vill i · maan ja toimimaan, ja mennään luokka-huoneesta ulos – niin kuin vihreillä...

1V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2014

V I L L IIHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2014

LUONNOSSA

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 20142

V I L L I

PÄÄTOIMITTAJA

Pekka Tukeva

puh. 040 5471 [email protected]

TOIMITUSSIHTEERI

Jaakko Kaartinen Villi / Jaakko Kaartinen

Sammatintie 6-8 b 20, 00550 [email protected]

TOIMITUS

Eero Jokela

[email protected]

Pauli Syrjö

[email protected]

Eija Kallinen

[email protected]

JULKAISIJAT

Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP

Nuorten Keskus ry, NK

PTK – poikien ja tyttöjen keskus

KUSTANTAJA

Kirkon kasvatus ja perheasiat

PAINOPAIKKA

AO-Paino, Mikkelipuh. 015 151 111

ILMOITUSMYYNTI

Matti Piitulainen, 0400 301 618, [email protected]

TILAUKSET / OSOITTEENMUUTOKSET

Lehti toimitetaan seurakuntien varhais-nuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille

sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta.

Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi,

sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

2/2014 SISÄLTÖ

22KIRKKOHALLITUS,

KASVATUS JA PERHEASIAT (KKP)

24NUORTEN KESKUS (NK)

26

PTK – POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

4 Vihreä mahdollisuus

8 Eläimen kokoinen kysymys

9 Kolumni: Peräänkatsoja

10 Modernia aarteenetsintää

12 Pujota rukoushelmet vihreään nauhaan

14 Tutkijat tyrmäävät rippileirin lyhentämisen

15 Lahdessa tytöillä ja pojilla on oma leirikeskuskin

16 Teologia: Jumala Suurena Tasapainon Ylläpitäjänä

17 Media/Sarjakuva

18 Kansainvälinen konferenssi rippikoulu- ja nuorisotyöstä

19 Piplia: Luomakunnan pyhyys

20 Yhdessä maailmassa: Lappeenrannassa kasvetaan lähetysvastuuseen

Mauno Nivala Lahdessa ja Heidi Tikka Malmin seurakun-nassa pitävät molemmat leirityötä ja luonnon äärellä saa-tujen elämyksien tarjoamista tytöille, pojille ja nuorille seu-rakunnan arvokkaana mahdollisuutena. S. 6 ja 15.

Jaa

kko K

aa

rtine

n


Luonnossa

Siunaa meitä, Jumalaauringon valolla yllämme,maan voimalla allamme,ystävien huolenpidolla ympärillämme,Sinun kuvallasi syvällä sisimmässämmeja sinun tulevaisuudellasi, joka meitä odottaa.(siunaus Ionasta 2000-luvulta)

En ole ainut, jota tässä ajassa kutsuu sellainen kristillisen nuorisotyön maailma, joka tuoksuu taivaalle ja maalle. Jossa nähdään sekä ihmisen ruumiillisuuden pyhyys että sydämen hengellisyys. Jossa Jumalan läsnäolo ei löydy vain uskovas-ta ja kirkosta vaan koko luomakunnasta. Tässä maailmassa tunnen olevani ko-tonani. Ehyellä sydämellä ja kokonaisella ruumiilla.

Tätä työnäkyä ovat sanoittaneet minulle varhaisen kristillisyyden opettajat. Sa-moin useat tämän ajan hengellisyyden virtaukset. Holistisuutta painottava ajatte-lu löytyy myös monista lapsi- ja nuorisotyössämme käytössä olevista metodeista.

Mikä johdatti ja kasvatti minut tähän itselleni tärkeään maailmaan? Yli kaik-kien kirjojen ja gurujen nousevat ne monet leirimaailman kokemukset, joita seu-rakunta on minulle tarjonnut. Alkaen Lapiosalmen rippikoululeiristä Posion erä-seuduilla. Jatkuen nyt Itä-Lapin Tievatuvan ja Järvi-Suomen Partaharjun mai-semissa. Olen seurakuntien leiri- ja retkitoiminnan kasvatti. Ja siitä kiitollinen.

Tässä Villi-lehdessä syvennymme seurakuntien nuorisotyön menestystarinan yhteen kulmakiveen. Yhteiseen ymmärrykseemme siitä, että leireillä tapahtuu merkittäviä lapsen ja nuoren hyvää elämää tukevia kasvuprosesseja. Yhteiseen kokemukseemme siitä, että luonnossa toimiminen antaa aivan erityisen koko-naisvaltaisen kristillisen kasvun maailman.

Toivon, että tämä maailma ei heikkene vaan vahvistuu keskellä seurakun-tien rakennemuutoksia. Tässä on kulmakivi lapsen hyvälle kasvulle – ja huo-misen kirkolle.

Jumala toivoo, että koko maailmaolisi puhdas hänen silmissään.Maata ei saa vahingoittaa.Maata ei saa tuhota.(Hildegard Bingeniläinen 1100-luvulta)

Eero Jokela PTK – Poikien ja Tyttöjen Keskus

ALUKSI


Vihreä mahdollisuus

Teksti ja kuvat Jaakko Kaartinen

Vihreät riparit ovat mahdollisuus

ympäristökasvatuksen

näkökulmien kytkemiseen koko

seurakunnan nuorisotyöhön.

Ympäristökasvatusta tarvitaan,

koska perinteinen kasvatus ei

ole onnistunut sosiaalistamaan

meitä toimimaan luonnon

kestokyvyn kannalta oikein.


Jos seurakunnassa päätetään lähteä toteuttamaan ympäristökasvatus-ta osana nuorisotyötä, ollaan haus-

kan ja innostavan, mutta myös hyvin vakavan asian äärellä.

Ympäristökasvatuksen tavoitteena on niveltää ympäristöä ja sen suojele-mista sekä kestävää elämäntapaa koske-vat tiedot osaksi lapsen ja nuoren arvo-ja sekä toimintatapoja. Ei auta, että tie-detään kulutuksesta ja hiilijalanjäljestä tai elämäntapavalintojen kuormitukses-ta luonnon kantokyvylle – asioiden pi-tää myös mennä parempaan suuntaan.

”Allekirjoitamme tuon. Tämä hom-man ydin on siinä, että meillä on vain tämä yksi maapallo, ja nykyisellämme olemme ylittäneet sen kantokyvyn. La-jien määrä laskee ja luonnonvarat hu-penevat. Ympäristökasvatuksen oikeu-tus syntyy planeetan olemassaolon ra-joista,” toteavat Sanna Koskinen ja Essi Aarnio-Linnanvuori.

WWF:n ympäristökasvattajat ovat tuttuja nimiä seurakunnissa, joissa on to-teutettu Vihreitä ripareita. Aarnio-Lin-nanvuori ja Koskinen ovat olleet mukana suunnittelemassa ja kouluttamassa Vih-reät riparit –hankkeessa alusta alkaen.

Vihreät riparit -hankkeessa (sakas-

ti.evl.fi/vihreatriparit) toteutetaan tänä vuonna jo ainakin parisataa rippileiriä, ja mukaan ehtii vielä hyvin. Nuorisotyössä ja rippileireillä on kautta aikojen toteu-tettu ympäristökasvatuksen elementtejä. Vihreissä ripareissa kyse on siitä, että nä-kökulmasta pyritään tekemään läpäisevä.

Ympäristökasvatus avaa mahdollisuuksia nuorisotyölle

”Kristillisen kasvatuksen tavoitteisiin ympäristönäkökulmien esiin nostami-nen ja käsitteleminen niveltyvät suo-raan ja monella tavalla,” Aarnio-Linna-vuori sanoo.

Jos Koskiselta ja Aarnio-Linnavuorel-ta kysyy, mitä kautta Vihreisiin riparei-hin ja ylipäätään ympäristökasvatuksen menetelmiin ja sisältöihin seurakunnassa voi löytää perusteluja, saa pitkän listan.

Kristillisen etiikan näkökulma oh-jaa suoraan ympäristökasvatuksen kysy-myksiin. Kristillinen ihmiskäsitys joh-taa kysymykseen ihmisen ja ympäris-tön suhteesta. Luontokokemusten avaa-minen ja mahdollistaminen nuorille on yhden perushyvinvoinnin rakennuspali-kan tarjoamista.

Ympäristötietoisuuden ja siihen liit-

tyvien kysymysten virittäminen on nuorten varustamista tulevaisuuteen, jossa näihin kysymyksiin liittyvällä osaamisella on tarvetta työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Ympäristökysymys-ten käsitteleminen avaa näköalan glo-baaliin oikeudenmukaisuuteen. Luonto ja varsinkin eläimet ovat monille nuoril-le yksinkertaisesti rakkaita.

Ja onpa luonnon hyödyntämisessä sellainenkin etu, että siirtämällä toimin-taa ulos saadaan etenkin keskittymis-häiriöistä kärsivät nuoret mukaan aivan erilaisella tavalla.

”Se on huomattavaa, miten paljon luonnon ja ympäristökysymysten hyö-

7

dyntämisestä osana leirien suunnittelua ja sisältöä voidaan nuorten kanssa saada irti. Se, että heidät otetaan mukaan suun-nittelemaan, toteuttamaan, keskustele-maan ja toimimaan, ja mennään luokka-huoneesta ulos – niin kuin Vihreillä ri-pareilla tehdään – tuo itsessään sykettä ja hauskuutta mukaan. Tämä on oppia, jonka seurakunnan työntekijät voivat ot-taa käyttöönsä luontokoulujen ja muiden ympäristökasvatuksen toimijoiden koke-muksista, ” Sanna Koskinen muistuttaa.

”Seurakuntien leirikeskukset ovat keskellä luontoa. Monelle kaupunki-laisnuorelle se olisi mahdollisuus päästä kiinni kokemukseen siitä, miten luon-nossa voi kokea rauhoittumista ja elpy-mistä – niille nuorille, joiden perheillä on kesämökki, eläimiä tai luontoa har-rastavat vanhemmat, tämä on tuttua, mutta hyvin monille ei. Koska rippi-koulu kokoaa kaikkia nuoria, se on ar-vokas mahdollisuus tasata näitä lähtö-kohtien eroja.”

Seurakunta voi nojata elämyksiin

Luontokokemukset ovat yksi puoli ym-päristökasvatusta: sellaisesta oppii välit-

tämään, jonka elämyksellisesti itse ko-kee arvokkaaksi.

Toinen puoli on elämäntapojen ja kulutuksen asiayhteyksien ymmärtämi-ne n laajojen ympäristönsuojelun kysy-mysten kanssa – niin sanotut kohtalon-kysymykset kuten ilmastonmuutos tai vaikkapa elinympäristöjen tuhoutumi-nen.

”Kasvatuksen haasteena on saada nuoret kysymään, miten minun tekoni vaikuttavat kokonaisuuteen, ja samalla säilyttää optimistinen toivon näkökul-ma. Nuoria ahdistavat suuret ympäris-töongelmat, ja parasta lievennystä ah-distukselle on voida tehdä itse jotain. Koulu tarjoaa nuorille paljon tietoa, mutta elämyksellinen ja toiminnallinen puoli ei siellä toteudu. Se olisi nuoriso-työn suuri mahdollisuus,” Koskinen ja Aarnio-Linnavuori miettivät.

Se, miten nuorisotyössä ympäristö-kasvatuksen elämyksellisiä ulottuvuuk-sia voidaan tarjoilla, on pedagoginen kysymys. Siksi työntekijöille on suun-niteltu kaikenlaisia koulutuksia ja hyö-dynnettäviä materiaaleja.

”Harmillisen vähän seurakuntien työntekijät kuitenkaan ympäristökasva-tuksen koulutuksiin osallistuvat. Kiin-

nostusta toki on – esimerkiksi Jyväsky-län Neuvottelupäivillä Vihreiden ripari-en kanava oli aivan täynnä,” Sanna Kos-kinen sanoo.

Vihreät riparit -hanke loppuu 2014 lopussa. WWF:ssä toivotaan, että Kirk-kohallitus rohkenisi jatkaa toiminnan kehittämistä eteenpäin.

”Meidän toiveena tietysti on, et-tä näin hyvää konseptia resursoitaisiin kunnolla ja se sisällytettäisiin myös kir-kon Ympäristödiplomiin. Vihreiden ri-parien kriteerien rakentamisessa tavoit-teena on ollut, että ne voidaan toteuttaa missä tahansa, etteivät ne vaadi mah-dottomuuksia. Ympäristötyö vaatii pit-käjänteisyyttä. Maailma muuttuu ja rip-pikoulunkin pitää uudistua, ja tämä ai-hepiiri tulee vain ajankohtaisemmaksi ja ajankohtaisemmaksi,” Essi Aarnio-Lin-navuori sanoo.

Katso ja kokeile!wwf.fi/ymparistokasvatus/ materiaalipankki wwf.fi/ruokaopas

u Malmin seurakunta päätti ilmoit-taa kaikki lähes kolmekymmentä rip-pileiriään Vihreiksi ripareiksi. Myös Oulunkylän seurakunnan kaikki ripa-rit ovat Vihreitä, samoin Kuortaneen urheiluopiston yhdeksän rippilei-riä. Vihreät riparit näyttävät leviävän vauhdilla – yksistään Malmilla päätös tarkoittaa, että yli 600 nuorta pääsee leirillä pohtimaan, keskustelemaan ja osallistumaan ympäristöteemojen kä-sittelemiseen luonnossa.

”Malmilla päätöksen takana on pitkäjänteinen ympäristötyö,” sanoo nuorisopastori Heidi Tikka.

”Seurakunnassa on toiminut jo use-amman vuoden ympäristötiimi ja ym-päristönäkökulmien huomioimisesta on tullut vähitellen yhteinen asia. Se on hyvin tärkeää – jos tällainen jää yhden tai kahden työntekijän innostuksen va-raan, toiminta väsähtää ennen pitkää.”

Tikka on ollut myös mukana suun-nittelemassa Vihreiden riparien kon-

septia. Hänen mielestään hankkees-ta nousevat esiin muun muassa kiitol-lisuuden ja kohtuuden teemat. Vihre-än riparin toteuttaminen vaatii työn-tekijältä hiukan tavallista enemmän viitseliäisyyttä, jos ympäristönäkökul-mat haluaa saada läpäisevästi koko lei-rin suunnitteluun ja toteuttamiseen – mutta vastaavasti luonnossa oleminen virkistää ja synnyttää kiitollisuutta.

Kohtuullisuuden näkökulman poh-timinen nuorten kanssa antaa mahdol-lisuuden käsitellä sitä, mitä voidaan it-se tehdä niille vaikeille ympäristökysy-myksille, jotka huolestuttavat ja tun-tuvat uhkaavilta. Omilla teoilla ja va-linnoilla voi vaikuttaa, sen huomaami-nen voimaannuttaa.

Rippikoulu on luonteva paikka arvo-keskusteluun. Ihan hyvä jos jatkuvaan kuluttamiseen pohjautuva elämäntapa tulee rippikoulun keskusteluissa haas-tetuksi. Kohtuullisuus on ekologisem-paa ja mahdollistaa sen, että hyvä maa-

ilmassa jakaantuu tasaisemmin.Vihreän riparin vetäminen haastaa

ja koulii myös työntekijää. Tikka sa-noo oppineensa lisää jokaisella neljäs-tä Vihreästä riparista, joita on ollut pi-tämässä.

”Joissain asioissa onnistuu parem-min, joissain huonommin, mutta kaikki tekeminen on plussaa. Erityi-sen hienolta tuntuu, kun isoset ja lei-riläiset alkavat itse haastaa vetäjiä: jos opetetaan, että kristitty on asetettu vil-jelemään ja varjelemaan, toteutuuko se? Tehdäänkö me todella niin kuin it-se opetetaan? Onko papin A4-monis-teiden jakeleminen ekologisesti kestä-vää?” Tikka naurahtaa.

”Tärkeää on ymmärtää, että ympä-ristökasvatus ei ole mitään päälle lii-mattua lisää. Maapallo on meillä lai-nassa lapsiltamme. Tämä niveltyy ihan normaaliin elämään kristittynä, siihen että me opettelemme tekemään asioi-ta kestävästi.”

Kiitollisuus ja kohtuus


1

vihreät riparit

Eläimenkokoinen kysymys

Vihkonen löy-tyy myös Vih-reiden ripari-en sivuilta sa-kastista: sakas-ti.evl.fi/vihreat-riparit

Entäs jos rippileirillä

olisi eläimiä? Tai mitä

eläimistä pitäisi ajatella

riparilla – pääsevätkö

lemmikit taivaaseen?

Jos Raamattu kertoo, että Jumalan luomistyötä ovat sekä ihmiset ja eläi-

met, mitä sanoa lautasellisesta tehobroi-leria leirikeskuksen ruokalassa?

Eläinten paikka kristinuskossa on hil-jainen, mutta ohittamaton. Sitä mukaa kuin eläinten asema lemmikkeinä, ym-päristötietoisuus, luonnonsuojelun asen-teet ja keskustelu eläinten oikeuksista on kehittynyt yhteiskunnassa, seurakunnas-sakin on siihen jotenkin otettava kantaa.

”Vähintään voidaan sanoa, että kris-tinusko antaa perusteet huomioonotta-vaan eläinten kohteluun,” sanoo Panu Pihkala.

”Voidaan teologisesti sanoa myös, et-tä jollain tavalla koko luomakunta osal-listuu pelastukseen. Mitä se tarkoittaa, on meille vaikeampi kysymys – eläimet herättävät kristinuskossa monimutkai-sia kysymyksiä. Mutta se, että ne ovat monimutkaisia, ei tarkoita, että niistä ei pitäisi nuorten kanssa keskustella. Mo-nelle nuorelle nämä ovat hyvin keskei-siä asioita.”

Häntää heiluttaen oppisisältöihin

Pihkala on koonnut Vihreät ripa-rit -hankkeen puitteissa vihkosen Eläi-

met ja kristinusko, sekä materiaalin yh-tä työskentelyä varten esimerkiksi rippi-koulussa pidettäväksi. Vihkonen koko-aa yhteen eläinteologiaan liittyviä kysy-myksiä ja myös käytännön näkökulmia.

”Esimerkiksi Oulussa leirikoiran pitä-mistä on kokeiltu riparilla hyvin koke-muksin. Ihan tutkimuksinkin on osoi-tettu, miten se vaikuttaa myönteisesti ryhmädynamiikkaan. Erityisesti sosiaali-sesti arkojen on helppo lähestyä eläintä ja löytää samalla yhteyttä toisten kanssa.”

Kirkkonummella Räfsön leirikes-kuksessa on lampaita samassa roolissa ja kokemukset siellä ovat samanlaisia. Mutta miksi eläin niin vaikuttaa?

”Ehkäpä kyse on eläimen välittö-myydestä – se on sellainen kuin se on. Häntää heiluttava koira herättää muka-van tunteen. Eläin reagoi ihmisen tun-netiloihin, ja se tarjoaa mahdollisuuden myönteiseen fyysiseen kosketukseen, joka muuten voi olla nuoren elämässä kaukaista. Näitä asioita on alettu vasta tutkia,” Pihkala sanoo.

Rippikoulussa eläimistä puhuminen on joka tapauksessa tarpeen aivan yk-sinkertaisestakin syystä: eläinteema liit-tyy rippikoulujen oppisisältöihin, kuten kysymyksiin luomakunnan varjelemi-sesta, kristillisestä etiikasta ja perimmäi-sistä elämän ja kuoleman asioista.

Katso eläintä silmiin

”Albert Schweitzer piti eläinkysymystä esillä jo 1900-luvun alussa, mutta var-sinainen syvempi teologinen pohdinta eläinten asemasta kristillisessä ajattelus-sa ja opissa on viime vuosikymmenien

aikana syntynyttä,” Pihkala kertoo.”Teologian näkökulmasta voi ajatella

vähän samanlaista heräämistä, kun huo-mattiin miettiä, että mitä Raamatus-sa naisista kirjoitetaankaan. Nyt on eh-kä tilaa kysellä, että mitä täällä eläimistä sitten puhutaan?”

Vihreiden riparien hankala osuus on ollut kasvisruoan nieleminen. Eläimet ja kristinusko -vihkonen antaa hyviä kulmia pohdittavaksi juuri lautasen ää-rellä. Kukaan ei haluaisi syödä lemmik-kikissaa. Mutta mikä ero sitten on kis-salla ja lehmällä? Ja mikä ero lehmällä ja toisella nisäkkäällä, ihmisellä? Millaisin perustein rajat piirretään moraalisesti ja kristillisesti kestäviä perusteluja varten?

”Täysin valmiita vastauksia ei ole. Siksi yhteinen keskustelu on tärke-ää. Mutta kyllä rippikoulun opettajalta odotetaan myös jotain kantaa. Siksikin työntekijöille on hyvä hankkia valmiuk-sia näiden teemojen käsittelemistä var-ten. Se ei onnistu, että sanoo äh – liian vaikea juttu,” Panu Pihkala miettii.

Jaakko Kaartinen

Jaa

kko K

aa

rtine

n


Peräänkatsoja

”NYT ALKAA TUKAN SUTIMINEN. Se on taas lähdössä jonnekin. Pakkaa laukkua... noi kauheet merinovillat... ja kyllä, se vetää noi mustat housut jalkaansa! Ottaakohan se mut tänään matkaan? Ootan ihan hiljaa tässä eteisessä, kiinnostuneena, mutta hieman vä-linpitämättömän näköisenä. Saa kerjätä mut mukaansa. Just niin, ruokapalkalla. No nyt se ottaa sen, tää on tässä! Oranssi putkihuivi kaulaan: se on Saapasilta tänään!”

KALEVI ON HYVÄ KOIRA. Hän tietää sen ja arvonsa. Kalevi on mun perään, mä olen sen pomo ja se on mun kanssa turvassa. Hyvä niin! Karvanen tykkää olla mukana myös mun töissä. Se on vähän niinkuin terapiakoirat, mut ilman sen kummempaa ohjeistusta. Työkeskuksessa se toimii ikäänkuin portsarin roolissa. Kukaan ei pääse salaa mihinkään ja ei ainakaan poistumaan ilman, että on heittänyt yläfemmat sen kanssa. Kalevi on tosin sil-loin selällään eteisen matolla ja vangitsee olemuksellaan vierailijan.

Kadulla se toimii hieman samansuuntaisesti. Ensin se huutaa kaikille ”Minä olen Kale-vi Kettusaari!” ja sen jälkeen ”Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!” Se on aika kä-tevää, varsinkin nuorisotaloilla, joissa on paljon maahanmuuttajanuoria vailla kokemus-ta lemmikkikoirista. Nuoret kyselee innoissaan, että miksi se on mukana ja onko se huu-mekoira. Joo on se melkein. Se on nimittäin koulutettu keskikaljan kaataja. Kalevi juok-see picknikistä toiseen ja kaataa juomat. Kerran lähti mukaan myös jotain, joka paljastui suusta vedettäessä lihapullaksi.

”JOO, MULLA ON OK EMÄNTÄ. Vähän seurailen sen perään, että miten se pärjää. Kuljen yleensä vapaana ja moikkailen ihmisiä. Tasotan vähän niinku tietä. Sit vilasen, et-tä miten toi nainen pärjää, vaikka se itse luulee, että mä olen huolissani omasta pärjäämi-sestäni. Antaa sen luulla. Sillai se on jotenkin lepposampi. Onneksi se älyää, että mullakin tulee rajat vastaan ja tulee väsy. Sillon se kiikuttaa mut kesken iltaa kotiin ja ne jatkaa sit-ten Helsingin yössä. Ja niistä lihapullista: Sehän lupas, että ruokapalkalla.”

Suuri huolenaiheeni on se, jos keskittymiseni herpaantuu ja Kaleville tapahtuu jotain. Mitä, jos sen luontainen eläinolemus ottaa valtaa ja se menee eikä kuuntele? Jää auton al-le? Nähtäiskö me enää koskaan? Onko taivaassa koiravaunu? Luotan, että siellä on tilaa heiluhännille. Ainakaan ne ei joudu valitsemaan hyvän ja pahan välillä eikä niiden sielua panna koetukselle. Niin rakas.

”NO NYT SE TULI koulutusleiriltä kotiin. Sai kyydin kotiovelle asti. Ettei vaan taas olis sattunut jotain?! Aina saa olla huolissaan. Just joo, oli ottanut itseensä itsesuojeluharjoituk-sissa. Otti osuman ottaan, kattoi kainosti kattoon ja lamaantui luontevasti – luonnossa. ”

Kalevi ja Hensku Kettusaari

KOLUMNI


Geokätköily tutustuttaa

erilaisiin kohteisiin niin

kotipaikkakunnalla kuin

retkilläkin. Lajia voisi

hyödyntää enemmän

myös seurakunnissa.

”Istahda. 1 vasemmalla, 2 oikealla ja sinä vasemmassa laidassa – se on allasi.” Näin vinkkasi Munk-

kiniemen seurakunnan nuorisotyönoh-jaaja Hetu Saarinen piilottaessaan geo-kätkön puukioskin läheisyyteen Helsin-gissä.

Geokätköilyä harrastetaan GPS-sa-telliittien avulla. Piilottaja merkitsee kätköpurkin maantieteelliset koordi-naatit sivustolle www.geocaching.com. Toiset koettavat löytää kätkön.

”Kätköjä pystyy etsimään älypuhe-limella. Itse olen hankkinut erillisen GPS-laitteen, koska se antaa tarkemmat koordinaatit”, Saarinen kertoo.

Nettiyhteydellä varustettuun kän-

nykkään voi ladata ilmaisen geokätköi-lyohjelman, joka näyttää oikean suun-nan ja matkan pituuden kätkölle.

Löytäjä merkkaa kätköpurkin loki-vihkoon nimimerkkinsä ja kuittaa löy-dön myös netissä.

Harrastus leviää puskaradion kautta

Piilopaikkoja ei saa paljastaa ulkopuoli-sille. Jos kätkön ympärillä vilisee paljon ”jästejä”, täytyy keksiä peitetoimintaa.

Saarinen on ollut joskus sitovinaan kenkiä. Jotkut kulkevat koiran tai las-ten kanssa.

Kätköjen vaikeusaste vaihtelee yh-destä viiteen. Saarinen luokitteli kät-könsä helposti löydettäväksi (yksi täh-ti). Samoin maaston vaikeusaste on yk-si. Vaikeampia kätköjä voi joutua etsi-mään esimerkiksi puuhun kiipeämällä.

Saarisen perustama piilo on traditio-naalinen kätkö, joka etsitään annettujen koordinaattien perusteella. Mysteerikät-köillä koordinaatit täytyy ratkoa päätte-lytehtävillä. Multikätköissä yhdeltä kät-

költä saa seuraavan kätkön koordinaatit.Saarisen tutustutti geokätköilyyn

Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Nana Honkasalo. Honkasalo taas oli löytänyt lajin laulu-kaverinsa kautta.

Honkasalo käy katsomassa kätköjä aina, kun niitä osuu kohdalle ja aikaa on riittävästi. Välillä perhe varaa jopa ulko-maan matkat sen perusteella, löytyykö kohteesta kätköjä. Nykyisin kätköjä al-kaa tosin olla joka puolella.

Mieluiten hän etsii kätköjä porukal-la.

”Tuntuu hölmöltä pyöriä yksinään paikoillaan kaupungin keskustassa. Tä-mä on joukkuelaji”, Honkasalo mieltää.

Ei kahta kätköä liian lähekkäin

Saarinen piilotti kätkön lähelle työpaik-kaansa, sillä kätköstä täytyy pitää huol-ta. Ainakin helmikuun lopulla se oli hy-vässä tallessa. Täyttymässä olleen loki-kirjan hän vaihtoi.

”Lokivihko vaihdettu ja kätkö huol-

Modernia aarteenetsintää

Jaa

kko K

aa

rtine

n


lettu. Tähän aikaan vuodesta ei puukka-rilla juuri kukaan istuskele, joten rau-hassa sai hommaa hoidella”, Saarinen kuittasi nettiin.

Honkasalon piilottama kätkö Suo-menlinnan kirkolla on saanut olla mel-ko hyvin paikoillaan useamman vuo-den. Purkki on kadonnut vain yksittäi-sen kerran.

Jos kätkö on aivan rakennuksen ku-peessa, kannattaa piilottamiseen kysyä omistajan lupa. Kätköjä ei saa myös-kään liian laittaa liian lähelle toisiaan, jotta GPS-koordinaatit eivät sekoitu keskenään.

Nykyaikaista aarteenetsintää

PTK:n kouluttaja ja Jiipeenetin päätoi-mittaja Juha Kinanen tutustui geokät-köilyyn kymmenisen vuotta sitten. Var-ta vasten kätköilemään hän lähtee har-voin.

”En ole himoharrastaja, mutta mat-kaillessa se on hyvä keino löytää uusia paikkoja. Esimerkiksi Itävallassa kier-simme linnojen kätköjä”, sanoo Kina-nen.

Itse hän on piilottanut kätkön Saa-riselälle PTK:n retkeilykeskuksen Tie-

vatuvan läheisyyteen. Kätkö tekee kes-kuksen toimintaa paremmin tunnetuk-si, sillä kätkökuvauksessa kerrotaan pai-kan historiasta.

Geokätköilyä on käytetty ainakin partioissa. Samoin Partaharjun suurlei-rille oli muutama vuosi sitten piilotettu kätköjä tyttöjen ja poikien etsittäviksi.

Aarteenetsintä ei ole partioissa Ki-nasen mukaan uusi juttu. Aiemmin si-tä tehtiin kartan kanssa, nyt apuna ovat nykyaikaiset välineet.

GPS-satelliitit mahdollistavat muita-kin etsintäpelejä. Esimerkkinä Kinanen mainitsee Tourality-pelin.

Sopii hyvin ryhmätoimintaan

Moni nuorisotyönohjaaja geokätköilee vapaa-ajallaan, mutta seurakuntien ryh-mätoiminnassa harrastusta ei ole hyö-dynnetty kovin laajamittaisesti.

Kinanen arvelee, että nuorisotyössä ei ole haluttu korostaa nettiä.

”Tekniikka ei kuitenkaan pilaa luon-toelämyksiä, vaan se luo parhaimmil-laan uusia mahdollisuuksia luonnossa liikkumiseen”, Kinanen miettii.

Honkasalo on käynyt muutaman kerran geokätköllä isosten tai partiolais-

ten kanssa. Hän uskoo, että lajia voisi hyödyntää työssä useamminkin.

”Kätköillessä saa ulkoilla yhdessä. Löytämisen riemu on tietysti merkittä-vää”, Honkasalo sanoo.

Saariselle geokätköily on ollut tähän asti lähinnä harrastus. Hän uskoo, et-tä varhaisnuoret varmasti innostuisivat geokätköilystä. Se tutustuttaisi heitä ko-tikaupungissa ja lähimaastossa paikkoi-hin, joihin ei muuten tule mentyä. Ja mikä parasta, lapset ja nuoret saataisiin liikkumaan.

”Meillä on tarpeeksi kerhotoimin-taa, jossa nökötetään sisätiloissa”, Saari-nen sanoo.

Voiko geokätköilyssä sitten oivaltaa jotakin Jumalasta tai hengellisyydestä? Kinasen mielestä voi, sillä ulkona kul-kiessa Jumalan luomakunta tulee lähel-le ihmistä.

Saarinen on samoilla linjoilla.”Olen oppinut, että etsiessä pitää

nauttia ja katsella ympärilleen. Olen-naista ei ole niinkään se, että menee nol-lapisteelle, vaan se, mitä kulkiessaan nä-kee ja kokee.”

Noora Melaanvuo

”Meillä on tarpeeksi

kerhotoimintaa, jossa nökötetään

sisätiloissa”, Saarinen sanoo.

Kätköpurkissä voi lokikirjan lisäksi olla ”kulkijoita” ja pieniä vaihtotavaroita. Oikealla peruskätköpurkki, mallia pieni.

He

tu Sa

arin

en

He

tu Sa

arin

en


Rukoushelmien väreihin, muotoi-hin ja järjestykseen on kirjoitettu Jeesuksen elämänvaiheet ja kirk-

kovuoden kulku. Niissä on Betlehem, autiomaa, vuorisaarnan opetus huolet-tomuudesta, rakkaus, Golgata ja ylös-nousemus.

Rukousnauhassa on punainen hel-mi rakkaudelle, hiekanvärinen yksinäi-syydelle ja musta pimeydelle. Jumalan läsnäolon ja hiljaisuuden helmeä seuraa minähelmi ja sitä valkoinen kasteen hel-mi. Helmiä voi käyttää myös Isä Mei-dän -rukouksen kanssa.

Jotkut pujottavat joukkoon myös vihreän helmen. Vihreä helmi on hel-minauhan uusin tulokas, eikä kuulunut ruotsalaisen piispa Martin Lönnebon alkuperäiseen,“pelastusrenkaaksi” kutsu-maansa, rukousmietiskelynauhaan.

Vihreän liturgiset merkitykset ovat toivo, iankaikkinen elämä, kasvu ja arki, ja vihreä helmi voidaan kytkeä rukouk-sissa myös yleiseen toivoon ja kasvuun.

Vihreys yhdistää arjen pelastukseen

Suomalaisen ekoteologi Panu Pihka-lan ajatuksissa vihreys on parhaimmil-

laan mukaan kaikkien helmien rukouk-sissa. Ympäristöstä ei ole mielekästä pu-hua ihmisestä ja uskosta erillisenä asia-na eikä ympäristöasioista tulisi hänen mielestään tulla kasvatusammattilaisille uutta tehtävää. Luontoteemojen pitäisi ohjata kaikkea kasvatusta.

Pihkalalle luonto liittyy Jumalan ja ihmisen suhteeseen, uskoon, hengelli-syyteen ja kristinuskon peruskäsittei-siin.

Vihreys sitoo yhteen myös arjen ja iankaikkisen elämän. Esimerkiksi kas-teen yhteydessä voidaan puhua vedes-tä laajemmin, yhdistää sen jokapäiväi-set ja ruumiilliset ulottuvuudet kristi-noppiin.

”Aina kun kosketan vettä, uin, kyl-ven, valutan vettä hanasta tai olen sa-teessa, voin muistaa Jumalan pelastavaa toimintaa. Vesi-elementti on sillä tavoin luontevaa kytkeä sakramenttiin,” hän ehdottaa.

Ekoteologille luonto liittyy myös us-konkappaleisiin: uskoon maailman luo-misesta, koko näkyvän todellisuuden lunastuksesta ja pyhityksestä. Luontoon liittyvät keskeisesti myös kysymykset synnistä ja armosta.

Luonnossa Jumalan rakkaus tulee il-

mi ja myös kysymys ihmisen rakkaudes-ta. Miten rakastamme kaikkea ympäril-lämme olevaa elämää? Miten kannam-me vastuun, joka meille on annettu?

”Vihreä väri voisi olla pikemminkin siinä nauhassa, johon kaikki helmet on pujotettu,” Pihkala toteaa.

Riippuvuus elämän antajasta ja ekosysteemistä, yhteyttävistä kasveista, puhtaasta vedestä ja hapesta on ekote-ologian näkökulmasta osa minähelmen rukousta. Kun ajattelemme, keitä olem-me, joudumme toteamaan, että olemme osa samaa systeemiä luonnon kanssa.

Me kuulumme yhteen sen kanssa ja saamme siltä paljon.

Jaksaako maapallo enempää?

Luonnon läheisyyden ajatellaan rauhoit-tavan ja hiljentävän ihmistä. Mutta siitä puhuminen herättää useimmissa huolta ja ahdistusta. Uutiset maailmanlopun, ekokatastrofien ja luonnonvarojen lop-pumisen tieteellisistä ennusteista kuulu-vat monien nykynuorten elämään.

Pihkala uskoo, että jokaisen panosta luonnon pelastamiseksi tarvitaan. Seu-rakunnilla voisi olla suuri merkitys ym-

Pujota rukoushelmet vihreään nauhaan


päristökasvattajina, esimerkiksi rippi-koulujen kautta. Muutos vaatii koke-musta jonkinlaisesta yhteydestä luon-toon. Suojelunhalu herää, kun ymmär-retään, että kysymys on myös meistä it-sestämme. Ympäristön kriisissä on kysy-mys ihmisen kriisistä.

Vantaan Hakunilassa järjestettiin en-simmäisiä Vihreitä ripareita, joiden tar-koituksena on vahvistaa kristillistä ym-päristökasvatusta. Hakunilassa myös ru-koushelmet kuuluvat nuorisotyön pe-rinteisiin. Rippikoulupastori Sari Kok-konen on huomannut, että vihreiden rippikoulujen myötä rukoushelmetkin ovat alkaneet elää vahvemmin.

”Vihreään helmeen on omat rukouk-sensa, jossa pyydetään apua siihen, että osaisimme viljellä ja varjella paremmin,” hän kertoo.

Kokkosta ovat koskettaneet Pihka-lan Luontokirkkovuosi-kirjan rukouk-set. Hän on kotoisin maatalosta, ja ha-luaa Vantaallakin tarjota omille lapsil-leen luontoelämyksiä esimerkiksi kas-vattamalla itse perunoita pihallaan.

”Olen havahtunut siihen, että ihmi-

nen on yksi olento luomakunnassa ja luonto tekee meille hyvää,” hän sanoo.

Nuoret ovat Kokkosen mukaan va-listuneita esimerkiksi ilmastonmuutok-sen suhteen, mutta kiinnostus vaihtelee.

”Toisia kiinnostavat ympäristöasi-at paljon, toisia ne eivät tunnu kosket-tavan juurikaan. Lähtökohta seurakun-nan työssä on siinä, mitkä kysymykset ihmisiä kiinnostavat. Ajattelen niin, että emme voi sormi ojossa saarnata muo-vipusseja tai roskaamista vastaan, vaan pitäisi keskittyä luomisen ja toivon voi-mauttaviin näkökulmiin, siihen, mitä voimme tehdä,” Kokkonen kertoo.

Toivo nousee siitä, että jokaisella teolla on merkitystä.

”Voimme puhua siitä, mitä vaikutus-ta pienillä teoilla on. Esimerkiksi sellai-silla, että sammutetaanko valot, ja mitä syömme. Ympäristökysymystä voi ver-rata kiusaamisteemaan siinä, että jokai-sen valinnoilla on merkitystä. Ja ruko-us on mahtava voima, joka luo toivoa maailmaan.”

Salla Ranta

Niin kuin aurinko nousee yön jälkeen

Niin kuin kevät nousee talven jälkeen

Niin kuin Kristus nousee kuoleman jälkeen

Jumala, nosta meidät elämään, valoon ja lämpöön.

Ylösnousemuksen helmirukous

teoksesta Luontokirkkovuosi

Pihkala & Nurmi (toim.))


Tutkijat tyrmäävät rippileirin lyhentämisen

Rippileiri ei

tynkämuodossa

palvelisi tarkoitustaan,

arvelevat asiantuntijat.

Keskustelu rippileirin tulevaisuudesta kerää kierroksia. Hämeenlinnan seu-

rakunnan päätös lyhentää rippileiri viisi-päiväiseksi on saanut ymmärrystä myös Tampereen hiippakunnan piispalta Mat-ti Revolta. Tutkijapuolella ajatukseen ly-hytleiristä suhtaudutaan penseästi.

Rippikoulun merkitystä tutkinut do-sentti Kati Niemelä Helsingin yliopis-tosta pitää rippileiriä erittäin huonona säästökohteena.

”Monestakin näkökulmasta tutki-

Jaa

kko K

aa

rtine

n


mustulos on, että mitä pidempi leiri on sitä tyytyväisempiä nuoret ovat ja si-tä merkityksellisempänä leiri myös koe-taan. Jos leiriä halutaan lyhentää, silloin myös sen uskonnollista merkitykselli-syyttä heikennetään.”

Niemelä muistuttaa, että suomalai-sella rippileirillä on kansainvälisestikin arvioituna poikkeuksellisen suuri vaiku-tus esimerkiksi asenteissa kristinuskoon. Vain alle kymmenen prosenttia leirin käyneistä kokee sen kielteisenä.

”Leiri aktivoi myös poikkeuksellisen paljon mukaan seurakunnan toimin-taan. Leirin käyneistä jopa puolet halua mukaan, kun esimerkiksi Tanskassa vas-taava luku on vain noin viisi prosenttia.”

Leirillä tarvitaan aikaa muutokseen

Myös kristillisen kasvatus- ja nuoriso-työn tutkija Jouko Porkka Diakonia-ammattikorkeakoulusta pitää ajatusta ly-hyemmästä rippileiristä hämmentävänä.

”Jos päätös motivoidaan rahalla, tun-tuu että hullusta paikasta säästetään. Sii-tä kärsivät sekä nuori että kirkko.”

Porkan mukaan rippileirille keskeis-tä on nimenomaan sen pituus. Leirillä tarvitaan aikaa muutokseen ja ryhmän muodostamiseen.

”Syvä asennemuutos vaatii aikaa. Kol-

me ensimmäistä päivää menee helposti turvallisuuden rakentamiseen, ja ratkai-seva muutos tapahtuu oikeastaan vasta seitsemännestä päivästä eteenpäin.”

Porkka korostaa, että nuoret tule-vat leirille erilaisista lähtökohdista. Joil-lekin koko leirikokemus on aivan uut-ta. Nuoret eivät välttämättä ole tottu-neet olemaan öitä poissa kotoa tai edes jakamaan huonetta kenenkään kanssa. Niinpä turvallisuuden tunteen rakentu-minen vie aikaa.

Kun turvallisuuden tunne on synty-nyt, päästään vasta oppimisprosessiin. Senkin nopeus on yksilöllistä. Jos leiri-jakso on kovin lyhyt, hitaammin sopeu-tuvat voivat kärsiä.

”Kun ajatellaan 15-vuotiaan nuoren kasvua, ovat ulkopuoliset ihmissuhteet hyvin tärkeitä. Leiritilanne tarjoaa mah-dollisuuksia löytää uusia puolia itsestä ja toisista, ja leirillä saa uudenlaisen iden-titeetin. Tämä prosessi taas vaatii turval-lisen ympäristön ja aikaa, se ei tapahdu neljässä päivässä,” Porkka painottaa.

Onko lyhentäminen mahdollista?

Voisiko rippileiriä sitten millään muo-toa lyhentää tai tehostaa? Porkan mu-kaan edellytyksenä olisi ainakin se, että ennen leiriä olisi riittävästi kohtaamisia,

missä opittaisiin tuntemaan muut ryh-mäläiset.

Niemelä taas pitäisi huolen siitä, et-tä nuorten yhdessäololle jäisi riittäväs-ti tilaa.

”Suomessa opetusmenetelmät ovat ehkä vielä yllättävän perinteisiä ja yh-teistoiminnallisuus tapahtuu luokka-opetuksen ulkopuolella. Jos olisi pak-ko lyhentää, niin sitten jättäisin vähem-män perinteisiä opettajajohtoisia oppi-tunteja.”

Niemelä kuitenkin painottaa, että nykymuotoista rippileiriä ei kannattaisi lähteä muuttamaan. Suomessa on yhtei-nen rippikoulusuunnitelma, mihin seu-rakunnat ovat sitoutuneet. Sillä on vah-va laadun tae ja sama malli pienillä va-riaatioilla toimii eri puolilla maata. Nie-melä muistuttaa myös tarinan merki-tyksestä.

”Leiriä pidetään Suomessa poikke-uksellisen hyvänä ja sillä on maine, et-tä se on hauska ja kiva. Tämä tarina kul-keutuu myös seuraaville sukupolville.”

Tähän näkemykseen yhtyy myös Jouko Porkka.

”Rippileiri on kasvun kannalta tär-keää eikä mikään muu tarjoa samaa täs-sä ikävaiheessa. Muualla Euroopassa tä-mänkaltainen rippileiri on vasta löydetty.

Tomi Kangasniemi

u Seurakuntien säästöpaineissa rippi-leirit ja varhaisnuorten leirit joutuvat helposti kilpailemaan samoista tilois-ta. Moni seurakunta joutuu vuokraa-maan leiritilaa, koska omat tilat ovat niin täynnä.

Myös Lahden seurakuntayhtymäs-sä tulijoita leireille riittää, mutta var-haisnuoret ovat siitä onnellisessa ase-massa, että heillä on aivan oma leirikes-kuksensa.

”Yksi leirikeskuksistamme on kor-vamerkitty kouluikäisille pojille ja ty-töille. Kesälomalla leirejä järjestetään aivan non-stoppina, ja leirit ovat ly-hentyneet 1–2-päiväisiksi, jotta kaik-ki halukkaat pääsevät mukaan,” ker-too seurakuntayhtymän kasvatustyön-sihteeri Mauno Nivala.

Lahden ratkaisu varhaisnuorten

omasta keskuksesta pohjautuu 40 vuo-den takaiseen päätökseen. Seurakun-tien poikatoiminta oli vilkastunut, ja etenkin leirit ja retket olivat suosiossa. Niinpä leirejä varten rakennettiin Päi-jänteen Heinäsaareen oma leiripaik-ka. Kun rippikoulut muuttuivat leiri-muotoisiksi, ne valloittivat Heinäsaa-ren. Seurakunta lupasi korvaavan pai-kan, ja sellainen löytyi lopulta Upilan kartanosta Vesijärveltä.

”Kun leirit menettivät myöhemmin suosiotaan, tehtiin päätös yhteisleiristä koko kaupungin tytöille. Näitä ryhdyt-tiin pitämään erilaisten harrasteiden pohjalle, ja näin saatiin porukkaa mu-kaan. Poikaleirit tulivat sitten perässä.”

Aivan puhtaasti varhaisnuorten keskuksena ei Upilakaan ole pysynyt, sillä jo muutaman vuoden ajan kes-

kuksessa on varattu 1–2 viikkoa vuo-dessa rippileireille. Varhaisnuoriso-työntekijät osallistuvat myös aiem-masta käytännöstä poiketen leiritoi-mintaan. Nivalan mukaan työntekijä voi kuitenkin keskittyä leireillä omaan tehtäväänsä lasten ja nuorten kohtaa-miseen ja kristilliseen kasvatukseen. Il-moittautumiset, laskutukset ja muut hoitaa Kasvatustyön keskuksen toi-misto.

”Oma kokemukseni on, että jos työntekijällä on sekä varhais- että nuo-risotyö ja rippikoulutyö, rippikoulu-työ helposti imaisee työntekijän mu-kanaan. Kouluikäiset eivät kuiten-kaan ole joutuneet luopumaan mis-tään vaan täällä arvostetaan molem-pia ja rippileirit pysyvät pitkinä leirei-nä. (TK)

Lahdessa pojilla ja tytöillä on oma leirikeskuskin


TEOLOGIA

KRISTILLINEN USKONPERINTÖ MUISTUTTAA, ettei Jumalaa voi vangita yhden kielikuvan rajoihin. Jokainen kuva Jumalasta on väistämättä rajallinen, tarvitaan monen-laisia kuvia. Tarvitaan persoonallisia, ihmisten välisistä suhteista lainattuja, kuten Isä tai Herra, mutta tarvitaan myös luontoon liittyviä kuvia kuten kallio, lähde tai karhuemo (ks. Hoos. 13). Erilaiset kuvat tasapainottavat toisiaan – näin jo Raamatussa.

Yksi tradition aarteista on käsitys, jonka mukaan Jumala on läheisesti läsnä kaikes-sa luodussa, mutta hän on samalla luodun tuolla puolen. Jumala on yhtä aikaa tämän- ja tuonpuoleinen. Tällaisesta jumalakäsityksestä voi käyttää sanaa pan-en-teismi. Kyseessä on eri asia kuin panteismi, jossa samaistetaan jumala ja luonto. Panenteismi puolestaan si-sältää ajatuksen, että Jumala on kaikessa mutta samalla kaikki oleva on Jumalassa.

Tällaisen kosmisen käsityksen juuret ovat jo Raamatussa, mutta erityisen suosittu se on ollut mystiikan traditiossa. Martti Lutherille se oli läheinen, hän on sanonut muun muas-sa, että Jumala on läsnä jokaisessa pienimmässäkin puun lehdessä. Voi siis puhua luoma-kunnan pyhyydestä – kun se ymmärretään panenteistisesti.

Luomakunnan pyhyys on sitä, että Kolmiyhteinen Jumala on läsnä kaikessa luodussa. Taju luonnon pyhyydestä rajoittaa ihmisen harjoittamaa luonnon riistoa.

UUSINTA KRISTILLISTÄ TEOLOGIAA tekevät monet maailman alkuperäiskansojen edustajat. Maria Chavez Quispe on bolivialainen aymara-intiaani. Hänen teologiassaan luontosuhde – Äiti Maan kunnioitus – on keskeisellä sijalla. Hänen mukaansa Jumalan voi ymmärtää esimerkiksi Suurena Tasapainon Ylläpitäjänä.

Tällaiset kuvat Jumalasta voivat viritellä kristittyjen hengellisyyttä ja mielikuvitusta tä-män päivän maailmassa, jossa ihminen on kulutuskulttuurillaan kyennyt häiritsemään luonnon hienovaraisia tasapainojärjestelmiä.

Panenteistisen jumalakäsityksen paluu tekee teologiaa mielekkäämmäksi ja antaa suun-taa kristinuskon uudistamiselle.

Pauliina Kainulainen

Jumala Suurena Tasapainon Ylläpitäjänä


ELÄMÄÄ NUORISOTYÖSSÄ

MEDIA

Mikko Malkavaara: Nuori Tampere - Seurakuntien nuorisotyö Tampereella 1930–2010. Tampereen ev.lut. seura-kuntayhtymä, 2013.

u Mikko Malkavaara on kirjoittanut Tampereen nuorisotyön kahdeksan-kymmenvuotisen historian tukevaksi kirjaksi – 455 sivua – ja piirtänyt samal-la yhden kaupungin kautta kuvan siitä, kuinka kirkon nuorisotyön linjat ovat kehittyneet vuosikymmenten läpi.

Tampereella seurakuntien nuoriso-työn hallinnollinen yhteistyö sekä innos-tunut ja ennakkoluuloton toiminnan ke-hittäminen on synnyttänyt vahvan nuo-risotyön kulttuurin. Kattava historiik-ki katsoo taaksepäin ja näyttää, kuinka nuorisotyö on aina rakentunut eteenpäin vain reagoimalla ympäristön muutoksiin.

Kirjaa voi tiedustella sähköpostitse os-oitteesta [email protected].

Arto Köykkä: Nuorempi katekismus. Kirjapaja ja Nuorten Keskus. 2014.

u Kenties Nuorempi katekismus kan-nattaisi antaa varttuneemmankin seura-kunnan jäsenen käteen, ainakin sellaise-na, jolle kirkon perinteinen kieli ja sa-nanselitys on käynyt vieraaksi.

Verrattoman hauskalla ja selkeän suorasukaisella tavalla Köykkä onnistuu käymään läpi kymmenen käskyä, us-kontunnustuksen, Isä meidän -rukouk-sen sekä liudan kristillisen elämän kes-keisiä asioita, kuten toimitukset, Raa-matun ja muuta.

Kirjanen antaa nasevia selityksiä ja herättää mietittävää – aivan kuten kate-kismuksen eli kristillisen opin tiivistel-män pitääkin.

Eipä ole pahitteeksi, että kristinus-kon opetus on niin hauskaa, että se nau-rattaa. Se, että naurattaa, ei vähennä asi-oiden arvoa – päinvastoin. Ne tulevat kiinnostaviksi ja ymmärrettäviksi ilmei-sellä tavalla. Tässä katekismuksessa lu-kuilo ja asian paino käyvät käsi kädessä.

Arto Köykkä: Nuorisotyön alkeet ja jatko. Kirjapaja. 2014.

u ”Olen kuunnellut mieluummin nuo-ria kuin niitä ihmisiä, jotka ovat uskotel-leet tietävänsä, mikä nuorille on parasta.” Arto Köykän Nuorisotyön alkeet ja jatko on puheenvuoro ja haaste seurakunnan nuorisotyön tekemiseksi hyvin. Köykkä esittää perustellen oman näkemyksensä. Lukijan tehtäväksi jää ottaa pureskelta-vaksi ja muodostaa oma käsityksensä.

Kahdeksassa luvussa ja niiden selke-ästi nimikoiduissa alaluvuissa on esitet-tynä, mitä Köykkä kolmenkymmenen-viiden vuoden nuorisopappina toimi-misen, luetun, koetun ja läpi ajatellun perusteella onnistuneesta ja tulevaisuu-dessakin merkityksellisestä nuorisotyös-tä esittää.

Kirjaan on helppo tarttua ja sitä on helppo lukea. Se haastaa kovasti. Nuo-risotyöllä on väliä, mutta vain, jos on-nistutaan synnyttämään yhteisö, jossa nuori tulee hyväksytyksi, ja jossa käsitel-lään elämän syviä peruskysymyksiä. Sen yhteisön synnyttäminen näyttää olevan pitkälti taidosta ja tekemisestä kiinni, ja nuorten sekä heidän osallisuutensa to-deksi arvostamisesta.


Pvoimasanoja

IPLiA. Suomen Pipliaseura | PL 54, 00241 HELSINKI | myynti 010 838 6520 | www.piplia.fi | www.pipliakauppa.fi

■ www.piplia.fi

SUOMEN PIPLIASEURAN teemana vuonn a

2014 on Kambodžassa ja Vietnamissa

tehtävä raamatunkäännös- ja lukutaito-

työ. Näitä maita esittelevä Pisaroita-

materiaali on monipuolinen työkalu ja se

soveltuu hyvin käytettäväksi lähetys- ja

nuortentilaisuuksissa tai uskontotunnilla.

PISAROITA KOOSTUU ohjaajan oppaasta

sekä videoista, kuunnelmista ja Power-

Point -esityksestä teksteineen. Kaikki

oppaan kertomukset sisältävät pohditta-

vaa ja osa myös toiminnallisia työskente-

lyjä. Kaakkois-Aasiaan päästään tutustu-

maan monin tavoin.

MATERIAALIN LÖYDÄT www.piplia.fi/seura-

kunnille/vuositeemamateriaali

tai tilaamalla [email protected]

tai p. 010 838 6500.

Toimituksista 10 € käsittelymaksu.

VIELÄ EHDIT saamaan lisäideoita Pisaroita-

materiaalin käyttöön koulutuksessa 27.3. Lahdessa, ilm. [email protected] tai p. 044 719 1235

LISÄTIETOJA www.piplia.fi/osallistu/tapahtumakalenteri tai [email protected]

p. 010 838 6531

u The 3rd International Conference on Confirmation and Christian Youth Work in Europe lähestyy. Konferenssi järjestetään 16.–17.6.2014 Järvenpääs-sä, Seurakuntaopiston kampuksella. Teemana on Belonging, Participating and Believing – Young People in Faith Communities. Konferenssi on englan-ninkielinen.

Konferenssi on osallistujille maksu-ton, kustannukset tulevat Seurakunta-opiston ravintolasta ja majoittumisesta. Ilmoittautuminen on käynnissä: www.diak.fi/en

Konferenssi liittyy yhdeksässä eu-rooppalaisessa maassa ja 11 kirkossa sa-manaikaisesti, samalla tutkimusasetel-malla toteutettuun rippikoulun ja kirk-kojen nuorisotyön tutkimukseen. Noin 30 000 viime vuoden rippikoululais-ta on vastannut 11 eri kirkossa kahteen

eri kyselyyn viime vuoden aikana – en-nen rippikoulua ja rippikoulun jälkeen. Tutkimus antaa mahdollisuuden katsoa, miten ajattelu on rippikouluvuoden ai-kana muuttunut.

Lisäksi omat kyselyt on suunnat-tu työntekijöille, vapaaehtoisille, meillä isosille, ja joissakin maissa myös rippi-koululaisten vanhemmille.

Keskeistä tutkimuksessa on maiden ja kirkkojen välinen vertailu. Hankkees-sa tullaan seuraamaan samojen nuorten ajattelun, uskonnollisen tiedon ja kirk-kosuhteen kehittymistä sekä rippikou-lun pitkäaikaisvaikutusta heidän vart-tuessaan. Seuraava aineiston keruu on vuonna 2015.

Järvenpään konferenssissa kuulem-me ensimmäisiä tuloksia tästä mittavas-ta tutkimushankkeesta.

Konferenssin sisältö on kuitenkin

laajempi. Esillä on eri maista tutkimuk-sia, jotka liittyvät nuorten elämään, ajatteluun ja erityisesti uskoon sekä kris-tillisen nuorisotyön tavoitteisiin laajem-minkin. Ohjelmassa on vain kaksi yleis-luentoa, jotka pitävät professori Fried-rich Schweitzer Tübingenin yliopistosta ja nuorisotutkija Tomi Kiilakoski Nuo-risotutkimusseurasta.

Paikalla tulee olemaan sekä tutkijoita että rippikoulutyön kehittäjiä ja käytän-nön rippikoulu- ja nuorisotyön tekijöi-tä. Tavoitteena on toisilta oppiminen ja ajatusten kehittäminen. Mielenkiintois-ten puheenvuorojen ja niihin liittyvien keskustelujen lisäksi keskeistä on yhtei-nen aika eri maista tulevien kollegoiden kanssa, jotka ovat kiinnostuneet samois-ta asioista. Tilaisuus on siis varsin ainut-laatuinen - halpa ja hyvä samalla kertaa!

Rippikoulun ja kristillisen nuorisotyön kansainvälinen konferenssi Järvenpäässä


PIPL IA

KRISTINUSKOA ON JOSKUS PIDETTY osasyyl-lisenä ekologiseen kriisiin, josta ihmiskunta on vii-me vuosikymmenten aikana tullut yhä tietoisemmak-si. Kristinuskon on nähty korostavan Jumalan ja luo-makunnan jyrkkää eroa ja sitä, että Jumala on ajaton ja ruumiiton, maailman ulkopuolella ja siitä riippumaton. Raamatun luomiskertomusta on tulkittu niin, että Ju-mala asetti ihmisen hallitsemaan ja käyttämään hyväk-si eläin- ja kasvikuntaa, mikä lopulta teollisen vallan-kumouksen jälkeen avasi oven luonnonvarojen hallitse-mattomalle riistolle.

Näkemys on yksipuolinen, mutta pitää paikkansa ai-nakin siltä osin, että luonnonvaroja surutta hyödyntä-vä, aineellisen hyvinvoinnin jatkuvaan kasvuun perus-tuva ideologia on syntynyt ja kehittynyt kristityissä län-simaissa. Viime vuosikymmenten aikana on kristillises-tä perinteestä etsitty uudenlaisia lähtökohtia kestäväm-mälle näkemykselle Jumalan, luonnon ja ihmisen suh-teesta.

Suomalaisessa teologisessa keskustelussa Pauliina Kainulainen on esitellyt pantenteistista jumalakäsitystä. Nimitys tulee kreikasta ja tarkoittaa ”kaikki on Juma-lassa”. Kyse ei siis ole panteismista, jonka mukaan Ju-mala on yhtä kuin maailmankaikkeus. Panenteismi ko-rostaa sitä, että Jumala on läsnä luomassaan maailman-kaikkeudessa eikä hänen toimintaansa tule nähdä siitä irralliseksi.

Nimityksenä panenteismi on moderni, mutta tä-mänkaltainen ajattelu oli yleistä jo antiikin juutalais-ten ja kristittyjen keskuudessa. Esimerkiksi Jobin ja Sa-nanlaskujen kirjojen edustamassa viisauskirjallisuudes-sa syntyi ajatus viisaudesta, joka on saanut alkunsa ian-kaikkisuudessa ennen luotua maailmaa ja joka luomi-sessa oli Jumalan vierellä leikkimässä ilonaan ihmislap-set (Sananl. 8:22–31).

Egyptissä ajanlaskun alun paikkeilla kirjoitetussa, Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluvassa Vii-sauden kirjassa kuvataan sitä, kuinka Jumalan viisa-us näkyy luomakunnassa: ”Jumalan varassa me kaikki olemme, me ja meidän sanamme, ymmärryksemme ja kaikki taitomme. Juuri häneltä sain vankan tietämyk-sen kaikesta mitä on. Minä tunnen maailman rakenteen

Luomakunnan pyhyys

ja alkuaineiden vaikutukset, ajanjaksojen alun, lopun ja puolivälin, päivänseisaukset ja ajanlaskun vaihtelut, vuoden kierron ja tähtien paikat, eläinten tavat ja peto-jen luonteen, henkien vakuutukset ja ihmisten ajatuk-set, kasvien lajit ja juurten voiman. Kaiken minä opin, sekä näkyvän että salassa olevan, sillä minua opetti vii-saus, maailman rakentaja (Viis. 7:16–22).

Uudessa testamentissa viisauskirjallisuuden vaiku-tus on selvintä Johanneksen evankeliumin alkurunos-sa eli prologissa (Joh. 1:1–18). Viisauden sijaan runos-sa puhutaan Jumalan luona aikojen alussa olleesta Sa-nasta (logos), jonka voimalla kaikki on syntynyt. Vii-sausperinnettä käyttämällä evankeliumin kirjoittaja ko-rostaa Jeesuksen elämän ja toiminnan maailmanlaajuis-ta, universaalia merkitystä. Jeesuksen elämässä on ky-symys jo luomisessa mukana olleen ja maailmassa ai-na vaikuttaneen ja vaikuttavan Jumalan Sanan tulemi-sesta asumaan ihmisten keskelle. Se, mikä on usein jää-nyt salatuksi ja huomaamattomaksi, on nyt saanut hah-mon, jota voidaan katsoa (Joh. 1:14) ja jopa käsin kos-ketella (1. Joh. 1:1).

Evankeliumissa Jeesuksen toiminta liitetään luomi-seen myös myöhemmin. Ylösnousemuksen jälkeen Jee-sus antaa Pyhän Hengen puhaltamalla opetuslapsia kohti (Joh. 20:22). Kohdassa käytetään samaa verbiä kuin Vanhan testamentin kreikankielisessä käännökses-sä, kun kerrotaan, kuinka Jumala luomisessa puhalsi ih-miseen elämän henkäyksen (1. Moos. 2:7). Myös Vii-sauden kirjassa kuvataan luomistyötä sanomalla, että Ju-mala ”puhalsi ihmiseen elämän hengen” (Viis. 15:11). Pyhän Hengen voi näin nähdä Jumalan elämää luovana ja ylläpitävänä henkäyksenä, joka on läsnä paitsi opetus-lasten elämässä myös koko luomakunnassa.

Raamatullisesta perinteestä löytyy vahvat perusteet ajatukselle, jonka mukaan Jumala on läsnä kaikissa luo-duissaan. Viisausteologiasta ammentavan ajattelun mu-kaan luonnossa koettu Jumalan pyhyys on heijastusta samasta pyhyydestä ja kirkkaudesta, joka näkyy maail-maan lihaksi tulleesta, jo luomisessa läsnä olleesta Ju-malan Sanasta.

Raimo Hakola


Säkkituolit löytävät käyttäjänsä, kun nuorten Life-lähetyspiiri alkaa Lap-

peenrannan seurakunnassa. Iltoihin ko-koontuu tiistaisin parikymmentä pää-asiassa rippikouluiän ohittanutta. Vii-me toukokuussa 21 nuorta koko yhty-mästä kävi Kroatiassa ”kentällä” työnte-kijöiden kanssa.

”Vierailimme Sansan lähetin Elina Braz de Almeidan kutsusta Kutinassa, joka on pieni paikkakunta noin 80 ki-lometriä Zagrebista. Hän puhui vuotta aiemmin illassamme,” Elina Talka, 21, kertoo.

”Kun kuulin reissusta, mietin: pak-ko päästä, mutta onkohan se kallista?”

Kaikki halukkaat pääsivät mukaan, kiitos testamenttilahjoituksen.

”Kuuden päivän matka maksoi vain sata euroa osallistujaa kohden. Keräsim-me rahaa esimerkiksi käsitöillä,” Lap-peenrannan seurakunnan nuorisotyön-ohjaaja Marjo Hänninen sanoo.

Kutinassa tulijat jalkautuivat autta-

maan. Yksi ryhmä teki päivän remont-tia, toinen veti kerhoa ja kolmas järjesti raskaana olevan naisen varastoa.

”Yllätyimme ihmisten vieraanvarai-suudesta. Vaikka auttamamme nainen eli vaatimattomasti, hän kattoi pöytään pitsat ja kokikset. Yhteisessä illanvietos-sa kroatialaisia taas ihmetytti, että Suo-messa leikitään nuortenilloissa,” Sini Jukkala, 18, muistelee.

Nuoret kävivät retkellä katsomassa sodan jälkiä. Yhdessä kylässä pommien jälkiä ei näkynyt.

”Kroaatit ja serbit olivat päättäneet, etteivät he tartu aseisiin,” Elina toteaa.

Lappeenrantalaisiin teki vaikutuksen myös M18-niminen tanssiryhmä, jo-ka antaa ilmaiseksi ammattimaista tans-sinopetusta lapsille ja nuorille sekä levit-tää evankeliumia ympäri maailmaa. Si-ni näyttää videoita, joissa ryhmä tans-sii taidokkaasti hiphopia Lappeenran-nan satamatorilla.

”Ryhmässä esiintyy erilaisista oloista

tulevia nuoria ja aikuisia,” Sini selittää. M18 viittaa Matteuksen evankeliumiin ja kadonneiden lampaiden etsimiseen.

Lähihoitajaksi valmistuneen Elinan unelmissa siintää esimeriksi katulapsi-työ. Sini lisää, että lähetystyössä tarvi-taan yhtä lailla lähtijöitä ja lähettäjiä. Marjo kuuntelee nuoria hymyillen.

”Matka oli onnistunut, sillä yhtenä tarkoituksena oli juuri sytytellä sydämiä.”

Life-illat jatkavat Lappeenrannas-sa Suomen Lähetysseuran taannoisessa hankkeessa syntynyttä toimintaa, jossa kerättiin hyväntekeväisyysvaroja virtu-aalikylään.

”Iloitsemme, että Life-konsepti on le-vinnyt Lappeenrannassa muihinkin seu-rakuntiin. Ilta sitouttaa nuoria seura-kuntaan. Keräämme seurakuntien, kau-pungin, yritysten ja yksityisten lahjoituk-sia myös ”meijän kylälle” Etiopiaan. Lä-hetysvastuu siis kasvaa,” Marjo sanoo.

Milla-Maria Hyyrynen

Lappeenrannassa kasvetaan

lähetysvastuuseen

Maailma avartui ja tulin lähemmäksi Jumalaa, lappeenrantalainen Elina Talka (oik.) kuvaa Krotian-matkan vaikutus-ta. Vieressä Sini Jukkala ja nuorisotyönohjaaja Marjo Hänninen.


u Suomalaistaustainen kroatialaisen Kutinan seurakunnan johtaja Elina Braz de Almeida on ollut maassa pian kymmenen vuotta Medialähetys Sanan-saattajien lähettinä.

”Muutin Kutinaan ensimmäisen ker-ran vuonna 2002 nuorisotyöohjaajan harjoitteluun. Lokakuussa minut vihit-tiin täällä myös papiksi,” Elina kertoo Kroatiasta.

Kroatia ei ehtinyt nousta jaloilleen sodan jälkeen, kun talouskriisi iski. Ku-tinassa työtilanne on ollut kohtuullisen hyvä. Iso työllistäjä, valtio-omisteinen kemikaalitehdas kuitenkin myydään ul-komaisille sijoittajille.

”Lapset aistivat vanhempien murheet. Näen kotikäynneillä edelleen sodan trau-moja: perheväkivaltaa ja alkoholismia.”

Perinteisemmän toiminnan lisäk-si seurakunta tarjoaa lapsille ja nuo-rille ilmaista tanssinopetusta. Elinan

mies, lähetystyön-tekijä Thiago Braz de Almeida, pe-rusti evankelioivan tanssiryhmän M18 vuonna 2005. Kan-sainvälisessä yhtei-sössä on satakun-ta jäsentä. Ohjaa-jia tulee etupääs-sä Brasiliasta. Yksi heistä on hiphop-opettaja Diego Siqueira, 25.

– 20-vuotiaana jätin kaiken tutun ja muutin Kutinaan. Nautin seura-ta, kuinka tanssi kasvattaa rohkeuteen. Opimme myös erilaisuudesta, kun kan-sainvälisiin produktioihimme osallistuu kohdemaiden nuoria.

Alussa tanssijat kohtasivat ennakko-luuloja. Nyt paikalliset tulevat sankoin joukoin esityksiin. Kutinalaisten luotta-

muksesta kertoo suhtautuminen taan-noiseen vastoinkäymiseen. Kun tanssi-ryhmä ryöstettiin reissussa, se toki har-mitti.

– Mutta näin Jumala antaa ihmisten auttaa meitä! Elina sanoo.

Milla-Maria Hyyrynen Yhdessä maailmassa

-koordinaattori

Kutinassa tanssitaanrohkeammiksi

Lähetit Thiago ja Elina Braz de Almeida nauttivat työs-tään nuorten parissa Krotiassa.


K i rkkoha l l i tu s , Kasvatus ja perheas iatPL 185 (Satamakatu 11) , 0 0161 Hel s ink ipuh. (09) 1802 1sakast i .ev l .f i

u Minna Tuominen on aloittanut Kir-kon kasvatus ja perheasioiden yksikössä Arja Seppäsen seuraajana 7.1. ja toimii perhe- ja parisuhdetyön asiantuntijana.

Minna on toiminut Kirkkohallituk-sessa Virtaa välillämme-työn projektisih-teerinä vuosina 2007–2009 ja Kirkko-hallitus on talona hänelle siis tuttu. Ny-kyiseen pestiin Minna siirtyi Helsingin seurakuntayhtymän oppilaitostyöstä.

Työrintamalla Parisuhteen palikat- hanke on nyt pääjuttuna vuoden 2015 loppuun asti. Palikkaperheeseen kuu-luu nykyään Parisuhteen palikat, Van-hemmuuden palikat, Isovanhemmuu-den palikat ja Seurustelun palikat. Pa-likkaperheen koulutuksia ja tapahtumia voi seurata osoitteesta www.parisuh-teenpalikat.fi.

Minna (41v) on kotoisin Porvoosta.

Perheeseen kuuluu mies Ilkka, joka toi-mii opettajana Porvoossa sekä 9-vuoti-as Luukas ja kolmevuotias Leia. Min-

na kertoo harrastavansa opiskelua ja kir-joittamista. Hän ei muista aikaa, jol-loin ei olisi jokin kurssi tai muu sellai-nen meneillään.

Parhaillaan hän opiskelee Metropo-liassa tarinateatterin erikoistumisopin-toja. Tarinateatteri onkin ollut rakas harrastus jo vuosia. Kirjoittamisesta on myös tullut tapa hahmottaa maailmaa. Minnan ja muiden kirkollisten hahmo-jen blogeja voi lukea osoitteessa www.li-ly.fi/blogit/oisko-tulta.

Minna on sosiaalikasvattaja, pappi, uskonnon ja psykologian opettaja, ta-rinateatteriohjaaja ja erityistason pari-psykoterapeutti. Vapaa-aikaansa Minna viettää mielellään perheensä kanssa mo-nenmoista touhuten.

Minnan yhteystiedot ovat [email protected] tai p. 040-1424823.

Saa

mm

eko

esi

tellä

! Minna Tuominen perhe- ja parisuhdetyön asiantuntijaksi

Juho Nieminen KKP:n verkkotyöntekijäksi

u Kirkon kasvatus ja perheasiat -yk-sikköön on pölähtänyt uutta sähköistä työntekijävoimaa, sillä tämän vuoden alusta lähtien yksikön osaamisaluetta on laajennettu verkkoviestintään.

Uutena työntekijänä värikkäässä jou-kossa on aloittanut medianomi Juho Niemelä, jonka vastuualueisiin kuuluu kaikenlainen verkkoviestinnän ja etenkin sosiaalisessa mediassa näkymisen ja hää-räämisen kehittäminen kirkon kasvatus- ja perhetyössä. Työntekijä jos toinenkin

siis saattaa saada some-koulutusta ja käy-tännön tukea aivan omasta takaa, ja Nie-melän tehtävänä on jakaa vinkkejä ja osaamista myös valtakunnallisesti.

Aiemmin Turun ja Kaarinan seura-kuntien verkkoviestinnästä vastaavana tiedottajana työskennellyt Niemelä pii-pahti ennen kirkkohallituksen pestiään myös Seurakuntien Lapsityön Keskus Ry:ssä Lastenkirkko.fi -työntekijänä, mi-kä on antanut lisäpotkua kasvatuksen nä-kökenttään nykyistä, uutta työtä varten.

Kotona kasvatusta saa harjoitella ja toteuttaa eskari-ikäisen pojan kanssa, jolla älypuhelimen ja erilaisten sovel-lusten käyttö sujuu viestinnän ammat-tilaistakin nopeammin.

”Työssä on apua myös siitä, että va-paa-ajallakin olen kasvattamisen lisäk-si paljon tekemisissä verkkoviestinnän kanssa. Musiikista ja tarkemmin sanoen bändihommista on muotoutunut paitsi elämäntapa, myös toinen ammatti, jo-ten omien bändieni ja projektieni verk-koviestintää hoitaessa saa paljon ennak-koluulottomia ideoita ja vinkkejä myös kirkon työtä varten,” Niemelä summaa.

Verkkotyöntekijä Juhon tavoittaa

osoitteesta [email protected] ja pu-helimella voi rimpauttaa numeroon 050 324 3156.

Opsit valmistumassa, vielä voit vaikuttaa!15.4.–15.5. välisenä aikana pää-set tutustumaan Opetushallituksen verkkosivuilla perusopetuksen val-takunnallisiin perusteisiin. Versio-ta pääsee myös kommentoimaan: www.oph.fi/ops2016

Seurakunnan on tärkeintä ol-la yhteydessä oman kunnan ope-tustoimeen, jossa paikallinen ope-tussuunnitelmatyö on käynnisty-nyt. Mitä teidän kunnassa kirja-taan opetussuunnitelmaan koulun ja seurakunnan yhteistyöstä?

Lisätietoja: [email protected]

Tonni Hyvistiimille!Tuhannen euron palkinto myönnet-tiin Neuvottelupäivillä Oulaisten seurakunnan nuorten Hyvistiimille.


Kolehtia ja ansiomerkkejä

Kirkko haluaa tukea liikunnallista elämäntapaa. Käynnistyvän Liik-kuva seurakunta -hankkeen ta-

voitteena on aktiivisempi ja liikunnal-lisempi seurakunta. Istumista vähenne-tään ja lisätään liikuntaa, oli lähtötaso mikä tahansa.

Liikunnallistaminen tarkoittaa enem-män liikuntaa kuin ennen, kirkkohalli-tuksen liikunta- ja urheiluasioista vastaa-va asiantuntija Mikko Mäkelä tiivistää.

Tietoa hankkeesta löytyy jatkuva-ti kehittyviltä liikkuvaseurakunta.fi-si-vuilta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt 60000 euroa Suomen NMKY:n urheiluliiton kautta Liikku-va seurakunta -hankkeelle. Yhteistyö-kumppaneina ovat Suomen Latu, Valo ry ja Suomen Icehearts ry.

Liikkuva seurakunta -hankkeen pro-jektipäällikkönä toimii Mikko Mänty-lä, joka on aiemmin toiminut Karhun poikien toiminnanjohtajana, Helsingin NMKY:n juniorikoripallon toiminnan-johtajana, Suomen voimisteluliiton ja Suomen koripalloliiton Liikkuva kou-

lu -projektiin liittyvän hankkeen pro-jektipäällikkönä. Teologian ylioppilaa-na Mikko on toiminut opettajana yli 20 rippikoulussa 20 vuoden aikana.

”Liikkuvissa kouluissa liikunnallis-taminen tarkoittaa, että lisätään liiket-tä koulupäivään ja sen yhteyteen. Täs-sä on hieno mahdollisuus seurakunnille. Seurakunnissa on jo nyt hyviä käytäntö-jä – niiden näkyväksi tekeminen on osa hanketta. Liikunta on hyvä väline yhtei-söllisyyteen,” Mäntylä sanoo.

”Liikkuva seurakunta on moniulot-teinen, monitasoinen ja muuttuva han-ke. Se tukee hyvän liikunta- ja nuoriso-kasvatuksen tavoitteita ja ikäihmisten liikuntaa. Kärkinä ovat istumisen vähen-täminen, syrjäyttämisen ehkäisy liikun-nan avulla sekä arkikeinot lisätä liikun-taa seurakunnan toimintamuodoissa.”

Liikunnan lisääminen ei välttämät-tä maksa mitään, istumakokouksen voi muuttaa kävelykokoukseksi, päivän-avauksessa voidaan käyttää liikunnalli-sia elementtejä ja päiväkerhossa voidaan lähteä lähimetsään liikkumaan.

Vuonna 2011 julkaistiin Kirkon 10 teesiä liikunnasta ja urheilusta. Teesien aktiivisempi hyödyntäminen on osa han-ketta. Esimerkiksi Invalidiliiton kanssa kehitetään esteetöntä ja suvaitsevaisuutta tukevaa rastirataa liikuntateeseistä.

Liikuntateesit muistuttavat, että jo-kaisella on oikeus liikuntaan. Liikun-ta ja urheilu ovat henkisten ja hengel-listen harjoitusten ohella luontevia väli-neitä lasten ja nuorten kasvuun ja kehi-tykseen. Kirkon liikuntateesejä on jaet-tu lajiliittoihin, urheiluseuroille sekä kaupunkien ja kuntien liikuntatiloihin.

Liikunta- ja urheiluyhteistyöstä vastaava asiantuntija Mikko Mäkelä, [email protected], p. 050 439 1968 Liikkuva seurakunta -hankkeen pro-jektipäällikkö Mikko Mäntylä, [email protected], p. 040 969 8331

www.liikkuvaseurakunta.fiwww.facebook.com/Liikkuvaseurakuntaevl.fi/liikuntateesit

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvot-telupäivillä kerättiin totuttuun ta-

paan aloitus- ja päätösmessuissa koleh-dit. Toisen kolehdin tuotto meni Kir-kon ulkomaanavun kautta Nepalin ke-hitysohjelmalle ja se tuotti 1081,70 eu-roa ja toinen Suomen Lähetysseuran kautta tasauskampanjalle 753,75 euroa. Kiitos kaikille osallistuneille!

Vuoden 2013 aikana on myönnetty Kirkon lapsi- ja nuorisotyön kunniaplaketti tai an-siomerkki seuraaville henkilöille:

KunniaplakettiHannu Hurme, rovasti, kasvatustoimen johtaja, yhteisten työmuotojen johtaja, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä.

AnsiomerkkiAlila Lea nuorisotyönohjaaja H aapave-den seurakunta; Gustavson Peter, oppi-laitospastori, Turun ja Kaarinan srk-yh-tymä; Hiltunen Paula, kasvatussihteeri, Suomen Lähetysseura; Hokkanen Ma-

ri, lastenohjaaja, Muuramen seurakun-ta; Honkonen Päivi, lastenohjaaja, Muu-ramen seurakunta; Hyystinmäki-Suo-mi Päivi, johtava lapsityönohjaaja, Lah-den srk-yhtymä; Härkönen Tea, nuori-sotyönohjaaja, Salpausselän seurakunta; Koho-Leppänen Kaarina, oppilaitospas-tori, Lahden srk-yhtymä; Kovanen Ka-ri, nuorisotyönohjaaja, Mikkelin tuo-miokirkkoseurakunta; Kyllönen Raili, lapsityönohjaaja, Suomussalmen seura-kunta; Laakso Ari-Pekka, nuorisotyön-ohjaaja, Hyvinkään seurakunta; Laakso Laila, lapsityönohjaaja, Pieksämäen seu-rakunta; Laaksonen Seija, lastenohjaaja, Rauman seurakunta; Laine Ulla, nuori-sotyönohjaaja, Orimattilan seurakunta; Lappalainen Asta, lastenohjaaja, Ran-takylän seurakunta; Mäkelä Marja, las-tenohjaaja, Keravan seurakunta; Niva-la Mauno, kasvatustyön sihteeri, Lah-den srk-yhtymä; Näse Gun-Maj, lector, Pedersöre församling; Pehkonen Veikko,

nuorisotyönohjaaja, Oulun seurakuntayh-tymä; Piisola Sep-po, nuorisotyönoh-jaaja, Mikkelin tuo-miokirkkoseurakun-ta; Pisilä Tarja, las-tenohjaaja, Haapave-den seurakunta; Rin-ta-Säntti Aulikki, nuorisotyönohjaaja, Kiimingin seurakunta; Rämänen Mer-ja, toimistosihteeri, Lahden srk-yhtymä; Saaristo Sirpa-Liisa, nuorisotyönohjaa-ja, Joutjärven seurakunta; Sainpalo An-na, lapsityönohjaaja, Muuramen seura-kunta; Siivonen Ulla, lastenohjaaja, Rau-man seurakunta; Vidgren Varpu, käsi- ja taideteollisuusopettaja, Kuopion Puijon seurakunta; Virtanen Sari, nuorisotyön-ohjaaja, Pieksämäen seurakunta; Vesala Seppo, kasvatustyön johtaja, Lahden srk-yhtymä; Vänskä Liisa, lapsityönohjaaja, Lahden srk-yhtymä

Liikkuva seurakunta vähentää istumista


Nuorten keskusLiisankatu 27 A 5, 00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670www.nuortenkeskus.fi

Yhden HinnallaOnhan seurakuntasi jo ilmoit-

tautunut mukaan toukokuus-sa Tampereella järjestettäviin

Yhden Hinnalla – Kirkon Nuorisopäi-ville? Muistathan, että Yhden Hinnal-la on erinomainen tapahtuma viedä ryhmä kevätretkelle. Tapahtuma päät-tyy sunnuntaina Särkänniemeen, jonne osallistujilla on mahdollisuus ostaa alen-nettuun hintaan ranneke.

Ilmoittautuminen on käynnissä 9.4.2014 asti. Ilmoittautumislomake löytyy osoitteesta www.yhdenhinnalla.fi. Tämänkin jälkeen tapahtumaan on mahdollista ostaa vielä ohjelmalippuja. Majoituspaikkoja emme voi taata varsi-naisen ilmoittautumisajan päätyttyä.

Tarkemmat tiedot tapahtu-man ohjelmasta ja lippujen hinnois-ta osoitteessa www.yhdenhinnalla.fi Tiedustelut: [email protected] tai 09 6229670/Annika Väänänen.

Sun Stage nuorisopäivillä

Onko sinulla piileviä kykyjä, joita muu maailma ei ole vielä nähnyt? Nyt sinulla on loistava mahdollisuus näyttää kykysi koko maailmalle.

Yhden Hinnalla – tapahtumassa on lauantaina avoin Sun Stage, jonne voit tulla esittelemään mitä tahansa taitoja; laulua, pallojen heittelyä, runon lausun-taa, stand up:ia, näytelmiä jne.

Voit tulla esittämään taitosi yksin tai jonkun toisen kanssa tai vaikka ko-ko bändin tai näytelmäporukan kera. Kommentaattorina Mikko Vaismaa.

Kaikki esitykset videoidaan ja osa näy-tetään lauantai-illan Ristirock-konsertis-sa. Esitysten maksimipituus on 15 min.

Ilmoittautuminen ja lisätietoja www.yhdenhinnalla.fi

u Nuorten Keskus ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään Kirkon Nuorisopäivien yhteydessä Tampereella lauantaina 3.5.2014.Aika: La 3.5.2014 klo 10.00. Kahvit ja valtakirjantarkastus klo 9.30 alkaen Paikka: Kalevan Kirkko, Tampere (os. Liisanpuisto 1, 33540 Tampere)Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen määräämät asiat sekä sääntömuutos.

Nuorten Keskus ry:n vuosikokous

Yhden Hinnalla – Kirkon Nuorisopäivät 2015

u Merkkaa kalenteriisi jo vuoden 2015 nuorisopäivät.

Vuonna 2015 Yhden Hinnalla – Kirkon nuorisopäiviä vietetään Tampereella 15.–17.5.2015.

Kirkon Nuorisopäiville Tampereelle ja kevätretkelle Särkänniemeen


Vuorovaikutustaitojen kehittyminen vaikuttaa myönteisesti ihmissuh-

teisiin, elämänhallintaan ja hyvinvoin-tiin. Nuoret voivat kehittää taitojaan Nuisku-kursseilla. Vuosittain sen käy vajaa 1000 nuorta eri puolilla maata.

Erityisesti 14–18-vuotiaille järjestet-täviä Nuisku-kursseja toteutetaan seura-kunnissa ja kouluissa. Lisäksi niitä ovat pitäneet järjestöt, nuorisotalot ja puo-lustusvoimat. Seurakunnissa Nuisku on lähinnä isoskoulutuksen yhteydessä ja kouluissa osana tukioppilastoimintaa tai uskonnon ja terveystiedon opetusta.

Teemoja ovat ystävyys- ja perhesuh-teet. Lähtökohtana on viestien teho-kas lähettäminen ja vastaanottaminen. Kurssilla harjoitellaan myös kuuntele-maan toisen tarpeita ja arvoja siten, et-tä se auttaa toista selkiyttämään ajatuk-siaan. Lisäksi Nuiskussa mietitään ja suunnitellaan omaa tulevaisuutta.

Elämässä ei voida välttää ristiriito-ja. Nuiskun avulla niitä opitaan rat-kaisemaan niin, että ongelma poistuu päiväjärjestyksestä tai sen kanssa opi-taan elämään ja kaikkien välinen kun-nioitus ja arvostus säilyvät. Kun osaa vuorovaikutustaidot, on helpompi ot-taa esiin vaikeitakin asioita. Nuiskus-sa pohditaan myös miten toimia tilan-

teissa, joissa tunnetaan vihaa ja raivoa.

Sinustako Nuisku-ohjaaja?

Nuorten Keskus vastaa Nuisku-ohjaa-jien koulutuksesta. Nuisku-kursseja voivat pitää vain koulutetut ja ohjaa-jasopimuksen allekirjoittaneet ohjaa-jat. Kaikki nuorten parissa työskente-levät, esimerkiksi nuorisotyöntekijät, opettajat, valmentajat ja nuorisopasto-rit, soveltuvat Nuiskun ohjaajiksi. Oh-jaajina voivat kuitenkin yhtä hyvin toi-mia myös nuoret aikuiset ja muut va-paaehtoiset.

Nuorten Keskus järjestää seuraavan Nuisku-ohjaajakoulutuksen syksyllä 2014 Helsingissä. Nuisku-ohjaajakou-lutuksessa perehdytään kokemukselli-sesti nuorten kurssimateriaaliin, vah-vistetaan omia vuorovaikutustaitoja ja harjoitellaan kurssin ohjaamista. Kou-lutus pätevöittää Nuisku-ohjaajaksi.

Nuisku-kurssi kehittää vuorovaikutustaitoja

Seurakuntavaalit 2014 – toinen mahdollisuus

u Nuorten vaaliblogi on nyt avat-tu osoitteessa www.nuortenkeskus.fi/vaalit. Sivuilta löydät materiaalia seurakuntatyön tueksi, kirjoituksia ehdokkuudesta kiinnostuneille ja päräyttäviä esitteitä tulostettavaksi.

Haemme blogille kirjoittajia, jos sinulla tai seurakuntasi nuorilla on sanottavaa vaaleista, seurakunnassa vaikuttamisesta tai oikeastaan ihan mistä vaan kirkollisesta, ota yhteyt-tä kampanjakoordinaattoriin: [email protected].

Nuisku-ohjaajakoulutus (KEK/E)*23.–25.9. ja 4.–5.11.2014, Helsinki, Kuntokallion kurssikeskus. Laajuus 5 opOsallistumismaksu 680e/610e NK:n jäsenseurakunnat (Vantaan srk-yhty-män työntekijöille 580 € / 510 €). Täy-sihoito noin 190 € (2 hh), 220 € (1 hh) Ilmoittautumiset 11.8. mennessä www.nuortenkeskus.fi/ilmoittautumiset Osaamistavoitteet: Osallistuja tuntee Nuiskun rakenteen, menetelmät ja pe-riaatteet ja osaa soveltaa periaatteita alu-eensa ja seurakunnan kontekstiin. Osal-listuja tunnistaa vuorovaikutustilanteis-sa vaikuttavia lainalaisuuksia ja kehittää omia vuorovaikutustaitojaan. Osallistu-ja ymmärtää, että vuorovaikutustaitoja on mahdollista harjoitella ja osaa ohjata nuoria vuorovaikutustaitojen opettele-miseen. Osallistuja soveltaa oppimaansa verkostoitumiseen oman seurakuntansa alueella kehittäessään Nuisku-ryhmien toimintaa (koulut, kunnan nuorisotyö, urheiluseurat, järjestöt, partiot ja muut nuorisotyötä tekevät tahot)Yhteistyökumppanit: Vantaan seura-kuntayhtymä, Agricola-opintokeskus * Hyväksytään valinnaisena moduuli-na Kirkon kasvatuksen erityiskoulutuk-seen. Koulutukseen voi osallistua yksit-täisenä koulutuksena, vaikka ei suorit-taisi erityiskoulutuksen kokonaisuutta.


PTK – poik ien ja tyttöjen keskusPartaharjunt ie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630 430 [email protected] i , www.ptk.f i

– hauskasti vakavaa asiaa

PTK, Unicef ja

MLL kouluttavat

toiminnallisesti lapsen

oikeuksista. Koulutusten

pohjana on Euroopan

neuvoston Compasito-

kirja, joka sisältää

erilaisia aktiviteetteja

ihmisoikeuksisiin liittyen.

Seurakunnista ja kouluista on tullut hyvää palautetta, erityisesti toimin-

nallisuudesta ja hyvästä fiiliksestä.”En tajunnut, että saisin päivän ai-

kana nauraa näin paljon”, kertoi kou-lutukseen osallistunut iltapäiväkerho-ohjaaja. Koulutuksissa ollaan kuitenkin vakavan asian äärellä. Puhutaan jokai-sen lapsen ja nuoren oikeuksista, jokai-sen ihmisen oikeuksista.

Seurakuntien kasvatustyössä käsitel-lään ihmisoikeuksia vaihtelevasti. Sel-keimmin teema näkyy ehkä rippikoulu-

jen sisällössä. Tunneilla ja lei-rillä puhutaan diakoniatyös-tä, Jeesuksen opetuksista ja lähetystyön tai Kirkon Ulko-maanavun kehitysyhteistyö-projekteista. Näiden ja mui-denkin oppisisältöjen aika-na ihmisoikeudet tulevat hy-vin esiin. Myös partiotoi-minnassa pohditaan omia ja toisten oikeuksia.

Mutta mihin kaikki pohjaa? Miksi teemme hyvää? Miksi pitää tehdä hyvää? Suomessa Lapsen oikeuksien sopimus tu-li voimaan 1991. Sopimus velvoittaa niin valtiota kuin kirkkoakin toteuttamaan lapsen oikeuksia toiminnassa, laeissa ja päätöksenteossa. Kyseessä ei ole vain kiva asia, jota tehdään hyvää hyvyyttään.

Aikuisten velvollisuutena on kertoa lapsille ja nuorille heidän oikeuksistaan. Kun tytöillä ja pojilla on tietoa omista oikeuksistaan, auttaa se tehokkaasti eh-käisemään väärinkäytöksiä heitä koh-taan. Samalla opitaan, että oikeudet ovat myös velvollisuus lähimmäistä kohtaan.

Appelsiineja, taidetta, outoja eläimiä ja hauskoja leikkejä

Sopimusten ja artiklojen ulkoa lukemi-nen tai työntekijän yksinpuhelu ei lap-sia ja nuoria kiehdo. Sen vuoksi Compa-siton harjoitteet ovatkin aktiivisia, luo-via ja toiminnallisia. Tarkoituksena on,

että ihmisoikeuk-sista opitaan teke-mällä ja kokemal-la. Sillä tavoin, mi-kä on 7-13-vuotiail-le luonnollista. Ma-teriaalissa on otettu huomioon erilaiset oppijat ja eri ikäkau-sille mieleiset toi-

mintatavat. Työntekijälle tarjotaan mahtavan

laaja tukipaketti, jossa kerrotaan har-joitteiden tavoitteet, kesto, materiaali-tarve ja jatkotyöskentelyideoita. Lisätu-kea saa Unicefin sivuilta löytyvistä ”pa-jarunkomateriaaleista”, johon on koos-tettu aina yhden teeman mukainen pa-rin tunnin kokonaisuus.

Compasiton teemoja ovat muun mu-assa osallisuus, perhe, tasa-arvo ja syrji-mättömyys. Kaiken pohjana on lapsen oikeuksien sopimuksen eri artiklat.

PTK:n tarjoama koulutus antaa mais-tiaisen Compasiton sisällöstä ja mah-dollisuuksista. Harjoitteita voi hyödyn-tää kouluyhteistyössä, kerhoissa, partio-toiminnassa, rippikoulussa ja sovellettu-na vielä isoskoulutuksenkin pohjana.

Paras palaute on ollut, kun työnteki-jä on oppinut uutta, hänellä on päivän päätteeksi hyvä mieli ja intoa kokeilla materiaalia käytännössä.

Laura Kajala

u Uudet nettisivut aukeavat maalis-kuun aikana. Samalla vanha naynjakuu-

lun.fi-sivu jää historiaan. Uusituille sivuille on koottu materi-

aalia koskien lasten ja nuorten oikeuk-sia kirkossa. Pääteemoja ovat lapsivaiku-tusten arviointi, tuki lapsiasiahenkilöille, Compasito-harjoitteet sekä info tulevis-ta koulutuksista ja tapahtumista. Tarjolla on myös runsaasti vinkkejä seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille.

Uutiskohdasta löytyy ajankohtaisim-mat asiat koskien lasten ja nuorten oi-keuksia kirkossa ja yhteiskunnassa. Si-vuille päivitetään säännöllisesti myös ai-heeseen liittyvää blogia. Vuonna 2014 keskitytään erityisesti syksyn seurakun-tavaaleihin liittyvään uutisointiin ja toi-mintaideoihin.

Lapsivaikutukset.fi uudistuu!

Ihmisoikeudet kirkossa


PTK järjestää tai on mukana järjestämässä kesällä 2014 seuraavia leirejä:

Aarre-harrasteleiri Partaharjulla 9.–13.6.2014 Leirimuotoisella kurssilla on mm. ku-vataidetta, liikuntaa, pelejä, musiikkia, tanssia ja kädentaitoja. Telttaleiri on tar-koitettu seurakuntien, kuntien ja järjes-töjen varhaisnuorten ryhmille. Ilmoit-tautuminen 16.5.2014 mennessä.

Tievatuvan perheleiri Saariselällä 15.–19.6.2014 Kouluikäisile pojille ja tytöille ja hei-dän perheilleen tarkoitetulla telttalei-rillä tehdään vaelluksia lähituntureille, huuhdotaan kultaa ja kalastetaan lähi-vesillä. Teltat pystytetään Tievatuvan pi-hapiiriin, missä yhteiset illanvietot, pe-lit ja leikit kuuluvat leiriohjelmaan. Il-moittautuminen 10.3.2014 mennessä.

Partaharjun 60. Puhallinmusiikkikurssi 29.7.–5.8.2014Puhallin- ja lyömäsoitinharrastajille tar-koitettu korkeatasoinen, perinteikäs ja hyväntuulinen puhallinmusiikkilei-ri, opetusta niin orkesterisoitossa kuin omassa soittimessa. Opetuksen ohel-la musiikillista leirielämää, konsertteja sekä ohjattua vapaa-ajan toimintaa. Il-moittautuminen 30.5.2014 mennessä.

Lisätietoja: www.ptk.fi/koulutukset-ja-tapahtumat/koulutukset-2014

u Oonks mä ok? -lehden ympärille voi järjestää mielenkiintoisia oppitunteja, ryhmätöitä ja keskusteluhetkiä koulu-vierailuilla, kerhoissa ja leireillä. Muun muassa vieraanvarainen luokka, hyvät käytöstavat, mitä Uusi testamentti ker-too vieraanvaraisuudesta ja Maailman tavat -pelin sekä Robinin haastattelun, netiketti- ja kiusaamisasioiden tiimoilta saa monta ikimuistoista asioiden poh-dintatuokiota.

Kätevän B5-kokoisen, 52-sivuisen lehden hinta on 1,90–5,00 euroa tilaus-määrästä riippuen.

Tilaukset ja lisätietoja: puoti.ptk.fi. Puodista löytyy ilmaiseksi yli 30 käyttö-vinkkiä lehdelle.

Uutuuksia

SalaisuuslaatikkoToiminnallisia hartauksia kirkkovuoteenAulikki Mäkinen ja Eero Jokela

Salaisuuslaatikko on elämyksellinen menetelmä hartaushetkiin. Har-taushetken alussa avataan salai-suuslaatikko, josta paljastuu päivän symboli. Symboli voi olla vaikka kivi, uimapuku, kello tai köysi. Teemaa käsitellään niin elein, liikkein, lauluin kuin keskustellen.

Hartaudet sopivat erityisen hyvin kouluikäisille, mutta ne toimivat kai-kenikäisten kanssa.

110 sivua. Hinta 20,50 e. PTK:n jäsenalennus 15 %.

Riippumaton JumalaKati Jansa (toim.)

Riippumaton Jumala on hartauskir-ja, joka on tarkoitettu varhaisnuo-risotyöhön luettavaksi kerhossa, koulussa, pöydän ääressä tai riip-pumatossa – aivan kuten haluat. Siitä löydät jutun vuoden jokaiselle viikolle, ja vähän enemmänkin.

156 sivua. Hinta 28 e. PTK:n jäsenalennus 15 %.

SALAISUUSLAATIKKO

Aulikki Mäkinen . Eero Jokela

Toiminnallisia hartauksia kirkkovuoteen

Retkeily- ja kurssikeskus Tievatupa ja henkilökunta palveluksessasi! Viihtyisät kokoontumistilat ja maittavat ruoat odottavat. Varaa ajoissa, vuotta 2015 myydään jo täyttä häkää.

ReTkeily- ja kuRssikeskus TieVaTupa www.tievatupa.fi, [email protected], 040 820 7110, Tievatuvantie 69, 99830 saaRiselkÄ

Tieva_mainos_Villi_1_!4_Tieva_Villiin_1_14 22.1.2014 10.53 Sivu 1

Oonks mä ok? -teemanumero

Leirit 2014


Hanna Paavilainen

Juha Luodeslampi

Kirjapaja

13.2.2014 14.35

Liikettä luonnossa ja sydämessä!

Tilaukset: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, p. (09) 6877 4530, [email protected] /

Sacrum. p. 020 754 2350, [email protected]

Hanna Paavilainen – Juha Luodeslampi

Liikuttava rukousMitä jos rukous olisi

sanojen lisäksi tai

sijaan liikettä?

Kirja, joka tarjoaa niin liikettä

rukoukseen kuin rukousta

liikkeeseen, sopii sekä yksityiseen

hartauden harjoitukseen että

koko seurakunnan toimintaa

rikastuttamaan.

ISBN 978-952-288-069-7

Seurakuntahinta 17,82

17,82

Muista myös samojen tekijöiden

Liikuttava hartaus ja

Liikuttava messu!

22,05

Monica Vikström-Jokela – Nina Haiko

Kuningas Tollo ja Alavian asukit

Kuningas Tollo ja Alavian asukit

Monica Vikström-Jokela

LASTEN KESKUS . PTK - POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

ISBN 978-952-288-071-0


Eettinen kertomuskirja

itsevaltiaasta kuningas Tollosta,

joka uusien maahanmuuttajien

myötä joutuu opettelemaan

suvaitsevaisuutta ja ihmisten

kunnioittamista. Kertomukset

toimivat pohdinnan herättäjinä

niin koulussa kuin seurakuntien

varhaisnuorisotyössä.

24,12

Jo Schofield – Fiona Danks

Villi kaupunkiHauskaa tekemistä

kaupunkiluonnossa

Kaupunkiluonto on

kiehtova ja moninainen,

ja se tarjoaa runsaasti

tekemistä. Tämä kirja on

pullollaan ideoita, miten

pidät hauskaa luonnossa

kotikulmillasi. Ulos kerho- ja

nuorisotiloista ympäristöä

ihmettelemään!ISBN 978-952-288-075-8


Kirja ilmestyy huhtikuussa!

vill i · maan ja toimimaan, ja mennään luokka-huoneesta ulos – niin kuin vihreillä...

Documents