Esko Kaarna

MAHDOLLISUUS VELJEYTEEN – TILAISUUS PALVELUUN

Vantaan Rotaryklubi1963 – 2005

2

3

Esko Kaarna

MAHDOLLISUUS VELJEYTEEN – TILAISUUS PALVELUUN

Vantaan Rotaryklubi1963 – 2005

4

© Esko Kaarna ja Vantaan Rotaryklubi

ISBN 952-91-9866-3

Ulkoasu: Textime Oy/Seppo HaapanenKirjapaino: Forssan Kirjapaino Oy, Forssa 2006

Vantaan Rotaryklubi 1963 – 2005

Toimituskunta: Jorma Haapamäki, puheenjohtaja Esko Kaarna Jorma Pennanen Pertti Viitanen

5

SISÄLLYS

Sisällys ................................................................................................................................ 5

Lukijalle .............................................................................................................................. 8

I Klubin perustaminen .......................................................................................... 111.1 Aloitteesta valmisteluihin .......................................................................................... 111.2 Perustava kokous ja toiminnan käynnistyminen ........................................................ 131.3 Synnytystuskia ja odotusta ........................................................................................ 141.4 Rotary Internationalin jäseneksi ................................................................................ 171.5 Charterjuhla ............................................................................................................ 181.6 Klubin standaari ....................................................................................................... 21

II Klubin hallinto ja talous ..................................................................................... 242.1 Klubin järjestysmuoto ja säännöt .............................................................................. 242.2 Hallitus ..................................................................................................................... 262.3 Toimihenkilöt, asiamiehet ja yhteyshenkilöt .............................................................. 292.3.1 Klubin presidentti .......................................................................................... 292.3.2 Klubin sihteeri ................................................................................................ 332.3.3 Taloudenhoitaja ja klubin talous ..................................................................... 362.3.4 Klubimestari ................................................................................................... 392.3.5 Klubin muut toimihenkilöt ............................................................................ 40

III Klubin jäsenistö .................................................................................................. 433.1 Perustajajäsenet ......................................................................................................... 433.2 Jäsenet ja jäsenyys ..................................................................................................... 443.3 Kysymys naisjäsenyydestä .......................................................................................... 47

IV Viikkokokoukset ja tilaisuudet ........................................................................... 514.1 Kokouspaikat: Sillankorvasta Chiciin ........................................................................ 514.2 Kokousjärjestelyt ja -käytännöt ................................................................................. 594.3 Viikkokokouksen ohjelma ........................................................................................ 644.4 Yritys- ja työpaikkakäynnit ....................................................................................... 754.5 Juhlat ja muut avec-tilaisuudet .................................................................................. 844.5.1 Viikkokokoukset avec-tilaisuuksina ................................................................ 844.5.2 Vierailut eri kohteisiin .................................................................................... 844.5.3 Teatterikäynnit ............................................................................................... 87

6

4.5.4 Puutarhajuhlat ................................................................................................ 884.5.5 Rapujuhlat ...................................................................................................... 914.5.6 Joulujuhlat ..................................................................................................... 924.5.7 Vuosijuhlat ..................................................................................................... 944.5.8 Matkat ulkomaille .......................................................................................... 994.6 Läsnäolo ja osallistuminen ...................................................................................... 102

V Toiminta palveluväylillä .................................................................................... 1075.1 Rotaryn tavoite ja palveluväylät ............................................................................... 1075.2 Klubipalvelu .......................................................................................................... 1095.2.1 Luokite- ja jäsenyyskomitea .......................................................................... 1105.2.2 Läsnäolo- ja toveruuskomitea ....................................................................... 1145.2.3 Ohjelma- ja rotarytietouskomitea ................................................................. 1245.2.4 Julkaisu- ja tiedotuskomitea .......................................................................... 1305.3 Ammattipalvelu ...................................................................................................... 1365.3.1 Esitelmät, tietoiskut ja työpaikkakäynnit ...................................................... 1365.3.2 Yhteistyö koulujen kanssa ............................................................................. 1375.3.3 Ammattipalveluprojekti Tikkurilan lukion kanssa ......................................... 1385.3.4 Kartoituksia ja suunnitelmia ......................................................................... 1395.4 Yhteiskuntapalvelu .................................................................................................. 1415.4.1 Avustukset ja tukeminen ............................................................................... 1415.4.2 Teemat ......................................................................................................... 1435.4.3 Projektit ....................................................................................................... 1465.4.4 Kansainvälinen yhteiskuntapalvelun projektit ............................................... 1505.5 Kansainvälinen palvelu ........................................................................................... 1535.5.1 Kansainväliset kosketukset ............................................................................ 1535.5.2 Kansainvälinen nuorisovaihto ....................................................................... 1555.5.2.1 Nuorisovaihtoon valmentautuminen .................................................. 1555.5.2.2 Vuosivaihto ........................................................................................ 1565.5.2.3 Kesävaihto ja kansainväliset leirit ........................................................ 1635.5.2.4 Kuoreveden viestintäleiri .................................................................... 1665.6 Rotarysäätiön ohjelmien tukeminen ........................................................................ 1675.6.1 Rotarysäätiön ”jäsenyys” ............................................................................... 1675.6.2 Rotarysäätiöprojektit .................................................................................... 1685.6.3 PHF-arvot .................................................................................................... 1705.6.4 Opintoryhmien vaihto .................................................................................. 1725.6.5 Stipendit ....................................................................................................... 173

VI Yhteydet Rotarypiiriin ...................................................................................... 1746.1 Governorin klubivierailut ja tunnustukset ............................................................... 1746.2 PETS-valmennusseminaarit ja piirineuvottelut ....................................................... 1786.3 Piirikonferenssit ...................................................................................................... 1806.4 Klubin jäsenet piirin tehtävissä ................................................................................ 183

7

VII Yhteistyö muiden rotaryklubien kanssa ............................................................ 1847.1 Yhteydet Huddingen kummiklubiin ....................................................................... 1847.2 Intercitykokoukset .................................................................................................. 1887.3 Klubien väliset muut yhteydet ................................................................................ 190

VIII Vantaan Rotaryklubi kummiklubina ................................................................ 1938.1 Tikkurilan Rotaryklubin perustaminen ................................................................... 1938.2 Myyrmäen Rotaryklubin synty ................................................................................ 1968.3 Vantaa Airport Rotaryklubi: Governorien sinnikkyyden tuote ................................ 1998.4 Vantaan Rotaractklubin perustaminen ja tukeminen ............................................... 202

Lopuksi ............................................................................................................................ 205

Lähde- ja arkistoluettelo .................................................................................................. 208

Liitteet ............................................................................................................................. 215

Tekstissä yleisimmin esiintyviä lyhenteitä

AG Assistant Governor. ApulaisgovernorDG District Governor. PiirigovernorGSE Study Group Exchange. Piirien välinen opintoryhmien vaihtoPDG Past District Governor. Entinen piirigovernorPETS Presidents-elect Training Seminar. Tulevien presidenttien valmennusseminaariPHF Paul Harris Fellow. Rotarysäätiön myöntämä kunnia-arvoRF Rotary Foundation. RotarysäätiöRI Rotary InternationalRYLA Rotary Youth Leadership Award. Johtamiskoulutusjärjestelmä nuorille

8

LUKIJALLE

Rotaryvuoden 2003–2004 julkaisu- ja tiedotuskomitea totesi, että Vantaan Rotaryklubilta puuttui sen vaiheiden yhtenäinen kuvaus. Komitea kirjasi toimintasuunnitelmaansa lauseen: ”Klubimme täyttää 40 vuotta, joten on aika historiikille ja se tullaan julkaisemaan mahdollisimman pian.” Juhla-vuoden tapahtumien valmistelutoimikunnan puheenjohtaja, president-elect Jorma Haapamäki sopi syksyllä 2003 allekirjoittaneen kanssa historiikin kirjoittamisesta ja klubin vaiheita kuvaavan esityk-sen pitämisestä 40-vuotisjuhlassa. Juhlassa 5.2.2005 pidetty esitys Tapahtunutta ja koettua klubin neljältä vuosikymmeneltä on luettavissa Internetistä klubin kotisivuilta. Varsinaisen historiikin laati-minen vei odotettua pidemmän ajan ja sisältökin kasvoi kaavailtua laajemmaksi. Klubin neljä vuo-sikymmentä on tulkittu ajanjaksoksi vuoden 1963 perustamisvaiheista rotaryvuoden 2004–2005 loppuun.

Julkaisu- ja tiedotuskomitean tavoitteen mukaisesti olen pyrkinyt laatimaan historiikista yhte-näisen kuvauksen klubin vaiheista, kuitenkin siten, että klubin hallinnon ja toiminnan eri puolia ja osa-alueita on käsitelty systemaattisesti omina kokonaisuuksinaan. Esitys perustuu lähes kokonaan käytettävissä olleisiin kirjallisiin lähteisiin. Vain lähdemateriaalin puuttuessa tai siinä esiintyneiden puutteellisuuksien ja epäjohdonmukaisuuksien vuoksi olen turvautunut muutamissa yksityiskoh-dissa sisarten tai veljien henkilökohtaisiin muistoihin. Runsaimmin olen kysymyksilläni vaivannut kahta rotarytoiminnan veteraania, Pertti Viitasta ja Sulo Kosusta. Heille, samoin kuin muillekin avus-taneille sisarille ja veljille, esitän vilpittömän kiitokseni. Aineiston käsittelytavasta johtuen ristiriidat lähteistä nousevan tekstin ja tapahtumissa mukana olleiden subjektiivisten muistikuvien kesken ovat mahdollisia. Teoksen deskriptiivinen ja epätieteellinen esitystapa on oikeuttanut rajoittamaan lähde-viittaukset pelkästään klubin arkiston ulkopuoliseen materiaaliin. Lopusta löytyvän lähdeluettelon olen sitä vastoin laatinut varsin kattavaksi nimenomaan klubin oman arkiston tarpeisiin.

Teoksen kuvaus varsinkin muutamalta 1960-luvun loppuvuodelta ja 1970-luvun alkupuoliskolta on puutteellinen kokonaan tai lähes kokonaan hävinneiden asiakirjojen vuoksi. Suunnitelmat, pöy-täkirjat ja viikkoselosteet joiltakin myöhemmiltäkin vuosilta ovat osittain kadonneet. Rotaryveljet Olavi Stenbäck, Taisto Hintsanen ja Harri Hautala ovat ystävällisesti toimittamallaan materiaalilla paikanneet kummiklubin arkiston pahimpia aukkoja Myyrmäen ja Vantaa Airport Rotaryklubien sekä Vantaan Rotaractklubin perustamista koskevilta osin. Osoittamastaan palvelumielestä he an-saitsevat lämpimän kiitoksen. Lähdeaineiston puutteista huolimatta uskon teoksen antavan suhteel-lisen kattavan ja luotettavan kuvan Vantaan Rotaryklubin neljästä vuosikymmenestä. Luottamustani vahvistaa Jorma Haapamäeltä ja Pertti Viitaselta saamani palaute heidän luettuaan käsikirjoituksen. Veli Jormalle kuuluu sydämellinen kiitos myös hänen osoittamastaan henkisestä tuesta ja luotta-muksesta työn valmistumiseen kirjoitusprosessin aikana.

Joidenkin lukujen alkuun olen liittänyt kursiivitekstillä kirjoitettuja lainauksia rotarykirjallisuu-desta ja säännöstöstä tietoiskuiksi niille lukijoille, joille rotaryliike ja sen toiminta on vähemmän tunnettua. Lainaukset saattavat toimia myös ”käsikirjana” rotareille, jotka ovat olleet mukana vasta

9

lyhyehkön ajan. Lukujen sisällön hahmottamiseksi on otsakkeiden lisäksi käytetty joissakin kohdin kursiivitekstiä eräänlaisena väliotsakkeena korostamaan uutta esille tulevaa asiaa. Suoria lainauksia on otettu tarkoituksella varsin runsaasti elävöittämään tekstiä ja antamaan tiettyä tapahtumiin liit-tyvää ajankuvaa. Otteet henkilöiden puheista ja lausumista ovat autenttisia vain sillä edellytyksellä, että kyseeseen tulevien asiakirjojen laatijat ja muistiinmerkitsijät ovat kirjauksissaan olleet tarkkoja. Aikamääreissä ”vuosi 19xx–19xx” tarkoittaa aina heinäkuun alusta seuraavan kesäkuun loppuun kestävää rotaryvuotta.

Yllättävää klubin arkistoon perehtyessä oli säilyneen kuvamateriaalin niukkuus. Teoksen ku-vituksessa olen sen vuoksi joutunut turvautumaan veljien ja sisarten apuun ja heidän kotoisten albumiensa sisältöön. Jokaiselle kuviaan lainanneelle olen hyvin kiitollinen. Kaikesta huolimatta ovat valintamahdollisuudet kuvituksessa jääneet varsin rajallisiksi ja erityisesti kahden ensimmäisen vuosikymmenen osalta lähes olemattomiksi. Kuvaajan tai kuvalähteen olen maininnut jokaisen ku-vatekstin yhteydessä, mutta erillistä kuvaluetteloa en ole lähteisiin liittänyt. Teoksen painamiseen liittyvissä kysymyksissä veli Jorma Pennasen panos on ollut ratkaisevan tärkeä ja todellisen kiitoksen ansaitsevaa. Hänen osoittamansa palvelumieli ja asiantunteva paneutumisensa järjestelyihin on taan-nut joustavan ja ongelmattoman prosessin historiikin kansiin saattamisessa.

Historiikin kirjoittaminen on ollut varsin haasteellinen, mutta samalla myös opettavainen työ. Se on pakottanut taustojen selvittämiseksi ja joidenkin ratkaisujen ymmärtämiseksi paneutumaan niin Rotaryn historiaan ja kirjallisuuteen kuin myös säännöstöön ja sen kehitykseen. Joskus olen suorastaan tuntenut suorittavani rotarytoiminnan arvosanaopintoja. Työn nyt valmistuttua saatan helpottuneena osaltani todeta, että se kannatti sittenkin. Toivon, että tuloksesta on iloa myös sisarille ja veljille, ehkäpä muillekin. Ajattelen erityisesti niitä vantaalaisia lukijoita, jotka ovat kiinnostuneet kotikaupunkinsa vaiheista. Onhan Vantaan Rotaryklubin toiminta kappale kaupungin historiaa ja niveltynyt neljän vuosikymmenen ajan kiinteästi kaupungin ja kaupunkilaisten hyväksi tehtyyn työhön. Kaupunginjohtaja Juhani Paajasen sanoin ”historiikki dokumentoi … saavutukset ja sitoo toimet aika-akselille sekä siirtää ne tuleville sukupolville”. Näkemyksen on jakanut myös Vantaan Energia Oy, jonka huomattava tuki on helpottanut merkittävästi historiikin julkaisemista.

Hiekkaharjussa, 3. päivänä marraskuuta 2005

Esko Kaarna

10

Presidentti Jorma Haapamäki (oik.) kohottaa maljan 40-vuotiaalle Vantaan Rotaryklubille Gyllenbergin taidemuseossa kesän 2005 puutarhajuhlan yhteydessä. Tilaisuuteen osallistuneita edustavat kuvassa vasemmalta rouva Puhakka sekä varapresidentti Antti Puhakka ja Markku Lähelmä. Kuva: Jorma Haapamäen kuva-arkisto.

11

I KLUBIN PERUSTAMINEN

Vuonna 1905 syntynyt rotaryliike saapui Suomeen 1. päivänä joulukuuta 1926, jolloin Hotelli Käm-pissä pidettiin Helsingin Rotaryklubin perustamiseen johtanut kokous. Ennen talvi- ja jatkosotaa maahan ehdittiin perustaa kahdeksan klubia, joista kolmannen, Viipurin Rotaryklubin toiminta päät-tyi kaupungin menetykseen kesäkuussa 1944. Klubin perinteet jatkuivat kuitenkin vahvoina vuonna 1949 perustetussa Töölön Rotaryklubissa, jonka perustajajäsenistä kaksi kolmasosaa oli entisiä Vii-purin Rotaryklubin jäseniä. Liikkeen varsinainen eteneminen Suomessa alkoi välittömästi jatkosodan päätyttyä. Vuosina 1945–1949 uusia klubeja perustettiin jo 42 (Service Above Self 2001, s. 31, 34).

Rotaryliikkeen kehitys seurasi 1950-luvulla käynnistynyttä voimakasta teollista ja taloudellista kehitystä. Klubien määrä, yhteensä 52, riitti heinäkuun 1950 alusta maan jakamiseen kahteen rota-rypiiriin. Neljä vuotta myöhemmin tarvittiin jo kolmaskin piiri silloisille 94 klubille. Vuoden 1963 loppuun mennessä yhteensä 125 klubia oli saanut Rotary Internationalin (RI) virallisen jäsenyyden. Vuonna 1966 RI:n hallituksen jäsen, lääkintöneuvos Jouko Huttunen analysoi räjähdysmäiseksi luonnehditun kasvun syitä seuraavasti: ”Sodanjälkeisessä perin aineellistuneessa ilmapiirissä … ih-misellä oli voimakas tarve saada jotakin, millä tasapainottaa kaikkea sitä, minkä sota oli hävittänyt hänen sydämestään ja sielustaan. … halusimme kiihkeästi tehdä jotakin paremman tulevaisuuden ja paremman maailman puolesta, ja rotaryssa me löysimme valmiiksi rakennetun organisaation, … järjestön, jonka perustana oli epäitsekäs palvelu ja joka tunnusti kaiken hyödyllisen työn arvon ja näki ystävyydessä niin ihmisten kuin kansojenkin välisen suhteiden varmemman perustan” (Service Above Self 2001, s. 65, 69, 76, 85). Vantaan Rotaryklubin perustaminen 127:nä klubina lokakuun lopulla 1963 osui liikkeen jatkuvaan nousukauteen Suomessa.

1.1 ALOITTEESTA VALMISTELUIHIN

Rotaryliike tuli Suomeen Ruotsista. Ruotsista tuli myös aloite rotaryklubin perustamiseksi Vantaal-le, silloiseen Helsingin maalaiskuntaan. Tukholman suuralueella toimiva Huddingen Rotaryklubi (Huddinge Rotaryklubb) oli 1960-luvun alussa käynnistänyt ystävyysklubitoiminnan tanskalaisen Kongens Lyngbyn (Kongens Lyngby Rotaryklubb) ja norjalaisen Askimin (Askims Rotaryklubb) rotaryklubien kanssa. Huddingen Rotaryklubi järjesti keväällä 1962 ystävyysklubeilleen intercityko-kouksen, jossa heräsi ajatus täydentää piiriä suomalaisella klubilla. Kun sekä tanskalainen että norja-lainen ystävyysklubi olivat Huddingen ystävyyskunnasta, oli luonnollinen ajatus löytää suomalainen klubi vastaavasta suomalaisesta ystävyyskunnasta Helsinge kommun eli Helsingin maalaiskunnasta. Ajatus osoittautui kuitenkin mahdottomaksi toteuttaa, koska ilmeni, ettei Helsingin maalaiskun-

12

nassa vielä ollut omaa rotaryklubia. Tosin Keravan klubissa oli jo vuodesta 1958 lähtien keskusteltu klubin perustamisesta Helsingin maalaiskuntaan, mutta suunnitelmat siltä suunnalta eivät olleet koskaan johtaneet konkreettisiin toimenpiteisiin.

Huddingen Rotaryklubi ei kuitenkaan luopunut ajatuksesta. Klubin kansainvälisen palvelun väy-lä otti tehtäväkseen selvittää edellytykset laajentaa ystävyysklubipiiriä suomalaiseen ystävyyskuntaan. Klubin presidentti Olle Ebbinghaus kirjoitti 20.11.1962 piirin 143 governorille (DG), ”kenraali-kuvernöörille”, kenraaliluutnantti T.V. Viljaselle ja tiedusteli tämän näkemyksiä mahdollisuuksista toteuttaa suunnitelma ja ylipäätään perustaa rotaryklubi Helsingin maalaiskuntaan. Hän pyysi myös kartoittamaan henkilöitä, jotka saattaisivat olla asiasta kiinnostuneita ja joihin voisi ottaa yhteyttä. Presidentti Ebbinhaus viittasi jopa mahdollisiin keskusteluihin kunnanvaltuustojen kesken. Tarkoi-tettuja keskusteluja ei kuitenkaan käynnistetty koskaan.

Tottuneena organisaattorina DG Viljanen ryhtyi välittömästi toimeen. Hän antoi vastaperuste-tulle Pohjois-Helsingin Rotaryklubille tehtäväksi selvittää edellytykset rotaryklubin perustamiseksi Helsingin maalaiskuntaan ja nimesi huhtikuussa 1963 klubin ensimmäisen presidentin, arkkitehti Olli Vikstedtin erityisedustajakseen hankkeeseen. Selvitettäviin asioihin kuuluivat muun muassa perustettavan klubin toiminta-alue ja elinkeinorakenteen kartoitus. Alueelta tuli löytyä riittävästi sellaisia liikkeitä ja laitoksia, joista klubin jäsenet voitiin valita. Erityisesti tuohon seikkaan RI:n sihteeristö kiinnitti Olli Vikstedtin huomiota. Zürichin palvelukeskuksesta toukokuussa lähetetyssä kirjeessä korostettiin nimenomaan, että jokaisen aktiivijäsenen toimipisteen tuli sijaita klubin rajo-jen sisällä.

Tammikuussa 1963 Pohjois-Helsingin Rotaryklubin jäsen, Seutulassa asuva diplomi-insinööri Mauri Kuuskoski otti yhteyttä joihinkin uuden rotaryklubin perustamisesta kiinnostuneisiin henki-löihin Helsingin maalaiskunnassa. Näistä hän muodosti kuusihenkisen toimikunnan tutkimaan klu-bin toimintamahdollisuuksia sekä suunnittelemaan sen kokoonpanoa perustamisvaiheessa. Toimi-kunnan puheenjohtajaksi tuli diplomi-insinööri Teijo Wesamaa ja jäseniksi johtaja Simo Raassina, tohtori Tauno Lonka, apteekkari Gunnar Andersson, johtaja Toivi Kokkola ja johtajaopettaja Tauno Markkula. Mauri Kuuskoski osallistui myös toimikunnan työskentelyyn, jota huhtikuusta lähtien ohjasi governorin erityisedustajana Olli Vikstedt. Toimikunnan lukuisiin kokouksiin ja työsken-telyyn osallistuivat jossain määrin myös tulevista klubin perustajajäsenistä ainakin toimitusjohtaja Kurt Kronman, pankinjohtaja Raimo Palonen, osuuskassan johtaja Yrjö Teräväinen sekä diplomi-insinööri Lars Zilliacus.

Toimikunnan tuli tehdä esitys klubin rajoista ja laatia alueen elinkeinorakenteeseen perustuva luokitekartta. Sen oli hankittava myös perustamiseen tarvittavat vähintään 25 jäsentä, joiden tuli, mikäli mahdollista, edustaa yksin omaa pääluokitettaan. Missään tapauksessa samaan pääluokittee-seen ei saanut kuulua enempää kuin kolme jäsentä ja heidänkin tuli jokaisen kuulua eri alaluokittee-seen. Luokitekarttaa laatiessaan toimikunta kirjasi yhteensä 143 yritystä, laitosta tai ammattiryhmää, jotka vastasivat RI:n malliluokitekartan pää- ja alaluokitteita. Valinnanvaraa siis löytyi. Kysymykseen klubin aluerajoista näytti löytyvän ratkaisu, kun Pohjois-Helsingin Rotaryklubi päätti viikkokoko-uksessaan 5.6.1963 ”luovuttaa Tikkurilaan perustettavalle klubille Helsingin maalaiskunnan se alue, joka jää Nurmijärventien ja Tuusulan tien väliin”.

Toimikunnan laatimaan perustajajäsenten luetteloon tuli yhteensä 27 nimeä. Pääluokitteisiin ”Maanviljelys”, ”Opetus”, ”Rahatoimi”, ”Taiteet” ja ”Sähköteollisuus” lukeutui kuhunkin kaksi jä-sentä. Loput 17 jäsentä edustivat yksin omaa pääluokitettaan. Jäsenten luokitteiden kannalta ei siis ollut esteitä RI:n hyväksymiselle. Kelpoisuuden toteaminen sitä vastoin oli ollut varsin suuritöinen

13

prosessi. Ennen ehdokkaan hyväksymistä jäsenluetteloon ”kummin” eli Olli Vikstedtin tehtävänä oli ollut haastatella henkilökohtaisesti kaikki toimintaan halukkaat ja keskustella heidän kanssaan jäsenyyteen ja klubin perustamiseen liittyvistä asioista. Perustajajäsenten keski-iäksi muodostui 43 vuotta. Nuorin heistä oli 25- ja vanhin 59-vuotias. Kolmannes jäsenistä oli koulutukseltaan dip-lomi-insinööri tai insinööri. Mukaan mahtui myös kolme ekonomia, kaksi maatalous-metsätietei-den tohtoria, kaksi pankinjohtajaa, joista ainakin toinen oli juristi, johtajaopettaja, hammaslääkäri, apteekkari, taidemaalari, säveltäjä ja tilanhoitaja. Loppujen viiden jäsenen ammattinimikkeeksi oli merkitty toimitusjohtaja tai johtaja.

1.2 PERUSTAVA KOKOUS JA TOIMINNAN KÄYNNISTYMINEN

Toimikunta sai työnsä päätökseen siten, että uuden klubin perustava kokous voitiin kutsua koolle lokakuun lopulle 1963. Sitä ennen Olli Vikstedt lähetti RI:lle oman raporttinsa (Extension Sur-vey) valmistelutoimista. Hän luonnehti siinä Helsingin maalaiskuntaa osittain esikaupunkimaiseksi, osittain taas teollistuneeksi alueeksi, joka kasvoi noin 4000–5000 asukkaan vuosivauhdilla. Kasvun nopeudesta johtuen asujaimisto oli varsin heterogeenista. Kunnan alkuperäinen väestö oli jäänyt pie-neksi vähemmistöksi ilman vaikutusvaltaa, eivätkä alueelle muuttaneet olleet toistaiseksi kasvaneet kiinteään yhteisöllisyyteen. Kaikki vaikuttajat (the leading men) eivät edes tunteneet toisiaan. Sen vuoksi kunnassa esiintyi lukuisia ratkaisuaan odottavia kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia ongel-mia. ”Olen varma, että Rotarylla on siellä tehtävä (Mission). Klubin taustatekijät ovat äärimmäisen hyvät, kuten luokitelista osoittaa.”

Perustava kokous pidettiin hotelli Olympian kabinetissa Helsingissä 29.10.1963 kello 18.30 alkaen. Kokoukseen osallistui DG Martti Rikala Imatran Rotaryklubista ja hänen johdollaan laa-dittiin RI:n hallitukselle perustamishakemus. Hakemukseen liitettiin valmistelevan toimikunnan laatima luettelo 27 perustajajäsenestä. Heistä vain yksi, Gunnar Andersson, oli aikaisemmin ollut rotari (Keravan Rotaryklubi). Hakemusta varten kokouksessa oli tehtävä joukko päätöksiä, joista tärkeimmät koskivat klubin nimeä, virkailijoita ja hallituksen kokoonpanoa.

Klubin nimi ja erityisesti siihen tuleva paikannimi oli tuottanut valmistelevalle toimikunnalle paljon päänvaivaa. Työnimenä toimikunta oli käyttänyt muotoa ”Helsingin maalaiskunta/Helsinge kommun Rotary Club”. Perustavassa kokouksessa tuli esille useita muitakin ehdotuksia, joista yksi oli jäsen Gösta Nylundin voimakkaasti suosittelema ”Helsinki-Lento Rotaryklubi”. Nimiehdotus ”Vantaan Rotaryklubi – Vanda Rotaryklubb” sai lopulta suurimman kannatuksen. Klubin ensim-mäiseksi presidentiksi valittiin Teijo Wesamaa, varapresidentiksi Tauno Markkula, sihteeriksi Yrjö Teräväinen ja rahastonhoitajaksi Raimo Palonen. Heidän lisäkseen johtokuntaan valittiin Gunnar Andersson ja diplomi-insinööri Henrik Furuhjelm. Säännölliset viikkokokoukset päätettiin pitää maanantaisin klo 17.00 ravintola Sillankorvassa Helsingissä ja johtokunnan kokoukset samassa pai-kassa joka kuukauden viimeisenä maanantaina.

Vantaan Rotaryklubi aloitti toimintansa governorin luvalla väliaikaisena klubina välittömästi perustamiskokouksen jälkeen 11.11.1963 pidetyllä viikkokokouksella. Ravintola Sillankorva oli juhlistanut ”tupaantuliaisistuntoa” kukkalaittein ja palavin kynttilöin. Tähän ensimmäiseen viik-

14

kokokoukseen osallistui yhteensä 23 veljeä. Heidän lisäkseen tilaisuudessa vierailivat Herttoniemen Rotaryklubin jäsenet Mauri Leino ja P. Hanioja sekä kummiklubin presidentti E. Sarviala ja past presidentti Olli Vikstedt. Viikkoselosteen laatinut Yrjö Teräväinen kuvaa kokouksen kulkua seu-raavasti: ”Veli Olli Vikstedt havaitsi puheenjohtajan kokousvälineissä puutteellisuutta ja kiiruhti tämän poistamiseksi lahjoittamaan klubillemme uutuuttaan hohtavan puheenjohtajan nuijan, jonka avulla toivoi veljien innostuvan rotaryaatteelle ja tekevän sen mukaisia päätöksiä. … Samaan hen-genvetoon, kun veli presidentti oli näkyvän arvonnousunsa merkiksi napauttanut uudella nuijalla kiitoksen osoitukseksi, ei lahjoittajan päähän, vaan kokouspöytään, ehätti kummiklubin presidentti Sarviala jatkamaan puheiden sarjaa, sekä lahjoitti klubinsa lipun, jonka veli presidentti lupasi pitää kunniapaikalla.” Varsinaisina kokousasioina selvitettiin perustajajäsenten luokitteet ja jaettiin kaikil-le jäsenille rotaryklubin mallisäännöt ja järjestysmuoto.

1.3 SYNNYTYSTUSKIA JA ODOTUSTA

Puhtaaksikirjoitettu luokiteluettelo hyväksyttiin klubin viikkokokouksessa 18.11.1963. Tämän jäl-keen governorin erityisedustaja Olli Vikstedt lähetti kaikki valmiit ja allekirjoitetut RI:n jäsenyy-den saamiseksi tarpeelliset hakemusasiakirjat DG Martti Rikalalle lopullista käsittelyä varten. Pari viikkoa aikaisemmin hän oli kuitenkin esittänyt governorille huolestuneisuutensa klubin aluekysy-myksestä. Jokaisella klubilla tuli rotaryklubin järjestysmuodon mukaan olla omat tarkoin määrätyt rajansa. Helsingin maalaiskunnan alue oli ennestään jaettu neljän klubin, Kallion, Pohjois-Helsin-gin, Herttoniemen ja Keravan klubien kesken. Vallitsevassa tilanteessa näiden klubien tai jonkun niistä oli luovutettava perustettavalle klubille osa alueistaan ja saatava RI:n hallituksen lupa rajojensa tarkistamiseen. Pohjois-Helsingin Rotaryklubi oli jo kesäkuussa luovuttanut omasta alueestaan sen osan, joka Helsingin maalaiskunnassa jäi Nurmijärven ja Tuusulan teiden väliin. Myöskin Keravan klubin asenne kysymykseen oli ollut ”tyylikäs ja rotaryhengen mukainen”. Toimenpiteet olivat ta-pahtuneet kuitenkin ilman yhteyttä RI:iin. Tapahtumien kulku antoi Olli Vikstedtille aiheen kysyä governorilta, ”onko nyt viisaampaa olla hiiskumatta tästä mitään RI:lle, vai pitäisikö application-papereihin liittää molempien klubien luovutuspäätökset?”

Vastauksen tiedusteluunsa Olli Vikstedt sai klubin neljännessä viikkokokouksessa 2.12.1963, kun DG Rikala saapui yllättäen selostamaan ilmenneitä ”synnytystuskia”. Hän kertoi, ettei klubin perustamisasiakirjoja voitu lähettää vielä RI:lle, koska klubilla ei selvitysten mukaan ollut virallises-ti omaa aluetta. Sen määrittämiseksi tuli ensin Helsingin maalaiskunnan alueen jakaneiden Kalli-on, Pohjois-Helsingin, Herttoniemen ja Keravan klubien sekä samalla myös kaikkien muidenkin Helsingissä toimivien klubien jokseenkin sekavat toiminta-alueet asianmukaisesti tarkistaa. ”Tämä toimenpide ottaa jonkin verran aikaa, mutta (klubi) tulee saamaan perustamisasiakirjansa varmasti ensi kevään kuluessa.” RI:n päätöstä odotettaessa klubin tuli jatkaa rakentumistaan toimivaksi ja täysin valmiiksi yksiköksi. Erityisesti hän painotti oman nuorisovaihtoasiamiehen valintaa jo tässä vaiheessa.

Perustamisasiakirjat eivät olleet lähteneet Zürichiin vielä huhtikuun 1964 lopullakaan. DG Rika-la ilmoitti, ”etten saa klubinne papereita vietyä eteenpäin kun ystävämme veli Topi (Olli) Vikstedt ei

15

saa H:gin klubien rajapapereita kuntoon. Kävin hänen luonaan helmikuussa pitkän neuvottelun ja asiat ovat selvät kun vain paperit saadaan valmiiksi. En tiedä kuinka oikein neuvoisin teitä hienotun-teisesti tarjoamaan apuanne kirjurintöihin veli Topille jotta asia saataisiin edistymään.” Tuskin asian viivästymisestä voitaneen kuitenkaan syyttää yksin Olli Vikstedtin hitautta ”kirjurintöissä”. Van-taan Rotaryklubin perustamiseen kytketty koko Helsingin alueen rotaryklubien rajojen selvitystyö tuotti Olli Vikstedtin harteille lähes käsittämättömän työtaakan kaikkine neuvotteluineen, tulihan rajajärjestelyihin saada klubien kirjallinen suostumus. Neuvottelut sujuivat aluksi varsin nihkeästi, koska vanhat klubit pitivät koko työtä tarpeettomana ja jopa oikeuksiaan loukkaavana. Monet pit-kään rotareina toimineet pelkäsivät aivan ilmeisesti, että he joutuisivat rajajärjestelyjen seurauksena vaihtamaan klubia ja jättämään hyvästit tutulle veljespiirille. Selvitystyö valmistui kuitenkin touko-kuun aikana, ja governor saattoi vihdoinkin lähettää perustamisasiakirjat eteenpäin. Niissä Vantaan Rotaryklubin alueen rajoiksi oli määritelty ”Helsingin maalaiskunnan alueelliset rajat” eli kunnan koko alue.

Kesäkuun alkupuolella klubi sai RI:n sihteeristöltä ilmoituksen, että DG Rikalan lähettämät asiakirjat olivat saapuneet Zürichiin. Niitä käsiteltiin parhaillaan ja ne lähetettäisiin aikanaan RI:n hallitukselle. Joitakin täydentäviä karttoja tarvittiin kuitenkin vielä ennen lopullista ratkaisua. Ilmoi-tukseen sisältyi lupaus toimittaa klubin virkailijoille tarpeellista ohjeistavaa materiaalia sekä tiedus-telu, halusiko klubi tulevaisuudessa jaettavan materiaalin ja kirjeenvaihdon mahdollisesti englannin kielen asemasta mieluummin saksaksi tai ruotsiksi. Tiedustelun presidentti Wesamaa vastasi, keskus-teltuaan asiasta tulevan presidentin Tauno Markkulan kanssa, että kirjeenvaihdon klubipresidentin kanssa sekä presidentille jaettavan materiaalin toivottiin olevan ruotsin kielistä, koska ruotsi oli klu-bin toinen virallinen kieli. Kohtelias ruotsin kielinen vastauskirje heinäkuun alussa ja aikaisemmin toimitetun ”The Club President’s Workbook” lisäksi lähetetty ”Klubbpresidentens Handbok” osoit-tivat, että kielitoivomusta kunnioitettiin Zürichissä.

RI:n sihteeristön paneutuminen perustamisasiakirjoihin oli perusteellista ja tuotti kesäkuussa DG Rikalan ja Zürichin kesken tiiviin kirjeenvaihdon joistakin tarkistusvaatimuksista. Ne koskivat vaalikokouksen ajankohtaa, jäsenmaksun suuruutta sekä neljän perustajajäsenen luokitteiden tar-kistamista. Martti Rikala neuvotteli vaatimuksista klubin sihteeri Yrjö Teräväisen kanssa ja rohkeni keskustelujen pohjalta klubin päätösten vielä puuttuessa luvata sihteeristölle tarpeelliset sääntöjen muutokset. Varsinaisessa hakemusasiakirjassa (Application) vaalikokous oli määritelty pidettäväksi maaliskuun aikana. Ajankohta tarkistettiin maaliskuun ensimmäiseksi maanantaiksi. Jäsenmaksuksi päätetty 50 Fmk ei vastannut RI:n vaatimusta vähintään 25 USD:n suuruisesta vuotuisesta maksus-ta. Governor lupasi, että maksu tarkistetaan 60 markaksi. Luokitteita koskevat tarkistusvaatimukset olivat hyväksyttävät ja selvät, mutta aluerajat vaativat vielä muutaman selventävän kartan Olli Vik-stedtiltä. Vantaan väliaikainen Rotaryklubi antoi kokouksessaan 22.6.1964 johtokunnalle valtuudet tarkistaa vaaditut seikat sellaisiksi, että ne vastasivat governorin Zürichille antamia lupauksia.

Hakemusasiakirjojen jättämisen jälkeen toiveet RI:n jäsenyyden pikaisesta saamisesta elivät voi-makkaina. Hauskalla tavalla odotus ilmeni Zürichiin lähetettyjen selvitys-, tilaus- tai vastaavien kir-jeiden loppulauseina esimerkiksi seuraavasti: ”Hoping to have in the nearest future the possibility to forget the prefi x ’provinsional’, we remain …”.Väliaikaisen klubin asemasta oli myös käytännössä haittaa klubin aktiivisesti ja motivoituneesti kehittyvälle toiminnalle. Elokuun 1964 alussa klubin kakkossihteeri Simo Raassina tilasi Zürichistä joitakin kirjasia johtamansa kansainvälisen palvelun käyttöön tarkoituksella rakentaa väylän kuukausittainen toiminta kirjasissa esitetyn ohjelman va-raan. Viikkoa myöhemmin Zürichistä saapuneessa kirjeessä pahoiteltiin, ettei tilattua materiaalia

16

voitu toimittaa RI:iin virallisesti hyväksymättömälle klubille. Samasta kirjeestä ilmeni myös, että klubin perustamisasiakirjoja ei edelleenkään voitu lähettää RI:n hallitukselle hyväksyttäviksi, koska joidenkin Helsingin klubien alueluovutukset Vantaan klubille olivat edelleen epäselvät.

Syyskuun puolivälissä ilmeni, että hyväksymisprosessin etenemistä hidastutti myös pieni byro-kraattinen este. Kuukautta aikaisemmin Simo Raassina oli ilmoittanut Zürichiin alkaneen rotary-vuoden presidentin ja sihteerien nimet, osoitteet sekä heidän kirjeenvaihdossa käytettäväksi toivo-mansa kielet. Nimet eivät täsmänneetkään jäsenyyshakemuksessa mainittujen nimien kanssa. Nyt RI:n sihteeristöön kuulunut Walter Panzar kirjoitti: ”Olemme hämmentyneitä asiasta ja arvostai-simme suuresti selvitystänne siitä, mikä tilanne on”. Kirjeessä edellytettiin hakemusasiakirjojen asianmukaista tarkistamista, mikäli klubin virkailijat olivat heinäkuun alussa vaihtuneet. Tarkistettu Application-asiakirja lähetettiin RI:lle lokakuun puolivälissä.

Muutama päivä ennen tarkistuksen lähettämistä oli Kuopiossa pidetyn piirikokouksen yhteydes-sä käyty Vantaan klubin aloitteesta neuvottelu, johon osallistuivat RI:n edustajana järjestön aikai-sempi hallituksen jäsen, past director, tohtori Jouko Huttunen, DG Korttila, past governor (PDG) Rikala ja governor nominee, tekniikan tohtori J. Larinkari sekä klubiveljet Markkula, Raassina ja Andersson. Tässä ”kabinettikokouksessa” keskusteltiin toimenpiteistä, joihin tuli ryhtyä RI:n jäse-nyysanomuksen pikaiseksi hyväksymiseksi. RI:n edustaja epäili, että charterkirjan viivästymiseen saattoivat vaikuttaa käsitteelliset epäselvyydet. ”RI:ssa ei ehkä vielä ymmärretä mitä tarkoitetaan kä-sitteellä maalaiskunta, luullaan kenties että Helsingin maalaiskunta ei ole hallinnollisesti itsenäinen vaan kuuluu siinä suhteessa Helsingin kaupunkiin.” DG Korttila sai tehtäväkseen selvittää käsitteet RI:n virkamiehille sekä toimittaa aluekartat sekä tarkistettu jäsenyyshakemus viipymättä Zürichiin. Jouko Huttunen lupasi henkilökohtaisesti valvoa asian suotuisaa edistymistä eri käsittelyportaissa.

Uuden jäsenyyshakemuksen laatineet klubin virkailijat olivat asiakirjan täyttämisessä olleet huo-lellisia RI:ssä hämmennyksen aiheuttaneiden virkailijoiden nimien osalta. Mutta huolellisuus ei enää ulottunut niihin asiakirjan kohtiin, joihin DG Rikala oli kesäkuussa luvannut Zürichille RI:n edel-lyttämät muutokset. Mahdollista myös oli, ettei johtokunta ollut tarkistanut sääntöjä edellytettyjä muutoksia vastaaviksi. Niinpä vaalikokouksen ajankohta ja vuotuinen jäsenmaksu olivat edelleen samat kuin alkuperäisessä hakemuksessa. Merkintöjen suhteen RI:n sihteeristö Zürichissä osoitti tällä kertaa kuitenkin yllättävää joustavuutta. Marraskuun 1964 alussa saapuneessa kirjeessä tuo-tiin virheet esille, mutta ilmoitettiin samalla, että PDG Rikalaan luottaen ne oli korjattu annettuja lupauksia vastaaviksi. Sitä vastoin sihteeristö odotti edelleen virallisia asiakirjoja, jotka osoittaisivat Keravan, Pohjois-Helsingin ja Herttoniemen klubien luovuttaneen Helsingin maalaiskuntaan kuu-luneet alueensa Vantaan klubille. Tarkistuksen mukana toimitetut aluekartat eivät siis sellaisinaan riittäneet.

Alueluovutusasiakirjojen puuttuminen Zürichissä nousi keskeiseksi asiaksi DG Veikko Kortti-lan klubiin 16.11.1964 tekemän virallisen vierailun yhteydessä pidetyssä neuvottelussa. Tilannetta pidettiin käsittämättömänä, koska asiakirjat oli jo toukokuussa toimitettu silloiselle DG Rikalalle, joka omien merkintöjensä mukaan oli toimittanut ne asianmukaisesti Zürichiin. Jotta nurinku-risesta tilanteesta päästäisiin, päätettiin neuvottelussa toimittaa DG Korttilalle välittömästi uudet alueluovutuskirjat. Aluetarkistuksia hoitaneen Olli Vikstedtin ripeän toiminnan tuloksena uudet asiakirjat allekirjoituksineen olivat valmiit jo vuorokauden kuluttua ja postitettiin välittömästi Zü-richiin. Klubin jäsenten turhautuneisuutta RI:n jäsenyyden viipymisestä kuvaa sattuvasti viikkose-losteen maininta, jonka mukaan asiasta keskusteltiin nyt ”toivottavasti viimeisen kerran”. Toive ei kuitenkaan toteutunut. Asia oli lähes säännöllisesti esillä viikkokokousten keskusteluissa.

17

Vuoden 1964 viimeisen viikkokokouksen keskustelussa puututtiin taas kerran siihen jatkuvaan hiljaisuuteen, joka vallitsi jäsenyyshakemuksen ympärillä. Kun tilanne kaikista ponnisteluista huo-limatta oli edelleenkin ”peruslukemissa” ja kun governorkin tuntui olevan asiassa neuvoton, kokous päätti, että klubi ottaa itse suoran yhteyden RI:n sihteeristöön Zürichissä. Veli Raassina hyvänä englannin kielen taitajana lupasi hoitaa tehtävän, ”joten perästä kuuluu”. Aivan omin luvin klubi ei kuitenkaan ryhtynyt suoraan toimintaansa. Tammikuun 1965 aikana ”samojen vanhojen asioi-den vatvaaminen ja tulokseton hoitaminen” saatiin governorin suostumuksella siirretyksi klubille. Viikkoselosteen mukaan tämän uskottiin tulevan merkitsemään ”ratkaisevaa vaihetta charterkirja rintamalla, ja on merkeistä päätellen aivan lähipäivien kysymys milloin Lyyti tarttuu kynäänsä ja rupeaa kirjoittelemaan.” Havaittavissa ollut turhautuneisuus ei kuitenkaan kohdistunut ”kummina” toimineeseen Olli Vikstedtiin tai past director Jouko Huttuseen. Heitä klubin oli kiittäminen, sillä ”he ovat ainakin tehneet parhaansa ja omia vaivojaan ajattelematta osoittaneet todellista pyyteetöntä rotarypalvelumieltä”.

1.4 ROTARY INTERNATIONALIN JÄSENEKSI

”Lyyti” ei ehtinyt tarttua kynäänsä, sillä helmikuussa Sulo Kosusen sanoin ”arki muuttui juhlaksi”. Klubin 8.2.1965 Oy Alkoholiliike Ab:n Salmisaaren tuotantolaitokselle tekemän vierailun aikana presidentti Markkula sai RI:n past director Huttuselta puhelinsanoman, jonka mukaan klubi oli Runebergin päivänä eli 5.2.1965 hyväksytty RI:n jäseneksi. Viestin synnyttämiä tunnelmia kuvat-tiin viikkoselosteessa värikkäästi: ”Tämä kauan ja melkein kyllästymiseen saakka odotettu mutta sitä tärkeämpi ja arvokkaampi uutinen otettiin vastaan lämpimin mielin ja runsain kättentaputuksin, ja oli se tehtaalle kierrokselle lähdettäessä nostattanut mielialaamme siinä määrin, että vanha suoma-lainen sananlasku ilosta ja viinasta joutui taasen kerran häpeään eikä pitänyt paikkaansa edes tässä viinan valtakunnassa.”

Muutamaa päivää myöhemmin presidentti Tauno Markkula sai DG Korttilalta 9. päivälle hel-mikuuta päivätyn onnittelukirjeen seuraavin viestein: ”Minulla on ilo virallisesti ilmoittaa, että Van-taan klubi on hyväksytty RI:n täysivaltaiseksi jäseneksi pv:llä 5.2.1965. Kovan työn takana se on ollut, mutta eikö asia ole niin, että mitä vaikeampi asia on ollut ja siitä huolimatta saanut positiivisen päätöksen sitä arvokkaampi se on ollut. … Viralliset asiapaperit varmasti tulee aikanaan.” Vahvis-tuksen Korttilan viesti sai runsasta viikkoa myöhemmin Zürichistä. Lämpimien onnittelujen lisäksi kirjeissä sekä klubin presidentille että sihteerille kerrottiin, että klubin charterkirjaa valmistellaan parhaillaan RI:n päämajassa Amerikassa ja se lähetetään Zürichin toimiston kautta DG Korttilalle. Hän epäilemättä tulee pikaisesti ottamaan yhteyttä asiakirjan viralliseen luovuttamiseen liittyvien järjestelyjen merkeissä. Kirjeissä taattiin myös toimiston tuki ja apu kaikissa rotarytoimintaan liitty-vissä kysymyksissä. Täysin pyyteetön presidentille osoitettu kirje ei kuitenkaan ollut. Post scriptumi-na kirjeeseen oli liitetty 100 USD:n lasku chartermaksun kattamiseksi.

Lämmin rotaryperheeseen tervetulleeksi toivottamisen ja tuen antamisen henki huokui myös niistä onnittelukirjeistä, jotka presidentti ja sihteeri saivat RI:n päämajasta Evanstonista sekä RI:n presidentti Charles W. Pettengillilta. ”Lujittukoot siteenne yhä vahvemmiksi palvelun ihannetta

18

kunnioittavaan maailmanlaajuiseen veljespiiriimme klubinne kehittymisen ja kukoistuksen myötä.” Sihteerille hänen saamansa kirje saattoi tosin synnyttää ”paineita”, kun kirjeessä todettiin klubin toiminnan menestymisen riippuvan suuresti sihteerin tavasta hoitaa velvollisuutensa.

Viikkokokouksessa 15.2.1965 presidentti Markkula luki DG Korttilan virallisen ilmoituksen klubin hyväksymisestä RI:n täysivaltaiseksi jäseneksi ja lausui muutamia velvoittavia sanoja rotaryn tarkoituksesta ja tavoitteista. Erityisesti hän korosti jäsenten säännöllisen viikkokokouksiin osallis-tumisen tärkeyttä. Presidentin puheenvuoron jälkeen klubin ”kummi-isä” Olli Vikstedt saamansa tehtävän mukaisesti kiinnitti rotarymerkin jokaisen veljen rintaan sekä toivotti kaikille onnea ja menestystä alkavalle rotarytaipaleelle.

DG Korttila uudisti onnittelunsa maaliskuun kuukausikirjeessään, mutta tällä kertaa onnittelut eivät kohdistuneet yksin Vantaan Rotaryklubiin. Hän kirjoitti: ”Minulla on ilo saattaa kaikkien tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten, että piirimme on saanut perheenlisäystä ja milteipä kaksoset, sillä Lappeenranta Linnoitus klubi hyväksyttiin RI:n jäseneksi 1.2.1965 ja Vantaa-Vanda klubi 5.2.1965”. Hän toivoi uusille klubeille ”työniloa ja uskallusta asettaa päämäärät korkealle ja että se rengas, jonka te tulette takomaan piirimme rotaryketjuun, olisi niin luja ja kestävä, ettei se koskaan katkea”.

Piinallinen odotus klubin hyväksymisestä RI:n jäsenyyteen oli siis vihdoinkin päättynyt. Odotus-aikaa on Sulo Kosunen omissa muistelmissaan luonnehtinut seuraavasti: ”Näin jälkikäteen perusta-misen ja hyväksymisen välinen puolentoista vuoden aika ei tuntune kovin pitkältä. Odottaminen on kuitenkin toista. Ennätimmehän pitää väliaikaisena klubina yli viisikymmentä viikkokokoustakin ja joskus tuskaillakin auki olevaa tilannetta.” Nyt kuitenkin klubi saattoi toden teolla suunnata kat-seensa edessä olevaan charterjuhlaan ja sen jälkeiseen tulevaisuuteen.

1.5 CHARTERJUHLA

Charterjuhla sovittiin pidettäväksi 10. päivänä huhtikuuta 1965 kello 19.30 alkaen Kulosaaren Ca-sinolla. Juhlavalmistelut klubi oli antanut jo huhtikuussa 1964 ohjelmakomitean tehtäväksi. Ko-mitean suunnitelmat raportoitiin ja yhdessä niistä keskusteltiin viikkokokouksissa. Näin hoidetut valmistelut takasivat sen, että juhla muodostui kaikkien yhteiseksi asiaksi. Tosin kesäkuussa 1964 tilaisuus uskottiin voitavan järjestää vielä syyskuun loppupuolella ja juhlapaikaksi kaavailtiin ravin-tola Kämpin peilisalia tai Adlonin isoa salia. Juhlan arvokkuutta ja suurta merkitystä johtokunta tahtoi korostaa ohjelman lisäksi pukeutumisella. Toivomuksena oli juhlapuku, mutta ”jos pukuky-symys jollekin muodostuu ylipääsemättömäksi esteeksi tilaisuuteen osallistumiselle myönnettäköön hänelle siitä poikkeus”.

Juhlailtana vähän ennen määräaikaa juhlapukuinen yleisö kansoitti ravintolan aulan, missä pre-sidentti ja rouva Tauno Markkula ottivat vieraat vastaan ja missä nautittiin myös tervetuliaismalja. Maljaan osallistuneeseen juhlayleisöön kuului 18 klubin charterjäsentä puolisoineen ja kutsuvieraina DG Veikko Korttila, PDG Martti Rikala, RI:n past director Jouko Huttunen, klubin ”kummi-isä” Olli Vikstedt, kymmenen muun rotaryklubin edustajat sekä Helsingin maalaiskunnan kunnanjoh-taja Lauri Lairala. Rotarytunnuksin koristeltuun juhlasaliin siirtymisen jälkeen past presidentti Teijo

19

Wesamaa lausui tervehdyssanat suomeksi ja ruotsiksi. Erityisesti hänen huomionsa kohteeksi joutui ruotsalaisen ystävyyskunnan rotaryklubin edustaja Anders Karstens. Olihan aloite rotaryklubin pe-rustamiseksi Helsingin maalaiskuntaan lähtenyt juuri Huddingen klubista.

Juhlan kohokohdaksi muodostui charterkirjan juhlallinen luovutus. DG Veikko Korttila luki eng-lanninkielisen, painoasultaan tyylikkään ja sisällöltään juhlallisen asiakirjan, luovutti sen presidentti Markkulalle velvoittavin saatesanoin ja onnentoivotuksin sekä ripusti hänen kaulaansa presidentin käädyt. Vastauspuheessaan presidentti Markkula esitti klubin kiitokset kaikille niille henkilöille, jot-ka omalla toiminnallaan olivat ratkaisevasti vaikuttaneet vaikeaksi ja pitkäaikaiseksi muodostuneen perustamishankkeen onnistumiseen ja charterkirjan saamiseen. Suurimmat ansiot lankesivat DG Korttilalle, PDG Rikalalle, past director Huttuselle sekä veli Vikstedtille. Hän vakuutti, että Vantaan Rotaryklubi ”käsittää täysin sen vastuun, mikä liittyy tämän arvokkaan asiapaperin vastaanotta-miseen ja hallussapitoon. Klubi tulee omalta osaltaan ja mahdollisuuksiensa mukaan vaalimaan ja edistämään rotaryaatetta omalla toimialallaan.”

Illan juhlapuheesta vastasi past director Huttunen. Aiheekseen hän oli valinnut kansainvälisen rotaryjärjestön ja -toiminnan periaatteet, tarkoituksen ja päämäärät. Hänen mukaansa rotary maa-ilmanjärjestönä pyrki edistämään yhteisymmärrystä kansojen kesken ja tahtoi osoittaa, että kansal-liset ja maantieteelliset rajat eivät olleet eristäviä muureja. Niidenkin takaa löytyi yhtä hyviä ihmisiä kuin itsekin olemme. Sellaisena rotarytoiminta pyrki ulkokohtaisten näkyvien suoritusten asemasta asettamaan palvelemisen ihanteen itsekkään hyötyajattelun edelle. Rehtiys ja oikeamielisyys antoi tekijälleen, paitsi sisäisen tyydytyksen, myös tilaisuuden hyvän palvelemiseen. Päämäärään päästiin vain taistelemalla kaikin voimin aikaamme runtelevaa kirousta, kiirettä vastaan ja oppimalla toisen ihmisen ymmärtämisen edellytys, kuuntelemisen taito.

Vantaan Rotaryklubin charterjuhla vietettiin 10.4.1965 Kulosaaren Casinolla. Kuvassa klubin charterjäseniä vasemmalta Karl Haglund (?), Sulo Kosunen, Eino Jamalainen, Gunnar Andersson, Tapani Jokela, Teijo Wesamaa, Martti Salomaa, Harry Hallaneva (?), Uuno Saarinen, Tauno Lonka, Tauno Markkula, Lars Zilliacus, Kurt Strömsholm, Aulis Sallinen, Olavi Törmänen, Simo Raassina, Gösta Nylund ja Raimo Palonen. Kuva: Sulo Kosusen kuva-arkisto.

20

Aulis Sallisen lennokas ja humoristinen puhe naisille saavutti jälkiruoan yhteydessä yleisön suu-ren suosion. Puhuja oli todella paneutunut monenkin mielestä epäkiitolliseen tehtäväänsä. Kuu-lemansa perusteella klubin sihteeri Gunnar Andersson totesi, että vaikka urheilumaailma ei ollut-kaan löytänyt veli Auliksesta harrastajaansa, niin naisten maailma oli. Kaikkine ratkaisemattomine ja oikullisine asioineen se näytti viehättävän häntä; antoihan ”aiheen käsittely temmellyskenttää aivan riittämiin inspiraatiolle ja taiteellisille kyvyille”. Puheiden ja juhlaillallisen lomassa viulutai-teilija Heimo Haitto vastasi Cyril Szalkiewiczin säestämänä illan musiikillisesta annista Ludwig van Beethovenin (”Romanssi F-duuri”), Claude Debussyn (”Un Plus Que Lente”) ja William Krollin (”Banjo and Fiddle”) sävelmin.

Charterjuhlassaan uusi klubi joutuu aina varautumaan ystävyys-, yhteistoiminta- ja naapuriklubi-en standaarien vastaanottamiseen. Juhlivaa klubia muistivat nyt standaarillaan Huddingen, Hertto-niemen, Hyvinkään, Imatran, Keravan, Lauttasaaren, Lohjan ja Vihdin Rotaryklubit. Kummiklubi Pohjois-Helsinki lahjoitti virallisen rotarylipun tankoineen ja Lappeenranta Linnoitus Rotaryklubi luovutti vain lyhyen ajan hallussaan pitämän ja ”kuopus-nuijana” tunnetun puheenjohtajan nuijan. Piirin 143 perinteisiin kuului, että siihenastinen nuorin klubi luovutti tuon nuijan charterjuhlassa uudelle kuopukselle. Helsingin maalaiskunnan ja Tikkurilan Lionsklubin tervehdyksen esitti kun-nanjohtaja Lairala.

Kiittäessään onnitteluista presidentti Markkula luovutti vastavuoroisesti Vantaan Rotaryklubin standaarit tilaisuudessa edustettuina olleille klubeille lukuun ottamatta Pohjois-Helsingin klubia, joka oli saanut sen jo aiemmin. Sitä vastoin tuon klubin jäsen Olli Vikstedt sai juhlivan klubin kummina vastaanottaa kiitollisuuden osoitukseksi Helsingin maalaiskunnan standaarin. Presidentti Markkula katsoi hänen osoittaneen harvinaisen suurta pyyteetöntä rotaryn palvelumieltä ponniste-luissa Vantaan klubin perustamiseksi. Ohjelman lopuksi luettiin onnittelusähkeet, joita olivat lähet-täneet Heinolan, Juvan, Kotkan, Kouvolan, Lappeenrannan, Lieksan, Loviisan, Pieksämäen, Töölön ja Varkauden Rotaryklubit.

Arvokas ja kaikin puolin onnistunut charterjuhla jatkui virallisen ohjelman päättymisen jälkeen-kin vielä ”hilpeän ja iloisen karkelon merkeissä pikkutunneille saakka”. Viikkoselosteeseen juhlaa kuvannut Gunnar Andersson päätti esityksensä paljonpuhuvasti: ”Viikkoselosteen puitteisiin ei kuulune enää sen asian toteaminen kuka sitten oli meijeriauton kulkuaikaan kotona, kuka ei”.

Rotareiden maailmanlaajuinen yhteys tuli myöhemmin kevään, kesän ja syksyn mittaan puhut-televalla tavalla esille niissä lukuisissa sydämellisissä onnittelukirjeissä, joilla klubit eri puolilta maa-ilmaa toivottivat Vantaan Rotaryklubin tervetulleeksi Rotary Internationalin jäsenyyteen ja rota-ryn kansainväliseen veljeyteen. Onnittelijoiden luetteloon kuuluivat ainakin seuraavat rotaryklubit: Auckland (New Zealand), Bexley (Kent, England), Coral Gables (Floriada), Fort Lauderdale Beach (Florida), Goodmayes (Essex, England), Kumamoto East (Japani), Mont-Joli (Canada), Pacifi c Beach (San Diego, California) ja San Francisco (California).

Yksikään saapuneista tervehdyksistä ei rajoittunut kaavamaiseen muodolliseen onnitteluun. Vaikka useita kappaleita sisältäneet kirjeet olivatkin puetut tuttuihin ”rotarykielen” ilmaisuihin, henki niiden sanomista yksilöllinen ja persoonallisen lämmin kädenojennus uudelle veljesklubille. Onnittelujen ja tervetulotoivotusten lisäksi joissakin tervehdyksissä kuvattiin oman klubin sijain-tia ja toimintaa, joissakin taas kerrottiin, että seuraavan viikkokokouksen päätökseksi klubi nostaa yhteisen maljan Vantaan Rotaryklubin onneksi. Yhteistä kaikille oli kutsu vierailemaan klubeissa niillä suunnilla liikuttaessa. Kutsuun liittyi tavallisesti toivomus: ”It would be a great pleasure for us to exchange banners with you at the earliest possible time”. Vanhemman veljen kokemusperäiseksi

21

ja ohjaavaksi elämän- ja rotaryviisaudeksi voitaneen nimittää seuraavaa japanilaisen Rotary Club of Kumato Eastin tervehdykseen sisältynyttä näkemystä: ”For Rotary to achieve its ends, it is not enough simply to belong, but to live Rotary. There can be no such thing as a passive Rotarian. Ro-tary thrives where there is interest, action and enthusiasm.”

1.6 KLUBIN STANDAARI

Klubin standaari on lippuun tai vaakunaan verrattava klubin symboli. Toteutukseltaan se vastaa rotary-lippua ja sen kuviot ja teksti ovat vaakasuorassa sen riippuessa pystyasennossa pöytätangon poikittaisesta orresta. Standaarin saa luovuttaa lahjana tai muistoesineenä vain rotaryklubin nimissä toiselle rotary-klubille, järjestölle tai yksityishenkilölle (standaarin luovuttamista yksityiselle henkilölle, rotarillekaan, ei kuitenkaan pidetä suotavana kuin erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa). Klubi nimeää virkailijan, joka vastaa standaarien hankkimisesta ja varastoinnista (standaariupseeri). Standaari luovutetaan aina hen-kilökohtaisesti, sitä ei esimerkiksi toimiteta postin välityksellä. Standaarin luovutus on aina juhlallinen toimitus, jota läsnäolijat kunnioittavat nousemalla seisomaan luovutushetken ajaksi. RI:n säännöstö ei virallisesti velvoita klubia hankkimaan omaa standaaria eikä määrittele sen yksityiskohtia, mutta kaik-kialla maailmassa on yleisenä tapana, että klubi heti perustamisvaiheista päästyään valmistuttaa itselleen tämän symbolin. Klubit päättävät itse mahdollisten standaariensa muodoista ja väreistä. Rotarymerkistä annettuja ohjeita on kuitenkin noudatettava. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 20. Rotarykäsikirja 1987, s. 78-79)

Vantaan Rotaryklubin oman standaarin suunnittelu käynnistyi johtokunnan päätöksellä maa-liskuussa 1964. Johtokunta julisti suunnittelukilpailun, jossa voittajalle luvattiin palkinnoksi lasi punaviiniä. Kilpailu oli avoin kaikille klubin jäsenille ja heidän harkintansa mukaan ulkopuoli-sillekin. Kilpailuehdotukset tuli jättää huhtikuun puoliväliin mennessä suljetuissa kirjekuorissa ja nimimerkillä varustettuina. Luonnosten oli oltava yksi yhteen koossa ja niistä tuli ilmetä myös tarkat värimääritykset. Viirin kokoa ei täsmällisesti määrätty, mutta johtokunta toivoi, että ehdotukset noudattaisivat käytännössä olevia rotaryklubien viirejä. Pakollisena viirissä tuli olla rotarymerkki eh-dottomasti oikeassa muodossaan. Johtokunta ilmoitti pyytävänsä ehdotuksista lausunnot sopivaksi katsomiltaan asiantuntijoilta ja tekevänsä ehdollepanon lopulliseksi viiriksi.

Määräaikaan 13.4.1964 mennessä johtokunta sai vain Tapani Jokelan jättämän avoimen ehdo-tuksen. Kilpailuaikaa jatkettiin veli Tapanin kannattamana viikolla. Vapunaaton aattona johtokun-ta totesi, että mitään jätetyistä neljästä ehdotuksesta ei sellaisenaan voitu ajatella klubin jatkuvaan käyttöön. Niinpä johtokunta suunnitteli oman ehdotuksensa muokkaamalla Tikkurilan Silkki Oy:n Kurt Kronmanin toimeksiannosta valmistamaa ja standaarin painatusta ja kangaslaatua koskevaa eh-dotusta sekä pyysi veli Karl Hagmanilta asiantuntijalausunnon ehdotuksista ennen asian saattamista klubikokouksen ratkaistavaksi. Lausunnon sisältö ei ilmene lähteistä.

Klubi käsitteli standaarikysymystä kesäkuun alkupuolella kahdessa perättäisessä kokouksessa. Ensimmäisessä niistä, Hämeenkylän kartanoon suuntautuneen vierailun yhteydessä, suoritettiin lu-kuisia äänestyksiä eri ehdotusten kesken. Suurimman kannatuksen sai Kurt Kronmanin ehdotus, joka itse asiassa oli tarkoitettu vain kankaan laatua ja painatustapaa koskevaksi. Siinä standaariin

22

oli painettu virallisen rotarylipun pienoismalli, johon ”Vantaan klubin tunnusmerkeiksi tulivat sitä osoittava teksti”. Ehdotus hyväksyttiin klubin standaariksi, eikä edes saunassa suoritettu ”surina-keskustelu” pystynyt muuttamaan asiaa. Viirejä päätettiin tilata 100 kpl Tikkurilan Silkki Oy:stä hintaan 4,50 mk/kpl. Standaariin tulevaan tekstiin palattiin vielä seuraavassa viikkokokouksessa. ”Havaittiin veljien olevan asiassa sekä yksi- että kaksikielisyyden kannalla. Päätökseksi tuli, että vii-riin tulevat sanat VANTAA–VANDA Suomi–Finland.”

Elokuun lopulla klubi sai Tikkurilan Silkki Oy:n valmistaman näytekappaleen. Se hyväksyttiin lopullisesti klubin standaariksi Hämeenkylän kartanossa tehdyn päätöksen mukaisesti. Lokakuun alussa Kurt Kronman toimitti Tikkurilan Silkki Oy:ltä tilatut standaarit, ja ne luovutettiin jo huhti-kuussa lippu-upseeriksi valitun Martti Salomaan haltuun seuraavan kuittauksen mukaisesti: ”Olen sihteeriltä vastaanottanut 100 kpl Vantaa–Vanda klubin pöytäviiriä ilman jalustoja, joiden talletta-misesta ja kirjanpidosta vastaan siis tästä päivästä lähtien. Helsingissä 5.10.1964. Martti Salomaa,

Vantaan ammatti- ja taideteollisessa op-pilaitoksessa oppilastyönä suunniteltu ja toukokuussa 1998 käyttöön otettu uusi standaari ”Kuohut” viittaa myös klubin toiminta-alueeseen Vantaan joen varsilla. Kuva: Pertti Viitanen.

Tapani Jokelan vuonna 1967 suun-nittelema klubin standaari Vantaan lohenpyrstöineen palveli tehtäväs-sään runsaan kolmen vuosikymme-nen ajan. Kuva: Pertti Viitanen.

23

lippu-upseeri.” Kunnian vastaanottaa ensimmäisinä Vantaan Rotaryklubin uuden standaarin saivat Kuopion ja Puijon Rotaryklubit piirin 143 piirikokouksessa Kuopiossa 11.10.1964 sekä Hyvinkään Rotaryklubi, jolle varapresidentti Eino Jamalainen luovutti sen Hyvinkään klubin vuosijuhlassa 21.11.1964. Myös New Yorkin ja Brooklynin (18.1.1965, Simo Raassina) sekä Oulun (20.2.1965), Järvenpään (20.2.1965) ja Rovaniemen (9.3.1965) Rotaryklubeille standaari luovutettiin ennen kuin Pohjois-Helsingin kummiklubi sai sen 24.3.1965. Merkittävää oli, että Vantaan Rotaryklubilla oli charterjuhlassaan 10.4.1965 valmis standaari, jonka se saattoi luovuttaa kaikille juhlassa eduste-tuille muille klubeille.

Viralliseen rotarylippuun pohjautuva standaari vaihtui uuteen jo kolmen vuoden kuluttua, kun syyskuussa 1967 otettiin käyttöön Tapani Jokelan suunnittelema, nyt selvästi klubin toiminta-alu-eeseen viittaava standaari. Siihen oli kuvattu siniselle pohjalle rotaryrattaan ja klubin nimen lisäksi Vantaan lohenpyrstö. Tämä standaari oli tarvittaessa otetuin ”uusintapainoksin” käytössä aina ke-vääseen 1998 saakka. Kesällä 1986 klubi joutui kustantamaan lisähankinnan siten, että taloudenhoi-taja keräsi jäseniltä jäsenmaksun lisäksi erikseen sopivan summan kulujen peittämiseksi.

Joulukuussa 1993 Oiva Pietarinen käynnisti keskustelun klubin standaarin uusimisesta. Kui-tenkin vasta syyskuussa 1996 hallitus otti asiaan kantaa ehdottamalla klubikokoukselle standaarin uudelleen suunnittelua. Kakkossihteeri Esko Kaarna ehdotti asiassa yhteistyötä Vantaan käsi- ja tai-deteollisuusoppilaitoksen kanssa ja sai tehtäväkseen selvittää oppilaitoksen mahdollisuudet toteuttaa suunnittelu oppilastyönä klubin esittämien standaarin symboliikkaa koskevien näkökohtien pohjal-ta. Oppilaitos otti innostuneesti tehtävän hoitaakseen ja käynnisti opiskelijoiden kesken opetussuun-nitelmaan sopeutetun suunnittelukilpailun. Lokakuussa 1997 hallitus valitsi kilpailuehdotuksista kolme parhaaksi arvioimaansa jatkosuunnittelun pohjaksi. Näistä ehdotuksista klubikokous katsoi parhaaksi Torsti Niirasen luonnoksen ”Kuohut”, joskin vanha standaari sai lähes yhtä paljon ääniä. Helmikuussa 1998 hallitus päätti, että uusi standaari tehdään voittaneen ehdotuksen mukaisesti. Standaaria tilattiin 100 kappaletta lipputehdas Finn Marinilta hintaan 5734 markkaa, ja se otettiin käyttöön 14.5.1998. Yhteistyö Vantaan ammatti- ja taideteollisen oppilaitoksen ja suunnittelijan kanssa oli ollut joustavaa ja tehokasta. Oppilaitos esitti klubille myös kiitoksen saamastaan ope-tussuunnitelmiin erinomaisen hyvin liittyneestä tehtävästä. Hallitus myönsi 500 markan stipendin Torsti Niiraselle ja maksoi oppilaitokselle suunnittelu- ja materiaalikuluja 620 markkaa. Standaari on edelleen käytössä. Kuva viereisellä sivulla.

24

II KLUBIN HALLINTO JA TALOUS

Rotaryklubi on toiminnan perusyksikkö. Klubi toimii suoraan Rotary Internationalin alaisuudessa. Muut rotarytoiminnan yksiköt ovat klubiin nähden palvelunantajan asemassa. Klubi päättää itsenäisesti ohjel-mastaan, toiminnastaan ja jäsenistönsä kehittämisestä Rotary Internationalin vahvistaman säännöstön mukaisesti. Rotaryklubin toiminta-alue on paikallinen. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 44).

Väliaikaisen klubin asemasta huolimatta Vantaan Rotaryklubin toiminta oli charterjuhlaan men-nessä muotoutunut turvallisesti rotaryklubien normaaliin muottiin. Klubi oli saanut jo toisen joh-tokuntansa ja kaikki keskeiset komiteat oli asetettu. Komiteat tosin etsivät vielä toimintalinjojaan ja viikkokokousohjelmatkin hyväksyttiin toistaiseksi vain parin kolmen kuukauden jaksoin. Silti oh-jelma sisälsi jo kaikki normaalin rotaryklubin viikkokokousohjelman elementit avec-tilaisuuksia ja yritysvierailuja myöten. Myös muilta osin kokouskäytäntö oli vakiintunut ja hahmottunut klubille ominaisiin uomiin. Ensimmäisistä kuukausistaan alkaen klubi oli ollut edustettuna lähiklubien jär-jestämissä intercitykokouksissa, ja oma yhdysmies oli valittu klubien väliseen yhteistyövaliokuntaan. Vuoden 1964 lopulla klubilla oli oma standaarikin. Klubin hallinnon ja toiminnan järjestelyissä keskeisenä ohjenuorana olivat RI:n antamat Rotaryklubin järjestysmuoto ja Rotaryklubin malli-säännöt.

2.1 KLUBIN JÄRJESTYSMUOTO JA SÄÄNNÖT

Klubin toimintaa ohjaavat sen järjestysmuoto (Club Constitution) ja säännöt (Club Bylaws). Järjestys-muoto on kaikilla maailman rotaryklubeilla sama, ja se sisältää rotaryklubin toiminnan kulmakivinä olevat periaatteet. Säännöt käsittelevät klubin toimintamuotoja. Rotaryklubi päättää omista säännöis-tään, mutta ne eivät saa olla ristiriidassa RI:n järjestysmuodon, RI:n sääntöjen eivätkä Rotaryklubin järjestysmuodon kanssa. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 44).

Rotaryklubin järjestysmuoto ja mallisäännöt jaettiin vastaperustetun klubin jäsenille heti klubin ensimmäisessä viikkokokouksessa marraskuussa 1963. Kaikille rotaryklubeille yhteinen järjestys-muoto määritti kuudessatoista artiklassaan keskitetysti rotarytoiminnan tavoitteet ja klubin hallintoa ja kokouksia koskevat säännökset. Erityisesti jäsenyyttä ja läsnäoloa koskevat artiklat olivat seikkape-räiset ja tyhjentävät. Järjestysmuodon muuttaminen oli mahdollista vain RI:n sääntövaltuuskunnan päätöksellä. Ainoat artiklat, joihin yksittäinen rotaryklubi saattoi ”painaa oman leimansa”, olivat klubin nimeä ja alueellisia rajoja koskevat. Niitäkin koskeviin muutoksiin tuli saada RI:n hallituksen suostumus. Toiminta-aluetta koskevaa artiklaa Vantaan Rotaryklubi on joutunut tarkistamaan kol-me kertaa: maaliskuussa 1971 Tikkurilan Rotaryklubin, huhtikuussa 1976 Myyrmäen Rotaryklubin

25

ja helmikuussa 2001 Vantaa Airport Rotaryklubin perustamisen yhteydessä.RI:n sääntövaltuuskunta on aika ajoin tarkistanut järjestysmuodon yksityiskohtia. Vuonna 1995

se esimerkiksi pidensi säännöllisestä viikkokokouksesta poissa olleen jäsenen mahdollisuuden pai-kata poissaolonsa kahden viikon sisällä entisen yhden viikon asemasta. Myös klubin jäsenyys säilyi työpaikan muutoksesta huolimatta. Vantaan Rotaryklubi tarkisti järjestysmuotonsa ja otti uudet säännökset virallisesti käyttöön helmikuun alussa 1996. Seuraavan kerran klubin järjestysmuoto päivitettiin kesäkuussa 2002. Silloin muutokset koskivat lähinnä RI:n sääntövaltuuskunnan hyväk-symiä vähennyksiä jäsenlajeihin ja lievennyksiä luokitteiden rajoituksiin sekä suurta määrää teksti-tarkistuksia.

Helmikuussa 2000 Vantaan Rotaryklubin hallitus päätti esittää RI:n sääntövaltuuskunnalle muutosta rotaryklubin järjestysmuotoon. Esityksen mukaan sääntö pitää kokous kerran viikossa ku-mottaisiin ja klubi saisi itsenäisesti päättää kokousten määrän, kunhan niitä rotaryvuoden aikana on vähintään neljäkymmentä. Samalla muutettaisiin klubin jäsenen läsnäolovelvollisuus rotaryvuoden kummankin puolivuotiskauden kokouksissa 60 %:sta 50 %:iin. Klubikokous hyväksyi yksimielisesti hallituksen esityksen, ja se toimitettiin governorille edelleen käsiteltäväksi. Syyskuussa klubi sai RI:n keskusjohdolta Evanstonista ilmoituksen esityksen vastaanottamisesta ja samalla tiedon siitä, että lukuisat muut rotaryklubit tai -piirit olivat tehneet identtisiä tai lähes identtisiä esityksiä. Esitysten pohjalta oli laadittu kompromissiehdotukset, jotka pääosiltaan noudattivat klubin esitystä. Pyydet-tynä vastauksena klubi ilmoitti hyväksyvänsä kompromissit. RI:n sääntövaltuuskunnan kokouksessa vuonna 2001 vanhat säännökset jäivät kuitenkin klubin esittämiltä osin voimaan. Tuorein sääntö-valtuuskunnan tarkistama Rotaryklubin järjestysmuoto on vuodelta 2004.

Vuodelta 2004 ovat myös uusimmat Rotaryklubin mallisäännöt. Mallisäännöt ovat suositus, joi-ta klubi voi olosuhteiden mukaan muuttaa, kunhan ne eivät joudu ristiriitaan muun rotarytoimin-taa ohjaavan säännöstön kanssa. Toimintaansa 1963 käynnistäessään Vantaan Rotaryklubi hyväksyi säännöikseen silloin voimassa olleet Rotaryklubin mallisäännöt sellaisinaan ja järjesti klubin hallin-non niiden mukaisesti. Tammikuussa 1967 johtokunta kuitenkin esitti, että sen jäsenten lukumäärä nostetaan seitsemästä yhdeksään. Syynä esitykseen oli se lisätyön määrä, joka johtokunnalle koitui syksyllä yhdessä Pohjois-Helsingin Rotaryklubin kanssa järjestettäväksi annetusta piirikokouksesta. Klubi hyväksyi yksimielisesti johtokunnan esityksen, joka kuului: ”Klubin asioita hoitaa johtokunta, johon kuuluu 7–9 klubin jäsentä. … Johtokunnan yhtenä itseoikeutettuna jäsenenä on edellisen vuoden presidentti.”

Seuraavina vuosina säännöistä ei klubin piirissä keskusteltu. Vasta elokuussa 1978 hallituksessa nousi esille kysymys klubin sääntöjen laatimisesta. Lähteistä ei paljastu, tarkoitettiinko ”laatimisella” mallisääntöjen muokkaamista klubin omia vakiintuneita käytäntöjä vastaaviksi vai ylipäätään kir-joitettujen sääntöjen saamista klubin käyttöön mahdollisesti vuosien saatossa kadonneiden tilalle. Jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta puhuu se, että seuraavassa viikkokokouksessa todettiin klubin sääntöjen olevan olemassa, mutta niitä ei ollut kirjoitettu puhtaaksi ja jaettu jäsenille. Hallitus päätti, että säännöt oli saatava painetuksi ensi tilassa. Yhdeksän kuukautta myöhemmin pidetyn klubi-neuvottelun pöytäkirjaan kirjattiin: ”Klubin säännöt ovat edelleen painattamatta”. Painattamatta ne myös ilmeisesti jäivät. Koko kysymys säännöistä väistyi vähitellen vakiintuneen klubitoiminnan ja totuttujen hallintorutiinien kätköihin, kunnes tulevan hallituksen neuvottelussa tammikuussa 1991 se pulpahti jälleen pinnalle. Neuvottelussa päätettiin: ”Etsitään esiin vanhat klubin säännöt ja ajanmukaistetaan ne”. Huhtikuussa hallitus antoi sääntöjen uusimisen Kalevi Usvan tehtäväksi. Hän mukaili säännöt mallisääntöjen perusteella klubin käytäntöjä vastaaviksi. Seuraavat vertailut

26

muuttuneisiin mallisääntöihin tapahtuivat vuosina 1996 ja 1998.Vuonna 2001–2002 presidentti Heikki P.S. Leivo näki tärkeäksi klubin rekisteröimisen. Hallitus

oli lokakuussa todennut, että aikaisemmasta käsityksestä huolimatta Vantaan klubi ei ole rekisteröity yhdistys. Hallitus keskusteli asiasta ja asetti työryhmän selvittämään ja hoitamaan rekisteröinnin vuoden vaihteeseen mennessä. Työryhmään valittiin Jukka Juntunen ja Kim Zilliacus. Työryhmäl-le annettu aikataulu osoittautui kuitenkin liian tiukaksi, ja rekisteröinnissä välttämättömiä klubin sääntöjä koskeva esitys tuli hallituksen käsittelyyn vasta helmikuun kokouksessa. Klubipalvelun pu-heenjohtaja Esko Kaarna oli laatinut esityksen Rotaryklubin mallisääntöjen pohjalta. Esitykseen sisältyi nyt ensimmäisen kerran huomattava määrä poikkeamia mallisääntöjen yksityiskohdista. Pe-riaatteelliselta kannalta suurin muutosesitys koski hallitusta, jonka kokoonpanoon oli sisällytetty presidenttien ja muiden keskeisten toimihenkilöiden lisäksi ammatti-, yhteiskunta- ja kansainvälisen palvelukomitean puheenjohtajat. Tämän muutosesityksen perusteluna oli ajantasaisen tiedon välit-tyminen tehokkaasti komiteoille ja muille toimijoille. Uutta oli myös vuosikokousta koskeva kohta. Hallitus hyväksyi esitykset sekä päivitetyksi klubin järjestysmuodoksi että klubin uusiksi säännöiksi ja kutsui koolle ”ylimääräisen yhdistyksen kokouksen” päättämään niistä. Klubikokous hyväksyi esitykset yksimielisesti kesäkuun 2002 alussa. Neljä kuukautta myöhemmin klubin uusi hallitus muutti aiemmin tehdyn päätöksen ja luopui klubin rekisteröinnistä.

2.2 HALLITUS

Rotaryklubin asioita hoitaa sääntöjen mukaan valittu hallitus. Hallitukseen tulee kuulua presidentti, tuleva presidentti ja varapresidentti. Lisäksi hallitukseen voidaan valita sihteeri, taloudenhoitaja, klubi-mestari ja nuorisovaihtoasiamies. Normaalitapauksessa nämä kaikki kuuluvat hallitukseen. Past presi-dentti kuuluu siihen itseoikeutettuna. Suurissa klubeissa hallituksen jäsenmäärä on vielä suurempi. Mal-lisäännöt on laadittu siten, että klubi voi itse määrittää hallituksensa jäsenmäärän. Hallitus kokoontuu presidentin kutsusta kerran kuukaudessa. Sen tehtävät ovat käytännössä hyvin samanlaiset kuin minkä tahansa yhdistyksen johtokunnan. (Rotarykäsikirja 1987, s. 112-114. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 45. Rotaryn käsikirja 2001, s. 1).

Vantaan Rotaryklubin toimintaa johti 1960-luvulla ”johtokunta”. Nimitys ”hallitus” tuli käyt-töön vuoden 1970–1971 alusta. Perustavassa kokouksessa valittuun ensimmäiseen johtokuntaan kuului kuusi jäsentä, jotka olivat presidentti, varapresidentti, sihteeri ja rahastonhoitaja sekä lisäksi kaksi klubin jäsentä. Seuraavan vuoden johtokunnan jäsenmäärä oli nostettu mallisääntöjen mu-kaisesti seitsemään. Uusina toimihenkilöinä johtokuntaan kuuluivat past presidentti, toinen sih-teeri ja klubimestari. Vuoden 1967 alussa klubin tekemä päätös antoi mahdollisuuden yhdeksään johtokunnan jäseneen, ja mukaan tulivat nyt myös toinen varapresidentti (uusi toimi) ja toinen klubimestari (uusi toimi vuotta aikaisemmin). Viimeistään vuonna 1971–1972 hallitusta oli täyden-netty nuorisovaihtoasiamiehellä, ja toimintakausina 1978–1985 hallitukseen kuului lippu-upseeri yhdentenätoista jäsenenä. Lippu-upseerin poistuttua hallituksesta sen jäsenmäärä säilyi kymmenenä aina vuoden 2002 sääntötarkistukseen asti, jolloin myös palveluväylien puheenjohtajat liitettiin hal-litusvastuuseen.

27

Rotaryklubin mallisääntöjen mukaan johtokunnan jäsenet valittiin suljetulla äänestyksellä joko kuukautta ennen vaalikokousta pidetyn säännöllisen kokouksen tai klubin asettaman vaalikomitean toimihenkilöiksi ja hallituksen jäseniksi esittämien ehdokkaiden joukosta. Näin valitut toimihen-kilöt ja hallituksen jäsenet muodostivat yhdessä edellisen vuoden presidentin kanssa hallituksen. Vaihtoehdoista Vantaan Rotaryklubi valitsi aluksi vaalikomitean, joskin ”klubin jäsenet voisivat sen lisäksi tehdä omia ehdotuksiaan”. Klubin vaalikokous hyväksyi maaliskuussa 1964 yksimielisesti komiteaan valittujen Tauno Longan, Harry Hallanevan ja Aulis Sallisen laatiman ehdotuksen vuo-den 1964–1965 hallituksen kokoonpanoksi. Jäsenet eivät olleet tehneet omia ehdotuksiaan. Klubin historiaan ei ilmeisesti sisälly ainoatakaan johtokunnan tai hallituksen kokoonpanoa ja toimihenki-löiden vaalia koskevaa äänestystä.

Helmikuussa 1966 klubi luopui vaalikomitean asettamisesta ja valtuutti johtokunnan laatimaan ehdotuksen tulevan johtokunnan kokoonpanoksi. Tämä menettely jatkui 1980-luvun puoliväliin, jolloin vastuu hallituksen ja toimihenkilöiden esittämisestä vaalikokoukselle siirtyi käytännössä tu-levan presidentin tehtäväksi. Syksyllä 1985 tuleva presidentti Aarne Pehkonen laati esityksensä vie-lä ”istuvan” presidentin Martti Salomaan kanssa, mutta hallituksen pöytäkirjaan lokakuussa 1987 on jo kirjattu: ”Juhani Pyykkönen laatii uuden hallituksensa lisäksi ehdotuksen klubitoimikuntien kokoonpanosta”. Vuoden 1996–1997 hallitus ilmaisi asian omalla tavallaan: ”Päätettiin asettaa vaa-

Governorin syyskuisen vierailun yhteydessä klubin suunnitelmia ja tavoitteita esitelleitä vuoden 2003–2004 hallituksen jäseniä. Istumassa vasemmalta 1. sihteeri Pirjo Nurmilaakso-Rantaniemi, presidentti Jorma He-lanen ja nuorisovaihtoasiamies Liisa Tenhunen-Ruotsalainen. Seisomassa vasemmalta governor Jaakko Castrén, jäsensihteeri Erkki-Sakari Harju, 1. klubimestari Airi Kansanen, 2. sihteeri Sami Simula ja past presidentti Esko Kaarna. Kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto.

28

livaliokunta, jonka muodostaa tuleva presidentti Seppo Liukko.” Vaikka esitykset vaalikokoukselle olivatkin muodollisesti hallituksen laatimia ja hyväksymiä, klubi käytännössä kunnioitti tulevan presidenttinsä ”oikeutta” esittää oman ”esikuntansa” ja ”työryhmiensä” kokoonpano.

Klubin perustava kokous oli päättänyt, että johtokunta kokoontuu joka kuukauden viimeisenä maanantaina. Kuukauden viimeinen viikkokokouspäivä säilyi hallituksen kokouspäivänä 1980-lu-vun alkuun. Tosin kokouspäivä oli välillä vaihtunut maanantaista torstaihin. 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella kokouspäiviä ei ankkuroitu tiettyyn ajankohtaan kuukaudessa. Sen sijaan hallitus kokoontui presidentin kutsusta käsiteltävistä asioista ja tilanteista riippuen, joskus tiheämmin, jos-kus taas jokin kuukausi saattoi jäädä kokonaankin väliin. ”Ruotuun” palaaminen tapahtui elokuussa 1994, jolloin hallitus päätti kokoontua kuukausittain. Seuraavina vuosina ”kuukausittain” tarkis-tettiin muotoihin ”joka kuukauden ensimmäisenä torstaina” tai ”kunkin kuukauden ensimmäisen viikkokokouksen jälkeen”. Tämä käytäntö jatkuu edelleen.

Huolellinen valmistelutyö on helpottanut olennaisesti hallituksen työskentelyä ja kokousten lä-pivientiä. Valmistelusta ja esittelystä ovat vastanneet pääasiassa presidentti ja sihteerit. Kuitenkin hankkeissa, jotka hallitus on ohjannut muiden toimihenkilöiden hoidettaviksi, valmisteluvastuu on ollut näillä toimijoilla. Presidentti Jaakko Aatolaisen kaudella 1999–2000 kokouksia valmisteltiin myös viikkoa aikaisemmin pidetyissä presidentin, varapresidentin ja ykkössihteerin palavereissa. Hallituksen päätösvaltaan ja siis myös valmistelun piiriin kuuluvien asioiden määrä on huomattavan suuri. Ne liittyvät klubin toimintasuunnitelmiin ja ohjelmiin, lukuisiin erilaisiin jäsenkysymyksiin, talouteen, toteutettaviin projekteihin ja Rotarysäätiön toiminnan tukemiseen, nuorisovaihtoon ja kansainvälisiin yhteyksiin, yhteistyöhön ja osallistumiseen rotarypiirin, muiden klubien ja yhteisö-jen kanssa järjestettävään toimintaan. Luettelo ei suinkaan ole tyhjentävä.

Hallituksen päätettäviä asioita on käsitelty myös klubineuvotteluissa. Ne ovat tilaisuuksia, joi-hin osallistuvat klubin hallitus ja kaikkien komiteoiden puheenjohtajat. Neuvotteluissa on pohdittu nimenomaan klubin sisäisiä asioita, suunnitelmia ja tavoitteita. Tilaisuuksien määrä on vaihdellut vuosittain kahdesta neljään. Piirigovernorin klubivierailun yhteydessä pidetyssä klubineuvottelussa tarkastelun kohteena ovat olleet kuluvan rotaryvuoden suunnitelmat ja toiminnan järjestelyt, joista governor on antanut oman arvionsa. Lokakuussa 1970 DG Unto Tupala esitti seuraavia toteamuk-sia: Toveruus klubissa on todennäköisesti hyvä ja sitä on edelleen vaalittava, viikkoselostekäytäntö on hyvä, rotaryjulkaisujen referoiminen kokousohjelmana olisi paikallaan, rotaryinformaatiota tar-vitaan aiempaa enemmän, itsensä kehumista on vältettävä ja kouluihin suuntautuvassa ammatinva-linnanohjauksessa on keskityttävä seikkoihin, joita oppilaat eivät muuten saa. Keväisin pidettyjen vanhan ja uuden hallituksen neuvotteluissa on aina ollut kysymys ”perinnön” siirtämisestä ja uuden toimintakauden toiminnan linjauksista. Klubin alkuvuosina suosittuja klubineuvottelupaikkoja oli-vat tilaisuuden tullen Gebhard-opisto (myöhemmin Osuuspankkiopisto) ja Tukon koulutuskeskus Hämeenkylässä. Sulo Kosunen ja Erkki Reittilä isäntinä ymmärsivät saunaympäristön ja grillimak-karoiden ajatuksia kirvoittavan voiman.

29

2.3 TOIMIHENKILÖT, ASIAMIEHET JA YHTEYSHENKILÖT

Luottamustehtävät kiertävät klubissa, joten tapana on, ettei samaa jäsentä valita entiseen tehtäväänsä uudelleen. Klubin kannalta on parasta, että toimihenkilöiden kesken tapahtuu kohtuullista ”rotaatiota”. Vaihtuvuusperiaatteen tulee koskea niin toimihenkilöitä kuin komiteoiden puheenjohtajia ja jäseniäkin sen ehkäisemiseksi, että samat henkilöt istuvat toimissaan rajoittamattoman ajan. Toimihenkilöitä ei siis tule rohkaista pysymään toimissaan kahta vuotta peräkkäin eikä edellyttää että he näin tekevät. On kuitenkin tilanteita, joissa klubit voivat havaita hyväksi valita toimihenkilön heti seuraavaksi vuodeksi tai valita hänet uudestaan tietyn ajan kuluttua. Esimerkiksi nuorisovaihtoasiamiehen, taloudenhoitajan ja Rotarysäätiön asiamiehen tehtävät edellyttävät poikkeuksellista jatkuvuutta. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 2. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 45).

Rotaryklubin järjestysmuodon mukaan klubin toimihenkilöitä ovat presidentti, tuleva president-ti, yksi tai useampi varapresidentti, jotka kaikki ovat hallituksen jäseniä, sekä sihteeri, taloudenhoita-ja ja klubimestari, jotka ovat hallituksen jäseniä, jos klubin säännöt sitä edellyttävät. Toimihenkilöt valitaan tehtäväänsä siten kuin klubin säännöissä on määrätty. Lukuun ottamatta presidenttiä toimi-henkilöt astuvat tehtäviinsä vaalia seuraavan heinäkuun 1. päivänä ja pysyvät toimessaan toimikau-tensa ajan tai siksi, kunnes heille on valittu seuraajat. Vantaan Rotaryklubin säännöt määräävät, että vaalikokous pidetään kunkin vuoden joulukuun loppuun mennessä.

2.3.1 Klubin presidentti

Klubin presidentti johtaa klubin toimintaa sekä toimii puheenjohtajana klubin ja sen hallituksen koko-uksissa. Hän edustaa klubia eri yhteyksissä ja osallistuu sen edustajana eri rotarytilaisuuksiin. Hänen on pitänyt palvella klubiaan hallituksen jäsenenä tai yhden tai useamman suuren komitean jäsenenä. Rota-rypiiri järjestää vuosittain valmennustilaisuuden rotaryklubien tuleville presidenteille. Tämä valmennus kulkee nimellä PETS, joka tulee englanninkielisestä ”Presidents-elect Training Seminar”. Seminaarissa tuleville presidenteille jaetaan käytännön ohjeita toiminnan johtamista helpottamaan. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 1. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 46).

Rotaryklubin varapresidentti toimii presidentin sijaisena tämän ollessa estynyt. On suotavaa, että presidentti antaa varapresidentille tilaisuuden jonkin kerran sijastaan johtaa klubin kokousta. Varapresi-dentin tulisi myös saada tilaisuus toimia jonkin keskeisen klubikomitean puheenjohtajana. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 46. Rotarykäsikirja 1987, s. 117).

Presidentti valitaan klubin sääntöjen mukaisesti enintään kaksi vuotta ja vähintään 18 kk ennen sitä päivää, jona hän astuu presidentin toimeensa. Hän toimii hallituksen jäsenenä sekä tulevana president-tinä (president-elect) presidenttivuottaan välittömästi edeltävänä vuonna. Presidentti astuu tehtäväänsä sen rotaryvuoden heinäkuun 1. päivänä, joksi hänet on valittu presidentiksi ja pysyy toimessaan toimi-kautensa ajan tai siksi, kunnes hänelle on valittu seuraaja. (Rotaryklubin järjestysmuoto).

Vantaan Rotaryklubin perustava kokous valitsi klubin ensimmäiseen johtokuntaan presiden-tin, Teijo Wesamaan, lisäksi yhden varapresidentin, Tauno Markkulan. Vuonna 1964–1965 Tauno Markkula siirtyi presidentiksi ja uusi varapresidentti, Eino Jamalainen, sitä seuraavana. Näin hah-mottunut kahden vuoden ”presidenttiputki” sai pituuteensa kolmannen, kun vuodeksi 1967–1968 valittiin jo kaksi varapresidenttiä. Näistä ensimmäinen oli oleva seuraavan vuoden presidentti, toi-

30

nen varapresidentti siirtyi ensimmäiseksi, ja toiseksi varapresidentiksi valittiin uusi klubin jäsen. Kaudella 1979–1980 ensimmäisen varapresidentin nimitys vaihtui ”tulevaksi presidentiksi” (Presi-dent-elect) tai ”presidentti 1980–1981” ja toisen varapresidentin nimitys ”varapresidentiksi”.

Järjestelmä on toiminut yhtämittaisesti nykypäivään muutamaa epäsäännöllisyyttä lukuun ot-tamatta. Vuonna 1971–1972 ensimmäinen varapresidentti Kurt Strömsholm erosi klubista kesken toimikauden, jolloin Kaj Ahlman siirtyi toisen varapresidentin paikalta suoraan kauden 1972–1973 presidentiksi. Sulo Kosunen kävi paikkaamassa syntyneen aukon ensimmäisen varapresidentin teh-tävässä. Hänen oma varsinainen ”presidenttiputkensa” alkoi viisi vuotta myöhemmin. Kuvio toistui vielä vuotta myöhemminkin Yrjö Teräväisen seuratessa Kaj Ahlmanin jälkiä. Paikkaajana toimi tällä kertaa Pertti Viitanen, kuitenkin sillä erotuksella, että hänestä tuli klubin presidentti välittömästi seuraavaksi kaudeksi. Presidentti Raimo Palonen kuoli lyhyen sairauden murtamana huhtikuussa 1976. Hänen tehtävänsä jäljellä olleen lyhyen kauden aikana hoiti todennäköisesti ensimmäinen varapresidentti Juhani Artola (lähteet puuttuvat). Kausien 1991–1993 presidentit Mikko Vesa ja Reijo Mäkinen siirtyivät tehtäväänsä suoraan varapresidentin paikalta, ja tulevan presidentin tehtä-vää hoiti Raimo Huvila kaksi kautta ennen presidentiksi siirtymistään.

Tammikuussa 1977 presidentti Juhani Artola ilmoitti hallitukselle olevansa pakotettu eroamaan kesken toimikauden klubista ja siirtymään toimeen, jonka sijoituspaikka oli Saudi-Arabia. Hallitus totesi kaksi vaihtoehtoa presidentin tehtävien hoitamiseksi jäljellä olevan toimikauden aikana. Oli mahdollista, että varapresidentit Heikki Bergström ja Olli Virtanen jakoivat tehtävät keskenään ro-taryvuoden loppuun asti, minkä jälkeen ensimmäinen varapresidentti Bergström jatkaisi president-

Reijo Mäkinen luovutti kesäkuun 1993 lopulla Vantaan Rotaryklubin presidentin tehtävät Raimo Huvilalle ja esitti samalla yhteenvedon päättyneen rotaryvuoden tapahtumista. Kuva: Pentti Kynnöksen kuva-arkisto.

31

tinä aikaisempien päätösten mukaisesti. Viralliseksi presidentiksi ilmoitettaisiin Bergström. Toinen mahdollisuus oli, että Bergström hoitaisi presidentin tehtävät yksin varsinaisena presidenttinä ja siirtyisi 1.7.1977 past presidentiksi. Toimintakauden 1977–1978 presidentiksi tulisi Olli Virta-nen. Hallitus jätti ratkaisun varapresidenttien keskenään sovittavaksi. Ratkaisuksi tuli, että Heikki Bergström toimi presidenttinä maaliskuun loppuun ja Olli Virtanen huhtikuun alusta kesäkuun loppuun. Seuraavana eli Heikki Bergströmin varsinaisena presidenttivuotena klubilla ei ollut past presidenttiä. Järjestelyjä presidentin tehtävien hoitamisessa oli toimintakertomuksen 1977–1978 mukaan jouduttu tekemään aiemminkin: ”Edellisten vuosien useiden presidenttivaihdosten jälkeen päästiin kuluneena toimintavuotena klubin toiminta jälleen vakiinnuttamaan normaaleihin uomiin-sa”. Lähteet noista presidenttivaihdoksista puuttuvat.

Varapresidentti Terho Häkkinen joutui keväällä 1986 yllättäen presidentin tehtäviin kahden kuukauden ajaksi. Syynä oli presidentti Martti Salomaan lomamatka Floridaan helmi-maaliskuussa. Hallitus myönsi presidentille vapautuksen läsnäolosta matkan ajaksi. Seuraavan kerran klubin oli tarkistettava presidenttikysymyksessä tekemiään päätöksiä syksyllä 1998, kun vuoden 1999–2000 presidentiksi valittu Jorma Helanen sai kahden vuoden työkomennuksen Latviaan. Hallitus esitti vuosikokoukselle, että presidentiksi Jorma Helasen tilalle valitaan Jaakko Aatolainen ja uudeksi vara-presidentiksi Björn Backman. Kokous hyväksyi esityksen. Presidentti Erkki Laamanen selosti tehtyä päätöstä ja sen taustoja piirigovernorille hänen marraskuisen klubivierailunsa yhteydessä, jolloin DG Henri J. Vartiainen piti ratkaisuja hyvinä.

Vantaan Rotaryklubissa tulevan presidentin tehtäväksi vakiintui vähitellen klubipalvelun johta-minen. 1960–1980-luvuilla säännöt edellyttivät, että presidentin tuli määrätä yksi johtokunnan/hallituksen jäsenistä johtamaan kaikkea klubipalvelun alaan kuuluvaa toimintaa ja valvomaan ja järjestämään niiden komiteoiden työskentelyä, jotka asetettiin huolehtimaan klubipalvelun piiriin kuuluvista erityistehtävistä. 1960-luvulla tehtävään määrättyä johtokunnan jäsentä nimitettiin klu-bissa ”komiteoiden valvojaksi” ja seuraavalla vuosikymmenellä ”klubipalvelun puheenjohtajaksi”. Kun 1980-luvulla Rotaryklubin normaalisääntöihin lisättiin klubipalvelukomitea niiden vakituisten komiteiden joukkoon, jotka presidentin tuli hallituksen suostumuksella asettaa, nimitys vaihtui it-sestään selvästi ”klubipalvelukomitean puheenjohtajaksi”. 1960- ja 1970-luvuilla tehtävä lankesi jos-kus, mutta ei suinkaan säännöllisesti tulevalle presidentille eli silloin ensimmäiselle varapresidentille. Vuodesta 1978–1979 alkaen se on säännönmukaisesti ollut tulevan presidentin tehtävä. Käytäntö on myös kirjattu viimeisimmässä tarkistuksessa Vantaan Rotaryklubin sääntöihin: ”Tulevan presi-dentin tehtävänä on toimia klubipalvelukomitean puheenjohtajana”. Vastaavaa mainintaa ei löydy Rotaryklubin mallisäännöistä.

”Ohjasten luovutus” tai ”presidenttien vahdinvaihto” eli tehtävien siirtäminen vanhalta presiden-tiltä uudelle on tapahtunut rotaryvuoden viimeisessä viikkokokouksessa. Käytännöstä on jouduttu poikkeamaan vain pari kolme kertaa. Kesällä 1982 Erkki Reittilä vastaanotti presidentin tehtävän Tapani Jokelalta uuden rotaryvuoden alussa, ja Kari Purhosen ja Seppo Liukon välinen vahdinvaihto tapahtui vasta heinäkuun loppupuolella 1997. Vuoden 1999–2000 presidentti Jaakko Aatolainen joutui käytännössä tehtäviinsä jo kesäkuun puolivälissä. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vahdin-vaihto on tapahtunut klubin säännöllisessä kokouspaikassa. Kesällä 2002 Esko Kaarna otti vastaan presidentin käädyt sairastuneelta Heikki P.S. Leivolta tämän kodissa järjestetyssä tilaisuudessa.

Olennaisena osana vahdinvaihtoon on kuulunut klubipresidentin ulkoisten tunnusmerkkien luovutus. Niihin on aikaisempina vuosikymmeninä presidentin käätyjen lisäksi kuulunut myös pu-heenjohtajan nuija. 1990-luvun lopulla tuli käytännöksi, että tilaisuudessa eroava presidentti sai

32

takkinsa käänteeseen past presidentille kuuluvan rotarymerkin. Itsenäisyyspäivän juhlakokouksessa 1999 presidentti Jaakko Aatolainen kiinnitti merkin peräti kahdentoista entisen presidentin rintaan. Tapaus varmisti sen, että jokainen klubin jäsenenä edelleen oleva past presidentti on saanut mer-kin.

Ainakin kahdesti vahdinvaihto on järjestetty avec-tilaisuutena. Kesäkuun 1966 lopulla Ravinto-la Sillankorva ”oli somistautunut ruusuin vastaanottamaan toimintavuoden viimeisen kokouksen osanottajia. Kokouksen erikoisluonteen takia viihdytti yhdeksän viehkeätä vierasta … rotaryvelji-ämme. … Vieraat toivotettiin tervetulleiksi coctailein ja puhein, minkä jälkeen siirryttiin pöytään. Erittäin maukkaan päivällisen jälkeen esitti veli presidentti lyhyen katsauksen vuoden tapahtumiin kiittäen samalla johtokuntaansa hyvin suoritetusta työstä. Veli Jamalaisen puhe oli hyvin lämmin ja luovuttaessaan presidentin ketjut veli Longalle antoi hän samalla velvoittavia ajatuksia seuraavaksi toimintavuodeksi.” Toisen kerran vahdinvaihto on ollut avec-tilaisuus kesällä 1979.

Vastauspuheessaan ja kiitossanoissaan Erkki Reittilälle kesällä 1983 uusi presidentti Bengt Wes-terling kertoi viihtyneensä edeltäjänsä leppoisissa, mutta silti tehokkaasti johdetuissa kokouksissa. Rotaryliikettä hän vertasi merenkulkuun ja löysi näiden välille monta yhtäläisyyttä. ”Merellä on isoja ja pieniä laivoja, niin on myös klubeja. Näitä erikokoisia laivoja kuljettaa sama tuuli; rotaryklubeissa puhaltaa sama rotaryhenki. Laivat pyrkivät saamaan lastinsa perille; klubit vievät perille sanomaa yhteisymmärryksestä ja rauhantahdosta. Erona tässä vertailussa on se, että klubeissa uudet veljet pääsevät heti tasavertaisiksi vanhojen kanssa, laivalla ei näin käy. Myös vahdinvaihto on erilainen; laivoilla joka neljäs tunti, klubeissa kerran vuodessa.” Uuden presidentin tuntemuksia vahdinvaih-totilanteessa kuvannee hyvin Aarne Pehkosen toteamus vuonna 1986: ”Tässä seistään vitjat kaulassa ja ihmetellään miten vuosi selvitään eteenpäin, mutta uskon uuden teeman ’Rotary antaa toivoa’ auttavan meidät vuoden yli”.

Klubin itsenäisyyspäiväjuhlassa v. 1999 saivat entiset presidentit Past President -rintamerkin. Jakajina pre-sidentti Jaakko Aatolainen ja sihteeri Antti Puhakka, saajina jakajien takana Bengt Westerling, seuraavina Pertti Viitanen, Sulo Kosunen, Erkki Reittilä, Aarne Pehkonen, Terho Häkkinen, Reijo Mäkinen ja Raimo Huvila. Kuva: Klubin kuva-arkisto.

33

Jotkut presidenteistä ovat valinneet ”hallituskaudelleen” oman henkilökohtaisen, mutta samalla klubin rotaryhenkeä tukevan ja palvelumieltä lujittavan rotaryteeman. Se on toisinaan noudatellut myös RI:n presidentin ja piirigovernorin vuositeemojen viitoittamia ajatuksia. Ensimmäisen ker-ran oman tunnuslauseen valitsi Terho Häkkinen vuonna 1987–1988. Hänen teemansa ”Teemme sen yhdessä” noudatti uskollisesti DG Martti Talvelan ”Tee se nyt” ja RI:n presidentti Charles C. Kellerin ”Rotarit: Yhdessä palvellen rauhan puolesta” -teemojen tavoitteita. Vuoden 1997–1998 presidentti Seppo Liukon rotaryteema ”Suomalainen pohja Rotarylle” toimi myös klubin kokous-ohjelmaa ohjaavana teemana. Kahden seuraavan vuoden presidenttien Erkki Laamasen ja Jaakko Aa-tolaisen tunnuslauseet kuuluivat ”Suomalaisuutta korostaen Eurooppaan” ja ”Rotaryvuosi vuositu-hannen vaihteessa” sisälsivät samoin toimintaa ohjaavia korostuksia. Björn Backmanin ”Yhteistyöllä eteenpäin” (2000–2001), Esko Kaarnan ”Osoita hyvä tahtosi” (2002–2003) ja Jorma Haapamäen ”Osoita palvelumielesi” (2004–2005) ovat taas olleet puhtaita rotaryteemoja.

Kaikki presidentin tehtäviä hoitaneet jäsenet on lueteltu liitteessä ”Vantaan Rotaryklubin toimi-henkilöt 1963–2005”.

2.3.2 Klubin sihteeri

Klubin sihteerit, yksi, kaksi tai useampikin, vastaavat klubin käytännön toiminnasta. He huolehtivat klubin kokousrutiineista ja muista järjestelyistä. Sihteereille nimetään omat vastuualueet ja he voivat myös sopia tarkemmasta työnjaosta keskenään. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 46).

Vantaan Rotaryklubilla oli toimintansa ensimmäisinä kuukausina vain yksi sihteeri, Yrjö Te-räväinen. Sihteerin tehtävien hoitaminen osoittautui kuitenkin siinä määrin suuritöiseksi ja aikaa vieväksi, että jo toista toimintavuotta varten katsottiin tarpeelliseksi nimittää kaksi sihteeriä. 1980-luvun puolivälissä muodostui käytännöksi, että kakkossihteeri siirtyi seuraavana toimintavuotena ykkössihteeriksi. Kahden sihteerin järjestelmä toimi uuden vuosituhannen puolelle. Elokuussa 2002 hallitus totesi, että sihteerien työtaakkaa helpottamaan ja nimenomaan jäsenasioita hoitamaan tar-vittiin kolmas toimihenkilö, jäsensihteeri. Hänen tehtävänään tuli olemaan jäsenrekisterin ylläpito päivityksineen sekä siihen liittyvä yhteydenpito ja tiedottaminen rotarypiirin, Suomen Rotary ry:n ja RI:n suuntaan. Erkki-Sakari Harju suostui tehtävään toistaiseksi.

Sihteereiksi on pääsääntöisesti valittu suhteellisen ”tuoreita”, vain muutaman vuoden klubissa toimineita jäseniä. Käytäntö on siinä mielessä perusteltu, että ”sihteeriputki” on osoittautunut erin-omaiseksi koulutusväyläksi rotarytoimintaan perehtymiseksi ja sen syvälliseksi sisäistämiseksi. Sih-teerien tunnollinen paneutuminen tehtäviinsä on toisaalta osoittanut heidän valmiutensa sitoutua rotaryn tavoitteisiin, klubin kestävään jäsenyyteen ja ennen pitkää ”presidenttiputkeen” astumiseen. Presidentin ohella he ovat olleet avainasemassa klubin asioiden hoitamisessa. Sihteerien suorittama huolellinen valmistelutyö ja tehtyjen päätösten täytäntöönpano ovat helpottaneet olennaisesti pre-sidentin toimintaa, kokousten läpivientiä ja klubin muidenkin sihteerien tehtäväkenttää sivuavien asioiden hoitamista. Niinpä he lähes säännönmukaisesti ovat myös ensimmäisinä joutuneet presi-dentin kiitosten kohteeksi hänen ”tilittäessään” oman kautensa toimintaa. Esko Kaarnan kiitokset kesällä 2003 kuuluivat: ”Nimeltä mainiten haluan kiittää suurimman vaivan nähneitä virkailijoita. Sisar Pirjo (Rantaniemi) ja Veli Kyösti (Jaakkola), Teidän tapanne toimia presidentin käsinä ja hoitaa klubin hallintoa on ollut tehokasta, luotettavaa ja vieläpä hymyssä suin tapahtunutta. Teistä löytyy todellista sihteeriainesta.” Kerran presidentti on voinut ojentaa ”adjutantilleen” sanojakin konkreet-

34

tisemman tunnustuksen. Näin tapahtui Jaakko Aatolaisen presidenttikauden päättyessä kesäkuus-sa 2000: ”Saatuani tilaisuuden valita yhden klubin jäsenen, jolle RI myöntää tunnustuksen ”Four avenues of service citation for individual rotarians”, katsoin 1. sihteerin Antti Puhakan parhaiten ansaitsevan tämän arvon.”

Huolellisen sihteerin tehtävien hoitamisen merkitystä kuvaa omalla tavallaan seuraava kirjeen-vaihto noin puolentoista vuosikymmenen takaa. Klubin ykkössihteeri kirjoitti Suomen Rotarytoi-mistolle: ”Koska on ilmennyt, että allekirjoittanut Vantaan Rotaryklubin I sihteeri eikä myöskään klubin presidentti ole saanut kaikkea klubille osoitettua postia, pyydämme saada faxilla yhteystie-tomme tarkistaaksemme ne”. Rotarytoimiston vastaus kuului: ”Olen ilmoittanut RI:n Pohjoismai-den toimistoon Sinun osoitteesi. Toivottavasti posti tulee sen jälkeen Sinulle. Löysin syyn miksi posti on tullut Past Presidentille. Sekä ’Offi cial Directory’ssa’ että ’Directory of Rotary Clubs in Continental Europe, …’ löytyivät viime vuoden tiedot. Kuuluu klubin omiin tehtäviin ilmoittaa seuraavan vuoden presidentin ja sihteerin nimet, ei Rotarytoimiston. Ystävällisin terveisin Suomen Rotarytoimisto”. Aivan kuin vahvistukseksi edelliselle RI:n Pohjoismaiden toimistosta Tukholmasta saapui seuraava faxi: ”Lähetän ohessa jäljennöksen RI:n kansainvälisen matrikkelin sivusta, jossa on myös Teidän klubinne klubitiedot. Nämä tiedot näyttävät olevan viime rotaryvuoden tietoja. On mahdollisesti niin, että klubinne ei ole ilmoittanut tämän rotaryvuoden tietojaan. Eeva Olsson.”

Sihteerit ovat pysyneet toimissaan presidenttejä ”uskollisemmin”. Ensimmäinen lähteistä esiin nouseva järjestely kesken toimikauden osuu syyskuulle 2000. Silloin Henrik Sarin vapautettiin sai-rauden vuoksi läsnäolosta toistaiseksi sekä hallituksen jäsenyydestä. Hänen tilalleen hallitukseen ja samalla toiseksi sihteeriksi valittiin Kaarina Ylönen. Vuotta myöhemmin Kyösti Jaakkola valittiin kakkossihteeriksi läsnäolosta vapautetun Ralf Sontagin tilalle. Huhtikuussa 2004 Sami Simula il-moitti työpaikkansa siirtyvän Yhdysvaltoihin ja olevansa estynyt hoitamasta sihteerin tehtäviä tu-levana toimikautena. President-elect Jorma Haapamäen ehdotuksesta aiemmin kakkossihteeriksi valittu Erkki Koskinen siirrettiin ensimmäiseksi sihteeriksi ja Esko With valittiin hänen tilalleen toiseksi sihteeriksi.

Sihteerin tehtävät lueteltiin klubin säännöissä, jotka edellyttivät myös, että sihteerit sopivat kes-kenään tehtävien jakamisesta. Pääasialliseksi työnjaoksi oli vuosien mittaan vakiintunut käytäntö, jossa ykkössihteeri hoiti ulkoisen kirjeenvaihdon, ilmoitukset rotarytoimistoon ja RI:lle sekä hal-lituksen pöytäkirjat. Kakkossihteeri vastasi puolestaan viikkokokousasioista. Omaa toimikauttaan koskevista yksityiskohdista sihteerit sopivat vuosittain. Vuonna 1998–1999 ykkössihteeri hoi-ti esimerkiksi kaikki ulospäin suuntautuvat klubin yhteydet, puolivuotisraportit ja raportoinnin Zürichiin, Suomen Rotarytoimiston tarvitseman raportoinnin, jäsenrekisterin, vuosikertomuksen laatimisen syyskuuhun mennessä sekä toimi hallituksen sihteerinä. Kakkossihteerin tehtäviä olivat viikkokokousasiat. Hän laati kokousten asialistat, kirjoitti viikkoselosteet, vastasi vuosikokouksen ja vaalikokouksen sihteerille kuuluvista tehtävistä, huolehti läsnäolokirjanpidosta ja siihen liittyvistä ilmoituksista ja piti ravintolan tietoisena klubin ohjelmasta ja sen poikkeuksista.

Kokous- eli viikkoselosteita sihteerit ovat laatineet klubin perustavaa kokousta seuranneesta en-simmäisestä viikkokokouksesta alkaen. Niiden muoto ja sisältö on vaihdellut melkoisesti sihteereistä riippuen. Ensimmäisten vuosien selosteet olivat joskus suoranaisia pieniä novelleja värikkäine tilan-nekuvauksineen. Erityisesti Gunnar Anderssonin teksti oli herkullista luettavaa. Marraskuussa 1964 hän kuvaili tilaisuuden alkua seuraavasti: ”’On taasen vietetty juhlahetki’ -tunnelman merkeissä kokoontuivat veljemme avec dame Kulosaaren Casinolle keskiviikkona 11.11. klo 19.30 viettämään klubimme ensimmäistä vuosijuhlaa. … Aluksi nautittu kuuma glögi laukaisi sisääntulotunnelman

35

ja lämmitti ihanasti kylmän ja tuulisen ilman johdosta kohmettuneen psykosomaattisen eli henkis-ruumiillisen olemuksemme. Presidenttimme, veli Taunon (Markkula) lausuttua vieraat tervetulleik-si istuuduttiin pöytään nauttimaan sen runsaista ja herkullisista antimista.” 1970-luvulle tultaessa viikkoselosteet olivat saaneet jo selkeän rakenteen sivuotsakkeineen, mutta olivat edelleen varsin informatiivisia. Tosin vuosikymmenen loppupuolella selosteiden rakenne alkoi horjua, ja kuvaan tulivat ensimmäiset niukkasanaisuuteen houkuttelevat lomakepohjat.

1980-luvulla selostekäytäntö muuttui varsin kirjavaksi. Jotkut sihteerit tyytyivät pelkkään esi-telmän referointiin jättäen kaiken muun kokousinformaation sivuun. Joidenkin selosteet lomake-pohjilla kertoivat kylläkin osallistujien määrän ja vierailijat, standaarien luovutukset ja luettelona ilmoitusasiat, mutta jättivät esitelmän sisällön lähinnä otsakkeen ja ehkä muutaman luettelomaisesti esitetyn maininnan varaan. Persoonallisimmat olivat Seppo Liukon käsin lomakepohjalle kirjoitetut selosteet kaudella 1986–1987. Seuraavan vuosikymmenen alkupuolella selosteiden jäsentely vakiin-tui nykyiseksi, mutta sisällöltään ne olivat ensi alkuun 1980-luvun lomakepohjaisiakin niukemmat. Vuosikymmenen puolivälissä Jorma Haapamäen sihteerikaudella tapahtui selvä muutos informatii-visempaan suuntaan, ja kaudella 1995–1996 Jukka Yrjölä teki niistä todellisia selosteita. Seuraavat sihteerit ovat pyrkineet ne myös sellaisina säilyttämään.

Klubin sääntöjen mukaan sihteerien tuli ”… säilyttää näiden (klubin, hallituksen ja komiteoiden) kokousten pöytäkirjat”. Klubin arkisto on käytännössä sijainnut aina kokoushuoneiston yhteydessä erillisessä kaapissa, joskaan kaapin sijainti tiloissa ei aina ole ollut paras mahdollinen. Esimerkiksi nykyinen ”arkisto” sijaitsee ravintolan ahtaassa siivouskomerossa ”sulassa sovussa” siivousvälineistön ja ravintolassa kokoontuvan Lions Clubin laulukirjojen kanssa. Kaapilla asioiminen vaatii aina ko-meron avaimen noutamista henkilökunnalta. Arkistoitavaa materiaalia on vuosien varrella kertynyt siinä määrin, että hallitus antoi vuoden 2003 alussa Viljo Junnolle tehtäväksi hankkia uusi isompi kaappi sen säilyttämiseksi. Toimenpide oli tarpeellinen siitäkin huolimatta, että sihteerit ovat aika-ajoin järjestelleet arkistoa. Esimerkiksi viikkoseloste heinäkuulta 1968 kertoo: ”… lopetti president-timme kokouksen hyvissä ajoin. Tämän jälkeen presidentti, klubimestari ja sihteeri siivosivat ja järjestivät klubin kaapin, jonka tuloksena lahjoitettiin huoneiston (Ravintola Sillankorva) haltijan edustajalle tarjoiluvaunuun kuormattuna muutama kilo jätepaperia”.

Vuonna 1994–1995 klubin sihteerit Kari Kuusela ja Jorma Haapamäki kävivät arkistomateri-aalin läpi ja järjestivät sen uudelleen. Prosessin yhteydessä materiaalia löytyi myös ravintola Chicin kellarista. Seuraavan kerran arkiston päivittämisestä keskusteltiin hallituksessa marraskuussa 2002, jolloin asia jo alustavasti liitettiin klubin 40-vuotishistoriikin laatimiseen. Historiikki-projektin yh-teydessä tapahtunut perusteellinen aineiston läpikäyminen on paljastanut, että arkistosta puuttuu huomattava määrä pöytäkirjoja, viikkoselosteita ja muita asiakirjoja eri vuosilta, ja jopa kaikki pöy-täkirjat vuosilta 1966–1969 ja kaikki tai lähes kaikki asiakirjat vuosilta 1972–1976. Mahdollista on, että 1970- ja 1980-luvuilla tapahtuneiden useiden kokouspaikan vaihdosten yhteydessä tämä osa arkistomateriaalista on joutunut harhateille. Arkistosta ei myöskään löydy vuoden 1965 kesäkui-sen viikkoselosteen seuraavasti kuvaamaa aineistoa: ”Charterjuhlamme tiimoilta käyty paperisota ja kirjeenvaihto on nyttemmin veli Simo Raassinan toimesta koottu, luetteloitu ja pantu kansiin. Kirja esiteltiin viikkokokoukselle ja se on säilytettävänä klubin arkistossa.” Klubin charterkirjaa ei myöskään löydy säilyneiden asiakirjojen joukosta.

Kaikki sihteerin tehtäviä hoitaneet jäsenet on lueteltu liitteessä ”Vantaan Rotaryklubin toimihen-kilöt 1963–2005”.

36

2.3.3 Taloudenhoitaja ja klubin talous

Taloudenhoitaja huolehtii rotaryklubin raha-asioista. Tehtävään kuuluvat talousarvioiden laadinta ja seuranta, liittymis-, vuosi- ym. maksujen periminen sekä klubin maksuliikenteestä huolehtiminen. Suo-siteltavaa on, että taloudenhoitaja pysyy tehtävässään useamman vuoden. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 47. Rotarykäsikirja 1987, s. 126-127).

Vantaan Rotaryklubissa taloudenhoitajaa on nimitetty ”rahastonhoitajaksi” klubin koko histori-an ajan. Kun kuitenkin Rotaryklubin järjestysmuoto ja Rotaryklubin mallisäännöt ovat 1990-luvun puolivälistä ja klubin omatkin säännöt viimeisestä tarkistuksesta lähtien käyttäneet nimitystä ”talo-udenhoitaja”, noudatetaan seuraavassa tekstissä säännöstön virallista kehitystä.

Vantaan Rotaryklubi on noudattanut aukotta suositusta pysyttää taloudenhoitaja tehtävässään useamman vuoden ajan. Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu yhteensä kolmetoista taloudenhoita-jaa, joista Martti Salomaa (1978–1983) ja Björn Backman (1994–1999) hoitivat tointaan viisi toi-mintakautta. Neljän kauden toimihenkilöitä ovat olleet klubin ensimmäinen taloudenhoitaja Tarmo Palonen (29.10.1963–1967) ja Jukka Juntunen (1999–6.10.2003). Yrjö Teräväinen (1967–1970), Olli Virtanen (1970–1973), Erik Zetterström (1975–1978), Antti Keskinen (1983–1986), Raimo Huvila (1986–1989) ja Pentti Peltoniemi (1989–1992) hoitivat tehtävää kolme kautta sekä Heikki Bergström (1973–1975) ja Risto Laitinen (1992–1994) kaksi kautta. Jussi Lahti on klubin juhla-vuotena tehtävässään toista kauttaan.

Ainoa järjestely, joka taloudenhoitajien osalta on jouduttu lähteiden mukaan tekemään kesken kulumassa ollutta toimikautta, ajoittui lokakuuhun 2003. Silloin Jukka Juntunen joutui eroamaan klubista työpaikan siirryttyä Jyväskylään. Hän oli kuitenkin valmis hoitamaan taloudenhoitajan teh-täviä ”etä- ja ototyönä” siihen saakka, kunnes uusi taloudenhoitaja oli löytynyt. Toiveena kuitenkin oli, että asia olisi kunnossa viimeistään vuoden vaihteeseen mennessä. Seuraavassa hallituksen koko-uksessa saatettiin todeta, että uusi taloudenhoitaja Jussi Lahti oli jo aloittanut tehtävässään. Hallitus päätti Jussi Lahden ehdotuksesta siirtää klubin kirjanpidon Hakunilan Huollon hoidettavaksi 300 euron vuotuisella korvauksella.

Björn Backman luonnehti esitelmässään taloudenhoitajan toimenkuvaa ja klubin taloutta elo-kuussa 1998. Hänen mukaansa taloudenhoitajan tehtävänä oli valmistella vuosittain talousarvio, laskuttaa klubille tulevat maksut ja tallettaa klubin varat pankkiin, maksaa tilillä olevista varoista klubin laskut sekä laatia vuositilinpäätös. Taloudenhoitaja joutui toimimaan kiinteässä yhteistyössä sihteerin kanssa. Tuloja klubi sai jäsenmaksuista, ruokamaksuista ja liittymismaksuista. Suurimmat menot aiheutuivat RI:n maksuista, lehtien tilausmaksuista, vaihto-oppilaan aiheuttamista kuluista, Rotarysäätiölle menevistä avustuksista sekä ns. sekalaisista maksuista. Edellisellä tilikaudella klubilla oli tuloja 57 000 mk ja menoja 54 000 mk. Lipaskeräys tuotti lisäksi 4 200 mk. Pankin tilillä oli varoja kesäkuun 1998 lopussa 13 000 mk.

Liittymismaksut ovat olleet klubin taloudessa varsin pieni tuloerä vuosittain otettujen uusien jäsentyen vähäisestä lukumäärästä (keskimäärin neljä) johtuen. Maksut eivät myöskään ole muuttu-neet yhtä usein kuin varsinaiset jäsenmaksut. Klubin perustamisvaiheessa hyväksytty 50 markan liit-tymismaksu säilyi sellaisena vuosikausia, mahdollisesti aina 1980-luvun alkuun. Vuonna 1981–1982 klubi nosti maksun yllättäen jäsenmaksuakin suuremmaksi eli 300 markaksi, mutta palautti sen heti seuraavana tilikautena 100 markkaan. Tilikausina 1987–1991 liittymismaksu oli 150 markkaa, minkä jälkeen se nousi 250 markkaan ja on myös säilynyt sellaisena. Ainoa muutos on tapahtunut vuoden 2002 rahauudistuksen yhteydessä, jolloin maksu muuttui 42 euroksi.

37

Jäsenmaksut muodostavat klubin merkittävimmän tuloerän. Klubia perustettaessa jäsenmak-sun suuruudeksi oli sovittu 50 markkaa. Se ei kuitenkaan vastannut RI:n vaatimusta vähintään 25 USD:n suuruisesta vuotuisesta maksusta, joten maksu jouduttiin jo kesäkuussa 1964 tarkistamaan DG Rikalan Zürichille antaman lupauksen mukaisesti 60 markaksi. Tarkistuspäätökseen sisältyi lisäys, jonka mukaan ”johtokunnalla on oikeus korottaa jäsenmaksu aina 80:- saakka ja periä se sopimaksi katsomassaan järjestyksessä”. Johtokunta käytti oikeuttaan helmikuussa 1965 ja pani en-simmäisen erän eli 40 markkaa perintään jo maaliskuussa. Seuraavan vuoden talousarvion rahaston-hoitaja Tarmo Palonen rakensi kuitenkin yllättäen 40 markan vuosimaksun varaan kahdessa erässä perittynä. RI:n 25 USD:n vaatimus näytti unohtuneen, koska klubi hyväksyi talousarvion esitetyssä muodossa. Kaudella 1970–1971 jäsenmaksu oli jälleen 80 markkaa vuodessa, ja kymmenen vuotta myöhemmin sen suuruus oli 200 markkaa. Jäsenet hoitivat maksunsa yleensä tunnollisesti. Vain pariin otteeseen, vuoden 1969 alussa ja syksyllä 1977, rahastonhoitaja joutui muistuttamaan veljiä maksamattomista jäsenmaksuista.

Keväällä 1982 rahastonhoitaja Martti Salomaa esitti, ”että ensi vuoden budjetissa jäsenmaksu määrätään sellaiseksi, että se peittää kaikki menot ja ettei muita keräyksiä tarvita klubin jäseniltä”. Esitys johti jäsenmaksun nostamiseen 300 markaksi. Toimenpiteellä ei kuitenkaan onnistuttu täysin peittämään kaikkia menoja, koskapa tilinpäätös osoitti aikanaan 683,66 markan alijäämää. Kolme vuotta myöhemmin rahastonhoitaja Antti Keskinen totesi, että jäsenmaksun korotus oli jälleen tar-peen. ”Jäsenmaksuilla ei kuitenkaan voitane kattaa koko rahantarvetta. Ruokailun hinnankorotus ja vaihto-oppilas aiheuttavat rahoituspainetta.” Klubi suostui perimään 100 markka jäseneltä vaihto-oppilaan aiheuttamien kulujen peittämiseksi, mutta jäsenmaksu säilytettiin vielä entisenä. Huhti-kuussa 1986 rahastonhoitaja ilmoitti, että kassassa oli noin 1 700 markkaa, mutta vaihto-oppilaan laulutunnit, standaarien tilaus sekä PHF-jäsenyyden varmistaminen edellyttivät varoja noin 5 000 markkaa. Hallitus antoi rahastonhoitajalle oikeuden periä veljiltä sopivan summan kulujen peittä-miseksi. Tilinpäätös osoitti seuraavana syksynä 647,71 markan ylijäämää.

1980-luvun loppuvuosina jäsenmaksua korotettiin varsin tiuhaan. Vuonna 1986–1987 maksu nousi 350 markaksi, vuotta myöhemmin sen suuruus oli jo 400 markkaa ja kauden 1989–1990 talousarvio rakentui 500 markan suuruisen jäsenmaksun varaan. Korotuksista huolimatta hallitus katsoi tarpeelliseksi jatkaa vuosikymmenen puolivälissä yleistyneiden erillismaksujen perimistä. Toi-mintakaudella 1986–1987 jäseniltä perittiin 55 markkaa PHF-arvoa ja 50 markkaa vaihto-oppilaan kuluja varten, ja syyskuussa 1988 hallitus päätti kerätä kultakin 50 markkaa jäsenmatrikkelin rahoit-tamiseksi. Oma ”keräyksensä” muodostui myös vuonna 1980 hyväksytystä käytännöstä periä jäse-niltä vierailukokouksissa tarjotun aterian hinta klubin kassaan. Vuoden 1986 vuosikokous vahvisti aterian hinnaksi 45 markkaa kultakin vierailuun osallistuneelta jäseneltä. Kassaa kartutti edelleen 1960-luvulla tavaksi tullut lipaskeräys. Silloinen ”Possu” oli kuitenkin vaihtunut päivällispöydän uudeksi kiertolaiseksi, Kansallis-Osake-Pankin ”Orava”-lippaaksi. Erillismaksujen ansiosta klubin tilinpäätös säilyi ylijäämäisenä vuosina 1986–1988, mutta oli jo kaksi vuotta myöhemmin lähes 2 500 markkaa miinuksella. Alijäämä johtui vaihto-oppilaan arvioitua suuremmista kuluista sekä lipaskeräyksen arvioitua vähäisemmästä tuotosta.

1990-luvun alkuvuodet olivat maksuhäiriöiden aikaa. Häiriöiden taustalla olivat sekä silloisen taloudenhoitajan tapa hoitaa tehtäviään että joidenkin jäsenten laiminlyönnit maksujensa hoitami-sessa. Toimintakauden 1990–1991 tilinpäätös osoitti tosin 7 537,31 markan ylijäämää, mutta sum-maan sisältyi perimättömiä jäsenmaksuja 5 350 markkaa. Huhtikuussa 1992 hallitus totesi yhden jäsenen jättäneen kaikki jäsen- ja ateriamaksunsa maksamatta kahden vuoden ajalta ja olevan velkaa

38

klubille noin 4 000 markkaa. Myös joidenkin muiden jäsenten ateriamaksuissa esiintyi puutteita. ”Suurvelallisten” lista karttui tammikuussa 1993, jolloin hallitus totesi toisenkin jäsenen jättäneen jäsenmaksunsa hoitamatta kahdelta vuodelta.

Toisaalta klubi itsekin oli joutunut ”velallisen” asemaan. Zürichistä oli marraskuussa 1991 saa-punut muistutus, jonka mukaan klubin ”per capita” -maksut 1.7.1991 (klubin puolivuosittain suo-rittamat jäsenmaksut RI:lle), yhteensä 5 243,42 markkaa, olivat hoitamatta. Klubi suoritti maksun välittömästi, mutta käynnisti samalla taloudenhoitajan toimenhoitamiseen kohdistuneet tutkimuk-set. Sihteeri Erkki Laamasen kirjallinen viesti taloudenhoitajalle ilmaisi yksiselitteisesti todellisen huolen: ”Jotain maksuja on nyt maksamatta. Tilanne on sen verran vakava, että meidän on pakko tutkia asia ja saada vahvistus siitä, että maksut on maksettu ettei koko klubia lakkauteta”. Huoli korostui edelleen DG Aarne I. Välikankaalle lähteneen kirjeen sisällössä: ”Kohteliaimmin pyydän apuanne …, jotta voisimme varmistaa, että enää mitään muita maksuja ei ole maksamatta ja jotta Vantaan Rotaryklubia ei EROTETTAISI”.

Käynnistynyt prosessi johti vuoden 1991–1992 päättyessä taloudenhoitajan eroon niin toimes-taan kuin omasta pyynnöstään klubin jäsenyydestäkin. Ateriatilin epäselvyyksien selvitys oli vielä kesken, ja klubin talous oli heikossa jamassa. Vuoden tilinpäätös osoitti 8 000 markan alijäämää, mihin sisältyi muun muassa maksamattomia jäsenmaksuja kahdelta edelliseltä kaudelta yhteensä 3 500 markkaa. Siirtosaamisia ateriatililtä oli runsaat 6 700 markkaa. Uusi hallitus päätti esittää jä-senmaksun keräämistä yhdessä erässä heinäkuussa, jotta klubi voisi vapautua 4 000–5 000 markan veloistaan viivytyksettä. Samalla hallitus esitti klubikokoukselle, että ”suurvelallisista” ensimmäinen erotetaan jäsenyydestä, mutta hänen velkansa klubille peritään. Lokakuuhun 1992 mennessä asi-anomainen maksoi velastaan noin 1 500 markkaa, mutta loppuja 2 500 markkaa klubi ei saanut koskaan perityksi. Toisen ”suurvelallisen” hallitus katsoi syksyllä 1994 eronneeksi klubista.

Maaliskuussa 1993 klubin pankkitili oli melkein tyhjä. Tilanteen korjaamiseksi hallitus esitti pikaista ylimääräisen 150 markan jäsenmaksun perimistä. Toimenpiteen seurauksena vuoden 1993–1994 hallitus saattoi elokuussa todeta, että kaikki jäsenet olivat maksaneet maksunsa eikä rästejä ollut. Vuosina 1993–1996 esiintyi vielä muutama viivästyminen jäsenmaksujen suorituksissa. Käy-tännössä maksuhäiriöt kuitenkin päättyivät, kun hallitus syyskuussa 1996 päätti, että vastaisuudes-sa maksukuitit rästiin jääneistä maksuista lähetetään asianomaisille postitse automaattisesti kolmen kuukauden odotusajan jälkeen.

Jos keväällä 1993 klubin pankkitili oli ollutkin lähes tyhjä, sitä se ei enää vuoden kuluttua ollut. Tilanteeseen vaikutti ratkaisevasti Vantaan rotaryklubien yhdessä järjestämän piirin 1420 piirijuhlan ja -kokouksen taloudellinen menestys. Vantaan Rotaryklubin osuus tilaisuuden nettotuotosta oli noin 35 000 markkaa. Taloudellisen aseman kohentumiseen vaikutti myös se, että kahteen vuoteen klubi ei ollut toiminut vaihto-oppilaan isäntäklubina. Niinpä kauden tilinpäätös osoittikin runsaan 25 000 markan ylijäämää. Tilanne antoi seuraaville tilikausille taloudellisesti väljemmät toiminta-mahdollisuudet ja ehkäisi paineita jäsenmaksujen korottamiseen. Niinpä seuraava jäsenmaksujen tarkistusvaihe käynnistyi vasta toimintakaudella 1997–1998, jolloin maksu korotettiin 650 mark-kaan. Kaudella 2000–2001 maksu nousi 700 markkaan, vuotta myöhemmin 750 markkaan ja vuo-desta 2002–2003 lähtien se on ollut 140 euroa. Kesäkuussa 2004 taloudenhoitaja Jussi Lahti saattoi ilmoittaa, että klubin taloudellinen tilanne on hyvä.

Loppukeväällä 1997 esille nousseesta ajatuksesta kerätä poissaolomaksuja rahatilanteen paranta-miseksi ja muista vastaavista rahastuskeinoista klubi on toistaiseksi pidättäytynyt. Sitä vastoin ”Ora-va” kiertää jatkuvasti viikkokokouksissa ja sen tuotto, keskimäärin runsaat 650 euroa vuodessa, on

39

1990-luvun puolivälistä lähtien kohdistettu pääasiassa nuorison hyväksi suunnattuihin avustuksiin ja projekteihin. Hallitus päätti käyttää klubin nuorisotyöhön myös sen 105 euron lahjoituksen, jonka Kultarantaan suuntautuneen klubin lauantairetken osallistujat antoivat elokuun 2004 lopulla. Varsin merkittävällä tavalla klubin talouteen on vaikuttanut lahjoittajana veli Terho Häkkinen, joka vuosien varrella on kolmasti ohjannut yrityksensä merkkipäivinä saadut huomionosoitukset klubin PolioPlus-tilille (Rotarysäätiön kansainvälinen projekti polion hävittämiseksi maailmasta).

Ei sääntöä ilman poikkeusta. Vaikka klubi olikin viimeisten kymmenen vuoden aikana pidät-täytynyt jäsenmaksujen ohella käytetyistä muista rahastuskeinoista, se käynnisti silti syksyllä 2003 viinipulloarpajaiset. Niiden tuotto kohdistettiin klubin yleisen taloudellisen tilanteen tukemisen asemasta yhteen ainoaan tarkoitukseen, klubin 40-vuotisjuhlallisuuksien rahoittamiseen helmikuus-sa 2005. Samaan tarkoitukseen hallitus ohjasi sen 810 euron arvoisen sponsorituen, jonka Heikki Säilä oli onnistunut hankkimaan yhteistyökumppaneiltaan klubille helmikuussa 2004 viidentoista oopperalipun hintana. Hallitus päätti, että oopperailtaan osallistuvilta veloitetaan lipun hinta sekä tarjoilu kokonaisuudessaan, jolloin sponsorituen osuus jää klubin tilille käytettäväksi juhlien kustan-nuksiin. Nämä kaksi rahoituslähdettä kattoivat kokonaan juhlista aiheutuneet kulut.

Vantaan Rotaryklubi valitsi vuoden 1963–1964 ja samalla ensimmäisiksi tilintarkastajikseen Sulo Kosusen ja Martti Salomaan. Seuraavat maininnat tilintarkastajista löytyvät säilyneistä lähteistä vuosilta 1976–1978, jolloin Martti Salomaa oli edelleen toisena tilintarkastajana, mutta ei enää 1980-luvulle tultaessa. Sulo Kosunen tuli valituksi uudelleen tilintarkastajaksi kaudelle 1986–1987, ja hoiti sen jälkeen tehtävää yhtämittaisesti seitsemäntoista vuotta eli vuoteen 2002–2003 asti. Risto Laitinen oli tilintarkastajana yhteensä kymmenen vuotta, ensimmäisen kerran kaudella 1989–1990 ja sitten kausina 1994–2003. Lyhytaikaisempia tilintarkastajia ovat olleet Risto Järvinen (1976–1981), Juhani Pyykkönen (1981–1986), Erkki Reittilä (1990–1994), Voitto Polvikoski (1981–1984), Martti Hautala (1984–1986), Pentti Peltoniemi (1987–1989) ja Lauri Vänskä (1986–1987). Timo Pavio toimi tilintarkastajana ainakin tilikaudella 1980–1981, mutta mahdollisesti myös vuoden tai kaksi sitä ennenkin. Nykyiset tilintarkastajat Björn Backman ja Kyösti Jaakkola ovat tehtävässään toista vuotta.

2.3.4 Klubimestari

Klubimestarin keskeinen tehtävä on klubin tilaisuuksien käytännön järjestelyistä huolehtiminen. Klu-bimestarin osuus kokousten ja tilaisuuksien tekniseen kulkuun ja osallistujien viihtyvyyteen on varsin ratkaiseva. Useissa klubeissa on kaksi klubimestaria. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 47. Rotarykäsikirja 1987, s. 127-128).

Vantaan Rotaryklubilla oli kolmen ensimmäisen toimintavuotensa aikana vain yksi vuosittain vaihtunut klubimestari. Nämä kolme klubimestaria olivat Gunnar Andersson, Karl Haglund ja Gösta Nylund. Vuonna 1966–1967 klubi nimitti Martti Salomaan rinnalle toiseksi klubimestariksi Pentti Lehdon. Siitä alkaen klubi on noudattanut kahden klubimestarin järjestelmää, kuitenkin siten, että 1980-luvun puoliväliin saakka toimiin nimitetyt vaihtuivat vuosittain järjestölle omi-naista ”rotaatiota” noudattaen. Tosin sama henkilö saattoi joskus muutaman vuoden välein tulla valituksi uudelleenkin tehtävään. Esimerkiksi Martti Salomaa oli toistamiseen tehtävässä kaudella 1969–1970, tällä kertaa toisena klubimestarina, ja Lars Zilliacus valittiin kahdesti (1968–1969, 1980–1981) ensimmäiseksi klubimestariksi. Käytäntö muuttui, kun kauden 1984–1985 toinen

40

klubimestari Heikki Lehtinen siirtyi seuraavan kauden ensimmäiseksi klubimestariksi. ”Toisesta ensimmäiseksi” -järjestelmä toimi vuoteen 2000–2001 saakka. Muutos tapahtui, kun tuleva presi-dentti Heikki P.S. Leivo toivoi Matti Jakosen ja Roy Ahlforsin jatkavan ensimmäisenä ja toisena klu-bimestarina seuraavankin kauden. Sama järjestely on toistunut Airi Kansasen ja Victor Dmitrienkon klubimestarikausilla 2003–2005.

Klubin sääntöjen mukaan ”klubimestarien tulee hoitaa ne tehtävät, jotka tavanomaisesti liit-tyvät tähän toimeen, sekä ne, jotka presidentti tai hallitus mahdollisesti antaa”. Tavanomaisista toimeen liittyvistä tehtävistä näkyvimpiä ovat viikkokokousten kulkuun liittyvät ulkoiset järjestelyt niin kokouspaikan kalustamisen, ohjelman kulkuun liittyvän välineistön kuin osallistujien vastaan-ottamiseen liittyvien seikkojen osalta. Erityisesti klubimestareiden on pitänyt huolehtia siitä, että kokouspaikan henkilökunta on ollut tietoinen klubin ohjelmasta ja ennen muuta kokouksista, jotka pidetään muualla. Kerran ilmoitus muuttuneesta kokouspaikasta on jäänyt tekemättä, ja sen seu-rauksena klubi joutui maksamaan ravintolan laskun valmistetusta ateriasta. Normaalin kokouspai-kan ulkopuolella pidettäviä tilaisuuksia yritysvierailujen ja matkojen ohella ovat usein olleet klubin vuotuiset juhlat: joulujuhla ja sihteerien puutarhajuhla. Näiden tilaisuuksien järjestäminen paikan valintoineen, ohjelmineen ja tarjoiluineen on ollut eräänlainen klubimestareiden diplomityö. Nii-den yhteydessä taitavat ja asiaan paneutuneet klubimestarit ovat onnistuneet luomaan viihtyisän ja miellyttävän, tarvittaessa jopa arvokkaan ja juhlavankin ilmapiirin. Keskinäisen työnjakonsa klubi-mestarit ovat voineet sopia tarkoituksenmukaiseksi haluamallaan tavalla.

Taitavia ja asiaan paneutuneita klubimestareita Vantaan Rotaryklubilla on myös todella ollut. Siitä todistavat muun muassa sanat, jotka presidentti Gunnar Andersson vahdinvaihtopuheessaan kesäkuussa 1969 kohdisti klubimestarilleen: ”Klubimestarimme, veli Lars Zilliacus, en tiedä, onko se en medfödd gåva, siis myötäsyntyinen luonnon lahja, vai hyvän teekkarikoulutuksen ansiota, että Sinä olet kuin luotu tähän monin tavoin vaativaan tehtävään. Vaivojasi ja aikaasi et ole säästänyt, valmiina olet aina ollut kuin lukkari sotaan silloin kun apuasi on tarvittu ja tuloksetkin ovat olleet sen mukaiset, vuoden ohjelma on ollut riittoisa ja korkeatasoista. Kiitos siitä, ja puheenvuoroja en voi sinulle enää antaa.” Maininta vuoden ohjelman riittoisuudesta viittasi siihen, että noina vuo-sina klubimestarilla oli huomattava osuus viikkokokousohjelmien järjestämisessä. Klubin historia todentaa myös sen, että ”omena ei putoa kauas puusta”. Vuoden 1999–2000 toimintakertomuksesta löytyy maininta: ”Vuoden klubimestarit Kim Zilliacus ja Matti Jakonen loivat klubille suorastaan uuden perinteen tehtävän upealla hoitamisella”. Perinteen jatkumisen puolesta puhuvat presidentti Esko Kaarnan sanat kesän 2003 vahdinvaihtopuheessa: ”Veli Royn (Ahlfors) tuki klubille ulottui myös … yhdessä Sisar Airin kanssa erinomaisesti hoidettuihin klubimestarin tehtäviin. Airi, jo iloi-sen olemuksesi näkeminen portaiden yläpäässä ja ystävällinen kädenpuristuksesi saattoivat hyvälle tuulelle ja johdattivat aidosti viikkokokousten tunnelmaan.”

Kaikki klubimestarin tehtäviä hoitaneet jäsenet on lueteltu liitteessä ”Vantaan Rotaryklubin toi-mihenkilöt 1963–2005”.

2.3.5 Klubin muut toimihenkilöt

Klubi voi valita asiamiehiä tai yhteyshenkilöitä muita tärkeinä pitämiään asioita varten. Tällaisia saat-tavat olla esimerkiksi tiedottaja, PR-vastaava, nuorisovaihtoasiamies ja Rotarysäätiön asiamies. (Ydin-tietoa rotarysta 1998, s. 47).

41

Klubin muita pysyviä toimihenkilöitä ovat olleet lippu-upseeri, nuorisovaihtoasiamies, GSE-yh-teyshenkilö, Rotarysäätiön asiamies, Rotaract-yhteyshenkilö sekä Saksan, Ranskan, Viron ja Pietarin yhteyshenkilöt. Alkuvuosina klubilla oli yhdysmies lähiklubien yhteistyövaliokunnassa sekä 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Rotary Norden -asiamies. Keväällä 1964 Hyvinkään, Järvenpään, Karkki-lan, Keravan, Vantaan ja Vihdin rotaryklubien Intercitykokouksessa pohdittiin klubien keskinäisten yhteyksien kehittämistä. Tarkoitusta varten asetettiin yhteistyövaliokunta, johon kunkin klubin tuli nimetä yhdysmiehensä. Vantaan Rotaryklubi nimesi tehtävään Yrjö Teräväisen, joka hoiti sitä vuosi-na 1964–1967. Hänen jälkeensä tehtävässä toimi Atte Lehto vuonna 1969 klubin tästä ”Ratakaari-klubien” yhteistyöstä tapahtuneeseen irrottautumiseen asti.

Lippu-upseerin (rotarykirjallisuudessa ”standaariupseeri”) tehtävänä on ollut huolehtia klubin standaarien hankinnasta sekä klubille luovutettujen standaarien esillä pidosta, luetteloinnista ja varastoinnista. Hän on myös usein edustanut klubia itsenäisyyspäivän kunniavartiossa Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkon sankarihaudoilla. Käytännöksi muodostui, että tehtävään valitut py-syivät toimessaan pääsääntöisesti useamman vuoden. Ensimmäisen lippu-upseerinsa klubi valitsi jo toisena toimintavuotenaan. Tehtävän sai Martti Salomaa, ja hän hoiti sitä kahden vuoden ajan (1964–1966). Pitkäaikaisin lippu-upseeri on ollut Uuno Saarinen, jonka toimikausi kesti vähin-tään yhdeksän vuotta (1967– tai 1968–1977). Kolmen kauden lippu-upseereita ovat olleet Hemmo Oksa (1978–1981), Oiva Pietarinen (1982–1985) ja Raimo Huvila (1997–2000). Tehtävässä ovat toimineet myös Lars Kaustinen (1966–1967 tai –1968), Juhani Pyykkönen (1977–1978), Esko Nieminen (1981–1982), Pentti Hirvonen (1991–1992), Roy Ahlfors (1992–1993), Rolf Palmroos (1993–1994), Bengt Westerling (1994–1995) ja Reijo Mäkinen (1995–1997). Vuosina 2000–2005 tehtävää hoiti yhtäjaksoisesti Viljo Junno. Vuosiksi 1985–1991 klubi ei valinnut lainkaan lippu-upseeria.

Rotaryn kansainvälisen palvelun merkittävä painopistealue on ollut kansainvälinen nuorisovaih-to. Siihen liittyvät tehtävät edellyttävät, että rotaryklubi valitsee niitä hoitamaan erityisen nuoriso-vaihtoasiamiehen. Joulukuussa 1963 DG Matti Rikala korosti nuorisovaihdon merkittävyyttä juuri perustetun klubin tulevalle toiminnalle katsoessaan, että nuorisovaihtoasiamiehen valinta olisi jo nyt paikallaan. Kuukautta myöhemmin klubikokous sai tiedoksi, että nuorisovaihtoasiamieheksi oli määrätty veli Juhani Artola (1964–1965). Hänen jälkeensä 16 muuta klubin jäsentä on katkeamat-tomana ketjuna hoitanut tärkeää tehtävää, heistä viimeisimpänä kolme toimintavuotta Liisa Ten-hunen-Ruotsalainen. Nuorisovaihtoasiamiesten lukumäärä jo sellaisenaan ilmaisee, että tämänkin tehtävän kohdalla on ollut perusteltua poiketa rotaryklubin normaalista vuosittaisesta ”virkakier-rosta”. Pisimmät, neljä rotaryvuotta kestäneet toimikaudet tehtävää ovat hoitaneet Martti Könönen (1976–1980) ja Jorma Helanen (1991–1995). Kolmen kauden asiamiehiä Liisa Tenhunen-Ruot-salaisen lisäksi ovat olleet Bengt Westerling (1970–1973), Rauno Kostiainen (1973–1976), Erkki Haapoja (1980–1983), Martti Hautala (1985–1988), Pentti Kynnös (1988–1991), Pentti Hirvonen (1995–1998) ja Kari Kuusela 1998–2001). Yhden tai kaksi vuotta nuorisovaihtoasiamiehenä toimi-neita ovat Sulo Kosunen (1965–1966), Hugo Malmiranta (1966–1967 tai –1968), Voitto Polvikos-ki (1983–1984), Pekka Hakanen (1984–1985) ja Tuula Nurmiluoto (2001–2002). Valmennuksen tehtäväänsä nuorisovaihtoasiamiehet ovat pääasiassa saaneet vuosittaisissa piirineuvotteluissa ja asia-miesten neuvottelukokouksissa.

Rotarysäätiön asiamiestä ja GSE (Study Group Exchange) -yhteyshenkilöä Vantaan Rotaryklubi ei nimennyt ennen 1980-luvun alkuvuosia. Silloinkin aloite näiden toimihenkilöiden valitsemiseen tuli DG Matti Mäkelältä, joka vierailunsa yhteydessä syksyllä 1982 pyysi klubia nimeämään GSE

42

ja Rotary Foundation -asiamiehen ja ilmoittamaan nimityksestä alue-edustaja Antero Tarvaiselle. Klubi valitsi tehtävään kansainvälisen palvelukomitean puheenjohtaja Erkki Haapojan. Vuonna 1985–1986 tehtävää hoiti Martti Hautala. Seuraavana toimintakautena klubi asetti klubipalvelun alaisuuteen erillisen talous- ja rotarysäätiökomitean, jonka puheenjohtajan, Sulo Kosusen, tuli mui-den tehtäviensä ohella toimia asia- ja yhdysmiehenä. Toimintakaudella 1987–1988 Rotarysäätiön asiamiehen ja GSE-yhdysmiehen tehtävät erotettiin toisistaan, ja talous- ja rotarysäätiökomitean puheenjohtajat hoitivat Rotarysäätiön asiamiehen tointa, kunnes komitea kauden 1995–1996 jäl-keen lakkautettiin. Sen jälkeen Rotarysäätiön asiamiehiksi valittuina ovat toimineet Kari Kuusela (1996–1997), Jussi Lahti (1997–1999) ja Erkki-Sakari Harju (1999–2005). Tehtävien eriyttämi-sen jälkeen GSE-yhdysmiehen tehtävissä ovat olleet Bengt Westerling (1987–1993), Erkki-Sakari Harju (1993–1994), Pertti Viitanen (1994–1995), Markku Lähelmä (1995–1997), Pentti Kynnös (1997–1998), Kalevi Usva (1999–2004) ja Ritva Alatalo (2004–2005).

Vantaan Rotaryklubi yhdessä Tikkurilan ja Myyrmäen Rotaryklubien kanssa oli ollut perusta-massa ja käynnistämässä Vantaan Rotaractklubin toimintaa syksyllä 1986. Keskeiseksi toimijaksi prosessissa Vantaan Rotaryklubi oli nimittänyt Juhani Pyykkösen, josta tuli myös klubin ensimmäi-nen yhteyshenkilö rotaractoreiden suuntaan vuoteen 1988–1989 asti. Toistamiseen Juhani Pyykkö-nen toimi yhteyshenkilönä kaudella 1990–1991. Välivuotena ja Juhani Pyykkösen toisen kauden jälkeen aina vuoteen 1998–1999 asti tehtävä oli Martti Hautalan hoidossa. ”Virkavuosia” hänelle tuli yhteensä yhdeksän. Syksystä 1999 lähtien yhteydet rotaractklubiin ovat olleet yhtäjaksoisesti Aarne Pehkosen käsissä.

1990-luvun alkuvuosista lähtien klubi on perustanut yhteyshenkilön toimia kansainvälisten yhteyksien ja suhteiden hoitamiseksi. Ensimmäisenä syntyi Saksan yhteyshenkilön toimi vuonna 1991–1992. Sen ensimmäinen haltija oli Oiva Pietarinen, joka hoiti tehtävää kauden 1994–1995 loppuun. Hänen jälkeensä Saksan yhteyshenkilöinä ovat olleet Heikki P.S. Leivo (1995–2000), Erk-ki Laamanen (2000–2001) ja Jaakko Aatolainen (2001–2005). Syksyllä 1995 Oiva Pietarinen siirtyi vasta perustetun Ranskan yhteyshenkilön tehtäviin ja hoitaa niitä yhä edelleen. Ranskassa huomat-tavan osan ajastaan viettävänä Oiva Pietarisen edellytykset toimeen ovat luonnolliset. Veli Oivan järjestämä joidenkin ranskalaisten rotarien vierailu klubissa kesällä 2004 olisi tosin saattanut sujua tyylikkäämmin, mikäli tarpeellinen informaatio olisi saavuttanut klubin toimihenkilöt oikea-aikai-semmin. Samanaikaisesti Ranskan yhteyshenkilön nimittämisen kanssa klubi asetti Victor Dmit-rienkon Pietarin alueen suhteiden hoitajaksi. Klubin yhteydet Viroon ovat vuodesta 1997–1998 lähtien olleet Jukka Yrjölän hoidossa.

43

III KLUBIN JÄSENISTÖ

Klubi koostuu henkilöistä, jotka täyttävät RI:n järjestysmuodossa ja säännöissä sekä Rotaryklubin järjes-tysmuodossa mainitut jäsenyysehdot. Rotaryklubin jäsenyyden katsotaan olevan yksilön henkilökohtaista jäsenyyttä eikä hänen edustamansa yrityksen tai vastaavan jäsenyyttä. Klubin aktiivijäsenen tulee toimia tai olla toiminut henkilökohtaisesti ja aktiivisesti luokitteensa mukaisessa yrityksessä tai ammatissa. Ellei toisin ole säädetty, hänen toimipaikkansa tai asuntonsa tulee olla klubin sijaintipaikalla tai sitä ympäröi-vällä alueella. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 11).

Klubin tulee koostua täysi-ikäisistä henkilöistä, joilla on hyvät luonteenominaisuudet ja hyvä am-mattimaine. Jäseniä on kahta lajia: aktiivijäsenet ja kunniajäsenet. Klubin aktiivijäsenet tulee sijoittaa luokitteisiin heidän liike- tai ammattialansa mukaisesti. Jokaisen aktiivijäsenen luokitteen tulee vastata jäsenen edustaman yrityksen tai laitoksen pääasiallista toimialaa tai hänen omaa varsinaista tointaan tai työtään. Kunniajäseneksi klubi voi valita henkilön, joka on erityisen ansiokkaasti edistänyt rotaryn ihanteita. Klubin hallitus määrittelee kunniajäsenyyden keston. (Rotaryklubin järjestysmuoto).

3.1 PERUSTAJAJÄSENET

Klubin perustamismahdollisuuksia tutkimaan ja sen kokoonpanoa suunnittelemaan muodostetun toimikunnan työskentelyn tuloksena RI:n keskushallitukselle lähetetyn perustamishakemuksen jä-senluetteloon tuli yhtensä 27 nimeä. Lukumäärä ylitti kahdella minimivaatimuksen. Perustaja- eli charterjäsenet olivat: apteekkari Gunnar Andersson, insinööri Juhani Artola, diplomi-insinööri Hen-rik Furuhjelm, arkkitehti Karl Haglund, diplomi-insinööri Harry Hallaneva, professori Eino Jama-lainen, taidemaalari Tapani Jokela, kiinteistöjohtaja Toivi Kokkola, rehtori, ekonomi Sulo Kosunen, diplomiekonomi Kurt Kronman, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Tauno Lonka, ekonomi Jor-ma Lähde, johtajaopettaja Tauno Markkula, johtaja Gösta Nylund, pankinjohtaja Raimo Palonen, johtaja Simo Raassina, tilanhoitaja Uuno Saarinen, säveltäjä Aulis Sallinen, toimitusjohtaja Martti Salomaa, hammaslääkäri Kurt Strömsholm, osuuskassan johtaja Yrjö Teräväinen, diplomi-insinööri Yrjö Toivola, ekonomi Pertti Turkka, diplomi-insinööri Olavi Törmänen, teknillinen johtaja Vilho Uhrman, diplomi-insinööri Teijo Wesamaa ja diplomi-insinööri Lars Zilliacus.

Klubin vuosijuhlassa ravintola Finlandiassa 4.2.1972 presidentti Lars Zilliacus totesi puheessaan, että klubin 36 jäsenestä puolet on sellaisia, jotka ovat olleet alusta asti mukana. ”Jos tämän luvun 18 puolitamme, saamme luvun 9, joka ilmoittaa sen määrän, joka alkuperäisistä veljistä on poistunut klubistamme.” 1960-luvulla perustajajäsenistä erosi yhteensä seitsemän. Heistä kolme ensimmäistä johtokunta katsoi eronneiksi läsnäolovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena. Tavanomaisimmat

44

syyt eroamiseen, muidenkin kuin perustajäsenien, olivat vaikeudet osanottovelvollisuuden täyttämi-sessä. Joissakin tapauksissa klubin johtokunta pyrki parhaansa mukaan löytämään ratkaisun, jolla eroaminen voitiin välttää. Kun esimerkiksi Aulis Sallinen oli syksyllä 1965 pyytänyt johtokunnalta lomaa tai eroa klubista voittamattomien työesteiden takia, johtokunta keskusteli asiasta vilkkaasti. ”Kun anojalle ei olisi haluttu antaa eroa sen johdosta, että hän ammatillisilta ja siveellisiltä ominai-suuksiltaan täyttää kaikki rotariuden vaatimukset, päätettiin ehdottaa poikkeuksellisesti lomaa + vähintään 50 % kuittausvelvollisuutta”. Ratkaisuehdotus ei kuitenkaan auttanut, ja ero myönnettiin marraskuussa.

Charterjäsenten määrä klubissa väheni 1970-luvulla kahdellatoista sekä 1980- ja 1990-luvuilla kummallakin kolmella. Kahden jäsenyyden on katkaissut kuolema, Gunnar Anderssonin vuonna 1974 ja Tauno Longan vuonna 1994. Uudelle vuosituhannelle tultaessa perustajista klubiin kuului-vat enää Sulo Kosunen ja Martti Salomaa. He ovat yhä edelleen klubin aktiivisia jäseniä. Perustaja-jäsenten keskimääräinen jäsenyys klubissa on kestänyt hieman alle 15 vuotta.

3.2 JÄSENET JA JÄSENYYS

Klubin tulee koostua täysi-ikäisistä henkilöistä, joilla on hyvät luonteenominaisuudet ja hyvä ammatti-maine. Jäseniä on kahta lajia: aktiivijäsenet ja kunniajäsenet. Kenelläkään ei ole oikeutta olla saman-aikaisesti aktiivijäsen useammassa kuin yhdessä klubissa. Kukaan ei voi olla samanaikaisesti aktiivijäsen ja kunniajäsen samassa klubissa. Henkilö, joka on erityisen ansiokkaasti edistänyt rotaryn ihanteita ja sellaiset henkilöt, joiden todetaan rotaryn ystävinä jatkuvasti tukeneen rotaryn toimintaa ja tavoitteita, voidaan valita tämän klubin kunniajäseneksi. Jäsenyys lakkaa automaattisesti, kun jäsen lakkaa täyttä-mästä jäsenyysvaatimukset. (Rotaryklubin järjestysmuoto).

Jäsenrekrytoinnissaan klubi toimii seuraavasti: Klubin jäsenet tekevät ehdotuksia uusista jäsenistä hallitukselle, joka hankkii jäsenehdokkaasta lausunnon luokite- ja jäsenyyskomitealta ja tekee päätöksen ehdokkuudesta. Ehdokkuus julistetaan klubikokouksessa ja jäsenille varataan vähintään seitsemän päivän huomautusaika. Sen päätyttyä hallitus tekee lopullisen päätöksen. Päätös tiedotetaan uudelle jäsenelle, ja hänet kirjataan jäsenluetteloon sekä esitellään klubikokoukselle. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 52).

Ensimmäiset uudet jäsenet klubin perustamisen jälkeen hallitus hyväksyi lokakuussa 1965. Silloin otettujen määrä oli kuusi. Yhteensä tuon rotaryvuoden aikana klubiin otettiin kymmenen uutta jä-sentä eli määrä, joka on klubin historian suurin jäsenlisäys saman toimintavuoden aikana. Muulloin klubiin on otettu keskimäärin 3-4 jäsentä vuodessa vaihteluvälin ollessa 1–8. Vuosi 1992–1993 lie-nee ainoa, jonka aikana klubiin ei otettu yhtään uutta jäsentä (kaudelta 1975–1976 tieto puuttuu). Kaiken kaikkiaan Vantaan Rotaryklubiin on runsaan 40 vuoden aikana kuulunut perustajajäsenet mukaan lukien yhteensä 173 jäsentä. Heistä seitsemän on ollut naisia, ja kuusi heistä kuuluu edelleen klubiin. Jäsenyyden keskimääräinen kesto on melko tarkkaan kymmenen vuotta, kuitenkin siten, että jäsenistä 110 on kuulunut klubiin enintään tuon ajan. Heistä 76 on ollut jäsenenä 1–5 vuotta. Yh-teensä 42 jäsenen rotarius on kestänyt 11–20 vuotta, 15 jäsenen 21–30 vuotta ja kuuden yli 30 vuotta. Heistä Sulo Kosunen ja Martti Salomaa yltävät 42 rotaryvuoteen. Useimmat ”virkavuodet” rotarina on kuitenkin Someron Rotaryklubista vuonna 1968 siirtyneellä Pertti Viitasella, yhteensä 46.

45

Esitetyt jäsenehdotukset ovat yleensä tulleet hyväksytyiksi. 1970- ja 1980-luvuille ajoittuu kui-tenkin muutama tapaus, jolloin ehdotus on hylätty. Kerran hylkääminen on tapahtunut sillä perus-teella, että johtokunta ei katsonut vapaana olleeseen luokitteeseen ”maatalous” ehdotettua silloises-sa tehtävässään suuren tukkuliikkeen tilanhoitajana tyypilliseksi maatalouden edustajaksi. Ainakin kahdesti jäsenehdotus on hylätty klubin jäsenten tai jäsenen esittämän ”moitteen” eli huomautuksen perusteella. Mahdollisesti näin on käynyt useamminkin, sillä jäsenehdokkuuden tultua julistetuksi klubikokoukselle säilyneistä lähteistä ei löydy enää mainintoja kyseisistä henkilöistä. Heitä ei löydy myöskään klubin jäsenluetteloista. Toinen mahdollisuus on, että he eivät ole ottaneet myönnettyä jäsenyyttä vastaan. Näitä tapauksia on ainakin neljä.

Poikkeuksetta ovat hyväksymisen saanet ne jäsenehdotukset, joissa on ollut kyse jäsenen siirtymi-sestä klubista toiseen. Rotaryklubin järjestysmuodon mukaan ”jäsen voi ehdottaa klubin aktiiviksi jäseneksi siirtyvää tai entistä rotaria, jos ehdotettu jäsen on päättämässä tai päättänyt jäsenyytensä entisessä klubissa johtuen aikaisemman luokitteensa muuttumisesta kyseisen klubin sijaintialueella tai sen ympäristössä”. Esityksen voi tehdä myös ehdotetun aikaisempi klubi. Ensimmäinen ”siirtojä-senyys” toteutui vuoden 1966 alussa, jolloin Keravan Rotaryklubin vanha jäsen Olli Virtanen hyväk-syttiin yksimielisesti Vantaan Rotaryklubin jäseneksi. Vuosien mittaan klubi on vastaanottanut noin 30 siirtyvää rotaria. Viimeisin heistä oli Markku Haapasalmi, joka saapui Jyväskylän Rotaryklubista tavallaan Jyväskylään siirtyneen Jukka Juntusen ”tilalle”. Markku Haapasalmi ei enää ole klubin jäsen.

Pariin otteeseen klubin hallitus on hyväksynyt jäsenyyden säilymisen siitä huolimatta, että jä-senen työ- ja asuinpaikka on siirtynyt klubin toiminta-alueen ulkopuolelle. Rotaryklubin järjestys-muoto antaa siihen mahdollisuuden, mikäli poismuuttanut jäsen edelleen toimii aktiivisesti samassa luokitteessa ja jatkuvasti täyttää läsnäolovaatimukset ja kaikki muut rotaryklubin jäsenyysvaati-mukset. Kesällä 1979 Auvo Kantola, jonka työpaikka oli Keravalla, ilmoitti muuttaneensa asumaan Tuusulaan. Hallitus päätti yksimielisesti, että ”veli Auvo voi edelleenkin olla klubimme jäsen, kos-ka Vantaa kuuluu hänen toimittamansa lehden levikkialueeseen”. Kymmenen vuotta myöhemmin paikkakunnalta muuttanut Esko Mäntyniemi sai säilyttää jäsenyytensä, ”kunnes asuntoasiat ja uusi klubi järjestyvät”. Kummassakin tapauksessa jäsenyys jatkui vajaan vuoden.

Vantaan Rotaryklubilla on ollut yhteensä neljä kunniajäsentä. Heistä ensimmäinen, klubin pe-rustajajäsen Uuno Saarinen, oli valittu asemaan mahdollisesti jo aikaisemmin, mutta viimeistään vuonna 1976–1977 hän on kunniajäsen. Rotaryklubin järjestysmuodon mukaan kunniajäsenellä ei ole äänioikeutta klubissa eikä häntä voida valita klubin toimihenkilöksi. Vantaan Rotaryklubi näyt-tää noina vuosina tulkinneen sääntöjä varsin väljästi päätellen siitä, että Uuno Saarinen oli vuonna 1976–1977 klubin lippu-upseeri sekä vuosina 1976–1978 kahden eri komitean äänivaltainen jäsen. Hänen kunniajäsenyytensä päättyi vuonna 1987. Lokakuussa 1980 Lars Zilliacus esitti, että Vantaan kaupunginjohtaja Lauri Lairala pyydettäisiin klubin kunniajäseneksi. Veljet Maikoski, Zilliacus, Vir-tanen ja Kosunen kävivät lähetystönä esittämässä pyynnön, johon kaupunginjohtaja suostui. DG Matti Mäkelä totesi pari vuotta myöhemmin ilahtuneena, että klubissa oli huomattu kunniajäsenen voivan olla myös ei-rotari. Lauri Lairalan kunniajäsenyys kesti vuoteen 1995. Marraskuussa 1994 klubi kutsui kunniajäsenekseen Tauno Longan, joka kuitenkin kuoli noin vuoden kuluttua. Viimei-sin kunniajäsen oli Tapani Jokela vuosina 1998–2003.

Ennen vuotta 2001 klubin jäsen, joka oli ollut aktiivijäsenenä yhdessä tai useammassa klubissa yhteensä vähintään 15 vuotta, tai oli täyttänyt 60 vuotta ja ollut jäsenenä vähintään 10 vuotta, tai oli täyttänyt 65 vuotta ja ollut jäsenenä vähintään 5 vuotta, tai oli ollut RI:n toimihenkilönä, merkittiin

46

automaattisesti klubinsa ”vanhemmaksi aktiivijäse-neksi” (Senior Active Member). RI:n sääntövaltuus-kunta hyväksyi kuitenkin vuonna 2001 sääntömuu-tosesityksen, joka poisti tämän jäsenlajin, samoin kuin jäsenlajit ”entinen aktiivijäsen” (Past Service Member) ja ”lisäjäsen” (Additional Active Member). Vuoden 2000–2001 alussa klubin 58 jäsenestä 27:llä oli vanhemman aktiivijäsenen status. Klubin histori-assa vain muutama jäsen on ollut entisen aktiivijäse-nen asemassa eikä kukaan lisäjäsenenä.

Työpaikan siirtyminen ja paikkakunnalta muutto, lisääntyneet työtehtävät tai viranhoidosta aiheutuvat lukuisat päällekkäisyydet ovat useimmiten olleet pää-asiallinen syy siihen, että jäsen ei ole voinut täyttää läsnäolo- ja osallistumisvelvollisuuttaan säännöstön edellyttämällä tavalla tai hoitaa tehokkaasti klubin hänelle osoittamaa tehtävää. Useimmissa tapauksissa tilanne on johtanut jäsenen eroamiseen. Joskus eroa on pyritty välttämään myöntämällä jäsenelle mää-räaikainen vapautus läsnäolovelvollisuudesta siinä toivossa, että tilanne viranhoidossa tai muissa työteh-tävissä selkiintyy ja sallii säännöllisemmän osallistu-misen. Nämä ratkaisut ovat kuitenkin vain harvoin olleet onnistuneita.

Rotaryklubin järjestysmuodon mukaan jäsenen on ilmoitettava eroamisensa kirjallisesti presi-dentille tai sihteerille. Hallitukselle tulivat tutuiksi ilmoitukset, joissa todettiin esimerkiksi: ”Kun nyt täysin itselleni yllättäen joudun pankin organisaatiomuutosten johdosta vaihtamaan työpaikkani Vantaalta Helsinkiin, niin olen pakotettu pyytämään eroa Vantaan Rotaryklubin jäsenyydestä toi-saalta uuden työpaikkani maantieteellisen etäisyyden tähden ja toisaalta sen tähden, että uuden teh-tävän luonne ei mahdollista säännöllistä viikoittaista osallistumista klubikokouksiin” (Eero Tunturi 31.7.1985). Usein viesteihin liittyi lämpimät kiitokset: ”Kiitän kaikista rotaryveljeyden antamista hyvänmielen hetkistä. … Vantaan klubin reilu henki on mukavaa muisteltavaa” (Harry Hallaneva 1965). Seuraavat kiitokset viestivät varsin syvällisestä rotariuden sisäistämisestä: ”Kiitän sydämes-täni kaikkia veljiä vuosia kestäneestä suurenmoisesta toveruudesta, hienoista yhteisistä hetkistä ja siitä inhimillisyydestä, jota olen saanut kokea veljespiirissä. Tänään jos koskaan maailma tarvitsee sitä henkistä kapasiteettia ja ajatuksen voimaa, jota rotarylla on ja jota sen tulee käyttää paremman maailman luomiseen. Toivon Teille menestystä, ahkeruutta ja voimia jatkaa rotaryn hienoja arvoja” (Kaj Ahlman 11.2.1991).

Kirjallisen ilmoituksen saatuaan hallituksen oli myönnettävä ero edellyttäen, että jäsen oli suo-rittanut kaikki maksunsa klubille. Vuosittain keskimäärin 2-3 jäsentä on eronnut syystä tai toisesta. Suurin samalla kaudella tapahtunut eroamisten määrä, yhteensä seitsemän jäsentä, osui toiminta-vuoteen 1985–1986. Kausina 1968–1970 sekä 1993–1994 ja 1995–1996 eroamisia ei puolestaan tapahtunut lainkaan.

Jäsenyys saattaa päättyä rotaryklubin järjestysmuodon mukaan myös läsnäolon laiminlyömisen

Vuoden 1980 lopulla Vantaan Rotaryklubi kut-sui kunniajäsenekseen kaupunginjohtaja Lauri Lairalan, joka oli tukenut klubin toimintaa mo-nin tavoin aina charterjuhlasta alkaen.

47

seurauksena. Hallituksella on oikeus tulkita pitkään jatkuneet ja runsaat poissaolot pyyntönä erota klubista ja tehdä erottamispäätös yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Poissaolojen perusteella Van-taan Rotaryklubin hallitus on vuodesta 1965 alkaen todennut vähintään kaksitoista jäsentä eron-neeksi klubista. Erottamispäätöksiä ovat säännöllisesti edeltäneet presidentin, sihteerin tai kummin kirjalliset huomautukset tai keskustelut läsnäolovelvoitteen täyttämisestä. Viimeisimmät tapaukset ovat vuodelta 2002. Hallituksen harkinnan mukaan jäsenyys päättyy myös silloin, kun jäsen ei ole kirjallisessa huomautuksessa annetun määräajankaan kuluessa suorittanut erääntyneitä maksujaan klubille. Kahdesti 1990-luvulla hallitus on joutunut soveltamaan tätä erottamisperustetta.

Suruviesti aktiivi- tai kunniajäsenen poisnukkumisesta on kohdannut Vantaan Rotaryklubin kaksitoista kertaa. Viesteistä viisi ajoittui 1970-luvulle. Ensimmäisinä joukosta kuoleman kautta poistuivat Atte Lehto (elokuu 1973) ja perustajajäsen Gunnar Andersson (9.12.1974). Seuraa-vaksi menehtyivät Raimo Palonen (15.4.1976), Kurt Kronman (23.3.1977) ja Tauno Markkula (26.6.1977). Jokainen heistäkin kuului klubin perustajajäseniin. 1980-luvulla kuolivat Esko Hei-nonen (maaliskuu 1982), Reino Maikoski (27.04.1988) ja klubin ensimmäinen presidentti Teijo Wesamaa (1989). Aktiivijäsenenä 31 vuotta ja kunniajäsenenä runsaan vuoden ollut Tauno Lon-ka poistui joukosta vuonna 1995. 1990-luvulle ajoittui myös Pekka Sirviön poismeno (marraskuu 1998). Marraskuussa 2000 klubi sai suruviestin ensin Henrik Sarinin (13.11.) ja sitten Erkki Reit-tilän (28.11.) kuolemasta.

Klubin jäsenten keski-ikä on noussut tasaisen varmasti. Perustamisvaiheessa se oli 43 vuotta nuo-rimman jäsenen ollessa 25- ja vanhimman 58-vuotias. Vuoden 1978–1979 alkuun mennessä keski-ikä oli noussut jo 51 vuoteen jäsenten ikien vaihdellessa 36 vuodesta 72 vuoteen. Kalenterivuoden 1996 alussa keski-ikä oli 54 vuotta ja 30.6.2005 jo runsaat 59 vuotta. Syksyllä 1995 jäsenistä 61 % oli vähintään 50-vuotiaita, mutta vuoden 2004–2005 alussa määrä oli jo 87 %. Nuorin jäsen oli 39- ja vanhin 83-vuotias. Rotaryvuoden päättyessä tasan puolet jäsenistä oli 60-vuotta täyttäneitä.

3.3 KYSYMYS NAISJÄSENYYDESTÄ

Kaikkien rotaryklubien jäsenistöjen tulisi muodostua sekä miehistä että naisista. Governoreja kehotetaan edistämään kahden sukupuolen jäsenyyttä piirinsä klubeissa, joissa on yhä vain toista sukupuolta. Go-vernorien tulee rohkaista perustamaan molempia sukupuolia edustavia klubeja paikkakunnille, joilla on vain yhden sukupuolen klubeja. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 12).

Naisten jäsenyys Rotaryssa oli muodostunut ratkaisemattomaksi sensaatiokysymykseksi RI:n Sääntövaltuuskunnan kokouksessa vuonna 1982. Kysymykseen palattiin seuraavassa Chigagossa helmikuussa 1986 pidetyssä Sääntövaltuuskunnan kokouksessa, tällä kertaa naamioidussa asussa. Yhteensä 23 klubia Yhdysvalloista, Ruotsista, Norjasta, Intiasta, Hongkongista ja Uudesta Seelan-nista oli ehdottanut RI:n järjestysmuotoa ja Rotaryklubin järjestysmuotoa muutettavaksi siten, että niistä poistetaan sanat ”mies” ja ”mieshenkilö” ja korvataan ne sanalla ”henkilö”. Muutoksen lasket-tiin avaavan naisille pääsyn rotaryklubin jäsenyyteen. Ehdotukset hyväksyttiin, ja vuosikymmenen lopussa maailmassa oli jo noin 17 000 naisrotaria.

Vantaan Rotaryklubissa kysymys naisjäsenyydestä tuli ensimmäisen kerran esille hallituksen

48

tammikuun kokouksessa 1987. Presidentti Aarne Pehkonen oli ottanut sen esityslistalle muodossa ”Voivatko naiset osallistua rotaryklubin toimintaan?” Hallituksen kanta kysymykseen jäi avoimeksi. Merkillepantavaa on, että hallitus ei tässä vaiheessa tuonut kysymystä klubin viikkokokousten kes-kusteluihin. Asiaa ei juurikaan pohdittu ennen 1990-luvun puoliväliä. Keskustelua ei vauhdittanut edes se, että DG Erkki Holmas otti kysymyksen esille klubivierailullaan lokakuussa 1989.

Keskustelun vauhdittuminen liittyi DG Aarno Palmin klubivierailuun elokuussa 1995. Kannan-otoissaan naisjäsenyyteen vahvan kriittisesti asennoitunut Heikki P.S. Leivo otti kysymyksen esille vierailun klubineuvotteluvaiheessa. Vastauksissaan veli Heikin tiedusteluihin governor totesi, että naisjäsenyys on säännösten tasolla ollut jo pitkään hyväksytty ja sen soveltaminen käytäntöön on pelkästään klubin oma sisäinen asia. Uuden jäsenen hyväksyminen ei kuitenkaan voi enää perustua sukupuoleen. Tammikuussa 1996 Heikki P.S. Leivo ilmoitti yllättäen klubille, että koska miesten on mahdollista liittyä Marttaliittoon, niin hän ei enää vastusta naisten jäsenyyttä klubissa periaatteelli-selta, vaan puhtaasti henkilökohtaiselta kannalta. Ilmoitus synnytti spontaanit aplodit.

Vuosina 1995–1999 kysymys naisjäsenyydestä oli esillä lukuisissa yhteyksissä ja varsinkin gover-norien klubivierailujen keskusteluissa. Pohdinnat eivät kuitenkaan vielä johtaneet konkreettisiin rat-kaisuihin. Klubipalvelun toimintasuunnitelmassa vuodelle 1996–1997 todettiin: ”Naiskysymys ote-taan käsittelyyn uudelleen, mikäli jäsenet niin haluavat. Klubin omaa päätöstä on kunnioitettava”. Klubivierailullaan lokakuussa 1996 DG Jarl Lund korosti, että mahdollisuus ottaa naisia jäseniksi on sääntöasia, mutta totesi samalla, että Vantaan Rotaryklubin säännöt ovat tällä kohtaa kunnossa. Vuoden 1997–1998 presidentti Seppo Liukon toimintalinja oli selvä: ”Keskustelu klubin naisjä-senistä on aloitettava”. Tukea hän sai DG Matti Vuoriolta, joka korosti RI:n kannan kysymykseen

Klubin ensimmäiset naisjäsenet kumminsa Esko Kaarnan (presidentti 2002–2003, vas.) ja Antti Keskisen (presidentti 1989–1990) ”hellässä huomassa” Heikki P.S. Leivon 60-vuotisonnittelukäynnin yhteydessä ke-sällä 2004. Sisaret oikealta Kaarina Ylönen, Airi Kansanen ja Pirjo Nurmilaakso-Rantaniemi. Kuva: Jaakko Aatolainen.

49

olevan yksiselitteisen myönteinen. Tosin hän myönsi, että ”naisjäsenyys on ollut monissa klubeissa ja monille veljille arka asia”. DG Vuorio kertoi myös, että maailmanlaajuisesti laskettuna Rotary-liikkeessä on 74000 naisjäsentä. Piirissä 1420 on seitsemässä klubissa yhteensä seitsemän naista. Vuotta myöhemmin DG Henri J. Vartiainen kertoi Suomessa olevan jo 250 naisrotaria. Naisjäsen-ten vastustaminen tuntui hänestä vanhanaikaiselta, ja hän kannatti heidän ottamista myös Vantaan Rotaryklubiin. Presidentti Erkki Laamasenkaan mielestä heidän hyväksymiselleen ei ollut mitään periaatteellista estettä.

Konkreettisen havainnon naisrotarista klubiveljet saivat tammikuussa 1999, kun lahtelainen kansanedustaja ja lääketieteen tohtori Tuija Nurmi saapui viikkokokoukseen. Jaakko Aatolainen esitteli vieraan ja totesi, että hän oli ensimmäinen klubissa vieraillut suomalainen naisrotari. Tuija Nurmen oma rotaryklubi oli Lahti-Salpausselkä. Tapaus ei vaikuttanut ainakaan kielteisesti jäsenten asenteisiin kysymyksessä, ehkäpä pikemminkin päinvastoin. Luokite- ja jäsenyyskomitean toimin-tasuunnitelmaan kaudelle 1999–2000 ilmestyivät nyt ensimmäiset todelliset tavoitteet: ”Käydään naisjäsenyydestä keskustelu, jossa pyritään sopimukseen ensimmäisten naisjäsenten kutsumisesta. Jäsenlisäyksen tavoitteeksi asetetaan viisi (5) uutta jäsentä, joista mahdollisesti kolme (3) on naisia”. Heinäkuisessa linjapuheessaan uusi presidentti Jaakko Aatolainen viitoitti tulevaisuutta samansuun-taisesti: ”Meidän on aika avoimesti, ennakkoluulottomasti ja hyvässä hengessä keskustella naisjäse-nyydestä. Klubi keskustelkoon asiasta, klubi äänestäköön, jos niin tarvitaan. Harras toiveeni on, ettei kukaan tekisi tästä ’elämää suurempaa’ asiaa”.

Jaakko Aatolainen tarkasteli linjapuheessaan kysymystä naisjäsenyydestä laajemmaltikin. Kysy-mystä pohdittaessa ”keskustelemme lähinnä siitä, miten pitkälle klubi haluaa jarruttaa RI:n pää-töksen toteutumista meidän kohdallamme. Se usein kuultu perustelu, että eihän Zontassakaan ole miehiä (ei muuten ollut Lotta Svärdissäkään!) on sikäli kestämätön, että molempien em. järjestöjen säännöt kertovat niiden olevan naisjärjestöjä. Sen sijaan RI:n säännöt toteavat yksiselitteisesti, että rotaryliike on avoin niin miehille kuin naisillekin. Maamme kakkoshenkilö – eduskunnan puhe-mies – on nainen. Ulkoministerimme on nainen. Tasavallan seuraava presidentti voi hyvinkin olla nainen. Naisen tulo rotaryklubin jäseneksi näyttää kuitenkin em. virkoja vaikeammalta. Rotarypii-rimme governoriksi valitaan lähes varmuudella lähivuosina nainen. Häntä me emme ainakaan voi estää saapumasta klubiimme. Emme myöskään voi – eikä kukaan halunnekaan – estää paikkamaan tulevaa naisrotaria saapumasta klubiimme. … Entä silloin, kun naisrotari muuttaa paikkakuntaa, ja haluaisi siirtyä klubimme jäseneksi? Kielteiseksi perusteluksi ei ainakaan kelpaa hänen sukupuolen-sa. … Me voimme tietysti yrittää jarruttaa kehitystä, mutta emme voi sitä estää. Valittavana onkin, haluammeko mahdollisimman pitkälle – varmaan tappioon asti – viivyttää asioiden väistämätöntä kulkua, vai haluammeko me tässäkin suhteessa olla vantaalaisten klubien eturivissä ja itse valita omat naispuoliset jäsenemme, joita joka tapauksessa lähivuosina meille tulee.”

Varsinainen keskustelu naisjäsenyydestä käytiin klubin viikkokokouksessa elokuussa 1999. Pre-sidentti Aatolainen alusti keskustelun: ”Asia ei saa jakaa klubin jäseniä eri leireihin. Kaikki läsnä-olevat saavat lausua mielipiteensä ja myös poissaolevien mielipide kuullaan”. Alustuksen jälkeen presidentti pyysi sananmukaisesti jokaista jäsentä kertomaan oman mielipiteensä naisjäsenyydestä. Puheenvuoroissa tuli esille monipuolisesti yhteiskunnan ja työelämän muuttuminen, tarve kehittää rotaryliikettä sekä varmistaa klubin toiminnan kehittyminen. Lopputuloksena oli, että kukaan jäse-nistä ei asettunut vastustamaan naisjäsenten ottamista klubiin. Läsnä olleista 27 jäsenestä 21 puolsi selväsanaisesti ottamista ja kuusi pidättäytyi ottamasta kantaa. Tuloksen selvittyä keskustelussa to-dettiin, että naisjäseniä oli syytä ottaa samalla kertaa useampi henkilö. Presidentti kiitti klubin veljiä

50

monipuolisesta mielipiteiden vaihdosta, avoimuudesta ja myönteisestä suhtautumisesta. ”Tämän keskustelun jälkeen klubin on paljon helpompi edetä jäsenhankinnassa.” Keskustelusta poissa ol-leet joutuivat ilmaisemaan näkemyksensä seuraavissa viikkokokouksissa, mutta kukaan heistäkään ei asettunut kielteiselle kannalle. Näin ollen presidentti saattoi viidennen kokouksen jälkeen todeta, että ”klubimme oli tehnyt asiasta yksimielisen päätöksen”.

Klubin yleisen mielipiteen selvittyä hallitus antoi luokite- ja jäsenyyskomitean tehtäväksi sel-vittää kolmen naisjäsenen hankintaa. Itse asiassa presidentti Aatolainen kanavoi tehtävän henkilö-kohtaiseksi komitean puheenjohtajalle. Marraskuussa Esko Kaarna esitti hallitukselle, että klubin jäseniksi hyväksytään rehtori Airi Kansanen ja yhteisen seurakuntatyön päällikkö, teologian tohtori Tuula Kaarina Ylönen. Joulukuun kokouksessaan hallitus hyväksyi heidät jäseniksi, ja presidentti otti heidät juhlallisesti vastaan tammikuun 2000 ensimmäisessä viikkokokouksessa. Klubi oli saanut ensimmäiset naisjäsenensä varsin pitkään jatkuneen kypsyttelyn jälkeen.

Kävikö niin, että ”syödessä ruokahalu kasvaa”? Vanhan ja uuden hallituksen klubineuvottelussa huhtikuussa 2000 todettiin: ”Vantaan klubi on suuri lukumäärältään, mutta naisjäseniä halutaan rekrytoida lisää”. Uskollisena aikanaan presidentiltä saamalleen tehtävälle Esko Kaarna esitti touko-kuussa uusiksi jäseniksi toimitusjohtaja Tuula Nurmiluotoa ja toiminnanjohtaja Pirjo Nurmilaak-so-Rantaniemeä. Hallitus hyväksyi esitykset ja uusi presidentti Björn Backman vastaanotti heidät klubiin heinäkuun kahdessa kokouksessa. Vuoden 1999–2000 aikana tapahtunut jäsenkehitys kir-voitti läsnäolo- ja toveruuskomitean puheenjohtaja Risto Ihalaisen arvioimaan tilannetta komitean feedback-katsauksessa seuraavasti: ”Klubin biodiversiteetissä tapahtunut muutos, sukupuolivalikoi-man kaksinkertaistuminen, asettaa jonkinmoiset paineet seuraavan komitean työskentelylle. Klubin hyvää henkeä kuvastaa tapa, jolla ensimmäiset sisaret otettiin vastaan. He saattoivat ’uida kuvioihin’ ongelmitta.” Presidentti Jaakko Aatolaisen tilinpäätös kuului: ”Naisjäsenten panos klubin toimin-taan vuoden aikana osoitti, että oikea päätös oli tehty”.

Toimintavuoden 2000–2001 tavoitteisiin kuulunut pyrkimys lisätä edelleen naisjäsenten määrää toteutui, kun hallitus hyväksyi helmikuussa klubin viidenneksi naisjäseneksi Vantaan kaupungin sivistystoimen kehittämispäällikkö Ritva Alatalon. Kuudennen sisaren klubi sai vuoden 2002 alus-sa, jolloin jäsenyyden vastaanotti koulupalvelujohtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen. Saman vuoden heinäkuussa avautui myös ”tappiolista” Tuula Nurmiluodon joutuessa eroamaan paikkakunnalta muuton vuoksi.

Kuuden sisaren liittyminen jäsenkuntaan loi selvästi uutta ilmettä klubin toimintaan. Yhtäältä puheet ja kerrotut kaskut kokouksissa ehkä jossain määrin valikoituivat, mutta toisaalta uusi nais-näkökulma vaikutti suuresti viihtyvyyden lisääntymiseen. Merkittävintä kuitenkin oli se tehokkuus ja tunnollisuus, jolla uudet naisjäsenet tehtäviinsä paneutuivat. Tätä taustaa vasten tullevat myös presidentti Esko Kaarnan tunnustuksen sanat kesän 2003 puutarhajuhlan puheessa hyväksytyiksi: ”Nostamatta ketään nimeltä mainiten esille, haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomion sisariimme. Olkoonkin niin, että olen heistä jokaisen kummi, totean heidän olevan aivan erityinen rikkaus jou-kossamme. Uskon jokaisen veljen jakavan kanssani näkemyksen siitä, että klubin aikanaan tekemä ratkaisu naisten kutsumisesta jäseniksi oli oikeaan osunut. Sanottakoon tämä kerrankin ääneen ja annettakoon heille ansaittu julkinen tunnustus. Tuon tunnustuksen vahvistamme nostamalla heille iloisesti helmeilevän maljan. Te, hyvät Sisaret, olette todellinen vahvuus keskuudessamme.” – Elo-kuussa 2004 klubin uusimmaksi naisjäseneksi hyväksyttiin Vantaan yrityspalvelukeskuksen johtaja Leea Markkula-Heilamo. Hänen kumminsa on Ritva Alatalo.

51

IV VIIKKOKOKOUKSET JA TILAISUUDET

Rotaryn keskeisin toimintamuoto on klubin säännöllinen viikkokokous. Se pidetään aina samaan aikaan samassa paikassa. Klubi päättää itse omasta kokouspaikastaan. Koska jokaisella rotarilla on oikeus osal-listua minkä tahansa toisen rotaryklubin kokoukseen, tulee kokouspaikan sijaita siten, että se on ilman suuria vaikeuksia löydettävissä. Mikäli klubilla on korvaavaa ohjelmaa muualla, säännönmukaiselle kokouspaikalle tulee järjestää päivystys tai muu vastaava järjestely, joka sallii vierailevalle rotarille paik-kausmahdollisuuden. Viikkokokous voidaan toteuttaa aamu-, lounas- tai päivälliskokouksena klubin oman päätöksen mukaisesti. Kokouksen kesto vaihtelee, mutta normaalisti sen on 1–1,5 tunnin pituinen. Siihen yhdistetään tavallisesti myös yhteinen ateria. Kokouksen ohjelma noudattaa useimmiten Rotary-klubin mallisääntöjen kaavaa, ja siihen pyritään sijoittamaan joko oman jäsenen tai vierailevan luen-noitsijan pitämä ajankohtainen esitys. Klubin omat jäsenet pitävät kukin vuorollaan luokite-esitelmän, jossa jäsenen erikoisala esitellään klubin muille jäsenille. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 48-49. Rotaryn käsikirja 2001, s. 11).

Vuoden 2004–2005 loppuun mennessä klubilla on runsaan neljänkymmenen vuoden aikana ollut melko tarkkaan 1980 viikkokokousta. Yhtämittaiseksi ajaksi muutettuna kokousten kesto on ollut runsaat neljä kuukautta, ja jäsenten yhteenlaskettu läsnäolo yltää noin 11 vuoteen. Kokouksista noin 140 on ollut klubin jäsenjoukon suorittamia yritys-, työpaikka- ja muita vastaavia vierailuja. Avec-tilaisuuksina klubi on viettänyt runsaat 160 kokousta. Tähän ryhmään kuuluvat useimmat klubin vuosi-, joulu-, puutarha- ja vastaavista juhlista sekä vuosien mittaan tehdyt kesä- ja muut retket eri kohteisiin sekä ulkomaanmatkat. Edustusmatkat poisluettuna klubi on tehnyt viisi ulko-maanmatkaa.

4.1 KOKOUSPAIKAT: SILLANKORVASTA CHICIIN

Vantaan Rotaryklubin perustavassa kokouksessa viikkokokousten pitopaikaksi oli valittu ravintola Sillankorva Helsingissä. Perustamista valmisteleva toimikunta oli aluksi tutkinut muitakin mahdol-lisuuksia. Toimikunta katsoi, että kokouspaikkaan tuli päästä ”eri puolilta pitäjää liikenneruuhkasta huolimatta hyvin”. Jotta ”kirkko olisi keskellä kylää, täytyy käytettävän ravintolan sijaita kaupungin (Helsinki) pohjoisosassa”. Tällöin kysymykseen tulivat lähinnä hotelli Olympia ja Pohjois-Haagaan keväällä 1964 valmistuva Tornin ravintola. Hotelli Olympian ravintolan kanssa käytiin alustavia neuvotteluja. Niissä ei kuitenkaan päästy sopimukseen samantasoisista hinnoista, joita helsinkiläiset klubit keskimäärin maksoivat kokousaterioistaan. Perustava kokous ratkaisi kysymyksen valitsemalla kokouspaikaksi saman paikan, jota kummiklubikin eli Pohjois-Helsingin Rotaryklubi käytti.

52

Alkuvuodet Sillankorvassa

Kokouspaikkana ravintola Sillankorva oli ilmeisen onnistunut. Toukokuun 3. päivänä 1965 klu-bin kummilahjana saama RI:n lippu tervehti keväisessä tuulessa Suomen lipun rinnalla ravintola Sillankorvan pääovella viikkokokoukseensa saapuvia rotaryveljiä. Neljä viikkoa myöhemmin koko-uspaikan tunnisti myös charterkirjasta, joka Yrjö Teräväisen kehystyttämänä sai paikkansa koko-ustilan seinältä. Jäsenet kokivat henkilökunnan ystävällisen asialliseksi ja ”kohtelevan heitä hyvin niin fyysisesti kuin henkisestikin”. Pertti Viitanen kertoo veljien saaneen toisinaan tuntea olleensa Sillankorvassa aivan kuin talon omaa väkeä. Taas kerran oli kiintoisan alustuksen pohjalta virinnyt vilkas keskustelu, ja aikaa kului huomaamatta yli sovitun ajan. Tällöin ystävällinen hovimestari asteli presidentti Gunnar Anderssonin taakse ja kuiskutti: ”Voisitteko pian lopettaa kokouksen, kun meille on tulossa asiakkaita?”

Tyytyväisyytensä ja kiitollisuutensa klubi osoitti erityisesti joulutervehdyksissään, jotka presi-dentti yhdessä sihteerin tai klubimestarin kanssa esitti henkilökunnalle kukkien ja suklaarasioiden kera joulua edeltäneen kokouksen alussa. Tosin joulukuun 1965 lopussa johtokunta totesi joulukii-reissään unohtaneensa ravintolan henkilökunnan ja antoi sihteerille tehtäväksi hankkia uudenvuo-dentoivotuksena suklaarasian ravintolapäällikölle sekä kukkia keittiöpäällikölle ja hovimestareille. ”Aluksi otimme käteemme kolme ruusua ja veimme ne keittiöpäällikölle. Veli presidentin kunniaksi on mainittava, ettei hän häkeltynyt lainkaan, vaikka odottamamme keittiöemännän sijasta eteemme tulikin valtavan pitkä mies, jolle veli Jamalainen piti kauniin puheen ja jonka valtaviin käsiin sihteeri piilotti kolme ruusua. Muut kuusi ruusua, jotka oli tarkoitettu kuudelle kanssamme tekemisiin joutuvalle hovimestarille annettiin klubin läsnäollessa kahdelle viehättävälle hovimestarille, jotka samalla edustivat neljää poissaolevaa. Toinen hovimestareista vastasi liikuttavan lämpimästi veli pre-sidentin harkittuun ja muotokauniiseen puheeseen.”

Kokoontumisajaksi oli perustavassa kokouksessa sovittu maanantai klo 17.00. Kokouspäivän va-linta jouduttiin tekemään maanantain ja torstain välillä, koska muut illat Sillankorvassa olivat varat-tuja. Mutta jo keväällä 1964 käynnistyi keskustelu alkamisajan tarkistamisesta varhaisemmaksi kesä-elokuun ajaksi. Samalla haluttiin tutkia mahdollisuus pitää kesän kokoukset Kulosaaren Casinolla. Gösta Nylundin Casinon kanssa ehdoista käymät neuvottelut johtivat kuitenkin yksimieliseen pää-tökseen jatkaa edelleen Sillankorvassa entiseen aikaan. Silti tarve kokousajan aikaistamiseksi, myös muulloin kuin kesäaikana, piili pinnan alla ja pulpahti aina silloin tällöin esille. Vakavammin asiasta keskusteltiin maaliskuussa 1968, jolloin klubikokous myös päätti kokousajan muuttamisesta. Pää-töksen mukaan kokoukset alkoivat klo 16.30, ”mikäli tämä muutos tekee kunnanhallituksen työhön osallistuvien osallistumisen mahdolliseksi”. Uusi aika sopi kunnan luottamusmiehille ja virkailijoille aikaisempaa paremmin.

Keskustelu kokousajasta ja myös -päivästä jatkui edelleen. Yksimielisyys vallitsi siitä, että lou-naskokous ei tullut kysymykseen, koska matkat jäsenten eri puolilla laajaa maalaiskuntaa sijain-neista työpaikoista olivat pitkät. Paikkausmahdollisuuksia lähiklubeissa ajatellen osa jäsenistä arvioi ”nykyisen päivän ja ajan parhaaksi mahdolliseksi”. Muutosta tilanteeseen halusivat lähinnä kunnan luottamusmiehet ja virkailijat, joille maanantai kunnan päättävien elinten yleisenä kokouspäivänä oli hankala. Klubimestari Lars Zilliacus sai tehtäväkseen suorittaa kyselyn jäsenille parhaiten sopivas-ta kokouspäivästä ja -ajasta. Kyselyn tulos johti siihen, että klubi päätti maaliskuussa 1969 muuttaa kokoukset maanantaista torstaihin klo 17.00. Päätös syntyi ennen muuta Helsingin maalaiskunnan palveluksessa olevien sekä valtuuston istuntoihin osallistuvien toivomuksesta.

53

Samassa kokouksessa klubi päätti vaihtaa myös kokouspaikkaa. Vaikka ravintola Sillankorva oli kokouspaikkana muuten sopiva, se sijaitsi kuitenkin klubin alueen ulkopuolella. Kokousaikaa kos-kevan helmikuisen kyselylomakkeen alkuun Lars Zilliacus oli kirjoittanut: ”On jo pitkään puhuttu siitä, että siirryttäisiin kokoontumaan omalle alueellemme Helsingin lentoasemalle, kun siihen tulee mahdollisuus. Nyt se on tarkoitus toteuttaa! Tämä muutos tehdään rotaryvuoden vaihtuessa kesä-heinäkuun vaihteessa, ellei klubikokous 10.3.1969 toisin päätä”. Muuttopäätös voitiin nyt tehdä, koska Matkaravinto Oy:lle, jonka johtajistoon klubin jäsen Gösta Nylund kuului, valmistui kevään aikana ravintola lentoasemalle. Ravintolaan tuli kaksi noin 20 hengen kabinettia, jotka oli helposti yhdistettävissä klubin tarpeita vastaavaksi kokoushuoneeksi. Päätös oli helppo tehdä senkin vuoksi, että neuvottelujen perusteella näytti ”myös siltä, ettei muutto toisi mukanaan lisäkuluja”. Niinpä vuoden 1968–1969 viimeinen kokous jäi myös klubin viimeiseksi kokoukseksi ravintola Sillankor-vassa. Kokouksen alussa presidentti Gunnar Andersson kiitti lämpimästi henkilökuntaa pitkäaikai-sesta ja hyvästä yhteistyöstä sekä kukitti klubimestarin avustamana ravintolan johdon.

Kokouspaikan vaihdoksia

Kokouspaikkana lentoaseman ravintola, ”Lentoravintola”, jäi lyhytaikaiseksi, sillä esitelmät hukut-tava lentomelu pakotti jo vuoden kuluttua etsimään uuden paikan. Erityiseksi silmätikuksi joutui Lufthansan kone, jonka lähtökiito osui parhaimpaan kokousaikaan. Myöskään tavoitetta tarjota matkustaville rotareille oivallinen mahdollisuus paikkaamiseen ei saavutettu. Toisin kuin ravintola Sillankorvassa, vierailijoita ei juuri nimeksikään käynyt. Seurauksena oli, että heinäkuun 2. päivänä 1970 klubin jäsenet nauttivat uudeksi kokouspaikaksi valitun, Tikkurilassa sijaitsevan ravintola Ca-lypson tarjoaman coctailin veli Gösta Nylundin ystävällisten tervetulotoivotusten saattelemana.

Ystävällisten tervetulotoivotusten synnyttämä odotus vaihtui varsin pian kasvavaksi tyytymättö-myydeksi. Calypson kabinetti osoittautui matalaksi ja muutenkin ahtaaksi viikkokokousten pitopai-kaksi, ja johti siihen, että ahdistavaa tunnelmaa yritettiin lieventää pitämällä aikaisempaa lyhyempiä kokouksia ja järjestämällä välillä teatterissakäyntejä ja tilaisuuksia muualla. Vuoden 1971–1972 toi-mintakertomus kuvasi tuntemuksia puhuttelevasti: ”Ainoa uusi mihin pyrittiin, siinä kuitenkaan onnistumatta, oli löytää uusi kokoontumispaikka. Todettiin, ettei armaassa kauppalassamme ole valinnan varaa, toiset paikat ovat vielä huonompia meluineen ym. haittoineen”. Tilojen ohella tyyty-mättömyyden aiheeksi muodostuivat ruokailumaksut, joita ravintola pyrki tasaisin väliajoin nosta-maan kohonneisiin palkka- ja raaka-ainekustannuksiin vedoten. Alun perin sovittuun hintaan kuu-luivat alkuruoka, lämminruoka ja kahvi sekä lisäksi klubille tuleva maksu ja ”vaateraha”. Pitääkseen maksun jäseniä tyydyttävällä kohtuullisella tasolla klubi luopui syksyllä 1971 alkuruoasta ja korosti samalla, ”että ruoan on paljon parannuttava, jotta korotus ei olisi lähes alkuperäinen, huomioiden alkuruoan poisjääminen”. Viidessä vuodessa aterian hinta nousi 10 markasta 17 markkaan eli 70 %. ”Vaateraha” ei enää sisältynyt maksuun.

Tammikuussa 1977 jäsenten mielialat olivat kypsyneet lähes vaatimukseksi kokouspaikan vaih-tamisesta. Hallitus antoi veljille Timo Pavio ja Esko Tommola tehtäväksi vierailla Tikkurilassa sijait-sevassa seurakuntien ylläpitämässä ravintola Henrikissä ja selvittää mahdollisuudet siellä kokoontu-miseen. Ravintolan tarjous, joka perustui naulakkomaksun sisältäneeseen 18 markan ateriahintaan, ei merkinnyt juurikaan nousua jäsenten kokouskustannuksiin, ja niinpä hallitus suositteli klubille siirtymistä Henrikkiin. Klubikokous teki päätöksen suosituksen mukaisesti, ja viikkokokoukset

54

Henrikissä alkoivat toukokuun 1977 alusta. Kokouspaikan vaihdos todettiin seuraavan rotaryvuo-den toimintakertomuksessa onnistuneeksi ratkaisuksi.

Klubi kokoontui ravintola Henrikissä maaliskuun 1981 loppuun. ”Lentokenttähotellin” valmis-tuminen Veromiehenkylään oli edellisenä kesänä synnyttänyt ajatuksen mahdollisuudesta siirtyä uusiin ajanmukaisiin tiloihin. Keskustelut johtivat neuvotteluihin ja sopimukseen Rantasipi Airport -hotellin kanssa. Niinpä maaliskuun 26. päivän kokous merkitsi klubin historiassa jälleen yhden vaiheen päättymistä, ja sen kunniaksi ravintola Henrikin emännät olivat valmistaneet todellisen juh-lapäivällisen. Ele kuvasi hyvin sitä henkeä, joka vallitsi klubin ja ravintolan henkilökunnan kesken. Sitä kuvastivat myös presidentti Reino Maikosken sanat, joilla hän lämpimästi kiitti ravintolan hen-kilökuntaa hyvästä palvelusta ja herkullisista päivällisistä. Kiitokseen liittyi henkilökunnan kukitus.

Airportin kausi alkoi kaksi viikkoa myöhemmin ulkoisilta puitteiltaan lupaavasti. Uusi kokous-paikka sijaitsi pitkästä aikaa klubin omalla alueella. Samoin pitkästä aikaa tervehti salossa hulmun-nut rotarylippu kokoukseen saapujia. Henrikissä lipun saaminen salkoon ei ollut hyvistä yrityksistä huolimatta onnistunut. Paikan edullisesta sijainnista johtuen vierailijatkin näyttivät löytävän sinne ”piilossa ollutta” Henrikkiä helpommin. Jo ensimmäisen kuukauden aikana kokouksiin osallistui yhteensä 16 ”paikkaajaa”, kaukaisin Yhdysvalloista. Hotellin nykyaikaisella sisustuksella oli myös oma merkityksensä viihtyisyyteen.

Hyvistä lähtökohdistaan huolimatta Rantasipi Airport ei osoittautunut odotuksia täysin vastaa-vaksi kokouspaikaksi. Ilmeisesti sen sijainti ei sittenkään ollut paras mahdollinen jäsenten osallistu-misaktiivisuutta ajatellen. Johtopäätös on tehtävissä vuoden 1983–1984 toimintakertomuksen mai-ninnasta: ”Toivottavasti kokouspaikan vaihdos tulee nostamaan läsnäolon hyväksyttävälle tasolle”. Jo syksyllä 1983 keskustelu uuden kokouspaikan löytämisestä oli täydessä käynnissä. Lokakuun lopulla klubi pohti kysymystä varapresidentti Martti Salomaan alustuksen pohjalta ja antoi hänelle tehtäväksi tunnustella kokouspaikkaa uudelta taholta. Toukokuun 1984 alussa Martti Salomaa teki esityksen siirtymisestä ravintola Pingviiniin, ja kokouksessa läsnä olleiden selvä enemmistö kannatti sitä. Lopullinen päätös jätettiin kuitenkin hallituksen tehtäväksi, joka ratkaisi kysymyksen Martti Salomaan esityksen mukaisesti. Klubin uusi kokouspaikka oli siis 1.7.1984 alkaen ravintola Pingvii-ni Tikkurilan keskustassa.

Toiminta ravintola Pingviinissä alkoi edelliseen paikkaan verrattuna suurin odotuksin. Kokous-paikan ulkoiset tunnukset eivät muodostuneet ongelmiksi. Ravintola suostui huolehtimaan liputuk-sesta ja kiinteistön omistajalta saatiin lupa rotarykilven kiinnittämiselle. Ravintolan kanssa keskus-teltiin myös lasivitriinin sijoittamisesta kokoustilan seinälle standaareja varten. Mutta varsin pian alkoi näyttää siltä, että tämäkin paikka tulisi jäämään lyhytaikaiseksi. Nyt syynä oli palvelun huono, joskus jopa ala-arvoiseksi koettu taso. Tarjoilun epäasialliset järjestelyt ja hitaus venyttivät ruokailua ja pitkittivät siten kokouksia tarpeettomasti. Anteeksiantamattomaksi huipuksi koettiin 11.4.1985 pidetyn kokouksen tarjoilu, jolloin vierailevana esitelmöitsijänä ollut USA:n suurlähettilään puoli-so Raija-Leena Nyborg sai kohtuuttoman pitkän odotuksen jälkeen eteensä lämpimän voileivän ja kahvin. Lyhyiksi ajoiksi tilanne koheni ravintolan johdolle pidettyjen ”puhuttelujen” jälkeen, mutta lukuisista neuvotteluista huolimatta pysyvään parannukseen ei päästy.

Päätös tutkia mahdollisuuksia uuden kokouspaikan löytämiseksi tehtiin huhtikuun 1985 puo-livälissä, siis noin yhdeksän kuukauden kuluttua Pingviiniin siirtymisestä. Yhdeksi vaihtoehdoksi nähtiin veli Martti Salomaan uudessa toimitalossa sijaitseva ravintola, jonka sopivuutta testattiin järjestämällä siellä klubin kevättempaus toukokuun alussa. Koska paikanvaihtoa ei kuitenkaan koet-tu ehdottoman kiireelliseksi, annettiin ravintola Pingviinille ”vielä mahdollisuus parantaa tapansa,

55

koska parannusta on luvattu”. Pientä tilapäistä edistymistä tarjoilun nopeutumisessa tapahtuikin seuraavina viikkoina.

Klubin viikkokokousohjelmaan sisältyi marraskuun 1985 puolivälissä Pertti Viitasen johtama klubin pitkän tähtäyksen suunnitteluseminaari. Kolmen seuraavan vuoden suunnittelu oli tarkoitus toteuttaa ryhmätyöskentelynä komiteoittain. Valittu työskentelytapa edellytti tavanomaisesta poik-keavia tiloja. Niinpä seminaari pidettiin ravintola Chicissä, koska sen tilat sopivat hyvin tarkoi-tukseen. Toukokuusta lähtien saadut muutamat kokemukset ”veli Martin ravintolasta”, seminaari mukaan lukien, vaikuttivat aivan ilmeisesti siihen, että kaksi viikkoa seminaarin jälkeen klubin hal-litus sai 21 jäsenen allekirjoittaman esityksen säännöllisen kokouspaikan vaihtamiseksi Ravintola Chiciin. Kokonaisuudessaan kirje kuului seuraavasti:

Hyvät Veljet! Vaikka klubimme tunnussäveleksi kohtapuoleen sopisi sävelmä ”Mustalaiseks olen syntynyt, koditonna kuljeskelen nyt …”, rohkenemme ehdottaa jälleen kerran kokoontumispaikan vaih-toa. Martti Salomaan uusi ravintola teki meihin perin myönteisen vaikutuksen ja sen vuoksi ehdotamme siirtymistä sen tiloihin. Ja syitä on muitakin:

- ”omissa” tiloissa (Marttihan on jäsenemme, joten ilmaisu lienee oikea) on tunnelma var-maan välittömämpi kuin ”tavallisessa” ravintolassa- ruoka ainakin saamiemme näytteiden perusteella on maittavaa ja oletettavasti hintakin muodostuu edulliseksi- havaintojemme mukaan veljet muodostavat kolme luokkaa: nälkäiset, väkisin syövät ja syömättömät johtuen siitä, että monilla on nykyään vankka ateria työpaikoillaan ja usein vielä muitakin tilaisuuksia.

Veli Martti voisi tulla järjestelyissä vastaan tarjoamalla mahdollisuuden hyvään ateriaan, tai kevyempään ja halvempaan syöpöttelyyn lämpimän voileivän, pizzan tms. muodossa, tai hy-väksymällä meidät silloin tällöin syömättömät toveripiiriin täysivaltaisiksi jäseniksi.Mikäli arvoisa hallitus katsoo tämän ehdotuksen asiattomaksi ja perin kehnosti esitetyksi, otan siitä minä ensimmäinen allekirjoittaja täyden vastuun. Jos se taas mielihyvällä ja hymistyksellä hyväksytään ja toimeksi pannaan, saakoot siitä muutkin suuren kunnian. Ja, jos veli Martti muiden ravintoloitsijoiden tavoin myöhemmin ylpiäksi käy ja meitä kaltoin alkaa kohdella, tulen minä ensimmäinen allekirjoittaja jälleen asialla olemaan.Tullakseen hyväksytyksi on tämän ehdotuksen ennen virallista käsittelyä tietenkin saatava veli Martin hyväksyminen, mutta uskon hänen olevan siihen valmis.Vantaalla 28.11.1985Reijo Mäkinen + 20 muuta allekirjoittajaa.

Joulukuussa klubin hallitus teki päätöksen, jonka mukaan ”kokouspaikkamme on heinäkuusta 1986 alkaen ravintola Chic”. Tulevan presidentin, Aarne Pehkosen neuvottelut ravintolan kanssa an-toivat riittävät perusteet päätökselle. Hallitus toivoi kuitenkin, että jäsenet pitäisivät paikan vaihdon toistaiseksi omana tietonaan, ”ettei ravintola Pingviinin kohtelu meidän suhteen vielä huononisi”.

Huhtikuussa 1986 Ravintola Chic teki klubille esityksen kokousjärjestelyistä. Siinä luvattiin var-sinaiseen kokoustoimintaan ravintolasalin päädyssä oleva kabinetti, jonka yhtenäinen E-pöytä tarjosi hyvin paikat 30 hengelle. Tarvittaessa muidenkin tilojen käyttö oli joustavasti järjestettävissä. Taso-kas ja vaihteleva kotiruoka tarjoiltaisiin itsepalveluna kuparilämpöastioista, jolloin osallistujamäärän

56

vaihtelu ei vaikuttaisi ajallisesti kokouksen kulkuun. Vaihtoehtona kevyempää ateriaa toivoville olisi tarjolla katkarapu–tonnikala–poronkieli- tai mixed-salaattia ja jälkiruokana kaikille kuppi kahvia tai teetä. Aterian hinta, 45 markkaa, sisältäisi ruoan ja tarjoilupalkkion sekä mahdolliset audiovisuaali-set laitteet. Hallitus hyväksyi ravintolan esityksen.

Chicin kausi

Heinäkuun alusta 1986 klubi on kokoontunut ravintola Chicissä. Vain vajaan kuukauden ajan vuosien 1995 ja 1996 vaihteessa kokouspaikkana oli saman yrityksen ravintola Nygårds Sotungissa Chicissä tehtyjen tilojen korjaustöiden vuoksi. Chicin sijainti Tikkurilan keskustassa ja ravintolan pyrkimys klubin toiveiden riittävään huomioonottamiseen järjestelyissä ovat taanneet yhteistyön jatkumisen. Silti täysin tyytyväinen klubin jäsenistö ei tähänkään kokouspaikkaan ole vuosien var-rella aina ollut. Lähinnä tilakysymykset ovat käynnistäneet toistuvasti keskustelut ja tutkimukset paremman paikan löytämiseksi.

Klubin käyttöön osoitettu kabinetti osoittautui jo kevääseen 1988 mennessä jossain määrin ah-taaksi. Kun suoritetussa tilatutkimuksessa esiin noussut ajatus kabinetin paljeoviseinän siirtämisestä ei onnistunut, hallitus antoi presidentti Juhani Pyykköselle ja tulevalle presidentti Antti Keskiselle tehtäväksi selvittää mahdollisuudet siirtyä jälleen Rantasipi Airport -hotelliin. Kartoitus tuotti loh-duttoman tuloksen: Aterian hinta osoittautui liian kalliiksi, 70 markkaa aterialta, ja uutena kustan-nuksena olisi tullut erillinen tilavuokra, 500 markkaa kokoukselta. Hallitus ei informoinut klubia tutkimuksistaan, mutta päätti jatkaa edelleen sopivan kokoustilan etsimistä. Maaliskuussa 1989 hallitus oikeutti Reijo Mäkisen tutkimaan mahdollisuudet siirtyä Tiedekeskus Heurekan Amadeus-ravintolaan, jonne myös Tikkurilan Rotaryklubi oli päättänyt siirtyä. Tästä vaihtoehdosta hallitus kuitenkin luopui, kun ravintola Chic lupasi klubin käyttöön syksyksi valmistuvan uuden ja suurem-man kabinettinsa.

Ensimmäinen viikkokokous uudessa kabinetissa pidettiin 2.11.1989. Samalla tuli voimaan uusi maksujärjestelmä. Klubi oli pyytänyt ravintolalta tarjousta siltä pohjalta, että tilasta maksetaan kiin-teä vuokra ja tämän perusteella ruoan hintaa laskettaisiin. Uuden järjestelmän mukaan klubi maksoi ravintolalle laskutuksen mukaan tilasta, pöytäjärjestelyistä, av-laitteista ja ruokailusta 1500 markkaa illalta, jota vastaan jäsenet saattoivat valita joko aterian ja kahvin tai kahvin ja voileipätarjoilun. Mikäli kokouksen osallistujia oli yli 35, ylimenevien osalta ravintola peri 50 markkaa henkilöltä. Hinnoitteluaan ravintola perusteli kabinettitilojen saneerauksella, kohonneilla raaka-aineiden hin-noilla ja sillä, että rotarit olivat päässeet muita järjestöjä halvemmalla. Klubi puolestaan peri jäseniltä tililleen ruokailumaksua 150 markkaa kuukaudelta osallistumiskerroista riippumatta. Osallistumis-velvollisuudesta vapautetut maksoivat käydessään 37,50 markkaa kerralta ja vierailijat 50 markkaa.

Syyskuussa 1991 ravintolalle maksettava kiinteä maksu nousi 1650 markkaan kuukaudessa, mut-ta klubin jäseniltä perimä ateriamaksu voitiin laskea 120 markkaan lähinnä tilille kertyneiden sääs-töjen vuoksi. Järjestelmä oli säännöllisesti osallistuville jäsenille edullinen, mutta tuotti vaivaa rahas-tonhoitajalle erityisesti jäsenten suoritusten seurannassa. Ohje ruokamaksun maksamisesta klubin tilille kunkin kuukauden 5. päivään mennessä ei käytännössä toiminut toivotulla tavalla. Joissakin tapauksissa rästit saattoivat nousta huomattaviksi ja niiden perimisessä esiintyi ongelmia. Keväällä 1992 hallitus totesi, että yksi jäsenistä ei ollut kahteen vuoteen maksanut maksujaan, eikä niitä kos-kaan saatu täysimääräisesti perittyä häneltä.

57

Klubi luopui kuukausittain tilille maksettavasta ateriamaksusta vuoden 1993 alussa ja sopi ruo-kailun hinnaksi 55 markkaa kerralta. Sopimukseen sisältyi, että jokainen kokoukseen osallistuja maksaa maksun. Uusi hinta merkitsi jäsenille tuntuvaa korotusta aikaisempaan käytäntöön, mutta ratkaisulla vältettiin ravintolan esittämä tilavuokra. Täysin tyytyväisiä jäsenet eivät tilanteeseen ol-leet, ja hallitus antoi klubimestareiden tehtäväksi selvittää jälleen kerran mahdollisuudet uuteen kokouspaikkaan siirtymiseksi. Selvitykset päätyivät kuitenkin huhtikuussa 1994 hallituksen pää-tökseen, jonka mukaan klubille oli edullisinta jatkaa ”nykyisissä tiloissa”. Seuraavina vuosina ate-rian hintataso pysyi suunnilleen samana aina nykyiseen 9,50 euron maksuun saakka. Silti vuosiin on sisältynyt vaihtelevia maksukäytäntöjä. Kun jäsenten jakautumisella Reijo Mäkisen luokituksen mukaisiin ryhmiin oli vahva taipumus säilyä, päästiin syksyllä 1997 neuvottelutulokseen, joka salli ”väkisin syöville” ja ”syömättömille” mahdollisuuden 35 markan hintaiseen voileipään ja kahviin. Tämä käytäntö johti kuitenkin jo vuoden kuluttua ravintolan uuteen yhteydenottoon.

Kirjeessään 3.9.1998 ravintola Chic luonnehti edellisen vuoden aikana tapahtunutta muutosta ruokailijoiden määrässä huolestuttavaksi. Kokouksiin osallistujista vain noin 30 % söi lämpimän aterian, 60 % söi voileivän ja loput olivat mukana muuten vain, vaikka aikanaan oli tilavuokran välttämiseksi sovittu, että kaikki jäsenet ruokailevat. ”Keväällä 1998 klubinne vaati lisätiloja, jotta istumapaikkoja olisi 50, koska jäsenistö oli kasvanut. Teimme uudelleenjärjestelyt toiveiden mu-kaan, joskin kokouksissa on yleensä runsaasti tyhjiä paikkoja. Tilojen järjestely, pöydän kattaminen, tarjoilu sekä loppusiivous ja pöytien purku teettää työtä n. 10 tuntia ja kyseisinä kokouspäivinä jou-dumme pitämään kahta tarjoilijaa työssä. Keittiömme varautuu ja valmistaa myös ruokia riittävän määrän, mutta ruokaa jää aina yli, koska niin monet tyytyvät voileipään. … varmaankin ymmär-rätte, että tilanne ei voi jatkua näin. 10.9.1998 lähtien joudumme perimään jokaiselta kokoukseen osallistujalta 50,- markkaa, jonka vastineeksi jokainen voi valita voileipä-kahvitarjoilun tai ruoka-kahvitarjoilun. Kyseinen järjestely on mielestämme kohtuullinen, jotta saamme kulumme katettua.” Klubin hallitus hyväksyi ravintolan esityksen, mutta neuvotteli menettelyn aloitusajankohdan paria viikkoa myöhäisemmäksi, jotta asia ehdittiin informoida kaikille jäsenille.

Klubin hallitus oli todella pariin otteeseen vuosien 1997–1999 aikana neuvotellut ravintolan kanssa kokoontumistilan laajentamisesta kasvaneen jäsenmäärän vuoksi. ”Jos klubin kaikki veljet ovat paikalla, eivät kaikki mahdu istumaan.” Keskustelussa oli kiinnitetty huomiota myös siihen, että klubin kokous- ja arkistomateriaalien säilytystila sijaitsi erittäin hankalasti ahtaassa siivousko-merossa. Vaihtoehdoksi hallitus näki uuden kokouspaikan etsimisen, mikäli kokoontumistilan laa-jentaminen Chicissä ei onnistuisi. Lisää väljyyttä ja viihtyisyyttä viikkokokouksiinsa klubi saikin elokuun alussa 1999, jolloin presidentti Jaakko Aatolainen saattoi toivottaa veljet tervetulleiksi ra-vintola Chicin ”isolle puolelle”. Siitä lähtien ravintolasali on ollut klubin varsinainen kokouspaikka. Tosin kuukauden toisen torstain kokous jouduttiin vielä jonkin aikaa pitämään entisessä kabinetissa, koska ravintolasali oli entuudestaan varattu samanaikaiselle Lionsklubin kuukausikokoukselle.

Uusi kokoustila antoi mahdollisuudet kokousjärjestelyille, joista klubimestarit saivat ansaitun tun-nustuksen. Sitä vastoin niin ulko- kuin sisätiloistakin puuttui rotarymerkki viestimässä klubin koko-uspaikasta. Keskustelu ravintolan seinään kiinnitettävän merkin saamisesta käynnistyi syksyllä 1999 ja toukokuussa 2000 hallitus antoi Heikki P.S. Leivon tehtäväksi hoitaa hankinta. Heikki P.S. Leivon eri toimittajien kanssa käymien neuvottelujen tuloksena hallitus päätti tilata Suomen Rotarytoimistosta merkit ulko-ovelle ja ravintolasaliin. Tammikuun 18. päivänä 2001 uutuuttaan hohtavat rotarymerkit tervehtivät ravintolan kanssa neuvotelluilta paikoiltaan viikkokokoukseen saapuvia klubin jäseniä.

Kohentuneista olosuhteista huolimatta osa jäsenistöstä asennoitui ravintolan kokous- ja tarjoilu-

58

järjestelyihin, valaistukseen ja muuhun palvelun tasoon siinä määrin kriittisesti, että toimintavuosi-na 1999–2001 hallitus jatkoi edelleen tunnusteluja uuden kokouspaikan löytämiseksi. Helmikuus-sa 2000 hallitus piti kokouksensa hotelli Bonus Inn Airportissa Pakkalassa. Tutustuminen hotellin tiloihin viikkokokousten pitopaikkana ei vakuuttanut hallitusta. Keväällä 2001 tuleva presidentti Heikki P.S. Leivo esitti kokousten siirtämistä ravintola Mississippiin Tikkurilan keskustassa. Klubi tutustui ravintolaan pitämällä siellä vuoden 2001–2002 ensimmäisen viikkokokouksen, joka päätti äänin 15-8 kolmen jäsenen äänestäessä tyhjää, että klubin kokoontumispaikkana on edelleen ravin-tola Chic. Päätös ei kuitenkaan poistanut toiveita uudesta ympäristöstä. Jo seuraavan rotaryvuoden suunnitelmiin hallitus kirjasi ajatuksen, jonka mukaan klubin tuli pitää kysymystä uudesta kokoon-tumispaikasta jatkuvasti ajankohtaisena.

Syksyllä 2003 keskustelu kokouspaikan vaihtamisesta aktivoitui jälleen. Syynä tällä erää olivat lähinnä ne häiriötekijät, jotka aiheutuivat tilojen päällekkäin varauksista ja ravintolan muiden asiak-kaiden pyrkimyksistä saapua ulkoa tai kabineteista asioimaan ravintolasalissa kokousten aikana. Hal-litus oli kiinnittänyt huomiota asiaan jo elokuussa 2002 ja oikeuttanut klubimestarit valvomaan liik-kumista ja toimimaan tarvittaessa sitä ehkäisevästi. Klubimestareiden asiallista liikkumista ohjaavaa toimintaa eivät kaikki asiakkaat kuitenkaan ymmärtäneet, mikä ilmeni esimerkiksi klubimestari Airi Kansasen saamasta, sisällöltään ja tyyliltään ”ruokottomasta” ja kaupungin vastuullisessa asemassa olevan virkamiehen lähettämästä kirjeestä. Kun Airi Kansasen keskustelut Chicin johdon kanssa eivät johtaneet ravintolan riittäviin toimenpiteisiin kokoustilan rauhoittamiseksi, hallitus päätti tammikuun 2004 alussa käynnistää uuden kokouspaikan etsimisen. Tutkittavina mahdollisuuksina tulivat kysymykseen muun muassa Tilausravintola Kuninkaan Lohet Vantaankosken vanhassa Viila-tehtaassa sekä Palvelukeskus Foibe Asolassa. Päätöksiä tässä prosessissa ei toistaiseksi ole tehty.

Kysymys kokouspaikasta ja sen vaihtamisesta parempaan lienee osallistumiseen ja läsnäoloon liittyvien pohdintojen ohella ollut klubia koko sen olemassaoloajan eniten keskusteluttanut ja lähes vuosittain esillä ollut aihepiiri. Kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana puutteet tiloissa ja niiden käytössä johtivat useisiin paikan vaihdoksiin, mutta viimeiset 19 vuotta kokouspaikka on säilynyt samana siitäkin huolimatta, että useita tunnusteluja uuden löytämiseksi on tehty. Merkille pantavaa on, että kaikki vertailut eri mahdollisuuksien kesken ovat toistaiseksi päätyneet toteamuk-seen, että puutteistaan ja epäkohdistaan huolimatta Chicin ravintolasali on ollut vaihtoehdoista toi-mivin. Myöskin ravintolan johto ja henkilökunta on pyrkinyt asiallisesti ottamaan huomioon klubin toivomukset aina silloin, kun ne ovat olleet kohtuudella yrityksen näkökulmasta toteutettavissa. Esi-merkiksi luvat rotarymerkkien kiinnittämiseen ulko-ovelle ja ravintolasaliin, klubin vastaanottamien standaarien esillä pitämiseksi hankitun samettiverhon ripustamiseen kokoustilan seinälle ja uuden tilavamman arkistokaapin sijoittamiseen siivouskomeroon ovat järjestyneet joustavasti. Ravintola on huolehtinut rotarylipun nostamisesta ja laskemisesta kokousiltoina, ja yksi tarjoilijoista on syksyllä 2002 omatoimisesti jopa pessyt likaantuneen klubin lipun. Keväällä 2004 klubi joutui hankkimaan uuden lipun, kun joku oli ”kiinnostunut rotarytoiminnasta” siinä määrin, että anasti lipun salosta. Poliisi tutki asiaa näpistyksenä.

59

4.2 KOKOUSJÄRJESTELYT JA -KÄYTÄNNÖT

Kokoustila ja -välineistö

Viikkokokouksien paikkaan ja ohjelmaan liittyvät ulkoiset järjestelyt ovat olleet pääasiassa klubimes-tareiden vastuulla. Heidän tehtäviinsä kuului huolehtia siitä, että kokouspaikan pöytä- ja tarjoilujär-jestelyt olivat klubin toiveiden mukaiset ja että ohjelman suorituksessa välttämätön audiovisuaalinen ja muu vastaava laitteisto oli asianmukaisesti käytettävissä ja kunnossa. Esimerkiksi piirtoheittimen tuli olla valmiina ilman, että esitelmöitsijän, varsinkaan vierailevan luennoitsijan, tarvitsi aloittaa esitystään koneen siirtelyllä ja säätämisellä. Klubimestareiden tuli sijoittaa Suomen pienoislippu ja klubin pöytästandaari paikoilleen ja varata esille kaikki presidentin tarvitsema välineistö. Tuohon vä-lineistöön kuuluivat muun muassa presidentin käädyt, kokouksen alkamisesta ja päättämisestä kuu-luttava soittokello sekä puheenjohtajan nuija. Jäsenten nimikortit ja vieraskirja olivat myös asioita, joiden esilläolo oli järjestettävä. Kokousten päätyttyä klubimestareiden oli vastaavasti huolehdittava siitä, että kokousvälineistö palautui takaisin säilytystiloihin. Näissä järjestelyissä on klubimestarei-den ja sihteereiden kesken vallinnut vuosien varrella jossain määrin työnjaollista horjuvuutta, mutta työnjako on sittemmin selkiintynyt ja vakiintunut hyvin toimivaksi.

Kesäkuusta 2002 lähtien klubimestareiden tuli huolehtia myös siitä, että ravintolasalin päätysei-nälle ripustettu standaariverho oli paljastettu esille. Tyylikäs seinänkorkuinen sininen samettiverho oli osoittautunut loistavaksi ja edustavaksi ratkaisuksi kysymykselle, miten klubin vastaanottamat lukuisat toisten klubien standaarit saatiin asianmukaisesti näkyville kokousten ajaksi. Koska kaikki standaarit niiden suuresta määrästä johtuen eivät voineet olla yhtä aikaa esillä, tuli lippu-upseerin aika ajoin vaihtaa niitä. Ratkaisu oli keväällä 2002 asetetun ja Roy Ahlforsin, Viljo Junnon ja Esko Within muodostaman työryhmän kehittämä ja itse verho Roy Ahlforsin lahjoittama. Työryhmän asettamisen taustalla oli edellisenä syksynä vuosien tauon jälkeen uudelleen virinnyt keskustelu siitä, miten saatuja standaareja tuli säilyttää ja käsitellä. Kysymyksestä oli keskusteltu myös 1980-luvun puolivälissä ja 1990-luvun alussa, jolloin ratkaisuksi oli tarjottu kokoustilan seinälle kiinnitettäviä lasivitriineitä. Hankkeet olivat tuolloin jääneet kuitenkin pelkän keskustelun asteelle. Ennen kesän 2002 ratkaisua standaarit olivat itse asiassa olleet kokouksissa näkyvillä vain 1960-luvulla, jolloin lippu-upseerina toiminut Martti Salomaa oli myös järjestänyt silloin vielä harvalukuiset standaarit kokoustilan seinälle ripustetulle ruskealle puolueettoman väriselle kankaalle.

Pysyvänä käytäntönä 1960-luvulta lähtien on pöydissä kokouksien aikana kiertänyt ”possu” tai ”orava”. Jäsenten taskunpohjien kolikot ja joskus joku setelikin lompakosta on löytänyt niistä arvoi-sensa sijoituspaikan tyhjentämiseen asti. Vuoden mittaan kerääntyneet varat klubi on suunnannut tukemiinsa kohteisiin. ”Oravan” antimista ovat päässeet osallisiksi erityisesti sotainvalidit ja nuori-sotyön eri muodot.

Vastaanottaminen

Klubin kokoukseen saapuvien vastaanottoon on viime vuosina kiinnitetty suurta huomiota, var-sinkin kun klubin kokoustilan vaihtuminen ravintola Chicin ”isolle puolelle” takasi sille aiempaa

60

tuntuvasti paremmat edellytykset. Vuoden 1999–2000 klubimestarit Kim Zilliacus ja Matti Jako-nen ottivat tavakseen olla kokoukseen saapuvia vastassa ravintolasalin ovella ja kätellä hymyssä suin jokaisen tervetulleeksi. Samalla he ojensivat itse kullekin nimikortin rintaan kiinnitettäväksi. Airi Kansanen syvensi palvelua syksystä 2002 alkaen liittämällä iloiseen tervetulotoivotukseensa nimi-kortin kiinnittämisenkin. Nämä sinänsä pienet, mutta yhteishengen kannalta merkittävät eleet ovat saattaneet kokoukseen tulijan tuntemaan itsensä aidosti tervetulleeksi ”omaan joukkoon”. Vastaan-otto tapahtui ravintolasalin puolella oven tuntumaan sijoitetun pienen pöydän äärellä. Pöydälle oli sijoitettu nimikorttilaatikko, josta kortit oli levitetty usein aakkosjärjestyksessä valmiiksi poimitta-viksi. Pöydältä löytyivät myös kokouksessa mahdollisesti jaettavaksi tarkoitettu materiaali, kuten esi-merkiksi viikkoselosteet, klubin viikkokokousohjelmat sekä vieraskirja klubissa vierailevia varten.

Vierailijoiden kohtelias ja ystävällinen vastaanottaminen on koettu klubissa aina tärkeäksi. Vuo-den 1999–2000 presidentti Jaakko Aatolainen korosti erityisesti klubimestareiden vastuuta vieraiden vastaanotossa: ”Jokaisen klubiimme vierailulle tulevan on saatava tuntea saapuvansa tervetulleena rotariveljenä tai -sisarena, eikä niin, että hänen on ensimmäisenä kyseltävä, missä vaikkapa vieras-kirja on. Siksi klubimestareista toinen on aina ensimmäisten joukossa paikalla, viimeisten joukossa poistumassa.” Kolme vuotta myöhemmin Esko Kaarna presidenttikaudellaan halusi itse henkilö-kohtaisesti toivottaa jokaisen kokoukseen saapuvan vierailijan tervetulleeksi ja kätellä hänet. ”Siksi toivon, että klubimestarit ohjaavat vieraan ovelta suoraan luokseni.” Vieraiden pöytiin ohjaamista hän ohjeisti: ”Kokoontumistilamme ei salli vieraiden sijoittamista isännän pöytään, enkä pidä tarkoi-tuksenmukaisena, jälleen tilakysymyksistä johtuen, ottaa käyttöön ns. kunniapöytää. Käytäntö saat-taisi pahimmillaan johtaa siihen, että vierailijat havaitsevat joutuneensa omaksi ryhmäkseen syystä, että isäntiä ei juuri pöytään mahdu. Näin ollen annamme vierailijoille vanhaan tapaan tilaisuuden sijoittua vapaasti, mutta aina silloin kun mahdollista, otamme huomioon luokitteeseen, kielitaitoon yms. erityisseikkoihin liittyvät vaatimukset.”

Vieraiden vastaanottamisesta klubi on keskustellut ensi kuukausistaan lähtien. Vastuu vieraiden kohtaamisesta ja opastamisesta kuului syksyllä 1964 tehdyn päätöksen mukaan tarkoitukseen vali-tuille henkilöille. Klubineuvottelussa kesäkuussa 1980 sovittiin, että läsnäolo- ja toveruuskomitean puheenjohtaja yhdessä komitean jäsenten kanssa huolehtii ensisijaisesti vastaanotosta, mutta myös ”jokainen veli on velvollinen ottamaan vieraan vastaan ja ohjaamaan hänet pöytään”. Tulevan halli-tuksen kokous totesi toukokuun alussa 1994, että vieraiden vastaanottoon pitää kiinnittää enemmän huomiota ja antoi Antti Puhakalle tulevana ensimmäisenä klubimestarina tehtäväksi kehitellä asiaa. Hallitus hyväksyi Veli Antin esityksen elokuussa, ja ohjeet tulivat välittömästi voimaan. Niiden mu-kaan ”nimetty joukko klubin veljiä ottaa asiakseen toivottaa vierailijan tervetulleeksi ja opastaa häntä ruokailu- yms. käytännön asioissa sekä kertoo päivän ohjelmasta. … Tästä joukosta ensimmäisenä paikalle saapuva ottaa siinä kokouksessa vastatakseen asiasta, ellei ykkösklubimestari tule alkuvai-heen aikana paikalle. Kokoustilamme ei salli erillisen vastanottopöydän käyttöönottoa. Vuorossa oleva vastaanottaja sijoittuu istumaan mahdollisimman lähelle sisääntuloa ja huomioi vastaanot-totyönsä oman ruokailunsa ajoituksessa. Tärkeintä on saada vieras kokemaan olevansa tervetullut. Sihteeri tuo saapuessaan paikalle vieraskirjan ja tarvittaessa vastaanottaja ottaa vieraan nimen kirjaan ja tekee paikkauslapun, ellei sihteeri ole sitä jo tehnyt tai sihteerin on hankala tulla sitä tekemään ahtaasta pöytäjärjestyksestä johtuen. Tilanteen hoito vaatii vastaanottajan ja sihteerin keskinäistä tilanneherkkyyttä.”

Ohjeet laadittiin aikana, jolloin klubi kokoontui Ravintola Chicin ahtaassa kabinetissa. Vuoden 1997–1998 läsnäolo- ja toveruuskomitea täydensi ohjeita toimintasuunnitelmassaan lupaamalla,

61

että ”vieraileville rotareille järjestetään vieraskirja ja vastaanottaja heti sisääntulon viereen”. Järjestely onnistui pienen pöydän avulla. Tilanne helpottui nykyiseksi käytännöksi klubin päästyä pari vuotta myöhemmin ravintolasalin puolelle. Nyt vierailija voi heti sisään tultuaan kuitata vieraskirjaan käyn-tinsä ja saada klubimestarilta välittömän ruokailua, pöytään sijoittumista ja kokouksen kulkua kos-kevan opastuksen. Vierailijan vieraskirjaan tekemän merkinnän perusteella sihteeri kirjoitti hänelle ”paikkauslapun” tai ”kuittauskortin” eli tositteen kokoukseen osallistumisesta. Nykyisin tositteena toimii klubin viikkokokousohjelmavihkonen, johon on varattu tila tarpeellisia merkintöjä varten.

Vuosien varrella paikkauslappuina on ollut muitakin ratkaisuja. Joulukuussa 1967 Atte Lehto ja Yrjö Teräväinen luovuttivat klubille noin 500 kpl Martti Ranttilan taideteoksia käsittelevää esitettä, jotka oli leimattu kuittauskorteiksi. Ulkomaalaisille vieraille leimattiin kuittauskortiksi Helsingin pitäjän kirkkoa esittävä postikortti. Niillä tuettiin samalla Helsingin pitäjän kotiseutu- ja museo-yhdistystä. Marraskuussa 1970 Lars Zilliacus ja Gösta Nylund painattivat 2000 kuittauskorttia, jonka aiheena oli klubin standaari. Korttia pidettiin onnistuneena, ja se oli käytössä aina 1990-luvun alkuun. Viikkokokousohjelman hyödyntäminen myös paikkauslappuna tuli käyttöön vuon-na 1994–1995. Vierailevalla rotarilla on ollut mahdollisuus saada kuittauskortti myös silloin, kun klubin viikkokokous on pidetty vierailun, teatterikäynnin tai muun syyn johdosta muualla kuin säännöllisessä kokouspaikassa. 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa klubi järjesti jonkun jäsenistään päivystämään kokouspaikalle ja kirjoittamaan kortit kuittaajille. Sittemmin on sovittu, että kokous-paikan henkilökunta antaa pyynnöstä kuittauskortin paikalle saapuville. Järjestely on koskenut myös kesän kokoustauon aikaisia vierailuja.

Kohtaaminen ja toisten huomioiminen

Kättely tervehtimismuotona ei 1990-luvun kokouksissa ollut vielä kovin yleistä veljien kesken. Vuo-situhannen vaihteen vuosina tapa alkoi kuitenkin vähitellen vahvistua, eikä se rajoittunut pelkästään klubimestareiden tapaan toivottaa saapuvat tervetulleiksi. Jotkut presidenteistä suorastaan toivoivat tavan yleistyvän entisestään luontevana veljien ja sisarten kohtaamismuotona. Heinäkuussa 2002 Esko Kaarna otti presidentinlinjauksissaan asian selkeästi esille: ”Klubissamme on kaunis tapa toi-vottaa tulijat kätellen tervetulleiksi kokoukseen. Klubimestarit ovat olleet tässä avainasemassa. Siitä kiitos heille. Myös monet sisaret ja veljet ovat kätelleet lähimmät klubitoverinsa saapuessaan esim. pöytään. Voisimmeko tehdä tästä tervehtimistavasta klubissamme vieläkin yleisemmän. Ei toki niin, että kaikki kiertävät järjestelmällisesti kättelemässä jokaisen, vaan että jokainen tervehtii toista kätel-len aina silloin, kun se on tilanteessa luontevaa.” Klubin jäsenet ovat vastanneet toiveisiin odotetulla tavalla ja tervehtimismuodosta on kehittynyt klubissa itsestään selvä ja yleinen ”maantapa”.

Vanha ”kunnon” suomalainen perinne on istuutua aina vanhalle tutulle paikalle. Tavalla on omat tutustumisen ja toveruuden kehittymisen kannalta haitalliset vaikutuksensa. Niinpä vakiintuneen kiinteän istumajärjestyksen muodostumista klubissa ei koskaan ole pidetty suotavana. Sellaisen es-tämiseksi johtokunta päätti maaliskuussa 1964 ottaa käyttöön tavan, ”jonka mukaan kunkin ko-kouksen istumajärjestys arvotaan – lukuun ottamatta presidentin, I sihteerin, klubimestarin ja esi-telmävuorossa olevan klubin jäsenen, tai kuvernöörin tai vierailevan klubin presidentin paikkoja, jotka ovat vakituiset. Klubimestari huolehtikoon käytännöllisistä toimenpiteistä.” ”Käytännölliset toimenpiteet” johtivat siihen, että kukin kokoukseen saapuja sai sekoitetusta pinkasta numerolapun, joka osoitti istumapaikan pöydissä. Järjestelmä toimi aikansa – ”Ravintola oli kaksivuotispäivämme

62

kunniaksi koristanut tavanomaisen kabinettimme tavallista vielä juhlavammaksi ja kattanut pik-kupöytiin, joihin asetuimme istumaan arvan perusteella (6.2.1967).” – mutta unohtui vähitellen. Läsnäolo- ja toveruuskomitea katsoi syksyllä 1991 aiheelliseksi pyrkiä ”täysremonttiin” kokouksien istumajärjestyksessä. Komitea vetosi jäseniin toivoen vanhojen ja uusien jäsenten hakeutuvan pöy-tiin limittäin tai muuten sekaisin ”klikkiytymisen” välttämiseksi. Myöskin jotkut presidentit ovat myöhemmin omissa linjauksissaan toivoneet ”rotaatiota” istumajärjestykseen, mutta mitään ehdo-tonta systeemiä ei kuitenkaan ole luotu.

Toveruutta ja yhteenkuuluvuutta ilmentää osaltaan tapa puhutella toisia. Toveruuteen ja ystävyy-teen kuuluu, että rotarit ovat ”sinuja” keskenään. Vantaan Rotaryklubin johtokunta halusi laajentaa tuttavuuden perustaa ja esitti helmikuussa 1965 toivomuksen, että ”veljet klubikokouksessa ja yleen-säkin keskinäisissä keskusteluissaan käyttäisivät ristimänimeä sukunimen sijasta”. Toivomus johti käytäntöön, joka jäi pysyväksi. Rotarit ovat myös ”veljiä” keskenään, joten esimerkiksi puhuttelut ”veli presidentti”, ”veli sihteeri” tai ”veli Pertti” ovat kuuluneet luontevaan kokouskäytäntöön. Vuo-den 2000 alussa ”veli” sai rinnalleen ”sisaren” ensimmäisten klubiin kutsuttujen naisjäsenten myötä. Tosin nimitys ”sisar” joutui jonkin aikaa etsimään muotoaan (sisar, sisko vai jokin muu), ennen kuin se vakiintui joustavasti käytetyksi puhutteluksi. Epätietoisuutta klubin piirissä oli ajan myötä herättänyt myös kysymys, miten varapresidenttiä tuli puhutella silloin, kun hän toimi presidentin sijaisena klubikokouksen puheenjohtajana. Jaakko Aatolainen selvitti kysymyksen kevään 1999 pii-rineuvottelussa ja sai vastaukseksi, että jokaista, joka toimii rotarykokouksen puheenjohtajana, tuli puhutella ”veli presidentiksi”.

Kuuluvan puhuttelun ohella näkyvä rotarymerkki toimi veljien ja sisarten yhteyttä ilmentävänä tunnusmerkkinä niin kokouksissa kuin niiden ulkopuolella. Vuoden 1988–1989 klubipalvelun toi-mintasuunnitelma korosti erityisesti merkin käyttöä, ”koska jokainen rotari on aatteemme tiedotta-ja”. Vuosien 2002–2004 presidentit Esko Kaarna ja Jorma Helanen painottivat yhtäläisesti sen mer-kitystä: ”Rotaryrintamerkki, sen lisäksi, että se viestii kantajansa harrastuksesta ja ajatusmaailmasta, lujittaa osaltaan yhteenkuuluvuutta ja auttaa tunnistamaan rotaritoverin kokousten ulkopuolellakin. Kannamme itsestään selvästi merkkiä kokouksissamme, mutta pyrimme sen jokapäiväiseen käyt-töön muutenkin.”

Ruokailu

Jokaiseen rotaryklubin sääntömääräiseen viikkokokoukseen liittyy oleellisena osana yhteinen ateria. Vantaan Rotaryklubissa ateria on nautittu koko klubin historian ajan ennen virallisen kokouksen alkamista. Ateriointiin on ohjelmassa varattu aikaa 30 minuuttia, mutta käytännössä siihen kulunut aika on saattanut jossain määrin vaihdella kokouspaikasta ja tarjoiluhenkilökunnasta riippuen. Vii-meisten yhdeksäntoista vuoden aikana aikataulu on pitänyt hyvin johtuen ravintola Chicin kanssa sovitusta tavasta noutaa ruoka omassa tahdissa seisovasta pöydästä. Myöskään kahvi ruoan jälkeen ei ole aiheuttanut viivästymistä, koska senkin nauttiminen on perustunut itsetarjoiluun termoskan-nuista.

Aterialla on oma merkityksensä toveruuden lujittumisen ja klubin hengen kannalta. Gunnar Andersson kuvasi elokuisessa viikkoselosteessa 1964 varsin eloisasti ja ytimekkäästi aterian tärkeyttä: ”Päivällinen, johon tällä kertaa kuului savukalasalaattia, erittäin maukasta uuniporsasta muhenne-tun kaalin kera, sujui tavanomaiseen tapaan iloisen rupattelun merkeissä. Ei liene sattuma, että ro-

63

tarykokouksen tunnukseen kuuluu yhteisesti nautittava lounas, jona aikana kukin jäsen voi vapaasti valitsemastaan aiheesta vaihtaa mielipiteitä pöytätoverinsa kanssa. Jopa mentaalihygienisessä eli mie-lenterveydellisessä mielessä on oma merkityksensä annettava näille epävirallisille pöytäkeskusteluil-le ja joissa aihepiiri ja mielipiteet saattavat olla hyvinkin antoisia ja mielenkiintoisia. Vapautunut, välitön seurustelu miesten kanssa, jotka ovat lähtöisin toisista olosuhteista ja omaavat toisenlaiset ammattiharrastukset kuin me, avartaa suuresti näköpiiriämme ja on omiaan luomaan sitä oikeata rotarytoveruutta, mitä vailla mikään klubi ei voi menestyksellisesti toimia. Keskustelu loppui tällä kertaa kuten aina ennenkin kesken past presidentin, veli Wesamaan kopautettua metallinuijalla pöy-tään merkiksi virallisen kokouksen alkamisesta.”

Klubi päättää itse, tarjoillaanko alkoholijuomia klubin kokouksissa vai ei. Vantaan Rotaryklubin viikkokokousateriaan ei ole liittynyt alkoholitarjoilua muutoin kuin aivan poikkeustapauksissa. Ai-heen harvoihin poikkeamisiin on antanut viikkokokouksen tavallista juhlavampi sisältö, kuten esi-merkiksi klubin vuosipäivän (6.2.1967) vietto: ”Tavanomainen ’maito tai piimä’ kysymys oli jätetty pois, tilalle meille tarjottiin snapsi, olut tai VIP sekä punaviini.” Myös tärkeät vieraat saattoivat antaa aiheen poikkeamiseen tavanomaisesta käytännöstä: ”Sihteerin ehdotuksesta kytketään seuraavaan kokoukseen 27.6.66, jolloin myös naiset ovat läsnä, vaatimaton alkoholitarjoilu coctailin ja viinin muodossa. Ehdotus sai jakamattoman kannatuksen todennäköisesti kiitos lisääntyneen viinitietou-den viikkoa aikaisemmin tehdyltä ekskursiolta Oy Alkoholiliike Ab:hen.” Viimeisten viidentoista vuoden aikana alkoholitarjoilu aterian yhteydessä on rajoittunut pelkästään klubin juhliin, jotka useimmiten on vietetty normaalin kokouspaikan ulkopuolella. Sitä vastoin aivan viime vuosina jot-kut jäsenistä ovat järjestäneet kuohuviinitarjoilun klubin onniteltua heitä merkkipäivän johdosta.

Toteamus ”Aikanaan vaati rohkeutta olla tupakoimatta, tänään vaatii rohkeutta tupakoida” ku-vannee hyvin kehitystä myös klubin piirissä tupakoinnin osalta, siten tarkistettuna, että nykyisin tupakkalaki suorastaan kieltää ”sauhuttelun” kokoustilassa kokouksen aikana. Vakavasti otettava keskustelu tupakoinnin rajoittamisesta kokousten aikana käynnistyi klubissa 1980-luvun puolivä-lissä, ja johti siihen, että lokakuussa 1986 vuosikokous päätti vilkkaan ja perusteellisen keskustelun jälkeen esittää vetoomuksen klubin tupakointia harrastaville veljille tupakanpolton rajoittamisesta mahdollisimman vähiin kokouksen aikana. Sinänsä perusteltu vetoomus sai lisätukea kesällä 1987, kun hallitus sai käsiteltäväkseen seuraavan anomuksen läsnäolosta vapauttamiseksi: ”Anon kunni-oittavasti, että minulle myönnetään vapautus läsnäolovelvoitteesta 1.7.87 alkaen toistaiseksi – to-dennäköisesti syksyn puoliväliin saakka. Olen lomani aikana ollut tutkimuksissa … ja tilanne on kohdaltani varmistunut sellaiseksi, että en parhaalla tahdollanikaan voi oleskella siinä savussa, jossa kokoukset pidetään. Olen lähes poikkeuksetta joutunut usean päivän ajan lääkitykseen kokousten jälkeen. … Harras toiveeni on, että anomukseni ei käynnistäisi uutta keskustelua tupakoinnista klu-bissa.” Uutta keskustelua tupakoinnista ei syntynyt, ainakaan asiakirjojen valossa, mutta tupakoin-tikin lienee vähentynyt merkittävästi. Täysin savuttomia klubin kokoukset olivat kuitenkin vasta 1990-luvun puolivälistä lähtien.

64

4.3 VIIKKOKOKOUKSEN OHJELMA

Klubin kokouksen kulku on seuraava: Kokouksen avaaminen, vierailevien rotarien esittely, kirjeenvaihto ja tiedotukset, komiteoiden tiedotukset, keskeneräiset asiat, uudet asiat, esitelmä tai muu ohjelmanumero ja kokouksen päättäminen. (Vantaan Rotaryklubin säännöt).

Viikkokokouksen puheenjohtajana toimii klubin presidentti, tai hänen ollessa estyneenä varapre-sidentti. Mikäli he molemmat ovat samanaikaisesti poissa kokouksesta, tehtävän hoitaa past presi-denteistä ”tuorein” läsnäoleva. Vain ani harvoin kokous on joutunut turvautumaan past president-tiin puheenjohtajana.

Kokouksen avaaminen ja muut alkutoimet

Presidentin heilauttaman kellon kilinä yleensä tasan 17.30 on merkinnyt klubin viikkokokouksen virallisen osuuden alkamista ja aterian aikana virinneen vilkkaan keskustelun hiljenemistä. Vantaan Rotaryklubi – Vanda Rotaryklubb on kaksikielinen, mutta normaalissa viikkokokouksessa kaksi-kielisyys on tullut esille lähinnä vain presidentin avaussanoissa. Kokouksen avauksena esimerkiksi seuraavat lauseet ovat tulleet jäsenille hyvin tutuiksi: ”Vantaan Rotaryklubin viikkokokous alkaa – Vanda Rotaryklubbs veckomöte börjar. Ni alla är hjärtligt välkomna – Tuntekaa itsenne sydämel-lisesti tervetulleiksi.” Joissakin klubeissa, tosin varsin harvoissa, tavallinen alkulaulu ei ole koskaan kuulunut Vantaan Rotaryklubin viikkokokouksen alkuun. Sen sijaan presidentit on usein viitanneet avaussanoissaan rotary- tai muun maailman tapahtumiin, rotarykuukauden teemaan tai sopivaan ajankohtaiseen aiheeseen, ja ovatpa eräät presidentit liittäneet avaussanoihinsa mietelauseen, runon tai muun viisauden.

Kalevi Usva presidenttikaudellaan 1995–1996 aloitti kokoukset klassisilla latinankielisillä sanon-noilla (esimerkiksi ”non scholae sed vitae discimus”, ”navigare necesse est, vivere non est”) ja valotti niiden taustaa ja yhtymäkohtia Rotaryyn. Erkki Laamanen (1998–1999) puolestaan valitsi kokouk-sen alkuun runon Viljo Kajavan kirjasta ”Maan ja meren runot”. Runouden linjalla avaukset säilyivät seuraavankin rotaryvuoden, sillä ”Talvisota”-teemaan liittyen Jaakko Aatolainen esitti avauksissaan, joskus lopetuksissaankin, Yrjö Jylhän ”Kiirastuli”-kokoelman runoja. Esko Kaarna (2002–2003) otti tavaksi avata kokoukset edesmenneen klubiveljen Tauno Longan ”Ajatuksia elämän varrelta” -kokoelman aforismeillä, jotka hän oli sovittanut joko pidettävään esitelmään tai muuhun ajankoh-taiseen aiheeseen. Linjapuheeseensa veli Esko lainasi kokoelmasta mietteen ”Herran pelko on viisau-den alku, mutta herrojen pelko on kehityksen jarru” ja sovelsi sen sanomaa toteamalla, että ”herrojen pelko klubissamme ei voi eikä saa johtaa jäseniä passiivisesti seuraamaan, miten presidentti ja hallitus tehtävistään selviävät. Yrityksemme on yhteinen.” Vuonna 2003–2004 Jorma Helanen jatkoi edel-täjiensä tavoin aforismien evästämää avauskäytäntöä. Esittämänsä mietteet hän valitsi satunnaisesti maailmanlaajuisesti tunnettujen henkilöiden lausahduksista.

Avaussanojen jälkeen presidentti on tavallisesti todennut kokouksessa läsnäolevien klubin jäsen-ten määrän sekä jäsenten muualla suorittamat paikkaukset: ”Veli presidentti (Eino Jamalainen) luki kuittauskortit, niiden joukossa Portugalista, Englannista ja Belgiasta tulleet, sekä veli Simon (Raas-sina) matkaltaan lähettämät postikorttiterveiset” (toukokuu 1966). Läsnäolijoiden määrä on ollut joskus riippuvainen kokouksen ajankohdasta (juhlapyhien läheisyys, lomakaudet jne.) tai muusta

65

merkittävästä tapahtumasta (jääkiekon MM-fi naali tai vastaava). Joulukuun 6. päivänä 1965 presi-dentti Eino Jamalainen totesi jäseniä kerääntyneen ennätyksellisen vähän ”johtuen erittäin huonosta kelistä ja juhlapäivästä, itsenäisyyspäivästä, minkä ansiosta mm. osa klubin jäseniä oli Tasavallan presidentin linnassa”. Helmikuun 1997 viimeisen kokouksen läsnäoloprosentti oli 57,14; Suomi voitti kokouksen aikana mäkihypyn joukkuekullan Trondheimin MM-kisoissa. Paikkausten mää-rän toteaminen lienee jatkunut yhtämittaisesti koko klubin historian ajan, vaikka sihteerit eivät ole kirjanneetkaan niitä viikkoselosteisiin vuosilta 1965–1979 ja 1981–1986. Heinäkuusta 2002 alkaen presidentti on luettanut paikkauslaput sihteerillä. Parin viime vuoden aikana sihteeri on selvästi tuottanut kokousyleisölle pettymyksen, mikäli hänen luetteloonsa ei ole sisältynyt mainintaa Kim Zilliacuksen aamuisesta vierailusta Vantaa Airport Rotaryklubissa.

Läsnäolevien toteamiseen on luonnollisesti kuulunut myös vieraiden esittely, vaikka jotkut usein vierailleet rotarit eivät ajan mittaan esittelyä olisi enää välttämättä tarvinneetkaan. Näitä omaan joukkoon lähes sulautuneita ”vakiovieraita” on klubin historiassa ollut useita. Harvemmin presi-dentti on saattanut toivottaa tervetulleeksi vieraan maan rajojen ulkopuolelta, vaikka täysin tunte-mattomia hekään eivät ole olleet. Yhtä kaikki, vieraat on aina otettu tervetulleesti kättentaputuksin vastaan. Kokoontumispaikka varsinkin alkuvuosina sääteli merkittävästi, mistä vieraat saapuivat: ”Presidenttimme (Tauno Lonka) avasi kokouksen (helmikuu 1967) toivottaen vieraat ja omat vel-jet tervetulleiksi todeten, ettei tällä kertaa ollut yhtään vierailijaa Herttoniemen klubista.” Joskus presidentti on tarjonnut vierailijalle tilaisuuden kertoa muutamin sanoin omasta klubistaan ja sen toiminnasta tai esittää muuten terveisensä. Vierailevan esitelmöitsijän tarkemman esittelyn on taval-lisesti suorittanut juuri ennen esitelmän alkua hänet kutsunut klubin jäsen.

Jäsenten merkkipäivien ja muiden merkkitapahtumien huomioiminen on kuulunut olennaisena osana viikkokokouksien alkuun. Tapahtumat on kirjattu myös viikkoselosteisiin: ”Veli Törmänen … onnitteli kättentaputusten saattelemana veljiä Maikoski ja Markkula, joilla oli syntymäpäivä” (maaliskuu 1971). Sihteerien tehtävänä on ollut pitää syntymäpäiväluettelo ajan tasalla, mutta sil-loin tällöin tilastoinnissa on tapahtunut viiveitä. Kesäkuun ensimmäisessä kokouksessa 2005 klubiin vastikään hyväksytty uusi jäsen Abbès Abbès rohkeni hymyssä suin tuoda esille, että ”minunkin syntymäpäiväni sattuu tälle viikolle”. Jäsenten perhepiirissä tai työelämässä sattuneet merkkitapah-tumat eivät aina ole välttämättä tulleet klubin tietoon, mutta tunnetut tapaukset on huomioitu asianmukaisesti sopivalla tavalla. Tiedonkulun varmistamiseksi vuoden 2002–2003 presidentti esitti linjapuheessaan toivomuksen, että ”jokainen Teistä, joka on tietoinen sellaisesta klubisisareen tai vel-jeen liittyvästä tapahtumasta, huomionosoituksesta tai vastaavasta, joka on paikallaan asianmukaisin onnitteluin tai muin tavoin huomioida myös klubin piirissä, varmistaa aktiivisesti hyvissä ajoin, kuitenkin viimeistään ennen kokouksen alkua sen, että presidentti tai sihteerit ovat asiasta perillä”. Huomioitaviin tapahtumiin ovat kuuluneet myös jäsenen vakava tai pitkäaikainen sairastuminen ja siihen liittyvien mahdollisten tervehdyskäyntien järjestäminen.

Viikkokokouksen juhlallisiin hetkiin muutaman kerran vuodessa on kuulunut klubin jäsenen muussa, useimmiten ulkomaisessa klubissa tapahtuneen vierailun yhteydessä vastaanottaman stan-daarin luovutus. Luovutus on juhlallinen toimitus, jota läsnäolijat kunnioittavat seisaalleen nousten. Tilanteessa luovuttaja on tavallisesti kertonut vierailunsa kohdeklubista ja kokemuksistaan sen ko-kouksessa sekä ojentanut terveisten kera saamansa standaarin klubin presidentille. Presidentti on kiittänyt muutamin sanoin tapahtuneesta ja laittanut vastaanotetun standaarin kiertämään pöydissä tutustuttavaksi. Standaarin vastaanottaminen vierailun yhteydessä on useimmiten perustunut vaih-toon, jossa vierailija on esittelynsä tai esittäytymisensä aikana luovuttanut ensin isäntäklubille oman

66

klubin standaarin. Toinen klubi voi lahjoittaa standaarinsa muustakin syystä kuin vierailun johdos-ta. Varsin monta standaaria Vantaan Rotaryklubi on vastaanottanut klubin ulkomaisilta vierailta sekä isännöimiltään vaihto-oppilailta, jotka sopivassa vaiheessa ovat asiaan kuuluvasti luovuttaneet lähettäjäklubinsa standaarin. Luovuttajia ovat olleet myös klubin itse lähettämät vaihto-oppilaat ja kesävaihtoon osallistuneet nuoret sekä klubin suosituksesta Rotarysäätiön stipendilla ulkomailla opiskelleet ja GSE-vaihtoon osallistuneet, jotka olivat ulkomailla oleskelunsa aikana vaihtaneet stan-daareja isäntäklubiensa kanssa. Historiansa aikana klubi on vastaanottanut yhteensä vähintään 350 standaaria.

Juhlallinen ja seisomaan nousten huomioitu tilaisuus viikkokokouksissa on ollut myös uuden jä-senen vastaanotto klubiin. Presidentti on kutsunut uuden jäsenen esille klubin eteen ja esitellyt hänet. Samalla presidentti on muutamin sanoin luonnehtinut niitä ihanteita, joihin uusi jäsen on jäsenyy-den hyväksyessään sitoutunut ja joiden mukaiseen toimintaan hänet nyt toivotettiin tervetulleeksi. Jäsenyyden tunnukseksi presidentti on kiinnittänyt vastaanotetun rintaan rotarymerkin sekä ojenta-nut hänelle Rotarya esittelevää materiaalia sekä klubin ohjelman ja jäsenmatrikkelin. Tämän jälkeen presidentti on pyytänyt uutta jäsentä luonnehtimaan lyhyesti itseään sekä koulutus-, ammatti- ja perhetaustaansa sekä harrastuksiaan. Kuvaus koskee ennen muuta parin viimeisen vuosikymmenen käytäntöä. Klubiin sen perustamisen jälkeen ensimmäisinä otettujen uusien jäsenten vastaanotosta marraskuussa 1965 viikkoseloste kertoo lyhyesti: ”Aluksi veli presidentti toivotti klubimme uudet jäsenet tervetulleiksi klubiin ja heidän ensimmäiseen kokoukseensa. Uusista jäsenistä oli paikalla veljet Ahlman, Maikoski, Malmiranta, Sirén ja Tulosmaa. Veli Larjontie ei päässyt mukaan kesäyli-opistotouhujen vuoksi.” Kaiken kaikkiaan klubi on viikkokokouksissaan vastaanottanut yhteensä 146 uutta jäsentä.

Kokousasiat

”Veli presidentin avattua kokouksen ja toivotettua vieraat tervetulleiksi, luki sihteeri viikkoselosteen, mikä sellaisenaan hyväksyttiin” (marraskuu 1965). Viikkoselosteet luettiin ja hyväksyttiin viikkoko-kouksissa alusta alkaen. Samoin useimmiten johtokunnan kokouksien ja klubineuvottelujen ym. vastaavat pöytäkirjat tai otteita niistä. Tapa lukea ja hyväksyä viikkoselosteet seuraavassa kokouksessa jatkui 1960-luvun loppuun. Käytännöstä luovuttiin, kun selosteita alettiin seuraavalla vuosikymme-nellä monistaa ja koota kuukausiselosteiksi, jotka ennen pitkään jaettiin kaikille jäsenille. Internet-aikaan siirtyminen johti siihen, että selosteet on 2000-luvun puolella jaettu jäsenille sähköisesti. Vain yksi paperiversio edellisen kokouksen selosteesta on kiertänyt seuraavassa kokouksessa läsnä-olijoiden keskuudessa. Myös governorin kuukausikirjeet jaetaan nykyisin sähköisesti, ja kokouksissa presidentti esittelee kirjeen sisältöä vain tärkeimmiltä osin. ”Tärkeimpiin” esille otettaviin asioihin kuuluu perinteisesti klubin sijoittuminen läsnäolotilastossa ja erityisesti muihin vantaalaisiin klubei-hin nähden. Alkuvuosina governorin kuukausikirjeetkin luettiin kokouksissa ja keskusteltiin, joskus vilkkaastikin, sen sisältämistä klubin toimintaa koskevista tai sivuavista asioista.

Jokaisen viikkokokouksen ohjelmaan sisältyy joukko tiedotusasioita. Ne voivat koskea hallituksen päätöksiä, jäsenasioita, klubin ohjelmaa ja rotarytapahtumia sekä niihin ilmoittautumisia, komite-oiden tiedotuksia, kokouksessa jaossa olevaa materiaalia, klubin perimiä maksuja ja muita vastaavia asioita. Myös yksittäinen jäsen saattaa tiedottaa tarpeellisiksi katsomistaan asioista. Osa ilmoituk-sia on vuosittain toistuvia, kuten esimerkiksi: ”Järvenpää-Kartanon Rotaryklubi järjestää Tuusulan

67

kentällä 22.8.2002 alkaen klo 12 piirin 1420 Golftapahtuman. Pelimuoto: Stableford (Pistebogey) miehet max. 36 ja naiset max. 45 lyöntiä. Pelimaksu 45 euroa, johon sisältyy Greenfee ja pullakahvit. Ilmoittautumiset …” Yksittäisen jäsenen käyttämät puheenvuorot ovat tavallisimmin olleet tervei-siä ja kokemuksia matkoilta, tai koskeneet merkkipäivien viettoa tai tuoneet esille kiitokset niiden huomioimisesta. Joskus ilmoituksiin on sisältynyt ”vakava huoli”. Maaliskuussa 1998 ”veli Rei-jo Mäkinen kertoi kadottaneen lakkinsa. Hän vetosi klubiveljiin sen löytämiseksi”. Kolme viikkoa myöhemmin ”veli presidentti otti vielä kerran esille veli Reijo Mäkisen lippalakin, joka mystisellä tavalla vaihtui (Chicin naulakossa) pienempään, mutta laadullisesti parempaan malliin”. Myöhem-mät viikkoselosteet eivät kerro, löytyikö lakki koskaan.

Kokousohjelma on tarjonnut jäsenille myös mahdollisuuden kertoa oman alansa tai harrastus-piirinsä ajankohtaisista tapahtumista ja kokemuksistaan. Erityisen ansiokkaasti näiden tietoiskujen antajana on toiminut Jaakko Aatolainen. Toukokuussa 1986 hän kertoi pyynnöstä Tshernobylin voimalaonnettomuudesta. Veli Jaakon mukaan onnettomuus ei aiheuttanut suomalaisille todellista vaaraa. ”Mikäli säteily jatkuisi ilmasta mitatulla voimakkaimmalla tasollaan, saavutettaisiin ensim-mäinen riskiraja (200 r) noin 45 vuoden kuluttua. Viranomaiset eivät varoittaneet kansalaisia sätei-lystä siitä yksinkertaisesta syystä, että varoitusrajoiksi määrätyt arvot eivät ylittyneet. Myöhemmin on selvinnyt, että säteily saapui ensin Ruotsiin, jonka viranomaiset syyttelivät suomalaisia tiedon salaamisesta.” Muita hänen kommentoimiaan tapahtumia tai asioita ovat esimerkiksi olleet alkavan hirvenmetsästyksen kaatomäärät (lokakuu 1998), venäläisen sukellusvene Kurskin tuhoon liittyneet seikat ja niistä tiedottaminen (lokakuu 2000), syyskuun 11. päivän terrori-isku New Yorkissa (syys-kuu 2001) ja Irakin sodan ajankohtaiset kysymykset (maaliskuu 2003). Kyösti Jaakkola kommentoi New Yorkin terrori-iskun talouteen kohdistuvia vaikutuksia samassa kokouksessa kuin veli Jaakko puhui itse iskusta.

Ajankohtaista tapahtumaa ovat valottaneet monet muutkin jäsenet. Bengt Westerling on kerto-nut faktoja Creutzfelt-Jakobin taudista eli niin sanotusta ”hullun lehmän taudista” kahdesti, maalis-kuussa 1996 ja huhtikuussa 2001. Hänen mukaansa taudin vastustaminen Brittein saarilla lyötiin laimin, koska sen torjunta olisi ollut kalliimpaa kuin taudin kustannukset. ”Asian teki vakavaksi havainto, että taudilla olisi yhteys ihmisellä esiintyvään vaaralliseen aivosairauteen.” Veli Bengtin loppupäätelmä oli: ”Söisin brittilehmästä tehdyn pihvin, mutta en nauttisi aivouutetta, kuten eräs tunnettu suomalainen.” Lokakuussa 1995 Aarne Pehkonen kertoi maanviljelysuutisia maailmalta ja ”lohdutti” tiedolla, että pitkällä aikavälillä vilja ei riitä. Samoihin aikoihin Heikki P.S. Leivo tie-si kertoa, että kännykkäkuvapuhelimet ovat tulossa. Ehkä hiljentävin sanoma on kuitenkin tullut Kalevi Usvalta, kun hän marraskuussa 1996 kertoi kokemuksistaan syyskuisen vakavan leikkauksen yhteydessä. Kahdesta ensimmäisestä leikkauksen jälkeisestä päivästä hänellä ei juuri ollut muistoja. Kokemus antoi aiheen kysyä: ”Miten varmoissa käsissä lienee ydinnappi Venäjällä ollut, kun Jelt-sin otti ohjakset takaisin heti leikkauksen jälkeisenä päivänä?” Veli Kalevin kokemusperäinen ohje kuului: ”Jos havaitsee epätavallisia fyysisiä reaktioita muuten normaalitilanteissa, on syytä hakeutua tarkastukseen.”

Rotarykirjallisuuden mukaan jokaisen viikkokokouksen ohjelmaan tulisi periaatteessa kuulua ”tuokio Rotarya”. Tuokion tavoitteena on, paitsi syventää jäsenten tietoutta Rotaryn tavoitteista, säännöistä ja toimintatavoista, välittää myös ajankohtaisia uutisia rotarymaailman tapahtumista. Vantaan Rotaryklubin viikkokokouksien ohjelmaan ”kolme minuuttia rotarya” -tietoiskut tulivat jo keväällä 1964. Ensimmäisen tietoiskun antoi tuleva presidentti Tauno Markkula kertoessaan huh-tikuussa pidetyn piirineuvottelun tuloksista. Seuraavan rotaryvuoden suunnitelmien yhteenvedossa

68

”Presidentens planer och kommentarer” todettiin, että ”kolme minuuttia rotarya on otettu sään-nölliseen käyttöön”. Säännöllisinä, keskimäärin kerran kuukaudessa annettuina ohjelmanumeroina ne ovat myös säilyneet viikkokokousten ohjelmissa joitakin 1970- ja 1980-lukujen vuosia lukuun ottamatta. Tietoiskujen antamisesta ovat vastanneet pääsääntöisesti komiteoiden edustajat, tavalli-simmin puheenjohtaja, sekä joskus myös klubin toimihenkilöt. Hyvin usein kolmeminuuttinen on sisältänyt komitean toimintasuunnitelman esittelyn, mutta yhtä hyvin se on voinut olla syventävä esitys joistakin rotarytoiminnan perusteista. Esimerkiksi marraskuussa 1995 rotarysäätiöasiamies Kari Kuusela esitti tiiviin ja asiallisen selvityksen Rotarysäätiön toiminta-ajatuksesta ja toiminta-muodoista, ja kuukautta myöhemmin Mikko Vesa läsnäolo- ja toveruuskomitean edustajana pohti aitoa rotariutta elämänasenteena. Ohjelma- ja rotarytietouskomitea on pyrkinyt rytmittämään tie-toiskujen aihepiirit rotarykuukausien teemojen mukaan.

Feedbackkatsaukset eli palaute komiteoiden toiminnasta ja saavutuksista tulivat viikkokokousten ohjelmaan vuonna 1976–1977. Silloin komiteoiden tuli antaa lokakuun loppuun mennessä välira-portti toiminnastaan. Vuosittain säännöllisinä viikkokokousohjelmaan sijoittuvina ohjelmatapah-tumina katsaukset pysyivät vuosina 1994–2000 sekä 2002–2003. Myös ”kolmeminuuttiset” ovat voineet sisältää palautetta asianomaisen komitean työskentelystä. Katsauksessaan komitea teki selvää rotaryvuodelle laadittujen suunnitelmien toteutumisesta ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Raportit osoittivat, että jokavuotiset tavanomaiset tavoitteet, kuten ohjelman toteutuminen, vierai-lujen ja teatterikäyntien järjestämien, stipendien myöntäminen ja usein jäsenmäärän lisääminenkin, onnistuttiin turvallisesti toteuttamaan. Joskus katsauksiin sisältyi todellisia saavutuksiakin. Touko-kuussa 2003 Juha Tammivuori saattoi yhteiskuntapalvelun katsauksessa kertoa klubin tuloksen yh-teisvastuukeräyksessä kattaneen peräti 17 % Tikkurilan seurakunnan koko keräystuloksesta. Silti katsaukset osoittivat usein, että toimintasuunnitelmia laadittaessa tavoitteita oli asetettu liikaa tai ettei niillä alun alkaenkaan ollut riittäviä täyden onnistumisen edellytyksiä.

Viikkokokousten ego-esitykset käynnistyivät johtokunnan päätöksellä maaliskuussa 1964: ”Oppi-akseen paremmin tuntemaan toisensa, klubin jäsenet suorittavat lyhyen esittelyn itsestään ja niistä jokapäiväisistä askareista, joiden parissa työskentelevät, joka toisessa viikkokokouksessa – kunnes esittely on jokaisen klubin jäsenen kohdalta suoritettu – noudatetaan tätä tapaa. Vastaavasti joka toi-nen viikko kuullaan esitelmä, ellei toisin määrätä.” Parina alkuvuotena ja myöhemmin silloin tällöin lyhyiksi ajoiksi elvytettyinä esitykset olivat itsenäisiä parin kolmen minuutin ohjelmanumeroita, joissa jäsenet tavallisesti aakkosjärjestyksessä esittelivät itsensä ja taustansa. Pysyviksi viikkokokouk-sen ohjelmaan esitykset jäivät vuonna 1994–1995. Ero aikaisempaan käytäntöön oli siinä, että nyt itsensä esitteli illan esitelmöitsijä varsinaisen esitelmänsä alussa. Oman henkilöhistorian kertominen ego-esityksen sisältönä on juuttunut siinä määrin vahvaksi tavaksi, että joidenkin presidenttien pyr-kimykset ohjata niitä välillä omien harrastusten luonnehdinnaksi tai tulevaisuuden suunnitelmien ja toiveiden kuvailuksi ovat jääneet puolitiehen.

Esitelmät

Viikkokokouksen tärkein ohjelmanumero on jäsenten vuorollaan pitämä esitelmä. Se on yleensä luo-kite-esitelmä tai -alustus, jossa puhuja valottaa jotakin omaan ammattialaansa liittyvää kysymystä. Esitelmän aihe voi nousta muustakin puhujan elämää tai harrastuspiiriä koskevasta mielenkiintoi-sesta seikasta. Esitelmöitsijäksi klubi tai jäsen voi kutsua myös ulkopuolisen luennoitsijan. Vantaan

69

Rotaryklubissa esitykset ovat kestäneet tavallisimmin 15–30 minuuttia, minkä jälkeen on kuullun pohjalta keskusteltu ajan sallimissa puitteissa. Runsaan neljänkymmenen vuoden aikana klubin va-jaassa 2000 viikkokokouksessa on kuultu yhteensä yli 1600 esitelmää. Niistä yli 1300 on ollut omien jäsenten pitämiä. Klubikokouksissa vierailleita luennoitsijoita on ollut noin 300. Heidän pitämiensä luentojen lisäksi tulevat ne esitykset, jotka isännät ovat pitäneet klubin lukuisissa vierailukohteissa. Klubissa on ymmärretty ja nähty koko sen olemassaoloajan korkeatasoisten ja mielenkiintoisten esitelmien suuri merkitys klubihengen kehitykselle ja jäsenten osallistumisaktiivisuudelle.

Vantaan Rotaryklubin historian esitelmien sarja alkoi itse asiassa fi lmin esityksellä. Klubin toises-sa viikkokokouksessa 18.11.1963 presidentti Teijo Wesamaa ”näytti Siporexin valmistusta ja käyttöä valaisevan fi lmin, minkä johdosta keskusteltiin”. Ensimmäisen varsinaisen esitelmän piti seuraavassa kokouksessa Raimo Palonen aiheesta ”Kilpailu pääomasta – aikamme tunnus”. Siinä hän käsitteli toisaalta rahalaitosten keskenään ja toisaalta rahalaitosten ja valtion käymää ankaraa kilpailua kan-salaisten säästövaroista. Loppupäätelmänä esitelmöitsijä lausui: ”Olkoonpa tuleva kehitys millainen tahansa, niin siitä voitaneen olla samaa mieltä, että kaikki kansamme korkeampaan säästäväisyyteen tähtäävät pyrkimykset – tulkootpa ne minkä pankin taholta tahansa – merkitsevät tien raivaamista kohti korkeampaa elintasoa. Niin kauan kuin näin tapahtuu, on jokaisella pankilla oma olemassa-olon oikeutensa.” Klubin jäsenkunnan vahva insinööritieteiden edustus tuli selvästi näkyviin ensim-mäisen toimintavuoden esitelmien aiheissa. Noin 42 % esitelmistä käsitteli teknisiä aiheita, kuten betonin tärkeyttä ja sen käyttöä rakennusmateriaalina, keraamisesta tiiliteollisuutta, alumiinia, tele-visiota tai jotakin muuta vastaavaa.

Esitelmät ovat laajentaneet ja syventäneet merkittävästi jäsenten tietämystä niin sivistysperin-töön, yhteiskunnan kehitykseen kuin ajankohtaiseen tapahtumaankin liittyvissä asioissa. Ovatpa ne

jossain määrin valottaneet tulevaisuudenkin näkymiä. Gunnar Anderssonin esityksestä läs-nä olleet saivat heinäkuussa 1965 tietää, että sana ”apotheke” merkitsi alun perin viiniva-rastoa ja ”apothekarius” viinivarastonhoitajaa. ”Hieman surumielisen häivähdyksen esitelmä kuitenkin sai todetessamme, että muuttuneen maailman ja apteekkilaitokselle annettujen, yhä lisääntyvien velvollisuuksien vuoksi sen varsinainen, alkuperäinen tehtävä on tyystin jäänyt toisarvoiseen asemaan.” Taiteesta ja tai-teen tuesta puhuessaan Tapani Jokela kertoi (toukokuu 1988), että Jean Sibelius istui mie-luimmin liikemiesten joukossa, koska taiteili-jat puhuivat aina rahasta. Kaj Ahlmanin mu-kaan (lokakuu 1970) huumausaineiden käyttö urheilijoiden keskuudessa oli tavanomaista jo 1970-luvun alussa: ”Doping on hyvää vauhtia leviämässä amatööriurheiluun; kaikki keinot tulosten saavuttamiseen käytetään. Käyttö on tullut yleiseen tietoisuuteen myös muutamien kuolemantapausten johdosta. Käytetyt aineet

Jaakko Aatolainen (presidentti 1999–2000) on tullut klubin piirissä tunnetuksi muun muassa vaikuttavista ja mieliinpainuvista esitelmistään sekä ajankohtaiseen tapahtumaan liittyvistä tietoiskuistaan. Klubi palkitsi veli Jaakon lukuisista muistakin ansioista kesäkuussa 2001 Hämeenkylän kartanossa pidetyssä puutarhajuhlassa PHF-arvolla ja -tunnuksilla, jotka hän kuvassa vastaan-ottaa presidentti Björn Backmanilta. Kuva: Matti Jakonen.

70

ovat joko hormoneja tai keskushermostoon rauhoittavasti tai kiihottavasti vaikuttavia, joiden vaiku-tus voimistuu erityisesti lämmön lisääntyessä. Happivaraston lisääminen on niinikään yleistä. Do-pingin suurin vaara on tottuminen.” Tulevaisuutta luodanneen Kalervo Virtasen alustus ”Koulu tänään ja huomenna” (marraskuu 1971) ”viritti odotetusti sellaisen keskustelun peruskoulun tii-moilta, ettei puheenjohtajana toiminut veli Strömsholm aikonut saada kokousta päättymään vielä sen kestettyä jo kaksi ja puoli tuntia.”

Esitelmien aiheet ovat kattaneet monipuolisesti yhteiskunta-, kulttuuri- ja elinkeinoelämän eri sektoreita ja niillä harjoitettua toimintaa. Klubi on kuullut oppikirjanteon ongelmista (Pertti Vii-tanen, maaliskuu 1979), maanrakennuskoneiden kaupan näkymistä (Juhani Pyykkönen, huhtikuu 1983), sähköurakoinnin kehitysnäkymistä (Terho Häkkinen, lokakuu 1986), yhteiskuntasopimuk-sesta (Kari Purhonen, elokuu 1991), kansainvälisestä yhteistyöstä Maanmittauslaitoksessa (Martti Hautala, huhtikuu 1995), näkökulmista suomalaisten esihistoriaan (Seppo Liukko, kesäkuu 1998), tasa-arvosta peruskoulussa (Airi Kansanen, elokuu 2000), luun tiheyden mittauslaitteista ja osteo-poroosista (Sakari Honni, kesäkuu 2003) ja siitä, mitä sukunimi kertoo (Antti Puhakka, toukokuu 2005) sekä sadoista muista aiheista. Joulukuussa 1987 Tauno Lonka pohti perusteellisesti kysymystä ” Kehittyykö ihminen biologisesti?” Hänen mukaansa perinnöllistä kehitystä on vaikea määrittää. ”Kehitys tapahtuu lähinnä kahden sukupolven välillä. Eläinkunnassa luonto valitsee parhaimmat, mutta ihmiskunnassa heikoimmassa asemassa olevat lisääntyvät eniten. Kulttuuriyhteiskunnassa me-nee huonompaan suuntaan – syynä tähän on mm. sairauksien periytyminen. Vauraat ja älykkäät pitäisi saada lisääntymään enemmän. Tavoitteeksi pitäisi asettaa se, että ihminen tulisi perinnöllisesti terveemmäksi.” Yksi useimmin toistuvista aiheista vuosien varrella on ollut ”Taloudellinen katsaus”.

Jotkut esitykset ovat jääneet tai tullevat jäämään klubin jäsenten mieliin todellisina elämyksinä. Klubin ”korpifi losofi ” Aarne Pehkonen on ”laittamattomilla ajatuksillaan maailman menosta ja sii-hen vaikuttavista tekijöistä” antanut useaan kertaan mieliin painuneita pohdinnan aiheita. Viimeksi hän pysähdytti klubisisaret ja -veljet maaliskuussa 2005 pohdinnoillaan yhteiskunnan tämän hetken keskeisten ongelmien taustoista. Veli Aarne katsoi, että ongelmia aiheuttivat muun muassa puoli-totuudet (”Kyllä rehellisten valheiden kanssa pärjää”), poliittinen liturgia, älyllinen epärehellisyys (tilastojen manipulatiivinen käyttö), oikeudet ilman velvollisuuksia, ”Kaveria ei jätetä” -asenteen vaihtuminen muotoon ”Kaverille ei jätetä”, kieroutunut solidaarisuus, yhden asian liikkeet, piittaa-maton liikennekäyttäytyminen sekä ”Minulle tässä, heti ja nyt” -asenne. Mieleen jäänyt oli myös Aarne Pehkosen ja Pirjo Rantaniemen joulukuussa 2004 käymä vuoropuhelu aiheesta ”Mitä Rotary on minulle?” Vaikka osa keskustelussa esitetyistä ajatuksista olikin pitkään liikkeessä mukana olleille tuttuja, niiden esittämistapa teki ne jälleen ”tuoreiksi”. Esitys tiivistyi kiteytymiksi: ”Rotary tarjoaa mielenkiintoisia ja haastavia tehtäviä kokeilla siipiensä kantavuutta”, ”Rotarius ei antamalla vähene” ja ”Olen saanut paljon; mitä olen pystynyt antamaan?”

Unohtumattomana klassikkona voitaneen pitää Jaakko Aatolaisen ”Sibelius-sarjaa”. Veli Jaakko kirjoittaa viimeisen Sibelius-esityksensä esipuheessa: ”Sibelius on kuin Mannerheim, yhtä vaikei-ta lähestyttäviä molemmat, mutta samalla yhtä haastavia ja mielenkiintoisia. Me kaikki tiedäm-me molemmista suurmiehistämme jotakin, mutta pintakiillon alle pääseminen on todella vaikeata. Kumpikin tuo mieleemme erittäin ylevän, jopa monumentaalisen kuvan. On todella paneuduttava asiaan, ennen kuin sen takaa löytyy inhimillinen ihminen, jolla on oikeus myös heikkouksiin.” Se, että veli Jaakko on todella paneutunut Sibeliuksen henkilöhahmoon ja tuotantoon, käy selvästi ilmi hänen kummastakin Sibelius-esitelmästään. Marraskuussa 1986 hän esitti klubille musiikkinäyt-tein katsauksen Jean Sibeliuksen elämään ja sävellystyöhön. Jotkut silloin mukana olleista palasivat

71

myöhemmin useaan otteeseen aiheeseen ja toivoivat siitä uusintaa. Toive toteutui huhtikuussa 2003 musiikkitermein ilmaistuna da capo, tosin voimakkaasti uusitussa ja syvennetyssä muodossa. Puhe, kuvat ja musiikki integroituivat esityksessä eheäksi kokonaisuudeksi, joka hiljensi sisar- ja veljesjou-kon aveceineen Tikkurilan lukion uuden koulurakennuksen auditoriossa aitoon taide-elämykseen. Veli Jaakon esityksen jälkeen Juha Tammivuori lahjoitti hänelle Osmo Vänskän johtaman Sinfonia Lahden Sibelius-levytyksen The Tempest – Myrsky, joka ilmestymisvuotenaan 1993 niitti mainetta Pariisissa ja tuli palkituksi paikallisen musiikkiakatemian (Academic Charles Cros) toimesta ”Vuo-den orkesterilevytyksenä”.

Vaikuttavia ja mieleenpainuvia ovat olleet myös monet muut Jaakko Aatolaisen esitykset, esimer-kiksi hänen presidenttivuoden puheensa Suomen Itsenäisyydelle klubin itsenäisyyspäivän juhlassa 1999 tai esitelmänsä ”Kuka oli Yrjö Jylhä?” kesäkuussa 2000. Esitykset liittyivät talvisodan päätty-misen 60-vuotisteemaan, jonka puitteissa sodan muistoa vaalittiin myös presidentin esittämin Yrjö Jylhän runoin. Vuoden toimintakertomuksessa veli Jaakko luetteli esittämänsä runot seuraavasti: ”Esitin sodan alkua käsitelleeseen esitelmään liittyen runon ’Idästä tuulee’, joulukuussa ’Niin vai-keaa’, joulujuhlassa jouluaiheisen ’Pyhä yö’, helmikuussa todellisiin tapahtumiin perustuvan runon ’Kaivo’ ja sodan käsittelyn päätteeksi runon ’Hyvästi Kirvesmäki’. Vuoden viimeisessä kokouksessa kerroin lyhyesti Yrjö Jylhän elämästä ja tuotannosta sekä esitin hänen viimeisen runonsa ’Laulu Kuujärvestä’.” Kokouksen sihteerinä toiminut Taisto Kuronen kirjoitti viikkoselosteeseen: ”Esitys päätti hienolla tavalla Jaakon presidenttivuoden.”

Joskus asiapitoiset esitykset ovat sisältäneet keventäviäkin tiedonhelmiä. Erkki Reittilä, klubin ”riemukas ilopilleri”, jakoi syyskuussa 1971 parhaimpaan sieniaikaan tietoa sienistä ja niiden myr-kyllisyydestä. Hänen mukaansa ”erittäin luotettava tapa tämän (myrkyllisyyden) toteamiseksi on mo-nissa perheissä jo traditionaaliseksi muodostunut koe, jossa anopille syötetään sieniä. Mikäli anoppi tulee vihreäksi, saa pyörrytystä, menee tajuttomaksi tai onnellisimmassa tapauksessa kuolee, on sieni muille perheenjäsenille syötäväksi kelpaamaton.” Veli Erkki horjutti myös vakavasti perinteistä kas-vien luokitusta: ”Päätellen varsinaisista asiantuntijoiden lausunnoista, sieni on vesikasvi, varsinkin pesusieni, mutta muutkin, koska ne kasvavat kuin sienet sateella ja juovat kuin sienet, mikä varmasti on mahdotonta ilman vettä.” Kesäkuun 1985 alussa esityksessään ”Ajankohtaista keväästä” Bengt Westerling osoitti, että kysymys ”muna vai kana” on oikeassa muodossaan ”muna vai sisilisko”. Hän kertoi matelijoiden jakaantuneen paleotsooisella kaudella noin 200 miljoonaa vuotta sitten maassa pysyviin ja lentoon lähteviin. Lentoon lähtevistä kehittyivät linnut eli lintu on lentävä sisilisko. ”Lo-puksi veli Bengt totesi keväästä seuraavaa: se merkitsee hyttysiä, nokkosia, allergisille piinakautta, Pohjanmaalla tulvia ym. Yksi sääntö pätee kuitenkin kevääseen: kevät on aina myöhässä.”

Vuoden 1982–1983 ohjelmatoimikunta oli joutunut ”määräämään” joidenkin jäsenten esitelmi-en aiheet, koska nämä eivät olleet ajoissa tehneet omia ehdotuksiaan. Bengt Westerling oli saanut tehtäväkseen vastata kysymykseen ”Miksi kissat naukuvat maaliskuussa”. Aihe ei veli Bengtin mie-lestä ollut mukava, mutta hän halusi valmistautua huolella ja esitti käytössään olevalle informaa-tiojärjestelmälle hakusanat ”kissa, naukuu, maaliskuu”. Vastauksena oli vain kysymysmerkki. Näin ollen hän joutui turvautumaan käsikirjastonsa antimiin. Viikkoselosteen mukaan veli Bengt katsoi esitelmässään kissalla tarkoitettavan ”meille niin tuttua kotikissaa. … Naukuminen onkin sitten jo monikäsitteisempi, koska Suomessa se kirjoitetaan Miau, Ruotsissa Mjau, Ranskassa Meauee ja ra-pakon takana Meaow. Japanin ja itänaapurin tekstejä ei ainakaan tällä sihteerin käytössä olevalla kir-joituskoneella kirjoiteta. Maaliskuun pitäisi käsitteenä miespuoliselle henkilölle olla selvä.” Esitelmä katsottiin ansiokkaaksi. Joskus esitelmät olivat niin mukaansa tempaavia, että sihteeritkin unohtivat

72

tehtävänsä. Niin kävi muun muassa Yrjö Teräväiselle helmikuussa 1964. Hän kykeni kuulemastaan kirjaamaan viikkoselosteeseen vain lyhyesti: ”Erittäin pirteän ja hauskan luokite-esitelmän säveltai-teen alalta piti veli Aulis Sallinen, jossa hän käsitteli säveltäjän asemaa entisajan ja nyky-yhteiskun-nassa. Valitettavasti sihteeri kuunteli veli Sallisen esitelmää niin tiiviisti, että muistiinpanot jäivät tekemättä.”

Vierailevat luennoitsijat

Noin 300 vierailleen luennoitsijan joukkoon mahtuu lukuisia tunnettuja politiikan, talouselämän, kulttuurin ja tutkimuksen edustajia. Heitä ovat mm. Matti Aura (Talousvuosi 1995, joulukuu 1994), Erkki Harjama (Sään ennustamisesta, toukokuu 1979), Heikki Häiväoja (Ympäristön ja elä-mämme köyhtyminen, marraskuu 1981), Eeva Joenpelto (Mitä kirjailija todella tekee, 1976), Okko Kamu (Musiikki työnä, syyskuu 1973), Pentti Kaskipuro (Grafi ikka, joulukuu 1981), Jussi Linna-mo (Kansainvälinen apu YK:n merkeissä, huhtikuu 1971), Olavi Mattila (Idänkauppa, marraskuu 1964), Aimo Pajunen (Etykistä runsas vuosi, syyskuu 1976), Vilho Siivola (Aleksis Kiven huumori, lokakuu 1966) ja klubin entinen jäsen Aulis Sallinen (Musiikki työnä, syyskuu 1973). Luennoitsi-joina ovat esiintyneet myös muutamat ulkomaalaiset. Kaukaisimmat heistä lienevät professori G.S. Puri Ghanasta (Rotary Ghanassa, heinäkuu 1966) ja diplomi-insinööri Uttan Sood Intiasta (Jooga, marraskuu 1970).

Kenraaliluutnantti A.E. Martola kertoi joulukuussa 1976 mieliin painuvalla tavalla valtiollisen itsenäistymisemme ja sen ratkaisuvuosien tapahtumista ja valtiollisesta tilanteesta. Erityisen järkyt-tävänä hän piti itsenäistymisen kallista hintaa – taistelua omia kansalaisia vastaan. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tohtori Ele Alenius luonnehti Suomen asemaa kansainvälisen kylmän sodan puristuksessa. Maisteri Hilkka Pietilä kuvasi kesäkuussa 1977 YK:n roolin korvaamattomaksi: ”Ei voitaisi kuvitella toimintaa nykypäivän maailmassa ilman tällaista yhteistä foorumia. YK:n poliitti-nen rooli on vuosien mittaan supistunut suhteessa muuhun toimintaan. Sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan osuus on voimakkaasti paisunut.” Vuoden 1999–2000 aikana tuli kuluneeksi 60 vuotta talvisodan alkamisesta ja päättymisestä. Aihepiiriin liittyen tutkijat Sampo Ahto ja Matti Lukkari valottivat talvisodan yleispoliittista taustaa ja voimasuhteita sekä asekätkennän syitä ja seurauksia. Vuoteen sijoittuneet millenium-juhlallisuudet suuntasivat katseet voimakkaasti tulevaisuuteen. Sitä tarkastelivat mm. Pekka Visuri, Pekka Tarjanne ja Antti Potila esitelmissään turvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymistä sekä tietoliikenteen ja lentoliikenteen tulevaisuudesta. Klubin entinen jä-sen, kenraaliluutnantti Olavi Jäppilä on käynyt kahdesti, elokuussa 2001 ja marraskuussa 2004, ”antamassa” puolustuspoliittisen selonteon klubille.

Klubin toiminta-alueen, Helsingin maalaiskunnan, Vantaan kauppalan ja Vantaan kaupungin, talous ja kehitysnäkymät ovat luonnollisesti aina kiinnostaneet jäsenistöä. Aika ajoin kunnan ylin johto on käynyt pyydettynä antamassa ajankohtaisen tilannekatsauksen. Toukokuussa 1965 kun-nanjohtaja Lauri Lairala selvitti hankkeita maalaiskunnan muuttamiseksi kauppalaksi. Hän piti epä-mielekkäänä anoa kuntamuodon muutosta, koska ”uuden lainsäädännön mukaan vuoden vaihteessa tulevat katoamaan nekin kauppalaan liittyvät edut, jotka vielä tänään ovat voimassa, kun taas haitat pysyvät entisinä”. Sihteeri Simo Raassina ilmaisi klubin kannan asiaan viikkoselosteen toteamuksel-la: ”Olimme kaikki kiitollisia Lions-veli Lairalan päättäväiseen vastarintaan kauppalahankkeissa.” Runsaat kaksi vuosikymmentä myöhemmin, lokakuussa 1985, kaupunginjohtaja ja klubin kunnia-

73

jäsen Lauri Lairala kertoi, että veroäyrin korotukseen kohdistuu suuri paine, koska joukkoliikenne-menot kaksinkertaistuvat ja koulurakentamisohjelma ja Peijaksen sairaalan rakentaminen lisäävät kuluja. Kaupunginjohtaja Erkki Rantala vakuutti marraskuussa 1998 korkean teknologian yritysten löytäneen Vantaan. Aviapolis lentoaseman ja Tikkurilan välillä tulee synnyttämään mahdollisesti jopa 20 000 uutta työpaikkaa. Avainkysymys hänen mukaansa oli, että koulutus- ja asuntopolitiikka hoidetaan jatkossa kunnolla. Hieman pessimistisempi oli Vantaan talousjohtaja Anders Kaustisen, klubin entisen jäsenen, viesti marraskuussa 2002. Hän totesi kunnallistalouden saavuttaneen taite-kohdan ja kääntyvän laskuun, joka jatkuu edelleen seuraavina vuosina.

Kiristyvän taloudellisen tilanteen synnyttämässä ahdistuksessa tasaisesti nousevan keski-iän krii-sissä sinnittelevä klubi sai vahvistusta itsetunnolleen, kun professori Pekka Huuhtanen vakuutti lo-kakuussa 2002 ikääntyvän työvoiman olevan arvossaan. Arvon ja kunnon säilyttämiseksi Kalevi Usva hankki joulukuussa 2003 suksien ja voitelun asiantuntijan Kari Vilhusen Keravan Urheilijoista vastaamaan kysymykseen ”Miks’ ei suksi luista/Oikeat voiteet”. Matti Jakonen osoitti epäluotta-muksensa pelkän hiihdon keinoin tapahtuvaan kunnon ylläpitämiseen ja kutsui rotaryveli Taisto Hintsasen Vantaa Airport Rotaryklubista esittelemään jokakesäistä Sulkavan soutua ja houkuttele-maan veljiä ja sisaria osallistumaan siihen.

Kiitettävästi klubiveljistö on osoittanut huomiota myös niin sanotun heikomman, todellisuudessa vahvemman (kirjoittajan näkemys) sukupuolen elämän tilanteisiin. Sitä osoittavat vierailevilta asian-tuntijoilta pyydetyt esitykset aiheista ”Vesisynnytyskö paras” (kätilö Marja-Leena Vesterinen 2002), ”Upseeriksi naisena” (kadetti Titta Lindqvist 1997) ja ”Naispappeus Suomessa”. Esitelmässään tou-kokuussa 1985 kirkkoherra Erkki Sovijärvi näki naispappeudessa muutamia käytännön ongelmia: Nainen saattaa hallita miestä viehätysvoimallaan, äitiyslomat on hoidettava tilapäisvoimin, naisen ääni ei kuulu selvästi eivätkä naiset tule toimeen keskenään. ”Naispappeus hyväksytään meilläkin ennen pitkää, mutta meillä edetään rauhallisemmin kuin Ruotsissa. … Naispappeus ei tuo mitään mullistuksia, sillä on olemassa sopivan tyyppisiä naisia papin virkaan.” Vuotta paria myöhemmin naispappeus oli tosiasia Suomessa.

Klubin alkuvuosina sihteereillä oli tapana kiittää kirjeellä vierailevia luennoitsijoita. Simo Raas-sinan kiitoskirjeet ylsivät joskus suorastaan kaunopuheisuuden tasolle: ”Tulemme pitämään Teidät mielessämme tarvitessamme apua kotimaan matkailussa. Vastaanottakaa, maisteri Nyström, vilpitön ihailumme vakuutus.” Maisteri Margareta Nyström Aero Oy:stä vieraili marraskuussa 1966 kerto-massa kotimaan matkailusta ja oli ensimmäinen klubissa esiintynyt naisesitelmöitsijä. Kiitoskirjeet ovat välillä unohtuneet pitkiksikin ajoiksi. Joulukuussa 1999 hallitus päätti, että ulkopuoliselle esi-telmöitsijälle lähetetään jälleen kiitoskirje ja esitelmäpäivän viikkoseloste.

Kokouksen päättäminen

Klubin alkuvuosien viikkoselosteiden viimeiset rivit kuvaavat osuvasti kolmea erilaista tilannetta ko-kouksen viime minuuteilla ja päättymishetkellä. Ensimmäinen ja ehkä tavanomaisin tilanne ilmenee seuraavasta: ”Esitelmän johdosta keskusteltiin ja puheenjohtaja kiitti esitelmän pitäjää sekä julisti kokouksen päättyneeksi” (27.1.1964). Esitelmä oli siis synnyttänyt keskustelua. Seuraavat kuvauk-set esittävät toisen mahdollisuuden: ”Alustuksen johdosta syntynyt keskustelu oli niin vilkas, että olisimme vieläkin täällä yhtä soittoa, jollei kabinettia olisi ollut tyhjennettävä klo 18.30 mennessä” (28.9.1964) tai ”Aika loppui jälleen kesken, vaikka ns. ’ammatti- tai himokysyjät’ eivät olleet läsnä”.

74

Toisinaan esitelmä tai alustus on todella johtanut siinä määrin runsaisiin puheenvuoroihin, että presidentin on ollut pakko rajoittaa niitä tai suorastaan keskeyttää keskustelu ajanpuutteen vuok-si. Kolmas ja ehkä harvinaisin tilanne on tyystin keskustelematon: ”… keskustelua ei kuitenkaan syntynyt johtuen esitelmän kaikkia puolia valottavasta sisällöstä sekä ajan puutteesta” (8.11.1965). Keskustelun vähäisyys tai sen suoranainen puuttuminen on joskus jättänyt aikaa jäljellekin, jolloin käytettävissä olevat minuutit on voitu kokouksen lopettamisen asemasta täyttää esimerkiksi seuraa-vasti: ”Kun aikaa vielä oli, veli Esko (Heinonen) kertoi laihialaisjutun: Laihialaispoika oli vast’ikään kihlannut morsiamen ja kysäisipä samantien: ’Mistäs kukista sä tykkäät?’ Tähän fl ikka: ’Eihäm meitä nyt viälä vihiitä’. ’Mä kysynkin vaan, että tierän ostaa siämenet.” (22.7.1976).

Vuosien 2002–2004 presidentit Esko Kaarna ja Jorma Helanen liittivät tavanomaisten lopetus-sanojen ”Kokous on päättynyt” edelle mietelauseet, jotka oli lainattu samoista lähteistä kuin koko-uksen avaukseenkin valitut. Tauno Longan ajatus ”Humala luo illuusion älykkyydestä” päätti klubin vierailun Alkon pääkonttoriin Tikkurilan Heidehofi ssa tammikuun lopulla 2003. Hyvin vaikuttavia ja mieleen painuneita olivat ne lopetukset, joissa Jaakko Aatolainen vuonna 1999–2000 päätti ko-kouksen Yrjö Jylhän runoon.

Kesäajan ohjelma

Klubin viikkokokousten ohjelmaan ei kesäaikana 1960- ja 1970-luvuilla sisältynyt esitelmiä. Ne korvattiin keskustelemalla ajankohtaisista asioista, mikäli klubi ei suorittanut tehdas-, yritys- tai muuta vastaavaa käyntiä muualle. Vuonna 1967 klubi päätti kokeilla heinäkuun ohjelmana keskus-teluja kokouksen alussa sovitusta aiheesta ilman alustuksia. Jos aihe jäi epätäydellisesti käsitellyksi, annettiin jollekulle tehtäväksi alustaa kysymys uudestaan myöhemmin syksyllä. Niinpä heinäkuun toisessa kokouksessa Gunnar Andersson toi keskustelun kohteeksi nuorisokysymyksen. ”Veli Uuno Saarinen totesi rakentavassa puheenvuorossaan, että nykyajan aikuiset ovat laiskoja. Heillä ei ole mukamas aikaa ohjata nuorten vapaa-ajan viettoa, vaan kaikki kulkevat salkku kainalossa paikasta toiseen. Tässä olisi kovasti töitä rotareille yhdessä leijonien kanssa. Veli Erkki Veräjänkorva lausui, että kunta tukee nuorisotyötä taloudellisesti ja ohjaa niitä. Mutta kunnan tuki edellyttää aina, että on olemassa yhdistyksiä ja vapaaehtoista toimintaa.” Seuraavassa kokouksessa Eino Jamalainen pro-vosoi aiheeksi turismin kysymällä ”Tarvitaanko Suomeen turisteja?” Keskustelu kääntyi kuitenkin nopeasti kysymykseksi Helsingin maalaiskunnan virkistysalueista. Reino Maikoski tiukkasi, miksi kunnassa ei ole leirintäaluetta. Tähän Eino Sirén vastasi: ”Kunta on ostanut Kuusijärven alueen kun-talaisten ulkoilualueeksi, mutta alue on luonnonsuojelualue eikä sinne saa rakentaa mitään laitteita tai edes kunnostaa sitä ulkoilualueeksi ainakaan toistaiseksi.”

Kesällä 1969 keskustelun kohteina olivat lomasuunnitelmat ja -kokemukset, ja vuotta myöhem-min käsiteltiin ainoastaan juoksevat asiat. Juoksevien asioiden turvin edettiin seuraavatkin kesät. Klubineuvottelu toukokuussa 1979 päätti, että heinäkuu on ohjelmaton. ”Elokuussa käsitellään ajankohtaista ja varsinainen ohjelma lähtee käyntiin syyskuussa.” Kesän kehnoin kokemus oli ko-kouksen teemana elokuun 1982 alussa. Olli Virtanen kertoi hankkineensa syksyllä moottoriveneen, jonka myyjän vakuuttelun mukaan piti olla täydessä lähtökunnossa. ”Vesillelasku onnistui täysin ja laiturista irtoaminenkin sen jälkeen, kun jäähdytysjärjestelmän venttiilit oli avattu ja vesi pääsi jäähdyttämään moottoria. Neitsytmatka ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun moottori otti ja pysähtyi. Pysähtymisen syyksi osoittautui polttoaineen loppuminen. … Tulipa tehtyä lupaus siitä, että poltto-

75

aineen määrä on tarkistettava riittävän usein.” Sulo Kosuselle auton huollattaminen oli tehnyt pikku tepposet, kun autoa ei saanutkaan samana päivänä ulos huollosta. Ongelmaksi muodostui se, että kaikki mukaan otettavat tavarat olivat auton peräluukussa. Veli Sakari (ilmeisesti vierailija) kertoi saaneensa puiden pilkkomisessa rotariapua. Työn loppuunsaattamisessa kyllä tarvittiin rotaryhuu-moriakin, kun kaikki oksaisimmat pölkyt olivat jääneet halkomatta.

Rotaryklubin järjestysmuodon tarkistukset 1990-luvun alussa palauttivat viikkokokousten ke-säajan ohjelman normaaliksi, kun parhaan loma-ajan vähän osallistutut kokoukset voitiin jättää pitämättä. Tarkistuksethan sallivat vuodesta 1991 alkaen kahden ja vuodesta 2002 alkaen kolmen perättäisen säännöllisen viikkokokouksen pituisen kesätauon. Enemmän tai vähemmän keinotekoi-siin ohjelmajärjestelyihin ei enää tarvinnut turvautua. Silti viikkoselosteista löytyy noiltakin vuosilta mainintoja kesälomasuunnitelmien ja kokemusten pohdinnoista.

4.4 YRITYS- JA TYÖPAIKKAKÄYNNIT

Osa Vantaan Rotaryklubin viikkokokouksista on toteutettu yritys-, työpaikka- tai muina vastaavi-na käynteinä. Nämä noin 140 vierailua ovat pääasiassa suuntautuneet pääkaupunkiseudun ja sen lähiympäristön teollisuus-, liike- ja oppilaitoksiin, mutta joukkoon mahtuu myös lukuisia julkisen hallinnon, maanpuolustuksen, kulttuurin, liikunnan ja jopa maatalouden parissa toimivia kohteita. Kauemmas Suomeen tehdyt retket, vierailut Loviisan (1986) ja Olkiluodon (2003) ydinvoimaloi-hin, Marskin majalle Lopella (2001), Suitian kartanoon Siuntiossa (2002) ja Tasavallan Presidentin kesäasunnolle Kultarantaan (2004), ovat olleet avec-matkoja. Käynnit ovat osoittautuneet hyödyl-lisiksi, elämysrikkaiksi ja kokemuspiiriä avartaviksi tilaisuuksiksi, mikä selittää niiden saavuttaman suosion.

Käynnit julkisen hallinnon kohteisiin rajoittuvat neljään vierailuun. Martti Hautalan opastuksella klubi tutustui helmikuussa 1987 Maanmittaushallituksen karttapainoon Itä-Pasilassa. Toukokuus-sa 2001 kansanedustaja Hanna Markkula-Kivisilta esitteli klubille Eduskuntataloa ja eduskunnan työskentelyä. Vierailuun liittyi myös eduskunnan vammaislaista käymän keskustelun seuraaminen lehteriltä. Tasavallan presidentin toimipaikkoihin klubi on tutustunut kahdesti. Lokakuussa 2001 kohteena oli Presidentinlinna, jonne Jorma Pennanen oli järjestänyt pääsyn. Samoin Jorma Penna-sen järjestämä oli klubin lauantairetki Tasavallan Presidentin kesäasunnolle Kultarantaan elokuussa 2004.

Teollisuus, kauppa ja rakentaminen

Runsaimmat käynnit ovat suuntautuneet teollisiin ja kaupallisiin kohteisiin. Ensimmäinen tehdas-käynti, ja samalla ensimmäinen klubin kaikista yritys- ja työpaikkakäynneistä, tapahtui toukokuun puolivälissä 1964 Wihuri-yhtymän tehtaille. Käynnin aikana veli Toivi Kokkola esitteli Wiima Oy:n, Witraktor Oy:n ja Uusi Autokoriteollisuus Oy:n tehtaita ja toimintaa, ja jäsenillä oli tilaisuus tu-tustua kuorma- ja linja-autojen sekä maansiirtokoneiden valmistukseen sekä ”myyntiorganismiin”.

76

Klubi vieraili Witraktorilla toistamiseen helmikuussa 1989. Pariin otteeseen vierailtuja paikkoja ovat myös Keskusvalimo Oy (Vilho Uhrman, 1972, 1974), haponkestäviä putkia valmistava Haato-Tuo-te Oy (Tuomo Lehtonen, 1977, 1984), Masino Oy (Oiva Pietarinen, 1984, 2003), Tikkurilan Väri-tehtaat tai Tikkurila Oy (1983, 2001) ja sään ja siihen liittyvien ilmiöiden mittaamiseen erikoistunut Vaisala Oy (1974, 2000). Tutustumiskäynnillä lääketehdas Medicaan tammikuussa 1968 osallistu-jille selvisi, että lääkkeiden valmistus oli lisännyt huomattavasti ihmisten ja kotieläinten keski-ikää. Esimerkiksi vuodesta 1930 vuoteen 1963 ihmisten keski-ikä oli USA:ssa noussut 10,1 vuotta ja oli nyt 69,8 vuotta. Airam Oy:öön tehdyn vierailun (1985) päätteeksi yli-insinööri Eino Lampi esitti valaisevan shown siitä, miten erilaisia lamppuja valitsemalla mallina olleet värikkäät huonetta ja ih-misiä muistuttavat asetelmat saatiin näyttämään aivan erilaisilta. Vierailukohteisiin ovat kuuluneet myös Wärtsilän Hietalahden telakka (1978), Arabian tehtaat (1980) ja muutamat muut pienemmät yritykset. 1990-luvulla klubi ei syystä tai toisesta tehnyt yhtään varsinaista teollisuuskäyntiä.

Tikkurila Oy:n lateksi- ja alkyylimaaleja sekä puunsuojia valmistavalla Monicolor-tehtaalla mar-raskuussa 2001 selvinnyttä ”järkyttävää” tietoa, jonka mukaan konsernin tuotanto oli yli 30 mil-joonaa litraa vuodessa, lievennettiin toimistorakennuksessa nauttimalla salaatin jälkeen veli Matti Jakosen syntymäpäiväkakkua. Isäntien tarjoamien pöydänantimien johdosta käynnit saattoivat jos-kus venyä tavallista viikkokokousta pitemmiksi. Niinpä Aluma Oy:n (1966) alumiinifoliota sisältävä lahjapakkaus oli taktisesti viisas tuominen kotona odottavalle vaimolle osoitukseksi siitä, missä olut oli juotu. Myöhäisen kotiintulon synnyttämiä tuntoja lievensi myös se arvokas pöytäliina, jonka veli Kurt Kronman kaukaa viisaana jakoi viemisiksi jokaiselle Tikkurilan Silkki Oy:ssä helmikuussa 1966 mukana olleelle. Tuomisia veljillä saattoi olla joskus mukanaan myös joihinkin ravitsemus-alan yrityksiin tehdyiltä käynneiltä palattaessa. Näitä yrityksiä olivat esimerkiksi Ravintohuolto Oy (1978), Valion pääkonttori (1986) ja Valion Vaaralan juustokeskus (1987) sekä Oy Viking Coffee Ab:n tilat Hakkilassa (1995).

Suurimman suosion, ainakin läsnäololla mitattuna, ovat saaneet muutamat vierailut Oy Alko-holiliike Ab:n Salmisaaren tuo-tantolaitoksille (1965) sekä vii-ni-, konjakki- ja viskitietouden kartuttamisen nimissä Alkon näyttelyhuoneistoon Lönnro-tinkadulla (1966) ja uuteen myyntinäyttelyyn Kalevan-kadulla (1967, 1968) tai pää-konttoriin Tikkurilassa (2003). Käynnit olivat opettavaisia. Huhtikuussa 1967 vierailijat otti vastaan hienon konjakin tuoksun lisäksi maisteri Risto Ruukki, joka asiarikkaassa esi-tyksessään totesi, että ”meillä on muodostunut hieman outo tapa juoda konjakkia kahvin kera, jolloin kaksi hyvää juo-maa pilaavat toinen toisensa”.

Vantaan Rotaryklubi tutustui 15.11.1984 Korpivaaran toimintaan Kor-sossa. Tilaisuuden tulot lahjoitettiin SPR:n katastrofi rahastoon Afrikan kuivuudesta ja nälänhädästä kärsivien lasten auttamiseksi. Etualalla Sulo Kosunen, Pertti Viitanen ja Lauri Vänskä. Kuva: Korppari 4/1984

77

Vain harva veljistä tuli enää omalla autollaan maisteri Ruukin whiskytietouden oppitunnille huh-tikuussa 1968. Risto Ruukin mielenkiintoinen esitys whiskyn historiasta paljasti, että maskuliini-nen, runsaasti luonnetta sisältävä ”whisky” tulee sanoista ”uisge beatha” ja tarkoittaa ”elämän vettä”. Skotlannin lisäksi whiskyä valmistetaan useissa muissa maissa. Kun amerikkalainen uusi tehdas ha-lusi asiantuntijoiden lausunnon tuotteestaan, se lähetti koe-erän Skotlantiin arvosteltavaksi. Vastaus kuului: ”Hevosessanne on sokeritauti”. Arvio lienee pitänyt paikkansa, koska veljille järjestetyssä sokkotestissä ”Four Roses” jäi viidestä laadusta viimeiseksi. ”Kilvan kestää suomalainen” oli veljien johtopäätös, kun pisteiden paljastuttua ”Kolmen leijonan whisky” sijoittui ensimmäiseksi.

Vierailut kaupallisiin kohteisiin käynnistyivät kesäkuussa 1967, jolloin klubi tutustui Martti Sa-lomaan kutsumana Tikkurilan uuteen autotaloon. Veli Martin selostus Veljekset Salomaa Oy:n ja TV-Salomaan toiminnasta elävöityi kiertokäynnillä talon myymälöissä, huoltotiloissa ja varaosa-varastossa. Osallistujat havaitsivat, ettei kysymyksessä ollut ”mikään vähäpätöinen yritys, sillä uusi auto jokaiselle olisi ollut käsiemme ulottuvilla, mikäli vain olisimme sopineet hinnoista”. Salomaan autotalo ja Salomaa Oy on ollut useammankin kerran klubin vierailun kohde (ainakin 1979, 1990, 1993). Autoalan kohteita ovat olleet myös Volvo-Auton keskusvarasto (1974) ja Korpivaara Oy:n Korson toimitilat. Marraskuussa 1984 Pentti Kynnöksen järjestämässä tutustumistilaisuudessa osal-listujille selvisi, että ”Korpivaara ei ole pelkkää Toyotaa, vaan yritys toimii monella alalla”. He saivat myös kuulla, että ”varaosat tuodaan junalla läpi Siperian ja että autot tilataan satelliitin välityksellä suoraan tehtaalta, jolloinka laivalla tuotavat autot voivat olla jo kaikki asiakkaille myytyjä”. Vierailu Kesko Oy:n tiloihin Hakkilassa marraskuussa 1970 antoi ”jonkinlaisen käsityksen nykyaikaisen va-rastotekniikan ja automaattisen tietojenkäsittelyn mahdollistamasta täsmällisyydestä, jolla suuri kes-kusliike palvelee maan kauppiaskuntaa”. Muita vierailukohteita ovat esimerkiksi olleet Maxi Mar-ket Leppävaarassa (1972), Vesijohtoliike Onninen ja Onninen Oy (1973, 1989), Tukkukauppojen Oy:n keskusvarasto (1977), Black and Decker Oy (1982), Neste Oy (1991), Oy Shell Ab (1991) ja Printel Oy (1998). Tukkukauppojen Oy:n koulutustoimintaan Hämeenkylän kartanossa sijainnees-sa kurssikeskuksessa klubi on tutustunut vuosina 1964, 1967, 1978 ja 1983.

Yritys- ja työpaikkakäynneillään klubi on tutustunut kahteen suureen rakennuskohteeseen. Juha Tammivuori järjesti syyskuussa 1998 tilaisuuden vierailla Vantaanportin työmaalla. Käynnin aikana johtaja Juha Salmi kertoi, että kauppakeskukseen tulevat Suomen suurimmat Prisma ja Citymarket, joista enintään kymmenen minuutin ajomatkan päässä asuu 100 000 ihmistä. ”Liiketoiminnan mi-toitus on tehty 150 000 viikoittaisen asiakkaan pohjalta, mutta tämänhetkinen arvio on kuitenkin suurempi, 300 000 asiakasta viikossa. Julkisen liikenteen palveluiden kehittäminen liikekeskuksen vaikutusalueella on eräs ajankohtaisista kriittisimmistä kysymyksistä.” Kampin Keskuksen työmaa oli Jorma Haapamäen johdolla vierailun kohteena syyskuussa 2004. Juha Tammivuori kuvaili käyn-tiä Rotary Nordenissa (nro 2/9.3.2005) seuraavasti: ”Kampin Keskus on suurin Suomessa toteutettu yksittäinen rakennushanke. SRV Viitoset Oy rakentaa sinne uuden maanalaisen kaukoliikenteen linja-autoaseman, Espoon linja-autoterminaalin, liikekeskuksen, asuntoja sekä liike- ja toimistotilaa pysäköintitiloineen. Liikekeskus avaa ovensa asiakkaille vuoden 2006 aikana. Työmaalla pidetyssä kahvitilaisuudessa kuultiin myös mielenkiintoisia alustuksia yhteistyöstä Helsingin kaupungin kans-sa, kohteen suunnittelusta, työturvallisuuden varmistamisesta ja keskustarakentamisen aiheuttamis-ta vaateista työmaalogistiikan tarkalle suunnittelulle. Klubi tarkasti lopuksi työmaan ja totesi sen olevan aikataulussa ja hyvässä järjestyksessä.”

78

Palvelutuotanto, liikenne ja tietoliikenne

Energiatuotannon kysymyksiin klubi on paneutunut Vantaan Sähkölaitos Oy:n ja Vantaan Ener-gia Oy:n opastuksella useita kertoja. Lokakuussa 1980 tiedotuspäällikkö Markku Murros kertoi, että omaa sähkön tuotantoa oli vain Martinlaakson lämpövoimalasta saatava sähköenergia. Van-taalaiset ostivat vuosi vuodelta yhä enemmän sähköä valtakunnan verkosta. Päätös Martinlaakson lämpövoimalaitoksen muuttamisesta öljykäyttöisestä kivihiilikäyttöiseksi oli keskustelun kohteena maaliskuussa 1982 Vantaan Sähkölaitoksen saunatiloissa. Klubi kävi elokuussa 1983 paikan päällä varmistamassa, että Martinlaakson voimalaitos oli muuttunut kivihiilikäyttöiseksi, ja sai samalla op-pitunnin lauhdevoimalaitosten ja lämmitysvoimalaitosten eroavuuksista ja hyötysuhteista sekä nä-kemyksen turpeen kelpaamattomuudesta voimalaitoksen polttoaineeksi. Tammikuussa 1998 klubi oli jälleen Vantaan Energiaksi muuttuneen yrityksen vieraana ja sai tietää, että yritys toimitti nyt ku-luttajille sähkön ja lämmön lisäksi myös höyryä ja kylmää. Vantaan asukkaista oli 80 % kaukoläm-mön ja 10 % sähkölämmityksen piirissä. Loviisan ydinvoimalassa klubi vieraili toukokuussa 1986 ja Olkiluodon ydinvoimalassa maaliskuussa 2003. Muita julkisen sektorin palvelutuotantoon liittyviä vierailukohteita ovat olleet Vantaan pelastuslaitos (1991) ja Leija Yrityspalvelukeskus (2004), joka pyrkii palvelemaan ”yhdeltä luukulta” Vantaalle muuttavia uusia yrityksiä. Helsingin Postikeskuk-seen Pasilassa klubi tutustui lokakuussa 1997, jolloin selvisi, että postin määrästä 85% tuli yrityksiltä ja yhteisöiltä. Pasilan lajittelukeskuksen kautta kulki noin puolet Suomen koko postimäärästä. Vierailu Kansallis-Osake-Pankin tietokoneosastolle marraskuussa 1968 antoi osallistujille viitteitä uuden tietotekniikan tulevasta merkityksestä rahalaitosten ja talouselämän palveluksessa. Ekonomi Aulis selosti pankin pyrkivän määrätietoisesti tietokonesovellusten hyväksikäyttöön ja kehittämiseen pankin toiminnassa. ”Vuonna 1960 asetettu tutkimusryhmä totesi, että osa pankin työstä voidaan siirtää tietokoneosastolle ja näin helpottaa etenkin sivukonttoreiden työtä. Pankin 1 300 000 talle-tustilistä käsitellään nyt 500 000 tällä osastolla ja tarkoitus on, että ensi vuoden loppuun mennessä osasto käsittelee 900 000 tiliä. Viisivuotissuunnitelmaan kuuluu, että pankin koko kirjanpito siirre-tään tietokoneosastolle. Suuntana on, että pankit tarjoavat tietokonepalveluja yhä enenevässä määrin asiakkaille hyvin pienin korvauksin.” Hieman aikaisemmin, saman vuoden Flooran päivän klubi oli tutustunut kilpailevan Osuuskassajärjestön koulutustoimintaan Sulo Kosusen johtamassa Gebhard-opistossa, joka antoi alan perus- ja jatkokoulutusta noin 2000 järjestön työntekijälle vuodessa. Sama kurssikeskus nimeltään Osuuspankkiopistoksi muuttuneena oli klubin vierailujen kohteena myös vuosina 1977, 1980 ja 1989. Kahdesti (1991, 2000) klubi vieraili maksuvälineitä valmistavassa ja arvopapereita painavassa Suomen Rahapajassa, joka tosin jälkimmäisellä vierailulla oli nimeltään Rahapaja Oy. Klubi sai tietää, että vuosituhannen vaihteessa 80 % kaikkien maksutapahtumien määrästä oli käteistä rahaa, mutta käteisen osuus BKT:sta oli vain 3 %, mikä oli vähemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi oli siirtynyt muovirahaan, ja pankkien välinen maksuliikenne oli korvannut shekit ja käteisen.

Nykyisen Helsinki-Vantaan lentoaseman ja ilmailun kehitys on ollut klubin erityisen mielenkiin-non kohteena. Klubi on vieraillut peräti kahdeksan kertaa aihepiiriin liittyvissä kohteissa. Käyn-nit alkoivat toukokuussa 1965 tutustumalla Seutulan lentokonekorjaus- ja huoltohalleihin, jolloin osallistujille vakuutettiin muun muassa, ettei lentomatkustaminen ole Suomessa lainkaan kallista. ”Viime vuonna lensi Aeron reiteillä yli 600 000 matkustajaa, eli lähes kolme kertaa niin paljon kuin 10 vuotta aikaisemmin. Kehitystä on edesauttanut lentolippujen halpuus etenkin kotimaisilla rei-teillä, jotka ovat huokeudessaan Euroopan kärjessä. Lentokilometrin keskihinta on 12 penniä, joten

79

lentäminen Suomessa tulee halvemmaksi kuin henkilöautolla ajaminen.” Syksyllä kaksi vuotta myö-hemmin tutustumisen kohteena oli Helsingin lentoaseman matkustajapaviljongin rakennustyömaa. Paviljonki oli mitoitettu 1,5 miljoonaa vuotuista matkustajaa varten, ja tuo määrä ajateltiin saavu-tettavan vuoteen 1971 mennessä. ”Siinä pyritään ottamaan huomioon kaikki nykyajan vaatimukset. Lähtevät ja saapuvat matkustajat käsitellään eri tasoissa.” Mikäli joku paikalla olleista veljistä oli tun-tenut aikaisemmin epäluuloja lentämisen turvallisuuteen nähden, niitä vähintäänkin lievensi Finn-airin ilmailuopiston edustajien selvitys toukokuussa 1977 lentäjien koulutustoiminnasta. ”Finn air on koulutuksessa maailman huipputasolla.” Ensimmäisen kosketuksensa lentosimulaattoriin klubin jäsenet saivat huhtikuussa 1984, kun he vierailivat toistamiseen Finnairin ilmailuopistossa.

Vierailulla Helsinki-Vantaan lentoasemalle tammikuussa 1979 selvisi, että aseman kautta vuo-sittain kulkevien matkustajien määrä oli 3 miljoonaa. Alueella työskentelevien määrä oli noin 5000 henkilöä, joista noin 500 oli itse lentoaseman henkilökuntaa. Vuoteen 2000 mennessä matkustaja-määrä oli noussut jo 10 miljoonaan, ja määrän ennustettiin nousevan 20 vuoden kuluessa 25 mil-joonaan. Luvut selvisivät Matti Jakosen toukokuussa 2003 järjestämällä vierailulla Ilmailulaitokselle. Laitosta esitellyt apulaisjohtaja Jorma Alakoski kertoi myös, että muutama kuukausi aikaisemmin valmistunut Helsinki-Vantaan lentoaseman kolmas kiitotie oli ollut laitoksen historian suurin ra-kennusurakka. Sen rakentamiseen oli osallistunut noin 100 aliurakoitsijaa. Maaliskuussa 1995 klubi sai tilaisuuden tutustua Helsinki-Vantaan lennonjohdon saloihin ja lokakuussa 1996 Finnair Simun toimintaan. Osastopäällikkö Tapani Hakola kertoi Finnair Simun tietokoneohjattujen simulaatto-reiden tuottavan todellisen lentokokemuksen jopa siinä määrin, että tyyppikoulutuksesta on siirrytty joskus suoraan todelliseen reittilentoon ilman itse koneella tapahtunutta harjoittelua. ”Tärkeimmät koulutusaiheet liittyvät nousuun ja laskuun. Simuloinnissa käydään läpi kaikki oletettavissa olevat olosuhteet ja tilanteet.” Esityksen jälkeen osallistujat saivat tilaisuuden tutustua simulaattoreihin ja onnekkaimmat pääsivät ohjaimiin kokeilemaan kykyjään nousussa ja laskussa.

Tieliikenteen turvallisuuskysymyksiin klubi pääsi tutustumaan marraskuussa 2002 Tieliikelaitok-sen kelikeskuksessa. Laitoksen toimintaa esitellyt kelikeskusoperaattori Markku Vilja luetteli Keli-keskuksen tehtäviksi kelin ja sään seurannan, hälytystoiminnan, tiehallinnon liikennekeskuksista tulevien viestien välittämisen urakoitsijoille ja niihin vastaamisen sekä keliraportoinnin. Kelikeskus päivystää ympäri vuorokauden loka-huhtikuussa. Kelikameroita on Suomessa yli 160 ja säätutkia Skandinavian alueella yhteensä 20. Samassa tilaisuudessa meteorologi ja rotarysisar Lea Saukkonen kertoi Tieliikelaitoksen ja Ilmatieteen laitoksen yhdistäneen kokeiluluonteisesti voimansa teiden tal-vihoidon kehittämiseksi. ”Yhteistyöllä tavoitellaan entistä parempaa aurauksen, suolauksen ja hie-koituksen ennakointia.”

Ensimmäisen kosketuksen julkiseen sanaan ja tietoliikenteeseen klubi sai käynnillään Yleisradioon elokuussa 1964. Käynti avasi silmiä. ”Studioon päästyämme olimme jo ymmällä; tilat olivat todella vaatimattomat; eritoten kun niillä tuoleilla istuivat vuoronsa mukaan, ministeriä myöden herra kun herra. Erään veljen lopullinen romantiikan romahdus tapahtui nähdessämme kuunnelmien tekemis-tä varten varatut tehosteet – siitä olivat kaukana Kaivopuiston ym. kartanoiden romanttiset polut ja veden solina, ja enemmän patakaappia muistuttava oli myös se säilytystila, josta väliaikamerkki an-netaan.” Liekö käynti ollut liian masentava, koska yleisradio- ja televisiotoiminta ei enää myöhem-min ole kuulunut klubin tutustumiskohteiden piiriin. Sen sijaan sanomalehteen tiedonvälittäjänä, sen toimittamiseen ja painamiseen klubi on perehtynyt useamminkin. Kohteina ovat olleet Keski-Uusimaa Oy (1986), Uusi Suomi (1988), Helsingin Sanomien painotalo Sanomala kahdesti (1990, 2005) sekä Sanomatalo (2001). WSOY:n tuotantolaitoksiin Porvoossa klubi tutustui lokakuussa

80

1988. Internet-yhteydet ja tulevaisuuden vaihtoehdot langattomassa maailmassa olivat ”huikeasti” esillä Soneran Telegalleriassa, jossa klubi vieraili maaliskuussa 2003.

Maanpuolustus, kulttuuri sekä tutkimus ja koulutus

Ensimmäiset upseerit klubi sai jäsenikseen 1980-luvulla. Heidän myötään voimistui luonnollisesti myös klubin kiinnostus maanpuolustukseen liittyviin kysymyksiin. Esitelmien lisäksi tutustuminen maanpuolustuskoulutukseen paikan päällä tuli ajankohtaiseksi. Syyskuussa 1985 veli, eversti Jaakko Aatolainen esitteli klubille Sotakorkeakoulua. Sen antama koulutus jakaantui kolmeen alueeseen: maanpuolustuskursseihin, yleisesikuntaupseerikursseihin ja sotatieteen laitokseen. Yleisesikuntaup-seerikurssit, joiden johtajana veli Jaakko toimi, jakaantuivat maasota-, ilmasota- ja merisotalinjaan, joissa kussakin oli yleinen (2 v.) ja tekninen (3 v.) opintosuunta. Hyrylässä sijaitsevaan Taistelukou-luun, sittemmin Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskukseen klubi on tutustunut kolmas-ti (1990, 1995 ja 1997). Lokakuussa 1995 paikalle saapuvaa klubia odotti perinteinen hernekeitto – pannukakkupäivällinen, jonka jälkeen everstiluutnantti Markku Manninen selosti uudistunutta Maanpuolustuskorkeakoulun antamaa upseerikoulutusta. Maanpuolustuskorkeakoulu perustettiin vuoden 1993 alusta yhdistämällä Kadettikoulu, Taistelukoulu ja Sotakorkeakoulu. ”Perustutkinnon suorittaminen kestää noin neljä vuotta ja se vastaa entistä Kadettikoulua. Jatkotutkinto-osasto jakau-tuu esiupseerikurssiin ja yleisesikuntaupseerikurssiin. Lisäksi on mahdollisuus suorittaa sotatieteen tohtorin tutkinto.”

Klubi on tehnyt vierailuja eri kohteisiin myös avec-tilaisuuksina. Kuvassa matkalle osallistuneita Marskin majan ulkopuolella Lopella elokuussa 2001. Kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto.

81

Heinäkuun 1999 lopulla klubi suuntasi vierailun Helsingin ilmatorjuntarykmenttiin ja ilma-torjuntamuseoon Hyrylässä. Rykmentin komentaja eversti Rauli Korpela esitteli rykmentin ja ker-toi sen perinteiden alkaneen vuonna 1938 Suomenlinnassa. Tulikasteensa se sai helmikuussa 1944 Neuvostoliiton pommittaessa voimakkaasti Helsinkiä. Tuolloin tapahtui yli 2000 pommituslentoa, mutta vain alle 5 % pommeista osui kohteisiinsa. Tuusulaan tämä Suomen suurin ilmatorjunta-joukko-osasto muutti vuonna 1957. Lopuksi osallistujat tutustuivat ilmatorjuntamuseoon, joka on esineistöltään yksi maailman laajimpia.

Ilmatorjuntamuseon lisäksi klubi on käynyt Suomen ilmailumuseossa (1981) ja Vapaamuura-ri-museossa (1994). Muita historiallisesti merkittäviä tutustumiskohteita ovat olleet Suomenlinna (1964), Hämeen vanha linna, Panssarimuseo ja ”Parolan leijona”, paikka, jolla sijainneessa sotilas-teltassa tsaari Aleksanteri II ja J.W. Snellman allekirjoittivat sopimuksen, jolla suomen kielestä tuli tasavertainen ruotsin kielen kanssa. Nämä käynnit liittyivät elokuussa 1991 tehtyyn matkaan Häti-län torppaan Hämeenlinnassa, jossa Jaakko Aatolainen isännöi iltaa ja teki selkoa puolustusvoimain siirtymisestä uuteen johto- ja hallintojärjestelmään. Suomenlinnaan tehdystä matkasta viikkoseloste kertoi aikanaan elävästi: ”Maanantaipäivästä (ei opastusta) huolimatta veli Haglund oli onnistunut järjestämään meille viehättävän oppaan. Ajan niukkuuden vuoksi tutustuminen rajoittui Iso Mus-tasaareen ja Susisaareen. Jossakin vaiheessa veli Haglund katosi viehättävän oppaamme kanssa pit-käksi toviksi muiden suunnistaessa ravintola Valhallaan. Odottaessamme veli Haglundia annoimme hänelle aikaan ja paikkaan sopivan lempinimen ’Ahti’, mikä tuo meille Suomenlinnassa kävijöille elävästi mieleen ohjelmatoimikunnan puheenjohtajan, kauniin kesäpäivän, sirot nilkat, yhteysmoot-torin, kahdenkeskistä supattelua, venäläisen ’Bashkirian’ ja kesätuulessa liehuvat helmat.”

Heinäkuussa 1964 klubi tutustui Helsingin pitäjän kauniiseen keskiaikaiseen kirkkoon seurakun-nan kirkkoherran, rovasti Liesmaan opastuksella. ”Kirkkoherra johdatti meitä ensin kirkon ulko-puolella olevalle vanhalle kirkkomaalle, jossa sijaitsee vanha hautausmaa. … Kirkkomaalta siirryttiin kirkkoon, tuohon kauniiseen ja mahtavaan harmaakiviseen pyhättöön, joka lähes puoli vuosituhatta on seissyt paikoillaan aikaa uhmaten aina yhtä vakaana ja juhlallisena, toisinaan vain ajan vaatimus-ten mukaan hieman sisältä muuttuen ja kenties kaunistuen. Vuosisatojen kuluessa ovat sukupolvet toisensa jälkeen kerääntyneet sen korkeuksia tavoittelevien holvien alle kuulemaan rauhan sanomaa ja etsimään sielulleen lohtua ja virvoitusta.” Muita kirkollisia vierailukohteita ovat olleet Korson seu-rakuntakeskus (1969), Pyhän Laurin kirkko toistamiseen (1974), Helsingin seurakuntien toiminta (1981) ja Rekolan kirkko (1991).

Muita kulttuurikohteita ovat olleet Myyrmäkitalo, johon klubi tutustui huhtikuussa 1994, ja Tie-dekeskus Heureka. Heurekassa klubi on vieraillut kolmesti, helmikuussa 1996, toukokuussa 2000 ja maaliskuussa 2005. Tiedekeskusta toisella käynnillä esitellyt tutkimus- ja kehitysjohtaja Hannu Salmi kertoi, että se oli yksi suosituimmista turistikohteista Suomessa, vaikka kävijämäärät olivatkin pienentyneet alkuvuosien 300 000 vierailijan määrästä. ”Jatkuva uudistuminen ja uudet ideat ovat avain siihen, että saadaan uusia kävijöitä ja myös aiemmin käyneitä vierailemaan uudestaan. Ulko-maalaisten osuus vierailijoista on 4 %.” Viimeiseen käyntiin liittyi klubin järjestämä intercitykoko-us. Toukokuussa 2005 klubi tutustui Liisa Tenhunen-Ruotsalaisen järjestämänä Kansallisoopperan puvustoon ja oopperatalon toimitiloihin. Mielenkiintoiseksi osallistujat kokivat myös oopperakuo-ron, balettitanssijoiden ja lapsiryhmien harjoitukset.

Presidentti Eino Jamalainen johdatti klubin elokuussa 1965 Tikkurilan maatalouskoelaitokselle tutustumaan koelaitoksen alaosastoihin ja uuteen laboratoriorakennukseen. Vierailijat saivat kuulla, että maatutkimus kartoitti koko Suomen maaperää selvittääkseen, missä maanviljelys oli kannat-

82

tavaa. Veli presidentin johtama osasto, kasvitautilaitos, tutki muun muassa kasvien virustauteja ja taudinaiheuttajien selviytymistä talvehtimisolosuhteissa. Elektronimikroskooppi oli tutkimuksen tärkeä apuväline. Vuotta myöhemmin uusi presidentti Tauno Lonka kertoi joukolleen Suomen Kar-janjalostusyhdistyksen Tikkurilan toimitalossa, että yhdistyksen päätehtävä oli kantakirjanpito. Hän piti Suomen maatalousväkeä suhteellisen valistuneena, mutta näki pienten tilojen jarruttavan kehi-tystä. Pienestä tilasta ei enää ollut kysymys, kun klubi elokuussa 2002 tutustui Suitian kartanoon Siuntiossa. Tilan kokonaispinta-ala oli 885 hehtaaria, ja viljeltyä siitä oli 270 hehtaaria. Henkilökun-taa tilalla oli 17 vakinaista työntekijää ja lypsylehmiä yhteensä 85. Tilan johtaja Seppo Karttunen kertoi, että tilalla toimi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan erillislaitos. Sen tutkimusalueita olivat muun muassa kotieläinten tuotantoympäristöön liittyvät tutkimukset, kuten kylmäpihatto ja lypsyrobotti. Lypsyrobotti otettiin käyttöön vuonna 2000. ”Navetassa toimi-taan lehmän ehdoilla eli lehmät liikkuvat vapaasti, saavat rehua halutessaan, ja robotti hoitaa lypsyn silloin kun lehmä sitä haluaa. On todettu, että maidon tuotos on noin 5 % korkeampi kuin perin-teisellä lypsyasemalla. Robotin hinta on noin 900 000 markkaa.”

Tukkukauppojen Oy:n kurssikeskukseen, Osuuspankkiopistoon ja Finnairin ilmailuopistoon suuntautuneiden käyntien lisäksi klubi on tutustunut ammatilliseen perus- ja jatkokoulutukseen vie-railuilla Ammattienedistämislaitoksen elinkeinoelämän koulutuspalveluihin (AEL, 1988, 1996), Ammatti-instituuttiin (1996), Johtamistaidon opistoon (1997) ja Espoon-Vantaan teknilliseen ammattikorkeakouluun (1997). AEL:ssa tammikuussa 1988 Kari Purhonen valotti ammattitaidon ylläpitämisen valmiuksien ja jatkuvan koulutustarpeen merkitystä muuttuvassa tietoyhteiskunnassa. Lokakuussa 1996 rehtori Jarmo Ojala kertoi noin 2500 opiskelijan saavan Ammatti-instituutissa päivittäin opistoasteen ammattitutkintoihin, ammatilliseen lisäkoulutukseen sekä oppisopimus- ja yrityskoulutukseen liittyvää opetusta. Yleissivistävään koulutukseen liittyvistä vierailukohteista Van-taan yhteiskoulu ja Vantaanjoen lukio tulivat klubille tutuimmiksi. Klubi osallistui Vantaan yhteis-koulun vihkiäisjuhlaan tammikuussa 1965. Juhlaan osallistujien tuntoja Gunnar Andersson puki viikkoselosteeseen seuraavasti: ”Vantaan yhteiskoulun vihkiäisjuhla oli merkittävä kultturellinen tapaus pitäjässämme. Se mitä Vantaalla saimme nähdä ja todeta omin silmin ylitti todella rohkeam-matkin toiveet ja oli viedä väkisinkin sormi suuhun. Arkkitehtoonisesti ja rakenteellisesti on koulu erittäin onnistunut, ja samaa voidaan sanoa yleissuunnittelusta, tilojen hyväksikäytöstä ja siihen käy-tetystä rakennusmateriaalista. Suurimman taakan tässä työssä on saanut kantaa koulun johtokun-nan ja kannatusyhdistyksen puheenjohtaja, veli Tauno Markkula.” Myyrmäen kansakoulussa klubi vieraili elokuussa 1974 ja tutustui Tikkurilan lukion uuteen koulurakennukseen huhtikuussa 2003.

Järjestö- ja yhdistystoiminta sekä liikunta

1990-luvulla vierailuohjelmiin nousivat myös järjestöt, yhdistykset ja säätiöt. Yhteiskunnalliselta vaikutukseltaan niistä merkittävin on ollut Teollisuuden ja työnantajien keskusliitto (TT), jossa klu-bi on vieraillut kahdesti Kari Purhosen järjestämänä. Kesäkuun alussa 1995 illan isäntänä toiminut johtaja Seppo Riski selvitti työmarkkinapolitiikan ajankohtaisia näkymiä todeten muun muassa, että palkkarakenteisiin ja korkoihin tulisi saada EMU:iin liittymisen edellyttämiä joustoja. Yleiskorotuk-sista tulisi luopua ja saada niiden tilalle alakohtaiset minimipalkat ja järjestelyvara. Varsin valoisan kuvan maan taloudellisesta kehityksestä klubi sai toukokuussa 1999 toisella vierailullaan TT:oon, kun esitelmöitsijänä toiminut Erkki Hellsten vakuutti, että Suomella menee taloudessa hyvin. ”Vuo-

83

den 1998 kokonaiskasvu oli 4 %, vuoden 1999 arviot ovat 3,5–4,0 % ja vuodelle 2000 arvio on 4 %. Suomen kasvuprosentti on suurempi kuin keskimäärin EU-maissa. Talouskasvu on ollut hurjaa vuodesta 1991. Veturina on toiminut elektroniikkateollisuus, vuodesta 1990 lähtien sen arvo on yli 14-kertaistunut. Suomen talouden suurin ongelma on työttömyys.”

Toiminnanjohtaja Olli Kerola esitteli tammikuussa 1997 klubille Orton Invalidisäätiön toimin-taa ja kertoi, että säätiö perustettiin 1940 huolehtimaan sotainvalideista. ”Vuodesta 1945 säätiön sai-raala on hoitanut valtakunnallisesti siviiliväestön tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Toiminta-ajatuksena on alusta alkaen ollut se, että ensin tulee hoitaa niin hyvin kuin mahdollista, sitten kuntouttaa ja tarvittaessa kouluttaa. Tämä kokonaisvaltaisen hoitamisen periaate on otettu Maailman terveysjär-jestön ohjelmaan nimenomaan Invalidisäätiöltä.” Helsinki-Vantaan lentoasemalla klubilla oli loka-kuun 1997 lopulla tilaisuus tutustua pelastushelikopteritoimintaan MediHelin tiloissa. Esittelijänä toiminut lääkintähelikopterin lääkäri H. Lehtonen kertoi, että vuodessa tuli noin 1600 hälytystehtä-vää. ”Hälytyksen tekee aina viranomainen Helsingin aluehälytyskeskuksesta.” Vanhustenhuollon ke-hitysnäkymät olivat esillä lokakuussa 1994 Diakoniasäätiö Foibeen tehdyllä vierailulla, joka uusittiin maaliskuussa 2000. Lokakuussa 2003 Raimo Huvila järjesti käynnin Vanhusten Kotiapusäätiöön Havukoskella. Säätiön toimintaan kuului tarjota palvelukeskuksessaan ja uudessa palvelutalossaan mm. asumis-, ateria-, siivous- ja tehostettuja kotihoitopalveluja, ylläpitää vanhainkotia ja kahta ryh-mäkotia sekä kahta mielenterveyspäiväyksikköä. Toimintansa säätiö rahoitti itse. Karjalaseurojen Karjalataloon klubi tutustui huhtikuussa 1993.

Saunomisen ja peseytymisen jälkeen klubin jäsenillä oli lupa mennä marraskuussa 1968 Tikku-rilan uuden uimahallin altaaseen, jonka ”sopivan lämpöinen klooripitoinen vesi imi ihmeellisesti itseensä työntäyteisen päivän huolet ja väsymyksen”. Helpottavaa oli tietää, että sen 1000–1500 päivittäinen kävijämäärä peitti hoitokulut, jotenka sitä ei tarvinnut ylläpitää verovaroin. Liikunnal-lisen ”kunnollista” iltaa klubi vietti myös maaliskuussa 1972, kun se kokeili Vantaan yhteiskoulun (nykyisen Vantaanjoen koulun) vastavalmistuneen kuntosalin laitteita ja välineitä ja muita hieno-uksia. Syntyneen kalorivajeen osallistujat paikkasivat saunan jälkeen maukkaiden piirakoiden ja munavoin kimpussa. Syyskuussa 1988 veljet pääsivät Martti Salomaan perässä liikehtimään Nevas Golfi n kentälle ja tutustumaan ”joutomiesten” suosimaan urheilulajiin. Helsinki Open Elit 3 kan-

sainvälisten sulkapallokilpailujen miesten ja naisten sarjojen loppuotteluihin klubi osallis-tui – katsomossa – marraskuussa 2000. Kiso-jen seuraaminen ei tosin merkittävästi kohot-tanut klubin yleistä kuntoa, sillä paikalla oli vain seitsemän jäsentä ja yksi avec. Esko With järjesti klubille nuotioillan syyskuussa 2002 Kuusijärven ulkoilualueella. Grillikodan tulen äärellä suunnittelija Martti Kellokumpu Halti Oy:stä kertoi nykyajan erä-, metsästys- ja ul-koiluvaatteista. Keskeistä oli kerrospukeutu-minen ja asusteiden muuntelumahdollisuus, millä voidaan vaikuttaa vaatekokonaisuuden toimivuuteen. Vaatteiden lisäksi saatiin tutus-tua myös muihin retkeilyvarusteisiin.

Tapani Jokela (presidentti 1981–1982) ja Eino Sirén tarkkailevat Pertti Viitasen kuntopyöräilyä Vantaan yhteiskoulun kuntosalissa 1972. Kuva: Pertti Viitasen kuva-arkisto.

84

4.5 JUHLAT JA MUUT AVEC-TILAISUUDET

Vantaan Rotaryklubin viikkokokouksista on noin 160 ollut avec-tilaisuuksia. Määrään sisältyvät ko-koukset, joissa puolisot ovat olleet mukana, vierailut eri kohteisiin, teatterikäynnit, kesäretket, rapu-, joulu-, puutarha- ja muut vastaavat juhlat sekä klubin vuosijuhlat. Avecien mukanaolo tilaisuuksissa on antanut niille oman erityisen, rikkaan ja viehättävän leimansa, jota veljistö osasi arvostaa jo parin ensimmäisen toimintavuoden kokemusten perusteella. Tuo arvostus puhkesi klubin kaksivuotisjuh-lassa 6.2.1967 tuntemattoman veljen kynästä kukkaan nimeltä ”Ruusu naisille”:

Mitä olis nämä pojat ilman rouvain apua.Yksinään vaan harhailisi ylös ja alas katua.Monet hauskat juhlahetket vietetty on yhdessä joulumatkat, ilmaretket, seikkailtu ne Ruotsissa.Rapujuhlat saaristossa kuka vois ne unohtaa!Muistot yhteiset ne silmiin hymyn aina nostattaa.Mi onkaan vielä eessä, rakkaat kullanmuruset, Teistä, sulottaret, silmät veessä, kohtaloa kiitämme!

4.5.1 Viikkokokoukset avec-tilaisuuksina

Syksyllä 1965 klubin keskuudessa oli esitetty ajatus, että naiset voitaisiin kutsua esimerkiksi kerran kuussa mukaan klubin kokouksiin. Johtokunta pohti ajatusta joulukuun kokouksessaan. ”Ehdotus katsottiin ansiokkaaksi, mutta johtokunta oli kuitenkin sitä mieltä, että tässä vaiheessa tyydytään vielä esittämään klubille kiinteän kuukausimaanantain sijasta lukuisampia naisten vierailuja juhla-vampien kokousten yhteyteen, kuten esim. YK-viikko jne.” Klubi hyväksyi johtokunnan näkemyk-sen.

Seuraavina vuosina puolisot osallistuivat muutamaan ”juhlavampaan” viikkokokoukseen, kuten Kalevalan päivän kokoukseen (1966), pari kertaa vahdinvaihtokokoukseen (1966, 1979) tai kokouk-seen, jossa kapellimestari Okko Kamu ja säveltäjä Aulis Sallinen kertoivat aiheesta ”Musiikki työnä” (1973). Huhtikuussa 1985 rouvat olivat mukana kuulemassa ”Diplomaatin rouvan arkipäivästä”, josta omalla kotoisalla suomen kielellä kertoi USA:n suurlähettilään puoliso Raija-Leena Nyborg. Vastatessaan presidentti Rauno Kostiaisen kiitoksiin rouva Nyborg totesi, että hänen miehensä oli parhaillaan hiihtämässä Lapissa, jonne hänelläkin olisi ollut tilaisuus mennä. Hän valitsi kuitenkin tämän tilaisuuden ja jäi pois matkalta. Sisältyiköhän tähän kunnianosoitukseen tietty viesti rouville? 1990- ja 2000-luvuilla ei ole ollut sellaista juhlavampaa viikkokokousta, johon avecit olisivat osallis-tuneet. Aivan normaalina juhlavampana viikkokokouksena ei voitane pitää tilaisuutta huhtikuussa 2003 Tikkurilan lukiossa, jossa Jaakko Aatolainen kertoi Jean Sibeliuksesta sanoin, kuvin ja sävelin; tilaisuushan oli luonteeltaan lähinnä pienimuotoinen klubin juhla.

4.5.2 Vierailut eri kohteisiin

Puolisot ovat olleet mukana joillakin viikkokokouksen korvaavilla työpaikka- ja yrityskäynneillä.

85

Näin tapahtui esimerkiksi vierailuilla Korson seurakuntakeskukseen (1969), Finn-Man Pukine-kuntaan (1978) kevään muodin merkeissä ja Tukkukauppojen Oy:n koulutuskeskukseen (1978). Samoin he olivat mukana marraskuussa 1995 Oy Viking Coffee Ab:n tiloihin Hakkilassa ja helmi-kuussa 1996 Tiedekeskus Heurekaan suuntautuneilla käynneillä. Käynti Presidentinlinnassa loka-kuussa 2001 oli rouville erityisen mielenkiintoinen. ”Veli Jorma Pennasen johdolla siirryimme sisään Mariankadun puoleisesta ovesta, josta suurin osa myös itsenäisyyspäivänä saapuu linnan juhliin. Hyvää harjoitusta siis. Linnanvouti Erkki Ahokkaan johdolla kiersimme kaikki salit ja saimme lin-nanvoudilta kuulla tarinoita sisustuksesta, kalustuksesta ja tapahtumista menneiltä vuosilta. Tosin kaikuvat salit hieman heikensivät kuuluvuutta ja paikka paikoin oli vaikeuksia saada kaikesta selvää. Bonuksena saimme tutustua myös presidentin virkahuoneisiin, jotka olivatkin mielenkiintoisim-masta päästä kierrosta.” Mielenkiintoinen oli myös avec-retki Tasavallan Presidentin kesäasunnolle Kultarantaan elokuussa 2004, jossa oppaana toimi ylipuutarhuri Matti Tuominen. Lauantaipäivänä tehtyyn retkeen osallistui yhteensä 21 henkilöä.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle suuntautuneita avec-matkoja ovat olleet myös käynnit Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimaloissa. Vierailu Loviisan ydinvoimalaan tapahtui toukokuussa 1986. Viik-koselosteen mukaan ”lähtö matkalle alkoi sekä fuusio- että fi ssioydinenergian säteilyssä, nimittäin aurinko paistoi ja Tshernobyl puhutti”. Oppaana toiminut Jaakko Mure selosti sekä ydinvoimalan toimintaa että Tshernobylin onnettomuuden syitä. ”Tshernobylin onnettomuudessa loppui jostakin

Olkiluodon ydinvoimalavierailulla maaliskuussa 2003 osallistujat vietiin syvälle Olkiluodon kallioperään tu-tustumaan voimalaitosjäteluolaan. Kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto.

86

syystä sähkö ja näin loppui jäähdytysveden kierto reaktorissa. Vastaavanlaista tilannetta varten Lo-viisan voimalassa on yhden ”tavallisen” voimalaitoksen lisäksi kahdeksan generaattoria, joista yksikin riittää tuottamaan tarvittavan energian. Turvallisuutta lisäämässä on myös reaktorin kuvut, jotka estävät kaasujen leviämisen ympäristöön.” Viikkoselosteen lopputoteamus kuului: ”Kukin meistä vakuuttui turvallisuudesta omalla tavallaan.”

Olkiluotoon klubi suuntasi matkansa maaliskuussa 2003 presidentti Esko Kaarnan järjestämänä. Menomatkan aikana Jaakko Aatolainen kertoi Irakin sodan taustoista ja sotaan liittyvistä näkemyk-sistään. Ritva Alatalo valotti Aviapolis-hankkeen taustoja ja tavoitteita, joita Erkki Veräjänkorva ja Juha Tammivuori kommentoivat omissa puheenvuoroissaan. Köyliön järvi innoitti presidentin poh-timaan Suomen varhaishistoriaa ja länsimaisen kulttuurin piiriin joutumista. Perillä Teollisuuden Voiman edustaja, rotaryveli Antti Piirto Rauman Rotaryklubista johdatti joukon kahvipöydän kaut-ta auditorioon ja vierailukeskuksen näyttelytilaan sekä esitteli Olkiluodon ydinvoimalan toimintaa ja ydinenergian tuottamiseen liittyviä kysymyksiä Suomessa ja maailmalla. Esittelyn päätteeksi hän ohjasi vieraansa kilometrin päähän voimalaitosjäteluolaan runsaan 60 metrin syvyyteen Olkiluodon kallioperässä. Paluumatkan alkuun sijoittui piipahtaminen Kahvila Kiiturin viihtyisiin tiloihin mait-tavalle aterialle. Poikkeaminen kahvilla Humppilassa katkaisi hilpeyttä herättäneet tarinat, mutta ei suinkaan latistanut iloista tunnelmaa loppumatkallakaan.

Työpaikka- ja yrityskäyntien lisäksi klubi on tehnyt avec-vierailuja muutamiin kulttuurikohtei-siin. Marraskuussa 1968 tutustumiskohteena oli Suomen taideakatemian kolmivuotisnäyttely Ate-neumissa. Tämän ja vastaavien kolmivuotisnäyttelyiden tavoitteena oli antaa läpileikkaus taiteen kehityksestä kolmivuotisjaksoin. Klubin toisen sihteerin Vilho Uhrmanin mieleen näyttelystä jäivät erityisesti Laila Pullisen räjäyttämällä muotoilemat kuparilevyt, jotka hän oli reijittänyt konepistoo-lilla ampuen. Toisen avec-vierailun Ateneumiin klubi teki elokuussa 1990. Tutustuminen Suomen Taidegraafi kot ry:n näyttely- ja työhuoneistoon tapahtui tammikuussa 1969. Itse huoneistoon pe-rehtymisen lisäksi osallistujille esiteltiin taidegrafi ikan eri työmuotoja: syvä-, laaka-, silkki- ja koho-painotyöt. Edellisenä syksynä klubin jäsenet vaimoineen olivat vierailleet myös veli Tapani Jokelan uudessa taiteilija-ateljeessa Hämeenkylässä. Pulpettikattoinen ateljee oli rakennettu vanhan maata-lon eteläpäähän, ja se liittyi välittömästi asuintilaan. Ateljeetilan permantotasoon päästiin portaita laskeutuen. Suuri ikkuna koilliseen, neonvalo ja avarat vaaleat pinnat saivat aikaan valoisuuden. Takka toi lämmön säteilyä ateljeen peräosaan. Vierailun aikana Tapani Jokelalta kysyttiin, miten taidetta voi ymmärtää. Veli Tapanin vastaus kuului: ”Sitä tuskin voidaan ymmärtää, se täytyy tuntea, sitä paitsi se on aika paljon asennoitumiskysymys. Taidetta on monessa tapauksessa vaikea selittää edes taiteilijan itsensäkään.”

Elokuun 25. päivänä 2001 klubi teki avec-retken Lopella sijaitsevalle Marskin majalle. President-ti Heikki P.S. Leivo laati retkestä kertomuksen, josta seuraavassa on lainattu muutamia otteita ku-vaamaan mukana olleiden kokemuksia. ”Matkamme järjestänyt veli Kalevi Usva kertoi ensimmäiset tiedot Marskin majasta: ... että se oli rakennettu Marskin 75-vuotissyntymäpäivälahjaksi Lieksajär-ven rannalle upeaan ja jylhään hongikkoon ja ... että se siirrettiin ryssän alta Lopelle Punelia-järven rannalle kaikkinensa eli metsästysmaja, sauna ja kalamaja. … Bussilla ajettiin … Rautakoskelle ja vielä eteenpäin Punelian rannalle Marskin majalle. … Paikalla on mahtavat hongat, vieressä mäki, jonne on kaivettu juoksuhautoja, takana rannalla vähän kauempana kalamaja ja takaviistossa lähi-rannassa iso mutta matala sauna. Metsästysmaja on rakennettu paksuista pyöreistä hirsistä ja kuistilta pääsee ensiksi adjutanttien askeettiseen vartio- ja majoitushuoneeseen. Vasemmalle ovesta mentäessä täytyy varoa, ettei otsa kolahda kamanaan. Sisällä on olohuone, josta pääsee askeettiseen Marskin

87

huoneeseen ja keittiöön, jonka takana on tilat palvelijalle. Kaikki kaapit, hyllyt ja huonekalutkin on tehty puusta käsityönä. Alkuperäinen turvekatto on vaihdettu, samoin mädät hirret ja lattialankut perinneyhdistyksen … toimesta. … Marskin lounaalla museo- ja maastokierroksen jälkeen syötiin alkuruoaksi kaksi karjalanpiirakkaa munavoilla kyytipoikana Marskin ryyppy – tuo piripiripintai-nen, pinta kuperasti ylöspäin – ja punaviini. Pääruokana oli erittäin herkullista lammaspaistia ja jälkiruokana maittavia lettusia. Lopuksi juotiin kahvit konjakin tai liköörin kera, meillähän joukossa oli useita naisia rotareina ja aveceina. … Alkuillasta pääsimme paluumatkalle ja … kiittelimme veli Kalevi Usvaa vielä kerran mainiosta retkestä ja poistuimme kuka minnekin.”

4.5.3 Teatterikäynnit

1990-lukua lukuun ottamatta useimpien rotaryvuosien ohjelmaan on sisältynyt vähintään yksi te-atterissa, oopperassa tai konsertissa käynti. Näiden avec-tilaisuuksien sarja alkoi joulukuussa 1964 vierailulla Radio-orkesterin tiistaikonsertissa. Teatteriesityksistä ensimmäinen oli Eeva-Liisa Man-nerin kirjoittama ”Toukokuun lumi”, jota veljet puolisoineen kävivät katsomassa itsenäisyyspäi-vän aattona 1966 Kansallisteatterissa. Lukuisten teatterivierailujen myötä Kansallisteatterin suuri ja pieni näyttämö, Helsingin kaupunginteatteri, Intiimiteatteri, Teatteri Jurkka, Vantaan näyttämö ja jotkin muutkin teatterit ovat tulleet klubille varsin tutuiksi. Nähtyjen teatteriesitysten luettelo on myös vaikuttava. Luetteloon kuuluvat muun muassa Ibsenin ”Per Gynt” (1967), Veijo Meren ”Nuorempi veli” (1970) ja ”Sotamies Jokisen vihkiloma” (1979), puolalaisen Aleksander Ferdron ”Mies ja vaimo” (1971), Teuvo Pakkalan ”Tukkijoella” (1973), Shakespearen ”Timon Ateenalainen” (1982), Poliakoffi n ”Rikottu hiljaisuus” (1986) ja Aleksis Kiven ”Nummisuutarit” (2003). Ennen ”Nummisuutareiden” esitystä vieraat saivat erinomaisen tietopaketin Kansallisteatterin historiasta ja pääsivät tutustumaan laajasti ja kattavasti entisöidyn teatterin tiloihin. Lokakuun 1970 viikkoseloste totesi teatteri-illasta: ”Kommenteista ja ilmeistä päätellen teatterivalinta (Veijo Meren ”Nuorempi veli”) oli virkistävän onnistunut. Rattoisa yhdessäolo jatkui saman talon Grillin puolella iltapalan, seurustelun ja tanssin merkeissä aamutunneille asti.” Aina esitys ei kuitenkaan saanut yhtä hyvää vas-taanottoa. Helsingin kaupunginteatterissa lokakuussa 1984 nähtyä esitystä ”Ei lintu eikä kala” veljet arvostelivat seuraavassa viikkokokouksessa suorasukaisesti: ”Jotenkin mielenkiintoinen, kaikkea sitä esitetäänkin, turpa kiinni sehän on kulttuuria, jaksoitko olla loppuun asti minä en, en suosittele edes vihamiehelleni (tosin näytöskin oli viimeinen).”

Suomen kansallisoopperaan veljet ovat vieneet puolisonsa kolme kertaa. Elokuussa 1976 klubilla oli tilaisuus osallistua valtion kulttuurivaihto-ohjelman puitteissa tapahtuvaan Senegalin valtion-baletin vierailun ensi-iltaan, ja runsasta vuotta myöhemmin, marraskuussa 1977, vuorossa olivat operetin kiehtovat sävelet. Kiinalaisen prinsessan ja tataariprinssin rakkaustarinaan osallistujat up-poutuivat maaliskuussa 2004 Puccinin kolminäytöksisessä lyyrisessä oopperassa ”Turandot”. Sama teema oli ollut esillä jo helmikuussa 1996, kun klubi paneutui Helsingin kaupunginteatterissa Leo-nard Bernsteinin musikaalisävelten siivittämänä ”West Side Storyn” Marian ja Tonyn kiihkeään, vailla toivoa yhteisestä tulevaisuudesta olevaan rakkauskertomukseen. Uskonnolliseen tai kirkolli-seen aihepiiriin liittyneitä musiikkielämyksiä ovat olleet vierailut ”Laurentius-oopperan” esitykseen Pyhän Laurin kirkossa elokuussa 1994 ja Corvus Laurencij -kuoron konserttiin Rekolan kirkossa joulukuussa 2002. Maineikkaan ”munkkikuoron” konsertti keskiaikaisine joululauluineen oli jär-jestetty erityisesti Vantaan Rotaryklubille, mutta se oli avoin myös muulle seurakunnalle. Vapaaeh-

88

toisen tarjoilumaksun tuotto koitui Suomen Merimieslähetysseuran työn hyväksi. Lokakuussa 2004 klubi teki vierailun Lahden Sibeliustaloon, jossa yhteensä 21 veljeä ja sisarta sekä 20 avecia keskittyi kapellimestari Jaakko Kuusiston johtaman Sinfonia Lahden konserttiin. Solistina esiintyneen viu-lutaiteilija Miriam Friedin eläytyminen Samuel Barberin Viulukonserttoon op. 14 oli ihailtavaa, ja nautinnollista oli myös kuulla Franz Schubertin Sinfonia nro 4 c-molli (Traaginen). Sitä vastoin konsertin ensimmäinen numero, Magnus Lindbergin Corrente II sai rotareilta jossain määrin vara-uksellisen vastaanoton.

4.5.4 Puutarhajuhlat

Klubin puutarhajuhlien katkeamaton sarja alkoi kesällä 1966. Juhlien järjestämisestä vastasivat lä-hinnä tehtävistään eroavat sihteerit, mistä johtuen tilaisuuksia nimitettiin myös ”Sihteerien puu-tarhajuhlaksi”. 1990-luvulla järjestelyt alkoivat vähitellen siirtyä klubimestareille, jotka 2000-luvun puolella ovat vastanneet niistä kokonaan. Muutaman ensimmäisen vuoden ”hapuilun” jälkeen juh-lat vakiintuivat kesäkuun alkupuolella tai puolivälissä pidettäviksi. Alkuvaiheissa sihteerit, joskus myös presidentti, kutsuivat veljet puolisoineen koteihinsa tai kesäpaikkoihinsa, mutta 1970-luvulla juhlien viettopaikoiksi yleistyivät vähitellen järjestäjien ulottuvissa olleet työpaikkaan liittyvät tai julkiset tilat. Viimeiset ”kotikäynnit” klubi teki vuosina 1989 ja 1998 Seppo Liukon kotiin Tikku-

Puutarhajuhlien ohjelmaan on usein liittynyt leikkimielisiä kisoja. Kuvassa Kyösti Jaakkola antaa tyylinäyt-teen renkaanheitossa Nygårdsin nuorisoseuratalolla kesäkuussa 2002. Charterveli Martti Salomaa (presi-dentti 1985–1986) seuraa suoritusta hymyssä suin. Oikealla selin heittäjään istuu tilaisuudessa PHF-arvon saanut Martti Hautala (presidentti 1990–1991). Kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto.

89

rilassa ja kesäpaikkaan Ribbingössa. Työpaikkaan liittyvien ja julkisten tilojen kirjo on varsin laaja: OKO:n Jollaksessa sijaitseva kesäpaikka Einola (1971), Tukkukauppojen Oy:n kurssikeskus tai Hä-meenkylän kartano (1973, 1983, 2001), Vantaan seurakuntien leiri- ja kurssikeskus Holma (1974), Tuusulan kunnallisopisto (1977), Pohjola-yhtiöiden Espoon Hepolammen virkistysmaja (1982), Kuntoutussäätiö (1985), ravintola Nygårds (1991, 1992, 2004), Backaksen kartano (1990), Krapi-hovi (1994), Kaivokselan autotalo (1995), Åvik (1996), Johtamistaidon opisto Aavaranta (1997), Hvitträsk (1999), Nygårdsin nuorisoseuran talo (2002), Tuomarinkylän kartano (2003) ja ravintola Keilaranta (2005).

Alkuvuosien tilaisuudet olivat vapaan sosiaalisen kanssakäymisen hetkiä, joiden ohjelma raken-tui pääasiassa seurustelun sekä isäntäväen suunnittelemien seurapelien ja leikkimielisten ”kisojen” varaan. Klubin ensimmäisestä puutarhajuhlasta heinäkuun lopulla 1966 viikkoseloste kertoi: ”Past sihteerimme Simo Raassinan kutsumina suuntasimme lauantaina itsemme rouvinemme Vantaan Piispankylään, jossa veli Simo otti meidät vastaan lähiomaisineen fi lmikameran suristessa ja au-ringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Nurmikko oli juuri leikattu tosi hienoksi, kahvipöytä oli katettu ja nurmikolle oli varattu virvoitusjuomia ja järjestetty seurapelejä sekä vielä ennen poislähtöä herkullinen mansikkatarjoilu. Kilpailut olivat kolmiosaiset muodostuen tikanheitosta, hevosenken-käheitosta ja etäisyyden arvioinnista. Kaksi perhettä, nimittäin Malmirannat ja Anderssonit, olivat muihin nähden ylivoimaisia.”

Kaksi vuotta myöhemmin, heinäkuun 1968 alussa, Gunnar Anderssonin isännöimä tilaisuus suuntautui Sipoon Kalajärvelle. ”Kalajärven rannassa meitä odotti kolme soutuvenettä. Kun oli lo-pulta jokaisessa veneessä päästy sovintoon soutajasta, päästiin myös nopeasti perille, sillä soutumat-kahan ei ollut pitkä. Perillä meitä odotti runsas kahvipöytä leikkeleineen ja kakkuineen.” Paikalla oli 11 rotaryveljeä, kuusi rouvaa ”ynnä hännän huippuna tyhjien veneiden soutajana ja juoksupoikana Kalle”. Viikkoselosteen kertomus retkestä jatkui: ”Mutta teimme me muutakin kuin joimme kahvia ja kerroimme toisillemme enemmän tai vähemmän uskallettuja vitsejä. Käytyämme sekä rouvat että miehet saunassa jatkoimme iltaa erilaisten pelien ja leikkien merkeissä, välillä makkaraa syöden ja olutta juoden. Eri peleistä mainittakoon ennen kaikkea tankopallo. Hevosenkengänheitossa miesten sarjan voitti Kalle-poika 8 pisteellä. Sitä, että kaikki viihdyimme veli Gunnarin huvilalla osoittaa se, että vasta noin viiden tunnin yhdessäolon jälkeen maltoimme ruveta kiittämään ensimmäisen varapresidenttimme veli Simo Raassinan aloittaessa juhlallisella puheella kiitosten sarjan. Ps. Gunnar pyysi erityisesti antamaan kunniamaininnan hyvin suoritetusta avustuksesta Kalle-pojalle.” Nimi-merkin ”Kalle” taakse kätkeytyi silloin 12-vuotias, nykyisin klubin jäsenistön nuorimpiin kuuluva toisen polven rotaryveli Kim Zilliacus, joka siis osallistui klubin toimintaan jo kesällä 1968.

Yksityistiloissa vietettyjen kesätapahtumien monimuotoiset ohjelmaratkaisut kuvastivat isäntien pyrkineen vakavasti vieraiden viihtymiseen. Atte Lehto johdatti (1969) vieraansa tikanheittokisan ja kahvin jälkeen yksityiseen kotiteatteriinsa katsomaan värielokuvaa ”Hyvää huomenta – Hyvää yötä”, missä kuvattiin isäntäväen kesäisiä askareita Fiskarsissa. Juhani Artola (1972) järjesti ”hie-non maastokilpailun”, ja Terho Häkkisen (1981) yllätysnumero oli muotokuvan maalauskilpailu. ”Klubissa osoittautui olevan varsinaisen muotokuvamaalarimme Martti Könösen lisäksi muitakin alan taitajia. Heidän tyylinsä poikkesi kuitenkin melkoisesti tavanomaisesta ollen antoisa sekoitus uusekspressionismia, kubismia, naturalismia ja funktionalismia.” Isännöidessään puutarhajuhlaa toistamiseen kesällä 1988 veli Terho haastoi osallistujat tunnistamaan puutarhansa 28 eri puulajia. Luonnon pariin, virikkeiselle luontopolulle, ohjasi myös Aarne Pehkonen vieraansa Korjanmäellä vuonna 1987.

90

Viimeistä yksityistiloissa vietettyä puutarhajuhlaa kesäkuussa 1998 presidentti Seppo Liukon kesähuvilalla Ribbingössä viikkoseloste kuvasi seuraavasti: ”Veljet ja Ladyt etsiytyivät perille läm-pimässä, mutta sadetta lupailevassa kesäillassa. Alkurupattelujen jälkeen käytiin pihapiirin luonnon helmassa nauttimaan Tikkurilan Salomaa Oy:n tarjoamaa lihaisaa ja maistuvaa keittoa sämpylän kera. Lisämausteen aterioimiseen toivat laiturilta kantautuvat harmonikan sävelet. Presidentti on-nitteli Sulo Kosusta hänen 70-vuotissyntymäpäivänsä johdosta ja ojensi hänelle klubin lahjana ro-taryaiheiset kalvosinnapit. Kiitospuheessaan Sulo Kosunen heitti veljille haasteellisen tavoitteen saa-vuttaa tilanne, jossa rotaryvuosien määrä on laskettavissa jakamalla ikävuodet kahdella. Hän totesi laskukaavan toteutuvan omalla kohdallaan. 35 rotaryvuoteen on ehtinyt sisältyä keskimääräisellä 75 %:n läsnäololla runsaat 1100 viikkokokousta. Paul Harris Fellow kunnia-arvon kunniakirjoi-neen, mitaleineen ja rintamerkkeineen presidentti luovutti Terho Häkkiselle ja Antti Keskiselle. … Presidentti totesi tämän jälkeen virallisen osuuden päättyneeksi ja kehotti läsnäolevia siirtymään täytekakkukahveille.” Leikkimielisen, mutta asiapohjaisen tietovisan ”palkintoja jaettaessa illan ai-katauluja ohjaillut sadekin alkoi. N. klo 20.00 läsnäolijat kiittelivät isäntäväki Liukon ja poistuivat.” Viimeisiksi isäntäväen suunnalta kuuluneiksi sanoiksi jäi sihteerin korviin rouva Liukon kysymys Veli Sepolle: ”Arvaapa mitä saat huomenna ruoaksi?”

Ribbingössä vietetyn puutarhajuhlan ohjelmarunko noudatti niitä ratkaisuja, joihin tilaisuuksien ohjelma oli vähitellen taipunut työpaikoilla tai julkisissa tiloissa vietetyissä juhlissa. Ensimmäisissä niistäkin liikuttiin ohjelmallisesti vielä varsin vapaamuotoisesti, kuten OKO:n Jollaksessa sijaitse-vassa kesäpaikassa, Einolassa, vietetyssä ”Suvi-illassa” (1971). Siellä ”polut olivat kaitoja ja merituuli puhalsi raikkaasti. Sää suosi pikku viileydestä huolimatta, mutta saunassa oli lämmintä.” Puutarha-juhlat koettiin kuitenkin luonteviksi tapahtumiksi esimerkiksi ansioituneille veljille lunastettujen PHF-arvojen luovuttamiseen. Ensimmäisen puutarhajuhlassa luovutetun PHF-arvon vastaanotti Pertti Viitanen meren äärellä Helsingin Marjaniemessä Martti Salomaan puutarhassa (1986). Jout-senet todistivat tapahtumaa rannassa. Presidentin puheeseen sisältyi usein lyhyt silmäys kuluneen rotaryvuoden vaiheisiin, ehkäpä alun perin nimenomaan läsnä olleille aveceille suunnattuna. Oh-jelmansuorittajiksi klubimestarit alkoivat hankkia myös ulkopuolisia esiintyjiä. Muun muassa Hä-meenkylän kartanossa kesällä 2001 Audite-kuoron kvartetti esitti suomalaisia kansanlauluja.

Jotkut puutarhajuhlista ovat olleet kaksiosaisia siten, että ennen varsinaista ruokailun yhdistä-mää yhdessäoloa ohjelmaan on sisältynyt tutustuminen johonkin kulttuurikohteeseen. Ennen saa-pumistaan juhlapaikalle Tuusulan Kunnallisopistolle kesällä 1977 osallistujat vierailivat Sibeliuksen Ainolassa, jossa opas tarjosi heille kuvan säveltäjämestarin kotielämästä ja elämänvaiheista. Kesällä 1980 osallistujat poikkesivat Sjundbyn linnassa matkallaan juhlapaikalle Kaj Ahlmanin omistamalla Lövtorpin tilalla Siuntiossa. Viimeisin ”poikkeaminen” matkalla juhlapaikalle kohdistui Gyllenber-gin taidemuseoon Kuusisaaressa, ”Villa Gyllenbergiin” (2005). Museon yli 200 taulua ovat pääosin 1900-luvun alun suomalaisilta mestareilta (esimerkiksi merkittävä Schjerfbeck-kokoelma), mutta mukana on myös teoksia aikaisempien vuosisatojen suurilta eurooppalaisilta nimiltä. Opastetun kiertokäynnin jälkeen vieraat nauttivat hetken presidentti Jorma Haapamäen paikalle pyytämien kahden taitavan nuoren musiikinopiskelijan, Lauri Rantamoijasen ja Salla Karakorven yhteisesityk-sistä sellolla ja pianolla. Fauren ”Elegia” ja Saint Saensin ”Joutsen” lipuivat heidän esittäminään kuin unelma. Juhlan loppuosa vietettiin läheisessä ravintola Keilarannassa, jossa hovimestari arvosti eri-tyisesti veli presidentin illallista varten tekemää amerikkalaista Beringer-valkoviini- ja harvinaisesta Malbec-rypäleestä tehtyä punaviinivalintaa.

Työpaikoilla tai julkisissa tiloissa vietetyissä puutarhajuhlissakin ohjelmaan on ”virallisen” osuu-

91

den jälkeen sisältynyt ”muuta hauskaa”. Kuntoutussäätiöllä (1985), jonne ykkössihteeri Raimo Hu-vila oli toivottanut vieraat tervetulleiksi tarjoamalla heille kuntojuomaa ja esittämällä alkusoiton huuliharpulla poikansa Riston säestämänä, rouvien ja veljien kolmihenkiset joukkueet joutuivat mittelemään musiikkitietouttaan kilpailussa, jossa ”Risto soitti jonkin kappaleen, minkä jälkeen veli Raimo kysyi jotain kappaleeseen liittyvää”. Rouvien joukkue voitti, vaikka veljet yrittivätkin ääneen miettimällä auttaa omiaan. Seppo ja Hannele Liukko voittivat Kaivokselan autotalon tie-tovisan kesäkuussa 1995. Kisassa selvisi sekin, että klubin jäsenten silloinen keski-ikä oli 54 vuotta (Vantaan Sanomat 21.6.1995). Kiinalaisen menun jälkeen juhlavieraiden taitoja mitattiin Åvikissa (1996) Malmin partiolaisten johdolla lusikka-makarooniviestissä, nopeutuvatahtisessa laululeikissä ja hammastikun tarkkuusheitossa. Lisäksi jokainen laati rouva Leivon johdolla minäkuva-analyysin itsestään. Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskuksessa (2000) palkittiin osallistujien ko-meimmat hatut ja Nygårdsin nuorisoseuratalolla (2002) kilpailtiin naisten ja miesten mestaruuksista renkaan heitossa. Voimia vaativaan kisaan osallistujat saivat toista vuorokautta kiertoilmauunissa kypsennetystä possuateriasta, jota nautittiin hanurimusiikin säestyksellä. Suomalaiskansallisen ilta-maperinteen mukaan juhlan ohjelmallisen osuuden jälkeen iltaa Hämeenkylän kartanossa (2001) jatkettiin tanssimusiikin tahdittamana.

Puutarhajuhlien lisäksi klubilla oli 1970-luvulla joukko muita kesäisiä vapaan sosiaalisen koh-taamisen tapahtumia. Niitä olivat muun muassa ulkoiluretki Juhani Artolan luo Vihtiin (1974), retki Seurasaareen (1976), ”Eloretki” Korkeasaareen opastettuine kiertokäynteineen ja päivällisineen (1977) sekä kiertoajelu bussilla ristiin rastiin Vantaata (1980). Elokuisen kiertoajelun antiin viittasi Terho Häkkisen kirjaus viikkoselosteeseen: ”Totean vain niille veljille, joilla ei ollut tilaisuutta olla mukana, että harmittavan paljon Vantaan mielenkiintoista historiaa luiskahti ohi silmien ja korvi-en.” Kesäretken loppuosa jatkui ”Lintuvillassa veli Lassen (Zilliacus), Vuokon ja jälkikasvun kestittä-vänä vapaan seurustelun, runsaan tarjoilupöydän, kahvin ja boolin merkeissä pitkälle myöhäiltaan”. Seuraavana vuonna kesäretken korvasi lokakuinen ”Syyshippa” Midgårdissa, mutta se lieneekin vii-meinen klubin kesäretkiin rinnastettava sosiaalinen tapahtuma. Rapu- ja puutarhajuhlat ovat oma luku sinänsä.

4.5.5 Rapujuhlat

Puutarhajuhlien ohella rapujuhlat tulivat kuvaan klubin ensimmäisistä vuosista alkaen. Ne jatkuivat muutamin välivuosin 1980-luvulle. Lähteistä löytyvä viimeinen merkintä niistä on Ravintola Chicin elokuussa 1986 tekemä tarjous rapujuhlan tarjoilusta. Tarjoukseen sisältyi 23 henkilölle ”8 kpl ulko-laista rapua/henkilö, paahtoleipää ja voita. Vasikannoisetteja, tuoreherkkusienikastiketta. Jäätelöä ja marjasalaattia. Kahvi. Alkudrinkki Amontillado sherry, 2 x 4 cl Koskenkorvaa, 1 pullo A-olutta tai kivennäisvettä, 20 cl punaviiniä Vin Rouge du Midi, 4 cl Monopol-konjakkia tai Parisienne-likööriä. Hinta 200,-/hlö sisältäen tarjoilupalkkion.” Ensimmäisen rapujuhlansa klubi vietti syyskuun 1965 alussa Ravintola Sillankorvassa 13 rotarin ja 11 puolison voimin. Luvuissa olivat mukana myös klubin ”kummi-isä” Olli Vikstedt puolisoineen. ”Suomalaisen luonteen mukaisesti alku oli hieman jäykäh-kö, mutta istuttuamme pöytiin ja veli presidentin pidettyä lämminhenkisen tervehdyspuheen alkoi ilmapiiri keventyä muodostuen heti hyvinkin ’ilmavaksi’ punatakkien ilmestyttyä pöytiin. Varsinaista ohjelmaa ei klubilla ollut, koska kravut sinänsä muodostavat aina luotettavan, kantavan ja kaikkia tyydyttävän ohjelman. Ravintola oli nähnyt paljon vaivaa tavanomaisen kokoushuoneemme somista-

92

miseksi ’up to date’, joten valoa oli riittämiin missä sitä tarvittiin ja hämyä missä sitä toivottiin.”Vuoden kuluttua rapujuhlan paikkana oli Mölandet. Onnistunutta tilaisuutta sihteeri Lars Zilli-

acus kuvasi värikkäästi: ”Järjestelyjoukko Veli Markulan johdolla lähti saarelle jo aamulla kattamaan pöytiä, laittamaan ruokaa ja lämmittämään saunaa. … Erikoismaininnan ansainnut suoritus oli veljien Simo Raassinan ja Kurt Strömsholmin unohtumaton idea kerätä massoittain sananjalkoja, joilla sitten kaikki yhdessä taiteilijaparimme Göthan ja Tapanin (Jokela) johdolla koristelimme niin hyvin rapupöydän kuin seinät. … Rapujen loputtua johti baarimikoksi värvätty Jaakko Markkula (Tauno Markkulan poika) sitten ns. kruksausleikkiä, jota jotkut intoutui myös nimittämään ja jot-kut jopa ilmeisesti luulemaan läsnäolotilastoksi. … Kaikki lähtivät saarelta pois, kutka aikaisemmin jo juhlien ollessa parhaimmillaan, kutka vasta aamuisen uinnin ja kahvinjuonnin jälkeen klo 11.00.” Joskus sopivan ajankohdan löytyminen riittävän osallistujamäärän takaamiseksi hankaloitti juhlien järjestämistä. Esimerkiksi vuonna 1967 Haikon kartanosa vietetty juhla onnistui vasta sen jälkeen, kun ajankohta oli siirretty heinäkuun lopulta elokuun lopulle.

Lars Zilliacuksen ”Lintuvilla” -huvila Seutulassa tuli klubille monien siellä järjestettyjen tilai-suuksien johdosta hyvin tutuksi. Muutamat rapujuhlatkin vietettiin siellä. Elokuussa 1968 ”veli vaimoineen eli Lasse ja Kisse Zilliacus olivat kutsuneet klubimme rouvineen rapuillallisille ’Lintu-villa’-huvilalleen Seutulaan. Paikka oli monessakin suhteessa erikoinen. Villa oli viime vuosisadalta peräisin oleva kartanotyyppinen maatalo monine huoneineen ja uunilämmityksineen. Rapuillalli-nen tarjoiltiin tarkoitukseen erittäin sopivalla avokuistilla, jonka mittasuhteista puhuu se, että yli kolmekymmenpäinen vierasjoukko sijoittui sille katettuihin pöytiin yhtäaikaisesti ja vaivattomasti. Illan hämärtyessä loivat värivalaisimet hämyvalon aterioitsijoille. Pitkään siinä viivyttiin ja ravut ym. riittivät. Siirtyminen sisätiloihin tapahtui baarin kautta, jossa oli saatavana juomia joka janoon. Illan kuluessa saivat kaikki huoneet oman käyttönsä tanssin ym. merkeissä. Iltapala oli maukas, moni-puolinen ja runsas. Presidenttimme veli Gunnar luonnehti sen hetkiset tunteemme mietteillään ja kiittäen lopuksi meidän kaikkien puolesta isäntäväkeämme.” Ainakin myös vuosina 1970 ja 1971 ”Lintuvilla” oli rapujuhlien viettopaikkana. 1970- ja 1980 lukujen vaihteen molemmin puolin muu-taman vuoden ajan rapujuhlat eivät sisältyneet klubin ohjelmaan.

Elokuun 1984 lopulla rapujuhlat olivat jälleen ajankohtaiset, ja ”punatakit” nautittiin nyt ravin-tola Pingviinissä. Seuraavan vuoden syyskuun alussa presidentti Martti Salomaa ja rahastonhoitaja Antti Keskinen veivät osallistujat Villingin saareen Pohjola-Yhtiöiden ”Villilä-Suomela” -huvilal-le. ”Juhlaväki kokoontui Kauppatorin rantaan, josta siirryimme kahdella veneellä Villa Suomelaan. Presidentti toivotti vieraat tervetulleiksi ja totesi, että kokoontumisen ainoana teemana oli yhdessä viihtyminen ja pöydänantimista nauttiminen. Se, miten viihdyttiin ja nautittiin täytyi kokea, sanal-lisesti sitä on poissaolleille mahdoton kuvata. Kiitos Veljekset Salomaa Oy:lle, Lehtinen Holding Oy:lle ja Pohjola-Yhtiöille.” Yhtiöt sponsoroivat kaikki juhlien kustannukset, mutta rahastonhoitaja peri osallistumisesta 100 markkaa henkilöltä. Tuotto käytettiin ”erilaisiin hyviin tarkoituksiin, mm. vaihto-oppilaamme aiheuttamiin kustannuksiin.” Ravintola Chicissä loppukesällä 1986 vietetyn ra-pujuhlan jälkeen noita tilaisuuksia ei ilmeisestikään ole klubin piirissä enää järjestetty.

4.5.6 Joulujuhlat

Joulusta 1963 alkaen jouluateria, pikkujoulu tai joulujuhla on jokavuotisena avec-tilaisuutena kuu-lunut klubin ohjelmaan. 1960-luvulla kaikki sekä 1980- ja 1990-luvuilla useimmat niistä vietettiin

93

klubin tavanomaisessa kokouspaikassa. 1970- ja 2000-lukujen useimpina jouluina klubimestarit ovat hallituksen suostumuksella järjestäneet tilaisuuden muualle. Näitä ”ulkopuolisia” joulujuhlapaikko-ja ovat olleet Krapihovi (1973, 1998, 2001), Hvitträsk (1974), White Lady (1976), Pitokartano (1977), Midgård (1978, 1979), Lintuvilla (1980), OKO:n tilat Kuusisaaressa (1989), AEL (1996), Ravintola Kokki (2000), Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskus Tuusulassa (2002), Hä-meenkylän kartano (2003) ja Hotelli- ja ravintolakoulu Perho (2004). Tilaisuuksien keskeinen oh-jelmanumero on aina ollut jouluateria. Jouluna 1970 siihen sisältyi glögi, alkupala, porsaanseläke, punaviini ja kahvi. Vuonna 1998 jouluateriana nautittiin Krapihovin ”Joulunpidot”, johon kuului graavia siikaa, mätinappeja, sillisalaattia, joulumaksapateeta, sienisalaattia, joulukinkkua sekä peru-na- ja lanttulaatikkoa ja juustoja. ”Kahvi ja kakkupala antoivat miellyttävän jälkimaun.”

Sopivasti ruokailuun nivellettynä tilaisuuksissa on ollut muutakin ohjelmaa. Klubin ensimmäi-sissä pikkujouluissa 1963 taiteilija Jouko Pesola esitti jouluaterian palanpainikkeeksi suomalaisia kansanlauluja sekä jouluaiheisia lauluja. Myös hauskojen ”Tahko” -aiheisten juttujen kertominen luontui häneltä kuin alan ammattimieheltä konsanaan. ”Välillä muutettiin ravintolasalia ja niin illan-istujaiset jatkuivat rattoisan seurustelun merkeissä.” Vuoden 1971 jouluaterialla ”veli Eino Jamalai-nen muisteli kokemuksiaan nuoruusvuosiltaan kertoen inkeriläisistä häistä. Myöhemmin kerättiin veli Reittilän johdolla joulurahoja sotainvalideille, tällä kertaa lähinnä huutokaupan muodossa.” Ar-pajaiset tai huutokauppa, joskus molemmat samalla kertaa, tulivat joulujuhlien ohjelmaan vuonna 1967, ja ne jatkuivat 1980-luvulle. Niissä kertyneet varat klubi luovutti kokonaisuudessaan sotain-validien hyväksi. Tavanomainen käytäntö oli, että veljien tuomat lahjapaketit arvottiin, mutta pari kolme parhaaksi arvioitua lahjaa huutokaupattiin. Vuonna 1967 arvokkaimmiksi ja huutokaupatta-viksi lahjoiksi arvioitiin matkaradio ja Tapani Jokelan akvarelli. Vuoden 1999 joulujuhlassa myytiin runsaasti rotareiden puolisoiden muodostaman Vantaan Inner Wheel Klubin arpoja Ankkapartion toiminnan tukemiseksi ja arvottiin voitot.

Yhteislauluna esitetyt jou-lulaulut ovat kuuluneet luon-nollisena osana joulujuhlien ohjelmaan. Vuoden 2002 juh-lassa juontajana ja esilaulajana toimi televisiosta ja muistakin yhteyksistä tuttu Kosti Koti-ranta. Klubin vaihto-oppilaat, jotka on aina kutsuttu mukaan, ovat pariin otteeseen esiinty-neet myös tilaisuuksissa. Cheryl Wood soitti joulujuhlassa 1981 klarinetilla kaksi amerikkalaista joululaulua ja Katie Krause lau-loi vaikuttavasti Adamsin jou-lulaulun vuoden 1995 pikku-joulussa. Vuoden 2000 juhlassa esiintyivät Viipurin Lauluvei-kot. Joulupukki on pistäytynyt

Jukka Yrjölä on lähes koko jäsenyytensä ajan välittänyt joulun sano-maa klubin joulujuhlissa. Kuvassa hän puhuu Krapihovissa jouluna 2001. Pöydän päässä kuuntelevat presidentti Heikki P.S. Leivo ja rou-va Leivo sekä past presidentti Björn Backman. Kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto.

94

lähes poikkeuksetta ja joskus myös Tiernapojat ovat vierailleet. Vuonna 2001 Tiernapoikina esiintyi ansiokkaasti veljistä ja sisarista ex tempore koottu ryhmä ja joulun 2004 ryhmä saapui Vaskivuoren musiikkilukiosta. Borgå Scouter -partiolippukunnan ”igelgottar”-ryhmä saapui joulun 1999 tilai-suuteen ”Lucia”-kulkueena lauluineen ja kaksi vuotta myöhemmin pienten partiotyttöjen ryhmä esitti jouluevankeliumin.

Jouluevankeliumi ja joulun sanoma ovat hiljentäneet juhlavieraat monin tavoin. Yksi vaikutta-vimmista ”jouluevankeliumeista” oli presidentti Jaakko Aatolaisen vuonna 1999 aterian jälkeen lau-suma talvisodan joulua kuvaava Yrjö Jylhän ”Pyhä yö” -runo. Runon sanomaa syvensi Jukka Yrjölän kertomus käynnistään pari kuukautta aikaisemmin Betlehemissä, Kristuksen syntymäkaupungissa, ja sen jälkeen yhdessä laulettu ”Maa on niin kaunis”. Jukka Yrjölä on viestinyt joulun sanomaa läs-näolijoille lähes koko jäsenyytensä ajan, aina vuodesta 1990 lähtien. Vain kerran, jouluna 2000, hän tarvitsi ”sijaisen” virkaesteen vuoksi. Sijaisuuden hoiti Esko Kaarna. Veli Jukan elämänläheinen tapa esittää sanottavansa on antanut paljon ajattelemisen aihetta. Krapihovissa jouluna 1998 hän vertasi joulun sanomaa ”joulukorttiin, jonka ’postipoika’ aikanaan toi kertomaan Jumalan ilosanomasta. Viestin saamista enemmän ilahduttaa kuitenkin se, että tapaa Betlehemin tapahtumien tavoin ys-tävän. Menkäämme siis ’Betlehemiin’ katsomaan sitä, mistä Jumala ilmoitti. Ystävän kohtaaminen siellä on sanoma Jumalan välittämisestä.” Aikaisempina vuosina veli Jukan paikalla ovat esiintyneet muun muassa kirkkoherra Jorma Helasvuo Keravan Rotaryklubista (1964), kirkkoherra ja klubin ex-jäsen Juhani Kopposela (ainakin 1976, 1979 ja 1984) sekä kirkkoherrat Ilkka Turkka (1983) ja Nils Rönnholm (1985).

4.5.7 Vuosijuhlat

Runsaan vuoden kuluttua perustamisestaan, marraskuussa 1964, Vantaan Rotaryklubi vietti ensim-mäistä vuosijuhlaansa pikkujoulutunnelmissa Kulosaaren Casinolla. ”Aluksi nautittu kuuma glögi laukaisi sisääntulotunnelman ja lämmitti ihanasti kylmän ja tuulisen ilman johdosta kohmettuneen psykosomaattisen eli henkis-ruumiillisen olemuksemme. Presidenttimme, veli Taunon lausuttua vieraat tervetulleiksi istuuduttiin pöytään nauttimaan sen runsaista ja herkullisista antimista. Kaikin puolin onnistunut juhla jatkui vähän yli puolen yön mukavan ja hilpeän tunnelman vallitessa koko ajan tanssin ja vilkkaan seurustelun merkeissä.” Seuraavina vuosina vuosijuhlien ajankohta määräytyi RI:n jäsenyyteen hyväksymisen perusteella. Niinpä 7. päivänä helmikuuta 1966 klubi vietti toista-miseen yksivuotisjuhlakokousta normaalin viikkokokouksen yhteydessä. ”Varsinaiset tervehdyssanat olivat tällä kertaa tavallista juhlavammat, koska kokouksemme oli vuosikokouksen luonteinen. Pre-sidentti (Eino Jamalainen) valotti lämpimään ja humoristiseen tapaansa aikaisempien presidenttien ja muiden virkailijoiden edesottamuksia kuluneelta ajalta. Puheen jälkeen tunsimme kaikki itsemme paremmiksi ihmisiksi, mikä sellaisenaan tuntui aika miellyttävältä.”

Vuosipäivän vietto sisältyi lähes poikkeuksetta klubin helmikuun alun ohjelmaan vuoteen 1975 eli 10-vuotisjuhlaan asti. Tilaisuudet vietettiin useimmiten tavallista juhlavampina viikkokokouksi-na, joihin myös rouvat oli kutsuttu mukaan. Viikkoselosteen kuvaus kuusivuotiskokouksesta hel-mikuussa 1971 luonnehti ytimekkäästi juhlakokouksen kulkua: ”Ravintola Calypso, arvatenkin veli Nylundin ohjauksesta, sai aikaan tarjoiluineen juhlamielisen sopivan tunnelman. Sitä viritti lisää ja täydensi presidenttimme Olavi Törmäsen rotarihenkinen puhe, veli Longan lyhyen ytimekäs puhe naisille ja veli Viitasen tilaisuuteen järjestämä Vantaan yhteiskoulun oppilaiden musiikkiesitys, joka

95

oli oivallinen näyttö sekä taitamisesta että veli Viitasen koulun musiikkiharrastuksesta.” Seitsenvuo-tiskokouksen klubi poikkeuksellisesti järjesti normaalin viikkokokouspaikan ulkopuolelle eli ravin-tola Finlandiaan. Siellä pitämässään puheessa presidentti Lars Zilliacus pohti vakavasti Rotaryn ole-musta: ”Mikä Rotary on? Onko se iso partiopoika, jota lapsettaa? Vai onko rotary-aatteessa jotakin syvällisempääkin? … Rotaryn sisältö ei ole teoriaa, se on elämää, dynaamista toimintaa. Sen yhtenä peruskivenä on miesten, yksilöiden, keskeinen ystävyys. Sen toisena peruskivenä on palvelualttius, halu auttaa. Ystävyys luo ilmapiirin, jossa meidän on helppo toimia, jossa löydämme parhaiten ne kohteet, missä apua tarvitaan ja keksimme keinot, miten auttaa ja miten palvella.”

Pohdinnan aihetta antavien puheiden luomaa juhlallista tunnelmaa kevensivät usein muutamat leikkimieliset ohjelmanumerot. Klubin kaksivuotispäivänä 1967 sihteeri Lars Zilliacus luki illan ku-luessa välipaloina ”tuntemattoman runoilijan (ilmeisesti Lars Zilliacus) tekemän kronikan klubim-me veljistä, joka päättyi säkeisiin

Täss’ on meillä veljessarjaJalo niin kuin Suomen karjaJohdolla Tauno Longan.”

Tauno Lonka oli Suomen Karjanjalostusyhdistyksen toiminnanjohtaja. Kronikassa oli 6-10 säet-tä erikseen kustakin veljestä. Nykyisin vielä aktiivijäseninä olevia kahta veljeä luonnehdittiin kroni-kassa seuraavasti:

Sulo Kosunen:”Suloisessa Suomessammemyös Sulo ompi näillä main, mutt’ joskus häntä maanantaisinsilmilläni turhaan hain.Kas opistonsa juuri tuolloin,poika aina käynnistää.Puheet pitää luvut lukee,kun kansa kokoon rynnistää.”

Martti Salomaa:”Pois alta nyt kaikkikun vauhdilla tullaanja Mustangi pölyä lennättää.Nyt kiire on Martillapaikasta toiseen autollansa ennättää.Rakentaa Martti uutta autotaloa,Jossa sitten myydään Fordia jaloa.”

Klubin 10-vuotisjuhla pidettiin helmikuussa 1975. Tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan DG Veikko Laine sekä Pohjois-Helsingin ja Tikkurilan klubien presidentit. Vuodelta 1974–1975 säily-nyt ainoa lähde, toimintakertomus, ei kerro juhlasta mitään muuta.

Rotaryliikkeen synnyn (23.2.1905) ja Vantaan Rotaryklubin RI:n jäseneksi hyväksymisen (5.2.1965) väli on lähes täsmälleen 60 vuotta. Sen vuoksi klubin vuosijuhlat osuivat melko tarkasti yksiin RI:n vuosijuhlien kanssa, ja niiden ohjelmassa sivuttiin aina myös RI:n historiaa. Niinpä klubin 15-vuotisjuhlakokouksessakin 7.2.1980 Rotaryn 75-vuotinen taival oli keskeisenä teemana. Juhlaesitelmässään Aarre Ylimäki käsitteli rotaryaatetta ja totesi klubin muodostavan fakkiutumisen vastapainon. Avainasemassa on veljeshenki ja se mitä olemme klubista saaneet ja mitä olemme pys-

96

tyneet antamaan. Hän tiivisti sanottavansa RI:n past director Jouko Huttusen toteamukseen: ”Rota-rynappimme velvoittaa, mutta se ei tee meitä yhtään paremmiksi.” Kokouksessa presidentti Sulo Ko-sunen ja Pohjois-Helsingin Rotaryklubin edustaja Mauri Kuuskoski kertoivat Vantaan Rotaryklubin perustamisen eri vaiheista. Presidentti luki myös otteita ensimmäisten kokousten pöytäkirjoista ja totesi, että perustajajäsenistä klubin toiminnassa oli edelleen mukana yhdeksän veljeä. Poikkeukselli-sesti juhlakokous ei ollut avec-tilaisuus. Pari viikkoa myöhemmin klubi osallistui 94,3 prosenttisesti (31 veljeä) arvokashenkiseen Rotaryn 75-vuotisjuhlaan Finlandia-talossa. Tilaisuudessa puhuivat Yrjö Blomstedt teemanaan ”Perinne – enne” ja Jouko Huttunen aiheesta ”Rotary – palvelija vailla eläkettä”. Bengt Westerling oli tämän juhlan järjestelytoimikunnan jäsen.

Klubin 20-vuotisjuhla vietettiin 7.2.1985 Katajanokan Casinolla. Vuoden toimintakertomukses-sa pidettiin ”ikävänä piirteenä” sitä, ”että vain vajaa kolmannes klubimme jäsenistä osallistui siihen, vaikka itse presidentti lähetti jokaiselle veljelle vetoavan kirjeen asiasta”. Presidentti Rauno Kostiai-nen oli todella lähettänyt kaikille jäsenille 25.1.1985 päivätyn kirjeen:

”Useassa kokouksessa kiertänyt ilmoittautumislista on tulokseltaan valitettavan murheellinen. Tähän mennessä vain 9 veljeä on ilmoittanut osallistuvansa. Selvä enemmistö on ilmoittanut, ettei osallistu.

- Onko tämä reilua kaikkia osallisia kohtaan?- Luoko tämä hyvää tahtoa ja parempaa ystävyyttä?

Mitä mahtaa liikkua niiden ansioituneiden klubimme perustajaveljien mielissä, jotka itse ovat kiitettävällä tavalla ilmoittaneet osallistuvana, jos klubimme 20-vuotinen toiminta meidän muiden mielestä ei ole yhden juhlaillan arvoinen. Toivon ja rohkenen uskoakin, että ilmoit-tautumisen antama kuva veljien rotaryhengestä on väärä. Hyvät Veljet, vetoan vielä kerran erityisesti Teihin, jotka olette ilmoittaneet ”en osallistu”. Ovatko esteet osallistumisellenne todel-la voittamattomat? Vastausta on vielä aikaa harkita ja tarkistaa.”

Vetoaminen toi viisi ilmoittautumista lisää. Jäsenten lisäksi juhlaan osallistui 14 rouvaa ja 10 kutsuvierasta. Itse juhlaa viikkoseloste kuvasi seuraavasti: ”Tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan kaupunginjohtaja Lauri Lairala, klubimme kunniajäsen, Lars Zilliacus Tampereen Pyynikin klubista (klubimme presidentti 1971–1971), Erkki Niskanen, Pohjois-Helsingin klubin presidentti ja Klaus Pihkala Myyrmäen klubin presidentti. Presidentin tervetuliaissanojen jälkeen siirryimme pöytiin nauttimaan maittavaa illallista. Kahvin astuessa kuvaan pääsimme samalla puheitten pariin. Kunnia-vieraamme toivat kukin tervehdyksensä juhlivalle klubille. Kunniajäsenemme Lauri Lairala luovutti meille myös Vantaan kaupungin viirin ja Lars Zilliacus Tampereen Pyynikin klubin viirin. Vieraitten puheitten jälkeen olikin omien puheitten aika. Tauno Lonka esitti katsauksen klubimme historiaan käsitellen samalla hieman myös rotaryfi losofi aakin. Tämän jälkeen laskettiin irti Erkki Reittilä, joka tunnetusti mukaansa tempaavalla tyylillään piti puheen NAISILLE. Tähän paljon ajatuksia herättä-vään puheeseen päättyikin sitten ns. virallinen osa ja sen jälkeen ilta jatkui miellyttävän yhdessäolon merkeissä ties kuinka myöhään.” Rotaryliikkeen 80-vuotisjuhlassa Finlandia-talolla 25.2.1985 klu-bia edustivat presidentti Rauno Kostiainen ja sihteeri Raimo Huvila vaimoineen.

Toimintakertomuksessa ei tarvinnut enää pitää ikävänä piirteenä osallistuvien veljien vähäisyyttä klubin 25-vuotisjuhlissa Hämeenkylän kartanossa 8.2.1990, sillä 42 jäsenestä 36 osallistui juhlaan. Avecit ja kutsuvieraat mukaan lukien osallistujien määrä nousi yhteensä 78 juhlavieraaseen. Juhla-puheen tilaisuudessa piti kaupunginjohtaja Pirjo Ala-Kapee, ja Olavi Törmänen esitti klubin histo-riikin. DG Erkki Holmas toi juhlaan piirin 142 tervehdyksen.

Elokuun 1994 alussa klubin hallitus päätti, että 30-vuotisjuhlien valmistelusta vastaavat Antti

97

Puhakka ja Heikki P.S. Leivo. Työryhmän esityksestä juhlat järjestettiin 9.2.1995 Hotelli Vantaassa. Juhlaa edelsi iltapäivällä lehdistötilaisuus. Klubin 30-vuotinen toiminta saikin runsaasti huomiota paikallisissa lehdissä ja paikallisradiossa. Itse juhlaan osallistui kutsuvieraat mukaan lukien 58 hen-kilöä. Kutsuvieraisiin lukeutuivat muun muassa DG Erik Wihtol vaimoineen sekä Tikkurilan ja Myyrmäen Rotaryklubien edustajat avec. Illan musiikillisesta annista huolehti Jyrki Tennin johtama Tuomisalonkiorkesteri. Otsakkeella ”30-vuotiselta taipaleelta” charterjäsen Sulo Kosunen kuvaili elävästi klubin vaiheita poimintoina niin klubin toiminnasta, erityisesti alkuvuosilta, kuin yksittäi-sen jäsenen hyvinkin subjektiivisista kokemuksista. ”Illan luonteeseen kuuluen klubin alkuvaiheet saavat arvoisensa painon myös siksi, että meitä tuon ajan muistelijoita on luonnollisesti vuosi vuo-delta vähemmän.” Kuitenkin veli Sulo epäili, että hän tuli painottaneeksi enemmän sitä, mikä oli erikoista kuin sitä, mikä oli erinomaista. Illan aikana hän välitti naureskellen myös vinkin 1960-lu-vun rotarytilaisuudesta. Sen mukaan autonrenkaisiin kannatti ottaa ilma maaseudulta, koska ilman-laatu oli siellä parempaa kuin kaupungeissa (Keski-Uusimaa 15.2.1995). Juhlan ohjelmaan liittyi PHF-arvon ja tunnusten luovuttaminen klubin pitkäaikaiselle ja paljossa ansioituneelle jäsenelle Bengt Westerlingille.

Helmikuuhun 2005 ajoittuivat sekä RI:n 100-vuotis- että Vantaan Rotaryklubin 40-vuotis-juhlallisuudet. Klubi ei järjestänyt erillistä rotaryliikkeen 100-vuotistapahtumaa, vaan korvasi sen mahdollisuudella osallistua piirin Finlandia-talossa 22.1.2005 järjestämään juhlaan. Siihen osallistui klubin kuusi jäsentä. Sitä vastoin klubin oma 40-vuotisjuhla 5.2.2005 Korson Monitoimikeskus Lumossa kokosi veljet ja sisaret, avecit sekä kutsuvieraat mukaan lukien runsaat 90 osallistujaa. Juh-lan valmistelut käynnistyivät jo elokuussa 2003, jolloin tuleva presidentti Jorma Haapamäki esitteli hallitukselle kokoamansa juhlatoimikunnan suunnitelmia. Toimikuntaan kuuluivat puheenjohta-

Charterveli Sulo Kosunen (presi-dentti 1979–1980) kuvailee vuo-sikymmenien tapahtumia klubin 30-vuotisjuhlassa 9.2.1995 Ho-telli Vantaassa. Kuva: Klubin ar-kisto.

Juhlayleisöä 40-vuolisjuhlan illallispöydissä. Etualalla pöydän vasem-malla puolella klubin 1. sihteeri Erkki Koskinen ja rouva Koskinen. Oi-kealla puolella istuvat sisar Pirjo Nurmilaakso-Rantaniemi, veljet Mark-ku Lähelmä ja Juha Tammivuori sekä rouva Tammivuori. Kuva: Jussi Lahti

98

jana toimineen veli Jorman lisäksi Roy Ahlfors juhlamestarina, klubimestari Airi Kansanen, Pentti Kynnös ja Juha Tammivuori tiedotusvastaavina sekä Esko Kaarna historiikin laatijana. Tuolloin vielä juhlat oli tarkoitus pitää Tikkurilan lukion tiloissa, mutta valitettavan päällekkäisvarauksen vuoksi klubi joutui väistymään SPR:n kolmipäiväisen tilaisuuden tieltä. Juhlan rahoituksen turvaamiseksi toimikunta käynnisti viinipulloarpajaiset klubikokouksissa kerran kuukaudessa. Ensimmäisten arpa-jaisten onnetar suosi Rolf Palmroosia. Arpajaisten tuotto puolentoista vuoden aikana Heikki Säilän hankkiman ”lisätuen” ja jäsenten ”takataskujen” kanssa takasi sen, että juhlat eivät rasittaneet klubin tavanomaista budjettia. Toimikunta kokoontui noin kuukauden puolentoista välein.

Arvokkaan 40-vuotisjuhlan kutsuvieraina olivat kaupunginjohtaja Juhani Paajanen, DG Matti Kivinen, kummiklubi Pohjois-Helsingin ja Vantaan muiden rotaryklubien edustajat sekä juhlapu-heen pitänyt valtakunnansyyttäjä, rotari Matti Kuusimäki. Puheessaan ”Matti Kuusimäki tarkasteli kansalaisten yhdenvertaisuuden teemaa pohtien sen vaikutuksia muuttuvassa yhteiskunnassa. Luo-tuaan katsauksen yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön perusteisiin ja viimeaikaisiin perustus-lain uudistuksiin, hän kiinnitti huomiota niihin ongelmiin, joita yhdenvertaisuuden toteuttamisessa esiintyy, kun lähinnä kuntien taloudelliset voimavarat ehtyvät. Heikompiosaisten subjektiiviset oi-keudet jäävät päätöksenteossa vaille perustuslaissa säädettyä turvaa. Hän ennustikin, että nähtävissä oleva väestörakenteen muutos pakottaa lainsäätäjän vielä tarkistuksiin ja ’että tälle päivälle omi-nainen nautintoihin keskittyvä, usein lähes hedonistinen elämäntapa tulee vääjäämättä kokemaan muutoksia’. Kuusimäki uskoo kuitenkin yhdenvertaisuuden säilyvän muuttuvissakin olosuhteissa suomalaisena piirteenä, ainakin perustarpeiden kohdalta. Rotaryn yhteiskuntapalvelun roolin hän näki tulevaisuudessa kasvavan ja uskoi yhteisöllisyyden vahvistuvan ihmisten arvomaailmassa.” (Juha Tammivuori Rotary Nordenissa 2/9.3.2005).

Tervehdyspuheessaan presidentti Jorma Haapamäki totesi, että rotaryliikkeen ”toiminta noudat-taa samoja periaatteita, jotka on lausuttu julki YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen 30 artiklassa 56 vuotta sitten. … Neljän kysymyksen kokeessa kiteytettiin sanat: totuus, oikeudenmukaisuus ja hyvä tahto.” Hän korosti myös klubin merkitystä rotarytoiminnan peruskivenä: ”Merkittävin työsken-tely tapahtuu klubeissa. Klubit ovat itsenäisiä yksikköjä, jotka itse päättävät toimintansa sisällöstä Kansainvälisen Rotaryn ja sen piiriorganisaation ollessa niille tiennäyttäjä ja tuki. … Toiminnalle muodostuu ajan mittaan perinne, joka sitten antaa kullekin klubille sen persoonallisen leimansa.” Vantaan Rotaryklubin perinteisiin on kuulunut tiivis vuorovaikutus Vantaan kaupungin kanssa, ja sen jäsenistöön on aina kuulunut kaupungin kehityksestä vastanneita henkilöitä. ”Toivoakseni olemme myös voineet jäsenistömme välityksellä viestittää näkemyksiämme kaupungin johtamisen hyödyksi.” Kaupungin tervehdystä esittäessään kaupunginjohtaja Juhani Paajanen vahvisti veli Jor-man näkemyksen yhteistyöstä: ”Kaupungin viime vuosikymmenten kehityksessä vantaalaiset rotaryt ovat henkilöinä olleet keskeisesti mukana. Niin kunnalliselämän kuin erityisesti elinkeinoelämän puolella. Voidaan sanoa, että tulokset myös näkyvät.”

”Tapahtunutta ja koettua klubin neljältä vuosikymmeneltä” oli Esko Kaarnan esittämän klubin historiikin teema. Kuvailtuaan klubin perustamista ja toimintaa hän lopuksi totesi: ”Syventyminen arkistomateriaaliin on luonut väistämättä sen kuvan, että kahden ensimmäisen vuosikymmenen ai-kana ’meno ja meininki’ oli tuntuvasti nykyistä rennompaa. Veljillä oli todella hauskaa takka- ja sau-nailloissa, rapujuhlissa ja kesäretkillä, miksei myös viikkokokouksissa. Toiminnan ’vakavoituminen’ selittynee parhaimmin jäsenmäärän kasvulla ja keski-iän tuntuvalla nousulla. Onhan se tänään lähes viisitoista vuotta alkuaikoja korkeampi. Nykyisin yleisilme on ehkä vakaampi ja toiminta suunni-telmallisempaa ja jämerämpää, mutta se tosiasia ei ole muuttunut, että klubissa viihdytään.” Juhlan

99

ohjelmaan kuului myös DG Matti Kivisen esittämä piirin tervehdys sekä PHF-arvon ja -tunnusten luovuttaminen ansioituneille rotaryveljille Kari Purhoselle ja Heikki P.S. Leivolle. Tilaisuuden mu-siikkiohjelmasta vastasi Vaskivuoren lukion kuoro, ja Tikkurilan lukion ilmaisutaidon ryhmä näytte-li itse suunniteltuna pantomiimiesityksenä ”Rotaryn neljä koetta”. Lumosalista juhlavieraat siirtyivät aulan toiselle puolelle ravintola Villiankkaan, jossa nautittiin juhlaillallinen ja kuultiin veljesklubien tervehdykset. Savukala-katkarapusalaatti, häränsisäfi le kanttarellikastikkeella lisukkeineen ja vadel-makakku nautittiin Castillo de Molina Reserva Cabernet Sauvignonin, Cono Sur Reserve Char-donayn sekä kahvin ja teen kera. Taitava Vaskivuoren Big Band tahditti nuorekkaiden rotareiden ja heidän aveciensa vauhdikasta liikehdintää tanssilattialla.

4.5.8 Matkat ulkomaille

Ensimmäisen maan rajojen ulkopuolelle suuntautuneen matkansa Vantaa Rotaryklubi teki joulu-kuussa 1965 Ruotsiin Huddingen kummiklubin vieraaksi. Tämä myöhemmin tässä historiikissa ku-vattu matka jäi ainoaksi klubin kolmen ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Varsinaiset ulkomaille suuntautuneet avec-matkat tulivat klubin ohjelmaan kymmenen viime toimintavuoden aikana. Nii-tä oli yhteensä neljä: kaksi matkaa Pietariin (1996, 2005) sekä matkat Riikaan (2000) ja Moskovaan (2003). Saksan yhteyshenkilö Heikki P.S. Leivon valmistelema Saksan matka joulukuussa 1995 su-pistui käytännössä hänen ja Erkki Laamasen puolisoineen tekemäksi mahdollista yhteistoimintaa kartoittavaksi vierailuksi Lübeck-Holstentorin Rotaryklubiin. Perillä keskusteluissa keväälle 1996 suunniteltu saksalaisten vastavierailu ei toteutunut.

Venäjälle suuntautuneiden kolmen matkan erinomaisena ja luotettavana järjestäjänä ja asian-tuntijana toimi klubin Pietarin yhteyshenkilö Victor Dmitrienko. Hänen johdollaan junalla teh-dyt matkat muodostuivat mieliin painuviksi menestyksiksi. Matkoista ensimmäinen oli huhtikuun 1996 lopulla Pietariin tehty kolmen päivän vierailu. Menomatkalla osallistujat ”ihailivat” paikallista työllistämispolitiikkaa katsellessaan Viipurin asemalla kadunlakaisua varpuluudilla. Perillä tärkeä oh-jelmanumero oli vierailu Pietarin Rotaryklubin kokoukseen, joka kesti noin kolme tuntia. Puheen-vuoroissa ja keskustelussa käytetyt kielet olivat venäjä, suomi ja englanti. Ohjelmaan sisältyi myös kaupunkikierros räntäsateessa ja käynti saksalaisten toisen maailmansodan aikana pahoin hävittä-mässä Puškinin kaupungissa. Paluumatkan pitkät rajamuodollisuudet olivat oma kokemuksensa.

Matka Moskovaan syyskuussa 2003 käynnistyi niin vauhdikkaasti, että 28 hengen seurueen tun-nelma oli noussut ”kattoon” jo ennen Pasilaa ja junamatkat mennen tulleen sujuivat veli–sisar-hen-gessä joutuisasti. Vaikka veli Victorin järjestelyt muuten toimivatkin ”viimeisen päälle”, ennakko-suunnitelmista poiketen matkalaiset eivät kuitenkaan tavanneet moskovalaisia rotareita. Kiertoajelu Moskovassa oli valaiseva ja metroon tutustuminen elämys, samoin Bolšoi-teatterin moderni esitys ihastutti, vaikka sitä ei nähtykään pääsalissa. Vuonna 1812 käydyn Borodinon taistelun museo oli yksi matkan kohokohdista. Taistelu, joka kesti 15,5 tuntia ja jossa kaatui 105 000 miestä, oli kuvattu maalauksin museon 117 metriä pitkälle lieriönmuotoiselle seinälle. Yli tunnin kestäneen jonotuk-sen jälkeen, jonka aikana hämmästeltiin vahdinvaihtoa viereisellä Tuntemattoman sotilaan haudalla, matkalaiset pääsivät monet tarkastukset läpäistyään Leninin mausoleumiin. Sisällä ei saanut pysäh-tyä, pitää käsiä taskussa, puhua eikä kopistella, mutta sarkofagissaan valaistuna ja hyvin sileäpos-kisena lepäävää Leniniä sai katsella. Jännittävän yksityiskohdan muodosti saapuminen Kremliin. Presidentti Putinin samanaikaisen siellä käynnin johdosta miliisit olivat tyhjentäneet kadut liiken-

100

teeltä, mutta virkavallasta ja seurauksista piittaamatta bussinkuljettaja onnistui viemään matkalaiset lähes perille asti. Kremlin upeat kirkot runsaine kultauksineen todistivat, että Napoleon ei sentään onnistunut tuhoamaan kaikkea kaunista.

Klubin toista matkaa Pietariin toukokuussa 2005 matkaselostuksen laatinut sihteeri Erkki Koski-nen kuvasi seuraavasti: ”Veli Victorin järjestämä matka tehtiin mukavasti bussilla aloittaen 27.5. aa-mukahdeksalta Tikkurilan asemalta. Veljet ja sisaret aveceineen istuivat bussin etuosaan painottuen. Veli presidentti piti bussissa aloitusklubikokouksen. Rajamuodollisuuksissa järjestäydyttiin tampere-laisen matkaoppaan kaitsemina aakkosjärjestykseen ja sitten hurautettiin Viipurin kautta Pietariin ja iltaristeilylle Neva-joelle paikallisen rotaryklubin seurassa. Stahanovilaiseen tapaan Pietarin matka oli buukattu täyteen kohteita ihmeellisestä kulttuurikaupungista. Kaikki tavoitteet saavutettiin: palatsit tulivat tutuiksi kiertoajeluissa (erityisesti Iisakin kirkko) kaupunkioppaan johdolla. Ortodoksikirk-kojen kulta häikäisi, Iisakin kirkko tuntui ennakoituakin suuremmalta. Viihtyisässä suomalaisessa Marian kirkossa kuulimme suomalaisen papin yhteenvedon seurakunnan historiasta ja paikallisen (ammatti-) kuoron kolme laulua. Mistähän siellä riittää noita huikeita alttoja. Historiallisesti esillä oli eniten Pietari Suuri, viime vuosisataan viitattiin epäonnistuneena kokeiluna, kaikkea kuiten-kin leimasi suurvalta ja sen suurkaupunki. Kulttuurikokemusta täydennettiin Carmen oopperalla. Viimeisenä kohteena oli Pietarin ulkopuolella sijainnut Pietarhovi upeine suihkulähdepuistoineen. Palatessa poikettiin hypermarkettiin, joka ei juurikaan poikennut meikäläisestä Lidlistä, ainoastaan painotukset sortimentissä (ruski standard) eivät olisi mahdollisia meillä Suomessa. Matkan lähes-tyessä sunnuntai-iltana loppuaan kasvoi matkustajien kiinnostus bussin takaosaan huomattavasti, missä kerrattiin retken tapahtumia ja muita sivujuttuja.”

Menestys oli myös klubin bussilla tekemä matka Riikaan toukokuun 2000 alussa. Osallistunei-den 23 oman sisaren ja veljen sekä 21 puolison ja perheenjäsenen matkajärjestelyistä ja johtami-sesta vastasi Kalevi Usva, ja ohjelmasta Riiassa siihen liittyvine järjestelyineen huolehtivat Jorma ja Hannele Helanen. Menomatkalla pidetyn klubikokouksen jälkeen Antti Puhakka auttoi osallistujia orientoitumaan edessä olevaan kertomalla Viron ja Latvian historiasta, taloudesta ja nykypäivästä, ja Kalevi Usva johdatti seuraavana päivänä ohjelmassa olevaan käyntiin Riianlahden rannalla sijait-sevalle Jääkäripataljoona 27:n muistomerkille valaisemalla pataljoonan taustoja ja vaiheita Latviassa. Tallinnan jälkeen seurue pysähtyi Märjamaan hautausmaalla, missä nautittiin myös kahvit. Perillä Jorma Helanen puolisoineen oli matkalaisia vastassa hotelli Latvijassa ja johdatti heidät majoittu-misen jälkeen illalla oopperaan katsomaan Giuseppe Verdin ”Aidaa”. Seuraavan päivän ohjelmaan kuului Jääkäripataljoona 27:n muistomerkillä ja taisteluhaudoilla käynnin lisäksi kiertoajelu Riiassa ja sen lähiympäristössä, lounas Jurmalassa sekä yhteinen kokous ja illallinen Riga International Ro-taryclubin jäsenten kanssa.

Yhteiskokouksen puheenjohtajana toiminut Riga International Rotaryclubin presidentti Walter Kronbergs totesi tervetuliaispuheessaan olevansa erityisen otettu vantaalaisten vieraitten suuresta määrästä. Riikalaisia rotareita oli paikalla vain seitsemän. Veli Walter kertoi oman klubinsa olevan nuori, vasta vuonna 1998 perustettu, ja jäsenistön olevan varsin kansainvälistä, sekä latvialaisia että Latviassa toimivien ulkomaisten yritysten palveluksissa olevia. Klubin kokouskieli oli englanti. Hän kertoi myös Latvian taloudellisesta tilanteesta uudelleen itsenäistymisen jälkeen ja ulkomaisten yri-tysten tekemistä investoinneista maahan. ”Paljon muutoksia on tapahtunut, mutta paljon on vielä tehtävää.” Presidentti Jaakko Aatolainen vastasi isäntien puheeseen kiittämällä mahdollisuudesta pitää yhteinen kokous. Hän kertoi vuosituhannen vaihteen ja talvisodan 60-vuotismuiston leiman-neen Vantaan Rotaryklubin kuluvan vuoden ohjelmaa, mutta vakuutti tämän pitkään suunnitellun

101

matkan nousevan ohjelman kohokohdaksi. Hän viittasi myös klubien yhteyksiin Jorma Helasen Riikassa työskentelyn ja historialliseen yhteyteen jääkärien toiminnan johdosta. ”Vaikka erilaiset rotarymuodollisuudet ovat tärkeitä, on rotaryklubien toiminnalle kaikkein tärkeintä todellinen vel-jeys ja sisaruus sekä aito palveluhenki ja mielenkiintoinen ja virikkeitä antava ohjelma.” Lopuk-si veli Jaakko muisti onnitella isäntiä Latvian jääkiekkomaajoukkueen edellisenä iltana Venäjästä saavuttamasta voitosta MM-kisoissa. Presidentit vaihtoivat keskenään klubien viirit, jonka jälkeen tilaisuus jatkui seurustelun ja erinomaisen buffet-päivällisen merkeissä. Päivällisen kauniiseen esil-lepanoon rotaryrouvat kiinnittivät aivan erityistä huomiota. Illan päätteeksi presidentti Kronbergs kiitti lämpimästi vierailusta ja presidentti Aatolainen lähetti omissa kiitossanoissaan terveiset kokille maittavasta ateriasta sekä toivotti isäntien edustajat lämpimästi tervetulleiksi Vantaan Rotaryklubin kokouksiin Suomessa käydessään.

Paluumatkalle lähdettäessä vieraat ojensivat Jorma Helaselle hopeiset rotarykalvosinnapit ja -sol-mioneulan sekä rouva Helaselle kukat kiitokseksi erinomaisista järjestelyistä ja paikallisopastuksesta. Matkalla seurue pysähtyi Virossa Konstantin Pätsin muistomerkillä ja ”shoppaili” Tallinnassa.

Toukokuussa 2005 klubi teki matkan Pietariin. Kuvassa vasemmalta Erkki Koskinen, Jussi Lahti, Jorma Haapamäki, Risto Laitinen, Pirjo Nurmilaakso-Rantaniemi (välittömästi Risto Laitisen vieressä), Seppo Liuk-ko (presidentti 1997–1998, osittain kätkössä Kalevi Usvan takana), Kalevi Usva (presidentti 1995–1996), Victor Dmitrienko (matkan, samoin kuin muidenkin Venäjälle tehtyjen matkojen organisoija), Terho Häkki-nen (presidentti 1987–1988) ja Tapani Kivinen aveceineen Pietarhovin edustalla. Kuva: Jorma Haapamäen kuva-arkisto.

102

4.6 LÄSNÄOLO JA OSALLISTUMINEN

Klubin jäsenen läsnäoloprosentin, poissaolon korvaukset mukaan lukien, tulee olla rotaryvuoden kum-mankin puolivuotiskauden aikana vähintään 60 ja läsnäoloprosentin oman klubin säännöllisissä viik-kokokouksissa tulee olla rotaryvuoden kummankin puolivuotiskauden aikana vähintään 30. Jos jäsen ei täytä yllä mainittuja vaatimuksia, hänen jäsenyytensä päättyy, ellei hallitus pätevästä syystä toisin päätä. (Rotaryklubin järjestysmuoto).

Rotaryklubin toiminnan yksi keskeisiä periaatteita on jäsenten läsnäolo kokouksissa. Sihteerin teh-tävänä on huolehtia läsnäolotilastosta, laskea läsnäoloprosentit sekä ilmoittaa klubin keskimääräinen läsnäoloprosentti kuukausittain Suomen Rotarytoimistoon. Klubin keskimääräiseen läsnäoloprosenttiin ei lasketa mukaan poissaoloja, jotka ovat tapahtuneet hallituksen hyväksymien ehtojen ja olosuhteiden mukaisesti, eikä jäseniä, jotka ovat saaneet hakemuksesta vapautuksen läsnäolovelvollisuudesta. (Rotary-klubin sihteerin opaskirja, s. 9-12).

Läsnäolo tilastojen valossa

Vantaan Rotaryklubin jäsenten läsnäolon kehitys alkoi varsin vaatimattomasti. Helmikuussa 1965 juuri RI:n jäsenyyteen hyväksytyn klubin läsnäoloprosentti oli 66,60 piirin keskiarvon ollessa 86,51. Sijoitus oli viimeinen piirin yhteensä 47 klubista. Toiseksi viimeisen Joensuun Rotaryklubin läsnä-oloprosenttikin (76,00) oli kaukana edellä. Maaliskuunkaan 77,24 % ei oikeuttanut kuin 46. sijaan. Huhtikuussa rikkoutui jo 80 %:n raja (81,93 %/33. sija), mutta silloinkin klubi jäi vielä piirin keskiarvon 85,17 alapuolelle. Ilmeisesti ensimmäisten kuukausien heikko sijoittuminen harmitti ja pakotti ryhdistäytymiseen, tosin vain hetkelliseen. Kesäkuun läsnäoloprosentilla 90,30 heltisi jo 4. sija ja piirin keskiarvo 81,10 jäi nyt kauas taakse. Klubin ensimmäisen virallisen, mutta todellisuu-dessa vajaan rotaryvuoden läsnäoloprosentiksi muodostui 79,35 (laskettu 5 kuukaudelta), jolla klubi saavutti 39. sijan. Piirin keskiarvo oli 84,10 %. Vuoden 1965–1966 ensimmäisen vuosipuoliskon läsnäolo 79,29 % oikeutti 40. sijaan.

Seuraavina vuosina kesäkuuhun 1977 asti klubi jäi vuositilastoissa aina piirin keskiarvojen alle, ja sijoittui kuukausitilastoissakin tavallisesti klubien heikoimpaan kolmannekseen. Kun vuositilas-toissa piirin keskiarvot vaihtelivat välillä 80,81–83,91 %, Vantaan Rotaryklubin vaihteluväli oli 75,99–80,59 %. Kuukausitilastoissa klubin sijoitus oli tavanmukaisesti 35. sijan heikommalla puo-lella. Syyskuun 1967 tilasto osoitti 81,81 %:n läsnäoloa ja se edellytti 42. sijaa piirissä. Vain kolmasti klubi ylsi kymmenen parhaan joukkoon. Maaliskuussa 1966 klubi oli yhdeksäs 91,07 %:lla, tam-mikuussa 1969 toinen 95,50 %:lla ja syyskuussa 1971 kuudes läsnäoloprosentilla 86,84. Syyskuussa 1970 piirin klubien määrä oli 50 ja nousi kesäkuuhun 1977 mennessä 65:een. Tuon kuukauden läsnäoloprosentti Vantaan Rotaryklubilla oli 71,37 ja se oikeutti sijaluvulle 60. Esitetyt prosentti- ja sijaluvut kuvaavat puhuttelevasti 1960- ja 1970 lukujen rotarien yleistä osallistumisaktiivisuutta.

Klubin sijoittuminen tilastoissa synnytti keskustelua, ja sihteerit saivat tehtäväkseen muistuttaa muutamia veljiä heidän poissaoloistaan tai he etsivät muita keinoja tilanteen parantamiseksi. Sihteeri saattoi esimerkiksi luetella viikkoselosteessa kaikki kokouksesta poissa olleet veljet. Vuoden 1965–1966 sihteeri Simo Raassina otti tavakseen lähettää neljännesvuosittain kirjallisen vetoomuksen niil-le veljille, joiden läsnäoloprosentti oli edelliseltä neljännekseltä 70 tai alle. Kirjeen sai ensimmäiseltä

103

neljännekseltä viisi, toiselta kuusi, kolmannelta kolme ja neljänneltä neljä jäsentä. Yksi veli sai kir-jeen joka neljännekseltä. ”Sysäyksen tähän olen saanut siitä, että klubimme oli esim. syyskuussa vii-meisellä sijalla. Tiedän hyvin, että poissaolosi syy on ollut sairaus, ulkomaanmatka maahan, jossa ei r-liikettä esiinny etc. etc. Kun asia kerran on ollut näin, olisi suotavaa, että seuraavalla neljänneksellä koettaisit parhaasi mukaan korvata poissaolosi. En tarkemmin puutu yleisiin säännöksiin läsnäolos-ta, koska ne ovat yhtä hyvin Sinunkin tiedossasi. Toivon, ettet pahastu kirjeestäni, jonka olen tehnyt viran puolesta.” Viimeisen kirjeensä heinäkuussa 1966 hän päätti: ”Lupaan, etten hätyytä Sinua ennen vuotta 1996, jolloin sihteerin virka taas osuu kohdalleni.”

Sihteerien lisäksi presidentti ja hallitus puuttuivat aika ajoin läsnäolotilanteeseen. Vahdinvaihto-puheessaan kesäkuussa 1973 eroava presidentti Kaj Ahlman ilmaisi näkemyksensä tilanteesta varsin selkeäsanaisesti: ”Olen kuitenkin ollut huolestunut vissistä kokousväsymyksestä, joka pudottanut läsnäoloprosenttejamme huolestuttavassa määrin. Piirin maaliskuun tilastossa olimme viimeiset, in-tercitykokouksen prosenttikilvan hävisimme vierailevalle klubille ja osanotto esim. piirikokoukseen täällä Helsingissä oli erittäin huono. Tästä muistuttaisin vakavasti kaikkia klubin jäseniä.” Interci-tykokouksen prosenttikilvalla hän viittasi Pohjois-Helsingin Rotaryklubin haastamaan läsnäolokil-pailuun lokakuusta maaliskuuhun. Runsasta kuukautta myöhemmin kakkossihteeri lähestyi tiettyjä jäseniä hallituksen toimeksiannosta kirjeellä: ”Klubimme läsnäoloprosentti on laskenut viime kuu-kausina alaspäin kuin ’lehmän häntä’. Tämän vakavan tosiasian todettuaan on hallitus päättänyt muistuttaa asiasta näin kirjallisesti. Meidän kaikkien panos on yhtä tärkeä klubin toiminnalle, vain mahdollisimman aktiivinen osanotto auttaa meitä yhdessä toteuttamaan rotaryhenkeä.” Puhutte-luista ja kirjeistä huolimatta vuoden 1973–1974 läsnäolo ei yltänyt tavoitteena olleeseen 80 %:iin. Myöskään presidentti Yrjö Teräväisen jakamat ”ruusut” 100 %:n veljille ja ”risut” alle 70 %:n jääneille ”seitsemälle veljekselle” eivät auttaneet.

Vuonna 1977–1978 tapahtui käänne. Edellisen vuoden läsnäoloprosentti oli ollut huolestut-tavan alhainen (76,51 %), ja kahdeksana kuukautena klubi oli jäänyt sijaluvun 50 huonommalle puolelle. Paraskin tulos oli vain 31. sija (82,88 %). Uuden toimintavuoden keskeiseksi tavoitteeksi klubi asetti läsnäolon tuntuvan parantamisen ja onnistui siinä. Kahden ensimmäisen kuukauden läsnäoloprosentit jäivät vielä alle 75, mutta kymmenen seuraavan kuukauden heikoin tulos oli 84,67 %, joka oikeutti 14. sijaan piirissä. Muina kuukausina klubi oli kahdeksan parhaan klubin joukossa, kolmasti jopa ”mitalisijoilla”. Huhtikuun läsnäololla (93.55 %) klubi saavutti ensimmäisen kerran koko historiansa aikana 1. sijan. Marraskuussa järjestetty 100 %:n kokous (jokaisen tuli osallistua tai paikata poissaolonsa) saattoi merkitä käännekohtaa läsnäolotilanteen kehityksessä.

Seuraavan vuoden toimintakertomuksessa todettiin: ”Klubin läsnäoloprosentti oli koko toimin-tavuoden ajan varsin tyydyttävä. Vain kolme kertaa oli prosenttimme piirin keskiarvon alapuolella. Edellisellä kaudella saavutettu hyvä läsnäolo näyttää täten vakiintuneen.” Se näytti todella vakiin-tuneen, ainakin siinä mielessä, että klubi säilytti asemansa piirin keskiarvon yläpuolella. Ilmeisesti vain kerran, vuonna 1983–1984, piirin keskiarvo jäi hienokseltaan ylittämättä. Mitä lähemmäksi 2000-lukua on tultu, sitä suuremmaksi marginaali piirin keskiarvoon on myös kasvanut, ja ennen niin harvinaiset kuukausittaiset sijoittumiset kymmenen parhaan klubin joukkoon ovat tulleet lä-hes tavanomaisiksi. Esimerkiksi vuonna 2002–2003 seitsemänä ja vuonna 2003–2004 yhtenätoista kuukautena klubi oli sijoitukseltaan vähintään yhdeksäs ja kumpanakin vuosista neljästi ”mitalisi-joilla”.

Presidentti Esko Kaarna saattoi ”tilinpäätöksessään” kesäkuussa 2003 esittää perustellusti kiitok-sensa sanat: ”Teidän, Hyvät Sisaret ja Veljet, osallistumisenne on ollut koko vuoden mallikasta. Ro-

104

tarytoimiston lähettämän ja toukokuun loppuun päivitetyn tilaston mukaan Vantaan Rotaryklubi sijoittuu läsnäoloissa 76,6 %:llaan 53. sijalle Suomen kaikkien rotarypiirien yhteensä 318 klubista. Ylitämme tasan 10 %:lla kaikkien klubien keskimääräisen läsnäoloprosentin 66,6. Vain yksi Vantaan muista klubeista, Vantaa Airport, ylittää lisäksemme valtakunnallisen keskimäärän ja sekin runsaat 8 % pienemmällä tunnusluvulla. Joistakin hallituksessa keskustelua aiheuttaneista läsnäoloon liitty-vistä kysymyksistä huolimatta olemme hoitaneet osallistumisemme kunnialla. Siitä ansaittu kiitos kaikille.” Maaliskuussa 2004 läsnäoloprosentilla 84,51 klubi oli historiansa aikana kolmannen ker-ran piirin paras. Kuukautta myöhemmin sijoitus oli toinen 86,09 %:lla. Samojen kuukausien piirin keskimääräiset läsnäoloprosentit olivat 64,31 ja 62,04.

Viimeksi mainitut piirin keskiarvot eivät täysin vastaa todellisuutta, koska kaikki klubit eivät vält-tämättä ilmoita enää säännöllisesti läsnäolotietojaan, mutta suuntaa-antavia ne vähintäänkin ovat. Niinpä esitetyt prosenttiluvut kuvaavat hyvin vuosikymmenten kehitystä klubien osallistumisaktii-visuudessa. Kun 1960- ja 1970-luvuilla piirin läsnäolokeskiarvot alkoivat numerolla 8, alkoivat ne 1990-luvulla numerolla 7 ja ovat 2000-luvun puolella alkaneet saada ensimmäiseksi numerokseen jopa kuutosen. Samanaikaisesti Vantaan Rotaryklubin läsnäolotilastoissa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia. Läsnäolo on vaihdellut pääsääntöisesti 74–84 %:n välillä klubin koko olemassaoloajan, keskiarvon asettuessa noin 78,5 %.iin. Noilla luvuilla klubi kuului historiansa kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana piirin klubien huonompaan puoliskoon, mutta kahden viimeisen vuosi-kymmenen tilastoissa se on saavuttanut vakiintuneen aseman parhaimpien joukossa.

Läsnäolotilastoja ovat toisaalta ”kaunistaneet” jäsenet, joilla ei vuoden aikana ole ollut lainkaan poissaoloja tai jotka ovat korvanneet poissaolonsa vierailemalla toisissa klubeissa tai muilla säännös-tön sallimilla tavoilla. Kahtena ensimmäisenä toimintavuotena näitä ”sadan prosentin veljiä” ei vielä ollut, mutta kaudella 1965–1966 täyteen läsnäoloon ylsi jo viisi jäsentä: Kaj Ahlman, Lars Kaus-tinen, Reino Maikoski, Simo Raassina ja Kurt Strömsholm. Sen jälkeen jokaisena rotaryvuotena vähintään yhdellä jäsenellä on ollut 100 %:n läsnäolo. Vuonna 1982–1983 heitä oli yhdeksän ja vuosina 2003–2005 kumpanakin kahdeksan. Henkilökohtaisia täyden läsnäolon vuosia on klubin historiaan kertynyt 161 yhteensä 47 jäsenen ”ansaitsemina”. Heistä valtaosalla, yhteensä 35:llä, sa-dan prosentin vuosien määrä oli vuoden 2004–2005 loppuun mennessä 1-4. Vähintään viisi täyden läsnäolovuoden saavuttaneita olivat Terho Häkkinen (14), Viljo Junno (6), Esko Kaarna (9), Sulo Kosunen (6), Reino Maikoski (17), Olavi Törmänen (8), Bengt Westerling (6), Pertti Viitanen (5), Kaarina Ylönen (6), Erik Zetterström (12) ja Kim Zilliacus (5). Kaarina Ylösen kuusi vuotta kattoi-vat koko hänen rotariutensa ajan. Sisarista myös Airi Kansanen kolmella ja Pirjo Rantaniemi yhdellä vuodellaan yltivät ”sadan prosentin kerhoon”. Eniten täysiä vuosia oli kuitenkin Kalevi Usvalla, yhteensä 20. Saavutuksen arvoa ei vähennä se, että puolet noista vuosista oli ansaittu hänen edel-lisissä klubeissaan. Onnittelut vuosien täyttymisestä hän vastaanotti presidentti Jaakko Aatolaiselta bussissa Tallinnan ulkopuolella klubin matkalla Riikaan toukokuun alussa 2000.

Vapautukset läsnäolosta ja paikkaukset

Rotaryklubin järjestysmuodon mukaan, sellaisena kuin se oli 1980- ja 1990-luvuilla, poissaoloa ei otettu huomioon, jos jäsen oli vanhempi aktiivijäsen ja ollut yhden tai useamman rotaryklubin jäsenenä kaikkiaan vähintään 20 vuotta ja saavuttanut 65 vuoden iän, tai ollut jäsenenä vähintään 15 vuotta ja saavuttanut 70 vuoden iän ja ilmoittanut sihteerille kirjallisesti, että hän haluaa vapau-

105

tuksen läsnäolovelvollisuudesta. Hallituksen annettua suostumuksensa tällaisen jäsenen poissaoloa ei oteta huomioon klubin läsnäolotilastossa, ellei jäsen sitä itse halua. Vuonna 1998 Delhissä pidetyn RI:n sääntövaltuuskunnan kokouksessa vapautuksen saamista koskevaa säännöstä väljennettiin hie-man. Uuden säännöksen mukaan poissaolo hyväksytään, jos jäsenen iän ja jäsenvuosien yhteenlas-kettu summa on vähintään 85 vuotta ja hän on ilmoittanut klubin sihteerille kirjallisesti, että hän haluaa vapautuksen läsnäolovelvollisuudesta ja hallitus on suostunut tähän.

1980-luvun puoliväliin mennessä jotkut klubin pitkäaikaisista jäsenistä olivat saavuttaneet riit-tävän iän ja tarvittavat jäsenyysvuodet voidakseen hakea vapautusta läsnäolosta. Ensimmäisinä ha-kemuksensa jättivät Tauno Lonka ja Teijo Wesamaa vuonna 1985. Heidän jälkeensä on yhteensä 21 muuta jäsentä saanut vapautuksen, heistä kolme 1980-luvulla, kahdeksan 1990-luvulla ja loput kymmenen 2000-luvun puolella. Vuoden 2004–2005 alussa klubin 56 jäsenestä viidellätoista oli vapautus läsnäolosta.

Läsnäolovelvollisten jäsenten joukossa oli kuitenkin aina niitä, joiden osallistuminen kokouksiin jätti toivomisen varaa. Ongelmallisimpia olivat ne, jotka eivät pitkään aikaan olleet käyneet oman klubin tai muidenkaan klubien kokouksissa ja jotka siten sääntöjen mukaan oli katsottava eronneiksi. Hallitus keskusteli tapauksista ja joutui tarkastelemaan niitä myös läsnäolotilastojen kannalta, vaikka muut tärkeämmät seikat toki painoivat enemmän jäsenyyttä koskevissa ratkaisuissa. Presidentti tai sihteeri tavallisimmin olivat yhteydessä asianomaisiin ja kartoittivat tilanteisiin vaikuttaneet tekijät ennen päätösten tekemistä. Hallitus pohti usein myös muuten alhaisen läsnäoloprosentin hankki-neiden ”kohtaloa” ja toivoi tavallisimmin sopivasti jäsenille yleisesti annetun tai henkilökohtaisen muistutuksen palauttavan tilanteen asialliseksi. Muistutuksissa palautettiin säännöllisesti mieliin mahdollisuus paikata poissaoloja toisissa klubeissa. Paikkaamista pidettiin muutenkin suositeltavana. Vuoden 1985–1986 hallitus suorastaan kehotti jokaista jäsentä vierailemaan toisessa klubissa vähin-tään kerran neljännesvuodessa tuttavuuden ja ystävyyden lisäämiseksi.

Rotaryklubin järjestysmuodon mukaan jäsen voi korvata poissaolonsa eli paikata sen, jos hän viikkokokousta edeltävän tai sen jälkeisen neljäntoista päivän aikana osallistuu toisen rotaryklubin säännölliseen viikkokokoukseen. Vielä 1990-luvun alussa korvausaika oli puolet edellä sanotusta eli viikko ennen tai jälkeen. Paikkaamiseen perustuva läsnäolo hyväksytään edellyttäen, että jäsen itse tai vierailun kohteena olleen klubin sihteeri tekee asiasta kirjallisen läsnäoloilmoituksen. Paikata saattoi missä tahansa rotaryklubissa, rotaractklubissa, rotaryn yhteistyötoimikunnan kokouksessa tai RI:n kokouksessa. Myös klubin palveluprojektiin sekä hallituksen ja jäsenenä palvelukomitean kokoukseen osallistuminen korvaa poissaolon. Tämä viimeksi mainittu mahdollisuus korvata pois-saolo ei kuitenkaan ollut voimassa vielä 1990-luvun puolivälissä. Vantaan Rotaryklubin hallituksella oli asiasta kuitenkin toinen käsitys ja sen perusteella se päätti joulukuussa 1995 merkitä kuun alusta lukien läsnäolon hallituksen kokouksiin osallistuville. Joku luki kuitenkin Rotary World -lehteä huolella ja tiesi raportoida, että kokous ei täyttänyt paikkauksen edellyttämiä ehtoja, ja niin hallitus joutui pyörtämään päätöksensä kesäkuun 1996 alusta.

Ensimmäisen paikkauksen klubin jäsenistä suoritti Gunnar Andersson vierailemalla 29.1.1964 Keravan Rotaryklubissa. Vuonna 1963–1964 paikkauksia kertyi yhteensä 15. Seuraavana vuonna määrä nousi jo 81:een. Vuodesta 1979–1980 lähtien niitä oli keskimäärin noin 200 kaudessa, ja lukuisimmat, yhteensä 275 ja 276 paikkausta, osuivat vuosiin 1997–1998 ja 2001–2002. Vantaan Rotaryklubi on luetellut lähimmät paikkausmahdollisuudet vuosittain painetussa viikkokokousoh-jelmassaan. Useimmat paikkaukset ovat luonnollisesti tapahtuneet kotimaan klubeissa, mutta run-saat toista sataa kertaa klubin jäsen on vieraillut myös rotaryklubissa ulkomailla. Pään aukaisi Gösta

106

Nylund, joka syys-lokakuussa 1964 vieraili kahdessa klubissa New Yorkissa. Kaukaisimmat vierailu-jen kohteet sijaitsevat lukuisissa Kauko-Idän maissa ja Australiassa sekä lännessä Karibian alueella, Brasiliassa, Chilessä ja Havaijilla. Useimmin ulkomaisissa klubeissa vieraillut veli on Oiva Pietari-nen. Erkki-Sakari Harju, Martti Hautala, Terho Häkkinen ja Victor Dmitrienko kuuluvat myös ah-kerimpien joukkoon. Vuoden 1982–1983 RI:n presidentin Hiroji Mukasan, Japani, tunnuslauseena oli ”Ihmiskunta on yksi – rakentakaamme ystävyyden siltoja kaikkialle maailmaan”. ”Veljet ottivat tunnuslauseen tosissaan, koska paikkauskortteja tuli hyvinkin kaukaisista maista”, todettiin vuoden toimintakertomuksessa.

Vuoden 2002–2003 aikana tuli uusi mahdollisuus korvata poissaolo sähköisesti. Rotaryjärjestön piiriin oli perustettu englanninkielinen ”eClub One”, joka toimi Internetissä. Vierailu klubissa ta-pahtui käymällä klubin sivuilla ja lukemalla siellä olevia artikkeleita sekä laatimalla jostakin niistä referaatti. Vähintään 30 minuutin vierailu hyväksyttyine referaatteineen tuotti paikkauksen, josta vierailija sai vastauksen muodossa todistuksen. Vantaan Rotaryklubin piiristä Erkki-Sakari Harju perehtyi verkkoklubin toimintaan ja järjesti maaliskuussa 2003 yhdessä Juhani Puurosen kanssa vie-railusta demonstraation Soneran Telegalleriassa. Valitettavasti yhteydet demonstraation aikana eivät toimineet toivotulla tavalla. Sähköiset paikkaukset eivät ole yleistyneet kovin runsaiksi, vaikka niitä on suositeltu esimerkiksi niille, joiden läsnäoloprosentti on eri syistä jäänyt alhaiseksi.

Vantaan Rotaryklubi puolestaan on ollut ahkerasti käytetty muiden klubien jäsenten poissaoloja korvaavien vierailujen kohde. Syyskuisessa viikkoselosteessa vuonna 1964 Gunnar Andersson kir-joitti: ”Eräs merkille pantava ja sinänsä miellyttävä havainto kokouksiemme suhteen on, että meillä käy miltei säännöllisesti vierailijoita. Johtuneeko tämä sitten miellyttävästä ympäristöstä ja seuras-ta, edullisesta kokousajasta ja -paikasta jää toistaiseksi arvailujen varaan.” Ensimmäisinä vuosinaan Vantaan Rotaryklubi oli todella suosittu vierailukohde. Jo kevään 1964 aikana vastaperustettuun klubiin tehtiin yhteensä 54 vierailua, ja kävijöistä ahkerimpia oli ”kummi” Olli Vikstedt. Vuosina 1964–1969 klubissa vieraili keskimäärin 180 rotaria vuodessa eli 3-4 kävijää kokousta kohti. Klubin historian suurin kävijämäärä, yhteensä 208 vierailijaa, osui vuoteen 1966–1967.

Gunnar Anderssonin ehdottamista syistä kokouspaikka selittänee parhaimmin klubin noina vuosina nauttiman suosion vierailukohteena. Sijaitsihan ravintola Sillankorva keskeisellä paikalla Helsingissä. Kokousten siirryttyä nykyisen Vantaan puolelle vierailijamäärät putosivat keskimäärin 60 kävijään vuodessa. Eri kokouspaikkojen välillä ei kuitenkaan esiintynyt merkittäviä eroja, vaikka esimerkiksi Hotelli Rantasipi Airportin ”uutuudesta ja edullisesta sijainnista johtuen” vieraat näyt-tivätkin löytävän paikan ”piilossa ollutta” edellistä kokouspaikkaa Henrikkiä huomattavasti parem-min. 2000-luvun puolella tapahtunut lasku noin 40 vierailijaan vuodessa heijastanee osaltaan samaa kehitystä, joka on havaittavissa piirin läsnäolokeskiarvojen laskussa. Kaiken kaikkiaan Vantaan Rota-ryklubin viikkokokouksiin on neljän vuosikymmenen aikana tehty noin 3000 vierailua. Valtaosassa niistä muiden klubien jäsenet ovat paikanneet poissaolojaan oman klubinsa kokouksista. Jotkut rotarivieraat ovat taas saapuneet kutsuttuina esitelmöitsijöinä tai klubiensa edustajina. Joukkoon mahtuu myös noin 30 ulkomaalaista rotaria, kaukaisimmat Ghanasta (Prof. G.S. Puri, Kumasin RC:n presidentti 1966), Japanista (Kawaguchi, Kyoton RC 1968), Intiasta (Uttan Sood 1970), Kii-nasta (Fan Ming Yi 1989) ja Brasiliasta (Flavio Santarem 1998). Merkillepantavaa on, että paikkaa-via pohjoismaisia vierailijoita on ollut vain neljä, Ruotsista kolme ja Norjasta yksi. Jäsenen oikeutta kutsua viikkokokouksiin vieraita, jotta muut paikkakuntalaiset saisivat tietoa klubin toiminnasta ja tavoitteista, ei juurikaan ole käytetty.

107

V TOIMINTA PALVELUVÄYLILLÄ

5.1 ROTARYN TAVOITE JA PALVELUVÄYLÄT

Rotaryn tavoitteena on vaalia palvelemisen ihannetta kaiken arvossapidetyn yritteliäisyyden perustana. Alkuvuosien rotareille palveleminen merkitsi palvelusten tekemistä toisilleen. Pian vakiintui kuitenkin käsitys, jonka mukaan palvelemisen tuli tarkoittaa yhteiskunnan palvelemista. Jo 1910-luvulla esitettiin, että rotarytoiminnan tulisi perustua tunnuslauseisiin ”Palvelumieli itsekkyyden edelle” (Service Above Self ) tai ”Hän saa eniten, joka palvelee parhaiten” (He Profi ts Most Who Serves Best). Detroitin kon-ventiossa 1950 nämä tunnuslauseet hyväksyttiin viralliseen käyttöön, ja ne ovat siitä lähtien muodosta-neet rotaryn aatteellisen pohjan. Ensisijainen tunnuslause on ”Service Above Self ”. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 7-8).

Rotary on palveluorganisaatio, jossa klubien toimintaa ohjaavat rotaryn omaksumat eettiset periaat-teet. Niistä keskeisin on chicagolaisen rotari Herbert J. Taylorin keskellä 1930-luvun lamaa kehittämä ”Neljän kysymyksen koe”. Rotarit pyrkivät kokeen avulla edistämään hyviä toimintatapoja keskinäisessä kanssakäymisessään ja ajamissaan palveluhankkeissa punnitsemalla toimintaansa kysyen itseltään

1. Onko tämä totta?2. Onko tämä oikeudenmukaista kaikkia asianosaisia kohtaan?3. Luoko tämä hyvää tahtoa ja parantaako tämä ystävyyssuhteita?4. Onko tämä kaikkien osapuolten edun mukaista?Tämä ”Neljän kysymyksen koe” on rotaryn aatteellinen peruspilari. Sitä täydentää vuonna 1989

pidetyn RI:n sääntövaltuuskunnan kokouksessa liike- ja ammattialoilla toimiville rotareille annettu kah-deksanosainen ”Singaporen julistus”. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 8-9).

Palvelemisen ihannetta toteuttaessaan rotarit kanavoivat toimintansa neljälle palveluväylälle, jotka ovat klubipalvelun, ammattipalvelun, yhteiskuntapalvelun ja kansainvälisen palvelun väylät. Kullakin väylällä tapahtuvaa toimintaa suunnittelemaan ja toteuttamaan klubin presidentin tulee hallituksen suostumuksella asettaa vakinaiset komiteat. Väylien piiriin kuuluvia erityistehtäviä hoi-tamaan hän voi asettaa tarpeellisiksi katsomansa lisäkomiteat. Presidentti nimittää kuhunkin komi-teaan puheenjohtajan lisäksi vähintään kaksi jäsentä. Käytännössä Vantaan Rotaryklubin palveluko-miteat ovat aivan alkuvuosia lukuun ottamatta olleet useampijäsenisiä. Klubi noudatti periaatetta, jonka mukaan kukin jäsen oli nimitetty rotaryvuoden toimihenkilöksi tai kuului jäsenenä johonkin komiteaan. 1980-luvulle asti säännöt edellyttivät myös, että jotkut hallitukseen kuuluvista klubin keskeisistä toimihenkilöistä toimivat samalla ammattipalvelukomitean, yhteiskuntapalvelukomitean

108

ja kansainvälisen palvelun komitean puheenjohtajina. Klubipalvelukomitean puheenjohtajana on aina ollut tuleva presidentti. Presidentti on toimensa puolesta kaikkien komiteoiden jäsen ja hänellä on samat oikeudet kuin muilla jäsenillä.

Kunkin komitean tulee hoitaa ne tehtävät, jotka klubin säännöt sille asettavat tai jotka president-ti tai hallitus sille antavat. Ellei komitea ole saanut hallitukselta erityisvaltuuksia, sen ei tule ryhtyä päätöstensä täytäntöön panemiseen, ennen kuin komitean toimittama selonteko on tullut halli-tuksessa hyväksytyksi. Komiteoita asetettaessa on, mikäli mahdollista, huolehdittava tehtävien jaon jatkuvuudesta valitsemalla komiteaan yksi tai useampia jäseniä vähintään toiseksi toimikaudeksi. 1960- ja 1970-luvuilla voimassa olleiden sääntöjen mukaan joihinkin klubipalvelun erityiskomite-oihin tuli valita vuosittain aina yksi jäsen kolmivuotiskaudeksi. Vantaan Rotaryklubissa periaatetta sovellettiin klubin ensimmäisinä vuosina muihinkin komiteoihin.

Vantaan Rotaryklubi sai ensimmäiset komiteansa keväällä 1964. Huhtikuun lopulla klubin viik-kokokoukselle ilmoitettiin, että johtokunnan suostumuksella presidentti Wesamaa ja tuleva presi-dentti Markkula olivat asettaneet toimintaa suunnittelemaan ja toteuttamaan viisi komiteaa. Ne olivat yhteiskuntapalvelukomitea, kansainvälisen palvelun komitea, ammattipalvelukomitea, ohjel-makomitea sekä läsnäolo- ja toveruuskomitea. Toukokuussa Gebhard-opistolla pidetyssä klubineu-vottelussa vanha ja uusi hallitus pohtivat yhdessä komiteatyöskentelyn käynnistämistä tehokkaalla tavalla. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti ammattipalvelun, yhteiskuntapalvelun ja kansainvä-lisen palvelun kysymykset. Keskustelua muiden komiteoiden osalta päätettiin jatkaa ”myöhemmin lähitulevaisuudessa”. Luokitekomitean, jäsenyyskomitean ja rotarytietouskomitean klubi sai vuo-deksi 1965–1966.

Komiteoiden työskentelyn käynnistyminen ei kuitenkaan tapahtunut täysin odotuksia vastaa-valla tavalla. Näin voitaneen päätellä viikkoselosteen kuvauksesta syyskuun 21. päivältä 1964: ”… yleiskeskustelun aikana kävi kuitenkin ilmi se valitettava seikka, että komiteatyöskentely ei ole vielä päässyt kunnolla alkuun ja niihin nimetyt jäsenet eivät kaikki edes tiedä, mitä heidän edustamansa komitean toimintapiiriin kuuluu. Kun klubin toiminta … olisi kaikin keinoin saatava vakituiselle kannalle, ja kun muistetaan, että nimenomaan komiteat ja niihin määrättyjen yksityisten jäsenien oma-aloitteisuus, yhteistyöskentely ja aktiviteetti yhdessä muodostavat sen henkisen pääoman, jolle klubi voi tulevaisuuttaan rakentaa, on varmaan sangen kohtuullista odottaa, että jokainen jäsen tästedes tuntisi oman vastuunsa siinä suhteessa ja todella palvelisi omalla sarallaan niin, että hyvä tarkoitus saavutettaisiin. Johtokunta, joka kaikesta vastaa, antakoon apunsa ja tukensa sitä tarvitse-ville.” Käyty keskustelu johti siihen, että komiteoissa perehdyttiin nyt syvällisemmin tehtäviin sekä tehokkaiden työskentelytapojen ja toimintalinjojen kehittämiseen.

Täysin tyydyttäviin tuloksiin ponnistelut eivät kuitenkaan liene johtaneet päätelleen siitä pessi-mistisestä arviosta, jonka presidentti Olavi Törmänen esitti vuoden 1971–1972 toimintakertomuk-sessa: ”Komiteoitten työskentelystä ei voi antaa ihan yhtä hyvää arvosanaa. Toivomisen varaa olisi ol-lut. Ja todeta voi, että tällaisen ryhmätyöskentelyn – niin tärkeää kuin se olisikin – vetäminen on yhtä vaikeaa ja raskasta kuin kivireen vetäminen.” Vielä vuoden 1976–1977 alussa silloinen presidentti Juhani Artola kyseli linjauksissaan, miten saada komiteat työskentelemään tehokkaasti ja hyödylli-sesti? Hän kääntyi myös ”yksityisesti” julkaisu- ja tiedotuskomitean, joka käytännössä toimi myös ”suhdetoimintakomiteana”, puheenjohtaja Sulo Kosusen puoleen: ”Komiteoiden suunnitelmista käy selvästi ilmi eräänlainen yhtenäisyyden puute koko klubin aikaisemmasta toiminnasta. Luettu-asi ne läpi selvitä minulle parilla jyrkähkölläkin lauseella näkemyksesi niistä mahdollisista keinoista, joita olisi käytettävä kokonaisuuden aikaansaamiseksi.” Veli Sulon mahdolliset ”jyrkähköt lauseet”

109

eivät ole säilyneet aikakirjoissa. Tämän jälkeen keskustelu komiteatyöskentelyn laadusta näyttää väistyneen joksikin aikaa. Presidentti Jaakko Aatolainen palasi kuitenkin keskusteluun ytimekkäästi omissa linjauksissaan vuodelle 1999–2000. Hän ohjeisti komiteoitaan seuraavasti: ”Olkoon komite-alla mieluummin 1-3 päämäärää, jotka myös toteutetaan, kuin 10 tavoitetta, jotka vuodesta toiseen jäljennetään edellisistä suunnitelmista ja jotka tänäkin vuonna jäänevät toteuttamatta.”

5.2 KLUBIPALVELU

Klubipalvelu on väylä, jolla rotaryklubi luo oman profi ilinsa ja jonka toimivuudesta pitkälti riippuu myös klubin jäsenkunnan motivaatio. Vantaan Rotaryklubin klubipalvelun toimintasuunnitelmassa 2001–2002 samat näkökohdat oli puettu muotoon: ”Klubipalvelun tavoitteina on lujittaa klubin profi ilia hyvin hallittuna ja toimivana rotaryn perusyksikkönä huolellisesti suunnitellulla ja toteute-tulla ohjelmalla, lisätä entisestään jäsenten tietoisuutta rotaryn periaatteista ja vahvistaa heidän mo-tivaatiotaan niiden mukaiseen osallistumiseen ja toimintaan, jakaa yleisölle tietoutta rotaryliikkeestä yhteiskunnallisesti arvostettuna toimintamuotona, laajentaa jäsenmäärää hallitusti ottaen huomioon käytettävissä olevat tilat, klubin ikärakenne ja Vantaan elinkeino- ja virkamiesrakenteen edustus klubissa, sekä ylläpitää ja kiinteyttää edelleen toveruutta ja voimakasta koheesiota klubissa palvelu-henkisten ystävien tapaamispaikkana”.

Klubin sääntöjen mukaan klubipalvelukomitean tulee laatia ja toteuttaa suunnitelmat, joiden tar-koituksena on opastaa ja auttaa klubin jäseniä täyttämään velvollisuutensa klubipalveluun liittyvissä asioissa. Komitean puheenjohtaja vastaa komitean säännöllisistä kokouksista ja raportoi hallitukselle kaikista klubipalveluun liittyvistä toiminnoista. Hän on myös vastuussa kaikesta muusta klubipal-velun piiriin kuuluvasta toiminnasta sekä valvoo ja sovittaa yhteen niiden komiteoiden työskente-lyä, jotka asetetaan huolehtimaan klubipalvelun piiriin kuuluvista tehtävistä. Komiteaan kuuluu klubipalvelukomitean puheenjohtajana toimivan tulevan presidentin lisäksi kaikkien klubipalvelun piiriin kuuluvien erityiskomiteoiden puheenjohtajat. Näitä erityiskomiteoita Vantaan Rotaryklubis-sa ovat luokite- ja jäsenyyskomitea, läsnäolo- ja toveruuskomitea, ohjelma- ja rotarytietouskomitea sekä julkaisu- ja tiedotuskomitea.

Klubipalvelun erityiskomiteoiden lukumäärä on tuntuvasti vähäisempi kuin rotaryklubin mal-lisäännöissä on esitetty. Niiden mukaan presidentin tulisi asettaa klubipalvelun piiriin kuuluvista tehtävistä huolehtimaan läsnäolo-, toveruus-, jäsenyys-, ohjelma-, viikkoseloste-, aikakauslehti-, jä-senlisäys-, suhdetoiminta-, luokite- ja rotarytietous- sekä kaikki muutkin tarpeelliseksi havaitseman-sa komiteat. Vantaan Rotaryklubin presidentit havaitsivat 1960-luvulla tarpeellisiksi läsnäolo- ja toveruuskomitean, julkaisu- ja tiedotuskomitean, ohjelmakomitean, rotarytietouskomitean, luoki-tekomitean ja jäsenyyskomitean. Näistäkin luokitekomitea ja jäsenyyskomitea yhdistettiin vuonna 1978 DG Erkki Aaltion suosituksesta luokite- ja jäsenyyskomiteaksi sekä ohjelmakomitea ja rota-rytietouskomitea vuonna 1986 ohjelma- ja rotarytietouskomiteaksi. Vuonna 1986 klubi sai uuden talous- ja rotarysäätiökomitean, mutta sen toiminta lakkautettiin kymmenen vuotta myöhemmin. Klubin neljännen vuosikymmenen täyttyessä klubipalvelun erityiskomiteoiden lukumäärä on siis neljä.

110

5.2.1 Luokite- ja jäsenyyskomitea

Luokite- ja jäsenyyskomitean tulee vuosittain elokuun 31. päivään mennessä tarkistaa ja tarvittaessa teh-dä korjauksia klubissa esiintyviin luokitteisiin, tarkastaa säännöllisesti klubin täytettyjen ja täyttämättö-mien luokitteiden luettelo, esittää klubin hallitukselle luokitteiden täyttämiseksi soveliaiden ehdokkaiden nimiä sekä neuvotella hallituksen kanssa kaikista luokiteasioista. Jäsenlisäyksen suhteen komitean tulee tarkastaa kaikki jäsenehdotukset ja ottaa perusteellisesti selkoa ehdokkaiden luonteesta, ammattimainees-ta, yhteiskunnallisesta asemasta sekä heidän yleisestä jäsenkelpoisuudestaan ja antaa kaikista ehdotuksista lausuntonsa hallitukselle. (Vantaan Rotaryklubin säännöt).

Klubin aktiivijäsenet tulee sijoittaa luokitteisiin heidän liike- tai ammattialansa mukaisesti. Jokaisen aktiivijäsenen luokitteen tulee vastata jäsenen edustaman yrityksen tai laitoksen pääasiallista toimialaa tai hänen omaa varsinaista tointaan tai työtään. Klubin hallitus voi muuttaa tai korjata jäsenen luokit-teen, mikäli siihen on aihetta. Asianomaiselle jäsenelle on kuitenkin ilmoitettava aiotusta muutoksesta tai korjauksesta ja hänen mielipidettään on kuultava. Klubi ei voi valita jäsentä, jonka luokitteessa on jo 5 tai useampi tämän luokitteen edustajaa. Jos klubissa on yli 50 jäsentä, se voi valita aktiivijäsenen tähän luokitteeseen edellyttäen, että luokitteeseen kuuluvat jäsenet eivät ylitä 10 % klubin aktiivijäsenten määrästä. Eläkkeellä olevia jäseniä ei lasketa luokitteen kokonaismäärään. Jos jäsenen luokite muuttuu, klubi voi jatkaa hänen jäsenyyttään rajoituksista huolimatta. (Rotaryklubin järjestysmuoto)

Luokitekartta ja -luettelo

Vantaan Rotaryklubin perustamista suunnitelleen toimikunnan keskeisiä tehtäviä oli ollut laatia alueen elinkeinorakenteeseen perustuva luokitekartta eli luettelo kaikista klubin toiminta-alueella esiintyvistä luokitteista, sellaisistakin, joista ei ollut mahdollisuutta saada välittömästi edustajaa klu-biin. Perustan työlle antoi RI:n malliluokitekartta pää- ja alaluokitteineen. Niitä vastaavia yrityksiä, laitoksia ja ammattiryhmiä toimikunta kirjasi yhteensä 143 kappaletta: Tuo määrä takasi vaivat-ta tarvittavan eri ammattialoja edustavan perustajajäsenmäärän löytymisen. Klubin ensimmäisessä viikkokokouksessa perustajajäsenten luokitteet merkittiin tiedoksi. Klubi oli saanut ensimmäisen luokiteluettelonsa eli luokitekarttaa suppeamman listan käytössä olevista (täytetyistä) luokitteista. Tä-hän luetteloon merkittiin kunkin jäsenen nimi oman luokitteensa kohdalle. Luettelo oli vuosittain elokuun loppuun mennessä tarkistettava lisäämällä siihen uudet jäsenet ja poistamalla eronneet, jolloin samalla selvisivät mahdolliset välittömästi käytettäväksi jääneet eli vapaat luokitteet. 1960-luvun alussa ja puolivälissä luokitteet ilmaistiin vielä englanninkielisinä.

Vuoden 1964–1965 luokitekomitean puheenjohtaja Jorma Lähde piti luokitteiden kannalta tär-keänä Helsingin maalaiskunnan alueen uudelleen kartoittamista, ”mikä tehtävä ei ole aivan helppoa ajatellen pitäjämme alueellista laajuutta ja väkirikkautta. Työ on tarkoitus panna hetimiten alulle.” Komitean jäsen Kurt Strömsholm sai tehtävän vastuulleen, ja maaliskuussa 1965 hän esitteli klubille laatimansa tarkistetun luokitekartan ja luokiteluettelon kortiston muodossa. Vantaan Rotaryklubi oli tässä tilanteessa hiukan aikaansa edellä, sillä muutamaa kuukautta myöhemmin Savonlinnan piirineuvottelussa kaikki klubit velvoitettiin saattamaan luokitekarttansa ajan tasalle marraskuuhun mennessä. Syyskuussa luokite- ja jäsenkomiteat osallistuivat johtokunnan kokoukseen, jolloin klu-biin ehdotetut uudet jäsenet voitiin sijoittaa suoraan tarkistettuihin luokitteisiin. Tarkistushetken elinkeinorakenteeseen sidottu luokitekartta koettiin varsin pian liian kapealla pohjalla olevaksi ja

111

rajoittavaksi, koska johtokunta jo keväällä 1966 suositti, että luokitekomitea ryhtyisi entistä tehok-kaammin valvomaan uusien jäsenten ottoa vapaan luokiteperiaatteen mukaan. Siten eri ammattialat tulisivat laajemmin edustetuiksi.

Suositus vapaan luokiteperiaatteen soveltamisesta ei kuitenkaan tullut vallitsevaksi käytännöksi ja jäsenhankintaa ohjattiin edelleen vapautuneitten luokitteiden mukaisesti. Esimerkiksi syksyllä 1970 luokitekomitea totesi, että vapaaksi julistetut luokitteet olivat vielä täyttämättä ja että jäsenyyskomi-tealta puuttuivat ehdotukset maataloustoiminnan, maanviljelys- ja suhdetoiminnan uusista jäsenis-tä. Samalla komitea antoi kielteisen lausunnon jäsenehdotuksesta sillä perusteella, että ehdotettu ei ollut tyypillinen esitetyn luokitteen edustaja. Luokitekarttaa haluttiin ajan mittaan myös täydentää avaamalla uusia luokitteita. Hallituksen toivomuslistalla syksyllä 1976 olivat sopivat luokitteet lää-kärille, hammaslääkärille ja kauppiaalle.

Yhteiskunnan ja elinkeinoelämän eri sektoreiden kehitys synnytti aika ajoin selvän tarpeen luo-kitekartan tarkistuksiin. Joskus virike toimenpiteeseen saatiin governorin klubivierailun yhteydessä. Lokakuussa 1982 DG Matti Mäkelä toivoi, että luokitekartta saatetaan ajan tasalle vuoden loppuun mennessä, ja kymmenen vuotta myöhemmin saman toivomuksen esitti DG Matti Lappalainen. Käytännössä luokitekartta oli kuitenkin alkanut elää pikemminkin sen mukaan, minkä toimialan tai ammatin edustajia toivottiin klubin jäseniksi, kuin että uudet luokitteet olisivat nousseet suoraan alueen elinkeinorakenteen muutoksista. DG Usko Santavuori oli elokuussa 1988 tavallaan antanut hyväksymisensä käytännölle todetessa, että ”hyvälle miehelle löytyy aina luokite”.

Syksyllä 1993 luokitekartta yhdenmukaistettiin DG Ralf Forsmanin antaman mallin mukaisek-si, ja 1990-luvun puolivälistä lähtien luokitekartta päivitettiin luokite- ja jäsenyyskomitean omasta aloitteesta lähes vuosittain. Komitea jopa toteutti vuonna 1996 vantaalaisten yritysten toimialakar-toituksen korostaakseen päivityksessä riittävästi paikkakunnan omaa elinkeinorakennetta. Ponniste-lut luokitekartan tarkistuksissa saivat tunnustusta governoreilta. Elokuussa 1995 DG Aarno Palm totesi tilanteen olevan klubissa ”hyvällä tolalla” ja kaksi vuotta myöhemmin DG Matti Vuorio katsoi luokitekartan olevan ”asianmukaisessa kunnossa”. Luokite- ja jäsenkomitean feedback-katsauksessa komitean puheenjohtaja Esko Kaarna esitti kesäkuussa 2000, että klubin luokitekartta rakennetaan Suomen Rotarytoimiston käyttämän valtakunnallisen toimialaluokituksen varaan. Esitys hyväksyt-tiin. Päätös antoi mahdollisuuden yhdistää kätevästi luokitekartta ja -luettelo toisiinsa. Seuraavien toimintavuosien tarkistukset ovat olleet tämän yhdistetyn luettelon päivityksiä.

Luokiteluettelon tarkistuksiin ja päivityksiin ovat kuuluneet myös jäsenten luokitteissa tehdyt muutokset ja korjaukset. Muutokset ovat olleet harvinaisia, vain muutama sellainen on perustamisvai-heen tarkistuksia lukuun ottamatta merkitty Vantaan Rotaryklubin luokiteluetteloon. Ensimmäinen niistä ajoittui vuoteen 1970, jolloin Kalervo Virtasen vanha luokite ”Koulujen tarkastus” korjattiin ”Kouluhallinnoksi”. Lokakuussa 1993 Kalevi Usva esitti hallitukselle, että hänen luokitteensa ”Up-seerien ammattijärjestötoiminta” muutetaan luokitteeksi ”Maanpuolustus”. Esitystään hän perusteli sillä, että hän jää pois Upseeriliiton puheenjohtajan tehtävästä 1.1.1994 lukien, jolloin hänen luo-kitteensa vanhenee. Kun hän toisaalta täytti Senior Active -jäsenen eli vanhemman aktiivijäsenen vaatimukset, uusi luokite jäi silti klubin käyttöön upseerijäsenen varalle. Lisäksi ”Maanpuolustus” oli hänen vanha luokitteensa Kallion Rotaryklubin ajoilta. Hallitus hyväksyi esityksen. Viimeisin muutos on vuodelta 2004. Silloin Hannu Haapalan luokite ”Maatalous” vaihdettiin luokitteeksi ”Tutkimusjohto”.

Hallitus ei aina ole pitänyt välttämättömänä muuttaa luokitetta jäsenen esityksestä huolimatta. Heinäkuussa 1985 Leo Eerikas ilmoitti työtehtäviensä muuttuneen, mutta olevansa edelleen Finnair-

112

konsernin palveluksessa. Hallitus ei katsonut siinä vaiheessa aiheelliseksi muuttaa luokitetta, koska hänen tehtävänsä kuitenkin sivusivat hänen siihenastista luokitettaan ”Lentoliikenne”. Toisenlaiseen lopputulokseen päätyi Lars-Christian Lönegrenin ilmoitus syyskuussa 1991. Hän kertoi hallitukselle lopettaneensa huoltoaseman pidon, joten luokite ei enää vastannut todellisuutta. Luokiteperiaattee-seen kuului, että jos aktiivijäsen lakkasi henkilökohtaisesti työskentelemästä luokitettaan vastaavalla toimialalla, hän automaattisesti erosi klubin jäsenyydestä, ellei hän ollut valintakelpoinen senior active tai past service -jäseneksi. Lönegrenin tapaus päätyi klubista eroamiseen.

Jäsenhankinta ja -lisäys

Jäsenhankinta kuului luokite- ja jäsenyyskomitean tehtäviin. Komitean tuli pyrkiä löytämään sopi-via jäsenehdokkaita vapaisiin luokitteisiin ja tehdä hallitukselle ehdotuksia heidän valitsemisestaan. Toisaalta komitean tuli innostaa myös klubin jäseniä nimeämään ehdokkaita. Komitean tehtäviin kuului edelleen antaa hallitukselle lausunto ehdokkaan jäsenkelpoisuudesta ja luokitteesta. Ehdok-kaan soveltuvuutta rotariksi komitean oli arvioitava hänen luonteenominaisuuksiensa, ammattimai-neensa ja yhteiskunnallisen arvostuksensa kannalta. Hyvät luonteenominaisuudet, palveluhenkisyys ja moitteeton maine sekä kyky täyttää jäsenyyden mukanaan tuomat velvollisuudet ja mahdollisuus osallistua klubin säännölliseen toimintaan painottuivat arviointikriteereistä merkittävimmin. Klubi-vierailuillaan piirigovernorit korostivat erityisesti jäsenlisäyksen merkitystä ja kiinnittivät huomiota huolelliseen ehdokkaan soveltuvuuden tutkimiseen. Niin tuli erityisesti tehdä vuoden 1970–1971 RI:n presidentti William E. Walk Juniorin toimeksiannon yhteydessä. Hän edellytti, että jokainen presidentti hankkii elokuun aikana uuden ja kyvykkään ”presidentin jäsenen” klubiinsa. Presidentti Olavi Törmäsen valinta oli johtaja Tarmo Palonen, jonka ”kuntoisuus” oli jo neljän vuoden aikana koeteltu Kanta-Hollolan Rotaryklubissa. Vaikka maailmanpresidentti ei ilmeisesti uudella jäsenellä tarkoittanutkaan siirtojäsentä, sai Olavi Törmänen silti vastaanottaa häneltä lämpimän kiitoksen ”for your effort and work in bringing into your club a new quality member during the month of August, 1970”.

Klubin jäsenmäärä on – governorien kannustuksesta tai siitä riippumatta – kasvanut runsaan 40 vuoden aikana alun 27 jäsenestä yli kaksinkertaiseksi. Vuoden 1965–1966 päättyessä se oli tasan 30. Vuonna 1973–1974 määrä nousi edellisen vuoden 39:stä 43:een, ja samalla rikkoutui ensimmäisen kerran 40 jäsenen raja. Vuosina 1974–1993 jäsenmäärä vaihteli tuon rajan molemmin puolin ol-len alimmillaan 34 (1976–1977) ja ylimmillään 44 (1989–1990). Pysyvästi 40 jäsenen raja ylittyi vuonna 1993–1994 ja 50 jäsenen raja vuonna 1997–1998. Enimmät jäsenet klubilla oli vuoden 2000–2001 päättyessä, jolloin heitä oli 59. Vuoden 2004–2005 alussa jäseniä oli 56.

Vuosittain komitea kirjasi toimintasuunnitelmaansa tavoitteen uusien jäsenten määrästä, tavalli-simmin kolmesta viiteen, sekä klubin koko jäsenmäärästä rotaryvuoden päättyessä. Joskus tavoitteet saavutettiin, joskus niistä jäätiin kauaksikin. Esimerkiksi tavoitteet kaudelle 1994–1995 olivat 3-5 uutta jäsentä ja jäsenmäärä kauden päättyessä 44. Vuoden aikana saatiin kuusi uutta jäsentä, kolme jäsentä erosi, mutta jäsenmäärä oli kesäkuun lopussa juuri tavoiteltu. Yhtä hyvin ei käynyt vuonna 1985–1986, jolloin jäsenkasvun tavoitteeksi oli asetettu viisi uutta jäsentä ja jäsenmäärän rotary-vuoden päättyessä tuli olla 42. Vuoden aikana klubi sai kuusi uutta jäsentä, mutta menetti samalla seitsemän entistä, joten jäsenmäärä itse asiassa putosi 37:stä 36:een. Vuonna 1997–1998 tavoitteena oli lisätä jäsenmäärää siten, että rotaryvuoden päättyessä jäseniä oli yhteensä 50. Tavoite ylittyi tun-

113

tuvasti jäsenmäärän ollessa vuoden lopussa 55. Uusia jäseniä otettiin kahdeksan, ja vain kaksi veljeä erosi. Toinen heistä, Tapani Jokela, kutsuttiin kunniajäseneksi. Ajatus naisten kutsumisesta klubin jäseneksi tuli ensimmäisen kerran esille komitean toimintasuunnitelmassa kaudelle 1999–2000: ”Jä-senlisäyksen tavoitteeksi asetetaan viisi (5) uutta jäsentä, joista mahdollisesti kolme (3) on naisia.”

Kokoushuoneisto asetti omat rajoituksensa jäsenlisäykselle. Syyskuussa 1984 luokite- ja jäsenyys-komitea totesi, että ”jäsenmäärän kasvattaminen ei tänä vuonna ole mahdollista kokoushuoneiston ahtauden takia”. Vastaavat pöytäkirjamerkinnät löytyvät vuosilta 1988, 1992 ja 2001: ”Klubin ko-koustilan ahtaus huomioon ottaen on pyrittävä jäsenistön lisäykseen juuri kaikkein keskeisimpien puuttuvien luokitteiden osalta”, ”Kokoustila rajoittaa jäsenmäärän lisäystä” ja ”Pyritään ohjaamaan klubia hallittuun kasvuun kokoustilat huomioiden.” ”Hallitun kasvun” -käsite yleistyi lähinnä 2000-luvun puolella, ja sillä tarkoitettiin enintään parin uuden jäsenen hankkimista ”poistuman” kattamisen lisäksi. Tässä vaiheessa tietty huolestuneisuus jäsenten keski-iän vakaasta nousemisesta alkoi selvästi ohjata jäsenhankintaa, sillä hallittu kasvu tuli pyrkiä toteuttamaan nimenomaan klubin keski-ikää alentavasti.

Klubin ikäprofi ilin kehitykseen oli kiinnitetty huomiota jo 1970-luvun loppupuolella. Syyskuus-sa 1977 hallitus suositti jäsenyyskomitealle, että se mahdollisuuksien mukaan kiinnittäisi huomiota uusia jäseniä valittaessa siihen, että nuorehkojen jäsenten osuus klubissa voisi nousta. DG Usko Santavuori piti vielä 1988 klubin noin 50 vuoden keski-ikää ja ikäjakautumaa hyvänä, mutta neljä vuotta myöhemmin DG Matti Lappalainen toivoi klubiin lisää noin 40 vuoden ikäisiä uusia jäseniä. Jäsenten laatu tuli kuitenkin pitää korkeana ja välttää ottamasta sellaisia, jotka lähtevät heti pois. ”Hallitun kasvun” käsitesisällöstä sen keski-iän alentamista koskeva ajatus tuli ensimmäisen kerran esille Juhani Puurosen lausumana, kun hän heinäkuussa 1996 esitteli luokite- ja jäsenyyskomitean toimintasuunnitelmaa: ”Uudet jäsenet toivotaan siten, että he iältään tukevat klubin pyrkimystä lähentää keski-ikää 45 ikävuoteen.” Ajatus tuli selvästi esille myös komitean toimintasuunnitelmassa 2001–2002: ”Innostetaan klubijäseniä etsimään ’nuorehkoja’ jäsenehdokkaita keski-iän alentami-seksi.” Jäsenistön kasvattamisesta maaliskuussa 2002 käydyn keskustelun tuloksena hallitus päätti, että ”Vantaan Rotaryklubi säilyttää tasonsa niin määrällisesti kuin laadullisesti”.

Luokite- ja jäsenyyskomitea turvautui vuosien varrella erilaisiin keinoihin jäsenten aktivoimi-seksi tekemään jäsenehdotuksia. Syksyllä 1985 komitea totesi, että jäsenlisäys on jokaisen veljen asia. Samalla se odotti klubin jokaisen komitean ehdottavan ainakin yhtä uutta jäsentä. Samantapaisiin ratkaisuihin komitea päätyi muulloinkin. Jo kesällä 1980 se oli asettanut jäsenistä viisi komiteaa, joista jokainen velvoitettiin esittämään yhtä uutta jäsentä klubiin. Huhtikuussa 1991 klubin palve-lukomiteoiden puheenjohtajat Reijo Mäkinen, Aarne Pehkonen, Terho Häkkinen ja Pertti Viitanen saivat kukin saman tehtävän. Pisimmälle komitea meni kuitenkin kesäkuussa 1994, jolloin se esitti, että jokaisen klubiveljen oli ehdotettava yhtä uutta potentiaalista jäsentä. Keväällä 1986 komitea pyysi presidentti Martti Salomaata lähettämään jokaiselle senior active -jäsenelle kirjeen, jossa heitä pyydettiin etsimään uusi jäsen heiltä vapautuneeseen luokitteeseen. Veli Martti toimi esitetyllä ta-valla. Seuraavina kuukausina klubi sai useita uusia jäseniä, mutta ei välttämättä nimenomaan senior active -jäsenten esittämänä.

Jäsenehdotusten tekemistä luokite- ja jäsenyyskomitea pyrki ohjaamaan informoimalla klubia vapaista luokitteista ja nimenomaan luokitteista, joiden edustajaa toivottiin klubiin. Kesäkuussa 1985 komitea toivoi täytettäväksi ensisijaisesti sellaisia luokitteita, jotka olivat todella ”uusia”. Siinä tilanteessa klubiin kaivattiin erityisesti pappia ja peruskoulun opettajaa. Toivomuslista laajeni vuo-sikymmenen lopulla käsittämään hammaslääkärit, matkailun, merenkulun, peruskoulun lisäksi lu-

114

kiot, poliisitoimen, urheilun ja valmennuksen sekä kunnallishallinnon. Evankelisluterilaisen kirkon edustajan klubi sai kirkkoherra Jukka Yrjölästä vuonna 1990, lukion edustajan rehtori Esko Kaar-nasta 1991 ja kunnallishallinnon edustajan sosiaali- ja terveystoimen johtaja Urpo Alangosta 1992.

Komitean 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa toimintasuunnitelmissaan esittämiin toivomuk-siin sisältyivät nimikkeinä virkavalta tai poliisitoimi, politiikka, kunnanjohtajat, lääkäri, tuomio-istuinlaitos, palolaitos, ilmailuhallitus tai ilmailuala, metsähallituksen toimiala, linja-autoliikenne, elintarvikkeiden ja juomien valmistus, julkinen sana tai toimittaja sekä kulttuuriala tai esittävä tai luova taide. Vain kahteen näistä klubi sai ”pysyvän” edustuksen. Kim Zilliacus otettiin vuonna 1997 luokitteeseen ”Poliittiset järjestöt”, ja Risto Ihalainen saatiin vuonna 1995 klubiin lääkärinä, tosin luokitteella ”Terveydenhoidon hallinto”. Ilmailuala ja metsähallituksen toimiala olivat lyhytaikaises-ti miehitetyt. Seppo Miettinen, luokitteenaan ”Lentoliikenne”, oli klubin jäsen 1997–1999 ja Stig Johansson, luokitteenaan ”Metsätalous”, vuosina 2000–2002. Muutoin toivottujen alojen edustajat ovat edelleen ”hakusalla”, tai toivomukset ovat vaihtuneet jo uusiin.

Pisimpään, ainakin vuodesta 1988 lähtien, ja säännöllisimmin toivelistalla on esiintynyt polii-sitoimi. Se sisältyy myös vuoden 2004–2005 luokite- ja jäsenyyskomitean toimintasuunnitelmaan, joka tavallaan muodostaa tiivistetyn yhteenvedon klubin kahdenkymmenen viimeisen vuoden jäsen-hankintapolitiikasta: ”Klubin kokoustila on ahtaanlainen ja osallistumisaktiviteetti hyvä; lisää jäse-niä mahtuu siten niukasti, mutta mahdollisesti poistuvien tai muuttavien tilalle voitaneen rekrytoida uusia jäseniä 2-3 henkeä. Sisarsiipeä tulisi edelleen vahvistaa ja tasapainoinen ammatti- ja ikärakenne tietenkin pitää tavoitteena. Jäsenkunnassamme aukkopaikkoja, kunnan rakenne ja ominaispiirteet huomioiden, ovat mm: naisyrittäjyys on käytännössä ollut sisar Tuulan (Nurmiluoto) varassa, suuri varhaiskasvatuksen ’pehmosektori’, isoisten pedagogeja jo on, it-alan yrittäjyys, ilmailuala, esittävät tai luovat taiteet, järjestysvalta tai oikeuslaitos, kaupunkisuunnittelu/maankäyttö. Ehdotan, että vär-väysponnistuksia kohdistettaisiin em. sektoreihin. Risto Ihalainen, pj.”

5.2.2 Läsnäolo- ja toveruuskomitea

Läsnäolo- ja toveruuskomitean tulee etsiä keinoja jäsenten innostamiseksi ottamaan osaa kaikkiin rotary-kokouksiin mukaan lukien klubin jäsenten läsnäolo piirikonferenssissa, intercitykokouksissa, kansainvä-lisissä kokouksissa ja kansainvälisessä vuosikonventiossa. Komitean on erityisesti edistettävä osallistumista oman klubin viikkokokouksiin tai – jos jäsen on estynyt – läsnäoloa muiden klubien viikkokokouksis-sa; pidettävä klubin jäsenet tietoisina läsnäolosäädösten velvoituksista; parannettava runsaan läsnäolon edellytyksiä; pyrittävä löytämään ja poistamaan läsnäoloa alentavia syitä. Komitean tulee lisäksi edistää jäsenten välistä tutustumista ja ystävyyttä sekä osallistumista rotaryn järjestämiin vapaa-ajan ja virkis-tystoimintoihin ja toteuttaa muut klubin yleisiin tavoitteisiin liittyvät tehtävät presidentin ja hallituksen antamien ohjeiden mukaisesti. (Vantaan Rotaryklubin säännöt).

Läsnäolon seuranta

Rotarin velvollisuus säännölliseen viikoittaiseen läsnäoloon klubin kokouksissa on aiheuttanut run-saasti keskustelua rotarien piirissä. Aiheesta on keskusteltu myös Vantaan Rotaryklubissa. Jo klubin kahden ensimmäisen toimintavuoden kokemukset johtivat siihen, että läsnäolo- ja toveruuskomitea

115

otti kysymyksen esille marraskuussa 1966 DG Väinö Immosen vierailun yhteydessä. Viikkoseloste referoi governorin tietyllä tavalla vapauttavaa kantaa läsnäolokysymyksessä: ”Viikkokokousten osan-oton ei tarvitse olla sataprosenttisen, hän totesi huomauttaen, ettei rotary ole mikään pakkotyölaitos ja että rotarit ovat kuin makarooneja, joita voi vetää perässään mutta ei pakolla työntää eteenpäin. Rotari voi usein palvella rotaryaatteen mukaisesti paljon paremmin olemalla jostakin kokouksesta poissa ja tekemällä muualla jonkin palveluksen.”

Elokuussa 1971 komitean puheenjohtaja Tarmo Palonen käytti varsin kriittisen puheenvuoron alustaessaan viikkokokouksessa aiheesta ”Läsnäolo ja toveruus”: ”En omakohtaisesti oikein ymmär-rä mielestäni itsetarkoitukseksi kehitettyä läsnäolovelvoitetta, ja siksi haluaisin keskustelun aikana uskonvahvistusta itselleni tämän velvoitteen tarpeellisuudesta. Pidän toveruuden merkitystä erittäin tärkeänä Rotaryn piirissä. Mutta onko läsnäolo siinä määrin tarpeen täysikäisten ihmisten velvoit-teena kuin se säädetään Rotaryn säännöissä? Eikö toveruudesta olisi sellaisia kannustimia, että tällai-nen pakote voitaisiin poistaa?” Tähän presidentti Lars Zilliacus vastasi, ettei ”Vantaan klubissa kai koskaan ole ollut tavoitteena saada koko klubi sataprosenttiseksi. Mutta ei myöskään ole paikallaan, että jonkun jäsenen tai klubin läsnäolo olisi vaivoin yli 60 %, vaan olisi pyrittävä mahdollisim-man hyvään prosenttilukuun ilman että se haittaisi muita toimintojamme. Pitäkäämme tavoitteena tuollaista 85 %:n keskiarvoa. Tärkeintä on varmasti toveruus, mutta hyvän toveruuden merkki on läsnäolo, ja siksi toivon hyvää läsnäoloa, jolloin myös toveruus on OK.” Seuranneessa keskustelussa todettiin häiritseväksi se, että kuittaukset tulee tehdä kuuden päivän aikana ennen tai jälkeen viik-kokokouksen.

Läsnäolo- ja toveruuskomitean puheenjohtaja Mikko Vesa otti kantaa läsnäolovelvollisuuteen heinäkuussa 1996 klubipalvelun toimintasuunnitelmien esittelyn yhteydessä. Hän katsoi, ettei läs-näolo ole velvollisuus vaan oikeus. ”Se antaa mahdollisuuden oppia tuntemaan kaverit ja kavereille mahdollisuuden oppia tuntemaan minut. Jos läsnäoloprosentti jää alle 50 %, silloin oikea mies on väärässä paikassa. (Rotary)liikkeen arvion mukaan yksi kontaktikerta viikossa on riittävä määrä po-sitiivisen verkon syntymiseksi.” Hän korosti myös, että jäsenyydessä toteutuu tuttu kaava eli ”tutta-vuus + ystävyys = yhteinen voima”. Vaikka käydyissä keskusteluissa aina silloin tällöin kritisoitiinkin toivotun läsnäolon prosenttitasoa, klubin yleisessä mielipiteessä jäsenten säännöllinen läsnäolo sai pysyvän kannatuksen. Läsnäolotilanteen kehitystä klubissa myös seurattiin.

Alkuvuosina oli tapana, että klubin viikkokokouksissa klubin sihteeri esitti neljännesvuosittain raportin läsnäolotilanteesta. Myöhemmin raportit vaihtuivat governorin kuukausikirjeiden saavut-tua toteamuksiksi läsnäoloprosentista ja sen oikeuttamasta sijoituksesta piirin klubien joukossa. 1970-luvun lopulta lähtien erityisen huomion kohteena oli oman klubin sijoittuminen Tikkurilan ja Myyrmäen klubeihin verrattuna. Harvoin tuossa vertailussa Vantaan Rotaryklubin tarvitsi nolostua tai hävetä. Silti läsnäoloprosentti antoi viidentoista ensimmäisen vuoden aikana varsin usein halli-tukselle sekä läsnäolo- ja toveruuskomitealle aiheen käydä perusteellinen keskustelu, jossa pohdittiin heikon osallistumisaktiivisuuden syitä ja toimenpiteitä läsnäolon kohentamiseksi.

Syksyllä 1981 läsnäolo- ja toveruuskomitea toimeenpani jäsenien keskuudessa kyselyn, jolla pyrit-tiin selvittämään läsnäoloon vaikuttavia keskeisiä tekijöitä. Komitean jäsen ja klubin kakkossihteeri Kaj Kronman analysoi kyselyn tuloksia marraskuun lopulla seikkaperäisesti. Poissaolojen suurimmat syyt olivat kyselyn mukaan jäsenen eri syistä tapahtunut poissaolo paikkakunnalta (50 %) ja työes-teet (39 %). Kokousaika sopi useimmille (73 %) hyvin, mutta vain runsaat puolet jäsenistä (56 %) piti kokouspaikkaa (Hotelli Rantasipi Airport) sopivana. Ravintolan tarjoama ruoka oli hyvää 40 %:n ja keskinkertaista 47 %:n mielestä. Toivomisen varaa oli myös esitelmien aiheissa ja esitysten

116

tasossa, sillä vain 57 % piti niitä hyvinä. Poissaolojen paikkaaminen oli 75 %:n mielestä helppoa. Yleisarviona 60 % jäsenistä kannatti vallinnutta käytäntöä. Toivomuksena tuli kuitenkin esille, että lounaskokouksen katsottiin sopivan kesäaikaan sovellettua kokousaikaa paremmin. Kyselyn tulok-set olivat tavallaan odotettuja, eivätkä ne johtaneet mihinkään huomattaviin vallinneen käytännön tarkistuksiin. Kuitenkin prosessin läpikäyminen oli yksi keino ”psykologisessa sodankäynnissä”, jon-ka tavoitteena oli kiinnittää veljien huomiota läsnäolovelvollisuuden noudattamiseen ja ehkä myös kokousesitelmiin valmistautumiseen. Vastaava tutkimus tehtiin vuonna 1987–1988 samantapaisin tuloksin. Tuolloin käytetty kyselylomake kiinnosti DG Martti Talvelaa siinä määrin, että hän liitti sen kuukausikirjeensä.

Vielä vuonna 1998 heinäkuisen viikkokokouksen tiedotusasioissa presidentti totesi klubin läsnä-oloprosentin (1997–1998: klubi 78,22/piiri 73,17) ”luvattoman kehnoksi”. ”Paikkauksia tarvitaan, jotta heinäkuun läsnäololuvut saadaan kelvollisiksi. … Toveruus klubissa toteutuu vain korkean läsnäoloprosentin avulla.” Uuden vuosituhannen puolella näkökulma arvioinneissa vaihtui myön-teisemmäksi. Läsnäolo- ja toveruuskomitean puheenjohtaja Risto Ihalainen totesi kesäkuussa 2000 komitean feedback-katsauksessa: ”Klubin läsnäoloprosentti (1999–2000: 77,26 %) sijoittuu niin piirin kuin valtakunnankin tasolla klubien parhaimmistoon.” Runsaan vuoden kuluttua toimin-takertomus vahvisti Risto Ihalaisen näkemyksen: ”Läsnäoloprosentti on usean vuoden ajan ollut reilusti yli 70 % ollen Vantaan rotaryklubeista paras ja sijoittuen hyvin myös piirin 1420 klubien joukossa.”

Keskustelujen ja seurannan pohjalta läsnäolo- ja toveruuskomitea yhdessä hallituksen kanssa suunnitteli ja toteutti aktiivisia toimenpiteitä läsnäolon kohentamiseksi. Niitä olivat esimerkiksi muutamaan otteeseen varsinkin 1980-luvulla järjestetyt 100 %:n kokoukset. Niistä ensimmäinen ajoittui kuitenkin jo toimintavuoteen 1977–1978, jonka keskeiseksi teemaksi komitea oli määri-tellyt läsnäolon parantamisen. Tavoitteen saavuttaminen onnistui jopa ennakko-odotuksia parem-min ja merkitsi käännekohtaa läsnäolon kehityksessä. Kokouksen sataprosenttinen onnistuminen ei varmastikaan yksin riittänyt nostamaan läsnäolokeskiarvoja lähes pysyvästi piirin keskiarvojen yläpuolelle, mutta sillä saattoi hyvinkin olla osallistumisaktiivisuutta merkittävästi piristävä vaiku-tus. Tavoitteen saavuttamiseen ja sen mukanaan tuomaan käänteeseen vaikutti eittämättä se, että vuoden viikkokokousohjelmaan ja siihen sisältyvien esitelmien aiheisiin ja mielenkiintoisuuteen oli kiinnitetty erityistä huomiota, samoin myös se, että klubin omat jäsenet entistä aktiivisemmin ja lukuisammin osallistuivat vierailevien luennoitsijoiden asemasta esitelmien pitämiseen. Vuoden toi-mintakertomuksen loppupäätelmä kuului: ”Läsnäolon huomattava paraneminen auttoi myös ylei-sen toveruuden ja ystävyyden rotaryhengen mukaista lujittumista.”

Läsnäolo- ja toveruuskomitean vuoden 1979–1980 toimintasuunnitelmaan sisältyi läsnäoloana-lyysin tekeminen. Siinä kuukausi- ja vuositilastoihin perustuen laadittiin tutkielma oman klubin läs-näoloprosentin vaihtelusta, ja sitä verrattiin piirin ja koko maan keskiarvoihin. Analyysin perusteella klubi keskusteli läsnäoloon vaikuttavista tekijöistä ja pyrki löytämään keinoja sen piristämiseksi. Keskustelussa tuotiin esille myös säännöistä nousevat läsnäolon oikeudet ja velvollisuudet sekä miten läsnäoloa ”paimennettiin” eri klubeissa. Vuoden 1985–1986 ohjelmaan sisältyi erityisen läsnäolon teemakuukauden järjestäminen, jolloin kuukauden jokaisessa kokouksessa puhuttiin läsnäolon mer-kityksestä.

Joskus klubit pyrkivät myös yhteisvoimin kohentamaan läsnäolotilastojaan. Tavallisin menetelmä oli, että Intercitykokouksen järjestämisestä vastaava klubi haastoi muut klubit läsnäolokilpaan, jossa haasteessa määriteltynä aikana klubit pyrkivät toisiaan parempiin läsnäoloprosentteihin. Vantaan

117

Rotaryklubi onnistui voittamaan kisan keväällä 1972 ja sai vuodeksi haltuunsa Pohjois-Helsingin klubin lahjoittaman kiertopalkinnon, pulloon rakennetun laivan. Toukokuussa 1980 kisan voit-ti Pohjois-Helsingin klubi (85,44 %). Vantaan Rotaryklubi sijoittui hyväksi kakkoseksi tuloksella (83,05 %).

Poissaolomaksun käyttöönotto yhtenä keinona läsnäolon parantamiseksi on Vantaan Rotaryklu-bissa noussut kolmeen eri otteeseen pohdinnan kohteeksi. Ensimmäisen kerran sen otti esille DG J. Larinkari klubivierailullaan heinäkuussa 1965. Klubi sai kuulla governorin mielenkiintoisessa esityksessä muun muassa suositelluista poissaolomaksuista, jotka vaihtelisivat 2 markasta täyteen osallistumismaksuun. Klubikokous päätti antaa johtokunnan tehtäväksi tehdä poissaolomaksuista perusteltu ehdotus, mutta totesi myös, että toistaiseksi maksujen suhteen oltiin torjuvalla kannalla. Johtokunta käsitteli asiaa elokuun kokouksessaan, jolloin se katsoi, että poissaolomaksujen hyväksy-minen oli ristiriidassa koko rotaryliikkeen vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan kanssa. Klubi hyväksyi johtokunnan kielteisen päätöksen syyskuussa.

Seuraavan kerran kysymys poissaolomaksusta tuli pohdintaan huhtikuussa 1997, jolloin klubin kakkossihteeri Esko Kaarna teki asiasta kirjallisen aloitteen. Sen taustalla oli tilanne, jossa muuta-mien veljien läsnäolo oli jo pitkään pysynyt noin 40 %:n tietämillä, joidenkin jopa huomattavasti alle sen. ”Tilannetta on vaikea hyväksyä sen vuoksi, että käytettävissä on paikkausjärjestelmä ja/tai mahdollisuus anoa pakottavasta syystä vapautusta.” Aloitteessaan tekijä ehdotti järjestelmää, joka ”motivoisi niitä, joille jäsenyys on merkittävä arvo, vähintäänkin aktiivisempaan osallistumiseen ja/tai poissaolojen paikkaamiseen sekä pakottaisi heidät, joiden motivaatio on heikko, tekemään viiveettä eropäätöksensä. ... Tämä pakotejärjestelmä olisi sovitun suuruinen ’poissaolovero’, esim. 20 markkaa poissaolo ja paikkaamatta jätetty viikkokokous.” Lisäksi Esko Kaarna esitti laskelman, jonka mukaan järjestelmän tuotto klubille kuluneena rotaryvuotena siihen mennessä olisi ollut jo 7200 markkaa. Vanhan ja uuden hallituksen klubineuvottelu asettui kannattamaan esitystä, ja uusi presidentti Seppo Liukko linjasi kertyvät varat käytettäväksi PolioPlus-keräykseen. Klubin jäsenistä Terho Häkkinen puhui maksun käyttöönoton puolesta. Näkemyksensä toi esille myös vieraileva Toivo Kaikkonen Kotka-Ruotsinsalmen Rotaryklubista, joka kertoi, että heillä oli käytössä 40 mar-kan poissaolomaksu, mihin järjestelyyn klubin jäsenet olivat tyytyväisiä. Lopullisesti asiasta päätet-täessä klubikokous kuitenkin torjui esityksen vedoten jälleen toiminnan vapaaehtoisuuteen. Saman kohtalon sai myös past presidentti Jaakko Aatolaisen esitys 25 markan poissaolomaksusta klubin vuosikokokouksessa syyskuussa 2000.

Hallitus, samoin myös läsnäolo- ja toveruuskomitea, joutui aika ajoin pohtimaan joidenkin jä-senten epäsäännöllistä läsnäoloa ja suhtautumista siitä seuranneisiin runsaisiin poissaoloihin. Tosin Rotaryklubin järjestysmuoto antoi säännöillään yksiselitteisen ratkaisun ongelmaan – jäsen oli kat-sottava eronneeksi, jos hän on poissa neljästä perättäisestä kokouksesta – mutta aivan niin jyrkkään päätökseen hallitus ei useimmassa tapauksessa halunnut suoraan turvautua. Mikäli osallistumisen epäsäännöllisyys oli ollut lyhytaikaista, hallitus tavallisesti totesi, ”ettei juuri nyt ole aihetta toi-menpiteisiin” tai että ”päätös tehdään puolivuotiskauden jälkeen”. Pidempään jatkuneet poissaolot johtivat tilannetta selvittäviin yhteydenottoihin, jotka hallitus antoi komitean, presidentin, sihteerin tai ”kummin” tehtäviksi. Mikäli kirjalliset huomautuksetkaan eivät johtaneet osallistumiseen sään-töjen edellyttämässä määrin, hallitus teki päätöksen jäsenyyden päättymisestä. Näitä päätöksiä klu-bin historiaan sisältyy ainakin kaksitoista. Läsnäolo- ja toveruuskomitean tehtäviin kuului jatkuva läsnäolotilanteen seuraaminen ja puuttuminen alhaisiin läsnäoloprosentteihin.

118

Toveruuden vahvistaminen

Läsnäoloon liittyvät ongelmat ovat kuitenkin olleet vähäiset klubin kokonaistoimintaa ajatellen, eikä niillä juurikaan ole ollut vaikutusta klubissa vaikuttavaan henkeen ja toveruuteen. Klubin hengelle on ollut leimallista aivan ensimmäisistä vuosista lähtien viihtyvyys ja yhteenkuuluvuus. Sitä henkivät sihteeri Gunnar Aderssonin sanat vuoden 1965 kesäkuun viimeisen kokouksen selosteessa: ”Koska allekirjoittaneen tehtävät myös päättyvät tähän tällä työsaralla, haluan kiittää veljiä hyvästä yhteis-toiminnasta ja toivon lopuksi, että se rehti ja aito rotaryhenki, mikä alun alkaenkin on klubissamme vallinnut edelleenkin säilyisi ja jopa vahvistuisi.” Sama viesti sisältyi Esko Kaarnan puutarhajuhla-puheeseen aikajanan toisessa päässä: ”Kuluneen rotaryvuoden (2002–2003) aikana on klubin pre-sidenttinä ollut riemullista todeta, miten rotaryaate palvelemisen ihanteineen on jalostunut joukos-samme voimavaraksi ja vahvaksi kasvualustaksi toiminnalle. Klubin ilmapiiri myös henkii ystävyyttä, viihtyvyyttä ja yhteenkuuluvuutta.”

Klubissa on sen historian aikana panostettu merkittävästi niin sanoin kuin teoin hyvän rotaryhen-gen luomiseen ja vahvan toveruuden lujittamiseen. Lukuisat puheenvuorot eri yhteyksissä ovat ohjan-neet ajatuksia niiden keskeiseen sisältöön. Rotaryn 66-vuotispäivänä helmikuussa 1971 Pertti Viitanen lausui esitelmässään: ”Historiikki kertoo, että tässä ensimmäisessä näin alkunsa saaneessa Rotaryklu-bissa vallitsi lämmin ja läheinen veljeys jäsenten kesken. Jäsenet auttoivat toisiaan kaikessa, missä ky-kenivät. He osoittivat toisiaan kohtaan huomaavaisuutta, antoivat tarvittaessa toisilleen hyviä neuvoja. He totesivat hyötyvänsä siitä, että palvelivat toisiaan. Kun opimme sisimmässämme tuntemaan, että on olemassa muitakin ihmisiä kuin kaikenkeskeinen ’minä itse’, ja että on muittenkin pulmia kuin

minun, olemme jo puolivälissä Rotarya. Saamme luoduksi to-verillisen, veljellisen ja rehdin ilmapiirin joukkoomme, ja sil-loin olemme siirtyneet teoriasta käytäntöön.” Presidentti Olavi Törmäsen saatesanat toiminta-kertomuksessa 1970–1971 ko-rostivat samassa hengessä pyy-teettömän palvelun edistämistä sekä työssä että kotona: ”Tämä merkitsee itsekkyyden vastusta-mista sen kaikissa muodoissa, sillä vain täten syntyy mieliim-me tilaa todelliselle rotaryhen-gelle ja vain näin syntyy ehjiä rotaryklubeja. Oma klubimme on saavuttanut tämän tason; sii-tä on muodostunut ehjä toveri-piiri, jossa viihdytään ja jota on hyvin vaikea jättää.”

Rotaryn ajatusmaailmaan syvällisesti paneutunut Kaj Ahl-

Klubin toimintaan ja henkeen pitkään vaikuttaneelle Pertti Viitaselle (presidentti 1974–1975) luovutettiin PHF-arvo ja -mitali perinteisessä puutarhajuhlassa kesäkuussa 1986 presidentti Martti Salomaan luo-na Helsingin Marjaniemessä. Kuvassa vasemmalta Viitanen, Salomaa, Erkki Reittilä (presidentti 1982–1983, †) ja rouva Salomaa. Kuva: Pertti Viitasen kuva-arkisto.

119

man rohkeni kohdata todellisuuden realistisesti ja näki omankin klubin piirissä tarvetta itsetutkis-teluun. Luovuttaessaan presidentin tehtävät kesällä 1973 hän jätti veljien pohdittavaksi muutaman olennaisen kysymyksen: ”Rotariuden palveluihanteen mukaisesti haluaisin myös heittää esiin hienoi-sen epäilyni siitä, ettemme palvele ja toteuta palvelua siten kuin meidän tulisi. Onko meillä riittävästi epäitsekästä palvelumieltä kotona, työpaikassamme, liike- ja muussa toiminnassamme ja onko sitä läheskään riittävästi oman klubimme jäsenten kesken. Oletko hyvä veli rohjennut tuoda kysymyk-sesi tai ongelmasi jonkun tai joidenkin veljien eteen? Oletko rohjennut keskustella ja oletko todella epäitsekkäästi myös auttanut toista veljeä?” Kysymykset lienevät pysyvästi ajankohtaiset. Samuli Kan-tanen jatkoi kysymysten linjalla jättäessään lokakuussa 1991 raportin läsnäolo- ja toveruuskomitean keskusteluista. Hän kirjoitti: ”Saattaisi olla paikallaan pohtia … nykyisten viikkokokoustemme linjaa toveruuden edistymisen näkökulmasta. Suhteellisen kaavamainen käsikirjan mukainen linja on ehkä turvallinen ja perinteikäs, mutta saattaa herättää pohdiskelua siitä, antaako se minulle kiireiselle vel-jelle riittävästi. Tukeeko se toveruutta ja toistemme tuntemista puhumattakaan aviopuolisoittemme tuntemista. Perheenjäsenemme saattaisivat löytää uusiakin muotoja, jotka houkuttelisivat heitä tuke-maan omaan osallistumistamme ja tulemaan itsekin mukaan.”

Ohjelmaan sisältyneiden avec-tilaisuuksien lisäksi klubi on ainakin kerran järjestänyt tilaisuu-den, jonka tavoitteena oli tehdä rotarytoimintaa tutummaksi perheenjäsenille. Yhteen joulukuun 1968 viikkokokoukseen klubi kutsui mukaan jäsenten lapset. Heitä osallistui tilaisuuteen yhteensä kuusitoista. Presidentti Gunnar Andersson lausui tervetulotoivotuksessaan: ”Ajatus teidän saami-seksi kerran mukaan kokoukseemme ei ole syntynyt hetken mielijohteesta, vaan se on jo kauan askarruttanut mieltämme, ja lähtee tarpeesta tehdä rotarytyö tunnetuksi oman perheen keskuudessa. Maanantai-illan tavanomainen hokema monessa rotaryperheessä on ’ai isi on taas lähtenyt sinne rotariin’, ei kerro paljoakaan elleivät perheenjäsenet tiedä rotarysta muuta, kuin että isi siellä kerran viikossa istuu.” Lähteistä ei löydy mainintaa siitä, että vastaava tilaisuus olisi toistamiseen joskus myöhemmin järjestetty.

”Tunnemmeko toisemme?” Kysymyksen esitti muun muassa läsnäolo- ja toveruuskomitean pu-heenjohtaja Pertti Viitanen komitean toimintasuunnitelmassa vuodelle 1979–1980. Teksti jatkui: ”Kun charterjäsenten omaelämänkertaan on edellisen ego-esityksen jälkeen tullut yli 15 vuosirengasta, nyt todella on aloitettava henkilöesittelyt alusta uudelleen.” Ego-esitykset klubi oli ottanut käyttöön jo ensimmäisenä keväänä palvelemaan tutustumista ja toistensa tuntemista. Välillä ”unohtuneet” esitykset otettiin uudelleen ohjelmaan vuoden 1979–1980 alussa. Ne eivät kuitenkaan jatkuneet kovin pitkään. Pysyviksi ego-luonnehdinnat jäivät vuodesta 1994–1995 alkaen. Silloisen läsnäolo- ja toveruuskomitean ohjeistus kuului: ”Hyvän toveruuden edistämiseksi pyrimme … liittämään jäse-nesitelmien alkuun lyhyen katsauksen omaan perhe/harrastus/työtilanteeseen (lapsi meni naimisiin, hiihdin Pirkanhiihdon, yrityksellämme on uusi omistaja).” Käytännössä esitykset muodostuivat henkilöhistorioiksi. Jaakko Aatolainen pyrki omalla presidenttikaudellaan 1999–2000 vaihtelun saamiseksi muuttamaan niiden luonteen lyhyeksi esitykseksi itse kunkin harrastuksista ja Esko Kaar-na omallaan 2002–2003 kuvauksiksi – suuremmin menestymättä – esiintyjän elämän nykyhetkestä sekä tulevaisuuden suunnitelmista ja toiveista. Oma merkityksensä esityksillä on ollut nimenomaan uusien jäsenten tutustumiselle klubin muihin jäseniin.

Tutustumisen ja tunnistamisen helpottamiseksi klubi varusti syksyllä 1984 jäsenensä rintaan kiinnitettävillä nimilapuilla, joihin oli merkitty myös itse kunkin luokite. Nimilaput jäivät kuitenkin pois käytöstä parin vuoden kuluttua, kunnes ne otettiin uudelleen käyttöön vuoden 1998–1999 ai-kana. Klubimestarit valmistivat jäsenen etu- ja sukunimellä varustetut nimikortit tekstinkäsittelyoh-

120

jelmalla ja pujottivat ne rintaan kiinnitettäviin muovisiin pitimiin. Niitä säilytettiin klubin kaapissa laatikossa, joka otettiin esille ennen kokouksen alkua ja josta klubimestari jakoi kullekin kokoukseen saapuvalle omansa. Syksyllä 2002 klubimestarit uusivat hallituksen toimeksiannosta nimikortit si-ten, että niihin merkittiin nimen lisäksi jäsenen luokite. Ensimmäisen kosketuksen nimikorttien käyttöön klubi oli saanut itse asiassa jo maaliskuussa 1966 Pohjois-Helsingin Rotaryklubin järjestä-mässä Intercitykokouksessa: ”Tilaisuuden erikoisuutta korosti osanottajille jaettu tekstattu, rintatas-kussa pidettävä nimilappu.” Tuolloin kokemus ei kuitenkaan synnyttänyt pysyvää käytäntöä.

Samaan tarkoitukseen klubi alkoi Jaakko Aatolaisen aloitteesta julkaista parin kolmen vuoden välein kuvallista jäsenluetteloa, matrikkelia, jota on jaettu joskus myös klubissa vierailleille. Kovin suurta menestystä sitä vastoin ei ollut Heikki Lehtisen vuonna 1985 esittämällä ajatuksella perustaa klubin sisäinen vapaaehtoinen kirjasto, jotta veljet voisivat tutustua toistensa ammatteihin lainatta-vien kurssimonisteiden ja muun vastaavan materiaalin avulla. Toveruuden syventämiseen tähtäsivät myös läsnäolo- ja toveruuskomitean suunnitelmat järkyttää aika ajoin kokousten istumajärjestyksiä ja tehdä joskus, kuten esimerkiksi lokakuussa 1991, ”täysremontti” ”klikkiytymisen” estämiseksi. Erityistä huomiota klubi on kaikkina vuosikymmeninään halunnut kiinnittää vierailevien rotarien vastaanottoon ja viihtymiseen. Läsnäolo- ja toveruuskomitea on yhdessä klubimestareiden kanssa vastannut heidän asianmukaisesta kohtelustaan. Komitean toimintasuunnitelmaan vuodelle 1993–1994 sisältyi selkeiden vieraiden vastaanottoa koskevien ohjeiden laatiminen. Ohjeet valmistuivat elokuussa 1994 Antti Puhakan valmistelemina.

Takkaillat

Takkailloilla on ollut oma paikkansa toveruuden lujittajina. Niiden ideana on rotarien kokoaminen vapaamuotoiseen yhdessäoloon ja syventymään johonkin keskeiseen rotaryaiheeseen. Ne muodos-tuivatkin klubin alkuvuosina varsin tavanomaisiksi ja suosituiksi komiteatyöskentelyn ja rotarytie-touteen perehtymisen, mutta myös keskinäisen tutustumisen tilaisuuksiksi. Niihin usein liittynyt saunominen vapautti viimeistään pintaa syvemmälti sinuiksi. Illat koettiin antoisina ja ajattelemisen aihetta antavina. Kerran (Chic 1987) jopa Erkki Reittilä hiljeni kuulemastaan siinä määrin, että hänen läsnäolonsa jäi sihteeriltä lähes huomaamatta. Veli Erkki pyysikin tapahtumasta ja vaitonai-suudestaan kirjallisen todistuksen.

Erityisen hyvin takkaillat sopivat työryhmien tapaamismuodoksi. Ammatti- ja yhteiskuntapalve-lukomiteoitten toimintasuunnitelmia pohjustettiin esimerkiksi toukokuussa 1969 Tukkukauppojen Oy:n (Tuko) kurssikeskuksessa Hämeenkylässä. Kurt Strömsholm selosti illan aikana laajasti sosiaa-lijohtaja Dahlbergin kanssa käymiään keskusteluja ja Yrjö Teräväinen selvitti Korson yhteiskoulun ammatinvalinnanohjaustilaisuuksista kahtena vuotena saatuja kokemuksia. Kuullun perusteella tu-levan toimintavuoden ohjelmarungot hahmottuivat hallitukselle esitettäviin muotoihin. Viikkose-losteen kuvaus tilaisuudesta päättyi toteamukseen: ”Saunomista, allasuintia, voileipäkahveja ja hyvää kohtelua, tilaisuus syventää rotaryveljeyttä ja kehittää palvelumuotoja. Kiitos Tuko ja veli Reittilä.” Mikä lieneekään ollut illan elementtien tärkeysjärjestys?

Iltojen sisältö saattoi joskus rajoittua suurimmaksi osaksi vapaamuotoiseen tutustumiseen, seu-rusteluun ja keskinäiseen viihtymiseen, kuten toukokuun puolivälissä 1968 Gebhard-opistolla. Maistuvan iltapalan ja asiantuntevan opastuksen jälkeen veli Sulo (Kosunen) ”vei meidät rantasau-naan, jonka antimista useimmat nauttivatkin. Ilma oli tuulinen ja kylmä, mistä johtui, ettei kukaan

121

uskaltautunut hyiseen veteen uimaan. Sillä aikaa kun toiset ottivat löylyjä, toiset nauttivat virvok-keita, olutta ym. Suosituimmaksi olutmerkiksi oli yht’äkkiä noussut ns. ’Kovalenko’-olut, jota toiset nimittivät myös ystävyys- ja yhteistyöolueksi. Paluumatkalle lähdettiin klo 20.45.” Lähes puhtaasta seurustelusta oli kysymys Juhani Artolankin kodissa Vihdissä vietetyssä takkaillassa syksyllä 1971. Matka perille tehtiin yhteisesti linja-autolla ja ”ilta kului liian nopeasti keskustelujen, saunan, uinnin ja talon tarjoamien kahvin, pullan ja voileipien myötävaikutuksella”.

Läsnäolo- ja toveruuskomitean toimintasuunnitelmiin sisältyi 1970- ja 1980-luvuilla yhdestä kahteen takkailtaa vuodessa, toimintavuoden 1988–1989 ohjelmaan peräti neljä. Myöhemmin 1990-luvulla ne jäivät harvinaisemmiksi, eivät kuitenkaan olemattomiksi, ja palvelivat enenevästi uusien jäsenten perehdyttämistä. Iltojen viettopaikat vaihtelivat suuresti ja riippuivat paljolti järjes-tämisvastuussa olleitten jäsenten henkilökohtaisista liike-, ammatti- tai muista suhteista. Suosittuja paikkoja olivat Sulo Kosusen ja Erkki Reittilän ”rehtoroimat” Gebhard-, sittemmin Osuuspankki-opisto ja Tukkukauppojen Oy:n kurssikeskus, mutta iltoja isännöivät usein myös Mainosruusu Oy, Vantaan Sähkölaitos, Masino Oy ja Korpivaara Oy. Illat koettiin hauskoina, mutta samalla myös hyödyllisinä klubin toiminnan ideariihinä: ”Hauskassa tilaisuudessa 15 veljeä pohti, miten hankkia klubille lisävaroja.” Viimeisin ”vapaaohjelmainen” takkailta ajoittui toukokuuhun 2002. Se järjestet-tiin peruuntuneen Rostockin matkan tilalle ”Sampo-pankin ystävällisellä avustuksella ja veli Kyöstin (Jaakkola) toimiessa isäntänä. Illan ohjelmassa oli maistuvan salaatin ja kahvin lisäksi kolme ex tem-pore -alustusta, mm. Victor Dmitrienko kertoi jännittävän kertomuksen karhun metsästämisestä Kamchatkaan suuntautuneella matkalla.” Tammikuussa 2005 Lexus Cars -yrityksen toimitiloissa Kaivokselassa järjestetty takkailta palveli nimenomaan uusien jäsenten perehdyttämistä.

Veljien ja sisarten huomioiminen

Läsnäolo- ja toveruuskomitean tuli huolehtia siitä, että jäsenten merkkipäivät ja muut merkkita-paukset tulivat sopivalla tavalla huomioiduiksi klubissa. Tuohon tilanteeseen klubi joutui heti pe-rustamisensa jälkeen, kun Vilho Uhrman täytti 60 vuotta 30.12.1963. Onnitellessaan veli Vilhoa tammikuun ensimmäisessä viikkokokouksessa presidentti Wesamaa ojensi hänelle klubin puolesta kaikkien jäsenten allekirjoittaman rotaryadressin. Muistamistavasta muodostui pysyvä käytäntö, jos-ta tosin poikettiin syyskuussa 1977, jolloin klubi onnitteli 60-vuotiasta Olavi Törmästä Suomen Ro-taryn 50-vuotisjuhlamitalilla. Vuonna 1986 hallitus päätti ottaa mitalin laajempaankin käyttöön ja antaa sen yhden kerran 50-, 60- tai 70-vuotta täyttävälle tai 15-25 vuotta rotarina olleelle jäsenelle. Pysyvää sijaa onnittelulahjana mitali ei kuitenkaan saanut, ja viimeistään 1990-luvun alussa klubi palasi adressilinjalle. Vuonna 1995 käytäntöä tarkistettiin siten, että adressi ojennetaan 50 vuotta täyttäville. Samalla sovittiin, että 60-vuotispäivänä päivänsankari saa hopeisen rotarysolmioneulan ja 70-vuotiaalle annetaan hopeiset kalvosinnapit. Klubin hyväksyttyä naisjäsenyyden hallitus päätti elokuussa 2002, että naispuolisia jäseniä muistetaan 50-vuotispäivänä adressilla ja 60-vuotispäivän yhteydessä luovutetaan rotarymerkki solmukkeella. Ratkaisua edeltäneessä keskustelussa olivat vaih-toehtona vilahdelleet Kalevala-korut.

Vähintään kaksi, tavallisesti useampi veli yhdessä kävi viemässä klubin onnittelun päivänsanka-rille aina silloin, kun tällä oli merkkipäivänvastaanotto. Mikäli vastaanottoa ei ollut, onnittelu hoi-dettiin merkkipäivän jälkeisessä ensimmäisessä viikkokokouksessa, jossa onniteltava oli läsnä. Varsin usein onniteltava on viime vuosina liittänyt kokouksessa esittämiinsä kiitoksen sanoihin pirteästi

122

helmeilevän juomatarjoilun veljien ja sisarien iloksi. Läsnäolo- ja toveruuskomitean toimintasuunnitelmassa vuodelle 1993–1994 oli kohta: ”Tehos-

tetaan merkkipäivien muistamisen lisäksi myös veljien perhepiirissä sattuneiden muiden merkkita-pahtumien huomaamista ja mainitsemista kokousten yhteydessä.” Tehostamiseen löytyi aihetta, sillä asiakirjoista löytyvien mainintojen perusteella merkkitapahtumien esille otto klubin kokouksissa oli käynyt sitä harvinaisemmaksi mitä lähemmäksi 1990-luvun alkua oli tultu. 1960-luvulla onnittelut olivat tavanomaisia ja niiden aiheet moninaiset: Juhani Artolalle oli syntynyt tyttö (1966, äiti ja tytär voivat hyvin), Eino Sirén oli tullut valituksi uudestaan eduskuntaan (1966, ”On turvallista tietää kansanedustuslaitoksessamme olevan viileän ja rauhallisen harkinnan omaavia miehiä, joita samalla elähdyttää pyyteetön rotary-henki”), Tauno Longasta oli tullut professori (1966), Olavi Törmänen oli saanut Suomen Leijonan Ritarikunnan I luokan ritarimerkin ja Tapani Jokela samana päivänä Pro Finlandia mitalin (1967), Kaj Ahlman oli väitellyt lääketieteen tohtoriksi (1968, ”Nyt hänestä oli tullut todellinen tohtori”), Kurt Strömsholmin ”tuottama” poika oli saavuttanut Pohjoismaisissa Melontamestaruuskisoissa kaksikkomelonnassa kirkkaimman mitalin (1968), Atte Lehto oli saanut Itsenäisyyden juhlarahaston palkinnon toimitusjohtajana kehittämästään torninosturista (1969) ja Reino Maikoski oli kihlautunut (1969). Komitean tehostamispyrkimykset eivät kuitenkaan johtaneet asiakirjojen valossa kovin näkyviin seuraamuksiin. Löytyy niistä sentään joku maininta. Kesäkuussa 1986 ”presidentti onnitteli veli, eversti Jaakko Aatolaista Suomen Leijonan ritarikunnan komentaja-merkistä, joka oli hänelle myönnetty puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4.6.1986”. Roy Ahlfors oli marraskuussa 2000 onnittelujen kohteena saamansa Vantaan Yrittäjät r.y.:n palkinnon johdosta.

Klubin lähetystö, Antti Keskinen (vas.), Reijo Mäkinen, Raimo Huvila, Jaakko Aatolainen, Oiva Pietarinen, presidentti Erkki Laamanen, Seppo Liukko, Kalevi Usva ja näkymättömissä Pertti Viitanen, onnittelevat Esko Kaarnaa hänen 60-vuotispäivänään syyskuussa 1998 Övre Nybackassa. Päivänsankarin vieressä on rouva Sinikka Kaarna. Kuva: Minna Kaarna.

123

”Jos klubissamme on veli, joka ei vuoksi pysty osallistumaan kokouksiin, niin sovitaan, että joku veljistä käy säännöllisesti viemässä hänelle klubiterveiset” tai ”Pidetään yhteyttä veljiin, jotka sairauden takia joutuvat olemaan sairaalassa tai pitkään kotihoidossa”. Lainaukset ovat läs-näolo- ja toveruuskomitean ja yhteiskuntapalvelun toimintasuunnitelmista vuosilta 1988–1989 ja 1991–1992. Kukkatervehdykset, sähkeet ja tervehdyskäynnit olivat toki olleet käytäntönä klubin alkuvaiheista asti, mutta yhteydenpito pitkään sairastaviin kirjattiin nyt myös osaksi klubin viral-lista toimintaa. Viestit sairastumisista ja onnettomuuksista ovat onneksi tulleet vastaan harvoin, mutta välttääkään klubin jäsenistö ei niitä tyystin ole voinut. Tauno Lonka joutui autokolariin, Kurt Kronman vietti viimeiset kuukautensa sairaalassa, Kalevi Usva kävi läpi vaikean leikkauksen, Jaakko Aatolainen sairasti koko presidenttikautensa vakavaa sairautta, mutta hoiti silti presiden-tintehtävänsä ihailtavasti, Jukka Yrjölä oli pitkään sairaslomalla pudottuaan katolta ja Heikki P.S. Leivo ei sairautensa vuoksi pystynyt osallistumaan klubin toimintaan syksystä 2002 alkaen. Klubin 40-vuotisjuhlaan hänet saatiin vastaanottamaan myönnetty PHF-arvo ja siihen liittyvät tunnukset. Esimerkit riittänevät todentamaan suunnitelmien kirjaukset perustelluiksi ja niiden mukaisen toi-minnan aidon rotaryhengen edellyttämäksi. Klubissa on ymmärretty toveruus niin merkittäväksi arvoksi, että tarvittaessa sitä on ollut oikeus ylläpitää organisoidustikin.

Sanoma aktiivijäsenen kuolemasta on kohdannut klubin yksitoista kertaa, ja kerran niin on ta-pahtunut kunniajäsenen kuoleman johdosta. Viesti Atte Lehdon poismenosta hiljensi klubin en-simmäinen kerran elokuussa 1973. Seuraavan kerran suruviesti kohtasi klubin joulun alla 1974 Gunnar Anderssonin kuollessa. ”Hänessä klubimme menetti todellisen rotaryhengen elähdyttämän veljen, jonka toiminta ja vaikutus toveripiirissämme oli niin merkittävä” (kertomus toimintavuo-delta 1974–1975). Poisnukkuneiden muistoa klubi on aina kunnioittanut hetken hiljaisuudella ja läheisen klubiveljen lausumilla muistosanoilla. Syksyllä 2000 klubi joutui vajaan kuukauden sisällä hiljentymään kaksikin kertaa. Samassa marraskuun puolivälin kokouksessa, jossa presidentti Björn Backman kertoi Henrik Sarinin kuolemasta ja Aarne Pehkonen lausui muistosanat, jäsenille tiedo-tettiin Erkki Reittilän sairastuneen vakavasti. Vain pari viikkoa myöhemmin Pertti Viitanen toi suru-viestin veli Erkin poismenosta ja Sulo Kosunen kertoi hänestä mieleen jääviä muistoja. Juuri samana päivänä Jaakko Aatolainen, Viljo Junno ja Kaarina Ylönen olivat jättäneet Vantaan Rotaryklubin kukkatervehdyksen Henrik Sarinin haudalla. Muistosanat klubin kunniajäsen Tauno Longalle lau-sui Pertti Viitanen syyskuussa 1995.

Vantaan Rotaryklubi on useita kertoja hiljentynyt muidenkin kuin omien aktiivijäsenten kuo-leman johdosta. Toukokuussa 1968 saapui tieto klubin kummin ja Pohjois-Helsingin Rotaryklu-bin past presidentin, Olli Vikstedtin kuolemasta. Klubi keräsi hänen orvoksi jääneille lapsilleen 230 markan raha-avustuksen, joka tilitettiin ”PYP:n ao. konttorissa olevalle Olli Vikstedtin lasten avustustilille”. Pertti Viitasen lämpimien muistosanojen kohteena elokuussa 1999 oli klubin past presidentti (1970–1971), PHF Olavi Törmänen. Myös veljien vaimojen poismenoa on muistettu. Syyskuussa 1965 klubi lähetti Uuno Saariselle surunvalitteluadressin rouva Saarisen kuoleman joh-dosta. Pentti Kynnöksen vaimo menehtyi toukokuussa 1998 pitkään ja vaikeaan sairauteen, ja Jukka Yrjölä esitti seuraavassa viikkokokouksessa lyhyessä muistopuheessaan veli Pentille surunvalittelut klubin puolesta.

Jaakko Aatolainen esitti joulukuussa 2001, että klubin edesmenneistä jäsenistä laadittaisiin luettelo klubin oman matrikkelin loppuun. Luettelon laatimista ja ajan tasalla pitämistä klubi ei katsonut silloin käytännön syistä mahdolliseksi. Sen sijaan se päätti, että pyhäinpäivän yhteydessä pyritään viikkokokouksessa muistamaan edesmenneitä jäseniä muistohetkellä. Päätös toteutui 31.10.2002,

124

jolloin viikkokokousesitelmän jälkeen klubi hiljeni muistotilaisuuteen. Sen aluksi Jaakko Aatolainen lausui ”omin luvin” lyhentämänsä Alpo Noposen runon ”Mahdoton ratkaista”. Siinä runoilija pohtii ihmiselon kulkua kehdosta haudan partaalle löytämättä vastausta kysymykseen, minä aikana ihmi-nen matkallaan on kaikkein kaunein. Runon veli Jaakko esitti omana kunnianosoituksenaan tuon tien loppuun kulkeneille rotariveljille. Runon loputtua Jukka Yrjölä piti palavan muistokynttilän ää-ressä rukoukseen päättyneen muistopuheen. Tilaisuus toistui vuoden kuluttua, ja kolmannen kerran muistokynttilä sytytettiin marraskuun 4. päivänä 2004. Silloin veli Jukka puhui ajan merkityksestä, siitä, kuinka on aika kylvää ja aika korjata, aika syntyä ja aika kuolla. Hän totesi myös klubin saatta-van iloita, ettei kukaan sisarista tai veljistä ollut siirtynyt menneen pyhäinpäivävuoden aikana ajasta ikuisuuteen. Jaakko Aatolaisen aloite oli synnyttänyt klubiin uuden perinteen.

Innoituksen vuoden 2002–2003 viikkokokouksien aloitustapaan presidentti Esko Kaarna sai Jaakko Aatolaisen aloitteeseen liittyneestä toivomuksesta huomioida klubin vuosiohjelmassa pois-nukkuneet klubin jäsenet. Presidentin linjauksissaan Esko Kaarna lausui: ”Tulen sisällyttämään jo-kaisen viikkokokouksen ohjelmaan ’päivän avauksen’. Sen sisältämän ajatuksen lainaan aina edes-menneen veljemme Tauno Longan aforismikokoelmasta ’Ajatuksia elämän varrelta’. Koen, että myös tällä tavoin saatamme osoittaa kunnioitusta sisartemme ja veljiemme muistolle.” Marraskuussa 2002 klubin hallitus päätti, että Jaakko Aatolaisen aloite toteutetaan myös alkuperäisessä muodossaan ja laaditaan jäsenyysaikanaan poisnukkuneista klubin jäsenistä luettelo, jota pidetään jatkossa ajan tasalla. ”Veli presidentti lupasi käynnistää selvitystyön.” Selvitystyö on nyt päättynyt ja sen tulos on nähtävissä muun muassa tämän esityksen sivuilla.

5.2.3 Ohjelma- ja rotarytietouskomitea

Ohjelma- ja rotarytietouskomitean tulee valmistella ja järjestää klubin säännöllisten ja ylimääräisten ko-kousten ohjelmat, antaa jäsenehdokkaille tietoja niistä oikeuksista ja velvollisuuksista, joita rotaryklubin jäsenyys tarjoaa, antaa kaikille jäsenille jatkuvasti tietoja rotaryn historiasta, tavoitteesta ja toiminnasta eri tasoilla sekä valvoa uusien jäsenten perehdyttämistä heidän ensimmäisen jäsenvuotensa aikana klubis-sa. (Vantaan Rotaryklubin säännöt).

Kokousohjelman laatiminen

Vantaan Rotaryklubin kokousohjelman valmisteli vuoteen 1985–1986 asti ohjelmakomitea. Seuraa-vasta toimintavuodesta alkaen ohjelmakomitea ja rotarytietouskomitea yhdistettiin yhdeksi komite-aksi, joka edelleen vastasi viikkokokousten ohjelmien suunnittelusta. Klubin kokousohjelmat valmis-teltiin pääsääntöisesti koko toimintavuodeksi kerrallaan. Tosin kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana ohjelmat joinakin vuosina laadittiin puolivuosittain, ja silloinkin siten, että ensimmäisen vuosipuoliskon ohjelmassa heinäkuu jätettiin ”ajankohtaisen” ja kesälomakokemuksiin perustuvan ohjelman varaan, eikä esitelmiä pidetty. Näin meneteltiin esimerkiksi vuosina 1965–1966, 1970–1971 ja 1980–1981. Samansisältöinen ohjelma kattoi heinä- ja elokuut myös koko toimintavuodek-si laadituissa 1960-luvun ohjelmissa sekä vielä vuosina 1978–1980. Muutaman aivan ensimmäisen vuoden kesäajan ohjelman järjestämisvastuun klubin johtokunta delegoi eri komiteoille, jotka ku-kin vuorollaan sijoittivat viikkokokouksiin tehdas- ja muita vastaavia yritys- ja työpaikkakäyntejä

125

tai jakoivat rotarytietoutta komitean toimenkuvaan liittyvistä asioista. Toukokuussa 1979 pidetyssä klubineuvottelussa todettiin, että ”heinäkuu on ohjelmaton, elokuussa käsitellään ajankohtaista ja varsinainen ohjelma lähtee käyntiin syyskuussa”. ”Ajankohtaista” lienee klubin historian useimmin toistunut kokouksien aihe.

1980-luvun alkuvuosista lähtien viikkokokousohjelmat on laadittu samalla kertaa koko vuodek-si, lukuun ottamatta vuotta 1993–1994, jolloin ne valmisteltiin erikseen syys- ja kevätkautta varten. Ohjelman rakenteeseen vaikuttavaksi uudeksi käytännöksi vuodesta 1991–1992 alkaen muodostui kahden peruutetun viikkokokouksen mittainen kesätauko. Sen teki mahdolliseksi Rotaryklubin jär-jestysmuodon muutos, joka antoi hallitukselle oikeuden ”harkintansa mukaan peruuttaa korkeintaan kaksi säännöllistä viikkokokousta kunakin rotaryvuotena myös muista syistä” kuin juhlapäivän, klu-bin presidentin kuoleman, epidemian tai koko paikkakuntaa uhkaavan vaaran vuoksi. Vuoden 2001 RI:n sääntövaltuuskunta laajensi oikeuden neljän säännöllisen viikkokokouksen peruuttamiseen, kuitenkin siten, että korkeintaan kolme niistä voitiin peruuttaa peräkkäin. Klubi käytti tilaisuuden hyväkseen ja laajensi kesätauon kolmen peruutetun kokouksen mittaiseksi kesästä 2002 alkaen.

Kokousohjelmat painatettiin ohjelmalehtiseksi syksystä 1965 alkaen. Ensimmäisessä taskukokoi-sessa ja nelisivuisessa lehtisessä syksyn ohjelma ilmaistiin kuukausittain ja kokouspäivittäin mainitse-malla kokousesitelmän pitäjä, mutta ei esitelmän aihetta. Lehtinen sisälsi myös luettelot johtokunnan kokoonpanosta ja eri komiteoitten puheenjohtajista ja jäsenistä. Vuoden 1968 heinäkuun kolmannen viikkokokouksen seloste kertoo ohjelmalehtisen kehityksestä seuraavasti: ”Klubimestari veli Lars (Zil-liacus) oli painattanut klubimme ohjelman rotaryvuodelle 68–69 entistä täydellisempänä sisältäen se entisen lisäksi klubimme toimintakaavion vastuullisine henkilöineen sekä luettelon lähimpien klubi-en kokousajoista ja paikoista. Näinkin täydellisenä sopii ohjelmalehtisemme näppärästi esim. liike-miesten taskuallakan väliin vaikkapa liimattavaksi.” Nyt taiteltuun kuusisivuiseen lehtiseen oli lisätty myös merkintä kokouspaikasta ja -ajasta. Ohjelma päätettiin jakaa Ratakaaren ja Pohjois-Helsingin klubeille. Kaksi vuotta myöhemmin ohjelmalehtisen sisältämä informaatio täydentyi toimihenkilöi-den puhelinnumeroilla, jotka kuitenkin jäivät jostakin syystä pois 1980-luvun ohjelmista. Niihin sitä vastoin lisättiin RI:n presidentin ja piirigovernorin nimet sekä heidän teemansa.

Seuraava kehitysvaihe osui vuoteen 1994–1995, jolloin ohjelmalehtinen täydentyi kuukausien rotaryteemoilla sekä klubin jäsenluettelolla koti-, työ- ja matkapuhelinnumeroineen. Samasta ajan-kohdasta lehtinen on palvellut myös klubin sihteerin tarpeellisin merkinnöin varustamana vierai-levien rotarien ”paikkauskorttina”. Kesällä 2003 ohjelman ulkoasu muuttui kokonaan taitellusta lehtisestä 16-sivuiseksi taskukalenterin kokoiseksi vihkoseksi, jonka värityksessä oli noudatettu RI:n alkavalle rotaryvuodelle hyväksymän ”Lend a Hand” -logon sävyjä. Jäsenluetteloon oli lisätty jäsen-ten sähköpostiosoitteet ja kirjasinkokoa oli suurennettu luettavuuden helpottamiseksi. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tavoitteena on ollut, että ohjelma on painettuna ja jaettavissa rotaryvuo-den ensimmäisessä viikkokokouksessa. Kesällä 1998 vuosiohjelma jouduttiin kuitenkin painatta-maan uudelleen siihen päässeiden lukuisten virheiden vuoksi. Painattaminen on kuulunut lähinnä julkaisu- ja tiedotuskomitealle.

Ohjelma- ja rotarytietouskomitea on joutunut vuosiohjelmaa suunnitellessaan ottamaan huomi-oon johtokunnan antamat ohjeet sekä eri komiteoiden ohjelmaan vaikuttavat toimintasuunnitelmat. Huhtikuussa 1970 johtokunta toivoi ohjelmakomitean kiinnittävän huomiota erityisesti seuraaviin näkökohtiin: ”Rotaryhengen ylläpitämistä klubissa olisi erikoisesti vaalittava, rotarytietoutta olisi lisättävä, keskinäistä tuntemusta ja toveruutta olisi myös lisättävä, keskeisenä teemana luonto, omia klubin jäsenten esitelmiä olisi lisättävä, rouvat mukaan aikaisempien vuosien käytännön mukaisesti,

126

teatterin jälkeen yhteinen iltapala, tarkka ohjelma puoleksi vuodeksi kerrallaan, luonnos valmiiksi 4.6. mennessä, lopullinen ohjelma jaettava rotaryvuoden ensimmäisessä kokouksessa ja heinäkuussa ei kokousohjelmaa.” Johtokunnan ja hallituksen päätavoitteena on evästyksiä antaessaan luonnolli-sesti ollut klubin toiminnan pitäminen virkeänä ja veljiä kiinnostavana.

Ohjelmarunkoon kiinteästi liittyneitä perinteisiä tilanteita ovat olleet rotaryvuoden ensimmäinen ja viimeinen kokous presidentin linjauksineen ja vahdinvaihtoineen, vuosi- ja vaalikokoukset, gover-norin vierailu, jouluateria ja sihteerien puutarhajuhla, vuosittainen Intercitykokous sekä määrävuo-sin klubin vuosijuhlat. Komiteoiden toimintasuunnitelmat ovat tuottaneet ohjelmaan sijoitettavia yritys- ja työpaikkavierailuja, teatteri- ja oopperakäyntejä, takkailtoja ja matkoja, joita erityisesti on viime vuosina toivottu lisää. Oma paikkansa ohjelmassa on pitänyt osoittaa myös ”kolmeminuutti-sille rotarya” ja komiteoiden feedbackkatsauksille. ”Kolme minuuttia rotarya” -tietoiskujen paikka ja määrä on vaihdellut eri vuosina. Useimmiten ohjelma- ja rotarytietouskomitea on jakanut ne komiteoille siten, että klubi on saanut tietoiskun kerran kuukaudessa lähinnä kuukauden rotarytee-man mukaisista kysymyksistä. Feedbackkatsauksien ajoittamisessa komitea on puolestaan pyrkinyt ratkaisuihin, jotka ovat antaneet palveluväylälle mahdollisuuden joko raportoida syyskauden saavu-tuksista ja kevätkauden tarkentuneista suunnitelmista, tai sitten esittää yhteenveto koko vuoden toi-minnasta. Tosin ensi kertaa ohjelmaan tullessaan syksyllä 1976 komiteoiden ”välitoimintaraportit” oli annettava lokakuun loppuun mennessä.

Useina vuosina presidentti tai presidentti ja hallitus yhdessä ovat valinneet oman klubikohtai-sen teeman. Ensimmäisen tarkoin kiteytetyn otsakkeen ”Ammattimme ja niiden tulevaisuus” valitsi vuoden 1985–1986 presidentti Aarne Pehkonen, joskin tiettyjä ohjelmallisia painotuksia oli esiinty-nyt jo aikaisemminkin. Esimerkiksi vuonna 1970–1971 Helsingin maalaiskunnan kehitysnäkymät olivat saaneet ohjelmassa varsin voimakkaan sijan, ja vuonna 1979–1980 ympäristönsuojelun kysy-myksiä oli käsitelty seitsemässä eri esitelmässä. Viisikymmentä vuotta sodan päättymisestä antoi ai-heen vuoden 1989–1990 pääteemalle ”Talvisota”. 1990-luvun teemoja olivat muun muassa ”Suomi ja Euroopan yhteisö” (1991–1992), ”Vuosi EU:ssa, miten eteenpäin?” ja ”Eurooppa, rauhan tyyssi-jako? (molemmat 1995–1996), ”Suomalainen pohja Rotarylle” (1997–1998), ”EMU ja rahauudis-tus” (1998–1999) sekä ”Rotaryvuosi vuosituhannen vaihteessa” ja ”60 vuotta talvisodan alkamisesta ja päättymisestä” (molemmat 1999–2000). Ohjelma- ja rotarytietouskomitean tehtävänä oli pyrkiä siihen, että vuositeemat otettiin rotaryn kuukausiteemojen ohella riittävästi huomioon viikkoko-kousesitelmissä ja muussa toiminnassa, esimerkiksi vierailujen tutustumiskohteissa.

Jäsenten luokite- ja muiden esitelmien aiheet ohjelma- ja rotarytietouskomitea tavallisimmin sai tietoonsa viikkokokouksissa kiertävän listan avulla. Listaan oli merkitty valmiiksi kiinteät ohjelma-tapahtumat, jolloin jäsenet saattoivat merkitä oman, mielellään vuositeemaa tukevan esitelmänsä aiheen sopivaan vapaana olevaan ja mahdollisesti vielä kuukausiteemaankin soveltuvaan kohtaan. Toki teemoja sivuamattomatkin aiheet olivat mahdollisia. Mikäli selvää vuositeemaa ei ollut, esi-telmäpaikan toivottiin määräytyvän ensisijaisesti kuukausiteeman perusteella. Komitea piti myös ulkopuolisten esitelmöitsijävierailuja hyvänä, jopa suositeltavana. Vuoden 2001–2002 komitea kat-soi, että vieraileva luennoitsija noin kerran kuukaudessa oli aivan paikallaan. Silti omien veljien ja sisarten korkeatasoiset esitykset takasivat parhaiten klubin vetovoiman.

Esitelmien aiheita jäseniltä ei aina saatu toivotulla tavalla ja vaivatta. Vuoden 1982–1983 toi-mintakertomus kuvasi komitean ohjelmanlaatimisprosessia seuraavasti: ”Ohjelma laadittiin koko vuodeksi perin demokraattisin menetelmin, kun kiertäneeseen listaan ei ilmestynyt riviäkään ai-heista, joista veljet olisivat halunneet pitää esitelmänsä. Taisipa olla pieni kuje silmänkulmassa, kun

127

ohjelmaa em. periaattein kasattiin. Ei ohjelmaa pahemmin haukuttu, vaikka jotkut esitelmöitsijät kissoista ym. puhuessaan yrittivätkin vihjaista ei-mukavasta aiheesta.” Seuraavanakin vuonna ”ohjel-maa laadittiin pitkään ja huolella. Alussa sitä mukaa kuin se toteutui. Siitä oltiin sen verran kiinnos-tuneita myös klubin ulkopuolella, että sihteerin salkku jopa varastettiin. Tästä huolimatta ohjelma saatiin painetuksi … Veljien auliilla avustuksella se myös vietiin läpi. Useimmat veljistä pitivät esi-tyksensä jopa ajallaan, milloin väljemmissä, milloin ahtaissa tiloissa Hotelli Rantasipi Airportissa.” Ohjelman laatimista aikanaan kohdanneet vähäiset hankaluudet ovat väistyneet, eikä komitean ole juuri tarvinnut viime vuosina määrätä runsaasti poissaolleillekaan esitelmän aihetta.

Ohjelma- tai ohjelma- ja rotarytietouskomitean laatimaa ohjelmaa pyrittiin noudattamaan mah-dollisimman tarkasti, mutta joinakin vuosina sitä ”jouduttiin ajallisesti siirtelemään veljille ja ohjel-man vetäjille sopivaksi useampaan otteeseen”. Muutokset, varsinkin jos niitä oli runsaasti, herättivät joskus hienoista ärtymystä ohjelmista vastaavissa. Presidentti Kaj Ahlman toi tyytymättömyytensä julki vahdinvaihtopuheessaan kesäkuun lopussa 1973. Hän totesi muun muassa: ”Eräs toinen asia on myös pannut ajatukseni liikkeelle. On näet toisinaan tuntunut siltä kuin etukäteen kiinnilyö-tyä vuosiohjelmaa olisi noudatettu liiankin löysästi. Monet muutokset ohjelmassa vuoden aikana ovat tästä osoituksena. Sellainen heikentää käsitykseni mukaan aivan oleellisesti viikkokokousten merkitystä ja veljien luottamusta antoisaan yhdessäoloon. … Toisaalta voi todella olla niinkin, että ohjelmamme sisältö ei ole ollut riittävän kiinnostavaa. Korkeatasoisen, jatkuvasti mielenkiintoa yl-läpitävän ohjelman toteuttaminen on henkisiä voimia kysyvä asia – voimia, joita toki tässäkin vel-jespiirissä on lujasti.”

Päinvastaisiakin äänenpainoja kuultiin. Vuoden 1984–1985 toimintakertomuksessa vakuutet-tiin: ”Ohjelmakokonaisuus pystyttiin toteuttamaan lähes sellaisenaan, mikä osoittaa, että rotary-toiminta on määrätietoista ja että se on oivallettu myös tässä klubissa.” Lauseet ”Vuodelle laadittu ohjelma ja suunnitelmat toteutuivat sellaisinaan ilman suuria tarkistuksia” ja ”Pienet ohjelmalliset muutokset koskivat paria kolmea viikkokokousesitelmää” tulevat varsin tutuiksi 1990- ja 2000-lu-vun toimintakertomuksista. Vuoden 1998–1999 kertomuksessa muutoksille annetaan myös selitys: ”Muutamien viikkokokousesitelmien aiheet ja pitäjät poikkesivat alkuperäisestä suunnitelmasta lä-hinnä veljien matkaesteiden vuoksi.”

Rotarytietouden jakaminen

Ohjelma- ja rotarytietouskomitean toinen tehtäväalue oli antaa jäsenille jatkuvasti tietoa rotaryn his-toriasta, tavoitteista ja toiminnasta. Tehtävä painottui erityisesti ensiaskeleitaan ottaneen klubin toi-minnassa 1960-luvulla, jolloin kaikki jäsenet olivat rotarytietouden suhteen suurin piirtein samalla lähtöviivalla. Ensimmäisen täyden toimintavuoden ohjelmaan komitea sijoitti kymmenen kokousta, joissa keskityttiin puhtaasti rotarytietouden jakamiseen. Tuhdeimmat tietopaketit tulivat komite-an puheenjohtaja Lars Zilliacukselta ja vierailuesitelmän pitäneeltä past director Jouko Huttuselta. Veli Lars puhui esitelmässään ”Rotaryn historiasta, tarkoituksesta ja saavutuksista”. Jouko Huttusen esitelmän aihe oli ”RI:n organisaatio ja toimipaikat”. Viikkoseloste kuvasi innostuneesti tilaisuutta: ”Kokouksen kohokohdan muodosti past director Jouko Huttusen värikuvin vahvennettu selostus RI:stä, sen toimipaikoista Evanstonissa ja Zürichissä, sen organisaatiosta kautta koko maailman jne. Esitys oli hyvin mielenkiintoinen ja valaiseva, minkä arvoa lisäsi vielä veli Huttusen kultivoitunut ja suvereeni esitystapa.”

128

Aina 1970-luvun alkupuolelle asti ohjelmakomitealla oli tapana antaa vastuu vähintään yhden kokouksen koko ohjelmasta vuodessa kullekin komitealle erikseen. Komiteat saivat ohjelmoida ko-kouksen muuten haluamallaan tavalla, kunhan ohjelma vain liittyi niiden omaan toimialaan ja sisäl-si siihen liittyvää rotarytietoutta. Niinpä esimerkiksi toukokuussa 1965 yhteiskuntapalvelukomitean puheenjohtaja Raimo Palonen kertoi rotarytakaustoiminnasta ja viikkoa myöhemmin jäsenyyskomi-tean vuorolla Uuno Saarinen selvitti uusien jäsenien valitsemiseen liittyvää säännöstöä. Luokitteisiin liittyvät kysymykset tulivat esille luokitekomitean ohjelmoimassa kokouksessa syyskuussa 1968 ja rotaryn suhteista muihin palvelujärjestöihin keskusteltiin huhtikuussa 1971 kansainvälisen palvelun komitean vuorolla. Ohjelmissa vuosittain toistuvia rotarytietoutta laajentavia aiheita olivat edelleen kansainvälisen palvelun toimialaan kuuluneet ”Yhteisymmärryksen viikko”, ”Rotarysäätiöviikko” ja ”Nuorisotoimintojen viikko” sekä julkaisu- ja tiedotuskomitean ”Rotarylehtien viikko”.

Rotarytietouskomitea pyrki siihen, että rotarylehdet olisivat viikkokokouksien ohjelmassa esillä muutenkin kuin ”Rotarylehtien viikolla”. Muun muassa komitean vuoden 1970–1971 toiminta-suunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi, että rotarytietouden ja rotaryhengen ylläpitämiseksi ja lisää-miseksi viikkokokouksissa referoitiin lehtien uutisluonteisia raportteja ajankohtaisista rotarytapah-tumista. Vuoden 1976–1977 suunnitelmissa edellytettiin, että rotarylehdet otettiin huomioon myös viikkokokouksien ”Kolme minuuttia rotarya” -tietoiskuissa. Kolme vuotta myöhemmin komitea ehdotti, että vähintään kerran kuukaudessa keskustellaan ja jaetaan ajankohtaista rotarytietoutta governorin herättämistä erityiskysymyksistä sekä Rotary Nordenin pohjalta. Rotarylehtiin ja -julkai-suihin liittyviin suunnitelmiin ja niiden toteutukseen osallistui myös julkaisu- ja tiedotuskomitea.

Joskus rotarytietoutta jaettiin kisaillenkin. Viikkoseloste toukokuulta 1965 kertoi: ”Tämänker-taisesta ohjelmasta vastasi rotarytietouskomitea ja kysymyksessä oli tietoleikki mainitun komitean tiedon alalta. … Kysymyksiä oli varsinaisesti 10 ja vastauksensa oikeellisuuden sai kukin tarkistaa vähän myöhemmin samoin kuin suorittaa pistelaskun. Yleistoteamuksena voitaneen pitää veli Har-ry Hallanevan oivallusta: ’Tuttuja numeroita’. Hallaneva ilmoitti pistemääräkseen 3½.” Parhaiten tuossa kisassa menestyi Sulo Kosunen 6:lla pisteellään. Rotarytietouden jakamista tietokilpailujen muodossa harjoitettiin laajemminkin. Syksyllä 1979 DG Olov Hixén järjesti piirin rotaryklubien nuorimmille jäsenille RI-aiheisen tietokilpailun kysymysten laatimiskilpailun. Tehtävänä on saada aikaan 12 kysymyksen sarja, jossa jokaisen kysymyksen aihe liittyy Rotarysäätiöön. Vantaan Rotary-klubin uudet jäsenet Guy Fagerströn ja Rolf Palmroos saavuttivat Aarne Pehkosen johdolla kilpai-lussa Töölön Rotaryklubin kanssa jaetun ensimmäisen sijan. Voittaneet kilpailukysymykset esitettiin myös klubin viikkokokouksessa jäsenten vastattaviksi, ja parhaan tuloksen saavuttivat Lars Zilliacus ja Pertti Viitanen (11/12 pistettä).

1980-luvulla rotarytietouden syventäminen alkoi painottua enenevästi ”Kolme minuuttia ro-tarya” -tietoiskuihin. Rotarytietouskomitean toimintasuunnitelma vuodelle 1983–1984 edellytti, että rotarytietouden antamista tuli tehostaa, koska klubiin oli viime aikoina tullut huomattavan paljon uusia jäseniä. Yhdeksi tehostamiskeinoksi komitea määritteli viikoittaiset lyhyet tietoiskut. Presidentti Bengt Westerling jakoi heinäkuun lopulla kullekin jäsenelle arvotun aiheen, jota tämän tuli vuorollaan käsitellä kokouksessa 3-5 minuutin pituisena pelkistettynä esityksenä. Aiheita oli yh-teensä 37 ja ne koskettelivat laajasti rotarytoiminnan eri alueita. Klubin aktiivijäseninä vielä olevien tehtävänä oli antaa tietoisku seuraavista aiheista: Martti Hautala, Piirineuvottelu; Raimo Huvila, Lisäjäsen; Terho Häkkinen, Klubin jäsenyyden kestoaika ja päättyminen; Antti Keskinen, Uuden jäsenen vaali; Sulo Kosunen, Senior Active jäsen; Pentti Kynnös, Georgia-stipendi; Reijo Mäki-nen, Rotaryklubin pöytäviiri; Aarne Pehkonen, Rotarysäätiö ja Suomi; Oiva Pietarinen, Piirikokous;

129

Martti Salomaa, Vapautus läsnäolovelvollisuudesta; Pertti Viitanen, Service Above Self ja Mikko Vesa, Rotaryn neljä palveluväylää. Ohjelma vietiin läpi rotaryvuoden aikana.

”Kolme minuuttia rotarya” -tietoiskut vakiintuivat 1980-luvun lopulla kerran kuussa tapahtu-viksi. Tietoisku liittyi tavallisimmin kuukauden rotaryteemaan ja sen antoi yleensä komitea tai toi-mihenkilö, jonka toiminta lähinnä liittyi tuohon teemaan. Käytäntö jatkuu edelleen. Jossain määrin klubi on pyrkinyt jakamaan jäsenille rotarytietoutta myös takkailloissa, jotka kuitenkin ovat 1990- ja 2000-luvuilla palvelleet voittopuolisesti uusia jäseniä eli palvelleet perehdyttämistilaisuuksina.

Perehdyttäminen

Uusien jäsenien perehdyttäminen sai klubin alkuvuosista lähtien ohjelma- ja rotarytietouskomitean, mutta myös läsnäolo- ja toveruuskomitean toimintasuunnitelmissa keskeisen huomion. Tavoitteena oli rotarytietouden kartuttamisen ohella vanhempien ja nuorempien jäsenten tutustuttaminen toi-siinsa ja kehittyvien toverisuhteiden vahvistaminen. Klubiin vastaanotettaessa ja muissa yhteyksissä jaettu materiaali, viikkokokousten ”kolme minuuttia rotarya” -tietoiskut, kummin kanssa ja pereh-dyttämistilaisuuksissa käydyt keskustelut sekä ennen muuta joutuminen varsin pian toimihenkilön tehtäviin palvelivat rotarytietouden syventymistä. Tutustuminen ja toveruussuhteiden syntyminen riippui merkittävästi uuden jäsenen aktiivisesta osallistumisesta klubin säännölliseen ohjelmaan, mutta tavoitteiden saavuttamista tuettiin myös silloin tällöin järjestetyillä vapaamuotoisemmilla ti-laisuuksilla. Osa klubin takka- ja saunailloista ”pyhitettiin” nimenomaan perehdyttämiseen, jolloin niin tiedolliset kuin sosiaalisetkin näkökohdat voitiin yhdistää samaan tilaisuuteen.

Ensimmäiset uudet jäsenet klubin perustamisen jälkeen hyväksyttiin marraskuun 1. päivänä 1965. Jo kolme päivää myöhemmin nämä kuusi ”noviisia” saivat ”pienessä informaatiotilaisuudessa” tietoiskun rotarysta Lars Zilliacuksen kodissa Hämeenkylässä. Rotarytietouskomitean ensimmäisenä puheenjohtajana Lars Zilliacus näytti saaneen itseoikeutetun ”pääkouluttajan” roolin 1960-luvun loppuvuosina. Johtopäätöksen voi tehdä klubikokouksen päätöksistä maaliskuulta 1966 (”Veljet Zil-liacus ja Raassina velvoitettiin pitämään informaatiotilaisuus uusille jäsenille Raassinan kotona 25.3. klo 20.00”) ja huhtikuulta 1967 (”Illalla veljet Yrjö Teräväinen, Raimo Palonen ja Lasse Zilliacus yrittivät parhaansa mukaan veli Raimon Vuokko-rouvan tarjoaman kahvin jälkeen informoida tule-via uusia veljiämme rotarytietoudessa”). Tuolloin perehdyttämistilaisuudet pidettiin vielä kouluttaji-en kodeissa, mutta viimeistään seuraavan vuosikymmenen lopulla tilaisuudet siirtyivät julkisempiin tiloihin ja klubin takkailtoihin. Ratkaisu synnytti ainakin joksikin aikaa tarpeen ottaa ”uudet jäsenet klubiin mahdollisuuksien mukaan kaikki samalla kertaa, jolloin koulutus voitaisiin järjestää mah-dollisimman tehokkaasti”. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla oli tavanomaista, että perehdyttämistilaisuus pidettiin ennen uusien jäsenten osallistumista ensimmäiseen klubikokoukseen.

Käytettyjä koulutuspaikkoja olivat muun muassa Tukon kurssikeskus Hämeenkylässä, AEL:n koulutustilat Malminkartanossa ja Taistelukoulu Tuusulassa. Joihinkin tilaisuuksiin kutsuttiin kum-mit mukaan, toisiin taas vanhempia veljiä. Vuonna 1988–1989 takkailtoja oli neljä. Kuhunkin tilai-suuteen osallistui viidestä kuuteen jäsentä, joista osa oli aina vanhempia veljiä. Martti Salomaan isän-nöimässä tilaisuudessa käsiteltiin läsnäolon merkitystä rotarille, Antti Keskisen ja Erkki Laamasen järjestämissä illoissa Rotarysäätiöön liittyviä kysymyksiä ja Heikki P.S. Leivon johdolla keskusteltiin rotariveljeydestä. Vuosina 1993–1995 otetuille uusille jäsenille (8 kpl) järjestettiin koulutuksellinen takkailta syyskuun alussa 1995 AEL:n tiloissa. Vanhemmista veljistä olivat mukana Pertti Viitanen,

130

Terho Häkkinen, Pentti Kynnös ja Esko Kaarna edustamassa omia vuosikymmeniään rotaryyn liit-tymisessä. ”Pääkouluttajana” toimi presidentti Kalevi Usva ja isäntänä Kari Purhonen. Viimeinen ”uusien ja vanhojen jäsenten ilta” järjestettiin tammikuussa 2005 Lexus Cars -yrityksen toimitilois-sa Kaivokselassa presidentti Jorma Haapamäen johdolla. Tarkoituksena oli avartaa uusien jäsenten rotarytietoutta sekä vaihtaa kokemuksia ja näkemyksiä rotaryn ja klubin toiminnasta. Tilaisuudessa Lexus-autoihin tutustumisen ja kevyen purtavan jälkeen Antti Keskinen sovelsi klubiin hankittua Urpo-kansiota (Uusien rotarien perehdyttämisohjelma) ensimmäisen kerran perehdyttämiseen..

5.2.4 Julkaisu- ja tiedotuskomitea

Julkaisu- ja tiedotuskomitean tulee virittää klubin jäsenten kiinnostusta julkaisuihin The Rotarian ja Rotary Norden, järjestää rotarylehtien teemakuukausi, huolehtia siitä, että klubin kokouksissa kuukau-sittain esitetään lyhyitä selostuksia lehtien sisällöstä, kehottaa lehtien käyttämiseen uusien jäsenten pereh-dyttämiseksi rotaryn ohjelmaan, lähettää uutisia ja valokuvia julkaisujen ja muiden lehtien toimituksiin, antaa yleisölle tietoa rotarysta ja sen historiasta, tavoitteesta ja laajuudesta sekä saattaa sopivassa muodos-sa julkisuuteen tietoja klubin toiminnasta.

Komitean tulee viikkoselosteen avulla innostaa läsnäoloon kokouksissa, tiedottaa tulevien kokousten ohjelmista, kerrata edellisen kokouksen pääkohdat, jakaa rotarytietoutta sekä kertoa yksityisiä jäseniä, klubia ja koko laajaa rotarymaailmaa koskevista uutisista.

Julkaisu- ja tiedotuskomiteaan tulee, mikäli mahdollista, kuulua klubin viikkoselosteen laatija sekä sanomalehdistöä, muuta tiedonvälitystä tai mainosalaa edustava klubin jäsen. (Vantaan Rotaryklubin säännöt).

Rotarysta tiedottaminen

Vantaan Rotaryklubin ensimmäinen julkaisu- ja tiedotuskomitea nimitettiin viimeistään vuodeksi 1968–1969, mutta mahdollisesti jo vuotta aikaisemmin. Komiteasta käytettiin 1970-luvun lopulle asti myös nimitystä suhdetoimintakomitea. Tulihan sen muun ohella ylläpitää hyviä suhteita tiedo-tusvälineisiin ja yhteiskunnan vaikuttajiin sekä toimia aktiivisesti Rotarylle epäedullisten käsitysten oikaisemiseksi. Vuoden 2001–2002 julkaisu- ja tiedotuskomitean puheenjohtaja Pentti Kynnöksen mukaan sama tehtävä kuuluu edelleen komitealle. Hän toteaa komitean toimintasuunnitelmassa: ”Tutkimusten mukaan rotaryjärjestö on Suomessa jopa muihin vastaaviin organisaatioihin verrat-tuna varsin tuntematon, ja osaksi tästä syystä siihen suhtaudutaan hyvinkin epäluuloisesti. Nykyti-lanteen muuttamisen tulisi merkitä 2000-luvun rotareille valtavaa haastetta.” Tehtävä ei kuitenkaan kuulu pelkästään komitealle, vaan jokaiselle klubin jäsenelle: ”Jokainen Vantaan Rotaryklubin sisar ja veli on lähipiirinsä paras tiedottaja ja yhteyshenkilö. Meidän tulisi jakaa yleistietoutta järjestöstä ja klubin toiminnasta työtoverille, liikekumppaneille, ystäville, sukulaisille yms. Osa heistä puolestaan jakaa tietoa kuulemastaan eteenpäin, ja näin tavoitamme jatkuvasti melkoisen määrän uusia hyödyl-lisiä kontakteja. … Tietoutta rotaryjärjestöstä olisi lisättävä nimenomaan tiettyjen paikallisten sidos-ryhmien keskuudessa. Näitä ovat esimerkiksi kaupungin ylin johto, paikallislehdistö, oppilaitokset, kirjastot yms. Julkaisu- ja tiedotuskomitea voisi laatia muutaman osoitteen luettelon yksittäisistä henkilöistä ja/tai yhteisöistä, joille postitettaisiin jatkuvasti The Rotarian tai Rotary Norden -lehti.”

131

Pentti Kynnöksen ajatus postituslistasta merkitsi aikanaan toimineen käytännön elvyttämistä. Hallitus oli heinäkuussa 1976 päättänyt, että The Rotarian tilataan klubin presidentille, Korson yhteiskoululle, Vantaan yhteiskoululle ja Vantaan kaupungin kirjastolle. Kolme vuotta myöhem-min toiminta-alueen kaikki lukiot liitettiin tilauksen piiriin. Käytäntö jatkui koko 1980-luvun ajan. Vielä syksyllä 1991 julkaisu- ja tiedotuskomitean toimintasuunnitelmaan kuului tarkistaa rotary-julkaisujen tilaustilanne Vantaan kouluissa ja kirjastoissa sekä korjata havaitut puutteet. Kuitenkin komitean puheenjohtaja Erkki Veräjänkorva saattoi feedbackkatsauksessaan huhtikuussa (rotaryleh-distön teemakuukausi) 1997 todeta, että rotaryjulkaisuja ei ole enää pitkään aikaan tilattu koului-hin, kirjastoihin ja sairaaloihin.

The Rotarian on RI:n virallinen julkaisu, joka osassa rotarymaailmaa sisältyy automaattisesti klubin vuosimaksuun. Pohjoismaissa rotarit saavat vastaavana ”jäsenetuna” Rotary Norden -lehden, joka on myös virallinen julkaisu. DG Pertti Kolehmainen esitti syksyllä 1967 kuukausikirjeessään, että jokainen klubi nimittäisi yhden jäsenensä Rotary Norden -asiamieheksi. Viikkoselosteiden, klu-biuutisten ja valokuvien lähettäminen lehden paikallistoimittajalle sekä saapuneen lehden numeron referoiminen klubin kokouksissa kuuluivat luontevasti tämän ”lehdistöasiamiehen” velvollisuuksiin. Tehtävään Vantaan Rotaryklubi valitsi kakkossihteerinsä Reino Maikosken. Lähteistä löytyvä viimei-nen maininta asiamiehestä on huhtikuulta 1970, jolloin johtokunta nimitti seuraavaksi toiminta-vuodeksi tehtävään Aimo Ruuskasen.

Julkaisu- ja tiedotuskomitean toimenkuvaan kuuluvat selostukset rotarylehtien sisällöstä ja refe-raatit mielenkiintoisimmista artikkeleista kirjautuivat vuodesta 1970 lähtien epäsäännöllisin välein komitean toimintasuunnitelmiin. Niitä säännöllisemmin suunnitelmiin sisältyivät pyrkimykset tuot-taa lehdistötiedotteita klubin ohjelmista ja projekteista sekä saada kirjoituksia ja lyhennelmiä koko-usesitelmistä rotarylehtiin ja paikallislehtiin Helsingin Seutu, sittemmin Vantaan Seutu ja Vantaan Sanomat, ja seurakuntalehti Vantaan Lauri sekä myös Ylen Aikaiseen. Strategiana 1970-luvun alussa oli, että ”ei erikoisemmin tuoda esille rotarytyötä sellaisenaan, vaan osallistumista humanitaariseen työhön ja yhteiskunnalliseen toimintaan”. Vuosituhannen vaihteessa pyrittiin sekä jakamaan tietoa rotaryliikkeestä että klubin toiminnasta Rotaryn julkisen kuvan parantamiseksi. Komitean suunnitel-maan 2002–2003 kuului saada lehtiin artikkeleita PolioPlus-projektista, nuorisovaihdosta ja klubin osallistumisesta yhteisvastuukeräykseen. ”Vuoden teemasta ’Sow the Seeds of Love’ voisi tehdä ar-tikkelin, jossa kerrottaisiin mitä tämä rotareiden toiminnassa on merkinnyt ja merkitsee. Pitemmän aikaa järjestössä toiminut veli voisi kertoa asiasta.” Useimmat suunnitelmista jäivät suunnitelmiksi.

Julkaisu- ja tiedotuskomitean suunnitelmissaan esittämiä keinoja uutiskynnyksen ylittämiseksi oli muun muassa toimittajien kutsuminen klubin kokoukseen, ”jossa olisi ns. yleistä mielenkiintoa herättävä aihe, kuten Vantaan tulevaisuuden näkymät, kaavoitustilanne ja talouselämän vahvat ja heikot puolet” (1985–1986). Joskus tavoite onnistuikin. Vantaalla ilmestyvien sanomalehtien toi-mittajat olivat esimerkiksi paikalla syyskuussa 1979 Rauno Kostiaisen esitellessä ympäristönsuojelu-vuoden teeman ja ohjelman, ja Vantaan Sanomien päätoimittaja vieraili klubissa helmikuussa 2002 julkaistakseen kirjoituksen Veijo Ryhäsen (Posiva Oy) esitelmästä ”Käytetyn ydinpolttoaineen lop-pusijoitus”. Haastattelujen saamiseksi paikallislehteen oli käytettävä hyväksi vaihto-oppilaiden ”mai-nosarvoa” ja harkittava jonkinlaista esilläoloa paikkakunnan kulttuuritapahtumissa (1988–1989). Klubin 20- ja 30-vuotisjuhlien yhteyteen komitea järjesti lehdistötilaisuudet rotaryliikkeen ja klubin historiaa ja toimintaa valaisevine tiedotteineen. Myös 40-vuotisjuhlan yhteydessä lehdistö sai tiedot-teen klubin historiasta ja toiminnasta.

Aika ajoin uutiskynnys ylittyi. Presidentti Olavi Törmänen saattoi tammikuussa 1971 avata tyy-

132

tyväisenä klubin kokouksen ja todeta: ”Klubimme toiminta on saanut runsaasti palstatilaa lehdis-tössä. On ollut kuvamateriaalia nuorisopaneelista ja sotainvalideille luovutetusta 1300 mk:n lahjasta sekä tekstiä lisäksi Vantaan Liikennetoimikunnan ehdotuksesta ja veli Jamalaisen kokousesitelmä. Ansaitut kiitokset veli Ruuskaselle.” Klubin sääntöjen toivomus ”Julkaisu- ja tiedotuskomiteaan tu-lee, mikäli mahdollista, kuulua … sanomalehdistöä, muuta tiedonvälitystä tai mainosalaa edustava klubin jäsen” tuli presidentin kiitoksissa perustelluksi. Komitean puheenjohtaja Rauno Ruuskanen oli ammatiltaan lehden päätoimittaja ja pystyi asemassaan merkittävästi tukemaan klubin julkituloa. Vahdinvaihdot 1977 ja 1978, Lars Zilliacuksen valitseminen piirin 142 governoriksi 1978–1979 sekä Vantaan Rotaryklubin järjestämä piirineuvottelu huhtikuussa 1978 ja yhdessä muiden vantaa-laisten klubien kanssa maaliskuussa 1994 järjestämä piirin 1420 piirijuhla ja -kokous tulivat leh-distössä näyttävästi esille. Piirijuhlasta uutisoivat muun muassa Alueuutiset, Keski-Uusimaa, Kirk-konummen Sanomat, Länsiväylä, Nurmijärven Sanomat ja Vantaan Sanomat sekä Rotary Norden. Kahdesti komitea on onnistunut hyödyntämään vaihto-oppilaan ”mainosarvoa”, joskin ansio Tomi Pietiläisen lähettämisestä Yhdysvaltoihin elokuussa 1989 koituikin Keski-Uusimaa -lehdessä ”Kor-son Rotaryklubin” tilille. Sitä vastoin Vantaan Sanomat antoi elokuussa 1998 asiallisen kuvauksen Vantaan Rotaryklubin osuudesta Lauri Tähtisen vaihto-oppilasvuoteen Brasiliassa ja pojan siihen kohdistamista odotuksista.

Komitean vuoden 1985–1986 toimintasuunnitelmassa puheenjohtaja Pentti Kynnös totesi: ”Edellisellä kaudella Vantaan Rotaryklubi ja samalla koko rotaryaate sai runsaasti julkisuutta kaikissa tärkeimmissä paikallisissa lehdissä klubin 20-vuotisjuhlavuoden merkeissä.” Myös klubin 30- ja 40-vuotisjuhlat tulivat lehdissä huomioiduiksi, joskaan eivät ehkä enää samassa laajuudessa. Sanoma-lehdistä Vantaan Sanomat oli 40-vuotisjuhlan yhteydessä klubin tietoinen valinta julkisuuskanavak-si. Lehti julkaisikin presidentti Jorma Haapamäen haastattelun, jossa hän selvitti rotarytoiminnan periaatteita, sekä selostuksen itse juhlasta ja erityisesti juhlapuheen pitäneen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäen keskeisestä sanomasta. Myös Rotary Norden julkaisi maaliskuun 2005 nume-rossaan kaksi Vantaan Rotaryklubin toimintaa koskevaa julkaisu- ja tiedotuskomitean kirjoitusta. Koko sivun artikkelissa ”Vantaan RK juhli 40-vuotiasta toimintaansa” komitean puheenjohtaja Juha Tammivuori vei lukijat vuosijuhlaan Monitoimikeskus Lumossa ja toisessa, lyhyemmässä kirjoituk-sessa hän kuvasi klubin vierailua Suomen suurimmassa yksittäisessä rakennushankkeessa Kampissa. Uuden vuosituhannen puolella komitea on saanut Rotary Nordeniin muitakin kirjoituksia, muun muassa kuvaukset klubin toukokuussa 2000 tekemästä matkasta Riikaan ja yhteiskokouksesta Riga International Rotary Clubin kanssa sekä vierailusta Marskin majalla Lopella elokuussa 2001. Kaikki nämä kirjoitukset ovat päässeet lehteen kuvien kera. Julkaistuihin kuviin on liitettävä myös kuva klubin joulujuhlan 2001 ex tempore tiernapoikaesityksestä.

Viikkoselosteet

Julkaisu- ja tiedotuskomitean tehtävänä on viikkoselosteen avulla dokumentoida klubin tapahtumat ja jakaa rotarytietoutta. Siihen kirjataan viikkokokouksen kulku ja referoidaan esitelmä. Ihanteelli-simmillaan se sisältää myös informaatiota tulevista ohjelmista, otteita governorin kuukausikirjeistä ja jäseniä koskevia uutisia. Otteet governorin kuukausikirjeistä ovat tosin sähköisen viestinnän ai-kana käyneet tarpeettomiksi, koska kirjeet kokonaisuudessaan ovat helposti välitettävissä jäsenille. Periaatteessa seloste toimii jäsenten välisenä yhdyssiteenä, jonka päätehtävänä on innostaa rotareita

133

klubin toimintaan. Viikkoselosteen laatii yleensä jompikumpi sihteereistä, mutta tehtävään voidaan nimittää myös joku muu, joka on hyvin informoitu klubin tapahtumista. (Rotarykäsikirja 1987, s. 167-168. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 58). Vantaan Rotaryklubissa viikkoselosteen on alusta alkaen laatinut toinen sihteereistä, tavallisimmin kakkossihteeri.

Alkuvuosien viikkoselosteet olivat vapaamuotoisia selostuksia viikkokokouksen kulusta ja tapah-tumista, laatijansa persoonallisuuden sävyttämiä ja usein huumorilla maustettuja. Selosteen alus-sa todettiin kokoustiedot ja läsnäolijat: ”Viikkoseloste n:o 23/1963–1964. Kokous Sillankorvassa 27.4.1964 klo 17. Läsnä 18/27. Vieras: veli Kuuskoski Pohjois-Helsingin klubista. Vierailut muu-alla: piirineuvottelupäivillä veljet Markkula, Andersson, Haglund ja Raassina. Puheenjohtajana toi-mi veli presidentti.” Kokouksen avauksen jälkeen selostettiin ilmoitusluonteiset asiat, johtokunnan päätökset, merkkipäivät ja onnittelut sekä muut vastaavat tiedoksi saatettavat asiat. Kokousesitelmän referaatti vaihteli parista rivistä pariin sivuun ja usein koko esitelmä seurasi vielä varmuuden vuoksi liitteenä. Varsin tavanomainen loppumerkintä kuului: ”Kokous päättyi klo 18.30, mutta jäi suurin osa läsnäolijoista vielä joksikin aikaa vaihtamaan ajatuksia kuullusta esityksestä.” Selosteista ilme-nee, että kokouksia seurasi usein ”jatkokokous”: ”Ja sitten kello olikin jo melkein 19.00, kun veljet hajaantuivat tiedoiltaan rikkaampina, hyvällä mielellä, kuka minnekin; toiset kotiin, toiset hyvän alkulämmityksen saaneina kenties Torniin syömään.” Viikkoseloste luettiin ja hyväksyttiin seuraa-vassa kokouksessa.

Vuonna 1970–1971 viikkoselosteet muuttuivat kaavamaisemmiksi ja käsiteltyjen asioiden löytä-mistä helpottavin sivuotsakkein varustetuiksi. Ne koottiin kuukausiselosteiksi, jotka monistettiin ja jaettiin viimeistään syksystä 1977 alkaen kaikille jäsenille. Jakotilaisuudesta poissaolleille ne lähetet-tiin postitse. Vuodesta 1978–1979 alkaen selosteet muuttivat muotoaan yhtenään. Välin ne olivat täysin vapaamuotoisia (syksy 1978) tai valmiille lomakepohjalle laadittuja kokousselosteita (kevät 1979), välin taas painettuja nelisivuisia ja ”ajankohtaista”-osioin varustettuja kuukausiselosteita (syksy1979), kolme kokousta samalle A4-sivulle ahdettuja monisteita (kevät 1980) tai kuukausittain niputettuja vapaamuotoisia, joskus hyvinkin niukkasanaisia kokousselosteita, joiden kansi- tai lop-pusivulle oli viety kuukauden läsnäolotilasto jäsenittäin (1980–1986). Vuodesta 1986–1987 lähtien selosteet muuttuivat jälleen lomakepohjaisiksi ja sähkösanomatyyliin laadituiksi kuukausikoosteiksi, jotka syksyllä 1989 vaihtuivat, tosin tyylinsä ja kiinteän runkonsa säilyttäen, yhdelle puhtaalle mo-nistuspaperille molemmin puolin monistetuiksi kuukausiraporteiksi. Ominaista niille oli entistäkin suurempi niukkasanaisuus. Kokousesitelmän referaatti saattoi kuulua: ”Multimedia = siirretään ään-tä, tekstiä, viivapiirrosta, elävää kuvaa animaatiota. Käyttöä löytyy esim. koulutuksesta (etäopetus)” tai ”Esitelmä: Upseeriliitto 75v. Alustaja: Kalevi Usva.”

Vuonna 1994–1995 tapahtui käänne ja selosteet, edelleen kuukausittain koottuina, saivat to-dellista informaatioarvoa. Selosteita täydentämään ja klubin sisäistä informaatiota parantamaan julkaisu- ja tiedotuskomitea toimitti vuosina 1995–1997 neljännesvuosittain erillisen viikkoselos-teyhteenvedon, joka sisälsi tietoja klubin omasta toiminnasta sekä referaatteja kansainvälisistä ro-tarylehdistä ja muista ulkoisista rotarytapahtumista. Tiedote sai klubin piirissä hyvän vastaanoton. Kuukausittaiset viikkoselosteet ja tiedote jaettiin myös governorille ja tulevalle governorille. Selosteet ovat säilyneet sellaisinaan tai informaatioarvoltaan vieläkin kehittyneempinä 2000-luvun puolelle asti. Selosteiden monistamisesta on kuitenkin luovuttu. Heinäkuusta 2002 alkaen niiden pääasialli-nen jakelukanava on ollut Internet-kotisivu, ja paperiversio on jaettu vain niille muutamalle jäsenel-le, joilla ei ole Internet-yhteyttä käytössään.

134

Internet-kotisivu

DG Matti Vuorio esitti keväällä 1998 toivomuksen, että mahdollisimman moni klubi laatisi omat Internet-kotisivunsa. Piiri järjesti helmikuussa asiaa valmentavan tilaisuuden, johon Jorma Helanen klubin edustajana osallistui. Maaliskuussa klubilla oli veli Jorman toimesta sekä kotisivu että sähkö-postiosoite, ja niiden tunnukset liitettiin pysyvästi viikkoselosteiden alareunaan. Sivulle oli sijoitettu tiedot hallituksen jäsenistä ja kokouspaikasta, sekä kokousohjelma. Klubi oli siirtynyt Internet-ai-kaan. Kun kevään piirineuvottelussa oli korostettu voimakkaasti sivujen säilyttämistä ajantasaisina, joutui hallitus pohtimaan viestintävastaavan nimittämistä. Se katsoi, että sivujen päivitykset ja säh-köpostin vastaanottaminen sopisi ehkä parhaiten jommankumman klubimestarin toimenkuvaan. Käytännössä tehtävä lankesi kuitenkin Jorma Helaselle. Hän hoitaa tehtävää edelleen. Ei edes hänen vuosituhannen vaihteeseen sijoittunut kahden vuoden työkomennuksensa Latviaan katkaissut sitä. Sen aikana hän hoiti päivitykset Latviasta käsin sihteerin faxin avulla toimittamien päivitystietojen perusteella.

Hallituksen heinäkuussa 2002 tekemä päätös käyttää Internetiä governorin kuukausikirjeiden ja klubin toimintaa kuvaavien asiakirjojen pääasiallisena jakelukanavana on helpottanut merkittävästi hallintoa, muuta asioiden hoitoa sekä tiedonvälitystä. Erityisen hyvin Internet-yhteydet ja kotisi-vu palvelevat toimihenkilöiden valmistelutyötä, tarjoavathan ne yhtaikaa käyttöön sekä keskuste-lufoorumin että tietopankin ja arkiston. Klubin kotisivu sisältää nykyisin kaiken olennaisen tiedon klubista. Sivulta löytyvät ajantasaiset tiedot hallituksen kokoonpanosta ja komiteoiden jäsenistä, kokouspaikasta ja viikkokokous-ohjelmasta, hallituksen ja klubineuvottelujen pöytäkirjat, viikkose-losteet ja läsnäolotilastot sekä yhteystiedot. Tosin pöytäkirjoja ja viikkoselosteita pääsee lukemaan vain tarpeelliset tunnukset ja salasanat tunteva. Klubin vaiheista kiinnostunut saa vastauksen moniin kysymyksiinsä historiikista sekä klubin matkoja ja juhlia valaisevista kuvista. Sivulla olevien linkkien avulla pääsee monille muille Rotarya esitteleville sivuille. Kotisivulla myös käydään ja sitä hyödyn-netään. Tätä tekstiosuutta aloittaessaan kirjoittaja käväisi sivulla tarkistamassa erästä yksityiskohtaa ja havaitsi sivun avautuessa, että kävijälaskuri osoitti lukua 5200. Mennessään puolitoista tuntia myöhemmin uudelleen sivulle laskuri osoitti lukua 5207.

Jäsenmatrikkeli ja historiikki

Klubissa pohdittiin 1980-luvun puolivälissä ratkaisua ongelmaan, miten varsinkin uudet jäsenet oppisivat tuntemaan toistensa ja vanhempien veljien nimet. ”Ensiapuna” pulmaan hallitus päätti elvyttää rintaan kiinnitettävien nimikorttien käytön. Syksyllä 1985 Jaakko Aatolainen ehdotti, että laaditaan taskukokoinen jäsenluettelo, jossa on kunkin jäsenen kuva ja perustiedot. Klubikokous hyväksyi ehdotuksen ja antoi toteutuksen julkaisu- ja tiedotuskomitean puheenjohtaja Pentti Kyn-nöksen tehtäväksi. Painettu matrikkeli valmistui kevään 1986 aikana, ja sitä jaettiin myös klubissa vieraileville.

Julkaisu osoittautui toimivaksi, ja julkaisu- ja tiedotuskomitea toimitti jo syksyllä 1988 ajan tasal-le päivitetyn uuden painoksen. Tämän laitoksen rahoittamiseksi klubi joutui perimään jäseniltä 50 markan maksun. Uuden päivityksen, nyt A5-kokoisen ja monistetasoisen, komitea suoritti syksyllä 1992. Seuraavat matrikkelit, kaikki painettuja, ovat vuosilta 1995, 1999, 2000 ja 2002. Vuoden 1999 laitosta julkaisu- ja tiedotuskomitea toimitti lähes kaksi vuotta. Ongelmat aiheutuivat toisaalta

135

kustannusten kattamiseksi myytyjen mainosten hitaasta tulokertymästä, toisaalta taas jäsenkunnassa tapahtuneista muutoksista ja niiden vaatimista toimitustyön tarkistuksista. Kirjapaino oli luvan-nut antaa työn lahjoituksena, mikäli klubi saa kootuksi painatuskustannuksia vastaavan määrän mainostuloja. Julkaisu valmistui lähinnä Risto Ihalaisen ja Jorma Pennasen sitkeiden ponnistelujen tuloksena toukokuussa 1999, ja sen tuotto klubille nousi 14 800 markkaan. Vuosien 2000 ja 2002 laitokset kustannettiin myös mainostuloin. Edellisen toimittamisesta vastasivat Erkki Koskinen ja Jorma Pennanen ja jälkimmäisen vastuuhenkilöt olivat Ritva Alatalo ja jälleen Jorma Pennanen.

Pertti Viitasen, Bengt Westerlingin ja Lars Zilliacuksen muodostama Rotaryn 75-vuotisjuhla-toimikunta esitti vuonna 1979–1980, että klubin historiikki uudistetaan viiden viimeisen vuoden osalta ja kootaan tai nauhoitetaan klubin perustajajäsenten muistelmia klubin alullepanon ja alku-vaiheiden ajalta. Esitys viittasi siihen, että klubin kymmeneltä ensimmäiseltä vuodelta oli olemassa jonkinlainen historiikki. Sellaista ei kuitenkaan klubin arkistosta ole löytynyt, ellei historiikilla ole tarkoitettu Olavi Törmäsen käsinkirjoitettua kahdeksansivuista esitystä klubin perustamisvaiheis-ta. Oletettavampaa kuitenkin on, että tuo esitys on veli Olavin esitelmä klubin 25-vuotisjuhlassa. Johtopäätös on tehtävissä Sulo Kosusen viestistä 19.2.2004 tämän kirjoittajalle: ”Olavi esitelmöi klubimme perustamisvaiheista v. 1990 klubimme 25-vuotisjuhlassa Hämeenkylässä. Hän lupasi kir-joittaa alkutapahtumat tarkemmin muistiin.” Myöskään klubin perustajajäsenten muistelmia klubin alullepanon ja alkuvaiheiden ajalta ei ole löytynyt.

Klubin 15-vuotisjuhlakokouksessa 7.2.1980 kummiklubin, Pohjois-Helsingin Rotaryklubin edustaja Mauri Kuuskoski kertoi Vantaan Rotaryklubin perustamisen eri vaiheista ja lupasi tulevassa intercitykokouksessa luovuttaa tähän liittyvät asiakirjat klubin haltuun. Näitä asiakirjoja ei myös-kään löydy arkistosta. Näin ollen on todennäköistä, että ainoat laaditut historiikkiin verrattavat esitykset ovat juuri edellä mainittu Olavi Törmäsen esitys perustamisvaiheista ja Sulo Kosusen klu-bin 30-vuotisjuhliin 9.2.1995 laatima esitys ”30-vuotiselta taipaleelta”. Sekin painottuu selvimmin klubin perustamiseen ja ensimmäisten vuosien toimintaan.

Vuoden 2003–2004 julkaisu- ja tiedotuskomitea havaitsi vihdoin, että klubilta puuttui sen vai-heiden yhtenäinen kuvaus. Niinpä se kirjasi toimintasuunnitelmaansa lauseen: ”Klubimme täyttää 40 vuotta, joten on aika historiikille ja se tullaan julkaisemaan mahdollisimman pian.” Juhlavuoden tapahtumien valmistelutoimikunnan puheenjohtaja, president-elect Jorma Haapamäki sopi syksyllä 2003 Esko Kaarnan kanssa historiikin kirjoittamisesta ja klubin vaiheita kuvaavan esityksen pitämi-sestä 40-vuotisjuhlassa. Vuosijuhlassa pidetty esitys ”Tapahtunutta ja koettua klubin neljältä vuosi-kymmeneltä” on arkistoitu muun muassa klubin kotisivulle. Historiikkikin valmistuu.

136

5.3 AMMATTIPALVELU

”Ammattipalveluväylä korostaa rotaryn sitoutumista ammatillisesti korkeatasoisiin ja eettisesti hyväk-syttäviin toimintatapoihin. Ammattipalvelun ihanteen rotarit haluavat toteuttaa vaalimalla liike- ja ammattimoraalia, pitämällä arvossa kaikkea hyödyllistä työtä, opastamalla jokaista rotaria näkemään oman ammattinsa tilaisuutena palvelemiseen, innostamalla jokaista rotaria toteuttamaan palvelemi-sen ihannetta yksityiselämässään, ammatissaan ja yhteiskunnan jäsenenä.” (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 62).

Kaiken rotarytoiminnan eettinen peruspilari, ”Neljän kysymyksen koe”, on erityisesti keskeinen ammattipalveluväylään kuuluva linjaus. Vantaan Rotaryklubin ensimmäisten vuosien ammattipal-velukomiteat tiedostivat tämän selkeästi ja loivat tavan pitää kokeen kysymyksiä ja muutakin toi-minnan eettistä pohjaa, esimerkiksi ”Singaporen julistusta, aina sopivissa yhteyksissä esillä. Tältä pohjalta nousivat myös klubin ammattipalvelun vuosittaiset tavoitteet. Erityisen selkeästi vuosien 1979–1980 ja 1996–1997 ammattipalvelukomiteat pyrkivät suunnitelmissaan syventämään toimin-nan aatteellista pohjaa ja kannustamaan klubin jäseniä toimimaan rotareina ja palvelun ihanteen toteuttajina niin ammateissaan kuin yksityiselämässäänkin.

5.3.1 Esitelmät, tietoiskut ja työpaikkakäynnit

Klubin ammattipalvelukomitean vuosittaisiin suunnitelmiin sisältyivät alusta alkaen säännölliset esitelmät ja erilaiset tietoiskut ammattipalvelun alalta (esim. 1965–1966 Tauno Markkula, ”Amma-tinvalinnanohjaus Ruotsissa”). Joillekin toimintavuosille tai ammattipalvelun kuukausille komitea valitsi oman erityisteemansa, johon esitykset kiinteästi liittyivät (esim. 1981–1982 Olavi Honko ”Rakentamisesta Vantaalla” liittyen ammattipalvelun erityisteemaan ”Vantaan kehitysnäkymät pää-kaupunkiseudun osana”). Vuoden 1995–1996 loka-joulukuun erityisteemana oli ”Vuosi Euroopan Unionissa, miten eteenpäin”. Jaksoon sisältyi yhteensä kuusi teemaan liittyvää esitelmää (esim. Antti Puhakka, ”Mitä EU on vaikuttanut kauppaan” tai Terho Häkkinen, ”EU:n vaikutus sähköturvalli-suuteen Suomessa”). Muulloin esitykset pyrkivät noudattamaan hallituksen valitsemia klubin yleis-teemoja (esim. 1991–1992 ”Suomi ja Euroopan yhteisö”) tai valottamaan muuten ajankohtaisia komitean alaa sivuavia kysymyksiä (esim. 1970–1971 valtiot. kand. Hannu Kalajoki, ”Helsingin maalaiskunnan elinkeinoelämästä” tai 1980–1981 ”Katsaus yhteistoimintalain kokemuksiin”).

Ammattipalvelukomitea kannusti 1970- ja 1980-lukujen taitteessa parin vuoden ajan klubin jäseniä tuomaan kokouksissa esille omaan ammattiinsa tai toimeensa liittyviä erikoiskysymyksiä sekä pitämään kahden minuutin tietoiskuja alansa ajankohtaisista kysymyksistä. Vierailevien luennoitsi-joiden asemasta omien veljien esitelmät ja tietoiskut nähtiin myöhemminkin hyvin merkityksellisiksi klubin sisäisen hengen ja toveruuden kannalta. Näkökohta tuli korostetusti esille vuoden 1991–1992 ammattipalvelukomitean puheenjohtaja Pertti Viitasen esitellessä komitean toimintasuunnitelmaa: ”Niiden (omien veljien esitysten) avulla klubi saa läheisen käsityksen kunkin omasta ammattialasta ja tehtävästä, mikä osaltaan edistää sekä toistemme ammattien tuntemusta että ystävyyssuhteita”.

Alkuvuosina oli tavanomaista, että klubin vuosiohjelmaan varattiin kullekin komitealle vähin-tään yksi viikkokokous, jonka ohjelmasta komitea vastasi. Näissä kokouksissa saivat alkunsa ”Kolme minuuttia rotarya” -tietoiskut, jotka osoittautuivat tehokkaiksi rotarytietouden lisäämiskeinoiksi.

137

Kokouksen pääohjelmanumeroksi ammattipalvelukomitea järjesti tavallisesti esitelmän tai yritys-käynnin. Ensimmäiset yritys- ja työpaikkakäynnit suuntautuivat vuonna 1964 toukokuussa Wihuri-yhtymän tehtaille ja elokuussa Yleisradioon. Yritys- ja työpaikkakäynnit yleistyivät vähitellen merkit-täväksi komitean toimintamuodoksi ja niitä on sittemmin järjestetty vähintään pari kolme vuodessa. Runsaimmat käynnit sijoittuivat vuosiin 1966–1967 ja 1983–1984. Kummankin toimintakauden ohjelmaan sisältyi kuusi vierailua.

Keväällä 1964 nimitetty klubin ensimmäinen ammattipalvelukomitea asetti lähimmäksi tavoit-teekseen saada aikaan yhteistyö Helsingin maalaiskunnan ammattikoulun ja seudun teollisuus-yritysten kanssa. Kontaktit yritysmaailmaan syntyivät luontevasti henkilökohtaisten yhteyksien ja työpaikkavierailujen myötä. Myöskin yhteys Tikkurilan ammattikouluun saatiin rehtori Asikaisen elokuussa 1964 pitämän vierailuluennon muodossa, mutta muu mahdollinen yhteistyö koulun kanssa ei ilmene lähteistä. Sitä vastoin yhteistyö yleissivistävän koulutuksen kanssa käynnistyi neljä vuotta myöhemmin ammatinvalinnanohjausta tukevan toiminnan muodossa, ja siitä muodostui ajan mittaan Vantaan Rotaryklubin ammattipalveluväylän keskeinen konkreettinen toimintamuoto. Tavoitteena oli auttaa nuoria ammatinvalinnassa sillä asiantuntemuksella, mikä lukuisten ammatti-alojen edustajista koostuvalla klubin jäsenistöllä oli.

5.3.2 Yhteistyö koulujen kanssa

Yleissivistävän koulutuksen tueksi suunnattu toiminta ammatinvalinnanohjauksen antamiseksi sai ensimmäiset vahvat virikkeensä keskustelusta, jonka klubi kävi kesäkuussa 1966 ammattipalveluko-mitean ohjelmoimassa kokouksessa. Komitean puheenjohtaja Tauno Markkula oli tuonut poikansa Jaakko Markkulan kertomaan, ”mitä tyypillinen 8-luokkalainen poika tietää ammatinvalinnasta, -ohjauksesta ja ammattitesteistä”. Viikkoselosteen mukaan keskustelussa ilmeni, että koulujen am-matinvalinnanohjauksesta vastasivat lähinnä luokanvalvojat keskikoulun viimeisellä luokalla. ”Kun tiedämme, että luokanvalvoja saattaa olla voimistelunopettaja, uskonnonopettaja tai joku muu pedantti (= koulupöpö), voimme todeta, ettei ammattivalistus ole täysin pätevissä käsissä. Tästä johtuukin, että tämänkaltaiset tiedot näinkin tärkeästä asiasta ovat yleensä välttävät, ollaksemme sanomatta heikot. Veli Saarinen ehdottikin, että klubi voisi otettuaan yhteyden eri oppilaitosten reh-toreihin antaa yhtenä päivänä kussakin koulussa ammattivalistusta jopa 15-20 miehen voimalla eri aloilta; edustammehan me kaikki eri ammatteja omaten suht. hyvät tiedot niistä. Ehdotus sai hyvän vastaanoton klubin jäsenten samoin kuin Jaakko Markkulan taholta.”

Yhteistyö koulujen kanssa alkoi toukokuun alussa 1968, jolloin klubi järjesti Korson yhteis-koulussa eri ammattialoja esittelevän tilaisuuden lukiolaisille ja heidän vanhemmilleen sekä koulun entisille oppilaille. Tilaisuuden alussa Kaj Ahlman, Heikki Bergström, Tapani Jokela, Tauno Lonka, Raimo Palonen ja Lars Zilliacus pitivät esitykset omista ammateistaan, minkä jälkeen oppilaat ja hei-dän vanhempansa saivat esittää kysymyksiä. Antoisaksi koettu tilaisuus, jossa aikakin loppui kesken, uusittiin koulun toivomuksesta kahteen otteeseen kuukauden lopulla. Ensimmäisessä uusinnassa lukion seitsemäsluokkalaisille esiteltiin oppilaiden toivomaa pankkialaa. Jälkimmäisen tilaisuuden toivomuslistassa kahdeksasluokkalaiset pyysivät tietoja tilastotieteestä, lehdistöstä, psykiatriasta, len-toliikenteestä, kunnallisista asioista, sosiaalityöstä ja arkkitehtuurista sekä työpaikkaennusteista.

Parin kolmen ensimmäisen vuoden kokemukset ammatinvalinnanohjauksesta Korson yhteis-koulussa osoittivat tilaisuuksien tarpeellisuuden. Parhaimmillaan osallistujien määrä saattoi nousta

138

lähes sataan tiedonnälkäiseen nuoreen. Tilaisuuksien järjestelyissä oli kuitenkin kehittämisen varaa. Selvittäessään saatuja kokemuksia klubille Yrjö Teräväinen totesi keväällä 1969, että opettajat ei-vät riittävästi informoi vanhempia näistä tilaisuuksista. Kunnassa oli ohjauksen tueksi kartoitettava työvoiman tarve erityisesti teollisuudessa ja palveluelinkeinoissa, ja myös keskikoulusta eroaville oli informoitava heidän mahdollisuuksistaan sijoittua eri ammatteihin. Havainnot ohjasivat seuraavien tilaisuuksien järjestelyjä ja sisältöjä.

Koulujen ammatinvalinnanohjauksen tukemisesta muodostui pysyvä käytäntö. Seuraavina vuo-sina toiminta laajeni ja vuonna 1971 uusiksi yhteistyökouluiksi tulivat Tikkurilan ja Vantaan yh-teiskoulut, sittemmin Tikkurilan ja Vantaanjoen lukiot. Opiskelijoille ja vanhemmille järjestettyjen yhteistilaisuuksien tilalle tulivat myöhemmin klubin jäsenten asiantuntijavierailut ja esitykset am-matinvalinnanohjauksen oppitunneilla, opiskelijoiden pienryhmissä tekemät yritysvierailut sekä pe-ruskoululaisten työelämään tutustuttamisjaksojen harjoittelupaikkojen ja jopa kesätyöpaikkojenkin järjestäminen lukiolaisille. Ohjaustoiminnassaan jäsenet pyrkivät ennen muuta keskittymään opin-to-oppaissa ja tutkintovaatimuksissa esitetyn ulkopuolelle jääviin eri alojen ”iloihin ja murheisiin” eli seikkoihin, joista opiskelijat eivät muuten saaneet tietoa. Klubivierailunsa yhteydessä syksyllä 1970 DG Unto Tupala oli erityisesti painottanut tätä näkökohtaa ammatinvalinnanohjauksesta keskus-teltaessa.

1980-luvulla yhteistyö koulujen kanssa laajeni lukion toisen luokan oppilaille järjestettyyn ja lukion ammatinvalinnanohjauksen opetussuunnitelmaan kuuluvaan työpaikkatutustumistoimin-taan. Virikkeen klubi sai Voitto Polvikosken syyskuussa 1983 esittämästä ja klubin nuorisotyöhön kohdistamasta voimakkaasta kritiikistä. ”Uusilla keinoilla voisimme päästä asiassa varsin pitkälle ja tähän meiltä täytyisi löytyä tervettä uusyritteliäisyyttä.” Veli Voiton esittämään uusyritteliäisyyteen vedoten Pertti Viitanen ehdotti, että ”klubimme jäsenet antaisivat lukion toisluokkalaisille tilai-suuden käydä tutustumassa edustamiemme yritysten ja alojen toimintaan”. Lukion rehtorina Pertti Viitanen oli hyvin tietoinen koulujen vaikeuksista järjestää tarpeellinen määrä tutustumiskohteita oppilaille. Toiminta käynnistyi helmikuussa 1984, jolloin Myyrmäen lukion toisen luokan oppilaat saivat tilaisuuden vierailla klubin jäsenten työpaikoilla.

Lukiolaisten työpaikkatutustumistoiminta samoin kuin peruskoululaisten työelämään tutus-tuttamisjaksojen harjoittelupaikkojen järjestäminen jatkui muutaman vuoden ajan. Kokemukset koululaisten paneutumisesta tehtäviinsä olivat pääsääntöisesti myönteisiä. Saatua palautetta kuvaa sattuvasti lokakuun 1984 viikkoselosteen maininta: ”Veli Martti (Salomaa) kertoi, että hänen yrityk-sessään on tällä hetkellä koululaisia kahden viikon työharjoittelussa ja hienosti menee.”

5.3.3 Ammattipalveluprojekti Tikkurilan lukion kanssa

Joulukuussa 1987 Uudenmaan lääninhallituksen kouluosasto vahvisti Tikkurilan lukiolle opetus-suunnitelman muutoksen, jossa tuntijaon koulukohtaisiin kursseihin kuuluvia historian ja yhteis-kuntaopin oppimääriä painotettiin uusilla julkishallinnollisilla ja kaupallisilla kursseilla. Oppilaat saattoivat sisällyttää noita kursseja opinto-ohjelmaansa valinnaisina opintoina. Vuoden 1988–1989 ammattipalvelukomitean puheenjohtaja Erkki Laamanen esitti väylän toimintasuunnitelmaan, että klubi tarjoaa opettajakunnalle apua kurssien suunnittelussa ja toteutuksessa kunkin jäsenen luokittee-seen liittyvillä alueilla. Suunnitelmaan kuului edelleen, että klubin jäsenet luokitteittensa mukaisesti järjestävät oppilaille kulloiseenkin kurssiin soveltuvia tutustumistilaisuuksia aitoon työympäristöön,

139

ja että klubi kerää keskuudestaan pienen stipendirahaston, josta vuosittain jaetaan opettajakunnan päättämä kannustusstipendi parhaalle tai parhaille painotuskurssien oppilaille. Presidentti ja hallitus hyväksyivät komitean toimintasuunnitelman osaksi klubin tavoitteita alkavalle rotaryvuodelle.

Tavoitteestaan klubi ilmoitti Tikkurilan lukion opettajakunnalle syyskuun alussa kirjeellä, missä kerrottiin klubin valmiudesta tukea julkishallinnollisten ja kaupallisten kurssien toteuttamista. Ko-kouksessaan 13.9.1988 opettajakunta hyväksyi kiitollisena yhteistyötarjouksen ja nimesi yhteistyötä Tikkurilan lukion puolelta koordinoivaksi ja toteuttavaksi yhteysopettajaksi lehtori Hilkka Laama-sen. Runsasta kuukautta myöhemmin Tikkurilan lukion rehtori Esko Kaarna lähestyi klubia kir-jeellä, jossa hän tiedusteli, voidaanko yhteistyötä ammattipalveluprojektin puitteissa laajentaa kos-kemaan myös oppilaanohjausta. Käytännössä kysymys oli toiminnoista, joita klubi oli aikaisemmin aktiivisesti harjoittanut koulujen ammatinvalinnanohjauksen tukemiseksi, eli pienryhmissä tapah-tuvien työpaikkatutustumiskäyntien järjestämisestä ja jäsenten omien ammattialojen esittelemisestä oppilaanohjauksen oppitunneilla. Hallituksen vastaus rehtorin tiedusteluun oli myönteinen.

Rehtorin tiedustelun ja hallituksen myönteisen kannan määrittämät toiminnot suuntasivat käyn-nistynyttä yhteistyötä ammattipalveluprojektin alkuperäistä tavoitetta runsaammin. Julkishallinnol-listen ja kaupallisten kurssien suunnittelu tapahtui pääosin koulun omin voimin, joskin kurssien to-teutusta tukivat muutamat klubin jäsenten tarjoamat yritysvierailut. Käynnistyneeseen yhteistyöhön tuli kuitenkin heti vuonna 1989–1990 katkos, kun silloisen ammattipalvelukomitean puheenjoh-taja Kari Purhonen ilmoitti tammikuussa 1990, että ammattipalveluprojektin yhteistyökouluksi on tullut Simonkylän lukio. Katkos jäi lyhytaikaiseksi, sillä vähintäänkin vuodesta 1991–1992 lähtien klubin toimintasuunnitelmiin on sisältynyt yhteistyön jatkaminen Tikkurilan lukion kanssa. Klubin jäsenet ovat käyneet lukion opinto-ohjaustunneilla kertomassa alastaan ja ammatistaan, pitämässä luentoja yrittäjyydestä sekä järjestäneet yritysvierailuja ja muutaman kesätyöpaikan opiskelijoille. Ahkerimpia luennoitsijoita ovat olleet Pentti Hirvonen ja Pentti Kynnös.

Klubin yhteistyötarjoukseen sisältynyt kannustusstipendi on jaettu keväällä 1989 sekä keväästä 1995 lähtien säännöllisesti vuosittain. Tosin jakoperuste ”parhaalle tai parhaille painotuskurssien oppilaille” on muuttunut koulun siirryttyä luokattomaan järjestelmään 1990-luvun alkupuolella. Uuden järjestelmän vaatimat opetussuunnitelman muutokset poistivat kyseisiltä kursseilta niiden painottavan luonteen ja muuttivat ne oppimääriltäänkin tarkistettuina osaksi muita vapaasti valitta-via opintoja. Silti opettajakunta on pyrkinyt kunnioittamaan klubin alkuperäistä ajatusta ja pitänyt stipendin jakoperusteena yrittäjyyteen liittyviä ansioita. Keväällä 2005 stipendillä palkittiin koulun ilmaisutaidon kurssilaisia, jotka käsikirjoittivat ja toteuttivat pantomiimiesityksen rotaryn ”Neljän kysymyksen kokeesta” klubin 40-vuotisjuhlaan. Uuden vuosituhannen puolella klubi on jakanut kannustusstipendit myös yhdelle opiskelijalle Espoon-Vantaan teknillisessä ammattikorkeakoulussa, Vantaan ammatillisessa koulutuskeskuksessa ja Vaskivuoren lukiossa. Syksyllä 1995 DG Aarno Palm totesi vierailunsa yhteydessä, että Vantaan Rotaryklubin ammattipalvelun yhteistyö koulujen kanssa on ollut kiitettävää.

5.3.4 Kartoituksia ja suunnitelmia

Vuoden 1981–1982 ammattipalvelukomitean toimintasuunnitelmassa ehdotettiin ammattipalve-luväylälle kahta alakomiteaa jäsenten keskinäisen vuorovaikutuksen hedelmöittämiseksi. Toiseen tulisivat kuulumaan virkamiehet, toimihenkilöt ja vapaiden ammattien harjoittajat ja toiseen yrit-

140

täjät. Paneelikeskustelussa tuli vuoden aikana pohtia, mitä erityispiirteitä ammattipalveluun liittyi kyseisissä ryhmissä. Kummankin alakomitean osalta tuli laatia myös Case Study -ohjelma, jota vuosittaisen klubikäynnin yhteydessä governorille luovutettavassa asiakirjassa ”Yhteenveto klubin suunnitelmista ja tavoitteista” tiedusteltiin. Mistään ei kuitenkaan ilmene, että nämä ehdotukset olisivat toimintavuoden aikana toteutuneet.

Sitä vastoin vuonna 1985–1986 Case Study -menetelmää sovellettiin klubin toimintaan. Tavoit-teena oli suorittaa kysely ja keskustella klubin kokouksessa jäsenten omilla työpaikoilla esiintyvistä ongelmista. Etukäteen jaetulla usean kysymyksen käsittävällä tiedustelulomakkeella kerättiin tietoja erityisesti työsuhteeseen liittyvistä ongelmista sekä kysymyksistä, joista haluttiin erityisesti keskus-tella. Vastauksissa, jotka saattoi antaa myös nimettömänä, tuli kiinnittää huomiota erityisesti työ-suhteen ”henkisen puolen” hoitamiseen; aineellinen puoli kun oli yleensä hoidettu lakisääteisesti tai työehtosopimuksin. Kysely toteutettiin loka-marraskuussa ja marraskuun lopulla tuloksia käsiteltiin viikkokokouksessa ammattipalvelukomitean puheenjohtaja Lauri Pyykkösen laatiman yhteenvedon pohjalta. Vastaukset oli saatu 14 jäseneltä, joista kahdeksan edusti suuria ja kuusi pieniä yrityk-siä. Yhteenveto ei tuonut esille niinkään työpaikoilla esiintyneitä ongelmia, vaan pikemminkin sitä viitekehystä, josta ongelmat saattoivat aiheutua. Esitelmää seuranneessa keskustelussa korostettiin erityisesti yhteishengen merkitystä toiminnan tuloksellisuuteen.

1990-luvun lamavuosien aikana klubin jäsenten käymä keskustelu työttömyyden vähentämisestä johti vuoden 1994–1995 ammattipalvelukomitean suunnitelmassa ehdotukseen, jonka mukaan ko-mitea kartoittaisi jäsenten kesken mahdollisuudet työllistää työttömiä jatkuvaan tai määräaikaiseen työsuhteeseen. Kartoituksen tuli tapahtua yhteistyössä työttömien Idea-Vantaa -projektin kanssa. Ajatus vaihtui kuitenkin hallituksen käsittelyssä klubin tammikuussa järjestämän intercitykokouk-sen aihepiiriksi. Kokouksessa ongelmakenttää käsitteli kaupunginjohtaja Pirjo Ala-Kapee otsikolla ”Työttömyys ja Vantaa”.

Toimintasuunnitelmaa kaudelle 1998–1999 hahmotellessaan ammattipalvelukomitea valmisteli aivoriihityöskentelynä suunnitelman, jonka mukaan komitea laatii esityksen Vantaan kaupungin ta-louden tervehdyttämistoimiksi. Esityksen työstäminen tapahtui klubin jäsenen, kaupungin talousjoh-taja Anders Kaustisen laatiman asiamateriaalin pohjalta, ja työ valmistui maaliskuussa 1999. Anders Kaustinen vei esityksen kaupungin strategiakokoukselle ja komitean puheenjohtaja Jorma Haapa-mäki selosti sen sisällön klubille. Esityksen mukaan kaupungin tuli taloutensa elvyttämiseksi pyrkiä kolmeen strategiseen linjaukseen. Ensinnäkin sen tuli yhteistyössä korkeakoulujen ja yliopistojen kanssa pyrkiä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän verkottamiseen. Toisena tavoitteena oli julkisuus-kuvan hallinnan vahvistaminen kehittämällä kaupungin tiedotusvalmiutta, ja kolmanneksi oli asun-topalvelupakettien avulla kehitettävä asuntotuotantoa niin määrällisesti kuin laadullisestikin.

141

5.4 YHTEISKUNTAPALVELU

Yhteiskuntapalvelun tavoitteena on yhteiskunnan ja ihmisten elämän laadun parantaminen. Toiminta kohdistuu merkittävästi lapsiin ja nuorisoon. Toiminta ei kilpaile yhteiskunnan sosiaalitoimen tai hyvän-tekeväisyysjärjestöjen kanssa, vaan pyrkii kartoittamaan tarpeita, käynnistämään toimenpiteitä ja innos-tamaan toimintaan. Klubissa toimii yhteiskuntapalvelun komitea, jonka tehtävänä on tutkia, millaista sosiaalista palvelutoimintaa klubin toiminta-alueella mahdollisesti tarvitaan ja seurata olosuhteiden ja tarpeiden kehittymistä (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 66).

Ensimmäisen yhteiskuntapalvelun komiteansa Vantaan Rotaryklubi sai huhtikuussa 1964. Sen asettivat johtokunnan suostumuksella presidentti Teijo Wesamaa ja tuleva presidentti Tauno Mark-kula. Puheenjohtajakseen komitea sai Raimo Palosen. Komitean toiminnan käynnistyminen joh-ti nopeasti ensimmäiseen Vantaan Rotaryklubin tekemään aloitteeseen. Kesäkuun 1. päivän viik-kokokouksessa, jossa ohjelmavastuu kuului yhteiskuntapalvelulle, komitean puheenjohtaja kertoi kauppakamaritoiminnasta. Klubin sihteeri Yrjö Teräväinen kuvaa seurannutta keskustelua viik-koselosteessa näin: ”Veli (Kurt) Kronman, joka poti tietämättömyyden tuskaa, vaikkakin kuuluu mainittuun kauppakamarijärjestöön, sai aiheen ehdottaa aloitteen ottamiseen mainitun järjestön edustajiin, alaosaston perustamiseksi Helsingin maalaiskuntaan ja sai ensin lämpimän kannattajan veli Markkulasta ja sittemmin koko klubista. Näillä eväin sai veli Palonen tehtäväkseen yhteyden ottamisen Helsingin kauppakamarin asiamieheen. Keskustelun aihe oli mielestäni hyvä, mutta asi-antuntemattomuus painoi leimansa tilanteeseen, jota nyt sitten lähdetään korjaamaan.”

5.4.1 Avustukset ja tukeminen

Klubin yhteiskuntapalvelun alkuvuosien projektit suuntautuivat kehitysvammaisten ja sotainvalidi-en tukemiseen sekä konkreettisin toimenpitein että varoja keräten. Marraskuussa 1967 Lars Zilliacus ja Tapani Jokela huolehtivat kahdeksan kehitysvammaisen lapsen kuljetuksista Vantaan partiolais-ten järjestämään pikkujoulujuhlaan. Olavi Törmäsen kesällä 1968 tekemästä ehdotuksesta klubi päätti osallistua Vantaan Marttayhdistyksen sosiaaliseen keräykseen. ”Possu” pantiin kiertämään viik-kokokouksissa ”possun hoitajan” palattua kesälomaltaan. Syksyn aikana kertyneet varat ohjattiin Marttayhdistyksen kautta asutustilallaan suurissa vaikeuksissa eläneelle kymmenlapsiselle Naumasen perheelle Taivalkoskella. Lokakuussa Olavi Törmänen saattoi lukea klubin kokoukselle kiitoskir-jeen, jonka Naumasen perhe oli lähettänyt. Vuotta myöhemmin varoja koottiin oman kunnan ke-hitysvammaisten hyväksi. Kurt Strömsholm kertoi toukokuun alussa saaneensa kehitysvammaisten asioita kunnassa hoitavalta rouva Hertelliltä tietää, että kehitysvammaisten kolme kerhoa tarvitsivat kuntoutusvälineitä, esimerkiksi kangaspuita. Jo samassa kokouksessa Yrjö Teräväisen hattuun kertyi 300 markkaa, kolmien kangaspuiden hinta. Kokouksesta poissaolevat veljet velvoitettiin ”hommaa-maan” 200 markkaa ”muihin vehkeisiin” eli sorminäppäryyttä kehittävien välineiden ja lyömäsoit-timien hankkimiseen.

Sotainvalidien tukeminen käynnistyi vuonna 1967. Presidentti Kurt Kronman oli esittänyt klu-bin pikkujoulun yhteyteen arpajaisia, joiden tulot luovutetaan itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi yhdelle tai kahdelle invalidiperheelle. Kertyneet arpajaistulot luovutettiin Sotainvalidien Veljesliiton Tikkurilan osastolle. Sotainvalidien tukemisesta muodostui pysyvä käytäntö 1990-luvun

142

puoliväliin asti. Ensi alkuun varat kerättiin joulujuhlien arpajaisilla ja huutokaupoilla, sittemmin lipaskeräyksellä pitkin vuotta. 1980-luvulla muodostui tavaksi luovuttaa keräystuotto klubin joulu-juhlan yhteydessä Sotainvalidien Veljesliiton Tikkurilan osaston edustajalle, jona useimmiten esiin-tyi Sven-Erik Järvinen. Kiitoksena jokavuotisesta lahjoituksesta osasto luovutti klubille vuoden 1979 jouluna standaarinsa toivomuksella, että se olisi kokouksissa aina näkyvillä. Kokous päätti sijoittaa standaarin ravintola Henrikin pianon päälle. Vuoden 1992 jouluna klubi sai osastolta tinalautasen. Klubivierailunsa yhteydessä lokakuussa 1982 DG Matti Mäkelä piti klubille jo perinteeksi muodos-tunutta sotainvalidien avustamista onnistuneena ja kannatettavana. Helmikuussa 1994 klubi teki päätöksen, jonka mukaan jatkossa lipaskeräyksen tuotosta vain puolet annetaan sotainvalideille ja -veteraaneille ja toinen puoli ohjataan nuorison hyväksi. Vuonna 1996–1997 klubi osallistui lipaske-räyksen tuotolla Vantaan veteraanien ja reserviläisten yhteistoimintajärjestön (VETRES) keräykseen 10 markalla jäsentä kohti.

1970-luvun alkupuolella klubi keräsi tilaisuuksissaan varoja sotainvalidien avustamisen ohella SOS-lapsikylän ja vuosikymmenen puolivälistä lähtien muutamana vuotena Kaunialan sotavam-masairaalan hyväksi. Kauniala-projekti oli rotarypiirin käynnistämä, johon klubi osallistui lähinnä joulujuhlista saatavalla tuotolla. Vuonna 1977–1978 DG Erkki Aaltion asettama tavoite oli 100 markkaa jäsentä kohti. Aivan tähän klubi ei 1950 markan lahjoituksellaan yltänyt. Joulun alla 1985 klubi myönsi 500 markan avustuksen Helsingin rotaryklubien järjestämälle yksinäisten ihmisten joulujuhlalle. SPR:n Vantaan Nuorten Turvalo otettiin käyttöön Rekolassa 20.9.1994 (Rotary Nor-den 7/1994). Muiden Vantaan rotaryklubien tavoin klubi tuki talon toimintaa omalla 1000 markan panoksellaan. Osuuksiensa rahoituksen klubit järjestivät kevään 1994 piirijuhlan ja -kokouksen yli-jäämän turvin (Vantaan Sanomat 12.10.1994).

1990-luvun puolivälistä lähtien tukemisen painopis-te siirtyi selvästi nuorisotyön suuntaan helmikuussa 1994 tehdyn päätöksen mukaises-ti. Tuen kohteita olivat nyt Malmin partiolaiset, Tikkuri-lan seurakunnan nuorisokah-vila Walkers-Tikkurila sekä Vantaan nuorisopalveluiden organisoimaa katupartiotoi-mintaa harjoittava Ankkapar-tio. Malmin partiolaisia klubi kiitti 600 markan lahjoituk-sella heidän ohjelma-avus-taan klubin puutarhajuhlassa kesällä 1966. Vuonna 1997 klubi maksoi Walkers-Tik-kurilan kannatusyhdistyksen yhteisöjäsenmaksun ja lahjoit-ti vuoden 1999 joulujuhlas-sa kahvilan toiminnan tueksi

Presidentti Pentti Kynnös (vas.) sekä Jukka Yrjölä (oik.), Jaakko Vesanen (Tikkurilan RK) ja Raimo Huvila luovuttivat Vantaan klubien puolesta nii-den avustuksen Nuorten Turvatalon toiminnalle syyskuussa 1994. Lah-joituksen vastaanottivat SPR:n hallituksen puheenjohtaja Håkan Hellberg (toinen vas.) ja turvatalon johtaja Merja Hakala. Kuva: Pentti Kynnöksen kuva-arkisto.

143

2000 markkaa. Varat Ankkapartion tukemiseen hankittiin klubin joulujuhlassa 1999 Vantaan Inner Wheel Klubin järjestämien arpajaisten tuotolla.

Yhteiskuntapalvelun toimialaan kuuluvaa nuorison tukemista on myös osallis-tuminen. Ryla tulee sanoista Rotary Youth Leadership Award, ja on virallinen RI:n toimintamuoto ja johtamiskoulutusjärjestelmä nuorille. Sen kohteena ovat 18–24-vuotiaat aloitekykyiset, sosiaa-lisesti kypsät ja vireät miehet ja naiset. Erilaisten rotarypiireissä tai rotaryklubeissa järjestettävien koulutustilaisuuksien tavoitteena on kehittää persoonallisuutta, objektiivista harkintakykyä ja pää-töksentekokykyä sekä taitoa esittää oma näkökanta selkeästi ja vakuuttavasti (Ydintietoa rotarys-ta 1998, s. 66-67). Vuodesta 1994 lähtien Vantaan Rotaryklubi on osallistunut tähän toimintaan lähettämällä yhteensä kahdeksan nuorta rotarypiirin järjestämiin Ryla-seminaareihin ja maksamalla heistä seitsemälle koulutuskustannukset. Kahdeksannen kustannuksista vastasi klubin jäsenyyteen kuulunut isä. Klubin ja rotarypiirin yhdessä lähettämänä ja osallistumismaksuissa tukemana nuori kauppatieteitten opiskelija Antti Tammivuori osallistui Ranskan Lillessä 30.3.-7.4.2002 järjestet-tyyn European Futures Managers Meeting -tapahtumaan ja Ryla-koulutukseen. Ennen lähtöään Antti Tammivuori esittäytyi klubille ja kertoi koulutukseen kohdistamistaan odotuksista. Hänen seuraavan elokuun alussa kertomansa innostunut palaute vakuutti klubin jäsenet onnistuneesta si-joituksesta tulevaisuuteen.

Avustus- ja tukitoiminnassaan klubi on pitäytynyt toimintasuunnitelmiin ja budjetissa esitet-tyihin varauksiin. Tämän periaatteen vuoksi lukuisat avustuspyynnöt ovat neljän vuosikymmenen aikana jääneet vaille myönteistä vastausta. Osa on tullut torjutuksi myös sen johdosta, että pyynnön peruste on ollut selvästi rotarytoiminnan piiriin kuulumaton. Klubin vuonna 1964 vastaanottama ensimmäinen avustuspyyntö kuului seuraavasti: ”Viitaten otsikossa mainittuun asiaan rohkenemme pyytää Teiltä taloudellista tukea ’yhteiseen yritykseemme’, josta osingon jakaminen tulee hyväksem-me nuorten ja heidän vanhempiensa viihtymisen merkeissä työpaikoissaan ja paikkakunnallamme”. Hakemuksen otsake kuului: ”Tikkurilan Palloseura ry:n toiminnan rahoittaminen”. Useimmat kiel-teiset päätökset ovat liittyneet ulkomaille suuntautuneiden nuorten opiskelu-, työharjoittelu- tai muiden matkojen kustannusten tukemiseen. Ulkomailla tapahtuvan opiskelun, nuorisovaihdon ja leiritoiminnan avustamisessa klubi on järjestelmällisesti rajoittunut rotaryjärjestön omien ohjelmien puitteissa tapahtuvaan toimintaan. Niinpä esimerkiksi toiveissaan ovat pettyneet ne nuoret, jotka ovat hakeneet matka-avustuksia osallistuakseen Suomen Partiolaisten Expedition Nepaliin tai Eu-rooppalaisen Suomen Nuoret ry:n matkalle EMU-tiedotustilaisuuteen Tukholmassa, lähteäkseen kehitysyhteistyöhön Keniaan tai opiskelemaan vaatesuunnittelua ja kiinan kieltä Shanghaissa, tai tehdäkseen kuulonäkövammaisena lomamatkan Kanarialle yhdessä oppaansa kanssa.

5.4.2 Teemat

Klubivierailullaan marraskuussa 1964 DG Veikko Korttila ohjasi aloittelevaa rotaryklubia korosta-malla, että palveleminen edellyttää toimintaa ja aktiivisuutta. Klubin on selvitettävä, ”löytyykö paik-kakunnalta yhteiskunnallisia, sosiaalisia tai muita sellaisia pulmia, ongelmia tai epäkohtia, joiden selvittämiseen tai poistamiseen klubi, tuntien omat kykynsä ja mahdollisuutensa, voisi ja tahtoisi myötävaikuttaa. Laatiessaan tältä pohjalta toimintasuunnitelmansa klubin olisi lähdettävä lähinnä pitkän tähtäimen linjalle niin että suunnitelman toteuttamisessa noudatettaisiin esim. 5- tai 10-vuo-tissuunnitelmaa, jota toteutetaan vaiheittain ja vuosi kerrallaan.” Presidentti Markkula katsoi, että

144

yhden kunnanvaltuutetun ja yhden kunnalliseen komitean jäsenen kuuluminen klubiin antoi hyvät lähtökohdat governorin painottamalle selvitystyölle. Klubivierailun yhteydessä käyty keskustelu ei kuitenkaan ensi alkuun johtanut näkyviin ponnisteluihin paikkakunnan ongelmien selvittämiseksi, saati sitten pitkän aikavälin monivuotisiin suunnitelmiin.

Ensimmäinen selvä yhteydenotto kunnan suuntaan tapahtui keväällä 1969, jolloin yhteiskun-tapalvelukomitean puheenjohtaja Kurt Strömsholm kävi keskusteluja sosiaalijohtaja Henry Dahl-bergin kanssa. Dahlberg toivoi rotarien pyrkivän vaikuttamaan siihen, että maalaiskuntaan saadaan nuorisotalo, lisää puistotätejä, paikkoja kesäsiirtolaan ja leikkikenttiä, lasten päiväkoteja ja päivä-koteja koululaisille, kerhotoimintaa sekä aikuisille laajennettua päiväkerhotoimintaa vanhuksille, ja että kotisisarjärjestelmää oli tehostettava. Klubi katsoi kuitenkin, että näiden asioiden kehittäminen kuului sosiaalitoimen tehtäviin ja verovaroin hoidettaviksi, eikä rotarytoiminnan vapaaehtoisuuden piiriin. Strömsholmin yhteydenotot sosiaalitoimen suuntaan johtivat kuitenkin edellä kuvattuun kehitysvammaisten kuntoutusvälineiden hankintaan.

1970-luvulla yhteiskuntapalvelun suunnitelmiin tulivat teemakokonaisuudet. Suurimmaksi osaksi teemat näkyivät viikkokokousesitelmien aiheissa, mutta jotkut niistä johtivat myös muuhun konkreettiseen toimintaan ja esityksiin. Yksi vuosikymmenen alkupuolen teemoista oli ”Liikenne-turvallisuuden parantaminen”. Sen puitteissa pyrittiin paikallisliikenteen pulmakysymysten ja vaa-rakohtien vähentämiseen ajankohtana, jolloin liikenneonnettomuuksien ja -kuolemien määrä oli hyvin suuri. Pertti Viitasen ja Olavi Törmäsen aloitteesta Vantaalle perustettiin kansalaistoimintana liikennetoimikunta, joka neuvotteli TVH:n ja Helsingin maalaiskunnan kanssa Ohikulkutien (ny-

kyisen Kehä III:n) ja Hämeenlinnan tien risteysalueen liikenteen järjestämisestä vaarattomaksi. Risteysalueel-la sijaitsi jo silloin kolme koulua, joissa oli yhteensä yli 1000 oppilasta. Puolentoista vuoden aikana alueella oli kuollut neljä ja loukkaantunut parisenkymmentä hen-keä, minkä lisäksi lähes päivittäin tapahtui aineellisia vahinkoja tuottaneita onnettomuuksia. Selvitystyön-sä tuloksena toimikunta teki sekä TVH:n Uudenmaan piirille että kunnanhallitukselle liikenneturvallisuuden parantamista koskevan esityksen, joka johti merkittäviin uudistuksiin. Yhteiskuntapalvelukomitea jatkoi teemaan liittynyttä selvitys- ja aloitetoimintaa sekä seurantaa vielä muutaman vuoden ja sai vuonna 1976 yhteistyökump-panikseen vasta perustetun Myyrmäen Rotaryklubin.

Toinen tuntuvasti korostunut teema oli ”Kotiseutu, sen hallinto ja kehitysnäkymät”. Teema sai erityisesti vuo-den 1970–1971 ohjelmassa varsin huomattavan sijan. Helsingin maalaiskunnan kysymyksiin paneuduttiin esi-telmin ja keskusteluin neljässä eri kokouksessa sekä Ete-lä-Vantaalle suuntautuneella kiertoajelulla. Vierailevien asiantuntijoiden esitelmissä kosketeltiin maalaiskuntaa eilen, tänään ja huomenna, ja klubin omat jäsenet tar-kastelivat Helsingin alueliitosvaatimuksista nousevia näkymiä hallinnon (Erkki Veräjänkorva), yrittäjyyden

Vantaan asuin- ja työpaikkana on ollut mo-nessa yhteydessä esillä klubin keskuste-luissa. Kuvassa sisar Ritva Alatalo valottaa Aviapolis-hankkeen taustoja ja tavoitteita matkalla vierailulle Olkiluodon ydinvoima-laan maaliskuussa 2003. Kuva: Jorma He-lasen kuva-arkisto.

145

(Martti Salomaa), koulutuksen (Pertti Viitanen), teollisuuden (Kurt Kronman) ja sosiaalisten kysy-mysten (Eino Sirén) kannalta. Maaliskuun lopulla tehdyllä kiertoajelulla klubi tutustui rakentajien opastuksella Etelä-Vantaan suunnitteluun ja rakentamiseen. Uusiin alueisiin tutustumisen jälkeen retki suuntautui Hämeenkylän koulutuskeskukseen, jossa Erkki Reittilä tarjosi osallistujille saunan uinteineen oluen ja makkaran kera. Viikkoselosteen arvio retkestä kuului: ”Excursio kokonaisuu-dessaan kuuluu olleen sekä hyödyllinen että rentouttava. Kiitos pääorganisaattori veli Tarmo Palo-selle”.

Samaan aihepiiriin yhteiskuntapalvelu palasi pariin otteeseen myöhemminkin. Vuoden 1985–1986 teemalla ”Vantaa kotikaupunkina” pyrittiin lisäämään jäsenten tietoutta Vantaan kehityk-sestä ja klubin toiminta-alueesta. Yhteensä kymmenen kokouksen esitelmissä käsiteltiin Vantaan historiaa ja tulevaisuudennäkymiä, talouselämän vahvoja ja heikkoja puolia, kaavoitusta ja raken-tamista, seurakunta- ja nuorisotyötä sekä lentoaseman ja tiedekeskuksen vaikutuksia. Täydennystä Vantaa-kuvaan tarjosi toimintakauden 1995–1996 viimeisen neljänneksen teema ”Vantaa asuin- ja työpaikkana”. Tarkastelun kohteina olivat silloin Vantaan maaperän kestäminen (Esko With), kau-punkisuunnittelu (Jouko Pöyhönen, vier.es.), kiinteistöjen jätehuolto (Björn Backman), lähiöiden saneeraaminen (Jussi Lahti), rikollisuus (Matti Vuorinen, vier.es.) ja arkkitehtuuri (Iiro Toivonen). Pentti Kynnöksen johtama yhteiskuntapalvelukomitea tarjosi kotiseutua hieman laajemman näkö-kulman maassa tapahtuvaan kehitykseen toimintavuoden 1992–1993 teemallaan ”Yhteiskunta ja me”. Teeman puitteissa klubi kuuli asiantuntevat esitykset aiheista ”Posti” (Asko Saviaho, vier.es.), ”Sairaanhoito ja vanhustenhuolto” (Urpo Alanko), ”Valtion rautatiet” (Jussi Kopperi, vier.es.) ja ”Poliisi” (Antti Turkama, vier.es.). ”Pankkien tukipaketteihin” perehdytti Kari Kuusela PSP:n Van-taan yrityskonttorin tiloissa järjestetyssä takkaillassa.

Yhteiskuntapalvelukomiteat olivat siis vuosien mittaan tutustuttaneet klubin jäseniä monin ta-voin oman alueen ja paikkakunnan kysymyksiin. Vuoden 1997–1998 komitea Jaakko Aatolaisen johdolla näki tärkeäksi myös päinvastaisen ”liikkeen”. Komitean toimintasuunnitelmaan kirjattiin tavoite: ”Järjestetään tilaisuus, jossa kaikkien vantaalaisten klubien johtohenkilöt vierailevat Vantaan kaupungin johdon luona tehden heille rotarytoimintamme tunnetuksi”. Tavoitetta ei kuitenkaan saavutettu.

Luonnon- ja ympäristönsuojelu esiintyi omana teemanaan 1970-luvun ohjelmissa. Ensimmäisen kerran se oli yhteiskuntapalvelukomitean suunnitelmassa toimintakaudella 1970–1971, jolloin huo-mio suuntautui maisemakulttuurin vaalimiseen. Vahvimmin teema painottui kuitenkin vuosikym-menen lopulla, jolloin se valittiin Vantaan Rotaryklubissa DG Olav Hixénin toivomuksesta vuoden 1979–1980 pääteemaksi. Klubi syventyi Martti Könösen johtaman yhteiskuntapalvelukomitean oh-jelmoimana aihepiiriin seitsemässä kokouksessa. Niissä esitelmöitsijät toivat esille ajantasaista tietoa muun muassa elintarvikkeiden vieraista aineista, Vantaan ympäristöongelmista ja elinympäristön terveydellisestä valvonnasta. Yhteen viikkokokoukseen oli kutsuttu paikalle lehdistön edustajat, joi-den avulla pyrittiin levittämään tietoa myös suurelle yleisölle. Ympäristökysymykset ovat myöhem-minkin tulleet esille klubin ohjelmissa yksittäisinä esitelminä, mutta eivät enää selvinä toimintakau-den teemoina.

Nuorisoon liittyvät kysymykset nousivat esille yhteiskuntapalvelun ohjelmissa 1960-luvun lopulta lähtien muutaman vuoden välein. Helsingin maalaiskuntaa koetteli 1970-luvun alussa ”räjähdys-mäinen” väestön kasvu, joka toi mukanaan vaikeita sosiaalisia ongelmia. Esitellessään yhteiskunta-palvelun ohjelmaa toimintakaudelle 1971–1972 Olavi Törmänen katsoi, että nuo pulmat koettiin kipeimmin nuorison keskuudessa. Hän myönsi, että riittävien toimintamahdollisuuksien luominen

146

muuten juurettomina harhailevien nuorisojoukkojen tarpeiksi oli lähes ylivoimainen tehtävä, mutta korosti, että ”aloittaa voisi esimerkiksi pyrkimällä selvittämään nykyiset vaikeudet”. Sen vuoksi yh-teiskuntapalvelukomitea ehdottikin kartoitusta pulmien laajuudesta perustaksi pahimpien epäkoh-tien korjaamiselle. Klubin sisällä nuorison ongelmia selvitettiin nuorisoasiamies Bengt Westerlingin järjestämällä ”Nuorisotoimintojen viikolla”, jolloin huomio kuitenkin muiden pulmien kustannuk-sella painottui lähinnä huumekysymyksen suuntaan. Vastaavan nuorisotoimintojen viikon klubin yhteiskuntapalvelukomitea järjesti syyskuussa 1979, mutta silloinkin Vantaan sosiaalisen kentän nuoriso-ongelmat jäivät vähäisemmälle huomiolle rotaryn nuorisovaihtokysymysten tieltä. Keskus-telujen anti oli lähinnä virikkeellistä ja selviin käytännön projekteihin päästiin vasta 1990-luvulla.

1980-luvun puolivälistä lähtien yhteiskuntapalvelun nuorisoon kohdentamat ohjelmat suun-tautuivat yhdessä ammattipalvelun ohjelmien kanssa työelämään tutustumis- ja harjoittelumahdol-lisuuksien järjestämiseen peruskoululaisille ja lukion oppilaille. Yhteistyö ammattipalvelun kanssa jatkui seuraavalle vuosikymmenelle ja huipentui vuoden 1994–1995 yhteiskuntapalvelun toiminta-suunnitelmassa pyrkimykseksi luoda yhteiskunnan voimakkaassa taloudellisessa ja henkisessä muu-toksessa edellytyksiä yhteiskunnan terveelle kehitykselle. Erityiseksi tavoitteekseen Jukka Yrjölän johtama komitea asetti nuorisotyöttömyyden lieventämisen Vantaalla. Tavoitteen saavuttamiseksi tuli tehdä kouluvierailuja lukioihin ja ammattikouluihin aiheena yrittäjyys ja uudet ammatilliset vaatimukset, luoda lisää työharjoittelumahdollisuuksia sekä tukea yrittäjyyteen liittyvää konsultti-toimintaa. Klubin sisällä toimi jo entuudestaan epävirallinen ”Yritysklinikka”, jossa uuden yrityksen perustamista suunnittelevat klubin jäsenet saivat veljellistä ohjausta yrittäjinä varttuneemmilta ja kokeneemmilta veljiltä yritystoiminnan kiemuroissa. Tätä toimintaa oli kohdennettava nyt myös nuorten suuntaan. Suunnitelmista toteutuivat ainakin kouluvierailut.

5.4.3 Projektit

1990-luvun puolivälistä lähtien yhteiskuntapalvelun teemat vaihtuivat vähitellen selkeiksi ulospäin suuntautuneiksi projekteiksi. Niistä pitkäkestoisimmaksi muodostui ”Nuoriso ja huumeet Vantaal-la”, joka 2000-luvun alussa jatkui parin vuoden ajan ”Asiantuntijat esiin” -projektina yhteistyössä muiden vantaalaisten rotaryklubien ja Vantaan kaupungin ehkäisevän päihdetyön yksikön kanssa. Itse asiassa Vantaan Rotaryklubi oli pohtinut huumekysymystä jo runsaat pari vuosikymmentä ai-kaisemmin. Syksyllä 1971 toteutetulla ”Nuorisotoimintojen viikolla” klubin nuorisovaihtoasiamies Bengt Westerling oli selvittänyt huumekysymystä yhtenä merkittävänä ongelmana muiden nuori-so-ongelmien joukossa. Tällöin hän totesi, että nuoriso on kysymyksen suhteen jakautunut kahtia. ”Huumausaineita käyttävät eivät kelpaa ei-käyttävien ryhmiin ja päinvastoin. Nuoriso on hyvin asioista perillä, mikä varmasti osaltaan johtuu nykynuorison vahvasta osallistumisesta ja asioihin pa-neutumisesta.” Näkemyksensä hän perusti käymiinsä keskusteluihin tyttärensä ja tämän koulutove-reiden sekä korkeakouluopiskelijoiden kanssa. Huhtikuussa 1972 huumekysymys oli esillä klubissa vierailleen eversti Jarkan esitelmöidessä siitä.

Huumeiden käytön voimakas lisääntyminen tuli näkyvästi esille 1990-luvun alkuvuosina. Nuor-ten terveystapatutkimuksessa todettiin, että huumausaineita kokeilleita tuntevien 14–18-vuotiaitten osuus oli kasvanut yli kaksinkertaiseksi vuoden 1981 jälkeen. Voimakkaimpana ongelma esiintyi pääkaupunkiseudulla. Tilanteen ohjaamana vuoden 1995–1996 yhteiskuntapalvelukomitea asetti tavoitteekseen vantaalaisten nuorten tukemisen ja auttamisen huumeiden vastaisessa toiminnassa.

147

Asian vakavuuden tiedostamiseksi ja projektin käynnistämiseksi komitean puheenjohtaja Antti Kes-kinen kutsui Irti Huumeista ry:n Vantaan alueosastosta aluevastaavan kertomaan elokuun 1995 lopulla huumetilanteesta Vantaalla. Esityksessään Tuula Granqvist-Paalasvuo totesi yhä nuorempien kokeilevan huumeita. Syitä kokeiluihin oli monia: jännityksen hakeminen, hyväksytyksi tulemisen tarve, arvotyhjiö, järkevän tekemisen puute, puutteellinen yhdyskuntasuunnittelu ja vapaamieliset asenteet. Esimerkiksi hasis nähtiin vain luonnontuotteena, jonka käyttämistä pidettiin yhtä viatto-mana kuin isän saunakaljaa. ”Tarvitaan ennalta tapahtuvaa ehkäisyä ja asennekasvatusta. … Valitet-tavasti ihmiset pelkäävät puuttua huumeiden välitykseen ja käyttöön.” Yhteiskuntapalvelukomitea sai tehtäväkseen suunnitella marraskuuhun mennessä klubin jatkotoimenpiteet.

Yhteiskuntapalvelukomitean esityksestä klubin hallitus päätti, että Peltolan yläasteella järjeste-tään yhteistyössä Irti Huumeista ry:n, koulun ja sen vanhempainyhdistyksen kanssa valistustilaisuus, johon kutsutaan asiantuntijaksi päihdeterapeutti Jukka Toikko Tampereelta. Päätökseen sisältyi, että tilaisuutta varten hankitaan myös tarpeelliseksi valistusmateriaaliksi Irti Huumeista ry:n, poliisin ja Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton yhdessä toimittama ”Tietopaketti huumeista” sekä Jutta Heikkilän toimittama ja Nina Koljosen ohjaama 22 minuutin pituinen video ”Outoja poissaoloja”. Tietopaketti sisälsi 22 kalvoa ja 36-sivuisen vihkosen kalvosarjan käyttäjän taustamateriaaliksi. Vi-deo oli nuorten itsensä ideoima, ja siinä esitettiin nuorten omalla kielellä, miten tavallinen nuori voi ajautua kokeilun kautta kierteeseen. Mukana oli nuorten kannanottoja, jotka herättivät keskustelua polttavasta aiheesta. Noin 1500 markkaan nousevat kustannukset hallitus päätti kattaa lipaskeräyk-sen tuotolla. Esitysmateriaalia oli tarkoitus kierrättää muissakin kouluissa.

Tammikuun 1996 alkuun mennessä oli selvinnyt, että Peltolan yläasteelle suunniteltu valistusti-laisuus ei toteudu aikataulullisesti suunnitellulla tavalla. Tässä tilanteessa klubin hallitus päätti, että hankittu taustamateriaali pannaan välittömästi kouluille kiertoon, ja antoi Esko Kaarnan tehtäväksi organisoida toiminta. Kaikki yläasteen koulut ja lukiot saivat kirjallisen informaation lainattavissa olevasta materiaalista, ja maaliskuussa tietopaketti lähti ensimmäiseen kohteeseensa Koivukylän ylä-asteelle. Tehtäväkseen saaneena Esko Kaarna esitteli ”Nuoriso ja huumeet Vantaalla” -projektin myös piirikonferenssissa helmikuun alussa Espoon Dipolissa, jossa projekti sai osakseen varsin myönteisen huomion.

Keväälle 1996 suunniteltua valistustilaisuutta Peltolan yläasteella jouduttiin lykkäämään pariin-kin otteeseen osapuolten aikataulujen yhteensovittamisista johtuen. Tilaisuus toteutui vihdoin maa-liskuun 19. päivänä 1997 kaksiosaisena luentosarjana. Päivällä oppituntien aikana Jukka Toikko pu-hui yläasteen oppilaille ja iltatilaisuudessa yli 200 vanhemmalle. Osallistujilta saatu palaute oikeutti arvioimaan tilaisuudet tarkoitustaan vastaaviksi ja onnistuneiksi. Esiintyjän palkkion osalta kustan-nukset tosin nousivat alkuperäisestä suunnitelmasta yli kaksinkertaisiksi, mutta klubin hallitus ei pitänyt asiaa pahana, varsinkaan, kun koulun vanhempainyhdistys toi oman ”kortensa kekoon”.

Vuosina 1997–2000 projekti vantaalaisten nuorten kannustamiseksi huumeiden vastaiseen toi-mintaan jatkui informaatiolinjalla hankitun projektimateriaalin kiertäessä vantaalaisissa yläasteen kouluissa. Uutta sisältöä projekti sai Tikkurilan Rotaryklubin helmikuussa 2001 järjestämässä in-tercitykokouksessa, jonka teemana oli ”Vantaan nuoriso ja huumeet”. Kokouksessa Vantaan rotary-klubit asettivat yhteisen työryhmän nuorison huumeiden käytön rajoittamiseksi, ja klubin hallitus nimesi työryhmään Vantaan Rotaryklubin edustajiksi Juhani Puurosen ja Risto Ihalaisen. Työryh-män toiminta johti ”Asiantuntijat esiin” -projektiin, johon kunkin klubin tuli osallistua 4000–5000 markalla projektityöntekijän palkkaamiseksi. Hallitus lupasi tarkoitukseen 5000 markkaa lipaskerä-yksen tuottoa.

148

”Asiantuntijat esiin” -projekti nuorten huumeiden ja muiden päihteiden käytön vähentämisek-si oli tarkoitus toteuttaa yhteistyössä Vantaan kaupungin ehkäisevän päihdetyön yksikön kanssa. Pyrkimyksenä oli kehittää työmuoto, joka sekä jakaisi informaatiota päihteiden vaikutuksista että aktivoisi nuorten omaa ajattelua. Nuorille annettiin mahdollisuus vaikuttaa päihdetyöhön arvioi-malla valistusesitteiden toimivuutta arviointilomakkeilla sekä perustella mielipiteitään tavoitteena synnyttää rehellistä keskustelua ja pohtia omia motiiveja ja suhdetta päihteisiin. Kohderyhmänä olivat erityisesti yläasteiden 7.–9. luokkien oppilaat, jotka 15 nuoren ryhmissä kokoontuivat kol-mesta viiteen kertaan kahden kolmen viikon aikana. Ryhmien työskentelytavoissa toiminnallisella luovuudella, esimerkiksi omien esitteiden suunnittelulla ja draamalla, oli keskeinen rooli. Projektin koulukierros käynnistyi tammikuussa 2002. Siihen osallistui aktiivisesti lääkäri Myyrmäen klubista, joka myös koordinoi käytännön toimintaa.

Projektin jatkaminen kuului myös vuoden 2002–2003 toimintasuunnitelmaan, mutta käytän-nössä se hiipui Vantaan Rotaryklubista riippumattomista syistä. Seuraavan toimintavuoden yhteis-kuntapalvelukomitea totesi omassa toimintasuunnitelmassaan, että edellisen vuoden pääprojekteja ei ole tarkoituksenmukaista jatkaa sellaisinaan. Niiden asemasta klubin jäseniä kehotettiin osallistu-maan syyskuussa 2003 pidettävään seminaariin, jonka aiheena oli ”Yhteiskuntavastuun ottaminen on oikeaa vallan käyttöä”. Yhteiskuntapalvelukomitea tulisi laatimaan seminaarin sisällöstä lyhyen muistion, johon liitetään pohdintaa siitä, miten Vantaan Rotaryklubi ja sen jäsenet voivat osaltaan edistää yhteiskuntavastuun leviämistä. Toinen niistä pääprojekteista, jotka komitea esitti korvatta-vaksi seminaariin osallistumisella, liittyi juuri yhteiskuntavastuun kantamiseen.

Vuoden 2002–2003 yhteiskuntapalvelun toimintasuunnitelmaan oli uutena projektina sisälly-tetty valtakunnallisen yhteisvastuukeräyksen toimeenpanoon osallistuminen helmikuussa Vantaan seurakuntayhtymän yhteistyökumppanina. Yhteistyöhön kuului keräysmuodon suunnittelu, kerä-yksen paikallisen kohderyhmän valinta sekä itse keräykseen osallistuminen. Keräys voitiin toteuttaa perinteisenä lista- tai lipaskeräyksenä tai haastekeräyksenä rotarien sidosryhmäverkostossa. Klubin keräystavoitteeksi suunnitelmassa oli asetettu 3000 euroa. Komitean puheenjohtaja Juha Tammi-vuori valmisteli keräystä tehokkaasti ja aidon palvelumielisesti Tikkurilan seurakunnan keräysvas-taava Hanna Raunun kanssa.

Tammikuun 2003 toisessa viikkokokouksessa diakonissa Pia Olkkonen Tikkurilan seurakun-nasta esitteli klubille Yhteisvastuu 03 -keräyksen yleiset ja paikalliset kohteet sekä keräyksen ylei-nen organisoinnin. Keräyksen teema oli ”Väkivallasta vastuuseen”, millä ensisijaisesti kiinnitettiin huomiota nuorten väkivaltakäyttäytymisen ennalta ehkäisemiseen, mutta keräyksellä tuettiin myös työtä sovinnonrakentamiseksi Ruandaan. Kotimaassa oli tavoitteena tukea projekteja, joilla lisät-tiin kasvattajien kykyjä tunnistaa ennakolta väkivaltakäyttäytyminen ja voimia puuttua sen syihin. Keräyksen tuotosta 60 % kohdennettiin perinteisesti ulkomaiselle ja 40 % kotimaiselle kohteelle. Kotimaan osuudesta 10 % tuli paikallisiin tarpeisiin.

Samassa kokouksessa Juha Tammivuori esitteli klubin keräyssuunnitelman. ”Osallistumme sekä perinteiseen listakeräykseen yhteistyössä Tikkurilan seurakunnan kanssa että haastekeräykseen Van-taan Laurin kanssa. Keräystavoitteemme lisäksi tavoittelemme itsellemme hyvää mieltä ja klubil-lemme mainetta hyvässä asiassa.” Haastekeräys oli suunnattu ”Vantaalla toimiville yrityksille ja yh-teisöille. Keräys toimii siten, että klubisisaremme ja -veljemme haastavat yhteistoimintaverkossaan toimivia yrityksiä lahjoittamaan keräykseen 20–200 euroa sitä vastaan, että Vantaan Lauri julkaisee lahjoittajan nimen Vantaan Rotaryklubin haasteilmoituksessa. Ilmoitukseen sisältyy toki avoin haas-te nimeämättömillekin yrityksille osallistua asiaan. … Väkivallasta Vastuuseen -teema tukee yh-

149

teiskunnan peruspilareita. Sellaisena se on myös rotaryliikkeen tavoitteiden mukainen. Siksi siinä on helppo olla mukana.” Suunnitelmaan kuului edelleen, että julkaisu- ja tiedotuskomitea laatii tapahtumasta lehdistötiedotteen.

Klubin rotaryvuoden teema ”Osoita hyvä tahtosi” kanavoitui käytännön toiminnaksi helmikuun 13. päivän iltana. Yksitoista rotaria, jotka myös esiintyivät Vantaan Rotaryklubin jäseninä, jalkau-tui pareittain seurakunnan osoittamille Heidehofi n ja Kuusikon alueille Tikkurilassa suorittamaan ovelta ovelle listakeräystä. Runsaassa parissa tunnissa keräyspartiot saivat kokoon 1120 euroa eli summan, joka ylitti listakeräykselle asetetun tavoitteen lähes kolminkertaisesti. Hymy oli herkässä seurakunnan tarjoamassa kahvitilaisuudessa, jossa tulos tilitettiin vielä samana iltana keräysvastaavil-le. Haastekeräys toteutui myös helmikuun aikana. Toistakymmentä klubin jäsentä onnistui haasta-maan 21 yritystä tai yhteisöä mukaan keräykseen yhteensä yli 1600 eurolla. Osallistuneet yritykset saivat yhteisvastuullista näkyvyyttä ja niiden nimet lueteltiin Vantaan Laurissa julkaistuissa neljässä haasteilmoituksessa.

Vuoden 2004 yhteisvastuukeräyksen toimeenpanoon klubi ei osallistunut yhteiskuntapalveluko-mitean katsoessa edellisen vuoden pääprojektien sellaisenaan jatkamisen epätarkoituksenmukaiseksi. Tosin vielä tammikuussa hallitus keskusteli osallistumisesta, ja presidentti Jorma Helanen lupau-tui varmistamaan yhteiskuntapalvelun aikeen komitean puheenjohtaja Pertti Törmälältä. Mutta jo seuraavan toimintakauden yhteiskuntapalvelun ohjelmassa keräykseen osallistuminen oli jälleen mukana. Vuoden 2005 keräyksen teemana oli ”Siivet ja juuret” ja sen tavoitteena oli auttaa suoma-laisia nuoria, jotka ajelehtivat elämässään ilman koulutusta. Yhteisvastuuvaroilla oli tarkoitus jär-jestää heille ammatillista koulutusta työpajoissa sekä ohjata heitä saamaan tukea elämänhallintaan. Keräyksen tuotosta kehitysyhteistyöhön tarkoitettu 60 %:n osuus oli suunnattu tällä kertaa luku- ja kirjoitustaidon opettamiseen ja ammatillisen koulutuksen antamiseen Kalkutan slummeissa ja suda-nilaisten pakolaisleireissä.

Komitean puheenjohtaja Kaarina Ylösen suunnitelma keräyksen toteuttamiseksi noudatti jo tu-tuksi muodostunutta kaavaa lista- ja haastekeräyksineen sekä palautekahveineen. Niinpä helmikuun 10. päivän illalla 13 rotaria ja yksi avec suuntasi askeleensa tutuille Kuusikon ja Heidehofi n alueille, tällä kertaa hyvin mieliin painuneessa tuulessa ja tuiskussa. Sääolosuhteista huolimatta illan tulos oli jälleen hyvä, kunnioitettavat 1236,65 euroa ynnä suuri määrä kokemuksia elävästä elämästä. Haas-tekeräyskin tuotti muutaman sata euroa.

Seurakunnan iltapalalla sattumukset ja kerääjien kokemukset loivat oman hymyn sävyttämän leimansa palautekeskustelulle. Muutamassa paikassa kerääjiä oli jo odotettu, ja jopa tiedettiin, että rotarit tulevat keräystä suorittamaan. Joku oli antanut viimeiset kolikkonsakin: ”Olen työtön eikä minulla ole tällä hetkellä enempää, mutta saatpa nekin.” Laskutoimitus antoi tulokseksi 40 senttiä. Eräällä ovella kerääjä joutui kuuntelemaan luennon tehokkaammasta keräyksen toteuttamistavasta: ”Tasavallan presidentin tulisi edustusvaroistaan ja valtioneuvoston määrärahoista hoitaa tällainen ke-räys. Minä en halua tukea puoluepolitiikkaa ja auttaa puoluediktatuurin toteutumista maassa.” Ehkä hauskin sattumus perustui syvissä mietteissään olleen ovenavaajan ennakoiviin odotuksiin. Ovikel-lon soitua oven avasi varttunut herrasmies, joka sanaa sanomatta kääntyi, poistui eteistä vastapäätä olevaan makuuhuoneeseen ja alkoi riisuutua. Kerääjä soitti ovikelloa uudemman kerran, jolloin her-ra saapui jälleen ovelle ja tiuskaisi: ”Mikäs mies te olette? Minähän avasin oven vaimolleni”. Yleisenä havaintonaan kerääjät totesivat, että tapaninpäivänä 2004 tapahtuneen Aasian luonnonkatastrofi n käynnistämä tsunami-keräys juuri toteutettuna rajoitti selvästi ihmisten osallistumista uuteen kerä-ykseen.

150

Yhteisvastuukeräys ei puolestaan rajoittanut Vantaan Rotaryklubin omaa tsunami-keräystä. Tammikuun 2005 ensimmäisessä viikkokokouksessa klubi presidentti Jorma Haapamäen esityksestä järjesti välittömästi toteutetun keräyksen, jonka tuoton, 450 euroa, hallitus ohjasi katastrofi avuksi rotaryjärjestön omia kanavia pitkin.

5.4.4 Kansainvälinen yhteiskuntapalvelun projektit

Kansainvälinen yhteiskuntapalvelu kuuluu varsinaisesti kansainvälisen palveluväylän toimialaan, mut-ta käytännössä Vantaan Rotaryklubissa lähinnä yhteiskuntapalvelun väylä on toteuttanut projekteja, jotka ovat keskittyneet kohdemaiden koulu-, terveys- ja sosiaaliolojen kehittämiseen. Kantavana ide-ana kansainvälisessä yhteiskuntapalvelussa on, että kehittyneiden maiden klubit tukevat kehittyvien mai-den klubien yhteiskunnallisia hankkeita. RI toimii vuorovaikutuksen edistäjänä siten, että se ylläpitää kontaktitiedostoja sekä tarjoutuvista että vastaanottavista klubeista (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 70).

Ensimmäisen kosketuksensa kansainväliseen yhteiskuntapalveluun Vantaan Rotaryklubi sai elo-kuussa 1965 joutuessaan ottamaan kantaa piispa Elis Gulinin aloitteeseen traktoreiden toimitta-misesta helpottamaan Afrikassa sijainneiden kohteiden maanviljelysoloja. Klubi katsoi ajatuksen sinänsä hyvää tarkoittavaksi, mutta suhtautui siihen torjuvasti, koska ”traktorista tulee Afrikan vii-dakossa olemaan vähän hyötyä, jollei sinne samalla järjestetä ammattitaitoista huoltohenkilöstöä ja varaosavarastoa. Ensimmäisen vian jälkeen kone jää lopullisesti tai ainakin pitkäksi aikaa käyttökel-vottomana odottamaan varaosia etc.” Vuonna 1984 Afrikan kuivuudesta ja sen aiheuttamasta nälän-hädästä kärsivät lapset saivat sitä vastoin klubin jäsenet ojentamaan auttavan kätensä. Korpivaaran toimintaan Korsossa kohdistuneen marraskuisen tutustumisvierailunsa yhteydessä klubi päätti lah-joittaa jäseniltä kerättävän tilaisuuden osallistumismaksun, 1600 markkaa, Suomen Punaisen Ristin katastrofi rahaston välityksellä nälkää kärsiville.

Toimintakaudella 1984–1985 klubi osallistui rotarypiirin kansainvälisen yhteiskuntapalvelun hankkeeseen, jolla tuettiin Nairobin Rotaryklubin käynnistämää Limuru-projektia Keniassa. Pro-jektilla avustettiin lähellä Nairobia sijainneen The Limuru Boys’ Centren toimintaa sen pyrkimyk-sessä kouluttaa nuoria tulemaan toimeen auttamalla itse itseään ja toisiaan. Koulutus tapahtui pe-rehdyttämällä pojat kahden vuoden kurssilla maanviljelyksen uusiin menetelmiin niin käytännössä kuin teoriassakin. Kukin projektiin osallistunut suomalainen klubi sai oppilaitoksesta kummipojan, jonka opiskelun klubi turvasi taloudellisesti keräämillään varoilla. Vantaan Rotaryklubin keräämät 1560 markkaa oli suurin yhteensä 13 osallistuneen klubin lahjoituksista. Lokakuussa 1985 klubi sai omalta kummipojaltaan Stanley Kiruilta kiitoskirjeen, jossa hän kertoi aikaisemman koulutuksensa rajoittuneen perusasteeseen, koska kymmenlapsisen perheen työttömillä vanhemmilla ei ollut varoja lukiokoulutuksen (High School) kustannuksiin.

Pohjois-Helsingin Rotaryklubin järjestämä piirin 142 silmälasikeräys Meksikon vähävaraisille keväällä 1989 sai rotarit kaivamaan kätköistään yhteensä 3783 silmälasit, joista kisassa parhaiten menestynyt Riihimäen Rotaryklubi luovutti 750 eli 13,2 kappaletta jäsentä kohti. Vantaan Rotary-klubin tulos oli 3,55 silmälasit per jäsen (yhteensä 142 kappaletta), mikä takasi yhdeksännen sijan yhteensä 29 osallistuneesta klubista. Rotarien keräämät silmälasit luokiteltiin saajilleen sopiviksi, ja niiden toimittamisesta perille huolehti Väestöliitto. Omassa klubissa käytännön keräystoimet orga-nisoi Pentti Peltoniemi.

1990-luvulla kansainväliseen yhteiskuntapalveluun liittyneet hankkeet ja projektit painottuivat

151

vuosikymmenen loppupuolelle. Kaudella 1995–1996 klubi lahjoitti lipaskeräyksen tuotosta 2000 markkaa Suomen Sotaveteraaniliiton keräykseen virolaisten ja inkeriläisten sotaveteraanien tukemi-seksi ja neljä vuotta myöhemmin 1000 markkaa Suomessa taistelleiden inkeriläisten sotaveteraanien kulkuneuvoja varten. Huhtikuussa 1999 klubi luovutti 1630 markkaa Suomen Punaiselle Ristille Kosovon pakolaisten avustamiseen. Vuosikymmenen suurimmat projektit, nekin Viroon suuntautu-neita, käynnistyivät vuoden 1997 aikana.

Yhteiskuntapalvelukomitean puheenjohtaja Jaakko Aatolaisen mottona vuoden 1997–1998 toi-mintasuunnitelmassa oli: ”Otetaan vain pari suurta päämäärää – ja pyritään kaikin keinoin myös toteuttamaan ne”. Toinen valituista päämääristä synnytti Viron ATK-projektin osana Helsinki-Kallio Rotaryklubin alulle panemaa laajempaa projektia. Suunnitelmaan kuului, että klubin jäseniltä ja hei-dän yrityksiltään kerätään käyttökelpoisia atk-laitteita ja lahjoitetaan ne valitulle virolaiselle koululle. Lahjoitus pyritään tekemään lähimmän virolaisen rotaryklubin tuella ja asia julkistetaan. Tavoite konkretisoitui pyrkimykseksi hankkia vuoden aikana viisi käytettyä laitteistoa mahdollisesti Pärnun lukiolle, joka saattoi olla sopiva kohde sen vuoksi, että koulu oli jo entuudestaan vantaalaisen Lep-päkorven koulun yhteistyökoulu.

Syyskuussa 1997 Jaakko Aatolainen laati kirjalliset ohjeet keräyksen toteuttamiseksi. Laitteet saivat olla yritysten käytöstään vanhentuneina poistamia, mutta niiden tuli silti edelleen olla hyvä-kuntoisia ja täysin käyttökelpoisia. ”Emme kerää romua”. Toivottavaa oli, että kaikkiin laitteistoihin saataisiin myös samat ohjelmat. Ohjeisiin liittyi lomake, jolla lahjoittajan tuli selvittää kunkin lait-teiston tekniset perustiedot (esimerkiksi. käyttöjärjestelmä, prosessori, keskusmuistin ja kiintolevyn kapasiteetti) ja mahdollinen oheismateriaali sekä tiedot lahjoittajasta. Lokakuun alkuun mennessä lahjoituksia oli tiedossa jo kymmenkunta. Laitteet oli tarkoitus koota Leppäkorven koululle tarkas-tusta ja yhteensovittamista varten. Toimitettavien laitteistojen määrää koskeva tavoite oli joulukuun alussa noussut jo kymmeneen täydelliseen yksikköön ja yhteen tulostimeen. Presidentti Seppo Liuk-ko kaavaili toimittamisajankohdaksi helmi-maaliskuun vaihdetta. Pohdinnassa oli myös kysymys, tekeekö koko klubi samalla matkan Pärnuun.

Syksyisestä suunnitelmasta poiketen laitteet koottiin Bengt Westerlingin luovuttamiin tiloihin, missä Jorma Helanen ja Pertti Viitanen huolehtivat niiden tarkastamisesta ja huoltamisesta. He hyl-käsivät laitteistojen osia siinä määrin, että moitteettomasti toimivia kokonaisia yksikköjä rakentui lopulta kaksi vähemmän kuin syksyn tarkennettu tavoite olisi edellyttänyt. Lisäksi hallituksen oli myönnettävä 2000 markkaa printterin ostamista varten. Toimitus Viroon tapahtui maaliskuun 2.-3. päivinä 1998. Presidentti Seppo Liukko sekä veljet Jaakko Aatolainen ja Bengt Westerling luovutti-vat silloin mieliin painuneessa tilaisuudessa pärnulaiselle Ülejoe gümnaasiumille projektin lopputu-loksena kahdeksan mikrotietokonetta oheislaitteineen ja yhden tulostimen. Kuljetus perille tapahtui Tikkurilan Salomaa Oy:n ja Bengt Westerlingin delegaation käyttöön luovuttamilla autoilla. Halli-tuksen päätöksen mukaisesti tietokoneiden lahjoittajat Antti Puhakka / Kesko Oy (4 mikroa), Risto Laitinen (2 mikroa), Seppo Liukko / Tikkurilan Salomaa Oy, Jorma Helanen, Terho Häkkinen ja Pekka Sirviö merkittiin toimintakertomukseen.

Seuraava yhteiskuntapalvelukomitea sisällytti toimintakautensa 1998–1999 suunnitelmiin Vi-ron atk-projektin jatkamisen, mutta tällä erää hankkeessa ei edistytty. Näkemykset käytettyjen lait-teiden toimittamisesta olivat vaihtuneet klubin jäsenten piirissä huomattavan kriittisiksi. Sitä vastoin elämään jäi atk-projektin aikana syntynyt ja alun perin tulevan presidentti Erkki Laamasen esittämä kouluseinäkarttahanke, jota Erkki-Sakari Harju oli selostanut klubille jo tammikuussa 1998. Kehit-teillä olleen uuden projektin perusajatuksena oli toimittaa Baltian tasavaltojen seinäkarttoja Baltian

152

kouluille. Kun klubilla kuitenkin oli meneillään olevalla toimintakaudella riittävästi muita hankkei-ta, projektin suunnittelu ja käynnistäminen oli tarkoituksenmukaista siirtää vuodelle 1998–1999.

Vuoden 1998–1999 aikana Erkki-Sakari Harju ja Matti Koli apunaan Kari Purhonen tutkivat mahdollisuuksia käynnistää hanke ja suorittivat projektiin liittyvät perusselvitykset. Niihin kuului myös alustava yhteydenotto Viron suuntaan ja rahoitusmahdollisuuksien tutkiminen. DG Henri J. Vartiainen sai selvityksen suunnitelmista klubivierailunsa yhteydessä marraskuussa 1998. Hän piti projektia hyvänä, samoin myös sitä, että kuluvan rotaryvuoden aikana suoritetaan valmistelutehtä-vät ja varsinainen toteutus siirretään seuraaville toimintavuosille.

Projektin käytännön toteutus siirtyi itse asiassa syksylle 2000 ja Martti Hautalan pääasiassa hoitamaksi. Kesään mennessä oli selvinnyt, että projektin kohteita tulevat olemaan Viron kolmen kaakkoisen maakunnan, Valgan, Vörun ja Pölvan, koulut kaikkien Baltian maiden asemasta. Vi-ron karttalaitoksen tuleminen yhteistyökumppaniksi karttojen hyvin edullisena toimittajana teki projektin taloudellisesti mahdolliseksi ja tuotti kouluille kolmet erilaiset kartat. Karttojen luovutus tapahtui Valga Gymnasiumissa marraskuun 30. päivänä 2000, ja sen suorittivat yhdessä president-ti Björn Backman ja Martti Hautala. Tilaisuudessa olivat edustettuina maakunnan kaikki koulut. Björn Backmanin mukaan luovuttajien vastaanotto oli hyvä ja karttoihin oltiin tyytyväisiä.

Nepalissa alkava RFPD-projekti. Helmikuussa 2004 Erkki-Sakari Harju teki hallitukselle aloit-teen klubin liittymisestä Nepalissa alkavaan kolmivuotiseen Rotarian Fellowship for Population and Development (RFPD) -projektiin. Sen tavoitteena oli parantaa nepalilaisten lasten ja nuorten, eri-tyisesti tyttöjen, mahdollisuuksia suojella seksuaaliterveyttään. Tavoitteeseen pyrittiin 1) lisäämällä tyttöjen koulutusta, 2) parantamalla koulutuksen laatua ja 3) lisäämällä yhteisöjen tietämystä suku-puolten asemaan, seksuaaliterveyteen ja seksuaalioikeuksiin liittyvissä asioissa. Hankkeen käytännön toteutus tapahtui Bhim-Dungassa Kathmandun läänissä ja siitä vastaa Family Planning Association of Nepal (FPAN, Nepalin perhesuunnittelujärjestö) yhteistyössä Kupondolin Rotaryklubin kans-sa. Paikallinen nuorisokeskus tuli mukaan hankkeeseen ja jatkoi toimintoja hankkeen päättymisen jälkeen perustettavan rahaston turvin. Hankkeen kokonaiskustannuksista, 20 490 euroa, haetaan 80 % ulkoasiainministeriöltä, jolloin mukaan tulevien rotaryklubien osuudeksi jäi 4 098 euroa. Osuudesta vastaamaan olivat jo sitoutuneet Pohjois-Helsingin, Helsinki Internatiol, Munkkiniemen ja Oulun Tullin rotaryklubit. Projektissa oli mukana myös Väestöliitto, jonka tehtävänä oli asian-tuntija-avun antaminen, hankkeen seuranta ja arviointi sekä varojen siirrosta ja käytön valvonnasta vastaaminen.

Klubin hallitus käsitteli aloitetta kahdessa kokouksessa. Maaliskuussa 2004 hallitus päätti, että Vantaan Rotaryklubi lähtee viidentenä klubina mukaan projektiin ja kutsui Jouko Hulkon piirin 1420 RFPD-komiteasta kertomaan klubille lähemmin projektista. Jouko Hulkon huhtikuisen vie-railun yhteydessä selvisi myös, että Rotarian Fellowship for Population and Development on RI:n väestö- ja kehitysasioiden erityistoimija, joka yhdessä YK:n väestörahaston (UNFPD) kanssa tukee pyrkimyksiä ja hankkeita, jotka suuntautuvat maapallon väestön määrällisen, terveydellisen ja kou-lutuksellisen kehityksen edistämiseen. Jouko Hulkon mukaan RFPD tulee olemaan rotaryliikkeen tämän vuosisadan suurin tehtävä.

153

5.5 KANSAINVÄLINEN PALVELU

Rotaryliikkeen maailmanlaajuiset toiminnot kuuluvat kansainväliselle palveluväylälle. Painopiste on kansainvälisessä nuorisovaihdossa ja Rotarysäätiön toiminnassa (ks. luku 5.6). Väylän toimialaan kuu-luvat myös kansainvälinen yhteiskuntapalvelu (ks. edellä), kansainväliset harrastus- ja ammattiryhmät, rotaryn ystävyysvaihto ja perhevierailut konventioiden yhteydessä. Klubissa kansainvälisen palvelun ko-mitean tehtäviin voidaan katsoa kuuluvaksi myös väylän alaan kuuluvan informaation jakaminen, aloitteiden tekeminen ulkomaisten ystävyysklubien hankkimiseksi tai vanhojen suhteiden elvyttämiseksi ja matkustelevien jäsenten muistuttaminen vierailumahdollisuuksista ulkomaisissa klubeissa. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 70-72. Rotarykäsikirja 1987, s. 209).

5.5.1 Kansainväliset kosketukset

Vantaan Rotaryklubin kansainvälisen palveluväylän suunnitelmiin ja niiden toteutukseen ovat sisäl-tyneet enemmän tai vähemmän kaikki rotarykäsikirjallisuudessa väylän toimialaan mainitut toimin-tamuodot. Kansainvälisen palvelun komitean suunnitelmissa on lähes vuosittain toivottu jäsenten vierailevan paikallisissa klubeissa ulkomaille suuntautuvilla matkoillaan, ja veljien tuomat lukuisat standaarit osoittavat näin usein myös tapahtuneen. Komitea on antanut tietoiskuja ja jakanut infor-maatiota aina sopivissa yhteyksissä ja pyrkinyt luomaan ystävyyskontakteja ulkomaisiin klubeihin. Niinpä esimerkiksi Erkki Laamanen ja Heikki P.S. Leivo vierailivat joulukuussa 1995 Saksassa ra-kentamassa ystävyyssuhteita Lübeck-Holstentorin Rotaryklubiin. Suunniteltu ja suureksi osaksi val-misteltukin saksalaisten vastavierailu Suomeen keväällä 1996 ei kuitenkaan vierailevasta osapuolesta johtuen toteutunut. Samoin kävi kesällä 1997.

Vuoden 1970–1971 kansain-välisen palvelun komitea sisäl-lytti toimintasuunnitelmaansa yhteyksien lujittamisen kum-miklubiin Huddingenissa sekä laati samalla esityksen Gunnar Anderssonin ehdotuksesta kans-sakäymisen aloittamista ja tiivis-tämistä skandinaavisten virallis-ten (Huddinge Rotary klubb) ja epävirallisten (Kongens Lyngby Rotary klubb Tanskassa, Askim Rotary klubb Norjassa) ystä-vyysklubien kanssa. ”Tarkoituk-sena on saada aikaan yhteinen Rotarykokous (Rotary-Nordek) ja olisi se aluksi yksinkertaisinta pitää Huddingessa sen keskeisen sijainnin vuoksi. Ideaa olisi edel-

Motoristiveli Jorma Helanen (presidentti 2003–2004, oik.) osallistui ke-sällä 2004 vaimonsa Hannelen sekä veli Erkki Koskisen ja tämän Lee-na-vaimon (vas.) kanssa moottoripyöräilevien rotarien tapahtumaan Saksassa. Moselissa otettu kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto.

154

leen kehitettävä siihen suuntaan, että kerran vuodessa tai parissa pidettäisiin rotarykokous vuorotellen kunkin klubin järjestämänä siten, että kokoukseen voisi virallisen edustuksen lisäksi mennä rotareita avec niin paljon kuin vain halua ja aikaa riittää. Koska kaikkien ko. klubien jäsenistöön kuuluu pal-jonkin vastaavien kuntien virka- ja luottamusmiehiä, tulisi tämä kanssakäyminen hedelmälliseksi jopa kunnallisella tasolla. Klubillamme ei liene heikoimmat mahdollisuudet siltojen rakentamiseen; onhan veli Sirén Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan edellinen puheenjohtaja hoitaen vieläkin muutamia erikoistehtäviä toimien samalla myös tärkeissä tehtävissä Pohjola-Nordenissa.” Rotary-Nor-dekia ei koskaan syntynyt, mutta yhteydet Huddinge Rotaryklubiin säilyivät vielä muutaman vuoden (ks. luku 7.1).

Rotaryn ystävyysvaihto ja perhevierailut konventioiden yhteydessä rotaryjärjestön tarkoittamassa virallisessa muodossa eivät sellaisenaan ole koskaan toteutuneet Vantaan Rotaryklubin toiminnassa. Sitä vastoin niiden vähemmän virallisia sovelluksia sisältyy kylläkin klubin historiaan. Kesällä 1988 japanilainen Hidehiro Kawahira sai tilaisuuden vierailla parin kolmen päivän ajan Terho Häkkisen kotona välttääkseen yksitoikkoisen hotellielämän, kuten hän yhteyksiä keväällä Suomeen ottaessaan pyyntöään perusteli. Mr. ja Mrs. Groome Yhdysvalloista olivat kesäkuussa1989 useita päiviä perhe-majoituksessa Terho Häkkisellä. Heille järjestettyyn ohjelmaan kuului muun muassa juhannuksen vietto Inkoossa Häkkisten huvilalla, päivä Neste Oy:n ja päivä Vantaan kaupungin vieraana apulais-kaupunginjohtaja Ritva Markkulan opastamana, vierailu Sanomalassa ja keskiyön golf-tapahtuma.

DG Matti Vuorio vetosi klubivierailunsa yhteydessä 1997, että Vantaan Rotaryklubi järjestää vie-railumahdollisuuden Home Hospitality -illan muodossa Helsingissä elokuun loppupuolella pidettä-vän Rotaryn nuorisovaihtoasiamiesten maailmankonferenssin kahdellekymmenelle konferenssivie-raalle. Presidentti Seppo Liukko lupasi tehdä asian suhteen voitavansa. Niinpä kuusitoista vierasta koki suomalaisen myöhäiskesän iltatunnelman meren rannalla ja nautti isäntäperheen tarjoaman iltapalan kahveineen presidentti Seppo Liukon kesähuvilalla Ribbingössä. ”Apuisäntinä” toimivat Jaakko Aatolainen, Erkki-Sakari Harju, Esko Kaarna ja Pentti Hirvonen. Omilla tahoillaan Pertti Törmälä ja Heikki P.S. Leivo isännöivät kumpikin kahta vierasta. Aikanaan Seppo Liukko sai läm-pimän kiitoskirjeen Japanista.

Klubin jäsenistä Mikko Vesa on 1990-alkupuolelta lähtien kuulunut perheineen veneilevien rotareiden kansainväliseen harrastusryhmään ”Yachting Fellowship of Rotarians” (IYFR) ja sen suomalaiseen osastoon ”Finland Fleet”. Hän on innokkaana purjehtijana osallistunut aktiivisesti

ryhmän toimintaan ja rotarypurjehduksiin Saarenmaalle heinäkuussa 1997, Karibialle syksyllä 1998 sekä Kreikan saaristoon lokakuussa 2000 ja 2002 Kosin saarelta käsin. Mikko Vesan kokemus on, että mukanaolo kansainväli-sen harrastuspiirin toiminnassa rikastuttaa merkittävästi tietoa rotarytoiminnasta muualla ja tietämystä rotariu-den ulottuvuuksista sekä jäsentää ja syventää tietoisuutta omasta minästä rotarina.

Moottoripyöräilevien rotarien ”International Fellow-ship of Motorcycling Rotarians” (IFMR) -järjestön Suo-men maakohtainen klubi on saanut motivoituneen jäse-nen Jorma Helasesta, joka on ollut aktiivisesti mukana myös pohjoismaisten maakohtaisten klubien muodosta-man ”Norden”-alajärjestön toiminnassa. Jokaisessa maas-

Mikko Vesa (presidentti 1991–1992) on osallistunut pitkään veneilevien rotareiden kansainväli-seen toimintaan. Kuvassa hän on kesällä 1995 palannut juuri vuoden mit-taiselta purjehdukselta Länsi-Intian saaris-toon. Kuva: Mikko Vesan kuva-arkisto.

155

sa järjestetään motoristitapahtumia, joihin toivotaan osallistujia kaikista Pohjolan maista ja jotka toteutetaan avec-tilaisuuksina aidossa rotaryhengessä. Norden-osaston ohjelmaan kuuluvat myös vuotuiset matkat Eurooppaan, viimeksi kesällä 2004 Saksaan. Jorma Helasen sanoin ”nämä matkat ovat todella antoisia, sillä eri maiden rotareiden yhdessäolo on helppoa. Rotarius tekee toisiinsa tu-tustumisesta luonnollisen tapahtuman, jota yhteinen motoristiharrastus sopivasti syventää”.

5.5.2 Kansainvälinen nuorisovaihto

Rotaryn nuorisovaihtotoiminnan tavoitteena on kasvattaa erilaisuuden ymmärtämis- ja sietokykyä sekä kulttuurien moninaisuuden arvostamista. Laaja vaihtotoiminta ohjaa nuoria vastuuntuntoiseen kansain-välisyyteen ja luo edellytykset nykyistä yhteistyökykyisemmän ja turvallisemman maailman rakentamisel-le. Rotaryn nuorisovaihto on puhtaasti ideologiselta pohjalta lähtevää pyyteetöntä työtä vailla mitään lii-ketaloudellisia tavoitteita. Vaihto merkitsee sitä, että jokaista lähetettyä nuorta kohti otetaan vastaavaksi ajaksi nuori ulkomailta ja hyödynnettyä leiripaikkaa vastaan järjestetään omaa leiritoimintaa. Vaihtoon osallistuva nuori maksaa vain matkansa, vakuutusmaksun ja järjestelymaksun. Vaihtotoiminnan pää-asialliset muodot ovat vuosivaihto (vuoden kestävä perhe- ja opiskelujakso) sekä kesävaihto (kuukauden jäsenyys perheessä) ja leiritoiminta (leirit kahden kolmen viikon mittaisia; puolet perhemajoitusta, puolet yhteismajoitusta). (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 73, 75, 78-79).

5.5.2.1 Nuorisovaihtoon valmentautuminen

Vantaan Rotaryklubin kansainvälisen palveluväylän toiminnan painopiste on kohdistunut ennen muuta kansainväliseen nuorisovaihtoon. Nuorisovaihtoasiamiesten tehtäviin on kuulunut vaihdon käytännön järjestelyjen lisäksi klubin jäsenistön perehdyttäminen toiminnan keskeisiin kysymyksiin. Juhani Artola käynnisti tietoiskujen antamisen välittömästi tammikuussa 1964 tapahtuneen nuori-sovaihtoasiamieheksi nimityksensä jälkeen. Lokakuussa 1966 silloinen asiamies Hugo Malmiranta selvensi viikkokokousesitelmässään perusteellisesti ”sanoin ja taulukoin” nuorisovaihtokysymystä. Hänen mukaansa nuorisovaihdolla tarkoitettiin ”kaikkia niitä matkustusmuotoja, joiden puitteissa nuoret ihmiset voivat matkustella Euroopan rotarymaissa. Amerikkaan suuntautuvat matkat ovat lähinnä stipendimatkoja, eivätkä kuulu varsinaisen nuorisovaihdon piiriin, vaikkakin ne ovat osa-na rotaryn kansainvälisessä nuorisotyössä”. Esitelmöitsijän mukaan varsinaisia vaihtomuotoja olivat perhevaihto (family exchange), perhevierailu (home hospitality), leiri (camp) ja kiertomatka (round trip). ”Meidän ei välttämättä tarvitse sitoutua ottamaan ulkolaista nuorta omaan perheeseemme lähettäessämme omia nuoriamme nuorisovaihdon puitteissa ulkomaille”. Esityksensä Hugo Mal-miranta päätti toteamukseen: ”Vantaan Rotaryklubin alueelta ei toistaiseksi ole yhtään nuorta osal-listunut kansainväliseen nuorisovaihtoon. Odotellessamme nuorisovaihdon vuoden 1967 toimin-takauden alkamista emmekö olekin, hyvät veljet, yhtä mieltä siitä, että klubin alueelta olisi yhden nuoren tulevana kesänä osallistuttava nuorisovaihtoon. Tämä tavoite ei liene kohtuuton.” Esa Man-ner osallistui klubin Belgiaan lähettämänä vuoden 1967 kesävaihtoon ja sai kunnian olla klubin ensimmäinen ”nuorisovaihdokki”.

RI:n kehotuksesta vietettiin lokakuussa 1970 eri puolilla maailmaa ”Nuorisoviikkoa”. Vantaan Rotaryklubissa järjestettiin viikon aikana paneelikeskustelu teemasta ”Miten nuorisovaihto mielestä-

156

ni lisää kansainvälistä ymmärtämystä?” Keskustelun ”speakerina” toimi nuorisovaihtoasiamies Bengt Westerling ja paneelissa istuivat Hanni Schultness (kristillisen nuorisovaihdon vaihto-oppilas Sveit-sistä), Sarah Warmbrot (vaihto-oppilas USA:sta, aluksi Järvenpään, sitten Vantaan RK:n vieraana), Pirjo Jäske (Vantaan RK:n vaihdokki USA:ssa 1969–1970), Seppo Kivisaari (Someron Interactklu-bin stipendiaatti USA:ssa 1969), Veikko Remes (Vantaan RK:n kesävaihdokki Englannissa 1970) sekä kaksi Lars Zilliacuksen tytärtä. Keskustelijoiden mukaan nuorisovaihto avarsi niin vaihto-op-pilaiden kuin isäntienkin näkemyksiä ja tietoa toisesta maasta, minkä itse kokeneena oli alkanut ymmärtää paremmin. Se lisäsi myös ilmaisutaitoa ja vapautuneisuutta. Tärkeimpänä keskustelijat pitivät saatuja ystävyys- ja perhesuhteita. Valitettavana he pitivät sitä, että Suomessa oli vaikeaa tu-tustua poliittisiin ongelmiin, koska nuoriso ei ollut kiinnostunut niistä.

Joinakin vuosina nuorisovaihto oli viikkokokouksen erityisenä teemana, vuonna 1976–1977 jopa kahdenkin. Lisäksi klubin jäsenet oli ja on edelleen pidetty ajan tasalla säännöllisillä nuorisovaihto-asiamiehen tietoiskuilla, kansainvälisen palvelun komitean tai nuorisovaihtoasiamiehen ”kolmemi-nuuttisilla” ja feedback-katsauksilla. Mutta tarve jakaa informaatiota myös klubin ulkopuolelle kasvoi vaihtotoiminnan vähitellen aktivoituessa. Lokakuussa 1973 klubi järjesti nuorisotoimintojen viikon merkeissä viikkokokouksen erityisesti ”nuorisovaihtoiässä” oleville nuorille. Kutsukirjeessään nuoriso-vaihtoasiamies Rauno Kostiainen selvitti, että ”kerromme – lyhyesti – ja keskustelemme Rotaryjärjes-töstä sekä niistä mahdollisuuksista, joita Rotary voi esim. kansainväliseen nuorisovaihtoon liittyvänä tarjota”. Kutsutuilla rotaryperheiden nuorilla oli lupa pyytää mukaan asiasta kiinnostuneita ikätoverei-taan. Tilaisuuteen osallistui kahdeksan nuorta ja klubin yhdysvaltalainen vaihto-oppilas Lucinda Gelb-mann. Nuorisovaihtoa saattoivat tunnetuksi myös ne muutamat jutut, jotka klubin julkaisu- ja tiedo-tuskomitea sai Vantaan Seutuun, Vantaan Sanomiin ja Keski-Uusimaahan 1980- ja 1990-luvuilla.

Kaikkien mielestä rotaryjärjestöstä ja sen nuorisovaihdosta tiedottaminen ei kuitenkaan aina ollut riittävän aktiivista ja kattavaa. Näin voitaneen päätellä Voitto Polvikosken syksyllä 1983 esittämästä voimakkaasta kritiikistä: ”Emme ole tehneet paljonkaan työtä nuorison eteen, vaikka rotareiden ohjelmanjulistuksessa korostetaan voimakkaasti nuorisotyön merkitystä ja selvät ohjeet tämän työn tekemiseksi ovat olemassa. Nuorisolle antamamme rotaryinfo, puhumattakaan halukkuudestamme antaa sitä, on ollut vähäistä. Meidän olisi syytä ravistella itseämme ja elvyttää toimintamme tässä suhteessa”. Näkyviä muutoksia nuorisovaihtotoimintaan veli Voiton kritiikki ei tuottanut.

5.5.2.2 Vuosivaihto

Nuorisovaihdon merkittävin toimintamuoto on vuosivaihto, jolloin lähtiessään korkeintaan 17,5 vuoden ikäinen nuori saa tilaisuuden yhden lukuvuoden opiskeluun toisen maan nuorisoasteen oppilaitoksessa. Lähettävä rotaryklubi vastaa hyvätasoisten ja aktiivisten nuorten valinnasta sekä vastavuoroisesti klubiin tulevan nuoren isäntäperheiden hankkimisesta, opiskelukustannuksista sekä klubin velvollisuuksiin kuu-luvasta ohjelmasta. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 75-76).

Lähetetyt vaihto-oppilaat

Vantaan Rotaryklubin lähettämä ensimmäinen vuosivaihtoon osallistunut vaihto-oppilas oli Pirjo Jäske, joka opiskeli lukuvuoden 1969–1970 Chigagossa. Hänen jälkeensä klubi on lähettänyt 13

157

muuta vaihto-oppilasta: kolme 1970-luvulla, neljä sekä 1980- että 1990-luvuilla ja loput kaksi uu-den vuosituhannen puolella. Heistä Tarmo Palosen tytär (1973–1974), Kati Laakso (1979–1980), Maarit Ahonen (1985–1986), Virve Kauppinen (1987–1988), Tomi Pietiläinen (1989–1990), Nii-na Aatolainen (1991–1992), Markus Helanen (1993–1994) ja Johanna Haapamäki (1995–1996) ovat opiskelleet Yhdysvalloissa. Lopuista viidestä Vivian Maunu (1979–1980) vietti vaihto-oppi-lasvuotensa Kanadassa, Teija Lahtinen (1981–1982) ja Maija Puuronen (2000–2001) Australiassa, Lauri Tähtinen (1998–1999) Brasiliassa ja Sirkku Lehtoranta (2003–2004) Meksikossa.

Vaikka vuosivaihtotoiminta käynnistyi jo 1960-luvun lopulla, se pääsi varsinaiseen vauhtiin vasta 1980-luvun puolivälissä. Sen jälkeen klubi on lähettänyt ja vastaanottanut vaihto-oppilaan joka toi-nen tai kolmas toimintavuosi. Klubin resurssit ja toiminnan käytännön järjestelyt ovat luonnollisella tavalla sanelleet tiheyden. Tosin klubin ulkopuolelta on joskus toivottu vaihtoa välivuosiksikin. Pii-rin nuorisovaihtoasiamies Pentti Sorsa kirjoitti helmikuussa 1986: ”Australia ja USA olisivat lähettä-mässä alueellemme enemmän nuoria kuin piirimme klubeilla on sinne lähetettäviä. Tässä tilanteessa käännyn Teidän klubinne puoleen. Pyydän, että harkitsette vielä kerran ja päätätte lähettää pikaisesti suomalaisen nuoren hakemuksen vuoden 1986–1987 nuorisovaihtoon”. Myöskin piirigovernorit ovat muutaman kerran klubivierailujensa yhteydessä kannustaneet jopa jokavuotiseen vaihtoon.

Tiedottaessaan mahdollisuudesta hakea rotaryjärjestön kautta vaihto-oppilaaksi klubi on jäsenten omien yhteyksien lisäksi turvautunut vantaalaisten lukioiden rehtoreihin ja pyytänyt hakumenette-lystä kertovalle informaatiokirjeelle tilaa koulujen ilmoitustauluilta. Joskus rehtoreilta itseltäänkin on pyydetty ehdotuksia sopivista nuorista. Syksyllä 1990 hakuajasta ilmoitettiin Vantaan Seudussa. Lehti-ilmoitus tuotti yhteensä kahdeksan hakijaa, mutta muillakin keinoin on yleensä saatu siinä määrin hakijoita, että valintaa on ollut mahdollisuus suorittaa. 1990-luvun loppuun mennessä run-saat kaksikymmentä hakijaa jäi ilman vaihto-oppilaspaikkaa.

Uuden vuosituhannen puolella hakijoiden määrä on huolestuttavasti vähentynyt. Tammikuun 2002 alussa nuorisovaihtoasiamies Tuula Nurmiluoto ilmoitti, ettei määräaikaan mennessä ollut yhtään yhteydenottoa eikä ehdokasta löytynyt lähetettäväksi seuraavan rotaryvuoden vaihto-oppilas-ohjelmaan. Niinpä hallitus päätti, ettei klubi osallistu tulevan kauden vuosivaihto-oppilasjärjestelyi-hin. Niukkuus jatkui, ja lokakuussa 2002 presidentti Esko Kaarna sai Liisa Tenhunen-Ruotsalaiselta vuoden 2003–2004 hakuun liittyen sähköpostiviestin: ”Olen yhteydessä nyt muihin vantaalaisiin klubeihin ja tiedustelen, josko heillä olisi ylitarjontaa lähtijöistä, niin saisimme vähän joukkoa mistä valita”. Yhteydenotto ei tuottanut tulosta, mutta onneksi ainoa tiedossa ollut hakija Sirkku Lehto-ranta osoittautui haastattelussa erinomaiseksi ”nuorisolähettilääksi”.

Vaihto-oppilaan valinta on perustunut hakuasiakirjojen lisäksi haastatteluun ja joskus myös ha-kijan vanhempien kanssa käytyyn keskusteluun. Haastattelijana on toiminut nuorisovaihtoasiamies, mutta esimerkiksi syksyllä 1997 hallitus asetti tehtävään työryhmän, johon asiamies Pentti Hirvosen lisäksi kuuluivat Kari Kuusela ja Erkki-Sakari Harju. Ryhmä sai myös valtuudet valinnan tekemi-seen. Haastattelussa hakijan ”soveliaisuus lähettilääksi” on varmistunut yleensä silloin, kun hänet on todettu aktiiviseksi, opinnoissaan menestyneeksi sekä ”asiaan innostuneeksi, luonteeltaan valoisaksi ja käytökseltään hillityksi” nuoreksi. Vaihto-oppilaiksi valitut ovat käyneet sopivassa kevään viikko-kokouksessa esittäytymässä ja kertomassa opiskeluvuoteensa liittyvistä odotuksista. Klubi on evästä-nyt heidät matkaan ja toivonut heidän ”raportoivan” vuoden varrella kokemuksistaan ja viihtymises-tään. Mukaansa he ovat saaneet klubin standaarin luovutettavaksi perillä paikalliselle isäntäklubille. Palattuaan takaisin he ovat jälleen vierailleet klubissa ja antaneet palautteen vaihto-oppilasvuoden annista. Tuomisinaan heillä on tavallisesti ollut isäntäklubin standaari.

158

Yleisin ja houkuttelevin kohdemaa vaihto-oppilaaksi hakevilla on ollut Yhdysvallat. Viimeisten kymmenen vuoden aikana toivelistalle ovat nousseet myös uudet ja eksoottisemmat alueet, kuten Uusi-Seelanti, jonne toistaiseksi kukaan Vantaan Rotaryklubin lähetti ei ole onnistunut pääsemään, sekä Australia, Meksiko ja Brasilia. Lauri Tähtinen kertoi valinneensa Brasilian juuri sen vuoksi, että se oli rotaryjärjestön tarjoamista vaihtoehdoista eksoottisin. Maahan sopeutumista helpottaakseen hän opiskeli ennen lähtöä portugalin kielen alkeet kesäyliopistossa. Vaihto-oppilasvuoden aikana klubi on yleensä saanut kultakin ”lähetiltään” palautetta opiskelusta ja viihtymisestä parissa kolmessa kirjeessä, tai viime vuosina myös sähköpostissa. Kokemukset ovat luonnollisesti vaihdelleet maasta, koulusta ja perheistä riippuen.

Opiskelu vaihto-oppilaana ulkomailla on poikennut huomattavasti suomalaisesta lukio-opiske-lusta. Niina Aatolaisen sanoin ”se on erittäin helppoa, tai olisi, jos osaisi täydellisesti englantia”. Suurimmat vaikeudet ovat liittyneet, varsinkin vaihtovuoden alkupuolella, vieraan kielen hallintaan. Alkuvaikeudet kielen kanssa eivät ole kuitenkaan estäneet ”vaihdokkeja” läpäisemästä kaikkia ainei-taan, usein jopa opetusryhmiensä parhaimpien joukossa. Opetussuunnitelmat ovat sisältäneet run-saammin valinnaisia aineita, mutta opiskeltavien aineiden määrä on ollut vähäisempi kuin Suomessa. Koulujen tarjoamaan ohjelmaan on liittynyt runsaasti kerhotoimintaa ja liikunnallisia harrastuksia draamasta kehonrakennukseen ja lasketteluun. Katsomoonkaan ei ole tarvinnut jäädä: ”Aloitin maahockeyn koulun joukkueessa” (Maarit Ahonen) tai ”pelaan jenkkifutista koulun joukkueessa” (Tomi Pietiläinen). Runsaan kerhotoiminnan lisäksi Vivian Maunu liittyi ”seuraan, jonka nimi Ju-nior Farmers … on harhaanjohtava. Seuralla on klubi-iltoja, erilaisia peli-iltoja, tansseja yms”. Lähes poikkeuksetta koulut ovat olleet omia suomalaisia suuremmat. Oppilasmäärältään suurin oli Pirjo Jäsken chigagolainen 3800 oppilaan koulu. Runsaammasta valinnaisuudesta ja helpommasta opis-kelusta huolimatta, tai ehkäpä juuri niistä johtuen, monen loppuarvio tulee tiivistetysti esille Niina Aatolaisen toteamuksessa: ”Kyllä mä enemmän suomalaisesta koulusta tykkään”.

Kokemukset perheistä ja ihmisistä ovat olleet voittopuolisesti myönteisiä. Monen vaihto-oppilaan kirjeestä löytyy maininta: ”Isäntäperhe on tosi mukava”. Maija Puurosen kaikki viisi perhettä olivat suorastaan ”loistavia”. Jotkut tosin kokivat perheen vaihtamisen vuoden aikana ”hieman hankalaksi, kun oli juuri tottunut ensimmäiseen”. Virve Kauppinen järkeisti tilanteen seuraavasti: ”Lienee kui-tenkin parempi vaihtaa tavatakseen erilaisia ihmisiä. Ei myöskään liene niin vaikeaa lähteä aikanaan pois, kun ei ole asunut koko ajan saman perheen kanssa”. Hänen havaintonsa monen muun lailla oli, että amerikkalaiset olivat ”hyvin ystävällisiä ja helposti tutustuttavia. On helppo löytää ystäviä, mutta todella välittäviä ystäviä on vaikeampi löytää”. ”Nuorten käyttäytyminen on täällä toisenlais-ta” raportoi Niina Aatolainen. ”Oikeastaan kukaan ei tupakoi ja viinaksetkin on harvinaisia nuorten keskuudessa. Suomalaisilla nuorilla olisi mielestäni opittavaa”. Monessa kirjeessä on todettu, että ih-misillä, erityisesti amerikkalaisilla oli hyvin vähän tietoa Euroopasta ja Suomesta. Kysymyksiä, jotka ovat tuntuneet ”tosi typeriltä”, ovat olleet esimerkiksi, missä Suomi sijaitsee, onko Suomi kokonaan kommunistinen maa, onko Suomessa autoja, puhelimia, televisioita tai tietokoneita, oletko koskaan ennen nähnyt uima-allasta jne. ”Ja minä (Tomi Pietiläinen) kuulin niin uskomattoman kysymyksen, mikä esitettiin norjalaiselle vaihtikselle: Onko teillä Norjassa vessoja?”.

Vaihto-oppilaiden maininnat rotareista ja isäntäklubeista ovat säilyneissä kirjeissä varsin vähäisiä. Niistä ilmenee kuitenkin, että jotkut klubit, esimerkiksi Maarit Ahosen isäntäklubi Slatington Ro-tary Club, ovat olleet ”hurjan mukavia”, toiset taas ”eivät ole pyytänet kokouksiin pitkään aikaan”. ”Mutta olen”, Tomi Pietiläinen kertoo, ”ollut kaiken näköisissä rotaryprojekteissa, esim. koriste-limme kylämme puiston valoilla ja jouluhahmoilla jouluna”. Niina Aatolainen puolestaan osallistui

159

North Shore Rotary Clubin lounaskokoukseen joka torstai. Se kesti aina noin puolitoista tuntia. ”Hauska juttu” oli, että kokouksen aikana arviolta neljännes jäsenistä nukkui. Klubiin kuului 65 jäsentä. Se oli ”amerikkalaiseksi klubiksi kuulemma aika pieni”.

Kaikkien osallistuneiden yksimielinen arvio on ollut, että he ovat viihtyneet kohdemaassaan hy-vin ja vaihtovuosi on antanut heille paljon. Vivian Maunu puki tuntemuksensa muotoon: ”Minä nautin todella täällä olostani. Samalla tunnen oppivani koko ajan jotakin uutta sekä itsestäni että muista ihmisistä”. ”On vain kaksi asiaa” kirjoittaa Niina Aatolainen, ”joista en pidä: ruoka ja sade. Mutta niihinkin tottuu. Jos minulla olisi mahdollisuus, jäisin tänne vielä toiseksikin vuodeksi … Mutta kuitenkin haluan tulla takaisin kotiin. Suomalaista koulua minulla on kovasti ikävä”. Saman-laisia tuntemuksia sisältyy Maija Puurosen sähköpostiviestiin Australiasta: ”On ollu pikkasen sekavia tunteita muutaman viikon aikana kun haluais ja ei haluais tulla kotio .. mä oon saanut niin paljon uusia hyviä kavereita”. Varsin puhutteleva on Tomi Pietiläisen tilitys: ”Minun mielestä tämä vuosi on ollut hyvä kokemus ja minä haluan kiittää Vantaan Rotaryklubia tästä tilaisuudesta, jonka te an-noitte minulle. Minun mielipiteet ovat muuttuneet aika paljon tässä vuoden kuluessa, mutta paras asia minkä olen oppinut täällä on oman kotimaan arvostaminen (Suomi on aina Suomi) ja meinaan tulla kotiin iloisin mielin ja katsoa Suomi-neitoa uudella ja arvostavammalla katseella.”

Vastaanotetut vaihto-oppilaat

Vantaan Rotaryklubi on kahta poikkeusta lukuun ottamatta pystynyt täyttämään velvoitteen ottaa vastaan nuori ulkomailta jokaista sinne lähetettyä vaihto-oppilasta kohti. Vuonna 1979–1980, jol-loin klubi sai poikkeuksellisesti tilaisuuden lähettää samanaikaisesti Vivian Maunun Kanadaan ja Kati Laakson Yhdysvaltoihin, se vastavuoroisesti sai vieraakseen vain yhden vaihto-oppilaan, Sue Warnerin, Yhdysvalloista. Markus Helasen vaihto-oppilasvuotena 1993–1994 klubi ei saanut lain-kaan ”vaihdokkia”. Yhteensä klubin isännöimiä vaihto-oppilaita on ollut 12. Heistä Sue Warne-rin lisäksi Sarah Warmbrot (kevätlukukausi 1971), Lucinda Gelbman (1973–1974), Cheryl Wood (1981–1982), Keri Towne (1985–1986), Gimberly Gee (1987–1988), Randi Fraiman (1989–1990) ja Katie Krause (1995–1996) saapuivat Yhdysvalloista. Pamela Makela (1991–1992) oli Kanadasta, Camila Paulucci Oliveira (1998–1999) Brasiliasta, Joel Turner (kalenterivuosi 2001) Australiasta ja Julio Cesar Rojas Lopez (2003–2004) Meksikosta.

Kolmen viimeisen vaihto-oppilaan saapuminen muualta kuin Yhdysvalloista ja Kanadasta kuvasi sitä kehitystä, joka alkoi näkyä 1990-luvun puolivälin jälkeen niin lähetettävien toiveissa kohde-maista kuin klubin odotuksissa saapuvien kotimaista. Uudet alueet olivat nousemassa ”tapetille”. Klubin muuttuneet odotukset tulivat näkyviin lokakuussa 1996, kun hallitus toivoi, että vuoden 1998 alusta saadaan vaihto-oppilas Australiasta tai Uudesta Seelannista. Vuotta myöhemmin oli kui-tenkin todettavissa, että oppilaan saaminen siltä suunnalta osoittautui jossain määrin ongelmallisek-si, mutta Brasiliasta ”vaihdokki” oli helposti saatavissa. Hallitus tyytyi tähän ”helppoon” ratkaisuun edellyttäen, että oppilas tulee toimeen englannin kielellä. Camila Paulucci Oliveiran saavuttua huoli kieliongelmasta poistui. Myös Camilan jälkeen saapuneet kaksi vaihto-oppilasta ovat olleet muualta kuin perinteisistä maista, Joel Turner jopa toivotulta suunnalta Australiasta.

Aloite ensimmäisen vaihto-oppilaan vastaanottamiseksi tuli klubin ulkopuolelta. Piirin nuoriso-asiamies otti kesällä 1970 yhteyttä ja toivoi klubin apua amerikkalaisen koulutytön sijoittamisek-si tulevan kevätlukukauden ajaksi. Syyslukukaudesta tulisi huolehtimaan Järvenpään Rotaryklubi.

160

Nuorisoasiamiehen vetoaminen Vantaan Rotaryklubin lähettämän Pirjo Jäsken vaihto-oppilasvuo-teen ei jättänyt varaa epäröinnille. Pertti Viitanen ilmoitti opiskelupaikan järjestyvän Vantaan yhteis-koulusta, jolloin nuorisoasiamies Bengt Westerlingin tehtäväksi jäi enää löytää Sarah Warmbrotille perhe tai perheet kevät- ja kesäkaudeksi. Sekin kysymys ratkesi Lars Zilliacuksen lupautuessa per-heensä tukemana pitämään huolta tytöstä. Rahastonhoitaja Olli Virtanen maksoi Sarahille ”nuo-risovaihdokille” kuuluvan taskurahan 85 markkaa kuukaudessa. Klubi toteutti tytön toivomuksen nähdä Lappi ja keräsi hänelle ennen kotimatkaa ”stipendin”. Sarah viihtyi ja kertoi elokuisella jää-hyväiskäynnillään klubissa vaikutelmiaan Suomesta ja muista Skandinavian maista. Lähtiäislahjaksi klubi luovutti hänelle englanninkielisen Helsingin maalaiskuntaa esittelevän teoksen.

Sarah Warmbrotin kohdalla klubi joutui perehtymään kaikkiin niihin järjestelyihin, jotka myö-hemmin tulivat vaikuttamaan siihen, miten usein oppilasvaihto otettiin ohjelmaan: opiskelupaikan järjestäminen, isäntäperheiden hankkiminen, vaihto-oppilaasta aiheutuneet kustannukset ja hänelle järjestettävä muu ohjelma. Helpoimmin ratkaistava kysymys on ollut opiskelupaikan järjestäminen. Klubin rehtorijäsenet Pertti Viitanen ja Esko Kaarna ovat tarjonnet paikat johtamistaan kouluista siten, että 1970- ja 1980-luvuilla vaihto-oppilaat opiskelivat Vantaanjoen lukiossa (ennen vuotta 1977 Vantaan yhteiskoulu) ja 1990-luvun alun jälkeen Tikkurilan lukiossa. Koulut laativat heille kielikysymyksestä johtuen soveltavat työjärjestykset, joissa opiskelu painottui ensialkuun vieraisiin kieliin sekä taito- ja taideaineisiin. Muut aineet tulivat kysymykseen sitä mukaa kuin opiskelijan suo-men kielen hallinta kehittyi. Koulujen järjestämän suomen kielen opetuksen lisäksi vaihto-oppilaat

Kuva vasemmalla: Australialainen vaihto-oppilas Joel Turner kävi jäähyväiskäynnillä klubin joulujuhlassa 2001. Joel valoisine elä-mänasenteineen oli pidetty vieras klubin, koulun (Tikkurilan lukio) ja isäntäperheiden piirissä. Kuva: Jorma Helasen kuva-arkisto.

Nuorisovaihto luo usein pysyviä ystävyyssuhteita. Vuonna 1979–1980 klubin vaihto-oppilaana ollut Sue Warner USA:sta kävi Suo-messa vuosina 1987 ja 1988 verestämässä vanhoja muistojaan ja puhui vielä hyvin suomea! Kuvassa vasemmalta Suen mies Jeff Bean, Pertti Viitanen, Sue Warner-Bean ja rouva Viitanen. Kuva vuo-delta 1988: Pertti Viitasen kuva-arkisto.

161

saattoivat osallistua Helsingin yliopiston järjestämille kielikursseille. Oppilaat saivat perehdyttäjäk-seen ja tuekseen tehtävään nimitetyn kielitaitoisen opettajan ja tutor-opiskelijan.

Vuoden 1983–1984 toimintakertomuksesta löytyy maininta: ”Oppilasvaihtoa ei kuluneena kau-tena ollut. Syynä tähän oli jo vanhastaan tuttu vaikeus löytää kodit vastavierailulle tuleville nuorille”. Ongelma oli tuttu jo edelliseltä vuosikymmeneltä, ja vielä tutummaksi se muodostui 1990-luvulla ja uuden vuosituhannen alussa. Erityisen vaikea se oli viimeisen vaihto-oppilaan Julio Lopezin kohdalla lukuvuonna 2003–2004, jolloin Liisa Tenhunen-Ruotsalainen sai ponnistella aina huhtikuuhun asti varmistaakseen pojan viimeisen sijoitusperheen. Ilmeinen syy sijoitusvaikeuksiin, tosin muutenkin tiedossa ollut, tuli esiin Myyrmäen Rotaryklubin lokakuussa 2001 tekemässä yhteistyötarjouksessa: ”Viime vuosina isäntäperheiden löytäminen on muodostunut ongelmaksi – paljolti siitä syystä, että klubien ikärakenne on noussut ja sen seurauksena jäsenten halukkuus toimia isäntäperheenä on ro-mahtanut”. Viitaten edelleen nuorisovaihdon huomattaviin kustannuksiin Myyrmäen klubi ehdotti Vantaan muille klubeille ”yhteistyötä niin, että klubit vuorotellen ottaisivat vuotuisen nuorisovaih-don isännän vastuun, mutta käytännössä kaikki klubit vastaisivat nuorisovaihdon budjetin neljän-nesosasta. Lisäksi kaikki klubit osallistuisivat isäntäperheiden järjestämiseen”. Vantaan Rotaryklubin hallitus otti silloisessa tilanteessa tarjoukseen kielteisen kannan ja ilmoitti, että klubi toimii yksin.

Viimeiset kokemukset isäntäperheiden etsimisessä johtivat siihen, että hallitus käsitellessään toi-mintakauden 2005–2006 nuorisovaihtoa koskevia ratkaisuja päätti elokuussa 2004 asettua tuke-maan Heikki Säilän ehdottaman nuoren lähettämistä vaihto-oppilaaksi edellytyksellä, että ennen lopullista päätöstä myös vastaanotettavan oppilaan isäntäperheet on etukäteen nimetty. Tavoitteen saavuttamiseksi Liisa Tenhunen-Ruotsalainen esitti vuosivaihdon toteuttamista yhteistyössä muiden Vantaan klubien kanssa. Hallituksen päätös kuului: ”Toimitaan sisar Liisan ehdotuksen pohjalta”. Samalla se merkitsi kolme vuotta aiemmin tehdyn klubien yhteistyötä koskevan linjauksen pyörtä-mistä.

Myyrmäen Rotaryklubi oli yhteistyötarjouksessaan vedonnut perheongelman lisäksi vuosivaih-don aiheuttamiin kustannuksiin. Kustannukset muodostuivat todella siinä määrin huomattavik-si, että ne luonnostaan ohjasivat klubia välttämään jokavuotista vaihtotoimintaa. Vastaanotetulle vaihto-oppilaalle tuli maksaa kuukausiraha, kuukausilippu paikallisiin kulkuneuvoihin, opiskelussa tarvittavat oppikirjat ja -materiaalit sekä ateriat hänen vieraillessaan klubin viikkokokouksissa. Klubi oli velvollinen lähettämään vaihto-oppilaansa piirikokoukseen ja kustantamaan siitä aiheutuvat me-not, jotka olivat ilmoittautumismaksua lukuun ottamatta samat kuin rotareilla ja heidän puolisoil-laan. Kevään 2001 piirikokous pidettiin Tallinnassa, jolloin klubin tuli maksaa myös Joel Turnerin matkakustannukset sinne. 1980-luvulla yleistyivät kaikille piirin vaihto-oppilaille yhdessä järjestetyt kevättalviset Lapin matkat, ja kukin klubi joutui vastaamaan oman vaihto-oppilaansa matkakustan-nuksista. Kustannuksia lisäsivät joskus vaihto-oppilaalle ”sallitut erityisedut”. Vuonna 1985–1986 klubi maksoi Keri Townen laulutunnit ja kustansi neljä vuotta myöhemmin Randi Fraimanille kuu-kausiliput uimahalliin. Hän sai klubilta myös hotellimajoituksen Helsingissä pidetyn vaihto-oppilai-den tilaisuuden yhteydessä. Lisäksi tulivat vielä vaihto-oppilaille annetut joulu- ja lähtiäislahjat.

Hallitus totesi huhtikuussa 1986, että klubilla oli kustannuksien määrästä johtuen mahdollisuus vaihto-oppilaaseen vain joka toinen vuosi, ja kuluvan vaihtovuodenkin kulujen peittämiseksi oli turvauduttava jäseniltä perittävään ylimääräiseen 100 markan maksuun. Vaikka tavoitteena oli, että talousarviossa varaudutaan riittävästi vuosivaihdon menoihin, klubi joutui silloin tällöin turvautu-maan muihinkin rahoituslähteisiin. Jäseniltä nuorisovaihdon turvaamiseksi suoraan perittävä tuki puettiin 1990-luvulla useina vuosina rotaryn kirjeensulkijamerkkien myynniksi. Kukin jäsen sai

162

arkillisen merkkejä, joista rahastonhoitaja peri aikanaan 50 markkaa. Taloudellisesti onnistuneen vuoden 1994 piirikokouksen tuotosta klubi ohjasi neljänneksen nuorisovaihdon tarpeisiin.

Vaihto-oppilaiden ”velvollisuuksiin” kuului osallistua isäntäklubin toimintaan. Käytännössä se merkitsi silloin tällöin tapahtuvaa vierailua viikkokokouksissa ja klubin muissa tilaisuuksissa. Saa-vuttuaan Suomeen he kävivät esittäytymässä ja kertomassa taustoistaan, jolloin he myös tavallisesti luovuttivat lähettäneen rotaryklubin standaarin. Ennen poistumistaan he kävivät jäähyväiskäynnillä. Silloin asiaan kuului vaihto-oppilasvuoden kokemuksista ja merkityksestä raportoiminen. Klubin joulujuhlissa vaihto-oppilaat kuuluivat kutsuttujen joukkoon, ja joskus he esiintyivät tilaisuuksissa ohjelmansuorittajinakin. Katie Krausen esittämä Adamsin joululaulu jouluillallisilla 1995 herkisti monen veljen ja avecin mielen. Muulloin vaihto-oppilaat vierailivat viikkokokouksissa varsin vaihte-levasti. Toiset osallistuivat kokouksiin usein ja omatoimisesti, joitakin, tosin harvoja, nuorisovaihto-asiamies joutui kutsumaan, jopa joskus ”patistelemaankin”.

Kauden 1979–1980 toimintakertomuksessa viitataan vaihto-oppilaan aktiiviseen osallistumiseen mainitsemalla, että ”Sue (Warner) osallistui monin tavoin klubin toimintaan saavuttaen veljien jaka-mattoman suosion”. Aavistuksen siitä, mihin ”veljien jakamaton suosio” perustui, sai kirjeestä, jolla Sue neljä vuotta myöhemmin kiitti klubilta saamastaan kortista: ”Rotary Ystäviäni. Kiitos, kiitos ihanasta korttista! Se tuli viime viikolla, ja oli iso yllätys! Olen niin iloinen, kun kuulen suomalaisista ystäviästä. Kalevalan sanat ovat kaunis - ja teidän lämmin sanat myös. … Toivon niin, olisi ihana nähdä teitä taas ja myös aina tunnen, että sydämessäni on vähän Suomesta. Kiitos, taas, teidän kort-tista, ja teidän hyvyykstä (?… hyvyys-stä?) minulle. Lämmin terveisia kaikille. T. Sue”.

Joskus klubi toivoi, että jäsenet myös omalta osaltaan järjestävät vaihto-oppilaille ohjelmaa ja jakavat siten isäntäperheiden ponnistelut heidän viihtymisekseen. Vuoden 2003–2004 presidentti Jorma Helanen puki ajatuksen muotoon: ”Juliolle (Lopez) pitää saada ohjelmaa viikonlopuiksi. Jäse-niä pyydetään ottamaan Julio mukaansa retkille, tapahtumiin tai ihan vain kotiinsa viikonlopuksi”. Jaakko Aatolainen vei Julion hirvimetsälle ja Mikko Vesa purjehdukselle Suomenlahdelle. Koke-mukset olivat pojalle mieleenpainuvia. Pääasiallinen vastuu vaihto-oppilaiden vapaa-ajan järjeste-tystä ohjelmasta oli kuitenkin isäntäperheillä, jotka nekin olivat useimmissa tapauksissa rotaryper-heitä. Suomalainen järvimaisema ja mökkielämä tuli monelle ”vaihdokille” tutuksi, eivätkä talven riemutkaan hiihtämisineen ja lasketteluineen jääneet kaikille oudoiksi. Suomen kesän kokeminen grillimakkaroineen ja ”saunasta järveen” -elämyksineen kävi monelle mahdolliseksi sen vuoksi, että kotimatka alkoi usein vasta heinä-elokuun vaihteen tuntumissa.

Vaihto-oppilasvuosi Suomessa oli useimmille elämysrikas ja vaikuttava. Pam Makela kuvasi omia tuntemuksiaan kesäkuussa 1992 näin: ”Minun täytyy lähteä takaisin Kanadaan. Mutta minä haluan kertoa kiitokset etukäteen. Minulla oli hauska vuosi Suomessa. … Kun minä tulin ensimmäistä Suo-meen minä en tiedä mitä odottaa. … Minä olin illoinen nähdä että Suomi on eritäin samanlainen Kanadaan. Kaikki ovat olleet kovin ystävällisiä minulle. Mutta Suomessa on paljon erilainen myös. Siellä on sauna, suomalainen ruoka, joulupukki ja suomalainen ihmiset. Ne ovat hyvät erilaiset. Lukio on eritäin hyvästi. Koululuokat ovat mielenkiintoinen ja opettajat ja opiskelijat ovat ystäväl-lisiä. … Minä olen surullinen lähteä Suomesta, teidän kaunis maa mutta minä tulen takaisin jonain päivänä. Minä toivon että me tapaamme uudestaan. Kiitos! Pam Makela Kanadasta”. Jäähyväisvie-railullaan heinäkuussa 1996 Katie Krause esitti klubille lämpimän kiitoksen ”kivasta vuodesta”. Hän kertoi oppineensa paljon Suomesta. Parasta olivat Kuusamo, sauna ja avanto. Suomalaisista ruoista hän ei unohda näkkileipää, verilettuja sekä pullaa ja viinereitä. Suomen kieltä hän ei osannut lain-kaan ennen vaihto-oppilasvuottaan. Nyt hän kertoi jatkavansa kielen opiskelua yliopistossa.

163

Katie Krause päätti jäähyväisvierailunsa esityksen: ”Täytyy ehdottomasti tulla joskus takaisin”. Pam Makela oli vakuuttanut: ”… mutta minä tulen takaisin jonain päivänä”. Ja Sue Warner oli kir-joittanut: ”… olisi ihana nähdä teitä taas”. Tyttöjen toiveet palaamisesta vierailulle Suomeen olivat varmasti vilpittömät ja heijastivat vaihtovuoden antia heidän mielissään. Toistaiseksi Pam ja Katie eivät ole onnistuneet toiveissaan, ainakaan klubissa he eivät ole pistäytyneet. Sitä vastoin Sue War-ner-Bean vieraili yhdessä juristimiehensä Jeff Beanin kanssa klubin viikkokokouksessa vuoden 1987 elokuussa. Cheryl Wood oli tehnyt samoin elokuun 1985 alussa. Hänen käyntinsä sattui governorin klubivierailun päivään, ja näin hän saattoi tavata myös DG Seppo Salmisen. Tapaaminen kirvoitti governorin aloittamaan puheensa klubille toteamalla Cheryliä tarkoittaen, että Vantaalla hän ta-paa aina ystäviä. Cheryl ja Seppo Salminen olivat tutustuneet tytön ollessa vaihto-oppilaana kolme vuotta aikaisemmin. Välillä avioitunut Cheryl Walter uudisti vierailunsa vapun jälkeen 1989, nyt vanhempiensa kanssa.

Vaihto-oppilaiden vanhempia kävi muulloinkin Suomessa, joko tapaamassa lastaan tai hakemassa hänet, kuten Kimberly Geen, vaihtovuoden päättyessä kotiin. Ennen paluumatkalle lähtöään Kim-berly vieraili heinäkuussa 1988 vanhempiensa ja isäntäperheen kanssa klubissa, missä yhteydessä Bengt Westerling luovutti hänelle Vantaanjoen lukion lukuvuositodistuksen ja koulun myöntämän stipendin. Kimberly ja hänen äitinsä Linda Gee käyttivät kokouksessa puheenvuorot, joissa he kiit-tivät sekä Vantaan Rotaryklubia että isäntäperheitä vaihtovuoden onnistumisesta ja huolenpidosta. Kesällä 2001 Turnerin perhe saapui Australiasta Suomeen tapaamaan Joelia, mutta vierailu klubissa ei onnistunut viikkokokouksissa pidetyn kesätauon vuoksi.

5.5.2.3 Kesävaihto ja kansainväliset leirit

Kesävaihto-ohjelmassa rotaryjärjestö tarjoaa 16–18-vuotiaalle nuorelle mahdollisuuden tutustua kesälo-man aikana turvallisesti joko valtamerentakaiseen (USA, Kanada) tai eurooppalaisen elämänmenoon. Vaihtoon osallistuva isäntäklubi on ”takuumiehenä” sille, että nuorelle järjestetään isäntäperhe, jonka jäsenenä hän elää mielenkiintoisen kuukauden. Hakijat sijoitetaan kesävaihtoon yleensä toivomaansa maahan. Vaihto perustuu vastavuoroisuuteen. Suomalainen nuori palaa seurassaan kohdemaansa isän-täperheen nuori, joka asuu puolestaan suomalaisen nuoren perheessä noin neljä viikkoa. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 78-79).

Kansainvälinen leiri on 1-3 viikkoa kestävä erikoiskokemus kesällä. Alueella, johon kuuluvat Euroo-pan ja Afrikan maiden lisäksi Turkki ja Israel, järjestetään vuosittain 1-9 leiriä maata kohden. Osan ajasta leiriläiset asuvat eri rotariperheissä, osan nuorisohotellinomaisessa majoituksessa, joskus harvoin maasto-olosuhteissa. Leirit voivat olla ns. yleisleirejä tai niillä voi olla jokin teema, jolloin leiriohjelman painotukset ovat teeman mukaisia. Leireille osallistuminen ei edellytä oppilas-, perhe- tai klubikohtaista vastavuoroisuutta. Leirivaihdon vastavuoroisuus toteutuu siinä, että Suomen rotarypiirit järjestävät joka kesä viisi kansainvälistä leiriä. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 79-81).

Kosketuksen kesä- ja leirivaihtoon Vantaan Rotaryklubi sai keväällä 1967, kun nuorisovaihto-asiamies Hugo Malmiranta ilmoitti, että ”meillä on velvollisuus huolehtia tulevan elokuun 8.-20. päivinä kahdesta nuoresta ulkomaalaisesta”. Veljiä, joilla oli nuorisovaihtoikäisiä lapsia, kehotettiin ottamaan yhteys, mikäli he olivat kiinnostuneet lähettämään lapsensa ulkomaille johonkin vielä avoinna olevaan paikkaan. Kurt Strömsholm ja Eino Sirén lupautuivat vastaamaan klubin velvoit-teesta ja majoittamaan saapuvat nuoret. Klubi puolestaan lähetti heinäkuussa 1967 Esa Mannerin

164

kansainväliselle nuorisoleirille Antwerpeniin ja seuraavana kesänä Pekka Markkulan saksalaisten ro-tarien järjestämälle leirille. Heidän jälkeensä klubi on vuodesta 1969 alkaen järjestänyt runsaalle kol-mellekymmenelle nuorelle tilaisuuden lähteä kesäaikana muutamaksi viikoksi ulkomaille. Useimpi-en kohdemaana on ollut Ranska tai Saksa, mutta myös Englannissa, Espanjassa, Belgiassa ja Italiassa järjestetyt leirit ovat saaneet osallistujia Vantaalta. Tiina Tarkkanen leireili kesällä 1987 Israelissa ja Riikka Haapamäen kohdemaana kymmenen vuotta myöhemmin oli Turkki. Riikka Haapamäelle järjestyi myös tilaisuus osallistua rotarypiirin järjestämään seitsemän viikon matkaan Brasiliaan. Elä-mysrikas matka jakaantui ajallisesti lähes yhtä pitkiin perhe- ja ”round trip” -jaksoihin.

Kesäaikaan rajoittunut nuorisovaihto on Vantaan Rotaryklubissa keskittynyt nimenomaan kan-sainväliseen leiritoimintaan. Lähteistä ei nouse esille yhtään kiistatonta vastavuoroisuutta edellyt-tänyttä kesävaihtotilannetta. Nuorisovaihtoasiamies Pentti Hirvonen totesi kesäkuussa 1997, että ”kesäleireille lähettämisessä oma klubi on pitkään ollut piirin kärkipäässä. Joka kesä (vuodesta 1987 alkaen) on lähetetty vähintään yksi, parhaimpina jopa kolme nuorta”. Useat leireistä, joihin klubin ”lähetit” ovat osallistuneet, ovat olleet yleisluontoisia ”round trip” -leirejä, joiden ohjelma on perus-tunut kohdealueeseen ja sen kulttuuriin tutustumiseen, ja joiden aikana osallistujat ovat saattaneet siirtyä paikasta ja perheestä toiseen. Osalla leireistä on kuitenkin ollut selvä teema, kuten ”Land of the Bible” (Tiina Tarkkanen, Israel, kesä 1987), ”Neighbourhood – Yesterday, Today, Tomorrow” (Janne Lukkarinen, Saksa, kesä 1989) tai ”Hiking in Württenberg (Saija Kemppainen, Saksa, kesä 1990). Mikko Koivula osallistui heinäkuussa 1996 Italiassa (Ferrara, Bologna) kulttuuripainottei-seen leiriin.

Asiaan kuului, että ”lähetit” vierailivat klubissa ”vuosivaihdokkien” tavoin kertomassa itsestään ja odotuksistaan ennen lähtöään. Kesäkuussa 1997 klubin jäsenet saattoivat todeta lähettävänsä maail-malle nuoren ladyn, jolla oli varsin runsaasti harrastuksia. Syksyllä Ressun lukiossa lukio-opintonsa aloittava Riikka Haapamäki kertoi, että hänen mielipuuhiaan olivat ratsastus, laskettelu, pianon-soitto omaksi iloksi, piirtäminen ja maalaaminen sekä koiran kanssa touhuaminen. Edessä olevasta leiristä hän tiesi, että se pidetään Turkin Samsonissa Mustan meren rantamilla. Sille osallistuu 13 nuorta eri maista, joukossa toinen suomalainenkin. Leirillä tehdään tutustumiskäyntejä historialli-siin kohteisiin, vieraillaan parissa rotaryklubissa ja vietetään rantaelämää paikallisten rotaractoreiden kanssa. Kielitaidon kehittämisen lisäksi Riikka odotti leiriltä uusia ihmissuhteita ja mukavaa yhdes-säoloa. Hän esitti klubille lämpimän kiitoksen saamastaan mahdollisuudesta päästä sinne. Esittäy-tymistilaisuudessa leirille lähtevät saivat mukaansa klubin standaarin luovutettavaksi kohdemaan isäntäklubille.

Kotimaahan palattuaan leiriläiset tekivät uuden vierailun klubiin ja antoivat matkaraportin ko-kemastaan. Syyskuisessa viikkokokouksessa 1987 Tuula Kangasmaan valokuva-albumi kesäleiriltä Ranskassa kiersi klubissa matkakuvaksen kera ja Tiina Tarkkasen diakuvat elävöittivät Israelin leiri-kokemuksia sekä vierailuja paikallisissa rotaryklubeissa. Vuoteen 1992 asti matkaraportti tuli antaa myös kirjallisena. Tilaisuudessa kesäleiriläiset luovuttivat matkalla vastaanottamansa isäntäklubin standaarin. Joskus heillä oli tuomisinaan useampiakin, kuten Minna Kangasmaalla 1992 ja Taija Ikosella 1994 kummallakin neljä ja Mikko Puurosella 1995 viisi standaaria.

Kirjalliset matkaraportit antoivat varsin elävän kuvan kesäleirien tapahtumista ja leiriläisten ko-kemuksista. Janne Lukkariselle matka Saksaan opetti paljon: ”Leirin kahden ensimmäisen viikon aikana majoituimme Clausthalin yliopiston opiskelija-asunnoissa ja viimeiseksi viikoksi siirryimme asumaan rotary-perheisiin. Paikallinen Rotary-klubi oli järjestänyt meille kahdeksi ensimmäisek-si viikoksi todella paljon ohjelmaa. Aamuisin lähdimme liikkeelle yleensä 8–9 maissa ja palasim-

165

me takaisin asuntolalle vasta illalla. Ohjelma oli todella monipuolinen. Tutustuimme saksalaiseen kulttuuriin vierailemalla useissa kirkoissa, kaupungintaloissa, linnoissa ja museoissa. Matkan aikana opin tuntemaan saksalaisten pikkukaupunkien elämää ja saksalaista elämäntapaa. Ennen kaikkea vii-meinen viikko perheessä opetti paljon siitä, miten tavallinen liittotasavaltalainen elää. Saksalaisesta ruuasta pidin todella paljon, vaikka jotkin lajit vaativatkin hiukan totuttelua. Saksalainen juoma-kulttuuri oli myös mieleeni, sillä ruokajuomana tarjottiin yleensä kuuluisaa saksalaista olutta, joka oli todella maineensa veroista. Matkan parhain anti oli ehkä se, että sai kavereita ympäri maailmaa. Opin tuntemaan erilaisia ihmisiä aivan erilaisista kulttuuripiireistä missä itse asun. Se, jos mikä, opetti kansainvälisyyttä”

Usein kokemukset olivat pelkästään myönteisiä. Pilvi Takala suorastaan hehkuu innostusta kuva-tessaan kesän 1989 elämyksiään Ranskassa: ”Hetkestä, jolloin pääsin ensimmäisen perheeni hoiviin, kaikki oli uskomatonta, jännittävää, kiinnostavaa, pöyristyttävää ja ennen kaikkea järkyttävän haus-kaa. … Kaikki oli erinomaisesti järjestetty. … Ryhmähenkemme oli heti ensimmäisestä tapaamisesta alkaen erinomainen”. Karri-Pekka Laaksolle Pariisin leiri 1990 jätti jotain ”hampaankoloonkin”: ”Haikeaksi veti se tosiseikka, että hypimme kuin arojänikset perheestä toiseen. Aina jäi vähän hel-lo–goodbye -tunne, matkalaukkuakaan ei kannattanut tyhjentää ollenkaan. Kaikki perheeni olivat todella ihania, viimeiseen minut olisi varmaan adoptoitu. Oli todella sääli, ettei meillä ollut juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia tutustua perheisiimme paremmin.” Kuitenkin hän oli ”100-prosent-tisen varma siitä, ettei mikään kaupallinen kielikurssi pääse koskaan lähellekään tällaisen rotaryleirin tasoa”. Leiriläisten mielestä isäntäperheet olivat yleensä hyvin valittuja ja tehtävässään onnistuneita, mutta leirien joskus turhankin tiukka ohjelma esti nauttimasta syvällisemmin yhdessäolosta.

Leirien järjestelyistä ja ohjelmasta esitetyt kriittiset kannanotot näyttivät kohdistuvan ranskalai-siin ja erityisesti pariisilaisiin rotaryklubeihin. Karri-Pekka Laakso oli joutunut ”hyppimään kuin arojänis” ja Nina Kivelä tunsi kohdanneensa rotareiden taholta selvää välinpitämättömyyttä Pariisin kesässä 1988. ”Säät olivat tähän saakka suosineet, mutta nyt alkoi tuulinen ja kylmä kausi eikä tilan-netta parantanut paikallisen klubin suoranainen välinpitämättömyys meitä kohtaan. … Tämä klubi (neljäs isäntäklubi) oli myös ainoa, jonka kanssa osallistuimme varsinaiselle klubi-illalliselle. Meitä ei kuitenkaan sen kummemmin huomioitu, vaan istuimme omassa pöydässämme ja klubilaiset omas-saan, mikä oli kuitenkin ehkä paras järjestely. Eniten ihmetytti se, että meitä ei, ainakaan julkisesti, esitelty koko klubille, vaikka olimme illan päävieraat. … Negatiivisia puolia koko ohjelmassa oli sen tiukka aikataulu ja ehkä hieman ajattelemattomasti valitut vierailukohteet. … Emme esimerkiksi ta-vanneet ranskalaisia nuoria juuri lainkaan… Toinen huono puoli oli se, että eri klubit eivät tienneet toistensa ohjelmista mitään ja kaikki halusivat näyttää meille kaiken.” Silti Ninankin yleisvaikutelma matkasta oli myönteinen: ”Sain todella ainutlaatuisella tavalla tutustua ranskalaiseen elämäntapaan ja näin paljon sellaista, mitä tavalliset turistit eivät ikinä saa kokea.”

Saija Kemppaisen muistot saksalaisista rotareista olivat puolestaan myönteisiä. Hän osallistui kesällä 1990 ”Hiking in Württenberg” -leiriin, jonka pitkiä päiväsaikaan tehtyjä patikointeja ke-vennettiin iltaisin muulla ohjelmalla. ”Pari iltaa vietimme paikallisten Rotarynuorten kanssa, jolloin hauskaa pidettiin monin tavoin. Toisen viikon lopulla vierailimme alueen rotareitten kokouksessa, jossa jokainen meistä kertoi jotakin itsestään ja maastaan. Kokous päivällisineen päättyi matkanjär-jestäjien (rotareiden) ja leiriläisten välisiin kiitoksiin, joista ei tuntunut tulevan loppua ollenkaan.”

166

5.5.2.4 Kuoreveden viestintäleiri

Kansainvälisten leirien järjestäminen on nuorisovaihtoa, vaikka se ei edellytäkään oppilas-, perhe- tai klubikohtaista vastavuoroisuutta. Vastavuoroisuus toteutuu rotarypiirien järjestämissä leireissä, joihin kuhunkin kutsutaan noin 20 osallistujaa Euroopan eri maista. Rotarypiiri antaa leirin järjestämisen jollekin piirin klubille, joka saa tarkoitukseen Suomen Rotarylta vuosittain erikseen sovitun määrärahan (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 81).

Vantaan Rotaryklubi toimi yhdessä Tikkurilan Rotaryklubin kanssa päävastuullisena piirin 1420 kansainvälisen kesäleirin järjestäjänä heinäkuun loppupuolella 1999. Leiri oli kahden viikon mittai-nen, ja siihen osallistui yhteensä 18 nuorta Ruotsista, Tanskasta, Hollannista, Belgiasta, Ranskasta, Unkarista ja Turkista. Ensimmäinen viikko oli perheviikko. Klubin jäsenistä Pertti Törmälä, Juhani Puuronen, Kari Kuusela, Erkki Koskinen ja Henrik Sarin majoittivat puolet leiriläisistä ja Tikkurilan Rotaryklubi huolehti lopuista. Lisäksi monet veljistä osallistuivat perheviikon tilaisuuksien järjes-telyyn. Viikon ohjelmaan sisältyi tavanomaisten kiertoajelujen lisäksi tutustuminen Savonlinnaan, makkaranpaistoa Villingissä ja vierailu Heurekassa. Torstai-iltana unkarilainen, tanskalainen, belgia-lainen ja turkkilainen nuori vieraili klubin viikkokokouksessa. Kukin heistä esitteli itsensä ja taustan-sa sekä luovutti taustaklubinsa standaarin. Presidentti Jaakko Aatolainen vastavuoroisesti antoi heille Vantaan Rotaryklubin viirin vietäväksi tervehdyksenä taustaklubille.

Toisella viikolla nuorten vierailu jatkui osallistumisella viestintäleiriin Kuorevedellä. Leirin tar-koituksena oli opettaa nuoria käyttämään viestintävälineitä ja -verkostoja sekä ymmärtämään niiden suomia mahdollisuuksia arkipäivän asioiden hoitamisessa ja itsensä ilmaisemisessa. Jokainen osallis-tui vuorollaan kaikkeen toimintaan kykyjensä mukaan. Aiheet ja ideat tuloksiin saatiin ympäristöstä ja leirin omasta toiminnasta. Näin saatiin kokonaiskuva leiriyhteisöstä ja voitiin hahmottaa myös sitä, millainen merkitys viestimillä on yksilölle ja yhteisölle. Pyrkimyksenä ei ollut kouluttaa yhden ilmaisuvälineen taitajia, vaan tutustuttaa leiriläiset erilaisiin viestimiin ja niiden muodostamiin ver-kostoihin sekä opastaa heitä käyttämän niitä omassa toiminnassaan.

Leirillä toimi kuusi eri ryhmää, joista jokaisen toimintaan kukin leiriläinen vuorollaan osallistui. Videoryhmä jakaantui faktaryhmään ja fi ktioryhmään. Faktaryhmä toimitti asiaohjelmia ja fi ktio-ryhmä valmisti kokoillan elokuvan kolmessa minuutissa esitettynä. Inforyhmä huolehti leirin tie-tohuollosta, jäsenrekisteristä, puhelinluetteloista ja leirin viestintäkeskuksesta, kun taas lehtiryhmä eli toimitus teki juttuja leiripaikkakunnalta ja leiriltä. Ryhmä imuroi lehteen myös STT:n uutiset Telesammosta. Muusta uutisoinnista vastasi radioryhmä, joka toimitti koko päivän radio-ohjelmaa leiriradioon. Ruokaryhmiä oli kaksi. Niistä ensimmäinen valmisti päivän pääruoat. Ruoka-aineti-laukset tehtiin faxin avulla ja tilausten kuljetuksissa käytettiin hyväksi logistiikkaa eli tekstihakuja, kännyköitä yms. Toinen ruokaryhmä teki puolestaan jälkiruoat, välipalat ja huolehti kirjanpidosta mikrolla. Ruokaryhmät pitivät yhteyttä keskenään UHF-puhelimilla.

Viestintäleiri järjestelyineen ja ohjelmineen oli menestys. Samoin perheviikko ja viestintäleiri yhdessä muodostivat onnistuneen kokonaisuuden. Runsaimmat kiitokset onnistumisesta kuuluivat klubiveli Kari Kuuselalle, joka teki todella suuren työn kesäleirin järjestelyissä. Hänen ansiostaan klubi sai positiivista palautetta koko maan leirivastaavalta ja yllättävän kiitosviestin Englannista pii-rin 1210 governorilta ja Newportin Rotaryklubilta.

167

5.6 ROTARYSÄÄTIÖN OHJELMIEN TUKEMINEN

Vuonna 1917 Atlantan konventiossa syntynsä saanut Rotarysäätiö (Rotary Foundation, RF) muodostaa RI:n toiminnassa oman yksikkönsä, jonka talous hoidetaan erillään RI:n taloudesta. Säätiön toimin-ta-ajatuksena on maailman kansojen yhteisymmärryksen ja ystävyyden edistäminen tukemalla konk-reettisia ja aktiivisia projekteja, jotka ovat yleishyödyllisiä, humanitaarisia, kasvatuksellisia tai muuten kannustavia. Käytännössä tämä merkitsee kansainvälisten stipendien jakamista korkeakouluopiskelijoille ja tutkijoille, apurahoja ammattitaidon kehittämiseksi erityisopettajille, journalisteille, nuorten aikuisten ammattiryhmille sekä tunnustuspalkintoja humanitaarisessa työssä kunnostautuneille henkilöille. Rota-rysäätiön suurin haaste tähän mennessä on kuitenkin ollut PolioPlus-ohjelma. Säätiön varat karttuvat lähinnä rotarien vapaaehtoisilla lahjoituksilla. (Rotarykäsikirja 1987, s. 221-222. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 37, 83).

5.6.1 Rotarysäätiön ”jäsenyys”

Vantaan Rotaryklubin liittyminen Rotarysäätiön ohjelmiin tapahtui vuonna 1965. Presidentti Eino Jamalaisen heinäkuun ensimmäisessä viikkokokouksessa referoima governorin kuukausikirje sisälsi tiedon, että Vantaan Rotaryklubi oli ”periaatteellisesti liittynyt” Rotarysäätiöön. Ilmaisu ”periaat-teellisesti” sai lisävalaisua maaliskuun 1966 kuukausikirjeessä, jossa todettiin muutamilta klubeilta puuttuvan vähäinen rahamäärä, jotta ne voitaisiin katsoa 100 %:n klubeiksi. Esitetyssä ”puuteluet-telossa” mainittiin Vantaan Rotaryklubilta puuttuvan tavoitteena olleesta tasosta 240 dollaria. (Kun klubin lahjoitukset säätiölle nousivat keskimäärin 10 dollariin jäsentä kohti, klubista tuli ”100 % Rotarysäätiön klubi”. Rotarykäsikirja 1987, s. 227). Puuteluettelo johti siihen, että klubin johto-kunta antoi rahastonhoitaja Raimo Paloselle tehtäväksi selostaa seuraavassa kokouksessa säätiölle maksetut erät ja esittää maksuohjelma puuttuvan summan suorittamiseksi. Selvitys osoitti, ”ettei klubimme vielä ollut maksanut mitään Rotary Foundationin tukemiseksi”, ja että ”periaatteellinen liittyminen” merkitsi käytännössä potentiaalisen lahjoittajan kirjaamista Rotarysäätiön luetteloihin. Johtokunta päätti, että jäseniltä peritään henkilökohtainen 10 dollarin maksu kahdessa erässä seu-raavien maksujen yhteydessä. Heinäkuun lopulla 1967 sihteeri saattoi ilmoittaa, että ”Zürichistä on tullut vahvistus sille, että klubi on Rotary Foundationin 100-prosenttinen jäsen”.

Seuraavan vuosikymmenen alussa käynnistyi keskustelu prosenttitason nostamisesta. Marras-kuussa 1970 presidentti Olavi Törmänen katsoi klubin olevan velvollinen siihen jo ”siinäkin mie-lessä, että olemme voineet käyttää RF:n suomia mahdollisuuksia stipendiaatteja lähettämällä”. Joh-tokunnan päätöksellä klubin osuutta Rotarysäätiössä kartutettiin keväällä 1971 noin 100 dollarilla kunkin jäsenen panostaessa summaan 10 markkaa. 200 %:n tason klubi saavutti kesällä 1973, vuon-na 1980–1981 täyttyi 500 %:n taso ja kunakin kolmena seuraavana toimintavuotena taso nousi aina 100 %:lla. Käytännössä 800 %:n taso vuoden 1983–1984 päättyessä merkitsi sitä, että klubi oli siihen mennessä lahjoittanut Rotarysäätiölle keskimäärin 80 dollaria jäsentä kohti. ”Prosenttitaso” rotaryklubien lahjoitusten mittayksikkönä poistui ennen pitkää käytöstä.

168

5.6.2 Rotarysäätiöprojektit

Rotarysäätiölle tehtävien lahjoitusten kartuttamiseksi alkoivat erilaiset rotarysäätiöprojektit ”oman lompakon” ja klubin talousarvion rinnalla yleistyä 1970-luvun lopulla. Yksi sellainen oli PDG Ka-lervo Okkolan ideoima joulumerkkiprojekti, johon useimmat Suomen rotaryklubit, myös Vantaan Rotaryklubi, osallistuivat vuodesta 1978 alkaen. Joulumerkkien myynnistä saadusta puhtaasta tuo-tosta 60 % kartutti klubin Rotarysäätiöosuutta ja 40 % koitui piirien ja klubien käyttöön GSE-vie-railujen ja kansainvälisen nuorisovaihdon rahoittamiseksi. (Rotarykäsikirja 1987, s. 245). Käytän-nössä merkkien myynti Vantaan Rotaryklubissa tapahtui siten, että kullekin jäsenelle jaettiin yksi arkki, jonka hinnan rahastonhoitaja peri muiden maksujen yhteydessä. Vuonna 1988 arkin hinta oli 25 markkaa, mutta 1990-luvun alkupuolella klubiveli sai tukea projektia jo 50 markalla. Klubin myyntituotto ensimmäisenä jouluna 1978 oli 540 markkaa. Kahdeksan vuotta myöhemmin keräys-tileille siirtyi 1700 markkaa.

Vuosina 1978 ja 1985 käynnistyivät Rotarysäätiön 3H- ja PolioPlus-ohjelmat. 3H-ohjelman (Health, Hunger, Humanity) tavoitteena oli mahdollisuuksien mukaan taata kaikille kansakunnille tarpeellinen terveydenhoito ja ravitsemus sekä edistää niiden sosiaalista ja humanitääristä kehitys-tä. Ohjelma tähtäsi ennen muuta kehitysmaiden hyväksi tehtävään toimintaan, erityisesti terveys-, ravitsemus- ja sosiaaliongelmien ehkäisemiseen. Sen puitteissa rotaryjärjestö suoritti muun muassa ensimmäisen suuren poliorokotusoperaation Filippiineillä vuonna 1979, jolloin rokotettiin kuusi miljoonaa lasta. 3H-ohjelman antamat mahdollisuudet olivat kuitenkin liian pienet siihen tarpee-seen, mikä rokotusohjelmilla oli kehitysmaissa. Uudet näköalat avautuivat vuonna 1985 YK:n ja sen alajärjestö WHO:n 40-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä. Rotaryjärjestön edustaja kertoi silloin rotarien rokotuskampanjoista ja lupasi rotareiden avun maailmanjärjestölle taistelussa polion hävit-tämiseksi. YK uudisti nyt aikaisemman päätöksensä taistelusta poliota, kurkkumätää, hinkuyskää, jäykkäkouristusta, tuberkuloosia ja tuhkarokkoa vastaan, ja rotarit liittyivät päätökseen lupaamalla hankkia poliorokotuksiin tarvittavat varat, 120 miljoonaa dollaria, sitä mukaa kuin niitä tarvitaan, kuitenkin viimeistään vuoden 1990 loppuun mennessä. Näin sai alkunsa PolioPlus-ohjelma polion hävittämiseksi maailmasta vuoteen 2005 mennessä. Ohjelma on laajin kaikista rotarysäätiön hyvän-tekeväisyysohjelmista. Vuoteen 2005 mennessä on arvioitu rahaa käytettävän noin 400 miljoonaa dollaria. (Suomen PolioPlus-toimikunnan tiedote, syyskuu 1985. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 88-89).

Vantaan Rotaryklubin toiminnassa 3H-ohjelma käynnistyi vuoden 1979–1980 aikana. Piirin taholta oli esitetty toivomus, että jokainen klubi osallistuu projektiin, ja kullekin klubille annettiin selvä markkamääräinen keräystavoite, 15 dollaria jäsentä kohti. Tavoite toteutui kunkin jäsenen maksaessa 60 markkaa keräystilille. Ohjelman taustoihin klubi paneutui kolmessa viikkokokoukses-sa pohtimalla kysymystä, mitä terveys, nälkä ja ihmisyys todella ovat. Seuraavina vuosina projekti jäi klubin toiminnassa vähäisemmälle huomiolle, mutta aihepiiriin liittyvät kysymykset aktivoitui-vat jälleen PolioPlus-ohjelman käynnistyessä vuoden 1986–1987 aikana. Klubi asetti kampanjan toteuttamiseksi oman PolioPlus-toimikunnan ja nimitti sen johtajaksi ja polioyhdysmieheksi Kaj Ahlmanin, jolla lääkärinä oli parhaat edellytykset paneutua projektiin.

PolioPlus-kampanjan täytäntöönpano oli suunniteltu siten, että sen intensiiviset vaiheet saatai-siin päätökseen kahdessa vuodessa. Kullekin kansalliselle komitealle oli asetettu oma osuutensa yh-teisestä rahankeräystavoitteesta. Suomen osuudeksi oli hyväksytty 1 % kokonaistavoitteesta eli 1,2 miljoonaa dollaria (noin 6 miljoonaa markkaa), mikä merkitsi keskimäärin 550 markkaa yhtä rotaria

169

kohti. Piirissä 142 jäsenkohtainen tavoite määriteltiin kuitenkin 600 markaksi. Sen mukaisesti Van-taan Rotaryklubin keräystavoitteeksi vuosina 1987–1989 muodostui 23 400 markkaa. Kesäkuussa 1987 Kaj Ahlman antoi klubille tietoiskun tavoitteista ja suunnitelmista. Niihin kuului hallituksen esitys, jonka mukaan ”toimintavuoden 1987–1988 aikana julkaistaan lehti, jossa voidaan myydä mainostilaa ja tällä tavalla hoitaa PolioPlus-velvoitteemme”. Todellisuudessa tämä idea jäi pelkäksi esitykseksi.

Varojen ja lahjoitusten kerääminen käynnistyi välittömästi vuoden 1987–1988 alussa. Veljet toi-mivat tehokkaasti ja turvautuivat tuloksellisesti henkilö- ja yrityskohtaisiin kontaktiverkkoihinsa. Presidentti Terho Häkkinen järjesti lisäksi kaksi tilaisuutta, joiden sosiaaliset tuotot hän ohjasi kam-panjan hyväksi. Kutsussaan yrityksensä vuosijuhlaan hän muun muassa toivoi, että onnittelut kor-vataan kukkien sijasta lahjoituksella PolioPlus-tilille. ”Syntymäpäivät” toivat klubin keräystavoitteen täyttymisen yli 4000 markkaa lähemmäksi. Kesäkuun lopulla 1988 hallitus saattoi todeta toiminta-kauden saavutukseksi yhteensä 32 600 markkaa. Tulos, 815 markkaa jäsentä kohti, ylitti tavoitteen selvästi jo ensimmäisenä keräysvuotena, ja oli yksi parhaista koko Suomessa.

PolioPlus-ohjelma jatkui maailmanlaajuisesti huolimatta intensiivivaiheen päättymisestä vuoden 1988 kesäkuussa; olihan ohjelman takarajaksi asetettu vuonna 2005 vietettävät Rotaryliikkeen 100-vuotisjuhlat. Kampanja ei unohtunut myöskään Vantaan Rotaryklubissa, vaikka sen saama huomio vähenikin seuraavina vuosina, ja sen tukemiseksi Rotarysäätiölle ohjatut lahjoitukset hoidettiin klu-bin talousarvion puitteissa lähinnä hankkimalla Paul Harris Fellow -arvoja ansioituneille klubin jäsenille. Sitten toimintakaudella 1997–1998 Jaakko Aatolainen yhteiskuntapalvelukomitean pu-

Presidentti Terho Häkkinen palkitsee rotaryansioistaan PHF-arvolla Teijo Wesamaan (klubin ensimmäinen presidentti 1963–1964, †) ja Olavi Törmäsen (presidentti 1970–1971, †) maaliskuun alun viikkokokouksessa 1988. Kuva: Klubin arkisto.

170

heenjohtajana katsoi, että PolioPlus -projektiin oli hankittava rahaa myös muilla keinoin. Hän esitti, että ”otetaan käyttöön poissaolomaksu ja kerätään klubimaksu vierailupäiviltä. Kertyvillä varoilla tuetaan rotaryliikkeen ehkä arvokkainta työtä ja saadaan näin klubille yksi Paul Harris Fellow -arvo”. Esitystä poissaolomaksusta ei kuitenkaan hyväksytty, ja PHF-arvo hankittiin, samoin kuin seuraa-vinakin vuosina, edelleen talousarviovaroilla. Hankintaa kuitenkin helpottivat ja PolioPlus-tiliä kar-tuttivat ne 3500 markkaa, jotka Terho Häkkinen keräsi klubin kassaan yrityksensä 25-vuotisjuhlan huomionosoituksina.

Tuleva governor Kari Tallberg esitti kevään 2002 PETS-koulutuksessa, että klubit kartuttaisivat alkavan rotaryvuoden aikana PolioPlus-rahastoa 12 eurolla jäsentä kohti. Klubin hallitus päätti to-teuttaa governorin toiveen jäsenten vapaaehtoisena pankkisiirtomaksuna, ja tilille kertyneet varat osoittivat useimpien osallistuneen keräykseen. Tiliä kartutti huomattavasti myös Terho Häkkisen 15 ja 5 vuoden takaisten ”synttäritempausten” uusinta, kun hän syyskuussa 2002 ohjasi yrityksensä 30-vuotisjuhlan kunniaksi saamansa huomionosoitukset jälleen Vantaan Rotaryklubin kautta PolioPlus -keräykseen.

5.6.3 PHF-arvot

Paul Harris Fellow -arvo (PHF) myönnetään klubin ehdottamalle arvostetulle jäsenelle tai muulle hen-kilölle tunnustukseksi siitä, että hän on aktiivisella ja esimerkillisellä tavalla toiminut klubissaan tai ympäristössään Rotaryn tavoitteiden tai yleisten humanitaaristen arvojen ja pyrintöjen toteuttamiseksi. PHF-arvon myöntää Rotarysäätiön hallitus. (Rotarykäsikirja 1987, s. 231-232). PHF-tunnustuksen saamiseksi on Rotarysäätiölle tehtävä 1000 dollarin lahjoitus. PHF saa tunnustuksena lahjoituksesta kunniakirjan, mitalin ja rintamerkin. Lisälahjoitukset oikeuttavat lisätunnuksiin. Arvon saaminen on tunnetuin huomionosoitus yksittäiselle rotarille. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 90). Toisaalta arvojen lunastaminen on hyvin merkittävä Rotarysäätiön ohjelmien tukijärjestelmä. Vantaan Rotaryklubin lahjoitukset Rotarysäätiölle ovat runsaan 20 vuoden aikana oikeuttaneet yhteensä 23 Paul Harris Fellow -arvon saamiseen.

PHF-arvojen ehdottaminen tuli klubissa tavaksi vasta 1980-luvulla, kuten ilmeisesti useimmis-sa klubeissa koko maassa. Todennäköisesti käsite tuli jäsenille tunnetuksi vasta helmikuussa 1971, jolloin presidentti Olavi Törmänen kertoi viikkokokouksessa ”Paul Harris Fellow -jäsenistä, jotka kukin ovat suorittaneet 1000 $ tai enemmän”. Arvon saaneiden nimistä presidentti oli päätellyt, että suurin osa heistä oli amerikkalaisia tai japanilaisia, ja että suomalaisia ei heidän joukossaan ol-lut. Ensimmäisen esityksen PHF-arvon hankkimisesta Vantaan Rotaryklubiin teki presidentti Reino Maikoski lokakuussa 1980. Ehdokkaaksi hän nimesi klubissa alusta lähtien jäsenenä olleen ja rota-rina monin tavoin kunnostautuneen PDG Lars Zilliacuksen. Asian loppuun saattaminen jäi uudelle hallitukselle, jonka toimesta Lars Zilliacuksesta tulikin klubin ensimmäinen Paul Harris Fellow vuo-den 1981–1982 aikana.

Vuoden 1985–1986 toimintakertomuksessa kuvataan kauden huomattavimmaksi saavutukseksi klubin historian toisen PHF-jäsenen saaminen ja merkittävimmäksi kokoukseksi sihteerin puutar-hajuhla: ”Kokouksen merkittävyys ei suinkaan ollut sihteerin ansiota, vaan klubimme lahjoitukset Rotarysäätiölle olivat nousseet sellaiseen summaan, että klubimme sai PHF-jäsenen, joksi klubimme oli valinnut veli Pertti Viitasen”. Seuraavan toimintavuoden hallitus pohti lokakuussa 1986 perustei-

171

ta tuleville PHF-esityksille ja asetti ansioituneiksi katsomansa jäsenet vuorojärjestykseen iän perus-teella. Järjestykseksi tuli Tauno Lonka, Teijo Wesamaa, Olavi Törmänen ja Martti Salomaa. Listasta ensimmäiselle voitiin arvo esittää jo saman kauden aikana, koska klubin jäsen, joka halusi pysyä tuntemattomana, oli tehnyt riittävän lahjoituksen PolioPlus-keräyksen hyväksi. Niinpä presidentti Terho Häkkinen saattoi kotonaan vietetyssä sihteerin puutarhajuhlassa kesäkuussa 1987 ojentaa Tauno Longalle PHF-mitalin. Arvoon liittyvä kunniakirja saapui vasta puoli vuotta myöhemmin joulukuussa. Nyt, lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kerrottakoon asianomaisen suostumuk-sella, että tuntemattomana pysyttäytynyt lahjoittaja oli Seppo Liukko.

PolioPlus-keräyksen hyvä tulos varmisti sen, että Teijo Wesamaa ja Olavi Törmänen saivat PHF-arvon ja tunnukset maaliskuun ja Martti Salomaa huhtikuun 1988 alussa. Vuosi 1988 muodostui ar-vojen suhteen suoranaiseksi ”tähtisateeksi”. Kesäkuun viimeisenä päivänä pidetyn klubineuvottelun pöytäkirjaan on kirjattu: ”PolioPlus-keräys näyttää onnistuvan erinomaisesti. PHF-arvo saatu Wesa-maalle, Törmäselle ja Salomaalle. Jokelan ja Ahlmanin PHF vetämässä. Kosunen viimeisenä perus-tajajäsenenä hoidetaan PHF-jäseneksi kun tarpeellinen 4100 mk on saatu kokoon.” Tapani Jokela, Kaj Ahlman ja Sulo Kosunen saivat arvon ja tunnukset joulukuun alkuun mennessä. Marraskuun kokouksessaan hallitus päätti, että enempien arvojen hankkimisessa pidetään toistaiseksi tauko.

Tauko kesti vuoteen 1994 asti, jolloin PHF-arvo ja tunnukset ojennettiin kesäkuun lopulla Erkki Reittilälle. Loppukesän ja alkusyksyn kuu-kausina vuoden 1994–1995 hallitus kartoitti uudet PHF-ehdokkaat, asetti heidät vuoro-järjestykseen ja päätti, että seuraava jakoti-laisuus järjestetään klubin 30-vuotisjuhlan yhteyteen. Päätöksen mukaisesti Bengt Wes-terling sai vastaanottaa arvon ja tunnukset 9. päivänä helmikuuta 1995 Hotelli Vantaassa pidetyssä arvokkaassa vuosijuhlassa. Seuraa-vat PHF-veljet olivat Aarne Pehkonen tam-mikuussa 1996 ja Kalevi Usva kesäkuussa 1997. Toimintavuonna 1997–1998 Rotary-säätiön tilin saldo yhdessä talousarvioon va-ratun määrärahan kanssa teki mahdolliseksi hankkia arvo ja tunnukset kahdelle jäsenelle. Puutarhajuhlassa kesällä 1998 palkitut saa-jat olivat Terho Häkkinen ja Antti Keskinen. Samassa tilaisuudessa vuotta myöhemmin tunnustuksen kohteena oli Reijo Mäkinen. Kesäkuun 2000 puutarhajuhlassa Taistelu-koulun upseerikerholla Tuusulassa saajia oli jälleen kaksi. Vuorossa olivat Raimo Huvila ja Pentti Kynnös.

Maaliskuussa 2001 hallitus antoi presi-dentti Björn Backmanin tehtäväksi valita, kenelle hän haluaa puutarhajuhlassa antaa PHF-arvon tunnuksineen. Valinta kohdistui

Bengt Westerling (presidentti 1983–1984) vastaanottaa PHF-arvon ja tunnukset presidentti Pentti Kynnökseltä klubin 30-vuotisjuhlassa 9.2.1995. Vieressä rouva Wes-terling. Kuva: Klubin arkisto.

172

Jaakko Aatolaiseen, edellisen rotaryvuoden ansioituneeseen presidenttiin. Kesällä 2002 oli Martti Hautalan vuoro. Hallitus pohti jälleen PHF-ehdokkaiden valintaperusteita tammikuussa 2003 ja päätti, että valinnat tulee edelleen tehdä presidenttinä toimineiden keskuudesta ottaen lisäksi huo-mioon heidän erityisansionsa rotareina ja klubin toiminnassa. PHF-arvo ja tunnukset annettiin nyt Mikko Vesalle. Vuoden 2003–2004 hallitus teki ratkaisun, jonka perusteella se maksoi dollarin edul-lisesta vaihtokurssista johtuen PHF:n edellyttämän summan rotarysäätiön tilille, mutta pidättäytyi tekemästä ehdotusta omana toimikautenaan jaettavasta arvosta. Ratkaisun tavoitteena oli, että seu-raavana rotaryvuotena vietettävässä klubin 40-vuotisjuhlassa, jossa samalla muistetaan rotaryliikkeen 100-vuotista taivalta, voidaan nimetä kaksi Paul Harris Fellow -jäsentä. Monitoimitalo Lumossa päivälleen tasan 40 vuotta klubin RI:n jäseneksi hyväksymisen jälkeen pidetyssä tilaisuudessa Kari Purhonen ja Heikki P.S Leivo saivat tunnuksensa 5. päivänä helmikuuta 2005.

5.6.4 Opintoryhmien vaihto

Opintoryhmien vaihto (Group Study Exchange, GSE) on Rotarysäätiön ohjelma, jossa viidestä liike- ja ammattihenkilöstä koostuvat ryhmät vierailevat vastavuoroisesti toistensa maissa 4–6 viikon ajan. Ryh-mään kuuluu sen johtajana piirigovernoria edustava rotari, jota lukuun ottamatta muut sen jäsenet eivät ole rotareita tai heidän sukulaisiaan. Tarkoitus on antaa mahdollisuus tutustua vieraaseen maahan, sen asukkaisiin ja instituutioihin. Entisen ikäsuosituksen, 26–35 vuotta, poistaminen on avannut ohjelman myös iäkkäämmille osallistujille. Ryhmän jäsenille pyritään järjestämään majoitus kohdemaansa rotarei-den kodeissa. Rotarysäätiö huolehtii matkakustannuksista ja isäntäpiiri vastaa ylläpidosta. Henkilökoh-taisista menoistaan osallistujat vastaavat itse. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 87).

Lokakuussa 1965 Vantaan Rotaryklubi otti ensimmäisen kerran kantaa GSE-vaihtoon joutues-saan pohtimaan vastausta governorin tekemään tiedusteluun. Klubin näkemys toimintaan osallistu-misesta oli myönteinen, ja se ilmoitettiin kirjallisesti governorille. Puolitoista vuotta myöhemmin, toukokuun 1967 alussa, klubi sai ensimmäisen opintoryhmän vieraakseen, tosin vain viikkokoko-ukseen. Viikkoseloste kertoo tapahtumasta seuraavasti: ”Tullessamme kokouspaikkaamme jokainen huomasi, että jotakin erikoista oli tapahtumassa, sillä tavallista useammalle katettua pöytää koris-ti omien lippujemme lisäksi USA:n ja Kanadan liput. Viikkokokoustamme juhlistivat rotarypiirin 502 governorin veli Swensonin lupauksen mukaisesti maahamme saapuneet kuusi ryhmäopiskelija-vaihdon edustajaa matkanjohtajansa Carl Granbergin johdolla. … Presidentti antoi puheenvuoron ryhmän johtajalle veli Carl’lle, joka suureksi yllätykseksemme sujuvalla suomenkielellä toi tervei-set rapakon takaa. Tämän jälkeen jokainen nuorista lausui julki ilonsa saamastaan kunniasta tulla maahamme ylistäen matkan järjestelyjä. Nuorten puheenvuorot käänsi meille sujuvasti veli Juhani (Artola), joka myöhemmin käänsi myös meidän puheemme heille ymmärrettäväksi kieleksi. Ulko-laisten esiintymisen lopuksi veli Carl luovutti meille klubinsa viirin.” Täysin yllätyksenä vierailu ei veljille tullut, sillä sihteeri oli ”varoittanut” siitä jo pari viikkoa aikaisemmin.

Käytännössä Vantaan Rotaryklubin osallisuus rotarypiirin GSE-toiminnassa on rajoittunut vain muutamaan yhteyteen. Syyt ovat olleet lähinnä piirin omissa toimintaa koskevissa järjestelyissä. Klu-bi esimerkiksi oli valmistautunut huhtikuussa 1983 isännöimään piirin vieraana ollutta opintoryh-mää, mutta klubista riippumattomista syistä ryhmälle laadittu ohjelma johti muihin ratkaisuihin. Huhtikuussa 1974 Minnesotasta Yhdysvalloista saapunut opintoryhmä osallistui viikkokokoukseen ja lokakuussa 1991 klubi piti parin päivän ajan huolta australialaisesta opintoryhmästä. Itse asiassa

173

isännät olivat varautuneet neljän päivän ohjelmaan, mutta ryhmä päättikin yllättäen käyttää niistä kaksi päivää Lappiin tutustumiseen. Klubin esityksestä Jaana Nauska Korsosta hyväksyttiin jäseneksi GSE-ryhmään, joka vieraili Yhdysvalloissa maalis-huhtikuussa 1995. Merkittävin ”ansio” klubin GSE-historiassa on se, että Lars Zilliacus toimi vuonna 1976 piirin 142 Kanadassa vierailleen opin-toryhmän johtajana ja governorin edustajana.

5.6.5 Stipendit

Rotarypiirit jakavat pienehköjä stipendejä lähinnä ulkomailla tapahtuvan opiskelun tukemiseksi. Hakija voi itse ehdottaa opiskelumaan ja oppilaitoksen sillä edellytyksellä, että kyseisessä maassa on rotaryklubeja ja että Rotarysäätiö hyväksyy esitetyn oppilaitoksen. Hakija ei voi olla rotari eikä rotarin lähisukulainen. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 86, 92).

Vantaan Rotaryklubi on historiansa aikana suositellut piirille RF-stipendin jakamista ainakin vii-delle korkeakouluopiskelijalle. Kolme hakijoista on stipendin myös saanut. Vuonna 1976 stipendin sai Tarja Hirvonen ja vuotta myöhemmin hänen siskonsa Marja. Stipendin turvin kumpikin sisaruk-sista harjoitti muutaman kuukauden opintoja Kanadassa. Tarja Hirvosen opinnot olivat hammaslää-ketieteen alalta, ja opiskelupaikka McGill-yliopiston hammasklinikka Montrealissa. Opintojaan ja oleskeluaan Kanadassa Tarja Hirvonen kuvasi klubille lähettämässä kirjeessään seuraavasti: ”Seura-sin suukirurgian osaston toimintaa ja … yksityishammaslääkäreiden suorittamaa oikomishoitoa. … Hammaslääketieteen opiskelu Montrealissa ei ole kovin paljon erilaista kuin meillä täällä Turussa. Molemmilla klinikoilla käytetään suureksi osaksi amerikkalaisia instrumentteja ja kirjoja. Suurin ero on se, että meillä on kliinistä harjoittelua enemmän. Montrealissa opetus on paljon teoreettisempaa. … Kanadalaiset isäntäni olivat ystävällisiä ja hauskoja ihmisiä. Heti ensimmäisestä illasta lähtien mi-nulle oli järjestetty ohjelmaa. … Tutustuin myös kanadalaiseen perhe-elämään vierailemalla useiden ystävieni kodeissa. … Minulla oli tuuria: … olin stadionilla näkemässä kun Lasse Viren toi Suomelle kaksi kultamitalia.” Opiskeluaikaansa Tarja Hirvonen luonnehti ”suurenmoiseksi lomaksi” Kana-dassa ja kiitti siitä lämpimästi klubia. Syksyllä 1994 Johanna Kauppinen pääsi klubin suosituksesta Hollantiin opiskelemaan RF-stipendiaattina EU-lainsäädäntöä.

174

VI YHTEYDET ROTARYPIIRIIN

Piiri on maantieteellinen alue, joka on muodostettu rotaryklubeista RI:n hallinnollisia tarkoituksia var-ten. Rotarypiiri on organisoitu ja se toimii yksinomaan auttaakseen yksittäisiä rotaryklubeja edistämään rotaryn tavoitteita. RI:n keskushallitus suosittelee kaikkien piirien klubimääräksi vähintään 75 klubia ja jäsenmääräksi vähintään 2700 rotarya. Suomessa on kuusi rotarypiiriä, jotka kaikki kuuluvat RI:n vyöhykkeeseen 15. Vantaan Rotaryklubi kuuluu piiriin 1420.

Piiriä johtaa governor, joka RI:n luottamusvirkailijana on vastuussa suoraan RI:n hallitukselle. Go-vernorin (DG) toimikausi on yksi rotaryvuosi. Hänet valitaan tehtäväänsä RI:n vuosikokouksessa (Con-vention). Jokaisella piirin klubilla on oikeus esittää oma ehdokkaansa tulevaksi governoriksi. Piirillä ei ole johtokuntaa eikä muita toimeenpanevia elimiä, mutta governor nimittää avukseen apulaisgoverno-reja ja hän voi lisäksi asettaa neuvoa-antavia komiteoita. Useita hallinnollisia kysymyksiä käsitellään piirikokouksessa.

(Rotaryn käsikirja 2001, s. 20, 22-25. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 24-25. Rotary Matrikkeli 2005–2006, s. 14-15, 472. Rotarykäsikirja 1987, s. 51-53.)

6.1 GOVERNORIN KLUBIVIERAILUT JA TUNNUSTUKSET

Governorin päätehtävä on ohjata ja opastaa piirin klubeja. Tätä tehtäväänsä governor hoitaa muun mu-assa suorittamalla RI:n sääntöjen mukaisesti virallisen henkilökohtaisen vierailun piirin jokaiseen klu-biin ja julkaisemalla governorin kuukausikirjeitä. Klubivierailun tarkoituksena on kiinnittää huomiota tärkeisiin rotaryaiheisiin, kiinnittää erityistä huomiota heikkoihin ja vaikeuksien kanssa kamppaileviin klubeihin, motivoida rotareita osallistumaan palvelutoimintoihin ja antaa henkilökohtaista tunnustusta piirin yksittäisten rotarien huomattavista saavutuksista. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 32-33. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 25.)

Governorien vierailut Vantaan Rotaryklubiin ajoittuivat rotaryvuoden syyskauteen, useimmiten lokakuuhun. Alkuvuosina vierailut aiheuttivat uutuudellaan klubin virkailijoissa pientä jännitystä. Marraskuussa 1966 presidentti Tauno Lonka totesikin avaussanoissaan, että ”hiukan häntä ainakin on jännittänyt tämä governorin virallinen vierailu, vaikka veli governor onkin kirjeissään vakuutta-nut, ettei kysymys ei ole tarkastuskäynnistä vaan vierailusta, jonka aikana governor pyrkii antamaan klubille neuvoja ja ohjeita”. Neljä vuotta myöhemmin DG Unto Tupala kevensi tunnelmaa siteeraa-malla 10 vuoden takaisen governorin, Felix Krohnin, lausumaa: ”Rotary, älä jännitä”.

Tilaisuudet alkoivat pääsääntöisesti keskustelulla keskeisten hallitukseen virkailijoiden kanssa ja sitä seurasi klubineuvottelu. Näissä keskusteluissa governor ja usein mukana ollut governorin

175

alue-edustaja, sittemmin apulaisgovernor (AG), paneutuivat lähinnä klubin toiminnan tavoitteisiin ja suunnitelmiin sekä vastasivat klubin puolelta esille otettuihin kysymyksiin. Keskustelut käytiin säännöllisesti rakentavassa hengessä ja ne olivat monin tavoin klubin toimintaa tukevia ja virik-keellisiä. Neuvotteluissa esille nousseet asiat vaihtelivat rotaryvuosittain governoreista sekä klubin suunnitelmista ja edustajista riippuen, mutta säännönmukaisesti ne painottuivat aina ajankohtaisiin kysymyksiin. Usein esillä ollut aihe oli jäsenrakenne ja -hankinta sekä uusien jäsenien ohjaus. Go-vernorit painottivat jatkuvan jäsenlisäyksen merkitystä ja pitivät erityisesti uusien nuorien jäsenien saamista suotavana. Matti Lappalainen (1992) ja Kari Tallberg (2002) korostivat, että jäsenten laatu oli pidettävä korkeana. Huomiota oli kiinnitettävä ennen kaikkea laatuun eikä määrään. Sellaisia jä-seniä, jotka käyvät vain katsomassa ja lähtevät heti pois, ei tullut ottaa klubiin. Rolf Forsman (1993) kehotti kiinnittämään huomiota varsinkin Nuorkauppakamarista ja Round Tablesta vapautuviin henkilöihin mahdollisina uusina jäseninä. Matti Vuorio (1997) katsoi, että käsitteen ”johtava asema” tulkinnassa oli jäseniä rekrytoitaessa oltava terveesti joustavia. 1990-luvun puolivälin jälkeen gover-norit alkoivat enenevästi puhua myös naisjäsenyyden puolesta. Matti Vuorio toi painokkaasti esille sen, että RI:n kanta kysymykseen oli yksiselitteisen myönteinen.

Parina ensimmäisenä vuosikymmenenä jäsenten osallistumisaktiivisuus oli klubineuvottelua var-sin usein puhuttanut aihe. Unto Tupala (1970) totesi, että vaikka aktiivinen työpanos oli tärkeintä, läsnäolo oli myös hyvän rotarin tunnus. Erkki Aaltio (1977) lausui suoraan, että klubin jäsenten läsnäolossa oli toivomisen varaa, joskaan tilanne ei ollut vielä erityisen hälyttävä. Klubi ei kuitenkaan koskaan innostunut J. Larinkarin (1965) suositteleman poissaolomaksun käyttöönotosta. Usein kä-

Governorin vierailuun liittyy aina ennen klubikokousta klubineuvottelu hallituksen ja komiteiden puheenjoh-tajien kanssa. Lokakuussa 2004 neuvotteluun osallistuivat taloudenhoitaja Jussi Lahti (vas.), nuorisovaih-toasiamies Liisa Tenhunen-Ruotsalainen, yhteiskuntapalvelukomitean pj. Kaarina Ylönen, past presidentti Jorma Helanen, ykkössihteeri Erkki Koskinen, AG Ari Paunio, presidentti Jorma Haapamäki, DG Matti Ki-vinen, presidentti 2005–06 Risto Laitinen ja varapresidentti Antti Puhakka. Kuva: Jorma Haapamäen kuva-arkisto.

176

sitelty aihe oli myös luokitekartta ja sen ajan tasalla pitäminen. Rolf Forsmanin vierailun yhteydessä sovittiin kartan yhdenmukaistamisesta governorin mallin mukaiseksi, ja neljä vuotta myöhemmin Matti Vuorio totesi sen olevan asianmukaisesti kunnossa. Unto Tupala oli arvioinut klubin viikkose-lostekäytännön hyväksi, ja Aarno Palm (1995) ilmaisi erityisen tyytyväisyytensä klubin huolellisesti laadittuun ohjelmaan. Klubin palveluprojektit tulivat keskusteluissa luonnollisesti myös esille. Nii-den suhteen Ermei Kanninen (1984) painotti, että klubi voisi olla entistä enemmän hyödyksi, vaik-ka se olikin jo monessa mukana; parantamisen varaa oli vielä. Jaakko Castrénin (2003) mukaan klu-beille sopiva tavoite olisi yksi kansainvälinen ja yksi kotimainen palveluprojekti. Matti Lappalainen otti vierailullaan esille Vantaan Rotaractklubin tukemisen ja korosti, että se tarvitsee lisää jäseniä. Hän herätti myös uudelleen henkiin Matti Mäkelän vuonna 1982 käynnistämän keskustelun Kor-son Rotaryklubin perustamismahdollisuuksista. Keskustelua jatkoivat Henri J. Vartiainen (1998) ja Juhani Syrjämäki (1999) sekä AG Matti Kivinen (2000).

Klubineuvottelua seuranneen viikkokokouksen ohjelma rakentui tavanmukaisesti governorin puheenvuoron ja sitä seuranneen keskustelun varaan. Puheenvuoroissaan governorit valaisivat ro-taryliikkeen tavoitteita, eettisiä kysymyksiä ja piirin ajankohtaisia pyrkimyksiä sekä esittivät näke-myksiään klubin suunnitelmista, toiminnasta ja palveluväylien keskeisistä tehtävistä, kukin persoo-nallisella tavallaan ja usein mukaansa tempaavastikin. Vuoden 1984–1985 toimintakertomuksessa arvioitiin Ermei Kannisen esiintymistä toteamuksella: ”Kenraalin jämäkkää puhetyyliä oli mieluista kuunnella”. Syksyllä 1966 Väinö Immonen puhui nuoren klubin jäsenille rotaryn merkityksestä: ”Rotary antaa meille toveruutta, avomielisyyttä ja seurallisuutta sekä lisää tietomääräämme aloilla, jotka ennestään ovat meille enemmän tai vähemmän vieraita. Rotarysta opimme palvelutaitoa, huo-maavaisuutta ja kohteliaisuutta. Paras tapa osoittaa kiitollisuutta on palvella.” Myös Kari Tallberg korosti hyvän rotaritoveruuden merkitystä klubin toiminnassa ja jokaisen jäsenen kasvamista sekä ammatillisesti että palvelemisessa. ”Hyvän rotaritoveruuden kehittyminen on omiaan vahvistamaan klubia. Luja klubirakenne ja yhteinen tahto johtavat hyviin aikaansaannoksiin palvelutoiminnas-sa.” Edelleen hän korosti korkean moraalin ja eettisten periaatteiden noudattamisen tärkeyttä. Hän myös totesi, että hyväksi rotaryksi tuleminen vaatii aikaa. Omassa esitelmässään Matti Vuorio totesi ihmiskunnan aina viestittäneen eri tavoin toimistaan vallanpitäjänä ja vallanpitäjille. ”Ääriesimerk-kejä ovat pyramidit mahdin ja kuolemattomuuden symboleina ja graffi tit protestina vallanpitäjille. Rotareiden tulee asettaa palvelumieli itsekkyyden edelle ja toimia ihmisten elinolosuhteiden paran-tamiseksi. Tämän vuoksi myös rotarytoiminta on tehtävä paremmin tunnetuksi.”

Governorien klubia ja sen toimintaa koskevat arviot olivat pääsääntöisesti kannustavan myöntei-siä. Erkki Aaltio piti klubin toimintaa jo vakiintuneena ja ongelmattomana sekä lämminhenkisesti veljellisenä. Samaan oli Unto Tupala kiinnittänyt huomiota jo 1970 todetessaan, että toveruus klu-bissa oli todennäköisesti hyvä ja sitä oli edelleen vaalittava. Klubineuvottelussa Juhani Syrjämäki to-tesi klubin toiminnan olevan kaikilla keskeisillä alueilla kunnossa ja aidosti rotaryhengen mukaista. Väylien suunnitelmat olivat tavoitteellisia mutta myös realistisia toteuttaa. Hän pani ilolla merkille osallistumisaktiivisuuden viikkokokouksiin, missä Vantaan Rotaryklubi oli piirin kärkitasoa. Klubin kotisivut olivat kunnossa. Jäsenmäärä ja sen rakennekin oli varsin hyvä. Silti hän kehotti aktiivi-seen jäsenhankintaan. Vuotta aikaisemmin Henri J. Vartiainen oli katsonut klubin jäsenrakenteen ja ikäprofi ilin tyydyttäväksi sekä jäsenistön määrän sopivaksi. Matti Ponteva (2001) lausui Vantaan Rotaryklubin täyttävän kaikki tehokkaan rotaryklubin vaatimukset. Jaakko Castrénin mukaan te-hokas klubi oli sellainen, jonka jäsenpohja kasvaa ja pysyy yllä, joka tekee onnistuneita projekteja ja osallistuu Rotarysäätiön toimintaan ja tukee sitä taloudellisesti sekä motivoi jäseniään rotaryn

177

johtotehtäviin. Jokainen klubi painottaa näitä tavoitteita haluamallaan tavalla. Hän tunnusti, että klubineuvottelussa esitetyt komiteoiden ja palveluväylien toimintasuunnitelmat tekivät vaikutuksen samoin kuin naisten aktiivisuus klubissa. Erityisen hyvän vaikutuksen tekivät klubimestareiden toi-minta kokouksen yhteydessä sekä klubin erinomainen valmistautuminen hänen vierailuunsa. DG Matti Kivisen (2004) ajatus kulki hyvän ihmisen visiosta tavoitteeseen olla rotari enemmän tekemäl-lä kuin puhumalla. Hän arvioi, että Vantaan klubin projekteissa oli ainesta piirin taloudellisesti tuke-miin projekteihin. Klubin hyvästä jatkuvuudesta oli huolehdittava. ”Pitäisikö nuorempien jäsenten perustaa vallankumousneuvosto” asian varmistamiseksi?

Kesäkuun 1978 vahdinvaihtokokous, jossa Heikki Bergström luovutti presidentin tehtävät Olli Virtaselle, muodostui tavallista juhlavammaksi. Kokousta juhlisti erityisesti se, että piirin 142 gover-nor Erkki Aaltio oli saapunut paikalle ja luovutti governorin käädyt tulevalle piirigovernorille, Lars Zilliacukselle. Vantaan Rotaryklubi oli saanut oman jäsenensä yhdeksi niistä 152 rotarymaan 897 miehestä, jotka oli valittu vuoden 1978–1979 governoriksi.

Governorin tehtäviin kuuluu myös palkita klubeja ja yksittäisiä rotareita huomattavista saavutuk-sista sekä aktiivisesta ja hyvästä rotarytoiminnasta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Vantaan Rotaryklubi on päässyt useaan otteeseen osalliseksi näistä tunnustuksista. Klubin puutarhajuhlassa kesäkuussa 1997 presidentti Kari Purhonen saattoi kertoa DG Jarl Lundin ilmoittaneen, että klubi oli tullut valituksi niiden klubien joukkoon, jotka toiminnallaan olivat oikeutettuja vastaanotta-maan RI:n presidentti Luis Vicente Giayn käynnistämän ohjelman ”1996-97 Presidential Citation to build the Future” ehtojen puitteissa asiaan liittyvän sertifi kaatin ”in recognition of outstanding leadership within the four avenues of service”. DG Henri J. Vartiainen vieraili klubissa kesäkuun 1999 vahdinvaihtokokouksessa ja luovutti ”1997–1998 Presidental Citation” -kunniakirjan Seppo

Klubin presidenttien vahdinvaihtokokouksessa kesäkuussa 1978 vaihtui myös piirin governor Erkki Aaltion luovuttaessa governorin käädyt Lars Zilliacukselle. Kuvassa Erkki Aaltio pitää luovutuspuhettaan. Hänestä oikealle istuvat Vantaan Rotaryklubin uusi presidentti Olli Virtanen, presidentin tehtävät juuri luovuttanut Heikki Bergström ja uudeksi governoriksi astuva Lars Zilliacus. Kuva: Lars Zilliacuksen kuva-arkisto.

178

Liukon presidenttivuoden aktiivisesta toimin-nasta. Luovutuspuheessaan hän mainitsi, että piirin klubeille oli myönnetty yhteensä vain kaksi tällaista tunnustusta ja painotti erityisesti sitä, että Vantaan Rotaryklubi oli tunnettu hy-västä osanottoprosentistaan. Keväällä 2000 DG Juhani Syrjämäki ilmoitti presidentti Jaakko Aa-tolaiselle, että hän voi esittää RI:n tunnustusta ”Four avenues of service citation for individual rotarians” yhdelle klubin toiminnassa kunnos-tautuneelle rotarille. Veli Jaakko katsoi ykkös-sihteeri Antti Puhakan ansainneen parhaiten tämän arvon, ja DG Lars Nystén luovutti siihen liittyvän kunniakirjan ”In recognition of Com-mitment and Partipication in the Presidential Citation Program” virallisella klubivierailullaan syyskuussa.

Jaakko Aatolaisen presidenttivuonna 1999–2000 Vantaan Rotaryklubi sijoittui toiseksi pii-rin klubien joukossa Rotarysäätiölle tehdyissä lahjoituksissa. Governorin syyskuisen klubivie-railun yhteydessä 2001 presidentti Heikki P.S. Leivo vastaanotti Matti Pontevalta rotarypiirin standaarin asiaankuuluvana tunnustuksena. Sa-malla governor luovutti klubille myös RI:n jäsenhankintatunnustuksen Björn Backmanin president-tivuodelta 2000–2001. Tunnustus tuli itse asiassa Vantaan Rotaryklubin panoksesta uuden Vantaa Airport Rotaryklubin perustamisessa. Vuotta myöhemmin omalla vierailullaan DG Kari Tallberg kiitti klubia Polio Plus-tavoitteen saavuttamisesta. Hän totesi, että maailmassa oli poliota vielä seit-semässä maassa. Vuonna 2002 oli tullut tietoon yhteensä 281 poliotapausta.

6.2 PETS-VALMENNUSSEMINAARIT JA PIIRINEUVOTTELUT

Tulevat klubipresidentit valmennetaan tehtäväänsä erillisessä piirin koulutustapahtumassa, joka voidaan järjestää myös piirineuvottelun yhteyteen. Tilaisuudesta käytetään yleensä sen englanninkielistä nimitystä PETS (Presidents-elect Training Seminar). PETS tulee järjestää maaliskuussa puolentoista päivän pitui-sena tilaisuutena. Seminaarista vastaa tuleva governor. On suositeltavaa, että klubit tai piiri maksavat tulevien presidenttien osallistumiskulut. Piirineuvottelu (District Assembly) on uusien toimihenkilöiden valmennustilaisuus, jossa vahvistetaan myös piirin talousarvio seuraavalle rotaryvuodelle, ellei sitä vah-visteta piirikonferenssissa. Yhden päivän kestävä piirineuvottelu on järjestettävä huhti- tai toukokuun aikana. Piirineuvottelun osanottajia ovat tulevat klubipresidentit ja ne klubin jäsenet, jotka on valittu

Vuoden 1997–1998 aktiivisesta toiminnasta ja hyväs-tä läsnäolosta klubi sai vastaanottaa RI:n presiden-tin myöntämän ”Presidental Citation” -kunniakirjan. Vastaavia tunnustuksia klubi on viimeisten kymme-nen vuoden aikana saanut useita.

179

toimimaan avaintehtävissä tulevana rotaryvuonna. Heillä on läsnäolovelvollisuus. Klubien presidentit ja määrätyt muut toimihenkilöt osallistuvat neuvotteluun, jossa kunkin tehtäväalue käsitellään. Neuvotte-lun suunnittelee ja johtaa tuleva governor yhteistyössä tehtävässä olevan governorin kanssa. Piirineuvot-telun käytännön järjestelyistä vastaa tehtävään nimetty rotaryklubi. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 42-44. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 26.)

1980-luvun puoliväliin asti piirineuvottelu oli yhden päivän kestävä työkokous, jonka tarkoituk-sena oli antaa tuleville klubivirkailijoille valmennusta tehtäviinsä sekä tarjota toimivalle ja tulevalle governorille tilaisuus henkilökohtaisesti tutustua eri klubien toimihenkilöihin. Neuvottelun kestä-essä käytiin läpi klubin virkailijan tärkeimmät tehtävät ja menettelytavat sekä myös eri komiteoiden toimintaohjeet. Monissa rotarypiireissä oli kuitenkin otettu jo tavaksi valmentaa tulevia toimihenki-löitä aikaisempaa tehokkaammin tehtäviinsä. RI:n vuoden 1986 sääntövaltuuskunta teki käytännös-tä sääntömääräisen valmennusseminaarin, joka voitiin järjestää piirineuvottelun yhteydessä kahtena perättäisenä koulutuspäivänä. (Rotaryn käsikirja 1987, s. 61-63). Ensimmäinen päivistä keskittyi tulevien presidenttien valmentamiseen. Varsinaiseen piirineuvotteluun toisena päivänä kutsuttiin tulevan presidentin lisäksi pääsääntöisesti sihteeri, tiedottaja sekä klubipalvelun, ammattipalvelun, yhteiskuntapalvelun ja kansainvälisen palvelun komiteoiden puheenjohtajat eli yhteensä seitsemän edustajaa. Kutsuttujen kokoonpano on kuitenkin saattanut vaihdella, esimerkiksi nuorisovaihtoasia-mies ja Rotarysäätiön asiamies ovat voineet olla kutsuttujen joukossa.

Vantaan Rotaryklubin edustajat osallistuivat piirineuvotteluun jo ennen klubin hyväksymistä RI:n jäseneksi. Huhtikuussa 1964 Kotkassa pidettyyn tilaisuuteen osallistuivat tuleva presidentti Tauno Markkula, sihteeri Gunnar Andersson sekä veljet Karl Haglund ja Simo Raassina. Osallistu-jien määrä on vaihdellut eri vuosina kahdesta seitsemään. Vuoden 1965 piirineuvotteluun Savonlin-nassa klubin edustus rajoittui vain kahteen osallistujaan, kun taas ainakin maaliskuun lopulla 1998 Finlandia-talossa pidetyssä piirineuvottelussa klubi oli edustettuna seitsemän osallistujan voimin. Esityksen hallitukselle neuvotteluun osallistuvista klubin jäsenistä valmisteli tuleva presidentti. Klu-bi maksoi suosituksen mukaisesti tulevien toimihenkilöittensä osallistumismaksut. Viime vuosina maksut ovat kuitenkin sisältyneet jo suoritettuihin piirimaksuihin. PETS-seminaarien ja piirineu-vottelujen anti ohjasi merkittävästi alkavan rotaryvuoden suunnittelua.

Vantaan Rotaryklubi on toiminut kerran, vuonna 1978, piirineuvottelun järjestävänä klubina. Neuvottelu pidettiin Vantaanjoen koululla lauantaina huhtikuun 8. päivänä. Käytännön järjestelyis-tä vastasivat governor-elect Lars Zilliacuksen johdolla Pertti Viitanen, Pertti Ruusu ja Bengt Wester-ling apunaan kaikki klubiveljet. Tilaisuudessa, johon osallistui noin 250 rotaria, hahmoteltiin muun muassa tulevan toimintavuoden suuntaviivoja. Neuvottelun avauspuheenvuoron käytti presidentti Heikki Bergström ja Vantaan kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen toi kaupunginjohtaja Lauri Lai-rala. Varsinainen työskentely tapahtui viidessä ryhmässä. Yhden työryhmän muodostivat tulevat klubien presidentit ja toisen sihteerit. Loput kolme ryhmää määräytyivät palveluväylien mukaisesti. Neuvottelupäivät päättyivät yleiskeskusteluun. (Vantaan Seutu 14.4.1978). Tilaisuus arvioitiin on-nistuneeksi ja erinomaisen rotaryhengen osoitukseksi. Piirineuvottelun taloudellinen tuotto klubille oli varsin huomattava.

PETS-valmennusseminaarien ja piirineuvottelujen lisäksi rotarypiiri järjesti 1970-luvun lop-puvuosina syksyisin erillisiä koulutustilaisuuksia eli ”rotarytietousinstituutteja” klubien tehtävissä oleville toimihenkilöille. Vantaan Rotaryklubi lähetti edustajansa ainakin kolmeen instituuttiin, Lohjalla lokakuussa 1977 pidettyyn presidentti Heikki Bergströmin johdolla jopa kahdeksan toimi-henkilöään. Klubi maksoi edustajiensa osallistumismaksut, mutta ei matkakorvauksia.

180

6.3 PIIRIKONFERENSSIT

Piirikonferenssi (District Conference) pidetaan vuosittain sovittuna aikana paikassa, joka on piirin rajo-jen sisällä. Se on yleensä kaksipäiväinen tilaisuus, joka Suomessa järjestetään tavallisesti kevättalvella. Sen tarkoituksena on edistää rotarya mielenkiintoisen ohjelman avulla. Puheiden, esitelmien ja keskustelujen lisäksi ohjelmassa varataan aikaa myös tuttavuussuhteiden solmimista ja toveruuden vahvistamista edis-tävään vapaaseen seurusteluun. Konferenssi on avoin kaikille piirin rotareille ja heidän seuralaisilleen.

Piirikonferenssissa käsitellään myös piirin virallisia asioita sekä sellaisia asioita, jotka keskushalli-tus on määrännyt sen käsiteltäväksi (piirikokous). Jokaisen klubin tulee lähettää siihen yksi virallinen edustaja jokaista 25 jäsentä tai tämän luvun suurinta osaa kohti. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 45-46. Ydintietoa rotarysta 1998, s. 25-26.)

Vantaan Rotaryklubi lähetti edustajansa piirikonferenssiin, samoin kuin piirineuvotteluun, jo ennen hyväksymistään RI:n jäseneksi. Kuopiossa lokakuussa 1964 pidettyyn konferenssiin osallis-tuivat presidentti Tauno Markkula, sihteerit Gunnar Andersson ja Simo Raassina sekä veljet Tau-no Lonka ja Lars Zilliacus. Seuraavaan piirikokoukseen Mikkelissä tammikuussa 1966 osallistui jo seitsemän veljeä rouvineen. Merkillepantavaa on, että klubin historian alkupuolella vuosittaisiin piirikonferensseihin osallistuneiden jäsenten määrä oli selvästi suurempi kuin 1990- ja 2000-lu-vuilla, parhaimmillaan kahdeksan veljeä vaimoineen. Asiaan kuului, että klubin edustajat selostivat seuraavassa viikkokokouksessa konferenssin antia.

Vantaan piirijuhlan ja -kokouksen 5.–6.3.1994 järjestelytoimikunnan johtoryhmä. Istumassa vas. Raimo Hu-vila, Aarne Toivanen, governor Rolf Forsman ja Jaakko Vesanen. Seisomassa vas. Pertti Viitanen, Jussi Lukkari, puh.joht. Pentti Kynnös ja edellisen piirikokouksen järjestelyjen asiantuntijana Antti Ahlbäck. Kuva: Pentti Kynnöksen kuva-arkisto.

181

Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana osallistujat ovat usein rajoittuneet virallisiin edusta-jiin, joita on säännöstön mukaan saanut olla yksi jokaista 25 jäsentä kohti. Virallisiksi edustajikseen klubi on useimmiten nimennyt presidentin ja sihteerin, mutta muitakin ratkaisuja on tilanteiden mukaan tehty. Virallisten edustajiensa kulut klubi on maksanut, mutta muut jäsenet ovat osallistu-neet omalla kustannuksellaan. Klubille aiheutuneita kustannuksia ovat lisänneet vaihto-oppilaat, jotka osallistuvat säännönmukaisesti piirikonferenssin vaihto-oppilasohjelmaan ja iltajuhlaan. Vuo-den 1996 piirikonferenssin iltajuhlassa Espoon Dipolissa esiintyi Vantaan Rotaryklubin vaihto-op-pilas Katie Krause esittämällä kauniilla altollaan ”Ave Marian”. Maaliskuussa 2001 klubi kustansi australialaisen vaihto-oppilaansa Joel Turnerin presidentti Björn Backamanin ja tulevan presidentin Heikki P.S. Leivon kanssa Tallinnassa pidettyyn piirikonferenssiin. Konferensseissa tuli muun ohella esitellä rotaryn ohjelmia ja onnistuneita piirin ja klubien aktiviteetteja. Vuoden 1996 konferenssissa Dipolissa Vantaan Rotaryklubi sai tilaisuuden esitellä omaa ”Nuoriso ja huumeet Vantaalla” -projek-tiaan. Esittelyn suoritti Esko Kaarna.

Vantaan Rotaryklubi on osallistunut kahdesti piirikonferenssin järjestämiseen. Tammikuussa 1967 klubi sai Pohjois-Helsingin Rotaryklubilta kirjeen, jossa klubia pyydettiin nimeämään oma edustajansa marraskuussa järjestettävän piirikonferenssin järjestelytoimikuntaan. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että konferenssin järjestelyvastuu lankesi Pohjois-Helsingin ja Vantaan Rotaryklubien harteille. Kahdesta ehdotetusta ja kannatetusta ehdokkaasta, past presidentti Eino Jamalaisesta ja Simo Raassinasta, klubi valtuutti äänestyksen jälkeen jälkimmäisen edustajakseen. Hän sai myös oikeuden pyytää tarvitsemansa avun muilta klubin jäseniltä. Myöhemmin veli Simon esityksestä klubi nimesi Hugo Malmirannan toiseksi edustajakseen toimikuntaan. Sihteerikseen toimikunta kutsui Raimo Palosen. Klubin edustajat raportoivat säännöllisesti valmistelujen edistymisestä. Ko-kous suunniteltiin pidettäväksi joko Helsingin uudessa Kaupunginteatterissa tai Rakennusmestarien talolla sekä iltajuhla Kalastajatorpan Siirtomaasalissa. Hotellihuoneita oli varattu keskikaupungilta 150 osallistujalle. Kokouksen puheenjohtajiksi järjestelytoimikunta valitsi Pohjois-Helsingin klubis-ta Osmo Kallion ja Vantaan klubista Kurt Kronmanin. Raimo Palonen valittiin kokouksen toiseksi sihteeriksi. Marraskuun 11.-12. päivinä Kaupunginteatterissa pidettyyn piirikonferenssiin osallistui yhteensä 151 rotaria ja itse kokous onnistui odotusten mukaisesti. Kokouksen tilinpidon osoittama ylijäämä, 660,26 markkaa, jaettiin tasan järjestäneiden klubien kesken.

Vuoden 1993–1994 piirikonferenssin järjestäminen osui Vantaan, Tikkurilan ja Myyrmäen ro-taryklubien yhteiseksi tehtäväksi. Järjestelyvastuusta seurasi, että jo edellisen toimintavuoden keskei-senä tavoitteena oli valmistautuminen tilaisuuteen. Konferenssin järjestelyorganisaatio muodostui johtoryhmästä ja neljästä toimikunnasta, jotka olivat ohjelma-, kanslia-, talous- ja tiedotustoimi-kunta. Johtoryhmään kuuluivat Vantaan klubista Pentti Kynnös puheenjohtajana ja Raimo Huvila taloustoimikunnan puheenjohtajana, Tikkurilan klubista Raimo Salmivuo ohjelmatoimikunnan ja Jaakko Vesanen tiedotustoimikunnan puheenjohtajana sekä Myyrmäen klubista Jussi Lukkari sih-teerinä ja Aarne Toivanen kansliatoimikunnan puheenjohtajana. Vantaan Rotaryklubista ohjelma-toimikuntaan kuuluivat Pertti Viitanen ja Esko Kaarna, taloustoimikuntaan Raimo Huvilan lisäksi Reijo Mäkinen ja tiedotustoimikuntaan Erkki Reittilä. Klubin oman järjestelyryhmän jäseniä oli-vat Pentti Kynnös puheenjohtajana sekä Raimo Huvila, Reijo Mäkinen, Aarne Pehkonen ja Pertti Viitanen. Myöskin Vantaan Inner Wheel Klubi ja Rotaractklubi osallistuivat järjestelyihin omalla panoksellaan.

Piirikonferenssi pidettiin Vantaalla Fur Centerissä maaliskuun 5.–6. päivinä 1994. Tilaisuudessa oli edustettuna 51 piirin 55 klubista. Osallistuneiden määrä nousi noin 350 rotariin (Nurmijärven

182

Sanomat 14.3.1994). Varsinainen piirijuhla alkoi lauantaiaamuna kello 10 järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Pentti Kynnöksen tervehdyspuheella ja lähettämällä seppelpartio Jukka Yrjölän saate-sanoin. Juhlan avauksen suoritti DG Rolf Forsman ja RI:n presidentin henkilökohtaisena edustajana terveiset tilaisuuteen toi PDG Geoffrey H. Pike. Iltapäivälllä hän puhui aiheesta ”Rotary muuttu-vassa yhteiskunnassa”.

Iltapäivän ohjelmaan kuului myös paneelikeskustelu, jonka aiheena oli ”Ylös lamasta”. Sen pu-heenjohtajana toimi professori Aarne Pehkonen (Vantaan RK) ja keskustelijoina olivat Suomen Yrittäjien Keskusliiton entinen toimitusjohtaja Waldemar Bühler (Töölön RK, yritysten talous), opetushallituksen pääjohtaja Vilho Hirvi (Helsingin RK, koulutuspolitiikka), valtiotieteen lisensi-aatti Timo Sneck (yhteiskuntarakenteen ja tulevaisuuden tutkimus), Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dekaani Raija Sollamo (yhteiskunnalliset arvot), pankinjohtaja Eero Tuomainen (talo-uspolitiikka) ja MTV:n ohjelmajohtaja Tauno Äijälä (tiedonvälitys). Paneelissa pyrittiin katsomaan syvälle suomalaisen yhteiskunnan sisälle. Puheenjohtajan sanoin ”etsimme ongelman todellisia syitä ja keinoja lamaa ylläpitävien ja kehitystä estävien tekijöiden poistamiseksi. Lamasta nousu vaatii tie-toa, taitoa ja tuloksia. Niiden lisäksi tarvitaan tahtoa ja tavoitteita. Mitkä ovat tämän kansakunnan tavoitteet ja mistä me löydämme uudelleen sen katoamaan päässeen tahdon, joka ’vie miehen vaikka läpi harmaan kiven’ lamasta nousuun?” Keskustelussa peräänkuulutettiin yritysvetoista yhteiskuntaa ja yrittämistä kunniaan, tuottavia ja mielekkäitä investointeja, teollisuuden ketjuuntumista ja pk-yritysten mukaantuloa, moraalia ja vanhoja arvoja kunniaan sekä tulosvastuuta puoluehallituksille. Todettiin myös, että Suomella on kaksi kilpailuetua: puhdas luonto ja koulutustaso.

Piirikonferenssiin sisältyvä piirikokous muodosti kirkkoherra Juhani Kopposelan (Myyrmäen RK) pitämän päivän avauksen ohella sunnuntain varsinaisen ohjelman. Kokouksen avasi DG Fors-man ja sen puheenjohtajana toimi Lars Nystén (Helsinki Maneesin RK). Kokouksessa käsitellyistä virallisista asioista ehkä merkittävin Vantaan klubeille oli päätös, jonka mukaan piirikonferenssin mahdollisesta ylijäämästä kukin järjestäjäklubi sai neljänneksen ja neljännes tuli suunnata konfe-renssin johtoryhmän määrittämällä tavalla nuorisotoimintaan. Päätös merkitsi Vantaan Rotaryklu-bille noin 35 000 markan osuutta nettotuotosta. Kokousohjelmaan kuului myös hyvien rotarysuori-tusten palkitseminen. Perinteiset ”Mielipiteiden Areena” -veistos ja ”Matin Kello” menivät Lohjan ja Nurmijärven Rotaryklubeille PDG Matti Lappalaisen luovuttamana. Palkittujen klubien joukkoon kuuluivat myös Porvoo-Läntinen, Karkkilan, Vihdin, Tuusulan ja Keravan klubit.

Aveceille ja vaihto-oppilaille oli sunnuntaina oma ohjelmansa Vantaan Inner Wheel Klubin järjestämänä. Ohjelmaan sisältyi aveceille ja vaihto-oppilastytöille Inner Wheel -toiminnan ja Fur Centerin esittely Kettu-ravintolassa sekä tutustumiskierros turkistaloon. Samanaikaisesti vaihto-op-pilaspojat tutustuivat Helsinki–Vantaan lentoasemaan. Lauantain iltapäivällä Vantaan Rotaractklubi oli järjestänyt kaikille vaihto-oppilaille kiertoajelun Itä-Vantaalle ja tutustumiskäynnin Tiedekeskus Heurekaan, johon liittyi Verne-teatterin esitys ”Satunnainen matkailija aurinkokunnassa”. Vaihto-oppilailla oli myös oma ohjelmanumeronsa lauantai-illan Governor’s Ball -tilaisuudessa, jossa ter-vetuliaismaljan tarjosi Vantaan kaupunki. Vauhdikkaan illan musiikillisesta annista vastasi Vantaa-Trio. Itse piirijuhlan musiikista huolehtivat Vantaanjoen koulun kuoro ja Big Band sekä Vantaanjoen musiikkilukion jousiyhtye.

Piirikonferenssin järjestäminen työllisti, mutta juhlisti samalla merkittävästi rotaryvuoden toi-mintaa. Sen toteuttamisessa Vantaan Rotaryklubin panos oli huomattava. Erityisesti klubin tulevan presidentin Pentti Kynnöksen määrätietoisen ja päättäväisen toiminnan tuloksena konferenssista muodostui erittäin onnistunut, saadun palautteen perusteella ilmeisesti yksi parhaimmista piiris-

183

sä järjestetyistä. Taloudellisessakin mielessä tapahtuma onnistui erinomaisesti. Aikanaan klubi teki päätöksen, jonka mukaan neljännes klubin osuudesta konferenssin ylijäämään ohjattiin nuorisotoi-minnan hyväksi.

6.4 KLUBIN JÄSENET PIIRIN TEHTÄVISSÄ

Piirin klubit toimivat piirigovernorin valvonnan alaisina. Jotta governorjärjestelmä toimisi tehok-kaasti, on tärkeää, että tehtävään nimetyt ovat huolellisesti valittuja, päteviä, velvollisuuksistaan hyvin tietoisia sekä fyysisesti ja muutenkin niistä suoriutumaan kykeneviä. Klubit voivat käyttää oikeuttaan esittää oma ehdokkaansa tulevaksi governoriksi kunkin rotaryvuoden alussa ilmoitettuun määräaikaan mennessä. Omaa jäsentään Vantaan Rotaryklubi on ehdottanut vain kerran ja silloin hyvällä menestyksellä. Lars Zilliacus valittiin piirin 142 governoriksi vuodeksi 1978–1979. Vaativan ja työteliään tehtävänsä veli Lars hoiti mallikkaasti ja tuloksellisesti. Klubin hallitus on useamminkin

pohtinut oman jäsenen esittämistä governorehdokkaaksi. Syksyillä 1992 ja 1993 hallitus kysyi Pertti Viitasen, 2002 Jaakko Aatolaisen ja 2003 Esko Kaarnan suostumusta asi-aan, mutta kukaan heistä ei eri syistä silloisessa elämän-tilanteessaan katsonut voivansa suostua niin suuritöiseen tehtävään.

Governorin alue-edustajina ovat klubin jäsenistä toi-mineet Lars Zilliacus vuonna 1973–1974 ja Pertti Viita-nen vuosina 1976–1978. Lars Zilliacus oli myös vuonna 1980–1981 piirineuvoston jäsen ja vastasi silloin rotaryn kasvuun liittyvistä tehtävistä. Muutamat klubin jäsenet ovat toimineet piirin eri komiteoissa ja toimikunnissa. Vuonna 1968–1969 Sulo Kosunen oli Rotaract-komitean puheenjohtaja ja Pertti Viitanen hoiti puheenjohtajan nui-jaa Interact-komiteassa vuosina 1970–1972. Lokakuussa 1973 Kaj Ahlman antoi suostumuksensa piirin kansainvä-listen asioiden hoitajaksi vuonna 1974–1975. Governorin asettamassa ympäristönsuojeluneuvottelukunnassa klubia edusti vuonna 1979–1980 Rauno Kostiainen ja samana vuonna Bengt Westerling osallistui Rotaryn 75-vuotis-juhlan järjestelytoimikunnan työskentelyyn. Lokakuussa 2002 klubin hallitus esitti Risto Laitista piirin talousko-mitean jäseneksi, missä tehtävässä veli Risto on toiminut vuoden 2003–2004 alusta lukien.

Lars Zilliacus oli piirin 142 governorina ro-taryvuonna 1978–1979. Vantaan Rotary-klubin presidenttinä hän toimi 1971–1972. Vantaan Rotaryklubissa charterveli Lasse oli suuresti arvostettu jäsen ja ”monitoi-mimies”, joka ennen 1980-luvun alussa tapahtunutta muuttoaan Tampereelle ehti hoitaa lähes kaikkia klubin luottamustehtä-viä. Kuva: Lars Zilliacuksen kuva-arkisto.

184

VII YHTEISTYÖ MUIDEN ROTARYKLUBIEN KANSSA

7.1 YHTEYDET HUDDINGEN KUMMIKLUBIIN

Klubin kolmannessa viikkokokouksessa 25.11.1963 sihteeri Yrjö Teräväinen palautti Olli Vikstedtin terveisinä mieliin, että aloite Vantaan Rotaryklubin perustamisesta tuli alunperin Ruotsista Huddin-gen Rotaryklubilta. Kokous totesi ajankohtaiseksi informoida ystävyyskunnan klubia Vantaan Ro-taryklubin perustamisesta ”mahdollista myöhempää kanssakäymistä varten”. Päätöksen mukaisesti klubin ulkomaisesta kirjeenvaihdosta vastaava toinen sihteeri Henrik Furuhjelm ilmoitti, tosin vasta 23.3.1964, kirjeellä Huddingen Rotaryklubille, että Helsingin maalaiskuntaan oli nyt perustettu rotaryklubi. Aluerajoihin liittyvien muodollisuuksien selvittyä vuoden loppuun mennessä ”Vanda rotaryklubb” toivoi saavansa charterkirjan viimeistään seuraavan vuoden kesäkuussa. ”Vi är glada över att kunna knyta kontakt med en rotaryklubb som verkar i Huddinge, vår kommuns vänort, och hoppas att vardera klubben skall ha stort utbyte av samarbetet.” Kirjeessä esitettiin myös toivomus, että Huddingen rotaryklubi lähettäisi aikanaan edustajansa charterjuhlaan.

Vastaus yhteydenottoon saapui varsin pian. Huhtikuun 9. päivälle päivätyssä kirjeessä Hud-dingen rotaryklubin sihteeri Lennart Printz esitti klubinsa suuren ilon rotaryklubin syntymisestä ystävyyskuntaan. Hän kertoi tavanneensa kenraaliluutnantti Viljasen Visbyn piirikonferenssissa edellisen vuoden kesäkuussa ja kuulleensa tältä toimenpiteistä klubin perustamiseksi Helsingin maalaiskuntaan. Sen vuoksi Huddingessa oli kärsimättömästi odotettu tietoa klubin syntymisestä. Kiinteät yhteydet klubien kesken olivat toivottavat ja ensimmäinen askel niiden solmimiseksi voitiin ottaa uuden klubin charterjuhlassa. Vantaalaiset rotarit olivat aina Ruotsissa käydessään tervetulleita vierailemaan. Huddingen klubi lähettikin edustajansa charterjuhlaan, ja sen yhteydessä käydyistä keskusteluista jäi itämään ajatus mahdollisesta vantaalaisten vierailumatkasta Ruotsiin.

Toteuttamisasteelle ajatus kypsyi syksyyn 1965 mennessä ja valmistelut alkoivat. Syyskuisessa ko-kouksessa ”veli Strömsholm sai tehtäväkseen aikaansaada jotakin positiivista ja järkevää siinä eri int-ressien ja eri mielipiteiden viidakossa, josta jo alustavasti saatiin pieni aavistus keskustelun aikana.” Kurt Strömsholm ryhtyi ripeästi ja määrätietoisesti valmistelemaan matkaa ja saattoi jo seuraavassa viikkokokouksessa esittää ”jotakin positiivista ja järkevää”. Suunnitelmaan kuului, että klubi tekee 13. päivänä joulukuuta 1965 matkan Tukholmaan tavoitteenaan vierailla Huddingen kummiklubin viikkokokouksessa. Matka tehtäisiin lentäen Kar Airilta varattavalla DC-3 koneella, johon mahtui yhteensä 28 henkeä ja jonka rahtausmaksu olisi 1900 markkaa. Lähtö tapahtuisi kello 7.00 aamulla Helsingistä ja paluu Tukholmasta kello 01.00 yöllä. Matkan edestakainen hinta kahveineen koneessa

185

olisi 68 markkaa henkilöltä. Kokous valtuutti veli Strömsholmin rahtaamaan koneen ja suoritta-maan muutkin asiaankuuluvat järjestelyt. Niihin kuuluivat muun muassa muutaman hotellihuo-neen varaaminen päivän ajaksi Tukholmasta ”sekalaisia tarkoituksia” varten sekä bussikuljetuksen järjestäminen Arlandasta ja Arlandaan. ”Meikäläisten invaasio” oli luettavissa Huddingen klubin viikkoselosteesta jo 27.9.1965.

Past presidentti Tauno Markkula orientoi marraskuun alussa lähtijöitä edessä olevaan kertomalla mielenkiintoisesti paikkausvierailuistaan Huddingen ja Farstan klubeissa. Itsenäisyyspäivään men-nessä Kurt Strömsholmin järjestelyt olivat siinä pisteessä, että klubi saattoi ”hyvin omintunnoin” lähteä matkaan. Sille olivat ilmoittautuneet ja siihen osallistuivat presidentti Eino Jamalainen, Gun-nar Andersson, Juhani Artola, Sulo Kosunen, Tauno Markkula, Raimo Palonen, Simo Raassina, Uuno Saarinen, Martti Salomaa, Eino Sirén, Kurt Strömsholm ja Lars Zilliacus, kaikki rouvineen. Sihteeri Simo Raassinan pitkä matkakuvaus viikkoselosteessa oli siinä määrin mukaansa tempaava, että lainaan siitä huomattavia jaksoja, tosin niitä hieman lyhentäen.

”Matka alkoi Kar Airin Dakota-koneella hyvän sään vallitessa. Innokkaat matkalaiset kerään-tyivät hyvissä ajoin kentälle, jossa muodollisuudet saatettiin nopeasti selviksi ja lento saattoi al-kaa aikataulun mukaisesti. Se sujui vilkkaan seurustelun, jälleennäkemisen riemun ja kahvin-juonnin merkeissä. Bussi oli odottamassa meitä Arlandassa ja matka jatkui aamuruuhkaisen liikenteen keskellä hotelli Continentaliin, josta meille oli varattu viisi päivähuonetta ehostusta ym. varten. Suureksi iloksemme vietettiin Ruotsissa joulukuun 13. päivänä Lucia-juhlaa, min-kä johdosta hotelli tarjosi koko joukolle ilmaiset aamukahvit excl. munat ja leikkeleet. Virkis-täydyttyämme lähdettiin pienemmin ja suuremmin joukoin mittelemään kaupungin katuja ja suorittamaan alustavia ostoksia pitäen koko ajan mielessä uutta suomalaista valuuttamääräys-tä, jonka mukaan turisti saa alle 24 tunnin matkalta tuoda tuliaisiksi vain 10 markan arvosta tavaraa. Klo 11.45 kokoonnuimme Keskusasemalle, jossa hyvä tuttavamme veli Carstens ja ystäväklubimme sihteeri veli Sundqvist odottivat opastaakseen meidät Huddingenin junaan. Junamatka kesti 18 minuuttia ja Huddingenin asemalta oli kivenheitto Nya Udden -nimiseen ravintolaan, jossa sikäläinen klubi odotti meitä in corpore (todellisuudessa 23 jäsentä yhteensä 32:sta) sekä usein rotaryrouvin. Aluksi toivotti H:n klubin presidentti veli Printz meidät syd. tervetulleiksi, minkä jälkeen meidät johdatettiin silmiä ja vatsahermoja hivelevän voileipäpöy-dän ääreen. Se oli runsaudessaan ja lajirikkaudessaan kertakaikkiaan ehdoton, täysin joulu- ja Lucia-aiheinen. Aterioinnin yhteydessä tarjottiin meille Mellanöl’iä sekä ’Rona eller Skånska’, mitkä kaikki nautittuamme olimme tarpeeksi herkistyneitä kuuntelemaan Lucia-kulttia. Lu-cia-neidon päässä paloivat sähkökynttilät, kun taas hänen seurueensa kantoi käsissään oikeita kynttilöitä. Kuoro oli ihastuttava, koska lapset olivat liian nuoria omatakseen minkäänlaisia maneereita. Tämän jälkeen esitti klubimme presidentti terveiset maastamme sekä kiitoksemme yst. vastaanotosta ja erinomaisesta vieraanvaraisuudesta. Muistoksi käynnistämme veimme I osan kuntamme historiasta ja lupasimme toimittaa seuraavat osat isännillemme heti niiden ilmestyttyä. Aika vierähti rattoisasti seurustelussa niin nopeasti, että ainakin allekirjoittanut yht’äkkiä havahtui veli Printzin lausumiin jäähyväissanoihin, minkä jälkeen asianmukaisesti kiitettyämme lähdimme tuota pikaa klo 14,35 junalla takaisin Centrumiin.

Loput iltapäivästä kului 10 markan ostoksiin eri puolilla kaupunkia, vierailukäynteihin tuttavien ja sukulaisten luona etc. etc. Klo 19.30 alkoi Intima-teatterissa komedia nimeltään ’Karuselli’. Näytelmä ei paljon eronnut meikäläisen intiimiteatterin farsseista ja liikkui sen teema sukupuolihormonien yli- ja aliannostuksessa kaikin sen mukaisin riehakkain seurauksin

186

ja sotkuin. Jonkinlaisen kirvoittavan pistoksen näytelmä kuitenkin antoi jäykälle suomalaiselle luonteelle, sillä päästyämme takaisin hotelliimme nauttimaan meille varattua supe’ta kuulos-ti kanssakäyminen ja suusanallinen seurustelu huomattavasti vapaammalta ja jopa vallatto-mammaltakin kuin ennen karusellia. Iltapala ei ollut läheskään päiväpalan veroinen, vaikka sen kanssa nautittiin ’kaffekonjakkia’ ym. virvokkeita. Aikaa kului kuitenkin taas niin paljon, että viimeiset olivat myöhästyä bussista, joka vei meidät takaisin lentokentälle ja jonka portail-la veli Kurt sai ensimmäiset harmaat hiukset koettaessaan päästä selville katraansa lukumää-rästä. Lentokentällä jouduimme torkkumaan noin 40 minuuttia, koska koneemme oli ehtinyt jäätyä ja sen sulattaminen vei aikansa.

Kotimatka alkoi. Joukkomme ei enää ollut yhtä pirteä kuin aamuisen lentomatkan aikana. Lähempänä Seutulaa alkoi enemmän tai vähemmän vilkas strip-tease, koska oli puettava ylle kaikki ne asusteet joiden ostoarvo ylitti sallitut 10 markkaa. Tämän operaation ansiosta suo-riuduimme tulotarkastuksesta muutamassa minuutissa, minkä jälkeen matkan jäsenet siirtyi-vät autoihinsa ajaakseen koteihinsa unisina, mutta onnellisina. Matkamme oli erittäin onnis-tunut. Tästä saamme yksinomaan kiittää veli Kurt Strömholmia, joka aikaansa ja vaivojaan säästämättä parin kolmen kuukauden aikana oli paneutunut hänelle annettuun tehtävään. Isäntämme lupasivat tehdä vastavierailun ensi vuonna. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tilaisuutta voidaksemme yrittää esiintyä yhtä täydellisinä isäntinä.”

Vaikka ruotsalaiset isännät olivat luvanneet saapua vastavierailulle ”ensi vuonna”, vierailu siirtyi aina vuoden 1969 maaliskuuhun. Siihen asti klubien yhteydenpito tapahtui postitse. Tammikuussa 1966 Vantaan Rotaryklubista lähti lämminhenkinen kiitoskirje ystävällisestä vastaanotosta ja vie-raanvaraisuudesta. Huddingen klubi lähetti vuoden 1965–1966 viikkoselosteensa ja syksyllä 1966 vuosikirjansa, joiden innoittamana johtokunta velvoitti sihteerin postittamaan 2–4 kertaa vuodessa ruotsinkielisen yhteenvedon Vantaan Rotaryklubin tärkeimmistä tapahtumista kummiklubille. Pos-titse tapahtuva yhteydenpito jatkui vielä seuraavinakin vuosina.

Syksyllä 1968 klubi sai tietää, että Huddingen klubi suunnitteli vastavierailua seuraavaan maalis-kuuhun, jolloin se myös toteutui 15 rotarin ja yhden rotaryrouvan voimin. Jo varhain maaliskuun 3. päivän aamulla klubimestari Lars Zilliacus ja Kurt Strömsholm lähtivät tulijoita vastaan Turkuun. Vieraat saapuivat jääesteiden vuoksi hieman aikataulustaan myöhässä ja suunnistivat isäntien johdol-la Turussa pikaisesti suoritetun kiertoajelun jälkeen suoraan Helsingin maalaiskuntaan tarkoitukseen varatulla bussilla. Perillä heidät ohjattiin kunnanjohtaja Lauri Lairalan johdolla pimeään valtuus-tosaliin, jossa esitettiin maalaiskuntaa esittelevä kotiseutufi lmi ruotsin kielellä. Seuraava tutustu-miskohde oli maalaiskunnan ylpeys, uimahalli, johon ei kuitenkaan ehditty tutustua käytännössä. Viimeisenä kohteena oli toistaiseksi vielä vanhainkotina toimiva Katriinankoti, jonka muuttamis-ta paikallissairaalaksi parhaillaan suunniteltiin. Siellä nautitun lounaan yhteydessä kunnanjohtaja Lairala korosti puheessaan Huddingen ja Helsingin maalaiskunnan kunnallisen yhteistoiminnan merkitystä. Hän katsoi kuitenkin, että tämä merkitys korostui, mikäli kuntien alueilla toimivat eri yhdistykset, seurat ja yksityiset kuntalaiset olivat sitä osaltaan lujittamassa, kuten oli laita nytkin suo-ritettavan vierailun yhteydessä. Lounaan jälkeen vieraat siirtyivät Helsinkiin, jossa heille järjestettiin pikainen pääkaupunkikierros. (Vantaan Sanomat 2/1969).

Klubin tavanomaiseen kokousaikaan vieraat ohjattiin ravintola Sillankorvaan, jossa presidentti Gunnar Andersson toivotti vieraat sydämellisesti tervetulleiksi ja selosti Vantaan klubin kokemaa ystävällisyyttä Huddingessa noin neljä vuotta sitten vastaavassa tilaisuudessa. ”Näissä merkeissä kok-tailit tulikin jo juotua ja siirryttiin pöytiin, joiden antimien ja Vantaan klubin veljilleen tarjoamien

187

juomien johdosta syntyi nopeasti vilkas veljellinen seurustelu yhteisellä skandinaavisella kielelläm-me.” Yhdessäolon aikana vaihdettiin klubien lahjat. Vantaan klubi antoi maalaiskuntaa esittelevän teoksen ja Huddingen klubi antoi kotiseudullaan valmistetun arvokkaan keraamisen laatan. Samas-sa tilaisuudessa piti presidentti Andersson vieraille huumorilla höystetyn puheen, jossa hän totesi muun muassa: ”Årets rotaryvärldspresident har till verksamhetstema givit det inspirerande och i alla avseenden populärä mottot ”Deltag - Participate”. I sin appel till oss rotarianer framhåller han bl. a. deltag aktivt genom atta utveckla internationella kontakter, hålla kontakt mellan din klubb och en klubb i utlandet och utveckla olika former av samarbete i detta syfte.” Vieraiden puolesta vastasi puheeseen klubin presidentti, yleinen syyttäjä Sven Högberg, joka ilmaisi vieraiden kiitollisuuden kaikesta nähdystä ja kuullusta. Varhainen Turkuun lähtö katkaisi mukavan seurustelun, joka muu-ten olisi varmaankin jatkunut pitkään.

Vantaan Rotaryklubi oli anonut maalaiskunnan kunnanhallitukselta, että se huolehtisi vieraiden linja-autokuljetuksista Suomessa sekä tarjoaisi lounaan ja järjestäisi kiertoajelun. Kunta suostui tar-joamaan lounaan, järjestämään tutustumiskäynnit sekä kuljetuksen Helsinkiin. Muut kustannukset jäivät klubin hoidettaviksi. Seuraavassa viikkokokouksessa presidentti kiitti erikoisesti klubimestari Lars Zilliacusta, Kurt Strömsholmia, Lola Strömsholmia sekä kaikkia kolmea klubin pankinjohtaja-jäsentä, jotka jakoivat illan ruokailumenot.

Ruotsalaisten vierailun jälkeen yhteydenpito hiipui vähitellen. Vuonna 1974–1975 Esko Heino-nen vieraili vielä Huddingen Rotaryklubin vuosijuhlassa, mutta syksylle 1976 suunniteltu ruotsa-laisten vierailu Vantaalle ei enää toteutunut. Kuitenkin vielä 1980-luvun alun toimintasuunnitelmis-sa pidettiin ”tavoitteena kehittää yhteydenpitoa Huddingen kummiklubin kanssa”, ja marraskuun 1984 alun klubineuvottelussa pöytäkirjaan kirjattiin: ”Kansainvälinen palvelu lähtee mm. siitä, että yhteydet Huddingen kummiklubiin tulee elvyttää ja niinpä ensimmäisenä eleenä päätettiin lähettää heille joulutervehdys”. Tämän jälkeen asiakirjat ”vaikenevat” pohjoismaisista yhteyksistä. Myöhäi-senä kaikuna alkuvuosien kontakteista Huddingen Rotaryklubin nimi tuli esille syyskuussa 1995, kun Heikki P.S. Leivo esitteli suunnitelmaa suhteiden luomisesta ja matkasta Lübeckiin. Tällöin Ris-to Laitinen huomautti, että klubilla on toki ystävyysklubit myös Ruotsissa (Huddinge), Tanskassa (Kongens-Lyngby) ja Norjassa (Askim).

Suhteet Kongens-Lyngbyn ja Askimin Rotaryklubeihin olivat lähinnä nimelliset ja rajoittuivat 1960-luvulla tavanomaisiin ”Greetings for the Season” -tervehdyksiin. Lyhytaikainen kokemus osoitti, että lähempi yhteistyö oli mahdollista vain ”täältäpäin tulevan aloitteen avulla”. Klubissa harkittiinkin vuodeksi 1967 vierailua Norjaan tai Tanskaan ja vuodeksi 1969 jäljellä olevaan. Pyrki-mykset eivät kuitenkaan koskaan johtaneet keskustelua pidemmälle. Lähteistä ei myöskään ilmene, että klubilla olisi 1960-luvun jälkeen ollut kosketuksia Kongens-Lyngbyhyn ja Askimiin.

Kauppakeskus Myyrmannissa 11.10.2002 tapahtuneen pommi-iskun jälkeen klubi sai yllättävän yhteydenoton Ruotsista. Sollentuna Rotaryklubbilta saapui presidentti Anders Ahlbergin allekirjoit-tama osanottoviesti suuren postikortin muodossa: ”We have today 68 members and all of us are sen-ding you our warmest, friendliest and devoted thoughts with this postcard. We have been following the tragedy that happened in the shoppingcentre of Vanda through the news. We in our club prays and hope that things like this will not be repeated. Let´s build bridges of friendship, understanding an love together. We can make the world a safer place to live on.” Viesti osoitti aitoa välittämistä ja rotaryhenkeä. Klubi vastasi viestiin lämpimin kiitoksin.

188

7.2 INTERCITYKOKOUKSET

Intercitykokouksella tarkoitetaan usean klubin yhteistä kokousta. Usein tällaisella kokouksella on jokin erityinen teema. Se saattaa ajoittua myös jonkin yhteisen merkkitapahtuman ympärille. (Ydintietoa rotarysta 1998, s. 49).

Vantaan Rotaryklubi osallistui 12 jäsenensä voimin ensimmäisen kerran intercitykokoukseen huhtikuussa 1964. Kokouksen järjesti Keravan Rotaryklubi ja se pidettiin Keravan kirkossa. Tilai-suudessa olivat Keravan ja Vantaan klubien lisäksi mukana myös Järvenpään, Hyvinkään, Karkkilan ja Vihdin klubit. Kokouksessa päätettiin tiivistää läsnä olleiden Keski-Uudenmaan rotaryklubien yhteistoimintaa perustamalla valiokunta, johon kukin klubi nimeää oman yhdysmiehensä. Tuohon yhteistyövaliokuntaan Vantaan Rotaryklubi nimesi edustajakseen Yrjö Teräväisen. Valiokunta ko-koontui lokakuussa Järvenpäähän hahmottamaan tulevan yhteistyön muotoja. Laaditun muistion mukaan kunkin klubin tuli lähettää vuosiohjelmansa intercityrenkaaseen kuuluvien klubien kaikille jäsenille, vierailla vuosittain vähintään yhden jäsenensä voimin jokaisessa toisessa klubissa, lainata esitelmöitsijöitä naapuriklubeille, sisällyttää intercitykokous vuosiohjelmaansa, järjestää vierailuja ja vapaita yhdessäolotilaisuuksia, ehkä kilpailujakin kahden tai useamman naapuriklubin kesken, valita yhdysmiehekseen johtokunnan jäsen valvomaan ja edistämään yhteistoimintaa sekä lähettää viik-koselosteensa naapuriklubeille. Viikkoselosteiden lähettäminen ei tosin saanut valiokunnassa yleistä kannatusta. Yhteistyövaliokunta lähetti muistion renkaaseen kuuluneiden klubien käsiteltäväksi. Vantaan Rotaryklubi hyväksyi sen sellaisenaan.

Järvenpään Rotaryklubi järjesti seuraavan yhteistyöklubien kokouksen Järvenpään ammattikou-lulla. Tässä kokouksessa intercitypiirin nimeksi hyväksyttiin ”Ratakaari” ja siihen kuuluviksi klu-beiksi todettiin Hyvinkään, Järvenpään, Karkkilan, Keravan, Vantaan ja Vihdin rotaryklubit. Yrjö Teräväinen toimi Vantaan Rotaryklubin yhdysmiehenä Ratakaaressa vuoden 1966–1967 loppuun, ja hänen johdollaan klubi järjesti Tikkurilan ammattikoululla kevään 1967 intercitykokouksen. Sii-hen osallistui klubeista yhteensä 66 rotaria ja heidän lisäkseen DG Väinö Immonen, PDG T.V. Viljanen, kunnanjohtaja Lauri Lairala sekä vierailevana esitelmöitsijänä oikeustieteen kandidaatti Jouko Hulkko. Heinäkuusta 1967 alkaen yhdysmiehenä toimi Atte Lehto. Marraskuussa 1968 Lars Zilliacus ehdotti johtokunnalle, että Vantaan Rotaryklubi eroaisi Ratakaaresta, koska sillä oli yhtey-denpitoa helsinkiläisten klubien kanssa. Kun johtokunta toi joulukuussa klubikokoukseen esityk-sen Ratakaaresta eroamiseksi, se aiheutti varsin vilkkaan mielipiteiden vaihdon. Asiasta jouduttiin äänestämään ja tulokseksi tuli 12 ääntä eroamisen puolesta, yksi ääni sitä vastaan ja 5 tyhjää ääntä. Eroamiskirjelmän laatiminen Ratakaarelle jäi Simo Raassinan, Lars Zilliacuksen ja Yrjö Teräväisen tehtäväksi. Veljet Raassina, Teräväinen ja Atte Lehto kävivät maaliskuussa 1969 Hyvinkäällä ”jättä-mässä haikeat hyvästit Ratakaaren Intercitylle”.

Lars Zilliacuksen Ratakaaresta eroamista koskevan esityksen perustelulla, yhteydenpidolla hel-sinkiläisten klubien kanssa, oli todellista katetta. Vantaan Rotaryklubi oli keväästä 1965 alkaen osal-listunut intercity-yhteistyöhön Pohjois-Helsingin klubin kanssa, ensin kutsuttuna ja parin kolmen vuoden jälkeen vuorollaan järjestäjänä. 1970-luvulla tähän yhteistyöhön liittyivät Vantaan klubin ”kummilapset”, Tikkurilan Rotaryklubi keväästä 1972 ja Myyrmäen Rotaryklubi keväästä 1977 läh-tien. Toukokuussa 1978 renkaaseen tuli mukaan myös Pasilan Rotaryklubi. Näiden klubien yhteiset intercitykokoukset jatkuivat toukokuuhun 1986. Järjestävä klubi valitsi kokoukselle usein teeman, joka liittyi olennaisesti klubin toiminta-alueeseen. ”Vantaan elinkeinoelämä” oli Vantaan Rotaryklu-

189

bin valinta toukokuussa 1984 ja Pasilan klubi johdatti osallistujia huhtikuussa 1986 ”Viestintäpoli-tiikkaan” MTV:n auditoriossa.

Tavaksi oli muodostunut, että intercitykokouksen järjestävä klubi haastoi muut klubit mittaa-maan keskinäistä paremmuuttaan ”jonkin hyvän asian merkeissä”. Yksi Vantaan Rotaryklubin haas-teista kuului seuraavasti:

”Täten kutsumme Pohjois-Helsingin, Pasilan, Tikkurilan ja Myyrmäen rotaryklubit jaloon kilpaan parhaimmasta läsnäoloprosentista tammi-maaliskuussa 1980. Kilpailu julistetaan voimaan taannehtivasti tammikuun alusta lukien jotta klubit, joilla ilman kilpailuakin olisi hyvä läsnäolo, saisivat hieman etumatkaa. Tulokset julistetaan ja palkinnot jaetaan Intercity-kokouksessa, joka pidetään ravintola Calypsossa Tikkurilassa, toukokuun 8. päivänä 1980 klo 17.00.”

Kilpailun voitti Pohjois-Helsingin klubi (85,44 %). Isännät olivat hyvänä kakkosena, vain hie-man huonommalla tuloksella (83,05 %). Huhtikuussa 1972, Vantaan klubin voittaessa silloisen läsnäolokilpailun, Pohjois-Helsingin klubi oli lahjoittanut pulloon rakennetun laivan kiertopalkin-noksi, josta kilpailtiin sen jäämättä kenenkään omaksi. Vuosittain vaihtuvia muita kilpailun aiheita olivat liikuntasuoritukset eli kuntokilpailu, joskus taas hyväksyttäviin kulttuuritilaisuuksiin osallis-tuminen (konsertti-, museo-, ooppera-, taidenäyttely- ja teatterikäynti tai kaunokirjallisen teoksen lukeminen) eli kulttuurikilpailu, tai itse kokouksessa järjestetyt rotarytietousvisailut. Klubikohtais-ta kuntokilpailua Vantaan klubi ei koskaan voittanut, mutta Eino Sirén ja Uuno Saarinen toivat sentään henkilökohtaiset ykkössijat parina vuotena 1970-luvun puolivälissä. Vantaan klubin 1984 järjestämässä kokouksessa rotarytietoutta koskevan visailun voitti Myyrmäen klubi isäntien jäädessä viimeisiksi, ”kuten kohteliaisuus vaatii”. Kiertopalkinnon olinpaikasta ei siinä vaiheessa kellään ollut enää tietoa.

Marraskuussa 1985 klubin viikkokokouksessa todettiin, että intercitykokoukset tultaneen jat-kossa pitämään Vantaan klubien kesken. Keväästä 1987 alkaen näin myös tapahtui, ja ensimmäisen ”puhtaasti vantaalaisen” kokouksen järjesti Tikkurilan klubi ravintola Calypsossa. Järjestämisvuoro lankesi kullekin klubille pääsääntöisesti joka kolmas vuosi. Marraskuussa 1999 Tikkurilan klubi ilmoitti, ettei se pysty järjestämään seuraavaa Intercitykokousta ja esitti, että Vantaan klubi hoitaisi järjestelyt. Hallitus kuitenkin päätti, ettei Vantaan klubi järjestä kokousta Tikkurilan klubin vuo-rolla. Vaikka Tikkurilan klubi sitten toimikin kokouksen kokoonkutsujana, Vantaan Rotaryklubi käytännössä vastasi sen ohjelmasta, ja Jaakko Aatolainen piti esitelmän aiheesta ”Mannerheim talvi-sodan ylipäällikkönä”. Vantaa Airport Rotaryklubi liittyi uutena jäsenenä kokousrenkaaseen keväällä 2002 ja järjesti intercitykokouksen ensimmäisen kerran helmikuussa 2004.

Vantaan Rotaryklubin järjestämien intercitykokousten teemat ovat vaihdelleet ajankohtaisista ta-louskysymyksistä tulevaisuuden odotuksiin. Huhtikuussa 1989 KOP:n tutkimusosaston johtaja Jussi Mustonen alusti kansantalouden kehitysnäkymistä. Kolme vuotta myöhemmin klubi oli hankkinut esitelmöijäksi Teollisuuden keskusliitosta osastopäällikkö Juhani Huttusen, joka mielenkiintoisella ja havainnollisella tavalla käsitteli ETA:n ja EY:n vaikutusta ulkomaankauppaan. ”Kuuntelijoista tuli EY:n kannattajia elleivät olleet jo ennestään.” Työttömyyteen liittyvät kysymykset sävyttivät vahvasti lamavuosina käytyä keskustelua, ja siihen liittyen klubin tammikuussa 1995 järjestämän kokouk-sen teemana oli ”Työttömyys ja Vantaa”. Aiheesta alusti kaupunginjohtaja Pirjo Ala-Kapee. Tähän kokoukseen oli kutsuttu mukaan myös rotaractorit. Helmikuussa 1998 osallistujat saivat Hotelli Vantaassa katsauksen suomalaisten menestymisen perusarvoista ja historiasta, kun opetushallituksen pääjohtaja Vilho Hirvi esitelmöi ”Tiedon ja osaamisen Suomesta” ja Turun yliopiston professori Ka-

190

levi Wiik esitteli ”Suomalaisten esihistorian uusia teorioita”. Kutsuvieraina tilaisuuteen osallistuivat kaupunginjohtaja Erkki Rantala ja kirkkoherra Pentti Perttula.

Viimeisessä Vantaan Rotaryklubin järjestämässä intercitykokouksessa maaliskuussa 2005 Tiede-keskus Heurekassa dosentti Hannu I. Miettinen puhui vauhdikkaasti ”Uudenmaan tulevaisuudesta” 30 vuoden aikajänteellä. Viikkoselosteen sanoin ”luutuneita käsityksiä ravistellut esitys osoitti, että tulevaisuus voi poiketa huomattavasti siitä, mihin nykyisen menon luullaan johtavan. Ääritilanteissa voidaan joutua yrittäjyyteen henkensä kaupalla, pitkospuutilanteeseen tai tehohyvinvointiin. Viime vaihtoehdossa koneet tekevät työt ja ihminen voi keskittyä kulttuuriin ja idylliin.” Dosentti Miet-tinen oli esiintynyt aikaisemminkin intercitykokouksen puhujana. Tikkurilan klubin järjestämässä kokouksessa huhtikuussa 1987 hän esitteli ravintola Calypsossa Tiedekeskus Heurekan sen toimi-tusjohtajan ominaisuudessa. Muita intercitykokousten teemoja ovat muun muassa olleet ”Vantaan nuoriso ja huumeet” (Tikkurilan klubi 2001, Jorma Kantonen), ”Vantaan hiihtoputki” (Myyrmäen klubi 2002, toimitusjohtaja Jukka Lauri) ja ”Vantaan näkymät” (Tikkurilan klubi 2003, Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tapani Mäkinen).

7.3 KLUBIEN VÄLISET MUUT YHTEYDET

Vuodesta 1968–1969 alkaen Helsingin ja sen lähiympäristön rotaryklubien presidentit ja sihteerit kokoontuivat kerran vuodessa yhteiseen neuvonpitoon. Alkanutta käytäntöä vahvisti vuoden 1970–1971 DG Unto Tupalan suositus, että rotaryklubit pyrkisivät keskinäiseen yhteydenpitoon sekä sa-man kaupungin että naapurikaupunkien välisenä toimintana. Helmikuussa 1971 pidetyssä kokouk-sessa, johon Vantaan klubista osallistuivat past presidentti Simo Raassina ja sihteeri Sulo Kosunen, klubien edustajat keskustelivat näiden kokouksien tarpeellisuudesta ja jatkuvuudesta. Yksimielinen toteamus oli, että Helsingin alueen klubeilla on siinä määrin yhteisiä asioita, että kokoukset ovat tarpeellisia. Koska kuitenkin klubien presidentit ja sihteerit vaihtuvat joka rotaryvuosi, todettiin tarpeelliseksi sellaisen järjestelmän luominen, että jatkuvuus tämän toiminnan osalta oli turvattu. Vantaan Rotaryklubi lähetti omat edustajansa näihin kokouksiin muutaman vuoden ajan.

Yksi Helsingin ja lähiympäristön klubien yhteistyön konkreettinen tulos oli noin 250 saksalai-sen, itävaltalaisen ja sveitsiläisen rotarin ja heidän puolisoittensa vastaanottaminen ja tapaamisen järjestäminen paikallisten rotarien kanssa kesäkuussa 1971. Tilaisuus liittyi vieraitten Tukholmaan, Lenigradiin ja Helsinkiin suuntaamaan Itämeren risteilyyn vuokratulla ”Regina Maris” -laivalla, joka saapui runsaan tunnin ilmoitettua myöhemmin Eteläsatamaan. Vieraita ei alkukesän ensimmäinen sadepäivä, eikä sen mukainen kosteus ja koleus, näyttänyt juuri häiritsevän. Laivalla järjestetyssä coc-tailpartyssa edustivat Vantaan Rotaryklubia past presidentti Simo Raassina, Eino Jamalainen, Sulo Kosunen, Reino Maikoski ja Gösta Nylund, joista kolme oli paikalla avec. Sulo Kosusen kuvaamana tilaisuus oli ainutkertainen kokemus. ”Lämminhenkinen yhdessäolo jätti oivan kuvan rotaryn kan-sainvälisestä siltojen rakentamisesta.”

Vantaan rotaryklubien yhteinen käytäntö laskea itsenäisyyspäivänä seppele Helsingin pitäjän kir-kon sankarihaudoille syntyi 1970 luvun alkupuolella. Ilmeisesti se tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 1973, jolloin presidentti Yrjö Teräväinen ja past presidentti Kaj Ahlman edustivat Vantaan

191

Rotaryklubia. Klubit organisoivat seppeleen laskun ja lippuvartion sekä alkuaikoina myös illalla tapahtuneen kynttilöiden sytyttämisen vuorottain. Perinne, johon vuosien mittaan ovat liittyneet myös muut vantaalaiset kansalaisjärjestöt, jatkuu yhä.

Rotarien isänmaallista henkeä ja veteraanien kunnioitusta kuvastavat myös Kaunialan sotavam-masairaalassa järjestetyt luentotilaisuudet, joihin lähiseudun rotaryklubit lähettivät vuorollaan jäse-niään kertomaan erityyppisistä aiheista. Pertti Viitanen muistaa, että hänellä tuskin koskaan on ollut yhtä kiinnostunutta kuulijakuntaa kuin Kaunialassa selvitellessään kyyn elintapoja. ”Kokemuksia ja kysymyksiä riitti niin, että keskustelu päättyi vasta sitten, kun hoitajat patistivat iltamyöhällä kuu-lijat yöpuulle.”

Intercitykokouksiin liittyneiden harrastuskilpailujen lisäksi klubeilla on ollut muutakin haastetoi-mintaa. Pohjois-Helsingin Rotaryklubi oli syksyllä 1970 kovasti huolissaan kummilastensa kunnosta ja kyseli peräti kirjallisesti: ”Onko siinä tosiaan perää, mitä Vantaan varsilta kuuluu ja mitä Vantaan yläjuoksulta lähetetyt lastut kertovat, että teidän klubinne kaikkien jäsenten jäsenet olisivat niin pahasti surkastumassa, että kun teidät yhteiskuljetuksella on viety Calypsoon, niin siellä on tarvittu huomattava määrä henkilökuntaa lisää, jotta te heidän suosiollisella avullaan kykenisitte syömään?” Tiedusteluun liittyi leikkimielinen haaste ”kuntohuoltoon, jossa kummallekin jaetaan pisteitä sa-man asteikon mukaan”. Toukokuussa 1983 Tikkurilan Rotaryklubi haastoi Vantaan Rotaryklubin polkupyörillä ajettavaan Vantaan Seutu -ajoon ja uudisti haasteensa ainakin kahtena seuraavana ke-väänä. Lähteet eivät kuitenkaan kerro kisojen tuloksista. Osallistumisessa verenluovutukseen klubit kilpailivat helmikuussa 1984, jälleen Tikkurilan klubin haasteesta. Elokuisena loppukesän iltana 1997 klubit houkuttelivat jäseniään suunnistamaan. Osanotto Kuusijärven iltarasteille jäi kuitenkin alhaiseksi. Vantaan klubi sai sentään yhden jäsenen Tikkurilan klubia enemmän liikkeelle voittaes-saan kisan 4–3. Vantaan klubissa tapahtuman järjestelyistä vastasi Esko With.

Merkittävä eri rotaryklubien välinen yhteydenpitomuoto on ollut osallistuminen toistensa char-ter- ja vuosijuhliin. 1960-luvulla kutsuja saattoi vuoden mittaan tulla useitakin, esimerkiksi 1965 yhteensä seitsemän. Niitä saapui myös varsin kaukaa, aina Ristiinasta, Lappeenrannasta ja Kotkasta asti. Edustajien saaminen ja lähettäminen jokaiseen tilaisuuteen osoittautui työlääksi. Ennen pitkää muodostui tavaksi onnitella varsinkin kaukana sijaitsevaa klubia sähkeellä, ellei ollut aivan erityistä syytä osallistua tilaisuuteen. Tällainen erityinen syy liittyi Ristiinan Rotaryklubin charterjuhlaan marraskuussa 1965, jolloin Kurt Strömsholm luovutti ”päivänsankarille” Vantaan klubin omassa charterjuhlassaan huhtikuussa Lappeenranta Linnoitus Rotaryklubilta vastaanottamansa ”junior-nuijan”. 1970-luvulta alkaen kutsujen määrä väheni klubien rajoittuessa esittämään niitä lähinnä kummisuhteessa tai muuten yhteistyössä oleville klubeille. Tammikuussa 1981 Vantaan Rotaryklubi muisti 10-vuotisjuhlaansa viettävää ”kummilastaan”, Tikkurilan Rotaryklubia, lahjoittamalla sille lasin alle sijoitetun pöytäkirjakopion klubin perustamispäätöksestä. Viron rotarytoiminnan alkaessa elpyä 1990-luvulla, klubin hallitus teki periaatepäätöksen, jonka mukaan juhliin omalla kustannuk-sellaan osallistuvat valtuutetaan edustamaan klubia. ”Mikäli menijöitä ei ole, lähetetään onnittelu-sähke.” Ensimmäinen onnittelusähke lähetettiin Haapsalun Rotaryklubin charterjuhlaan syyskuussa 1993. Maaliskuussa 1996 sihteeri Jorma Haapamäki avec edusti klubia Myyrmäen Rotaryklubin 20-vuotisjuhlassa. Pohjois-Helsingin, Tikkurilan ja Myyrmäen klubit ovat useimmiten olleet edustettui-na Vantaan Rotaryklubin vastaavissa juhlissa. Tuorein ”kummilapsi”, Vantaan Airport Rotaryklubi, liittyi kutsuttujen joukkoon Vantaan Rotaryklubin 40-vuotisjuhlassa.

Klubien välistä yhteistoimintaa on esiintynyt myös joissakin projekteissa. Syksyllä 1976 Myyr-mäen Rotaryklubi tuli mukaan Vantaan klubin jo aiemmin käynnistämään liikenneturvallisuus-

192

projektiin. Laajakantoisin yhteinen projekti oli Vantaan klubin syksyllä 1995 käynnistämä ”Nuoriso ja huumeet Vantaalla”, joka kevään 2001 intercitykokouksessa vaihtui Vantaan klubien yhteiseksi ”Asiantuntijat esiin” -projektiksi. Vuonna 1980–1981 klubi tutki mahdollisuuksia ammatinvalin-nanohjauksen järjestämiseen Vantaan klubien yhteistyönä, joskin tulokset jäivät lähinnä keskuste-lujen asteelle. Keskustelujen asteelle jäi myös Lapin porteille ajateltu ruskatapahtuma, jota Erkki Laamanen oli keväällä 1997 esittänyt terveisinä Pellon Rotaryklubin viikkokokouksesta. Pellolaisten isännyydessä toteutettavaksi aiottu vierailuprojekti olisi sisältänyt vastavuoroisen klubitapaamisen Vantaalla.

Yhteistyö 1970-luvulla perustetun Vantaan Inner Wheel Klubin kanssa on johtanut konkreetti-sempiin tuloksiin. Vantaan klubin joulujuhlissa 1999 ja 2000 myytiin Inner Wheel -arpoja hyvällä menestyksellä, jopa niin hyvällä, että 1999 arpajaisten päävoittona ollut matkapuhelin tuli presi-dentti Jaakko Aatolaiselle. Klubin jäsenet ovat osallistuneet myös Inner Wheel Klubin järjestämiin teatteri-iltoihin ja muihin tilaisuuksiin. Esimerkiksi keväällä 1987 rotaryrouvat kutsuivat veljet mu-kaan bussiretkelle Urjalan kautta Tampereelle, jossa sinne muuttaneet Inger ja Lars Zilliacus toimi-vat oppaina kaupunkikierroksella.

Yhteydet muihin palvelujärjestöihin ovat olleet vähäisiä. Osaltaan tilanteeseen on vaikuttanut RI:n kanta, jonka mukaan ”rotaryklubien kokousten pitäminen muiden palveluklubien kanssa ei palvele klubien ohjelmien ja toiminnan parasta mahdollista kehitystä. … Yhteisiä kokouksia muiden palveluklubien kanssa voidaan pitää tietyissä tilanteissa” (Rotaryn käsikirja 2001, s. 11). Tällainen ”tietty tilanne” aktuaalistui keväällä 1971, kun Tikkurilan Lionsklubi kutsui Vantaan ja Tikkurilan Rotaryklubien sekä Tikkurilan Round Table Klubin edustajat helmikuun kokoukseensa. Tilaisuu-dessa Tauno Lonka ja Erik Zetterström edustivat Vantaan klubia. Lions-klubin presidentti Grön-holm toivoi kokouksen tuloksena asetettavaksi kaikkien kolmen järjestön yhteistyömahdollisuuksia Tikkurilassa tutkiva toimikunta. Keskustelussa Tauno Lonka totesi, ettei Vantaan Rotaryklubilla varmaankaan ole mitään yhteistyötä vastaan, sikäli kun se ei ole rotaryn toimintatavoista poikkeavaa. Yhteistyön mahdollisiksi muodoiksi esitettiin esimerkiksi yhteistä hyväntekeväisyysjuhlaa invalidi-viikolla ja pyrkimyksiä Tikkurilan liikennekaupungin perustamiseksi. Keskustelun lopputuloksena sovittiin, että kunkin klubin piirissä harkitaan toimikunnan asettamista. Lähteistä ei ilmene, asetet-tiinko toimikuntaa koskaan.

193

VIII VANTAAN ROTARYKLUBI KUMMIKLUBINA

Perustettavalla klubilla on aina niin sanottu kummiklubi (Sponsor Club), joka avustaa toiminnan käyn-nistämisessä. Governor, joka valvoo uusien klubien perustamista piirissään, allekirjoittaa uuden klubin perustamisanomuksen ja toimittaa sen RI:lle. Klubin katsotaan tulleen virallisesti perustetuksi sillä päi-vämäärällä, jolloin RI:n hallitus on hyväksynyt liittymisanomuksen. Uutta klubia käynnistettäessä on tapana pyytää kokenut kummiklubin jäsen siirtymään uuteen klubiin sen Charter-presidentiksi. (Ydin-tietoa rotarysta 1998, s. 44).

Governorin tulisi nimittää kokenut rotari lähellä sijaitsevasta klubista, mielellään kummiklubista, erityisedustajakseen uuden klubin perustamista varten. Erityisedustaja voi edustaa governoria kaikissa uuden klubin perustamiseen liittyvissä yksityiskohdissa, ja hänet voidaan kutsua governorin edustajaksi uuden klubin lopulliseen perustamiskokoukseen. Erityisedustajan kotiklubi on tavallisesti uuden klubin kummiklubi. Kummiklubilla ei saa olla velkoja RI:lle, sillä tulee olla vähintään 25 jäsentä ja sen tulee toteuttaa monipuolista palveluohjelmaa. Uuden klubin luokitekarttaan tulee sadda vähintään 40 luo-kitetta ja klubiin tulee saada vähintään 20 jäsentä. Kummiklubeja kehotetaan tukemaan uusia klubeja ainakin koko ensimmäisen vuoden ajan. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 35-37).

8.1 TIKKURILAN ROTARYKLUBIN PERUSTAMINEN

Helsingin maalaiskunnan nopean kasvun johdosta piirigovernorit alkoivat 1960-luvun loppupuo-lella suunnitella toisen klubin perustamista kunnan alueelle. DG Jouko Järviön kehotuksesta Van-taan Rotaryklubi asetti maaliskuussa 1970 kolmimiehisen toimikunnan tutkimaan uuden klubin perustamismahdollisuuksia. Toimikunnan asettamista oli vauhdittanut presidentti Simo Raassinan ja sihteeri Heikki Bergströmin Jyväskylän piirikokouksessa käymät keskustelut sekä RI:n tulevan presidentti William E. Walkin velvoitus, jonka mukaan jokaisen governorin tuli perustaa piiriinsä uusi klubi syyskuun 1970 kuluessa. Toimikuntaan tulivat Jorma Palonen, Olli Virtanen ja Olavi Törmänen.

Elokuun alussa DG Unto Tupala pyysi erityisedustajakseen ”Helsingin maalaiskuntaan tulevan toisen klubin perustamisasioissa” Olavi Törmäsen, joka myös suostui tehtävään. Kuukautta myö-hemmin governor kuitenkin ilmoitti, että klubi tulisi perustaa nimenomaan ”governorin klubina”. ”Veli Bill (RI:n presidentti) edellyttää, että governor itse, ilman erikoisedustajaa, hoitaa klubin pe-rustamisen. Tämä tietää sitä, että en voi nyt nimetä virallisesti erikoisedustaja, mutta käytännössä se tämän lisäksi merkitsee vain sitä, että Zürichiin ja edelleen Evanstoniin lähtevissä papereissa niissä kohdin, joissa tulisi olla erikoisedustajan nimi, tulee olla minun nimeni.” Governor toivoi silti, että

194

”olet mukana normaaliin tapaan kummina, samoin kuin klubisi kummiklubina”. Olavi Törmänen suostui tähänkin järjestelyyn. Rotary Nordenin numerosta 8/1971 hän loppujen lopuksi löysi mai-ninnan, jonka mukaan hän oli Tikkurilan klubia perustettaessa toiminut governorin rinnalla tämän erityisedustajana.

Maaliskuussa asetettu toimikunta piti ensimmäisen kokouksensa elokuun 1970 lopulla. Siihen osallistuivat myös past presidentti Kurt Kronman ja sihteeri Sulo Kosunen sekä luokite- ja jäsenyys-komitean puheenjohtaja Gösta Nylund. Komitea oli sisällyttänyt toimintasuunnitelmaansa, että se tulee rotaryvuoden aikana myötävaikuttamaan uuden klubin perustamisen valmisteluissa. Koko-uksen keskusteluissa löytyi 38 eri luokitteita edustavaa liikettä uuden klubin suunnitellulta alueel-ta, Tuusulan tiehen rajoittuvalta maalaiskunnan itäiseltä osalta. Klubin nimi tulisi todennäköisesti olemaan Tikkurilan Rotaryklubi – Dickursby Rotaryklubb. ”Avainhenkilöinä” toimiviksi jäseniksi klubiin kokous nimesi kuusi henkilöä. Paikallistuntemuksen lisäämiseksi erityisesti Tikkurilan ja Korson alueilta Vantaan klubi nimitti perustamistoimikuntaan lisäjäseniksi Gunnar Anderssonin, Kurt Kronmanin, Yrjö Teräväisen ja Vilho Uhrmanin. ”Vahvistetun” toimikunnan kokouksessa 3.9.1970 luokitteihin soveltuvia liikkeitä ja laitoksia löytyi yli 40 ja avainhenkilöitäkin oli ehdolla jo 12. Kullekin avainhenkilölle kokous nimesi toimikunnan jäsenistä kummin, jonka tehtävänä oli seuraavaan kokoukseen mennessä selvittää ehdokkaan soveltuvuus ja halukkuus perustettavan klu-bin kantajäseneksi.

Seuraava kokous pidettiin 8.9.1970 ja siihen osallistui myös DG Unto Tupala. Mukaan oli kut-suttu alun perin avainhenkilöiksi nimetyistä 12 henkilöstä kymmenen, joista paikalla olivat diplomi-insinööri Karl-Henrik Kurtén, diplomi-insinööri Ahti Paakkinen, optikko Pertti Salo, apteekkineu-vos Pentti Tuominen, maisteri Seppo Tuomola, maisteri Magnus Westerlund ja varatuomari Juhani Vatanen. Poissaolleet johtaja Per Olof Söderberg, diplomi-insinööri Nante Alaluusua ja toimitus-johtaja Ulf Rönnholm olivat ilmoittaneet puheenjohtajalle olevansa halukkaita rotarytoimintaan. Kokouksessa sovittiin perustettavan klubin nimiehdotukseksi jo aiemmin ennakoitu ”Tikkurilan Rotaryklubi – Dickursby Rotaryklubb” ja todettiin, että klubin alueena tuli olemaan Helsingin maa-laiskunnan Tuusulan tiehen rajoittuva itäinen osa. Klubin jäsenien tuli joko työskennellä tai asua tällä alueella. Kummiklubina toimivalle Vantaan Rotaryklubille jäi rekrytointioikeus uuden klubin alueelle. Samoin Keravan Rotaryklubi säilytti rekrytointioikeutensa aikaisemmin sille kuuluneella Korson alueella. Avainhenkilöiden tehtäväksi annettiin yhteistoimin hankkia lisäjäseniä tavoitteena vähintään 25 varmasti mukaan tulevaa perustajajäsentä. Edelleen sovittiin, että avainjäsenet alkavat kokoontua epävirallisesti lounaskokoukseen keskiviikkoisin kello 11.30 ravintola Calypson kabi-netissa samoin ehdoin kuin kummiklubikin. Kokousten puheenjohtajana tulisi toimimaan vara-tuomari Vatanen ja sihteerinä maisteri Tuomola. Kokouksiin osallistuisi aina myös kummiklubin edustajia, ainakin joku kummeiksi nimetyistä perustavan toimikunnan jäsenistä.

Ennen perustavaa kokousta epävirallisia lounaskokouksia ehdittiin pitää yhdeksän; ensimmäi-nen niistä oli 14.10.1970. Kokouspäiväksi tuli kuitenkin sovitusta poiketen maanantai. Kokouksiin osallistuivat avainhenkilöiden ja kummiklubin edustajien lisäksi vähitellen myös klubin toimintaan lupautuneet uudet jäsenehdokkaat. DG Unto Tupalakin oli mukana kahdesti. Juhani Vatasen sijalla Olavi Törmänen toimi puheenjohtajana neljästi. Kokousten sisältönä olivat pääasiassa sopivista jä-senehdokkaista keskusteleminen ja heidän riittävän määränsä varmistaminen, governorin ja kummi-en esitykset rotarytoiminnan periaatteista sekä klubin perustamiseen liittyvät asiat. Seitsemännessä kokouksessa 30.11.1970 käytiin läpi 16 siihen mennessä kokouksiin osallistuneesta ja neljästä lu-pauksen mukaantulostaan antaneesta ehdokkaasta laadittu alustava luokiteluettelo. Seuraavassa ko-

195

kouksessa viikkoa myöhemmin voitiin todeta, että tarvittava määrä ehdokkaita alkoi olla jo koossa. Lisäksi oli mahdollista, että Vantaan klubista siirtyisi joku jäsen uuteen klubiin. Joulukuun alkuun mennessä RI oli myöntänyt perustamisluvan, ja kun ehdokasluettelossa oli 23 varmaa nimeä, pää-tettiin yhdeksännessä lounaskokouksessa DG Tupalan ehdotuksesta pitää klubin perustamiskokous maanantaina 21.12.1970 ravintola Calypsossa. Perustamiskuluihin päätettiin periä 20 markkaa kai-kilta jäseniksi tulevilta. Kokous asetti myös komitean laatimaan perustavalle kokoukselle ehdotuksen uuden klubin hallituksen kokoonpanosta.

Kummiklubissa tilanteen kehitystä seurattiin tiiviisti ja perustamisprosessissa aktiivisesti mukana olleet informoivat säännöllisesti tuoreimman tiedon. Klubien aluejakoa selvittäessään Olavi Tör-mänen korosti, että Vantaan klubille jäänyttä oikeutta rekrytoida uusia jäseniä Tikkurilan klubin alueelta tuli käyttää vain erittäin pakottavissa tilanteissa. Hän tiesi myös kertoa governorin pitävän suotavana, että jotkut Vantaan klubin jäsenistä siirtyisivät uuteen Tikkurilan klubiin. Viikkokoko-uksessa 16.11.1970 sovittiin, että ne jäsenet, jotka asuvat tai työskentelevät Tikkurilan klubin alu-eella, voivat liittyä uuden klubin perustajajäseniksi jättämällä kirjallisen eroamisilmoituksen klubin hallitukselle 10.12.1970 mennessä. Näin liittyminen Tikkurilan klubiin tapahtuisi Vantaan klubin hallituksen tekemän kirjallisen ilmoituksen perusteella ilman jäseneksiottomenettelyä. Siirtyminen ei tietenkään ollut välttämätöntä, mutta tulevaisuutta silmällä pitäen tarkoituksenmukaista. Siirtyjiä muisteltaisiin tietenkin hieman haikeasti, mutta heitä pidettäisiin joka tapauksessa kelpo veljinä. DG Tupala oli katsonut uuden klubin myös vierailukelpoiseksi ja hyväksynyt siten osallistumisen lounaskokouksiin kuittaukseksi kaikille Vantaan klubin jäsenille. Klubin oma hallitus oli hyväksynyt käytännön jo aiemmin kummeiksi nimitetyille veljille.

Tikkurilan Rotaryklubin perustava kokous pidettiin sovittuna aikana 21.12.1970 kello 17.00 ravintola Calypsossa. Perustajajäseniksi lupautuneista läsnä olivat seuraavat 17 henkilöä: toimitus-johtaja Nante Alaluusua, arkkitehti Seppo Heinänen, agronomi Veikko Kivipelto, diplomi-insinööri Karl-Henrik Kurtén, kauppias Väinö Miettinen, diplomi-insinööri Ahti Paakkinen, toimitusjohtaja Evald Pesari, opistonjohtaja Olli Ruottinen, diplomiekonomi Ulf Rönnholm, johtaja Raimo Salmi-vuo, kauppapuutarhuri Stig Sjöberg, toimitusjohtaja Klas Stigzelius, diplomi-insinööri Olof Söder-berg, apteekkineuvos Pentti H. Tuominen, valtiotieteen maisteri Seppo Tuomola, agronomi Kauko Veijonen ja valtiotieteen maisteri Magnus Westerlund. Pöytäkirjaan merkittiin lisäksi, että seuraavat kahdeksan henkilöä olivat lupautuneet jäseniksi: hammaslääkäri Jussi Alatalo, apteekkari Heikki Alavuo, opettaja Teuvo Lampinen, professori Jaakko Mukula, konttorinjohtaja Jaakko Paalasmaa (siirtyi Vantaan Rotaryklubista), insinööri Bo Träisk, varatuomari Juhani Vatanen ja varatuomari Pentti Viitanen. Perustajäseniä oli näin ollen yhteensä 25 henkilöä. Kokoukseen osallistuivat myös DG Unto Tupala sekä Gunnar Andersson, Kurt Kronman, Gösta Nylund, Martti Salomaa, Yrjö Te-räväinen, Olavi Törmänen ja Olli Virtanen Vantaan Rotaryklubista. Kokouksen avasi kummiklubin presidentti Olavi Törmänen ja puheenjohtajana toimi DG Tupala.

Päätös klubin perustamisesta oli yksimielinen. Klubin nimeksi hyväksyttiin valmistelun mukai-sesti Tikkurilan Rotaryklubi – Dickursby Rotaryklubb ja toiminta-alueeksi samoin valmistelun mu-kaisesti Helsingin maalaiskunnan itäinen osa läntisenä rajana Tuusulan maantie. Säännölliset viik-kokokoukset päätettiin pitää maanantaisin klo 11.30 ja hallituksen kokoukset kunkin kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Rotaryklubin järjestysmuodon ja klubin säännöt kokous hyväksyi mal-lisääntöihin tehdyin tarpeellisin täsmennyksin. Päätös klubin ensimmäisen hallituksen kokoonpa-nosta syntyi myös yksimielisesti. Presidentiksi valittiin kummiklubista siirtynyt Jaakko Paalasmaa ja varapresidentiksi Karl-Henrik Kurtén. Muiksi hallituksen jäseniksi tulivat ensimmäisenä sihteerinä

196

Seppo Tuomola, toisena sihteerinä Ahti Paakkinen, kolmantena sihteerinä Olof Söderberg, ensim-mäisenä klubimestarina Kauko Veijonen, toisena klubimestarina Magnus Westerlund ja rahaston-hoitajana Väinö Miettinen. Vastaperustettu ja toistaiseksi väliaikaisena toimiva klubi piti ensim-mäisen viikkokokouksensa jo viikkoa myöhemmin. Tässä kokouksessa puheenjohtajana toiminut varapresidentti Kurtén kiitti lämpimin sanoin Olavi Törmästä ”siitä tarmokkaasta ja suuresta työstä, mitä hän on tehnyt uuden klubin perustamisen yhteydessä”.

Tammikuisessa jäsentiedotteessaan Olavi Törmänen arvioi Tikkurilan klubin perustamistoimien sujuneen varsin ripeästi. ”Kiitän kaikkia kummeina toimineita veljiä siitä uhrautuvaisuudesta, jolla he ovat asiaa eteenpäin auttaneet. Veljien yhteistoiminnan tuloksena ’kummilapsemme’ on heti syn-tyessään saanut mahdollisimman hyvän perinnön jäsenkuntansa koostumista silmällä pitäen.” Jaak-ko Paalasmaan siirtymisen uuteen klubiin veli Olavi katsoi todellisesta rotary-syystä tapahtuneeksi ja toivotti hänelle ja hänen klubilleen parhainta onnea ja menestystä.

Tikkurilan Rotaryklubin perustamisen vuoksi Vantaan Rotaryklubin oli tarkistettava järjestys-muotoa klubin maantieteellisiä rajoja koskevilta osin. Johtokunta valmisteli esityksen, jonka klubi-kokous hyväksyi tammikuun 1971 ensimmäisessä kokouksessa. Päätös, joka asianmukaisesti ilmoi-tettiin RI:lle Zürichiin, muutti järjestysmuodon II artiklan siten, että klubin toiminta-alue oli ”se osa Helsingin maalaiskuntaa, joka on Tuusulan tien länsipuolella”. Päätökseen sisältyi maininta, jon-ka mukaan klubi pidätti itselleen RI:n sääntöjen mukaisen rekrytointioikeuden Tikkurilan Rotary-klubille luovutetulla alueella. Alueluovutus ei ollut ensimmäinen Vantaan Rotaryklubin historiassa. Jo kesäkuussa 1967 klubi oli luovuttanut aikanaan Helsingin maalaiskuntaan kuuluneen Vuosaaren Herttoniemen klubille sillä ehdolla, että ”alueelta klubiimme kuuluvat kaksi veljeä saavat jäädä klu-bimme jäseniksi”.

Maaliskuun loppupuolella Jaakko Paalasmaa sai DG Tupalalta kirjeen, jossa governor ilmoitti Tikkurilan Rotaryklubin tulleen hyväksytyksi RI:n jäseneksi 15.3.1971. Charterjuhlan valmistelut saattoivat nyt toden teolla vauhdittua. Juhla pidettiin 5. päivänä toukokuuta 1971 Kalastajatorpan siirtomaasalissa kello 19.30 alkaen. Alkusoiton ja musiikkiesitysten lomassa avauspuheenvuoron käytti kummiklubin presidentti Olavi Törmänen, DG Unto Tupala luovutti juhlallisesti charterkir-jan ja Seppo Heinänen esitteli klubin uuden standaarin. Vierailevien klubien tervehdysten ja stan-daarien luovutusten jälkeen osallistujat nauttivat juhlaillallisen, jonka aikana presidentti Paalasmaa ja varapresidentti Kurtén puhuivat ja puheen naisille esitti Kauko Veijonen. Ilta huipentui liikehdin-tään tanssilattialla. Tikkurilan Rotaryklubi oli saanut tyylikkään päätöksen perustamisvaiheelleen.

Kesäkuun 1971 alussa Vantaan Rotaryklubi päätti lahjoittaa ”kummilapselle” presidentin kää-dyt. Kuun loppupuolella Olavi Törmänen sai governorin kuukausikirjeessä henkilökohtaisen kiitos-maininnan panoksestaan Tikkurilan klubin perustamiseksi. Kummin ja kummilapsen myöhempiä yhteyksiä ja yhteistyötä on luonnehdittu edellisissä luvuissa.

8.2 MYYRMÄEN ROTARYKLUBIN SYNTY

Myyrmäen Rotaryklubi on järjestyksessä toinen Vantaan Rotaryklubin ”kummilapsista”. Vantaan klubin arkistosta ei kuitenkaan löydy mitään Myyrmäen klubin perustamista valaisevaa materiaalia.

197

Seuraava Vantaan kolmannen klubin syntyä koskeva kuvaus perustuu sen arkistosta saatuihin muu-tamiin pöytäkirjoihin.

Ensimmäinen virallinen kosketus Myyrmäen Rotaryklubin perustamista koskevassa asiassa ta-pahtui 12. päivänä marraskuuta 1975 ravintola Topparissa Myyrmäessä pidetyssä neuvottelutilai-suudessa. Kokouksen oli kutsunut koolle Lars Zilliacus, joka oli saanut governorin erityisedustaja-na tehtäväkseen kolmannen rotaryklubin perustamisen Vantaalle. Vantaan klubista paikalla olivat myös Kaj Ahlman, Erkki Haapoja, Olavi Honko, Juhani Kopposela, Manu Ruski ja Jyrki Tiitola. Kutsuttuina neuvottelutilaisuuteen osallistuivat diplomi-insinööri Kalevi Helasuo, kauppatieteen maisteri Veikko Stude, diplomi-insinööri Raimo Suomio, pankinjohtaja Vesa Wennäkoski ja ra-vintola Topparin johtaja Toivo Teittinen. Keskustelussa kolmannen klubin perustaminen todettiin mahdolliseksi. Ravintola Toppari kokouspaikkana sijaitsi keskeisellä paikalla ja vaadittavat 40 luo-kitetta löytyisivät, vaikka paikkakunnalla ei ollutkaan runsaasti teollista toimintaa. Luokitekarttaa ja alustavaa jäsenehdotusta tekemään valittiin toimikunta, johon tulivat Lars Zilliacus, Kaj Ahlman, Erkki Haapoja ja Juhani Kopposela sekä Toivo Teittistä lukuun ottamatta kaikki tilaisuuteen kutsu-tut jäsenehdokkaat.

Viisi päivää myöhemmin pidetyssä valmistelevan toimikunnan ensimmäisessä kokouksessa Uo-marinteen koululla pöytäkirjaan kirjattiin, että uuden klubin perustaminen voi tapahtua Vantaan Rotaryklubin aloitteesta ja governorin myötävaikutuksella. Toimikunta päätti ehdottaa perustavalle

Myyrmäen Rotaryklubin charterkirjan luovutus kesäkuussa 1976 Kulosaaren Casinolla. Kuvassa luovut-tajana governor Niilo Visapää (oik.) sekä vastaanottajina Vantaan Rotaryklubista siirtyneet uuden klubin presidentti Jyrki Tiitola ja varapresidentti Juhani Kopposela. Kuva: Rotary – Vantaa. Helmikuu 1994.

198

kokoukselle, että klubin nimeksi tulisi ”Myyrmäen Rotaryklubi” ja että klubi olisi kaksikielinen sekä kokoontuisi tiistaisin tai keskiviikkoisin kello 16.30–17.00 alkaviin iltakokouksiin ravintola Top-parissa. Klubin rajoiksi kaavailtiin pohjoisessa Kehä III, idässä Vantaanjoki sekä etelässä ja lännessä Vantaan ja Helsingin ja Vantaan ja Espoon välinen raja. Toimikunta keskusteli alustavasti myös klubiin tulevista luokitteista varmistaakseen vähintään 20 henkilön sitoutumisen jäseniksi. Vantaan Rotaryklubia pyydettiin selvittämään nopeasti, ketkä sen jäsenistä olivat mahdollisesti halukkaita siirtymään uuteen klubiin. Lars Zilliacuksen tehtäväksi tuli kummina lähettää tarpeelliset asiakirjat governorille, jotta häneltä saatavan vastauksen jälkeen voitiin edetä perustamistoimenpiteissä.

Lars Zilliacus ilmoitti 7.1.1976 valmistelevalle toimikunnalle, että governorille lähetettävien vi-rallisten asiakirjojen joukkoon tarvittiin klubille tulevan toiminta-alueen luovutuskirja. Toimikunta toivoi, että Vantaan Rotaryklubi tekisi asiaa koskevan päätöksen mahdollisimman pian. Päätös syn-tyi todella nopeasti, jo seuraavana päivänä, ja luovutuskirja jätettiin governorille. Vantaan klubista saatiin myös tietää, että sen jäsenistä Juhani Kopposela, Klaus Pihkala, Manu Ruski ja Jyrki Tiitola olivat ilmaisseet halukkuutensa siirtyä perustettavaan klubiin. Uusien jäsenehdokkaiden saamiseksi valmisteleva toimikunta kokosi luokitekarttaan nojautuen edustavan ryhmän nimiä, jotka jaettiin toimikunnan jäsenten kesken asianomaisten halukkuuden selvittämiseksi. Tammikuun puolivälissä suostumuksensa antaneita oli 22 ja maaliskuun alkuun mennessä heidän lukumääränsä oli noussut jo lähes 30:een. KOP:n paikallisessa konttorissa pitämässään kokouksessa 3.3.1976 toimikunta tote-si valmistavien toimenpiteiden edenneen siihen mittaan, että perustava kokous voitiin pitää. Kokous päätettiin kutsua koolle 17. päiväksi maaliskuuta 1976 kello 17.00 Oy Volvo Ab:n toimitiloihin Kaivokselassa. Kutsu lähetettiin 30 jäsenehdokkaalle mukaan lukien Vantaan klubista siirtyvät ja val-mistelevaan toimikuntaan kuuluneet ehdokkaat, sekä DG Niilo Visapäälle, Vantaan Rotaryklubin presidentti Raimo Paloselle ja Vantaan klubista valmistelevaan toimikuntaan kuuluneille jäsenille.

Kutsutuista jäsenehdokkaista perustavaan kokoukseen osallistuivat seuraavat 27 henkilöä: Lars Andersin, Roy Asplund, Kaj Eräjuuri, Fred Geitel, Kalevi Helasuo, Bengt Hellström, Pentti Jänkä-lä, Sakari Kaitala, Urpo Kinanen, Juhani Kopposela, Rauno Koski, Jorma Larinkari, Kari Manner, Harri Mönkkönen, Paavo Pajunen, Klaus Pihkala, Aarre Purhonen, Paavo Pääkkönen, Manu Ruski, Taisto Rytkönen, Ismo Salo, Olavi Stenbäck, Veikko Stude, Antero Tarvainen, Jyrki Tiitola, Vesa Wennäkoski ja Olavi Vuorela. Klubin charterjäseniin tuli kuulumaan myös kokouksesta estynyt Raimo Suomio. Läsnä olivat edelleen DG Niilo Visapää, Lars Zilliacus, joka valittiin kokouksen pu-heenjohtajaksi, Raimo Palonen ja valmistelevan toimikunnan sihteerinä toiminut Erkki Haapoja.

Päätös klubin perustamisesta syntyi yksimielisesti. Klubin nimi aiheutti sen sijaan keskustelua. Valmistelevan toimikunnan esittämän ”Myyrmäen Rotaryklubi – Myrbacka Rotaryklubb” lisäksi tulivat nimiehdotuksina esille ”Länsi-Vantaan Rotaryklubi” ja ”Vantaankosken Rotaryklubi”. Toi-mikunnan esitys sai kuitenkin suurimman kannatuksen ja päätös syntyi sen mukaisesti. Klubin rajat kokous vahvisti siten, että pohjoisessa rajana oli Kehä III, idässä Vantaanjoki sekä etelässä ja lännessä Vantaan kaupungin raja. Toimikunnan esittämät klubin säännöt hyväksyttiin sellaisinaan ja viikko-kokoukset päätettiin pitää maanantaisin kello 16.45 ravintola Kultakaivoksessa. Klubin ensimmäi-seen hallitukseen tulivat keskeisiksi toimihenkilöiksi yksimielisesti valitut presidentti Jyrki Tiitola, varapresidentti Juhani Kopposela, ensimmäinen sihteeri Raimo Suomio, toinen sihteeri Taisto Ryt-könen, rahastonhoitaja Vesa Wennäkoski ja klubimestari Kalevi Helasuo sekä muiksi hallituksen jäseniksi Klaus Pihkala ja Veikko Stude. Myyrmäen Rotaryklubin ensimmäinen viikkokokous pää-tettiin pitää jo viiden päivän kuluttua 22.3.1976.

Perustavan kokouksen alussa Lars Zilliacus selvitti lyhyesti rotaryliikettä ja rotaryklubin toimintaa

199

ja governor kertoi liikkeen historiasta ja tarkoitusperistä. Kokouksen päättämisen yhteydessä Van-taan Rotaryklubin presidentti Raimo Palonen onnitteli vastaperustettua klubia ja lahjoitti sille kaksi vieraskirjaa, joista toinen oli tarkoitettu varsinaiseksi vieraskirjaksi ja toinen ”paikkaajien” käyttöön. Lars Zilliacus luovutti kummilahjana presidentille kilisevän kellon käytettäväksi puheenjohtajan nuijana. Omissa menestyksen toivotuksissaan governor Visapää kohdisti sanansa myös erityisedus-tajalleen ja kiitti tätä hyvin suoritetusta työstä. Klubin puolesta kiitokset valmisteluun osallistuneille ja vierailijoille esitti presidentiksi valittu Jyrki Tiitola.

Myyrmäen Rotaryklubi hyväksyttiin RI:n jäseneksi 24.5.1976. Charterjuhlansa klubi järjes-ti Kulosaaren Casinolla 21.6.1976 kello 19.30. Tilaisuuteen osallistuivat klubin 24 oman jäsenen ja heidän vaimojensa lisäksi DG Niilo Visapää, tuleva governor Lasse Hyvärinen sekä Tikkurilan, Luoteis-Helsingin, Pohjois-Helsingin, Kanta-Espoon ja Aulangon Rotaryklubien edustajat. Kum-miklubia edustivat tuleva presidentti Juhani Artola, Lars Zilliacus ja Erkki Haapoja. Juhlivan klubin presidentti Jyrki Tiitolan runollisten ja osin runomittaistenkin tervehdyssanojen jälkeen governor luovutti charterkirjan. Myöhemmässä puheessaan Niilo Visapää korosti täsmällisyyden merkitys-tä rotarytoiminnassa ja lahjoitti klubille ison kokouskellon. Lars Zilliacus antoi klubille kummi-klubin lahjana presidentin käädyt ja jakoi jäsenille rotarymerkit. Mikko von Weissenberg luovutti edustamansa Aulangon klubin vain pari kuukautta hallussaan pitämän perinnenuijan, niin sanotun ”kuopuksen nuijan”, nyt nuorimmalle rotarypiirin klubille. ”Päivänsankari” sai vastaanottaa myös edustettuina olleiden klubien standaarit. Tuoreen rotari Roy Asplundin ja hänen vaimonsa musiikki-esitysten lisäksi osallistuneiden ”korviin jäivät soimaan” tulevan governorin, Lasse Hyvärisen, sanat: ”Palvellaan yhdessä rotareina”.

”Kummi-isä” Lars Zilliacus tuki klubin toimintaa sen alkuaikoina varsin pitkään vierailemalla usein viikkokokouksissa. Klubien yhteistyö palvelutoiminnan tasolla käynnistyi välittömästi, kun Myyrmäen klubi liittyi heti vuoden 1976–1977 alusta Vantaan klubin liikenneturvallisuusprojek-tiin.

8.3 VANTAA AIRPORT ROTARYKLUBI:

GOVERNORIEN SINNIKKYYDEN TUOTE

Myyrmäen Rotaryklubin perustamisen jälkeen keskustelu neljännen klubin perustamisesta Vantaal-le käynnistyi varsin pian. Asiasta keskusteltiin muun muassa DG Matti Mäkelän Vantaan klubiin tekemän vierailun yhteydessä lokakuussa 1982. Governorin ajatuksissa oli Tikkurilan ja Keravan välille, lähinnä Korson alueelle perustettava klubi. Kummiklubina saattaisi tulla kysymykseen esi-merkiksi Tikkurilan klubi. Keskustelussa todettiin myös, että Tikkurilan klubin itäosassa sijaitseva Sotungin/Hakunilan aluekin voisi olla potentiaalinen alue uuden klubin perustamiselle, olihan asiaa väläytelty jo aiemminkin. Tilaisuudessa sovittiin, että Erkki Reittilä käy asiasta alustavia neuvotteluja ainakin Tikkurilan ja Keravan klubien kanssa. Neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet konkreettisiin toimenpiteisiin.

Ajatus Korson Rotaryklubin perustamisesta ei kuitenkaan väistynyt. Tammikuussa 1989 Vantaan

200

Rotaryklubin hallitus tiesi, että DG Usko Santavuori oli vierailullaan Tikkurilan klubissa ottanut asian jälleen esille. Sama toistui DG Matti Lappalaisen vieraillessa syyskuussa 1992 Vantaan klu-bissa. Kummankin vierailun yhteydessä sovittiin, että klubit selvittävät perustamismahdollisuudet. Vuoden 1995–1996 yhteenvedossa Vantaan klubin suunnitelmista ja tavoitteista todettiin, että uu-sien klubien perustaminen ei tällä hetkellä ollut ajankohtaista. Pitkällä aikavälillä voi klubien perus-taminen Korsoon ja Martinlaaksoon osoittautua kuitenkin tarpeelliseksi. Seuraavan vuoden suun-nitelmissa todettiin jo selvästi, että uusien klubien perustamiseen ei ole tarvetta. Heinäkuussa 1997 hallitus meni vieläkin pidemmälle katsoessaan, ettei klubin toiminta-alueelle tai sen läheisyyteen ollut mahdollista perustaa neljättä klubia. Tästä näkemyksestä huolimatta DG Matti Vuorio pu-hui klubivierailullaan marraskuussa Etelä- tai Länsi-Vantaalle perustettavan klubin puolesta. Maa-liskuun lopulla 1998 Finlandia-talossa pidettyyn PETS-koulutukseen mennessä hänen kaavailunsa uudesta klubista oli vaihtunut jälleen Korson Rotaryklubiksi. Governorien innokkuus neljännen klubin perustamiseksi valkeni viimeistään DG Henri J. Vartiaisen vierailulla marraskuussa 1998, jolloin hän totesi Vantaan klubien määrän vähäiseksi väkilukuun suhteutettuna. Vantaan kaupungin luonteeseen ja sosiaaliseen jakautumaprofi iliin vedoten Vantaan Rotaryklubin kanta uuden klubin perustamiseen säilyi silti torjuvana.

Vuoden 1999–2000 alkuun mennessä Vantaan klubien näkemykset neljännen klubin perusta-misesta lieventyivät. Taustalla oli ilmeisesti DG Juhani Syrjämäen sanoma klubivierailuilla, jonka mukaan piirin alueelle suunniteltiin kahta uutta klubia, toista Espooseen ja toista, lentoaseman terminaalissa kokoontuvaa, Vantaalle. Governorin viesti oli jossain määrin yllättävä, koska hän ai-kaisemmissa tapaamisissa oli esittänyt kantanaan, että lentokenttäklubia ei nyt perustettaisi, vaan Vantaan klubit keskittyisivät toimintansa kehittämiseen ja aktivoimiseen. Muuttuneessa tilanteessa Myyrmäen Rotaryklubi ehdotti lentokenttäklubin perustamista Vantaan klubien yhteisprojektina. Vantaan Rotaryklubin presidentti Jaakko Aatolainen ilmoitti kantanaan, että jos lentokenttäklubi perustetaan, sen tuli olla englanninkielinen kansainvälinen klubi, jossa Vantaan lentoaseman kautta kulkevat rotaryt saattoivat käydä paikkaamassa. Marraskuun 1999 lopulla pidettyyn asiaa pohtivaan kokoukseen hallitus valtuutti presidentin ja tulevan presidentin, Björn Backmanin.

Neuvottelut ja muut alustavat toimenpiteet johtivat siihen, että syksyllä 2000 muodostettiin uuden rotaryklubin perustamistoimikunta. Toimikunnan työskentely tapahtui governorilta klubin perustamista avustavan tehtävän saaneen AG Matti Kivisen aktiivisella tuella ja Katajanokan klu-bista perustettavaan klubiin siirtyvän kehityspäällikkö Pirjo Heikkasen käytännössä pyörittämänä. Vantaan Rotaryklubin nimeäminä edustajina toimikuntaan kuuluivat Esko Kaarna, Kim Zilliacus ja Heikki P.S.Leivo. Jäsenehdokkaista lehtori Taisto Hintsanen osallistui aktiivisesti alusta alkaen toi-mikunnan työskentelyyn ja vähitellen mukaan tulivat myös apulaisturvapäällikkö Auli Kankkunen ja toimitusjohtaja Leena Riekkola. Vaikka klubin perustaminen oli kaavailtukin Vantaan klubien yh-teistyönä tapahtuvaksi, Tikkurilan ja Myyrmäen klubit eivät lähettäneet edustajiaan perustamistoi-mikuntaan tai osallistuneet juuri muutenkaan asian valmisteluun. Toimikunnan kokoukset pidettiin Helsinki-Vantaan lentoaseman kongressitilojen kahviossa tai ravintoloissa.

Perustamistoimikunta kokoontui ainakin kahdeksan kertaa tammi-toukokuun 2001 aikana. Perustamiseen liittyvien muodollisuuksien lisäksi toimikunta joutui etsimään klubille tarkoituk-senmukaista kokoontumispaikkaa ja sopivia jäsenehdokkaita. Kokoontumispaikaksi päätettiin eh-dottaa Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja käyttää klubista sen mukaisesti työnimeä ”Vantaa Airport Rotaryklubi”. Valmistelun loppuvaiheissa kokoontumispaikaksi täsmentyi lentoaseman paloaseman ravintola Brankkari. Kokouspäiväksi kaavailtiin keskiviikkoa. Useista kokoontumisaikaehdotuksista

201

toimikunta päätyi lopulta esittämään kello 7.30 alkavaa kokousta; Vantaallahan ei ollut vielä yhtään aamulla kokoontuvaa rotaryklubia. Lentoaseman kautta kulkevaa kansainvälistä liikennettä ajatellen pidettiin asiallisena, että kokouskielinä käytettäisiin suomea ja englantia.

Jäsenhankinnan tehostamiseksi toimikunta lähetti helmikuussa joukolle ”rotaryaatteesta mahdol-lisesti kiinnostuneita henkilöitä” Pirjo Heikkasen, Esko Kaarnan ja Matti Kivisen allekirjoittaman kirjeen, jossa kerrottiin klubin perustamisaikeesta, luonnehdittiin lyhyesti rotaryliikkeen olemusta, pyydettiin vastaanottajia harkitsemaan jäsenyyttä sekä kutsuttiin heidät informaatiotilaisuuteen Ka-levalan päivänä. Tilaisuus tuotti muutaman sitovan jäsenilmoittautumisen. Samassa yhteydessä pi-dettiin klubin perustamiskokous, jossa laadittiin jäsenanomus RI:lle. Esteitä anomuksen tekemiselle ei ollut, koska hankittujen 13 jäsenehdokkaan lisäksi yhteensä 17 Vantaan Rotaryklubin jäsentä oli lupautunut uuden klubin perustajajäseniksi. RI:n voimassa olleiden sääntöjen mukaan uusi klubi voitiin perustaa paikkakunnalle silloinkin, kun siellä oli jo ennestään yksi tai useampi klubi. Tämän säännön mukaisesti Vantaan, Tikkurilan ja Myyrmäen klubit olivat tarkistaneet (Vantaan Rotary-klubi 22.2.2001) alueensa koskemaan koko Vantaan kaupungin alueen ja tehneet päätöksistään asianmukaiset ilmoitukset RI:lle. Vantaan Rotaryklubi oli myös päättänyt maksaa uuden klubin perustamismaksun (30 x 15 $) ja laskuttaa myöhemmin Myyrmäen ja Tikkurilan klubeilta niiden osuudet.

Perustamiskokous hyväksyi klubin nimen (Vantaa Airport Rotaryklubi) sekä kokouspaikan (ra-vintola Brankkari) ja kokousajan (keskiviikkoisin kello 7.30) perustamistoimikunnan ehdotusten mukaisesti. Klubin ensimmäiseksi presidentiksi tuli Pirjo Heikkanen, tulevaksi presidentiksi ja klu-bimestariksi Leena Riekkola, sihteereiksi Taisto Hintsanen ja kiinteistöpäällikkö Tuija Fräntilä sekä taloudenhoitajaksi konttorinjohtaja Sami Häsä. Matti Kivinen hoiti jäsenanomuksen asianmukai-sesti Zürichiin. Klubi joutui kuitenkin täydentämään anomukseen liittyviä asiakirjoja vielä huh-ti-toukokuussa, minkä seurauksena juuri ennen juhannusta pidettäväksi kaavailtu charterjuhla oli vaarassa lykkääntyä. Loppujen lopuksi charterjuhla voitiin järjestää suunniteltuna ajankohtana, sillä keskushallitus hyväksyi Vantaa Airport Rotaryklubin RI:n jäseneksi 8. päivänä kesäkuuta 2001.

Vantaa Airport Rotaryklubi vietti parinkymmenen hengen voimin charterjuhlaansa 20. päivä-nä kesäkuuta 2001 kello 18.00 alkaen klubin säännöllisessä kokouspaikassa ravintola Brankkarissa. Tilaisuudessa DG Lars Nystén luovutti onnen- ja menestyksentoivotusten kera charterkirjan, jonka klubin puolesta vastaanotti presidentti Pirjo Heikkanen. Tervehdyksensä esittivät myös AG Matti Kivinen ja kummiklubien edustajat. Esko Kaarna luovutti Vantaan Rotaryklubin standaarin ja klu-bin kummilahjana presidentin käädyt. Vastaavana kummilahjana Tikkurilan klubi antoi puheenjoh-tajan nuijan ja Myyrmäen klubi vieraskirjan. Juhlaan kulminoituivat vihdoinkin ne pyrkimykset, joita piirin governorit olivat vajaan kahden vuosikymmenen ajan ylläpitäneet neljännen rotaryklu-bin saamiseksi Vantaalle. Tässä mielessä Vantaa Airport Rotaryklubia voidaan täydellä syyllä pitää governorien sinnikkyyden tuotteena. AG Matti Kivisen panos erityisesti klubin perustamisen yhte-ydessä oli ratkaisevan tärkeä.

Kummiklubien velvoitteiden hoitaminen Vantaa Airport Rotaryklubin perustamisen ja toimin-nan käynnistämisen yhteydessä jäi käytännössä Vantaan Rotaryklubin vastuulle. Vaikka sen jäsenistä kukaan ei siirtynytkään uuteen klubiin, sen apu käytännön asioiden hoitamiseen opastamisessa oli merkittävä. Esko Kaarna ja aivan erityisesti Kim Zilliacus jatkoivat kummiklubin edustajan tehtä-väänsä vierailemalla aktiivisesti Vantaa Airport klubin viikkokokouksissa ja antoivat aina tarvittaes-sa, usein pyytämättäkin, asiaankuuluvaa ”tukiopetusta”. Esko Kaarna sai lisäksi presidentti Björn Backmanilta erityistehtäväkseen vastata kummiklubille kuuluvasta ja RI:n keskushallitukselle nel-

202

jännesvuosittain tehtävästä raportoinnista ensimmäisen toimintavuoden aikana. Jo puolen vuoden jälkeen hän saattoi viestiä Zürichiin: ”The Club has operated methodically and systematically and its recruiting of new members has been effective. Fundamental operations are well organized. The Club has assimilated the real Rotary Spirit.”

Vantaan ja Vantaa Airport klubien hyvä yhteistyö on jatkunut myöhemminkin, ja uudesta klu-bista on muodostunut joidenkin Vantaan Rotaryklubin jäsenten hyvin suosima paikkauskohde. Sitä vastoin odotukset lentoaseman kautta kulkevan kansainvälisen liikenteen tuomista vierailijoista eivät toteutuneet, ehkäpä kokouspaikan terminaalien suhteen epäedullisesta sijainnista johtuen. Toiseksi kokouskieleksi suunniteltu englantikin jäi lähinnä teoreettiseksi mahdollisuudeksi.

8.4 VANTAAN ROTARACTKLUBIN PERUSTAMINEN

JA TUKEMINEN

Rotaractin tarkoituksena on antaa nuorille miehille ja naisille tilaisuuksia parantaa niitä tietoja ja tai-toja, jotka auttavat heitä kehittymään ihmisinä, kohdistamaan huomiota paikkakuntansa aineellisiin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin sekä parantamaan maailman kaikkien ihmisten välisiä suhteita ystävyyden ja palvelemisen kautta. Rotaractklubit koostuvat 18–30-vuotiaista nuorista aikuisista, jotka asuvat, työs-kentelevät tai opiskelevat niitä tukevan rotaryklubin läheisyydessä. Rotaractorin jäsenyys rotaractklubissa päättyy sen rotaractvuoden kesäkuun 30. päivänä, jona hän täyttää 30 vuotta. Rotaractklubin perusta-misesta, tukemisesta ja ohjaamisesta vastaa yksi tai useampi rotaryklubi. Seuraava motto on hyväksytty rotaractklubien ja niiden jäsenten asianmukaiseen käyttöön: Fellowship Trough Service, toveruutta pal-velemisen kautta. (Rotaryn käsikirja 2001, s. 97-99).

Rotaracttoiminta on valitettavasti hiipumassa kiihtyvästi. Vuonna 1990–1991 Suomessa oli 18 ro-taractklubia. Kymmenen vuotta myöhemmin klubien määrä oli edelleen 18, mutta niiden jäsenmäärät olivat jo pienentyneet huomattavasti. Vuonna 2004–2005 klubeja oli enää seitsemän.

Elokuun alussa 1968 Kaj Ahlman selosti Vantaan Rotaryklubin viikkokokouksessa lyhyesti ro-taryliikkeen piirissä saman vuoden keväällä alkanutta rotaracttoimintaa, mistä Sulo Kosunen lupasi puhua myöhemmin enemmän. Kokousta seuranneessa klubineuvottelussa päätettiin järjestää rota-ryvuoden aikana rotaryperheiden nuorille sopiva tilaisuus, jossa heille tehtäisiin rotarytyötä tunne-tuksi. Asialle omistettiin itsenäisyyspäivän jälkeinen kokous ja siihen osallistui yhteensä 16 nuorta. Ohjelman mukaisesti Kaj Ahlman selosti rotarylle tunnusomaista laajaa nuorisotyötä, Pertti Viita-nen kertoi teini-ikäisille tarkoitetusta interacttoiminnasta ja Sulo Kosunen luonnehti varttuneem-mille kohdistettua rotaracttoimintaa. ”Meillä ollaan perustamassa ensimmäistä klubia. Luultavasti Rotaracttoiminta lyö itsensä läpi.” Rotaracttoiminta ehkä löi itsensä läpi Suomessa, mutta ei vielä pitkään aikaan Vantaalla. Ensimmäinen klubi perustettiin Jyväskylään ja se sai RI:n hyväksymisen 31.1.1969. Saman vuoden huhtikuussa hyväksymisen sai myös Turun Rotaractklubi. Useimmat klubit syntyivät kuitenkin vasta 1980-luvulla.

Vantaan Rotaryklubissa Kurt Kronman teki syyskuussa 1971 aloitteen rotaractklubin perus-tamisesta tulevaan Vantaan kauppalaan. Kysymyksestä käytiin vilkas keskustelu ja asia siirrettiin

203

hallituksen harkittavaksi. Harkinta ei johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin. Niin ei tapahtunut alue-edustaja Jyrki Tiitolankaan lokakuussa 1979 governorin klubivierailun yhteydessä tekemän esityksen perusteella, ei myöskään klubin hallituksen joulukuussa 1980 asian vauhdittamista kos-kevan päätöksen nojalla. Tuossa päätöksessään hallitus asetti tavoitteeksi saada klubi toimintaan jo silloisen DG Walter Erkon aikana kevään kuluessa. Lokakuussa 1983 Timo Pavio selosti ”kolme minuuttia rotarya” -esityksessään rotaracttoiminnan tavoitteita, sekä ehdotti jälleen rotaractklubin perustamistoimiin ryhtymistä. Aloite kuului yhteiskuntapalvelukomitealle. Komitea oli sisällyttänyt klubin perustamisen jo suunnitelmiinsa, joskin sen puheenjohtaja Juhani Pyykkönen katsoi, että ”asiaa on sittenkin syytä harkita perusteellisesti”. Presidentti Rauno Kostiainen tiesi kertoa, että Lars Zilliacuksen poika Kim Zilliacus oli luvannut selvittää löytyisikö halukkaita mukaan tulijoita. Nyt-kin asia jäi ”perusteelliseen harkintaan”.

Konkreettiset toimenpiteet käynnistyivät varsinaisesti vuoden 1985–1986 aikana DG Seppo Salmisen jätettyä klubivierailullaan pohdittavaksi rotaractklubin perustamisen Vantaalle. Toimiin ryhdyttiin Vantaan ja Tikkurilan klubien yhteistyönä. Syyskuussa klubit sopivat, että tulevat pre-sidentit Aarre Pehkonen ja Raimo Salmivuo hoitaisivat asiaa yhdessä. Kesäkuussa 1986 pidetyssä klubineuvottelussa Juhani Pyykkönen sai Pertti Viitasen avustamana valtuudet huolehtia Vantaan klubin edustajana rotaracttoiminnan käynnistymisestä yhdessä Tikkurilan klubin edustajien kanssa. Hanke edistyi ja marraskuun 19. päivänä 1986 Vantaan Rotaractklubin toiminta alkoi kymmenen perustajajäsenen voimin ja Anne Backmanin toimiessa klubin ensimmäisenä presidenttinä. Kummi-klubeiksi ja suojelijoiksi olivat sitoutuneet Vantaan kaikki kolme rotaryklubia. Kokouksiaan rota-ractklubi alkoi pitää parittoman viikon keskiviikkoisin kello 19.00 ravintola Chicissä. Marraskuussa 1987 klubi järjesti yksivuotissyntymäpäivänsä hotelli Rantasipi Airportissa ja juhlisti samalla viral-lisen rekisteröintinsä alullesaattamista. RI:n hyväksymisen klubi sai 1.3.1988 ja charterjuhlansa se järjesti hotelli Rantasipi Airportissa.

Vuonna 1987–1988 rotaractklubin jäsenmäärä oli jo 16, mikä itse asiassa jäi sen historian suu-rimmaksi. 1990-luvun alkupuolella jäsenmäärä alkoi vähitellen laskea ja oli vuonna 1995–1996 enää kymmenen. Tässä vaiheessa klubi siirsi välillä tiistaisin pidettäviksi vaihtuneet kokouksensa Helsinkiin ravintola Kellarikrouviin ja kokoontui siellä parittoman viikon keskiviikkoisin. Vuotta myöhemmin jäsenmäärä putosi kuuteen, jolloin osoittautui tarpeelliseksi järjestää kokoukset yhdes-sä jonkin tai joidenkin toisten klubien kanssa. Yhteistyökumppaneikseen klubi sai ensin Herttonie-mi–Itä-Helsingin Rotaractklubin ja sitten vuoden välein Espoon ja Helsinki-Cityn rotaractklubit. Helsinki-Cityn klubin liityttyä ”kerhoon” kokoukset vaihtuivat parillisen viikon maanantaihin. Es-poon Rotaractklubi irrottautui renkaasta vuonna 2000–2001, mutta jäljelle jääneet jatkoivat yhteis-kokouksiaan niiden toiminnan lakkaamiseen asti. Klubit poistuivat samanaikaisesti rotarymatrikke-lista vuonna 2004–2005. Edellisenä toimintavuotena Helsinki-City klubissa oli ollut seitsemän ja Herttoniemi-Itä-Helsinki klubissa kaksi jäsentä. Käytännössä Vantaan Rotaractklubin toiminta oli päättynyt jo vuoden 2000–2001 aikana.

Vantaan Rotaryklubissa pantiin merkille rotaractklubin jäsenmäärän kehitys jo varsin varhaises-sa vaiheessa. Syyskuisen governorin klubivierailun yhteydessä 1992 kirjattiin, että Vantaan Rota-ractklubi tarvitsee lisäjäseniä. Rotaract-yhteyshenkilöinä toimineet Juhani Pyykkönen (1986–1989, 1990–1991), Martti Hautala (1989–1990, 1991–1999) ja Aarre Pehkonen (1999– 2005) puhuivat kukin aikanaan asian puolesta, mutta ilman mainittavia tuloksia. Vantaan Rotaryklubin muu tuki oli menestyksellisempää. Rotaractorit saivat klubilta muun muassa sponsoriapua koulutustapahtumiin ja RYLA-koulutukseen sekä asiantuntija-apua RYLA-koulutuksen järjestelyissä. Klubi tuki edelleen

204

rotaractoreita maksamalla bussivuokran heidän ensimmäisenä toimintavuotenaan vammaisille lap-sille järjestämällään bussiretkellä Tampereelle sekä kustansi vuosittain muutaman rotarymatrikkelin heidän käyttöönsä. Klubin jäsenet vierailivat myös silloin tällöin esitelmöimässä rotaractoreiden ko-kouksissa.

Vantaan Rotaryklubi keskusteli 2000-luvun alkuvuosina useaankin otteeseen rotaract-toiminnan hiljenemisestä ja mahdollisuuksista ehkäistä sitä. Martti Hautalan helmikuussa 2000 antaman tilan-neselvityksen pohjalta hallitus pohti vakavasti keinoja kääntää kehitys myönteiseen suuntaan. Käy-tännön toimenpiteiden suunnittelu ja toteutus siirrettiin seuraavalle rotaryvuodelle. Niiden suhteen uusi hallitus katsoi, että tilanne vaati kaikkien Vantaan klubien yhteistä aktiivista tukea. Tarvittava tuki rajoittui kuitenkin keskustelujen tasolle. Vuoden 2001–2002 toimintakertomuksessa todettiin-kin, että edellisinä vuosina käydyt keskustelut rotaracttoiminnan kehittämisestä ja mahdollisuuksista aktivoida toimintaa eivät olleet tuottaneet mitään näkyviä tuloksia. Myös kuluneen vuoden aikana toiminta oli ollut hyvin laimeaa. Tosiasiassa kummeilla ei ollut lainkaan selvää kuvaa todellisesta tilanteesta. Vuodesta 2001–2002 alkaen Vantaan Rotaractklubissa oli rotarymatrikkelin mukaan jäl-jellä vain yksi jäsen ja hänkin oli pelkästään paperijäsen. Vantaan Rotaryklubissa ei välttämättä edes tiedostettu rotaractklubin toiminnan lakkaamista; valitsihan klubi vuosittaisissa vaalikokouksissaan rotaract-yhteyshenkilön aina vuoteen 2005–2006 asti.

205

LOPUKSI

Huddinge Rotaryklubbin aloite syksyllä 1962 rotaryklubin perustamiseksi Helsingin maalaiskun-taan johti Vantaan Rotaryklubin syntyyn ja rotarytoiminnan käynnistymiseen kunnan alueella Poh-jois-Helsingin Rotaryklubin toimiessa kummina. Klubin synty osui vuosiin, joiden aikana kunnan väkiluku alkoi kiihtyvästi kasvaa ja talous- ja kulttuurielämä kohentua. Tuohon murrokseen tarvit-tiin myös sitä palvelumieltä, jota rotaryliike pitää toimintansa aatteellisena pohjana. Nyt, runsaat 40 vuotta myöhemmin, Vantaan kaupungissa toimii kolme muutakin rotaryklubia, jotka kaikki yhdessä tarjoavat liike- ja ammattialoilla toimiville rotareille vankan eettisen perustan toiminnal-leen. Tikkurilan, Myyrmäen ja Vantaa Airport klubien kummina Vantaan Rotaryklubi on jatkanut oman kummiklubinsa viitoittamalla tiellä ja kantanut vastuuta rotaryn yleisestä laajennustyöstä. Se on siten myös lunastanut presidenttinsä klubin charterjuhlassa esittämän vakuutuksen: ”Klubi tulee omalta osaltansa ja mahdollisuuksien mukaan vaalimaan ja edistämään rotaryaatetta omalla toi-mialallaan.” Yhteydet Huddinge Rotaryklubiin ovat sitä vastoin vaihtuneet alkuvuosien aktiivisista kontakteista jo pitkään kestäneeksi hiljaisuudeksi.

Vantaan Rotaryklubin neljän vuosikymmenen kehityskäyrä on ollut pääsääntöisesti nousujoh-toinen, vaikka siihen on sisältynyt myös tasanteita ja pieniä notkahduksiakin. Toiminta on vuosien varrella monipuolistunut, tehostunut ja muuttanut klubin olemuksen vahvan yhteenkuuluvuuden sävyttämäksi sisar- ja veljespiiriksi. Sen koheesiota on pyritty muun ohella vaalimaan ja lujittamaan jäsenten elämäntilanteiden ja merkkipäivien huomioon ottamisella ja poisnukkuneiden muistami-sella. Erityisesti pitkän kypsyttelyn jälkeen naisjäsenten mukaantulo vuosituhannen vaihteessa toi uutta ilmettä ja tehokkuutta toimintaan. Alun jäsenmäärä on kasvanut yli kaksinkertaiseksi ja char-terveljiäkin on mukana vielä kaksi. Pyrkimys palvelemisen ihanteen vaalimiseen on saanut käyt-tövoimansa siitä oivalluksesta, että pyyteetön palveleminen edellyttää aktiivista toimintaa kaikissa yhteyksissä. ”Service Above Self ” on ollut klubin tunnustama ohjenuora koko sen historian ajan.

Klubin jäsenkehityksessä kymmenen ensimmäistä vuotta merkitsivät nousua, seuraavat kaksi vuosikymmentä pitkää tasannevaihetta ja viimeiset kymmenen vuotta jälleen nousukautta. Tasan-nevaihetta selittää se, että eronneiden määrä vuosittain oli huomattavasti nykyistä suurempi ja osui suurin piirtein yksiin otettujen kanssa. Jäsenten keski-ikä on toiminnan aikana noussut tuntuvas-ti. Joistakin äänenpainoista huolimatta kehitystä ei välttämättä voi pitää huolestuttavana; takaahan se klubin toiminnalle arvokkaan määrän kokemusta ja asiantuntemusta sekä todistaa, että rotaryn palveluihanteet ja eettiset periaatteet koetaan vaalittavina arvoina. Asian puolesta puhuu sekin, että lähes 40 % kaikista yhteensä 173 jäsenestä on ollut mukana klubin toiminnassa yli 10 vuotta ja heistäkin kolmannes yli 20 vuotta. Luokitteissa voimakkain kasvu on painottunut kasvatukseen ja koulutukseen. Sitä vastoin perinteisten rakentamiseen ja teollisuuteen liittyneiden luokitteiden suhteellinen osuus on vähentynyt siitä huolimatta, että teknisen koulutuksen saaneita on edelleen lähes kolmannes jäsenistä. Huomattava osa heistä edustaa nyt myös kaupallisia, tietoliikenteen ja koulutuksen aloja.

206

Merkittävä piirre Vantaan Rotaryklubin toiminnassa on ollut osallistumisaktiivisuuden säilymi-nen suurin piirtein samalla tasolla koko sen historian ajan. Viidentoista ensimmäisen vuoden aikana tason mukaiset läsnäoloprosentit eivät yltäneet edes rotarypiirin keskiarvoihin. Ponnistelut tason säilyttämiseksi ja parantamiseksi 1970-luvun lopulla muuttivat tilanteen. Viimeisten kymmenen vuoden aikana klubi on löytynyt lähes poikkeuksetta piirin tilastojen parhaimpien klubien joukosta ja on aktiivisuudellaan saanut tunnustetun aseman myös governorien arvioinneissa. Läsnäolopro-senttien oikeuttama siirtyminen piirin keskiarvojen alapuolelta tilastojen parhaaseen päähän kuvan-nee hyvin yleistä klubien osallistumisaktiivisuudessa tapahtunutta kehitystä. Sen valossa Vantaan Rotaryklubi on perustellusti ansainnut maineensa osallistuvana klubina. Sitä ei missään tapauksessa voi syyttää yleisen kehityksen tukemisesta, vaikka rehellisyyden nimissä klubin omassa piirissäkin on jouduttu aina silloin tällöin keskustelemaan joidenkin jäsenten läsnäolotilanteista. Kovin usein ei kuitenkaan ole jouduttu turvautumaan järjestysmuodon viitoittamiin johtopäätöksiin.

Tunnusomaista Vantaan Rotaryklubille on ollut menestyminen ja tuloksellisuus kaikessa siinä, mihin se on hyväksymiensä suunnitelmien puitteissa ryhtynyt. RI:n ja piirin esittämiin haasteisiin klubi on vastannut lähes poikkeuksetta myönteisesti ja toteuttanut ne mallikkaasti, samoin kuin muutkin käynnistämänsä projektit, kohdistuivatpa ne sitten sotainvalidien tukemiseen, nuorisoon ja nuorisovaihtoon, yhteistyöhön koulujen kanssa, huumeiden vastustamiseen tai kansainväliseen yhteiskuntapalveluun. Siitä todistavat lukuisat tunnustukset ja erinomaiset sijoitukset laadituissa klubien paremmuusjärjestyksissä. Huomionarvoista on ollut kunnostautuminen nimenomaan Ro-tarysäätiön ohjelmissa. Tosin klubin ja sen komiteoiden suunnitelmiin on sisältynyt myös pyrki-myksiä, jotka ovat jääneet vain suunnitelmiksi tai joiden toteutumista ei voi todentaa syystä, että niitä ei ole riittävästi dokumentoitu tai seurattu asiakirjojen tasolla. Joskus suunnitelmissa on ollut toivomisen varaakin, varsinkin niissä, jotka ovat sisältäneet pitkiä tavoiteluetteloja tai ovat sellaisi-naan olleet kopioita edellisiltä vuosilta. Tällaisten suunnitelmien tuloksista toimintakertomukset eivät ymmärrettävästi kerro juuri mitään.

Rotaryn keskeisimmän toimintamuodon, säännöllisten viikkokokousten, onnistumiseen klubi on kiinnittänyt aina erityistä huomiota. Kokemukset alkuvuosien jossain määrin vaihtelevista käy-tännöistä johtivat ennen pitkää laatimaan kokousohjelmat yhdellä kertaa koko rotaryvuodeksi, ja ymmärrettäviä tilanteiden vaatimia pieniä tarkistuksia lukuun ottamatta ne ovat myös sellaisinaan toteutuneet. Ohjelmien sisällöllistä suunnittelua ovat ohjanneet pyrkimykset rotarytietoutta lisäävi-en ja ajankohtaisten tietoiskujen sekä mielellään rotaryvuoden teemoihin liittyvien korkeatasoisten ja mielenkiintoisia aihepiirejä käsittelevien esitelmien pitämiseen. Hallitukset ovat tiedostaneet hyvin, että kiinnostava viikkokokousohjelma on paras tae ylläpitää jäsenten aktiivisuutta ja lujittaa klubin henkeä ja yhteenkuuluvuutta. Osaltaan myös kukin jäsenistä on tehnyt parhaansa vastatakseen oh-jelmavuoronsa onnistumisesta joko omalla esityksellään tai hankkimansa vierailevan esitelmöitsijän turvin. Eri yhteyksissä saatu palaute on vakuuttanut, että rotaryn suuri rikkaus on sen tietämystä ja ajatusmaailmaa laajentava anti kuultujen esitelmien ja niitä seuranneiden keskustelujen muodossa.

Viikkokokousohjelmiin sisältyneillä lukuisilla työpaikka-, teollisuus- ynnä muilla vierailuilla sekä retkillä ja matkoilla eri kohteisiin on ollut näkemysten avartumisen lisäksi oma merkityksensä klubin kontaktiverkon laajenemiselle. Viihtyvyyttä ja yhteenkuuluvuutta ovat puolestaan lujittaneet erilai-set juhlat, teatterivierailut ja muut tapahtumat, joista suureen osaan ovat osallistuneet myös avecit. Klubin toiminnan alkupuolella tilaisuuksia oli vuosittain jossain määrin runsaammin kuin nykyisin, ja niiden yleisilmekin on muuttunut vähitellen hivenen aiempaa muodollisemmaksi. Syventyminen arkistomateriaaliin luo väistämättä sen kuvan, että kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana

207

Kesällä 2005 klubin neljännen vuosikymmenen viimeinen presidentti Jorma Haapamäki siirsi tehtävät ja presidentin käädyt uuden vuosikymmenen aloittavalle Risto Laitiselle. Kuva: Jorma Haapamäen kuva-ar-kisto.

”meno ja meininki” oli tuntuvasti nykyistä rennompaa. Veljillä oli todella hauskaa takka- ja saunail-loissa, rapujuhlissa ja kesäretkillä, joskin noihin tilaisuuksiin osallistuneiden keskeisen ryhmän muo-dosti useimmiten tietyistä samoista veljistä koostuva ydinjoukko. Asiaan kuuluneet leikkimieliset kisat laajenivat aikanaan myös intercityklubien välisiksi mittelöiksi. Toiminnan ”vakavoituminen” selittynee parhaimmin jäsenmäärän kasvulla ja keski-iän nousulla. Nykyisin ilme on ehkä vakaampi ja toiminta suunnitelmallisempaa, mutta se tosiasia ei ole muuttunut, että klubissa viihdytään.

Syksyllä 1966 DG Väinö Immonen puhui nuoren klubin jäsenille rotaryn merkityksestä: ”Ro-tary antaa meille toveruutta, avomielisyyttä ja seurallisuutta sekä lisää tietomääräämme aloilla, jotka ennestään ovat meille enemmän tai vähemmän vieraita. Rotarysta opimme palvelutaitoa, huomaa-vaisuutta ja kohteliaisuutta. Paras tapa osoittaa kiitollisuutta on palvella.” Governorin sanat herätti-vät toimintaan kohdistuvia odotuksia ja ne suuntautuivat velvoittavina jokaiseen rotariin. Sanoma sai puhuttelevaa tulkintaa vuoden 1985–1986 RI:n presidentti Edward Cadmanin tunnuslauseesta ”You are the key”. Teeman synnyttämään luonnolliseen kysymykseen löytyi luonnollinen vastaus: Avaimenreikä on ”klubisi – se klubi, johon sinä niin hyvin sovit”. Juuri klubissa avautui mahdolli-suus veljeyteen ja palveluun ja juuri ”sinä olet avain klubisi menestykseen.” Vantaan Rotaryklubi on historiansa aikana edennyt varsin pitkälle tällä tiellä ja sen jäsenten toiminnasta löytyy ”Service Abo-ve Self ” -tunnuslauseelle runsaasti selvää käytännön vastinetta. Klubissa on hyvä henki ja ilmapiiri ja sen jäseniä yhdistää vahva toveruus. Lähtökohdat seuraaville vuosikymmenille ovat erinomaisen turvalliset ja säilyvät sellaisina niin kauan kuin jokainen sisar ja veli tiedostaa aidosti avainasemansa toiminnassa ja siihen kuuluvissa yhteisissä ponnistuksissa oman elinympäristön ja kotikaupungin hyväksi sekä paremman maailman ja huomisen luomiseksi.

208

LÄHDE- JA ARKISTOLUETTELO

KIRJEENVAIHTO

Club Rotary Mont-Joli, Raymond Lavallée D.D.S.: – Kirje 22.9.1965 vastaanottajana Mr. Tauno Markkula.

Ebbinghaus Olle, President i Huddinge Rotaryklubb: – Kirje 20.11.1962 vastaanottajana Governor T.V. Viljanen.

Furuhjelm Henrik, Vantaan Rotaryklubi, 2. sihteeri: – Kirje 23.3.1964 vastaanottajana Huddinge Rotaryklubb.

Kirui Stanley, Limuru Boys’ Centre: – Lokakuussa 1985 vastaanotettu päiväämätön kirje vastaanottajana kansainvälisen yhteis-kuntapalvelun piirikomitean puheenjohtaja Timo Torkkola, joka ohjannut sent Vantaan Rotaryklubille.

Korttila Veikko, Governor District 143: – Kirje 9.2.1965 vastaanottajana Johtajaopettaja Tauno Markkula, Vantaan koulu.

Laamanen Erkki, Vantaan Rotaryklubin I sihteeri: – Kirje 11.11.1991 vastaanottajana Suomen Rotarytoimisto

Laamanen Erkki: – Kirje 15.12.1991 vastaanottajana governor Aarne I. Välikangas

Lions Club Tikkurila-Dickursbyn– kirje 3.2.1971 vastaanottajana Vantaan Rotaryklubi (kutsu klubin kuukausikokoukseen).

Lund Jarl, Governor 1996-97: – Kirje 11.6.1997 vastaanottajana Vantaan Rotaryklubi, klubipresidentti Kari Purhonen.

Means George R., General Secretary, RI Evanston: – Kirje 24.2.1965 vastaanottajana Mr. Tauno Markkula, President, The Rotary Club Vantaa-Vanda.

Means George R., General Secretary, RI Evanston: – Kirje 24.2.1965 vastaanottajana Mr. Gunnar Andersson, Secretary, The Rotary Club Vantaa-Vanda.

Olsson Eeva, RI:n Pohjoismaiden toimisto: – Fax 20.11.1991 vastaanottajana 1. sihteeri, Vantaan Rotaryklubi.

Panzar Walter, Under Secretary, RI Zürich: – Kirje 21.5.1963 vastaanottajana Pohjois-Helsingin Rotaryklubin presidentti Olli Vik-stedt.

Panzar Walter, Under Secretary, RI Zürich: – Kirje 8.7.1964 vastaanottajana Herr Tauno Markkula, President, Rotaryklubben Vantaa.– Kirje 17.8.1964 vastaanottajana S. Raassina, Esq., Member, The International Service

209

Committee, The provisional Rotary Club Vantaa-Vanda.– Kirje 18.9.1964 vastaanottajana S. Raassina, Esq., 2nd Secretary, The provisional Rotary Club Vantaa-Vanda.– Kirje 4.11.1964 vastaanottajana S. Raassina, Esq., 2nd Secretary, The provisional Rotary Club Vantaa-Vanda.– Kirje 17.2.1965 vastaanottajana Tauno Markkula, Esq., President, The Rotary Club Vantaa-Vanda.– Kirje 17.2.1965 vastaanottajana Gunnar Andersson, Esq., Secretary, The Rotary Club Vantaa-Vanda.

Pettengill Charles W., President, RI.: – Kirje 22.2.1965 vastaanottajina Mr. Tauno Markkula ja Mr. Gunnar Andersson, Rotary Club Vantaa-Vanda

Pohjois-Helsingin Rotaryklubin– kirje 15.9.1970 Vantaan Rotaryklubin veljille asiana haaste kuntokilpailuun 1.10.1970–30.4.1971.

Printz Lennart/sekreterare i Huddinge rotaryklubb: – Kirje 9.4.1964 vastaanottajana Vanda rotary klubb, Dipl.ing. Henrik Furuhjelm.

Raassina S., 2nd secretary, Vantaa-Vanda Provisional Rotary-club: – Kirje 10.8.1964 vastaanottajana Rotary International, Zürich.– Kirje 15.10.1964 vastaanottajana Rotary International, Zürich.– Kirje 20.10.1965 vastaanottajana Mr. Raymond Lavallée D.D.S., Mont-Joli, Canada.– Kirje 8.1.1966 vastaanottajana tekn.tri Jori Larinkari.

Ravintola Calypson – kirje Vantaan Rotary Clubille 29.7.1976.

Ravintola Chic Ky:n – kirje Vantaan Rotaryklubin hallitukselle 29.7.1987.– kirje Vantaan Rotaryklubin hallitukselle 9.11.1989

Renfer S.M., Secretariat R.I.: – Kirje 10.6.1964 vastaanottajana Teijo Wesamaa, Esq., President, The provisional Rotary Club Vuosaari.– Kirje 10.6.1964 vastaanottajana Yrjö Teräväinen, Esq., Secretary, The provisional Ro-tary Club of Vantaa-Vanda.

Rikala Martti, Governor District 143: – Kirje 27.4.1964 vastaanottajana johtaja Yrjö Teräväinen.– Kirje 17.6.1964 vastaanottajana presidentti Teijo Wesamaa, Vantaan prov. Rotaryklubi.

Rotary Club of Auckland, New Zealand, International Rotary Correspondent John J. Booth: – Päiväämätön kirje 1965 vastaanottajana Vantaa-Vanda Rotary Club.Rotary Club of Bexley, Kent, England, Chairman W. Williams:

– Kirje 19.8.1965 vastaanottajana Tauno Markkula, President, The Rotary Club of Van-taa-Vanda.

Rotary Club of Coral Gables, Florida, International Correspondent Joseph W. Hunter: – Kirje 1.6.1965 vastaanottajana Rotary Club of Vantaa-Vanda.

Rotary Club of Fort Lauderdale Beach, Florida: – Kirje 24.5.1965 vastaanottajana Rotary Club Vantaa-Vanda.

210

Rotary Club of Goodmeyes, Essex, England, Alan E. Taylor: – Päiväämätön kirje 1965 vastaanottajana Rotarian Gunnar Anderson.

Rotary Club of Kumato East, Japan, president Hagujin Higashi: – Päiväämätön kirje 1965 vastaanottajana Vantaa-Vanda Rotary Club.

Rotary Club of Pacifi c Beach, International Service, Hubert Dahm: – Päiväämätön kirje 1965 vastaanottajana Rotary Club of Vantaa-Vanda.

Rotary Club of San Francisco, Rotary Club number 2, President David N. Plant: – Kirje 18.5.1965 vastaanottajana Mr. Tauno Markkula, President, Vantaa-Vanda Rotary Club.

Rotary Club of Vantaa, president Björn Backaman, secretary Taisto Kuronen: – Päiväämätön kirje vuodelta 2001 vastaanottajana Rotary International, One Rotary Center, Evanston, USA.

Rotary International, William E. Walk, Jr., President: – Kirje 3.10.1970 vastaanottajana Mr. Olavi Tormanen, President, The Rotary Club of Vantaa-Vanda.

Rotary International, General Counsel, Steven Z. Routburg: – Kirje 6.9.2000 vastaanottajana Björn Backman, President, Rotary Club of Vantaa-Van-da.

Salomaa Martti, presidentti: – Kirje 5.6.1986 vastaanottajina klubin sa-jäsenet.

Suomen Rotarytoimisto: – Kirje 15.11.1991 vastaanottajana presidentti Mikko Vesa.

Tikkurilan lukio, rehtori Esko Kaarna:– Kirje 25.10.1988 vastaanottajana Erkki Laamanen, Vantaan Rotaryklubi.

Tupala Unto, piirigovernor: – Kirje 6.8.1970 vastaanottajana dipl.ins. Olavi Törmänen, Vantaa. – Kirje 11.8.1970 vastaanottajana presidentti Olavi Törmänen, Vantaa. – Kirje 1.9.1970 vastaanottajana presidentti Olavi Törmänen, Vantaan Rotaryklubi.– Kirje 23.3.1971 vastaanottajana johtaja Jaakko Paalasmaa, Kesko Oy, Tikkurila (Ilmoi-tus Tikkurilan RK:n hyväksymisestä RI:n jäseneksi 15.3.1971).

Törmänen Olavi: – Kirje 31.8.1970 vastaanottajana governor Unto Tupala.– Kirje 4.9.1970 vastaanottajana governor Unto Tupala.– Kirje 16.9.1970 vastaanottajana governor Unto Tupala.

Vantaan Rotaryklubi, presidentti Juhani Pyykkönen: – Kirje 30.8.1988 vastaanottajana Tikkurilan lukion opettajakunta.

Vantaan Rotaryklubin yhteiskuntapalvelukomitean – kirje 8.2.1996 Vantaan yläasteen kouluille ja lukioille asiana ”Tietopaketti huumeista”

Vikstedt Olli, ”erikoinen edustajasi”: – Kirje 2.11.1963 vastaanottajana lääket.lis. Martti Rikala (piirigovernor).

Wesamaa T., The Provisional Rotary Club of Vantaa: – Kirje 30.6.1964 vastaanottajana H. Herr S.M. Renfer, Sekreteriat Rotary International– Kirje 30.6.1964 vastaanottajana Governor Martti Rikala.

211

Vuosivaihto-oppilaiden kirjeet ja raportit klubille: – Vivian Maunu 16.11.1979, Maarit Ahonen 20.8.1985, Virve Kauppinen 25.11.1987, 28.2.1988, 7.7.1988, Tomi Pietiläisen kolme päiväämätöntä kirjettä 1989-1990, Niina Aatolainen 5.12.1991, 8.2.1992, 16.6.1992, Maija Puuronen 23.5.2001.

ASIAKIRJAT, PÖYTÄKIRJAT, SELOSTEET, MUISTIOT, TIEDOTTEET,

RAPORTIT JA VASTAAVAT

D 1420 Piirijuhla ja piirikokous. – Vantaa 5.-6.3.1994. Ohjelmalehti. Governorin kuukausikirjeet 3/1966, 6/1989.

Harju Erkki-Sakari: Aloite 10.2.2004 klubin liittymiseksi Nepalissa alkavaan RFPD-projektiin.– Helsingin mlk:n Rotaryklubin perustamista valmistelevan toimikunnan päiväämätön muistio vuodelta 1963.

Helsingin ja lähiympäristön rotaryklubien – neuvottelukokouksen pöytäkirja 16.2.1971.

Hirvonen Tarja: – Matkaraportti 25.10.1976 opiskelusta Rotarysäätiön stipendiaattina Kanadassa heinä-elokuussa 1976.

Huddinge Rotaryklubb– Veckobrev nr 24/13.12.1965

Kaarna Esko: Tapahtunutta ja koettua klubin neljältä vuosikymmeneltä. – Historiikki Vantaan Rotary klubin 40-vuotisjuhlassa 5.2.2005.

Kansainvälisen yhteiskuntapalvelun piirikomitean puheenjohtaja Timo Torkkolan – tiedote rotaryvuoden 1985–1986 päättyessä.

Keskustelupöytäkirja – Vantaan Rotaryklubin nuorisovaihtopaneelista 1.10.1970.

Kosunen Sulo: 30-vuotiselta taipaleelta. – Puhe Vantaan Rotaryklubin 30-vuotisjuhlassa 9.2.1995.

Myyrmäen Rotaryklubin – perustamiskokouksen pöytäkirja 17.3.1976.

Piirikokouspöytäkirja 6.3.1994.Pohjois-Helsingin Rotaryklubin

– viikkoseloste 5.6.1963.Rotary Internationalin nuorisovaihto-ohjelmaan osallistuneiden (klubin vuosi- ja kesävaihtoon lähettä-mien ja vastaanottamien) vaihto-oppilaiden

– hakemukset ja kirjeenvaihto (säilyneet)– matkaraportit: Nina Kivelä 18.7.1988, Pilvi Takala 15.8.1989, Janne Lukkarinen 1989, Saija Kemppainen 15.9.1990, Karri-Pekka Laakso 16.9.1990, Minna Kangasmaa 20.8.1992.

212

Rotary – Vantaa. Helmikuu 1994. – D 1420. Piirijuhla ja piirikokous Vantaa 5.-6.3.1994. Esittelyjulkaisu.

Special Representative’s Report Transmitting Application of Provisional Club for Membership in Rotary International. Olli Vikstedt 18.11.1963.

– Sisältää asiakirjat Application for Membership in Rotary International, List of Charter Members, Map of the Rural Commune of Helsinki/Helsinge, Extension Survey by Olli Vikstedt.

Suomen PolioPlus-toimikunnan – tiedotteet 1985–1988.

Tikkurilan Rotaryklubin – perustamista valmistelleiden yhdeksän kokouksen muistiot ja selosteet loka-joulukuilta 1970.– perustavan kokouksen pöytäkirja 21.12.1970.– viikkoseloste 28.12.1970.

Törmänen Olavi: – Tikkurilan Rotaryklubin perustamisvaiheet. Käsinkirjoitettu muistio Tikkurilan Rotary-klubin 10-vuotisjuhlaan 12.3.1981.– Vantaan Rotaryklubin perustamisvaiheet. Käsinkirjoitettu päiväämätön muistio.

Vantaan kolmannen (Myyrmäen) rotaryklubin – perustamista suunnittelevan neuvottelutilaisuuden pöytäkirja 12.11.1975– perustamista valmistelevan toimikunnan kokousten pöytäkirjat 17.11.1975, 7.1.1976, 4.2.1976, 3.3.1976

Vantaan Rotaryklubin – ammattipalvelukomitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1979–1982, 1985–1986,1988–1989, 1991–1992, 1994–1995, 1997–1999, 2002–2005 – hakemukset Rotarysäätiölle Paul Harris Fellow -arvon ja tunnusten myöntämiseksi klubin jäsenille (säilyneet)– johtokunnan/hallituksen ja komiteiden kokoonpanot ja toimihenkilöluettelot 1965–1966, 1971–1973, 1976–1977, 1978–1980, 1981–1987, 1988–2005 – johtokunnan/hallituksen pöytäkirjat 1963–1966, 1969–1972, 1976–2005 (lukuisia puuttuvia pöytäkirjoja noiltakin vuosilta).– julkaisu- ja tiedotuskomitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1976–1977, 1985–1986, 1988–1989, 1991–1992, 1994–1995, 1996–1997, 2001–2005 – jäsenehdotukset ja -luettelot (säilyneet)– jäsenmatrikkelit 1986, 1988, 1992, 1995, 1999, 2000, 2002.– jäsenten anomukset läsnäolosta vapauttamiseksi (säilyneet)– jäsenten eroilmoitukset (säilyneet)– jäsentiedotteet 16.10.1970, 24.11.1970, 8.12.1970, 9.1.1971– jäsenyys- ja läsnäoloraportit, Suomen Rotarytoimistolle lähetetyt (säilyneet)– järjestysmuoto– kansainvälisen palvelun komitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1979–1980,1984–1986, 1988–1989, 1991–1992, 1994–1995, 1996–1998, 2001–2005

213

– klubipalvelukomitean toimintasuunnitelmat 1985–1986, 1988–1989, 1991–1992, 1994–1995, 1996–1998, 2001–2003– klubineuvottelujen pöytäkirjat 1964–1965, 1969–1971, 1978–1980, 1982–1983, 1985–1989, 1993–2000, 2001–2002, 2003–2005– lippukirja 1963–1976 – luokite- ja jäsenyyskomitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1979–1980, 1984–1986, 1988–1989, 1991–1992, 1994–1995, 1996–1997, 1999–2000, 2001–2002, 2003–2005 – luokitekartat ja -luettelot (säilyneet)– läsnäolo- ja toveruuskomitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1979–1980, 1985–1988, 1991–1992, 1993–1995, 1996–1997, 2002–2005 – läsnäolotilastot, governorien kuukausikirjeisiin sisältyneet (säilyneet)ohjelma- ja rotarytietouskomitean toimintasuunnitelmat 1970–1971, 1979–1980, 1983–1984, 1985–1986, 1988–1989, 1994–1995, 1996–1997, 2000–2004– presidents planer och kommentarer/sammandrag av klubbens planer och syftemål 1964–1966 – Rotaryn 75-vuotisjuhlatoimikunnan toimintasuunnitelma 1979–1980 – suhdetoimintakomitean toimintasuunnitelma 1979–1980– ”Suunnitteluopas tehokkaille rotaryklubeille” (yhteenveto klubin suunnitelmista ja tavoitteista) 2002–2004 – säännöt– talousarviot 1972–1973, 1976–1977, 1979–1980, 1981–1991, 1992–1993, 1996–2002, 2003–2005 – talous- ja rotarysäätiökomitan toimintasuunnitelmat 1988–1989, 1994–1995 tasekirja 1963–1990 – tilinpäätösasiakirjat 1963–1964, 1976–1978, 1980–1990, 1991–1992, 1994–2003 – toimintakertomukset 1970–1972, 1973–1975, 1976–2005– vaalikokousten pöytäkirjat 1998–1999, 2000–2004 – viikko- ja kuukausiselosteet 1963–1969, 1970–1971, 8-10/1971, 2/1972, 6/1973, 9-10/1973, 1976–1977, 8-9/1977, 1-3/1978, 8/1978, 1, 3-6/ 1979, 1979–3/1980, 1980–5/1981, 1981–12/1983, 2/1984–2/1990, 7, 10-11/1990, 1991–5/1993, 1993–4/1994, 7-8/1994, 11/1994–10/1999, 12/1999–2/2000, 4/2000–2005 – viikkokokousten ohjelmat/vuosiohjelmat 7-12/1965, 1968–1969, 7-12/1970, 1-6/1971, 1971–1972, 1978–1979, 7-12/1980, 1-6/1981, 1982–1984, 1985–1986, 1987–1989, 1991–1993, 1994–2005– viikkokokousten yhteenvedot 1995–1997 – viirivarastoluettelo 1994– vuosikokousten pöytäkirjat 1968, 1985–1991, 1991–1996, 2000–2005 – yhteenveto klubin suunnitelmista ja tavoitteista 1970–1971, 1976–1977, 1979–1980, 1982–1983, 1985–1986, 1987–1988, 1994–1998, 2000–2001 – yhteiskuntapalvelukomitean toimintasuunnitelmat 1970–1972, 1979–1980, 1985–1986, 1991–1993, 1994–1996, 1997–1998, 2000–2005

214

LEHDISTÖ

Alueuutiset 6.3.1994Helsingin Seutu 24.9.1977, 14.4.1978Helsingin Ympäristö 21.3.1964Keski-Uusimaa 19.5.1978, 11.8.1989, 4.3.1994, 15.2.1995Kirkkonummen Sanomat 7.3.1994Korppari 4/1984Länsiväylä 6.3.1994Nurmijärven Sanomat 14.3.1994Rotary Norden 3/1994, 7/1994, 3/1995, 2/9.3.2005Vantaan Lauri 5/6.2.2003, 6/13.2.2003, 7/20.2.2003, 8/27.2.2003Vantaan Sanomat 2/1969Vantaan Sanomat 4.3.1994, 9.3.1994, 12.10.1994, 12.2.1995, 21.6.1995, 16.8.1998, 2.2.2005Vantaan Seutu 14.4.1978, 23.9.1990

KIRJALLISUUS

Erko Walter (toim.), Rotarykäsikirja 1987. Suomen Rotary ry. Juva 1987.Nordqvist Håkan, Ydintietoa rotarysta 1998, Suomen Rotary r.y:n käsikirja uusille rotareille. Suomen Rotary r.y. HNC Team.Nordqvist Håkan (toim.), Service Above Self. Palvelumieli itsekkyyden edelle – Osjälviskt tjänande. Rotary 75 vuotta Suomessa – Rotary 75 år i Finland. Suomen Rotary – Finlands Rotary r.y., F.G. Lönnberg, 2001.Rotaryklubin sihteerin opaskirja. Rotary International.Rotary Matrikkeli – Matrikel. Suomi – Finland 1978–79. Suomen Rotarytoimisto. Amer-yhtymä Oy Weilin+ Göösin kirjapaino Espoo 1978.Rotary Matrikkeli – Matrikel – Directory 2005–2006. Suomi – Finland, Landskapet Åland, Estonia, North-Western Russia. Suomen Rotarytoimisto 2005. Rotary Vuosikirja – Årsbok. Suomi – Finland 1973–1974. Suomen Rotarytoimisto. Oy Weilin+Göös Ab, Tapiola 1973. Rotaryn käsikirja 2001. Rotary International. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2002.

215

LIITTEET

VANTAAN ROTARYKLUBIN JÄSENET 1963–2005

Selitykset:† = kuollut ollessaan klubin jäsenSarakkeessa ”Jäsenyysvuodet” on merkitty sulkeisiin jäsenyys muissa rotaryklubeissa ennen Vantaan Rotaryklubin jäsenyyttä tai välillä ennen paluuta takaisin Vantaan Rotaryklubiin.

Kunniajäsenet

Jokela Tapani PHF Chart. 1998–2003 Lairala Lauri 1981–1995 Lonka Tauno PHF Chart. † 1994–1995 Saarinen Uuno 1976–1987

Jäsenet Jäsenyysvuodet Luokite Aatolainen Jaakko PHF (1977–) 1983–1991, Puolustusvoimat (1991–1996) 1996–Abbès Abbès (1996–2005) 2005– Valmistalojen vientiAhlfors Roy 1989– Tekstiili- ja sisustuspalveluAhlman Kaj PHF 1965–1991 TyölääketiedeAhlstedt Heikki (1995–) 1998–1999 Liikkeenjohdon konsultointiAlanko Urpo 1992–1993 Sos.- ja terv.huollon hallintoAlatalo Ritva 2001– Koulutuksen suunnitteluAlhava Markku 1981 Allén Erik 1966 Andersson Gunnar Chart. † 1963–1974 ApteekitArtola Juhani Chart. 1963–1977 Kaivuu- ja tiekoneet

Backman Björn 1985– IsännöintitoimintaBergström Heikki 1967–1981 Seurakuntatalous

216

Dmitrienko Victor 1994– Venäjän kauppa

Eerikas Leo 1982–1988 LentoliikenneErling Erik 1973–1975 Lämpö-vesi-ilmastointi

Fagerström Guy 1979–1984 Työkalujen valmistusFuruhjelm Henrik Chart. 1963–1973 Väriteollisuus

Gulin Juhani 1977 Lentoliikenne

Haapala Hannu 2001– Maatalous (01–04) Tutkimusjohto (04–)Haapala Jorma (PHF/USA) (1981–) 1983–1985, Muovituotteet (1985–1988) 1988–1991 Haapamäki Jorma 1987– RakennuttaminenHaapasalmi Markku (1996–) 2003–2004 Pankit/LiikepankitHaapoja Erkki (1960–1967) 1974–1985 PeruskouluHaglund Karl Chart 1963–1966 Municipal architectureHakanen Pekka 1982–1985 SanomalehdistöHallaneva Harry Chart. 1963–1965 Ruostumattomat teräsvalmisteetHarju Erkki-Sakari 1989– Karttojen tuotantoHartikka Timo 2003– TietojenkäsittelypalvelutHautala Martti PHF 1981– MaanmittausHeinonen Esko † 1972–1982 TerästuotteetHelanen Jorma (1981–) 1986– TeleliikenneHirvonen Pentti 1988– Rekrytointi, henkilöstövalintaHonko Olavi 1974–1982, (1982–1989) Kunnallinen rakennustoimi 1989–1990Honni Sakari 2002– SairaalalaitteetHuvila Raimo PHF 1983– TaloustoimiHäkkinen Terho PHF 1978– Sähköurakointi

Ihalainen Risto 1995– Terveydenhuollon hallinto

Jaakkola Kyösti 1999– SijoitustoimintaJakonen Matti 1998– PintakäsittelytekniikkaJamalainen Eino Chart. 1963–1978 Maanviljelysalan tutkimusJohansson Stig 2000–2002 MetsätalousJokela Tapani PHF Chart. 1963–1998 MaalaustaideJunno Viljo (1985–) 1996– RakennusurakointiJuntunen Jukka 1997–2003 Liikepankit, yrityssektoriJäppilä Olavi (1993–) 1995–1998 PuolustusvoimatJärvinen Risto 1973–1981 Tilintarkastus

217

Kaarna Esko 1991– LukiotKaisko Hannu 1983–1998 PatenttitoimiKalmari Osmo 1987–1989 Yrityskonsultointi Kammonen Jarmo 1974–1976 LentokonekauppaKansanen Airi 1999– PeruskouluKantanen Samuli (1984–) 1990–1992 Eläkevak.yhtiöt/ETKKantola Auvo 1978–1980 SanomalehdistöKari Juhani 1982–1984 VäriteollisuusKaustinen Anders 1996–2002 TaloushallintoKaustinen Lars 1966–1972 IlmailuvälineteollisuusKeskinen Antti PHF 1980– VakuutusyhtiötKettunen Juha (1996–) 1998–2000 TäydennyskoulutusKiiskinen Mauno 1968–1972, 1979–1980 Kunnallinen rakennustoimiKivinen Tapani 2004– ArkkitehtuuriKokkola Toivi Chart. 1963–1965 KuljetuskalustotKoli Matti-Jukka (1996–) 1998–2002 Kaupan taloushallintoKopposela Juhani 1973–1976 Ev. luterilainen kirkko Koskinen Erkki (1992–) 1997– EläinlääkintäKostiainen Rauno 1972–1992 KalatalousKosunen Sulo PHF Chart. 1963– OsuuspankkiopistotKronman Kaj 1980–1986 KauppakamaritKronman Kurt Chart. † 1963–1977 SilkkiteollisuusKuronen Taisto 1997– OmaisuudenhoitoKuusela Kari (1983–1990) 1991–2002 RahalaitoksetKylander Jorma 1984 Liikkeenjohdon konsultointiKynnös Pentti PHF 1983– TiedotustoimintaKönönen Martti 1974–1982 Muotokuvamaalaus

Laaksonen Pekka 1984–1988 SuojatyötoimintaLaamanen Erkki 1986– AsianajotoimistotLahti Jussi 1985– RakennussuunnitteluLahtinen Reino (1971–) 1974–1975 Voimalaitokset Laitinen Risto 1987– TilintarkastusLandström Eeles (1964–) 1973–1974 Poliittiset järjestötLankinen Jukka 2001–2002 MetallituotteetLarjontie Timo 1965–1967 OppikoulutLehtinen Heikki 1983–1987 EristeetLehto Atte † 1966–1973 RakennuskoneetLehto Pentti 1983–1984 UrakointiLehtonen Tuomo 1974–1985, 1985–1986 Haponkestävät teräksetLeivo Heikki P.S. (1974–) 1987– Elektroniikan julkaisutoimintaLeppänen Ossi 1993–1997 KeskuspankkiLiukko Seppo 1985– Autokauppa

218

Lonka Tauno PHF Chart. 1963–1994 Eläinjalostus- ja tarkastusyhteisötLähde Jorma Chart. 1963–1964 AutokoriteollisuusLähelmä Markku 1986– Tukkukauppa ja maahantuontiLönegren Lars-Christian 1986–1992 Huoltoasematoiminta

Maikoski Reino † 1965–1988 IsännöitsijätoimiMalmiranta Hugo 1965–1972 AjoneuvoteollisuusMarkkula Tauno Chart. † 1963–1977 KansakoulutMarkkula-Heilamo Leea 2004– Kunnallinen yrityspalveluMiettinen Seppo (1979–) 1997–1999 LentoliikenneMäkinen Reijo PHF 1981– KeskuspankkiMäntyniemi Esko 1988–1989 Esityskalustot

Niemi Juha 2005– TapahtumalogistiikkaNieminen Esko 1981–1982 PuolustusvoimatNurmilaakso-Rantaniemi Pirjo 2000– SosiaalipalvelutNurmiluoto Tuula 2000–2002 FysioterapiaNylund Gösta Chart. 1963–1971 Ravintolat

Oksa Hemmo 1973–1981 Vähittäiskauppa

Paalasmaa Jaakko (1960–) 1968–1970 VarastointiPalmroos Rolf 1978–2004 AgenturverksamhetPalonen Raimo Chart. † 1963–1976 LiikepankitPalonen Tarmo 1970–1973 SuhdetoimintaPavio Timo 1972–1985 Tekstiilin ostotoimintaPehkonen Aarne PHF 1978– MaatalousPeltonemi Pentti 1987–1992 LiikepankitPennanen Jorma 1995– Graafi nen teollisuusPietarinen Oiva 1981– KonepajatPihkala Klaus 1974–1976 Raskaan kuljetuskaluston myyntiPolvikoski Voitto (1979–) 1981–1984 LiikepankitPuhakka Antti (1981–) 1989– TukkukauppaPukkinen Ilpo (1956–) 1969–1971 TavaratalotPurhonen Kari (1971–1972) 1986– TyömarkkinatoimintaPuuronen Juhani 1989– Tietoliikenteen asiakaspalveluPyykkönen Juhani 1976–1992 Kaupan laskentatoimi

Raassina Simo Chart. 1963–1973 Huolinta- ja rahtauspalveluReittilä Erkki PHF † 1968–1994, (1994–1997) Keskusliikkeet 1997–2000Ruski Manu 1973–1976 JärjestötRuuskanen Aimo (1966–) 1967–1975 Sanomalehdistö

219

Ruusu Pertti 1976–1985 MainostoimistotRytkölä Lauri (1968–) 1970–1972 KonepajatRyynänen Auvo 1976–1978 Kunnallishallinto

Saarinen Uuno Chart. 1963–1976 Maanviljely yleinenSallinen Aulis Chart. 1963–1965 MusiikkiSalomaa Martti PHF Chart. 1963– AutotSarin Henrik † 1995–2000 MaatalousSihvonen Aki 1994–1997 MaanpuolustusSimula Sami 2002–2004 PuolijohteetSirén Eino 1965–1975 KunnallishallintoSirviö Pekka † 1996–1998 PostitoimintaSontag Ralf 2000–2002 ValtiontalousSorvettula Olli (1965–) 1979–1980 Elinympäristön hygieniaStrömsholm Kurt Chart. 1963–1971 HammaslääkäritoimintaSäilä Heikki 2002– Kiinteistöt

Tammivuori Juha (1989–) 1997– TalonrakennusTenhunen-Ruotsalainen Liisa 2002– KoulupalveluTeräväinen Yrjö Chart. 1963 –1981 Osuuskassat Tiitola Jyrki (1961–1965) 1972–1976 AutotarvikkeetToivola Yrjö Chart. 1963–1965 Sähköiset mittauslaitteetToivonen Iiro 1995–1996 ArkkitehtitoimistotTommola Esko 1974–1977 Televisio-ohjelmatTunturi Eero 1985 Pankin aluejohtoTulosmaa Eero 1965 LennonjohtoTurkka Pertti Chart. 1963–1967 AlumiiniteollisuusTörmälä Pertti 1996– AmmattikasvatusTörmänen Olavi PHF Chart. 1963–1994 Rakennusinsinöörit

Uhrman Vilho Chart. 1963–1979 Valuteräs, valimotUsva Kalevi PHF (1977–) 1990– Upseerien ammattijärjestö- toiminta (90–93) Maanpuolustus (94-)Uusitalo Juhani 1986–1987 Rajavartiolaitos

Veräjänkorva Erkki 1967–1973, 1995– KunnallishallintoVesa Mikko PHF 1982– SiivoustoimiWesamaa Teijo PHF Chart. † 1963–1989 RakennuselementitWesterling Bengt PHF 1968– EläinlääkintäVihma Ari 1985–1986 LiikepankitViitanen Pertti PHF (1959–) 1968– LukiotVirtanen Kalervo 1967–1975 Koulujen tarkastus (67-70) Kouluhallinto (70-75)

220

Virtanen Olli (1963–) 1966–1983 NotariaattitoimiWith Esko 1990–1998, 2000– GeologiaVänskä Lauri 1981–1986 Ilmailuhallinto

Ylimäki Aarre (1972–) 1976–1981 MaataloustutkimusYlönen Kaarina 2000– SeurakuntatyöYrjölä Jukka 1990– Ev.lut.kirkko

Zetterström Erik 1967–1987 SähkömoottoritZilliacus Kim 1997– Poliittiset järjestötZilliacus Lars PHF Chart. 1963–1982 Lämpöeristeet

Äyhö Juhani 1982–1986 Puutarha-alan tukkutoimi

221

Van

taan

Rot

aryk

lubi

n to

imih

enki

löt

1963

–200

5

Rota

ryvu

osi

Pres

iden

tti

1. v

arap

res.

2.

var

apre

s.

1. s

ihte

eri

2. s

ihte

eri

Raha

ston

h.

1. k

lubi

mes

t. 2.

klu

bim

est.

Nuor

isov

.am

Li

ppu-

ups.

Ro

tara

ct.y

h.

1963

–196

4W

esam

aaM

arkk

ula

Terä

väin

enFu

ruhj

elm

Palo

nen

Ande

rsso

nAr

tola

1964

–196

5

Mar

kkul

aJa

mal

aine

n

Ande

rsso

nRa

assi

naPa

lone

nHa

glun

dAr

tola

Salo

maa

1965

–196

6

Jam

alai

nen

Lonk

a

Raas

sina

Strö

msh

olm

Palo

nen

Nylu

ndKo

sune

nSa

lom

aa19

66–1

967

Lo

nka

Kron

man

Zilli

acus

L.

Joke

laPa

lone

nSa

lom

aaLe

hto

Mal

mira

nta

Kaus

tinen

L.

1967

–196

8

Kron

man

An

ders

son

Raas

sina

Palo

nen

Mai

kosk

iTe

rävä

inen

Leht

o Tö

rmän

enSt

röm

shol

m19

68–1

969

Ande

rsso

nRa

assi

na

Törm

änen

Leht

oUh

rman

Terä

väin

enZi

lliac

us L

.Be

rgst

röm

Strö

msh

olm

Saar

inen

1969

–197

0

Raas

sina

Törm

änen

Zi

lliac

us L

.Be

rgst

röm

Kosu

nen

Terä

väin

enJo

kela

Salo

maa

Strö

msh

olm

Saar

inen

1970

–197

1

Törm

änen

Zilli

acus

L.

Strö

msh

olm

Kosu

nen

Zette

rströ

mVi

rtane

n O.

Viita

nen

Furu

hjel

mW

este

rling

Saar

inen

1971

–197

2

Zilli

acus

L.

Strö

msh

olm

Ah

lman

Zette

rströ

mAr

tola

Virta

nen

O.Re

ittilä

Kaus

tinen

Wes

terli

ngSa

arin

en19

72–1

973

Ahlm

anKo

sune

n Te

rävä

inen

Reitt

iläKi

iski

nen

Virta

nen

O.Be

rgst

röm

Mai

kosk

iW

este

rling

Saar

inen

1973

–197

4

Terä

väin

enVi

itane

n

Wes

terli

ngBe

rgst

röm

Ko

stia

inen

Saar

inen

1974

–197

5Vi

itane

n Pa

lone

n Ar

tola

Joke

laEr

ling

Berg

strö

mPa

vio

Hein

onen

Kost

iain

enSa

arin

en19

75–1

976

Pa

lone

n

Berg

strö

mHa

apoj

aZe

tters

tröm

Honk

oKo

stia

inen

Saar

inen

1976

–197

7Ar

tola

Berg

strö

mVi

rtane

n O.

Kost

iain

enPy

ykkö

nen

Zette

rströ

m

Pavi

oTo

mm

ola

Könö

nen

Saar

inen

1977

–197

8

Berg

strö

mVi

rtane

n O.

Ko

sune

nHo

nko

Mai

kosk

iZe

tters

tröm

Ru

usu

Ryyn

änen

Könö

nen

Pyyk

köne

n19

78–1

979

Virta

nen

O.Ko

sune

n M

aiko

ski

Pyyk

köne

nPa

vio

Salo

maa

Haap

oja

Kost

iain

enKö

nöne

nOk

saPr

es. e

lect

Va

rapr

es.

1979

–198

0

Kosu

nen

Mai

kosk

i Jo

kela

Ruus

uKa

ntol

aSa

lom

aaW

este

rling

Pehk

onen

Könö

nen

Oksa

1980

–198

1

Mai

kosk

iJo

kela

Re

ittilä

Häkk

inen

Pehk

onen

Salo

maa

Zilli

acus

L.

Sorv

ettu

laHa

apoj

aOk

sa19

81–1

982

Jo

kela

Reitt

ilä

Wes

terli

ngKe

skin

enKr

onm

an K

ajSa

lom

aaKo

stia

inen

Ruus

uHa

apoj

aNi

emin

en19

82–1

983

Re

ittilä

Wes

terli

ng

Kost

iain

enHa

utal

aLe

hton

enSa

lom

aaPo

lvik

oski

Fage

rströ

mHa

apoj

aPi

etar

inen

1983

–198

4

Wes

terli

ngKo

stia

inen

Sa

lom

aaKa

riÄy

höKe

skin

enPe

hkon

enVe

saPo

lvik

oski

Piet

arin

en19

84–1

985

Ko

stia

inen

Salo

maa

Pe

hkon

enHu

vila

Kais

koKe

skin

enEe

rikas

Leht

inen

Haka

nen

Piet

arin

en19

85–1

986

Sa

lom

aaPe

hkon

en

Häkk

inen

Kais

koLa

akso

nen

Kesk

inen

Leht

inen

Zette

rströ

mHa

utal

a19

86–1

987

Pe

hkon

enHä

kkin

en

Pyyk

köne

nLa

akso

nen

Liuk

koHu

vila

Zette

rströ

mKy

nnös

Haut

ala

Pyyk

köne

n 19

87–1

988

Hä

kkin

enPy

ykkö

nen

Kesk

inen

Liuk

koHe

lane

nHu

vila

Kynn

ösVe

saHa

utal

aPy

ykkö

nen

1988

–198

9

Pyyk

köne

nKe

skin

en

Haut

ala

Hela

nen

Lähe

lmä

Huvi

laVe

saM

äkin

enKy

nnös

Pyyk

köne

n 19

89–1

990

Ke

skin

en

Haut

ala

Piet

arin

enLä

helm

äBa

ckm

anPe

ltoni

emi

Mäk

inen

Huvi

laKy

nnös

Haut

ala

1990

–199

1

Haut

ala

Piet

arin

en

Vesa

Back

man

Laam

anen

Pelto

niem

iLa

itine

nPu

rhon

enKy

nnös

Pyyk

köne

n 19

91–1

992

Vesa

Hu

vila

M

äkin

enLa

aman

enLa

hti

Pelto

niem

iPu

rhon

enLö

negr

enHe

lane

nHi

rvon

enHa

utal

a 19

92–1

993

M

äkin

enHu

vila

Ky

nnös

Laht

iPu

uron

enLa

itine

nLö

negr

enW

ithHe

lane

nAh

lfors

Haut

ala

1993

–199

4

Huvi

laKy

nnös

Us

vaPu

uron

enKu

usel

aLa

itine

nW

ithPu

hakk

aHe

lane

nPa

lmro

osHa

utal

a 19

94–1

995

Ky

nnös

Usva

Pu

rhon

enKu

usel

aHa

apam

äki

Back

man

Puha

kka

Leiv

oHe

lane

nW

este

rling

Haut

ala

1995

–199

6

Usva

Purh

onen

Li

ukko

Haap

amäk

iYr

jölä

Back

man

Leiv

oLe

ppän

enHi

rvon

enM

äkin

enHa

utal

a 19

96–1

997

Pu

rhon

enLi

ukko

La

aman

enYr

jölä

Kaar

naBa

ckm

anLe

ppän

enPe

nnan

enHi

rvon

enM

äkin

enHa

utal

a 19

97–1

998

Li

ukko

Laam

anen

He

lane

nKa

arna

Harju

Back

man

Penn

anen

Lähe

lmä

Hirv

onen

Huvi

laHa

utal

a 19

98–1

999

La

aman

enHe

lane

n Aa

tola

inen

Harju

Puha

kka

Back

man

Lähe

lmä

Kais

koKu

usel

aHu

vila

Haut

ala

1999

–200

0Aa

tola

inen

Back

man

Le

ivo

Puha

kka

Kuro

nen

Junt

unen

Zilli

acus

K.

Jako

nen

Kuus

ela

Huvi

laPe

hkon

en

2000

–200

1

Back

man

Leiv

o Ka

arna

Kuro

nen

Ylön

enJu

ntun

enJa

kone

n Ah

lfors

Kuus

ela

Junn

oPe

hkon

en

2001

–200

2

Leiv

oKa

arna

He

lane

nYl

önen

Ja

akko

laJu

ntun

enJa

kone

nAh

lfors

Nurm

iluot

oJu

nno

Pehk

onen

20

02–2

003

Ka

arna

Hela

nen

Haap

amäk

iJa

akko

laRa

ntan

iem

iJu

ntun

enAh

lfors

Kans

anen

Ruot

sala

inen

Junn

oPe

hkon

en

2003

–200

4

Hela

nen

Haap

amäk

i La

itine

nRa

ntan

iem

iSi

mul

aLa

hti

Kans

anen

Dmitr

ienk

oRu

otsa

lain

enJu

nno

Pehk

onen

20

04–2

005

Ha

apam

äki

Laiti

nen

Puha

kka

Kosk

inen

With

Laht

iKa

nsan

enDm

itrie

nko

Ruot

sala

inen

Junn

oPe

hkon

en

222

Van

taan

Rot

aryk

lubi

n pa

lvel

uväy

lien

ja k

omit

eoid

en p

uhee

njoh

taja

t 19

63–2

005

Ro

tary

vuos

i Kl

ubip

alve

lu

Läsn

äolo

ja

tove

ruus

Julk

aisu

ja

tiedo

tus

Ohje

lma

ja

rota

rytie

tous

Rota

rytie

tous

Lu

okite

ja

jäse

nyys

Jä

seny

ys

Amm

atti-

palv

elu

Yhte

isku

nta-

palv

elu

Kans

ain-

välin

en p

alv.

Ta

lous

/Ro-

tary

säät

iöGS

E-yh

t. he

nkilö

1963

–196

4M

arkk

ula

Kosu

nen

Jam

alai

nen

Wes

amaa

Palo

nen

R.Ra

assi

na19

64–1

965

Uh

rman

Hagl

und

Zilli

acus

L.

Strö

msh

olm

Saar

inen

W

esam

aaPa

lone

n R.

Raas

sina

1965

–196

6

Lonk

a Vi

rtane

n Jo

kela

Nylu

ndZi

lliac

us L

.Fu

ruhj

elm

Wes

amaa

M

arkk

ula

Palo

nen

R.St

röm

shol

m19

66–1

967

Kr

onm

anAn

ders

son

Sa

lom

aaTe

rävä

inen

Arto

laTu

rkka

Jo

kela

Palo

nen

R.Ja

mal

aine

nKo

sune

n19

67–1

968

19

68–1

969

Tö

rmän

enPa

lone

n R.

Ru

uska

nen

Zilli

acus

Ahlm

anNy

lund

Virta

nen

K.

Uhrm

anSt

röm

shol

mKr

onm

anTe

rävä

inen

1969

–197

0

Jam

alai

nen

Ruus

kane

nJo

kela

Furu

h jel

mNy

lund

Kosu

nen

Salo

maa

Ande

rsso

n19

70–1

971

St

röm

shol

mVe

räjä

nkor

va

Ruus

kane

nVi

itane

nAr

tola

Nylu

ndZe

tters

tröm

Furu

hjel

mRa

assi

na19

71–1

972

Ahlm

anPa

lone

n T.

Ru

uska

nen

Reitt

iläRy

tköl

äRa

assi

naKa

ustin

enTö

rmän

enAr

tola

1972

–197

3

Terä

väin

enZe

tters

tröm

Ru

uska

nen

Ber g

strö

mSa

lom

aaKr

onm

anZi

lliac

us L

. Pa

lone

nJa

mal

aine

nZi

lliac

us L

.19

73–1

974

Pa

lone

nUh

rman

Re

ittilä

Virta

nen

K.Jo

kela

Ande

rsso

nVi

rtane

n O.

Si

ren

Tiito

laAh

lman

1974

–197

5

Pavi

oRu

uska

nen

Rusk

iHe

inon

enM

arkk

ula

Törm

änen

Zilli

acus

L.

Erlin

gTe

rävä

inen

Arto

la19

75–1

976

Ho

nko

Kopp

osel

a W

este

rling

Tiito

laRa

assi

naTe

rävä

inen

Salo

maa

Vi

itane

nBe

rgst

röm

Pihk

ala

1976

–197

7

Pavi

oM

aiko

ski

Kosu

nen

Tom

mol

aTö

rmän

enZi

lliac

us L

.Kr

onm

an

Zette

rströ

mKö

nöne

nRe

ittilä

1977

–197

8

Kosu

nen

Joke

la

Järv

inen

Ruus

uTe

rävä

inen

Ahlm

anW

este

rling

Lo

nka

Uhrm

anHe

inon

en19

78–1

979

Ko

sune

nRu

usu

Kant

ola

Haa p

oja

Ahlm

anJo

kela

Viita

nen

Lonk

aW

este

rling

1979

–198

0

Mai

kosk

iVi

itane

n Ka

ntol

aW

este

rling

Törm

änen

Joke

laVi

rtane

n O.

Köno

nen

Pehk

onen

1980

–198

1

Joke

laPe

hkon

en

Kant

ola

Sorv

ettu

laYl

imäk

iRe

ittilä

Kosu

nen

Haap

oja

Zilli

acus

L.

1981

–198

2

Reitt

iläHä

kkin

en

Ruus

uZi

lliac

us L

.Vi

itane

nPa

vio

Mai

kosk

iKo

stia

inen

Wes

terli

ng19

82–1

983

W

este

rling

Virta

nen

Piet

arin

enPo

lvik

oski

Kosu

nen

Joke

laKo

stia

inen

Haap

oja

Haap

oja

1983

–198

4

Kost

iain

enRu

usu

Haka

nen

Mäk

inen

Zette

rströ

mSa

lom

aaRe

ittilä

Kron

man

Hä

kkin

en19

84–1

985

Sa

lom

aaPa

vio

K ynn

ösHä

kkin

enVi

itane

nTö

rmän

enJo

kela

Pyyk

köne

nPi

etar

inen

1985

–198

6

Pehk

onen

Eerik

as

K ynn

ösVä

nskä

Äyhö

Vesa

Pyyk

köne

nM

äkin

enPi

etar

inen

Haut

ala

1986

–198

7

Häkk

inen

Eerik

as

K ynn

ösKe

skin

enVe

saBa

ckm

anAa

tola

inen

Wes

terli

ngKo

sune

n19

87–1

988

Py

ykkö

nen

Piet

arin

en

Kais

koVe

saHu

vila

Back

man

Aato

lain

enHa

utal

aKe

skin

enW

este

rling

1988

–198

9

Kesk

inen

Piet

arin

en

Kais

koVe

saAa

tola

inen

Laam

anen

Laak

sone

nHa

utal

aBa

ckm

anW

este

rling

1989

–199

0

Haut

ala

Mäk

inen

Le

ivo

Liuk

koAa

tola

inen

Purh

onen

Kais

koKy

nnös

Laak

sone

n19

90–1

991

Pi

etar

inen

Huvi

la

Haap

amäk

iHi

rvon

enLa

hti

Haap

ala

Hela

nen

Häkk

inen

Löne

gren

Wes

terli

ng19

91–1

992

M

äkin

enKa

ntan

en

Usva

Lähe

lmä

Laiti

nen

Viita

nen

Pehk

onen

Häkk

inen

Piet

arin

enW

este

rling

1992

–199

3

Huvi

laYr

jölä

Hi

rvon

enKa

isko

Viita

nen

Pehk

onen

Kynn

ösHa

rjuPu

hakk

aW

este

rling

1993

–199

4

Kynn

ösKa

arna

Pu

rhon

enRe

ittilä

Hirv

onen

Laam

anen

Leiv

oLä

helm

äHa

apam

äki

Harju

1994

–199

5

Usva

With

Li

ukko

Kaar

naHa

rjuAh

lfors

Yrjö

läHi

rvon

enLä

helm

äVi

itane

n 19

95–1

996

Pu

rhon

enHä

kkin

en

Puur

onen

Kais

koHu

vila

Kosu

nen

Kesk

inen

Laiti

nen

Kuus

ela

Lähe

lmä

1996

–199

7

Liuk

koVe

saVe

räjä

nkor

vaSi

hvon

enPu

uron

enW

ithLa

hti

Hirv

onen

Kuus

ela

Lähe

lmä

1997

–199

8

Laam

anen

Kuus

ela

Ihal

aine

nW

ithVe

räjä

nkor

vaTö

rmäl

äAa

tola

inen

Puha

kka

Laht

iKy

nnös

19

98–1

999

He

lane

nJu

nno

Penn

anen

Ahlfo

rsPu

rhon

enHa

apam

äki

Laiti

nen

Hirv

onen

Laht

iUs

va

1999

–200

0

Back

man

Ihal

aine

n Ke

skin

enKa

ustin

enKa

arna

Tam

miv

uori

Wes

terli

n gUs

vaHa

rjuUs

va

2000

–200

1

Leiv

oTö

rmäl

ä Ko

skin

enJa

akko

laLä

helm

äLa

hti

Puur

onen

Haap

amäk

iHa

rjuUs

va

2001

–200

2

Kaar

naIh

alai

nen

K ynn

ösHi

rvon

enHä

kkin

enLa

hti

Zilli

acus

KLa

aman

enHa

rjuUs

va

2002

–200

3

Hela

nen

Zilli

acus

K.

Alat

alo

Puha

kka

With

Kosk

inen

Tam

miv

uori

Ylön

enHa

rjuUs

va

2003

–200

4

Haap

amäk

iHa

apal

a Ja

kone

nPe

nnan

enSä

iläKu

rone

nTö

rmäl

äKo

skin

enHa

rjuUs

va

2004

–200

5

Laiti

nen

Kesk

inen

Ta

mm

ivuo

riJa

akko

laIh

alai

nen

Yrjö

läYl

önen

Alat

alo

Harju

Alat

alo

223

224