Upload File

jatkosota ja kotiinpaluu - kurkijokelainenjatkosota ja kotiinpaluu jatkosota ja kotiinpaluu...

  • Home
  • Documents
  • Jatkosota ja kotiinpaluu - KurkijokelainenJatkosota ja kotiinpaluu Jatkosota ja kotiinpaluu Heinätöissä kesäl-lä1943. Käymässä oli Pekka-sedän perhe. Vas. Sedän perheen tytär
8
Sisäsivuilla TÄNÄÄN Nro 9 • Perjantaina 5. maaliskuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä LAATUA EDULLISUUTTA AMMATTILAISELTA • Kellohuoltopalvelu • Käsikaiverrukset • Konekaiverrukset • Korukorjaus/ kivi-istutustyöt • Sormuksien valmistus • Ja nyt myös lasikaiverrus KELLOLIIKE Juhani Lankinen Ky Kauppalankatu 2, Loimaa Puh. (02) 763 2760 (Kaupungintaloa vastapäätä) KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ Sota tuntui olevan kaukana, sivulla ...... 4 Sisko hyvä, sivulla ............... 5 Mielipiteitä, vastineita kantoja, sivulla .................... 6 Karjala ennen historiaa, sivulla .................. 7 Vonkale, sivulla ................... 7 PERJANTAIKAHVIT Kuten edellisessä jutussani mainitsin, me asuimme syk- systä 1940 kevääseen, kesään ja aina vuoden 1942 kevää- seen Suolahdessa. Kesällä 1941 puhalsivatkin taas jo uu- det., myrskyisät tuulet. Jatko- sota oli alkanut ja isä joutunut jälleen sotapolulle. Hänen ase- lajinsa oli ilmatorjunta ja hyökkäysvaiheen jälkeen hän joutui Karhumäkeen Itä-Kar- jalaan. Kurkijoki vallattiin takai- sin syksyllä 1941. Isä oli kui- tenkin sitä mieltä, ettei meidän kannattanut talvea vasten lähteä kotiin. Siellähän ei ollut mitään. Edes asuinrakennus ei ollut kunnossa vaan sen pur- kamistoimet oli aloitettu. Niinpä asuimmekin vielä talven 1941 - 42 Suolahdessa, mutta ei se helppoa ollut siel- läkään. Kesä meni miten ku- ten, minulla oli aikaa käydä tuttujen kaverien kanssa ui- massa ja osallistua muihinkin harrastuksiin. Veljeni Aarne pääsi kesällä osuusliike Keski- maan paikallisen myymälän asiapojaksi. Ruokatilanne kävi syksyn ja talven mittaan aina vain huonommaksi. Elintarvikkei- den korttiannokset olivat var- sin niukat. Tilannetta hieman helpotti se, että Aarne sai sil- loin tällöin työpaikaltaan vä- hän elintarvikkeita "tiskin alta". Äiti kävi silloin tällöin hamstrausreissulla Kongin- kankaalla missä entisellä naa- purillamme mylläri Pekka Torvisella oli mylly. Sieltä irto- si aina muutama jauhokilo, ja joskus jopa voipala, kassiin. Tuuriakin oli, koska ei äiti lin- ja - autoissa tehdyissä ratsiois- sa koskaan jäänyt kiinni mus- tan pörssin ostoksistaan. Silti ei talvi ollut helppo, lukemattomina aamuöinä, pakkasta saattoi olla 20 astet- ta, lähdin jo kello kuusi jonot- tamaan paikallisen Itikan teu- rastamon myymälän eteen odottaen sitä, että aamulla sai- si jotakin kortittomia eineksiä. Kauppa avattiin siihen aikaan kello 8 aamulla. Pari tuntia jo- nossa, kovassa pakkasessa pari kertaa viikossa, kasvatti pojan luonnetta ja nosti kun- nioitusta jokapäiväistä leipää kohtaan. Sen talven aikana söin paljon kaurapuuroa, si- nänsä ihan hyvää ruokaa , mutta sen jälkeen ei kaura- puuro ole minulle oikein mais- tunut. Muut ostamani einekset tuli aina syötyä, mutta sattui joskus jotakin kalapalttua, joka oli maultaan niin kama- laa, että se jäi nälkäiseltäkin syömättä. Keväällä Karjalaan Kun kevät koitti vuonna 1942 niin isä pääsi muuttolo- malle ja niin pakkasimme var- sin vähäisen omaisuutemme ja muutimme takaisin kotiimme Kurkijoelle. Kotimme raken- nukset olivat pystyssä, mutta asuinrakennuksen uuneista osa rikottu. Toisen tuvan lei- vinuuni ja hella olivat sikäli kunnossa, että ne saatiin toi- mimaan. Siitähän se alkoi jälleen uusi elämä. Keväällä löytyi pellosta perunamaalta syötä- viä perunoita. Talvella oli ollut paljon lunta eikä kovia pakka- sia, niin vaoista löytyi ihan syömäkelpoista perunaa. Mahdollisimman pian hankit- tiin sikapossu, lammas, lehmä ja hevonen, nimeltään Kapu. Se oli iäkäs ruuna mutta ihan kelpo työhevonen.. Viljaa ja jauhoa saatiin jostakin, kai kansanhuolto oli sen järjestä- nyt, en enää muista. Kotiin olimme saapuneet huhtikuun lopulla. Paikallis- ten viranomaisten avulla saa- tiin kevätkylvöille traktori ja siemenviljaa. Näin saatiin osa pelloista kylvettyä. En muista, olisiko apulantaa saatu, mutta syksyllä saatiin kylvöistä kelpo sato. Pian meille ostettiin ensim- mäinen lehmä. Siitä ei kuiten- kaan ollut pitkäaikaista iloa. Länsi-suomalaista rotua oleva ruskea lehmä sairastui pian punatautiin ja kuoli parin päi- vän kuluttua. Se oli raskas ta- kaisku mutta minkäs sille mahtoi. Me veljeni Aarnen kanssa kaivoimme hiekka- maahan lehmän mentävän haudan ja vedätimme hevosel- la lehmän raadon siihen. Äiti itki, eikä ihmekään. Sitä en tiedä, mistä rahaa saatiin, paitsi tietenkin äidin sotakuukausipalkasta. Sen suuruutta nykyrahaan en osaa verrata. Kuitenkin melko pian ostettiin pari uutta lehmää ja ne säilyivät jo hengissä. Näin oli maidon ja voin saanti tur- vattu. Kesällä tehtiin heinää, mitä pellot lykkäsivat "kylki vää- rällään". Metsästä hakattiin polttopuuta talven varalle ja antoipa valtiovalta velvoitteita hakata polttopuuta jopa ylei- seen kulutukseen. Hakkaajina olimme me veljekset, 13 ja 15 vuotta. Urakat tulivat kuiten- kin täytetyiksi. Mottimääriä en muista, mutta silorunkoista koivua pinoihin hakattiin. Talvi 1942 -43 oli jo hel- pompi. Kesällä oli saatu varas- toon ruokaa eläimille ja syksyn sadosta viljaa sekä ihmisille että eläimille. Vaikka luovu- tusvelvollisuuksia oli, niin nii- den kanssa pärjäsi eikä pulaan jouduttu. Tosin syksyn työt olivat raskaita. Firskassin kymppiaura painoi suunnatto- masti keskenkasvuisten poiki- en käsissä eikä aina ollut edes itku kaukana kun voimat eivät riittäneet. Työt tulivat kuiten- kin tehdyiksi. Meillä oli itsellä yksi hevonen, em. Kapu, mut- ta isä oli ostanut naapurimme Pekka Torvisen kanssa yhtei- sen hevosen. Koska Torvisillakin oli oma hevonen, niin saimme yhteisen hevosen avulla hevosparin sil- loin kun tarve sitä vaati. Hy- vää naapurihenkeä edusti se, ettei yhteisen hevosen tunteja laskettu. Kumpikin käytti sitä kun tarve vaati ja sillä siisti. Tukkitöitä keväällä Isä oli, kenties kaukaa vii- saasti, myynyt metsästämme tukkeja syksyllä 1943. Niiden kaadon ja ajon meidän pellol- lemme Soskuanjoen rantaan oli ottanut urakakseen naapu- rikylän Luhovaaran mies Juho Mustonen. Hän oli sen verran ikämies, ettei enää ollut sota- hommissa. Urakka tuli tehtyä ajoissa ja sivutuotteena tuli tie- tenkin myös propsia, joka myös ajettiin jokirantaan. Me veljeni Aarnen kanssa otimme keväällä työurakat, vieritimme tukkeja jokeen ja kuorimme paperipuut. Töissä samalla puulaanilla oli myös sotavankeja Räihävaaran sota- vankileiriltä. Keskustelu van- kien kanssa kävi verkkaisesti, koska oli vaikeuksia kuullun ymmärtämisessä. Ei koskaan kuitenkaan riitakaan tullut, vaan vallitsi rauhallinen rin- nakkaiselo. Meillä kotona ei sotavankityövoimaa käytetty. Viimeinen kesä Talvi 1943 - 44 meni jo va- kiintuneita uomia. Eläinten määrä oli hieman lisääntynyt eikä rehuista ollut puutetta. Sama koski myös meidän ih- misten ruokaa. Omasta takaa saatiin se, mitä välttämättä tarvittiin ja taisipa joskus joku voi - tai lihakilo mennä jopa mustaan pörssiin. Sitä ei silloin pidetty juurikaan lain rikko- misena vaan lähimmäisten auttamisena. Vielä kevät 1944 oli toivoa täynnä. Olihan edellisenä ke- sänä Kurkijoelta saatu niin suuri sato, että se oikeutti val- tion palkintoon koko maa huomioiden peltopinta-alaan nähden viljan luovutusvelvol- lisuuden täyttämisessä. Kylvöt tehtiin ja rakennuk- sia oli korjattu, uusia raken- nettu ja elämä näytti olevan mallillaan. Kesä toi kuitenkin muutoksen, vihollinen aloitti kesällä rajun hyökkäyksen ja Suomen joukot joutuivat pe- rääntymään Itä-Karjalasta ja myös Karjalan kannaksella ti- lanne oli tukala. Tuon kesän järkyttävä muisto on Elisenvaaran pom- mitus 20. kesäkuuta. Kirkkaa- na päivänä ilmaantui valta- vasti jyristen kolme pommi- tuskonelaivuetta Elisenvaaran ylle. Ne tulivat meitä katsoen oikealta, siis kaakosta, kurva- sivat Elisenvaaran päälle ja poistuivat meiltä katsoen va- semmalta. Kun ensimmäinen laivue oli poistumassa, oli toi- nen laivue Elisenvaaran pääl- lä ja kolmas laivue tulossa. Jy- rinä oli valtava. Pommituksessa kuoli Räisä- län evakkojunan siviileitä noin sata, lisäksi muutamia sotilai- ta sekä kurkijokelaisia. Haa- voittuneita oli moninkertainen määrä.. Kesällä meillä kotona oli tehty se, mikä oli mahdollista, mutta syksy ei näyttänyt hy- vältä. Viljat kasvoivat hyvin ja niitä yritettiin korjata. Veljeni Aarne oli joutunut jo keväällä Kurkijoelle IS-joukkoihin, jo- ten kotona olimme kahden äi- tini kanssa. Sirpeillä leikka- simme ruista ja hevosvetoisel- la niittokoneella ajoimme veh- nää ja laitoimme seipäille. Sin- ne jäivät vehnäseipäät, mutta kaksi ahosta ruista ehdimme riihessä puida ennen evakkoon lähtöämme. Niinpä meillä oli lähtiessämme sekä ruisjauhoa että ruista kärryissä matka- eväksemme. Lisäksi eväänä oli sekä pais- tettua että suolattua sianlihaa. Veljeni Aarne pääsi sen verran käymään kotona, että ehdim- me teurastaa, tosin vielä kes- kenkasvuisen sian. Siitä äiti paistoi uunissa lihaa ja loppu suolattiin. Jälleen laitettiin lehmät matkaan, nyt saatiin korva- merkit, taltalla lyötiin lankun- palaa vasten reikä lehmi- en korvaan ja hohtimilla pu- ristettiin merkki siihen. Eikä kukaan syyttänyt eläinrääkkäyksestä eikä lapsi- työvoiman käytöstä, puhu- mattakaan siitä, että olisi tar- jottu edes minimipalkkaa. Vähät tavarat ja huonekalut vietiin jälleen autotien varteen Maasiltaan. Eikä niitä sen koommin nähty. Meidän koh- dalla on erikoista se, että vain separaattori löytyi sekä talvi- että jatkosodan jälkeen. Muut kaikki tavarat katosivat. Näin oli elämäntilanne koti- Karjalassa ohi. Lähdimme äi- tini kanssa uudelle evakkotiel- le 19. syyskuuta 1944. Isä oli vielä sotahommissa ja veljeni Aarne IS- joukoissa. Meillä oli äitini kanssa siis kaksi hevosta ja kärryt täynnä tavaraa kun suunnistimme uudelle evakko- taipaleelle. Kiirettä ei ollut, eihän meitä kukaan missään odottanut ja niinpä matkasimme hevosi- nemme ja kuorminemme kak- si viikkoa halki kauneimman Suomen mutta ei silloin mieli- ala juurikaan sallinut kaunei- den maisemien ihailua. Ajoim- me hevosillamme lähelle Piek- sämäkeä, missä isän veli Pek- ka asui perheineen ja toimi py- säkinhoitajana. Arvi Heinonen. Elisenvaaran Pölkkymaja pommituksen uhrina talvisodan aikaan. Kuva kirjasta: Muistojemme Kurkijoki. Jatkosota ja kotiinpaluu Jatkosota ja kotiinpaluu Heinätöissä kesäl- lä1943. Käymässä oli Pekka-sedän perhe. Vas. Sedän perheen tytär Airi, Mari-täti, sylissään Eira, minä itse, Ant- ti-isä, tädin pojat Lauri ja Rauno, vel- jeni Aarne harava- koneen päällä ja äi- tini Katri.

Upload: others

Post on 08-Jul-2020

4 views

Category:

Documents


0 download

Report

TRANSCRIPT

Page 1: Jatkosota ja kotiinpaluu - KurkijokelainenJatkosota ja kotiinpaluu Jatkosota ja kotiinpaluu Heinätöissä kesäl-lä1943. Käymässä oli Pekka-sedän perhe. Vas. Sedän perheen tytär

SisäsivuillaTÄNÄÄN

Nro 9 • Perjantaina 5. maaliskuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

Sota tuntuiolevan kaukana, sivulla ...... 4Sisko hyvä, sivulla ............... 5Mielipiteitä, vastineitakantoja, sivulla.................... 6Karjala ennenhistoriaa, sivulla.................. 7Vonkale, sivulla ................... 7

PERJANTAIKAHVITKuten edellisessä jutussani

mainitsin, me asuimme syk-systä 1940 kevääseen, kesäänja aina vuoden 1942 kevää-seen Suolahdessa. Kesällä1941 puhalsivatkin taas jo uu-det., myrskyisät tuulet. Jatko-sota oli alkanut ja isä joutunutjälleen sotapolulle. Hänen ase-lajinsa oli ilmatorjunta jahyökkäysvaiheen jälkeen hänjoutui Karhumäkeen Itä-Kar-jalaan.

Kurkijoki vallattiin takai-sin syksyllä 1941. Isä oli kui-tenkin sitä mieltä, ettei meidänkannattanut talvea vastenlähteä kotiin. Siellähän ei ollutmitään. Edes asuinrakennus eiollut kunnossa vaan sen pur-kamistoimet oli aloitettu.

Niinpä asuimmekin vielätalven 1941 - 42 Suolahdessa,mutta ei se helppoa ollut siel-läkään. Kesä meni miten ku-ten, minulla oli aikaa käydätuttujen kaverien kanssa ui-massa ja osallistua muihinkinharrastuksiin. Veljeni Aarnepääsi kesällä osuusliike Keski-maan paikallisen myymälänasiapojaksi.

Ruokatilanne kävi syksynja talven mittaan aina vainhuonommaksi. Elintarvikkei-den korttiannokset olivat var-sin niukat. Tilannetta hiemanhelpotti se, että Aarne sai sil-loin tällöin työpaikaltaan vä-hän elintarvikkeita "tiskinalta".

Äiti kävi silloin tällöinhamstrausreissulla Kongin-kankaalla missä entisellä naa-purillamme mylläri PekkaTorvisella oli mylly. Sieltä irto-si aina muutama jauhokilo, jajoskus jopa voipala, kassiin.Tuuriakin oli, koska ei äiti lin-ja - autoissa tehdyissä ratsiois-sa koskaan jäänyt kiinni mus-tan pörssin ostoksistaan.

Silti ei talvi ollut helppo,lukemattomina aamuöinä,pakkasta saattoi olla 20 astet-ta, lähdin jo kello kuusi jonot-tamaan paikallisen Itikan teu-rastamon myymälän eteenodottaen sitä, että aamulla sai-si jotakin kortittomia eineksiä.Kauppa avattiin siihen aikaankello 8 aamulla. Pari tuntia jo-nossa, kovassa pakkasessapari kertaa viikossa, kasvattipojan luonnetta ja nosti kun-nioitusta jokapäiväistä leipääkohtaan. Sen talven aikanasöin paljon kaurapuuroa, si-

nänsä ihan hyvää ruokaa ,mutta sen jälkeen ei kaura-puuro ole minulle oikein mais-tunut. Muut ostamani eineksettuli aina syötyä, mutta sattuijoskus jotakin kalapalttua,joka oli maultaan niin kama-laa, että se jäi nälkäiseltäkinsyömättä.

Keväällä KarjalaanKun kevät koitti vuonna

1942 niin isä pääsi muuttolo-malle ja niin pakkasimme var-sin vähäisen omaisuutemme jamuutimme takaisin kotiimmeKurkijoelle. Kotimme raken-nukset olivat pystyssä, muttaasuinrakennuksen uuneistaosa rikottu. Toisen tuvan lei-vinuuni ja hella olivat sikälikunnossa, että ne saatiin toi-mimaan.

Siitähän se alkoi jälleenuusi elämä. Keväällä löytyipellosta perunamaalta syötä-viä perunoita. Talvella oli ollutpaljon lunta eikä kovia pakka-sia, niin vaoista löytyi ihansyömäkelpoista perunaa.Mahdollisimman pian hankit-tiin sikapossu, lammas, lehmäja hevonen, nimeltään Kapu.Se oli iäkäs ruuna mutta ihankelpo työhevonen.. Viljaa jajauhoa saatiin jostakin, kaikansanhuolto oli sen järjestä-nyt, en enää muista.

Kotiin olimme saapuneethuhtikuun lopulla. Paikallis-ten viranomaisten avulla saa-tiin kevätkylvöille traktori jasiemenviljaa. Näin saatiin osapelloista kylvettyä.

En muista, olisiko apulantaasaatu, mutta syksyllä saatiinkylvöistä kelpo sato.

Pian meille ostettiin ensim-mäinen lehmä. Siitä ei kuiten-kaan ollut pitkäaikaista iloa.Länsi-suomalaista rotua olevaruskea lehmä sairastui pianpunatautiin ja kuoli parin päi-vän kuluttua. Se oli raskas ta-kaisku mutta minkäs sillemahtoi. Me veljeni Aarnenkanssa kaivoimme hiekka-maahan lehmän mentävänhaudan ja vedätimme hevosel-la lehmän raadon siihen. Äitiitki, eikä ihmekään.

Sitä en tiedä, mistä rahaasaatiin, paitsi tietenkin äidinsotakuukausipalkasta. Sensuuruutta nykyrahaan en osaaverrata. Kuitenkin melko pianostettiin pari uutta lehmää jane säilyivät jo hengissä. Näin

oli maidon ja voin saanti tur-vattu.

Kesällä tehtiin heinää, mitäpellot lykkäsivat "kylki vää-rällään". Metsästä hakattiinpolttopuuta talven varalle jaantoipa valtiovalta velvoitteitahakata polttopuuta jopa ylei-seen kulutukseen. Hakkaajinaolimme me veljekset, 13 ja 15vuotta. Urakat tulivat kuiten-kin täytetyiksi. Mottimääriä enmuista, mutta silorunkoistakoivua pinoihin hakattiin.

Talvi 1942 -43 oli jo hel-pompi. Kesällä oli saatu varas-toon ruokaa eläimille ja syksynsadosta viljaa sekä ihmisilleettä eläimille. Vaikka luovu-tusvelvollisuuksia oli, niin nii-den kanssa pärjäsi eikä pulaanjouduttu. Tosin syksyn työtolivat raskaita. Firskassinkymppiaura painoi suunnatto-masti keskenkasvuisten poiki-en käsissä eikä aina ollut edesitku kaukana kun voimat eivätriittäneet. Työt tulivat kuiten-kin tehdyiksi. Meillä oli itselläyksi hevonen, em. Kapu, mut-ta isä oli ostanut naapurimmePekka Torvisen kanssa yhtei-sen hevosen.

Koska Torvisillakin oli omahevonen, niin saimme yhteisenhevosen avulla hevosparin sil-loin kun tarve sitä vaati. Hy-vää naapurihenkeä edusti se,ettei yhteisen hevosen tunteja

laskettu. Kumpikin käytti sitäkun tarve vaati ja sillä siisti.

Tukkitöitä keväälläIsä oli, kenties kaukaa vii-

saasti, myynyt metsästämmetukkeja syksyllä 1943. Niidenkaadon ja ajon meidän pellol-lemme Soskuanjoen rantaanoli ottanut urakakseen naapu-rikylän Luhovaaran mies JuhoMustonen. Hän oli sen verranikämies, ettei enää ollut sota-hommissa. Urakka tuli tehtyäajoissa ja sivutuotteena tuli tie-tenkin myös propsia, jokamyös ajettiin jokirantaan.

Me veljeni Aarnen kanssaotimme keväällä työurakat,vieritimme tukkeja jokeen jakuorimme paperipuut. Töissäsamalla puulaanilla oli myössotavankeja Räihävaaran sota-vankileiriltä. Keskustelu van-kien kanssa kävi verkkaisesti,koska oli vaikeuksia kuullunymmärtämisessä. Ei koskaankuitenkaan riitakaan tullut,vaan vallitsi rauhallinen rin-nakkaiselo. Meillä kotona eisotavankityövoimaa käytetty.

Viimeinen kesäTalvi 1943 - 44 meni jo va-

kiintuneita uomia. Eläintenmäärä oli hieman lisääntynyteikä rehuista ollut puutetta.Sama koski myös meidän ih-misten ruokaa. Omasta takaa

saatiin se, mitä välttämättätarvittiin ja taisipa joskus jokuvoi - tai lihakilo mennä jopamustaan pörssiin. Sitä ei silloinpidetty juurikaan lain rikko-misena vaan lähimmäistenauttamisena.

Vielä kevät 1944 oli toivoatäynnä. Olihan edellisenä ke-sänä Kurkijoelta saatu niinsuuri sato, että se oikeutti val-tion palkintoon koko maahuomioiden peltopinta-alaannähden viljan luovutusvelvol-lisuuden täyttämisessä.

Kylvöt tehtiin ja rakennuk-sia oli korjattu, uusia raken-nettu ja elämä näytti olevanmallillaan. Kesä toi kuitenkinmuutoksen, vihollinen aloittikesällä rajun hyökkäyksen jaSuomen joukot joutuivat pe-rääntymään Itä-Karjalasta jamyös Karjalan kannaksella ti-lanne oli tukala.

Tuon kesän järkyttävämuisto on Elisenvaaran pom-mitus 20. kesäkuuta. Kirkkaa-na päivänä ilmaantui valta-vasti jyristen kolme pommi-tuskonelaivuetta Elisenvaaranylle. Ne tulivat meitä katsoenoikealta, siis kaakosta, kurva-sivat Elisenvaaran päälle japoistuivat meiltä katsoen va-semmalta. Kun ensimmäinenlaivue oli poistumassa, oli toi-nen laivue Elisenvaaran pääl-lä ja kolmas laivue tulossa. Jy-rinä oli valtava.

Pommituksessa kuoli Räisä-län evakkojunan siviileitä noinsata, lisäksi muutamia sotilai-ta sekä kurkijokelaisia. Haa-

voittuneita oli moninkertainenmäärä..

Kesällä meillä kotona olitehty se, mikä oli mahdollista,mutta syksy ei näyttänyt hy-vältä. Viljat kasvoivat hyvin janiitä yritettiin korjata. VeljeniAarne oli joutunut jo keväälläKurkijoelle IS-joukkoihin, jo-ten kotona olimme kahden äi-tini kanssa. Sirpeillä leikka-simme ruista ja hevosvetoisel-la niittokoneella ajoimme veh-nää ja laitoimme seipäille. Sin-ne jäivät vehnäseipäät, muttakaksi ahosta ruista ehdimmeriihessä puida ennen evakkoonlähtöämme. Niinpä meillä olilähtiessämme sekä ruisjauhoaettä ruista kärryissä matka-eväksemme.

Lisäksi eväänä oli sekä pais-tettua että suolattua sianlihaa.Veljeni Aarne pääsi sen verrankäymään kotona, että ehdim-me teurastaa, tosin vielä kes-kenkasvuisen sian. Siitä äitipaistoi uunissa lihaa ja loppusuolattiin.

Jälleen laitettiin lehmätmatkaan, nyt saatiin korva-merkit, taltalla lyötiin lankun-palaa vasten reikä lehmi-en korvaan ja hohtimilla pu-ristettiin merkki siihen.

Eikä kukaan syyttänyteläinrääkkäyksestä eikä lapsi-työvoiman käytöstä, puhu-mattakaan siitä, että olisi tar-jottu edes minimipalkkaa.

Vähät tavarat ja huonekalutvietiin jälleen autotien varteenMaasiltaan. Eikä niitä senkoommin nähty. Meidän koh-dalla on erikoista se, että vainseparaattori löytyi sekä talvi-että jatkosodan jälkeen. Muutkaikki tavarat katosivat.

Näin oli elämäntilanne koti-Karjalassa ohi. Lähdimme äi-tini kanssa uudelle evakkotiel-le 19. syyskuuta 1944. Isä olivielä sotahommissa ja veljeniAarne IS- joukoissa. Meillä oliäitini kanssa siis kaksi hevostaja kärryt täynnä tavaraa kunsuunnistimme uudelle evakko-taipaleelle.

Kiirettä ei ollut, eihän meitäkukaan missään odottanut janiinpä matkasimme hevosi-nemme ja kuorminemme kak-si viikkoa halki kauneimmanSuomen mutta ei silloin mieli-ala juurikaan sallinut kaunei-den maisemien ihailua. Ajoim-me hevosillamme lähelle Piek-sämäkeä, missä isän veli Pek-ka asui perheineen ja toimi py-säkinhoitajana.

Arvi Heinonen.Elisenvaaran Pölkkymaja pommituksen uhrina talvisodan aikaan.

Kuva kirjasta: Muistojemme Kurkijoki.

Jatkosotaja kotiinpaluuJatkosotaja kotiinpaluu

Heinätöissä kesäl-lä1943. Käymässä

oli Pekka-sedänperhe. Vas. Sedän

perheen tytär Airi,Mari-täti, sylissäänEira, minä itse, Ant-

ti-isä, tädin pojatLauri ja Rauno, vel-

jeni Aarne harava-koneen päällä ja äi-

tini Katri.

Page 2: Jatkosota ja kotiinpaluu - KurkijokelainenJatkosota ja kotiinpaluu Jatkosota ja kotiinpaluu Heinätöissä kesäl-lä1943. Käymässä oli Pekka-sedän perhe. Vas. Sedän perheen tytär

Perjantaina 5. maaliskuuta2 – 2004 – N:o 9

Onko meillä oikeus tietää?5.3.2004

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus

Toimitus: Päätoimittaja Maire Soiluvaja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättäjääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Lehden vas-tuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sat-tuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituksestamaksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)

Etusivu ............ 60 centtiä/mmMuut sivut ....... 45 centtiä/mm

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alen-nus. Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse an-nettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa.

TILAUSHINNAT:vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

E-mail:[email protected]: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana onjoitakin kaksoisnumeroita juhlapyhien aikoihin.Painosmäärä 2000 kpl.

Hartaus sunnuntaiksi 7.3.2. paastonajan sunnuntai

Jeesuksellekelpasivatkaikki

1. Mikä hivenaine on tar-peen kilpirauhasennormaalissa toimin-nassa?

2. Mikä vanha rohto- jamaustekasvi on eräspahimpia allergian ai-heuttajia?

3. Mihin kaupunkiinpääosa Sääminginkunnasta liitettiinvuonna 1973?

4. Kuka on Irlannin suo-jeluspyhimys?

5. Mitä nimitystä Etelä-Pohjanmaan lounais-osasta käytetään?

Karjalan Liiton ja sen jäsenseurojentilaisuuksia vuonna 2004Tilaisuudet Karjalatalolla Helsingissä ellei toisin mainittu.Karjalan Liitto ry, Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki, puh. 09 –7288 170

Maaliskuu13.-14.3. Sukututkimus ja sukuseuratoiminta internetissä -

kurssi13.-14.3. Hengelliset päivät, Turku14.3. Toiminnansuunnittelutilaisuus, Satakunta18.3. Pitäjäesittely, aiheena Laatokka20.3. Karjalaisuus elää - runot ja kuvat kertovat, järj. Uuden-

maan Karj.seur.piiri20.-21.3. Pitäjäyhteisöjen seminaari -risteily22.3. Kaurakiisseliä ja muita karjalaisia ruokia -ruokakurssi,

Hämeenlinna, järj. Karj.seur. Etelä-Hämeen piiri

Kokouksia

Lahjaksi: KURKIJOKI-KIRJAT,-VIIRIT JA -VAAKUNAT!

Rakkaammerakennusmestari

OlaviSOIKKELIs. 15.12. 1924 Kurkijokik. 13.2.2004 Suonenjoki

IkävöidenLeenaTuula ja JuhaniVilleMaija-Liisa -sisar perheineen

Jumala on rakkaus.

Siunaus toimitettu 28.2. 2004 läheisten läsnäollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

Mellilän Seudun Osuuspankin jäsenet kutsutaanosuuspankin varsinaiseen osuuskunnan kokoukseen,joka pidetään tiistaina 16.03.2004 alkaen klo 18 MellilänSeudun Osuuspankin toimitalossa, osoitteessa Sahantie2, Mellilä.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 12. §:ssävarsinaiselle osuuskunnan kokoukselle määrätyt asiat.

Tilinpäätöstä koskevat asiakirjat ovat jäsenten nähtävinäpankin konttorissa.

Jokaisella jäsenellä on oikeus osallistua osuuskunnankokoukseen.

KUTSU VARSINAISEEN

OSUUSKUNNAN KOKOUKSEEN

Mellilässä maaliskuun 02. päivänä 2004

TERVETULOA

Hallitus

MELLILÄN SEUDUN

6. Millä Suomessa elävälläsuurella perhosella onmustat, valkoreunaisetsiivet?

7. Mikä on tutkimuksenmukaan Suomen toisek-si luetuin lehti?

8. Kuka tunnettu näyttelijämuistetaan mm. eloku-vasta Juurakon Hulda?

9. Mikä kanava yhdistääVesijärven ja Päijän-teen?

10. Mikä pieni lintujärvinäytteli tärkeää osaaVihreän liikkeen synnys-sä?

Tapahtumakalenteri

Rakas äitimme ja mummomme

MirjamKORHONEN* 20.10.1917 Kurkijoki✝ 15. 02.2004 LASSyvästi kaivatenVeijo ja Hely

IsmoEija perheineen

PirkkoPasi

PenttiLiisa ja Reijo

KatiKirsi

Muut sukulaiset ja ystävätSide viimeinen katkesi lapsuuden.Me menetimme äitimme kultaisen.Saapui ylhäältä kaunis enkeli,haki äidin ja taivaaseen saatteli.Hänen muistonsa elää iäti meissä,siks’ on sydän ja silmät kyynelissä.

Siunaus toimitettu läheisten läsnäollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

o.s. Kesseli

Jeesuksen ajan juutalaiset olivat tarkkoja siitä kenenkanssa seurustelivat. Välteltäviä ihmisiä olivat muun mu-assa naapurikansojen jäsenet, roomalaiset miehittäjät jahuonoa elämää elävät naiset. Kunnon juutalainen saastui,jos hän oli tekemisissä väärien ihmisten kanssa. Se taastiesi vaivalloista puhdistautumista ja elämän rajoituksiajoksikin aikaa.

Jeesuksen ajan juutalaisten välttelevä asennoituminentuntuu aluksi oudolta, mutta Nyky-Suomesta löytyy pal-jon samaa. Kunnollinen, maineestaan huolehtiva suoma-lainen ei veljeile romaanien, epämääräisten ulkomaalais-ten tai syrjäytyneiden suomalaisten kuten työttömien, irti-sanottujen ja juoppojen kanssa. Heitä varotaan ihan kuinsyrjäytyminen eli häviäjien joukkoon joutuminen olisi tart-tuva tauti.

Evankeliumien kirjoittajien mukaan Jeesus ei ollut tur-han tarkka henkilö. Hän seurusteli huoletta muiden kart-telemien ihmisten kanssa. Jeesukselle kaikki ihmiset olivatsamanarvoisia, mutta kyllä hänkin tunsi juutalaiset käy-tännöt.

Kerran Jeesuksen luo tuli naapurikansan nainen, jonkalapsi oli sairas. Ensin Jeesus ei piittaa naisesta lainkaan,mutta kun tämä sitkeästi pyytelee apua tyttärelleen, hänosoittaa naiselle paikan. "Ei pidä antaa lasten leipää koi-ranpenikoille." Naisen vastaus on älykäs: "Ei pidäkään,mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä pu-toilevia paloja."

Silloin Jeesus vakuuttuu naisesta ja hänen uskostaan."Suuri on uskosi. Tapahtukoon niin kuin tahdot." Tälläkertaa naisen sitkeys ja luja luottamus Jeesuksen paranta-jan kykyyn tuottivat tulosta. Onneksi raamatussa on sel-laisiakin parantumiskertomuksia, joissa avun saaja ei oleuskossaan esikuvallinen, vaan muistuttaa ihan tavallistaperussuomalaista.

Sirkku Nyström

T I L A A

Tavallisen ihmisen on vaikea kuvitellamitä liikkuu Anneli Jäätteenmäen ja MarttiMannisen mielessä käräjäoikeuden istunto-salissa tv- kameroiden kuvatessa jokaisenotsanrypistyksenkin.

Tavallisen ihmisen on myös jokseenkinvaikea ymmärtää mistä nyt oikeasti oikeuttakäydään - onko joku oikeasti rikkonut Suo-men lakia vai onko kysymyksessä vain po-liittinen draama, voimakkaiden persoonienyhteensopimattomuus samaan eduskuntata-loon.

Paljon enemmän kuin tästä oikeuden-käynnistä ja sen antamista vaikutteista, pi-täisi mielestäni keskustella siitä mitä meidänedustajamme lupaavat maailmalla meidäntietämättämme. Vai tiesimmekö me ettäolemme Amerikan kanssa Irakin vastaisessakoalitiossa? Mitä jos Irak olisi julistanut so-

dan kaikkia koalitiossa olevia maita vas-taan? En minä tiedä vaikka koalitioon liit-tymisellä olisikin ollut Suomen ylimpien siu-naus, tiedän vain sen etten tiennyt sitä. Entiedä oliisko sodanjuhlistus ollut mahdolli-nen tai mitä se olisi merkinnyt. Tiedän vain,että jälkeenkinpäin, pelkkä mahdollisuuskinon pelottava.

Demokratia toimii niin, että me tavallisetihmiset valitsemme edustajamme maammehallintoon, ja nykyisin myös EU:n hallin-toon. Jälleen kerran kristallisoituu se, mitentärkeää on äänestää. Ja miten tärkeää onäänestää rauhan puolesta.

Sitä, mikä takaisin kansalaisille oikeantiedon saannin, ei ole ratkaistu vielä demo-kratiankaan asein. Syyn näemme televisioi-dussa oikeudenkäynnissä: Totuutta on ainaniin monenlaista.

Maire Soiluva

Page 3: Jatkosota ja kotiinpaluu - KurkijokelainenJatkosota ja kotiinpaluu Jatkosota ja kotiinpaluu Heinätöissä kesäl-lä1943. Käymässä oli Pekka-sedän perhe. Vas. Sedän perheen tytär

Perjantaina 5. maaliskuuta 2004 – Nro – 9 – 3

N:o 9. – Lauantaina maaliskuun 6. p:nä 1954

Ken tietää?

Kuvat Kurkijokimuseon kokoelmat.Elisenvaaran veturitalleilla ollaan ja kesäpäivä näyttää aurinkoiselta. Miloin kuva lieneeotettu ja millä porukalla? Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojon-peräntie 446, 32260 Kojonperä tai puhelimitse 050-4036050 Ulla Clerc tai sähkö[email protected] 8 kuvasta tuli runsaasti tietoja, kiitos tietäjille! Kyseessä on Elisenvaaran ratapi-halle vuonna 1938 laitettujen valonheitintornien pystytys. Kuvissa näkyvä pienempi ra-kennelma on aputorni. Valonheitintornin päähän oli kiinnitetty aputornin kautta kulkevavaijeri, jonka toinen pää oli kiinni vetokoneena toimineessa veturissa. Torneja oli kaksi,toinen ratapihan eteläosassa ja toinen sen keskivaiheilla. Tornit pystytettiin, kun ratapi-ha-aluetta laajennettiin Lappeenrannanradan valmistumisen myötä.

– Kurkijoen Marttayhdistyksenkevätretki Helsinkiin (eduskunta-talo, uusi Ikea) la 3.4. Sitovat ilm.20.3. menn. Arjalle (040-700 8957).

– Hiitolan Pitäjäseuran pilkki-mestarit ratkotaan la. 13.3. Kilpai-lu alkaa klo 10. Sarjat: miehet janaiset. Ei osanottomaksua. Ajo ohje:Tampere-Pori tieltä ( N:o 11) Puta-jan Seolta n.300 m Suodenniemensuuntaan josta oikealle, Ylikoskentietä n. 1,8 km Putajan rantasaunal-le. ( opasteet) Lisätietoja, Ville puh.0400 192801 Muutkin kuin seuranjäsenet ovat tervetulleita.

– Hiitolan Pitäjäseura järjestääpiirakoiden valmistamisen opetus-ta ke 17.3. klo 17 Herralahden kou-lulla, Kuninkaanhaanaukio 4 (uima-hallin vieressä )Tilaisuus tarkoitettuerikoisesti aloitteleville, myös mie-het ovat tervetulleita.Seuran "pii-rakkamestarit" toimivat opettajina.Lisätietoja Airi 5381141 tai Sinik-ka 6378501 Tervetuloa mukaankaikki asiasta kiinnostuneet. Osan-ottomaksu 2 euroa

– S U K U T U T K I M U S P I I R IHiitolais-kurkijokelainen suku-tutkimuspiiri kokoontuu torstaina18.3.2004 Karjalatalon Wärtsilä-salissa klo 18. Osoite: Helsinki Kä-pylänkuja 1. Kuukauden sukunimi:Ijäs. Vaihdamme sukututkimustie-toja jo klo 15 lähtien. Tervetulleitaovat kaikki hiitolaisia tai kurkijoke-laisia sukuja tutkivat. Sukututki-muspiirin sähköpostiosoite: suku-tutkimuspiiri @ nic.fi, kotisivu:www.hiitola.fi/public_html/piiri/

– Vampulan Karjalaisten tupailtasunnunaina 7.3. alkaen klo 19 Anjaja Seppo Merisellä, Harjuntaustan-tie 311. Tervetuloa.

– Elisenvaaran Martat kokoontu-vat keskiviikkona 10.3 klo 12 Airil-la. Yhteislähtö klo 11.45 Kalevalan-kadulta.

Muistettavaa

Minut savipalasen nostitSinä Mestari työsialle.Katsoit päälleni kvasti miettienmitä tehdä veivattavalle.

Tuo savi on tummaa ja karkeaasen kokoomus tunkiomaasta.Vaan valmistan siitä sellaisenjota karkeuskaan ei kaada.

Käsi Mestarin sotkee saveausein tunnen sen tuskaisesti.Kuule lapseni, pienene, vähenekuuluu kuiskaus rakkahasti.

Istun rannalla mä rakkaan Laatokan.iltarusko kultaa lännen taivahan.Laskee auriinko jo tuonne järven taa,koko maiseman se purppurahan saa.

Kotiranta rakas, kauniin Karjalan,tänne vuosi vuoden jälkeen palajan.Kukkii pellonpientareettutut mäenkumpareet,illan rauhaan ovat kaikki vaipuneet.

Usein mietin miksi silloin kävi näin?Omaa kotirantaa ikävöimään jäin,koskaan unohdu se mielestäni ei,vaikka kohtaloni kauas minut vei.

Sisimmässäni mä vielä omistankotitanhuvat nuo kauniin Karjalan.Minun omani ne ovat ainiaanunohtaa en niitä saata milloinkaan.

Lintuin laulu täyttää kotikoivikontämä iltahetki unohtumaton on.Mieli palaa entiseenlapsuusaikaan armaaseen,täällä onnellinen kerran olla sain.

Terttu KetolaLaikkalanlahti Kurkijoella 2002, istumas-sa rannalla siskoni Airi Vihavainen.

Juhana Poutasen perhettä 1914.

Illanrauhaa

Herra millon tarpeeksi pieni oon,milloin käyt minut valamaan.Lapsi, lattia-astia olla saatkuiskaa Herra niin armahtavasti.

Kiitos Mestari, astia tällainensaa kokea tuskan ja vaivansiksi voimia sinulta pyytelenettä jaksaisin perille taivaan

Rauha Torikka,os. Poutanen,

Räihänvaara, Kurkijoki.

Ihmistä etsimässä-Tunnet ihmisen vastakun olet syönyt hänen kanssaantynnyrillisen suolaa,sanottiin ennen.Nyt,kun ruoka on suolatonta,.kannattaa etsiä elämän pöydästämuita mausteita:Tunteita, tapahtumia, kohtaamisia,paikkoja,kirkko, konsertti, hautausmaa...

Toisen kanssa voirakastaa ja tulla rakastetuksi,ajatella samoin ja olla erilainen,riidellä ja pyytää anteeksi,kärsiä melusta ja kuunnella hiljaisuutta.

Oletteko yhdessä, sinä ja hän,nauraneet vahingolle ja itkeneet ilosta,eksyneet metsäänja kastuneet sateessa,

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Työpöydällä

laskeneet verkon ja nostaneet sen?

Onko tärkeämpäätehdä työtä kuin nauttia levosta,tarjota olkapää kuin nojata siihen,etsiä ihmistä vai löytää Jumala?

Sitten joskushakiessasi jääkaapista(jos vielä olet hengissä)suolaista iltapalaa,alat hämärästi ymmärtääettä kukaan ei voi omistaatoista.

Etsiessäsi olet kuitenkin voinuttutustua yhteen ihmiseen,itseesi.

Eero Toiviaisen kirjastaSuomalainen mies ja muita runoja

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

5. pe Laila, leila6. la Tarmo7. su Tarja, Taru8. ma Vilppu Kansainvälinen nais-

tenpäivä9. ti Auvo10 ke Aurora, Aura, Auri11 to Kalervo

Hiitolaiset ry

sunnuntaina 14.3.2004 kello 13:00Karjalatalon Juhlasali, osoite Käpylänkuja 1, Helsinki.

Juhlapuhujana Karjalan Liiton vt. toiminnanjohtaja Hannu Kilpeläinen.

Tilaisuuden yhteydessä voimme tutustua Jouni Veijalaisen Hiitola -kokoelmaan.Kokoelma on esillä juhlasalissa kello 12:00 alkaen.

Nähtävänä on mm. kirjeitä ja kortteja, joissa on Hiitolan postileima,Hiitola -aiheisia postikortteja, Hiitolaisten liikkeiden kuoria, pakettikortteja.

Olet sydämellisesti tervetullut! Hiitolaiset ry johtokunta

50-vuotisjuhla

Page 4: Jatkosota ja kotiinpaluu - KurkijokelainenJatkosota ja kotiinpaluu Jatkosota ja kotiinpaluu Heinätöissä kesäl-lä1943. Käymässä oli Pekka-sedän perhe. Vas. Sedän perheen tytär

Perjantaina 5. maaliskuuta4 – 2004 – N:o 9

Elettiin vuotta 1941, toistavuotta evakossa. Kesällä alkoirajalla taas tapahtua. Sota saiuutta luonnetta, Karjala val-lattiin takaisin. Äiti kävi Mi-krilässä katsomassa, missäkunnossa Rauhala-koti on.Rakennukset olivat ehjät mut-ta siivottomassa tilassa. On-neksi kaivo oli käyttökelpoi-nen. Omenapuut olivat palel-tuneet mutta marjapensaatsäilyneet. Navetassa oli jon-kinlainen korjaamo ja tuvassaoli asuttu.

Tuvan seinät oli juuri ennensotaa päällystetty pahvilla jamaalattu, samoin kamari olitapetoitu uudelleen. Seinäta-petit ja -pahvit olivat nyt pois-sa, käytetty kai polttoaineena.Naapurimme Julkuset meni-vät meille talveksi asumaan;heidän talonsa oli "asuttu"korjattavaan kuntoon.

Meillä oli lehmä, joka olijouduttu jättämään Parikka-laan hoidettavaksi. Se poikiheti evakkomatkan alussaeikä olisi selviytynyt matkas-ta. Hoitaja sai vasikan ja leh-män tuoton hoitopalkkiona.En muista, mitä muille eläi-mille tapahtui. Lehmä vietiinkotiin Rauhalaan jo syksyllä1941. Julkuset hoitivat leh-mää sen talven. Lehmällekinkotiin pääsy oli ilon paikka.Päästyään oman metsän puo-lelle se tunnisti paikan ja jat-koi matkaa juosten pihaan tu-tun navetan oven taakse.

Talvi taittui ja tultiin kevää-seen 1942. Koitti kotiin palaa-misen aika. Tavarat lastattiinjunaan ja lähdettiin kohti Eli-senvaaraa. Sieltä vaunu työn-nettiin veturilla meidän yli-käytävän kohdalle, ja tavaratpurettiin vaunusta pois. Arvo-setä ajoi veturin takaisin ase-malle. Minä pääsin kyytiin, javauhti tuntui hurjalta. Alamä-keä oli asemalle saakka.

Entiseenelämänrytmiin

Oli ihanaa juosta taas omal-la pihalla ja pelloilla. Sinivuo-kot kukkivat metsissä ja ren-tukat ojissa. Sinivuokkoja poi-miessani eräs paikka syöpyimieleeni lähtemättömästi:vanha lato ja kaunis riippa-koivu. Sinivuokkoja kasvoisuuret määrät. Puron solina li-

säsi tunnelmaa. Kuulin sielläkerran kaunisäänistä naisenlaulua. On hetkiä, jotka eivätkoskaan unohdu.

Koko Karjalan väelle alkoiuuttera työ. Oli kova halu tullatakaisin peltoja kunnostamaanja hankkimaan karjaa. Valtiooli ostanut nautoja ja hevosiamuualta Suomesta. Niitä myy-tiin kotiin palanneille siirtolai-sille. Meillekin ostettiin kaksilehmää ja hevonen. Vähitellenpäästiin melkein entiseen elä-märytmiin.

Vanhat tutut naapurit saivatasiansa kuntoon. Nekin, joidentalot olivat tuhoutuneet, löysi-vät itselleen väliaikaisen asun-non. Entiset leikkitoverit löy-tyivät kylältä. Kaikki eivätkuitenkaan palanneet. Pappaja Terttu-täti kävivät autta-massa, ja myös naapuriapuasaatiin ja annettiin.

Pihalla oli kaikenlaista sota-romua. Telttojen pohjia oli kai-vettu ja valmiiksi laudoitettu.Pellon reunasta löytyi venäläis-ten lääkintälaukkuja ja käsi-kranaatteja. Isän kanssa haet-tiin ne sieltä, ja sotilaat veivätne pois. Monenlaista tutkitta-vaa oli. Onneksi ei sattunut va-hinkoja.

Venäläiset olivat haudan-neet uudestaan ne lentäjät, joi-den haudoista kerroin talviso-dan ajalta. Jokainen vainaja olinyt omassa haudassaan, ja ve-näläisen tavan mukaan haudatoli aidattu. Tätä kohtaa ohit-taessani pelkäsin, varsinkinpimeällä, ja pojat pelottelivat.

Kansakoulu jäi Jyväskylässäkolmea viikkoa vaille, muttasieltä ei suostuttu antamaanpäästötodistusta. Loppuajankävin naapurikylän Räihävaa-ran koulussa, jonne oli matkaanoin 7 km. Omassa kylässä eisilloin ollut koulua. Onneksimeillä oli polkupyörä, jollasaatoin kulkea. Tässä äidinkotikylän koulussa oli vieläsama opettaja, joka oli ollutsiellä jo äidin käydessä samaakoulua. Ei se Jyväskylän todis-tus miksikään muuttunut.

Kylän keskellä oli talo, jon-ka venäläiset olivat rakenta-neet välirauhan aikana. Siihenmajoitettiin sotavankeja, joitasai avuksi talojen töihin. Meil-lä oli Ivan-niminen vanki, jokaoli iloinen ja ahkera. Mummopuhui hyvin venäjää ja isäkinjonkin verran, joten vanginkanssa tultiin hyvin toimeen.Ivan palkitsi hyvän pidon. Ei

tarvinnut käskeä hakemaanvettä, viemään likaämpäriä taihakemaan puita. Aina huoma-tessaan tällaista tehtävää ole-van hän teki ne ilman kehotus-ta. Ivan kulki isän apuna kai-kissa töissä. Yhdessä he kävi-vät työpäivän jälkeen saunas-sakin. Saunan jälkeen molem-mat saivat puhtaat vaatteet.Kun kuitenkin kysymyksessäoli sotavanki, isä haki hänetaamulla ja vei illalla takaisinvankileirille. Hän oli tietenkinvastuussa vangista tämänmeillä ollessa.

Kesä oli silloinkin kaunis jahyvä. Kesän työt kotona ja pel-lolla tehtiin tutussa järjestyk-sessä. Murheellisena viestinätuli tieto Ossi-enon kaatumi-sesta. Hän oli kaatunut5.6.1942. Hänet siunattiinKurkijoen sankarihautaan.Hautajaiset pidettiin meillä.

Kylän nuoret kokoontuivatpelaamaan palloa, ja muitaleikkejä Kohon aholle. Kävim-me uimassa Sahalammella Ak-kaharjussa ja kyläilimme tois-temme luona. Vaitin pellollaoli savikuoppa, jossa myös pu-likoitiin. Vesi oli kuraista,mutta se ei haitannut. Syyske-sällä isä ampui mutakuopalta

sorsia. Minä toimin noutavanakoirana ja kahlasin kainaloitamyöten vedessä, ammuttujalintuja hakemassa. Ei kovinmiellyttävä tehtävä. Keväälläkylvetty sato korjattiin, kyn-nettiin pellot, ja valmistaudut-tiin tulevaan talveen.

YhteiskouluunElisenvaaran yhteiskoulu

aloitti toimintansa syksyllä1942 presidentti Relanderinlesken omistamassa talossa.Aloitin koulun siellä ja asuinpapan ja Aune- ja Terttu-tä-tien luona. En oikein viihtynytpoissa kotoa. Viikonloput sainkuitenkin viettää Rauhalassa.

Talven tultua kävimme hiih-telemässä ja katsomassa poiki-en hyppäämistä Vaitin mäessä.Hiihtäessäni iltapimeällä ko-toa rataa pitkin raiteiden vä-lissä päätin koettaa, olisiko ra-dan vieressä parempi luisto.Päästyäni raiteiden ulkopuo-lelle rata-auto suhahti ohitse-ni. Hengenlähtö oli lähellä.Auto tuli niin äänettömästi, et-tei minulla ollut siitä aavistus-takaan. Sota-ajan vuoksi kul-kuneuvot liikkuivat lähes il-man valoja.

Keväällä 1943 olimme olleetjo vuoden kotona. Suurin toi-vein kylvettiin taas uutta satoavarten, ja minä olin innostunutkasvimaan laittoon. Hyvänäoppaana toimi Terttu-täti. Hä-nellä oli myös kasvimaa mei-dän pellolla. Työtä riitti jokai-selle, ja kaikki tahtoivat luodaparemmat olosuhteet elämi-seen. Maatalossa on paljon as-kareita, joita nuoremmatkinvoivat tehdä ja näin auttaavanhempiaan: hakea lehmiälaitumella, ruokkia pikkukar-jaa, tehdä puutarhatöitä jne.Työ tuntui mukavalta, muttajoskus sitä oli kasvavalle lap-selle liikaakin. Meillä ei tun-nettu sellaista sanaa kuin minäen viitsi tai minä en halua.

Meille tuli kesävieraaksi Vii-purista Lyyli Hirvonen poi-kansa, noin 2-vuotiaan Pentinkanssa, jonka Ville-isä oli siel-lä missä muutkin isät silloinolivat. Pentille sattui meilläikävä tapaturma. Isä oli aset-tanut tuvassa kunnostettavan-aan olleen niittokoneen teränkahden tuolin selkänojienpäälle. Pentti juoksi päin terääniin, että silmä puhkesi. Vam-ma hoidettiin Viipurissa sota-

Takaisin MikriläänMarjatta Auvinen muistelee, osa III

sairaalassa. Lasisilmä piti tila-ta Saksasta, kun Suomesta eilöytynyt niin ruskeata. Minä-kin pääsin katsomaan Lyyliäja Penttiä Viipuriin. Pikku-serkkuni Mairen kanssa saintutustua kaupunkiin. Ajoimmemm. raitiovaunulla kierroksenViipurin ympäri.

Pääsin seurakunnan järjes-tämälle tyttöleirille. Se järjes-tettiin Tervun Hovissa, joka si-jaitsi kauniilla paikalla Laato-kan rannalla. Meidät kuljetet-tiin sinne kuorma-auton laval-la. Aune-täti oli ohjaajana lei-rillä. Ohjelmaan sisältyi lau-lua, leikkiä, raamatun tutkis-kelua ja nuotioiltoja. Nämäpäivät toivat suurta vaihteluaarkiseen elämään.

Syksyllä jatkui koulu. Yh-teiskoulu oli muuttanut Eli-senvaaran maitokaupan ta-loon. Terttu-täti vihittiin Väi-nö Sainion kanssa. Vihkiäisetpidettiin meillä. Sen jälkeenelämä jatkui taas tavalliseentahtiin. Jouluaaton aattonasairastuin tuhkarokkoon.Myös Pirkko-sisareni ja Rai-mo-veljeni sairastuivat, muttapääsivät vähällä. Minulle tulijälkitautina korvatulehdus,joka kesti kaksi viikkoa. Siihenliittyi kova särky, ja kuntoheikkeni. Luulin kuolevani,kun en enää jaksanut kävellä.Koulunkäyntikin loppui tä-hän. Toivuin kuitenkin melkopian hyvässä kotihoidossa.

Kotona jo kolmattavuotta

Kevättalvella olin muuta-mana päivänä isän kanssakaatamassa puita metsässä.Ajoimme ne Elisenvaaran sa-halle. Tukit sahattiin Arvo-se-dän ja Terttu-tädin talojen tar-peiksi. Sahaustaukojen aikanaolin purukopissa tekemässä ti-laa ja välillä heittämässä rimo-ja ulos.

Vapaa-aikana hiihdimme jalaskimme mäkeä nuortenkanssa. Oli erikoisen hyväthankikelit. Isän kanssa kävim-me metsästämässä oravia.Kannoin toista asetta, ja yh-dessä tähystelimme puista saa-lista. Saimmekin niin paljon,että niistä tehtiin minulle ora-vakaulus ja loput myytiin.Kerran Pirkko havaitsi pellol-la ketun, jota isä lähti aja-maan. Hän saikin sen. Kettunimettiin Pirkon ketuksi.

Kevät toi tavanomaiset työt.Pappa kävi meillä kunnosta-massa työvälineitä. Hän olimyös ahkera niittäjä. Pirkko jaRaimo kasvoivat hyvää vauh-tia syödessään mummon teke-mää hyvää ruokaa. Kun mum-mo hoiti ruoan valmistuksen jakeittiötyöt, äidille jäi enem-män aikaa muiden töiden hoi-tamiseen.

Asemalla kävimme joskus"junilla" katsomassa matkus-tajia ja touhua asemalla. Tapaoli vanha, ja sitä harrastettiinjo kauan ennen sotia. Huvi-tukset olivat vähäisiä, ja kaik-ki mahdollisuudet täytyi käyt-tää hyväkseen. Kerran muis-tan asemalla käyneen viihdy-tyskiertueen, jota olin kuunte-lemassa. Hyvien taiteilijoidenesitykset olivat ainutkertaisianautintoja. Radio meillä kylläoli, mutta siitä kuunneltiinvain uutiset. Kun ei ollut säh-köä, radion kuuntelemiseentarvittiin akku ja anodiparisto,ja niitä piti säästää.

Jo kolmatta vuotta oli saatuolla kotona. Kaikki tuntui me-nevän hyvin, sota tuntui ole-van kaukana. Ohi kulkevat so-tilasjunat ja lomalla käyvät so-tilaat muistuttivat kuitenkinsen edelleen jatkuvan. Kesä-kuussa 1944 sotatoimet alkoi-vat kiihtyä. Kannaksella alkoisuurhyökkäys 9.6 ja sen myö-tä kaikki muukin sotatoimintavilkastui.

TN

Arvo Mäke-länkin talo olirauniona Eli-senvaaranasemanseu-dulla 1942.Taustalla va-semmallametsässä nä-kyy asemanlähellä ollutilmavalvonta-torni.

Terttu-täti kasvimaallaan Mikrilän Rauhalassa.

Page 5: Jatkosota ja kotiinpaluu - KurkijokelainenJatkosota ja kotiinpaluu Jatkosota ja kotiinpaluu Heinätöissä kesäl-lä1943. Käymässä oli Pekka-sedän perhe. Vas. Sedän perheen tytär

Perjantaina 5. maaliskuuta 2004 – Nro – 9 – 5

Sodanajan kirjeitäKarjalassa, 1.9. -41

Sisko hyväTerveiseni täältä ja monet

kiitokset korteistasi, joita olenjo monta saanut. Suo anteeksietten ole pitkiin aikoihin mi-tään kirjoittanut mutta se joh-tuu siitä etten parhaalla tah-dollanikaan ole ehtinyt. Tah-too joka Päivä mennä niintarkkaan ettei illalla enää tah-do kynä käsissä luistaa. Vai onsiellä pallon töitä se ei ole kyl-läkään mikään iloinen sanomaettä asetovereita haavoittuu,mutta sota on sotaa ja sevaatiijokaiselta suuria uhrauksia.Toivottavasti voit hyvin ettävoit antaa apua tarvitseville.Niinkuin jo lienet saanut kuul-la on elämämme taivaallenoussut synkkä varjo- Korkeinon nähnyt parhaaksi kutsuapois yhden perheemme jäse-nen vihollisen luodin kautta.Toivo on päässyt kotiin, jossaei sotaa käydä. Hän on saanutikuisen rauhan. Niin äkkiäkaikki tapahtuu. Ei uskoisiettä hän, joka vielä äsken iloi-sena ja reippaana oli luonam-me on nyt siirtynyt pois luo-tamme. Kaunis on hänenmuistonsa meille jälkeen jää-neille. Ei kukaan voi suurem-paa uhria antaa vapautemmepuolesta. Niinkuin tiennet ettähän oli koko ajan tulenjohta-jana rintamalla nyt hän johtaatulta meille että mekin suun-taisimme tiemrme niin ettäkerran kohtaisimme Isän luo-na. En ole ollut tilaisuudessakäymään vielä kotia katso-massa mutta koetan päästäsiellä käymään. Kai Toivommehaudataan kotipitäjän kirkko-maahan, sillä onhan se jo va-paa viholisesta. Varmaan setäja täti ovat kovasti murtuneita

tapauksen johdosta. Jumalaheitä tukekoon suuressa surus-saan. Sillä sanotaanhan Raa-matussakin ettei kenellekäänaseteta raskaampaa kuormaakuin minkä voi kantaa.

Jos lopetan sitten taas tälläkertaa on niin raskasta tämä-

Vas: Toivo, Helmi ja Antti Veijalainen kotipihalla v.1938,Levonpellolla.

kin kun ajattelee kaikkea ta-pahtunutta. Hyvää vointiavain sinulle ja Korkeimmansiunausta toimillesi. Moninterveisin ja näkemiin

veljesi Eino

LumilinnaNykyisin tehdään ihan uskomattoman

hienoja jää ja -lumiveistoksia, joita käyte-tään ihmisten matkailunedistämiseksi.Vaikka luonto tarjoaisikin rakennusaineetilmaiseksi, ei ne riitä tai kelpaa tarkoituk-seen, kustannukset nousevat korkeuksiin,mutta varmasti tulokset ovat sitten kus-tannustensa arvoiset.

Tässä “märänkelin” aikana heräsi taaslapsuus mieleen ja senaikaiset lumitaiteet.Tavallisin oli tietysti lumilinna. Linnaatäydensivät lumiukot ja lyhdyt. En viellävanhuudessanikaan voi unohtaa kansa-kouluaikoja ja maailman ihanimpia opet-tajia. Oman, Pukinniemenkoulun opetta-ja Reino Kokkonen oli itsekkin nuori jakannusti ulkoiluun oppilaitaan, ollen it-sekkin usein välitunneillakin näyttämässämallia. Jokatalviseen "opetusohjelmaan"kuului Lumilinnan teko ja siihen puuhaanosallistuivat kaikki oppilaat opettajan toi-miessa rakennusmestarina. Työnhän täy-tyi valmistua nopeasti, sillä ei noista “nu-oska keleistä” silloin viellä annettu varmo-ja varoituksia, kuten nyt tieto-taito aika-kaudella. Sääennusteet olivat vähän kuin“sammakkomiehellä” havaintojen varas-sa. Mutta lumilinna oli jokatalvinen "ta-varamerkki" koulumme urheilukentänkuimauksessa. Jokavuosi se sai "uudet pii-rustukset" malliltaan ja tietysti vaimistu-mismateriaiikin oli vuotta nuorempaa ta-varaa. Se oli kaikkien meidän koululais-ten yhteinen "yritys" rakennusalalla, jotaon ihanaa muistella viellä vanhanakin,kun rakennusaika on käymässä vähiin!

Satoi, vettä, lumi oli useina päivinämärkää, mutta näytti kirkastuvan yöksi?Heräsi meillä vanhoilla ajatus leikkiä lap-suutta, (toteutimme raamatun kehoitusta"tulla lapsenmielisiksi”) tekemällä lumil-yhty. Tuumasta toimeen. Niin me kaksivanhusta kyhäsimme lyhtyä, joka oli jolähes “huipennusta” valmis, kun Mikanperhe saapui “harjannostajaisiin”. Pikku-

tytöt Petrastina ja Pinja isänsä kanssasaattoivat työn valmiiksi. Punainen pöy-täkynttilä vain sisälle palamaan ja näyt-tämään valoaan pimenevään yöhön. Va-loa näkyikin aina yöhön kello kolmeenasti, kunnes liekinlämpö leudon säänkanssa sulattivat lyhdyn rakennelmanhauraaksi ja tuotapikaa oli “lapsuuden-haave” romahtanut ja liekki sammunut.Jos kohta lapsuudenhaave kestikin ka-sassa vain muutaman tunnin, se palvelitarkoitustaan kiitettävästi. Sillä lastenrakentamia lumilyhtyjä on syntynytuseita jälkeenpäin. Perinne on "siirret-ty" aina neljänteen polveen asti. Kustan-nuksena kynttilän hinta, mutta muu oli-kin jo hyötyliikuntaa raittiissa ulkoil-massa. Tähän tarkoitukseen tämä talvitarjoaa runsaastikin ilmaista materiaa-liakin. Valaiskoon lyhtymme vanhoillemuistoille, toivoo

Aino Koppi Noormarkku.

"Musiikki vie miehenmennessään" - lausuma te-kee oikeutta kanttori AnttiHaatasen kohdalla. Seitse-mäntoistavuotias LoimaanKarjalakuoro on Antin an-siosta elinvoimainen tä-näänkin, vaikka Antti on-kin antanut päävastuunkuoron johtamisesta tyttä-relleen Armille jatkaen itsekuoron miesäänten har-joittamista ja tarvittaessakuoron johtamistakin Ar-min ollessa estyneenä.

Karjalan laulumaillaSortavalan maalaiskun-nassa 2.3. 1944 syntynytAntti Haatanen on käynytammentamassa syvällisiäsointuja useisiin säveltä-miinsä teoksiin kotinsaraunioilla.

Antti Haatasen musiik-kiopinnot heräsivät varsinmyöhäisellä iällä. Autonratin takaa ammatti muut-tui Jyväskylän konservato-

rion käytyään kanttorinpallille, istumatyö kuiten-kin jatkui mutta nyt laa-jemmin henkisellä puolel-la.

Ensimmäinen työpaik-ka kanttorin virassa löytyiLaukaan seurakunnanpalveluksessa. 1975 Keski-Suomesta muutto Loi-maalle antoi työtä Mellilänja Ypäjän seurakunnissa,.Antti huomasi kuitenkinLoimaan seudulta puuttu-van musiikkiliikkeen ja pe-rusti Loimaan Musiikin1977 palvelemaan soitin-välineiden myyntiä ottaenliikkeen laajentamisen yh-

deydessä siihen myös ää-nitteiden välityksen. Liiketoimii Loimaalle kolman-nessa pisteessä, nyt omas-sa liikehuoneistossa lähel-lä entistä postia.

Kuoromieshenkeen ja vereen

Antti Haatanen onomistautunut kuorotoi-minnalle, josta ei olekaanjäänyt vapaa-ajan ongel-mia. Pitkä päivätyö tulitehtyä loimaalaisen Karja-la-kuoron johtajana ja pe-rustajana. Karjala-kuorol-la on omalla seutukunnal-laan lukuisia esiintymis-

Musiikin monitoimimies

ANTTI HAATANEN60 vuoden ikään

matkoja, mutta käyty onlaulamassa myös Petros-koissa, Latviassa, Virossaja Kurkijoellakin kahteenotteeseen. Mieskuoro Loi-maan Laulajissa Antit onlaulanut koko Loimaallaolon aikansa ja välillä joh-tanutkin kuoroa.

Nyt Metsämaan seura-kunnan kuuluessa Kanta-Loimaan seurakuntaan onAntti toiminut sen toisenakanttorina, mutta kunedessä siintää seurakun-tien yhdistyminen yhdeksiLoimaan seurakunnaksi,soivat urut kolmen kantto-rin voimalla.

Sävellystyöhön on Anttiosallistunut mm. säveltä-mällä Aune Tuomela runo-kokoelmaan "In Memo-riam Elisenvaaran pommi-tusuhrien muistolle" vai-kuttavan teoksen, jonkaensi esitys oli 1994 Elisen-vaaran asemapuistoon pal-jastetulla muistokivellä,siis viisikymmentä vuotta

tuosta tuhoisasta risteyase-man tuhosta, jossa sur-mansa saaneita oli lähespuolentoistasataa henkeä.

Tähän kyseiseen paljas-tusjuhlaan Antti Haatanenkuljetti Karjala-kuoronohjaamallaan linja-autol-la.

Musikaalisena ja yhteis-toimintahengen omaavanamiehenä Antti Haatanenon useaan kertaan ollutKurkijokelaisten pitäjäjuh-

lien ohjelman suorittajanamonien erilaisten soittimi-en ja lauluryhmien kanssatai yhteislaulujen säestäjä-nä.

Laaja ystäväpiiri jaKurkijokelainen yhtyvätonnentoivottajien jouk-koon toivoen terveyttä japitkää ikää musikaalistenvuosien saatossa.

T.A.

Petroskoin Inkerikuoroojentaa Antti Haatasellemuistolahjana taulun vie-railusta. Antin vierellä IgorAkipov, jonka sovitus Kar-jalan kunnailla- laulustaon Loimaan Karjalakuoronohjelmistossa edelleenkin.

Päivänsankari Antti Haatanen on suosittuyhteislaulujen säestäjänäkin.

Page 6: Jatkosota ja kotiinpaluu - KurkijokelainenJatkosota ja kotiinpaluu Jatkosota ja kotiinpaluu Heinätöissä kesäl-lä1943. Käymässä oli Pekka-sedän perhe. Vas. Sedän perheen tytär

Perjantaina 5. maaliskuuta6 – 2004 – N:o 9

Palaute Mauri Rastaalle6.2.04 Kurkijokelainen-leh-dessä olleeseen kirjoitukseen.

Mauri Rastas kiitos teillemonista kirjoituksista internetpalstoilla, suoraan sanoen his-toriikista, mahtavasta lukupa-ketista, kirjoituksista, joita oletmonien vuosien aikana tehnyt.Harakoille palautus asiassa eimielestäni ole mennyt tippaa-kaan, tai jos niin on, sitä ei ai-nakaan kannata murehtia, semenee ainakin harakoille.

Tehokkain tapa korjata ih-misoikeusrikkomukset eripuo-lilla maailmaa on nostaa selväesimerkkitapaus esille ja kor-jata se. Tällainen on Neuvos-toliiton hyökkäys Suomeen,massamurhat, Suomen aluei-den ryöstöt ja muut sodan seu-raukset. YK:n edeltäjä Kan-sainliitto tuomitsi nämä Stali-nin rikokset.

Saamattomuutta ja lähellärikollisuutta valtiovaltamme javaltamedia on osoittanut, pitä-mällä piilossa palautusasiaanliittyviä tosiasioita. Esimerkik-si ja etenkin sitä, että USA eiole hyväksynyt niin sanotunMolotov-Ribbentrop sopimuk-sen lisäpöytäkirjan perusteellaStalinin vetämiä maamme ra-joja.

Tuon asian perusteella Bal-tian maat saivat tukea ja itse-näisyytensä takaisin miltei“läpihuutojuttuna”. Suomiolisi päässyt tuohon kelkkaanmukaan, jos maamme poliitti-nen johto olisi asian älynnyt jaollut riittävän rohkea. Sitä onmuuten ehkä tarpeetonta tois-taa, mutta kun vanha Brezne-viläinen rautaesirippu vaikut-taa olevan huippu politiikko-jemme omantunnon ympäril-lä. Vapaan hengen tuotteitatässä asiassa heidän puheis-saan ja kirjoituksissaan ei olenäkynyt.

Nyt on pakko edetä pitem-män kaavan muukaan ja pai-nottaa palautusasiaa ennenkaikkea ihmisoikeusasiana.Tämä kuitenkin ehkä tulevai-suudessa voidaan nähdä ylei-sesti siunauksena ja Suomentehtävänä. Kehityksen myötähyvä voittaa pahan. Tähänkannattaa uskoa.

Palautuksen taloudellinenedullisuus venäläisille voidaanvarmasti todistaa, kun siihentodella ryhdytään. Venäläistenkiinnostus aluepalautuksiin li-sääntyy, kun osaamme käyttäähyödyksi EU:n mahdollisuuk-sia. Lopetamme vastikkeetto-man rahan ja tavaran viennin

Venäjälle. Tiukasti vaadimmesitä noudattamaan hyvää mo-raalia ja kansainvälisiä ihmis-oikeussopimuksia.

Henkilöt Venäjän johdossavaihtuvat, niin kuin muissakinmaissa. Maailma järjestäytyykehityksen myötä. Oikeusval-tion periaatteet vähitellen to-teutuvat valtioiden välillä, niinkuin ihmistenkin välillä oike-usvaltiossa. Otollinen tilaisuusaluepalautukseen neuvottelu-teitse tulee, kunhan siihenkunnolla valmistaudutaan.Valmistautuminen alkaa ja onjo alkanut ruohonjuuritasolla.

Olen varma, että Suomessaon paljon ihmisiä, jotka ovatkiinnostuneita ihmisoikeusasi-oista. Esimerkiksi ihmisoike-usjärjestö Amnesty Internatio-nal Suomen osastossa on yli 10000 jäsentä. Meidän tulisi osa-ta tuoda tämä suomalaistensuuri ihmisoikeusasia oikeallatavalla suomalaisten tajun-taan. On varmaa, että asiallaon maailman laajuista hyötyä.Se tuo sivistyneitä käytöstapo-ja kansainvälisten ryöstömur-hien tilalle.

Ihmisoikeusjärjestöissä ontodettu, että paha haitta ih-misoikeuskehitykselle on ran-kaisemattomuus. Rankaise-

Mahdollisuudet Karjalan palautuksellemattomuus on väärä viestimaailmalle. Sen seurauksenatörkeät rikokset yhä jatkuvat.

Nyt on oikea aika Suomessavaikuttaa, kun suuret ikäluo-kat ovat tulossa seniori-ikäänja pääsemässä eläkkeelle kes-ki-iän normaaleista työpai-neista. Heillä on nyt hyvä ti-laisuus tarttua asiaan. Nuorisomyöskään ei enää ole niin ai-vopesty ja pelokasta, kuin en-nen. Heille oikean historiantiedon jakaminen on ensiar-voisen tärkeätä.

Viholliskuva, jonka mukaanNeuvostoliitto-Venäjä on ainarosvo, on väärä. Palauttamal-la ryöstömaat Venäjä todistaaolevansa kunnioitettava sivis-tysvaltio. Normaali ihminenSuomessa ja Venäjällä ei hy-väksy massamurhia ja kotienryöstöjä, vaan haluaa että vää-ryydet korjataan. Tästä kehi-tyksestä jokainen ihminen onvastuussa. Oikeat elämän ar-vot löytyvät, kun niitä pysäh-tyy miettimään tai että elä-mänkolhut jossain vaiheessapysäyttää meidät niitä pohti-maan.

Suomessa on mahdollistatoimia kansalaisjärjestöissä,jotka ovat keskittyneet Neu-vostoliitolle pakkoluovutettu-

jen alueiden palautukseen.Järjestöt järjestävät mielen il-maisuja.

Tällaisia on ollut Karjalatempaus 6.9.2003 Eduskunta-talon edessä, josta marssittiinkulkueessa Venäjän lähetystöneteen Tehtaankadulle. Toinenkerta oli Talvisodan alkamis-päivä Karjalaiskahvit31.11.2003 Kolmen SepänPatsaalla Mannerheimintien jaAleksanterinkadun risteykses-sä Stockmannin tavaratalonedessä Helsingissä.

Tilaisuuksissa pidettiin etu-käteen valmisteltuja lyhyitäpuheita ja tilaisuuksista otet-tiin myös valokuvia, joita onnähtävissä esimerkiksi inter-netsivuilla www.prokarelia.netja www.karjalatakaisin.tk.

Arvokasta apua alueidenpalauttamiseksi voi jokainenihminen antaa osallistumallanäiden kansalaisjärjestöjentoimintaan ja osallistumallaetenkin joukkomielen ilmai-suihin. Kun asian taakse saa-daan suuri joukko kannattajia,poliitikkojen on helpompi toi-mia palautuksen hyväksi.

Mitä ja miten asioita esite-tään, on tietenkin tärkeätä.Olen esittänyt kahta niin sa-nottua inhimillisen kehityksen

johtolausetta, joista olen teh-nyt banderollit: 1. Suomen jaVenäjän yhteinen kehitystie onStalinin rikosten korjaaminen.2. Suomi kokonaiseksi, ihmi-nen kokonaiseksi, Suomessa,Venäjällä ja muuallakin.

Nämä ovat mielestäni sellai-sia ystävällisiä tasapuolisia hy-viä ydinajatuksia, jotka tuleelevittään.

Tuon ensimmäisen johtolau-seen banderolli esiintyi esi-mäistä kertaa Kurkijokelaisten57. pitäjäjuhlilla 26-27.7.2003 Loimaan Hirviho-vin pihan aidassa.

Kyselin silloin pihalla ihmi-siltä: “Mitä pidätte tuosta ban-derollin tekstistä?” Yleensäkommentit olivat myönteisiä,mutta epäileviä. Eräs rouvasanoi asiantilaa hyvin kuvaa-vasti: “Tuo on suomalaistentoiveajattelua”.

Toiveajattelu on hyvää var-sinkin unelmointi. Kun onunelmoitu tarpeeksi ja todettu,mikä on hyvää ja toivottavaameille kaikille, kannattaa teh-dä päätös. Toimin tuon unel-main hyväksi. Energia tuleesilloin käytettyä oikein. Siinäohessa karjalainen kulttuuri japerinne säilyvät tuleville suku-polville.

Raimo Kivelä Espoo

Lehtiä kun lukee voi ilahtuamutta voi kokea myös järky-tyksen. Epäkohtiin pitäisi ot-taa kantaa, epäusko vaivaakannattaako se?

Pankkimaksuista pidetäänpuhetta,vaikka eihän ne ke-nenkään henkeäuhkaa.Tietenkin hyvä jos on-nistuu alennus.

Nykyisin kun meitä vanhojaon paljon ja sitä voivotellaan.Luulisi tulevien eläkkeläistenlaittavan palvelut pyörimään,heillähän on varaa, eikä heitävaivaa nuukuus. Taitavat ollaparempi kuntoisiakin kuinevakkoaikaiset. Joskin on vi-lauteltu eläkkeitten alentamis-ta. Että töitä 70-vuoteensaakka,sitten vuosittain eläk-keen alentamista. Mitäs ihanvanha paljoilla rahoilla tekee?Siinä sitä onkin nuorilla kirkasotsaisilla tekemistä,näet maa-ilma muuttuu vauhdilla. Javielä, niinkuin ihmisen ikä jaterveys olisi ainoastaan omas-sa kädessä.

Mutta Mussalon 100-vuoti-as mummo on ihme, itse hoi-

Outoa kehitystä?taa raha-asiat ja leipoo juhliin-sa tarvittavat herkut. Hänmoitti kun sianlihassa ei oleläskiä, että sekin pitää paistaavoissa.

Eräs mummo yli 90-vuotiasoli kuolleena kuukauden30:nen kissansa kanssa rivita-lossa, kirkonkylässä. Ei tarvitspaljon mielikuvitusta kun tie-tää mikä siivo siellä. Se on sitäitsemääräysoikeutta. Ketä voisyyttää?

Meidän kylässä on 92-vuo-tias mies, hän käy pyörälläkaupassa 5 km päässä. Taan-noin näin hänet ikivanhanpyöränsä tarakalle sitomassakauppakassiaan. Keli oli liu-kas, melkein olisi tarvinnut ta-luttajaa. Hän vaan hyppäsipyöränsä selkään. Voivottelinsitä naapureille, hekös nauroi-vat. “Vai säälit rikasta miestä,ajakoon taksilla”.

Sosiaallinen mielenlaatu olimyös tiukoilla kun ihmiset ar-vioivat pikku-Carlon hoidonkustannuksia. Puolitoista vuo-tias Carlo sairastaa harvinais-ta unihalvaustautia. Hän tar-

vitsee mm. 5 hoitajaa ja hengi-tyskoneen.

Eniten järkyttää EveliinaLappalaisen, murhanneen;asianajajan puheet "Murha eiollut raaka, eikä uhri tuntenuterittäin tuskallista kuolemaajne." Ihmeellistä sanoillakikkailua,kyllä kirjanoppineetosaa. Ja rahalla saa mitä halu-aa, oikeudesta ei niin väliä.Tulee mieleen ”Pitäs tehrä jo-tain."

Maailma on täynään epä-kohtia ja yleensä niistä saakärsiä heikot. Koirienkikka-roista jaksetaan kirjoitella ylei-sönosastoilla. No, nehän voitarttua nuoren ja hyvin koulu-tetunkin kengän pohjaan.

Taitaa olla vallalla tunne,ettei voi mitään tälle maalimanmenolle. Vaikka sanotaan ru-nossa Jaakko Ilkka "Ei oike-utta maassa saa ken itse sitä eihanki." Hyvä ohje mutta liianvaikea.

Kiitos Reino Pajulle hienos-ta kirjoituksesta ja vastaus en-simmäiseen kysymykseen.Evakkosukupolvella on täy-dellinen frustraatio. Eikä syyt-tä.

Anna

Lasse KoskinenKarjala-uutisia

Helsingissä Porthanian sa-lissa järjestettiin maanantai-il-tana 23. helmikuuta illallaTshetshenian tilannetta käsi-tellyt yleisötilaisuus, jota Ve-näjän suurlähetystön edustajaoli paheksunut etukäteen.

Tshetshenia-tilaisuuteen olikutsuttu myös Suomen ulko-poliittisen johdon edustajia.Ennakkoon tilaisuuteen lu-pautui vain ETYJ:n parlamen-taarisen yleiskokouksen Suo-men valtuuskunnan puheen-johtaja Kimmo Kiljunen. Ul-koministeriön virkamiesjohtoilmoitti olevansa estynyt osal-listumaan Tshetshenia-tilai-suuteen, koska oli lupautunutmuualle.

Samana päivänä kuinTshetshenia-tilaisuus, järjes-tettiin Suomessa Venäjän sota-vainajien muistotilaisuus. Ve-näjän mukaan Suomessa onkaikkiaan 130 heidän sota-vainajiensa hautapaikkaa janiissä lepää 100 000 sotavai-najaa, joista osa kuoli taiste-luissa ja osa sotavankileireissä.

Päivän aikana Venäjänsuurlähetystön edustajat laski-vat kukkia Suomessa oleviensotavainajiensa haudoille. Ve-näjän tietotoimistojen mukaanheidän mukanaan oli myösSuomi-Venäjä -seuran aktivis-teja.

Venäjän Suomen suurlähe-

Suomen ulkopoliittinen johtokutsuttiin Venäjän lähetystöön

tystöön oli järjestetty vainaji-en päivän johdosta iltatilai-suus, johon oli kutsuttu myösSuomen ulkopoliittista johtoaja alan virkamiehiä. Tilaisuusoli saman aikaisesti kuin Hel-singissä järjestettävä Tshetshe-nia-yleisötilaisuus.

Venäjän ilmoittamat sota-vainajiensa luvut Suomessa pi-tävät osittain paikkaansa. Josyksittäiset lentokoneiden ala-sampumisetkin otetaan huo-mioon, niin muistamispaikko-ja on enemmän. Lisäksi kaa-tuneita puna-armeijalaisia eiole sataatuhatta Suomen ny-kyalueella, mutta nelinkertai-nen määrä, kun otetaan huo-mioon Suomen pakkoluovut-tamat alueet.

Osa teloitettujen desanttienhautapaikoista ei myöskäänole tarkkaan tiedossa. Lahdes-sa kahden teloitetun virolais-syntyisen desantin hauta onjäänyt seurakunnan hautaus-maan laajennuksen alle. Osavirolaisista liittyi desanteiksipäästäkseen Suomeen, muttaheitä kohdeltiin kiinni saataes-sa kuin puna-armeijan täysde-santteja.

Suomi muistaa omia sota-vainajiaan muun muassa 2.heinäkuuta Viipurin maalais-kunnan Tali-Ihantalassa, jossajärjestetään silloin näiden rat-kaisutaistelujen muistotilai-suus. Paikalle odotetaan tu-hansittain suomalaisia.

Aluepalautus ry. on lähettä-nyt kahdeksannen Karjalansuomalaistilojen takaisinano-muserän Kremliin presidenttiVladimir Putinille ja duumal-le. Tähän mennessä tiloja onanottu takaisin 184 kappalet-ta. Niiden pinta-ala yhteensäon noin 10 000 hehtaaria.

Tällä kerralla tiloja anottiintakaisin Korpiselän Ägläjär-veltä, Kurkijoen Kuuppalasta,Raudun Poikelasta ja Orjan-saaresta, Ruskealan Vahvajär-veltä ja Ruisselästä, RäisälänLammasmäestä ja Timoska-lasta, Hiitolan Mustolasta,Antrean Taurunkylästä, Hein-

Karjalan suomalaistilojaanottu takaisin jo 184

joen Kääntymästä, SalminMiinalasta ja KuolemajärvenJärvenpäästä.

Tilojen anojat ovat Leppä-virralta, Forssasta, Siurosta,Paavolasta, Nakkilasta, Es-poosta, Janakkalasta, Pusulas-ta, Keravalta, Raumalta, Suo-menniemeltä ja Lahdesta.

Kaikki tähänastiset erät onvastaanotettu Kremlissä, niis-tä on saapunut Venäjän presi-dentin ja duuman kanslioidenvahvistukset. Seuraavaa haku-erää kootaan parhaillaan.

Lasse KoskinenAluepalautus ry.

Maanpalautuskäynnissä

Aluepalautus ry. on aloitta-nut palautuksen välitavoittee-na rajan takaisten suomalais-tilojen takaisinanomisen oi-keille omistajilleen. Anomiseenei sisälly vuokra- tai ostotarjo-uksia, vaan presidentti Puti-nille ja duumalle osoitetuissahakemuksissa pyydetään pa-lauttamaan maaomaisuus ve-loituksetta kansainvälisten so-pimuksen mukaisesti. Maitaon anottu takaisin jo lähes 10000 hehtaarin verran.

Suomalaiset kansalaisjärjes-töt ovat vaatineet Neuvostolii-ton kaatumisesta saakka Suo-men pakkoluovuttamien aluei-den välitöntä palautusta Venä-jän hallusta takaisin Suomel-le. Näitä alueita on Karjalan li-säksi Petsamossa, Kuusamos-

sa ja Sallassa.Metsäyhtiöiden tulisi selvit-

tää ennen ostoaikeitaan maansuomalaisomistajat ja neuvo-tella heidän kanssaan asiasta.Valtaosa maarekisteriasiakir-joista säilytetään Mikkelinmaakunta-arkistossa.

Maan suomalaisomistajasu-kujen kanssa tulisi sopia met-sien käytöstä nyt ja rajojen pa-lautuksen jälkeen.

Lisäksi suomalaisyhtiöidenaikeisiin sisältyy moneen ker-taan maksetun maan moraali.Alueen hävitykset suorittiNeuvostoliitto sekä sodan ettärauhan päivinä. Suomi mak-soi Neuvostoliitolle tuhotyöstäsotakorvaukset, joten yhtiölläon ostoaikeissaan jälleen mak-sun paikka, vaikka suomalais-

maa on jo aiheettomasti mo-neen kertaan maksettu Neu-vostoliitolle ja Venäjälle.

Suomalaisten metsäyhtiöi-den ongelmana ovat myöspuukuljetukset, jotka on jär-jestelmällisesti pyritty siep-paamaan suomalaisilta kulje-tusyhtiöltä venäläisille. Tätävastaan suomalaiset kuljetus-alan järjestöt ovat taistelleetilman metsäyhtiöiden tukea jaSuomen ulkoministeriön tukion ollut näennäistä. Vain lii-kenneministeriö on ollut suo-malaiskuljettajien oikeuksienpuolustajana.

Vanhan sanonnan mukaanrahalla ei ole isänmaata. Suo-malaiset metsäyhtiöt joutuvatnyt Karjalan metsissä ratkai-semaan omalta osaltaan tä-män sanonnan paikkansa pi-tävyyden. Suomalaiseen yri-tysmaailmaan on pyritty vii-me aikoina luomaan eettisiäsääntöjä. Metsäyhtiöt joutuvateettisiin ja oikeudellisiin on-gelmiin ryhtyessään hankki-maan suomalaismaata Karja-lasta.

Hyviä jatkoja oloneuvospäi-villesi musiikki ym harrastus-tesi parissa. musiikki ja lauluantavat voimaa ja uskoamyöskin Karjalan takaisinpa-lautuksen asiassa:

Et ole voinut järin paljonhenkilökohtaisia muistojaTervusta itsellesi taltioida,koska olet syntynyt juuri Tal-visodan kynnyksellä. Et Sinäpysty mielipiteilläsi kolhimaanmeidän syksyllä 1939 6-12-vuotiaitten tuntoja ja käsityk-siä kenelle Karjala kuuluu joalkuperäiskansojen ja ihmisoi-keuskäsitteidenkin perusteel-la. Vertauksesi "Karjalan pa-lautuksen haullamisesta " onkyllä kuin " Puskaryssällä elipensasneuvostoliitoisella"(vertaa Tuntemattomassa soti-laassa).

Sinun 1. "Suomi ei tarvitsepeltomaata lisää." Entäpä josentisten laillisten omistajienjälkeläiset haluaisivat viljellätai vaikka vuokrata kunnoste-tut pellot suomalaisille vuok-raviljelijöille. Nykyinen Pieta-ri imaisisi esim. Kannaksen lii-kenevän elintarviketuotannonjo pelkästään edullisten logis-tiikkakustannusten takia.

2. Karjalan metsät: Kyllämetsät yhtälailla kuuluisi pa-lauttaa entisille omistajille taiheidän jälkeläisilleen. Se olisiheidän asiansa kenelle he myi-sivät hakkuunsa. Käsityksesivaluuttakysymyksestä US-dollari/euro on sanomalehdis-tä luettua. Kumpi tahansa va-luutta tai vaikka rupla voidaantulevaisuudessa devalvoida tairevalvoida Suomelle edullisek-si. Sitten Karjalan nykyinenkaiken aikaa vähenevä väestö:Siellä on Stalinin pakkosiirtä-miä hunteja, valkovenäläisiäym. vähemmistökansallisuuk-sia. Lisäksi valtion virkamie-hiä ja kesäasukkaina uusrik-kaita. Oliko Länsi-Saksansuurella pojalla vaikeuksiasaada DDR aikanaan tyhjenty-mään miehittäjistä Girbatsho-vin kanssa vahvistetulla sopi-

Viitaten 27.2. lehdennumerossa olleeseenetusivun juttuunOlavi Punnasta:

TervehdysKurkijoenpoika!

Page 7: Jatkosota ja kotiinpaluu - KurkijokelainenJatkosota ja kotiinpaluu Jatkosota ja kotiinpaluu Heinätöissä kesäl-lä1943. Käymässä oli Pekka-sedän perhe. Vas. Sedän perheen tytär

Perjantaina 5. maaliskuuta 2004 – Nro – 9 – 7

Karjalan synty on viisiosai-seksi suunnitellun Viipurinläänin historia -sarjan ensim-mäinen nide. Sarjassa käsitel-lään "sotien ja rajansiirtojenpirstomaa Suomen Karjalaa",kuten professori Hannes Sihvoesipuheessaan toteaa. Kirja-sarjan ensimmäinen osa kattaaalueeltaan lähinnä luovutetunKarjalan. Teoksen aikajänneulottuu jääkaudesta keskiajal-le; se siis kattaa noin kymme-nentuhannen vuoden jaksonesihistoriaamme.

Järeän kokoinen teos on laa-jin millään kielellä kirjoitettuyleisesitys Karjalan esihistori-asta. Monitieteinen sisältö pe-rustuu julkaistuun tutkimus-tietoon, Suomessa säilytettä-vään arkisto- ja löytöaineis-toon sekä tuoreisiin kenttäha-vaintoihin.

Karjalan synty on suunnat-tu suurelle yleisölle ja kirjoitet-tu yleistajuisesti, mutta siinäon myös runsaasti aikaisem-min julkaisematonta tutki-musaineistoa. Tarkkojen läh-deviitteiden ansiosta lukijallaon myös mahdollisuus hakeu-tua tietojen lähteille. Halutes-saan voi etsiytyä jopa yksit-täisten esineiden jäljille muse-oiden kokoelmiin.

Kirjahanke käynnistyi syk-syllä 1998, kun professoriHannes Sihvo kokosi teoksenuseampia tieteenaloja katta-van kirjoittajajoukon. Kirjoit-tajiksi onkin saatu alan par-haat voimat. Hankkeen taus-tavoima on Karjalaisen Kult-tuurin Edistämissäätiö; lisäksitaloudellista tukea on saatumm. Suomen Akatemialta jaSuomen Kulttuurirahastolta.Teoksen on kustantanut Kar-jalan kirjapaino Oy ja toimit-tanut professori Matti Saarnis-to.

Luonto asutuksentaustatekijänä

Karjalan synnyn alussa ku-vataan alueen asutuksen luon-nonmaantieteelliset edellytyk-set. Ensimmäiseksi on profes-sori Matti Saarnisto kirjoitta-nut luvun Karjalan geologia -Karjalan luonnonmaisemansynty. Saarnisto käsittelee pe-rusteellisesti esimerkiksi vesis-töjen historiaa. Kirjoituksestalöytyy vaikkapa Laatokanpinnanvaihteluista tietoa, jokasaattaa avata kotiseutumat-kailijalle aivan uusia näkökul-mia karjalaiseen maisemaan.

Seuraavaksi on dosenttiHeikki Simola laatinut artik-kelin Karjalan luonto ja ihmi-nen; siinä hän luo perusteelli-sen läpileikkauksen luonnon jaihmisen vuorovaikutukseenkuluneiden vuosituhansien ai-kana. Kirjoituksessa kuvataanlaajasti alueen kasviston jaeläimistön erityispiirteitä. Li-säksi käsitellään mm. luonnontutkimuksen ja suojelun histo-riaa: Viipurin lääniinkin ehdit-tiin ennen sotia perustaa muu-tamia suojelualueita.

Simolan artikkelista selviäämyös esimerkiksi se, milloinmaanviljelys on aloitettu mis-säkin osassa Karjalaa. Kurki-joelta on todisteita ensimmäi-

sestä viljanviljelystä vuoden600 jKr. tienoilta ja Hiitolastajo pari sataa vuotta aiemmin.

Uusia tutkimuksia,uutta tietoa

Kirjan ensimmäisessä arke-ologisessa artikkelissa kuvaadosentti Pirjo Uino Karjalanmuinaistutkimuksen 150-vuo-tisen historian. Tieteellisetkenttätutkimukset aloitettiinjo 1800-luvun jälkipuolella jatoiseen maailmansotaan saak-ka tutkimus oli vireää. Sotienjälkeen seurasi neuvostoarke-ologian vaisu ja poliittisestivärittynyt kausi. Luovutetunalueen muinaistutkimus alkoielpyä vasta 1970-luvulla jasuomalaisia on voinut olla mu-kana taas 1980-luvun lopultaalkaen.

Viime vuosina tutkimuksiaon tehty useammankin suoma-laisryhmän voimin -yhteis-työssä venäläisten kanssa.Näiden 1990-luvun ja 2000-luvun ensimmäisten kesientutkimusten hedelmiä on kir-jassa paljon. Karjalan synty -kirjan artikkeleihin on siis saa-tu mukaan aivan uusinkin tut-kimustieto.

Teoksen kirjoittajat suhtau-tuvat optimistisesti myös tule-vaisuuteen: uusia löytöjä onViipurin läänistä odotettavissahyvin runsaasti, mikäli tutki-muksia voidaan jatkaa. Aina-kin toistaiseksi näyttääkin sil-tä, että myös suomalaiset tut-kimukset jatkuvat alueella ak-tiivisina: jollei uutta käännet-tä huonompaan tapahdu, eitämä teos vielä ole luovutetunKarjalan suomalaistutkimuk-sen lopputilinpäätös. Tutkitta-vaa riittää, sillä varmasti vainmurto-osa Karjalan muinais-jäännöksistä on tiedossa.

Kivikaudestaeteenpäin

Karjalan synty -kirjan esi-historian kuvaus etenee aika-järjestyksessä kohti nykyai-kaa. Tohtori Matti Huurre ku-vaa elävästi ja perusteellisestielämää vuosituhansia kestä-neellä kivikaudella (n. 8000eKr.-1800 eKr.). Artikkelipaikkaa huomattavan aukon,sillä Karjalan esihistorian van-hin periodi on viimeaikaisissajulkaisuissa jäänyt suhteellisenvähälle huomiolle.

Huurteen artikkelista käyesimerkiksi ilmi, että osa Suo-

men kaikkein vanhimmistalöydöistä on juuri luovutetultaalueelta, tunnetuimpana edus-tajanaan Antreasta löytynytkalaverkko, jolla on nykytie-don mukaan ikää yli kymme-nentuhatta vuotta. Asutusasettui jo varhain Laatokanrannoille ja Vuoksen varsilleeli paikoille, joissa on viihdyt-ty sittemminkin.

Seuraavaksi dosentti MikaLavento esittelee pronssi- javarhaismetallikauden (n.1800 eKr.-300 jKr.) -ajanjak-son joka on esihistoriammeongelmallisimpia: tänä aikanalöydöt nimittäin harvenevatsilmiin pistävästi. Lavennonmukaan tämä on tulkittavamyös väestön vähenemiseksi;kyseessä saattaa olla jopa jon-kin asteinen asutuskatkos. Ny-kytutkimuksen perusteellayleiskuva kuitenkin on, ettäKarjalassa on asutus jatkunutvälillä kokonaan häviämättäkivikaudelta aina vuoteen1944.

Toinen vähälöytöinen ja sik-si pulmallinen kausi on keski-rautakausi (n. 300-800 jKr.),jota käsittelee Pirjo Uinon toi-nen artikkeli. Uino vastaamyös viikinkiajan (n. 800-1100 jKr.) käsittelystä sekä onosallistunut Karjalan runsas-löytöistä ja kuulua ristiretkiai-kaa (n. 1100-1300 jKr.) käsit-televän luvun laatimiseen yh-dessä dos. Aleksandr Saksan jados. Markus Hiekkasen kans-sa.

Kohti historiaaJuuri ristiretkiaika oli karja-

laisen kulttuurin todellista ku-koistuskautta, jonka vaurausilmenee etenkin hautalöydöis-sä runsaine esineistöineen. Ai-kakauden asutus ulottui Laa-tokan koko länsirannikolleSortavalan seudulta Suvannonrannoille ja oli hyvin elinvoi-maista juuri Hiitolan-Kurkijo-en seudulla.

Karjalan esihistoriallisenajan katsotaan päättyvän noinvuoteen 1300 jKr. Samoihinaikoihin alue nousee kirjoite-tun historian lehdille, eli niinsanottu historiallinen aika al-kaa. Kirjallisia lähteitä alueenelämästä on kuitenkin äärim-mäisen niukasti vielä 1500-lu-vulle asti.

Ristiretkiajan osuuden kir-joittajista luo Markus Hiekka-nen myös katsauksen Viipurinläänin alueen siirtymisestä

Kurkijoki ja Hiitola näyttävästi esilläKarjalan esihistorian suurteoksessa

Karjala ennen historiaa

Karjalan syntyViipurin läänin historia IToimittanutMatti SaarnistoJyväskylä 2003ISBN 952-5200-37-X560 sivua

Antrean, Salmin, Säkkijärven ja Kurkijoen kivikautiset eläinveistokset.Kuva: Museovirasto

keskiaikaan (n. 1300-1500jKr). Kirjaa ei siis ole päätettyesihistoriallisen ajan loppuun,vaan Hiekkanen yhdistää uu-desta näkökulmasta arkeolo-gista ja historiallista tietoa jarakentaa siltaa ristiretkiajastakeskiajalle. Uusia näkemyksiäesitetään esimerkiksi sekä itäi-sen että läntisen maallisen jakirkollisen hallinnon leviämi-sestä Karjalaan.

Värikkäitätietoiskuja

Laajempien artikkeleidenjoukkoon ovat lyhyitä tietois-kuja laatineet jo mainittujenkirjoittajien lisäksi eri alojentutkijat Tapio Koistinen, Tert-tu Lempiäinen, Pirkko Sihvo,J.-P. Taavitsainen, Juha Leski-nen ja Janne Saarikivi. Tieto-iskut käsittelevät esimerkiksikaivauksissa löytyneitä kas-vinjäänteitä, Karjalan mui-naislinnoja, Karjala-sanan his-toriaa ja merkitystä, muinais-pukuja sekä Sakari Pälsin vii-meistä kaivausta Kannaksellakesällä 1944, vihollisen tuli-tuksen alla.

Lyhyehköt katsaukset ovatpiristäviä ja puolustavat eh-dottomasti paikkaansa myösinformatiivisen sisältönsä an-siosta. Useista aiheista olisi lu-kenut pidempäänkin.

Lisäksi kirjan alussa on pro-fessori Hannes Sihvon tärkeä,käsitteitä selventävä, johdantootsikolla Mitä on Karjala?Mikä on Viipurin lääni? Pää-lukujen jäljessä on vielä PirjoUinon laatima kunnittainenluettelo luovutetun Karjalanmuinaisjäännöksistä, arkeolo-gisista tutkimuksista ja löy-döistä.

Näyttävä kuvateosKarjalan synnyn ulkoasu on

kokonaisuutena poikkeukselli-sen komea ja näyttävä. Muu-tamien pienten esineiden ku-via on paisutettu kovin suurik-si, jolloin jo tekninen tark-kuuskin on jäänyt huonoksi.Vastaavasti monia laadukkai-ta ja poikkeuksellisen hienojamaisemakuvia joutuu tihrus-tamaan turhan pieninä.

Julkaisussa on hyvin run-saasti hienoja värikuvia mm.esinelöydöistä -kuvista osa onennen julkaisemattomia jasuuri osa entisiä julkaisuja sel-västi parempilaatuisia. Karja-lan synnyllä onkin kiistatta

myös kuvateoksen luonne.Tämä tietenkin nostaa teoksenarvoa aihetta vähemmänkintuntevan lukijan silmissä -javaikkapa lahjakirjana.

Teoksessa irrotettavana liit-teenä oleva Viipurin lääninsuomalaisaikainen kartta onerinomainen oivallus: se onmainio apu kirjan kuvaamienkohteiden paikallistamisessaja alueen yleiskuvan muodos-tamisessa. Samoin paikanni-mihakemisto lisää kirjan käy-tettävyyttä entisestään. Karja-lan synty on siis myös oiva ha-kuteos.

Muinaisuustuhoutumisvaarassa

Kirjassa on myös selkäpiitäkarmivia kuvauksia viimevuosina maankäytössä tuho-tuista tai suorastaan ryöste-tyistä rautakauden muinais-jäännöksistä. Järkyttävin onkuvin todistettu ja ilmeisestiikuisiksi ajoiksi menetetty Räi-sälän Rammansaaren rosvo-saalis: haudoista vuonna 1998ryöstetty aineisto, johon kuu-lui lukuisia ristiretkiaikaisiapronssikoruja, on päätynytmoskovalaiselle keräilijälle.

Tiettävästi myös Kurkijoenseudulla liikkuu epämääräisiäaarteenetsijöitä. Venäjän mui-naisjäännösten suojelulainsää-däntö on heikko, joten pahan-tekijät saavat valitettavastipuuhailla varsin rauhassa.

Tutkimuksella ei olisi varaayhdenkään muinaisjäännök-sen menetykseen, niin pienelleaineistolle perustuu kaikki se,mitä me esihistorian vuositu-hansista tiedämme. Koska kir-jallisia lähteitä ei kyseiseltäajalta ole, voi yksittäinenkinlöytö, jopa irrallinen esine,täydentää huomattavasti ku-vaamme Karjalan muinaisuu-desta.

KeskusalueetKurkijoki ja Hiitola

Tässäkin Karjalan kulttuu-rihistoriaa käsittelevässä kir-jassa nousee Hiitolan-Kurkijo-en alue vahvasti esille, olihanesihistoriallinen asutus näilläalueilla kautta aikojen hyvinelinvoimaista. Teoksessa tode-taankin, että seutu muodostiyhden Muinais-Karjalan kes-kusalueista. Kurkijoelta käsi-tellään yksityiskohtaisemminmm. Villapekon saaren arvoi-tuksellisia rautakautisia kir-veslöytöjä sekä Kuuppalan jaLopotin runsaita löytöjä. Hii-tolasta esille nousee useastimm. Kilpolansaari. Monet kir-joittajista ovat tehneet seudul-la omia kenttätutkimuksia.

Alueen merkitys näkyymyös vaikkapa siinä, että Kur-kijoen ja Hiitolan kyliä maini-taan 1300- ja 1400-luvuilleajoittuvissa tuohelle kirjoite-tuissa kirjeissä, joita on löyty-nyt Novgorodin kaupunginkaivauksissa. Kirjassa on myösrunsaasti komeita kuvia Kur-kijoen-Hiitolan seudulta löyty-neistä esineistä sekä pitäjienmaisemista.

Karjalan synty on hieno pe-rusteos, joka ansaitsee ehdot-tomasti paikan kaikkien kar-jalaisten ja Karjalasta kiinnos-tuneiden kirjahyllystä.

Ville [email protected]

Kirjoittaja on arkeologi, täl-lä hetkellä Turun yliopistonpalveluksessa; suku on Kurki-joen Riekkalasta.

Kurkijokelaisessa 27.2 Ola-vi Punnan ajatukset olivatkuin Mauno Koiviston suusta.Väkisin tulee ajatus, että nyton äänessä isänmaan viholli-nen.

Suomella on tarpeeksi maa-ta? Venäjällä sitä ei näy olevan? Maa, joka vuosisatoja onharjoittanut ryöstöpolitiikkaa,ei saa kenenkään rehellisen ih-misen sympatiaa.

Vai että rakkaudella se Iiva-na meijän maita viljelee? Isänipellot, jotka ennen tuottivatniin runsaat ruis ja vehnäsa-dot, ovat miltei luonnontilassa.Jotain siinä yritetään, muttavuosi vuodelta tilanne käyhuonommaksi. Entiset rehevätapilapellot ovat surkeaa kat-seltavaa. Se vain ihmetyttää,että leipäviljaa ei näy missäänkasvavan. Sekin vähä, mitäsiellä kasvaa, korjataan mil-loin muistetaan. Humalatilas-sa työnteko ei oikein onnistu.Tätä olemme olleet todista-massa omilla maillamme kä-vellessä.

Vielä surkuttelet siellä olevi-en kohtaloa? Olen aina sano-nut, että Uraliin asti on tilaa.Karjala ryöstettiin kukoistava-na, pitäisikö meidän sitä po-rukkaa elättää? Suomalaiset-han näköjään ovat alkaneetmaksaa uutta sotakorvausta,entinen taisi olla liian pieni?

Olisin valmis vaihtamaanTurun seudun Karjalaan, mi-tenkäs sitten suu pannaan?

Kaiken kaikkiaan, Venäjä eitarvitse niin tärkeää Suomenosaa, mutta on nöyryyttävääluopua ryöstösaaliista.

Kalervo Korhonen Espoo

Ryöstömaaei oleryöstäjänkotimaa

muksella. Me maksoimme 300milj. dollaria sotakorvauksiaja Neuvostoliiton seurannai-nen Venäjä on meille pystyssäyli 1.3 miljoonaa euroa. Eivät-kä Suomen valtiolta siirtokar-jalaisten saamat korvauksetpakkohuutokauppahintojaparempia olleet.

Mainitset myöskin mahdol-liset vuokraus- tai ostomah-dollisuudet.

Ne ovat vuosien päässä, silläVenäjän duuma kamppaileevasta siinä vaiheessa että Ve-näjän kansalaisella ja venäläi-sellä osaksi Venäjän valtionomistamalla firmalla olisi ostotai vuokraoikeus Venäjän val-tion omistamaan kiinteistööntai maa- tai metsäpohjaan.Vasta sen jälkeen ovat vuoros-sa ensin yksityisten venäläis-ten firmojen vastaavat oikeu-det. Sitten kun em lainsäädän-tö on virallinen, tulee ulko-maisten yritysten ja yksityis-henkilöiden vuokraus - jaosto-oikeudet vuoroon duu-massa. Silti Venäjä on kiinnos-tunut saamaan tuloja muusta-kin kuin öljyn - ja maakaasunviennistä päätellen heidän ha-lustaan myydä esim- sähkö-energiaa ja jopa vuokrata 200000 ha metsää ulkomaillepuutavarayhtiöille Moskovanpohjoispuolella. Karjalaa,Suomen lahden saaria, Sallanaluetta, Petsamoa ja Kalasta-jasaarentoa vastaavia pakko-miehitettyjä alueita on maail-ma täynnä kuten Japanin Ku-rillit, Viron Setumaa, UnkarinTranssilvaania, Liettuan Kali-ningrad jne. Kaikkialla ihmi-set ovat alkaneet ajattelemaanomilla aivoillaan realiteettienmukaan eivätkä pelkästääntunteillaan ja haaveillaan.

Ainoa ohjeeni Sinulle on :Ryhdy vanhanajan Kurkijoenpojaksi ja opettele itse paista-maan piiraita, ne kun taatustimaistuvat paremmilta kuinleipomoiden " teollisuusval-misteiset!

Aurinkoista kevättä Sinulleja suvullesi

Sortavalan sissi

Page 8: Jatkosota ja kotiinpaluu - KurkijokelainenJatkosota ja kotiinpaluu Jatkosota ja kotiinpaluu Heinätöissä kesäl-lä1943. Käymässä oli Pekka-sedän perhe. Vas. Sedän perheen tytär

Perjantaina 5. maaliskuuta8 – 2004 – N:o 9

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman

varatuomari Sanna Metsärantaoik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

[email protected]

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

Erikoisliike Karjalastaja karjalaisuudestakiinnostuneilleHelsingin myymälä,Kasarmikatu 16Kauppakatu 41, 53100 Lappeenranta• Puh. (05) 541 4650, fax (05) 541 4651• sähköposti: karjaja@myymala. inet.fi• www.karjala-myymala.fi

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

Puh. (02) 4865 880

KOTISEUTUMATKAT

KURKIJOELLE31.5.-3.6.2004 ja 15-18.7.2004

270 Eur./hlö/PH +var.maksu 5 Eur.

Hinta sis.: Maj. hot. VierasmajaH2, puolihoid., kuljetus, viis., vak.Kysy myös muita matkojamme,ryhmille paikkoja myös muille

lähtöpäiville.

Vonkale on laulaja-laulun-tekijä Ilona Korhosen ja kan-teleensoittaja Pauliina Kauha-sen duo, joka laulaa kansan-musiikkivaikutteisia popiskel-miä naisen elämästä ja miehis-tä. Vonkaleen esikoislevy onristitty hellän humoristisenSeppo-laulun mukaan: minärakastan sinua seppo / ainahamaan hautaani asti / ja josoksanreikiä elämänpuu / tiel-lemme heittelee / niin ne pai-kataan / kitillä kärsimysten.

Miksi omaperäistä kantele-poppia esittävät nuoret naisetlaulavat Seposta?

"Sepossa on minusta jotainsyvästi humoristista, mutta sil-ti suomalaiskansallisen jähme-ää lökäpöksy- ja kumiteräsaa-pasmiehekkyyttä", laulunteki-jä Ilona Korhonen sanoo.

Sepon lisäksi Vonkale laulaanaisena olemisesta, lemmenkeväistä, kiihkeästi saunovas-ta Herra Perttilästä, mosambi-kilaisesta liskosta ja hullustanaisesta ullakolla.

Vonkaleen kappaleet synty-vät leikkien ajatuksilla, sanoil-la, rytmillä, puheella, Ilona

kuvaa lauluntekoaan. "Vapa-us luikauttaa juuri sellainenlaulu kuin minua haluttaa,synnyttää kappaleeni."

Vonkale esittää laulunsanaisäänellä ja 5-36 -kielistenkanteleiden sekä huuliharpunsäestyksellä.

Vonkaleen Seppo-levyä saamm. Suomen Kansanmusiik-kiliitosta (levyn jakelija),

R o i m a m u s i i k i s t a ,www.ilonakorhonen.comista,Digeliuksesta, ja hyvin varus-telluista levykaupoista.

* * *Vuonna 1999 perustettu

Vonkale on esiintynyt kaiken-laisissa tilaisuuksissa eri puo-lella Suomea ja ulkomailla Ja-panissa asti.

Ilona Korhonen (1972) onmuusikko, laulaja, tutkija,opettaja ja tuore kansanmusii-kin maisteri. Tällä hetkellähäntä työllistävät omien sävel-lys- ja sanoitusprojektien li-säksi runolaulututkimuspro-jekti Suomen KirjallisuudenSeurassa sekä laulajan ja muu-sikon työt eri yhtyeissä ja tuo-tannoissa. Ilona on ollut mu-

Vonkale laulaarakkaudestaSeppoon

ONKS TIETOO VASTAUKSET1. Jodi.2. Pujo.3. Savonlinnaan.4. Pyhä Patrick.5. Suupohja

6. Suruvaipalla7. Ilta-Sanomat.8. Irma Seikkula9. Vääksyn kanava10. Koijärvi.

kana muun muassa SuomenKansallisoopperan, Ääniteat-teri Iki-Turson ja Koko-teatte-rin produktioissa ja kotimaanlisäksi hän on esiintynyt mm.Japanissa, Hong Kongissa,Egyptissä, Islannissa, Ukrai-nassa ja Tsekin tasavallassa.Tällä hetkellä hän toimii kai-ken kukkuraksi Vantaan ka-marikuoron taiteellisena joh-tajana.

Ilona asuu muusikkomie-hensä kanssa Pukkilan Kante-leen kylässä itäisellä Uudella-maalla. Ilonen isovanhemmatolivat Kurkijoelta.

Pauliina Kauhanen (s.1976) on vasta valmistunut

kansanmusiikin maisteri,opettaja ja kantelisti. Hän onesiintynyt uransa aikana Von-kaleen lisäksi muun muassamestaripelimanni Toivo Alas-pään yhtyeessä, irlantilaisenmusiikin yhtyeessä Mulletissa,Rautaneidot-kanteletriossasekä lukuisissa muissa koko-onpanoissa. Pauliina on kon-sertoinut soolona ja eri yhtyei-den jäsenenä muun muassaRuotsissa, Saksassa, Yhdys-valloissa, Ukrainassa, Kreikas-sa ja Japanissa. Tällä hetkelläPauliina toimii kanteletaiteili-jan työnsä ohella linjajohtaja-na Ala-Könni -opistossa Kaus-tisella.

Turussa 13-14.3 järjestettä-vien Karjalan Liiton hengellis-ten päivien aiheena on Karja-lan henkinen anti. Aihetta va-lotetaan päivän eri tilaisuuk-sissa monipuolisesti, pohtimal-la mm. äitien ja isien antamanhenkisen perinnön merkitystä.

Hengellisten päivien juhla-toimikunta toivottaa karjalai-set ja muut Karjalan hengelli-sestä perinteestä kiinnostuneettervetulleeksi Varsinais-Suo-meen. Päiviä on valmisteltuekumeenisessa hengessä, sillä

yhteistyö kahden kansankir-kon välillä on vuosikymmeni-en mittainen. Karjalan kansanydinkohtalot tulevat esille päi-vien teeman kautta. Se on eri-tyisen tärkeää tänä vuonna,kun jatkosodan päättymisestätulee kuluneeksi 60 vuotta.Hengellisillä päivillä jokainenvoi pysähtyä miettimään sitäKarjalan henkistä antia, jotaitse kukin on elämänsä varrel-la saanut.

Avajaisjuhlan ohjelma koos-tuu musiikista, jota esittävät

mm. kanttori-urkuri PauliPietiläinen ja Turun Sotavete-raanilaulajat Pekka Salmisenjohdolla. Tervehdyspuheen pi-tää maanviljelysneuvos EeriHyrkkö. Tervehdyksensä esit-tävät tuomiorovasti RaunoHeikola ja Nikean metropoliit-ta Johannes.

Sunnuntain päiväjuhlassatervehdykset esittävät mm.Turun kaupunki, SuomenEvankelisluterilainen kirkkoja Suomen Ortodoksinen ark-kipiispakunta. lisäksi kuullaan

Karjalan hengellinenanti Aiheena Turussa

piispa Manuilin tervehdysKarjalan hiippakunnasta. Juh-lapuheen pitää professori Paa-vo Liski, Karjalan Liiton pu-heenvuoron esittää toiminnan-johtaja Hannu Kilpeläinen. Ti-laisuus päättyy ikonin ja per-gamenttikäärön luovuttami-seen seuraaville juhlajärjestä-jille a matkaan siunaamiseen.

Päivien aikaan luterilaisellaseurakuntatalolla Eerikinkatu3 on esillä Unto Komosen Kar-jalan kirkot-pienoismallinäyt-tely ja Turun Ortodoksisellaseurakuntasalilla matkapappiVesa-Pekka Takalan Karjalanluostarit - valokuvanäyttely.

Hengelliset päivät järjestä-vät Varsinais-Suomen Karja-laisseurojen piiri, Turun evan-kelisluterilainen ja ortodoksi-nen seurakunta ja KarjalanLiitto.

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

Ruokakauppa Sinun makuusi

T a r j o u k s e t v o i m a s s a : p e r j a n t a i n a 5 . 3 . 2 0 0 4

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Suomalainenkurkku 290

kg

TAATUSTI SUOMALAISTANaudanpala-paisti 590

kg

Porsaanpala-paisti 490

kg

MEREN HERKUT

Norjanlohifile 599

kg

Jokisen eväätkokon.katka-ravut500 g (5,98 kg)

299

TUORETORILTA

FRISCOVIRVOITUS-JUOMAT 089

PLOsis.pantit(0,32 L)1,5 l 3/talous

MerilohifileSnellman

Porsaan Uunifilen. 1,2 kg

499kg

275pkt

SnellmanVoileipäkinkku

300 g(9,17 kg)

695kpl

Valio Oltermanni taiOltermanni 17

900 g-1 kg(7,73-6,95 kg)

169ps

FazerHerkkusämpylät

360 g (4,69 kg)


Tämän jutun haluaisin unohtaa… · •Sortokaudet •Itsenäistyminen ja vuoden 1918 sota •Nuori tasavalta, lapuanliike, IKL •Talvisota ja jatkosota •Vaaran vuodet ja jälleenrakennuksen

Naisten Pankin vuosikertomus 2018 - Kirkon Ulkomaanapu · tama kylän nainen. Lapset, 15-vuotias poika ja 13-vuotias tytär, ovat vielä koulussa kylän keskustassa, mies on markkinoilla

kastyopajat kevat 10 16skassandra.fi/wp-content/uploads/kas_esite_kevat10.pdf · 2 3 Teatteriesitylksen Sateenkaari tekijäjoukkoa (2000) Aina jonkun tytär (2004) Zambezi (2008)

JA FAX-23-3333 TEL.63-5050 FAX.63-7227 JA JA JA JA JA JA · JA FAX-23-3333 TEL.63-5050 FAX.63-7227 JA JA JA JA JA JA . Created Date: 11/8/2018 1:11:16 PM

NAINEN JA NAISEN TYÖ SUOMESSA....kartano, jota vastoin tytär sai tyytyä syrjäisempiin maapalstoi-hin taikka irtaimeen tavaraan. Tällä kannalla pysyivät asiat useampia vuosisatoja,

Pyhäjärveläisyyden vaalija Karjalan puolustaja Kaipaus kotiin ajoi … · Jatkosota oli Suomen motiivien kannalta erilainen kuin Hitlerin valloitussota. Suomen tavoitteena oli

SATULATEATTERI · 2018-09-25 · Jatkosota Saksalaissotilas Fritz on hurmannut laittomissa lavatansseissa Maija Viänäsen. Keksit, viinakset, muuta herkut kelpasivat nuorille naisille

Naisten Pankin vuosikertomus 2018 · tama kylän nainen. Lapset, 15-vuotias poika ja 13-vuotias tytär, ovat vielä koulussa kylän keskustassa, mies on markkinoilla ostamassa tarvikkeita

Polarlichter im Sonnensystem - mps.mpg.de · Uranus Ja Ja Ja Saturn Ja Ja Ja Jupiter Ja Ja Ja Mars Nein Ja Schwach Erde Ja Ja Ja Venus Nein Ja Schwach Merkur Ja nein Nein Planet Magfeld

SOTAVETERAANIT 1939–1945 - mikrokamari.fi 415-449.pdf · 420 Jatkosota: JR 35, kiväärimies, ajomies, Vieljärvi, Onkamus, Mundjärvi, Jyrkänmäki, Kivat-su, Kontiovaara, Karhumäki,

HENKILÖN LISÄÄMINEN PALVELUUN YKSITYISKOHTAISET … · Valitse, että onko kysessä talvisota, jatkosota vai lapinsota ja paina ”Lisää joukko-osasto” nappia. Lyhenteillä

Lenita Airisto Tietokirjailija /luennoitsija. Yrittäjä ... · Jatkosota syttyy. Alli Airisto pakenee jälleen tyttärineen pommituksia maaseudulle, mutta palaa välillä Helsinkiin

  · Web viewover every thought, over every word. ... roni bat tzion / iloitse tytÄr siion. ... adon hakavod, melech ham`lachim

KUOLEVATKO SUOMALAISET SUKU - Statistics Finland · sisällissota, Lapin sota, talvisota ja jatkosota. Vuosina 1945-1950 nähdään kuvaajassa seuraava lasku toisen maailmansodan

Leena Niemi Päämajan varjossaratkos.com/smikkeli/kirja.pdf · 7 Jatkosota 8 Sotarintamalla 9 Tie rauhaan 10 Yrjö Karppi – erään suojeluskuntaupseerin henkilökuva 11 Käytetty

Jäsenlehti 1/2008 - MartinrantaseuraKampaamo Ainon vieressä toimi Mi-litsan äidin Mirjam Sjömanin partu-riliike, joka oli perustettu vuonna 1960. Kun äiti jäi eläkkeelle, tytär

Massastabiloinnin kehittäminen GRK:ssa · 2018-10-01 · GRK:n tytär- ja osakkuusyrityksiin kuuluvat vuonna 2012 perustettu Asfalttikallio Oy, Virossa toimiva vuonna 2014 perustettu

Selkokirjat 2015–2016 · Jatkosota Jatkosota kertoo kuvin ja sanoin jatkosodan ja Lapin sodan taisteluista sekä tavallisten ihmisten kokemuksista. Sota-arkiston kuvat yhdessä

APV-tjekliste: Daginstitutioner · 2020. 9. 10. · Ja Nej Ja Nej Ja Nej Ja Nej Ja Nej Ja Nej Ja Nej Ja Nej Ja Nej Ja Nej Ja Nej APV-tjekliste Daginstitutioner Generende støj Er

Salamsalam.fi/pdf/salam2_11.pdf · sortokaudet, 1918 sisällissota, 1939 tal-visota, 1941 jatkosota, 1944 Lapin sota ja myös lamakaudet niiden jälkeen nykypäiviin asti. Kaikista

Vastakkainasettelusta yhtenäiseksi kansaksi – Ukkini elämä ... tutkielmat/EUSTORY... · Talvisota ja jatkosota Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939, ja näin alkoi talvisota

files.kimolan-kylan-asutushistoria.webnode.fifiles.kimolan-kylan-asutushistoria.webnode.fi/2000000… · Web viewAnna 20.2.1757 Kimola Ojala - 29.6.1757 Kimola Ojala (torpparin tytär

Exel Vuosis 2001 · Saksan tytär-yhtiön tehtaat sijaitsevat Rohrdorfissa Etelä-Saksassa ja Voerdessa lähellä Hollannin rajaa. ... luvan Pinaltek Oy:n myynnin laajentuminen myös

1800-lukuBALZAC, HONORE DE: Eugenie Grandet. Kirjayhtymä 1963 . Tynnyrintekijä Ukko Grandet on saituri, joka rahaa kootessaan pitää perheensä puutteessa. Tytär Eugenie ei koskaan

sä 2019 - Lahden venekerho ry...Oscarin tytär Eelin. Kokemus oli melkoinen, koska Mexico Cityn liepeillä asuvien vanhempien matka Suomeen oli kaiken lisäksi heidän ensimmäinen

Rooli Näyttelijä Asko Haavisto Antti Majanlahti...Siiri Maija-Liisa Majanlahti Siirin tytär Sanna Majanlahti Replikoivat avustajat Aapo Rönkkö Kalle Ruusukallio Luka Laitakari

JÄÄKÄRISÄÄTIÖ JÄÄKÄRIPATALJOONA 27:n …jp27/wp-content/uploads/... · Talvisota ja sen jatkosota va-kiinnuttivat Suomen itsenäisyyden. Suomen armeija puhui kieltä, jota

Theness orever · 2020-01-03 · miä, ja Janilla ja minulla on kolme yhteistä lasta. Lisäksi Janilla on tytär aiemmasta suhteestaan. Koska Jan on maan-viljelijä, hän tekee pitkiä

Paleo360 Gütesiegel Standards · ewürze Honig ja ja ewürze ngwer ja ja ewürze akaopulver** ja ja ewürze apern ja ja ... bst nanas ja ja bst el ja ja bst vocado ja ja bst anane

Farmaseutti geriatrisella poliklinikalla ja iäkkäiden ...€¦ · Potilastapaus, nro 4 • Nainen 83v. • Asuu puolisonsa kanssa, tytär omaishoitaja • Tulee matalan verensokerin

JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA JA

Jatkosota pp

Kuopion hiippakunta ja jatkosota 1941 1944...Sota-ajasta nousi monia asioita ja ongelmia tuomiokapitulin käsiteltäväksi. Tuomiokapitulia johti piispa Eino Sormunen. Muina jä-seninä

S !j t o c k b Lawn Ja r C i d e M u l i n s W om g e !j ......Ja Ja Ja Ja Ja J Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja J Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja Ja

47. Sotasairaala - rul.fi · Jatkosota 47. Sotasairaalan perustaminen 1941 47. Sotasairaalaa ryhdyttiin jälleen perustamaan 19. päivänä kesäkuuta 1941 Päämajasta saadun suullisen