Maanantai 19. syyskuuta 2011 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 9 56. vuosikerta

Mitä kertovat1700-luvun tiedotPyhäjärven kylistä?

Montruan, Pölhölän ja Kalamajan jakokunnan tapaamisen järjestäjät VarpuKinnari ja Ulla Kaasalainen iloitsivat, että yhä edelleen mukaan tuleekymmenittäin osanottajia. SIVU 12.

Kolmen kylän yhteisötapaa yhä vuosittain

Kaipaus kotiinajoi karjalaisetKannakselle pianjatkosodan alettua

Matiskalan kylä oli vi-hollisen toimesta poltet-tu lähes kokonaan. Eli-na Kuisma paistaa piira-koita kotinsa raunioilla.

Luukkasille syntyi sukuseura

Luukkaset ovat kesällä perustaneet oman sukuseuran, perustava kokous oliPyhäjärvi-juhlilla Sastamalassa. Kuva Konnitsassa syntyneistä, vasemmaltatakana Maija Luukkanen, Raija Virtanen, edessä Keijo Luukkanen, ToivoLuukkanen, Kalevi Luukkanen ja Anja Laine. SIVU 2.

Sukuseminaarissa Pyhäjärvi-juhlilla EskoSimonen esitteli, miltä Pyhäjärven talotja pellot 1700-luvulta näyttävät 1930-luvun kartalla sijoitettuna. Tutkimustyötoi paljon havaintoja, joita hän on pei-lannut muihin kirjallisiin lähteisiin, kutenImpi Wiikan kirjoittamaan Pyhäjärvi-kirjaan ja muutamiin kyläkirjoihin.

Tässä numerossa alkaa Esko Simosentekemä kirjoitussarja, jossa esitellään Py-häjärven kylien tietoja 1700-luvulta eteen-päin. Sarjan aloittaa karttaretki Taubi-laan ja Watikkalaan.

SIVUT 8-9

Pian jatkosodan käynnis-tyttyä kesällä 1941 alkoiKarjalan evakkojen joukos-sa odotus pääsystä takaisinkotiin. Usko takaisinpaluu-seen, tuo karjalaisen siirto-väen henkinen voimaläh-de, ei pettänyt. Talvisodanpakkorauha koettiin vainväliaikaiseksi.

Kesäkuun 1941 jälkeentapahtumat kehittyivätkinnopeasti. Käsky yleisestä lii-kekannallepanosta tapahtui17.6. koskien 16 prosenttiakoko väestöstä eli 630 000miestä. Heinäkuussa Kar-jalaa vallattiin jo kiivaastitakaisin. Nuo kesän 1941jännityksen täyttämät kuu-kaudet aiheuttivat siirtovä-en elämässä täydellisen mul-listuksen.

Takaisin vallattujen aluei-den asioita hoidettiin soti-lashallintopiirien ja kunnan-hoitokuntien johdolla.

Paitsi kaipuu takaisin ko-

tiin, oli tärkeä tekijä nope-an paluumuuton aloittami-sessa myös uhkaava ruo-kapula. Karjalan pellot tar-vittiin takaisin tuottamaanelintarvikkeita kansalle jarehua karjalle.

Ensimmäiset siviilit pää-sivät Pyhäjärvelle 3. syys-kuuta 1941. Tämä ensim-mäinen ryhmä käsitti ns.puhdistusryhmän, kunnanesikunnan ja maataloustöi-hin, lähinnä sadonkorjuu-seen osallistuvia henkilöitäyhteensä 300 henkilöä. Mu-kana oli myös hevosia, leh-miä ja maataloustyöväli-neistöä.

Reino Äikiän kirjoitta-ma kooste paluusta,

SIVUT 6-7

Maanantai 19. syyskuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI2

19. syyskuuta 2011

1941 – 1944 – 2011Viime kesäkuussa tuli kuluneeksi 70 vuottajatkosodan alkamisesta ja tämän lehden ilmesty-mispäivän tienoilla tulee täyteen 67 vuotta senpäättymisestä. Jatkosota on edelleen tieteellisenhistoriantutkimuksen kohde, mutta samalla seon myös poliittisen ja moraalisen keskustelunkestoaihe.

Vielä muutama vuosi sitten Suomen presidenttikutsui kansainvälisessä puheenvuorossaanjatkosotaa ”erillissodaksi”, mitä määrittelyäerityisesti poliittinen vasemmisto mutta myösmonet historiantutkijat ovat arvostelleet. Kysy-mys on kuitenkin paljolti siitä, mitä ”erillissodalla”tarkoitetaan. Jatkosota ei ollut erillissota siinämielessä, että Suomi olisi taistellut yksin jaerillään Saksan käymästä valloitussodastaNeuvostoliittoa vastaan. Jo suhteellisen piantalvisodan jälkeen Suomi salli saksalaistenjoukkojen saapua Suomeen, ja sekä sodan alku-että loppuvaiheissa Saksan sotilaallinen apuSuomelle oli ratkaiseva sodan lopputuloksenkannalta. Suomi ei kuitenkaan ollut sodassaSaksan ”liittolainen” sanan varsinaisessa merki-tyksessä.

Jatkosota oli Suomen motiivien kannalta erilainenkuin Hitlerin valloitussota. Suomen tavoitteena olikorjata talvisodan aiheuttama vääryys. Kunjälkeenpäin olemme saaneet tietää, että Molotovkärtti pian talvisodan jälkeen Hitleriltä vapaitakäsiä Suomen valloittamiseksi, tuli lopullisestiselväksi, ettei talvisotakaan ollut mitätön ”rajaka-hakka”, joksi sitä Neuvostoliitossa nimitettiin.Suur-Suomen haaveilijat ja saksalaisen fasisminkannattajat olivat Suomessa marginaali-ilmiö.Yhteistyö Saksan kanssa oli sotilaallinen muttaei aatteellinen.

Voidaan tietysti jälkikäteen pohdiskella, olisikoSuomi voinut pysyttäytyä sodan ulkopuolella taiirrottautua sodasta aikaisemmin ja vähemminvaurioin. Vaikka Suomi julistautui sodan alkaes-sa puolueettomaksi, se ei enää ollut realistinenmahdollisuus eivätkä yritykset irrottautua sodas-ta johtaneet tulokseen kuin vasta vähän ennensodan loppua.

Me karjalaiset olemme kaikki nämä vuosikym-menet tunteneet väkevästi talvisodan vääryydenja jatkosodan katkeran lopputuloksen. Voimmeantaa arvon venäläisten sotilaiden uhrille Hitlerinkukistamisessa. Emme kuitenkaan voi sulkeasilmiämme niiltä kauheuksilta, joita Josif Stalinsai aikaan ennen toista maailmansotaa ja vieläpitkään sen jälkeen.

Vuosikymmenten jälkeen on jatkosodan lopputu-loksesta kirkastunut myös sen myönteinen puoli.Tali-Ihantalan torjuntavoiton ansiosta Suomipelastui. Suomea ei miehitetty emmekä joutu-neet neuvostososialismin kurimukseen vuosi-kymmenten ajaksi. Olemme saaneet elää 67vuotta rauhan aikaa. Se on suuri kiitollisuudenaihe, olimmepa jatkosodan syistä ja lopputulok-sista mitä mieltä tahansa.

JUHANI FORSBERGVpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksenvarapuheenjohtaja

Luukkaset perustivat sukuseuranMeitä kokoontui lauantai-na 15.7. Sastamalaan Pyhä-järvi-juhlille noin 30 henki-lön joukko tarkoituksenaanperustaa Luukkasille omasukuseura.

Kokoonkutsujana toimi-nut Ari Luukkanen Kuo-piosta valittiin puheenjoh-tajaksi. Hallituksen jäseninäovat varapuheenjohtajaEija Heinimäki Hämeen-kyröstä, tiedotussihteeriPerttu Luukkanen Es-poosta, rahastonhoitaja/jä-sensihteeri Eija Luukka-nen-Hakala Hämeenky-röstä.

Seuran historioitsijana onystävällisesti luvannut toi-mia Yrjö J. KaasalainenTurusta. Sukuseuran nimek-si tuli Konnitsan Luukka-set. Jäsenmaksuksi sovittiin10 euroa/vuosi.

Tiedossa oleva suvunkantaisä on Luukas Nii-lonpoika Luukkanen,joka kuoli 1650-luvulla jahänen kolme poikaansaNiilo, Luukas ja Olavi.

Ennen sotaa Konnitsas-sa asui seitsemään suku-

Ryhmäkuva paikalla olleista Luukkasista. Kuvat: Eija Luukkanen-Hakala.

haaraan kuuluvia eli Luu-kopoi- ja Kauppias-Luuk-kaset, Kokkopellon, Lep-päsen, Louholan ja Marita-lon Luukkaset sekä Räisä-län ja Kivipaarinan kauttaÄijönniemeen muuttaneetLuukkaset.

Suvun ja sukuseuranasioissa yhteydenotot

EIJA LUUKKANEN-HAKALAgsm 050-5332531 tai

eija.luukkanen-hakala(at)hotmail.com

Sakkolassa 1724 syntyiMatts Petter Pitkäin.Hän oli solminut avioliitonElisabeth Thomadr Pap-pisen kanssa hänkin Sak-kolasta. Avioliitosta syntyilukuisia lapsia.

Sukuun kuuluva MailaHägglund, o.s. MiettinenPietarsaaresta on aloittanutmuutama vuosi sitten tä-män suvun tutkimisen.Mailan isä oli Kaarlo Miet-tinen, jonka äiti Mailanmummo taas oli puoles-taan Katri Pitkänen ja heasuivat Vpl. Pyhäjärven Py-häkylässä.

Huittisissa 13.8. kokoon-tui 1814 syntyneen Peter(Pekka) Mårtens Pitkä-sen ja Elisabeth Tho-masdr (Tikka) jälkeläisiä.Perheessä oli tyttöjä Aino,Hilda, Mari, Helena ja Katrisekä poikia Tuomas, Jussi

Maila Hägglund os. Mietti-nen selostamassa suvun vai-heita.

Pitkäsen sukua yhteiskuvassa Kyläkartanossa Huittisissa.

Pitkästen (Pitkäin)sukua koollaHuittisissa

ja Pekka. Näiden lasten lap-senlapsia jälkeläisineen ko-koontui tilaisuuteen yli vii-sikymmentä. Monet serkutja pikkuserkut tapasivat toi-sensa nyt ensimmäistä ker-taa.

Suvun tutkija Maila ker-toili tämänhenkisestä vai-heesta Pitkäsen-Pitkäin su-vun vaiheista.

Vanhoja valokuvia tar-kasteltiin ja sukukokouksiapäätettiin pitää joka toinenvuosi.

Ensi kesänä tehdään yh-teinen suvun matka Sakko-laan ja Pyhäjärvelle esivan-hempien synnyinseudulle.

Pekka (Peter) Pitkänen Sakkolasta on Pitkäsensuvun perushenkilö.

Maanantai 19. syyskuuta 2011 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Kun maaliskuussa 1942palattiin takaisin Vpl. Pyhä-järvelle ja kotiin, talo jamuut rakennukset olivat jäl-jellä ja viljaa aitan laareissa,mutta mitään muuta ei sit-ten juuri ollutkaan.

Kun Kiimajärven rannatalkoivat sulaa keväällä 1942,alkoi myös hauenkutu.Naapurin Alaryönä-nimisenpellon heinikkoisessa ma-talassa rannassa Särkiluo-don ja Hassiluodon välissäpolski haukia. Mietin mitenniitä voisi saada. Ei ollutsilloin vielä venettäkään eikäkalanpyydyksiä. Ainoa kei-no oli pitkä riuku, jollamatalassa uivia kaloja voisiyrittää lyödä tajuttomaksi.Hain siis pitkän riu’un, hii-vin selät veden pinnan ylä-puolella uivien kalojen luoja iskin riu’ulla kaloja. Saintällä tavalla useita kaloja.Paras isku antoi viisi hau-kea kerralla.

Kotiin mentyämme siel-lä ei ollut veneitä eikä ka-lanpyydyksiä. Pitkäluodonpäässä oli ennen talvisotaauseita venelatoja ja sitenveneitäkin. Myös meillä olisiellä venelato ja vene. Ve-näläiset olivat ennen lähtö-ään vuoden 1941 syksyllälaittaneet veneisiin kiviä jatyrkänneet ne ilman nakaavesille, jolloin veneet olivatuponneet. Kiimajärvessä olikirkas vesi. Joku sitten huo-masi, että Pitkäluodon ran-nassa on veden alla veneitä.Nostimme veneet pois jär-ven pohjasta ja jaoimmene keskenämme. Näin me-kin saimme oman veneen.Pyydyksiä ei aluksi saanutmistään.

Veneiden kunnostukseentarvittiin tervaa, eikä sitävoinut mistään ostaa. Kei-timme naapurin pojan Toi-vo Äijön kanssa sitä ter-vaskannoista nurinpäinkäännetyssä pyykkipadassa.Näin saimme tervaa ja ve-neet kunnostetuksi. Järves-sä oli kaloja ja niitä olisikipeästi tarvittu ruoaksi,mutta kalastusvälineitä eivielä ollut.

Kun sain veneen, pidinsitä naapurimme pellonkohdalla Särkiluodon ja

Muistoja Äijön-niemen rannoilta1942-1944

Vasemmassa laidassa on Hassiluoto ja oikeassa Särkiluoto. Niiden välissä onlahti ja Ryönänranta. Veneessä on artikkelin kirjoittaja vaimonsa ja sisarensakanssa vuonna 1992.

Hassiluodon välisessä Ryö-nänrannassa.

Kerran tulin järveltä päinrantaan ja näin ison kalanliikkuvan ihan matalassavedessä. Kun minulla eiollut mitään muuta välinet-tä, niin otin veneestä airon,hiivin kalan lähelle ja iskinsen airolla tainnoksiin. Nos-tin hauen veneeseen ja ta-poin sen kivellä. Samallasen suusta putosi iso hauki-pilkki. Lienee joltakin pilk-kijältä sen vienyt. Hauki pai-noi 4,2 kiloa. Saaliin hinta-na oli se, että airo menipoikki.

Jonakin päivänä kesä-kuun alussa tulin Särkiluo-don ja Hassiluodon väli-seen lahteen järveltä päin.Ihmettelin, miksi ruo’ot hei-luvat, vaikka ei juuri tuul-lutkaan. Kun ryhdyin seu-raamaan järven pohjaa, niintotesin, että ruohikossa olitosi paljon lahnoja. Oli siislahnojen kutu käynnissä.Käytettävissä ei ollut mi-tään kättä pitempää. Me-nin kiireesti Matti Äijölleja kysyin, löytyisikö heiltäatrainta. Sain heiltä atrai-men, tulin rantaan ja silläsain useita suuria lahnoja.

Juho ja Lauri Äijö ha-vaitsivat, että lahdessa olilahnoja. He tulivat veneelläja heillä oli yksi lahnaverk-ko. He laskivat sen ruohik-koon, jossa oli suunnilleenmetrin verran vettä. Lah-noja meni verkkoon jatku-vasti. He kahlasivat järves-sä, vetivät venettä edesta-kaisin verkon vieressä japoimivat verkosta venee-seen kelpo kasan lahnoja.

Myöhemmin vuonna1942 sain ostaa katiskatar-peita. Tein niistä katiskoja.Ostin myös hauenkoukku-ja ja kalastin niillä sekä tal-vella että kesällä. Vuosien1943 ja 1944 keväinä ka-lastin aika paljon. Heräsinaamuisin kello viideltä jalähdin arkisin kalastamaan.Yleensä palasin takaisinkymmenen tienoilla. Mei-dän ohitsemme kulki auto,joka vei maitoa rintamalle.Myin siihen autoon kalojaja sain näin hieman tasku-rahaa. Suursaaresta selälle

päin oli vedenalainen Suu-riluoto. Siitä sai katiskoillakutuaikaan hyvin ahvenia.

Oli jo alkutalvi 1942, Kii-majärvi oli juuri jäätynyt jajää oli kirkas sekä sileä.Lähdin pilkille Hassiluodonja Honkaniemen välille, jos-sa oli vettä useita metrejä.Tein reikiä ja menin yhäkauemmas. Sitten jää alkoiritistä. Käännyin äkkiä ta-kaisin tulosuuntaan, eikä sii-nä sitten muuta tapahtunut-kaan.

Kun olin Hauniemen koh-dalla pilkillä, jää oli lume-ton ja ehkä runsaan 10sentin paksuinen. Iso kalatarttui pilkkiin. Yritin vetääsitä pois, mutta ei se mihin-kään liikkunut. Sitten näinkuinka iso hauki ui avan-non kohdalta ja vei pilkinmennessään.

Toisen kerran olin Hon-kaniemen kärjen kohdallapilkkimässä kirkkaan jäänaikana. Tein tuuralla isoh-kon avannon. Ahvenet ei-vät syöneet. Rupesin kat-somaan mitä siellä avan-nossa oli. Näin kirkkaassavedessä melkoisen parvenisoja ahvenia pilkin ympä-rillä, jotka väistivät pilkkiä,kun se tuli lähelle.

Kerran talvella oli pak-kasta noin 37 astetta. Läh-din silloinkin pilkille Hassi-luodon taakse. Sain aikamukavasti ahvenia. Erikois-ta oli se, että kun ahvennousi avannosta, se pystyiheilauttamaan häntäänsävain kerran ennen jääty-mistään.

Pilkkien vieheet tein itse.Ensin muotoilin sopivankokoisen messinki- tai ku-paripellin kappaleen pitku-laiseksi aihioksi. Sitten toi-seen päähän porasin pie-nen reiän ja laitoin siihenkatkaistun ongenkoukun.Laitoin aihion sopivallealustalle esim, perunaan teh-tyyn koloon. Sen jälkeensulatin tinaa ja kaadoin ko-loon. Tästä sitten muotoi-lin kalalle mieleisen vieheen.Se kiillotettiin ihan kirk-kaaksi, viimeksi hankaa-malla nahkalla. Sitten vieläreikä toiseen päähän ja sii-hen siima sekä pilkille.

Naapurin pojan ToivoÄijön kanssa päätettiinmennä laskemaan pitkä sii-ma. Siima laitettiin kun-toon. Sää oli hieman pilvi-nen ja tuuli melko vähäistä.Soudimme Kiimajärvenselälle Suuren luodon itä-päähän ja aloimme laskeasiimaa. Samalla huomasim-me, että lännestä lähestyynopeasti musta pilvi ja tuu-li alkoi voimistua. Jonkunajan kuluttua tuuli muuttuikovaksi ja ukkonen alkoijyrähdellä. Laskimme sii-maa kovassa ukkosmyrs-kyssä. Laskemisen aikanapilvi meni ohitse ja kunsiima loppui, oli järvi peili-tyyni.

Matti Viipuri asui meil-tä noin kuuden kilometrinpäässä. Hän harjoitti talvel-la kalastusta laajalla alueel-la. Hänellä oli hauenkouk-kuja useissa paikoissa Kii-majärvessä ja Pitkäjärvestä

hän pyysi katiskalla ja kau-raryyneillä syöttikaloiksi sär-kiä. Myös meidän rannois-sa hänellä oli hauenkouk-kuja. Matti pyysi minua kat-somaan hänenkin kouk-kunsa, kun hän itse kävivain harvemmin. Kerransain Matin koukusta 5,2kiloa painavan hauen. Hau-tasin sen syvään lumeenodottamaan Matin käyntiä.

Kalastuksen ohessa pyy-dystin keväisin myös piisa-meja. Tein katiskaverkostapyöreitä kaksinieluisia mer-toja, joita laitoin piisamienvedenalaisiin käytäviin ja sainniillä saalista. Hankin myöspiisamirautoja, joita laitoinpeitettynä sellaisiin paikkoi-hin vanhojen vedessä uis-kentelevien ruokojen pääl-le, joihin piisamit tapasivatnousta syömään ja lepää-mään. Sain tällä tavalla usei-ta eläimiä.

Kerran olin KaukoKuisman kanssa kävele-mässä Alaryönän rannassaja huomasimme piisaministuvan järvessä vanhanturon päällä. Kaukolla olimukanaan pienoiskivääri.Kun olin lähempänä piisa-mia, pyysin Kaukolta ki-väärin. Piisami istui edel-leen turolla, tähtäsin silmäänja laukaisin. Piisami vainpikkuisen tärähti ja jäi tu-rolle. Hain sitten piisaminpois ja totesin, että luoti olimennyt silmästä sisään jatullut selästä ulos.

Kerran Alaryönän ran-nassa piisami istui jään reu-nalla. Minun teki mieli saa-da se. Otin rannalta pitkänpuun, kahlasin vyötäröämyöten kylmään veteenkohti piisamia. Kun olinjuuri ylettymässä lyömäänsitä puulla, se pulahti ve-teen ja katosi.

Nyljin piisamit, pingotinnahkat sopivan kokoisenlaudan päälle kuivumaan ja

myin sitten kuivatut nah-kat. Ansaitsin niillä sievoi-sen summan rahaa.

Vuoden 1944 keväällävähän jäiden lähdön jäl-keen Hassiluodon rannanvesi oli pitkän ajan parimetriä rannasta aivan ve-ren punaista. Kun katsoinsitä, tuli monta kertaa mie-leen, että se ennustaa jota-kin kamalaa. Vedessä lie-nee ollut runsaasti pieniäpunaisia eläimiä.

Äijönniemen kylä heräsikesäkuun 9. päivän aamuunvuonna 1944. Silloisen ai-kataulun mukaan lähdin aa-muvarhaisella järvelle kat-somaan kalanpyydyksiä.Veneeni oli naapurin Ala-ryönän rannassa, joten kul-jin sinne naapurin haan kaut-ta. Rintamalta päin kuuluihirveä jylinä. Jotakin eri-koista oli tapahtumassa.Katsoin katiskat, joista eisillä kerralla tullut juuri mi-tään. Ilmassa oli selvästisellainen tuntu, että olennyt viimeistä kertaa kalas-tamassa Kiimajärvellä. Jä-tin kuitenkin katiskat jär-veen ja veneen rantaan sentavalliselle paikalle. Pellonja metsän välillä oli tukevis-ta puista tehty aita. Senpaksuimpaan puuhun kai-versin linkkuveitsellä päi-väyksen 9.6.1944 EN, ikäänkuin muistoksi siitä, ettätässä paikassa olen olluthyvin erikoisena hetkenä.Tämä päivä myös jäi vii-meiseksi kalastuspäiväksiKiimajärvellä.

ENSIO NÄRIÄINEN

Onko sinullamuistoja Pyhäjärvenrakkaista rannoista?Jatka kesällä alkanutta

juttusarjaa!

Maanantai 19. syyskuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI4

Kirkonsanoma

Vanha rovasti kiipeää saar-nastuoliin. Aika monta ker-taa hän on sinne kiivennyt.Ehtihän hän hoitaa seura-kuntaansa melkein neljä-kymmentä vuotta. Tämäon viimeinen virkasaarna.

Nuorena paloi. Tuli sa-nottua paljon sellaista, min-kä tänään jättäisi sanomat-ta. Liian monta tuomitse-vaa sanaa ja liian kiire ollaviisas. Seurakunta ymmär-si. Antaa pojan yrittää. Elä-mä kasvattaa nuorta aka-teemikkoa.

Seurakunta ja kylän ih-miset tulivat tutuiksi vähi-tellen. Kehdosta hautaan.Siinä ehti kastaa montapientä, joiden isät ja äiditoli joskus kastanut, päästä-

Iankaikkisesti - Aamennyt ripiltä ja vihkinyt avio-liittoon. Kyläläisetkin op-pivat tuntemaan rovastin.Pappilassa on lasiset seinät.Elämää ei voinut paeta ver-hojen taakse. Elämä kas-vatti. Kylä sai sielunpaime-nen, joka ymmärsi.

Viimeisinä vuosina kirk-ko oli ollut harvoin edespuolillaan. Paitsi jouluna japääsiäisenä. Silloin se olitäynnä. Ja silloin kun vietet-tiin perhejuhlia. Ja silloinkun kylää kohtasi traaginentapahtuma. Kaikki tunsivattoisensa. Ilossa ja surussapidettiin yhtä. Monen kotioli vielä kylässä, vaikka elä-mä tapahtui jo toisaalla.

Mutta hän oli elänyt elä-määnsä tässä kylässä. Näh-

nyt muuttoliikkeen autioit-tavan syrjäisiä seutuja. Miet-tinyt itsekin lähtöä. Kasvat-tanut omat poikansa ja tyt-tären. Saattanut viimeisellematkalle puolisonsa. Silloinse oli ollut lähellä. Muutto.Pappilassa on hiljaista.

Tänään se on totta. Vii-meinen virkasaarna. Kirk-ko on jälleen täynnä. Kir-kossa on tuttuja kasvoja.Heitäkin, joita ei ole aikoi-hin näkynyt.

Rovasti polvistuu saar-nastuolissa ja aloittaa ruko-uksen: ”Isä meidän…” Ru-kouksen sanat juuttuvat. Pit-kä hiljaisuus tuntuu mel-kein ikuisuudelta. Pieni lap-si kysyy äidiltään kirkonpenkissä: ”Miksi papin sil-mistä valuu kyyneleitä?”

Äitikin on hiljaa. Hiljaisuu-den rikkoo rovastin mur-tunut ääni: ”Sinun on valta-kunta ja voima ja kunniaiankaikkisesti.”

Aamen.

- - - - - - -

”Myös Henki auttaa mei-tä, jotka olemme heikkoja.Emmehän tiedä, mitenmeidän tulisi rukoilla, ettärukoilisimme oikein. Hen-ki itse kuitenkin puhuu mei-dän puolestamme sanatto-min huokauksin. Ja Hän,joka tutkii sydämet, tietäämitä Henki tarkoittaa.”

Room. 8:24-28

HANNU TOMPERIKokemäki

Rakkaamme

Maire MariaJOUTSENLAHTIo.s. Helassalo

s. 30. 3. 1940 Alavusk. 25. 7. 2011 TYKS

Käy enkeli vierelläs taivaan rantaan.Rakkautesi jäljet halkielämämme kantaa.Et tunne suruja taivaan tiellä,on monet rakkaat vastassa siellä.Muistoinas säilyy ilo, hyvyys ja usko,saavut luokse sä Herran,kukkameresi yllä on iltarusko.Ikikaipuu koti-Karjalan maille,nyt on kulkusi vapaa.Kiitos kaikesta sulle,me saavumme luoksesi ruskon takaa.

Rakkaudella kaivaten

puolisolapset, lastenlapset jalapsenlapsenlapsetsukulaiset ja ystävät

Siunaus on toimitettu läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos muistamisesta.

EeroJuha, SanniHeini, Markus, Melissa ja Linussukulaiset ja ystävät

Rakkaamme

Reijo JuhaniPakarinens. 21.9.1937 Vpl. Pyhäjärvik. 3.8.2011 SastamalaKiitollisina kaivatenJussiMikkoMariHeikki ja TeijaEero perheineensukulaiset ja ystävätHän lähti, mutt’ on vielä lähellämmetuhansin sitein meihin liittyen,ja kotihin ja liki sydäntämmejäi kaiku askelten rakkaiden.-Hj. procopè

Siunaus toimitettu sukulaisten ja ystävien läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

RakkaammeIsä, Pappa, Isopappa

Kaarlo VernerViskaris. 27.10.1922 VPL PYHÄJÄRVIk. 10.8.2011 SOTAINVALIDIEN SAIRASKOTI

PORI

Sydän sammuu, rakkaus jää.Muistojen tähdet kimmeltää.

Paljosta kiitollisinaIrmaTerhi, Eero ja Aapo

Kaivatenveli sekä sisar perheineensisarusten lapset perheineenmuut sukulaiset ja ystävät

Sukumme vanhin on siunattu 27.8. Huittisten kirkossa jasaatettu haudan lepoon läheisten läsnä ollessa.

Lämmin kiitos osanotosta.Lämmin kiitos Huittisten Sotaveteraanien Lauluveljille

ja Huittisten Sotainvalideille koskettavasta hautaansaattamisesta. Lämmin kiitos Sairaskodin henkilökunnalle

Isän hyvästä hoidosta ja hoivasta.

Verner Viskarin muistolleKuolemasi ei ollut yllätys. Tuonen musta joutsensouteli jo pitkän aikaa poukamassasi milloin lähem-pänä milloin kauempana. Et päässyt Pyhäjärvenkirkkomaahan, mutta pääset Huittisten multaanrakastamassasi isänmaassa ja vaimosi viereen sekälukemattomien pyhäjärveläisten edesmenneiden jouk-koon.

Olit humoristi ja varsinainen jutunvääntäjä. Toi-vottavasti hersyvä huumorisi ja pohjaton tarinointisijatkuvat vielä tulevilla sukupolvilla.

En aio tässä kirjoittaa elämänkertaasi enkä ansio-luetteloasi. Elämäsi ei aina ollut pelkkää ruusuillatanssimista ja nyt se vajoaa ajan virtaan.

Luulen, että sanoisit tässä paikassa: ”Murheell’ eisaa muistoani viettää.” Nyt suremme, mutta kyyne-leet muuttuvat ikäväksi, ikuiseksi ikäväksi.

Kulleroiset haudallansa kultakukin kukkikoot, päi-vä luokoon valoansa, yössä tähdet tuikkikoot.

Meillä on ikävä sinua, Venu-eno!

KAIJA SUVELA

Maire Maria Joutsenlah-ti (o.s. Helassalo, e. Hiiri)syntyi evakkomatkalla Ala-vuudella 30.3.1940 Heikkija Anna-Maria (o.s. Kiiski)Hiiren yhdeksäntenä lapse-na. Koti Karjalan Kannak-sella, Vpl. Pyhäjärvellä, Yl-läppään kylässä oli jäänytsodan talvisodan jalkoihin.Laatokan rannassa olevakotitila oli saatu Vernitsanhovilta Mairen isoisän pal-veltua hyvin hoviherran ren-kinä. Pikku-Maire tuli ko-tiin välirauhan aikaan. Muis-tikuvana Karjalasta jäi ruis-lyhteen alle hävinnyt nukke.

Jatkosodan melskeissäperhe joutui jättämään ko-tinsa lopullisesti 19.6.1944.Matka kulki junan härkä-vaunussa Korpilahdelle, jos-sa perhe huutokaupattiinMolikan taloon. 62 vuottamyöhemmin, vuonna 2006Maire matkusti paikalle yh-dessä veljensä Kalevin jasiskonsa Railin kanssa. Hänkirjoitti tästä ikimuistoises-ta matkasta Pyhäjärvi-leh-teen. 1945 perhe muuttiLuvialle ja 1947 Laviaan,jossa 12 henkiselle perheel-le oli rakennettu ensin pienisaunamökki ja seuraavanavuonna jo kolmikerroksi-nen talo. Vuodet kuluivat.13-vuotiaana Maire menipiiaksi Kormalan yrittäjä-perheeseen palkan ollessa15 mk kuukaudessa. Palk-karahoilla hän osti itselleenpolkupyörän.

1960 Maire tapasi lähei-sellä tanssipaviljongilla tu-levan aviomiehensä Eeron.Pariskunta muutti 1964 Po-riin ja heille syntyi kolmelasta. Syksyllä 1967 perhemuutti Eeron kotitilalle La-viaan. Maire oli uskomat-toman aikaansaava ja ah-kera ihminen. Maatalossaemännän arki oli raskasta,mutta Maire ei valittanut.Karjanhoidon ja maatöi-den ohessa, hän hoiti lap-set, leipoi, teki monipuoli-sia käsitöitä, kutoi mattoaja poppanaa, kävi marjas-sa, luki kirjallisuutta ja aina– muisti läheisiään. Karja-

Maire Maria on poissalaiset juuret alkoivat kiin-nittyä Satakuntaan.

Maire ei kuitenkaan kos-kaan unohtanut Karjalaa.Vuotta ennen Neuvostolii-ton hajoamista, juhannuk-sena 1990 Maire matkustisisarustensa ja serkkujensakanssa Terijoelle, josta heajoivat takseilla lähes 200km matkan Ylläppäähän.Etsimisen jälkeen he löysi-vät kotinsa rauniot. He oli-vat taas juurillaan, kotona.Kahdeksan päivää kestänytmatka oli ilon, itkun ja nau-run täyttämä unohtumatonkokemus. Tuolloin edessäoli vielä monta hauskaa mat-kaa kotiseudulle. Karjalastatuodut kullerot, ruusut jamonet muut kasvit Lavianhoidetulla kotipihalla muis-tuttivat elämän jatkuvuu-desta. Kiiskin sukujuhlatviettiin Ylläppäässä 2009.Maire otti Pirsalta rannanhiekkaa ja pyöreitä kiviämukaansa. Viimeisen mat-kan koti-Karjalaan hän tekielokuussa 2010.

Kesä 2011 oli kuuma jatyöntäyteinen. Äitini nauttiolostaan mm. käymällämökillä uimassa lastenlas-tensa kanssa. 25.7.2011 olipoislähdön aika. Liian var-hain, mutta nopeasti, kutenäiti oli toivonut. Viimeiselläleposijalla äitini toisessa kai-nalossa on kivienkeli ja toi-sessa Laatokan rannan pyö-reä kivi, jossa oli merkintä8.8.2009. Äitini rinnan päälläon kotipihan kukista kuk-kakimppu. Jotakin pysy-vää ja jotakin katoavaa –kuten elämä. SiunauksenLavian kirkossa suoritti ro-vasti Ilkka Perttula, jokapiirsi arkun päälle hiekka-ristin Pirsan rannan hiekal-la. Muistotilaisuudessa kuul-tiin useita kauniita muiste-loja. Serkku Heikki Kiiskenlaulut ”Laps´olen Karjalan”ja ”Viimeiset veneet” sai-vat läsnäolijat kyyneliin. Vii-meinen kymmenestä lap-sesta, yksi sukupolvi, onpoissa. Evakkomatka onpäättynyt.

Laila Lahtinen lausui ystävälleen seuraavat jäähyväiset:”Sait elää hetken lapsuuttas, noilla Karjalan laulumailla,poukamassa Laatokan sinisen, iloisena huolia vailla.Vaikka maailma tietänsä kuljetti, kotiseutu rakkaana säilyi,muistot kultaisen lapsuuden, mielessä kirkkaana päilyi.Kotirantoja kaipasit aina vaan, kaipuu sinne sai sinutpalaamaan, yhä uudestaan ja uudestaan.Sait nukkua lämpöön auringon, lauluun lintujen,tuoksuun kesäkukkien vaivuit ikiunehen.Nyt saatoimme sinut lepohon, kotiseutusi kirkkomaahan.Hetki, kun koittavi viimeinen, pääsit taivaan ilohon,sinessä lintu liitää, päiviä tuuli tuo kera kaipaustensaavutaan Jumalan luo.”

Äitiä kiittäen:JUHA

Kotisivut osoitteessa:www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Maanantai 19. syyskuuta 2011 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Muistokirjoituksia

Kerro perheen ja suvunuutiset lehdessä

Pyhäjärvi-lehti julkaisee joka numerossatietoja perhetapahtumista,

kuten merkkipäivistä, edesmenneistäja valmistuneista.

Muistathan kuitenkin aina kysyä asianosaisiltaluvan tietojen julkaisuun.

Reijo Pakarinen syntyiVpl. Pyhäjärvellä 21.9.1937.Perheeseen kuului isä JuhoPakarinen, äiti Anna-LiisaPakarinen (o.s. Inkinen) jaisoveli Eero, kotitalo oliPattoin kylässä. Evakko-matkojen jälkeen perheasettui Tyrväälle Liuhalankylään, samalla kotitilallaReijo asui elämänsä lop-puun asti.

Reijo avioitui 1961 Tuu-lan kanssa ja he saivat neljälasta; Jussi 1965, Mikko1967, Mari 1977 ja Heikki1978. Tuula kuoli vuonna1986. Reijo teki elämän-työnsä maanviljelijänä jaosallistui aktiivisesti mm.kunnallispolitiikkaan. Pyhä-järveläisyyden vaaliminenoli lähellä Reijon sydäntä.Reijo nukkui pois vaikeansairauden uuvuttamana3.8.2011.

Marin muistoja isästäVarhaisimmat muistikuvatisästä on, kun hän lennättiminua käsivarsillaan kuinlentokonetta ja hänen is-kiaskipuista selkäänsä pitihieroa tarpomalla terävilläpikkujaloilla eestaas.

Oli aina yhtä juhlaa, kunisä ehti töiltään leikkimään.Kävimme kuun valaisemal-la kylätiellä potkukelkkaile-massa ja katsomassa tähtiä.Navetalla riitti aina jotainpuuhaa, päiväunet sai nuk-kua pienen vasikan kanssaoljilla karsinassa tai MasseyFergusonin kyydissä kyn-töpellolla. Isä jäädytti tal-vella meille pienen luistin-radan talon päätyyn, siinähän kieputti meitä huimastipulkan kyydissä.

Isä oli maanviljelijä –ammatiltaan ja elämänta-valtaan. Työtä hän teki kel-loon katsomatta, sen sijaansäätä ja luontoa hän seurasitarkasti. Hän tuoksui met-sätyömaalta ja kypsältä vil-jalta, navetalta ja siniseltäMynthonilta. Luonto jaeläimet olivat isälle tärkeitä,oli aivan tavallinen näky,että hän rapsutteli lehmääja jutteli tälle leppoisia. Isäseurasi kaikkea, mitä koti-pelloilla ja metsissä tapah-tui. Kurjet, kuovit ja jout-senet olivat tervetulleita tut-tavia. Lintu- ja kasvikirjatsekä kiikarit olivat ahkeras-sa käytössä.

Kun Tuula-äitini kuoli1986, isän huollettavaksi jäikaksi alle kymmenvuotias-ta lasta, vanha isoäitimmeja kaikki tilan työt. Isä upottisurunsa työhön ja luotta-mustehtäviin, mutta siltiparhaansa mukaan hoivasikatrastaan. Hän ei varmaanikinä ihan täysin toipunutäitini kuolemasta, muttavaloisa perusluonne auttoijaksamaan eteenpäin.

Kouluja käymättömäksimaamieheksi isä oli oikea

ReijoPakarisenmuistolle

tietolaari ja varsin sivistynytmies. Ulkonäkökin piti ollatiptop, jos ihmisten ilmoillepäädyttiin. Edustustehtäviin(joita lapsen näkökulmastaoli aivan liikaa) hän pukeu-tui aina pukuun. Niskavillatja parta piti olla tarkastiajeltu ja puhdas paita hyvinsilitetty.

Hän oli kiinnostunut klas-sisesta musiikista ja kult-tuurista ylipäätään. Hänelläoli hyvä lauluääni ja pia-noakin hän oli opetellutsoittamaan jonkun verranitse.

Luonteeltaan hän oli rau-hallinen, lempeän humo-ristinen, auttavainen ja jos-kus turhankin hyväsydämi-nen.

Isä rakasti rauhaa, eikähalunnut kiistellä. Luotta-mustehtävät olivat varmastikova koulu, kun kaikkia eivoinut mitenkään miellyt-tää. Kotona isä oli jäärä-päinen omien ideoidensakanssa ja välillä mökötet-tiin puolin ja toisin. Suunni-telmia riitti viimeiseen viik-koon asti; metsä, talo, ko-neet ja pellot olivat ehty-mätön idea-aitta.

Sukujuuret Karjalassa oli-vat tärkeät. Aina kun mur-re puhelimessa vaihtui janaurun hohotus yltyi, arva-sin että luurin toisessa päässäon joku sukulainen. Puna-musta isännänviiri ja Pyhä-järven kartat tuvan seinällämuistuttivat päivittäin ko-dista siellä toisaalla. MatkatPyhäjärvelle olivat henki-reikä arjen lomassa.

Isän sairaus paheni uu-destaan vuosien hiljaiselonjälkeen viime talven kyn-nyksellä. Hevoskuurit eri-laisia lääkkeitä eivät masen-taneet tätä sitkeää miestä,hän uskoi vielä pääsevänsävoitolle. Talvi ja kevät ku-luivat vuorotellen kotonaja vuorotellen sairaalassa,kesän isä sai olla kotona.

Isä nukkui pois lämpi-mänä keskiviikkoiltana 3.8.

Jäljelle jäi iso ikävä jaroppakaupalla ihania muis-toja. Kiitos juurista ja siivis-tä, jotka sinulta saimme!

Tampereella 21.8.2011

MARI PAKARINEN

MerkkipäiviäHeinäkuun lopulla täytti 80 vuotta Kuopiossa AnjaJokela o.s. Musakka. Anja on syntynyt Aino (os.Kuronen) ja Juho Musakan perheeseen 31.7.1931 VplPyhäjärven Kiimajärvellä.

Tämän vuoden lokakuun 20. päivänä tulee kuluneeksitasan 60 vuotta, kun Anja vihittiin miehensä SeppoJokelan kanssa. Anjalla ja Sepolla on 4 lasta, 9 lastenlastaja 6 lastenlastenlasta. Anja vietti syntymäpäiväjuhlia kau-niina kesäpäivänä Kuopion Tätilässä perheensä ja mui-den läheisten sukulaisten ja ystävien kanssa.

Sisaresi mulle kertoi tarinan tään aikanaanmieleeni se aina tulee, kun sut Anja muistan vaan:Kaunis, lämmin kesäpäivä oli ollut silloinkinkun sai Laura sekä Teuvo pikkusiskon kotihin.Äiti-Aino saunaan riensi sua Anja hakemaan,sisarukset komennettiin hakaan lehmät noutamaan.Kun he myöhemmällä sitten kotipihaan saapuivat,säikähtivät kovasti kun saunan luona kuulivatettä tällävälin oli tullut pieni vauva perheeseenkankahalla kaikui huuto pienen vastasyntyneen.

Onnea ja siunausta elämääsi Anja, toivottaa serkkusi

LEA PIHOKuvassa oikealta Anja Jokela, veljensä Teuvo Mu-sakka ja sisarensa Laura Lauttamus o.s. Musakka.

Insinööri Pekka JuhaniLappalainen täytti 70vuotta Helsingissä. Hän syn-tyi evakkomatkalla 2.9.1941Ikaalisissa ja vanhemmatovat Hilma o.s. HatakkaMetsäpirtistä ja Juho Lap-palainen Vernitsalta.

Rintamanaisten Liitto ry onmyöntänyt 9.5.2011 Rin-tamanaisten liiton ansioris-tin Sastamalan Rintamanai-set ry:n puheenjohtaja Pau-la Hoikalle.

Paula Hoikka täytti 90vuotta 18.8.2011 ja viettimerkkipäivää matkoilla.

Eija Valle jaJuha Sorva-ri (äiti HiljaSorvari o.s.Pulakka)on vihittyavioliittoon11.7.2011Ivalossa30 vuodenpitkänharkinnanjälkeen.

Aulis ja Eeva-LiisaMäättänen ovat viettäneetSastamalassa 60-vuotishää-päiväänsä.

Aulis Määttänen on syn-tynyt 3.8.1930 Vpl. Pyhä-

Timanttihäät

Kihlakunnantuomari Jor-ma Maunu HenrikHoikka kuoli 21.6.2011Vammalassa. Hän oli syn-tynyt Oulussa 19.8.1912.Koulunsa hän kävi Sorta-valan lyseossa, josta kirjoit-ti ylioppilaaksi 1934. Ylei-sen oikeustieteen kandidaa-tiksi hän valmistui Helsin-gin yliopistosta 1942. Va-ratuomarin arvon hän sai1945. Jorma Hoikan puo-liso Paula Hoikka, o.s. Hans-ki, on syntynyt PyhäjärvelläMatti Hanskin tyttärenä.

Jorma Hoikka osallistuisekä talvi- että jatkosotaantykistössä reservin luutnant-tina, myöhemmin hänetylennettiin kapteeniksi. So-tien jälkeen hän toimi Ky-men lääninhallituksen lää-ninreviisorina, sitten Porinmaistraatin ja raastuvanoi-keuden nuorempana oike-usneuvosmiehenä, sen jäl-keen Loimaan ja Kokemä-en tuomiokuntien vt. tuo-marina. Vuonna 1962 hän

* Vpl. Pyhäjärvi-Sää-tiön 60-vuotishistoriik-ki. 136 sivua, runsaastivalokuvia ja muisteluitaniin säätiön alkuajoiltakuin eri paikkakunnillapidetyistä juhlista jamuista pyhäjärveläistentapahtumista. Hinta 20euroa+ postikulut.*Isännänviiri (suunnit-telu Kaarle Viika) koko45x400 cm. Hinta 75 eu-roa + postikulut* Vpl. Pyhäjärvi pöy-tästandaari (suunnitte-lu Kaarle Viika) jälleensaatavana hinta 42 euroa+ postikulut.

PYHÄJÄRVI-tuotteita

* Reino O. Kukko jaKaarle Viika, Vpl. Py-häjärvi v. 1989 ilmesty-nyttä kuvateosta edelleensaatavissa. Runsaan ku-vamateriaalin lisäksi kir-jassa on laaja historia-osuus entisestä kotipitä-jästämme sekä murresa-nasto selityksineen. Hin-ta 25 euroa + postikulut.

* Tilaukset säätiön asiamiesPirjo Kiiala puh. 044-2815047pirjo.kiiala@luukku.com

Jorma Hoikan muistollealoitti Juvan tuomiokun-nan tuomarina, josta viras-ta jäi eläkkeelle 70-vuotiaa-na, 1982.

Virkansa ohella hän toi-mi Kotkan sotilaspiirin so-taoikeuden syyttäjänä 1944-1951 ja kutsunta-asiain sih-teerinä 1945-1948.

Työssään häntä on ku-vattu vaativaksi ja oikeu-denmukaiseksi esimiehek-si, kuin myös pidetyksi jaleppoisaksi työtoveriksi.

Harrastuksia olivat luke-minen, hiihto ja kaikki muuurheilu. Hän itse oli inno-kas kilpa-ampuja osallistu-en mm. Oslon MM-kisoi-hin 1952. Hoikalla oli mo-nia luottamustoimia eri jär-jestöissä, ja hänelle onmyönnetty lukuisia kunnia-merkkejä.

Jorma Hoikkaa jäivät kai-paamaan puoliso PaulaHoikka, poika KyöstiHoikka sekä sukulaiset jaystävät.

OMAISET

järvellä, ja Eeva-Liisa, o.s.Pietilä 1.7.1931 Kiikassa.Heidät vihittiin 8.9.1951Kiikassa. Lapsia on elossaseitsemän ja lapsenlapsia onyksitoista.

Maanantai 19. syyskuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI6

Karjalaiset olivat eläneetkesän 1940 ja kevättalven1941 niissä olosuhteissa joi-hin eri kuntien viranomai-set heille olivat antaneetmahdollisuudet. Pyhäjärve-läiset oli sijoitettu Alavu-delle ja sen naapurikuntiin,mutta jo kesällä 1940 tie-dettiin, että pyhäjärveläis-ten lopullinen sijoitus tulisiolemaan Satakunnassa jasiellä esimerkiksi Huittisis-sa, Keikyässä, Tyrväällä, Kii-kassa, Ikaalisissa, Mouhi-järvellä, Jämijärvellä ja Suo-niemellä.

Huittisista talvisodan eva-kot kaukolalaiset, joutuisi-vat muuttamaan hiemanpohjoisemmaksi Tampe-reen lähipitäjiin. Noissa se-kavissa olosuhteissa ei ku-kaan oikein osannut tehdälopullisia päätöksiä elämän-sä suhteen.

Usko takaisinpaluuseen,tuo karjalaisen siirtoväenhenkinen voimalähde eipettänyt. Talvisodan pak-korauha koettiin vain väli-aikaiseksi ja helposti uskot-tiin, että kun sireenit kukki-vat, päästään takaisin Kar-jalaan.

Ei päästy keväällä 1940eikä aivan vielä 1941 siree-nien kukkiessa, mutta ke-säkuun 1941 jälkeen ta-pahtumat kehittyivät no-peasti. Käsky yleisestä lii-kekannallepanosta tapahtui17.6. koskien 16 prosenttiakoko väestöstä eli 630 000miestä. Uhanalaiselta kaak-koisrajalta siirrettiin turvaan45 000 henkilöä, joten siinävaiheessa siirtoväen luku-määrä lisääntyi tuolla mää-rällä.

Suomalaisten joukkojenkeskitys oli aluksi puolus-tuksellinen, mutta sitten nekävivät hyökkäykseen, tar-koituksella vallata Mosko-van rauhassa menetettyKarjalan osa sekä lisäksiitärajan takana olevat ve-näläisten hyökkäystukikoh-dat. Ilomantsin-Korpise-län-Värtsilän alueelta Kar-jalan armeijan joukot aloit-tivat 10.7. Laatokan Karja-lan vapauttamisen. Laato-kan rannalle saavuttiin jo15.7. Salmi valloitettiin viisipäivää myöhemmin ja siel-tä jatkettiin hyökkäystä ylirajan. Karjalan Kannaksel-la alkoivat operaatiot vastaelokuun alkupuolella, mut-ta nekin sujuivat menestyk-sellisesti. Vuoksi ylitettiin18.8. Viipuri vallattiin 30.8.ja joukkojen matka jatkuipikamarssissa Rajajoen lin-jalle, missä ryhmityttiinpuolustukseen.

Nuo kesän 1941 kiihkeätjännityksen täyttämät kuu-kaudet aiheuttivat siirtovä-en elämässä täydellisen mul-listuksen. Niin pika-asutus-lautakuntien kuin arvioi-mislautakuntienkin työ kes-keytyi käytännöllisesti kat-soen kokonaan, sillä mo-nia niiden jäsenistä tarvit-tiin rintamalla tai muihinmaanpuolustustehtäviin.Karjalaisista tämä kuiten-kin tuntui toisarvoiselta –

Paluu Vpl. Pyhäjärvelle jatkosodan aikanaolihan nyt toiveita kotiinpääsystä. Aluksi siitä pu-huttiin vain pienemmissäryhmissä, sitten julkisesti javihdoin varmuudella.

Karjalaisten into, jopakiihko palata kotimaakun-taansa ilmeni mitä selvem-min ja sitä yhä lietsoivateräät korkeimmalta taholtatulleet lausunnot. Mm. Mar-salkka Mannerheimin ns.m i e k a n t u p p i k ä s k y28.6.1941 päättyi ylevästi”Vapaussodan taistelijat, tal-visodan mainehikkaat mie-het, urhoolliset sotilaat! Uusipäivä on koittanut. Karjalanousee, riveissämme mars-sivat sen omat pataljoonat.Karjalan vapaus ja Suomiväikkyy edessämme maail-manhistoriallisten tapahtu-mien valtavassa vyöryssä.Suokoon kansojen kohta-loja ohjaava kaitselmus Suo-men armeijan täyttää Kar-jalan heimolle antamani lu-pauksen”.

Sotilashallinto-osastoperustetaanSeppo Simonen on kir-jassaan ”Paluu Karjalaan”varsin seikkaperäisesti käsi-tellyt Karjalan kansan muut-toa ja siihen liittyviä vaike-uksia ja viranomaisten toi-menpiteitä.

Johannes Virolainen olivv. 1941-44 päämajan soti-lashallintotoimiston väes-tönsiirtotoimiston päällik-könä ja tässä tärkeässä teh-tävässä hän oli palautta-massa väestöä Karjalaan.Vuosina 1943-44 hän olijohtamassa palautetun alu-een maatilatalouden jälleen-rakennustyötä ja välirauhanteosta 19.9.1944 lähtien Vi-rolainen toimi sisäasianmi-nisteriön siirtoväenosastonosastopäällikkönä vuoden1948 loppuun johtamassasiirtoväen majoitusta jahuoltoa. Virolainen myöskertoo teoksissaan ”Siirto-karjalaiset 1941-1944” noi-ta ilon päiviä ja hetkiä Kar-jalaan muuttamisesta.

Maakuntaan, missä eilainkaan ollut aluksi suo-malaista siviiliväestöä ja min-kä ylitse oli sota kulkenut.Siellä, missä monin paikoinoli käyty niin talvisodan ai-kana kuin nyt myös jatko-sodan alussa raivokkaitataisteluita, ei luonnollisesti-kaan voitu soveltaa nor-maalia hallintoa. Ylimmänmääräämisvallan täytyi siel-lä kuulua sotilasviranomai-sille. 15.7.1941 Manner-heim antoikin takaisinval-latun alueen sota-ajan hal-lintoa koskevan käskyn,joka oli päämajan järjeste-lyosaston hallinnollisen toi-miston päällikön, majuri la-kitieteen professori TapioTarjanteen käsialaa.

Käskyssä määrättiin pe-rustettavaksi uusi elin, pää-majan sotilashallinto-osas-to, jonka päällikkönä olieversti J. V. Arajuuri. Sitämukaan kun Karjalan va-pautui, oli paikallista hallin-toa varten asetettava soti-lashallintopäälliköitä piirei-hin, jotka mikäli mahdol-

lista vastasivat entisiä kihla-kuntia. Kuhunkin kuntaanasetettu kunnanpäällikkötaas oli piirinsä sotilashal-lintopäällikön alainen.

Edelleen päämajan käs-kyssä määrättiin, että soti-lashallinnossa tarvittavahenkilökunta oli mahdolli-suuksien mukaan muodos-tettava takaisinvallatun alu-een entisestä virkakunnas-ta, joka jo oli kutsuttu pal-velukseen tai jonka valtio-neuvosto tässä tarkoituk-sessa siirtää päämajan käy-tettäväksi. Kunnanpäälli-köksi määrätään asianomai-sen kunnan hoitokunnanpuheenjohtaja tai jäsen.

Ylipäällikkö Mannerheimantoi 23.8.1941 julistuksentakaisinvallatun alueen soti-lashallinnon perusteista.“Määrään, että niilläMoskovan rauhasopi-muksessa menetetyilläalueilla, jotka valtakun-nan puolustusvoimatovat vallanneet takai-sin, on, näiden alueidenollessa asettamani soti-lashallinnon alaisia,noudatettava Suomenvoimassaolevaa lainsää-däntöä sotilashallinnonmääräämin rajoituksinja poikkeuksin. Edellämainituilla alueilla ole-va kiinteä ja irtainomaisuus luovutetaansoti lashal l intoviran-omaisten antamien tar-kempien määräystenmukaisesti entisten omis-tajiensa hallintaan näi-den palatessa kotiseudul-leen”.

Tämä Mannerheimin jaArajuuren allekirjoittamajulistus oli yhtä sitova kuinlaki ja numerolla 641 va-rustettuna se liitettiinkinvuoden 1941 asetuskoko-elmaan. Samalla kun se tun-nusti karjalaisen väestön oi-keuden takaisin saatuunmaakuntaan, se antoi soti-lashallintoviranomaisillevarsin laajat valtuudet. Li-säohjeista muodostuikinkokonainen säädöskokoel-ma, jossa yksityiset säädök-set olivat numeroitu ja pai-nettuina kuin asetuskoko-

elmassa ikään.Kaikkiaan perustettiin 12

sotilashallintopiiriä. Käkisal-men ympäristön sotilashal-lintopiiriin tulivat kuulu-maan Käkisalmen maalais-kunnan lisäksi Metsäpirtin,Sakkolan, Vuokselan, Py-häjärven, Räisälän ja Kau-kolan kunnat. Käkisalmenkaupunki muodosti omanpiirinsä.

Kunnanesikunnat perus-tettiin jo sijoituspaikkakun-nilla. Ohjesäännön mukai-sesti puheenjohtajaksi mää-rättiin hoitokunnan pu-heenjohtaja tai jäsen ja mui-na jäseninä poliisijohtaja,väestönsiirronjohtaja, kan-sanhuollonjohtaja, maatalo-usjohtaja, metsätyönjohta-ja, kunnan rakennusmestarisekä terveyssisar. Näin jär-jestäytyivät myös Pyhäjär-ven ja Sakkolan kunnan-hoitokunnat.

Kotiin muutto alkaaKun Karjalan takaisinsaantioli käynyt ilmeiseksi, ei pika-asutuslain toteuttamistaenää kannattanut jatkaa.

Omat tilat Karjalassa odot-tivat viljelijöitään.

Ei kannattanut myöskäänjatkaa korvauslain mukai-sia toimenpiteitä. Saataisiin-han kohta takaisin mene-tetty maaperä ja ainakinosa sillä olevasta kiinteästäja irtaimesta omaisuudesta.

Väliaikainen tilanne oli nytratkaistavissa vain karjalais-väestön nopealla palautta-misella. Muuten jatkuisi elä-minen vieraissa nurkissamonessa tapauksessa vielävaltion huoltoavustuksenturvin.

Suurin kiire, suorastaantulipalokiire, palata Karja-laan aiheutui kuitenkinelintarviketilanteesta. So-dasta johtuen maatalous-tarvikkeiden tuonti oli vai-keutunut. Kesien 1940 ja1941 sato oli kuivuudenjohdosta jäänyt pieneksi.

Rehupula muodostui hy-vin vaikeaksi. Kylmät tal-vet 1940-41 olivat palellut-taneet suurimman osan he-delmäpuista ja marjapen-saista.

Johtuen sodasta ja noista

huonoista sääolosuhteistamaataloustuotantommeensimmäisinä sotavuosinalaski romahdusmaisesti japian oltiin jo tilanteessa,missä ainoastaan tuontiviljaauttoi eteenpäin.

Takaisinvallatussa Karja-lassa oli peltoa 280 000hehtaaria, kymmenen pro-senttia koko maan pelto-alasta. Karjalan peltoja tar-vittiin siis kipeästi. Jo syk-syllä 1941 oli kiire päästäkorjaamaan vihollisen kyl-vämää satoa ja kunnosta-maan peltoja seuraavaa sa-tokautta varten.

Pyhäjärvelle 3.syyskuuta 1941Ensimmäiset siviilit pääsi-vät Pyhäjärvelle 3. syys-kuuta 1941. Tämä ensim-mäinen ryhmä käsitti ns.puhdistusryhmän, kunnanesikunnan ja maataloustöi-hin lähinnä sadonkorjuu-seen osallistuvia henkilöitäyhteensä 300 henkilöä.

Mukana oli myös hevo-sia, lehmiä ja maatalous-työvälineistöä, joten lähdös-

Esikunta ja siivoustyöryhmät perillä Pyhäjärven uudella koululla 3.9.1941.

Vpl. Pyhäjärven kunnan esikunta aloitti toimintansa syksyllä 1941. Henkilötistumassa vas. Anni Rajakallio (Toiviainen), Pekka Ikäheimo, Heikki Inkinen,Juho Pärssinen, Mikko Lappalainen, Juho Puputti ja Juho Patrakka. Seiso-massa vas. Kaarlo Halonen, Sirkka Jääskeläinen(Pusa), Antti Pohjolainen,Aino Kaasalainen (Herra) ja Sirkka Lavaste.

Maanantai 19. syyskuuta 2011 VPL.PYHÄJÄRVI 7

sä oli Alavuden asemaltasuunnattoman pitkä juna.

Alavuden lotat olivat jär-jestäneet asemalle juhlalli-sen jäähyväistilaisuuden.Kaikki lähtijät kukitettiin.Kajahti laulu ”Riennä rie-muin eespäin vaan”. Sacr.min. cand. Siiri Nikkinenpiti lähtijöille puheen toi-vottaen heille Jumalan siu-nausta. Puheeseen vastasivaunusillalta kunnankirjuriV. Toiviainen. LaulettiinKarjalaisten laulu. Karjalanmarssin sävelten kaikuessaeteni juna. Pimeään yöhönkaikui voimakkaana ” Kunvapaan Suomen uusi huo-men koittaa jo yli kokoKarjalanmaan.”

Paljon oli Pyhäjärvelläkeritty tuhota, jos kyllä olisäästynytkin. Kirkon paik-ka ammottaa tyhjänä joedellisen sodan jäljiltä. Hau-tausmaa on mitä pahim-min häväisty. Hautakiviä eiole paikoillaan kuin kolme,nimittäin vuoden 1918 san-karipatsas, kanttori Lönn-rothin ja Varpu Hynni-sen hautakivet, jälkimmäi-sestä kyllä ympäröivä hau-ta-aita rikottu, kirjoitti kirk-kohallintokunnan puheen-johtaja Lappalainen.

Ristit on kaikki viety pois,samoin kivet, tai ainakinkaadettu. Viime sodan san-karihauta häväisty. RovastiCaloniuksen hautakivi vie-ty jonkun venäläisen hau-dalle. Tirehtööri Mansne-ruksen, vänrikki Pärssi-sen ym. hautakivet on vie-ty Alapappilan pellolle tal-lin taakse rakennetun noin50 metriä pitkän kesken-eräisen rakennuksen kivi-jalkaan. Paarihuone ”kuinryöväreitten asunto”, kir-joitti hautausmaankaitsijaVanhanen.

Kirkon suurin kello löy-tyi Taubilan kartanon luotavaaluun asetettuna. Sillä olikolhoosilaisia kutsuttu kool-le. ”Komea siinä oli vieläääni, sen koetin, vaikka seoli palossa ruostunut”, tie-dotti ylikers. Antti Pusa.Viime sunnuntaina oli Van-hanen kertomuksensa mu-kaan käynyt soittamassa silläpyhärauhaa kansalle.

Paikkakunnalla on jäljistäpäättäen ollut asutusta pal-jon. Melkeinpä joka mökkija torppakin on ollut asut-tu. Suuremmissa rakennuk-sissa on ollut useita perhei-tä, koska niitä on jaettu eriosastoihin ja helloja raken-nettu useihin huoneisiin.

Pyhäkylän uudessa kan-sakoulussa on ollut jonkin-lainen 5-luokkainen oppi-koulu ja Alapappilan nave-tan yläkerrassa elokuvate-atteri.

Sadonkorjuuta olisi pal-jon. On ruista, kauraa, pal-jon perunaa, suuria alojakaalia, kurkkuja, jopa pu-naisia tomaattejakin. Maa-taloustöissä on muutamiasatoja sotavankeja apuna.Uskomme, että kunnan-päällikön ennustus käy, kui-tenkin pian hellittämättö-män työn, kieltäymyksen jarohkean tulevaisuuden toi-von avulla toteen.

Monet murheetedessäKun työryhmät puhdisti-vat entisiä asumuksia, olivastassa monia murheita.Pyhäjärvellä Tiituan kylässäsaivat surmansa peräänty-vistä joukoista eksyneidenja jälkeenjääneiden venäläis-ten luodeista Tiituan kylänviljelypäällikkö HeikkiKukko. Vain kaksi viikkoamyöhemmin löydettiin sur-mattuna Tiituan kylän seu-raava viljelypäällikkö Tuo-mas Kukko.

Kunnan esikunnan aloit-taessa toimintansa Karja-lassa ei ollut vielä ainoata-kaan kauppaliikettä. Kunmukaan otetut omat eväättuli syötyä, oli pakko siirtyäarmeijan muoniin. Siivous-ryhmä ja muut kärkiryh-mät saivat muonansa il-maiseksi, mutta myöhem-min tulleilta perittiin mak-su.

Jokainen yli 15-vuotiaskarjalainen tarvitsi määrä-tyn kaavan mukaisesti kir-joitetun palaamisluvan, hen-kilöllisyyskortin sekä omai-suuden kuljetustodistuksen.Kun vielä oli saatu roko-tustodistus, oikeus etukä-teen ostaa kahden viikonkorttiannokset sekä vapaa-seen rautatiematkaan oi-keuttava littera, voitiinkinlähteä monasti perin han-kalalle, mutta silti iloiselle,jopa riemukkaalle kotimat-kalle.

Monet karjalaiset halusi-vat tehdä ns. matkustuslu-van turvin ensin tutustu-miskäynnin entiselle koti-seudulle, ennen kuin lopul-linen muutto tapahtui. Mo-nasti tällainen käynti saattoitapahtua jonkun sukulaisensankarihautauksen yhtey-dessä. Näitä hautauksia ryh-dyttiin kotiseurakunnanmultiin tekemään heti, kunKarjala oli vallattu.

Näin väestönsiirto pääsikäyntiin. Elokuun 1941 ku-luessa saattoi Karjalaan pa-lata jo 5 500 asukasta, syys-kuussa palasi 18 000, loka-kuussa 20 000. Palaavienvirta suuntautui aluksi Kes-ki-Karjalaan tai LaatokanKarjalaan, missä asunnotolivat paremmin säilyneitäkuin Kannaksella. Loka-kuun loppuun 1941 men-nessä oli Pyhäjärvelle saa-punut 859 henkeä, joistamiehiä 412, naisia 413 jaalle 15-vuotiaita lapsia 34.Vuoden 1942 kesällä muut-taneita oli jo yhteensä 2162,seuraavana kesänä jo yli5000 ja alkuvuodesta 1944yli 6000.

Sodan vauriotPyhäjärvelläVpl. Pyhäjärvihistorianmukaan laskettiin sodan ai-heuttamien vaurioiden nou-sevan 35 prosenttiin.

Kunnan 1 154 talosta oli934 jotenkuten pystyssä ja220 oli palanut kokonaan.Erillisiä muita rakennuksiaoli täysin tuhoutunut noin400 ja vaurioitunut noin1200. Pahiten oli tuhoutu-nut asemanseutu, sen mu-kana kunnalliskoti, lasten-koti ja kulkutautisairaala,samoin Kokkolinna ja Tau-bilan kartano.

Suuren hävityksen koh-teeksi valtausvaiheessa oli-vat joutuneet Montrua, Jaa-ma, Noitermaa, Saapru,Enkkua, Matiskala ja Sor-tanlahti.

Kansakouluista olivat tu-houtuneet Saaprun uusikoulu, Yläjärven ja Sortan-lahden koulut. Suurin osatuhoista oli tapahtunut val-tausvaiheen aikana, kun pe-räytyvä vihollinen poltti lä-hinnä teiden varsilla olleetrakennukset. Kirkko jaKokkolinna oli suomalais-ten toimesta poltettu talvi-sodan rauhan solmimisenjälkeen. Eräiden tietojenmukaan myös Taubilan kar-tano olisi poltettu jo silloin.Itse talvisodan aikana eijuurikaan rakennuksia so-tatoimien johdosta tuhou-tunut, koska rintamalinja oliVuoksen varrella.

Metsävauriot olivat Py-häjärvellä huomattavat.Metsää oli poltettu noin 1200 hehtaaria ja hakattunoin 800 hehtaaria. Yksi-tyisten metsistä oli hakattutukkeja noin 90 000 kpl javaltion metsistä noin 200000 kpl. Hakattua pinota-varaa oli paloalueilla noin36 000 pinokuutiometriä.Sen sijaan seurakunnan tois-ta tuhatta hehtaaria käsittä-vät metsät olivat säilyneethyvin. Hakattuja tukkeja olivesistöjen rannoilla suuretmäärät sekä vedessä ettärantahietikolla lojuen.

Sikäli kun väkeä muuttitakaisin kotiin, ryhdyttiinavaamaan myös kauppojaPyhäjärvelle. Kesällä 1942oli pitäjässä jo 14 kauppaaauki, näistä oli 10 kplSOK:n myymälöitä, 3 kplOTK:n Ala-VuoksenOsuusliikkeen ja lisäksi Py-häjärven Kauppa Oy.

Terveyshuolto järjestyiverraten pian. Apteekkiavattiin kirkolle. Piirin huol-tolääkäri ja eläinlääkäri asui-vat Pyhäjärvellä. Kirkollaoli suuri kenttäsairaala osinuudessa kansakoulussa jaosin kappalaisen pappilas-sa. Henkilökuntaa asui ro-vastin pappilassa ja kantto-rilan salissa. Sairaalassa oli

myös synnytysosasto.Kunnanlääkärin asunto-

talossa toimi äitien- ja las-tenneuvola. Siellä asuivatmyös kaksi terveyssisartaja kätilö. Näiden apuna olikodinhoitajia. Seurakunnandiakonissa toimi entiseentapaan.

Kesällä 1942 punatautiteki tuhoisaa jälkeä karjanjoukossa. Muualta tuodutlehmät eivät kestäneet paik-kakunnan tautia ja 10 pro-senttia lehmistä kuoli en-simmäisen kesän aikana.Eläinlääkärit saivat useitalehmiä pelastettua.

Syksyn 1941 aikana ruis-ta saatiin korjatuksi 330hehtaarin alalta 200 000kiloa ja muita viljoja yh-teensä lähes saman verran.Viljan puinti suoritettiin tal-ven aikana.

Seuraavana keväänä saa-tiin valtion avustuksella sie-menviljaa 375 000 kiloa.Oma siemenvilja mukaanlukien saatiin kylvösiemen-tä jo 475 000 kiloa.

Kylvötöitä varten pitä-jässä oli 622 hevosta, jokaoli vain 2/3 normaalimää-rästä. Viljelypäälliköidenansiosta saatiin kylvötyöttehtyä sellaisissakin taloissa,missä miesväki oli rinta-malla.

Perunan kaivuun saatiinvuonna 1942 120 muualtatullutta työvelvollista. Myöspitäjään sijoitettuja sotavan-keja saatiin taloihin avuksi.Vuoden 1943 lopulla olipitäjässä jo kansanhuollonmukaan hevosia 928, nau-taeläimiä 4109, sikoja 1 143ja lampaita 896 kappaletta.

Rotjanlahteen josyksyllä 1941Äikiän perhe oli jo taval-laan aloittanut siirtymisensäSatakuntaan Kiikoisten pi-täjään, jossa oltiin silloinkesällä 1941, kun jatkosotaalkoi. Yhteistaloudessa elä-neen perheen kolme vel-jestä, kummisetäni ArmasÄikiä, isäni Juho ja veljek-sistä nuorin Viljo, joutuivatrintamalle nyt sijoitettunaSatakunnan miesten jouk-koon. Armas ja Juho osal-

listuivat Karjalan takaisinvaltaamiseen Tyrjän Ryk-mentin mukana.

Niin isäni (s. 1904) kuinhäntä vanhempi Armas-veli(s. 1901) vapautettiin vuo-den vaihteen tietämissäikänsä perusteella. Sen si-jaan nuorin veljeksistä Viljo(s. 1910) jatkoi taistelujaanSyvärin rintamilla aina so-dan loppuun saakka. La-pin sotaan hän ei enää jou-tunut.

Isoisäni Aapro Äikiä olikuollut evakkomatkan ai-kana Alavudella. Olenkinmonasti ihmetellyt, mikävoima ja mahti oli äidilläniAinolla, kummitädilläniAlisalla ja vanhalla Hel-ka-mummolla siinä, kunhe meidän neljän lapsenkanssa muuttivat jo loka-kuun alussa 1941 Pyhäjär-velle. Heti muuton jälkeenäitini lähti ostamaan Kii-koisista, viimeisestä sijoi-tuspaikastamme, uusia leh-miä ja me muut jäimmemummon ja tädin kanssataloa asumaan. Samaan ai-kaan vielä syrjäkulmilla liik-kui desantteja. Ehkäpä tuo-hon aikaiseen muuttoon olisuurimpana syynä juuri se,että kaikki rakennukset oli-vat säilyneet ehjinä.

Vuoden 1943 lopulla olipitäjään nousut jo 100 uut-ta asuinrakennusta ja muis-sa oli tehty runsaasti pie-nempiä tai suurempia kor-jauksia.

Kun kirkkoa ei ollut, ju-malanpalvelukset järjestet-tiin NKY:n rukoushuonees-sa, joka kuitenkin sekin pa-loi tulipalossa 24.1.1942.Tämän jälkeen kirkonme-not järjestettiin pappilan tu-vassa ja viimeisinä aikoinavanhan kansakoulun luo-kassa. Jumalanpalveluksetpidettiin säännöllisesti.

Kirkkoherranvirastomuutti Pyhäjärvelle jo mar-raskuussa 1941.

Varsin vaikuttava seura-kunnallinen tilaisuus pidet-tiin 7.6.1943, jolloin kent-täjumalanpalvelukseen kir-kon raunioille kokoontui2500 henkeä.

REINO ÄIKIÄ

Äikiän perhe kuvattuna kesällä 1942 Rotjanlahdessa. Vas. Helka-mummo,Armas ja Alisa Äikiä edessään lapset Aarni ja Helka, Aino ja Juho sylisäänReino-poika. Lasten lukumäärä oli vähentynyt yhdellä sillä Aarnin ja Helkanveli Martti oli kuollut tapaturmaisesti Pyhäjärvelle muuton jälkeen.

He eivätpalanneetSodissa 1918 ja 1939-1945kaatuneista ja menehtyneis-tä on ilmestynyt uusi kirja.Pentti Pelkonen Helsin-gistä on koonnut omakus-tannekirjaansa ”He eivätpalanneet” tietoja kymme-nen pitäjän kaatuneista. Kir-ja käsittää pitäjät: Harjaval-ta, Kaukola, Kauvatsa, Ko-kemäki, Käkisalmi mlk,Köyliö, Pyhäjärvi Vpl, Räi-sälä, Sakkola ja Säkylä.

Pelkonen kertoo koos-taneensa menehtyneidenmäärät ja lisäksi mukanaon mm. seurakuntien ver-tailua suhteellisissa menet-yksissä yms. havaintoja, ker-rontaa vapaussodan invali-deista ja loikkareista.

338-sivuinen kirja mak-saa 40 euroa, ja sitä voitilata Pentti Pelkoselta, osoi-te Kastellinpolku 2 A 7,00970 Helsinki, s-postipentti.pelkonen@welho.com

Pentti Pelkosen juuretovat Karjalassa, Räisälässä.

– Sukumme on tekemä-ni sukututkimuksen mu-kaan asunut ainakin 1600-luvun lopulta lähtien Räisä-lässä.

Koulutukseltaan hän onkansakoulunopettaja, oppi-koulun vanhempi lehtori jateologian kandidaatti. Eläk-keellä hän on Köyliön kirk-koherran virasta.

Pentti Pelkonen on kir-joittanut useita historiikkejakaksi kirjaa eli ”Tuhatvuoti-nen Köyliö” (1987) ja siistänä kesänä ilmestyneen”He eivät palanneet”. Va-lintaa edellä mainittujenkymmenen pitäjän otok-selle hän perustelee:

– Räisälä on syntymäpi-täjäni, Kaukola, Käkisalmi,Pyhäjärvi ja Sakkola naa-pureitamme, Köyliö, Sä-kylä, Harjavalta, Kauvatsaja Kokemäki tiivis rykelmäevakkojen sijoituskuntia,monen viimeinen lepopaik-ka.

Samalla hän haluaa muis-tuttaa sotien uhreista.

– He eivät voi enää pu-hua meille. Nyt on meidänvelvollisuutemme kertoaheistä tulevillekin polville.

– Vuoden 1918 sota ja-koi kansamme hirveällä ta-valla kahtia, veljen taistele-maan veljeään vastaan. Vii-me sotien syttyessä oli pel-ko siitä, meneekö kansam-me jälleen kahtia. Ei men-nyt, Luojan kiitos! Minut-kin pelasti varmasta kuole-masta aseveikko, jonka isätaisteli 1918 punaisten puo-lella, toteaa Pelkonen.

Hän itse on 60-prosent-tinen sotainvalidi.

– Olen saanut kiitollisinmielin tehdä täyden työ-päivän 66-vuotiaaksi saak-ka. Maanviljelijäkodin 12-lapsisen perheen vanhim-pana lapsena olen saanuttehdä kaikenlaisia töitä jasiinä ohessa perheen isänäsivutöinä opiskellut.

Mikäli Luoja suo, Pelko-sen suunnitelmissa on lisääkirjallista tuotantoa. -MRT

Kirjat

Maanantai 19. syyskuuta 20118

Tein viime keväänä Pyhä-järven kyläkierroksen ja sa-malla aikamatkan, palasin250 vuotta taaksepäin1700-luvulle. Matka ei ol-lut todellinen, vaan nyky-ajan hengen mukaisesti etä-matka, karttojen avulla tehtytietokoneen ääressä. Retkioli antoisa, sen aikana opinensimmäistä kertaa kaikki-en kylien sijainnin, aiemmintuttua oli vain suunnilleenPyhäkylän ja Riiskan väli.

Kulkiessani eteeni tuli asi-oita, jotka olivat aivan odo-tusteni mukaisia, mutta sit-ten vastaan tuli myös pal-jon yllätyksiä. Matkan var-rella yritin hämmästystänipoistaa lukemalla ImpiWiikan Vpl Pyhäjärvi-kir-jaa vuodelta 1950 ja senjälkeen ilmestyneitä kylä- jakoulupiirien kirjoja. Palasinerityisesti Wiikan kirjaan uu-destaan ja uudestaan, ettälöytyisikö sieltä selvitystäodottamattomiin asioihin.Jos täältä ei selitystä löyty-nyt, niin menin ajassa taak-sepäin perehtymään van-hempiin dokumentteihinsekä myös uudempiin. Lo-pulta päädyin johtopäätök-seen, että vanhat kartat si-sälsivät muutamista kylistäsellaista tietoa, joka täyden-tää, ja ehkä jopa uskaltaisinsanoa, että osin muuttaaPyhäjärven historian kirjoi-tusta.

Miksi lähdin karttaretkel-le? Varmaan monille suku-aan selvittäneistä on käynytsamoin kuin kirjoittajalle.Kun edellisien sukupolvienjälkiä olin päässyt niin kau-as kuin niitä riittää, siis käy-tännössä 1700-luvun alku-puolelle, alkoi tuntua siltä,että syntymien, naimakaup-pojen ja kuolemien tietä-minen päivien ja kylien tark-kuudella ei vielä riitä. Tuliuusia kysymyksiä. Missä tar-kalleen ovat sijainneet esi-vanhempieni kodit, mitä heolivat tehneet, millaisissaoloissa he olivat asuneet,keitä oli asunut samassatalossa ja kylässä, minne heolivat muuttaneet ja miksihe olivat muuttaneet juurisinne. Siis monia avoimiaasioita, joihin ei enää saanutvastauksia.

Arvelen, että Pyhäjärvel-tä evakkoon lähteneistä val-taosa oli uusia tulokkaita.Tarkoitan sellaisia, joidenasumishistoria pitäjässä olialle sadan vuoden mittai-nen. Itse kuulun sellaiseensukuun, 1870-luvulla Sak-kolasta muuttaneeseen. Sil-ti koen vahvasti olevani py-häjärveläistaustainen, kunäidin, isovanhempien jamuiden sukulaisten suulli-sesti kertoma tieto omistasukujuurista ja elämästä”ennen vanhaan” oli ni-menomaan Pyhäjärveltä.Tarkkaan ottaen tuo ennenvanhaan ei kovin vanhaatietoa ole, suunnilleen 1900-luvun alusta alkavaa.

Tätä aikaisempiin aikoi-hin on täytynyt perehtyä

Kyläretkellä vuoden 1770 Pyhäjärvellä, osa 1:Taubila ja Watikkala

lukemalla, Pyhäjärven osal-ta se on tarkoittanut VplPyhäjärvi -kirjan ja kyläkir-jojen lukemista. Wiikan kir-jassa on paljon erinomaisiakuvauksia seurakunnan his-toriasta ja lahjoitusmaakau-desta sekä ”Elettiinhä en-nen meillä”-luku, josta van-hoista asumis- ja elämista-voista saa käsityksen. Näi-hin kirjallisiin materiaalei-hin sisältyy paljon ihmistenkertomaa omakohtaista tie-toa ja ”ennen vanhaan”laajenee ehkä 1850-luvulleasti. Vielä tätä vanhemmis-ta ajoista on toki jotainkerrottu, mutta vain välilli-sesti, usein muisti on mat-kalla pettänyt ja tiedot ovatmatkan varrella muuttuneetlampuoti- ja hovilegen-doiksi.

Verottaja on ollut ainataho, joka haluaa ottaaomansa. Niin on nykyäänja niin oli ennenkin. Tässätarkoituksessa on tehty sel-vityksiä ja niitä löytyy arkis-

toista. Jo vanhat dokumen-tit heijastivat pyrkimystä ta-sapuolisuuteen, oli ilmei-sesti haluttu, että samanlai-set tulot (kuten viljasato) jaolosuhteet johtivat samaanveron määrään. Luonnolli-sesti oikeasta ”veroprosen-tista” maksaja ja saaja oli-vat silloinkin eri mieltä, jopakonflikteihin asti.

Viipurin läänissä haluttiin1700-luvun loppupuolellaselvittää tilallisten veron-maksukykyä ja laadittiin sa-toja verollepanokarttoja.Pyhäjärven kartat ovat vuo-silta 1769-1776. Niin kuinaiemmin on lehden pals-toilla kerrottu, karttoihinliittyi myös tilastoaineistoakylien ja tilojen asukkaista,peltojen, niittyjen laadustaja kotieläimistä. Nämä kar-tat olivat matkani oppaanakädessäni tai siis edessänikuvaruudulla.

Kartat antavat erinomais-ta faktatietoa olosuhteistalaadintahetkellä, niissä ku-vataan juuri sen hetken kul-

kuväyliä, talojen paikkoja,metsiä, niittyjä.

Kun samoilta vuosilta onpaljon kirkonkirjatietoa, niintilojen paikat ja asukkaatvoidaan yhdistää. Eli joson tiedossa, missä kylässäesivanhemmat asuivat kar-tan teon aikaan, siis noinvuonna 1770, niin asuin-paikka vähintään pihapiirintasolla, siis muutaman kym-menen metrin tarkkuudellaon usein selvitettävissä.

Vanhojen karttojen on-gelmana on se, että useinon vaikea hahmottaa niitänykyaikaan, kun ne saatta-vat muodostua monestaosasta ja ne ovat ilman-suuntiin nähden melkeinmissä asennossa tahansa.Pohjoisnuoli niistä kyllä löy-tyy, mutta sen ajan kartta-pohjoinen ei näyttänyt ai-van nykykarttojen suunnas-sa olevan.

Otin kyläretkelleni mu-kaan myös toisen opaskir-jan. Suomi oli varautunut

talvisotaan, koko KarjalanKannaksen alue hyvin kar-toitettu 1930-luvun lopul-la. Hankin näitä topografi-sia ja taloudellisia karttoja(Karjala 2 ja 3, CD-kartat).

Niinpä Pyhäjärven talot,navetat, ladot, pellot, suot,metsät ja tiet vuoden 1937tilanteen mukaan olivat tar-kasti tiedossa. Sijoitin ve-rollepanokartat ja ”nyky-kartat” päällekkäin. Vanhatkartat osoittautuivat mitta-tarkkuudeltaan hämmästyt-tävän hyviksi. Kylistä ja ta-loista evakkoon lähtenei-den asukkaiden nimistä an-tavat monet julkaistut kylä-ja koulupiirikartat hyvänkuvan.

Havaintojani Pyhäjärvenkylissä pystyin myös vertai-lemaan muihin pitäjiin, olinjo aiemmin laajentanut kä-sitystäni omista Sakkolan jaKirvun (Antrean) juuristanisamanlaisilla karttaretkillä.

Tuon tässä (ja myöhem-missä) kirjoituksissani esiin

joitakin havaintojani mui-den kiinnostuneiden jamyös asioihin paremminperehtyneiden arvioitavaksija kommentoitavaksi. Aloi-tan kaikille tutusta Taubi-lasta.

Taubilan hovinalueella pari sataaasukastaEnnakkoon päällimmäise-nä mielessäni oli Taubilanhovin hieno kartano puu-tarhoineen ja laajoine tiluk-sineen, jotka ulottuivat ki-lometrien mittaisena pel-tojonona Pyhäjärven ran-nalla aseman takaa Pyhäsil-lalle ja edelleen luoteeseenValkiamäelle Borishofin eliKallenkartanon ohi. Jaluonnollisesti Taubilasta olimieleeni juurrutettu myöstiedot lahjoitusmaa-ajansorrosta, työvelvoitteista jatilallisten niskuroinnista ve-rojen kiristystä vastaan.

Vuonna 1769, jolta ajaltaalueen verokartta on, mai-sema oli aivan toisen nä-

Maanantai 19. syyskuuta 2011 9

köinen. Edellä kuvaamal-tani alueelta löytyi siihenaikaan Taubilan lisäksi 12tilaa ja viisi torppaa, joissaasui ainakin 200 henkeä +hovin väki. Pyhäkylän asu-kasmäärä oli samoin aikoi-hin noin 250. Käyn läpialuetta oheisen kartan poh-jalta, johon sen aikuiset pel-lot ja talojen paikat on piir-retty.

Taubilan hovin rakennussijaitsi lähempänä rantaakuin viimeinen kartano.Kartanon lähipellot ulot-tuivat tien suuntaan vainpuutarhan reunaan ja län-teen päin noin 400 metriäojalle asti, jonka läheisyy-dessä oli yksi torpparaken-nus. Rannassa (myös länsi-puolella) oli isohko talous-rakennus.

Taubilan tilaan näytti kuu-luneen myös kaksi erillistäaluetta. Toinen sijaitsi Py-häsillan kupeessa tien ja ran-nan välissä, jossa oli myösasuinrakennus. Valkiamäenpäällä, tai pitäisikö sanoatakana, myöhemmin ra-kennetun Kallenkartanonseutuvilla olivat muut Tau-bilan pellot ja kolme asuin-paikkaa.

Valkiamäen eli hovimä-en kaikki muut alueet (B –K) näyttivät olevan tilallis-ten hoidossa. Tilat B, C jaD olivat Käkisalmen tieneteläpuolella ja tilojen E jaF talot olivat samassa piha-piirissä valtatien varressa.Tila G sijaitsi Kalmistonvieressä, tällä tilalla oli li-säksi torppa niemessä lä-hempänä kartanoa. Tilary-päs H, I ja K sijaitsi Taubi-lan viimeisen puimalan jajärven välissä.

Karttaan liitettyä tilasto-luetteloa ei ole tallessa, jo-ten tilojen omistajia ei pys-ty nimeämään yksilöidysti.Mutta kirkonkirjoista jamuista dokumenteista voinimetä, keitä he vuonna1769 olivat: Kaasalainen,Nännimäinen, Mosalainen,Virolainen, Pöysti, Jaatinen,Jantunen, Pusnieka ja Äijö.Missä kunkin perheen talosijaitsi, sitä en ryhdy arvioi-maan, vaikka valistuneitaarvauksia voisi tietysti teh-dä, kirkonkirjoissa kun onyleensä tapana laittaa talotsijaintijärjestykseen.

Filikylä ja WatikkalaVerokartat kertoivat, että

pellot ja tilat jatkuivat hetiTaubilan/Valkiamäen G-ti-lan vierestä kahdella hävin-neellä kylällä. Näistä kylistäovat tilastot tallella. Ensinns. Nasarinnotkon kohdal-la oli Filikylä (Philikylä, Vii-likylä, jossain kirjainta vää-rin tulkittuna Tilikylä). Fili-kylässä oli kaksi taloa, lä-hempänä valtatietä olevanasukkaaksi oli merkittyHudriain (Utriainen) ja toi-seen Tihveräiset ja Koto-set. Myös Pohjalaiset jaAhokkaat asuivat näissä ta-loissa ja neljässä kylän talo-udessa oli aviopareja yh-teensä 10.

Aivan Filikylässä kiinniaseman suuntaan oli Wa-tikkala, jossa asuvaksi mai-nitaan Hämäläiset, asukkai-na olivat myös Hohtarit.Watikkalassa tilastot sanoi-vat olleen vain yhden ta-louden, mutta avioparejaoli yhdeksän. Kylien nimi-tysten käytössä näyttää ol-leen jonkin verran vaihte-lua, kuitenkin on ilmeistä,että asukkaat ovat suunnil-leen samoissa paikoissa asu-neet koko ajan riippumattasiitä, miten kyliä on kirjattu.

Pyhäkylän koulupiiriä ku-vaavassa kirjassa ”KaunistaVpl Pyhäjärveä” on poh-dittu sitä, että missä Vatik-kala oli sijainnut ja tehdääntulkinta, että se oli Pyhäky-lässä kirkon lähettyvillä.

Tätä asiaa selvittelin lisäämyöhempien aikojen, siis1800-luvun kartoista. Tut-kimuksen mukaan päädyintulkintaan, että oikein kir-jan toteamus on tavallaan.

Watikkalan kylä oli pit-kään pappilan ns. preben-de-kylä eli verotulot kyläs-tä sai pappila (prebende =pastoraatti). Kylässä saattoimyös asua seurakunnanhenkilöstöä. Jo 1830-luvul-la olivat seurakunta ja hovitehneet tilusjärjestelyjä, vaih-tokauppoja (näitä käsitel-lään myöhemmissä kirjoi-tuksissa). Siihen oli liittynytFilikylän ja Watikkalan iso-jako vuonna 1837, myö-hemmin 1850-luvulla ta-pahtui seurakunnan preben-de-tilojen vaihto Watikka-lasta Pyhäkylään, Watikkalakylän nimenä näytti tällöinmatkanneen mukana.

TilojentyhjentyminenMonet seikat viittaavat sii-hen, että lahjoitusmaaisäntä(kreivi Petter Soltikoff) eivielä 1770-lukuun tultaessaollut mitenkään veroruuviakiristänyt.

Kun kaikki Valkiamäentilallisten jälkeläiset näyttä-vät poistuneen (pakkosiir-retyn?) alueelta viimeistään1810-luvulla, niin myöhem-pi Taubilan isäntä AndreiFreedericksz laittoi tosi-

aan jossain vaiheessa voi-maa peliin. Aloin hyvinymmärtää suhteellisen hy-vin toimeentulevien itsenäis-ten talonpoikien kovia vas-talauseita, protesteja ja ka-pinoita.

Huomio! Henkikirjoissavuodesta 1818 lähtien mai-nitut Valkeamäen torpparitasuivat Wernitsassa (olleetpitkään aiemmin siellä).Näihin palataan kyläretki-selostuksen myöhemmissäosissa.

Taubilan suurmaatalou-den etujen takia myös Fili-kylä että Watikkala tyhjen-nettiin / tyhjeni kokonaanasukkaista ja taloista ennenlahjoitusmaakauden loppuaerityisesti noin v. 1855 jalopullisen tyhjennys v. 1875.Jokainen pihapiirin hyödy-tön aari oli myös saatavaviljelyn piiriin.

Lyhyesti läpi tilallisia:Kaasalaisten vanha isäntäoli Mikko Mikonpoika,joka oli Kahvenitsassa men-nyt v. 1728 naimisiin KatriKukon (Abrahamin tytär,Riiskan haaraa) kanssa. Per-he muutti Valkiamäkeennoin v. 1755, heillä oli tässävaiheessa viisi poikaa ja ty-tär, yksi tyttö syntyi vielämuuton jälkeen. Seuraavas-ta sukupolvesta Johanmuutti v. 1881 leskenäMontruaan, Jaakko ja Mik-

ko Salitsanrantaan vuoden1790 vaiheilla. Vanhimmanpojan sukuhaara pysyi pi-simpään Valkiamäellä, mut-ta aivan 1800-luvun alku-vuosina viimeisetkin Kaa-salaiset poistuivat kylästä,ilmeisesti Rotjanlahteen.

Nännimäisiä ilmestyi Py-häjärvelle ja Valkiamäkeenviimeistään v. 1749. Heikkimuutti Kipruaan v. 1784 jaJöran sekä Matti Pyhäky-lään myös 1880-luvulla.

Mosalaisia on Pyhäjär-ven kirkolla asunut ainakin1720-luvulla. Valkiamäestälöytyy merkintä heistä en-nen vuotta 1750. PojistaHeikki, joka oli aiemminavioitunut Maria Hinkka-sen kanssa, muutti Larja-vaan ennen vuotta 1780.Kymmenen vuoden kulut-tua he palasivat naapuriin,Filikylään. Ilmeisesti viimei-nen Valkiamäen mosalai-sista, Antti kuoli v. 1884.

Matti Paulinpoika Viro-lainen oli vihitty WahlborgAntintytär Pärssisen kanssav. 1734 Kahvenitsassa, jos-sa he asuivat. He muuttivatValkiamäkeen viimeistäänvuonna 1751. Jälkeläisetkuolivat ennen vuosisadanvaihdetta.

Cnut Pöystin jälkeläisetolivat pitkäaikaisia val-kiamäkeläisiä, olivat paikallamyös v. 1750. Kaikki kylänPöystit muuttivat v. 1788Pyhäkylään ja heidän uusiasuinpaikkansa sai myö-hemmin nimen Pöystinmä-ki. Miksi he siirtyivät juurisiihen, sitä selvitän myö-hemmissä kirjoituksissani.

Jatin / Jätin, vuodelta1758 on ensimmäinen ha-vainto ja torpparijälkeläi-sistä viimeinen, Mikkoesiintyy vuonna 1803 Py-häkylässä Maria Tontinpuolisona.

Jantuset ja Pusniekat oli-vat kylässä myös ennenvuotta 1750. Jantusista Mik-ko muutti vaimonsa LiisaKaasalaisen kotikylään Kah-venitsaan, ilmeisesti Kiive-rinnotkoon ennen vuotta1780, myös muut Jantusetpoistuivat kylästä muuta-man vuoden kuluttua. Pus-niekat siirtyivät Pyhäkyläänvuonna 1782.

Jöran Cristerinpoika Äijöoli lähtöisin Haapaniemes-tä. Kun hän avioitui vuon-na 1747 Filikylässä kirjoillaolleen Maria HenrikintytärMosan kanssa, arvelen Äi-jöjen tulleen tällöin. Äijötviipyivät pisimpään Val-kiamäessä ja viimeisetmuuttivat Miisuaan noinvuonna 1812.

Kaikki edellä mainitut oli-vat valkiamäkeläisiä. Kau-nista Vpl Pyhäjärveä -kirjakertoo Watikkalan/Filinky-län Hämäläisten vaurastu-neen liiketoimillaan ja osta-neen rahalla Ivaskensaarenhovin Pietari Bojarinowiltaha he muuttivat ilmeisestikylän viimeisinä pois vuon-na 1875. Hohtarit häipyi-vät 1850-luvulla, ilmeisestiKahvenitsaan.

Tihveräisten vanhuksianäkyi olleen loppuun astieli vuoteen 1875 paikalla,nuorempi polvi oli aiem-min siirtynyt jonnekin, ehkämyös Kahvenitsaan. Ko-tosista viimeiset havainnotovat 1850-luvulta. Ahok-kaiten suku loppui 1810-

luvulla ja Pohjalaiset siirtyi-vät vuonna 1854 Montru-aan.

Lill-Pyhä jaKankurinniemi?Pyhäjärven vanhoja asuin-paikkoja 1500-luvulla onlueteltu Wiikan kirjassa jaarvioitu niiden sijaintia.

Asumukset sijaitsivat ai-van tyypillisesti paikoilla,joissa oli asumisen edelly-tyksiä, lähinnä vettä. Siisrannoilla tai purojen varsil-la, verokarttaretkeni antaaaivan saman tuloksen. Sa-noisin niin, että aivan muu-tamaa poikkeusta lukuunottamatta 1500-luvunasuinpaikalla on asuttu myös1770-luvulla.

Siis Taubilan kartan alu-een asutuspaikat ovat van-hoja, luultavasti muutamiaValkiamäen rinneasutuksialukuun ottamatta. Val-kiamäen päällä Taubilantorppien, siis Kallenkarta-non sijaintipaikka sopisi van-haksi asumukseksi ja tien-varren tilat myöhemmintulleeksi.

Useissa 1700-luvun ja ai-emmissa dokumenteissaolin törmännyt kylään ni-meltä Stor-Pyhä eli Suur-Pyhäkylä ja tällä tarkoitet-tiin sitä, joka on varsinai-nen Pyhäkylä. Etuliitteenkäyttö toi mieleeni heti aja-tuksen, että on pakko ollamyös Lill-Pyhä eli Pikku-Pyhäkylä. Muutaman ker-ran eri yhteyksissä doku-menteista löytyy mainintaLill-Pyhä ja se oli sijoitettuTaubilan läheisyyteen. Ve-rokartat osoittavat, että täl-lainen kylä tosiaan on ollutolemassa, siis Valkiamäenalue.

Kankurinniemi on myöspaikka, joka mainitaan Tau-bilan seutuville. Olisiko kan-kuri asunut Taubilan vie-ressä olevan tilan G torpanpaikalla?

Jatkan ensi kerralla kylä-kierrosta kohti Stor-Pyhääeli Pyhäkylää.

ESKO SIMONENLisätietoja:

esko.simonen@dlc.fipuh. 050-369 5066

Filikylän ja Watikkalan isojako vuonna 1837.

Vuoden 1769 verokarttojen otsikkotaulujen piirustuksissa on kaikissa sama teema, mutta silti piirroksetovat yksilöllisiä. Oheiset maamiehet ovat olleet Alakylän verokartan koristuksena.

Maanantai 19. syyskuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI10

Kirjansidonnan harrastaja etsii aarteita kirpputoreiltaPyhäjärveläistäkin materiaalia löytyy edelleenHistoriallista kirjallista ma-teriaalia keräävä ja näitä ai-neistoja kirjoiksi sitovaTimo Lappalainen onhyvin tietoinen karjalaisistajuuristaan, vaikka hän oli-kin nyt vasta ensimmäistäkertaa mukana Pyhäjärvi-juhlilla. Sastamalan Tyrvääl-lä asuvan Timon isä onKalevi Lappalainen Py-häjärven Alakylästä, ja äi-tinsä Marja-Terttu, o.s.Latokangas, on lähtöisinVesilahdesta.

Kotiseutumatkoja TimoLappalainen on tehnyt usei-ta, ja päässyt näin käymäänmyös isänsä juurilla, kotita-lon paikalla Alakylässä.

– Reilut kymmenen vuot-ta sitten siellä oli keltainen”kirkonmiehen mökki”,kun päästiin siellä käymään.Isällä oli silloin takana noin50 vuotta siitä, kun viimek-si kävi ”mökissä”. Mökissäoli nainen, jonka vanhem-mat olivat ilmeisesti Ukrai-nasta. Nykyään paikalla onjoku uusi talo, en tiedä siitätarkemmin, Timo Lappa-lainen toteaa.

Kotiseutumatkoilla apuaon ollut hänen kielitaidos-taan, sillä Timo on opiskel-lut omatoimisesti venäjää– opistokurssien ohella sii-nä ovat auttaneet esimer-kiksi matkoilla solmitut ve-näläistuttavuudet.

1940-luvulla kielletytkirjat kiinnostavatSuomen viime vuosikym-menten historiaan hän onperehtynyt keräämällä mo-nenlaista kirjallista aineistoa.

– Erityisen kiinnostunutolen ns. Kielletyistä kirjois-ta – siitä, mitä Valvontako-missio sotien jälkeen mää-räsi poistamaan yleisönulottuvilta Neuvostoliitollevihamieliseksi luokiteltunakirjallisuutena.

Tällä hän tarkoittaa vuo-sina 1944-1946 Suomessakiellettyjä teoksia:

– Kuten Hitlerin Taiste-luni, Kollaa kestää, Sirpinja moukarin alla, Neuvos-tovakoilun varjossa jne.

– Osa niistä oli totaali-sessa lukukiellossa, osa saa-tettiin laittaa pannaan esi-merkiksi paikallisissa kir-jastoissa.

– Kiellettyjä kirjoja olinoin 1700 erilaista. Jos niis-tä saisi kerättyä vaikkapakärjen 300 kappaletta, kir-jastojen poistamista, pohtiiLappalainen.

PyhäjärvenkunnankirjastostaHakkapeliitta-kirjaVanhojen pienten kirjastenkeräilyharrastuksessaan hänkoluaa niin aktikva-riaatte-ja kuin kotipihojen kirppu-toreja. Silloin tällöin ahkerakeräilijä palkitaan nuhrui-sella aarteella, jonka häntarvittaessa korjaa ja sitoouuteen eloon.

– Omaan käyttöönhänsaa kopioida ja sitoa mitä

vaan. Jos halutaan enem-män kappaleita, pitää hank-kia erinäisiä lupia, hän huo-mauttaa.

Esimerkiksi Suomen Kir-jailijaliitolta hän on hakenutluvan sitoa viisi kappalettaHra Lampun kirjoittamas-ta vihkosesta, joka on”Katsaus Sakkolan ja Py-häjärven pitäjien vaiheisiinja kehitykseen; vuosisatais-muistelma”. Se on peräisin1900-luvun alusta, tehty Vii-purin Uudessa Kirjapainos-sa.

Pyhäjärveläisistä vanhois-ta dokumenteista on lisäksitallessa mm. Majuri C.B.Behrin 16-sivuinen opusvuodelta 1932, joka ker-too Konevitsan luostarinvaiheista.

– En ole päässyt selvyy-teen, kuka tämä majuri C.B.Behr oli. Tietäisikö joku?

Samoin Timolla on Py-häjärvi-juhlien ohjelmaleh-tinen Keikyältä 30.-31.7.1955; se löytyi tänä kesänäSastamalan kirjapäivien to-

rilta. Myös Pyhäjärven seu-rakunnan 300-vuotisjuhlienohjelmasta on tietoa, mitäon 1932 julkaistu Käkisal-men Sanomissa.

Yksi Timo Lappalaisenaarteista on Artturi Lei-nosen kirja ”HakkapeliitatI”. Sen esilehdillä on lei-moja, jotka kertovat kirjankuuluneen Pyhäjärven kun-nankirjaston kokoelmiin.

– Tämä teos löytyi Kii-kan kirjaston poistomyyn-nistä. Pyhäjärveltä evaku-oitiin tietoni mukaan noin400 kappaletta kirjaston kir-joja.

Vanhoja Pyhäjärvi-lehtiäon Timo Lappalainenmyös sitonut talteen.

– Minulla on näytenu-merot 2 ja 3 alkuperäisinä.Vuonna 1955 Pyhäjärvi-juhlilla oli ilmeisesti jaettunäytenumero 1:tä tuhannenkappaletta; sitä minulla eiole alkuperäisenä, mutta sainvalokopiot Kansalliskirjas-tosta.

Opistosta oppiakirjansidontaanKirjansidonta on Timolleharrastus ja ajankulu, jotahän on opiskellut Sastama-lan opistossa usean vuo-den ajan. Uusimpia han-kintoja ovat kirjansidonta-puristin ja leikkuri. Timontyön jälki on siistiä, ja aikaaja rauhallisuutta harrastusvaatiikin.

Mikäli jollakulla on van-hoja vihkosia tai kirjoja,joita haluaisi korjattavanuuteen uskoon, asiaa voitiedustella Timolta, p. 0505735 484 tai sähköpostillatimo.lappalainen@kopteri.net.

Aiemmin hän keräili pos-timerkkejä vuosilta 1856-2001, samoin metallirahojaajanjaksolta 1864-2001.

– Euroon siirtymisen jäl-keen lopetin postimerkki-en keräilyn.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Timo Lappalaisen hallussa on paljon vanhoja kirjoja ja lehtisiä. Vanhaakirjallisista materiaalia on löytynyt myös Pyhäjärveltä, kuten kirjaston perujaoleva Hakkapeliittakirja.

Konevitsan luostarin vaiheista on kirjoittanut ma-juri C.B. v. Behr. Hänen persoonastaan TimoLappalainen haluaisi saada lisätietoja.

Sakkolan ja Pyhäjärven kehityshistoriaa on mer-kinnyt muistiin Hra. Lamppu 1900-luvun alulla.

Maanantai 19. syyskuuta 2011 VPL.PYHÄJÄRVI 11

Sukututkijat ja sukututki-muksista kiinnostuneet ko-koontuvat jälleen lokakuuntoisena viikonloppunaKuulutko sukuuni tapah-tumaan Vantaalla Tennis-tie 1 Hiekkaharjussa Van-taan ammattiopisto Vari-an tiloissa. Myös suurijoukko karjalaistaustaisiasukuseuroja esittelee osas-toillaan toimintaansa ja an-taa vinkkejä juuriensa etsi-jöille mm. siitä, mitä löy-töjä sukuaan tutkiva voitehdä.

Tämän lehden lukijoillevoi suositella poikkeamis-ta mm. Suvannonseudun (Metsäpirtti, Pyhä-järvi, Rautu, Räisälä, Sak-kola, Vuoksela) sukututki-muspiirin kokoamallaosastolla. Esillä on tämänalueen sukujen historiaa,tehtyjä sukututkimuksia jamuuta tiedonkeruuta sekäneuvontaa. Osastolle sijoit-tuu myös alueen sukuseu-roja.

Tietoiskuissa ja luennoil-la paneudutaan mm. su-kututkimuksen aloittami-seen, DNA-testitulostenantiin ja sukukirjan teke-miseen. Myös vanhat kar-tat, sukuseuran perustami-nen ja tietoisku arkistolai-toksen ajankohtaisista asi-oista ovat päivien aiheena.

Kuulutko sukuuni -tapahtumapidetään Vantaalla 8.-9.10.

Myös pyhäjärveläisiä ja satakuntalaisia sukuja tut-kineelta Timo Pohjolalta löytyy vastauksia mel-kein kysymykseen kuin kysymykseen. Pärssisensukuseurassa alusta lähtien aktiivisesti toiminutPohjola on Kuulutko sukuuni -tapahtumassa usea-na vuonna neuvoja ja tietoja jakamassa olleitaasiantuntijoita. Viime vuoden tapahtumakuvassanäyttelyvieraita palvelemassa etualalla Timo Poh-jola ja taustalla metsäpirttiläinen sukututkijaKalevi Hyytiä.

Huittisten Karjala-seuranpuheenjohtaja Heikki Kiis-ki jakamassa palkintoja26.8.2011 Huittisissa pide-tyssä kolmen seuran; Äet-sän, Huittisten ja Vamma-lan välisessä kyykkäottelus-sa. Äetsän joukkue voittipuhtaasi molemmat muutjoukkueet saaden 4 pistet-tä. Vammala voitti Huittis-ten joukkueen ja sai 2 pis-tettä. Kohteliaasti isäntäseu-ra Huittinen jäi nollille.

Äetsän, Huittisten jaVammalan karjalaisseuro-jen perinteiset onkikisat pi-dettiin 19.8.2011 Kiikanlossirannassa. Elokuinen iltatarjosi parastaan ollen tyynija aurinkoinen.

Naisten tulokset: 1.Katri Pajunen V 2244 gr 2.Marjaana Pajunen V 1966gr 3. Terttu Orpana Ä1538 gr 4. Elvi Puputti Ä846 gr 5. Seija LehtimäkiÄ 740 gr 6. Sirkka Tenka-

Koulun tiloihin levittäy-tyvillä näyttelyosastoilla voitutustua paitsi sukuseuroi-hin myös alan julkaisuihin;Viime vuonna näyttelyosas-toja oli noin 80 ja vähintäänsamaa odotetaan tämänvuoden tapahtumaltakin.Tarkemmat tiedot tapah-

tuman tarjonnasta löytyvätnetistä http://www.vantaanseudunsuku.net/Tapahtuma2011/PDF/esite2.pdf

KAARINAPÄRSSINEN

Kyykkäkisan palkintojenjako, oikealta Kalle Lehtimäki, Reino Ahvonen,Juhani Hakasuo ja Juha Tanninen. Kuva: Yrjö Inkinen.

nen H 540 gr 7. HelkaMäkelä V 162 gr.

Miesten tulokset: 1.Heikki Rapeli Ä 5825 gr 2.Toivo Mustonen V 3100gr 3. Kalle Lehtimäki Ä2925 gr 4. Rauno PajunenV 2705 gr 5. Leevi OrpanaÄ 2218 gr 6. Aulis RapeliÄ 1578 gr 7. Martti LotsariV 1262 gr 8. Timo MäkeläV 1200 gr 9. Heikki Koi-vuniemi Ä 738 gr.

Kyykkä- ja onkikisat käyty

”Lainaajia pyydetään kaikkien kirjastonkäyttäjien edun nimessä noudattamaanseuraavia ohjeita:

Pidelkää kirjoja hyvin. Älkää siis kirjoi-teltu tai piirustako niihin, älkää taittakoniiden lehtiä merkiksi, tai käännelkö niitäkostutetuin sormin. Älkää viekö kääreet-tä ulos. Älkää myöskään antako niitälasten käsiin.

Kirjan turmeltumisesta on suoritettavakorvausta kirjastonhoitajan arvion mu-kaan aika sen täyteen ostoarvoon saakka.

Palauttakaa kirjat määräaikana. Laimin-lyönnistä seuraa sakko tai lainausoikeu-den menetys määräajaksi.

Jos kodissanne on puhjennut tarttuvatauti, ilmoittakaa siitä kirjastonhoitajalleennen kirjojen palauttamista”.

Kirjastonkäyttäjän ohjeetPyhäjärven kunnan kirjastolaitosKiertävä kirjasto III

Osattiin sitä ennenkin mainostaa. Oheiset ilmoitukset ovat Pyhäjärvenseurakunnan 300-vuotisjuhlajulkaisun takakannessa. Julkaisu on KäkisalmenSanomain kuukausiliite elo-syyskuulta 1932.

Maanantai 19. syyskuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI12

TAPAHTUMAKALENTERI

Pyhäjärvi-lehden seuraava numeron aineistottoimitukseen la 8.10.2011 mennessä, kiitos.

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 23%

Painopaikka:SatakunnanPainotuote Oy, Kokemäki

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@luukku.com

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, MarjaHärmä, Yrjö S. Kaasalai-nen, Pirjo Kiiala, EskoPulakka, Salme Rintala jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-ToikkaToimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Mistä löydän hyvän lahjan?Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä. osat I ja II.

Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:

larjava@gmail.com tai 050 3425027Saatavana myös johtokunnan jäseniltä ilman läh. kuluja

Perinteeksi tullutta tapaanoudattaen jakokunnanväki kokoontui Varpu Kin-narin ja Ulla Kaasalaisenkutsusta Sastamalan Kei-kyän Seurakuntatalolla lau-antaina 6.8.2011 puolen päi-vän aikaan. Paikalle oli saa-punut 63 henkilöä eri puo-lelta Suomea ja kaukaisim-mat jopa Ruotsista asti.

Aluksi nautitun lounaanaikana saatiin kertoa kuulu-miset ja nähdä henkilöitä,tuttuja kyläyhteisön jäseniävuosien ja vuosikymmen-ten takaa. Vanhimmat hen-kilöt olivat yhdeksän vuo-sikymmentä, nuorimmatalle kouluikäisiä ja useim-mat siltä väliltä.

Tämän jakokunnan – ky-läyhteisön säännölliset ko-koontumiset ovat alkaneetvuodesta 1946 lähtien tääl-lä uusilla asuinsijoilla. Jako-kunnan pöytäkirjoistavoimme lukea järjestäyty-nyttä toimintaa olleen kylä-läisten keskuudessa jo 1890alkaen, joten kaiken kaikki-aan tämä kyläyhteisö ontoiminut yli 120 vuodenajan.

Jakokunnan kokouksenavasi jakokunnan isäntäYrjö S. Kaasalainen. Ko-kouksen puheenjohtajaksivalittiin Heikki Salli ja sih-teeriksi Oili Liljeblad.Pöytäkirjan tarkistajiksi va-littiin Elvi ja Esko Pohjo-lainen. Kokous todettiinlaillisesti koolle kutsutuksija päätösvaltaiseksi. Jako-kunnan isäntä esitteli ko-kousväelle tilit, käsiteltiin ti-lintarkastajien lausunto japäätettiin myöntää tili- javastuuvapaus tilivelvollisil-le.

Jakokunnan isänniksi va-littiin entiset eli Yrjö S. Kaa-salainen ja varalle PerttiPohjolainen. Kiitossa-noissaan Yrjö S. totesi toi-minnan jatkuvan entiseentapaan kyläyhteisön jäsen-ten parhaaksi. Tilintarkas-tajiksi, eli nykyisin toimin-nantarkastajiksi, valittiinedelleen Raimo Kiiveri jaAnnikki Salli, varalle uu-sina Reino Ahvonen jaLeevi Orpana.

Ensi vuonna päätettiinkokoontua la 4. elokuutaEeva Hannuksen kutsus-ta Hotelli Ellivuoressa Sas-tamalassa. Muina asioina tuliesille mm. jakokunnan kah-vi- ja ruoka-astiaston vä-häinen käyttö, joten ne voi-taisiin tarpeettomina myy-dä pois, jos halukkaita os-tajia löytyisi. Viime vuodenkyläjuhlien isäntäpariskun-tien Kyllikki ja RichardHantellin perheen ja Mar-jatta ja Göran Grönham-marin terveiset Ruotsistatoi kokousväelle KyllikkiHantell.

Kunniaisäntä Esko Poh-jolainen välitti kokousväel-le terveisiä usealta henkilöl-tä, jotka eivät yhteensattu-mien vuoksi päässeet tähänkokoukseen. Kokouksenpuheenjohtaja Heikki Salli

Montruan, Pölhölän ja Kalamajanjakokunta kokoontui Keikyässä

kiitti lopuksi kokousväkeävilkkaasta ja asiallisesta kes-kustelusta.

Kyläjuhlan ohjelma aloi-tettiin suvivirrellä, jonka jäl-keen hiljennyttiin kunnioit-tamaan vuodenaikana poisnukkuneiden jakokuntalais-ten muistoa. Tervehdyssa-noissaan jakokunnan isäntävälitti ilonsa siitä, että ko-koustila on täyttynyt taaskerran kolmen kylän väes-tä ja heidän jälkeläisistään.

Ohjelmallisessa tuokios-sa kuultiin Emilia ja Kata-riina Kalliomäen musiik-kiesitykset viululla ja pia-nolla: Ihahaa, Juokse sinähumma ja Allegro. NelliGöös puolestaan soitti har-monikalla Lasse Pihlaja-maan kappaleen: Muisto-jen harmonikka.

Yhteislaulujen lomassasukututkija Ulla Kaasalai-nen esitelmöi jakokunnanalueen verotuskartoista vuo-delta 1769.

Jakokunnan isäntä toikokousväelle terveisiä Vpl.Pyhäjärveltä, jossa hän on

käynyt tänä vuonna jo kol-me kertaa, maaliskuussa,toukokuussa ja kesäkuussa.Kaikki matkat ovat erilai-sia, mutta tämän vuodenmatkoilla ovat ajatuksetsuuntautuneet erityisesti ta-pahtumiin 70 vuotta sitten.Karjalan takaisinvaltaami-seen ja siihen läheisesti liit-tyvään suureen iloon ja toi-saalta pohjattomaan su-ruun, josta tietoa välittävätvieläkin asiakirjat, kirjalli-suus ja sankarihaudat niinkotimaassa, kuin rajan ta-kana olevat.

Ruokailun lomassa käy-tiin jakokunnan isännän jär-jestämä pituus, paino jakappalemäärä kilpailu, jon-ka oikeat vastaukset olivat:330 cm, 580 g ja 52 kpl.Tulokset ovat seuraavat: 1.Nelli Göös 2. Esko Pohjo-lainen 3. Turkka Liljeblad,4. Kirsti Toivonen 5. RitvaKaasalainen 6. Pirkko Uut-tu 7. Mirja Pärssinen 8.Tytti Toivonen 9. Päivi Toi-vonen 10. Sirkka Pohjolai-nen 11. Elsa Kaasalainen ja

12. Leevi Orpana. Palkin-toja olivat lahjoittaneet useateri henkilöt, joille parhaatkiitokset.

Lopettajaissanat esittiEsko Pohjolainen, jokalämpimin sanoin kiitti kaik-kia jakokuntalaisia hyvästäyhteishengestä ja kiinnos-tuksesta tällaista kyläyhtei-sötoimintaa kohtaan, jokakumpuaa vieläkin Pikojo-en läheisyydessä asuneenkolmen kylän väestä.

Meillä on yhteisin pon-nistuksin aikaansaatu kylä-kartta, Tarinakivet-kirja,pöytästandardi, DVD-tal-lenne ja paljon muistojamuistojen Karjalasta.

Erityiset kiitokset VarpuKinnarille ja Ulla Kaasalai-selle juhlien järjestelyistä.Kiitos kaikille ohjelmansuo-rittajille ja juhlavieraille.

Ensi vuonna tapaammeSastamalassa.

YRJÖ S.KAASALAINEN

Etualalla kokouksen toimihenkilöt, Heikki Salli ja Oili Liljeblad.

Musisoimassa Kiiverin perhe,Janne, Raimo ja Irja.

Musiikkiesityksillään ilahduttivat myös Emi-lia ja Katariina Kalliomäki.

Suvannon seudun sukututkimuspiiri kokoontuu lau-antaina 24.9.2011 Karjalatalolla Käpylänkuja 1 Helsingis-sä Galleria-salissa. Vetoryhmä kokoontuu klo 12.00.Kello 12.30–14.00 on varattu vapaaseen keskusteluun jatietojen vaihtoon. Varsinainen kokous on klo 14.00–17.00. Kokousaiheina ovat mm. inkeriläisten sukujentutkiminen, asuttaminen ja pakolaisuus. Kokouksen jär-jestelyvastuu on Raudun edustajilla. Joukolla mukaan –tervetuloa!

Tampereen Seudun Vpl Pyhäjärvikerhon tarinatuo-kio on ke 5.10. klo 13.30 Koulukatu 12, Tampere.Tervetuloa!

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon syyskaudenkokoukset Wanhassa Herrassa, Laaksokatu 17, Lahti,torstaisin klo 13 seuraavina päivinä: lokakuun 6:pnä,marraskuun 3:pnä ja joulukuun 8:pnä. Käsitellään ajan-kohtaisia asioita ja tarinoidaan. - Tervetuloa!

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry syyskokous KarjalatalollaLaatokka-salissa sunnuntaina 6.11.11 klo 13.00 alkaen.Tarkemmin lokakuun lehdessä, lokakuulla tulevassa jä-senkirjeessä ja seuran kotisivuilla http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=839, Tervetuloa!

Pyhäjärvi-tuotteita lahjaksi ja omaan käyttöönVaakunapaitoja edullisesti esim. lahjaksi ja asuksesiyhteisiin tilaisuuksiin juuristamme kertova Vpl. Pyhä-järven vaakunapaita!Tilaukset Kaarina Pärssinen 040-519 3036,e-mail kaarinaparssinen@gmail.comja Kaisa-Liisa Korhonen 050-590 5433,e-mail kaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvalla jatekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy joko valkoisenatai helmenharmaana, koot S, M, L, XL, XXL.Kappalehinta edelleen vain 12 eur/kpl,jos tilaat 10 kpl saat ne yhteishintaan 100 eur.Dokumenttielokuva Muistojen järvi vuosilta 1939-44 Pyhäjärvellä, tulossa lisäpainos DVD-versiosta,hinta entinen 20 eur.Seuran 50-vuotishistoriikki (2007) tarjoushintaan10 eur/kpl. Postitettaviin lähetyksiin lisätään postitus-kulut, myös Karjalatalolta noutamisesta voitte sopia.

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry.