahlroos.

5. Johanna Sumuvuori. Samastun häneen ajatuksiinsa ja elämäntilanteeseensa paljon enemmän.

30

Riikka Erkkilä, oikeustieteellinen tiedekunta:

1. Mielestäni yksityisautoilun vähentäminen ei Suomessa edes pääkaupunkiseudulla tietullien avulla olisi hyvä ratkaisu, sillä julkisen liikenteen verkosto ei ole niin kattava, toimiva tai edullinen, että sitä kaikkien keskustan alueella töissä käyvien kannattaisi taloudellisesti tai ajankäytöllisesti välttämättä hyödyntää. Kyseenalaistan myös pyrkimykset yksityisautoilun vähentämiseen maassa jossa jopa pääkaupungin läheisyydessä etäisyydet ovat pitkiä ja ympäristöasioihin pystyttäisiin monilla muilla-kin keinoilla vaikuttamaan ilman niin suoraa vaikutusta yksittäisten ihmisten elämään kuin mitä yksityisautoilun vähentäminen tuottaisi.

2. Riittää. Ihmisellä on oikeus ansaita elantonsa valitsemallaan tavalla. Mielestäni turkistarhauksen oikeutusta ei tarvitse perustella edes työllistävällä vaikutuksella, vaan riittää, että se on pitkään ollut Suomessa yleisesti harjoitettu täysin laillinen elinkeino. Lisäksi ihmiset ovat kautta aikojen pukeutuneet metsästämiensä ja kasvattamiensa eläimen nahkaan, eikä näin luontaiselle ja perinteiselle toiminnalle tulisi joutua hankkimaan perusteluja, kunhan kasvatettaville eläimille ei tuoteta tur-haan ylimääräistä kärsimystä.

3. Mielestäni ei. Erittäin hyvänä käytäntönä pidän sitä, että päivittäin on tarjolla sekä kasvis- että liha/kana/kalavaihtoehto, josta oppilaat saavat valita omien arvojensa ja mieltymystensä mukaisen vaihtoehdon. Kasviksien määrää liharuuissa pitäisi kyllä mielestäni lisätä, mutta koska ihminen on biologisesti sekasyöjä, ei kasvissyöntiin tulisi kannustaa erityisesti, vaan valinta tulisi jättää jokaiselle itselleen.

4. A

5. B

Oikeustieteellinen

§§§

31

Oikeustieteellinen

§§§

Olli Rappe, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

1. Kokeilemisen arvoinen idea, tosin toteuttamistavassa on paljon miettimistä. Ei kai kukaan täysjärkinen kyseenalaista yksityisautoilun vähentämisen hyötyjä? Tulleja toimivampi tapa voisi tosin olla järkevä kaupunkisuunnittelu: autottoman alueen laajentaminen ja raideliikenteen lisärakentaminen. Silta Etelä-Espooseen voitaisiin myös purkaa ja lahjoittaa katumaasturikansalle polkuveneet.

2. En ole perehtynyt tarkemmin, en usko työllistävän vaikutuksen olevan kovin mitta-va. Mutta riittääkö työllistävä vaikutus minkään oikeuttamiseksi?

3. Ihan hyvä idea. Kasvisruoka on yleensä parempaa kuin kouluruokaloiden jauho-jänne-mössöt. Tulevaisuudessa varmaan siirrytään entistä lihattomampaan suuntaan, pakon edessä viimeistään. Usein tosin kasviruoista uupuu proteiinia, eli kunhan on monipuolista.

4. Jos pakko valita niin Nallen. Tuossa seurassa lähes kelpo humanisti ja katu-uskotta-vat hipster-visut.

5. Sumuvuoren. Asiallinen poliitikko on harvinainen eliö.

Kauppis

Daria Pritup, humanistinen tiedekunta, englantilainen filologia

1. Mielestäni ei ihan niin toimiva idea, koska se lisää ruuhkia. Yksityisautoilua pitäisi kuitenkin vähentää. Itse kannattaisin autotonta keskustaa (”keppi”) ja julkisen liikenteen hintojen alentamista (”porkkana”).

2. Osittain kyllä, mutta se tarkoittaa vain sitä, että turkisteollisuudelle pitäisi löytää jokin korvike. Kieltämällä koko elinkeino ajattelematta työttömiksi jääviä ei ole ratkaisu.

3. Kyllä, jos edes sinä yhtenä päivänä kasvisruuan laatuun oikeasti panostettaisiin. Jos ei, niin vaikea sanoa, olisiko siitä mitään varsinaista hyötyä.

4. Pentti Linkolan. Ympäristönsuojelu on lähempänä sydäntä, kuin pörssiyhtiöt, joten meillä olisi enemmän yhteistä.

5. Johanna Sumuvuoren. Meillä on hyvin samankaltainen arvomaailma.

Humanistine

n

32

PROVOKAATTORIPROVOKAATTORIPROVOKAATTORI

Lapsena katsottiin Disneyn animaatioita ja elokuvia. Niissä eläimet osaavat puhua ja käyttäytyvät muuten-kin kuin ihmiset. Lapset kasvoivat isoiksi ja ryhtyivät kuvamaan omia elokuvia eläimistä. Elokuvat sijoit-tuivat suomalaisille sikafarmeille ja kettutarhoille, ohjaus ja käsikirjoitus matkivat Mel Gibsonin tyyliä ja tekijöiden ensi-iltahaastattelut väänsivät rautalan-gasta elokuvien moraalista opetusta: eläinten teho-tuotanto on väärin, koska eläimet kärsivät.

Itse en oikein pitänyt elokuvista. Ihmi-set näkevät eläimissä, erityisesti nisäk-käissä, inhimillisiä piirteitä ja käytöstä, mikä saa heidät tuntemaan empatiaa eläimiä kohtaan. Inhimillisyys on kui-tenkin vain yhdennäköisyyden luomaa illuusiota, jota täydennämme päässä kuvittelemalla eläinten pystyvän tun-temaan ihmisten lailla. Myös omia tunteita on helppo tulkita väärin kat-soessa kuvia kuol-leista tai sairaista eläimistä. ”Onpas kauheaa, en pysty katsomaan”-reaktio voi tuntua empatialta, mutta normaaleilla ihmisil-lä tämä on vain evoluution tuoma pyrkimys välttää tautipesäkkeitä. Normaaleilla ihmisillä tarkoitan sitä enemmistöä, jolle tulee vesi kielelle, kun he näkevät palan vastaava kuollutta eläintä kaupan lihatiskillä. Tuotantoeläimet ovat minusta tuotantopanoksia. Sai-raat ja ennen aikoja kuolleet eläimet ovat hävikkiä, ja elokuvien järkyttävin oivallus onkin se, kuinka epäte-hokas maataloustukijärjestelmämme on. Kun suurin osa tuloista tulee tuista, niin itse tuotannon myynnin

merkitys laskee, ja hävikin (jotkut käyttävät tästä sa-nanpartta ”eläinten hyvinvointi”) merkitys pienenee.

Kuten on jo ehkä käynyt selväksi, en kauheasti väli-tä eläimistä. Minusta se, että jonkun ihmisen paras ystävä on vaikkapa koira, on todella surullista. Yhtä surullista kuin tapaus, jossa länsimaalainen mies tuo itselleen vaimon Thaimaasta ja käyttää tätä kokkina, pyykkäjänä ja seksileluna kielimuurin ollessa vain avio-onnea edistävä tekijä - ja nainen on tyytyväi-

nen, kun saa ruokaa, eikä tarvitse enää olla riisipellolla töissä. Jos joku kuitenkin haluaa pitää lemmikkiä tai olla syömättä lihaa, niin se ei minulle millään tavalla kuuluu. Ongelmat tulevat vastaan silloin, kun näitä omia subjektiivisia, eettisiä nä-kemyksiä yritetään muuttaa kaikkia kos-kevaksi lainsäädännöksi. Häkkikanalat ovat täysin kiellettyjä EU:ssa ensi vuoden lopun jälkeen. On täysin järjetöntä yrittää

parantaa eläinten viih-tyvyyttä, jos ne eivät muni sen seurauksena enemmän. Kana on kuitenkin eläin, joka to-

distettavasti pystyy säilymään hengessä vuosia, vaik-ka pää olisi lyöty kirveellä irti. Yksikään kana ei koe kiitollisuutta, jos ostat vapaan kanan munia.

Otetaan toiseksi esimerkiksi eläinoikeudet. Oikeutta eläimille tiivistää eläinoikeuksien sisällön seuraavasti: ”Ei ole oikein riistää ketulta sen elämää turkin takia tai sialta lihan tähden vain siksi, että pidämme näis-tä tuotteista tai olemme tottuneet niihin. Meillä ei ole oikeutta viedä elämää eläimiltä.” Samat aktivistit

”Yksikään kana ei koe kiitollisuutta, jos ostat vapaan kanan munia.”

33

PROVOKAATTORIPROVOKAATTORIPROVOKAATTORI

PROVOKAATTORPROVOKAATTORI

PROVOKAATTORI

lä ihmiselle hyödyksi, mutta huomiomme varastavat täysin toisarvoiset seikat. Maailma jännittää panda-lajin selviämistä. Eläintarhoissa pandapariskunnille näytetään pandapornoa, jos nämä ehkä vihdoin suos-tuisivat lisääntymään. Jos ei kiinnosta, niin ei kiin-nosta. Antakaa pandojen kuolla, ja käyttäkää resurs-seja asioihin, joilla on jotain merkitystä.

valittivat turkistarhausvideoiden yhteydessä kettujen häkeistä, joissa ketuilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa luontaisia taipumuksiaan kuten kuopan kaivamista. Ketun luontaisiin taipumuksiin kuuluu myös muiden eläinten tappaminen. On ihan turha väittää eläinten tappavan vain pysyäkseen hengissä. Olette ehkä jos-kus nähneet kissan leikkivän hiiren kanssa, kunnes hiiri kuolee. Ahma tappaa niin monta poroa kuin pystyy päästessään aitaukseen ihan vain tappamisen ilosta. Linnunpoikaset työntävät veljensä pesästä saa-dakseen enemmän ruokaa. Leijonaurokset tappavat muiden siittämiä pentuja saadakseen seksiä. Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat räikeitä eläinoikeuk-sien rikkomuksia, muttei kukaan varmasti tosissaan oleta eläinten itse kunnioittavan näitä oikeuksia. Oi-keastaan ihminen on ainoa eläin, joka siihen pystyisi eli voitaisiin puhua ”ihmisen velvollisuuksista eläimiä kohtaan” eikä eläinoikeuksista. Kun otetaan huomi-oon, ettei näiden velvollisuuksien vastapalvelukseksi saada edes lihaa tai nahkaa, lienee selvää, ettei tämä järjestely ole kauhean hyvä diili ihmisille. Eikä edes Pareto-tehokas, koska enemmistön mielestä eläinten tappaminen itse tai välillisesti on varsin miellyttävää hommaa.

Eläinoikeudet tuskin menevät koskaan läpi ja hyvä niin. Niitä ajavat ryhmät kuitenkin sotketaan jat-kuvasti tavalla tai toisella luonnonsuojeluun. Maail-massa on monia suuria ongelmia kuten kalakantojen heikentyminen, metsien tuhoutuminen ja eroosio, vesistöjen pieneneminen ja aavikoituminen. Luon-nonsuojelu on tärkeää, koska se on pitkällä aikavälil-

34

Rauhan ritarit ja tyhjät Nobelit

Kolmiosaisen sarjan ensimmäistä hutia kunnianar-voinen norjalainen rauhanraati kuvaili seuraavasti:

“He cautions against the markedly ideological and emotionally conditioned approach in foreign policy, in his own country as well. This realism of his is deeply rooted in a considered conviction, a fundamental et-hical attitude which has remained unshaken through changing times and situations. His preoccupation has been the responsibility of the statesman in an im-perfect and multifarious world, full of danger. Now he himself bears the burden of such responsibility”.

Vuosi oli 1973 ja palkittu pesunkestävä reaalipo-liitikko Henry Kissinger, joka jakoi rauhanpalkin-non Pohjois-Vietnamin ulkoministeri Le Duc Thon kanssa. Komitean mukaan herrat olivat neljä vuotta neuvottelupöydässä hikoiluaan ja lopulta aselepoon päästyään palkintonsa ansainneet. Ulkoministeri Tho ei Nobel-komitean aivoituksia allekirjoittanut ja kieltäytyi kohteliaasti. Kissingerille puolikas mil-joonan mitalista kelpasi, mutta hän ei kiireisiinsä vedoten ehtinyt Osloon sitä noutamaan. Kiireise-nä Kissingerin piti muun muassa Vietnamin sota, jonka lopettamisesta hänet palkittiin ja joka jatkui vielä mitalin luovutuksen jälkeen kaksi vuotta. So-dan jälkitaudit esimerkiksi Kambodžassa riehui-vat vielä muutaman vuoden tätäkin pidempään.

Heinz Alfred Kis-singer syntyi Fürt-hissa Saksassa vuonna 1923 mutta pakeni 14-kesäise-nä juutalaisvainoja New Yorkiin. Opettaja-isän ja kotiäidin geenit täydensivät mukavasti toisiaan, sil-lä Henry-poika nautti kanssaopiskelijoihin nähden verrattomasta muistikapasiteetista ja logiikan lah-joista. Amerikkalaisten suurmiesten tapaan Kissin-ger hikoili opiskelujensa ohessa ruumiillisessa työs-sä, mikä ei – amerikkalaisten suurmiesten tapaan – kuitenkaan näkynyt arvosanoissa. Täydellisyyttä hipovan lukiosuorituksen jälkeen tuleva ulkominis-

teri vieraili pikaisesti New York City Collegessa ja jenkkiarmeijan mukana toisessa maailmansodassa, ennen kuin valmistui maisteriksi ja väitteli Harvar-dista 1954 – luonnollisesti korkeimmin arvosanoin. Kissinger jäi tutkijaksi ja opettajaksi maineikkaa-seen yliopistoon ja liittyi myöhemmin republikaa-nisen presidenttiehdokkaan Nelson Rockefellerin neuvonantajakaartiin. Presidenttiä New Yorkin ku-vernööri Rockefelleristä ei koskaan tullut, mut-ta jo tuohon aikaan Kissinger ihastutti ja vihastut-ti. Vuonna 1968 valittuun republikaanipresidentti Nixoniin charmi puri, ja Kissingeristä tuli hänen turvallisuusneuvonantajansa vielä samana vuonna.

Käytännössä Nixonin vaalikampanja valoi Kissin-gerin rauhanpalkinnolle perustan. Uusi presidentti lupasi ratkaista Vietnamin sodan ”salaisella suun-nitelmalla”. Peitelty taktiikka paljastui myöhemmin sodan vietnamisoinniksi, amerikkalaisten sotilai-den korvaamiseksi Etelä-Vietnamin sotilailla ja il-mapommituksilla. Kissinger oli yksi tämän (reaali)politiikan pääarkkitehdeista. Homma toimi käytän-nössä siten, että koulutettujen amerikkalaissotilaiden sijasta etulinjoille lähetettiin kokemattomia liitto-laisia Yhdysvaltain tuhotessa taivaalta. Taktiikan tuloksena edellisvuosiin verraten moninkertainen määrä siviilejä ja Etelä-Vietnamin sotilaita sai sur-mansa. Nixonin hallinnon mukaan suunnitelma

kuitenkin toimi, sillä täh-tilipuilla peiteltyjen sink-kiarkkujen virta väheni.

Ihmishenkien arvotta-minen kuuluu sotaan,

mutta voiko se olla rauhannobelistin ammatti tai edes harrastus? Vuoden -73 hippi Kissingerin ky-seenalaiset politiikkaehdotukset kun eivät loppuneet tähän. Hänen mukaansa Viet Kongin huoltoreitit tuhoamalla Yhdysvallat olisi pakottanut Pohjois-Vietnamin nielemään kitkerät rauhanehdot. Osa aseita, tarvikkeita ja lisävoimia kuljettavista rei-teistä kulki kuitenkin toisiaan teurastavien vietna-milaisten naapurimaassa Kambodžassa. Tuhotak-

”Ihmishenkien arvottaminen kuuluu sotaan, mutta voiko se olla rauhanno-belistin ammatti tai edes harrastus?”

Samuli Harala

35

seen sissien huoltolinjat, Yhdysvaltain sotilasvoimat aloittivat massiiviset pommitukset tähän asti vi-rallisen sodan ulkopuolella pysytelleeseen maahan vuonna maaliskuussa 1969. Tämä Nixonin sisäpii-rin ehdotuksesta ja ilman kongressin hyväksyntää.

Metallin sataessa Kissinger piteli kulissia yllä käy-mällä rauhanneuvotteluja, joista hänet myöhemmin palkittiin. Reilun neljäntoista kuukauden salamyh-käisessä tulihelvetissä pommien piti paukahdella strategisissa kohteissa. Historioitsijoiden mukaan sa-tojatuhansia siviilejä meni siinä sivussa. Lisäksi ame-rikkalaisvastainen liikehdintä syöksi länsimielisen hallitsijan pallilta ja nosti (jossain määrin kommu-nistiset) Punaiset khmerit valtaan Kambodžassa.

Pariisin rauhanneuvottelujen mukainen asele-po kesti käytännössä kaksi kuukautta. Sota päät-tyi Pohjois-Vietnamin voittoon kahta vuotta myöhemmin 1975. Samana vuonna alkoi naa-purissa nelivuotinen khmeri-kokeilu, jossa yli miljoona kambodžalaista kuoli silmittömissä teloi-tuksissa, aliravittuna tai sairauksien heikentämänä. Kissinger juhli ulkoministeriksi nimitys-tä, aselepoa ja Rauhan Nobelia vuonna 1973.

Lähteet: Appy, Christian G. “Patriots: The Vietnam War Re-membered from All Sides”.“Khmer Rouge”. Encyclopædia Britannica.nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1973/press.html “Vietnamization”. Wikipedia.

36

Maksuttoman koulutuksen tulevaisuus

Ylioppilasliikkeessä kuohuu. Opetusministeriön kahden raportin maininnat lukukausimaksun käyt-töönottamisesta myös suomalaisille korkeakouluo-piskelijoille olivat omiaan herättämään voimakkaita tunteita opiskelijoissa ja opiskelijajärjestöissä. Tämän lehden ilmestyessä opiskelijat ovat jo kahteen ottee-seen marssineet kadulle maksuttoman koulutuksen puolesta. Muun muassa SYL ja HYY vaativat kaikkien puolueiden kantoja aiheesta ennen eduskuntavaalio-hjelmien laadintaa.

Keskustelu maksuttomasta koulutuksesta pitäisi olla aihe, josta useimmilla meistä opiskelijoista on mielipide. Tämän toivoisi synnyttävän vilkasta kes-kustelua siitä, mikä on paras tapa rahoittaa suoma-lainen korkeakouluopiskelu. Valitettavasti opiskeli-japoliitikot, joilla on oikeasti valtaa vaikuttaa koulutuksen tulevaisuuteen, keskustelevat eri aiheesta. He pitävät maksutonta koulutusta itsestäänselvyytenä ja keskustelevat mieluummin siitä, miten maksutonta koulutusta voidaan puolustaa valtiovarainministeriön ilkeiltä virkamiehiltä. Tämä lienee puhdasta edunval-vontaa, sillä pelkästään opiskelijoiden näkökulmasta opintojen muuttaminen maksulliseksi olisi luonnol-lisesti takaisku. Koko yhteiskunnan kannalta kysymys vaatii kuitenkin kriittisemmän tarkastelun.

Uudistusehdotuksien taustalla on Suomen demo-grafinen rakenne ja sen myötä heikkenevä huolto-suhde. Opiskelijoita halutaan nopeammin työelämään, ja yhtenä keinona tämän saavuttamiseksi on ehdotettu opintojen nopeuttamista lukukausimaksujen käyt-töönottamisella. Tässä kirjoituksessa sivuutetaan muut keinot tavoitteen saavuttamiseksi, kuten esimerkiksi opintojen sujuvuuden kehittäminen ja välivuosien

EdaripalstaPaul kirjoittaa HYY:n edustajistosta

vähentäminen. Nämä ovat myös tarpeellisia toimen-piteitä, mutta ne eivät sulje pois maksullisuutta opin-tojen nopeuttajana.

On valitettava tosiasia, että Suomessa opiskellaan hita-asti ja että suomalaiset opiskelijat valmistuvat suhtees-sa muihin maihin varsin myöhään. Ylioppilaslehden (03/2010) mukaan Helsingin yliopiston opiskelijoista vain 35 prosenttia suorittavat yli 45 opintopistettä vuodessa, kun suositeltu pistemäärä vuosia kohti on 60. Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijat kuuluvat

yliopiston hitaimpiin opiskelijoihin.Maksuttomaan koulutukseen liittyy positiivisia ulkoisvaikutuksia. On sekä taloudellisesti että sosiaa-lisesti yhteiskunnan edun mukaista, että ihmiset kou-luttautuvat ja että yksilöt, joilla on tarpeellisia kykyjä, pystyvät sosiaalisesta taustastaan riippumatta koulut-tautumaan. Lisäksi oikeudenmukaisuus ja korkea sosiaalinen liikkuvuus ovat perinteisiä pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvoja. Maksuttomuuteen liittyy kuitenkin myös ongelmakohtia. Yhteiskunta rahoit-taa koulutuksen verovaroin, eikä ilmainen koulutus kannusta opiskelemaan ja valmistumaan nopeasti. Täysin rajoittamaton opiskeluoikeus pikemminkin kannustaa opiskelijoita viivyttelemään valmistumista ja käyttämään aikaa muuhun kuin opiskeluun, kuten esimerkiksi työntekoon opiskelun ohessa.

Lainapainotteinen maksullinen koulutus nojautuu siihen oletukseen, että korkeakouluttautunut tienaa tulevaisuudessa enemmän ja pystyy korkeilla tuloil-laan maksamaan lainaansa pois. Oletus ei kuitenkaan nykymaailmassa pidä paikkansa, sillä korkeakoulutus ei enää takaa korkeaa palkkaa. Epävarmat työmark-kinat pätkätöineen vähentävät ymmärrettävistä syistä

“Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijat kuulu-vat yliopiston hitaimpiin opiskelijoihin.”

Paul Stenbäck

37

opiskelijoiden halua nostaa lainaa.

Sekä maksuttomaan että maksulliseen koulutukseen liittyy hyviä ja huonoja puolia. Hyötyjä saataisiin maksimoitua ja haittoja minimoitua ottamalla käyt-töön niin kutsuttu setelimalli. Tämän mallin mukaan kullakin opiskelijalla olisi tietty määrä, esimerkiksi kuusi, maksutonta lukuvuotta käytettävissään. Näitä hän voisi käyttää haluamissaan oppilaitoksissa halua-mallaan aikataulullaan. Kuuden vuoden ylittävästä opiskeluajasta joutuisi maksamaan lukukausimaksua. Ahkerimmat opiskelijat ehtisivät suorittaa jopa kaksi ilmaista tutkintoa itselleen, ja hitaimpia opiskelijoita kannustettaisiin suorittamaan opiskelunsa loppuun ajoissa. Opiskelemaan pääsisi jokainen ilmaiseksi sos-ioekonomisesta taustasta riippumatta, mutta maksut-tomuudelle asetettaisiin yläraja. Edellytyksenä tälle mallille olisi se, että opiskelualan vaihdosta tehtäisiin sujuvampaa ja opintojen hyväksi lukemista helpotet-taisiin nykyisestä.

Paul StenbäckHYY:n edustajiston jäsen aine-järjestöjen (HYAL) ryhmästäpaul.stenback@helsinki.fi

38

1. Mikä sotilasarvo?5 pistettä: Professori Vesa Kanniainen ylennettiin (reservissä) tähän sotilasarvoon vuonna 2007.3 pistettä: Puolustusvoimain hierarkiassa tämä sotilasarvo on toiseksi alin upseerinarvo.1 piste: Tämän sotilasarvon suomenkielinen nimi tulee ranskan sanoista lieu tenant (sijassa oleva).

2. Kuka poliitikko?5 pistettä: Opetusministerin virassa häntä edelsi Lauri Posti ja seurasi Marjatta Väänänen.3 pistettä: Hänen väitöskirjansa oli ”Finlands utrikespolitik – den nationella doktrinen och framtidens mäns-klighetspolitik”.1 piste: Politiikan lisäksi tämä mies tekee paljon muutakin. Hänellä on muun muassa viinitila Keminmaalla.

3. Mikä rakennus?5 pistettä: Kyseessä on yksi Helsingin yliopiston cum-päätteisistä rakennuksista.3 pistettä: Tämä rakennuksen suurimmassa salissa on 126 istumapaikkaa.1 piste: Tässä rakennuksessa on edustettuna kolmen eri korkeakoulun kansantaloustieteen oppiaine.

4. Kuka presidentti?5 pistettä: ”Koska se on siellä”, hän vastasi, kun kysyttiin miksi Kuuhun pitää päästä.3 pistettä: Hänet valittiin Yhdysvaltain 35. presidentiksi vuonna 1961.1 piste: Hänet murhattiin Dallasissa vuonna 1963.

5. Mikä valuutta?5 pistettä: Yhdellä eurolla saa kymmenen tällaista.3 pistettä: Tällä sataan senttiin jakautuvalla rahalla maksetaan Swazimaassa Etelä-Afrikan randin ohella.1 piste: Tämän valuutan neljä ensimmäistä kirjainta ovat myös väri.

6. Mikä vuosiluku?Oikea vuosi – 5 pistettä± 1 vuosi – 3 pistettä± 2 vuotta – 1 piste

16. tammikuuta – Ernest Shackletonin retkikunta saavutti magneettisen etelänavan.24. marraskuuta – Toinen sortokausi alkoi Suomessa. Keisari Nikolai II nimitti Suomen kenraalikuvernöö-riksi Franz Seynin, joka ryhtyi jatkamaan edeltäjänsä Nikolai Bobrikovin aloittamaa venäläistämispolitiik-kaa.Tuntematon päivämäärä – Svenska handelshögskolan on perustettiin nimellä Högre Svenska Handelslärover-ket.

Vastaukset: 1. luutnantti 2. Paavo Väyrynen 3. Economicum 4. John F. Kennedy 5. lilangeni 6. 1909

PuuhaNurkka5+1 kysymystä Jaa

kko Meri

läinen

39

Julkinen anteeksipyyntö

Esitän täten virallisen anteeksipyyntölausumani hukattuani Matti Mitrusen sateenvarjon lauantaina 3. huhtikuuta 2010. Tein kaikkeni varjon löytymisen eteen, mutta toimeni valuivat hukkaan kuin hiekka tiimalasissa.

Pahoittelen sitä kaikkea surua ja tuskaa, jonka Lontoosta asti ostetun sateen-varjon menettäminen on aiheuttanut. Korvaan aikaansaamani vahingon siinä määrin kuin rakkaan esineen menettämisestä aiheutuva vahinko on mahdol-lista korvata.

YstävällisestiJM

40