reports and studies in forestry and natural...

uef.fi

PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences

ISBN 978-952-61-2856-6ISSN 1798-5684


RE

PO

RT

S | H

UT

TU

NE

N, K

UIT

TIN

EN

& L

AM

PIN

EN

| SU

OM

EN

BIO

KA

AS

UL

AIT

OS

RE

KIS

TE

RI N

:O 21 | N

o 33

MARKKU J. HUTTUNEN, VILLE KUITTINEN & ARI LAMPINEN

SUOMEN BIOKAASULAITOSREKISTERI N:O 21Tiedot vuodelta 2017


Suomen biokaasulaitosrekisteri 21:een on kerätty ja tilastoitu tiedot toimivista biokaasulaitoksista

vuodelta 2017. Biokaasua tuottavia reaktorilaitoksia toimi Suomessa yhdyskuntien

ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoilla, maatiloilla sekä biojätteen käsittelylaitoksilla (yhteismädätyslaitokset). Lisäksi biokaasua

kerättiin 38 kaatopaikkapumppaamolta. Vuosittain laitoksiin ja laitosvastaaviin

ylläpidettävien yhteyksien avulla pystytään muodostamaan kokonaiskuva biokaasun

merkityksestä, vuosittaisesta kehityksestä ja tulevaisuudesta Suomessa.


30862806_UEF_Suomen_biokaasulaitosrekisteri_no_21_Metsatiede_kansi_18_08_17.indd 1 17.8.2018 13.43.22

PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND REPORTS AND STUDIES IN FORESTRY AND NATURAL SCIENCES

N:o 33

Markku J. Huttunen, Ville Kuittinen & Ari Lampinen

SUOMEN BIOKAASULAITOSREKISTERI N:O 21

TIEDOT VUODELTA 2017

FINNISH NATIONAL BIOGAS STATISTICS

DATA YEAR 2017

University of Eastern FinlandFaculty of Science and Forestry

School of Forest Sciences

Itä-Suomen yliopistoJoensuu 2018

Grano Oy

Jyväskylä, 2018Editor: Prof. Pertti Pasanen

Distribution:University of Eastern Finland Library / Sales of publications

P.O.Box 107, FI-80101 Joensuu, Finlandtel. +358-50-3058396

http://www.uef.fi/kirjasto

ISBN: 978-952-61-2856-6 (printed)ISSN: 1798-5684

ISSNL: 1798-5684ISBN: 978-952-61-2857-3 (PDF)

ISSN: 1798-5692

Huttunen, Markku J., Kuittinen, Ville & Lampinen, AriSuomen biokaasulaitosrekisteri n:o 21. Tiedot vuodelta 2017.Finnish national biogas statistics. Data year 2017.Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2018Publications of the University of Eastern FinlandReports and Studies in Forestry and Natural Sciences, N:o 33ISBN: 978-952-61-2856-6 (printed)ISSNL: 1798-5684ISSN: 1798-5684ISBN: 978-952-61-2857-3 (PDF)ISSN: 1798-5692 (PDF)

TIIVISTELMÄ

Suomessa toimi vuoden 2017 lopussa yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla 16 biokaasureaktorilaitosta. Teollisuuden jätevesiä käsiteltiin anaerobisesti neljässä eri laitoksessa. Maatilakohtaisia biokaasulaitoksia oli toiminnassa 15 paikassa. Kiinteitä yhdyskuntajätteitä käsiteltiin 18 biokaasulaitoksessa. Vuonna 2017 reaktorilaitoksilla tuotettiin biokaasua kyselyissä saatujen tietojen mukaan 99,9 milj. m³, mistä ylijää-mäpolttoon meni 8,9 milj. m³. Tuotettua biokaasua hyödynnettiin lämpö- sähkö- ja liikenne-energiana yhteensä 495,7 GWh. Vuonna 2017 biokaasua kerättiin talteen 38 kaatopaikkapumppaamolta yhteensä 72,3 milj. m³. Pumpatusta biokaasusta 53,0 milj. m³ käytettiin lämmön ja sähkön tuotantoon. Energiaa kaatopaikoilta pumpatusta bio-kaasusta tuotettiin 202,8 GWh.

ABSTRACT

In Finland altogether 16 biogas reactor plants have been in operation at different municipal wastewater treatment plants by the end of 2017. Industrial wastewaters were treated anaerobically at four different plants. Farm-scale biogas plants were operating at 15 places. Municipal solid wastes were treated at 18 biogas plants. In 2017, the amount of biogas produced by the reactor installations was 99.9 million m³ of which the combustion of surplus biogas was 8.9 million m³. Production of thermal, electrical and transportation energy was 495.7 GWh. As compared to the previous year, there was a notable increase in the total amount of produced biogas and energy. There were altogether 38 landfill gas recovery plants operating at the end of 2017. The amount of the recovered biogas was 72.3 million m³. The amount of recovered biogas used for the production of thermal and electrical energy was 53.0 million m³, producing 202.8 GWh.

4

ESIPUHE

Suomen biokaasulaitosrekisteri 21:een on kerätty ja tilastoitu tiedot toimivista bio-kaasulaitoksista vuodelta 2017. Hanke on toteutettu yhteistyössä Suomen ympä-ristökeskuksen, Tilastokeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen kanssa. Hankkeen kustannuksiin ovat lisäksi osallistuneet useat biokaasualalla toimivat yritykset ja biokaasulaitokset (yhteystiedot raportin lopussa). Raportin laadinnasta ja tieto-jen keräämisestä vastasivat Markku J. Huttunen, Ville Kuittinen ja Ari Lampinen. Liikenneosuudesta vastasi Ari Lampinen.

Suunnitteilla on ollut biokaasulaitosrekisterin kokonaisuudistus vuodelle 2017 ja siitä eteenpäin. Biokaasulaitosten välinen kilpailu mm. raaka-aineista pakottaa tänä päivänä osan laitoksista salaamaan tuotantotietonsa, mikä näkyy väistämät-tä biokaasun tilastoinnin epätarkkuutena. Tästä johtuen ja tilastoinnin tarkkuuden vahvistamiseksi rekisterissä tullaan jatkossa ilmoittamaan tuotantotiedot laitos-tyyppien kokonaissummina, yksityiskohtaisten laitostietojen sijaan. Tulevaisuus näyttää ilmestyykö rekisteri jatkossakin ja minkä tahojen toimesta tiedot kerätään. Toivottavasti vielä tämä raportti täyttää lukijoiden tiedontarpeesta edes pienen osan. Yksityiskohtaisia laitostietoja on esitelty aiemmissa raporteissa, jotka rekisteristä 11 alkaen ovat vapaasti ladattavissa Itä-Suomen yliopiston sähköisten julkaisujen tieto-kannasta (UEF Electronic Publications).

Kiitos kaikille tämän raportin kokoamiseen osallistuneille henkilöille. Erityiset kiitokset kuuluvat laitosten yhteyshenkilöille tietojen toimittamisesta käyttöömme.

Joensuussa 15.8.2018

Tekijät

5

SISÄLLYSLUETTELO

TIIVISTELMÄ/ABSTRACT ........................................................................ 3ESIPUHE ..................................................................................................... 41 JOHDANTO ............................................................................................ 72 TUOTANTO- JA KAASUNKÄYTTÖTIEDOT ....................................... 83 REAKTORILAITOKSET ...................................................................... 10

3.1 Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot ......................................................... 113.2 Teollisuuden jätevedenpuhdistamot ........................................................... 133.3 Maatilatalous .............................................................................................. 153.4 Yhteismädätyslaitokset .............................................................................. 17

4 KAATOPAIKKAPUMPPAAMOT ......................................................... 195 BIOKAASUN LIIKENNEKÄYTTÖ SUOMESSA VUONNA 2017 ..... 22

5.1 Johdanto .................................................................................................... 225.2 Tutkimuksen rajaukset ............................................................................... 235.3 Yhteenveto vuoden 2017 kohokohdista ..................................................... 245.4 Uusiutuvan metaanin kulutus ajoneuvopolttoaineena ................................ 275.5 Tankkausasemaverkon kehitys .................................................................. 305.6 Päätuloksen luotettavuuden arviointi ......................................................... 35

6 SUOMEN BIOKAASUBUSSIKANNAN KEHITYS (ERITYISRA-PORTTI) ................................................................................................ 386.1 Johdanto .................................................................................................... 386.2 Biokaasu- ja maakaasubussien käyttöönotto ............................................. 386.3 Metaanibussikannan ja sen käyttämän polttoaineen kehitys ..................... 416.4 Suomen metaanibussimallisto ................................................................... 446.5 Metaanibussioperaattorit ............................................................................ 466.6 Metaanibussien valmistus .......................................................................... 46

7 YHTEYSTIETOJA ................................................................................ 487.1 Biokaasualalla toimivia yrityksiä ................................................................. 487.2 Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla toimivia reaktorilaitoksia ............... 487.3 Teollisuuden jätevedenpuhdistamoilla toimivia reaktorilaitoksia ................ 487.4 Maatilamittakaavan reaktorilaitoksia .......................................................... 497.5 Yhteismädätyslaitoksia ............................................................................... 497.6 Kaatopaikkapumppaamoja ......................................................................... 50

7

1 JOHDANTO

Suomen biokaasulaitosrekisterin raporttiin n:o 21 on kerätty tiedot vuonna 2017 toi-mineista ja biokaasua tuottaneista laitoksista ainoastaan eri laitostyyppien kokonais-summina. Yksityiskohtaisempia tietoja biokaasun tuotanto- ja hyötykäyttötietojen lisäksi tullaan tarvittaessa esittämään vain uusista laitoksista. Vuosittain laitoksiin ja laitosvastaaviin ylläpidettävien yhteyksien avulla pyritään lisäämään biokaasutek-niikan tunnettavuutta sekä alan teknistä ja taloudellista osaamista tarpeen mukaan. Rekisteritietojen päivityksen avulla pystytään muodostamaan myös kokonaiskuva biokaasun merkityksestä, vuosittaisesta kehityksestä ja tulevaisuudesta Suomessa. Rekisterin laadinnan tavoite on aktivoida laitosten omistajat ja käyttöhenkilökun-ta tiedostamaan anaerobisen jätteidenkäsittelyn ympäristönsuojelullinen merkitys sekä biokaasusta saatavan energian taloudellinen arvo.

Rekisterissä esitetyt tiedot on saatu pääosin laitosten vastuuhenkilöiltä ja ne pe-rustuvat laitosten omiin käyttötietoihin. Tulosten kirjauksessa on eroja, sillä joillakin laitoksilla kirjataan tuotetun kaasun kokonaismäärä, toisissa taas generaattorien ja lämmityskattiloiden sekä ylijäämäpolttimien käyttötunnit. Niiden laitosten, jotka ei-vät tietoja toimittaneet, käyttö arvioitiin aiempien vuosien perusteella.

Yleisimmin biokaasua hyödynnetään lämmön- ja sähköntuotannossa (Kuva 1). Muodostuvan biokaasun talteenotolla ja hyötykäytöllä voidaan merkittävästi vä-hentää kasvihuonekaasujen päästöjä. Monella laitoksella hukkapoltetulla kaasulla saattaisi olla kannattavaa tuottaa sähköä, tai aloittaa biokaasun jalostus ja myynti ajoneuvopolttoaineeksi. Tällä hetkellä hukkapolttoon menevän biokaasun käyttä-minen ajoneuvojen polttoaineena olisi osalla laitoksista toteutettavissa teknisesti ja taloudellisesti kannattavalla tavalla. Vähintäänkin yhtä arvokasta kuin fossiilisten tuontipolttoaineiden korvaaminen kotimaisella polttoaineella olisivat ympäristölle aiheutuvien päästöjen, kuten kasvihuonekaasu- ja hiukkaspäästöjen, väheneminen.

Vielä vuonna 2010 ainoa ajoneuvopolttoainetta jalostava laitos toimi Kalmarin ti-lalla Laukaassa. Suomessa on sen jälkeen ollut käynnissä useita tutkimus- ja kehittä-mishankkeita, joissa on selvitetty liikennebiokaasukäytön edistämistä ja laajempaa verkostoitumista. Myös uusia tuotantolaitoksia ja tankkauspaikkoja on käynnisty-nyt, niistä tarkemmin julkaisun loppupuolella.

polttoainetta

rehua

lantaa

maatilanoma käyttö

sähkönmyynti sähköä generaattori

lämpökattila

reaktoristabiomassalannoitukseen

BIOKAASU-REAKTORI

viherrehuabiojätteitä

sivutuotteita

lämpöä

biokaasua

Kuva 1. Maatilan biokaasulaitos.Fig. 1. Principle idea of farm-scale biogas plant.

8

2 TUOTANTO- JA KAASUNKÄYTTÖTIEDOT

Suomessa tuotettiin biokaasua yhteensä 172,2 milj. m³ vuonna 2017 (Kaavio 1). Biokaasun määrä nousi lähes 10 %:lla vuoteen 2016 verrattuna (156,1 milj. m³). Hyödynnetyn biokaasun suhteellinen määrä pysyi samana edellisvuoteen verrattu-na, hyödyntämisasteen ollessa 83,5 %. Vaikka reaktorilaitoksilla biokaasun tuotan-to lisääntyikin merkittävästi, kaatopaikoilla jäätiin selvästi edellisen vuoden tason alle. Teollisuuden ja maatalouden laitoksilla biokaasun tuotanto oli edellisvuosien tapaan määrällisesti suhteellisen vähäistä (Kaavio 3).

Biokaasusta tuotettiin vuonna 2017 lämpöä 520,2 GWh ja sähköä 178,4 GWh (Kaavio 2). Biokaasulla tuotettu energiamäärä (698,6 GWh) on noin 0,5 % Suomessa tuotetusta uusiutuvan energian tuotannosta (perustuu Tilastokeskuksen vuoden 2016 energiatilastoihin). Biokaasun hyödyntämisessä olisi edelleenkin parannetta-vaa, sillä vuonna 2017 yli jäämäpoltossa tuhlattiin energiaa 121,0 GWh.

Reaktorilaitosten biokaasun tuotto pysyi pitkään melko tasaisena, mutta 2010-lu-vulla on ollut nähtävissä selkeää kasvua uusien yhteismädätyslaitosten myötä (Kaavio 4). Vuonna 2017 kaasua tuotettiin 99,9 milj. m³ (kasvua edellisvuoteen yli 20 %). Reaktorilaitoksilla tuotettiin energiaa 495,7 GWh, mikä on vajaat 23 % enemmän kuin edellisvuonna (Taulukko 1).

Vuonna 2017 kaatopaikkalaitoksilla kerättiin biokaasua talteen 72,3 milj. m³, mikä on 8 % vähemmän kuin edellisenä vuotena (Kaavio 9). Kaasun suhteellinen hyötykäyttö myös väheni, määrän ollessa 3 % edellisvuotta alhaisempi. Pumpatusta

Kaavio 1. Suomessa vuosina 1994–2017 tuotettu biokaasu ja sen hyödyntäminen.Chart 1. Production and utilisation of biogas in Finland in 1994–2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion.

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

milj

. m3

hyödynnetty soihtupoltto

9

Kaavio 2. Biokaasulla tuotettu energiamäärä Suomessa vuosina 1994–2017.Chart 2. Energy production from biogas recovered in Finland in 1994–2017. Lower part of column represents electricity, upper part thermal energy.

Kaavio 3. Biokaasuntuotanto Suomessa laitostyypeittäin vuonna 2017.Chart 3. Production of biogas in Finland in 2017. From the bottom: landfill gas, co-digestion reactor plants, municipal wastewater treatment plants, industrial wastewater treatment plants, farm-scale reactor plants.

0 20 40 60 80

Kaatopaikat

Yhteismädätyslaitokset

Yhdyskuntien jvp

Teollisuuden jvp

Maatalous

milj. m3

0

100

200

300

400

500

600

700

800

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

GW

h

sähköä lämpöä

biokaasusta 53,0 milj. m³ käytettiin sähkön ja lämmön tuotantoon. Energiaa kaato-paikoilta pumpatusta biokaasusta tuotettiin 202,8 GWh (Taulukko 10).

10

3 REAKTORILAITOKSET

Biokaasua tuottavia reaktorilaitoksia toimii Suomessa yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoilla, maatiloilla sekä biojätteen käsittelylaitoksilla (yhteismä-dätyslaitokset). Yleisin energian tuottotapa on polttaa kaasua lämpökattilassa, mut-ta usein käytetään myös CHP-yksiköitä (combined heat and power) yhdistettyyn lämmön ja sähkön tuotantoon. Osalla laitoksista tuotettua kaasua myös myydään lähellä sijaitsevien yritysten tarpeisiin ja liikennepolttoaineeksi. Reaktorilaitoksilla ylijäämäpoltetun kaasun määrä on yleensä varsin pieni. Ylijäämäpolttoa käytetään pääsääntöisesti vain generaattoreiden ja lämpökattiloiden huoltotöiden tai häiriöi-den aikana.

Kaavio 4. Reaktorilaitoksilla tuotettu biokaasu ja sen hyödyntäminen vuosina 1994–2017.Chart 4. Production and utilisation of biogas in reactor plants in Finland in 1994–2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion.

0102030405060708090

100

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

mil

j. m

3


Biokaasua tuotettu/Biogas produced 99,871 mil. m3

Biokaasua hyödynnetty/Biogas utilised 90,994 mil. m3

Sähköä tuotettu/Electricity 113,6 GWh

Lämpöä tuotettu/Thermal energy 367,2 GWh

Mekaanista energiaa tuotettu/Mechanical energy 14,9 GWh

Metaanipitoisuus/Methane content 53–75 %

Taulukko 1. Reaktorilaitosten biokaasun tuotantotietoja vuodelta 2017.Table 1. Biogas data from reactor plants in Finland in 2017.

11

Kaavio 5. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla tuotettu biokaasu ja sen hyödyntäminen vuosina 1994–2017.Chart 5. Production and utilisation of biogas in municipal wastewater treatment plants in Finland in 1994–2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion.

3.1 YHDYSKUNTIEN JÄTEVEDENPUHDISTAMOT

Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla toimivat biokaasulaitokset mädättävät pää-asiassa jätevedenpuhdistusprosessissa muodostuvaa lietettä. Mädättämällä liete vähennetään laitoksen ympäristölle aiheuttamia hajuhaittoja ja saadaan energiaa laitoksen käyttöön tai myytäväksi. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla mädä-tyksessä käytettävät reaktorit ovat kaikki pystymallisia ja jatkuvasekoitteisia teräs-betoni- tai teräsreaktoreita. Reaktorit ovat pääsääntöisesti maanpäälle rakennettuja, katettuja tai vuorattuja säiliöitä, mutta käytössä on myös muutamia kallion sisään louhittuja reaktoreita.

Vanhimmat reaktorilaitokset Mikkelissä ja Tampereella on rakennettu jo vuon-na 1962. Suurin osa mädättämöistä on kuitenkin rakennettu 1980-luvun aikana.

0

5

10

15

20

25

30

35

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

milj

. m3


Taulukko 2. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamojen tuotantotietoja vuodelta 2017.Table 2. Biogas data from municipal wastewater treatment plants in Finland in 2017.





Mekaanista energiaa tuotettu/Mechanical energy – GWh


12

Huolimatta reaktoreiden melko korkeasta iästä ei laitoksilla ole esiintynyt suurem-pia ongelmia, vaan laitokset ovat käynnistyttyään saaneet toimia ilman pidempiä käyttökatkoja. Muutamilla laitoksilla on tehty reaktoreiden tyhjentämistä vaativia huoltotoimia ja useimmat suuremmat remontit ovat liittyneet lähinnä sekoittimien uusimisiin tai kaasulinjaston kunnostamiseen.

Reaktoreissa käsiteltävät lietteet ovat yleensä melko laimeita, kuiva-ainepitoisuu-det (TS, total solids) vaihtelevat noin 3–6 % välillä. Poikkeuksiakin on, kuten vuonna 1999 rakennettu Forssan Vesihuoltolaitoksen biokaasulaitos, jonka reaktoreihin syö-tettävän lietteen kuiva-ainepitoisuus on ollut peräti 12 %.

Suurin osa laitoksista hyödyntää tuottamansa biokaasun varsin tehokkaasti ja ylijäämäpolttomäärät ovat melko pieniä. Yhdyskuntalietemädättämöiden kaasun tuotto ja hyödyntäminen vuosilta 1994–2017 on esitetty Kaaviossa 5, vuoden 2017 tuotantotiedot Taulukossa 2 sekä laitokset luetteloituna Taulukossa 3.

Taulukko 3. Suomen biokaasua tuottavat yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot, laitostyypit ja niiden toiminnan aloitusvuosi.Table 3. Biogas producing municipal wastewater treatment plants in Finland, reactor types (wet/dry digestion) and the start of their operation.

Puhdistamo Laitostyyppi(mädätys) Toiminnan aloitus

Espoo, Suomenoja Märkä/wet 1964, 1997-1999

Forssa Märkä/wet 1999, 2010

Helsinki, Viikinmäki Märkä/wet 1994

Hämeenlinna, Paroinen Märkä/wet 1987

Joensuu, Kuhasalo Märkä/wet 1987 (1975)

Jyväskylä, Nenäinniemi Märkä/wet 1988

Kuopio, Lehtoniemi Märkä/wet 2003

Lahti, Kariniemi Märkä/wet 1975

Lahti, Ali-Juhakkala Märkä/wet 1961

Maarianhamina, Lotsbroverket Märkä/wet 1979

Mikkeli, Kenkäveronniemi Märkä/wet 1962

Nurmijärvi, Klaukkala Märkä/wet 2005

Riihimäki Märkä/wet 1963, 2004

Salo Märkä/wet 1982

Tampere, Rahola Märkä/wet 1962

Tampere, Viinikanlahti Märkä/wet 1972, 1982

13

3.2 TEOLLISUUDEN JÄTEVEDENPUHDISTAMOT

Puunjalostusteollisuudessa syntyvien orgaanisten happojen ja muiden veteen liuen-neiden orgaanisten yhdisteiden vesistökuormitusta pienennetään anaerobisella kä-sittelyllä. Puunjalostusteollisuuden anaerobilaitosten läpi virtaa suuret nestemäärät, koska jätevesien kiintoainepitoisuudet ovat pieniä. Elintarviketeollisuudessa syn-tyvät rasvat ja tärkkelysperäiset jätteet ovat anaerobilaitosten raaka-aineina erittäin hyviä biokaasun tuottajia.

Käytetyt reaktorit ovat olleet esim. UASB-tyyppisiä (Upflow Anaerobic Sludge Bed) läpivirtausreaktoreja, joissa orgaanisen aineksen hajottamiseen ja biokaasun muodostumiseen osallistuvat mikrobit elävät ns. granuloissa tai erilaisten keino-tekoisten lokeroiden tai levyjen pinnoilla. Mikrobit ottavat tarvitsemansa ravinteet ohivirtaavista jätevesistä. Viipymäajat ovat lyhyitä.

Uusimmissa IC- ja IR-reaktoreissa (Internal Circulation, Internal Recirculation) ta-voitteena on tehokkaampi mädätysaste ja parempi kaasuntuotto. Metaanipitoisuudet ovat korkeita, jopa 80 %.

Teollisuuden anaerobilaitosten kaasun tuotto ja hyödyntäminen vuosilta 1994–2017 on esitetty Kaaviossa 6, vuoden 2017 tuotantotiedot Taulukossa 4 sekä laitokset luetteloituna Taulukossa 5.

Kaavio 6. Teollisuuden jätevedenpuhdistamoilla tuotettu biokaasu ja sen hyödyntäminen vuosina 1994–2017.Chart 6. Production and utilisation of biogas in industrial wastewater treatment plants in Finland in 1994–2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion.

0,0

0,5

1,0

1,5

2,0

2,5

3,0

3,5

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

milj

. m3


14

Taulukko 4. Teollisuuden jätevedenpuhdistamojen tuotantotietoja vuodelta 2017.Table 4. Biogas data from industrial wastewater treatment plants in Finland in 2017.







Taulukko 5. Suomen biokaasua tuottavat teollisuuden jätevedenpuhdistamot, laitostyypit ja niiden toiminnan aloitusvuosi.Table 5. Biogas producing industrial wastewater treatment plants in Finland, reactor types (wet/dry digestion etc.) and the start of their operation.

Puhdistamo Laitostyyppi(mädätys) Toiminnan aloitus

Ålandsmejeriet, Jomala Märkä/wet 2010

Stora Enso, Heinola IR (internal recirculation) 2016

Orkla, Haraldsby Märkä/wet 1984, 2016

Apetit Suomi, Säkylä Jätevesireaktori (IC) 2000

15

3.3 MAATILATALOUS

Maataloudessa lannan sekä muiden orgaanisten jätteiden ja sivutuotteiden käsitte-lyssä anaerobinen käsittelytapa on varteenotettava vaihtoehto, mitä puoltavat mm. paraneva hygienia, hajuhaittojen väheneminen ja tuotetun biokaasun kautta saatava taloudellinen hyöty. Biokaasulaitosten rakentaminen maatiloille on vilkastumassa. Kiinnostusta ovat lisänneet parantuva energiaomavaraisuus, mahdollisuus kaasun ajoneuvokäyttöön sekä ympäristönäkökohtien huomioiminen. Maatilatalouteen liittyvää biokaasualan tutkimusta on Suomessa tehty erityisesti Jyväskylän yli-opistossa sekä LUKE:n toimipisteissä. Lisäksi esim. Itä-Suomen yliopisto ja Karelia-ammattikorkeakoulu tarjoavat tutkimus-, koe- ja koulutuspalveluja eri toimijoille.

Maatilamittakaavan biokaasulaitosten tietoja on koottuna esitetty Kaaviossa 7 sekä Taulukoissa 6 ja 7.

Kaavio 7. Maatiloilla tuotettu biokaasu ja sen hyödyntäminen vuosina 1998–2017.Chart 7. Production and utilisation of biogas in farm-scale reactor plants in Finland in 1994–2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion.

Taulukko 6. Maatilalaitosten biokaasun tuotantotietoja vuodelta 2017.Table 6. Biogas data from farm-scale reactor plants in Finland in 2017.







0,0

0,2

0,4

0,6

0,8

1,0

1,2

1,4

1,6

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

milj

. m3


16

Taulukko 7. Suomen maatilamittakaavan reaktorilaitokset, laitostyypit ja niiden toiminnan aloitusvuosi.Table 7. Farm-scale reactor plants in Finland, reactor types (wet/dry digestion) and the start of their operation.

Maatila Laitostyyppi(mädätys) Toiminnan aloitus

Ammattiopisto Haapajärvi Märkä/wet 2009

Ammattiopisto Lappia, Tornio Märkä/wet 2013

Ammattiopisto Livia, Tuorla Märkä/wet 2012

Ammatti-instituutti Suupohja, Kauhajoki Kuiva/dry 2017

Bio Haapavesi Märkä/wet 2014/2015

BioHauki, Mikkeli Haukivuori Kuiva/dry 2017

Emomylly, Huittinen Märkä/wet 2013

Huutola, Suomussalmi Märkä/wet 2012

Junttila, Nivala Märkä/wet 2000

Juntula, Suomussalmi Märkä/wet 2009

Kalmari, Laukaa Märkä/wet + kuiva/dry 1998/2015

Koivunen, Virrat Märkä/wet 2005

Kotimäki, Halsua Märkä/wet 2003

LUKE, Maaninka Märkä/wet 2009

LUKE, Sotkamo (Kainuu) Kuiva/dry 2008/2015

17

3.4 YHTEISMÄDÄTYSLAITOKSET

Yhteismädätyslaitosten ryhmään kuuluu joukko (24) reaktorilaitoksia, jotka käsitte-levät erilaisia biojätteitä lantojen tai puhdistamolietteiden kanssa. Vanhin laitoksista eli Stormossenin laitos oli valmistuttuaan vuonna 1990 yksi maailman ensimmäisis-tä biojätteitä yhteismädättävistä biokaasulaitoksista. Vuonna 2017 yhteismädätyslai-toksilla käsiteltiin yhteensä vähintään 215 000 tonnia puhdistamolietettä ja 210 000 tonnia biojätettä.

Yhteismädätyslaitosten biokaasun tuotto ja hyödyntäminen vuosilta 1994–2017 on esitetty Kaaviossa 8, vuoden 2017 tuotantotiedot Taulukossa 8 sekä laitokset luet-teloituna Taulukossa 9.

Taulukko 8. Yhteismädätyslaitosten tuotantotietoja vuodelta 2017.Table 8. Biogas data from co-digestion reactor plants in Finland in 2017.







Kaavio 8. Yhteismädätyslaitosten tuottama biokaasu ja sen hyödyntäminen vuosina 1994–2017.Chart 8. Production and utilisation of biogas in co-digestion reactor plants in Finland in 1994–2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion.

0

10

20

30

40

50

60

70

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

mil

j. m

3


18

Taulukko 9. Suomen yhteismädätyslaitokset, laitostyypit ja niiden toiminnan aloitusvuosi.Table 9. Co-digestion reactor plants in Finland, reactor types (wet/dry digestion) and the start of their operation.

Laitos Laitostyyppi(mädätys) Toiminnan aloitus

BioKymppi, Kitee Märkä/wet 2009

Biolinja, Uusikaupunki Märkä/wet 2013

Envor Biotech, Forssa Märkä/wet 2010

Gasum Biotehdas, Honkajoki Märkä/wet 2014

Gasum Biotehdas, Huittinen Märkä/wet 2010

Gasum Biotehdas, Kuopio Märkä/wet 2014

Gasum Biotehdas, Oulu Märkä/wet 2015

Gasum Biotehdas, Riihimäki Märkä/wet 2016

Gasum Biotehdas, Turku Märkä/wet 2009

Gasum Biotehdas, Vehmaa Märkä/wet 2005

Haminan Energia, Virolahti Kuiva/dry 2015

Jeppo Biogas, Uusikaarlepyy Märkä/wet 2013

Joutsan Ekokaasu, Joutsa Märkä/wet 2014

Juvan Bioson, Juva Märkä/wet 2011

Kouvolan Vesi Märkä/wet 2011

LABIO, Lahti Kuiva/dry 2014

Laihian kunta Märkä/wet 2005

Lakeuden Etappi, Ilmajoki Märkä/wet 2007

LHJ (ent. Satakierto), Säkylä Märkä/wet 2007

Mustankorkea, Jyväskylä Kuiva/dry 2017

Pohjanmaan Biokaasu, Kokkola Märkä/wet 2012

St1 Renewable Energy, Hämeenlinna Bionolix-prosessi 2013

Stormossen, Koivulahti Märkä/wet 1990/1994

Ämmässuo, Espoo Kuiva/dry 2015

19

4 KAATOPAIKKAPUMPPAAMOT

Suomessa viedään kaatopaikoille vuosittain yli 1 milj. tonnia yhdyskuntajätettä ja moninkertainen määrä teollisuusjätettä. Usean vuosikymmenen kuluessa jätteen sisältämä eloperäinen aines hajoaa ja muuttuu biokaasuksi. Muodostuvan biokaa-sun määräksi suomalaisilla kaatopaikoilla voidaan arvioida olevan noin 200 milj. m3 vuodessa. Vuoden 2017 lopussa biokaasua kerättiin talteen kaikkiaan 38 kaato-paikalta (Kaavio 9, Taulukot 10 ja 11).

Ympäristönsuojelulainsäädännöllä on keskeinen merkitys kaatopaikkojen bio-kaasuhankkeille. Valtioneuvoston asetusten (Vnp 331/2013 ja 332/2013 koskien kaatopaikkoja ja jätteitä) myötä vuoden 2016 alusta lähtien kaatopaikoille kerty-vän biohajoavan aineksen määrä on vähentynyt merkittävästi. Tästä huolimatta kaatopaikat tulevat tuottamaan kaasua vielä pitkän aikaa, minkä vuoksi sen ke-rääminen on ympäristönsuojelullisesti tärkeää. Myös kansallisessa strategiassa on asetettu tavoitteita ja osoitettu keinoja biohajoavien jätteiden kaatopaikkakäsittelyn vähentämiseksi.

Suurilla kaatopaikoilla muodostuvasta biokaasusta merkittävä osa voidaan kerätä talteen pumppaamoilla ja käyttää hyödyksi energiantuotannossa (Kuva 2). Pienillä kaatopaikoilla saattaa olla kannattavinta käsitellä muodostuva biokaasu esim. biologisesti kaatopaikan päällisillä suodatuskerroksilla, jolloin metaanipääs-töjä voidaan huomattavasti vähentää.

Kaatopaikoilta kerätyn kaasun yleisin hyödyntämistapa reaktorilaitosten ta-paan on lämmöntuotanto. Lämpöä tuotettiin kaikkiaan 15 kaatopaikkalaitoksella, lisäksi 6 laitoksella kaasua hyödynnettiin yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotan-nossa ja 6 laitoksella sähkön tuotannossa.

12

34

5

6 7

8

(1) Kaasukaivot jätepenkassa/Extraction wells in waste bank (2) Imuputkisto/Vacuum pipes(3) Pumppaamo/Pumping station (4) Soihtupoltin/Burner for surplus gas(5) Jakeluputki/Piping for gas supply (6) Kaasuturbiini ja/tai lämpökattila/

Gas turbine and/or boiler (7) Sähköä/Electricity (8) Lämpöä/Thermal energy

Kuva 2. Kaatopaikkalaitoksen toimintaperiaate.Fig. 2. Principle idea of landfill gas pumping station.

20

Kaavio 9. Kaatopaikkakaasun tuotanto ja hyödyntäminen vuosina 1994–2017.Chart 9. Production and utilisation of landfill gas in Finland in 1994–2017. Lower part of column represents utilisation, upper part surplus combustion.

Taulukko 10. Kaatopaikkapumppaamojen tuotantotietoja vuodelta 2017.Table 10. Biogas data from landfill gas pumping stations in Finland in 2017.







0

20

40

60

80

100

120

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

mil

j. m

3hyödynnetty soihtupoltto

21

Taulukko 11. Suomen kaatopaikkapumppaamot ja niiden toiminnan aloitusvuosi.Table 11. Landfill gas pumping stations in Finland and the start of their operation.

Kaatopaikkapumppaamo Toiminnan aloitus

Anjalankoski, Keltakangas 2004Anjalankoski, Myllykoski Paper, Sulento 2003, ei käytössäEspoo, Mankkaa 1997/2010Espoo, Ämmässuo 1996/2004Helsinki, Vuosaari 1990Hyvinkää ja Riihimäki, Kapula 1994Hämeenlinna, Karanoja 2001Iisalmi, Peltomäki 2002Imatra, Kurkisuo 2004Joensuu, Kontiosuo 2000Jyväskylä, Mustankorkea 2001Järvenpää, Puolmatka 2002Kajaani, Majasaarenkangas 2002Kajaani, UPM 2007Kerava, Savio 1999, ei käytössäKoivulahti, Stormossen 2011Kotka, Heinsuo 2005, ei käytössäKouvola, Keltakangas 2 2011Kouvola, Sammalsuo 2001Kuopio, Heinälamminrinne 2003Kuopio, Silmäsuo 2003Kuusamo, Ouluntie 2009Köyliö, Hallavaara 2015Lahti, Kujala 2001Lappeenranta, Toikansuo 1998Lohja, Munkkaa 2000Mikkeli, Metsä-Sairila 2002Nokia, Koukkujärvi 2001Oulu, Rusko 1997/2003Pori, Hangassuo 2000Porvoo, Domargård 1996Raisio, Isosuo 2002Rauma, Hevossuo 2009Rovaniemi, Mäntyvaara 2002Salo, Korvenmäki 2009Savonlinna, Kaakkolampi 2008Simpele, Metsä Board, Konkamäki 2001Tampere, Tarastenjärvi 1997/2016Turku, Topinoja 2002Uusikaupunki, Munaistenmetsä 2002Vaasa, Suvilahti 2004Vantaa, Seutula 1993Ylivieska, Vestianväylä 2010

22

5 BIOKAASUN LIIKENNEKÄYTTÖ SUOMESSA VUONNA 2017

Ari Lampinen

5.1 JOHDANTO

Tämä luku muodostaa järjestyksessään kahdeksannen Suomen liikennebiokaasu-sektorin kehitystä ja tilaa kartoittavan tilastollisen vuosiraportin. Vuoden 2010 tilas-tot sisältävän Biokaasulaitosrekisterin n:o 14 osana julkaistusta ensimmäisestä vuo-siraportista (Lampinen 2011) lähtien mukaan on sisällytetty myös aiempien vuosien kulutustilastot koko siltä ajalta, jolloin biokaasua on ajoneuvoissa Suomessa käytet-ty eli vuodesta 1941 alkaen. Sekä vuosien 1941–1946 että vuosien 2002–2010 tilastot koottiin ensimmäisen vuosiraportin työn osana ja historialliset 1940-luvun tilastot julkaistiin myöhemmin erikseen laajempana arkistotutkimuksena (Lampinen 2012).

Liikennebiokaasun kokonaiskulutuksen lisäksi vuosiraportit sisältävät muita tie-toja laajuudeltaan ja teemoiltaan varsin paljon toisistaan poikkeavasti. Edellisestä pidennetystä katsauksesta on kulunut neljä vuotta, joten vuonna 2017 koetun liiken-nebiokaasusektorin poikkeuksellisen suuren kasvun seurauksena tuli aiheelliseksi julkaista tämä 8. raportti laajennettuna.

Liikennekäytön tilastointi perustuu pääosin muusta laitosrekisterin tiedonke-ruusta erillisiin kyselyihin ja tietojen tarkistuksiin liikennebiokaasun tuottajille ja myyjille. Tämä johtuu siitä, että vain pieni osa liikennebiokaasusta tankataan tuo-tantolaitoksien yhteydessä olevilla tankkausasemilla, joista tietoja kerätään rekis-terin yleiskyselyllä. Jalostettu biokaasu on tuote, jota tuotantolaitosten operaattorit myyvät tukkuna muille yrityksille kuljetettuna joko verkossa tai maanteitse, joko erikseen tai sekoitettuna muualta tulevan uusiutuvan tai fossiilisen metaanin kans-sa. On siten tarpeen seurata biokaasun reittiä tuotantopaikalta erilaisten siirtokana-vien kautta tankkausasemille, joiden operaattoreista osa ei ole mukana biokaasun tuotannossa.

Kyselyissä saadaan operaattoreilta tiedot teollisuuden käyttämissä yksiköissä (MWh, Nm3 ym.) ja niillä myös tulokset on aiemmissa vuosiraporteissa ilmoitettu. Tässä raportissa siirrytään pääsääntöisesti virallisissa tilastoissa käytettyihin SI-yksiköihin, joten suurin osa energia-arvoista ilmoitetaan terajouleina (TJ). Kuitenkin tärkein tulos, Suomen liikennebiokaasun kokonaiskulutus, ilmoitetaan myös teolli-suuden yksiköillä (GWh).

Vaikka pääasia on vuoden 2017 tilastot, julkaisun kirjoittamisen ajoittuminen kesäkuuhun tarkoittaa, että käytettävissä on joitakin tietoja markkinoiden kehitty-misestä myös vuoden 2018 alussa. Osa niistä on katsottu maininnan arvoiseksi tar-koituksena luoda hieman siltaa seuraavaan tilastojulkaisuun.

23

5.2 TUTKIMUKSEN RAJAUKSET

Tässä tutkimuksessa aiempien vuosiraporttien tavoin liikennekäytön tarkastelu on rajattu ajoneuvojen polttoainekäyttöön. Se tarkoittaa, että verkko- ja putkiliikenne sekä sähköajoneuvot eivät ole mukana. Biokaasuperäinen sähköinen liikenne on aina ollut marginaalista biokaasun ajoneuvopolttoainekäyttöön verrattuna sekä Suomessa että globaalisti. Tämä tilanne tulee säilymään pitkälläkin tähtäimellä olettaen, että YK-lähtöinen globaali kestävän kehityksen eteneminen jatkuu. Sekä resurssitehokkuuden että liikennesektorin ympäristövaikutusten kehityksen kan-nalta on tämän valinnan suhteen päädytty jo vuosikymmeniä sitten oikealle polulle. Biokaasun käyttö putkisiirron energianlähteenä on nykyisin vähäistä ajoneuvopolt-toainekäyttöön verrattuna, mutta niin ei aina ole ollut. Vuosina 1947–2001 se oli ainut biokaasun liikennekäytön teknologia Suomessa.

Otsikosta huolimatta tutkimusta ei ole rajattu biokaasun (BG) liikennekäyt-töön, vaan kohteena näissä vuosiraporteissa on aina ollut koko uusiutuvan me-taanin liikennekäytön kenttä. Suomen vuonna 1941 alkaneen UE-metaanin lii-kennekäytön koko historian ajan reaktoribiokaasu on ollut ainut hyödynnetty UE-metaanilaji, mutta globaalisti liikennepolttoaineena käytetään kaikkia muitakin UE-metaanilajeja (Kuva 3). On odotettavissa, että muiden UE-metaanilajien tekno-logiaa tulevaisuudessa siirtyy Suomeenkin, joten kehityksen seuranta kuuluu tut-kimuskenttään. Suomessa kaatopaikkakaasua ei hyödynnetä liikennepolttoaineena, vaan ainoastaan lämmön ja sähkön tuotantoon, mutta globaalisti sitä kulutetaan lii-kenteessä enemmän kuin reaktorikaasua. Puuperäisen synteettisen biokaasun tank-kausaseman sisältävä demonstraatiolaitos on rakenteilla, joten vuoden 2018 aikana odotetaan SBG:n käytön alkavan Suomessa. Se on suhteellisen uutta teknologiaa koko Euroopassa, sillä ensimmäinen laitos käynnistyi vuonna 2009. Biometaanin tuotantopotentiaalista SBG:n osuus on paljon suurempi kuin BG:n, mutta biome-taanin osuus UE-metaanin kokonaispotentiaalista on marginaalinen. Aurinko- ja tuulimetaani ovat resurssipohjaltaan dominoivia UE-metaanilajeja. Ne ovat olleet kaupallisessa liikennekäytössä Euroopassa vuodesta 2013 alkaen, mutta Suomeen näitä teknologioita ei vielä ole siirtynyt.

Kuva 3. Uusiutuvien metaanipolttoaineiden lajit.Fig. 3. Types of renewable methane fuels.

24

Vuoden 2017 kasvu johtui monista syistä. Kuitenkin yksi syy on tarpeen erityi-sesti nostaa esiin kaikkia muita tärkeämpänä, koska sen osuus oli yli puolet koko kasvusta. Kyse on biokaasun hyödyntämisen lisääntymisestä raskaiden ajoneuvojen polttoaineena kunnallispoliittisten päätösten seurauksena. Biokaasu otettiin vuon-na 2017 käyttöön kaupunkibusseissa Vaasassa ja jäteautoissa Jyväskylässä (Kuva 5). Molemmissa kaupungeissa tämä yhdistettiin paikallisen kunnallista biojäteresurs-sia hyödyntävän liikennebiokaasutuotannon käynnistämisen kanssa. Siihen sisältyi myös kunnallisten jäteyhtiöiden liiketoiminta-alueen laajentaminen liikennebio-kaasun tuotantoon ja myyntiin, kunnalliset ajoneuvohankinnat, kunnalliset liiken-nöintikilpailutukset sekä julkisten tankkauspaikkojen avaaminen palvelemaan sekä

Fossiilisten metaanilajien tilastointi ei sisälly Biokaasulaitosrekistereihin. Joitakin huomioita on aiemmissa vuosiraporteissa esitetty koskien biokaasun ja maakaasun osuuksia metaanin liikennekäytön kokonaiskulutuksessa. Tässä vuosiraportissa fos-siilista metaania joudutaan käsittelemään tilanteen merkittävän muutoksen vuoksi: yksi yritys ryhtyi myymään sitä biokaasuna. Tämä liiketoiminta alkoi jo vuoden 2016 lopulla, mutta vasta vuonna 2017 se nousi määrällisesti merkittäväksi. Taustalla on Suomen markkinatilanteen muutos syksyllä 2016 Porin LNG-terminaalin avau-duttua. Sitä ennen maakaasu oli Suomen markkinoiden ainut fossiilinen metaanilaji, mutta LNG-terminaalin rakentamisen seurauksena Suomen markkinat avautuivat muillekin fossiilimetaanilajeille (Kuva 4). Yksi yritys aloitti LNG-terminaalin kaut-ta tulleiden fossiilimetaanilajien ajoneuvopolttoainemyynnin vuoden 2016 lopulla sekä fossiilisena että uusiutuvana metaanina. Koska se ei ole uusiutuvaa metaania, se joudutaan tilastollisesti poistamaan kyseisen yrityksen ilmoittamista tankkaus-määristä.

Kuva 4. Fossiilisten metaanipolttoaineiden lajit.Fig. 4. Types of fossil methane fuels.

5.3 YHTEENVETO VUODEN 2017 KOHOKOHDISTA

Vuonna 2017 biokaasua käytettiin liikennepolttoaineena 30,2 ± 0,8 GWh eli 109 ± 3 TJ. Se merkitsee noin 41 % kasvua edellisvuoteen verrattuna. Absoluuttinen vuosikasvu 32 TJ on korkein Suomen vuonna 1941 alkaneen liikennebiokaasun käytön historian aikana (Kaavio 10). Se johti 100 terajoulen rajan ylitykseen ensimmäistä kertaa.

25

Kaavio 10. Biokaasun liikennekäyttö Suomessa 1941-2017. Tiedot vuosilta 1941-1946 ovat arkistotutkimuksesta (Lampinen 2012), vuosilta 2002-2016 kyselytutkimuksista (Lampinen 2017) ja vuodelta 2017 tästä tutkimuksesta.Chart 10. Traffic use of biogas [TJ] in Finland in 1941–2017. Data 1941–1946 from archival research (Lampinen 2012), data 2002–2016 from surveys (Lampinen 2017) and data 2017 from this study.

Kuva 5. Vuonna 2017 biokaasu otettiin käyttöön uusien kunnallisten tuotantolaitosten kaasua hyödyntäen Vaasan kaupunkibusseissa (a) ja Jyväskylän jäteautoissa (b). © Ari LampinenFig. 5. In 2017 locally produced biogas was taken into use in city buses in Vaasa (a) and in waste trucks in Jyväskylä (b). © Ari Lampinen

0

20

40

60

80

100

120

1941

1942

1943

1944

1945

1946

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

Liik

ente

en lo

ppue

nerg

ia [T

J]

kuntalaisia että vierailevia biokaasuajoneuvojen omistajia. Lisäksi Vaasaan raken-nettiin bussivarikon yksityinen tankkausasema.

Alan liiketoimintaan osallistuvien yritysten määrä kasvoi selvästi, mistä näky-vin osoitus oli julkisten biokaasuasemien operaattoreiden määrän kaksinkertais-tuminen 7:stä 14:ään. Suomen julkisten biokaasuasemien verkko kasvoi vuonna

26

Kuva 6. Vuonna 2017 Oulussa avattu biokaasuasema yhdisti Suomen biokaasuasemaverkon Ruotsin verkkoon ja sitä kautta koko Länsi-Euroopan asemaverkkoon. © Ari LampinenFig. 6. Biogas station opened in 2017 in Oulu connected Finnish biogas station network with the Swedish, and therefore, the whole Western European biogas station network. © Ari Lampinen

2017 kymmenellä uudella asemalla 24:stä 34:ään. Muutos on hyvin suuri verrattuna vuosiin 2015 ja 2016, jolloin ainuttakaan uutta asemaa ei saatu lisättyä vuonna 2014 saavutettuun 24 aseman verkostoon. Tankkausverkon maantieteellinen kattavuus kasvoi suhteessa vielä enemmän. Vuoden 2017 aikana julkisia biokaasuasemia si-sältävien alueiden määrä kaksinkertaistui kolmesta kuuteen, kun Itä-Suomen (Kuva 7), Lounais-Suomen ja Pohjois-Suomen (Kuva 6) ensimmäiset asemat avattiin. Siten enää kahdelta alueelta (Lappi ja Ahvenanmaa) biokaasuasemat puuttuvat. Suurten yksityisten raskaan liikenteen tankkausasemien määrä kaksinkertaistui, kun Vaasan bussivarikon asema avattiin. Se on Suomen ensimmäinen suuri raskaan liikenteen hidastankkausasema.

Erityisen suuri kasvu (170 %) koettiin fysikaalisen biokaasun osuudessa. Se kertoo kehityksen painopisteen siirtymisestä kaasuverkon alueelta (joka kattaa vain muu-taman prosentin Suomen pinta-alasta) kaasuverkon ulkopuoliselle alueelle. Tämä on välttämätöntä koko maan kattavan biokaasuliikkuvuuden mahdollistamiseksi ja kansainvälisen biokaasuliikkuvuuden kehittämiseksi. EU:n puhtaiden liikenteen käyttövoimien infrastruktuuridirektiivi (2014/94/EU) edellyttää koko EU:n kattavan metaaniliikkuvuuden mahdollistamista kaikissa jäsenmaissa sekä kansainvälisessä liikenteessä EU:n alueella. Erityisen suuri harppaus koettiin vuonna 2017 Oulun bio-kaasuaseman avaamisen seurauksena (Kuva 6). Pohjoisen Suomen biokaasuliiken-teen mahdollistamisen lisäksi se liitti Suomen biokaasuverkon Ruotsin verkkoon ja sitä kautta koko Länsi-Euroopan verkkoon. Ennen sitä hyvin harvojen automallien biokaasutoimintamatka riitti ajoon Suomesta Ruotsin lähimmälle biokaasuasemalle ilman bensiinin käyttöä, mutta Oulun aseman ansiosta kaikkien tehdasvalmisteis-ten biokaasuautojen toimintamatka riittää. Ruotsiin, Norjaan, Keski-Eurooppaan ja Etelä-Eurooppaan voi siis nykyään ajaa biokaasulla ilman bensiinin käytön tarvetta.

Kaasuverkon ulkopuolisen asemaverkon rakentamisessa uudet tuotantopaikat ja niiden yhteydessä olevat tankkausasemat eivät riitä, vaan tarvitaan myös asemia, joihin kaasu kuljetetaan maanteitse. Vuonna 2017 otettiin käyttöön yksityisiä tytär- asemia ja myös Suomen ensimmäiset julkiset tytärasemat, joihin biokaasu kulje-

27

Kuva 7. Itä-Suomen alueen ensimmäiset biokaasuasemat: a) Haukivuoren tankkaus- ja emo-asema, b) Mikkelin tytärasema. © Ari LampinenFig. 7. First biogas stations in Eastern Finland: a) Filling station and mother station in Haukivuori, b) Daughter station in Mikkeli. © Ari Lampinen

Vuonna 2016 tapahtuneen kulutuksen notkahduksen aiheutti Helsingin kaupun-kiliikenteen biokaasubussien määrän merkittävä vähentyminen. Tämä ilmiö jatkui vuonna 2017, mutta kasvu muualla oli selvästi Helsingin vähenemää suurempi. Tulevissa vuoden 2018 tilastoissa muun Suomen kasvu ei enää välttämättä riitä, kos-ka Helsingin busseissa lopetettiin biokaasun käyttö kokonaan vuoden 2017 lopussa. Lisätietoja Suomen biokaasubussikannan kehityksestä on saatavissa luvun 6 erityis-raportista.

5.4 UUSIUTUVAN METAANIN KULUTUS AJONEUVOPOLT-TOAINEENA

Vuoden 2017 tilastot sekä muutokset vuoteen 2016 verrattuna on koottu taulukkoon 12. Liikennebiokaasun kulutus (30,2 ± 0,8 GWh eli 109 ± 3 TJ) tarkoittaa ajoneuvoihin tankattua määrää eli liikenteen loppuenergian kulutusta. Se ei sisällä häviöitä bio-kaasun elinkaaressa ennen sen päätymistä ajoneuvon polttoainetankkiin. Pääasiassa erilliskyselyin, mutta osaksi laitosrekisterin yleiskyselyn kautta, ajoneuvoihin tan-kattu määrä saatiin kaikilta operaattoreilta eli vastausprosentti oli 100 %. Kyselyt lähetettiin vuoden 2017 aikana toiminnassa olleiden 34 julkisen tankkausaseman ja 7 yksityisen tankkausaseman operaattoreille. Yksityisistä asemista tiedot kysyttiin

tetaan kuorma-autoilla CBG-konteissa konttien täyttöä varten rakennetuilta emo-asemilta. Esimerkiksi Itä-Suomen alueen ensimmäinen julkinen CBG100-asema Haukivuoressa sisältää emoaseman (Kuva 7a), jossa CBG-kontteja täytetään kuljetet-tavaksi kuorma-autoilla Itä-Suomen toiselle julkiselle CBG100-asemalle Mikkelissä (Kuva 7b). Myös kaasun huoltovarmuuden saavuttamisen kannalta konttikaasu tar-joaa merkittävän vaihtoehdon. Erityisesti busseja, jäteautoja tai muita monofuel-bio-kaasuautoja operoitaessa täytyy varmistaa, että vaihtoehtoisia biokaasun lähteitä on saatavissa. Esimerkiksi Jyväskylän jätekeskuksen tankkausasemalle, jossa jäteautot tankkaavat (Kuva 5b), rakennettiin oman biokaasun lisäksi myös maanteitse tuodun konttikaasun käyttömahdollisuus.

28

Liikennebiokaasutilastot/Traffic biogas (biogas consumed as vehicle fuel) statistics 2017 Muutos

(2016)

Biokaasun kulutus ajoneuvopolttoaineena/Biogas consumption as transportation fuel 109 TJ +41 %

UE-metaanin kulutus ajoneuvopolttoaineena/RES-T methane consumption 109 TJ +41 %

Reaktoribiokaasun osuus/Share of reactor biogas 100 % -

Jalostetun biokaasun osuus/Share of upgraded biogas 100 % -

Puhdistetun biokaasun osuus/Share of purified biogas 0 -

Kotimaisen tuotannon osuus/Share of domestic production 100 % -

Maantieliikenteen ja liikkuvien työkoneiden osuus/Share of road transport 100 % -

Fysikaalisen biokaasun osuus/Share of physical biogas 27 % +170 %

Julkisten CBG-asemien lukumäärä/Amount of public CBG stations 34 +10CBG-asemien osuus julkisista CMG-asemista/Share of CBG stations of public CMG stations 92 % –0,5 %

Suurten yksityisten CBG-asemien lukumäärä/Amount of large private CBG stations 2 +1

LBG-asemien lukumäärä/Amount of LBG stations 0 -

CBG-emoasemien lukumäärä/Amount of CBG mother stations 4 +3Liikennebiokaasun tuotantolaitosten lukumäärä/Amount of traffic biogas production plants 17 +6

Liikennebiokaasun tuotantokapasiteetti/Traffic biogas production capacity 31 MWp +23 %Liikenteen osuus biokaasun kulutuksesta/Share of transportation of biogas consumption 4,2 % +26 %

Taulukko 12. Liikennebiokaasun tuotannon ja kulutuksen tilastot vuodelta 2017 sekä muutos edellisvuodesta.Table 12. Traffic biogas production and consumption statistics in 2017 and changes from 2016.

kaikista nopeatankkausasemista sekä suurista hidastankkausasemista. Taulukossa 12 mainitut suuret yksityiset asemat tarkoittavat bussivarikoiden tankkausasemia. Kotitankkausasemien eli pienten hidastankkausasemien osuus on marginaalinen. Kulutus kasvoi edellisvuodesta 41 % ja absoluuttinen kasvu (32 TJ) oli historian suu-rin (Kaavio 10).

Vuonna 2017 kuten koko Suomen historian ajan kaikki liikenteessä käytetty uusiu-tuva metaani (Kuva 3) oli kotimaisista reaktoribiokaasulaitoksista peräisin olevaa liikennebiokaasua ja kaikki kulutettiin tieliikenteen ja maastoliikenteen ajoneuvois-sa (liikkuvat työkoneet mukaan luettuna) paineistettuna (CBG). Nesteytettyä biokaa-sua (LBG) ei koskaan ole Suomen liikenteessä käytetty. Koko historian ajan vuoteen 2016 asti kaikki liikennebiokaasu kulutettiin 100 %:na (CBG100). Vuonna 2017 mark-kinoille tulivat sekä julkisten että yksityisten asemien joukossa ensimmäiset sekoi-teasemat, joilta tankattava kaasu on uusiutuvan ja fossiilisen metaanin sekoitusta.

Kaikki ajoneuvopolttoaineena käytetty biokaasu oli vuonna 2017 jalostettua, ku-ten tilanne on ollut vuodesta 2010 alkaen. Jalostamoista osa on sellaisia, joiden tuo-tanto käytetään yksinomaan liikenteessä ja osan tuotantoa käytetään useammissa tarkoituksissa. Kaikkien Suomen jalostamoiden tuotannosta vähintään osa kulu-tetaan liikennepolttoaineena. Kuitenkin valtaosa koko maan jalostetun biokaasun

29

tuotannosta kulutetaan lämmitykseen. Vaikka 140-oktaanisen moottoripolttoaineen käyttöä lämmitykseen ei mm. resurssitehokkuuden, ympäristönsuojelun ja tekno-logisen kehityksen näkökulmasta voi suositella, se kertoo suuresta ilman uusien laitosinvestointien tarpeita nopeasti käyttöön saatavissa olevasta liikennebiokaa-sumäärästä, mikäli sen kysynnässä tapahtuisi nopeita hyppäyksiä. Koska biokaa-sun arvo liikennepolttoaineena on paljon korkeampi kuin lämmityspolttoaineena, yritystaloudelliset näkökulmat johtavat siirtymiseen liikennepolttoaineen eduksi markkinoiden kysynnän kasvaessa.

Ajoneuvoissa kulutettu biokaasu oli kokonaan fysikaalista biokaasua vuosina 1941-2010. Fysikaalinen biokaasu tarkoittaa metaanipolttoainetta, jota ei ole kulje-tuksen aikana sekoitettu maakaasun tai muiden fossiilisten metaanilajien kanssa. Biokaasun siirto Suomen kaasuverkon kautta maakaasuun sekoitettuna alkoi vuon-na 2011, mutta vielä kyseisenä vuonna fysikaalisen biokaasun osuus oli yli 50 %. Sen jälkeen fysikaalisen biokaasun osuus laski usean vuoden ajan, mutta viime vuosina tilanne on muuttunut siten, että fysikaalisen biokaasun osuus on hiljalleen lähtenyt kasvuun. Vuonna 2017 kasvu ei enää ollut vähäinen: fysikaalisen biokaasun osuus kasvoi peräti 170 %. Se on kasvanut takaisin varsin alhaalla käyneestä osuudesta merkittävään rooliin. Sen 27 % osuus merkitsee huomion kasvamista Suomen kaa-suverkon alueen ulkopuoliseen kehitykseen. Monen vuoden ajan biokaasuasemien verkosto laajeni lähinnä vain kaasuverkon alueella, mutta vuonna 2017 valtaosa kasvusta tapahtui kaasuverkon ulkopuolella. Tämä on välttämätöntä koko Suomen kattavan biokaasuliikkuvuuden mahdollistamisessa, koska kaasuverkon alue kattaa vain muutaman prosentin Suomen pinta-alasta.

Liikennebiokaasua tuotettiin sekä kunnallisten, maatilojen että teollisuuden jä-teveden ja kiinteän biojätteen mädättämöiden yhteydessä biokaasujalostamoissa. Tuotantolaitosten lukumäärä kasvoi vuonna 2017 kuudella ja tuotantokapasiteetti kasvoi 23 %. Tuotantokapasiteetti 31 MWp tarkoittaa, että teoreettisesti voitaisiin tuottaa 1000 TJ liikennebiokaasua vuodessa, mutta käytännössä kaikki laitokset ei-vät koko ajan voi toimia täydellä teholla, ja jalostamoissa on valmiina reserviä bio-kaasulaitosten laajentamisen varalle. Vuonna 2017 käyttöön saatiin ensimmäinen amiinipesujalostamo, joten jalostusteknologioiden määrä kasvoi 3:sta 4:ään. Myös vesipesuun ja fysikaaliseen adsorptioon perustuvien jalostamoiden määrä kasvoi, mutta kalvoerotukseen perustuvien jalostamoiden määrä ei muuttunut.

Lähes joka vuosi koko historian ajan kaikki liikennebiokaasu on ollut jäteperäis-tä. Vuonna 2017 energiakasveja käytettiin, mutta marginaalisella osuudella. Kaikki liikennebiokaasun tuotantolaitokset yhtä lukuun ottamatta on rakennettu kokonaan tai pääosin jäteperäisten resurssien hyödyntämistä varten, mutta energiakasvien käyttö lisäsyötteenä on teknisesti mahdollista useimmissa niistä.

Sekä julkisten että yksityisten asemien kautta tankattu määrä on merkittävä, mutta julkisilta asemilta on tankattu vuosittain enemmän kuin yksityisiltä alka-en vuodesta 2004, jolloin Suomen ensimmäinen julkinen biokaasuasema avattiin Laukaassa. Sitä ennen, vuosina 1941-2003, Suomessa oli vain yksityisiä biokaasuase-mia. Yksityiset asemat olisivat voineet, ja voivat tulevaisuudessa, nousta tankkaus-määrällä mitattuna julkisia asemia merkittävämmäksi, koska niihin sisältyy suuria raskaan liikenteen asemia. Vuonna 2017 sellaisia oli Suomessa kaksi, joista molem-mat sijaitsivat kaupunkibussien varikoilla. Nämä asemat ovat tankkausmäärältään hyvin paljon julkisia asemia suurempia, mutta eivät kuitenkaan yhdessäkään ylittä-neet julkisten asemien yhteenlaskettua tankkausmäärää.

30

Kuva 8. Suomen 33 julkisen CBG100-tankkausaseman (CBG-merkki) ja 1 julkisen CBGxx-aseman (CMG-merkki) sijainnit vuoden 2017 lopussa (Lampinen 2018).Fig. 8. Map of 33 public CBG100 stations (CBG sign) and 1 public CBGxx station (CMG sign) at the end of 2017 (Lampinen 2018).

5.5 TANKKAUSASEMAVERKON KEHITYS

Suomen julkisten biokaasuasemien verkko kasvoi vuonna 2017 kymmenellä uudel-la asemalla 24:stä 34:ään ja verkon maantieteellinen kattavuus parani merkittävästi (Kuva 8). Sen ansiosta Suomessa lähestyttiin suurella askeleella EU:n vuonna 2014 julkaiseman puhtaan liikenteen infrastruktuuridirektiivin (2014/94/EU) asettamaa velvoitetta korkeintaan 150 km etäisyydestä julkisten CMG-asemien välillä kaikissa jäsenmaissa. Direktiivi edellyttää koko EU:n laajuisen metaaniliikkuvuuden mah-dollistamista, mutta ei vaadi uusiutuvan metaanin saatavuutta. Siksi myös fossiili-

31

sen metaanin asemat (CNG-asemat) osallistuvat velvoitteen toteutukseen. Vuoden 2017 lopussa julkisia CMG-asemia oli 37, joista 34 oli CBG-asemia. Julkisten CMG-asemien määrä kasvoi 11:llä. Vuonna 2017 otettiin käyttöön ensimmäinen julki-nen sekoiteasema (CBGxx), joten CBG-asemien lukumäärä ei enää ole sama kuin CBG100-asemien lukumäärä. Nämä asematyypit on eritelty kuvassa 8 erilaisilla lii-kennemerkeillä.

Muiden direktiivien, kuten UE-direktiivi ja polttoaineiden laatudirektiivi, kaut-ta tulee velvoite uusiutuvan energian saatavuudesta myös metaaniasemilla, mutta ne eivät tuo määrällisiä velvoitteita CBG-asemien lukumäärälle tai niiden osuudelle CMG-asemista. Vuoden 2017 lopussa CBG-asemien osuus julkisista CMG-asemista oli 92 %. Osuus on sama kuin vuonna 2016 eli CMG-asemien kokonaismäärä kas-voi suhteellisesti yhtä paljon kuin CBG-asemien määrä. Direktiivi asettaa erikseen velvoitteita raskaan liikenteen LMG-asemille. Julkisia tai yksityisiä LBG-asemia ei koskaan ole Suomessa ollut. Taulukkoon 13 on koottu yhteenveto Suomen julkisen biokaasuasemaverkon tilanteesta ja vuoden 2017 aikana toteutuneesta kehityksestä.

Kehitysindikaattori/Development indicator 2017 Muutos (2016)

Julkisia CBG-asemia/Public CBG stations 34 +10

Julkisia CBG100-asemia/Public CBG100 stations 33 +9

Julkisia LBG-asemia/Public LBG stations 0 -

Julkisten CBG-asemien operaattoreita/Public CBG station operators 14 +7

Alueita, joissa julkisia CBG100-asemia/Regions with public CBG100 stations 6/8 +3

Maakuntia, joissa julkisia CBG100-asemia/Provinces with public CBG100 stations 12/19 +4

Kaupunkialueita, joissa julkisia CBG-asemia/Urban areas with public CBG stations 19/37 +6Asematiheystavoitteen saavuttaneita maakuntia/Provinces meeting station density target 6/19 +3

Maakuntia, joissa 150 km tavoite toteutunut/Provinces meeting 150 km target 9/19 +3Maakuntia, joissa asemia kaikilla kaupunkialueilla/Provinces with stations in all urban areas 5/19 +2

Julkisia CBG-asemia kaupunkialueilla/Public CBG stations in urban areas 27 +8

CBG-kaupunkialueiden väkiluku/Population of urban areas with CBG stations 2,6 M +28 %

- Sen osuus Suomen väkiluvusta/Its share of national population 47 % +28 %

TOP10-kaupunkeja, joissa julkisia CBG-asemia/TOP10 largest cities with CBG stations 8 +4

TOP20-kaupunkeja, joissa julkisia CBG-asemia/TOP20 largest cities with CBG stations 13 +6Kaupunkialueiden ulkopuolisia kuntia, joissa julkisia CBG-asemia/Municipalities outside of urban areas with public CBG stations 4/244 +1

Julkisia CBG-asemia kaupunkialueiden ulkopuolella/CBG stations outside of urban areas 7 +2

Valtateitä, joilla julkisia CBG-asemia/Highways with CBG stations 26/34 +6

Kantateitä, joilla julkisia CBG-asemia/Other main roads with CBG stations 12/43 +4

Julkisia CBG-asemia valtateiden varrella/CBG stations along highways 29 +8

Valtateitä, joissa 150 km vaatimus toteutettu/Highways meeting the 150 km requirement 12/34 +1

Taulukko 13. Suomen julkisen biokaasuasemaverkon tilanne ja vuoden 2017 aikana tapahtunut kehitys.Table 13. Status at the end of 2017 and development during 2017 of the public biogas station network in Finland.

32

Alueellisen kattavuuden kehityksen kannalta tärkeintä oli Itä-Suomen (Etelä-Savon maakunta), Lounais-Suomen (Satakunnan maakunta) ja Pohjois-Suomen (Pohjois-Pohjanmaan maakunta) alueiden ensimmäisten julkisten asemien avautuminen. Julkisten CBG-asemien verkko laajeni kolmelta kuudelle alueelle, joten enää kahdella alueella (Lappi ja Ahvenanmaa) toteutus on kokonaan käynnistämättä. Myös Etelä-Pohjanmaalla avattiin ensimmäinen julkinen asema, joten yhteensä 4 maakuntaa sai ensimmäisen asemansa (Taulukko 14). Julkinen CBG-asemaverkko laajeni 8:sta 12 maakuntaan, mutta 7 maakunnan alueelta ei edelleenkään julkisia CBG-asemia löy-dy. Kuvan 9b kartalla on väritetty vihreällä 12 maakuntaa, joiden alueella on julkisia CBG100-asemia. Tumman vihreällä on väritetty 9 maakuntaa, joiden alueella etäi-syys lähimpään julkiseen CBG-asemaan on korkeintaan 150 km. Se ei ole seuraus-ta pelkästään kyseisten maakuntien alueella olevista asemista, vaan johtuu osittain naapurimaakuntien asemista. Vaalean vihreällä on väritetty 3 muuta maakuntaa, joista löytyy julkisia CBG100-asemia. Kartalla punaisella väritetyssä maakunnassa ei ole julkisia CBG-asemia, mutta on julkinen CNG-asema. Mustalla väritetyistä 6

Kuva 9. Suomen CBG-asemaverkon kunnallisen (a) ja maakunnallisen (b) kattavuuden tilanne vuoden 2017 lopussa (© MML 2017).Fig. 9. Municipal (a) and provincial (b) coverage of the public CBG network at the end of 2017 (© MML 2017).

33

Taulukko 14. Maakunnallinen kehitys: 12 maakunnassa Suomen 19 maakunnasta löytyy julkisia CBG-asemia.Table 14. Provincial development: public CBG stations are located in 12 of 19 provinces.

Maakunta/Province

Tuotannon aloitus/Start of production

1. julkinen asema/1st public station

Julkisia asemia/Public

stations

Asemia kaikilla kaupun-

kialueilla/ Public

stations in all urban

areas

Asema-tiheys-tavoite toteutu-

nut/Meets station density target

150 km tavoite to-teutunut/ Meets 150 km target

Keski-Suomi 2002 Laukaa 2004 Laukaa 3 2017 2017

Kymenlaakso 2011 Kouvola 2011 Kouvola 3 2013 2011 2011

Uusimaa 2012 Espoo 2011 Helsinki 12 2013 2011

Pohjois-Pohjanmaa 2012 Haapajärvi 2017 Oulu 1

Kanta-Häme 2013 Forssa 2011 Riihimäki 3 2017 2013 2011

Päijät-Häme 2014 Lahti 2011 Lahti 1 2011

Pohjanmaa 2014 Jepua 2014 Jepua 2 2017 2017

Etelä-Savo 2017 Haukivuori 2017 Mikkeli 2 2017

Etelä-Pohjanmaa 2017 Kauhajoki 2017 Kauhajoki 1 2017

Etelä-Karjala 2011 Lappeenranta 2 2012 2012 2012

Pirkanmaa 2011 Tampere 3 2011

Satakunta 2017 Pori 1 2017

YHTEENSÄ 9/19 12/19 34 5/19 6/19 9/19

Puhtaan liikenteen infrastruktuuridirektiivi edellyttää julkisia CMG-asemia kau-punkialueille, joten niiden kehitys on tärkeä seurantakohde. Suomen 37 kaupunki-alueesta 20 sisälsi vuoden 2017 lopussa julkisia CMG-asemia ja niistä 19 vähintään yhden julkisen CBG-aseman. Kuudella kaupunkialueella (Vaasa, Hämeenlinna, Pori, Jyväskylä, Oulu ja Mikkeli) avattiin ensimmäinen CBG-asema vuonna 2017. Taulukossa 15 on lueteltu julkisia CBG-asemia sisältävien kaupunkialueiden kehitys ensisijaisesti tuotannon aloituksen ja toissijaisesti 1. aseman käyttöönoton järjestyk-sessä. Kaupunkialueen nimen jälkeen suluissa oleva numero tarkoittaa väkiluvun mukaista järjestystä. Kymmenestä suurimmasta kaupunkialueesta biokaasuasemat edelleen puuttuvat Turusta (3), Kuopiosta (7) ja Joensuusta (10). Tuotannon aloitus tarkoittaa kaupunkialueilla, niiden keskuskunnissa tai keskuskuntiin integroituja naapurikunnissa sijaitsevia liikennebiokaasun tuotantolaitoksia.

maakunnasta julkiset CMG-asemat puuttuvat, mutta yhdessä niistä löytyy yksityi-nen CBG100-asema. Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut Suomen asema-tiheystavoitteeksi 55 asemaa eli yksi julkinen CMG-asema 100.000 asukasta kohti vuonna 2020. Sen saavuttaneiden maakuntien määrä kaksinkertaistui vuonna 2017 kolmesta kuuteen.

34

Kaupunkialue/Urban area Tuotannon aloitus/ Start of production

1. julkinen asema/1st public station

Julkisia asemia/Public stations

Kouvola (15) 2011 2011 1

Helsinki (1) 2012 2011 7

Forssa (29) 2013 2013 1

Lahti (6) 2014 2011 1

Hamina (35) 2015 2013 1

Riihimäki (26) 2016 2011 1

Mikkeli (19) 2017 2017 1

Vaasa (9) 2017 2017 1

Jyväskylä (5) 2017 2017 1

Oulu (4) 2017 2017 1

Porvoo (18) 2011 1

Hyvinkää (17) 2011 1

Kotka (12) 2011 1

Lappeenranta (11) 2011 1

Tampere (2) 2011 3

Imatra (25) 2012 1

Lohja (22) 2013 1

Hämeenlinna (14) 2017 1

Pori (8) 2017 1

YHTEENSÄ 10/37 19/37 27

Taulukko 15. Kaupunkialueiden kehitys: julkisia CBG-asemia löytyy 19/37 kaupunkialueelta.Table 15. Development of urban areas: public CBG stations are found in 19 of 37 urban areas.

Viidessä maakunnassa CBG-asemia on kaikilla kaupunkialueilla (Taulukko 14). Näistä kahdessa (Kanta-Häme ja Keski-Suomi) se toteutui vuonna 2017. Kuvan 9a kartalla on väritetty tumman vihreällä ja sinisellä 42 kuntaa, jotka kokonaan tai osittain kuuluvat vähintään yhden julkisen CBG-aseman sisältäviin kaupunkialuei-siin. Sininen tarkoittaa, että alueella ei ole CBG100-asemia. Vaalean vihreällä on vä-ritetty 4 kaupunkialueiden ulkopuolista kuntaa, joiden alueella on vähintään yksi julkinen CBG100-asema. Punaisella on väritetty 7 kuntaa, jotka kuuluvat julkisen CMG-aseman sisältäviin kaupunkialueisiin, joista kuitenkin julkiset CBG-asemat puuttuvat. Mustalla väritetyt 19 kuntaa kuuluvat kaupunkialueisiin, joista julkiset CMG-asemat puuttuvat. Valkoiseksi on jätetty kunnat, jotka ovat kaupunkialueiden ulkopuolella ja joiden alueella ei ole julkisia CMG-asemia. Osassa niistä on yksityisiä CBG-asemia, mutta niitä ei karttaan ole merkitty.

Julkisia CBG-asemia sisältävien kaupunkialueiden yhteenlaskettu asukasluku on 2,6 miljoonaa, joka on 47 % Suomen väestöstä. Kattavuus kasvoi selvästi enem-män asukasluvulla kuin määrällä mitattuna, koska suuret kaupunkialueet olivat kasvun painopisteenä. Ensimmäinen asema avattiin kuuden väkiluvultaan 20 suu-rimman kunnan (TOP20) joukossa olevan kaupungin alueella: Vantaa (4), Oulu (5), Jyväskylä (7), Pori (10), Hämeenlinna (14) ja Mikkeli (18). Tämän seurauksena 14

35

TOP20-kaupunkia on CBG-asemaverkon kattavuusalueella kokonaan tai osittain ja 13 niistä sisältää julkisia asemia omilla alueilla. Poikkeuksena on Vaasa, jonka omal-la alueella ei ole asemia, mutta julkinen CBG-asema löytyy 5 km päässä Mustasaaren kunnassa. Asukasluvultaan 10 suurimmasta kaupungista (TOP10) neljä sai ensim-mäisen CBG-asemansa, joten nyt 8 niistä sisältää CBG-asemia alueillaan. Kuopio jäi viimeiseksi TOP10-kaupungiksi, josta metaaniasemat puuttuvat.

Kaupunkialueiden ulkopuolella sijaitsevien julkisten CBG-asemien määrä kas-voi vuonna 2017 kahdella, joten niitä oli vuoden lopussa seitsemän. Kokonaan kau-punkialueiden ulkopuolella olevien julkisia CBG-asemien sisältävien kuntien mää-rä kasvoi kolmesta neljään, kun ensimmäinen asema avattiin Kauhajoella. Siitä tuli myös Etelä-Pohjanmaan maakunnan ensimmäinen asema.

Kattavuus tieverkossa parani selvästi vuonna 2017, koska 6 valtatietä (5, 11, 18, 20, 22 ja 23) sekä 4 kantatietä (44, 57, 67 ja 72) saivat ensimmäisen asemansa. Suomen 34 valtatiestä 26 valtatien varrelta löytyy julkisia CBG-asemia ja 12 valtatiellä niiden enimmäisetäisyys on korkeintaan 150 km. Merkittävintä oli Suomen ja Ruotsin ase-maverkostojen yhdistyminen Oulun aseman ansiosta (Kuva 6). Se puolitti matkan Ruotsin lähimmälle CBG-asemalle Bodenissa 260 km:iin, joka on kaikkien CMG-autojen biokaasutoimintamatkan sisällä. Tämän seurauksena biokaasuautoilijat sai-vat Ruotsin verkon kautta pääsyn valtaosaan Länsi-Eurooppaa ilman bensiinin käyt-töpakkoa. Kymenlaakso on ainut maakunta, jossa on julkisia CBG-asemia kaikilla sen kautta kulkevilla valtateillä.

Vuoden 2017 aikana julkisten biokaasuasemien kaupallisten operaattorien luku-määrä kaksinkertaistui 7:stä 14:ään. Toisaalta julkisten fossiilimetaaniasemien ope-raattoreiden lukumäärä puolittui 2:sta 1:een. Enimmillään niitä oli 4 vuonna 2013. Ensimmäinen niistä poistui kyseiseltä liiketoiminta-alueelta vuonna 2013, toinen vuonna 2014 ja kolmas vuoden 2016 lopussa.

Biokaasun kuljetuksessa otettiin vuonna 2017 käyttöön neljäs teknologia, kun ensimmäiset CBG-konteilla maantiekuljetuksena biokaasunsa saavat kaksi julkista asemaa avattiin Mikkelissä ja Porissa. Jo aiemmin käytössä olleista siirtoteknologi-oista biokaasuputkea hyödyntävien julkisten asemien määrä kasvoi viidellä ja kan-sallista kaasuverkkoa (siirtoverkkoa) hyödyntävien asemien määrä kasvoi kolmella. Kunnallista kaasuverkkoa (jakeluverkkoa) hyödyntävien julkisten asemien määrä ei muuttunut.

5.6 PÄÄTULOKSEN LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTI

Kokonaiskulutuksen (30,2 GWh) epävarmuus (± 0,8 GWh) on vuonna 2017 aiem-piin vuosiin verrattuna selvästi suurempi ja on aihetta odottaa sen kasvavan lisää vuonna 2018. Siksi tätä asiaa on syytä erikseen käsitellä. Ero aiempiin vuosiin johtuu markkinoiden monimutkaistumisesta nesteytetyn ja paineistetun kaasun maantie-kuljetuksiin liittyen. Sekä uusiutuvan että fossiilisen metaanin kulun seuraaminen kuorma-autokuljetuksina osoittautui vaikeammaksi kuin paikallisen biokaasuput-ken tai kaasuverkkojen kautta.

Vuonna 2017 Suomessa otettiin käyttöön ensimmäiset julkiset ja yksityiset CMG-tytärasemat, joihin paineistettu kaasu kuljetetaan konteissa emoasemilta. Osa emo-asemista on rakennettu biokaasulaitosten yhteyteen (esim. Kuva 7a), jolloin kontit täytetään biokaasulla. Osa emoasemista on kytketty kaasuverkkoon, jolloin kontit

36

voidaan täyttää biokaasulla, maakaasulla tai niiden sekoituksella. Ja osa emoasemis-ta on kytketty LNG-varastoon, jolloin kontit täytetään Porin LNG-terminaalin kaut-ta tulleella fossiilisella metaanilla (Kuva 10b). Porin LNG-terminaaliin eri puolilta maailmaa laivalla tuotuja erilaisia fossiilisia metaanipolttoaineita (Kuva 4) on kul-jetettu LNG-säiliöautoilla LNG- ja LCNG-asemille (Kuva 10a) vuodesta 2016 alka-en. Biokaasulla ja muilla uusiutuvilla metaanilajeilla ei ole mitään pääsyä kyseisiin tuotanto-, kuljetus- ja jakeluketjuihin, joten ne eivät kuulu biokaasutilastoihin eikä muihin uusiutuvan energian tilastoihin. Asiaa joudutaan käsittelemään, koska yksi operaattori myy osan Porin LNG-terminaalin kautta tulleesta fossiilimetaanista uu-siutuvana metaanina. Vuonna 2017 se oli rajoitettu kolmen LCNG-aseman myyn-tiin eli LNG:tä ja tytärasemille kuljetettavaa konttikaasua se ei koskenut. Näiden 3 aseman biokaasuna myydyn fossiilimetaanin määrä jouduttiin tilastollisesti poista-maan Suomen liikennebiokaasun kokonaiskulutuksesta. Se tehtiin kyseisen operaat-torin julkisten biokaasun tankkausasemien keskimääräisen päivämyynnin tiedoilla eli vähentämällä operaattorin ilmoittamasta kokonaismyynnistä määrä, joka näiltä kolmelta asemalta olisi vuonna 2017 tankattu, jos niiden biokaasun päivämyynti vastaisi keskimääräistä. Tämä vähennys jouduttiin ensi kerran tekemään jo vuoden 2016 tilastoissa, koska ensimmäinen näistä kolmesta asemasta aloitti toimintansa Turussa syyskuussa 2016. Vuonna 2016 laskennallinen vähennys kuitenkin oli mi-tätön. Vuonna 2017 näiden kolmen aseman yhteenlaskettu laskennallinen vähennys ei enää ole mitätön Suomen liikennebiokaasun kokonaiskulutukseen eikä muiden operaattorien vuosimyyntiin verrattuna. Se on merkittävin syy päätuloksen epävar-muuden kasvuun aiempiin vuosiin verrattuna.

Kuva 10. Porin LNG-terminaalin kautta tulleen fossiilimetaanin vähittäismyynti LNG+LCNG-asemalla (a) ja tukkumyynti LCNG-emoasemalla (b). © Ari LampinenFig. 10. Retail sale at LNG+LCNG station (a) and wholesale at LCNG mother station (b) of fossil methane transported via Pori LNG terminal. © Ari Lampinen

37

LYHENTEET

CBG (Compressed BioGas) = paineistettu biokaasu (tai yleisemmin paineistettu uusiutuva metaanipolttoaine)CBG100 = 100 % biokaasua (tai yleisemmin uusiutuvaa energiaa) sisältävä metaanipolttoaineCBGxx = UE-metaanin ja fossiilimetaanin seos, jossa on vähintään ”xx”:n ilmoittama tilavuusosuus uusiutuvaa

energiaaCMG (Compressed Methane Gas) = paineistettu metaanipolttoaine (alkuperästä riippumatta)CNG (Compressed Natural Gas) = paineistettu maakaasu (tai yleisemmin paineistettu fossiilinen metaanipolt-

toaine)LBG (Liquefied BioGas) = nesteytetty biokaasu (tai yleisemmin nesteytetty uusiutuva metaanipolttoaine)LMG (Liquefied Methane Gas) = nesteytetty metaanipolttoaine (alkuperästä riippumatta)LNG (Liquefied Natural Gas) = nesteytetty maakaasu (tai yleisemmin nesteytetty fossiilinen metaanipolttoaine)LCNG-asema = CNG-asema, jossa fossiilinen kaasu varastoidaan nesteytettynäMML = MaanmittauslaitosUE = uusiutuva energiaUE-metaani = mistä tahansa uusiutuvasta primäärienergialähteestä peräisin oleva metaanipolttoaine

LÄHTEET

Lampinen A (2011) Liikennebiokaasun käyttö Suomessa 1941-2011. Teoksessa: Huttunen MJ & Kuittinen V: Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 14 – Tiedot vuodelta 2010. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 5, School of Forest Sciences, Faculty of Science and Forestry, University of Eastern Finland, Joensuu, 12-13.

Lampinen A (2012) Liikennebiokaasun käyttöönotto Suomessa. Tekniikan Waiheita 1/2012, s. 5-20.Lampinen A (2017) Biokaasun liikennekäyttö Suomessa vuonna 2016. Teoksessa: Huttunen MJ &

Kuittinen V: Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 20 – Tiedot vuodelta 2016. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 29, School of Forest Sciences, Faculty of Science and Forestry, University of Eastern Finland, Joensuu, 12-17.

Lampinen A (2018) Biokaasun tankkausasemat Suomessa. Internet-kartta, päivitetty joulukuun lopus-sa 2017, <cbg100.net/suomen-biokaasutankkausverkosto>.

38

6 SUOMEN BIOKAASUBUSSIKANNAN KEHITYS (ERITYISRAPORTTI)

Ari Lampinen

6.1 JOHDANTO

Tämän metaanikäyttöisiä linja-autoja koskevan erityisraportin julkaisemisen syy-nä on linja-autojen suuri merkitys sekä biokaasun että maakaasun liikennekäytössä. Linja-autot ovat olleet polttoaineen määrällä ja energiasisällöllä mitattuna selvästi tärkeimpiä metaanin liikennekäytön välineitä Suomen metaanikäyttöisen liikenteen koko historia huomioon ottaen. Otsikon maininta nimenomaan biokaasubusseista tarkoittaa, että niiden vuoksi tämä raportti on kirjoitettu. Maakaasubussikannan ke-hityshistoriasta ei Suomessa tutkimusta ole julkaistu. Nimenomaisesti biokaasun ja muiden uusiutuvien metaanilajien hyödyntämismahdollisuus metaanibusseissa tuo ne pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan merkittävän potentiaalinsa ansiosta historialli-sen erityisraportin ansaitsevaksi teknologiaksi.

Teknisesti kyse on metaanibusseista, jotka voivat hyödyntää mitä tahansa uusiu-tuvaa tai fossiilista metaanipolttoainetta. Valtaosaa Suomen metaanibussikannasta on historian aikana käytetty kokonaan tai pääasiassa maakaasulla, mutta nyt eletään murrosaikaa, jolloin sekä uusiutuvan että fossiilisen metaanin osuus on merkittävä. Kestävän kehityksen eteneminen johtaa biokaasun ja muun uusiutuvan metaanin suhteellisen merkityksen kasvuun ohi fossiilisen metaanin.

Ruotsin nykyinen tilanne auttaa kurkistamaan Suomen tulevaisuuteen. Ruotsin tilastokeskuksen (SCB 2018) mukaan Ruotsissa oli vuoden 2017 lo-pussa 2700 metaanibussia, joiden kuluttamasta metaanista biokaasun osuus oli 90 %. Bussien osuus liikennebiokaasun kokonaiskulutuksesta (1,3 TWh) oli 54 %. Liikennemetaanin kokonaiskulutuksesta (1,5 TWh) biokaasun osuus oli 87 %.

6.2 BIOKAASU- JA MAAKAASUBUSSIEN KÄYTTÖÖNOTTO Vaikka Suomessa käytettiin biokaasua monenlaisissa autoissa jo 1940-luvulla, bus-sikäyttöä ei tuolloin ollut (Lampinen 2012). Metaanibussit otettiin Suomessa ensim-mäisen kerran käyttöön vuonna 1996 paineistetulla maakaasulla (CNG) Helsingin kaupunkibusseissa. Vuosina 1965–2003 käytössä ollut erittäin suuri kaikkia vaihto-ehtoisia käyttövoimia – eli muita kuin bensiiniä ja dieselöljyä – rasittanut käyttövoi-mavero ei koskenut raskasta liikennettä, joten metaanin bussikäyttö oli mahdollista, vaikka noin 10.000 euron suuruisen vuosittaisen veron vuoksi metaanin henkilö- ja pakettiautokäyttö oli mahdotonta (Lampinen 2008). Tästä syystä julkisia metaani-asemia ei ennen vuotta 2004 voinut rakentaa, mutta yksityisille raskaan liikenteen tankkausasemille verotuksellisia esteitä ei ollut.

39

Maakaasubussien käyttöönotto Helsingissä perustui Helsingin kaupungin vuonna 1995 tekemään päätökseen, jonka motivaationa oli kaupungin ilmanlaadun paranta-minen. Se johti kansainvälisestikin poikkeuksellisen tärkeään oppikirjaesimerkkiin ympäristövaikutusten huomioon ottamisesta EU-lainsäädännön mukaisissa julki-sissa hankinnoissa. Tätä valitusten seurauksena EU-oikeuteen asti yltänyttä tapaus-ta on hyödynnetty monien maiden kilpailutuksesta vastaavien virkamiesten täyden-nyskoulutuksessa sekä ympäristölainsäädännön ammattilaisten perusopinnoissa. Helsingin metaanikäyttöisen kaupunkibussiliikenteen aloitti vuonna 1996 Tammelundin Liikenne Pirkkolaan rakennetun pienen yksityisen maakaasuaseman avulla. Kalustona oli Mercedes-Benz O405N CNG (Kuva 11a), joita ensimmäisenä toimintavuotena tuli liikenteeseen kaksi. Koska kaikki Suomen 1940-luvun biokaa-suautot olivat konvertoituja, Mercedes-Benzistä tuli ensimmäinen Suomen ajoneu-vokantaan rekisteröidyn tehdasvalmisteisen metaaniauton merkki kaikki autolajit huomioon ottaen.

Vuonna 1998 Ruskeasuon bussivarikolle rakennettiin suuri yksityinen CNG-asema. Sen myötä Helsingin Bussiliikenne aloitti maakaasubussien liikennöinnin vuonna 1998. Liikennöinti alkoi Carrus City U CNG -merkkisillä suomalaisvalmis-teisilla busseilla (Kuva 11b). Maakaasubussien hankintamäärät riittivät kotimaisten metaanibussien valmistuksen aloittamiseen Helsingissä vuonna 1998.

Kuva 11. Ensimmäiset maakaasubussit ja niiden liikennöitsijät: a) Tammelundin Liikenteen Mercedes-Benz O 405 N, b) Helsingin Bussiliikenteen Carrus City U tankkaamassa Ruskeasuon bussivarikolla. © Ari LampinenFig. 11. First natural gas buses and their operators: a) Mercedes-Benz O 405 N/Tammelundin Liikenne, b) Carrus City U/Helsingin Bussiliikenne. © Ari Lampinen

EU:n toimenpiteiden seurauksena käyttövoimavero poistui vuoden 2004 alussa, jo-ten julkisten metaanitankkausasemien avaaminen mahdollistui. Ensimmäinen oli biokaasuasema, jonka Metener avasi Laukaassa vuoden 2004 alussa pääasiassa ke-vyiden biokaasuautojen tarpeisiin. Laukaan asema ei vaikuttanut metaanibussilii-kennöintiin, mutta Suomen toinen julkinen metaaniasema kytkeytyy suoraan maa-kaasubusseihin. Tammelundin Liikenteen maakaasubusseja varten vuonna 1996 avattu Pirkkolan yksityinen tankkausasema poistui käytöstä vuonna 2005 ja sen tilalle Tammelundin Liikenteen Tattarisuon varikon läheisyyteen avattiin Gasumin sekä busseja että muita autoja palveleva julkinen asema (Kuva 12). Se oli Suomen

40

Biokaasun bussikäyttö alkoi Helsingin seudulla vuonna 2012 sekä tuotantoon että kulutukseen kohdistuvien kunnallisten päätösten seurauksena. Avainasemassa oli-vat Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) ja Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL). HSY:n hallitus päätti liikennebiokaasun tuotannon aloittamisesta Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamolla. Tämä toteutettiin tilaa-malla HSY:n biokaasulaitoksen täydennykseksi Gasumilta biokaasujalostamo sekä putkisiirtoyhteys. HSL:n hallitus päätti vuonna 2012 biokaasun käyttöönotosta bus-seissa laajemmin ympäristönsuojeluperustein kuin vuonna 1995 Helsingin kaupun-ki oli maakaasubussien käyttöönoton perustellut. Lähipäästöt olivat vuoden 2012 päätöksessä mukana kattavammin kuin vuonna 1995, mutta suurin ero oli hiilidiok-sidipäästöjen sisällyttäminen perusteisiin.

Paineistetun biokaasun (CBG) bussikäyttö alkoi joulukuussa 2012 Helsingin rau-tatieaseman ja Helsinki-Vantaan lentokentän välisellä linjalla 615 MAN Lion’s City ÜLL -busseilla (Kuva 13). Ne käyttivät WC-jätteistä Espoon kunnallisella jäteveden-puhdistamolla valmistettua biokaasua.

historian toinen julkinen metaaniasema Laukaan biokaasuaseman jälkeen, mutta ensimmäinen julkinen maakaasuasema. Bussikäytön vuoksi se sisälsi raskaiden au-tojen NGV2-tankkausliittimen, kuten Pirkkolassa ja Ruskeasuolla, mutta myös ta-vallisille kevyille autoille tarkoitetun NGV1-liittimen eli samanlaisen kuin Laukaan biokaasuasemalla oli ensimmäisenä Suomessa käyttöön otettu. Vihkiäisistä kiinnos-tuneelle yleisölle tarjottiin Tattarisuolle ilmainen kuljetus Helsingin Bussiliikenteen Volvo 8500 LE CNG -telibussilla (Kuva 12a), mutta aseman kaikille kansalaisille suunnattua palvelua korostettiin suorittamalla vihkiäistankkaus bussin sijaan MB E200 NGT -henkilöautolla (Kuva 12b).

Kuva 12. Ensimmäisen julkisen maakaasuaseman vihkiäiset Tattarisuolla vuonna 2005: a) Osanottajien kuljetukseen käytetty Volvo 8500 LE, b) Nauhan leikkaus ja vihkiäistankkaus taksimersulla. © Ari LampinenFig. 12. Opening ceremony of the first public CNG station in 2005: a) Volvo 8500 LE used for transporting guests, b) Ribbon cutting ceremony. © Ari Lampinen

41

6.3 METAANIBUSSIKANNAN JA SEN KÄYTTÄMÄN POLT-TOAINEEN KEHITYSSuomen metaanibussikannan sekä sen käyttämän polttoaineen ympäristölaadun kehitys koko historian ajalta on koottu taulukkoon 16. Taulukko 16 sisältää vain ajoneuvoluokan M2 ja M3 autot, joiden kuljettaminen edellyttää ammattikuljettajan D1- tai D-ajokorttia. Olisi luontevaa sisällyttää mukaan B-ajokortillakin ajettavissa olevat ajoneuvoluokan M1 8 matkustajan minibussit. Niitäkin metaanikäyttöisinä Suomessa on, mutta tietojen saanti niistä on olennaisesti vaikeampaa kuin M2- luo-kan minibusseista ja M3-luokan busseista. Kuitenkin myös M1-luokan biokaasumi-nibusseilla on merkittävä potentiaali tulevaisuudessa. Taulukko 16 sisältää yhteen-lasketun bussimäärän lisäksi valmistajakohtaiset määrät.

Vuosina 1996–2011 busseissa käytettiin pelkästään maakaasua. Biokaasun käyttö aloitettiin vuonna 2012. Siitä alkaen Suomen metaanibussikannan polttoaine ei enää ole ollut täysin fossiilinen, vaan osittain uusiutuva, kuten ympäristölaadusta kertova sarake taulukossa 16 kertoo.

Suomessa on ollut käytössä yhteensä 129 metaanibussia (M1-luokan minibussit poislukien). Niitä oli enimmillään samanaikaisesti 105 kpl vuonna 2009. Tuolloin niiden käyttämän liikennemaakaasun kulutus oli noin 200 TJ, mikä on enemmän kuin koskaan Suomessa vuoteen 2016 ulottuvan tilaston aikana on tieliikenteessä metaania vuoden sisällä käytetty. Vuoden 2009 liikennemaakaasun kokonaiskäyttö oli 208 TJ (Tilastokeskus 2017), josta bussien osuutta ei ole eritelty, mutta muiden au-tojen merkitys vuonna 2009 oli vähäinen. Vuosina 1996–2009 Helsingin seudun maa-kaasubussit olivat täysin dominoivassa asemassa koko Suomen liikennemetaanin kulutuksessa. Maakaasubusseja operoitiin Helsingin, Vantaan ja Espoon alueilla.

Vuoden 2009 jälkeen uusia metaanibusseja ei enää Helsingin seudun liikentee-seen ole hankittu, ja olemassa olevaa kalustoa on poistettu vuosittain myynnin sekä teknisen käyttöiän loppumisen kautta. Helsingin metaanibussit kuitenkin jatkoivat pääroolissa Suomen liikennemetaanin kokonaiskulutuksessa vielä muutaman vuo-

Kuva 13. Ensimmäinen biokaasubussi: Helsingin Bussiliikenne aloitti biokaasun bussikäytön joulukuussa 2012 Helsingin rautatieaseman ja Seutulan lentokentän välisellä linjalla 615 ka-lustona MAN Lion’s City ÜLL. © Ari LampinenFig. 13. First biogas bus: Helsingin Bussiliikenne began utilization of biogas in city buses in December 2012. The inaugural route 615 between Helsinki railway station and Helsinki-Vantaa airport was served by MAN Lion’s City ÜLL buses. © Ari Lampinen

42

Vuosi YHT./ Total

Mercedes-Benz

Volvo ja Carrus MAN Iveco ja

Kutsenits Scania Metaanin ympäristölaatu/ Environmental quality

1996 2 2 0 % uusiutuva/RES 0%

1997 4 4 0 % uusiutuva/RES 0%

1998 18 7 11 0 % uusiutuva/RES 0%

1999 30 8 22 0 % uusiutuva/RES 0%

2000 34 9 25 0 % uusiutuva/RES 0%

2001 37 12 25 0 % uusiutuva/RES 0%

2002 70 13 57 0 % uusiutuva/RES 0%

2003 72 15 57 0 % uusiutuva/RES 0%

2004 73 16 57 0 % uusiutuva/RES 0%

2005 76 16 57 3 0 % uusiutuva/RES 0%

2006 85 17 57 11 0 % uusiutuva/RES 0%

2007 98 17 57 24 0 % uusiutuva/RES 0%

2008 102 17 57 28 0 % uusiutuva/RES 0%

2009 105 12 53 40 0 % uusiutuva/RES 0%

2010 101 8 53 40 0 % uusiutuva/RES 0%

2011 95 8 45 40 0 % uusiutuva/RES 0%

2012 83 8 34 40 <1 % uusiutuva /RES <1%

2013 68 8 19 40 1 <10 % uusiutuva /RES <10%

2014 54 6 7 40 1 <30 % uusiutuva /RES <30%

2015 40 6 1 32 1 >60 % uusiutuva /RES >60%

2016 35 4 1 22 2 6 >70 % uusiutuva /RES >70%

2017 34 1 1 19 1 12 >70 % uusiutuva /RES >70%

2018 30 0 1 16 1 12 <30 % uusiutuva /RES <30%YHT./ Total 129 17 58 40 2 12 <1 % uusiutuva/RES <1%

*Päälähteinä bussikannan osalta ovat olleet liikennöivien yhtiöiden kalustotietokannat. Vuoden 2018 luku tarkoittaa vuoden alun tilannetta; muiden vuosien luvut tarkoittavat kunkin vuoden maksimia. Metaa-nin ympäristölaatua koskevat tiedot perustuvat Suomen Biokaasulaitosrekisterin liikennebiokaasuosan tiedonkeruun aikana kerättyyn materiaaliin alkaen vuoden 2012 tiedot sisältävästä rekisteristä (Lampi-nen 2013), mutta näitä ei rekistereissä ole julkaistu. Vuoden 2017 luku on peräisin meneillään olevasta vuoden 2017 tiedot sisältävän rekisterin tiedonkeruutyöstä ja vuoden 2018 luku on arvio oletettavissa olevasta kehityksestä.*Main sources: fleet records of methane bus operators and Finnish biogas plant registers.

Taulukko 16. Suomen metaanibussikannan ja sen kuluttaman metaanin ympäristölaadun kehitys.*Table 16. Development of the Finnish methane bus fleet and environmental quality of fuel consumed.*

den ajan. Helsingin bussikannan tämänhetkisen tilan perusteella voidaan arvioida, että viimeinen vuosimallin 2009 bussi poistuu liikenteestä noin vuonna 2020, mutta sekä jouduttaminen että viivästyttäminen on mahdollista. Metaanibussien liiken-nöinti ei kuitenkaan katkea, koska vuonna 2018 Scanialta tilattiin kaksi vuoden 2019 aikana Helsingin seudun liikenteeseen tulevaa uutta metaanibussia.

43

Vuoden 2012 joulukuussa Espoon Suomenojan kunnallisella jätevedenpuhdista-molla aloitettiin liikennebiokaasun tuotanto Gasumin biokaasujalostamon avulla (Lampinen 2013, 14). Tuolloin Gasumin kaasuverkon kautta kuljetetun liikenne-biokaasun hyödyntäminen käynnistettiin myös Helsingin metaanibusseissa (Kuva 13). Parin vuoden jälkeen Helsingin seudun bussien biokaasukäyttö nousi erittäin tärkeään asemaan Suomen liikennebiokaasun kokonaiskulutuksessa, mutta ei silti saavuttanut yli 50 % osuutta siitä. Helsingin metaanibussien kokonaiskulutus olisi helposti mahdollistanut yli 50 % osuuden saavuttamisen koko Suomen liikennebio-kaasun kulutuksessa, ja niiden saatavissa ollut liikennebiokaasu olisi määrällisesti helposti riittänyt siihen. Mutta koskaan ei tehty päätöstä siirtymisestä maakaasusta kokonaan biokaasuun, vaan HSL:n hallituksen päätöksillä määriteltiin vuosittain yläraja biokaasun hyödyntämiselle. Biokaasun käyttöä lisättiin usean vuoden ajan, mutta vuositasolla 100 % biokaasuosuutta ei koskaan saavutettu, vaan myös maa-kaasun bussikäyttö jatkui. Biokaasun bussikäyttö lopetettiin kokonaan vuoden 2017 lopussa HSL:n hallituksen päätöksellä.

Biokaasubusseja operoitiin vuosina 2012–2017 Helsingin ja Vantaan alueilla. Espoossa liikennöitiin maakaasubusseilla, mutta biokaasubussiliikennöintiä ei ha-luttu siellä aloittaa. Helsingissä ja Vantaalla liikennöivien biokaasubussien polttoaine valmistettiin Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamossa, joka sijaitsee puolen ki-lometrin päässä Espoon kaupunkibussien Suomenojan varikolta. Puolen kilometrin paikallisputkisiirtoa jätevedenpuhdistamon ja bussivarikon välille ei haluttu, joten biokaasu kaukokuljetettiin Gasumin siirtoverkon kautta Ruskeasuon ja Tattarisuon asemille.

Kuva 14. Vaasan kaupunkibusseissa aloitettiin vuonna 2017 biokaasun käyttö Scanian Citywide LE Biokaasu -malliston tavallisilla 2-akselisilla kaupunkibusseilla (a) sekä 3-akseli-silla nivelbusseilla (b). © Ari LampinenFig. 14. Biogas utilization began in city buses in Vaasa in 2017 using two (a) and three (b) axle versions of Scania Citywide LE Biogas buses. © Ari Lampinen

Vaasasta tuli vuonna 2017 Helsingin ja Vantaan jälkeen Suomen kolmas kaupun-ki, jossa liikennöidään biokaasukäyttöisillä kaupunkibusseilla. Vaasan kaupungin päätöksillä aloitettiin liikennebiokaasun tuotanto Vaasan alueen kuntien biojätteis-tä sekä sen hyödyntäminen kaupunkibusseissa (Kuva 14). Kunnallinen jäteyhtiö Stormossen rakensi Mustasaaren kunnassa 5 km päässä Vaasasta sijaitsevaan jäte-keskukseen biokaasujalostamon, julkisen tankkausaseman sekä bussien yksityisen hidastankkausaseman. Mustasaaren julkinen asema on kaikkien julkisten asemien tavoin nopeatankkausasema. Mutta busseja varten rakennettu yksityinen asema (Kuva 14b) on Suomen ensimmäinen raskaan liikenteen suuri hidastankkausasema.

44

Sellaisista tankataan yön yli eli saapuessaan varikon paikoitukseen liikennöinti-päivän jälkeen bussit yhdistetään tankkausasemaan, jossa matalapaineinen kaasu kompressoidaan tankkauksen aikana. Tämä teknologia alentaa merkittävästi kus-tannuksia verrattuna nopeatankkausasemaan, koska korkeapaineista varastoa ei tarvita.

Vain metaanilla toimivien monofuel-bussien operointia varten oman tuotan-non käyttökatkoihin täytyy varautua. Useista vaihtoehtoisista tavoista valituksi tuli LNG-varasto, johon kuljetetaan fossiilista metaania Porin LNG-terminaalista säiliöautoilla. LNG voidaan höyrystymisen vuoksi varastoida vain lyhytaikaisesti. Höyrystyneen metaanin käyttö on pakko priorisoida, jotta vältytään metaanipääs-töiltä ilmakehään. Siksi sekä julkinen asema että bussien yksityinen asema ovat sekoiteasemia, joista tankataan itse tuotetun biokaasun ja Porin LNG-terminaalin kautta ulkomailta tulleen fossiilisen metaanin sekoitusta.

Vaasan Paikallisliikenne aloitti 12 Scanian bussissa fossiilisen metaanin käytön helmikuussa 2017 ja jalostamon valmistuttua biokaasun käytön toukokuussa 2017. Yhtiö myytiin Wasa Citybus:ille, joka aloitti liikennöinnin vuoden 2018 alussa.

Liedossa valmistettu Carrus Star -kaukoliikennebussi konvertoitiin Suomessa vuon-na 2014 dieselistä dualfuel-CMG/diesel-autoksi. Tämä BioBussi (Kuva 15a) palvelee tilausliikenteessä koko Suomen laajuisesti. Toinen Suomessa konvertoitu dualfuel-bussi Iveco Daily Minibus tuli Hämeen alueelliseen reittiliikenteeseen vuonna 2017 (Kuva 15b). Lisäksi se palvelee tilausliikenteessä koko Suomen biokaasuasemien verkon alueella. Molempien dualfuel-bussien operaattorien tankkaama metaani on aina biokaasua, mutta dualfuel-teknologia edellyttää lisäksi fossiilisen dieselöljyn käyttöä.

Kuva 15. Konvertoidut dualfuel-diesel-bussit: a) BioBussi, b) Meitin enerkian minibussi. © Ari LampinenFig. 15. Biogas powered converted dualfuel diesel buses: a) Carrus Star charter bus operated by BioBussi nationwide since 2014, b) Iveco minibus operated by Meitin enerkia in regional routes in Häme since 2017. © Ari Lampinen

6.4 SUOMEN METAANIBUSSIMALLISTO

Taulukkoon 17 on koottu tietoja Suomessa käytössä olleista ja edelleen käytössä ole-vista metaanibussimalleista. Paksunnetulla tekstillä on kirjoitettu ne 7 bussimallia, joita on osittain käytetty biokaasulla. MANin malleja käytettiin vuosina 2012–2017

45

biokaasulla Helsingin ja Vantaan kaupunkibussiliikenteessä (Kuva 13). Scanian malleja on käytetty toukokuusta 2017 alkaen pääasiassa biokaasulla Vaasan paikal-lisbussiliikenteessä (Kuva 14). Sekä Carrus Star että Iveco Minibus (Kuva 15) ovat tilausajokäytössä ja Iveco myös reittiliikenteessä Hämeen haja-asutusalueilla.

Taulukko 17. Suomen metaanibussimallisto. Biokaasubussit ovat alussa paksunnetulla tekstillä. Bussityyppi ”normaali” tarkoittaa tavallista kaupunkibussia. Suluissa oleva vuosimalli tarkoittaa konversiovuotta.Table 17. Finnish methane bus fleet. Bus models that have been operated by biogas are listed first in bold text.

Merkki ja malli/ Brand and model

Ajoneuvo-luokka/

EU vehicle category

Tyyppi/ Type

Valmis-tusmaa/

Country of origin

Alustan valmistaja/

Chassis ma-nufacturer

Määrä/Amount

Vuosimallit/ Model years

Carrus Star 302 M3 kauko Suomi Volvo 1 1996 (2014)

Iveco Daily Minibus 50C13 M2 mini Italia/Suomi 1 2004 (2016)

MAN Lion’s City LL M3 teli Saksa 7 2006-2009

MAN Lion’s City NL M3 normaali Saksa 24 2005-2009

MAN Lion’s City ÜLL M3 teli Saksa 9 2005-2006

Scania Citywide LE 12 M3 normaali Puola 10 2017

Scania Citywide LE 14.8 M3 teli Puola 2 2017

Carrus City L M3 teli Suomi Volvo 3 2000

Carrus City U M3 normaali Suomi Volvo 22 1998-1999

Kutsenits City VI M2 mini Itävalta Iveco 1 2011

Mercedes-Benz Citaro M3 normaali Saksa 6 2001-2006

Mercedes-Benz O405N2 M3 normaali Saksa 10 1994-1998

Mercedes-Benz O405NK M3 midi Saksa 1 1997

Volvo 8500 LE M3 normaali Ruotsi 4 2002

Volvo 8500 LE teli M3 teli Ruotsi 28 2002

YHT. 7/15 2 5 6 5 129 1994-2017

Suomessa on ollut käytössä yhteensä 129 metaanibussia, joista 126 on viiden val-mistajan tehdasvalmisteisia paikallisliikenteen monofuel-CMG-busseja ja yksi on tehdasvalmisteinen bifuel-CMG/bensiini-minibussi. Lisäksi käytössä on kaksi kon-vertoitua dualfuel-CMG/diesel-bussia.

Taulukossa 17 näkyy, että joidenkin bussien vuosimallit edeltävät vuotta 1996, jolloin metaanibussiliikenne Suomessa alkoi. Se johtuu bussien hankinnasta käytet-tynä ulkomailta. Suomen metaanibussikannan kehityksessä sekä uutena hankitut että käytettyinä ulkomailta tuodut ovat merkittävässä roolissa ja ne täydentävät toi-siaan. Euroopassa on hyvin suuret metaanibussimarkkinat, joten myös käytettyjen metaanibussien saatavuus on hyvä. Samasta syystä suomalaisilla käytetyillä metaa-nibusseilla on hyvät markkinat ulkomailla.

46

6.6 METAANIBUSSIEN VALMISTUS

Metaanibusseja on valmistettu ja edelleen valmistetaan myös Suomessa (Taulukko 19). Lahdessa aloitettiin Scanian metaanibussien valmistus vuonna 2013, mutta Suomeen niitä ei vielä ole myyty.

6.5 METAANIBUSSIOPERAATTORIT

Metaanibussiliikennettä harjoittavat operaattorit sekä niiden käyttämät metaanilajit on koottu taulukkoon 18. Bussien yhteenlaskettu lukumäärä (159) on suurempi kuin Suomen metaanibussikanta (129), koska osa busseista ja niitä operoivista yrityksistä on vaihtanut omistajia.

Neljä jo toimintansa lopettanutta operaattoria ei koskaan käyttänyt biokaasua. Yksikään operaattori ei nykyään käytä metaanibusseissaan pelkästään biokaasua. Helsingin seudun paikallisliikenteessä 100 % biokaasuosuus ehdittiin saavuttaa ly-hytaikaisesti vuoden 2017 lopussa ennen biokaasun käytön lopettamista kokonaan. Pääosin biokaasulla liikennöintiä jatkavat Biobussi, Meitin enerkia sekä Vaasan Paikallisliikenteen ostanut Wasa Citybus. Erot UE-osuudessa Vaasan operaattorei-den välillä johtuvat siitä, että metaanibussien operointi aloitettiin kuukausia ennen kuin biokaasujalostamo valmistui ja myös siitä, että käyttöönoton aikana jalostamo ei toiminut täydellä teholla.

Taulukko 18. Suomen metaanibussioperaattorit ja niiden käyttämät polttoaineet.Table 18. Finnish methane bus operators and their fuel choices.

Operaattori/Operator Vuodet/Years

Busseja/ Buses

UE-osuus/

RES share

Bio-kaasu/ Biogas

Maa-kaasu/ Natural

gas

Muu fossiili-nen metaani/ Other fossil

methane

Muu fossii-linen/ Other

fossil

Tammelundin Liikenne 1996-2017 24 0 % X

Helsingin Bussiliikenne 1998- 94 < 1 % (x) X

Taksikuljetus 1999-2016 2 0 % X bensiini

Concordia 2000-2009 10 0 % X

Nobina 2009-2011 3 0 % X

Biobussi 2014- 1 > 50 % X dieselöljy

Meitin enerkia 2017- 1 > 50 % X dieselöljy

Vaasan Paikallisliikenne 2017 12 > 30 % X X

Wasa Citybus 2018- 12 > 70 % X X

Taulukko 19. Suomalaiset metaanibussivalmistajat.Table 19. Finnish methane bus manufacturers.

Valmistaja/Manufacturer

Paikka/Location Mallisto/Models Vuodet/

Years

Myyty Suo-meen/Sold in Finland

Liikenteessä Suo-messa/ Operated in

FinlandCarrus/Volvo Helsinki Carrus City 1998-2000 25 kpl 1998-2013

Scania LahtiOmniExpress,

Interlink ja Citywide Suburban

2013- 0 kplUusien bussien koe-

käyttö ennen toimitusta ulkomaille 2013-

47

LÄHTEET

Lampinen Ari (2008) Fossiilisten liikennepolttoaineiden tukimekanismien kehitys Suomen verolain-säädännössä. Oikeus 37 (4): 453-473.

Lampinen Ari (2012) Liikennebiokaasun käyttöönotto Suomessa. Tekniikan Waiheita 1/2012, s. 5-20.Lampinen Ari (2013) Liikennebiokaasun käyttö Suomessa 1941-2013. Teoksessa: Huttunen MJ & Kuittinen

V: Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 16 – Tiedot vuodelta 2012. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences No 13, School of Forest Sciences, Faculty of Science and Forestry, University of Eastern Finland, Joensuu, 12-16.

SCB (2018) Ruotsin tilastokeskuksen (Statistiska centralbyrån) liikennemetaanin kulutusta ja ajoneuvo-kantaa koskevat Ruotsin vuoden 2017 tilastot sähköisessä tietokannassa.

Tilastokeskus (2017) Energia 2017 -taulukkopalvelu/taulukko 5.1.: Liikenteen energiankulutus. Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus. Tilastokeskus, Helsinki.

Suomessa on valmistettu metaanibusseja dieselbussien konversiolla vuodesta 2014 alkaen (Taulukko 20).

Taulukko 20. Suomalaiset metaanibussien konvertoijat.Table 20. Finnish methane bus conversion companies.

Yritys/Company Teknologia/Technology Mallisto/Models Vuodet/

YearsMäärä/

Amount

Liikenteessä/Operated in

FinlandSuomen Bioauto dualfuel-diesel Carrus-Biobussi 2014 1 kpl 2014-

Terra Gas dualfuel-diesel Iveco Daily Minibus 2016- 1 kpl 2016-

LYHENTEET

CBG (Compressed BioGas) = paineistettu biokaasu (tai yleisemmin paineistettu uusiutuva metaanipolttoaine)CMG (Compressed Methane Gas) = paineistettu metaanipolttoaine (alkuperästä riippumatta)CNG (Compressed Natural Gas) = paineistettu maakaasu (tai yleisemmin paineistettu fossiilinen metaanipolt-

toaine)HSL = Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymäHSY =Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymäLNG (Liquefied Natural Gas) = nesteytetty maakaasu (tai yleisemmin nesteytetty fossiilinen metaanipolttoaine)UE = uusiutuva energia

48

7 YHTEYSTIETOJA

7.1 BIOKAASUALALLA TOIMIVIA YRITYKSIÄ

KIM SÖDERMAN OYKim Söderman, toimitusjohtajaHiekkaharjuntie 5602480 Kirkkonummi040 736 [email protected]

Sarlin Oy AbEnergia & YmpäristöKari Lammi, johtajaKaivokselantie 301610 Vantaa010 550 [email protected]

7.2 YHDYSKUNTIEN JÄTEVEDENPUHDISTAMOILLA TOIMIVIA REAKTORILAITOKSIA

Joensuun Vesi LiikelaitosKuhasalon jätevedenpuhdistamoPasi Kakkonen, käyttöpäällikköPuhdistamontie 280220 Joensuu050 562 [email protected]

Mikkelin VesilaitosKenkäveronniemen puhdistamoAnne Bergman, käyttöinsinööriPursialankatu 2, PL 3350100 Mikkeli040 129 [email protected]

Nurmijärven VesiKlaukkalan keskuspuhdistamoMax Wikström, käyttöinsinööriKeskustie 2 B01901 Nurmijärvi040 317 [email protected]

Tampereen Vesi LiikelaitosRaholan ja Viinikanlahden puhdistamotHeikki Sandelin, käyttöpäällikköViinikankatu 42, PL 48733101 Tampere050 321 [email protected]

7.3 TEOLLISUUDEN JÄTEVEDENPUHDISTAMOILLA TOIMIVIA REAKTORILAITOKSIA

Ålands Centralandelslag, GastronomenHans Wickström, mejerichefDrittel-Mattes gränd 722150 Jomala, Åland018 328 030, 045 7345 [email protected]

49

7.4 MAATILAMITTAKAAVAN REAKTORILAITOKSIA

BioHauki OyHeikki Nykänen, toimitusjohtajaUrsuksentie 1451600 Haukivuori040 747 [email protected]

Haapajärven ammattiopiston biokaasulaitosJuha Keski-Rauska, hankekoordinaattoriErkkiläntie 185800 Haapajärvi040 1748 [email protected]

Lakeuden Etappi OyPanu Kanamäki, laitospäällikköLaskunmäentie 1560760 Pojanluoma044 5744 [email protected]

Pohjanmaan Biokaasu Oy – Österbottens Biogas AbVille Sydänmetsä, käyttöinsinööriHopeakivenlahdentie 50 B67900 Kokkola040 488 [email protected]

Ab Stormossen OyHeikki Knookala, käyttöpäällikköStormossvägen 5666530 Koivulahti010 320 7624, 050 552 [email protected]

7.5 YHTEISMÄDÄTYSLAITOKSIA

BioKymppi OyMika Juvonen, toimitusjohtajaPuhoksentie 1582500 Kitee040 548 [email protected]

HSY-kuntayhtymäÄmmässuon kuivamädätyslaitosChristoph Gareis, toimintovastaavaÄmmässuontie 802820 Espoo040 829 [email protected]

Kouvolan Vesi OyMäkikylän biokaasulaitosSari Pilli, käyttöinsinööriKauppalankatu 3745100 Kouvola044 2238 [email protected]

LABIO OyNiko Wassholm, tuotantopäällikköSapelikatu 715160 Lahti050 366 [email protected]

50

7.6 KAATOPAIKKAPUMPPAAMOJA

Rauman seudun jätehuoltolaitosHevossuon jäteasemaMika Laine, jäteasemanhoitajaHevossuontie 5026510 Rauma044 793 [email protected]

uef.fi



ISBN 978-952-61-2856-6ISSN 1798-5684


RE

PO

RT

S | H

UT

TU

NE

N, K

UIT

TIN

EN

& L

AM

PIN

EN

| SU

OM

EN

BIO

KA

AS

UL

AIT

OS

RE

KIS

TE

RI N

:O 21 | N

o 33


SUOMEN BIOKAASULAITOSREKISTERI N:O 21Tiedot vuodelta 2017


Suomen biokaasulaitosrekisteri 21:een on kerätty ja tilastoitu tiedot toimivista biokaasulaitoksista

vuodelta 2017. Biokaasua tuottavia reaktorilaitoksia toimi Suomessa yhdyskuntien

ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoilla, maatiloilla sekä biojätteen käsittelylaitoksilla (yhteismädätyslaitokset). Lisäksi biokaasua

kerättiin 38 kaatopaikkapumppaamolta. Vuosittain laitoksiin ja laitosvastaaviin

ylläpidettävien yhteyksien avulla pystytään muodostamaan kokonaiskuva biokaasun

merkityksestä, vuosittaisesta kehityksestä ja tulevaisuudesta Suomessa.


30862806_UEF_Suomen_biokaasulaitosrekisteri_no_21_Metsatiede_kansi_18_08_17.indd 1 17.8.2018 13.43.22

reports and studies in forestry and natural...

Documents