Nanna Evilampi 28.10.2018

Valojuuren kylvö / istutus, hoito ja sadonkorjuu

Valojuuri, Dioscorea batatas, Lichtwurzel, Light root

on Kiinasta Eurooppaan tuotu köynnöstävä ja suuria juurimukuloita muodostava jamssin sukuinen

kasvi. Sitä viljellään ainakin Kiinassa, Euroopassa, Koreassa ja Etelä-Amerikassa. Koreassa se

ilmeisesti kasvaa myös villinä. Valojuuresta tekee erikoisen se, että koiraskasvit ovat

ominaisuuksiltaan erilaisia kuin naaraskasvit. Naaraskasvi on hyvää syötävää jamssin tapaan, mutta

jos halutaan hyödyntää kasvin lääkinnällisiä ominaisuuksia, käytetään suvuttomasti lisättäviä ( ja

lisääntyviä) koiraskasveja.

Dioscorea batatas sisältää hivenaineita, b-ryhmän vitamiineja ja inuliinia. Se on Euroopassa

verrattain uusi kasvi, joten tutkimuksia tehdään ja eräs tutkimushaara kuuluu olevan myös syövän

parantamiseen liittyvä. Kasvin myönteisiin vaikutuksiin lasketaan tällä hetkellä yleinen kunnon ja

mielialan kohentuminen sekä kaamosmasennuksen lieveneminen. Rudolf Steinerilla on myös ollut

ajatus kasvin asemasta ihmisten tulevaisuuden ravintokasvina perunan korvaajana. Hän puhuu mys

kasvin sisältämästä valoeetteristä, joka on hyödyllistä ihmisen eetterikeholle ja eetterikehon

kehitykselle. Tähän en sen kummemmin tässä ota kantaa, mutta tuon asian esille, sillä se vaikuttaa

kasvin varastointiin tuolla myöhemmin. Tällä hetkellä viljely on vielä sen verran pientä ja

vaivalloista (käsityötä) että määrä ja hinta ei anna myöden sitä perunan tavoin mutustaa. Kuitenkin

yhä useampi on kasvista kiinnostunut ja tuottamisen lisääntyessä saadaan menetelmiä, viljelymääriä

ja näin ollen myös hintaa mahdollisesti muutettua kuluttajaystävällisemmäksi menettämättä sen

ainutlaatuisia ominaisuuksia.

1

Kuva: Valojuuren syysruskeat köynnökset kiipeämässä vielä naruja pitkin korkeuksiin ja kumppanikasvi krassi

Kylvö / istutus, ekavuotiset vauvat

Tämä kertomus keskittyy siis koiraskasvin tuotantoon, ja silloin on tärkeää, ettei naaraskasvia tai

muitakaan jamsseja kasvateta niin lähellä, että risteytymistä tapahtuisi. Juuri kasvatetaan

kaksivuotisena ja useimmissa Euroopan maissa se pitää pakkasta sietämättömänä ottaa kellariin

talvehtimaan. Kasvatus aloitetaan hankasilmuista, joita koiraskasvi muodostaa lehtihankoihin.

Voidaan myös käyttää pieniä juuren paloja, mikäli ne eivät ole varastossa kuivuneet liikaa. Juuri, tai

juuren pala, tekee oikeisiin lämpö- ja kosteusolosuhteisiin päästyään silmuja, joista uusi kasvu

lähtee alkuun. Hankasilmut toimivat siementen tapaan.

2

Kuva: Puusta rakennettu korkea valojuuripenkki. Tämä kuva on Kuralan kylämäeltä Rolf Nylundin

viljelyksiltä.

3

Valojuuresta tekee erimoisen merkillisen sekin seikka, että se mielellään kasvaa erittäin syvälle

maahan. Tämä aiheuttaa tietysti viljelijälle hiukan harmaita hiuksia, koska se vaikeuttaa

sadonkorjuuta.

Euroopassa hyväksi menetelmäksi on todettu kaivaa joko syvä kaivanto (Riedhof, Erdmannhausen)

tai rakentaa korkeita istutuslaatikoita (Andreashof, Saksa tai Kuralan kylämäki, Turku). Juuri

saattaa kasvaa yli metrin pituiseksi ( rauhassa ollessaan ilmeisesti kahteenkin metriin hyvin

voidessaan ja innostuessaan) joten kaivanto tai laatikko saa olla syvä / korkea. Saksassa jo

hankasilmut istutetaan metriä korkeisiin lavoihin. Suomessa ei välttämättä hankasilmusta ehdi tulla

niin suurta juurta, joten hiukan matalampi loora saattaa riitää. Tärkeää on kuitenkin, että

kasvualusta sisältää ensin 25- 30 senttiä hyvää kompostia ja ruokamultaa. Multakerroksen paksuus

riippuu istutus/kylvötiheydestä. Tiheämpi kylvö vaatii enemmän multaa. Mullan alle tulee

Suomessa viiden sentin kerros olkea (huom, oljen myrkkytilanne, biodynaamiseen ja luomuun

suuntautuvat saattavat joutua jättämään oljen pois, mikäli luomu- tai biodynaamista laatua olevaa

olkea ei ole saatavilla) ja sen alle puolen metrin – metrin kerros piipitoista hiekkaa.

Erdmannhausenilla on jätetty olki pois, hyvin näyttää toimivan niinkin. Esimerkkitilalla

Erdmannhausenissa käytetään Rheinin hiekkaa, oikein kaunista, vaaleaa ja hiukan kimaltavaa.

Suomessa löytyy vastaavaa tilaamalla, mutta myös punertava laatu tuntuu käyvän tarkoituksiin.

Hankasilmut istutetaan täällä Riedhofissa Erdmannhausenissa (Etelä-Saksaa Stuttgartin

korkeudella) huhtikuun alkupuolella ulos. Suomessa tietysti huhtikuu on pikkuisen aikaista. Tosin

jopa kynttiläpäivän aikoihin helmikuussa on hyvä istutusaika, mikäli on käytössä sen verran

lämmitetty kasvihuone, ettei pakkanen pääse puraisemaan. Tämä tarkoittaa tietysti, että tarvitaan

sähköä, öljyä tai muuta polttoainetta ämmitykseen. Valohan helmikuussa todellakin jo Suomessa

riittää. Voisikohan aurinkoneregialla saada lämmöt pysymään plussalla öisinkin...? Mikäli maa-

aines on sulaa, se suojaa toki juuria jonkin verran. Riippunee täysin pakkasista ja auringonvalon

määrästä.

Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että viljelijä ei käytä lämmitystä, voi hankasilmut rakkaudella

piilottaa multaan toukokuussa avomaalla, huhtikuussa kasvihuoneessa. Pitempi kasvuaika tuottaa

aina isomman sadon, joten jonkinlainen esikasvatus on tietysti aina hyvä.

4

Kuva: hankasilmuja eli bulbilleja

5

Hankasilmu kasvattaa juuriston ja pikku hiljaa tulee sirkkalehti näkyviin. Tasainen kastelu on

itämis- ja taimivaiheessa tärkeää. Pikkuiset köynnöstäjät voi ohjata kasvamaan lankoja tai keppejä

pitkin, mutta se ei ole välttämätöntä vielä tässä vaiheessa. Ilman keppejä tai muuta tukea

valojuurivauvelit tekevät kaunista maanpeitemattoa. Kasvukaveriksi käy muutama Calendula,

krassi tai kurkkuyrtti esimerkiksi.

Taimivaiheessa rikkaruohojen säännöllinen poistaminen on tärkeää. Samalla maata pikkuisen

ilmastetaan sormin pöyhimällä. Työkaluja ei tässä voi käyttää, ettei murjo taimia poikki jo

alkumetreillä. Tai ehkä, jos oikein tarkat rivit on onnistunut kylvämään, voi rivivälit hurauttaa

haralla. Valojuuri kuitenkin nauttii ihmisen läheisyydestä ja voimistuu saamastaan positiivisesta

huomiosta, joten käsityön osuus tässäkin vaiheessa on perusteltua. Myöhemmin muiden kasvien on

vaikea ängetä valojuuren penkkiin, sillä se peittää tehokkaasti maan altaan, jos kasvaa maata pitkin.

Mikäli halutaan ohjata vauvelit kasvamaan ylöspäin, kannattaa joko jatkaa kitkentää tai peittää

paljas multa oljella.

Tässä vaiheessa kasvin hoidoksi riittää kastelu, tarvittaessa kitkentä ja normaalit biodynaamiset

preparaattiruiskutukset. Lisälannoitteena kerran kuussa nokkoskäytettä. Myös tuholaisia kannattaa

tarkkailla. Kasvi on Euroopassa niin uusi, ettei tauteja ole, mutta esimerkiksi etanat rakastavat sitä.

Nuoret versot maistuvat kuulemma yhtä mainiolta kuin parsa, joten ei etanoillakaan se karkea kieli

tuohesta ole. Etanat tulee poimia pois ja hukuttaa, keittää, saksia poikki tai mikä nyt

“suosikkimenetelmä” sattuukaan sitten olemaan. Jos etanoiden kanssa pääsee muuten sopimukseen,

vaikka houkutuskasveilla, on sekin hyvä. Salaatit ja kiinankaali esimerkiksi toimivat aika hyvin,

vaikka juuri valojuuren kanssa niitä ei ole tainnut kukaan kokeilla. Ilmeisesti jotain

luomuhyväksyttyjää etanamyrkkyjäkin o olemassa, mutta syötäviin kasveihin ei minusta myrkyt

kuulu ja sillä hyvä.

Kasvi on köynnöstävä ja köynnös varsin kestävä. Tuulelta pitää hiukan suojata kuitenkin. Kasvi on

lähtökohtaisesti trooppinen, joten Euroopassa koitamme löytää sille lämpimät paikat kasvaa ja

tuulensuojainen paikka on myös yleensä lämmin. Kasvihuoneessakin voi tosiaan kasvatella, vaikka

suurin sato tulee ilmeisesti suorassa auringonvalossa. (Andreashofissa kyllä jo varjostavatkin vähän,

että rajansa vissiin kaikella, auringonvalollakin) Erdmannhausenissa ei varjosteta. Ei myöskään

Turussa.

6

Sadonkorjuu, ekavuotiset vauvat

Lehtimassa saa kauniin keltaisen syysvärin, mikäli halla ei korjaa lehtiä vihreänä. Lopulta lehdet

muuttuvat ruskeiksi ja kuivuvat. Tästä tietää, että sadonkurjuun aika on koittanut. Maan sisällä

juuret ovat suojassa pakkaselta jonkin aikaa, mutta jäätyminen tuhoaa juuret, joten turhan pitkään ei

kannata sadonkorjuussa vitkastella. Erdmannhausenissa sato korjataan loka- marraskuun vaihteessa

noin kuukauden sisällä, eli lokakuun puolivälissä aloitetaan ja noin marraskuun puoliväliin

mennessä ollaan valmiita.

Ensin leikataan kuihtuneet varret poikki ja lehtimassa rullataan pois. Maapohja tarkastetaan

pudonneiden hankasilmujen varalta, ja löytyvät otetaan talteen. Hankasilmuja voi toki poimia jo

erikseenkin, jos niitä paljon näkee. Sitten poistetaan multa huolellisesti hiekan päältä. Tässä saattaa

olkikerros olla avuksi. Multaa poistettaessa pitää varoa juurten päitä. Ne menevät helposti poikki.

Multa poistetaan siis käsin.

Riedhofin tekniikka on se, että kasvipenkin reunoilla ei teoriassa kasva mitään noin 20 sentin

leveydeltä. Siitä voidaan lapioida kohtuullisen turvallisesti juuria vahingoittamatta, mutta muualla

kuopsutellaan multaa nätisti käsin. Hanskoja kuluu. Kun kaikki multa (järjen rajoissa) on poissa,

aletaan juuria kaivaa hiekasta. Periaate on sekä vauvajuurilla että isoilla sama, vauvajuuret vaan

elävät vähän vähemmän syvällä.

7

Kuva: Kuihtunut lehtikasvusto leikataan juuresta poikki ja rullataan mattona pois

8

Kuva: Kapea lapio, joka soveltuu hyvin hiekkapenkin reunojen tyhjentämiseen.

9

Kuva: multa on poistettu, jäljellä hiekka, josta töröttävät juurten kaulat.

Penkin reunasta lapioidaan hiekkaa sen verran pois, että saadaan tilaa kuopia juuria esiin. Penkkiä

10

pitkin edetään taas varovasti, varovasti ja varovasti. Tässä juuria menee poikki, mutta kaikki otetaan

talteen. Ehjät juuret lajitellaan omaan laatikkoon, pienet ja isommat erikseen. Rikki menneet

lajitellaan omiinsa, koska niitä täytyy seurata talven kuluessa tarkemmin. Hajonneet juuret ovat

alttiimpia homeelle, mutta säilyessään nekin ovat oivallista lisäysmateriaalia, joten pois ei kannata

heti heittää.

Juuret säilötään hengittäviin laatikoihin kellariin. Optimilämpötila on noin 8-12 astetta ja

ilmankosteus 60-70 prosenttia. Kellarissa ei saisi olla magneettikenttää, eli koneellinen jäähdytys,

vesipumput ja muu sälä ei sovi samaan paikkaan valojuurten kanssa. Tämä on se joillekin

kiistanalainen osuus, toisille valojuuren koko idea- Sähkömoottorien magneettikenttä hajottaa pikku

hiljaa valojuurten valoeetterimäärää, joten lopputuloksena keväällä voi olla enemmän vatsantäytettä

kuin valoeetteriä, mikäli kellari on kovin koneellistettu. Inuliini tuskin mihinkään siltii häviää.

Suomalaiset maakellarit ovat tähän onnen omiaan, mutta hiiriä täytyy varoa. Nekin mutustavat

mielellään näitä juuria.

Juuret ovat varsin hiekkaisia noston jälkeen. Osa hiekasta puhdistetaan varovasti pois ennen

laatikkoon nostoa, mutta jonkun verran on hyvä jättää suojaamaan juurta liialliselta kosteuden

poistumiselta ja pintavaurioilta. Heti noston jälkeen juuret ovat erittäin herkkiä menemän rikki,

mutta varastoinnissa ne kovettuvat jonkin verran. Kellarissa ne toivottavasti odottavat rauhassa ja

hyvässä kunnossa tulevaa kevättä ja uutta kasvukautta

Ensivuotiset juuret ovat jo syöntikelpoisia, mutta niissä olevien vaikuttavien aineiden määrä on

miedompi kuin kaksivuotisten juurten.

11

Kuva: Kaksivuotias juuri hiekassa.

12

Kaksivuotisen juuren kasvatus

Kuva: Kaksivuotiaita valojuuria juuri hiekasta kaivettuina. Koosta vinkkiä antamassa koon 8

13

hanskat ja puutarhalapio. Isot juuret voivat painaa reilusti yli kilon ja olla noin 60-80 -senttisiä.

Ensimmäisen vuoden juuret ja juurten palat istutetaan samoihin aikoihin kuin hankasilmutkin. Nyt

tarvitaan sitten korkeita laatikoita tai syviä istutuskuoppia. Kaikki kaksivuotiaat eivät toki kasva yli

metrisiksi, mutta monet kasvavat. Muuten penkin rakenne on sama kuin yksivuotiallakin, mutta

hiekkaa tarvitaan enemmän. Lannoitus ja preparaattiruiskutuksetkin ovat samat. Samoin

rikkaruohojen nypintä ja kastelu.

Uutta on, että nyt tarvitaan tukikeppejä ja lankoja, joita pitkin köynnös saa kiivetä kohti valoa.

Järkevää on rakentaa tukirakennelmat niin, etteivät ne ole sadonkorjuun tiellä. Riedhofissa tukikepit

kulkevat penkkien päädyissä ja keskellä kuin vanhanajan puhelinpylväät. Pylväästä toiseen kulkee

sitten rautalanka, johon kiinnitetään sisalnaru, jota pitkin valojuuri sitten köynnöstelee. Toisesta

päästään sisalnaru on pyöräytetty kiinni penkin reunassa kiinni oleviin ruuveihin, joista se on

sadonkorjuun aikaan helppo ottaa irti.

Huomionarvoista on se, miten Dioscorea batatas oikeasti tykkää ihmisen läsnäolosta ja kasvaa

paremmin, kun hoitaja pyörii ja hyörii siinä lähellä, toimittaen oikeita puutarhatöitä tietysti, mutta

kyllä valojuuripuutarhaan kannattaa myös mennä oleilemaan ja järjestää siellä vaikka juhlat!

Sadonkorjuu tapahtuu myös samalla periaatteella kuin ekavuotisillakin, mutta isoa valojuurta voi

joutua kaivamaan pitkään ja hartaasti syvältä hiekasta. Joskus tuntuu ihan suurelta

merikilpikonnalta, joka on tullut rantahiekkaan munimaan. Hiekkaa rapsuttelee varovasti pois

juurten edestä ja siirtää sitä käsin selkänsä taakse, edeten hitaasti hiekkaojassa. Ei sovi

kärsimättömille!

Laatikkoviljelyssä otetaan laatikon etureuna irti ja kaivellaan juuria sitten ihan samalla tavalla.

Putoava hiekka kannattaa kerätä vaikka pressun päälle, jolloin sen voi käyttää seuraavan vuonna

uudestaan. Hiekka on yleensä käyttökelpoista niin kauan, kun se ei ole tahriintunut mullasta.

PreparaatitHumuspreparaatti ruiskutetaan ensimmäisen kerran noin 10 päivää ennen istutusta, toisen kerran

14

istutuksen jälkeen ja kolmannen kerran juhannuksena. Piipreparaattia annetaan lehtien puhkeamisesta asti kerran kuussa.

Valeriaanapreparaatti tulee tarpeeseen, mikäli halla yllättää pikku taimet. Sitä käytetään aina hallan uhatessa .

15