P I TÄ I S I O L L A E KO LO G I S E M P I , M U T TA M I TÄ JOS EI HUVITA?

L A I S K A K I N V O I P I E N E N TÄ Ä H I I L I J A L A N J Ä L K E Ä Ä N

A A L L O N Y L I O P P I L A S L E H T I

VOISIKO OPISKELIJA KERJÄTÄ? KAIKEN TAKANA ON VIRKAMIES

EDUSTAJISTO KESKUSTELEE

N r o . 7 / 2 0 1 0

HIRVITTÄÄKÖ LUOMUN HINTA?Kymmenen keinoa

opiskelijabudjetin ekoelämään, sivu 18

VOISIMMEKO VAIN OSTAA PAREMMAN OMANTUNNON?

Helppoa ekologista elämää etsimässä, sivu 28

MINNE MENEVÄT NE OPISKELIJAT, JOILLA ON

OIKEASTI HÄTÄ?Toimittaja kokeili kerjäämistä,

sivu 38

* HELMENKALASTUS

6. Yrittäjät matkalla Amerikkaan 8. Pelkkää juhlaa ja opintotuen surkeutta 11. Printteri ei taaskaan toimi

11. Anonyymit eläimet 12. Esittelyssä vaatesuunnittelijat

15. Koukussa Jussi Valtonen 16. Edustajiston meililistan helmet

SYVISSÄ VESISSÄ18. Kymmenen tapaa elää ekommin

24. Kaiken takana on virkamies Anita Lehikoinen 28. Pelasta maailma, tee se rahalla 38. Mitä jos olisitkin kerjäläinen?

MATO-ONGELLA44. Juokseminen on Heikin vastapaino 46. Gallupissa liikuttuneita aaltolaisia 48. Kulttuurikokemus oopperassa ja

KYL:n koelaulussa 50. Hankalana opiskelukaverina syöpä, Manu

menee lääkärille 53. Perässälaahaajat 54. Iltasatu

52. In English: Fuel for studying

28 38

N r o . 6 / 2 0 1 0 M E N E E A A L L O N P I N N A N A L L E

18

miehistö

6 N r o . 5 / 2 0 1 0

PÄÄTOIMITTAJAAnna Munsterhjelm

ULKOASUJaakko Suomalainen

TOIMITTAJAJohanna Mitjonen

KIRJOITTAJATErna Bodström, Markus Helaniemi,

Tuukka Hetemäki, Krista Kauppinen, Veera Lipasti, Reetta Nurmo, Kerttu

Partanen, Meri Peltola, Tuuti Piippo, Laura Saarikoski, Niclas Storås

KUVAAJAT JA KUVITTAJATTom Engström, Milena Huhta,

Joonas Lehtimäki, Kira Leskinen, Veera Lipasti, Noomi Ljungdell, Minna Mäkipää,

Mari Mäkiö, Katja Maria Nyman, Matteus Pentti, Pia Sissala

KUSTANTAJAAalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY)

TOIMITUSNEUVOSTOHanne Haapoja, Tuomas Jääskeläinen, Aku-Ville Lehtimäki, Juhani Mykkänen,

Antti Oksanen, Jussi Rosendahl, Teija Sutinen, Maija Töyry (pj)

ILMOITUSMyyNTI: Timo Herttua, 040 4827080

MEdIAKORTTI: www.ainolehti.fi/media PAINO Art Print Oy

PAINOS 8 000 SISÄSIVUJEN PAPERI: Dito 100g/m2

KANNEN PAPERI: Galerie Art Gloss 250g/m2

yLIOPPILASLEHTI AINOPL 69

02150 EspooKäyntiosoite:

Lämpömiehenkuja 2 02150 Espoo

etunimi.sukunimi@ayy.fi050 5209447

www.ainolehti.fiISSN-L 1798-4394 ISSN 1798-4394

KANNEN KUVANoomi Ljungdell

Opiskelijoiden leipäjonosta erotan tutut kasvot. Pieni lapsi sylissään opiskelukaverini pakkaa kangaskassiinsa ruokaa ja lastenvaatteita. Suututtaa hänen puolestaan.

Perheellinen ei voi noin vain tinkiä menoistaan eikä lähteä iltatöihin luentojen jälkeen. Hän on pelkästään tukien armoilla. Vaikka opiskelija itse pärjäisi opinto-tuellaan, lapsi tarvitsee muutakin kuin rakkautta ja näkkileipää.

Köyhyys kirpaisee vasta sitten, kun se tulee niin lä-helle, ettei siltä voi sulkea silmiään. Mutta on pitenevis-sä leipäjonossa ja kaduilla istuvissa kerjäläisissä ainakin yksi hyvä puoli: parempiosaiset eivät pääse unohta-maan, ettei kaikilla edelleenkään mene riittävän hyvin.

Laura SaarikoskiLaura kokeili, miltä tuntuu olla kerjäläinen.

Lue juttu sivulta 38.

Jonossa

E l ä m ä l l ä k i n o n d e a d l i n e j a s e j ä ä a i n a v ä h ä n k e s k e n e r ä i s e k s i , k u n s e n j o u t u u p a l a u t t a m a a n .

Ote lukijakyselystä. Käy avautumassa Ainosta osoitteessa ainolehti.fi .

iedäthän viherpiiperöt? Ne vähän liian innostuneet nörtit, jotka käyttävät saimaannorppapaitoja ja kuivaavat suppilovahveroita talven varalle. Ne, jotka joskus muinoin köyttivät itsensä Koijär-ven kaivinkoneisiin ja myöhemmin pakottivat lapsensa kulke-maan omituisissa kirpparivaatteissa.

Koulussa viherpiiperöt ovat niitä, jotka huomauttavat ystävällisesti, kun hei-tät lautasliinasi ruokalan sekajäteämpäriin – ja tonkivat sen sieltä puolestasi.

Unohda heidät.Vihreydelle on kymmenessä vuodessa tapahtunut sama kuin vyötärö-

laukulle: siitä on tullut supertrendikästä. Piiperöt taka-alalle, ekojuppi esiin!

Ekojuppi näyttää luonnollisesti hyvältä – kiitos tyyriin luomukosmetiikan. Ekojuppi tilaa itselleen netistä kangaskassin, jonka tuotto menee hyvänte-keväisyyteen ja jossa lukee I’m Not A Plastic Bag. Ekojuppi on punavihreä, sinivihreä tai paljas vihreä. Ekojuppi muistaa pitää meteliä siitä, että ostaa tuulisähköä ja kompensoi lentomatkansa päästöt.

Ekojuppi on useimmiten kaksi-kolmekymppinen ja opiskelee korkeakou-lussa. Todennäköisesti sinäkin olet sellainen – tai vieläkin todennäköisem-min toivot kovasti olevasi. Todelliset ekojupit ovat nimittäin yläluokkaa, ja me muut vain heidän hännystelijöitään. Ne kangaskassitkin shoppailemme Lindexiltä.

Kun ostan luomumehua tai Reilun kaupan viiniä, en ajattele tekeväni argen-tiinalaista viinitilallista tyytyväiseksi. Teen vain itseni tyytyväiseksi. Pullo kertoo minulle ja muille, että en ole mikään halvinta kyykkyviiniä kittaava tyhjäpää. Se viinikin on ihan kelvollista.

Ekojuppeilu on kallista ja trendikästä, mikä tarkoittaa, ettei se tule kestä-mään kovin pitkään. Tänä vuonna leffatähdet jättävät ehkä luomuravinto-lansa perustamatta, ensi vuonna mekään emme enää innostu hamppuisista haaremihousuista. Mikä sitten enää motivoi meitä pelastamaan maailmaa arjessa? Tässä Ainossa kokeilimme kiirettä ja helppoutta (sivu 28).

Mutta jotain hyvääkin. Massat kyllä kääntyvät: sekin naapurikorttelisi luomubaari sulkee ovensa viimeistään kahden vuoden kuluttua. Synttäri-lahjaksi saatu vegaanikeittokirja jää pölyttymään hyllylle, siihen 1980-luvun mikroruokareseptien viereen.

Ne epämuodikkaat viherpiiperöt kuitenkin jatkavat.

Anna Munsterhjelm

N r o . 7/ 2 0 1 0 5

Ekojuppi kuolee pian

pääkirjoitus

Ma

ri

Mä

kiö

6 N r o . 6 / 2 0 1 0

N r o . 7/ 2 0 1 0 7

helmenkalastus / aallonharjalla

Kalifornian auringon alta löytyy kasvuyrityksen koko ekosysteemi: yhteistyökumppanit, rahoittajat, juristit, alan media ja kilpailijat. Siksi Piilaaksosta kirjoitetaan paljon, ja siellä olevia yrityksiä ja tapahtumia voi helposti seurata netin välityksellä. Miksi on niin tärkeää nähdä paik-ka omin silmin?

”Piilaakson energiataso ei välity Suomesta käsin. Nopeus ja inten-siteetti, jolla asiat tapahtuu, täytyy kokea itse, että sen ymmärtää”, Linda Liukas kuvailee.

Liukas on Turun kauppakorkeakoulun kasvatti, joka on suorittanut visuaalisen journalismin sivuaineen Taikissa sekä tuotekehitysopintoja TKK:lla. Hän on tämänvuotisen Aaltoes goes Silicon Valley -matkan pääjärjestäjä.

Liukas säteilee innostusta kertoessaan matkasuunnitelmista. Mu-kaan lähtee lähes neljäkymmentä opiskelijaa ja aloittelevaa yrittäjää.

Viime vuoden reissu on nostanut odotukset korkealle. Silloin pääs-tiin muun muassa saunomaan Mårten Mickosin, Suomen menesty-neimmän sarjayrittäjän ja MySQL:n entisen toimitusjohtajan, luokse.

Piilaakson-retki ei ole turisteille. Samoin kuin yrittäjänä, tälle matkal-le lähtiessä täytyy tietää, mitä haluaa. Jokaisen lähtijän täytyy asettaa itselleen tavoitteita.

”Me halutaan tarjota ihmisille mahdollisuuksia ja introja, mutta jokainen on vastuussa omasta matkastaan”, Linda Liukas painottaa. Parhaillaan yritetään esimerkiksi järjestää vierailuja Googlelle, Applelle ja Twitterille.

Järjestäjät ovat koonneet selviytymisoppaankin. Siinä esitellään kaikki Piilaakson keskeisimmät hahmot TechCrunch-teknologiablogin perustaja Arringtonista Facebookin toimitusjohtaja Zuckerbergiin, suurimmat suomalaiset menestystarinat sekä alueen maantietoa. Mat-kalaisille on myös koottu kirjasuosituksia ja oma Spotify-soittolista.

Reissulla eletään opiskelijaystävällisellä bootstrapping-mentalitee-tilla. Bootstrapping tarkoittaa yrityksen perustamista ja kehittämistä mahdollisimman pienellä budjetilla. Matkalla se tarkoittaa jaettuja motellihuoneita ja pikaruoka-aamiaisia.

Yksi matkan päätarkoituksista on kontaktien luominen. Sen edistämi-seksi kehitettiin leikkimielinen kilpailu, jossa on erilaisia tehtäviä. Kuka saa kovimman käyntikortin? Kenellä on paras sotakertomus kontaktin luomisesta? Kuinka moneen uuteen tuttavuuteen ollaan yhteydessä Suomeen paluun jälkeen? Leikin tarkoitus on haastaa osallistujat ver-kostoitumaan aktiivisesti.

Lyhyestäkin tapaamisesta voi syntyä vaikka uusi F-Secure.

Krista Kauppinen

Matkasta raportoidaan blogissa 25.-30.10.2010 ja kaikki sitä varten tuotetut materiaalit ovat avoimesti käytettävissä osoitteessa

www.aaltoes.com.

Matkalla mahdollisuuksien

maahanStartup-yritykset ovat oma maailmansa, ja sen maail-

man keskipiste on Piilaakso. Yrittäjähenkiset aaltolaiset reissaavat Kaliforniaan etsimään inspiraatiota ja ideoita.

N r o . 6 / 2 0 1 0 7

Kahdentuhannen ihmisen katujuhlat grilleineen, metrilakukojuineen ja saunoineen. Nauravia naamoja, kuplivia tuoppeja ja pomppulinnan hengäs-tyttämiä aaltolaisia.

Lukuvuoden avajaisten jatkoilla Aalto Partyssa oli todella ”jokaiselle jota-kin ja kaikille kaikkea”, kuten etukäteen luvattiin. Illan saattoi aloittaa vaikka-pa taidetaistelulla ja jatkaa siitä KY:n järjestämiin kotibileisiin tai lyhytelokuvia tapittamaan. Jos meni kovin myöhään, kotona odottavalle tyttöystävälle ehti vielä hankkia lepyttelylahjaksi TOKYOn myyjäisistä korvakorut.

Juhlia järjestänyt Anne Liiri oli illalla klassisesti väsynyt, mutta onnellinen. ”Ensi vuonna tulee olemaan vaikea saada tällaiset bileet nollabudjetilla!

Tänä vuonna ollaan saatu mukavasti sponsseja ja tapahtuma pystyyn vä-hällä rahalla. Tarkoitus on, että Aalto Party järjestettäisiin joka vuosi, tästä ikuisuuteen.”

Samaa taitaa toivoa moni muukin: hilpeät juhlijat vaikuttivat vähintään yhtä tyytyväisiltä kuin järjestäjä Liiri. Olisiko Aalto Party ensimmäinen asia, joka uudessa yliopistossa on miellyttänyt ihan kaikkia?

Johanna MitjonenAnna Munsterhjelm

Kaikki tahtoo juhlii

helmenkalastus

8 N r o . 6 / 2 0 1 0

N r o . 7/ 2 0 1 0 9

Viiden päivän marjapussiKorttipeli Marjapussi on ollut osa kemistien ajanviettoa viime vuosisadan alusta saakka, kertoo tempausvastaa-va Janne Andtsjö. Myös Coronaa on pelattu kiltahuo-neella vuosikymmeniä. Nyt Kemistikillan täyttäessä 120 vuotta päätettiin pelata yhtä monta tuntia putkeen.

Viiden päivän ajan kemianlaitoksen edessä oli lava, jossa molemmat pelit jatkuivat taukoamatta vähintään kuuden hengen voimin. Pelirupeama kävi työpäivästä: kiltalaiset läiskivät korttia kahdeksan tunnin vuoroissa. Myös kymme-net muut innostuivat mukaan. Rehtori Teeri ja kaupungin-johtaja Mäkeläkin oli kutsuttu pelipöydän ääreen.

Tempauksen päätyttyä Kemistikillalla oli saavutukse-naan epävirallinen maailmanennätys ja tempausvastaa-valla hyvä mieli onnistuneesta teekkaritapahtumasta.

”Etenkin öisin oli yllättävän hyvä meininki. Naurettiin kilpaa ja yhteisfiilis oli tosi hyvä”, juuri univelkansa kui-tannut Andtsjö kertoo.

Hänestä tempaus oli hyvä osoitus siitä, kuinka ihmi-siä edelleen kiinnostaa kilta- ja teekkaritoiminta.

”Laskeskelin, että tempaukseen käytettiin 1300 henki-lötyötuntia.”

Pelipöytään istui 113 ihmistä. Parhaimman tuloksen teki kemisti, joka jaksoi pelata tempauksessa yhteensä 56 tuntia ja 21 minuuttia.

Mutta miksi Coronaa pelataan niin monella kiltiksellä joka viikko?

”Se on sellainen mukavan nopea peli. Yks peli ei kestä kuin muutaman minuutin ja siksi sen voi hyvin pelata luentotauolla.” J.M.

helmenkalastus / pelkkää juhlaa aaltolaiset menevät, tulevat ja

raportoivat ainolle.

Shamaaneja ja sheikkaustaLokakuussa moni taikkilainen pistää taas neulalla sormeen-sa ommellessaan ennennäkemättömän upeaa naamiaisasua TOKYOn vuosijuhlaan, Arabia Maskeradiin. Tänä vuonna kekkeröidään Korjaamolla mystisissä voodootunnelmissa.

Juhlakansaa hypittävät No Good Men, The Irrationals, Happy-Go-Lucky, Concorde Pilot & Inkerin prinssi ja Misf*ts DJs. Kaikkien taideopiskelijoiden ystävä ja TO-KYOn henki Sheryl Tokyo kertoo moniäänisesti bändien olevan erilaisia, mutta niitä yhdistää hyvä juhlintamusiikki.

”Kaikista löytyy myös voodoota.”Naamiaiset ovat kuuluneet taideopiskelijoiden juh-

lakavalkadiin 1900-luvun alusta lähtien. Toissavuonna pukeuduttiin puhuttavan Pinnan alla kuohuu -teeman mukaisesti, mutta nyt juhlaa ei haluttu politisoida.

Teeman on oltava laaja, jotta pukuja ei rajoita kuin mielikuvitus. Esimerkiksi Arabia night -teema innoitti jonkun pukeutumaan kutosen yöratikaksi.

Sheryl kehottaa juhlijoita hulluttelemaan ja uskoo, että tänäkin vuonna yllätytään upeista asukokonaisuuksista. Tanssittavien bändien ja spektaakkelimaisten pukujen lisäksi ”Maskerad on yllätysten juhla”, Sheryl vihjaa.

Mitä ihmiset vievät juhlista mukanaan? ”Toivottavasti hyvää energiaa, uusia tuttavuuksia,

valokuvia, hyviä muistikuvia ja ideoita”, Sheryl innostuu listaamaan kahdella äänellään.

Jos luovuus ei kuki tai ompelukoneen käyttöönotto aiheuttaa aina sairaalareissun, ei juhlia tarvitse kuiten-kaan jättää väliin. Asu on vapaa ja kaikki kouluun katso-matta ovat tervetulleita.

”Ihan katsomaankin voi vain tulla.” J.M.Arabia Maskerad 29.10. Korjaamolla. Liput Tiketistä.

Opintotukea ei sidota indeksiin, päätti hallitus vuoden 2011 bud-jettiesityksessään. Sitominen olisi tarkoittanut, että elinkustannusten noustessa opiskelijoille maksettai-siin suhteessa saman verran lisää tukia. Esimerkiksi elokuussa elinkus-tannusindeksi olisi tuonut opintotu-en maksimimäärään 4 euroa ja 90 senttiä lisää.

Huu, mikä summa! Kuinkahan moni olisi valmis jättämään osa-ai-katyönsä tuon ylimääräisen vitosen turvin ja keskittymään pelkästään opiskeluun, kuten opintotuen uudis-tusryhmä toivoo?

Summalla voisi hankkia esimer-kiksi viisi alehintaista mikropizzaa tai edestakaisen bussimatkan Es-poosta Helsinkiin.

Kenties juuri siksi useimmat pääkaupunkiseutulaiset opiskelijat jättivät menemättä 14. syyskuuta järjestettyyn Kusetuksen makua

-mielenosoitukseen. Siihen kulutet-tujen tuntien aikana kun tienasi vi-deovuokraamon tiskilläkin helposti yli kympin.

Eduskunta päättää talousarviosta lopullisesti joulukuussa.

Uudistus voi upottaa teekkarin

• Kulttuuriministeri Wallinin asetta-ma, valtiosihteeri Marcus Rantalan vetämä työryhmä esitti keväällä opintotukeen lukuisia uudistuksia, joiden tavoitteena on nopeuttaa valmistumista.

• Valtakunnallisten opiskelijajärjestö-jen mielestä hallitus poimi paketista pelkät tiukennukset: ensi syksystä lähtien opintotuki myönnetään erikseen kandi- ja maisterivaihei-siin, yhtä tukikuukautta kohti pitää tienata viisi opintopistettä nykyisen 4,8 sijaan ja pelkän asumislisän nostaminen alkaa kuluttaa tukikuu-kausia.

• Pahiten tuen kaksiportaisuus osuu teekkariin, jonka tutkintoon kandi-vaihe on kuulunut vasta muutaman vuoden. Monen opintopistesaldo liikkuu jo sadoissa, mutta puuttu-va kandintyö estäisi opintotuen saamisen.

• Parannuksista toteutunevat kym-menen sentin ateriatukikorotus sekä perheellisten opiskelijoiden tukijär-jestelmän luominen. A.M.

Valtio ei vippaa

sulle viitosta

Mil

en

a H

uh

ta

helmenkalastus

N r o . 7/ 2 0 1 0 11

ANONyyMIT ELÄIMET JOONAS LEHTIMÄKI

Oletko selvinnyt yliopistossa ilman printteriongelmia? Onnea! Olet ainoa.

Tiedät tilanteen: monta tuntia kauppiksen Tieto-salissa väännet-tyjen TuTan tehtävien palautuksella alkaa olla kiire, mutta yksikään salin tulostimista ei suostu yhteistyöhön – eikä naapuriluokan printterissä ole mustetta. Otaniemessä tulostaessasi taas huomaat jonon pituudeksi vain 427 työtä – ensimmäisen tulostajan työn vielä raksutellessa rauhalliseen tahtiin printterin paperikouruun.

Aalto-yliopiston tulostusjärjestelyt tuntuvat olevan aika retu-perällä. Muste tai paperi on lopussa, tulostinta ei löydy printteri-valikosta tai se on muuten vain käsittämättömän hidas. Monista tuntuu myös siltä, että ongelmat ovat lisääntyneet Aalto-yhdis-tymisen myötä. Ennenhän tulostimet toimivat ihan hyvin…

Pitkän tavoittelun jälkeen kiinni saatu Aalto-yliopiston IT-joh-taja Pekka Kähkipuro vahvistaa, että tulostimet ovat todellinen vaiva opiskelijoiden keskuudessa.

”Aalto-yhdistymisen myötä siirryttiin tulostamisessa uuteen tekniseen ympäristöön ja tällöin tosiaan törmäsimme ongelmiin. IT-palvelupisteiden työmäärä on ollut merkittävä ja myös tämä on osaltaan hidastanut tulostimiin liittyvien pulmien hoitamista kampuksilla.”

Kun monet eri tekijät hoitavat tulostimia eri kampuksilla eri tavoin, ovat ongelmat taattuja.

”Arabiassa päävastuu on ollut Yliopistopainolla, Töölössä Aalto-Printillä ja Otaniemessä useammalla toimijalla. Jatkossa on tarkoitus yhdenmukaistaa käytännöt, mutta tämä vie jonkin aikaa ja siirtymäaikana voi esiintyä pulmia eri tilanteissa”, Kähki-puro selventää.

Useissa ulkomaisissa yliopistoissa printtaaminenkin maksaa. Ilmaiseen tulostukseen tottuneelle suomalaisopiskelijalle se kuulostaa rajulta ratkaisulta, mutta silloin sentään maksaisimme toimivista tulostamista.

Kähkipuro ei kuitenkaan lähtisi tälle linjalle: ”Ilman maksullisuuttakin on perusteltua edellyttää, että tulos-

tus toimii.” Nyt aaltolaiset nauttivat rajattomista tulostuskiintiöistä, mutta

Kähkipuro varoittaa, että elämme vain hetken huumaa. Hänen mukaansa ”täysin vapaa tulostus ei ole tarkoituksenmukaista”.

Opiskelijalle jää siis ratkaisuksi sama vanha itkeminen, potki-minen, maanittelu ja rukoilu?

Kähkipuro jaksaa valaa uskoa tulevaan: ”Laitetoimittajan avustuksella olemme saaneet suurimmat

ongelmat pääsääntöisesti ratkaistua”. Ehkäpä “siirtymävaiheen” ja “käytäntöjen yhtenäistämisen”

jälkeen tulostaminen vielä joskus onnistuu ihan vain nappia painamalla.

Markus Helaniemi

Printterirutinaa Facebookissa

Arabia: ”Mä odotan innolla, että TaiKiin saatais yksi (1) väriprintteri. Go Aalto go!”

Otaniemi: “Nyt pikkasen hajotti koulun pritterit. 10min lomakkeiden täyttöä, 40min printtausta kahdessa eri luokassa.”

Töölö: “Printtaaminen ei koskaan oo ollu näin helppoa, ihan oikeasti :D feels good man - ei kannata tulla denatoriin tulostamaan nyt kun rasse suoltaa 100 lauluvihkoa”

Ei tulosta

Mil

en

a H

uh

ta

REPORTAASIA HENKILÖKUVAA

GONZOA BLOGIA

PAKINAA PIIRROSTA

STUDIOKUVAA SARJAKUVAA

RUNOA UUTISIA

ILMIÖJUTTUJA

Haluaisitko päästä tekemään juttuja tai kuvia AYY:n omaan

Aino-ylioppilaslehteen? Tule avustajatapaamiseen tiistaina 19.10. klo 18 AYY:n toimistolle Lämpömiehenkuja kakkoseen!

Luvassa ideointityöpaja ja kuplajuomaa. Ilmoittaudu mukaan lähettämällä

meiliä toimitus@ayy.fi. Tervetuloa kaikki

lehdenteosta kiinnostuneet!

12 N r o . 7/ 2 0 1 0

helmenkalastus / vieraissasarjassa esitellään aallon koulutusohjelmia pinnan alta.

Tyylilehdistä tutut

Vaatesuunnittelijat pääsevät parrasvaloihin, mutta takahuoneissa tarvitaan kyynärpäitä.

Opiskelijat: Suomessa on ainakin kolmetuhatta muotib-loggaria, jotka haaveilevat Hel-Looksiin pääsemisestä ja uuden Ivana Helsingin perustamisesta. Tuon joukon lahjakkain eliitti pääsee Taikin vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelmaan. Opiskelijat ovat isosti kansainvälisiä ja – kaikkien ennakko-oletusten vastai-sesti – ihan jokainen ei tee itse vaatteitaan. Vaatesuun-nittelijat ovat silti Taikin tyylikkäintä possea, kertovat kateelliset.

Opiskelu: Teoria ja käytäntö sekoittuvat alusta asti toisiinsa. Aamupäivällä on opetusta vaatetuksen his-toriasta, iltapäivällä painetaan ja värjätään kangasta. Aineopinnoissa otetaan haltuun kaikki Stockmannin rättiosastot: suunnitellaan siis vaatteita naisille, miehille, lapsille ja urheilijoille. Tavoitteena on oppia luomaan ja kaupallistamaan sekä uniikkipukuja että kokonaisia mallistoja.

Tulevaisuus: Valmistumisensa jälkeen taikkilaiset vaate-suunnittelijat päätyvät usein muotilehteen – suunnitte-lijatähtinä sen sivuille tai toimittajana apinalaatikkoon. Kyllä, juuri niin glamoröösiä kuin kuvittelit! Oikeasti menestyneimmät designerit ovat vain pirun hyviä pro-jektijohtajia, jotka sattuvat piirtämään keskimääräistä kiinnostavampia vaatteita. Tämäkin ala on täynnä katke-raa kilpailua. Töitä löytyy myös esimerkiksi tutkijana tai puvustajana.

Ulkopuolisille: Tervetuloa catwalkin reunalle! Kolmas opiskeluvuosi huipentuu muotinäytökseen, jota sopii jo tituleerata legendaariseksi. Joka toukokuu Arabiassa esitellään luomuksia, jotka ovat muotialan kovimpien asiantuntijoidenkin mukaan kansainvälistä tasoa. A.M.

Mil

en

a H

uh

ta

N r o . 7/ 2 0 1 0 13

”Kannanotot eivät ole tehokkain tapa vaikuttaa. Käytetään resurssit mieluummin esimerkiksi päättäjien

tapaamiseen.”

Liisa Lähteenaho, AYY:n sosiaalipoliittinen asiantuntija

HYY:n kannanotot vuonna 2010 (tilanne 30.9.)

AYY:n kannanotot vuonna 2010 (tilanne 30.9.)

helmenkalastus / rehtoripakinoitsija tarkkailee

ayy-politiikkaa pöydän päältä. pakinoitsijan nimi ei ala t-kirjaimella.

AYY sai vihdoin omat tunnusvärinsä: purppuran ja hopean. Ne tullaan näkemään esimerkiksi ylioppilaskun-nan nauhassa ja lipussa.

Voisivatko nämä värit parantaa ja eheyttää rikkonais-ta ylioppilaskuntaa, väriterapeutti Anne Hietanen?

Itse asiassa hopeaa ei väriterapiassa käytetäkään, koska sen värisiä ruokia ei ole olemassa, Hietanen korjaa. Terapi-an ideana kun on myös syödä ja juoda parantavia värejä.

”Mutta hopean näkeminen nostaa esiin mukavia, ajan kultaamia muistoja.”

Violetin sisarväri purppura taas on luopumisen ja ko-kemuksen tuoman viisauden väri. Terapeutti suosittelee sitä erityisesti silloin, kun elämä tuntuu liian raskaalta. Purppura auttaa myös ilta-aikaan pakertavia henkisen työn tekijöitä.

Toisin kuin hopeaa, purppuraväriä sopii myös syödä. Mustikkaa poskeen! A.M.

Aika kultaa mustikat

Kun Rehtori oli teidän ikäisenne, hän tapasi runoilla aina syksyn alkajaisiksi aineen kesälomastaan. Nyky-äänhän ei enää aineita kirjoitella – niissä vain ollaan. Nuorisolla on LSD, MDPV ja nyt tämä AYY. Todellinen design-huume, kuulemma.

Kesätauon jälkeen paluu säännölliseksi käyttäjäk-si on saattanut tuntua monesta kummalliselta, jopa ahdistavalta. Ei huolta: nyt paikalla on lääkäri! Rehto-rin ystävä Tohtori diagnosoi elokuisesta edustajiston kokouksesta muutamia surullisia tyyppiesimerkkejä uudelleen langenneista AYY-käyttäjistä:

EP (Eksynyt Pupu) Ennen ihailtavan määrätietoi-nen, nyt ainoastaan hukassa. Soma otsa huolekkaissa kurtuissa. Mitä kasvattiäiti käskikään muistaa tästä asiasta? Epätietoinen olemus ja anova katse hellyttä-vät jo kivikovan teekkarinkin.

LJE (Läsnä Ja Esteetön) Voitonriemua ei voi estää, mutta aina sopii kokeilla. Tukahduttamisyritykset aihe-uttavat ikäviä nykiviä pakkoliikkeitä.

TM (Tykkimies) Rintamasuuntana etukeno, kallon asento hyökkäävä. Ääni muuttuu hermostuessa kimit-täväksi, jopa hysteeriseksi.

Niin kovin moneen muuhunkin edaattorin sopii tämä Rehtorin internetistä löytämä kuvaus huumeiden käyttäjästä: Hän saattaa väistellä kysymyksiä, antaa tylyjä vastauksia, valehdella tai saada raivokohtauksia. Aikaisemmat tärkeät asiat ja mielenkiinnon kohteet, ka-verit ja harrastukset, eivät enää olekaan tärkeitä. Sitä mitä on tullut tilalle, ei voi paljastaa.

Kunpa vain edustajiston jäsenten asioista voitaisiin-kin avoimesti puhua! Rehtori tietää kyllä, että pinnan alta löytyisi vastaus odottamattomiin tuloihin, arkis-toarvoitukseen ja siihen, kuka raapustelee esityslistan marginaaleihin punaposkisen edaattorikollegansa nimiä sydämellä koristeltuna. Voi tuota kujeilevaa nuorukaista!

Mutta niin tapahtuu nyt, kuten on aina tapahtunut. Sydämestä ottaa ja pää on raskas, mutta Rehtorinkin on myönnettävä tosiasiat – se on kaiken viisauden alku. Yläluokan pojat ovat pelotelleet pienempänsä hiljaisiksi. Rahalla saa ja Audilla pääsee. Ovat kehvelit tainneet saada ilmaiset polttoaineet ja matkapuheli-met vaitiolonsa pantiksi.

Ehkäpä joku voisi anoa TTER:ltä avustusta selvit-tääkseen, mistä loput valitusrahat on hankittu? Siihen projektiin ei nimittäin Rehtorinkaan eläke riitä, niin ko-vin mielelläni kun teitä auttaisinkin ja niin kovin paljon teitä enemmän kuin sitä tulen saamaankin.

Mutta muistakaa Tohtorin neuvo: Asian ratkeaminen vaatii prosessinomaista keskustelua, jossa vihan, surun ja syyllisyyden tunteet saattavat olla itse kullakin pin-nassa. Vahva ja rauhallinen lähipiiri luo turvallisuutta ja uskottavuutta – vielä kun se sanoo, että tulee tekemään kaikkensa käytön loppumisen eteen.

Parasta huumetta

Accelerate your careerfrom day one

To learn more about our work, people, and career options visit www.mckinsey.fi. With any questions, please contact

Merja Kolehmainen, merja@mckinsey.com or +358 40 508 1094.

You can send your application anytime, already before graduation, by filling in an online application at www.mckinsey.fi.

Sol

dier

(det

ail).

Ves

a P

eson

en.

Join McKinsey as a management consultant (Junior Associate) and you become part of the world’s most influential leadership network: our collegues, clients and alumni. You will have unrivalled choice to shape your career and future.

The McKinsey Helsinki office is looking for outstanding Master’s degree candidates for permanent positions. We hire exceptional people with excellent capabilities and great potential in problem solving, leadership, drive, and interpersonal skills.

N r o . 7/ 2 0 1 0 15

helmenkalastus / koukussa

Heräät sairaalassa KY ry:n ja KY-säätiön puheenjohtajien välissä. Mitä on tapahtunut?

”Entisen valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen vetämät neuvottelut veivät kaikki mehut. Saatiin sopu, mutta jouduttiin sairaalaan tiputukseen.”

Mitä aiot tulevissa työhaastatteluissa kertoa puheenjohtajapestistäsi?

”Elämäni opettavaisin vuosi. Ei ole toista hommaa, jossa 25-vuotias kundi pääsee johtamaan näin älykästä ja vaativaa porukkaa. Puheenjohtajuus on kunniatehtävä, ja haluan olla joka päivä sen luottamuksen arvoinen.”

Mikä tarina kuvaisi AYY:n ensimmäistä vuotta?”Myrskyn jälkeen tulee aina aurinko. Esimerkiksi yö, jona Forrest Gump lähti kalastamaan. Oli niin hirveä rajuilma, ettei mikään muu alus uskaltanut merelle, mutta Forrest kavereineen sai lopulta älyttömän suuren saaliin.”

Teekkarijaosto asuu ylioppilaskunnan tiloissa; suurin osa tavoista ja työntekijöistä on kotoisin TKY:ltä. Onko AYY vain TKY:n kopio?

”Paljon käytäntöjähän on otettu myös KY:ltä. Olen miettinyt, olisiko KY-taustainen puheenjohtaja tehnyt tämän vuoden helpommaksi. Yhteisön kannalta siinä olisi ollut puolensa, mutta omaisuusvääntö olisi muuttu-nut entistä vaikeammaksi.”

Kuinka AYY on sopeutunut muiden ylioppilaskuntien joukkoon?

”Meidän tehtävähän on tavallaan vapauttaa ylioppilas-kunnat 2000-luvulle. Karistaa turha perinteiden pai-nolasti ja stereotypiat. Muun Suomen teekkarit ovatkin

yön pikkutunteina leikkisästi syytelleet ituhipeiksi, kun emme ehkä juokaan alasti viinaa pöydällä seisten.

AYY tunnetaan rennosta asenteesta. Me ei vedetä valkoista paitaa ja skragaa päälle. Me vaan mennään ja sanotaan että terve, mä olen Jussi Aallosta.”

Mitkä kolme tavaraa pakkaisit seuraajasi reppuun?”Ensiksi jäitä, joita pannaan tarvittaessa hattuun. Jos pu-heenjohtajalta loppuu usko, peli on menetetty. Toiseksi riippuliidokin, koska edelleen on oltava rohkeutta ottaa riskejä ja tehdä päätöksiä, joiden onnistumisesta ei ole varmuutta. Ja pensselin: AYY tarvitsee väriläiskiä. Se ei saa muuttua staattiseksi ja harmaaksi.”

Miltä se väriläiskä nyt näyttää?”Se on enemmänkin väriloistoa. Oranssia, johon väritetty mustalla ohuella kynällä päälle. Pinnassa on rosoa, mut-ta värit pilkahtelevat sieltä väleistä.”

Edellisessä Ainossa pakinoitsija Rehtori kirjoitti, ettei AYY:sta taida sittenkään tulla vähemmän paskaa ylioppilaskuntaa. Näinkö on?

”Hesari antaa AYY:sta kuvan, joka on kymmenen kertaa todellista rumempi. Suurin osa asioista on älyttömän hyvin: asuntoja rakennetaan lisää, yhdistysten toimin-nalle tarjotaan puitteita ja jäsenten etuja valvotaan yliopiston suunnalla. Aallon opiskelijoita potkittaisiin tosi paljon päähän, jollei AYY:ta olisi.” A.M.

AYY:n uusi hallituksenmuodostaja valitaan edustajiston kokouksessa 10.11.2010.

Onko AYY TKY:n kopio, Jussi Valtonen?

AYY:n ensimmäinen puheenjohtaja on tehnyt uudesta ylioppilaskunnasta niin rennon, että muualla Suomessa vitsaillaan jo ituhipeistä.

Kir

a L

esk

inen

16 N r o . 7/ 2 0 1 0

ASIAKIRJOJEN JULKISUUDESTA

”Hei edustajisto, edustajiston jäsenten pyynnöstä olen lisän-nyt edustajistowikiin Helsingin hallinto-oikeudelle toimitetut valitukset.”Joonas Turunen 15.2.2010 kello 17:32

”Heipparallaa, ja valitukset poistet-tu. Henkilötietojen kuten osoit-teen julkaiseminen tällä tavalla on suoraan lainvastaista. Asiaan varmastikin palataan kunhan siitä on ehditty ensin keskustella.” Jarmo Mäkelä 15.2.2010 kello 18:04

”Mikäli ehditte valitusasiakirjat jo tallentamaan, niin kyseisistä syis-tä pyytäisin tuhoamaan tiedostot jatkoikävyyksien välttämiseksi.”Jussi Valtonen 15.2.2010 kello 18:28

”Terve Teemu! AYYE:n pj:n mu-kaan vastaat ylioppilaskunnan pääsihteerinä ylioppilaskunnan asiakirjojen toimittamisesta edustajistolle. Kaipaisimme nähtäväksemme KY:n hallituksen, taloustoimikunnan ja edustajiston pöytäkirjat liitteineen vuosilta 2007-2009.”Mike Pohjola 16.2.2010

”Määä haluaisin TKY:n ja TOKYO:n hallituksen & edarin pöytäkirjat liitteineen vuosilta 2007–2009, 1978–1984 ja tietysti 1969!”Tuomas Hämäläinen 16.2.2010

”Niin joo. Muutamia vuosia sitten silloinen TKY:n isäntä kännispäis-sään lupasi allekirjoittaneelle tai kenelle tahansa korillisen Jalo-viinaa ja muuten vain kosteita iltoja kasapäin siitä hyvästä että onnistuisi polttamaan Smökin korjauskelvottomaan kuntoon palovakuutuksen piikkiin. Leikki-mielellä ja kännipäissään tottakai.”Matti Kuismin 10.3.2010

“Mutta tosiaan, voi olla että Smökin tunnearvo on niin suuri, että sen takia halutaan luopua vaikkapa suuremmista järjes-töavustuksista tai kansallisesta edunvalvonnasta.”Jukka Liukkonen 18.3.2010

”Toivotan kestämistä niille, joille tällä listillä on vittuiltu (ja joille itse olen) sekä niille, joiden työtä ja elämää AYY:n ja AYYE:n meno on vaikeuttanut. Kyllä se siitä vie-lä paremmaksi muuttuu, ei tosin teidän aikana.”Tuomas Hämäläinen 18.2.2010

”Huolestuttavan vihamieliseksi edennyt tämä keskustelu.”Ville Simola 18.2.2010

"Olen pahoillani sotkeutuessani mielenkiintoiseen keskusteluun, mutta haluaisin ihmetellä...”Kaarlo Väisänen 18.2.2010

”Oletko pahoillasi?? Pysy ite totuudessa.”Tuomas Hämäläinen 18.2.2010

”Toisin kuin Chrischan ja Nina sähköposteissaan väittävät, ei ylioppilaskunnan materiaalia ole pimitetty. Uuden ylioppilaskunnan hallitukselle ja pääsihteerille on jaettu tammikuussa kaikki KY:n ei-julkisessa jaossa olleet dokumentit (liittyen edustajiston kokoukseen 30.10.2008) sekä kaikki joulukuun 2009 pöytäkirjat.”Jenni Laakso 18.2.2010

“Esteellisten henkilöiden osallistu-minen päätöksentekoon toisaalta vaarantaa päätösten pitävyyden (ainakin jos päätös on esteellisil-le edullinen) ja toisaalta altistaa esteelliset henkilöt seuraamuksille (Matti Vanhanen).”Jarmo Mäkelä 23.9.2010

“Mites muuten Facebook? Jos mun statuspäivitys koskee tätä jupakkaa, pitääkö mun suodattaa sen näkyminen keiltä kaikilta? PS. Saanko muuten linkin, josta löytyy määritelmä termille asian valmiste-lu? Eli jos vaikka keskustelen tästä asiasta jonkun AYYE:n esteellisen kylteriedaattorin kanssa ja siihen sattuu paikalle esteetön kaveri, niin olenko syyllistynyt johonkin? Ts valmistelenko silloin asiaa?” Alexander Patouchas 24.9.2010

SMÖKIN KULUISTA

KADONNEISTA PÖYTÄKIRJOISTA

KY:N ARKISTOSTA

ESTEELLISYYDESTÄ

Ylioppilaskunnan edustajisto kokoontuu

kerran kuukaudessa. Siinä välissä sähköpostilistalla keskustellaan asiasta ja

sen vierestä.

Muut esille

tulevat asiat

Koonnut: Anna Munsterhjelm

N r o . 7/ 2 0 1 0 17

Paljon. Sinulle.

TEKin jäsenenä saat herkullisen kasan etuja ja palveluja. Kuten ilmaisen Tekniikka&Talous- sekä TEK-lehden ja rahallista

turvaa työttömyyden varalle IAET-kassasta. Mutta tiesithän, että autamme myös työnhaussa, neuvomme lakiasioissa ja rohkaisemme

työnantajaa maksamaan sinulle kunnon palkkaa. Noin esimerkiksi.

© iS

tock

Phot

o.co

m/C

hris

tiTol

bert

Opiskelijajäsenyys on ilmaista! Liity jäseneksi ja katso kymmenet edut netissä:

www.tek.fi/liity

Mainos_TEKin_edut.indd 1 9/27/10 9:24 AM

”Asiakirjapyyntönne koskien TKY:n ja TOKYOn lakisääteis-ten toimielinten pöytäkirjoja on vastaanotettu sähköisesti. TKY:n 2009 materiaalien osalta allekir-joittaneeseen ja sopimaan ajan näihin tutustumiseen. Muiden materiaalien osalta pyydän ystä-vällisesti olemaan yhteydessä yli-oppilaskunnan arkistonhoitajaan.”Teemu Halme 16.2.2010

”Tästä asiasta olen voimakkaas-ti eri mieltä. AYY on KY ry:n toivomalla tavalla pyytänyt koko Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan hallintoaineistoa alkuperäisenä oheisella kirjeellä. KY ry on kieltäytynyt pyynnöstä.”Jussi Valtonen 18.2.2010

”Mitä taas tulee Kaarlon viittauksiin KY:n asiakirjoista, minusta on eri-koista, että asia nousee tässä yhte-ydessä esille – etenkin kun tänään Jenni Laaksolta kysymäni tiedon mukaan kaikki AYY:n pyytämät asiakirjat ovat odottaneet hakijaan-sa KY:n toimistolla jo viikkoja.”Joonas Turunen 18.2.2010

”Tämä rahasotku toivottavasti epäilyksistä huolimatta selviää pian, mutta se ei vielä takaa au-rinkoista tulevaisuutta. Muutama juttu tulee mieleen. Ensinäkin itse teekkareiden pitäisi repiä se pää hanurista ja lopettaa uskottelu, että kyllä noi muut lähtee tähän meidän meininkiin satasella kun me tarpeeks kauan niitä siihen tyrkytetään.”Sebastian Knight 21.4.2010

”Minusta olisi arvokasta, että jäsenistömme voisi tietää millaisia asioita ajamme ja millä tavoin hoi-damme edustajistotyön. Että he voivat tietää, että olemme luot-tamuksen arvoisia. En usko, että kukaan edustajiston jäsen tekee niin likaisia asioita ettei edusta-jiston keskustelua voisi näyttää jäsenistölle...”Jukka Liukkonen 4.3.2010

18 N r o . 7/ 2 0 1 0

1. SEURAA TRENDIÄMaailmanparannusta ei tarvitse enää etsiä, koska se pläjäy-tetään naamalle kysymättä. Lokakuussa vietetään Joutsen-viikkoja, Energiansäästöviikkoa, Luomuviikkoa ja Reilun kaupan viikkoa. Niiden lisäksi on Älä osta mitään -päivä, Autoton päivä, Nuukuusviikko… you name it.

Aika uuvuttavaa, vaikka tarkoitus on hyvä. Teemaviikot tarjoavat tapahtumia ja ideoita kuluttajien ja tuottajien ar-jen parantamiseksi. Kaikkeen ei tarvitse onneksi osallistua. Poimi tapahtumista ja informaatiovirrasta se, mikä kiinnos-taa ja mihin voit itse vaikuttaa.

Sitä ei kuitenkaan pääse pakoon, että luomusta ja ekosta on tullut megatrendejä.

2. VAADI PAREMPAAYmpäristö- ja terveysaiheinen Kemikaalicocktail -blogi ky-seli elokuisessa postauksessaan, miksei Fazer valmista luo-musuklaata. Liina Hemminki ja Leena Majamäki Fazerin viestinnästä vastasivat: Fazerilla ei ole vielä luomusuklaa-

ta, koska kysyntä ei toistaiseksi ole ollut riittävää. Kuten myös täällä käyty keskustelu osoittaa, kiinnostus on selväs-ti lisääntynyt. Olemme välittäneet toiveenne luomusuklaasta eteenpäin tuotekehitykselle ja markkinoinnille.

Vastauksen lisäksi Hemminki jäi seuraamaan keskustelua blogin kommenttiosiossa ja vastaili lukijoiden kysymyksiin. Isompikin firma on siis valmis kuuntelemaan kuluttajan toi-veita. Reilummat tuotteet ovat oiva tapa kiillottaa brändiä.

Kysyntää syntyy vaikka niin, että käytät kaksi minuuttia ajastasi palautteen tai toiveen kirjoittamiseen firmalle, jon-ka tuotteita käytät. Useimmat tarjoavat siihen mahdollisuu-den nettisivuillaan. Jos kaipaat luomumaitoa lähikauppaasi, kysy sitä kauppiaalta.

3. HAASTA TYÖNANTAJATyöpaikka on helppo paikka vaikuttaa isommin ja nopeam-min: jos sata ihmistä sammuttaa valot ja tietokoneen lähti-essään, säästö merkitseekin jo jotain. Rohkaistu kyseenalais-tamaan työpaikkasi hölmöt käytännöt ja haasta koko pulju tavoittelemaan jotain konkreettista tavoitetta: vaikka hillija-

Miten elää ekologisemmin, jos luomun hinta hirvittää? Aino mietti puolestasi.

keinoa pelastaa maailma opiskelijabudjetilla

10Teksti: Tuuti Piippo Kuvitus: Milena Huhta

N r o . 7/ 2 0 1 0 19

Jokainen suomalainen tuottaa

keskimäärin kiloa jätettä vuodessa.

500

20 N r o . 7/ 2 0 1 0

lanjäljen pienentämistä, reiluun kahviin siirtymistä tai työ-matkafillareiden hankkimista.

Homman voi viedä pidemmällekin. Kun haet töitä, kysy rohkeasti konkreettisia esimerkkejä potentiaalisen työnanta-jan ympäristöystävällisyydestä. Painota työnhaussasi yrityk-siä, jotka tekevät oikeita asioita ympäristön suojelemiseksi tai energian säästämiseksi – kivalta kuulostavat sanat netti-sivujen arvolitaniassa eivät riitä. Voit myös valita ketju-Ale-pan kassan sijaan vaikka kirpputorin tiskin.

4. KÄYTÄ HYVÄKSI KOULUPROJEKTIAJos koulutusohjelmassasi suunnitellaan tai tehdään käytän-nön projekteja, ota ekotrendi huomioon niissä. Aallossa on tehty esimerkiksi nollaenergiatalo yhteistyössä kymmenien yritysten ja asiantuntijoiden kanssa.

Opiskeluaika on loistava tilaisuus suunnitella ja toteuttaa ideoita, joita ei työelämään siirryttyään välttämättä saa enää läpi. Opiskelijalta toimeksiantajat odottavat juuri niitä mas-sasta poikkeavia suunnitelmia, joita vuosikymmeniä alalla työskennelleet eivät tulisi ajatelleeksi. Joskus kouluprojektit poikivat työpaikkoja ja uusia firmoja.

Aallon Design Factorylla majaa pitää esimerkiksi Seos Design, jonka perustajat ovat opiskelleet IDBM-ohjelmas-sa. Seos keskittyy kestävään designiin ja tutkimukseen ja on tehnyt projekteja muun muassa Nokialle, Comptelille ja Nordealle.

5. ÄLÄ OSTA HALPAA……ellei se ole käytettyä. Ennen kuin menet Ikeaan hakemaan halpishuonekaluja, tee kierros Facebookin Annetaan/vaih-detaan -ryhmissä ja esimerkiksi HOASin nettikirpputoril-la, joissa moni yrittää päästä eroon hyväkuntoisistakin kodin tavaroista ennen muuttoa. Lastulevystä tehtyjen huonekalu-jen valmistaminen kuluttaa huomattavasti enemmän energi-aa kuin puusta, metallista tai muovista valmistaminen.

suomalaisten

yhdyskuntajätteestä kärrätään kaatopaikalle. Ruotsalaisilla ja tanskalaisilla vastaavat prosentit lasketaan yhden

käden sormilla.

60 %

N r o . 7/ 2 0 1 0 21

Tutki design-torit ja -markkinat, joista saa usein pien-ten valmistajien ympäristöystävällisiä tuotteita normaali-hintoja halvemmalla. Säästä rahaa ja osta kerralla kalliim-pi, mutta kauemmin kestävä tuote. Kolme bisseä viikossa tekee 720 euroa vuodessa. Sillä saa vaikka arktisiin oloi-hin soveltuvan untuvatakin, jolla pärjää ainakin kymme-nen Suomen talvea.

6. TEE PORUKALLAJärjestä koulukavereiden kanssa illanviettoja, joissa teh-dään yhdessä ruokaa. Ison määrän tekeminen tulee halvem-maksi, eikä valmistukseen kulu yhtä paljon energiaa. Pat-teriakaan ei tarvitse vielä kääntää isommalle, koska huone lämpiää joukkovoimalla.

Ota muutama ulkomaalainen opiskelija mukaan kok-kaamaan ja opeta heille suomalaisia ruokia, joita itse tyk-käät syödä. Eteläkorealainen Yereum muutti Suomes-sa ensimmäistä kertaa yksin asumaan, eikä ollut koskaan tehnyt ruokaa tai käyttänyt pesukonetta. Luokkakave-rit kertoivat kaupassa, mitä mikäkin paketti tarkoittaa ja näyttivät muutaman yksinkertaisen reseptin, ettei tytön tarvitse ostaa koulun ruokalasta annoksia kotiin joka päi-vä. Samalla suomalaiset oppivat vieraan kulttuurin ruo-kailutavoista.

Porukalla voi järjestää myös vaatevaihtobileitä shoppai-lukierrosten sijaan. Joku muu voi nähdä virheostoksessasi kauan etsimänsä ihanan jutun.

7. SIIVOA OMA NURKKAViiden opiskelijapojan solu Etelä-Helsingissä päätti lopet-taa roskien kierrätyksen, koska läheltä ei löytynyt järke-vää paikkaa kartongille, lasille ja metallille. Pojat olivat alun perin sopineet, että kukin vie roskat vuorollaan, mut-ta parin vuoden yhteisasumisen aikana metallijätteet kus-kattiin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan kierrätys-pisteeseen kerran. Kartongit ja lasit olisi pitänyt raahata kilometrin päähän.

Solun pojat eivät ole kummajaisia päätöksensä suhteen: suomalaisten yhdyskuntajätteistä jopa 60 prosenttia kärrä-tään kaatopaikalle. Ruotsalaisilla ja tanskalaisilla vastaavat prosentit lasketaan yhden käden sormilla.

Koska kukin meistä tuottaa keskimäärin 500 kiloa jätettä vuodessa, olisiko suuri vaiva edes Suomi-Ruotsi-kilpailuhen-gessä yrittää laskea sekajätteen määrää? Ellei taloyhtiö voi järjestää lajittelua, valita seudun ympäristöpalveluun.

8. LIITY YHTEISÖÖNYmpäristöteot eivät aina vaadi rahaa. Porkkanamafia jär-jestää tempauksia, joiden tuotolla esimerkiksi kahvila, ra-vintola tai leffateatteri sitoutuu muuttamaan toimintaansa ympäristöystävällisemmäksi. Tavastia-klubin tempauk-sen seurauksena sisarklubi Semifinaliin vaihdettiin energiaa säästävät led-keikkavalot. Tapahtumat ovat täyttäneet sale-

22 N r o . 7/ 2 0 1 0

ja alusta asti, ja mafia onkin levinnyt jo 15 paikallisosastoon. Mukaan on helppo mennä, ja uusia tempauspaikkoja voi eh-dottaa Facebook-sivuilla.

Kuten Porkkanamafia julistaa: yksittäinen kuluttaja on voimaton, mutta ryhmä voi jo neuvotella. Aallon oma opis-kelijalähtöinen maailmanparannusryhmä Aalto Social Im-pact on tuonut tapahtumiinsa nimekkäitä puhujia Pekka Haavistosta ja Saku Tuomisesta Harvardin professori Ho-ward Gardneriin. AaltoSI:n kautta omille projekteille voi saada taustavoiman, ja ryhmä ottaa uudet innokkaat tekijät luonnollisesti avosylin vastaan.

9. KUUMOTA YLIOPISTOATiesitkö, että Oxfordin yliopistolla on oma Sustainable De-velopment Officer? Kate Aydin on kirjoittanut opiskelijoille oppaan How to Save the Planet On A Student Budget. Se si-sältää neuvoja veden kulutuksesta ulkona syömiseen ja mat-kustamiseen, ja katsoo opiskeluaikaa mahdollisuutena elää ekologisempaa elämää ja vaikuttaa muihin.

Oma päätös jättää luentomateriaalit tulostamatta ei ehkä tunnu missään, mutta entä jos puolet aaltolaisista tekisi sa-

moin? Oxfordin opas antaa ymmärtää, että jokaisella maa-ilmanluokan yliopistolla pitäisi olla oma ympäristöstrategia. Jos et tiedä, millainen se on, kysy opettajalta tai lähetä säh-köpostia johdolle.

10. INSPIROIDUYlen alainen Uusimusta.fi kysyy hyviä kysymyksiä oikeilta ihmisiltä, tekee ruohonjuuritason kulutustavaravertailuja ja jakaa kiinnostavia linkkejä.

Ilmastotalkoot.fi kertoo esimerkiksi WWF:n 10 ohjetta toimis-ton ekotehokkuuteen ja monta hyvää linkkiä muille kattaville sivustoille. Hauskimmasta päästä on dothegreenthing.com.

Treehugger.com on kattava mainstream-yleisölle suun-nattu sivusto kestävää kehitystä edustavasta teknologias-ta, designista ja kulttuurista, muun muassa. Yhtäkkiä huo-maa selanneensa tuntikausia kuvasarjoja mahdollisimman pieniin tiloihin ahdetuista design-kodeista tai eksoottisten eläinten silmistä.

New York Timesin vihreä blogi käsittelee energiaa ja ympä-ristöä laajemmasta, globaalista näkökulmasta: bisnestä, politiik-kaa, asumista ja tiedettä osoitteessa green.blogs.nytimes.com.*

24 N r o . 7/ 2 0 1 0

Lukukausimaksuilla uhkailujen takana ei olekaan Henna Virkkunen, vaan Anita Lehikoinen. Opetusministeriön

korkeakoulupolitiikasta vastaava johtaja haluaa kuitenkin vain ohjata opiskelijat oikeille koulutusaloille.

Raitiovaunu kolisee kohti Kruu-nunhakaa. Kaupunginosa uinuu lop-puiltapäivän auringossa. On hiljaista. Kauppakeskusten ja ravintoloiden sijaan Krunikka tunnetaan valtion laitoksis-ta ja Donnerin suvusta. Ensin mainittuja edustaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

Ministeriössä päätetään koulutuk-sen tulevista kuvioista ala-asteesta yli-opistoihin. Tilojen nimetkin henkivät suomalaiskansallista eetosta. Kokous-huone Lönnrotissa korkeakoulu- ja tie-deyksikön johtaja Anita Lehikoinen tarjoaa pullaa.

Virkamies on pukeutunut valkoi-seen housupukuun. Hiukset ovat lyhy-et, leikkaus muodikas. Silmälasit ovat isot, hipster-mallia.

Lehikoinen oli yliopistouudistuk-sen pääkoordinaattoreita. Keväällä hän toimi puheenjohtajana työryhmässä, joka selvitti opintojen nopeuttamista. Se oli juuri se työryhmä, joka väläytteli muun muuassa tonnin lukukausimak-sua ja ylioppilastutkinnon suosimista pääsykokeiden sijaan.

Melkoinen metakkahan siitä nou-si – ainakin opiskelijoiden keskuudes-sa. Mielenosoitusten ja adressien lisäk-si monet muistavat Facebook-ryhmän

Vastustan Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi.

Lehikoinen tosin on sosiaalidemo-kraatti. Huhutaan jopa, että hän olisi vuotanut sittemmin virheelliseksi osoit-tautuneen tiedon lukukausimaksuista

ja usuttanut siten median kokoomus-Virkkusen kimppuun.

Mutta aloitetaan johtajan omista opiskeluajoista. Lehikoisen aineyhdis-telmä on sellainen, jolle insinööri-isä ja ekonomiäiti pudistelisivat päätään.

Pääaineena hän luki englantilaista filologiaa, sivuaineena tiedotus- ja val-tio-oppia.

”Pohdin pitkään, että kannattaako tällaista sekatutkintoa ottaa. Tuttu leh-tori kuitenkin rohkaisi ja sanoi, että ehkä tuollaisella yhdistelmällä päätyy tehtävään, joita on maassa vain yksi.”

Englannin kieli ja kirjallisuus jäivät harrastuksiksi. Anglofiilin parhaisiin lukukokemuksiin kuuluu Paul Auste-rin New York -trilogia.

Pienoisromaanien Lasikaupunki, Aa-veita ja Lukittu huone henkilöhahmot epäilevät identiteettiään ja etsivät paik-kaansa. Lehikoinen sen sijaan löysi omansa: sen tehtävän, joita on vain yksi.

Lehikoinen tuli opetusministeriöön projektisihteeriksi vuonna 1989. Siellä hän aikoo myös pysyä.

Muuten asiallinen virkamies puhke-aa opiskeluajoistaan kertoessaan hy-myyn. Johtajan ulosanti on sujuvaa. Hän on tottunut esittämän ja puolusta-maan omia näkemyksiään.

Argumentointitaitoja tarvitaan, sillä virkamies vaikuttaa asioita val-mistelemalla.

Virkamiehen tehtävä on palvella po-

” Vaikka ministeriksi

valittaisiin aidanseiväs, hänen kanssaan on

pakko pystyä tekemään yhteistyötä.

”

ONKO ANITA HIRMUNEN?

Teksti: Tuukka Hetemäki Kuvitus: Matteus Pentti

N r o . 7/ 2 0 1 0 25

26 N r o . 7/ 2 0 1 0

liittista päätöksentekojärjestelmää ja toteuttaa hallitusohjelmaa.

Anita Lehikoinen voinee samaistua suosikkikirjansa yksityisetsiviin. Hänkin saa haastavia toimeksiantoja. Ei tosin epätoivoisilta naisilta, vaan poliitikoilta.

Vuosien, vuosikymmenienkin, val-mistelutyö saatetaan haudata verkko-kansio Ö:hön. Jos asiantuntijoiden val-mistelema ratkaisu on sellainen, että sillä ei äänestäjiä voiteta, runnovat po-liitikot läpi jotain ihan muuta. Tur-hauttaako tämä teitä?

”Sinutellaan”, korjaa Lehikoinen lämpimästi.

”Tämä on virkamiehelle vaikea läk-sy, mutta se on osa tätä työtä. Poliitik-kojen vastuulla on arvovalintojen te-keminen.”

Kun Lehikoinen aloitti opetusmi-nisteriössä, ministerinä oli Christoffer Taxell ruotsalaisesta kansanpuoluees-ta. Viimeisten parinkymmenen vuoden ajan demarit ja kokoomuslaiset ovat pallotelleet opetusministerin pestiä kes-kenään. Samoja aatteita kannattavan poliitikon kanssa yhteistyön luulisi su-juvan. Entä sitten, kun ministerinä on-kin paatunut oikeistolainen?

”Silloin myös”, sanoo Lehikoinen.”Vaikka ministeriksi valittaisiin aidan-seiväs, joka edustaa mitä tahansa puo-luetta, hänen kanssaan on pakko pys-tyä tekemään yhteistyötä. Jos se ei onnistu, ei tähän työhön sovi.”

Anita, Anita, maksuja emme fanita!Näin huudettiin huhtikuussa Senaatinto-rilla. Silloin Anita Lehikoisen nimi maa-lattiin suurin kirjaimin opiskelijoiden heiluttelemiin mielenosoituskyltteihin.

Keskustelupalstoilla meininki oli tuttua matalalentoa: nimimerkkien ta-kaa kirjoiteltiin törkeyksiä.

Kokoomuksen verkkolehdessä vih-jailtiin pisteliäästi, että kymmeniä tu-hansia jäseniä keränneen Facebook-ryh-män nimeen oli päätynyt väärä puolue.

Suurin osa kurasta lensi kohti ope-tusministeri Henna Virkkusta, mutta huippuvirkamieskin saa varautua mel-koiseen henkilökohtaiseen loanheittoon. Työryhmien asiantuntijajäsenien nimiä harva jaksaa opetella, joten puheenjoh-taja saa julkisuudessa ottaa piikkiinsä työryhmän yhteistyönä syntyneen esi-tyksen.

Turhauttaako tällainen henkilöiminen?”Ei se turhauta, mutta kyllä se on vä-

lillä raskasta. Keskustelu jumiutuu jo-honkin yksityiskohtaan ja aika äkkiä syntyy julkinen mielipide, onko joku

asia hyvä vai huono. Toimittajat nos-tavat laajoista asioista vain sen raflaa-vimman kulman. Se taas on kauhean turhauttavaa”, Lehikoinen toteaa sel-västi tuskastuneena.

Venyvät opiskeluajat ja kolmi-kymppiset maisterit on nostettu kansal-liseksi kulkutaudiksi. Paperivalintojen lisäämisen lisäksi Lehikoisen työryhmä tarjoaa lääkkeeksi yliopistojen sisäisen liikkuvuuden pysäyttämistä.

”Isoissa yliopistoissa saattaa olla lä-hestulkoon puolella hakijoista jo val-miiksi paikka samassa yliopistossa. Sii-nähän ei ole mitään järkeä.”

Lehikoinen kehuu Aallon kauppa-korkeakoulun mallia ”erittäin fiksuk-si”. Ensimmäisen vuoden aikana pän-tätään yhteiset perusopinnot, ja vasta sen jälkeen valitaan pääaine. Tulevai-suudessa opiskelijoita valitaan yhä laa-jempiin kokonaisuuksiin.

”Aalto-yliopistoon yhteiset perus-opinnot eivät ehkä sovi, kaupallinen, tekninen ja taideteollinen ala vaativat niin erilaista osaamista. Yhteisiä mais-teriohjelmia on kuitenkin varmasti yhä enemmän luvassa.”

Tämä ei vielä itsessään riitä. Aloi-tuspaikkoja pitää karsia. Erityisesti kulttuurin ja viestinnän aloilla koulu-tusta on liikaa.

Osa opiskelijoista tuntuu olevan yhtä hukassa kuin Manhattanin saarel-la hortoileva New York -trilogian Da-niel Quinn.

Lehikoinen ei taida jakaa Helsingin Sanomien toimittaja Maija Aallon aja-tusta siitä, että nuorena pitää olla oi-keus valita väärin?

”Tietyillä aloilla keskeyttämisprosentit ovat aivan liian suuret. Se ei tietenkään ole nuoren eikä yhteiskunnan etu.”

”Töitä riittäisi palvelu- ja hoiva-alal-la. Itse asiassa niin paljon, että sitä ei pystytä edes aloituspaikkojen määrää kasvattamalla täyttämään”, huomaut-taa Lehikoinen.

Tarvitaan rakenteellisia uudistuk-sia, uudenlaisia tapoja hoitaa vanhoja ja sairaita.

Joku syyttäisi koulutuksen ylitar-jonnasta aluepolitiikkaa. Etäkampuk-sia ja ammattikorkeakouluja perus-tettiin aikoinaan ympäri Suomea, että edes osa pikkupaikkakunnan nuorista saataisiin pysymään alueella.

Nyt tätä verkostoa pitäisi ruveta karsimaan. Lehikoisen sanoin: ”raju-ja päätöksiä”.

Kun Oulun yliopisto päätti lakkaut-taa Kajaanin etäkampuksen, Pohjois-Suomessa protestoitiin ankarasti.

Myös Aalto-yliopistolla on omat aluepoliittiset lonkeronsa. Toimintaa on pääkaupunkiseudun lisäksi Lahdes-sa, Mikkelissä, Porissa ja Vaasassa.

Mutta onko yliopiston tehtävä pu-haltaa henkeä keskisuuriin maa-kuntakeskuksiin? Aallon yhteydessä poikkitieteelliset kohtaamiset, siis teek-kareiden, kyltereiden ja taikkilaisten yhteiset projektit, taitavat nekin olla aika korkealla agendalla?

Ikkunattomassa kokoushuonees-sa tulee hiljaista, vain ilmastointilaite surraa hiljaa. Lehikoinen pitää pienen tauon ja asettelee sanansa tarkkaan.

”Alueellinen läsnäolo ei ole yliopis-tojen perustehtävä, ei samalla taval-la kuin ammattikorkeakouluilla. Kun tähdätään korkealle tasolle, halutaan uudistaa tutkimusta ja opetusta ja et-siä uusia kombinaatioita, niin eihän se toimi hirveän hajanaisessa toimipiste-rakenteessa.”

Kello on varttia yli neljä. Virka-ajan jälkeen on Kruununhaankin ka-duilla vilskettä, kun tietotyöläiset pa-laavat koteihinsa.

Kokoushuone Lönnrotissa pullat ovat jääneet syömättä. Ne jököttävät edelleen kokouspöydän ei-kenenkään-maalla.

Anita Lehikoinen nousee pystyyn, katsoo silmiin ja kiittää mielenkiinnos-ta. Haastateltavan ja toimittajan roolit vaihtuvat yhtä nopeasti kuin Lasikau-pungissa. Viimeisen kysymyksen esit-tääkin johtaja Lehikoinen. Ja se on sieltä kiperämmästä päästä:

”Mikäs sinusta tulee isona?” *

” Isoissa yliopistoissa

puolella hakijoista on jo valmiiksi paikka

samassa yliopistossa. Siinähän ei ole mitään

järkeä.

”

N r o . 7/ 2 0 1 0 27

28 N r o . 7/ 2 0 1 0

M A A I L M A N - P E L A S T U S T AL A I S K O I L L E

N r o . 7/ 2 0 1 0 29

M A A I L M A N - P E L A S T U S T AL A I S K O I L L E

30 N r o . 7/ 2 0 1 0

PITÄISI KULUTTAA VÄHEMMÄN, KIERRÄT-

TÄÄ ENEMMÄN JA RYHTYÄ KAIKIN

PUOLIN PAREMMAKSI IHMISEKSI.

MUUTEN MAAILMA TUHOUTUU.

MUTTA KUN SE ON NIIN VAIVALLOISTA!VOISIKO VÄHEMMÄN

VIITSELIÄS AALTOLAINEN TURVAUTUA

MAAILMANPELASTUK-SESSAAN UUSIIN

TEKNOLOGIOIHIN JA RATKAISUIHIN?

N r o . 7/ 2 0 1 0 31

Kuvittele itsellesi vauva. Ku-vittele sille isosisko. Kuvittele itsel-lesi myös puoliso, asuntolaina, auto, palkallinen vuosiloma ja pankkikort-ti, jota höylätessä ei tarvitse miettiä ti-lin saldoa. Ehkä puolikas kesämökkiä, jonne hurautatte lokakuussa laituria nostamaan.

Siinä olet sinä kymmenen vuoden kuluttua. Ja seuraavaksi voitkin laskea, kuinka suureksi haitaksi olet maapal-lolle silloin.

Vastaus on 17 418 hiilidioksidiekvi-valenttia. Se tarkoittaa, että hiilijalan-jälkesi on melkein tuplasti suurempi kuin keskivertosuomalaisella Helsin-gin Sanomien nettitestin mukaan. Tes-ti mittaa kaikkien kasvihuonekaasujen yhteismäärän ja se perustuu sekä tut-kittuihin päästötietoihin että suoma-laisten kuluttamisen keskiarvoihin ja olettamuksiin.

Hupsista. Tuleepa päästeltyä. Ja kuitenkin me tiedämme, että tur-

ha kulutus pitäisi lopettaa, energiaa säästää ja lamput sammuttaa lähties-sä. Ekosanomaa on hoettu meille 80- ja 90-luvulla syntyneille ala-asteel-ta asti: ensin vähän vaisummin, sitten yhä paisuvammin.

Ajatusmaailmamme onkin muuttu-nut. Vanhempamme ostavat kaupasta muovipussin sitä kummemmin mietti-mättä, mutta omassa päässämme ai-nakin käväisee ajatus kangaskassista. Ehkä seuraava sukupolvi osaa jo ottaa sen automaattisesti taskuunsa lähties-sään ostoksille.

Kauppakassi ei kuitenkaan pelasta maailmaa. Pitäisi tehdä jotain radikaa-limpaa: lopettaa vaatteiden ostaminen, muuttaa pienempään asuntoon tai ryh-tyä pyöräilemään töihin talvellakin.

Mutta kun vihreästi eläminen on niin vaivalloista. Näin opiskelijana on vielä helppo julistaa, että valmistumisen jäl-keenkin ostan huonekaluni huuto.netis-tä ja autoa en muuten koskaan hanki.

Ehdottomuus laimenee varmasti sii-nä ruuhkabussissa, kun pitäisi halli-ta yhtä aikaa rintarepussa karjuva esi-koinen, englanninkielinen työpuhelu ja luomuringistä raahattu perunasäkki. Jos rahaa kerran on, miksei sitä käyt-täisi elämänsä helpottamiseen?

Voisimmeko vain ostaa paremman omantunnon?

”Tarvitsemme radikaalisti uu-denlaisia tapoja käyttää materiaale-ja”, nyökkää tarkoituksenmukaiseen

ja vastuulliseen suunnitteluun painot-tavan Seos Designin Janne Korhonen. Hän valmistelee Aalto-yliopistossa väi-töskirjaa siitä, mitä on odotettavissa kun maailman olennaisimmista resurs-seista tulee tulevaisuudessa pula ja kut-suu itseään ympäristörealistiksi.

”Kysymys on kuitenkin paljolti sii-tä, miten nopeasti uusi energian käyt-tötapa voidaan ottaa käyttöön. Vaikka huomenna keksittäisiin, miten saisim-me valtavasti energiaa käyttöömme, kestää aina aikansa, että tuotantolai-tokset saadaan pystyyn.”

Energia tuntuu olevan Korhosen lempisana. Sitä tarvitaan nytkin, kun puhutaan hiilijalanjäljestä.

”Monen uusiutuvan energian koh-dalla on vielä epäselvää, kuinka niis-tä saadaan hiilivapaita. Myös voima-laitosten käyttöikä kannattaa ottaa huomioon: fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten käyttöikä on 30-40 vuotta. Niitä ei äkkiä vaihdeta. Autokannan uudistuminenkin on yh-deksän vuoden luokkaa.”

Uudistumisen hitaus johtaa siihen, ettei kymmenen vuoden päästä olla ny-kyhetkeä juurikaan pidemmällä, arve-lee diplomi-insinööri Korhonen.

Mutta ekologisten ratkaisujen ja

TEKSTI: JOHANNA MITJONEN, ANNA MUNSTERHJELM JA MERI PELTONEN

KUVAT: NOOMI LJUNGDELL

32 N r o . 7/ 2 0 1 0

keksintöjen eteen paiskitaan töitä koko ajan, tälläkin hetkellä, isolla porukalla, niin Aalto-yliopistossa kuin muuallakin. Korhosen on pakko olla pessimisti. On varmasti olemassa tapoja, joilla joka-päiväisestä elämästä voi vaivattomasti tehdä maapalloa vähemmän kuluttavaa.

Matkaan! Lähdemme etsimään helppoa ekologista elämää – autolla. Se voisi olla vaikkapa ladattava hybri-di- tai sähköauto. Aallon EcoMobility-aloitteen koordinaattori Antti Ruo-toistenmäki uskoo niiden yleistyvän ja hintojen putoavan.

”Olivathan kännykät ja tietokoneet-kin aluksi hintavia. Mutta niin kauan kun sähköauto maksaa yli kaksinker-taisesti bensakäyttöiseen verrattuna, on turha olettaa, että ihmiset valitsisivat ekologisemman vaihtoehdon. Harva haluaa pelastaa maailman täysin epä-itsekkäästi, eikä sen niin pidä ollakaan. Muutoksen täytyy olla taloudellisesti kannattavaa.”

EcoMobility pyrkii kehittämään energiatehokkaampia ja ilmastoystä-vällisempiä tapoja liikkua. Ruotoisten-mäen mukaan tulevaisuutta on ”hir-vittävän hankala ennustaa”, mutta ainakin keppiä ja porkkanaa tullaan

heiluttelemaan entistä enemmän. Kan-nustimilla ja sakoilla ohjataan liikku-misen valintoja.

”Jos ajatellaan mitä viimeisen kym-menen vuoden aikana on tapahtunut, niin ainakin hybridiautot ovat tulleet verotuspäätösten ansiosta hintakilpai-lukykyisiksi. Hybridilla ajaminen on leikannut esimerkiksi oman perheen kohdalla liikkumisen hiilidioksidipääs-töjä noin 40 prosentilla.”

Auton tankkiinkin ladataan eri tava-raa kuin nykyään.

”Vuonna 2020 on luultavasti tarjolla enemmän erilaisia biopolttoöljyjä, esi-merkiksi jätteistä valmistettavaa polt-toainetta. Niiden kehittelyssä täytyy kuitenkin huomioida, minkä kustan-nuksella niitä valmistetaan. Ei voida tuijottaa vain hiilidioksidipäästövähen-nyksiä”, Ruotoistenmäki huomauttaa.

Oho. Unohdimme pukeutua.Älä kuitenkaan kiskaise niskaasi

yhtä niistä kymmenestä ketjuliikkeen halpispaidasta. Sen hinta on kaupassa pieni, mutta ympäristölle iso.

Opinnäytetyössään tekstiilituotan-non ekologisuutta tutkinut muotoilija Paula Kasurinen väittää, että nyky-ään tekstiilit ovat niin heikkoja, ettem-

me edes tiedä, miltä hyvä laatu tuntuu. Kasurinen ehdottaa ratkaisuksi slow

fashionia. Se tarkoittaa sitä, että tuo-tantoprosessin jokaisen vaiheen tär-keyttä suhteessa laatuun korostetaan. Kertakäyttömuotia siis vähennetään ja laatua arvostetaan.

”Vaatteen hinnan tulisi nousta, jot-ta sen arvostus kasvaisi. Nyt ihmiset käyttävät vaatteitaan koko ajan lyhy-emmän aikaa, kun ennen vaate käytet-tiin loppuun.”

Pitäisikö sitten kulkea vaarin van-hoissa kalsareissa ja keikutella olallaan tädiltä perittyä salkkua? Palaverissa uskottavuus ei siitä nousisi.

Ei, mutta tekstiilienkin materiaalia voidaan kierrättää.

Ensin Paula Kasurinen siirtäisi vaat-teiden valmistuksen lähemmäs käyt-täjiä. Onhan jo lähiruokaa, miksei sit-ten lähimuotia? Jos halvan puuvillan tuominen tänne lopetettaisiin, alettai-siin perinteisiä eurooppalaisia kuitu-ja – hamppua ja pellavaa – kasvattaa enemmän.

”Ne ovat huomattavasti ekologisem-pia kuin puuvilla.”

Nyt tekstiilialan innovaatiot Euroo-passa liittyvät älykankaisiin ja muihin teknisiin tekstiileihin.

”Aina on kunnianhimoisia suun-nitelmia tavaran kierrättämisestä. Mutta kun tulee kiire saada kämp-pä siistiksi, lentävät kauan hillotut säilyketölkit ja paristot kuitenkin sekajätteeseen. Kirpparille matkal-la olleet vaatteet olen jo kahdes-ti kipannut roskikseen, kun en vain ole saanut aikaiseksi mennä myy-mään niitä.”

Tyttö, 26, kauppakorkeakoulu

AALTOLAINEN E I JAKSA OLLA EKO

”Noloa, mutta en kierrätä mitään muuta kuin paperit. Yhden hen-gen taloudessa tulee niin vähän esimerkiksi biojätettä, että se orpo banaaninkuori jäisi sitten muhi-maan ja haisemaan kahdeksi vii-koksi ämpäriin.”

Poika, 25, teknillinen korkeakoulu

AALLOSTA VALMISTUU MAAILMAN-PARANTAJA-MAISTEREITA

Vesi- ja ympäristötekniikkaa luke-va Elina Heikinheimo opiskeli vii-me vuonna Aallon uudessa Creative Sustainability -ohjelmassa. Poik-kitieteelliseen ohjelmaan kerätään opiskelijoita kaikista kolmesta kou-lusta ja sen teemana on kestävä ke-hitys. Tarkoitus on hakea erilaisia näkökulmia: viime vuonna luennoi-massakin kävi esimerkiksi poliitik-ko ja tähtitieteilijä.

Tuleeko Creative Sustainabilityn opiskelijoista maailmanparantaja-maistereita?

”Kyllä. Luulen että moni, joka on lähtenyt tähän ohjelmaan mukaan, yrittää etsiytyä työpaikkoihin, jossa ympäristöasioihin voisi vaikuttaa.

Uskon, että vesialalla tulee ole-

maan paljon töitä ja kansainvälisiä tehtäviä. Jo olemassa olevat ongel-mat tulevat vain kasvamaan. Väki-luku kasvaa, mutta samalla käytet-tävissä olevat makean veden varat vähenevät ja puhdasta vettä riittää koko ajan harvemmalle. Kilpailu energiantuotannon, maatalouden ja ihmisten välillä lisääntyy.

Yksi iso haaste, jonka olen tun-nistanut jo opiskeluaikana, on eri-laisten kulttuurien kohtaaminen. Ympäristöalalla toimitaan eritaus-taisten ihmisten kanssa. Usein mu-kana on politiikkaa ja ihmisillä erilaisia intressejä. Aina ei voi kes-kittyä asiaan, vaan pitää olla oikeat keinot keskustella ja vaikuttaa.”

N r o . 7/ 2 0 1 0 33

”Tiedän hirveästi tyyppejä, jotka messuavat kierrättämisestä ja ym-päristöystävällisyydestä kuin mit-käkin ekojeesukset. Oikeasti vain murto-osa heistä kuitenkaan edes tietää, mitä on vaikka energiajae.”

Tyttö, 22, teknillinen korkeakoulu

”Meillä on kämppikseni kanssa pe-riaate, että kierrätetään kaikki. Se on ainakin meidän taloyhtiössä teh-ty tosi helpoksi: pelkästään paristot ja ongelmajätteet joutuu viemään muualle. On tosi ärsyttävää, jos vie-raat sitten lätkivät roskiaan mihin pussiin sattuu. Olenkin tällainen ekonatsi.”

Tyttö, 27, taideteollinen korkeakoulu

”En tosiaan kierrätä. Ei ole aikaa sellaseen hommaan.”

Poika, 19, kauppakorkeakoulu

”Jos EU:n kestävän kehityksen stra-tegian mukaisesti verotus siirtyisi ku-luttamiseen ja ympäristöverotukseen, niin rahtaaminen vähenisi ja lähituo-tantoa tulisi enemmän. Silloin taas van-haa kuitumateriaalia alettaisiin käyttää enemmän. Nyt älytön määrä materiaa-lia päätyy jätteeseen, vaikka se olisi sa-taprosenttisesti kierrätettävää.”

Ja tekstiilikuitujen kierrätysmenetel-miä ei ole juuri kehitetty, koska uuden tekeminen kaukomaissa on niin halpaa.

Tekstiiliteollisuus tuottaa myös ison kasan jätettä – osittain myrkyllistäkin.

”Tulevaisuudessa on käytössä tek-niikkaa, jolla tarvittavan materiaa-lin määrä voidaan laskea tarkemmin. Digitaalisessa tulostuksessakin jätet-tä syntyy vähemmän, kun kone laskee tarkasti värjäykseen tarvittavan mää-rän”, Paula Kasurinen ennustaa.

Vaatteet päällä, ladattava hybri-di alla, roskabensaa tankissa. Kurva-taan seuraavaksi ruokakauppaan. Sen hyllyiltä kiireisenkin on helppo vali-ta vastuullisin tuote, kun älypakka-ukset yleistyvät. Niiden kyljestä voisi suoraan lukea elintarvikkeen hiilija-lanjäljen ja skannata tiedot muistiin vaikkapa kännykällä.

Lapset huutavat jo nälkäänsä, jo-ten noukitaan päivällinen einesaltaasta: broileripullien sijasta keinolihaa.

Keinoliha on laboratorio-olosuhteis-sa eläimen kantasoluista tuotettua kei-notekoista proteiinia, jota teoriassa voi-daan käyttää ruoanlaitossa perinteisen lihan asemesta.

”Tällä hetkellä keinoliha on vasta ko-keiluasteella ja sen valmistaminen on hyvin kallista”, selventää Tulevaisuu-den tutkimuskeskuksessa työskentelevä projektipäällikkö Riikka Saarimaa.

Saarimaa oli mukana tekemässä suomalaisten ruoan kulutukseen vuon-na 2030 keskittyvää Syödään leväpul-lia pimeässä -raporttia. Siinä visioitiin muun muassa jokaiseen keittiöön oma proteiinintuotantolaite.

”Luultavasti keinolihaa käytettäisiin kuitenkin ensisijaisesti teollisiin elintar-vikkeisiin kuten makkaroihin ja eineksiin, ja oikeasta lihasta tulisi gourmet-tuote.”

Keinolihan hiilijalanjäljen kokoa Saarimaa ei osaa vielä arvioida, mutta uskoo sen olevan perinteisen karjata-louden päästöjä pienempi.

Keinolihapullat on paistettu. On aika siivota jäljet.

Keittiön alakaapista tulvahtaa imelä

haju. Roskat pitäisi viedä – jo kolman-nen kerran tällä viikolla. Pussi pullis-telee pakkauksia: juustorasia, huulipu-nan hylsy, lääkelaatikko, karkkipussi, maitotölkki.

”Kymmenen vuoden päästä kaato-paikat tulevat olemaan ääriään myöten täynnä”, toteaa VTT:n biomassapoh-jaisten materiaalien tutkimusprofesso-ri Ali Harlin.

”Tällä hetkellä lasilla, metallilla ja kuitupakkauksilla on kohtuullisen toi-mivat kierrätysjärjestelmät. Lasi ja metalli ovat kuitenkin erittäin ener-giaintensiivisiä materiaaleja, joten jää kuitupakkausten tehtäväksi vastata tu-levaisuuden haasteisiin.”

VTT:lla onkin hiljattain kehitet-ty uudenlainen pakkauspinnoite, joka mahdollistaa täyskierrätettävien ja en-tistä vähemmän raaka-ainetta vaati-vien pakkausten valmistamisen. Kek-sinnön avulla pystytään korvaamaan kierrätyskelvottomat materiaalit erit-täin ohuilla, mutta toimivilla ja kestä-villä kuitupakkauksilla. Pakkausma-teriaalien biopohjaisuus varmistaa sen, että jätteitä voidaan polttaa lisäämättä hiilidioksidikuormaa juurikaan.

Sen kiireisen perheenäidin tai -isän – sinun ja minun – kannalta suurin muu-

Sähköauton, aurinkopaneelien tai tuuligeneraattorin hankkiminen vaatii ekotietoiselta kansalaiselta muuta-kin kuin hyvää tahtoa. Voiko hiilineutraaliin elämänta-paan sitoutua, vaikkei olisikaan ekonomin tai diplomi-insinöörin tuloja?

“Asumisnäkökulmasta edullinen vaihtoehto on va-lita oikea paikka ja asua tiiviisti. Sen sijaan, että ostaa 300 neliötä huitsin nevadasta, kannattaisi mieluummin hankkia mukavat 80 neliötä paikasta, jossa palvelut ovat lähellä. Leveästi asuminen aiheuttaa ympäristön kannalta huonon dominoefektin: suuren tilan lämmit-tämiseen ja valaisemiseen kuluu enemmän energiaa, ja nurkkiin kertyy enemmän tavaraa, perustelee ajatus-hautomo Demos Helsingin vähähiiliseen elämäntapaan perehtynyt tutkija Outi Kuittinen.

“Ekologisesti kestävän ratkaisun ei tarvitse tarkoit-taa aurinkopaneelien asentamista tai muuta massiivista investointia, vaan se voi olla juuri asuinpaikan valin-ta. Fillari on kuitenkin aina ekologisempi kuin hybridi-auto. Kasvispainotteisen kausiruoan syöminen on myös edullinen ympäristöteko. Hiilijalanjälkeä pienentääk-seen ei tarvitse ostaa kalliita erikois- ja luomutuotteita tai syödä pelkkiä kasviksia, Kuittinen muistuttaa.

Samaa sanoo Seos Designin Janne Korhonen. “Luonto ei anna tasoitusta hyvästä yrityksestä. Ainoa

asia, millä on väliä, on kokonaiskulutus.” ”Jos jokainen tekee ympäristön hyväksi pikkuisen, on

lopputuloskin pikkuinen. Jos jokainen vähentää pääs-töjään prosentin, päästötkin vähenevät prosentin. Te-hokkuuden parantaminen, valojen sammuttelu, pit-käikäisempien tuotteiden suosiminen, kierrätyksen lisääntyminen sekä asennemuutokset eivät kuitenkaan ole turhia. Ne lähettävät signaalin kanssaihmisille ja poliitikoille. Ne viestivät siitä, että tämä on tärkeää ih-misille, ja ihmiset ovat mahdollisesti valmiita jonkin-laisiin uhrauksiin.”

ENTÄ JOS E I OLE VARAA HYVÄÄN OMAAN-TUNTOON?

34 N r o . 6 / 2 0 1 0

N r o . 6 / 2 0 1 0 35

tos pakkausmateriaaleissa näkyy lähi-marketin hyllyssä. Kymmenen vuoden päästä lasipulloja ja metallipakka-uksia ei juuri ole. Yhdistelmäpakka-ukset, kuten lääkkeet ja moniker-roslaminoidut kahvipaketit, siirtyvät historiaan, sillä niiden verotus kiristyy.

Kaupan hyllyt saattavat muuten näyttää myös paremmilta. Ainakin Ali Harlin uskoo, että kuitupakkauksista tulee myös muotoilutuotteita.

”Esimerkiksi läpinäkyvää kartonkia tullaan taatusti hyödyntämään viinien ja virvoitusjuomien pakkaamisessa.”

Kymmenen vuoden päästä yhä isompi osa pakkauksista siis pystytään kierrättämään, mutta niiden sisältö saattaa silti ajaa kääreen ohi.

”Jos juustokilon valmistamiseen ku-luu luonnonvaroista useita kymmeniä kuutiometrejä vettä ja litroittain öljyä, on pakkauksen ensisijainen tarkoitus varmistaa tuotteen säilyvyys ja välttää hävikki”, sanoo Harlin.

Kaivetaan hiilijalanjälkilaskuri taas esiin ja suoritetaan välilaskelma.

Olemme siis vaihtaneet tavallisen auton hybridiin, ryhtyneet popsimaan tekolihaa, lopettaneet kertakäyttömuo-

din ostamisen ja vähentäneet pakkaus-jätteiden määrää. Ennakoidaan vie-lä sen verran, että vaihtaisimme kodin sähkösopimuksen vihreään ja rakentai-simme uuden rivitalomme maalämmön varaan. Panokset ovat keskituloiselle rahallisesti niin merkittäviä, että pak-kohan niillä on olla jotakin vaikutusta myös päästöihin.

Viimeisten tietojen syöttäminen, yksi klikkaus ja lomake lähtee matkaan. Kone raksuttaa. Jännää!

13 946 hiilidioksidiekvivalenttia.Höh. Se on vain 3472 yksikköä vähem-

män kuin ennen muutoksia ja edelleen roimasti enemmän kuin keskiverto-vastaajalla. Vuoden 2050 tavoitteeseen, 5500 päästötonniin per suomalainen, on vielä huimaavan pitkä matka.

Ympäristörealisti Janne Korhonen oli oikeassa: kymmenessä vuodessa juuri mikään ei tule muuttumaan.

”Suuret ratkaisut on jo lyöty luk-koon. Ihmisistä ei tule tämän parem-pia eikä mitään äkkivalaistumista ole odotettavissa. Luonnonvarojen kulu-tus on 200 viime vuoden aikana vain kasvanut, ja jo nyt käytämme reilus-ti enemmän resursseja kuin planee-

tallamme on varaa. Vuonna 2020 öl-jyntuotanto on melko varmasti jo huipentunut ja sen seuraukset alkavat näkyä jokapäiväisessä elämässä.”

Poliitikot eivät ole tähän vielä ha-vahtuneet. Syyskuun lopussa Korhonen suomi blogissaan Pekkarista ja Ka-taista tietämättömyydestä. Emmehän ole varmoja, mikä luonnonvara loppuu ensimmäisenä, oli Katainen sanonut ja Me emme tiedä, mitä öljyhuippu tar-koittaisi Suomen taloudelle Pekkarinen. Sitaattien alle Korhonen listasi kym-menisen lähdettä, jotka todistavat öljy-huipun tulemisesta.

Mitä tavallinen ekonomi, taiteiden maisteri tai diplomi-insinööri voi enää tehdä? Pienet teot ovat pipertelyä, radi-kaalit elämänmuutokset ovat liian vaival-loisia eikä ongelma ratkea rahallakaan.

Korhosella on vastaus: “Yksittäisen ihmisen tärkein pa-

nos ympäristönsuojeluun on politiik-kaan osallistuminen. Vapaaehtoisuu-teen luottaminen ei riitä.”

Se kannattaa muistaa ensi maalis-kuussa. Lappuun piirretyllä numerol-la on enemmän merkitystä kuin sillä, ajatko äänestyspaikalle vuoden 1986 Fordilla vai fillarilla.*

AALTO-YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTAAALTO-UNIVERSITETETS STUDENTKÅRAALTO UNIVERSITY STUDENT UNION

AYY sai värit!Rakkautta ja monarkiaa. AYY:n edustajisto päätti kokouksessaan 29.9. ylioppilaskunnan viralliset värit. AYY tunnetaan tästä lähtien purppuran ja hopean värisenä. Purppura on historiallisesti ollut harvojen saatavilla ollut ylellisyysväri, jota käyttivät kuninkaalliset ja aateli.

AYY tarvitsee sinua 2011!Haut AYY:n hallitukseen ja jaostoihin avautuvat loka-marraskuussa. Jos sinulla on ideoita, näkemystä ja/tai innostusta, olet juuri oikea tyyppi. Lisätietoa paikoista ja hakemisesta tulee pian sivulle www.ayy.fi/rekry AYY - tee itte parempi

AYY:n postiosoitePL 6902151 Espoo

KeskustoimistoLämpömiehenkuja 202150 Espooayy@ayy.fi

ArabianrantaHämeentie 135 C00560 Helsinkiarabia@ayy.fi09 756 30431Avoinna ma–pe klo 11.30–14

Palvelupiste kauppakorkeakoulullaKauppakorkeakoulun päärakennus, pohjaker-roksen A-siipi 040 353 8275 tai 040 353 8272 Avoinna ma–to 10.30–16.00, pe suljettu

Asuntosihteeri päivystää ma 14-16, ti 10-12, ke 14-16 ja to 9-11

OtaniemiOtakaari 1102150 Espoootaniemi@ayy.fi050 520 9400 tai 050 520 9401Avoinna ma–pe klo 9–16. Asuntotoimisto on avoinna arkisin klo 12–16 sekä jokaisen kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä klo 9–16.

AYY:N YHTEYSTIEDOTAYY:llä on palvelupisteet Arabianrannassa, Kampissa ja Otaniemessä. AYY:n keskustoimisto toimii väliaikaisissa tiloissa Otaniemessä osoitteessa Lämpömiehenkuja 2. Yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät myös AYY:n internet-sivuilta www.ayy.fi/yhteystiedot.

38 N r o . 7/ 2 0 1 0

IHMISTEN EDESSÄ

N r o . 7/ 2 0 1 0 39

Opiskelija elää köyhyysrajan alapuolella, mutta ei suostu polvistumaan kerjuulle.

Toimittaja päätti kuitenkin kokeilla.

Tihkusateisena perjantaina seison Narinkkatorin kulmalla sateen-varjon alla. Ihmiset kulkevat reippain askelin ohitseni, vilkaisten vain salaa minuun päin. Hymyilen. Silloin tällöin joku pysähtyy ja kaivelee laukkuaan, etsii lompakon käsiinsä. Kiitän, kun kaksieuronen kilahtaa punaisen Nälkä-päivä-lippaan pohjalle.

Synkästä säästä huolimatta tunnen olevani oikeassa paikassa. Jokainen ko-likko lippaassani on askel kohti vähän tasa-arvoisempaa maailmaa.

Tahdon auttaa muita. Olen valmis pyytämään rahaa vierailta ja antamaan sitä tarvitseville, mutta hyväntahtoi-suudellani on rajansa. Kaduille ilmesty-neet kerjäläiset ovat olleet minulle vai-kea pala. Heihin oli helpompi suhtautua ulkomaanmatkoilla suurkaupunkien eksoottisina asukkaina kuin osana ko-ti-Helsingin arkea. Käännän pääni pois enkä anna kerjääjille senttiäkään. En ha-lua tukea vääränä pitämääni toimintaa.

Silti huono omatunto häilyy sisäl-läni, kun kiiruhdan polvillaan kyyhöt-tävien romanikerjäläisten ohi. On ko-vin lyhyt aika siitä, kun Suomeen ei tarvinnut lennättää mierolaisia muis-ta maista – niitä löytyi riittämiin omas-takin takaa. Entä jos armopaloja aneli-sinkin minä, tavallinen opiskelija?

Päätän kokeilla, miltä kerjääminen tuntuu.

Nämä nykyiset kerjäläiset polvistui-vat Narinkkatorille Romanian liityttyä

Euroopan unioniin keväällä 2008. Rajat aukesivat uusien jäsenmaiden asukkail-le, ja Romanian romanit löysivät paik-kansa ydinkeskustan aukioiden laita-milta. Nyt heitä on täällä parisensataa.

Netin keskustelupalstoilla ihmetel-

lään, mistä romanit saavat rahaa len-tolippuihin ja kuka lopulta käärii voi-tot kerjäläisten kupeista. Toiminnan on pakko olla organisoitua, mafian järjes-tämää!

Laittomista romanileireistä eri puo-lilla pääkaupunkiseutua on tehty vali-

tuksia – naapureiden mielestä ne ovat epäsiistejä ja rauhattomia. Pari kertaa virkavalta on lähetetty purkuhommiin.

Romanien puolustaminen on jäänyt vapaaehtoisten harteille. Vapaa liikku-vuus -verkosto ja Vapaa katto ry ovat vastustaneet leirien purkamista ja vaa-tineet kaupungilta apua romanien ma-joittamiseen.

Valtuustosaleissa ja kapakoissa ker-jäläiskeskustelu käy tulisena, mutta itse kerjäläisiä se ei ole hetkauttanut. Kumaraiset hahmot ovat harmaassa kaupunkikuvassa jo yhtä pysyviä kuin pulut ja räkäklimpit.

Valmistaudun kerjäläisyyteeni tarkkailemalla kadunkulmien roma-ninaisia. He istuvat rähjäisten pussien päällä ja katsovat huiviensa alta ohi-kulkijoita apaattisin silmin. Joku hei-luttaa pahvikuppiaan niin, että pohjal-la olevat kolikot helisevät. Toinen on nostanut viereensä pyhimyksen kuvan.

Hirvittää kuvitella itseni heidän pai-kalleen.

Kotona pyörittelen isoa villahui-via päähäni yhä uudestaan ja uudes-taan, mutta kurjan kerjäläisen asemes-ta näytän vain yli-ikäiseltä virpojalta. Lopulta sovitan ylleni kaapista löyty-nyttä rähjäistä anorakkia. Sen sisään hukun mukavasti. Hupun alle on help-po kätkeytyä.

Käyn läpi kauhuskenaarioita siitä, ketkä kaikki voisivat tulla kadulla vas-taan ja nähdä minut polvillani: opet-

” Vedän anorakin ylleni

ja riisun silmälasit. Osittain siksi, ettei

kukaan tuntisi minua ja osittain siksi, etten minä tuntisi ketään. Almujen antajat on helpompi kohdata

puolisokeana.”

”

Teksti: Laura Saarikoski Kuvat: Katja Maria Nyman

40 N r o . 7/ 2 0 1 0

tajat, koulukaverit, isoäiti, sukulaiset, kuka tahansa. Panikoidun. Olen val-mis perumaan koko jutun.

Aamulla tungen silti tavarani yli-opiston aulan säilytyslokeroihin. Ve-dän anorakin ylleni ja riisun silmälasit. Osittain siksi, ettei kukaan tuntisi mi-nua ja osittain siksi, etten minä tunti-si ketään. Almujen antajat on helpompi kohdata puolisokeana.

Jokainen valepuvussa otettu as-kel tuntuu piinaavalta. Kun hörppään kahvin loppuun – samalla saan kerjä-yskupin – alan tuntea itseni yhteiskun-nan pohjasakaksi, näkymättömäksi.

Narinkkatorin kulmalla asetan muovipussin maahan ja käyn sen päälle polvilleni. Laitan pahvikupin

eteeni, tuijotan hupun alla maahan ja odotan. Tuulenpuuska tönäisee pah-visen kuppini kumoon kerta toisen-sa jälkeen, ja minun on pakko ottaa muki käsieni väliin.

Mietin, montako kolikkoa tarvittai-siin pitämään kuppi aloillaan. Olen va-kuuttunut siitä, että se tulee pysymään tyhjänä kokeiluni loppuun asti.

Ihmiset virtaavat ohitseni. Toiset kulkevat kaukaa, toiset ilmestyvät kul-man takaa niin lähelle, että voisin tar-rata heidän jalkoihinsa. Kaksi sinistä jalkaparia lähestyy, ulkomaalaisia ra-kennustyömiehiä. Toinen miehistä as-tuu yllättävän lähelle, kurottuu minua kohti, mutta jatkaa sittenkin matkaa kohti Kampin keskusta. En näe mie-hen kasvoja, mutta erotan vieraskieli-

set sanat. Puhuikohan hän minulle?Työasento on epämukava, mut-

ta alan vähitellen rentoutua. Uskallan nostaa katseeni ja ojennella puutuneita jalkojani. En palele, sillä muovipussiin tungetut vaatteet toimivat hyvänä eris-teenä ja istuinalustana. Kannatti kat-soa mallia kollegoilta.

Äkkiä tutut siniset jalat ovat taas edessäni, ja kippooni solahtaa kolikoi-ta. Yritän katsoa ylös ja sopertaa kii-toksen, mutta jalat ovat jo tiessään. Kiitollisuus, kauhu, nöyryytys, syylli-syys ja onnistuminen humahtavat ylit-seni yhtenä aaltona.

Nälkäpäiväkerääjänä lahjoittajien ra-hat on helppo ottaa hymyillen vastaan, mutta nyt haluaisin juosta palautta-

N r o . 7/ 2 0 1 0 41

” Ahdistus kasvaa, kun

poliisiauto ajaa aukiolle. Se matelee hyvin hitaasti kohti,

yhä lähemmäksi. Olen jo valmis juoksemaan

pakoon.

”

maan kolikot. Tunnen itseni huijariksi. Mutta pahvikuppini ei enää kaadu

tuulessa.Ahdistus kasvaa, kun poliisiauto

ajaa aukiolle. Se matelee hyvin hitaas-ti kohti, yhä lähemmäksi. Olen jo val-mis juoksemaan pakoon. Ehkä joku on hälyttänyt poliisit puhdistamaan roskat rakennuksen seinustalta! Auto kaartaa lopulta hitaasti ohitseni ja kuski pysähtyy keskustelemaan lähel-lä seisovan kuvaajan kanssa.

Pakotan itseni pysymään paikallani, hupun alla katseilta suojassa. Enhän

ole tehnyt mitään laitonta. Ainakaan vielä.Pian kerjääminen voi nimittäin olla

rangaistavaa. Sisäasiainministeriön työ-ryhmä esittää, että se estettäisiin järjes-tyslailla ja ministeri Anne Holmlund totesi syyskuussa olevansa valmis kiel-toon jo tällä hallituskaudella. Sillä ha-luttaisiin torjua järjestäytynyt kerjäämi-nen ja siihen liittyvä hyväksikäyttö.

Nettikeskustelijat taputtavat käsi-ään, mutta vastustajiakin löytyy. Esi-merkiksi vihreiden puheenjohtaja, työ-ministeri Anni Sinnemäen mukaan kriminalisoiminen ei ole tehokas keino kitkeä kerjääviin ihmisiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä. Myös Suomen roma-nijärjestöt ovat asettuneet kerjäämis-kieltoa vastaan.

Mitä jos minun ja sinun, suoma-laisten yliopisto-opiskelijoiden, olisikin pakko kerjätä elantomme muilta?

Kuulostaa naurettavalta, mutta ei mahdottomalta. Suomessa köyhyysra-ja on 1080 euron nettotulo kuukaudes-sa, ja sen alle useimpien opiskelijoiden tulot jäävätkin. Kun opintotuen myön-tämisperusteita ensi vuonna kiristetään, saattaa yllättävän moni jäädä koko-naan ilman. Työttömyyskorvausta saa vain jos luopuu opiskelupaikastaan.

Häävisti ei mene niilläkään, jot-ka pystyvät täyttämään opintopiste-vaatimukset. Korkeakouluopiskelija saa opintotukea enintään viisisataa eu-roa kuukaudessa. Pääkaupunkiseudun asumiskulujen jälkeen siitä ei jää juuri mitään jäljelle. Ilman lisätuloja selviy-

42 N r o . 7/ 2 0 1 0

” Nälkäpäiväkerääjänä lahjoittajien rahat on

helppo ottaa hymyillen vastaan, mutta nyt haluaisin juosta

palauttamaan kolikot. Tunnen itseni huijariksi.

”

tyminen olisi mahdotonta. Edullisia opiskelija-asuntoja ei riitä

kaikille. Tänä syksynä ennätysmäärä Aallonkin opiskelijoita joutui alkusyk-systä turvautumaan hätämajoitukseen, kun asuntoa ei etsinnöistä huolimat-ta löytynyt.

Kesätöiden teko on välttämätön-tä, joten ympärivuotista opiskelua ei voi edes harkita. Ellei töitä löydy eikä äiti auta, opiskelija on pulassa. Lainaa-kaan ei voi loputtomasti nostaa.

Ja jos opiskelija sattuu vielä tule-maan raskaaksi, eroamaan, sairastu-maan tai vaikka jäämään työttömäksi, ovat rahavaikeudet taattuja. Silloin ker-jäämälläkin tienatut eurot voisivat olla iso apu. Kynnys kadulle polvistumiseen on kuitenkin liian korkea, se selviää koulukavereilta kysymällä nopeasti.

Minne uskaltautuvat ne opiskelijat, joilla on oikeasti hätä?

He tulevat esimerkiksi tänne Helsinginkadulle, missä Heikki Hursti järjestää joka kuun viimeisenä tiistaina vain opiskelijoille tarkoitetun ruoan ja vaatteiden jakotilaisuuden. Toisin kuin tavalliset leipäjonot, tämä järjestetään illalla, jotta opiskelijoiden olisi helppo päästä paikalle.

Hursti kertoo saaneensa idean kuun-neltuaan nuorten aikuisten murheita.

”Ellei opiskelijoiden vanhemmilla ole mahdollisuutta auttaa, ei apua saa välttämättä mistään.”

Veikko ja Lahja Hurstin Laupeu-dentyön kaksi kertaa viikossa järjes-tettävissä, kaikille avoimissa leipä-jonoissa nuoria käy vähän. Hurstin mukaan 1200 jonottajasta heitä on pa-risenkymmentä – ehkä kynnys tulla tavalliseen ruokajonoon on liian kor-kea. Muiden opiskelijoiden kanssa jo-nottaminen on helpompaa.

”Mutta jos on todella nälkä, niin kyl-lä ruoan hakee mistä vain.”

Jotkut opiskelijat ovat itkeneet, ett-eivät tiedä, miten olisivat selviytyneet ilman Hurstin apua. He ovat kuiten-kin harvassa. Yleensä leipäjonossa ei juuri jutella.

Niin käy nytkin. Kun jakelupis-teen ovet syyskuisena iltana aukeavat ja opiskelijat virtaavat sisään, kuuluu vain tasaisin väliajoin lausuttu kiitos.

Opiskelijat poimivat mukaansa riisiä, puuroa, sipsejä, suklaata ja vaatteita. Kaikkea sitä, mitä Hurstit ovat saaneet lahjoituksena.

Jonossa seisova 20-vuotias opiskelija ei häpeä Hurstin jakelupisteessä käy-mistä. Mutta kerjäämään hän ei voisi kuvitellakaan lähtevänsä.

”Jos joku on lahjoittanut tänne nämä tavarat, niin ei mulle ole ongelma käy-dä täällä. Mutta en kyllä lähtisi varta vasten keneltäkään pyytämään”, tyttö toteaa ja katoaa ruokapussien kanssa Helsinginkadulle.

Vaikka Hurstin työ on vähäosaisten auttamista, hän suhtautuu romaniker-jäläisiin jyrkästi.

”Mä kieltäisin sen välittömästi, se on järjestäytynyttä rikollisuutta.”

Mutta mitä Hursti sanoisi, jos suo-malainen opiskelija lähtisi kadulle kerjäämään?

”Se voisi olla hyvä protesti”, Hursti naurahtaa, mutta vakavoituu sitten.

”Kyllä suomalaisen yhteiskunnan pitäisi pitää opiskelijoistaan huolta niin, etteivät he joudu kerjuulle. Opin-toraha pitäisi sitoa indeksiin, sillä nyt opiskelijoiden asema on koko ajan heikentynyt, kun rahalla saa vähem-män kuin ennen.”

Takaisin Narinkkatorille, missä joku seisoo taas edessäni. Hoi-kat jalat, kiharat tummat hiukset, käsi, rannekoruja. Tyttö pudottaa rahat kuppiini ja katoaa, ennen kuin ehdin nähdä hänen kasvojaan tai sanoa yh-tään mitään.

Minua hävettää koko ajan enemmän.Olen istunut kadulla noin tunnin. Se

saa riittää. Otan muovikassin ja ku-pin, sujautan kolikot taskuuni. Huppu päässä kävelen kohti koulua. Seuraava luento alkaa pian.

Kulkiessani lasken kuppiin heitetyt rahat: kaksi euroa, 85 senttiä ja yksi Viron kruunu. Sillä saisi opiskelijaruo-kalassa lounaan ja konvehdin päälle, mutta kadulla istumisen jälkeen minul-le ei maistu ruoka tai opiskelukaverei-den seura. Roolista luovuttuanikin tun-nen itseni ulkopuoliseksi.

Annan eurot kadun kulmalla istu-valle kerjäläiselle, joka hymyilee minua rohkeammin. Kruunun pidän itselläni, muistona.*

N r o . 7/ 2 0 1 0 43

Heik

ki

La

an

inen

mato-ongella / vastapainoaaltolaiset irrottautuvat opiskelusta

44 N r o . 6 / 2 0 1 0

Pystyy mihin vaan

”Eräs luennoitsija sanoi, että johtajan pitäisi osata py-sähtyä pohtimaan joka päivä. Minulle lenkkeily on sitä.

Kun lähden juoksemaan ongelman kanssa, se on ratkaistu, kun pääsen himaan. Pää tyhjenee hetkeksi, ja saan uusia ideoita. Se on tosi kummallista.

Lenkin jälkeen on supermiesfiilis. Tuntuu terveeltä ja että pystyy mihin vaan.

Kun asuin Amsterdamissa, juokseminen kodin lähellä tarkoitti tööttääviä autoja ja väistelyä. Moni ei tiedä, että Hollannin rannikko on yhtä hiekkarantaa, joka on laskuveden jälkeen kova kuin asfaltti. Se täyttyi kesäisin saksalaisista turisteista.

Nuorempana juoksin vain siksi, että jaksaisin lautailla talvella. Kun rinteet aukesivat, juoksu väistyi.

En ole koskaan jaksanut treenata maratonia varten. En halua ottaa sitä niin vakavasti. Juoksu on enemmän hauskanpitoa.”

Tuuti Piippo

Heikki Laaninen opiskelee Creative Business Management -maisteriohjelmassa Porissa.

N r o . 6 / 2 0 1 0 45

Liikuttuneet

Eeva, valokuvataide: Aamulla pyöräillessäni kaupungista toiseen.

Aaltolaiset kertovat, milloin liikkuivat viimeksi.

46 N r o . 7/ 2 0 1 0

mato-ongella / gallup

Kimmo, valokuvataide: Eilen aamulla, kun heräsin siihen että

katosta vuotaa vettä lattialle.

Jarkko, laskentatoimi: Kävellessäni äsken metroasemalta.

Pietari, elokuvataide: Kun koira veti minua asvalttia pitkin.

Antti, elektroniikka: Lauantaina, kun hullun kaverini kanssa

kannoimme levypainoja Nuuksion ympäri.

Jussi, konetekniikka: Eilen pyöräillessäni.

Antti*, markkinointi: Aamulla painiessani.

Zaur, machine learning : Lauantaina junassa matkalla Turkuun.

Jyri, kansantaloustiede: En liiku koskaan.

Kimmo

Antti

Antti*

Zaur

Jyri

Jussi

Pietari

Jarkko

N r o . 7/ 2 0 1 0 47

Teksti ja kuvat: Veera Lipasti

48 N r o . 7/ 2 0 1 0

mato-ongella / kulttuurikokemus /korkeakulttuurin karsastaja katsoi ja kuunteli rigoleton.

Oopperan jumitus

”Mitä pidemmälle sukkahoususanka-

rien seikkailu etenee, sitä varmemmaksi tulen siitä, että oop-perat on tehty taval-

lista yksinkertai-semmille tyypeille.

”

”Iiiii!””ÖMMÖÖÖÖ!”

Nämä kaksi ääntä: naislaulajien kuurotkin herättävä kirkuna ja miesten kiimaisesta sonnilaumasta muistuttava mölinä. Muuta en elämäni ensimmäisen oopperan lauluista muista-kaan. Paitsi että laulajat hokivat amorea ja mortoa vähintään joka toisessa lauseessa. Olen oppinut italiaa telkkarin Perhe-lääkäristä, joten ymmärrän kyllä, että Rigoletossakin puhkut-tiin ja uhkuttiin pelkkää rakkautta ja kuolemaa riimi toisensa jälkeen. Yhteensä noin kolme tuntia.

Mitä pidemmälle sukkahoususankarien seikkailu etenee, sitä varmemmaksi tulen siitä, että oopperat on alkujaan tehty tavallista yksinkertaisemmille tyypeille (siis kuninkail-le ja muille hoviherroille). Kuka tahansa normaalilla neuronimäärällä varustettu henkilö nimittäin tajuaisi jo kolmannesta kerrasta, että

”tykkään susta” tai ”vedän ranteeni auki”.

Mutta ei oopperassa. Siellä jokainen viesti on luikautettava ainakin kuusi kertaa ja useimmiten vielä niin, että keskustelukump-pani toistaa sen stereona.

Kuvitelkaapa vain sama nykyajassa, kun poika pyy-tää ihastustaan treffeille:

”Oi elämäni valittu, lähti-sitkö ulooos?”

”Ai pyydätkö minua ulooos?”

”Elämäni valittu, pyydän sinua uloooos!”

”Oo hän pyytää minua ulooos!””Lähtisitkö siis kanssani uloooos?”Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Mahtaisi käydä kärsimät-

tömämpien kosijoiden hermoille. Mutta ilmeisesti oopperantekijöille on maksettu kappaleen

pituuden mukaan. Tämä Rigoletto-raukkakin olisi mahtunut helposti puoleen tuntiin.

Väliajalla katselen lämpiössä käyskentelevää porukkaa uteliaana. Pitävätkö nämä villahameisiin ja vesikampauksiin itsensä vyöttäneet kahvittelijat oikeasti oopperasta? Vai kuinka moni käy täällä vain saadakseen kulturellin maineen ja puheenaiheita?

Palattuani kellonkilistysten jälkeen saliin päätän keskittyä korvakokemuksen sijasta silmänruokaan. Rekisteröin silkkiä. Samettia. Korkokenkiä. Massiivisia peruukkeja ja kauneus-pilkkuja. Jos suhtautuisin prinsessasatuihin yhtä fanaattisesti kuin kuusivuotiaana, rakastaisin tätä komeljanttarointia. Nyt janoan kaiken krumeluurin sijasta edes jotain aitoa tai särmi-kästä. Esityksen jälkeen tekee mieli vetää grillillä makkarape-runat kaikilla mausteilla ja ryystää kaljaa suoraan tölkistä.

Ooppera kaikkine jumituksineen ja toistoineen taitaakin sopia parhaiten lapsuutensa tarinamaailmaa kaihoaville kes-ki-ikäisille. Kovin montaa nuorta en näytöksessä nähnytkään.

Kerttu Partanen

Kun ääneni mä auki saan

Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat esiintyy keikalla tarkasti ja herkästi. Lauluveikkojen touhuja pari vuotta seurannut Heikki Kemppinen halusi mukaan.

N r o . 7/ 2 0 1 0 49

Koulua ei tarvitse käydä oppimisen vuoksi. Kouluun voi tulla rakastumaan. Olen kuullut tapauksesta, jossa oikeustieteel-liseen hakenut henkilö kertoi motiivikseen hyvin tienaavan kumppanin metsästämisen.

Juuri nyt eletään opiskelijoiden parasta rakastumisseson-kia, syksyä. Siirrettäköön saman tien syyskuu suoraan vuoden ensimmäiseksi kuukaudeksi: silloin uudenvuodenlupaukset voitaisiin kytkeä muodikkaaseen kaamosmasennukseen. Tipat-tomat tammikuut vaihtuisivat luontevasti vaikkapa Seksiä syys-kuussa -lupauksiin. Syysihastuskin piristää varmasti enemmän kuin kirkasvalolamppu.

Evoluution mukainen ajoi-tus rakastumiselle keväällä on tylsä ja opiskelijalle väärä. Se on kuin tauolle jäävän te-levisiosarjan väkisin viritetty cliffhanger, varmistus sille, että katsoja palaa ruudun ääreen myös seuraavalla tuotantokaudella. Ei opis-kelijan tarvitse tällaisista seikoista huolehtia. Suurin osa koulukavereista palaa syksyllä maisemiin joka tapauksessa.

Opiskelijarakkaus ei tosin aina palaakaan kesätauolta. Opiskelijahan rakastuu syksyllä ja eroaa kesällä, eikä jännit-tävintä kohtaa koskaan esitetä yleisölle. Käy kuin saippua-sarjoissa: lapset vanhentuvat viikossa kymmenen vuotta. Romanssin osapuolet ovat vaihtuneet, mutta kaikki muu on ennallaan.

Vuosikurssilaiseen ihastuminen on kaikkein petollista. Kerran havahduin seurustelevani luokkakaverin kanssa. Opis-kelun alkamisesta oli aikaa alle kuukausi. Silloin piti jakaa yht-äkkiä aivan kaikki: koulukaverit, opiskelu- ja vapaa-aika.

Suhde kariutui. Saman vuosikurssin parit eivät pääse toisiaan karkuun

edes luennoilla. Pahimmassa tapauksessa pariskunta unohtaa opiskelijakaverit ja alkaa käyttäytyä koulussa kuin kotonaan, tuoden mukanaan suhteen likapyykit. Myöhässä luennolle saapuneiden punaposkien sanaton viesti lienee yleensä koko luokalle selvä.

Rakastuessa on syytä pitää mielessä myös eroaminen. Hyvä rakastuja suunnittelee pakotien suhteesta valmiiksi jo ennen kuin suhde edes alkaa. Kurssikaverin kanssa vanhat eroamisen niksit eivät toimi. Hyvin käytännöllinen tekstivies-tieroaminen ei ole vaihtoehto, koska silloin koulukavereille jäisi vedenpitävä todiste siitä, kumpi jätti toisen. Yhteisen ajan puutteeseen tai etääntymiseen ei voi vedota, sillä samoilla kursseilla istutaan edelleen. Koulu jatkuu, vaikka suhde loppuu.

Ja te, jotka luulitte saavanne vastauksen otsikon kysy-mykseen, joudutte pettymään. Ottakaa itse selvää. Sen voin paljastaa, että opiskelijoiden seksi ei ole tantraa.

Niin ainakin toivon, sillä jotain kokeiltavaa täytyy säästää keski-ikäänkin.

Niclas StoråsKirjoittaja on arkkitehtiopiskelija,

joka on seurustellut kerran koulukaverinsa kanssa.

Millaista on opiskelijaseksi?

Tekstiviestiero ei käy, koska silloin

koulukavereille jäisi vedenpitävä todiste siitä, kumpi jätti

toisen.

mato-ongella / kolumni

Pimenevässä syysillassa Heikki Kemp-pinen astelee koelauluihin kauppiksen päärakennukselle. Vuoroa odotellessa ei jännitä, koska kuoron puheenjohta-ja – joka Kemppisen koelauluihin on ylipuhunutkin – viihdyttää kokelasta. Kuusihenkinen jury esittää kysymyksiä. Mikä tuo miehen yliopistolta kauppik-sen kuoroon? Miten kahden tutkinnon pakertaja aikoo ennättää harjoituksiin? Kemppinen kertoo, että aktiivisesta musiikin harrastamisesta on vierähtä-nyt vuosia, mutta perusta on kunnossa.

Tunnelma on rento, mutta jämpti. Sellainen kuva Kemppisellä on kuoros-takin.

“Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään, mä ihan lähelläin...”

Jury seuraa Kemppisen esitystä. Uu-destaan, nyt matalammalta. Korkeam-malta. Siitä välistä.

Pepe Willbergin Aamua veivataan, kunnes raati on tyytyväinen. Tämä laulu sujuu Kemppiseltä luontevasti, tulihan sitä treenattua kesällä viete-tyissä polttareissa.

Kokelaat ovat esiintyneet, koelaulu on päättynyt. Raati keräilee kimpsun-sa, koelaulusalina toimineen ravintola Proffan ovet suljetaan.

Mitä nyt? Kauppiksen pääoven kalahdettua

kiinni raadin jäsen toivottaa molem-mat kokelaat tervetulleiksi seuraaviin harjoituksiin.

Reetta Nurmo

KYL on akateeminen mieskuoro, joka täydensi syyskuussa rivejään kuudella

uudella jäsenellä.

50 N r o . 7/ 2 0 1 0

”Ja seuraava potilas!”Manu nousee odotushuoneen muovituolilta ja

harppoo ojentamaan kätensä lääkärille. Polvia hiukan vapisuttaa, mutta rempseä hymy vienee huomion ala-raajojen tärinästä. Kunpa se ei kysyisi mitään edellisestä hammaslääkärikäynnistä! Tai juomisesta.

”Mitenkäs olut on maistunut näin fuksivuonna?”, toh-tori avaa keskustelun.

Manu ilmoittaa ottavansa saunakaljan silloin, toisen tällöin. Samoin tekevät monet muutkin YTHS:n kävijät – siis valehtelevat alkoholinkäytöstään. Miesopiskelijoille liian reipas viinanjuonti on yhtä yleinen vaiva kuin vas-takkaisella sukupuolella sosiaalisten tilanteiden aiheut-tamat ongelmat. Molemmat synnyttävät toiseksi eniten hälytysmerkintöjä tilastoihin.

No, ainakaan bileissä viihtyvä Manu ei kärsi yksinäi-syydestä, toisin kuin melkein viidennes suomalaisista opiskelijoista. Suurin osa heistä onkin Turusta.

Seuraavaksi lääkäri vilkaisee villapaidan alla komeana kohoavaa mahakumpua.

”Taidat opiskella Aallossa?” O-ou. Olisi kannattanut valita sittenkin se Lapin

yliopisto. Rovaniemellä nimittäin asuvat opinnoistaan innostuneimmat. Helsinkiläisillä ja espoolaisilla taas on ykköspaikka vähiten liikuntaa harrastavimpien ja huo-noiten nukkuvien listalla. Se näkyy Manunkin silmäpus-seista.

Lääkäri tarkastelee kalpeanaamaista fuksia otsa kur-tussa. Manu hätääntyy:

”Huumeita en käytä! Enkä tupakoi.”Uskoohan tohtori. Vain seitsemän prosenttia opiskeli-

joista sauhuttelee päivittäin.Vielä viimeiset ronkinnat, ja Manun terveystarkastus

on ohi. Parasta käydä vielä vessassa purskuttelemassa suu puhtaaksi ja hengitys raikkaaksi, jos ihana Sini sat-tuisi taas tänään istumaan viereiselle koneelle!

Lavuaareille onkin jonoa. Siellä parveilee se 40 prosenttia opiskelijamiehistä, jotka saivat lääkäriltään kehotuksen harjata hampaansa useammin. A.M.

Jutun tiedot perustuvat YTHS:n sähköisen terveyskyse-lyn 2009-2010 tuloksiin sekä Töölön YTHS:n henkilökun-nan haastatteluihin. Kysely lähetettiin kaikille aloittaville

opiskelijoille ja siihen vastasi 7631 opiskelijaa.

mato-ongella / hankala opiskelukaverimitäpä jos sairastutkin syöpään?

Terveyskertomuksia

Mil

en

a H

uh

ta

ANTTI, 28, TKK:”Syöpään sairastuminen ei haitannut elämääni hir-veästi. Mulla ei jäänyt yhtään kurssia suorittamatta sairastumisen takia. Mutta kyllähän siitä kieltämät-tä ylimääräistä painolastia tuli.

Sairastuminen oli äkillistä. Rupesi sattumaan kylkeen niin, että piti mennä lanssilla suoraan sai-raalaan. Siellä selvisi aika nopeasti, että mut pitää leikata. Röntgenkuvissa näkyi möntti. Myöhemmin patologi leikkasi munuaisen kahtia ja löysi syöpä-kasvaimen.

Sairaslomalla koodailin vanhempien sohvalla. Olin lähtenyt syksyllä Saksaan vaihtoon ja olin tuol-loin joululomalla Suomessa. Sairastumisen takia Saksaan palaaminen viivästyi kuukaudella. Palattu-ani yliopistoni Sak-sassa jousti hyvin ja tentin kursseja kolme viikkoa. Pa-lasin sitten TKK:lle ja aloitin neljännen periodin kurssit.

Olihan sairastu-minen aika kova juttu. Se tapahtui niin nuorella iällä: olin 24-vuotias. Ennuste oli kui-tenkin hyvä, mun ei tarvinnut toisen munuaisen lisäksi uhrata mitään ja parannuin suh-teellisen nopeasti. Kipeä kylki haittasi liikkumista, mutta muita haittoja ei ollut.

Paska juttu kaikin puolin, mutta yllättävän pienellä siitä selvisi. Kai sairastuminen aiheuttaa jonkinlaista huolta tulevaisuudesta, mutta en ajat-tele sitä päivittäin. Silloin kun asia oli lähempänä oli tietysti eri juttu, kävin kontrolleissakin puolen vuo-den välein. Aina sairaalassa sanottiin, että hyvältä näyttää, joten pikku hiljaa alkoi helpottamaan.

Ehkä ajattelen kuitenkin niin, ettei tämä ole muuttanut elämässäni mitään ja jatkan, kuin syöpää ei olisi ollutkaan. Pääsin moneen muuhun sairastuneeseen verrattuna helpolla.” J.M.

”Jatkan, kuin syöpää ei olisi ollutkaan”

” Kylkeen sattui ja piti mennä

lanssilla sairaalaan. Röntgenkuvissa

näkyi möntti.

”

viisasten kerhoentiset opiskelijat antavat neuvoja nykyisille.

Älä nai siivoojaa

Jos halusi päästä naimisiin – ja kaikkihan halusivat – piti vain

käydä tarpeeksi usein osakunnassa ja olla sellainen rempseä ja iloinen.

Kutsuista ei saanut koskaan kieltäytyä. Helposti sitä tyttönä

otti sen ensimmäisen, joka nappasi kainaloonsa. Myöhemmin se on

hiukan harmittanut.

Terttu, 83, opiskeli historiaa 1950-luvulla.

Mielestäni on tärkeää, että puoliso on samasta elinpiiristä, samasta

luokasta. Jos opiskelee yliopistossa, ei pidä ottaa mitään hanslankaria.

Alussahan sekin saattaa olla ihanaa, mutta lopussa kaikki vain

kärsivät. Tutustuin omaan mieheeni osakunnassa ja sieltä suurin osa

ystävistämmekin on.

Maria, 74, opiskeli englantia ja estetiikkaa 1950- ja 1960-luvuilla.

A.M.

N r o . 7/ 2 0 1 0 51

Serkullani oli pienenä vakioreaktio kaikkeen, mikä meni pieleen. Kun viimeiset maidot kaatuivat lattial-le, kissa raapi jalat verille tai kirjahylly kaatui päälle, pikkutyttö tokaisi aina: "Ei haittaa mittään!" Itse olisin jäänyt huutamaan äitiä, mutta neljä vuotta nuorempi serkku kohelsi jo seuraavaa hyllyä päin.

Pelkäsin epäonnistumista lapsena niin paljon, etten uskaltanut opetella ajamaan pyörällä ennen kolmatta luokkaa. Siinä hommassahan saattaa vaikka kaatua. Kaaduin toki aika monta kertaa vielä opittuanikin.

En vieläkään tiedä, mistä serkkutyttö asenteensa oppi. Lapsuuden jälkeen karttunut elämänkokemus on opettanut minulle, ettei suomalainen osaa suhtautua epäonnistumiseen. Sehän on häpeä. Moka. Ai kauhee! Ei puhuta siitä.

Paitsi että nyt kyllä puhutaan. Haastattelemani nuoret yrittäjät huokailivat kerran,

että jenkit sentään osaavat arvostaa konkurssin teh-nyttä yrittäjää elämänkokemuksen takia. Piilaaksossa konkurssin voi rohkeasti nostaa myyntivaltiksi. Siellä kun on oivallettu tällainen aika monimutkainen kon-septi, jota voidaan kutsua vaikka oppimiseksi.

Jos putoan kuoppaan ja joudun taistelemaan itseni ylös, olen vahvempi seuraavalla kerralla ja tiedän, miten kuopasta pääsee parhaiten pois. Suomalaiselle tämä tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää. Siksi moni pelkää putoamista, ja siksi tapahtuu kuten minulle ja polkupyörälle pienenä: emme uskalla edes yrittää. Katajaanhan se kuitenkin kapsahtaisi.

Jos kaikki pelkäisivät, mitään ei koskaan tapahtuisi. Ei olisi olemassa Bohemian Rhapsodya tai Thrilleriä. Michael Jackson olisi hylännyt ajatuksen tanssivista zombeista ihan idioottimaisena. Verkkokauppa.comin perustaja olisi ajatellut, ettei tästä kuitenkaan mitään tuu ja jäänyt nördäämään autotalliin.

Ei olisi Applea, Marimekkoa eikä Googlea. Eikä varsinkaan Aalto-yliopistoa, jolta mokailua on odotet-tu ahnaasti jo pitkään. Eihän sille yliopistolle olisi edes nimeä, koska Alvarin ideat joistain typeristä aaltoile-vista seinistä ja vaaseista eivät olisi koskaan päässeet pöytälaatikkoa pidemmälle.

Ei olisi yhteistä ylioppilaskuntaa, ei sen lehteä, eikä ketään, kenet kannattaisi esitellä Aallonharja-palstalla. Ei olisi näitä hassuja konseptisuunnittelun luentoja, joilla saatan lipua omiin fantasioihin, saada järjettömiä ideoita ja piirrellä niitä ruutupaperille. Opiskelijuuden yksi parhaista puolista on, että saa vapaasti toteuttaa haluamiaan projekteja ja samalla Nobel-kirjailija Sa-muel Beckettin legendaarista neuvoa: Ever tried. Ever failed. No matter. Try again. Fail again. Fail better.

Yksi niistä Aallonharjalla olleista istuu nyt vieressäni luennoilla. Yhdessä suunnittelemme lisää järjettömiä ideoita, joista syntyneitä tuotteita saatat pidellä käsis-säsi vuoden päästä. Ennen sitä tarvitsemme kuitenkin monta epäonnistumista lisää. Vasta niistä oppimalla hullusta tulee hyvä ja hyvästä timanttinen.

Kun apurahaa ei heru kahdeksasta loistavasta hakemuksesta huolimatta eivätkä tiimin jäsenet enää suostu puhumaan toisilleen, meidän täytyy opetella sanomaan: ei haittaa mittään.

Ja jatkaa kohti seuraavaa mokaa.Tuuti Piippo

mato-ongella / kolumni

Ei haittaamittään!

52 N r o . 7/ 2 0 1 0

in english

Around twelve o’clock queues are forming in every student cafeteria all around Finland. Thousands of stu-dents line up chattering and waiting to be fed.

- It’s great that you can go to any student restaurant in the city to have lunch, says a foreign Aalto degree student.

In fact, there are over 100 student restaurants in the Helsinki metropolitan area. By dining in one of these restaurants and by showing your student card, Kela, the Social Insurance Institution of Finland, compen-sates about forty percent of the price of the meal.

It all started in the backwash of the recession set off by the global oil crisis.

– According to an anecdote, the president of Finland Urho Kekkonen visited the Finnish Student Health Service (FSHS) at the time only to discover that he was in a better physical shape than the students on average, describes Ilpo Lahtinen, benefits manager at Kela.

- Of course, at that point, the president was nearly 80 years old.

Oh, the good old days… In reality, living expenses of students had increased from 15 to 20 per cent yearly during the second half of the 1970’s. Many students were forced to cut down on food expenses, among other necessities. In 1979, the meal subsidy kicked in.

- The society wanted to ensure every university stu-dent at least one warm meal a day, Lahtinen explains.

Indeed, a Kela compensated student meal should cover approximately one third of the daily energy intake.

According to the Health Study of University Stu-dents 2008, about 54 per cent of students have the main meal of the day in a student or office restaurant. Still, almost half of the students have their main meal somewhere else.

Let’s face it, the student food is not known for its taste.

Then again, the goal of Kela compensated student meals is not to offer gourmet food but to promote healthier eating habits. Thus, the amount of fat and salt are regu-lated carefully, which may explain the lack of taste.

Still, the alternatives provided are versatile. Perhaps the most eccentric student restaurant of Aalto Univer-sity is Kipsari, a student restaurant of the Arabia cam-pus concentrated totally on vegetarian food. For meat eaters, restaurant Täffä in Otaniemi provides meatballs or steaks daily, not to mention the legendary Spaghetti Bolognese on every Wednesday.

According to a popular believer, the meal subsidy was part of a bigger scheme to promote equal opportunities for students regardless of socio-economic background.

- In Finland, we have a tradition of direct study sup-port. The meal subsidy is, actually, an exception to the rule, comments Lahtinen.

However, back in old days, the government did not de-fend the study support system in the name of equal rights but, rather, to improve study efficiency and to speed up graduation. Now, why does that sound so familiar?

The current government encourages students to speed up graduation as well. However, no updates are to be expected to student support this time around, more likely restraints and cutbacks. Is the meal subsidy likely to be on the cut list?

- The meal subsidy has been at risk for several times, but the student’s associations have hanged on to it, recollects Lahtinen. - I can’t imagine that it would be given up.

Erna Bodström

Additional source: Blomster, P. Yliopisto-opiskelijoiden toimeentulo ja opintotuki 1900-luvun Suomessa.

Kansaneläkelaitos, 2000.

Fuel for studying

Lunch at a student restaurant keeps the students fit to study. In fact, the whole system was created to improve your

study efficiency and to speed up graduation.

Mil

en

a H

uh

ta

mato-ongella / perässälaahaajat

N r o . 7/ 2 0 1 0 53

54 N r o . 7/ 2 0 1 0

mato-ongella / iltasatu

eski-ikäisen tarjoilijan selkää kolot-ti. Syykin oli selvä: tarjotin, jota hän kantoi, oli ylikuormattu keskioluella. Juomat oli tarkoitettu töölöläisen ravintolan kabinetissa epävirallisessa neuvonpidossa istuvalle seurueelle.

Puoluejohdon vaihduttua nämä tapaamiset oli siirretty Nurmijärven ABC:n kahviosta ta-kaisin Helsingin ravintolamaailmaan. Se olikin seurueen harvoja ilonaiheita. Ilmeet olivat synkkiä.

”Kajaanin etäkampus liipaistiin jo, ja nyt ne puhuvat ammattikorkeakouluverkon järkeistämisestä. Saanko vaan kysyä, että mitä ihmettä? Mitä tekemistä järjellä on ikinä ollut aluepolitiikan kanssa?” tuskaili maakun-tien voimahahmo.

”Parempaa ei todellakaan ole luvassa. Maan tapoja ei enää kunnioiteta, ja kannatuskin luisuu koko ajan. Ei helvata!” kirosi toinen.

Uusi puoluejohto näytti kiusaantuneelta. Kesällä he olivat luvanneet uusia avauksia. Nyt niitä totisesti kaivattiin.

”Totuushan on se, että ei me voida loputtomiin nakata ydinvoimaloita ja virastoja niihin vaalipiireihin, missä mei-tä äänestetään”, aloitti uusi puheenjohtaja varovaisesti.

Muu seurue katsoi häntä tyrmistyneenä. Kuutta-kymppiä kolkutteleva äijäkööri näytti siltä kuin joku olisi juuri kehunut etelän mediaa.

Puheenjohtaja jatkoi nopeasti: ”Tarkoitan siis, että nyt on ajateltava ihan uudella

tavalla. Koulutuspolitiikassa aurataan ihan uusia sarkoja. Tällä uudella Aalto-yliopistollakin on aika vapaat kädet päättää omista asioistaan.”

Avustaja näki tilaisuutensa tulleen. ”Tarkoitamme, siis että tässä on nyt vaikuttamisen

paikka. Aallolla on vielä kampuskysymys auki, ja ne on puhuneet hajautetusta ratkaisusta.”

Puheenjohtaja katsoi kiitollisena avustajaansa. Hajau-tus oli tässä seurassa toistelemisen arvoinen taikasana. Isäntien ilmeet näyttivät paljon suopeimmilta.

Hajautettu kampusratkaisu saattaisi kuitenkin tar-koittaa, että yliopiston päärakennus tulisi muutaman

sadan metrin päähän töölöläisravintolan kabinetista. Sehän ei käynyt lainkaan päinsä.

Avustaja selasi älypuhelimellaan verkkolehtiä ja luki Aallosta kertovia juttuja.

”Näissä puhutaan paljon tietoverkostoista ja tutkijoi-den liikkuvuudesta. En ihan ymmärrä mitä niillä tarkoite-taan, mutta liikkuvuus ja verkostot kuulostavat hyvältä.”

Vanhan liiton kaaderit alkoivat kyllästyä vaikeisiin yhdyssanoihin. Yksi löi nyrkkinsä pöytään sellaisella voimalla, että kotimainen lager läikkyi.

”Perhana! Sanoista tekoihin. Selvästi noilla on halua hajasijoittaa. Ei puoliksi raskaana voi eikä varsinkaan kannata olla. Jos hajautetaan, niin sitten hajautetaan kunnolla.”

”Kyllä tämä voisi toimia. Aallolla on toimintaa jo Lahdessa, Mikkelissä, Porissa ja Vaasassa. Sille pohjalle on hyvä rakentaa. Ja hei, elokuvataiteen laitos haluaa kuulemma irtautua! Sehän voisi mennä vaikka Sodan-kylään. Siellä on jotkut aiheeseen liittyvät kinkerit,” avustaja sanoi.

”Kauppakorkeakoulua on ehdotettu siirrettäväksi Keilaniemeen, kun siellä on niitä yrityksiä. Ristus, paska-puhetta. Missään ei ole yritystä niin paljon kuin Etelä-Pohjanmaalla. Me otetaan ne Kauhajoelle tai Kurikkaan”, uhosi Pohjanmaan piirin nokkamies.

”Ja teekkarithan voi olla ihan missä vaan, vaikka joka laitos eri läänissä. Niillä menee ne innovaatiot kuitenkin valokuitua pitkin.”

Tarjoilija keräili seurueen tyhjentyneitä laseja. Voi-mansa tunnossa oleva seurue tilasi saman tien uuden kierroksen. Jäljellä oli enää yksi triviaali ongelma: miten tämä kaikki saataisiin toteutettua?

Päätettiin perustaa yhdistys. Yhdistys, jonka ta-voitteena oli edistää maakuntien hyvinvointia tukevaa koulutuspolitiikkaa.

Avustaja käänsi lasinalusensa ja kirjoitti sen nurjalle puolelle: Kehittyvien kampusten Suomi.

Tuukka HetemäkiKirjoittaja on ylpeä pohjalaisista juuristaan.

KEHITTYVIEN KAMPUSTEN

SUOMI

Min

na

Mä

kip

ää

N r o . 6 / 2 0 1 0 55