SAARA VÄHÄSAARISEURAA SUKUAAN

11 / 2014

Tuore tutkimus:Tylsyys lisää työn

kuormittavuutta

2 SUPER 10/2014

Kohtuullinen kiire lisää työn sykettä ja vähentää

leipiintymistä.

22

SISÄLLYS 11/2014

3 Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista 5 Puheenjohtajalta 6 Eläkeikä nousee 8 Sairaaloissa tarvitaan lähihoitajia 9 Kevennetyn työn säännöt 10 Sote-uudistus muuttaa käytäntöjä 12 Marraskuun lyhyet 13 Näin vastattiin,

Lehtikatsaus 14 Lähi- ja perusruokaa: Kolmen kaalin keitto 16 Marjaana Vartiaisen työpäivä 21 Omavalvontasuunnitelma ennakoi riskejä 22 Kiire voi aiheuttaa tylsistymistä työssä 26 Vanhusten

eriarvoisuus kasvaa 28 Lapsen oikeuksien päivän teema on leikki 30 Erilaiset päiväkodit 2/3 34 Sirkka-Liisa Kivelän kolumni 35 Kysely vastaanottotyöstä 38 Uudet kirjat 40 Opiskelijoiden parhaat tekstit 42 Pallopelit

44 Yrittäjäsarja alkaa 46 Hyvä hoitaja on ihmisläheinen 47 Palasia sieltä täältä 48 Aika hyvä työpaikka Kuopiosta 50 Teknologiasta apua 52 Klubitalossa hoitaja on työkaveri 54 Työpaikoilla tarvitaan lisää

mielenterveysosaamista 57 Luottamusmiehiä yksityissektorille 58 Edunvalvontayksikkö tiedottaa 60 Superristikko 61 Lähihoitaja Kähönen, Paras juttu 62 Kolmen polven hoitajat 66 Jäsenyksikkö tiedottaa 67 Siskon pakina 68 Työttömyyskassa tiedottaa 71 Kuulumisia 74 Luonnossa 75 P.S. Lahdesta

marraskuu

Perushoitaja Marjaana Vartiainen selvittää ruoka-aineallergiaa ihopistostesteillä.

16 Carita Saarinen ihastui alpakoihin ja

ryhtyi yrittäjäksi.

44

Lähihoitaja Saara Vähäsaaren äiti ja mummokin ovat hoitajia.62

2 SUPER 11/2014

SUPER 11/2014 3

61. vuosikerta

Tilaushinta 56 €/vuosi

Aikakauslehtien Liiton jäsen

julkaisija

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

Ratamestarinkatu 12

00520 Helsinki

Fax 09 2727 9120

päätoimittaja

Leena Lindroos 09 2727 9174

taittava toimittaja

Jukka Järvelä 09 2727 9178

toimittajat

Henriikka Hakkala 09 2727 9177

Sonja Kähkönen 09 2727 9175

Minna Lyhty 09 2727 9176

Marjo Sajantola 09 2727 9173

vierailevat kirjoittajat

Elina Kujala, Maarit Mäkinen,

Antti Vanas

kannen kuva

Saara Vähäsaaren kuvasi Minna Lyhty

ulkoasu

Sonja Kähkönen ja Eyekraft Oy

painos

89300

ilmoitukset

Katriina Alfa 09 2727 9298

osoitteenmuutokset

Jäsenet: jäsenrekisteri 09 2727 9140

Tilatut: toimitus 09 2727 9298

kirjapaino

ISSN 0784–6975

SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen

juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai

palauttamisesta.

Painotuote

SUPER

BURNOUT JABOREOUT

PÄÄKIRJOITUS

B

leena.lindroos@superliitto.fi

oreout tarkoittaa työssä turhautumista ja pitkästymistä. Se on mielekkäiden työtehtävien puutteesta johtuvaa tylsistymistä ja sellaisena vastakohta työuupumukselle eli burnoutille. Tylsisty-minen uhkaa työssä jaksamista aivan yhtä vakavasti kuin lop-puun palaminen. Työterveyslaitos on yhdessä hollantilaisen Ut-rechtin yliopiston kanssa tehnyt työssä tylsistymistä koskevan

tutkimuksen. Suomalaisia työntekijöitä oli mukana 11000 ja organisaa-tioita 87.

Työssä tylsistyvä työntekijä kokee, että työtehtävät eivät tarjoa riittä-västi mielekkäitä haasteita, tehtäviin on vaikea keskittyä tai aika tuntuu kuluvan hitaasti niiden parissa. Haasteiden puuttuessa työntekijä passi-voituu. Tylsyyden kokemukset lisäävät työn kuormittavuutta ja pitkitty-essään tilanne saattaa vaikuttaa sekä yksilön omaan työhyvinvointiin et-tä työpaikan tuottavuuteen.

Tutkimuksen mukaan terveydenhuollossa työskentelevät ovat yksi ryhmistä, jotka tylsistyvät työssään vähiten. Hoito ja hoiva koetaan eet-tisesti merkityksellisinä asioina ja tällä työllä on konkreettinen merkitys, auttaminen. Myös se, että tekemistä riittää, ei jätä tilaa omien tunnelmi-en miettimiseen ja kohtuullinen kiire voi jopa lisätä työn sykettä.

Mutta, mutta: hoito- ja hoivatyössä, kuten muussakin ihmisten kanssa tehtävässä ja vuorovaikutukseen perustuvassa työssä kiireellä on toinen-kin puoli. Se voi leipäännyttää ja liialliseksi yltyessään myrkyttää työn kuin työn, toteaa haastattelemamme tutkija Lotta Harju. Näin tylsisty-minen voi seurata nimenomaan kiireestä. Kierre alkaa, jos työntekijät ei-vät mielestään ehdi tehdä työtään parhaalla osaamallaan tavalla.

Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta jo pieni muutos päivittäisissä ru-tiineissa saattaa helpottaa oloa. Tutkija kehottaa meitä tuunaamaan omia työtapojamme ja tottumuksiamme. Keksimään, miten hyödyntää enem-män omia mielenkiinnon kohteita ja työkaverinkin ideoita. Miettimään, voisiko työhön liittyviä innostavia tekijöitä kenties lisätä – tai ainakin mi-ten jo olemassa olevia pidetään yllä..

4 SUPER 11/2014

kaikki sinulle kuuluvat kutsut ja tiedot tapahtumista.

Yhdistyksen syyskokouksen päät-tää vuoden 2015 toimintasuunni-telmasta ja talousarviosta.

Tarkistaa palkkalaskelmasta, onko liiton jäsenmaksu peritty.

Tuoda kynttilöillä valoa pimeyteen sisällä ja ulkona.

Kasvattaa Movember-viikset.

Ilmoittautua SuPerin ammatilli-sille opintopäiville 10.–11.2.2015 Tampereelle.

Hakea vanhustyössä La Carita –säätiön tunnustuspalkintoa 20.11. mennessä.

Ilmoittautua SuPerin, Valviran ja kuntien yhteistyössä järjestämiin maksuttomiin Omavalvontakoulu-tuksiin.

Tarkistaa kuulutko oikeaan ammattiosastoon, jotta saat

AJANKOHTAISTAUusimmat kannanotot jamuistamisen arvoiset tapahtumat

Kalenteri

marraskuu

nyt on aika

7.–8.11.

7.–9.11.

8.11.

11.11.

13.–14.11.

18.–19.11.

19.–20.11.

22.11.

25.–26.11.

ING

IMA

GE

joulukuu

4.12.

6.–7.12.

10.–11.12.

11.12.

16.12.

17.12.

31.12.

Omavalvontakoulutus, Helsinki, SuPer

Koira2014, Helsinki

Miesseminaari, Helsinki, SuPer

Omavalvontakoulutus, Turku, SuPer

Omavalvontakoulutus, Tampere, SuPer

Omavalvontakoulutus, Kuopio, SuPer

We Love Helsinki Uuden- vuodentanssit, Helsinki

Himos Areenan bileviikon-loppu, Jämsä

Meidän viikonloppu -messut, Helsinki

Lapsen oikeuksien tapahtuma, Tampere

Mielenterveys- ja päihdetyön koulutus, Helsinki, SuPer

Työmarkkinapäivät, Helsinki, SuPer

Mielenterveysmessut, Helsinki

Ammattiosastojen edunval-vontapäivät, Helsinki, SuPer

Varhaiskasvatuksen koulutus-päivä, Helsinki, SuPer

TP-tes ja Sos-tes Luottamus-mieskoulutus, Helsinki, SuPer

SuPerin taskukalenteri vuodelle 2015 on postitettu tämän lehden mukana. Aikai-semmin se on jaettu vasta joulukuussa, mutta nyt halusimme aikaistaa kalente-rin jakoa, sillä ensi vuodelle alkaa jo täs-sä vaiheessa kertyä merkintöjä tulevista tapahtumista. Jos et saanut jäsenkalen-teria, ilmoita asiasta SuPerin jäsenyksik-köön jasenrekisteri@superliitto.fi.

Jäsenille suunnitellun kalenterin al-kuosasta löydät rautaisannoksen tietoa muun muassa jäseneduista, sähköisestä asioinnista ja jäsentietojesi päivittämi-

Jäsenkalenteri tuli lehden mukana

sestä. Samalla voit tarkistaa esimerkiksi oman työehtosopimuksesi vähimmäis-palkan ja liiton yhteystiedot..

SuPerin Nenätiimi haastaa kaikki supe-rilaiset, SuPerin ammattiosastot ja yh-teistyökumppanit mukaan hyvän asi-an puolesta! Jokaisella on oikeus turvalliseen ja ih-misarvoiseen lapsuuteen. Nenäpäi-vä kerää varoja maailman köyhimmis-sä oloissa elävien lasten hyväksi ja yl-lyttää suomalaisia hauskaan varainke-räykseen.

SuPerin tiimisivu löytyy osoitteesta

http://nenapaiva.fi/tiimit/102004Lahjoittaminen on helppoa. Voit

myös järjestää omia Nenäpäivä-tapah-tumia ja tempauksia. Ideoita osallistu-miseen löydät osoitteesta nenapaiva.fi

Kampanja käynnistyi lokakuussa ja Nenäpäivää 2014 vietetään 7. marras-kuuta. Neljän viikon kampanja huipen-tuu Yle TV2:n Nenäpäivä-show’hun, jossa mukana on Suomen kirkkaimpia tähtiä..

SuPer on mukana Nenäpäivä-kampanjassa

SUPER 11/2014 5

äin kyselee moni superilai-nen liian usein. Olemme tehneet viime vuosien ai-kana useita selvityksiä siitä, miten töissä menee, miten saan käyttää ammattiosaa-

mistani ja kuinka toimin moniamma-tillisessa työryhmässä. Vastauksia arvi-oimalla on todettu, että työssä koetaan riittämättömyyttä, ei ole tarpeeksi aikaa hoidettaville, olivat he sitten nuoria tai vanhoja, sairaita tai terveitä.

Vastauksista voi päätellä, että supe-rilaiset suhtautuvat työhönsä erittäin vakavasti ja haluavat tehdä sen hyvin. Kuitenkin monissa työpaikoissa on vie-lä paljon kehitettävää, jotta työnantaja olisi tietoinen superilaisten ammatilli-sesta osaamisesta. Liian moni organi-saatio ei anna superilaisten käyttää kou-lutuksessa saatuja ammatillisia taitoja. Tämä on yksi syy, miksi töissä ei voida hyvin. Sairaalamaailmassa ja vastaan-otoilla superilaiset kokevat liian usein edelleen, että organisaatio ei tunnista osaamista ja siksi se kieltää ammatilli-sen osaamisen kokonaisvaltaisen käyt-tämisen. Lähi- ja perushoitaja joutuu alisuorittajaksi.

Toinen syy on se, että henkilökun-taa on yksinkertaisesti liian vähän. Mo-nissa työpaikoissa on vähennetty tuki-palvelutyöntekijöiden määrää. Hoidet-tavalle annettava aika on pienentynyt, kun päivittäisiin tukitoimiin menee hoitajien työaikaa entistä enemmän. Tämä on erittäin lyhytnäköistä henki-löstöpolitiikkaa. Hoidon ja hoivan tu-loksellisuudenkin kautta tulos on nega-tiivinen. Lapset jäävät ilman leikittäjää ja kehittäjää, jolloin lasten sosiaalisten taitojen koulutus jää vähemmälle. Tä-mä on yhteiskunnallisesti kallista, sillä syrjäytyminen alkaa jo varhaislapsuu-

N

Miksi työssä ei ole kivaa– vaikka siitä tykkää

PUHEENVUO RO

dessa, eikä siis ole ihan sama, miten las-ten kanssa päivät vietetään. Kaikki tie-tävät, että lapsi oppii leikkimällä ja si-tä leikkiä on lähihoitajan hyvä olla seu-raamassa ja ohjaamassa.

Pahiten tilanne on kuitenkin kos-kettanut tehostettuja palvelutaloja ja ympärivuorokautista hoitoa. Ympäri-vuorokautisessa hoidossa olevilla po-tilailla on selkeä tauti, jota pitää hoi-taa, toimintakyky on heikentynyt ja sii-hen on usein yhdistynyt muistisaira-us. Silti hoitajat tietävät, että potilail-la on voimavaroja, jotka tekevät hänen elämästään elämisen arvoisen ja arvok-kaan. Nyt näitä voimavaroja ei voida täysimääräisesti käyttää, kun henkilös-tön vähyyden myötä ei ole aikaa. Koti-hoidon ongelmaksi taas on tullut kun-tien korkealle nostama hoitoon pääsyn rima. Asiakkaat ovat sairaita ja paljon apua tarvitsevia päivittäisissä toimin-noissaan. Hoidon ja hoivan kannalta katsottuna olisi oikein, että se aika, jo-ka kotihoidon asiakkaan luona viete-tään, olisi voitava käyttää hänen hoi-toonsa ja kuntoutukseen, niin fyysi-seen kuin henkiseen.

Kaikesta huolimatta liittomme jäsenet pitävät työstään, arvosta-vat osaamistaan ja haluavat ke-hittää työtään, jolloin hoidet-tavat saisivat entistä parem-min juuri sitä, mitä tarvitsevat. Työn kehittäminen on kaik-kien asia ja siksi onkin tär-keää, että superilaiset toimi-vat moniammatillisen tiimin jäseninä ja siten tuovat työn, hoidon ja hoivan kehittämi-seen oman ammatillisen näke-myksensä. Niissä työpaikossa, joissa työntekijän ammatillista osaamista arvostetaan, työnteki-

Puheenjohtaja Silja Paavola

jät voivat paremmin ja he haluavat ot-taa enemmän vastuuta työstään. Tämä taas johtaa tuloksellisempaan ja vaikut-tavampaan työhön.

Tätähän me kaikki haluamme, hy-vää ja laadukasta hoitoa, hoivaa ja kas-vatusta..

Terveisin, Silja

6 SUPER 11/2014

UUTISETEsillä juuri nyt

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt pää-sivät syyskuussa sopimukseen valtioval-lalle annettavasta eläkeuudistusesityk-sestä. Sen sisältämillä muutoksilla va-raudutaan elinajan odotteen kasvuun ja pyritään pienentämään julkisen ta-louden kestävyysvajetta. Lisäksi se edis-tää työllisyyttä sekä turvaa työeläkkei-den rahoituksen, riittävät eläkkeet sekä sukupolvien ja sukupuolten välisen ta-sapuolisuuden. Eläkeuudistus tulee voi-maan vuoden 2017 alussa. Lain valmis-telun aikana monet yksityiskohdat tule-

Eläkeikä nousee porrastetusti

teksti marjo sajantola

Työeläkeuudistuksella pyritään pie-nentämään julkisen talouden kestä-vyysvajetta, edistämään työllisyyttä sekä turvaamaan työeläkkeiden rahoitus. Työurien pidentyminen on keskeinen tavoite.

vat vielä tarkentumaan.SuPerin puheenjohtaja Silja Paavo-

la toteaa, että työurien pidentäminen edellyttää huolehtimista työntekijöiden työssäjaksamisesta. Superilaisilla työky-vyttömyyseläkkeelle jäämisen syy on jo-pa 86 prosentissa tapauksista tuki- ja liikuntaelinsairaudet.

– Yksi keino työssäjaksamisen pa-rantamiseksi on huolehtia siitä, että hoitotyön mitoitus on kunnossa. Työn-tekijällä itsellään on vastuu siitä, ettei tee työtä ergonomisesti väärin ja työn-antajalla siitä, että mahdollistaa oikean ergonomian ja työn kuormittavuuden hallittavuuden.

Paavolan mielestä työelämä vaatii to-dellista muutosta, jotta ihmiset jaksavat työssä pidempään. Työelämän on tarjot-tava myös joustoja eri elämäntilanteisiin.

Superilaisten kannalta peruskarttu-man laskentaperusteen paraneminen ja työuran 1,5 prosentin karttuman ker-tyminen jo 17-vuotiaana tehdystä työs-tä ovat merkitykseltään suurempia kuin nykyinen eläkkeen 4,5 prosentin super-karttuma. Peruskarttuma paranee, kun palkansaajan työeläkemaksua ei enää vähennetä eläkkeen perustana olevas-ta ansiosta. Uudistus parantaa etenkin nuorten eläkekarttumaa.

– Hyvin harva superilainen on pys-tynyt keräämään tuota superkarttumaa, Paavola muistuttaa.

TAVOITEIKÄ ELÄKKEELLE LÄHTÖÖNTyöurien pidentyminen on uudistuksen keskeinen tavoite. Sitä edistää keskimää-räisen eläkkeellesiirtymisiän nousemi-nen. Vanhuuseläkeikä nousee asteittain ensin 65 vuoteen. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden alin vanhuuseläke-ikä tulee määräytymään väestö- ja työlli-syyskehityksen perusteella.

Elinaikakerroin säilyy edelleen elä-kejärjestelmässä. Se leikkaa kuukau-sieläkkeitä sen mukaan, miten elin-ikä jatkaa kasvuaan. Eläkeuudistuk-sen jälkeen jokainen saa viisi vuotta en-nen vanhuuseläkeikänsä alarajaa arvion siitä, paljonko elinaikakerroin leikkaa eläkettä, jos henkilö jää eläkkeelle heti vanhuuseläkeiän saavutettuaan. Arvios-sa kerrotaan myös, kuinka paljon lisä-työskentelyä vähentämätön eläke edel-lyttäisi. Tällä tavoin vanhuuseläkkeen alaikärajan ja elinajan odotteen kehi-tyksen perusteella määritellään tavoi-te-eläkeikä.

OSITTAINEN VARHENNETTU VANHUUSELÄKE Osa-aikaeläke poistuu vuonna 2017.

syntymävuosi alin vanhuuseläkeikä

1955 63 v 3 kk 1956 63 v 6 kk 1957 63 v 9 kk 1958 64 v 1959 64 v 3 kk 1960 64 v 6 kk 1961 64 v 9 kk 1962 65 v1963 65 v

ING

IMA

GE

SUPER 11/2014 7

Sote-alan työvoimapula helpottaaTyövoimapulasta kärsivät ammatit pai-nottuvat edelleen terveydenhuollon am-matteihin, ilmenee TEMin tuoreesta ba-rometristä. Sosiaali- ja terveysalan tilanne näyttäisi kuitenkin olevan helpottumassa. Kun aikaisemmin esimerkiksi sairaanhoi-tajista on ollut pulaa koko maassa, nyt on jo alueita, joilla sairaanhoitajista on tulos-sa jopa ylitarjontaa.

Työttömien määrä lisääntynytTyö- ja elinkeinotoimistoissa oli syys-kuun lopussa yhteensä 314 500 työtön-tä työnhakijaa. Se on 29 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömien työnhakijoiden määrä väheni edellisestä kuusta 4 900:lla, selviää TEMin Työlli-syyskatsauksesta. Pitkäaikaistyöttömiä eli yhdenjaksoisesti vähintään vuoden työt-tömänä työnhakijana olleita oli 92 600, mikä on 15 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yli 50-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 117 500 eli 9 900 enem-män kuin edellisenä vuonna samaan ai-kaan. Koko maassa oli lomautettuna syyskuun lopussa arviolta 28 000 henki-löä, mikä on lähes 2 000 enemmän kuin edellisenä vuonna vastaavaan aikaan.

Sen tilalle tulee osittainen varhennet-tu vanhuuseläke, jossa ei ole rajoittei-ta työnteolle tai ansaittavan palkan suu-ruudelle. Työntekijä voi siirtyä osittai-selle varhennetulle vanhuuseläkkeel-le 61 ikävuoden täyttämisen jälkeen. Alaikäraja nostetaan 62 vuoteen vuon-na 2025.

Osittainen varhennettu vanhuuselä-ke on tasoltaan kuitenkin pienempi kuin nykyinen osa-aikaeläke. Työnteki-jä joutuu nostamaan 25 tai 50 prosent-tia eläkkeen alkamiseen mennessä kart-tuneesta eläkkeestä tarkistettuna elin-aikakertoimella. Tätä eläkettä vähen-netään vielä 0,4 prosentin kuukausit-taisella varhennusvähennyksellä, johon lasketaan kaikki kuukaudet vanhuus-eläkkeen alaikärajan täyttämiseen asti. Vähennys on pysyvä.

TYÖURAELÄKE Työkyvyttömyyseläkkeen hakuun elä-keuudistus ei vaikuta, mutta työky-kyisenä pysyminen vanhuuseläkeikään saakka henkisesti ja fyysisesti raskaas-sa työssä voi olla mahdotonta. Rasittu-neisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavas-sa työssä tehty pitkä, vähintään 38 vuo-den ura voi oikeuttaa siirtymään työ-uraeläkkeelle 63 vuoden iässä. Tällai-seen työuraan lasketaan äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahakausia enintään kolmen vuoden ajalta. Saantiedellytyk-set ovat työkyvyttömyyseläkettä lievem-mät. Yksityiskohdat ratkaistaan jatko-valmistelussa.

TYÖTTÖMYYSPUTKEEN EI MUUTOKSIATyöttömyysturvan lisäpäiviin eli niin sanottuun työttömyysputkeen ei tu-le muutoksia. Keskusjärjestöt arvioivat kevääseen 2019 mennessä työurasopi-muksessa 2012 sovittujen toimien vai-kutuksia. Jos sovitut toimet vaikuttavat tarkoitetulla tavalla, lisäpäiväoikeuden ikärajaa nostetaan vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneillä yhdellä vuodella eli 62 vuoteen.

SIIRTYMÄKAUDEN RATKAISUJAVanhuuseläkkeen alaikäraja nousee ikä-luokittain siten, että se vuonna 2025 on 65 vuotta. Nosto aloitetaan vuonna

1955 syntyneistä ja on kolme kuukaut-ta ikäluokkaa kohden. Näin ensimmäi-sen ikäluokan eläkeikä on 63 vuotta ja 3 kuukautta, vuonna 1958 syntyneiden 64 vuotta jatkuen niin, kunnes vuonna 1962 syntyneiden eläkeikä on 65 vuot-ta. Vanhuuseläkkeen yläikäraja nousee asteittain 70 vuoteen.

Nykyiset ja ennen vuotta 2005 saa-vutetut eläkekarttumat säilyvät muka-na kunkin henkilön eläkekertymäs-sä. Uudet karttumat koskevat vuonna 2017 ja sen jälkeen ansaittuja palkko-ja. Nykyisin työntekijä alkaa 53-vuo-tiaana kerätä korotettua karttumaa, jo-ka on 1,9 prosenttia eläkkeen perusta-na olevasta tulosta. Uudistuksessa tä-mä poistuu, jolloin vastedes eläkettä karttuu 1,5 prosenttia koko työuran ajalta, mutta siihen on mahdollisuus jo 17-vuotiaana.

Siirtymäkauden aikana vuoden 2025 loppuun saakka ikävälillä 53–62, karttuma on 1,7 prosenttia. Korotet-tua karttumaa saavan työntekijän elä-kemaksu on kuitenkin 1,5 prosenttia korkeampi kuin työntekijän eläkemak-su muutoin.

AMMATTIKOHTAINEN ELÄKEIKÄ SÄILYYEläkeuudistus tulee voimaan vuoden 2017 alusta. Muutokset koskevat elä-keiän osalta vuonna 1955 ja sen jäl-keen syntyneitä. Eläkekarttumien osal-ta uudistukset koskevat kaikkea vuonna 2017 ja sen jälkeen tehtyä työtä.

Eläkeuudistus ei koske maksussa olevia eikä ennen 1.1.2017 myönnet-täviä eläkkeitä. Myös monia kunnal-lisessa palvelussuhteessa työskentele-viä superilaisia koskeva alempi niin sanottu ammattikohtainen eläkeikä säilyy, mikäli työsuhde jatkuu eläke-ikään asti.

Eläkettä karttuu koko palkan osuu-delta. Tähän asti eläkkeen karttumaan on vaikuttanut kaikki veronalainen tulo eli eläkettä on karttunut palkasta, josta on ensin vähennetty palkansaajan työ-eläkemaksu. Jatkossa tämäkin osa ker-ryttää eläkettä..lue lisää: www.eläkeuudistus.fisyksyn super-illoissa kerrotaan myös eläkeuudistuksesta. lähde porukalla kuulemaan.

ING

IMA

GE

8 SUPER 11/2014

UUTISETEsillä juuri nyt

Runsas vuosi sitten Oulussa käynnis-tettiin kehittämishanke, jossa haluttiin selvittää, miten henkilöstöresurssit on allokoitu hoitoyksiköiden kesken. Sel-vitystä pidettiin tarpeellisena tervey-denhuollossa tapahtuvien muutosten, muun muassa avohoidon lisääntymisen ja sairaansijojen vähentymisen vuoksi.

– Halusimme tietää, jakautuvatko henkilöstöresurssit tarpeiden ja muu-tosten edellyttämällä tavalla, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallin-toylihoitaja Pirjo Kejonen kertoo.

RESURSSIT OIKEISIIN PAIKKOIHINSelvitys tehtiin Oulun yliopistollisen sairaalan sekä Oulaskankaan ja Visalan sairaaloiden kaikissa yksiköissä. Mi-toituslaskennassa käytettiin WHO:n WISN-mallia, jossa laskennan perus-teena ovat hoitopäivä- ja käyntitiedot sekä lisänä hoidon vaativuus. Lisäksi huomioitiin muun muassa päivystyspo-tilaiden määrä, potilasvaihtuvuus, hen-kilökunnan vaihtuvuus sekä eristys- ja vierihoitoa vaativien potilaiden määrä. Myös opiskelijoiden määrää huomioi-tiin, koska heidän ohjaamisensa sitoo osan työyhteisön resursseista.

Oulussa tehty tutkimus osoitti, että

Sairaaloissa tarvitaan lähi- ja perushoitajia

teksti sonja kähkönen

Lähi- ja perushoitajien ammattitai-toa ei hyödynnetä vielä täysimää-räisesti kaikissa hoitoyksiköissä, osoitti Oulussa tehty selvitys. Haasteena voivat olla esimiesten asenteet ja se, ettei lähihoitajakou-lutuksen sisältöä tunneta riittävästi.

– Näiden tietojen perusteella las-kimme kunkin hoitoyksikön optimaa-lisen mitoituksen ja vertasimme sitä to-delliseen tilanteeseen. Saimme muun muassa kaikki hoitopäivä- ja käyntitie-dot keskitetysti tietojärjestelmistämme. Kysyimme kuitenkin työyhteisöistä tar-kentavia tietoja esimerkiksi siitä, mikä oli yksikön oma näkemys mitoituksen riittävyydestä.

Kejosen mukaan selvityksen tulok-set ovat mielenkiintoisia, jopa yllättä-viä: resurssitilanne vaihteli yksiköittäin merkittävästi.

– Sairaanhoitopiirissä on selvästi yk-siköitä, joiden mitoitus on väljempi se-kä yksiköitä, joissa henkilökuntaa voisi olla nykyistä enemmän.

Jo hanketta käynnistettäessä päätet-tiin, ettei henkilökunnan kokonaismää-rää lisätä tukimustuloksista riippumat-ta. Kejosen mukaan suurimmat epä-kohdat kuitenkin korjataan.

– Resursseja on jo siirretty väljem-män mitoituksen yksiköstä paikkoihin, joissa on ollut enemmän henkilökun-nan tarvetta. Nämä siirrot ovat suju-neet hyvin. Työntekijät ovat lähes poik-keuksetta ymmärtäneet, että toiminnan muuttuessa on myös resursseja sijoitet-tava uudelleen.

LÄHI- JA PERUSHOITAJIEN OSAAMISTA HYÖDYNNETTÄVÄSelvityksessä nousi esiin myös muita epäkohtia. Esimerkiksi sairaanhoitajien sekä lähi- ja perushoitajien suhdeluku vaihteli merkittävästi yksiköiden välillä.

– Esimerkiksi eräällä vuodeosastol-la ei työskennellyt ainuttakaan lähi- tai perushoitajaa, vaikka siihen ei ollut mi-tään perustetta, Pirjo Kejonen kertoo.

Hänen mukaansa Oulun yliopistol-lisessa sairaalassa tehtiin jo neljä vuotta sitten päätös, ettei lähi- ja perushoitaji-en vakansseja enää muuteta sairaanhoi-tajien vakansseiksi.

– Mitoitushankkeen tulokset vahvis-tivat, että tämä linjaus on ollut oikea.

Kejosen mukaan myös ammatilli-nen työnjako kaipaa sairaanhoitopii-rissä päivittämistä. Nimikesuojattu-jen ja laillistettujen ammattihenkilöi-den työnjakoa koskevassa hankkeessa henkilökunnalta kysyttiin, mitä hoi-don osa-alueita he työssään toteuttivat ja mitä he voisivat osaamisensa perus-teella toteuttaa. Työntekijöiden ja esi-miesten näkemykset poikkesivat jon-kin verran toisistaan. Osa esimiehistä oli sitä mieltä, että lähi- ja perushoita-jat eivät voi toteuttaa esimerkiksi lääke-hoitoa. Sairaanhoitajat sekä lähi- ja pe-rushoitajat olivat asiasta kuitenkin tois-ta mieltä.

Kejonen uskoo, että esimiesten nä-kemysten taustalla saattaa olla hieman vanhakantaiset asenteet, mutta osittain myös heikko tietämys. Lähi- ja perus-hoitajien osaamista ei vielä tunnisteta riittävästi.

– Heidän koulutuksensa ja osaami-sensa ovat kuitenkin hyvällä tasolla ja niitä tulee hyödyntää enemmän myös erikoissairaanhoidossa. Tämäkin on yk-si tärkeä keino tehostaa ja järkeistää re-surssien käyttöä..

SUPER 11/2014 9

Muutos tutkimustietojen käyttöönLääketieteellisestä tutkimuksesta annet-tua lakia ehdotetaan muutettavaksi. Tut-kimuksen kannalta välttämättömiä hen-kilötietoja voitaisiin käsitellä tutkimuk-sessa, johon tutkittava on antanut suostu-muksensa, vaikka hän myöhemmin luo-puisi osallistumisesta. Tutkittavan antama suostumus muodostuisi jatkossa selkeäm-min kahdesta kokonaisuudesta: se koski-si toisaalta tutkimukseen osallistumista ja toisaalta henkilötietojen käsittelyä. Tutkit-tava voi luopua tutkimuksesta joko kes-keyttämällä osallistumisensa tai perumalla antamansa suostumuksen tutkimukseen osallistumiseen sekä henkilötietojensa kä-sittelyyn. Tietoja saisi kuitenkin käsitellä, jos tutkittava on tiennyt suostumusta an-taessaan, että suostumuksen peruuttami-seen mennessä kerättyjä tietoja käsitellään osana tutkimusaineistoa.

Työpaikkaselvitysten määrä kasvanutTyöpaikkaselvityksestä on tullut yhä tär-keämpi osa työterveyshuoltoa. Vuon-na 2012 työpaikkaselvityksiin käytettiin kaksi kertaa enemmän tunteja kuin vuon-na 2002. Selvitysten kustannukset vuon-na 2012 olivat 13,9 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Vuoden 2011 alusta voimaan tullut sairausvakuutus-lain muutos lisäsi merkittävästi työpaik-kaselvitysten määrää. Muutoksen myötä työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhai-sen tuen toimintakäytännön laadinnas-ta aiheutuneet kustannukset oikeuttivat 60 prosentin korvaukseen. Työpaikoista lähes 90 prosenttia teki toimenpide-eh-dotuksia työpaikkaselvitysten perusteella.

Joillakin sosiaali- ja terveysalan työpai-koilla on mahdollisuus tehdä kevennet-tyä työtä. Se tarkoittaa sitä, että silloin kun työntekijä on kyvytön tekemään tavallista työtään, hänelle räätälöidään työtehtäviä, joita hän voi tehdä vam-masta tai sairaudesta huolimatta.

Kevennetyn työn tavoitteena on vä-hentää sairauspoissaoloja ja niistä ai-heutuvia kuluja. Kevennettyä työtä suositellaan erityisesti silloin, jos sai-rausloma uhkaa pitkittyä. Pitkäaikai-sen tai pysyvän työkyvyttömyyden riski pienenee, työntekijä pysyy kiinni työ-elämän rytmissä ja joissakin sairauksissa toimeliaisuus jopa edistää paranemista.

SuPerin sopimusneuvottelija Jukka Parkkolan mukaan idea kevennetystä työstä on kelvollinen, mutta käytännöt työpaikoilla ovat villit.

– Olemme saaneet yhteydenotto-ja esimerkiksi siitä, että työpaikalla on vaadittu tulemaan töihin flunssassa, jos

kuumetta ei ole ollut. Työntekijälle on annettu tehtäväksi kevyempiä hommia.

Parkkola painottaa, että jos kysees-sä on sairaus, josta toipuu nopeasti, ke-vennettyä työtä ei pitäisi edes harkita.

– Töissä oleminen ei edistä parane-mista. Ongelmallista on myös se, jos kevennettyä työtä tekevä ei osallistu hoitotyöhön, hänen tilalleen pitäisi pal-kata sijainen. Työnantajalla on harvoin tähän resursseja, jolloin hoitajamitoitus ei ole välttämättä kunnossa.

Jos sairaudesta tai vammasta toipu-minen uhkaa pitkittyä, Parkkolan mu-kaan osatyökykyiselle kevennettyä työ-tä parempi vaihtoehto on osasairauslo-ma. Se on Kelan tukemaa ja työntekijä voi tehdä töitä osa-aikaisesti.

KEVENNETTYYN TYÖHÖN EI SAA PAKOTTAASuPeriin on tullut tietoa myös tapauk-sista, joissa työnantaja ja työntekijä ovat sopineet kevennetystä työstä ilman lää-kärin arvioita työkyvystä.

– Näin ei pitäisi toimia. Työnanta-ja ei voi määrätä tekemään kevennyt-tyä työtä ilman lääkärin arvioita työky-vystä. Jotta lääkäri voi tehdä arvion, hä-nen on tunnettava erityisen hyvin työ-paikan olosuhteet.

Jotkut työnantajat ovat lähettäneet työterveyshuoltoon listan kevenne-tyistä työtehtävistä. Lääkäri varmis-taa, pystyykö sairastunut työnteki-jä tekemään niistä jotakin. Parkko-la ei pidä tällaista listojen laatimis-ta suositeltavana.

– On tärkeää, että työnteki-jä itse haluaa tehdä kevennet-tyä työtä ja kokee pystyvänsä siihen. Kevennettyyn työhön pakottaminen ei ole järkevää. Sairausloman tarkoitus on, että työntekijän työkyky pa-lautuu..

Villejä käytäntöjä kevennetystä työstä

teksti minna lyhty

I NG I M

AG E

10 SUPER 11/2014

UUTISETEsillä juuri nyt

Sote-lakiesityksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy kunnilta viidelle sote-alueelle. Palvelujen tuottamisvastuu säilyy kun-nalla tai kuntayhtymällä, jotka halutes-saan hankkivat palveluja yrityksiltä ja kolmannelta sektorilta.

SuPerin mielestä lakiesityksen malli on pirstaleinen, jos liian moni toimija on palvelujen tuotantovastuussa. Uhka-na on, että sosiaali- ja terveysalalla käy samoin kuin rakennusalalla: tuottajia ketjutetaan, eikä kokonaisuus ole ke-

Työntekijöiden asema turvattava sote-uudistuksessa

teksti minna lyhty

Sote-uudistus muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ja toimintatapoja. Hoitajien työnan-tajatkin saattavat myllerryksessä vaihtua. SuPerin kehittämisjohtaja Jussi Salon mukaan töitä alalla kui-tenkin riittää edelleen, sillä asiak- kaat ja potilaat eivät katoa min-nekään. SuPer tekee kaikkensa, jotta jäsenten työolosuhteet olisi-vat hyvät ja palkanmaksu turvattu uudistuksen jälkeenkin.

nenkään hallinnassa. Silloin väistämät-tä sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu las-kee. Riskinä on myös se, ettei sote-uu-distus ole kustannustehokas.

– Jos tuotantovastuu on liian monel-la, syntyy päällekkäistä hallintoa ja lisä-kustannuksia, Jussi Salo varoittaa.

SuPer olisi toivonut, että sote-alue saisi merkittävän tuotantovastuun, mutta se ei näytä olevan mahdollis-ta. SuPer toivoo, että tuotantovastuus-sa olevien kuntayhtymien ja kuntien määrä pysyisi mahdollisimman piene-nä. Silloin toimivan palveluverkoston rakentaminen olisi helpompaa.

– Pääosa tuotantovastuusta pitää eh-dottomasti olla julkisilla palvelun tuot-tajilla. Ne pystyvät turvaamaan työnte-kijöiden edut paremmin kuin yritykset ja kolmannen sektorin palvelujen tuot-tajat. Jos palveluja ostetaan yrityksiltä tai kolmannelta sektorilta, pitää taata, että työsopimukset ovat reiluja ja oikeuden-mukaisia. Verovaroilla kustannettavat sosiaali- ja terveyspalvelut eivät saa olla voiton tavoittelun kohteina, jos voitto

tehdään henkilöstön etuja heikentämäl-lä ja palvelujen tasoa laskemalla.

HOITAJIEN ASEMA EI SAA HEIKENTYÄSalon mukaan yritysten ja kolmannen sektorin rooli palvelujen tuottamisessa pitää jäädä täydentäväksi, sillä ne eivät voi ottaa vastuuta isoista kokonaisuuksista.

– Monet kunnat suunnittelevat par-haillaan, että kaikki sosiaali- ja terveys-palvelut tuotettaisiin ostopalveluina. Jos kunnissa tehdään nyt pitkiä sopi-muksia yrittäjien tai yhdistysten kanssa, ne saattavat tulla kalliiksi, jos sopimuk-sia joudutaan purkamaan kesken so-pimuskauden sote-uudistuksen vuok-si. Silloin maksettavaksi lankeavat va-hingonkorvaukset. Nyt kunnissa pitäisi laittaa jäitä hattuun, kun tehdään pää-töksiä palvelujen ostamisesta.

Salo painottaa sitä, ettei sote-uu-distus saa heikentää hoitajien asemaa. Työnantajien pitää olla turvallisia ja maksukykyisiä.

– Sote-uudistuksessa on löydettävä

I N G I M A G E

SUPER 11/2014 11

Vapaaehtoiset eivät voi korvata julkisia palvelujaKolmatta sektoria toivotaan avuksi ai-empaa enemmän muun muassa kunti-en heikentyneen taloustilanteen vuoksi. Järjestöjen vapaaehtoiset voivat kuiten-kin joutua entistä useammin heille liian vaativiin tilanteisiin. Taloustutkimuksen mukaan vapaaehtoistoimintaa tehdään vuosittain Suomessa 146000 henkilötyö-vuotta. Suomen Mielenterveysseura huo-mauttaa, että nyt käynnissä oleva sote-uudistus on hyvä tilaisuus käydä yhteis-kunnallista keskustelua vapaaehtoistoi-minnan sisällöstä ja vaativuudesta. Va-paaehtoistoimintaa syntyy usein sinne, missä julkisia palveluja ei ole riittävästi. Julkisen ja kolmannen sektorin välillä tu-lee kuitenkin olla selkeä ja oikeudenmu-kainen työnjako.

Muutos muistutusten ja kanteluiden käsittelyyn

Sosiaali- ja terveydenhuollon muistutus-ten ja kantelujen käsittelyyn ehdotetaan tarkennuksia. Jos asiakas tai potilas on tyytymätön saamaansa hoitoon tai hoi-vaan, hän voi tehdä asiasta muistutuk-sen toimintayksikköön tai kantelun val-vontaviranomaiselle. Jatkossa valvontavi-ranomainen voisi siirtää sille tehdyn kan-telun käsiteltäväksi ensin muistutuksena toimintayksikössä. Viranomaiskäsittelyyn otettaisiin suoraan vakavat asiat, kuten epäilyt vakavasta virheestä ammattitoi-minnassa. Lain on tarkoitus astua voi-maan vuonna 2015.

Hopeaa nuorten EuroSkills-kisoista

Superilaiset lähihoitajat Gabriella Snell-man ja Hanna Hjulfors sijoittuvat ho-pealle Ranskan Lillessä pidetyssä Euro-Skills EM-kilpailussa. Suomen ammat-titaitomaajoukkue Team Finland 2014 saavutti 14 mitalia ja oli kokonaistu-loksissa kolmanneksi paras maa. Kilpai-luun osallistui hieman yli 420 nuorta 25 maasta. Suomen joukkueeseen kuu-lui 34 nuorta, jotka edustivat 23 eri am-mattia.Eri maiden välisessä vertailussa Suomi oli kolmantena Itävallan ja Rans-kan jälkeen..

sellaiset ratkaisut, joita ei tarvitse ko-ko ajan muuttaa. Ihmisiä ei saa roikot-taa löysässä hirressä. Pitää olla varmuus siitä, että työt jatkuvat vielä viiden vuo-denkin kuluttua.

SOTE-VEROSTA PELASTUSRENGASLakiluonnoksen mukaan kunnat ra-hoittavat sote-alueen toiminnan asu-kaslukuun perustuvalla maksulla. Mak-sussa otettaisiin huomioon tarvetekijät, kuten asukkaiden ikärakenne ja sairas-tavuus. Lisäksi toimintaa rahoitettai-siin valtionosuuksilla. Monet sosiaali- ja terveysalan toimijat pitävät lakiluon-noksen mallia rahoituksesta epäoikeu-denmukaisena. SuPerin mukaan tarve-tekijöiden vaikutus maksun suuruuteen vesittäisi ajatuksen yhteisvastuusta.

– Jos sote-uudistus ajaa karille rahoi-tuksen osalta, sote-vero olisi pelastus-rengas. Sen avulla uudistus pystyttäisiin toteuttamaan ja palvelut rahoittamaan.

Sote-uudistus etenee

Sote-verotuksen avulla sote-alueet saisi-vat todellisen päätösvallan ja mahdolli-suuden tehdä pitkäjännitteistä ja suun-nitelmallista työtä.

Salon mukaan sosiaali- ja tervey-denhuollolle tarkoitetut valtionosuu-det pitää ohjata suoraan sote-alueelle il-man, että ne kierrätettäisiin peruskun-tien kautta.

Salo uskoo, että sote-vero laskisi kunnallisverotuksen tasoa merkittäväs-ti, joten veronmaksajien verorasite ei kasvaisi nykyisestä. Tämä edellyttäisi, että sote-alue pystyisi rakentamaan toi-minnallisesti järkevän ja kustannuste-hokkaan mallin.

Nykyään useissa kunnissa ja kun-tayhtymissä alibudjetoidaan sosiaali- ja terveysmenot.

– Sote-vero olisi tehokas turva ali-budjetointia vastaan. Silloin ei keskus-teltaisi jatkuvasti henkilöstösäästöistä ja rahan riittämättömyydestä, jotka vai-keuttavat toimintaa..

Sote-alueiden on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2016 alussa.

Tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien pitäisi olla valmiit tuottamaan palvelut vuoden 2017 alusta lähtien.

Sote-lakiluonnoksesta lausuntonsa antoi yhteensä yli viisisataa kuntaa, sairaanhoitopiiriä ja muuta toimijaa. Lausuntoaika päättyi 14.10.2014.

Viisi sote-aluetta perustuu nykyisiin erityisvastuualueisiin. Kuntia pyy-dettiin ottamaan kantaa siihen, mihin sote-alueeseen ne haluaisivat kuulua. Lausunnoissa ei siirtymisiä juurikaan esitetty.

Lausunnoista kävi ilmi, että aikataulua pidetään liian kireänä: Uusi alu-eellinen organisoituminen vie aikaa, sillä vanhoja kuntayhtymiä on pu-rettava ja uusia rakennettava. Lisäksi henkilöstö- ja omaisuusjärjestely-jä täytyy tehdä ja tietojärjestelmiä pitää sovittaa yhteen.

Isommat kunnat toivovat tarkennusta rahoitukseen ja kustannusten ja-koon, tuottamisvastuun määrittelyyn ja uudistuksen taloudellisiin vaiku-tuksiin. Pienet kunnat ilmaisivat samoja asioita, mutta ne olivat huolis-saan myös siitä, millaiset vaikutusmahdollisuudet niillä on sote-alueen kuntayhtymässä ja mitä tapahtuu lähipalveluille.

Annetut lausunnot ovat julkisia. Ne ovat luettavissa Haressa eli valtio-neuvoston hankerekisterissä. Kattava lausuntoyhteenveto julkaistaan marraskuussa osoitteessa: stm.fi/sote-uudistus.

Lakiluonnos menee eduskunnan käsittelyyn marraskuussa.

12 SUPER 11/2014

MARRASKUUN LYHYET

Parkinsonin tautia sairastaa noin 10 000 suomalaista.

Kylvetä kuivaa ihoa

Kylmä ilma, tuuli ja alentunut sisäil-man kosteus tuntuvat ja näkyvät iholla tähän vuodenaikaan. Erityi-sesti lasten ja vanhusten ohut iho on koetuksella talvella. Allergia- ja astmaliitosta muistutetaan, että kaikkien on syytä käyttää talvella paksumpia voiteita ja ke-sällä kevyempiä. Lisäksi iho kan-nattaa suojata kylmältä. Toisin kuin usein ajatellaan, vesi ei kui-vata, vaan kosteuttaa ihoa. Kuivaa ihoa tulisikin kylvettää pitkillä, vä-hintään 15 minuutin kylvyillä.

allergia- ja astmaliitto

Uinnista apua tasapainoon?Tuoreen tutkimuksen mukaan uinti on hyvä keino ehkäistä kaa-tumisia ja luunmurtumia, jotka ovat yksi yleisimmistä vanhusten terveysriskeistä. Yli 65-vuotiaista kolmannes kaatuu ainakin ker-ran vuodessa ja yli 80-vuotiaista kaatuu jo joka toinen. Tutkimuk-sessa huomattiin, että kaatumi-set olivat harvinaisempia osal-listujilla, jotka harrastivat uin-tia tai pelasivat golfia. Tarkem-massa analyysissä, jossa huomi-oitiin myös osallistujien elintavat ja muu liikunta, yhteys rajoittui vain uimiseen.

duodecim

Naisilla suurempi aivoinfarktiriskiNaisilla on miehiä suurempi aivoinfark-tiriski. Syynä on se, että monet vakavat aivoverenkiertohäiriön riskitekijät liittyvät naissukupuoleen. Näitä riskitekijöitä ovat muun muassa eteisvärinä, korkea ve-renpaine, diabetes, esioireinen migree-ni, masennus ja ylipaino. Naissukupuolen tuoma rasite näkyy selkeästi myös kuol-leisuusluvuissa. Aivoverenkiertohäiriöihin menehtyy vuosittain noin 1800 miestä ja noin 2600 naista.

stt info

Turistiripuli on matkailijan yleisin terveysongelma

Turistiripuli ja hengitystieinfektiot ovat suomalaisten turistien yleisimpiä matkasairauksia, osoittaa tuore väitöstutkimus. Useimmin matkailija sai-rastuu Afrikassa, Etelä-Euroopassa ja itäisen Välimeren maissa sekä Aa-siassa. Tutkimuksen mukaan yleisimmät matkan jälkeisen kuumeen syyt oli-vat ripulitauti, kuumeinen yleisinfektio ja hengitystieinfektio. Tutkituista 26 prosentilla todettiin potentiaalisesti henkeä uhkaava sairaus. Kuumeilevan matkailijan perustutkimuksiin sairaalassa tulisi tulosten perusteella kuulua malarianäytteiden lisäksi veriviljely, influenssapikatesti ja HIV-testi.

helsingin yliopisto

I N G I MAG E

SUPER 11/2014 13

MITÄ MIELTÄVastaus kuukauden kysymykseen.

Sote-alue on niin iso, ettei sitä pysty mikään konklaavi johtamaan. Sinne syntyy väkisinkin joku klikki, joka periaatteessa tekee ne päätökset. Kyllähän tämä on uhka demokratialle.

professori jari stenvallaikalainen 13/2014

Kaikkien tulisi kehittää huumoriaan ja kykyään nauraa. Se on tärkein yk-sittäinen tekijä hyvinvoivan ihmisen ominaisuutena.

valmentavan psykologian asiantuntija makke leppänen

käsi kädessä 5/2014

Lapsuus lyhenee, kun leikki loppuu liian varhain ja ulkonäköasiat ja muut mainontaan ja kuluttamiseen liittyvät asiat tunkevat lapsen maailmaan.

lapsiasiainvaltuutettu tuomas kurttila

tesso 6/2014

Apuhoitajista oli pulaa Uudel-lamaalla, vaik-ka esimerkiksi Mikkelin lää-nissä heistä oli ylitarjon-taa. Ratkai-suksi esitet-tiin pääkau-

punkiseudulle lisää työsuhdeasuntoja ja päivähoitopaikkoja sekä koulutusmää-rien lisäämistä väliaikaisesti. Koulutuk-seen tulisi ottaa etupäässä pääkaupun-kilaisia hakijoita. Perushoitajaliiton pu-heenjohtaja Salme Pihl esitti työvoi-mapulan helpottamiseksi muun muas-sa seuraavaa:

”Palkkauksen korjaaminen on tärkein keino hoitajapulaan. Työnantajan tulee huolehtia myös työlolosuhteiden mie-lekkyydestä?”

apuhoitaja 11/1984

muut lehdet

marraskuun kysymys löytyy superin nettisivuilta kohdasta super-lehti. kaikkien 20.11. vastanneiden kesken arvotaan super-lehden kätevä kylmä-

kassi. lokakuussa arpa suosi laura kalliota hollolasta. onnittelut!

30 vuotta sitten

Pelottaako tulevaisuus?lokakuun kysymys oli:

54%

• Ihmiset eivät enää välitä toisistaan, kaikki ajavat vain omaa etuaan.

• Maailmalla soditaan ja taistellaan koko ajan.

• Eläkeikä nousee, ja mikä on kuntaliitosten tilanne? Sote- ratkaisut ihan hulluja!

• Työnantaja tekee päätöksiä välittämättä laeista tai sopimuksista yleensä lisäämällä työntekijän taakkaa.

• Onko terveyttä vielä eläkkeelläkin ja riittääkö eläke yksinäisen taloudessa kaikkiin maksuihin?

• Elämä on laiffii ja tilanteet on tsäänssii :)

• Olen optimistinen, suhtaudun tulevaan luottavaisesti.

• Mottoni on Carpe Diem. Tänään ei huomista murehdita.

• Vakituinen työ.

• Olen avoin muutoksille ja niitähän riittää varsinkin työelämässä. Jatkuva kehittäminen on tullut jäädäkseen eikä sitä kannata pelätä. Rohkeasti mukaan vaan.

• Pelkääminen ei auta. Pitää tehdä minkä voi ja ottaa tyynesti vastaan se, mille ei voi tehdä mitään.

45%

14 SUPER 11/2014

Lehtikaali on nytmuodikasta lähiruokaa

teksti ja kuvat marjo sajantola

LÄHI- JA PERUSRUOKAAsuperilaiseen makuun

Anne Granroth tutustui ulkomaan vuosillaan erilaisiin eksoottisiin keittiöihin. Kokeileva kokki

soveltaa oppimaansa kotimaassakin.

ahtelainen lähihoitaja Anne Granroth kertoo pitä-vänsä ruuanlaitosta paljon, mutta arkisin hän tyy-tyy tekemään ruokia, joista riittää perheelle syö-tävää muutamaksi päiväksi kerrallaan. Mitä mil-loinkin on tarjolla, vaihtelee emännän mielialan mukaan.

– Olen kokeilija, mutta en kuitenkaan aina jaksa kokeil-la, joten tulee tehtyä tavallisiakin ruokia. Teen myös ruokaa kausittain, sillä pari kolme kertaa vuodessa minuun iskee ha-lu kokkailla jotain tietyntyyppistä. Teen esimerkiksi pelkäs-tään kasvisruokia tai kuten joitakin vuosia sitten thaimaa-laista ruokaa.

Vaikka Anne ei olekaan koskaan Thaimaassa matkustanut, hänellä oli thaimaalaiskaudellaan kuitenkin upeat mahdol-lisuudet kokata eksoottista ruokaa, sillä hän asui silloin Hollannissa. Entinen siir-tomaavalta on aarreaitta kokeilevalle kok-kaajalle. Siellä ruoka-aineiden ja maus-teiden kirjo on loputon. Annen keittiön perusvarastoon kuuluvat edelleen muun muassa kookosmaito ja currytahna.

– Ranskassa innostuin myös äyriäisis-tä, sillä kalatiskit olivat mainioita. Juus-tot olivat siellä myös mahtavan makuisia.

Perheen tytär tulee äitiinsä, sillä hänellä on ollut pienestä pitäen valistunut maku, kuten Anne sanoo. Poika olisi piene-nä pärjännyt vain perunalla ja kastikkeella. Nyt on jo toisin.

– Puoliso on syönyt sitä, mitä on tarjolla tai tehnyt itsel-leen sitten muuta ruokaa.

Vuodesta 1992 Anne asui puolisonsa työn takia ulkomail-la aina vuoteen 2003 asti, ensin Venäjällä, sitten Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa.

– Poika ja tytär syntyivät heti silloin 90-luvun alussa ja olin kyllä onnellinen siitä, että sain olla lasten kanssa kotona. Jon-kun aikaa he kävivät Ranskassa montessoripäiväkodissa. Poi-ka aloitti koulunkäynnin Belgiassa kuusivuotiaana ja tytär esi-

Lkoulun nelivuotiaana. Hollannissa he molemmat olivat kan-sainvälisessä koulussa.

Annella oli kielitaitona vahva ranska ja englanti. Lisäk-si hän oli aikoinaan opiskellut myös italiaa ja espanjaa. Hä-nellä on hyvä kielipää, joten hän opiskeli innokkaasti kun-kin asuinmaansa kieltä niin, että pärjäsi ainakin puhekielellä.

– Lapset puhuivat sitten mitä kieltä vain. Keskenään eng-lantia jopa kotona, mutta hiljalleen siirtyivät suomenkie-leen. Suomessa he kuitenkin opiskelivat englanninkielisel-lä luokalla.

Perheen muutettua Suomeen Anne harkitsi jatkavansa kie-liopintoja, mutta päätti kuitenkin aloittaa päätoimisen työn-teon. Alkuun hän työskenteli vuoden iltapäiväkerhossa ohjaa-jaharjoittelijana. Sen jälkeen hän tuumasi, että tämä on nyt

nähty, löytyisikö koulumaailmasta haasta-vampaa työtä.

– Tein töitä koulunkäynninohjaajana ja välillä sijaistin ylä- ja ala-asteen opet-tajia. Sitten aloitin oppisopimusopiskelut lähihoitajaksi ja valmistuin sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelmasta 2011. Nyt olen oikealla alalla!

Anne työskentelee Lahden Launeen alueen kotihoidossa ja viihtyy työssään,

vaikka ei kielitaitoaan pääsekään hyödyntämään. Hän kui-tenkin pyrkii ylläpitämään osaamistaan seuraamalla televi-sio-ohjelmia ja myös matkustelemalla jonkun verran kau-punkikohteisiin.

– Lomamatkoja teemme hyvin vähän. Ei vain enää tee mieli. Silloin kun asuimme ulkomailla, matkustelimme pal-jon myös naapurimaissa.

Kuitenkin hän on erittäin tyytyväinen niihin vuosiin, jot-ka hän asui ulkomailla. Kielitaidon ja ystävien lisäksi hän sai tietynlaisen näkökulman elämäänsä.

– On hyvä oppia, etteivät monet edut ole itsestään selviä kuten Suomessa. Aika paljon täällä rutistaan turhista..

PARI KOLME KERTAA VUODESSA MINUUN ISKEE HALU KOKKAILLA JOTAIN

TIETYNTYYPPISTÄ.

SUPER 11/2014 15

• 1–2 sipulia • 2 valkosipulinkyntt䕽 chiliä• 2–3 cm pala tuoretta inkivääriä tai 1 tl säilöttyä.• 1 pieni kukkakaali• 2 porkkanaa•400 g keräkaalia• 3–5 lehtikaalin lehteä• 2 rkl öljyä• 3 rkl currytahnaa• 6 dl vettä• 2 rkl kanafondia• 1 prk kookosmaitoa• tuoretta korianteria

Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota silputut sipulit ja hienonnetut valkosipulit. Lisää currytahna, pilkottu chili ja hienonnettu inkivääri. Kuullota hetki. Lisää vesi, fondi ja kookosmaito. Kun liemi kiehuu, lisää kukkakaalin kukinnot ja viipaloidut porkkanat. Kiehuta pari minuuttia. Lisää suikaloitu keräkaali ja lehtikaali ilman pak-sua lehtiruotia. Älä keitä liikaa, vaan jätä kaalit rapsakoiksi. Viimeistele keitto halutessasi korianterilla. Anne kehottaa käyttämään kaaleja oman maun mukaan. Hän itse käyttää reseptissä mainittua vähemmän kerä-kaalia. Vettä voi vähentää, jos haluaa paksumpaa keittoa.

Kolmen kaalin keitto

SUPER 11/2014 15

16 SUPER 11/2014

Marjaana Vartiainen valmistautuu vastaanottamaan seuraavan potilaan.

urun yliopistollisen keskussairaalan Ihoklinikan al-lergiayksikön keskiviikkoaamu alkaa yksikön pala-verilla kello kahdeksan. Perushoitaja Marjaana Var-tiainen on ollut työpaikalla jo puolisen tuntia. Vält-tyäkseen aamuruuhkalta hän lähtee autollaan Lie-dosta jo aamuseitsemältä, vaikka hänen työaikansa

alkaa vasta kahdeksalta.Viikkopalaverissa osastonhoitaja antaa arjen palautteet ja

kertoo ajankohtaiset asiat. Yhteisille asioille on varattu puo-litoista tuntia, mutta tarvittaessa asioista tiedotetaan myös sähköpostilla. Kokouksen jälkeen Marjaana asettuu työpis-teelleen ikkunan ääreen ja alkaa tutkia tämän päivän aika-varauksia.

Allergiayksikön testihuone on jaettu kahtia. Ilman näkö-suojaksi tarkoitettuja verhoja ja suurta pöytälamppua muis-tuttavia imureita toinen puoli huoneesta näyttäisi melko ta-valliselta toimistolta työpöytineen ja atk-laitteineen. Toisella puolella on seinäkkein ja verhoin eristetyt tutkimustilat. Lo-put huonetilasta vievät tavalliset kaapit ja testattavien ainei-den valmisteluun tarvittava laitteisto sekä jääkaapit valmiiden seosten säilytykseen.

ENNAKOINTI EHKÄISEE TYÖSUMAA

Potilaita käy allergiatesteissä päivittäin keskimäärin 15. Koska useimmille tehdään tietyt perustestit, niitä valmis-tetaan ennakkoon sopivaksi arvioitu määrä.

– Maanantaisin emme yleensä tee pistotestejä, koska aineiden pitää saada uuttua vuorokausi. Siksi maanan-taiaamuisin voimme valmistautua koko viikon tarpeisiin. Kaikkea emme toki voi tehdä etukäteen, mutta ruuhkai-sina päivinä kaikesta etukäteen tehdystä työstä on suuri hyöty, Marjaana kertoo.

Lapputesti on ekseeman perustutkimus, jolla tutkitaan tavallisesti hitaasti kehittyvää kosketusallergiaa. Allergian aiheuttajaksi epäiltyä ainetta sekoitetaan useimmiten va-seliiniin, joskus veteen tai alkoholiin.

– Perussarjaan kuuluu 35 ja ihosarjaan 21 eri ainetta. Nä-mä ovat yleisimmin tehdyt lapputestit. Lääkäri määrää usein myös lisätestejä, joita valmistamme päivittäin kunkin poti-laan tarpeiden mukaan. Vaseliiniin sekoitetut aineet pruuta-taan liuskoilla oleviin nappuloihin, ohuet nesteet imeytetään nappulaan sijoitettavaan pieneen filtteripaperiin.

Ihopistotesteihin valmistaudutaan myös hyvissä ajoin. Jääkaapissa on valmiina useita testisarjoja, joilla voidaan tutkia niin eläin- ja siitepölyallergiat kuin myös maus-teet ja säilöntäaineet. Urtikariasarjassa on 40 eri ainet-ta. Erikoisimmillekin allergioille on sarjoja valmiina. Li-säksi ammattitautitutkimuksiin on kehitetty omat sarjan-sa, kuten kampaajien käyttämistä kemikaaleista tai hoito-työn käsideseistä.

TMarjaana Vartiainen tekee allergiayksikössä potilaille lappu- ja ihopistotestejä. Työ on tark-kaa ja vaatii hyvää havaintokykyä sekä vakaata kättä. Avuksi on myös taito rupatella rennosti, etenkin jos potilas on piikkikammoinen.

SORMI NÄPPÄRYYTTÄ JA SOSIAALISIA TAITOJA

teksti ja kuvat marjo sajantola

Allergiatestien tekijä tarvitsee

SUPER 11/2014 17

18 SUPER 11/2014

päälle teipin ja kirjoitan siihen samat numerot.Marjaana teippaa liuskat vielä huolellisesti kiinni. Niiden

pitää pysyä potilaan iholla perjantaihin saakka, eli kaksi vuo-rokautta. Silloin potilas tulee uudestaan yksikköön ja vas-taanottohoitaja poistaa liuskat. Tuolloin selkään on voinut jo nousta kutisevia näppylöitä, jopa vesikellorakkuloita.

Jos reaktioita on nähtävissä, lääkäri tarkastaa ne. Muuten vastaanottohoitaja vain merkitsee viivoilla testikohdat, jois-sa kuvut olivat olleet. Sen jälkeen hän suojaa vielä merkit ka-peammilla teipeillä ja aineet saavat vaikuttaa iholla maanan-taihin eli lääkärin vastaanottoon asti. Usein samalla käynnillä lääkärin tutkimuksen jälkeen tehdään ihopistotestit.

Kun Marjaana on kertonut potilaalle näistä jatkotoimista, hän vielä kehottaa välttämään sellaisia liikkeitä, jotka saattai-sivat irrottaa teippauksia.

Potilas varmistaa vielä saamiaan ohjeita. Selkää ei saa kas-tella ennen viimeistä tarkistusta, eikä kumarrellakaan voi, jo-ten hiustenpesunkin voi tehdä vasta perjantain käynnin jäl-keen, kunhan selkä ei kastu.

ADRENALIINIRUISKUT VALMIUDESSAPotilaan lähdettyä Marjaana kirjaa toimenpiteet koneelle. Sen jälkeen hän vastaa puheluun, jossa potilas kysyy häneltä ohjei-ta. Puhelun jälkeen hän vilkaisee, onko korissa odottavia mää-räyksiä, mutta työt ovat sujuneet joutuisasti jokaisessa työpis-teessä, eikä ketään ole vielä tulossa.

Puolilta päivin Marjaanan kollega, sairaanhoitaja Jenni Tähtinen suunnittelee lounaalle lähtöä. Marjaana syö taval-

– Saamme tehtyä uutetta vaikka työrukkasista. Lisäksi po-tilaat tuovat mukanaan monenlaisia aineita tai vaikka nau-danlihaa, jos lääkäri epäilee sen olevan oireiden aiheuttaja.

Työssä tarvitaan erityistä tarkkuutta, tarkkaa silmää ja va-kaata kättä. Marjaana kertoo, että lääketestiä varten hän saat-taa tarvita vain 0,06 grammaa murskattua pilleriä. Ihopisto-testeissä käytettävä maustesarjan valmistaminen aloitetaan se-koittamalla mausteet Eppendorp-putkeen keittosuolaliuok-sen kanssa suhteessa puolet ja puolet.

NUMEROT NAHKAANMarjaana ottaa korista lääkärin lähetteen seuraavalle tutki-muksiin tulijalle. Lapputestin valmisteluun voi kulua aikaa jopa puolitoista tuntia, jos testattavia aineita on paljon. Seu-raava potilas on kuitenkin tulossa ihan perustesteihin, joten ennakkovalmisteluihin ei kulu kauan aikaa. Nyt Marjaana kutsuu potilaan sisään tuota pikaa.

Kun potilas on riisuutunut, Marjaana tarkistaa hänen ihonsa. Jos potilaalla on selässään paljon luomia tai näppylöi-tä, on testinappien sijoittelu haastavaa, etenkin silloin, kun niitä pitäisi saada mahtumaan monta liuskaa. Miehet voivat myös olla niin karvaisia, että selkä on ajeltava, ennen kuin sii-hen voi mitään liimata. Nyt mitään erityistoimia ei tarvita.

Marjaana kertoo potilaalle, mitä hän tämän selän takana ja selälle tekee. Hän alkaa liimata valmiiksi numeroituja kym-menen napin liuskoja potilaan selkään rauhallisin liikkein.

– Kirjoitan nyt tussilla ihoosi numerot, jotka helpotta-vat testitulosten lukua. Jotta ne säilyvät ihollasi, vedän tähän

Marjaana Vartiainen ja Jenni Tähtinen selvittävät yhdessä, onko lääkärin pyytämiä tavallista erikoisempia testiaineita valmiina varastossa.

SUPER 11/2014 19

lisesti omia eväitä ja hänelläkin olisi nyt hyvä hetki pitää pieni tauko.

– Paikalla pitää olla aina vähintään kaksi hoitajaa siltä varalta, että potilas pyörtyy tai saa pahan allergisen reak-tion. Harvoin näin on käynyt, mutta meillä on aina adrenaliiniruisku käden ulottuvilla ja saamme tarvittaessa nope-asti ensiavusta lääkärin paikalle.

Vielä Marjaana ei pääse tauolleen. Vastaanottohoitaja tulee kertomaan vii-me hetken peruutuksesta. Potilaalla oli-si ollut iltapäivälle aika, mutta hän huo-masi peruuttaa sen vasta nyt.

– Sakko tästä lähtee potilaalle, mutta näitä viime hetken peruutuksia ei saisi tulla. Potilaalle on yleensä varattu kol-me käyntiä tänne ja joillekin lisäksi ai-ka allergiahoitajan vastaanotolle. Nämä voisi käyttää toinen potilas, jos ilmoitus tulee ajoissa.

Marjaana arvioi, että potilaat saavat kutsun testeihin noin kaksi kuukautta ennen testipäivää, joten heillä on mah-dollisuus järjestää aikataulunsa sopivak-si. Tietenkään sairastumisia ei voi enna-koida, mutta muuten pitäisi ymmärtää tehdä peruutus hyvissä ajoin.

TIPAT RIVIIN JA LANSETIT ESIINTauko on pidettävä, vaikka potilai-ta olisi odottamassa. Joskus potilas on niin suuritöinen, että ruokatauon ehtii pitää vasta puoli kahden aikaan, mutta tänään on pysytty hyvin aikataulussa. Kun Marjaana on käynyt taukotilassa syömässä eväänsä, hän on taas täydes-sä iskussa.

Seuraava potilas on ihopistotestiin

tuleva nuori nainen ja Marjaana kirjaa koneelle kohta suoritettavat testit.

– Kun lähetämme kutsun potilaal-le, pyydämme häntä varaamaan aikaa kolme–neljä tuntia. Kun hän on käy-nyt lääkärin vastaanotolla, me näem-me, kuinka suuret valmistelut on tehtä-vä. Tarvittaessa kehotamme häntä käy-mään vaikka kahvilla ja palaamaan tiet-tyyn aikaan.

Nyt tehdään aivan perustestejä, joi-hin on olemassa valmiit uutteet ja ruo-ka-aineallergioiden testaukseen täysi tarjotin vihanneksia, juureksia ja he-delmiä, joten Marjaana pyytää potilaan istuutumaan mukavasti tutkimuspuo-lelle.

Vaikka potilas ei omien sanojen-

sa mukaan jännitä pistoja, Marjaana rupattelee kuitenkin rennosti samal-la, kun hän alkaa kirjoittaa numeroita potilaan kyynärvarsiin. Numerosarjo-jen viereen tulee plusmerkin alle kohta histamiinipistolle, jonka pitäisikin ai- heuttaa kutiseva paukama. Näin tarkis-tetaan, että koe on onnistunut ja ettei potilas ole ennen testiä syönyt allergia-lääkkeitä. Lisäksi syntyneeseen pauka-maan verrataan muodostuvia patteja, koska allergeeneihin reagointi on yk-silöllistä.

Ensimmäisen rivin pistoilla tutki-taan muun muassa siitepöly-, eläinpö-ly- ja pölypunkkiallergiaa, seuraavassa rivissä mausteita, kolmannessa viljoja ja neljännessä kasviksia. Marjaana tiput-

Keittosuolaliuokseen sekoitetut mausteet ovat valmiina ihopistotestejä varten.

Numerointi helpottaa lapputestin tulosten lukua.

20 SUPER 11/2014

Darts, snooker, ristikoiden täyttö, kaikenlainen näpertely ja askartelu, esimerkiksi kortit. Olen intohimoi-nen penkkiurheilija ja formulafani.

Voin tehdä lääkärin määräämät tes-tit itsenäisesti ja luovuutta käyt-täen. Lisäksi lääkäri luottaa testien-lukutaitooni.

En löydä, vaikka koitin miettiä. Asenne ratkaisee. Aina voi ruveta märsäämään kaikesta, mutta minä tykkään tästä työstä.

Perushoitaja Marjaana Vartiainen, 56

Valmistuin 1980 apuhoitajaksi Tu-russa. Seuraavana vuonna aloitin TYKSin ihoklinikalla sijaisena ja

puolitoista vuotta myöhemmin virkasuhteisena Ihotautipo-

liklinikalla. Vuodesta 2003 olen ollut allergiayksikössä.

Puoliso, jonka kanssa olen ollut yhdessä jo 40 vuotta, siitä avios-sa 36. Kaksi aikuista poikaa ja kolme lap-senlasta.

Tänään töissäkuka

perhehuonoja puolia

harrastukset

koulutus ja ura

parasta työssä

taa pipetillä ensimmäisen pienen tipan, sitten hän ottaa seu-raavan uutepullon ja jatkaa näin kunnes ensimmäisessä testi-rivissä on kymmenen tippaa eri allergeenejä. Seuraavaksi hän pistää lansetilla ihoa, pudottaa käyttämänsä lansetin säiliöön, ottaa uuden ja jatkaa näin rivin loppuun.

Koko ajan hän keskustelee potilaan kanssa, joka toivoo, ettei eläinpölypisto aiheuttaisi mitään, sillä perheessä on koi-ra. Sen sijaan potilas ei pistäisi pahakseen peruna-allergiaa.

Marjaana kääntää munakellon soimaan 15 minuutin ku-luttua ja aloittaa maustetestit. Potilas toteaa, että pistot eivät oikeastaan edes tunnu.

– Usein miehet kertovat pelkäävänsä piikkejä ja välillä se on aika huvittavaa, kun potilas tämän tunnustuksen jälkeen paljastaa tatuoidut käsivartensa. Miesten kanssa jutun juur-ta löytyy urheilusta ja siinä harrastuksestani on hyötyä. Olen nimittäin innokas penkkiurheilija ja formulafani, Marjaa-na kertoo.

Työ edistyy ja kohta hoitajaa ja potilasta ympäröi muna-kellojen mukava raksutus.

SALAPOLIISIN TYÖTÄKun ensimmäinen munakello soi, ei potilaan iloksi eläinpö-ly, eivätkä muutkaan aineet siinä rivissä ole aiheuttaneet mi-tään. Vasta-ainepatti sen sijaan kutisee jo mehevästi ja näyt-tää hyttysen puremalta. Pikku hiljaa kaikki tulokset ovat val-miit ja Marjaana on lukenut ne ääneen.

– Pähkinä on aiheuttanut vähän punotusta ja pienen ko-houman, mutta allergiaa merkitsevän reaktion alaraja on kol-me millimetriä, eikä tämä ole lähelläkään, hän kertoo samal-la kun mittaa syntynyttä pattia.

Sen jälkeen hän vielä kiusoittelee potilasta ja kertoo, että tä-mä voi huoleti syödä perunaakin vaikka raakana, jos niin haluaa.

Ihopistokoetta käytetään välittömän allergian selvittämi-sessä, joten testien valmistuttua Marjaana pyyhkii potilaan käsivarret puhtaiksi aineista ja numeroista. Vielä viimeiset oh-jeet potilaalle lapputestien toiseen tarkastukseen saapumisesta ja tutkimus voidaan päättää iloisiin hyvästeihin.

– Vaikka me hoitajat teemme testit ja luemme tulokset, emme ala tulkita niitä, vain lääkäri ottaa niihin kantaa. Poti-laan kysyessä voiko hän nyt enää syödä jotain, pyrin vastaa-maan ympäripyöreästi.

Aina kyse ei edes ole allergiasta, vaan ihottuman taustalla voi olla sairaus. Toisaalta allergian aiheuttajakaan ei aina sel-viä testeissä, vaan selvittäminen vaatii salapoliisin työtä. Aika yleisen nokkosrokonkin voi aiheuttaa esimerkiksi kolmen ai-neen yhteisvaikutus. On haastavaa löytää nämä syylliset, kun mikään kolmesta ei yksin aiheuta reaktiota.

Etenkin ammattitautia tutkittaessa on pyrittävä keksimään kaikki mahdolliset aineet, joihin potilas on kosketuksissa.

– Meillä on täällä ollut niin sian jälkeiset kuin hevosen pe-räsuolikin.

Iltapäivän päätteeksi Marjaana lähettää vielä joukon tut-kimuskutsuja, mutta kello 16 mennessä hän on saanut päi-vän työt tehtyä. Ihotautipoliklinikalla lähes 35 vuotta sitten uransa aloittanut perushoitaja on nähnyt, miten allergioiden tunnistaminen ja hoito ovat kehittyneet huimasti. Tänä päi-vänä on myös aiempaa enemmän allergisoivia aineita, ja ih-miset ovat entistä tietoisempia allergioista ja hanakampia ha-keutumaan tutkimuksiin.

– Kyllä me todella suosittuja olemme, ei tämä mikään kuo-leva toimiala ole, Marjaana naurahtaa..

SUPER 11/2014 21

uoden 2015 alusta kaikkien kunnallisten vanhuspalve-luyksiköiden on laadittava omavalvontasuunnitelma. Keskustelua on käyty myös siitä, että asiakirja otettai-

siin käyttöön sosiaalihuoltolain uudista-misen yhteydessä myös muissa julkisen sektorin sosiaalipalveluissa. Tähän asti vain yksityiset sosiaali- ja terveyspalve-lujen tuottajat on velvoitettu laatimaan omavalvontasuunnitelma.

SuPerin ammattiasiainpäällikkö Kris-tina Lambergin mukaan valvonnan pai-nopistettä pyritään siirtämään yhä enem-män viranomaisilta palveluntarjoajille.

– Tarkoitus on, että palvelujen laadus-ta huolehditaan ensin itse ja viranomaiset puuttuvat tilanteeseen ongelmatapauk- sissa. Tällä tavalla hoidon laadusta tulee sisäsyntyistä, eikä ulkoapäin ohjattua.

OMAVALVONTASUUNNITELMA ENNAKOI RISKEJÄOmavalvontasuunnitelma on julkinen asiakirja. Sen on oltava kaikkien, niin työntekijöiden kuin asiakkaiden ja hei-dän omaistensa nähtävillä.

Omavalvontasuunnitelmassa mää-

OMAVALVONTASUUNNITELMALISÄÄ TYÖHYVINVOINTIA

Koko henkilökunta kannattaa ottaa mukaan omaval-vontasuunnitelman laatimistyöhön, sillä se on loistava tapa lisätä yhteisöllisyyden tunnetta ja työhyvinvointia,

sanoo Kristina Lamberg.

teksti sonja kähkönen

ritellään työyksikön toimintatavat. Se kertoo, miten asiat tehdään ja kuka on vastuussa mistäkin. Lisäksi se kuvaa, miten yksikössä varmistetaan hoidon laatu ja turvallisuus.

– Pidän omavalvontasuunnitelmaa valtavan hyvänä uusien työntekijöiden perehdytysvälineenä, sillä he näkevät asiakirjasta kaiken olennaisen työyk-sikköä koskevan tiedon.

Lambergin mukaan tavoitteena on, että omavalvontasuunnitelmassa maini-tut asiat siirtyvät osaksi käytännön työ-tä. Henkilökunnan tehtävänä on seura-ta, miten suunnitelmassa mainitut asiat toteutuvat käytännössä. Lamberg toteaa, että siitä huolimatta työntekijät ovat pe-rehtyneet asiakirjaan liian harvoin.

Hän muistuttaa, että omavalvonta tähtää hoitotyössä piilevien riskien en-nakointiin.

– Jos esimerkiksi henkilöstömäärä on omavalvontasuunnitelmassa mainit-tua pienempi, tulee asia nostaa työyh-teisössä esiin.

Mahdollisiin epäkohtiin ja puuttei-siin pitää puuttua ajoissa.

– Kun työyhteisön jäsenet seuraavat omavalvontasuunnitelman toteutumis-ta ja vaaratilanteilta vältytään, säästytään

myös ylimääräisiltä kustannuksilta.

LISÄÄ TYÖHYVINVOINTIAValviran määräys velvoittaa laatimaan omavalvontasuunnitelman yhdessä henkilökunnan kanssa. Kristina Lam-bergin mukaan tilanne on kuitenkin usein se, että esimies tekee suunnitel-man yhdessä henkilöstön edustajan, esimerkiksi luottamusmiehen kanssa.

– Asiakirjan sisältö on liian hata-ralla pohjalla, jos siinä painottuu hoi-totyöstä etääntyneen esimiehen näke-mys. Suunnitelmassa pitäisi näkyä vah-vasti myös ruohonjuuritason näkökul-ma. Hyvä esimies hyödyntää asiakasra-japinnassa työskentelevän henkilökun-nan tietämystä.

Lamberg huomauttaa, että omaval-vontasuunnitelma on työpaikoilla erin-omainen väline, jonka avulla koko hen-kilökunta voidaan osallistaa yhteisten tavoitteiden määrittelemiseen. Tällai-nen yhteistyö lisää myös avoimuuden tunnetta ja edistää tiedonkulkua.

– Lisäksi se sitouttaa työntekijät ta-voittelemaan yhteistä päämäärää. Par-haimmillaan koko prosessi lisää työhy-vinvointia..

V

I N G I M A G E

22 SUPER 11/2014

SUPER 11/2014 23

yön – etenkin kaupungin teknisen toimen teke-män työn – hidastahtisuudesta ja unettavuudesta väännettiin takavuosina lukemattomia vitsejä, jois-ta parhaat kertoivat kunnan työntekijät itse. 90-lu-vun alussa maailma muuttui, eivätkä ketjuvartisis-ta lapioista kertovat jutut naurattaneet enää ketään.

Äkkiä ajatellen luulisi, että olipa työelämässä näinä irtisa-nomisten, epävarmuuden ja kiireen aikoina millaista tahan-sa, niin tylsää siellä ei voi olla – pitkästymiseen ei yksikertai-sesti jää aikaa.

Työterveyslaitoksen tukijan Lotta Harjun mukaan työpai-koilla kärsitään kuitenkin myös tylsistymisestä. Kiireen ja pit-

Vain kyvyt ylittävä kiire voi viedä hoitotyöltä merkityksen

T

Kiire ja pitkästyminen eivät ole toistensa vas-takohtia, tylsältä näyttävä työ ei välttämättä tylsistytä ja luova työ voi olla hyvinkin tyl-sää. Työn harmaus ja loisto riippuvat ennen kaikkea siitä, tunteeko tekijä työllään olevan merkitystä. Siksi hoitotyö ei tylsistytä – jollei siinä tule liian kiire.

teksti antti vanas kuvitus salla pyykölä

IHMISTYÖSSÄ EI TYLSISTY

kästymisen suhde ei ole sellainen, miksi se yleensä ajatellaan.– Ihmisten kanssa tehtävässä, vuorovaikutukseen perustu-

vassa työssä kiire voi leipäännyttää. Työhön kuuluvista koh-taamisista voi saada paljon virtaa, mutta jos ne ovat negatiivi-sia tai niihin ei ole aikaa keskittyä kunnolla, työ alkaa menet-tää merkitystään ja tylsyys iskee, Harju sanoo.

Asiakaspalvelutyössä kiire voi tehdä inhimillisen palvelun mahdottomaksi. Ihmistyö muuttuu liukuhihnatyöksi, ja sel-lainen työ tylsistyttää tekijänsä.

– Myös hoito- ja hoivatyössä tylsistyminen voi seurata ni-menomaan kiireestä. Työ alkaa tuntua tylsältä, jollei sitä ei ole aikaa tehdä niin kuin se työntekijöiden mielestä pitäisi teh-dä, Harju sanoo.

Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan tylsyy-den kokemukset lisäävät työn kuormittavuutta. Työssä tylsis-tymisellä oli yhteys stressioireisiin.

Satunnaisena ilmiönä työn pitkäveteisyys on harmitonta, mutta pitkittyessään se voi vaikuttaa haitallisesti sekä yksilön hyvinvointiin että työpaikan tuottavuuteen.

TTL:n ja Utrechtin yliopiston yhdessä toteuttama tutki-mus kattoi 87 suomalaista organisaatiota ja yli 11 000 työnte-kijää. Tutkimus julkaistiin yhdysvaltalaisessa Journal of Occu-pational and Environmental Medicine -lehdessä.

24 SUPER 11/2014

AUTTAMINEN SUOJAA TYLSISTYMISELTÄ

TTL:n tutkimuksessa ei tarkasteltu tylsistymistä selittäviä te-kijöitä. Tutkimuksen tekoon osallistuneen Lotta Harjun mu-kaan leipääntymisen syitä voidaan kuitenkin arvioida muuta tutkimustietoa vasten.

Jos työssä tylsistyminen on yksi työelämään vaivaavista on-gelmista, niin miksi siitä ei puhuta? Harjun mukaan siksi, että työn tylsyyden valittaminen on normin vastaista.

– Kiireestä, stressistä ja loppuun palamisesta saa nykyään puhua. Työn tylsyydestä kertominen on paljon vaikeampaa, sillä tylsyys yhdistetään tekemisen puutteeseen ja laiskotte-luun. Harva rohkenee valittaa työnsä tylsyyttä julkisuudessa, eikä kovinkaan moni mene sanomaan pomolleen, että yritä-hän keksiä minulle lisää motivoivaa tekemistä.

Tutkimustulosten mukaan vähiten tylsistytään terveyden-huollossa ja opetusalalla.

– Hoitotyötä pidetään yhä kutsumusammattina. Vuoro-vaikutukseen ja ihmisten auttamiseen liittyy välittömiä ja vahvoja merkityksiä. Voi olla, että juuri nämä tekijät suojaa-vat hoitajia tylsistymiseltä, Harju pohtii.

Entä se paljon puhuttu kiire hoito- ja hoiva-aloilla? Liialliseksi yltyessään kiire myrkyttää työn kuin työn, mut-

ta hallinnassa pysyessään se voi Harjun mukaan parantaa työn mielekkyyttä.

– Kohtuullinen kiire lisää työn sykettä ja vähentää leipään-tymistä. Tylsistyminen ei uhkaa, jos kiire pysyy sellaisena, et-tä työpäivän jälkeen on hyvä olo.

Hoitotyössä – ja missä tahansa muussakin työssä – samo-jen asioiden tekeminen vuodesta toiseen puuduttaa. Kaik-keen ei voi itse vaikuttaa, mutta aika paljoon voi; tutkija pu-huu oman työn tuunaamisesta.

– Pienikin muutos päivittäisissä rutiineissa auttaa. Mah-dollisuus kehittää osaamista, hyödyntää omia vahvuuksia työssä uudella tavalla tai tuoda jotain omia mielenkiinnon kohteita osaksi työn arkea voivat tuoda työhön uutta kipinää.

Aina ei tarvitse odottaa, että työnantaja järjestää tällaisia mahdollisuuksia.

– Eräs hoitoalan työntekijä kertoi treenaavansa englannin-kielentaitoaan vaihtamalla säännöllisesti muutaman sanan työpaikan siistijän kanssa. Myös työn sosiaalisia voimavaro-ja voi hyödyntää. Työkavereilta, ja miksei esimieheltäkin, voi hakea ideoita tai palautetta työhön.

Jokaisen olisi Harjun mielestä hyvä pysähtyä välillä mietti-mään, mikä työssä innostaa, ja voisiko innostavia tekijöitä jo-tenkin lisätä tai ylläpitää.

– Moni yllättyy huomatessaan, kuinka paljon työnteon kokemiseen voi loppupeleissä itse vaikuttaa, vaikka usein en-sialkuun ajatellaan, ettei omaa työtä ole aikaa tai mahdolli-suuksia tuunata.

KAIKILLE TYÖ EI OLE KAIKKITyö voi tylsistyttää siksi, että se ei tunnu tarjoavan riittäväs-ti mielekkäitä haasteita, tai siksi, että siihen on syystä tai toi-sesta vaikea keskittyä. Jollei kiinnostavia tehtäviä ei ole riittä-västi, työntekijä passivoituu eikä laita itseään likoon työssään.

Tylsyys ei koettele pelkästään liukuhihnamaista suorittavaa työtä, vaan sitä koetaan myös valkokaulustöissä ja luovilla aloil-la. Eniten tylsistymistä löytyi kuljetus- ja valmistusalalta se-

SUPER 11/2014 25

kä taiteen, viihteen ja vapaa-ajan parissa työskenteleviltä. Myös asiantuntijateh-tävissä toimivat kokevat pitkästymistä.

– Suurempi palkka ei välttämättä vä-hennä työssä tylsistymistä, mutta pieni palkka voi sitä lisätä. Tilille kilahtavalla rahasummalla on muutakin arvoa kuin ostoarvo: liian pieneltä tuntuva palk-ka tulkitaan helposti työn arvostuksen puutteeksi, Lotta Harju tuumii.

Hän korostaa kuitenkin, että lei-pääntymisen kokemuksen kannalta tär-keintä on se, miten paljon tekijä itse työtään arvostaa, ja miten merkityksel-liseksi hän sen kokee.

Miehet raportoivat enemmän tyl-sistymisen kokemusta kuin naiset. Ikä-ryhmistä tylsistyneimpiä olivat alle 36-vuotiaat.

Nuorten työntekijöiden tylsistymi-nen saattaa Harjun mukaan selittyä muun muassa sillä, että työelämässä paikkaansa hakevat eivät ole vielä löy-täneet itselle sopivia tai riittävän mie-lenkiintoisia työtehtäviä.

nsin tuli burnout, sitten tuli boreout. Ensimmäinen käännettiin loppuunpalamiseksi, toisen TTL:n tut-kijat kääntävät tylsistymiseksi.

Wikipedia selittää boreoutin tarkoittavan työs-sä turhautumista ja pitkästymistä mielekkäiden työtehtävien puutteen takia. Ongelma syntyy, kun

työntekijän taidot ja työtehtävien laatu tai määrä eivät ole ta-sapainossa. Päivän työt tehdään muutamassa tunnissa. Lop-pupäivän työpanos muodostuu ajan tappamisesta.

Löytyykö tuollaista suomalaisesta palkkatyöelämästä? Mi-tähän seuraavaksi?

Toinen mielenkiintoinen näkökulma boreoutiin on se, et-tä sivilisaatio, sellaisena kuin me sen tunnemme, sai alkun-sa hyvin samantapaisesta ilmiöstä. Kun ihmiset oppivat vil-jelemään maata ja hoitamaan karjaa, kaikkien aika ei kulunut enää ruuanhankintaan.

Boreout ja maailmanhistoria

E

– Haastavimmat tehtävät voivat ka-saantua kokeneemmille työntekijöille. Nuorempien motivaatio saattaa heike-tä, jos he kokevat, ettei heillä ole mah-dollisuutta näyttää osaamistaan ja ke-hittää sitä.

Päällepäin tylsä työ ei välttämättä tylsistytä. Nuori voi mennä siivousfir-man palvelukseen tietäen, että illat ku-luvat sen jälkeen siivouskoneella heh-taarihallia kierrellessä. Työn todellisuus ei tuota pettymystä, koska enempää ei odotettukaan.

Työ ei myöskään ole aina tärkein

merkitysten lähde. Voi olla, että töihin tullaan vain tienaamaan, ja elämä ele-tään muualla. Työn toistaessa itseään ajatus vapautuu. Siivouskoneen kuskin mieli voi liihotella tuhansien kilometri-en päässä marraskuisen peltomaiseman keskellä nököttävästä teollisuushallista.

Ja kääntäen: työpaikalta on voi-tu odottaa paljon enemmän kuin sil-tä saadaan.

– Pettymys saattaa olla iso erityisesti työn sisäänajovaiheessa. Siinä lienee yk-si lisäsyy, miksi nuoret tylsistyvät van-hempia helpommin..

Joutilaaksi jääneet tylsistyivät, mutta alkoivat sitten raken-taa kaupunkeja. Ne, joiden käsissä pronssikirves ei ottanut pysyäkseen, kehittivät kirjoitustaidon.

Siitä on nyt 10 000 vuotta. Kehityskulun alkupäästä todis-taa Jeriko Jordanjoen länsirannalla. Täältä päästä löytyy Mel-lunmäki.

Juha Siltalan mukaan sama mekanismi tuotti hyvinvoin-tivaltion.

Alussa oli duunari, joka oppi tehtaanpatruunan huomaa-matta tekemään työnsä niin nopeasti, että päivän urakka tu-li valmiiksi ennen työpäivän loppua. Ensin tuli boreout, sitten tuli politiikka. Politikointi tuotti hyvinvointivaltion.

Siitä on nyt 100 vuotta. Kehityskulun alkupäässä oli työ- väenliike. Täällä päässä ei ole mitään..

antti vanas

KIIREESTÄ, STRESSISTÄ JA LOPPUUN PALA MISESTA SAA NYKYÄÄN PUHUA. TYÖN TYLSYYDESTÄ KERTOMINEN ON

PALJON VAIKEAMPAA.

anhusten julkisessa palvelujärjestelmässä on aukkoja, joihin putoavat nimenomaan pie-nituloiset ja heikommin koulutetut ihmiset. Noin joka seitsemäs vanhus kokee, ettei hän saa tarpeeksi apua arkipäivästä selviytymiseen. Tämä selviää Lina Van Aerschotin väitöskirja-

tutkimuksesta, joka tarkastettiin lokakuussa Tampereen yli-opistossa.

– Ilman riittävää apua jääneet vanhukset asuvat usein yk-sin, heillä on pieni eläke ja matala koulutustaso. Suurin osa heistä on naisia. Palvelujen ostaminen on heille taloudellisesti vaikeaa ja avun hankkiminen koetaan myös hankalaksi. Tut-kimuksessani oli haastateltavia, joiden eläke on alle tuhat eu-roa kuukaudessa. Siitä maksetaan jo vuokra, sähkölasku, ve-silasku, puhelinlasku ja muut pakolliset menot. Ehdotus sii-vouspalvelun ostamisesta oli heille täysin mahdoton, havain-nollistaa Van Aerschot.

Van Aerschotin tutkimuksessa selvitettiin, mistä vanhukset saavat tarvitsemansa avun ja palvelut sekä kuinka taustateki-jät, esimerkiksi tulot tai koulutus, vaikuttavat avun saamiseen ja palvelujen käyttöön. Tutkimuksaineistona oli kysely, johon osallistui 1400 yli 75-vuotiasta Tampereelta ja Jyväskylästä se-kä 16 haastattelua, jotka tehtiin Tampereella.

TYTÄR TAI MINIÄ ON USEIN YLEISKOORDINAATTORIJulkisessa keskustelussa tuodaan usein esiin, että perhekes-keisessä Etelä-Euroopassa vanhukset halutaan hoitaa kotona,

kun taas kiireisessä ja kylmässä pohjoisessa iäkkäät ihmiset sysätään laitoshoitoon. Omaisten vastuuta perätään kovin sa-noin. Viime aikoina on puhuttu jopa siitä, pitäisikö jonkin-lainen hoivavastuu asettaa perinnön saannin ehdoksi.

Lina Van Aerschotin tutkimus kuitenkin osoittaa, että omaisilla on ikääntyneiden hoivassa jo nyt suuri rooli.

– Tutkimuksessa lähes neljä viidestä vanhuksesta kertoi saaneensa kuluneen vuoden aikana apua omaiselta tai lähei-seltä. Omaisten antama apu on todella kokonaisvaltaista. He ovat vanhuksen elämässä yleiskoordinaattoreita, hoitavat kauppa-, apteekki- ja pankkiasiat ja käyvät usein päivittäin varmistamassa, että vanhuksella on kaikki kunnossa. Omais-ten rooli on merkittävä myös silloin, kun vanhukselle ryhdy-tään hankkimaan palveluja perheen ulkopuolelta, sanoo Van Aerschot.

Vanhukset itse kuitenkin toivoisivat saavansa apua julki-selta taholta.

– Vanhukset eivät halua olla vaivaksi tai tulla omaisilleen taakaksi. He ymmärtävät perheellisten työssäkäyvien kiireen ja sen, että jokaisella on oma elämänsä elettävänään. Apu ha-lutaan saada mieluiten ammattilaiselta. Jos hoidon tarve on jatkuvaa ja vanhus hyvin huonokuntoinen, ei omaisten apu enää riitä. Myös vanhukset itse tiedostavat tämän.

Vaatimukset omaisten tiiviimmästä osallistumisesta ovat ristiriitaisia myös siksi, että kaikilla vanhuksilla ei omaisia ole.

– Suomessa on paljon vanhoja ihmisiä, joilla ei ole lapsia tai joiden lapset asuvat niin kaukana, etteivät he pysty osal-listumaan apua tarvitsevan vanhuksen arkeen säännöllisesti. Perhetilanteet vaihtelevat paljon ja tulevina vuosikymmeninä

Vanhusten eriarvoisuus kasvaa

teksti elina kujala kuva ingimage

Apu ja hoiva riittävät vain, jos vanhukset voivat ostaa pal-veluja myös yksityiseltä sektorilta. Omaiset auttavat jo niin paljon kuin pystyvät ja vanhukset itse toivoisivat saavansa

apua julkiselta taholta.

V

26 SUPER 11/2014

SUPER 11/2014 27

lapsettomien vanhusten määrä kasvaa, huomauttaa Van Aerschot.

SIIVOUSPALVELU SUOSITUINJulkisia hoivapalveluja rakennettiin Suomessa rivakasti sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, mutta sittemmin hy-vinvointiyhteiskunnan tarjoamia palve-luja on ryhdytty ajamaan alas. Vanhus-ten tarvitseman avun ja palvelujen jär-jestäminen on muuttunut viime vuo-sina. Se on 1990-luvulta alkaen siirty-nyt vähitellen takaisin suvun suuntaan.

– Kunnallisen kotihoidon piirissä on entistä huonokuntoisempia vanhuksia, kotihoidon saamisen kriteereitä on tiu-kennettu ja vanhukset ohjataan ensisi-jaisesti ostamaan palveluja yksityisiltä yrittäjiltä ja hyödyntämään kotitalous-vähennystä, sanoo Van Aerschot.

Aikaisemman tutkimuksen mukaan hoitohenkilökunnan työssä suuntaus näkyy siten, että yksityisellä sektoril-la työskentelevien hoitajien asiakkaat ovat parempikuntoisia kun taas julki-sen sektorin hoitajat tapaavat työssään yhä sairaampia ja enemmän apua tar-vitsevia potilaita.

Van Aerschotin kyselytutkimuk-sen mukaan yksityisiä palveluja osta-vat yleensä parempituloiset vanhukset,

ja eniten käytetty yksityinen palvelu on siivous. Turvapuhelin tai kotona tehtä-vät muutostyöt ostettiin usein julkiselta sektorilta. Kyselytutkimuksen mukaan parempituloiset ja paremmin koulute-tut vanhukset kokevat palvelujen hank-kimisen helpommaksi kun taas pienitu-loiset ja heikommin koulutetut tarvit-sevat siinä apua.

– Haastatteluissa tuli esiin vanhuk-sia, jotka hyvätuloisina olivat koko ai-kuisikänsä tottuneet ostamaan kodin-hoitoon tai terveyspalveluihin liittyvää apua yksityiseltä sektorilta. He eivät nyt ikääntyneinäkään kokeneet sitä miten-kään erikoiseksi tai hankalaksi.

Lina Van Aerschot on huolissaan siitä vanhusten joukosta, joilla ei ole omaisten apua eikä taloudellisesti mah-dollista ostaa palveluja.

– Julkisuudessa puhutaan usein va-rakkaista eläkeläisistä ja siitä, kuinka

ikäihmiset voivat shoppailla palveluja ja valita monien vaihtoehtojen joukos-ta aina sen mieleisensä. Hoivaan ja huo-lenpitoon palvelushoppailu sopii kui-tenkin huonosti. Vanhukset ja heidän omaisensa toivovat, että kotona käyväl-lä hoitohenkilökunnalla vaihtuvuus oli-si mahdollisimman vähäistä ja että hoi-tajilla olisi enemmän aikaa, ja aiemmin tehtyjen tutkimusten mukaan näitä sa-moja asioita toivovat myös hoitajat, sa-noo Van Aerschot.

Vanhusten tuloerot ovat Suomessa kasvaneet jatkuvasti.

– Meillä on suuri joukko todella pie-nituloisia eläkeläisiä ja myös heille on tulevaisuudessa taattava riittävä hoiva ja huolenpito. Avun hakemisen pitäisi olla helppoa ja yksinkertaista, eikä van-husta saisi jättää yksin vastaamaan avun ja hoivan hankkimisesta, sanoo Van Ae-rschot..

PAREMPITULOISET JA PAREMMIN KOULUTETUT VAN-HUKSET KOKEVAT PALVELUJEN HANKKIMISEN HEL-

POMMAKSI KUN TAAS PIENITULOISET JA HEIKOMMIN KOULUTETUT TARVITSEVAT SIINÄ APUA.

28 SUPER 11/2014

eikki on keskeinen osa lapsen kehitystä ja arvokas asia hänen elämässään.

– Leikki kehittää esimerkiksi sosiaalisia ja emotio-naalisia taitoja, kieltä, matemaattista ajattelua ja ongel-manratkaisukykyä, luettelee yliopisto-opettaja ja toh-tori Tuulikki Ukkonen-Mikkola. Kolmen lapsen äiti

opettaa Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikössä, mi-tä leikki on kulttuurisena, kehityksellisenä ja pedagogisena il-miönä. Hän on aiemmin työskennellyt päiväkodissa 15 vuotta.

Numeroita, yhteenlaskua ja uusia sanoja lapsi oppii ai-kuisseurassakin, mutta erityisesti sosiaalisten taitojen kannal-ta leikkiminen muiden lasten kanssa on tärkeää.

– Leikkiessään lapsi opettelee, kuinka muiden ihmisten kanssa ollaan. Sosiaaliset taidot eivät ole ihmisellä välttämät-tä mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan niitä täytyy ope-tella ihan niin kuin polkupyörällä ajamistakin. Ristiriitojen kohtaaminen ja niiden selvittäminen sekä vaikeiden asioiden käsitteleminen ovat tärkeitä asioita lapsen kehityksen kannal-ta, kuten tietysti myös onnistumisen ja ilon kokeminenkin. Leikki tarjoaa tähän kaikkeen hyvän mahdollisuuden, sanoo Ukkonen-Mikkola.

Lapset leikkivät asioita, joita he näkevät tai kuulevat omas-sa elämässään, joko arkisessa kanssakäymisessä muiden kans-sa tai mediassa.

– Lapsen asuinympäristö vaikuttaa leikkiin ja sen sisäl-töön. Maalla asuvat lapset saattavat leikkiä kylvämistä ja mui-ta peltotöitä tai hitsata, mutta kaupunkilaislapselle ne ovat aika vieraita asioita. Aika on muuttanut myös perinteistä kauppaleikkiä. Nykyään lapset käyvät koreineen ja kärryineen marketissa, eivätkä enää pyydä tavaraa tiskin takaa. Legopali-kalla otetaan leikisti valokuva ja näytetään sitä kaverilla kuin digikameran näytöltä, havainnollistaa Ukkonen-Mikkola.

Maailman digitalisoituminen on tuonut leikkeihin oman mausteensa. On vaikea määritellä, voiko tabletin käyttöä kut-sua leikkimiseksi vai onko se pelaamista. Olennaista lienee, mitä laitteella tekee ja kenen kanssa.

Lasten ruutuajasta puhutaan paljon. Usein se nähdään pel-kästään kielteisenä asiana. Ukkonen-Mikkolan mielestä digi-talisoituminen ei kuitenkaan ole vain uhkaava tai huono asia.

JOOKO, ETTÄ NÄÄ OLIS LEIJONIA?

– Sehän avaa aivan valtavasti uusia mahdollisuuksia! Tie-don käsitys muuttuu. Ulkoa opettelu vähenee ja tilalle tulee taito hakea ja suodattaa tietoa. Uskon, että tulevaisuudessa erilaiset Second Life -tyyliset virtuaalimaailmat voivat saada yhä suurempaa osaa leikeissäkin. Ajattelen kuitenkin niin, et-tä todelliset sosiaaliset taidot opitaan reaalielämässä vuorovai-kutuksessa muiden ihmisten kanssa. Virtuaalimaailmassa on kiva käydä, mutta sinne ei voi jäädä kokonaan.

Leikkiminen on kansainvälinen ilmiö. Mailla on omia pe-rinneleikkejään, mutta esimerkiksi kotileikit tai eläinleikit ovat tuttuja kaikissa kulttuureissa. Se, kuinka leikkimistä ar-vostetaan, vaihtelee maiden välillä paljon.

– Suomessa ja muissa pohjoismaissa leikkimistä perintei-sesti arvostetaan. Sille halutaan antaa varhaiskasvatuksessakin paljon tilaa. Joissakin kulttuureissa arvostetaan taas nimen-omaan kognitiivista tietoa, ja lapset opiskelevat hyvin koulu-maisesti jo pienestä asti.

Näin on perinteisesti ollut esimerkiksi monissa Aasian maissa, sanoo Ukkonen-Mikkola.

AIKUINEN SAA LEIKKIÄAikuisen rooli lapsen leikissä on olla leikin mahdollistaja. Mahdollistaminen ei tarkoita lastenhuoneen täyttämistä le-luilla, vaan tyhjiä ja kiireettömiä hetkiä.

– Leikki tarvitsee kehittyäkseen hiukan aikaa. Jos lapsen päivä on täyteen ohjelmoitu, aikaa ei välttämättä ole. Pie-ni pitkästyminen ei ole ollenkaan vaarallista. Huokaisu ’äiti, mulla ei ole mitään tekemistä’ on oikeastaan aika hyvä. On

Oikeus leikkiäLapsen oikeuksien päivää vietetään torstaina 20. marraskuuta.

Tänä vuonna päivän teemana on lapsen oikeus leik-kiä. Kaikilla lapsilla on yhdenvertainen oikeus yhtei-seen osallistumiseen ja vaikuttamiseen sekä leikkiin ja harrastamiseen. Kaikki lapset ovat ensisijaisesti lapsia.

Lapsen oikeuksien päivänä yhdistykset, seurakunnat, kunnat, päiväkodit ja koulut järjestävät useita teemaan liittyviä tapahtumia eri puolilla Suomea. Sisäministe-riö kehottaa vetämään lipun salkoon päivän kunniaksi.

L

teksti elina kujala kuvitus joonas väänänen

Leikkiminen muuttuu yhdessä muun maailman kanssa, mutta se ei lopu. Leikki on lapselle elämys, sanoo Tuulikki Ukkonen-Mikkola.

SUPER 11/2014 29

suotavaa, että lapsi kuljeskelee ja kat-selee rauhassa, ja ehkä rupattelee nii-tä näitä aikuisen kanssa. Se on hyvää vuorovaikutusta.

Usein aikuisen rooli leikissä on ol-la järjestyksen pitäjä, rohkaisija ja kan-nustaja.

– Jos näyttää siltä, että lapsen on vai-kea päästä mukaan, voi aikuinen tukea häntä menemällä itsekin leikkiin mu-kaan. Mutta vaikka aikuinen olisi in-nokkaasti leikissä mukana, leikki ei sai-si olla aikuisjohtoista.

Lasten leikittäväksi kelpaa mikä ta-hansa elämässä eteen tullut aihe.

– Lapsethan saattavat leikkiä esimer-kiksi hautajaisia tai kummituksia. Ai-kuiset saattavat kavahtaa näitä outoja leikkejä, mutta lapselle leikkiminen on tapa käsitellä asiaa. Ketään ei saa vahin-goittaa henkisesti eikä fyysisesti, mut-ta muuten lasten leikkeihin ei tarvit-se puuttua. Kummalliset ja aikuisen mielestä hurjatkin leikit ovat sallittu-

ja, mutta lapsen kanssa voi tietenkin ottaa puheeksi, että mistä juuri tämä asia hänen mieleensä tuli. Usein selitys on ihan luonnollinen, sanoo Ukkonen-Mikkola ja lisää, että aikuisen täytyy kestää myös tietty epäjärjestys ja sotku, joka leikkimisestä väistämättä syntyy. Päiväkodissakin pitäisi olla mahdolli-suus siirrellä ja levittää tavaroita, leikin rakentaminen kun on yksi leikin haus-kimmista vaiheista.

Koskaan aiemmin historiassa aikui-silla ei ole ollut näin paljon aikaa leik-kimiseen. Vielä sata vuotta sitten ai-kuisten ei odotettu leikkivän lasten kanssa, mutta nykyään isovanhemmat-kin konttaavat sujuvasti pikkuautojen perässä lattialla.

– Leikkiminen voi yhdistää suku-polvia. Se on vuorovaikutusta ja myös tapa siirtää tietoa ja taitoa sukupolvel-ta toiselle, sanoo Ukkonen-Mikkola, jonka kolme vuotta sitten tarkastettu väitöskirja käsitteli sukupolvien koh-

taamista lasten ja vanhusten yhteisessä palvelukeskuksessa.

Kasvattajat ja tutkijat ovat jonkin verran erimielisiä siitä, kuinka paljon ai-kuisten pitäisi osallistua lapsen leikkiin.

– Leikkiminen on lapsen tapa olla ja ajatella. Kun aikuinen menee mukaan lapsen leikkiin, se on intensiivistä yh-dessä olemista ja lapsen kuuntelemista, sanoo Ukkonen-Mikkola.

– Olisi ihanaa, jos vanhemmilla vie-lä työpäivän jälkeenkin olisi voimava-roja leikkimiseen. On tietenkin ihan ymmärrettävää, etteivät perheen aikui-set voi vain leikkiä illat pitkät. Pienikin leikkihetki lapsen ehdoilla riittää.

Leikkiminen ei ole vain lasten teh-tävä. Aikuisetkin leikkivät keskenään, joskus tietoisesti tai toisinaan huomaa-mattaan. Leikkiminen on mielikuvi-tuksen muuttamista toiminnaksi, pe-laamista, leikkimielistä sanailua ja uusi-en, yllättävien näkökulmien löytämistä.

– Leikkiminen ei lopu, vaan muut-taa muotoaan. Esimerkiksi roolipeleis-sä tai draamassa on paljon elementtejä leikkimisestä. Työelämässäkin leikitään erilaisia rooleja ja päivän aikana aikuis-ten roolit vaihtuvat. Eräänlaista leikki-mistä sekin on, sanoo Tuulikki Ukko-nen-Mikkola..

LAPSET LEIKKIVÄT ASIOITA, JOITA HE NÄKEVÄT TAI KUULEVAT OMASSA ELÄMÄSSÄÄN.

30 SUPER 11/2014

Vanhemmat valitsevat lapselleen yhä useammin erikoispäiväkodin omien kiinnostusten, arvojen tai uskonnon perusteella. Miten eri-koispäiväkodin arki eroaa taval-lisesta kunnallisesta päiväkodista ja millaisia hoitajia sinne rekry-toidaan? Erilaiset päiväkodit -jut-tusarja esittelee yhdeksän päivä-kotia eri puolelta Suomea.

ristillisessä päiväkoti Esi-kossa Rovaniemellä viete-tään iloista ja myönteis-tä arkea. Päiväkodin johta-ja Suvi Korhosen mukaan Esikko eroaa kunnallisesta

päiväkodista vain siinä, että kristilliset arvot ja perinteet saavat näkyä arjessa.

Päivä aloitetaan aamupiirillä, jossa käsitellään lapsille soveltuvia Raama-tun kertomuksia ja siunataan tuleva päivä. Ennen lounasta luetaan ruoka-rukous. Päiväkodissa lauletaan lasten-virsiä ja hengellisiä lauluja, mutta toki myös tavallisia lastenlauluja. Juhlat vie-tetään kristillisen perinteen mukaisesti.

ERILAISET PÄIVÄKODIT 2/3

Siunataan toisiamme

Teksti ja kuvat Minna Lyhty

K– Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla

ja laulamme silloin hengellisiä joululau-luja. Toki meillä pompitaan myös tont-tulakit päässä, kertoo Korhonen.

33-paikkainen Esikko on Rovanie-men kaupungin ostopalvelupäiväkoti. Osa vanhemmista valitsee päiväkodin lapselleen hoitopaikaksi, koska he ha-luavat päivähoidon vahvistavan perheen arvoja. Perheiden hengelliset juuret ovat eri seurakunnissa. Erilaiset seurakun-tataustat eivät aiheuta ristiriitoja, sillä kristinuskon perusta on sama.

– Opetamme lapsille, että Taivaan isä on turvallinen ja että voimme siu-nata toisiamme ja rukoilla toistemme

puolesta. Lapsille rukouksesta tulee luonnollinen asia. Kun yksi lapsista on sairas, joku isommista lapsista saattaa sanoa, että meidän täytyy rukoilla hä-nen puolestaan.

Päiväkotiin tulee paljon lapsia myös kaupungin päivähoitojonosta. Kaikki vanhemmat eivät ole erityisen uskonnollisia. Kirkossa saatetaan käy-dä ainoastaan jouluna. Kun vanhem-mat tulevat tutustumaan päiväkotiin, heille kerrotaan, mitä kristillinen päi-väkoti tarkoittaa.

– Kun lapsi aloittaa täällä, emme enää erikseen kysele, saako hän läh-teä kirkkoon tai pyhäkouluun. Käym-

SUPER 11/2014 31

me päiväkotilapsille tarkoitetussa kirkossa muutamia kerto-ja vuodessa ja arkipyhäkoulussa toisessa päiväkodissa kerran kuukaudessa.

JOKAINEN ON TÄRKEÄEsikossa kasvatuksen perustana on kristillinen ihmiskäsitys, jonka mukaan jokainen on arvokas Jumalan luomana.

– Haluamme, että jokainen lapsi kokee olevansa ainutlaa-tuinen ja tärkeä. Hän saa olla iloinen tai surullinen, mutta on joka hetki rakastettava.

Lapsille halutaan opettaa, että Jumala rakastaa niin pien-tä kuin suurtakin. Aikuiset ohjaavat lapsia erottamaan oikean ja väärän, kunnioittamaan toisia ja hyväksymään erilaisuutta.

– Opetamme muiden huomioon ottamista ja tunteiden hallintaa sekä anteeksipyytämistä ja -antamista. Korostam-me sitä, että mikä on anteeksi annettu, se voidaan unohtaa.

Kristilliselle päiväkodille on kysyntää: Esikkoon olisi tuli-joita enemmän kuin mitä pystytään ottamaan. Syksyn kaik-ki paikat oli varattuja jo keväällä. Korhosen harkinnassa on uuden päiväkodin perustaminen toiselle puolelle kaupunkia.

Esikkoon on rekrytoitu sellaisia työntekijöitä, jotka pys-tyvät tekemään työtä kristillisten arvojen mukaisesti. Kasva-tushenkilöstöltä edellytetään henkilökohtaista vakaumusta.

Jotkut ajattelevat, ettei lapsille pitäisi opettaa mitään va-kaumusta, mutta Korhonen on tästä eri mieltä.

– Kaikki vanhemmat kasvattavat lapsensa omien arvojen-sa mukaisesti, olivat ne sitten mitä tahansa. Arvotyhjiötä ei ole olemassakaan..

uomen ainoa juutalainen päiväkoti sijaitsee Helsin-gin keskustassa. Samassa pihapiirissä on päiväko-ti, koulu ja synagoga. Päi-väkodissa on 42 paikkaa,

jotka ovat melkein aina täynnä. Lapset tulevat päiväkotiin laajalta Suur-Hel-singin alueelta. Joskus on ollut lapsia

Juutalaisuus tarjoaa yhteisön

Skua keskenään, päiväkodin johtaja Re-becca Hasenson kertoo.

Yli yhdeksänkymmentä prosenttia perheistä on sellaisia, joissa vain toinen vanhempi on syntyperältään juutalainen.

– Meille voi tulla lapsi, jonka jom-pikumpi vanhemmista kuuluu seura-kuntaan, mutta myös toisen vanhem-man on hyväksyttävä, että lapsi kasva-tetaan juutalaiseen uskoon. Se on vaa-tivaa, sillä hän joutuu antamaan omas-ta kulttuuristaan paljon pois.

Päiväkodissa on suomenjuutalais-ten lisäksi maahanmuuttajaperheiden lapsia. Joissakin perheissä kotikielenä on ruotsi. Jotkut suomalaiset ovat löy-täneet ulkomailta juutalaisen puoli-son, ja he ovat muuttaneet lasten syn-nyttyä Suomeen.

– Yksi päiväkotimme haasteista on se, että lapset oppivat suomen kielen hyvin ennen koulun alkamista.

Hasenson on päiväkodin ainoa juu-talainen työntekijä. Hän pitää lapsille

kauempaakin, Hyvinkäätä ja Porvoo-ta myöten.

– Suomessa asuu noin 1200 juu-talaista, joista suuri osa Helsingissä. Olemme pieni, mutta tiivis yhteisö. Päiväkodissamme on lapsia, joiden van-hemmat ovat olleet samalla luokalla ja jopa heidän isovanhempansa ovat olleet koulukavereita. Monet ovat myös su-

32 SUPER 11/2014

Muslimin elämää oppimassa

kaiken juutalaisuuteen liittyvän opetuksen. Työntekijöitä rek-rytoidaan ammatillisen pätevyyden, ei uskonnon perusteel-la. Toki kaikilta vaaditaan juutalaisen uskon kunnioittamista.

Lähihoitaja Katja Laiho on työskennellyt päiväkodissa jo kymmenen vuotta. Kun hän aloitti työt, hän ei tiennyt juu-talaisuudesta sen enempää kuin mitä oli lukiossa oppinut.

– Työ on opettanut paljon juutalaisuudesta. Tuen lasten juutalaista kasvatusta, mutta muuten työni on samanlaista kuin muissakin päiväkodeissa.

AAMURUKOUS HEPREAKSIJuutalaisessa päiväkodissa päivän rakenne on samanlainen kuin kunnallisissa päiväkodeissa, mutta sisältö on erilainen. Päivä alkaa hepreankielisellä aamurukouksella, jonne pojat tulevat kipa-päähineet päässä.

– Heprea on juutalaisten uskonnollinen kieli. Jumalanpal-velukset pidetään hepreaksi. Pidämme päiväkodissa tuokioita hepreaksi ja laulamme hepreankielisiä lastenlauluja, jotta lap-set tutustuvat kieleen, Hasenson kertoo.

Hasenson korostaa, ettei päiväkodissa harjoiteta uskontoa, vaan opetellaan juutalaisuutta. Päiväkodissa syödään kosher-ruokaa, siunataan leipä, lauletaan ruokarukous ja perjantaisin on yhteinen sapattiateria. Isot lapset käyvät jumalanpalveluk-sessa synagogassa perjantaisin.

– Lapset oppivat juutalaiset tavat päiväkodissa, mutta per-heet päättävät itse, noudattavatko he niitä kotona. Monet van-hemmat ovat traditionaalisia, mutta harvat ovat uskonnollisia.

Päiväkodin tavoitteena on tukea lapsen juutalaisen identi-teetin kehitystä, ylläpitää perinteitä ja tukea perheitä. Hasen-sonin mukaan juutalaisuus on enemmän kuin uskonto: se on elämäntapa, ajattelutapa ja filosofia.

– Joskus kun lapsi sanoo, että uskonto on kokonaan hö-lynpölyä, vastaan, että saat ajatella noin. Jotkut uskovat Ju-malaan, jotkut eivät. Mutta äitisi ja isäsi ovat päättäneet, et-tä opettelet juutalaisuuteen liittyvät asiat. Kun olet aikui-nen, voit itse päättää rukoiletko tai opetatko nämä asiat omille lapsillesi..

– Muista sanoa bissmillah ja syödä oikealla kädellä, muistut-taa lähihoitaja Fatme Chehab lapsia islamilaisessa päiväkodis-sa Helsingin Herttoniemessä.

Päiväkodissa lapsille opetetaan islamiin kuuluvia käytösta-poja, muslimien elämää ja Koraanin perusasioita. Myös ara-bian kielen alkeita opiskellaan pienestä pitäen.

– Meidän pyhä kirja Koraani on arabiankielinen. On pa-rasta, jos lapsi oppii Koraania alkuperäisellä kielellä.

Lapset eivät pidä rukoushetkiä päiväkodissa, sillä rukous-

SUPER 11/2014 33

tä heitä valokuvataan. Kunnioitamme heidän toiveitaan ja ohjaamme lapset tekemään heille sopivia asioita. Kun menemme esimerkiksi nukketeatteriin, selitämme vanhemmille, millaisesta esi-tyksestä on kyse. Jos joku lapsista ei saa lähteä sinne, yksi hoitajistamme jää hä-nen kanssaan päiväkodille.

Chehab viihtyy työssään erinomai-sesti.

– Tämä päiväkoti tuntuu samalta kuin oma koti, lämpimältä paikalta. Hoidan lapsia rakkaudella, ihan kuin he olisivat minun omia lapsiani..

opetus aloitetaan vasta seitsemänvuo-tiaana. Myös ramadania viettävät vain aikuiset.

– Meillä on kuitenkin ramadan-ka-lenteri ja selitämme lapsille paaston tar-koituksen. Lapset odottavat ramadanin jälkeistä juhlapäivää Id al-Fitriä, jolloin he saavat lahjoja.

Chehabin mukaan monilta muil-ta osin päiväkodissa vietetään saman-laista arkea kuin kunnallisissa päivä-kodeissa. On leikkiä, laulua, askarte-lua, lukemista sekä ulkoilua ja tietysti myös nukutaan päiväunet.

Suomen islamilaisen yhdyskunnan alaisuudessa toimiva päiväkoti perus-tettiin vuonna 1993. Tällä hetkellä se on Suomen ainoa islamilainen päiväko-ti. Chehab on ollut päiväkodissa töissä sen perustamisesta lähtien.

– Välillä vain opiskelin lähihoitajaksi ja olin muutaman vuoden kotimaassani.

Päiväkodissa on 3–5-vuotiaille 25 paikkaa, jotka ovat melkein koko ajan täynnä. Toisinaan tulijoita olisi enem-mänkin kuin pystytään ottamaan.

Lapset tulevat pääosin itähelsinki-läisistä perheistä. Suurin osa lapsista on etniseltä taustaltaan somaleita, toiseksi suurin ryhmä on arabit. Osassa perheis-tä äiti on suomalainen ja isä on kotoi-sin muualta. Myös täysin suomenkieli-siä, muslimiksi kääntyneitä perheitä on ollut päiväkodin asiakkaina.

SAMANLAINEN KASVATUS KUIN KOTONAFatme Chehabin mukaan islamilaisia päiväkoteja tarvitaan, koska monet van-hemmat haluavat, että päivähoidossa on samanlainen kasvatuslinja kuin kotona.

– Vanhemmat haluavat, ettei lap-si joudu kokemaan erilaisuutta ja että hänellä olisi turvallista olla. Kun lap-si kuusivuotiaana siirtyy esikouluun tavalliseen päiväkotiin, hän on siihen valmiimpi kuin ihan pienenä. Hänen identiteettinsä on vahvempi ja hän on oppinut, mitä tarkoittaa olla muslimi. Hän tietää itse esimerkiksi sen, mitä hän saa syödä.

Henkilökuntaan kuuluu somalian, arabian ja suomen kieltä äidinkiele-nään puhuvia.

– Puhumme lapsille pääosin suo-mea. Jos lapsi puhuu vain somaliaa tai arabiaa, kun hän tulee tänne, pystym-me selittämään asiat hänen omalla äi-dinkielellään.

Työntekijät ovat olleet pääosin mus-limeja, mutta myös ei-muslimeja on ol-lut töissä.

– Pääasia on, että kunnioittaa isla-mia, eikä opeta mitään, mikä ei kuulu uskontoon. Aluksi vaadimme työnte-kijöiltä huivin käyttämistä, mutta luo-vuimme siitä. On hyvä asia, että lapset näkevät erilaisuutta.

Kaikki vanhemmat eivät ajattele sa-malla tavalla, joten päiväkodissa ote-taan huomioon vanhempien toiveet.

– Jotkut vanhemmat eivät halua, et-tä lapset tekevät eläinaskarteluja tai et-

34 SUPER 11/2014

VANHUUDEN ARVOSTUKSESTASirkka-Liisa Kiveläyleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri

ähes jokaisena yönä näen monivärisiä, nopeasti ete-neviä ja monia aiheita käsitteleviä unia. Opiskeluto-verini ja nuoruuden työkaverini ilmestyvät unikuvii-ni. Yhdessä heidän kanssaan suoritan mitä mielen-kiintoisimpia ja osittain absurdeja tehtäviä. Olem-me nuoria. Yleensä olemme matkalla jonnekin, siir-

rymme lentokoneeseen, matkustamme junalla tai jopa hyppäämme laskuvarjojen turvin.

Vanhenemiseen kuuluvia psykososi-aalisia muutoksia käsittelevässä gero-

transendenssi-teoriassaan professori Lars Tornstam kuvaa vanhenemista

psyykkisenä kasvu- ja kehityspro-sessina. Ikääntyessään ihmiset jä-sentävät mennyttä eli elettyä elä-määnsä ja vastaavat mielessään ky-symyksiin ”Kuka minä olen?” ja

”Mikä on elämäni merkitys?” Myön-teisen kehityksen tuloksena on itse-

tuntemuksen lisääntyminen, elä-män aikana tehtyjen ratkaisu-

jen ja itsensä hyväksyminen sekä tasapainoinen etene-minen seuraavaan kehitys-tehtävään. Vanhetessaan ih-miset pohtivat myös maail-mankaikkeutta ja kuolemaa ja päätyvät omaan käsityk-seensä elämän ja kuoleman kokonaisuudesta. Elämän

mysteerin hyväksymi-nen ja kuoleman

pelkojen vä-heneminen

kuuluvat onnistuneen kehitysprosessin viimeisiin vaiheisiin.Päiväaikaan en muistele mennyttä elämääni mielessäni tai

puheissani. Elämäni täyttyy aktiivisista tehtävistä ja suunnit-telen tulevaisuuttani. Olen 67-vuotias, ja pidän itseäni ikään-tymisen alkuvaiheessa olevana. Opiskelun ja nuoruuden ai-kaiset kaverini tulivat unikuviini parin vuoden kuluttua eläk-keelle siirtymisestäni, vaikka päiväaikaan en ajatellut heidän osallisuuttaan elämässäni. Tämän kokemukseni perusteella arvelen, että menneen jäsentäminen muistelemalla alkaa ali-tajuisena pohdintana eli unien kautta. Näin ainakin itselle-ni on tapahtunut.

Fyysiset muutokset ja sairaudet värittävät keskusteluja ja kirjoituksia vanhenemisesta ja vanhuudesta. Hitaus ja raih-naisuus ovat niiden kautta muodostuvia käsityksiä iäkkäistä. Vanhenevat ja vanhat ihmiset kulkevat elämänsä alamäkeä, johon kehittyminen ja kasvu eivät kuulu. Nämä yksipuoliset tarkastelut tukevat vanhusten mitätöintiä.

Kuva vanhenemisesta ja vanhuudesta muuttuu toisenlai-seksi, kun raavimme silmin näkyvää pintaa ja katsomme ul-kokuoren alla olevaa elämää eli ihmisten sisintä ulottuvuutta. Ikääntyminen on mielenkiintoinen kehitysvaihe, jonka ym-märtäminen vaatii omia kokemuksia teoreettisten tietojen li-säksi. Innostuneena odotan, milloin lapsuuden leikkitoveri-ni saapuvat uniini. Tulevaisuudessa osaan puhua vanhenemi-sen kasvusta myös omien kokemusteni perusteella enkä pel-kästään teoreettisten tietojen kautta.

Ikääntymisen kehitysprosessi etenee parhaiten, kun elä-mänsä vaiheista kertovilla on ymmärtäviä keskustelukump-paneita. Vanhat ihmiset tarvitsevat menneisyytensä kuulijoi-ta. Tasapainoisesti vanhenneet käyttävät lääkkeitä ja terveys-palveluita vähemmän kuin epäonnistuneen ikääntymisen-sä kanssa kamppailevat. Se, että hoitotyöntekijöillä on aikaa kuunnella iäkästä, on jopa taloudellisesti edullista. Miten sai-simme yhteiskunnan ymmärtämään tämän?.

LIKÄÄNTYVÄN UNET

joonas väänänen

SUPER 11/2014 35

Vastaanottotyöntekijöiden tyypillisim-piä tehtäviä ovat potilaiden ja asiakkai-den ohjaus, ajanvaraus, puhelinneu-vonta, hoidon tarpeen arviointi ja teks-tin käsittely. Jotkut myös hoitavat las-kutusta, käsittelevät lähetteitä, postitta-vat, arkistoivat ja tekevät myös lääkärei-den työvuorolistoja.

SuPerin asiantuntija Elina Ottelan mukaan on huolestuttavaa, että kyselyn mukaan vain joka kolmas vastaanotto-työntekijä saa avustaa lääkäriä ja osallis-tua erilaisiin toimenpiteisiin.

– Suurin osa kyselyyn vastanneis-ta on lähi- ja perushoitajia, joilla olisi koulutus ja osaaminen lääkärin avus-tamiseen ja erilaisiin hoitotoimenpitei-siin. Heidän ammattitaitonsa on vajaa-käytössä, Ottela sanoo.

Lähes puolet vastanneista kuitenkin ilmoitti, että heidän työtehtäviään on laajennettu viimeisen kahden vuoden aikana. 16 prosenttia kertoi, että tehtä-viä on rajattu.

Vastaanottotyöntekijöiltä oli otet-tu pois sellaisia työtehtäviä, joihin hei-dän koulutuksensa ja työkokemuksen-sa olisivat riittäneet. He eivät saaneet enää esimerkiksi arvioida hoidon tar-vetta, haastatella leikkauspotilaita, esi-valmistella reseptejä lääkärille, osallis-tua lääkehoitoon eikä toimia omahoi-tajina. Tilalle oli lisätty toimistotöitä, jotka eivät vaatineet sosiaali- ja terveys-alan osaamista, esimerkiksi tekstinkä-sittelyn määrä oli kasvanut.

Myönteistä on kuitenkin se, että jo-pa 81 prosenttia vastanneista koki, että he saavat useimmiten käyttää osaamis-taan laaja-alaisesti. Vain 18 prosenttia vastasi, että he saavat käyttää osaamis-taan monipuolisesti harvoin.

Vain noin kolmannes vastaanottotyöntekijöistä saa avustaa lääkäriä ja osallistua erilaisiin toimenpiteisiin, kuten ompelei-den poistamiseen tai haavanhoitoihin. Tämän osoitti SuPerin

kysely, johon vastasi yli 400 vastaanottotyöntekijää.

Vastaanottotyöntekijöiden toimenkuvaa rajataan turhaan

LISÄKOULUTUSTA TOIVOTAAN

SuPerin kyselyyn vastanneista yli kol-masosa työskentelee terveysasemalla. Seuraavaksi yleisimmät työpaikat olivat sairaalan poliklinikka, yksityinen lääkä-riasema ja työterveyshuolto.

Vastanneet toivoivat lisäkoulutus-ta esimerkiksi kielistä, käyttöjärjestel-mistä, Kela-korvauksista, lääkehoidos-ta, näytteenotosta ja aggressiivisen poti-laan kohtaamisesta. 61 prosenttia uskoi lisäkoulutuksesta olevan hyötyä työs-sä, mutta vain joka viides sanoi pääse-vänsä työnantajan kustantamaan kou-

SuPerin vastaanottotyöryhmä halusi selvittää ky-selyllä, miten vastaanottotyötä tekevien superi-laisten työtehtävät ovat muuttuneet viime aikoina.

Maaliskuussa 2014 lähetettiin sähköinen kyse-ly vastattavaksi noin 1400 vastaanotossa työsken-televälle superilaiselle. Kyselyyn saatiin 431 vas-tausta.

Kysely tehtiin, jotta SuPer pystyisi vastaamaan mahdollisimman hyvin vastaanotossa työskente-levien superilaisten muuttuneisiin ja tuleviin tar-peisiin. SuPer haluaa parantaa heidän työnsaanti-mahdollisuuksiaan ja kehittää heidän ammatillis-ta osaamistaan.

Tarkemmin kyselyn tuloksiin voi tutustua SuPerin nettisivuilla www.superliitto.fi.

lutukseen vuosittain. Yli puolet kuiten-kin kertoi pääsevänsä työnantajan jär-jestämiin sisäisiin koulutuksiin.

54 prosenttia vastanneista koki, et-tä työnantaja arvostaa heidän osaamis-taan. 17 prosenttia uskoi, ettei työn-antaja arvosta heidän osaamistaan. 29 prosenttia ei osannut arvioida, arvos-taako työnantaja heidän työtään.

– Ilahduttavaa on se, että 61 prosent-tia vastaajista viihtyy työssään, eikä ole ajatellut vaihtaa työpaikkaa seuraavan kahden vuoden aikana. Puolet vastan-neista uskoi työpaikkansa olevan turvat-tu tulevaisuudessa, Ottela sanoo..

Kysely vastaanottotyöntekijöilleIN

GIM

AG

E

teksti elina ottela ja minna lyhty

36 SUPER 11/2014

TM, KIRJAILIJA TOMMY HELLSTEN”HYVÄ JA PAHA TYÖYHTEISÖSSÄ”

SUPERIN AMMATILLISETSUPERIN AMMATILLISET

SITOVA ILMOITTAUTUMINEN Täytä tekstaten SUPERIN OPINTOPÄIVÄT 10.-11.2.2015

Nimi

Lähiosoite

Postinumero ja –toimipaikka

Puhelin (työ/koti)

Sähköposti

Ruoka-aineallergiat

Osallistun päiville seuraavasti (vain yksi rasti)( ) Molempina päivinä( ) Vain tiistaina ( ) Vain keskiviikkona

TIISTAINA KESKIVIIKKONA( ) Ohjelma 1 ( ) Ohjelma 1 ( ) Ohjelma 2 (vain yksi rasti/päivä)

( ) Olen varsinainen jäsen ( ) Opiskelijajäsen( ) Työtön ( ) Eläkeläisjäsen( ) Ei jäsen

Laskutamme osallistumismaksun. Ilmoita tarkka laskutus-osoite ( jos maksat laskun itse, voit jättää tyhjäksi):

Maksajan täydellinen nimi (esim. työnantaja tai ao)

Maksajan yksikön /osaston nimi

Yhteyshenkilö, joka on hyväksynyt osallistumisen

Verkkolaskuosoite

Välittäjän tunnus

Maksajan lähiosoite

Postinumero ja postitoimipaikka

Lähetä lomake 11.1.2015 mennessä osoitteeseen: SuPer ry, Raili Nurmi, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki tai faxilla 02060 28318 (ei suuntanumeroa)

Ilmoittaudu osoitteessa https://my.surveypal.com/Opintopaivat2015 tai lähetä tai faxaa oheinen ilmoittautumislomake 11.1.2015 mennessä. Emme vastaanota puhelinilmoittautumisia.

Valitse tiistain ohjelma (1 tai 2), keskiviikkona on yhteinen ohjelma kaikille. Ilmoittautuminen on sitova. Emme lähetä erillistä vahvistusta. Laskun lähetämme antamaasi laskutusosoitteeseen opintopäivien jälkeen!

HOTELLIVARAUKSET:

Osanottajat varaavat ja maksavat huoneensa itse. Varauksen yhteydessä tulee mainita kiintiön nimi: SuPer. Hotellit edellyttävät, että kahden hengen huoneen varaavilla on tiedossa, kenen kanssa he majoittuvat. Hinnat ovat vuorokausihintoja ja sisältävät aamiaisen. Kiintiöiden voimassaolo mainitaan hotellikohtaisesti.

Sokos Hotel -ketjun varaukset puh. 020 1234 600/yksittäiset huonevaraukset, sokos.hotels@sok.fi , avoinna ma-pe 8-20, tai suoraan hotelliin. Varausta tehdessäsi mainitse hotelli, johon haluat majoittua. Kiintiöt voimassa 12.1. saakka.

Sokos Hotel Ilves, Hatanpään valtatie 1, puh. 020 1234 631 tai ilves.tampere@sokoshotels.fi . Yhden hengen huone 122 €, kahden hengen huone 142 €.

Sokos Hotel Villa, Sumeliuksenkatu 14, puh. 020 1234 633 tai villa.tampere@sokoshotels.fi . Yhden hengen huone 115 €, kahden hengen huone 135 €.

Holiday Inn Tampere, Yliopistonkatu 44, puh. 03 2455 111tai tampere.holidayinn@restel.fi . Yhden hengen huone 105 €, kahden hengen huone 125 €. Kiintiö voimassa 10.1. saakka.

Cumulus Rautatienkatu, Rautatienkatu 21, puh. 03 2392 2100 tai rautatienkatu.cumulus@restel.fi . Yhden hengen huone 85 €, kahden hengen huone 103 €. Kiintiö voimassa 10.1. saakka.

Scandic Tampere City, Hämeenkatu 1, puh. 03 2446 111 tai tamperecity@scandichotels.com. Yhden hengen huone 123 €, kahden hengen huone 140 €.

Scandic Tampere Station, Ratapihankatu 37, puh. 03 3398 000 tai tamperestation@scandichotels.com. Yhden hengen huone 123 €, kahden hengen huone 140 €. Kiintiö voimassa 27.1. saakka, tunnus SUP100215.

Hotelli Kauppi, Kalevan puistotie 2, puh. 03 2535 353. Yhden hengen huone 79 €, kahden hengen huone 99 €. Kiintiö voimassa 3.2. saakka.

VR-RYHMÄLIPPU 6-10 henkilöä, 20 % alennus aikuisen junalipun hinnasta (myynnissä ainoastaan verkkokaupassa). 6-20 henkilöä, 15 % alennus aikuisen junalipun hinnasta (myynnissä asemien lipunmyynnissä ja lippuautomaateilla).

LINJA-AUTOISSA Matkahuolto myöntää etukäteen ostetuista aikuisten matkalipuista alennusta, kun yhdensuuntainen matkan pituus on vähintään 60 km. Kolmen hengen ryhmä saa 25 % alennuksen ja yksittäisen meno-paluulipun lunastava 10 % alennuksen.ILMOITTAUDU: https://my.surveypal.com/Opintopaivat2015

OSALLISTUMISMAKSUT 2 päivää 1 päivä

SuPerin jäsenet 220 € 150 €Opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset 140 € 100 €Ei-jäsenet 270 € 200 €

(sis. luennot, jaettavan materiaalin, lounaat ja kahvit)

Tiistai 10.2.YHTEINEN OHJELMA8.00–10.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi10.00–10.15 Avaus / Silja Paavola, puheenjohtaja, SuPer ry10.15–10.35 Tampereen kaupungin tervehdys / Mikko Aaltonen, apulaispormestari10.35–11.15 Ajankohtaista valvonnasta ja omavalvonnasta / Markus Henriksson, lääkintöneuvos, Valvira11.15–11.30 La Carita-säätiön tunnustuspalkinto / Sirpa Salin, TtT, Sh, La Carita säätiö

ERIYTYVÄ OHJELMA 111.35–12.15 Seksuaalisuus elämänkaarella / Tanja Simola, kouluttaja, Hyria12.15–13.45 Lounas ja tutustuminen näyttelyyn13.45–15.15 Kehollisuus ja muistisairaus / Tanja Simola, kouluttaja, Hyria15.15–15.45 Kahvi15.45–16.10 Työvälineenä oma persoona / Leena Leppälä, pappi, sielunhoitaja, Pirkanmaan hoitokoti

ERIYTYVÄ OHJELMA 211.30–13.00 Lounas ja tutustuminen näyttelyyn13.00–14.00 Tekonivelpotilaan hoitoketju ja infektioiden ehkäisy / Sari Sillman-Tetri, endoproteesi- hoitaja, Päijät-Hämeen keskussairaala14.00–14.45 Hyvä kivun hoito kuntoutumisen mahdollistajana14.45–15.15 Kahvi15.15–16.10 Muistisairas potilaana / Tarja Niittymäki, muistiasiantuntija

YHTEINEN OHJELMA16.15–17.00 Heikki Hela esiintyy

Keskiviikko 11.2.KAIKILLE YHTEINEN OHJELMA

9.00–9.45 Monikulttuurista vuorovaikutusta ja hoitotyötä / Valentina Oroza, lääketieteen lisensiaatti, Turun yliopisto

9.45–11.00 Erilaisuus, samanlaisuus, vuorovaikutus ja kieli- taito / Yrjö Lauranto, lehtori, Helsingin yliopisto

11.00–12.00 Lounas ja tutustuminen näyttelyyn

12.00–13.00 Hyvä saattohoito onnistuu kaikkialla / Katja Väyrynen, kouluttaja, Pohjois-Karjalan Aikuisopisto

13.00–13.30 Kahvi

13.30–14.15 Moninaisuus työyhteisön voimavarana sosiaali- ja terveysalalla / Pirkko Pitkänen, professori, Tampereen yliopisto

14.15–15.30 Tommy Hellsten

10.–11.2.2015 TAMPERE-TALO YLIOPISTONKATU 55, TAMPERE

ALUSTAVA OHJELMA

RENTOA MEININKIÄ TARJOAA

HEIKKI HELAYHTYEINEEN

www.superliitto.fi

SUPER 11/2014 37

TM, KIRJAILIJA TOMMY HELLSTEN”HYVÄ JA PAHA TYÖYHTEISÖSSÄ”

SUPERIN AMMATILLISETSUPERIN AMMATILLISET

SITOVA ILMOITTAUTUMINEN Täytä tekstaten SUPERIN OPINTOPÄIVÄT 10.-11.2.2015

Nimi

Lähiosoite

Postinumero ja –toimipaikka

Puhelin (työ/koti)

Sähköposti

Ruoka-aineallergiat

Osallistun päiville seuraavasti (vain yksi rasti)( ) Molempina päivinä( ) Vain tiistaina ( ) Vain keskiviikkona

TIISTAINA KESKIVIIKKONA( ) Ohjelma 1 ( ) Ohjelma 1 ( ) Ohjelma 2 (vain yksi rasti/päivä)

( ) Olen varsinainen jäsen ( ) Opiskelijajäsen( ) Työtön ( ) Eläkeläisjäsen( ) Ei jäsen

Laskutamme osallistumismaksun. Ilmoita tarkka laskutus-osoite ( jos maksat laskun itse, voit jättää tyhjäksi):

Maksajan täydellinen nimi (esim. työnantaja tai ao)

Maksajan yksikön /osaston nimi

Yhteyshenkilö, joka on hyväksynyt osallistumisen

Verkkolaskuosoite

Välittäjän tunnus

Maksajan lähiosoite

Postinumero ja postitoimipaikka

Lähetä lomake 11.1.2015 mennessä osoitteeseen: SuPer ry, Raili Nurmi, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki tai faxilla 02060 28318 (ei suuntanumeroa)

Ilmoittaudu osoitteessa https://my.surveypal.com/Opintopaivat2015 tai lähetä tai faxaa oheinen ilmoittautumislomake 11.1.2015 mennessä. Emme vastaanota puhelinilmoittautumisia.

Valitse tiistain ohjelma (1 tai 2), keskiviikkona on yhteinen ohjelma kaikille. Ilmoittautuminen on sitova. Emme lähetä erillistä vahvistusta. Laskun lähetämme antamaasi laskutusosoitteeseen opintopäivien jälkeen!

HOTELLIVARAUKSET:

Osanottajat varaavat ja maksavat huoneensa itse. Varauksen yhteydessä tulee mainita kiintiön nimi: SuPer. Hotellit edellyttävät, että kahden hengen huoneen varaavilla on tiedossa, kenen kanssa he majoittuvat. Hinnat ovat vuorokausihintoja ja sisältävät aamiaisen. Kiintiöiden voimassaolo mainitaan hotellikohtaisesti.

Sokos Hotel -ketjun varaukset puh. 020 1234 600/yksittäiset huonevaraukset, sokos.hotels@sok.fi , avoinna ma-pe 8-20, tai suoraan hotelliin. Varausta tehdessäsi mainitse hotelli, johon haluat majoittua. Kiintiöt voimassa 12.1. saakka.

Sokos Hotel Ilves, Hatanpään valtatie 1, puh. 020 1234 631 tai ilves.tampere@sokoshotels.fi . Yhden hengen huone 122 €, kahden hengen huone 142 €.

Sokos Hotel Villa, Sumeliuksenkatu 14, puh. 020 1234 633 tai villa.tampere@sokoshotels.fi . Yhden hengen huone 115 €, kahden hengen huone 135 €.

Holiday Inn Tampere, Yliopistonkatu 44, puh. 03 2455 111tai tampere.holidayinn@restel.fi . Yhden hengen huone 105 €, kahden hengen huone 125 €. Kiintiö voimassa 10.1. saakka.

Cumulus Rautatienkatu, Rautatienkatu 21, puh. 03 2392 2100 tai rautatienkatu.cumulus@restel.fi . Yhden hengen huone 85 €, kahden hengen huone 103 €. Kiintiö voimassa 10.1. saakka.

Scandic Tampere City, Hämeenkatu 1, puh. 03 2446 111 tai tamperecity@scandichotels.com. Yhden hengen huone 123 €, kahden hengen huone 140 €.

Scandic Tampere Station, Ratapihankatu 37, puh. 03 3398 000 tai tamperestation@scandichotels.com. Yhden hengen huone 123 €, kahden hengen huone 140 €. Kiintiö voimassa 27.1. saakka, tunnus SUP100215.

Hotelli Kauppi, Kalevan puistotie 2, puh. 03 2535 353. Yhden hengen huone 79 €, kahden hengen huone 99 €. Kiintiö voimassa 3.2. saakka.

VR-RYHMÄLIPPU 6-10 henkilöä, 20 % alennus aikuisen junalipun hinnasta (myynnissä ainoastaan verkkokaupassa). 6-20 henkilöä, 15 % alennus aikuisen junalipun hinnasta (myynnissä asemien lipunmyynnissä ja lippuautomaateilla).

LINJA-AUTOISSA Matkahuolto myöntää etukäteen ostetuista aikuisten matkalipuista alennusta, kun yhdensuuntainen matkan pituus on vähintään 60 km. Kolmen hengen ryhmä saa 25 % alennuksen ja yksittäisen meno-paluulipun lunastava 10 % alennuksen.ILMOITTAUDU: https://my.surveypal.com/Opintopaivat2015

OSALLISTUMISMAKSUT 2 päivää 1 päivä

SuPerin jäsenet 220 € 150 €Opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset 140 € 100 €Ei-jäsenet 270 € 200 €

(sis. luennot, jaettavan materiaalin, lounaat ja kahvit)

Tiistai 10.2.YHTEINEN OHJELMA8.00–10.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi10.00–10.15 Avaus / Silja Paavola, puheenjohtaja, SuPer ry10.15–10.35 Tampereen kaupungin tervehdys / Mikko Aaltonen, apulaispormestari10.35–11.15 Ajankohtaista valvonnasta ja omavalvonnasta / Markus Henriksson, lääkintöneuvos, Valvira11.15–11.30 La Carita-säätiön tunnustuspalkinto / Sirpa Salin, TtT, Sh, La Carita säätiö

ERIYTYVÄ OHJELMA 111.35–12.15 Seksuaalisuus elämänkaarella / Tanja Simola, kouluttaja, Hyria12.15–13.45 Lounas ja tutustuminen näyttelyyn13.45–15.15 Kehollisuus ja muistisairaus / Tanja Simola, kouluttaja, Hyria15.15–15.45 Kahvi15.45–16.10 Työvälineenä oma persoona / Leena Leppälä, pappi, sielunhoitaja, Pirkanmaan hoitokoti

ERIYTYVÄ OHJELMA 211.30–13.00 Lounas ja tutustuminen näyttelyyn13.00–14.00 Tekonivelpotilaan hoitoketju ja infektioiden ehkäisy / Sari Sillman-Tetri, endoproteesi- hoitaja, Päijät-Hämeen keskussairaala14.00–14.45 Hyvä kivun hoito kuntoutumisen mahdollistajana14.45–15.15 Kahvi15.15–16.10 Muistisairas potilaana / Tarja Niittymäki, muistiasiantuntija

YHTEINEN OHJELMA16.15–17.00 Heikki Hela esiintyy

Keskiviikko 11.2.KAIKILLE YHTEINEN OHJELMA

9.00–9.45 Monikulttuurista vuorovaikutusta ja hoitotyötä / Valentina Oroza, lääketieteen lisensiaatti, Turun yliopisto

9.45–11.00 Erilaisuus, samanlaisuus, vuorovaikutus ja kieli- taito / Yrjö Lauranto, lehtori, Helsingin yliopisto

11.00–12.00 Lounas ja tutustuminen näyttelyyn

12.00–13.00 Hyvä saattohoito onnistuu kaikkialla / Katja Väyrynen, kouluttaja, Pohjois-Karjalan Aikuisopisto

13.00–13.30 Kahvi

13.30–14.15 Moninaisuus työyhteisön voimavarana sosiaali- ja terveysalalla / Pirkko Pitkänen, professori, Tampereen yliopisto

14.15–15.30 Tommy Hellsten

10.–11.2.2015 TAMPERE-TALO YLIOPISTONKATU 55, TAMPERE

ALUSTAVA OHJELMA

RENTOA MEININKIÄ TARJOAA

HEIKKI HELAYHTYEINEEN

www.superliitto.fi

38 SUPER 11/2014

henkilötarina siitä, kuinka vammaiseen kohdistettu väkivalta osuu juuri sinne, missä vamma sijaitsee. Lukijaa koke-musasiantuntijoiden kertomukset sekä puistattavat että kauhistuttavat.

Kirja paljastaa, että vammainen nai-nen voi kohdata väkivaltaa hänelle tar-koitetuissa hoitosuhteissa. Vammainen on monesti yksin hoitotilanteessa eikä osaa tai uskalla kertoa kokemastaan ke-nellekään. Kirjan kirjoittanut työryhmä tukee vammaistyötä ja huomioi kirjas-sa myös epäkohdat vammaistyössä. Esi-merkiksi rakenteellinen väkivalta vam-maisia kohtaan näkyy kuntien eriarvoi-sessa mahdollisuudessa järjestää erilaisia hoitomuotoja.

Kirja on hyvä opas jokaiselle, joka epäilee kokevansa joko henkistä, fyysis-tä, hengellistä tai taloudellista väkivaltaa. Kirjasta löytyy auttavien puhelimien ja turvakotien yhteystietoja sekä internetsi-vustoja yksityiskohtaisine selvityksineen. Tekstikoko on isoa ja helppolukuista..

VAMMAISEN OIKEUS IHMISARVOON

Väkivaltaa tai eriarvoisuutta kokenut vammainen saa voimansa halusta oppia, itsenäistyä ja elää omanäköistään elämää. Kuka tahansa voi vammautua tai saada kehitysvammaisen lapsen. Vammainen ihminen kokee usein epäoikeudenmukaista kohtelua. Hänet leimataan

vammansa vuoksi eriarvoiseen asemaan, eikä hänellä aina ole kykyä puolustautua. Vanhemmat saattavat olla tietämättömiä siitä, kuinka hoitaa vammaisen lapsen asioita.

Vammautunut aikuinen ei ehkä tiedä, mistä hakea apua. Taistelutahto lähtee usein vammautuneesta itsestään. Ja tukijärjestötoiminta on silloin sitkeästi mukana.

UUDET KIRJATKoonnut medianomiopiskelija,lähihoitaja Päivi Tanninen

”Ei sinua voi palkata, tarvitsisit erityis-järjestelyjä” saa pienikasvuinen Leena Hahle kuulla töitä hakiessaan. Vammais-ten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen syn-tyhistoriasta kertova Elämän kynnyksellä pureutuu yhdeksän vammaisen lapsen ja nuoren henkilötarinaan. Koskettavat ih-miskohtalot on kirjoitettu hieman van-hahtavalla tyylillä 1960-luvun henkeen.

arvostetun vammaisuuden kynnysmatti laitinen, heini saraste: elämän kynnyksellä – vammaisliikkeen synty, intokustannus 2014

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen julkaisema kirja Uskalla olla, Uskalla puhua on helppolukuinen ja sisällöltään apua tarjoava lähde vammaisille naisille. ”Ei ollut tarkoitus tappaa sinua” on yksi

vaiettu väkivalta uskalla olla, uskalla puhua – vammainen nainen ja väkivalta, toimittanut minna piispa, juvenes print suomen yliopisto-paino oy 2014

Lukijan tunteita kuohuttaa kir-jan tarinoissa epäoikeudenmu-kainen, ajoittain nöyryyttä-vä, jopa väkivaltainen tapa, jol-la vammaista lasta pyritään alis-tamaan vahvemman tahtoon. Monesti tarinoiden voimavara löytyi sisukkaista vanhemmista, jotka eivät ole suostuneet siihen, että nuori jäisi ilman mahdolli-suutta kunnon hoitoon tai opis-kelupaikkaan.

Kynnykseen myöhemmin hakeutuneet yhdeksän tari-nan päähenkilöt ovat osoittau-tuneet omalla kohdallaan tien-raivaajiksi vammaisten asioita hoitaessaan. Opiskelu- tai työ-paikan saaminen ei aina ole ol-lut vammaiselle itsestäänsel-vyys. Vammaisten oikeuksista elää omanäköistään elämää kes-kustellaan yhä. Kirja on asiapai-notteinen ja henkilötarinoiltaan elinvoimainen lukupaketti..

SUPER 11/2014 39

Vammaisuus on kolmeen osaan jaettu kirja, jossa johdatellaan lukija hyvin syvälle vammaisuu-den historiaan, teoriaan ja etiik-kaan. Elävästi kirjoitettu teos on monipuolinen katsaus vammai-suuteen. Hämmentäväksi sekä mielenkiintoiseksi kirjan teke-vät Raamatun katkelmat, joissa vammaisuutta käsitellään. Luki-jalle herää kysymys, voiko Raa-mattua pitää täysipainoisena tut-

42-vuotiaana aivorunkotukoksen seurauksena halvaantu-nut Marja Korhonen kuvaa sydäntä riipaisevasti kokemansa vammautumisen. Kaikesta kärsimyksestä huolimatta kirjaili-jan aurinkoinen ote säilyy läpi kertomuksen. Erittäin valoisas-ti ja suorasanaisesti kirjoitettu teksti vakuuttaa lukijan kirjoit-tajan kyvystä käsitellä kokemaansa ja menetyksiään ilman, et-tä katkeruus olisi jäänyt päällimmäiseksi tunteeksi.

Otsalampun avulla kirjoitettu kirja on erittäin virkistävä, teksti selkeää ja kappaleet lyhyitä. Teos on huikaiseva paljas-tuskirja siitä, kuinka hoitohenkilökunta voi arvioida ja ylen-katsoa potilaan väärin. Myötähäpeä kirjaa lukiessa on käsin kosketeltava. Kirjasta heijastuu epäusko siitä, onko vammau-

Killen ja kavereiden puuhakirja on mainio asennekasvatuskir-ja perheen pienemmille, selkeä ja hauska oppimisen väline. Samalla kun puuhakirja antaa ajateltavaa, miten tehtäviä voi-si ratkoa, se myös tukee ja opastaa, kuinka vammaisuutta voi ymmärtää oikein. Invalidiliiton hyväntekeväisyyteen suunna-tun kirjan sanoma on, että auttaminen on hauskaa, eikä vam-maisuus ole esteenä esimerkiksi elokuvissa käynnille, leikeille tai peleille. Lukijalle selviää myös se, mitä leikkejä ovat säh-kärifudis, puhallustikka sekä pyörätuolitennis.

Kirjassa selvitetään, miksi opaskoiraa ei saa silittää. Ja kuin-ka puhevammaisen kanssa voidaan kommunikoida hermos-tumatta. Siinä kerrotaan, millaisia apuvälineitä on olemassa erilaisiin tarpeisiin ja kuinka esimerkiksi uimahyppy voi ai-heuttaa vammautumisen. Kirja on mukaansatempaava. Vaka-vaa asiaa hienosti kerrottuna. Iloisenväriset kuvat sekä tarrat ja tehtävät kannustavat lukijaa kurkkaamaan seuraavalle sivulle. Jokainen sivu tarjoaa uutta ihmeteltävää..

puuhakirja vammaisuudesta johanna paulin: killen ja kavereiden erilainen puuhakirja, invalidiliitto ry 2013, 2. painos

vammaisuuden pitkä historia simo vehmas: vammaisuus, gaudeamus 2013, 3.painos

vammautuminen muutti elämänkorhonen marja: häivähdyksiä – erityinen elämäni, myllylahti 2014

kimuksen kohteena vammaisuutta käsittelevään aiheeseen, var-sinkin kun vammaisuuden katsotaan Vanhan Testamentin mu-kaan olevan rangaistus synnin tekemisestä. Toisaalta kirjailija käsittelee tekstissään myös antiikin ajan filosofien Platonin ja Aristoteleen ajatuksia ihmisen järjellisyydestä.

Kirjoittaja tutkii vammaisuutta monesta näkökulmasta. Myös etiikka nousee esiin vanhempien miettiessä, saako vam-maiseksi epäilty raskaudenaikainen sikiö jäädä eloon. Kirjas-sa pohditaan myös, nähdäänkö vammaisuus ainoastaan yk-silön ominaisuutena, joka olisi parannettava. Vai onko kehi-tysvammaisuus osa ihmisen identiteettiä, joka voidaan hyväk-syä osana ihmisyyttä? Onko vammaisuus ympäristön vai yksi-lön ongelma?

Hyvin syvällinen ja mieliinpainuva sekä ajaton tietokirja vammaisuudesta. Kirjan tekstikoko saattaa olla hieman liian pientä heikompinäköiselle lukijalle..

tuneella potilaalla ihmisarvoa lainkaan. Kirjaa lukiessa herää kysymys, miksi vammaista pidetään aivottomana yksilönä, jo-ka ei ymmärrä vieressä ole-vien keskustelua. Teräväsa-naisuus tekstissä on suoraa, ja kirjoittaja kiroaa oikeissa kohdissa hyvinkin ronskisti ihmisen ajattelemattomuut-ta ja kärsimättömyyttä vam-maista kohtaan.

Kirja on vaikeavammai-sen ihmisen rohkea selviy-tymistarina ihmisarvoiseen elämään. Läheisten usko ja toivo ovat vammautuneen tärkein voimavara..

K

SuPerin opiskelijoille järjestämä kirjoituskilpailu on rat-kennut. Syyskuun loppuun mennessä saapui ilahdut-tava määrä kirjoituksia niin suomeksi kuin ruotsiksi. Kirjoituksia arvioinut raati valitsi voittajaksi nimimerkki Raakelin tekstin. Raati toteaa perusteluissaan, että kirjoituksessa kuvataan monipuolisesti ja myönteisesti niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa kuin lähihoitajan työtä. Kirjoittajalla on vahva motivaatio opiskeluun ja ammatissa toimimiseen sekä käsitys siitä, miten ja millaisiin arvoihin nojautuen hän haluaa lähihoitajan työtä valmistuessaan tehdä.

Kilpailun tekstien taso oli korkea ja aiheen käsittely monipuolista. Teksteistä välittyy ennen kaikkea halu tehdä työtä toisten hyväksi. Tällä aukeamalla julkais-tavat neljä tekstiä löytyvät myös verkkosivuillamme www.superliitto.fi. Voittaja saa palkinnoksi Samsun-gin minitabletin. Kaikkien osallistuneiden kesken on arvottu SuPerin tuotepalkintoja. Lämmin kiitos kaikille osallistuneille.

ellon tasainen raksutus. Koneiden hiljainen huri-na. Potilaiden tuhina huoneissa. Alkuyö, rauhallis-ta ja hiljaista. Yövuoro psykiatrisella osastolla. Nyt ollaan siinä pisteessä, että valmistuminen on ai-van nurkan takana. Olen arviointikokousta vaille valmis lähihoitaja, osaamisalana mielenterveys- ja

päihdetyö. Hyvä aika katsoa hetki menneeseen ja miettiä syi-tä sille, miksi olen alalle halunnut.

Haaveet hoitajan ammatista kolkuttelivat mielessä jo pi-dempään, valmistuin ensin kauneudenhoitoalalle, mutta se jokin jäi puuttumaan – kaipasin jotain, missä voin tehdä töitä persoonallani, omana itsenäni, olla läsnä ja lähellä niille, jotka sitä erityisesti kaipaavat. Muutaman mutkan kautta päädyim-me asumaan Kajaaniin, jossa eräänä talvisena päivänä huoma-sin, että ammattiopistossa on alkamassa lähihoitajakoulutus, juuri sillä osaamisalalla, mikä eniten kiinnostaa. Hetkeäkään en miettinyt, vaan laitoin hakupaperit menemään ja jäin jän-nityksellä odottamaan, miten asiat etenee. Pääsykokeet oli-vat ja menivät, tuli toinen haastattelukierros ja lopulta kauan odotettu tieto opiskelupaikasta – pääsin kouluun!

Alkoi uuden oppiminen ja ammatillisen kasvun ja kehityk-sen aika. Parasta opiskeluajassa ovat ehdottomasti olleet har-joittelujaksot – olen päässyt kokemaan kaikenlaista ja oppi-maan uutta monipuolisissa ympäristöissä aina kirurgisen vuo-deosaston kautta erityisopetukseen ja psykiatriseen osastoon. Olen tavannut upeita persoonia ja viettänyt unohtumattomia hetkiä jokaisessa paikassa. Vihdoin minulla oli tunne, että tä-

HAAVEENA LÄHIHOITAJAN

AMMATTI

40 SUPER 11/2014

mä on juuri sitä työtä, mitä tahdon tehdä ja jossa tahdon olla hyvä ja josta tahdon oppia mahdollisimman paljon. Koulussa opittu teoriatieto siirtyi mukavasti käytäntöön, sai esimerkke-jä ja niitä kautta asioiden sisäistäminen helpottui.

Hoitajana haluan olla empaattinen, välittävä, läsnä oleva ja aidosti kuunteleva sekä helposti lähestyttävä. Haluan olla jämäkkä oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, mutta en mis-sään tilanteessa halua menettää herkkyyttäni tai kykyäni aset-tua toisen asemaan. Haluan olla ihminen ihmiselle, ottaa vas-taan kaikenlaiset potilaat, kuunnella heidän elämäntarinansa, keventää ehkä vähän heidän taakkaansa. Näyttää sen, että ai-na on olemassa joku, joka välittää, vaikkei se vaikealla hetkel-lä ehkä siltä tunnukaan.

Paljon on vielä kehittymistä ja oppimista, vaikka valmistun, niin en ole valmis. Nyt on aika alkaa kehittämään itseään ja osaamistaan, luoda vankkaa pohjaa ammatilliselle osaamiselle.

Tulevaisuudessa siintävät toiveet jatko-opinnoista, mutta nyt on hyvä näin – lähimmäisenä hoitajana.

raakel

ksi syy siihen, miksi lähdin opiskelemaan lähi-hoitajaksi, on työn monimuotoisuus, pääsen te-kemään monenlaisia eri työtehtäviä monenlai-sissa paikoissa. Mutta kaikissa on kuitenkin sa-ma perusajatus – ihmisten auttaminen ja elämän-laadun parantaminen. Vaikkei työ aina olisikaan

niin ”hohdokasta” tai kaiken kansan näkyvillä tapahtuvaa, minulle riittää, että tiedän tehneeni edes yhden ihmisen on-nellisemmaksi.

Toinen syy, miksi lähihoitajan opinnot vetivät puoleen-sa, oli se, että siitä saa hyvän pohjan jatkokouluttautumiseen. Työ on sellaista, joka vaatii koko ajan oman osaamisensa ja tietojensa kartuttamista ja päivittämistä. Työssä ja koulussa saadut valmiudet voi sitten valjastaa ihan omaankin elämään-sä ja arjen haasteisiin.

Hoitajana haluan yksinkertaisesti olla hyvä ja ammatti-taitoinen. Osata ratkoa eri tilanteet niihin sopivilla tavoil-la ja pyrkiä hyvään hoitoon. Haluan pystyä tukemaan ih-misten kuntoutumista ja toimintakykyä sekä kannustaa hei-tä suorituksiin.

hanna vesalainen

i tullut pojasta pappia, ei valtion virkamiestä, vaan lä-hihoitaja. Mutta lähihoitajanhan täytyy olla moniam-mattilainen. Vahva kuin teräsmies, henkevä kuin pappi ja taiteellinen kuin Leonardo da Vinci. Kun näin jälki-käteen mietin valintaani, niin kaikki edelliset liippaa-vat melko läheltä. Uskoisin, että miespuolinen hoitsu

joutuu aina miettimään soveltuvuuttaan hoitoalalle. Testoste-ronitasoni oli monta vuotta koholla, kunnes annoin periksi ja halusin kokeilla onneani, ja nyt kun koulutusta on takana, hoitoala tuntuu aina vain läheisemmältä ja hyvältä valinnalta.

Selkäpiitäni viiltää vieläkin edellisen ammatin huonot puo-let. Vettä niskaan saavikaupalla, sormet pakkasen jähmettä-mät ja mieli umpijäässä. Aukaisin psykologian kirjan ja otan-tamenetelmällä aloin selaamaan sitä. Mitä haluat elämältäsi si-nä keski-ikäistyvä äijän köriläs? Mietin kaksi kertaa ja hieman kolmattakin, että muutakin voisi elämässään tehdä. Kuin sat-tumalta näin artikkelin mieshoitajista ja ammatin kuvaukses-ta. Tein siksakkia muutaman vuoden, verta niellen palasin työ-hön, joka oli vienyt minulta melkein henkisen toimintakyvyn.

Rohkaisin mieleni: Nyt tulee muutos herra siirakki, kuun-tele itseäsi ja omantuntosi ääntä. Enkeli istui toisella olkapääl-lä kertoen hoitoalan hyvistä puolista ja omasta soveltuvuudesta-ni siihen. Toisella olkapäällä haalareihin pukeutunut raaka rak-samiehen henki punaisena huusi, arvasinhan minä, että sinussa oli jotain outoa, “oletko tullut ulos kaapista” vai mikä sinua rii-vaa. Tunteet vaivasivat pitkään, kunnes laitoin hakemukset si-sään, ja tässä sitä ollaan aivan uusilla urilla, eikä kaduta yhtään.

Todellakin ammatissa kiinnostaa monipuolisuus, sillä työs-sä tarvitaan monipuolisuutta, mitä en olisi voinut kuvitellakaan vielä muutama vuosi sitten. Jännitys oli huipussaan ensimmäi-sen harjoittelupaikan alussa, mutta kun muutama viikko oli mennyt, huomasin, että tämähän on kerta kaikkiaan upeaa työ-tä. Vahvuuteni ja itseluottamukseni kasvaa päivä päivältä enkä kaipaa enää vanhoihin ympyröihin. Tuntuu todella upealta, kun voi auttaa toisia ihmisiä. Jotenkin tulee joskus myös mieleen ih-misen tarkoitus, onko ainoa tavoite oman edun tavoittelu vai tyytyä mammonallisesti hieman vähempään ja elää täyspainois-ta elämää. Uskoisin, että siinä se jutun juoni juuri on. Kauan se kesti, mutta kannatti. Nyt kun olen saanut lämmintä palautetta monelta eri taholta, on elämäni aivan toisenlainen. Pakkasen jäh-mettämä sielu on alkanut sulaa, ja tunteet tulla enemmän esille.

Nyt voin ylpeänä todeta, että myös monien ammattien ko-keilu ennen koulutusta on ollut opettavaista, sillä myös hoi-dettavissa on niin pappia kuin myös lukkaria sekä talonpoikaa, kupparia, eikä kukaan todellakaan ole profeetta omalla maal-laan. Elämä voi joskus olla kummallista ja miten sattumilla ja pienillä hetkillä on vaikutusta elämäämme.

Koskaan ei ole myöhäistä tehdä täyskäännöstä. Oppia kuuntelemaan itseään on kultainen taito, jota kannattaa vaa-lia. Aika näyttää, kuinka hyvin olen työssäni suoriutunut ja onko minulla vielä voimavaroja kehittää itseäni eteenpäin. Kaipa tämä elämä on sitten kuin suklaarasia Forrest Gumpis-ta eli koskaan ei tiedä mitä saa ja mihin lopultakin päätyy. Jo-ten eiköhän pidetä huolta toisistamme ja nautitaan elämäs-tämme, sillä jokainen työ on arvokasta ja kaikille löytyy juu-ri se oma juttu.

sammaloimaton kivi

ör mig har dröm yrket varit vårdare. Ända från barn har jag beundrat vårdarna för deras mjuka händer och glada, hurtiga röster. De gånger jag blivit vårdad på sjukhus har vårdarna alltid haft mjuka händer som varsamt gjort sitt arbete, proffsigt, lugnt och bra. Li-kadant har deras röster varit, lika vänliga, trevliga och

pigga oberoende om man ringt på klockan nattetid, tidig morgon eller dagtid. Alltid med ett leende, vänligt.

Närvårdarna har ett viktigt arbete. Man har patienterna så nära. Att hjälpa patienter med grundvården. Det grundläggan-de som att få mat i magen, bli tvättad, omskött och ompysslad fastän du inte kan göra det själv. Att bli sedd som människa.

Sådan vårdare vill jag bli. Som har tid för patienten, som kan och tar sig tid att lyssna, även om samma historia kom-mer varje dag. Mjuka varsamma händer som vårdar, lindrar, sköter. Som visar hänsyn och tar hand om alla behövande ut-an fördomar. Det glada leendet och goda humöret till alla pa-tienter och närstående. Jag har nu hittat mitt drömjobb, mina praktik perioder har visat mig hur mycket man får tillbaka av patienterna. Man ger av sig själv men man får så mycket också.

pia grankulla

Y

E F

SUPER 11/2014 41

42 SUPER 11/2014

Itselle sopivan liikuntalajin löytymisessä avainasemas-sa ovat tapa, paikka ja aika. Kaikki täytyy osua kokolail-la kohdalleen, että se onnis-tuu. Erään kiireisen hoitajan aikatauluun ainoa sopiva ai-ka liikunnalle löytyi aamus-ta ennen töihin menoa. Hän halusi lajin, jossa tulisi hiki, mutta joka ei olisi liian mo-nimutkaista tai vaatisi useaa osanottajaa. Hän alkoi käydä

miehensä kanssa pelaamassa sulkapalloa kahtena aamuna vii-kossa kello 6.30. Kolme varttia peluuta, pikainen suihku ja töihin. Lisäksi he samalla tekivät hieman punnerruksia, vat-sa- ja selkälihasliikkeitä sekä kevyet venyttelyt. Viikonloppui-sin he alkoivat käydä rauhallisella kävelylenkillä.

SULKAPALLO SOPII ALOITTELIJALLESulkapallo onkin mitä mainioin tapa aloittaa liikunta. Sii-nä ei ole vaikeita sääntöjä, se ei vaadi kalliita varusteita eikä usein ole aikaankaan sidottua. Kesäaikaan sitä voi pelata ulko-

NYT LIIKKUMAAN 18/22Palloilulajit

Pallopelit – hauskaa kunnonkohotusta

maarit mäkinenkuntoneuvoja,

liikunnan asiantuntija

teksti maarit mäkinen

na, talvella tulee varata saliaika. Kevyet pelivälineet ja oman-tasoinen pelikumppani tuovat nopeasti onnistumisen iloa ja kuin huomaamatta peli kasvattaa kuntoa. Rasitustason sääte-ly on täysin pelaajien itsensä määrättävissä.

Sulkapallopeliin kuuluvat nopeat suunnanvaihdokset, mah-dolliset hypyt ja monipuolinen liikkuminen palloa tavoiteltaes-sa, jolloin luustoon kohdistuu iskuja monesta eri suunnasta. Pe-laajan koordinaatio, tasapaino ja notkeus kehittyvät. Näillä te-kijöillä on suuri merkitys osteoporoosin ennaltaehkäisynä. Pe-rinteisten kansantautien, kuten sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien ennaltaehkäisyyn sulkapallo on myös erinomainen liikuntamuoto. Syke nousee huomaamatta palloa tavoiteltaessa.

Mailaote on rento – kuvainnollisesti kättely- tai vasaraote, ei paistinpannuote! Pidä katse pallossa lyöntihetkeen asti ja osut puhtaammin. Pyri lyömään palloa mahdollisimman yl-häältä varsinkin verkolla. Syöttö on pelin tärkeimpiä lyöntejä ja ainoa lyönti, jonka voit lyödä omaan tahtiin kaikessa rau-hassa, keskity siis! Syöttövirhe on ilmainen piste vastustajalle. Muista pyrkiä kaksinpelissä kenttäpuoliskosi pelikeskukseen jokaisen lyönnin jälkeen.

Valitse pelaamiseen kevyt hiilikuitumaila, hinta on noin 30 euroa. Aloittelijan pallona muovinen on hyvä kestävyyten-sä vuoksi. Taitojen kehittymisen myötä voi siirtyä pelaamaan sulkaisella pallolla, joka painaa vain viisi grammaa. Pelivaate-

I N G I M A G E

SUPER 11/2014 43

kysy liikunnasta!

Kieppuuko mielessäsi jokinkuntoiluun liittyvä kysymys?Voit lähettää kysymyksesi

sähköpostitse osoitteeseenmaarit.makinen@windowslive.com.

tukseksi käyvät shortsit tai verkkarit ja t-paita. Hyvät sisäpelikengät ovat tärke-ät: niissä tulisi olla hyvä iskunvaimen-nus ja nilkkaa tukeva rakenne.

PEHMIS-LENTIS, HÖNTIS JA BEACH VOLLEYLentopallo on monille suomalaisille ol-lut vaikeaa lajin tekniikan vaikeuden ja kovan pallon takia. Näin ei kuitenkaan enää tarvitse olla, sillä vuosien varrella on ryhdytty toimiin epämiellyttävyy-den poistamiseksi. Aikuisharrastajat ovat tehneet omia sovellettuja ja mie-lekkäitä sääntöjään. Mukavan lentopal-lotuokion edellytyksenä kun eivät ole suuri palloilusali, polvisuojat tai suuri määrä pelaajia, eikä edes se, että kaikki ovat aikaisemmin pelanneet!

Niin ikään beach volleyn suosion kasvaminen on laajentanut käsityksiä siitä, missä kaikkialla ja minkä kokoi-silla joukkueilla lentopalloa voidaan pe-lata. Pelivälineen muuttaminen tavalli-sesta lentopallosta pehmeään soft-pal-loon tuo peliin aivan uudenlaisen tun-nelman. Pallo lentää hitaammin, jolloin reaktioaikaa jää enemmän. Palloa on myös kaikella lailla mukavampi käsitel-lä. Mikä tärkeintä, tätä palloa ei tarvit-se pelätä. Tutkimusten mukaan beach volley on erinomaista terveysliikuntaa ja yksi turvallisimmista joukkuelajeis-ta, sillä hiekka vaimentaa tärähdyksiä.

Koordinaation ja motoriikan suh-teen lajin harrastamisessa on täysin sa-mat vahvuudet kuin lapsillakin. Sitä voi harrastaa täysin kokematon harras-taja aina huipulle asti. Pari kertaa vii-kossa saattaa riittää terveysliikuntana ja yleiskunnon ylläpitäjänä. Lämmitte-lyn, kuten verryttelyn ja jäähdyttelyn, osuutta ei saa unohtaa terveysliikunta-muotoisessakaan lentopallossa. Silloin vältytään monilta rasitukseen liittyvil-

Pallopelien säännöt löytyvät liittojen sivuilta:

www.sulkapallo.fi

www.suomenlentopalloliitto.fi

www.suomenfrisbeegolfliitto.fi

www.palloliitto.fi

www.tennis.fi

tä lihaskivuilta ja rasitusvammoilta.Pelivälineenä voidaan käyttää muu-

takin kuin pehmopalloa. Vain mieliku-vitus on rajana! Tavallisen pallon sijas-ta voidaan käyttää joko ilmapalloa, ran-tapalloa tai vaikka sanomalehtinyyteil-lä täytettyä kevyttä muovipussia. Eri-kokoisilla ja -painoisilla palloilla voi-daan vaikuttaa huomattavasti pelin tempoon ja miellyttävyyteen. Joillakin paikkakunnilla on myös istumalento-palloa, koppipalloa ja Höntis-lentopal-lokouluja aloittelijoille. Googlaa netis-tä oman paikkakuntasi tilanne.

UUTTA JA HAUSKAA - FRISBEEGOLFFrisbeegolf on mukavan rento harras-tus, jossa yhdistyy ulkona liikkumi-sen ilo mielenkiintoiseen peliin. Fris-beegolfia voit pelata yksin tai ryhmäs-sä, tärkeintä on pitää hauskaa. Frisbee-golfissa tarkoituksena on heittää frisbee maalikoriin mahdollisimman vähillä heitoilla. Peliväylä aloitetaan heittämäl-lä avausheitto. Seuraava heitto suorite-

Pallopelien vahvuudet• Lajien, joita pelataan porukalla, on todettu lisäävän itsevarmuutta,

tunne-elämän tasapainoa, riippumattomuutta, sosiaalisia taitoja, sosi-aalista sopeutuvuutta, seurallisuutta ja itsekontrollia.

• Liikunta on yleisesti hyväksytty keino purkaa stressiä ja ahdistuneisuutta.

• Harrastuksen fyysinen rasitus ja pallon käsittelyn vaatimukset saadaan helposti jokaiselle pelaajalle sopivaksi siten, että vartalon, pallon ja peli-tilanteiden hallinta sujuu hyvin, eikä pelaaminen tunnu liian vaikealta.

• Pallopeleissä suuret lihasryhmät työskentelevät ja koko vartalo saa har-joitusta, lisäksi erilaiset kurkotukset ja vartalon kierrot tulevat voimak-kaasti mukaan ja ylläpitävät siten liikkuvuutta.

• Reaktionopeus sekä silmä-käsikoordinaatio ja koko vartalon koordinaa-tio kehittyvät.

taan aina siitä paikasta, mihin edellinen heitto pysähtyy. Väylä on pelattu lop-puun kun frisbee on maalikorissa ja pe-li jatkuu siirtymällä seuraavalle väylälle.

Frisbeegolfrataan kuuluu yleen-sä 9 tai 18 väylää. Pelin on voittanut se pelaaja, joka on kiertänyt koko ra-dan vähimmillä heitoilla. Frisbeegolfra-dat ovat yleensä puistomaisessa ja pin-nanmuodoltaan vaihtelevassa maastos-sa, joka tarjoaa luonnollisia esteitä fris-been lennolle. Hyvällä frisbeegolfra-dalla on puita, pensaita, vesiesteitä ja korkeuseroja. Mitä parhainta luonnos-sa liikkumista!

LIIKKEELLE PERHEEN KANSSAMuita aloittelijalle sopivia palloilulaje-ja ovat esimerkiksi jalkapallo ja tennis sopivasti kevennettynä ja helpotetuin säännöin. Omien lasten kanssa voi har-rastaa useimpia pallopelejä. Jotkut van-hemmat ovat varanneet oman pelivuo-ron urheilutalolta, jolloin jumpataan, pelataan ja venytellään yhdessä lasten kanssa. Mikä se parempi tapa harrastaa liikuntaa! Pallopelien välineitä, kenkiä ja sopivaa vaatetusta koko perheelle löy-tyy urheilutarvikeliikkeistä..

ITSELLE SOPIVAN LIIKUNTALAJIN LÖYTYMISESSÄ

AVAINASEMASSA OVAT TAPA, PAIKKA

JA AIKA.

YRITTÄJÄ 1/3Sarjassa tutustutaan superilaisiin yrittäjiin

OMA YRITYS, OMAT PELISÄÄNNÖT

teksti ja kuvat sonja kähkönen

Lähihoitaja-yrittäjä Carita Saarisen, 26, unelma on tarjota ihmisille kokonaisval-taista kuntoutuspalvelua. Liiketoiminnan hän aloitti alpakoiden kasvattamisesta.

ikkutyttönä kullaalainen Carita Saarinen keksi mieles-tään hauskan tavan kuluttaa aikaa. Hän kiersi pientä Leineperin kylää mummojen ja pappojen ovelta ovel-le ja kysyi, oliko heillä tarvetta matonpesulle tai vaik-ka jutustelulle. Saarisella oli halu auttaa muita, ja taisi siinä olla mukana ripaus yrittäjähenkeäkin.

Hoivavietti vei Caritan lähihoitajakouluun, josta hän val-mistui vuonna 2010. Hän työskenteli jo opintojensa aikana mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden hoitokoti Omenapuussa Porissa ja jatkoi siellä lähihoitajaksi valmistuttuaan.

– Sain käyttää koko osaamistani ja kehittää itseäni. Minul-la oli vapaat kädet järjestää asukkaille viriketoimintaa. Työ-matkoihin meni kuitenkin paljon aikaa, joten töitä oli etsit-tävä lähempää.

Myöhemmin lähihoitaja työskenteli pienessä palvelutalos-sa sekä vaikeavammaisten asumisyksikössä. Hoitoalan palkka-työssä Carita huomasi monia asioita, joihin hän olisi toivonut muutosta. Yksi niistä oli jatkuva kiire.

– Haluaisin kiinnittää huomiota ihmisen kokonaisvaltai-seen hyvinvointiin. On ikävää tehdä vain pakolliset rutiini-

P44 SUPER 11/2014

SUPER 11/2014 45

toimenpiteet ja jättää henkinen puo-li huomiotta. Mutta jos annan asiak-kaille enemmän aikaa, kasvaa kollego-jen työtaakka.

ALPAKOISSA OLI LIIKEIDEAAKolmisen vuotta sitten Carita muutti takaisin lapsuudenmaisemiinsa miesys-tävänsä Teemu Rajainmäen maatilalle. Pariskunta päätti hankkia muutaman lemmikin avukseen kitkemään ison pi-ha-alueen nurmikkoa.

– Puhuimme aluksi lampaista. Sit-ten tuttu työterveyshoitaja ehdotti vit-sinä alpakoita, mutta me innostuimme ihan tosissamme.

Carita ja Teemu tutustuivat alpakoi-hin tarkemmin ja huomasivat, että sii-nä oli valmis liikeidea. Kun ensimmäi-set eläimet oli hankittu, lähihoitaja jät-täytyi pois päivätyöstä ja perusti yrityk-sen Wuthering Heights Ky.

– Jo alpakasta saatu villa voi riittää kattamaan sen vuosittaisen ylläpidon. Varsinaiset tulot saamme alpakoiden kasvatustyöstä, sillä ne ovat arvokkai-ta eläimiä.

Eläimen hinta vaihtelee jalostuslin-jan ja yksilön ominaisuuksien mukaan tuhannesta eurosta ylöspäin. Englan-nissa huippuyksilöistä maksetaan jopa 40 000 euroa.

Myös alpakan villa on kallista ja ky-syntää on enemmän kuin tarjontaa.

– Alpakka keritään kerran vuodessa ja yhdestä eläimestä tulee neljästä kuu-teen kiloa villaa. Meiltä lähti juuri raa-kavillaerä naisporukalle, joka haluaa it-se kehrätä lankaa.

Caritan ja Teemun pihalla asuu kol-me oria ja viisi emää. Tavoitteena on kasvattaa neljä vasaa vuodessa.

– Lisäksi meillä on kolme hevosta. Yksi alpakka ja yksi hevosista ovat täy-sihoitopaikoilla.

LISÄÄ PALVELUTARJONTAACarita toteaa, ettei yritystoimintaa kan-nata jättää yhden kortin varaan. Hän onkin ideoinut palvelutarjontaa alpa-koiden kasvattamisen oheen.

– Suunnittelin hiljattain alpakkapa-tikan, jossa asiakkaat pääsevät nautti-maan lounasta ja ulkoiluttamaan eläi-miä kauniissa maalaismaisemissa.

Jatkossa lähihoitaja haluaa panostaa kuntoutuspalvelutarjontaan, joissa hän voi hyödyntää hoitoalan ammattitaito-aan ja eläimiään. Hän on suunnitellut,

että alpakoiden ulkoiluttaminen voisi toimia sellaisten vanhusten kuntoutus-menetelmänä, jotka arastelevat kävelyä.

– Kävely voi muuttua luonnollisem-maksi, kun vanhus tietää, että kädessä on riimunnaru ja vieressä eläin, josta hän voi tarvittaessa ottaa tukea.

Tilalla on vieraillut vuosittain ryh-mä lähihoitajaopiskelijoita, joille Cari-ta on kehittänyt kuntoutukseen liitty-viä tehtäviä. Asiakkaina on ollut myös autistisia lapsia.

– Heidän kanssaan voimme esimer-kiksi puhdistaa alpakoiden villaa. Vil-lan käsittely rauhoittaa ja harjoittaa hie-nomotoriikkaa.

Lähihoitaja on suorittanut hevos-alan yrittäjän ja vammaisratsastuksen avustajan tutkinnot.

– Olen kouluttanut terapeutin kanssa toista hevostani ratsastusterapiakäyttöön. Jatkossa voin itsenäisesti tarjota kuntout-tavaa ratsastusta erityisasiakkaille.

Seuraavaksi Carita ja Teemu aikovat rakentaa piharakennukseen hierontati-lat ja kuntosalin.

– Opettelimme kuntoutuksen kou-lutusohjelmassa hieronnan alkeet ja näin pääsen hyödyntämään myös sitä osaamistani.

JOSKUS VIELÄ ISOKSI POMOKSISaarinen toteaa, että yrityksen käynnis-tämiseen on vierähtänyt muutama vuo-si. Siinä ajassa hän on perehtynyt asi-oihin, täyttänyt lupahakemuksia, käy-nyt yrittäjäkursseja, osallistunut työpa-joihin, verkostoitunut ja markkinoinut palvelujaan.

– Nyt voin jo kieltäytyä joistakin koulutuksista ja ruksia kalenteriin jos-kus jopa päivän vapaaksi.

Yrittämisen suurimpana haasteena Carita pitää palvelutarjonnan kehittämis-tä tiukan budjetin raameissa. Hän ja Tee-mu ottivat lainaa alpakoita varten, mutta päättivät muuten pärjätä omillaan.

– Teemu tekee päivätyötä. Sen ja yritykseni starttirahan turvin olemme maksaneet laskut ja hankkineet ruuan pöytään. Vähitellen myös yritys on al-kanut tuottaa ja suunta on ylöspäin.

Carita kertoo suunnittelevansa aina hyvissä ajoin, miten seuraavan kuun tu-lot käytetään.

– Rahoista on hyvä päästä eroon mahdollisimman nopeasti, etteivät ne mene vahingossa mihinkään turhaan.

Lähihoitajan mukaan yrittäjyys vaa-tii todellisen tahtotilan, lannistumatto-

man asenteen ja stressinsietokykyä. Hoi-toalan ammattilaisella on aina optio pa-lata palkkatyöhön, jos siltä tuntuu. Cari-ta ei ole kuitenkaan sitä harkinnut.

– Nyt saan toteuttaa itseäni ja olla itseni pomo. Voin myös luoda tänne omat sääntöni ja vaikuttaa siihen, mi-ten ihmisiä kohdellaan.

Palkkatyötä tehdessään lähihoitaja ihmetteli, miten paljon työyhteisöissä kiusataan toisia.

– En ymmärrä, miten se on hoito-alalla mahdollista. Alan työntekijöiden pitäisi olla henkisesti kypsiä.

Omassa yrityksessään Caritalla on vihdoin aikaa huomioida asiakkaiden kokonaisvaltainen hyvinvointi. Lähihoi-taja paljastaa villin haaveensa. Hän halu-aisi joskus perustaa kuntoutuskodin, jo-hon hän palkkaisi esimiehen ja henkilö-kuntaa. Asukkaille ei tuputettaisi lääk-keitä, vaan tarjottaisiin mahdollisimman luonnonmukaista lähiruokaa.

– Minä olisin paikan big boss. Kun muu toiminta pyörisi omalla painol-laan, voisin keskittyä eniten rakasta-miini tehtäviin, asiakkaiden kuntou-tukseen ja virkistystoimintaan..

Caritan yrittäjävinkit

1. Ota mahdollisimman pal-jon asioista selvää, ennen kuin heittäydyt yrittäjäksi.

2. Suunnittele rahankäyt-tö tarkkaan. Harkitse, kannat-taako ottaa velkaa. Velkoja ja korkoja on maksettava alus-ta alkaen, vaikka yritys ei heti tuottaisikaan mitään.

3. Älä jätä tuloja yhden kortin varaan, vaan keksi useampia ideoita, joita voit tuotteistaa.

46 SUPER 11/2014

HYVÄ HOITAJAMillainen hän on?

Äiskijät ja tiuskijat eivät sovi hoitajiksiOululainen Pertti Heikkinen, 70, oli syyskuussa OYS:n neuro-logisen vuodeosaston potilaana. Oys:n hoitajista hänellä on vain myönteistä sanottavaa.

Millainen on hyvä hoitaja?Ihmisläheinen ja iloinen ihminen, joka ottaa kaikki huomioon, eikä tuo omia surujaan sairaalaan. Hän voi olla luonteeltaan rauhallinen tai eloisa, molemmat ovat hyviä. Eloisat hoitajat tuovat mukanaan elämäniloa päivään. Tärkeintä on kuitenkin se, että hoitaja on oma itsensä.

Voiko kenestä tahansa tulla hyvä hoitaja?Uskon, että hyväksi hoitajaksi voi oppia, jos haluaa. Mutta äiskijät ja tiuskijat eivät sovi hoitajiksi.

Millaisia kokemuksia sinulla on hoitajista?Olen ollut Oys:ssa potilaana monta kertaa ja aina olen saanut hyvää hoitoa. Tällä neurologian osastolla hoito on ollut erin-omaista. Huonoja kokemuksia hoitajista minulla ei ole lain-kaan. He tekevät työnsä hyvin.

Onko sinulla jokin erityisen hyvä muisto hoitajasta?Mukavia hetkiä on ollut, kun hoitaja on kertonut vitsin, jolle olemme nauraneet yhdessä.

Ovatko hoitajat tulleet tutuiksi tällä osastolla?Olen ollut täällä vajaan viikon, mutta tunnen jo monta hoita-jaa. Vieraankin näköisiä tulee vielä vastaan. Omaa nimettyä hoitajaa minulla ei taida olla.

Ovatko hoitajat liian kiireisiä?Ei ole sattunut itselle sellaista hoitajaa, jolla olisi ollut kau-hea kiire.

Mitä haluaisit sanoa kaikille hoitajille?Olkaa ihmisläheisiä ja positiivisia..oulun yliopistollisen sairaalan osastolla 33 hoidetaan neurolo-gisia potilaita. osastolla on vuodeosaston lisäksi viisipaikkainen valvontayksikkö, jossa annetaan aivoverenkiertohäiriöpotilaille akuutin vaiheen hoito. osaston potilaat ovat kaikenikäisiä.

teksti ja kuva minna lyhty

SUPER 11/2014 47

LUE MYÖS NÄMÄPalasia sieltä täältä

marraskuu

Vertailu

Suomessa on arviolta

18 000–30000

amfetamiinien ja opioidien

ongelmakäyttäjää.

Ongelmakäyttäjistä

lähes puolet on

25–34-vuotiaita.

Sairauspoissaolojen määrä kunta-alal-la on laskenut vuodesta 2009 ja las-ku jatkuu edelleen kaikissa ammateis-sa, osoittavat tuoreimmat Kunta10-tutkimuksen tulokset. Eniten sairasta-vat palveluammateissa työskentelevät ja

Sairauspoissaolojen määrä laskenutruumiillista työtä tekevät, vähiten taas ylemmät toimihenkilöt sekä esimiesase-massa olevat.

Kunta-alalla sairauspoissaolojen määrä kasvoi 2000-luvun loppupuolel-le saakka. Sairauspoissaolot olivat hui-pussaan vuonna 2008, jolloin kunta-työntekijät olivat keskimäärin 19,4 päi-vää poissa oman sairauden takia. Vuon-na 2013 sairauspoissaolojen määrä oli alimmalla tasolla sitten vuoden 2000: määrä oli keskimäärin 16,7 päivää työntekijää kohti.

Vuonna 2013 eniten sairastivat ko-dinhoitajat, siivoojat ja sairaala-apulai-set, jotka olivat sairautensa takia poissa 25–28 päivää vuodessa. Vähäisintä pois-saolo oli päälliköillä, lääkäreillä ja opet-tajilla, jotka olivat poissa 8–9 päivää.

– Lasku on yleistä laskusuhdanteen aikana, mutta luvut eivät selity pelkäs-tään lamalla – kunnissa on tehty mon-ta asiaa oikein ja otettu työhyvinvoin-tinäkökulma osaksi strategista johta-mista, sanoo tiimipäällikkö Tuula Ok-sanen Työterveyslaitokselta..

thl

”Vaikka viiksi- ja parta-karvat eivät ole vaaral-lisia, useimmat naiset haluavat niistä eroon.”

kodin kuvalehti 20/2014

täsmäisku-palsta

Valtakunnalliseksi palveluksi laajen-tunut Syöpäkipulinja palvelee potilai-ta, heidän läheisiään ja terveydenhuol-tohenkilöstöä. Kipulinjan asiantunti-jat voivat tarvittaessa tehdä yhteistyö-tä myös potilasta hoitavan tahon kans-sa kipuongelman ratkaisemiseksi.

Useisiin syöpiin liittyy sairauden loppuvaiheessa kovia kipuja, joiden hoito ei aina onnistu. Syynä voivat ol-

Syöpäkipulinja palvelee valtakunnallisesti

la esimerkiksi kipulääkitystä katkovat epäyhtenäiset hoitopolut, alueellinen eriarvoisuus hoidon saatavuudessa ja hoitohenkilökunnan riittämätön koke-mus kivunlievityksestä.

Syöpäkipulinja toimii osana Syöpä-järjestöjen valtakunnallista neuvonta-palvelua, joka vastaa numerossa 0800 19414 maanantaisin klo 10–18 ja tiis-taista perjantaihin klo 10–15..

Tuore Perunapuuhaa lasten kanssa -jul-kaisu innostaa perheitä ja päiväkotivä-keä kasvattamaan ja käyttämään peru-noita. Oppaaseen on koottu perunaan liittyviä ruokakasvatusaktiviteetteja sekä asiaa perunasta ja perunantuotannosta. Oppaasta löytyvät muun muassa kuval-

liset ohjeet perunan keittämiseen, kuo-rimiseen ja perunamuusin tekoon. Peru- nalla on paikkansa suomalaisessa ruoka-kulttuurissa. Vuonna 2012 perunaa ku-lutettiin keskimäärin 52 kiloa henkilöä kohti. Opas on luettavissa ja ladattavissa osoitteessa www.utu.fi/perunapuuhaa..

Perunaopas lapsille

ING

IMA

GE

48 SUPER 11/2014

uistisairas asukas on levoton. Hän harhai-lee käytävällä kädet täynnä tiliotteita vuo-sikymmenten takaa. Pankkiin pitäisi pääs-

tä selvittämään raha-asiat. Lähihoitaja Elina Konttinen istuutuu pöydän ää-reen ja taittelee pöydälle lapun, jossa lukee: pankkivirkailija.

– Tännepäin, Elina neuvoo ystävälli-sesti asukasta.

Värttinässä on luovuttu van-hasta asetelmasta, jossa hoi-taja on potilaan yläpuolella. Hoitajat kohtaavat asukkaat ihmisinä ja välittävät heistä aidosti.

Kuopiolaisessa dementiayksikkö Värttinässä

Sairaalamaisuutta kartetaan kuin ruttoateksti ja kuvat minna lyhty

Asukas on helpottunut, kun hän vii-mein löytää perille. Elina katsoo tiliot-teet läpi yhdessä asukkaan kanssa.

– Kaikki näyttää olevan kunnossa. Raha-asioita ei tarvitse enää mureh-tia. Ja hyvä kun tulit tänne, sillä tänään pankki tarjoaa kahvit.

Muistisairas rauhoittuu ja hän jää tyytyväisenä iltapäivän kahville.

Jonkun mielestä kyseessä voisi olla epäasiallinen leikki, mutta dementiako-ti Värttinän hoitajat ovat huomanneet, että TunteVa-menetelmän opit toimi-vat käytännössä. Muistisairas saa vuo-rovaikutteista, tuntemuksia myötäile-vää hoitoa. Häntä ei rauhoiteta sano-malla: Kuule, nuo ovat vanhoja tiliot-teita. Ei niillä enää mitään tee.

Värttinässä työ on vaativaa, sillä yksi-kön muistisairailla ja aivovamman saa-

neilla asukkailla on paljon käytöshäiri-öitä. Väkivallan uhka on aina läsnä.

– Meidän tapamme hoitaa ei ole se, että kuljemme Opamox-purkki kädes-sä ja annamme heti lääkkeen aggressii-visesti käyttäytyvälle, Elina kertoo.

– Jos joku on väkivaltainen, ajattelen aina, että tämä ihminen on vain rak-kautta vailla. Häntä ei ole ymmärret-ty ja rakastettu. Jos asukas suuttuu, se ei haittaa. Yritämme miettiä, miksi hä-nellä on paha olla, lähihoitaja Marika Salmelainen jatkaa.

ONNELLINEN OSASTO LUOTIIN TYHJÄSTÄVärttinässä arki on lämmintä ja sujuvaa. Asukkaiden lisäksi myös hoitajat voivat hyvin. Yksikkö on saanut kaksi kertaa

M

SUPER 11/2014 49

Dementiayksikkö Värttinä

Leväsen palvelukeskuksen dementiayk-sikkö Värttinä tarjoaa kodin viidelletoista asukkaalle. Hoitohenkilökuntaan kuuluu kaksitoista lähihoitajaa, jotka vastaavat asukkaiden kokonaisvaltaisesta hoidosta. Yksikkö on saanut kaksi kertaa, vuosina 2010 ja 2014, työhyvinvointipalkinnon.

Kuopion kaupungin myöntämän tun-nustuksen työhyvinvoinnista. Myös pa-laute asukkailta, omaisilta ja yhteistyö-kumppaneilta on ollut myönteistä.

Työyhteisössä on avoin ilmapiiri ja toisia kehutaan ja kannustetaan päivit-täin. Ongelmista ei vain valiteta, vaan niihin etsitään ratkaisut. Työhyvinvoin-tiin satsaaminen on näkynyt sairaus-poissaolojen vähentymisenä ja henkilö-kunnan vähäisenä vaihtuvuutena. Jot-ta nykyiseen tilanteeseen on päästy, on kuljettu pitkä ja kivinen tie.

Kun Elina aloitti työt juuri peruste-tussa Värttinässä vuonna 2004, yksikkö oli aivan tyhjä.

– Täällä ei ollut edes kynää. Istuim-me lattialla ja suunnittelimme tulevaa.

Aluksi kaikilla oli suuret odotuk-set tulevasta työstä, mutta toiminnan aloittaminen vaati valtavasti voimava-roja. Asukkailla oli käytöshäiriöitä ja henkilökuntaa oli liian vähän vuorois-sa. Hoitajat uupuivat ja moni vaihtoi jopa työpaikkaa.

Lopulta Värttinään jäivät ne, jotka kokivat työn muistisairaiden parissa omakseen ja jotka olivat valmiita teke-mään pitkäjännitteistä työtä. Hiljalleen saatiin luotua yhteiset pelisäännöt, joi-hin kaikki sitoutuivat. Kukaan ei pää-se yksikössä helpolla: jokaiselta odote-taan vastuun kantamista ja työn huo-lellista tekemistä.

DISKOJA JA LEFFAILTOJAVärttinässä ei mietitä, miten muissa de-mentiayksiköissä toimitaan, vaan siellä uskalletaan elää ja työskennellä omal-la tavalla. Uusia toimintatapoja kokeil-laan ennakkoluulottomasti.

Läheisyys on Värttinässä arkipäi-vää. Työkavereita ja asukkaita halail-laan aina kun siltä tuntuu. Ja siltä tun-tuu usein. Joskus asukas tulee istumaan hoitajan syliin, joskus jopa toisinpäin. Eikä ole lainkaan tavatonta, että rauhal-lisena hetkenä hoitaja pötköttelee asuk-kaan vieressä ja yhdessä katsotaan tele-visiota.

Koska puolet asukkaista on alle 65-vuotiaita, Leväsen palvelukeskuk-

sen ikääntyneille järjestetty ohjelma ei välttämättä kiinnosta heitä. Värttinän hoitajat järjestävät heille omaa toimin-taa toiveiden perusteella. On pidetty elokuvailtoja sipsejä syöden, grillattu ulkona ja tilattu pitsaa koko porukalle. Myös vieressä sijaitsevan kehitysvam-mayksikön järjestämiin diskoihin on osallistuttu innokkaasti.

Värttinässä jokaisen asukkaan omaa persoonallista tyyliä kunnioitetaan. Ke-tään ei pueta vanhoihin Leväsen van-hainkodin laitosvaatteisiin.

– Mietimme tarkkaan, millaisia vaat-teita hankimme asukkaille. Emme voi pukea työikäisiä muistisairaita karja-mekkoon, Elina lohkaisee..

Sydämellistä porukkaa. Takarivissä vasemmalta lähihoitaja Keijo Parviainen, laitoshuoltaja Riitta Korhonen, lähihoitaja Anu Saastamoinen, lähihoitaja Tarja Siltanen, osastonhoitaja Eija Kinnunen ja lääketieteenopiskelija Lauri Rytkönen. Eturivissä vasemmalta lähihoitaja Kaisa Kainulainen, asukas Liisa Markkasen sylissä lähihoitaja Elina Konttinen, lähihoitaja Marika Salmelainen ja lähihoitajaopiskelija Virve Lähivaara.

50 SUPER 11/2014

eknologia prosessien kehittämisessä -hanke koh-dennettiin alun perin Salon kaupungin kotihoi-don ja vanhuspalveluiden neuvonta- ja arvioin-tiyksikön henkilöstölle. Hankkeen ytimenä oli tehdä työhyvinvointia lisäävää teknologiaa mo-nipuolisesti tutuksi järjestämällä muun muassa

koulutuspäiviä ja tutustumisretkiä. Nokian lähtö ja globaalin talouden voimistuva alavire pystyttivät kuitenkin hankkeen toteuttamiselle ahtaammat rajat.

Henkilöstön mahdollisuudet lähteä koko päivän kestä-viin koulutustilaisuuksiin heikkenivät lomautusten ja sääs-tötarpeiden vuoksi. Siksi hanke päätettiin kirjaimellisesti jal-kauttaa heidän luokseen. Salon vanhuspalveluiden päällikön Hannele Lyytisen mukaan tämä oli keväällä 2012 käynniste-tyn hankkeen rakenteessa olennainen muutos.

– Mahdollisten osallistujien määrän kasvattamiseksi lisä-simme kohderyhmään viime vuonna mukaan myös ympäri-vuorokautisen hoivan. Lisäksi aloin tehdä iltapäivän mittai-sia tietoiskuja työyksiköihin koko päivän kestävien koulutus-tilaisuuksien sijaan, kertoo hankkeen loppuraportteja par-haillaan viimeistelevä projektikoordinaattori, lähihoitaja An-ni Parviainen.

OMIN KÄSIN KOKEILEMALLAHyvinvointiteknologia-käsitteen alle mahtuu laaja valikoi-ma erilaisia tuotteita ja ratkaisuja. Niin muoviset purkkien ja tölkkien avaajat kuin hälyttävät dosetit, sähkölukot tai senio-ripuhelimetkin voidaan luokitella hyvinvointia lisääviksi tek-nologisiksi ratkaisuiksi.

Teknologia hyvinvoinnin palveluksessa

Käyttöön otetaan itse testaamalla hyväksi havaitut apuvälineet

teksti ja kuva henriikka hakkala

T

Salossa toteutetun TeknoPro-hankkeen tavoitteena on ollut tehdä hyvinvointitekno-logiaa tutuksi kotihoidon, vanhuspalveluiden neuvonta- ja arviointiyksikön sekä ympäri-vuorokautisen hoivan henkilöstölle. Näyttöjä onnistumisesta on, vaikka toteuttamisen ta-poja jouduttiin miettimään uusiksi lennossa.

Salossa etsittiin kuitenkin nimenomaan sellaisia välinei-tä, jotka helpottaisivat hoitajien työprosesseja ja lisäisivät si-tä kautta heidän työhyvinvointiaan. Niinpä toimintatavak-si valittiin erilaisten apuvälineiden hankkiminen ja vieminen työyksiköihin testattavaksi käytännössä. Lisäksi tärkeä tavoite oli lisätä tietoa ja hälventää mahdollisia ennakkoluuloja, An-ni Parviainen selittää.

– Teknologia jo pelkkänä sanana on saattanut nostaa kar-vat pystyyn. Mielikuva on ollut se, että joku robotti sieltä tu-lee. Olemme tässä hankkeessa yrittäneet tuoda esiin, että ar-jessa toimivan teknologian ei tarvitse olla monimutkaista.

Tehokas hankkeen jalkauttamisen malli löytyi niin kutsu-tusta teknologian matkalaukusta. Siihen koottiin kiinnosta-vaksi arveltuja apuvälineitä, jotka koordinaattori vei kierrok-selle yksiköihin. Aikatauluja soviteltiin yhteen ja käynnit teh-tiin silloin, kun se sopi parhaiten.

Esittelykäynneistä pyydettiin palautetta, joka oli pääosin positiivista. Mahdollisten apuvälineiden ja ideoiden tuomi-nen omalle työpaikalle sai kiitosta.

– Ihmiset kokivat, että heidän teknologiatietoisuutensa li-sääntyi ja he saivat uusia vinkkejä ja tietoa siitä, mitä oikeasti on tarjolla. Kiitän osallistujia rohkeudesta esittää kysymyksiä ja tuoda pohdintojaan julki. Niiden avulla minunkin on ol-lut helpompi opastaa.

HUIPPUJA JA HUTEJAKun teknologian matkalaukku otettiin käyttöön, sisältöön tutustujilta kysyttiin, oliko niiden joukossa jotakin erityisen kiinnostavaa. Menestystuotteeksi osoittautui kommunikaat-tori, joka voimistaa mikrofoniin puhuttua ääntä ja helpottaa siten viestintää huonokuuloisen asiakkaan kanssa.

– Niitä lähti kotihoitoon kuusi kappaletta, ja ne ovat jää-neet saman tien sinne käyttöön. Tarvetta selvästi oli, Anni Parviainen kertoo tyytyväisenä.

Sellaisiakin apuväline-ehdokkaita kokeiltiin, jotka vaikut-tivat kiinnostavilta mutta osoittautuivat epäkäytännöllisiksi. Esimerkiksi robotti-imurista toivottiin kotihoidon työnteki-jälle kätevää työkaveria. Imurin ajateltiin hoitavan lattiat siis-tiksi hoitajan keskittyessä itse asiakkaan hoitamiseen.

SUPER 11/2014 51

Anni Parviainen tarttui Salon van-huspalveluiden päällikön Hannele Lyytisen tarjoamaan haasteeseen. TeknoPro-hankkeen koordinointi on avannut tehostetun palveluyksikön dementiayksikössä työskentelevälle lähihoitajalle uusia näkökulmia koko vanhuspalveluiden toimintaan.

Asiakkaiden asuntojen vaihteleva si-sustus sekä kaikkien testattujen imuri-en hitaus tekivät niistä kuitenkin odo-tuksia heikomman apurin.

– Niillä kesti liian kauan kulkea asunnoissa tai tavarat estivät niiden liik-kumista. Imurit vaikuttivat oikein hy-vältä idealta, joka ei sitten toiminut-kaan käytännössä.

TEHOA YHTEISTYÖSTÄMonipuolinen yhteistyö on ollut tär-keää TeknoPro-hankkeen onnistuneel-le läpiviemiselle. Tietoiskujen ja tuote-testausten lisäksi tietoutta teknologias-ta on hankittu ja levitetty tutustumis-käynneillä ja tapahtumissa. Niissä ovat olleet mukana myös vanhuspalveluiden nykyiset ja tulevat asiakkaat.

Muun muassa ateria-automaatista kerrottiin paikallisessa lehdessä ja hy-

vinvointiteknologia-aiheesta on järjes-tetty seminaareja. TeknoPro-hanke oli myös yhteistyökumppanina Ikäinfo 2012 -messuilla, Hannele Lyytinen lis-taa. Eräs hankkeen menestyksen merk-ki onkin se, että vanhuspalveluiden pal-veluohjaaja on alkanut saada yhteyden-ottoja omaisilta. He tiedustelevat, löy-tyisikö heidän ikääntyneen omaisensa ongelmiin jokin teknologinen ratkaisu.

– Se on ollut hieno muutos, että näi-tä tiedusteluja tulee omaisilta viikoit-tain, Lyytinen sanoo.

Vanhuspalveluiden teknologiatii-miin kuuluu kolmekymmentä yhteys-henkilöä eri yksiköistä. He ovat olleet TeknoPro-hankkeen erityisinä kontak-tihenkilöinä kentällä. Anni Parviainen korostaa verkoston merkitystä tiedon välittymisessä oikeaan paikkaan ja oi-keaan aikaan.

– Minusta suurin juttu on se, että

informaatio kulkee. Vaikkei apuvälinet-tä juuri nyt saataisi käyttöön, ainakin olisi tieto siitä, että ratkaisumahdolli-suuksia on olemassa.

Vaikka hanke on päättymässä, Han-nele Lyytinen vakuuttaa, että aloitettua hyvää työtä halutaan jatkaa.

– Ehkä pienimuotoisemmin ja vas-tuualueina oman toimen ohella. Poh-dimme ja kartoitamme jatkoa parhail-laan. Meillähän on syntynyt toimi-via ratkaisuja tavallaan myös siksi, et-tä jouduimme ahtaalle. Teknologian matkalaukku on hyvä esimerkki siitä, että vaikka ei voitu toimia siten kuin oli suunniteltu, niin keksittiin ehkä pa-rempi tapa..teknologia prosessien kehittämisessä eli teknopro-hanke alkoi 15.2.2012 ja päättyi 31.10.2014. hankkeen rahoitti-vat euroopan sosiaalirahasto ja salon kaupunki.

52 SUPER 11/2014

Taululle kirjataan päivittäisten töiden lisäksi myös harvemmin suoritettavat tehtävät. Klubin jäsenet tarttuvat vapaaehtoisesti toi-meen kukin kykynsä ja jaksamisesta mukaan.

SUPER 11/2014 53

ähihoitaja Jaana Hoti tukee työ-valmentajana Itä-Helsingin Klu-bitalon mielenterveyskuntoutu-jia työllistymiseen, koulutuk-seen ja aktiivisempaan elämään yhteiskunnassa. Hänen kans-

saan tätä työtä tekevät niin muut mo-niammatilliseksi muodostuneen tiimin palkatut työntekijät kuin Klubitalon jä-senetkin.

Työvalmentajan tehtäväkuva on erittäin laaja-alainen. Jaana työskente-lee pääasiassa Klubitalon keittiö- ja va-paa-ajan yksikössä, mutta hän on selvil-lä myös hallintoyksikön tehtävistä, sillä kaikki työ on yhteisvastuullista ja työ-tehtäviä vaihdellaan.

Klubitalon toiminnan ydinohjelma on työpainotteisessa päivässä. Sillä tue-taan jäsenten omaehtoista kuntoutu-mista ja sen tarkoitus on antaa valmiuk-sia työelämään ja opiskeluun.

Jäsenet yhdessä henkilökunnan kanssa huolehtivat päivittäisten tehtä-vien sujumisesta. Niihin kuuluu esi-merkiksi päivän lounaan ja kahviotuot-teiden valmistamista, kaupassa käyntiä, kahvilan pitoa ja paikkojen siistimistä. Hallintopuolella tehdään muun muassa klubilehteä, päivitetään kotisivuja, hoi-detaan sähköpostikirjeenvaihtoa, hoide-taan kirjanpitoon, kansalliseen ja kan-sainväliseen klubitaloyhteistyöhön liit-tyviä tehtäviä ja monenlaisia atk-töitä.

– Tehtävät jaetaan kaksi kertaa päi-vässä ja ne perustuvat vapaaehtoisuu-teen. Puhumme tavallaan työvuorois-ta, koska moni klubilainen kokee teh-tävät yhtä tärkeänä kuin minkä tahan-sa työn. Jokainen osallistuu kykyjensä

Mielenterveyskuntoutujien Klubitalojen palkattu henkilökunta ja jäsenet ovat samanarvoisia työntekijöitä. Siksi lähihoitajan

on opittava olemaan vähemmän hoitaja ja enemmän tasavertainen työkaveri.

ja jaksamisensa mukaan, Jaana kertoo. Klubitalo tukee jäsenten mahdolli-

suuksia päästä työelämään kiinni opis-kelun, tuetun työn ja siirtymätyön kautta. Klubitalomallin mukainen siir-tymätyö on tuetuista töistä tuetuinta. Siirtymätyöpaikkojen hankkimiseksi tarjotaan työnantajalle porkkanaa: Klu-bitalo sitoutuu työntekijän poissa olles-sa tekemään hänen työnsä.

– Työnantajat saattavat epäillä, kyke-neekö kuntoutuja säännölliseen työhön, vaikka meidän jäsenemme ovat aina erit-täin motivoituneita ja sitoutuneita pääs-tessään siirtymätyöjaksolle. He ovat val-

KLUBITALON TOIMINTA ON TYÖPAINOTTEISTA

teksti ja kuvat marjo sajantola

L miita menettämään ansioiden kasvami-sen takia sosiaalitukia, sillä työ itsessään ja työtodistus ovat niin tärkeitä asioita.

Työvalmentajan tehtävä on opastaa jäsen tarjottuun työhön ja tukea työn-tekoa koko työsuhteen ajan. Siksi Jaa-na joutuu opettelemaan kaikki työt it-sekin. Hän on ollut työvalmentajana muun muassa siivous- ja varastotyössä.

TOIMINTAKYVYN YLLÄPITO TÄRKEÄÄ Jaana Hoti toteaa, että jo pelkästään jä-senen toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeää toimintaa. Klubille ovat terve-

Työvalmentaja Jaana Hoti kertoo, että klubitalokun-toutus perustuu kansainväliseen Fountain House–toimintamalliin. Klubitaloja on Suomessa 25.

ielenterveys ei ole vain mielen sairauksien puut-tumista, vaan mielen hyvää vointia ja ihmisen ky-kyä selviytyä arjessa. Hyvää mielen terveyttä ovat myös ihmisen kyky luovuuteen ja läheisiin ihmis-suhteisiin. Mielenterveyden ongelmat ja häiriöt voivat ilmetä monin tavoin ja oirein. Niiden tun-

nistamiseen ja ensiavun antamiseen kriisitilanteessa on Suo-men Mielenterveysseura laatinut kaksivaiheisen koulutuspa-ketin, Mielenterveyden ensiapu 1 ja 2.

– Koulutukset soveltuvat kaikille, jotka ovat kiinnostunei-ta oman ja läheisten henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisestä

JOKAISELLA TYÖPAIKALLA TARVITAAN LISÄÄ MIELEN-TERVEYSOSAAMISTA

Hoitoalalla mielenterveysosaaminen on tär-keää kaikilla sektoreilla asiakkaita ja potilaita kohdattaessa. Kriisi voi osua myös omalle koh-dalle tai työkaverin elämään. Mielenterveyden ensiaputaidot voivat olla tarpeen milloin vain.

ja mielenterveysosaamisen vahvistamisesta. Ne eivät kuiten-kaan sovellu akuutissa kriisissä oleville, eivätkä ole ryhmäte-rapiaa, Mielenterveysseuran projektipäällikkö Ritva Karila-Hietala kertoo.

Mielenterveysseura on järjestänyt tätä koulutusta jo vuo-desta 2006, mutta pari vuotta sitten Raha-automaattiyhdis-tyksen tuella tehdyn kehittämistyön myötä koulutusta jär-jestetään laajasti koko maassa. Joillakin paikkakunnilla se on kansalaisopistojen kurssitarjonnassa.

– Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä tämä on jo otettu kou-lutusvälineeksi ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä koulu-tus on alkamassa. Ensimmäinen kurssi on jo järjestetty hoi-tohenkilökunnalle. Keväällä menen kouluttamaan osan heis-tä mielenterveyden ensiapukurssin ohjaajiksi. Tämä on edul-lista täydennyskoulutusta.

Karila-Hietala toteaa, että kurssit kestävät 14 tuntia kum-pikin, mutta ei ole mitään väliä sillä, missä järjestyksessä nä-mä suoritetaan. Ykköskurssi on Mielenterveysseuran laatima kokonaisuus. Kakkososio on kehitetty Australiassa 2000-lu-vun alkupuolella, ja se on levinnyt sen jälkeen nopeasti ym-päri maailmaa.

– Ykkönen on voimavaralähtöinen koulutus. Se on tarkoi-tettu arkipäivän mielenterveystaitojen ja stressin hallintaan se-kä omien voimavarojen kasvattamiseen. Kurssilla käsitellään myös muun muassa itsetuhoisuutta, lähisuhdeväkivaltaa ja äkillisten tapahtumien aiheuttamia kriisejä. Se antaa välinei-tä selvitä elämän kriiseistä.

teksti marjo sajantola

M

tulleita kaikki helsinkiläiset mielenter-veyskuntoutujat. Mitään diagnoosia ei tarvitse esittää. Ainoat rajoitukset Klu-bitalolla ovat päihteettömyys klubita-lon työpainotteisessa päivässä ja se, ettei jäsen saa uhata muiden turvallisuutta.

– Klubitoiminta on auttanut monia myös vuorokausirytmin löytämisessä. Jo toimintakyvyn ylläpitokin lyhentää ja vähentää sairaalajaksoja. Meillä käy noin 15:stä 20:een jäsentä päivittäin. Joku voi tulla aluksi vain syömään edul-lisen lounaan, toinen voi olla täällä kah-deksasta neljään, Jaana kertoo.

Yksi näistä täyden päivän tekijöis-tä on Anders Perälä, joka käy Klubi-talolla viisi kertaa viikossa. Hän on ol-lut yli kolme vuotta jäsenenä ja osallis-tunut myös siirtymätyöhön. Tänä syk-synä hän opiskeli taulukko-ohjelman käytön, joten hän voi tehdä hallintoyk-sikössä monenlaisia tilastotöitä.

– Kun aloitin, olin ensin keittiöyksi-kössä, mutta siirryin sitten hallintoon. Siirtymätyössä olen ollut kauppakes-kuksessa ja voisin jatkaa kaupan alalla, toimistotöissä ja opiskelukin kiinnos-

taa. Työpainotteiset päivät ovat minun elämässäni eteenpäin vievä asia.

LÄHIHOITAJAKOULUTUS HYVÄJaana Hoti suoritti ensimmäisenä tut-kintonaan kaupan alan tutkinnon, mutta hän halusi kuitenkin töihin sosi-aalipuolelle. Hänelle tarjoutuikin mo-nenlaista työtä muun muassa päiväko-dissa ja erityislastenhoidossa.

– Kun muutin Helsinkiin, pääsin hy-vään työtiimiin käynnistämään aikuis-ten autistien kuntoutusta. Olin ainoa työntekijä, jolla ei ollut koulutuksen tuomaa ennakkoajattelua, eräänlainen tabula rasa. Kun palasin äitiyslomalta työelämään, huomasin että koulutta-

mattoman kolmekymppisen on vaikea sijoittua työelämään. Aloitin opinnot oppisopimuksena ja valmistuin vam-maistyön lähihoitajaksi vuonna 2005.

Hän toteaa, että Klubitalolla hä-nen piti aivan ensiksi opetella irrot-tautumaan lähihoitajuudesta ja oppia luottamaan jäsenten kykyyn suoriu-tua tehtävistä.

– Lähihoitaja on rinnalla kulkija ja tukija. Toki sitä täälläkin tarvitaan, mutta sitä on pitänyt kitkeä pois, kun haluaisi hoitaa enemmän kuin on tar-ve. On huomioitava, missä kohtaa hen-kilö tarvitsee tukea ja missä kohtaa voi irrottautua.

Klubitalotyössä ei juurikaan tarvita hoitotyön taitoja, mutta toki hoitotyön

KLUBITALO TUKEE JÄSENTEN MAHDOLLISUUKSIA PÄÄSTÄ TYÖELÄMÄÄN KIINNI OPISKELUN, TUETUN

TYÖN JA SIIRTYMÄTYÖN KAUTTA.

54 SUPER 11/2014

Kakkososiossa kurssilainen saa tietoa yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä ja niiden oireista, valmiuksia tarjota apua ja ohjata hoitoon sekä oppii soveltamaan mielenterveyden ensiavun askeleita.

– Koulutuksessa käsitellään mielen-terveyden häiriöitä, mitä ne ovat ja miten voi toimia esimerkiksi aggressiivisen ih-misen kanssa ja millaista ensiapua silloin tarvitaan. Osallistujat saavat selkeitä vä-lineitä, miten tunnistetaan näitä kriisejä tai esimerkiksi itsemurhaa hautova ihmi-nen. Näitä ei välttämättä koulussa opita.

KOHTAA ASIAKKAASI TURVALLISESTI Mielenterveyden ongelmat ja häiriöt voivat ilmetä monin tavoin ja oirein. Niiden tunnistaminen helpottaa superi-laisten työtä heidän kohdatessaan asiak- kaitaan ja potilaitaan.

SuPerin ammattiasianpäällikkö Kris-tina Lambergin mielestä tällaista osaa-mista tarvitaan kentälle lisää. Amma-tillisen edunvalvonnan näkökulmasta mielenterveyden ensiapukoulutus olisi hyvä perustyöväline.

– Mielenterveys- ja päihdetyön osaamista tarvitaan ihan jokaiseen työ-paikkaan. Se lisää turvallisuutta esi-merkiksi kotihoidossa, kun asiakkaal-la on mielenterveys- tai päihdetaustaa. Sen lisäksi tietämys vähentää ennakko-luuloja ja turhia pelkoja.

Vaikka lähihoitajakoulutuksessa kä-sitellään mielenterveysasioita, se ei ole Lambergin mielestä riittävää. Hän nä-kee, että myös mielenterveys- ja päihde-työn koulutusohjelman suorittaneelle täydennyskoulutus on tarpeen, jos tut-kinnosta on jo aikaa.

– Jos asiakkaiden ja potilaiden mie-lenterveyden häiriöihin ja kriiseihin voi-taisiin tarjota ensiapua heidän omissa hoitopaikoissaan, heitä ei tarvitsisi aina lähettää psykiatristen palveluiden piiriin.

TYÖKAVERI KRIISISSÄIhmisen elämänhistoria ja pettymyk-set sekä asennoituminen elämään vai-kuttaa paljon siihen, onko lasi hänes-tä puolitäysi vai puolityhjä. Kyynisyys ja kärttyily tarttuvat herkästi työyhtei-

ammattilainen huomaa, kun jonkun kunto on heikentynyt.– Kysyn peruskysymykset: oletko nukkunut, ovatko lääk-

keet menneet niin kuin on pitänyt, oletko syönyt. Sellai-sia perusasioita. Joskus autamme jäsentä laittamaan kännyk-kään lääkehälytykset. Jos tilanne vaatii, lähden tueksi Auro-ran päivystykseen.

Jaana on ollut aina innokkaasti mukana monenlaisessa järjestötyössä. Hän on aikoinaan tehnyt järjestösihteerin töi-tä muun muassa potilasjärjestössä ja vanhemmuutta tukevis-sa järjestöissä. Hän on ollut toimijana paikallisyhdistyksessä, piiritasolla hallituksessa ja järjestön taustaorganisaatiossa jä-senedustajana.

– Kun on tuntenut järjestön toimintaa, on ollut helppo ha-kea vapaata työpaikkaa. Joihinkin minua on pyydetty töihin.

Lähihoitajakoulutuksen myötä hän sai vammaistyöstä työ-kokemuksen lisäksi myös järjestökokemusta ja hyviä verkos-toja, joita hyödyntää myös Klubitalo-työssä.

– Olen omasta työpaikastani tosi ylpeä. Tämän päivän yh-teiskunnassa tarvitaan monipuolisia taitoja ja erityiskykyjä. Lähihoitajana kannattaa pohtia, mitkä omat valttisi otat käyt-töön. Minulla ne ovat olleet kuntoutustyössä ja yhdistystoi-minnassa. Kun lähihoitajalla on jotain erityistaitoja, hänellä on mahdollisuudet lukuisiin töihin, eikä vain niihin, mitä ste-reotyyppisesti ajatellaan lähihoitajan ammatista..lue klubitalon toiminnasta lisää: http: // www.itahelsinginklubitalo.org

Anders Perälä osallistuu Klubitalon työtoi-mintaan viitenä päivänä viikossa.

sössä. Joskus työkaverin käytös saattaa jopa pelottaa. Löytyisikö mielentervey-den ensiapupaketista tähän apua?

– On vähän kaksitahoinen asia, olet-ko työpaikalla työkaverisi auttaja krii-sitilanteissa. Jos kaikki tauot menevät työkaverin ongelmien käsittelyyn, sii-tä ei ole työyhteisölle hyötyä eikä se tue työhyvinvointia.

Lambergin mielestä on kuitenkin olennaista huomata, jos työkaveri on väsynyt. Häneltä voi kysyä, onko hä-nellä huolia tai hankaluuksia esimer-kiksi työssä. On tärkeää, että työpai-kan ilmapiiri sallii sen, että vaikeistakin asioista voidaan keskustella. Toisaalta on myös tärkeää se, että puheeksioton jälkeen ongelmiin etsitään tarvittaessa apua esimiehenkin tuella.

– Superilaisilla pitää olla taitoa tukea tervettäkin mieltä. On oltava myös tai-toa kehittää mielen hyvinvointia omassa työssä ja edistää omaa hyvinvointia ter-veillä elämäntavoilla, liikunnalla ja posi-tiivisilla ajatuksilla. On tärkeää huolehtia siitä, että elämässä on paljon mielekkäitä asioita stressaavan työn vastapainoksi..

SUPER 11/2014 55

Sinulle räätälöity henkivartijaHaluamme pitää sinusta huolta ja turvata kaik-kein arvokkaimman - henkesi. Itsesi vakuutta-minen on vastuun ottamista ja huolenpitoa si-nulle kaikkein tärkeimmistä ihmisistä. Turvan Henkikulta on sinun oma henkivartijasi, jonka avulla turvaat läheistesi taloudellisen toimeen-tulon ja arjen jatkuvuuden kuolemasi jälkeen lainoista tai muista vastuista huolimatta.

Vakuutamme auton, kodin... entä itsemme?

Henkikulta on ammattiliittojen jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen räätälöity henkivakuutus, sik-si se on edullisempi kuin normaalit henkivakuu-tukset. Edunsaajasi saavat kertakorvauksen, jon-ka voit vapaasti valita aina 300 000 € asti.

Lupaamme vartioida ja pitää huolta

Jos unohdamme ottaa henki-vakuuttamisen kanssasi pu-heeksi 1.9.-31.12.2014, saat yhden tapaturmavakuutuk-sen itsellesi tai perheenjä-senellesi vuodeksi 1 eurolla.

Tutustu ja ota yhteyttä

Nyt on hyvä tarkistuttaa itsesi ja perheesi vakuu-tusturva. Lue lisää ja tilaa henkivartija osoittees-sa www.henkikulta.fi. Voit myös soittaa tai tulla käymään, tervetuloa.

Kuolemanvaravakuutuksen myöntää LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö.

Olemme asiakkaidemme omistama keskinäinen vakuutusyhtiö ja tarjoamme erityisesti ammattiliittojen jäsenille etuja ja räätälöityjä tuotteita. Palvelemme numerossa 01019 5110 ma–pe 8–18 sekä verkossa osoitteessa www.turva.fi

Tapa-

turma-

vakuutus

1 €

SUPER YKSITYINENAjankohtaista yksityissektorilta

TSN ry on neuvottelujärjestö, joka neuvottelee yksityisillä työpaikoilla noudatettavat työehtosopimukset. Neuvottelu-järjestö koostuu kolmesta liitosta: SuPerista, Ertosta ja Te-hystä. Työpaikalla edellä mainittujen liittojen jäseniä edus-taa yhteinen luottamusmies eli TSN:n luottamusmies. Luot-tamusmies saa tehtävän hoitamiseen tarvitsemansa koulutuk-sen TSN:n järjestämillä luottamusmieskursseilla Aktiivi-insti-

tuutissa sekä liittojen omilla kursseilla.Luottamusmies on yhteistyön avain työpaikalla. Hän puo-

lustaa työntekijöiden oikeuksia ja valvoo, että työpaikalla noudatetaan työehtosopimusta ja työelämän lainsäädäntöä. Hän myös neuvottelee, sovittelee, hankkii tietoja ja kehittää työpaikan yhteistoimintaa.

KOSKAAN EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ!Jos työpaikallesi ei ole valittu luottamusmiestä, on aika teh-dä se. TSN:n liittojen jäsenillä on oikeus valita luottamus-mies pienillekin työpaikoille. Ainoastaan Avainta ry:n työ-ehtosopimuksessa edellytetään vähintään viittä jäsentä, jot-ta työntekijät voivat valita luottamusmiehen. Myös joissain isoissa yrityksissä on voitu sopia erillisestä yrityskohtaisesta luottamusmiessopimuksesta, jossa luottamusmiesten toimi-alueet on erikseen määritelty.

Kuka sinun työpaikallasi hoitaa työntekijöiden asioista? Voisitko se olla sinä? Älä emmi, ryhdy ehdokkaaksi tai jutte-le työkavereiden kanssa, kuka hoitaisi yhteisiä asioitanne. Jär-jestäkää vaalit, me hoidamme luottamusmiehen koulutuksen.

Luottamusmiehen toimikausi alkaa valintahetkestä ja päät-tyy 31.12.2016. TSN:n vaaliohjeen löydät liiton kotisivul-ta www.superliitto.fi/tyoelamassa/luottamusmiesjarjestelma tai TSN:n kotisivulta www.tsn.fi. Jos sinulla on kysyttävää, ota yhteys yksityissektorin yksikköön: tiina.etelaaho@super- liitto.fi ja anne.merilainen@superliitto.fi..

Luottamusmies yksityissektorin työpaikalle

terv

eys-

ja

sosiaalialan neuvottelujärjestö tsn ry

SuPer

Tehy Erto

Luottamus-mies

Rovaniemen käräjäoikeus tuomitsi yk-sityisen työnantajan maksamaan supe-rilaiselle lähihoitajalle 9000 euroa hyvi-tystä raskaudesta johtuvasta syrjinnäs-tä. Työnantaja joutui myös korvaamaan työntekijän oikeudenkäyntikulut.

Kiistaa oli siitä, oliko työntekijälle lu-vattu siirto toiseen työpisteeseen, ja pe-ruttiinko tämä mahdollinen siirto ras-kauden vuoksi. Työntekijä työskenteli lähihoitajana yksityisessä hoitokodissa ja ilmoitti halukkuutensa siirtoon yhtiön

Hyvitystä syrjinnästä raskauden perusteella

uuteen asumispalvelukeskukseen. Työntekijä ilmoitti työnantajalle tul-

leensa raskaaksi heinäkuun puolessa vä-lissä. Heti raskausuutisen jälkeen työn-tekijälle ilmoitettiin, ettei hän voi siir-tyä uuteen työpisteeseen. Tapauksessa työntekijällä ja yhtiöllä oli vastakkaiset näkemykset tapahtumainkulusta.

Tuomioistuin katsoi, että työnantaja ei ollut esittänyt riittävää näyttöä siitä, että työntekijää ei olisi valittu työtehtä-vään. Yhtiön puolesta esitetyt todistelut

poikkesivat toisistaan ja olivat ristirii-taisia. Työntekijöiden puolelta esitetyt näytöt tukivat riidattomasti työntekijän näkemystä. Todistetuksi tuli, että vali-tut työntekijät valittiin jo toukokuussa. Tuomioistuin katsoi, että yhtiö menet-teli tapauksessa tasa-arvolain vastaisesti.

Hovioikeus ei muuttanut tuomio-ta, ja yhtiö velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut myös hovioikeu-den osalta. Korkein oikeus ei myöntä-nyt yhtiölle valituslupaa asiassa..

SUPER 11/2014 57

58 SUPER 11/2014

EDUNVALVONTAYKSIKKÖ TIEDOTTAAHyvä tietää sopimusedunvalvonnasta

SuPerin edunvalvontayksikköön tulee jatkuvasti kyselyjä määräaikaisten työ-sopimusten käyttöön liittyen. Määrä-aikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen erottaminen toisistaan on tärkeää, sillä määräaikainen työso-pimus päättyy yleensä automaattisesti määräajan kuluttua umpeen, kun taas toistaiseksi voimassa olevan työsopi-muksen päättäminen edellyttää irtisa-nomista tai muuta nimenomaista päät-tämistointa. Työnantajat pyrkivät sääs-tämään henkilöstömenoissa muun mu-assa sillä, ettei määräaikaisten työnteki-jöiden työsopimuksia enää jatketa. Tä-

män johdosta työntekijöiden tulisi olla tietoisia siitä, milloin määräaikaisten työsopimusten käyttö on sallittua.

Työsopimuslain mukaan työsopi-mus on voimassa toistaiseksi, jollei si-tä ole perustellusta syystä tehty mää-räaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta il-man perusteltua syytä tehtyä määräai-kaista työsopimusta on pidettävä tois-taiseksi voimassa olevana. Perustellun syyn vaatimus koskee ainoastaan työn-antajan aloitteesta tehtyjä määräaikaisia työsopimuksia. Työntekijän oma pyyn-tö on aina hyväksyttävä peruste mää-räaikaisen työsopimuksen tekemiselle.

MÄÄRÄAIKAISUUDEN PERUSTEET

Määräaikaisuuden perusteen tulee liit-tyä teetettävän työn luonteeseen tai yri-tyksen toimintaan ja niihin olosuhtei-siin, joissa työtä tehdään. Määräaikai-sen työsopimuksen käyttö on perus-teltua silloin, kun kysymys on jonkin määrätyn työn tai työkokonaisuuden tekemisestä tai sellaisesta lyhytaikaises-ta työstä, jota työnantaja ei teetä jatku-vasti. Määrätty projekti tai työn kausi-luontoisuus ovat esimerkkejä tällaisista määräaikaisuuden perusteista.

Yksi yleisimmistä määräaikaisuu-den perusteista on sijaisuus. Sijaisuu-den syynä voi olla esimerkiksi toisen työntekijän sairausloma, vuosiloma, perhevapaa tai muu tilapäinen poissa-olo. Olennaista on, että peruste liittyy toisen työntekijän poissaoloon ja mää-räajan sovitaan päättyvän silloin, kun toinen työntekijä palaa työhön. Määrä-aikaisella työntekijällä voidaan silti teet-tää myös muita kuin poissaolevan työn-tekijän töitä.

Määräaikaisuuden perusteena voi ol-la myös harjoittelu. Oppisopimus taik-ka tietyn oppilaitoksen opintoihin kuu-luva harjoittelu katsotaan perustelluk-si syyksi määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle. Sen sijaan tavanomainen perehdytys tai valmistumisen jälkeisen kokemuksen hankkiminen ei yleensä ole tällaista harjoittelua.

Liiketoiminnan aloittamisesta joh-tuva kysynnän vakiintumattomuus saattaa joillakin aloilla aiheuttaa perus-tellun syyn tehdä jonkin aikaa määräai-kaisia työsopimuksia. Sen jälkeen kun kysyntä on vakiintunut, ei toiminnan vakiintumattomuutta enää saa käyttää määräaikaisuuden perusteena. Hyväk-syttävänä määräaikaisuuden perustee-na ei voida pitää myöskään työnantajan asettamaa täyttölupakieltoa taikka avoi-men toimen hoitamista muutoin kuin täyttöprosessin ajan.

Määräaikaiset työsopimukset ja työsopimusten ketjuttaminen

Helsingin hovioikeus antoi 10. maaliskuuta 2014 ratkaisun superilai-sen asiassa, joka koski määräaikaisten työsopimusten ketjuttamis-ta ja työsuhteen päättämistä. Työntekijä oli työskennellyt kaupungin palvelukodissa oppisopimusopiskelijana ajalla 19.9.2005–30.6.2007. Tämän jälkeen hän oli työskennellyt samaisessa palvelukodissa yh-denjaksoisesti määräaikaisissa työsopimussuhteissa ajalla 1.7.2007–31.8.2010, minkä jälkeen hänen kanssaan ei enää tehty määräaikais-ta työsopimusta.

Työntekijän työsopimuksen päättymisen jälkeen palvelukodissa oli työskennellyt jatkuvasti muita työntekijöitä määräaikaisissa työsopi-mussuhteissa. Hovioikeus katsoi, että jatkuva sijaistyövoiman kes-keytymätön käyttäminen osoitti, että palvelukodissa oli tosiasiassa ollut pysyvä työvoiman tarve. Koska tarve oli ollut pysyvää jo työn-tekijän työsuhteen aikana, ei työnantajalla ollut perusteltua syytä solmia hänen kanssaan määräaikaisia työsopimuksia vaan työsuh-detta oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Työntekijän työsopimus oli päätetty ilman irtisanomisperustet-ta, joten työnantaja tuomittiin maksamaan työntekijälle korvaukse-na työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä viiden kuukau-den palkkaa vastaavan summan sekä noudattamatta jääneen irtisa-nomisajan palkan..

Ei perusteita määräaikaisuuksiin

SUPER 11/2014 59

Edunvalvontayksikkö huolehtii SuPerin jäsenten sosiaalistaloudellisesta edunvalvonnasta valtakunnallisesti ja paikallisesti. Yksikön vastuualueeseen kuuluvat virka- ja työehtosopimusneuvottelutoiminta, lainsäädäntö sekä eläkeasiat ja muu sosiaaliturva. Myös yhteistoiminta- ja työturvallisuusasiat ovat edunvalvontayksikön vastuulla. Huolehdimme jäsenten oikeusturvasta työhön liitty-vissä erimielisyyksissä. Järjestämme edunvalvontakoulutuksen ja -tiedotuksen sekä annamme neuvontaa edunvalvonta-asioissa.

edunvalvontayksikön yhteystiedot

Päivystys ma–pe kello 9–14 kuntapuolen sopimusasioissa numerossa 09 2727 9160 ja yksityis-sektorilla työskenteleville 09 2727 9171

Sähköposti edu@superliitto.fi. Henkilökohtaiset sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Postiosoite: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, Edunvalvontayksikkö, Ratamestarinkatu 12, 00520 HelsinkiFax: 09 2727 9120

”Milloin teet tunnit takaisin palkattoman

vapaasi ajalta?”

KETJUSOPIMUKSET

Työsopimusten ketjuttamisella tar-koitetaan tilannetta, jossa työntekijän kanssa tehdään useita peräkkäisiä mää-räaikaisia työsopimuksia. Työsopimus-lain mukaan määräaikaisten työsopi-musten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lu-kumäärä tai niiden yhteenlaskettu kes-to taikka niistä muodostuva kokonai-suus osoittaa työnantajan työvoimatar-peen pysyväksi. Ketjutuskiellon tarkoi-tuksena on estää työntekijöiden irtisa-nomissuojan kiertämistä.

Ketjusopimuksia tarkasteltaessa on huomioitava, että yksikin perustee-ton määräaikainen työsopimus muut-taa työsuhteen toistaiseksi voimassa ole-vaksi sen työsopimuksen alusta lukien, jolta peruste puuttuu. Vaikka muilla ketjun määräaikaisilla työsopimuksil-la olisikin hyväksyttävät perusteet, ei se muuta työsopimusta määräaikaiseksi.

Laissa ei ole määritelty peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten enim-mäislukumäärää tai kestoa tarkasti, vaan määräaikaisen työsopimuksen sol-mimisedellytyksiä tulee harkita koko-naisarvioinnilla ottaen huomioon työn-antajan käyttämien määräaikaisten työ-sopimusten kokonaismäärä ja kesto.

Määräaikaisten työsopimusten tois-taminen samojen osapuolten kesken ei ole sinänsä kiellettyä esimerkiksi silloin, jos työnantaja tarjoaa määräaikaiselle sijaiselle uutta määräaikaista sijaisuutta. Samojen sopijapuolten kesken solmi-tuissa peräkkäisissä määräaikaisissa työ-sopimuksissa määräaikaisuuden perus-teelta edellytettävä painavuus kuitenkin kasvaa määräaikaisten työsopimusten määrän kasvaessa. Mitä useampia pe-räkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia tehdään samojen osapuolten välillä, si-tä vahvemmin kasvaa oletus työvoiman tarpeen pysyvyydestä. Kun työvoiman tarve muodostuu pysyväksi, ei työnan-tajalla ole enää oikeutta jatkaa sopimus-suhdetta määräaikaisena.

Ketjusopimuksia arvioitaessa voi-

daan nyrkkisääntönä pitää, että mitä pidempiaikaista määräaikaisten työ-sopimusten käyttö on, mitä useampia määräaikaisia työsopimuksia tehdään peräkkäin ja mitä useampia henkilöitä määräaikainen sijaistaa, sitä todennä-köisempää on, että työnantajan työvoi-man tarve on pysyvää.

Laittomassa määräaikaisessa työso-pimussuhteessa työskentelevä työnte-kijä voi vaatia, että tuomioistuin vah-vistaa tuomiolla työsopimuksen toistai-seksi voimassa olevaksi. Jos laiton mää-räaikaisen työsopimus on päättynyt, voi työntekijä puolestaan vaatia tuomiois-tuimessa korvausta työsopimuksen pe-rusteettomasta päättämisestä sekä irti-sanomisajan palkkaa lomakorvauksi-neen.

VAKINAISTAMISPERUSTEETVakinaistamisperusteen arvioimises-sa olennaisia tietoja ovat määräaikai-suuksien perusteet, työsopimusten lu-kumäärä ja kesto, katkokset työsuhtei-den välissä, määräaikaisen työtehtävät, määräaikaisen työvoiman tarpeen jat-kuvuus, määräaikaisten määrä suhtees-sa vakituisiin työntekijöihin sekä vaki-naisen henkilöstön poissaolot.

Jos teet työtä määräaikaisena työnte-kijänä, saattaa vakinaistamisperuste olla olemassa esimerkiksi silloin jos:

• Olet ollut vuosia määräaikaisissa työsuhteissa saman työnantajan palve-luksessa ilman huomattavia katkoja.

• Et tiedä kenen sijaisena toimit tai sijaistat useita henkilöitä.

• Teet pitkään avointa tointa.• Huomattava osuus työpaikkasi

työntekijöistä on määräaikaisia.• Työnantajalla on jatkuva tarve

määräaikaisille työntekijöille.• Määräaikaisuutesi syynä on kau-

siluonteisuus tai projekti, vaikka teet työnantajan tavanomaiseen toimintaan liittyvää työtä.

• Työnantaja palkkaa säännönmu-kaisesti uudet työntekijät määräaikai-seen työsuhteeseen.

Jos epäilet, että olet laittomassa mää-räaikaisessa työsuhteessa, ota yhteyttä työpaikkasi luottamusmieheen. Luot-tamusmies arvioi vakinaistamisperus-tetta ja neuvottelee tarvittaessa työnan-tajan kanssa. Jos neuvottelut eivät joh-da vakinaistamiseen, luottamusmies voi siirtää asian liiton edunvalvontaan laki-miehen selvitettäväksi..

niina kiviluotolakimies

60 SUPER 11/2014

Voit osallistua ristikkokisaan 19. marraskuuta mennessä

joko lähettämällä koko ristikkosivun kuoressa tai pelkän

ratkaisurivin postikortilla osoitteeseen SuPer-lehti, Ristik-

ko, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki. Muista yhteys-

tietosi! Voit myös lähettää ratkaisurivin ja yhteystieto-

si sähköpostitse osoitteeseen super-lehti@superliitto.fi.

Muista kirjoittaa sähköpostin aihekenttään ”Ristikko”.

Ratkaisijan nimi

Katuosoite

Postiosoite

SUPERRISTIKKOTuuli Rauvola

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

ETELÄ-POHJAN- MAATA

“AAL-TOJA”

LIKA FIS-TELI

PAUL

PAT-RICIA

POL- VA

Sn

ARKIN MIES

PED-ROSO

ETEI-NEN

RU-MIA?

VILKKAUS

Superi- laisia?

HÄMEEN- LINNAA

n. 5x20

KUOL- LUT

HIRVO- NEN

ELI

TAI-VAL

EI KAU-PUNGISSA

SIIRINROOLI MATKA- KUO-

LOT ABB-

PALO

TULI-VUORI

LOMP- SA

UUT-TEET

NOS- TOT

HAKU

-LASI

PYHÄHÄRKÄ

NAKU

RIITA LAI-NOILLA

ASEES- SA

NAIS-ÄÄNI

ANTAAKULTAA

LUO-PUU

RUO-AKSIJAPANIA

KUK- KIA

VIREHANKINTA

IDÄNKANSA

VIPU- NEN

LOJUAKOKEMAT- TOMIAJUHLA

LOUNAAT

POHJOI- SESSA

TAI-DETTA

123ABC

+T

APEA

�

””

��

KIVI-PIIRROS�

PREPO- SITIO

KUN-NOLLA

1

7

2

3

4

8

10

5

9

6

www.

ristik

kotu

uli.f

i

SUPER 11/2014 61

Iloinen ja tarmokas tarinaTänään töissä sarjan Tuuraaja tuo tauon valittiin lokakuun lehden parhaimmaksi jutuksi. Minna Lyhdyn artikkelissa kerrotaan omaishoidon tuuraajan Irma Rouhiai-nen-Marilan työpäivästä. Lukijoiden mielestä artikkeli valottaa iloisesti ja tarmok-kaasti omaishoidon tuuraajan työtä. Toiseksi äänestettiin Antti Vanaksen artikke-li Kodinomaisuus ei toimi päiväkodissa. Tutkimuksen mukaan kasa pahvilaatikoita on virikkeellisempää kuin sievästi somistettu päiväkotiympäristö. Kolmanneksi ylsi Henriikka Hakkalan artikkeli Lääkehoitoa opitaan myös työssä. SuPer ensiapulau-kun voitti Tinja Innilä Espoosta. Onnittelut!

Paras juttu?Kerro meille, mikä mielestäsi on paras juttu tässä SuPer-lehdessä. Lähetä vastauksesi 14. marraskuuta mennessä. Kaikkien määräaikaan mennessä vastanneiden kesken arvotaan SuPer-lehden ensiapulaukku.

miksi?

nimi

osoite

puhelin

olen iältäni alle 20 20–30 31–45 46–60 yli 60

lehden 11/2014 paras juttu oli:

Vastaanottajamaksaa

postimaksun

Voit osallistua myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi. Kirjoita sähköpostin aihekenttään ”Paras juttu?” ja tekstikenttään mielipiteesi perusteluineen.

sivulla:

SUPER-LEHTI

Tunnus 5005172

00003 Vastauslähetys

TE

EM

U K

IVIN

EN

TUURAAJA TUO TAUON

teksti ja kuvat minna lyhty

esän pohjoinen aamuaurin-

ko hellii työmatkalaista. Ir-

ma Rouhiainen-Marila pyö-

räilee kolmen kilometrin työ-

matkansa Rovaniemen kes-

kustaan. Niin hän tekee aina,

säästä riippumatta. Työvuoro omaishoidon tuuraajana al-

kaa kahdeksalta. Irma saapuu toimistol-

le, jossa työskentelee palveluohjauksen

tiimi. Tiimiin kuuluvat omaishoidontu-

en asiantuntijoita, terveydenhoitajia, toi-

mistosihteerejä, Sas-hoitaja, veteraaniasi-

antuntija, sairaanhoitaja, fysioterapeutti,

sosionomi ja kotihoidon esimies.

Irma huikkaa huomenet työkavereil-

leen. Sitten työkengät jalkaan ja tieto-

koneelle. Varsinaista omaa työpistettä

Irmalla ei ole, mutta toimiston porukka

on liikkuvaista, joten aina jokin tietoko-

neista on vapaana. Irma lukee sähköpostiviestit. Puoli

yhdeksältä on yhteinen kahvihetki, jos-

sa käydään työasioita läpi. Palveluohja-

uksen tiimin jäsenet kohtaavat työssään

samoja asiakkaita. Muut saattavat kertoa

Irmalle asiakkaista, jotka mahdollisesti

hyötyisivät omaishoidon tuurauksesta.

– Tarjoamme tuurauspalvelua. Emme

vain odota, että sitä kysytään. Esimerkik-

si kun omaishoitaja on yhteydessä tänne

omaishoidontukiasioissa, kerromme hä-

nelle myös tästä palvelusta.

Irma on työskennellyt tuuraajana

kolmen vuoden ajan. Tämän vuoden

alusta lähtien hän on ollut palveluoh-

jauksen tiimin jäsen. Aikaisemmin hä-

nen työpisteensä oli vanhusten päivä-

palvelussa, josta hän lähti tuurauskei-

koille. Palveluohjauksen tiimissä hän

pääsee paremmin hyötymään yhteis-

työstä muiden ammattilaisten kanssa.

– Meillä on todella ammattitaitoi-

sia työntekijöitä, joilta voin aina kysyä

neuvoa. Olen oppinut valtavasti muil-

ta, esimerkiksi veteraanien asioista.

EDES METSÄSTYSKOIRAKSI

Omaishoitajilla on lakisääteinen oikeus

saada kolme vapaapäivää kuukaudessa,

mutta monelta jäävät vapaat pitämättä.

– Usealla iäkkäällä omaishoitajalla

on mielessä lupaus, jonka hän on an-

tanut puolisolleen. Toisia tuetaan niin

myötä kuin vastamäessä. He ajattele-

vat puolison hoitamisen olevan taval-

laan velvollisuuskin oman jaksamisen

kustannuksella. Omaishoidon tuuraus on lisäpalve-

lu, jonka saa lakisääteisten vapaapäi-

vien lisäksi. Rovaniemellä tuurauspal-

velua on mahdollista saada kahdeksan

tuntia kuukaudessa. Palvelu maksaa

9,45 euroa alle kahden tunnin käyn-

nistä ja 14,20 euroa yli kahden tunnin

käynnistä. Tunnit voi käyttää kerralla

tai useassa osassa. Yleensä Irma on muutaman tun-

nin asiakkaan luona, jotta omaishoi-

taja pääsee hoitamaan asioitaan, käy-

mään lääkärissä tai tapaamaan ystävi-

ään. Jotkut ovat käyneet jopa marja-

metsässä tai perunannostossa. Irma ei

halua sopia aikatauluja liian tiukaksi,

jotta omaishoitaja saa riittävän pitkän

tauon ympärivuorokautisesta työstään.

– Sanon aina omaishoitajalle, ettei

tarvitse pitää kiirettä. Olen täällä ihan

niin pitkään kuin tarve vaatii.

K

Kun omaishoidon tuuraaja

Irma Rouhiainen-Marila saa-

puu taloon, saa omaishoitaja

tauon vaativasta arjestaan.

Tuurauksen tavoitteena on

ennaltaehkäistä omaishoitajan

uupuminen.

Kaikki eivät halua laittaa puolisoaan edes tila-

päisesti hoitoon muualle. Heille omaishoidon

tuurauksesta on erityisen paljon hyötyä, Irma

Rouhiainen-Marila sanoo.

SUPER 10/2014 17

ietarsaarelainen apuhoitaja Mirja Virtanen olisi päässyt eläkkeelle 58-vuotiaana, mutta hän kiel-täytyi siitä vaihtoehdosta. Se oli 1980-luvulla lähes ennenkuulumatonta.

– Jatkoin sijaisuuksien tekemistä Pietarsaaressa parin vuoden ajan, mutta en saanut enää pitempi-

aikaisempia töitä. Sitten näin lehti-ilmoituksen, jossa haettiin hoitajia Helsinkiin Kustaankartanon vanhainkotiin. Soitin sinne ja kysyin, olisiko heillä mahdollisuutta ottaa tämänikäis-tä hoitajaa töihin. Minut kutsuttiin haastatteluun ja sain töitä.

Mirja teki päivätyötä vuoden. Hän pyysi aina kahden vii-kon vapaapäivät peräkkäin, jotta pääsi käymään kotonaan Pietarsaaressa. Perheen neljästä lapsesta nuorin oli vielä luki-oikäinen, muut olivat jatko-opinnoissa.

– Vuoden jälkeen aloin tehdä yötyötä. Minulla oli aina seitsemän yötä ja seitsemän vapaata. Vapaaviikoksi menin ko-tiin. Olin Kustaankartanossa yhteensä kuusi vuotta töissä. Se oli aivan mahtava työpaikka. Vieläkin muistan, millaisia asuk-kaita siellä oli ja kuka asui missäkin huoneessa.

Mirjaa työuran jatkamiseen motivoi se, että hän oli valmis-tunut apuhoitajaksi vasta lähes kolmikymppisenä ja ollut sen jälkeen kymmenen vuotta lasten kanssa kotona. Työura oli jäänyt sen verran lyhyeksi, että kertyvä lisäeläke oli tervetullut. Hän myös koki, että hänellä on vielä annettavaa hoitotyössä.

HOITAJAT KOLMESSA SUKUPOLVESSA

teksti ja kuvat minna lyhty

Onkohan se geeneissä, mallioppimisessa vai missä, kun naiset kolmessa sukupol-vessa ovat valinneet urakseen hoitoalan. Mirja Virtanen, 87, piti työstään hoitajana niin paljon, ettei suostunut edes eläkeiässä jäämään eläkkeelle.

P

SAMANLAISET URAVALINNAT

Mirja Virtasen tytär Kaija Lapinniemi sanoi nuorena, ettei hä-nestä tule koskaan hoitajaa.

– Olin nähnyt, kuinka äiti oli aina viikonloput ja pyhät töissä. Menin kuitenkin kesätöihin sairaalan pesulaan. Lu-kioaikana pääsin sairaala-apulaiseksi ja kylvettäjäksi ja huo-masin, että minähän tykkään tästä työstä. Olin kaksi vuotta lukion jälkeen hoitoapulaisena, kunnes pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

Äiti ja tytär ehtivät olla jonkin aikaa töissä samassa sairaa-lassa Pietarsaaressa, ennen kuin Mirja lähti töihin Helsinkiin ja Kaija muutti Ouluun.

Mielenkiintoista on se, että myös Kaijan tytär valitsi hoi-toalan.

– Kun valmistuin apuhoitajaksi vuonna 1956, en olisi kos-kaan voinut kuvitella, että eräänä päivänä olen juhlimassa lap-senlapseni valmistumista samaan ammattiin, Mirja kertoo.

Niin kuitenkin kävi, sillä Saara Vähäsaari valmistui lähi-hoitajaksi viime keväänä. Hänen mukaansa ammatinvalintaa ei ratkaissut se, että äiti ja isoäiti ovat hoitajia.

– Olen pienestä pitäen hoitanut nukkeja, serkkuja ja kaik-kea mahdollista. Olin jo lapsena varma, että haluan lasten-hoitajaksi.

Kymppiluokalla Saara oli yhden päivän viikossa työharjoit-telussa päiväkodissa ja hän uskoi, että työ lasten parissa oli-si hänen tulevaisuutensa. Ensimmäinen lähihoitajakoulutuk-sen työssäoppimisjakso päiväkodissa vahvisti ajatusta, mutta hoitotyön harjoittelujakso muutti mielen.

– Hoksasin, että hoitotyö ja vanhustyö kiinnostavat minua vielä enemmän kuin työ päiväkodissa.

Kun piti valita, mihin erikoistuu, valinta ei ollut helppo. – Valitsin sairaanhoidon ja huolenpidon, koska työkave-

62 SUPER 11/2014

64 SUPER 11/2014

rit keikka- ja kesätyöpaikoissa sanoivat, että se olisi monipuolisin koulutus, jos haluaa tehdä hoitotyötä.

Viime kesän Saara oli töissä palvelu-talon kotihoidossa.

– Pidän siitä, että kotihoidossa lä-hihoitajalla on paljon vastuuta. Jaan lääkkeitä, annan pistoksia ja otan myös verikokeita. Monessa muussa paikassa lähihoitajan vastuualue on paljon ka-peampi. On myös hienoa nähdä van-husten kiitollisuus siitä, että he saavat asua kotona ja saavat apua sinne.

ERI AJAT, ERI HAASTEETSaaran tulevaisuus on vielä avoin. Ou-lussa on tarjolla keikkatyötä lähihoi-tajille, mutta pitempiaikaista työtä on vaikea saada.

– Ajat ovat muuttuneet. Kun valmis-tuin apuhoitajaksi, minulla olisi ollut kolme työpaikkaa tiedossa. Menin vas-

taavaksi hoitajaksi Härmän kunnallis-kotiin, koska se oli lähellä lapsuuden kotiani. Pystyin auttamaan äitiäni maa-talon töissä, Mirja kertoo.

Kunnalliskodissa Mirja oli ainoa koulutettu hoitaja, muut olivat hoi-toapulaisia. 1950-luvulla koulutuksen hankkiminen oli harvinaista.

– Minäkin lähes karkasin kouluun. Meidän luokan kaikki opiskelijat oli-vat naimattomia nuoria naisia. Perheen ja opiskelun tai työn yhdistäminen oli mahdotonta.

Kun Mirja aloitti työt kunnallisko-dissa, hän oli jo kokenut hoitaja. En-nen kouluun hakeutumista hän oli ol-lut harjoittelijana kunnalliskodissa ja parantolassa sekä suorittanut pakolli-sen sairaalaharjoittelun.

– Olin Evijärven sairaalassa harjoit-telijana puoli vuotta. Heti ensimmäise-nä työpäivänä huolehdin hapen anta-misesta potilaalle, jolta oli leikattu vat-

sahaava. Pääsin tekemään sairaalassa kaikkea. Olin mukana jopa umpisuo-len- ja keisarinleikkauksissa.

Apuhoitajakoulutus kesti kahdeksan kuukautta. Opiskelijat olivat siihen ai-kaan täyttä työvoimaa.

– Meillä oli aina aamu- tai iltavuo-ro ja päivällä kävimme luennoilla. Yö-vuoron jälkeenkin piti nousta luennol-le. Vaikka opiskelu oli vaativaa, kukaan ei lopettanut opintoja kesken.

Nuoren Saaran kokemus opinnoista on täysin erilainen. Nykyään opiskeli-jat työskentelevät hoitajien ohjaukses-sa työssäoppimisjaksoilla.

Mirja työskenteli kunnallis- ja van-hainkodeissa, parantoloissa ja sairaa-loissa usealla paikkakunnalla pohjan-maalla, kunnes meni naimisiin ja jäi kotiäidiksi kymmeneksi vuodeksi. Kun hän palasi työelämään, hän oli uuden haasteen edessä: Pietarsaaressa piti osa-ta ruotsia.

– En osannut, mutta opettelin. Ei se aluksi häävisti mennyt, mutta pik-ku hiljaa aloin ymmärtää kieltä. Mi-nulla oli aina sanakirja mukana. Huo-masin, että vaikka kielitaitoni oli puut-teellinen, potilaat olivat tyytyväisiä. Ei se ollut kielestä kiinni, vaan siitä, mi-ten potilaita hoiti. Oli tavallista, että jos työparini oli ruotsinkielinen, hän puhui minulle ruotsia ja puhuin hä-nelle suomea.

SAARAN JA KAIJAN MIELESTÄ TYÖ ON VÄLILLÄ RANKKAA, MUTTA SILTIKÄÄN HE

EIVÄT OSAA KUVITELLA ITSELLEEN MITÄÄN MUUTA AMMATTIA.

Kun Saara Vähäsaari, Mirja Virtanen ja Kaija Lapinniemi tapaavat, hoitoalan asiat saattavat tulla puheenaiheiksi. Tärkeintä on kuitenkin vaihtaa omat ja läheisten kuulumiset.

SUPER 11/2014 65

VANHUSTYÖ ON OMA ALA

Kaija-tytär ei ole kaivannut työurallaan yhtä paljon vaihte-lua kuin äitinsä: hän on työskennellyt aina OYSissa, tosin eri osastoilla. Tänä syksynä hän palasi kahden ja puolen vuoden työkierrosta sisätautien vuodeosastolta takaisin omalle osas-tolleen kardiologian toimenpideosastolle, jossa työ on moni-puolista päivätyötä.

Kaija on tehnyt työtä kaikenikäisten kanssa, Mirja ja Saa-ra ovat kokeneet vanhustyön omakseen.

– Minua kiinnostaa työ kotihoidossa tai palvelutalossa, lai-tostyöhön en halua, Saara sanoo.

– Siihen aikaan kun olin töissä, vanhukset hoidettiin lai-toksissa, Mirja jatkaa.

Saara kertoo, että äidin kanssa tulee juteltua paljon hoi-toalan asioista. Mummon kanssa tulee puhuttua vähemmän, koska hän asuu Pietarsaaressa. Silloin kun nähdään, muut asi-at ovat tärkeämpiä.

Mirja seuraa edelleen hoitoalan asioita tarkasti.– Luen lehtiä ja alan kirjallisuutta. Viime vuosina olen lu-

kenut muistisairauksista, sillä puolisoni sairastaa Alzheime-rin tautia.

Mirjan tieto ja kokemus muistisairauksista auttoi huomaa-maan sairauden oireet ajoissa, joten lääkitys aloitettiin sairau-den alkuvaiheessa.

RANKKA MUTTA PARAS AMMATTIKaija ja Saara näkevät työssään vaikeudet, joita hoitoalalla nykyään on. Suurimpana huolena molemmilla on ajan riit-tämättömyys.

– Vuodeosastoilla on raskasta nykyään. On liian vähän henkilökuntaa, että voisi tehdä työnsä kunnolla, Kaija kertoo.

– Kotihoidossa aikataulut ovat niin tiukat, että jos sattuu jotain yllättävää, kaikki menee mönkään. Myös tiedonkul-ku on haaste. Kun työtä tehdään yksin, saattaa käydä niin, ettei tärkeistä asioista muisteta kertoa työkavereille. Yhtäk-kiä vain huomaa esimerkiksi, että joltakin puuttuu jokin lää-ke, Saara sanoo.

Kirjaamisen määrä on molempien mielestä nykyään mah-doton.

– Kirjaamisen työmäärä on moninkertaistanut työurani aikana. Uusimpana vaatimuksena osastollamme on, että jo-kainen lääkeanto kirjataan erikseen. Esimerkiksi, jos annan potilaalle hänen kymmenen aamulääkettään, joudun klik-kaamaan kymmenen kertaa, kun kirjaan lääkkeet annetuik-si. Koko ajan on vähemmän aikaa olla potilaan vuoteen ää-rellä, Kaija harmittelee.

Kun Mirja työskenteli hoitajana, paperitöitä ei ollut paljon. – Onneksi jäin eläkkeelle ennen kuin kirjaamisen määrä li-

sääntyi valtavasti. Potilaalla oli raporttikirja, josta näki yhdel-lä silmäyksellä verikokeet, lääkkeet, lämmöt ja verenpaineet.

– Sitä aikaa moni lääkärikin on sanonut kaipaavansa, Kai-ja jatkaa.

Lieneekö aika kullannut muistot, mutta Mirjalla ei ole alasta lainkaan huonoja muistoja.

– Vaikka minulla oli paljon vastuuta, sain aina tukea muil-ta. Pidin työstä, koska siinä sai olla ihmisten kanssa tekemisis-sä ja olla avuksi. Mikään ei koskaan tuntunut rankalta.

Saaran ja Kaijan mielestä työ on välillä rankkaa, mutta sil-tikään he eivät osaa kuvitella itselleen mitään muuta ammat-tia. Työ antaa itselle niin paljon..

Mirja Virtanen valmistui apuhoitajaksi vuonna 1956, Saara Vähäsaari lähihoi-tajaksi keväällä 2014 ja Kaija Lapinniemi sairaanhoitajaksi vuonna 1986.

66 SUPER 11/2014

Nimi:

Jäsennumero:

Henkilötunnus:

tilaus:

Tilaan jäsenmaksuviitteet alkaen (pvm) . .

Tilaan ammattimerkin: lähihoitaja (12,30 €) perus- tai apuhoitaja (12,00 €) muu koulutus (8,40 €)

Tilaan valtakirjalomakkeita: kpl

Tilaan liittymispaketteja: kpl

Tilaan uuden jäsenkortin

muutos:

Uusi sähköpostiosoitteeni:

Uusi postitusosoitteeni:

Uusi sukunimeni:

uudet työsuhdetietoni:

Työnantajani:

Työpaikkani:

Työsuhteeni on voimassa:

Toistaiseksi alkaen . 20 Määräaikaisesti ajalla . 20 – . 20

ilmoitus:

Olen ajalla . 20 – . 20

jatko-opiskelija virkavapaalla ulkomailla yrittäjänä muu, mikä

eläkkeellä alk. . 20 . (jään liiton eläkeläisjäseneksi, mutta työttömyyskassan jäsenyyteni päättyy)

haluan säilyttää eläkeläisenä työttömyyskassan jäsenyyden (69,60 €/vuosi)

eroan SuPer-liitosta ja Super työttömyyskassasta alk. (pvm) . 20

jäsenmaksuvapautus:

Haen jäsenmaksuvapautusta ajalle . 20 – . 20 koska olen

palkattomalla sairausvapaalla kuntoutustuella

palkattomalla äitiys- tai isyysvapaalla hoitovapaalla/kotihoidontuella

työttömänä (Kelan työttömyyskorvaus). Ilmoita työttömyysjakso takautuvasti.

terveiset superille:

yhteydenottopyyntö:

Haluan, että minuun otetaan yhteyttä.

Sähköpostitse. Sähköpostiosoite:

Puhelimitse. Puhelinnumero:

Asiani liittyy (esim. jäsenyysasiat, työsuhdeasiat, ammattiosastoasiat jne.):

Allekirjoitus: Päiväys: . 2014

maksuton palautusosoite:

SUPER RYJäsenyksikköTunnus 500517300003 VASTAUSLÄHETYS

(Hintoihin lisä- tään postikulut.)

Obs! Det här servicekortet finns på svenska på www.superliitto.fi/sv

SUPER 11/2014 67

KIPUKIMPPUipu on enemmän kuin pelkkä tuntemus. Niin kuin nippusiteellä olisi vedetty tiukkaan kaikki tunteet isoksi rumaksi kimpuksi, kuvaili eräs potilas kipu-aan. Hän jatkoi, että kipu on se teräväreunainen nippuside.

Tuo vertaus välähti valona mieleeni, kun näin sattumalta ihmisen, jonka tiesin tuntevani, mutta en muis-tanut mistä. Sitten muistin: viimeinen kätilöni, tasan kaksi-kymmentä vuotta sitten. Muistin kivun. Muistin kipukim-pun, miten totta tuo vanhan potilaa-ni vertaus olikaan! Muistin oman vala-ni, jonka pyhästi vannoin suurimman kipuni – ei vaan suurimman pelkoni – keskellä: en koskaan vähättele kenen-kään kipua. Jos tästä siis ylipäätään sel-viän.

Tuo viimeinen synnytyskokemuk-seni opetti minulle konkreettisesti sen, mikä merkitys on kivun vierellä seiso-valla ihmisellä. Uskaltaako ottaa kivun vastaan, irrottaako nippusiteen, silitte-leekö musertuneet varret suoriksi. Pa-hinta mitä auttaja ja hoitaja voi ihmisel-le tehdä, on aliarvioida toisen tunnetta.

Kuopukseni syntymässä koin mo-lemmat. Kone, joka piirtää supistusten vuoristojonoa, oli rik-ki. Se tykytti vain viatonta lievästi aaltoilevaa viivaa eikä suos-tunut kipuamaan kipuni huipulle. Kätilö uskoi käyrää, ei mi-nua. Tekoempaattisena ja säälivänä hän selitti minun olevan pelkästään peloissani. Hukkaisin turhaan energiaani turhal-la kipuilullani, sillä synnytys ei ollut ollenkaan käynnistysvai-

SISKON PAKI NAPakinoitsija Sisko on yli 30 vuotta

perushoitajan työtä tehnyt superilainen

K heessa eikä kipua ollut. – Nyt sinun pitää vaan rauhoittua, tämä on nyt kuule ihan

vaan psyykkistä. Nukut yön yli ja aamulla lähdet kotiin odot-telemaan.

– Mutta tämä on viides synnytykseni! – Nii-in, ihmisen psyyke tekee joskus tepposia…Pakokauhu, pelko, hätä ja valtava huoli tiukasti kivulla si-

dottuna eikä mitään pakomahdollisuutta. Puhelin oli kauka-na enkä päässyt johdoista irti. Olin yksin ja kauhuissani sillä

kätilö oli passittanut mieheni jo pois ja minäkin saisin lähtöpassit aamulla. Mi-tä tämä sitten on jos ei synnytystä!

Vuoronvaihto, toinen kätilö. Lempeät silmät, osaavat kädet. Ne muistan yhä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin.

– Kuolenko minä nyt?– Et, sinä synnytät ihan kohta, soi-

tetaanpas se isä paikalle, saa lähteä he-ti tulemaan.

Hän otti kipuni kimpun, avasi ja oi-koi, silitti ja hoiti. Helpotti suunnat-tomasti vaikka fyysinen kipu oli vas-ta saavuttamassa huippuaan. Mutta se oli irrotettu, eroteltu ja tunsin oleva-ni turvassa.

Olen seissyt sen jälkeen satojen kipujen vierellä ja joutunut muistuttamaan itseäni lupauksestani olla vähättelemättä mi-tään toisen ihmisen tunnetta ja kokemusta. Pystynkö katso-maan silmiin, uskallanko kuunnella, osaanko olla nöyrä, on-ko minusta jakajaksi – ovat kysymyksiä, jotka meidän hoita-jien pitäisi kysyä itseltämme joka päivä..

S O N J A K Ä H KÖ N E N

68 SUPER 11/2014

Eläkkeen vaikutus työttömyysturvaan

teksti sirkka rytinki kuva janne harju

SUPERTKSuper työttömyyskassa

hakemusten postitusosoite:

Super työttömyyskassa, PL 117, 00521 helsinki

Käyntiosoite Kellosilta 3 Fax 09 278 6531, www.supertk.fi

Toimisto avoinna arkisin klo 8.30−16.00

Palvelunumero arkisin klo 9−13 09 2727 9377

tkpalvelu@supertk.fi

super ty öttömyyskassa

Vanhuuseläkettä saavalla ei ole oikeutta työttömyyspäivära-haan. Vanhuuseläkkeelle siirtyvällä ei myöskään enää ole hyö-tyä työttömyyskassan jäsenyydestä. Työttömyyskassajäsenyys kannattaa päättää kirjallisesti käyttämällä esimerkiksi SuPer -lehdessä olevaa palvelukorttia. Halutessaan jäsen voi jäädä Su-Perin liiton eläkeläisjäseneksi ilman työttömyyskassajäsenyyttä.

Päivärahaan ei ole myöskään oikeutettu henkilö, jolle on myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke. Oikeutta ei ole siinä-kään tapauksessa, että Kela on myöntänyt, mutta työeläkelai-tos on hylännyt hakemuksen, vaikka Kelan myöntämä eläke olisi määrältään vähäinen.

Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleva voi hakea päivärahaa ollessaan työnhakijana TE-toimistossa. Osatyökyvyttömyyseläke vähennetään päivärahasta täysimääräisenä. Päivärahan laskurin päivät kertyvät osatyö-kyvyttömyyseläkkeellä olevalle kuten ko-konaan työttömällä, eli päivä päivästä, mi-käli hän ei ole eläkkeellä ollessaan lainkaan työssä.

Kopio eläkepäätöksestä pitää toimit-taa kassalle. Vuoden alussa eläkkeen määrä yleensä nousee jonkun verran. Muuttuneesta eläkkeen mää-rästä pitää myös lähettää kassalle tieto.

NETTI AVUKSI TYÖTTÖMYYDEN LISÄÄNTYESSÄTyöttömyys on selkeästi lisääntynyt myös Super työttömyys-kassan jäsenten keskuudessa. Kassalla tilanne näyttäytyy yhä kasvavana hakemusten ja tiedusteluiden määränä. Niin pu-

Veropäätökset tulossaSyksy on tuonut jälleen postilaatikkoon viime vuotta koske-vat veropäätökset. Jos olet sivutoiminen yrittäjä ja haet kas-salta päivärahaa, lähetä kassalle kopio veropäätöksestä. Si-vutoimisen yritystoiminnan tulot huomioidaan edellisen vuo-den veropäätöksen mukaisesti aina kun se on mahdollista. Jos yritystoiminta on kestänyt niin vähän aikaa, ettei sitä kos-kevia verotietoja ole käytettävissä, tulot selvitetään kassan ohjeistamalla tavalla, esimerkiksi kuukausikohtaisen kirjan-pidon avulla.

heluiden kuin sähköpostitiedusteluidenkin määrä on kasva-nut merkittäväsi. Yhä useampi on uudessa tilanteessa työttö-myyden alettua ja tietoa työttömyysturvaan liittyvistä asioista ja toimintatavoista halutaan. Kyselyiden ja hakemusten suuri määrä luonnollisesti vaikuttaa kassan käsittelyaikaan. Kassan uusien nettisivujen pyrkimyksenä on vastata juuri niihin tar-peisiin, joita juuri työttömäksi jääneillä on. Sinäkin voit löy-tää vastauksen kysymykseesi Usein kysytyistä kysymyksistä. Tutustu sivustoon osoitteessa www.supertk.fi. Sivut on tar-koitettu elämään tarpeen mukaan. Voit esittää uusia kysy-

myksiä vastattaviksi klikkaamalla Palaute-painiketta.

ASIAKASTYYTYVÄISYYSKYSELY UUSITAAN Pari vuotta sitten toteutettu asiakastyyty-väisyyskysely saa nyt jatkoa. Kyselyn to-teuttaa Innolink Research Oy. Edellisen kerran tyytyväisyyskyselyn tuloksena val-taosa päivärahanhakijoista piti kassan an-tamaa palvelua jopa erinomaisena.

Muista, että Super työttömyyskassa on Sinun työttömyys-kassasi ja haluamme palvella sinua mahdollisimman hyvin. Omalla panoksellasi voit auttaa meitä onnistumaan. Jos haet kassalta päivärahaa, varaa riittävästi aikaa hakemuksen täyttä-miseen. Tutustu ohjeisiin huolellisesti. Seuraa tiedotusta ne-tissä ja SuPer-lehdessä. Myös ansiopäivärahahakemuslomak-keen ohjeeseen kannattaa tutustua. Jos tarvitset enemmän tie-toa, ota yhteyttä työttömyyskassaan..

SUPER 11/2014 69

La Carita -säätiö jakaa vanhustyön työyhteisöille kaksi 1500 euron suuruista tunnustuspalkintoa

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin Opintopäivillä helmikuussa 2015.

Kilpailun tavoitteena on nostaa näkyväksi laadukas vanhustyö. Kilpailuun pääsette mukaan kertomalla,

mitä hyvä vanhustyö on teillä ja miten sen teette.

La Carita -säätiön tunnustuspalkinnot vuodelle 2015 ovat haettavissa nyt.

Hakuaika on verkossa 3.10.2014–20.11.2014 osoitteessa https://my.surveypal.com/LaCarita2015

Hoidamme vanhuksiamme

hyvin!

Lisätietoja antaaSoili Nevala,

soili.nevala@superliitto.fi, puh. 09 27279157.

Osallistu ja voit voit-taa työyhteisöösi

1500 €.

Transsukupuolinen, lesbo, transvestiitti, homo, bi, muunsukupuolinen tai intersukupuolinen seniori on vanhuspalveluiden asiakas. Ovatko tietosi sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ajan tasalla?

Katso tarkemmat kuvaukset ja hakuohjeet: www.tampere.fi/tyo

Kotihoidon ja asumisen tuotantoalue/ Onninkoti ja Tähtiniemen vanhainkotiOrivesi on 10 000 asukkaan vireä, luonnonkaunis kaupunki. Se sijaitsee vain 40 km Tampereelta, hyvien kulkuyhteyksien päässä. Oriveden sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää Tampereen kaupunki.

Etsimme Tampereen tekijöitä Orivedelle

SAIRAANHOITAJA (2) 5-065-14

LÄHIHOITAJA (8) 5-066-14

FYSIOTERAPEUTTI 5-067-14

Tampere on käynnistämässä palvelujen tuotannon 14-paikkaisessa tehostetun palveluasumisen ryhmä-koti Onninkodissa 1.1.2015 alkaen. Tähtiniemikoti on 48-paikkainen vanhainkoti, joka tarjoaa kokonaisval-taista hoitoa ja huolenpitoa orivesiläisille vanhuksille.

Etsimme Onninkotiin Orivedelle kahta sairaanhoitajaa ja kahdeksaa lähihoitajaa ohjaamaan ryhmäkodin mo-nimuotoista arkea yhdessä omaisten ja vapaaehtoisten kanssa sekä vastaamaan laadukkaasta hoidosta. Toivomme erityisesti muistisairauksiin perehtyneitä, luovan voimavaralähtöisen ajattelun ja innostuneen asenteen omaavaa henkilökuntaa.

Tähtiniemikotiin etsimme fysioterapeuttia tukemaan asukkaiden toimintakykyä ja henkilöstön ergonomista työskentelyä. Lisäksi tarjolla on eripituisia sijaisuuksia Tähtiniemen vanhainkotiosastoilla ja kotihoidossa.

Lisätietoja tehtävistä antavat tehostetun palveluasu-misen päällikkö Marjut Lindell, puh. 040 800 4925 tai pitkäaikaishoidon päällikkö Marjo Liimatainen, puh. 040 800 7597. Kotihoidon sijaisuuksia koskeviin ky-symyksiin vastaa kotihoidon ohjaaja Sari Kangasmäki, puh. 040 133 9265.Hakuaika päättyy 17.11.2014.

Hakijoiden toivotaan jättävän sähköinen hakemus osoit-teeseen www.tampere.fi/tyo.

Avoimia paikkoja haetaan Imuri-rekrytointijärjestelmän kautta ja sijaisuuksien haku tapahtuu sijaisrekisterin kautta. Lisätietoja hakemisesta www.tampere.fi/tyo tai TampereRekrystä, puh. 03 5653 4111.

70 SUPER 11/2014

Summassaarentie 180, Saarijärviwww.summassaari.fi

Kuntoutumiskeskus Summassaari, Saarijärvellä www.summassaari.fi, järjestää yhteistyössä lähi- ja perus-hoitajaliitto SuPer ry:n ja Kelan kanssa ASLAK-kuntoutusta Länsi-Suomen alueen lähi- ja perushoitajille.

Kelan ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus ASLAK on varhaiskuntoutusta henkilöille, joilla työ- ja toiminta-kyvyn riskit ovat selvästi todettavissa, mutta sairausoireet ovat lieviä. Kuntoutuksen tavoitteena on työ- ja toimintakyvyn pitkäaikainen parantuminen sekä kuntoutujan työnhallinnan ja fyysisen & henkisen hyvinvoinnin parantuminen. Oma kuntoutusmotivaatio on kuntoutuksen tuloksellisuuden perusta. Kurssilla voit pysähtyä pohtimaan yhdessä ryhmän kanssa omaa työssä jaksamista ja työelämän muutosten tuomia haasteita. ASLAK-kuntoutus on yhteistyötä myös työpaikan ja työterveyshuollon kanssa.

ASLAK kurssin (nro 57644) ajankohdat:30.3.–3.4.2015 (5 vrk) 21.9.–25.9.2015 (5 vrk) 7.12.–11.12.2015 (5 vrk) 28.3.–1.4.2016 (5 vrk)

Hakeminen:Kuntoutukseen haetaan oman työterveyshuollon kautta. Ota yhteyttä työterveyshoitajaasi. Kurssille haetaan täyttämällä KELA:n kuntoutushakemus KU 132. Lisäksi liitteeksi tarvitaan lääkärin B-lausunto kuntoutusta varten. Toimita hakemus ja B-lausunto viipymättä omaan Kelan toimistoon, kuitenkin viimeistään 16.1.2015 mennessä. Kela täyttää kurssin 10 paikkaa sitä mukaa kun heille saapuu kriteerit täyttäviä hakemuksia. Kuntoutus täysihoidolla on osallistujalle maksuton. Kela maksaa kuntoutuksen ajalta kuntoutusrahaa. Työnantajan maksaessa osallistujalle palkan kuntoutuksen ajalta, kuntoutusraha maksetaan työnantajalle.

Lisätiedot:Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry: Sari Erkkilä, p. 09 2727 9152, sari.erkkila@superliitto.fiKuntoutumiskeskus Summassaari: Pauli Pääkkönen, p. 043 8257128, kuntoutus@summassaari.fi

Kelan ASLAK-kuntoutusta Länsi-Suomen alueen lähi- ja perushoitajille

KYLPYLÄHOTELLI • SPA HOTELSummassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200

K Y L P Y L Ä H O T E L L I - S P A H O T E L

Lehti vanhustyön ammattilaisille ja päättäjille!

Liity lukijaksi! SuPerin jäsenille vuosikerta 26 €. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

Saat Vanhustyö-lehdestä uusia ideoita ja virikkeitä oman työsi kehittämiseksi. Lehdessä on käytännön

esimerkkejä ja kerromme mm. tutkimuksista sekä arjen kokemuksista.

Tilaa lehti: info@vtkl.fi

Ilmoita tilatessa jäsenyydestäsi.

SENIORARBETE

5 • 2014 TEEMA: Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina.

www.vtkl.fi

Suomen Haavanhoitoyhdistys ry järjestää XVIII Valtakunnalliset

Haavapäivät teemalla Verkostosta voimaa!

29.1.-30.1.2015 Helsingin Messukeskuksessa

Ohjelma, ilmoittautuminen ja lisätiedot osoitteessa: www.shhy.fi/haavapaivat

Lähetä ammattiosastosi kokous-, kurssi- ja muut ilmoitukset sekä kertomukset reissuista, illanvietoista opintomatkoista ja juhlista joulukuun lehteen viimeistään 12.11.2014 osoitteeseen

henriikka.hakkala@superliitto.fi.

Muista liittää viestiisi mahdollisimman hyvälaatuinen, tiedostokooltaan vähintään 300 kilotavun valokuva.

Liitä mukaan myös kuvaajan nimi.

Kuulumisia on palsta juuri sinulle!

SUPER 11/2014 71

Nurmijärven Perttu-lassa Keski-Uuden-maan koulutuskun-

tayhtymä Keudassa viimei-sen vuoden lähihoitajaopis-kelijat ovat toteuttaneet taidekasvatuksen kurssin seinämaalauksena. Opiske-lijat ideoivat ja suunnitteli-vat työn itse. Heidän mu-kaansa maalauksen lähtö-kohtana on ollut lähihoita-jan lupaus.

Lähihoitajan lupaus taipui

taiteeksi

Harjavallassa järjestettiin 23:nnen kerran Karmarock-festivaalit 26. heinäkuuta 2014. SuPerin Harjaval-lan seudun ao 617 osallistui tapahtumaan jakamal-

la nuorille jäsenilleen ilmaisliput sekä festarikassit sisäl-töineen.

Tapahtumaa mainostettiin ennalta muun muassa lä-hettämällä nuorille tekstiviestit, jakamalla esitteitä työpai-koille sekä ammattiosaston facebook- ja nettisivuilla. En-nakkoilmoittautumisia saapui määräaikaan mennessä 10 kappaletta ja liput sekä kassit jaettiin festaripäivänä por-tin läheisyydessä pidetyssä SuPer-infossa.

Infossa kerrottiin liiton, SuPer-Nuorten sekä ammat-tiosaston facebook- ja nettisivuista, jäseneduista sekä keskusteltiin järjestettävistä tapahtumista ja kannustet-tiin osallistumaan toimintaan. Infon päätteeksi järjestet-tiin vielä pienimuotoinen arvonta.

Tapahtuma onnistui hyvin ja ammattiosasto tulee jat-kossakin huomioimaan myös nuoria jäseniään.

Johanna VilkmanHarjavallan ao 617

Rokkia ja infoa Harjavallassa

KUULUMISIALue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuu

Koonnut Henriikka Hakkala

Järjestimme uusille lähihoitajaopiskelijoille SuPer-bussikierroksen ja SuPer-infon työpaikoille. Tämä oli mahdollista, kun yhdistimme kuuden Pohjois-

Karjalassa sijaitsevan ammattiosaston opiskelijarahat. Infossa opiskelijajäseneksi liittyneiden kesken ar-

vottiin 40 lippua Lehtiä Ilosaaressa 2014 -festareille. Tapahtumaan osallistui myös kahden ammattiosaston SuPer-nuoret.

Festareilla varasimme piknikpaikan lavan läheltä, ja levitimme siihen Super-liinan, ständin sekä Subway- ja SuPer-kassit. Kasseihin pakkasimme liiton esitteet, kertakäyttösadetakit, jakotavaraa, suklaapatukat, ve-sipullot ja patongit. Opiskelijat ja nuoret kokoontuivat samalle piknikpaikalle ja saivat mukaansa festarikassit.

Käytännön asioita hoitivat SuPer-Opot Henna Aho-nen ja Minna Takkunen. SuPer-Nuorten tapahtuman järjestäjinä toimivat uutena SuPer-Opona aloittava Sal-la Huovinen sekä Sonja Lintunen. Kuvassa vasemmal-ta Salla Huovinen, Minna Takkunen, Sonja Lintunen ja Henna Ahonen.

Henna Ahonen

Nuorekasta yhteistyötä

72 SUPER 11/2014

KUULUMISIALue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuuKoonnut Henriikka Hakkala

Helsingin terveyskeskussairaaloiden ao 814:n sekä sosiaalitoimen ao 819:n väki vietti jälleen kerran joukolla rentouttavan lomasen Pärnussa 5.-7. syyskuuta. Sää suosi meitä, ja osa matkalaisista kävi jopa meressä ui-

massa. Jotkut pyöräilivät kaupungin ympäri ja osa nautti kylpylän hyvistä hoi-doista sekä sauna- ja uimaosastosta. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille. En-si syyskuussa sitten suuntaamme Tarttoon.

Hannele Hyvönen

Piristävä piipahdus Pärnuun

perushoitaja

Seija HelenaKLEIMOLA

o.s. Saarimaa

s. 10.6.1950 Kauhavak. 11.8.2014 Alavus

Jäi rannalle suuri hiljaisuusja muistot niin kalliit, niin rakkaat,

surun keskeltä nousee kiitollisuus- ne aarteemme nyt ovat parhaat.

Seijaa lämmöllä muistaentyötoverit ja ystävät

in memoriam

Vietimme koulutus- ja virkis-tyspäiviä Kuusamossa 21. ja 22. elokuuta 2014. Päivien

aikana pääsimme muun muassa kokeilemaan koskenlaskua Kitka-joella. Mukana pärskeissä oli su-perilaisia niin Kuusamosta, Kuh-mosta kuin Jämsästä.

Tuija HeikkinenKuhmon ao 222

Koskenlaskua KitkajoellaLokakuun ristikkokisan voitti

Olga Lobskaja Jyväskylästä. Lämpimät onnittelut!

ristikkoratkaisu 10/2014

O M A N I T A RS U R E V A II K I V A N H AN A T A N A E L

V D RK A L A J O K IA E A S U T T A A A K N ER A N S K A T A R V E N E E TA L I N A T R I S U E L L U

L A J A T U S T A L L I TP A P P A U U S I L U U T AI S I S K E S A N T O N SO M A I S E T R K A T K OT A N T I T K I I N A T A R

T S O K O T I S O T O NA K A N A O T S A T L U M OL A S E R I R E N E L O A TK P R E S T O T E E I L T AO L I O T E T N O T T I A T

P A T I R V L S K E

TU

IJA

HE

IKK

INE

N

Valmistuimme Hämeenlin-nan apuhoitajajaostosta joulukuussa 1974. Vietim-

me yhdeksän kurssitoverin voi-min kaunista syyskuun päivää ko-tikaupungissamme ja vaihdoimme kuulumisia. Kävimme myös kat-somassa, että vanha kouluraken-nus oli vielä pystyssä. Tänä päi-vänä se onkin jo toisessa käytös-sä. Seuraavaa tapaamista suun-nittelimme järjestettäväksi kol-mesta viiteen vuoden kuluttua.

Salme Niemi

Kurssitapaaminen Hämeenlinnassa

Lähetä kuulumiset ja kutsutosoitteella

henriikka.hakkala@superliitto.fi

SUPER 11/2014 73

KUULUMISIALue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuu

Koonnut Henriikka Hakkala

Kokouskutsut• Espoon ja Kauniaisten ao 801:n sääntö-

määräinen syyskokous ke 26.11.2014 klo18. Kokoushotelli Siikaranta, Naruportintie 68 Espoo.Kokouksen jälkeen arvontaa ja buf-fet-ruokailu, jonka vuoksi ilmoittautumiset 11.11. mennessä ulla.nurmisto@espoo.fi.

• Hyvinkään sairaanhoitoalueen ao 817:n sääntömääräinen syyskokous ke 10.12.2014 klo 16 Ravintola Obelix, Kankurinkatu 4–6, Hyvinkää. Ilmoittautumiset pe 28.11. klo 15 mennessä minna.lindstrom@hus.fi.

• Ikaalisten ao 626:n sääntömääräinen syyskokous ke 19.11.2014 klo 17.30 Bar No Name, Myllymäenkatu 1, 39500 Ikaalinen. Kokouksen jälkeen ruokailu ja pikkujoulut lahjojen kera. Lahjan sisältö alkaa J-kirjai-mella. Sitovat ilmoittautumiset puheenjoh-taja Sanna Ängeslevälle puh. 044 0111 980 tai sannala@nic.fi viim. su 16.11.2014.

• Jokilaakson ao 411:n syyskokous-pik-kujoulu, 21.11.2014 klo 18 Ravintola Pata-pirtissä, Jyväskylätie 848, 42100 Jämsä. Sitovat ilmoittautumiset virve.puro-pen-tinmaki@jamsa.fi tai txt 040 5539 578. Omavastuu 10 € ammattiosaston tilille FI3210563000 305131, viim. 17.11.

• Jyväskylän ao 413:n sääntömääräinen syyskokous ja pikkujoulut 2.12.2014 klo 18, Juhlan Paikka, Ilmarisenkatu 20 A. Ruokai-lun vuoksi omavastuu 8 € tilille FI 135290 0220 214389, saajana SuPer Jyväskylän ao nro 413. Ilmoittaudu 21.11 mennessä mirja.ojala@jkl.fi tai 044 533 1289. Mainitse ruo-kavaliosi ja se, syötkö kalaa vai kalkkunaa.

• Järvenpään ao 804:n sääntömääräinen syyskokous pidetään torstaina 27.11.2014 klo 17.30 ravintola Zapatassa. Ammatti-osasto tarjoaa ruoan, joten mainitse sito-van ilmoittautumisen yhteydessä mahdol-linen ruoka-aineallergiasi. Ilmoittaudu viim. pe 21.11. karita.rahikainen@jarvenpaa.fi tai soittamalla Tarja Roiha, puh. 050 3099757.

• Kainuun yksityissektorin ao 200:n sään-tömääräinen syyskokous ja jouluruokailu la 13.12.2014 klo 12 Sokos Hotelli Valjus, Kauppakatu 12, Kajaani. Kokouksen joulu-ruoka ja arvontaa. Avec/ystävä voi osallis-tua ruokailuun 27.90 €. Sitovat ilmoittautu-miset Eilalle 1.12.2014 mennessä puh. 044 2174 870.

• Kanta-Hämeen yksityissektorin ao 651:n sääntömääräinen syyskokous ke 3.12.14 klo 18 HTY, Raatihuoneenkatu 20, Hämeen-linna. Kokoustarjoilu. Tervetuloa!

• Keravan ao 805:n sääntömääräinen syys-kokous 19.11.2014 klo 18–21 Viertolan toi-mintakeskuksessa, Timontie 4, 04200 Kerava. Ammattiosasto vastaa tarjoilusta. Ilmoittautumiset 10.11.2014 mennessä kati.ritvanen@suomi24.fi tai tekstiviestillä puh. 046 6656316. Tervetuloa!

• Keski-Karjalan ao 510:n sääntömääräinen syyskokous la 22.11.2014 klo 17.30 Kiteellä Pajarinhovissa. Kokouksen jälkeen ao tar-joaa aterian n. klo 19.00 (Avec 20 €), jonka jälkeen ilta jatkuu pikkujoulutunnelmissa. Tanssilippu maksetaan itse. Sitovat ilmoit-tautumiset viim. 15.11. Paulalle txt, puh. 0400 771 301.

• Kirkkonummen-Siuntion ao 824:n sään-tömääräinen syyskokous 25.11.2014 klo 17.30 terveyskeskuksen ruokasalissa. Käsi-tellään sääntömääräiset ja muut ajankoh-taiset asiat.

• Kuhmon ao 222:n sääntömääräinen syys-kokous 21.11.2014 klo 17 Ravintola Eskoba-rissa. Sitovat ilmoittautumiset 16.11. men-nessä Jaanalle tekstiviestillä, puh. 044

3072995 tai jaana.koi@gmail.com. Terve-tuloa sankoin joukoin!

• Oriveden seudun ao 630 järjestää sään-tömääräisen syyskokouksen 13.11.2014 klo 18 Oriveden palvelutalolla, Särkäntie 16. Ilmoittautuminen Katjalle 3.11. men-nessä katja.helander(at)tampere.fi tai tekstarilla 0504350394. Ilmoitathan myös mahdollisen erityisruokavalion.

• Parikkalan ao 503:n sääntömääräinen syyskokous ti 2.12.2014 klo 18 Tynkky-län lomaniemessä, Punkaharju. Ammat-tiosasto tarjoaa jouluaterian kokouksen jälkeen. Matka kimppakyydein. Mukaan pieni joulupaketti. Ilmoittaudu Marjolle viim. 24.11. tekstiviestillä 044 31916 16 tai super503@superliitto.fi. Mainitse myös mahd. ruokarajoitteet.

• Peijaksen ao 823:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 20.11.2014 klo 17, Flamingossa, Bowl Circus -ravintolassa. Ilmoittautumiset 17.11.2014 mennessä, satu.laurila@hus.fi tai puh. 050 4279424. Kokouksen jälkeen keilausmahdollisuus.

• Pirkanmaan yksityisten alojen ao 649:n ylimääräinen syyskokous ke 19.11.2014 kello 17, Sotkankatu 17–19 A 3, 33230 Tampere. Käsittelyssä ammat-tiosaston nimen muutos. Kahvitar-joilu, sitovat ilmoittautumiset viimeistään 16.11.2014 ao649@luukku.com.

• Pirkkalan ao 639:n sääntömääräinen syyskokous ma 24.11.2014 klo 18 alkaen Pirkanpirtillä Pirkkalassa. Tarjolla joulu-ruoka ja glögiä sekä yhteistä ohjelmaa. Sitovat ilmoittautumiset viim.14.11.2014 maija-liisa.heino@pirkkala.fi.

• Pöytyän seudun ao 643:n sääntömää-räinen syyskokous 26.11.2014 klo 18 Kai-danojan Kartanossa, Vanhainkodin-tie 12, Uusikartano. Ruokailu, joten sito-vat ilmoittautumiset 17.11.2014 mennessä Kirsille, puh. 0500 741 356 tai super643@superliitto.fi. Kerro myös ruoka-allergiat.

• Raahen seudun ao 214:n sääntömää-räinen syyskokous Raahen Hovissa 26.11. klo 18. Kokouksen jälkeen jouluateria. Ilmoittautumiset kätevimmin kotisivujen kautta tai puh. 040 1950 224 viim. 17.11. Muistathan ilmoittaa ruoka-allergioistasi. Omavastuu ateriasta 5 euroa, makse-taan ammattiosaston tilille FI68 5381 0320 016411 viimeistään 20.11.

• Raision seudun ao 604: n sääntömää-räinen syyskokous 2.12.14 klo 18, Café ravintola Masku, Maskuntie 224, Masku. Ilmoittautumiset 25.11.14 mennessä Johanna Jantuselle. tekstiviestillä puh. 0400 803 176. Ilmoita myös allergiat.

• Sotkamon ao 225:n sääntömääräinen syyskokous ja pikkujoulut pidetään pe 12.12.2014 klo 18 Vuokatinhovin Kammilla. Sitovat ilmoittautumiset ao:n sihteerille puh.044 543 0050 sekä maksamalla oma-vastuun 5 € ao:n tililleFI29 8000 1879 3786 viimeistään 5.12.

• Tiirismaan ao 407:n sääntömääräinen syyskokous Lahden mieskuoron tiloissa, Hämeenkatu 21 D, sisäpiha. Pe 21.11.2014 klo 18. Ruokailu ja kahvi kokouksen jäl-keen sekä Tuomari Nurmion konsertti Musaklubi Mössössä, Viipurintie 2. Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 12.11. Virve Mäntylälle tekstiviestillä puh. 040 1703 992 tai virvem@wippies.fi. Ilmoita puhe-linnumerosi, ruoka-allergiasi ja osallis-tutko konserttiin, jonne on kuljetus. Liput annetaan kokouksen yhteydessä.

• Tyks:n ao 607:n sääntömääräinen syys-kokous 17.11.2014 klo 17.15 alkaen ravin-tola HUS Lindman, Piispankatu 15, Turku. Kokouksen jälkeen ruokailu. Sitovat ilmoittautumiset 10.11. mennessä mika.rönnholm@tyks.fi tai txt 044 3248 911

• Uudenkaupungin seudun ao 608:n sääntömääräinen syyskokous 21.11.2014 klo 17, Hotelli Aquarius, Kullervontie 11, Uusikaupunki. Kokouksen jälkeen ammat-tiosasto tarjoaa teatteri esityksen Pokka pitää sekä iltapalan. Sitovat ilmoittautu-miset 13.11.2014 mennessä Tarja Vuori-selle 050 5700 827, tarja.vuorinen@uusi-kaupunki.fi.

• Vaalan ao 227:n sääntömääräinen syys-kokous pe 5.12.2014 klo 18 ravintola Siita-rissa. Kokouksen jälkeen ao tarjoaa joulu-aterian, jonka vuoksi sitovat ilmoittautu-miset 26.11. mennessä Katjalle katja.nuo-jua@hotmail.fi. Tervetuloa!

• Vaasan ao 312:n sääntömääräinen syys-kokous on 20.11.2014 klo 18 Mama’s Kit-chenissä, Rauhankatu 17, Vaasa. Ammat-tiosasto tarjoaa jouluisen ruuan seiso-vasta pöydästä. Ilmoittautumiset Marjalle 16.11.2014 mennessä, puh. 050 405 3658 tai marja.isomottonen@saunalahti.fi. Ter-vetuloa syyskokoukseen!

• AHK32 Lappeenranta. Valmistumises-tamme tulee joulukuussa 30 v. Löytyykö ketään ja tapaisimmeko vaikka Lappeen-rannassa joskus joulukuulla tai alkuvuo-desta. Ilmoittautumisia ja yhteystietoja odottelee Haaparannan Maija puh. 040 5721 569 tai maija.haaparanta@eksote.fi. Suunnitellaan yhdessä aika ja paikka.

• Hämeenlinnan ao 610:n pikkujoulu 12.12.2014 klo 18 Hämeenlinnassa, Ravin-tola Brahen Linnatuvassa. Juhlimme myös 35-vuotiasta ao:ta. Vieraana SuPe-rin puheenjohtaja Silja Paavola. Sito-vat ilmoittautumiset 30.11.mennessä super610@superliitto.fi tai lomakkeella, löytyy ao:n nettisivuilta. Ilmoita mahd. allergiat.

• Oriveden seudun ao 630 tarjoaa jäse-nilleen joululounaan Ravintola Vallesman-nissa 16.–19.12.2014. Työyksiköissä kiertää marraskuun aikana lomake, johon haluk-kaat laittavat nimensä ja rastin päivälle jona aikovat edun käyttää. Työstä poissa olevat, ilmoittakaa osallistumisestanne Katjalle 050 4350 394/katja.helander(at)tampere.fi 2.12.2014 mennessä. Etu käy-tettävissä vain valittuna päivänä. Max 40 hlöä/pvä.

• Tohmajärven ao 518:n pikkujoulut pide-tään 21.11.2014 klo 17 alkaen Hotelli Joki, Tohmajärven Värtsilässä Hopeakallion-tie 3. Ammattiosasto tarjoaa ruokai-lun. Saunomismahdollisuus klo 17 alkaen ja ruokailu klo 19. Sitovat ilmoittautumi-set 16.11.2014 mennessä puh. 050 5141 858/Seija.

• Turun kaupungin ao 606 toivottaa ter-vetulleeksi 30 ensimmäistä SuPer-hoita-jaa Ruissalon kylpylään Hyvinvointi-iltaan 25.11.2014 klo 17. Ohjelmassa luento, ren-toutusta ja iltapala. Hinta 10 e, joka mak-setaan paikan päällä. Sitovat ilmoittau-tumiset ruokavalioineen 17.11. mennessä Jaana Rönnholmille: jaana.ronnholm@turku.fi.

Muut kutsut

LUONNOSSAMarkku Pirttimaan kuvia ja kertomuksia

LUONNON KIERTOKULKUJAanhan rakennuksen nurkkauksessa kesä ja talvi kättelevät toisiaan sulassa sovussa. Ampiaisen tai-dokkaasti rakentama pesä on tarttunut hennolla otteella suksisauvaan. Hauras rakennelma muis-tuttaa kesän kukoistuksesta ja lämpimien tuuli-en huminasta vihreiden koivujen latvustossa. Nyt

nuo tuulet ovat riisuneet puut tulevaa talvea varten. Marras-kuun alun aurinko sävyttää kauniisti harmaantunutta hirsi-seinää. Ilma on viilentynyt.

Ampiainen on työnsä tehnyt ja sauvan piikkikin on ruos-tunut. Hirsirakennus narisuttelee nurkkiaan ehkä vielä satoja vuosia. Jonain päivänä nuo kaikki ovat kuitenkin maatuneet kasvualustaksi uusille puille. Uusille pesäaineksille.

Luonnon kiertokulku ja tasapaino on ihmeellinen. Van-himmat elossa olevat löydetyt simpukat ovat yli neljäsataavuo-tiaita. Niiden nuoruudessa ihmisellä ei ollut vielä varmuutta kiertääkö aurinko maata vai toisinpäin. Jotkin korentolajit elä-vät aikuistuttuaan vain muutamia minuutteja. Niin kuin ke-sät seuraavat keväitä, talvet syksyjä — ne elävät omaa tahtiaan.

Pikkupoikana olisin ehkä polkenut tuon ampiaispesän maahan. Nyt aikuisena ja varmaan viisastuneenakin olen op-pinut ajattelemaan itseni osaksi tätä luontoa. Pienikin teko,

V tai tekemättä jättä-minen sen hyväksi tuntuu mukavalta.

Kelossa isokos-kelon munat ovat kylmillään. Emo on hylännyt pesän, tai joutunut saaliik-si. Kuoren alla saat-tavat olla lähes val-miit poikaset. Nyt niiden tehtäväksi jää olla osa ravintoket-jua. Tarkkasilmäinen korppi tai hyvävainuinen, ahkeras-ti puunkoloja tutkiva näätä saisi niistä herkullisen aterian.

Pian tuota ampiaispesääkään ei enää olisi. Pikkulinnut re-pisivät sen pian ravintoa etsiessään. Niin luonto toimii. Mi-tään ei mene hukkaan.

Suksisauva tuo mieleen lumet ja pakkaset. Kylminä öinä tuikkivan tähtitaivaan. Silti ajatukset lähenevästä talvesta ovat lämpimiä. Saamme hetken nauttia sen tarjoamista elämyksis-tä. Ihailla sen kauneutta ja nuuskia raikasta ilmaa.

Ei kesä ole meitä jättänyt. Se vain vetää välillä vähän hen-keä.. www.pirttimaa.fi

74 SUPER 11/2014

SUPER 11/2014 75

superin ammattiosastojen puheenjohtajat eri puolilta maata kommentoivat lehden aiheita.

lahden seudun yksityissektorin

ao 406

HYVÄÄ OLOA KAIKILLEKolme vuotta toimineen Lahden seu-dun yksityissektorin ammattiosaston jäsenmäärä on nyt noin 420. Tämän vuoden alusta puheenjohtajan tehtävät vastaanottanut Päivi Kotola kokee, et-tä yksityissektorin ammattiosaston toi-minnalle on selkeä tarve.

– Alueella on paljon yksityissektorin työpaikkoja. Ammattiosaston hallitus on käynyt tutustumassa jo joihinkin ja aiomme jatkaa jalkautumista. Työ-paikkojen johtajat ovat olleet paikalla vierailumme aikana, ottaneet meidät lämpimästi vastaan ja esitelleet toimin-taa. On erittäin mielenkiintoista näh-dä, millaisissa paikoissa meidän jäsenet työskentelevät.

Puheenjohtaja on myös nähnyt, et-tä superilaiset viihtyvät työssään. Töitä riittää ja sijaisia käytetään tarvittaessa. Mitoitusasioissa on herätty pohtimaan oman työpaikan tilannetta. Ammattiosastos-sa on suunniteltu myös Vuoden työnantajan valitsemista ensi vuonna.

– Ammattiosaston hallitus on innostunut kehittämään toimintaamme. Verkko-sivumme toimivat. Suljettu facebook-ryhmä antaa jäsenille mahdollisuuden kom-mentoida suoraan siellä julkaistuja tiedotteita ja työpaikan ongelmissa voi soittaa Auttavaan puhelimeen, joka on puheenjohtajan oma luuri, Päivi kertoo.

Ammattiosaston järjestämiin tapahtumiin osallistuvien jäsenten määrä on nous-sut tasaisesti sitä mukaa, kun tieto hauskoista tilaisuuksista on levinnyt työpaikoil-le. Toukokuussa jäsenille järjestettiin tutustuminen kiinalaiseen terveysliikuntaan, juoksutapahtumiin osallistumista tuetaan ja fyysisen toiminnan lisäksi panostetaan myös psyykkiseen hyvinvointiin.

– Syyskokouksen yhteydessä kuulemme luennon terveellisestä ruokavaliosta. Huomaan, että hallituksessa painostamme terveyteen ja haluamme antaa mahdol-lisuuden kaikille nauttia näistä hyvistä asioista.

Joulu on tulossa ja kaiken tohinan keskellä on hyvä rauhoittua hetki. Pikku-joulujen merkeissä lähdetään kuuntelemaan lauluyhtye Rajatonta Sibeliustaloon.

Mitä ajatuksia eläkeuudistus on herät-tänyt? s. 6

Olen ollut kuulolla kun nuoret miettivät, pääsevätkö he ikinä eläkkeel-le. Monet jo pitempään hoitotyössä ol-leet haluavat päästä terveinä eläkkeelle.

Hyödynnetäänkö lähihoitajien am-mattitaitoa työpaikallasi? s. 8

Meillä Hoivakoti Wellamossa ote-taan kaikki erityisosaaminen huomi-oon. Minä olen muistihoitaja ja pidän muun muassa muistikerhoa.

Mietityttääkö sote-uudistus? s. 10Toivottavasti se onnistuu ja on as-

kel kehitykseen ja selkeyttää toimintaa. Odotan mielenkiinnolla tuloksia.

Kärsitkö allergioista? s. 16Olen allerginen säilöntäaineille ja

nikkelille. Suklaata en voi syödä pal-jon, joten jouluisin minulla on aina ihottumaa.

Onko omavalvontasuunnitelma tuttu juttu? s. 21

Kyllä. Olen ollut yksityissektorilla yli 20 vuotta. Valvomme toimintaam-me monin tavoin.

Tylsistytkö koskaan työssäsi? s. 22Tykkään haasteista ja tavoitteista.

Lähden mielelläni kehittelemään uut-ta ja suunnittelemaan toimintaa. Kun kaikki on mennyt ihan samaa rataa, olen vaihtanut työpaikkaa.

Miksi opiskelit lähihoitajaksi? s. 40Kodinhoitajan ammattitaito ei enää

riittänyt asiakkaiden tarpeisiin. Halusin olla kokonaisvaltainen hoitaja. Valmis-tuin kahdeksan vuotta sitten.

Haaveiletko yrittäjyydestä? s. 44Olisin halunnut hoiva-alan yrit-

täjäksi, mutta kun olin töissä pienes-

sä yksityisessä hoitokodissa, huomasin, kuinka haasteellista yrittäjyys on. Sen unelman olen romuttanut, mutta vielä haaveilen omasta perhekodista.

Oletko tehnyt määräaikaista työtä? s. 58

Vain neljä kuukautta, mutta silloin

opin ymmärtämään sijaisten osaa. Se ei aina ole helppoa, jos ei pääse koulutuk-seen, eikä työyhteisöön sisälle.

Onko suvussasi muita hoitotyön am-mattilaisia? s. 62

Sisko on hoitaja ja serkun vaimo on lääkäri.

P.S.

Päivi Kotolan ensimmäinen vuosi pu-heenjohtajana on ollut innostava.

SUPER MYÖS INTERNETISSÄ: WWW.SUPERLIITTO.FISähköpostit: etunimi.sukunimi@superliitto.fi

SOPIMUSEDUNVALVONTA• puhelinpalvelu 09 2727 9160 ma–pe klo 9–15• edunvalvontajohtaja Anne Sainila-Vaarno p. 09 2727 9167• työympäristöasiantuntija Eija Kemppainen p. 09 2727 9131• sopimusasiantuntija Eila Koponen p. 09 2727 9132• sopimusasiantuntija/tutkija Riina Kurkinen p. 09 2727 9168• sopimusasiantuntija Anne Villman p. 09 2727 9104• edunvalvontasihteeri Sari Kaartoaho p. 09 2727 9179• lakimies Janina Haarala p. 09 2727 9183• lakimies Tuomas Tuokko p. 09 2727 9103• lakimies Merja Hyvärinen p. 09 2727 9166• lakimies Juho Kasanen p. 09 2727 9161• lakimies Niina Kiviluoto p. 09 2727 9165• lakimies Riitta Saarikoski p. 09 2727 9114• koulutuskoordinaattori Tarja Sundqvist p. 09 2727 9164• sihteeri Sirpa Lahtiluoma p. 09 2727 9182

Yksityissektori• puhelinpalvelu 09 2727 9171 ma–pe klo 9–15• neuvottelupäällikkö Pia Zaerens p. 09 2727 9163• sopimusneuvottelija Jukka Parkkola p. 09 2727 9117• sopimusasiantuntija Marketta Vuorinen p. 09 2727 9116• lakimies Anna Koskenhely p. 09 2727 9189• järjestöasiantuntija Tiina Eteläaho p. 09 2727 9134• järjestöasiantuntija Anne Meriläinen p. 09 2727 9113

KEHITTÄMISYKSIKKÖ• kehittämisjohtaja Jussi Salo p. 09 2727 9292• ammattiasiainpäällikkö Kristina Lamberg p. 09 2727 9148• planerare/suunnittelija Tea Brusas p. 09 2727 9296• asiantuntija Sari Erkkilä p. 09 2727 9152• asiantuntija Leena Kaasinen p. 09 2727 9151• asiantuntija Soili Nevala p. 09 2727 9157• asiantuntija Elina Ottela p. 09 2727 9154• asiantuntija Johanna Pérez p. 09 2727 9115• sihteeri Raili Nurmi p. 09 2727 9172• sihteeri Sirpa Lahtiluoma p. 09 2727 9182

JÄSENYYSASIAT• puhelinpalvelu 09 2727 9140 ma–pe klo 9–15 • telefax 09 2727 9155• palveleva sähköposti: jasenrekisteri@superliitto.fi• postiosoite: PL 112 00521 Helsinki• johtaja Anne Panttila p. 09 2727 9127• jäsenyksikön päällikkö Sari Kainulainen p. 09 2727 9149• jäsensihteerit Päivi Askolin, Rita Brand, Irma Dahlbacka, Miia Heikkonen, Piia Partanen, Katja Sirkiä, Jenni Timonen, Saila Uusikangas ja Paula Wirén

TYÖTTÖMYYSKASSA• postiosoite: PL 117, 00521 Helsinki• käyntiosoite: Kellosilta 3• internet: www.supertk.fi (24h)• puhelinpalvelu: 09 2727 9377 ma–pe klo 9-13• sähköpostit: tkpalvelu@supertk.fi• telefax 09 278 6531• johtaja Stefan Högnabba 09 2727 9310

SUPERIN TOIMISTORatamestarinkatu 1200520 HelsinkiPuhelinvaihde 09 2727 910Telefax 09 2727 9120

• puheenjohtaja Silja Paavola p. 09 2727 9121• puheenjohtajan sihteeri Sari Äikäs p. 09 2727 9122

YLEISHALLINTO• toiminnanjohtaja Arja Niittynen p. 09 2727 9123• järjestöpäällikkö Satu Taiveaho p. 09 2727 9191• erityisasiantuntija Raija Moilanen p. 09 2727 9136• järjestöasiantuntija Kirsi Hyväri p. 09 2727 9169• järjestöasiantuntija Lauri Kämäri p. 09 2727 9184• järjestöasiantuntija Eero Lemola p. 09 2727 9153• opiskelija-asiamies Tanja Oksanen p. 09 2727 9192• opiskelija-asiamies Heli Saarinen p. 09 2727 9150• koulutuskoordinaattori Marianne Ronkainen p. 09 2727 9124• sihteeri Aira Silvasto p. 09 2727 9135

VIESTINTÄ• esimies päätoimittaja Leena Lindroos p. 09 2727 9174• tiedotuspäällikkö Sari Tirronen p. 09 2727 9162• sihteeri Katriina Alfa p. 09 2727 9298

SuPer-lehti• taittava toimittaja Jukka Järvelä p. 09 2727 9178• toimittaja Henriikka Hakkala p. 09 2727 9177• toimittaja Sonja Kähkönen p. 09 2727 9175• toimittaja Minna Lyhty p. 09 2727 9176• toimittaja Marjo Sajantola p. 09 2727 9173• super-lehti@superliitto.fi

Tiedotus • tiedottaja Sari Järvinen p. 09 2727 9138• visuaalinen suunnittelija Antti Oksanen p. 09 2727 9137

TALOUS- JA HENKILÖSTÖHALLINTO• talous- ja henkilöstöjohtaja Anne Panttila p. 09 2727 9127• asiakaspalvelusihteeri Merja Poikselkä-Takala p. 09 2727 910• henkilöstösihteeri Heli Utter p. 09 2727 9130• henkilöstösuunnittelija Kirsi Kauppinen p. 09 2727 9126• kiinteistökoordinaattori Kaarina Laintila p. 09 2727 9118• kirjanpitäjä Leena Luostarinen p. 09 2727 9128• taloussihteeri Mervi Härkönen p. 09 2727 9125• taloussihteeri Maria Hietala p. 09 2727 9129• toimistopalvelusihteeri Liisa Pääkkönen 09 2727 9181• toimistoapulainen Olli Hytönen p. 09 2727 910

TIETOHALLINTA• johtaja Arja Niittynen p. 09 2727 9123• it-päällikkö Sakari Hulkkonen p. 09 2727 9145• järjestelmäasiantuntija Irja Nevala p. 09 2727 9158• järjestelmäasiantuntija Jomi Sinisalo p. 09 2727 9185• sihteeri Katriina Alfa p. 09 2727 9298• atk-tuki: atk-tuki@superliitto.fi

SUPERSVENSKA 11/2014

Varför är det inte kiva på jobbet – trots att man tycker om det

et frågar sig många supe-riter alltför ofta. Vi har under de senaste åren gjort många utredningar av hur det går på jobbet, hur man får använda sitt

yrkeskunnande och hur man fungerar i en mångprofessionell arbetsgrupp. Ge-nom att uppskatta svaren har vi kon-staterat att många upplever otillräcklig-het, att det inte finns tid för dem som behöver vård, unga som gamla, sjuka som friska.

Av svaren kan man dra slutsatsen att superiterna förhåller sig mycket allvar-ligt till sitt arbete och vill göra det bra. Ändå finns det mycket att utveckla på de flesta arbetsplatser för att arbetsgi-varen ska bli medveten om superiter-nas yrkeskunnande. Alltför många or-ganisationer låter inte superiter utnyttja de yrkesmässiga färdigheter de har upp-nått i utbildningen. Det här är en or-sak varför man inte mår bra på jobbet. I sjukhusvärlden och på mottagningarna upplever superiterna fortfarande alltför ofta att organisationen inte erkänner deras kompetens och därför förbjuder vårdarna att utnyttja sin yrkeskompe-tens fullt ut. Närvårdarna och primär-skötarna blir underpresterare.

En annan orsak är att det helt enkelt finns för lite personal. På många arbets-platser har man minskat antalet stöd-tjänstarbetare. Den tid som en vård-behövande får har minskat när vårdar-nas tid alltmer går till att sköta de dag-liga stödtjänsterna. Det här är myck-et kortsynt personalpolitik. Resultatet är negativt med tanke på vårdens och omsorgens effektivitet. Barnen blir ut-an någon som leker med dem och hjäl-

per dem att utvecklas, och deras socia-la färdigheter får mindre uppmärksam-het. Det här är dyrt för samhället, för diskriminering och utslagning är något som har sin början i den tidiga barndo-men, och det är inte likgiltigt hur man tillbringar dagen tillsammans med bar-nen. Alla vet att ett barn lär sig genom lek, och den här leken ska helst närvår-daren följa och leda.

Mest illa ute har emellertid det ef-fektiverade serviceboendet och dygne-truntvården varit. Patienterna i dyg-netruntvård har en klar sjukdom som måste behandlas, funktionsförmågan är nedsatt och ofta kommer också en minnessjukdom till. Ändå vet vårdarna att patienterna har resurser som gör li-vet värt att leva och värdefullt. De här resurserna kan inte tas till vara fullt ut när det inte finns tid på grund av den knappa personalen. Problemet i hem-vården är i sin tur den höga ribban som kommunerna satt för vårdåtkomlighe-ten. Klienterna är sjuka och behöver mycket hjälp med sina dagliga funktio-ner. Med tanke på vården och omsor-gen är det på plats att den tid som hem-vården tillbringar hemma hos en klient ska kunna användas till vård och re-habilitering, både fysisk och psykisk.

Trots allt tycker medlemmarna av vårt förbund om sitt arbete, högak-tar sina kunskaper och vill utveck-la sitt arbete så att de vårdbehövan-de allt bättre får just det vad de be-höver. Det är allas gemensamma sak att utveckla arbetet och därför ock-så viktigt att superiterna verkar som medlemmar av mångprofessionella team och för med sig sin egen yrkes-syn på utvecklingen av arbetet, vården

och omsorgen. På de arbetsplatser där man uppskattar de anställdas yrkeskun-skaper mår dessa bättre och vill också ta mer ansvar för sitt arbete. Det här le-der till ett mer resultatrikt och effek-tivt arbete.

Och det är ju något vi alla vill ha, bra och högklassig vård, omsorg och fostran..Hälsningar, Silja

ordförande silja paavola

SUPERSVENSKAÖversättningar Eva Wahlström

D

LEDARE

leena.lindroos@superliitto.fi

leena lindroos

Burnout ochboreout

oreout betyder frustration och tristess i arbetet. Det är fråga om att man blir uttråkad och förslöad på grund av bristen på arbetsuppgifter och boreout är då motsatsen till burnout, utmattning. Apatin är ett lika allvarligt hot mot motivationen som ut-brändhet. Arbetshälsoinstitutet har tillsammans

med universitetet i Utrecht gjort en undersökning av boreout-syndromet. I undersökningen deltog 11 000 finländska arbets-tagare och 87 organisationer.

En uttråkad arbetstagare upplever att arbetsuppgifterna in-te erbjuder tillräckligt med meningsfulla utmaningar, att det är svårt att koncentrera sig på arbetet eller att tiden verkar gå långsamt på jobbet. I brist på utmaningar passiveras arbetsta-garen. Upplevelsen av tristess ökar belastningen av arbetet och i längden kan situationen påverka både individens eget välmå-ende och produktiviteten på arbetsplatsen.

Enligt undersökningen utgjorde de som arbetar inom häl-so- och sjukvården en av de grupper som minst drabbas av tris-tess i arbetet. Vård och omsorg upplevs som etiskt viktigt ar-bete och har också en rent konkret mening, att hjälpa männ-iskor. Det att det alltid finns tillräckligt med arbete gör också att man inte har tid att fundera på hur man känner sig. Mått-lig brådska kan till och med öka pulsen i arbetet.

Men, men: inom vården och omsorgen, liksom i allt an-nat arbete som görs med människor och som bygger på sam-verkan mellan människor, har brådskan också en annan sida. Den kan leda till slentrian och om den förvärras förgifta vilket arbete som helst, påpekar forskaren Lotta Harju som vi inter-vjuar. Så kan man drabbas av apati uttryckligen på grund av brådska. Spiralen får sin början av att de anställda upplever att de inte hinner göra sitt arbete så bra som de kan.

Allt kan man inte påverka själv, men redan en liten föränd-ring i de dagliga rutinerna kan underlätta situationen. Forska-ren uppmanar oss att trimma våra egna arbetssätt och vanor. Finna ut hur vi bättre kan utnyttja det vi är intresserade av och också arbetskamraternas idéer. Fundera på om vi kanske kan göra mer sådant som inspirerar oss i arbetet – eller åtminstone hur vi håller kvar inspirationen..

BSyftet med det lättare arbetet är att minska sjukfrånvaron och de kostnader den medför. Lättare arbete rekommenderas sär-skilt när en sjukledighet hotar att dra ut på tiden. Risken för en långvarig eller permanent arbetsoförmåga minskar, den an-ställda hålls kvar i arbetsrytmen och i vissa sjukdomar främjas tillfrisknandet till och med av att man hålls aktiv.

SuPers avtalsförhandlare Jukka Parkkola anser att idén om lättare arbete är bra, men att praxis på arbetsplatserna är vild.

– Vi har blivit kontaktade exempelvis om att någon har bli-vit kommenderad att komma på jobb med flunsa, om den-na inte har haft feber. Den anställda har fått lättare uppgif-ter att sköta.

Parkkola understryker att om det är fråga om en sjukdom från vilken man tillfrisknar snabbt bör man inte ens övervä-ga lättare arbete.

– Att vara på jobb främjar inte tillfrisknandet. Det är ock-så problematiskt om den som gör lättare arbete inte deltar i vårdarbetet, för då måste man anställa en vikarie. Arbetsgiva-ren har sällan resurser till det här, och då är vårdardimensio-neringen inte nödvändigtvis i skick.

Om tillfrisknandet från en sjukdom eller skada hotar att fördröjas är lättare arbete för personen med partiell arbetsför-måga enligt Parkkola ett bättre alternativ än partiell sjukle-dighet. Det stöds av FPA och den anställda kan arbeta deltid.

MAN FÅR INTE TVINGAS TILL LÄTTARE ARBETESuPer har också fått kännedom om fall där arbetsgivaren och arbetstagaren har kommit överens om lättare arbete utan en läkares bedömning av arbetsförmågan.

– Så bör man inte gå till väga. En arbetsgivare kan inte be-ordra en anställd att göra lättare arbete utan en läkares be-dömning av arbetsförmågan. För att läkaren ska kunna göra en bedömning måste läkaren känna till förhållandena på ar-betsplatsen mycket bra.

Vissa arbetsgivare har skickat en lista över lättare arbets-uppgifter till företagshälsovården. Läkaren säkerställer om den insjuknade anställda kan utföra någon av dessa. Parkkola tycker inte att sådana listor är att rekommendera.

– Det är viktigt att den anställda själv vill göra lättare ar-bete och anser sig kunna göra det. Det är inte förnuftigt att tvinga någon att göra lättare arbete. Avsikten med sjukledig-heten är att den anställda får tillbaka sin arbetsförmåga..

Vild praxis i lättare arbete

text minna lyhty

På vissa arbetsplatser inom social- och hälsovården finns det möjlighet att göra lättare arbete. Det betyder att när en anställd saknar förmåga att göra sitt vanliga arbete kan man skräddarsy arbetsuppgifter som den anställda kan göra trots sitt handikapp eller sjukdom.

SUPERSVENSKA 11/2014

SUPERSVENSKA

Från och med början av 2015 ska alla kommunala äldreomsorgsenheter göra en plan för egenkontroll. Det har ock-så förts en diskussion om att dokumen-tet i samband med reformen av social-vårdslagen skulle tas i bruk även för an-dra sociala tjänster inom den offentli-ga sektorn. Hittills har bara de priva-ta leverantörerna av social- och hälso-vård haft skyldighet att göra en plan för egenkontroll.

Enligt SuPers chef för yrkesfrågor Kristina Lamberg vill man i allt hö-gre grad flytta fokus för övervakning-en från myndigheterna till serviceleve-rantörerna.

– Avsikten är att man först ser till kvaliteten i servicen själv, och att myn-digheterna bara ingriper i problemfall. På så vis genereras vårdkvaliteten in-ternt, och styrs inte utifrån.

PLANEN FÖR EGENKONTROLL FÖRUTSER RISKERNAPlanen för egenkontroll är ett offentligt dokument. Den ska hållas synlig för al-la, både för de anställda och för klien-terna och deras anhöriga.

I dokumentet fastställs arbetsenhe-tens sätt att verka. Den berättar hur sa-ker ska göras och vem som ansvarar för vad. Dessutom beskriver den hur man inom enheten säkerställer kvaliteten och tryggheten i vården.

– Jag tycker att egenkontrollplanen är enormt bra som introduktion för nya anställda, eftersom de i den får allt de behöver veta om arbetsenheten.

Enligt Lamberg är målet att det som

Planen för egenkontrollökar välmåendet i arbetet

text sonja kähkönen

Hela personalen ska helst tas med i arbetet med planen för egenkon-troll, eftersom det är ett ypperligt sätt att öka känslan av gemenskap och välmåendet på arbetsplatsen, säger Kristina Lamberg.

nämns i planen ska anammas som en del av det praktiska arbetet. Det är per-sonalens uppgift att följa hur innehål-let i planen omsätts i praktiken. Lam-berg konstaterar att de anställda trots detta alltför sällan har bekantat sig med dokumentet.

Hon påminner om att egenkontrol-len siktar på ett förutseende av de risker som kan dölja sig i vårdarbetet.

– Om exempelvis personalmängden är mindre än vad planen för egenkon-troll anger ska saken tas upp i arbetsge-menskapen.

Man måste gripa in i tid när det gäl-ler eventuella missförhållanden och brister.

– När medlemmarna av en arbetsge-menskap följer upp att planen omsätts och man undviker farliga situationer besparas man också onödiga kostnader.

ETT REDSKAP FÖR ATT ÖKA VÄLMÅENDET I ARBETETValviras föreskrift ålägger arbetsplat-

serna att göra en plan för egenkontroll tillsammans med personalen. Enligt Kristina Lamberg är situationen emel-lertid ofta den att chefen gör planen tillsammans med en representant för personalen, exempelvis förtroende-mannen.

– Innehållet i dokumentet vilar på en alltför bräcklig grund om det do-mineras av chefens syn, som har fjär-mats från vårdarbetet. I planen bör ock-så gräsrotsperspektivet synas ordentligt. En bra chef utnyttjar kunskapen hos en personal som arbetar vid gränsytan mot klienterna.

Lamberg påpekar att planen för egenkontroll är ett utmärkt redskap på arbetsplatserna, som hjälper att göra he-la personalen delaktig i att fastställa de gemensamma målen. Ett sådant sam-arbete ökar också känslan av öppenhet och främjar informationsgången.

– Dessutom förbinder det de anställ-da att sträva mot ett gemensamt mål. När det är som bäst ökar hela proces-sen välmåendet i arbetet..

ING

IMA

GE

SUPERSVENSKA 11/2014

SUPERSVENSKA

Enligt lagförslaget kommer ansvaret för att ordna social- och hälsovården att överföras från kommunerna till fem vårdområden. Ansvaret för att produ-cera tjänsterna kvarstår hos kommu-nen eller samkommunen, som också kan skaffa tjänsterna av företag och av den tredje sektorn.

SuPer anser att lagförslagets modell är splittrad om alltför många aktörer har ansvar för produktionen. Det finns ett hot att man inom social- och hälso-vården får uppleva samma som inom byggbranschen: producenterna kopplas till kedjor och ingen har grepp om hel-heten. Då kommer kvaliteten inom so-

Reformen av social- och hälsovår-den ändrar strukturerna och sätten att verka. Vårdarnas arbetsgivare kan också bytas ut under omvälv-ningen. Enligt SuPers utvecklings-direktör Jussi Salo tar arbetet inom branschen ändå inte slut, för klien-terna och patienterna försvinner ingenstans. SuPer gör allt för att medlemmarnas arbetsförhållanden ska vara bra och lönerna tryggade också efter reformen.

De anställdas ställning måste tryggas i vårdreformen

text minna lyhty

cial- och hälsovården oundvikligen att sjunka. Det finns också en risk att vård-reformen inte är kostnadseffektiv.

Om produktionsansvaret är fördelat på alltför många uppstår det överlap-pande administration och extra kost-nader, varnar Jussi Salo.

Super hade hoppats att vårdområdet skulle få ett betydande produktionsan-svar, men det ser inte ut att bli möj-ligt. SuPer önskar att antalet kommu-ner och samkommuner som har pro-duktionsansvar hålls så litet som möj-ligt. Då är det lättare att bygga ett fung-erande servicenät.

– Huvuddelen av produktionsansva-ret ska absolut vila på de offentliga ser-viceproducenterna. De kan bättre tryg-ga de anställdas intressen än företagen och serviceproducenterna inom tredje sektorn. Om man köper tjänster av fö-retag eller av den tredje sektorn måste man kunna garantera att arbetsavtalen är hyggliga och rättvisa. Social- och häl-sovården som bekostas med skatteme-del får inte utsättas för en strävan efter vinst, ifall vinsten görs genom att man tummar på personalens intressen och servicekvaliteten.

VÅRDARNAS STÄLLNING FÅR INTE FÖRSÄMRAS

Enligt Salo bör företagen och den tred-je sektorn ha en kompletterande roll i produktionen av tjänster, eftersom de inte kan ta ansvar för de stora helhe-terna.

– Många kommuner planerar som bäst att alla social- och hälsovårds-tjänster ska produceras som köptjäns-ter. Om man i kommunerna nu ingår långa avtal med företag eller förening-ar kan de bli dyra om avtalen måste hä-vas mitt under avtalsperioden på grund av vårdreformen. Då måste man betala skadestånd. Nu måste man ha is i ma-gen i kommunerna när besluten om att köpa tjänster fattas.

Salo understryker att vårdreformen inte får försvaga vårdarnas ställning. Ar-betsgivarna måste vara säkra och sol-venta.

– Man måste hitta sådana lösningar i vårdreformen som inte behöver ändras hela tiden. Man får inte hålla människ-or på sträckbänken. De måste ha viss-het om att de fortfarande har arbete också om fem år.

ING

IMA

GE

SUPERSVENSKA 11/2014

SUPERSVENSKA

VÅRDSKATTEN SOM LIVBOJ

Enligt lagutkastet finansierar kommu-nerna själva verksamheten i vårdområdet genom en avgift som baserar sig på in-vånarantalet. I avgiften beaktar man be-hovsfaktorer, såsom åldersstrukturen och sjukfrekvensen bland invånarna. Dessut-om ska verksamheten finansieras med statsandelar. Många aktörer inom social- och hälsovården anser att modellen för fi-nansiering i lagutkastet är orättvis. Enligt SuPer urvattnar man tanken om gemen-samt ansvar med att låta behovsfaktorer påverka storleken på avgiften.

– Om vårdreformen kör på grund i fråga om finansieringen kan vårdskat-ten bli en livboj. Med hjälp av den kan reformen verkställas och servicen finan-sieras. Med hjälp av vårdreformen får vårdområdena en verklig beslutsmakt

och möjlighet att göra långsiktigt och systematiskt arbete.

Enligt Salo bör statsandelarna för so-cial- och hälsovården styras direkt till vårdområdena utan att de först tar vä-gen via baskommunerna.

Salo tror att vårdskatten sänker ni-vån på kommunalskatten i sådan mån att skattebetalarnas skattebörda inte yt-terligare ökar. Det här förutsätter att vårdområdet kan bygga en funktionellt förnuftig och kostnadseffektiv modell.

Idag underbudgeteras social- och hälsovårdsutgifterna i flera kommuner och samkommuner.

– Vårdskatten kan bli ett effektivt skydd mot underbudgetering. Då be-höver man inte ständigt diskutera per-sonalbesparingar och pengar som inte räcker till, vilket sätter käppar i hjulet för verksamheten..

Vårdområdena ska inleda sin verksamhet i början av 2016.

De kommuner och samkommuner som har producentansvar bör vara re-do att producera tjänster från och med början av 2017.

Sammanlagt över femhundra kommuner, sjukvårdsdistrikt och andra ak-törer gav sitt utlåtande om utkastet till lag om social- och hälsovården. Tiden för utlåtanden gick ut den 14 oktober 2014.

De fem vårdområdena baserar sig på de nuvarande specialansvarsområ-dena. Kommunerna ombads ta ställning till vilket vårdområde de vill höra till. I utlåtandena kom nästan inga önskemål om flytt fram.

Det framgick av utlåtandena att tidtabellen ansågs vara för snäv: Det tar tid att omorganisera sig regionalt eftersom de gamla samkommunerna mås-te upplösas och nya byggas upp. Dessutom måste arrangemang för per-sonalen och egendomen göras och datasystemen måste sammanjämkas.

De större kommunerna önskar att fördelningen av finansieringen och kost-naderna, fastställandet av producentansvaret och de ekonomiska konse-kvenserna av reformen preciseras. De små kommunerna uttryckte samma saker, men de var också bekymrade över vilka deras påverkningsmöjlig-heter är i vårdområdets samkommun och vad som sker med närservicen.

Utlåtandena är offentliga. Man kan läsa dem i Hare, dvs. statsrådets pro-jektregister.

Ett omfattande utlåtandesammandrag publiceras i november på adres-sen: stm.fi/sote-uudistus.

Lagutkastet går till riksdagen för behandling i november.

Vårdområdena

HöstmöteVasanejdens fa 316, höstmöte och julfest på Waskia 14.11.2014 kl 19. Höstbuffe. Bindande anmälan, sms, senast 2.11 till Marina Back 050 3065941, Carina Lid-man 050 3068929. Välkommna.

Medlemskalendern kom med tidningenSuPers fickkalender 2015 har postats med det här numret av tidningen. Tidi-gare har den delats ut först i december, men nu ville vi få ut den tidigare efter-som det redan börjar samlas anteckningar om kommande evenemang. Om du inte har fått kalendern ska du anmäla det till SuPers medlemsenhet jasenrekisteri@su-perliitto.fi. I första delen av medlemska-lendern hittar du en järnranson informa-tion om bland annat medlemsförmåner, elektronisk ärendehantering och uppda-tering av dina medlemsuppgifter. Samti-digt kan du kontrollera exempelvis mini-milönen enligt ditt eget kollektivavtal och kontaktuppgifterna till förbundet.

Silver i tävlingen EuroSkills för ungaSuPernärvårdarna Gabriella Snellman och Hanna Hjulfors placerade sig på sil-verplats i EM-tävlingen EuroSkills i Lil-le i Frankrike. Finlands landslag i yrkes-skicklighet Team Finland 2014 fick 14 medaljer och var det tredje bästa lan-det enligt de sammanlagda resultaten. I tävlingen deltog något över 420 ungdo-mar från 25 länder. I det finländska la-get deltog 34 ungdomar, som represen-terade 23 olika yrken. I jämförelsen mel-lan länderna kom Finland på tredje plats efter Österrike och Frankrike. Det fin-ländska lagets poängmedeltal var 506,46 och det högsta av alla länders medeltal. Ungdomarna tävlade 1‒5 oktober i Lil-le i Frankrike.

SUPERSVENSKA 11/2014

SUPERSVENSKA

Arbetsmarknadens centralförbund nåd-de i september en överenskommelse om en framställning om pensionsrefor-men till statsmakten. Med de ändring-ar som den innehåller förbereder man sig för en förlängning av den förväntade livslängden och strävar efter att mins-ka hållbarhetsgapet i en offentliga eko-nomin. Dessutom främjar den syssel-sättningen och tryggar finansieringen av arbetspensionerna, tillräckliga pen-sioner samt jämlikhet mellan genera-tionerna och könen. Pensionsreformen träder i kraft i början av 2017. Under beredningen av lagen kommer många detaljer att ytterligare preciseras.

SuPers ordförande Silja Paavola på-pekar att en förlängning av karriärerna kräver att man ser till att arbetstagarna orkar och klarar av att jobba. Orsaken till pensionering bland superiterna är i upp till 86 procent av fallen sjukdomar i rörelseorganen.

– Ett sätt att förbättra arbetsförmå-gan är att se till att dimensioneringen inom vårdarbetet är i skick. En arbets-tagare har själv ansvar för att den in-te jobbar ergonomiskt felaktigt och ar-betsgivaren för att möjliggöra en riktig ergonomi och en hantering av arbets-belastningen.

Enligt Paavola krävs det en verklig förändring av arbetslivet för att män-niskorna ska orka jobba längre. Arbets-livet måste också erbjuda flexibilitet i olika livssituationer.

För superiterna har en förbättring av beräkningsgrunden för den grundläg-gande intjäningen och det att man bör-

Pensionsåldern stiger stegvistext marjo sajantola

Med pensionsåldersreformen vill man minska hållbarhetsgapet i den offentliga ekonomin, främja sysselsättningen och trygga finan-sieringen av arbetspensionerna. Ett centralt syfte är att förlänga arbetskarriärerna.

jar tjäna in pension redan som 17-åring en större betydelse än den nuvarande superintjäningen på 4,5 procent av in-komsten. Den grundläggande intjä-ningen förbättras när arbetspensions-avgiften inte längre dras av från den in-komst som pensionen räknas ut på. Re-formen förbättrar särskilt de ungas pen-sionsintjänande.

– Mycket få superiter har lyckats nå superintjänandet, påpekar Paavola.

MÅLÅLDER FÖR PENSIONERINGEtt centralt syfte med reformen är att förlänga arbetskarriärerna. Det främ-jas av att den genomsnittliga pensions-åldern stiger. Ålderspensionsåldern sti-ger stegvis först till 65 år. Den läg-sta pensionsåldern för personer födda 1965 eller senare kommer att bestäm-mas på basis av befolknings- och syssel-sättningsutvecklingen.

Livslängdskoefficienten kvarstår i pensionssystemet. Den skär ned må-nadspensionerna enligt hur livsläng-den fortsätter stiga. Efter pensionsrefor-men får var och en fem år före den nedre gränsen för sin pensionsålder en upp-skattning av hur mycket livslängdskoef-ficienten skär i pensionen ifall personen går i pension genast när ålderspensions-åldern uppnås. I uppskattningen anges också hur mycket extra arbete en oav-kortad pension kräver. På så vis bestäms målpensionsåldern på basis av ålders-pensionens undre åldersgräns och ut-vecklingen av en förväntade livslängden.

PARTIELL FÖRTIDA ÅLDERSPENSION Deltidspensionen går ut 2017. I dess ställe kommer en partiell förtida ålders-pension utan begränsningar för arbete eller för storleken på den intjänade lö-nen. En arbetstagare kan gå i delvis för-tida pension efter att ha fyllt 61 år. Den

undre åldersgränsen höjs till 62 år 2025.Den partiella förtida ålderspensio-

nen ligger dock på en lägre nivå än den nuvarande deltidspensionen. En an-ställd måste lyfta 25 eller 50 procent av den pension som tjänats in när pensi-onen börjar justerad med livslängdsko-efficienten. Den här pensionen minskas ytterligare med ett månatligt förtidsav-drag på 0,4 procent, som omfattar alla månader fram till att den undre grän-sen för ålderspensionen uppnås. Avdra-get är permanent.

KARRIÄRPENSION Pensionsreformen påverkar inte ansökan om pension på grund av nedsatt arbets-förmåga, men det kan vara omöjligt att bevara sin arbetsförmåga till ålderspen-sionsåldern i psykiskt och fysiskt tungt arbete. En lång karriär på minst 38 år i arbete som orsakar överansträngning och förslitningar kan berättiga till kar-riärpension vid 63 års ålder. Till en så-dan karriär räknas perioder med moder-skaps-, faderskaps- och föräldrapenning för högst tre år. Förutsättningarna för att man ska få denna pension är lindrigare än för pension på grund av nedsatt ar-betsförmåga. Detaljerna avgörs under en fortsatta beredningen.

INGA FÖRÄNDRINGAR I ARBETSLÖSHETSSLUSSENTilläggsdagarna, den s.k. pensions- el-ler arbetslöshetsslussen, genomgår inga förändringar. Centralorganisationer-na uppskattar senast våren 2019 effek-terna av de åtgärder som ingick i avta-let om förlängning av tiden i arbetslivet 2012. Ifall de överenskomna åtgärder-na har den avsedda effekten kommer ål-dersgränsen för rätten till tilläggsdagar att höjas med ett år, till 62 år, för dem som är födda 1961 och därefter.

SUPERSVENSKA 11/2014

SUPERSVENSKA

LÖSNINGAR FÖR ÖVERGÅNGSPERIODEN

Den undre gränsen för ålderspension stiger enligt åldersklass så att den är 65 år 2025. Höjningen inleds för dem som är födda 1955 och är tre månader per åldersklass. Pensionsåldern är då 63 år och 3 månader för den första ål-dersgruppen, 64 år för personer födda 1958 och så vidare till 65 år för dem som är födda 1962. Den övre ålders-gränsen för ålderspension stiger steg-vis till 70 år.

Den nuvarande intjänade pensionen och den som tjänats in före 2005 kvar-står för varje person. De nya intjänade pensionerna gäller de löner som man förtjänar 2017 och därefter. Idag bör-jar en löntagare tjäna in en högre pro-cent som 53-åring, 1,9 procent av den inkomst som pensionen beräknas på. I reformen försvinner den här förmånen, och pensionen växer med 1,5 procent av lönen under hela karriären, men man kan börja tjäna in den redan vid 17 år.

Under en övergångstid fram till slu-tet av 2025 är intjäningsprocenten 1,7 för åldrarna 53–62 år. Pensionsavgif-ten för en arbetstagare som får den höj-

da procenten är emellertid 1,5 procent högre än pensionsavgiften i annat fall.

PENSIONSÅLDERN PÅ BASIS AV YRKE OFÖRÄNDRADPensionsreformen träder i kraft i början av 2017. Ändringarna gäller för pen-sionsålderns del personer som är föd-da 1955 och därefter. Beträffande in-tjänande av pension gäller reformen allt arbete som gjorts 2017 och därefter.

Pensionsreformen gäller inte pensi-oner som betalas ut eller som har bevil-jats före den 1 januari 2017. Den läg-re så kallade yrkesbaserade pensionsål-dern, som berör många av de superiter som är kommunalt anställda, är oför-ändrad ifall anställningen fortsätter till pensionsåldern.

Pensionen börjar intjänas för hela lö-nen. Hittills har intjänandet av pension varit beroende av den skattepliktiga in-komsten, den har alltså tjänats in från en lön där arbetspensionsavgiften först har dragits av. I fortsättningen tjänar man in pension också på den här delen..läs mer: www.eläkeuudistus.fi/ingangs-sidan.html. under höstens superkvällar berättar vi också om pensionsreformen. ta med dina vänner och kom och lyssna.

födelseår lägsta ålderspensionsålder

1955 63 år 3 mån 1956 63 år 6 mån 1957 63 år 9 mån 1958 64 år 1959 64 år 3 mån 1960 64 år 6 mån 1961 64 år 9 mån 1962 65 år

Gottgörelse för diskriminering på grund av graviditetTingsrätten i Rovaniemi dömde en pri-vat arbetsgivare att betala 9 000 euro till en SuPernärvårdare som gottgörelse för diskriminering som skett på grund av graviditet. Arbetsgivaren måste också er-sätta den anställdas rättegångskostnader.

Tvisten gällde frågan om den anställ-da hade fått löfte om flytt till en annan arbetsplats, och om den här eventuel-la flytten inställdes på grund av hennes graviditet. Den anställda arbetade som närvårdare på ett privat vårdhem och an-mälde en önskan att flytta till bolagets nya boendeservicecentral.

Den anställda informerade i mitten av juli arbetsgivaren om att hon blivit gravid. Omedelbart efter nyheten om graviditeten fick den anställda veta att hon inte kan flytta till den nya arbets-platsen. I fallet hade den anställda och bolaget motsatta åsikter om hur allt ha-de gått till.

Domstolen ansåg att arbetsgivaren in-te hade presenterat tillräckliga bevis för att den anställda inte hade valts till upp-giften. De bevis som presenterades för bolagets del avvek från varandra och var motstridiga. Bevisen från de anställdas sida stödde obestritt den anställdas syn. Det blev belagt att de anställda hade valts ut redan i maj. Domstolen ansåg att bola-get hade förfarit mot jämställdhetslagen.

Hovrätten ändrade inte domen, och bolaget ålades att ersätta rättegångskost-naderna också för hovrättens del. Hög-sta domstolen beviljade inte bolaget rätt att överklaga domen.IN

GIM

AG

E

SUPERSVENSKA 11/2014

SUPERSVENSKA

Mental, eller psykisk, hälsa gäller inte bara ingripande i mentala sjukdomar, utan också mentalt välmående och för-måga att klara av det dagliga livet. En god mental hälsa är också människans kreativa förmåga och förmåga till nä-ra relationer. Problem och störning-ar i den mentala hälsan kan ta sig ut-tryck på många sätt och i olika sym-tom. För att man ska kunna identifie-ra dem och ge första hjälpen har Fören-ingen för Mental Hälsa i Finland gjort ett tvådelat utbildningspaket Psykiska första hjälpen 1 och 2.

Föreningen för Mental Hälsa har ordnat den här utbildningen sedan 2006, men sedan Penningautomatför-eningen för ett par år sedan stödde ut-vecklingsarbetet ordnas nu utbildning-en över hela landet. På vissa orter finns den med i medborgarinstitutens kurs-utbud.

– I Birkalands sjukvårdsdistrikt har man tagit paketet som utbildningsred-skap och i Mellersta Finlands sjukvårds-distrikt är utbildningen i startgropar-na. Den första kursen har redan ord-

Det behövs mer kunskap ommental hälsa på varje arbetsplats

text marjo sajantola

I vårdbranschen är det viktigt att ha kunskaper om mental hälsa när man möter klienter och patien-ter inom alla sektorer. En kris kan också drabba en själv eller en arbetskamrat. Kunskaper i första hjälpen till psykisk hälsa kan behö-vas när som helst.

nats för vårdpersonal. På våren kom-mer jag att utbilda en del av dem till handledare för kurser i första hjälpen till psykisk hälsa. Det här är en förmån-lig kompletterande utbildning, berättar projektchefen Ritva Karila-Hietala vid Föreningen för Mental Hälsa.

Kurserna tar 14 timmar var, men man kan ta dem i vilken ordning som helst. Första kursen har lagts upp av Föreningen för Mental Hälsa. Den andra delen utvecklades i Australien i början av 2000-talet och har efter det snabbt spritt sig runt världen.

Den första delen utgår från resurser. Den är avsedd för hantering av kunska-per i den dagliga psykiska hälsan och av stress och för att man ska kunna öka si-na egna resurser. Den andra delen ger kursdeltagarna information om de van-ligaste psykiska störningarna och deras symtom, beredskap att erbjuda hjälp samt kunskap att tillämpa stegen i för-sta hjälpen till psykisk hälsa.

STÖD FÖR MENTAL HÄLSASuperiternas arbete underlättas av att de kan identifiera mentala problem när de möter sina klienter och patien-ter. SuPers chef för yrkesfrågor Kristi-na Lamberg anser att vi behöver me-ra kunskaper av det här slaget. Sett ur den yrkesmässiga intressebevakning-ens synvinkel är utbildningen i första hjälpen till psykisk hälsa ett bra bas-redskap.

– Om man kan erbjuda klienter och

patienter första hjälpen i psykiska stör-ningar och kriser på deras egna vård-platser behöver man inte alltid skicka dem till psykiatrisk vård.

En människas livshistoria och besvi-kelser samt livsinställning har stor bety-delse för hans eller hennes uppfattning av om glaset är halvfullt eller halvtomt. Cynism och snarstuckenhet smittar lätt av sig i arbetsgemenskapen. Ibland kan en arbetskamrats beteende till och med skrämma. Kan man hitta hjälp för det här i förstahjälpenpaketet?

– Det är lite tveeggat om du blir din arbetskamrats hjälpare i krissituationer. Om alla pauser går till att behandla ar-betskamratens problem gagnar det inte arbetsgemenskapen och stöder inte hel-ler välmåendet på arbetsplatsen.

Enligt Lamberg är det ändå viktigt att lägga märke till om en arbetskam-rat är trött. Man kan fråga om han el-ler hon har bekymmer eller problem ex-empelvis i arbetet. Det är mycket vik-tigt att atmosfären på arbetsplatsen till-låter att man samtalar om svåra saker och att man efter att saken har tagits upp vid behov söker hjälp också med chefens stöd.

– Superiterna bör också ha förmå-ga att stöda ett friskt psyke. Man måste också ha förmåga att utveckla psykiskt välmående i sitt eget arbete och främja sitt eget välmående genom hälsosamma levnadsvanor, motion och positivt tän-kande. Det är viktigt att se till att det finns mycket meningsfullt i livet som motvikt till det stressande arbetet..