Verkko on tehokas pyydysVerkko on perinteinen pyydys, jonka suosiota on yllä-pitänyt verkolla pyydettävien kalalajien runsaus, lupienkohtuullinen saatavuus ja verkkokalastajaa suosiva ka-lavesien hoito, kuten mittavat siikaistutukset. Verkko-kalastus on vapaa-ajankalastajan suosituinpia kalastus-tapoja. Sen sijaan ammattikalastus on viime vuosikym-meninä suuntautunut sulkupyydyksiin ja tehokkaa-seen, lajikohtaiseen kalastukseen (silakka ja muikku).

Verkon suosiota on ylläpitänyt myös sen saalis-määrät. Vaikka verkko perusmitoiltaan on pysynyt yli10 000 vuotta hämmästyttävän samanlaisena, on verk-komateriaalien kehitys ollut viimeisen 50 vuoden ai-kana nopeaa. Edeltäjiinsä verrattuna nykyverkkojenpyyntiteho on moninkertainen.

Verkkokalastuksen tehoa ovat kasvattaneet myösverkkokalastajan paremmat mahdollisuudet liikkua jakalastaa erilaisilla pyyntipaikoilla ympäri vuoden. Verk-kojen hyvä saatavuus ja loma-asutuksen kasvu ovatviime aikoihin saakka lisänneet kalastajien ja verkko-jen määrää sekä pyyntimuodon kokonaissaalista.

Verkko valikoi saaliskoon, ei saalislajia

Verkko pyytää silmillään. Tiheäsilmäisestä verkostasaatu muikku, 35 mm:n verkon pikkusiika tai harvastaverkosta saatu parikiloinen kuha ovat oikein valikoitu-neita saaliskaloja. Verkkokalastuksen ongelmana on,että verkko ei valikoi saalislajeja. Siksi verkkokalastajapyytää tahtomattaan myös sellaisia kaloja, joiden kuu-luisi vielä kasvaa tai lisääntyä. Vuoksen vesistöalueenjärvitaimen ja –lohi-istukkaista 70 % jää saaliiksi jo is-tutusvuonna, pääasiassa tiheäsilmäisiin verkkoihin.Etelä-Saimaan kuhasaaliista yli 80 % pyydetään ver-koilla ennen kuhien sukukypsyyttä. Liian pienen kalanvapauttaminen ei paljon asiaa paranna, sillä verkostapäästetyt kalat selviytyvät harvoin hengissä.

Hyvä renki, huono isäntäVerkot korjaavat tehokkaasti talteen kalavesien tuot-toa. Ilman verkkopyyntiä suuri osa kalalajeista jäisihyödyntämättä. Toisaalta tehokkaan pyyntimuodonhaitat ovat tuntuvia. Istutuksista ei saada oletettuatuottoa, koska suuri osa istukkaista pyydetään verkoil-la keskenkasvuisina, ennen tuottavaa pyyntikokoa.Sama ongelma koskee myös luontaisesti lisääntyviäkalalajeja, joista osa on uhanalaisia. Uhanalaisten kala-lajien säätelemätön pyynti saattaa johtaa paikallisenkannan tuhoon.

Verkkopyynti voi kohdistua liian tehokkaasti myössuurikokoisiin yksilöihin, jolloin se karsii luontaisestilisääntyvien kalakantojen parhaat yksilöt ja heikentäälisääntymismahdollisuuksia.

Säätelemätön verkkokalastus mitätöi istutukset,on uhka luontaisesti lisääntyville kalakannoille ja alen-taa verkkokalastajan saaliin määrää ja arvoa. Harkitensäädelty verkkopyynti sen sijaan luo edellytyksiä kala-varojen monipuoliselle hyödyntämiselle, uhanalaistenkalalajien ja -kantojen suojelulle sekä hyville verkko-saaliille.

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

MUIKKU

SIIKA

LAHNA

MADE

KUHA

JÄRVILOHI

TAIMEN

SÄRKI

HAUKI

AHVEN

%

Verkoilla saadaan huomattava osa talouskalojemme saaliista.Verkon osuus lajeittain vapaa-ajankalastussaaliista 1998. (RKTL)

TUOTTAVA PYYNTIKOKOSUUREMMAT SAALISKALATKALAKANTOJEN VAHVISTUMINENUHANALAISTEN LAJIEN SÄILYMINENVERKKOKALASTUKSEN KÄYTÄNNÖN TAIDOT

KESTÄVÄN VERKKOKALASTUKSEN PERUSTEETKESTÄVÄN VERKKOKALASTUKSEN PERUSTEET

Verkkokalastuksen säätelyn tavoitteena voi olla mm.:

• saaliin määrän ja/tai saaliskalojen pyyntikoon kasvat-taminen,

• uhanalaisten kalakantojen tai -lajien suojelu, • pyydettävän kalalajin lisääntymisedellytysten paran-

taminen, • muiden verkoilla pyydettävien kalalajien kalastus-

mahdollisuuksien säilyttäminen ja

• muiden kalastusmuotojen edellytysten parantami-nen.

Yhtä oikeaa tapaa järjestää kalastus ei ole, vaan kunkinkalaveden olosuhteet ja kalakantojen hoidon tavoitteetvaikuttavat ratkaisuihin.

Verkko -kalastustavoidaan säädellä

Solmuvälin säätely Pyyntiä voidaan kohdistaa tietynkokoisiin kaloihin sää-telemällä verkon silmäkokoa. Riittävän suuri solmuväliantaa saaliskaloille (järvilohi, taimen, kuha, nopeakasvui-nen siika) mahdollisuuden kasvaa riittävän kookkaiksi.Näin useimmista pyyntikohteista saadaan sekä suurem-pi saalis että kookkaampia saaliskaloja ja luontaisesti li-sääntyvät kalakannat ehtivät lisääntymään. EsimerkiksiSuomenlahden meritaimenista saataisiin noin 1/3 suu-rempi kokonaissaalis, jos kalat pyydettäisiin 45 mm:nverkkojen sijasta vähintään 55 mm:n verkoilla. Samallakalojen keskipaino nousisi 1 – 1,5 kiloa ja osa kaloistaehtisi lisääntyä.

Useimmiten verkkokalastusta ei voida järjestää vainsuurten petokalojen ehdoilla, vaan myös hidaskasvui-sen siian ja muikun pyynti samoissa vesissä on sallittava.Silloin ratkaisuna voi olla ns. välikoon verkkojen käytönsäätely, jossa rajoitetaan keskenkasvuisille taimenille, jär-vilohille ja kuhille tuhoisimpien keskitiheiden ( kalave-destä riippuen 24 – 54 mm) verkkojen käyttöä.

SyvyysvyöhykesäätelyVesialueen syvyysvyöhykkeen valinnalla pyritään tar-kentamaan verkon solmuvälin säätelyä ulappa-alueidenkeskenkasvuisten petokalojen suojelemiseksi ja saaliinparantamiseksi. Esimerkiksi kuhan verkkokalastuksensäätely voidaan kohdistaa yli 10 metrin ja nieriän yli 15metrin syvänteisiin. Samalla mahdollistuu tiheäsil-mäisempien verkkojen käyttö matalalla rantavyöhyk-keellä.

Alueelliset ja ajalliset rajoitukset

Tärkeiden kalalajien kutupaikat voidaan rauhoittaa ku-dun ajaksi. Samoin istutusten onnistumista voidaan pa-rantaa lyhyehköillä istutuspaikkojen rauhoituksilla. Vael-luskalojen vaellusreiteillä kalastusta voidaan rajoittaavaelluksen etenemisen myötä erityisesti kapeikoissa jakutujokien suualueilla sekä muissa paikoissa, missä verk-kopyynti voi olla liian tehokasta.

Ajallinen ja paikallinen kalastuksen säätely antaamahdollisuuden sovittaa yhteen eri kalalajien verkkoka-lastusta niin, että mahdolliset haittavaikutukset jäävätpieniksi.

Kokonaisverkkomäärät kalavarojen mukaisiksi

Verkkoluvat ovat usein alihinnoiteltuja, jos niitä vertaaverkon pyyntitehoon. Muun muassa tästä syystä verk-kojen kokonaismäärät vesialueilla saattavat nousta liiansuuriksi, eikä verkkokalastuksen ohjaus riitä turvaa-maan kalavarojen kestävää käyttöä. Tällöin verkkojenmäärää tulee rajoittaa asettamalla esimerkiksi vesistö-tai kalastajakohtaisia enimmäisverkkomääriä.

Yhdistelemällä paras lopputulos

Yhdistelemällä eri säätelytapoja saadaan ratkaisuja, jot-ka ohjaavat tietyn kalalajin kalastusta, mutta eivät koh-tuuttomasti rajoita muuta verkkokalastusta. Esimerkiksikuhanpyyntiä sisävesillä voidaan säädellä talviaikana, ylikymmenen metrin syvänteissä, täydennettynä mahdol-lisella kutupyyntikiellolla.

Säätely osaksi kalavesien hoitoa

Kaikkien kalalajien verkkokalastusta samoilla kalavesilläei voida aina sovittaa yhteen. Aina ei myöskään olemahdollista harjoittaa samoissa vesissä tehokasta verk-kokalastusta ja tuloksellista viehekalastusta. Siksi on tär-keää määritellä tavoitteet, joiden mukaan kunkin vesi-alueen kalakantoja hoidetaan ja verkkokalastusta sekämuita kalastusmuotoja säädellään. Istutukset tuleesuunnitella niin, että istutettavien kalalajien ja luontai-sesti lisääntyvien kalalajien verkkokalastus voidaan so-vittaa yhteen istutustavoitteita ja kalakantojen tilaa vaa-rantamatta.

Mikäli halutaan keskittyä vain luontaisesti lisäänty-vien kalalajien, kuten hauen, ahvenen, siian ja mateenkalastukseen, on säätelyn tarve vähäisempi kuin istutuk-sin ylläpidettävien tai uhanalaisten kalakantojen kalas-tuksessa.

Käytännönverkko -kalastus

K alastuksessa jokainen vesistö ja vuodenaika tar-joavat harrastajalle erilaisia haasteita. Uusille ve-

sille suuntaavan tai aloittelevan verkkokalastajan kan-nattaakin tutustua pyyntiveden kalastoon ja ominai-suuksiin ennen pyydysten hankintaa tai pyynnin aloitta-mista. Vesistön syvyys ja koko, veden kirkkaus, maantie-teellinen sijainti ym. seikat vaikuttavat merkittävästi sii-hen, mitä lajeja, mistä ja millaisilla verkoilla kannattaa ta-voitella. Esimerkiksi muikku on verkkokalastajalle tyypil-linen kesä- tai syyssaalis ja kuha talvisaalis.

Perustietoa kalavedestä saa kalastusalueen isännöit-sijältä tai paikalliselta kalastuskunnalta, mutta usein ajan-kohtaisin tieto tulee naapureilta ja muilta verkkokalasta-jilta.

Verkkokalastajan välineet

Avovesikalastajan varusteet määräytyvät pitkälti vesis-tön koon mukaan. Suurilla vesillä tarvitaan pitäviä ank-kureita ja kookkaita merkkilippuja. Pikkujärvillä ja suo-jaisilla lahtivesillä verkot pysyvät paikoillaan ilman ank-kurointia. Mikäli verkkoja pidetään pyynnissä pidem-pään, kannattaa ne pikkuvesilläkin ankkuroida paikoil-leen. Lenkilliseen betonipainoon on helppo solmia ver-kosta ja lippukohosta tuleva naru. Naruna kannattaakäyttää uppoavaa punottua materiaalia, sillä kierrettynaru voi kiertää myös verkon yläpaulaa. Kelluva naruon painotettava, ettei se kesällä tartu potkureihin eikätalvella jäädy kiinni jäähän. Vetosolmujen käyttö narujensolmimisessa helpottaa verkkojen käsittelyä. Narua onhyvä säilyttää kookkaalla kelalla ja välttää sen turhaakatkomista, koska solmut voivat sotkeutua verkkoon.Matalat kesäverkot voi säilyttää puikkarilla. Kahta metriäkorkeammat verkot kannattaa lappaa laakeaan paljuun,josta ne on helppo laskea uudelleen pyyntiin.

Entisajan pumpuliverkot kuivattiin seinustalla, muttanykyiset verkkomateriaalit eivät siedä auringonvaloa.Verkot onkin syytä säilyttää auringolta suojassa siten ,etteivät pikkujyrsijät ym. eläimet yllä havakseen tai muu-ten sotkeudu niihin.

5 m 10 m < 15 m

Syvyysvyöhykeratkaisee erikalalajien esiinty-misalueet ja senmillaisia ohjailume-netelmiä tarvitaan.

0-5 m

10 20 30 40 50 cm45 mm:n verkolla pyydettyjen taimenten ja kuhienkeskimääräiset saaliskoot sekä tavoiteltava alin pyyn-tikoko.

Merkitse verkot selvästi lippumerkeillä.

Verkot jään alle Talviverkon uittamiseen on monta mahdollisuutta. Uit-tolauta on harrastajalle käyttökelpoisin uittoväline. Li-säksi tarvitaan hyvä lohkomistuura, reunallinen lapio, 60m solmutonta ja punottua vetonarua sekä pari metriärautalankaa. Talvikalastuksessa ei verkoissa tarvita puik-kareita lainkaan, koska verkkoa koettaessa se on paraslappaa avannon reunalle. Kovalla pakkasella kiinnijääty-mistä estää verkon lappaminen alustan päälle. Samaauttaa kevään puikkojäällä. Talvipyynnissä voi käyttää ke-vyemmin pauloitettuja ja siten kalastavampia verkkojakuin kesäpyynnissä. Korkeiden verkkojen käsittely onhelpompaa avannolla kuin veneestä. Verkon nostoavan-not kannattaa peittää eristelevyllä ja lumella. Kiinnitys-naru on hyvä laittaa hieman avannosta sivuun, mistä sensaa helposti koukattua rautalangalla. Näin helpottuumyös avannon suojaaminen, eikä naru katkea avantoatuurattaessa. Vetonarun kiinnittäminen onnistuu kairan-reiästä. Etenkin mataliin verkkoihin pitää jättää riittävästilöysää narua kalojen sotkeutumisen varalta.

Kiloja tai kappaleitaParhaaseen saalistulokseen päästään suuntaamallaverkkokalastus tiettyyn kalalajiin. Tämä edellyttää pyytä-jältä hyvää vesistötuntemusta sekä tietoa eri kalalajienkäyttäytymisestä. Lisäksi tarvitaan eri kalalajeille parhai-ten soveltuvat verkkotyypit. Useimmilla kalalajeillaohutlankainen verkko on pyytävämpi kuin vahvalankai-nen. Tämä korostuu etenkin talvikalastuksessa, koska ka-lat ovat kylmässä vedessä hidasliikkeisempiä. Harvalla javahvalankaisella verkolla saadaan kookasta saalista, josverkko on riimutettu.

Verkkokalastuksen taitoa kuvaa pyytäjän kyky vali-koida vain tiettyjä kalalajeja. Taitamattomuutta kuvaamuiden kalalajien ja etenkin alamittaisten kalojen määräsaaliissa. Kalastustarvikemyyjän yleisverkoksi tarjoama“nelivitonen” aiheuttaa valitettavan usein vahinkoa istu-tuksin ylläpidettäville lohikala- ja kuhakannoille.

Alamittamääräysten lisäksi kalastuslainsäädäntöasettaa selviä ajallisia rajoituksia verkkokalastukselle niil-lä vesialueilla, missä tavataan rauhoitettuja lohikaloja.Useilla vesialueilla on lisäksi kalastusalue tai kalastus-kunta antanut määräyksiä tai suosituksia verkkojen sol-muvälistä.

Vesillä on muitakinVerkkokalastajan on syytä huomioida muutkin kalasta-jat. Vaikka laki sallii verkoilla kalastamisen koko luvallisel-la vesialueella, laskemalla verkot nuotta-apajalle saa ai-kaan riidan nuottakalastajien kanssa. Pyynnin päätyttyäon poistettava myös ankkurit, eikä paikkaa saa varatapelkillä lipuilla. Verkonlaskussa on huomioitava, ettei ai-heuta häiriötä ranta-asutukselle eikä vesilinnuille niidenpesintäalueilla ja muuttoreiteillä.

Selvät lippumerkit ehkäisevät pyydyksille mahdolli-sesti vetouistelusta tai muusta vesistön luvallisesta käy-töstä aiheutuvia haittoja.

Kuhaa talviverkoilla

K uha suosii lämmintä vettä. Sen runsaimmatluontaiset kannat tavataan Etelä-Suomessa. Jär-

vi-Suomessa ja Kainuussa kuhakannat ovat vaihdelleetvoimakkaasti. Keskimääräistä lämpimämpinä kesinäluontainen lisääntyminen onnistuu useimmissa vesis-töissä, mutta poikkeuksellisen kylminä alkukesinä lisään-tyminen saattaa epäonnistua Etelä-Suomessakin. 1990-luvulla kuhaa on istutettu runsaasti eripuolille sisävesiäja paikoin siitä on saatu uusi pyyntilaji. Kuhan kasvuunvaikuttavat mm. vesistön lämpötilat ja ravintotilanne.Järvi- ja Itä-Suomen karuissa ja syvissä suurjärvissä ku-hat kasvavat hitaammin ja saavuttavat pyyntikoon parivuotta myöhemmin kuin Etelä-Suomen matalammissaja rehevissä vesissä. Merialueella kuhaa tavataan merkit-tävästi vain Saaristomerellä ja Suomenlahdella.

Maamme kuhasaaliista saadaan verkoilla noin 80 %.Lähes kaikilla vesillämme on ollut ongelmana kuhienpyytäminen liian pieninä. Tutkimusten mukaan jopa yli90 % kuhasaaliista pyydetään ennen sukukypsyyttä.

Talviverkoilla syvänteistäAlkukesästä kuha suosii pintavesiä tai vesistön matalam-pia alueita, jotka lämpiävät ensin. Kesän verkkokalastuk-seen kuha soveltuu huonosti, koska se liikkuu usein pin-takerroksessa ja on siten paljon laajemmalla alueellakuin talvella. Lämpimässä vedessä kuha kuolee herkästiverkkoon ja pilaantuu nopeasti. Alkukesästä kuhanverkkokalastus saattaa aiheuttaa vahinkoa kutevilleemokuhille, samoin useimpiin reittivesiin istutettavillejärvilohille tai taimenille, jotka joutuvat kuhaverkkoihinkeskenkasvuisina. Kuhan paras kasvukausi ajoittuu lop-pukesään. Kalatuoton kannalta onkin järkevintä pyydys-tää kuhat vasta kasvukauden jälkeen talvella.

Järvissä talvella kuha hakeutuu syvänteisiin, missävesi on lämpimämpää kuin lähelle nollaa jäähtyvässäpintakerroksessa. Pienillä ja keskisyvillä vesillä kuha tal-vehtii yli 10 metrin ja suurilla ja syvillä vesillä yli 15 met-rin syvyydessä. Parhaita talviverkkoalueita ovat laajojensyvänteiden alueella olevat matalikot ja niiden loivat rin-teet sekä syvänteisiin työntyvät, vedenalaiset niemek-keet. Myös syvänteiden väliset kannakset ovat hyviä tal-viverkkopaikkoja.

Meressä lämpöolosuhteet ovat erilaiset kuin järvis-sä. Meressä kuha yleensä hakeutuu aiemmin jäätyvällesaaristo- tai lahtialueelle. Jäätymisvaiheessa kuha painuuyleensä aivan pohjaan, mutta keskitalvella se kohoaahieman ylemmäksi. Vesialueilla joiden syvänteiden poh-jakerroksissa esiintyy kevättalvella happivajausta, voi ku-haa pyytää väliveteen kannatukselle lasketuilla verkoilla.Kuhaverkkojen tyypillistä muuta saalista ovat mateet, sii-at, lahnat ja paikoin sulkavat. Loppusyksyllä, ennen ve-sien jäätymistä, kuhia voi tavoitella vastaavilta alueiltakuin talvella.

Kalastavat talviverkotVaikka kuha on karhea ja piikkinen kala, pitää talviver-kon olla hyvin herkästi pyytävä. Hämärässä jään allakuha liikkuu hitaasti ja vahvan lumen aikana vähän. Taval-linen ohutlankainen, 0.15-0.17 mm verkko pyytää kuhiahyvin, jos se on pauloitettu keveällä alapaulalla ja vähänkantavalla yläpaulalla. Talvipyynnissä parhaan saaliin saa0.17-0.20 mm riimu- tai pystyriimuverkoilla, jotka ovat

tavallista verkkoa kestävämpiä. Korkealla verkolla saa li-sättyä saalismäärää, etenkin keskitalvella. Sopiva verkonkorkeus on suurilla syvänteillä 3-5 m. Kuhaverkot onsyytä laskea löysälle ja enintään kahden verkon avanto-välein. Hyvien kuhasaaliiden aikana verkot on koettavariittävän usein, vähintään 4-5 päivän välein.

Oikea solmuväliVerkon solmuväli valikoi merkittävästi saaliskuhien ko-koa. Kuhien pitäisi tarttua verkon silmään vasta ennenrintaeviä. Riittävän suuri solmuväli vähentää kuhien tu-kehtumiskuolemia ja siten pidentää verkkojen koenta-väliä.

On tärkeää suhteuttaa verkkojen solmuväli kuha-kannalle yleisesti asetettuihin tavoitteisiin. Yleistavoittee-na pidetään, että kuhat ennättäisivät kutea ainakin ker-ran ennen joutumistaan verkkopyynnin kohteeksi. Vali-tettavan usein kuhat pyydetään keskenkasvuisina joedellisenä talvena, ennen ensimmäistä kutua. Kalatutki-joiden mukaan suurentamalla hieman verkon solmuvä-liä saataisiin saaliskuhien keskipaino helposti nostettuakaksinkertaiseksi. Samalla luontainen lisääntyminen tulisimahdolliseksi. Aloita istutuksin tuetuissa kuhakannoissaja Etelä-Suomen hyvätuottoisilla vesillä kuhan verkko-kalastus vasta solmuväliltään 55-60 mm verkoilla.Kainuussa sekä muillakin Itä-Suomen syvillä tai karuillavesillä, missä kuhat kasvavat hitaammin, käytä solmuvä-liltään vähintään 50-55 mm verkkoja. Kun tavoitteletkookkaampia, 2-5 kg painoisia kuhia, pyydystä niitä 65-80 mm riimuverkkoilla.

– Yleisverkkoa ei ole, valitse verkko kalalajin mukaan.

– Solmuväliltään 24-54 mm:n verkot ai-heuttavat eniten vahinkoa lohikala-ja kuhakannoille.

– Ota selvää verkkovedestäsi ja eri kalalajien tuottavasta pyyntikoosta.

– Merkitse verkkosi selvästi ja vältä vesilintualueita.

– Alle 45 cm saaliskuhat ovat kuha-kantojen ja istutusvarojen haaskausta.

– Verkon solmuväli valikoi saaliskuhankoon, käytä harvoja, 50-65 mm:n verkkoja.

– Vältä talvella alle 55 mm:n verkkojenkäyttöä kuhajärvien yli 10 metrin syvänteissä.

– Paras kuhan verkkopyyntiaika on loppusyksyllä ja talvella.

Varsinkin alkutalvi on kuhan parasta verkkokalastusaikaa.

+20°

+10°

+5°

+0,5°

+3°

Kesällä ja talvellaeri saaliskalojenpyyntisyvyyteenvaikuttaa vedenlämpötilakerrostu-neisuus.

Taimentakylmästä vedestäV esistöjen rakentaminen on vienyt taimenelta valtaosan sen lisääntymisalueista.

Merenrannikon ja suurjärvien taimensaaliit perustuvat lähes täysin vaelluspoikas-ten istutuksiin. Istutuksin ylläpidettävien taimenkantojen ongelmana on, että ne pyyde-tään verkoilla liian pieninä. Järvissä pääosa joutuu saaliiksi jo istutusvuonna ja meressäviimeistään istutusta seuraavana vuonna. Reittivesien järvitaimenistutusten määrä onlaskenut huomattavasti 1990-luvulla, osin heikentyneiden tulosten takia. Merkkipalautus-ten mukaan merialueidenkin istutusten tuotto on merkittävästi pudonnut ja saaliin ikä-rakenne nuorentunut. Myös luontaisesti lisääntyvät harvat ja uhanalaiset taimenkannatovat tehokkaan ja liian pieniin kaloihin kohdistuvan pyynnin kohteena.

Opi taimenpaikatTaimen on hyvin liikkuvainen kala, joka suosii pinta- tai välivesikerroksen viileää, 10-15asteista vettä. Taimenen verkkopyynnissä on tärkeää oppia tuntemaan sen vaellus- ja liik-kumispaikat vesistössä eri vuodenaikoina. Taimenen liikkeisiin vaikuttavat merkittävästisen ravintolajien, pienikokoisen kuoreen tai muikun sekä merellä silakan liikkeet. Syön-nöstaimen jää varmasti vahvalankaiseenkin verkkoon.

Keväällä, heti jäiden lähdettyä taimenet oleskelevat matalassa tai aivan pintakerrok-sessa. Sopivia verkkopaikkoja ovat karikoiden rinteet, lahtien suualueet ja vedenalaisetniemekkeet. Pintaverkot kannattaa ankkuroida paikoille, missä vesi virtaa tuulella voi-makkaasti. Tällaisia paikkoja ovat niemien ja matalikkojen kärjet, saarten väliset syvänne-salmet sekä syvänteiden reuna-alueet. Tuulen suunta vaikuttaa merkittävästi virtauksiin,jotka kuljettavat taimenelle sopivaa ravintoa. Keväällä ja alkukesästä tyynen puolellakumpuaa kylmempää alusvettä pintaan. Vastaavasti myöhäissyksyllä tuuli kuljettaa kyl-mempää pintavettä.

Syksyllä, ennen jäätymistä taimenta saa verkoilla samanlaisista paikoista kuin kevääl-läkin. Vesillä joissa tavataan piikkikaloja, taimen hakeutuu kylmässä vedessä kivikkoran-noille ja matalikoille. Ne ovat hyviä verkkopaikkoja. Suuret, kutukypsät taimenet hakeu-tuvat usein lähelle istutuspaikkoja tai sorarannoille ja virtasalmiin.

Syksyllä taimenen pintaverkkokausi on yleensä pidempi kuin keväällä. Varsinkin sisä-vesillä pintaverkot likaantuvat keväällä nopeasti pyyntikelvottomiksi, koska leväkasvustolisääntyy runsaassa valossa veden lämmetessä.

Kesällä taimenen saanti on epävarmaa, sillä se oleskelee viileän veden alueella väli-kerroksessa, jossa on vähemmän valoa ja kalan liikkuminen hitaampaa. Heinä-elokuussa,veden ollessa lämpötilakerrostunut, taimenia voi saada 5-15 m syvyyteen kannatuksellelasketuilla verkoilla. Kesän välivesipyynnissä parhaita paikkoja ovat syvänteet ja niiden vä-liset “salmet”.

Pohjaverkoilla paras pyyntiaika on hellekesinä elokuussa, jolloin taimen etsii viileäävettä pohjan läheltä. Kirkkaat vedet antavat syvältä paremmin saalista kuin tummat taisameat vedet. Parhaita pyyntipaikkoja ovat syvännealueiden 10-15 m matalikot ja syvän-teisiin ulottuvat, loivat niemekerinteet.

Pintaverkko- ja kesäpyynnissä taimenet kuolevat nopeasti verkkoon. Taimenverkotonkin koettava päivittäin, pintaan lasketut verkot useamminkin.

Talvella matalassaTalvipyynnissä parhaat taimensaaliit saadaan matalasta vedestä, ensi jäiltä. Taimenverkotkannattaa laskea 2-5 m syvyyteen, karikoiden ja niemekkeiden kärkiin sekä syvänne-alueiden matalikoille. Lumen ja jään vahvistuessa taimensaaliit heikkenevät ja keskitalvel-la pyynti kannattaa lopettaa.

Harvat verkotTaimen on voimakas ja sileäpintainen kala. Sen pyynnissä tarvitaan aivan erityyppisetverkot kuin esimerkiksi siian tai kuhan kalastuksessa. Koska taimenen avovesipyynti an-taa parhaiten saalista tuulisissa olosuhteissa, veden liikkuessa voimakkaasti, on yläpaulanoltava tukeva ja kantava ja alapaulan riittävän raskas. Pintapyyntiin soveltuu parhaitensolmuväliltään 65-80 mm verkko, jonka lankana on multimonofil tai 0.30-0.40 mm mo-nofil. Sopiva pintaverkon korkeus on 3-6 metriä.

Pohjapyyntiin kesällä soveltuu solmuväliltään 60-70 mm verkko, jossa lankana on0.25-0.30 mm monofil tai kierrenylon. Pohjaverkon korkeus tulisi olla enintään 3 metriä,jotta taimenet sotkeutuisivat paremmin “pussiin”. Riimutus tai pystylangoitus lisää tai-menverkon kalastavuutta. Talviverkot voivat olla kesäverkkoja kevyemmin pauloitetut,koska talvella ei ole voimakkaita virtauksia. Myös langanvahvuus voi olla hieman ohuem-pi, sillä taimenet liikkuvat jään alla hitaammin ja ovat kylmässä jäykempiä. Samoilla pai-koilla talvitaimenen kanssa liikkuu myös haukia ja kookkaita mateita, mikä kannattaahuomioida verkon rakenteessa. Solmuväliltään vähintään 60 mm riimuverkko on parasratkaisu talvipyyntiin.

Alueilla joissa vielä tavataan luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja, kannattaa harkita,kalastaako harvalukuisena kutualueille vaeltavia emotaimenia verkoilla lainkaan.

M uikku on lyhytikäinen laji ja suotuisissa olosuhteissa nopeakasvuinen.Muikkukannat vaihtelevat voimakkaasti ja nyt, vuosituhannen alussa

muikkukannat ovat useimmissa vesissä runsaat. Kasvuun vaikuttavat lähinnämuikkukannan tiheys ja käytössä olevat ravintovarat. Muikku on tärkeäosa karujen järvien ravintoketjua ja runsaana esiintyessään tärkeä lohi-petokalojen ravinto.

Vapaa-ajankalastajat saavat verkoilla maamme muikkusaaliista lähes 70 %.

Muikun verkkokalastuksesta on paikallisesti haittaa taimenen jajärvilohen vaelluspoikasille sekä reittivesien kuhanpoikasille.

Pyyntisyvyys ja -paikka vaihteleeKeväällä, jäiden lähdettyä muikut ovat nälkäisiä ja syönnöstävät läm-penevästä pintavedestä jopa keskipäivällä. Parhaita paikkoja ovat sy-vännealueiden läheisyydessä olevat lahtien suualueet, minne muikut ke-rääntyvät syönnökselle. Järvissä missä on runsaasti särkikaloja ja pikkuah-venta, rajautuu pintapyynti yleensä yön pimeimpään hetkeen. Vesissä joihinistutetaan runsaasti taimenen tai järvilohen vaelluspoikasia, syvännealueidenpintaverkot verottavat yleensä liiaksi näitä alamittaisia istukkaita. Näillä vesilläverkot on syytä laskea vähintään 3-4 metrin syvyyteen tai kauemmaksi vaellusrei-teistä ja istutusalueista.

Kesällä välivedestä Kesällä kun vedet ovat lämmenneet ja pintaan on kerrostunut lämmintä vettä, verkoilla pyydet-tävät kookkaammat muikut oleskelevat syvännealueiden harppauskerroksessa. Kesän lämpöti-loista ja vesistön koosta riippuen sisävesien harppauskerros on yleensä 5-15 metrin syvyydessä.Loppukesästä harppauskerros siirtyy syvempään. Elokuun lopulla muikkuverkot lasketaan noin10 metriä syvempään kuin juhannuksen aikaan. Kirkasvetisissä järvissä muikut oleskelevat päiväl-lä useita metrejä syvemmässä kuin yöllä. Keskikesällä muikkuja saa myös päivällä pohjasta, 15-20m syvyydestä.

Kesällä muikkuverkot lasketaan kannatukselle, verkkojadan päistä ankkuroiden ja vähintään10 litran päätykellukkein. Välille laitetaan riittävästi kannatuskohoja, vähintään litra/verkko ja puo-len verkon välein. Kannatuskohoissa käytetään solmutonta narua ja sopiva syvyys säädetään kier-tämällä narua kohon ympärille. Tällöin vältytään narun sotkeutumiselta ja pintaveden salakka- taiahvensaaliilta. Voimakas tuuli sekoittaa pintavettä syvemmälle ja muuttaa muikun oleskelusyvyyttä.

Kesän lämpimän veden aikaan muikkuverkot koetaan vähintään puolen vuorokauden välein,etteivät muikut kuole ja pehmene verkkoon. Mikäli verkoista tulee pieniä kuhia tai ahvenia, ver-kot lasketaan muutamaa metriä syvemmälle.

Syksyllä kutumuikkujaMuikut kutevat parvissa loivien selkä- ja rantamatalien rintauksissa lokakuun puolivälin jälkeen,veden jäähdyttyä noin viiteen asteeseen. Kutusyvyys ja -aika vaihtelevat eri järvissä. Pohjois-Kar-jalassa tavataan muutamista järvistä myös talvikutuista muikkukantaa. Mätimuikut jäävät lihavam-

– Taimenta pyydetään liian tehokkaasti ja liian nuorena.– Taimenen tuottava pyyntikoko on vähintään 1,5-3 kiloa ja

55-65 cm.– Käytä taimenen pyyntiin vain solmuväliltään 60-80 mm

verkkoja. – Harkitse kalastatko luontaisia tai uhanalaisia taimenkantoja

lainkaan verkolla.

Muikkua välivedestä

< 4 m

Muikkuverkon laskusyvyyttäsäädellään kannatuskohoilla.Selkäämistä nopeuttaalippunarun kiinnittäminenverkon päähän.

Vaikeasti pyydettävä siika

pina hieman harvempiin verkkoihin kuin koiraat.Rehevissä järvissä pohjaverkoilla tapahtuvaa

kutupyyntiä haittaavat runsaat kiiski-, särki-tai ahvenkannat. Näille vesille on saatavilla

sokkeliverkkoja, joissa alaosa on har-vempaa verkkoa.

Suuremmilla järvillä muikkua voi-daan pyytää muutamia viikkoja sulas-ta vedestä vielä kudun jälkeenkin.Myöhäissyksyn muikut syönnöstävätmatalilla ranta-alueilla ja pintavesissä.Kudun jälkeen muikut ovat laihoja jatarttuvat solmuväliltään hieman ti-heämpiin verkkoihin kuin kutumui-kut.

Talviverkoilla muikkuja

Muikkuja voi pyytää myös jään alta. Talviverkotlasketaan pintaan aivan jään alle, kiristettynä pää-

typainoilla pitkään avantoväliin. Muikkuverkot koe-taan talvella vähintään joka toinen päivä. Kirkkaissa vesissä

muikut painuvat kevään lumettomilla jäillä syvänteisiin, noin 20metrin syvyyteen, mistä niitä saa pohjaverkoilla.

Muikuille erikoispauloitusHyvä muikkuverkko poikkeaa pauloitukseltaan huomattavastiharvoista verkoista. Muikkuverkon silmä pauloitetaan tavan-omaista avoimemmaksi, jolloin yläpaulan pituus on 30-35 metriä(yl. 27 m). Muikkuverkon alapaulan on syytä olla huomattavastiraskaampi ja yläpaulan kantavampi kuin tavanomaisissa verkois-sa. Näin estetään muikkujen sotkeentuminen verkkoon ja verk-ko pysyy pyytävänä tuulivirtauksissa sekä suurillakin kalamäärillä.Välivesipyynnissä käytetään yleensä 3 m korkuisia ja pohjapyyn-nissä 1,5-3 m korkuisia, 0,15 mm langan verkkoja.

Merialueella, mm. Selkämerellä, saadaan hämäräajankesäpyyntinä hyviä siikasaaliita ajo- ja pintaverkoilla. Koo-kas vaellussiika kannattaa pyydystää harvoilla pesäverkoil-la. Parhaita paikkoja ovat rantojen ja matalikkojen syvätrinteet sekä jokisuistojen edustan saarten ja niemien kär-jet.

Karisiialle parhaita kesäpaikkoja ovat matalikkojensyönnösrinteet. Parhaat saaliit saa vesien kylmettyä loka-marraskuun vaihteessa kutumatalikoilta ja -karikoilta.

Ohut lanka ja oikea silmäharvuus

Siian pyynnissä on tärkeää verkon oikea solmuväli ja lan-gan paksuus. Karisiialle sopiva solmuväli on pyyntivedestäriippuen yleensä 35-40 mm ja tuppisiialle 30-38 mm.Yleisvahvuutena pikkusiikaverkoissa käytetään 0.15 mmlankaa. Talvisaalista saa lisättyä 0.12 langalla. Matalikko- jarantaverkoiksi kutupyyntiin sopii 1,5-1,8 m, ns. käsiverk-kokorkeus. Pikkusiian pyynnissä on huomioitava, ettäuseat kalastusalueet ovat asettaneet solmuvälirajoituksia,etenkin talvikalastukseen.

Merialueen vaellussiian ja sisävesien planktonsiianpyynnissä sopiva solmuväli on yleensä 50-60 mm. Kudul-le nousevia vaellussiikoja tavoitellaan vielä suuremmallasilmäkoolla. Tiheää ja hidaskasvuista planktonsiikakantaaon syytä harventaa jo 40-45 mm verkoilla. Kalastettaessavaellus- ja planktonsiikoja langan paksuus on 0.15-0.17mm. Suurien siikojen pinta- ja välivesipyynnissä 60-70mm solmuvälisissä verkoissa tarvitaan 0.20 mm lanka.Yleisverkkona kookkaille siioille on 3 m:n korkeus hyvä,mutta pinta ja välivesipyynnissä voi käyttää korkeampiaverkkoja. Talvipyynnissä käytettävät verkot voivat olla ke-vyemmällä alapaulalla ja vähemmän kantavalla yläpaulallavarustettuja kuin kesäverkot.

S uomessa tavataan puolenkymmentä alkuperäistäsiikamuotoa. Näistä merialueen vaellussiika ja jär-

vien planktonsiika ovat nopeakasvuisia ja niiden saaliitperustuvat nykyisin lähes täysin poikasistutuksiin. Istutus-ten tuottoa voitaisiin merkittävästi lisätä suurentamallaverkkojen silmäkokoa.

Hidaskasvuisia siikamuotoja ovat merialueella karisii-ka ja sisävesien vaellussiika, näiden kannat ovat usein yliti-heitä. Lisäksi etelärannikolla tavataan tavoiltaan karisiiantyyppistä saaristosiikaa, Satakunnassa ja Kaakkois-Suo-messa järvisiikamuotoja sekä Koillis-Lapissa kookastapohjasiikaa.

Verkkokalastus on tärkein siiankalastusmuoto; vapaa-ajankalastajien siikasaaliista 90 % saadaan verkoilla.

Verkkokalastuksen ongelmana on liian nuorina pyy-detyt nopeakasvuiset siikaistukkaat. Hidaskasvuisten sii-kojen pyynti tiheäsilmäisillä verkoilla aiheuttaa paikoinmerkittävää haittaa istutetuille kuha- ja taimenkannoille.

Siikaa kudultaLähes kaikki kookkaat siikamuodot liikkuvat pääasiassapinta- ja välivedessä. Tämä tekee siiankalastuksen ajoittainvaikeaksi. Varsinkin sisävesien planktonsiian ja merialueenvaellussiian pyynti vaatii tietoa oikeasta pyyntisyvyydestäja paikasta. Järvien tuppisiika ja merialueen karisiika ovatpohjaravinnon käyttäjinä helpommin pyydettävissä poh-javerkoilla.

Hyvillä kuha- ja taimenvesillä siianpyynti tulee kesälläkeskittää syvänteisiin. Helleaikana ja loppukesällä sisäve-sien siiat painuvat yli 10 m syvyyden viileään veteen. Hy-viä saaliita saattaa saada planktonsiikavesien supposyvän-teistä kirkkaina päivinä pohjaverkoilla tai välivedestä.Myös tuppisiikaa voi pyytää keskikesällä syvänteiden jakarikoiden rinteistä, noin 15 m syvyydestä. Kesällä siika-verkot kannattaa laskea vain lyhyeksi ajaksi, sillä verkkoi-hin kertyy nopeasti levää ja siika on herkkä kuolemaanverkkoon. Sisävesien tuppisiian pyynti onkin parasta teh-dä myöhäissyksyn kutupyyntinä matalilla pohjaverkoilla.Tähän parhaita alueita ovat sora- ja hiekkarannat sekämatalikot.

Planktonsiikaa on istutettu runsaasti lampiin ja pikku-järviin, missä ne yleensä kasvavat hyvin, eikä niiden pyyntihaittaa muita kalalajeja. Pienvesistä siikoja saa kesäpyyn-nissä pesäverkoilla tai syvänteiden pohjapyynnillä. Paraspienvesien pyyntiaika on loka-marraskuussa sekä ensijäil-tä, jolloin planktonsiiat liikkuvat aktiivisesti. Jos istutusmää-rä ei ole ollut liian suuri (<15 kpl/ha/v), saattavat siiat kas-vaa useamman kilon painoiseksi.

Talvella plaktonsiikoja saa syvännealueiden pintave-destä aivan jään alle kohotetuilla verkoilla.

– Muikkuverkoista voi ollahaittaa järvilohen, taimenenja kuhan poikasille.

– Vältä muikun verkkopyyntiälohi kalojen istutus- ja vael-lusalueilla.

– Laske muikkuverkot yli 4 m syvyyteen järvilohi- ja tai-menalueilla.

– Nopeakasvuiset siikaistukkaat pyy-detään verkoilla liian nuorina.

– Siikojen verkkokalastus voi haitata taimen- ja kuhakantojen hoitoa.

– Kalasta merellä nopeakasvuista vaellussiikaa tai järvissä plankton-siikaa solmuväliltään vähintään 50-60 mm verkoilla.

– Kalasta kuha- ja taimenvesillä sii-koja kesäisin vain syvänteistä.

– Vältä talvella siikaverkkojen pitoa taimenvesillä matalassa ja kuhave-sillä syvänteissä.

Loppusyksyn kutusiikatulee sora- ja kivipohjille,lähelle rantaa.

alueilla. Näidenverkkojen käyttöä

tulee välttää erityises-ti kesäkuussa ja pääva-

ellusreitillä koko avovesi-kauden, aina lokakuulle asti,

jolloin järvilohi vaeltaa vilk-kaimmin. Pinta- ja välivesi-pyynnissä järvilohivesillä on

käytettävä vähintään 65mm verkkoja. Näin saa-daan nykyistä parempituotto istutuksista jaturvataan emokalojen

vaellus mahdollisille kutu-alueille. Jos kalavesilläsi elääuhanalainen nieriä, pidättäydyverkkokalastuksesta yli 15metrin syvännealueilla sekä

syysrauhoituksen aikana mah-dollisilla kutualueilla. Käytä nie-

riän istutusalueilla solmuväliltäänvähintään 55 mm verkkoja yli 15 met-

rin syvyysvyöhykkeellä. Muista lohensu-kuisista petokaloista poiketen pikkunieriät

tarttuvat hampaistaan harvoihin ohutlankaisiinverkkoihin.

Vesillä missä verkkoosi voi tarttua meri- taijärviharjus, käytä karikoilla ja matalikoilla sol-muväliltään vähintään 45 mm verkkoja. Har-jusvesillä voit siian kutupyyntiä jatkaa hienoil-la hiekkapohjilla, sillä harjus oleskelee yleensäkarkeammalla kivikko- tai sorapohjaisella alu-eella. Harjusvesillä verkkopyynti on kiellettyä

huhti-toukokuussa luotojen ja saarten ranta-alueilla sekä virta-alueilla. Eräät kalastusalueet

ovat kartoittaneet harjusten hoitoalueet, joissaverkkokalastus on syytä lopettaa kokonaan

V anhan viisauden mukaan verkot lasketaan kalantielle. Nykyisin vesissämme on joitakin kalalajeja

ja useita kalakantoja, joiden osalla näin ei saa tehdä.Uhanalaisten kalalajien ja kalakantojen liian tehokastatai nuoriin yksilöihin kohdistuvaa verkkokalastusta onsyytä rajoittaa.

Eräät meritaimenkannat ja Vuoksen vesistön nieriäovat uhanalaisia ja Inarinjärven nieriän kalastus on istu-tusten varassa.

Saimaan järvilohikannan perimän ylläpito ja ka-lastettavan kannan lisääminen edellyttävät verkko-kalastuksen ohjaamista nykyistä tehokkaammin.Järvilohta istutetaan Saimaan lisäksi lähes kaikillamuil lakin suurilla vesistöalueilla.

U seimmissa vesissä särkikalakannat ovat lisääntyneet. Ve-sien rehevöitymisen lisäksi lisääntymistä on edistänyt

petokalojen voimakas pyynti. Särki ja pieni lahna ovat käyttökel-poisia rehevissäkin vesissä kylmän veden aikaan. Maamme sär-kisaaliista puolet pyydetään verkoilla.

Ahventa saadaan verkkopyynnillä merialueelta sekä suu-remmilta sisävesiltä, missä se on riittävän kookasta verkoillapyydettäväksi. Ahvensaaliista vain neljännes pyydetään verkoilla.Ahven soveltuukin paremmin katiska- ja vapakalastukseen kuinverkkopyyntiin.

Ohutlankaisten ja tiheäsilmäisten verkkojen käyttö soveltuuhuonosti yhteen useimmilla vesillä toteutettavien muiden lajienistutusten kanssa. Verkkokalastajan onkin hyvin tarkkaan harkit-tava mihin ja milloin laskee tiheät, 24-54 mm solmuväliset ver-kot. Useat kalastusalueet ovat rajoittaneet välikoon verkkojenkäyttöä yli 5 metrin syvyysalueella tai rajoittaneet tiheiden, alle55 mm verkkojen käyttöä talvikalastuksessa.

Särysverkot lahtivesilleSärjen verkkopyynti on tuloksellisinta keväällä, kun särjet ko-koontuvat lahtialueille kudulle. Kesällä särkikalat oleskelevat ha-jallaan ja osin pintavesissä. Syksyllä vesien jäähdyttyä särjet ke-rääntyvät taas parviin. Tällöin parhaita pyyntialueita ovat mata-lien sisälahtien pienet, 3-5 metrin syvänteet ja syvännerinteet.Särki painuu kylmässä vedessä aivan pohjaan, joten samoiltapaikoilta voi pyytää myös talviverkoilla. Talvipyynti on kuitenkinhelpompaa syöttikatiskalla. Särjen verkkopyyntiä kannattaa vält-tää lohikalojen istutusalueiden lähistöllä.

Ahvenen tuottoisinta verkkopyyntiä on keväinen kutupyyn-ti. Verkot lasketaan kutupyyntiin kivikkorinteisiin tai soramatali-koille. Merellä kutuahven hakeutuu sisälahtiin ja suurjärvillä ma-talammille alueille. Ahvenen kutupyynnistä ei yleensä ole hait-taa kalaistutuksille, kunhan välttää istutusalueita. Istutusvesilläkutuahventa kannattaa pyytää katiskalla.

Keskikesän helteellä ahven nousee lämpöiseen veteen ran-noille, matalikoille ja karikoille, joista sitä saa hämärän aikaanverkolla. Verkot lasketaan vain lyhyeksi aikaa, sillä ahven kuoleelämpimässä vedessä nopeasti verkkoon. Kuhavesillä ahvenenverkkokalastus on syytä rajoittaa vain ranta- ja lahtivesille, silläselkämatalikoilla liikkuu myös keskenkasvuisia kuhia.

Syksyllä ahvenet painuvat pohjaan syvänteiden rinnealueil-le, joista niitä voi saada myös verkoilla. Talvella ahven liikkuu hy-vin vähän ja varoen, eikä verkolla saa kuin satunnaisia kaloja. Ku-havesillä syys- ja talvipyynnissä alamittaisilla kuhilla on taipumusjäädä ahvenverkkoihin, joten tällaisesta pyynnistä on syytä luo-pua.

Matalat käsiverkotAhvenen ja särjen verkkopyynti onnistuu parhaiten matalilla1,2-1,8 m käsiverkoilla. Matalista pohjaverkoista on vähitenhaittaa lohikalojen istukkaille ja niistä on helppo irrottaa saalis-kalat. Solmuväli valitaan saaliskalojen koon mukaan. Yleensä sär-kiverkon solmuväli on 20-30 mm, joillakin karuilla vesillä jopa45 mm. Ahvenverkon solmuväli on yleensä 35-45 mm, muttapaikoin merialueella kookasta ahventa saa 55 mm verkolla.Etenkin särki mutta myös ahven on tarkka oikeasta solmuvälis-tä. Ohut lanka kalastaa tehokkaammin, mutta varsinkin särki-alueilla liikkuu myös haukia, jotka repivät liian ohuen havaslan-gan. Sopivin lankavahvuus on 0.17 mm. Karkeat kutusärjet ja ak-tiiviset kutuahvenet jäävät myös 0.20 mm lankavahvuudenverkkoon.

– Huomioi kalastuslain rajoitukset nieriä- ja harjusvesillä.

– Arvokkaiden ja uhanalaisten kala -kantojen säilyttäminen edellyttää sinulta verkkokalastajana erityis-tä harkintaa.

– Vältä solmuväliltään 24-54 mmverkkojen käyttöä nieriä- ja järvi-lohivesillä sekä uhanalaisten tai-menkantojen tärkeillä syönnös-alueilla ja vaellus reiteillä.

– Harkitse mihin ja milloin lasket tiheitä ahven- tai särkiverkkoja.

– Vältä alle 54 mm verkkokalastusta lohi -kalojen istutus- ja liikkumisalueilla.

– Vältä ahvenen verkkokalastusta kuha -vesillä, kalasta ahventa mieluummin katiskalla.

– Kalasta särysverkoilla vain lahdissa jarantavyöhykkeessä.

Ahventa jasärkeä

Meri- ja järviharjuksen kannat ovat taantuneet niin,että esiintymisalueilla se edellyttää paikallista verkkoka-lastuksesta luopumista.

Kalastuslaki kieltää pitämästä verkkoja vedessä, jospyydys sopii rauhoitetun kalan pyyntiin. Tämä koskeeerityisesti verkkokalastusta Vuoksen vesistön nieriä-alueilla, paikallisesti harjuksen kevätrauhoitusta, kalas-tusta kalatiessä ja -väylässä sekä verkkokalastusta lohi-pitoisissa joissa tai virtapaikoissa lohikalojen rauhoitus-aikana.

Harkitse missä ja mitä pyydät

Arvokkaiden kalakantojen säilyttäminen myös tulevai-suudessa pyydettävinä kohteina edellyttää verkkokalas-tajilta vastuuta ja tarkkaa harkintaa. Eräiden lajien kutenjärvilohen ja meritaimenen nykyiset saaliit perustuvatlähes täysin istutettuihin kaloihin. Istutusten onnistumi-seen vaikuttaa ratkaisevasti verkkokalastus.

Ota selvää pyyntialueesi kalakannoista, ennen kuinkalastat!

Vältä järvilohialueilla erityisesti muikkuverkkojenkäyttöä pintapyynnissä (0-4 m pinnasta) sekä tiheiden,alle 55 mm verkkojen käyttöä järvilohien vaellus -

Verkkokalastus uhkatekijänä

Järvilohenvaellusreitit

Saimaan vesis -tössä. Kalan kuvin

on merkittynieriän ja harjuk-

sen esiintymis -alueet. Vältä näillävesialueilla verkko -

kalastusta.

S aaliin laadun kannalta verkkopyynti on ongelmallisempaa kuin katiska- tai rysä-pyynti tai koukkukalastus. Verkossa kala stressaantuu ja siksi säilyy huonommin.

Kala myös kuolee helposti verkossa.Verkkokalan laatua voi kuitenkin parantaa oikealla kä-sittelyllä.

Koe verkot usein Tärkeintä on kokea verkotniin usein, että kala ei ehdikuolla. Sopiva pyyntiaika riip-puu mm. lämpötilasta, vuo-denajasta ja kalalajista. Ly-hyimmillään koentaväli on ke-sälämpimällä ja pisimmillääntalvella. Verkossa kuolevatherkimmin päästään verkon-silmiin takertuvat kalalajit. Kunkala stressaantuu, niin maito-happo lisääntyy. Hapensaan-nin estyessä seuraa tukehtu-minen.

Yksiselitteistä jakoa verk-koon herkästi kuolevista jatoisaalta elävinä pysyvistä ka-loista on hankala tehdä. Kuhaon hyvä esimerkki verkonsil-mien kohtalokkuudesta. Lah-na puolestaan kuuluu selviyty-jiin. Vertailemalla näiden kalo-jen rakennetta tukehtumis-

herkkyys selittyy ainakin osaksi. Alapaulan lähelle jääneet kalat saattavat kuolla herkemminsaadessaan rimpuilullaan pohja-ainekset liikkeelle. Näin käy todennäköisimmin rehevissävesissä. Merialueella kilkit löytävät usein alapaulaan kuolleen kalan ja jättävät siihenjälkensä.

Verkkokalastajan säännöksiäKalastusluvat

Meressä olevaa yleisvettä lukuunottamatta verkkoka-lastaja tarvitsee aina vesialueen omistajan luvan. Järvienyleisvesissä lupa verkkokalastukseen on saatava kalas-tusalueelta.

Suurin osa vesialueista on yhteisiä ja niitä hallitsevatvesialueiden osakkaiden muodostamat kalastuskunnat.Mökkitonttiin kuuluu usein osuus yhteiseen vesialuee-seen, jolloin mökkiläinen on kalastuskunnan osakas.Osakkaalla on oikeus kalastuskunnan määräämällä ta-valla ja maksuilla (pyydysmerkit) harrastaa mm. verkko-kalastusta kalastuskunnan vesillä.

Vesiä omistamattomilla vakinaisilla asukkailla tai ke-sämökkiläisillä on kalastuslain 9 §:n perusteella yleensäoikeus saada vesialueen omistajan lupa verkkokalastuk-seen asuin- tai kesämökkipaikkakuntansa kalavesillä.

Tietoa verkkokalastuslupien myynnistä saa kalastus-kunnan esimieheltä tai alueelliselta kalatalouskeskuksel-ta. Lupia myyvät yleensä myös paikalliset kalastustarvi-keliikkeet.

Verkkokalastus on kielletty• joen sekä meren ja järven kapeikkojen ja salmien

syvimmällä kohdalla olevassa valtaväylässä, jonka le-veys on yleensä 1/3 joen, salmen tai kapeikon le-veydestä ja jossa on liikennettä tai uittoa tai jota

kala pääasiallisesti käyttää kulkutienään,• jokien suualueilla meressä tai järvessä olevassa kala-

väylässä, • kalatiessä sekä 100 metrin matkalla sen tai muun

kalan kulkua turvaavan laitteen ylä- ja alapuolella ja• voima- tai muun laitoksen kanavassa ja 100 metriä

vesistön poikki rakennetun padon alapuolella.

Kalastaessa otettava huomioon• On vältettävä kalastusta yleisessä kulkuväylässä,

joka on virallisin väylämerkein merkitty vesistöönja/tai karttaan.

• On vältettävä sellaisten pyydysten käyttöä, jotkatarpeettomasti vahingoittavat tai tuhoavat kaloja taivaarantavat kalakantaa, kalastusalue voi rajoittaa lu-vallisten pyydysten käyttöä.

• Silmäkoko silakkaa, kilohailia, muikkua ja kuorettameressä pyydettäessä on vähintään 16 mm, meri-taimenta ja lohta pyydettäessä 157 mm ajoverkos-sa ja pintaan tai pinnan läheisyyteen ulottuvassaankkuroidussa verkossa, kalastusalue voi antaa mui-ta määräyksiä koskien verkkojen silmäkokoa.

• Kalojen rauhoitusajat ja kalojen alimmat mitat, ka-lastusalue voi määrätä vesialueilleen suurempia ala-mittoja kuin kalastusasetuksessa säädetään.

• Kalastuksessa on vältettävä tarpeettoman häiriönaiheuttamista ranta-asukkaille.

• Vuoksen vesistöalueella maa- ja metsätalousminis-

teriö on rajoittanut verkkokalastusta NATURAankuuluvilla saimaannorpan suojelualueilla

Verkkojen merkintäJos pyydykset voivat häiritä liikkumista veneellä tai muu-ta vesistön luvallista käyttöä, ne tulee merkitä selvästi.Selvänä merkkinä pidetään vähintään 1.5 metriä ve-denpinnan yläpuolelle ulottuvaa salkoon kiinnitettyäneliönmuotoista lippua, jonka sivun pituus on vähintään30 cm. Veden pintaan tai pinnan läheisyyteen lasketun,ankkuroidun verkkojadan ulompi pää pitää merkitäkahdella päällekkäisellä lipulla, samoin ajoverkon mo-lemmat päät.

Lisäksi verkkojadan suunta tulee osoittaa yhdellä taiuseammalla selvästi erottuvalla merkillä. Yleisen kulku-väylän ulkopuolella olevan, selvästi merkityn pyydyksenyli kulkeminen on kielletty eikä konevoimalla kulkevaalus saa tulla 50 metriä lähemmäksi tällaista pyydystä.

Pyynnin päätyttyä• Kalastuksen päätyttyä verkkojen lisäksi tulee pois-

taa verkkomerkit ja muut kalastukseen käytetyttarvikkeet.

• Pyydyksiä ei saa säilyttää niin, että riista- tai muuteläimet voivat joutua niihin.

Tainnuta, verestä, per-kaa, jäähdytä– Stressiin kuollut kala säilyy

huonosti. Sen kuolinjäykkyysjää lyhyeksi ja bakteerien toi-minnalle muodostuu suotuisaympäristö. Stressitilan katkai-set tainnuttamalla kalan napa-kalla iskulla päähän, aivojenkohdalle.

– Verestä (laske veret, pistä,teurasta) kala heti tainnutuksen jälkeen katkaisemalla sydämen ja kidusten välinen ve-renkierto. Tähän riittää pisto kapealla veitsellä valtimokeon eteen. Veri valuu tehok-kaimmin ulos kalan ollessa vedessä. Odota että sydän pumppaa veren pois ja käsitte-le kala vasta sitten. Veri on hyvä bakteerien kasvualusta. Verestetyn kalan file säilyy hy-väkuntoisena 2-3 päivää pitempään kuin verestämättömän kalan file. -Perkaa, huuh-tele ja jäähdytä kala niin nopeasti kuin työolosuhteet suinkin sallivat. Ihannelämpötilakalan kuljettamiselle ja säilytykselle on lähellä + 0-astetta

Käsittele verkkokalatnäin– Jo verkkoa nostaessasi tain-

nuta ja verestä suuret elävätkalat ja jos mahdollista pie-nemmätkin. Tällöin verkkoonei tule kalojen rimpuilun ai-heuttamia lisäreikiä. Talvipak-kasilla paras verestyshetki onvedestänoston yhteydessä.

– Käsittele ensin elävät ja ar-vokkaimmat kalat.

– Aloita helpoimmin irrotettavista ja painavista kaloista, niin saat suurimman osan saa-liista nopeasti jatkokäsittelyyn. Jäljelle jääneiden kalojen irrottaminen helpottuu sa-malla.

– Avaa ja käsittele viivyttelemättä silmän läpi työntämäsi kalat (mm. siiat), sillä kovakou-rainen käsittely nopeuttaa niiden hajoamista.

– Pienten parvikalojen, kuten muikun päästäminen verkosta sujuu parhaiten useam-man avustajan kanssa.

– Älä anna saaliin jäätyä, lämmetä tai kuivua vaan suojaa se – vaikka se olisi kiinni vieläverkossakin.

– Varaa laadultaan parhaat kalat vaativimpiin tarkoituksiin.Verkkoon kuolleet kalat voituseimmiten käyttää, mutta tee se viivyttelemättä. Lajittele saaliisi, jotta hyvin säilyvienkalojen joukkoon ei joutuisi huonosti säilyviä.

Verkkosaaliin käsittely

KALOJEN ALIMMAT MITATSeuraaville luonnonvesistä pyydetyille kaloilla onmäärätty alimmat mitat (leuasta yhteen puriste-tun pyrstöevän kärkeen), jotka saaliiksi otettavienkalojen tulee täyttää:merilohi 60 cm, Oulun ja Lapin läänien sisäisetaluevedet 50 cmmeritaimen, järvitaimen ja järvilohi 40cm, samoin nieriäVuoksen vesistöalueella ja Ina-rinjärvessä

kuha 37 cmharjus 30 cmKalojen tuottava pyyntikoko on lähes poik-keuksetta suurempi kuin kalastusasetuksessa mää-ritelty alamitta. Alamitta ei turvaa kalojen selviyty-mistä lisääntymiskokoisiksi, puhumattakaan laadul-taan ja määrältään parhaan saaliin takaavasta pyyn-tikoosta. Kalastusalueilla on mahdollisuus määrätäkalavesillään kaloille suurempia alamittoja, kuinmitä lainsäädäntö edellyttää.

KALOJEN RAUHOITUSAJATSeuraavilla kaloilla on rauhoitusajat, jolloin niidenpyynti verkolla on kielletty:meri- ja järvilohi sekä meri-, järvi- ja pu-rotaimen 1.9. – 30.11. joessa, purossa ja virta-paikassanieriäVuoksen vesistöalueella 11.9. – 15.11.harjus 1.4. – 31.5. lukuunottamatta Enontekiön,Inarin ja Utsjoen kuntia

Maa- ja metsätalous ministeriöLupaohjeita verkkokalastajalle18-64 -vuotiaiden verkkokalastajien pitää maksaa kalas-tuksenhoitomaksu.

Iästä riippumatta verkkokalastaja tarvitsee pääsään-töisesti myös kalastusoikeuden haltijan luvan. Suorittamal-la pelkästään kalastuksenhoitomaksun voi kalastaa yleisellävesialueella meressä, jossa kotitarve- ja virkistyskalastus onvapaata. Alle 18-vuotias tai 65 vuotta täyttänyt voi kalas-taa edellä mainitulla yleisellä vesialueella ilman kalastuk-senhoitomaksua.

Sinun ei tarvitse maksaa kalastuksenhoito-maksua, jos:

• olet alle 18-vuotias tai 65 vuotta täyttänyt

• olet mukana ainoastaan apulaisena (kuten verkon -soutajana) etkä käsittele pyyntivälineitä pyyntitapah-tuman yhteydessä

• kalastat vain Ahvenanmaalla; siellä on voimassa oma kalastuslaki

• kalastat ainoastaan onkimalla tai pilkkimällä

Kalastuksenhoitomaksun voi maksaa kalenterivuoden tai7 vuorokauden kalastusjakson ajalle. Koko kalenterivuoden 2000 maksu on 90 mk. Maksu onvoimassa 31.12.2000 asti.

7 vuorokauden kalastusjakson maksu on 25 mk. Mak-su on voimassa 7 vuorokautta maksupäivästä tai muustamaksuhetkellä kuittiin merkitystä päivästä alkaen.

Kalastuksenhoitomaksun voit maksaa tililleLeonia 800016-10210Kalastuksenhoitomaksu on henkilökohtainen ja se onmaksettava ennen kalastuksen aloittamista. Maksaa voitpankin ja pankkipalveluja tarjoavan postin asiakaspalvelus-sa, läänin kassaan, maksuautomaatilla tai kotimikrolla.

Kuitti on todistus maksetusta kalastuksenhoitomak-susta. Kalastaja on velvollinen hankkimaan kuitin maksami-sen yhteydessä, ja näyttämään sen vaadittaessa viranomai-selle tai muulle kalastusta valvovalle henkilölle. Alle 18-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden on tarvittaessa pys-

tyttävä todistamaan ikänsä luvantarkastuksen yhteydessä.

Läänikohtainen viehekalastusmaksuLäänikohtainen viehekalastusmaksu antaa mahdollisuudenkalastaa yhden läänin vesialueilla yhdella vavalla, kelalla javieheellä. Vetouistelussa saa lisäksi käyttää yhtä painovie-hettä tai syvääjää. Luvan voi lunastaa useampaan lääniin.Läänikohtaisen viehekalastusmaksun lisäksi on maksettavamyös kalastuksenhoitomaksu.

Läänikohtainen viehekalastus on kielletty tietyilläalueilla, kalastuskieltoalueista saa tietoa alueellisten työvoi-ma- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköistä.

Vuonna 2000 läänikohtainen viehekalastusmaksu on150 mk kalenterivuodelta tai 35 mk 7 päivän kalastusjak-solta. Lyhytaikainen 7 vuorokauden jakso alkaa maksupäi-västä tai maksuhetkellä kuittiin merkitystä päivästä. Maksuon henkilökohtainen. Alle 18-vuotias tai 65 vuotta täyttä-nyt saa harjoittaa viehekalastusta ilman maksua.

Läänikohtaisen viehekalastusmaksun voitmaksaa seuraaville Leonian tileille:Etelä-Suomen lääni 800018-29515Länsi-Suomen lääni 800013-29528Itä-Suomen lääni 800017-29573Oulun lääni 800015-29609Lapin lääni 800010-29612

Mihin maksuista kertyneet varat käytetään?Kalastuksenhoitomaksuvaroista on viime vuosina osoitet-tu vuosittain noin 40 miljoonaa markkaa kalataloudenedistämiseen. Määrärahoja on myönnetty sekä kalavesienhoitotoimintaan ja sitä palvelevaan valistustoimintaan ettäkalastusalan järjestöjen ja kalastusalueiden toiminnan tu-kemiseen. Kaiken kaikkiaan varoista käytetään vuosittainnoin kolmannes suoranaisiin kalakantojen hoitotoimenpi-teisiin.

Viehekalastusmaksuista kertyy vuosittain vajaa 10 mil-joonaa markkaa. Nämä rahat palautetaan vesialueidenomistajille.

Toimittaja: Sulo TiainenTekstit: Ilkka Mäkelä, Ilkka Sailo, Risto TarikkaPiirrokset: Jakke HaapanenDiakuvat: Risto Tarikka, Sulo TiainenTyöryhmä: Veli Autti, Pekka Kaskela, Ilkka Mäkelä,

Risto Tarikka ja Sulo TiainenTietolähteet: Verkkokalastus sekä muut RKTL:n ja kala- ja

riistahallinnon julkaisutJulkaisijat: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry, Suomen Kalamiesten Keskusliitto ry,

Svinhufudintie 11, 00570 Helsinki 09-2289 130, Suomen Metsästäjä- ja Kalastaja-liitto ry, Hiekkakuja 1 C, 33230 Tampere 03-212 6543, Suomen UrheilukalastajainLiitto ry, Sulkapolku 3, 00370 Helsinki 09-5611 322

Yhteistyötahot: Maa- ja metsätalousministeriöTukijat: Hämeen TE-keskus, Kaakkois-Suomen TE-keskus, Pohjois- Karjalan TE-keskus,

Maa- ja metsätalousministeriöUlkoasu: Markkinointipörssi Oy, Heikki HjeltKirjapaino: Hansaprint Oy, 2000

KESTÄVÄN VERKKOKALASTUKSEN PERUSTEET

Maa- ja metsätalousministeriö, kala- ja riistaosasto, PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO, 09-1601Merenkulkulaitos, PL 171, 00181 Helsinki, 020 4481Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, PL 6, 00720 Helsinki, 0205-7511Uudenmaan TE-keskus, PL 15, 00241 Helsinki, 09-2534 2111Varsinais-Suomen TE-keskus, PL 592, 20101 Turku, 02-210 0400Hämeen TE-keskus, PL 20, 13101 Hämeenlinna, 03-851 5750

Kaakkois-Suomen TE-keskus, PL 1041, 45101 Kouvola, 05-21171Etelä-Savon TE-keskus, PL 164, 50101 Mikkeli, 015-466 4011Keski-Suomen TE-keskus, PL 44, 40101 Jyväskylä, 014-410 4718Pohjois-Savon TE-keskus, PL 2000, 70101 Kuopio, 017-6175 111Pohjois-Karjalan TE-keskus, PL 8, 80101 Joensuu, 013-246 4580Pohjanmaan TE-keskus, PL 131, 65101 Vaasa, 06-329 6300Kainuun TE-keskus, Kalliokatu 4, 87100 Kajaani, 08-61 631Lapin TE-keskus, PL 8020, 96101 Rovaniemi, 016-329 4790

Osoitteita