LAKI- JA SÄÄDÖSTEHTÄVÄ: AMMATILINEN AIKUISKOULUTUS JA

NÄYTTÖTUTKINNOT

TEAM SINIKELLOT

OPETTAJAN TOIMINTA

YHTEISÖISSÄ JA VERKOSTOISSA

SISÄLLYS

1 KOULUTUSORGANISAATIOIDEN TOIMINNANOHJAUS JA TULEVAISUUDEN

MUUTOKSET...........................................................................................................3

2 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN HALLINTO, JOHTAMINEN, OPETUKSEN

JÄRJESTÄMISTÄ, YHDENVERTAISUUSKYSYMYKSET.....................................10

3 NÄYTTÖTUTKINNOT.........................................................................................13

4 LAIT OPETTAJAN ARJESSA.............................................................................26

5 AMMATILLISEN OPETTAJAN TYÖN TULEVAISUUDEN HAASTEET..............27

6 AMMATILLISEN OPETTAJAN PÄTEVYYDET...................................................28

7 SUOMI OSAAMISEN KASVU-URALLE..............................................................30

8. LINJAUSTEN VAIKUTUS OPETTAJAN ARKEEN.............................................37

2

1 KOULUTUSORGANISAATIOIDEN TOIMINNANOHJAUS JA TULEVAISUUDEN MUUTOKSET

Ammatillista aikuiskoulutusta ja näyttötutkintoja ohjaavat laki (L631/1998) ja asetus

(A812/1998) ammatillisesta aikuiskoulutuksesta sekä Valtioneuvoston asetus

ammatillisen koulutukseen liittyvästä henkilökohtaistamisesta (25.6.2015). 1.8.2015

lakia muutettiin osalta siten, että näyttötutkintojen osaamispisteet poistuivat käytöstä

(näyttötutkintona tehtävien ammatillisten perustutkintojen, ammattitutkintojen ja

erikoisammattitutkintojen sekä em. tutkintoihin sisältyvien tutkinnon osien laajuutta ei

määritellä osaamispisteinä), näyttötutkinnot muodostuvat ammatillisen tutkinnon

osista, osaaminen arvioidaan tutkintotilaisuuksissa, oppimisen arviointi

näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa ja henkilökohtaistamisesta päätettiin

säätää lailla. 1.8.2015 uudistuivat myös ammatillisten perustutkintojen perusteet

(muutokset olivat tutkintokohtaisia).

Lisäksi näyttötutkintojen todistuksen antamisessa noudatetaan Opetushallituksen

määräystä 20/011/2015, TODISTUKSET, näyttötutkinnoista, näyttötutkintoihin

valmistavasta koulutuksesta, muusta ammatillisesta lisäkoulutuksesta, joka tuli

voimaan 1.8.2015. Määräys sisältää todistusmallit ja todistusten täyttöohjeet.

Opetushallitus on julkaissut erillisen Näyttötutkinto-opas 2015 julkaisun, jossa

käydään lävitse näyttötutkintojärjestelmä kokonaisuudessaan, annetaan ohjeita

näyttötutkinnon järjestäjälle ja tutkintotoimikunnalle sekä esitellään

näyttötutkintojärjestelmän keskeiset käsitteet.

Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain keskeiset SORA-säännökset

koskevat opiskelijaksi ottamisen perusteita, esteettömyyttä ja opiskelijaksi ottamisen

edellytyksiä, opiskelijaksi ottamiseen liittyvää tiedonsaantia, opiskeluoikeuden

peruuttamista, opiskeluoikeuden peruuttamiseen liittyvää tiedonsaantia,

opiskeluoikeuden palauttamista, huumausainetestausta, kurinpitoa, menettelyä

3

opiskeluoikeuden peruuttamista ja palauttamista koskevassa asiassa sekä

kurinpitoasiassa, arkaluonteisten tietojen käsittelyä, julkisuutta ja

tietojensaantioikeutta sekä muutoksenhakua.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa edellä mainitut säännökset ovat

11§:n viittaussäännöksessä (opiskelijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva

viittaussäännös). Opetushallituksen valtuudesta antaa määräys opiskelijan

terveydentilaa koskevista vaatimuksista 27 a §:n mukaisesti säädetään ammatillisesta

peruskoulutuksesta annetun lain 13 a §:ssä, koulutuksesta tiedottamisesta 14 a §:ssä

sekä terveydentilavaatimuksista ja muista opintoihin liittyvistä edellytyksistä

tiedottamisesta opiskelijaksi pyrkiville 27 a §:ssä.

Rikosrekisterilain 6 §:n muutos mahdollistaa, että opiskelija voi pyytää itseään

koskevan otteen rikosrekisteristä ja näin todistaa, ettei hänellä ole estettä toimia

opintoihin kuuluvissa käytännön tehtävissä tai työssäoppimisessa silloin, kun tehtäviin

kuuluu olennaisesti työskentelyä alaikäisten parissa.

Opiskelijoiden oikeusturvalautakuntaa koskevassa laissa (956/2011) säädetään

lautakunnan tehtävistä ja muutoksenhakuasteena toimimisesta, kun kyse on

opiskeluoikeuden peruuttamisesta ja palauttamista koskevista asioista.

Valtioneuvoston asetuksissa (811/1998, 16 §, muutettu 1032/2011, 799/2014 ja

329/2015); 812/1998, 8 §, muutettu 1033/2011 ja 320/2015) säädetään niistä

ammatillisista perustutkinnoista (myös näyttötutkintona suoritettavista) sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista, joihin sovelletaan opiskeluoikeuden

peruuttamista koskevia 32, 32 a §:n ja opiskeluoikeuden palauttamista koskevia 32 b

§:n säännöksiä (liite 1, taulukko 1). Jäljempänä tässä oppaassa edellä mainituista tutkinnoista käytetään ilmaisua SORA -tutkinnot.

Valtioneuvoston asetuksessa ammatilliseen aikuiskoulutukseen liittyvästä

henkilökohtaistamisesta (794/2015) säädetään muun muassa näyttötutkintoon ja

4

siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen henkilökohtaistamisesta sekä

ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta.

Ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin sisältyy erityisopetusta (20 §) ja

erityisiä opetusjärjestelyjä (21 §) ja koskevia säännöksiä, joiden perusteella on

voidaan tehdä yksilöllisiä ratkaisuja opiskelijaksi hakijan tai opiskelijan terveydentilan

tai toimintakyvyn mukaan. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisesti

erityisiä opetus- ja opiskelijahuollon palveluja tarvitsevien opiskelijoiden opetus

annetaan erityisopetuksena. Tämä edellyttää, että opiskelijalle laaditaan

henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Opetus- ja

kulttuuriministeriön asetuksen (4/2013, 22 §) mukaan koulutuksen järjestäjä voi

käyttää harkintaan perustuvaa valintaa opiskelijaksi ottamisessa opiskelijan henkilöön

liittyvien syiden perusteella. Tällaisia syitä (23 §) ovat oppimisvaikeudet, sosiaaliset

syyt sekä koulutodistusten puuttuminen tai todistuksen vertailuvaikeudet. Myös

muiden hallinnonalojen lainsäädännössä on säännöksiä, jotka tulee ottaa huomioon

SORA -tutkinnoissa erityisesti silloin, kun tarkastellaan tutkintokohtaisia

terveydentilavaatimuksia ja opiskeluoikeuden peruuttamiseen ja palauttamiseen

liittyviä asioita.

Muun muassa seuraavat säädökset tulee ottaa soveltuvin osin huomioon:

Laki laivaväen lääkärintarkistuksista (1171/2010)

Ilmailulaki (1194/2009, 119 §)

Ilmailumääräys ANS M1-4

Ajokorttilaki (386/2011)

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ajoterveydestä (1181/2011)

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994)

Asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä (564/1994)

Terveydenhuoltolaki (1326/2010, 23 §)

Valtioneuvoston asetus (338/2011) neuvolatoiminnasta, koulu- ja

opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun

terveydenhoidosta

Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012)

5

Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (504/2002)

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista ja tartuntatautien

raskaudenaikaisesta seulonnasta

A.2.4 Säädösten ja määräysten voimaantulo

SORA-säädökset tulivat voimaan 1.1.2012 alkaen ammatillisessa

peruskoulutuksessa ja ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Säännöksiä, jotka

koskevat opiskeluoikeuden peruuttamistarikoksesta aiheutuvan perusteen mukaan

(AKL 630/1998, 32 §, 2 mom.; AAL631/1998, 11 §, kohta 9), sovelletaan kuitenkin

vain 31. joulukuuta 2011 jälkeen opintonsa aloittaneisiin opiskelijoihin.

6

Valtioneuvoston asetusta ammatillisesta koulutuksesta (811/1998, 16 §, muutettu

799/2014 ja 329/2015) sovelletaan 1. tammikuuta 2016 tai sen jälkeen

turvallisuusalan perustutkintoon johtavat opinnot aloittaneisiin opiskelijoihin.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun asetuksen (812/1198, muutettu

330/2015) 8 §:ää sovelletaan opiskelijoihin, jotka ovat aloittaneet vartijan

ammattitutkintoon, turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkintoon tai ympäristöhuollon

ammattitutkinnon jätteiden ja vaarallisten aiheiden kuljettamisen osaamisalalla

valmistavat opinnot 1. tammikuuta 2016 tai sen jälkeen.

Opetushallituksen uudistetut ammatillisia perustutkintoja sekä ammatti- ja

erikoisammattitutkintoja koskevat SORA-määräykset tulivat voimaan 1.8.2015.

Tarkoitus on, että muutokset otetaan huomioon koulutusta koskevassa

hakutiedotuksessa jo ennen asetusten voimaan tuloa. Koulutuksen järjestäjä ei voi

jättää noudattamatta edellä mainittuja säädöksiä ja määräyksiä tai poiketa niistä.

Opetushallitus on uudistanut 1.8.2015 alkaen määräykset opiskelijan terveydentilaa

koskevat vaatimuksista ammatillisissa perustutkinnoissa sekä ammatti- ja

erikoisammattitutkinnoissa seuraavasti:

Opiskelijan terveydentilaa koskevat vaatimukset ammatillisissa

perustutkinnoissa (Määräys 27/011/2015).

7

8

Huumausainetestaus

Koulutuksen järjestäjä voi velvoittaa opiskelijan esittämään huumausainetestiä

koskevan todistuksen, jos on perusteltua aihetta epäillä, että opiskelija on

huumausaineiden vaikutuksen alaisena opintoihin kuuluvissa käytännön tehtävissä tai

työssäoppimisessa tai että opiskelijalla on riippuvuus huumeista. Edellytyksenä on

lisäksi, että testaaminen on välttämätöntä opiskelijan toimintakyvyn selvittämiseksi ja

opiskelija toimii sellaisissa tehtävissä, jotka edellyttävät erityistä tarkkuutta,

luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä ja jossa huumeiden

vaikutuksen alaisena tai huumeista riippuvaisena toimiminen:

1) vakavasti vaarantaa opiskelijan itsensä tai toisen henkeä tai terveyttä

2) vakavasti vaarantaa liikenteen turvallisuutta

3) vakavasti vaarantaa salassapitosäännöksin suojattujen tietojen suojaa

tai eheyttä tai

4) merkittävästi lisää koulutuksen järjestäjän, 16 §:ssä tarkoitetun

työpaikan tai 17 §:ssä tarkoitetun työnantajan hallussa olevien

huumausainelain (373/2008) 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen

aineiden laittoman kaupan ja leviämisen riskiä.” (AKL 630/1998, 34 a §,

1 mom., AAL 631/1998, 11 §, kohta 14)

Arkaluonteisten tietojen käsittely

”Opiskelijaksi pyrkivän ja opiskelijan terveydentilaa koskevia 27 b, 32 a, 32 b ja 34 a

§:n mukaisia tietoja saavat käsitellä vain ne, jotka valmistelevat tai tekevät päätöksen

opiskelijaksi ottamisesta, opiskeluoikeuden peruuttamisesta, opiskeluoikeuden

palauttamisesta tai kurinpidosta taikka antavat lausuntoja mainituista asioista.” (AKL

630/1998, 42§, 1 mom.; AAL 631/1998, 16§, kohta 4) ”Opiskelijan rikosrekisteriotetta

koskevaa 32 a §:n mukaista tietoa saavat käsitellä vain ne, jotka valmistelevat tai

tekevät päätöksen opiskeluoikeuden peruuttamisesta.” (AKL 630/1998, 42§ 2 mom.;

AAL 631/1998, 16§, kohta 4)

9

”Koulutuksen järjestäjän on säilytettävä arkaluonteiset tiedot erillään muista

henkilötiedoista. Arkaluonteiset tiedot tulee poistaa rekisteristä välittömästi, kun niiden

säilyttämiselle ei ole enää lakisääteisten tehtävien edellyttämää perustetta, kuitenkin

viimeistään neljän vuoden kuluttua tietojen merkitsemisestä rekisteriin.” (AKL

630/1998, 42§, 4 mom.; AAL 631/1998, 16§, kohta 4)

”Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia (523/1999), jollei tässä laissa

toisin säädetä.” (AKL 630/1998, 42§, 5 mom.; AAL 631/1998, 16§, kohta 4)

”Opiskelijan terveydentilaa ja toimintakykyä koskevia ja tehtävien hoidon kannalta

välttämättömiä tietoja on tiedon haltijalla salassapitosäännösten estämättä

oikeus antaa:

1) oppilaitoksen rehtorille tai johtajalle ja oppilaitoksen turvallisuudesta

vastaavalle muulle henkilölle opiskelun turvallisuuden varmistamiseksi;

2) opinto-ohjauksesta vastaaville henkilölle muihin opintoihin ja

tukipalveluihin ohjaamista varten;

3) opiskeluterveydenhuollosta vastaaville henkilöille opiskelijan terveyden

ja turvallisuuden varmistamiseksi ja tarvittaviin tukitoimiin ohjaamista

varten;

4) työssäoppimisesta vastaaville henkilöille opiskelijan sekä

työssäoppimispaikan henkilöstön ja asiakkaiden turvallisuuden

varmistamiseksi; sekä

5) poliisille ja koulutuksen järjestäjän edustajalle, joka on ensisijaisessa

vastuussa turvallisuusuhan selvittämisestä, välittömän turvallisuusuhan

arvioimiseksi

2 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN HALLINTO, JOHTAMINEN, OPETUKSEN JÄRJESTÄMISTÄ, YHDENVERTAISUUSKYSYMYKSET

Keskeisiä toimijoita ammatillisen koulutuksen hallinnossa, johtamisessa ja

järjestämisessä ovat:

Eduskunta, joka päättää opetustoimen lainsäädännöstä, rahoituksesta ja

koulutuspolitiikan linjoista.

10

Valtioneuvosto ja opetusministeriö sen osana vastaavat koulutuspolitiikan

suunnittelusta ja toimeenpanosta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittää koulutuspolitiikan suuntaviivat ja

strategiset linjaukset. Opetusministeriö valvoo kaikkea valtion budjettiin

sidottua koulutustarjontaa sekä valmistelee koulutusta koskevan

lainsäädännön ja valtioneuvoston päätökset.

Keskeinen kansallinen toimija koulutuspolitiikan toimeenpanossa ja

koulutuksen kehittämisessä on Opetushallitus.

Aluehallintovirasto edistää oppilaiden oikeusturvaa käsittelemällä valitukset,

oppilasarvioinnin oikaisupyynnöt sekä kantelut.

Maakuntien liitot hoitavat alueellisia suunnittelu- ja kehittämistehtäviä kuntien

valtuutuksella.

Monista asioista päättävät kuitenkin itse koulutuksen järjestäjät ja ylläpitäjät,

joiden toimintaa ohjataan mm. lainsäädännössä asetetuilla tavoitteilla.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymykset: Tasa-arvolaissa todetaan “Viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää

naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda

ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten

tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa...Erityisesti tulee

muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista.” Laki siis velvoittaa ei

ainoastaan passiivisesti seuraamaan tilannetta vaan myös aktiivisesti edistämään

tasa-arvoa. (Lakia ei sovelleta uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan tai

perheenjäsenten välisiin suhteisiin.)

Erityisesti koulutuksesta sanotaan “Viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien sekä

muiden koulutusta tai opetusta järjestävien yhteisöjen on huolehdittava siitä, että

tytöillä ja pojilla sekä naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja

ammatilliseen kehitykseen sekä että opetus, tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän

11

lain tarkoituksen toteutumista. Tasa-arvoa edistetään koulutuksessa ja opetuksessa

lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen.

Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että vuosittain laaditaan oppilaitoskohtaisesti tasa-

arvosuunnitelma yhteistyössä henkilöstön ja oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa.

Suunnitelma voidaan sisällyttää osaksi opetussuunnitelmaa tai muuta oppilaitoksen

suunnitelmaa… Erityistä huomiota tulee kiinnittää oppilas- tai opiskelijavalintoihin,

opetuksen järjestämiseen, oppimiseroihin ja opintosuoritusten arviointiin sekä

seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen ja

poistamiseen. ”

Laki myös kieltää välittömän ja välillisen syrjinnän sukupuolen perusteella. Välillinen

syrjintä olisi esimerkiksi eri asemaan asettamista vanhemmuuden perusteella.

Yhdenvertaisuuslaki käsittelee laajempia kuvioita. Yhdenvertaisuus.fi sivusto opastaa

“Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia

riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, alkuperästään, kansalaisuudestaan,

kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, poliittisesta tai

ammattiyhdistystoiminnastaan, perhesuhteistaan, vammastaan, terveydentilastaan,

seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten syntyperä tai

ihonväri, eivät saisi vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada

työtä ja erilaisia palveluja - perusoikeudet kuuluvat kaikille."

Koulujen osalta yhdenvertaisuuslaki sanoo esim. “Koulutuksen järjestäjän ja tämän

ylläpitämän oppilaitoksen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista

toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden

toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava oppilaitoksen

toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita,

tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia.

12

Koulutuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että oppilaitoksella on suunnitelma

tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppilaitoksen on varattava oppilaille ja

heidän huoltajilleen sekä opiskelijoille tai heidän edustajilleen mahdollisuus tulla

kuulluiksi edistämistoimenpiteistä.

Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen,

mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden,

terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön

liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä

itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi tässä laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä,

kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.

Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen

yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen

tai poistaminen, ei ole syrjintää.” Viimeinen kohta on kiinnostava. Laissa siis erikseen

todetaan, että rasistia tai fundamentalistia ei sorreta, jos hän ei saa sortaa muita.

Sivusto yhdenvertaisuus.fi on osin keskeneräinen, mutta se sisältää yhdenvertaisuus

teemaista materiaalia. Siellä on esimerkiksi koulutusmateriaalia syrjinnän ja

kiusaamisen ehkäisemiseen koulussa.

3 NÄYTTÖTUTKINNOT

Näyttötutkinnot ovat ammatillisia tutkintoja, jotka suoritetaan osoittamalla ammattitaito

tutkintotilaisuuksissa, joissa tutkinnon suorittaja osoittaa osaamisensa alan oikeissa

työtilanteissa, aidoissa työtehtävissä ja mahdollisuuksien mukaan omalla

työpaikallaan. Tutkintotilaisuuksiin voi osallistua ammattitaidon hankkimistavasta

13

riippumatta, eli tutkintoa suorittavan ei tarvitse osallistua oppilaitoksen järjestämään

opetukseen, mikäli hänellä on jo tutkinnon perusteiden mukainen osaaminen

hankittuna jotain muuta kautta. Näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatillisia

perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella säädetään ammatillisista perustutkinnoista

ja niiden osaamisaloista, ammattitutkinnoista ja erikoisammattitutkinnoista sekä

tutkintojen sijoittumisesta koulutusaloittain. Opetushallitus määrää tutkinnon perusteet

kullekin tutkinnolle.

Koulutuksen järjestäjän tulee huolehtia siitä, että koulutusta ja koulutukseen

hakeutumista koskevaa tietoa on yleisesti saatavilla. Koulutuksesta tiedottamisesta

annetaan tarvittaessa tarkempia säännöksiä opetus- ja kulttuuriministeriön

asetuksella.

Koulutuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta sekä osallistua

ulkopuoliseen toimintansa arviointiin.

Jokaisella oppilaitoksella, jossa järjestetään tässä laissa tarkoitettua koulutusta, tulee

olla toiminnasta vastaava rehtori. Kaksikielisessä oppilaitoksessa tulee olla rehtori

kumpaakin kieliryhmää varten tai rehtori, joka täydellisesti hallitsee oppilaitoksen

molemmat opetuskielet.

Koulutuksen järjestäjällä tulee olla koulutuksen järjestämistapa huomioon ottaen

riittävä määrä opettajan virkoja tai työsopimussuhteisia opettajia. Lisäksi koulutuksen

järjestäjällä voi olla tuntiopettajia ja muuta henkilöstöä.

Järjestämislupa Ammatillista aikuiskoulutusta voi järjestää vain Opetus- ja kulttuuriministeriöltä luvan

saanut kunta, kuntayhtymä, rekisteröity yhteisö, säätiö tai valtion liikelaitos.

Järjestämisluvan myöntämisen edellytyksenä on, että koulutus on tarpeellista ja että

14

luvan hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset koulutuksen

asianmukaiseen järjestämiseen. Koulutusta ei saa järjestää taloudellisen voiton

tavoittelemiseksi. Järjestämislupa sisältää keskeiset määräykset opetuskielestä,

koulutusaloista, näyttötutkintoihin valmistavan koulutuksen ja muun ammatillisen

lisäkoulutuksen opiskelijatyövuosien sekä oppisopimusten määrästä ja erityisestä

koulutustehtävästä sekä työelämän kehittämis- ja palvelutehtävästä ja muista

koulutuksen ja tutkintojen järjestämiseen liittyvistä asioista.

Näyttötutkinnon järjestäjällä tulee olla riittävät taloudelliset ja ammatilliset edellytykset

näyttötutkinnon laadukkaaseen järjestämiseen sekä riittävä näyttötutkintojärjestelmän

ja järjestämiensä tutkintojen asiantuntemus. Valtioneuvoston asetuksella voidaan

tarkemmin säätää näyttötutkinnon järjestäjälle asetettavista edellytyksistä.

Näyttötutkinnon järjestäjän tehtävänä on järjestää riittävästi tutkintotilaisuuksia niiden

tarpeeseen nähden. Näyttötutkinnon järjestäjän tulee arvioida ja kehittää

järjestämiensä tutkintotilaisuuksien laatua sekä osallistua tutkintotoimikuntien

toteuttamaan laadunvarmistukseen.

Järjestämissopimus & tutkintotoimikunnatJärjestämisluvan saanut koulutuksen järjestäjä sopii näyttötutkintojen järjestämisestä

tutkintotoimikunnan kanssa. Tutkintotoimikunnat asettaa opetushallitus, joka myös

päättää tutkintotoimikuntien toimialoista ja -alueista. Tutkintotoimikuntien tehtävänä

on sopia näyttötutkintojen järjestämisestä, varmistaa näyttötutkintojen järjestämisen

laatua, kehittää näyttötutkintojärjestelmää ja näyttötutkintoja, antaa todistukset

suoritetuista näyttötutkinnoista ja tutkinnon osista sekä käsitellä tutkinnon suorittajan

osaamisen arviointia koskevat oikaisuvaatimukset. Tutkintotoimikunnan jäsenten

tulee edustaa työnantajia, työntekijöitä, opetusalaa ja, jos itsenäinen ammatin

harjoittaminen on alalla laajuudeltaan merkittävää, itsenäisiä ammatinharjoittajia.

Tutkintotoimikunnat toimivat Opetushallituksen yhteydessä.

15

Näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta vastaavat opetushallituksen

yhteydessä toimivat tutkintotoimikunnat. Tutkintotoimikunta sopii näyttötutkintojen

järjestämisestä 4 §:ssä tarkoitettujen koulutuksen järjestäjien ja tarvittaessa muiden

sellaisten yhteisöjen ja säätiöiden kanssa, joilla on riittävä asiantuntemus

näyttötutkintojen järjestämiseen (näyttötutkinnon järjestäjä). Tutkintotoimikunnan tulee

tehdä sopimuksia siten, että tutkintoon osallistuville on tarjolla riittävä määrä

tutkintotilaisuuksia. Lisäksi on otettava huomioon, että maksut sekä osallistujille että

koulutuksen järjestäjille säilyvät kohtuullisina. Tutkintotoimikuntien jäsenet toimivat

virkavastuulla.

Tutkintotoimikunnan tulee toimittaa opetushallintoviranomaisille niiden määräämät

tiedot tutkintojen järjestämissopimuksista, tutkintoihin osallistuneista ja annetuista

tutkintotodistuksista

Näyttötutkinnon järjestäjä on tutkintotoimikunnan kanssa sovittavalla tavalla

velvollinen järjestämään mahdollisuuksia suorittaa näyttötutkintoja myös ilman niihin

valmistavaa koulutusta. Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että näyttötutkintoon

valmistavaan koulutukseen osallistuvalle järjestetään osana koulutusta mahdollisuus

suorittaa näyttötutkinto. Koulutuksen järjestäjä vastaa myös siitä, että valmistavaan

koulutukseen osallistuvalla on mahdollisuus osallistua uuteen tutkintotilaisuuteen, jos

hän ei ole suorittanut tutkinnon osaa hyväksytysti tai haluaa korottaa arvosanaa.

HenkilökohtaistaminenKoulutuksen järjestäjä vastaa näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen

hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisen

henkilökohtaistamisesta sekä näihin liittyvästä ohjauksesta. Jos henkilö ei ole

osallistunut näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen, henkilökohtaistamisesta

vastaa näyttötutkinnon järjestäjä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää

tarkemmin henkilökohtaistamisessa noudatettavista menettelytavoista.

16

Jos henkilöllä on muuta kuin tutkinnon perusteissa määriteltyä osaamista,

koulutuksen tai näyttötutkinnon järjestäjä ohjaa hänet suoraan tutkintotilaisuuteen.

Jos aiemmin hankittu osaaminen ei riitä tutkintotilaisuuteen osallistumiseen,

koulutuksen tai näyttötutkinnon järjestäjä ohjaa hänet puuttuvan ammattitaidon osalta

tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen.

NÄYTTÖTUTKINTO-OPAS 2015 -poiminnat Näyttötutkintojärjestelmän keskeisiä periaatteita ovat

1. kolmikantayhteistyö: työnantajatahojen, työntekijätahojen ja opettajien tiivis

yhteistyö tutkintorakenteesta päätettäessä, tutkintojen perusteita laadittaessa,

koulutustoimikunnissa, tutkintotoimikunnissa sekä näyttötutkintoja

suunniteltaessa, järjestettäessä ja arvioitaessa

2. tutkintojen riippumattomuus ammattitaidon hankkimistavasta

3. tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen osoittamalla ammattitaito

4. henkilökohtaistaminen

Tutkintojen järjestämisen rahoitusJos näyttötutkinnon järjestäjällä on ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetyn lain

nojalla annettu opetus- ja kulttuuriministeriön lupa koulutuksen järjestämiseen

(koulutuksen järjestäjä), näyttötutkinnon järjestäjä saa näyttötutkintojen järjestämisen

kustannuksiin valtionosuutta. Kun näyttötutkinto järjestetään näyttötutkintoon

valmistavan koulutuksen yhteydessä, valtionosuusrahoitus koskee sekä

koulutuksesta että näyttötutkinnon järjestämisestä aiheutuneita kustannuksia.

Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että valmistavaan koulutukseen osallistuvalla on

mahdollisuus osallistua uuteen tutkintotilaisuuteen, jos hän ei ole suorittanut tutkinnon

osaa hyväksytysti tai haluaa korottaa saamaansa arvosanaa. Tämä mahdollinen

arvosanan korottaminen ja uusi tutkintotilaisuus on järjestettävä samalla

valtionosuusrahoituksella.

17

Oppisopimuskoulutuksena voidaan järjestää ammatillista peruskoulutusta ja

ammatillista lisäkoulutusta. Em. ammatillinen lisäkoulutus voi olla joko ammatti- tai

erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta tai muuta ammatillista lisäkoulutusta.

Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän muun ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitus

on pienempi. Opetus- ja kulttuuriministeriön linjauksen mukaan

oppisopimuskoulutuksena järjestettäväksi muuksi ammatilliseksi lisä- koulutukseksi

lasketaan myös oppisopimuskoulutus, joka tähtää vain tutkinnon osan tai osien

suorittamiseen.

TUTKINNOTHeinäkuussa 2015 on tutkintorakenteessa yhteensä 360 ammatillista tutkintoa, joista

ammatillisia perustutkintoja on 52, ammattitutkintoja 184 ja erikoisammattitutkintoja

124. Voimassa olevat näyttötutkintojen perusteet löytyvät osoitteesta

www.oph.fi/nayttotutkinnot > tutkintojen perusteet

Ammatillisessa perustutkinnossa osoitetaan laaja-alaiset ammatilliset

perusvalmiudet alan eri tehtäviin sekä erikoistuneempi osaaminen ja työelämän

edellyttämä ammattitaito vähintään yhdellä osa-alueella. Ammatilliset perustutkinnot

voi suorittaa myös ammatillisena peruskoulutuksena. Ammattitutkinnossa osoitetaan työelämän tarpeiden mukaisesti kohdennettua ammattiosaamista, joka on

perustutkintoa syvempää tai kohdistuu rajatumpiin työtehtäviin.

Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan työelämän tarpeiden mukaisesti

kohdennettua ammattiosaamista, joka on syvällistä ammatinhallintaa tai monialaista

osaamista.

TOIMIJAT NÄYTTÖTUTKINNON JÄRJESTÄJÄT

● laativat tutkintotoimikunnalle näyttötutkintojen järjestämissopimushakemuksen

ja sen liitteeksi näyttötutkinnon järjestämissuunnitelman

● suunnittelevat tutkintotilaisuudet yhdessä työelämän edustajien kanssa

18

● vastaavat näyttötutkintojen suorittamiseen liittyvästä tiedottamisesta,

neuvonnasta ja ohjauksesta

● vastaavat henkilökohtaistamisesta ja siihen liittyvästä ohjauksesta yhdessä

koulutuksen järjestäjien kanssa

● vastaavat näyttötutkintojen järjestämissopimuksessa sovittujen

valintakriteerien mukaisten arvioijien valinnasta ja tehtävään

perehdyttämisestä

● järjestävät tutkintotilaisuudet ja arvioivat tutkintosuoritukset yhteistyössä

● työelämän edustajien kanssa

● laativat ja osaltaan allekirjoittavat tutkintotodistukset ja todistukset tutkinnon

osan suorittamisesta

● hankkivat ja allekirjoittavat ammattikirjat tarvittaessa

● tilaavat ja allekirjoittavat osaltaan kunniakirjat tarvittaessa

● vastaavat arviointiin liittyvän aineiston dokumentoinnista ja arkistoinnista

● vastaavat tilastoinnista.

OHJEITA NÄYTTÖTUTKINNON JÄRJESTÄJILLENäyttötutkintojen järjestäminen edellyttää, että koulutuksen järjestäjä ja

tutkintotoimikunta ovat solmineet keskenään näyttötutkintojen järjestämissopimuksen.

Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että valmistavaan koulutukseen osallistuvalle

järjestetään osana koulutusta mahdollisuus suorittaa näyttötutkinto. Koulutuksen

järjestäjä vastaa myös siitä, että valmistavaan koulutukseen osallistuvalla on

mahdollisuus osallistua uuteen tutkintotilaisuuteen, jos hän ei ole suorittanut tutkinnon

osaa hyväksytysti tai haluaa korottaa arvosanaa. Näyttötutkinnon järjestäjät sitoutuvat

näyttötutkintojen järjestämis- sopimuksessa myös järjestämään tarvittaessa

näyttötutkintoja niille henkilöille, jotka eivät osallistu näyttötutkintoon valmistavaan

koulutukseen.

Käsitteet arvioinnin kohde ja arvioinnin kriteeri ovat poistumassa ammattitutkintojen ja

erikoisammattitutkintojen perusteista. Ammatillisten perustutkintojen perusteissa

19

tutkinnon osa jakaantuu arvioinnin kohteisiin ja arviointikriteereihin. Arvioinnin

kohteilla ilmaistaan ne osaamisen alueet, joihin arvioinnissa kiinnitetään erityistä

huomiota. Arviointikriteerit on johdettu ammattitaitovaatimuksista. Arviointikriteerit

määrittävät ammatillisissa perustutkinnoissa annettavan arvosanan tason.

HENKILÖKOHTAISTAMINENNäyttötutkintojärjestelmän tavoitteena on tarjota aikuisille joustavat järjestelyt ja

parhaat mahdolliset olosuhteet osoittaa osaamisensa näyttötutkinnoissa sekä

kehittää ja uudistaa työelämässä tarvitsemaansa ammattitaitoa.

Henkilökohtaistaminen tarkoittaa näyttötutkinnon suorittajan ja näyttötutkintoon

valmistavassa koulutuksessa olevan opiskelijan ohjaus-, neuvonta- ja tukitoimien

asiakaslähtöistä suunnittelua ja toteutusta. Henkilökohtaistaminen on jaettu kolmeen

vaiheeseen: 1) näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutuminen,

2) tutkinnon suorittaminen ja 3) tarvittavan ammattitaidon hankkiminen.

Henkilökohtaistaminen on prosessi, jossa kolmen vaiheen välillä on selkeä yhteys.

Henkilökohtaistaminen on dokumentoitava henkilökohtaistamista koskevaan

asiakirjaan.

Koulutuksen järjestäjä vastaa henkilökohtaistamisesta ja siihen liittyvästä

ohjauksesta. Jos henkilö ei ole osallistunut näyttötutkintoon valmistavaan

koulutukseen, henkilökohtaistamisesta vastaa näyttötutkinnon järjestäjä.

Opetushallitus suosittelee, että koulutuksen järjestäjä tekee henkilökohtaistamisessa

yhteistyötä näyttötutkinnon järjestäjän, koulutuksen tai tutkinnon hankkijan, työelämän

edustajien ja tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kanssa. Henkilökohtaistamista

koskeva yhteistyö on erityisen tärkeää oppisopimuskoulutuksessa ja työ- ja

elinkeinoministeriön hankkimassa koulutuksessa sekä tilanteessa, jossa näyttö-

tutkintoon valmistavasta koulutuksesta vastaa toinen organisaatio kuin näyttö-

tutkinnon järjestäjä. Henkilökohtaistamisessa on aina noudatettava tutkintojen

perusteita.

20

Koulutuksen järjestäjä selvittää hakeutujan aiemmin hankkiman ja osoittaman

osaamisen hakeutujan esittämien asiakirjojen ja muiden hakeutujan antamien

selvitysten perusteella ja arvioi yhdessä hakeutujan kanssa hänelle soveltuvan

tutkinnon.

Koulutuksen järjestäjä selvittää hakeutujan tarpeen valmistavaan koulutukseen,

muuhun tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen, ohjaukseen ja tukeen,

opiskeluvalmiuksia parantaviin opintoihin sekä erityiseen tukeen. Koulutuksen

järjestäjän tulee tiedottaa hakeutujalle mahdollisesta tutkintoon liittyvästä

erityislainsäädännöstä ja koulutukseen liittyvistä terveydentilaa koskevista

vaatimuksista sekä opiskeluun liittyvistä keskeisistä taloudellisen tuen

mahdollisuuksista. Hakeutumisen henkilökohtaistaminen päättyy, kun koulutuksen

järjestäjä ja hakeutuja allekirjoittavat henkilökohtaistamista koskevan asiakirjan.

Koulutuksen järjestäjä suunnittelee yhdessä tutkinnon suorittajan kanssa, miten

tutkinnon suorittaja osoittaa tutkinnon perusteissa edellytetyn ammattitaidon.

Ammattitaidon osoittaminen suunnitellaan tutkinnonosittain. Näyttötutkinnon

tutkintotilaisuudet järjestetään pääsääntöisesti työpaikoilla. Koulutuksen järjestäjän on

suunnitellessaan ja järjestäessään tutkintotilaisuuksia tehtävä yhteistyötä niiden

työpaikkojen kanssa, joilla tutkintotilaisuudet järjestetään.

Koulutuksen järjestäjä suunnittelee yhdessä tutkinnon suorittajan kanssa missä ja

miten tutkinnon suorittaja hankkii tutkinnon perusteissa edellytetyn ammattitaidon.

Ammattitaidon hankkiminen suunnitellaan tutkinnon osittain. Koulutuksen järjestäjä

suunnittelee yhdessä tutkinnon suorittajan kanssa myös mahdolliset ohjaus- ja

tukitoimet sekä erityisen tuen menettelyt. Jos tutkinnon suorittajalla on tarve osallistua

opiskeluvalmiuksia parantaviin opintoihin, koulutuksen järjestäjä suunnittelee yhdessä

tutkinnon suorittajan kanssa näihin opintoihin osallistumisen. Suunnittelussa on

otettava huomioon näyttötutkintoon hakeutumisen yhteydessä todettu tutkinnon

suorittajan aiemmin hankkima ja osoittama osaaminen. Suunnitellessaan työpaikoilla

21

tapahtuvaa oppimista koulutuksen järjestäjän on tehtävä yhteistyötä työpaikkojen

kanssa.

Koulutuksen järjestäjä päättää näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen sisällöstä ja

järjestämisestä tutkinnon perusteiden mukaisesti. Osana näyttötutkintoon valmistavaa

koulutusta voidaan järjestää opintoja, joiden tarkoituksena on mahdollistaa

näyttötutkinnon tai sen osan suorittaminen ja näyttötutkintoon valmistavaan

koulutukseen osallistuminen niissä tapauksissa, joissa opiskelijalla ei ole riittäviä

opiskeluvalmiuksia. Opiskeluvalmiuksia parantavat opinnot voivat päätoimisina

kestää enintään kuuden kuukauden ajan. Koulutuksen järjestäjä päättää

opiskeluvalmiuksia parantavien opintojen järjestämisestä ja sisällöstä.

Koulutuksen järjestämisen suunnitteluun kuuluu myös oppimisen arvioinnin

suunnittelu. Oppimista arvioidaan näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa,

työssä oppimisen aikana, oppisopimuskoulutuksen tietopuolisten opintojen aikana tai

esimerkiksi palautteena verkko-opinnoista. Valmistavassa koulutuksessa opettajien ja

ohjaajien velvollisuus on seurata opiskelijan oppimista ja osaamisen kehittymistä

ohjaamalla ja kannustamalla tutkinnon ammattitaitovaatimusten saavuttamiseen.

Edistymisestä annetaan opiskelijalle palautetta. Työpaikalla tai työssäoppimispaikalla

työpaikkaohjaaja tai työpaikkakouluttaja ja mahdollisesti esimies antavat palautetta

oppimisen edistymisestä sekä ohjaavat oppimaan lisää. Opiskelija ei voi vaatia

koulutuksen järjestäjältä oikaisua oppimisen arvioinnista.

OSAAMISEN ARVIOINTI- Arvioinnissa otetaan huomioon ala- ja tutkintokohtaiset erityispiirteet tutkinnon

perusteiden mukaisesti

- Arvioivat tutkintotilaisuuksissa tutkinnon suorittajan osaamista hänelle laaditun

henkilökohtaisen tutkintosuunnitelman mukaisesti

- Näyttötutkinnon järjestäjä valitsee arvioijat

22

- Näyttötutkinnon järjestäjä laatii tutkinnon tai tutkinnon osien suorittamisesta

arviointipöytäkirjan, jonka arvioijat allekirjoittavat. Tutkinnon suorittaja voi allekirjoittaa

arviointiesityksen tiedoksi saaneena, jolloin hänellä on myös mahdollisuus saada

tietoonsa arviointiesityksen perustelut. Tutkinnon suorittajalle annettava palaute

arvioinnista on osa hyvää arviointiprosessia. Palaute voidaan antaa tutkinnon

suorittajalle esimerkiksi arviointiesityksen tekemisen jälkeen

ARVIOINNIN OPAS 2015 Arvioinnin suunnittelu ei ole erillinen vaihe näyttötutkintojärjestelmässä. Se sisältyy

näyttötutkintojen järjestämissopimukseen ja näyttötutkinnon järjestämis-

suunnitelmaan sekä lisäksi näyttötutkintoon valmistavaan koulutuksen suunnitteluun.

Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen suunnittelussa on syytä ottaa huomioon:

● oppimisen arvioinnin toteutus

● opiskelijan oppimisen etenemisen seuranta ja palautteen antaminen

opiskelijalle

● opiskelijan itsearviointitaitojen kehittäminen tutkinnon perusteiden

ammattitaitovaatimusten ja hyväksytyn suorituksen kriteerien pohjalta ja

● näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen osallistumistodistuksen antaminen

Näyttötutkinnon järjestämissuunnitelmassa kuvataan yksityiskohtaisesti, miten kukin

tutkinto aiotaan järjestää. Siinä kuvataan seuraavia arviointiin liittyviä asioita:

1. henkilökohtaistaminen tutkinnon järjestämisen eri vaiheissa

● tutkinnon soveltuvuus näyttötutkintoon hakeutujalle

● tutkinnon suorittajan aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen

● hakeutumisen päätteeksi tehtävät johtopäätökset

● arviointi- ja päätöksentekoprosessi aikaisemmin osoitetun osaamisen

tunnustamiseksi

2. näyttötutkintotilaisuuksien järjestäminen

23

● työpaikan tai työssäoppimispaikan soveltuvuuden arviointi ja valinta- kriteerit

näyttötutkintotilaisuuksien järjestämiseen.

● näyttötutkintotilaisuuksien sisältö tutkinnon osittain: 1) käytännön työtehtävät,

joissa tutkinnon suorittaja osoittaa tutkinnon perusteissa vaaditun

ammattitaidon kattavasti ja luotettavasti, 2) täydentävät am- mattitaidon

osoittamistavat, joilla varmistetaan kattavuus ja luotettavuus ja 3) tutkinnon

perusteisiin mahdollisesti sisältyvien erillispätevyyksien suorittaminen

3. arvioijien valinta, osaamisen arviointi ja dokumentointi

● arvioijien valinta ja perehdyttäminen

● osaamisen arviointi ja dokumentointi

● arviointiesityksen tekeminen ja dokumentointi

● arvioinnista, oikaisumenettelystä, tutkintosuoritusten uusinnasta ja

arviointipäätöksestä tiedottaminen.

Arvioijilla tulee olla hyvä ammattitaito kyseisen näyttötutkinnon tai sen osan alalta, ja

lisäksi hänen on tunnettava kyseessä olevan näyttötutkinnon perus- teet ja

osaamisen arvioinnin keskeiset periaatteet. Arvioijien tulee ottaa huomioon

hallintolaissa (434/2003, 27 §) säädetyt esteellisyyden perusteet toimiessaan

arvioijina. Esteellisyys voi tulla kysymykseen myös silloin, kun opettaja on keskeisesti opettanut näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa, tai työ- paikkaohjaaja toimii samalla myös tutkintosuoritusten arvioijana. Osaamisen

arvioinnin objektiivisuutta voidaan lisätä perehdyttämällä arvioijia tehtäväänsä ja

arvioinnin kriteeriperusteisuudella

Näyttötutkinnon järjestäjän tehtävänä on huolehtia ennen tutkintotilaisuuden

aloittamista, että tutkinnon suorittajalla on riittävät tiedot siitä, mitä osaamista

tutkintosuorituksissa edellytetään. Mitkä ovat tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset

ja hyväksytyn suorituksen kriteerit? Samoin tutkinnon suorittajalle on syytä selvittää,

miten 1) todistukseen tuleva ammatillisen perustutkinnon arvo- sana muodostuu ja 2)

miten hyväksytty/hylätty-asteikko poikkeaa numeerisesta arvioinnista.

24

OPPIMISEN ARVIOINTI NÄYTTÖTUTKINTOON VALMISTAVASSA KOULUTUKSESSA

Opettajan ja kouluttajan tehtävä on arvioinnin avulla tukea opiskelijan ammatillista

kasvua haluttuun suuntaan. Opiskelija tarvitsee omassa ammatillisessa kasvussaan

sellaisen henkilön tukea, joka osaa keskustella ja antaa palautetta siitä, miten

edetään kohti työelämän ja tutkinnon perusteiden edellyttämää ammattitaitoa.

Syvällinen oppiminen vaatii oppimiskokemusten käsittelyä kokeneiden työntekijöiden

ja opettajien kanssa.

Oppimisen arviointi on opiskelijan tukemista ja ohjaamista ammattitaitovaatimusten

saavuttamisessa (ohjaava ja kannustava arviointi), oppimisen etenemisen

seuraamista sekä opiskelijan itsearviointitaidon kehittämistä. Oppimisen arvioinnin

perusteella tehdään mahdolliset muutokset opetukseen ja oppimisen tukemiseen

parempiin oppimistuloksiin pääsemiseksi.

Valmistavassa koulutuksessa opettajien ja ohjaajien velvollisuus on seurata

opiskelijan oppimista ja osaamisen kehittymistä ohjaamalla ja kannustamalla

tutkinnon ammattitaitovaatimusten saavuttamiseen. Edistymisestä annetaan

opiskelijalle palautetta. On tärkeää, että valmistavassa koulutuksessa oleva saa

edistymisestään palautetta ja yhdessä opettajien ja työpaikkakouluttajien tai

työpaikkaohjaajien kanssa voidaan todeta, milloin opiskelijalla on riittävästi valmiuksia

suorittaa tutkinto. Aikuisopiskelijat tarvitsevat kannustusta näkemään omat

vahvuutensa ja suhtautumaan osaamisensa puutteisiin voitettavissa olevina

haasteina. Mahdollisiin oppimisvaikeuksiin tulee puuttua ajoissa ja ottaa huomioon,

että aikuisen oppimisvaikeuksiin puuttuminen vaatii ohjaajalta ja opettajalta erityisiä

taitoja ja hienotunteisuutta.

25

Yksi valmistavan koulutuksen tehtävä on itsearvioinnin kehittäminen. Opiskelijaa

ohjataan ja kannustetaan arvioimaan itseään työntekijänä suhteessa tutkinnon

perusteissa edellytettyihin ammattitaitovaatimuksiin.

OSAAMISEN ARVIOINTI

Ammattitaito osoitetaan pääsääntöisesti työelämän todellisissa työtehtävissä.

Tutkintosuoritusten arvioijilla tulee olla hyvä ammattitaito kyseisen näyttötutkinnon tai

sen osan alalta. Lisäksi heidän on tunnettava arvioitavana olevan tutkinnon perusteet,

osaamisen arvioinnin keskeiset periaatteet sekä arvioitavan tutkinnon osan

ammattitaidon osoittamistavat.

Työelämän sekä opettajien edustajat tekevät kolmikantaisesti huolellisen ja

monipuolisen arvioinnin. Lähtökohtana on aina kolmikantainen arviointi, mutta on

tilanteita, joihin kaikkien arvioijien ei ole mahdollista osallistua. Tällöin tämän yhden

arvioijan on kuitenkin dokumentoitava tutkintosuorituksen arviointi siten, että

arviointiesitystä tehtäessä kaikki kolmikannan edustajat ovat voineet perehtyä ko.

tutkintosuorituksen arviointiin.

Kun tutkinnon suorittaja on osoittanut kaikki tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset

ja arvioinnit on dokumentoitu, kolmikantainen arvioijaryhmä kokoontuu

arviointikokoukseen. Kokouksessa tehdään tutkinnon osan arviointiesitys

tutkintotoimikunnalle.

4 LAIT OPETTAJAN ARJESSA

Laissa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998) säädetään

henkilökohtaistamisesta 8 §:ssä, jonka mukaan koulutuksen järjestäjän on

huolehdittava koulutukseen hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen ja tarvittavan

ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta. Tämä tarkoittaa omassa

arjessa, että henkilön hakeutuessa suorittamaan ammattitutkintoa vastuullani on

26

tunnistaa hänen aikaisemmin hankkimansa osaaminen/ammattitaito ja suunnitella

yhteistyössä kunkin hakeutujan kanssa jokaiselle yksilöllinen suunnitelma tutkinnon

suorittamiseksi. Tutkinnon perusteiden tunteminen on tärkeää, jotta tutkintoa

suorittamaan hakeutuneen henkilön osaamisen saa tunnistettua sekä hahmotettua,

minkä verran tutkinnon suorittaja tarvitsee opetusta oppilaitoksessa.

Henkilökohtaistamisesta laaditaan aina asiakirja, johon kirjataan tutkinnon suorittajan

kanssa sovitut johtopäätökset tutkinnon suorittamisesta ja osaamisen osoittamisesta.

Asiakirja allekirjoitetaan ja allekirjoitettu dokumentti arkistoidaan. Omassa työssä

nimenomaan henkilökohtaistamisen dokumentoinnin merkitystä on korostettu, koska

henkilökohtaistamisen toteutusta valvotaan ja sen tekemättä jättäminen voisi

vaikuttaa oppilaitoksen rahoitukseen.

Laissa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta säädetään myös, että koulutuksen

järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta. Tästä konkreettinen esimerkki

omassa arjessa on, että jokaisen yksittäisen tutkinnon osan suorittamisen jälkeen

tutkinnon suorittajilta pyydetään arvioita heidän omasta oppimisestaan, kouluttajien

ammattitaidosta, käytetyistä opetusmateriaaleista jne.

Lakin naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta sekä yhdenvertaisuuslaki luovat

kouluille velvoitteita edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Ne myös velvoittavat

puuttumaan epäkohtiin. Osin velvoitteet voivat jäädä teoria-asteelle. Esimerkiksi tasa-

arvosuunnitelmaa kovin moni tuskin lukee.

5 AMMATILLISEN OPETTAJAN TYÖN TULEVAISUUDEN HAASTEET

Ammatillisen opettajan työssä tulevaisuudessa yksi haaste on perinteisten ammattien

muutokset, jotka vaativat opettajalta halua ja kykyä kehittyä jatkuvasti ammatillisesti

sekä muutoshalukkuutta. Yhä enemmän tulevaisuudessa varmasti tarvitaan

digioppimisen taitoja sekä (jatkuvan) oppimisen taitoja. Opettajan on pystyttävä

omaksumaan myös digitaalisia taitoja nopeasti digitaalisten oppimisympäristöjen

yleistyessä.

27

Sipilän hallitus leikkaa ammatillista koulutuksen rahoitusta 248 miljoonalla eurolla.

Yksi iso haaste on varmasti ammatillisten oppilaitosten lakkauttaminen, koulutusten

päällekkäisyyksien myötä ja taloudellisten leikkausten myötä sekä niihin liittyvät

haasteet, sillä kaikilla toimijoilla ei ole taloudellisia edellytyksiä jatkaa toimintaansa.

Vähenevät resurssit voivat vaikuttaa myös opetuksen laatuun ja sen heikkenemiseen.

On iso haaste säilyttää koulutuksen laatu samana pienemmillä resursseilla.

Yksilölliset opintopolut edellyttävät myös opettajalta yhä moninaisempaa osaamista.

Sipilän hallituksen myös uudistaa ammatillisen koulutuksen kokonaisuutta koskeva

toimintalainsäädäntö yhdistämällä nykyiset lait ammatillisesta peruskoulutuksesta ja

ammatillisesta aikuiskoulutuksesta uudeksi laiksi, jossa keskeisenä lähtökohtana on

osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys. Tehdään ammatillisen koulutuksen

tutkintouudistus tutkintoja laaja-alaistamalla ja erillisten tutkintojen määrää

vähentämällä sekä keventämällä ja yksinkertaistamalla tutkintojärjestelmään liittyvää

sääntelyä ja hallintoa. Lisäksi uudistetaan ammatillisen koulutuksen opiskelijavalintoja

ja hakupalveluja. Varmasti em. uudistukset tuovat mukanaan haasteita myös

ammatillisen opettajan työhön mm. koulutuksen on yhä enemmän vastattava

työelämän tarpeita ja tämä tarkoittaa opettajien ja työelämän yhteistyön tiivistymistä.

6 AMMATILLISEN OPETTAJAN PÄTEVYYDET

Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisusvaatimuksista kertoo vaatimukset.

Luokanopettajan kelpoisuus vaatii erillisen luokanopettajan tutkinnon ja siihen emme

nyt pätevöidy.

Peruskoulun aineenopettajalta vaaditaan:1. ylempi korkeakoulututkinnon

2. kussakin opetettavassa aineessa vähintään 60 opintopisteen laajuiset

aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen opinnot, jotka ovat

oppiaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden perusopinnot ja

aineopinnot; sekä

28

3. vähintään 60 opintopisteen tai vähintään 35 opintoviikon laajuiset opettajan

pedagogiset opinnot.

Lukion aineenopettajan vaatimukset:

1. ylemmän korkeakoulututkinnon

2. yhdessä opetettavassa aineessa aineenopettajan koulutukseen kuuluvat

opetettavan aineen opinnot, jotka ovat perus- ja aineopinnot sekä syventävät

opinnot tutkinnon pääaineessa tai siihen rinnastettavassa kokonaisuudessa,

laajuudeltaan vähintään 120 opintopistettä, ja kussakin muussa opetettavassa

aineessa aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen opinnot,

jotka ovat perus- ja aineopinnot yliopiston oppiaineessa tai siihen

rinnastettavassa kokonaisuudessa, laajuudeltaan vähintään 60 opintopistettä

3. vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset opettajan pedagogiset

opinnot.

4.

Pedaopinnot siis samoja kuin peruskoulun aineenopettajalla. Itse opetettavan aineen

opintoja olisi enemmän.

Ammatillinen koulutus:

1. Suorittanut koulutuksen järjestäjän päättämän opetustehtävän kannalta

soveltuvan korkeakoulututkinnon

2. Suorittanut vähintään 60 opintopisteen tai vähintään 35 opintoviikon laajuiset

opettajan pedagogiset opinnot

3. Vähintään kolmen vuoden pituinen käytännön työkokemus opetustehtävän

sisältöä lähinnä vastaavissa tehtävissä

4. Pätevyys- tai lupakirja taikka oikeus harjoittaa terveydenhuollon ammattia

laillistettuna ammattihenkilönä, jos alan tehtävissä toimiminen edellyttää

pätevyys- tai lupakirjaa taikka laillistamista.

Ts. tässä uutena asiana on käytännön työkokemus.

29

7 SUOMI OSAAMISEN KASVU-URALLE

Suomi osaamisen kasvu-uralle ehdotus tuo esiin vaihtoehtoisia näkökulmia koulutuksen ja osaamisen kehittämiseen kansantalouden kilpailukyvyn ja työllisyyden kehittämisen lähtökohdista pitkällä aikavälillä. Ehdotuksessa esitetään koulutustarjonnan strategiset tavoitteet ja se kuvaa yleisellä tasolla koulutusala- ja -astekohtaisia koulutustarjonnan tutkintotavoitteita ja niihin vaikuttavia taustatekijöitä. Ehdotuksessa paneudutaan myös osaamisen ja oppimisympäristöjen kehittämishaasteisiin, joiden oletetaan tulevaisuudessa vaikuttavan aikaisempaa enemmän työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen parantamiseen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 16.)

Koulutustasa-arvo Suomessa on murentunut ja sosiaalinen tausta näkyy enemmän

oppimistuloksissa. Koulutustason nousu on pysähtynyt ja koulutusrakenne on

vakiintumassa. Julkisen sektorin rahoituksen pienentyessä hyvinvointiyhteiskunnan

kehittäminen vaatii hallinnonalan toimintojen uudelleen arviointia, rakenteiden ja

ohjauksen uudistamista ja uusia tapoja järjestää palveluita. (Opetus- ja

kulttuuriministeriö 2015, 11.)

Suomen vientiteollisuus on melko yksipuolista, mikä on osaltaan aiheuttanut haasteita

talouskasvulle. Ehdotuksen mukaan vientisektorin vahvistaminen on edellytys

talouskasvun näkökulmasta, mutta myös julkisen rahoituksen turvaamiseksi. Tämä ei

kuitenkaan tarkoita perinteisten osaamisalueiden kuten metsäosaaminen ja ICT-

osaaminen unohtamista, vaan yhtäaikaisesti uusien keinojen kehittämistä pidettäessä

yllä jo olemassa olevaa osaamista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 11.)

Työpaikat lisääntyvät palvelutoimialoilla ja samalla julkisen sektorin työpaikat vähenevät sosiaali- ja terveyssektoria lukuun ottamatta. Nopeasti kasvavia

palvelutoimialoja ovat sosiaali- ja terveyspalvelut, muut yksityiset palvelut,

rahoituspalvelut ja liike-elämän palvelut sekä informaatio- ja viestintäpalvelut.

Toimialarakenteen osaamistarve muuttuu ammattien suuntaan, jotka ovat

30

rakentuneet ammatillisen koulutuksen varaan. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015,

12.)

Ehdotuksen mukaan Suomeen tarvitaan työvoiman osaamistason nostamista ja elinikäisen oppimisen edellytyksien vahvistamista korkeaa arvonlisää tuottavien vientituotteiden ja -palveluiden kehittämiseksi, digitaalisen osaamisen lisäämiseksi ja luovan talouden edellytysten parantamiseksi. Eri

koulutusasteilla tulee ottaa huomioon kasvualojen koulutus- ja osaamistarpeiden

kärjet. Kasvualoja ovat mm. osaamisintensiiviset teollisuuden palvelut, bio- ja kiertotalous, uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva energiantuotanto, cleantech, matkailuklusteri sekä luovat alat. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015,

12.)

Teollisuuden kilpailukyvyn uudistaminen tarkoittaa panostusta tekniikan ja liikenteen

sekä luonnontieteellisen alan yliopistotutkintoihin ja ehdotuksessa esitetäänkin tutkintomäärän lisäystä tekniikan ja liikenteen alalle, luonnontieteiden alalle, luonnonvara- ja ympäristöalalle, humanistiselle ja kasvatusalalle sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle. Tutkintomäärän vähennystä puolestaan esitetään kulttuurialalle, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalle sekä hieman matkailu-, ravitsemis- ja talousalalle. Kouluasteittain katsottuna tutkintotarve kasvaa yliopistokoulutuksessa, vähenee ammattikorkeakoulutuksessa ja myös hieman ammatillisessa peruskoulutuksessa. Nuorille suunnatun koulutustarjonnan pitää keskittyä

nimenomaan tunnistetuille kasvualoille ja työvoimareservien kuten työttömät

aikuiskoulutustarjonta tulee kohdentaa aloille, joille nuoria ei riitä. Tohtorien

vuosittainen koulutustarve on 1600. Lukiokoulutukseen aloittajatarve on 50 %

perusopetuksen päättävästä ikäluokasta vuonna 2020. Lukiokoulutuksen

tulevaisuuden kehittämishaasteet ovat erityisesti opetussisältöjen kehittämisessä.

(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 13-15.)

31

Ehdotuksen mukaan tulee myös huolehtia siitä, että turvataan kotimarkkinoihin

keskittyvien palvelualojen tutkimus- ja kehitystoimintojen resurssit ja

työvoimatarjonnan riittävyys. Näin turvataan Suomen elinkeinorakenteen riittävä

monipuolisuus. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 13.)

Elinkeino- ja koulutuspolitiikassa tulisi tavoitteellisen elinkeinorakenteen ohella

vahvistaa kokeiluja, joilla luodaan rohkeasti edellytyksiä uusien, vielä

kehitysvaiheessa olevien alojen kasvulle. Työntekijöiltä tarvitaan monialaista ja alat ylittävää osaamista eli tutkintoja joissa yhdistyy eri koulutusaloilta saatu osaaminen. Koulutusjärjestelmien pitäisi olla joustavampia ja erilaisia rajoituksia tulisi purkaa. Opiskelijoiden tulisi voida paremmin itse räätälöidä omaa koulutustaan omien näkemysten ja kiinnostuksen mukaan. Tämä lisäisi työmarkkinoilla tarvittavien moniosaajien määrää. Ammatillista koulujärjestelmää on uudistettava asiakaslähtöiseksi ja osaamisperustaiseksi ja koulutuksen on vastattava tuloksellisesti ja tehokkaasti työ- ja elinkeinoelämän, opiskelijoiden ja alueiden osaamistarpeisiin. (Opetus- ja

kulttuuriministeriö 2015, 14.)

Ehdotuksen mukaan perustuslakien mukainen ruotsinkielisten palvelujen tarjonta

tulee turvata. Esimerkiksi julkisen hallinnon, koulutuksen, hoitoalojen ja osittain

kulttuurin ja urheilun osalta lähtökohtana on se, että viranomaiset pystyvät antamaan

ruotsinkielistä palvelua. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 15.)

Elinikäisen oppimisen mahdollisuus on turvattava koko väestölle ja etenkin heikossa

työmarkkina-asemassa olevien koulutusmahdollisuuksien turvaaminen on tärkeää.

Ehdotuksessa esitetään ammatillisen aikuiskoulutuksen ja ylemmän ammattikorkeakoulutuksen aloittaja- ja tutkintotavoitteiden asettamista toteutunutta kehitystä korkeammalle tasolle. Osaamisen kehittämisen tulisi olla yhä enemmän osallistumista todellisen työelämän tutkimus- ja kehityshankkeisiin. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 15.)

32

Digitaalisuuden avulla julkisten ja yksityisten tuottavuus kasvaa ja syntyy uusia

työpaikkoja digitaaliseen palvelutuotantoon ja innovaatiopuolelle. Digitaalisuus on merkityksellistä erityisesti niille aloille, joissa sitä on vain osittain hyödynnetty. Ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamiseksi on tarpeen hyödyntää mahdollisimman laajasti teknologian ja digitaalisuuden mahdollistamaa tuottavuuden kehittämistä. Myös digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämistä tulee tehdä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö

2015, 12-13.)

Yhteenvetona voidaan todeta, että koulutusta tulee suunnata niin, että osaaminen kasvaa ja taloudellinen kehitys paranee. Tämä tarkoittaa koulutuksen uudelleen suuntaamista niille aloille (tekniikan ja liikenteen ala, luonnontieteiden ala, luonnonvara- ja ympäristöala, humanistinen ja kasvatusala sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala), jotka nähdään tulevaisuudessa keskeisinä. Yhtäaikaisesti tärkeää on koulutuksen tason nostaminen: tutkintojen tarve yliopistoissa kasvaa. Myös moniosaajuus on tulevaisuudessa tärkeää ja sitä tulisi kehittää eri koulutusalojen välisellä oppiainetarjonnalla. Digitaalisuuden kehittäminen niin oppimisympäristöjen muodossa kuin työelämässä on yhä keskeisempää. Koulutuksella ja sen oikein suuntaamisella on keskeinen merkitys yhteiskunnan kehittymiselle, vaikka se voisi joltain osin tarkoittaa sitä, että henkilökohtaisia intressejä ja motiiveja tulisi suunnata enemmän yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti. Työllistymisen näkökulmasta on olennaista, että työnhakijoiden koulutus vastaisi työelämän tämänhetkisiä ja tulevaisuuden tarpeita. Tämä asettaa monenlaisia haasteita oppilaitoksille, sillä niiltä edellytetään joustavuutta ja uusien toimintamallien esim. yritysyhteistyön lisäämistä ja oppimisympäristöjen kuten digitaaliset ympäristö haltuunottoa. Joidenkin oppilaitosten osalta tämä tarkoittaa toiminnan vähentämistä ja jopa alasajoa kun taas toisille tämä tarkoittaa kasvua. Muutoksen onnistuminen edellyttää ennen kaikkea laajaa kokonaisvaltaista objektiivista tarkastelua ja subjektiivisen näkökulman pienenemistä sekä elinikäisen oppimismallin omaksumista.

33

EHDOTUKSEN LINJAUKSET AMMATILLISEN AIKUISKOULUTUKSEN JA NÄYTTÖTUTKINTOJEN OSALTA

Näyttötutkinnoissa olennaisena osana on henkilökohtaistaminen, joka perustuu

osaamisen tunnistamiseen. Näyttötutkinnon osan tai osien suorittaminen on usealle

tutkinnon suorittaneelle sopiva vaihtoehto. Kun tutkintojen osia voidaan suorittaa

joustavasti nopeuttaa se myös tutkintojen saamista. Näyttötutkintojen merkitys uraa vaihdettaessa voi tulevaisuudessa olla yhä suurempi, sillä niiden avulla on mahdollisuus joustavasti vaihtaa ammattia tai kehittää omaa osaamistaan moniosaajuuden suuntaan. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 80.)

Ehdotuksessa ei oteta kantaa määrällisesti aikuiskoulutustarjonnan alakohtaiseen

suuntaamiseen, mutta on kuitenkin selvää, että joillain aloilla kuten siivousala, kiinteistönhuoltoala, rakennusala, kuljetusala, sosiaali- ja terveydenhuolto ja kemianteollisuus tarvitaan paljon työvoimaa. Ehdotuksessa kuitenkin linjataan, että näyttötutkintoon valmistavaa ammatillista koulutusta tulee järjestää huomioimalla ennen kaikkea yksilöiden aikaisempi osaaminen, henkilökohtaiset valmiudet ja alueelliset työvoimatarpeet. Lisä- ja täydennyskoulutusta tulee tarjota ammatinvaihtajille joilla on vähintään toisen asteen tutkinto. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 81.)

Aikuiskoulutuspolitiikan avulla tuetaan työurien pitenemistä, työllisyysasteen nostoa,

tuottavuuden parantamista, aikuiskoulutuksen suhteen aliedustettujen ryhmien

osallistumisen lisäämistä, monikulttuurisuuden vahvistumista sekä elinikäisen

oppimisen edellytysten toteutumista. Aikuiskoulutuksen avulla pyritään varmistamaan

myös opetustoimen henkilöstön osaaminen ja maahanmuuttajien työllistyminen ja

integroituminen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 77-78.)

Aikuiskoulutuspuolella koulutuksen aloittaja- ja tutkintotavoitteet on päätetty asettaa

toteutunutta kehitystä korkeammalle tasolle: tutkintoon tai sen osaan valmistavan

ammatillisen aikuiskoulutuksen aloittajatavoite on 65 000 ja tutkintotavoite 37 000

(opetushallinnon alainen koulutus, vuonna 2013 aloittajia 51 700 ja tutkintoja 27 800).

34

Aikuiskoulutuksen tarve on erittäin suuri, jos ajatellaan että kaikilla olisi ammatillisesti suuntautunut tutkinto. Aikuiskoulutuksen osallistumisaste on viime

vuosina pysynyt ennallaan, mutta koulutuspäivien määrä per henki on pienentynyt.

Suomessakin on paljon henkilöitä joiden perustaitojen hallinta ei ole riittävää ja yli 10 % väestöstä omaa niin heikot perustaidot (esim. tietotekniset taidot), että ne vaikeuttavat jokapäiväistä elämää, työllistymistä, opiskelua ja oppimista. Digitalisaation myötä työ ja työn osaamisvaatimukset muuttuvat jatkuvasti. Tämä antaa toisille mahdollisuuksia, mutta asettaa toiset vakavan syrjäytymisen

uhkaan. Ammattien sisällölliset työnkuvat muuttuvat ja erityisesti muutokset koskevat matalapalkkaisia, vähemmän koulutettuja yksityisellä sektorilla työskenteleviä teollisuustyöntekijöitä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 77-79.)

Työssä oppiminen ja työn ohessa suoritettava täydennyskoulutus painottuvat.

Tutkintoon johtavan koulutuksen rooli tulee olemaan yhä enemmän oppimisvalmiuksien luomisessa. Koulutusjärjestelmää tulee kehittää yhä enemmän työelämään integroituvana elinikäisen osaamisen kehittymistä tukevana kokonaisuutena. Ammatillisen aikuiskoulutuksen uusia toimintamalleja pitää kehittää enemmän työelämän kanssa ja yhtä aikaa ammatillisen aikuiskoulutuksen asemaa yritysten ja julkisyhteisöjen strategisen kehittämisen tukena on vahvistettava. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 80.)

Työttömien ja työttömyysuhan alla olevien pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti ja joustavasti täydentämään ja uudistamaan omaa osaamistaan. Maahanmuuttajien mahdollisuuksia pitää myös lisätä ja heidän tulisi voida osoittaa paremmin omaa osaamistaan. Aikuiskoulutusta tulisi suunnata niin, että se vastaisi paremmin työvoiman alanvaihtoon liittyviin alueellisiin koulutus- ja osaamistarpeisiin. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 81.)

Elokuussa 2015 astui voimaan lakimuutoksia ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ja

noiden muutoksien tarkoituksena on vahvistaa ammatillisten tutkintojen

osaamisperusteista määrittelyä ja tutkinnon osiin perustuvaa rakennetta, mikä tukee

35

joustavien ja yksilöllisten opintopolkujen rakentamista ja edistää aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista osaksi tutkintoa. Lisäksi lakien avulla lisätään mahdollisuutta muuttaa tutkintorakennetta työelämässä ja yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten perusteella. Työelämän muutoksiin pyritään vastaamaan uusien tutkintojen sijaan uudistamalla olemassa olevien tutkintojen perusteita esim. muuttamalla tai lisäämällä tutkintojen osaamisaloja tai tutkinnon osia. Samalla selkiytettiin henkilökohtaistamista: lakiin ammatillisesta

aikuiskoulutuksesta tehtiin yksinomaan henkilökohtaistamista koskeva uusi pykälä ja

muutettiin lakia siten, että Opetushallituksen määräyksen sijaan

henkilökohtaistamisessa noudatettavista menettelytavoista säädetään jatkossa

asetuksella. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 81.)

Ammatillisen aikuiskoulutuksen yksi mahdollinen kohderyhmä on vailla perusasteen tutkintoa oleva lukiokoulutuksen suorittanut ja ammatillisen tutkinnon suorittanut työvoima. Työvoiman ulkopuolella oleva aikuisväestö on myös osittain kohderyhmää. Ammatillisen aikuiskoulutuksen aloittajista suuri osa

on naisia: 2010-2014 naisten osuus oli 55 %. Vuodesta 2006 vuoteen 2012 väestön

aikuiskoulutuksen tarve on lisääntynyt, koulutuksella on ollut aiempaa enemmän

vaikutusta ja usko aikuiskoulutuksen hyötyihin on lisääntynyt. Eniten tarve on

kasvanut perusasteen jälkeistä koulutusta olevien ryhmässä.

Aikuiskoulutuspuolella tarvitaan suhdanteista riippumatonta pitkäjänteistä ammatillista koulutusta, jonka lisäksi pitäisi olla mahdollisuus joustaviin koulutuksiin ja nopea reagointimahdollisuus akuutteihin koulutustarpeisiin. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 81-83.)

Ammatillista aikuiskoulutusta pitäisi kehittää hallinnonalarajojen ylitse. Rahoituksen

vähenemisen vuoksi aikuisväestön osaamisen kehittämisen tulisikin tapahtua

yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Lisäksi rahoituksen väheneminen edellyttää aikuiskoulutuksen ja nuorille suunnatun koulutuksen päällekkäisyyksien karsimista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 21.)

36

Ehdotuksen mukaan aikuiskoulutukseen tulisi luoda kansallinen strategia tai visio,

joka suuntaisi aikuisväestön koulutustason ja osaamisen tavoitteellista tulevaisuutta

globaalissa kilpailussa. Tulevaisuuden osaamisen megatrendit osoittavat

aikuiskoulutuksen ennakoinnin suunnan. Aikuiskoulutuksen ennakoinnissa pitäisi ottaa huomioon osaamisperusteisuus sekä oppimisen tulevaisuuden haasteet. Elinikäisen oppimista pitäisi kehittää osallistumalla yhä enemmän todellisiin työelämän tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Aikuiskoulutuksen tulee luoda uutta osaamista, jolla voidaan tukea uusien palvelujen ja tuotteiden kehittämistä sekä yrittäjyyttä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, 85.)

8. LINJAUSTEN VAIKUTUS OPETTAJAN ARKEEN

Linjauksilla on keskeinen merkitys ammatillisen opettajan arkeen, sillä niiden

toteutuminen edellyttää ennen kaikkea näkymistä käytännön työssä. Opettajan työn

kannalta muutokset tarkoittavat yhä enemmän koulujen ulkopuolisen yhteistyön

kehittämistä ja tiivistämistä. Opettajien työ ei ole enää pelkkää luokkahuoneessa

olemista vaan aktiivista toimimista eri tahojen kanssa. Opettajien on pohdittava uusia

keinoja yhdessä liike-elämän kanssa siihen miten yhteistyötä voitaisiin kehittää.

Tulevaisuudessa myös yhteistyö muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa tulee

kasvamaan. Opettajan tulee tunnistaa ja tunnustaa oman alueensa koulutustarpeita

ja kyetä vastaamaan niihin: tämä edellyttää yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa mm.

pohtimista siitä millaista osaamista alueella tarvitaan ja miten eri oppilaitokset voivat

tukea tarvittavan osaamisen kasvamista.

Opettajalta edellytetään yhä enemmän muuttuvan työelämän vaatimusten tuntemusta

ja tämä tarkoittaa yhtäaikaisesti oman ammattitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä.

Opettajien tulee aktiivisesti itse pysyä ajanhermoilla siitä mitä työelämässä tapahtuu.

Uudistukset vaativat myös kykyä luopua vanhoista ajatuksista ja toimintamalleista.

Oppimisympäristöjen digitalisoituminen vaatii opettajilta täysin erilaisia ja uusia

tietoteknisiä taitoja. Digitalisoituminen saattaa tarkoittaa myös oppilaiden

eriarvoistumista (kaikilla ei välttämättä ole kalliita laitteita tai tarvittavia tietoteknisiä

37

taitoja), joka opettajan tulee huomioida omassa opetuksessaan. Samalla tunnilla voi

olla henkilöitä joiden tietoteknisissä taidoissa saattaa olla suuriakin eroja ja tämä on

huomioitava jo opetuksen suunnittelussa. Opettajien tulee myös pystyä käytännössä

kehittämään yhteistyötä muiden oppilaitosten ja koulujen kanssa niin, että opiskelusta

tulee joustavampaa ja se mahdollistaa erilaisten henkilökohtaisten eri aloja

yhdistävien koulutuspolkujen luomisen.

Kun koulutusta suunnataan tietyille aloille tarkoittaa tämä myös opettajien osalta työn

vähenemistä tietyillä koulutusaloilla ja toisilla taas kasvua. Opettajien tulee olla

valmiita kehittämään omaa osaamistaan niin, että sitä voitaisiin hyödyntää myös

uusilla kasvavilla aloilla. Esimerkiksi luokanopettajien tarpeen kasvaessa voi tulla

kysymykseen jatkokoulutuksen hankkiminen.

Aiempaa suurempi valinnaisuus tutkinnoissa haastaa ammatillista opettajaa olemaan

valmis tutkinnon suorittajan ohjaamiseen täysin oman osaamisalansa ulkopuolelle

valinnaisia tutkinnon osia suorittamaan. Tämä saattaa olla haaste jäykemmissä

organisaatioissa, joissa ei olla totuttu yhteistyöhön eri osaamisalojen rajojen yli.

Toisaalta haastetta saattaa aiheuttaa myös tutkinnon suorittajalle itselleen

lisääntyneen valinnaisuuden mahdollisesti aiheuttama suurempi vastuu omien

opintojensa suunnittelusta ja etenemisestä. Kun jatkossa koulutusta suunnataan

enemmän sellaisille tutkinnon suorittajille, joilla ei välttämättä ole alkujaankaan suurin

mahdollinen motivaatio suoritettavaa tutkintoa kohtaan, voi vastuun ottaminen omista

opinnoista olla melko suuri ponnistus.

Tutkinnon suorittajien ohjaaminen kasvaville aloille omasta motivaatiosta riippumatta

sekä vaikeasti työllistyvien opintojen suunnittelu ja loppuun saattaminen vaatii

opettajalta myös ammattiosaamisen lisäksi ihmissuhde- ja ohjaustaitoja enenevässä

määrin. Kun jatkossa tutkinnon/tutkinnon osien suorittaminen tulee olemaan

oppilaitosten rahoituksen perustana nykyisen oppilaitoksessa kirjoilla olevan

opiskelijamäärän sijasta, korostuu myös sen merkitys, että tutkinnon suorittajat todella

38

saattavat opintonsa loppuun. Omien ohjaustaitojen kehittäminen sekä opiskelijoiden

ohjaukseen varatun ajan merkitys tulee mahdollisesti korostumaan tulevaisuudessa.

Tutkintojen suorittaminen aidoissa työelämän tutkimus- ja kehittämishankkeissa vaatii

paljon nykyistä tiiviimpää yhteistyötä oppilaitosten ja työelämän välillä. Toisinaan

tutkinnon suorittajien on vaikeaa saada edes työharjoittelupaikkoja opiskelualansa

yrityksistä, koska harjoittelijat koetaan rasitteiksi jokapäiväiselle toiminnalle.

Työpaikoilla on myös monesti virheellinen käsitys tutkinnon suorittajan osaamisesta,

tutkinnon osaamisvaatimuksista jne. Ammatillisen opettajan olisi hyvä verkostoitua

opettamansa alan työnantajien kanssa, jotta alunperinkin virheellisiä käsityksiä

saataisiin oikaistua.

39