Vihreä talous ympäristökaupungin

käytännöissä ja hallinnossa

Itä-Suomen yliopisto

Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta

Historian ja maantieteiden laitos

Ympäristöpolitiikka ja -oikeus

Pro Gradu -tutkielma 40 op

Emmi Leppänen 181054

Ohjaaja: Rauno Sairinen

1

Tiivistelmä

Tekijä: Emmi Leppänen

Opiskelijanumero 181054

Tutkimuksen nimi: Vihreä talous ympäristökaupungin käytännöissä ja hallinnossa

Tiedekunta: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta, Ympäristöpolitiikka ja -oikeus

Sivumäärä: 69 s. + 1 liite

Aika: Toukokuu 2018

Työn laatu: Pro gradu -tutkielma

Vuonna 2016 hyväksytyllä strategialla Lahti on asettanut itselleen vision, missä se tulee

menestymään kansainvälisesti rohkeana ihmisten ja yritysten ympäristökaupunkina.

Tarkastelen tutkimuksessani, mitä ympäristökaupunki tarkoittaa sen viranhaltijoille ja muille

sisäisille toimijoille 2010-luvulla. Alueellisissa strategioissa ympäristökaupunki ja vihreä

talous on nostettu teemoina vahvasti esille, joten

Vihreä talous kietoo yhteen sosio-ekologiset järjestelmät eli ympäristön, luonnonvarat,

talouden ja politiikan. Vihreän talouden tavoitteena ja tehtävänä on tunnistaa näiden tekijöiden

väliset vuorovaikutussuhteet ja luoda tehokas ja kestävää kehitystä tukeva talousjärjestelmä.

Vihreä talous on kestävän kehityksen toteuttamisen kannalta tärkein työkalu ja kietoutuu

vahvasti kaupungin elinvoimapolitiikkaan. Elinvoimapolitiikka rakentuu vastaamaan

toimintaympäristön muutokseen, johon myös vihreä talous pyrkii vastaamaan. Jotta

toimintaympäristön muutokseen voidaan tehokkaasti vastata, on kaupungin oltava resilienssi.

Resilienssi on alueen sisäänrakennettu kyky, jolla mitataan alueiden kykyä oppia, ennakoida ja

innovatiivisesti ohjata omaa kehitystään rakennemuutoksen edessä. Alueen resilienssi riippuu

sen kyvystä uudistaa ja luoda uusia verkostoja sekä hyödyntää alueella jo olemassa olevaa

kapasiteettia. Taloustaantuma on hyvä esimerkki muutoksesta, jolloin alueellinen resilienssi tai

sen puute nousee esiin.

Tutkimuksen keskeinen aineisto koostuu kaupungin strategisista asiakirjoista sekä kahdeksasta

haastattelusta, jotka toteutettiin kevään 2018 aikana. Haastateltaviin kuului joukko kaupungin

viranhaltijoita, koulutussektorin, konserniyhtiöiden ja maakuntaliiton edustajia.

Ympäristökaupunki merkitsee nykyään laajasti haastateltaville erilaisia ympäristöön liittyviä

hankkeita, erilaisia verkostoja, energia- ja jätehuollon toimintaa ja kiertotaloutta.

Ympäristökaupunki rakentuu vahvasti vihreän talouden toimien ja innovaatioiden ympärille,

joiden kautta alueen nähdään profiloituvan. Vihreä talous konkretisoituu alueella erityisesti

hankkeissa ja kiertotaloudessa, mutta sosiaalinen puoli vihreästä taloudesta on vielä

suhteellisen vierasta. Kaupungin resilienssi on kehittyvässä tilassa, ja erityisesti uudistumisen

tarve on huomattu koko kaupunkiorganisaatiossa. Elinvoimaisen kaupunkiseudun luominen on

tällä hetkellä kaupunkiorganisaation pääteema, johon vihreä talous ja resilienssi kietoutuvat

vahvasti.

Asiasanat: vihreä talous, resilienssi, kestävä kehitys, ympäristökaupunki, Lahti, Päijät-Häme

2

Sisällys

1 Johdanto ..............................................................................................................................3

1.1 Tutkimuksen tausta ........................................................................................................3

1.1 Tutkimusongelma ja -kysymykset ...................................................................................5

2 Vihreä talous ........................................................................................................................7

2.1 Vihreä talous ja kestävä kehitys ......................................................................................8

2.2 Vihreä talous ja elinvoimapolitiikka .............................................................................. 11

3 Resilienssi käsitteenä .......................................................................................................... 15

3.1 Resilienssi käsitteen eri tulkinnat .................................................................................. 19

3.2 Resilienssi ja vihreä talous ............................................................................................ 21

3.3 Resilienssi hallinto ........................................................................................................ 22

3.4 Teoreettisen viitekehyksen yhteenveto ........................................................................... 23

4 Aineisto ja menetelmät ....................................................................................................... 25

4.1 Tutkimusmenetelmät .................................................................................................... 26

4.2 Analyysi ....................................................................................................................... 29

4.3 Kaupunkikehitystä ohjaavat dokumentit ....................................................................... 32

4.3.1 Lahden kaupungin strategia ................................................................................... 32

4.3.2 Lahden kaupunkiseudun kilpailukykystrategia ....................................................... 35

4.1.3 Valtion ja pääkaupunkiseudun välinen kasvusopimus 2016-2018 ja Päijät-Hämeen

maakuntasuunnitelma 2040 ............................................................................................ 36

5 Haastatteluiden analysointi ................................................................................................. 37

5.1 Lahti ympäristökaupunkina: ennen ja nyt ..................................................................... 37

5.2 Vihreä talous ................................................................................................................ 42

5.2.1 Vihreän talouden sosiaaliset, kulttuuriset ja aineettomat muodot ........................... 49

5.3 Hallinto ........................................................................................................................ 51

5.3.1 Hallinnollinen resilienssi Lahdessa .......................................................................... 54

6 Johtopäätökset ................................................................................................................... 56

6.1 Lahti ympäristökaupunkina ......................................................................................... 56

6.2 Hallinnollinen resilienssi ............................................................................................... 59

7 Pohdintaa ........................................................................................................................... 61

Lähdeluettelo ........................................................................................................................ 63

Kirjallisuus ja verkkolähteet .............................................................................................. 63

Kuvalähteet ....................................................................................................................... 68

Liite 1. Haastattelukysymykset .............................................................................................. 69

3

1 Johdanto

1.1 Tutkimuksen tausta

Taloustaantuman aiheuttamaan rakennemuutokseen voidaan asennoitua joko edelläkävijänä,

joka ohjaa muutosta toivottuun suuntaan tai muutoksesta voi tulla päätöksentekoa ohjaava

tekijä, jolloin sen systemaattinen hallinta on haastavampaa. Työ- ja elinkeinoministeriö kutsuu

edelläkävijyydeksi tunnistettua ennakoivan reagoinnin kapasiteettia muutosjoustavuudeksi tai

resilienssiksi (resilience), jolla mitataan alueiden kykyä oppia, ennakoida ja innovatiivisesti

ohjata omaa kehitystään rakennemuutoksen edessä. Alueen resilienssi riippuu sen kyvystä

uudistaa ja luoda uusia verkostoja sekä hyödyntää alueella jo olemassa olevaa kapasiteettia.

Edelläkävijyys on se taito, joka tulee tekemään tulevaisuuden kaupungista elinvoimaisen ja

houkuttelevan. (TEM, 2017)

Suomalaisessa kulttuurissa on totuttu rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa taloudellisen ja

aineellisen hyvinvoinnin kasvun varaan. Taloustaantuman myötä joudumme muuttamaan

käsitystämme hyvinvoinnista ja siitä, minkä ympärille se rakentuu. Joudumme kriittisesti

tarkastelemaan instituutioiden ja talouden rakenteita, ja niiden mahdollista joustamattomuutta.

Instituutioiden ja yhteiskunnan urautuminen vanhoihin toimintatapoihin ja vanhan

hyvinvointikäsityksen nojautuminen aineelliseen vaurauteen on hidastanut talouden elpymistä.

Aarne Nurmio ja Teppo Turkki toteavat raportissaan Elinvoimainen Suomi, että 1990-luvun

tilanteeseen verrattuna tauti on nyt vakavampi, mutta oireet toistaiseksi lievemmät. Nyt

joudumme Suomessa pohtimaan kahden vaihtoehdon välillä: haluammeko taantua vai uudistua

edelläkävijänä muutoksen ollessa väistämätöntä? (Nurmio, Turkki, 2010, 19)

Päijät-Hämeen aluetalous tarvitsee ripeää muutosta, jotta maakunta pysyy kilpailukykyisenä ja

elinvoimaisena. Maakunnan bruttokansantuote on pienempi kuin Pohjois-Suomessa ja jopa

Lappi on kirinyt bruttokansantuotteessa Päijät-Hämeen ohi. Tähän ovat suurimpana syynä

alhainen koulutustaso ja pitkäaikaistyöttömyys, sekä eri tekijöiden summasta muodostuva

syrjäytyneisyys. Ikääntyvä väestörakenne aiheuttaa kaupungille myös omat haasteensa. (Päijät-

Hämeen liitto, 2013, 5) Lahden maantieteellistä sijaintia on pidetty sen suurimpana

4

kilpailuvalttina, mutta maakunnan keskuksena ei tuloksia ole varsinaisesti nähtävissä edellä

mainittujen tilastojen valossa.

Vuonna 2016 hyväksytyllä strategialla Lahti on asettanut itselleen vision, jossa se tulee

menestymään kansainvälisesti rohkeana ihmisten ja yritysten ympäristökaupunkina. (Lahti,

2016) Visio sisältää kestävän kehityksen elementtejä, joiden varaan tutkimukseni teoreettinen

viitekehys - vihreä talous - rakentuu. Strategia toimii tärkeimpänä johtamisen välineenä

kaupungin päätöksenteossa ja sen ohjausvaikutus ulottuu laajalle alatason ohjelmiin ja

tavoitteisiin. Ohjaavana tekijänä kaupungin elinkeinopolitiikalle toimii myös toukokuussa 2016

solmittu kasvusopimus Uudenmaan liiton, pääkaupunkiseudun kaupunkien ja valtion kanssa,

joka yhteistyössä ohjaa Lahden elinkeinopoliittista kehitystä entistä enemmän

pääkaupunkiseudun suuntaan. Kasvusopimus on aiesopimus, jonka tehtävänä on ohjata

kaupunkien omaa strategiatyötä. Kasvusopimuksella pyritään kehittämään alueen innovaatio-

ja kokeilukulttuuria, energia- ja resurssitehokkuutta sekä elinvoimaista kaupunkiseutua.

Kasvusopimus tukee tavoitteeltaan suoraan vihreän talouden tavoitteita, ja kasvusopimuksen

kautta saadaan lisätukea vihreän talouden integroimiselle kunnan elinvoimapolitiikkaan. (TEM,

2016)

Lahden äkilliseen rakennemuutokseen varautumista on tutkittu aikaisemmin alueellisella

tasolla. ENNE-projektissa vuosina 2011-2013 analysoitiin Päijät-Hämettä ennakoidun

rakennemuutoksen näkökulmasta. Yhdeksi rakennemuutoksen riskeistä nostettiin esille

luonnonvarojen ja -arvojen kestämätön käyttö sekä kansainvälisen liiketoimintaosaamisen

vähentyminen: nämä ovat tekijöitä, jotka linkittyvät suoraan vihreän talouden toimintakenttään.

Näiden riskien ehkäisemisen ja torjumisen työkaluiksi nostettiin cleantechin ja vihreän talouden

tukeminen. (Hautamäki ym., 2012, 3, 4) Maakunnista Päijät-Häme on Uudenmaan rinnalla

Suomen suurin ympäristöliiketoiminnan alue: maakunnassa on jopa 12 % alan liikevaihdosta.

Päijät-Hämeen maakuntasuunnitelmassa vuodelle 2040 on vihreän talouden merkitys

tiedostettu laajasti ja se nähdään elinvoimaa rakentavana tekijänä tulevaisuuden maakunnassa.

(Päijät-Hämeen Liitto, 2013, 5)

Kestävän kehityksen ja ympäristöpolitiikan merkitys julkishallinnossa ei ole enää pelkästään

lakisääteisiä lupa- ja suojelutehtäviä, vaan kaupungin tehtävänä on peilata ympäristöään

5

laajamittaisesti jokaisen toimialansa, organisaationsa, yritysten ja asukkaidensa kautta. Kunnan

ympäristöpolitiikka ei ole enää pelkästään vain luonnonsuojelullisia toimia vaan se ulottuu aina

osallistamisesta taloudellisiin keinoihin. Ympäristöpolitiikan omistajuus tulee antaa kaikille

organisaatioille ja niiden toimijoille, sillä laajamittaisen legitimiteetin ja osallisuuden

saavuttamiseksi täytyy sen olla jokaisen ulottuvilla.

1.1 Tutkimusongelma ja -kysymykset

1990-luvulla Lahden valvonta- ja ympäristökeskus lähti ajamaan visiota siitä, että Lahti

profiloisi itsensä ympäristökaupungiksi. Vuonna 1993 kaupunkiin perustettiin

ympäristöfoorumi, joka lähti toteuttamaan vuonna 1992 Rio de Janeiron

ympäristökonferenssissa luotua Agenda 21 kestävän kehityksen toimintaohjelmaa. Foorumi

onnistui sitouttamaan toimintaansa seitsemän työryhmän kautta eri yhteiskunnan sektorit

kaupungin sisältä. (Lahden ympäristöfoorumi, 1996) Vuosikymmenen alkuun ajoittui myös

talouslama, jonka myötä Lahdessa työttömien osuus väestöstä kipusi jopa 27 prosenttiin. Lahti

oli tunnettu teollisuuskaupunki ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen teollinen tuotanto

tyrehtyi ja lama näkyi rajusti perinteistä teollisuutta edustavien työpaikkojen kadotessa: vuosina

1990-1994 Lahdesta katosi jopa 4000 teollisen tuotannon työpaikkaa. Vuonna 2008 alkaneen

uuden talouden taantuman myötä työttömyys on korkeimmillaan noussut 18 prosenttiin, ja

kuten 1990-luvulla, on nytkin perinteiset teollisuuden alat olleet suurimpia häviäjiä. (Lahti,

2017)

Rakennan tutkimuskysymykseni käsitteiden ympäristökaupunki, vihreä talous ja resilienssi

ympärille. Tutkimuskysymykseni ovat:

- Millaisena ympäristökaupunkikäsite toteutuu tänä päivänä Lahdessa?

- Onko Lahdessa vihreää taloutta ja millaisena se ilmenee alueella?

- Millaisia resilienssin piirteitä hallinnosta löytyy?

Talouden taantuma tai lama on muutos, jonka myötä alueen mahdollinen resilienssikyky nousee

esiin. Haluan tutkimuksessani tarkastella Lahden tämänhetkistä resilienssiä vihreän talouden

6

näkökulmasta. Keskitän pro gradu -tutkielmani viimeisimpään talouden taantumaan, joka vielä

vaikuttaa tällä hetkellä alueellisesti. Haluan haastatteluiden avulla selvittää, onko

ympäristökaupunki-imago, hallinto ja vihreä talous luoneet Lahden elinvoimapolitiikasta

joustavampaa, kestävämpää ja uudistumiskykyisempää. Paikallisen poliittisen päätöksenteon ja

kaupungin oman organisaation merkitys on suuressa roolissa vihreän talouden tukemisessa,

sillä kaupunkiorganisaatio hallitsee vihreän talouden kannalta sen tärkeimpiä sektoreita, kuten

hankintoja, liikennettä, energiaa, jätehuoltoa ja kaavoitusta. Yhteistyössä muiden toimijoiden

kanssa kunnalla on mahdollisuus luoda alueelleen laaja toimijakenttä, jonka avulla lisätään

alueen elinvoimaisuutta ja työllisyyttä. (Puppim de Oliveira ym., 2013, 140)

Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, millaisena ympäristökaupunkikäsite toteutuu tänä päivänä

Lahdessa. Peilaan ympäristökaupunkia vihreän talouden näkökulmasta, joka on kestävän

kehityksen tärkein toteuttamistyökalu. Vihreä talous toimii rajaavana käsitteenä

ympäristökaupungin toiminnan jaottelussa, sillä haluan keskittyä tarkastelemaan kaupungin

elinvoimaisuutta ja elinkeinopolitiikkaa ympäristön näkökulmasta. Tarkastelen, miten

ympäristökaupunki-imago jatkaa kehittymistään vihreän talouden aikakaudella ja millaisia

muotoja se saa kaupungin toiminnoissa ja hallinnossa. Kykenevätkö alueen toimijat

uudistumaan tulevaisuuden epävarmuustekijöiden ja haasteiden myötä?

Lahden viimeisimmässä strategiassa vuodelta 2016 ympäristö nostetaan koko strategian

kattavaan visioon, jossa Lahti menestyy kansainvälisesti rohkeana ihmisten ja yritysten

ympäristökaupunkina. Haastattelujen avulla haluan selvittää, onko strategia onnistunut

jalkauttamaan vihreää taloutta alueelle ja miten se on siinä onnistunut. Tutkimuksen aineiston

keruun tulen suorittamaan haastatteluilla, jotka toteutan kevään 2018 aikana. Ulotan

haastateltavien joukon mahdollisimman heterogeeniseksi, jotta vastauksista saisi

mahdollisimman kattavan kuvan siitä, miten alueen toimijat näkevät vihreän talouden ja Lahden

ympäristökaupunkina. Haastateltavien joukko tulee koostumaan alueen viranhaltijoista,

konserniyhtiöiden ja korkeakoulujen edustajista.

7

2 Vihreä talous

Vihreän talouden käsitteen nosti esille 2000-luvulla YK:n ympäristöohjelma UNEP, jonka

määritelmässä vihreällä taloudella tarkoitetaan vähähiilistä, resurssitehokasta ja sosiaalisesti

oikeudenmukaista taloutta. Vihreässä taloudessa talouskasvu tapahtuu ympäristön asettamien

raamien puitteissa kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Tärkeintä ei siis ole pelkkä

ympäristöystävällinen talouskasvu, vaan kasvun on tapahduttava myös sosiaalisesti kestävällä

tavalla eriarvoisuutta vähentäen. Ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen ehtyessä

hiilineutraalius, resurssitehokkuus ja kiertotalous tulevat olemaan talouskasvun kulmakiviä.

(UNEP, 2011, 16-17)

Vaikka vihreä talous on syntynyt niukkuuden ja kestämättömyyden ympärille, on se sävyltään

positiivinen: vihreä talous tulee nähdä ennen kaikkea mahdollisuutena. Erityisesti kotimaiselle

elinkeinoelämälle vihreän talouden tuomat mahdollisuudet tulevat olemaan valtavat, sillä

resurssien vähentyessä ja hintojen noustessa on esimerkiksi kiertotalouden tuomat innovaatiot

erittäin arvokkaita. Vihreä talous ei käsitteenä voi korvata kestävää kehitystä, mutta YK:n

ympäristöohjelma toteaa kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen olevan suurimmaksi

osaksi taloudellisen ohjauksen varassa. Kestävä kehitys ja vihreä talous kulkevat tiiviisti

rinnakkain ja kestävän kehityksen ajatus on käännettävissä helposti myös taloustieteelliseen

ajatteluun. (UNEP, 2011, 17) Vihreä talous, kuten myös perinteinen talous, rakentuu jatkuvan

kasvun oletukseen. Tässä on syytä siis erottaa vihreä kasvu degrowth -ajattelumallista, jossa

tuotannon ja kulutuksen vähentämisellä ja talouskasvusta luopumisella siirrytään

palveluyhteiskuntaan. Vihreä kasvu toteuttaa osin samaa ideaa, mutta oletuksella siitä, että

talous kasvaa. Tähän pyritään ensisijaisesti resurssi- ja materiaalitehokkuudella. (Antikainen

ym., 2013, 11)

Kuten kestävän kehityksen ytimessä, myös vihreän talouden kantavia tavoitteita ovat

köyhyyden vähentäminen ja hyvinvoinnin lisääminen. Vihreä talous ajaa tulojen

tasapuolisempaa jakoa, jotta sosiaalinen tasa-arvo toteutuisi. Tukemalla vihreää taloutta

luodaan samalla yleistä tahtotilaa köyhyyden kitkemiselle. Työkaluina toimivat samat vihreän

talouden avaintekijät eli luonnonvarojen kestävämpi käyttö, energia- ja materiaalitehokkuus ja

erityisesti vihreän talouden tukeminen köyhissä maissa mikrolainojen avulla. (UNEP, 2011,

8

19, 20) Vihreän talouden sosiaaliseen näkökulmaan kuuluu oleellisesti myös työllisyyden

ylläpitäminen ja rakenteellisen työttömyyden kitkeminen, mikä tämän hetken

elinkeinopolitiikassa on Suomessa ollut 2010-luvun polttava teema.

Vihreä talous kietoo yhteen sosioekologiset järjestelmät eli ympäristön, luonnonvarat, talouden

ja politiikan. Vihreän talouden tavoitteena ja tehtävänä on tunnistaa näiden tekijöiden väliset

vuorovaikutussuhteet ja luoda tehokas ja kestävää kehitystä tukeva talousjärjestelmä. Suomen

kannalta vihreä talous tarjoaa puitteet vastata haasteisiin, joita kohtaamme ja tulemme

kohtaamaan ilmastonmuutoksen myötä niin paikallisesti kuin globaalisti. (Antikainen ym.,

2013, 7)

2.1 Vihreä talous ja kestävä kehitys

Jotta kestävä kehitys saadaan uskottavaan vuoropuheluun talouden kanssa, on näille kahdelle

määriteltävä yhteinen kieli. Ensimmäisenä luontopääoma tulisi arvottaa ja erityisesti sen

haastavin osa, eli ekosysteemipalvelut. Aikaisempi, fossiilisiin polttoaineisiin ja

luonnonvarojen kulutukseen perustunut ruskea/harmaa talous ei ole osannut määritellä

hyödynnetyn luontopääoman jättämää tyhjiötä rahallisesti, jolloin sen kestävä hyödyntäminen

on ollut taloudellisesti hankalaa. Erityisesti ekosysteemien palveluille on hankala määritellä

rahallista arvoa, koska niitä on mahdotonta havaita konkreettisesti (esimerkiksi kasvien

hiilensidontakyky). (UNEP, 2011, 17-19) Vuonna 2007 G8+5 maiden kokouksessa Saksassa

nostettiin esille tarve analysoida biodiversiteetin arvoa, sen menetyksestä koituvia kustannuksia

sekä suojelutoimenpiteiden kustannuksien tuoman lisäarvon merkitystä verrattuna tilanteeseen,

jossa biodiversiteettiä ei suojella lainkaan. Tarpeeseen vastaamaan perustettiin Euroopan

Unionin ja Saksan ympäristöministeriön yhteistyössä The Economics of Ecosystems and

Biodiversity (TEEB), jonka tarkoituksena on omien sanojensa mukaan ”tehdä luonnon arvoista

näkyviä”. (TEEB, 2017)

Palveluiden arvottamatta jättämisellä poliitikot saattavat unohtaa ne päätöksenteossa tai

pahimmillaan tehdä päätöksiä, joiden tulokset ovat epäsuotuisia “trade-offeja” eli

9

vaihtokauppoja ympäristön ja markkinatalouden välillä. (Puppim de Oliveira ym., 2013., 144)

Luonnon arvottaminen tulisi ottaa huomioon laskettaessa tuottoja, sillä luonnonvarojen

ehtyessä niiden aiheuttamat menetykset vaikuttavat suoraan kansantalouteen. Hyvinvoinnin

uudeksi mittariksi on ehdotettu luonto- ja sosiaalisen pääoman mittaamista

bruttokansantuotteen ohella, sillä tällöin saataisiin kokonaiskuva talouskasvun hinnasta.

(Hautamäki, 2008, 21)

Vihreä talous edellyttää ympärilleen laajaa yhteiskunnallista innovaatioiden ja toimijoiden

verkkoa. Vihreän talouden onnistunut toteuttaminen vaatii pidemmällä aikavälillä selkeän

strategian, johon sidotaan mukaan yhteiskunnan eri osa-alueet ja toimijat. Vihreän talouden

toteuttaminen tapahtuu totuttujen rakenteiden rikkomisella, sillä sen onnistuminen on

riippuvainen systeemien muutoksesta. Kaupungeissa tämä tarkoittaa sitä, että muutos on

tapahduttava niin maankäytössä ja kaavoituksessa, liikenteessä, jätehuollossa, ja useilla muilla

kaupungin toimialoilla. (Antikainen, Lähtinen, Leppänen, Furman, 2013, 15) Julkiset hankinnat

ovat viranomaisten tehokkain keino vaikuttaa vihreään talouteen. Tuoreimmassa tilastossa

vuoden 2016 kuntien ja alueellisten viranomaisten julkiset hankinnat olivat arvoltaan melkein

13 miljardia euroa, joten niiden vaikuttavuus on suuri. Vuonna 2017 voimaan astunut uusi

hankintalaki antaa julkisille tahoille myös enemmän mahdollisuuksia hankkia kestävämpiä ja

vastuullisempia hankintoja. (TEM, 2017)

Muutos vihreään talouteen vaatii niin kulutus- kuin tuotantojärjestelmien muutoksen sekä

nopeasti rakentuvan ja laajan sosiaalisten ja teknologisten innovaatioiden verkoston.

Muutoksen tulee olla hallittu, poliittisesti tuettu ja eri sektoreiden välistä laaja-alaista

yhteistyötä. Pelkästään poliittisesti ei voida vihreän talouden kehitystyötä tehdä, vaan mukaan

tarvitaan yritys- ja elinkeinosektori kansalaisten ja kuluttajien tuella. (Antikainen ym., 2013,

13, 15) Rakennemuutoksessa oleva yhteiskunta on hedelmällisintä maaperää vihreään talouteen

siirtymiselle, sillä vanhanaikaisten rakenteiden rikkoutuminen edesauttaa muutosta uuteen

järjestelmään. Perinteisen teollisen toiminnan vähentyessä Suomessa, on siirtymä vihreään

talouteen luonnollinen muutos teollisuuden pyrkiessä resurssitehokkuuteen.

10

Kuva 1. Siirtymä vihreään talouteen vaatii jokaiselta elinkeinoelämän sektorilta uusia ja

innovatiivisia ratkaisuja. (Antikainen ym. 2013, 14)

Vihreän talouden ja vihreän kasvun välinen ero on häilyvä, ja nämä kaksi termiä saattavat usein

toimia toistensa synonyymeinä kirjallisuudessa. Vihreä kasvu on joissain konteksteissa eronnut

vihreästä taloudesta taloudellisen kasvun oletuksella, jota vihreässä taloudessa ei

automaattisesti ole. Vihreä talous sisältää ajatuksen kohtuutaloudesta, jossa talouskasvu ei ole

välttämätön vaan tuotannon ja kulutuksen vähentäminen ympäristöä ja luonnonvaroja

kunnioittaen. (Antikainen ym., 2013, 11) Vihreä talous on käsitteenä myös laajempi

taloudellinen innovaatioprosessi. (Jänicke, 2008, 14)

Vihreän talouden yhteydessä voimme puhua inhimillisen kasvun käsitteestä. Inhimillisessä

kasvussa pääoma saa laajemman merkityksen kuin perinteinen varallisuus, sillä siinä pääoma

jaetaan neljään eri osioon: teollinen pääoma, inhimillinen pääoma, luontopääoma ja sosiaalinen

pääoma. Kestävän kehityksen ympärille rakentuvassa taloustieteessä teollinen pääoma

ymmärretään fyysisenä pääomana (rakennukset, laitteet, tuotantoprosessit). Inhimillinen

pääoma rakentuu ihmisten ominaisuuksiin (tieto, taito, koulutus, kulttuuri), luontopääoma on

luonnonvaroihin (uusiutuvat ja uusiutumattomat) liittyvää pääomaa ja sosiaalinen pääoma on

tietoja, normeja ja yhteiskunnallisia instituutioita. 2000-luvun talouskasvu ei voi perustua

yritysten omistajien edun ajamiseen, vaan talouskasvun on perustuttava kestävälle

innovoinnille. Kestävässä innovoinnissa otetaan huomioon koko prosessin ajan ihmiset,

yhteiskunta, talous ja ympäristö. Innovointia ei voida pakottaa syntyväksi, vaan sille on luotava

sopiva ympäristö kehittyäkseen. Oikean ympäristön luominen on johtamiseen liittyvä haaste,

11

jota hallinnossa, niin globaalisti, alueellisesti, ja paikallisesti on otettava huomioon.

(Hautamäki, 2008, 11-20)

Hintakilpailussa Suomi ei tule pärjäämään globaalisti, vaan meidän valttina tulee olemaan laatu.

Kestävän innovoinnin kautta voimme luoda uudenlaisia konsepteja hyvinvoinnille ja

talouskasvulle, jotka käsitteinä kulkevat inhimillisessä kasvussa käsi kädessä. Suomen tulisi

olla nyt strategisesti ketterä, jotta erityisesti ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien haasteiden

kautta syntyvät innovaatiot ja niiden voitot saataisiin kotiutettua maahamme. (Hautamäki,

2008, 11-20) Vielä 2000-luvun alkupuoliskolla tutkimus- ja kehittämistoimintaan ohjatut

valtion varat kasvoivat 100 miljoonan vuosivauhdilla, mutta 2010-luvulla vauhti on hiipunut ja

jopa pysähtynyt. (Tilastokeskus, 2017)

2.2 Vihreä talous ja elinvoimapolitiikka

Valtioneuvoston kanslian raportissa (4/2013) tulevaisuuden menestyjiä kuvataan seuraavalla

tavalla: ”Tulevaisuuden menestyjät ovat kilpailijoitaan materiaali- ja energiatehokkaampia, ja

ne pystyvät tuottamaan joustavasti vähähiilisiin yhteiskuntiin sopivia palveluita ja tuotteita.

Vihreän kasvun mahdollisuuksia on kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, esimerkiksi liikenteen ja

liikkumisen, energia- ja ruokajärjestelmien sekä asumisen ja yhdyskuntarakenteen

ratkaisuissa.” Jokainen näistä sektoreista on poliittisella päätöksenteolla ohjattavissa, joten

vihreä talous on ennen kaikkea suomalaisen kuntapolitiikan ytimessä. (Antikainen ym., 2013

11)

Kuntien hallinnossa ollaan enenevissä määrin ryhdytty käyttämään elinkeinopolitiikan sijaan

käsitettä elinvoimapolitiikka. Se, mikä ero näillä termeillä on ja mitä elinvoimapolitiikka

käytännössä tarkoittaa, on tämän kappaleen teema. Kuntaliitto on ollut vahvasti nostamassa

elinvoimapolitiikan käsitettä kuntien tietoisuuteen ja Kuntaliiton elinvoimapoliittinen ohjelma

julkaistiin helmikuussa 2015. Vaikka elinvoimapolitiikka onkin noussut kuntapolitiikan

kehittämistyön johtoajatukseksi, se ei tarkoita, että elinkeinopolitiikka olisi unohdettu:

elinvoimapolitiikka sisältää elinkeinopolitiikan omana osa-alueenaan. Perinteinen

elinkeinopolitiikka pitää sisällään lähinnä talous- ja yrityssektorin kehittämisen.

12

Elinkeinopolitiikan toimiessa rajatussa ympäristössä, avaa elinvoimapolitiikka laajemman

perspektiivin kunnan toimintaan. Elinvoimapolitiikan, samoin kuin elinkeinopolitiikan,

päätavoitteena on työllisyyden nostaminen. Työikäisen väestön muuttaessa alueelle kunnan

verotulot kasvavat ja näin ollen ympäristön viihtyisyys kasvaa ja palvelutarjonta pysyy

kattavana. Elinvoimapolitiikka toimii yläkäsitteenä, joka sitoo yhteen kunnan kehitys-,

työllisyys- ja sosiaalipalvelut. (Kuntaliitto, 2015, 4)

Elinvoimainen kunta pitää käsitteenä sisällään vetovoimaisen ympäristön, paikallistalouden

kilpailukyvyn ja kestävyyden, sosiaalisen pääoman ja yhteisöllisyyden. Elinvoimaisen kunnan

talous rakentuu vahvasti vihreän talouden ympärille, ja vihreä talous tulisi nähdä

mahdollisuutena vahvistaa kuntatalouden kestävyyttä. Kuntien toimintakenttien muutokset

lähitulevaisuudessa tulevat tekemään talouden ennakoinnista haastavaa. (Hatakka, 2013, 4)

Elinvoimapolitiikan onnistunut kehittäminen vaatii edelläkävijyyttä ja kyvyn nähdä muutos

mahdollisuutena. Tämänhetkisessä yhteiskunnassa elämme muutoksen aikaa ja jotta muutos

olisi kestävä, on yhteiskunnan oltava uudistumiskykyinen. Edelläkävijyys tarjoaa

mahdollisuuden kohdata tuleva joustavasti ja omilla ehdoilla, sillä jos emme itse rakenna

tulevaisuuttamme, joku muu tulee tekemään sen puolestamme. Erityisesti osallistumisen

kulttuuri ja kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä takaavat elinvoiman

toteutumisen. (Nurmio, Turkki, 2010, 16-30)

Elinvoimapolitiikka rakentuu vastaamaan toimintaympäristön muutokseen.

Toimintaympäristön muutoksella Suomen kunnissa viitataan väestörakenteen ikääntymiseen,

elinkeinojen rakennemuutokseen (teollisuustuotannon väheneminen) ja hankintapolitiikan

kehittymiseen. Myös kansainvälistyminen luo omat haasteensa ja mahdollisuutensa kuntien

kehitykselle. Elinvoimapoliittiset toimet on ulotettava kuntakonsernin jokaiselle osa-alueelle ja

toivottavaa olisi, että toimet ylettyisivät kaupungin rajojen ulkopuolelle, seudulliselle tasolle.

Sen takia on tärkeä miettiä, onko elinvoimapolitiikan keskittäminen kunnan kehittämisyhtiölle

oikea ratkaisu ja saadaanko tätä kautta varmasti sitoutettua jokainen toimija. (Kuntaliitto, 2015,

1-9) Talouden rakennemuutoksen ollessa väistämätön ja massiivinen, tulevat sen osalliset

jakautumaan voittajiin ja häviäjiin. Häviäjiä ovat ne vanhojen ja perinteisten alojen toimijat,

jotka eivät kykene uudistamaan toimintaansa vastatakseen uuden talouden muutoksiin.

Kansainvälisesti kaupunkien toiminta kiertotalouden ja resurssiviisauden tukemiseksi on ollut

13

huomattavasti aktiivisempaa kuin valtioiden ja vihreän talouden toteuttaminen on tällä hetkellä

tehokkainta kaupungeissa. Tämä on oikea suunta, sillä kaupungit käyttävät jopa 70 prosenttia

maailman energiasta ja ne tulevat olemaan keskeisessä asemassa ympäristöongelmien

ratkaisussa. (Järvinen ym., 2017, 24, 25)

Elinvoimapolitiikan toteuttamisen tärkein työkalu on kaupungin strategia, joka nostaa

elinvoimapolitiikan kaupungin kehitystyön huipulle. Strategiatasolta elinvoimapolitiikan

konkretisoiminen toteutuu integroimalla se hallinnonalakohtaisiin ohjelmiin ja suunnitelmiin.

Vaikka elinvoimapolitiikka on pääsääntöisesti kuntien sekä alueellisten toimijoiden vastuulla,

on valtiolla myös suuri roolia sen toimenpiteiden onnistumisessa. (Kuntaliitto, 2015, 4,6)

Vihreä talous on pitkällä aikavälillä ennen kaikkea strateginen päämäärä, sillä laajan ja kestävän

rakenteiden muutoksen on tultava strategisen ohjauksen kautta. Tulevat ympäristön ja talouden

kestävyyteen liittyvät haasteet ovat väistämättömiä, ja tässä piilee ennakoiville talouksille

mahdollisuus suureen kilpailuetuun. (Antikainen ym., 2013, 16)

Elinvoimapolitiikkaa ajatellen tehokkain keino toteuttaa vihreää taloutta on hankintapolitiikka.

Hankintalain uudistuksen myötä julkiset tahot saavat enemmän liikkumavaraa

valintakriteereiden suhteen, eikä enää pelkkä hinta toimi päätöstä ohjaavana tekijänä.

Vähähiilisyyden ja resurssitehokkuuden tavoitteiden tulisi olla etusijalla hankintakriteerejä

määriteltäessä, ja hankintaa tekevän tahon tulisi taata kilpailumahdollisuus myös alueen pienille

toimijoille. Paikallisuuden tukeminen hankinnoissa tukee alueellista elinvoimaa ja työllisyyttä.

(Hatakka, 2013, 18)

Suomen Itsenäisyyden juhlarahasto Sitra käynnisti vuonna 2009 elinvoimapoliittisen

kehitysohjelman Suomen elinvoiman lähteet. Kehitysohjelman lähtökohtana on ollut menneen

teollisen yhteiskuntarakenteen murros ja niin sanottujen perinteisten työpaikkojen katoaminen

talouden taantuman myötä. Suomi on hiljalleen siirtymässä ekologiseen palveluyhteiskuntaan,

jossa yhteiskunnan ja kansalaisten rooli on määriteltävä uudelleen. Suomessa on totuttu

yhteiskunnan holhoavaan ja huolehtivaan rooliin, joka on osalle kansalaisista toiminut

passivoivana tekijänä. Se, mitä Sitran raportissa korostetaan alusta loppuun, on tämän hetken

Pohjoismaisen yhteiskuntamallin uudistumisen tarve. Raportissa painotetaan

resurssilähtöisestä ihmislähtöiseen siirtymistä: alkaen pyramidin huipulta, johdon ja

14

instituutioiden muutoksesta. Yhteiskunnallisiksi muutosteemoiksi nostettiin kolme osa-aluetta,

jotka olivat uudenlainen johtajuus, yrittäjämäinen asenne suhteessa kaikkeen työntekoon ja

hyvinvoinnin uudenlainen merkitys. Mielenkiintoinen kysymys kehitysohjelman työryhmillä

oli se, että kuinka Suomi tulee uudistamaan rakenteitaan muuttuvassa ja globaalissa maailmassa

ja mitkä tulisivat olemaan maamme uudet ajattelu- ja toimintamallit. (Nurmio, Turkki, 2010, 3-

14)

Tulevaisuuden ennustaminen on tämänhetkisessä toimintaympäristössä haastavaa. Luonnon ja

erityisesti ilmastonmuutoksen luomat epävarmuustekijät sekä kiristyvät resurssit

luonnonvaroista asettavat yhteiskunnilla ja talouden rakenteille uusia reunaehtoja, joihin

aikaisemmin ei ole totuttu vastaamaan. Tulevaisuus nähdään nopeasti liikkuvana kohteena, joka

muuttaa muotoaan jatkuvasti ja yksikään toimija itsessään ei voi määrittää, saati toteuttaa

haluamaansa tulevaisuutta ilman vuoropuhelua laajan toimijaverkoston kanssa.

Vähätellessämme maamme kansalaisten hiilijalanjälkeä, tulisiko fokus siirtää ilmastotalouden

tuomiin mahdollisuuksiin sekä ymmärrämmekö todella sen taloudellisen potentiaalin?

(Nurmio, Turkki, 2010, 9-11)

Kansainvälistyminen luo omat haasteensa elinvoimapolitiikalle ja vaikka toimintaympäristö on

paikallinen, tulee globalisaatio ottaa huomioon. Laajemman tulevaisuusennusteen luomisessa

kunnalle tarvitaan globaalien haasteiden ja mahdollisuuksien huomioimista. Kestävän

elinvoimapolitiikan tekeminen vaatii kunnalta toimintaympäristön muutokseen liittyvien

syiden ymmärtämistä. Sitran raportissa tämän päivän globalisaatio, Globalisaatio 2.0, rakentuu

vahvasti talouskriisin synnyttämään toimintaympäristöön. Globalisaatio 2.0 maailmantalouden

merkittävin muutos on siirtyminen länsivetoisesta globalisaatiosta Aasian vetämään

globalisaatioon. Paikallisuus on noussut talouden ytimeen, sillä teollisuuslähtöisestä

elinkeinoelämästä ollaan siirtymässä lopullisesti kohti ihmiskeskeistä palveluyhteiskuntaa.

Ympäristö on asettanut rajat toiminnalle, ja aikaisemmin teollisuutta koskeneet rajat ovat

siirtyneet ilmastonmuutoksen tuomiin epävarmuustekijöihin. Vaikka talouskriisi nopeutti

prosessia talousrakenteiden uusiutumisen tarpeesta, on kyse koko ajan ollut väistämättömästä

muutoksesta globaalilla tasolla, joka talouskriisistä huolimatta olisi tullut. (Nurmio, Turkki,

2010, 12, 18)

15

Suomen kohdalla on menossa etsikkoaika, jonka taloustaantuma aiheutti työpaikkojen

menetyksellä sekä talouskasvun pysähtymisellä. Kyseessä on muutos, joka olisi väistämättä

noussut ennen pitkää esiin: taloustaantuma vain nopeutti väistämättömän muutoksen esiin

tuloa. (Nurmio, Turkki, 2010, 12) Vihreä talouden toimenpiteitä on toteutettu suomalaisessa

yhteiskunnassa jo 1960-luvulta lähtien, jolloin toimenpiteet pureutuivat käytännön toimintaan

kestävien tuotantorakenteiden kehittämisellä, materiaalitehokkuudella ja ympäristöteknologian

kehittämisellä. 2000-luvulla vihreästä taloudesta on tullut strateginen päämäärä, joka pyritään

sisällyttämään kaikkeen toimintaan. (Antikainen ym., 2013, 7)

3 Resilienssi käsitteenä

Resilienssin käsite viittaa tilaan, jossa systeemi onnistuu säilyttämään tasapainonsa ja

toimivuutensa sen kohdatessa häiriötekijän tai –tekijöitä. Resilienssiä voi ilmetä niin luonnon

kuin ihmisen luomissa järjestelmissä ja käsite kietoutuu vahvasti kestävän kehityksen teemaan:

jotta järjestelmä olisi resilienssi, tulee sen toimia niin, että tulevilla sukupolvilla on samat

mahdollisuudet toimiakseen kuin nykyisillä. Sosio-ekologiset systeemit eli ihmisen ja luonnon

väliset syy-seuraussuhteet ovat resilienssikäsitteen ytimessä, ja näiden kahden systeemin

välisissä suhteissa tapahtuvien muutosten vuoksi on joustavuus elintärkeää systeemin

toimivuudelle. Sosio-ekologisissa systeemeissä ainoa varma asia on jatkuva muutos. (Walker,

Salt, 2006, 1,2) Resilienssin määrittelyssä on useita eri näkökulmia, joista äsken viittasin

järjestelmän kykyyn säilyttää toimivuutensa häiriötekijän vaikuttaessa sen toimintaan.

Resilienssi voidaan määritellä myös häiriötekijän näkökulmasta, jolloin tarkastelun kohteena

on häiriön suuruus, jonka järjestelmä kestää ennen sen muutosta. Muita näkökulmia resilienssin

määrittelyssä on järjestelmän toipumisaika häiriöstä, missä resilienssin rinnalle otetaan

käsitteeksi resistanssi. (Adger, 2000, 349)

Sosio-ekologisissa järjestelmissä resilienssiä esiintyy silloin, kun yksilöiden ja yhteisöjen on

sopeuduttava ympäristössään tapahtuvaan muutokseen. Ekologinen resilienssi ja sosiaalinen

resilienssi kietoutuvat toisiinsa joko yhteisöjen riippuvuudesta ekosysteemipalveluihin tai

taloudellisten järjestelmien kautta. (Adger, 2000, 347) Tutkittaessa sosio-ekologisten

järjestelmien resilienssiä tulee ensimmäisenä ottaa huomioon, kuinka hyvin ekologinen tieto on

16

onnistuttu siirtämään järjestelmään sisälle ja kuinka tämän tiedon myötä instituutiot muuttavat

toimintaansa paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. (Kotilainen, Eisto, 2010, 21)

Jotta järjestelmän resilienssin hallinta ja ymmärtäminen olisi onnistunutta, on tärkeää ymmärtää

järjestelmän kyky reagoida muutokseen. Kun järjestelmässä tapahtuu muutos, on siihen

olemassa kolme reagointitapaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa muutoksen tapahtuessa ei

reagoida vaan seurataan tilanteen kehittymistä, jolloin menetetään muutoksen mukanaan

tuomat mahdollisuudet. Toinen vaihtoehto on aktiivisesti hallita systeemiä muutoksessa ja

palauttaa se haluttuun tilaan. Kolmas vaihtoehto on muutoksen hyväksyntä ja uuteen tilaan

sopeutuminen. Resilienssi on kykyä sopeutua tai pärjätä ennen kaikkea epävarmuudessa.

Epävarmuuteen suhtautuminen ja siihen valmistautuminen joko lisää tai vähentää resilienssiä,

riippuen kyvystä reagoida epävarmuuteen. (Gunderson, Pritchard, ym., 2002, 259)

Sosio-ekologisissa järjestelmissä resilienssin käsite tulee kyseeseen luonnonvarojen käytössä

ja hallinnassa. Resilienssin käsitettä on helpointa pyrkiä selittämään luonnontieteellisten

suhteiden kautta ja määrittelyssä voidaan ottaa esille ekosysteemien kestävyys: kestävä,

resilientti ekosysteemi ei luota vakauteensa vaan pikemminkin kykyynsä joustaa ympäristön

muuttuessa. Vaikka vakaus on tavoiteltava tila, se ei välttämättä luo kykyä sopeutua

muutokseen. (Evans, 2012, 170,171) Resilientissä sosio-ekologisessa järjestelmässä muutosta

ei ajatella negatiivisena, vaan se on usein mahdollisuus kokeilla jotain uutta ja kehittyä. (Folke,

2006, 253)

Vaikka resilienssi määritellään pääsääntöisesti positiiviseksi piirteeksi, voi se joissain

tapauksissa toimia järjestelmän kannalta sitä heikentävänä piirteenä. Järjestelmän resilienssi

saattaa taata mahdollisuudet esimerkiksi köyhyyden ja negatiivisten ympäristövaikutusten

säilymisen järjestelmässä pitkään. Resilientti järjestelmä on sopeutunut muutokseen, joten

näiden negatiivisten loukkujen muuttaminen saattaa olla hyvin hankalaa. Sosioekologisissa

systeemeissä on se riski, että ylemmän tason vahva resilienssi saattaa tukahduttaa alatason

järjestelmien resilienssiä. Tällä viitataan esimerkiksi alueen elinkeinorakenteeseen, jossa vahva

toimiala tukahduttaa pienemmät elinkeinot alleen. Resilienssi tukee tätä sillä, että vahva

toimiala sopeutuu muutokseen ja osaa muuttaa toimintaansa systeemin vaatimaan muutokseen,

17

eikä alueen elinkeinorakenteen monipuolistaminen ole tästä syystä helppoa: resilienssi ei siis

ole aina hyvä piirre. (Kotilainen, Eisto, 2010, 16)

Järjestelmän resilienssiä mitataan monilla eri mittareille ja siihen vaikuttavat useat tekijät.

Monimuotoisuus on avaintekijä mitattaessa järjestelmän resilienssiä, niin sosiaalisesta kuin

ekologisesta näkökulmasta. Monimuotoisuus taipuu resilienssin määrittelyssä niin ekologiseen

kuin sosiaaliseen puoleen tarkasteltaessa järjestelmien resilienssiä: ekologisesta näkökulmasta

biodiversiteetti on mahdollisimman suuri resilientissä järjestelmässä, kun taas monipuolinen

paikallistalouden rakenne tekee sosiaalisesta näkökulmasta järjestelmästä resilientin.

Sosioekologisissa järjestelmissä sosiaalisen resilientiyden katsotaan kasvavan sen mukaan,

mitä enemmän toimijoilla on mahdollisuuksia hyödyntää erilaisia yhteiskunnan verkostoja ja

kokea olevansa osa paikallista sosioekologista järjestelmää. (mm. Folke, 2006, Kotilainen,

Eisto, 2010)

Sosio-ekologinen systeemi jaotellaan neljään tasoon: ekosysteemeihin, paikalliseen

tietämykseen, ihmisiin ja teknologiaan ja omistusoikeudellisiin instituutioihin. Tiedon

paikallisuus tarjoaa mahdollisuuden siirtää tieto paikallisten olosuhteiden vaatimalla tavalla

hallintoon. Jotta nämä neljä tasoa saadaan tehokkaasti vuoropuheluun keskenään, täytyy ottaa

huomioon neljä avaintekijää kestävän sosio-ekologisen suhteen luomisessa. Ensimmäinen

niistä on ekosysteemien ja sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen, sidosryhmien

välisten ennakkoluulojen vähentäminen ja sosiaalisten verkostojen luominen. Näin ollen

mahdollisen muutoksen tapahtuessa instituutioiden on helpompi sopeutua. (Evans, 2012, 177)

Resilienssiajattelussa perusolettamus on se, että asiat muuttuvat ja sen seuraukset voivat olla

joko negatiivisia tai positiivisia. Tämän muutoksen vastustaminen tai huomiotta jättäminen

hankaloittaa siihen sopeutumista sekä rajoittaa mahdollisuuksia hyödyntää muutoksen

mukanaan tuomia vaihtoehtoja. Muutokset ovat joko hitaasti ilmeneviä, esimerkiksi

ilmastonmuutos, tai nopeasti ilmeneviä, esimerkiksi luonnonkatastrofit. Nopeiden muutosten

suhteen kykymme toimia on huomattavasti parempi verrattuna hitaisiin muutoksiin, joiden

havaitsemiseen kuluu usein vuosikymmeniä. Kokemus omista ja yhteiskunnan

vaikuttamismahdollisuuksista on usein syynä siihen, että hitaiden muutosten koetaan olevan

väistämättömiä. Yksilön käsitys omista vaikutusmahdollisuuksista on hyvin pieni ja rajallinen.

18

Näin ollen juuri ilmastonmuutos ja väestönkasvu vaikuttavat ongelmilta, joihin vaikuttaminen

koetaan yksilötasolla hankalalta. (Walker, Salt, 2010, 10)

Jatkuvan kasvun oletus taloudessa ei anna liikkumavaraa, jos suuret muutokset järjestelmissä

jätetään huomioimatta mahdollisimman suuren hyötysuhteen saavuttamiseksi. Taloudellisen

kasvun tavoittelussa jätetään usein huomioimatta pidemmän aikavälin vaikutukset, joita

mahdollinen muutos järjestelmän rakenteessa aiheuttaa. (Walker, Salt, 2010, 14) Koska

tutkimukseni käsittelee vihreää taloutta, nostan tarkempaan tarkasteluun ekologisen ja

taloudellisen resilienssin. Tarkastellessani sosio-ekologisten systeemien resilienssiä, haluan

kytkeä tähän tarkasteluun myös talouden ja elinvoimapolitiikan. Vihreä talous perustuu

sosiaalisesti oikeudenmukaiseen tulojen jakoon sekä innovatiiviseen lähestymistapaan kohdata

ympäristön muutoksesta aiheutuvat ongelmat. Sopeutuva hallinto luottaa vahvasti

innovoimisen ja oppimisen kulttuuriin kannustaen instituutioitansa oppimisen kautta

muokkaamaan toimintatapojaan ja rakenteitaan. Sopeutuvassa hallinnossa muutos lähtee

ruohonjuuritasolta ja vuorovaikutus tapahtuu eri sidosryhmien välillä. (Evans, 2012, 178-181)

Ron Martin (2012) määrittelee neljä ulottuvuutta alueelliseen resilienssiin talouden

taantumassa; samat piirteet ovat havaittavissa myös muissa alueellisissa muutoksissa, ei siis

pelkästään taloudellisissa. Alueen resilienssi rakentuu sen vastustuskykyyn, joka määritellään

paikallistalouden herkkyydellä tai haavoittuvuudella talouden taantumassa. Vastuskyvyn

rinnalla nousee paikallistalouden elpymiskyky talouden taantumasta. Uudelleenohjautumisen

kyvyllä viitataan alueen sopeutumiselle muutokseen tai reagoimalla muutokseen uudistamalla

omaa elinkeinorakennettaan. Neljäs piirre rakentuu aluetalouden varsinaiseen uudistumiseen;

säilyttävä vai uudistava? Nämä neljä resilienssin ulottuvuutta reagoivat toistensa kanssa eri

tavalla ja niiden yhteensovittamisen lopputulos on aina tapauskohtaista. Tärkein näiden polkua

määrittävä tekijä on alueen resilienssiä tukevat tekijät: innovaatiot, kilpailukyky,

elinkeinosektorin rakenne, yrittäjyyden kulttuuri, instituutiot, hallinto, alueen aikaisempi

taloudellinen rakenne. (Martin, 2012, 11, 12)

19

Kuva 2. Alueellisen resilienssin ulottuvuudet talouden taantumassa (Martin, 2012, 12)

3.1 Resilienssi käsitteen eri tulkinnat

Resilienssi on tullut korvaamaan useissa yhteyksissä sanan kestävyys, mutta mikä näiden

kahden termin varsinainen ero siis oikeastaan on? Teppo Eskelinen ja Ville-Pekka Sorsa (2015)

tarkastelevat artikkelissaan Kestävyyden käsitteen mielekkyys tutkimuksessa resilientin ja

kestävyyden käsitteiden eroa maanjäristyksen tuhoaman kaupungin esimerkin kautta.

Resilienssi: innovaatiot, kilpailukyky,

elinkeinosektorin rakenne, yrittäjyyden kulttuuri, instituutiot, hallinto,

alueen aikaisempi taloudellinen rakenne

Vastustuskyky:

Paikallistalouden herkkyys talouden

taantumaan

Elpyminen: Paikallistalouden

elpymiskyky talouden taantumasta

Uudelleenohjautuminen:

Paikallistalouden kyky sopeutua tai

uudelleenohjautua talouden taantumassa

Uudistuminen:

Alueen kyky luoda uusia

kasvunmahdollisuuksia; säilyttävä vai

uudistava?

20

Kestävässä kaupungissa järjestelmä itsessään sisältää tuhojen jälkikorjauksen tai rakennukset

ovat tehty kestämään maanjäristykset. Resilientissä kaupungissa on kyky rakentaa toimiva

infrastruktuuri järistyksen jälkeen, mutta ei välttämättä samanlaista. Uusi infrastruktuuri

resilientissä kaupungissa on sen hetkisen tilanteen muovaama ja muutokseen sopeutuva.

Resilienssi käsitteenä on perinteisesti tulkittu kahdesta eri näkökulmasta: teknisestä ja

ekologisesta. Resilienssin teknisessä tulkinnassa keskiössä on systeemin resistanssi

mahdollisiin muutoksiin. Muutos aiheuttaa häiriön tasapainotilaan, jossa systeemin oletetaan

olevan ennen muutosta. Resilienssiä mitataan sillä, kuinka nopeasti systeemi saavuttaa

alkuperäisen tasapainotilansa muutoksen jälkeen. Teknisessä tulkinnassa alkuperäinen

tasapainotila on se lähtökohta, johon resilienssi systeemi tulee palaamaan. Tekninen näkökulma

resilienssiin on nimensä mukaisesti hyvin tekninen ja jäykkä, eikä se näe systeemillä voivan

olla useampia tasapainoisia tiloja. (Martin, 2012, 4)

Toinen lähestymistapa resilienssin tulkitsemiseen on ekologinen näkökulma. Ekologisen

resilienssin tutkimuksen intressi on siinä, kuinka paljon systeemi kestää muutoksen luomaa

painetta ennen kuin sen on siirryttävä pois tasapainotilastaan. Ekologisen resilienssin

lähtökohtana ovat useat eri tasapainotilat, joihin muutoksen myötä systeemit pyrkivät

hakeutumaan. Muutoksen myötä ei ole olennaista pyrkiä takaisin alkuperäiseen tilaan vaan

luoda uusien olosuhteiden myötä uusi tasapainoinen systeemi. Martin (2012) puhuu systeemin

joustavuuden kynnyksestä, jonka ylityksen jälkeen systeemi pyrkii löytämään uuden

tasapainon. Se, mikä on itse resilienssiä ekologisen tarkastelun näkökulmasta, on

tulkinnanvaraista. Resilienssin mittarina ekologisessa resilienssissä toimii yleensä muutoksen

laajuus, jonka systeemi kestää ilman tasapainotilan menetystä: eli mitä suuremman muutoksen

systeemi kestää, sen resilientimpi se on. (Martin, 2012, 7)

Martin määrittelee myös kolmannen resilienssin tulkinnan, joka on sopeutuva resilienssi. Tämä

on hallinnon kannalta olennaisin resilienssin muoto. Sopeutuvassa resilienssissä systeemin

tulee uudelleenjärjestäytyä joko ennakoivasti tai vastauksena muutokseen. Sopeutuva

resilienssi on jatkuva prosessi, eikä hetkellinen muutostila. Kun talouden taantuma pyyhkäisee

alueelta kannattamattomat ja joustamattomat talouden muodot, se luo samalla toiminta-alaa

uusille sektoreille ja innovaatioille: tämän muutoksen onnistuminen määrittelee alueen

21

sopeutuvuuden. Alueen sopeutumiskyky riippuu sen taloudellisista toimijoista ja niiden

vuoropuhelusta keskenään sekä jo olemassa olevasta taloudellisesta rakenteesta. Sopeutuvassa

resilienssissä on ennen kaikkea kyse alueen kyvystä uudelleenohjautua rakennemuutoksen

jälkeen. Tehokkaaseen uudelleenohjautuvuuteen vaikuttaa alueen yritysten määrä,

monipuolinen elinkeinorakenne, yritysten innovointikyky ja halukkuus kehittää toimintaansa

sekä alueen kyky saada rahoitusta ja sijoituksia alueelleen. (Martin, 2012, 10, 11)

3.2 Resilienssi ja vihreä talous

Vihreä talous on resilienssi talousjärjestelmä, jossa talous pystyy vastaamaan luonnonvaroista

aiheutuvaan niukkuuteen tehokkaasti ja menettämättä talouskasvuaan. Vihreän talouden

suurimmat sektorit, kuten asuminen, energia, liikkuminen ja ruoka, ovat suurimmaksi osaksi

paikallistason toimialoja, joten paikallisella tasolla tapahtuvien toimenpiteiden voi nähdä

olevan tärkeimpiä vihreän talouden tukemisessa. Innovaatiot ovat vihreän talouden tärkein

toteuttamistyökalu ja niiden tärkein syntymisalusta on toimijoiden, instituutioiden ja tieteen

rajapinnassa. Erityisesti julkisen vallan ja kolmannen sektorin toimijoiden välinen tehokas

yhteistyö mahdollistaa innovaatioiden toteuttamisen ja testaamisen käytännössä, sekä vanhojen

ja toimimattomien rakenteiden muokkaamisen vihreälle taloudelle edullisemmaksi. Kolmannen

sektorin ottaminen suunnitteluun ja toteuttamiseen mukaan takaa myös vallan pyramidin

kääntymisen päälaelleen, jossa päätöksenteko tulee tapahtumaan vuorovaikutuksessa

kansalaisyhteiskunnan kanssa osallistumisen kautta. (Antikainen ym., 2013, 14, 15)

Kalifornian osavaltiossa tutkittiin vihreän talouden resilienssikykyä taloustaantuman

pahimpaan aikaan. Tammikuusta 2009 tammikuuhun 2010 koko osavaltion työpaikat vähenivät

seitsemällä prosentilla, kun vihreän talouden työpaikoista menetettiin vain kolme prosenttia.

Vihreän talouden ydintyöpaikoiksi tutkimuksessa laskettiin vaihtoehtoinen energiantuotanto,

energian ja luonnonvarojen säästämiseen liittyvä toiminta sekä päästöjen vähentäminen ja

kierrättäminen. Muilla vihreän talouden sektoreilla työpaikkojen määrä on jopa kasvanut

taloustaantumasta huolimatta: kestävän liikenteen työpaikat kasvoivat samaisella

tarkastelujaksolla prosentin. Pidemmän aikavälin tarkastelussa (1995-2010) näiden vihreän

talouden sektoreiden kasvu oli jopa 53 prosenttia, kun kokonaistalouskasvu alueella oli vain 12

22

prosenttia. Poliittinen epävarmuus hankaloittaa yritysten tulevaisuuden suunnittelua, ja jatkuva

hintojen nousu, niin energian kuin luonnonvarojen suhteen ja ilmastonmuutoksen todelliset

kulut ovat alkaneet näkyä voimistuvien ääri-ilmiöiden aiheuttamien vahinkojen määrässä.

Osavaltion ennakoiva politiikka on luonut alueelle runsaasti kestävien energiamuotojen

teollisuutta ja alueelle on keskittynyt innovaatio- ja kehitystoimintaa. Vihreän talouden toimien

jakautuminen osavaltiossa on ollut myös tasaista. (Next10, 2012, 2, 44)

Polkuriippuvuussuhteiden tunnistaminen on vihreän talouden suhteen olennaista. Jotta talouden

toiminnot eivät jatkuisi perinteisellä, ympäristöä saastuttavalla ja luonnonvaroja tuhlaavalla

tavalla, tulee tiedostaa vanhojen rakenteiden vaikuttavuus nykyisessä yhteiskunnassa. Nämä

vanhat rakenteet voivat olla esimerkiksi tieliikenteemme fossiiliriippuvuus ja teollisuuden

energiaintensiivisyys. Ei-toivottujen rakenteiden tunnistamisen myötä voidaan kehittää uusia

toimintamalleja ja -rakenteita, joiden avulla lyhyen ja pitkän aikavälin toimintasuunnitelmien

teko tehostuu. (Antikainen ym., 2013, 14)

Hyvinvointi on ihmisten kannalta kenties tärkein kestävyyteen liittyvä arvo. Yhteiskunnan

kannalta sopeutuvuus muutokseen tarkoittaa sosiaalisen kestävyyden kannalta sitä, että

rakenteiden ja toiminnan on muututtava ja elettävä muutoksen mukana niin, että hyvinvoinnin

laatu voidaan taata. (Nurmi, 2016) Lähtökohtana taantuman jälkeiselle talouskasvulle ei voi

olla kulutuksen ja materialismin kasvu, vaan hyvinvoinnin on saatava uusi määritelmä

aineettoman kasvun ja palvelutalouden avulla.

3.3 Resilienssi hallinto

Jotta hallinto olisi resilienssi, tulee sen kohdata muutokset innovatiivisella tavalla ja kehittää

jatkuvasti uusia keinoja sopeutuvuudelle oppimisen kautta. Resilientti hallinto pyrkii luomaan

useita eri vaihtoehtoja hallinnon ohjauskeinoille. Se on ennakoivaa hallintoa, jonka

lähtökohtana ei ole vain muutokseen reagoiminen: samalla pyritään rakenteiden muuttamiseen.

Tieto, ja erityisesti paikallinen tieto, on avainasemassa tässä muutoksessa. Tietoa on osattava

kerätä, käsitellä ja muuttaa se käytäntöön. (Evans, 2012, 180) Kunnan johtaminen on yleensä

ristiriitaisten arvojen ja päämäärien yhteensovittamista niin, että saadaan sovittua yhteinen

23

tahtotila kunnan tulevaisuudesta. Johtaminen voi suuntautua kunnan nykyisen tilan

säilyttämiseen, jatkuvaan kehitykseen ja tilan parantamiseen tai pahimmassa tapauksessa

pelkästään olemassaolon ylläpitoon. Tavoitteiden ja tulevaisuuden suunnittelu on ohjattava

jatkumaan valtuustokauden yli, sillä pitkäjänteinen johtaminen vaatii pidemmän, kuin neljän

vuoden valtuustokauden syklin. (Miettinen toim., 2001, 8,9)

Jos resilienssiä lähdetään tarkastelemaan perinteisen hallinnan -”command and control” -

kautta, on yleensä tavoitteiden määrä rajattu hyvin pieneksi. Gunderson ja Pritchard ottavat

tässä käytännön esimerkiksi saasteiden vähentämisen tai luonnonvaroista saatavan tuotannon

maksimoimisen. Perinteisen hallinnan kautta tehtävät toimenpiteet saattavat aluksi olla

onnistuneita, mutta samalla nämä toimet muuttavat pikkuhiljaa systeemin muita osia.

Olettaessamme, että luonnon epävarmuus voidaan korjata hallinnon kontrollilla, saatamme

aiheuttaa ympäristössämme ekologisen resilienssin katoamisen. Erityisesti luonnonvaroihin

liittyvässä hallinnassa sopeutuva resilienssi on avainasemassa, jossa ”politiikan tulee täyttää

sosiaaliset tavoitteet, mutta sen on oltava jatkuvasti muunneltavissa ja joustava sopeutumaan

näihin yllätyksiin.” (Gunderson, Pritchard, ym., 2002, 259, 260)

3.4 Teoreettisen viitekehyksen yhteenveto

Tutkimuksessani teoreettisen viitekehyksen rakentavat yllä avatut käsitteet vihreä talous ja

resilienssi. Kuntien ja kaupunkien strategiatyö rakentuu ennen kaikkea elinvoiman luomiseen

ja vetovoiman lisäämiseen alueellaan ja kaupunkina Lahti tarjoaa mielenkiintoisen

tutkimuskohteen näiden käsitteiden tarkastelulle käytännössä. Elinvoimapolitiikan käsite

sisällyttää itseensä vihreän talouden, joka ilmenee paikallistalouden kilpailukyvyssä ja

kestävyydessä, vetovoimaisessa ympäristössä ja sosiaalisessa pääomassa. Lahti tarjoaa

mielenkiintoisen tutkimusalustan vihreän talouden joustavuudelle, sillä kaupunki on määritellyt

itsensä ympäristökaupungiksi.

Analyysissä pyrin löytämään aineistosta Lahdessa esiintyvän vihreän talouden erilaisia muotoja

ja sitä, minkä varaan ympäristökaupunki rakentuu 2010-luvulla. Teoriaosuudessa määritelty

24

vihreä talous luo viitekehyksen, jonka pohjalta lähden tutkimaan, millaisena vihreä talous

ilmenee Lahdessa. Vihreän talouden määritelmien perusteella etsin samoja viitteitä Lahden

toiminnasta ja rakenteista. Kestävän kehityksen tärkein toteuttamistyökalu on talous, joten

ympäristökaupunkikäsite tulee osaltaan rakentumaan vihreän talouden varaan. Siksi

ympäristökaupungille ei ole omaa teoreettista viitekehystä, sillä koen, että se tulee

muodostumaan näiden kahden ydinkäsitteen, vihreä talous ja resilienssi, kautta.

Paikallistalouden laaja rakennemuutos vaatii hallinnollista joustavuutta, jotta

rakennemuutokselle luodaan aito kokeilukulttuurin ympäristö: monipuolinen paikallistalouden

rakenne mitataan järjestelmän resilienssikyvyssä. Toimiva elinvoimapolitiikka toimii

työkaluna vastaamaan tähän samaiseen muutokseen. Ympäristön asettamissa rajoissa, joissa

nykyinen elämäntapamme ja hyvinvoinnille asetetut taloudelliset vaatimukset ovat

kestämättömiä, on resilientin yhteiskunnan oltava kehittämisen päämäärä. Materiaaliin

sidotusta hyvinvoinnista on luovuttava ja siirryttävä enenevissä määrin palveluyhteiskuntaan.

Jatkossa tulee myös pohtia, onko jatkuva taloudellinen kasvu tarpeellista ja jos on, miten se

käytännössä tulee onnistumaan tämän hetkisten reunaehtojen puitteissa.

Aineisto jakautuu myös hallinnon tarkasteluun, josta pyrin löytämään alueen resilienssiin

viittaavia asioita. Teoriaosuudessa olen määritellyt resilienssin piirteet, joita tulen etsimään

haastattelujen avulla alueen toimista. Tarkoituksenani ei ole vastata kysymykseen onko Lahti

resilienssi, vaan enemminkin tarkastella yleisiä resilienssille määriteltyjä piirteitä ja löytyykö

niitä kaupunkiorganisaation rakenteista. Hyvinvoinnin muuttuva konteksti kestävyyden

rajoissa on sopeutumiskyvyn kannalta mielenkiintoinen samaan aikaan haaste ja mahdollisuus.

Tutkija Suvielise Nurmi tiivistää artikkelissaan resilienssin ja hyvinvoinnin suhteen yhteen

lauseeseen: ”Jos resilienssiä ei sidota hyvinvoivan elämän jatkumiseen, se on kuin alistumista

kohtaloon väistämättömän kuoleman edessä.”

25

4 Aineisto ja menetelmät

Käytin tutkimusaineistona kaupungin päätöksentekoa ohjaavia strategisia asiakirjoja. Näihin

lukeutuvat muun muassa kaupungin strategia, kilpailukykystrategia, valtion ja

pääkaupunkiseudun välinen kasvusopimus, maakunnan pitkän aikavälin suunnitelma ja sen

toimeenpanosuunnitelma. Valitsin nämä asiakirjat tutkimukseeni siksi, koska vihreän talouden,

resilientin hallinnon ja elinvoimaisen kunnan rakentuminen on ennen kaikkea strateginen

päämäärä. Jotta verkostosta saadaan kaikki toimijat kattava ja hallinnon läpileikkaava, tulee

päämäärien asettaminen aloittaa kunnan päätöksenteon kannalta ohjaavimmasta työkalusta eli

strategiasta. Strategian toteutumisen tarkastellessa tärkeimmiksi työkaluiksi muodostuvat

kunnan talouteen liittyvät raportit, esimerkiksi talousarvio, seurantaraportit ja tilinpäätös.

Vihreä talous ei ole rajattu kuntarajoihin, ja Päijät-Häme on maakuntana valinnut vihreän

talouden yhdeksi strategiseksi teemakseen. Tarkastelen maakunnan pidemmän aikavälin

kehityssuunnitelmaa sekä sen toimeenpanosuunnitelmaa vuosille 2017-18. Koska tutkielmani

teoreettiset käsitteet ovat resilienssi ja vihreä talous, on olennaista tarkastella niihin liittyvien,

elinkeinopolitiikkaa ohjaavien strategisten linjojen suuntaa. Tähän tarkoitukseen otan

aineistoon kaupungin kilpailukykystrategian. Tätä kautta voimme tarkastella kaupungin

elinkeinopolitiikan kannalta tärkeitä strategisia suuntaviivoja.

Pääosassa tutkimusaineistossani ovat haastattelut, joiden kautta hankin tärkeimmän ja

laajimman materiaalin tutkimuskysymystäni analysoidessani. Pyrin hankkimaan kokemukseen

ja osaamiseen liittyvää tietoa asiantuntijoilta, joilla on vankka kokemus Lahden ja Päijät-

Hämeen alueen ympäristötoiminnasta. Haastateltavat ovat eri osista kaupunkiorganisaatiota,

joten on mielenkiintoista saada kuulla, kuinka jokaisen oma organisaatiotausta vaikuttaa

näkemykseen ympäristökaupungista. Haastatteluihin osallistui viranhaltijoita elinkeino- ja

kilpailukykypalveluista (4 henkilöä), Lahden konserniyhtiöiden edustajia (2 henkilöä), Lahden

ammattikorkeakoulun edustaja sekä Päijät-Hämeen liiton edustaja. Haastatteluja kertyi

kahdeksan kappaletta.

Haastattelut toteutettiin 21.3-4.5.2018 välisenä aikana haastateltavien työpaikoilla.

Haastattelujen sopiminen oli helppoa, ja olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten nopeasti sain

haastattelut sovittua. Otin haastateltaviin yhteyttä sähköpostitse, kerroin lyhyesti tutkimuksesta

26

ja pääaineestani. Lähetin haastateltaville kysymykset ennakkoon päivää ennen haastatteluja,

sillä koin kysymysten olevan sellaisia, joita haastateltavien oli hyvä pohtia ennen

tapaamistamme.

Jokainen haastattelu nauhoitettiin ja purin haastattelut kirjalliseen muotoon litteroimalla.

Litteroinnin kautta aineistojen analysointi oli huomattavasti helpompaa, kuin suoraan nauhoilta.

Litteroin sanatarkasti teema-alueittain, sillä usein keskustelu saattoi siirtyä tutkimukseni

kannalta epäoleellisille alueille. Koska olin kiinnostunut asiasisällöistä, enkä esimerkiksi

puhetapoihin liittyvästä sisällöstä, ei sanatarkka litterointi olisi ollut tarpeellista, mutta koin

sanatarkan litteroinnin helpoimmaksi tavaksi analysoida haastattelumateriaaleja. Haastattelujen

jälkeen olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten miellyttävää haastatteluja oli tehdä ja kuinka

innostavia henkilöitä pääsin tapaamaan.

4.1 Tutkimusmenetelmät

Laadullisessa eli kvalitatiivisessa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa lähteet voidaan

karkeasti jakaa ensi- ja toissijaisiin lähteisiin. Ensisijaisissa lähteissä ovat esimerkiksi

havainnointi, haastattelut ja kyselylomakkeet ja toissijaisiin lähteisiin kuuluvat kirjalliset

materiaalit, kuten tutkimusteemaan liittyvät dokumentit. Ensisijaisista lähteistä haastattelut

toimivat tutkimusteemaani parhaiten. Tutkimuskysymyksen ollessa osittain kokemuksiin ja

mielipiteisiin nojautuva, ovat haastattelut hyvä työkalu selvittää haastateltavan ajatuksia ja

mielipiteitä. Dokumentit ja muu kirjallinen materiaali toimivat taustalähteinä luodessani pohjaa

sille, kuinka organisaatio näkee itse itsensä. (Wellington, Szczerbinski, 2007, 58) Laadullinen

tutkimus tulee olemaan omassa tutkimuksessani valittu metodologia, sillä haluan tuottaa

laadullista aineistoa määrällisen sijaan. Tutkimuskysymykseni suuntaavat jo itsessään

tutkimuksen laadullisen tutkimuksen puoleen, sillä tarkoituksena on saada kerättyä kokemus-

ja asiantuntijapohjaista aineistoa.

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa aineiston merkityssisältö on tärkeämpää kuin

määrällinen sisältö. Laadullisen tutkimuksen lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen ja

tähän sisältyy ajatus siitä, että todellisuus on moninainen ja sosiaalisesti rakennettu. Laadullisen

27

tutkimuksen tiedon tuottajina toimivat ihmiset, ja metodeiksi valitaan sellaisia, joissa

tutkittavien omat henkilökohtaiset kokemukset ja näkökulmat pääsevät esille. Tutkittavien

ryhmä on valittu tarkoituksenmukaisesti ja jokainen tutkimukseen osallistuva henkilö on

ainutlaatuinen, joten tulkinta tapahtuu sen mukaisesti. Laadullisen tutkimuksen ei ole tarkoitus

testata hypoteeseja ja teorioita, vaan aineiston yksityiskohtaisen tarkastelun kautta paljastaa

odottamattomia seikkoja. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara, 2014, 160, 164)

Vaikka laadullisessa tutkimuksessa ei keskiössä ole teorian tai hypoteesin toimivuuden

tarkastelu, tarvitsee se silti teoreettista viitekehystä tutkimusta ohjaavana metodologiana.

Teoreettinen viitekehys luo myös katsauksen sille, mitä tutkittavasta ilmiöstä tiedetään jo

valmiiksi. Tutkimuksessani teoreettisen viitekehyksen luo vihreän talouden ja resilienssin

käsitteet, joiden kautta voin tarkastella haastateltavien käsityksiä ilmiöistä ja millaisia

merkityksiä niille annetaan. (Tuomi, Sarajärvi, 2013, 18-22)

Käsite ympäristö on aina kokemuksena kontekstisidonnainen: näin siis myös

ympäristöpoliittinen tutkimus. Se on arvosidonnaista, aikaan ja paikkaan kytkettyä.

Teoreettinen viitekehys määrittää tutkimuksessa käytettävän metodin, ja koska kyseessä on

ympäristöpoliittinen tutkimus, antavat haastattelut mahdollisuuden kerätä aineistoa, joka

tarjoaa mahdollisuuden tarkastella aineistoa useista eri kulmista. (Alasuutari, 2012, 64) En etsi

tutkimuskysymyksiini yleistettäviä vastauksia, vaan näen tutkimukseni case-tutkimuksena.

Ympäristöpoliittista tutkimusta olisi hankala suorittaa määrällisenä tutkimuksena, sillä

tutkimusaineiston kannalta oleellisessa osassa ovat asiantuntijahaastattelut. Kun kyseessä on

ihminen, on tieto aina muokkautuvaa ja elävää, verrattuna esimerkiksi luonnontieteellisiin

mittaustuloksiin.

Wellington ja Szczerbinski (2007) toteavat kirjallisen materiaalin olevan kuvausta siitä, kuinka

organisaatio näkee ja hahmottaa itsensä. Haastatteluilla saamme sen sijaan selvitettyä asioita,

joita emme voi havainnoida. Haastattelemalla informanttia rakennamme kuvan hänen

arvoistaan, ajatuksistaan, ennakkoluuloistaan, kokemuksistaan ja näkökulmistaan. Politiikkaa

tutkittaessa, ja varsinkin ympäristöpolitiikkaa, on taustalla rakentunut suuri arvojen ja

mielipiteiden verkko, joita ei välttämättä esille saa kuin kysymällä niiden tekemiseen

28

osallistuneilta henkilöiltä. Haastattelut ovat tältä kannalta ympäristöpoliittisen tutkimuksen

kannalta hedelmällisin tutkimusmetodi.

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa haastatteluilla on menetelmänä vahva jalansija. Niiden

avulla luodaan mahdollisimman tarkka kuvaus tutkittavasta asiasta, mutta samalla halutaan

tarkastella haastateltavien luomia tulkintoja ja merkityksiä tutkittavalle asialle.

Tutkimuksessani tullaan käyttämään asiantuntijahaastatteluita aineistonkeruumenetelmänä.

Tein kahdeksan asiantuntijahaastattelua keväällä 2018, ja niihin valikoituvat asiantuntijat

kaupungin eri organisaatioista; eri toimialoilta, konserniyhtiöistä, koulutussektorilta sekä

julkishallinnosta. Asiantuntijahaastatteluissa tietty henkilö ei esitä keskeistä roolia

valikoituessaan haastattelun kohteeksi vaan kiinnostuksen kohteena on hänen tietämyksensä

tutkittavasta asiasta. Haastateltavan rooli perustuu yleensä hänen institutionaaliseen asemaansa

tai muuhun merkittävään rooliin tutkimukseen liittyvässä teemassa. (Alastalo, Åkerman, 2010,

372-375) Omat tutkimushaastatteluni päätin toteuttaa nimettöminä, jotta jokaiselta

haastateltavalta saataisiin oma näkemys teemoihin.

Teemahaastatteluilla pyrin saamaan mahdollisimman laajan kuvan tutkimusongelmaani.

Tarkoituksenani ei ollut saada luotua yleistystä tutkittavasta aihepiiristä vaan pikemminkin

syventävää kuvaa haastateltavan kokemuksista. Koska tutkimuksessani on kyse paikallisesta

ilmiöstä, ei yleistävä otos haastatteluista ole mahdollinen vaan puhutaan mieluummin

harkinnanvaraisesta näytteestä. Koska tutkimuksessani on tarkoitus ymmärtää poliittista ja

yhteiskunnallista ilmapiiriä, on kvalitatiivinen tutkimus antaa mahdollisuuden keskittyä

tarkemmin yksityiskohtiin. (Hirsjärvi, Hurme, 2015, 58-59) Strukturoimattomuus taas ilmenee

vapaamuotoisella keskustelulla, jossa avainasemassa on haastateltavan kokemukset ja

määritelmät. Teemahaastattelun olennainen lähtökohta on se, että haastattelu antaa tutkittavien

omille mielipiteille ja kokemuksille tilaa. (Hirsjärvi, Hurme, 2015, 48) Ensimmäisissä

haastatteluissa oli huomattavissa haastatteluiden noudattavan strukturoitua rakennetta, kun

kokemuksen karttuessa haastatteluista muodostui enemmän keskustelevia. Käytännössä

kysymykset pysyivät suurimmaksi osaksi samoina, mutta haastattelutilanteissa keskustelut

pureutuivat syvemmin asiaan, ja lisäkysymyksiä ilmeni väistämättä.

29

Teema-alueiden alle rakentuu haastattelijalle muistilistaksi tarkentavia aiheita ja alueita: itse

haastattelutilanteessa tämä muistilista toimii teema-alueiden tarkentajana ja haastattelun

eteenpäin vievänä työkaluna. Teemahaastattelun joustavuudesta tulee muistaa myös se, että

haastateltavan tulee antaa olla tarkentajana. Näin teemahaastattelun etuihin kuuluva joustavuus

sekä ilmiöiden tarkastelu syvällisemmin saavutetaan. Teemahaastattelun on mahdollista antaa

edetä tarvittaessa laajemmaksi kuin alun perin oli suunniteltu, sillä haastattelurungon

rakentuminen teema-alueisiin tarjoaa mahdollisuuden tilanteen elämiselle. Alhaalla olevassa

kuviossa on kuvattu teemahaastattelu ja teema-alueiden rakentuminen tutkimusprosessissa.

Suunnitteluvaiheessa tutkimusongelmien tarkennuttua luodaan ilmiöille pääluokat, joiden

ympärille teema-alueet tulevat rakentumaan. Joustavien kysymysten ja asiasanojen rakentamat

haastattelurungot johdattelevat haastattelua eteenpäin. (Hirsjärvi, Hurme, 2015, 67)

Kuva 3. Teema-alueet tutkimuskokonaisuudessa (Hirsjärvi, Hurme, 2015, 67)

4.2 Analyysi

Laadullisen tutkimuksen analysointi alkaa yleensä jo haastatteluvaiheessa, jolloin haastattelija

pystyy tekemään itse haastattelutilanteessa havaintoja. Haastattelujen kautta saatu materiaali

pysyy lähellä alkuperäistä muotoaan ja merkitystään, sillä verrattuna kvantitatiiviseen eli

määrälliseen tutkimukseen tuloksia ei muokata numeeriseen muotoon. Tutkijalla on haastattelu

tilanteessa käynnissä joko induktiivinen tai abduktiivinen päättely. Induktiivinen päättely

perustuu aineistoon, kun abduktiivinen päättely syntyy jonkin teorian tai johtoajatuksen

perusteella, jota tutkija pyrkii haastatteluilla todistamaan. (Hirsjärvi, Hurme, 2015, 136)

Omassa tutkimuksessani tulen käyttämään induktiivista päättelyä, sillä tutkimuskysymyksen

luonne on enemmän aineisto- kuin teorialähtöinen. Haastattelujen analysointi alkoi omalla

30

kohdallani jo haastatteluvaiheessa, ja tätä kautta heräsi usein asiantuntijasta riippuen

lisäkysymyksiä tarkentamaan teemaa.

Tutkimuskysymykseni ollessa vielä suhteellisen avoimessa tilassa haastatteluja tehdessä, oli

teemoittelu analyysitapa, jolla sain purettua ja analysoitua haastattelut hedelmällisimpään

tilaan. Metodina teema-analyysilla voidaan tunnistaa, analysoida, järjestellä, kuvailla ja

raportoida tutkimuksen aineistoa, ja teemoittelun on sanottu toimivan eräänlaisena tulkkina

laadullisen ja määrällisen tutkimuksen välissä: aineiston teemoittelulla voidaan saavuttaa

yhteinen kieli kahden tutkimuskunnan välille. Analyysimenetelmänä teemoittelu ei ole saanut

varsin suurta huomiota ja kirjallisuutta siitä löytyy verrattain vähän. Teoreettisen vapautensa

vuoksi se soveltuu hyvin joustavaksi analyysimenetelmäksi ja erityisesti aloitteleville tutkijoille

teemoittelu tarjoaa hyvän tarttumapinnan analysointimenetelmiin. (Nowell, ym. 2017, 2;

Braun, Clarke, 2006, 77-101) Teemoittelun joustavuus antoi minulle mahdollisuuden luoda

uusia teema-alueita, jos haastatteluissa ilmenisi jokin osa-alue, jota en ollut osannut ottaa

huomioon aikaisemmin. Varsinkin, kun tarkoitukseni oli selvittää haastatteluissa

asiantuntijoiden näkökulmia, tarjoaa teemoittelu helpon työkalun yhdistellä samankaltaisuuksia

ja eriäväisyyksiä haastateltavien kesken.

Yksinkertaisuudessaan teemoittelun vaiheet voidaan jakaa kuuteen osioon:

1. Tutustu aineistoon

2. Luo alustavat teema-alueet

3. Etsi aineistosta materiaalia teema-alueiden perusteella

4. Tarkista teema-alueet

5. Teema-alueiden nimeäminen ja tarkistus

6. Raportointi

Teemoittelun vaiheita ei voida pitää lineaarisena prosessina, vaan ne ovat enemmänkin ohjeita

analyysivaiheen toteuttamiseen. Teema-analyysissa on tarpeellista liikkua edestakaisin kuuden

kohdan listassa prosessin edetessä. (Braun, Clarke, 2006, 87) Omassa tutkimuksessani loin

vasta haastattelujen jälkeen lopulliset teema-alueet. Kolme ylätason teemaa oli rakennettu jo

31

ennen haastatteluja mutta näistä haarautuvat ala-kategoriat muodostuivat vasta haastattelujen ja

litteroinnin aikana syntyneissä havainnoissa. Alla olevassa taulukossa olen jaotellut

haastatteluiden teemat ylä- ja alakategorioihin.

Teemat

Ympäristökaupunki

Lahden nykytilanne

Muodot

Vihreä talous Toimintaympäristö

Verkostot ja toimijat

Hanketoiminta

Immateriaalinen puoli esim. kulttuuri → elinvoima, vetovoima

Hallinto Strategia

Hankinnat

Johtaminen

Kuva 4. Haastatteluiden pohjalta muodostuneet teema-alueet

Ylätason teemoja ovat ympäristökaupunki, vihreä talous ja hallinto. Nämä jakautuvat yllä

esitettyihin alakategorioihin, jotta niiden käsittely pysyy rajattuna niiden laajassa kontekstissa.

Teemat valikoituivat vihreän talouden ja resilienssin teoreettisesta viitekehyksestä. Lähdin

jaottelemaan litteroituja haastattelumateriaaleja värikoodein yläteemojen (ympäristökaupunki,

vihreä talous, resilienssi) mukaan. Näin sain selkeän käsityksen siitä, mistä löydän teemoihin

soveltuvaa tietoa analysoitavaksi. Haastattelut kulkivat odotetulla tavalla, eikä ennalta

määritellyt teema-alueet muuttuneet matkan varrella.

32

4.3 Kaupunkikehitystä ohjaavat dokumentit

4.3.1 Lahden kaupungin strategia

Tämänhetkinen strategia hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa keväällä 2016. Strategia

muodostui valtuustokauden välistrategiaksi, sillä Lahden ja Nastolan yhdistymissopimuksen

myötä tuli muodostaa uusi strategia uudelle kunnalle. Strategian päivitys tulee tapahtumaan

vuonna 2018, jolloin uusi valtuusto on aloittanut toimintansa. Strategian tavoitteena oli luoda

molempien kuntien hyvien kokemusten pohjalta elinvoimainen kasvukeskus, jonka toiminta

tulee pohjautumaan uusiin toimintatapoihin ja -kulttuuriin. Strategia toimii pitkän aikavälin

johtamisvälineenä, jolla kaupungin kehitysnäkymiä johdetaan toivottuun suuntaan. (Lahti,

2016, 9, 35)

Lahden strategiassa visio toimii ylätason ohjaavana teemana, ja vision mukaan Lahti on

kansainvälisesti menestyvä ja rohkea ihmisten ja yritysten ympäristökaupunki. Tämä visio

jakautuu kahdeksaan eri toiminnalliseen tavoitteeseen, jotka on poimittu strategiaan Lahden ja

Nastolan välisestä yhdistymissopimuksesta. Tavoitteiden toteuttaminen tapahtuu viiden

muutosohjelman kautta, jotka kulkevat läpileikkaavasti koko kaupunkiorganisaation. Näiden

viiden muutosohjelman sisään on tehty yhteensä 25 lupausta, jotka määritellään konkreettiseen

muotoonsa talousarvion yhteydessä ja toimivat näin ollen strategian onnistumisen mittareina.

Talousarviosta toimenpiteet siirtyvät toimialoille ja kaupungin eri yksiköihin, jolloin strategian

jalkautuminen tapahtuu. (Lahti, 2016, 35, 36)

33

Kuva 5. Lahden kaupungin strategian visio ja tavoitteet. (Lahti, 2016)

Talouden puolivuosittaisessa seurantaraportissa strategian todetaan onnistuneen

muutosohjelmiensa myötä luomaan pohjaa yhdelle kaupungille: kaupungin sisäiset

palvelualueet saavat päättää itsenäisesti ne toimenpiteet, joilla ne tulevat toteuttamaan

muutosohjelmia. Kuitenkin strategian toteutumisen arvioinnissa tiedostetaan strategian

vanhentunut rakenne ja sen soveltuminen lähinnä siilomaiseen, toimialalähtöiseen

hallintorakenteeseen. (Lahti, 2017, 36)

34

Kaupungin talousarvio on strategian tärkein toteuttamistyökalu ja sen onnistumista seurataan

vuosittain maaliskuussa julkaistavalla tilinpäätöksellä. Strategian tavoitteet muutetaan

käytännön toimenpiteiksi ja siirretään käyttösuunnitelmiin: näin strategia jalkautetaan

käytännön toimintaan. Tavoitteiden toteuttamista seurataan erillisillä mittareilla, jotka

ilmaisevat kehityksen suunnan, eivät tuloksellisuutta. Tämä siitä syystä, koska tavoitteiden

toteutumiseen vaikuttavat monet ulkopuoliset tekijät, eikä pelkästään kaupunkikonsernin oma

toiminta. Uusimmassa, vuoden 2017 tilinpäätöksessä, oli uusi strategia ollut jo voimassa

vuoden verran. Tarkasteltaessa mittareita liittyen ympäristön tilaan, näytti suurin osa

tavoitteista ja niille asetetuista kärkitoimenpiteistä toteutuneen. (Lahti, 2018)

Mielenkiintoisin oman tutkimukseni kannalta oli muutosohjelma C, jonka tavoitteena on

vahvistaa teoilla kilpailukykyä ja huolehtia ympäristöstä. Tämän alle on koottu kahdeksan

tavoitetta ja lupausta, jotka määrittävät ne kärkitoimenpiteet joilla muutosohjelman

tavoitteeseen päästään. Suoraan vihreän talouden alle menivät seuraavat tavoitteet ja

kärkitoimenpiteet:

C1 Rakennamme Lahtea kansainvälisenä, yrittäjäystävällisenä ja avoimena

metropolialueen ympäristökaupunkina

- Kärkitoimenpide: Kaupungin avoin data

C2: Mahdollistamme kaupungin vetovoimaa ja yritysten kilpailukykyä lisääviä

innovatiivisia hankintoja ja investointeja

- Kärkitoimenpide: Smart & Clean yhteistyöhanke

C5: Panostamme kiertotalouteen ja luomme suunnitelman hiilineutraalista ja

resurssiviisaasta kaupungista

- Kärkitoimenpide: Vuoteen 2050 ulottuva tiekartta resurssiviisaaseen Lahden

kaupunkiin (FISU-verkosto)

C6: Rakennamme monipuolisen asumisen mahdollistavaa kohtaamisten kaupunkia sekä

luomme tilaa rohkealle kokeilukulttuurille

- Kärkitoimenpide: VT12 Eteläinen kehätie

C7: Suojelemme tiivistyvän kaupungin luontoa, vesistöjä ja pohjavesialueita

- Kärkitoimenpide: Investointihankkeet keskustan hulevesien käsittelyyn

(Keskustan hulevesien johtaminen Hennalaan käsiteltäväksi ja Askonalueen

hulevesiratkaisujen kehittäminen

C9: Hyödynnämme Lahden liikunta-, kulttuuri- ja luontopalveluita matkailun ja

tapahtumien kehittämiseen

35

- Kärkitoimenpide: Sataman-urheilukeskuksen alueen liikunta-, kulttuuri- ja

matkailualueen kehittämissuunnitelma

Kärkitoimenpiteistä lupaavimpina vihreän talouden edistämisessä ovat resurssiviisauden

tiekartta sekä Smart & Clean -hanke. Nämä kummatkin toimenpiteet olivat tilinpäätöksessä

osoitettu joko osittain toteutuneiksi tai toteutuneiksi. Muissakin tavoitteissa olisi ollut

potentiaalia sisällyttää vihreän talouden toimenpiteitä alle, ja osassa niitä sivutaan, esimerkiksi

hulevesien käsittelyyn suunniteltujen investointihankkeiden kautta. (Lahti, 2018)

4.3.2 Lahden kaupunkiseudun kilpailukykystrategia

Lahden kaupunkiseudun kilpailukykystrategia hyväksyttiin kaupunginhallituksessa syksyllä

2016. Kaupunkiseudulla tarkoitetaan tässä Lahti - Hollola - Orimattila -kuntakolmikkoa, ja

kilpailukykystrategissa on laadittu kolmen kunnan yhteinen visio alueen kilpailukyvyn

kehittämisestä. Kilpailukykyvisio strategiassa on, että Lahden kaupunkiseutu on mitatusti

Suomen yritysystävällisin ja rohkein kestävä kasvukeskus vuonna 2020. (Lahti, 2016, 2)

Kilpailukykystrategian kantaviksi teemoiksi nostetaan kiertotalous, muotoilun ja digitalisaation

yhteistyö ja liikunta ja elämykset. Kaupunkiseudulla on vahvaa osaamista ja resursseja kaikkiin

kolmeen strategiseen teemaan, niin koulutuksen kuin fyysisten resurssien osalta.

Kilpailukykystrategian taustoittavina dokumentteina toimivat maakunnan kasvulinjaukset,

Lahden kilpailukyky- ja ekosysteemiselvitys. Vihreän talouden kannalta tärkein teema

kilpailukykystrategiassa on kiertotalous, joka ponnistaa resurssien niukkuuden ja

ilmastonmuutoksen luomista uhista. Kiertotalouden ekosysteemiä lähdetään rakentamaan

testialustojen ja referenssiympäristöjen varaan, joiden ympärille alueen yritykset, julkinen

hallinto, tutkimus ja kehitys luovat osaamis-, innovaatio- ja yrittäjyysekosysteemit. (Lahti,

2016) Ekosysteemikäsitettä ei oltu avattu kilpailukykystrategiassa enempää, mutta käsite on

viime vuosina nostettu käyttöön innovaatio- ja taloussektorille. Ekosysteemit ovat ensisijaisesti

paikallisia järjestelmiä, joihin kytkeytyvät eri toimijat yhteiskunnan sektoreilta. Sillä viitataan

järjestelmän kykyyn sopeutua muutoksiin, itseohjautua ja toteuttaa eräänlaista luonnonvalintaa

järjestelmän palasten kehityksessä. Ekosysteemeissä sen osien välillä vallitsee kilpailu, mutta

myös yhteistyö on mahdollista ja toivottavaa eri toimijoiden välillä. (Hautamäki, 2008, 90, 91)

36

Kilpailukykystrategiassa tiedostetaan julkisen hallinnon olevan kokeilukulttuurin kannalta

hankala kohde. Tähän ehdotetaan johtamiskulttuurin muutosta, ja toimialarajojen rikkomista,

sillä referenssikohteiden ja testialustojen onnistuminen vaatii toimialat ylittävää yhteistyötä.

Strategiassa painotetaan tarvetta käydä läpi hallinnon rakenteita ja ohjausjärjestelmiä, jotta

toivottu muutos saataisiin käyntiin. (Lahti, 2016)

4.1.3 Valtion ja pääkaupunkiseudun välinen kasvusopimus 2016-2018 ja Päijät-Hämeen

maakuntasuunnitelma 2040

Valtion ja pääkaupunkiseudun välinen kasvusopimus vuosille 2016-18 liittää aiesopimuksella

yhteen Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten ja Lahden kaupungin yhteen.

Kasvusopimuksen tarkoituksena on valtion taholta tukea kaupunkiseutujen ja kasvukäytävien

kilpailukykyä ja resurssien keskittämistä omien vahvuusalueidensa parissa.

Kasvusopimuksessa painopisteenä toimii ympäristöliiketoiminta ja sen kehittäminen.

Kasvusopimuksen ympärille perustettin vuonna 2016 Smart & Clean projekti, jota toteuttamaan

perustettiin erillinen määräaikainen säätiö. Säätiön tarkoituksena on luoda vuoteen 2021

mennessä 20-30 referenssikohdetta sopimuskaupungeille. Referenssikohteisiin tullaan

sitomaan mukaan julkishallinto, alueiden yritykset ja korkeakoulut, tutkimustoiminta ja valtio.

Näillä kohteilla pyritään löytämään ratkaisuja julkishallinnon, yritystoiminnan ja kansalaisten

tarpeisiin, ja erityisesti tähdätään vientimarkkinoille syntyviin ratkaisuihin. (TEM, 2016)

Päijät-Hämeen maakunnan kattavassa pitkän aikavälin suunnitelmassa strategiset suuntaviivat

ulotetaan pitkälle aikavälille, vuoteen 2040. Maakunnan strategiatyötä tehtiin yhteistyössä

Kanta-Hämeen ja Uudenmaan maakuntien kanssa metropolialueen skenaarioita laadittaessa.

Päijät-Hämeen maakuntakehitystä ohjaa tulevina vuosikymmeninä vahvasti

suurmetropolialueen kehitys ja alueen kilpailukyvyn kasvattaminen. Maakuntasuunnitelmasta

käytetään myös termiä kasvustrategia, joka korvaa aikaisemman maakuntasuunnitelmatason:

kasvustrategiaa toteutetaan yhteistyössä naapurimaakuntien kanssa. Johtoajatukseksi

maakuntien välisessä kehitystyössä valittiin “kestävä arki ja kansainvälinen kilpailukyky”.

37

5 Haastatteluiden analysointi

5.1 Lahti ympäristökaupunkina: ennen ja nyt

Lahden matkan ympäristökaupungiksi voidaan sanoa saaneen alkunsa Vesijärven

pitkäjänteiseksi muodostuneesta kunnostustyöstä, ja sen juuret voidaan johtaa 1980 –luvulle.

(Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö, 2018) Lahden ympäristökaupunkiteeman toteuttaminen alkoi

Lahdessa vuoden 1993 lopussa, kun Lahden valvonta- ja ympäristökeskus perusti Lahden

ympäristöfoorumin. Ympäristöfoorumin työskentely jakautui seitsemään työryhmään:

● Arkipäivä, vapaa-aika, matkailu

● Luonto

● Maankäyttö, rakentaminen, asuminen

● Teollisuus, kauppa, kulutus

● Viranomaiset, julkishallinto

● Ympäristönkuormitus, ympäristöriskit (yhdistyi myöhemmin Teollisuus, kauppa,

kulutus –työryhmään)

● Ympäristötietoisuus

(Lahden ympäristöfoorum, 1996)

Työskentelyyn osallistui jopa 100 henkilöä 40 eri taholta. Mukana oli edustajia muun muassa

seudun yrityksistä, kouluista, järjestöistä ja julkishallinnosta. Toimintaan osallistui myös

naapurikuntien edustajia, eli toiminta ei rajoittunut pelkästään kaupungin rajojen sisäpuolelle.

Aloitusseminaariin, jossa foorumi rakennettiin, kutsuttiin toimijoita, joilla katsottiin olevan

mahdollisimman laajaa katsantokantaa yhteiskunnan eri osa-alueille. Foorumiin palkattiin

projektisihteeri, mutta muuten toiminta pyöri puhtaasti vapaaehtoiselta pohjalta. Foorumissa oli

pieni ydinjoukko, joka vastasivat toiminnan kehittämisestä ja suunnittelusta. (Lahden

ympäristöfoorum, 1997)

38

Ympäristöfoorumin nostaessa kestävän kehityksen pinnalle Lahdessa, alkoi yrityssektorin

puolella kehittyä ideoita vihreän talouden sektorille. Lahteen oli aikaisemmin perustettu

kehittämiskeskus Neopoli Oy, jonka alaisuuteen perustettiin vuoden 1996 alussa Green

Triangle Finland –hanke. Hankkeen tarkoituksena oli toteuttaa kestävää kehitystä, edistää

kansainvälisyyttä, ympäristöliiketoimintaa ja kehittää ympäristöalan osaamista. ”Vihreä

kolmio” muodostui paikkakuntien Lahti – Riihimäki – Tampere välille. Näiden kaupunkien

alueilla yli 30 yritystä ilmaisi kiinnostustaan valmisteluvaiheessa toteutetussa selvityksessä.

Mukaan otettiin toiminnan käynnistyessä keväällä 1996 15 tahoa, joista 10 oli yrityksiä.

Hankkeen toimintaa laajennettiin myös maan rajojen ulkopuolelle ja ensimmäisenä

yhteistyökumppanina toimi tanskalainen Green City Denmark –vyöhyke, johon kuului neljä

kaupunkia. (Green Triangle Finland, 1995)

Haastatteluissa ilmeni, että ympäristökaupunkikäsite nousi ensimmäistä kertaa terminä

päätöksenteossa esille 2009 laaditussa strategiassa, jossa se nähtiin tuoreena ja uudenlaisena

avauksena kohti koko kaupunkiorganisaation omistamaa ympäristöpolitiikkaa. Tänä päivänä

ympäristökaupunki näyttäytyy haastateltaville nimenomaan vihreän talouden näkökulmasta.

Kysyttäessä ympäristökaupungin muotoja tämän päivän Lahdessa, olivat vastaukset juuri

vihreän talouden toteuttamiseen liittyviä toimia, erityisesti Lahden omissa konserniyhtiöissä.

Ympäristöön liittyvät hankkeet ja alueen korkeakoulutoimijat määrittävät myös

ympäristökaupunkia haastateltavien silmissä. Kiertotalouden käsite on noussut korvaamaan

aikaisemmin suositun cleantechin, ja ympäristökaupunki -käsite kietoutuu vahvasti

kiertotalouteen kaupungin eri organisaatioissa ja yksiköissä. Lahden kaupungin määrätietoisesti

rakentama ympäristökaupungin maine ja kaupungin tuki luovat ympäristöliiketoiminnalle

hyvän kehitysalustan. Tänä päivänä pitkäjänteisen ja määrätietoisen strategiatyön kautta tullut

legitimiteetti luo hyvät edellytykset ympäristöasioiden eteenpäin viemiselle: haastateltavat

näkivät ympäristöasioiden viemisen eteenpäin kaupungissa olevan helppoa.

Ympäristöpolitiikka ei näyttäydy kaupungissa enää tietyn joukon teemana, vaan siitä on tullut

koko kaupunkiyhteisön teema.

Hankkeet ovat nousseet esiin kaupungin toiminnassa vahvasti Euroopan unioniin liittymisen

jälkeen: tämä nähtiin vahvana piirteenä ympäristökaupunki-imagon muodostumisessa. Lahti on

aktiivisesti hakenut ja saanut projektirahoitusta erilaisiin ympäristöhankkeisiin, ja erityisesti

39

isojen, kansainvälisten hankkeiden suhteen hakuprosessit ovat onnistuneet erittäin hyvin.

Lahden maine ympäristökaupunkina nähdään varsinkin kansainvälisessä yhteistyössä

arvokkaana etuna ja kaupunki on haluttu kumppani monissa hankkeissa. Osittain

kansainvälisen rahoitushakemusten läpimeno nähtiin European Green Capital -kilpailun

mukanaan tuoman menestyksen ja julkisuuden ansioksi, jossa Lahti on kahtena peräkkäisenä

vuotena päässyt finaalijoukkoon: tuorein finaalipaikka selvisi haastatteluiden yhteydessä, ja

Lahti on kahden muun finalistikaupungin (Lissabon, Ghent) kanssa ehdolla vuoden 2020

Euroopan vihreäksi pääkaupungiksi. Kilpailun mukanaan tuoman kansainvälinen näkyvyys ja

käytännön toiminnan vaikuttavuus on luonut uskottavuutta kansainvälisellä areenalla. 2017

vuonna Lahdelle myönnettiin 4,7 miljoonan euron projektirahoitus CitiCap -hankkeeseen,

jonka tarkoituksena on kestävän kaupunkiliikkumisen tukeminen sekä luoda pilotti

henkilökohtaisesta päästökaupasta. Kyseinen hanke on laajasti tunnistettu ja koettu monessa

organisaatiossa omaksi. Laaja-alainen, hankkeiden kautta tapahtuva eri organisaatioiden

osallistaminen luo yhteenkuuluvuutta ja ympäristöpolitiikan omistajuutta yli toimialojen.

Mitä Lahden vahvuuksiin ympäristösektorilla tulee, ovat jätteidenkäsittely ja energiantuotanto

toimialoja, jotka haastattelujen perusteella koetaan selkeiksi vahvuuksiksi alueella.

Heikkouksista esiin nousi liikenne ja erityisesti kestävä liikkuminen. Tähän ollaan

panostamassa vahvasti niin strategia- ja yleiskaavatyössä sekä hanketoiminnassa.

Yleiskaavatyössä on otettu pääteemaksi kestävä kaupunkiliikkuminen ja kaupungin

liikkumisen mahdollisuuksia pyritään kehittämään kuntalaisten toiveita kuunnellen.

Yleiskaavatyöhön kuuluu oleellisesti mukaan myös Kestävän kaupunkiliikkumisen ohjelma

(Sustainable urban mobility plan, SUMP). Lahden kaupunkirakenne on tiivis ja noin 74 % sen

asukkaista asuu alle viiden kilometrin päässä keskustasta. (Lahti, 2017, 8) Näin ollen

mahdollisuudet kestävien liikkumismuotojen – kävely, pyöräily, joukkoliikenne – lisäämiselle

ovat hyvät. Haastattelujen perusteella oli kaupungissa tiedostettu laajasti juuri liikenteen ja

liikkumisen puutteet ja osattu nostaa tämä teema sektorirajat ylittäväksi toimenpiteiden

kärjeksi.

Ympäristökaupunki rakentuu haastateltavien näkemyksien mukaan laajoihin kansallisiin

verkostoihin. Haastatteluissa nousi esille kuntien Fisu-verkosto (Finnish sustainable

communities), joka on yhdestätoista kunnasta koostuva resurssiviisauteen pyrkivä verkosto.

40

Resurssiviisauteen liittyvistä verkostoista esiin nousi CircWaste -hanke, jossa Lahti toimii

edelläkävijäkuntana. Toinen esiin noussut verkosto oli WWF:n Green Office

ympäristöjärjestelmä, johon osan haastateltavista työorganisaatio kuului. Tämän tiimoilta

toivottiin myös vahvempaa johtamista ja osallistamista. Viestinnän koettiin olevan ensiarvoisen

tärkeässä asemassa, ja erityisesti kaupunkilaisille suunnattuun viestintään kaivattiin

huomattavaa parannusta. Green Officen nähtiin olevan mainetta kohottava tekijä, joten sen

näkymättömyyttä ihmeteltiin. Green Office käytännöissä kaivattiin parannusta sekä yhtenäistä

ja laadukasta toteuttamisen tasoa: tässä johtamisen nähtiin olevan ensisijainen työkalu, johon

palaan viimeisessä kappaleessa.

Positiivisena suuntana suurimmassa osassa haastatteluita nousi esiin päätöksentekijöiden halu

tukea Lahden kehittymistä ympäristökaupunkina. Ympäristö nähdään elinvoimapoliittisena

etuna, ja se ei ole enää vain yhden tai kahden puolueen vetämä teema. Alueellinen

ympäristöpolitiikka nähdään huomattavasti laajempana mahdollisuutena kuin vielä viisi vuotta

sitten. Tuorein, viime vuonna aloittanut valtuusto nuortui keski-iältään huomattavasti

edeltäjistään ja tämä nähtiin positiivisena muutoksena varsinkin ympäristöasioiden

eteenpäinviemisen kannalta.

“H7: [...] Et tässä mielessä on positiivisesti kääntyny takki monella päättäjällä, et ne

on alkanu nähä sen ympäristön eri tavalla, semmosena laajempana mahollisuutena, kun

mitä se on ollu, vaikka viis vuotta sitteki. [...] Se on luonnollista se lahtelaisen

hanaveden juominen, siinä ei oo enää sellasta outouden leimaa ollenkaa, se on

mahtavaa.”

Ympäristökaupunkikäsite synnytti haastatteluissa laajaa pohdintaa. Se, mikä on

ympäristökaupunki ja miten se ymmärretään, on moniulotteinen kysymys.

Kaupunkiorganisaatio ja sen viranhaltijat ymmärtävät käsitteen laajasti ja näkevät sen

konkreettisesti työssään, mutta ympäristökaupungin heijastuminen asukkaisiinsa päin jäi

avoimeksi kysymykseksi. Suurin osa ympäristökaupungin toimista on näkymättömiä,

esimerkiksi jätejakeiden hyödyntäminen, energiantuotanto ja jätevesien käsittely. Suurin osa

ympäristökaupungin toimista jää kuntalaisilta pimentoon ja edellä mainittu viestinnän puute on

tässä suurimpana tekijänä. Sosiaalisen median ja suurelle joukolle suunnatun viestinnän tulisi

olla laajempaa, sillä ympäristötiedon nähtiin jäävän vain siitä kiinnostuneen yleisön

41

tietoisuuteen. Koetaan, että Lahden viestintä ei toimi laajemman trendin mukaan, jolloin suurin

osa lukijoista näkisi tiedon vahingossa sosiaalisen median uutisvirrassaan. European Green

Capital –kilpailun myötä viestikanavat ovat aktivoituneet, mutta senkin toimivuus

kaupunkilaisiin päin nähtiin heikoksi.

Ympäristökaupunki nähtiin haastatteluissa rakentuvan asukkaidensa kautta, ja haastatteluissa

yleiseksi näkemykseksi nousi juuri ympäristökaupungin näkymättömyys asukasrajapintaan.

Asiantuntijatietoa koettiin Lahdessa olevan paljon, mutta sen välittyminen asukkaille on

haasteellista. Tiedon välittyminen onnistumisten kautta nähtiin oleellisena, esimerkiksi juuri

European Green Capital –kilpailun finaalipaikka, Lahti Energian uusi voimalaitos ja siihen

liittyvät muut aluetaloudelliset hyödyt, Päijät-Hämeen jätehuollon edistykselliset

kiertotalouskokeilut ja alueen yritysten onnistumiset. Näiden toimien nostamisen säännöllisesti

esiin mediassa koetaan tärkeänä keinona nostaa tietoisuutta asukkaiden keskuudessa.

Kuitenkin, vaikka ympäristökaupungin koetaan olevan jaetumpi päämäärä kuin koskaan

kaupunkiorganisaatiossa, nähdään se vielä olevan kaukana asukkaiden arjesta.

Ympäristökaupunki käsite nähdään edelleen virkamiesluomuksena ja se saatetaan kokea eliitin

puheeksi. Viestinnän koetaan olevan avainasemassa näiden rajojen rikkomisessa, mutta

ulospäin suuntautuvassa viestinnässä (kaupungin omat internetsivut, sosiaalinen media)

ympäristökaupunkikäsite ei saa tarvitsemaansa tilaa. Sisäisen viestinnän ontuminen,

esimerkiksi toimialoilla tapahtuvien projektien informaation jakamisessa, koetaan haasteena:

oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee. Haastateltavat kokivat tarvitsevansa lisää informaatiota

toistensa työtehtävistä ja siitä, mikä toisella toimialalla on sillä hetkellä työn alla. Näin

vältettäisiin mahdollinen työnteon päällekkäisyys, ja saataisiin maksimoitua sekä oman että

toisten töiden hyötyarvo koko organisaatiota ajatellen.

Aikaisemmassa organisaatiorakenteessa ympäristöjohtajan alaisuudessa olivat myös

lakisääteiset viranomaistoiminnot, kuten lupa- ja valvontatoimet. Vanhakantaisesti

ympäristöpuolen nähdään edustavan vain luonnonsuojelullisia tai lakisääteisiä tehtäviä, ja juuri

tästä syystä eri toimijoiden välillä saattaa olla kuilu ympäristöasioiden omistajuudessa:

ympäristöpolitiikka mielletään liian kapeakatseisesti, eikä ymmärretä sen kehittämisen ja

toimien olevan jokaisen organisaation osaamisalueella. Organisaatiorakenne uudistui pari

42

vuotta sitten, jolloin osa entisen Lahden seudun ympäristöpalveluista siirtyi uuteen elinvoima-

ja kilpailukykypalvelut yksikköön. Tämän muutoksen nähtiin olevan hyvä avaus kohti

siilomaisen toimialarakenteen rikkomista ja erityisesti ympäristöasioiden muuttumista koko

kaupunkisektorin vastuulla oleviksi asioiksi.

5.2 Vihreä talous

Keskusteltaessa haastateltavien kanssa ympäristökaupunkikäsitteestä ja siitä, mitä se Lahdessa

tarkoittaa, muodosti moni haastateltavista ympäristökaupungin vihreän talouden ympärille.

Käsitettä peilattiin vahvasti vihreän talouden kautta, erityisesti kiertotalouden, joka tällä

hetkellä on Lahdessa laajasti esillä, niin hanke-, koulutus- ja konserniyhtiöiden toiminnassa.

Vihreän talouden konkreettiset toimet nousivat haastatteluissa esille konserniyhtiöiden

toiminnan kautta. Lahdesta esille nousevat erityisesti konserniyhtiöt, jotka kehittävät alueellista

vihreää taloutta yrityksiensä ydinosaamisalueilla. Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy nousi

haastatteluissa toistuvasti esiin innovatiivisena vihreän talouden kehittäjänä. Yritys on haluttu

kumppani niin kansallisissa kuin kansainvälisissä projekteissa. Toinen esimerkki alueelta on

paikallinen energiayritys, Lahti Energia Oy, jonka energiaratkaisut ja kivihiilestä luopumiseen

tähtäävät toimet nousivat haastatteluissa konkreettisiksi esimerkeiksi vihreän talouden

toimenpiteistä. Lahden seudun kehitys Ladec Oy toimii tärkeänä linkkinä aluekehityksessä

paikallisten yritysten ja elinkeinopolitiikan välillä ja Ladec Oy:ssä löytyy

liiketoimintaosaamista laajasti kiertotalouden eri osa-alueiden tueksi.

Vähähiilisen ja vihreän talouden ydintoiminnaksi kaupungin osalta voidaan sanoa sen omaa

energiayhtiötä Lahti Energiaa. Vuonna 2020 käyttöönotettava uusi Kymijärvi III voimalaitos

tekee Lahdessa energiakäänteen, jolloin fossiilisten polttoaineiden käyttö sähköntuotannossa

loppuu kokonaan. Aikaisemmin huomiota kansainvälisestikin herättänyt Kymijärvi II –

voimalaitos käyttää kierrätyspolttoainetta, pääsääntöisesti muovijätettä: Päijät-Hämeen

Jätehuolto kerää energiajätteen, joka hyödynnetään energiantuotannossa Lahti Energialla. Uusi,

kolmas voimalaitos lopettaa kivihiilen käytön kokonaan kaupungin energiantuotannossa ja

polttoaineena siinä käytetään sertifioitua puumassaa, joka koostuu hakkuujätteistä sekä

puuteollisuuden sivuvirroista. Energiakäänne luo aluetaloudellisesti valtavia hyötyjä, sillä

43

aikaisemmin Venäjältä ostettuun kivihiileen käytettävät rahat jäävät nyt Päijät-Hämeeseen.

Suurin osa polttoaineesta, noin 60 prosenttia, tulee 60 kilometrin säteeltä ja loput voimalaitos

saa 100 kilometrin säteeltä. Polttoaineketjun myötä syntyy myös työllisyysvaikutuksia (metsä-

ja puuteollisuus, logistiikka) ja on arvioitu alueelle syntyvän noin 60-70 uutta työpaikkaa.

(Lahti Energia, 2018)

Haastatteluissa nousi selkeästi esille se, että kaupunki pystyy toteuttamaan strategisia

päämääriään konserniyhtiöiden kautta ja konserniyhtiöt ovat päämäärätietoisesti ajaneet

vihreään talouteen siirtymistä. Aikaisempana strategisena tavoitteena oli puolittaa

hiilidioksidipäästöt vuoden 1990 tasosta vuoteen 2025 mennessä, mutta uuden voimalaitoksen

avaamisen myötä tavoitteeseen päästään viisi vuotta etuajassa. Koska kaupunki omistaa vielä

kokonaisuudessaan energiayhtiön, on sen helppo toteuttaa päästövähennyksiä sen kautta.

Lahden kaupunki on ainoa omistaja ja omistajaohjauksen kautta kaupunki pystyy vaikuttamaan

huomattavasti alueensa merkittävään päästölähteeseen eli energiantuotantoon.

Konserniyhtiöiden välisen yhteistyön nähtiin toimivan erittäin hyvin, sillä Päijät-Hämeen

Jätehuolto toimittaa Lahti Energialle sen käyttämän kierrätyspolttoaineen.

Paikallisten korkeakoulujen, Lahden ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen

yliopiston merkitys vihreän talouden kehittäjänä tunnistettiin laajasti. Korkeakoulut mielletään

haastattelujen perusteella helposti lähestyttävinä yhteistyötahoina ja yhteistyö niin kaupungin,

yritysten kuin oppilaitosten välillä mielletään helpoksi. Näiden kahden korkeakoulutoimijan

opetustarjontaan kuuluu tulevaisuudessa vahvasti kiertotalouden erilaiset koulutuslinjat.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston toiminnan vahvistuminen Lahdessa ja nimen

muuttaminen Lappeenrannan-Lahden teknilliseksi yliopistoksi tekee Lahdesta vihdoinkin

yliopistokaupungin, ja tämä askel nähtiin jokaisessa haastattelussa merkittävänä

kehitysaskeleena Lahden vetovoimalle ja elinvoimaisuudelle.

”H4: Ne osaajat keskittyy yliopistokaupunkeihin. Et nyt tänne tulee ihan oikeesti

yliopisto isosti paikalle. Lahti on sitten lain mukaan yliopistokaupunki, ni se on yks iso

asia. Plus että nää meijän omat ihmiset, jotka on joutunu lähtee muualle opiskelee, ni

osa niist ehkä jää sit tänne opiskelemaan ja ei karkaa johonki muuhun kaupunkiin.

Muutenki se, mitä se Lut voi tuoda mukanaan ni se tuo sen statuksen, sen ilmapiirin,

44

siitä kyljestä syntyvät kaikki yritykset. Mä luulen et se itessään, kun saadaan

paikkamäärää kasvatettuu ja muutenkin sen vaikuttavuutta ni se luo sitä vetovoimaa

millä tänne saadaan ihmisiä tulemaan muualta ja jäämään plus sitte et saadaa takasin

niitä ihmisiä ketkä on menny jonnekki muualle, paluumuuttajia ja muita. Ja se

ympäristö- ja kiertotalousteema on sellai selkeä profiili, mitä kannattaa markkinoida.”

Vihreän talouden kannalta merkittävimpinä onnistumisina haastatteluissa mainittiin alueen

yhteistyöverkostot. Lahti koetaan sopivan pienenä toimivaan sisäiseen vuoropuheluun, ja

organisaation koon tuoman edun kautta toimijoiden on helppo käydä vuoropuhelua toistensa

kanssa. Toimijat kokevat toisensa helposti lähestyttäviksi ja fyysiset välimatkat lyhyiksi.

Kaupungin sopiva koko tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa hankkeita laaja-alaisesti koko

kaupungin toimijoiden kanssa, koska Lahden ollessa kaupunkina ”riittävän iso ja riittävän

pieni”, on toimijoiden helppo verkostoitua keskenään. Haastatteluista heijastuu pitkä perinne

yhteistyölle, ja eri toimijoiden (konserniyhtiöt, korkeakoulut, yritykset) välillä tapahtuva

keskustelu ja verkostoituminen koetaan luonnollisena ja tuttuna toimintatapana.

Maakuntatasolla kuntien välinen vuoropuhelu koetaan haastattelujen perusteella helppona, ja

linkkinä tässä yhteydessä usein ovat joko Ladec Oy tai Päijät-Hämeen liitto. Verkostojen

kehitykselle on toiminut suotuisana tekijänä resurssien niukkuus. Haastatteluissa tuli esiin, että

resurssien niukkuus on omalta osaltaan pakottanut alueen toimijat verkostoitumaan, jotta he

ovat saaneet vietyä päämääriään eteenpäin. Verkostoissa toimiminen on monelle toimijalle

elinehto.

Ympäristöhaittojen minimoinnin suhteen yhteistyöverkostojen toimivuudesta nousi yhdestä

haastattelusta esimerkkinä Lahti Aquan, Lahti Energian ja puhelinoperaattori DNA:n välinen

yhteistyö. Näiden kolmen toimijan infra rakentuu pääsääntöisesti maan alle sijoitettavista

rakenteista. Yhtiöiden välillä on pitkä perinne toimia yhteistyössä, sillä kaivuutyöt ovat raskaita

ympäristön ja kaupunkilaisten kannalta. Toimijoilla on verkosto, jossa he informoivat toisiaan

tulevista kaivuutöistä, ja selvittävät jos muilla verkoston toimijoilla olisi samaan kohtaan

tarvetta omien toimiensa kohentamiselle. Näin toimijat pääsevät huomattavasti vähemmällä

panostuksella ja ympäristöhaitta jää pieneksi verrattuna siihen, että jokainen toimija vuoron

perään avaa alueen työmaaksi.

45

Lahdella on pitkä perinne kaupankäyntiin Venäjän kanssa, ja kaupungin kehitysyhtiö Ladec

pyrkii luomaan vientimahdollisuuksia alueen yrityksille. Venäjän kanssa ollaan suunniteltu

kiertotalouteen liittyviä yhteisiä hankkeita, mutta rahoittajia ei valitettavasti olla löydetty

heidän puoleltaan. Näin ollen alueen yrityksetkään eivät lähde tämän takia mukaan. Venäjän

kanssa ollaan aikaisemmin tehty yhteistyötä vesi- ja jäteasioihin liittyvissä hankkeissa, ja tämän

yhteistyön nähdään olevan tulevaisuudessa vieläkin tiiviimpää, jos toiminnoille löydetään

rahoittajia. Kaupungin ennakointi ja tulevaisuuden skenaariotyöskentelyn kannalta Venäjä

näyttelee merkittävää toimijaa, joka on otettava huomioon laajasti kaupungin eri osa-alueilla;

erityisesti elinvoima- ja elinkeinopolitiikassa.

Uusia toimijoita, joita alueellisiin verkostoihin kaivattaisiin, oli kulttuuri- ja immateriaalipuolen

toimijoita, jotka voisivat tuoda vihreää taloutta toisesta näkökulmasta esiin. Nämä samat tekijät

koetaan vahvasti kunnan elinvoimaisuuden ja vetovoiman lisääjinä, ja vihreän talouden

nähdään olevan näitä kahta yhdistävä tekijä. Alueelle kaivataan myös lisää kiertotalouteen

keskittyneitä yrityksiä ja varsinkin energiateollisuudessa on tarvetta uudenlaisille alueellisille

innovaatioille: uuden voimalaitoksen myötä tulevat tarpeet tuhkan jatkojalostukselle sekä puun

arvokkaampien jakeiden talteenotolle ennen polttoprosessia. Lappeenrannan teknisen

yliopiston mukanaan tuoman osaamisen ja jo ennalta kaupungissa olevan ammattikorkeakoulun

kannalta innovaatioiden lähteet ovat olemassa, nyt vain tarvittaisiin joku, joka tarttuisi

haasteisiin.

Vihreä talous on monella toimijalla painottunut hanketoimintaan. Esimerkiksi Lahden

ammattikorkeakoululla on käynnissä Bioregio –hanke, jossa kuuden EU-maan välillä jaetaan

hyviä käytänteitä paikallisista kiertotalousratkaisuista. Mielenkiintoisena hankkeena

haastatteluissa nousi esille ammattikorkeakoulun Kiertoliike –hanke, jossa luotiin maakunnalle

kiertotalouden tiekartta, joka samalla toimii maakunnan kiertotalousstrategiana. Lahden

kaupungilla vihreän talouden keskeisenä hankkeena toimii aikaisemmin mainittu CitiCap.

Kaupunkiorganisaatioista myös kaavoitus on mukana kehittämässä vihreälle taloudelle

suotuisia edellytyksiä, ja nykyinen yleiskaavaprosessi, Lahden suunta, on neljännesvuosittain

päivittyvä yleiskaava. Yleiskaavaprosessiin on osallistettu kaupungin sisältä suuri määrä

46

toimijoita sekä kaupunkilaisille tarjotaan myös erilaisia mahdollisuuksia osallistua

suunnittelutyöhön mielipiteillään. 2017 alkaneen uuden yleiskaavakierroksen pääteemana on

kestävä kaupunkiliikkuminen ja yleiskaavaan sidotaan vahvasti mukaan myös

ympäristöohjelma. (Lahti, 2018) Nykyisen yleiskaavaprosessin myötä käytössä olleet

verkostoitumis- ja osallistumismahdollisuudet ovat luoneet jo kaupungin sisällä toimialojen

välille ymmärrystä yhden kaupungin käsitteestä: ei ole pelkästään sivistystoimen asia, minne

koulutoiminta sijoitetaan, vaan huomioon on otettava koko kaupungin kattava toimijoiden

verkko, jotta päätöksestä saadaan mahdollisimman kestävä.

Hankinnat ovat kaupungin tehokkain keino ohjata alueellaan vihreää taloutta. Haastatteluissa

hankintojen ympäristönäkökulmien huomioon ottaminen Lahden kaupungin organisaatiossa oli

hankala määritellä, sillä haastateltavilla itsellään ei ollut varsinaista kokemusta hankinnoista.

Lahden uusi hankintaohjelma oli juuri tullut hyväksytyksi kaupunginhallituksessa, ja

ohjelmassa oli painotettu vihreän talouden elementtejä, erityisesti kiertotaloutta.

Hankintaohjelman toteutumista seurataan kaupungin hankintatyöryhmässä, ja seurantaan on

määritelty mittaristo. Vihreän talouden kannalta kiinnostavaksi mittariksi muodostuu

hankintojen kautta syntyneiden puhtaan teknologian- ja kiertotalousreferenssien määrä.

Hankintaohjelmassa korostetaan myös sosiaalisia kriteereitä, jotka ovat myös osa vihreää

taloutta. Suunnittelukilpailuja ja muiden innovatiivisten hankintaprosessien määrää mitataan

ohjelman puitteissa. (Lahti, 2018) Päijät-Hämeen kiertotalouden tiekartta tulee olemaan

hankintojen kannalta merkittävä ohjaava strateginen asiakirja.

Tänä päivänä kaavoituksen merkitys on laajentunut niin, että kaupungin eri toimijat alkavat

ymmärtää oman toimintansa painoarvon kaavatyöhön osallistumisessa. Vihreän talouden

kannalta tämän tärkeys näkyy kaavoituksen toimivuudessa, jolloin toistensa toimintaan

kytköksissä olevien yritysten yhteistyö olisi mahdollisimman helppoa. Päijät-Hämeen alueelle

on suunnitteilla kierrätyspuisto, jossa vihreän talouden eri toimijat, erityisesti kiertotalouden,

pystyisivät toimimaan toistensa kanssa entistä helpommin. Hanke on kohdannut valitettavasti

myös nimby (not in my backyard) –ilmiön vaikutukset, mutta samalla hankkeen sijoituspaikan

kritiikki kohdistuu sen liian syrjäiseen sijoituspaikkaan, jolloin se tuhoaisi luontoarvoja.

Energiantuotannon kannalta myös polttoaineen sijoituspaikkojen kaavoittamisessa ja

47

löytämisessä on omat haasteensa, koska paikkojen tulee olla tarpeeksi lähellä mutta samalla

tarpeeksi isoja.

Kehätie nousi esille strategian tavoitteessa C6, jossa tarkoituksena on luoda tilaa rohkealle

kokeilukulttuurille. Tähän oli kärkitoimenpiteeksi valittu eteläinen kehätie, joka jo

haastattelujen perusteella aiheuttaa hämmästystä: luotetaanko Lahdessa vetovoiman ja

elinvoimaisuuden lisääntymiseen kehätien valmistuttua? Kokeilukulttuurin tavoite tulee esille

toimenpiteessä, jossa nykyinen valtatie muutettaisiin pääkatuluonteiseksi väyläksi.

Mielenkiintoinen ristiriita haastatteluiden ja kaupungin strategian välillä näyttää olevan se, että

kehätie nähdään strategiassa elinvoiman lisääjänä, kun taas toimijoiden keskuudessa kehätie

nähdään kilpailijana elinvoimaan sijoitettaville resursseille.

Vihreän talouden kannalta merkittävässä roolissa alueella toimii Päijät-Hämeen liitto. Päijät-

Hämeen liitto rahoittaa alueen hanketoimintaa ja näin ollen osa rahoista on ohjautunut myös

vihreän talouden kehittämiseen. Päijät-Hämeen liitto on toimijana hyvin aktiivinen kehittäjä ja

maakunnan strategisissa linjauksissa on ympäristöasiat ja vihreä talous näkyneet jo useiden

vuosien ajan. Vihreän talouden haasteet nousevat selkeästi esiin pohdittaessa kansallisella

tasolla aluekehitystä. Maakuntauudistus, sosiaali- ja terveyspuoli sekä maahanmuutto- ja

pakolaiskysymys tulevat olemaan niin suuria kehityskohteita, että vihreä talous tulee julkisella

puolella todennäköisesti kärsimään resurssipulasta näiden haasteiden rinnalla. Päijät-Hämeen

liitto on resursseiltaan myös pieni verrattuna muiden maakuntien vastaaviin toimijoihin, joten

varsinaista ympäristöasioihin perehtynyttä henkilöä ei ole toistaiseksi voitu liittoon hankkia.

Lahti on ympäristökaupunkina tunnettu myös vahvasta muotoiluosaamisestaan, jota ollaan

onnistuttu hyödyntämään laaja-alaisesti kaupungissa. Muotoilu on otettu hiljalleen osaksi

alueen yritysten toimintakenttää, mutta vihreän talouden ei nähty vielä lyöneen itseään

laajamittaisesti läpi. Muotoiluun nähden vihreän talouden integroitumisprosessit alueen

yritystoimintaan ovat vielä jäljessä. Haastatteluiden perusteella toiveissa oli, että muotoilu

saataisiin systemaattisemmin osaksi alueen vihreää taloutta.

48

Vahva työllistäjä alueella on edelleen teollisuus: jopa kolmannes työpaikoista on teollisuudessa.

Haastatteluista kävi ilmi monta perinteisen teollisuuden esimerkkiä, jossa markkinatalous- ja

kysyntä ovat ohjanneet tuotantoa vihreän talouden pariin, osassa välillisesti. Paikallisista

yrityksistä esiin nousi monissa haastatteluissa viljaklusteri, Nocart, Oilon ja Peikko Group.

Moni alueen teollisista yrityksistä on keskittynyt energiateollisuuteen, jonka murroksen myötä

markkinat ovat avautuneet uudenlaiselle teknologialle. Monet näistä yrityksistä ovat olleet

alueen perinteisiä yrityksiä, mutta aivan uutena toimijana markkinoille on astunut Nocart.

Yritys tuottaa laitteita uusiutuvan energian käyttöönottoon ja kohdemarkkinat on suunnattu

erityisesti kehittyviin maihin.

Viljaklusteri on mielenkiintoinen, päijät-hämäläinen esimerkki yritysten aktiivisuudesta

laajamittaisen yhteistyöverkoston perustamiselle. Klusterimallissa yritysten toimintamallit

kytkeytyvät toisiinsa ja näin ollen jokainen jäsen hyötyy muiden jäsenien toiminnasta. Yritykset

ovat muodostaneet yhteistyöverkoston, joka kattaa viljan matkan pellolta hyötykäyttöön, ja

sivujakeiden jatkojalostukseen esimerkiksi biopolttoaineeksi. Viljaklusteriin kuuluu jopa tuhat

viljelijää ja klusterin toimijat tarjoavat yli kahdelle tuhannelle henkilölle toimeentulon.

Klusteriin kuuluu kolme toimikuntaa, josta kiertotalouden kannalta merkittävin on

biosivujaetoimikunta. Toimikunta on keskittynyt selvittämään tuottajiensa sivujakeiden

mahdollista hyötykäyttöä ja minimoida niiden päätyminen kaatopaikoille. Tällä hetkellä

jatkojalostuksen kannalta ollaan selvitetty yhdessä VTT:n kanssa, miten sivujakeet soveltuvat

biopolttoaineiksi. (Päijät-Hämeen Viljaklusteri, 2018) Viljaklusteri nousi haastatteluissa useaan

otteeseen esille, ja se on otettu Lahden ammattikorkeakoulun Bioregio –hankkeen yhdeksi

hyväksi käytänteeksi alueelta. Viljaklusterin toiminnassa on vahvasti mukana myös kaupungin

oma kehitysyhtiö Ladec Oy.

Lahden paikka Suomen cleantech pääkaupunkina oli kyseenalainen. Osassa haastatteluista

koettiin, että kärkipaikka on menetetty hitaudella pääkaupunkiseudulle, eikä Lahti voi

resurssiensa puitteissa kilpailla samassa sarjassa. Lahden kannalta start up –henkinen

innovaatiokulttuuri koettiin hieman vieraana, mutta Lahden paikka nähtiin vahvasti

innovaatioiden toteutuspaikkana. Jo valmiina olevalla teollisuuspohjalla pystytään

toteuttamaan suunnitelmia, sekä Lahden vapaa kiinteistökanta on monipuolinen.

49

”H7: Meist ei koskaan varmaan tuu sellasta start-up –hautomo juttua, missä Helsinki

on tosi hyvä tällä hetkellä. Se Lahden viesti vihreään talouteen vois tulevaisuudes

ollakki et haudo sinä ihan rauhassa ne ajatukset siellä Helsingissä ja

hipsterikahviloissa mut sit kun sulla on se juttu silleen et sä oot siinä tekijävaiheessa,

kun sä tarviit tilaa ja sä tarviit verkostoja siihen tekemiseen ni ruvetaan laittaa hanskat

kätee ja aletaa ni tuu sit Lahtee.[...] se meidän viesti vois olla se, tehä asioit nopeesti,

kokeilla.”

5.2.1 Vihreän talouden sosiaaliset, kulttuuriset ja aineettomat muodot

Osassa haastatteluista tiedostettiin vihreän talouden aineeton puoli ja se kytkettiin vahvasti

kaupungin elinvoimaan ja vetovoimaisuuteen. Vihreän talouden koetaan painottuvan liiaksi sen

ydinalueisiin, kuten kierrättämiseen ja aina ei käsitetä vihreän talouden sisältävän muitakin kuin

tuotannolliset ja teolliset osa-alueet. Kaupungin vetovoimaisuuden kehittämisen kilpailijaksi

nähtiin tällä hetkellä kehätie –hanke, jonka tuomiin hyötyihin nähtiin haastateltavien

keskuudessa suhtauduttavan kaupungissa jopa naiivisti. Haastateltavien keskuudessa Lahden

veto- ja elinvoimaisuus nähtiin heikkona tai jopa hyvin heikkona.

”H3: Mut jos me haluttas ottaa nimenomainen vihreän talouden näkökulma ni sepä

haastaaki ku meijän täytyy tulla sieltä jätehuollon virroista ulos eli alkaa miettii jotain

luovempaa siihen.”

”H7: Ja me ihmetellään Lahden vetovoiman hiipumista, mut ei ite tajuta et se meidän

viestintä on just jostaki... Et me käydään tääl sit kauheen pitkää keskustan

kehittämisessä vaik jotain parkkipaikkaräpellystä läpi, et ei sitä et onks tää kiinnostava

ja tapahtumallinen tai isolla volyymilla satsata siihen kulttuurin, ympäristöasioiden ja

sellasten näkyvyyteen kaupungissa. [...] Luvut näyttää sen et me ei nykytilanteessa

pärjätä vetovoimaisuudessa muille kaupungeille ja se tarkottaa sitä, et meidän täytyy

tehä asioita eri tavalla, kiinnostavammin.”

Elinvoima nähtiin tekijänä, joka houkuttelee ihmisiä jäämään alueelle ja erityisesti nyt, kun

Lahti alkaa muodostaa vankemmin yliopisto- ja opiskelijakaupunki-ilmettään. Kaupungin

50

elinvoimaisuuden nähtiin olevan tärkein tekijä, jotta täällä valmistuvat osaajat saataisiin

jäämään paikkakunnalle. Varsinkin jos kiertotalouden verkostot laajenevat alueen sisällä, olisi

hyvä saada kiertotalouden koulutusohjelmista valmistuvat jäämään seudulle kehittämään

toimintaa.

Lahden ehdottomana vahvuutena nähtiin alueen luonto. Vihreän talouden kannalta alueen

luontoarvot tarjoavat lukemattomat määrät mahdollisuuksia. Kulttuuri nähdään osana vihreää

taloutta, ja vihreän talouden alle rakentui haastatteluissa uusi käsite, luova talous.

Tulevaisuuden haasteina nähdään juuri se, kuinka kehittää Lahden kaupunkikulttuuri niin

vetovoimaiseksi ja kiinnostavaksi, että asukkaiden ei tarvitse hakea elämyksiä

ulkomaanmatkalta.

”H1: Ja me ei osata hyödyntää meidän tätä, mitä esim. maailmalla tehään hirveen

paljon, Euroopassaki, meidän viheromaisuus, metsät ja järvet, meidän luontoresurssit.

Me ei osata sitä hyödyntää edes matkailussa. [...] Hyödyntäs sen mitä meillä jo on.

Kurkotetaan hirveen isoja asioita ku luullaan et ne ratkasee asioita mut pitäs tehä

paljon sellast pientäki jossa viel pääsis paljon vähemmillä panoksilla eteenpäin. [...]

Jos kaupunki tekis osansa tossa viheralueiden osalta lähialueilla niin matkailuyritykset

vois hyödyntää niitä paremmin.”

Lahdessa elinvoiman kannalta suuri ongelma on juuri edellä mainittu aivokato. Kaupunki on

yrittänyt hyödyntää maantieteellistä sijaintiaan houkutellakseen osaajia muuttamaan alueelle.

Mielenkiintoinen näkökulma, joka nousi esiin haastatteluissa, oli Lahden ja Helsingin välinen

henkinen etäisyys. Vaikka välimatka on vain 100 kilometriä, on näiden kahden kaupungin

henkinen etäisyys huomattavasti pidempi, erityisesti Helsingistä Lahteen katsottuna. Varsinkin

asiantuntijoiden saaminen Helsingin ulkopuolelle on haastavaa, ja yritykset joutuvat avaamaan

sivukonttoreita pääkaupunkiseudulle, jotta saavat tarvittavan ammattitaidon yrityksensä

käyttöön. Tähänkin tehokkaimpana työkaluna nähtiin vetovoiman lisääminen ja sen nähtiin

lisääntyvän ennen kaikkea korkeakouluympäristössä tapahtuvan muutoksen vuoksi. Lahden ja

pääkaupunkiseudun lyhyehkö etäisyys nähtiin myös haittana, sillä Helsingin vetovoima vetää

puoleensa niin työpaikkoja, kulttuuria, osaajia ja asukkaita. Pahimmillaan Lahden pelätään

jäävän ”Helsingin uinuvaksi lähiöksi”.

51

Haastatteluissa nousi esille useaan kertaan digitalisaation mahdollisuudet ja se, osataanko

alueella vielä hyödyntää tätä tarpeeksi. Varsinkin kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia

digitaalisesti on lisätty ja sovelluspohjaisia vaikutusmahdollisuuksia on tullut käyttöön,

esimerkiksi Porukka –sovellus. Kaupungin taholta kaivattiin edelläkävijyyttä myös

digitaalisissa palveluissa. Varsinkin julkinen liikenne sai noottia reaaliaikaisten liikennetietojen

puutteista.

5.3 Hallinto

Johtamisen kulttuuriin vihreässä taloudessa kaivattiin haastattelujen perusteella terävyyttä,

jämäkkyyttä ja määrätietoisuutta. Kaupungin ylimmän johdon koetaan ymmärtävän

ympäristöpoliittiset toimet tärkeiksi, mutta toimialojen omassa johdossa kaivattiin parannusta.

Tämä tuli esille keskusteltaessa haastateltavien kanssa esimerkiksi Green Office -toiminnasta,

jonka tila on tällä hetkellä hyvin näkymätön kaupunkiorganisaatiossa. Tähän kaivattiin

parannusta toimialojen johdon suunnalta, että heidän suunnastaan pyrittäisiin määrätietoisesti

ohjaamaan ympäristömyönteisiä ratkaisuja. Ympäristökaupungin merkitystä pohdittaessa

haastateltavien näkemykset käsitteestä koettiin negatiivisessa mielessä olevan vain

virkamiesluomuksia ja eliitin puhetta. Ympäristökaupungin toivottiin toimialoilla enemmän

arjen työssä ja haastatteluissa toivottiin johdon tasolta enemmän toimia sen vahvistamiselle ja

ohjaamiselle.

Vihreän talouden toteuttaminen kaupungin eri organisaatioissa nähtiin haastatteluissa

suhteellisen pienenä. Vaikuttavimmat työkalut kaupungilla nähtiin olevan hankinnoissa sekä

kaupungin omistajapoliittisissa linjauksissa konserniyhtiöilleen. Koska strategia on

kaupunkiorganisaation johtamisen kannalta tärkein väline, oli tärkeää ottaa se haastatteluissa

vahvaan rooliin. Nykyisen strategian malli tavoitteista ja niihin liitetyistä kärkitoimenpiteistä

koettiin hyvänä vaihtoehtona, vaikka suoraan ympäristöön liittyviä toimenpiteitä on vähän.

Ympäristöön liittyvien tavoitteiden ja toimenpiteiden lisäämistä toivottiin ja uusi, keväällä 2018

hyväksyttävä strategia koetaan tässä mielessä innostavana ja mielenkiintoisena. Strategiatyötä

52

on ollut vetämässä kaupungin ympäristöjohtaja, joten odotukset ovat suuret uuden strategian

entistä suuremmalle ympäristöpainotukselle.

Strateginen ohjaus nähtiin onnistuneena niin ympäristökaupungin kuin vihreän talouden

suhteen. Haastateltavat kokivat tason olevan Lahdessa lähtökohtaisesti hyvä, ja

ympäristökaupunkiin liittyvän toiminnan koettiin olevan suurimmassa osasta toimista

sisäänrakennettua: sen ei tarvitse enää lukea joka paikassa, jotta se otettaisiin huomioon. Monet

haastateltavista kuitenkin kokivat, että ympäristöteema saisi näkyä enemmän strategiassa ja sen

toimenpiteissä. Riskinä koettiin, että jos ei jatkuvasti kaupunkina pyritä parantamaan

suoritustasoa pudotaan kehityksestä niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Johtamiseen

kaivataan haastatteluiden perusteella napakkuutta, jotta strategian toimenpiteet saadaan

tehokkaasti käynnistettyä. Strategia ei saisi olla pelkästään strategiapäällikön toimien ytimessä,

vaan sen tulisi olla jokaisen johtavassa asemassa olevan henkilön tärkein työkalu.

Mielenkiintoinen ajatus, joka nousi eräässä haastattelussa esille, oli se, että strategian

toimenpiteistä rakennettaisiin positiivissävytteinen kilpailuasetelma kaupungin toimijoiden

välille. Toimialat lähtisivät rakentamaan omia kärkihankkeitaan ja panostamaan näihin myös

viestinnällisesti vahvasti, ja jäiden joukosta valittaisiin kaupungin strategiaa parhaiten

toteuttavat hankkeet. Näihin resursoitaisiin kaupunkitasolla laajasti ja kaupungin johto olisi

mukana arvioimassa ja käynnistämässä näitä kärkihankkeita. Näin strategian toteuttaminen

lähtisi sen ytimestä, työntekijöiden käsistä. Haastateltavan mielestä ei ole hedelmällistä puhua

strategian jalkautumisesta, jos sitä ei koeta omaksi heti alussa.

Strategisesti tärkeänä työkaluna haastatteluissa nousi esiin Päijät-Hämeen kiertotalouden

tiekartta. Tämä strateginen ohjelma luotiin Kiertoliike –hankkeen yhteydessä ja toimii

konkretisoivana toimenpiteenä Päijät-Hämeen maakuntastrategialle. Tutustuin tiekarttaan

tarkemmin haastatteluiden jälkeen, ja olisi toivottavaa, että tämä ei jäisi vain strategiaksi ilman

toimeenpanoa. Tarkastellessani jokaisen teema-alueen (materiaalikierrot, biotalous, energia,

edelläkävijyys, uudet palvelut) alueellisia toimenpiteitä, olivat ne käytännönläheisiä ja

toteutettavissa olevia. Se, saadaanko kaikki toimijat puhaltamaan yhteen hiileen ja lähtemään

53

mukaan strategian toteuttamiseen jääneen tulevien vuosien päästä nähtäväksi. Tässä nousee

esille määrätietoinen johtajuus, jolla strategia saataisiin jokaisen toimijan omaksumaksi

käytännön tekemiseksi. Nähtäväksi jää, päivittyykö hankkeen pohjalta rakennettu strategia

hankkeen päättymisen jälkeen, vai jääkö tämä valitettavasti taas yhdeksi alkaneeksi

kehitysaihioksi.

Haastatteluissa pohdittiin kaupungin roolia vihreän talouden tukemisessa. Tuleeko kaupungin

olla aktiivisena, jopa holhoavana tahona alueen yrityksille? Haastatteluissa koettiin, että

kaupungin taholta tulee tukea tarpeeksi, ainakin omille organisaatioilleen. Osa haastateltavista

koki, että kaupungin tahtotila ja resursointi vihreän talouden tukemisessa on kokonaisvaltaista

ja koko kaupungin kattavaa. Toinen puoli haastateltavista taas näki tämän hetkisen tuen määrän

riittämättömänä ja ei tarpeeksi kunnianhimoisena, jotta kaupunki pysyisi kehityksessä mukana

muiden kaupunkien rinnalla. Kaupungin tarjoaman tuen ei tulisi olla itsestään selvyys, vaan

toimijan tulisi omalla toiminnallaan ansaita kaupungin tuki. Lahdessa ei ole ollut perinnettä

ottaa roolia yritysten tuessa, jotta he sijoittuisivat alueelle. Mielenkiintoisena poikkeuksena

haastatteluissa esiintyi Vuohelan Herkku, leipomoyritys, jonka sijoittumiseen Lahteen otti

kaupungin oma konserniyhtiö Spatium Toimitilat Oy vahvan roolin osallistumalla yrityksen

toimitilojen hankintaan. Se, onko tämän kaltainen tukeminen tarpeellista ja sopivaa

elinkeinopolitiikassa, jää vielä harkinnanvaraiseksi.

Lahti ohjaa vihreää taloutta alueellaan määrätietoisesti eteenpäin omistajaohjauksella

konserniyhtiöissään. Haastateltavien keskuudessa nähtiin kaupungin tahtotila selkeänä

omistajaohjauksessa ja itse yhtiöissä vihreän talouden eteenpäinvieminen nähtiin legitimoituna

ja helppona. Vihreä talous ei vaadi enää itsessään perusteluja, vaan se nähtiin sisään

rakennettuna tavoitteena kaupungin yrityksissä. Konserniyhtiöiden hallitukset ovat poliittisia

hallituksia, joten konkreettinen osaaminen ei aina ole välttämättä päätösten vaatimalla tasolla.

Monissa vihreän talouden investoinneissa teknisen ja operatiivisen puolen tiedot ovat niin

spesifejä, että hallituksilla ei ole aina kykyä ymmärtää toiminnan ydintä. Ainoa konkreettinen

parannuskohde, johon kaivattiin huomiota, oli kaupungin ateriapalveluiden kestävyyden

parantaminen. Haastatteluista jäi se kuva, että kaupungin tahtotila toteuttaa vihreää taloutta

yritystensä kautta on suuri, mutta käytännössä toiminta lähtee kuitenkin vahvasti yritysten

omien aloitteiden kautta.

54

Kuten jo ympäristökaupunkia ja vihreää taloutta analysoitaessa tuli esille, kulminoituvat

kummatkin teemat Lahdessa vahvasti hanketoimintaan. Hanketoiminnan kautta on mahdollista

saada toimintaan sellaisia resursseja, mitä ei organisaatioiden rahoitus muuten sallisi

puitteissaan. Tämän kautta haastatteluissa nousi esille huoli siitä, että jatkuvasti kiristyvän

taloudellisen tilanteen myötä, julkishallinnon viranomaiset siirtävät lakisääteisiä tehtäviään ja

kunnan perustoimintoja hankerahoitukselle, jolloin varsinainen kehittämistyö jäisi hyvin

vähälle.

”H3: [...] semmonen pitkälle viety virkamiesmäinen talouden sumpliminen tuhoaa

sisältöjä, koska lähetään tekee niitä hankkeita ja naamioidaan asioita rahotusohjelman

mukaseksi sen sijaan, et mitä meidän täytyy joka tapaukses hoitaa ja ryhdikkäästi

hoidetaa ne. Ja sit sen päälle kehitetään.”

Kehittämisen projektiluontoisuus nähdään haasteena, johon kaupungin tulisi löytää

ratkaisukeinoja. Mitä nämä keinot olisivat, on ongelma, joka kansallisella tasolla on yhtä

haastavaa. Kehittämistyö tulisi saada sisälle kaikkiin kaupungin toimialoihin kokopäiväiseksi

toiminnaksi, eikä vain hankkeiden kautta tapahtuvaksi ajoittaiseksi toiminnaksi. Suurin haaste

kehitystyössä ovat resurssit, jotka ovat kuntataloudessa hyvin rajalliset. Kehitystyö vihreän

talouden sektorilla koettiin vaikeana, varsinkin sosiaali- ja terveyspuolen kasvavien menojen

rinnalla.

5.3.1 Hallinnollinen resilienssi Lahdessa

Haastatteluiden perusteella alueen toimijoilla nähtiin olevan yhtenäinen kokonaiskuva

tulevaisuuden haasteista. Globaalit haasteet, kuten ilmastonmuutos, nähtiin pääsääntöisesti

hyvin sisäistettyinä: tämä tosin on toimialakohtaista. Ne organisaatiot, joissa asiantuntijatietoa

on runsaasti ja helposti tarjolla, ymmärtävät luonnollisesti ilmastonmuutoksen vaikutukset

omaan toimintaansa. Tulevaisuuden haasteiden ja mahdollisuuksien kartoittaminen nähdään

oleellisena osana strategiatyötä ja ennakointi nähdään tärkeänä strategisena työkaluna.

Lahdessa ei varsinaista ennakointielintä tai –toimintaa ole, mutta uusimman strategian myötä

tehtiin strategiatyöpajoissa erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Tähän työhön käytettiin myös

55

ulkopuolista toimijaa yksityissektorilta, jolla oli vankka kokemus julkishallinnon

skenaariotyöstä.

Skenaarioiden muodostaminen on luonnollisesti vaikeaa, ja niiden luominen voi olla varsin

utopistista. Julkisella puolella ennakointityö on ollut tulevaisuuden peilaamista talouden ja

erityisesti työpaikkojen määrän muutoksen kautta. Teoriaosuudessa esiin nostamani

globalisaatio 2.0 haastaa kunnat arvioimaan tulevaisuuttaan huomattavasti laajemmalla

perspektiivillä, johon vaikuttavat moninaiset ulkoiset ja sisäiset tekijät. Lahdessa strategiatyön

yhteydessä oli valittu viisi eri tulevaisuuden skenaariota, ja näihin liittyviä tarvittavia

toimenpiteitä, joita kaupungin koettiin olevan järkevä viedä eteenpäin, huolimatta niiden

toteutumisen epävarmuudesta.

H7: ”Joitaki asioita voi olla, et ne tapahtuu hurjempina kun skenaarioissa uskalletaan

ajatellakaan niin sen takii se hurjien ajatustenki ajattelu on ihan älyttämän tärkeetä.

Niihin kannattais palata systemaattisesti aina välillä.”

H5: ”[...] koska meillä pitäs olla sitte jollakin tavalla systemaattisempaa, tulevaisuuden

ennakoimista, tällasta skenaariotyötä. Sitä varmasti on mutta se varmastikin liian

hajallaan tällä hetkellä.”

Lahdessa tulevaisuuden skenaarioiden perusteella tärkeitä toimenpiteitä ovat kaupungin tilojen

monikäyttöisyyden edistäminen. Kaupungin paikka tulevaisuudessa nähtiin toiminnan

mahdollistajana, joka tarjoaa eri organisaatioilla ja toimijoille tietoa ja tiloja. Julkisen liikenteen

kehittäminen nähtiin tärkeänä valintana, sekä sosiaalisista toimenpiteistä yleisen pahoinvoinnin

ehkäisy. Kaikissa haastatteluissa haastatteluissa nähtiin toimijoiden välisen yhteistyön toimivan

hyvin, ja kaupungissa on helppo löytää yhteisiä tulevaisuuden toimintalinjauksia. Kaupungin

toimijoiden kyky muuttaa toimintaansa tietoon perustuen nähtiin positiivisena piirteenä.

Haastatteluissa nostettiin esiin organisaation kyky välittää tietoa ja tarjota mahdollisuus

jatkuvalle oppimiselle. Muutosten tiedostetaan olevan nopeatempoisia, joten niihin reagoinnin

tulee olla nopeaa. Työntekijöiden ammatillinen kehittäminen koettiin myös

johtamiskysymyksenä. Johdon tulisi määrätietoisesti huolehtia työntekijöidensä jatkuvasta

osaamistason kehittämisestä ja tarjota mahdollisuus laajentaa osaamistaan.

56

Kehittämisen painopisteet nähtiin Lahdessa uudistavina. Haastatteluissa koettiin Lahden

tahtotilan olevan tällä hetkellä yhteinen kaupungissa tapahtuvalle uudistamiselle ja alueella

koetaan olevan tällä hetkellä erittäin positiivinen, eteenpäinvievä ilmapiiri. Toisaalta, nykyisen

organisaatiorakenteen nähtiin myös jarruttavan uudistavaa kaupunkikehitystä, sillä sen nähtiin

tukevan enemmän säilyttävää politiikkaa: yhden kaupungin politiikka nähtiin kuitenkin

kaikkien yhteisenä tavoitteena. Taloustaantuman vaikutukset Päijät-Hämeessä ja Lahdessa

olivat kansallisella tasolla haastavat. Haastatteluissa nähtiin kehityksen olleen Lahdessa

pysähtyneisyyden tilassa jo useamman vuoden ja muutoksen tarve tiedostetaan jokaisella

toimialalla.

”H4: Täs on nähty koht kymmenen vuotta et Lahti ei oo menny mihinkää eteenpäin. Nyt

on ihan selkee tahtotila päättäjillä ja virkamiestenki taholta et tehdään asioita uudella

tavalla. Se on jo käynnissä se homma. Panostetaan oikeesti isommin asioihin ja

kokeillaan rohkeammin.”

6 Johtopäätökset

6.1 Lahti ympäristökaupunkina

Tutkimuksessani oli tarkoitus selvittää, millaisena ympäristökaupunki nähdään Lahdessa tänä

päivänä. Ympäristökaupunki merkitsi tiivistettynä haastateltavilla erilaisia ympäristöön

liittyviä hankkeita, erilaisia verkostoja, energia- ja jätehuollon toimintaa ja kiertotaloutta.

Yllättävää oli mielestäni European Green Capital –kilpailun esiinnousu niin vahvasti

ympäristökaupunkikäsitettä rakennettaessa. Kilpailussa menestyminen on nostanut pintaan

konkreettiset alueella tapahtuvat toiminnot ympäristöasioissa ja näin havainnollistanut monelle

alueen toimijalle sen, mitä ja miten kaupunki ja sen eri organisaatiot rakentavat

ympäristökaupunkia.

57

Teoriaosuudessa painotettiin vihreän talouden olevan ennen kaikkea eri toimijoiden välinen

vuorovaikutusverkosto. Vuorovaikutus ja verkostoituminen nousivat kerta toisensa jälkeen

haastatteluissa selkeänä Lahden vahvuutena. Toimijat ovat tänä päivänä hyvin avoimia ja

kiinnostuneita uusista innovaatioista ja hankkeista. Kaupunkiorganisaation koko on myös etu,

jonka kautta toimijoiden on helppo löytää tarvitsemansa tieto ja toimija. Verkostoituneisuus

nähdään toimijoiden taholta tärkeänä etuna, ja sen hyödyt ovat jokaiselle toimijalle

konkreettiset.

Lahden vihreän talouden muotoja tutkiessani puran sen inhimillisen kasvun käsitteeseen, jossa

pääoma jaettiin teolliseen, inhimilliseen, luonto- ja sosiaaliseen pääomaan. Teollinen pääoma

ymmärrettiin fyysisenä pääomana, johon kuuluivat rakennukset, laitteet ja tuotantoprosessit.

Lahdessa tilanne fyysisen pääoman suhteen näyttää olevan haastattelujen perusteella hyvässä

tilassa, sillä perinteisenä teollisuuskaupunkina fyysinen pääoma on ollut luonnollinen osa

alueen yrityksiä. Kuten haastatteluiden myötä nousi esille, on Lahti enemminkin

toteuttamisalusta, kuin start up –hautomo: täällä on helppo toteuttaa innovointi konkreettiseksi

tuotteeksi. Luontopääomaa, muun muassa alueella sijaitsevat laajat pohjavesivarannot ja muut

luontoarvot, tarjoavat luontopääomaan perustuvalle taloudelle hyvät mahdollisuudet. Tällä

hetkellä kysymys näyttäisi lähinnä olevan se, ettei niitä osata tai ymmärretä hyödyntää

tarpeeksi. Uusiutumattomien luonnonvarojen suhteen alueen kiertotaloudelliset edesottamukset

mahdollistavat materiaalien jälleenkäytön ja –myynnin.

Selkeät puutteet haastattelujen perusteella voidaan johtaa sosiaaliseen ja inhimilliseen

pääomaan. Alueella on inhimillistä pääomaa, mutta ongelmaksi muodostuu sen hetkellisyys.

Täällä kouluttautuvat muuttavat työn perässä muualle, ja näin täällä saavutettu inhimillinen

pääoma valuu alueelta pois. Inhimilliseen pääomaan kuuluu myös kulttuuri, joka kamppailee

jatkuvasti tilastaan kaupungissa. On siis yleistettävissä, että alueella jo oleva inhimillinen

pääoma kerää ympärilleen samaista pääomaa. Inhimillisen pääoman hetkellisyys heikentää sen

juurtumista alueelle. Lahden kannalta on positiivista, että Lappeenrannan teknillinen yliopisto

tulee siirtämään toimintojaan alueelle, ja näin ollen inhimillistä pääomaa saadaan alueelle

enemmän. Kuitenkin, inhimillisen pääoman pysyvyydelle toinen tärkeä elementti on

sosiaalinen pääoma, joka tällä hetkellä on kasvamassa ja voimistamassa olemassaoloaan

58

Lahdessa. Tästä esimerkkinä haastatteluissa nousi esiin Lahden Suunta -yleiskaavatyö, jossa

vuorovaikutus- ja osallistumismahdollisuudet ovat olleet laajat tarjoten kuntalaisille helposti

lähestyttäviä mahdollisuuksia vaikuttaa työhön.

Kansalaisyhteiskunnan merkitys ympäristökaupungille ja vihreälle taloudelle on vielä

marginaalinen ja tilanteen muuttaminen on tulevaisuuden suhteen haaste. Tulevaisuuden

kaupungit rakentuvat nimenomaan kansalaisten kautta, joten ympäristökaupungin omistajuus

tulisi juurruttaa vahvasti kaupungin asukkaisiin. Olisiko tässä juuri keinona hallinnon tarjoamat

porkkanat kepin sijaan? Erittäin mielenkiintoinen avaus kohti tätä on CitiCap –hankkeen

henkilökohtaisen päästökaupan toteuttaminen, jonka myötä päästöjen vähentäminen saadaan

konkreettisesti mukaan kuntalaisten arkeen.

Vihreä talous nähdään edelleen fyysisenä, lähinnä teknologisena tai teollisena prosessina, ja

vain harva haastateltavista osasi nostaa käsitteen sisältä sen immateriaalisen- ja sosiaalisen

puolen. Tämä on vihreän talouden hankalin ja huomaamattomin puoli, joka Lahdessa,

ympäristökaupungissa, on jäänyt vähäiselle huomiolle. Kuitenkin juuri tämä näkymätön puoli

on se, joka tekee kaupungista elinvoimaisen. Lahtea ei tällä hetkellä koeta elinvoimaisena tai

kiinnostavana kaupunkiseutuna, ja nyt on oikea hetki siirtää fokus teollisuus- ja

materiakeskeisestä elinkeinoelämästä kohti kiinnostavaa ja innostavaa ihmiskeskeistä

palveluyhteiskuntaa. Lahden Suunta -yleiskaavatyössä keskityttäessä kestäviin

liikuntamuotoihin tarjotaan mahdollisuus juuri tälle tiiviille ja elävälle kaupunkirakenteelle.

Vaikka joidenkin toiveissa olisi rakentaa kaupunki yksityisautoilun varaan, ei tämä

valitettavasti ole kestävän kaupungin lähtökohta. Valitettavasti Lahdessakin

parkkipaikkakiistat, jotka jo haastatteluiden ja median kautta nousevat esiin, kuluttavat turhan

paljon aikaa siltä työltä, jota tarvittaisiin kaupungin elinvoimaisuuden suunnitteluun.

Uuden hankintaohjelman myötä vihreän talouden tukeminen tulisi olla helppoa alueella, josta

löytyy useita eri toimijoita kyseiseltä sektorilta. Hankintojen toteuttaminen on loppujen lopuksi

jokaisen niitä tekevän viranhaltijan käsissä, joten vihreän talouden kannalta koulutus

ympäristöystävällisiin hankintoihin olisi tarpeellinen. Kaupunki pystyy näin tukemaan alueen

59

vihreän talouden toimijoita ja samalla luo alueelleen lisää liiketoimintaedellytyksiä. Tällä

hetkellä kiertotalouden ollessa alueen vahvuus, tulisi ehdottomasti lisätä hankintoja tekevien

henkilöiden koulutusta alueen vahvuuksista vihreän talouden suhteen.

6.2 Hallinnollinen resilienssi

Teoriaosuudessa määriteltiin resilienssi tilana, jossa systeemi onnistuu säilyttämään

tasapainonsa ja toimivuutensa sen kokiessa häiriötekijän tai –tekijöitä. Jos lähdemme

tarkastelemaan Lahtea ja sen kaupunkiorganisaatioon kohdistuneita häiriötekijöitä talouden

kautta, ei kaupungin elinkeinopolitiikan resilienssi ole ollut toivotulla tasolla. Työllisyyden raju

pudotus ja sen pitkäaikaiset vaikutukset viimeisimmän taloustaantuman aikaan osoittavat

alueen elinkeinotoiminnan olevan edelleen liian homogeenista. Teollisuudessa olevien

työpaikkojen määrä romahti ja tämä vaikutti suoraan koko kaupungin tilaan. Sama tilanne

toistui, minkä kaupunki koki jo 1990-luvun laman aikaan. Kahdenkymmenen vuoden aikana ei

kaupungin elinkeinosektori ole kyennyt uusiutumaan tavalla, joka kestäisi paremmin globaalin

talouden muutokset. Voimmehan Lahden kohdalla tarkastella asiaa myös negatiivisen

resilienssin näkökulmasta, jossa resilienssi toimii hidasteena kehitykselle. Onko siis vahva

teollisuusrakenne ruokkinut omiaan kasvamaan ja tukahduttanut innovaatiot alleen? Toisaalta,

samaa asiaa voimme tutkia kansallisesti ja tuskin yksikään kunta on kyennyt hallitsemaan

muutosta tavalla, jota voisimme kutsua resilientiksi.

Resilienssin puute on luonut kaupungin hallinnolle haasteen, jonka selvittämiseksi on saatu

luotua yhteinen tahtotila. Päämääränä kaupungilla on elinvoima, joka tullaan saavuttamaan

korkeakouluympäristöllä, monipuolisella elinkeinosektorilla sekä kiinnostavalla

kaupunkiympäristöllä. Vihreä talous tukeminen ja kehittäminen on yksi niistä työkaluista, jolla

kohti elinvoimaa päästään. Vihreän talouden strateginen jalkauttaminen ei ole ollut pelkästään

kaupungin omien toimialojen ansiota, vaan alueella aktiivisimmin ovat toimineet

konserniyhtiöt ja koulutussektori.

60

Vahvaa resilienssiä on sen sijaan havaittavissa kaupungin omissa konserniyhtiöissä. joissa

ennakointi on sisäänrakennettua yritystoimintaa. Hyvä esimerkki on tästä Lahti Energian

saavuttama energiakäännös, joka toteutetaan viisi vuotta aikatauluaan etuajassa. Yrityksen

käyttämät polttoaineet ovat uusiutuvia ja uusimman voimalaitoksen käyttämät polttoaineet

turvaavat energiavarmuutta niiden ollessa kotimaisia ja lähialueilta saatavissa. Päijät-Hämeen

Jätehuolto on osoittanut haastatteluiden perusteella edelläkävijyyden paikkansa

kiertotaloudessa. Yritysten toimintaympäristö itsessään on erilainen kuin julkishallinnon, mutta

kaupungin tulisi ottaa mallia yritysten strategian toteuttamisen ketteryydestä.

Uuden strategian laatimisessa ympäristönäkökulmaa tuskin on tarvinnut perustella samalla

tavalla, kuin kymmenen vuotta sitten. Jokaisessa haastattelussa ilmeni strategian suhteen odotus

ympäristönäkökulman vahvemmasta näkymisestä ja sen vahvistumista jopa toivottiin.

Strategia on ollut tärkein väline ympäristökaupungin legitimoinnissa, ja sillä on viestitty

tehokkaasti kaupungin tahtotilaa kehittyä sanojensa mukaan ympäristökaupungiksi. Vihreän

talouden tuominen strategiaan on ollut ennen kaikkea kestävä ja tulevaisuuteen katsova valinta.

Lahdessa on onnistuttu tunnistamaan tulevaisuuden kannalta kriittisimmät haasteet, ja näihin

on osattu viimeisten vuosien aikana tarttua tehokkaasti. Kestävän liikkumisen kehittäminen on

kehittämistyön ytimessä ja siihen tullaan tulevina vuosina laittamaan huomattavasti resursseja.

Kaupungin ennakointityön kannalta kaavoitustyö ja varsinkin Lahden päivittyvän yleiskaavan

kautta saadaan kehitystyöhön mukaan elementtejä, muun muassa entistä vahvempi

sidosryhmätyöskentely, joita aikaisemmin ei välttämättä ole ollut käytössä. Näin veto- ja

elinvoimaisuuden lisääminen kaupungin rakenteissa on monen tekijän käsissä, joten eri

näkökulmat ovat vahvasti esillä. Haastatteluiden perusteella voidaan sanoa, että myös Lahdessa

on huomattu globaalien ongelmien koskettavan myös meitä: jos ei suoraan, niin välillisesti.

Onko asiaan vaikuttanut alitajuisesti vuonna 2014 Euroopassa alkanut pakolaiskriisi, sitä emme

tiedä, mutta ymmärryksemme globaalista kokonaisuudesta on parantunut huomattavasti.

Koska tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa ja siihen liittyvät elementit ovat hyvin nopeita

muuttamaan muotoaan, on Lahdessa onnistuttu ottamaan ennakointityössä realistinen linja. Eri

skenaarioiden kautta tapahtuva yhteisen toimintasuunnitelman muodostaminen oli

haastatteluiden perusteella onnistunutta.

61

Martin (2012) määrittelemät neljä ulottuvuutta – vastustuskykyisyys, elpyminen,

uudelleenohjautuminen, uudistuminen – toteutuvat haastattelujen perusteella osittain Lahdessa.

Lahden vahvuuksiksi osoittautuivat uudelleenohjautuminen ja uudistuminen, sillä hitaan alun

jälkeen on alueen kehityssuunta ollut selkeästi kohti uudistumista. Ongelmaan reagointi

havaittiin kenties liian myöhään, mutta sen tiedostaminen ja kehityksen tarpeen ymmärtäminen

ajavat Lahtea kohti kestävämpää kaupunkia. Vastustuskyky ja talouden elpymisen vauhti ovat

teemoja, jotka kehittyvät uudelleenohjautumisen ja uudistumisen kautta, mutta niihin on

tietoisesti osattava laittaa resursseja. Näin tulevaisuuden taantumat olisivat selvästi helpompia

kestää edellisiin verraten.

7 Pohdintaa

Vihreä talous on, kuten haastatteluissa korostettiin, ennen kaikkea mahdollisuus. Lahti on hyvää

vauhtia luomassa alueelleen keskittymää, jossa tulevaisuuden tärkeimmät elinkeinosektorit

tehdään. Vauhdissa tulee pysyä mukana, ja se vaatii jatkuvaa kehittämistä ja resursointia

toimintaan. Jokainen strateginen päätös on valinta, ja tämä valinta määrittää sen suunnan, missä

kaupunki näkee oman paikkansa tulevaisuudessa. Kaupungin teknillisellä toimialalla on

alkamassa laaja eläköitymisten sarja, jonka myötä toimiala tulee menettämään valtavasti

kokemusta ja hiljaista tietoa. Kuitenkin, aistittavissa on toiveikas uusien mahdollisuuksien alku,

jolloin kehityksen keskiössä eivät olisikaan parkkipaikkojen määrä kaupungissa.

Teollisen elinkeinoperinteen myötä Lahdessa on hyvät puitteet juuri kiertotalouden ja

materiaalitehokkuuden toiminnoille. Teollisuuden agendalla on voittojen maksimoimisen

kannalta säästäminen toiminnoissaan, joten vihreän talouden eri muodot kuuluvat varmasti

jokaisen teollisen toimijan kiinnostuksen kohteisiin. Toimijoiden laaja määrä ja toimintojen

limittäisyys tarjoavat verkostoitumiselle loistavat mahdollisuudet, jolloin yhteistyön kautta

saataisiin maksimoitua esimerkiksi yritykselle tarpeettomien sivuvirtojen hyödyntäminen.

62

Haastatteluista jäi yhtenäinen kuva siitä tilasta, missä kaupunki on. Vastaukset eivät erottuneet

kovin räikeästi toisistaan, vaan haastateltavilla on samanlainen käsitys kaupungista

kokonaisuutena, niin hyvässä kuin pahassa. Se, mikä oli huomattavaa, oli positiivinen kuva,

joka toimijoilla on alueen tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista. Nämä innovatiiviset ja

toiveikkaat ajatukset kun saadaan siirrettyä käytännön toimintaan ja innostettua koko

kaupunkiorganisaatio mukaan uskon, että kaupungin elinvoima tulee kasvamaan

automaattisesti.

Tulevien vuosien laajat muutokset kuntien toiminnoissa tulevat viemään paljon energiaa ja

resursseja ja maakuntauudistuksen toteutumisen epävarmuus luovat tilanteen, jossa myös

vihreän talouden sektoreiden tulee miettiä paikkaansa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä

maakunnille, tulee vihreän talouden selvittää omat markkinansa tällä jatkuvasti laajenevalla

sektorilla. Julkishallinnon tulee keskustella alueen korkeakoulujen kanssa, jotta sosiaali- ja

ympäristöpuolen yhteiset innovaatiot saataisiin nostettua esille ja luotua näin kansallisia ja

kansainvälisiä pilotteja. Kahden suuren systeemin muutoksen tulisi keskustella toistensa kanssa

niin, että haasteisiin löydettäisiin mahdollisimman monimuotoisia ratkaisuja.

Haastattelujen perusteella Lahdessa on nähtävissä yhteinen tahtotila kehittää kaupunkia

uudistavalla ja innovatiivisella tavalla. Lahti nähdään tulevaisuuden menestyjänä, jonka on

osattava tarttua tilaisuuteen sen ollessa ulottuvilla. Se, miten tähän tavoitteeseen päästään, on

koko kaupungin – sisäisten ja ulkoisten – toimijoiden puhallettava yhteen hiileen. Lahdessa

ollaan ymmärretty vihreän talouden merkitys ja se koetaan yhteiseksi tehtäväksi tukea ja

kehittää sitä. Vihreä talous on sidosryhmien verkosto, jonka avulla voidaan resilientillä tavalla

rakentaa elinvoimaista kaupunkia. Tulevaisuudessa mielenkiintoinen tutkimuskohde olisi

tutkia tarkemmin julkisten ja yksityisten verkostojen vuoropuhelua ja vihreän talouden

sosiaalista puolta. Lappeenrannan teknillisen yliopiston tultua kaupunkiin on muutaman

vuoden päästä ajankohtaista katsoa, mitä seurauksia yliopisto toi mukanaan.

63

Lähdeluettelo

Kirjallisuus ja verkkolähteet

Adger, W. Neil. 2000. Social and ecological resilience: Are they related? Progress in Human

Geography Vol 24, Issue 3 (2000) s. 347-364.

Alastalo, Marja & Åkerman, Maria. 2010. Asiantuntijahaastattelun analyysi: Faktojen jäljillä.

Teoksessa Ruusuvuori, Johanna & Nikander, Pirjo & Hyvärinen, Matti (toim.) Haastattelun

analyysi. s. 372-392. Vastapaino, Tallinna.

Alasuutari, Pertti. 2012. Laadullinen tutkimus 2.0. Vastapaino.

Antikainen, Riina, Lähtinen, Katja, Leppänen, Maija, Furman, Eeva. 2013. Vihreä talous

suomalaisessa yhteiskunnassa. Ympäristöministeriön raportteja 1/2013. Helsinki.

Antikainen, Riina, Mickwitz, Per, Seppälä, Jyri, Virkamäki, Venla, Leppänen, Maija, Hujala,

Teppo, Riala, Maria, Nummelin, Tuomas, Paavilainen, Leena, Vihinen, Hilkka, Kurppa,

Sirpa, Kitti, Laura, Thessler, Sirpa. 2013. Vihreän kasvun mahdollisuudet. Valtioneuvoston

kanslian raporttisarja 4/2013. Valtioneuvoston kanslia.

Braun, Virginia, Clarke Victoria. 2006. Using thematic analysis in psychology. Qualitative

Research in Psychology. 3:2, s. 77-101.

Eskelinen, Teppo, Sorsa, Ville Pekka. 2015. Kestävyyden käsitteen mielekkyys tutkimuksessa.

Poliittinen talous, Vol. 3 nro 1. (2015).

Evans, J.P. 2012. Environmental Governance. Lontoo. Routledge

Folke, Carl. 2006. Resilience: The emergence of a perspective for social-ecological systems

analyses. Global Environmental Change 16 (2006) s. 253-267.

Green Triangle Finland. 31.10.1995, muistio.

64

Gunderson, Lance H., Pritchard, Lowell, International Council of Scientific Unions.

Scientific Committee on Problems of the Environment. 2002. Resilience and the behavior

of large scale systems. Island Press, Washington.

Hatakka, Aino. 2013. Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä.

Suomen kuntaliitto. Helsinki.

Hautamäki, Antti. 2008. Kestävä Innovointi. Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä.

Sitran raportteja 76. Helsinki.

Hautamäki, Jari, Ahonen, Timo, Arasola, Elina, Ilmonen, Jukka, Seitsara, Taina, Toijala,

Hanna, Vesasto, Minna. Proaktiivisesti kohti rakennemuutosta (ENNE) -projekti.

Tutkimusraportti Päijät-Hämeeseen tulevaisuudessa kohdistuvista rakennemuutosriskeistä ja

niiden realisoitumisen ennalta ehkäisemisestä. Lahden Ammattikorkeakoulu. 15.8.2012.

Hirsjärvi, Sirkka, Hurme Helena. 2015. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja

käytäntö. Gaudeamus.

Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko, Sajavaara, Paula. 2014. Tutki ja kirjoita. Bookwell Oy

Porvoo.

Jänicke, Martin. 2012. ‘‘Green growth’’: From a growing eco-industry to economic

sustainability. Energy Policy. Volume 48. 2012.

Järvinen, Laura, Kahra, Matti, Kaufmann, Daniel, Laine, Sari, Mattila, Hanna, Mänty, Anu,

Pantsar, Mari, Peljo, Janne, Sorasahi, Heikki. 2017. Uhri, sopeutuja vai ratkaisujen tarjoaja?

Suomen mahdolliset roolit globaalissa kestävyyskriisissä. Sitran muistio 24.11.2017. Helsinki.

Kuntaliitto, 2015. Elinkeinopolitiikasta elinvoimapolitiikkaan – Kuntaliiton

elinvoimapoliittinen ohjelma.

(http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/uutisia/2015/elinvoima/Kuntaliiton%20elinvoimapoliitti

nen%20ohjelma.pdf)

65

Kotilainen, Juha, Eisto, Ilkka (toim.) 2010. Luonnonvara-yhdyskunnat ja muuttuva ympäristö

- resilienssitutkimuksen näkökulmia Itä-Suomeen. Itä-Suomen yliopisto. Joensuu.

Lahti Energia Oy. Energian tuotanto – Kymijärvi III biolaitoshanke, polttoaineet.

https://www.lahtienergia.fi/fi/lahti-energia/energian-tuotanto/kymijarvi-iii/polttoaineet viitattu

05/2018.

Lahden kaupungin hankintaohjelma. Hyväksytty kaupunginhallituksessa 9.4.2018.

Lahden kaupunki. Maankäyttö- ja rakennuslain 63 § mukainen osallistumis- ja

arviointisuunnitelma (OAS). 11.9.2017.

https://www.lahti.fi/PaatoksentekoSite/strategia-ja-

talousSite/Documents/Lahden%20suunta/Lahden%20suunta%20OAS%2011.9.2017.pdf

Lahden kaupunkiseudun kilpailukykystrategia. Hyväksytty 5.9.2016 kaupunginhallituksessa.

Lahti – Lahden suunta.

https://www.lahti.fi/paatoksenteko/strategia-ja-talous/lahden-suunta viitattu 04/2018.

Lahti - Talousraportit - Toiminnan ja talouden seurantaraportti tammi-kesäkuu 2017.

https://www.lahti.fi/PaatoksentekoSite/strategia-ja-

talousSite/Documents/Talouden%20seurantaraportti%20tammi-

kes%C3%A4kuulta%202017.pdf

Lahden strategia. Hyväksytty 11.4.2016 kaupunginhallituksessa.

Lahden strategia, 2016 – visio ja tavoitteet http://lahdenvuosi.fi/strategia/visio-ja-tavoitteet.

Viitattu 04/2018.

Lahti, tilinpäätös 2017. Kaupunginhallitus 26.3.2018.

Lahden ympäristöforum 1996. Projektiyhteenveto ja –seuranta 1994-96.

66

Lahden ympäristöforum 1997. Local Agenda 21 – Lahden malli. Opetuskansio hämäläisille.

Lahti - verkkotilastointi

- Lahden työttömyysaste 1980-

- Työpaikat toimialoittain 1990-2007.

http://www4.lahti.fi/verkkotilastointi/ viitattu 28.7.2017

Martin, Ron. 2012. Regional economic resilience, hysteresis and recessionary shocks. Journal

of Economic Geography 12, s. 1-32.

Miettinen, Riitta toim. 2001. Kunta - Kahden johtajuuden areena. Praksis - tiedosta toimeen

Nro 2. Suomen Kuntaliitto.

Next 10. 2012. Many shades of green: California’s shift to a cleaner more productive

economy. http://next10.org/sites/default/files/MSOG_2012_M2.pdf

Nowell, S. Lorelli, Norris M. Jill, White, E. Deborah, Moules, J., Nancy. 2017. Thematic

Analysis: Striving to Meet the Trustworthiness Criteria. International Journal of Qualitative

Methods. Volume 16: 1-13.

Nurmi, Suvielise. 2016. Mitä sopeutuminen ympäristönmuutoksiin vaatii?

https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-sopeutuminen-ymparistomuutoksiin-vaatii/ luettu 04/2017.

Nurmio, Aarne & Turkki Teppo (toim.) 2010. Elinvoimainen Suomi. Suomen itsenäisyyden

juhlarahasto Sitra. Helsinki.

Puppim de Oliveira, Jose A., Doll, N. H., Christopher, Balaban, Osman, Jiang, Ping, Dreyfus,

Magali, Suwa, Aki, Moreno-Peñaranda, Raquel, Dirgahayani, Puspita. 2013. Green economy

and governance in cities: assessing good governance in key urban economic processes.

Journal of Cleaner Production 58 (2013) 138-152.

Päijät-Hämeen Liitto. 2013. Päijät-Häme 2040, maakuntasuunnitelma 2040.

67

Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö. Vesijärven tilan historia.

http://www.puhdasvesijarvi.fi/fi/vesijarvi/vesijarven_tilan_historia Viitattu 04/2018

Päijät-Hämeen Viljaklusteri https://www.viljaklusteri.fi/ viitattu 05/2018.

The Economist of Ecosystems & Biodiversity. The Iniative.

http://www.teebweb.org/about/the-initiative/ viitattu 22.2.2017.

Tilastokeskus. Valtion kokonaismenojen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen

kehitys vuosina 2006-2015 muuttujina vuosi ja Valtion menot/t&k-rahoitus.

http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ttt__tkker/statfin_tkker_pxt_001.px/ta

ble/tableViewLayout1/?rxid=cfdc671a-cf9c-4f27-9d06-57295d251756 viitattu 30.10.2017.

Tuomi, Jouni, Sarajärvi, Anneli. 2013. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.

Kustannusosakeyhtiö Tammi. Hansaprint Oy, Vantaa.

Työ- ja elinkeinoministeriö. HILMA. 2017.

https://www.hankintailmoitukset.fi/fi/news/uusi_laki_voimaan

Hankintailmoitusten tilastot, tilastot 2016.

https://www.hankintailmoitukset.fi/fi/docs/tilastot/

Työ- ja elinkeinoministeriö. Valtion ja pääkaupunkiseudun välinen kasvusopimus 2016-2018.

Hyväksytty 24.5.2016.

Työ- ja elinkeinoministeriö. Vastuualueet – Alueet – Rakennemuutos – Muutosjoustavuus

(resilienssi). http://tem.fi/rakennemuutos viitattu 8/2017.

Walker, Brian & Salt, David. 2006. Resilience Thinking. Sustaining Ecosystems and People

in a Changing World. Island Press, Washington.

Wellington, Jerry, Szczerbinski, Marcin. 2007. Research Methods for the Social Sciences.

Bloomsbury Publishing.

68

UNEP. 2011. Towards a Green Economy: Pathways to Sustainable Development and Poverty

Eradication. Saatavilla:

http://web.unep.org/greeneconomy/sites/unep.org.greeneconomy/files/field/image/green_econ

omyreport_final_dec2011.pdf

Kuvalähteet

Antikainen, Riina, Mickwitz, Per, Seppälä, Jyri, Virkamäki, Venla, Leppänen, Maija, Hujala,

Teppo, Riala, Maria, Nummelin, Tuomas, Paavilainen, Leena, Vihinen, Hilkka, Kurppa,

Sirpa, Kitti, Laura, Thessler, Sirpa. 2013. Vihreän kasvun mahdollisuudet. Valtioneuvoston

kanslian raporttisarja 4/2013. Valtioneuvoston kanslia.

Martin, Ron. 2012. Regional economic resilience, hysteresis and recessionary shocks. Journal

of Economic Geography 12, s. 1-32.

Hirsjärvi, Sirkka, Hurme Helena. 2015. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja

käytäntö. Gaudeamus.

Lahden strategia – visio ja tavoitteet http://lahdenvuosi.fi/strategia/visio-ja-tavoitteet

69

Liite 1. Haastattelukysymykset

- Nimi, organisaatio ja asema

Teema 1: Vihreä talous

- Millaisia muotoja ympäristökaupunki -käsite saa Lahdessa tällä hetkellä?

- Kuinka onnistuneena näet aikaisemman strategiatyön ympäristökaupunki-imagon

tukemisessa?

- Millaisena näet vihreän talouden Lahdessa/organisaatiossasi ja kuinka se toteutuu

täällä?

- Miten vihreän talouden kehittäminen on onnistunut Lahdessa/organisaatiossasi?

- Miten epäonnistunut, miksi?

- Tuetaanko vihreää taloutta tarpeeksi strategisesti?

- Millaisia vihreän talouden verkostoja alueella on ja onko niissä oikeat toimijat

mukana?

- Millainen on kaupungin sisäinen vuoropuhelu?

- Lahden/organisaatiosi haasteet/mahdollisuudet vihreässä taloudessa?

- Onko vihreän talouden mahdollisuudet huomioitu päätöksenteossa?

- Millaisia uusia toimijoita oma organisaatiosi tarvitsisi vihreän talouden tukemiseksi?

Teema 2: Hallinnollinen joustavuus

- Onko alueella/omassa organisaatiossasi yhteinen kokonaiskuva ja käsitys

tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksista? Entä tämän hetken vahvuuksista ja

heikkouksista?

- Onnistutaanko näiden pohjalta luomaan yhteinen toimintasuunnitelma tulevaisuuden

suhteen?

- Millainen on päätöksentekijöiden kyky huomioida tulevaisuuden globaalit

muutostekijät?

- Onko alueen ennakointitoiminta organisoitua, pysyvää ja kiinteä osa strategiatyötä?

- Miten arvioit Lahden/organisaatiosi kehittämisen painotuksia pitkällä aikavälillä:

säilyttävä vs. uudistava?

- Millaiseksi arvioit toimijoiden kyvyn oppia ja muuttaa toimintaansa perustuen

kokemuksiin ja tietoon?