taakkeli - spek.smartpage.fispek.smartpage.fi/fi/spektaakkeli_3-2012/files/... · 3 2012 koulutettu...

• S uomen Pelastusalan Keskusjärjestön jäsenlehti •

taakkeli3 2012

Koulutettu henkilökunta vähentää turhia palohälytyksiä

eSPEK on väylä verkko-oppimisen

maailmaan

Timo Airaksinen käsittelee turvallisuutta yksilön näkökulmasta

Kansliapäällikkö

Päivi Nerg:Pelastusalan hyvää yhteistyötä kannattaa vaalia

60-vuotiaat palokuntanais- ja -nuorisotyö juhlivat Tampereella

Paloturvalli-suusviikkoa

vietetään 24.11.–1.12.

HELPEn toiminnassajäsen on keskiössä

2 SPEKtaakkeli 3• 2012

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön jäsenlehti

Suomen Pelastusalan KeskusjärjestöRatamestarinkatu 11, 00520 [email protected], www.spek.fiPuh. 09 476 112

Päätoimittaja: Helena GrönstrandToimittajat: Juha Hassila, Eevi-Kaisa YrjöläUlkoasu ja taitto: Luminar Solar / Terhi KannistoKannen kuva: Kansliapäällikkö Päivi Nerg / Hannes Victorzon, Studio PromediaISSN: 1799-6074

taakkeli

SISÄLLYS

Kulmahuoneen kynä ......................................................................... 3

Ajankohtaista .................................................................................... 4

SPEKtaakkelin vieras: kansliapäällikkö Päivi Nerg ............................. 6

Hallituksen päätöksiä ........................................................................ 8

Palosuojeluyhdistys 90 vuotta .......................................................... 9

Vuoden Palomies on Tuomo Halmeslahti ......................................... 9

Sisäinen turvallisuus tarvitsee järjestöjen asiantuntemusta ............ 10

Yksilöturvallisuutta etsimässä ........................................................... 12

HELPEssä jäsen on kaiken keskiössä ................................................. 14

Paloturvallisuusviikko kokoaa kampanjat yhteen ............................. 16

Koulutettu henkilökunta vähentää turhia palohälytyksiä ................. 18

eSPEK vie verkko-oppimisen maailmaan ......................................... 20

Palokuntakoulutusjärjestelmä uudistumisen kynnyksellä ................ 21

Rento kuusikymppinen juhli Tampereella ........................................ 22

Palokuntanuorisotyö ........................................................................ 24

Palokuntanaistyö .............................................................................. 24

Tore Eriksson CTIF:n puheenjohtajaksi ............................................. 25

ECF on nyt EVCPF .............................................................................. 25

SPEKin jäsenet esittäytyvät ............................................................... 26

Iloisia SPEKkiläisiä ............................................................................. 28

På svenska ......................................................................................... 30

taakkeli 3 • 2012

Kuva

: Hel

i Hav

erin

en

22

Kuva: Hannes Victorzon, Studio PromediaKuva: Hannes Victorzon, Studio Promedia

6

21

Kuva

: Tee

mu

Varis

SPEKtaakkeli 3• 2012 3

Kansalaisjärjestötturvallisuustyössä

Kulmahuoneen kynä

Olin juuri keksimässä turvallisim-man yhteiskunnan konseptin. Pro-fessori Pekka Himanen, onneton, tuli ajatuksineen väliin. Konsep-tini oli suurin piirtein seuraava. Palkataan jokaiseen suomalaiseen kotitalouteen poliisi–pelastaja–en-sihoitaja/sairaanhoitaja–sotilas. 24/7/365. Hallinto kevenee, kun sitä ei tarvita – kotitalous päättää ja johtaa. Virkoja tarvitaan noin 2,5 miljoonaa kotitaloutta kertaa viisi. Loppuu työttömyys. Maksaa vain 6250 miljardia plus monitoimivirka-miehen varsin mittavat koulutus- ja muut välilliset kulut. Eikö onnistu?

Päämääränä arvokas elämä

Professori Himanen julkisti tuoreel-taan Sinisessä kirjassaan kansain-välisen tutkimusryhmän työnä syn-nytetyn Suomen kestävän kasvun mallin. Kirja muistuttaa terveelli-sesti myös turvallisuuden toimijoil-le yhteiskunnallisen toimintamme ja julkisten palvelujen kehittämisen korkeimmasta päämäärästä – ar-vokkaasta elämästä. Hyvinvoinnin korkein aste on onnellisuus, jonka saavuttaminen kestävän hyvinvoin-nin, kestävän ekologisuuden ja kes-tävän talouden avulla tulisi olla kai-kille mahdollista. Kirja oli luettava kokonaan, jotta käsite avautui näin maallikolle.

Turvallistaminen (securitization) eli kaiken tarkastelu turvallisuuden näkökulmasta, on tuttu käsite pe-lon maantieteen toiselta puolelta. Himanen käsittelee kirjassaan mm. pelkän talouden kasvun ja kehityk-sen ekologista mahdottomuutta maapallollamme. Samanlainen lo-giikka voidaan löytää myös pyrki-myksestämme turvalliseen huomi-seen. Himasta soveltaen: pelkkä täsmentämätön turvallisuuden

kasvu ei riitä päämääräksi. Tietyllä tavalla rakennettu turvallisuus ei välttämättä automaattisesti ole pa-remman hyvinvoinnin sy-nonyymi, kuten avauskon-septistani voidaan arvata. Myös välineet merkitse-vät. On löydettävä turval-lisuuden kehittämisessä sellainen tila, jossa kestävä hyvinvointi, kestävä ekologisuus ja kestävä talous toteutuvat saman-aikaisesti ja turvallisuus on omi-naisuutena em. tekijöissä. Yksilön (yhteisen hyvän vuoksi rajoitetun) vapaan valinnan, arvokkaan elä-män ja onnellisuuden mahdollista-ma turvallisuus on tavoiteltava tila. Turvallisuus, joka on hyvinvointia.

Yksilöt ja yhteisöt ytimessä

Kansallista keskustelua ohjaa usein julkisten voimavarojen kohden-tamisen vaikutukset kansalliseen turvallisuuteen. Jos yksilöinä ja yh-teisöinä osaisimme, haluaisimme ja kykenisimme toimimaan oikein ja turvallisesti, maailma olisi toisen-lainen. Kansallisen kokonaisturval-lisuuden olennaisin ydin on aina ol-lut ja tulee aina olemaan yksilön ja yhteisöjen oma halu ja kyky toimia oikein osana yhteiskuntaa – turval-lisuuden ylläpitäminen ja rakenta-minen hyvinvointimme osana.

Himanen todistaa, että tavoit-teenamme on oltava arvokas elämä kestävän hyvinvoinnin (onnellisuu-den), ekologisuuden ja talouden avulla. Haasteena on, kuinka uu-dessa ja uudistuvassa maailmassa länsimainen, vauras ja globaalis-ti toimiva yksilö motivoidaan tai motivoituu tekemään oikein. Ja toisaalta kuinka kolmannessa maa-ilmassa tuetaan yhteiskunnallista kehitystä siten, että vaurauden ta-

voittelu ja saavuttaminen voidaan tehdä globaalisti kestävällä tavalla.

Kanava merkitykselliselle tekemiselle

Järjestöt tekevät yleishyödyllistä hyvää, turvallisuusjärjestöt turvalli-suutta edistävää yleishyödyllistä hy-vää. Toisaalta järjestöt tarjoavat ka-navan yksilön mielekkäälle ja merki-tykselliselle toiminnalle. Yksilöt ovat siis järjestöjen toiminnan kohteita, mutta järjestöt ovat myös yksilön toiminnan välineitä. Vapaaehtoi-suuden keskeinen ilmiö on halu toi-mia jonkin tärkeäksi koetun asian puolesta. Järjestö, jonka toiminta ei kiinnosta, ei enää edusta toi-minnanhalua synnyttävää kipinää. Järjestön kehittämisessä olennais-ta ei siis ole järjestön kehittäminen vaan jäsenistön ja potentiaalisen jäsenistön tarpeelliseksi, arvokkaak-si, mielekkääksi kokeman toiminnan kehittäminen ja tukeminen.

Pelastustoimen tilinpäätöshank-keessa tutkittiin vapaaehtoisten palokuntakuntalaisten motivaatio-tekijöitä kansainvälisestikin poikke-uksellisen laajassa tutkimuksessa. Tärkeimpiä toiminnan jatkamisen motivaatiotekijöitä ovat sosiaaliset syyt, yhteisöllisyys sekä auttamisen halu. Motivaatiotekijöitä tutkimalla on mahdollista suunnata vapaaeh-toisuutta tukevan järjestötoimin-nan rakennetta oikeaan suuntaan.

Kuva

: Juh

a Ha

ssila


Huoltovarmuuskeskus ja SPEK ovat tehneet sopimuk-sen, jonka mukaan SPEKillä on koordinaatiovastuu koti-talouksien omatoimisen varautumisen järjestötoimikun-nasta. Se aloitti toimintansa syyskuussa ja sen tavoittee-na on turvata ja kehittää kotitalouksien toimintakykyä häiriötilanteissa vahvistamalla niiden valmiuksia omatoi-misuuteen ja omavaraisuuteen. Toimikunnan puheen-johtaja on SPEKin varautumisjohtaja Karim Peltonen.

SPEKillä sopimus Huoltovar-muuskeskuksen kanssa

Keskeisimpänä säilyy edelleen mie-lekkääksi koettu toiminta.

Himasen ja muiden filosofien sanoja soveltaen vapaaehtoistyön-kin keskeisimpiä ytimiä on se, että yksilö rakentaa sisältöä ja merkitys-tä elämäänsä esimerkiksi autta-misen kautta. Kansalaisen oman merkityksellisen toiminnan luon-nollinen seuraava taso on kansa-laisten yhdessä tekemä merkityk-sellinen oma toiminta. Se toteutuu Suomessa yleisimmin yhdistyksessä tai järjestössä.

Lisää tutkimusta

Turvallisuutta on tutkittu liian vä-hän. On tutkittu liian vähän toi-mintaympäristöä, uhkia ja turvalli-suuden järjestelmän kehittämistä. Etenemme osin pimeässä. Päätök-sentekomme perustuu valistunee-seen arviointiin – usein toki jopa onnistuneesti. Mutta tarvitsemme

enemmän ja parempaa tutkimus-ta ympäristöstämme riskiympä-ristönä. Tarvitsemme enemmän tutkimusta menetelmien kehit-tämisestä. Ja sitten tarvitsemme tutkimusta ihmisestä ja yhteisöistä turvallisuustoimijoina ja turvalli-suustoiminnan kohteena.

Pelastustoimen tilinpäätöshank-keen loppusuoralla on jo päästy toteamaan, että työ on ollut arvo-kasta. Hankkeen tulosten myötä on hahmottumassa kokonaisku-va siitä, mitä turvallisuuden yksi osajärjestelmä on tällä hetkellä. Se on luonut kivijalkaa tulevaisuu-den haasteisiin. Millaiseen toimin-taympäristöön olemme menossa? Miten pelastustoimen järjestelmää tulisi kehittää? Miten yhteiskunnan turvallisuus kehittyy tai miten sitä kehitetään? Jatkoa seuraa.

Professori Timo Airaksinen on juuri tarkastellut yksilön turvalli-

suutta äärimmäisen tuoreella ja mielenkiintoisella tavalla. Aiheesta on julkaistu kirja. Suosittelen tutus-tumista siihen.

Korjasin konseptiani: Turvallisin yhteiskunta toteutuu toimintaym-päristön haasteisiin ja uhkiin oikein mitoitetussa turvallisuuden (mm. pelastustoimen) kokonaisjärjes-telmässä, jossa kaiken perustana on yksilöiden oma tahto ja kyky huolehtia itsestään ja yhteisöistään turvallisella tavalla. Tukena ovat riittävälle tasolle viritetyt julkiset palvelut yhdessä turvallisuustoi-mintaan suuntautuvan vahvan va-paaehtoisuuden kanssa.

Tämähän taisi olla jo keksitty. Suomessa.

Kimmo Kohvakkatoimitusjohtaja

Kulmahuoneen kynä

Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen uusi pelastus-komentaja Simo Weckstén aloitti virassaan 1. marras-kuuta. Weckstén on työskennellyt pitkään Helsingin pelastuslaitoksella, viimeksi riskienhallintapäällikkönä vuodesta 2004 lähtien. Hän on koulutukseltaan filoso-fian maisteri. Lisäksi hänellä on väestönsuojapäällikön ja palomestarin tutkinnot. SPEKtaakkeli onnittelee uut-ta pelastuskomentajaa.

Simo Weckstén Helsingin pelastuskomentajaksi

Ilotuliteturmasta tuli sakkoja

Palotarus 2010 -suurleirin ilotuliteturmasta tuomittiin sakkoja. Päijät-Hämeen käräjäoikeuden mukaan ohjel-matoimiston varapäällikkö ei ollut huolehtinut ilotuli-tuksessa riittävästä turvaetäisyydestä yleisöön. Onnet-tomuus tapahtui leirin viimeisenä iltana heinäkuussa

2010, kun yksi rakettipadoista kaatui, ja siitä lensi ylei-sön joukkoon paukkuja, jotka aiheuttivat useille lieviä vammoja. Onnettomuustutkintakeskuksen raportin mukaan ilotulitteen käyttöohjeet ja ilotulitteisiin liitty-vät säädökset ovat monitulkintaiset.


••• Ajankohtaista •• •

Työryhmä käsittelemään väestönsuojien rakentamista

Sisäasiainministeriö on asettanut työryhmän käsittele-mään väestönsuojien rakentamista koskevia strategisia linjauksia. Työryhmän tehtävänä on selvittää väestön-suojien rakentamisen nykytila, kustannukset ja lain-säädäntö sekä arvioida väestön suojaamiseen liittyvät uhkakuvat ja periaatteet. Työssä on otettava huomioon hallitusohjelmassa olevat linjaukset ja valmisteilla ole-va turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko sekä niiden vaikutukset väestönsuojien rakentamistarpee-seen ja väestön muuhun suojaamiseen.

Työryhmän tavoitteena on selvittää mahdollisuudet

Suomen suurin poistumisharjoitus tyhjensi messuhallin rivakasti

Tampereella järjestettiin syyskuussa Turvallisuusmes-sujen yhteydessä Suomen suurin poistumisharjoitus. C-hallissa toteutetussa harjoituksessa hallista poistui kolmessa minuutissa 300–400 messukävijää. Poistu-misharjoituksen suunnittelivat yhteistyössä SPEK ja Tampereen messut.

– Ideana oli näyttää esimerkki siitä, miten raken-nuksesta päästään turvallisesti poistumaan, totesi turvallisuuspäällikkö Ilpo Leino SPEKistä onnistuneen harjoituksen jälkeen.

– Jos se onnistuu isommassa kiinteistössä, miksei sitten pienemmässäkin.

Sattumalta messuilla päästiin heti seuraavana päivänä kokeilemaan kaikkien hallien tyhjentämis-tä oikean palohälytyksen vuoksi. Hälytyksen aiheutti pääkeittiön sprinkleri, joka laukesi uunista tulleesta

luopua yleisestä väestönsuojelun rakentamisvelvolli-suudesta. Työryhmä muodostuu sisäasiain- ja ympäris-töministeriön sekä hallituspuolueiden edustajista.

Väestönsuojien rakentamisesta käytiin runsaas-ti keskustelua pelastuslain uudistuksen yhteydessä. SPEK on eri yhteyksissä pyrkinyt tuomaan esiin väes-tönsuojelujärjestelmän kokonaistarkastelun. SPEKin hallitus päätti lokakuun kokouksessaan, että SPEK val-mistelee aiheesta oman selvityksensä. Tarkoitus on linjata järjestön kanta väestönsuojelun kehittämiseen Suomessa.

Palontorjuntaviikko-nimistä tapahtumaa vietettiin vii-meksi joskus 1980-luvulla. Nyt viikko on herätetty jäl-leen henkiin uusien kampanjoiden myötä. Päivä Palo-asemalla avaa Paloturvallisuusviikon lauantaina 24.11.Viikkoa kuljettaa eteenpäin Joka kodin palontorjunta-talkoot, ja se päättyy Pohjoismaiseen palovaroitinpäi-vään 1.12. Lue lisää sivulta 16.

Paloturvallisuusviikkoa viete-tään jälleen

SPEK on julkaissut professori Timo Airaksisen teoksen Yksilöturvallisuutta etsimässä. Kirja käsittelee turval-lisuutta, vaaroja ja riskejä yksilön näkökulmasta. Ai-raksinen kertoo, että turvallisuuden etsiminen on yksi ihmisen perustavista haluista ja tarpeista. Turvallisuus on osa ihmisen onnea. Lue lisää uunituoreesta teok-sesta sivulta 12.

Yksilöturvallisuutta ja onnea etsimässä

kuumasta höyrystä. Kuudessa minuutissa messuhallis-ta poistui noin 3 000 ihmistä, jotka pääsivät kuitenkin palaamaan pian takaisin sisälle.

Kuva

: Hel

ena

Grön

stra

nd


Sisäasiainministeriön uusi kansliapäällikkö Päivi Nerg haastaa järjestöt etsimään uusia toimintamalleja eri puolilla Suomea. Hän myös rohkaisee järjestötoimijoita ottamaan vahvempaa roolia, jonka ei aina tarvitse olla viranomaisella. Kansliapäällikkö luottaa järjestöjen substanssiosaamiseen ja kansalaisten aktivoimiseen sisäisen turvallisuu-den ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

SPEKtaakkelin vieras

– Sisäisen turvallisuuden iso visio on, että Suomi on Euroopan turval-lisin maa. Viranomaiset eivät kui-tenkaan pysty tekemään sitä yksin, vaan mukaan tarvitaan hyvin paljon erilaisten järjestöjen panostusta, kansliapäällikkö Päivi Nerg toteaa.

Järjestöjen vahvuutena on paitsi niiden sääntöjen mukaisen substanssitehtävän toteuttaminen myös se, että niiden välityksellä toi-mintaan sitoutuu paljon aktiivisia toimijoita. Kytkentä kansalaisiin on paljon vahvempaa kuin viranomai-silla voi koskaan olla. Luovuutta ja mielikuvitusta voi kansliapäälli-kön mukaan käyttää, kun järjestöt suunnittelevat toimintansa kehit-tämistä.

– Olisi hyvä, jos järjestöyhteis-työhön löytyisi uusia, alueellisia, erilaisia toimintamalleja. Järjestö-jen rooli vastuun ja toimintamah-dollisuuksien osalta on erilainen eri alueilla. Esimerkiksi jollakin alueella voisi järjestötoimijalla olla vahvem-pi rooli, eikä se olisi aina viran-omaisella. Meidän pitäisi uskaltaa katsoa tätä asiaa uudella tavalla, Nerg pohdiskelee.

– Viranomaispuolella ei oike-astaan ole oikeutusta tulla neuvo-maan, mitä järjestöt tekevät. Kun

toiminta syntyy järjestön omista säännöistä ja tavoitteista, se antaa ajatuksen, että voisivatko järjestöt olla vielä aloitteellisempia nosta-maan esille uusia, innovatiivisem-pia toimintatapoja? Ja voisivatko järjestöt haastaa valtio- ja kunta-toimijaa oman tehtävänsä näkökul-masta?

Läheistä ja mutkatonta yhteistyötä

Päivi Nergille on ollut erittäin myönteinen yllätys, että yhteistyö koko pelastusalalla on poikkeuksel-lisen läheistä ja mutkatonta. Hänel-le on myös selvinnyt, että se ei ole lainkaan tavallista muissa maissa.

– Kun tulee vähän ulko-puolelta, sen näkee parem-min. Pitkään alalla toimi-neet eivät itse näekään, miten hyvällä tasol-la alan yhteis-työ on. Sillä on varmasti pitkät perinteet, ja valtio- ja kun-

tatoimijoiden rinnalle on jotenkin luontaisesti pitkällä aikajänteellä tullut mukaan järjestökenttä. Mi-nusta siitä kannattaa olla tosi ylpeä, ja sitä kannattaa vaalia.

Järjestöille lisää resurs-seja

Se, miten sisäasiainministeriö voisi tukea ja turvata järjestöjen resurs-seja, on varsin haasteellinen kysy-mys, kun ministeriöllä itselläänkin on kovin rajalliset resurssit.

– Pelastuslain mukaan meidän velvollisuutemme on ottaa toimin-nassamme huomioon vapaaehtoi-sen toiminnan edistämiseen täh-täävät toimenpiteet. Mutta mitä se

Kansliapäällikkö Päivi Nerg

kannustaa järjestöjä etsimään innovatiivisia toimintatapoja


Teksti: Helena GrönstrandKuva: Hannes Victorzon, Studio Promedia

Meidän pitäisi uskaltaa katsoa tätä asiaa uudella tavalla.”

tarkoittaa resurssinäkökulmasta?, kansliapäällikkö miettii.

– Voisiko se tarkoittaa sitä, että SM:n roolina olisi olla aktiivisesti kokoamassa erilaisia rahoitusmah-dollisuuksia ja tuoda niitä esille? Tämä voisi olla yksi tapa edistää vapaaehtoistoimintaa. Ja järjestö-jen rooli voisi olla samantyyppinen meidän kanssamme. Ne voisivat olla kokoamassa yhteistyöryppäi-tä, jotka voisivat rakentaa yhteis-työhankkeita ja etsiä ulkopuolista rahoitusta.

Uusi kansliapäällikkö pitää vi-ranomaisten ja järjestöjen yhteis-työtä merkittävänä myös väestön-suojelun turvaamisessa. Hänen mukaansa tarvitaan informaation jakamista väestönsuojelun mer-kityksestä, mutta ministeriö ei voi tehdä sitä yksin. Hän kaipaa ministeriön tueksi järjestökenttää luomaan malleja siitä, miten tietoa kannattaisi tuoda esille.

– Väestönsuojelu liittyy lähtö-kohtaisesti sotilaalliseen uhkaku-

vaan, jota ei tällä hetkellä ole näkö-piirissä. Tässä on suuri vaara, että väestönsuojelun merkitystä ei enää nähdä. Siksi meidän on toimitta-va siten, että asian merkitys pysyy esillä, muuten se helposti unohtuu.

Sisäisen turvallisuuden painava vastuu

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on parhaillaan työn alla. Siinä kokonaisturvallisuuden pohja-na on sisäinen turvallisuus.

– Länsimaisessa yhteiskunnas-sa uhat liittyvät erityisesti sisäisen turvallisuuden alueelle; millä lailla rikollisuus kasvaa, miten meillä terrorismi alkaa laajentua ja mitä tapahtuu arjen turvallisuuden ken-tässä. Kaikki tämä kuuluu sisäasi-ainministeriön toiminta-alueeseen kuin myös maahanmuuttoasiat ja rajaturvallisuus.

– Kyllä on vastuu alkanut painaa hartioita, kun ajattelee, että sisäi-nen turvallisuus on valtavan iso osa

kokonaisturvallisuutta tässä nyky-yhteiskunnassa, kansliapäällikkö tuumaa ja hymyilee. Hän kertoo sisäisen turvallisuuden vieneen hä-net mennessään näinä ensimmäisi-nä viikkoina.

– On ollut tosi upeata tulla tän-ne tuolta valtiovarainministeriöstä. Valtiovarainministeriön visio oli, miten Suomi pysyy taloudellisesti hyvinvoivana yhteiskuntana tulevil-le sukupolville. Sisäasiainministeri-ön näkökulmasta meidän tehtävä-nä on tehdä Suomesta Euroopan turvallisin maa. Nämä sopivat hyvin yhteen.

– Minulle on ollut aina erittäin tärkeää, että voin olla tekemäs-sä töitä sellaisten asioiden eteen, jotka koskettavat jokaista ihmistä. Vaikka olen täällä ministeriössä ja tällaisella pestillä, koen tekeväni niin. Ja se on huikean hienoa!

Kuka hän on?Päivi Nerg aloitti sisäasiainministeriön kansliapäällikkö-nä lokakuun alussa. Hän on toiminut valtiovarainminis-teriön hallinto- ja kehitysjohtajana vuodesta 2009, ja sitä ennen hän työskenteli kahden yliopiston fuusioi-tumisesta vastaavana johtajana Itä-Suomen yliopistos-sa. Nerg on myös työskennellyt Kuopion yliopistossa hallintojohtajana ja koulutus- ja kehittämiskeskuksen johtajana. Hänellä on kokemusta myös yritysmaail-masta, muun muassa Atria Oyj:stä ja Lihapolar Oy:stä. Koulutukseltaan hän on maatalous- ja metsätieteiden maisteri.

Kansliapäällikön tehtävänä on johtaa, kehittää ja valvoa ministeriön ja sen hallinnonalan toimintaa mi-nisterin apuna. Nerg valittiin kansliapäällikön virkaan seitsemän vuoden määräajaksi vuoden 2019 loppuun saakka.

Päivi Nerg on intohimoinen liikkuja, jonka voi nähdä pyöräilemässä työmatkojaan, kesällä pelaamassa golfia ja talvella hiihtämässä. Vapaa-ajallaan hän nauttii myös musiikin kuuntelusta, mihin kotona on ollut helposti mahdollisuus, kun perheeseen kuuluu musiikki-ihmisiä. Ja tietenkin perhe on tärkeä, vaikka kaikki kolme lasta ovatkin jo lentäneet pesästä.


Hallituksen päätöksiä

Kokous 31.8.• Hyväksyttiin Suomen Palveluskoiraliitto ry SPEKin jä-seneksi.• Nimettiin sisäisen turvallisuuden ohjelman ohjausryh-mään SPEKin edustajaksi hallituksen puheenjohtaja Juha Hakola ja varalle toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka.• Nimettiin sisäisen turvallisuuden ohjelman järjes-töyhteistyöryhmään SPEKin edustajaksi toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka ja varalle varautumisjohtaja Karim Peltonen.

Kokous 24.9.• Hyväksyttiin SPEKin toiminta- ja taloussuunnitelma 2013 sekä Palosuojelurahastolta ja Raha-automaatti-yhdistykseltä haettavien avustusten määrät. Päätet-tiin, että toimisto valmistelee valtuustolle esitettävän toiminta- ja taloussuunnitelman 2013 mahdollisine tarkistuksineen hallituksen kokoukseen 22.10.• Hyväksyttiin Palosuojelurahastolle lähetettävän pe-lastusliittojen yleisavustushakemuksen yhteissummak-si 1 180 000 €. Valtuutettiin toimisto valmistelemaan Raha-automaattiyhdistykselle lähetettävä yleisavus-tushakemus, joka sisältää myös alueellisen toiminnan avustusesityksen.• Merkittiin tiedoksi, että SPEKin toiminnan toinen vuosikolmannes toteutui toimintasuunnitelmien mu-kaisesti.

Kokous 22.10.• Päätettiin esittää puheenjohtaja Juha Hakolaa RAY:n hallituksen järjestöjäseneksi.• Hyväksyttiin Huoltovarmuuskeskuksen ja SPEKin vä-linen sopimus Kotitalouksien omatoimisen varautumi-sen järjestötoimikunnan koordinaatiosta.• Päätettiin, että SPEKin kanta väestönsuojien raken-tamisesta valmistellaan toimistossa vuoden loppuun mennessä. Asia on yhteiskuntapoliittisesti niin merkit-tävä, että kannan päättää valtuusto.


Tammenterhometsän pikkuväen haaverit

– toimintaohjeita todellisiin tilanteisiin

Kirja käsittelee arkielämän pieniä tapaturmia ja antaa nimensä mukaisesti oikeanlaisia ohjeita hätätilanteessa toimimiseen. Iloisten eläinhah-mojen ja selkeän kuvituksen avulla kirja antaa mahdollisuuden käsitellä lapsen kanssa yhdessä tilanteita, joihin kuka tahansa voi joutua. Kuinka toimia, kun käärme puree tai tulipalo syttyy? Tai miten ennaltaehkäistä kodin onnettomuuksia?

Kirja on tehty yhteistyössä Suomen Pelastus-alan Keskusjärjestön ja Suomen Punaisen Ristin kanssa.

91 sivua • Hinta 27 € (sis. alv)

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi

Tilaa nyt uusiturvallisuuskirja

lapsille!

Tilaa:verkkokauppa.spek.fiPuh. 09 4761 1300 verkkokauppa.spek.fiverkkokauppa.spek.fiverkkokauppa.spek.fi

http://verkkokauppa.spek.fi/PublishedService


Teksti: Juha Hassila

Palosuojeluyhdistyksen asiantuntemus elää vielä tänäänkin

Kun Suomen Palosuojelusyhdistys vuonna 1922 perustettiin, palotur-vallisuus oli nykyistä huomattavasti alkeellisempaa. Kansa asui valtao-saksi haja-asutusalueilla puuraken-nuksissa. Palokunnat olivat heikosti varustettuja. Paloturvallisuutta pa-rantavaa koulutusta tai lainsäädän-töä ei ollut.

Yhdistys oli voimakas taustavai-kuttaja palolain saamiseksi Suo-meen. Yhdistyksessä toimi vahvo-jen asiantuntijoiden verkosto, joka

Säätytalolla juhlistettiin lokakuussa Palosuojeluyhdistyksen 90-vuotista taivalta. Yhdistyksen historiaa valotti tietokirjailija Juhani Katajamäki, ja CFPA-Europen terveh-dyksen toi varapuheenjohtaja Anders Bergqvist. Yleisölle esittäytyi myös kolmatta päivää kansliapäällikkönä toiminut Päivi Nerg.

muun muassa antoi lausuntoja pa-loturvallisuudesta.

Yhdistyksen palokoulu aloitti toimintansa 1930-luvulla. Kursseja oli niin ammattihenkilöstölle kuin vapaaehtoisillekin. Koulun opet-tajakunta ja oppilaat tekivät myös paloteknistä tutkimustyötä.

Kansalaisten haluttiin tuolloin-kin kiinnittävän huomiota arkis-ten toimien aiheuttamiin riskeihin. Osaltaan ne poikkesivat nykykotien riskeistä. Toisaalta yhtymäkohtiakin

nykyiseen on: sähkölaitteiden vää-rä käyttö ja tupakointi vaaransivat suomalaisten paloturvallisuutta jo 1900-luvun alkupuolella.

Asiantuntemus oli niin suurta, että yhdistyksen toiminnasta ovat saaneet alkunsa sisäasiainministe-riön pelastusosasto, Pelastusopisto ja Suomen Pelastusalan Keskusjär-jestö.

90

Vuoden palomies hallitsee häiriötilanteet

Pelastuspäällikkö Tuomo Halmes-lahti valittiin Vuoden Palomieheksi. Hän on tehnyt uransa alusta alkaen esimerkillistä kehitystyötä väestön-suojelun hyväksi ja tiivistänyt yh-teistyötä turvallisuusalan toimijoi-den välillä. Halmeslahden vaikutuk-sesta Etelä-Savon pelastuslaitoksen toiminta onnettomuus- ja häiriö-tilanteissa on parantunut. Vuoden Palomies 2012 julkistettiin Turvalli-suusmessuilla Tampereella.

Halmeslahti on onnistunut kohottamaan väestönsuojelun ja varautumisen arvostusta Etelä-Sa-vossa. Hän näkee kehittämistyön etuna, että väestönsuojelua ja va-rautumista ei pidetä erillisenä tu-losalueena pelastustoiminnan rin-

nalla. Tämänkaltainen näkökulma kostautuu häiriötilanteissa ja saat-taa vaikeuttaa tilanteen hoitamista. Halmeslahden mukaan yhteistyöl-lä on ollut myönteisiä vaikutuksia. Yksi todiste tästä on kaupunginjoh-tajan lehtihaastattelu, jossa hän kommentoi toimintaa häiriötilan-teen jälkeen: ”Pelastustoimi otti hienosti tilanteen haltuunsa!”

– Turvallisuus paranee pelastus-alan ja muiden toimijoiden yhteis-työllä. On hienoa todeta, että se on edistynyt kaikilla tasoilla. Tämä on ainoa oikea suunta, Halmeslahti sanoo.

Teksti: Eevi-Kaisa YrjöläKuva: Kimmo Kaisto


Sisäinen turvallisuus tarvitsee järjestöjen asiantuntemusta

Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa mainitaan 64 toimenpidettä, joilla yhteiskunnan turvallisuutta kehitetään. Aluehallintovirastot laativat kuluneen vuoden aikana toi-meenpanosuunnitelmat, miten ohjelmaa toteutetaan alueellisesti. Järjestöt ovat toimeenpanotyössä tärkeässä asemassa ja voivat auttaa esimerkiksi kouluttamalla ja tiedottamalla kansalaisia.

Sisäisen turvallisuuden ohjelma laadittiin vuonna 2012 kolmannen kerran. Ohjelman toimeenpanoa johtaa sisäisen turvallisuuden mi-nisteriryhmä, jonka puheenjohtaja on Päivi Räsänen. Hankkeen käy-tännön toteuttamisesta vastaa oh-jausryhmä. Ohjelman paikallistason toteuttamista johtavat aluehallin-tovirastot. Niiden avustuksella jo-kaiselle alueelle laadittiin toimeen-panosuunnitelmat, joissa listataan yksityiskohtaisesti, miten sisäistä turvallisuuden ohjelmaa toteute-taan käytännössä.

Erilaisia malleja vai yksi yhteinen?

Sisäasiainministeriö ja aluehal-lintovirastot järjestivät Vaasassa syyskuun loppupuolella seminaa-rin, jossa aluehallintovirastojen edustajat esittelivät toimeenpano-suunnitelmia. Puheenvuoron saivat myös suunnitelmien laadinnassa mukana olleet yhteistyökumppanit, jotka kertoivat työn onnistumisista ja vaikeuksista.

Kansliapäällikkö Pentti Parta-nen kysyi sisäministeriön puheen-vuorossa, onko hyvä, että alueel-listen toimeenpanosuunnitelmien

laadinnassa esiintyy alueellisia eroja vai pitäisikö löytää yksi yhtei-nen malli? Vastausta kysymykseen etsittiin paneelikeskustelussa. Alue-hallintovirastojen edustajat olivat samaa mieltä siitä, että erilaisten suunnitelmien vertailu nostaa esiin hyviä käytäntöjä, joita alueet voivat hyödyntää. Paneelikeskustelun pu-heenjohtaja Tarja Mankkinen mai-nitsi omassa puheenvuorossaan kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman eduiksi, että edellisistä ohjelmista on opittu ja uudet toi-menpiteet ovat konkreettisempia kuin aikaisemmat.

Alueellista yhteistyötä tarvitaan

Seminaarissa kuultiin viranomais-ten ja järjestöjen edustajien koke-muksia suunnittelutyöstä. Poliisi-johtaja Pentti Saira korosti, että poliisi ei voi tehdä työtään yksin vaan tarvitsee alueellista yhteistyö-tä. Poliisin näkökulmasta sisäisen turvallisuuden ohjelman tärkeim-mät teemat ovat nuorten turval-lisuuden parantaminen, alkoholin ja päihteiden käytön torjuminen, väkivallan ja rikollisuuden vähentä-minen, lasten seksuaalisen hyväk-

sikäytön torjuminen sekä nettitur-vallisuus. Näihin aiotaan pyrkiä tur-vallisuustoimia ja tietoa lisäämällä. Sairan mielestä poliisi osallistuu parhaiten sisäisen turvallisuuden ohjelmaan tuottamalla tietoa tieto-pankkiin muiden hyödynnettäväksi.

Pelastusjohtaja Tero Mäki Poh-janmaan pelastuslaitokselta painot-

ti turvallisuusviestinnän merkitys-tä. Hänen mielestään kansalaisille suunnattu turvallisuusviestintä pitäisi saada selkokieliseksi, ja pe-lastuslaitokset ovat jo kehittyneet viestinnässään hyvin. Mäen mu-kaan sisäisen turvallisuuden ohjel-ma on mahdollisuus siinä mielessä, että se ohjaa turvallisuustyötä te-kevien toimintaa ja auttaa sovit-tamaan sitä yhteen. Alueellisten suunnitelmien valmistelu huomioi alueiden erityispiirteet ja tiivistää kumppanuussuhteita.

Uudet toimenpiteet ovat konkreettisempia

kuin aikaisemmat.”


Teksti: Eevi-Kaisa Yrjölä

Hyviä kokemuksia yhteis-työstä

Pirkanmaalla on viety turvalli-suusalan toimijoiden yhteistyötä esimerkillisesti eteenpäin. Pirkan-maan turvallisuusklusterista kertoi Jouni Perttula Poliisiammattikor-keakoulusta. Mukana työssä ovat esim. järjestöt, kunnat, kaupungit ja lukuisia yrityksiä. Turvallisuus-klusterin päätarkoitus on ennal-taehkäistä onnettomuuksia. Tällä hetkellä ikääntyneitä asuu kotona tuplasti enemmän kuin aikaisem-min, joten tavoitteena on kehittää ikääntyneen väestön asumisturval-lisuutta parantavia ratkaisuja.

Turvallisuusklusterin toimin-nassa yhdistyvät tutkimus, koulu-tus ja käytäntö. Siksi korkeakoulu-jen ja yliopistojen mukanaolo on tärkeää. Myös liiketoiminnallinen näkökulma on tarpeellinen, vaikka virkamiehet yleensä vierastavat yritystoimintaa. Pelot ovat turhia, jos yhteistyöllä voidaan piristää elinkeinoelämää. Se parantaa työl-lisyyttä, mikä puolestaan ehkäisee syrjäytymistä. Viranomaisten osaa-mista ja apua tarvitaan tuoteke-hittelyssä, markkinoinnissa sekä tiedottamisessa.

Järjestöissä piilee voima-varoja

Suomen Punaisen Ristin valmius-toiminnan päällikkö Leena Kämä-räinen puhui järjestöjen näkökul-masta. Hän kehui sisäisen turvalli-suuden ohjelmaa poikkeukselliseksi ottaessaan järjestöjen asiantunti-joita ja työntekijöitä mukaan suun-nittelutyöhön. Järjestöjen rooli pi-täisi kuitenkin esittää selkeämmin. Ne voisivat auttaa esimerkiksi tie-dottamisessa: kortteli- ja kyläyhdis-tykset ovat hyviä kansalaistiedotta-misen väyliä.

Maakuntajohtaja Jukka Yli-Karjula Keskipohjanmaan liitosta korosti myös järjestöjen mahdol-lisuuksia sisäisen turvallisuuden ohjelman toimeenpanossa. Hän totesi, että järjestöt ovat tärkeitä palveluntarjoajia turvallisuustyös-sä. Siksi niiden voimavarat pitäisi tunnistaa ja tuoda selkeästi esiin kunnissa. Aluehallintovirastot voi-sivat toimia auttavana välikätenä kuntien ja järjestöjen välillä.

Sanomalehti Pohjalaisen pää-toimittaja Kalle Heiskasen puheen-vuoro kiteytti hyvin koko seminaa-rin sisällön. Hän esitti tavallisen kansalaisen näkökulmasta kysy-myksen, miksi ihmisten turvallisuu-

den tunne on heikentynyt, vaikka väkivalta on tilastollisesti vähenty-nyt? Heiskasen mukaan osaltaan voidaan moittia uutisia siitä, että poliisin voimavaroja vähennetään ja toimintavalmiusaika pitenee. Ta-vallisen ihmisen näkökulmasta tätä on vaikea ymmärtää. Uskon heikke-neminen viranomaisia kohtaan on aluksi pieni asia, joka kasvaessaan pikku hiljaa huonontaa turvallisuu-den tunnetta. Lehdistö voi teh-dä paljon asioiden hyväksi: Se voi kertoa tavallisille ihmisille heidän omalla kielellään, miten turvalli-suutta parannetaan. Media haluaa olla mukana turvallisuustyössä, ja siksi viranomaisten ja järjestöjen kannattaa olla aktiivisia tiedotustoi-minnassaan.

Järjestöt ovat tärkeitä palveluntarjoajia turvallisuustyössä.”


Professori Airaksinen kertoo kirjan nimen kuvaavan, kuinka yksilö etsii epätoivoisesti turvaa vaarallises-sa maailmassa. Teoksen keskeinen sanoma on se, että jotkut sietävät riskejä enemmän ja toiset eivät sie-dä niitä yhtään. Muiden ihmisten peloilla on helppo ansaita pisteitä ja rahaa. Idea kirjan kirjoittamisel-le syntyi, kun Airaksinen luennoi turvallisuudesta mm. vakuutusyhti-öille ja keskustelun epämääräisyys alkoi kiusata häntä.

Airaksinen kertoo, että turvalli-suuden etsiminen on yksi ihmisen perustavista haluista ja tarpeista. Kirjassa käsitellään laajasti tätä asi-aa. Kyseessä on uraauurtava teos, koska vastaavia kirjoja ei löydy kansainvälisesti eikä kansallisesti. Hänen mukaansa siitä ei kuiten-

Yksilöturvallisuutta etsimässä Timo Airaksisen kanssa

SPEK on julkaissut Timo Airaksisen teoksen Yksilöturvallisuutta etsimässä. Kirja käsit-telee vaaroja ja riskejä yksilön näkökulmasta. Niitä pitää tarkastella eri lähtökohdista kuin järjestelmien tai kansallista turvallisuutta. Turvallisuus on ihmisen keskeinen päämäärä osana hyvää ja onnellista elämää.

kaan ole kysymys, että turvallisuus ei kiinnosta ihmisiä.

– Kyllä, totta kai turvallisuus kiinnostaa. Mutta kirjoista on puut-tunut filosofinen ote. Esimerkiksi järjestelmien turvallisuudesta löy-tyy paljon kirjallisuutta, Airaksinen toteaa.

Hyvinvointi aiheuttaa myös pelkoja

Turvallisuus on Airaksisen mielestä entistä enemmän ihmisten omalla vastuulla. Vaaroja on paljon ja apua vaikea saada. Viranomainen ei ole läheskään aina kiinnostunut. Tur-vallisuus on myös onnea, ja se tuot-taa onnea. Turvaton elämä ei ole onnellista, koska huolia on liikaa.Kirjassa esitetään, että ihmiset ei-

vät koskaan ole eläneet yhtä turval-lista elämää kuin nyt, mutta he silti pelkäävät enemmän kuin koskaan. Viime aikoina on uutisoitu paljon siitä, että ihmisten turvallisuu-den tunne on heikentynyt. Ihmiset pelkäävät, vaikka kansainvälisten vertailujen ja tilastojenkin valossa Suomi on turvallinen maa. Airaksi-sen mielestä media on tähän osa-syyllinen.

– Media pelottelee, se on totta. Suurin syy turvattomuuteen on pel-ko hyvän loppumisesta. Pelätään, että hyvinvointivaltio loppuu, ja se luo turvattomuutta. Pelätään, että sairaanhoito huononee. Nämä ovat keskeisiä pelkoja. Outoa kyllä, hyvä yhteiskunta luo pelkoja, kun hyvän loppumista pelätään, Airaksinen sanoo.

Riskejä vähätellään

Vaikuttaa aivan siltä kuin ihmi-set eivät välittäisi turvallisuudes-taan. Esimerkiksi palovaroittimia ei hankita tai niitä ei testata, vaikka tiedetään, että ne ovat pakollisia ja voivat pelastaa hengen tulipa-lossa. Airaksinen puhuu kirjassaan itsepetoksesta. Hänen mielestään tällainen ”välinpitämättömyys” johtuu siitä, että ihminen ajattelee luontaisesti: Ei se satu minulle. On vaikeaa kuvitella itseään onnet-

Seminaari 17.1.2013

Airaksisen kirjan Yksilöturvallisuutta etsimässä tiimoil-ta järjestetään seminaari 17.1.2013. Merkitse päivä jo kalenteriisi. Seminaarin teemoina ovat yksilö, yhteisö ja yhteiskunta, ja kirjan tekijä saapuu itsekin Yhdysvallois-ta tilaisuuteen puhumaan. Kirja on osa Tekesin turvalli-suusohjelman rahoittamaa projektia, ja voit tilata sen jo nyt SPEKin verkkokaupasta, verkkokauppa.spek.fi.



Teksti: Eevi-Kaisa YrjöläKuva: Timo Airaksinen

tomuuden uhriksi. Lisäksi riskin ottaminen säästää aikaa ja vaivaa. Ihminen usein vähättelee riskejä näistä syistä.

Kirjassaan Airaksinen toteaa myös, että joskus on parempi hie-man nostaa ihmisten pelkoa kuin antaa sen olla, mutta pelon lietso-minen on eri asia. Pelottelu teho-aa aina erityisesti niihin, joiden ei tarvitsisi pelätä. Airaksinen kertoo, että raja pelon nostamisen ja liet-somisen välillä kulkee informaation asiallisuudessa. Info on olennaista. Asiallinen tieto on aina paikallaan, mutta vaaroilla ja onnettomuuksilla mässäily on eri asia. Media on syyl-listynyt ylilyönteihin, joita hän ei

kuitenkaan käsittele kirjassaan. Se ei ole olennaista.

Turvallinen valtio voikin olla turvaton

Jos Suomesta tulee Euroopan tur-vallisin maa, niin tuntevatkohan ihmiset sitten olonsa turvallisem-miksi tai onnellisemmiksi? Airaksi-nen ei olisi siitä niin varma, koska asialla on kääntöpuolensa.

– Kuten olen jo todennut, sil-loin kun on turvassa, pelkää turvan menettämistä. Ihminen ei ole kos-kaan omasta mielestään turvassa. Turvallisuuden vaaliminen ei saa johtaa holhoavaan virkamiesvalti-

Kuka hän on?Vaasasta kotoisin oleva Timo Airaksinen toimii Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksella professorina. Hän viettää lukuvuo-den 2012–2013 tutkimusvapaalla New Yorkin yliopistossa vierailevana tutkijana. Hänen eri-koisalaansa ovat etiikka ja yhteiskuntafilosofia, soveltava etiikka, poliittinen filosofia, filosofian historia ja koulutus.

Airaksisen kirjallinen tuotanto on vaikut-tava: julkaisujen määrä on jo yli 300. Profes-sori Airaksinen osallistuu aktiivisesti julkiseen keskusteluun mm. ihmisen onnellisuudesta, elämänhallinnasta ja ylipäätään hyvän elämän edellytyksistä. Tällä hetkellä Airaksisella on me-neillään Tekesin projekti aiheesta ”Halut ja halu-talous”, jossa pohditaan halujen luonnetta käyt-täjä- ja asiakaslähtöisen suunnittelun avuksi.

oon, jota ilmeisesti tällä tavoitteella haikaillaan. Ihmisen elämä on aina turvatonta, mutta työ turvallisuu-den hyväksi on silti paikallaan. Ei holhousta, please, Airaksinen to-teaa.

Lopuksi Airaksinen lähettää turvallisuusalan asiantuntijoille ja turvallisuuden kanssa päivittäin työtään tekeville ihmisille terveisiä, että lukekaa herran tähden uusi kir-jani! Hän muistuttaa, että kirja on kirja ja joka lukee, se tietää.


HELPEn toiminnanjohtaja arvostaa liittonsa jäseniä

Jäsen on kaiken keskiössä

Jäsenistön arvostaminen nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun sen osaamista py-sähtyy tutkailemaan tarkemmin. Helsingin Pelastusliiton toiminnanjohtaja Olli-Veikko Kurvisen on yllättänyt se, miten laaja osaaminen HELPEn jäsenistössä piilee.

– HELPEllä on noin 2000 henki-löjäsentä, joiden koulutustaso on korkea niin jäsenkentän tehtävissä kuin siviilikoulutuksen osalta. Jä-senten ammattiosaamisen kirjo on myös laaja ja osaaminen huippua, Olli-Veikko Kurvinen hehkuttaa.

– Ja se on sellainen asia, joka pitää jatkossakin ottaa huomioon. Kun kompetenssia löytyy, sitä pitää osata arvostaa ja myös hyödyntää.

Hyvää palvelua jäsenille

Kurvinen haluaa, että jäsen pide-tään kaiken keskiössä. Ja tottahan on, että yhdistys on ennen kaik-kea jäsenistönsä palvelija. Ellei jäsen saa sitä, minkä vuoksi hän alun perin yhdistykseen liittyi, hän etsii hyvin pian itselleen uuden

toimintayhteisön. Hyvistä jäsenis-tä käydään kisaa koko ajan. Monet henkilöt ovat mukana kahdessa tai useammassa yhdistyksessä vapaa-ehtoistoimijoina. Ei ole vaikea arva-ta, mitä tapahtuu, jos he eivät ole tyytyväisiä yhdistyksen palveluta-soon ja toimintaan.

Viime tammikuussa Kurvinen teki jäsenkyselyn, jonka avulla hän halusi kartoittaa, mikä HELPE on tänä päivänä ja miten jäsenet nä-kevät sen tulevaisuuden. Saatujen vastausten pohjalta liitossa tarkis-tettiin strategiaa, jossa otettiin huo-mioon vahvasti jäsennäkökulma:

– Jäsenet; järjestöt ja yhdis-tykset, haluavat olla toiminnas-sa mukana, käyttää siinä omaa osaamistaan, tehdä yhteistyötä

ja ehdottomasti olla päättämässä asioista. Jos HELPE ei pysty tässä suhteessa toimimaan jäsenkentän halujen mukaan, se sahaa kyllä ok-saa itseltään.

– Ja toisaalta jäsenistön osaami-sen käyttö kaikessa tekemisessä on ehdoton elinehto jatkossakin. Jäse-nistön oikea käyttö tuo automaat-tisesti uusia, nykyaikaisia työkaluja, pohtii Kurvinen, joka haluaa ajan hengen näkyvän liittonsa toimin-nassa.

– Se on niin jäsenille kuin asi-akkaillekin tärkeää, jo pelkästään uskottavuuden takia.

Kysyvälle vastataan

Jäsenten palveleminen koskee myös SPEKiä alan keskusjärjestönä. SPEK on samalla tavalla palvelijan roolissa jäseniinsä päin kuin pelas-tusliitot omiin jäsenjärjestöihinsä.

– Aikaisempien tehtävien poh-jalta minulla on sellainen ikävä ominaisuus, että osaan vaatia pal-veluntuottajalta. Tässä mielessä olen useasti kääntynyt SPEKin puo-leen, ja mitä on tapahtunut? Olen saanut sieltä hyvää apua. Aina kan-nattaa lähestyä avoimin kortein ja neuvotella. Jos ei jotakin asiaa heti saada ratkaistua, niin yhteistyös-sä voidaan viedä asiaa eteenpäin. Meillä on ollut SPEKin kanssa yh-teistyöhankkeita, joissa on päästy voimavarat yhdistäen hyviin loppu-tuloksiin, Kurvinen toteaa.

Muutenkin jäsenen kannattaa


avata suunsa, varsinkin jos jokin asia kaihertaa mielessä. Omalle yhdistykselle tärkeitä asioita eivät muut ehkä osaa tuoda esiin, ja jos itse ei ota aihetta esille, se jää huo-mioimatta kokonaan.

– Myöhemmin on turha valit-taa, kun juna ehti mennä. Jos asi-oita ei rakentavassa mielessä, ja alleviivaan rakentavassa mielessä, tuo itse esille, niin ei niitä kukaan muukaan varmasti sitten tuo, pai-nottaa Kurvinen.

Yhteistyöllä lisää pontta

Kurvisella on resepti vaikuttami-sen, näkymisen ja jopa taloudel-lisen tilanteen parantamiseen. Se on nimeltään yhteistyö. Yhteistyön voimalla tärkeät hankkeet saa-vat enemmän pontta alleen. Sen avulla vaikutetaan niin järjestöken-tän sisällä kuin laajemminkin koko yhteiskunnassa. Yhteistyö auttaa myös imagon luomisessa ja näky-misessä suuren yleisön suuntaan.

– Tämä liittyy oikeastaan kaik-keen tekemiseen ja erityisesti talo-usrakenteisiin. Meidän pitää koko ajan miettiä käytännönläheisimpiä, parhaimpia käytäntöjä ja malleja, joilla teemme myös taloudellises-ti tästä toiminnasta kannattavaa ja toimivaa järjestötyön yleishyödyl-listen periaatteiden mukaisesti.

– Ylipäätään mielestäni on tärkeää, että pelastusliitot näky-vät yhtenä keskeisenä toimijana niin kansallisessa kuin alueellises-

sa turvallisuusrakenteessa. Ja yksi tapa vahvistaa sitä on tietenkin viestintä. Yhteinen viestintä auttaa näkyvyyden parantamisessa. Mitä enemmän on näkyvyyttä, sitä pa-remmin tunnetaan palvelumme ja tuotteemme, mikä taas mahdollis-taa omarahoitteisen osuuden kas-vattamisen esimerkiksi omatoimi-sen varautumisen kurssien kautta.

Hyvänä konkreettisena esimerk-kinä toimivasta yhteistyöstä ovat Kurvisen mielestä Uudenmaan Pelastusliiton ja HELPEn yhteiset kurssit palokuntalaisille. Yhden lii-ton alueella olisi hankalaa järjestää sammutustyönkurssia tai vaaral-listen aineiden kurssia vain parille palokuntalaiselle, mutta yhdessä saadaan enemmän kurssitettavia ja toiminta on kannattavampaa.

Kohti turvattua tulevai-suutta

Toinen hyvä esimerkki yhteistyöstä ja yhteisestä viestinnästä on syys-kuussa järjestetty Stadin Turvavies-ti, jossa HELPEn jäsenjärjestöt oli-vat mukana toiminnallisilla rasteilla kertomassa ja näyttämässä, mitä pelastusliitto jäsenineen tekee.

– Tämä on keskeinen osa mark-kinointiviestintää. Jutun idea on se, että saamme paikan päälle väestöä, meidän asiakkaitamme, huomaamaan ja näkemään, mitä varten HELPE on olemassa ja mitä hyvää se helsinkiläisille tarjoaa, Kurvinen sanoo ja innostuu:

– Tällaisten tapahtumien järjes-tämisessä liittojen toimistojen rooli on aivan keskeinen, ja tähän toivoi-si irtoavan enemmän ja enemmän aikaa hallintohumpalta.

Kolmas yhteistyöesimerkki koh-distuu muihin toimijoihin, kuten pelastuslaitoksiin.

– Jos pelastuslaitos muistuttaa, että omatoimista varautumista pi-tää parantaa ja muistaa vielä mai-nita, että tällä alueella koulutusta antaa Helsingin Pelastusliitto, niin sehän on meille erittäin iso asia. HELPE:n tekemä yhteistyö Helsin-gin pelastuslaitoksen kanssa on loistava esimerkki pitkälle viedystä kumppanuudesta.

HELPEn toiminnanjohtajan mie-lestä yhteistyö antaa ehdottomasti ratkaisuja yhdistysten työn tekemi-seen monilla tasoilla.

– Ensimmäinen askel on kui-tenkin se, että katsotaan avoimes-ti eteenpäin eikä peruutuspeiliin. Totta kai historia pitää ymmärtää ja sitä pitää arvostaa, mutta sii-hen ei pidä ankkuroitua. Maailma muuttuu koko ajan ympärillä. Jos me emme muutu, tie loppuu aika lyhyeen.

Kurvinen toivookin edelleen avointa keskustelua niin SPEKin kuin muiden pelastusliittojen kanssa sii-tä, minkälainen pitäisi olla SPEK-ryh-män yhteinen, turvallinen ja talou-dellisestikin turvattu tulevaisuus.

Teksti: Helena GrönstrandKuva: Jyri Suorsa

Maailma muuttuu koko ajan ympärillä. Jos me emme muutu,

tie loppuu aika lyhyeen.”


Paloturvallisuusviikolla kaikki voivat tehdä kodistaan turvallisemman

Vaaniiko keittiössäsi tulipalon vaara? Miten tuli taltutetaan, ennen kuin se hotkaisee koko kodin? Onko palovaroittimesi nukahtanut kesken

valvontatehtävänsä?

Kuluvan vuosituhannen aivan ensimmäistä Paloturvallisuusviikkoa vietetään 24.11.–1.12. Paloturvallisuusviikko haluaa tehdä Suomesta turvallisemman maan! Syksyn kaikki kam-panjat kootaan yhden sateenvarjon alle, ja alan kaikki toimijat on haastettu mukaan.

Viikko alkaa koko perheen Päivä Paloasemalla -tapah-tumalla 24.11. ja päättyy Pohjoismaiseen palovaroitin-päivään 1.12. Näiden väliseen viikkoon mahtuu Joka kodin palontorjuntatalkoot sekä tapahtumia eri puolil-la Suomea.

Totuus tulipalojen takana on tyly kuin marraskuinen myrsky: tulipalojen taustalla on useimmiten ihmisen herpaantunut huolellisuus ja varovaisuus. Paloturval-lisuusviikolla painotetaan niiden merkitystä kodin ar-jessa. Tulipalot on useimmiten ehkäistävistä yksinker-taisin keinoin. Patu-viikko haluaa kertoa monia kanavia pitkin ihmiselle näistä keinoista.

Tapahtumia ympäri Suomea

Paloturvallisuusviikossa ovat mukana kaikki 22 pelas-tuslaitosta, jotka voivat toteuttaa viikon kuluessa omia ideoitaan paloturvallisuuden parantamiseksi. Tieto-

ja tapahtumista päivitetään paloturvallisuusviikko.fi-sivustolle, mutta kannattaa seurata myös paikallisia tiedotusvälineitä. Osa kampanjamateriaaleista tuote-taan myös ruotsiksi.

Aivan samankaltaista paloturvallisuusviikkoa ei ole aiemmin järjestetty. Palontorjuntaviikkoja oli jo 1900-luvun alkupuolella, mutta tuolloin ei juurikaan valjastettu esimerkiksi sosiaalista mediaa tai televisio-ta tulipalojen ehkäisytyöhön. Patu-viikon ei myös ole tarkoitus jäädä ainutkertaiseksi. Suunnitelmia vuodelle 2013 on jo alettu tehdä.

Kaikki mukaan!

Osallistu talkoisiin! Seuraa Paloturvallisuusviikon ta-pahtumainfoa ja blogia netissä ja keskustelua Faceboo-kissa. Lisätietoja viikosta saa osoitteesta www.palotur-vallisuusviikko.fi.

Vaaniiko keittiössäsi tulipalon vaara? Miten tuli taltutetaan, ennen kuin se hotkaisee koko kodin? Onko palovaroittimesi nukahtanut kesken

Päivä Paloasemallajärjestetään 24. marraskuuta 232 paloasemalla eri puolilla Suomea. Päi-vä Paloasemalla -tapahtumista on muodostunut paloturvallisuusviestin-nän suurtapahtuma. Kymmenet tuhannet ihmiset saapuvat paloasemille oppimaan kodin paloturvallisuutta. Tapahtuman toimintarata ja tehtävä-rastit opettavat turvallisuustaitoja kädestä pitäen. Aiheina ovat palova-roitin, alkusammutus, poistuminen sekä keittiön, parvekkeen ja terassin turvallisuus.

Päivän tekevät yhteistyössä palokunnat, pelastusliitot, pelastuslaitok-set ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Tapahtumaa tukee Palosuoje-lurahasto.

http://www.paloturvallisuusviikko.fi/

http://www.paloturvallisuusviikko.fi/


Palontorjuntatalkooton mediakampanja, joka näkyy ja kuuluu päivittäin Pa-loturvallisuusviikolla sekä joulun pyhinä. Näkyminen on vahvinta televisiossa: Palontorjuntatalkoot ottavat Sub-kanavan haltuun koko viikoksi. Megafonin sävyttä-mät tietoiskut kuuluvat kaikilla kaupallisilla radiokana-villa. Myös internetissä talkoillaan.

Talkoiden kärkinä ovat tänä vuonna keittiön, par-vekkeiden ja terassien sekä kynttilöiden paloturval-lisuus. Sisäisen turvallisuuden ohjelman edellyttämä alkoholinäkökulma tulee talkoisiin mukaan pikkujoulu-tematiikan kautta.

Pohjoismainen palovaroitinpäivä järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Päivämäärä on 1.12., ja se on tiedottamisvoit-toinen teemapäivä. Päivän aiheina on paitsi itse palovaroitin myös Pohjoismaiden palotur-vallisuustilanteen vertailu.

Paloturvallisuusviikossa mukana: Sisäasiainministeriön pelastusosasto, pelastuslaitokset, pelastusliitot, palokun-nat, Suomen Palopäällystöliitto, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Nuohousalan Keskusliitto, Finanssialan Keskusliitto, Palosuojelurahasto

Teksti: Juha Hassila

Timo AiraksinenYksilöturvallisuutta

etsimässäElämmekö me turvattomuuden kulttuurissa? Onko maailmamme nyt turvallisempi kuin koskaan, mutta ihminen on silti entistä pelok-kaampi? Miksi riskit viehättävät? Mitä riskit oikeastaan ovat?

Timo Airaksisen kirja pyrkii vastaamaan kysy-myksiin selkeästi ja yksiselitteisesti sekä kuvaa-maan ja selittämään yksilöturvallisuuden riskejä metodologisesti riittävän kehittyneellä tavalla. Riskit on analysoitava, selitettävä, ennakoitava ja eliminoitava – vai pitäisikö joitakin riskejä myös sietää?

346 sivua • 24,90 € (sis. alv)


Tilaa nyt uutuusYksilöturvallisuutta

etsimässä

Tilaa:verkkokauppa.spek.fiPuh. 09 4761 1300 verkkokauppa.spek.fiverkkokauppa.spek.fiverkkokauppa.spek.fiverkkokauppa.spek.fi



Osaava henkilökunta vähentää turhia palohälytyksiä

Automaattiset paloilmoittimet parantavat huomattavasti kiinteistön turvallisuutta, mutta niistä aiheutuu myös runsaasti virhehälytyksiä. Nämä tulevat kalliiksi laitteen omistajalle, koska pelastuslaitos laskuttaa virhehälytyksistä. Palontorjuntalaitteet ovat tärkeitä varsinkin hoitolaitoksissa, joissa asuu liikuntarajoitteisia ihmisiä. Laitteita jätetään asentamatta kustannusten pelossa. Laskuilta voi kuitenkin välttyä koulutta-malla henkilökuntaa paloilmoitinlaitteiden käyttöön.

Joka 20. minuutti jossakin päin Suomea pelastuslaitos lähtee hälytykseen turhaan, kun paloil-moittimen kanssa on ongelmia tai henkilökunta ei osaa toimia sen kanssa oikein. Uuteen pelastus-lakiin tehtiin muutos, joka antaa pelastuslaitokselle luvan laskuttaa hätäkeskukseen liitetyn paloilmoit-timen toistuvista virhehälytyksistä. Uudistuksella yritetään vähentää turhia hälytyksiä.

Paloilmoitinlaitteen haltija vas-taa laitteiston toimivuudesta ja siihen liittyvistä sopimuksista. Hän voi ulkoistaa laitteen kunnossapi-don ja kuukausittaiset rutiinit toi-selle osapuolelle, mutta vastuuta hän ei voi vältellä.

Turvallisuudesta ei pidä tinkiä

Yleensä organisaatiot nimeävät henkilöstöstään paloilmoittimen

vastuuhenkilöt, jotka huolehtivat laitteen kunnossapidosta. Paloil-moittimen hoitajaksi voi koulut-tautua kuka tahansa, ja kursseja järjestetään säännöllisesti ympäri Suomea. Kouluttajana toimiva Suo-men Pelastusalan Keskusjärjestön turvallisuusasiantuntija Kari Koskela kertoo, että kursseille on tunkua.

– Laitteiden omistajat ovat sel-västi ymmärtäneet koulutuksen myönteiset vaikutukset. Koulutettu henkilökunta osaa pitää paloilmoi-tinlaitteen toimintakunnossa, vir-heilmoitukset vähenevät ja kiinteis-tön turvallisuus paranee, Koskela toteaa.

Kiinteistön turvallisuus on ajan-kohtainen aihe varsinkin väestön ikääntyessä. Heinäkuussa uutisoi-tiin, että yli 65-vuotiaiden määrä Suomessa ylitti miljoonan ihmisen rajan. Tilastokeskuksen arvioiden mukaan määrä on kymmenen vuo-

den kuluttua lähes 1 350 000. Koska he kaikki eivät voi asua kotonaan, hoitolaitosten asiakasmäärä kasvaa.

– Suurimmassa osassa yksityi-sistä hoitolaitoksista on paloilmoit-timet ja automaattinen sammutus-laitteisto. Joistakin julkisilla varoilla toimivista laitoksista sammutuslait-teet kuitenkin vielä puuttuvat. Syy lienee siinä, että laitteiden pelä-tään aiheuttavan valtavia kustan-nuksia, Koskela pohtii.

Tilanne on hänen mielestään harmillinen. Kun viidesosa väestös-tä on ikääntyneitä, ei ole oikea aika säästää turvallisuudessa. Turvalli-suuden tunne on jokaisen ihmisen perusoikeus iästä riippumatta.

Palontorjuntalaitteistoja toivotaan hoitolaitoksiin

SPEK järjesti kaksipäiväisen paloil-moittimen hoitajakurssin lokakuus-sa Ylihärmässä. Suurin osa kurs-silaisista työskenteli vanhusten ja vammaisten hoitolaitoksissa hoita-jina tai paloilmoitinlaitteiden huol-losta vastaavissa yrityksissä.

Kolme kurssilaista kertoi työs-kentelevänsä vaikeasti vammais-ten parissa. Esimies oli hiljattain nimennyt hoitajat paloilmoittimen vastuuhenkilöiksi. Heidän mieles-tään ajatus tuntui aluksi hieman pelottavalta, mutta pelko hälveni jo ensimmäisen kurssipäivän aika-na. Laitteistot eivät olleetkaan niin

f Paloilmoitinlaitteen haltija voi ulkoistaa lait-teen kunnossapidon ja ru-tiinitehtävät, mutta lopul-linen vastuu jää kuitenkin haltijalle itselleen.


monimutkaisia kuin miltä ne aluksi vaikuttivat. Hoitajat kertoivat odot-tavansa innokkaina, että pääsevät tutkailemaan työpaikkansa paloil-moitinlaitteistoa. Kolmikon mieles-tä palontorjuntalaitteistoja pitäi-si ehdottomasti asentaa kaikkiin vanhusten ja vammaisten hoitolai-toksiin.

– Varsinkin vaikeasti vammaisia voi olla hankalaa saada ajoissa ulos tulipalosta, vaikka henkilöstöä olisi riittävästi. Esimerkiksi autistinen henkilö saattaa pelästyä tulipaloa ja mennä piiloon, yksi hoitajista kertoi.

Kurssilla oli mukana myös il-moittimien kanssa pitkään toimi-neita henkilöitä. Jukka Rantanen työskentelee Kuortaneella laitos-miehenä ja vaikuttaa myös kunnal-lispoliitikkona. Hän on työskennel-lyt palomiehenä Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksella ja käynyt jo aikaisemmin paloilmoittimen hoi-tajakurssin. Koulutus ei kuitenkaan tuntunut turhalta.

– Paloturvallisuusasioiden ker-taaminen ei mene koskaan huk-kaan. Kurssin jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä, että palon-torjuntalaitteistoja pitäisi asentaa kiinteistöihin. Kalliit laitteet mak-savat itsensä pitkällä tähtäimellä takaisin, Rantanen sanoo.

Teksti ja kuvat: Eevi-Kaisa Yrjöläh Osallistujat olivat erityisen tyytyväisiä siihen, että kurssilla sai harjoi-tella laitteiden toimintaa käytännössä.

Kun viidesosa väestöstä on ikääntyneitä, ei ole oikea aika

säästää turvallisuudessa.”


@ – matkalla verkko-oppimisen maailmaaneSPEKeSPEK on verkko-osaajan koulutus, jossa oppilaat oppivat ymmärtämään, miten verk-ko-oppimista voi hyödyntää. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö järjestää koulutusta pelastusalan henkilöille yhteistyössä Hämeen Ammattikorkeakoulun (HAMK) kanssa. Koulutuksessa hyödynnetään Moodle-oppimisympäristöä.

Koulutuksessa oppilaat suunnittele-vat valitsemastaan aiheesta verkko-kurssin valtakunnalliseen käyttöön. Koulutettavat perehtyvät siihen, miten verkossa opitaan, miten verkko-oppimisprosessi, oppimis-tehtävät ja verkko-oppimismate-riaalit suunnitellaan sekä millaisia pedagogisia malleja voidaan sovel-taa verkko-opetukseen. Koulutus on laajuudeltaan 10 opintopistettä.

Moodle sopii vuorovaiku-tukseen

Koulutuksessa opitaan hyödyntä-mään Moodle-oppimisympäristöä. Moodle on oppimisalusta, joka tarjoaa työvälineitä mm. vuorovai-kutukseen, sisällöntuottamiseen ja materiaalin jakamiseen. Mood-len pedagoginen lähestymistapa

perustuu sosiaalisen rakentumisen oppimiskäsityksen teoriaan, joten Moodlea pidetään sopivana opiske-lukokonaisuuksiin, joissa opiskelijat ovat vuorovaikutuksessa keske-nään ja opettajan kanssa. SPEKillä on oma Moodle, jota hallinnoidaan SPEK Pasilasta.

SPEK ja HAMK ovat nyt järjestä-neet kolme eSPEK-verkko-osaajan koulutusta vuodesta 2010. Kolmelle kurssille on osallistunut 12 oppilas-ta kerrallaan. Nyt meneillään oleva kurssi päättyy 2013 helmikuussa. Oppilaat ovat olleet pääosin kurssin-johtajia, jotka työskentelevät pelas-tuslaitoksissa eri tehtävissä. Myös pelastusalan järjestöistä on hakeu-duttu koulutukseen kiitettävästi.

eSPEK-koulutuksen tavoitteena on, että osallistujat osaavat suun-nitella ja toteuttaa verkko-opiske-

lukokonaisuuksia SPEKin peruskou-lutuksiin sekä hyödyntää olemassa olevaa verkkoaineistoa opetuksessa.

Erilaisia kursseja oppilas-työnä

SPEKistä tämän hetkiseen koulu-tukseen osallistuu järjestöpäällikkö Valtteri Tervala, joka näkee koulu-tuksen vieläkin laajemmassa mer-kityksessä:

– Tavoitteenani on pystyä hah-mottamaan SPEKin koko järjestö-palvelujen osalta, miten verkko-oppimista voidaan hyödyntää niin palokuntanuorten, -naisten kuin hälytysosastoissa toimivienkin kou-lutuksessa.

Oppilaat ovat valinneet oppilas-työkseen joko kokonaan verkossa suoritettavia kursseja tai isompien kurssikokonaisuuksien osia. Kurs-seja ovat olleet mm. Sammutus-työkurssi, Palokuntien EA-kurssi, Vanhemman sammutusmiehen täydennyskurssi, Yksikönjohtajan täydennyskurssi, Kurs i signaltra-fik, Kurs i släckningsarbete, Talon turvallisuuspäällikkökurssi, Veneen-kuljettajan jatkokoulutus, Vesisu-keltajan perehdyttäminen ja Viesti-liikennekurssi.

Tervalan oppilastyönä on Pa-lokuntanuorten kouluttajakurssi, jonka hän aikoo toteuttaa keväällä pilottina sen valmistuttua. Nyt hän rakentaa kurssia kasaan pala palal-ta; lähipäivien, etäpäivien, tehtä-vien ja tenttien sisällöt. Kurssin ra-kentaminen on vaativaa, koska sen sisällön tulee olla helposti ja mie-h Valtteri Tervala on tyytyväinen verkkomuotoisen opiskelun suomaan va-

pauteen. Opiskelija voi valita useimmiten itse, milloin ja missä opiskelee.


Teksti: Markku Savolainen ja Helena Grönstrand | Kuva: Helena Grönstrand

luiten yksiselitteisesti ymmärrettä-vää, jotta kurssin kävijä tietää, mitä hänen tulee tehdä, ja jotta kurssin-johtaja saa haluamiaan palautuksia tehtävistä tai vastauksia tenteissä.

Koulutus on hyvin etäopiskelu-painotteista, sillä lähipäiviä on vain aloituksessa kahden päivän jakso sekä lopetuksen yksipäiväinen jak-so. Etäjaksoilla oppilaat osallistuvat

reaaliaikaiseen opetus- ja ohjausis-tuntoihin Webex-etäopetusympä-ristössä. Noin kerran kuukaudessa pidetään 2–4 tunnin mittaisia is-tuntoja, joihin oppilaat osallistuvat omalta paikkakunnaltaan. Istun-noissa oppilaat esittelevät tuotok-siaan ja ohjaaja esittelee ratkaisuja ongelmiin sekä uusia vinkkejä ma-teriaalin tuottamiseen. Lisäksi oppi-

laat kommentoivat toistensa töitä. – Tämän opiskelumuodon suu-

ria etuja ovatkin etäopiskelu ja kanssaopiskelijoilta saatava vertais-palaute, sanoo Tervala.

Hyvää ja ytimekästä nimeä ei ole vielä keksitty

Palokuntakoulutusjärjestelmä uudistumisen kynnyksellä

Pelastustoimen sopimus- ja vapaaehtoishenkilöstön koulutusjärjestelmän uudistamis-ta käsittelevä työ alkaa olla päätöksessään. Valmistelua on tehty tiiviissä yhteistyössä eri toimijoiden kesken, aiheesta on järjestetty kaksi isoa seminaaria ja ehdotusluon-nokset ovat olleet kahdesti lausunnoilla.

Esityksien ja lausuntojen perusteella on valmistumassa esitys: Pelastustoimen sivutoimisen, vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmä 2013. SPEKin hallitus hyväksynee esityksen joulukuun kokoukses-saan, minkä jälkeen käynnistyy käytännön toteutus.

Verrattuna nykyiseen koulutusjärjestelmään muu-tokset eivät ole suuria. Kyse on lähinnä prosessin sel-keyttämisestä.

– Kurssit pysyvät hyvinkin nykyisen kaltaisina, mut-ta joitakin täsmennyksiä ja tarkennuksia oppisisältöihin tehdään, koulutuspäällikkö Markku Savolainen sanoo.

Koulutuksen järjestämisestä siirrytään osaamiseen kehittämiseen. Laadukas osaamisen kehittäminen pe-rustuu henkilökohtaisiin tarpeisiin, ja se huomioi kaikki mahdolliset osaamisen kehittämisen välineet.

Työssäoppimista kehitetään

Työvuoro- ja viikkoharjoituskoulutus määritellään työs-säoppimiseksi. Osaaminen kehittyy eniten viikkoharjoi-tuksissa tai työvuorokoulutuksessa sekä varsinaisissa hä-lytysluonteisissa tehtävissä, mitä voidaan verrata työs-säoppimiseen. SPEKin suunnitelmissa onkin toteuttaa hanke nimenomaan työssäoppimisen kehittämiseksi.

Maastamme puuttuu valtakunnallinen rekisteri nuo-riso-, nais- ja hälytysosaston kurssien suorittamisesta.

HAKA-rekisteriä halutaan kehittää yhteiseksi koulutusre-kisteriksi. Lisäksi tarkistetaan kurssimuotoisen koulu-tuksen rakennetta. Sillä halutaan parantaa koulutuksen saatavuutta sekä alentaa osallistumiskynnystä. Samalla aiemmin hankitun osaamisen todentaminen mahdollis-tetaan ja lisätään opiskelun monimuotoisuutta.

Uudistetun koulutusjärjestelmän nimi aiheuttaa vielä päänvaivaa. – Kaikki nimivaihtoehdot tuntuvat ar-mottoman pitkiltä, Savolainen tuskailee. – Hyviä ehdo-tuksia otetaan vastaan joulukuun puoliväliin saakka.

Teksti: Helena Grönstrand | Kuva: Teemu Varis



Rento kuusikymppinen

Valtakunnallisen palokuntanais- ja -nuorisotyön 60-vuotisjuhlaseminaari kokosi Tam-pereelle syyskuussa reilut 300 palokuntalaista ympäri Suomea. Juhlaseminaarissa kuultiin innostavia kertomuksia tavallisten palokuntien arjesta sekä kattava esitys palokuntahistoriasta. Antoisan päivän päätti iltajuhla, jossa nautittiin rennosta tun-nelmasta, naposteltiin cocktailherkkuja ja tanssittiin iskelmästä sekä rautalangasta ammentavan Imperialsin tahdissa.

Kahdentoista aikaan Hotel Ilveksen Ballroomissa puhe sorisee. Moika-taan vanhoja tuttuja, vaihdetaan kuulumisia, valitaan sopivaa istu-mapaikkaa. Lähes kaikilla vierailla on yllään palokuntapuku ja mitalit ojennuksessa. On alkamassa kaksi-kielinen valtakunnallisen palokun-tanais- ja -nuorisotyön 60-vuotis-juhlaseminaari.

Paikalle saapuneen joukon suu-ruus on yllättänyt vuosi sitten aloit-taneen järjestelytoimikunnan siitä-kin huolimatta, että tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki Suomen palokunta-laiset: väkeä on odotuksiin nähden yli kaksinkertainen määrä, reilut 300 palokunta-aktiivia.

Juhlapuheita ja historiaa

Juhlapuheissa muistellaan men-neitä ja pohditaan tulevaisuutta. Valtakunnallisen naistyötoimikun-nan puheenjohtaja Irja Viinikainen muistuttaa, että meidän on oltava jatkuvasti valmiita uudistamaan toimintatapojamme pysyäksemme toimintakykyisinä. Samoilla linjoilla on nuorisotyötoimikunnan pu-heenjohtaja Mika Jäntti luetelles-saan palokuntanuorisotyön tulevia haasteita.

Yhteen isoimmasta haasteesta, jäsenrekrytointiin, saadaan eväitä ja rohkaisua päivän muilta esiinty-jiltä: esimerkiksi Sääksjärven VPK on kaksinkertaistanut hälytysosas-tonsa koon osallistumalla innova-

tiivisesti Täyttä toimintaa -kampan-jaan.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Eeva Koivulan esitys on eloisa ja informatiivinen katsaus vapaapa-lokuntien historiaan. Tuskin juuri kukaan tiesi entuudestaan, että sulkeisia on kutsuttu aikoinaan kaunomarssiksi tai että realismikir-jailija Minna Canth toimi Jyväs-kylän VPK:ssa. Puheenvuorosta ja sen kuvituksesta selviää paitsi se, millaisia essuja keittiön emännät ovat käyttäneet eri vuosikymmeni-nä, myös vastaus palokuntanaisia pitkään kuohuttaneeseen kysymyk-seen juhlapuvun sukkahousujen oikeasta väristä. Niiden kuuluu olla ihonväriset.

Juhlakansan nautittua kakku-kahveja seminaarin päiväosuuden päättää Mikkelin revyy-teatterin häkellyttävän kujeellinen lauluilot-telu Kipinä. Yleisö on hieman hä-millään tilaisuuden saamasta haus-kuutusvaiheesta, mutta lämpenee selvästi esityksen loppua kohden. Tästä on hyvä jatkaa iltajuhlaan ravintola Ziberiaan. Sitä ennen vaihdetaan kuitenkin ylle hieman rennompaa vaatetta.

– Päiväohjelma sujui suunnitel-mien mukaan. Parasta antia olivat seminaarin erilaiset puhujapersoo-nat, se että saatiin seminaariin ihan tavallisia ihmisiä puhumaan taval-listen palokuntien arjesta, kertoo Eija Holmberg-Lehto SPEKistä.

h Tilaisuudessa menestystarinoista kertoneet juhlapuhujat: Tommi Kallio, Olli Koivukoski, Iiris Mård, Anu Massinen, Juha Massinen, Eeva Koivula ja Ma-rika Metsä-Tokila.


Teksti: Piatta RuljaKuvat: Heli Haverinen

Samoilla linjoilla tuntuu olevan juhlayleisö. Vuoroin kehutaan niin eri murteilla puhuneita esiintyjiä kuin tapahtuman järjestelyjä. Kii-tosta saa esimerkiksi tapahtuma-paikkojen lyhyet etäisyydet.

Painavaa asiaa huumorin keinoin

Jarkko Viljanen Ulvilan VPK:sta ke-huu intiimin juhlapaikan ilmapiiriä:

– Palokuntalainen osaa heittäy-tyä, tanssilattiahan on täynnä po-rukkaa. Seminaarissa tuli painavaa asiaa huumorin keinoin, ja on sel-vää, että vapaaehtoistoimintaa tar-vitaan edelleen. Paikalla olisi voinut olla enemmänkin nuorta väkeä.

Samaa sanoo Marko Konttinen Ylöjärven VPK:sta.

– Hienoa, että on näin paljon osallistujia. Seminaari alkoi sopi-vaan aikaan, ja muutenkin aika-taulu on rakennettu hyvin. Tämän vakavampaa tilaisuudesta ei olisi kannattanutkaan tehdä, kehuu Konttinen. Mies on juhlissa mukana yhdessä vaimonsa, myös palokun-tanaisiin kuuluvan Susanna Kontti-sen kanssa.

Yhteishenkeä nostattavalle ja rennolle tapahtumalle oli selvästi-kin kysyntää. Ziberiassa väki tanssii mekoissaan ja puvuissaan hiki ot-salla, yleisöä hymyilyttää. Kello lä-henee yhtätoista, ja on aika siirtyä muille teille. Vielä ulkonakin jak-setaan kiistellä jatkopaikan lisäksi siitä, mikä on hauskin tapa rekrytä uusia palokuntalaisia mukaan toi-mintaan, jota pyörittävät näin mai-niot ihmiset.

Jaana Rantasesta vuoden palokuntanuorisotyöntekijä

Juhlaseminaarissa julkistettiin myös vuoden palokuntanuorisotyön-tekijä. Tunnustuksen saanut helsinkiläinen sairaanhoitaja Jaana Rantanen yllättyi saamastaan huomionosoituksesta.

– Olen sanaton. En ole ikinä ajatellut, että voisin saada tällai-sen kunniamaininnan. Tätä työtä tehdään ryhmätyönä, ja ihan rivissä olen työskennellyt, Rantanen kertoo iloisena.

Valinnan tehnyt SPEKin nuoriso-työtoimikunta myönsi palkinnon Rantaselle tunnustuksena ansiok-kaasta ja menestyksekkäästä työstä palokuntanuorisotoiminnan hyväksi. Nuorisopsykiatrian sairaanhoitajana toimiva Rantanen on tuonut amma-tillista osaamistaan mukaan palo-kuntakoulutukseen, auttanut epä-röiviä kouluttajia erilaisten nuorten kohtaamisessa ja antanut neuvoja muun muassa lastensuojeluasioissa.

Palokuntanaistyön kalen-teri 2013

• 12.–13.1. Naistyöjohtajien opin-topäivät• 12.1. VNaTmk, 1. kokous• 23.–24.3. Edustajakokous/Fooru-mi, Tampere• 24.3. VNaTmk, 2. kokous, Tampere • 20.–21.4. Pääemäntäpäivät• 26.–27.10. Edustajakokous/Foo-rumi, Vuokatti• 27.10. VNaTmk, 3. kokous, Vuo-katti• Kurssinjohtajakoulutus, syksy 2013

Palokuntanuorisotyön kalenteri 2013

• 26.1. VNuTmk:n kokous • 23.–24.3. Edustajafoorumi ja VNuTmk:n kokous, Tampere• 27.4. Veikon Malja ja SM-tietokil-pailu, Kaakkois-Suomi • Kesä-heinäkuu, liittojen leirit• 30.8.–1.9. palokuntatoiminnan 175-vuotisjuhla, Turku • 26.–27.10. Edustajafoorumi ja VNuTmk:n kokous, Vuokatti• Lisäksi NOK- ja NOJ-kurssinjohta-jakoulutus Padasjoella.


Palokuntanaistyö

Valtakunnallisen naistyötoimikunnan kokoonpanosta esitysSyyskauden päätöksenä pidettiin naistyötoimikunnan ja naistyönedustajien kokoukset Viking XPRS:llä 27.10. Vuoden 2013 Valtakunnallisen naistyötoimikunnan ko-koonpanoksi esitetään SPEKin hallitukselle:

Puheenjohtaja: Irja Viinikainen (valittiin jat- kamaan kaudelle 2013–2015)Väli-Suomi (2013–2015): Maarit Valkeejärvi, varalla Leena MustonenKeski-Suomi (2013–2015): Niina Saari, varalla Sirkku Alanko-LuopaPohjois-Suomi (2013–2015): Annukka Sainio, varalla Tarja RoininenLänsi-Suomi (2012–2014): Marika Metsä-Tokila, varalla Tiina LehtonenItä-Suomi (2012–2014): Minna Hytönen, varalla Paula SalomaaEtelä-Suomi (2011–2013): Minna Takala, varalla Tuula MarttinenFSB (2011–2013): Svea Lindqvist, varalla Camilla Rautanen

SM Iines -kilpailua ei järjestetä 2013Elokuun 4. pidettiin onnistuneet palokuntanaisten SM Iines-kisat Nummelassa, CTIF-kisojen yhteydessä. Vuo-den 2013 aikana ei järjestetä SM Iines -kilpailua, mutta Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton aktiiviset naiset orga-nisoivat Mini-Iines kilpailun, jossa on tilaisuus treenata vuoden 2014 SM Iines -kilpailua varten. Kutsu Mini-Ii-nekseen tulee myöhemmin.

Uudet kurssiaineistot tulevat HAKAanKouluttajien opintopäivät ahkeroitiin Jyväskylässä 20.–21.10., ja uudet Hälytysmuonitus- ja Peruskurssiaineis-tot esiteltiin opintopäiväväelle. Aineistot julkaistaan HAKAssa viimeisten asetteluiden ja korjausten jälkeen.

Palokuntanuorisotyö Järjestöohjaaja, Timo SovanenPuh. 040 511 9112, [email protected]

Valtakunnallisen nuorisotyötoimikun-nan kokoonpanosta esitysNuorisotyöfoorumi ja valtakunnallisen nuorisotyötoi-mikunnan kokous pidettiin Viking XPRS:llä 27.10. Tiiviin kokousaikataulun lomassa kuultiin mm. laivan kone-päällikköä, joka toimii myös laivan palopäällikkönä. Hän kertoi laivan paloturvallisuudesta ja paloturvalli-suusorganisaatiosta. Lisäksi toimikunnan kokoonpa-noon tehtiin vuosittaiset muutokset. Vuoden 2013 Val-takunnallisen nuorisotyötoimikunnan kokoonpanoksi esitetään SPEKin hallitukselle:

Puheenjohtaja: Mika Jäntti Länsi-Suomi: Esko Lehtonen (varaedustaja Heli Järvelä) Etelä-Suomi: Pauli Riikonen, vpj. (varaedustaja Samuel Siliin)Itä-Suomi: Pasi Tahvanainen (varaedustaja Jorma Hytönen)Pohjois-Suomi: Veli Lampela (varaedustaja Aappo Iisakka)FSB: Sabina Holopainen (varaedustaja Toni Wasenius) Keski-Suomi: Matti Soutua (varaedustaja Petri Hei nänen)

Heli HaverinenPuh. 040 550 7154, [email protected]

Valmistaudutaan Ranskan CTIF-kilpailuihinNummelassa 4.8. järjestettyihin kansallisiin CTIF-kil-pailuihin osallistui Taivassalon VPK:n ja Rantakulman VPK:n joukkueet. He edustavat Suomea ensi kesän 2013 kansainvälisissä CTIF-kilpailuissa Ranskassa. Suomen kansallisiin CTIF-kilpailuihin toivotaan lisää nuorten joukkueita. Asiasta kiinnostuneita ja kokeilun-haluisia joukkueita varten järjestetään harjoitusleiri ensi keväänä 2013. Leiristä tulee lisätietoja myöhem-min. Innolla osallistumaan ja suomalaista sisua maail-malle näyttämään!

Kehittämispäivät onnistuivat hienostiPalokuntanuorten ohjaajakoulutuksen kehittämispäi-vät pidettiin 12.–14.10. Padasjoella. Paikalla oli 25 ke-hittämishaluista palokuntalaista. Erittäin paljon saatiin aikaiseksi, iso kiitos mukana olleille antaumuksellisesta panoksesta! Yhteenveto viikonlopun tuotoksesta on kommentoitavana 18.11. saakka, minkä jälkeen asian käsittelyä jatketaan koulutustyöryhmässä. Asian etene-misestä tiedotetaan. Mikäli asia ja kehittäminen kiin-nostavat, ota yhteyttä: [email protected].


Palokuntanais- ja nuorisotyön valtakunnallisen 60-vuotisjuhlan li-säksi myös alueellisia juhlia on vietetty ympäri maata ja touhuttu niin perinteisissä kuin hieman uudemmissakin palokuntanaistyön tehtävissä. Kiitos kaikille mukana olleille aktiivisuudesta!


Teksti: Mia Kunnaskari

Tore Eriksson valittiin CTIF:n puheenjohtajaksi

CTIF:n vuosittainen yleiskokous (Delegate’s Assembly) valitsi Bratis-lavassa 20.9.2012 puheenjohtajak-seen Ruotsin Tore Erikssonin selkein äänin 16–9. Erikssonia puheenjoh-tajaksi ehdottivat Suomen, Ruot-sin, Norjan ja Tanskan kansalliset CTIF-komiteat. Vastaehdokkaana oli Saksan palokuntayhdistyksen Ralf Ackermann, joka hoiti väliaikaises-ti puheenjohtajan tehtävää vuoden ajan Walter Eggerin vetäydyttyä tehtävästä. Eriksson on ollut pitkään mukana CTIF:n toiminnassa, ensin Vaaralliset aineet -komissiossa (Haz-Mat) ja sittemmin yhtenä CTIF:n kuudesta varapuheenjohtajasta.

Tore Eriksson aloitti uransa

mi ruotsalaisen etsintä- ja pelastus-joukkueen johtajana Kurdistanissa ja Irakissa Persianlahden sodan ai-kana. Joukkueen tehtävä oli tarjota apua Irakista pakeneville kurdeille. Sittemmin Eriksson on toiminut asi-antuntijana ja kehittäjänä monissa kansainvälisissä luottamustehtävis-sä, jotka ovat liittyneet väestönsuo-jeluun ja vaarallisiin aineisiin.

> Lisätiedot: www.evcpf.eu

pelastusalalla vuonna 1974 palo-miehenä. Vuonna 1982 hän alkoi opettaa väestönsuojelua korkea-koulussa. Vuonna 1987 Eriksson valmistui palomestariksi ja seuraa-vana vuonna hänestä tuli johtava opettaja Sandön korkeakoulussa. Eriksson on kouluttanut uransa ai-kana satoja tulevia palomiehiä sekä Ruotsiin että muualle maailmaan.

Eriksson on ollut aktiivinen myös kansainvälisesti. Hän edusti Ruotsia yhteistyöprojektissa Es-panjan kanssa, jossa espanjalaiset ottivat käyttöönsä opetusmenetel-miä ruotsalaisesta palomieskou-lutuksesta ja vaarallisten aineiden koulutuksesta. Lisäksi Eriksson toi-

ECF on nyt EVCPFVuonna 2011 Unkarissa perustettu ECF (Euro-pean Cooperation Forum) on nyt EVCPF. Nimi koostuu sanoista European Voluntary Civil Pro-tection Forum, ja se on väestönsuojelun vapaa-ehtoisjärjestöjen sateenvarjo-organisaatio.

Foorumin kokoonkutsujana on toi-minut Unkarin väestönsuojeluyh-distys ja foorumin ”nokkamiehet” ovat unkarilaisia hekin: puheenjoh-tajana toimii eversti (evp.) István Endrödi ja pääsihteerinä Zsolt Dal-noki. Heidän tukenaan toimii koor-dinointineuvosto, jossa on edustajat Itävallan, Kroatian, Slovakian, Iso-Britannian ja Ruotsin yhdistyksistä.

Foorumin perustamiseen ovat vaikuttaneet EU:n voimistuva va-paaehtoistoimintojen ja aktiivisen kansalaisuuden sektori sekä konk-reettiset luonnon- ja ympäristö-onnettomuudet. Vaikka foorumin perustamistyö alkoikin jo aikaisem-

min; eräänlainen lähtölaukaus sille oli Unkarin vakavin ympäristökata-strofi, 4.10.2010 sattunut alumiini-tehtaan padon pettämisestä aiheu-tunut punalieteonnettomuus.

Foorumi pyrkii edistämään va-paaehtoisten toimintamahdolli-suuksia EU:ssa. Asian etenemiselle onkin nyt hyvät mahdollisuudet, sillä vapaaehtoishankkeet ovat voi-makkaassa myötätuulessa EU:ssa ja YK:ssa. Ensimmäisen toiminta-vuotensa aikana foorumi on myös järjestäytynyt alueellisiin työryh-miin (Pohjoismaat, Länsi-Balkan ja Välimeren maat).

Kokousohjelmaan kuului myös

vierailu Unkarin sisäasiainministe-riöön ja tutustumista sen Disaster Management -osastoon. Vieraille oli järjestetty pelastuskoiratoiminnan esittely, kalustoesittely ja kierros hätäkeskuksessa. Lopuksi kuultiin esitys Unkarin HUSAR-joukkojen pe-rustamisesta ja toiminnasta.

Teksti: Mia Kunnaskari

h Pelastuskoiranäytöksessä nähtiin sekä kokeneen koiran taidonnäyte että nuoren, vielä harjoittelevan koi-ran intoa.

http://www.evcpf.eu/


SPEKin jäsenet esittäytyvät • • •

Vakuutusalan tekniset tarkastajat ry

Vakuutusalan tekniset tarkastajat• Perustettu vuonna 1959• Jäseniä lähes 300

Vakuutusalan tekniset tarkastajat ry on hiukan alle 300 asiantuntijajäsenen yhdistys. Vatekin toiminta-ajatus on seurata ja edistää vahinkovakuutusalaan kuuluvaa teknistä kehitystä sekä vahingontorjunta- ja turvalli-suustyötä.

Vakuutusalan tekniset tarkastajat perustettiin mar-raskuussa 1959. Yhdistyksen perustivat 15 teknistä tarkastajaa eri vakuutusyhtiöistä. Yhdistyksen ensim-mäisenä nimenä oli Teknilliset Vakuutustarkastajat ry. Nimi on ajan myötä muuttunut, mutta yhdistyksen toiminta-ajatus ei. Vakuutusalan tekniset tarkastajat ry on yhdysside vahinkovakuutusalalla toimivien teknis-ten tarkastajien ja muiden vahinkojen tai vakuuttami-sen parissa työskentelevien välillä.

Vatekin alkuperäinen ja nykyinenkin tärkeä tehtävä on jäsenten ammattitaidon kehittäminen. Tätä kehit-tymistä varten järjestetään vuosittain koulutuksia eri puolella Suomea.

Yhdistys seuraa ja edistää vahinkovakuutusalaan kuuluvaa teknistä kehitystä sekä vahingontorjunta- ja turvallisuustyötä. Se myös seuraa ja edistää omaisuu-den arviointiin ja vahingon selvitykseen liittyviä toimia.

g www.vatek.fi


Tilaa:verkkokauppa.spek.fiPuh. 09 4761 1300

Myymälä:Ratamestarinkatu 11, Helsinki avoinna arkisin klo 9–15

Hanki designpalovaroittimet nyt meiltä!

Upea Paola Suhosen suunnittelema optinen palova-roitin. Lento-palovaroittimen koko ulkokuori toimii kätevästi painikkeena. Värivaihtoehtoina valkoinen, musta, harmaa, vihreä ja pinkki. Pakkauksessa käyt-töohjeet, kiinnitysruuvit ja tarrakiinnitystä varten 3M-tarra. 5 vuoden litium-paristo ja 5 vuoden takuu.

29,90 € (sis. alv)


http://www.vatek.fi/


Yrityssuojeluyhdistys ry

Turvallisuus kuuluu tärkeänä osana vastuulliseen yritystoimintaan. Uhkakuviin varautuminen on osa kiinteistöjen ja yritysten jokapäiväistä liiketoimintaa. Kiinteistöjen omistajat sekä niissä toimivien yritysten henkilöstö ja asiakkaat suhtautuvatkin tänä päivänä turvallisuusasioihin varsin vakavasti ja arvostavat näin myös turvallisuuden merkitystä ympäristössään.

Yrityssuojeluyhdistys vie tätä turvallisuusajattelua eteenpäin. Tavoitteena on turvallisempi huominen niin kiinteistöissä, työpaikoilla, kotona kuin vapaa-aikana-kin. Sattuneet vakavat onnettomuudet kertovat, että hyvästä kehityksestä huolimatta vielä on paljon tehtä-vää. Yhteiskunta joutuu yhä useammin varautumaan erilaisiin uhkakuviin, jotka koskettavat myös kiinteistöjä sekä siellä toimivia yrityksiä, henkilöstöä ja asiakkaita.

Yrityssuojeluyhdistys on laatinut satoja turvallisuus- ja pelastussuunnitelmia toimisto- ja liikekiinteistöihin sekä kauppa- ja viihdekeskuksiin. Kohdekohtaisilla tur-vallisuuskursseilla on koulutettu tuhansia henkilöitä. Yhdistys järjestää myös sammutus- ja poistumisharjoi-tuksia sekä yritysturvallisuuteen liittyviä vierailuja ja tapahtumia.

Turvallisuuteen kuuluu vahvana tekijänä yhteistyö ja sen vuoksi Yrityssuojeluyhdistys on mukana myös turvallisuusklusterin toiminnassa. Yrityssuojeluyhdistys on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön lisäksi jäsene-nä myös Suomalaisen Työn Liitossa ja Työsuojelupääl-liköissä.

Yrityssuojeluyhdistyksen juuret juontavat vuoteen 1963. Yhdistyksen hallitukseen kuuluu enintään 10 jä-sentä, sen kotipaikka on Helsinki ja toimialueena koko maa.

Yrityssuojeluyhdistys• Perustettu vuonna 1963• Kotipaikka Helsinki

g www.yrityssuojelu.fi

www.yrityssuojelu.fi


Iloisia SPEKkiläisiä

Tom Lindellkoulutusohjaaja

Ilpo Leinoturvallisuuspäällikkö

Tom Lindell tuli SPEKiin töihin koulutusohjaajaksi 1.1.2007. Ennen sitä hän toimi samassa tehtävässä SÖRin (Svenska Östrebottens Räddningsförbund) pal-veluksessa vastuualueenaan ruotsinkielinen palokun-takoulutus. Loikkaus SPEKiin ei siis tuntunut valtavalta muutokselta. Tom on ollut alueyksikkötoiminnassa mu-kana alusta alkaen.

Hän aloitti palokuntaharrastuksen vuonna 1990 Vetokannaksen VPK:ssa ja toimii nykyään palokunnan päällikkönä. Palokuntaharrastus on tullut lähes 23 vuo-den aikana tärkeäksi, vaikka siinä ehtiikin olla välillä vähemmän mukana. Tom nimittäin opiskelee töiden li-säksi Vaasan yliopistossa nykysuomea toisena kotimai-sena kielenä. Humanististen tieteiden kandidaatin pa-perit tulevat ulos lokakuussa ja maisterijuhlia vietetään näillä näkymin alkukesästä.

Tomin työnkuva on laaja: siihen kuuluu varsinkin ruotsinkielisen palokuntakoulutuksen koordinoimis-ta ja monipuolisia järjestötoiminnan tehtäviä. Työn monipuolisuus tekee siitä samalla mielenkiintoisen ja haastavan. Aina täytyy olla askeleen edellä tai hommat voivat kaatua. Tämä vie paljon aikaa ja energiaa, mutta

Ilpo Leino on työskennellyt SPEKissä 2.1.2004 alkaen, jolloin hän tuli taloon turvallisuusinsinööriksi onnet-tomuuksien ehkäisyn yksikköön. Vielä tuolloin hänellä oli palotarkastajan virka Helsingin pelastuslaitoksella, mutta välivuosi SPEKissä oli niin antoisa, että entinen työ sai jäädä. Kun Ilpon silloinen esimies Antti Lastu jäi eläkkeelle, tuli Ilposta turvallisuuspäällikkö ja työnku-va laajeni. Aikaisemmin hänen tehtäviinsä oli kuulunut enimmäkseen paloturvallisuusneuvontaa ja -koulutus-ta, mutta nyt mukaan tuli tulosalueen johtamiseen ja esimiehen tehtäviin liittyviä budjetointi-, suunnittelu- ja raportointitöitä. Nykyään Ilpon työ on muuttunut entistä enemmän sisäministeriön, ympäristöministe-riön ja muiden tahojen määräyksiin liittyväksi lainsää-dännölliseksi neuvonnaksi.

Ilpo hoitaa muiden töidensä lisäksi myös yrityskou-lutusasioita. Hän kouluttaa sekä SPEKin että yritysten omilla kursseilla, joihin häntä pyydetään puhumaan. Yleensä Ilpo suunnittelee yrityskohtaiset koulutuskoko-naisuudet niin, että hän lähtee liikkeelle pelastussuun-nitelmasta ja räätälöi sen avulla aiheet ja painotukset yrityksen tarpeita varten. Myös oppaiden tekemisessä Ilpo toimii auttavana kätenä. Hän suunnittelee sisältöä yhdessä oppaiden kirjoittajien kanssa ja tukee niiden tekemisessä.

Ilpo toteaa, että lähes kaikessa, mitä hän työssään tekee, on ideana pysyä ajan tasalla ”kentän” toiveista ja huolista. Tällaista luotaamista tehdään samalla, kun neuvontapuheluita otetaan vastaan. Usein voi huo-mata, että kysymyksissä toistuvat samat teemat, oli sitten kyseessä omakotitalon mummo, arkkitehti tai isännöitsijä. Pelastuslain uudistuessa Ilpo huomasi, että puheluissa alkoivat toistua kysymykset poistumis-turvallisuudesta. Nykyään hän ottaa lähes aina pois-tumisturvallisuuden esiin omilla kursseillaan. SPEK on alkanut tehdä kasvavassa määrin poistumisharjoituksia yritysten kanssa, ja teemaa painotetaan myös oppais-sa. Kaiken tämän lisäksi Ilpoa voi nähdä messuilla ja joskus tiedotusvälineissäkin. Yksi osa hänen työtään on vakuuttaa ihmiset paloturvallisuusasioista, mitä hän itse kutsuu piilovaikuttamiseksi.

Ilpo kertoo viihtyvänsä SPEKissä erinomaisesti, koska porukka on niin mahtava. Yhdessä tekemisen meininki tuntuu ja näkyy lähes kaikessa, mitä tehdään. Hän lukee SPEKin eduksi myös sen, että henkilöstöstä huolehditaan hyvin. Työn sisältö on mielekästä, koska osaaminen ja haasteet kohtaavat toisensa. Työn vaih-televuus on motivaation kannalta myönteinen asia mutta tietenkin joskus vähän stressaavaa. Kun kuvit-telee tekevänsä tehtävän, A, B ja C, niin työpäivän jäl-

keen huomaakin tehneensä asiat D, E ja F. Ilpon vapaa-aika kuluu mm. vanhaa rintamamies-

taloa – omaa lapsuudenkotia – ylläpitäessä. Tyttäret, 16- ja 18-vuotiaat, ovat fiksuja nuoria ja tuovat nais-näkökulmaa elämään. Ilpo huolehtii jaksamisestaan liikkumalla. Hän on täysin ”hurahtanut” spinningiin, sa-lilla käyntiin, juoksemiseen ja nyt talvella sisäjuoksuun. Unelmana on maratonin juokseminen. Kesäisin Ilpon intohimona on moottoripyö-räily.

Ilpo lähet-tää oheisen, viime jouluna otetun kuvan myötä tervei-siä kaikille tu-tuille ja toteaa lopuksi, että elämä yllättää – aina!


Karita Stenroostoimistosihteeri

Haastattelut: Eevi-Kaisa Yrjölä

Karita Stenroos työskentelee SPEK Pohjanmaan alueyksikössä toimistosihteerinä. Karita tuli SPEKiin vuonna 2007 sairaalatarvikkeisiin erikoistuneesta yrityksestä. Sitä ennen Karita ehti olla töissä Maalah-den kunnalla ja pankissa, joissa hän toimi mm. johdon sihteerinä ja markkinointisihteerinä. Karitan tietämys talousasioista onkin laaja, ja siitä on ollut paljon hyötyä hänen työssään.

Paloturvallisuus oli Karitalle jokseenkin tuttua, kun hän tuli SPEKiin töihin. Edellisessä työpaikassaan hän vastasi paloilmoitinlaitteen kuukausittaisesta testaami-sesta ja toimenpiteistä, kun tehtaalla tehtiin tulitöitä. Myös palokuntatoiminnasta Karita tiesi jonkin verran poikansa kautta, joka on ollut mukana harrastuksessa yläasteikäisestä lähtien. Nyt jo aikuinen poika toimii sopimuspalokuntalaisena ja yksikönjohtajana paikalli-sessa palokunnassa.

Karitalle oli aluksi vaikeaa hahmottaa pelastusliiton ja alueyksikön suhdetta toisiinsa, mutta se valkeni hä-nelle pikku hiljaa. Nykyään hän kokee selkeäksi ajatella työnkuvaansa niin, että liiton hallituksen jäsenistön ide-at toteutetaan alueyksikössä, jolta myös rahoitus tulee.

Karitan työhön kuuluu pääasiassa talousasioita: hän huolehtii esimerkiksi osto- ja myyntilaskuista. Lisäksi hänen työnsä sisältää kurssisihteerin tehtäviä, kuten kurssi-ilmoittautumisten vastaanottamista ja tilojen vuokraamista. Tänä syksynä Karita on ollut mukana

onnistumisen kokemukset palkitsevat. Tom pitää työs-tään todella paljon, koska sitä saa tehdä itsenäisesti. Asiat eivät yleensä suju tietyn kaavan mukaan, vaan aika usein taitojaan pääsee soveltamaan erilaisten on-gelmien ratkaisemisessa.

Perheeseen kuuluvat vaimo ja 3 lasta: 6- ja 17-vuo-tiaat pojat sekä 20-vuotias tytär. Vanhin on jo muutta-nut pois kotoa ja opiskelee Vaasassa tuotantotaloutta. Keskimmäinen opiskelee rakennusalaa ja käy parhail-laan autokoulua. Nuorin on esikoulussa. Tomin harras-tukset rajoittuvat palokuntatoimintaan, sillä opiskelu ja ajanvietto perheen kanssa eivät jätä hänelle paljoa-kaan ylimääräistä vapaa-aikaa. Samoista syistä Tom jät-täytyi tällä kertaa pois kuntavaaleista, joissa hän on ol-lut ehdokkaana jo kolme kertaa. Ehdokkuuksien myötä hän vaikuttaa kunnallisissa lautakunnissa ja Pohjan-maan pelastuslaitoksen johtokunnassa. Tom toteaakin, että paloturvallisuusasiat ovat hyvin ainakin Vaasassa.

Tom lähettää lopuksi jaksamisia kaikille. Muistakaa

myös Pohjanmaan nuo-riso- ja naistyössä sekä veteraanitoiminnasta, jota nyt halutaan virkis-tää alueella.

Karita sanoo viihty-neensä SPEKissä todel-la hyvin. Työkavereiden kanssa voi jakaa niin nau-rut kuin itkutkin. Hän ei ole katunut päivääkään, että jätti entisen työnsä.

Stenroosin perhe asuu Maalahdessa lähellä Vaasaa. Perheeseen kuuluvat mies Alf ja kaksi aikuista lasta, 26-vuotias Sören ja 22-vuotias Veronica. Poika jatkoi isänsä jalanjälkiä ja viljelee nyt maata kotitilalla. Kari-tan mies vaihtoi ammattia ja toimii laivanrakentajana. Tytär opiskelee kauppatieteitä Vaasassa Hankenilla.

Vapaa-aikaansa Karita viettää mieluiten liikkuen. Tämän hetkisiin harrastuksiin kuuluvat ainakin zumba, vesijumppa, hiihto ja pitkät kävelylenkit koiran kanssa. Muut intohimon kohteet löytyvät tanssista ja leipomi-sesta. Karita käy mielellään miehensä kanssa tansseis-sa, varsinkin kesäisin. Huhtikuusta lokakuuhun perhe viihtyy lähes kaikki viikonloput mökillään merenrannal-la. Karita sanoo haaveilevansa matkustamisesta. Hän olisi lähes jatkuvasti lennossa, mutta kotosalla viihtyvä isäntä pitää jalat tukevasti maassa. Tasapainon löytä-minen on välillä vaikeaa, mutta kuten sanotaan, vasta-kohdat täydentävät toisiaan.

Karita toivoo kaikille paljon positiivisia työpäiviä ja muistuttaa, että alueyksiköiden ovet ovat aina auki!

rentoutuakin, vaikka elämme synkkää aikaa. Onneksi kohta koittaa joulu ja saamme levätä hetken.


På svenska

Medborgarorganisationernai säkerhetsarbetet

Jag stod i begrepp att upptäcka konceptet för det säkraste sam-hället, men tyvärr kom professor Pekka Himanen emellan med sina idéer. Mitt koncept var ungefär föl-jande. Man anställer en polis–rädd-ningsman–förstavårdare/sjukskö-tare–soldat i varje hushåll i Finland. 24/7/365. Administrationen blir lättare när den inte behövs – det är hushållet som bestämmer och leder. Antalet behövliga anställ-ningar är cirka 2,5 miljoner hushåll multiplicerat med fem. Arbetslös-heten upphör. Kostar endast 6250 miljarder plus en mångsysslartjäns-temans ansenliga utbildningskost-nader och andra indirekta kostna-der. Går det inte?

Ett värdefullt liv som mål

I sin Blåa bok publicerade professor Pekka Himanen nyligen en modell för Finlands hållbara utveckling som utarbetats av en internationell forskningsgrupp. På ett hälsosamt sätt påminner boken också aktörer-na inom säkerheten om det högsta målet för utvecklandet av vår sam-hälleliga verksamhet och offentliga tjänster – ett värdefullt liv. Välfär-dens högsta grad är lyckan, som borde vara tillgänglig för alla med hjälp av hållbar välfärd, hållbar ekologi och hållbar ekonomi. För en lekman var det nödvändigt att läsa boken i sin helhet för att kunna förstå konceptet.

Säkerhetisering (securitization), dvs. betraktandet av allt från sä-kerhetsperspektivet, är ett bekant begrepp från den andra sidan av rädslans geografi. I sin bok visar Hi-manen bl.a. att det är en ekologisk omöjlighet att ha enbart ekono-misk tillväxt och utveckling på vår planet; det är inte möjligt att ha bara tillväxt. En likadan logik kan man också se i vår strävan efter en

trygg morgondag. För att tillämpa Himanens ord: en ospecificerad ök-ning av säkerheten räcker inte som mål. En säkerhet som är konstrue-rad på ett visst sätt är inte nödvän-digtvis samma sak som en bättre välfärd, som man kan gissa av mitt inledande koncept. Också verkty-gen har betydelse.

I utvecklandet av säkerheten måste man hitta ett tillstånd där hållbar välfärd, hållbar ekologi och hållbar ekonomi förverkligas samti-digt och säkerheten är en egenskap hos de ovannämnda faktorerna. En säkerhet som blir möjlig genom individens fria val (som begränsas av det allmänna bästa), värdefulla liv och lycka är ett eftersträvansvärt tillstånd. Säkerhet som är välfärd.

Individen och samfunden

Den nationella diskussionen styrs ofta av hur allokerandet av offentli-ga resurser påverkar den nationella säkerheten. Om vi som individer och samfund kunde och ville agera rätt och säkert, skulle världen vara annorlunda. Kärnan i den natio-nella säkerheten har alltid varit och kommer alltid att vara individens och samfundens egen vilja och för-måga att handla rätt som en del av samhället – upprätthållandet och byggandet av säkerheten som en del av vår välfärd.

Himanen bevisar att vårt mål måste vara ett värdefullt liv med hjälp av hållbar välfärd (lycka), ekologi och ekonomi. Utmaningen är (a) hur en västerländsk, förmö-gen och globalt agerande individ kan motiveras att göra rätt för sig i en ny värld som förnyas och (b) hur man i tredje världen stöder den samhälleliga utvecklingen så att strävandet och uppnåendet av välfärden kan göras på ett globalt hållbart sätt.

En kanal för betydelsefullt verksamhet

Organisationerna gör allmännyt-tigt arbete, säkerhetsorganisatio-nerna gör allmännyttigt arbete som främjar säkerheten. Å andra sidan erbjuder organisationerna en ka-nal för individens meningsfulla och betydelsefulla verksamhet. Indivi-derna är alltså objekt för organisa-tionens verksamhet, men organisa-tionerna är också redskap för indi-videns verksamhet. Det viktigaste inom frivilligheten är viljan att age-ra för en sak som upplevs som vik-tig. En organisation, vars verksam-het inte intresserar, har inte längre den gnista som föder viljan att agera. I utvecklandet av en organi-sation är det alltså inte väsentligt att utveckla organisationen utan att utveckla och stödja den verksam-het som den potentiella medlems-kåren upplever som nödvändig, värdefull och meningsfull.

I räddningsväsendets bok-slutsprojekt undersöktes frivilliga brandkåristers motivationsfaktorer i en undersökning som var excep-tionellt omfattande också i inter-nationellt hänseende. De vikti-gaste faktorerna som motiverar att fortsätta verksamheten är sociala orsaker, gemenskap och viljan att hjälpa. Genom att undersöka moti-vationsfaktorerna är det möjligt att ge rätt strukturell riktning åt sådan organisationsverksamhet som stöd-jer frivillighet. Det viktigaste förblir

Foto

: Juh

a Ha

ssila


@Kimmo Kohvakkaverkställande direktör

Text: Piatta Rulja

fortfarande en verksamhet som upplevs som meningsfull.

För att tillämpa Himanens och andra filosofers ord ligger också frivilligarbetets innersta kärna i att individen bygger innehåll och meningsfullhet i sitt liv till exem-pel genom att hjälpa. Den natur-ligt följande nivån i en medborga-res meningsfulla verksamhet är den meningsfulla verksamhet som medborgarna utför tillsammans. I Finland förverkligas detta oftast i en förening eller organisation.

Mera forskning

Det har forskats för lite om säker-heten. Det finns för lite forskning om verksamhetsmiljön, hot och ut-vecklandet av säkerhetssystemet. Vi framskrider delvis i mörker. Vårt beslutsfattande baserar sig på in-formerad gissning – som visserligen ofta lyckas. Men vi behöver mera

och bättre forskning om vår miljö som en riskmiljö. Vi behöver mera forskning om utvecklandet av me-toder. Och sedan behöver vi forsk-ning om människan och samfund som säkerhetsaktörer och som ob-jekt för säkerhetsverksamhet.

I slutrakan av räddningsvä-sendets bokslutsprojekt har man redan kunnat konstatera att ar-betet har varit värdefullt. I och med projektets resultat börjar en helhetsbild av ett av säkerhetens delsystem komma fram. Den har skapat utgångspunkter för framti-dens utmaningar. Till vilken slags verksamhetsmiljö är vi på väg? Hur bör räddningsväsendets system ut-vecklas? Hur utvecklas samhällets säkerhet? Fortsättning följer.

Professor Timo Airaksinen har nyligen granskat individens säker-het på ett mycket fräscht och in-tressant sätt. Det har kommit ut en

bok om ämnet. Jag rekommende-rar den varmt.

Jag rättade till mitt koncept: Det säkraste samhället förverkligas i ett helhetssystem för säkerhet (bl.a. räddning) som är rätt dimensione-rat i förhållande till utmaningarna och hoten i verksamhetsmiljön och där allt utgår från individernas egen vilja och förmåga att ta hand om sig själva och sina samhällen. Detta stöds av rätt dimensionerade offentliga tjänster och en stark fri-villigverksamhet inom säkerhet.

Men det här hade man kanske redan tänkt ut. I Finland.

En avspänd 60-åring

I september samlade det nationella brandkårskvinno- och -ungdomsarbetets 60-årsjubileumsseminarium drygt 300 brandkårsmedlemmar från hela Finland till Tammerfors. På jubileumsseminariet hörde man in-tressanta berättelser om vanliga brandkårers vardag samt en omfattande presentation av brandkårshisto-rien. Den givande dagen avslutades med en brandkårs-fest där man njöt av den avslappnade stämningen.

I festtalen mindes man hur det var förr och funde-rade över framtiden. Ordföranden för den nationella kommittén för kvinnoverksamhet Irja Viinikainen på-minde om att vi kontinuerligt måste vara beredda att förnya vårt sätt att verka. På samma linje var ordföran-den för den nationella ungdomsarbetskommittén Mika Jäntti när han räknade upp brandkårsungdomsarbetets kommande utmaningar. Sociologie magister Eeva Koi-vulas presentation var en livlig och informativ översikt över de frivilliga brandkårernas historia. Knappt någon visste förut till exempel att realismförfattaren Minna Canth varit aktiv i Jyväskylä FBK.

Alla var nöjda med dagens utbud. Ömsom berömde man de uppträdande som pratade med olika dialekter ömsom tackade man evenemangets arrangemang.

eSPEK öppnar nätinlärningens värld

eSPEK är en utbildning för nätexperter där eleverna lär sig att förstå hur man kan utnyttja nätinlärning. SPEK an-ordnar utbildning för personer inom räddningsbranschen i samarbete med Hämeen Ammattikorkeakoulu (HAMK). I utbildningen utnyttjas Moodle-inlärningsmiljön.

I utbildningen planerar eleverna en nätkurs för nationellt bruk i det ämne de valt. Kursdeltagarna studerar hur man lär sig på nätet, hur man planerar nätinlärningsprocessen, inlärningsuppgifterna och nä-tinlärningsmaterialen samt vilka slags pedagogiska mo-deller kan tillämpas i nätundervisningen. Utbildningen omfattar 10 studiepoäng.

Som sitt elevarbete har kursdeltagarna valt an-tingen kurser som avläggs helt på nätet eller delar av större kurshelheter. Exempel på valda kurser är bl.a. Sammutustyökurssi, Palokuntien EA-kurssi, Kurs i Sig-naltrafik, Kurs i Släckningsarbete, Vesisukeltajan pe-rehdyttäminen och Viestiliikennekurssi.

Utbildningens tyngdpunkt ligger på distansstudium, för de enda närstudiedagarna är en tvådagarsperiod i början samt en endagsperiod i slutet. Under distans-perioderna deltar kursdeltagarna i undervisnings- och handledningssessioner i realtid.

Text: Markku Savolainen och Helena Grönstrand

32 SPEKtaakkeli 3• 2012g www.spek.fi

Turvalliseen huomiseen!

Talven juhlakausi on alkamassa

Ulkoroihut ja muut pihatulet luovat hienoa tunnelmaa ja lisäävät tilaisuuden juh-lallisuutta. Kaiken juhlinnan keskellä on kuitenkin tärkeää muistaa turvallisuus-seikat; riittävät etäisyydet, tukevat alustat ja valvonta. Tuli voi tarttua yllättäen ohikulkijoiden takinliepeisiin, tuuli voi lennättää keventyneen astian rakennusten seinustoille tai muihin syttyviin paikkoihin.

• Sijoita ulkoroihut vähintään 3 metrin päähän kulkutiestä ja 3–10 metrin päähän rakennuksista – tulen koosta riippuen.• Asettele tulet tukevasti lumihankeen, hiekkaan, palamattomaan astiaan tai telineeseen siten, ettei tuuli kuljeta keventynyttä astiaa vääriin paikkoihin.• Älä polta ulkotulia sisällä äläkä edes parvekkeella, kuistilla tai minkään katoksen alla.• Ulkotulia ei kannata polttaa sateessa roiskevaaran vuoksi.

http://www.spek.fi/Suomeksi

taakkeli - spek.smartpage.fispek.smartpage.fi/fi/spektaakkeli_3-2012/files/... · 3 2012 koulutettu...

Documents