AALLON YLIOPPILASLEHTI

SUUREN ILON ILMOITAN Kristo Ovaska tietää,

miten Aalto ja Suomi pelastetaan

NO 1/ 2011

This is not practice – it’s real.

To learn more about our work, people, and career options visit www.mckinsey.fi. With any questions, please contact

Mari Johansson mari_johansson@mckinsey.com or 09-61571705.

To apply, please visit www.mckinsey.fi and select Helsinki Recruiting.

Ent

rust

ed (d

etai

l). V

esa

Pes

onen

.

Join a consulting team for 8-12 weeks. Work with exceptional people and learn from them. McKinsey’s Internship gives you the chance to challenge yourself. This is not just another internship – it’s the start of your career!

The program is intended for students with more than 150 credits and the application period ends on March 31, 2011.

Apply to Helsinki Internship program for Fall 2011 and Spring 2012

©2011 Accenture. All rights reserved

Visit accenture.fi/graduates

Choose Accenture for a career where the variety of opportunities and challenges allows you to make a difference every day. A place where you can develop your potential and grow professionally, working alongside talented colleagues. The only place where you can learn from our unrivalled experience, while helping our global clients achieve high performance. If this is your idea of a typical working day, then Accenture is the place to be.

Great opportunities for graduates in Technology & BusinessAccenture is looking for talented and analytical graduates in Technology and Business, who want to jump start their career. Few career options offer more opportunities for building your skills and experience than Accenture. You will solve the toughest challenges and do what hasn’t been done before, while working on complex projects for both Finnish and international companies. Right from the start, you’ll receive extensive training, both formal and on-the-job, as well as access to the latest tools and technologies.

You will be supported by a global network of the brightest people in business and technology. Our outstanding experience and resources will give you unmatched opportunities to expand your skills and knowledge and move your career to the highest level. You’ll also be able to build deep insights into the companies we serve and the global environments in which our clients operate. Our culture encourages you to balance your personal and professional life and promotes a collaborative, team-oriented environment.

Not graduated yet? Consider Accenture’s internship program. It’s a great way to get a taste of life as a consultant or technical expert. We are offering a number of positions for summer 2011.

Don’t miss your moment. Visit our website and apply today.

Getting satisfaction from what you do.

Just another day at the office for a high performer.

BearingPoint is searching for new Management Consultants to join our team in Helsinki

JOIN OUR RECRUITING DAYS IN HELSINKIBearingPoint is growing its business in Helsinki and we need more talented individuals to work as management consultants in our Helsinki office. We are searching for 5 top graduates that will start their employment in the second quarter in 2011. You are invited to apply to participate BearingPoint’s Recruiting Days on February 15th and 23th 2011. We offer you the opportunity to go through the whole interview process in one day. Read more about the Recruiting Days and apply at www.bearingpoint.fi.

WOMEN’S DAY CHAMPAGNE TASTING In honor of Women’s Day on March 8th 2011, BearingPoint invites all female students for a champagne tasting evening! This event will take place at BearingPoint’s office at Kluuvikatu 3 from 18:00-21:00 and will start with a short presentation about BearingPoint, followed by a champagne tasting lead by an industry expert. There are a limited number of seats available, so please reserve your place in advance by sending an email to Mirka Vehanen: mirka.vehanen@bearingpointconsulting.com. Please sign-up before 4.3.2011!

BearingPoint delivers Business Consulting with Management & Technology capabilities. Serving commercial, financial and public services clients, BearingPoint offers its clients the best possible value in terms of tangible,measurable results by leveraging business and technology expertise. Its seamless cross-border approach, an entrepreneurial culture, long-standing relations with reputable organisations, profound industry and functional knowledge as well as solutions customised to clients specific needs make the company a truly trusted adviser. BearingPoint is a European based company with 3 200 employees in 14 countries that operates with a global reach.

© 2011 BearingPoint Finland. All rights reserved.

Could you get passionate about improving everyday life through better services, higher productivity and new opportunities? Tieto is always on the lookout for capable people from a variety of educational and work backgrounds. We can offer you challenging tasks, inspiring colleagues and avenues for professional growth.

Want to know more? Go to www.tieto.com/careers to see our open positions and to fill out an application.

Tieto is the leading IT service company in Northern Europe providing IT and product engineering services. Our highly specialized IT solutions and services complemented by a strong technology platform create tangible business benefits for our local and global customers. As a trusted transformation partner, we are close to our customers and understand their unique needs. With more than 17 000 experts, we aim to become a leading service integrator creating the best service experience in IT. www.tieto.com

Knowledge. Passion. Results.

Do you want to make a difference?Join the IT company that works hard to make life easier.

BearingPoint is searching for new Management Consultants to join our team in Helsinki

JOIN OUR RECRUITING DAYS IN HELSINKIBearingPoint is growing its business in Helsinki and we need more talented individuals to work as management consultants in our Helsinki office. We are searching for 5 top graduates that will start their employment in the second quarter in 2011. You are invited to apply to participate BearingPoint’s Recruiting Days on February 15th and 23th 2011. We offer you the opportunity to go through the whole interview process in one day. Read more about the Recruiting Days and apply at www.bearingpoint.fi.

WOMEN’S DAY CHAMPAGNE TASTING In honor of Women’s Day on March 8th 2011, BearingPoint invites all female students for a champagne tasting evening! This event will take place at BearingPoint’s office at Kluuvikatu 3 from 18:00-21:00 and will start with a short presentation about BearingPoint, followed by a champagne tasting lead by an industry expert. There are a limited number of seats available, so please reserve your place in advance by sending an email to Mirka Vehanen: mirka.vehanen@bearingpointconsulting.com. Please sign-up before 4.3.2011!

BearingPoint delivers Business Consulting with Management & Technology capabilities. Serving commercial, financial and public services clients, BearingPoint offers its clients the best possible value in terms of tangible,measurable results by leveraging business and technology expertise. Its seamless cross-border approach, an entrepreneurial culture, long-standing relations with reputable organisations, profound industry and functional knowledge as well as solutions customised to clients specific needs make the company a truly trusted adviser. BearingPoint is a European based company with 3 200 employees in 14 countries that operates with a global reach.

© 2011 BearingPoint Finland. All rights reserved.

6 No 1/2011

Muotoilun Antti Nurmesniemi

2011-jatkokoulutusapurahat lukuvuodelle 2011–2012 www.askonsaatio.fi

36

44»Pudota kirja ja katso, nostaako ihastus sen.”

helmenkalastus10 Aallonharjalla Elissa Eriksson12 Satavuotisjuhlia & taideyliopisto15 Lukijat ratkaisevat omaisuuskiistan16 Suomalainen vs. intoilija17 Koukussa Inka Kojo

syvissä vesissä18 Kymmenen tapaa ohittaa kesätyöstressi22 Henkilökuvassa Kristo Ovaska28 Työelämän palapeli36 Vieras vauvojen valtakunnassa

mato-ongella42 Uni opiskelun vastapainona44 Rakkautta ennen aamuluentoa45 Niclas Storåsin kolumni47 Hankalana opiskelukaverina ADHD49 Gallupissa työelämän varmat päivät50 Aino hakeutui hoitoon51 Tuukka Hetemäen kolumni53 Aino menee55 Perässälaahaajat

»Nopean opiskeluputken valitsijat rakentavat itselleen heikompaa tulevaisuutta.” AINON

TYÖURAKYSELYN TULOKSET

»Bileissä näin heti kolme raskaana olevaa tyttöä. Minulle boolia, alkoholillista! huusin hädissäni.” TOIMITTAJA

KOKEILI ELÄMISTÄ VAUVAN KANSSA

No 1/2011

RAKKAUSVALMENTAJA ANTAA VINKIT YSTÄVÄNPÄIVÄN HEILAN HANKINTAAN

28

Rehtori Tuula Teeri ehdotti Aallon kampuksen ra-kentamista Otaniemeen. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ilmoitti, ettei Helsinki luovu Aalto-yliopis-tosta. Mitä sanovat tässä Ainossa haastatellut?

”Helsingissä sattuu ja tapahtuu kulttuurin, taiteen ja muotoilun parissa keskimäärin enemmän kuin Espoossa, ja koulun on hyvä olla siellä missä tapah-tuu. Lyhyesti sanottuna: sidosryhmät, networking, infrastruktuuri.”ELISSA ERIKSSON

”Tärkeintä on, että ihmiset ovat yhdellä kampuk-sella. Paikalla ei ole väliä.”KRISTO OVASKA

”Yhdessä paikassa tieto sulautuu paremmin ja kaikkien ollessa yhdessä kohtaamisia tapahtuu. Ymmärrän kyllä, että on myös tunnesiteitä.”MERVI MAKKONEN

PALUU RIKOSPAIKALLE

»Kukoistaakseen suomalainen tiede tarvitsee rahaa ja vapautta. Vain ne takaavat kovatasoisen tutkimuksen ja opetuksen. Yhdistämishankkeet voivat olla hyödyksi, mutta eivät riitä nostamaan yhtään yliopistoa tieteen kärkeen. Epämääräinen huippupuhe on yliopistolaitokselle vahingoksi. Mokoma ideologinen ilmapallo pitäisi poksauttaa puhki, ennen kuin koko suomalainen tiede-elämä leijuu sen mukana tavoittamattomiin.”

Aino on Aallon ylioppilaslehti. Lukukausien aikana kuukausittain ilmestyvä Aino tavoittaa

17 000 kauppatieteiden, taideteollisten ja teknillisten alojen opiskelijaa. Aino on kaveri!

PÄÄTOIMITTAJAAnna Munsterhjelm

ULKOASUMirka Suikkanen

TOIMITTAJAJohanna Mitjonen

KIRJOITTAJATTuukka Hetemäki, Krista Kauppinen, Antti Lindström,

Tuuti Piippo, Sanna Räty, Laura Saarikoski, Niclas Storås, Ida Valpas, Sofia Ziessler

KUVAAJAT JA KUVITTAJATTom Engström, Milena Huhta, Timo Idänheimo, Joonas Lehtimäki, Kira Leskinen, Veera Lipasti, Elmeri Terho,

Juho Uotila, Sofia Ziessler

KUSTANTAJAAalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY)

TOIMITUSNEUVOSTOHanne Haapoja, Tuomas Jääskeläinen, Aku-Ville

Lehtimäki, Juhani Mykkänen, Antti Oksanen, Jussi Rosendahl, Teija Sutinen, Maija Töyry (pj)

ILMOITUSMYYNTI: Timo Herttua, 0452775285

MEDIAKORTTI: www.ainolehti.fi/media

PAINO: Erweko Oy

PAINOS 8 000 Sisäsivujen paperi: Dito 100g/m2

Kannen paperi: Galerie Art Gloss 250g/m2

YLIOPPILASLEHTI AINOPL 69 02150 Espoo

Käyntiosoite:Otakaari 11 02150 Espoo

etunimi.sukunimi@ayy.fi 050 5209447www.ainolehti.fi

ISSN-L 1798-4394 ISSN 1798-4394

KANNEN KUVAVeera Lipasti

Just when I thought I was out they pull me back in, Michael Corleone sanoo Kummisetä III -elokuvas-sa, kun hänet jälleen imetään mu-kaan mafiamaailmaan. Tunne ei ehkä ollut ihan yhtä vahva, mut-ta melkein, kun aloitimme joulu-kuussa Ainon toimituksessa. Mir-ka on jo ehtinyt aikaisemmin työskennellä Ainon AD:na ja myös Kylteri-lehden AD:na. Minä taas Polyteekkarin ja Kylterin päätoi-mittajana.

Mutta täällä olemme taas! On ollut mahtavaa palata Ainoon! Työelämään kuuluu lähtöjä, uu-

sia aloituksia ja myös näitä iloi-sia paluita. Moni miettii juuri nyt kesätyökuvioita, lopputyöpaik-kaa ja ehkä valmistumisen jäl-keistä trainee-ohjelmaa. Jokaises-sa työsuhteessa, ihan lyhyessäkin, homma kannattaa hoitaa siten, että toivotetaan tervetulleeksi ta-kaisin.

Lisää vinkkejä löydät sivulta 45, jossa esimerkiksi Design Factoryn johtaja Kalevi Ekman kertoo mitä ei halua kesätyöha-kemuksesta lukea.

JOHANNA MITJONEN

MIRKKA LAPPALAINEN Helsingin Sanomat 18.9.2007

miehistö

8 No 1/2011

No 1/2011 9

PARHAAT EIVÄT NÖSSÖILE

Tammikuussa rehtori Tuula Teeri kertoi tekevänsä Aalto-yliopiston hallitukselle esityksen kampuksen keskittämisestä Otaniemeen. Uutinen sai tietysti useimmat kotikouluihinsa kiintyneet kylterit ja taik-kilaiset raivostumaan, huutamaan kiukkunsa sosi-aaliseen mediaan ja perustamaan nettiin vastustu-sadressin. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen oli vas-tareaktiossaan melkein yhtä nopea: hän naputteli Twitteriinsä, ettei Helsinki hyväksy ehdotusta ja ai-koo jättää kampusratkaisusta oman esityksensä.

Ups. Nyt tuli virhe: käytin rehtorin lausunnosta sanaa ”uutinen”.

Aallon kampuksen sijaintia on spekuloitu siitä asti, kun kolme korkeakoulua päätettiin yhdistää. Viral-listakin valmistelua on takana jo reippaasti yli vuo-si. Koko ajan on tiedetty ja voitu lukea vähintäänkin rivien välistä, että todellisuudessa Otaniemi on sekä taloudellisesti että uudenlaisen yliopistoyhteisön luomiseksi ainoa realistinen vaihtoehto. Tuskin si-nisilmäisinkään taikkilainen voi väittää, että olisi to-

sissaan uskonut Aallon perustavan päämajansa jon-nekin muualle kuin sinne.

Miksi siis tuhlata kaikkien aikaa kampustyöpajoi-hin ja -kyselyihin? Jos päätös olisi paukautettu julki jo syksyllä 2009, olisi tämäkin kalabaliikki ehditty jo elää läpi. Se olisi hukkunut ihan mukavasti muuhun viimevuotiseen Aalto-vastustukseen ja ylioppilas-kunnan omaisuusjupakoihin.

Seuraava kipupiste on taideyliopisto. Teatterikor-keakoulu, Kuvataideakatemia ja Sibelius-Akatemia yhdistynevät yhdeksi kouluksi, ja Taikin ”taideosas-tot” hinkuisivat kovasti mukaan. Aallon johto sanoi ehdottoman ein.

Tosiasiassa Taikin pilkkominen on järkevää ja uskon, että se kyllä tunnustetaan salaa Aallossakin. Nyt on vain hirmu huono hetki sahata pari osastoa irti: se antaisi julkisuuteen väärän viestin. Se kertoi-si luovuttamisesta ja siitä, että ei tämä innovaatioyli-opisto taida sittenkään toimia.

Väärin! Eikö minkä tahansa menestystä janoavan organisaation pitäisi jatkuvasti keskittyä olennai-seen ja karsia pois se, mikä ei ydintehtävää tue? Esi-merkiksi elokuvaopiskelijoista ei ole Aallolle muuta hyötyä kuin se, että osasto näyttää mediaseksikkääl-tä esitteissä ja että niiltä voi tilata jonkun kivan lef-fan lukuvuoden avajaisiin. Sen sijaan tavallisen tylsiä teknillis- ja kauppatieteitä opiskelevat aaltolaiset ansaitsevat sen, että heille järjestetään parempaa opetusta ja paremmat resurssit.

Unohdetaan arvovaltakysymykset ja tehdään mieluummin päätöksiä, jotka auttavat tekemään tästä yliopistosta jotain erinomaista ja ainutlaatuis-ta. Kerran kirpaisu on aina parempi kuin hivuttava kipu. Aallosta pitäisi löytyä munaa tehdä koviakin ratkaisuja.

ANNA MUNSTERHJELM

» Tuskin sinisilmäisinkään taikkilainen voi väittää uskoneensa Aallon perustavan päämajansa jonnekin muualle kuin Otaniemeen.

10 No 1/2011

KAIKKI MAINOKSET POIS?

Myös City Folkhögskolanin do-kumenttielokuvalinjalla opiske-levat Mikael Aaltonen ja Daniel Nikander ovat miettineet, kuinka katumainokset vaikuttavat kau-punkikuvaan. He kokeilivat ide-aa kokonaan mainoksettomasta kaupungista dokumentissaan ja siivosivat kuvankäsittelyllä kyltit ja julisteet pois keskustakortte-leiden seinistä ja telineistä.

No 1/2011 11

Kaikki alkoi medialakosta. Silloin ensimmäistä vuot-taan Taikissa opiskelleen Elissa Erikssonin media-kasvatuksen kurssin tehtävänä oli pidättäytyä niin TV:stä, radiosta, lehdistä kuin mainoksistakin.

”Päivän aikana tajusin, että kotona pystyn itse päättämään, avaanko lehden tai TV:n – mutta kadul-la en. Ulkona viestintä on kaiken lisäksi lähinnä kau-pallista. Tavallinen kaduntallaaja ei voi valita, min-kälaisia viestejä kaupunkitilassa on.”

Idea iti Erikssonin päässä koko opiskeluajan. Voi-siko julkisen tilan viesteihin vaikuttaa? Kuinka kau-punkilainen voisi osallistua? Olisiko tässä ainesta lopputyöhön?

”Kerran bussipysäkillä jäin pohtimaan, olisiko tavalli-sen ihmisen mahdollista saada siihen oma julisteensa.”

Ulkomainosyhtiölle kelpaa kyllä kenen tahansa raha, joten Eriksson aloitti varainhankinnan perus-tamalla Facebookiin Haluan nähdä muutakin -sivun. Hän toivoi ihmisten osallistuvan kahvikupin hinnal-la ja kertovan, mitä he haluaisivat julisteesta lukea.

Isot päivälehdet etelästä pohjoiseen, useat ra-dioasemat ja television aamuohjelma kiinnostuivat tempauksesta. Silti ennen kaikkea tavallisten ihmis-ten innostus yllätti Erikssonin. Hänen tavoitteenaan oli haalia kolmessa viikossa reilu tuhat henkeä mu-kaan projektiin, mutta jo parissa päivässä Facebook-

helmenkalastus/aallonharjalla

KUKA VALITSEE KAUPUNGIN TAULUT? Taidekasvatusta opiskeleva Elissa Eriksson halusi katsella bussia odotellessaan jotain muuta kuin mainoksia. Ajatuksenpoikasesta kasvoi lopputyö ja mediamyräkkä.TEKSTI: JOHANNA MITJONENKUVA: KIRA LESKINEN

sivu keräsi sen verran tykkääjiä. Viikossa heitä oli jo tuplamäärä. Lopulta hankkeen kustannuksiin osal-listui puolitoista tuhatta suomalaista. Avajaisia juh-littiin Havis Amandalla tammikuun lopussa.

”Niin moni lähti mukaan, koska he halusivat tuo-da tavallisen ihmisen näkökulmaa kadulle”, Eriksson uskoo. Ja tällä kertaa vieläpä laillisesti – useimmi-tenhan ulkotiloissa taiteilu on laitonta.

Julisteeseen toivotut viestit liikuttivat Erikssonia. Ihmiset kertoivat haluavansa nähdä ystävällisyyttä ja inhimillisyyttä, moni kaipasi välittämistä. Moni toivoi voivansa vaikuttaa siihen, miltä omalla kotikadulla näyttää. Viesteissä kaupunki julistettiin kaikkien yh-teiseksi olohuoneeksi.

Nyt Elissa Eriksson odottaa niitä kutkuttavia ti-lanteita, kun juliste ja bussia odotteleva kaupunkilai-nen kohtaavat pysäkeillä. /

12 No 1/2011

sä olet kuin satavuotiasEt enää kikata ja sekaisin mee ja et pysty itseäsi ilmaisemaan lauletaan Zen Cafén biisissä Satavuotias. Sitä ei voi sanoa ainakaan tammikuun lopussa pyöreitään juhlineesta Helsingin kauppakorkeakoulusta. Päi-väkekkereitä vietettiin näyttävästi valoa, ääntä, kuvaa ja lavashowta yhdistäneen esityksen merkeissä. Argentiinalaista tangoa harrastava kauppiksen tutkija Markku Anttonen tanssipareineen taivutteli lavalla myös AYY:n ja KY ry:n puheenjohtajia.

Mutta kas – satavuotiaita löytyy näköjään Töölön nurkilta enem-mänkin. Perustettu 1911, lukee KY ry:n Facebook-sivuilla. Patentti- ja re-kisterihallituksen mukaan yhdistys on kuitenkin viety rekisteriin vasta kesäkuussa 2008.

Samanlaista matematiikkaa voisi harjoittaa muidenkin instituutioi-den kohdalla. Esimerkiksi Suomi täytti joulukuun kuudentena 93 vuot-ta. Se on aika vaatimaton ikä, kun vertaa vaikka vuonna 1523 ennen ajanlaskun alkua syntyneeseen Kiinaan. Mutta ei huolta! Suomihan kuului aiemmin Ruotsiin, joten valtiollisen historiamme voidaan oike-astaan katsoa ulottuvan aina 900-luvulle saakka.

Korjataanpa tämäkin tieto internetiin. / AM

helmenkalastus

Kauppakorkeakoulun satavuotisjuhla. Ohjaus Mikko Kaukolampi, valosuunnittelu Anton Verho, lavastus Eero Tiittula ja pukusuunnittelu Roosa Marttiini.

KU

VA:

AIN

O H

UO

VIO

No 1/2011 13

693

973

käyttäjää seuraa Aalto-yliopistoa Twitterissä.

käyttäjää seuraa Aalto Entrepreneurship Societya Twitterissä.

9käyttäjää seuraa AYY:tä Twitterissä.

AINO VERTAA

*Tilanne 20.1.2011

DEBATTIA DESIGNMUSEOSSA

TUOMAS SALONIEMI (SAY): Taik tai ainakin osa siitä kuuluu taide-yliopistoon. Nyt olisi historiallinen tilaisuus avata koko Suomen taiteen kenttä kokonaan, katsoa sen konepellin alle ja miettiä, mitkä osat kuuluvat mihinkin.

KASPERI MÄKI-REINIKKA (TOKYO RY): Yhteistyön pitäisi lähteä si-sällöistä. Esimerkiksi kuvataidekasvatuksella ja elokuvataiteella on paljon annettavaa ja saatavaa Teakilta, mutta ei Aallolta.

HELENA HYVÖNEN (TAIK/AALTO): Taik ja taideyliopistot kehittele-vät mallia, jossa oltaisiin kuin siamilaiset kaksoset: yhteisiä oh-jelmia ja projekteja. Käytännön asioita tehdään jo nyt paljon yh-dessä. Teakin ja meidän professorit ovat perustaneet työryhmän, jossa mietitään näitä yhteisiä alustoja.

SALONIEMI: Taideyliopisto on se alusta!

PAULA TUOVINEN (TEAK): Jos taideyliopisto perustettaisiin nyt nollasta, olisi itsestään selvää, että Taik olisi mukana. Mutta se juna meni jo. Kaikki taideyliopistot vastustivat, kun yhdistymis-tä viimeksi ehdotettiin. / AM

AALTO ATLANTILLAJäitkö viime kevään Aalto on Tracks -junasta? Marraskuussa 2011 järjestetään taas yliopistomaailman siistein luokkaretki: reilu satakunta aaltolaista reissaa samalla konseptilla Brasiliaan. Aalto on Waves -laivamatkaa järjestävät toukokuun junailusta innostuneet opiskelijat.

MIL

EN

A H

UH

TA

KU

VA:

AIN

O H

UO

VIO

Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan, Teatterikorkea-koulun, Aallon ja Tokyo ry:n edustajat keskustelivat hel-mikuun alussa taideyliopistosta ja Taikin tulevaisuudesta.

Aim Higher

* Junior Software Engineer * Solution Manager Trainee* Junior UI Designer* Junior UI Developer

About ComptelAs a world-class vendor of telecom software solutions for xed, mobile, broadband and cable service providers, Comptel helps its customers take control of their networks and deliver the kind of innovative services their subscribers demand. In this fast-paced and dynamic environment, Comptel has delivered winning solutions to 280 customers in 85 countries. Comptel's headquarters are located in Finland and the company is quoted on the NASDAQ OMX Helsinki. Its net sales were EUR 75 million in 2009. Comptel employs around 600 professionals globally. For more information, visit www.comptel.com

Application time starts now, please apply at the latest on 6 March 2011. Send your CV and application in English to recruitment@comptel.com or through our website www.comptel.com/careers

We are looking for Trainees to our Helsinki o�ce for Summer 2011 to work in Customer Delivery and Support, and Products and Solutions organizations. Examples of open positions are:

Keywords for Junior Software Engineer position: Java, JavaEE, EJB3, JPA, Flash/Flex, ActionScript3, HTML+CSS+JS, Maven, SQL, Scrum, Eclipse, Hibernate, Continuous Integration, IoC, JUnit, FlexUnit, GlassFish

No 1/2011 15

MIL

ENA

HU

HTA

SULLE, MULLE JA KREIKALLE

Mitä nyt tapahtuu: AYY on hakenut korkeimmalta hallinto-oikeudelta uudelleenarviointia KY:n joulu-kuussa 2009 toteuttamiin omaisuudensiirtoihin. Joukko AYY:n kylterijäseniä on valittanut hallinto-

oikeuteen AYY:n hallituksen ja edustajiston toiminnasta joulukuussa 2010.

"AYY takaisin neuvottelupöytään. Muutama messias pyörittää AYYE:ssa omaa showtaan, joka perustuu sii-hen, etteivät teekkariedaattorit ole kunnolla kartalla eivätkä haluakaan olla.”

”Lasketaan, kuinka suuri osa sijoitusomaisuudesta tar-vitaan kylteriperinteiden ylläpitämiseksi ja annetaan se KY ry:lle. Loput käytetään Aallon kaikkien opiskelijoi-den palveluihin kuten edunvalvontaan.”

”Miksi makuuttaa miljoonia säätiössä, kun opiskeli-jat tarvitsevat niitä nyt?”

Suurin osa Ainon kyselyyn vastanneista ehdotti joko koko omaisuuden siirtämistä AYY:lle, sen pitä-mistä KY-säätiöllä tai muutaman kymmenen miljoo-nan euron suuruisen kylterirahaston perustamista AYY:n alle ja loppujen rahojen siirtämistä ylioppilas-kunnalle. Sovintoneuvottelujen jatkamista pidettiin huomattavasti oikeusprosessia parempana vaihto-ehtona. Tuoreempiakin esityksiä löytyi:

”Pyytämällä sovintoehdotusta Aallon aikana aloitta-neista opiskelijoista kootusta neuvotteludelegaatiosta. Pallo niille, joiden elämä ja toiminta on kyseessä. Ra-kennuspalikat pois niiltä, joiden juna meni jo.”

”Lahjoittaisin kaiken Aalto-yliopistolle korvamer-kittynä opetuksen kehittämiseen. Pienehkön osan voi-si käyttää muuhun edunvalvontaan. Asuntojen omista-

Näitäkin ehdotettiin: Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Kreikka, Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto (ettei sen tarvitsisi niin kadehtia Aaltoa), Teekkaritoiminnan edistämisrahasto, Suomen elokuvasäätiö, YTHS,

Lasse Männistön eduskuntavaalikampanja, Aalto Entrepreneurship Society, Guggenheim-projekti.

Ain

on n

etti

kyse

lyyn

vas

tasi

tam

mik

uuss

a 21

8 he

nkil

öä,

jois

ta 1

86 o

li A

alto

-yli

opis

ton

opis

keli

joit

a.

AINO KYSYI: KENELLE KY-YLIOPPILASKUNNAN OMAISUUS KUULUU?

juudella ei ole juuri väliä, koska niitä pyöritetään nollatuloksella. Nämä kymmenet miljoonat opetuksen kehittämiseen toisivat enemmän hyötyä opiskelijoille kuin ylioppilaskunta voi ikinä saavuttaa.”

Ja jollei sauna tai terva auta: “Vanhat edustajat helvettiin ja uudet kylteri- ja teekkaritoimijat ottaan isoo bönöö keskenään ni saadaan ihmisistä kaverei-ta. Sit riitelee enää asiat eikä ihmiset ja homma on hel-posti kuosis.”

Eräs vastaaja lupasi myös sponsoroida Kosken-korva-pullolla tätä iltaa.

Vai onko jo liian myöhäistä?”Se, että teekkarit haastavat KY:n oikeuteen ylioppi-

laskunnan rahoilla, ei ole millään muotoa oikein. Teek-karit eivät tule rahoja koskaan näkemään, ja tähän lap-selliseen kiistaan täytyy viimeinkin saada loppu. Parin vallassa olevan kusipään takia esimerkiksi minä, kaup-piksen mursu, vihaan jo sydämeni pohjasta jok'ikistä riviteekkariakin.”

”Tässä vaiheessa alkaa olla jo täysin yhdentekevää, kuka saa haltuunsa kiistanalaisen omaisuuden. Tär-keintä olisi, että pystyttäisiin rakentamaan oikeasti yh-teistä ja yhtenäistä ylioppilaskuntaa ilman turhaa vas-takkainasettelua tai vehkeilyä.” / AM

31%42% 5% 19%AYY:lle KY-säätiölle KY-yhdistykselle Kaikille kolmelle

16 No 1/2011

SUOMALAINEN: Kauppakorkea-koulun yrittäjyyskurssilla opin, että jos haluaa perustaa yrityk-sen, kaikkein tärkeintä on loistava liikeidea. Sitten tehdään liiketoi-mintasuunnitelma, jossa kartoite-taan markkinat ja lasketaan bud-jetteja. Olen harkinnut yrittäjyyt-tä jo pitkään, mutta minulla ei ole riittävän hyvää ideaa.

INTOILIJA: Suunnittelua koros-tetaan alkuvaiheessa ihan liikaa. Useimmiten bisnes, varsinkin kasvua tavoitteleva sellainen, läh-tee kiinnostuksesta ja intohimos-ta. Idea saattaa olla aluksi keskin-kertainen. Hyvä idea on oikeasti tekemisen oheistuote. Moni huip-pukoodaaja aloitti harrastuspoh-jalta. Jotkut lähtevät yrittäjiksi turhauduttuaan työelämässä: esi-merkiksi Adobe syntyi siitä, että sen Xeroxilla työskennelleet pe-rustajat eivät saaneet lupaa tehdä kehittämästään ohjelmointikie-lestä tuotetta.

SUOMALAINEN: Mutta yrittäjyys si-too niin paljon. Entä jos alan pyö-rittää nettikauppaa ja huomaan puolen vuoden jälkeen, että ha-luan sittenkin tehdä elokuvia? En halua sitoutua firmaan loppuiäksi.

INTOILIJA: Moni firma on aloitta-nut erilaisesta bisneksestä kuin

mistä on lopulta tullut tunnetuk-si. YouTube aloitti Tune In Hook Up -nimisenä nettideittipalveluna ja Starbucks myi alun perin vain kahvipapuja ja -koneita. Twitter oli toisen tuotteen yhteyteen ra-kennettu ryhmätekstiviestipalve-lu – ihan kiva, muttei mitenkään mullistava palvelu, kunnes joku tajusi sen potentiaalin. Ja voihan firman myös myydä. Kasvuyrityk-sille niin käy usein.

SUOMALAINEN: En halua kertoa ideaani kenellekään, koska se var-masti varastetaan ja joku ehtii to-teuttaa sen ennen minua.

INTOILIJA: Maailmassa tulee tänä vuonna olemaan seitsemän mil-jardia ihmistä. Kuinka todennä-köistä on, ettei kenelläkään ole samaa ideaa mielessä? Harvan

helmenkalastus/ kolumni yrittämisen yrittämisestä

» Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä. Kuinka todennäköistä on, ettei kenelläkään ole samaa ideaa kuin sinulla?

idean voi toteuttaa yksin. Pää-set helpommalla, jos keräät ym-pärillesi ihmisiä antamaan palau-tetta ja ohjaamaan oikeaan suun-taan. Entä jos idean heikkoudet paljastuvatkin vasta lanseeraus-vaiheessa?

SUOMALAINEN: Eli kaikki ideat on jo keksitty tai jos ei, niin ne ovat liian vaikeita toteutettaviksi. Mitä järkeä on tuottaa maailmaan lisää turhia ”tehokkuutta lisääviä” so-velluksia tai konsultointipalve-luita, joita kukaan ei oikeasti tar-vitse?

INTOILIJA: Maailmassa riittää on-gelmia ratkaistavaksi! Kehityksen myötä syntyy myös uusia ongel-mia. Ennen kannoimme muutto-jen yhteydessä CD-levykokoelmia mukanamme asunnosta toiseen. Nykyään yhä useampi luopuu le-vyjen fyysisestä omistamisesta. Olisitko osannut pari vuotta sitten ennustaa, kuinka Spotify muut-taa miljoonien ihmisten musiikin-kuuntelutottumuksia? /

KRISTA KAUPPINEN on yksi Aaltoesin perustajista, joka on opiskellut logistiik-kaa kauppiksessa ja opiskelee informaa-tioverkostoja TKK:lla.

TUUTI PIIPPO opiskelee luovan liike-toiminnan johtamista ja on etsinyt hyvää ideaa 17-vuotiaasta asti.

suomalainen vs. intoilija, osa 1ALUSSA SAA OLLA KESKINKERTAINEN

No 1/2011 17

EKA KERTA YHDESSÄ

helmenkalastus/koukussa

mitä? Kahdeksan vuotta sitten TKK keksi ryhtyä vä-littämään yritysten tuotekehitysprojekteihin kone-teekkari-teollinen muotoilija-pareja. Viime kesä-nä mukana oli jo parikymmentä firmaa ja aaltolaisia kaikista kouluista.

Murjotteluun lähtevillä yrityksillä on joku idea, jota haluttaisi lähteä kokeilemaan, mutta omat re-surssit eivät riitä. Harjoittelijoille pitää antaa selkeä ongelma. Sellainen, jossa pääsee miettimään ylem-mällä tasolla – ei niin, että suunnittelepa tää nappi. Murjottelussa pääsee näyttämään, mihin musta on.

Kerran japanilaisen, risteilylaivojen navigointilait-teita tekevän yrityksen Suomen-osasto lähetti murjot-telijansa kesän jälkeen päämajaansa – heidän mieles-tään hän pystyi tuomaan niin paljon uutta ja kehittä-mään asioita. Muistan sen työnantajan ihmetyksen: että jostain opiskelijasta voi olla noin paljon hyötyä.

Poikkitieteellinen työharjoittelu Murjottelu poiki positiivisen konfliktin taikkilaisen Inka Kojon ja teekkarityöparin välille.

TEKSTI: ANNA MUNSTERHJELMKUVA: TIMO IDÄNHEIMO

miksi? Itse murjottelin teekkarin kanssa ABB:n Vaa-san tehtailla. Alussa emme ymmärtäneet yhtään toi-siamme – toinen ei tajunnut, miksi toinen toimi ku-ten toimi. Meillä oli aivan eri tavat lähteä kehittä-mään ratkaisuja. Lopulta se oli positiivinen konflikti: jouduimme puhumaan ja puhumaan. Aina kun vas-taan tuli ongelma, me puhuttiin se auki.

Veikkaan, että murjottelu on monelle eka tilan-ne, jossa pääsee tai joutuu työskentelemään maail-maa ihan eri näkökulmasta katselevan ihmisen kans-sa. Työelämässä tehdään väistämättä yhdessä muita aloja opiskelleiden kanssa, joten kannattaisi opetel-la jo koulussa puhumaan samaa kieltä. Koulutuksen pitäisi Aallossakin rakentua enemmän työelämäläh-töisten kokonaisuuksien ympärille: kerätä yhteen jo opiskeluaikana se porukka, jota tarvitaan esimerkik-si talon tai elokuvan tekemiseen. /

Teollisesta muotoilusta valmis- tunut, nyt Otaniemessä työtiloista väitöskirjaa tekevä Inka Kojo aloitti oman Murjottelu-uransa ABB:n tehtaalla kesällä 2006. Vuonna 2008 hän koordinoi koko ohjelmaa.

18 No 1/2011

Mitäpä jos et tänä vuonna sairastuisikaan kesäduunistressiin? Yksi suvi ilman oman alan töitä ei vielä romahduta uskottavuuttasi tulevien

työnantajien silmissä. Lue Ainon opas rennompaan kesään.KOONNUT: ANNA MUNSTERHJELM JA LAURA SAARIKOSKI

KUVITUS: ELMERI TERHO

KEINOA PÄÄSTÄ KESÄTYÖPAINEISTA

1.jää kesäksi kouluun

2. pelasta maailma

Ilahduta opintoaikojen lyhentämistä kannattavia po-liitikkoja: nopeuta valmistumistasi suorittamalla kir-jatenttejä tai istumalla kesäkursseilla. Helsingin seu-dun kesäyliopiston kurssit julkaistaan maaliskuun lopussa – kannattaa olla tikkana ilmoittautumassa, jotta mahtuu varmasti mukaan. Kansainvälisempää meininkiä löytyy elokuussa järjestettävästä Helsin-ki Summer Schoolista, johon ilmoittaudutaan jo al-kuvuodesta.

Kesällä ei tarvitse päntätä otsa rypyssä pölyisessä kirjastossa. Ota kirja kainaloon ja painu rannalle tai puistoon. Perusta kavereiden kanssa lukupiiri, joka kokoontuu eri terasseilla. Jollei oma koulutusala nappaa, opiskele vaikka venäjää tai johtamista.

Voit saada opintorahaa ja asumislisää kesäajalle, jos keräät riittävät 4,8 opintopistettä jokaista tuki-kuukautta kohti. Tukea voi hakea myös työharjoitte-luun tai opinnäytetyön tekemiseen. Muista, että Suo-men lisäksi harjoittelun voi suorittaa ulkomaillakin.

Monissa muissa maissa opiskellaan myös meikä-läisten kesälomakuukausina. Hyvällä tuurilla saatat vielä napata vaihtopaikan touko-syyskuulta!

Toteuta tänä kesänä kaikki vuosien varrella harkitse-masi maailmanparannus- ja elämänmuutospäätök-set. Samalla säästät selvää rahaa. Luovu bussilipusta ja autosta: pyöräillen ja kävellen saat hyötyliikuntaa. Syö halvalla: perusta oma urbaani kasvimaa, marjas-ta, sienestä, ongi ja dyykkaa. Muuta mökille elämään ekoelämää. Laihduta. Luovu alkoholista ja muista ra-haa vievistä paheista. Ota mallia Thaimaahan muut-tavasta lumenpudottajasta Ville Syväniemestä ja myy kaikki ylimääräinen omaisuutesi kirpparilla tai netissä. Siisti kaupunkikuvaa ja tienaa taskurahaa keräämällä pulloja.

HC-hipit muuttavat telttaan asumaan. Parhaat näköalapaikat näille nuuskamuikkusille löytyvät kaupungin ulkoilusaarista tai Nuuksiosta.

No 1/2011 19

3. vippaa valtiolta

4. vuokraa kotisi vieraalle

Opintolainaa voit nostaa 300 euroa kuukaudessa niin kauan kun opintotukikuukausia on jäljellä. Lai-natakaus ja laina kannattaa hakea ajoissa, koska pa-pereiden käsittely Kelassa ja pankissa saattaa kestää. Lainan voi nostaa vuoden aikana kahdessa tai neljäs-sä erässä, joten kesän aikana pystyt käytännössä ot-tamaan ulos koko vuoden lainarahat.

Kalliimpi lainavaihtoehto on kesämenojen höylääminen luottokortilta. Kun opintorekisteris-tä löytyy vähintään 90 suoritettua opintopistettä, myöntävät useimmat luottoyhtiöt opiskelijallekin kortin ja noin tuhannen euron luottorajan. Muistat-han kuitenkin laskea etukäteen, että pystyt maksa-maan luottokorttilaskusi korkoineen pois. Pikavip-peihin sortuu vain pöljä.

Opiskelijan suurin yksittäinen kuluerä on tavallises-ti asunto. Pääkaupunkiseudulle tulee kesäisin pal-jon kesätyöntekijöitä ja opiskelijoita, jotka kaipaa-vat kotia muutamaksi kuukaudeksi. Jos vuokraat ka-lustetun kämppäsi eteenpäin, säästät reilusti rahaa

– mahdollisesti jopa tienaat sitä. Itse voit ilahduttaa vanhempiasi, sukulaisiasi tai seurustelukumppania-si muuttamalla heidän nurkkiinsa. Tarjoa majoitta-jallesi vuokraksi vaikka viikoittaista siivousta ja herk-kuruokia.

» 41,7 % kolmannen vuosikurssin teekkareista teki jotain muuta kuin omaan koulutusalaansa liittyvää työtä kesällä 2010. LÄHDE: TEKIN

OPISKELIJAKYSELY 2010

20 No 1/2011

6. pane opinnot pakettiin apurahalla

5. suuntaa sossun luukulle

7. reissaa biitsille baarimikoksi

Jos opintotukikuukaudet on jo käytetty eikä työpaik-kaa löydy, opiskelija voi anoa kunnan sosiaaliviras-tosta toimeentulotukea. Varaudu tukea hakiessasi esittämään muun muassa kahden kuukauden tulot ja menot, selvitykset opiskeluista ja asumisesta sekä mahdollisen puolison tulot. Toimeentulotuen perus-osa on yksin asuvalle 419,11 euroa. Kun opiskelija ei enää saa asumislisää, voi tuon summan päälle ha-kea vielä Kelalta yleistä asumistukea maksimissaan 284,75 euroa kuussa.

Heli, 27, eli kaksi kesää sitten puolisen vuotta toi-meentulotuella, mutta suosittelee sitä vaihtoehtoa vain viitseliäälle.

”Sain yliopistolta etenemisesteen, kun olin suorit-tanut niin vähän kursseja. Kuroessani puuttuvia pis-teitä umpeen en sitten saanut opintotukeakaan. Oli pakko mennä sossuun. Ramppasin siellä neljä kertaa viikon aikana, kun aina puuttui joku paperi tai tie-to. Piti myös olla tosi tarkkana, ettei joutunut maksa-maan tukea takaisin esimerkiksi keikkatöiden takia. Asiaa kannattaa ryhtyä hoitamaan ajoissa, ainakin it-selläni tuen käsittelyaika venyi melkein kuukaudeksi.”

Jos kaipaat maailmalle, osta viimeisillä rahoillasi ju-nalippu etelään ja kartuta kassaa paikan päällä. Vaik-ka työ ulkomailla ei liittyisi mitenkään omaan alaan, se on tuleville työnantajille osoitus rohkeudesta, pärjäämisestä ja kielitaidosta.

Emmi, 23, lähti Malagaan kesätöihin, koska halu-si oppia espanjaa. Ensimmäisenä päivänä hän kyseli töitä rantakadun jokaisesta baarista ja kioskista sa-nakirja kädessä:

”Hola, etsin töitä. En ole kyllä ikinä ollut baarissa ennen töissä, enkä oikeastaan puhu kauhean hy-vin espanjaa.”

Viimeisessä paikassa tärppäsi ja Emmi sai paikan tarjoilijana. Palkka oli neljä euroa tunnilta ja viik-koon mahtui neljä kymmenen tunnin työpäivää. Malagassa nämä tulot riittivät kuitenkin elämiseen.

”Suomalaiselle oli outoa, kun pomo hermostues-saan heitti serviettitelineellä tai muuten vain raivos-tui ja alkoi huutaa. Myöhemmin vaihdoin työpaikkaa kahteen otteeseen, sillä halusin olla Malagassa pitem-pään. Työpaikoista ei ole tullut todistuksia, enkä teh-nyt yhtään työsopimusta, vaikka puhetta kyllä oli.”

Jos tutkintosi on lopputyötä vaille valmis, käytä vii-meinen opiskelijakesäsi sen kanssa pakertamiseen. Yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut välittävät ti-lausgradu- ja diplomityöpaikkoja. Jos et saa loppu-työn tekemisestä palkkaa, voit anoa sitä varten apu-rahaa. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on koon-nut niistä listan osoitteeseen apurahat.syl.fi. Myös www.saatiopalvelu.fi kannattaa tsekata. Pienempiä avustuksia voi irrota myös oman osakunnan tausta-voimilta tai kotipaikkakunnan nuoriso- ja koulutus-myönteisiltä yhdistyksiltä, esimerkiksi Lionseilta. Lisää vinkkejä lopputyön rahoittamiseen löydät jou-lukuun 2010 Ainosta.

» Kyltereistä5% ei hakemisestaan huolimatta saanut kesätöitä. LÄHDE: SEFEN

KESÄTYÖKYSELY 2010

No 1/2011 21

8. ilmoittaudu kesärientoihin talkoolaiseksi

9. ryhdy duunariksi

10. auta sukulaisiasi

Ahtaaja nauttii tunnetusti parempaa palkkaa kuin moni maisteri. Paina siis kesäkuu vuorotyötä teh-taassa ja lekottele tienestien turvin loppukesä. Tai ota pesti esimerkiksi siivoojana tai postinjakajana: kun teet työsi varhain aamulla, jää päivästä isom-pi siivu vapaaksi. Usein rehellisissä duunaripaikois-

Karkaa kaupungista maaseudun rauhaan sukulais-ten mökille ja tee itsesi tarpeelliseksi auttamalla mummoa kotitöissä, preppaamalla serkkutyttöä yli-oppilaskirjoituksiin tai vahtimalla veljenpoikia. Voit myös tarjoutua vanhan ajan rengiksi remppaamaan aitan lattiaa, leikkaamaan ruohoa ja ajamaan trakto-rilla. Jos todella teet jotain muutakin kuin lojut riip-pukeinussa, sen voi laittaa myös CV:hen. /

» Teekkareista6% opiskeli päätoimisesti,9% lomaili kesällä 2010 ja11% ei hakemisestaan huolimatta saanut kesätöitä.

Suomi on kesätapahtumien luvattu maa, jonka sa-doille leireille ja kursseille kaivataan aina järjestä-jiä. Ohjaajille kustannetaan eläminen leireillä ja toi-sinaan he saavat myös pienen palkkion. Tekisitkö comebackin riparille isosena tai apuopettajana? Vai kiinnostaisiko urheilu-, musiikki- tai matikkaleiri?Vapaaehtoisia tarvitaan myös suven kulttuuri-, mu-siikki- ja urheilutapahtumiin. Lähde teippaamaan festarirannekkeita, myymään makkaraperunoita tai päivystämään ensiapupisteelle! Rahaa talkootyöstä ei saa, mutta yleensä vapaaehtoisia kiitetään ruoalla, juomalla ja t-paidoilla. Paras työsuhde-etu on tietys-ti itse festareille pääseminen ja lempibändin keikalla eturivissä pogoaminen.

sa on myös rempseämpi ja tasa-arvoisempi tunnel-ma kuin hierarkkisessa toimistossa. Nauti siitä, kun vielä voit! Satamiin, tietyömaille ja varastoihin pää-see melko helposti töihin, sillä tehtäviin koulutetaan. Joka toinen rakennustelineillä tai konepajassa paah-tava kesäduunari tuppaa olemaan ”pomon poika”, jo-ten hommia kannattaa siis kysellä myös omilta ja ka-vereiden vanhemmilta. Reilua tai ei: tutun esimie-hen kautta töihin pääsee yleensä aina ilman virallista hakuprosessia tai edes haastattelua.

LÄHDE: TEKIN OPISKELIJAKYSELY 2010

22 No 1/2011

No 1/2011 23

LÄHETYSSAARNAAJA

Kristo Ovaska on jo perustanut yrittäjyysyhteisön, start-up-hautomon ja perheen. Nyt hän tietää, miten maailma muutetaan – tai ainakin Aalto ja Suomi. Sitä varten pitää matkustaa kevääksi Amerikkaan.

TEKSTI: ANNA MUNSTERHJELMKUVAT: VEERA LIPASTI

24 No 1/2011

Miksei Suomessa ole mitään täl-laista?

Se oli ensimmäinen ajatus, kun kesällä 2008 näin Massa-chusetts Institute of Technolo-gyn yrittäjyysmeiningit. Oltiin

siellä KY Economicsin opintomatkalla,, jonka aika-na oli tarkoitus kirjoittaa myös raportti siitä, kuinka yrittäjyyttä MIT:ssa edistetään ja kuinka opiskelijat on otettu siihen mukaan. Koko se ekosysteemi löi äl-likällä – eikä MIT ole vielä mitään Stanfordin yliopis-toon verrattuna. Mukana pyörivät niin opiskelijat, tutkijat, sijoittajat kuin kokeneet yrittäjät. Parhaat opiskelijat olivat kiinnostuneita start-upeista, toisin kuin Suomessa. Siinä oli ihan älyttömästi energiaa.

Ajattelin, että voi hitto, miten on mahdollista, et-tei kukaan ole tehnyt tällaista Suomessa.

Tai on: Risto Siilasmaa pyöritti aikoinaan Teek-kariyrittäjät ry:tä, Tyriä, mutta se kuihtui kun F-Secure perustettiin. Sen jälkeen ei ole ollut mitään.

”Älkää kirjoittako enää yhtään raporttia, vaan teh-kää jotain”, sanoi Bengt Holmström meille samalla reissulla. Sitä raporttia ei sitten koskaan kirjoitettu.

Matkan jälkeisenä syksynä istuttiin Krista Kauppi-sen kanssa Design Factorylla, ulkona satoi vettä ja mikään ei tuntunut menevän eteenpäin. Meillä oli ollut MIT:n reissun jälkeen kaikenlaisia suunnitel-mia, mutta muut tyrmäsivät ne yksi toisensa jälkeen. Että ei, ei, ette te voi tehdä tuollaista, mäkin olen kokeil-lut, ei se toimi kuitenkaan.

Päätettiin siinä, että hitto, perustetaan nyt edes se Facebook-ryhmä. Laitettiin nimeksi Aalto Entrepre-neurship Society. Kutsuttiin kaikki kaverit, järjestet-tiin ensimmäinen tapaaminen ja sanottiin, että me halutaan tehdä tällaisia asioita, tulkaa mukaan.

Silloin oli suurimmat epäonnistumisen pelot. Että mitä jos kukaan ei lähdekään tai jos kaikki menee päin seiniä. Siinä me sitten perusteltiin itsellemme, että jos me ei järjestetä mitään, niin kukaan ei aina-kaan tule.

Ekaan tapahtumaan tuli 150 ihmistä. Ihmiset oli-vat tosi innoissaan ja kysyivät, miksei tällaista ole ta-juttu tehdä aiemmin.

Seuraavaksi lähdettiin määrittämään kevään 2009 tavoitteita Aaltoesille. Niistä tuli ihan hulluja, täysin utopistisia: että kolmen vuoden päästä meil-lä olisi sata opiskelijaa, joita me pystyttäisiin lähettä-mään ulkomaille vuosittain; että viiden vuoden pääs-tä samanlaisia Entrepreneurship Societyja olisi syn-tynyt pariin muuhunkin kaupunkiin ja meillä olisi 50 start-upia kasvamassa siinä ympärillä.

Mentiin ihan kunnolla mönkään. Ei tajuttu aset-taa tavoitteita tarpeeksi korkealle. Noihan saavutet-tiin jo melkein vuodessa.

Sen jälkeen olen ajatellut, että jos sä et yhdeksää kertaa kymmenestä epäonnistu, niin silloin et toimi

sun optimissa. Silloin sun riski ja tavoitteet on liian alhaalla. Mutta sillä kymmenennellä kerralla sä pää-set sun maksimiin, saavutat kaiken sen, mikä on mahdollista.

Tämä on yksi munkin suurimmista virheistä. Etten ole epäonnistunut tarpeeksi pahasti, tehnyt tarpeek-si isoja juttuja enkä ottanut tarpeeksi suurta riskiä. Useimmiten isossa mittakaavassa tekeminen ei edes vaadi sen enempää eforttia kuin pienessäkään, mut-ta mahdollisuudet muuttaa sulle tärkeitä asioita ovat silloin paljon paremmat. Aaltoeskin olisi ihan yhtä hyvin voitu pitää pienenä opiskelijakerhona eikä ku-kaan ei olisi koskaan tiennyt siitä mitään.

Vasta kuukausi sitten Aalto Venture Garagen pikku-jouluissa tajusin todella, että tällä Aaltoes- ja Garage-hommalla on oikeastikin joku merkitys. Ennakkoon oltiin buukattu sinne kuusi start-upia pitchaamaan, mutta sitten niitä alkoi tulla lisää, niitä vaan tuli ja tuli ja tuli. Lopulta taisi olla 21 tiimiä, joissa jokaises-sa on kolme-neljä tyyppiä. Siinä on aika iso määrä ih-misiä, jotka on tavalla tai toisella saaneet tästä jotain irti. Joita me ollaan pystytty auttamaan ja joiden elä-mä on jollakin tavalla muuttunut Piilaakson-matko-jen tai Garagen ansiosta.

Ja ajattelin siinä pitchauksia seuratessani, että kaksi vuotta sitten ihmiset ei uskaltaneet kertoa, että ne on start-upeissa töissä, kun se nähtiin pelkkänä epäonnistumisena.

» Aaltoesin kanssa mentiin ihan kunnolla mönkään. Ei tajuttu asettaa tavoitteita tarpeeksi korkealle.

No 1/2011 25

26 No 1/2011

No 1/2011 27

Kun olin lukiossa, opiskelu ei ihan hirveästi kiinnos-tanut. Halusin lähteä opettamaan lautailua Chileen. Olin ollut Kanadassa vaihdossa ja sielläkin lähinnä lautailin, nautin elämästä ja pidin hauskaa kaverei-den kanssa.

Kaduttaa, etten silloin tajunnut perustaa yritys-tä. Lukio- ja opiskeluaikana kannattaisi ehdotto-masti tehdä firmoja: silloin on joustavat aikataulut ja pieni riski. Suomessa saa tosi helposti alkurahoi-tusta, ei siinä tarvitse olla mitään maailmaa mullista-via liikeideoita. Sitten sä vaan vedät jotain pientä fir-maa, ihan mitä vaan, tienaat vähän rahaa ja opit ihan hemmetisti. Fail and learn, aina vaan uudelleen. Ja aina kun epäonnistut, nostat riman seuraavalla ker-ralla vähän korkeammalle.

Mäkin olen tehnyt vaikka mitä hommia, ollut pu-helinmyyjänä, satamassa ahtaajana, tutkimusassari-na kauppiksella ja lyhyen pätkän tutkijana Suomen Pankilla. Se on ollut ihan turhaa, kun olisin voinut samaan aikaan olla yrittäjänäkin.

Vasta tänä syksynä ehdin keskittyä ekaan itse alusta asti perustamaani firmaan, Funrankiin. Teh-tiin sitä muutama kuukausi tosi intensiivisesti, opit-tiin paljon, saatiin suomalaisia asiakkaita. Haluttiin launchata se Piilaaksossa tällä idealla ja tällä tiimillä.

Mutta sitten tuli eteen uusi projekti. Ja sillä on niin suuri merkitys Aallon ja Suomen kehityksen kannalta, että päätin käyttää siihen puoli vuotta tai vuoden ennen kuin lähden täysillä omaan start-upiin. Laitettiin firma jäihin.

Nyt helmikuun puolivälissä lähden perheen kanssa muutamaksi kuukaudeksi Jenkkeihin jeesaamaan Aalto-yliopiston ja Stanfordin Technology Venture Programin ison yhteistyön käynnistämisessä. . Oh-jelmalla on Aallon lisäksi vain yksi toinen partneri: Chilen Universidas Católica, ja näistä kahdesta voi tulla näissä yrittäjyysasioissa maailman parhaita yli-opistoja.

Jos tässä projektissa onnistutaan, niin Aallos-ta pystytään oikeasti luomaan se Euroopan johtava yrittäjyyden hubi, jossa on sekä yrittäjyyden tutki-musta että start-upeja. Meidän opiskelijoita ja yrittä-jiä lähetetään Stanfordiin ja sieltä tulee tänne useam-

man kerran vuodessa isompi ryhmä, joka voi vetää workshopeja, kursseja tai luentoja. Siis olemaan tosi vahvasti läsnä ja auttamaan, että me saadaan tänne toimiva ekosysteemi.

Nyt meidän mukaan lähtee jo kaksi start-upia, DealMachine ja AudioDraft. Yritetään kovasti saada sinne kevääksi viisi-kymmenen opiskelijaakin, jot-ka pääsisivät Piilaakson start-upeihin töihin pariksi kuukaudeksi. Sehän on se päätavoite: viedä aaltolai-sia, yrittäjyydestä kiinnostuneita opiskelijoita ja tut-kijoita aistimaan ja elämään ja oppimaan sitä ame-rikkalaista kasvuyrittäjyyden ekosysteemiä.

Hanke voi kehittää Suomen yrittäjyyskulttuu-ria, nuorten yrittäjien osaamista ja Aaltoa tosi paljon. Minä ja moni muu ollaan esimerkkejä siitä, että täl-laiset Suomen systeemin orjat voivat muuttua. Tääl-lä ei uskalleta tavoitella isoja juttuja. Me viedään ih-misiä Stanfordiin oppimaan uutta asennetta. Sen asenteen imeytyminenhän on näkynyt jo näillä Aal-toesin lyhyemmilläkin reissuilla, kahdessa–kolmes-sa viikossa. Sitten tullaan takaisin Suomeen teke-mään jotain merkityksellistä, jotain tosi suurta. Ra-kennetaan uusia yrityksiä ja uutta ekosysteemiä. Me tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat panna itsensä li-koon.

Eikä Suomeen palaaminen ole lyhyellä aikavälillä edes välttämätöntä: voi olla tosi hyväkin, että kaverit jäävät sinne kahdeksaksi–kymmeneksi vuodeksi op-pimaan maailman parhailta. Siitä on tosi hyviä esi-merkkejä. Ne, jotka Suomessa nykyään ajavat start-upeja eteenpäin ja jeesaavat niitä, ovat olleet pitkään Jenkeissä. No, osa ei tule ikinä takaisin. Mutta ajatel-laan se mieluummin niin, että jos sinne lähetetään kymmenen tyyppiä, niin ainakin yksi niistä palaa ta-kaisin. Jos ei lähetetä ketään, ei ole edes sitä yhtä pa-laajaa.

Suomi on niin pieni maa, että kyllä kaikilla Jenk-keihin jäävilläkin on isänmaallisuutta ja halu auttaa suomalaisia. Oikeastaan on tosi tärkeää, että meillä on kokeneita sarjayrittäjiä kummassakin päässä. Jos suomalaiset start-up-yrittäjät ottavat yhteyttä Mår-ten Mickokseen, niin kyllä se varmasti auttaa her-kemmin niitä kuin joitakin muita.

Kaikkein tärkeintä on saada ihmisiä ulos Suomes-ta, yrittäjyyden hot spotteihin. Ei Piilaakso ole ainoa paikka. Israel on tosi kova; Aasiassa taas Singapore ja Peking ja Shanghai. Sinne pitää saada ihmisiä kai-kilta tasoilta, ihan nuoriakin kavereita. Menestys on kiinni tahdosta, mutta kyllä siihen tarvitaan tosi ko-vaa osaamistakin. Suomesta sitä ei saa.

Ja jos sä oot kerran rakentanut Googlen, niin on vähän helpompi lähteä rakentamaan toista. Ihmiset uskovat suhun, toisin kuin jos olisit ollut viisi vuotta valtiolla ja lähtisit sitten perustamaan start-upia. Sii-nä on suuri ero.

Google, Skype ja Facebook on muuttanut mun elämää, mutta kaikkien ideoiden ei tarvitse liittyä teknologiaan. Ihan hyvin voi myös lähteä kehitte-lemään ratkaisuja yhteiskunnallisiinkin ongelmiin. Tärkeintä on, että me ryhdytään Suomessakin teke-mään maailman mittakaavassa merkittäviä, kiinnos-tavia juttuja. Että täältä tulee yrittäjiä, jotka pystyy ja joilla on halua muuttaa maailmaa. /

» Minä ja moni muu ollaan esimerkkejä siitä, että tällaiset Suomen systeemin orjat voivat muuttua.

28 No 1/2011

Vuosi vapaaeh-toistöissä Intias-sa avaa silmäsi. Nyt tiedät, miksi tahdot isona tul-la. Siirry parhail-la motivaatiopis-teillä suoraan yli-opistoruutuun.

Opettaja kysyy, kuka tahtoo liittyä tors-taisin kokoontuvaan ammatinvalinta-kerhoon. Oletko mukana?KYLLÄ: ota kaksi askelta vasemmalle.EI: ota yksi askel oikealle.LÄHTÖ

Ekaluokan eka päivä. Pakkaa hajukumit uuteen reppuun ja

astu koulutielle.

Jes! Määrätietoisuus palkitaan. Voit siirtyä suoraan yliopisto-ruutuun.

Ysillä täytät yhteishakulo-makkeen. Mitä tarkoittaa ammattikoulu? Googlaa sitä yhden heittovuoron ajan ja jatka sen jälkeen kuitenkin lukioon.

Käyt neljässä abi-infossa. Vertailet eri ainejärjestöjen biletarjontaa yh-den heittovuoron ajan.

LUKIO

YLI-OPISTO

YO-kirjoitusten jälkeen ei huvita stressata pääsyko-keista. Pidä välivuosi ja mene kahden heittovuoron jälkeen opiskelemaan sitä alaa, mitä vanhempasikin opiskelivat.

Opiskelu ei nap-paa. Olet selväs-ti valinnut väärän alan. Mene kah-den heittovuo-ron ajaksi Alepan kassalle töihin.

Vaalivoitto! Istu yhden heittovuoron ajan ylioppilaskun-nan edustajistossa.

Unelmatyöpaikasta soitetaan ja tarjotaan paikkaa. Mitä teet?OTAT PAIKAN VASTAAN: käänny vasemmalle.ET OTA: käänny oikealle.

Kops! Kelan kirje tipah-taa luukusta. Olet ylit-tänyt tulorajan ja jou-dut palauttamaan tonnin edestä tukia. Anele van-hemmilta lainaa kahden heittovuoron ajan.

Onnea! Pätkä-työsuhdettasi jatketaan neljän-nen kerran. Juhli sitä yhden heit-tovuoron ajan.

Valmistut määräajassa. Haet jokaista Hesarissa mainostettua työpaik-kaa, pääset avustavak-si assistentiksi. Kerää työkokemusta kolmen heittovuoron ajan.

EI MEILLÄ OLE MITÄÄN ONGELMIA

Meidän sukupolvemme on päättäjille iso pulma. Se ei olisi sitä, jos he malttaisivat muuttaa käsitystään työnteosta ja oppimisesta. Ainon kyselyssä selvisi, että jos meistä on kiinni, niin työuraongelmat on jo ratkaistu.

TEKSTI: ANNA MUNSTERHJELM

MAALI

Jes! Määrätietoisuus palkitaan. Voit siirtyä suoraan yliopisto-ruutuun.

Käyt neljässä abi-infossa. Vertailet eri ainejärjestöjen biletarjontaa yh-den heittovuoron ajan.

Punainen tupa ja perunamaa? Aurinkorannikon golfparatiisi?

Palkattomaksi lasten-hoitajaksi pojanpojalle?

Täältä tullaan, villi eläkeikä!

Eläkeikää nostetaan taas. Palaa kolme askelta taaksepäin.

Uusi pomosi on turhantärkeä vas-tavalmistunut, jon-ka lempisanoja ovat

”muutos” ja ”kasvu”. Urputa hänestä työ-kavereillesi kahden heittovuoron ajan.

Rosvosektori! Olet jo käynyt hakemassa kaavakkeen HKL:n eläkeläislippua varten, kun eläkeikää päätetään nostaa 74 vuoteen. Katkeroidu yhden heittovuoron ajan.

Eka lapsenlapsesi syntyy. Työtahtisi hidastuu, kun jäät yhden heittovuoron ajaksi haaveilemaan iha-nista eläkepäivistä.

O-ou. Leppoistaminen vaihtuikin oman kon-sulttifirman perustamiseen. Muista erottau-tua massasta! Kuuntele brändiasiantuntija Lisa Souniota yhden heittovuoron ajan.

40-vuotissynttäri-si kunniaksi hyp-päät oravanpyöräs-tä, ryhdyt veneen-veistäjäksi ja alat pitää downshifting-aiheista blogia. Hidasta elämääsi yhden heittovuo-ron ajan.

Lempisanojasi ovat “muutos” ja

“kasvu”. Se huoma-taan! Saat ylennyk-sen, paiskit vuoden 18-tuntista päivää ja jäät sitten työ-uupumuksen takia sairaslomalle. Palaa neljä askelta taaksepäin.

Joskus olisi ihan kiva val-mistuakin. Asuntovelkaisen ei kuitenkaan sovi heittäy-tyä opiskelijaksi. Odota vaa-rin perintöä kahden heitto-vuoron ajan.

30 No 1/2011

Tänään on kolmas työpäiväni. Osaan jo rutiinit: Ensin painetaan koneet käyntiin ja mennään aamukahville. Sitten puo-lisen tuntia töitä ja vartin juorupaussi. Lounasaika venyy tunniksi, ja sitä seu-raa pian kolmenkymmenen minuutin

kahvitauko. Ennen kotiinlähtöä luetaan vielä iltapäi-välehdet ja täytetään yhdessä ristikko. Jos polttaisin tupakkaa – kuten melkein jokainen muu täällä tekee – päivän aikana pitämieni taukojen määrä vielä tuplaan-tuisi tuosta.

Pidentäkää! Lyhentäkää! Nopeuttakaa! Valtion ja elinkeinoelämän räksyttäjät ovat panneet opiskelijat koirakouluun. Eihän se ole mikään ihme, kun Suo-men niskaan hengittävät sellaiset sanat kuin kestä-vyysvaje ja kasvava huoltosuhde. Totuttuihin järjes-telemiin on pakko tehdä muutoksia ja veronmaksajia on pakko hankkia nopeasti lisää. Siksi viime vuosina on keksitty kaikenlaisia keinoja opiskeluaikojen ly-hentämiseksi ja työurien pidentämiseksi. Voitaisiin vaikka poistaa pääsykokeet, muuttaa toinen tutkinto maksulliseksi ja nostaa eläkeikää.

Harmi vain, että yleensä työurien pituudesta pu-hutaan – ja päätetään – pöydissä, joissa istujat ovat lähempänä kuolemaa kuin korkeakoulua. Niistä kir-joitetaan lehdissä, joita tekevät opintonsa jo 90-lu-vulla kesken jättäneet toimittajat. Tällä kertaa Aino päätti kuunnella vain niitä, joiden elämään opiske-luajan tiukentaminen ja eläkeiän nostaminen tule-vat tuntuvimmin vaikuttamaan. Tammikuun aikana 648 Aalto-yliopiston opiskelijaa vastasi kysymyksiin mielekkään työnteon edellytyksistä. Tuloksia pera-tessa kasan päällimmäiseksi jäi vastaajien turhautu-minen julkiseen työurakeskusteluun ja niihin opis-kelijoita koskeviin oletuksiin, joihin se useimmiten pohjautuu.

Aloitetaan niiden oletusten kumoamisesta.Oletus numero yksi: Opiskelu hidastaa siirtymis-

tä työelämään.Kaivan tiliotteita ja Kela-papereita pursuavan

kansion hyllystä. Aloitin opiskelun yliopistossa syys-kuussa 2005. Sen jälkeisinä viitenä ja puolena vuote-na olen nostanut opintotukea 32 kuukautta, joista tu-lorajojen ylityttyä maksanut yhdeksän takaisin. Tänä aikana olen tehnyt 43 kuukautta kokopäivätyötä ja sen päälle vielä erinäiset keikkaduunit esimerkik-si postin joulukorttilajittelijana ja opettajan sijaisena. Veroja olen maksanut tuhansien eurojen edestä. Val-mistuttuani en todennäköisesti tule tienaamaan juu-ri enempää kuin nyt ansaitsen, joten sitäkään ei kan-nata ottaa tässä lukuun.

En ole mikään poikkeus. Tilastokeskuksen mu-kaan työssäkäyvien korkeakouluopiskelijoiden mää-rä on noussut koko 2000-luvun ajan: edellisenä tut-kimusvuonna 2009 töitä teki yli 60 prosenttia kaikis-

Aaltolainen tahtoisi jäädä eläkkeelle...alle 60-vuotiaana: 22 %60-65-vuotiaana: 68 %yli 65-vuotiaana: 10 %

...mutta olisi kuitenkin valmis tekemään töitä:

60-65-vuotiaaksi: 57 %65-70-vuotiaaksi: 20%70-75-vuotiaaksi: 12 %

34%prosenttia aaltolaisista tiesi jo lukiossa, mitä alaa tahtoo opiskella.

No 1/2011 31

Aalto-yliopiston opiskelijat ovat siirtyneet tai aikovat siirtyä kokopäiväiseen työelämään keskimäärin 25-vuotiaina.

SUURIN SYY OPINTOJEN VENÄHTÄMISEEN?

28% Työelämä imaisee mukaansa jo ennen valmistumista

17% Opiskelija-aikaa tahdotaan pidentää (esimerkiksi huolettomuuden, alennuksien tai opiskelijaelämän takia)

12% Elääkseen on pakko tehdä töitä opintojen ohessa ja se vie aikaa

23% Opiskelumotivaation puute

6% Halutaan opiskella mahdollisimman paljon kiinnostavia kursseja

15% Joku muu syy (useimmilla opintojen kuormittavuus)

”Opintoaikojen venymisessä ei ymmärretä ottaa laskinta käteen ja selvittää, mitä tavoitetahtiin opiskelu tarkoit-taa. 30 opintopistettä kahden periodin eli noin 15 viikon aikana tarkoittaa 52-tuntista opiskeluviikkoa – ja tätä

pidetään jonkinlaisena ideaalina, jota kaikkien pitäisi tavoitella. Yhdeksän kuukauden opintotukienkin saa-miseen vaaditaan 45 opintopistettä eli täyttä 40 tunnin työviikkoa – ja yhdeksän kuukauden opintotuilla rahat eivät riitä pääkaupunkiseudulla elämiseen ilman edes satunnaisia palkkatuloja. Ellei satu asumaan Otanie-men ankeimmassa solussa. On järjetöntä, että opiskeli-jan oletetaan selviävän 5 vuoden opintoputkesta ilman kunnollista viikko- tai vuosilepoa.”

”Ärsyttää välillä opiskelijoiden liioitteleva mussutus siitä, kuinka opiskeluaikoja halutaan jatkuvasti lyhen-tää. Ihan niin kuin olisi jotenkin liikaa vaadittu, että opiskelut suoritetaan siinä ajassa, mikä niille on mi-toitettu – ja annetaan vielä kaksi vuotta lisää liikku-mavaraa, mitä ihmettä! Poikkeuksia tulee toki sallia, mutta nykyään opintojen venyminen on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Meininki on Suomessa ihan erilaista muihin maihin verrattuna. Eikä mitenkään hyvällä tavalla.”

”Opiskelu oman jaksamisen puitteissa ei onnistu ta-voitetahdissa. On valittava joko tavoitetahti tai oman pään hyvinvointi.” /

Miksi Jeppe ei valmistu?Kun opetus- ja kulttuuriministeriössä seuraavan kerran tutkitaan opiskeluaikatilastoja, Aalto-yliopisto tulee saamaan rapsuja. Ainon työelämäkyselyyn vastanneista aaltolai-sista 66 prosenttia nimittäin ilmoitti opiskeluaikansa venähtävän tai jo venähtäneen ide-aalista. Suurimmiksi valmistumista hidastaviksi tekijöiksi listattiin opiskelumotivaation puute ja se, että työelämä imaisee mukanaan.

32 No 1/2011

» Rehellisesti sanoen en ole saanut yliopistosta yhtä ainutta työelämässä tarvittavaa taitoa.

ta yliopisto-opiskelijoista ja yli 25-vuotiaista jo kolme neljännestä.

Ainon kyselyyn vastanneista aaltolaisista yli puo-let kertoi tekevänsä tai tehneensä oman alansa töitä opintojen ohessa. Eikä nyt puhuta mistään tunti vii-kossa lapsenvahtina -duuneista. Oman alan työt tup-paavat usein kulkeutumaan kotiin ja kuormittamaan enemmän kuin muut.

Mutta hyvä on. Leikitään, että opintotuki mah-dollistaisi täysipäiväisen opiskelun ja me opintom-me töiden takia levälleen jättäneet palaisimme po-rukalla korkeakouluihin. Parin vuoden puurtamisen jälkeen pääsisimme jo miettimään valmistujaisme-kon mallia. Haetaan sen kunniaksi Alepasta kaljat!

Mutta Alepassa ei olekaan enää ketään palvele-massa. Sen kassamyyjä kun istuu kansantalouden luennolla ja hyllyttäjä lukee huomiseen tenttiin.

Viime keväänä Palvelualojen ammattiliitto Pamin puheenjohtaja Ann Selin arvioi, että kaupan alan työntekijöistä kolmasosa on osa-aikaisia, isoissa marketeissa jopa 90 prosenttia. Suurin osa heistäkin on opiskelijoita – siis niitä, jotka eivät ole vielä pääs-seet kokeilemaan oman alansa töitä.

Oletus numero kaksi: Yliopistosta voi siirtyä suo-raan työelämään. Taloudellisesti opiskelijoiden työs-säkäynnin ja sen vaikutuksen valmistumiseen ei siis pitäisi kaataa Suomea. Rahan tienaamista tärkeäm-pää on kuitenkin se kokemus, jota opiskelija kerää, kun painaa opintojen ohessa duunia.

”Rehellisesti sanoen en ole saanut yliopistos-ta yhtä ainutta työelämässä tarvittavaa taitoa. Tie-toa kyllä kaadetaan päähän, mutta mitä hyötyä siitä on, jollei koskaan pääse tarpeeksi korkeaan paikkaan sitä soveltamaan ja tekemään jotain oikeasti hyödyl-listä? Jos diplomi-insinööri hallitsee kaavat ja teoriat, mutta ei osaa johtaa projektia tai vetää hyviä palave-reita, se voi yhtä hyvin mennä siivoojaksi.”

”Opiskeluaikana oppii paljon tärkeitä työelämäs-sä tarvittavia taitoja, ja suurin osa niistä tulee varsi-naisten kurssien ulkopuolelta. Nopeasti putken läpi juosseet valmistuneet eivät ole aidosti valmiita työ-elämään.”

”Ollaan rehellisiä. Minulla menee 4 vuotta kau-emmin saada muodollinen paperi mun osaamisesta, jonka jälkeen mulla on toisaalta jo 8 vuotta relevant-tia työkokemusta, useita läpivietyjä projekteja ja tu-likaste teollisuudessa. Me nostamme vastavalmistu-neiden tasoa ja kun meiltä halutaan "vastavalmistu-via" tai valmistuneita, keskimääräinen laatutaso (ja hinta) on aivan saatanan paljon korkeampi kuin pi-kaopiskelijoilla tai ulkomailta revityiltä.”

”Opiskelu oli ihan kivaa ja kiinnostavaa, mutta en-simmäisessä oman alan työpaikassani vasta hiffasin, miten opitut asiat liittyvät toisiinsa, miten niitä voi soveltaa käytännössä ja mihin kannattaa panostaa ja

mihin ei. Jollen olisi päässyt tekemään tuota työtä ja valaistunut, olisin varmaan saanut jonkun järkyttä-vän opiskelukriisin ja lopettanut kokonaan.”

Samaan aikaan päättäjät tekevät kaikkensa saa-dakseen meidät pois töistä. Siinä on iso ristiriita, sil-lä me haluamme tehdä töitä ja meidän tarvitsee teh-dä töitä jo opiskeluaikana, ettemme olisi valmis-tuttuamme aivan pihalla. Koulujen pitäisi joustaa työelämän mukaan. Miksi niin harvassa koulutusoh-jelmassa työharjoittelusta saa opintopisteistä? Esi-merkiksi kauppiksessa harjoittelua ei voi lainkaan sisällyttää tutkintoon. Ainon kyselyn vastauksissa pohdittiin myös tutkinnon kaksivaiheisuuden hyö-

dyntämistä työnteossa: entä jos vain tutkijan ural-le aikovat saisivat jatkaa suoraan maisteriksi? Muut menisivät välissä vaikka kahdeksi vuodeksi töihin.

Ehkä pitäisikin ryhtyä puhumaan töiden ohella opiskelemisesta.

Puoleen päivään mennessä olen saanut tehtyä omat ja kahden sairauslomalaisen työt. Nohevaa! Lähden po-ninhäntä keikkuen pyytämään pomolta lisää, mut-ta hän on sulkenut puhelimensa golfkierroksen ajak-si. Naapurihuoneen tuulat ja mirjat käskevät ottamaan ihan vaan rennosti.

Kahden viikon päästä hinkkaan nitojasta mustetah-raa. Työhuoneeni on epäkodikkaan siisti, mapit aak-kosjärjestyksessä ja asiakasrekisteri organisoitu uudel-leen. Olen tehnyt rästiin jääneet kouluhommat, lukenut romaaneja kerrassaan paavoväyrysmäisellä tahdilla ja torkkunut pitkinä kesäöinä otettua univelkaa pienem-mäksi. Samalla olen tehnyt kolmen ihmisen normaalit työt. Ja kellokorttini näyttää tasan plusmiinus nollaa.

Oletus numero kolme: opiskelijat haluavat vain loisia yhteiskunnan kustannuksella. Suomessa on satoja työpaikkoja, joissa tehdään jatkuvasti valtava määrä tuottamatonta työtä. Siirrellään papereita pi-nosta toiseen. Kirjoitetaan suunnitelmia ja linjauk-sia, joita ei koskaan edes yritetä elää todeksi. Runno-taan kasaan raportteja, joita kukaan ei tule koskaan lukemaan. Toistetaan päivästä toiseen samoja rutii-

No 1/2011 33

Kahvilan takaosassa juomalasi särkyy kivilattialle ja ikkuna-pöydässä istuva Sini on jo vaistomaisesti lähdössä sotkua sii-voamaan. Vielä vuosi sitten hän oli töissä täällä.

”Lukion jälkeen hain kolmeen koulutusohjelmaan, mutta en loppujen lopuksi mennyt edes pääsykokeisiin. Ei vaan na-pannut yhtään. Ei mulla ollut aavistustakaan, mitä olisin ha-lunnut tehdä isona tai mitä alaa opiskella. Lähdin au pairik-si Lontooseen. Vanhemmat otti siitä aikamoiset pultit, mutta ymmärsivät kyllä myöhemmin.”

Kun Sini palasi Suomeen, hän pääsi papereilla Helsingin yliopistoon. Syksy meni railakkaasti opiskelijabileistä toisiin tanssiessa, mutta jouluna rekisterissä oli nolla opintopistettä.

”Tulin tänne töihin. Silloin olin jo aika ahdistunut: ajatte-lin, että mitä jos musta ei koskaan tule mitään. Mutta kahvila-päällikkö itse asiassa pelasti mut: se otti mut mukaan mietti-mään suuriakin linjoja. Keksin esimerkiksi meidän take away

-palvelun. Ja sain idean hakea kauppikseen lukemaan markki-nointia. Pääsin sisään ja olen ollut tosi tyytyväinen.”

Ainon kyselyyn vastanneistakin nelisenkymmentä pro-senttia oli sitä mieltä, että lukion jälkeen kaikkien tulisi pitää välivuosi. Vain vajaa kymmenen prosenttia katsoi, että mitä nopeammin siirrytään jatko-opintoihin, sen parempi. /

/

Välivuosi pakolliseksi

Oletko tehnyt oman alan töitä opintojesi ohessa?

52% olen (ja olen halunnutkin tehdä)

39% olen (mutta olisin voinut jättää tekemättäkin)

1%

en ole (mutta tekisin mielelläni)

8% en ole (enkä olisi halunnutkaan tehdä)

34 No 1/2011

neja, eikä koskaan pysähdytä kysymään tai kyseen-alaistamaan. Ja kuten tarinan kesätyössä: töissä on silti pakko lorvia kahdeksasta viiteen, vaikka mitään tekemistä ei olisikaan.

Näillä suojatyöpaikoilla pönöttää tuhansia ihmi-siä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa työnantajan-sa menestys tai kehitys; jotka käyvät töissä ihan vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Tekisi mieli kipata nuo ihansama-ihmiset ergonomisista työtuoleistaan, sil-lä he vievät ne työpaikat jotka voisivat olla meidän. Joissa me olisimme heitä parempia ja joita me arvos-taisimme enemmän.

Se tuntuu aika hemmetin väärältä.Paikoille olisi kyllä ottajia. Ainon kyselyyn vas-

tanneista moni on turhautunut, kun motivoituneelle tai vastavalmistuneelle ei löydykään työtä:

”Kun valmistumisvaiheessa työn saaminen tar-koittaa monelle parhaimmillaankin vain huonosti palkattuja pätkätöitä, ei tunnu siltä että työurien pi-dentämiskeskustelua käyvät eläisivät samassa to-dellisuudessa valmistuvan opiskelijan kanssa. Mik-si valmistumista pitäisi nopeuttaa, jos opiskelija valmistuu työttömäksi? Miksi jo valmistuneita mais-tereita hyväksikäytetään valtion työpaikoissa – esi-merkiksi ministeriöissä – palkattomina harjoittelijoi-na? Jos tärkeää on pidentää työuria, pitäisi valmistu-neet palkata töihin eikä jättää työttömiksi.”

”Viime kesään asti kuvittelin, että haluan isona töi-hin suureen pörssiyhtiöön, miksei valtiollekin. Sit-ten menin sellaiseen töihin. Oli aivan absurdia, kuin-ka me kesätyöläiset puurrettiin siellä innostuneina ja haluttiin kehittää juttuja – mutta kaikki ideat kaatui-vat siihen, etteivät vakkarityöntekijät vaivautuneet edes kuuntelemaan. He vain suorittivat työtään ja halusivat päästä siitä mahdollisimman helpolla. Sil-loin tajusin, että niin pysähtyneeseen työyhteisöön jääminen pysäyttäisi minutkin. Nyt mietinkin oman firman perustamista.”

”Vanhat (+60v) ovat usein jo aika kypsyneitä työ-elämään ja töihinsä, jolloin heidän tulisi tehdä tilaa nuoremmille eikä istua virassaan hamaan loppuun saakka tekemättä mitään.”

”Nyt työelämää hallitsevalla sukupolvella, suuril-la ikäluokilla, tuntuu olevan sellainen käsitys, ettei työelämä tule tästä muuttumaan. He ajattelevat, että aikansa kapinoituaan nuoret tottuvat ja sopeutuvat kyllä”, arvelee Kirsi Piha. Pihan viestintätoimisto valmistelee parhaillaan Aalto-yliopiston ja yhdeksän yrityksen yhteistä tutkimusta, jossa saatetaan opis-kelijat ja heidän tulevat työnantajansa samaan pöy-tään keskustelemaan työelämäodotuksista.

”Toinen luulo on se, että tämä uusi sukupolvi olisi homogeeninen massa. Enää ei saisi ajatella vanhan-

28%

En halua erotella työelämää muusta elämästä. Mielekäs työ on elämäntapa.

Haluan pitää pidempiä sapattivapaita pitkin työuraani, mutta olen valmis tekemään töitä loppuun asti.

Mikä näistä kuulostaa itsellesi sopivimmalta?

34%

31%

Haluan tehdä noin neljänkymmenen vuoden työuran ja jäädä sen jälkeen eläkkeelle.

Haluan paiskia duunia täysillä nelikymppiseksi ja jäädä sitten pois työelämästä.

7%

No 1/2011 35

» Perinteiseen työelämään siirtyminen ei houkuta, kun tilastot pullistelevat pahoinvointia, sairauseläkkeitä ja loppuun palamisia.

aikaisesti, että tietyn alan insinöörit haluavat työl-tään samoja asioita.”

Piha uskoo, että työelämään on tulossa vaativa sukupolvi, jota kiinnostaa työn mielekkyyden lisäksi puitteet: missä ja milloin työtä tehdään.

Heinäkuussa ei huvita enää pakottaa hymyä viikonlop-pukuulumistenkyselyääneeni. Marssin käytävillä otsa kurtussa ja puhun pelkkää sarkasmia. Tulen huonees-tani vain käydäkseni kopiokoneella tai vessassa. Olen oppinut, mitä hampaiden kiristely tarkoittaa ja kuinka ulistaan äänettömästi. Kun pääsen vihdoin kotiin, olen niin väsynyt että tarvitsen päiväunet.

Oletus numero neljä: Kyllä nuorena jaksaa painaa. Mikä näkökulma työurakeskustelussa on mielestä-si unohtunut, kysyttiin Ainon työurakyselyssä. Työs-sä jaksaminen, vastasi melkein puolet. Perinteiseen työelämään siirtyminen ei houkuta, kun tilastot pul-

listelevat pahoinvointia, sairauseläkkeitä ja loppuun palamisia.

”Mielestäni pitäisi kiinnittää enemmän huomiota työn laatuun kuin määrään; työstään nauttiva saat-taa viihtyä työelämässä myös eläkeiän saavuttami-sen jälkeen vaikkapa osa-aikaisena.”

”Kiusaamisen estäminen ja työssä jaksaminen ovat konkreettisia asioita jolla työelämää voidaan parantaa.”

”Onko kukaan teistä työuranpidentäjäsedistä iki-nä ollut tavallisessa työpaikassa? Menkääpä ihan hu-viksenne visiitille. Voin paljastaa perusidean: nuo-rista työntekijöistä halutaan saada kaikki, mutta mi-tään ei anneta. Todella harva esimies ymmärtää, että työntekijöitään pitää motivoida, jos heidät haluaa pi-tää tuottavina.”

”Miksi työkyvyttömyyseläkeläisten määrä kasvaa? Työelämä ei kuulosta kovin inhimilliseltä. Jos opin-toputkesta pullahtaa työelämään ilman, että on eh-tinyt pohtia yhtään mitä haluaa tehdä ja onko valittu ala sopiva itselle, tämä mielekkyysongelma kasvaa yhä suuremmaksi.”

Mikä on lopputulos? Jos Ainon kyselyyn vastan-nutta kuutta ja puolta sataa aaltolaista opiskelijaa on uskominen, työurakeskustelu voidaan lopettaa. Sitä käyvien setien ja tätien oletukset ovat vääriä: opis-kelu ei hidasta siirtymistä työelämään, yliopistos-ta ei voi siirtyä suoraan töihin, loisiminen ei kiinnos-ta opiskelijoita eikä nuorenakaan aina jaksa painaa. Ehkä juuri siksi opiskelijoita itseään ei nappaa siihen osallistuminen.

Vaihdetaan työkurakeskusteluun! Jos työelämä on jatkossakin samanlaista kuraa, ei sinne huvita ke-tään mennä. Puhumattakaan siellä jaksamisesta.

Terveisiä siis jokaiselle esimiehelle ja päättäjälle: koska ette voi muuttaa meitä, teidän on muutettava työnteon kulttuuria. Tai odottaa, että me tulemme tekemään sen itse.

Ellemme sitten mene jonnekin muualle. /

Jutun sitaatit ovat poimintoja Ainon tammikuussa 2011 toteuttamasta työurakyselystä, johon vastasi 648 Aalto-yliopiston opiskelijaa.

36 No 1/2011

VIERASVAUVOJEN VALTAKUN-

NASSA

Puhutaanko kaveripiirissäsi jo enemmän vauvoista kuin viinasta? Viimeistään

parin vuoden päästä vastaat kyllä, sillä Suomessa syntyy nyt enemmän lapsia kuin

koskaan. Toimittaja kokeili vauvallista arkea jo etukäteen.

TEKSTI: JOHANNA MITJONENKUVAT: VEERA LIPASTI

No 1/2011 37

Leffateatterin edessä onnistun parkkee-raamaan vaunut viimeiseen vapaa-seen ruutuun. Sisällä salissa parhaat istumapaikat ovat edessä, koska lap-si haluaa kontata permannon jump-pamatoilla. Sivustalla mikroaaltouu-

nin ja vaipanvaihtopöydän luona alkaa heti kova ku-hina. Vauvakinossa näytetään tänään Saman katon alla, jossa Katherine Heigl ja Josh Duhamel joutu-vat yhtäkkiä ystäviensä lapsen huoltajiksi. Alkaa val-tava kohkaaminen kakasta. Ensin pari inhoaa toisi-aan ja sitten rakastaa – kuinka yllättävää. Nojaan kä-teeni tylsistyneenä.

Onko ystäväpiiriisi syntynyt viime aikoina vauvoja? Ei? Odota pari vuotta, ja johan alkaa tapahtua. Kyl-lä? No niin on minunkin! Pari viimeistä vuotta ovat olleet koko Suomessa valtaisan vauvabuumin ai-kaa. Syntyvyys on ollut korkeinta neljäänkymme-neen vuoteen, eikä tahti näytä hidastuvan: marras-kuun 2010 loppuun mennessä oli syntynyt jo kuu-sisataa lasta enemmän kuin vuotta aiemmin. Mistä tämä trendi johtuu?

”Se onkin tuhannen taalan kysymys!”, Anneli Miettinen Väestöliitosta sanoo. Yksittäisten vuosi-en tilastot eivät vielä kerro mitään. Syntyvyys on kui-tenkin ollut nousussa koko 2000-luvun ensimmäi-sen vuosikymmenen loppupuolen. Suomessa myös pullautetaan maailmaan enemmän vauvoja kuin missään muualla Euroopassa. Miettinen arveleekin perhepoliittisien etuuksien, kuten kunnallisen päi-vähoidon, houkuttelevan suomalaisia lapsentekoon.

”Mielenkiintoista on se, että nyt ensisynnyttäjien ikä ei ole enää nousussa. Ehkä opiskeluaikojen pite-neminen on pysähtynyt, eikä se aiheuta enää muu-tosta.”

Myös lamaa on esitetty vastaukseksi vauvabuu-miin. Edellisessä talouskurimuksessa vuonna 1992 markka kellui ja Suomeen syntyi 66 731 tulevaa ve-ronmaksajaa. Lapsi voi todella tuoda leivän tulles-saan: vakituista työntekijää ei nimittäin voi irtisa-noa, jos hän on perhevapaalla. Tai ehkä on kysymys

38 No 1/2011

» Noita kahta ihmistä on yhdistänyt napanuora yhdeksän kuukauden ajan ja meitä vain yhteinen nuoruus.

jaksamisesta. Työelämässä omasta paikastaan pitää taistella jatkuvasti, mutta vauvan kanssa saa huilia hetken kotona.

Sen tiedämme kaikki, että Suomessa lapset teh-dään suhteellisen vanhoina, kolmekymppisinä, ja että yliopisto-opiskelijoilla on vähemmän lapsia kuin ikäisillään keskimäärin. Se on outoa, sillä sel-vitysten mukaan opiskelijat haluavat kovasti lapsia. Viimeisin YTHS:n tekemä opiskelijoiden terveystut-kimus kertoo, että parina viime vuotena lapsensaan-titoiveet ovat entisestään kasvaneet.

Loiskis! Vauva pujahtaa veden alle ja takaisin pin-taan. Äiti sanoo taikasanat Sara sukeltaa – ja taas mennään. Pinnan alla Sara liikkuu nopeasti, kädet hauskasti viuhtoen. Puolitoistavuotias Jenna ei enää muista enää kohdussa tarvittua refleksiä. Hän juoksee villinä pitkin allasta huudellen ”uimaan, uimaan!”.

En kehtaa mennä vesijuoksemaan yksin, vaan lo-jun kahluualtaassa lahnana. Ennen tahkosimme ys-täväni kanssa tunninkin rataa edestakaisin.

Lopuksi istumme hetken saunassa tätien ihastel-tavana. Pukuhuoneessa lapset kuivataan, rasvataan ja topataan tukevasti ennen turvaistuimiin pakkaa-mista. Autossa Jenna ja Jennan äiti juttelevat vie-ressä ajavasta linja-autosta toistellen bussi-sanaa lo-puttomasti. Ennen pihaan kaartamista soitetaan vie-lä levyltä molempien suosikki, Leevin Unelmia ja toimistohommia. Lapsi laulaa mukana ja painottaa hauskasti kohtia sonni ja vehtaan.

Muistelen, kuinka ajelimme saman kaverin kans-sa Helsingin kesäisillä kaduilla ikkunat auki ja lau-loimme Beyoncen Single Ladies -kappaletta. Olimme yhdessä vapaita, riippumattomia ja hulvattomia. Nyt, tässä autossa, olen ulkopuolinen. Noita kahta ihmis-tä on yhdistänyt napanuora yhdeksän kuukauden ajan ja meitä vain yhteinen nuoruus.

Muutos alkoi, kun ihmiset ympärilläni valmistui-vat, ostivat kalliimman auton ja koiranpennun. Ku-kaan ei lähtenyt enää kuukausiksi Thaimaata kier-tämään, kaikkien seurustelusuhteet alkoivat kestää useita vuosia, hankittiin paritalon puolikkaita, töis-sä toivottiin vakituista paikkaa. Vietettiin polttarei-ta keijunsiivissä ja carting-autoissa ja niiden jälkeen kesähäitä, joiden jatkoilla juotiin liikaa nutturat läs-sähtäneinä. Sitten tuli ensimmäinen raskausuutinen. Pian toinen. Nyt ei mene kuukauttakaan ilman uutta odottajaa tai synnytystä.

Ja minä haaveilen enemmän New Yorkin -mat-kasta kuin raskausvatsasta! Loppuvuodesta kävelin kotibileisiin, ja jo eteisestä näin kolme vahvasti ras-kaana olevaa tyttöä.

”Minulle boolia, alkoholillista”, huusin heti hädis-säni isännälle keittiöön.

Yritän selittää, mikä vauvojen valtakunnaksi muuttuneessa kaveripiirissä ahdistaa. Useimmat ystävyyssuhteeni ovat kestäneet pitkään. Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet ihanaa yhtenäiskult-tuurin aikaa: muutimme vanhempien luota vuokra-kaksioihin, poikaystävämme olivat samaan aikaan

No 1/2011 39

» Loppuvuodesta kävelin kotibileisiin, ja jo eteisestä näin kolme vahvasti raskaana olevaa tyttöä.

Haluatko asiantuntijan uralle?Ernst & Young on johtava maailmanlaajuinen tilintarkastuk-sen, verokonsultoinnin, yritysjärjestelyiden, liikkeenjohdon konsultoinnin ja liikejuridiikan asiantuntija.

Työ Ernst & Youngin asiantuntijaorganisaatiossa tarjoaa kansainvälisiä haasteita palkitsevassa ja motivoivassa ympäristössä. Arvostamme aktiivisuutta ja intoa uudenoppimiseen. Meillä voit rakentaa urasi omien vahvuuksiesi ja valintojesi mukaisesti.

Globaali verkostomme ja laaja palveluvalikoimamme mahdollista-vat työskentelyn erilaisissa tehtävissä ja kulttuureissa. Tuemme valintojasi ja kannustamme jatkuvaan kehittymiseen.

Nyt haemme uransa alussa olevia asiantuntijoita mm. konsultointiin ja tilintarkastukseen.

Katso tarkat tehtäväkuvaukset ja lähetä hakemuksesi:www.ey.com/ /careers

© 2

011

Erns

t & Y

oung

Oy.

All

Rig

hts R

eser

ved.

Assurance | Tax | Transactions | Advisory | Legal

Aino_ilmoitus1_yleinen.indd 1 31.1.2011 16:59:22

40 No 1/2011

armeijassa, opiskelimme – ja ennen kaikkea juhlim-me: milloin tahmealattiaisissa baareissa, milloin Bar-celonan yökerhoissa.

Nyt olen harpponut jo kahdesti synnytysosastolle kukat kädessä ja kysynyt vastaanotosta äiti ja vauva Lempistä tai perhe Kosken huonetta. Ja kun löydän heidät, ei sängyssä enää olekaan vanha ystäväni tyt-tö, vaan oikea synnyttänyt nainen. Äiti.

Ajattele, että jonakin päivänä bileiden ilmakitara-kunkusta ja luotettavimmasta ryyppykaveristasi tu-lee hänestäkin äiti tai isä. Se on ihanaa, ja olet valta-van onnellinen hänen puolestaan. Mutta jäät silti ul-kopuoliseksi: olo on kuin teininä, kun kaikki ystävät tulivat rippileiriltä poikakaveri kainalossaan. Muut ovat siirtyneet seuraavaan elämänvaiheeseen, mut-ta sinä et.

Kurkistan kuukauden ajan lapsellisen arkeen. Käyn vauvojen kanssa elokuvissa, Lontoossa, alen-nusmyynneissä. Huomaan, että asioiden tekeminen lapsen kanssa on hauskempaa, hitaampaa ja joten-kin merkityksellisempää.

”Nam nam!” sanoo Jenna todella kovaa, kun lohi ja suolattomat ranskalaiset lasketaan hänen eteensä. Sitten hän alkaa maalata kulmakarvojaan ranskan-perunalla. Aterian päätteeksi opetamme hänet huu-tamaan lasku, kiitos. Ravintolan muita asiakkaita se naurattaa.

Päätämme pyörähtää vielä alessa. Vaatekaupassa Jenna riehaantuu täysin ja kirmaa koruosastolle.

”Oi-joi”, hän sanoo ja koskettelee helmiä. Kyllästy-essään lapsi käy selälleen makaamaan. Kaikkein hie-nointa on juosta kovaa käytävillä.

”Ei”, Jenna kieltäytyy, kun pyydän antamaan kä-den. Hän laittaa kätensä selän taakse, huutaa ei-jei ja ravistelee itseään. Olen avuton ja vähän nolo. Äiti sen sijaan nostaa lapsen päättäväisesti kainaloonsa. Kun eroamme, Jenna lähettää minulle tapansa mu-kaan lentosuukkoja. Hurmaava rakastettava kiukut-telija!

Ehkä minun pitää luopua ajatuksesta, että kaik-ki muuttuu vauvan myötä. Sitä mieltä on ainakin in-formaatioverkostojen tutkinto-ohjelmassa opiskeleva Svante Suominen, jonka elämä täyttyy intensiivises-tä tuotekehityskurssista, web-maailmaan liittyvästä yrityksestä ja pienen Eliot-pojan isyydestä.

”Olen yrittänyt kavereille tätä hienoutta selittää, muttei sitä pysty sanoin kuvaamaan”, marraskuussa isäksi tullut Suominen kertoo.

”Äidit fiilistelee paljon ennen syntymää. Isälle tun-ne tulee, kun näkee vauvan ja saa pitää sylissä ja ju-tella ja hymyillä sille.”

Suominen painottaa, ettei elämä ole juuri muut-tunut. Koulussa ehtii käydä ja omaa firmaa pyörittää kavereiden kanssa. Oma ajankäyttö on tehostunut. Tietokoneella ei tule enää lorvittua, vaan mieluum-

No 1/2011 41

”Onko sulla kakka?”, kuiskaa äiti vieressä pojalleen. Olen ainoa, jota se naurattaa.

min hän tekee työt ripeästi ja leikkii sitten lattialla pojan kanssa. Kavereitakin ehtii nähdä.

”Enää ei tule lähdettyä kaikkiin kekkereihin iltai-sin. Valitsen tarkemmin, mitä teen ja mitä jätän teke-mättä. Kotiin on joka päivä kiva mennä.”

Mutta äidin on pakko olla vauvan kanssa iltojen lisäksi päivälläkin, sanovat feministit mitä tahansa. Naisena elämäni pyörisi paljon tiiviimmin lapsen ympärillä kuin esimerkiksi Suomisen.

”Kaikki menee elämässä vauva edellä”, myöntää Anu Varjo, joka ehti valmistua kiinteistöjohtamises-ta ja olla pari vuotta työelämässä ennen tyttärensä Veeran syntymää.

”Kaikki muuttuu kerralla. Ensimmäiset viikot me-nivät ihmetellessä. Vauvassa on koko ajan kiinni, syöttämistä on parin tunnin välein.”

Hänen miehensä Timo tekee opintojaan loppuun ja käy töissä. Alussa toisen vanhemman apua tarvitsi kaikkeen. Nyt kaksi- ja puoli kuukautinen Veera jak-saa jo olla hetken yksin, ja äiti pääsee välillä esimer-kiksi tyhjentämään pyykkikoneen.

Olen miettinyt, miksi vauvat ja lastenteko her-mostuttavat, mutta toisaalta vetävät puoleensa. Olen tehnyt lasten kanssa paljon töitä, joten en ole mi-kään komedian henkilö, jolle annetaan vauva ensim-mäistä kertaa syliin. Olen konkari vauvakutsujen jär-jestämisessä: tiedän, minkä kokoisia vaatteita vas-tasyntyneet käyttävät tai kuinka juhlien huipennus vaippakakku rullataan.

Silti pienen Buddhan näköiset pikkuvauvat pelot-tavat minua. Niillä on veltto niska, jota pitää muistaa kannatella. Vauvaa ei voi jättää yksin edes vessassa-käynnin ajaksi. Ja jos imettää, rinnoista tursuaa mai-toa parin tunnin välein.

Vauvassa ollaan psyykkisestikin aivan kiinni. Lapsestaan erossa oleva äiti miettii koko ajan, mitä

sille kuuluu. Jos minulla olisi vauva, en olisi koskaan enää yksin – enkä enää osaisi olla yksin.

Kaksijakoiset tunteet, olen kirjoittanut muistiin-panoihini. Lukiessani läpi kirjoittamiani sarkastisia vauva ja minä -kohtauksia tajuan peitteleväni epä-varmuutta, pelkojakin. Ymmärrän, että vaikka ajatus lapsesta hermostuttaa, eniten pelkään jääväni osat-tomaksi vanhemmuudesta. Riippumattomat ja juh-linnan täyteiset viime vuodet ovat olleet todella hie-noja, mutta tuntuu surulliselta, että seuraavat kym-menen vuotta olisivat samanlaisia.

Elokuvateatterin takaosasta kuuluu huokaus, kun val-kokankaalla näytellään romanttista kohtausta. Lapset vaeltelevat vapaasti salissa. Joku tempaisee ponin-hännästäni ohimennen. Sara juo tuttipullollistaan, köllöttelen hänen vieressään permannolla. Aina vä-lillä hiljaisuuden leikkaa vauvan parku.

”Onko sulla kakka?”, kuiskaa äiti vieressä pojalleen. Olen ainoa, jota se naurattaa.

Nostan levottoman Saran kokeeksi syliin ja hei-luttelen kaulaliinaani. Vauva nappaa kulmasta kiin-ni ja sulkee silmät. Silittelen sen ohimoita. Ja kun hetken kuluttua katson nukahtanutta lasta, minusta tuntuu todella pyhältä. Siinä hän on, pieni ihmeelli-nen ihminen minun sylissäni.

Valkokankaalla Katherine ja Josh pussaavat sovin-non merkiksi. Pian minäkin haluan oman vauvan. /

42 No 1/2011

Joona Lassila ei pysty keskittymään opiskeluun, jos univarasto jää vajaaksi.

”Kellon ympäri nukkuminen ei ole minulle temppu eikä mikään. Viikon-loppuisinkin pitää laittaa herätyskello soimaan, jotten nukkuisi yli kah-tatoista tuntia. Monet kadehtivat unenlahjojani, mutta minusta olisi ai-van loistava juttu, jos voisin tulla toimeen vain seitsemän tunnin yöu-nilla. Silloin jäisi enemmän aikaa tehdä kivoja asioita päivällä.

Jos nukun liian vähän, olo on aavemainen ja poissaoleva. En tajua, mitä ympärilläni tapahtuu enkä pysty keskittymään mihinkään.

En ole itse ikinä kärsinyt uniongelmista. Nukahdan hetkessä ja pystyn nukkumaan melkein missä vain vaikka ilman korvatulppia. Kerran enti-sen kämpän alakerrassa tehtiin remonttia ja porattiin seinää – se häiritsi.

Jos jostain syystä en ole ehtinyt nukkua yöllä tarpeeksi, otan tirsat päivällä tai illalla. Päiväunien salaisuus on lyhyys. Yli 20 minuuttia al-kaa olla jo liikaa. Joskus päiväunet venähtävät: kerran nukuin pommiin ja pääsin illalla alkaneisiin bileisiin vasta puolen yön jälkeen.

Minulle ei tule morkkista siitä, että maailma jatkaa pyörimistään ja minä vain nukun. Nukkumisen helppous on varmasti seurausta kiireet-tömästä elämäntyylistäni. Pystyn viettämään aika stressitöntä elämää, minkä takia ehdin nukkua oman unentarpeeni mukaan.” /

TEKSTI JA KUVA: SOFIA ZIESSLER

SEITSEMÄN TUNTIA ON LIIAN VÄHÄN

No 1/2011 43

mato-ongella / vastapaino

44 No 1/2011

rakkautta ennen aamuluentoa

1. 2. 3.

TEKSTI: IDA VALPASKUVITUS: MILENA HUHTA

KÄÄNNÄ OIKEALLE KANAVALLE

Haluaisit tutustua koko yliopis-ton nais- tai miestarjontaan, mut-tet ole kiinnostunut kreisibaila-uksesta.

Palaa hetkeksi 90-luvulle, sil-lä Aalto on irc-kanavia pullollaan. Opiskelijoita laidasta laitaan löy-tyy IRCnetin #purkusessio-kana-valta. Teekkareilla on paljon omia kanavia esimerkiksi valokuvauk-sesta ja purjehduksesta kiinnostu-neille. Kauppislaisia löydät Kywe-bin foorumilta ja taikkilaiset tavoi-tat parhaiten Facebookista.

Kyllästyttävätkö yksinäiset illat kirjastolla? Riittäisikö keittokomerossa loihditusta makaronilaatikosta toisellekin? Aino neuvoo, kuinka löydät yliopistolta oman murusen.

OLE VANHANAIKAINEN

Huomaat luentosalissa mielen-kiintoisen ihmisen, josta et tiedä mitään. Et halua jahkailla vaan tutustua heti.

”Vanhoissa leffoissa nainen he-rättää miehen huomion tiputtamal-la nenäliinan. Opiskelumaailmas-sa nainen voi pudottaa kirjan ja kat-soa, onko mies valmis auttamaan. Miehen kannattaa sen sijaan kehua jotain seikkaa naisen ulkonäössä. Imartelu tehoaa aina, kunhan se ei ole läpinäkyvää”, sanoo rakkausval-mentaja Mervi Makkonen.

HURMAA ÄLYLLÄ

HURMAA ÄLYLLÄ

Olet ollut kauan kiinnostunut sa-moilla kursseilla käyvästä tyypis-tä, muttet tiedä, miten tutustua luontevasti.

”Matematiikkaa opiskeleva ka-verini teki usein läksyjä isossa opiskelijaporukassa. Hän kiinnos-tui eräästä ryhmän miesopiskeli-jasta ja kutsui tämän kotiinsa teke-mään tehtäviä. Pian läksyt vaihtui-vat leffaksi ja lopulta seurusteluksi. Toinen kaverini taas käveli aina tu-tun pojan kanssa samaa matkaa yliopistolta kotiin. Tutustumisen jälkeen hän uskalsi pyytää miestä ensin yksille, sitten kotiinsa”, ker-too 23-vuotias Karo. /

No 1/2011 45

Kävelen sisään vaatemyymälään. Myyjä luo nopean katseen ber-liiniläiseltä kirpputorilta hankittuun villapaitaani ja nyökkää hy-väksyvän tervehdyksen. Väräytän vastatervehdykseksi pienen hy-myn ja korjaan kaulaani kutittavan villapaidan asentoa ennen kuin isken kiinni vaaterekkiin. Tuttavani mielestä vaatteilla ja niiden ulkonäöllä ei ole merkitystä, kunhan ne hoitavat asiansa. Tässä tapauksessa suojaavat kylmäl-tä tai kosteudelta. Hän kutsuu vaatteita räteiksi ja pitää visuaali-suutta pelkkänä merkityksettömänä pintana. Olen täysin eri miel-tä. Minusta on tyhmää sivuuttaa visuaalisuuden merkitys kuittaa-malla se pinnallisuudeksi.

Pinnallistahan visuaalisuus on, mutta näkö, jolla sitä koetaan on myös yksi aisteistamme. Minulle näkö on aisteista rakkain. Koen suunnatonta nautintoa katsomalla asioita.

Mutta tyhmä minä silti olen. Komeroni on täynnä kirppareil-ta hamstrattuja puseroita, takkeja ja housuja, joita en ole kos-kaan edes käyttänyt. Ne eivät joko istu, tuntuvat hiekkapaperilta tai ovat aivan väärää kokoa. Mitä ihmettä olen ajatellut, kun ostin Uffista häikäisevän keltaiset Levikset, kokoa 28 tuumaa? Entä se hieno hattu, johon pääni on aivan liian iso? Eikö vaatteita ole enää tarkoitettu käytettäviksi?

Olen etsimässä totuutta vaatemyymälästä. Hypistelen hienon näköistä pipoa ja katson etikettiä. 100% acrylic. Sama tieto löytyy seuraavienkin pipojen sisälmyksistä. Koska vaatteita alettiin val-mistaa pleksistä?

Tärkeintä ilmeisesti on, että vaate näyttää hyvältä. Sillä ei ole mitään väliä, miltä se tuntuu tai kestääkö se käyttöä. Alan ymmää vaatekaappini järjetöntä sisältöä. Elän ajassa ja nykyaikana vaat-teita ei tarvitse enää käyttää. Riittää kun niitä voi hamstrata kat-sottavaksi vaikka väärän kokoisina halvalla.

Entä ne loput aistit? Makuaisti, hajuaisti, kuuloaisti, tuntoaisti, tasapainoaisti ja sisätuntemusaisti eli seksin himo, nälkä ja muut sekalaiset halut. Meillähän on ihan liikaa aisteja. Pitäisikö minun muka saada mielihyvää siitä, että tunnustelen puiston nurmikkoa, nuuhkaisen päivänkakkaraa, kuuntelen kaupungin ääniä tai poi-min mustikan ja maistan sitä?

Mielummin menen Facebookiin ja luen, mitä asiaa kavereilla on. Siellä ei tarvitse välttämättä edes tykätä muiden jutuista. Ja jos niistä pitää, niin se riittää, että tykkää.

Ehkä tuttavani oli oikeassa enkä minäkään ollut hakoteillä vaatekomeroni kanssa (jonka itse asiassa ehdin jo tyhjentää). Ais-tien unohtaminen on sallittua. Siten voi keskittyä olennaiseen.

Kävele vaikka lähikauppasi eineshyllylle ja valitse ateria, jonka pakkaus miellyttää eniten. Mene kotiin ja lämmitä ateria, vaikka ei olisi nälkä. Kun syöt ateriaa, älä turhaan maistele. Sulje silmät ja mieti sitä kuvaa siinä pakkauksessa. Vaihtoehtoisesti voit myös säästää pakkauksen pahvin ja katsoa sitä. Hyvää, eikö olekin?

Älkää uskoko, että kauneus on katsojan silmissä. Liian usein ne silmät ovat kiinni. Katsojan silmät ovat kauneudessa. Katso-kaa vaikka itseänne, kun syötte eineslihamakaronilaatikkoa ak-ryylipaidassanne.

NICLAS STORÅSKolumnisti on arkkitehtiopiskelija, jonka oikea silmäkulma nykii kun päätä kääntää vasemmalle.

kolumni

kaikki on sitä miltä näyttää minkälainen

työhakemus joutuu ö-mappiin

?

suoraan sanoen

”Huolimattomasti tehty hakemus: esimerkiksi kirjoi-tusvirheitä ei ole korjattu. Tai vapaamuotoisessa

hakemuksessa olevat pitkät kertomukset, jotka eivät kuitenkaan kerro mitään.”

SIRKKA MYKRÄ, WÄRTSILÄ HUMAN RESOURCES

”Se, että teksti vaikuttaa toisesta hakemuksesta kopi-oidulta, hakemuksesta puuttuu tehtävän kannalta

oleellisia asioita, tai aiemmat työtehtävät on lueteltu esimerkiksi vain nimikkeinä. Usein ei ole mahdollis-ta käsitellä sähköpostitse tulleita hakemuksia, jos ha-kemukset on pyydetty lähettämään esim. rekrytointi-järjestelmän kautta, ja saatamme ohittaa hakemukset, jotka on esim. kirjoitettu suomeksi, vaikka hakemus

pyydettiin lähettämään englanninkielisinä.”

TAIRA LEINO, HR SPECIALIST, FISKARS

”Jos ei pitkän lukemisenkaan jälkeen saa selville, mitä hakija opiskelee tai osaa. Pitkät luettelot tai liian

korkeissa sfääreissä liikkuvat jutut eivät ole hyviä. Oman osaamisen ja innostuksen pitää tulla heti esiin.

Ei pidä ärsyttää, mutta erottua pitää. Oma käsitys osaamisesta kiinnostaa rekrytoijaa.”

KALEVI EKMAN, AALTO DESIGN FACTORYN JOHTAJA

Tule tiimiimme konsultiksi!

Työskentely Ernst & Youngin liikkeenjohdon neuvontapalveluissa on monipuolista ja haastavaa. Rakennamme asiakkaillemme toimiviin menetelmiin perustuvia räätälöityjä ratkaisuja – niin suorituskyvynparantamiseen, liiketoiminnan kasvuun, riskien parempaan hallintaan, talousohjaukseen kuin IT:n kehittämiseenkin.

Haemme nyt liikkeenjohdon neuvontapalveluihin valmistumassa olevia, konsultin urasta kiinnostuneita nuoria kasvamaan seuraavilla osaamisalueilla:

• Finance and Performance Management• Performance Improvement• IT Advisory• Risk Services• IT Audit• Internal Audit

Katso tarkat tehtäväkuvaukset ja lähetä hakemuksesi heti osoitteessawww.ey.com/ /careers

© 2

011

Erns

t & Y

oung

Oy.

All

Rig

hts R

eser

ved.

Assurance | Tax | Transactions | Advisory | Legal

Aino_ilmoitus2_Advisory.indd 1 31.1.2011 16:40:07

46 No 1/2011

Kylteri, teekkari ja taikkilainen menivät baariin. Baarimikko kysyi:

"Onks tää joku vitsi, häh?"

ANONYYMITELÄIMET/JOONASLEHTIMÄKI

Lähe

tä p

arem

pi v

itsi

os

oitt

eese

en:

toim

itus

@ay

y.fi

.

No 1/2011 47

”Toi ei ole enää hauskaa! olen kuullut satoja kerto-ja. Silloin hölmöilyni on mennyt liian pitkälle. Mut-ta ei kukaan sano kehitysvammaisellekaan, että lo-peta tuo kuolaaminen. Koheltaminen on minun sai-rauteni.

Kaveripiirissäni olen lapsesta asti ollut tunnettu show-miehenä. Eräs ystäväni sanoi, ettei hän tarvit-se telkkaria, koska voi seurata minua.

Lukiossa pärjäsin ihan hyvin, vaikka keskittymi-nen oli vaikeaa ja lintsasin usein hetken mielijoh-teesta. Niin teki moni muukin. Pääsykokeisiin en saanut luettua, mutta uskoin sen johtuvan vääräs-tä alasta.

Armeija oli helvetillistä aikaa. En pystynyt nou-dattamaan ohjeita ja vaadittua kuria, olin levoton ja unohtelin asioita. Ahdistuin. Sain huonoa palautetta. Lopulta äiti passitti minut tutkimuksiin. Ensimmäis-tä lääkärikäyntiä edeltävänä yönä en nukkunut yh-tään. Pelkäsin, että aivoissani on kasvain.

Diagnoosini on lievä keskittymis- ja ylivilkkaus-häiriö. Joskus käyttäydyn kuin viisivuotias: säädän ja sählään näyttävästi, mutta seuraavassa sekunnis-sa saatan jo jurottaa yksikseni. Sairaus ei haittaa elä-mää, mutta opiskeluja kyllä. Olen joutunut kehittele-mään omia oppimistapoja: koska en jaksa istua kir-jastossa, luen tenttikirjoja kävellessä tai salilla. Pidän paljon taukoja. Ryhmätöitä välttelen, koska en halua ärsyttää muita ja haitata heidän oppimistaan. Joil-lekin opettajille olen kertonut diagnoosistani, ja he ovat suostuneet muokkaamaan tehtäviä.

En halua käyttää lääkkeitä. Olen opetellut hallit-semaan itseni. Kun huomaan käyttäytyväni överis-ti koulussa tai bileissä – yleensä vasta, kun joku siitä huomauttaa – menen vaikka vessaan ja rauhoitun.

Ja arvatkaa, kuinka monta kertaa joku on heittä-nyt, että sulla on varmaan ADHD!

Aika harva uskoo, kun sanon, että niin onkin.” / AM

»Ei kukaan sano kehitysvammaisel-lekaan, että lopeta tuo kuolaaminen.

hankala opiskelukaveri

»koheltaminen on minun tautiniMikon, 25, ADHD todettiin armeijassa. Kauppiksessa hän on keksinyt omia oppimistapoja.

1 rkl vadelmia1 tl inkiväärihilloa

2 cl mansikkamehua2 cl tuorepuristettua limettimehua

2 cl lakkalikööriä2 cl giniä

pakastevadelmaminttutupsu

Sekoita ainesosat jäämurskaan. Ravista ja siivilöi jäähdytettyyn cocktaillasiin, koristele vadelmalla ja

mintulla.

”Terävän jämäkkä alkupuraisu vie orastavan jomotuk-sen mennessään. Juoma soveltuu parhaiten tauko-

tankkaukseen ja jättää jälkimauksi pirteän marjaisan kepeyden – kuin lupauksen paremmasta jatkosta.”

Edarihedari

Ohjelmistotuotantoa Otaniemessä ja johtamista Kampissa opiskeleva Paavo Leinonen kypsyi met-

sästämään kampusten ruokalistoja useammasta läh-teestä ja keräsi ne yhdelle sivulle – aluksi vain it-

seään varten. Nyt Leinosen Lounasaika.net tarjoi-lee nälkäisille sekä Aallon että Helsingin yliopiston

kampusravintoloiden ruokalistat ja aukioloajat. / AM

mitä tänään syötäisiin?

JUOMAN SUUNNITTELI JA VALMISTI JUKKA SUOMELA, SLING IN.

/ SANNA RÄTYKUVA: JUHO UOTILA

Lähe

tä p

arem

pi v

itsi

os

oitt

eese

en:

toim

itus

@ay

y.fi

.

Helsingin Sanomain Säätiö on media-alan merkittävä kehittäjä ja suomalaisen viestintä teollisuuden, erityisesti sanomalehden, tukija. Säätiön tarkoituksena on edistää ja tukea korkeatasoista viestintään ja viestintä- teollisuuteen liittyvää tutkimusta ja alan koulutusta. Päivälehden arkisto ja Päivä lehden museo ovat osa Helsingin Sanomain Säätiötä.

UutisraivaajaHelsingin Sanomain Säätiön innovaatiokilpailu

Hakuaika päättyy 1.3.2011 Lisätietoja ja haku lomake osoitteessa uutisraivaaja.fi

Kilpailun tavoitteena on löytää tiedonvälitykseen ja journalismiin uusia toimintatapoja ja menestyviä liiketoimintamalleja. Kilpailun voittaja saa kehitysrahaa jopa 250 000 euroa, jonka avulla hän toteuttaa hankkeensa.

Kaksikymmentäkuusi vuotta ajattelin, että ulko-na syöminen tarkoittaa noutokebabia, piknik-eväitä puistossa tai juhlahetkinä kortteliravintolan lihapul-lia. Sitten tapasin ihanan naisen, joka lempeän lujasti osoitti minun olleen väärässä (ilmoitti, että suhde lop-puu, jos tarjoan syntymäpäiväillallisen Pizza Hutissa).

Kuittasin vihjeen vastaanotetuksi. Googlasin ”hieno ravintola helsinki” ja poimin hakutuloksista Michelin-paikan.

Ensimmäinen opetus: Tähtiravintolaan ei voi mennä silloin kun huvittaa. Pyysin varausta tule-valle viikonlopulle – sain kohteliaan naurahduksen. Emme siis juhlisikaan valkoisen pöytäliinan ääressä naiseni syntymän vuosipäivää, vaan kuukautta myö-hemmin alkavaa lomaa.

Toinen opetus: Älä luota mielikuviisi. Minun mie-likuvani mukaan hienoon ravintolaan mennään puku päällä ja kiiltävissä kengissä. Ilmeisesti tämä koskee kuitenkin vain hovimestareita. Asiakkaat olivat far-kuissa ja neuleissa. Pelkäsin, että joku heistä pyytää minua tuomaan vesikannun tai tilaamaan taksin.

Kolmas opetus: Hienon ravintolan tarjoilija halu-aa puhua. Todennäköisesti loukkasin omaa kyyppa-riamme verisesti, kun vain tykitin netissä valmiiksi miettimäni tilaukseni. Muka-coolina kuuntelin sit-ten hänen esitelmöivän seuralaiselleni pitkään juus-tolautasen maistelujärjestyksestä (miedosta voimak-kaampaan) ja valitun samppanjan ominaisuuksista (matalapaineista ja pienikuplaista).

Neljäs opetus: Huhut fine dining -annosten mi-nimaalisesta koosta ovat totta. Perunamuusista riit-ti kuuteen haarukalliseen, ja se oli ruokalajeista mää-rältään suurin. Murahtelevaa vatsaa ei muuten voi tahdonvoimalla hallita, vaikka kuinka yrittäisi.

Viides opetus: Kartoitukseni mukaan lähes kaikki pääkaupungin eliittiravintolat markkinoivat itseään

”rentoina”, ”kotoisina” ja ”välittöminä”. Jos kotoisuus on selkä jäykkänä istumista, hillitysti hymyilemistä ja matalalla äänellä käytyä kulttuurikeskustelua, ra-vintolat ovat oikeassa. Mutta itse en tulisi tänne, jos mielessä pyörisi oikein monta puheenaihetta. Par-haiten tunnelmaan sopi lusikan nuoleminen hitaasti ja avecin silmiin tuijottelu.

Kuudes opetus: Eksklusiivisista ravintoloista meuhkaaminen ei ole pelkkää snobbailua. Ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää. Seuraava hieno ra-vintola on jo kierroksessa. Eikä pelkästään siksi, että ihana naiseni pysyisi tyytyväisenä. /

ANTTI LINDSTRÖM

kulttuurikokemusKULINAARISESTI HUONO MIES KÄVI HIENOSSA RAVINTOLASSA

minä ja michelin

» Parhaiten tunnelmaan sopii lusikan nuoleminen hitaasti ja avecin silmiin tuijottelu.

No 1/2011 49

VARMAT PÄIVÄT

mato-ongella/gallup

NATHAN, GRAAFINEN SUUNNITTELUKun tapasin tyttöystäväni.

LAURA, MURSULiian kauan sitten. Ja juuri tällä hetkellä!

JASKA, TIETOTEKNIIKKA: Viime viikolla, kun tutkin kesätyövaihtoehtoja.

KUVAT: VEERA LIPASTI

Työpaikan saaminen stressaa. Potkujen pelko ja työssä jaksaminen ahdistavat. Näin parikymppiset suhtautuvat työelämään TAT:n, Akavan ja Nuorisotutkimus-seuran viime vuosina tekemien selvitysten mukaan. Joskus paistaa risukasaankin.

Aaltolaiset kertovat, milloin työelämä tuntui viimeksi turvalliselta.

50 No 1/2011

HAKEUDU HOITOONKun kurkussa asuu kaktus ja kuume huitelee korkealla, mistä opiskelija saa avun?

Aino yritti varata ajan YTHS:ltä, kunnalliselta ja yksityiseltä puolelta.KUVITUS: MILENA HUHTA

YTHS Kunnallinen terveysasema Yksityinen lääkäriasema

Aja

nvar

aus

Asi

akas

palv

elu

Tarjo

ttu h

oito

Numero löytyy YTHS:n sivuilta helposti, ja jo netissä ohjataan tekemään oma tilannearvio. Akuuttiaikoja varataan arkisin 8-9 ja vähemmän kiireellisiä kello yhteen saakka. Jonotus kesti kolme minuuttia, jonka aikana ohjeita tuutattiin kol-mella kielellä. Väleissä soitet-tiin MacGyver-tyylistä piano-musiikkia.

Asiantuntevaa ja huolehtivaa. Muista tutkia kurkkusi tarkasti etukäteen ennen puhelua, kos-ka oireista kysytään erittäin tarkasti. Onko kurkkukipusi aal-tomaista? Onko sinulla myös al-lerginen nuha? Kuinka paljon sinulla olikaan kuumetta?

Pääsisin terveydenhoitajalle nieluviljelyyn jo tänään. Eri-laiset itsehoitolääkkeet neu-votaan, ja lepäämisestä ja runsaasta juomisesta muis-tutetaan. Terveydenhoitajan ja yleislääkärin vastaanotto on ilmainen. Myös laborato-riokoe on maksuton.

Soitan terveyskeskukseen. Sieltä pyydetään jättämään puhelinnumero automaat-tiin. Nauhoiteääni ilmoittaa, että minulle soitetaan 40 minuutin kuluttua. Luvattu-na aikana puhelin pärähtää soimaan.

Ystävällistä ja reipasta. Olit soitellut meille? Jälleen ky-sytään oireista, joiden kautta selvitellään avun tarvetta.

Minulle ehdotetaan tervey-denhoitajalle nieluviljelyyn tulemista seuraavana päivä-nä, jos oireet eivät ole hel-pottaneet. Voin tulla samana-kin päivänä, jos haluan. Es-poon terveyskeskusmaksu on 12,80 euroa. Opiskelijalle käynti on ilmainen.

Ajanvarausnumerossa on ruuhkaa, joten avaan netti-varauksen yrityksen sivuilta. Näppäilen valikosta toiveen yleislääkäristä ja lääkäriase-man sijainnista. Myös lääkä-riä saa toivoa nimeltä.

Soittelen vielä ajanvarauksen jälkeen kysyäkseni lääkäri-käynnin ja nieluviljelyn hintaa. Vastaukset etsitään nopeasti ja ystävällisesti.

Pääsisin lääkäriin 45 minuu-tin kuluttua. Lääkärikäynti olisi 50 euroa ja laboratorio-kulut 10–40 euroa. Kuluista tulisi takaisin muutaman euron kelakorvaus. Lisäksi peritään 11 euron toimisto-maksu. / JM

No 1/2011 51No 1/2011 51

kolumni

ITKE JA OPETTELE KIELIÄ

entiset opisKeLijat antavat neuvoja nyKyisiLLe

viisasten kerho

”14-vuotiaana minut lähetettiin isäni liiketuttavan luo Englantiin kesäksi. Ujolle tytölle oli aivan kauheaa, kun ei tuntenut vieraassa paikassa ketään eikä juu-ri kieltäkään puhunut. Päässäni hakkasi vain, että

jokaisen lauseen perään pitää muistaa lisätä please. Ensimmäisinä päivinä en tainnut muita sanoja käyt-

tääkään. Mutta loppukesästä pistelin menemään kuin paikallinen. Nykyäänhän puhutaan kielikylvystä.

Se on mielestäni hyvä termi. Jos vain pikkuisen kastaa sormeansa, ei opi mitään.”

HELI, 91, OPISKELI RUOTSIA JA SAKSAA 40-LUVULLA

”Semmoista käsitettä kuin huono kielipää ei saisi olla olemassakaan. Minulle hoettiin sitä lapsesta asti,

mistä sain sitten hyvän tekosyyn lirutella kieliopin-not läpi. Mitä sitä opettelemaan, kun en kuitenkaan

opi, ajattelin. Vasta yliopistossa tulin järkiini. Ryhdyin määrätietoisesti lukemaan ruotsia, saksaa, englan-

tia ja venäjää. Kävin keskustelukerhossa ja kuuntelin nauhoja. Nähdäkseni juuri kielitaidon ja kansainvä-lisen kokemukseni ansiosta olen päässyt urallani ja

elämässäni eteenpäin.”

LIISA, 82, OPISKELI 50-LUVULLA OIKEUSTIEDETTÄ

Suomalaisilla on skitsofreeninen suhtautuminen johtajiinsa. Herraviha elää ja voi hyvin. Toisaalta uskottelemme itsellem-me, että suomalaisilla, jos keillä, on käynyt poikkeuksellisen hyvä herraonni. Onnella on kuitenkin hyvin vähän tekemistä sen kanssa, minkälaisia herroja kansakunnalla on. Suomalaiset saavat sellaisia herroja, joita ansaitsevat.

Oikeastaan keskeistä on se, mitä herrat itse ansaitsevat. Kokemuksesta riippuen kansanedustaja tienaa korotusten jäl-keen 6335 tai 6811 euroa. Päälle rapsahtaa veroton kulukorva-us ja tyylikäs torkkupeitto. Nämä palkkiot ovat sämpylärahoja suhteutettuna työn vastuuseen, vaikuttavuuteen ja kuormitta-vuuteen. Kyse on sitä paitsi pätkätyöstä. Edustajan pesti on kat-kolla joka neljäs vuosi ja työnhaun kustannukset ovat korkeat.

”Katsokaa nyt niitä edustajia, eiväthän ne ole edes nykyi-sen palkkansa arvoisia”, itkettiin sosiaalisessa mediassa vii-me marraskuussa, kun kansanedustajien palkkoja oltiin ko-rottamassa.

Olen samaa mieltä. Kyse onkin siitä, minkälaisia edustajia tulevaisuudessa ha-

luamme. Lahjakas nuori valitsee nykyään joko paremmin pal-katun yrityselämän tai sisäisesti mielekkään järjestö- tai aka-teemisen maailman. Kansanedustajiksi hakeutuu poliittisis-sa nuorisojärjestöissä marinoituneita kiipijöitä, kakkosketjun viihdetaiteilijoita, ykkösketjun urheilijoita ja rikkaita eläkeläi-siä. Ihmisiä, jotka tuntevat kaikki, joten he eivät uskalla lou-kata ketään. Jos tekee vaikeita päätöksiä, jotka koituvat yh-teiskunnan eduksi, mutta oman vaalipiirin tappioksi, voi työ-paikka mennä vaaleissa alta.

Onneksi edustajillamme on asiallinen eläkejärjestelmä, joka kannustaa ajattelemaan muutakin kuin uudelleenvalin-taa. Sitäkin tosin ollaan laittamassa suurremonttiin, koska iltapäivälehtien mukaan kansa niin haluaa.

Hyvän palkkiojärjestelmän tavoitteena on sitoa yhteen yksityinen ja yhteinen etu. Jos oma palkka on kehno, eikä var-muutta tulevaisuudesta ole, niin mitenköhän edustajamme käyttäytyvät? He lobbaavat vaalipiireihinsä rataosuuksia ja siltoja, joita ei käytetä ja virastoja, jotka eivät sinne kuulu. He kieltäytyvät tekemästä verotukseen välttämättömiä uudistuk-sia. Pakkoruotsin ja yleisen asevelvollisuuden kaltaiset mieli-piteenjakajat on turvallisinta vain ohittaa.

Vetoan kaikkiin aaltolaisiin: vaaditaan kansanedustajille kor-keampia palkkoja, parempia eläke-etuja ja mukavampia tork-kupeittoja. Panostukset maksavat itsensä moninkertaises-ti takaisin. Ja ehkä mekin saamme sellaisia edustajia, joita ansaitsemme.

TUUKKA HETEMÄKIKirjoittaja ehdottaa, että ’Aku Ankka’ ja ’Urkki takas!’ -liput lasketaan huhtikuussa Perussuomalaisten ääniksi.

haetaan: ali-palkattuun pätkätyöhön

» Kansanedustajiksi hakeutuu ihmisiä, jotka tuntevat kaikki. Siksi he eivät uskalla loukata ketään.

52 No 1/2011

AYY:N VUOSI 2011 LÄHTENYT HYVIN KÄYNTIIN

AYY:n historian toinen hallitus on aloittanut työnsä. Hallitus jakoi ”salkkunsa” seuraavasti:

Saara Hyrkkö / puheenjohtajaVoitto Kangas / Aalto-yhteisö, kulttuuriAntti Karkola / koulutuspolitiikka, opintoasiat ja kansallinen edunvalvontaKalle-Heikki Koskinen / asuminen ja palvelutArjo Laukia / koulutuspolitiikka, Aalto-yliopistoHenna Mattila / viestintä ja järjestöasiatTeemu Peltokallio / kansainväliset asiat ja liikuntaVille Poikolainen / varapuheenjohtajaMikko Saastamoinen / yrityssuhteet ja sidosryhmätSalla Seppälä / sosiaalipolitiikka

Hallitus on ensi työkseen muokannut hallitusohjel-maa vuodelle 2011. Samalla AYY:n toimikunnat ja ja-ostot ovat laittaneet toimintaansa liikkeelle. Erityi-sesti Aava ja TJ ovat jo täydessä vauhdissa järjestä-mässä alkuvuoden tapahtumia.

AYY JUHLI YKSIVUOTISTA TAI-VALTAAN

AYY juhli monella tapaa 1-v.-synttäreitään viikolla 5. Tapahtumia oli pitkin viikkoa muun muassa lumitais-telujen sekä rantabileiden muodossa. Varsinaisena syntymäpäivänä 5.2. aaltolaiset juhlivat merenalai-sissa tunnelmissa Linnanmäen Sea Worldissa. Juhlallisuuksissa nostettiin myös esiin Aalto-yliopis-ton opetuksen painopistevuotta järjestämällä osa-na vuosijuhlaviikon ohjelmaa professorilounas sekä palkitsemalla Vuoden opettajat jokaisesta Aallon korkeakoulusta. Tätä kirjoittaessa palkittujen nimet ovat salaisuuden peitossa, mutta lehden ilmestymi-seen mennessä tieto löytyy www.ayy.fi –sivuilta.

AYY SAI UUDET NETTISIVUT

Väliaikaisuuden aika alkaa väistyä AYY:n verkkosi-vuilta, kun uusi sivusto saatiin auki vuoden 2011 alussa. Uusista www.ayy.fi -sivuista on tarkoitus ke-hittää AYY:n pääasiallinen viestintäkanava jäsenistöl-le. Sivuja suunnittellessa toivottiin erityisesti yhdis-tyksille mahdollisuutta kertoa toiminnastaan kaikille Aallon opiskelijoille.

AALLON KAMPUSRATKAISU PUHUTTAA JÄLLEEN

Rehtori Tuula Teeri on esittänyt Aalto-yliopiston hal-litukselle tulevaisuuden kampusvisioksi mallia, jos-sa Aallolla olisi yksi yhteinen kampus Espoon Ota-niemessä. Rehtorin kampusvision mukaan yhteinen kampus mahdollistaa eri alojen ja ihmisten vuorovai-kutuksen ja rajojen ylittämisen monipuolisella ja rik-kaalla tavalla. Visioon kuuluu myös Aalto-yliopiston läsnäolon jatkuminen niin Helsingissä kuin muualla-kin Suomessa ja maailmalla.

Aalto-yliopiston hallitus tekee päätöksen kampuk-sesta kesäkuussa.

No 1/2011 53

Kevät tuo speksin! Tänä vuonna kylterit seikkaile-vat näyttämöllä pupujen kanssa ja teekkarit natsi-ajan sirkuslaisten. Mitä jos yhdistettäisiinkin Töö-lön ja Otaniemen luovat kyvyt ja tehtäisiin seuraa-va speksi kimpassa?

Otetaan pohjatarinaksi vaikkapa William Wavespearen klassi-nen Romeo ja Julia, jossa kaunaisten sukujen perilliset tapaavat Sea Life -bileissä. Katseet kohtaavat akvaarion läpi ja se on me-noa. Salaisia kohtaamisia järjestetään milloin punatiilisten ta-lojen kellareissa, milloin Länsimetron tunneleissa. Lopulta su-kujen patri- ja matriarkat saavat tietysti vihiä vesojensa salarak-kaista ja julistavat toisilleen hirmuisen sodan. Mustamaalausta! Oikeusjuttuja! Kiukkuisia Facebook-statuksia!

Toteuttamiskelpoinen idea – parinkymmenen vuoden pääs-tä. Natseistakin on rohjettu vitsailla vasta hetki. /

KY-Speksi Jäniksen selässä 18.2., 22.2., 23.2., 24.2., 1.3., 2.3., 3.3. Gloriassa ja 16.3. Mikkelissä. Liput Tiketistä. Lisätiedot: www.kyspeksi.fi.

Teekkarispeksi Cirque 17.3., 25.3., 26.3., 27.3. Gloriassa ja 19.4., 20.4., 21.4. Aleksanterin teatterissa. Liput ja lisätiedot: www.teekkarispeksi.fi

OMSTART UUSI TARINA mato-ongella/aino menee

pienessä tuiskeessa rusettiluisteluihin

avaruusviikolla esiintyi obi-wan

Ryhmä ulkkareita kauhoo innoissaan roolivaatekaap-pia. Obi-Wan Kenobi -takki löytyy nopeasti, ja jos pää-

hän laittaa lampunvarjostimen ja käy skeittilaudan päälle kyyryyn näyttää aivan C-3PO:lta. Tarkoitukse-

na on kuvata 15 sekunnin pätkä Star Wars -elokuvasta. Tapahtumaa järjestänyt Riina Mikkonen kertoo,

että ilta on osa Euroopan sähköinsinöörien yhdistyk-sen EESTECin järjestämää avaruusaiheista viikkoa.

Eilen ehdittiin jo rakennella raketteja ja kuunnella Esko Valtaojan luentoa maailmankaikkeudesta. /

Star Wars -videot ovat katsottavissa helmikuun puolestavälistä lähtien osoitteessa

www.starwars.com/uncut

Heitä piruetti! TOKYO ry on perinteisesti järjestä-nyt ystävänpäivän rusettiluistelunsa Brahen kentäl-

lä. Tapahtumassa jokainen osallistuja löytää parinsa numerolippujen avulla. Loppuhuipennuksena vali-taan luisteluiden kuningas ja kuningatar. Iltaa jatke-

taan Kipsarissa.”Kerrankin luistelemaan päästiin 15 asteen pak-

kasessa sibisläisten torvisoittokunnan säestäes-sä”, tapahtumaa aiemmin järjestänyt Lasse Lam-penius muistelee. Onneksi tarjolla on usein läm-

mikkeeksi rommikaakaota. ”Pienessä tuiskeessa luisteltiin.”/

KU

VA:

LEE

NI

HA

RM

AIN

EN

Kerro Ainolle Aallon opiskelijamaailman tapahtumista, toimitus@ayy.fi.

!"#$%&'()*%"*+",(%*"(

-(.,/$*0*.01$* 20(3'()4*50/)$%*0(*

'(%$/(0%'"(02* +0/$$/* '(* %&$* 6*$23*

"1* #"3$/(* %$+&("2")74* !"#$%&

'()*+!,&-.%/&01#"&23"44"&542.$.167&

'$& 3& $%"168& 49:;104"<& -4& 3::"42.=

3%4&2199.%946%<&4>:4"%.$4&365&?1"4=

$.8/%7&'()*+!,&/3$&43"645&.%$&:;324&

3$& 3& @3;#45& .6%4"63%.163;& 49:;104"&

-.%/& 4>24;;46%& 1::1"%#6.%.4$& .6& %/4&

A&4;5&1?&/.8/& %42/61;1807&B4&3.9&3%&

;3$%.68<& "4;.3C;4& $1;#%.16$& %/3%& 23""0&

?3"&.6%1&%/4&?#%#"47

8$*0++$9%*%&$*+&022$()$:;;;40(3/'%<4+"#

D.;;&1#%&3&E1C&3::;.23%.16F

/%%:GHH---7365".%I7219

H/#936="4$1#"24$=/1-

=%1=3::;0

No 1/2011 55

Apply before it’s too late!

The application period for the Vaisala Giant Leap internship program is now open and ends on February 13th, 2011.

www.vaisala.com/giantleap

It’s OK if you’re analytical. It’s OK if you’re

creative. Or eager, or persistent, the team

player, or the radical. If you want to discover

more. Or develop more. If you want to learn

more. Or change the world. You might want

to theorize. Or experiment. Maybe you can’t

be put into a mold. That’s OK too. People

making a difference seldom can be. You can

be what ever you want.