Koulutuspoliittinen ohjelma 2015–2018

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n linjaukset koskien yhteiskunta-, valtio- ja hallintotieteellistä yliopistokoulutusta ja -tutkimusta.

Maailma ja yhteiskunta muuttuvat – miksi yhteiskuntatieteilijöitä tulevaisuudessa tarvitaan?

Tulevaisuudessa perinteisen, staattisen työn rinnalle tulee entistä enemmän yrittämistä ja itsenäistä

projektityötä. Työn modularisaatio vaatii ihmisryhmää, joka tarkastelee kokonaisuuksia ja ymmärtää,

miten eri asiat linkittyvät toisiinsa. Tämä vaatii paitsi kykyä empatiaan myös kykyä tarkastella asioita

monista näkökulmista. Laadukas yhteiskuntatieteellinen koulutus antaa loistavat edellytykset so-

peutua muuttuvaan maailmaan ja työelämään.

Tietämyksen on uudistuttava aikaisempaa nopeammin. Tämä tapahtuu monialaisen ja monitieteisen

globaalin vuorovaikutuksen avulla. Tulevaisuuden yhteiskuntatieteilijät ovat valmiita kohtaamaan

monimutkaisia käytännön ongelmia, tutkimaan niitä ja muotoilemaan ratkaisuja samaan aikaan

sekä uusinta tietämystä hyödyntäen että yhteistyössä asiakas- ja vertaisyhteisöjen kanssa. Yhteis-

kuntatieteilijät ovat osa monitieteisiä yhteisöjä, jotka etsivät ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Yhteiskuntatieteilijöiden osaamiselle on kysyntää muuttuvan yhteiskunnan ymmärtäjinä, kehittäjinä

ja selittäjinä. Ympäröivän maailman muutokset ohjaavat tulevia yhteiskuntatieteellisen osaamisen

painopistealueita: väestön ikääntyminen korostaa yksilön sekä yhteisöjen hyvinvointiin liittyviä seik-

koja, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden vaatimukset lisääntyvät kaikilla ihmiselämän alueilla, ja

globaali, monikulttuurinen ja -arvoinen yhteiskunta asettaa haasteita yhteisöille ja yhteiskunnallisel-

le päätöksenteolle.

Vahvat ja vaikuttavat yhteiskuntatieteelliset yksiköt

Yhteiskuntatieteellisen alan koulutusta antavi-

en yliopistojen pitää profiloitua painopisteiden-

sä ja vahvuusalueidensa mukaisesti toisiaan

täydentävästi ja päällekkäisyyksiä karsien.

Alan tutkimuksen ja koulutuksen taloudelliset

resurssit tulee samalla säilyttää vähintään ny-

kyisellä tasolla. Kun yhdessä yliopistossa on

suurempi opiskelija-, opettaja- ja tutkijamää-

rä tietyllä opintoalalla, on alan sisäisille, uutta

luoville kohtaamisille paremmat edellytykset.

Tämä rakentaa vahvempaa pohjaa opintoalan

koulutuksen ja tutkimuksen kehittymiselle sekä

opiskelijoiden yksilöllisille opintopoluille. Pro-

filoituminen tukee myös yhteiskuntatieteiden

asemaa yliopistojen sisällä. Yliopistojen profii-

lin mukainen yhteiskuntatieteellinen koulutus

ja tutkimus pitää nostaa strategiseksi paino-

pistealueeksi alalla toimivissa yliopistoissa.

Yhteiskuntatieteiden koulutuksen keskittyessä

profiloituneisiin, vahvoihin yksiköihin pitää myös

alan koulutusmääriä tarkistaa työmarkkinoiden

tarpeita vastaaviksi. Alan aloittajamäärää pitää

profiloitumisen yhteydessä supistaa vähintään

20 % vuoteen 2018 mennessä. Vähentämistar-

ve perustuu Valtion taloudellisen tutkimuskes-

kuksen ennakointiin yhteiskunta-alan tutkinto-

tarpeesta sekä liiton työmarkkinatutkimuksiin.

Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen vuosien

2009-2014 työmarkkinatutkimusten mukaan

noin viidennes yhteiskunta-alan maisterintut-

kinnon suorittaneista työskentelee koulutus-

tasoaan vaatimattomammissa työtehtävissä.

Koulutus- ja osaamistarpeiden ennakoinnissa

onkin kiinnitettävä huomiota erityisesti laadulli-

seen työllistymiseen. Ennakoinnin pitää olla lä-

pinäkyvää ja laadukasta, ja ennakointiproses-

siin on osallistettava laajasti työmarkkinoiden

toimijoita.

Kun koulutuksen resurssit kohdennetaan entis-

tä tehokkaammin pienemmälle opiskelijamää-

rälle, voidaan samalla lisätä koulutuksen vuo-

rovaikutteisuutta, monimuotoisuutta ja laatua.

Tavoitteena pitää olla kouluttaa yhteiskunnal-

liselle alalle nykyistä pienempi määrä entistä

laadukkaamman tutkinnon suorittaneita asian-

tuntijoita.

Suomalaisen korkeakoulu- ja tutkintojärjestel-

män rakenteet on kytkettävä niihin tavoitteisiin,

joita koulutuksella ja tutkimuksella halutaan

saavuttaa. Rakenteiden muokkaamisen ei pidä

olla itseisarvo, vaan pitää lähteä siitä, millaiset

rakenteet palvelevat erilaisia koulutuspoliittisia

tavoitteita. Yliopistojen yhteistyössä ammatti-

korkeakoulujen kanssa pitää huomioida tutkin-

tojen erilaiset luonteet ja tavoitteet.

Koulutuksen laatu pitää nostaa keskeisem-

pään asemaan yliopistojen rahoituksessa.

Rahoitukseen vaikuttavaa opiskelijapalautet-

ta pitää jatkossa kerätä kandidaatintutkinnon

suorittaneiden lisäksi myös maisterintutkinnon

suorittaneilta. Koulutuksesta valmistuneiden

laadullisen työllistymisen pitää näkyä jatkossa

Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen mielestä:

Y

Y

Y

Y

Y

Y

Y

Y

Y

yliopistojen rahoituksessa. Laadullisen työllis-

tymisen seurantaan soveltuvaa tutkimustietoa

kerätään jo nykyisellään akateemisten rekry-

tointipalveluiden Aarresaari-verkoston uraseu-

rantatutkimuksissa.

Yliopistojen yhteiskunnallista vuorovaikutusta

lisäämään pitää kehittää erilaisia rakenteellisia

mekanismeja. Yliopistojen ja muiden toimijoi-

den vuoropuhelun käynnistyttyä molemmin-

puoliset hyödyt ylläpitävät keskusteluyhteyttä

ja auttavat laajentamaan yhteistyötä myös

rakenteiden ulkopuolelle. Työnantajayhteisöt

pitää osallistaa opetuksen suunnitteluun ja

toteuttamiseen koulutuksen työelämäkytken-

töjen lisäämiseksi. Alumnitoiminta ja men-

torointiohjelmat toimivat yhteiskunnallisen

vuorovaikutuksen mekanismeina ja palauteka-

navina. Yliopistojen ja sektoritutkimuslaitosten

yhteistyötä lisäämällä voidaan lisätä yhteis-

kuntatieteellisen tutkimuksen yhteiskunnal-

lista vaikuttavuutta, tutkijoiden liikkuvuutta ja

tarjota alaa opiskeleville työelämäkontakteja

opintojen aikana.

Yliopistojen pitäisi käyttää uuden, yksityisen

hallintomuodon tarjoama mahdollisuus liiketoi-

minnan tekemiseen ja oman yhteiskunnallisen

vuorovaikutuksen lisäämiseen investoimalla

tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI)

käynnistämiseen. TKI-toiminta mahdollistaa

työelämälähtöisten projektien tekemisen ilman,

että yliopistojen saama julkinen rahoitus olisi

pois perinteisistä tutkimuksen ja koulutuksen

muodoista.

Yhteiskuntatieteellisestä tutkinnosta hyvät eväät työelämään

Ylempi korkeakoulututkinto on säilytettävä yh-

teiskuntatieteiden ensisijaisena tutkintona.

Laaja-alainen kandidaatintutkinto luo pohjan

opintoalan hahmottamiselle ja koulutuksessa

suuntautumiselle sekä tarjoaa joustavuutta

opiskelijan oman opintopolun rakentamiseen.

Maisterintutkintoa suorittaessaan opiskelija

rakentaa kandidaatintutkinnon luomalle pe-

rustalle syvällisempää erityisosaamista kape-

ammin rajatulta yhteiskuntatieteelliseltä sek-

torilta. Opintojen loppuvaiheessa tapahtuva

teoreettinen kypsyminen tuottaa juuri yhteis-

kuntatieteille tyypillistä osaamista. Koulutus-

poliittisella päätöksenteolla ei voida myöskään

päättää kandidaatintutkinnon suorittaneiden

työmarkkinakelpoisuudesta, vaan asia ratkeaa

työmarkkinoilla. Toistaiseksi pelkän kandidaa-

tin tutkinnon suorittaneille ei ole havaittavissa

merkittävää työmarkkinakysyntää.

Opiskelijoiden liikkuvuus opintojen sisällä ja

koulutusohjelmien välillä on turvattava. Muut-

tuvat tulevaisuudensuunnitelmat eivät saa

johtaa umpikujiin tai tarpeeseen aloittaa kou-

lutuspolku alusta. Mikäli yliopistot asettavat

opiskelijavalinnassaan kiintiöitä uusille ha-

kijoille, on valituksi tulleilla opiskelijoilla vas-

tapainoksi oltava enemmän vapautta liikkua

opintojen sisällä. Sekä ensikertalaisilla että jo

aiemmin korkeakoulussa opiskelleilla hakijoilla

pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet tulla

valituksi yhteiskuntatieteelliseen koulutukseen.

Joustavilla ja monipuolisilla opetusjärjestelyillä

voidaan vastata erilaisten oppijoiden ja eri elä-

mäntilanteissa olevien opiskelijoiden tarpeisiin.

Vuorovaikutteiset opetusmetodit syventävät

oppimista ja luovat mahdollisuuksia tieteen-

alan kehittymiseen. Keskustelut ja kohtaamiset

ovat akateemisen koulutuksen ydinaluetta. Vir-

tuaaliset, valtakunnalliset opintokokonaisuudet

tukevat monipuolisten tutkintojen suorittamis-

ta ja mahdollistavat alojenväliset kohtaamiset.

Eri tavoin erikoistuneiden yksiköiden opetusyh-

teistyössä voidaan hyödyntää verkko-opetuk-

sen lisäksi opettajavierailuja.

Koulutuksessa monitieteisyys auttaa opis-

kelijaa hahmottamaan muiden tieteenalojen

mahdollisuuksia ja yhteistyön hyötyjä laajojen

yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa.

Yhteiskuntatieteellinen osaaminen ohjaa tut-

kimuskohteiden valintaa, mutta menetelmien

ja lähestymistapojen valinnassa voidaan hyö-

dyntää eri tieteenalojen yhteistyötä. Monitie-

teistä opetusta voidaan lisätä esimerkiksi tee-

maopintojen yhteydessä. Yhteiskuntatieteet

ovat myös suosittuja sivuaineita, ja jokaisen

korkeasti koulutetun tulisikin ymmärtää perus-

asiat yhteiskunnan toiminnasta. Koulutuksen

keskittyessä profiloituneisiin yksiköihin yhteis-

kuntatieteiden sivuainetarjontaa voidaan yllä-

pitää monimuotoisen opetusyhteistyön avulla.

Opiskelijan pitää olla mahdollista opintojensa

aikana suuntautua johonkin yhteiskunnallisesti

keskeiseen teemaan ja siten hankkia asiantun-

tijatehtäviin valmistavaa syvällistä erityisosaa-

mista. Opinnäytteet ovat mahdollisuus vasta-

ta yhteiskunnallisiin tiedontarpeisiin ja luoda

työllistymispolkuja koulutusta vastaaviin töi-

hin. Yhteiskuntatieteellisen alan tilausgradujen

määrää pitää lisätä yliopistojen aktiivisella yh-

teistyöllä potentiaalisten tilaajaorganisaatioi-

den kanssa sekä julkisella että yksityisellä sek-

torilla. Gradututkielman muotoa pitää kehittää

soveltumaan helpommin mahdollisen tilaajan

tarpeisiin – tieteellisestä perustarkoituksesta

tinkimättä.

Kansainvälinen korkeakouluyhteisö ja koulutus

tukevat opiskelijoiden valmistautumista työ-

elämän globaaliin toimintaympäristöön. Kan-

sainvälistymisen pitää olla osa opintoja sekä

ulkomailla suoritettavien opiskelijavaihtojen

ja harjoitteluiden että kotimaassa tapahtuvan

kansainvälistymisen kautta. Yliopisto-opintojen

kansainvälisyyttä voidaan kehittää kansainvä-

lisen, monimuotoisen opetusyhteistyön kautta

sekä hyödyntämällä opetuksessa kansainvä-

listen ja kotimaisten opiskelijoiden vuorovai-

kutusta. Yliopistojen kansainvälistymistä tukee

myös suomalaisissa yliopistoissa suoritettavi-

en tutkintojen maksuttomuus. Kansainvälisten

opiskelijoiden integroitumista ja Suomeen työl-

listymistä on tuettava jo opintojen aikana.

Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen mielestä:

Y

Y

Y

Y

Y

Y

Y

Y

Y

Y

Y

Y

Muuttuva työelämä vaatii elinikäistä oppimista

Tutkinnon suorittaneiden täydennyskoulutuk-

sessa painopiste pitää olla osaamisen päivit-

tämisessä uusien tutkintojen suorittamisen

sijaan. Pienempien opintokokonaisuuksien

ohella myös työelämäsuuntautuneet maiste-

ritutkinnot voivat toimia syvempää erikoistu-

mista tarjoavana täydennyskoulutusmuotona.

Täydennyskouluttautuminen pitää mahdollis-

taa kaikille tutkinnon suorittaneille työllisyys-

tilanteesta riippumatta. Kouluttautumisen on

oltava mahdollista työn ohella, ja työelämässä

opitun osaamisen tunnistaminen on olennai-

sessa osassa erityisesti tutkintomuotoisessa

täydennyskoulutuksessa.

Myös yliopistojen pitää osallistua työelämän

tarpeita palvelevan täydennyskoulutuksen

järjestämiseen sekä yksin että erityisesti yh-

teistyössä muiden toimijoiden kanssa. Eri

toimi joiden – yliopistojen, ammattikorkeakou-

lujen, yritysten, kolmannen sektorin, työmark-

kinajärjestöjen ja työnantajien – yhteistyö täy-

dennyskoulutuksen järjestämisessä tuottaa

käytännönläheistä, niin työntekijöiden kuin työ-

markkinoidenkin tarpeeseen vastaavaa koulu-

tusta. Osaamisen kehittämisen mahdollisuuk-

sia on myös työpaikoilla vertaisoppimisen ja

yhteisöllisten oppimismuotojen kautta.

Osaamisen kehittäminen pitää olla taloudel-

lisesti mahdollista kaikille tutkinnon suoritta-

neille. Erityisesti työmarkkinoiden ulkopuolella

olevien täydennyskoulutuksessa julkisen ra-

hoituksen painoarvo on suuri. Yksi mahdollinen

malli rahoittaa täydennyskoulutusta ovat täy-

dennyskouluttautumiseen tarkoitetut henkilö-

kohtaiset koulutustilit, joiden rahoittamiseen

osallistuvat työntekijät, työnantajat ja yhteis-

kunta yhdessä.

Työharjoittelulla on merkittävä rooli koulutuk-

sen ja työelämän yhdyssiltana. Harjoittelussa

opiskelijat pääsevät soveltamaan oppimaansa

käytännössä ja luovat valmistumisen jälkeisen,

laadukkaan työllistymisen kannalta elintärkeitä

verkostoja ja kontakteja. Viidennes yhteiskun-

tatieteilijöiden ensimmäisistä koulutusta vas-

taavista työpaikoista on harjoittelutyönanta-

jan palveluksessa1. Harjoittelun tulisikin kuulua

erottamattomana osana kaikkiin yhteiskunta-

tieteiden tutkintoihin, ja yliopiston tulee taata

jokaiselle opiskelijalle harjoitteluapuraha ker-

ran opintojensa aikana. Yliopistojen käytänteet

harjoitteluapurahan myöntämisessä on yhden-

mukaistettava eri yliopistoissa opiskelevien yh-

teiskuntatieteiden opiskelijoiden yhdenvertai-

sen aseman takaamiseksi. Harjoittelupaikkojen

tarjontaa pitää parantaa yliopiston aktiivisella

yhteistyöllä työnantajien kanssa. Harjoittelulla

on myös oltava selkeät osaamistavoitteet har-

joittelun laadun varmistamiseksi.

Se, ettei suurin osa yhteiskuntatieteellisis-

tä koulutuksista valmista suoraan tiettyyn

ammattiin, on monesti vahvuus muuttuvilla

työmarkkinoilla. Opiskelijan urasuunnittelua

se saattaa kuitenkin vaikeuttaa. Osaamisen

tunnistaminen, osaamistavoitteiden selkeä

asettelu sekä opitun reflektointi ovat opinto-

jen ohjauksen ohella tärkeä osa kaikkea ope-

tusta. Osaamisen tunnistamisen tavoitteena

pitää olla vahvan ammatillisen identiteetin

1 Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut (2015), Ensimmäi-nen yhteiskunnallisen alan työpaikka – milloin, mistä ja miten? Nivelvaihetutkimus 2014.URL: http://bit.ly/YKANivelvaihe2015

muodostuminen opintojen aikana. Yliopisto-

jen käytänteitä aiemmin hankitun osaamisen

tunnistamisessa (AHOT) on joustavoitettava ja

yhdenmukaistettava. Myös muualla kuin kor-

keakoulutuksessa hankittua osaamista pitää

voida lukea osaksi tutkintoa.

Opintojen ohjauksesta vastaavalla henkilös-

töllä on oltava laaja-alaista näkemystä ja tie-

toa yhteiskuntatieteilijöiden työmarkkinoista ja

työllistymismahdollisuuksista myös yliopisto-

sektorin ja tutkijapolun ulkopuolelta. Yliopisto-

jen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen meka-

nismit tukevat opintojen ja uran suunnittelua ja

tarjoavat erilaisia luontevia työllistymispolkuja

alaa opiskeleville.

Työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edelly-

tykset luodaan opiskeluaikana. Opiskelutervey-

denhuollon resurssien turvaamisella ja tiiviillä

yhteistyöllä yliopiston kanssa tuetaan opiske-

lukykyä ja opiskelijan kokonaisvaltaista hyvin-

vointia.

Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen mielestä:

Y

Y

Y

Vaikuttavaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta

Yhteiskuntatieteiden tutkimuksessa pitää

keskittyä yhteiskunnallisten ongelmien ratkai-

suvaihtoehtoihin, ei vain ongelmien osoitta-

miseen. Yhteiskuntatieteellisen koulutuksen

vaikuttavuuden lisäämiseksi olisi tärkeää ke-

hittää metodologioita systeemisten, yhteis-

kunnallisten ongelmien tunnistamiseen sekä

kokonaisuuden näkökulmasta mielekkäiden

ratkaisuvaihtoehtojen määrittelyyn. Tutkimuk-

sen arvioinnissa keskeistä on tieteellisten kri-

teerien ohella yhteiskunnallinen vaikuttavuus,

ei ainoastaan mekaaninen julkaisujen tuotta-

minen. Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikut-

tavuus on huomioitava myös yliopistojen ra-

hoituksessa.

Professor of practice -malli pitää ottaa käyt-

töön myös yhteiskuntatieteissä. Yhteiskunnalli-

sesti ja työelämässä korkealle meritoituneiden

asiantuntijoiden nimittäminen määräaikaisesti

professor of practice -tehtäviin yhteiskunta-

tieteiden koulutusta antaviin tiedekuntiin tuo

koulutukseen ja tutkimukseen käytännön työ-

elämän näkökulmaa ja soveltavaa osaamista.

Malli toimii myös siltana tieteellisen tutkimuk-

sen ja muun yhteiskunnan välillä.

Tutkijoita tulee kannustaa liikkuvuuteen yliopis-

ton ja muiden sektoreiden välillä sekä kansain-

välisesti. Sekä tutkijakoulutuksen aikana että

post-doc-aikana tapahtuva liikkuvuus sekä

Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen mielestä:

Y

Y

Y

Y

Y

Y

osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön

ja tieteelliseen keskusteluun mahdollistaa tut-

kimustiedon mahdollisimman laajan hyödyntä-

misen yhteiskunnallisten ja globaalien haastei-

den ratkaisemisessa.

Tutkijoiden työajan ja resurssien pitää keskittyä

tutkimuksen tekemiseen, ei apurahabyrokrati-

an pyörittämiseen. Tutkimusta pitää rahoittaa

nykyistä pitkäjänteisemmin ja ja tutkijoille pitää

turvata työrauha nykyistä vakaammissa työ-

suhteissa. Osa-aikainen jatko-opiskelijuus on

yhteiskuntatieteille tyypillistä, ja jatko-opiske-

lumahdollisuuksia ei saa rajata vain akateemi-

selle tutkijapolulle suuntautuneille.