Yhteinen kuvantamiskeskus aloittaa toimintansa

Vakka-Suomen ensiapupoliklinikan saneeraus

Ammattimiehet osaavat asiansa

Laboratoriossakäynti entistä helpompaa

Kuntoversti on rautaista joukkoa

TYKSissä panostetaan turvallisuuteen

Uudet ylilääkärit aloittivat Loimaalla

Turvallisuutta työntekijöille

Åbolands sjukhus bredde hörapparatservice

5 /j o u l u k u u 2 0 0 4

2

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Terveydenhuollon henkilöstön puhuessa käytetään valitettavan paljon sellaisia

sanoja, jotka eivät sano maallikoille mitään. Otsikossa mainittu »evo», jota me

sairaalahallinnon ammattilaiset suollamme silmää räpäyttämättä, ei aukea edes

kaikille sairaalassa työskenteleville. Mistä sitten on kysymys ja miksi tämä asia

on niin tärkeä, että valitsin sen Lasaretin pääkirjoituksen aiheeksi?

dosta ostopalvelujen käyttö ja kilpailutus

lisääntyvät ja yksityisillä palvelutuottajilla

ei ole rasitteena mitään lakisääteisiä ope-

tus- ja tutkimusvelvoitteita. Jo reilun kil-

pailun periaate edellyttää, että opetukses-

ta ja tutkimuksesta vastaava valtio korvaa

nämä kulut kokonaan eikä niitä sisällytetä

miltään osin kuntien maksamiin palvelu-

hintoihin.»Evolla» eli erityisvaltionosuudella tarkoi-

tetaan lakikielellä sanottuna valtion mak-

samaa korvausta niihin kustannuksiin, jot-

ka sairaanhoitopiirille aiheutuvat lääkärin

ja hammaslääkärin perus- ja erikoistumis-

koulutuksesta sekä yliopistotasoisesta ter-

veystieteellisestä tutkimustoiminnasta.

Arkisemmin sanottuna kysymys on sii-

tä, että yliopistosairaalalla ja vähemmässä

määrin muillakin sairaaloilla on kuluja sii-

tä, että niissä koulutetaan tulevat lääkärit

ja erikoislääkärit ja niissä tehdään tieteel-

listä tutkimusta. Nämä kulut eivät kuulu

sairaaloiden palveluita käyttävien potilai-

den kotikuntien maksettaviksi vaan niistä

huolehtii valtio. Mutta huolehtiiko valtio

näistä kuluista?

Yliopistollisten sairaanhoitopiirien joh-

tajat ovat toistuvasti kiinnittäneet valtio-

vallan huomiota siihen, että opetuksen ja

tutkimuksen kustannusten kasvaessa ei

valtionosuus ole kasvanut. Aikanaan kor-

vaus maksettiin 12 prosentin suuruisena

kunkin yliopistosairaalan toimintakuluis-

ta. Nykyisin erityisvaltionosuus on an-

saittava eli korvaus perustuu suoritettujen

lääkäri- ja erikoislääkäritutkintojen mää-

rään ja tieteellisten julkaisujen laatuun ja

määrään.

Sairaaloiden välisissä suhteissa tapah-

tuu vuosittain muutoksia edellä olevis-

ta »suoritteista» johtuen, mutta tämä on

kuitenkin avointa ja reilua. TYKS ja Var-

sinais-Suomi pärjäävät aivan kohtuulli-

sesti tämän kokonaisuuden jaossa. Vuon-

na 2004 saamme 17 miljoonaa evo-euroa.

Ongelmana on se, että erityisvaltionosuu-

den kokonaissumma jäädytettiin tasolleen

kymmenisen vuotta sitten, eikä se ole siitä

kasvanut. Nykyisin »evo» kattaa vain noin

kuusi prosenttia koko sairaanhoitopiirin

menoista ja TYKSin menoista noin seitse-

män prosenttia.

Stakes tutki sosiaali- ja terveysministe-

riön toimesta erityisvaltionosuutta ja tänä

vuonna ilmestyneen perusteellisen selvi-

tyksen mukaan opetustoiminnan evo-ra-

hoitus on jäänyt 29 miljoonaa euroa ja

tutkimustoiminnan evo-rahoitus 24 mil-

joonaa euroa jälkeen näiden toimintojen

sairaaloille aiheuttamista kustannuksista.

Kuilu on kasvanut vuodesta toiseen. Jäl-

leen valtion vuoden 2005 budjetissa esite-

tään pientä leikkausta sairaanhoitopiirien

evo-rahoitukseen, vaikka lääkärikoulutus

lisääntyy ja tieteellinen tutkimustoimin-

ta kasvaa.

Yliopistosairaanhoitopiirien hallitus-

ten puheenjohtajat ja piirien johtajat luo-

vuttivat eduskunnassa 17.11.2004 eduskun-

taryhmille kannanottonsa asiasta. Siinä

vaadittiin välitöntä korjausta vuoden 2005

talousarvioon ja lähivuosina tasokorotus-

ta erityisvaltionosuuteen. Lisää painoarvoa

tälle vaatimukselle antaa se, että erikois-

sairaanhoidossa mm. hoitotakuun joh-

3

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

I sitt dagliga tal använder personalen

inom hälsovården en beklaglig mängd

sådana ord, som inte säger en lekman

någonting. Vad som avses med den

»specialstatsandel», som nämns i rub-

riken och som vi professionella inom

sjukhusförvalningen använder utan

att blinka, står inte ens klart för alla

dem som arbetar på sjukhuset. Vad är

det då fråga om och varför är den här

saken så viktig, att jag valde den som

tema för ledaren i Lasaretti?

Med specialstatsandel avser man på lag-

språk uttryckt den ersättning som staten

erlägger för de kostnader, som orsakas

sjukvårdsdistriktet av grund- och speciali-

seringsutbildning av läkare och tandläkare

och av hälsovårdsvetenskaplig forskning på

universitetsnivå.

Mera vardagligt sagt är det fråga om,

att universitetssjukhuset, och i mindre ut-

sträckning också andra sjukhus, har kost-

nader för att man där utbildar blivande

läkare och specialläkare och idkar veten-

skaplig forskning. Det åligger inte hem-

kommunerna för de patienter, som använ-

der sjukhusens tjänster, att ersätta de här

kostnaderna utan dem skall staten stå för.

Men gör då staten det?

Direktörerna för universitetssjukvårds-

distrikten har upprepade gånger fäst stats-

maktens uppmärksamhet vid det faktum,

att medan kostnaderna för undervisning

och forskning stiger, så har statsandelen in-

te ökat. På sin tid utgjorde ersättningen 12

procent av ifrågavarande universitetssjuk-

hus’ verksamhetskostnader. Numera måste

specialstatsandelen förtjänas, ersättningen

baseras med andra ord på antalet avlagda

läkar- och specialläkarexamina och på an-

talet vetenskapliga publikationer och kva-

liteten på dem.

I proportionerna mellan sjukhusen sker

varje år förskjutningar, som beror på ovan-

nämnda »prestationer», men det här är i

alla fall öppet och hederligt. ÅUCS och

Egentliga Finland klarar sig helt tillfreds-

ställande i fördelningen av den här potten.

År 2004 får vi 17 miljoner euro i special-

statsandel. Problemet är bara det, att den

totala summan för specialstatsandelen för

tio år sedan frystes ned på en viss nivå, och

att den har inte ökat sedan dess. Numera

täcker specialstatsandelen bara omkring

sex procent av hela sjukvårdsdistriktets ut-

gifter och ungefär sju procent av ÅUCS:s

utgifter.

På uppdrag av social- och hälsovårds-

ministeriet undersökte Stakes specialstats-

andelen och enligt en noggrann utredning

som publicerats i år, ligger specialstatsan-

delen för undervisning 29 miljoner euro

och specialstatsandelen för forskning 24

miljoner euro under de kostnader som de

här verksamheterna orsakat sjukhusen.

Klyftan har år för år vuxit. I statsbudge-

ten för år 2005 föreslås igen små nedskär-

ningar i sjukvårdsdistriktens specialstats-

andelar, även om läkarutbildningen ökar

och den vetenskapliga forskningsverksam-

heten växer.

Ordförandena för universitetssjukhu-

sens styrelser och direktörerna för distrik-

ten överlämnade 17.11.2004 i riksdagen till

riksdagsgrupperna sitt ställningstagande

till saken. I det krävde man en omedelbar

korrigering av budgeten för år 2005 och

under de närmaste åren en nivåförhöjning

av specialstatsandelen. Extra tyngd för det

här kravet ger det, att bl.a. på grund av

vårdgarantin kommer köptjänsterna och

konkurrensutsättningen att öka inom den

specialiserade sjukvården och de privata

producenterna av tjänsterna har inte någon

lagstadgad undervisnings- och forsknings-

skyldighet som belastning. Redan prin-

ciperna för hederlig konkurrens förutsät-

ter, att staten, som ansvarar för undervis-

ning och forskning, i sin helhet ersätter de

här kostnaderna och att de inte till någon

del inbegrips i de priser på tjänsterna som

kommunerna betalar.

A k i L i n d é nSairaanhoitopiirin johtaja

Direktör för sjukvårdsdistriktet

4

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Nykyisiä ja tulevia johtajia koulutetaan- y h t e i s t y ö t ä s a i r a a n h o i t o p i i r i e n k e s k e n

Viime vuosina on peräänkuulutettu

hyvää johtamista terveydenhuoltoon.

On ajateltu, että terveydenhuollon

ongelmat johtuvat osittain huonosta

johtamisesta. Oikeuden nimissä on

todettava, että terveydenhuollon

organisaatiot eivät ole johtamismie-

lessä helpoimmasta päästä. 80-luvun

tavoitejohtamisesta tultiin 90-luvulla

tulosjohtamisen kautta laajemmin

henkilöjohtamista korostaviin muutos-

johtamisen oppeihin. Asiakaslähtöisiä

prosesseja painottavaa laatujohtamista

on Suomen terveydenhuollossa sovel-

lettu perusteellisella tavalla yllättävän

vähän, vaikka se on laajasti omaksuttu

menestyvissä yrityksissä teollisuuden

ja kaupan alalla.

Kansallisessa terveydenhuoltohankkeessa

on esitetty johtamiskoulutuksen käynnis-

tämistä erityisvastuualueittain yliopistos-

airaanhoitopiirien vetämänä. Varsinais-

Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirit

toteuttivat vuonna 2003 yhdessä johtamis-

koulutuksen valmistelun, jossa aluksi selvi-

tettiin laajahkolla kyselyllä potentiaalisten

johtamiskoulutettavien omia näkemyksiä

koulutustarpeistaan. Tulosten perusteel-

la laadittiin koulutuksen tarjouspyyntö,

jonka avulla kilpailutettiin seitsemän mah-

dollista koulutuksen järjestäjätahoa. Laa-

dukkaita tarjouksia saatiin useita. Tarjous-

vertailun jälkeen koulutussopimus tehtiin

HAUS Hallinnon kehittämiskeskus Oy:n

kanssa. Koulutusohjelma alkoi lokakuussa

2004 ja se kestää kahdeksan kuukautta.

Koulutus on laajuudeltaan 10 opinto-

viikkoa ja sisältää seitsemän kahden päivän

koulutusjaksoa. Se muodostuu seuraavista

kokonaisuuksista:

• muutospaineet terveydenhuollossa

• johtaminen ja johtajuus sairaaloissa

• strateginen johtaminen

• toiminnan tuloksellisuus ja

tulosten seuranta

• leadership ja vuorovaikutus

• muutoksen johtaminen sairaalassa

Lisäksi koulutukseen kuuluu jokaisen kou-

lutettavan suorittama projektityö, joka liit-

tyy oman organisaation kehittämiseen.Projektitöiden aiheet ovat seuraavat:

• Henkilöstön osaamisen arviointi.

• Kuvantamisyksikössä luodun

BSC-strategian osa-alueiden mittareiden

valitseminen/kehittäminen.

• Osaamisen johtaminen/kehittäminen

TYKSLABissa.

• Asiakasnäkökulma sairaanhoitopiirin

johtamishaasteena.

• Päiväkirurgian kehittäminen.

• Hoitotakuun myötä tulevat yhtenäiset

hoitoon ottamisen indikaatiot.

• Hoitotakuun toteuttaminen ortopedi-

assa.

• Päiväkirurgisen toiminnan kehittäminen

VSSHP:ssä.

• Kirurgipäivystyksen tulevaisuuden-

haasteet VSSHP:ssä.

• Kliinisen fysiologian ja kardiologian

yhteistoiminnan kehittäminen TYKS:ssa.

• Kroonisen kivunhoidon organisaation

kehittäminen miljoonapiirissä.

• Laboratoriotoimintojen alueellistaminen:

Liikelaitos- ja taseyksikkömallin etujen

ja haittojen vertailu.

• Sairaanhoitajien tekemän hoitotyön

kirjaamisen arviointimalli.

• Moniammatillisuus – miten se heijastuu

johtamistyöhön.

• Johtamisen keinot me-hengen luomiseksi

ja yhteistyön lujittamiseksi.

• Ihotautiyksikön toiminnalliset muutok-

set – muutoksen johtaminen.

• Asiantuntijoista esimiehiä – tietohallin-

non uuden organisaatiomallin toteutus.

• Säteilysuojelukoulutuksen johtaminen ja

toteutus sairaanhoitopiirissä.

• Ihosyöpien ja niiden esiasteiden hoitoket-

ju ja hoidon laatuprojektin suunnittelu.

• Pienyksikön hyvä johtaminen.

• Syövänhoidon vuosibudjetin laatiminen

TYKS:n naistenklinikalla.

• DRG-luokituksen käyttöönoton vaikutus

sairaalan sisäiseen johtamiseen.

• Laadukas ja kustannustehokas teknisten

palvelujen tuotantomalli VSSHP:ssä.

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

5

• Resurssit toimintaan ja tavoitteisiin suh-

teutettuna alueellisessa kuvantamiskeskuk-

sessa.

• Strategia hoitotakuun edellyttämään

leikkausjonon hallintaan Salon seudun

sairaalassa.

• Iso teho-osasto – työn tehokkuus ja mo-

tivaatio.

• Aluesairaalan kirurgisen osastoryhmän

toimintastrategian uudistaminen/uudista-

misen johtaminen.

• Muutoksen valmentaminen taloushal-

linnossa.

• »Palvelusopimus» osastojen ja ravintopal-

velun välille.

• Förändring av organisationsmodell.

Koulutettavia on Varsinais-Suomen shp:

stä 19 ja Satakunnan shp:stä 11. Heistä 19:

llä on lääketieteellinen, 6:lla hoitotyön ja 5:

llä muu pohjakoulutus. Koulutusohjelma

toteutetaan siis moniammatillisesti, jolloin

se tukee yhtenäisen johtamiskulttuurin

kehittymistä yli ammatillisten raja-aito-

jen. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että

terveydenhuollossa johtamisenkin tulee

olla tiimityötä. Niin ikään koulutuksen

yhtenä tarkoituksena on yhteistyön lisää-

minen TYKS:n erityisvastuualueella, joka

muodostuu yllämainituista sairaanhoito-

piireistä.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä

koulutettavat valittiin nykyisistä ja poten-

tiaalisesti tulevista erilaisissa johtamisteh-

tävissä toimivista:

Osastonylilääkäri Kari Remes, Sisätautien klinikka, TYKSErikoislääkäri Seija Grenman, Naistentautien klinikka, TYKSOsastonylilääkäri Juha Grönroos, Ensiapupoliklinikka, TYKSYlilääkäri Jaakko Hartiala, Kl. fysiologian, isotooppilääket. ja PET-toiminnan yks., TYKSTietohallintapäällikkö Yrjö Koivusalo, Atk-palvelut, TYKSYlifyysikko Jarmo Kulmala, Syöpätautien klinikka/Diagnostisen radiologian yksikkö, TYKSYlihoitaja Helena Luotolinna-Lybeck, Diagnostisen radiologian yksikkö, TYKSOsastonylilääkäri Tuula Manner, Anestesiologian ja tehohoidon yksikkö, TYKSYlihoitaja Hanna Mäkilä, TYKS-LABORATORIOT/Patologian yks., välinehuollon yks, TYKS

Ylilääkäri Olavi Nelimarkka, Ortopedian ja traumatologian klinikka, TYKSYlihoitaja Tiina Pakasto, Ensiapupoliklinikka ja tehohoito, TYKSOsastonylilääkäri Arto Rantala, Kirurgian klinikka, TYKSTekninen johtaja Juha Rantasalo, Teknisen huollon tulosyksikkö, TYKSOsastonylilääkäri Sakari Salo, Diagnostisen radiologian yksikkö, TYKSvs. ylilääkäri Sirkku Peltonen, Ihotautien klinikka, TYKSTalouspäällikkö Mona Rönnholm, Turunmaan sairaalaYlilääkäri Harri Hakovirta, Kirurgia, Salon seudun sairaalaToimistopäällikkö Tuula Ahola, Vakka-Suomen sairaalaYlilääkäri Jari Välimäki, Kirurgia, Loimaan aluesairaala

Koulutusohjelmasta saatavien kokemusten

perusteella päätetään myöhempien vastaa-

vien koulutusohjelmien toteuttamisesta

esim. kerran vuodessa. Koulutustarvetta

on runsaasti, koska erityisvastuualueel-

lamme työskentelee sairaanhoitopiirien

palveluksessa yhteensä lähes 9000 työnte-

kijää, joista noin 200 sellaisissa erilaisis-

sa esimies- tai johtamistehtävissä, joissa

tällaisessa johtamiskoulutuksessa saatuja

oppeja voi soveltaa.

Toivotamme kaikille koulutettaville

onnea ja menestystä johtamisopinnoissa ja

tulevissa työtehtävissä.

Tu r k k a Tu n tu r ijohtajaylilääkäri

Mikä ihmeen EVO? . . . . . . . . . . . . . . . 2

Specialstatsandel,

vad är det för något? . . . . . . . . . . . . . 3

Nykyisiä ja tulevia johtajia koulutetaan 4

Loimaan ammattimiehet

osaavat asiansa . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

Sairaalasaneeraus vaatii aikaa ja

asiantuntemusta . . . . . . . . . . . . . . . . 8

Merimasku etsii keinoja

erikoissairaanhoidon kulukehityksen

tervehdyttämiseen. . . . . . . . . . . . . . 10

Kuntoversti – ei mikään tusinajoukko . 13

Kuukausikipuja . . . . . . . . . . . . . . . . 14

Loimaan uudet ylilääkärit

rekrytointihaasteen edessä . . . . . . . . 14

Ökade resurser ger resultat . . . . . . . 16

Fyysinen hyvinvointi voi olla

tuolista kiinni . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

Hyvä työpaikkakokous on

yhteistoiminnan peruskiviä . . . . . . . . 18

Kuvantamiskeskus laajenee

koko piirin alueelle . . . . . . . . . . . . . 20

Työlääketieteen poliklinikka

löysi kodin allergiayksiköstä . . . . . . . 22

Laboratoriossa käynti entistä

helpompaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

Sairaalan joulu on lämmin

tunnelmaltaan . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

TYKSissä panostetaan turvallisuuteen . 26

Turvallisuutta työntekijöille . . . . . . . 27

Ensiapu auttaa aina . . . . . . . . . . . . . 28

TYKSin seniorit . . . . . . . . . . . . . . . . 31

Uudet viran- ja toimenhaltijat . . . . . . 31

Kannen iso kuva: TYKSin lastenpoliklinikalla aloitettiin adventtikausi perinteisesti yhtei-sellä juhlatilaisuudella, johon myös Oona (ed.vas.), Jenna, Oliver ja Kalle osallistuivat. Sairaanhoitaja Mari Raimoranta valvoi, ettei leikki yltynyt liian raisuksi. Kuva: Esa Halsinaho.

Pieni kuva: Röntgenhoitaja Sanna Selin esittelee kuvantamiskeskuksen laitteita.Kuvantamiskeskus laajenee koko piirin tasoiseksi taseyksiköksi. Lisää sivulla 20. Kuva: Saku Pönkänen.

Kim Backman, Pasi Pörsti, Markku

Järvinen ja viisi muuta ammattimiestä

pitävät huolen siitä, että Loimaan

aluesairaalassa on kaikki kohdallaan.

Ammattikoulun LVI-puolen käyneellä

Pörstillä on vastuullaan sairaalan lämmi-

tys, vesi ja ilmastointi. Lisäksi hän huo-

lehtii ravintokeskuksen ja välinehuollon

laitteiden sekä sairaalapesukoneiden huol-

loista ja korjauksista. Myös palohälytin- ja

kiinteistöautomaation laitteistot kuuluvat

Pörstin toimenkuvaan. Ammattikoulun li-

säksi hän on suorittanut erilaisia sähkö- ja

metallialan kursseja. Backman on opiskel-

lut Turun ammatti-insituutissa elek-

troniikkaa. Hänen vastuullaan ovat mm.

röntgen- ja leikkausosastojen laitteiden

huollot ja korjaukset. Elektroniikkaopin-

tojen lisäksi Backman onkin käynyt mm.

maahantuojien järjestämiä laitekohtaisia

koulutuksia. Järvinen on koulutukseltaan

kirvesmies ja hän huolehtii osaltaan ik-

kunoiden, ovien ja kalusteiden kunnosta.

Lisäksi Järvinen osallistuu pienempien re-

monttien tekemiseen. Myös hän on ylläpi-

tänyt ammattitaitoaan käymällä kursseja.

Ympärivuorokautisuus asettaa haasteita

Koska sairaala toimii kellon ympäri seit-

semänä päivänä viikossa, on myös huollon

pelattava vuorokauden jokaisena hetkenä.

- Arki-iltoina ja -öinä päivystää käyt-

töpäällikkö, joka sitten tarpeen mukaan

soittaa lisäapua paikalle. Viikonloppuina

meillä on kiertävä käyttöpäivystys, eli ku-

kin päivystää vuorollaan, Backman selven-

tää päivystyskuvioita.

Yleisimpiä päivystysluonteisia tehtäviä ovat

murto- ja palohälyttimien vikahälytykset.

- Joudun vikahälytysten takia käy-

mään täällä öisin noin 5-10 kertaa vuodes-

sa, Pörsti arvioi.

Joustavuus arvossaanKaikilla kolmella on kokemusta myös

muista työympäristöistä kuin sairaalasta.

- Ennen tänne tuloani olin töissä elek-

troniikka-alan tehtaassa ja ainakin se oli

hyvin erilaista kuin täällä. Siellä työ oli

melko monotonista ja valvottua. Täällä työ

on paljon itsenäisempää ja jokainen pystyy

itse suunnittelemaan työtapojaan ja aika-

taulujaan, Backman kertoo.

Sairaala on työympäristönä haastava

monessakin mielessä.

- Täällä joutuu usein tekemäänn töitä

aika erikoisissa olosuhteissa. Ympärillä on

potilaita ja henkilökuntaa, eli turvallisuu-

teen on kiinnitettävä erityistä huomiota,

Backman kertoo.

Ammattimiehet joutuvat päivittäin

tekemisiin useiden ihmisten kanssa, jo-

ten sosiaaliset taidot on hallittava hyvin

ja joustavuutta on löydyttävä molemmin

puolin.

- Usein töitä joutuu sovittelemaan sai-

raalan rytmiin, eli annettuja tehtäviä ei voi

tehdä silmänräpäyksessä, Pörsti kuvailee.

- Lisäksi aina on muistettava, että vai-

tiolovelvollisuus koskee myös meitä, Järvi-

nen huomauttaa.

Monipuolisuus ja itsenäisyys motivoivat

Sairaalan tekninen ja kiinteistöhuolto on

työpaikka, jossa vanha fraasi »kahta sa-

manlaista työpäivää ei ole» pitää taatusti

paikkansa. Sekä Backman, Pörsti että Jär-

Loimaan ammattimiehet osaavat asiansa

6

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

vinen arvostavat työssään sekä monipuoli-

suutta että itsenäisyyttä.

- Loimaan aluesairaala on kohtuul-

lisen pieni yksikkö ja täällä on sellainen

henki, että kaikkiin toimiin tartutaan sen

ihmeempiä empimättä. Välillä ollaan hie-

koittamassa pihaa tai auttamassa kappe-

lissa vainajien siirtämisessä. Varsinkin lo-

makaudella joutuu tekemään paljon oman

alan ulkopuolisia tehtäviä, Backman ker-

too.

Miehet kokevat arvokkaana myös sen,

että he ovat oman itsensä herroja.

- Itse arvostan omaa työrauhaa. Saa

keskittyä tekemisiinsä eikä kukaan ole ko-

ko aja hengittämässä niskaan, Backman

sanoo.

- On mukavampi tehdä töitä, kun voi

itse suunnitella miten ja missä järjestykses-

sä niitä tekee, Pörsti vahvistaa.

- Aamulla on mukava tulla

töihin, kolmikko tiivistää

työyhteisönsä hyvän hengen

yhteen lauseeseen.

Työn vastapaino

Monipuolisen työn vastapainoksi Loimaan

aluesaraalan ammattimiehillä on myös

monipuoliset harrastukset.

- Mitään yhtä tiettyä vapaa-ajan viet-

totapaa ei ole, eli mitä milloinkin. Joskus

on pelattu työporukalla sählyä ja sulkapal-

loa. Nyt olen viimeisen vuoden rakentanut

taloa, kai sekin on yhdenlainen harrastus,

Backman naureskelee.

Pörstin vapaa-aika kuluu

perheen parissa.

- Minulla on kaksi pientä lasta, jotka pitä-

vät huolen siitä, että vapaa-ajan ongelmia

ei ole.

Järvinen paukuttelee työvasaran vasta-

painoksi rumpuja.

- Soittelen kavereideni kanssa mm.

häissä, syntymäpäivillä ja muissa juhlissa,

rumpali-kirvesmies paljastaa.

Musiikin lisäksi Järvinen harrastaa

lenkkeilyä.

A n k i L a h t i n e n

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

7

Pasi Pörsti (vas.), Kim Backman ja Markku Järvinen työskentelevät Loimaan aluesai-raalassa ammatti-miehen nimikkeellä.

Vakka-Suomen sairaalan ensiapupoli-

klinikan lattiat hohtavat uutuuttaan.

Kauan kaivattua tilaa ja valoa on

riittämiin. Vastavalmistunut sanee-

raus on ollut varsinainen haaste koko

sairaalalle, mutta etenkin projektityö-

ryhmässä mukana olleille erikoissai-

raanhoitajille Virva Sjöblomille, Anne

Arolalle sekä Anne Sjöblomille.

Sairaalasaneeraus vaatii aikaa ja asiantuntemusta

Ensiapupoliklinikan saneerausprojekti al-

koi jo vuonna 2002, jolloin Anne ja Virva

Sjöblom ryhtyivät suunnittelu-urakkaan.

- Alunperin oli tarkoitus remontoida

olemassa olevat tilat ja sijoittua niihin uu-

delleen, eli meillä ei ollut tarkoitusta ryh-

tyä kaatamaan seiniä, mutta hyvin nope-

asti kävi ilmi, että kyseessä onkin paljon

laajempi operaatio, Virva Sjöblom selven-

tää. Varsinainen saneeraus aloitettiin noin

vuosi sitten. Samaan aikaan Anne Arola

liittyi työryhmään.

- Olin mukana kalustuksen suunnit-

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

8

Parannuksia intimiteetti-suojaan ja turvallisuuteen

Potilaiden kannalta merkittävä muutos

uusituissa ensiapupoliklinikan tiloissa on

parantunut intimiteettisuoja.

- Nyt ensiavun lääkärillä oma kanslia

potilashaastatteluja varten, joten keskus-

telut eivät kuulu esimerkiksi odotustilaan,

kuten ennen oli vaarana. Myös turvallisuu-

teen ja valvontaan on kiinnitetty erityistä

huomiota. Suurimmassa o sassa huoneista

on kaksi uloskäyntiä. Lisäksi on asennettu

valvontakameroita sekä odotus- että hoito-

tiloihin, Arola kertoo.

Yhteistyössä yli esteiden Anne Arolan ja Virva Sjöblomin kanssa

keskustellessa ei voi olla huomaamatta,

kuinka innostuneita molemmat tehtä-

västään ovat olleet. He pitivät projektia

vaativana, haasteellisena ja monin tavoin

opettavaisena.

- Sairaanhoitajan koulutus ei juurikaan

anna valmiuksia remonttityöryhmässä toi-

mimiseen, mutta saimme apua mm. omal-

ta käyttöpäälliköltä Arto Peltoselta, raken-

nusvalvoja Kari Honkaselta sekä tietysti

telussa sekä turvallisuustyöryh-

mässä. Tehtävänäni oli mm. tar-

jousten vertailu, Arola kertoo.

Kodikkaat väistötilat Remontin ajan ensiapupolikli-

nikka toimi entisen synnytys-

osaston tiloissa.

- Väistötilat olivat hieman

ahtaat ja kulkureitit esimerkik-

si laboratorioon tai röntgeniin

mutkikkaita, mutta tilat olivat

varsin kodikkaat ja viihdyimme

siellä hyvin, Arola muistelee.

- Huolellinen muuton suun-

nittelu mahdollisti ensiapupoli-

klinikan toimimisen joustavasti

koko ajan. Suuri kiitos muutto-

urakan onnistumisesta kuuluu

laitosmiehillemme, jotka olivat

korvaamattomana apuna, Virva

Sjöblom kiittelee.

Anne Arola piti saneeruasprojektia

haasteellisena ja antoisana.

Vakka-Suomen sairaalan saneeratut ensiapupoliklinikan tilat hohtavat uutuuttaan.

9

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

johtavalta lääkäriltä Lisa Pelttarilta. Heitä

ja kaikkia muita mukana olleita haluamme

tässä kiittää, Arola ja Sjöblom välittävät

terveisensä projektiin osallistuneille.

Väsynyt mutta onnellinenUsean vuoden ponnistuksen vaatineen

projektin valmistuttua ei voi olla kysymät-

tä, miltä nyt tuntuu?

- Kun urakka on saatu onnellisesti

päätökseen, voisi suunnata katseensa men-

neeseen ja spekuloida, mitä olisi pitänyt

tehdä toisin. Yhtäkaikki, olemme molem-

mat kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen

sekä siihen, että saimme olla mukana, Vir-

va Sjöblom tiivistää.

- Mukanaolosta olen saanut valtavasti

uutta tietoa sekä lisää itsevarmuutta. Mut-

ta ihan heti en kyllä uudelleen lähtisi vas-

taavaan hankkeeseen, sen verran rankkaa

se oli, Arola naurahtaa.

Yhtä asiaa sekä Anne Arola että Virva

Sjöblom olisivat urakassa kaivanneet.

- Sairaanhoitajan koulutus ei oikein

tuntunut riittävän teknisten piirrustusten

lukemiseen ynnä muuhun sellaiseen. Var-

sinkin laitesuunnittelussa olisimme kai-

vanneet asiantuntija-apua.

A n k i L a h t i n e nKu v at : S a ku Pö n k ä n e n

Uusi numero Vakka-Suomen sairaalaanVakka-Suomen sairaalan vaihde siirtyi Uudenkau-pungin kaupungin alaisuudesta TYKSin alaisuuteen lokakuun alusta. - Numeron muuttuminen ei ole aiheuttanut ongelmia ja uusi vaihde toimii moitteettomasti, vaihteenhoitaja Eija Juva kertoo. Juvalla on yli kolmenkymmenen vuoden koke-mus vaihdetyöstä, joten keskuksen hoitaminen sujuu rutiinilla, vaikka asiakaskunta on muutoksen jälkeen varsin laaja. - Tässä samassa järjestelmässä ovat Vakka-Suomen sairaalan lisäksi TYKS sekä Raision ja Paimion sairaalat.

Uusi numero (0 2) 31 41 0 0 0

ORTONin seminaarit 2005

28.1. Miten ehkäistä osteoporoosi - uusimmat keinot2.-3.2. Miten käytän Pilatesta ja Feldenkreisia

selkäkipupotilaan fysioterapiassaHelmikuu Toimintaterapiapäivä/ workshop9.-11.3. Endoproteesihoitajakoulutus III10.3. Kivun operatiivisen hoidon kurssi24.3. Fibromyalgia1.4. Selän aktiivinen kuntoutus ja toimintakyky7.4. Intoa, kuntoa ja iloa työelämään8.4. Anders Langenskiöld-seminaari14.-15.4. "Apuvälineet kuntoutusketjun osana"21.-22.4. Nivelrikko- ja reumapotilaan konservatiivisesta

hoidosta ja kuntoutuksesta27.-28.4. OlkapääongelmatToukokuu Toimintaterapiapäivä/ workshop

Elokuu 14th Orthopaedic Summer SchoolElokuu 6th Physiatric Summer School26.8. Puudutukset - eksperttisymposium8.-9.9. Ortopedinen hoitotyö 200522.-23.9. Polven ortopedia4.11. Kasvuiän ortopediset ongelmat10.-11.11 Endoproteesihoitajakoulutus I17.-18.11 Endoproteesihoitajakoulutus II

Tervetuloa seminaareihimme!

Tiedustelut ja ilmoittautumiset:Kerstin Lindström-Salmi, koulutusassistentti,ORTON Invalidisäätiö, Helsinki, puh. (09) 4748 6212,kerstin.lindstrom-salmi@invalidisaatio.fiwww.invalidisaatio.fi (koulutus, seminaarit)

Vasaramäessä, Asunto Oy Turun Lehmustie 24-26

Neljän perheen rivitaloyhtiö.Viihtyisä puistomainen pientaloalue.Yliopisto, TYKS, Datacity (n. 1 km)

luontevan matkan päässä.

4-6 h + k + sauna + takkah., 170 m2 + lämminharraste/varastotila 49 m2. Yht. 219 m2.

Mh. 199.000 €, vh 412.000 € ja mh 232.000 € ja vh 445.000 €.

Työt on jo aloitettu, valmistuu keväällä 2005.Rakentaja: Rakentajamestarit Oy, Fin

Esittely ja myynti: Huoneistokeskus Oy LKVLinnankatu 13, puh. (02) 2766 666,

Maariankatu 1, (02) 2767 777

10

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Voimakas kasvu tietää myös sitä, että vä-

estörakenne painottuu lapsiperheisiin ja

nuoriin ikäluokkiin. Alle 19-vuotiaita on

merimaskulaisista neljännes, yli 65-vuotiai-

ta vain 11 prosenttia. Kun lapsia on paljon,

palvelurakenteen suunnittelussa pohditaan

jatkuvasti mm. päivähoidon ja koulun-

käynnin järjestämiseen liittyviä kysymyk-

siä. Marsala kuvaa tilannetta jatkuvan kas-

vun kierteeksi. - Meidän on pakko kasvaa,

jotta pystymme rahoittamaan palvelut ja

toisaalta meidän täytyy kasvaessamme pys-

tyä rahoittamaan enemmän palveluja.

Suurimmat väestön kasvuluvut ovat

viiden viimeisen vuoden aikana olleet Me-

rimaskussa 4,5 prosenttia, nyt 2,8 prosent-

tia. Marsalan mukaan kasvu myös jatkuu.

Kunnan valmisteilla oleva yleiskaava tuot-

taa vahvistetuksi tultuaan uusia rakennus-

paikkoja. - Kaavoitusratkaisuissa ja kun-

nan strategiassa pyritään siihen, että meillä

olisi mahdollisimman paljon korkealuok-

kaisia rakennuspaikkoja, jolloin tarkkaan

tutkitaan myös rantarakentamisen mah-

dollisuudet, Marsala lupaa. Kun matkaa

Turkuun on vain 25 km, uusien asukkai-

den virta ei näillä näkymillä varmasti ty-

rehdy.

Merimasku on kansanterveystyön kun-

tayhtymässä Naantalin ja Rymättylän

kanssa. Ikärakenteesta johtueen merimas-

kulaiset ovat ikävakioidun sairastavuusin-

deksin perusteella tämän ryhmän terveintä

joukkoa. Perusterveydenhuolto sijoittuu

pääosin Naantaliin, mutta kunnasta löytyy

kuitenkin terveysasema, jossa on tervey-

denhoitaja tavattavissa päivittäin ja lääkäri

kerran viikossa.

Terveydenhuoltoon yli 20 prosenttia budjetista

Monien pienten kuntien tavoin tervey-

denhuollon menot nielaisevat myös Me-

rimaskussa merkittävän osan budjetista.

Vuonna 2004 kokonaissumma nousee n.

1,2 milj. euroon, josta erikoissairaanhoi-

don osuus on 695.000 euroa. Menojen

kasvu ja vaikea ennakoitavuus ovat saa-

neet kunnanjohtaja Marsalan miettimään

erikoissairaanhoidon osalta uusia, myös

julkisuuteen tuotuja ratkaisumalleja, joista

tässä jutussa keskusteltiin sairaanhoitopii-

rin talousjohtaja Risto Laalon kanssa.

Laalo toteaa Merimaskun selviävän

kuntien välisessä terveydenhuollon meno-

jen vertailussa varsin hyvin. Kustannuk-

set Merimaskussa ovat pysyneet valta-

kunnallisen keskiarvon alapuolella. Vii-

meisimmän, vuonna 2002 valmistuneen

valtakunnallisen, tarvevakioidun tilaston

mukaan Merimaskun indeksi peruster-

veydenhuollossa oli 84 (koko maa 100) ja

erikoissairaanhoidossa 96. Perusterveyden-

huollon ja erikoisairaanhoidon yhteenlas-

kettu tarvevakioitu indeksi oli 91 eli edel-

leen yhdeksän pistettä hälytysrajaa edulli-

sempi. Laalo viittaa myös siihen, että eri-

koisairaanhoidon kustannukset Suomessa,

vaikka ovatkin nousseet, ovat esimerkiksi

osuutena bruttokansantuotteesta 7 prosen-

tin luokkaa, mikä on eurooppalaisittain al-

haisimpia lukuja.

Merimasku etsii keinoja erikois-sairaanhoidon kulukehityksen tervehdyttämiseen

Merimasku on pieni kunta, asukkaita tässä luonnonkauniissa saaristokunnassa on

1500. Väki on varsin korkeasti koulutettua ja hyvin toimeentulevaa, ja vaikka

väkiluku on pieni, kasvuvauhti on kova. Kunnanjohtaja Marko Marsalan mukaan

Merimasku on Suomen 5. nopeimmin kasvava kunta.

Merimasku

- pinta-ala 101 km2, josta 50 % vesistöä

- asukkaita syyskuun lopussa 1508

- arvioidut sosiaalitoimen menot 2 571 769 euroa

- erikoissairaanhoidon menot 695 000 euroa

11

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Asukaskohtaiset maksuosuudet ovat kui-

tenkin Merimaskussakin jatkuvasti nous-

seet, kuten oheinen graafi kymmeneltä

viime vuodelta osoittaa. Se on ongelma,

johon kunnanjohtaja joutuu hakemaan

ratkaisuja, mutta vielä suurempana on-

gelmana Marsala kokee menojen vaikean

ennakoitavuuden. - Kun erikoissairaan-

hoidon menojen kasvu uhkaa muutamas-

sa vuodessa muodostua jopa kymmeniksi

prosenteiksi, vastuullisen virkamiehen tu-

lee selvittää, mitä asialle on tehtävissä.

Menokehityksen vaikea ennakoita-

vuus on moneen kertaan todettu eri-

tyisesti pienten kuntien ongelmak-

si. Laalo toteaa sairaanhoitopiirin

budjetin vuonna 2003 toteutuneen

0,1 prosentin tarkkuudella eli piiri-

tasolla nettomenojen toteutumisaste

on 99,9 , mutta kunnittain tarkas-

teltuna osumatarkkuus on +/– 22

prosenttia.

Pienet kunnat ovat Laalon mu-

kaan liian pieniä yksikköjä poista-

maan satunnaisvaihtelun erikoissai-

raanhoidon kustannuksista. Tämän

tilanteen auttamiseksi osa kustan-

nuksista peritään asukaspohjaises-

ti ns. kalliin hoidon tasausmaksuna

ja erityisvelvoitemaksuna. Kaikkein

kalleimmat hoidot leikataan pois eli

maksetaan yhteisesti kerätystä kas-

sasta. Tällä hetkellä leikkausraja on

40.000 euroa/potilas/vuosi. Kalliin

hoidon tasausmaksulla ja erityisvel-

väkiluku. Esimerkiksi Naantalin kansan-

terveystyön kuntayhtymän budjetti 20.000

asukkaan väestöpohjalle pitää.

Marsala ehdottaa myös menokehityk-

sen arviojakson pidentämistä esimerkiksi

viiteen vuoteen. - Jos taloussauunnitteli-

jalle voisi sanoa, että erikoissairaanhoidon

kustannuskehitys on esimerkiksi 5 seu-

raavien viiden vuoden ajan, se olisi ihan

mahtavaa riippumatta siitä, millä tasolla

viiva kulkee. Kyllä kunnissa se ymmäre-

tään, että ihmisten hoitaminen maksaa.

Lisää avoimuuttaMarsala sanoo olevansa tyytyväinen sai-

raanhoitopiirin raportointiin. - Meille ker-

rotaan, kuinka paljon palveluja on käytetty

ja mitkä ovat käyttöasteet, samoin tasaerä-

laskutus toimii. Siitä eteenpäin Marsala

kaipaa lisää läpinäkyvyyttä eli laskuun

enemmän tietoa siitä, mitä on hoidettu ja

mitä se on maksanut. DRG-sairausryh-

miin (diagnoosipohjainen potilaan hoidon

kokokonaispaketti) perustuva järjestelmä

saattaa Marsalan mielestä helpottaa seu-

rantaa, mutta jos Merimaskulle tehdyn

DRG-pohjaisesta tarjouksesta 36 prosent-

tia menee ryhmään »muut DRG-tuotteet»,

läpinäkyvyys ei vielä ole optimaalinen.

Merimaskun kunnanjohtaja Marko Marsala (vas.) ja sairaanhoitopiirin talousjohtaja Risto Laalo pohtivat erikoissairaanhoidon tilannetta pienen kunnan näkökulmasta.

voitemaksulla katetaan 8 prosenttia piirin

kokonaisvuosituloista ja ilman niitä kus-

tannusten vuoristorata pienissä kunnissa

olisi vielä huimempi.

Kunnan pienuus ei kuitenkaan riitä

Marsalalle selitykseksi, sillä pienellä kun-

nalla on samanlaiset taloussuunnitteluun

liittyvät velvoitteet kuin isoillakin. Hän on

myös miettinyt erilaisia ratkaisuja. Tilas-

toitavan aineiston laajuutta voitaisiin pa-

rantaa muodostamalla laskennallisia kun-

tapooleja, jotta saavutetaan riittävän suuri

Maksuosuudet sairaanhoitopiirille vuosina 1995-2003

Vuosi

€/asukas500 450

400 350

300

250

200

150 100

50 0

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

jatkuu seuraavalla sivulla

12

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Laalon mukaan sairaanhoitopiiriltä ei puutu halua tai valmi-

utta kehittää laskutuksen ennakoitavuutta tai uusia laskutus-

järjestelmiä. Hän kuitenkin epäilee, että perussopimukseen

sisältyvä sääntö kohdella kuntia laskutuksessa tasavertaisin

laskutusperiaattein, voi aiheuttaa käytännön ongelmia yksi-

mielisyyden saavuttamisessa.

Yhtenä ratkaisuna Laalo näkeen rahoituspohjan muutta-

misen, koska suomalaiset kunnat ovat keskimäärin liian pie-

niä kantamaan erikoissairaanhoidon kustannuksia.

- Olemme tehneet harjoituslaskelmia, joissa kuntakenttä

on jaettu kahdeksaan neuvottelurenkaaseen. Kun lasketaan

poikkeamat neuvottelurenkaittain, saavutetaan vuositasolla

parin prosentin tarkkuus, kun se nyt on parikymmentä pro-

senttia. Jatkokehittelyyn Laalo kelpuuttaisikin jonkin sel-

laisen DRG-pohjaisen tai tarvevakioituun asukaspohjaiseen

maksuun perustuvan rahoitusmallin, joka toimisi eräänlaise-

na vakuutusjärjestelmänä suurten vuosivaihtelujen kattami-

seksi.

Kilpailuttamalla kulukarsintaaKunnanjohtaja Marsala on tuonut esiin myös ajatuksen eri-

koissairaanhoidon palvelujen kilpailuttamisesta. - Kunnan

kulukehityksestä vastaavana virkamiehenä pohdin tietysti

kaikkia mahdollisuuksia, miten selvitään kustannustehok-

kaimmin kunnalle asetettujen velvoitteiden hoitamisesta.

Marsalan ajatuksena on ollut mahdollisuus ostaa päivä-

kirurgisia toimenpiteitä kuten kaihileikkauksia yksityisiltä

lääkäriasemilta. Kilpailuttaminen ei kuitenkaan ole hänen

mielestään itsetarkoitus ja hän myöntää mahdolliset ongel-

mat yhteisvastuun toteutumisen kannalta, jos yksityiset lää-

käriasemat alkavat tehdä edullisesti esimerkiksi kaihi- tai

polvileikkauksia tai pallolaajennuksia, jotka voi hinnoitella

parempikatteisina.

Laalon mukaan kilpailuttaminen ei ole mahdollista kes-

ken sopimuskautta, kun sairaanhoitopiiri on varautunut ja

sitoutunut tuottamaan sopimukseen sisältyvät palvelut kun-

nalle. Silloin jäisi kapasiteetti käyttämättä ja tulot saamatta.

Laalo epäilee myös, että Merimasku yksinään on liian pieni

yksikkö järjestämään erikoissairaanhoidon kilpailuttamista,

varsinkin kun se voisi koskea vain muutamaa tuotannonalaa.

Siinä tapauksessa että maakunnan katsotaan tarvitsevan

kilpailutettuja palveluja, Laalo pitää parempana vaihtoehtona

sen hoitamista isommissa kokonaisuuksissa esimerkiksi niin,

että kilpailuttaminen tapahtuisi sairaanhoitopiirin toimesta

yhteistyössä kuntien kanssa. - Jos halutaan selvittää, voidaan-

ko tiettyjä palveluja saada halvemmalla jostakin muusta tuo-

tantolaitoksesta, niin kyllä meidän täytyy uskaltaa tehdä se

itse. Laalo sanoo.

Marsala myöntää, että villoja voi tulla vähän, jos Meri-

maskun kokoinen kunta alkaa kilpailuttaa terveyspalveluja,

mutta myös tähän liittyy osittain toivomus suuremmasta lä-

pinäkyvyydesta. - Jos ostamme lonkkaleikkauksen yksityisel-

tä, tiedämme tasan tarkkaan, mitä on ostettu, tulee lasku ja

se maksetaan, hän sanoo.

- Lasku tulee meiltäkin, mutta se on pienempi, sillä se pe-

rustuu omakustannushintaan ilman lisäeriä, Laalo kuittaa ja

lupaa näyttää, miten sairaanhoitopiirin lasku muodostuu.

Te k s t i : Tu u l i k k i N o r a maaKu v a : S a ku Pö n k än e n

jatkoa ed.sivulta

13

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Kuntoversti – ei mikään tusinajoukko

Ryhmä löysi heti »yhteisen sävelen», viihtyi

yhdessä ja päätti, etteivät kokoontumiset ja

kunnon ylläpito saa jäädä Kankaanpään-

käynnin varaan.

Ryhmä kastoi itsensä Kuntoverstik-

si. Mistä arvoituksellinen nimi, se jääköön

edelleenkin arvoitukseksi, myhäilee hal-

lintoylihoitaja Seija Paatero, yksi ryhmän

jäsenistä. Muut ovat laitoshuoltaja Aila

Ahlroth, sairaanhoitaja Pirkko Arhio, la-

boratoriohoitaja Päivi Heikkilä, laitos-

huoltaja Anja Huukkala, apulaisosaston-

hoitaja Marja-Liisa Luoma, sairaanhoitaja

Sirpa Luukkaa, ammattimies Jari Niemi,

toimistosihteeri Paula Sainio, laitoshuolta-

ja Ulla Vanhatalo, osastonhoitaja Riikka

Vuorenmaa ja huoltomestari Pekka Yli-

kiuttu.

Kuntoilun kymmenottelijoitaKankaanpäässä syttynyt kipinä roihahti

ilmiliekkiin, ja Kuntoversti päätti ryhtyä

kokoontumaan kerran kuukaudessa. Jär-

jestely- ja ideointivastuu jaettiin huone-

kunnittain sen mukaan, kuinka joukko

oli kuntoutuskeskuksessa majoittunut.

Ohjelma ja tapahtumat suunnitellaan

puolivuosittain eteenpäin, ja systeemi on

toiminut mainiosti. Uusia liikuntamuotoja

ja -lajeja etsitään aktiivisesti, ja lajikirjo on

jo nyt runsas: mm. pingistä, sulkapalloa,

ratsastusta, keilailua, kanoottimelontaa,

perinteisemmistä hölkistä ja sauvakäve-

lyistä puhumattakaan. »Bonuksena» eräs

ryhmäläisistä on opetellut uimaan ja toi-

nen pudottanut painoaan muiden tuella

ja kannustuksella. Ja mikä merkittävintä

osallistumisaktiivisuus on huippuluok-

kaa: vähintään kymmenen ryhmäläistä on

aina mukana, vaikka työvuorot saattavat-

kin joskus tuottaa hankaluuksia. Ja mikä

myös on tärkeää, ryhmän kokoontumi-

sissa TYKS unohdetaan eikä työasioista

puhuta.

Ryhmä on saanut pientä tukea tyky-

rahoista, mutta omallakin kukkarolla käy-

dään. Kustannuksia aiheutuu etenkin sii-

tä, että usein mukana on ohjaaja pereh-

dyttämässä uusien, monille vieraiden la-

jien saloihin. Golfkin kiinnostaisi, mutta

se taitaa olla liian tyyris harrastus, Seija

Paatero pahoittelee. Uusien liikuntamuo-

tojen lisäksi myös lähiseudut ovat tulleet

harrasteiden myötä tutummiksi. Metsä-

Venlan ja Ruissalon lisäksi mm. Kaarinan

Kuntoversti kohottaa kuntoaan ennen valmistautumista pikkujoulujuhliinsa Naantalin kylpylässä.

luontopolkua on samoiltu, ja Paimionjoen

rannalla on paistettu makkaraa lehmien ja

lampaiden ihmetellessä tyksiläisten tou-

huja. Jokakeväisiin kävelytesteihin Kunto-

versti on osallistunut lähes sataprosentti-

sesti. Pikkujoulua ryhmä viettää Naanta-

lin kylpylässä allasjumpan ja uinnin mutta

myös perinteisempien pikkujoulukekkerei-

den merkeissä.

Vaikka ryhmässä on monia, jotka ovat

muutenkin liikunnallisesti aktiivisia ja

harrastavat säännöllisesti omia lajejaan,

Kuntoversti yhdistää heitä kuitenkin tule-

vaisuudessakin, sillä he ovat todenneet, et-

tä yhdessä kannattaa tehdä ja toimia. Myös

kuntoilun suoma jaettu ilo on kaksinker-

tainen ilo.

M ar k k u N äve r i

Syyskuussa 2002 kokoontui 12 tyksiläi-

stä Kankaanpään kuntoutuskeskukseen

kuntoremonttikurssille. Monet heistä

tapasivat tuolloin toisensa ensimmäistä

kertaa, mutta eivät suinkaan viimeistä.

14

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Sisätautien erikoislääkäri Tapani Madekivi aloitti

Loimaan aluesairaalan uutena sisätautien ylilääkärinä

toukokuussa 2004. Syyskuun alusta lähtien kirurgian

uusi ylilääkäri on kirurgian, ortopedian ja traumato-

logian erikoislääkäri Jari Välimäki. Molemmat ovat

pitkän linjan loimaalaisia.

Mir

ja H

ov

irin

ta

RuokapuheitaPettuleipä on aikoinaan kannustanut Suomen kansaa usko-mattomiin voimain ponnistuksiin. Kainuulaisten Nälkämaan laulu ja vanhat työväenlaulut muistelevat nälkää esivanhem-piemme vakituisena vieraana. Pula ruuasta oli osatekijänä

yhtälailla Ranskan vallankumouksen syttymisessä kuin monen suomalaisen Amerikan siirtolaisen

matkapäätöksen laukaisemisessa. Nälkä ei enää siivitä hyvinvointi suomalaisen ratkaisuja. Päinvastoin hyvä päivällinen toimii monien tärkei-den päätösten rekvisiittana. Illallisen yhteydessä suunnitellaan tulevaisuutta ja kahvitarjoilu kuuluu jokaisen tapaa-

misen vähimmäisvaatimuksiin. Useimmilla nykysuomalaisilla ei ole kokemusta nälästä.

Ruokaa on tarjolla riittävästi, joskus suorastaan liikaa. Pitää osata valita roskaruoan ja kotiruoan välillä, harkita haluaako luomuravintoa vai valmiseineksiä, vertailla pikaruokalan ja gourmet-ravintolan tarjontaa. Tässä ravinto-aineiden ylitarjonnassa menee välillä lusikan sijasta suuhun pelkkä sormi. Neuvolaverkostomme valistaa kansaa oikeasta vatsan-täyttämisestä ensimmäisestä äidinmaidon imaisusta alkaen. Ohjeet ovat muuttuneet vuosien varrella. Lapset ovat silti kasvaneet käyrien mukaan tai käyristä piittaamatta. Nykyvanhempi tietää välipalojen merkityksen, oikeat ruoka-aineympyrät ja kolmiot ja vitamiinien vaikutukset. Päiväko-deissa ja kouluissa valistus terveellisestä ravinnosta jatkuu. Myös terveydenhuollon ammattilaisille on vuosikymmenten ajan päntätty päähän ravitsemusoppia. Kaikesta tiedosta ja tarjonnasta huolimatta ruoka on meille ongelma. Sitä syödään liikaa, se on epäterveellistä tai se on tarjolla väärään aikaan. Ylipainosta on tullut kansan-tauti, ja lihavuuden kammo on synnyttänyt anoreksiaa ja bulimiaa. Ateriamme sisältävät mitä moninaisimpia tarpeel-lisia ja tarpeettomia lisäaineita, joten ruoka-aineallergiat lisääntyvät. Aamiainen hotkitaan, lounas unohtuu, päivälli-nen korvataan lihapasteijalla ja iltapala ahmitaan yömyö-hään, ja niin syömisongelma umpeutuu toalettiosastoon. Ruoka aiheuttaa paljon työtä. Ennen kuin ateria on valmis syötäväksi, on se kylvetty, kasvatettu, korjattu, kuljetettu, varastoitu, myyty, ostettu ja valmistettu. Ja jotta jaksaisimme kylvää, kasvattaa, korjata ja kuljettaa, tarvitsemme ruokaa. Yhä useammin kuulee viestejä työyksi-köistä, joissa on niin kiire, ettei ehditä ruokailla. Pyhä VES-kirjamme sanoo, että jaksotyössä on tarjottava työntekijälle tilaisuus joutuisaan ateriointiin työaikana, edellyttäen ettei ruokailusta aiheudu häiriötä työn kululle tai annettaville palveluksille. Meillä on sairaanhoitopiirin eri sairaaloissa talon puo-lesta tarjolla kohtuuhintaista hyvää ruokaa. Vatsan täytettä voi ostaa kanttiineista ja lähitienoon pikaruokaloista. Eväät on mahdollista valmistaa etukäteen valmiiksi kotona. Kii-reenkin keskelle kannattaa rakentaa ruoan mentävä tauko. Ruokailemattomuus saattaa aiheuttaa loppujen lopuksi melkoista häiriötä työn kululle tai annettaville palveluksille. Nälkä ei nykyaikana ole oikea kannustin työntekoon.

Madekivi on työskennellyt Loimaan aluesai-

raalassa jo 20 vuotta. Välimäki on puolestaan

työskennellyt Loimaalla useaan otteeseen ja

yhtäjaksoisesti vuodesta 1992 lähtien.

Punkalaitumella asuva Madekivi toimi

uransa alussa kotikuntansa terveyskeskuslää-

kärinä. Loimaalle hän tuli ensimmäisen ker-

ran vuonna 1984, ensin hoitamaan sijaisuuk-

sia, ja päätyi lopulta sisätautien osaston lääkä-

riksi vuonna 1990. Erikoistumisensa Madekivi

suoritti TYKSissä.

Asiakkaina potilaat ja terveyskeskukset

Madekivi pitää uuden virkansa suurimpana

haasteena alueen terveyskeskusten ja sitä kaut-

ta potilaiden mahdollisimman hyvää palvelua

ja hoitoa.

- Hoitoa on pyrittävä parantamaan enti-

sestään. Nykyään korostetaan hoidon porras-

tusta ja hoitopolkua. Siksi yhteistyötä Loi-

maan aluesairaalan ja terveyskeskusten välillä

on tehostettava, samoin yhteistyötä Loimaan

ja TYKSin välillä. Hoitotakuun tuleminen ei

sinänsä muuta toimintaa sisätautien puolel-

la. Me täytämme sen asettamat edellytykset jo

nyt, Madekivi sanoo.

Toinen uuden sisätautien ylilääkärin suu-

rista haasteista on rekrytointi.

- Tämän puolen vuoden aikana, kun olen

ollut ylilääkärinä, päällimäinen ongelma on

ollut uusien työntekijöiden saaminen. Katsoi-

sin, että johtajan tehtävänä olisi luoda sellaiset

edellytykset ja puitteet, että työntekijät viihty-

vät ja ovat halukkaita tulemaan tänne töihin.

Loimaan uylilääkärithaasteen

15

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Leijonia ja lukemistaTyönsä vastapainoksi Madekivi harrastaa

lukemista. Kirjallisuudesta häntä kiinnos-

taa luonnontieteitä ja historiaa käsittelevä

kirjallisuus. Lisäksi Madekivi on mukana

Lions-toiminnassa.

Loimaalta TYKSiin ja takaisinJari Välimäki valmistui lääkäriksi 1980 ja

aloitti uransa Loimaan aluesairaalassa. Hän

työskenteli sekä kirurgiassa että sisätaudeil-

la. Välimäki sai kirurgian erikoislääkärin

pätevyyden TYKSissä vuonna 1988. Parin

vuoden Loimaalla olon jälkeen hän palasi

TYKSiin ortopedian erikoistumisvirkaan.

Välillä Välimäki pistäytyi myös TAYSin or-

topedian klinikalla. Loimaan aluesairaalan

kirurgian apulaisylilääkärinä hän on ollut

vuodesta 1997. Ylilääkärin virasta eläkkeelle

siirtyneen Erkki Jussilan paikan täyttämi-

nen ei ole Välimäen mukaan helppoa.

- Edeltäjäni oli hyvin monipuolinen ki-

rurgi ja urologin koulutuksen saanut ja li-

säksi hän toimi monta vuotta sairaalan joh-

tavana lääkärinä. Eli täytettäväni on varsin

isot saappaat.

Suoraan saliinKirurgian ylilääkärinä Välimäki pitää suu-

rimpana haasteenaan erikoislääkärivajeen

täyttämistä.

- Meillä on tällä hetkellä kuuden eri-

koislääkärin yksikössä vain kaksi erikois-

lääkäriä, eli niiden puute on varsin suuri

ongelma.

Tavoitteena Välimäki pitää toiminnan

parantamista entisestään.

- Meillä on paraikaa meneillään erään-

lainen toimintatavan muutos. Tuolla sai-

raalan päädyssä, leikkaussalien läheisyy-

dessä on rakennustyömaa, jossa rakenne-

taan uusia tiloja leikkauspotilaiden vas-

taanottamista varten. Tulevaisuudessa

kaikki leikkaukseen tulevat potilaat saapu-

vat sinne ja heidät ohjataan suoraan leik-

kaukseen, eli heitä ei lähetetä ensin vuo-

deosastolle. Päiväkirurgiset potilaat hoide-

taan myös uusissa tiloissa ja heidät kotiute-

taan suoraan sieltä. Samoin päivystyksestä

leikkaukseen tulevat potilaat lähetetään

suoraan leikkaussaliin ja vasta sieltä osas-

tolle. Uusi järjestely vähentää sairaalan si-

säistä liikennettä, Välimäki selventää toi-

mintamuutosta.

Myös poliklinikan toiminnan on so-

peuduttava uuteen järjestelyyn.

- Potilas on jo ennakkoon valmistel-

tava leikkausta varten, tehtävä vaadittavat

tutkimukset jne. Toimintatavan muutos

on koko ajan kehitteillä ja sitä »harjoitel-

laan» jo ennen uusien tilojen valmistumis-

ta, Välimäki kertoo.

Hyvä johtaja

Välimäki kiteyttää hyvän johtajan kahteen

sanaan, kuunteleva ja keskusteleva.

- Johtajan on pyrittävä siihen, että hä-

nen alaisensa ymmärtävät, mitä ovat teke-

mässä ja ennen kaikkea miksi. Tekemisen

on lähdettävä alaisista, he osaavat suunni-

tella sen, miten työ tehdään parhaimmal-

la mahdollisella tavalla, johtajan tehtävä on

ohjata toimintaa.

Loimaan aluesairaalan kuvauksen uusi

ylilääkäri tiivistää lauseeseen: pieni ja hy-

vin kompakti sairaala, jossa kaikki tunte-

vat toisensa.

- Täällä ei ole pitkä matka mihinkään

ja toiminta on erittäin tehokasta.

Vastapainoksi matkailuaVapaa-aikaansa Välimäki viettää matkusta-

malla.

- Harrastan enimmäkseen kaupunki-

matkoja, vaikka ihan viimeksi olenkin käy-

nyt Teneriff alla, se oli työmatka. Viimeisin

kaupunkiloma oli keväällä yhdessä pojan

kanssa Lontooseen tehty matka. Se on jän-

nittävä kaupunki. Kun Lontooseen menee,

tuntuu kuin menisi kotiin, Välimäki nau-

rahtaa.

A n k i L a h t i n e n

Loimaan aluesairaalan uusi kirurgian ylilääkäri Jari Välimäki.

Tapani Madekivi on hoitanut sisätautien ylilääkärin virkaa toukokuusta lähtien.

uudet it rekrytointi-n edessä

16

Sedan 1,5 år tillbaka har Åbolands sjukhus

en egen hörselvårdsassistent och utprov-

ning av hörapparater inleddes hösten 2003.

Tjänsten är normalt på halvtid men från

1 september till 31 december i år är den på

heltid.

- I höst har vi på Åbolands sjukhus varit

med i ett projekt att förkorta de långa kö-

erna på ÅUCS och lyckats ge ut över 80 »ex-

tra» hörapparater då hörselvårdsassistenten

sköter tjänsten på heltid i stället sin ordi-

narie halvtidstjänst. Projektet är fi nansierat

med statsbidrag inom ramen för det natio-

nella hälsovårdsprojektet, säger Johanna

Kallinen, öronläkare vid Åbolands sjukhus.

Få besök, snabb processKallinen arbetar i team med sjukvårdare

Stina Fröberg, öronavdelningens hörsel-

vårdsassistent. Den nordiska termen är

audionom men i Finland heter det hörsel-

vårdsassistent resp. kuulontutkija.

- Vi arbetar utgående från remiss från

patientens hemkommun. Om remissen ty-

der på att hörapparat behövs läggs patien-

ten direkt i den kön och på så sätt minskas

väntetiden.

Patienterna är äldre människor och man

försöker minimera antalet besök. Vid förs-

ta besöket undersöker öronläkaren patien-

ten och därefter görs hörselundersöknin-

gar, som består av tonaudiogram (luft- och

benledning), taltröskeln, diskriminations-

förmågan (patientens förmåga att skilja

ord) samt obehagsnivån. Om hörapparat

behövs tas ännu under samma besök en

modell av örat för den individuella öronin-

satsen. Patienten får information om olika

hörapparatmodeller och deras möjligheter.

Det hela tar ca. 1,5 timme. Efter det löper

processen snabbt.

- Hörapparaten levereras på ca. tre

veckor. Vid andra besöket provar vi in ap-

paraten och undervisar i användningen,

det tar någon timme. Patienten får hörap-

paraten på prov i tre, fyra veckor, varefter

det blir ett kontrollbesök. Vid behov görs

en extra kontroll men det behövs sällan,

säger Fröberg.

Patienten i fokusEfter ett års användning av hörapparaten

gör patienten ett kontrollbesök och efter

det behövs inga fl er besök. Processen är

så enkel och smidig den kan vara och för

patienten är kostnaden låg. Fastän hörap-

parater är dyra betalar patienten endast

en poliklinikavgift om 22 euro vid första

besöket.

- Kontrollbesöken hos hörselvårdsas-

sistenten är gratis. Rehabilitering får inte

kosta, det är stadgat i lag, säger Johanna

Kallinen.

Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt

har en viss årlig summa för hörapparater

och det nämnda projektet är en extra sats-

ning av staten för att fl er skall få hörappa-

rat inom rimlig tid.

Personer som är i behov av hörappa-

rat kontaktar sin egen hälsovårdscentral,

genomgår - gärna - en hörselundersökning

och kommer via remiss till Åbolands sjuk-

hus.

- Vi utgår från vad patienterna tyck-

er, de har ju en uppfattning om sin hör-

sel. Vi mäter hörseln på fl era sätt och om

patienten hör ”för bra” eller om hörseln är

så dålig att hörapparat inte lönar sig kan

det bli nej till hörapparat. Även då försöker

vi tillsammans med patienten hitta andra

lösningar och hjälpmedel och vi kan kalla

patienten till kontroll senare, t.ex. efter ett

par år. Utgångsläget är att om man behö-

ver hörapparat så får man en. Den sto-

ra frågan är när tidpunkten är bäst, säger

Kallinen.

Öronenheten vid Åbolands sjukhus fi -

rar 15-årsjubileum nästa år och man har ut-

fört hörselundersökningar lika länge. Det

senaste nya är hörapparatservicen.

- Allmänt sett är det en liten avdel-

ning med god bredd. Vi tar emot alla från

spädbarn till åldringar, män och kvinnor.

Poliklinikverksamheten omfattar under-

sökningar och små ingrepp. Allergiutred-

ningar och sömnapnéundersökningar har

tydligt ökat de senaste åren. Därtill utförs

tonsill- och mindre öronoperationer. Na-

turligtvis betjänar också öronenheten på

svenska och fi nska och som en mindre en-

het arbetar har vi smidig service.

Tex t & fo t o : H e n r i k L au ré n

Ökade resurser ger resultat Å b o l a n d s s j u k h u s b r e d d a d e s e r v i c e n m e d h ö r a p p a r a t e r

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Att väntetiden för att få en hörappa-

rat kan vara lång känner många till.

Då befolkningen blir äldre ökar anta-

let patienter med nedsatt hörsel och

behovet av hörapparat stort. Detta

har lett till nästan tre år långa köer

till Åbo Universitets Centralsjukhus

fastän även Åbo stads sjukhus och

andra sjukhus i distriktet har haft

hörapparatverksamhet.

Öronläkare Johanna Kallinen undersöker en patient på Åbolands sjukhus öronav-delning. Hälsovårdare Christina Lindblom assisterar.

Sedan något år tillbaka har Åbolands sjuk-hus även hörapparatservice.

17

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

- Sisäänajo on vielä menossa ja luon uusia

linjauksia vauhdittamaan sitä, mitä täällä

on entuudestaan saatu aikaan.

Vaikka Sari Kilpinen on ensimmäi-

nen tässä tehtävässä, ihan tyhjältä pöy-

dältä ei lähdetä. Salossa on ollut hyvin

aktiivinen TYKY-toimikunta, jonka

puitteissa työntekijöille on järjestetty

erilaista toimintaa. Huvi- ja vapaa-ajan

toimikunta on järjestänyt yhteistä haus-

kanpitoa virittämään työntekijöiden jak-

samista ja myös työsuojelun puolelta on

koetettu ylläpitää työntekijöiden työ-

kykyä. Nyt tehtävässään aloittanut Sari

Kilpinen sanoo lähtevänsä työstämään

tätä kokonaisuutta työfysioterapeutin

näkökulmasta.

Työpaikkakäynnit etusijallaTässä vaiheessa Sari Kilpistä työllistä-

vät eniten työpaikkakäynnit. - Menen

eri työpistreisiin katsomaan, mitä kukin

työntekijä tekee, teen käynnistä lausun-

non ja kartoituksen sekä toimenpide-eh-

dotukset, jotta työntekijä jaksaisi jatkaa

työtään, hän kertoo työstään.

Työfysioterapeuttiin voi myös ottaa

yhteyttä. Jos työntekijällä on jokin tu-

ki- tai liikuntaelinvaiva, hänet tutkitaan.

- Sitten sanon, että katsotaanpa se sinun

työpaikkasi, sillä jokin sellainen asia siel-

lä täytyy olla, joka kuormittaa ja aiheut-

taa tällaisen vaivan. Sovitaan aika, ja il-

moitan esimiehelle, että tulen tekemään

työpaikkakartoituksen. Kartoituksen jäl-

keen lähetän lausunnon työterveyshuol-

toon, esimiehelle ja työntekijälle, ja sama

lausunto menee myös työsuojelutoimi-

kunnalle.

Tärkeänä tulosten saavuttamisek-

si Sari Kilpinen näkee kokonaisvaltaisen

sitoutumisen. Niin johdon, esimiesten

kuin työntekijöidenkin tulisi huoma-

ta epäkohdat ja puuttua niihin. Se tar-

koittaa konkreettisia toimenpiteitä. - Jos

huomataan työpöytä liian korkeaksi tai

työtuoli huonosti tukea antavaksi, vaikka

ihminen tekee kahdeksan tuntia istuma-

työtä, käydään varastot läpi sopivien löytä-

miseksi tai laitetaan uuden hankinta bud-

jettiin, Sari Kilpinen kehottaa.

Hoitoalaan sinänsä kuuluu tietty työn

kuormittavuus ja iän myötä ihminen kuor-

mittuu eri tavalla fyysisesti raskaassa työs-

sä. Omat ongelmansa aiheuttaa ATK:n

yleistyminen. Tavallaan ollaan siinä ti-

lanteessa, että työn tekemiseksi pitää olla

ohjelmat ja laitteet ja niitä pitää käyttää,

mutta ei ole paikkoja, johon ne laitettai-

siin. Fyysinen kuormittuminen on silloin

luonteeltaan staattista pitoa ja eri tavalla

raskasta kuin hoitotyö.

Vain ennaltaehkäisy tuottaa pysyviä tuloksia

Fysioterapeutin työ on sataprosenttisesti

ennaltaehkäisevää. Vuosien saatossa ja työ-

elämän muuttuessa on huomattu, että ih-

misiä ei enää pystytä pitämään hoitamalla

työkykyisinä. Siksi lainsäädäntökin mää-

rää, että pitää olla ennaltaehkäisevää työtä

ja pitää päästä vaikuttamaan ihmisen työ-

kykyyn, ennen kuin vaivoja tulee. - Kun

on nähty, että hieronnalla ja lämpöhoi-

dolla hoidetut vaivat toistuvat vuodesta ja

vuosikymmenestä toiseen, on ymmärretty,

että ongelma on siellä, mistä vaivat tulevat.

Pysyviä tuloksia saadaan vain vaikutta-

malla sinne, Sari Kilpinen tiivistää.

Työ kuluttaa nopeastiEntä se paljon puhuttu henkinen hyvin-

vointi. - Fyysistä ja henkistä jaksamista ei

tietysti voi erottaa toisistaan, sillä jos ihmi-

nen voi fyysisesti pahoin, se kyllä aiheuttaa

henkistäkin väsymystä. Siitä huolehtimi-

nen ei kuitenkaan ole työfysioterapeutin

vaan enemmän työterveyshoitajan alaa, Sa-

ri Kilpinen selvittää. Salossa työskentelee

yksi työterveyshoitaja ja yksi osa-aikainen

työterveyslääkäri. Sari Kilpinen osallistuu

myös TYKY-toimikunnan työskentelyyn

ja työstää omaa työtään sitäkin kautta.

Myös työsuojelutoimikunta toimii ak-

tiivisesti. Meneillään on riskien kartoitus,

joka tarkoittaa, että kaikkien yksiköiden

on kartoitettava uhkaaviksi ja raskaiksi

koetut asiat. Kun näihin asioihin pureudu-

taan, se tukee työntekijöiden jaksamista.

Sari Kilpinen sanookin kokevansa tärkeäk-

si sen, että Salon alueella monet yhteisöt

puhaltavat tässä työssä samaan hiileen.

- Kukaan ei voi yksin mitään, vaan johdon

ja henkilöstöhallinnon sekä myös työnteki-

jöiden on sitouduttava mukaan.

Sari Kilpinen tietää tekevänsä tärke-

ää työtä, mutta tuloksen näkyvät hitaas-

ti. Konkreettisia tuloksiakin on kuitenkin

syntynyt yhteistyössä TYKY-toimikunnan

kanssa. Kuntosalilla, jossa toisena vetä-

jänä toimii liikunnanohjaaja, on alkanut

käydä ihmisiä, jotka eivät omien sanojen-

sa mukaan ole liikkuneet 20 vuoteen, ja

myös kävelytestit on herätetty uudelleen

henkiin.

Tu u l i k k i N o r a maa

Pirkko Pasanen työsnkentelee potilaslaskutuksessa, jonka työpisteeseen Sari Kilpinen on tehnyt kar-toituksen. Sen pohjalta on tehty suunnitelma, jota työstetään parhaillaan pohjapiirrokseksi. Konkreet-tiset toimenpiteet ajoittuvat vuodenvaihteeseen.

Vajaan tuhannen Salon seudun sairaalan eri yksiköissä

työskentelevän työntekijän hyvinvointi sai viime keväänä

uutta pontta, kun työfysioterapeutti Sari Kilpinen aloitti työnsä.

Fyysinen hyvin-vointi voi olla tuolista kiinni

18

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Hyvä työpaikkakokous on yhteistoiminnan peruskiviä

Työpaikkakokous on olennainen osa on-

nistunutta yhteistoimintaa ja toimivaa työ-

paikkademokratiaa. Työpaikkakokouksis-

sa käsitellään työntekijöiden ja työyhteisön

kannalta tärkeitä asioita, ja ne ovat oiva

tilaisuus välittää informaatiota sekä tuoda

esiin omia näkemyksiä.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin

uusi yhteistoimintasopimus astui voimaan

viime huhtikuussa, ja siinä annetaan os-

viittaa myös mm. työpaikkakokousten

järjestämiseksi. Yhteistoimintasopimus

on jaettu osastoille mutta se on luettavis-

sa myös sairaanhoitopiirin Internet-sivulta

osoitteesta www.vsshp.fi /asiakirjat.

Kaksi erilaista osastoa, aikuisten teho-

osasto ja sisätautien vuodeosasto Raision

sairaalassa, henkilökuntamääriltään suuri

ja pieni. Yhteistä niille on ainakin se, että

työpaikkakokoukset toimivat ja ne on näh-

ty tärkeiksi foorumeiksi.

Teho-osaston osastonhoitajat Tapio Korhonen ja Pirkko-Liisa Leheste ovat tyytyväisiä osastonsa hyvin toimivaan työpaikkakokouskäytäntöön.

Teho-osastolla itsestään-selvyys TYKSin aikuisten teho-osastolla on todella

pitkät perinteet työpaikkakokousten järjes-

tämisessä. Jo 1970-luvulla silloisten kirurgi-

an teho-osaston ja sisätautien teho-osaston

henkilökunnat kokoontuivat säännöllisesti

yhteisten asioiden käsittelyyn. Pöytäkirjan

pitäminen kokouksissa aloitettiin vuonna

1980, kertovat nykyisen yhdistetyn teho-

osaston osastonhoitajat Pirkko-Liisa Le-

heste ja Tapio Korhonen.

Teho-osaston työpaikkakokouksia pi-

detään kolmen viikon välein, aina keski-

viikkoisin. Ajat sovitaan puolivuosittain

ennakkoon, jotta ne ovat hyvissä ajoin

henkilöstön tiedossa. Kumpikin osaston-

hoitaja johtaa vuoroin puhetta, ja pöytä-

kirjaa pitävät apulaisosastonhoitajat vuo-

rotellen. Asialista on nähtävillä vähintään

viittä päivää ennen kokousta. Kokousrutii-

nit ovat teho-osastolla hyvin hallinnassa.

– Tämä on sujunut hyvin ja ollut itses-

täänselvyys jo molemmilla tehoilla, Pirk-

ko-Liisa Leheste toteaa. Tapio Korhonen

puolestaan muistuttaa, että teho-osastolla

on myös monia muita kokouksia: on joh-

toryhmän, hoitoryhmän, laitehankinta-

ryhmän, eri ammattiryhmien ja eri asian-

tuntijaryhmien kokoontumisia. Isolla, 120

työntekijän osastolla on kaikkiaan noin 70

erilaista kehittämistyöryhmää, joten koko-

uksia riittää.

Työpaikkakokous – tai osastokoko-

us – on kuitenkin siitä antoisin, että siellä

ovat mukana kaikki osaston ammattiryh-

mät. Teho-osastolla lääkärit tosin yleensä

osallistuvat satunnaisesti.

Tärkeitä asioita – vilkasta keskustelua

Teho-osaston kokouksissa on yleensä läsnä

20–40 henkeä, osa heistä tulee vapaavuo-

roltaankin tärkeäksi kokemaansa tilaisuu-

teen. Henkilöstö myös tietää hyvin, mil-

laisia asioita työpaikkakokouksissa käsitel-

lään: toiminnallisia muutoksia, koettuja

ongelmia, työvuoroja, lomia, perehdytystä,

opiskelija-asioita, kesäajan suunnitelmia,

palkkoja, työn tavoitteita, osastonhoita-

ja Leheste luettelee. Kokoukset ovat myös

vaikeiden asioiden käsittelytilaisuuksia.

Osa asioista tulee esille yhteistoimintaso-

pimuksen perusteella, osa ajankohtaisuu-

den vuoksi, osa esimiesten aloitteesta ja osa

henkilökunnan ehdotuksesta.

Keskustelu kokouksissa on useimmiten

avointa ja vilkasta, mutta joskus kannan-

ottoja saa houkutella, Pirkko-Liisa Lehes-

te kertoo. Hän painottaa, että kokouksen

»hengen» on tultava esille pöytäkirjasta ja

sen sisällön on vastattava kokouksen kul-

kua. Pöytäkirjat ovatkin hyvin luettuja

ja asioista puhutaan jälkikäteen ahkeras-

ti. Leheste pitää näitä jälkipuheita hyvinä,

sillä niissä jatketaan tärkeää keskustelua.

Isolla osastolla asioita joudutaan käsittele-

mään ja kypsyttelemään useassakin koko-

uksessa. Kollega Tapio Korhonen tietää,

että keskustelujen pohjalta saadaan hyviä

vaihtoehtoja toiminnan kehittämiselle sekä

rakennusaineita tulevaisuuteen.

Teho-osastolla työpaikkakokoukset

ovat luonnollinen tapa toimia ja tehokas

vaikutuskanava. Vierailijoitakin on kuul-

tu, kuten ylihoitajia, pääluottamusmiestä

ja sairaalapastoria. Ja onpa kokousten pää-

tösten pohjalta lähetetty kirjelmiäkin eri

tahoille.

082 otti omakseen Osastonhoitaja Raija Kuusisto kertoo,

että Raision sairaalan sisätautien vuode-

osastolla 082 käynnistettiin säännölliset

osastokokoukset (työpaikkakokoukset,

osastotunnit) vuoden 2004 alusta. Koko-

ukset pidetään joka tiistai-iltapäivä, jolloin

ne häiritsevät vähiten osaston päivittäistä

toimintaa. Kokouksissa käsitellään pakolli-

set asiat, joita ovat mm. työvuorot, lomat,

koulutus, hankinnat ja taloussuunnitel-

mat, mutta myös muita ajankohtaisia ja

tarpeellisiksi koettuja aiheita otetaan esille.

Osastonhoitaja toimii puheenjohtajana ja

pöytäkirjaa pitää kukin osallistuja vuorol-

laan, paitsi osastonhoitaja, sillä tällä tavoin

19

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Osasto 082:n henkilökunta kokoukses-saan. Henki on hyvä ja kissa uskalletaan tarvittaessa nostaa pöydälle, todetaan kuin yhdestä suusta. Osastonhoitaja Raija Kuusisto johtaa puhetta pöydän päässä.

fysioterapeutilta ja sosiaalityöntekijältä.

Yhteistyössä lääkäreiden kanssa on vielä

kehittämisen varaa ja heille otollisten aiko-

jen löytämisessä työtä. Erikoistuva lääkäri

kuitenkin osallistuu kokouksiin mahdolli-

suuksien mukaan.

Osastonhoitaja Kuusisto kiittää hen-

kilökuntaansa aktiivisesta osallistumises-

ta ja sitoutumisesta kokouskäytäntöön.

Työpaikkakokousten merkitys on miellet-

ty tärkeäksi, sillä sellaisia tilaisuuksia on

vähän, joihin voidaan yhdessä kokoontua.

Ja vaikka Raija Kuusisto arveleekin itse

olevansa kokouksissa »suuna päänä», hän

kuitenkin pitää niitä varsin keskustelevana

foorumina, jossa jokainen voi esittää näke-

myksiään ja tuoda esiin itseään askarrut-

tavia asioita. Tästä hän jakaa kiitosta myös

osaston sijaisille, jotka hekin ovat tulleet

mielellään mukaan ja tuovat julki mielipi-

teensä. Tämä on hyödyllistä siksikin, et-

tä sijaiset saattavat nähdä asiat eri valossa

kuin vakinainen henkilökunta.

– Kolmivuorotyössä tiedonkulku ei

aina ole kitkattominta. Säännölliset ja ly-

hyin väliajoin pidettävät osastokokoukset

tuovat tähän helpotusta, ja mikä oleellis-

ta tieto kulkee vastavuoroisesti molempiin

suuntiin, osastonhoitaja Raija Kuusisto

painottaa. Tästä korjataan sekin hyöty, et-

tä toimintaa voidaan suunnitella laajem-

min kuin vain yhden osastonhoitajan visi-

oiden pohjalta.

M ar k k u N äve r i

hän ei vaikuta pöytäkirjan sisältöön. Puh-

taaksikirjoittamisesta huolehtii osastonsih-

teeri, ja pöytäkirjan saa nähtäväkseen sekä

sähköpostitse että paperilla.

Raija Kuusisto sanoo lähtökohtana ol-

leen, että mahdollisimman moni osaston

25:stä osastonhoitajan alaisesta työnteki-

jästä osallistuisi kokouksiin, ja tässä on-

kin onnistuttu mainiosti. Kaikki ammat-

tiryhmät ovat ottaneet asian omakseen, ja

asiantuntija-apua saadaan osaston sidos-

ryhmiin kuuluvilta, kuten farmaseutilta,

Projekti on yksi sairaanhotopiirin strate-

gian keskeisistä tavoitteista ja vastaa myös

kansallisen terveydenhuoltoprojektin ta-

voitteita. Hankkeen valmisteluja on tehty

diagnostisen radiologian yksikön ylilääkäri

Anu Alasen johdolla.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin

kuvantamiskeskuksen tavoitteena on ku-

vantamispalveluiden alueellisen saatavuu-

den parantaminen sekä käytettävissä olevi-

en resurssien tehokas hyödyntäminen. Tar-

koituksena on taata tutkimusten tasainen

korkea laatu ja yhtenäisyys. Tavoitteena on

myös erikoissairaanhoidon ja perustervey-

denhuollon yhtestyön tiivistäminen.

Ei näkyviä muutoksia

Koko piirin tasoinen kuvantamiskeskus ei

Alasen mukaan juurikaan näy röntgenyk-

siköiden päivittäisessä työskentelyssä.

- Röntgentoiminta tulee säilymään

kaikissa aluesairaaloissa ja työsuhteet py-

syvät ennallaan. Suurin muutos on poti-

laiden kohdalla. He voivat vapaasti valita,

mihin röntgenyksikköön menevät.

Myöhemmässä vaiheessa kuvantamis-

keskus tulee käsittämään myös alueen ter-

veyskeskukset.

- Neuvottelut kahden ensimmäisen

liittyvän terveyskeskuksen kanssa on jo

aloitettu.

Yliopiston kanssa tehty yhteistyö tulee

jatkumaan entiseen tapaan, samoin yhteis-

työ ammattikorkeakoulujen ja muiden op-

pilaitosten kanssa.

Perusteellinen pohjatyöKuvantamiskeskuksen laajentaminen on

ollut pitkäaikainen projekti, joka on osin

pohjautunut muutama vuosi sitten Sata-

kunnan sairaanhoitopiirin kanssa yhteis-

työssä tehtyyn perusteelliseen kuvantamis-

toimintojen selvitykseen.

- Selvityksen perusteella todettiin, et-

tä kuvantamistoiminnan keskittäminen

yhteiseen yksikköön tulee edullisemmaksi

kuin kaikkien erillisten yksiköiden laitteis-

tojen päivittäminen ajantasaiseksi. Lisäksi

terveysministeriö on kansallisen terveys-

projektin puitteissa antanut selkeät ohjeet

röntgenyksiköiden yhdistämisestä, Alanen

listaa piiritasoisen kuvantamiskeskuksen

syntyyn vaikuttaneita seikkoja.

Uhka ja mahdollisuus

Projektityöryhmä on tehnyt tiivistä yhteis-

työtä aluesairaaloiden kanssa ja Alanen on

erityisen tyytyväinen henkilökunnan aktii-

viseen osallistumiseen.

- Olemme käyneet lukuisia keskusteluja

ja niissä selvittäneet röntgenhenkilökuntaa

askarruttaneita kysymyksiä. Vastaanotto on

ollut varsin positiivista, vaikka muutosvas-

tarintaa tällaiset uudistukset aina luonnol-

lisesti nostavat. Työryhmän kanssa olem-

me selvittäneet niitä seikkoja, jotka koe-

taan uhkiksi ja mahdollisuuksiksi. Yllättä-

vän usein samat asiat löytyvät molemmilta

listoilta. Esimerkiksi tulevan yksikön suuri

koko koetaan sekä uhkana että mahdolli-

suutena, Alanen selventää.

Hän lupaa, että uhkaksi koettua byro-

kratian lisääntymistä ei aluesairaaloissa tar-

vitse pelätä.

- Päin vastoin, byrokratia tulee vähen-

tymään, kun hallintotasoja jää pois välistä.

Myöskään henkilökunnan pakkosiirot yksi-

köstä toiseen eivät tule yhtään sen enempää

tarpeellisiksi kuin nytkään.

Laatua ja nopeutta hoitoprosesseihin

Laatukäsikirja ja kliiniset auditoinnit pitävät

huolen röntgentutkimusten laadusta, mutta

uusi kuvantamiskeskus tulee vaikuttamaan

positiivisesti hoitoprosessien laatuun.

- Sähköisten kuvansiirtojärjestelmien

avulla kaikki kuvat ovat saatavissa kaikkial-

la nopeasti, helposti ja turvallisesti. Taakse

jää se aika, kun suuria ruskeita kuvakuoria

kuljeteltiin paikasta toiseen. Lääkäri voi tar-

vittaessa antaa lausunnon kuvasta esimer-

kiksi täällä TYKSissä, vaikka potilas olisi

Salossa. Luonnollisesti tämä nopeuttaa diag-

nostiikka ja sitä kautta hoitoon pääsyä, Ala-

nen visioi uuden järjestelyn tuomia etuja.

Myös päällekkäisyyksiltä vältytään yh-

teisten tietojärjestelmien avulla, sillä poti-

lastiedot ovat keskitetysti samassa paikassa. 20

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Kuvantamiskeskus laajenee koko piirin alueelle

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yhtei-

nen kuvantamiskeskus aloittaa toimintansa

vuodenvaihteessa. Mukana koko piirin

tasoisessa taseyksikössä ovat TYKSin radio-

logian yksikkö sekä Turunmaan, Vakka-

Suomen, Loimaan ja Salon röntgenyksiköt.

Anu Alanen on tyytyväinen

henkilökunnan aktiivisuuteen.

21

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Valinnan vapautta röntgeniin menijöilleTYKSin kuvantamiskeskuksen asiakkailla on nykyisin mahdollisuus asioida missä tahansa Turussa, Raisiossa tai Paimiossa sijaitsevassa kuvantamiskeskuksen toimipaikassa. Ylilääkäri Anu Alanen kertoo, että potilaita ei enää tarvitse automaattisesti ohjata vastaanottopis-tettä lähimmälle röntgen-osastolle, vaan tutkimusaika voidaan valita toimipaikasta, joka parhaiten palvelee asiakkaan tarpeita; lyhimmän odotusajan tai lyhimmän matkan tai vaikka parhaiden kulkuyhteyk-sien päästä. - Esimerkiksi Raision ympäristön ja Turun läntisten osien asuk-kaille voi olla parempi käydä vaikkapa keuhkokuvan tai asennetun nivelproteesin kontrollikuvauksessa Raision toimipisteessämme ennen Kantasairaalaan tai Paimion sairaalaan tehtävää kontrollikäyn-tiä, Alanen selvittää. - Sama periaate koskee kaikkia potilaita, joiden tutkimukset tehdään yksikössämme. Näin saamme tasattua kuormitusta, ja ruuh-kista johtuvat odottamiset joissakin kuvauspisteissä vähenevät. Alanen muistuttaa, että ajanvaraus tutkimuksiin on nykyisin aiempaa tärkeämpää, kun yhdistetyn ajanvarausajan (Oberon) ja lähetteen tutkimuksen (Rulla) perusteella käynnistyy aikaisem-pien tutkimusten haku sähköisestä kuva-arkistosta automaattisesti tutkimusta edeltävänä iltapäivänä. Kuvat ovat nähtävillä jo potilaan tullessa tutkimukseen, mikä edelleen nopeuttaa koko prosessia. TYKSin kuvantamiskeskuksen tutkimuspaikat ovat Kantasairaalan U-, A ja T-röntgen ja angiologian osasto sekä Kirurgisen sairaalan, Paimion sairaalan, Raision sairaalan, Käsityöläiskadun ja Hammaskli-nikan röntgenosastot. Vuoden 2005 alusta kuvantamiskeskukseen liitetään Loimaan, Salon seudun, Vakka-Suomen ja Turunmaan sairaaloiden yksiköt.

EH

Loimaalla odotetaan vuoden vaihtumista

Loimaan aluesairaalan röntgenosastolla työskentelevä osastonhoita-

ja Elise Salmenoja on ollut mukana henkilökunnalta tulleita kysy-

myksiä pohtineessa henkilöstötyöryhmässä.

- Jotkin esitetyt kysymykset ovat vaatineet hieman jatkoselvit-

telyä, sillä tavoitteemme on saada yhtenäiset käytännöt kaikkiin

kuvantamiskeskuksen yksiköihin. Suuren kokonsa puolesta yksik-

kö on hajanainen, joten sisäisen tiedonkulun sujuvuutta on hieman

epäilty. Toisaalta iso yksikkö tuo mukanaan mm. laitehankintaetu-

ja. Lisäksi yhteisen kuvaverkon ansiosta potilaan tiedot ovat saata-

villa siellä, missä niitä kulloinkin tarvitaan, Salmenoja punnitsee

uuden yksikön mukanaan tuomia näkökohtia.

Ei pakosta vaan halustaHenkilökunnan osalta eniten kysymyksiä on aiheuttanut henkilö-

kunnan »pakkosiirrot» toiseen kuvantamisyksikköön.

- Toivottavasti tällaiseen ei jouduta turvautumaan, vaan jokai-

nen saa tehdä työtään tutussa ympäristössä. Näin taataan henkilö-

kunnan jaksaminen ja motivoituneisuus omaan työhönsä. Henki-

löstöresurssien toivotaan säilyvän ennallaan. Tietenkin iso yksikkö

luo myös mahdollisuudet neuvoteltuihin siirtoihin, eli jos joku ha-

luaa siirtyä väliaikaisesti toiseen yksikköön, hakemaan uutta tietoa,

uusimaan toimintamalleja tms. niin sellainen mahdollistuu. Vuo-

den vaihteen jälkeen sen sitten näkee, mitä käytännössä tulee ta-

pahtumaan, Salmenoja toteaa.

Te k s t i : A n k i L a h t i n e n, k u v a : S a k u P ö n k ä n e n

22

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

TYKSin työlääketieteen poliklinikalla tut-

kitaan sekä työperäisiä sairauksia että am-

mattitauteja. Työhön liittyviksi sairauksiksi

sanotaan sairauksia, joiden syntymiseen tai

pahenemiseen on vaikuttanut jokin työssä

tai työympäristössä oleva tekijä. Ammat-

titaudit ovat työperäisiä sairauksia, jotka

määrittyvät lainsäädännön ja siihen poh-

jautuvan korvauskäytännön perusteella.

Niiden pääasiallinen aiheuttaja on jokin

työhön liittyvä fysikaalinen, kemiallinen

tai biologinen tekijä. Työperäisiin sairauk-

siin liittyen poliklinikalla arvioidaan myös

potilaiden työkykyä.

TYKSin työlääketieteen poliklinikkaa

olivat vuonna 1988 perustamassa erikoislää-

käri Esa Rahkonen sekä erikoissairaanhoi-

taja Kirsti Määttänen. Taustavaikuttajina

toimivat Kirsti Kalimo sekä Altti Salmi-

valli, jotka vetivät työlääketieteen yhteis-

toimintaryhmää.

Alkuun työlääketieteen poliklinikka

sijaitsi SH-rakennuksen B-siivessä, mutta

on aikojen saatossa muuttanut ahkerasti ja

ehtinyt toimia kaikkiaan viidessä paikassa

ennen siirtymistään nykyisiin tiloihin T-

sairaalan allergiayksikköön.

Hallinnollisesti työlääketieteen polikli-

nikka on aina kuulunut kuntoutusklinik-

kaan, jonka kuntoutustutkimuspoliklini-

kan kanssa yhteistyössä tehdään ammatil-

lisen kuntoutuksen selvityksiä sekä työky-

kyarviointeja. Toiminnallisesti liittyminen

allergiayksikköön on ollut onnenpotku

työlääketieteen poliklinikalle. Erikoislääkä-

ri Katja Paakkola kertoo yhteistyön tiivis-

tyneen, kun lähellä on saatavilla keuhko-,

korva- ja ihotautien klinikoiden erikois-

lääkäripalvelut. Lisäksi allergiayksikössä

voidaan tehdä keuhkofunktiomittaukset

ja allergiatestaukset kuin myös tarvittaessa

hyödyntää mm. allergiahoitajan ja sosiaali-

työntekijän osaamista.

– Allergiayksikössä toimiminen on hy-

vä sekä potilaan että meidän oman työm-

me organisoinnin kannalta, Paakkola ki-

teyttää. Muutto allergiayksikköön oli sekin

pitkälti Kirsti Kalimon visioinnin tulosta.

Lääkäripalvelut ostetaan Turun alue-

työterveyslaitokselta. Poliklinikalla toimii

1–2 erikoislääkäriä, Katja Paakkolan lisäksi

tällä hetkellä virkavapaalla oleva Lassi Pak-

kala. Erikoistuvia lääkäreitä on kouluttau-

tumassa 1–3. Ainoana työntekijänä koko

ajan mukana ollut Kirsti Määttänen kiit-

telee erikoislääkäreitä ansiokkaasta sitou-

tumisesta työlääketieteen poliklinikkaan,

mutta sanoo myös useiden erikoistujien jät-

täneen oman leimansa yksikköön.

SalapoliisityötäTyölääketieteen poliklinikka on lähetepo-

liklinikka. Uusia lähetteitä tulee vuosittain

150–170. Viime vuonna runsas kolmannes

potilaista tuli terveyskeskuksista, reilu nel-

jännes oli konsultaatiopyyntöjä TYKSistä,

vajaa neljännes tuli yksityisestä työterveys-

huollosta. Lisäksi potilaita tuli yksityislää-

kärin lähetteellä sekä vakuutusyhtiöiden ja

aluesairaaloiden kautta. 428 potilaskäynnis-

tä lähes puolet oli erikoislääkäri- ja 19 pro-

senttia erikoissairaanhoitajakäyntejä. Muis-

sa potilaan otti vastaan erikoistuva lääkäri.

Yleisimmin työlääketieteen poliklinikal-

la tutkitaan työhön liittyviä ylä- ja alahen-

gitysteiden sairauksia sekä asbestin aiheut-

tamia sairauksia. Tärinä- ja liuotinainealtis-

tusselvitykset työperäisissä valkosormisuus-

epäilyissä sekä ääreishermo-, keskushermos-

to- ja maksavaurioepäilyissä kuuluvat myös

tutkimusarsenaaliin, samoin muut työperäi-

set myrkytykset ja ammattisyöpäepäilyt.

Uusista potilaista noin 10 prosentilla tode-

taan ammattitauti, kertoo Kirsti Määttä-

nen. Olipa tulos tässä mielessä positiivinen

tai negatiivinen, on siihen pääseminen

yleensä pitkä prosessi. Potilaan kanssa kes-

kustellaan pitkään ja hänen koko työhis-

toriansa käydään läpi, ja siinä onkin muis-

tamista, jos työ on alkanut jo vaikkapa

1940-luvulla. Tarvitaan usein yhteydenot-

toja työterveyshuoltoon, työpaikkoihin ja

työsuojelupiiriin, kun selvitetään vanhojen

työpaikkojen työolosuhteita ja työskentely-

menetelmiä. Kirjallisuus, erilaiset arkistot

ja muut tiedostot ovat apuna silloin, kun

työpaikkaa ei enää ole olemassakaan.

– Jokaisessa meissä asuukin pieni

Sherlock Holmes, Katja Paakkola nauraa,

mutta toteaa samalla, että kyse on poti-

laan oikeusturvasta ja usein myös suuris-

ta kustannuksista korvauskysymyksissä.

Siksi onkin erittäin tärkeää, että potilaat

ohjattaisiin tutkimuksiin riittävän nopeas-

ti, jolloin selvittely on paljon helpompaa.

– Vaikka autamme potilasta, emme kui-

tenkaan ole hänen asianajajiaan vaan puo-

lueettomia lääketieteellisiä asiantuntijoita,

Paakkola painottaa.

Haasteita edessäPotilastutkimuksiin liittyvien työpaik-

kaselvitysten lisäksi kerran kuukaudes-

sa tutustutaan erilaisiin työpaikkoihin.

Käynneillä on mukana asiantuntijoita

myös keuhko- ja ihotautien klinikoilta.

Pölykeuhkosairauksien asiantuntijaryhmä

puolestaan arvioi, täyttävätkö pölykeuhko-

sairaudet ja keuhkosyövät ammattitaudin

kriteerit. Yhteistyötä ja verkostoitumista

on paitsi TYKSin klinikoiden myös alue-

työterveyslaitoksen ja muiden yliopistosai-

raaloiden kanssa.

Uuden haasteen edessä työlääketieteen

poliklinikka on ensi vuonna, kun ns. laas-

tarivero poistuu. Perusteltujen ammatti-

tautiepäilyjen ja työtapaturmien tutkimus-

laskutus muuttuu, eikä kuntien enää tar-

vitse maksaa kuntaosuutta, vaan korvauk-

set siirtyvät vakuutusyhtiöille täyskustan-

nusvastuun mukaan. Muutoksen jälkeen

työlääketieteen yksiköiden on toimitettava

vakuutusyhtiöille kahdessa viikossa riittä-

vä informaatio kulloisestakin tapauksesta,

jotta nämä voivat päättää maksusitoumuk-

sesta. Poliklinikalla onkin jo valmistau-

duttu tähän, mutta muutos asettaa haastei-

ta myös lähettäville lääkäreille.

M ar k k u N äve r i

Työlääketieteen poliklinikka löysi kodin allergiayksiköstä

Työlääketieteen poliklinikan erikoissai-raanhoitaja Kirsti Määttänen (vas.) ja eri-koislääkäri Katja Paakkola selvittämässä potilaan kanssa tämän työhistoriaa.

23

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

– Nythän esimerkiksi turku-

lainen voi mökkimatkallaan

poiketa Tykslabin laboratori-

oon Vehmaalla tai Kustavissa.

Vastaavasti voi Turussa työssä

käyvä ja muualla Tykslabin

toimialueella asuva henkilö

A j a n v a r a u s I n t e r n e t i s t ä , n ä y t t e e n a n t o k a i k i s s a t o i m i p i s t e i s s ä

Laboratoriossa käynti entistä helpompaa Laboratoriopalveluja tar-

vitsevat asiakkaat voivat

nykyisin asioida missä

tahansa Tykslabin toimipai-

kassa esimerkiksi halutes-

saan antaa näytteen.

Tykslabin Paimiossa sijaitsevaan labora-torioon voi netissä varata ajan vaikkapa laktoosirasituskokeeseen.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin liike-laitokseksi kuluvan vuoden alussa muuttu-nut TYKS-Laboratoriot on ottanut uudeksi nimekseen TYKSLAB johtokunnan päätök-sellä syyskuun alussa. Liikelaitos on syksyn mittaan laatinut uuden graafi sen ilmeen mukaisia painotuotteita ja nettisivuja sekä esiintynyt näyttävällä osastolla Turun lääke-tiedepäivillä. – Ajatuksemme on, että Tykslab on myös ykslab, toimitusjohtaja Olli-Pekka Lehtonen kiteyttää. Lausumallaan hän viittaa Tykslabin arvoihin, joihin kuuluvat tuloksellisuus, järjes-telmällisyys ja yhdessä työn tekemisen ilo. – Meillä on vahva tavoite kehittää toimin-taamme asiakkaidemme ja yhteistyökump-paniemme parhaaksi. Sitä varten keräsimme lääketiedepäiviltäkin aika laajasti palautetta, joka on jo otettu mukaan sisäiseen kehittä-misprosessimme, hän kertoo. Lehtosen mukaan Tykslabin uudet Inter-net-sivut avattaneen virallisesti joulukuussa, ehkä jo tämän lehden ilmestymisen aikoihin, osoitteessa www.tykslab.fi . Tykslabilla on sairaanhoitopiirin alueella jo 23 toimipaikkaa. Liikelaitokseen kuuluu kaikki aluesairaaloiden laboratoriot ja useita terveyskeskuslaboratorioita: Härkätien, Maskun, Mynämäen, Paimio-Sauvon ja Turun terveystoimen laboratoriot sekä viimeksi lokakuussa liittynyt Vehmassalon terveyskes-kuksen laboratorio. EH

poiketa näytteenottoon vaikka Turun-

maan sairaalan laboratorioon Kaskenka-

dulle, kertoo ylihoitaja Hanna Mäkilä,

jonka vastuulle aluesairaaloiden ja Turun

ulkopuolisten kuntien toimipaikat kuu-

luvat. Laboratoriotulokset menevät Tyks-

labin yhteiseen tietojärjestelmään, josta

hoitava lääkäri saa ne helposti esille.

Mäkilän mukaan muutos näkyy jo.

Esimerkiksi Suikkilan ja Pansion alueel-

ta menee paljon asiakkaita Raision la-

boratorioon, koska sieltä saa helposti ai-

koja ja parkkipaikkoja. Turkulaiset ovat

puolestaan löytäneet Turunmaan sairaa-

lan laboratorion, josta saa takuuvarmasti

palvelua myös ruotsin kielellä.

Internetistä aikoja laboratorioon!

Tykslab on laajentanut Internetin kautta

toimivan selainpohjaisen ajanvarausoh-

jelman käyttöä. Jo toukokuusta alkaen

on aikoja voinut varata Internetin kautta

Luolavuorentien, Kunnallissairaalantien,

Varissuon ja Käsityöläiskadun laboratori-

oihin.

Kokemukset ovat olleet hyviä ja nyt

aikoja voi varata Internetin kautta myös

TYKSin Kantasairaalan kolmeen labo-

ratoriopisteeseen, Paimion ja Raision

sairaaloiden laboratorioihin sekä Härkä-

tien terveyskeskuksen pääterveysaseman,

Maskun terveysaseman ja Paimion-Sau-

von terveyskeskuksen laboratorioihin.

Ajanvarauksen voi tehdä osoitteessa

http://tykslab.ajanvaraus.vsshp.fi , Tyks-

labin uusien nettisivujen auetessa myös

osoitteesta www.tykslab.fi . – Ajanvarauksen tekeminen Interne-

tin kautta on helppoa ja siitä on tullut

kovasti kiitosta asiakkailta, kertoo ylihoi-

taja Marjut Halkola, jonka vastuulle kuu-

luvat TYKSin ja muut Turun kaupungin

alueen toimipaikat.

– Internetin käyttöä kannattaa suosi-

tella asiakkaille siksikin, että se vähentää

osaltaan henkilökunnan työtä, Halkola

muistuttaa.

Ajanvaraus myös puhelimellaNettivarauksen piiriin kuuluviin laborato-

rioihin voi ajanvarauksen tehdä myös puhe-

limitse yhdestä numerosta, 313 6321 arkisin

klo 7.00 -15.00. Internetin kautta tehtävä

ajanvaraus on maksuton, puhelinta käytet-

täessä asiakas maksaa normaalin puhelin-

verkkomaksun.

Ajanvaraus ei välttämätönKaikkiin Tykslabin laboratorioihin voi toki

mennä myös ilman ajanvarausta. Tällöin

pitää varata aikaa hieman enemmän, koska

vastaanotto tapahtuu vuoronumeron pe-

rusteella.

Myös yksityislääkärin lähetteellä pää-

see nyt kaikkiin Tykslabin laboratorioi-

hin, kun aiemmin se ei onnistunut ihan

joka paikassa kuten esimerkiksi Paimion

sairaalan toimipisteessä.

E s a H a l s i n a h o

TYKS-laboratoriot on nyt TYKSLAB

24

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Verenglukoosin seurantajärjestelmä

Luotettavat tulokset nopeasti Mittausaika vain 15 sekuntia.

Ascensia™ MICROFILL™ -liuskatHelposti avattava purkki ja liuskoillapitkä säilyvyys: 6 kk avaamisesta.

Vaihtoehtoiset mittauskohdat Verinäyte voidaan ottaa myös muualtakuin sormenpäästä.!

Tulokset voidaan purkaa PC:lle Ascensia™ CONTOUR™ koetuloksetvoidaan purkaa tietokoneeseen Ascensia™ WinGlucofacts™ -ohjelman avulla.

Pieni näytemäärä Tarvitaan vain 0,6 mikrolitraa verta.Ilmoittaa liian pienestä näytteestä.

Laaja muisti Muistiin tallentuu automaattisesti jopa240 koetulosta päivämäärineen ja kellonaikoineen.

Ascensia, and Ascensia CONTOUR are trademarks of Bayer Healthcare LLC. © 2003 Bayer Corporation. All rights reserved.

KEHITYKSEN KÄRJESSÄAscensia™ CONTOUR ™ -verenglukoosimittari

EI KOODAUSTA!(Jokainen testiliuska hoitaa sen puolestasi)

Tilaukset:Bayer Oy, diagnostiikkaosasto,PL 13,02271 EspooPuh. (09) 887 887Fax (09) 8878 705diagnostics.fi.df@bayer.fiwww.diag.bayer.fi

Ascensia™ CONTOUR™ -verenglukoosimittari nyt 10Etoimitus postiennakolla

Nummen ApteekkiHämeentie 24Puh. 276 4740Avoinna: ma-pe 9-18

la 9-14apteekki@nummenapteekki.com

Pääskyvuoren SivuapteekkiKotkankatu 1Puh. 244 3246Avoinna: ma-pe 9-17

la suljettu

Nummen Apteekki&

Pääskyvuoren Sivuapteekki

Kysy kanta-asiakaseduistamme!Runsaasti maksutonta paikoitustilaa

Aikaisempina vuosina, 70- ja 80-luvulla

Salon sairaalan potilaille pidettiin polikli-

nikan aulassa joulujuhla, joka välitettiin

myös keskusradion kautta. - Potilaat, jotka

eivät pystyneet itse liikkumaan, kuljetet-

tiin sinne pyörätuoleissa ja jopa sängyissä

katsomaan henkilökunnan ja heidän las-

tensa esityksiä. Oli soittoa ja laulua, niin

kuin jouluun kuuluu, Oili Into muiste-

lee. Sairaalapastoria ei vielä siihen aikaan

ollut, vaan lähiseurakuntien kirkkoherrat

kävivät tuomassa keskusradion kautta vä-

litetyn joulutervehdyksen. Nykyisin joulu-

hartaudet pitää sairaalapastori. Joulujuhla-

kin järjestetään edelleen ja on kuunnelta-

vissa radion välityksellä kuulokkeista.

Joulu tulee myös osastoilleOsastoille on Oili Innon mukaan aina

tuotu joulukuusi. Pitkään se oli aito, oi-

kea kuusi, mutta viitisen vuotta sitten

annettiin periksi ja siirryttiin allergiays-

tävällisempiin muovikuusiin. Huoneiden

koristelu aloitetaan pikkuhiljaa jouluvii-

kolla. Seinille tulee omatekoisia koristeita

ja kattoon, tippatelineen ulottumattomiin

ripustetaan joulukellot ja himmelit. Au-

loihin tulee joulukukat sairaalan puolesta.

- Akuuttiosastolla voi kiire olla niin kova,

että koristelu jää aattoyön yöhoitajille,

mutta aina kuitenkin on jotain, Oili Into

vakuuttaa.

Arvata saattaa, että myös elävät kynt-

tilät ovat saaneet väistyä potilashuoneista.

Sen sijaan huoneiden pöydät samoin kuin

potilaskohtaiset pöydät peitetään joulu-

liinoin. Koivuhalko kaksin kynttilöin, jota

ennen pidettiin ikkunalla itsenäisyyspäi-

västä alkaen, on korvattu sähkökyntteli-

köin. Jouluinen sairaala loistaa valoa ikku-

noiden täydeltä.

Joulunaika tuo osastoille myös lähiseutu-

jen kuorot tervehdykselle. Potilashuonei-

den ovet pidetään auki, jotta nekin jotka

eivät jaksa siirtyä aulaan kuuntelemaan,

pääsevät tervehdyksestä osallisiksi.

Joulu näkyy myös ruokailussa. Ruoka-

listalta löytyvät rosollit, laatikot ja puurot

niille, jotka voivat niitä nauttia. Henki-

lökunnalle on jouluviikolla tarjolla oikea

jouluateria.

- Keittiön henkilökunta tekee aikamoi-

sen työn, kun normaalilla henkilömäärällä

valmistetaan erinomainen jouluateria sekä

terveyskeskuksen että sairaalan henkilö-

kunnalle, Oili Into kiittelee.

Jouluksi kotiinSisätautiosasto on joulun aikaan yleensä

hirveän kuormitettu. - Potilaat, jotka hy-

vin tietävät, mitä heiltä on kielletty, innos-

tuvat maistelemaan vähän tätä tai tuota ja

tulevat sitten kipeiksi. Toiset saavat jou-

lustressistä infarktin, joten joulurauhasta

ei yleensä ole tietoa, Oili Into toteaa. Osas-

ton potilaista suuri osa haluaa jouluksi ko-

tiin, mutta niistä jotka joutuvat jäämään,

moni kokee sairaalan joulun mielenkiin-

toiseksi kokemukseksi. Terveydentilan

salliessa potilailla on jouluaattona myös

mahdollisuus muutaman tunnin kotilo-

maan, jos omaiset pystyvät järjestämään

kuljetuksen.

Henkilökunnan joulujuhla VPK:n talolla

Yhteiseen joulujuhlaan koko aluesairaalan

väki kokoontuu VPK:n talolla, jossa seinät

vähän pullistelevat parin sadan vieraan

määrästä. Järjestelyvastuussa on jokainen

yksikkö vuorotellen. Asiaan kuuluvat sekä

perinteiset puurot että glögit, ja eri yksiköt

saavat panna parastaan ohjelmapuolella.

- Toiset näkevät hyvinkin paljon vaivaa,

on sketsejä ja kilpailuja, Oili Into kertoo.

Asiaohjelmaa on sen verran, että joku

sairaalan johtoryhmän jäsen esittää katsa-

uksen menneeseen vuoteen. Entäs ne haus-

kimmat joulujuhlat? Niistä juhlista Oili

Into joutui olemaan työvuoron takia pois.

Sellaista on elämä sairaalassa.

Tu u l i k k i N o r a maa

Sairaalan joulu on lämmin tunnelmaltaanSisätautiosaston apulaisosastonhoitaja Oili Into on seurannut Salon seudun

sairaalan joulunviettoa jo vuodesta 1972. Moni asia on näinä vuosina

muuttunut, mutta takuuvarmasti joulu saapuu myös sairaalaan joka vuosi.

25

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Apulaisosastonhoitaja Oili Into toteaa, että vaikka moni asia on muuttunut vuosien mittaan, joulu on aina joulu sairaalassakin.

26

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Jalo otaksuu tämän kuitenkin aiheutuvan

pitkälti siitä, että ilmoitusmenettelyn tuo-

reudesta johtuen järjestelmästä on viime

aikoina puhuttu paljon ja se on tavallaan

vasta lyömässä itsensä läpi. Ilmoittamis-

kynnys on nyt matalampi.

– Meidän on hyvä myös suhteuttaa

vaaratilanteiden määrä siihen, kuinka pal-

jon sairaalassa on päivittäin ihmisiä: työs-

sä, potilaina, vierailijoina ja muina kävi-

jöinä.

Ilmoitusten mukaan uhkailujen määrä

on laskenut mutta kaikenlainen häiriköin-

ti lisääntynyt rutkasti, noin 130 tapausta

vat Turun terveystoimi ja sairaanhoitopiiri

yhdessä.

TYKSin Kantasairaalassa turvana

ovat myös vahtimestarit, käyttöpäivystä-

jät ja ns. mäkimiehet. Täällä samoin kuin

sh-piirin muissakin sairaaloissa ulkopuo-

lista hälytysapua on saatavilla suhteellisen

nopeasti, mutta Paimion sairaala on tässä

suhteessa murheenkryyni, sinne ei apua

kyllin nopeasti nykyään saada, Henrik Jalo

murehtii. Ongelmaksi akuutissa tilanteessa

saattaa muodostua sekin, että henkilökun-

nalla ei ole täysiä valtuuksia väkivaltaisesti

käyttäytyvän henkilön toiminnan rajoit-

tamiseen.

Turvallisuutta takaavat myös erilaiset

tekniset järjestelmät. Kantasairaalassa on

jo noin 130 valvontakameraa. Monitorit si-

jaitsevat U- ja T-neuvonnoissa sekä käyt-

töpäivystäjien tiloissa. Murtohälytinjärjes-

telmä on T-sairaalassa sekä muiden raken-

nusten »kriittisissä kohteissa». Vastikään

on siirrytty kattavaan kulunvalvontaan ja

suurin osa ulko-ovista on lukittu. Kulku-

avaimia suojelupäällikkö kertoo jaetun

noin 5 400 kappaletta, ja niiden käytös-

sä hän patistaa huolellisuuteen. Samoin

kuvallisia henkilökortteja tulee käyttää

kaikkien, joilla sellainen on, sekä sairaalan

oman että täällä muuten työskentelevän

henkilöstön.

Tulipalon yllättäessäTulipalo on sairaalan pahimpia paina-

jaisia. TYKSissä paloturvallisuus on

TYKSissä panostetaan turvallisuuteen

Sekä henkilökunnan että potilaiden turvallisuus on

TYKSissä kohtalaisen hyvällä tasolla, toteaa suojelupääl-

likkö Henrik Jalo. Sairaalassa on vuodesta 2001 ryhdytty

vuosittain keräämään osastoilta tapahtumailmoituksia

erilaisista turvallisuutta uhanneista tapahtumista, ja

tilastot kertovat eittämättä ilmoitusten määrän jatku-

vasta kasvusta.

Suojelupäällikkö Henrik Jalo (vas.) ja vahtimes-

tari Jarkko Tiusanen tutkivat valvontakame-

roiden monitoreja.

viime vuonna, kun vuonna 2002 kirjattiin

noin 50 tapausta vähemmän. Häiriköintiä

on mm. kaikkinainen häiritsevä käyttäyty-

minen, riehuminen, huutaminen, esinei-

den rikkominen ja osastolta karkaaminen.

Tätäkin huolestuttavampana Henrik Jalo

pitää pahoinpitelyjen määrän lievää kas-

vua. Näistä löytyy varsin hurjiakin esi-

merkkejä intranetistäkin luettavissa ole-

vasta työsuojelun toimintakertomuksesta.

Vakavimmat tilanteet osuivat neurologian

klinikalle.

Vartijat ja tekniikka turvanaHäiriköijä, uhkailija ja pahoinpitelijä on

useimmiten potilas, harvemmin omainen,

saattaja tai muu vierailija. Monesti taka-

na ovat alkoholi, huumeet tai lääkkeet.

Useimmiten väkivaltatilanteeseen ajaudu-

taan varoittamatta, mutta on myös ennak-

koon aggressiivisiksi tiedettyjä potilaita,

ja tällöin osastoilla on mahdollisuus tilata

paikalle vartija turvaamaan henkilöstön

koskemattomuutta sekä hoidon onnistu-

mista.

– Tänä vuonna vartija on tilattu kol-

misenkymmentä kertaa. Kauimmillaan

vartija on eräällä osastolla viipynyt yötä

päivää puolitoista viikkoa, mikä käy kyllä

klinikan kukkarolle, Henrik Jalo sanoo.

Vakituisesti vartija on edelleen ensi-

apupoliklinikalla iltaisin ja öisin sekä huu-

mepoliklinikalla viikonloppuisin. Kirurgi-

sessa sairaalassa vartija on paikalla jatku-

vasti. Jälkimmäisen kustannukset maksa-

- Vuonna 1998 psykiatrisella puolella uusit-

tua Tele-protect 900 -henkilöturvajärjes-

telmää on tarkoitus laajentaa vielä tämän

vuoden aikana myös somaattiselle puolelle.

Kaikki ulko-ovet sekä kriittiset sisäovet

kattava kulunohjausjärjestelmä asennettiin

pari vuotta sitten.

hallinnassa, suojelupäällikkö vakuuttaa,

mutta muistuttaa samaan hengenvetoon

käytäväpaikoilla olevien potilaiden olevan

pelastustoiminnan kannalta riskitekijä.

Paloviranomaisten tuoreen vaatimuksen

mukaan osastot tulisi voida evakuoida 2–3

minuutissa. Jos tämä ei onnistu, esimer-

kiksi kävelemättömien potilaiden vuoksi,

huoneissa tulisi olla sprinklerjärjestelmä.

TYKSissä sellaista ei ole, ja tämä vaatiikin

suojelupäällikön mukaan periaatteellisen

keskustelun, sillä kantaa asiaan on otet-

tava. Toinen jatkuva haitta on tavaroiden

varastoiminen tunneleihin ja ovensuihin.

Sivulauseessa suojelupäällikkö ihmettelee

myös poistettavien tietokoneiden varas-

tointia, sillä hänen kuulemansa mukaan

niiden tietojen tyhjentämisessä ei erityi-

semmin kiirehditä.

Ei syytä pelkoonVuonna 2001 henkilöstön turvallisuutta

pohtimaan asetetun työryhmän työn tu-

loksena laadittiin turvallisuusohjekirje, li-

sättiin koulutusta, mm. hallitusta fyysises-

tä rajoittamisesta, päätettiin, että osastot

voivat itse tilata tarpeen mukaan vartijat,

rahakuljetusten hoito annettiin ulkopuo-

liselle fi rmalle ja terästettiin riskien arvi-

oimista. Meneillään on työsuojeluriskien

arviointi, jonka osana on myös työpaikka-

väkivalta. Tämä on määrä saada loppuun

ensi vuonna. Toisaalta vihreää valoa on

näytetty sille, että ulkopuolinen arvioija

selvittäisi kunkin osaston turvallisuuden.

Tulossa on myös työpaikkakiusaamiseen ja

henkiseen väkivaltaan puuttuva ohjekirja

Hyvää kohtelua sairaanhoitopiirissä. Tek-

nisenä apuvälineenä pohdittavana on tieto-

koneeseen asennettava hälytysnappi.

Suojelupäällikkö Henrik Jalo sanoo

TYKSin olevan muihin yliopistosairaaloi-

hin verrattuna turvallisuuskysymyksissä

»hyvässä vedossa». Hän ei näe henkilökun-

nalla olevan mitään erityisiä syitä turvatto-

muuteen. Väkivallan uhatessa hän neuvoo

ennen kaikkea keskustelemaan, väisty-

mään ja tekemään hälytyksen. Vastarin-

taan pitää turvautua vain jos muu ei auta.

Normaalivalppaudella ja maalaisjärkeä

käyttäen tilanteet kyetään yleensä enna-

koimaan ja turvaamaan sairaalan henkilös-

tö, toiminta, ja omaisuus. Jalo muistuttaa

myös siitä, että turvallisuuteen panostami-

nen on aina kannattavaa, ja siihen sijoite-

tut resurssit maksavat aina itsensä takai-

sin. Ja toisaalta: turvallisuuden ylläpito on

kaikkien, niin työnantajan kuin työnteki-

jöiden, yhteinen asia.

M ar k k u N äve r i

Turvallisuutta työntekijöille

Kalustusta ja koulutusta

Turvallisuutta voidaan parantaa myös il-

man teknisiä apuvälineitä.

- Vastavalmistuneissa ensiapupoliklini-

kan tiloissa on kalustuksella sekä huonei-

den kahdella uloskäynnillä pyritty paran-

tamaan turvallisuutta niin, että vaarati-

lanteessa työntekijä pääsee pakenemaan ja

saamaan lisäapua, Peltonen kertoo.

Sairaalassa on järjestetty myös poliisin

vetämiä kursseja, joissa on harjoiteltu väki-

valtatilanteissa toimimista.

Te k s t i : A n k i L a h t i n e n Ku v a t : S a ku Pö n k ä n e n

Vakka-Suomen sairaala on viime vuosina panostanut vahvasti työntekijöidensä

turvallisuuteen. Käyttöpäällikkö Arto Peltonen on tyytyväinen tämän hetkiseen

tilanteeseen, vaikka parantamisen varaa on aina.

Kamera valvoo ja tallentaa

Vakka-Suomen sairaalassa otettiin kame-

ravalvontajärjestelmä käyttöön vuonna

2001.

- Aluksi meillä oli vain muutama ka-

mera, niitä on pikkuhiljaa lisäilty, nyt nii-

tä on 16. Vuoden 2005 loppuun mennessä

on tarkoitus kasvattaa kameroiden määrää

aina 50 kappaleeseen saakka. Kameroita

tulee olemaan sekä sisä- että ulkotiloissa,

Peltonen kaavailee.

Apua nappia painamalla Vakka-Suomen sairaalassa on kahden lai-

sia turvajärjestelmiä.

- Henkilöturvajärjestelmällä työnte-

kijä voi hälyttää apua vaaratilanteessa.

Valvontajärjestelmien avulla tarkkaillaan

ympäristöä ja tarvittaessa tutkitaan jälki-

käteen kovalevyltä, mitä oikein on tapah-

tunut, Peltonen selventää.

Valvontalaitteiden lisäksi sairaalassa

on yöaikaan ulkopuolinen vartija. 27

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Käyttöpäällikkö Arto Peltosen mukaan Vakka-Suomen sairaalassa on panostettu

kiitettävästi työntekijöiden turvallisuuteen.

28

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Osastonhoitaja Merja Mäkelän mukaan

TYKSin ensiapupoliklinikalle tulee aika

paljon »vääriä» potilaita, tapauksia, joiden

oikea hoitopaikka oikeastaan olisi ter-

veyskeskuksen päivystys. Yleisohjeena on

kuitenkin, että ensiapuun tulevat potilaat

pyritään hoitamaan.

– Pääsääntöisesti potilaita ei meiltä

käännytetä pois, Mäkelä vahvistaa. Poik-

keuksiakin tehdään, esimerkiksi pienet

haavat, venähdykset, nilkan nyrjähtämi-

set ja pikkuvammat ohjataan hoidettavaksi

terveyskeskukseen. TYKSin ensiapuun ei

myöskään oteta katkaisuhoitoa tarvitsevia

päihdepotilaita tai yleiskunnon laskun ta-

kia heikkoon tilaan joutuneita vanhuksia.

Kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä kaik-

keen.

Vastaavanlainen ongelma vaivaa perus-

terveydenhuoltoakin. Turun pääterveys-

aseman aulahoitajana työskentelevä Jenni

Hackzell kertoi, että pääterveysasemalle

tulee päiväsaikaan usein potilaita, joiden

olisi pitänyt turvautua oman asuinalueen-

sa terveysaseman palveluihin. Ja tuttua on

sekin, että päivystykseen tulevat potilaat

ovat jo käyneet kääntymässä TYKSissä.

– Yleisohje meillä on, että TYKSiin

mennään vain lähetteellä. Hackzell neu-

voo, että jos ei nyt ihan akuutti hätä ole

niin soitettaisiin aina ensin terveyskeskuk-

sen neuvontanumeroon 10023, josta apua

tarvitseva potilas ohjataan oikeaan paik-

kaan. Ja tosi hädässä pitää soittaa yleiseen

hätänumeroon 112.

TYKSin ensiapupoliklinikka rajaa

kohderyhmänsä äkillisesti sairastuneisiin

ja loukkaantuneisiin potilaisiin, jotka ovat

keskussairaalatasoisen hoidon tarpeessa.

Ensiapu vastaanottaa pääasiassa kirurgi-

sia, traumatologisia, sisätautisia ja neurolo-

gisia päivystyspotilaita kellon ympäri. Sen

lisäksi ensiavussa hoidetaan kirurgisia lap-

sipotilaita, syöpäpotilaita, ihotautipotilaita

ja psykiatrian päivystystä arki-iltaisin ja

-öisin sekä viikonloppuisin. Potilaat tule-

vat laajalti Varsinais-Suomen sairaanhoito-

piirin alueelta, kuitenkin ensisijaisesti lä-

hetteellä alueen terveyskeskuksista ja muis-

ta hoitoyksiköistä.

Potilas vartin väleinTYKSin ensiavussa riittää tekemistä.

Ovesta tulee sisään keskimäärin 90 asia-

kasta vuorokaudessa. Heitä riittää kaikki-

na kellonaikoina ja vuoden jokaisena päi-

vänä. Esimerkiksi viime elo- ja syyskuussa

hoidettiin kutakuinkin tarkasti 2700 poti-

lasta per kuukausi.

Eniten ensiapuun tulee sisätautien

alaan kuuluvia potilaita. Sitten tulee suu-

ruusjärjestyksessä kirurgiset, traumatologi-

set ja neurologiset potilaat. Lapsipotilaita

tulee aika vähän, 1-2 potilasta päivystys-

kertaa kohden.

– Pienet lapset ovat meille vaikeita

potilaita siksi, että heitä tulee harvoin ja

meillä on aika vähän sen alan erikoisosaa-

mista. Esimerkiksi lääkkeiden annostelu

vauvaikäisille on vaikeaa aikuispotilaisiin

tottuneelle henkilökunnalle, Mäkelä sel-

vittää.

Toinen ongelma-alue on Mäkelän mu-

kaan akuutit psykiatriset kriisipotilaat, jot-

ka hakeutuvat yöllä ensiapuun. – Päivys-

tävän psykiatrin saaminen tänne yöllä on

joskus mahdotonta ja silloin potilas jou-

tuu odottamaan aika pitkäänkin. Potilaan

valvonta sitoo puolestaan meidän henki-

lökuntaamme. Onneksi näitä tilanteita on

kuitenkin harvoin.

Millaisia ovat sitten ensiapupolin tyy-

pilliset tapaukset erikoisaloittain? Kysy-

mykseen vastaa osastonylilääkäri Juha

Grönroos, josta tulee ensi vuoden alusta

tulosyksiköksi muuttuvan poliklinikan yli-

lääkäri.

– Sisätautien puolella tyypillisin en-

siavun asiakas on rintakipuinen noin kuu-

sikymppinen mieshenkilö.

– Kirurgian tyyppitapauksesta me käy-

tämme nimitystä »akuutti maha». Potilaal-

la on äkillinen ja voimakas vatsakipu, joka

vaatii erikoislääkärin tutkimusta. Tästä

ryhmästä todetaan umpilisäkkeen tuleh-

dus keskimäärin kerran päivässä, jopa niin

tarkasti, että hiljattain kirjattiin tarkalleen

365 umpilisäkettä vuodessa, Grönroos sel-

vittää.

Akuuteista mahapotilaista joka toinen

jää osastohoitoon ja heistä noin puolet pää-

tyy leikkauspöydälle.

Tyypillinen traumapotilas tulee ensi-

apuun murtuneen ranteen tai käden takia.

Ensimmäisenä liukkaana talvipäivänä hei-

tä tulvahtaa poliklinikalle jopa puolen sa-

taa ja 10–20 murtumapotilasta päivässä on

talviliukkailla tavanomaista arkea.

– Yksinkertaiset murtumat on vielä

helppo korjata, mutta monivammat esi-

merkiksi kolareiden jäljiltä ovat jo hyvin

haastavia potilaita, onneksi myös harvinai-

sempia, Grönroos sanoo. Ensiapuun tulee

vain muutama monivammapotilas kuu-

kaudessa.

Neurologian erikoisalalla tyypillisin

ensiavun asiakas on aivohalvauspotilas; pe-

russyynä aivoinfarkti tai aivoverenvuoto.

Tällainen potilas voi kärsiä äkillisestä ja

voimakkaasta päänsärystä ja toispuoleises-

ta halvauksesta. – Heidät tulee saada hyvin

nopeasti arvioon, ja aivoinfarktipotilaat

mahdollisimman nopeasti tarvittaessa liu-

Ensiapu auttaa ainaKun sattuu tapaturma tai rintaan pistää, lähdetään ensiapuun, se

on selvä. Mutta mihin ensiapuun; sairaalaan tai terveyskeskukseen

– TYKSiin vai Mäntymäkeen? Se ei olekaan kaikille selvää.

29

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

otushoitoon, aivoverenvuodot taas tarvitta-

essa leikkaushoitoon.

Nopeaa toimintaaIhan samanlaisina eivät päivät toistu. Mer-

ja Mäkelän mukaan maanantait ja perjan-

tait ovat vilkkaimmat päivät. Ja juhlapyhis-

tä etenkin vappu, juhannus ja joulu tuovat

aina ylimääräistä säpinää osastolle, kesä-

festareita unohtamatta. – Silloin meillä on

aina enemmän työntekijöitä, hän kertoo.

Kuukausista kiireisimpiä ovat kesä- ja hei-

näkuu, rauhallisimpia helmi- ja lokakuu.

Ensiapu on läpikulkupaikka. Potilaat

viipyvät siellä keskimäärin 3-5 tuntia. Joka

toinen pääsee ensiavussa saamansa hoidon

jälkeen kotiin. Joka toinen potilas jatkaa

muille osastoille: useimmiten sisätautien

011:lle ja 012:lle, neurologian 710:lle ja 711:lle

tai aivohalvausyksikköön (stroke unit), trau-

matologian 214:lle, kirurgian 216:lle mutta

aika usein myös aikuisten teho-osastolle.

Potilaan tullessa ensiapuun hänet ohja-

taan mahdollisimman nopeasti hoidon ar-

viointiin. Vakavasti loukkaantuneet ohitta-

vat vähäisemmistä vaivoista kärsivät – tääl-

lä ei jonotusnumeroita käytetä! Vuorossa

oleva aulahoitaja ottaa potilaan vastaan ja

arvioi hoidon tarpeen, jos potilas tulee il-

man lähetettä. Lähetteellä tulevat potilaat

ohjataan suoraan kyseisen alan erikoislää-

kärille.

Kun potilas on otettu vastaan, hänen

henkilötietonsa annetaan osastonsihteeril-

le, joka kirjaa ne potilastietojärjestelmään.

Mahdolliset saattajat voivat odottaa en-

siavun yleisötiloissa.

Kun lääkäri on tutkinut potilaan, tar-

vitaan lähes aina tutkimuksia: kuvauk-

sia ja näytteenottoja. Laboratorionäytteet

otetaan ensiavun tiloissa, mutta kuvanta-

mistutkimukset tehdään röntgenosastolla,

jonne pääsyä joutuu yleensä odottamaan

ainakin hetken. Grönroosin mukaan suu-

rin osa potilaista tarvitsee laboratoriotut-

kimuksia. Kuvantamistutkimuksiakin

tehdään lähes tarkalleen sama määrä kuin

potilaita käy, noin 90 päivässä, mutta osa

tarvitsee useita kuvauksia ja osalle ei tehdä

yhtään.

Seuraavaksi potilas odottaa labora-

torio- ja kuvantamistutkimusten tulok-

sia. Lääkäri tekee tutkimusten perusteella

oman arvionsa ja tekee lopuksi potilaalle

hoitopäätöksen. Se, että laboratoriotulok-

set, kuvat ja potilasasiakirjat liikkuvat säh-

köisesti tietoverkoissa, helpottaa ja nopeut-

taa lausuntojen saantia eri alojen asiantun-

tijoilta.

Keskimääräisesti neurologiset potilaat

viipyvät ensiavussa pisimpään, noin viisi

tuntia. Sisätautipotilaat tarvitsevat keski-

määrin neljä ja kirurgiset 3,5 tuntia en-

siavun resursseja.

Grönroos kertoo, että yleensä yhden

potilaan hoitoon osallistuu yksi ensiavun

lääkäreistä ja röntgenlääkäri, mutta esi-

merkiksi monivammapotilaan hoidossa

tarvitaan 4-5 eri erikoisalan lääkäriä.

Uusille tiloille kiitostaPuolet ensiavun tiloista remontoitiin viime

keväänä ja sinne asennettiin kosolti uutta

tekniikkaa hoidon tueksi. Marraskuussa

osastolle toimitettiin vielä viimeisiä henki-

lökunnan käyttöön tulevia kalusteita.

Mäkelän ja Grönroosin mukaan satsa-

us oli hintavuudestaan huolimatta ehdot-

tomasti kannattava. – Potilasturvallisuus

parani, potilaiden valvonta ja hoito tehos-

tuivat ja henkilökunnan työolosuhteet ko-

henivat, he kiittelevät.

Remontti kohdistui ensiavun sisätautien-

neurologian yksikköön, joka sai tilajärjes-

telyiden ansiosta kuusi uutta potilaspaik-

kaa, potilaiden tilan seurantajärjestelmän,

laitteiden kattoasennuspendelit, huoneti-

lojen valvontakamerat ja potilaskutsujär-

jestelmän.

Henkilökunta sai asiallisen taukotilan

ja laitoshuoltajat toimivan pesuhuoneen,

jossa on läpikulku ja jossa paaritkin voi nyt

pestä suihkun avulla. Sihteerit saivat rau-

hallisemmat työtilat, joissa ei tarvitse enää

istua kyynärpäätuntumalla ja sosiaalihoi-

tajillekin järjestyi oma huone.

Erityisen tärkeänä investointina Mä-

kelä pitää potilasvalvontajärjestelmiä, jot-

ka pendeleineen maksoivat yhteensä noin

350.000 euroa. – Pendeleiden ansiosta

laitteet ovat poissa tieltä ja säästävät tilaa.

Saimme myös kaksi siirrettävää valvon-

tayksikköä, jotka voidaan tarvittaessa vie-

dä eristyshuoneisiin. Lisäksi valvontajär-

jestelmä toimii tietoverkossa Internet-selai-

men kautta, minkä ansiosta lääkärit voivat

seurata potilaiden tilaa reaaliajassa myös

muilta osastoilta, esimerkiksi teho-osastol-

ta käsin joutumatta itse tulemaan tänne.

Sairaanhoitaja Petri Reivo (vas.), osaston-ylilääkäri Juha Grönroos ja osastonhoi-taja Merja Mäkelä yhteisessä palaverissa ensiapupoliklinikan neurologian yksikön remontoiduissa ja uudelleen varustelluissa hoitotiloissa.

Ensiavusta itsenäinen tulosyksikköOrganisaatiossa kirurgian klinikan alaisena tähän saakka toiminut TYKSin ensiapupoliklinikka muuttuu ensi vuoden alusta lukien klinikan tasoiseksi itse-näiseksi tulosyksiköksi. Sairaanhoitopii-rin hallitus päätti marraskuussa, että osastonylilääkäri Juha Grönroosista tulee tulosyksikön johtaja ja ensiapupoliklini-kan ylilääkäri. Grönroosin mukaan varsinainen toiminta jatkuu aivan entiseen mal-liin, mutta kulut kohdentuvat oikeaan tulosyksikköön ja päätöksenteosta tulee aiempaa itsenäisempää. Ensiavussa on noin 60 työntekijää, joista 35 sairaanhoitajia. Työtä tehdään kolmessa vuorossa. Lisää aiheesta: www.tyks.fi/ea/

E s a H a l s i n a h o

Lasaretin joulukortti on syntynyt Vakka-Suomen sairaalan lastenpsykiatrisen osaston potilaiden yhteistyönä. Nimekseen kortti on saanut sattuvasti »JouluLasaretti».

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lehti Lasaretti tidskrift för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt, 4. vuosikerta.

Julkaisija: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, PL 52, 20521 Turku. Puh. (02) 313 000.

Toimitus:Päätoimittaja Aki Lindén, sairaanhoitopiirin johtaja, p. 313 3601

Toimituspäällikkö Esa Halsinaho, p. 313 1083

Toimittaja Markku Näveri, p. 313 3119

Osoitteenmuutokset:Eeva Mäntymäki, puh. 313 1103

Toimitusneuvosto:Aki Lindén (pj.)

Turkka Tunturi (vpj.)

Esa Halsinaho (siht.)

Marja Heuru, Vakka-Suomen sairaala

Mirja Hovirinta, TYKS / luottamusmiehet

Ritva Kivi, TYKS Raision sairaala

Ville Komula, TYKS / tietohallinta

Heikki Korvenranta, TYKS

Virve Kultanen, TYKS Kirurginen sairaala

Jouko Lahti, Salon seudun sairaala

Riitta Merilahti-Palo, Turunmaan sairaala

Markku Näveri, TYKS

Ella Raali, TYKS-Laboratoriot

Seija Paatero, sh-piiri

Janne Sjölund, yhteistyötoimikunta

Tarja Välimäki, Loimaan aluesairaala

Pekka Vepsäläinen, TYKS / työsuojelu

Sähköpostiosoitteet:etunimi.sukunimi@tyks.fi

ISSN 1457-9057

Taitto ja aineistojen toimitukset: Mainostoimisto Dimmi, Humalistonkatu 17 A 1, 20100 Turku. Puh. (02) 277 4757, fax (02) 233 1380. tuotanto@dimmi.fi .

Ilmoitusmarkkinointi: Ammattimedia Oy, PL 42, 20201 Turku. Puh. (02) 276 1000, fax (02) 235 3864. ammattimedia@ammattimedia.fi

Painopaikka: Painoprisma Oy, 2004

Ilmestyminen vuonna 2005, 5. vskNro Ilmoitusten Valmiit Ilmestymis- varauspäivä aineistot päivä 1/2005 24.1. 3.2. 23.2.2/2005 7.2. 17.3. 6.4.*3/2005 28.4. 9.5. 1.6.4/2005 22.8. 1.9. 21.9.5/2005 7.11. 17.11. 7.12.*Yleisönumero

Tiedoksi kirjoittajilleLasaretissa julkaistavaksi sovitut tekstit ja kuvat toimitetaan suoraan Mainostoimisto Dimmiin (osoite yllä) toimituksen aineisto-päivään mennessä. Pyytämättä lähetettyjä kirjoituksia ja kuvia ei palauteta. Pääosa lehden sisällöstä sovitaan toimitusneuvoston kokouksissa, joiden aikataulun voi tarkistaa Internetin sivulla www.vsshp.fi /julkaisut/lasarettitiedot

Varsinais-Suomen sairaan-hoitopiiri toivottaa

Hauskaa joulua

ja hyvää uutta vuotta

kaikille Lasaretti-lehden lukijoille ja yhteistyö-

kumppaneilleen.

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

30

God Jul och Gott Nytt År

Toimitustiedot

31

Va

rsin

ais

-Su

om

en

sa

ira

an

ho

ito

pii

rin

le

hti

Turun yliopistollinen keskussairaala

Anestesiologian ja tehohoidon yksikköHakala, Johanna sairaanhoitaja .............. 16.9.Mäki, Anne sairaanhoitaja ..................... 16.9.Sailaranta-Virtanen, Tuula sairaanhoitaja . 16.9.Tamminen, Kaisa sairaanhoitaja ............. 16.9.Virtanen, Maisa osastonsihteeri ............... 16.9

Diagnostisen radiologian yksikköHeikkilä, Elina erikoistuva lääkäri ........... 1.10.Laiho, Riitta apulaisosastonhoitaja ......... 15.11.Mattila, Kimmo osastonylilääkäri ..............1.9.Puusa, Minna röntgenhoitaja ..................1.11.Simolin, Anne apulaisosastonhoitaja .........1.11.Virtanen, Johanna erikoislääkäri ............ 1.10.

Fysiatrian yksikköKossila, Olavi fysioterapeutti ...................1.9.Kotti, Tanja fysioterapeutti .....................1.9.

HallintopalvelutKoli, Eva museonhoitaja ........................ 4.10Tuominen, Jari-Pekka tutkimusasiamies ... 20.9.

Iho- ja sukupuolitautien klinikkaLaaksonen, Pauliina sairaanhoitaja ..........1.11.Vuori, Anna-Liisa apulaisosastonhoitaja .....1.11.

Kirurgian klinikkaKarhuvaara, Raija osastonhoitaja .............1.11.Tuominen, Katriina sairaanhoitaja ............1.9.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikkaHuhtinen, Inga sairaanhoitaja .................5.11.

Lastenkirurgian yksikköLehtinen, Maarit apulaisosastonhoitaja .... 1.10.

Lastenneurologian yksikköHaataja, Leena erikoislääkäri ................ 1.10.Olli-Lähdesmäki, Tuire erikoistuva lääkäri 30.8.

Lastentautien yksikköHokkanen, Riitta-Maija osastonhoitaja ......1.11.Hopiavuori, Terhi sairaanhoitaja .............1.11.Kalliomäki, Marko erikoistuva lääkäri ....... 16.8.Koskenvuo, Minna erikoistuva lääkäri ...... 30.8.Pitkänen, Pirkko osastonhoitaja ...............1.11Vesalainen, Kaisa erikoistuva lääkäri ....... 30.8.

Neurologian klinikkaHeikkinen, Tellervo sairaanhoitaja .......... 20.9.

Ortopedian ja traumatologian klinikkaAndsten,Jonna sairaanhoitaja ................ 20.9.Erkkilä, Tarja-Liisa sairaanhoitaja .............1.9.Mäkelä, Keijo erikoislääkäri .................. 1.10.Seppänen, Matti erikoistuva lääkäri ...........1.9.

Ortopedian ja traumatologian klinikkaHaastaja, Annukka sairaanhoitaja ...........1.11.

Patologian yksikköAho, Heikki osastonylilääkäri ................. 1.10.

Psykiatrian klinikka

Lastenpsykiatrian yksikköJuven, Taina erikoistuva lääkäri ...............6.9.

Nuorisopsykiatrian yksikköBlomqvist, Jussi osastonhoitaja ...............1.11.Multimäki, Petteri erikoistuva lääkäri ...... 1.10.

Silmätautien klinikkaLiukkonen, Janne erikoistuva lääkäri ....... 1.10.Malmikankare, Minna sairaanhoitaja ........ 1.12.Tuominen, Jussi erikoistuva lääkäri ......... 1.10.

Sisätautien klinikkaHaapalainen, Anne sairaanhoitaja .......... 15.10.Jokinen, Margit sairaanhoitaja ............... 1.10.Juva, Outi sairaanhoitaja ...................... 1.10.Kiikeri, Reetta sairaanhoitaja ............... 15.10.Koivu, Merja apulaisosastonhoitaja ......... 16.8.Laatikainen, Johanna sairaanhoitaja ....... 1.10.Sarmasto, Eija sairaanhoitaja ................. 1.10.

Synnytys- ja naistentautien klinikkaLuoma, Elli ylihoitaja ............................1.11.Rintala, Marjut erikoistuva lääkäri ......... 29.11.

Syöpätautien klinikkaElomaa, Pirkko-Liisa erikoislääkäri ............1.9.Salmenoja, Heidi sairaanhoitaja ..............1.11.

Loimaan aluesairaala

PoliklinikkaSederholm, Niina sairaanhoitaja ...............1.5.

Psykiatrian poliklinikkaSaarenmaa, Anne-Marjo ylihoitaja ........... 1.8.

Psykiatrian vuodeosastoSyyri-Alhomäki, Mari sairaanhoitaja ..........1.9.

Sisätautien osastoryhmäMadekivi, Tapani ylilääkäri .....................1.5.Kojo, Tiina (os.lääkäri 1.4.) apulaisylilääkäri 1.7.Salonen, Vesa osastonlääkäri ...................5.7.

Kirurgian osastoryhmäHiulumäki, Maija-Leena sairaanhoitaja .... 1.10.Välimäki, Jari ylilääkäri .........................1.9.Laine, Markus apulaisylilääkäri ................1.9.Virtanen, Terttu sairaanhoitaja ................1.5.Ketola, Hanna sairaanhoitaja ...................1.9.

Naistentaudit ja synnytyksetVainio, Katriina kätilö ............................1.9.

LääkekeskusLahti, Hanna farmaseutti ...................... 31.5.

Salon seudun sairaala/Halikon sairaala

Kuntoutuspkl/kotikuntoutusPäärni, Sirpa mielenterveyshoitaja ............1.9.

TYKSin seniorit ryTammikuun 18. (tiistaina) klo 13.00

Luento: Siirtolaisuus ja muuttoliikkeet, tiedottaja Krister BjörklundSiirtolaisuusinstituutti, Linnankatu 62.(Tarvittaessa sama luento uudelleen ke 19.1. klo 13.00. Siirtolaisuusinstituutin luen-tosaliin mahtuu kerralla vain 40 henkilöä )Ennakkoilmoittautuminen 10.1 alkaen ja viimeistään 14.1 mennessäHelmikuun 23. (keskiviikko)

Teatterimatka Tampereen »Alivuokralai-nen»-esitykseen, jossa vankat farssin taita-jat takaavat takuuvarmat naurut.Rooleissa mm. Tuija Ernamo, Heikki Hela, Heikki Kinnunen, Jukka Leisti.Matkan hinta jäsenille 38 e sisältää lipun, matkan ja väliajalla kahvin. (lapset 27 e ja muut 40 e)Ennakkoilmoittautuminen 10.1 alkaen ja viimeistään 20.1 mennessäMaksetaan yhdistyksen tilille 31.1 mennessä.Lähtö klo 12.00 Aurakatu 2. Paluu n. klo 19.

Seuraava jäsenkirje, jossa lisää kevään retkiä, postitetaan tammikuun alkupäivinä.

Riemullista Joulujuhlaa kaikille yhdistyksemme jäsenille!Leo Mikkola, puheenjohtajaleo.mikkola@auriamail.net

Yhteystiedot ja ilmoittautumiset retkille

Inkeri Pitkänen, sihteeri. inkeri.pitkanen@luukku.compuh. 2310 248, ja 0500-425968 Yhdistyksen tili: Osuuspankki Kaarinan konttori 571083-226365

Yhdistyksen omat kotisivut osoitteessa www.tyks.fi Tyksin seniorit rySisältää mm jäseneksi liittymisohjeet.

PalvelukorttiOsoitekorjauksia vartenVarmista, että osoitetarra on kääntöpuolella

Pyydän, että osoitteeni poistetaan jakelulistaltanne

Osoitteeni on muuttunut. Uusi osoite on seuraava:

Nimi: ............................................................................................................

Organisaatio: .................................................................................................

Postiosoite: ...................................................................................................

Postinro ja -toimipaikka: .................................................................................

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

Lasaretti-lehti / OsoitteetVASTAUSLÄHETYSTunnus 5003434Info lasar

20003 TURKU

VSSHP

maksaa

postimaksun

Leikkaa irti ja postita. Leikkaa irti ja postita. Leikkaa irti ja postita. Leikkaa irti ja postita. Leikkaa irti ja postita. Leikkaa irti ja postita.

U U D E T V I R A N - J A T O I M E N H A LT I J AT

GE Healthcare

GE Healthcare myy tuotteita kuvantamiseen, potilaanmonitorointiin ja hoitoprosesseissa syntyvien tietojen käsittelyyn.Toimitamme yksilöityjä ratkaisuja kaikkiin sairaalaympäristöihin ja

tarjoamme rahoituspalveluita terveydenhuollon investointeihin.

GE Healthcare on terveydenhuoltopalveluiden pitkäaikainen ja

luotettava kumppani.

Sinua palvelevat pääkonttorimme Helsingissä ja alueellisettoimipisteemme yliopistopaikkakunnilla.Soita meille: 010 394 11 tai 010 394 555

GE Healthcare Technologies (GE Medical Systems ja Instrumentaium Oyj Instrumed) Kuortaneenkatu 2, 00510 Helsinki

GE Healthcare Medical Diagnostics (Amersham Health) Rajatorpantie 41 B, 01640 Vantaa

Käy sivuillamme: www.healthcare.com tai www.instrumed.fi tai www.amersham.com