121Lutukka 29. 2013

keilytoiminta on suuntautunut eri puolille Pirkanmaata, minkä seu-rauksena maakunnan kasvistos-ta on saatu paljon uutta tietoa. Ei-kä yhdistys ole rajoittunut toimi-maan kaavoittajien halpana kartoi-tustyövoimana, vaan ihan omasta mielenkiinnosta on retkeilty kau-empanakin Kuusamoa ja saaristoa myöten.

Tampereen luonnontieteellinen museo on ollut keskeinen paik-ka tamperelaisille kasviharrasta-jille, ehkä eniten alkuaikoina, jol-loin se vielä sijaitsi Kaipion talos-sa nykyisen Metso-kirjaston pai-kalla. Kokoontumisissa museon ta-kahuoneessa oli tunnelmaa ja ko-koelmat olivat lähellä. Nykyisestä Vapriikin luonnontieteellisestä mu-seosta ei ole tullut samalla tavalla toiminnan keskuspaikkaa, ei aina-kaan vielä.

Uhanalaisten lajien seurannas-ta muodostui yhdistykselle miele-käs ja hyödyllinen toimintasarka, mikä jatkuu yhä. Yhdistys on koko toiminta-aikansa julkaissut omaa lehteä Talvikkia. Lehti on osoittau-tunut hyödylliseksi, varsinkin kun Suomessa ei liian monia kasvialan julkaisuja ilmesty. Nimeksi tuli ai-koinaan Talvikki, kun kesät kulu-vat maastossa, joten kesän havain-noista kirjoittaminen kuuluu sitten talvivuosipuoliskolle.

Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen ja muiden luontoyh-distysten toimintaa on tutkinut Tampereen yliopistossa Minna Santaoja, jonka väitöskirja ”Rak-kaudesta luontoon – luonnonhar-rastajat luonnonsuojelun toimijoi-na” tarkastettiin 15.10.2013. Näin tamperelaisista kasviharrastajista on tehty tiedettä, toivoisi tosin että tamperelaisista kasveistakin tehtäi-siin enemmän tiedettä kuin tähän asti.

Yhdistyksessä on 150 jäsentä ja nuoriakin (alle 50-vuotiaita) on mukana. Näin ollen yhdistyskään ei sinnittele vaan on ilmeisen elin-voimainen.

Prunus padus

Myynti Tiedekirja, Kirkkokatu 14, 00170 Helsinki, puh. (09) 635 177. www.tiedekirja.fi

Arto Kurton, Alexander N. Sennikovin ja Raino Lampisen toimittama ja Suomen Biologian Seura Vanamon ja Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikön julkaisema Euroopan kasvikartaston 16. osa ilmestyi joulukuussa 2013. Osa on neljäs ruusukasvit kattavista viidestä osasta. Se sisältää mm. suvut Pyrus (päärynäpuut), Malus (omenapuut), Amelanchier (tuomipihlajat), Cotoneaster (tuhkapensaat), Crataegus (orapihlajat) ja Prunus (tuomet, kirsikat, luumut, mantelit) Sivuja on 168 ja levinneisyyskarttoja 162. Kirja on englanninkielinen ja sen hinta on 75 euroa (Vanamo-seuran jäsenhinta 45 €).

16AT L A S F L O R A EE U RO PA E A E

EUROOPAN PUTKILOKASVIEN LEVINNEISYYSKARTASTO

Rosaceae (Cydonia to Prunus, excl. Sorbus)Ruusukasvien heimon puita ja pensaita

138 • Prunus Atlas Florae Europaeae Vol. 16 • 2013

Prunus padus L. – Map 4870. Padus asiatica Komarov Prunus fauriei LéveilléP. seoulensis Léveillé

Biosystematics. T. Kaneko et al., Jap. Jour. Genet. 61: 157–168 (1986) (restriction analysis of ctDNA); F.S. Santamour & L.G.H. Riedel, Biochem. Syst. Ecol. 22: 197–201 (1994) (coumarin chemistry).Nomenclature. N. Hylander, Uppsala Univ. Årsskr. 1945(7): 197 (1945); R. Soó, Acta Bot. Acad. Sci. Hung. 11: 240 (1965); Soó Synopsis 1966: 243 (as Padus avium with ”subsp. padus” and subsp. petraea); L.A. Lauener, Notes Roy. Bot. Gard. Edinb. 30: 262 (1970); J. Dostál, Seznam cévnatých rostlin květeny Československé, p. 122 (Praha 1982); P.V. Heath, Calyx 6: 28 (1998); B. Jonsell & C.E. Jarvis, Nordic Jour. Bot. 22: 76 (2002) (lectotype designated).Taxonomy. V.I. Komarov in Komarov, Fl. URSS 10: 576–579 (1941) (as Padus racemosa and P. asiatica); S.Ya. Sokolov in

S.Ya. Sokolov (ed.), Derev’ja i kustarniki SSSR, pp. 769–772 (Moskva & Leningrad 1954) (as P. racemosa and P. asiatica); N.I. Orlova in Pojark., Fl. Murmansk. 4: 117–119 (1959) (as Cerasus padus and C. schuebeleri); Dostál, Květena ČSR, p. 691 (1948) (as P. racemosa with two subspecies); A. Ko-rczagin, Bot. Žur. 36: 197–198 (1951) (as P. racemosa); A. Buia in Săvul., Fl. Rep. Pop. Romîne 4: 875–877 (1956) (as P. racemosa with var. petraea, var. pubescens and ”var. typi­ca”); A. Nilsson, Bot. Not. 113: 211–214 (1960) (forms with coloured flowers); R. Maire, Fl. Afr. Nord 15: 300–301 (Par-is 1980); Pignatti Fl. 1982: 618; Fl. Arct. URSS 1984: 306–308 (as P. avium with subsp. avium and subsp. borealis); Fl. Sibiri 1988: 130 (as P. avium); Fl. Slovenska 1992: 534–537 (as P. avium with subsp. avium and subsp. petraea); Květena České Rep. 1992: 447–450 (as P. avium with subsp. avium and subsp. borealis); Hegi 1995b: 466–470 (with subsp. pa­dus and subsp. petraea); J.J. Wójcicki, Fragm. Fl. Geobot., Ser. Polonica, Suppl. 2: 83–98 (1997) (variability of leaves and seeds in Cs, Po and Sk); Fl. Iber. 1998: 461–463; Fl. Eur. Or. 2001: 594–595 (as P. avium with subsp. avium and sub-sp. borealis); Y. Mäkinen et al., Rep. Kevo Subarct. Res. Stat.

AFE 4870

Prunus padus

Pertti Ranta, Kalevankangas 12, 33540 Tampere. pertti.ranta@uta.fi