euroopan unionin ja yhdysvaltojen vapaakauppaneuvottelut suomen palkansaajien kannalta

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen vapaakauppaneuvottelut Suomen palkansaajien kannalta 4.4.2014

EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvottelut Suomen palkansaajien kannalta SAK, STTK ja Akava

EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvottelut Suomen palkansaajien kannalta 1 SAK, STTK ja Akava

SISÄLLYSLUETTELOTiivistelmä .................................................................................................. 2 Johdanto .................................................................................................... 3 1 Vapaakauppasopimus globaalina hankkeena ......................................... 3

Sopimus syventää läntisten demokratioiden yhteistyötä .............................................. 3

Sopimus osana avoimien markkinatalouksien laajempaa yhteistyötä ........................... 3

Vapaakauppasopimukset edistävät avointa taloutta ..................................................... 4

Sääntely‐yhteistyö hyödyttää EU:n ja Yhdysvaltojen yrityksiä ....................................... 5

Työntekijöiden oikeudet mukaan sopimuksiin ............................................................... 6

Johtopäätöksiä sopimuksen globaaleista ulottuvuuksista ............................................. 6

2 Kaupan esteiden purkaminen ................................................................. 8 Transatlanttisen kaupan nykytila ................................................................................... 8

Tavoitteena tullimuurien poistaminen ........................................................................... 8

Palvelukaupan avaaminen ei koske julkisia palveluja .................................................... 8

Julkiset hankinnat avoimiksi ........................................................................................... 9

Tavoitteena sääntelyn yhteensovittaminen ................................................................. 10

Kaupan vapauttamisen taloudelliset vaikutukset ........................................................ 12

Johtopäätöksiä kaupan esteiden purkamisesta ........................................................... 13

3 Investointien vauhdittaminen................................................................. 15 Investointiesteitä puretaan .......................................................................................... 15

Neuvotteluosapuolten tavoitteena vahvempi investointisuoja ................................... 15

Johtopäätöksiä TTIP‐sopimuksen investointisopimuksesta ......................................... 16

4 Työntekijöiden perusoikeuksien edistäminen ........................................ 19 Tavoitteena työntekijöiden perusoikeuksien sisällyttäminen sopimukseen ............... 19

Sopimus velvoittaisi noudattamaan ILOn perusperiaatteita ........................................ 19

Johtopäätöksiä työntekijöiden perusoikeuksien edistämisestä ................................... 21

5 Johtopäätökset ...................................................................................... 22


Tiivistelmä

Palkansaajakeskusjärjestöt kannattavat neuvotteluja Euroopan unionin ja Yhdys-valtojen vapaakauppasopimuksesta. SAK, STTK ja Akava korostavat, että on tär-keää tiivistää maailman johtavien demokraattisten ja avoimien markkinatalouk-sien taloudellista ja poliittista yhteistyötä.

Kauppasopimus lisäisi kauppaa ja investointeja EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Ta-loudellisesti tästä hyötyisi myös Suomi. Kilpailun lisääntyminen kannustaisi yri-tyksiä kehittämään ja investoimaan, mikä vahvistaisi tuottavuutta ja talouskasvua. Palkansaajille se tarkoittaisi lisää mielekkäitä ja hyvin palkattuja työmahdolli-suuksia. Kuluttajille tarjolla olisi edullisempia ja laadukkaampia tuotteita ja palve-luja.

EU:n ja Yhdysvaltojen yritysten on jatkossakin kilpailtava innovaatioilla, ei pol-kemalla työelämän tai ympäristönsuojelun standardeja. Keskeinen pyrkimys neu-votteluissa on sovittaa yhteen EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyä. On pidettävä kiinni tavoitteesta olla laskematta nykyisen sääntelyn tasoa. Sääntely-yhteistyön tulee olla avointa. Palkansaajajärjestöille on taattava aito mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten lakeja ja standardeja sovitetaan yhteen.

Kauppasopimus ei edellytä työlainsäädännön eikä työehtosopimusten muuttamis-ta. Työntekijöiden liikkuvuuden edistäminen on tavoiteltavaa. Järjestöt kuitenkin vaativat, että lähetettyjen työntekijöiden työehtojen on oltava linjassa kohdemaan lakien ja sopimusten kanssa.

Julkisia hankintoja avattaessa on säilytettävä EU:n hankintadirektiivin mukaiset oikeudet asettaa hankinnoille muun muassa sosiaalisia kriteerejä. Sopimus ei saa aiheuttaa paineita yksityistää julkisesti rahoitettuja palveluja. Julkisrahoitteiset hyvinvointipalvelut kuten sosiaali- ja terveyspalvelut onkin rajattava sen ulkopuo-lelle. On myös sallittava yksityistettyjen palvelujen palauttaminen julkisiksi.

Sopimuksessa ei ole tarvetta sopia vahvasta ja laajasta investointisuojasta, sillä EU:n ja Yhdysvaltojen nykyiset oikeusrakenteet takaavat investoijien oikeudet. Sopimuksen investointisuojakirjaukset eivät saa hankaloittaa uusien yleisen edun mukaisten kansallisten lakien säätämistä.

EU:n ja Yhdysvaltojen taloudellinen ja poliittinen painoarvo on niin suuri, että muissakin maissa muodostuu paineita ottaa käyttöön niiden yhdessä sopimia peli-sääntöjä. Sopimus tarjoaakin EU:lle ja Yhdysvalloille mahdollisuuden kehittää avoimempaa ja reilumpaa maailmantaloutta.

Sosiaalisen polkumyynnin vähentämiseksi sopimuksen on vahvistettava ILOn työelämän perusoikeuksien valvontaa ja rikkomuksista seuraavia taloudellisia seu-raamuksia. Keinojen on tuettava ILOn valvontamekanismeja.

EU:n ja Yhdysvaltojen lähentyminen vähentäisi myös taloudellista riippuvuutta maista, jotka eivät jaa niiden yhteisiä arvoja kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Energia-alalla yhteistyö hyödyttäisi erityisesti EU-maita, jotka voisivat lisätä energian tuontia Yhdysvalloista ja näin monipuolistaa energiansaantiaan.


Johdanto

Euroopan unioni ja Yhdysvallat käynnistivät heinäkuussa 2013 neuvottelut va-paakauppasopimuksesta (Transatlantic Trade and Investment Partnership TTIP). Sopimus synnyttäisi maailman suurimman vapaakauppa-alueen ja näin ollen to-dennäköisesti lisäisi EU:n ja Yhdysvaltojen välistä kauppaa ja investointeja. Sen arvioidaan hyödyttävän Suomeakin.

EU:n tavoitteena on saada kauppaneuvottelut päätökseen nykyisen komission toimikauden aikana, syksyyn 2014 mennessä. Näyttää kuitenkin todennäköiseltä, että neuvottelut jatkuvat seuraavankin komission toimikaudella. Sopimuksen voimaantulo edellyttäisi Euroopan parlamentin hyväksyntää.

1 Vapaakauppasopimus globaalina hankkeena

Sopimus syventää läntisten demokratioiden yhteistyötä

TTIP-sopimus vahvistaisi taloudellista integraatiota maailman keskeisten läntisten demokratioiden välillä. Entistä tiiviimpi taloudellinen yhteistyö auttaisi Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja puolustamaan yhteisiä arvojaan ja etujaan maailmanpoli-tiikassa.

Poliittista merkitystä olisi erityisesti energia-alan syvemmällä yhteistyöllä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Öljyn ja maakaasun tuotannon valtava kasvu Yhdysvallois-sa on tekemässä maasta energiaomavaraisen lähivuosikymmeninä, öljyn osalta jo lähivuosina. Samalla kun Yhdysvaltojen riippuvuus Lähi-idän kaltaisista epästa-biileista öljyntuotantoalueista vähenee, EU:n riippuvuus etenkin Venäjästä uhkaa säilyä vahvana. EU:n käyttämästä maakaasusta noin kolmasosa tuodaan Venäjäl-tä. Suomi tuo Venäjältä kaiken käyttämänsä maakaasun.

Keinona vähentää Euroopan unionin riippuvuutta Venäjän energiasta sovittiin Uk-rainan tilannetta käsitelleessä EU-USA -huippukokouksessa Brysselissä 26.3.2014 tavoitteesta lisätä nesteytetyn maakaasun vientiä Yhdysvalloista Eu-roopan unionin jäsenmaihin. Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman mukaan TTIP-sopimusta tarvittaisiin tavoitteen saavuttamiseksi, sillä kauppasopimus edis-täisi nesteytetyn maakaasun vientilupien laajamittaista myöntämistä EU:n yrityk-sille.1

Sopimus osana avoimien markkinatalouksien laajempaa yhteistyötä

1 EU:n ja USA:n huippukokouksen julkilausuma 26.3.2014: http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/en/ec/141920.pdf ja Obaman puhe huippukokouksen lehdistötilaisuudessa: http://www.whitehouse.gov/the-press-office/2014/03/26/press-conference-president-obama-european-council-president-van-rompuy-a


Maailmankaupan vapauttamiseen tähtääviä sopimuksia solmittiin 1990-luvun puoliväliin saakka monenkeskisesti kaikkien GATT:n (myöhemmin WTO) jä-senmaiden kesken. Sittemmin globaalit neuvottelut eivät ole juurikaan edenneet ja kauppasopimuksia on sen sijaan solmittu kahdenkeskisesti ja alueellisesti. Samal-la kauppaneuvotteluista on tullut entistä enemmän osa maiden ja talousalueiden välistä geopolitiikkaa.

Vuonna 2010 Obaman hallinto käynnisti kunnianhimoiset vapaakauppasopimuk-seen tähtäävät neuvottelut Yhdysvaltojen liittolaismaiden kanssa Tyynen valtame-ren alueella (Trans-Pacific Partnership TPP). Neuvottelujen taustalla on Yhdys-valtojen tavoite siirtää ulkopolitiikkansa painopistettä Aasiaan, jossa tarkoitukse-na on ennen kaikkea edistää Yhdysvaltojen etuja suhteessa nousevaan suurvaltaan Kiinan. TPP-sopimuksen on määrä luoda puitteet Tyynenmeren alueen avoimien markkinatalouksien2 menestymiselle kilpailussa Kiinan valtiojohtoisen järjestel-män ja muiden kehittyvien talouksien kanssa.3

Vuoden 2013 heinäkuussa käynnistettiin neuvottelut transatlanttisesta kauppaso-pimuksesta Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä (Transatlantic Trade and Investment Partnership TTIP). Sen yhtenä tavoitteena on tuoda Euroopan unioni osaksi Yhdysvaltojen ja muiden TPP-maiden muodostamaa blokkia.

Kun Japani päätti vuonna 2013 liittyä TPP-neuvotteluihin sekä aloittaa neuvotte-lut EU:n kanssa kahdenvälisestä kauppasopimuksesta, oli TPP- ja TTIP-neuvottelujen piiriin saatu avoimien markkinatalouksien ryhmä, joka kattaa yli 60 prosenttia maailmantaloudesta.

TTIP-neuvotteluja käydään maailman kahden suurimman talouden välillä. Euros-tatin mukaan 27 EU-maan osuus maailman bruttokansantuotteesta vuonna 2010 oli 26 prosenttia jaYhdysvaltojen 23 prosenttia.

Vapaakauppasopimukset edistävät avointa taloutta

TPP- ja TIPP-sopimusten yhtenä tavoitteena on edistää avoimen markkinatalous-mallin mukaisten sääntöjen käyttöönottoa maailmantaloudessa. Sopimusmaiden painoarvo maailmantaloudessa olisi niin merkittävä, että ne voisivat eri instru-mentein kannustaa – tai painostaa – muitakin maita avaamaan talouksiaan. Esi-merkiksi lähivuosina käytävissä EU:n ja Kiinan välisissä investointisopimusneu-votteluissa Kiinan olisi vaikea olla neuvottelematta sellaisista säännöistä, jotka si-sältyvät molempiin vapakauppasopimuksiin.

2 TPP-maita ovat Australia, Brunei, Chile, Kanada, Japani, Malesia, Meksiko, Uusi-Seelanti, Peru, Singapore, Yhdysvallat ja Vietnam, joka muista poiketen ei ole Heritage Foundationin mukaan taloudellisesti ”vapaa”.

3 Gordon, B. K. (2011) The Trans-Pacific Partnership and the Rise of China http://www.foreignaffairs.com/articles/136647/bernard-k-gordon/the-trans-pacific-partnership-and-the-rise-of-china


Euroopan unioni ja Yhdysvallat toivovat Kiinan vapauttavan talouttaan ja luopu-van talousmallinsa piirteistä, jotka ne näkevät merkittävänä taloudellisena uhka-na4. EU:n ja Yhdysvaltojen kauppa Kiinan kanssa on vahvasti alijäämäinen, ja niiden oman teollisuustuotannon suhteellinen merkitys on pienentynyt. Samalla Kiina on noussut maailman johtavaksi teollisuustuotteiden vientimaaksi.

Sekä TTIP- että TPP-sopimukseen pyritään saamaan kirjaukset, joilla puututaan Kiinan mallin mukaiseen aggressiiviseen valtio-omisteisten yritysten suosimiseen ja ulkomaisten ja yksityisomisteisten yritysten toimintamahdollisuuksien rajoitta-miseen. Ainakin TPP-sopimuksessa on myös määrä kieltää Kiinan viennin edis-tämiseen tähtäävä valuuttakurssimanipulaatio, josta etenkin Yhdysvallat on arvos-tellut Kiinaa voimallisesti.

Kiina on vastannut lännen arvosteluun ennen kaikkea korostamalla, että Yhdys-vallat ja muut kehittyneet taloudet kehittyivät aikoinaan itsekin taloudellisten suo-jamuurien takana. Kiinan kommunistisen puolueen vuoden 2006 strategiseen lin-jaukseen perustuen maan valtio-omisteisista yhtiöistä on kuitenkin tullut entistä aggressiivisempia globaaleja toimijoita, mikä on vähentänyt Kiinan argumentin uskottavuutta lännessä5.

Euroopan neuvoston hyväksymissä komission neuvottelutavoitteissa asetetaan ta-voitteeksi määritellä yhteisiä sääntöjä Yhdysvaltojen kanssa koskien valtion tukia, valtion monopoleja, valtio-omisteisia yrityksiä ja yrityksiä, joille valtio on antanut erityistehtäviä. Komissio sai neuvostolta myös mandaatin neuvotella säännöistä liittyen yksityisen sektorin monopoleihin ja määräävän markkina-aseman väärin-käyttöihin, joita koskien Yhdysvaltojen nykylainsäädäntö on huomattavasti eu-rooppalaista lainsäädäntöä tiukempi. Virallisia tavoitteita neuvotteluille ei kuiten-kaan asetettu.

Sääntely-yhteistyö hyödyttää EU:n ja Yhdysvaltojen yrityksiä

EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksen keskeisiä tavoitteita on pitkälle menevä teknisen sääntelyn – ei esimerkiksi työelämän sääntelyn – yhteensovitta-minen EU:n ja Yhdysvaltojen välillä (ks. luku 2). Kun samat standardit ja muut laatuvaatimukset tulisivat koskemaan tuotteita ja palveluita molemmilla maailman suurimmista talousalueista, se johtaisi paineisiin noudattaa samaa sääntelyä muu-allakin maailmassa.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen sopiman sääntelyn leviäminen olisi niiden etujen mukaista kahdella tapaa. Toisaalta niiden yritykset saisivat etulyöntiaseman

4 Dalton, M. (2013) Europe Seeks New Trade Weapons http://online.wsj.com/news/articles/SB10001424127887324010704578414673612252346?mg=reno64wsj&url=http%3A%2F%2Fonline.wsj.com%2Farticle%2FSB10001424127887324010704578414673612252346.html

5 Jie (Cherry) Yu (2012) Firms with Chinese Characteristics: The Role of Companies in Chinese Foreign Policy http://www.lse.ac.uk/IDEAS/publications/reports/pdf/SR012/yu.pdf


globaaleilla markkinoilla, koska niiden tuotantojärjestelmät olisivat jo valmiiksi linjassa mahdollisesti omaksuttavien globaalien standardien kanssa. Toisaalta EU:n ja Yhdysvaltojen viranomaiset ja niiden konsultoimat eurooppalaiset ja amerikkalaiset yritykset voisivat saada vallan päättää siitä, mihin suuntaan globaa-leja standardeja jatkossa kehitetään.

TTIP-sopimuksessa onkin tavoitteena sopia pysyvistä sääntely-yhteistyön muo-doista. Se antaisi pysyvän mahdollisuuden optimoida standardeja eurooppalaisten ja amerikkalaisten yritysten etujen mukaisesti. TPP-sopimukseen ei sisälly vas-taavaa pitkälle menevää sääntely-yhteistyötä kuin TTIP-sopimukseen.

Työntekijöiden oikeudet mukaan sopimuksiin

Sekä TTIP-sopimuksessa että TPP-sopimuksessa on määrä sopia ympäristön suo-jeluun ja työntekijöiden perusoikeuksien noudattamiseen liittyvistä yhteisistä säännöistä (ks. luku 4). Tavoitteena on, että sovittuja sääntöjä otettaisiin käyttöön myös sopimusmaiden ulkopuolella.

Kun sekä TTP että TTIP velvoittavat noudattamaan perusoikeuksia, tulevissa kauppaneuvotteluissa ja muiden kauppapoliittisten instrumenttien, kuten polku-myyntitullien6, avulla voidaan nykyistä voimallisemmin vaatia perusoikeuksien noudattamista sopimusten ulkopuolisiltakin mailta. WTO:n piirissä käydyissä kauppaneuvotteluissa kehitysmaat ovat vastustaneet EU:n ja Yhdysvaltojen esi-tyksiä työntekijöiden perusoikeuksien sisällyttämisestä kauppasopimuksiin.

Johtopäätöksiä sopimuksen globaaleista ulottuvuuksista

Suomen palkansaajakeskusjärjestöt katsovat, että läpinäkyviin avoimen talouden sääntöihin perustuvan reilun kilpailun edistäminen maailmantaloudessa on tärkeä tavoite. Etenkin Kiina saa nykyisellään merkittäviä epäreiluja kilpailuetuja paitsi valtionyhtiöidensä järjestelmällisestä tukemisesta myös esimerkiksi epäämällä ka-tegorisesti työntekijöiltä oikeuden järjestäytyä vapaasti ja neuvotella työehdois-taan. Teollisuuden työllisyys on Suomessakin kehittynyt negatiivisesti osittain muiden maiden epäreilujen kilpailuetujen takia.

TTIP-neuvotteluissa tulee kuitenkin sopia kilpailupoliittisista säännöistä siten, että avoimen markkinatalouden oloissa valtioilla säilyy oikeus sekä aktiiviseen valti-onyhtiöiden avulla toimeenpantavaan elinkeinopolitiikkaan että yleisen edun edel-lyttämiin valtiollisiin monopoleihin ja erityisyhtiöihin.

Mahdollisuudet kansainvälisten, jopa globaalien, sääntöjen määrittelemiseksi on käytettävä hyväksi, mutta EU:n taloudellisten etujen ohella on otettava huomioon sopimuksen kehityspoliittiset vaikutukset. Kolmannen maailman tuottajien pääsy

6 Euroopan parlamentti on vastikään äänestänyt sen puolesta, että polkumyyntitulleja ja valtiontukien vastaisia tulleja voitaisiin asettaa myös sosiaalisen polkumyynnin perusteella. http://www.socialistsanddemocrats.eu/newsroom/sds-welcome-strong-victory-social-and-labour-rights-new-anti-dumping-legislation


Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen markkinoille niille edullisin ehdoin on tärkeää niiden taloudellisen kehityksen kannalta. Kauppa on parasta kehityspolitiikkaa ja kaupankäyntiä edistämällä luodaan myös markkinoita EU:n tuotteille.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen yhteinen arvopohja, joka perustuu demokrati-alle, ihmisoikeuksille ja oikeusvaltioperiaatteille, on hyvä perusta taloudelliselle yhteistyölle. Yhteistyön avulla voidaan vähentää taloudellista riippuvuutta maista, jotka eivät jaa EU:n ja Yhdysvaltojen arvoja.


2 Kaupan esteiden purkaminen

Transatlanttisen kaupan nykytila

Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat kaksi suurinta maailmankaupan toimijaa ja myös toistensa tärkeimmät kauppakumppanit. Myös Suomelle kauppa Yhdysval-tojen kanssa on ollut tärkeää. Viime vuosina Yhdysvaltojen kanssa käydyn kau-pan osuus Suomen tuonnista EU:n ulkopuolelta on ollut noin kuusi prosenttia ja osuus viennistä EU:n ulkopuolelle noin 15 prosenttia.

Arvoltaan tärkeimpiä vientiartikkeleita ovat 2000-luvulla olleet laivat, joita on viety Yhdysvaltoihin enemmän kuin mihinkään muuhun maahan. Tärkeitä vienti-tuotteita ovat olleet myös erilaiset koneet ja mekaaniset laitteet, kemianteollisuu-den tuotteet kuten bensiini, lääketieteessä käytettävät kojeet ja laitteet sekä paperi. Myös tuonnissa teollisuustuotteet ovat tärkeitä, mutta siinä palveluiden osuus (noin puolet tuonnin arvosta) on huomattavasti korkeampi kuin viennissä. Vien-nistä neljäsosa koostuu palveluista.

Tavoitteena tullimuurien poistaminen

Euroopan unionin tavoitteiksi neuvotteluissa asetettiin kaikkien vienti- ja tuonti-tullien poistaminen sekä teollisuus- että maataloustuotteilta, joskin kaikkein ”her-kimmille” tuotteille voidaan myöntää erityiskohtelu.

Teollisuustuotteiden tullimaksut ovat kuitenkin tekstiilejä ja vaatteita lukuun ot-tamatta jo valmiiksi hyvin matalat. Maatalouttaan molemmat osapuolet suojelevat sen sijaan suhteellisen korkein tullitariffein. EU:ssa ne ovat vielä selvästi korke-ampia kuin Yhdysvalloissa. EU:n tullitariffit ovat erityisen korkeita meijerituot-teissa (48 %), eläinkunnan tuotteissa (22 %), sokerissa (22 %) sekä juomissa ja tupakkatuotteissa (20 %). Yhdysvalloissa tullitariffit ovat korkeimmillaan meijeri-tuotteissa (20 %), juomissa ja tupakkatuotteissa (16 %) sekä sokerissa (10 %)7.

Euroopan komissio teki osana TTIP-neuvotteluja helmikuussa 2014 Yhdysvalloil-le tarjouksen kaikkien tullien poistamiseksi – lukuun ottamatta naudan-, sian- ja siipikarjanlihaa sekä mahdollisesti joitain muita ns. herkkiä tuotteita. Herkkiä tuotteita koskisivat myös edelleen määräkiintiöt8. Esitys on linjassa Suomen elin-tarviketeollisuutta edustavan Elintarviketeollisuusliitto ry:n tavoitteiden kanssa9.

Palvelukaupan avaaminen ei koske julkisia palveluja

7 WTO & ITC & UNCTAD: World Tariff Profiles 2011.

8 ROBIN EMMOTT ja PHILIP BLENKINSOP (2014) Exclusive: EU ready to lift duties on most U.S. goods for trade pact http://www.reuters.com/article/2014/02/06/us-eu-usa-trade-idUSBREA1519S20140206

9 ETL:n Eduskunnan Maa- ja metsätalousvaliokunnalle antama TTIP-lausunto http://www.etl.fi/www/fi/lausunnot/lausunnot/LausuntoPDF/Komission_neuv_transatlanttisesta_EKmv_20130527.pdf


Neuvottelujen tavoitteena on tavarakaupan ohella myös palvelukaupan avaami-nen. Neuvosto antoi komissiolle mandaatin neuvotella palvelukaupan vapauttami-sesta hyvin laajasti myös toimialoilla, joita ei ole sisällytetty aiempiin EU:n kaup-pasopimuksiin (kuten liikenne). Vielä on epäselvää, mitkä toimialat ovat neuvot-teluissa mukana. Ainakin asiantuntijapalveluiden kaupan esteiden purkaminen on osa neuvotteluja. Neuvotteluja käydään myös sosiaali-, terveys- ja koulutuspalve-luiden osalta, mutta vain yksityisrahoitteisia palveluita koskien.

Palvelukaupan esteet ovat nykyisin keskimäärin suurempia Suomessa ja Euroopan unionissa kuin Yhdysvalloissa. Erityisen suuria esteitä on EU:n kuljetusalalla, etenkin maitse tapahtuvissa tavarakuljetuksissa. Asiantuntijapalveluissa kuten kir-janpidossa, tilintarkastuksessa ja lakiasiainpalveluissa on merkittäviä esteitä sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa. Toisaalta esimerkiksi televiestintäalalla kauppa on jo hyvin vapaata molemmilla alueilla.10

TTIP-neuvotteluissa palvelukaupan vapauttamiseen liittyy myös ammattitutkinto-jen vastavuoroinen tunnustaminen, elinkeinotoiminnan lupamenettelyt ja mahdol-lisesti myös siirtotyön edistäminen, esimerkiksi helpottamalla työntekijöiden lä-hettämistä talousalueiden välillä. Ainakin osassa tähänastisista kauppasopimuksis-taan EU on edellyttänyt kohdemaan työehtosopimusten ja työlainsäädännön nou-dattamista lähetettyjen työntekijöiden osalta.

Julkiset palvelut on aiemmissa sopimuksissa suojattu kaksinkertaisesti yleisellä julkisrahoitteisten palvelujen poissulkulausekkeella sekä sektorikohtaisilla lau-sekkeilla. Kauppasopimukset eivät näin ole pakottaneet yksityistämään julkisia palveluita tai valitsemaan tiettyä tuottamismuotoa (yksityinen tai julkinen). Neu-vosto ei ole antanut komissiolle mandaattia muuttaa tätä linjaa.

Julkiset hankinnat avoimiksi

Myös julkisten hankintojen avaaminen kaikilla hallinnon tasoilla on osa TTIP-neuvotteluja. Nykyisin Yhdysvaltojen julkisissa hankinnoissa suositaan voimak-kaasti amerikkalaisia tuottajia. Taustalla on muun muassa ns. Buy American (osta amerikkalaista) -lainsäädäntö.

Eurooppalaisten yritysten laajempi pääsy Yhdysvaltojen julkisten hankintojen markkinoille voisi ulkoasiainministeriön mukaan avata merkittäviä mahdollisuuk-sia suomalaistuottajille etenkin tieto- ja viestintäsektorilla, energia- ja ympäristö-osaamiseen liittyvissä tuotteissa ja palveluissa, terveydenhoitoalalla sekä infra-sektorilla11. Myös Suomen Yhdysvaltojen viennin tärkeimmän vientituotteen eli laivojen vienti voisi helpottua, sillä Yhdysvaltain liittovaltion liikennevälinehan-kinnoissa suositaan nykyisin voimallisesti amerikkalaisia tuotteita. Amerikkalais-

10 ETLA: EU:n ja Yhdysvaltojen mahdollisen kauppa- ja investointikumppanuus-sopimuksen vaikutuksia suomalaiselle elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle. 2013

11 http://www.formin.fi/public/default.aspx?nodeid=48660&contentlan=1&culture=fi-FI


ten satamien välisessä liikenteessä saa nykyään käyttää vain amerikkalaisia laivo-ja.

Toisin kuin Yhdysvalloissa, Euroopan unionissa ja Suomessa julkiset hankinnat ovat jo valmiiksi varsin avoimet kansainväliselle kilpailulle, etenkin EU:n jäsen-maille mutta myös Maailman kauppajärjestön WTO:n GPA-sopimuksen allekir-joittaneille maille kuten Yhdysvalloille. Enimmillään amerikkalaiset yritykset voinevat kauppaneuvottelujen seurauksena saavuttaa Suomen julkisissa hankin-noissa saman aseman kuin mikä on nyt EU-jäsenvaltioiden yrityksillä. Muutokset Suomessa olisivat siten vähäisiä.

Tavoitteena sääntelyn yhteensovittaminen

TTIP-sopimuksen keskeinen tavoite on sopia laajamittaisesta sääntelyn yhteenso-vittamisesta Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä. Neuvottelujen kohteena on ennen kaikkea tuotteiden ja palveluiden laatuvaatimuksiin liittyvä tekninen sääntely. Esimerkiksi työlainsäädäntöjen yhteensovittamisesta ei käydä neuvotte-luja.

Sääntelyn vaatimustaso on yleisesti korkea sekä Yhdysvalloissa että Euroopan unionissa, mutta merkittäviä erojakin on. Esimerkiksi finanssimarkkinoiden sään-tely on selvästi tiukempaa Yhdysvalloissa kuin EU:ssa, kun taas esimerkiksi elin-tarviketurvallisuutta koskevan sääntelyn osalta tilanne on päinvastainen.

Euroopan neuvosto on antanut komissiolle mandaatin neuvotella sääntelyn yh-teensovittamisesta siten, että itse sääntelyn vaatimustaso ei laske. Komissio onkin useaan otteeseen julkisesti vakuuttanut, että neuvotteluissa ei ole kyse deregulaa-tiosta. Lisäksi se on korostanut, että neuvottelut eivät koske ihmisten ja eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, ympäristön suojeluun ja kuluttajasuojaan liittyvää pe-ruslainsäädäntöä (basic laws)12.

On epäselvää, mitkä lait komissio katsoo neuvottelujen ulkopuoliseksi peruslain-säädännöksi. Neuvottelut eivät koske esimerkiksi työlainsäädäntöä, mutta ne eivät myöskään rajoitu pelkkiin tuotteiden ja palvelujen teknisiä ominaisuuksia koske-viin lakeihin ja määräyksiin. Koska neuvottelut ovat salaisia, on epäselvää, mistä sääntelystä tarkalleen neuvotellaan.

Suuri osa transatlanttisen kaupan kustannuksista aiheutuu nykyisin siitä, että EU:n ja Yhdysvaltain markkinoilla on erilaiset vaatimukset tuotteiden ja palveluiden ominaisuuksille. Ulkoasiainministeriön kyselyiden mukaan myös suomalaisyritys-ten suurin este laajentaa toimintaansa Yhdysvaltojen markkinoille ovat erilaiseen sääntelyyn perustuvat tekniset kaupan esteet13.

12 European Commission: TTIP Questions and answers http://ec.europa.eu/trade/policy/in-focus/ttip/questions-and-answers/

13 ETLA: EU:n ja Yhdysvaltojen mahdollisen kauppa- ja investointikumppanuus-sopimuksen vaikutuksia suomalaiselle elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle. 2013


Sääntelyn yhteensovittaminen ilman vaatimustason laskua tehtäisiin tapauskohtai-sesti joillain seuraavasta neljästä vaihtoehdosta:

1. omaksumalla yhteistä sääntelyä osapuolten olemassa olevaa lainsäädäntöä harmonisoiden

2. omaksumalla yhteistä sääntelyä ottaen yhdessä käyttöön kokonaan uutta sääntelyä, kuten olemassa olevia globaaleja standardeja

3. toteamalla olemassa olevien sääntöjen takaavan saman turvallisuustason ja muut keskeiset päämäärät (ns. ekvivalenssi).

4. olemassa olevan sääntelyn vastavuoroinen tunnustaminen niissä tapauksis-sa, joissa sääntelyn päämäärien eroavaisuuksista huolimatta molempien säännöt ovat vaativuustasoltaan korkeat.

Sääntelyn yhteensovittamiseen liittyen kauppasopimuksessa on määrä sopia ta-voitteista, kuten yhteensovittamisen muodoista ja aikataulusta. Työ jatkuisi sopi-muksen solmimisen jälkeisinä vuosina. Tavoitteena on kaikkia toimialoja koske-van sääntelyn lisäksi sovittaa yhteen toimialakohtaisia lakeja ja määräyksiä aina-kin elintarvike-, kemian- ja autoteollisuudessa, tieto- ja viestintäteknologian alalla sekä lääketeollisuudessa ja muilla terveyden aloilla (esimerkiksi lääkinnälliset laitteet). Toisin sanoen tavoitteena on vähentää teknisiä kaupan esteitä useilla Suomelle tärkeillä vientialoilla.

Tulevaa lainsääntöä koskien on määrä sopia keinoista, joilla osapuolet konsultoi-vat toisiaan ennen lakien säätämistä. Sopimuksella ei kuitenkaan puututa osapuol-ten oikeuteen säätää omia lakeja ja määräyksiä.

Yhdysvallat on nostanut neuvotteluissa esiin tulevan sääntelyn valmisteluun liit-tyviä vaatimuksia. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan14 Yhdysvallat haluaa lisää avoimuutta EU:n sääntelyn valmistelussa. Sen tavoitteena on saada yhdys-valtalaisille yrityksille ja muille toimijoille mahdollisuus esittää näkökantojaan EU:n säädösvalmistelussa. Kuulemisoikeus koskisi yritysten lisäksi kansalaisjär-jestöjä ja ammattiyhdistysliikettä.

14 “US pushes for higher transparency in EU business regulation” Financial Times 23.2.2014


Kaupan vapauttamisen taloudelliset vaikutukset

Komission teettämän CEPR:n vaikuttavuustutkimuksen15 mukaan sen neuvotte-lumandaatin mukainen kunnianhimoinen sopimus lisäisi Euroopan unionin vientiä Yhdysvaltoihin 28 prosenttia. Samalla tuonti lisääntyisi 37 prosenttia. Sopimuk-sen vaikutukset EU:n kokonaisvientiin (Yhdysvallat ja muu maailma yhteensä) olisi kuusi prosenttia ja tuontiin viisi prosenttia. Kokonaisvienti kasvaisi kaikilla toimialoilla lukuun ottamatta sähkölaitteita, joissa Yhdysvaltain tuottajien kilpai-lukyky on merkittävästi eurooppalaisia korkeampi. Erityisen suuria positiiviset vientivaikutukset olisivat autoteollisuudessa (42 %), metalleissa ja metallituotteis-sa (12 %), kemianteollisuudessa (9 %) sekä elintarviketeollisuudessa (9 %).

Euroopan unionin kokonaistuonnin arvo lisääntyisi CEPR:n mukaan huomattavas-ti kokonaisviennin arvoa enemmän sähkölaitteiden osalta, maatalouden ja muun alkutuotannon tuotteissa, osassa metalliteollisuutta sekä tietyillä palvelualoilla. Tuonnin voidaan näillä aloilla olettaa korvaavan merkittävästi EU:n omaa tuotan-toa. CEPR:n arvion mukaan kuitenkin vain 0,2–0,5 prosenttia EU:n työvoimasta joutuisi siirtymään töihin toiselle toimialalle vapaakauppasopimuksen aiheutta-man rakennemuutoksen takia.

Suomea koskevaa matemaattiseen mallinnukseen perustuvaa toimialakohtaista vaikuttavuustutkimusta ei ole tehty16, mutta kaupan lisääntyminen ulottuisi epäi-lemättä myös Suomen ja Yhdysvaltojen väliseen kauppaan. Olettaen että CEPR:n ennuste viennin kasvusta toteutuisi Suomessa täysimääräisenä, Suomen vientitulot kasvaisivat merkittävästi. Vuonna 2012 Suomen palvelujen ja tavaroiden viennin yhteisarvo Yhdysvaltoihin oli 4,8 miljardia euroa17. Viennin kasvaminen 28 pro-sentilla toisi 1,3 miljardin euron lisäyksen vientituloihin. Tutkimustiedon puuttu-essa on kuitenkin epäselvää, millä toimialoilla lisääntynyt tuonti voisi Suomessa aiheuttaa erityisiä sopeutumisongelmia.

Lisääntynyt kauppa vahvistaisi kilpailua ja johtaisi tehokkaimpien ja innovatiivi-simpien yritysten aseman vahvistumiseen. Kehitys vahvistaisi tuottavuutta ja li-säisi siten talouskasvua ja palkanjakovaraa. Kuluttajien ja välituotteita käyttävän teollisuuden näkökulmasta lisääntynyt kauppa Yhdysvaltojen kanssa laskisi tuot-teiden hintoja ja parantaisi siten reaaliansioita ja kannattavuutta.

CEPR:n ja muidenkin vaikutustutkimusten18 mukaan vapaakauppasopimuksen kokonaistaloudellinen hyöty (ml. investointien lisääntyminen, jota käsitellään alla

15 Centre for Economic Policy Research CEPR: Reducing Transatlantic Barriers to Trade and Investment 2013 http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2013/march/tradoc_150737.pdf

16 Katso kuitenkin ETLA:n em. yleistasoinen selvitys (alaviite 13)

17 Tulli (tavaravienti) ja Tilastokeskus (palveluvienti).

18 IFO/Bertellsmann, CEPII, Kommerskollegium.


omassa luvussaan) olisi Euroopan unionille positiivinen. Suomen kaltaisten avoi-mien talouksien oletetaan hyötyvän sopimuksesta keskimääräistä enemmän.

Sopimuksen vaikutuksista Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen ulkopuolelle on tutkimuksissa saavutettu ristiriitaisia johtopäätöksiä. Vaikutukset kolmansille maille riippunevat paljolti siitä, kuinka hyvin ne pystyvät sopeutumaan EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyvaatimuksiin. Vaikutukset kolmansille maille riippuisivat myös EU:n ja Yhdysvaltojen geopoliittisista ja kehityspoliittisista tavoitteista (ks. luku 1).

Johtopäätöksiä kaupan esteiden purkamisesta

Pienenä avoimena taloutena Suomen voidaan odottaa hyötyvän taloudellisesti kaupan esteiden purkamisesta Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen väliltä. Hyöty-jen maksimoinnin ohella on tärkeää pyrkiä minimoimaan mahdolliset sopimuksen aiheuttamat riskit.

Tullimuurien poistamisella olisi Suomessa vaikutusta lähinnä maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle. Euroopan komissio pyrkii neuvotteluissa säilyttämään tullimuurit useissa Suomelle keskeisissä tuoteryhmissä, joten riskit alojen työlli-syydelle voidaan arvioida pieniksi. Hyötyjä on pyrittävä maksimoimaan myös ku-luttajien kannalta. Kaupan lisääntymisen myötä lisääntynyt tarjonta voisi alentaa elintarvikkeiden ja muidenkin tuotteiden hintoja ja parantaa ostovoimaa.

Teknisten kaupan esteiden purkaminen saattaisi aiheuttaa suurempia rakennemuu-toksia Suomen taloudessa kuin tullimuurien alentaminen. Etenkin kotimarkkina-teollisuuden voidaan odottaa kohtaavan entistä kovempaa ulkomaista kilpailua. Hallituksen tulisikin varautua korottamaan muutosturvatoimenpiteisiin varattuja resursseja.

Kansainvälisten vaikutustutkimusten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että kokonaisuutena TTIP-sopimuksen aiheuttama rakennemuutos hyödyttäisi Suo-mea. Sopimuksen myötä syntyvissä työpaikoissa tuottavuus ja palkanmaksuvara olisivat keskimääräistä korkeampia.

Palvelukaupan avaaminen ei saa aiheuttaa paineita yksityistää julkisia palveluja tai julkisomisteisia yrityksiä. Lisäksi tulee säilyä mahdollisena palauttaa yksityis-tetty palvelu julkiseksi. Lähetetyille työntekijöille on taattava kaikki samat vä-himmäisoikeudet kuin kohdemaan työntekijöille. Julkisen sektorin toimijoille on turvattava oikeus asettaa hankinnoille sosiaalisia kriteerejä ja ympäristökriteerejä.

Useiden eri ammattiliittojen Eurooppa-sihteeristöjen TTIP-sopimusta koskeneissa kannanottoluonnoksissa ja EAY:n kannanotossa19 on korostettu palvelukauppaan ja julkisiin hankintoihin liittyviä riskejä siitäkin huolimatta, että EU:n aiemmissa

19 ETUC position on the Transatlantic Trade and Investment Partnership (2013) http://www.etuc.org/documents/etuc-position-transatlantic-trade-and-investment-partnership#.UwtyUuN_vQM


kauppasopimuksissa riskit on tehokkaasti minimoitu yllä kuvatuin keinoin. On epätodennäköistä, että Euroopan unioni tulisi muuttamaan linjaansa joko oma-aloitteisesti tai Yhdysvaltojen aloitteesta.

Julkisiin hankintoihin ja palvelukauppaan sisältyy myös mahdollisuuksia. Kilpai-lun lisääntyminen julkisissa hankinnoissa voi alentaa julkisen sektorin kustannuk-sia ja parantaa ostettujen tavaroiden ja palveluiden laatua. Palveluissa Yhdysvalto-jen tuottavuus on useilla toimialoilla korkeampi kuin Euroopan unionin, joten palvelujen vapauttamisen seurauksena lisääntyvä kilpailu voisi vahvistaa tuotta-vuutta ja palkanmaksuvaraa EU:n palvelualoilla.

Palvelukaupan esteiden purkaminen (ml. pätevyysvaatimuksien yhtenäistäminen soveltuvilla aloilla) ja työlupamenettelyjen keveneminen helpottaisivat työnhakua Atlantin yli. Kohdemaan työlakeja ja työehtosopimuksia on kuitenkin noudatetta-va kaikissa tapauksissa. Myös ammattipätevyydet on pidettävä korkeina.

Neuvotteluosapuolet ovat useaan otteeseen julkisesti vakuuttaneet, että sääntelyn yhteensovittamista koskevissa neuvotteluissa ei ole kyse sääntelyn purkamisesta. On silti varmistuttava, että sääntelyn vaatimustaso säilyy ennallaan.

Deregulaatio saattaa olla riskinä esimerkiksi tietosuojalainsäädännön sekä työsuo-jelun kannalta tärkeän eurooppalaisen REACH-asetuksen yhteensovittamisessa Yhdysvaltain vastaavan lainsäädännön kanssa. Yhdysvallat on ilmaissut halutto-muutensa ryhtyä soveltamaan REACH-asetuksen mukaisia käytäntöjä. Se vastus-taa erityisesti kemikaalien raportointivelvoitteiden asettamista yrityksille. Tässä yhteydessä ja muutoinkin on varmistettava työntekijöiden työsuojeluoikeudet sekä kuluttajien oikeus turvallisiin ja korkealaatuisiin tuotteisiin.

EU:ssa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia ja ammatillisia järjestöjä on perus-sopimusten nojalla kuultava työmarkkinoita koskevassa sääntelyssä. Osapuolilla on myös mahdollisuus neuvotella itsenäisesti työelämää koskevista puitesopimuk-sista joko oma-aloitteisesti tai komission aloitteesta. Näihin eurooppalaisiin oi-keuksiin ei pidä tulla muutoksia. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen sääntelykult-tuurin kehittäminen voi sinänsä olla tarpeen, jos tuloksena saadaan parempaa sääntelyä, jossa huomioidaan työmarkkinaosapuolten näkemykset.


3 Investointien vauhdittaminen

Investointiesteitä puretaan

Investointien osalta neuvottelujen tavoitteena on ennen kaikkea lisätä kansainväli-siä suoria investointeja (foreign direct investment FDI) Euroopan unionin ja Yh-dysvaltojen välillä.20 Yhdysvallat ja EU ovat jo valmiiksi maailman kaksi suurinta kansainvälisten suorien sijoitusten lähdettä ja myös toistensa tärkeimmät inves-tointien kohteet. Yhdysvallat on myös Suomelle tärkeä investointikumppani: Suomesta EU:n ulkopuolelle tehtävistä suorista investoinneista jopa kolmannes on suuntautunut Yhdysvaltoihin. Suomessa puolestaan amerikkalaisyritykset pitävät kakkossijaa henkilöstön määrällä mitattuna: vain ruotsalaisomisteisissa yrityksissä on Suomessa enemmän henkilöstöä21.

Tasoltaan kansainväliset suorat investoinnit ovat kuitenkin olleet vaatimattomia Suomen ja Yhdysvaltojen välillä, samoin kuin Suomen ja muidenkin maiden kes-ken. Kansainvälisten suorien investointien virran arvo suhteessa bruttokansantuot-teeseen on ollut 2003–2012 vuositasolla keskimäärin vain 1,9 prosenttia Suomesta ulkomaille ja 1,8 prosenttia ulkomailta Suomeen. Euroopan unionin jäsenmaiden vastaavat luvut ovat olleet keskimäärin 3,8 prosenttia ja 2,8 prosenttia22.

EU:n tavoite neuvotteluissa on vapauttaa kansainväliset investoinnit tehokkaam-min kuin missään tähänastisessa sopimuksessa. Suomessa esteet kansainvälisille suorille investoinneille ovat jo valmiiksi hyvin pieniä, mutta Yhdysvalloissa niitä on enemmän. OECD:n tätä mittaavan mittarin (FDI Regulatory Restrictiveness Index) mukaan Suomi oli vuonna 2011 OECD-maiden vapaimpien investointi-kohteiden joukossa luvulla 0,019. Yhdysvalloissa vastaava luku oli 0,089. Euroo-pan unionin OECD:hen kuuluvista jäsenmaista ainoastaan Itävallassa sijoitusten esteitä on enemmän (0,106). Toisaalta investointi Yhdysvaltoihin on huomatta-vasti vapaampaa kuin ”tilastokärki” Kiinaan, jonka luku on 0,409.23

Neuvotteluosapuolten tavoitteena vahvempi investointisuoja

Euroopan unionin neuvottelutavoitteeksi asetettiin kesäkuussa 2013 saavuttaa korkein tähänastisissa sopimuksissa saavutettu investointisuoja. Kauppa- ja inves-tointisopimuksissa ulkomaisia investoijia on perinteisesti suojattu kolmella eri osa-alueella, ja neuvoston hyväksymissä komission neuvotteluohjeissa asetettiin tavoitteeksi sisällyttää ne kaikki sopimukseen Yhdysvaltojen kanssa.

20 vähintään 10 prosentin omistusosuuteen johtavia investointeja ulkomaisissa yrityksissä

21 ETLAn em. selvitys (alaviite 13)

22 UNCTAD http://unctadstat.unctad.org

23 OECD Factbook 2013 10.1787/factbook-2013-table87-en


Investointisuojan osa-alueet:

1. suojataan investoinnit pakkolunastusta vastaan

2. taataan investoijille oikeudet ”kohtuulliseen ja oikeudenmukaiseen” kohte-luun

3. taataan investoijille tasapuoliset toimintaedellytykset suhteessa paikallisiin investoijiin.

Kolmas tavoite on yleisesti hyväksytty osa kansainvälisiä taloudellisia suhteita, mutta kaksi ensimmäistä ovat kiistanalaisempia. Pakkolunastusten suoja kansain-välisissä investointisopimuksissa koskee sekä nykyisin harvinaisia tapauksia, jois-sa julkinen valta pakkolunastaa yritysten tuotantokapasiteettia että säännösperus-teista pakkolunastusta (regulatory expropriation).

Hallitusten voidaan jälkimmäisessä tapauksessa katsoa rikkoneen sopimuksia, jos ne ovat säätäneet lakeja, joiden välilliset vaikutukset ovat niin merkittäviä, että ne voidaan rinnastaa tosiasialliseen pakkolunastukseen. ”Kohtuullisen ja oikeuden-mukaisen” kohtelun takaamisen merkitys sen sijaan vaihtelee paljon riippuen so-pimustekstistä ja sen tulkitsijasta. Sopimuksiin ei usein ole kirjattu käsitteen sisäl-töä kattavasti, mikä on johtanut tulkintaerimielisyyksiin. Kuten pakkolunastuksis-sakin, myös tämän investointisuojaperiaatteen nojalla on kyseenalaistettu useita eri hallitusten lainsäädäntöhankkeita.

Euroopan neuvosto asetti komissiolle tavoitteen sisällyttää TTIP-sopimukseen in-vestoijien ja valtioiden välinen riitojenratkaisumenettely (Investor-State Dispute Settlement ISDS). Se merkitsisi, että investointisuojaa koskevia riitoja käsiteltäi-siin kansainvälisissä välitystuomioistuimissa kuten Maailmanpankin alaisuudessa toimivassa ICSID:ssä.

Välitystuomioistuimet ovat kansallisista oikeusasteista riippumattomia elimiä. Ne ratkaisisivat esimerkiksi, ovatko uudet lait sopimuksen mukaisia. Jos tietty laki todettaisiin sopimuksen vastaiseksi, sen säätäneelle valtiolle voisi syntyä vahin-gonkorvausvelvoitteita. Lakia ei kuitenkaan voida vaatia muutettavaksi. Lisäksi on syytä huomioida, että valtioita vastaan ei voida nostaa kanteita sopimuksen voimaantuloa edeltävästä lainsäädännöstä.

Johtopäätöksiä TTIP-sopimuksen investointisopimuksesta

Investointisopimuksen myötä sijoitukset Suomesta Yhdysvaltoihin voisivat jonkin verran lisääntyä, mutta vaikutukset sijoituksiin Yhdysvalloista Suomeen olisivat luultavasti vähäisiä. Ulkomaisten sijoitusten esteitä kun on Suomessa vähän mutta Yhdysvalloissa jonkin verran enemmän. Niissä Euroopan unionin maissa, joissa investointien esteet ovat suurempia, vaikutukset voisivat olla positiivisempia. CEPR:n tutkimuksen mukaan kunnianhimoinen investointiesteiden purkaminen lisäisikin amerikkalaisyritysten työllisyyttä Euroopan unionissa jopa 11 prosent-tia. Kansainvälisten investointien lisääntymisen positiiviset dynaamiset vaikutuk-set hyödyttäisivät välillisesti Suomeakin.


Investointiesteiden purkamisella ei olisi merkittäviä haittavaikutuksia ainakaan Suomen näkökulmasta. Vahva investointisuoja yhdessä kansainvälisen ISDS-välimiesmenettelyn kanssa olisi sen sijaan ongelmallisempi. Sen poliittisena hin-tana olisi uhka demokraattisen lainsäädäntövallan ja tuomiovallan kaventumises-ta. Tulkinnanvarainen investointisuojan määritelmä voisi mahdollistaa valtioiden haastamisen ISDS-menettelyihin.

Silloin valtaa tosiasiallisesti siirrettäisiin monitasoisilta oikeusjärjestelmiltä kol-men hengen paneeleille. Paneelien mahdollisesti tuomitsemat mittavat vahingon-korvausvelvoitteet aiheuttaisivat epävarmuutta ja voisivat toimia pelotteena lain-säätäjille, jotka saattaisivat ottaa liiankin vahvasti monikansallisten yritysten edut huomioon uusia lakeja säätäessään.

ISDS-välimiesmenettelyn sisältävään vahvaan investointisuojaan liittyy periaat-teellisia ongelmia, mutta se ei välttämättä aiheuttaisi suuria käytännön ongelmia. Ainakaan viimeisimpien tilastovuosien aikana yksikään kehittynyt maa ei ole jou-tunut maksamaan vahingonkorvauksia menettelyn vuoksi24. Esimerkiksi Suomi ei tiettävästi ole joutunut maksamaan korvauksia omien 65 investointisopimuksensa perusteella, vaikka osa niistä sisältää ISDS-menettelyn. Sen sijaan korvauksia on joutunut maksamaan moni kehitysmaa, jossa investoijien suojana ei ole vahvaa oikeusvaltiota.

Yhdysvalloissa ja EU:ssa investoijien asema on hyvin vahva jo nykyisellään, mi-kä herättää kysymyksen siitä, ovatko vapaakauppasopimukseen sisällytettävän vahvan investointisuojasopimuksen hyödyt riittävät siihen liittyviin riskeihin ver-rattuna. Vahvan investointisuojan sisällyttäminen sopimukseen voisi helpottaa vastaavan tasoisen suojan saavuttamista tulevissa investointisopimusneuvotteluis-sa, joita on määrä käydä lähivuosina esimerkiksi EU:n ja Kiinan välillä. Toisaalta se, että Australia ei suostunut ISDS-menettelyn sisällyttämiseen sen ja USA:n vä-liseen sopimukseen vuonna 2007, ei estänyt Yhdysvaltoja sisällyttämästä menette-lyä kaikkiin sen jälkeisiin sopimuksiinsa.

Transatlanttisessa kauppasopimuksessa riittävää olisi vahvistaa investoijien kes-kinäistä tasa-arvoisuutta, jotta esimerkiksi suomalaisyritykset olisivat Yhdysvalto-jen markkinoilla samalla viivalla paikallisten yritysten kanssa. Investoijien tasa-arvon edistäminen ei ehkä välttämättä edellytä ISDS-menettelyn sisällyttämistä sopimukseen, vaan investointisuojan soveltaminen voitaisiin mahdollisesti antaa kansallisille tuomioistuimille. Kansalliseen tuomioistuinjärjestelmään tukeutumi-nenkin voi olla toisaalta ongelmallista; esimerkiksi Yhdysvaltain kansainvälisiä patenttioikeuksia käsittelevän ITC:n (International Trade Commission) on eräässä tutkimuksessa todettu olleen ratkaisuissaan puolueellinen ja suosineen amerikka-laisia yhtiöitä ulkomaisten kustannuksella25. Erityisen vahvaa näyttöä puolueelli-suudesta ei kuitenkaan ole.

24 UNCTAD:n ISDS-tilastot vuosilta 2011 ja 2012.

25 Robert Hahn: Assessing Bias in Patent Infringement Cases: A Review of International Trade Commission Decisions. Brookings 2007.


Jos investointisuojan edistämisessä joka tapauksessa edetään neuvoston esittämäl-lä tavalla, on hyvin tärkeää määritellä tarkkaan, mitä kaikkia tilanteita investointi-suoja koskee ja varmistaa että ISDS-menettely on mahdollisimman riippumaton ja läpinäkyvä. Sopimukseen olisi myös kirjattava, että työlainsäädännön, sosiaali-lainsäädännön ja työsuojelulainsäädännön kehittämistä ei voitaisi tulkita sopimus-rikkomukseksi.

Kansalaisyhteiskunnan kritiikin seurauksena Euroopan komissio on avannut in-vestointisuojaa ja riitojenratkaisumenettelyä koskevan avoimen kuulemisen maaliskuussa 2014. Useiden eri ammattiliittojen Eurooppa-sihteeristöjen kannan-ottoluonnoksissa ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n kannanotossa26 on vaadittu, että ISDS-menettely jätettäisiin kokonaan pois Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisestä vapaakauppasopimuksesta. Kuulemisen ajaksi neuvotte-lut investointisuojasta on keskeytetty. Suomalainen ay-liike osallistuu kuulemi-seen omalla lausunnollaan. Se pitää hyvänä, että asiaan liittyvät uhat ja mahdolli-suudet tuodaan avoimesti esiin.

26 Katso yllä alaviite 19.


4 Työntekijöiden perusoikeuksien edistäminen

Tavoitteena työntekijöiden perusoikeuksien sisällyttäminen sopimukseen

Sekä Euroopan unioni että Yhdysvallat haluavat säilyttää autonomiansa työelä-män sääntelyssä, eivätkä käy neuvotteluja kansallisten työlainsäädäntöjen tai työ-markkinainstituutioiden muuttamiseksi. Autonomiaa rajoitetaan vain kahdella ta-valla. Ensinnäkin työlainsäädännön heikentäminen kilpailukyvyn vahvistamiseksi kielletään. Lisäksi sovitaan työntekijöiden perusoikeuksien tasosta, jota ei saa alit-taa.

Euroopan neuvoston komissiolle antamissa neuvotteluohjeissa edellytetään työ-elämäasioiden sisällyttämistä TTIP-sopimukseen Euroopan unionin ja Yhdysval-tojen aiempien sopimusten kirjausten pohjalta. Erillinen luku kaupasta ja kestä-västä kehityksestä (Trade and Sustainable Development Chapter) on vakiintunut osa EU:n vapaakauppasopimuksia. Se sisältää kestävän kehityksen ympäristöulot-tuvuudet ja sosiaaliset ulottuvuudet, mukaan lukien työelämäasiat. Yhdysvaltojen sopimuksissa on vastaavasti ollut omat lukunsa ympäristölle (Environment Chap-ter) ja työelämälle (Labor Chapter).

Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat sisällyttäneet kauppa- ja investointisopimuk-siinsa vaatimuksia työntekijöiden perusoikeuksien noudattamisesta. Vaatimuksia on ollut enemmän kuin muiden tahojen solmimissa vastaavissa sopimuksissa27. EU:n ja Yhdysvaltojen aiempien määräysten pohjalta on ay-järjestöjen EAY:n ja AFL-CIO:n mukaan mahdollista sopia vahvoista perusoikeuskirjauksista TTIP-sopimuksessa28.

Sopimus velvoittaisi noudattamaan ILOn perusperiaatteita

Sekä komission kestävän kehityksen neuvottelutavoitteissa29 että USA:n neuvotte-lutavoitteissa30 todetaan, että työelämän kysymyksissä sopimuksen lähtökohtana tulisi olla osapuolten sitoutuminen ILOn julistukseen työelämän perusperiaatteista

27 Katso ILOn selvitykset työelämäkirjauksista vapaakauppasopimuksissa: http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---dgreports/---dcomm/documents/publication/wcms_228965.pdf ja investointisopimuksissa: http://www2.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---ed_emp/documents/publication/wcms_191245.pdf

28 http://www.etuc.org/documents/etuc-position-transatlantic-trade-and-investment-partnership#.UwxhLON_vQM http://www.aflcio.org/Issues/Trade/U.S.-EU-Free-Trade-Agreement-TTIP

29 http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2013/july/tradoc_151626.pdf

30 http://www.finance.senate.gov/newsroom/chairman/download/?id=7486a33d-7cb9-41ba-9492-3cc3145e3598


ja oikeuksista (1998) ja julistukseen globalisaation sosiaalisesta oikeudenmukai-suudesta (2008), jotka sitovat kaikkia ILOn jäsenvaltioita, myös Yhdysvaltoja.

ILOn vuoden 1998 julistuksen mukaan työelämän perusperiaatteet ja - oikeudet koskevat kaikkia järjestön jäsenmaita. ILOn jäsenyyden perusteella kaikilla sen jäsenmailla on velvollisuus noudattaa, edistää ja toteuttaa ILOn kahdeksassa pe-russopimuksessa ilmaistuja perusperiaatteita:

1. ammatillinen järjestäytymisvapaus (yhdistymisvapaus) sekä kollektiivinen neuvotteluoikeus

2. pakkotyön poistaminen

3. lapsityövoiman käytön kieltäminen

4. työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjin-nän poistaminen.

Globalisaation sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta vuonna 2008 annetussa ILOn julistuksessa todetaan, että työelämän perusperiaatteet ja -oikeudet ovat välttämät-tömiä kaikkien ILOn strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Strategiset tavoit-teet ovat työllisyyden parantaminen, sosiaalisen suojelun (mukaan lukien sosiaali-turva ja työsuojelu) kehittäminen, sosiaalisen vuoropuhelun ja kolmikantaisuuden parantaminen sekä työelämän perusperiaatteiden ja -oikeuksien edistäminen.

Euroopan komissio katsoo, että ILOn vuosien 1998 ja 2008 julistusten lisäksi so-pimuksessa voitaisiin mainita myös muita ILOn yleissopimuksia ja standardeja sekä vahvistaa osapuolten sitoutuminen järjestön kunnon työn agendan edistämi-seen. Komission tavoitteena on myös eri sidosryhmiä sisältävien valvontameka-nismien sisällyttäminen sopimukseen. Esimerkiksi EU:n ja Etelä-Korean välisessä sopimuksessa perustettiin ammattiliitoista, työnantajajärjestöistä ja kansalaisjär-jestöistä koostuvia sopimuksen valvontaelimiä Euroopan unioniin ja Etelä-Koreaan. Lisäksi sopimukseen kirjattiin valvontaelinten yhteistyöstä.

Yhdysvaltojen tavoitteena on, että työelämän perusoikeuksien rikkominen olisi sopimuksessa sanktioitu kuten kauppasopimuksen muidenkin velvoitteiden rik-komukset. Vastaava kirjaus on aiemmin sisällytetty ainakin Yhdysvaltojen ja Pe-run väliseen sopimukseen.

ILOn julistukset ja normit on tarkoitettu julkiseen käyttöön (ns. public goods). Järjestöllä on yhteyksiä esimerkiksi Euroopan komission pääosastoon, joka vastaa kauppapolitiikasta ja käyttää ILOn asettaman asiantuntijakomitean ja sen hallinto-neuvoston alaisen järjestäytymisvapauskomitean (CFA) havaintoja ja suosituksia linjanvetojensa taustalla.

ILOn näkökulmasta ei ole ongelma, että muut tahot viittaavat ILOn julistuksiin ja yleissopimuksiin omassa toiminnassaan ja asettavat sanktioita niiden valvonnan perusteella.


Johtopäätöksiä työntekijöiden perusoikeuksien edistämisestä

Työntekijöiden perusoikeuksien sisältö tulee määritellä TTIP-sopimuksessa mah-dollisimman laajasti pohjautuen Yhdysvaltain ja Euroopan unionin nyky-sitoumuksiin. Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan lähinnä sitoutumista ILOn vuosien 1998 ja 2008 julistuksiin.

EAY:n tavoitteena on, että Yhdysvallat sitoutuisi TTIP-sopimuksessa saattamaan kansallisesti voimaan ILOn järjestäytymisvapautta koskevan perussopimuksen 87 ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevan perussopimuksen 98, jotka kaikki Euroopan unionin maat ovat ratifioineet. USA:n ammatillinen keskusjärjestö AFL-CIO on korostanut useiden työelämän EU-direktiivien ulottamista Yhdysval-toihin osana kauppasopimusta31.

Ottaen huomioon Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen viralliset neuvottelutavoit-teet kumpikaan näistä tavoitteista näytä realistiselta. Työlainsäädäntöön liittyvien neuvottelujen käynnistäminen on molempien osapuolten tavoitteiden vastaista.

Neuvoteltavana olevassa sopimuksessa tulee yhdistää Euroopan unionin aiempien kauppasopimusten edistyksellisimmät kirjaukset työelämän perusoikeuksien val-vonnasta Yhdysvaltojen aiempien sopimusten sisältämiin sanktiomekanismeihin. Valvonta ja sanktiointi tulee kuitenkin toteuttaa tavalla, joka tukee ILOn omia valvontamekanismeja.

Vaikka TTIP-sopimuksessa yhdistettäisiin aiempien sopimusten parhaat valvon-tamääräykset parhaisiin sanktiomääräyksiin, ei sillä luultavasti olisi merkittäviä suoria vaikutuksia EU:n eikä Yhdysvaltojen työntekijöiden kannalta. Esimerkiksi Yhdysvaltojen sopimusten sanktiopykälien perusteella ei toistaiseksi ole vielä ker-taakaan käytännössä rangaistu perusoikeuksien rikkomuksista.

Kirjaukset olisivat kuitenkin vahvempia kuin missään aiemmassa kauppasopi-muksessa. Toimiessaan mallina tulevissa kauppaneuvotteluissa muiden maiden kanssa ne ohjaisivat kehitystä oikeaan suuntaan. Nykyistä vahvempi malli työnte-kijöiden perusoikeuksien huomioimiseksi kauppapolitiikassa voisi myös toimia työkaluna puututtaessa Kiinan kaltaisten maiden sosiaaliseen polkumyyntiin (ks. luku 1).

31 Katso yllä alaviite 29.


5 Johtopäätökset

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välille olisi suotavaa saada vapaakauppasopimus.

Sopimus lisäisi työpaikkoja ja kasvua Suomessa. Vientitulojen kasvu voisi olla jopa 1,3 miljardia euroa. Ostovoima kasvaisi.

Sopimus synnyttäisi maailman suurimman vapaakauppa-alueen, joka nos-taisi EU:n maailmanpoliittista merkitystä.

Sopimuksella ei pidä heikentää monenkeskisen kaupan kehittämistä Maail-man kauppajärjestö WTO:ssa. Sen sijaan TTIP-sopimuksella tulisi tarjota malleja muun muassa työelämän perusoikeuksien kirjaamisesta WTO:n neuvotteluissa.

Yhdysvaltojen protektionistisen politiikan lieventäminen olisi hyödyllistä suo-malaisille vientiyrityksille.

Yhdysvallat on Suomen keskeisiä kauppakumppaneita.

Tärkeä vientiala on esimerkiksi meriteollisuus ja siihen liittyvät palvelut.

Sopimus toimisi merkittävänä mittapuuna edistettäessä USA–EU-standardeja ja työelämän oikeuksia.

Suomen palkansaajakeskusjärjestöjen tavoitteena on saada sopimukseen kunnianhimoinen työelämän oikeuksia käsittelevä luku, jossa:

1. Työelämän perusoikeuksien toteutumista valvomaan ja suosituksia anta-maan perustettaisiin neuvostoja, joissa ammattiliitotkin olisivat edustettuina. Perusoikeuksien loukkauksista säädettäisiin taloudellisia seurauksia.

2. TTIP-sopimuksen työelämäkirjauksilla ja -mekanismeilla ei pidä heikentää ILOn asemaa. On pyrittävä vahvistamaan sitä muun muassa viittaamalla ILOn julistuksiin ja sopimuksiin.

Investointisuojasta on saatava sopimukseen niin selkeät kirjaukset, ettei yleisen edun mukaisen ja tasapuolisen lainsäädännön kehittäminen missään tapauksessa esty.

Suomen palkansaajakeskusjärjestöt eivät kannata laajaa investointisuojaa. Syrjimättömyyden takaaminen on todennäköisesti riittävää.

Riitojenratkaisumenettelyjen tulee olla puolueettomia.


Komission pyrkimys avoimuuteen ja konsultaatioon on arvokasta.

Investointisuojasta ja riitojen ratkaisusta avautui julkinen kuuleminen maa-liskuussa 2014.

Julkiset hankinnat on kirjattava sopimukseen siten, että hankinnoille voi jatkossakin asettaa sosiaalisia kriteerejä.

EU:n uuden hankintadirektiivin ja tämän vapaakauppasopimuksen yhteen-sopivuus on turvattava.

Julkisten palvelujen yksityistämispaineet eivät saa lisääntyä sopimuksen seurauksena.

Päätösvalta julkisten palvelujen tuottajasta on pidettävä kansallisessa poliit-tisessa järjestelmässä.

euroopan unionin ja yhdysvaltojen vapaakauppaneuvottelut suomen palkansaajien kannalta

Economy & Finance