teoksen syksy 2015

syksyn kirjat5

PUHELIN 020 743 1250

[email protected] ∙ WWW.TEOS.FI

Sisällys

3 ESIPUHE

KAUNOKIRJALLISUUS

ROMAANIT 4 EMMI ITÄRANTA

Kudottujen kujien kaupunki

6 PERTTI LASSILAArmain aika

8 LAURA LINDSTEDTOneiron

10 RAIJA ORANENHirmuinen mies

12 PIA PESONENMaatuska

14 KATJA RAUNIOKäy kaikki toteen

16 ALEXANDRA SALMELAAntisankari

18 KARI HÄKÄMIESAnteeksi ei voi antaa

NOVELLIT 20 JOHAN BARGUM

Novelleja 1965–2015

RUNOT 22 SILJA JÄRVENTAUSTA

Kaupungin lippuluukulla

KÄÄNNÖKSET24 JULIO CORTÁZAR

Tuli on kaikki tulet

26 GÜNTER GRASSGrimmin sanatRakkaudentunnustus

28 GEORGES SIMENONMaigret – kootut kertomukset

30 P. G. WODEHOUSEKernaasti, Jeeves

TIETOKIRJALLISUUS

YLEINEN32 SIMO SIPOLA

Rahavallan jäljet

34 TOMMI USCHANOVHätä on tarpeenKulttuuripessimismin nousu 1965–2015

36 KUSTAA H. J. VILKUNAJuomareiden valtakuntaSuomalaisten känni ja kulttuuri 1500–1850

ELÄMÄKERRAT38 HILARY MANTEL

Vain varjo häälyväinen

POKKARIT 40–43

TEOS 44 HENKILÖKUNTA / STAFF

45 IN BRIEF

kannessa alexandra salmelakuva stefan Bremer

3

E nglantilaisen kirjailijan Hilary Mantelin mielestä ”omaelämäkerta oli, ja ehkä edelleen on, heikkouden merkki”, mutta

hänen omat muistelmansa ovat harvinaisen vahva näyttö kirjallisesta lahjakkuudesta ja omintakeisesta ajattelusta. Kirjailija tuntuu vaativan omasta elämästä kirjoittamiselta kirkkautta ja selkeyttä. Toisaalla hän kui-tenkin kiemurtelee ahdistuksen vallassa ja toteaa, että lapsuudesta kirjoittaminen on kuin virke, jonka loppuun saattamiseen eivät sanat riitä.

Vain varjo häälyväinen keskittyy kahteen elämänjaksoon: lapsuuteen ja kouluvuosiin 1950-luvun Derbyshiressä sekä nuoreen naiseen, joka myöhemmin asuu geologimie-hensä työn takia pitkiä jaksoja Botswanassa ja Saudi-Arabiassa.

Mantelin työläiskotilapsuus ei ollut auvoi-sen onnellinen eikä hän tullut toimeen erityisen hyvin muitten lasten kanssa. Vaihto-ehtona lahjakas tyttö haaveili pojaksi muut-tumisesta ja isona ritarin ammatista: katoli-nen nunnakoulu oli yhtä piinaa. Toisin kuin äitinsä ja isoäitinsä, Hilary jatkoi perheen kannustamana koulutiellä ja aloitti laki-tieteen opinnot Lontoossa.

Aikuisen Mantelin elämä on kuitenkin fyysisesti raskasta, sillä jatkuvien kipujen ja hoitovirheiden tuoma väsymys sekä kolos-saalisten lääkemäärien syöminen saattavat hänet välillä lähes liikuntakyvyttömäksi. Mantel ei usko kärsimyksen jalostavaan vaikutukseen vaan toteaa sen aiheuttaneen hänelle niin fyysistä kuin henkistä tuhoa. Kun endometrioosi viimein diagnosoidaan, tarkoittaa se nuorelle naiselle leikkausta.

Vain varjo häälyväinen

Haaveet lapsista haudataan, vauvojen ja sikiöiden haamut jäävät eloon.

Haamuja Hilary Mantelin elämässä riittää: isäpuoli, vanhojen tätien kertomuksien hahmot ja syntymättömät lapset. Mantelille tyypillinen epäsentimentaalinen sävy on silmiinpistävää. Aistivoimainen kieli – tapet-tien värit, ruokien tarkat maut – on samaa sukua kuin historiallisten romaanien kankai-den kahina ja aseiden kalina.

Ymmärtääkö lukija muistelmat luettuaan paremmin, miten Mantelista tuli maailman-laajuisesti juhlittu kirjailija, historiallisen Cromwell-sarjan luoja ja ainoa brittikirjai-lija, joka on kahdesti palkittu Man Booker -palkinnolla? Ehkä ei. Jotain haamujen kanssa seurustelu kuitenkin on opettanut: historial-listen ihmisten kohtaloihin luontevan eläy-tymisen ja muistin tärkeyden, joka Mantelin tuotannossa on osa ihmiselämää, ei mikään irrallinen teema.

Muistelmien ja fiktion kirjoittaminen muistuttavat läheisesti toisiaan. Se on suo-dattamista ja valintoja, sanojen löytämistä ja suoraan katsomista. Sellaisten muistojen luomista ja esiin kirjoittamista, jotka ovat romaanihenkilöillä yhtä voimakkaita kuin Hilary Mantelilla itsellään.

Omaelämäkerroista ja niiden kirjoittami-sesta hän muuten lisää: ”Mutta olen myös sitä mieltä, että jos on heikko, on lapsellista teeskennellä vahvaa.”

Nina Paavolainentoimitusjohtaja

4

kaunokirjallisuus · romaanit

EMMI ITÄRANTA Kudottujen kujien kaupunki

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, SUOJAPAPERI

130 × 207 MM

240 SIVUA

ULKOASU JUSSI KAAKINEN

ISBN 978-951-851-593-0

ILMESTYY LOKAKUUSSA

T oistuvien tulvien piinaamalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta vieraan nuoren naisen, jolta on

leikattu kieli. Puhekyvyttömän naisen ihoon on kuitenkin kirjoitettu nimi. Elianan nimi.

Tulvien pahetessa myös aiemmin tunte-maton sairaus on alkanut vaivata niin kasveja, eläimiä kuin ihmisiäkin. Saarta hallitseva neuvosto ei suostu tekemään mitään asian korjaamiseksi, mutta Eliana alkaa ymmär-tää, että mykän naisen kutoma seinävaate kertoo tarinaa siitä, mitä tälle on tapahtunut ja kuinka Eliana liittyy koko saaren kohta-

loon. Eliana joutuu toimimaan äärimmäisen varovaisesti, sillä hän kantaa mukanaan salaisuutta, jonka paljastuminen veisi hänet vääjäämättä Merkittyjen Taloon, josta ei ole paluuta: hän näkee unia.

Kudottujen kujien kaupunki on esikois-teoksellaan maailmanmainetta niittäneen Emmi Itärannan toinen romaani. Sen mesta-rillisesti kudottu juoni, syvä inhimillisyys ja tarkka, kaunis kieli näyttävät maailman joka on meillekin totta.

MAAILMAN- MENESTYS JATKUU.

5

» Myöhemmin opin, ettei meripihkaan vangiksi jääneitä olentoja voi vapauttaa. Ne ovat men-

neisyyden kuvia, ajan ulkopuolelle pudonneita, ja se on niiden ainoa tapa olla olemassa. Kun kääntelen mennyttä silmieni edessä, ajattelen korentoa. Ajat-telen läpikuultavaa kirkkautta, joka varjelee sitä ja vääristää sitä. Sen siivet eivät värähdä, se ei kos-kaan käännä tuntosarviaan. Silti, kun valo lävistää kiven uudesta kulmasta, se näyttää muuntuvan toiseksi. Ja kauan sitten pysähtyneeseen asentoon on jo kirjoitettu se, mikä tulee myöhemmin.

Niin myös minun menneessäni kasvaa tämä ny-kyisyys jo sinä ensimmäisenä yönä, kun näen hänet.

Hän makaa sileillä kivillä kasvot maata kohti, ja kestää hetken, ennen kuin ymmärrän, ettei hän ole kuollut.

EMMI ITÄRANTA (s. 1976) on Ison-Britan-nian Canterburyssa asuva suomalaiskirjai-lija, jonka vuonna 2012 ilmestynyt esikoisro-maani Teemestarin kirja (Memory of Water) on

kuva Heini leHväslaiHo

nopeasti noussut menestyskirjaksi ympäri maailman. Kaikkiaan teoksen käännösoikeu-det on myyty jo 18:lle kielelle.

Suomessa Teemestarin kirjalle on myönnetty Kalevi Jäntin palkinto sekä Nuori Aleksis -palkinto. Lisäksi romaani oli Tähtivaeltaja-palkinnon ehdokas.

Memory of Water julkaistiin Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa vuonna 2014, ja se on saanut laajalti tunnustusta ja kerännyt erinomaisia kritiikkejä. Englanninkielisen scifi- ja fanta sia kirjallisuuden merkittäviä palkintoehdokkuuksia kertyy tasaiseen tah-tiin (Arthur C. Clarke Award, Philip K. Dick Award ja Golden Tentacle Award Nomina-tion). The James Tiptree Jr. Award -raadilta suomalaiskirjailijan huikea läpimurtoromaa-ni sai kunniamaininnan.

Kuten esikoisensa Teemestarin kirja, myös toisen romaaninsa Kudottujen kujien kaupunki Emmi Itäranta on kirjoittanut samanaikai-sesti sekä suomeksi että englanniksi.

6


PERTTI LAssILA Armain aika

LUOKITUS 84.2


130 × 207 MM

160 SIVUA

ULKOASU CAMILLA PENTTI

ISBN 978-951-851-631-9

ILMESTYY ELOKUUSSA

Ä iti, poika ja isoisä viettävät kesää hu-vilalla. Merenlahden rannalla suvi on kauneimmillaan. Nuori Kimmo elää

sitä kuin päivää, joka toistuu ja on sama ja uusi, kuin aikaa ei olisi.

Aikuiset sen sijaan elävät ajan armotto-muuden kanssa, kantavat tapahtuneita mu-kanaan itsessään ja teoissaan; päättyneiden sotien raskaat hahmot kulkevat vehreiden puiden varjoissa.

Luopumisen ja luovuttamisen vastavoima on Kimmon kautta kerrottu lapsen maailma

täynnä aisteja ja värejä, eikä menneisyyteen voi jäädä tuijottamaan, täytyy ”yrittää nähdä edes se vähä, mikä edessä näkyy”.

Armain aika on romaani lapsuudesta, muis-tamisesta ja ratkaisuista, jotka määräävät elämän suunnan ja paikan.

Lassilan ehjät ja kauniit lauseet pysäyttävät lukijan näkemään ihmisten tekojen jokapäi-väisyyden ja pienuuden – niiden vuodenaiko-jen lailla toistuvan painon.

”KESÄN PÄIVÄT EIVÄT KULU.”

7


» Eila istui hallin pöydän ääreen ja katsoi ikku-naa. Mustien puiden yläpuolella näkyi valoa.

Oli vuoden valoisin päivä. Hiljaista, poika taisi nukahtaa. Vaaleat yöt alkavat tummua, miten se onkin niin, ettei sitä huomaa. Oli hiljaista, hän kuuli oman hengityksensä, ja korituoli narahti, kun hän muutti jalkansa asentoa. Samanlainen päivä kuin muutkin päivät, pieniä asioita, jokapäiväisiä, ei aika ole kulunut, päivä vain on mennyt. Hän nousi ja kurkisti ovenraosta vuodetta, jossa poika nukkui liikkumatta.

Tavallinen päivä, mutta en tästä luopuisi, en antaisi minuuttiakaan, vaikka niistä ei mitään jää mieleen, koska kaikki on niin tuttua, ettei sitä edes huomaa. Minä en pidä ajasta, pidän päivistä, jotka toistuvat. Se, mikä pysyy samanlaisena, ei kulu, ke-sän päivät eivät kulu, aamu aamulta on uusi päivä, ja ilta on sama kuin eilen. Mutta ikkunalasi mus-tuu, siihen jää lampun valo, johon katse pysähtyy. Ei voi nähdä ulos pimeään, eikä voi nähdä tuleviin päiviin, syksyyn, talveen, jotka ovat edessä.

PERTTI LASSILA (s. 1949) on Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden do-sentti. Esikois romaani Ihmisten asiat ilmestyi syksyllä 2013. Lassila on julkaissut useita kir-jallisuushistoriallisia teoksia, muun muassa teokset Kansankirjailija, sivistyneistö ja kirjallisuus 1800-luvulla (Gaudeamus, 2008) ja Ihanteiden isänmaa – Julius Krohnin romanttinen fennomania ja kirjallisuus (Yliopistopaino, 2003) ja viimeksi tutkimuksen Metsän autuus. Luonto suomalaises-sa kirjallisuudessa 1700–1950 (SKS, 2011). Lisäksi Lassila on toimittanut Suomen kirjallisuu-denhistorian kolmannen osan (SKS, 1999) ja kirjoittanut kirjallisuusarvosteluja Helsingin Sanomiin vuodesta 1972 ja työskennellyt yliopiston opettajana, tutkijana ja kustan-nusjohtajana Suomessa sekä vierailevana professorina Saksassa ja Itävallassa. Pertti Lassila asuu Vihdissä.

8


LAuRA LINdsTEdTOneiron

LUOKITUS 84.2


140 × 210 MM

400 SIVUA

ULKOASU JUSSI KARJALAINEN

KANNEN KUVA AKI-PEKKA SINIKOSKI

ISBN 978-951-851-544-2

ILMESTYY ELOKUUSSA

S eitsemän naista, kukin kotoisin eri maasta. Kuolemanjälkeisessä välitilassa, josta ei voi paeta – paitsi sanojen, kerto-

musten avulla.Newyorkilainen performanssitaiteilija

Shlomith, moskovalainen pääkirjanpitäjä Polina, brasilialainen sydänsiirtopotilas Rosa Imaculada, marseille lainen hienostorouva Nina, kurkkusyöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, mallintöistä haaveileva senegalilai-nen Maimuna ja itävaltalainen teinityttö Ul-rike ovat päätyneet valkoiseen tyhjään tilaan. Aika sellaisena kuin me sen ymmärrämme on lakannut olemasta.

Naisten ruumiilliset tarpeet sammuvat vähitellen. Ensin katoaa kyky tuntea kipua ja nautintoa. Pikkuhiljaa koskettaminen ja oman ruumiin aistiminen muuttuvat mah-dottomiksi.

Mitä on tapahtunut? Mikä on koitunut naisten kohtaloksi?

Lindstedtin odotettu toinen romaani leikkii eri lajeilla esseestä luentoon ja sadusta näytelmään, runoutta unohtamatta. Teksti kuljettaa lukijaansa milloin humoristisesti, milloin raivoisasti kohti viimeisiä sivuja – kohti kuoleman vääjäämättömyyden aina yhtä käsittämätöntä ajatusta.

FANTASIA KUOLEMAN-JÄLKEISISTÄ SEKUNNEISTA.

9


» Täällä tuonpuoleisessa hiljaisuuksien kestoa oli joka tapauksessa mahdotonta mitata.

Minuutti vai vuosi, mistä sen tiesi. Kun mikään ympärillä oleva ei muuttunut, kun aurinko ei noussut eikä laskenut, kun mikään sisällä oleva ei elämöinyt, kun sydän ei lyönyt rytmiä eivätkä hengenvedot kohotelleet rintakehää, mitä ajalla olisi tehnyt, ei sitä ollut, se oli pelkkä sana. Nälästä muriseva vatsa on kello. Pulssi on kello. Kipu on kello. Nyt kaikki oli poissa, kaikki paitsi sanat. Keskustelu, olipa se kuinka kömpelöä hyvänsä, kuinka suurilla väärinymmärryksillä kuormi-tettua tahansa, kuljetti aikaa, hoivasi heitä, piti heitä jollain käsittämättömällä tavalla ihmisinä. Puhuminen, jaarittelu, jopa riitely: kyse ei ollut ajanvietteestä. Sanat tarjosivat heille turvallisia ketjuja, kellukkeita, syitä ja seurauksia, ei tosin enää eilisiä eikä huomisia, niistä oli tullut merkitykset-tömiä ilmaisuja, mutta jatkumoita, jatkumoita yhtä kaikki, niitä puhe tuotti. Muistojen ikivehreitä lehtoja, joista saattoi ammentaa paitsi menneen tuntua myös tulevaisuuden odotusta. Ja jos joku ei pysynyt kärryillä, hänelle jäivät sentään melodiat: Shlomithin matala ja hieman käheä puhe, Ulriken

kirkas ja terävä ääni, Polinan nariseva nasaali, Ninan pehmeä, aavistuksen lapsekas lausunta ja Maimunan intoutuva, ryöpsähtävä ja nopeasti sammuva energia.

LAURA LINDSTEDT (s. 1976) on proosan mahdollisuuksista kiinnostunut kirjailija . Esikois romaani Sakset (Teos, 2007) oli Finlandia-palkinto ehdokas. Novellit ”Tuu meijjä messii vähä shake shake” (Pimppini on valloillaan, WSOY, 2012) ja ”SLAM BOOK eli kertomus siitä kuinka sinun isäsi nussi hänen äitiänsä” (Taskunovellit, Karisto, 2013) testasivat tarinankerronnan keinoja lyhyen muodon puitteissa. Lindstedt on myös kirjoittanut esseitä ja monitaide-esityksiä, joista viimeisin, Rosa Imaculadan sydän (2013), yhdisti tanssia, tekstiä ja sydänääniä.

Lindstedt toimii Mahdollisen Kirjallisuuden Seurassa ja Kieleke-kollektii-vissa. Hän viimeistelee väitöskirjaa kommu-nikaation ongelmasta ranskalaisen kirjailijan Nathalie Sarrauten tuotannossa.

10


RAIjA ORANENHirmuinen mies

LUOKITUS 84.2


140 × 200 MM

512 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-624-1

ILMESTYY ELOKUUSSA

M arkkinamatkalla syntynyt kauppiaan rengin poika. Älypää. Laulumies. Herkku suu. Sikarisieppo. Kirjojen,

historian, taiteen ja naisten rakastaja. Raivopää rauhanrakentaja. Koko kansan presidentti. Hirmuinen mies.

Suomen tasavallan 7. presidentti Juho Kusti Paasi kivi oli monta persoonaa samassa mie-hessä.

Raija Oranen tarttuu uudessa romaanissaan ennenkuulumattoman tarkasti ja elävästi Paasikiven tarinaan.

Yli viisikymmentä vuotta Suomen poli-tiikkaan vaikuttanut Paasikivi on mukana maamme historian suurissa käännekohdissa ja valinnoissa: autonomian ajasta itsenäisyyteen, valkoisesta ja punaisesta yhteiseen kansakun-

taan, sotavuosista rauhaan sekä kylmän sodan välikappaleeksi.

Suurten päätösten ja linjausten taustalla elää myös toinen Paasikivi, leskimies joka rakastuu neiti Valveeseen, naiseen jonka koko kansam-me tulee tuntemaan kotoisasti Allina. Paasikivi, joka pelkää ja taistelee oman kovan luonteensa kanssa, hakee hyväksyntää ja oikeutusta hur-jalla vimmalla. Paasikivi, jonka suhde lapsiinsa ensimmäisestä avioliitosta jää etäiseksi. Paasi-kivi, joka vanhenee ja käy läpi elämäänsä, koko maamme muokannutta taivaltaan.

Oranen on kirjoittanut jälleen sydämeen käyvän, voimallisen ja kiehtovan kuvan Suo-mesta ja yhdestä sen luojista.

leHtikuva

MIES JOKA MUOKKASI MAAMME.

11kuva stefan Bremer

» Tornioon Paasikivi oli saanut puhelimitse Haaparannalta tiedon, että Ruotsikin oli

tunnustanut Suomen hallituksen. Kun hän viidentenä tammikuuta saapui Helsingin asemalle, hän sai vah-vistuksen siellä vastassa olleelta Helsingin Sanomien reportterilta. Matkan tarkoitus oli siis sittenkin saavutettu.

Se ei kuitenkaan Paasikiven mielialaa kohottanut. Hän ärähteli ja huusi kaikille ja istui myrtyneenä Kansallisteatterin itsenäisyysjuhlassa ensi parvella uudessa ruotsalaisessa frakissaan. – Itsenäisyys! hän marmatti kotiin päästyään Annalle. – Mikä helvetin itsenäisyys tämä on? Tuulen viemää ensimmäisen puhurin tullessa. Maassa vallit-see täydellinen järjestyksen puute ja huligaanijoukko-jen terrori. Nehän olivat Turussakin kuin pogromia pitämässä pankkeja ja kauppoja ryöstellessään. Tämä kansa on kypsymätöntä ja käsittämättömän alhaista ja raakaa.

Onneksi pankissa oli sentään neiti Valve, joka otti pääjohtajan vastaan niin kuin aina ennen-kin hymyillen ja rauhoitellen ja kiirehtien hä-nen pöydälleen kahvia ja sikareita. Maailma asettui paremmille jengoille. Neiti Valveella oli sellainen vaikutus. Paasikivi oli havainnut, että neidin lumovoiman piiriin olivat joutu-neet monet muutkin. Aina oli hänen pöytänsä ympärillä häärinää, etenkin herrasmiesasiak-kaat halusivat selvitellä tilejään nimenomaan

hänen kanssaan. Taiteilijoita ja näyttelijöitä neiti Valve auttoi ja holhosi ja toi silloin tällöin jopa pää-johtajan luo asioitaan selvittämään. Aina hänellä oli hymy ja hyvä neuvo, eikä se maksanut mitään.

RAIJA ORANEN on tuttu paitsi sykähdyt-tävistä kirjoistaan myös televisiosarjoista ”Puhtaat valkeat lakanat” ja ”Ruusun aika”, jotka on myös julkaistu kirjoina. Orasen laaja tuotanto käsittää romaaneja, novelleja, sa-tuja, lastenkirjoja, kuunnelmia ja näytelmiä sekä musiikkidraamaa ja tv-käsikirjoituksia. Viimeksi Raija Oraselta on ilmestynyt me-nestysromaanit Kaiken takana Kekkonen (2013) sekä Aurora (2014), joka kertoo historiamme mahtinaisesta Aurora Karamzinista.

12


PIA PEsONENMaatuska

LUOKITUS 84.2


130 × 207 MM

240 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-666-1

ILMESTYY ELOKUUSSA

N euvostoliittolaisen loikkarin tytär Irina tyhjentää vanhempiensa kuolinpesää Lauttasaaressa. Komerosta löytyy äidin

pannumyssyjä, valokuvia, Leningradin kartta ja maatuskoja, kasapäin maatuskoja. Kuolin-pesän selvitys on samalla selontekoa men-neisyydestä: Tamaran matkasta Suomeen rakkauden tähden, Irinan elämästä ensin neukun ja sitten ryssän tyttärenä.

Jokin Irinaa riivaa. Unettomuus johtaa ha-parointiin röntgensalissa, konserttimatkoille ympäri uutta Eurooppaa ja kaikenlaiseen konttailuun. Perheolot Kivihaassa ovat jo jonkin aikaa muistuttaneet leningradilaista kommunalkaa. Kuinka paljon Irina toistaa

äitinsä tarinaa, miten paljon hän edes siitä tietää? Ja miksi hän kutsuu äitiään Kummi-tukseksi?

Pia Pesosen ensimmäinen romaani Maatuska on tarkkanäköinen teos kahdesta maailmasta ja sukupolvien laskukkuudesta. Pesosen huumorin ja kielen taju ovat omiaan näyttämään äidin ja tyttären tarinoiden surul-lisuuden ja ahtauden: kuinka syyllinen pitää aina löytää ja kuinka kasvojen säilyttäminen on kaikki kaikessa. Tai ainakin joskus oli.

.

LOIKKARI JA LOIKKARIN LAPSI.

13kuva Heini leHväslaiHo

äiti löydettiin. Äiti oli valunut tammiparketille kuin vanha juusto. Löyhkä ruumiin löytymisen aikana, ja sen jälkeen, oli ollut hirvittävä. Huoltomiesreppana ja poliisiparat.

PIA PESONEN (s. 1963), fm, on työskennellyt muun muassa toimittajana sekä opettajana ja tutkijana Teatterikorkeakoulun näyttelijän-työn laitoksella.

Pesonen on Suomen suurimman casting-toimiston, Roolituspalvelun, toinen perustaja. Hän on roolittanut yli 120 pitkää elokuvaa, esimerkkeinä yleisö- ja arvostelumenestykset Napapiirin sankarit, Paha maa, Äideistä parhain ja Puhdistus.

Pia Pesosen esikoisteos, arvostelumenestys Urho Kekkonen Straße ilmestyi 2011, ja sen poh-jalta syntynyt Marja Pyykön elokuva Kekkonen tulee! sai ensi-iltansa 2013.

»Ruumis puutui, jalat puutuivat, ne puuttuivat. Osakekirjat hampaissa Irina jatkoi polvi-

matkaansa halliin. Mennyt pyöri päälle. Tässä äiti käveli uusi paljettimekko päällään ja joi kuohua. Oli tilannut mekon vaateliikkeestä, mutta vain kokeiltavaksi. Se hienosteli peilin edessä ja leikki seurapiirileikkiä, johon ei koskaan osallistunut. Korkokengät iskivät koloja lattiaan ja se huusi että isoryssä ja suurvaltatulehduksen uhri tanssii juhlamekko päällä ja että parkettiseppä saa täyttää lattian kolot, dada. Sitten se muka soitti jollekin ja leuhki, että kauppa tuo kaviaarin ja poron sisäfileet ja pesula pesee ja mankeloi valkopyykin, spasiba, kiitos kohteliaisuudesta, olemme russofiilejä, emme foopikkoja. Isä sanoi, että höpöhöpö ja lupasi mennä maksamaan mekon myöhemmin keskustan kauppaan.

Irina istahti hännälleen ja yritti ymmärtää min-ne oli menossa. Ei selvyyttä. Parketti kämmenien ja polvien alla oli mustunut. Tämä oli se kohta, josta

14


KATjA RAuNIOKäy kaikki toteen

LUOKITUS 84.2


130 × 207 MM

208 SIVUA

ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI

ISBN 978-951-851-630-2

ILMESTYY SYYSKUUSSA

L ähtökohta on selkeä: nuorilla yliopisto-opiskelijoilla on asiat kuten kaltaisillaan on. Käydään luennoilla, baareissa, juhlis-

sa, paritellaan, pariudutaan, puhutaan vasta luettua omana nerokkuutena, kirjoitellaan vessan seinälle. Mukana notkuu Silver, ha-luttava, raivostuttava, sottainen, provosoiva Silver, joka ei ole tervetullut kotiinsa. Tarina on valmis alkamaan.

Mutta tarina ja sen henkilöt, Silver etu-nenässä, eivät tunnu pysyvän ruodussa. Miten päin ja millä keinoin tahansa heitä lähestytäänkin, he kamppailevat vastaan,

eivät toimi niin kuin halutaan. Keskustelut hajoavat pelkäksi pinnaksi tai muuten vain käsittämättömäksi, henkilöhahmoja jou-tuu etsimään kissojen ja koirien kanssa ja opastamaan äidillisesti tai hieman kovemmin ottein.

Katja Raunion esikoisteos Käy kaikki toteen on taidonnäyte. Se on kertojan kamppailua kertomuksensa kanssa, toistuvaa yritystä hallita luomaansa maailmaa. Raunion milli-metrin tarkka kieli näyttää ihmiset kaikessa epätarkkuudessaan ja epätäydellisyydessään, siis inhimillisyydessään.

IHMINEN KAIKESSA EPÄTARKKUUDESSAAN.


» Henrin sormenpyörylät lähestyvät ovea, joka, kuten nyt huomaamme, on raollaan. Henrin

otsa taipuu taitoksille. Hän astuu sisään hämärään. Juuri näin hämärää on hänen kylkiluidensa alla, kun hän astuu sisään Silverin asuntoon. Henri hypähtää kengänkärkensä takertuessa myttyyn. Vieras kaiku syntyy jalkojen tömähtäessä taas lattiaan. Henri tunnistaa mytyn Silverin palt-tooksi, parketillehan se on aina ennenkin viskattu. Tämä ajatus rauhoittaa hieman Henrin sydämen ravisteluja. Valoja ei syty, vaikka kuinka rämpyttää. Ikkunan kajastus paljastaa ihmishahmon lattialla, mikä pistää Henrin sydänvärinät uudelle kierrok-selle. Se on Silver. Lattialla istuu alaston möykky,

joka on Silver istumassa alasti lattialla, roinan pii-rittämänä. Lähestyttyään vielä vähän, nyt jo näkee paremmin, kun viimeisiä iltapäivän valonsäteitä lankeaa huoneen akkunasta, Henri tajuaa, että roina on pakkauksia, ruokapaketteja. Silver istuu alasti lattialla ja työntää tahmeilla kämmenillä sokerikuorrutettuja donitseja leivosläpeensä.

KATJA RAUNIO (s. 1985 Helsingissä) on taidehistorioitsija (fm) ja käytännöllisen filo-sofian opiskelija. Hän on opiskellut kirjoitta-mista Kriittisessä korkeakoulussa.

16


ALExANdRA sALMELAAntisankari

LUOKITUS 84.2


140 × 210 MM

368 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-579-4

ILMESTYY SYYSKUUSSA

U topia on ekovaltio, jossa ei kuluteta eikä omisteta, KoroNovo kaiken sen vasta kohta.

Antti Sankari on yksi kahdestasadasta uto-pialaisesta orpolapsesta, jotka ovat vanhem-piensa kunniaksi saaneet sukunimen Sankari.

Antti Sankari on camera obscura -menetel-mää käyttävä lehtikuvaaja.

Antti Sankari on luonnon oikku.Tai sitten ei.Voiko Antti ylipäänsä olla olemassa, ihmet-

telee joku. Niinpä Sankari lähtee matkalle KoroNovoon. Vastassa odottaa mediaguru Michele Po eli viinaan menevä Tzal, sekä Hän, kertoja, joka seuraa tarkasti Antin liikkeitä.

Antin matkassa ovat kuvankaunis mutta hyllytetty reportteri L. I. Airiainck ja päivä-kirjaa pitävä nuori Meteora, joka keskittyy sittenkin enimmäkseen puihin.

Jotakin tekemistä Antin odysseian kanssa on myös Utopian-valtion perustaneen Suu-ren Suunnan antajan legendoilla.

Antisankari on antitarina unelmista, kompromisseista, kulutusyhteiskunnasta ja rakkaudesta. Romaanin kerronnallista vimmaa sekä korkean ja matalan sekoitusta saa muualta turhaan hakea. Salmela rienaa ja kuvaa estoitta sankaruutta ja maailmaa jossa elämme.

ME EI OLLA SANKAREITA KAIKKI.

17kuva annina mannila

» Kun käy ilmi, että Antti kuuluu kahteensataan utopialaiseen orpolapseen, joiden vanhem-

mat menettivät elämänsä pelastaessaan Utopian herkkää ekosysteemiä, hänen jyrkkää käytöstään ei enää oudoksuta: hänen kuuluu olla jylhä, hän kan-taa suuren tragedian taakkaa. Hän on sankareiden sukua, sankari itsekin, ja hänen päänsä ympärille syttyy kultainen sädekehä. Hän on legendan elävää jatkumoa, hänen DNA:nsa on Ariadnen lanka, joka vie myytin alkupisteeseen ja taas turvallisesti takai-sin. Rinki hänen ympärillään tiivistyy, kysymyksiä olettamuksia toteamuksia uskomuksia sankaril-lisesta pelastusoperaatios ta sataa sataa ropisee Antin paljaalle päälle kuin mannaa. Valkoinen limusiini hurisee hiljaa kadulla syreenipensaan alla, se on hurissut siinä jo pitkään, mutta kukaan ei juokse sivuportaikkoa alas muistomerkin sisälle, sil-lä Antti istuu leveästi kuluneessa sohvassa muisto-merkin pronssioven edessä, huomiosta huumaantu-neena. Ainoastaan häntä ei kiinnosta, mitä Pluton porteilla tapahtui, kuinka uhrautuvasti kaksisataa viisasta astui Suunnanantajan johdolla nariseviin häkki hisseihin estääkseen helvettiä räjähtämästä.

Antin edesmenneet vanhemmat tunsivat varmaan Suunnanantajan, olivatko he kenties läheisiä tove-reita? oliko Antti itse jopa tavannut Hänet?

Ja Antti kysyy: – Kenet hänet?– Suunnanantajan, tietysti.

ALEXANDRA SALMELA (s. 1980 Bratis-lavassa, Tšekkoslovakiassa) on valmis-tunut teatteri dramaturgiksi Bratislavan Teatterikorkea koulusta ja suomen kielen ja kirjallisuuden maisteriksi Prahan Kaarlen yliopistosta. Salmelan esikoisromaani 27 eli kuolema tekee taiteilijan palkittiin ilmes-tymisvuonna 2010 Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnolla vuoden parhaalle esikoisteokselle, oli Finlandia-ehdokas ja voitti Kaiharin kulttuuripalkinnon. Syksyllä 2013 julkaistiin samaan aikaan Suomessa ja Slovakiassa Salmelan kirjoittama ja Martina Matlovičován kuvittama huimaavan hauska lastenkirja Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia. Salmela kirjoittaa proosan lisäksi näytelmiä, kolumneja ja satuja.

18


KARI HÄKÄMIEsAnteeksi ei voi antaa

LUOKITUS 84.2


130 × 207 MM

288 SIVUA

ULKOASU NINA LEINO

ISBN 978-951-851-678-4

ILMESTYY SYYSKUUSSA

T urun filharmonisen orkesterin venä-läissyntyinen huippuviulisti katoaa. Kauniin Ivanan mysteeri ei kuitenkaan

jää ainoaksi. Pelottavat tapahtumat alkavat vääntyä tiukasti Ivanan puolison, asianajaja Rafik Metson toimiston ja lähipiirin ympä-rille.

Tapahtumiin joutuvat sekaantumaan myös Turun kaupunginjohtaja ja Naantalis-sa kesäasunnollaan aikaa viettävä Suomen presidentti. Uhkakuvia liittyy niin ikään Venäjän presidentti Vladimir Zuminin tule-vaan Turun-vierailuun.

Kiristyneen Venäjän-tilanteen ja maail-malta kantautuvien terroritekojen keskellä tasaista tutkimustyötään Turussa puurta-vat Häkämiehen aiemmista kirjoista tutut keskus rikospoliisin Söder ja Joronen. Jut-tuun sotkeutuu myös Rafikin ystävä, Vihrei-den europarlamentaarikko Pinja Meriluoto.

Tutkimukset vaikeutuvat hetki hetkeltä, eikä tiedetä, onko tekojen taustalla musta-sukkainen psykopaatti, Turun kunnallis-hallintoon liittyvä synkkä salaisuus tai jopa maailmanlaajuinen terroristiryhmä. Varmaa on vain, ettei kukaan ole lopulta turvassa.

TURKU

PAHAN

VALLASSA.

19


» Odotan Kultarannan pimeällä parkkipaikal-la. Jännittää. Tapaamiseen on vielä muutama

minuutti. Teen pienen lenkin ympäristössä ja varmistan, että en ole joutumassa ansaan. Ketään ei näy, olen aivan yksin.

Sade pieksee vehreää maisemaa ensi kerran kun-nolla koko syksynä. Ruma ilma takaa, että paikalle tuskin ilmestyy edes kuhertelevia salapareja tai koiranulkoiluttajia.

Vilkaisen kelloani, minuuttia vaille yhdeksän. Samassa kuulen auton moottorin tasaisen hyrinän. Kuljettaja ei kaahaa. Se on hyvä merkki. Auton valot ilmestyvät näkyviin ja se parkkeeraa sulavasti omani viereen. Mies nousee hieman epäröiden istuimeltaan ja avaa ulkona sateenvarjon. Päälläni on sadetakki ja asfaltille astuessani taitan hupun pääni suojaksi.

– Täällä kastuu. Kumman autossa puhutaan?– Tule tänne, vastaan.

Mies ei ehdi ottaa kuin yhden askeleen, kun kaivan äänenvaimentimella varustetun pistoolini esiin ja ammun.

KARI HÄKÄMIES (s. 1956 Karhulassa) toi-mii Varsinais-Suomen maakuntajohtajana. Koulutukseltaan Häkämies on varatuomari. Aiemmin hän on toiminut muun muassa oikeusministerinä, sisäasiainministerinä, kansanedustajana sekä sisäministeriön kansliapäällikkönä ja kunnanjohtajana. Anteeksi ei voi antaa on Häkämiehen viides dekkari. Edellinen kirja Erään yhtiön murha ilmestyi keväällä 2014 ja kertoi koukuttavasti suomalaisen puhelinjätin amerikkalaisen toimitusjohtajan murhasta.

20

kaunokirjallisuus • novellit

jOHAN BARguMNovelleja 1965–2015suOMENNOs RAuNO EKHOLM jA MARjA KyRö

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, YLIVETO

140 × 210 MM

350 SIVUA

ULKOASU SANNA-REETA MEILAHTI

ALKUTEOS NOVELLER 1965–2015

ISBN 978-951-851-674-6

ILMESTYY SYYSKUUSSA

J ohan Bargumin esikoisteos ilmestyi tasan viisikymmentä vuotta sitten. Juhlavuoden kunniaksi julkaistaan

Novelleja 1965-2015, jossa on mukana kaksi ennen julkaisematonta novellia sekä yksi aiemmin suomentamaton novelli esikois-koelmasta Svartvitt.

Nyt käsillä oleva valikoima edustaa Bargumin novellistiikkaa parhaimmillaan. Kirjailijalle ominainen konkreettinen kieli taipuu absurdeihinkin tilanteisiin ja ihmis-suhdekiemuroihin. Bargumin kertomuk-sissa tehdään matkaa ja heitetään hyvästejä, avioliitot narahtelevat liitoksissaan ja maisemat vaihtuvat: lähtö, hyvästijättö ja ero toistuvat usein.

Eri-ikäiset aikuiset ja lapset, miehet ja naiset vääntävät kättä siitä kuka määrää, kuka pettää ja kuka voittaa. Lukijan oman tulkin-nan varaan jää, kuka on ohjannut tarinaa eniten ja mihin suuntaan.

Bargum ei kuitenkaan milloinkaan tuomit-se vaan hänen kertojansa tekee havaintojaan ilman selittelyjä, myötäelävällä huumorilla – myös esimerkiksi silloin, kun eräässä novel-lissa isä on muuttunut koiraksi.

Lukija joutuu myös tarkistamaan ennakko-odotuksiaan, kun kaksi nuorta matkalaista luokseen majoittava tuntematon mies New Yorkissa osoittautuukin oikeaksi hyvänteki-jäksi.

Pitäkää varanne Bargumin kanssa!

”MINÄ NÄIN VARMAAN UNTA, TYTTÖ AJATTELI.”


» JOULUAATTOVuosi sitten jouluaattona kävimme haudalla,

Hanna ja minä. Tuuli ja tuiskusi. Talveen toppautu-neet ihmiset kulkivat kuin tummat haamut pitkin käytäviä, heillä näytti olevan kiire, pois kylmästä, pois haudoilta, kotiin valoon ja lämpöön. Me laskimme peltihattuisen kynttilän isän haudalle. Seisoimme hetken ja tuijotimme liekkiä, joka häälyi tuulessa.

– Se kyllä sammuu, sanoin.Hanna vaikeni. Orava istui vastapäisessä kuusiaidassa ja katsoi

minua. – Mihin meidät haudataan?Myös Hanna katsoi minua. Hän näytti yhtäkkiä

hyvin vakavalta. – En ole tullut ajatelleeksi, sanoin. Hän katsoi minua edelleen, mietteliäästi, liki

surullisesti.

– Etkö?Sitten hän käänsi selkänsä ja lähti. Riensin hänen

peräänsä.– Mutta Hanna, minä… – Vastasit jo, hän sanoi.

JOHAN BARGUM (s. 1943) on merkittä-vimpiä suomenruotsalaisia kirjailijoitamme. Esikoisnovellikokoelma Svartvitt ilmestyi 1965. Hänen laajaan kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu myös romaaneja, näytelmiä sekä revyy- ja kabareetekstejä.

Teoksia on käännetty useille kielille, ja hänet on palkittu mm. valtion kirjallisuus-palkinnolla neljästi ja Pro Finlandia -mitalilla 1998. Hän asuu Espoossa.

22

kaunokirjallisuus • runot

sILjA jÄRvENTAusTAKaupungin lippuluukulla

LUOKITUS 82.2


148 × 207 MM

80 SIVUA


ISBN 978-951-851-679-1

ILMESTYY ELOKUUSSA

K aupungin lippuluukulla kaikki on tapahtumaisillaan. Siellä eletään vuorokauden aikoja. Kaupunkia raken-

netaan lause lauseelta, ja rakennustelineet valmistuvat itsestään.

Kaupungissa, maalla ja metsässä liikkuu hän, jota kaivataan ja etsitään, jonka kanssa saapastellaan ja joka heräilee säännöllisesti.

Kirjan ihmiset ovat yksin ja yhdessä samoissa kansissa, menevät ristiin ennen

kuin tapaavat, pysähtyvät pysäkille, kulkevat välillä rinta rinnan, nousevat samaan kul-kuvälineeseen. Etsintöjen kautta järjestyy tapaaminen myös sinun kanssa, sillä ystävyys on pitkää ja onni tulee joka nurkan takaa.

Järventaustan neljäs teos kulkee proosan ja runon pinnoilla ja syvyyksissä. Kielen konk-reettisuus kääntyilee hurjasti, vie liikutuk-seen ja lohtuun.

”ET OLLUT KADONNUT VAAN PYSÄHTYNYT JOHONKIN. SEN TAKIA KUUNTELIN.”

23

»On lauantai. Aurinko paistaa kello kahdessa . Minulla ei ole elämässä kiire. Olen ollut

jo mönkijäsafarilla ja mitä liikuttavaa tässä kaupungissa tapahtuu. Jään äkkiarvaamatta tapahtumien seikkojen, kulun mukaan tarkkailemaan , kun rannassa huoltolaiturilla , huolto asemalla tapahtuu jotakin näin ajankohtaista ja täysin kiinnostavaa kerran täällä kaupungissa. Kaupungissa ei ole tulva. Huoltoase-man pihassa, asfaltti kentällä, 10 x 10, paistetaan vielä loimulohta, ettei se jäähdy syöjän käteen. Makkarapiikit nojallaan sillan hamppuaitaa vasten. Tuomet kukkivat vaihtopenkkien takana, takalistoilla, helikopteri ajelee hiljakseen sataman pihassa. Juoma-automaatilla lintuja jonossa. Seu-raan vähitellen myös tämän jonon etenemistä ja teen talvitakkini niittivuoriin tehtäviä , merkintöjä.

SILJA JÄRVENTAUSTAN (s. 1977) esikois-kokoelma Patjalla meren yli ilmestyi keväällä 2006. Toinen runokokoelma Liputettu päivä (2008) oli Tanssiva karhu -palkintoehdokas, ja kolmas teos Hyvän yön puisto (2012) Einari Vuorela -ehdokas. Se voitti Mahdollisen kirjallisuuden seuran kirjallisuuspalkinnon, joka myönnetään proosan ilmaisumahdolli-suuksia rikastuttavalle teokselle. Järventaus-tan runojen käännöksiä on julkaistu muun muassa italialaisessa antolo giassa Il limite della neve sekä teoksessa Yellow City – Illustrated Stories from Helsinki. Muutama Kaupungin lippuluukulla -kirjan runoista on pohjana kamarikuoro teokselle Katukaupunki, joka esitettiin syksyllä 2014 Helsingin Musiikki-talossa.


24

kaunokirjallisuus ⋅ käännökset

T uli on kaikki tulet on kahdeksan kerto-muksen kokoelma, joka edustaa argen-tiinalaisen Julio Cortázarin täyteläistä

luovuutta upeimmillaan. Cortázar tuo proo-sassaan mestarillisesti arkipäivän surreaa-lisuuden lukijan kummasteltavaksi. Kukin tarina on kuin pieni kello, jonka jokainen osa toteuttaa järkähtämättä kokonaisuuden päämäärää. Niissä aika saattaa nytkähtää yht-äkkiä vuosia eteen- tai taaksepäin, tai hetket saattavat venyä loputtomiin. Cortázarin kuvaama maailma on alituisessa liikkeessä ja poissa tasapainosta. Se on meille tutun ajan tuolla puolen oleva maailma, jonka lumovoi-ma hetkittäin jopa kauhistuttaa.

LUOKITUS 84.2


130 × 207 MM

192 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

BAABEL-SARJA

ALKUTEOS TODOS LOS FUEGOS EL FUEGO

ISBN 978-951-851-644-9

ILMESTYY SYYSKUUSSA

juLIO CORTázARTuli on kaikki tuletsuOMENNOs ANu PARTANEN

JULIO CORTÁZAR (1914–1984) oli argentii-nalainen kirjailija ja kääntäjä, joka tunnetaan parhaiten nimenomaan kertomuksistaan. Hän oli Gabriel Garcia Márquezin, Carlos Fuentesin ja Mario Vargas Llosan ohella yksi keskeisimmistä hahmoista latinalais-amerikkalaisen kirjallisuuden noustessa 1960- ja 1970-luvuilla suureen kansainvä-liseen suosioon. Cortázarilta on aiemmin ilmestynyt suomeksi Salaiset aseet (1984), Bes-tiario (1999), Tarinoita kronoopeista ja faameista (2001) sekä pääteoksenakin pidetty romaani Ruutuhyppelyä (2005).

”ON KOITTANUT LUVATUN YLLÄTYKSEN HETKI...”

25

kuva sara facio

» Kun Marini näki saaren ensimmäisen kerran, hän oli juuri kumartunut kohteliaasti

vasemmanpuoleisten istuimien ylle ja kääntänyt muovipöydän alas laskeakseen sille lounastarjot-timen. Naismatkustaja oli vilkuillut Marinia, kun tämä kulki edestakaisin koneen keskikäytävällä, mukanaan milloin lehtiä, milloin viskiä; Marini viivytteli asetellessaan pöytää paikoilleen miettien laiskasti, viitsisikö vastata matkustajan, tyypillisen amerikkalaisnaisen, vaativaan katseeseen, kun ovaalinmuotoisen pikkuikkunan sineen ilmestyi saaren rannikko, kultainen rantakaistale ja kohti asumatonta ylätasankoa kohoavat kukkulat. Marini siirsi olutlasin turvallisempaan kohtaan ja hymyili naismatkustajalle. "Kreikan saaristoa", hän sanoi. "Oh, yes, Greece", amerikkalaisnainen vastasi teeskennellyn kiinnostuneena. Kuului piippaus ja stuertti suoristautui ilman että ammattimainen

hymy pyyhkiytyi hänen kapeilta huuliltaan. Hän siirtyi huolehtimaan syyrialaispariskunnasta, joka halusi tomaattimehua, mutta lentokoneen peräosas-sa hän soi itselleen hetken ja katsoi uudestaan alas; saari oli pieni ja yksinäinen, Aigeianmeri ympäröi sen väkevällä sinellä korostaen hohtavan valkoista ja kuin kivettynyttä koristereunusta, jonka kaukana alhaalla täytyisi olla vaahtoa, lahdenpoukamiin ja riuttoja vasten tyrskyävää vaahtoa. Marini näki autioi den rantojen jatkuvan kohti länttä ja pohjois-ta, muu oli mereen työntyvää vuoristoa. Saari oli autio ja kivinen, vaikka lyijynharmaa läikkä pohjois-rannalla saattoikin olla talo, mahdollisesti vaati-mattomien talojen rykelmä. Hän rupesi avaamaan mehupurkkia ja kun hän taas suoristi selkänsä, saari oli kadonnut pikkuikkunasta; jäljelle jäi vain meri, loputon vihreä taivaanranta. Jostakin syystä hän vilkaisi rannekelloaan; oli täsmälleen keskipäivä.

26


V uonna 1838 Grimmin veljeksille Jacobil-le ja Wilhelmille ehdotettiin kunnian-himoista hanketta laatia saksan kielen

sanakirja. He kävivät työhön täynnä intoa. Aberwitz, Angesicht, Atemkraft – he keräsivät ahkerasti sanoja ja lainauksia, muutamassa vuodessa pitäisi tulla valmista. Barfuß, Bettel-brief, Biermörder – he tutkivat perusteellisesti sanojen alkuperiä ja käyttötapoja. Capriolen, Comödie, Creatur – elämänsä lopussa he olivat saaneet läpikäytyä vain muutaman kirjaimen. Kaiken kaikkiaan sanakirjaa tehtiin toista-sataa vuotta.

Günter Grass kertoo Grimmin veljesten elämän ainutlaatuisella tavalla, kuin rakkau-

dentunnustuksena saksan kielelle ja sanoille joista se koostuu. Hän kirjoittaa satuveljesten vaiheista, heidän äärettömästä hankkeestaan ja aikalaisista: Grimmien perheistä, kustan-tajista, ystävistä, ihailijoista ja halveksijoista. Leikkisän virtuoosisesti Grimmin sanat kulkee kielessä ja Saksan historiassa kuningas- ja ruhtinaskuntien ajoista demokratian ensi vai-heisiin. Sekä menneiden aikojen poliittisista taisteluista että arjen huolista Grass rakentaa siltoja omaan aikaansa. Täten Grimmin sanat on samalla Grassin muistelutrilogian kolmas osa, jossa hän kertoo toiminnastaan politiikas-sa ja julkisuudessa. Kirjan on mestarillisesti suomentanut Oili Suominen.

LUOKITUS 84.2


130 × 207 MM

352 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

BAABEL-SARJA

ALKUTEOS GRIMMS WÖRTER – EINE LIEBESERKLÄRUNG

ISBN 978-951-851-541-1

ILMESTYY ELOKUUSSA

güNTER gRAssGrimmin sanatRakkaudentunnustussuOMENNOs OILI suOMINEN

”SUURET, SELVÄT,

SUORAT SANAT

JA VIIMEINEN SANA.”

27

kuva GerHard steidl

» Vielä viimeiseksi – kun paperit oli jo tarkastettu ja molemmat vaunut olivat ohittaneet tulli-

kamarin – Jacobin ajatukset riensivät A:sta ensin takautuvasti ja sitten ennakoivasti Z-kirjaimeen ja sanaan Zankapfel, erimielisyyden omenaan eli riitakapulaan, josta hän äskettäin oli varoittanut hänen lähtöään surevia ylioppilaita, kuten kronisti Berthlan kirjoittaa: ”Älkää langetko riitaan ja eripuraan tässä ja nyt vallitsevan politiikan tähden, jos haluatte olla elinikäiset ystävät…”

Witzenhausenin tullikamarin kohdalla pidettiin taukoa ja Jacob sai vähän jaloitella. Parin askeleen päässä keskustelivat Dahlmann ja Gervinus. Kauas taakse jäänyt veli Ludwig Emil olisi voinut nopein vedoin luonnostella kevyen karikatyyrin kolmesta vakavasta miehestä.

Jacob kulki edestakaisin vaunujen vierellä, kunnes hänen eteensä tupsahti vanha nainen joka talutti lapsenlastaan kädestä. Hengitys huurusi. Aurinko pilkahti pilvien lomasta. Variksia paljailla puu-noksilla. Vanhus sanoi lapselle: ”Poikaseni, annapa

herralle kättä. Hänet on ajettu maanpakoon, hän on pakolainen.”

GÜNTER GRASS (1927–2015) oli yksi merkit tävimmistä toisen maailmansodan jäl-keisen ajan saksalaisista prosaisteista. Grass aloitti luovan uransa kuvataitelijana 1950 -luvulla, mutta hänen taiteellinen läpimur-tonsa tapahtui esikoisromaani Peltirummun myötä vuonna 1959.

Yhteiskunnallisesti Grass on aina ollut kiistanalainen hahmo. Hänelle, kuten monille saksalaisille, oli vaikea kokemus, että herkät nuoruusvuodet osuivat kansallissosialismin nousun ja tuhon aikoihin. Sittemmin Grass osallistui rauhanliikkeeseen ja sosiaali-demokraattisen puolueen toimintaan mm. Willy Brandtin puheenkirjoittajana. Viime vuosina hän muun muassa otti julkisesti kriittisen kannan Israelin ydinaseistukseen.

28


P iippua poltteleva komisario Maigret on harvapuheinen ja tukeva mies, joka pis-täytyy mielellään kahvilassa tai baarissa

siemaisemassa oluen tai tilkan calvadosia. Maigretin joviaalisuus ja elämänkokemus sekä hänen työmenetelmänsä sijoittavat hä-net niihin etsiviin, joita ohjaa ennen kaikkea intuitio.

Simenon on Maigretin hahmossa valmis ymmärtämään rikosta, ei hyväksymään tai puolustamaan sitä. Useimmat Maigret -tutkielmat ovat myös rikoksen uhrin ja rikollisen perheiden ja taustojen syvällistä kuvausta. Itse jännitys on usein sivuseikka, ja rikollisen kiinniotto melko epädramattinen.

Nyt ensimmäistä kertaa suomeksi julkais-tavat 28 rikoskertomusta on kirjoitettu 1930- luvun puolivälin ja 1950-luvun alun välillä.

Ne näyttävät Simenonin olevan myös lyhyen proosan taitaja. Simenonin kirjaili-janlaadulle ominaiset viipyilevät, tunnelmaa luovat kuvaukset sateisista kanavarannoista ja sumuisista kaduista aamutuimaan löytyvät novelleista. Mutta Maigretille rikollinen on epäonnistunut ihminen, ei sankari. Mysteeri nouseekin Simenon kuvaamasta tavanomai-suudesta, siitä avautuu avautuu railo: arkinen draama ei nouse sankarihahmojen taistelusta vaan pikemminkin tavallisten ihmisten väli-sestä hankauksesta ja kompuroinnista.

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, YLIVETO

140 × 210 MM

680 SIVUA

ULKOASU DOG DESIGN

ISBN 978-951-851-620-3

ILMESTYY LOKAKUUSSA

gEORgEs sIMENONMaigret – kootut kertomuksetsuOMENNOs TAINA HELKAMO

”AMMEESTA LÖYTYNYT MIES KUOLI KUUDELTA.”

29kuva victor dinitz

» Jos joku olisi aivan sattumalta poikennut ravintola Marinaan, hän olisi tuskin huoman-

nut mitään erikoista. Paikan isäntä Lucien puuhaili pullojensa kanssa tiskin takana paksussa vaalean-ruskeassa villapaidassa, joka sai hänet näyttämään lyhyemmältä ja paksummalta kuin hän todellisuu-dessa oli. Hän dekantoi, korkitti pulloja ja vaihtoi huolellisesti hanan nahkatiivisteen, kenties hieman nyreän oloisena, mutta sen saattoi selittää kellon-aika ja kehno sää.

Aamu oli näet valjennut harmaana ja tavan-omaista kylmempänä, sellaisena joka enteili lumisadetta ja houkutti jäämään sänkyyn. Kello oli tuskin vielä yhdeksää eikä rue Pigallella ollut vielä kovin vilkasta.

Satunnainen ohikulkija olisi varmasti miettinyt, kuka mahtoi olla tuo paksuun päällystakkiin son-nustautunut roteva mies, joka seisoskeli selkä kamii-naan päin, poltteli piippua ja lämmitteli käsissään lasillista alkoholia. Hän ei taatusti olisi keksinyt veikata komisario Maigretia rikospoliisista.

Hän olisi nähnyt myös bretagnelaisen piikatytön, pisamaposkisen ja aina jotenkin säikähtäneeltä näyttävän Julien, joka konttasi resuisissa vaatteissa lattialla ja pyyhki pöydänjalkoja.

Pigallen ravintoloissa ei yleensä tapahtunut mitään kovin aikaisin. Paikkaa ei ollut vielä siivottu. Siellä täällä lojui likaisia laseja. Ja paikan emäntä Marina, joka näkyi keittiössä sillä ovi oli auki, oli vielä piikatyttöäänkin siivottomampi ja rähjäänty-neempi.

Kaiken kaikkiaan tunnelma oli melko leppoisa, kotoisa. Ravintolan perällä istui kaksi miestä, jotka eivät sinänsä näyttäneet erityisen nuhjaantuneilta, mutta parta heiltä oli jäänyt ajamatta ja puvut oli-vat rypistyneet kuin he olisivat nukkuneet ne yllään.

GEORGES SIMENON (1903–1989) syntyi Liègessä, Belgiassa, ja kirjoitti ranskan kielellä. Hän lopetti koulunkäyntinsä jo 16-vuo tiaa na, lähti Pariisiin 1923 ja ryhtyi ammatti kirjoitta-jaksi. Nopeasti hän ansaitsi varsin hyvin elan-tonsa kirjoituksillaan, purjehti Välimerellä ja nautti vilkkaasta seuraelämästä.

Toisen maailmansodan jälkeen 1945 Si-menon muutti Yhdysvaltoihin, mutta palasi Eurooppaan 1955 ja asettui Sveitsiin, lähelle Lausannea.

Simenon loi komisario Jules Maigretin 1929 ja siitä alkoi Maigret-kirjojen maailmanvalloi-tus. Komisario Maigret -romaaneja ilmestyi kaikkiaan yhteensä 84. 70-vuotispäivänään 1973 Simenon ilmoitti lopettavansa kirjoitta-misen terveydellisistä syistä.

Simenon oli 1900-luvun määrällisesti tuotteliaimpia kirjailijoita: hän julkaisi yli 400 romaania tai novellia ja kirjoitti parhaimmil-laan jopa 70 sivua päivässä.

Maigret-tuotannosta on tehty useita tv-sarjoja ja elokuvia. Kenties tunnetuin Maigret -tulkitsija on ranskalainen Jean Gabin.

Simenonin kirjoja on käännetty lähes 60 kielelle ja niitä on myyty yli 1,4 miljardia kappaletta.

30


KMiljoonien rakastamat hahmot Bertie Wooster ja palvelijansa Jeeves ovat tuttuja sekä P. G. Wodehousen kirjoista

että niistä tehdystä tv-sarjasta. Tarinoiden päähenkilö on uusavuton, katastrofialtis mutta hyväsydäminen Bertie, jonka elämä koostuu suureksi osaksi perin mutkikkaista kommelluksista. Niistä selviäminen edellyt-tää yleensä vähintään syvällistä pähkäilyä ja oppineita kirjallisuussitaatteja, mutta viime kädessä useimmiten Bertien neuvokasta herrasmiespalvelija Jeevesiä.

Tällä kertaa Bertie palaa vastoin aiempia aikomuksiaan Totleigh Towersiin, mistä hän on aiemmin miltei joutunut vankilaan ja mikä pahempaa, likipitäen avioliiton kahlei-

siin Madeline Bassettin kanssa. Kauhealta kohtalolta Bertien on pelastanut vain lapsuu-denystävä Gussien ja Madelinen venkoileva suhde. Mutta nyt Madeline pakottaa Gussien luopumaan tämän rakastamasta liha-mu-nuaispiiraasta ja ryhtymään kasvisdieetille, jolloin Bertie on taas vaaravyöhykkeellä.

Kun tähän soppaan lisää neiti Stiffy Byngin pyrkimykset voittaa kihlatulleen pastori Pimeä Pinkerille papinvirka, Sir Watkyn Bas-settin ja Tom-sedän kilvoittelu taideteoksesta sekä amerikkalaisen Emerald Stokerin vas-tustamattomat kulinaariset viehtymykset, seuraa sotku, jonka vain Jeeves voi selvittää. Voi, Jeeves!

LUOKITUS 84.2

SIDOTTU, YLIVETO

140 × 212 MM

400 SIVUA


ISBN 978-951-851-668-5

ILMESTYY LOKAKUUSSA

P. g. WOdEHOusEKernaasti, JeevesJeeves-tarinoita 5suOMENNOs KAIsA sIvENIus

31

kuva leHtikuva

» Jeeves laski tirisevän pekoni ja m. -annoksen aamiaispöydälle, ja kävimme Reginald ”Silli”

Herringin kanssa ahnaasti sen kimppuun. Mainittu Herring on elinikäinen kaverini, johon minua yhdistävät haalistumattomat muistot, niin kuin sanoa tavataan. Kävimme vuosia sitten pojankolti-aisina samaa Malvern Housen esikoulua, jota johti maisteri Aubrey Upjohn, mies ilkimysten aatelia, ja monet kerrat seisoimme rivissä hänen työhuonees-saan odottamassa kuutta kirvelevää iskua kepistä, joka pistää kuin käärme ja puraisee kuin kyy, niin kuin kynäilijä kirjoitti. Olimme toisin sanoen kuin kaksi aseveljeä, jotka olivat taistelleet rinta rinnan pyhän Crispinin päivänä, jos sain nimen oikein.

Plat du jour oli pian hotkaistu, kyytipoikanaan jokunen nestemitallinen vahvistavaa kahvia, ja olin ojentamassa kättäni kohti marmeladimaljaa, kun kuulin puhelimen pärähtävän eteisessä. Nousin vastaamaan.

– Bertram Woosterin residenssissä, sanoin saatuani luurin korvalle. – Langan päässä Wooster itse. Ai, hei, lisäsin, sillä lankaa pitkin vyöryvä jyly oli rouva Portarlington Traversin, Brinkley Courtin kartanon emännän, eli armaan ja ansiokkaan tätini Dahlian ääni. – Tervepä terve, iäkäs esisukulaiseni, sanoin peräti tyytyväisenä, onhan kyseessä nainen, jonka kanssa on aina mieluisaa päästä juttusille.

– Tervepä terve itsellesi, sinä maisemaa likaava tahra, täti vastasi sydämellisesti.

SIR PELHAM GRENVILLE WODEHOUSE (1881–1975) oli rakastettu englantilainen humoristikirjailija. Hän loi kokonaisen maailman ja kielen, jotka kyllä tuntuvat sijoittuvan Britanniaan aikoina ennen maailmansotia, mutta jotka ovat sittenkin ajattomia. Wodehouse suosi tarinoissaan leikitteleviä ja mutkikkaita juonikuvioita. Vihkiytynyt lukija saattaa tunnistaa niissä myös verhottuja viittauksia maailmankirjal-lisuuden klassikoihin.

Wodehouse saavutti elinaikanaan laajaa suosiota Euroopan lisäksi myös Yhdysval-loissa, minne hän muutti sodan jälkeen. Broadwaylla esitettiin parhaimmillaan viittä kirjailijan musikaalia samanaikaisesti. Ikimuistoisten henkilöhahmojen luojana kunnostautunut Wodehouse tunnetaan Suomessa parhaiten juuri Jeeves-tarinois-taan, joiden televisiointeja on esitetty yhä uudelleen. Suositun tv-sarjan päärooleissa näyttelivät Hugh Laurie ja Stephen Fry.

32

TieTokirjallisuus ⋅ yleinen

sIMO sIPOLARahavallan jäljet

LUOKITUS 30.11

NIDOTTU, LIEPEET

130 × 207 MM

288 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-601-2

ILMESTYY SYYSKUUSSA

1990 -luvun alun lama toi Suomeen uuden ajattelu- ja puhetavan.

Sosiaaliturvan leikkaukset, julkisen hallinnon tehostaminen, valtiontalouden sopeuttami-nen ja työelämän joustot ovat siitä lähtien kuuluneet suomalaisten arkeen.

Lama muutti suomalaista yhteiskuntaa tavalla, jonka olemme ottaneet annettuna, ainoana vaihtoehtona. Kuitenkin kyse on poliittisista valinnoista.

1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun halli-tukset valitsivat pääomaliikkeiden vapautta-misen ja julkisten menojen leikkausten tien. Hallitukset halusivat opettaa suomalaiset uusille tavoille. Valtio luopui täystyöllisyyden tavoittelemisesta. Talouspolitiikan tärkeim-mäksi päämääräksi tuli hintojen vakaus sekä inflaation hillitseminen. Näin saksalainen talouskuri saapui Suomeen.

Uuden ajattelutavan myötä markkinali-beralismista on tullut valtavirtaa. Se opettaa,

että vapaat markkinat jakavat yhteiskunnan voimavarat mahdollisimman tehokkaasti. Uus liberalismiksi kutsuttu politiikka on kuitenkin lisännyt työelämän epävarmuutta, tuloeroja ja köyhyyttä. Meidät on opetettu pelkäämään luottoluokittajia, julkisen ta-louden vajeita, maailmanlaajuisesti toimivia suuryrityksiä ja yhteistoimintaneuvotteluja. Pelosta on tullut uusi normaali.

Meidät on myös opetettu uskomaan, että meillä ei ole enää varaa entisenlaiseen hyvin-vointiin. Siksi on säästettävä, yksityistettävä, ulkoistettava ja tehostettava. Siksi hyvinvoin-tivaltiosta on tullut ruma sana.

Mutta mitä sopeuttamisesta, joustoista tai kestävyysvajeesta puhuminen todella tarkoittaa?

Rahavallan jäljet kertoo, miten uusi ajattelu- ja puhetapa sai alkunsa. Se vie lukijan matkal-le uusliberalistisen talouspolitiikan juurille. Se kuljettaa lukijan hyvinvointivaltion

TALOUS

JA KURI.

33


Mutta Apunen ja kumppanit eivät lopeta tähän. He myöntävät, että ”oikeudenmukaisuus ja sisäinen eheys olivat

pitkään myös hyvää bisnestä”, koska kansan ”lahjakkuusreservien saaminen käyttöön hyödytti kaikkia”.

Nykyään oikeudenmukaisuus ei enää ole kovaa valuuttaa.

SIMO SIPOLA (s. 1966) on toimittaja ja do- kumentaristi. Hän on aiemmin kirjoittanut tietokirjoja asekaupoista, journalismista ja ul-kopolitiikasta. Sipola oli yksi Maailman tila ja Suomi -teoksen (Gaudeamus 1999) kirjoittajis-ta. Kirja sai vuoden 2000 Tieto-Finlandia-pal-kinnon. Vuonna 2012 Sipola julkaisi kiitetyn tietokirjan Uuden Euroopan raunioilla (Teos).

alkuajoista lamavuosien kautta 2010-luvulle, jota leimaavat julkisen talouden ongelmat ja lisääntyvä eriarvoisuus.

Kirja toimii oppaana nyky-yhteiskunnan -ismien ymmärtämiseen. Kommunismi on kuollut, kapitalismi kompuroi kriisistä toi-seen. Eläköön uusi saksalainen kurinalaisuus!

» Tuottavuus jos mikä on uusliberalistinen perus-telu. Työntekijän tuottavuus määrittää hänen

arvonsa työnantajalle.Siksi on luonnollista maksaa erisuuruista palkkaa

eri työntekijöille, vaikka nämä tekisivät samaa työtä. Eli koska

yksi tekee työtä tuottavammin kuin toinen, hänen palkkansa on parempi kuin työtoverin.

Näin uusliberalistisella logiikalla voidaan perus-tella palkka- ja siis myös tuloeroja.

34


TOMMI usCHANOvHätä on tarpeenKulttuuripessimismin nousu 1965–2015

LUOKITUS 90.2

SIDOTTU, YLIVETO

200 × 200 MM

288 SIVUA

ULKOASU TUOMO PARIKKA

ISBN 978-951-851-522-0

ILMESTYY SYYSKUUSSA

V uonna 1964 Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson sanoi: ”Meillä on valta muovata sivilisaatio sellaiseksi

kuin tahdomme.” Nykyään ei yksikään julkinen keskustelija uskaltaisi väittää mitään näin optimistista. Mitä oikein on tapahtunut?

Tommi Uschanovin uusi kirja Hätä on tarpeen analysoi länsimaisen kulttuurin oma-kuvassa tapahtunutta isoa muutosta. Puoli vuosisataa sitten maailmassamme vallitsi kehitysoptimismi ja tunne siitä, että eteen-päin ollaan menossa. Nyt elämme neuvotto-muuden ja voimattomuuden vallassa.

Kirjan teemoja ovat muun muassa taitees-sa ja populaarikulttuurissa tapahtunut tun-nelman muutos, poliittiseen järjestelmään kohdistuneen luottamuksen väheneminen ja maailmantalouden ajautuminen vaikeuk-

siin. Onko pessimismiin kaiken kaikkiaan aihetta vai paljastaako se vain osan kulttuu-rimme näkymistä?

TOMMI USCHANOV (s. 1975) on helsin-kiläinen tutkija, kääntäjä ja yksi aikamme terävimmistä yhteiskunnallisista keskusteli-joista. Hän on opiskellut filosofiaa Helsingin yliopistossa, toiminut monissa kustan-nusalan tehtävissä sekä avustanut sellaisia lehtiä kuin Nuori Voima, niin & näin, Image, Yliopisto ja Ulkopolitiikka. Hän on viime vuodet toiminut myös Helsingin Sanomien kolumnistina.

Uschanov on aiemmin julkaissut teokset Mikä vasemmistoa vaivaa? (2008), Suuri kaalihui-jaus: kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyy-destä (2010) sekä Miksi Suomi on Suomi (2012).

35

» On olemassa tietynlainen vakiintunut ”huonon tulevaisuuden estetiikka”, jonka alkupiste on

jäljitettävissä Ridley Scottin elokuvaan Blade Run-ner (1982). Sittemmin sitä on käytetty yhä uudelleen esimerkiksi sellaisissa elokuvissa kuin RoboCop (1987), Demolition Man (1993), Judge Dredd (1995) ja Minority Report (2002). Huonossa tulevaisuu-dessa on yleensä New York tai muu sitä muistuttava suurkaupunki, joka muodostuu suureksi osaksi pilvenpiirtäjistä. Siellä tuntuu olevan jatkuvasti yö, tai ainakaan aurinko ei paista. Kaupungissa myös todennäköisemmin sataa kuin ei sada. Taustalla leijailee usein jonkinlainen pahaenteinen höyry tai

savu. Väreiltään lähes kaikki on mustaa, harmaata, sinistä, siniharmaata ja mustanharmaata.

Tällainen tulevaisuudenkuva on tietysti epäuskot-tava jo pelkästään banaaleista luonnontieteellisistä syistä. Ellei kyseessä ole napapiirin takana vallitseva kaamos, missään ei voi olla yö ympäri vuorokauden. Jos olisi, niin se merkitsisi, että aurinko on sammu-nut tai että maapallo on lakannut pyörimästä. On kiinnostavaa, että kukaan ei – edes tehokeinona – ole toistaiseksi hahmotellut tulevaisuutta, joka on sinänsä hyvinkin ankea, mutta jossa on aurinkoi-nen päivä kesäkuun ensimmäisellä viikolla kello 11 aamupäivällä.


36


KusTAA H. j. vILKuNAJuomareiden valtakuntaSuomalaisten känni ja kulttuuri 1500–1850

LUOKITUS 92


145 × 214 MM

688 SIVUA

ULKOASU TUOMO PARIKKA

ISBN 978-951-851-628-9

ILMESTYY SYYSKUUSSA

J uomareiden valtakunta on laaja histo rial-linen esitys alkoholin osasta täkäläisessä elämäntavassa. Jo keskiajalta lähtien

on ilmeistä, että alkoholi on ollut aina läsnä. Joko sitä on ollut liikaa, sopivasti tai siitä on ollut puute. Se on kautta aikojen jäsentänyt suomalaista kulttuuria keskeisellä tavalla.

Ajallisesti Kustaa H. J. Vilkunan perin-pohjainen tarkastelu alkaa keskiajan lopun kiltatuvista, joihin riennettiin iloisesti hypäh-dellen ja joista palattiin kotiin kontaten. Vuo-

sisatojen mittaan on rahvas aina harrastanut mitä monimuotoisinta hutikkahakuisuutta: käräjähumalaa, kirkkokännejä, maaseutu-juopottelua ja markkinahumua. Eivätkä esivalta ja kirkko menoa missään vaiheessa tyytyväisinä ole seuranneet, päinvastoin!

Kirja ulottuu 1800-luvun puoliväliin, jonka jälkeen tapakulttuuri alkoi uudistua, kansa-laisyhteiskunta alkoi kehittyä ja syntyi mo-derni alkoholivalistus ja raittiusliike varoitta-vine Turmiolan Tommin hahmoineen.

”JUHLAJUOMIA URJALASSA

TOISENA HELLUNTAIPÄIVÄNÄ 1752

NAUTTINUT SEPPÄ JÄRJESTI

KOHTAUKSEN LAUTAMIEHEN

LUONA, HEITTELI KIVIÄ,

SATUTTI NAISVÄKEÄ

JA PUHUI LEVOTTOMIA.”

37

KUSTAA H. J. VILKUNA (s. 1966) on Suomen historian professori Jyväskylän yliopistossa. Hänen suurteoksensa Viha (SKS, 2005) sekä paljon kiitosta saanut Paholaisen sota (Teos, 2006) käsittelivät isonvihan aikaa. Vuonna 2009 julkaistu Neljä ruumista (Teos) käsitteli suomalaista oikeus- ja rikoshistoriaa. Lisäksi Vilkuna on aktiivisesti julkaissut tut-kimuksia kulttuuri-, mentaliteetti-, sosiaali- ja taloushistorian aloilta. Näistä mainittakoon esiteollista aikaa käsittelevät Valtakunnan eduksi, isänmaan kunniaksi, ruukinpatruunalle hyödyksi (SHS, 1994), Arkielämää patriarkaa-lisessa työmiesyhteisössä (SHS, 1996), Suomi kuningaskunnassa (WSOY, 2002) ja Katse men-neisyyden ihmiseen (SKS, 2010). Kapina kampuk-sella (Nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2013) puolestaan keskittyy 1960-ja 1970-lukujen opiskelijaliikkeeseen.

» Jos rahvas pääsi maistamaan oikeaa punssia, se oli herran kiitos. Arkkirunoilija Heikki

Väänäsen vuoden 1800 vaiheilla laatimassa Lys-tillisessä runolaulussa siitä Kummasta Kala-Kukosta talonpoika saa tulliherralle antamastaan kalakukosta vastalahjaksi sijan aamiaispöydässä, missä isäntä tarjoaa kahvit, punssit ja vielä lisäksi viinatkin. Myös rahvas puhui laajemmin punssista, mutta ei yleensä tarkoittanut säätyläisten punssia vaan viittasi paloviinaan, rommiin ja riehakkaa-seen ilotteluun. Kansanomaisessa kielessä talon-poikainen markkinahumu oli yhtä punssaamista, salakapakoitsijat hankkivat asiakkaita rommiksi muuttuneen väkiviinan avulla, ja kahvin ja teen sekä viinan yhdistelmää kutsuttiin knorriksi tai kahvipunssiksi. Ostoviinaa 1824 Kauhajoella etsinyt parivaljakko tunkeutui taloon, jossa tiesi pa-loviinaa kaupattavan. Toinen huusi toiselle: ”Hanki punssia pikarit täyteen! Nyt maksan minä!”

kuva tauri kankaanpää

38

tietokirjallisuus ⋅ elämäkerrat

HILARy MANTELVain varjo häälyväinensuOMENNOs KAIsA sIvENIus

LUOKITUS 84.2

NIDOTTU

140 × 200 MM

280 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ALKUTEOS GIVING UP THE GHOST

ISBN 978-951-851-685-2

ILMESTYY SYYSKUUSSA

» Yhdentoista aikoihin näen portaissa valon-välähdyksen. Ilma seisoo. Sitten liikkuu.

Kohotan päätäni. Ilma seisoo jälleen. Tiedän, että portaita on laskeutumassa isäpuoleni haamu. Tai ilmaistakseni asian tavalla, jonka useimmat voivat hyväksyä, ”tiedän”, että se on isäpuoleni haamu.

En säikähdä. Olen tottunut ”näkemään” asioita, joita ei ole. Tai – ilmaistakseni asian tavalla, jonka voin itse hyväksyä – olen tottunut näkemään asioi-ta joita ”ei ole”. Tässä talossa näin isäpuoleni Jackin viimeisen kerran, vuoden 1995 alkukuukausina, elossa, ihmisen lihaansa verhoutuneena. Monta kertaa sen jälkeen olen nähnyt hänet portaissa.

Toki voi olla, että porraskaiteen takana näke-mäni valonvälähdys oli vain varoitus alkavasta migreenikohtauksesta. Näyt ilmenevät nimen-omaan kehoni vasemmalla puolella – vasen silmäni niitä tarkkaa. En tiedä, näenkö noina haavoittuvi-na hetkinä enemmän kuin mitä on, vai onko silloin jotakin, jota normaalisti en näe.

Migreenin oireiden ennakkovaroituksesta on vuosien mittaan tullut muutakin kuin elämäni varhaisempien vaiheiden pelottava arvoitus, ja enemmän kuin muistutus ottaa lääkkeitä, jotka mahdollisesti torjuvat täysimittaisen kohtauksen. Niistä on tullut psyyken koriste, sulka psyyken hattuun, taidemuoto, salainen lahja, jota en ole tähän tullen onnistunut lyömään rahoiksi. Joskus ne ottavat monille samasta vaivasta kärsiville tutun muodon: näkökenttä häiriytyy. Pikkuesineitä

M uistelmateos Vain varjo häälyväinen (Giving Up the Ghost, 2003) on kirjailijan muistelmateos lapsuus- ja

nuoruusvuosista 1950-luvulla Derbyshiressa, Englannissa. Se on Mantelille ominaisella tarkkuudella ja eloisuudella kirjoitettu kirja vaikeistakin asiosta kuten ankarista koulu-oloista katolisen kasvatuksen paineessa sekä kroonisesta, nuorena puhjenneesta sairau-desta ja sitä seuranneesta lapsettomuudesta. Mutta se on myös mainio ja elämäniloinen teos naisesta, joka kasvaa tarinankertojien ympäröimänä, seurustelee haamujen kanssa ja joka jo nuoresta pitäen myös nauttii mieli-kuvituksensa voimasta.

”Muistelmateoksessa Vain varjo häälyväinen Mantel saa viimein karkotettua tiellensä varjon luovat ihmiset jotka ovat piinanneet häntä koko hänen elämänsä ajan, ja hän kirjoittaa esiin henkilön jonka kuvaamisen pelkäsi jäävän koko-naan tekemättä – itsensä.”

GUARDIAN

39

HILARY MANTEL (s. 1952) on brittiläinen kirjailija ja kriitikko. Koulutukseltaan Mantel on juristi.

Mantel on voittanut Man Booker Prizen, yhden maailman arvostetuimmista kirjal-lisuuspalkinnoista sekä Susipalatsilla (Wolf Hall, 2009) että Syytettyjen salilla (Bring Up the Bodies, 2012).

Susipalatsi oli myös ensimmäinen Mantel-käännös maassamme 2011 ja sai loistavat arvostelut ja paljon huomiota. Syytettyjen sali jatkoi Susipalatsin tarinaa ja ilmestyi suomeksi 2012. Susipalatsi ilmestyy syksyllä 2015 myös pokkarina. BBC:n samanniminen tv-sarja näytetään YLE:ssä syksyllä 2015.

katoaa näkyvistäni, ja maailmaan ilmestyy kelluvia aukkoja, kaikki lähinnä donitsin muotoisia, reiän kohdalla vain on sokaiseva valo. Joskus seinää vasten välähtää kulta, ohi singahtaa polviorsikuvio, kuin vikkelien pikku enkelten siivet. Univaje ja syömättömyys lisäävät näiden näkyjen todennäköi-syyttä; paastonaikaan nälästä riutuneet, alhaisesta verensokerista sätkähtelevät pyhimykset näkivät näkyjä, jotka vastasivat heidän odotuksiaan.

Toisinaan aura ottaa raastavamman muodon. Kuuroudun. Sanat, joita yritän kirjoittaa, kirjoittu-vat toisina sanoina. Kärsin kummista unista, joista herään makuhallusinaatioita suussani. Kerran kolmekymmentä vuotta sitten näin unta, että söin mehiläisiä, ja siitä lähtien niiden maitosuklaan makeus ja keitettyä vasikanmaksaa muistuttava tuntuma ovat olleet kumppaneinani.

kuva JoHn Haynes

40

pokkarit

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

350 SIVUA

ULKOASU MARKKO TAINA

ISBN 978-951-851-591-6

ILMESTYY ELOKUUSSA

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

240 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-687-6

ILMESTYY LOKAKUUSSA

kuva

ste

fan

Bre

mer

kuva

Hei

ni l

eHvä

slai

Ho

Juha hurme Hullu

marko Leino Epäilys

H ullu on kertomus siitä, kuinka järki lähtee kävelylle ja palaa vasta kuukauden kulut-tua takaisin. Suljetulle osastolle nielaistu

henkilö tarkastelee maailmaa ja itseään omin särkynein sanoin ja nyrjähtäneen mielensä voimin.Tässä tarinassa erehdytään koko ajan ja ollaan väärässä kaiken aikaa.Vahvat harhat taittavat valonsäteet omituisiksi kuvioiksi.

E päilys liikuttaa lukijaansa Helsingin kaduilla ja kujilla rikoskomisario Markus Falckin selvittäessä poikkeuksellisen

raakaa veritekoa. Lauttasaaren rannalta on löytynyt parillakymmenellä puukoniskulla, ilmeisen raivon vallassa surmattu lenkkeilijä. Kuka kauniin naisen on tappanut, miksi, ja miksi tällä tavoin.

Ajallisesti kirjassa kuljetaan kaamosmatka adventista uuteen vuoteen, mutta aika etenee hyvin oikullisesti harhoista ja lääkityksestä riippuen.

“Tarina kulkee rennosti, hersyy ja paukkuu. Tulee jotain, mitä voi verrata Ken Keseyn klassikkoon Yksi lensi yli käenpesän." JUKKA KOSKELAINEN, HS

Marko Leinon väkevän rikosromaanitrilo-gian kiitetty avaus saadaan nyt odotettuna uutena pokkaripainoksena. Alkujaan 2004 ilmestynyt Epäilys on monipuolisen kirjailijan ensimmäinen dekkari. Seuraavalla jännitys-kirjallaan Ansa Leino voitti Vuoden johtolanka –palkinnon 2010. Itsenäisistä teoksista koostu-van trilogian päätti Saasta (2013), karmaisevan hurja tutkielma ihmismielestä – ja ihmiskau-pasta julmassa ajassamme.

41

pokkarit

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

350 SIVUA

ULKOASU MARKKO TAINA

ISBN 978-951-851-591-6

ILMESTYY ELOKUUSSA

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

240 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-687-6

ILMESTYY LOKAKUUSSA

kuva

ste

fan

Bre

mer

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

256 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-688-3

ILMESTYY MARRASKUUSSA

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

800 SIVUA

SUOMENTANUT KAISA SIVENIUS

ULKOASU JENNI SAARI

ALKUTEOS WOLF HALL (2009)

ISBN 978-951-851-686-9

ILMESTYY SYYSKUUSSA

hiLary manteL Susipalatsi

minna Lindgren Ehtoolehdon pakolaiset

kuva

Jo

Hn

Hay

nes

Booker-palkittu mestariteos nyt pokkarina.

K irjan nimi viittaa lentävään lauseeseen ”Ihminen on ihmiselle susi”. Tarina sijoit-tuu 1500-luvun alkuun ja kertoo hämmäs-

tyttävän tarinan Thomas Cromwellin, köyhän ja juopon sepän pojan, noususta valtaan ja ku-ninkaan tärkeimmäksi neuvonantajaksi Henrik

P alvelutalo Ehtoolehto muuttuu helve-tiksi, kun sen miehittävät ulkomaalaiset, sujuvasti suomeksi kiroilevat remont-

timiehet. Meteli on kauhea, seinään ilmestyy reikä, tavaroita katoaa ja vanhuksia neuvotaan käyttämään kannettavaa kuivakäymälää.

Ysikymppiset ystävyksemme Siiri ja Irma joutuvat jälleen tarttumaan itse toimeen. Alkaa

VIII:n hovissa. Mantel kertoo tuon puolivuosi-sataa vanhan tarinan modernin kirjallisuuden keinoin ja avaa järisyttävän inhimillisen kuvan. Kerronta on tiivistä, dramaattista, täsmällistä ja tarkkaa. BBC:n samanniminen kuusiosainen tv-sarja tulossa YLE:ltä syyskuussa.

”Heti alusta alkaen olin koukussa. Luin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Kun lopulta laskin kirjan käsistäni, surin että se loppui, suren yhäkin. ” THE TIMES

suuri pakoretki kohti kimppakämppää eksoot-tisessa Hakaniemessä.

"Älykäs kerronta vie mukaansa." MIKKO VARIS, KSML

”loistavat, huolella ja juuri oikealla määrällä huumo-ria rakennetut henkilöhahmot”

KAISA JÄRVELÄ, AAMULEHTI

kuva

kat

Ja l

ösö

nen

42

pokkarit

LUOKITUS L85.2

NIDOTTU, PAHVISIVUT

200 × 185 MM

24 SIVUA

ULKOASU LINDA BONDESTAM

ISBN 978-951-851-495-7

ILMESTYY ELOKUUSSA

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

256 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-684-5

ILMESTYY ELOKUUSSA

kuva

kat

Ja l

ösö

nen

kuva

t ca

ta p

ort

in

Johanna SiniSaLo Sankarit

uLF Stark • Linda BondeStam Kaikki tämäUUSINTAJULKAISU

J ohanna Sinisalon Sankarit on tarkka, ovela ja oivaltava Kalevalan uudelleenkirjoi-tus. Eepoksemme tutut hahmot saavat

romaanissa uudet elämät rock-tähtinä, tieto-konevelhoina, misseinä ja huippu-urheilijoina 1990-luvun Suomessa, mutta heidän tarinansa kunnianhimosta, kateudesta, ahneudesta ja kostosta ovat ajattomia.

K aikki tämä pieni kirja suurista asioista. Se on ensikirja aivan pienimmille – luo-miskertomus, jossa katsotaan maailmaa

ympärillämme ja pohditaan taivasta, aurinkoa, muinaisia dinosauruksia, äidin varpaitakin. Ulf Starkin kirjoittama ja Linda Bondestamin ku-vittama opus tutkii lempeän riehakkaasti, mitä kaikkea pienen lapsen ympärillä on ja miten se kaikki odottaa katsomaan ja ihmettelemään.

Sankarit on musta komedia ja samalla ilkiku-rinen analyysi suomalaisen julkkismaailman arkkityypeistä ja lainalaisuuksista: mitä tapah-tuu ihmisille, jotka muuttuvat tahtomattaan yhteiseksi omaisuudeksi?

Alun perin vuonna 2003 ilmestynyt romaani julkaistaan nyt toivottuna taskukirjapainoksena.

Kirja kannustaa kyselemään ja näyttää kuvissa ja sanoissa, miten lapsi kasvaa ja näkee ympärillään niin taivaan, mustikat kuin lam-putkin. Kirjan hauskasti kuvitettuja loruja voi tutkailla joko yksin tai aikuisen kanssa, ja tukevat pahvisivut kestävät luku- ja katselukerrasta toiseen.

43

LUOKITUS L85.2

NIDOTTU, PAHVISIVUT

200 × 185 MM

24 SIVUA

ULKOASU LINDA BONDESTAM

ISBN 978-951-851-495-7

ILMESTYY ELOKUUSSA

LUOKITUS T84.2

NIDOTTU

110 × 178 MM

256 SIVUA

ULKOASU JENNI SAARI

ISBN 978-951-851-684-5

ILMESTYY ELOKUUSSA

44

Henkilökunta / Staff Toimitusjohtaja / Managing DirectorNINA PAAVOLAINEN+358 (0)40 500 8342

Kustannuspäällikkö / Editorial DirectorJUSSI TIIHONEN +358 (0)44 302 1223

Myyntipäällikkö / Sales & Foreign Rights ManagerHEIDI JOHANSSONÄITIYSVAPAALLA

SIJAISENA

SARI HÄGGQVIST +358 (0)50 568 9388

Toimituspäällikkö / Publishing ManagerELIA LENNES+358 (0)40 720 6310

Tiedotuspäällikkö / Publicity ManagerJUSSI KAISJOKI+358 (0) 50 523 9404

Kustannustoimittaja / EditorMAARIT HALMESARKAÄITIYSVAPAALLA 20.5. ALKAEN

SIJAISENA

MIRJAMI LINKOLA

+358 (0)44 302 1220

Graafinen suunnittelija / Graphic DesignerJENNI SAARI +358 (0)40 778 8117

Assistentti / AssistantNIINA TIAINEN+358 (0) 20 743 1250

Hallitus / Board

NIKLAS HERLINPuheenjohtaja / Chairman

ILKKA HIIDENHEIMO

ASKO KALLONEN

PUHELIN / TEL

+358 (0)20 743 1250

SÄHKÖPOSTI / EMAIL

[email protected]

[email protected] / [email protected]

45

In BriefTeos is an independent publishing house that focuses on publishing fiction and non-fiction in Finnish. Our selection of books covers the whole spectrum from poetry to novels and nonfiction.

We aim to publish around 40 -50 books a year. Teos' authors include internationally recognized writers, such as Leena Krohn, Johanna Sinisalo, Leena Parkkinen, Monika Fagerholm, Ulla-Lena Lundberg, Marko Leino, Mikko Rimminen, Emmi Itäranta, Riikka Pelo and Minna Lindgren.

Teos will continue to focus on Finnish literature and nonfiction, but we have also published translations of foreign classics such as Edgar Allan Poe, Oscar Wilde,

Sir Arthur Conan Doyle, P. G. Wodehouse and Sigmund Freud.

In the autumn of 2007, Teos launched a translated fiction series called Baabel, which focuses on modern classics. Since the launch, we have published books by, among others, Thomas Bernhard, A. S. Byatt, Jorge Luis Bor-ges, Manuel Puig, Carlo Emilio Gadda, Hilary Mantel, Robert Walser and Günter Grass.

Furthermore, Teos has launched the Teos & Söderströms series together with publishing house Söderströms & Co (nowadays, Schildts & Söderströms) in 2008. The aim of the series is to publish works by interesting Finland-Swedish authors in Finnish.

www.teos.fi

KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TEOS KASARMIKATU 23 A ∙ 00130 HELSINKI PUHELIN 020 743 1250 WWW.TEOS.FI

LUETTELOTILAUKSET JA LISÄTIEDOT PUHELIN 020 743 1250 [email protected]

TIEDOTUS [email protected] PUHELIN 050 523 9404

SYYSLUETTELO 2015 JULKAISIJA KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ TEOS SUUNNITTELU ALEKSI SALOKANNEL / SISIN PAINOPAIKKA NYKYPAINO OY ∙ HELSINKI 2015

MUUTOKSET MAHDOLLISIA

PYYDETÄÄN PALAUTTAMAAN ELLEI VASTAANOTTAJAA TAVOITETA

JOHAN BARGUMNovelleja 1965–2015

RAIJA ORANENHirmuinen mies

LAURA LINDSTEDTOneiron

KARI HÄKÄMIESAnteeksi ei voi antaa

KUSTAA H. J. VILKUNAJuomareiden valtakunta

EMMI ITÄRANTAKudottujen kujien kaupunki

TOMMI USCHANOVHätä on tarpeen

Kulttuuripessimismin nousu 1965–2015

PIA PESONENMaatuska

P. G. WODEHOUSEKernaasti, Jeeves

KATJA RAUNIOKäy kaikki toteen

teoksen syksy 2015

Documents