suomen tekstiiliteknillinen liitto r.y. historiikki 1936-2011

1

Suomen Tekstiiliteknillinen Liitto r.y.1936-2011

2

KustantajaSuomen Tekstiiliteknillinen liitto r.y. 2016

PainopaikkaPainotalo Plus Digital Oy, Lahti

Taitto Nanna Nurmala

Kannen kuva Peppi Takala

3

Historiikki osa I (Suomen Tekstiilimiesten Liitto ry)

1936-1961

Tampere 1961

4

Alkusanoja

Suomen Tekstiiliteknillisen Liiton täyttäessä 25 vuotta vuonna 1961 julkaistiin yli-opettaja Aarne Heikkilän kirjoittama Liiton historiikki.

Liiton 50-vuotisjuhlatoimikunta päätti myös juhlistaa Liiton merkkipäivää historiikilla. Kun todettiin, että vain harvalla Liiton nykyisellä jäsenellä on enää hallussaan 25-vuotishis-toriikkiä, päätettiin ottaa tästä vanhasta historiikista näköispainos ja yhdistää siihen vuo-sien 1961 - 1986 osuus.

Uuden osan on pääosin kirjoittanut Inkeri Pylvänäinen, joka on laatinut myös Helsin-gin kerhon osuuden. Muut kirjoittajat ovat olleet Toini Jaakkola (Tekstiililehti), Raija Olli (Tampereen kerho), Esko Talanterä (VäVi -jaosto), Ullamaija Jaala (OmTe -jaosto) ja Ben Malmström (STTL eilen › tänään - huomenna).

50-vuotisjuhlatoimikunta

SUOMEN TEKSTIILlTEKNILLINEN LIITTO ry

(Suomen Tekstiilimiesten Liitto ry)

5

Alkusanat, Aarne Heikkilä

Suomen Tekstiiliteknillinen Liitto on toiminut 25 vuotta. Kaksikymmentäviisi vuotta yhdistysten elämässä on lyhyt aika, mutta siihen voi sisältyä silti hyvin paljon. Kun

kyseessä olevaan aikajaksoon kuuluu viisi kansamme kokemaa sotavuotta ja sen jäl-keen ennen näkemätön ja miltei uskottavuuden rajoja hipova kehitys kaikilla aloilla, ei kahdenkymmenenviiden vuoden ajanjakso enää tunnu kovin lyhyeltä.

Suomen Tekstiiliteknillisen Liiton lyhyenä toiminta-aikana kehitys on mennyt eteenpäin aivan huimaavin askelin, ja on kuin aikakauden kiivas rytmi heijastuisi Liitonkin kehityk-sessä, mikä ylittää kaikki arvioinnit.

Ajanjakson lyhyydestä huolimatta Liitto on tahtonut tällaisen suppean katsauksen avul-la tallettaa jälkeen tuleville kertomuksen kehityksestään. Samalla tämä omalta osaltaan kuvastaa koko taloudellisen elämämme, lähinnä tekstiiliteollisuuden kehitystä kuluneiden 25 vuoden aikana. Tämä ei tahdo olla mikään itsetietoinen ja suurellinen kertomus valta-vista saavutuksista, vaan pikemmkin vaatimaton todistus hyvästä pyrkimyksestä.

Erikoisen sysäyksen tälle yritykselle antoi tietoisuus siitä, että huomattava osa tapah-tumista on säilynyt yksinomaan toimintaan osallistuneiden muistitietona, ja ainoastaan näin on mahdollista saada tärkeimmät niistä talletetuksi jälkipolville.

Kunnioittavan kiitokseni lausun ins. K Miettiselle, joka on laatinutjäsenistöä koskevat piirrokset ja lehtori A Rissaselle, joka on tarkastanut tämän kirjasen kielellisen asun, sekä kaikille, jotka tavalla tai toisella ovat avustaneet minua tässä työs-sä.

Tampereella lokakuussa 1961.Aarne Heikkilä

6

Alkuvaiheet

Ripeä kehittymisen tuuli puhalsi maamme taloudellisessa elämässä, ja tästä päsi osalliseksi myös teollisuutemme. Erittäinkin itsenäistymisen jälkeen kehitys kulki

nopeasti eteenpäin. Rinnan muun teollisuuden kanssa kehittyi, laajeni ja monipuolistui myös tekstiiliteollisuus. Jo itsenäistymisemme alkuaikoina saavutukset paranivat melkein vuosi vuodelta, ja 1930-luvun loppupuolella saavutettiin taso, jota pidettiin huippusaavu-tuksena. Silloin oli vielä kokematta toisen maailmansodan jälkeinen kiihkeä toiminnan aika, jolloin edellä mainitun ajanjakson tulokset ylitettiin jokaisella alalla. Itsenäisyytem-me alkuaikoina perinteelliset tekstiiliteollisuutemme haarat: villa- ja puuvillatehtaat sekä pellavatehdas, kehittivät koneistojaan ja menettelytapojaan. Samoin myös nauhateolli-suus. Näitä nuorempi haara, trikooteollisuus, laajeni voimakkaasti ja uusia yrityksiä pe-rustettiin useita. Nuorin tekstiiliteollisuutemme haara, silkkiteollisuus sai alkunsa ja sen alan tehtaita oli toiminnassa jo useita ennen toista maailmansotaa.

Tämän kehityskauden alkuvuosina tapahtui tekstiiliteollisuudessa tärkeä ja huomion arvoi-nen muutos. Tämän teollisuuden alkuaikoina sekä ennen ensimmäistä maailmansotaa oli tekstiilitehtaittemme teknikkokunta hyvin ulkomaalaisvoittoinen. Villateollisuudessa olivat teknikot huomattavalta osaltaan saksalaisia ja puuvillateollisuudessa taas englantilaisia. Ensimmäinen maailmansota muodostaa varsinaisen käännekohdan tässäkin suhteessa, sillä sen jälkeen teknikkokunta alkaa koostua yhä lisääntyvässä määrässä kotimaisista mie-histä ja naisista. Erikoisesti on huomattava, että insinöörikoulutuksen saaneiden lukumäärä tästä käännekohdasta lähtien alkaa kasvaa nopeasti. Tilastollisia numeroita tästä kasvusta ei ole käytettävissä. Kehityksen kulkua itse teollisuudessa kuvaa seuraava pieni taulukko:

Puuvillateollisuus 1930 1940 1960

a) värttinäluku . . . . . . . . . 313.000 326.000 261.000b) kutomakoneita: yhteismäärä 6.940 8.020 6.400 automaattikoneita . . . . . . 0 2.070 5.100

Huomautuksia!- Tietoja vuodelta 1920 ei ollut saatavissa.- On mahdollista, että vuonna 1930 oli n. 50 automaattikonetta käynnissä.

Villateollisuus 1920 1940 1960

a) värttinäluku . . . . . . . . . . 116.500 75.500 98.800b) kutomakoneita: yhteismäärä 960 1.402 1.364 automaattikoneita . . . . . 0 0 472

Huomautuksia! Vuosina 1920 ja 1940 ei todennäköisesti ollut lainkaan automaattikoneita. Työntekijöitä koko tekst. teoll. 1930 1940 1960 12.244 19.300 24.671

7

Muuttuneiden olosuhteiden vaikutusta saavutuksiin kuvaavat seuraavat numerot. Vuon-na 1940 kutoja valmisti tavallisilla koneilla 10 pakkaa lakanaa viikossa tai hoitamillaan 8:lla automaattikoneella 40 pakkaa viikossa. Nyt kutoja hoitaa 20 automaattikutomako-netta ja saavutus on n. 100 pakkaa viikossa. Yhä pitemmälle viety automatisointi lisäävalvontatehtäviä, joiden suorittajiksi juuri koulutetut voimat tulevat.

On aivan luonnollista, että tämä tekstiiliteollisuutemme kehittymisen nopea vauhti asetti teollisuuden tuotantokyvystä ja sen edelleen kehittämisestä vastuussa olevalle teknil-liselle henkilökunnalle erilaiset vaatimukset kuin aikaisemmin. Teknikkojen lukumäärä kasvoi ja jatkuvasti ilmaantui erikoistehtäviä, jotka vaativat näitä aloja hallitsevia voimia palvelukseensa.

Samaan suuntaan kuin edellä mainittu tekstiiliteollisuuden laajeneminen ja monipuolistu-minen vaikutti myös yhä kiristyvä ulkomainen kilpailu. Tämä oli eräissä tapauksissa tulos epäedullisista kauppa- ja tullisopimuksista, toisissa tapauksissa taas muutamien maiden harjoittamasta dumping-myynnistä. Nämäkin syyt vaativat teollisuutta parantamaan kil-pailukykyään rationalisoinnin ym. avulla. Kaikki nämä toimenpiteet edellyttivät puoles-taan teknikkokunnan vastaavaa kehittämistä ja syvällisempää erikoistumista tehtäviin.

Edellä olevan perusteella ei liene mitenkään sattuman varaista, että tekstiiliteknikoita yh-distävä elin Suomen Tekstiilimiesten Liitto perustettiin juuri teollisuuden nopean kehittymi-sen aikana 1930-luvulla. Oireet tähän olivat havaittavissa jo aikaisemmin. Tamperelaisia insinöörejä yhdistävä elin Tampereen Teknillinen Seura täytti eri alojen teknikoiden yhdyse-limen vaatimukset vielä 1920-luvulla tyydyttävästi. Teollisuuden kehittyessä ilmeni tämän seuran keskuudessa virtauksia, joiden tarkoituksena oli varata saman alan teknikoille ti-laisuuksia kokoontua keskustelemaan juuri heidän ammattialansa keskeisistä ja tärkeistä ajankohtaisista asioista ja uutuuksista, joihin ei muiden alojen teknikoilla ollut kiinnostusta. Tämä aloitti Tampereen Teknillisen Seuran historiassa uuden ajanjakson, mikä pääpiir-teissään jatkuu tänäkin päivänä. Seuran yhteyteen perustettiin nimittäin eri aloja edusta-via alajaostoja, jotka sitten pitivät omia esitelmätilaisuuksiaan.

Tällainen oli myös Tehdasteollisuusinsinöörien jaosto, johon kuuluivat tekstiili-insinöörien ohella yleensä kaikki ne, jotka eivät kuuluneet kone-, sähkö- tai rakennusjaostoon. Teks-tiili-insinöörit muodostivat tämän jaoston enemmistön. Jaoston edelleen hyvin epäyhte-näinen jäsenkunta muodosti huomattavasti huonomman pohjan toiminnalle kuin esim. konejaostossa. Toisena suurena epäkohtana oli myös se, että tämän jaoston ulkopuolel-le jäivät Tampereen alueen ulkopuolella toimivat tekstiiliteknikot. Edellä mainituista syistä ei tämä Tampereen Teknillisen Seuran alajaostokaan tyydyttänyt tekstiilimiehiä. Tässä suppeammassakin piirissä haittasi toimintaa jäsenistön sekavuus. Tekstiiliteollisuutem-me yleinen voimakas kehittyminen ja ulkomaisen kilpailun luoma tilanne olivat ne perus-tekijät, jotka tekstiiliteknikkokunnassa herättivät yhä voimistuvaa yhteistoiminnan tarvetta alan kysymysten pohtimiseksi.

8

Kaivattiin erikoista ammattilehteä ja koko maan tekstiiliteknikkokuntaa yhdistävää elintä. Tällaisessa yhdistyksessä arveltiin henkilökohtaisen kosketuksen, ammattiesitelmien ja tehdaskäyntien avulla voitavan osaltaan vaikuttaa ammattitietojen lisäämiseen ja kunkin oman alan kysymyksiin syventymiseen.

Edellä esitetyn päämäärän saavuttaminen ei voinut tulla kysymykseen Tampereen Tek-nillisen Seuran alajaoston puitteissa. Siihen oli sen jäsenmäärä koko maan tekstiiliteknik-kojen lukumäärän huomioon ottaen aivan liian suppea. Sen piirissä pidetyt esitelmät tuli-sivat vain harvojen osaksi. Näin ollen oli aivan luonnollista, että laajemman yhdyselimen perustamisesta keskusteltiin aina kun tekstiiliteknikot kokoontuivat, milloin suuremmissa, milloin pienemmissä ryhmissä.

Lopulta asia kehittyi niin pitkälle, että kysymys voitiin ottaa julkisestikin esille. Oli aivan luonnollista kaiken edellä olevan valossa, että aloite lähti liikkeelle Tampereelta. Onhan Tampere maamme tekstiiliteollisuuden keskus ja Tampereella oli jo eräänlainen yhdistys, tosin heikosti tarpeita tyydyttävä. Itse yhdistysajatus ja yhteistoiminnan kipein tarve to-sin esiintyi paremminkin yksinäisillä tekstiiliteollisuuspaikkakunnilla, joista yhä tiheämmin esitettiin toivomuksia yhdistyksen ja lehden perustamisesta.

Toukokuussa v. 1936 piti dipl.ins. T. Karttunen edellä monesti mainitun Tampereen Teknil-lisen Seuran tehdasteollisuusinsinöörijaoston kokouksessa esitelmän tekstiiliteknillisen lehden tarpeellisuudesta maassamme eritoten sen takia, että suurella osalla alempia teknikoita ei kielitaidon puutteen takia ollut mahdollisuuksia ulkomaisten ammattijulkai-sujen seuraamiseen. Esitelmässä ehdotettiin, että jaosto tutkisi lehden julkaisumahdolli-suuksia ja ryhtyisi sellaisiin toimenpiteisiin, että lehden julkaiseminen voitaisiin toteuttaa. Ehdotus sai jaoston piirissä yleisen kannatuksen. Keskustelua syntyi erikoisesti lehteä julkaisevasta elimestä, mutta yleensä yhdyttiin dipl.ins. E. Häyrisen tekemään ehdotuk-seen, että julkaisemisen ottaisi huolekseen sitä ennen perustettava tekstiiliteknikkojen yhdistys. Myönteinen kannanotto ei tosin ollut täysin yksimielinen. Eräiden mielestä ei ajatellun lehden kannattavaisuudesta ollut mitään varmoja takeita, vaan he arvelivat, että sen ennen pitkää olisi lopetettava ilmestyminen, kuten oli tapahtunut jo aikaisemmalle lehtiyritykselle. Myös yhdistyksen perustamiseen nähden esitettiin pelko siitä, että yh-distyksestä muodostuisi taisteluväline mahdollisissa palkkataisteluissa ja näin ollen olisi mahdollista, että yhdistys joutuisi työnantajien silmätikuksi. Nämä molemmat mielipiteet edustivat pientä vähemmistöä, joten päätös tuli edellä mainitun tapaiseksi.

Vähemmistöasemasta huolimatta on näillä varoittavilla ja osittain vastustavillakin mielipi-teillä ollut terveellinen vaikutus muodostuneen yhdistyksen ja lehden vastaiseen kehityk-seen. Todennäköisesti juuri näiden vastustavien sanojen takia tutkittiin ja pohdittiin kaikki kysymykset pieniä sivuseikkoja myöten perusteellisesti, mikä ehkä olisi jäänyt tekemättä, jos kaikki olisi tapahtunut täydellisen yksimielisyyden vallitessa. Aloitetta edelleen kehit-tämään ja perusteellisesti tutkimaan asetettiin mainitussa kokouksessa komitea, johon valituiksi tulivat dipl. insinöörit T. Karttunen, E. Häyrinen, A. Heikkilä ja G. Silén. Lopul-lisen mietintönsä komitea esitti Tampereen teknillisen seuran tehdasteollisuusinsinööri-jaoston kokouksessa saman vuoden syyskuussa.

9

Jo toukokuussa 1936 pitämissään kokouksissa komitea oli tullut myönteiseen tulokseen tekstiiliammattilehden tarpeellisuudesta sekä julkaisumahdollisuuksista ja kannattavai-suudesta. Edelleen komitea asetti ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi tehtäväksi tekstiili-teknikkojen yhdistyksen tai liiton perustamisen, jonka keskeisimmäksi tehtäväksi tulisi lehden julkaiseminen sekä lisäksi edellä mainittujen koko tekstiiliteknikkokuntaa kos-kevien toimintamuotojen aikaansaaminen, so. ammattia sivuavien esitelmien, tehdas-käyntien ja yhteisten kokousten suomien mahdollisuuksien avulla saattaa teknikkokunta henkilökohtaiseen kosketukseen keskenään. Työnsä tulokset komitea esitti seuraavina ponsina:

1. Käytännöllinen ja taloudellinen pohja tekstiililehdelle on olemassa, harrastuspiiri on tarpeeksi laaja ja lehden ohjelma kylliksi monipuolinen,

2. Jaoston toimesta tehdään aivan lähitulevaisuudessa aloite Suomen Tekstiiliteknikko-jen Liiton perustamisesta,

3. Komiteatyöllä jatketaan lehden suunnittelua ja Tekstiiliteknikkojen Liiton tultua perus-tetuksi, tarjotaan komitean työn tulokset, perustamis- ja toimitustyöt Liitolle.

Edellä esitetyt komitean mietinnön loppuponnet esitettiin tehdasteollisuusinsinöörijaos-ton syyskuun kokouksessa, jossa jaosto yhtyi komitean esittämiin lopputuloksiin, vaikka eräitä varoittavia ja epäileviäkin puheenvuoroja esitettiin suurin piirtein jo aikaisemmin esitetyin perustein. Vahva enemmistö oli kuitenkin komitean mietinnön kannalla. Mainit-tu komiteanmietintö jaettiin vielä monisteena kaikille tamperelaisille tekstiili-insinööreille, jotta he voivat tutustua siihen ennen lopullisen päätöksen tekoa, joka todennäköisesti ja toivottavastikin johtaisi kauaskantaviin päätöksiin. Tamperelaiset tekstiili-insinöörit pitivät vielä marraskuun 2. pnä 1936 neuvottelu- ja selvittelykokouksen, jossa edelleen yhdyttiin edellä esitettyihin komitean ponsiin. Asian tultua näin tamperelaisten mielestä kypsäksi lopullisen päätöksen tekoon kutsuttiin koolle suunnitellun liiton perustava kokous mar-raskuun 1 4. päivänä 1936. Kokouskutsua noudatti 24 tekstiilimiestä, joista kolmannes oli Tampereen alueen ulkopuolelta. Tämä kokous päätti perustaa koko maata käsittävän Suomen Tekstiilimiesten Liitto -nimisen yhdistyksen.

10

PERUSTAVAN KOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA

Pöytäkirja tehty Suomen Tekstiilimiesten Liiton perustavassa kokouksessa 14.11.36 Tampereen Tekn. Seuran huoneistossa. Läsnä oli 24 tekstiilimiestä, joista 8 ulkopuolel-ta Tampereen.

1§Ins. T. Karttunen avasi valmistelevan komitean puolesta kokouksen ja hahmotteli perus-tettavan liiton toimintamuotoja. 2 § Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin ins. T. Karttunen, joka kutsui allekirjoittaneen ko-kouksen sihteeriksi. 3§ Yksimielisesti päätettiin perustaa Suomen Tekstiilimiesten Liitto.

4§ Useissa puheenvuoroissa pyrittiin selvittämään suuntaviivoja tekstiilimieskäsitteelle ja ehtoja Liiton jäseneksi pääsemiselle.

5§ Komitean puolesta ehdotettiin myös kaupallisten tekstiilimiesten mukaantuloa Liittoon, jota myös kannatettiin, samoin kuin rajaa ”vastuunalainen asema” teknillisille jäsenille. Lopultahan Liiton jäsenten ehdotukset ja johtokunnan kanta tulevat ratkaisemaan, ketkä pääsevät jäseniksi. 6§ Ins. Jensen ei pitänyt suotavana laajassa mittakaavassa ottaa mukaan kaupallisia teks-tiilimiehiä, koska se eräistä positiivisista seikoista huolimatta hajottaisi liiton toimintaa sen alkuaikoina. Johtavia kaupallisia miehiä koskevan jäsenyyden tulee kyllä käytäntö yksityisissä henkilötapauksissa ratkaisemaan.

7 § Näiden periaatteellisten keskustelujen jälkeen luettiin komitean laatima sääntöehdotus, joka pienin täydennyksin 1:een, 8:een ja 12:sta §:iin hyväksyttiin. Sääntöehdotus liitetään kokonaan tähän pöytäkirjaan.

8 § Valittiin väliaikainen johtokunta, johon tulivat puheenjohtajaksi insinööri T. Karttunen, sihteeriksi allekirjoittanut, sekä jäseniksi prof. E.J.Simola, insinöörit Rautio, Heikkilä, Gorschelnik, Kiviranta ja Silén. Johtokunnan tehtäväksi annettiin sääntöjen lopulliseen muotoon saattaminen ja Liiton rekisteröiminen sääntöjen tultua tammikuun kokouksessa lopullisesti hyväksytyiksi. 9 §

Kokous päättyi klo 23.

Vakuudeksi, Erkki Häyrinen.

11

Kuten edellä olevasta pöytäkirjan jäljennöksestä käy selville, valittiin tässä kokoukses-sa väliaikainen johtokunta huolehtimaan perustamisen aiheuttamista tehtävistä. Vuoden 1936 loppu- ja vuoden 1937 alkupuoli kuluikin näiden järjestäytymistehtävien suorittami-sessa.Johtokunta kokoontui useita kertoja muokkaamaan sääntöjä ennen kuin niistä tuli re-kisteröimiskelpoiset. Alkutoimiin kuului myös tulevan toiminnan suuntaviivojen selvittely. Johtokunta sai työnsä sujumaan niin, että tammikuun 23. pnä 1 9 3 7 pidetyssä Liiton kokouksessa voitiin jo hyväksyä säännöt. Kokouksessa oli läsnä 26 jäsentä, ja puhetta johti dipl.ins. T. Karttunen.

Kokouksen pöytäkirja kertoo, että lyhyen keskustelun jälkeen tehtiin pykäliin l, 5, ja 8 pienet muutokset, jonka jälkeen Liiton säännöt lopullisesti hyväksyttiin rekisteröitäviksi.

Liiton rekisteröimisanomus jätettiin Oikeusministeriöön maaliskuun 27. pnä 1937. Liiton perustajiksi mainitaan anomuksessa seuraavat:

Karttunen, Tauno Kaarlo, dipl.ins., Tampere, puheenjohtajaTalanterä, Ville Ihanto, dipl.ins., Turku, varapuheenjohtajaHäyrinen, Tauno Erkki, dipl.ins., Tampere, sihteeriSilén, Karl Gustaf, dipl.ins.,TampereSucksdorff, Kurt, dipl.ins., TampereSippel, Uno Aksel Adolf, kehruumestari, TampereTakio, Torsten Hiskias, insinööri, KaarinaVeira, Esko Johannes, viimeistelymestari, KaarinaAhopelto, Oskar Edvard, dipl.ins., TurkuNiemi, Kaarlo Henrik Adolf, dipl.ins., HyvinkääMetsola, Karl August, värimestari, HyvinkääGorschelnik, Björn Walter, desinatööri, Hyvinkää

Oikeusministeriö hyväksyi Liiton merkittäväksi yhdistysrekisteriin ja Liiton nimeen liitet-tiin ry kesäkuun 9. pnä 1937.

Näin hyväksyttiin Liiton toiminnan ohjeeksi seuraavat säännöt:

Suomen Tekstiilimiesten Liitto ry:n säännöt

1 §Liiton nimi on Suomen Tekstiilimiesten Liitto. Sen tarkoituksena on olla lähentävänä yh-dyssiteenä eri alojen tekstiilimiesten kesken sekä kehittää jäsenissään tieteellistä, tek-nillistä ja kaupallista ammattitaitoa esitelmien, julkaisujen, kokouksien yms. muodossa. Liiton kotipaikka on Tampere ja voidaan liiton alaosastoja perustaa paikkakunnille, joilla toimii vähintään 5 Liiton jäsentä.

2§Liiton asioita hoitaa johtokunta, jonka muodostavat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja sihteeri, joka myös on Liiton taloudenhoitaja ja kymmenen jäsentä. Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja sihteeri sekä yksi muista johtokunnan jäsenistä muodostavat työ-valiokunnan, jonka tehtävänä on hoitaa Liiton juoksevat asiat. Johtokunnan jäsenistä on

12

oltava vähintään kuusi ulkopuolelta Tampereen. Johtokunta on päätösvaltainen, kun viisi jäsentä on saapuvilla.

3 §Puheenjohtaja, tai hänen ollessa estettynä, varapuheenjohtaja johtaa asioiden käsitte-lyä Liiton ja johtokunnan kokouksissa ja määrää myöskin milloin Liiton ja johtokunnan kokoukset on pidettävä.

4 §Sihteerin tehtävänä on koota jäsenmaksut, pitää pöytäkirjaa Liiton ja johtokunnan ko-kouksissa, panna talteen ja säilyttää Liiton asiakirjat ja muu omaisuus ja laatia vuosi-kertomus Liiton vuosikokoukseen, sekä toimittaa Liiton jäsenille kaikki asianomaiset tie-donannot. Hänen on myös 31. pnä joulukuuta päätettävä Liiton vuositilit ja annettava ne hyvissä ajoin tilintarkastajille tarkastettavaksi, jotta ne johtokunnan toimesta joutuvat ensimmäisessä kevätkokouksessa Liiton tietoon.

5 §Tiedot kokouksista sekä kokouksen ohjelma on toimitettava jäsenten tietoon kirjallises-ti vähintään 14 päivää ennen kokousta. Muut tiedonannot toimitetaan jäsenille Liiton päättämällä tavalla.

6 §Liiton nimen kirjoittaa puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja jompikumpi yhdessä jonkun muun johtokunnan jäsenen kanssa.

7 §Liiton varsinainen eli vuosikokous pidetään kunkin vuoden marraskuussa ja päätetään siellä seuraavista asioista:

1. Valitaan suljetuin lipuin yhdeksi vuodeksi kerrallaan, lukien seuraavan tammi-kuun 1. päivästä, puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri sekä muu johto-kunta ja määrätään työvaliokuntajäsen.

2. Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varamiehet seuraavan vuoden tilejä ja hallintoa tarkastamaan.

3. Tarkastetaan ja hyväksytään vuosikertomus, vuositilit ja päätetään vastuuva-pauden myöntämisestä johtokunnalle.

4. Mahdollisen ylijäämän sattuessa Liiton varoissa voidaan päättää niiden käytöstä. Liitto voi tällöin siirtää varoja rahastoihin, joita se katsoo sopivaksi muodostaa ja joiden tarkoitus on sopusoinnussa Liiton tarkoitusperien kanssa.

5. Päätetään vuosimaksusta.6. Päätetään sihteerin palkkiosta.7. Muut kokouskutsussa mainitut asiat.

13

8 §Liiton jäseneksi voi johtokunta valita Suomen kansalaisia, jotka käytännöllisesti tai tieto-puolisesti toimivat tai ovat toimineet tekstiiliteollisuudessa tai sitä lähellä olevilla toimin-ta-aloilla sekä sellaisia ulkomaan kansalaisia, jotka ovat toimineet Suomen tekstiiliteol-lisuudessa vähintäin kymmenen vuotta, viimeksi mainittuja ei kuitenkaan enempää kuin kolmas osa koko jäsenluvusta.

Jäsenyyden saavuttamiseksi vaaditaan:

1. että jäseneksi pyrkijän on kaksi Liiton jäsentä johtokunnalle ilmoittanut,2. että 2/5 johtokunnan läsnä olevista jäsenistä ei vastusta ehdotetun valitsemista jäse-

neksi. 9§Kunniajäseniksi voi Liitto kutsua henkilöitä, jotka erikoisen etevällä tavalla ovat toimi-neet Liitossa tai tekstiilialalla.Kannattaviksi jäseniksi johtokunta voi hyväksyä osakeyhtiöitä ja yhteisöjä sekä yksityi-siä henkilöitä. 10§Jos Liiton jäsen ei maksa vuosimaksuaan, on sihteeri velvollinen seuraavan vuoden alussa ilmoittamaan siitä johtokunnalle, joka ryhtyy niihin toimenpiteisiin, joihin asia antaa aihetta.

11§Jos jäsen käyttäytyy arvottomasti tai muuten rikkoo Liiton tarkoitusperiä vastaan, voi-daan hänet Liitosta eroittaa ja vaaditaan sitä varten:

1. että neljä tai useampi johtokunnan jäsenistä eroittamista vaatii,2. että Liiton kokouksessa äänestettäessä suljetuin lipuin vähintään kaksikolmattaosaa

läsnä olevista eroittamista kannattaa.

12 §Päätöstä Liiton sääntöjen muuttamisesta tai Liiton lakkauttamisesta täytyy, jotta se voi astua voimaan, kannattaa vähintään kolmeneljäsosaa (34) äänestyksessä annetuista äänistä kahdessa Liiton kokouksessa, joiden väliaika on vähintään kolme viikkoa.

13§Jos Liitto lakkautetaan, on varat käytettävä Liiton toimintaan läheisesti liittyvän luvalli-sen tarkoituksen edistämiseksi huomioonottamalla kuitenkin, että lahjoittajien laillisia määräyksiä noudatetaan. Päätöksen voimaanastumiseen vaaditaan edellisessä §:ssä mainitulla tavalla 1% äänten enemmistö kahdessa perättäisessä kokouksessa.

14§Kaikissa niissä kohdissa, joita edellä ei ole mainittu, noudatetaanvoimassa olevaa lakia yhdistyksistä.

14

Edellä mainittiin tammikuun kokouksessa esitetystä toivomuksesta pitää kokous huh-tikuun kuluessa. Ehdotettu kokous pidettiinkin huhtikuun 13. pnä. Pöytäkirjan mukaan ilmoitettiin rekisteröimisestä ja täydennettiin johtokunta sääntöjen mukaiseksi. Samassa kokouksessa hyväksyttiin jäsenmaksuksi mk 75:- ja sihteerin palkkioksi mk 300:- vuodel-ta. Puheenjohtajan ehdotuksesta keskusteltiin kesäkokouksesta, jonka järjestämisestä kokous oli yksimielinen, ja kehruumestari Sippelin ehdotuksesta se päätettiin pidettä-väksi Turussa. Näin alkoi Liiton toiminnassa vilkkaan huomion kohteeksi muodostunut ja jäseniä runsaasti yhteen keräävä toiminnan muoto, kesäkokoukset. Tässä kokouksessa tehtiin myös monien taloudellisia ym. mahdollisuuksia selvittävien puheenvuorojen jäl-keen periaatteellinen päätös tekstiililehden julkaisemisesta. Näytenumero päätettiin jul-kaista syksyn kuluessa. Johtokunnan huoleksi jäi toimitus- ym. seikkojen järjestäminen.

Liiton tarkoitusperät olivat alunperin hyvin selvät. Sääntöjen 1. § määrittelee ne siten, että »Liiton tarkoituksena on olla lähentävänä yhdyssiteenä eri alojen tekstiilimiesten kesken sekä kehittää jäsenissään tieteellistä, teknillistä ja kaupallista ammattitaitoa esitelmien, julkaisujen yms. muodossa» Tämä pykälä määrittelee suunnan, ja sen toteuttamiseksi on Liitto ja erittäinkin sen johtokunta ponnistellut eteenpäin koettaen löytää uusia toi-mintamuotoja jäsentensä kiinnostuksen ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi erikoisesti juuri kokouksiin nähden.

Edellä mainitussa Liiton ensimmäisessä kesäkokouksessa Turussa elokuun 7. ja 8. pnä 1937 piti lounaan aikana prof. E. J. Simola innostuneen ja ajatusrikkaan puheen esittäen mielipiteitään siitä, mitä hän sisällytti edellä mainitussa pykälässä olevaan käsitteeseen päämäärä. Hän käsitteli niitä suuria työaloja, joita Suomen Tekstiili -miesten Liiton lähitu-levaisuudessa tulisi ottaa ohjelmaansa. Sellaisena hän piti harjoittelun yhtenäistämistä ja yhdenmukaistamista tekstiiliteollisuudessa sekä suomalaisen tekstiiliteknillisen sanaston kokoamista ja standardisointia Iltapäivällä pidetyssä Liiton kokouksessa prof. Simola pu-heenvuorossaan täsmensi esittämiään ajatuksia harjoittelusta, tekstiilisanastosta sekä standardisoinnista yhteistyössä Suomen Standardisoimislautakunnan kanssa. Tekstiili-sanastosta muodostui Liitolle laaja, vuosia kestävä työkenttä. Tätä työtä esitellään myö-häisemmässä vaiheessa. Harjoittelukysymys on myös kehittynyt toivottuun suuntaan, ilman että Liitto olisi aktiivisesti ottanut osaa sen kehittämiseen lukuun ottamatta kes-kusteluja ja niiden antamia herätteitä. Päämäärää ei ole viety ehkä niin pitkälle kuin ko-kouksessa tehty ehdotus tähtäsi, mutta suuria edistysaskeleita on todettavana tässäkin suhteessa.

Tässä kokouksessa päätettiin myös lopullisesti lehdestä. Lehden nimeksi hyväksyttiin Tekstiililehti. Tilitystä vastaan myönnettiin toimitukselle käyttövaroiksi 3000 markkaa. Ta-loudenhoitajan tehtäväksi annettiin ilmoitus- ym. liikeluontoiset tehtävät. Päätoimittajaksi valittiin dipl.ins. A Heikkilä.

Vuosikokouksessa 1937 määrättiin jäsenmaksuksi 100 markkaa, johon sisältyi myös Tekstiililehden tilausmaksu. Sihteerin palkkioksi määrättiin 1500 markkaa. Johtokunnan kokoonpano selviää edempänä olevasta taulukosta. Tekstiililehden näytenumero ilmestyi marraskuussa 1937. Sen jälkeen se ilmestyi Liiton kokouksen päätöksen mukaisesti 4 numerona vuodessa. Näin oli Liiton toiminta ohjautunut raiteilleen, ja johtokunta sekä Liitto voivat antautua kehittämään ja monipuolistamaan toimintaansa.

15

Kesäkokous Turussa 7.- 8. 8.1937. Osanottajat Suom. Pohjan pihalla.

Kokoukset ja esitelmät

Liiton perustamis- ja järjestäytymisvaiheessa omaksutussa ja sittemmin sääntöihin-kin sisällytetyssä pykälässä mainitaan, että vuoden kuluessa on pidettävä aina-

kin kaksi varsinaista aikamääräistä kokousta. Ensiksikin on vuosikokous, eli kuten sitä myöhemmin on nimitetty vaalikokous marraskuussa, missä kokouksessa valitaan Liiton johtokunnan erovuoroisten jäsenien tilalle uudet jäsenet sekä Liitolle puheenjohtaja, va-rapuheenjohtaja, sihteeri sekä tilien tarkastajat Varamiehineen. Toinen kokous on maa-liskuussa, jota kutsutaan varsinaiseksi vuosikokoukseksi, missä käsitellään taloudellista laatua olevat kysymykset: edellisen vuoden tilit tilintarkastajien lausuntoineen, talousar-vio seuraavalle vuodelle sekä jäsenmaksun suuruus. Kolmas perinteelliseksi muodostu-nut kokous on kesäkokous. Kaksi edellistä kokousta on pidetty Liiton kotipaikkakunnalla, mutta kesäkokous, mikäli mahdollista, muualla ja vaihdellen eri paikkakunnilla. Ainakin viimeksi mainitun kokouksen yhteyteen järjestetään mahdollisuuksien mukaan tehdas-retkeily. Sääntöjen mukaan voidaan kokouksia pitää muulloinkin, jos asioiden käsittely niin vaatii tai on syytä järjestää esim. ylimääräinen esitelmätilaisuus. Tämä jälkimmäinen mahdollisuus on otettu sääntöihin etupäässä ulkomaisten tehtaiden edustajien takia, kun he haluavat selvitellä joitakin uutuuksiaan ym. varsinaisten kokousten väliaikoina. Täl-laisia tilaisuuksia onkin järjestynyt pari kertaa Tampereella ja saman verran Helsingissä. Syys- ja kevätkokoukset on voitu järjestää säännöllisesti. Sen sijaan kesäkokouksien pidosta oli sota-aikana luovuttava, osaksi sen takia, etteivät mitkään tehdasretkeilyt sil-loin tulleet kysymykseen, osaksi taas muiden sodan aiheuttamien rajoitusten, etupäässä miesten sodanaikaisten tehtävien ym. takia. Sodan jälkeen on näitä kesäkokouksia taas voitu järjestää säännöllisesti, ja niistä on muodostunut hyvin suosittuja jäsenten kokoon-tumistilaisuuksia, jolloin eräs Liiton tavoitteista, henkilökohtainen kosketus jäsenten kes-ken keskustelumahdollisuuksineen toteutuu erinomaisesti.

16

Paitsi eri kokouksille kuuluvia virallisten, so. sääntöjen mukaisia Liiton hallintaa, talo-utta ym. koskevien asioiden käsittelyä on kokouksissa otettu keskustelun ja harkinnan alaiseksi monia sekä yleisluontoisia että puhtaasti teknillisiä seikkoja. Niitä kysymyksiä, jotka ovat johtaneet edes jonkinlaisiin positiivisiin tuloksiin ja käytännöllisiin ratkaisuihin, selostetaan jäljempänä.

Kokousten yhteydessä on säännöllisesti ollut yksi, joskus jopa kaksikin esitelmää. Niiden aiheina ovat olleet yleensä kulloinkin ajankohtaiset tekstiiliteollisuutemme keskeisimmät kysymykset. Useissa tapauksissa ne ovat aiheuttaneet vilkkaan keskustelun, jossa asiaa on valaistu eri puolilta. Kaikki esitelmät on selostettu Tekstiililehdessä, usein miltei sa-natarkasti, niin että nekin jäsenet, jotka eivät ole voineet olla läsnä kokouksessa, ovat voineet lehdestä lukea ainakin asian ytimen.

Vuosikokoukset

Sääntöjen mukaisesti maaliskuussa pidetyissä vuosikokouksissa on edellä mainittujen virallisten asioiden lisäksi pidetty seuraavat esitelmät:

17.4.1937 Prof. E. J. Simola: Tekokuituteollisuudesta. Läsnä 31 jäsentä.

5.3.1938 Tekn. tri. A. Talvitie: Valo ja värit, ja dipl.ins. A Heikkilä: Työnjohtajain ja työntekijäin välisistä suhteista. Läsnä 47 jäsentä.

18.3.1939 Maisteri C. Mäklin: Vesi tekstiiliteollisuudessa. Läsnä 43 jäsentä.

19.4.1941 Ins. M. Laurila: Aikatutkimuksesta ja kauppat. kand. E. Simelius: Puuvillan kaupasta. Läsnä 35 jäsentä.

25.4.1942 Dipl.ins. A. Heikkilä: Loimen liistauksesta I. Läsnä15 jäsentä.

20.3.1943 Maisteri T. Aro: Kuitukasvituotantomme kehittämisestä. Läsnä 31 jäsentä.

18.3.1944 Dipl.ins. E Häyrinen: Paperi tekstiiliraaka-aineena. Läsnä 42 jäsentä.

7.4.1945 Johtaja J. Ubbesen: Rationalisointi - uusi tuotantotekijä. Läsnä 46 jäsentä.

9.3.1946 Dipl.ins. E Häyrinen: Tarvitaanko maassamme tekstiilitutkimusta? Läsnä 58 jäsentä.

23.3.1948 Övening. Alex. Engblom: ”Om Textilforskning”. Läsnä 60 jäsentä.

26.3.1949 Tekn.tri. G. Silén: Villateollisuuden Tutkimuslaboratoriosta ja probleemeista. Läsnä 51 jäsentä.

18.3.1950 Konsuli K. Åström: Hetken sillamarkkinoista. Läsnä 28 jäsentä.

17.3.1951 Ins. R. Haarla: Näin siellä - kuinka meillä? Näkemyksiä Amerikasta. Dipl.ins. A Heikkilä: Esitys norjalaisten aloitteesta yhteisen standardiväri kartan aikaansaamiseksi. Läsnä 48 jäsentä.

17

22.3.1952 Maisteri O. Innamaa: Nylonin ja Perlonin kehityksestä tekstiiliraaka-aineena. Läsnä 37 jäsentä.

28.3.1953 Varatuomari P. Tuomola: Nykyinen työmarkkinatilanne. Läsnä 38 jäsetä.

19.3.1954 Ins.L.Jellig:Reading-saumasukkakone.(ruots.)2filmiä.Läsnä32jäsentä.

2.4.1955 Dipl.ins. O.Schulman: Maailman vanhimmista tekstiileistä. Läsnä 16 jäsentä.

14.4.1956 Maisteri O. Laine: Tilastollisesta laaduntarkkailusta. Läsnä 52 jäsentä.

Johtokunnan kokouksessa 23.11.1956 dipl.ins. H. Lilius kiinnitti huomiota siihen, että kesäkokouksia lukuun ottamatta jäsenten osallistuminen kokouksiin on laimeata, ku-ten edellä olevista kokouksien osanottajien määristä voi todeta. Hän oli sitä mieltä, että hyvin valmistetuilla ja suunnitelluilla ryhmäkeskusteluilla voitaisiin varmaankin herättää jäsenissä lisääntyvää mielenkiintoa. Aiheeksi valittaisiin jokin kysymys, jota sitten varsi-naiseen aiheeseen johdattavan yleisen esitelmän, vaikkapa parinkin avulla, ensin koko-naisuutena tarkastellaan. Tämän alun jälkeen aihetta voitaisiin käsitellä paloiteltuna pie-nempiin osiin, joita sitten pienissä ryhmissä voitaisiin pohtia edelleen eri näkökulmilta. Eri ryhmät voivat käsitellä aihetta tai aiheen osaa juuri oman työalueensa puitteissa. Dipl.ins. Liliuksen ehdotuksen mukaan voisivat tulla kysymykseen kaksi- jopa kolmipäiväisetkin tilaisuudet, oikea tekstiiliparlamentti. Ehdotusta kannatettiin ja päätettiin jo seuraavassa vuosikokouksessa kokeilla tällaista kokopäiväohjelmaa. Yhtä päivää pitempään kokous-aikaan ei ainakaan aluksi olisi edes kokeilumielessä mentävä. Kokouspäivän ohjelma muodostuisi ehdotuksen mukaan seuraavaksi:

Tehdaskäynti aamulla, yleisesitelmä, yhteinen lounas, ryhmäkokouksia,varsinainen kokous illalla esitelmineen ja yhteisine illallisineen ym.

Kun tarkastellaan tämän päätöksen mukaisesti järjestettyjen kokouksien osanottaja-määriä, huomataan, miten suuri vaikutus tällä toimenpiteellä on ollut Liiton toiminnan vilkastuttajana. Kokouksiin osallistuneiden yleisenä mielipiteenä on tilaisuuksien jälkeen ilmaistu tyytyväisyys tähän uuteen järjestelmään ja kehotuksena jatkaa edelleen samaan suuntaan. Tätä ovat seuraavat vuosikokoukset vahvistaneet. Johtokunnalle tämä koko-naisen sarjan suunnittelu luonnollisesti aiheuttaa paljon lisätyötä, mutta korvauksena sii-tä on Liiton vilkastunut toiminta ja jäsenien tyytyväisyys. Toistaiseksi on siis järjestetty vain yhden päivän kestäviä tilaisuuksia edellä esitetyn oh-jelman mukaisesti. Seuraavassa tämän ohjelman mukaan pidettyjen kokousten esitelmät ja keskustelujen aiheet:

30.3.1957

Dipl. ins. O. Åkerberg: Kannattaako värjätä huonoilla väreillä.Dipl.ins. M. Heikkilä: Koneistojen puhdistaminen paineilmalla.Dipl. ins. G. Grönlund: Selfaktori vai rengaskehruukone.

18

Ins. K. Miettinen: Langan laatukontrolli laboratoriossa.Dipl.ins. O. Schulman: Luomakoneiden ristikartiojätteidenkäyttö.Dipl. ins. K. Suikkanen: Suursyöstävä vai automaattikone?Ins. K. Paaer: Nordisk Textilunionin värikortisto.Maisteri A. Koskinen: Uuden tulokkaan ”sisäänajo”.Läsnä 80 jäsentä.

1.3.1958

Dipl. ins. K. Sucksdorff: Sisäinen kommunikaatio- ja informaatiotoiminta teollisuus-laitoksessa. Dipl.ins. T. Mäki: Työnopastajakoulutus.Tekninen johtaja E. Luoto: Ompeluvalmis kangas.

Laadun valvonta tuotannossa:Dipl.ins. B. Malmström: Laadun valvonta ei vastaa tuotteen laadusta.Dipl.ins. P. Palo: Laadun valvonnan järjestämiseen liittyvistä käytännöllisistä toi-menpiteistä. Dipl.ins. P. Servanto ja Dipl.ins. S. Järvinen: Tehtaan laboratorion ja tuotanto-osastojen yhteistyö. Läsnä 92 jäsentä.

14.3.1959

Konsuli W. Jensen: Onko Suomen tekstiiliteollisuus kilpailukykyinen?Prof. H. Virkkunen: Taloudellisuuden ja kustannusten valvonta kilpailukyvyn tukena.Johtaja P. Vuorimaa: Katetuottoajattelu tuotekalkyylien ja taloudellisuuden valvon-nan perusteena.Maisteri E. Luotonen: Kustannustarkkailun tehostaminen käytönjohdon portaissa.Ins. O Harala: Kustannusten valvonta ja käytön johdon toimenpiteet kustannusten alentamiseksi. Läsnä n. 60 jäsentä.

Kokous 14. 3. 59 Kauppaseurassa.

19

12.3.1960

Direktör W. Paues: ”Textilindustrins integrationsproblem”.Prof. E. Wegelius: Kansainvälinen standardisoimistyö.Teollisuusneuvos A. Willberg: Näkemyksiä tekstiilistandardisoinnin alalta.Tekninen johtaja E. J. Luoto: Vatevan laatuvaatimukset.Dipl.ins. G. Björkman: Raaka-aineiden standardisointi puuvillateollisuudessa.Dipl.ins. K. Jansson: Tekstiiliterminologian yhdenmukaistaminen.Dipl.ins. I. Sarenti: Tavaraselosteet ja niiden teollisuudelle asettamat vaatimukset.Dipl.ins. L. Kiviranta: Kutomalankojen värisävyjen standardisointi.Dipl.ins. A. Heikkilä: Siirtyminen Tex-numerointiin. Läsnä n. 80 jäsentä.

11. 3.1961

Maisteri S. Tolsa: Työelämän henkilösuhteiden psykologinen tausta.Dipl.ins. K. Eloranta: Informaatioteoria ja organisaatio-probleemat.Varatuomari P. Tuomola: Työpaikkaneuvottelut juristin näkökulmasta.Ekonomi P. Kinnunen: Suhteet asiakkaisiin.Konsuli R. Söderholm: Tekstiilitehtaan PR-toiminta.Dipl. ins. A. Falck: Osastonjohtajien ja esikuntaelimien yhteistoiminta.Johtaja M. Mäntylä: Asiakkaan toivomuksia suhdetoiminnasta.Ins. O. Mehtonen: Tekstiilitehtaan sisäinen informaatio.Läsnä n. 70 jäsentä.

Kokous 11.3.1961 Kauppaseurassa.

Esitelmöitsijöitä ja isäntiä Kauppaseurassa 11. 3. 1961

20

Kesäkokoukset ja tehdaskäynnit

Hyödyllisimpänä ja jäseniä yhteen tuovana toimintamuotona on pidetty kokousten yh-teyteen järjestettyjä tehdaskäyntejä. Näiden avulla avautuu katselijalle mahdollisuuksia arvioida erilaisten menetelmien ja työtapojen tehokkuus, sillä eri tehtaiden ja uusien tek-nillisten sovellutusten näkeminen jo sinänsä antaa herätteitä ja toimintasysäyksiä vire-älle ammattimiehelle. Näin voidaan saavuttaa arvokkaita tuloksia avoimella yhteistyöllä, tuloksia, joista hyöty koituu koko tekstiiliteollisuudelle.

Tekstiilitehtaamme ovatkin varsin auliisti ja avokatseisesti avanneet ovensa Liittomme jäsenkunnalle ja osoittaneet näin ymmärtävänsä yhteisen edun esittäessään tehdastaan ja valmistustapojaan.Kokouksista ovat jäsenkunnan suurimman kannatuksen saavuttaneet kesällä pidetyt yli-määräiset kokoukset, ns. kesäkokoukset ja niiden yhteydessä järjestetyt tehdaskäynnit. Osanottajamäärä on vähitellen kasvanut niin suureksi, että jos retkeilyn kohteena on pienehkö tehdaslaitos, on ollut pakko mahdollisuuksien mukaan järjestää kaksi, jopa kol-mekin kohdetta, joista Osanottajat ovat saaneet valita mieleisensä.Sodan aikana ei luonnollisestikaan näitä tehdaskäyntejä voitu järjestää, koska tehtaat valmistivat puolustuslaitoksen tilauksia ja vieraiden pääsy tehtaisiin oli kielletty.

Kesäkokousten pitopaikkoina on ollut:

7.8.1937 Turku Osanottajia n. 508.8.1938 Vaasa Osanottajia n. 5010.6.1939 Enso ja Kivioja Osanottajia n. 1709.6.1945 Helsinki Osanottajia n. 12015.6.1946 Valkeakoski Osanottajia n. 1506.6.1947 Tampere Osanottajia n. 5012.6.1948 Turku Osanottajia n. 13018.6.1949 Nokia Osanottajia n. 5017.6.1950 Tammisaari Osanottajia n. 5025.8.1951 Hämeenlinna Osanottajia n. 1208.6.1952 Tampere Osanottajia n. 13028.8.1953 Helsinki Osanottajia n. 14028.8.1954 Pori Osanottajia n. 10011.6.1955 Forssa Osanottajia n. 7015.6.1956 Helsinki Osanottajia n. 12017.8.1957 Vaasa Osanottajia yli 10014.6.1958 Lahti Osanottajia n. 1006.6.1959 Valkeakoski Osanottajia n. 12011. 6.1960 Tampere Osanottajia n. 7062.6.1961 Turku Osanottajia n. 140

21

Vaasassa Lassila&Tikan0jan pihalla 6. 8.1938

Valkeakoski Säteri Oy 15.6.1946

Kesäkokouksissa ovat retkeilyt näytelleet huomattavinta osaa. Eräissä kokouksissa on tosin pidetty esitelmiä, joskus jopa kaksikin, erittäinkin silloin kun kesäkokouksemme yh-teyteen on järjestetty Pohjoismaiden tekstiiliteknillisten liittojen johtokuntien neuvottelu-kokous.

22

Kokous Tammerissa 11.6.1960

Retkeilijät Littoisissa 12.6.1948

Kesäkokouksissa on pidetty seuraavat esitelmät:

1938 Dipl.ins. L. Kiviranta: Havaintoja puuvillan valkaisusta.1939 Dipl.ins. E. Brax: Sillan kehräämisestä.1945 Tohtori P. Korpisaari: Lähitulevaisuuden tuontimahdollisuuksistamme.1948 Dipl.ins. A. Heikkilä, Dipl.ins. O. Schulman: Havaintoja Kööpenhaminan matkalta.1949 Dipl.ins. E.Salmenkallio:Tekstiilien käyttö ja merkitys kumiteollisuudessa.1950 Dipl.ins. A. Heikkilä: Muistelmia ”puuvillamatkalta” Ruotsissa.1951 Toimitusjohtaja V. Vainio: Tekstiiliteollisuuden, lähinnä villateollisuuden ja kaupan nykyhetken ongelmat. Asessori A. Koskinen: Hämeenlinna, sen historiaa ja elämää.1952 Tekn.tri. G. Silén: ”Intryck från en studieresa till USA”.1956 Opetusneuvos A. Rautavaara: ”Industrins skolningsverksamhet”. Dr. Würz: Synteettisten kuitujen värjäyksestä ja viimeistyksestä. (saks.)1960 Dipl.ins. A. Reijonen: ”Positive maintenance” eli ennakolta ehkäisevä konehuolto kutomoon sovellettuna. Mr. Paul Werret: Suomen tekstiiliteollisuus amerikkalaisen silmin nähtynä. (engl.)1961 Dipl.ins. A. Vikkula: Havaintoja Neuvostoliitosta. Dipl.ins. P. Palo: Havaintoja USA:sta.

23

Tammisaaren Verkatehtaan edustalla 17. 6. 1950

Suomen Trikoon Pyynikin tehtaan pihalla 7.6.1952

24

Vaalikokoukset

Marraskuun kokoukset eli vaalikokoukset on pidetty säännöllisest Tampereella. Näiden-kin yhteyteen on mahdollisuuksien mukaan koetettu järjestää käynti johonkin tamperelai-seen tehtaaseen. Näissä kokouksissa. ja siis myös retkeilyissä, on osanottajamäärä ollut tavallisesti verrattain vähäinen muihin kokouksiin verrattuna. Tähän lienee vaikuttanut paitsi ikävä vuoden aika. myös se, että nämä kokoukset on pidetty tavallisesti perjantai-sin, jolloin Tampereen ulkopuolelta tulevien pääsy on ollut hankalaa. Edellä olevan seli-tykseksi on tosin mainittava, että nämäkin kokoukset olivat aluksi lauantaisin, mutta kun Tampereen ulkopuolelta olevien määrä oli hyvin vähäinen, useinkin oli läsnä ainoastaan tamperelaisia, päädyttiin vähitellen perjantaikokouksiin. Vaalikokoukselle kuuluvien viral-listen asioiden lisäksi on näissä kokouksissa pidetty seuraavat esitelmät:

20.11.1937 Vuorineuvos V. M. J. Viljanen: Kutomateollisuutemme kehitys itsenäisyytem me aikana. Läsnä 24 jäsentä.

19.11.1938 Maisteri P. J. Suominen: suomalaisesta lampaan villasta. Läsnä 51 jäsentä.

9.11.1940 Dipl.ins. E Häyrinen: Pellavasta ja pellavateollisuudesta ja dipl. ins. H. Kro- gius: ”Om linneblekning” ja dipl.ins. L. Kiviranta: Pellavakankaiden viimeistämisestä. Läsnä 98 jäsentä.

22.11.1941 Ing. W. Stöhr: Teollisuuden sosiaalisista tehtävistä (Saks. yhdessä Tamp. Tekn. Seuran kanssa) ja maisteri T. Helkavaara: Pesusta ja siihen vaikuttavis ta tekijöistä. Läsnä 34 jäsentä.

14.11.1942 Dipl.ins. A. Heikkilä: Loimen liistauksesta II. Läsnä 36 jäsentä.

20.11.1943 Dipl.ins.G.Silén:”Omfiberhållfastheter”.Läsnä42jäsentä.18.11.1944 Tekn.tri G Silén: Värjäystekniikan perusteista. Läsnä 53 jäsentä.

Forssassa 11. 6. 1955

25

5.12.1945 Ing. Stig Löfgren: ”Textilteknisk forskning och yrkesutbildning.” Läsnä 65 jäsentä.

23.11.1946 Rehtori A. Rautavaara: Työmaan joukko- ja ryhmäpsykoloogisia ilmiöitä. Läsnä 74 jäsentä.

15.11.1947 Osastopäällikkö R Söderholm: Maamme tekstiilitilanteesta. Dr. E. C. Carter: Uusimmat saavutukset villa-alalla. (engl.) Läsnä 54 jäsentä.

20.11.1948 Dipl.ins. S. Saarinen: Loimen liistauksesta. Läsnä 22 jäsentä.

26.11.1949 Tohtori E. Kaitila: Sosiaalinen työ tekstiiliteollisuudessa ja sen kustannukset. Läsnä 30 jäsentä.

11.11.1950 Dipl.ins. K. Jansson: Havaintoja Yhdysvaltojen sukkateollisuudesta. Läsnä 40 jäsentä.

1.12.1951 Dipl.ins. E. Alfthan: Ruotsin tekstiiliteollisuuden ammattikasvatuksesta. Läsnä 70 jäsentä.

15.11.1952 Dipl.ins. V .Teljo: Asla-stipendiaattina tutustumassa USA:n trikooteollisuuteen. Läsnä 50 jäsentä.

21.11.1953 Dipl.ins. E. Arvola: Näkökohtia kankaiden arvostelussa. Läsnä 35 jäsentä.

20.11.1954 Dipl.ins. J. Ruutu: Havaintoja Amerikan matkalta. Läsnä 31 jäsentä.

12.11.1955 Mr. J. Bray: saavutuksista villa-alalla (engl.) Dipl.ins. A Heikkilä: Suurmessujen laatukilpailun tuomarina. Läsnä 40 jäsentä.

30.11.1956 Osastopäällikkö E. Reittilä: Nykyisiä pulmakysymyksiä.

8.11.1957 Varatuoinari P. Tuomola, dipl. ins. T. T Mäki: ’Tekstiiliteollisuuden työnjohtaja kunnan koulutustarvetutkimus ja sen aiheuttamia toimenpiteitä. Läsnä 48 jäsentä.

22.11.1958 Varatuoniari E. Alenius: Pohjoismaiden yhteismarkkinasuunnitelmien tämän hetkisistä vaiheista. Läsnä 54 jäsentä.

20. 11.1959 Dipl.ins. H. Lilius: Suomen villateollisuuden kriisi. Läsnä 38 jäsentä.

18.11.1960 Dip.ins. Liisa Pakkala: Viimeistysprosessin vaikutus kankaan ominaisuuksiin. Läsnä 58 jäsentä.

26

Muut ylimääräiset kokoukset

Sääntöjen mukaan voidaan tarpeen vaatiessa pitää ylimääräisiä kokouksia. Syy näiden pitämiseen on tavallisesti ollut mielenkiintoinen esitelmä, jota ei ole voitu sijoittaa min-kään muun kokouksen ohjelmaan. Näissä on pidetty seuraavat esitelmät:

23.8.1947 Dipl.ins. C. Conradi: Vähän uutta tekstiilien jalostuksen piiristä.

20.9.1947 Dipl.ins. K. Rautio: ”Nägra glimtar frän bomullsindustrins dagsproblem.” Läsnä 59 jäsentä.

16.10.1948 Maisteri T. Helkamaa: Pesuaineista. Läsnä 41 jäsentä.

10.11.952 Mr. Irwin Marsden: Erilaiset karstausmenetelmät, (engl.). Läsnä 20 jäsentä.

IWS-näyttelyt

IWS, International Wool Secretriat, on järjestänyt näyttelyjä erimmaissa, mm. Suomessa ja esitellyt niissä tutkimustensa tuloksia. IWS on Villan tuottajien ylläpitämä tutkimus-laitos, jossa tutkitaan villan käytön lisäämiseen tähtääviä parannus- ym. toimenpiteitä. Nämä näyttelyt on meillä järjestetty tavallisten kokousten yhteyteen, sillä siten on oletettu saatavan mahdollisimman suuri joukko jäseniä tutustumaan näyttelyyn.

Tekstiililehti

Kuten edellä esitetyissä Liiton perustamisen yhteydessä mainituissa kokous- ja ko-miteatyön selostuksissa on mainittu, koski ensimmäinen tekstiilimiesten yhteis-

toiminnan aloite juuri tekstiiliteknillisen lehden perustamista. Siinä vaiheessa kaivattiin näissä piireissä kipeimmin lehteä. Varsinaisen yhdistyksen Suomen Tekstiilimiesten Lii-ton perustaminen oli vasta toisella tilalla ja silloinkin juuri kyseisen lehden julkaisijana. Tämän takia tuli Liitto perustetuksi ennen lehteä.

Tekstiililehden julkaiseminen on ollut alusta alkaen Liiton tärkeimpiä päämääriä, ja erit-täinkin ulospäin on lehti omalta osaltaan kertonut Liiton vilkkaasta toimeliaisuudesta. Kuten edellä jo on mainittu, tehtiin lehden perustamispäätös huhtikuun 13. pnä v. 1937 pidetyssä Liiton kokouksessa. Liiton ensimmäisessä kesäkokouksessa Turussa hyväk-syttiin lehden nimeksi Tekstiililehti. Monia muitakin nimiä oli ehdolla, etupäässä silloin muodissa olleita kaksiosaisia nimiä kuten esim. kehrä ja syöstävä, mutta ne eivät saaneet kannatusta. Lehden toimituksen kokoonpanoksi esitettiin ja hyväksyttiin päätoimittaja ja kolmihenkinen toimitusvaliokunta. Samassa kokouksessa päätettiin myös näytenumeron julkaisemisesta saman vuoden marraskuussa siksi ajoissa, että lehden säännöllinen ilmestyminen voisi alkaa seuraa-van vuoden alusta. Kaikille vuosien varrella tutuksi käyneen nimen Tekstiililehti muotoili jo näytenumeroa varten arkkitehti J. Tähtinen. Samanmuotoisena se on säilynyt koko

27

ilmestymisajan. Näytenumerossa toimitus selosti pyrkimyksiään kirjoituksessa ”Taipa-leelle lähdettäessä”, josta seuraavassa joitakin otteita.

”Kotimaisen tekstiiliteollisuutemme yhä kehittyessä ja laajentuessa, sen monipuolis-tuessa ja erikoistuessa sekä vallatessa yhä uusia aloja, on tämän teollisuuden piirissä toimivien lukumäärä jatkuvasti lisääntynyt sekä heidän ammattinsa aiheuttamat vaati-mukset suurentuneet. Eri aloilla toimivilta vaaditaan, ei vain yhä uusia ammattitietoja, vaan myös valpasta ja yhtämittaista alansa ja sitä lähellä olevien toimialojen kehityk-sen seuraamista, jotta kykenisimme kestämään ja Voittamaan yhä kiristyvässä kilpai-lussa. Näin on myöskin erikoisen tekstiiliammattilehden puute tullut yhä huomattavam-maksi. Tämä puute ei ole tosin nykyhetken ilmiö. Tämä on oivallettu jo aikaisemmin ja sen poistamiseksi on yritetty myös työskennellä julkaisemalla joitakin vuosia tämänta-paista aikakauslehteä. Joulukuussa 1906 ilmestyi Kutoma- ja Paperiteollisuus-lehden näytenumero, ja lehti alkoi ilmestyä säännöllisesti seuraavana vuonna, 12 numeroa vuodessa. Lehden ilmestymisen keskeytti maailmansodan melskeet (silloin v. 1937 ei vielä tiedetty, että pian alkaisi vieläkin suurempi hävitys, ja siksi ei osattu liittää eteen sanaa ensimmäinen). Ehkäpä muutkin tekijät vaikuttivat tähän suuntaan, etupäässä toimittajien siirtyminen toisille paikkakunnille. Tämän jälkeen ovat olosuhteet silloisis-ta muuttuneet, vaatimukset lisääntyneet tehden tämä puutteen poistamisen vieläkin tärkeämmäksi. Tämän lehden avulla toivoo Liitto voivansa osaltaan edistää ammat-titietojen leviämistä ja kehityksen ja olojen seuraamista tekstiilimiesten piirissä. Teks-tiililehden tarkoituksena on saada sisältönsä käsittämään kaikkia tekstiiliteollisuuden erikoisaloja: puuvilla-, villa-, pellava-, silkki- ja trikooteollisuutta kaikkine eri puolineen. Tekstiililehden pyrkimyksenä on myös saada sisältönsä sellaiseksi, että siitä löytävät itselleen lukemista sekä koulutetut tekstiilipiirit että myöskin kouluttamaton tekstiiliväki. Siihen pyritään sisällyttämään myös niin paljon puhtaan käytännön piiristä, että sitä voi seurata ja sen kautta hankkia itselleen ammattitietoja myös tavallinen työntekijä.

Tekstiililehden tärkeimmän osan tulevat muodostamaan ammattiartikkelit, jotka ovat teknillisiä, teknillistieteellisiä sekä myös kaupallisia ja tullia, markkinatilanteita ja teol-lisuustaloutta käsitteleviä. Lyhyin elämäkertakatsauksin seuraamaan vanhojen ja nykyisten ansioituneiden tekstiilimiesten elämänvaiheita ja saavutuksia, kertomaan tärkeimmistä tapahtumista tekstiiliteollisuudessa, uudisrakennuksista, huomattavista laajennuksista, omistajavaihdoksista ja henkilösiirroista. Lehden tulee erikoisesti seu-raamaan ulkolaisten tekstiililehtien kirjoituksia tutustuttaen lyhennysottein suomenkieli-sen lukijapiirinsä uutuuksiin ja parannuksiin selostaen kokouksien ohjelmia. Tällä ohjel-malla Tekstiililehti lähtee taipaleelle ja toivoo saavansa lukea kannattajapiiriinsä kaikki tekstiiliteollisuuden piirissä työskentelevät sekä teknilliset että kaupalliset piirit”.

Tämän ohjelman mukaisesti alettiin lehteä julkaista neljä numeroa vuodessa. Seuraavana Vuonna oli suunniteltu lehden numerolukua lisättäväksi kuudeksi. Tätä suunnitelmaa ei ollut vielä ehditty toteuttaa. Ennen kuin toinen maailmansota kaikkine hankaluuksineen ja vaikeuksineen puhkesi v. 1939. Kun sodasta kaikkien otaksumien vastaisesti muodostui pitkäaikainen, ehtivät sen vaikutukset levitä laajalle ja syvälle. Tekstiililehtikään ei jäänyt kaikista näistä vaikeuksista osattomaksi vaan julkaisumahdollisuudet pienenivät sodan aikana. Ilmoittajien määrä väheni kun myyjillä ei ollut mitään tarjottavana. Tämän takia leh-den talous muutamana vuonna muodostui tappiolliseksi, jonka seurauksena parina sota-vuotena oli numeroiden lukumäärä alennettava kolmeen. Ensimmäinen rauhanvuosi 1945

28

muodostui lehden taloudelle ilmoitusten puutteen takia vaikeimmaksi. Kun lisäksi vuoden lopulla paperin säännöstely astui voimaan. oli jälleen pakko edelleen supistaa sivulukua. Supistus oli hyvin voimakas. Vuonna 1946 lehti sai käyttää paperia vain 40 % vuoden 1945 paperimäärästä. Kun vuosi 1945 jo oli ollut lehdelle ”köyhä vuosi”, kuten edellä juuri on mainittu. merkitsi tämä sitä. että lehdellä oli käytettävänään koko vuotta varten paperia vain 48 sivua varten, siten ollen vain vähän enemmän kuin myöhemmin on tarvittu yhtä numeroa varten. Kun Tekstiililehti on ainoa suomenkielinen tekstiiliteknillinen ammatti-lehti. Liiton johtokunta teki kaiken voitavansa tilanteen parantamiseksi, mutta tuloksetta.

Johtokunta oli suunnitellut mm. julkaistavaksi tavallista laajemman erikoisen juhlanume-ron 10-vuotisjuhlaksi. mutta tällekään ei myönnetty lisäpaperia. Näin oli siis turvauduttava 24-sivuiseen tilapäisjulkaisuun, jollaiseen kyllä myönnettiin tarvittava paperimäärä. Täs-sä juhlajulkaisussa oli lyhyen historiikin lisäksi myös luettelo silloisista jäsenistä. Hyvin mieluisana uutisena kuultiinkin johtokunnan kokouksessa marraskuun 15. pnä 1947 pu-heenjohtajan ilmoitus. että paperin säännöstelytoimikunta oli hyväksynyt Tekstiililehden lisäkiintiön, niin että vuodeksi 1948 voitiin sivujen lukumäärä korottaa 48:sta 80 sivuun. Tähän onnelliseen päätökseen oli vaikuttanut Suomen Kutomateollisuuden Työnantaja-liiton asiamies varatuomari L. Luoma suosituksellaan.

Vähitellen vuosien vieriessä tilanne sentään parani niin. että päästiin edes alkuaikojen saavutuksiin. neljä täysipainoista numeroa vuodessa. Vasta vuoden 1951 alusta lähtien toteutui alussa päämääräksi asetettu kuusi numeroa vuodessa. Tekstiililehti on siis vas-ta 10 vuotta ilmestynyt alkuperäisen suunnitelman mukaisena. Tätä kahden numeron lisäystä vuodessa on pidettävä hyvin tärkeänä edistysaskeleena, sillä paitsi sitä että laa-jentuneeseen tilaan mahtuu enemmän kirjoituksia. mutta tärkeämpi seikka on se, että nk. ajankohtaiset asiat eivät tule lukijalle kovin pahasti vanhentuneina. Viimeksi mainit-tu seikka vaatisi oikeastaan lehden numerolukua lisättäväksi edelleen, ja niinpä onkin tutkittu mahdollisuuksia numerojen luvun lisäämiseksi kahdeksaan. Toivottavasti tähän päästään. Tällöin eivät asiat enää pääsisi vanhenemaan.

Lehden sisältö on alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ollut pääasiallisesti puhtaasti tekniikkaa käsitteleviä kirjoituksia. alkuperäistutkielmia, kokouksissa pidettyjen esitelmi-en useinkin aivan tarkkoja selostuksia sekä ulkomaisten lehtien kirjoitusten lyhennelmiä ja lyhyitä uutisia. Liiton stipendin saaneiden selostukset stipendin turvin suoritetuista tut-kimuksista ovat suuresti rikastuttaneet lehden sisältöä. Myös yleisluontoisempia, lähinnä talouselämää koskevia kirjoituksia lehdessä on ollut erikoisesti ns. pääkirjoitusten pai-kalla. Näistä mainittakoon erikoisesti vuosikatsaukset. joissa lyhyesti ensin tarkastellaan poliittista tilannetta maailman eri puolilla ja taloudellista kehitystä ulkomailla. Kotimaan sekä poliittiset että erittäinkin taloudelliset vaihtelut ja kehittyminen joutuvat huomatta-vasti perusteellisemman tarkastelun alaiseksi siinä laajuudessa, kuin sille varattu mel-ko suppea tila sallii. Kotimaan tekstiiliteollisuuden kehittymisen tarkastelu tapahtuu jo melkoisesti tarkemmin, mikäli mahdollista tilastollisia tietoja apuna käyttäen. vaikka ei tässäkään voida puhua mistään perinpohjaisesta käsittelystä. Tämä puutteellisuus joh-tuu suureksi osaksi siitä. että kaikki tilastolliset laskelmat yleensä valmistuvat myöhään.

Tällaisen suppean katsauksen tarkoitus on tehdä mahdolliseksi saada jonkinlainen yleis-kuva tapahtumista. Sellaisen, joka haluaa seikkaperäisempiä ja laajempia tietoja, on tur-vauduttava toisiin tietolähteisiin.

29

Suomen Tekstiiliteknillisen Liiton toimintaa on lehden palstoilla käsitelty hyvinkin tarkasti ja julkaistu kokouksista ja esitelmistä mahdollisimman tarkat selostukset. niin että nekin. joilla ei ole ollut mahdollisuuksia osallistua kokoukseen. pääsisivät osalliseksi muiden kuulemasta. Vieläpä läsnä olleillekin tällainen kertaus on hyvin tarpeellinen. Tämän takia onkin pyritty julkaisemaan esitelmät mikäli mahdollista kokonaisuudessaan. erittäinkin sellaiset. joissa on viljelty numerotietoja tavallista runsaammin. Sama koskee myös piir-roksia.

Vuonna 1945 aloitettiin lehdessä kaiken edellä mainitun lisäksi julkaista lehden kokoon nähden melkoisen laajaa katsausosastoa. jossa selostetaan tärkeimpiä uutuuksia ja onpa julkaistu kokonaisia kirjoituksiakin ulkomaisista lehdistä suomenkielisinä. Tarkoi-tuksena on ollut saada jonkinlainen katsaus näiden lehtien laajaan aineistoon. Suomen Kutomateollisuuden Työnantajain Liitto on ymmärtänyt tämän osaston, kuten yleensä suomenkielisen ammattilehden tärkeyden erittäinkin vieraita kieliä osaamattomien vir-kailijoiden ja työläisten ammattitietouden levittäjänä ja on siitä lähtien vuosittain tukenut toimitustyötä myöntämällä avustusta kustannuksiin. Jäsenten merkkipäiviin siirtymisiin paikasta toiseen ym. on Tekstiililehti mahdollisuuksien mukaan kohdistanut huomiota.

Tekstiililehden toimitusta on koko tämä neljännesvuosisadan taival hoidettu sivutoimi-sena. koska lehden talous ei päätoimista toimituskuntaa olisi voinut kustantaa. Lehden päätoimittajana on koko sen tähänastisen ilmestymisajan toiminut Tampereen teknillisen oppilaitoksen kutomateollisuuden opintosuunnan yliopettaja. dipl.ins. A. Heikkilä. Hänen apunaan ovat toimituskuntaan kuuluneet dipl.ins. T. Karttunen 1937-54. dipl.ins. prof. E. Häyrinen 1937-58, dipl. ins. H. Krogius 1937-45, dipl.ins. K. Sucksdorff 1944-45. dipl. ins. K. Suikkanen1944-58. dipl.ins. J. Ruutu 1946-58 ja dipl. ins. K. Jansson 1955-58. Vuoden 1959 alusta lähtien on päätoimittajan apuna ollut suurennettu 10-jäseninen toi-mituskunta. Tämän suurennuksen tarkoituksena on ollut saada tekstiiliteollisuuden eri haarat paremmin edustetuiksi ja näin myös kirjoitukset mahdollisimman tarkkaan koko teollisuutta sivuaviksi, Tähän uudistettuun toimituskuntaan tulivat dipl. ins:t R. Borgström. K. Jansson. B. Malmström ja insinöörit K. Miettinen. O. Harala ja K. Paaer sekä maisterit E. Pallas ja J. Santala.

Uusien maaliskuun 11. päivänä 1961 vuosikokouksessa lopullisesti hyväksyttyjen sään-töjen mukaan määriteltiin myös Tekstiililehden asema. Sille perustettiin toimitusneuvosto, jonka tehtävänä on lähinnä neuvoa-antavana elimenä tukea päätoimittajan johdolla ta-pahtuvaa toimitustyötä. Sen muodostaa enintäin viisi liiton jäsentä, jotka keskuudestaan valitsevat puheenjohtajan. Päätoimittajan ja taloudenhoitajan tehtävät täsmennettiin. Toi-mituskunta jäi ennalleen.Lehden taloudenhoitajana oli vv. 1937-42 kauppat. kand. E. Simelius ja vuodesta 1942 lähtien ostopäällikkö F. Vapaavuori. Lehden painopaikka on koko ajan ollut Tampereen Uusi Kirjapaino - Hermes Oy, vaikka omistaja onkin vaihtunut.

Lehden kaksi ensimmäistä viisivuotiskertaa sidottiin. ja ne on vähitellen myyty jäsenille. jotka ovat halunneet saada lehden täydellisenä. Kahta jälkimmäistä viisivuotiskertaa ei ole voitu lehden toimesta sidottaa, koska kaikkia numeroita ei enää ollut jäjellä muuta kuin arkistokappaleet.

30

Sanastotyö

Jo kesäkokouksessa Turussa 1937 professori E.J. Simola ehdotti, että Liitto ottaisi tehtäväkseen koota ja kehittää suomenkielistä tekstiiliteknillistä sanastoa ja työs-

kennellä horjuvien käsitteiden vakiinnuttamiseksi. Asia jäi johtokunnan edelleen kehitet-täväksi ja kokouksessa 5. 3. 1938 johtokunta esitti perustettavaksi erillisen sanastotoi-mikunnan tätä työtä suorittamaan ja ehdotti, että tähän toimikuntaan nimettäisiin eri tekstiiliteknillisten alojen edustajia. Tällainen toimikunta nimettiinkin ja sen puheenjohta-jaksi tuli dipl.ins. E. Liljeroos ja jäseniksi dipl.insinöörit A. Heikkilä, L. Kiviranta, G. Silen ja insinöörit P.Takala, K. Paaer, E. Dahl ja J. Saarinen.

Toimikunnan ensimmäisiä tehtäviä oli ottaa yhteys Suomalaisten Teknikkojen Seuran teknilliseen sanastotoimikuntaan. Työskentely mainitun toimikunnan kanssa onkin ollut sitten jatkuvaa. Ensimmäisenä sanastoon kohdistuvana työnä oli runkokortistoon tule-vien sanojen valitseminen. Peruskirjaksi otettiin ”Glafeyy´n Textillexikon”, mikä valinta ehkä ei ollut paras mahdollinen, mutta silloin ei etsimisestä huolimatta muutakaan löydet-ty. Tästä sanakirjasta saatua sanavalikoimaa täydennettiin eri sanakirjoista, erikoisesti englantilaisista, saaduilla sanoilla. Myöhemmin voitiin valinnassa käyttää apuna myös 1954 ilmestynyttä ”Norsk Tekstil Ordbok´ia”. Sota kaikkine hankaluuksineen vaikeutti myös tämänkin toimikunnan työskentelyä, jopa niin että työstä tuskin voidaan puhuakaan. Kun sodan päätyttyä vihdoin saatiin työ käyn-tiin todettiin, että edellä mainittu toimikunta, jota vielä oli laajennettukin asiantuntijoil-la, oli liian raskas- ja hankalaliikkeinen. Tämän takia johtokunta päätti kokouksessaan 11.9.1945, minkä päätöksen vuosikokous 5. 12. 1945 vahvisti, muodostaa komitean 3-henkiseksi: puheenjohtajaksi dipl.ins. M. Auterinen ja jäseniksi dipl.ins. J. Ruutu ja ins. P. Takala. Aineisto oli jo pääpiirteissään kerätty, joten tämän toimikunnan tehtäväksi jäi tämän aineiston selvittäminen, käsitteiden vakiinnuttamistyö sekä mahdollinen täyden-täminen. Toimikunta ryhtyikin reippaasti ja määrätietoisesti laajaan ja aikaaviepään työ-höönsä. Erittäinkin vakiinnuttamis- ja täydentämistyössä toimikunnan tarkoituksena oli vedota Liiton koko jäsenkunnan apuun, kuten se kokouksissa ja lehtikyselyissään tekikin.

Välityönään toimikunta joutui pohtimaan mm. epäjohdonmukaisuuksia sanastossa, jota oli käytetty kutomateollisuuden palkka-asioissa. Tämän työn jätti johtokunta toimi-kunnalle kokouksessaan 17.1.1947. Johtokunnan kokouksessa 12. 11. 1948 dipl.ins. M. Auterinen pyysi eroa sanastotoimikunnan puheenjohtajan toimesta. Johtokunnan suostuttua eroanomukseen päätettiin samalla uusia koko toimikunta. Paremman toimin-tatehon saamiseksi valittiin uuden toimikunnan jäsenet samalta paikkakunnalta. Jäsenik-si ehdotettiin dipl.ins:t V. Jalava. O. Vuorio ja S. Saarinen. Viimeisenä toimintavuotenaan toimikunta julkaisi yhden mietinnön, jossa ehdotettiin eräiden tekstiiliteollisuudessa usein esiintyvien vieraskielisten tai samaa käsitettä ilmaisevien sanojen korvaamista yhden-mukaisilla ja helppotajuisilla suomenkielisillä sanoilla. Pöytäkirjojen mukaan ei tämä uu-sikaan komitea toiminut erikoisen tehokkaasti, koska johtokunnan kokousten pöytäkir-joissa esiintyy siltä ajalta usein pykäliä, joissa ”päätettiin pyytää selvitystä toiminnasta ja materiaalista”. Vuosikokouksessa 17. 3. 1951 voitiin ilmoittaa, että Tekstiilivaltuuskunta

31

oli myöntänyt asian eteenpäin viemiseksi 150.000 markan avustuksen, jonka turvin voi-tiin ajatella toiminnan johtoon kielimiestä. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Liitto oli useaan otteeseen myöntänyt varoja työn aiheuttamien menojen peittämiseen.

Sanastotyössä tapahtui huomattava käänne toteutumista kohti, kun johtokunta kokouk-sessaan 24. 5. 1951 päätti antaa sanojen järjestelytehtävän Tampereen lyseon 7. luokan oppilaan Leo Koirasen suoritettavaksi. Hänen tehtävänään oli kesän aikana järjestää kortit aakkosjärjestykseen sekä täydentää kortistoa määrättyihin sanakirjoihin merkityin lisäyksin. Palkkioksi sovittiin 30.000 markkaa. Syksyyn mennessä tämä työ valmistuikin. Kokouksessaan 15. 10. 1951 johtokunta päätti jatkaa työn edelleen kehittämistä siten, että nyt koottuna oleva ja järjestetty aineisto annettaisiin ”pätevän” yleiskomitean luet-tavaksi, jolloin heti voitaisiin erottaa joukosta kaikki valmiit sanakortit sekä lajitella muut ammattivaliokunnille käsiteltäväksi. Tähän komiteaan valittiin dipl.ins:t A.Heikkilä pu-heenjohtajana, K. Jansson, M. Heikkilä, P. Vaarna, O. Hedlund, L. Kiviranta ja O. Schul-man. Liiton puheenjohtaja dipl.ins. T. Karttunen osallistui myös säännöllisesti kaikkiin komitean istuntoihin. Tämä komitea otti työnsä vakavasti, sillä olihan jo aika saada työ jonkinlaiseen päätökseen. Neljän tunnin mittaisia kokouksia pidettiin kutakuinkin sään-nöllisesti joka maanantai. Komitea koostui siksi onnistuneesti eri alojen edustajista, että muualle lähetettäviä sana kortteja kertyi suhteellisen vähän. Niinpä tämä ”maanantaiseu-ra” saikin työnsä valmiiksi, so. kaikki kortit läpikäydyksi ja kullekin käsitteelle vastinsanan suomen. ruotsin. saksan ja englannin kielellä. Korteissa oli lähtösanana saksankielinen sana, joten seuraavana työnä oli korttien uudelleen kirjoittaminen suomenkielinen sana hakusanana ja uudelleen aakkostaminen tämän mukaan. Tämän työn suoritti seuraavan kesän aikana Liiton puheenjohtaja dipl.ins. T. Karttunen. Kun jo aikaisemmin oli päätetty saattaa teos julkisuuteen monisteena, voitiinkin kesäko-kouksessa 7. 6. 1952 ilmoittaa. että lähes 3000 sanaa käsittävä sanasto voidaan jo syk-syllä esittää yleisön arvosteltavaksi. Kokouksessa 22.3.1952 oli myönnetty sanastotyön loppuun saattamiseksi tässä vaiheessa 200.000 markkaa. Ennen monistamista käytiin trikoosanasto vielä kerran läpi. Tämän työn suoritti syksyllä 1952 komitea, johon kuu-luivat dipl.ins:t J. Ruutu, O. Vuorio, V. Teljo ja A. Heikkilä. Vielä tämänkin jälkeen edellä mainittu pääkomitea tarkasti eräitä epäselviä kohtia. Johtokunnan kokouksessa 13.3. 1953 puheenjohtaja voi vihdoinkin ilmoittaa sanastokortiston olevan siinä kunnossa, että vahalle kirjoittamiseen voitaisiin ryhtyä seuraavan kuun alussa. Arvion mukaan tulisi sanastoon n. 170 A4-kokoista sivua.Samalla päätettiin laatia haku-sanasto. jossa esiintyvät kaikki vieraskieliset sanat aakkosjärjestyksessä yhteisenä ryh-mänä. Varsinaisen monistamistyön suoritti Tampereen teknillisen oppilaitoksen laborato-riovahtimestari K. Niemi. Saman vuoden kesäkokouksessa voitiinkin sitten ilmoittaa, että sanasto on valmis. Samalla kun jäseniä kehotettiin tutustumaan tähän sanastoon, pyy-dettiin heitä ilmoittamaan sihteerille havaitsemistaan virheistä ja puutteista. jotta ne sitten voitaisiin ottaa huomioon ja korjata tai lisätä lopulliseen painettuun teokseen. Menekki oli niin hyvä. että oli otettava uusi 100 kappaleen lisäpainos. Toinenkin lisäpainos, 50 kpl, oli vielä myöhemmin otettava. Sanaston hinta oli jäsenille 800 markkaa ja muille 2000 markkaa. Myynnistä saatu tulo vaikutti osaltaan tämän vuoden hyvään taloudelliseen tulokseen tuottamalla 204894 markan ylijäämän kirjoitus- ja monistusmenoihin nähden.

32

Vaikka työ näin oli saatu päätökseen, ei tätä monistetta pidetty lopullisena muotona, vaan työ päätettiin pitää jatkuvasti vireillä niin, että sopivan väliajan jälkeen voitaisiin teos saada kirjan muotoon. Toimikunta oli hyvin tietoinen siitä, että monisteessa oli ainakin puutteita, mahdollisesti virheitäkin. Tämän takia sopivan pituista aikaa monisteen ja kir-jan välillä pidettiin välttämättömänä, ja siinä mielessä käyttäjille esitettiin toivomus, että nämä ilmoittaisivat havaitsemistaan virheistä ja puuttuvista sanoista. Niinpä johtokunnan kokouksessa 8. 2. 1954 jo päätettiin herättää sanastotoimikunta henkiin. Aikaisemmin mainitussa kokoonpanossaan komitea ryhtyikin taas tuttuun työhönsä, jonka pohjana tällä kerralla oli moniste. Kohta kohdalta pohdittiin monisteen kukin sana, joitakin sanoja jätettiin pois, toisia taas lisättiin. Johtokunnan kokouksessa 21. 3. 1955 valittiin sanas-tokomitean toiminnanjohtajaksi edesmenneen dipl.ins. T. Karttusen jälkeen dipl.ins. L. Kiviranta.

Erikoisen visaiseksi ja vuosikausia eri asteissa pohdituksi kysymykseksi muodostui suo-malaisen vastineen keksiminen ”rayon”-sanalle. Komitean ehdottamat ja Säteri Oy:n hyväksymät säteri ja silla nimitykset eivät saavuttaneet kaupallisten piirien kannatusta. Heidän vastustuksensa perustui pula-ajan aiheuttamaan sillan, huonoon maineeseen. Silloinhan jouduttiin käyttämään tätä kuitua sellaisiinkin tarkoituksiin, joihin se ei sovel-tunut. Mainittakoon tässä, että ratkaisu sai lopullisen muotonsa vasta 1961, siis vasta huomattavasti sanakirjan julkaisemisen jälkeen.

Tarkistuksen aikana tuli esille yhä uusia käsitteitä, joille oli löydettävä suomen kieleen soveltuva vastine. Nykyisen kiihkeän kehityksen aikana tämä on aivan luonnollista. Tä-män takia komitea totesikin, että jos odotetaan tämän tulvan ehtymistä, siirtyy sanakirjan julkaiseminen epämääräiseen tulevaisuuteen. Niinpä asian tullessa esille johtokunnas-sa päätettiin ryhtyä julkaisutoimenpiteisiin. Ensin pyydettiin kustannusarvioita täkäläisiltä kirjapainoilta, ja lopulta päästiin niin pitkälle, että johtokunnan kokouksessa 17. 10. 1958 päätettiin uusi sanasto painattaa Aamulehden kirjapainossa 2000 kappaleen painokse-na. Tarjoushinta oli n. 500.000 markkaa.

Näin oli saatu parin vuosikymmenen työ päätökseen, sikäli kuin tämäntapaisesta teokses-ta voidaan käyttää sellaista sanontaa. Kielihän elää ja muuttuu jatkuvasti, ja tämä pitää paikkansa erikoisesti vilkkaasti kehittyvän teollisuuden suhteen, jossa aina syntyy uusia käsitteitä. Toimitus pitääkin tätä vain taukona, jonka jälkeen uudet voimat jatkavat siitä, mihin tällä kerralla on pysähdytty. Teoksen valmistuttua Tekstiilivaltuuskunta pyysi Liit-toamme Tavaraselostevaltuuskunnan kehotuksesta jatkamaan sanastotyötä ja täyden-tämään sanastoa mm. raaka-aineiden ja Valmiiden tekstiilituotteiden kauppanimityksillä. Asia oli esillä johtokunnan kokouksessa 10. 2. 1960. Johtokunnan mielestä päästäisiin parhaaseen tulokseen muodostamalla täysillä valtuuksilla toimiva komitea, joka keskit-tyisi ainakin aluksi juuri raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden kauppanimityksiin. Tämä päätös päätettiin saattaa Tekstiilivaltuuskunnan tietoon ja Tekstiilivaltuuskunta nimesikin yhteistyössä Liittomme kanssa myöhemmin arvovaltaisen komitean vuorineuvos K. Rau-tion puheenjohdolla, jossa jäseninä olivat mm. dipl.ins:t L. Kiviranta, K. Jansson ja M. Auterinen sekä ins. O. Mehtonen.

33

Stipendirahasto

Stipendirahaston perustaminen on kuulunut Liiton ensisijaisiin päämääriin aivan alus-ta lähtien. Kului kuitenkin useita vuosia, ennen kuin tämä päämäärä saavutettiin.

Liiton johtokunnan kokouksessa helmikuun 10. pnä 1947 valmisteltiin jo alustavasti syk-syllä pidettävän 10-vuotisjuhlan ohjelmaa, ja tässä yhteydessä esitettiin, että stipendira-haston perustamisesta muodostuisi näiden juhlien pysyvä muistomerkki. Johtokunnan kokouksessa syyskuun 3. pnä 1947 hyväksyttiin perustettavan stipendirahaston säännöt seuraavanlaisina:

Suomen Tekstiilimiesten Liitto ry:n Stipendirahaston säännöt

1 §Stipendirahasto on perustettu Suomen Tekstiilimiesten Liiton 10-vuotisjuhlakokouksessa syys-kuun 20. pnä 1947 siirtämällä siihen perusrahastoksi Liiton omistamat kolme kappaletta Tam-pereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n osakkeita.

2§Rahastoa kartutetaan Liiton vuosikokouksen myöntämillä ylijäämävaroilla sekä lahjoituksilla.

3§Rahaston hallituksena toimii Suomen Tekstiilimiesten Liiton johtokunta.

4§Vuoden tilinpäätöksen yhteydessä ratkaisee rahaston hallitus jaetaanko kuluneen vuoden kor-koja osinkotulot stipendeinä, siirretäänkö ne seuraavan vuoden stipendijakoon vai lisätäänkö ne pääomaan. 5§Sen lisäksi voi rahasto vastaanottaa lahjoituksia, jotka lahjoittaja määrää kertakaikkisesti näi-den sääntöjen pohjalla jaettavaksi. 6 §Hallitus voi jakaa stipendejä vuosittain ulkomaisina matka-apurahoina tekstiiliteknillisen opiskelun jatkamista varten tai koti- tai ulkomailla suoritettavia tekstiiliteknillisiä tieteelli-siä tutkimustöitä varten. 7§Stipendejä voidaan myöntää vain henkilöille, jotka täyttävät Suomen Tekstiilimiesten Lii-ton jäsenyysvaatimukset. Stipendin anojan on anoessaan esitettävä matka- tai työsuunnitel-ma ja sitouduttava antamaan hallituksen määräämän ajan kuluessa matka- tai työkertomus.

8 §Lisäyksiä ja muutoksia näihin sääntöihin voidaan tehdä Suomen Tekstiilimiesten Liiton johto-kunnan esityksestä laillisesti kokoon kutsutun Liiton kokouksen päätöksellä.

9§Jos Suomen Tekstiilimiesten Liitto lopettaa toimintansa, on rahaston varat luovutettava jollekin korkeampaa tekstiiliteknillistä opetusta hoitavalle oppilaitokselle Suomessa stipendirahastoksi sen oppilaille tämän rahaston sääntöjen mukaisina matka- ja apurahoina jaettavaksi.Liiton 10-vuotisjuhlakokouksessa syyskuun 20. pnä 1947 kokous yksimielisesti hyväksyi

34

edellä esitetyn johtokunnan ehdotuksen sekä rahastolle laaditut säännöt. Vuoden 1948 kuluessa stipendirahasto sai seuraavat lahjoitukset:

Singer Oy:ltä 10.000 markkaaTelko Oy:ltä 5.000 markkaaSäteri Oy:ltä 20.000 markkaaPiippo Oy:ltä 10.000 markkaa

Tämän jälkeen on rahastoa kartutettu vuotuisilla korko- ja osinkotuloilla ja Liiton myön-tämillä ylijäämävaroilla. Näiden turvin on stipendirahasto kasvanut niin, että sen Varat joulukuun 31. pnä 1960 olivat päivän tilinpäätöksen mukaisesti 4203.239 markkaa. Varat on sijoitettu etupäässä osakkeisiin.

Merkkitapaukseksi stipendirahaston ja koko Liitonkin toiminnassa muodostui vuosi 1956, jolloin stipendirahasto vuotuisista korko- ja osinkotuloistaan voi julistaa haetta-vaksi ensimmäisen, 150.000 markan suuruisen matka-apurahan. Tämä tapahtui joh-tokunnan kokouksessa maaliskuun 9. pnä 1956. Stipendiä haki vain ins. E. Koskinen Lapinniemen puuvillatehtaan kehräämöstä 6 kk opiskelua ja käytännöllistä harjoitte-lua varten Englannissa. Vaalikokouksessa marraskuun 30. pnä 1956 stipendin myön-täminen sitten tiedotettiin jäsenille. Tämän jälkeen on stipendi voitu jakaa vuosittain, jopa vähän korotettunakin.Vuonna1957myönnettiin stipendi fil.maisteri J.Santalal-le Tekstiilitutkimusyhdistys ry:stä tutkimusmatkaa varten Saksaan. Apurahan suuruus oli tälläkin kerralla 150.000 markkaa. Seuraavana vuonna 1958 sai stipendin 185.000 markan suuruisena dipl.ins. M. Nieminen Lapinniemen puuvillatehtaasta loimen liis-tausta ja liisterin poistoa käsittelevien ratkaisujen tutkimiseen Saksassa ja Hollannissa. Hakemuksia oli tällä kerralla jo kaikkiaan viisi ja jotka olivat lisäksi hyvin tasaväkisiä.

Vuoden 1959 stipendi myönnettiin 185.000 markan suuruisena dipl. ins. Liisa Pakkalalle Tekstiilitutkimusyhdistyksestä ry. aiheen ”Erilaisten viimeistysmenetelmien vaikutus kan-kaan ominaisuuksiin nimenomaan valmisvaateteollisuuden tarpeita silmällä pitäen” tutki-miseen. Osa työstä suoritettiin ”Tefo”:ssa Göteborgissa, osa Tekstiilitutkimusyhdistyksen laboratoriossa Helsingissä. Vuodeksi 1960 voitiin stipendisumma korottaa 200.000 mark-kaan. Sen vuoden hakijoista annettiin apuraha ins. R. Kiiskilälle Tampereen Verkatehdas Oy:stä käytettäväksi n. 3 kuukauden pituiseen opintomatkaan Tanskaan, Länsi-Saksaan ja Belgiaan tekokuituisten ja tekokuitusekoitteisten kampalankojen raakavalkoisena ja kuituna värjättynä tapahtuvan kehruun tutkimiseksi.

Stipendirahasto on näin ilman mainittavia lahjoituksia Liiton omin ponnistuksin kehittynyt jo merkittäväksi tekijäksi jäseniensä jatkokehitystä ajatellen, ja kun edelleen joka vuosi ainakin pieni osa ylijäämästä voidaan liittää pääomaan, on toiveita, että edelleen voitai-siin stipendin suuruutta lisätä. Tämä kaikki riippuu Liiton ja lehden talouden kehittymi-sestä. Lähitavoitteena on, että rahasto voisi jakaa kaksi kohtalaisen suurta stipendiä. Toivottavasti vielä lahjoituksetkin kartuttavat rahastoa. Vuosien 1960-61 vaihteessa sti-pendirahasto sai johtaja W. A. H. Gary’ltä 50.000 markan lahjoituksen käytettäväksi rou-va Sylvi Kurko-Gary’n rahastona stipendeinä jaettavaksi.

35

Työnjohtajien ammattikurssit

Kesäkuun 9. pnä 1945 Helsingissä pidetyssä kesäkokouksessa alusti dipl.ins. A. Heik-kilä kysymyksen työnjohtajien ja laitosmiesten koulutuksesta tekstiiliteollisuudessa.

Kokous päätti yksimielisesti antaa Liiton johtokunnan tehtäväksi Suomen Kutomateolli-suuden Työnantajain Liiton tukemana toimeenpanna ammattikurssit ensin Tampereella ja niistä saatujen kokemusten perusteella mahdollisesti muillakin paikkakunnilla, sikäli kuin niillä ilmeni halua ja tarvetta sellaisiin. Kurssit järjestettiinkin muutamien valmistelua hidastavien vaikeuksien jälkeen Tampereella syksyllä 1946. Kurssien ohjelma käsitti 54-60 luentotuntia iltaisin jaettuina kolmen kuukauden ajalle.Kursseihin osallistui noin 160 työnjohtajaa ja laitosmiestä Tampereen ja sen ympäristön tehtaista. Jo suuri osanottajamäärä ja osallistuvien säännöllinen ja innokas luennoilla käynti todisti kurssien saamasta suosiosta ja tarpeellisuudesta. Luennoitsijoina oli etu-päässä Tampereen tehtaiden insinöörejä, lukuun ottamatta eräitä helsinkiläisiä, lähinnä työnjohdon psykologiaa ja työnjohto-oppia käsitelleitä luennoitsijoita. Kurssit onnistuivat kokonaisuudessaan erinomaisesti. Kurssien luennot annettiin monistettuina kaikille kurs-silaisille. Tähän kurssiin supistuikin Liiton suoranainen osuus tällä alalla. Suomen Kuto-mateollisuuden Työnantajain Liitto alkoi suunnitella laitosmieskoulutusta ja on suorittanut tätä kurssitoimintaa paljon laajempana ja monipuolisempana kuin mitä Liitolle olisi ollut mahdollista, erittäinkin taloudellisesti.

Työnjohdolliset oppiaineet

Dipl.ins. A. Heikkilän 5. 3. 1938 pitämä esitelmä työnjohtajien ja työntekijäin välisistä suhteista aiheutti kokouksen pöytäkirjan mukaan runsaasti keskustelua, jonka päätteeksi pöytäkirjaan dipl.ins. E Häyrisen ehdotuksesta merkittiin toivomus, että Liitto kääntyisi

Kuva kursseilta syksyllä 1946

36

eräiden teollisuuden ammattiyhdistysten puoleen yhteisen kirjelmän laatimiseksi Teknil-lisen korkeakoulun ja Tampereen teknillisen opiston johdolle, jossa kirjelmässä suosi-teltaisiin näille työnjohdollisten aineiden ottamista lukusuunnitelmiin. Tämä aloite ei sillä kerralla kuitenkaan johtanut minkäänlaisiin tuloksiin. Todennäköisesti aika ei vielä ollut kypsä tälle, ja lisäksi olivat opetusohjelmat jo siksi täyteen ahdettuja, ettei uusia aineita niihin niinkään helpolla saatu sopimaan, jos eivät aatteen kannattajat olleet enemmis-tönä, kuten he silloin valitettavasti eivät olleet. Tampereen teknillisen opiston kohdalla oli pohjimmaisena syynä se, että teknillisten oppilaitosten opetusohjelmat olivat silloin kokonaisuudessaan uudistusten alaisena. Tämä työ kesti vuosikausia.

Tässä yhteydessä Kauppa- ja teollisuusministeriön Ammattikasvatusosasto antoi yli-opettaja dipl.ins. A. Heikkilän tehtäväksi kutomateollisuuden opintosuunnan opintosuun-nitelman laatimisen sekä valtuutti hänet kutsumaan tähän suunnittelutoimikuntaan teol-lisuuden piiristä avukseen kaksi sellaista jäsentä, jotka olisivat kiinnostuneita opetuksen kehittämisestä. Valinta kohdistui kahteen silloiseen johtokunnan jäseneen dipl.ins:iin K. Suikkanen ja O. Schulman.

Rajoituksista tuntiluvuissa ym. huolimatta onnistui toimikunta sisällyttämään sekä Tam-pereen teknillisen opiston että koulun opetusohjelmaan työnjohto-opin, rationalisoinnin ja aikatutkimuksen opetukselle vähäisen tuntimäärän. Näin kantoi hedelmää johtokunnan aikoinaan kypsyttelemä aate. Pienestä tuntimäärästä huolimatta saavat oppilaat ainakin alkeisopetuksen ja periaatteet jo kouluasteella.

Tekstiilitutkimus maassamme

Keväällä 1946 Liitto käsitteli kokouksessaan dipl.ins. E. Häyrisen alustamaa kysymys-tä tekstiilitutkimuslaitoksen perustamisesta Suomeen. Kysymyksen laajakantoisuu-

den vuoksi päätettiin alustus painattaa ja jakaa kaikille Liiton jäsenille. Samalla päätettiin esittää asia Tekstiilivaltuuskunnalle kysymyksen lähinnä taloudellista selvittelyä varten. Tekstiilivaltuuskunta asettikin toimikunnan selvittämään tutkimuslaitoksen aikaansaami-sen mahdollisuuksia sekä korkeimman tekstiiliopetuksen uudelleen järjestelyä. Tämän toimikunnan jäseniksi tulivat tuomari A. Amberla sekä dipl.ins:t K. Rautio, E. Häyrinen ja K. Sucksdorff.

Tekstiilikäsikirja

Kesäkokouksessa 1945 alusti dipl.ins. E. Häyrinen kysymyksen tekstiilikäsikirjan aikaan-saamisesta esittäen eri vaihtoehtoja asian mahdollisimman käytännölliselle ja samalla taloudelliselle ratkaisulle. Kysymyksen hoitaminen jätettiin johtokunnan tehtäväksi, joka puolestaan valitsi kolmimiehisen komitean jonka puheenjohtajaksi tuli dipl.ins. E. Häyri-nen ja jäseniksi dipl.ins:t T. Karttunen ja A. Heikkilä, hoitamaan käsikirjan toimitustyötä. Käsikirjan jäsentely ja sen käsittämä aineisto sai lopullisen hyväksymisen, ja tarkoituk-sena oli julkaista se ensin osana Tekniikan käsikirjassa ja mahdollisesti myöhemmin eril-lisenä kirjana. Kun Liiton puolelta kaikki olisi ollut valmista, ei Tekniikan käsikirjan toimi-

37

tuskunta voinutkaan luovuttaa suunnitelman edellyttämää tilaa kirjassaan, ja näin tämä yritys jäi puolitiehen, mikä on Valitettavaa, sillä kirja olisi poistanut huomattavan puutteen erikoisesti juuri työnjohtajakunnan kannalta.

Vikanäyttely

Liiton kokouksessa lokakuun 16. pnä 1948 alusti dipl.ins. O. Schulman kysymyksen ns. ”vikanäyttelystä” ja sen järjestämisestä. Alustusta seuranneessa keskustelussa pidettiin hyvin toivottavana tällaista näyttelyä, ei niinkään suurelle yleisölle, vaan tekstiiliteollisuu-den palveluksessa oleville sekä opiskelijoille. Tarkoitus oli, että näyttely valmistuttuaan siirrettäisiin tehtaasta toiseen niin, että kaikilla olisi tilaisuus tutustua siihen ja että se kierroksen tehtyään jäisi tekstiiliopiskelijoiden opetustarkoituksiin käytettäväksi. Kaikki koottu aineisto kulkisi ilman alkuperämerkintöjä, niin että katselija ei tietäisi, minkä teh-taan virheitä hän tarkastelee. Huolimatta edellä mainitussa kokouksessa lausutusta toivomuksesta, että jäsenet kukin tahollaan keräisivät aineistoa tällaiseen näyttelyyn, ja lukuisista lehdessä olleista keho-tuksista ei näytteitä tullut sellaista määrää, että niistä olisi voitu muodostaa edes sup-peahko näyttely. Näin oli suunnitelmasta luovuttava. Koottu aineisto on talletettuna Tam-pereen teknillisessä oppilaitoksessa siltä varalta, että aate uudelleen virkoaisi henkiin.

Pojoismainen yhteistyö

Aivan Liiton muodostamisesta lähtien oli päämääränä saada kosketus vastaaviin ul-komaisiin järjestöihin. Näissä suunnitelmissa olivat pohjoismaiset, Norjan, Ruotsin

ja Tanskan järjestöt aina etualalla. Vasta sitten kun näiden kanssa yhteistyö olisi saatu alulle ja hyvään vauhtiin, tulisivat keskustelut muiden kanssa kysymykseen. Yhteys toi-siin pohjoismaisiin tekstiiliteknillisiin liittoihin saatiin sodan aikana v. 1943, kun Danmarks Textiltekniska Foreningün puheenjohtaja, johtaja E. Gravesen otti yhteyden Liittoon. Johtaja E. Gravesenilla on muuten hyvin suuri osuus tässä virkeästi alkaneessa yhteis-työssä. V. 1946 saatiin yhteys Svenska Textiltekniska Riksförbundetiin ja v. 1947 Norsk Tekstilteknisk Forbund’iin. Aluksi kanssakäyminen supistui kirjeenvaihtoyhteyteen ja jul-kaisujen vaihtoon. Edellä mainitut skandinaaviset liitot pitivät yhteisiä neuvottelukokouk-sia v. 1946 Alingsásissa Ruotsissa ja v. 1947 Geilossa Norjassa. Liittomme sai kutsun näihin tilaisuuksiin, mutta osallistuminen niihin oli valuuttavaikeuksien takia mahdoton-ta, joten meidän oli tyydyttävä vain kirjeiden vaihtoon. Näissä kokouksissa keskusteltiin tekstiiliteknillisen kirjallisuuden ja kirjoitusten luetteloimisesta. harjoittelijavaihdosta, esi-telmöitsijöiden vaihdosta ym. Seuraava näiden liittojen edustajien kohtaaminen tapahtui Svenska Textiltekniska Riksförbundetin kokouksessa toukokuussa v. 1947 Landskronas-sa. Tähän kokoukseen osallistuivat kaikki Pohjoismaat. Liittoamme edustivat tässä ko-kouksessa dipl.ins:t T. Karttunen ja E. Antell.Vakiintuneemmat muodot tämä yhteistyö sai Liittomme 10-vuotisjuhlien yhteydessä pide-tyssä kokouksessa syyskuun 19-20. pnä 1947. Tässä kokouksessa ja samalla Liittomme

38

Vieraat Tammerin portailla.

Vasemmalta lukiening. v. Scedyin, Ruotsi, dir. Grav-sen, Tanska, ing. Halvrosen, Norja, ing. Segefors, Ruotsi, ing. Gedde, Norja ja fabr. Klem, Tanska.

10-vuotisjuhlassa edusti Tanskan liittoa sen puheenjohtaja, johtaja E. Gravesen ja teh-tailija H. Klem, Ruotsin liittoa sen sihteeri, tekst. ins. E. Segerfors ja rahastonhoitaja ing. V. Schedvin sekä Norjan liittoa sen puheenjohtaja, tekst. ins. K. Halvorsen ja Buskerud-, Telemark- ja Vestfold-piirin esimies ins. J. Gedde sekä Rogland -piirin esimies, johtaja Fr. Heiberg. Omaa liittoamme edusti silloinen johtokunta kokonaisuudessaan, so. pu-heenjohtaja, dipl.ins. T. Karttunen, varapuheenjohtaja, dipl.ins. A. Heikkilä ja dipl.ins:t K. Rautio, O. Schulman, E. Häyrinen, Katri Virtanen ja sihteeri dipl. ins. E. Antell.

Tässä ensimmäisessä kaikki Pohjoismaat käsittävässä kokouksessa olivat ohjelmassa samat kysymykset, joita muut Pohjoismaat olivat jo pohtineet aikaisemmissa kokouk-sissaan ja joista edelläkin jo oli maininta. Näiden lisäksi oli muitakin asioita, etupäässä järjestäytymisasioita. Mm. määrättiin kokousten pitoa koskevat kysymykset: l. Kokoukset pidetään säännöllisin väliajoin, esim. joka vuosi. 2. Kokoukset pidetään vuorollaan kus-sakin maassa. 3. Isäntäliitto ilmoittaa kokousajan ja -paikan 6-8 viikkoa ennen kokousta. 4. Isäntäliitto esittää käsiteltävät asiat niin hyvissä ajoin, että muut liitot ehtivät käsitellä ne omassa piirissään ennen kokousta. Näiden päätösten mukaisesti ovatkin kaikki seu-raavat kokoukset järjestetty vaikka 3:nen ja 4:nen kohdan seuraaminen on usein jäänyt tekemättä. Ilmoitus kokouksesta on joskus saapunut vain pari päivää ennen matkalle lähtöä. Uutena keskustelun aiheena tässä kokouksessa oli norjalaisten (ins. Halvorsen) alustama kysymys opintomatkoista, joista esimerkkinä hän esitti norjalaisten tekstiilityön-johtajien matkan Ruotsiin, mikä hänen tietämänsä mukaan oli onnistunut hyvin. Johtaja Klem kertoi samanlaisesta matkasta, jonka tanskalaiset tekstiilityöntekijät olivat tehneet Sveitsiin. Tämä tärkeä asia jäi johtokuntien edelleen kehitettäväksi.

V. 1946 toukokuun 18-20. pnä kokoonnuttiin Kööpenhaminassa. Keskustelun aiheina oli l. Pohjoismainen tekstiili-indeksi, 2. Perustutkimus - sovellettu tutkimus, 3. Tekstiilisanas-to, 4. Yhteistyö tekstiiliapuaineiden tutkimisessa ja 5. Kurssitoiminta tutkimuslaitosten yhteydessä. Kokouksen yhteyteen oli järjestetty käynti seuraaviin kohteisiin: A/S Titan, Jul. Hansens -trikootehdas, A/S Wessel & Vetts Fabriker, J. C. Modeweg&Sons Brede -verkatehdas sekä Danmarks Textilfagskole ja Dansk Textilforskningsistitute. Tehtaiden lisäksi sisältyi käynteihin tehtaiden lastentarhoja ym. sekä Frederiksborgin linna.Lisäksikeskusteltiinyhteisistäesitelmistäjateollisuusfilmienvaihdostasekätekstiiliai-heisten esitelmien ottamisesta Pohjoismaiden Insinööripäivien, NIM, ohjelmaan.Vuonna 1949 ei kokousta järjestetty. Seuraavan vuoden 1950 kokouksen paikkana oli Göteborg marraskuun 10. ja 11. pnä. Ensimmäinen keskustelukysymys koski tekstiili-

39

Vieraat illallistanssiaisissa.

sanastoa. Toisena kysymyksenä oli värien standardisointi. Mainittakoon, että norjalaiset ja tanskalaiset ovat myöhemmin kehittäneet tämän laajakantoisen kysymyksen julkai-suasteelle. Kolmas aihe koski kehruuteknologiaa. Neljäntenä kysymyksenä oli harjoit-telusuunnitelma sekä viidentenä magnetofonin käyttö esitelmien vaihdossa. Kokouksen yhteydessä selviteltiin kolmessa esitelmässä aihetta ideaalinen kangas. Myös tehdas-käynti oli ohjelmassa.

Vuonna 1951 oli kokouspaikkana Oslo 4. ja 5. pnä. toukokuuta. Osanottajien lukumää-rään nähden tämä on ollut näistä kokouksista suurin, sillä osanottajien luku nousi n. 400:aan. Tämä johtui siitä, että norjalaiset viettivät 10-vuotisjuhlaa, johon jäsenet olivat kutsutut rouvineen. Lisäksi on todettava se, että Norjan liiton jäsenluku on suurempi kuin muiden, silloin jo 741 jäsentä, syystä että Vaatimukset jäseneksi pääsyyn ovat lievemmät kuin muissa Pohjoismaissa ja muutenkin näyttävät norjalaiset ottavan innokkaasti osaa liittonsa toimintaan. Neuvottelukokouksen aiheina olivat: Yhteisen jäsenluettelon laatimi-nen, esim. joka kolmas vuosi, Kirjallisuuskysymys, Yhteys Pohjoismaiden ulkopuolella oleviin tekstiiliyhdistyksiin, Fellowship -kunta. Norjan yhdistyksen juhlan yhteydessä oli järjestetty käynti ”Tefas”-laitoksiin, Norjan tehtaiden yhteiseen viimeistyslaitokseen. Ko-kouksessa oli myös neljä esitelmää: rehtori B. Mellinin esitelmä villateollisuuden konei-den kehittymismahdollisuuksista, prof. N Gralenin tekstiilikemian kehityksestä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana ja katsaus tulevaisuuteen, civ.ing. R. Rislerin teks-tiilitehtaan rakennus- ja muutostöiden probleemeista sekä johtaja J. Brunaesin esitys tehtyä ja tekemättä jäänyttä Norjan tekstiiliteollisuudessa.

Vuonna 1952 oli taas Suomen vuoro toimia pohjoismaisen kokouksen isäntänä. Kokous pidettiin Tampereella kesäkuun 8. pnä. Keskustelun aiheina olivat ensinnäkin jo edelli-sessä kokouksessa esillä ollut kysymys yhteisestä jäsenluettelosta. Nyt tuli päätökseksi, että kukin maa painattaa oman jäsenluettelonsa A6-kokoisena. Toisena kysymyksenä oli täydellisen luettelon laatiminen tekstiilitehtaista. Kolmantena aiheena oli skandinaaviset opintomatkat, joihin Norjan ehdotuksen mukaisesti osallistuisi kaksi osanottajaa kustakin Pohjoismaasta sekä isäntämaan asettama ohjaaja. Kaikki retken osanottajat ovat saman alan miehiä. Tarkoituksena olisi viettää kokonainen päivä samassa tehtaassa, ja käynnin jälkeen olisi isäntien kanssa neuvottelutilaisuus. Ruotsalaisten taholta ehdotettiin vaihto-ehtoisesti veljesliittojen edustajien kutsumista nk. teknillisiin keskustelutilaisuuksiin, joita Ruotsin yhdistys on järjestänyt jäsenilleen. Seuraavana keskustelukysymyksenä oli esi-telmöitsijäin vaihto ja viimeisenä mielipiteiden vaihtoa sanastotyöstä.

40

Vieraat Satamakadulla 8.6.1952.

Vasemmalla lukien:dipl.ins. Heikkilä, redakt. Larsen,Tans-ka, dip.ins. Schulman, ing. Rivenaes, Norja, fabr. Lindström, Ruotsi, tekn.tri Silén, fabr. Johanscn, Tanska ja dipl.ins. Söderling.

Vuoden 1953:n neuvottelukokous pidettiin Kööpenhaminassa syyskuun 4. ja 5. pnä. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli tehdasretkeilyjä, joiden kohteina olivat A/S Klem & Krügenin verkatehdas ja Carl Holtens’in pukutehdas. Illalla oli Tanskan yhdistyksen kokous, jossa civ.ing. A Kinstrand Ruotsista esitelmöi aiheesta kankaan tarkistusmittaus. Varsinainen neuvottelukokous pidettiin Fredensborgissa.

Ensiksi oli mielipiteiden vaihtoa edellisessä kokouksessa suunniteltujen retkeilyjen onnis-tumisesta. Koska kaikkien mielestä ne olivat onnistuneet erinomaisesti, olikin seuraavana aiheena uusien retkien suunnittelu. Kolmantena keskustelun aiheena oli: kumpi on edulli-sempi, esitelmäkö vai keskustelukysymys. Jälkimmäistä pidettiin edullisena, mutta sellai-sen järjestäminen on aikaa viepää ja tulee kalliiksi. Neljäntenä kysymyksenä oli ompelimon työnjohtajien koulutus. Koska nimitykset ovat kovin erilaiset eri maissa, jäi tämä seuraavaan kokoukseen. Viimeisenä aiheena keskusteltiin tekstiiliteknikkojen ja vaatetusalan teknik-kojen välisestä yhteistyöstä. Tilanne on hyvin erilainen eri Pohjoismaissa. Tanskan ja Nor-jan liittojen säännöt sulkevat nämä pois liitosta, kun taas Ruotsissa nämä kuuluvat liittoon. Meidän sääntömme sallivat näiden kuulumisen liittoon samoin ehdoin kuin muidenkin.

Vuonna 1954 pidettiin neuvottelukokous Oslossa 30. pnä. toukokuuta. Kokousta edelsi edellisenä päivänä Sarpsborgissa järjestetty silla-säterikuiduille omistettu tekstiilikong-ressi. jossa englantilaiset asiantuntijat selvittelivät uusimpia saavutuksia sillä alalla. Var-sinaisessa kokouksessa oli ensin esillä jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan selostus edellisen kokouksen menosta ja päätöksistä sekä lyhyt tilannekatsaus kustakin maasta.

Ensimmäisenä varsinaisena keskustelukysymyksenä oli edellisestä käsittelemättä jää-nyt kysymys trikootehtaiden naispuolisten työnjohtohenkilöiden koulutuksesta, jonka yh-teydessä Ruotsin liitolle annettiin tehtäväksi koettaa saada järjestetyksi Lennings Tex-tiltekniska Institut’iin työnjohtajakurssit trikootehtaiden naispuolisille työnjohtajille. Sitten selostettiin liittojen toimittamaa ammattikirjallisuutta. Seuraava kysymys kosketteli teks-tiililehtien suhtautumista ulkomaisiin kangas-. lanka- ym. myynti-ilmoituksiin.

41

Neuvottelukokous Tammerissa8.6.1952.

Seuraavaksi keskusteltiin luentotilaisuuksien järjestämisestä, koska tutkimuslaitokset oli-vat lopettaneet teknikoille järjestämiensä luentopäivien pidon. Viimeisenä kysymyksenä oli uusien retkeilyjen suunnittelu.

Seuraava yhteinen neuvottelutilaisuus pidettiin Norrköpingissä 4. ja 5. pnä kesäkuuta 1955 Ruotsin liiton kevätkokouksen yhteydessä. Ensimmäisenä päivänä oli retkeilyjä ja Ruotsin liiton kokous, josta mainittakoon IWS:n Mr. Bray’n esitelmä villan tutkimuksen saavutuksista ja kolmiosainen esitelmäsarja ”Företag, forskning, försäljning”. Neuvotte-lukokouksessa tavanmukaisten asioiden jälkeen keskusteltiin ensin tehdyistä opintoret-kistä ja suunniteltiin uusia. Sitten tuli esille jo parissa edellisessä kokouksessa esillä ollut kysymys trikootehtaiden naispuolisten työnjohtajien koulutuksesta. Koska tarve on siksi pieni, ettei yhden maan tarpeita silmällä pitäen kannata panna toimeen kursseja, pitäisi voida järjestää yhteisiä kursseja. Asian edelleen kehittely jäi Ruotsin liiton tehtäväksi. Seuraavana keskustelun aiheena oli yhteistyö vaatetusteollisuuden kanssa.

Keskustelussa päädyttiin toteamukseen. että yhteistyöstä olisi hyötyä molemmille. Nor-jan taholta ehdotettiin keskusteltavaksi, olisiko pyrittävä läheisempään yhteistyöhön Eng-liuinin ja Saksan vastaavien liittymien kanssa.

Kokouksen viimeisenä asiana toimittaja O. Hammarlun totesi, ettei tällä virkeäksi kehit-tyneellä yhteistyömuodolla ole minkäänlaista kirjoitettua ohjesääntöä. Tämän takia hän ehdotti keskusteltavaksi, olisiko meidän itsellemme hyödyksi ja jälkeen tuleville iloksi laa-dittava säännöt tälle yhteistyölle. Näiden sääntöjen laatiminen jätettiin Suomen liiton teh-täväksi. Lisäksi mainittakoon, että isännät olivat vieraiden viihdyttämiseksi järjestäneet retken omatoimisesti Harstenan kalastajayhdyskuntaan ulkosaaristossa.

42

Retkellä Harstenaan.

Vuonna 1956 oli Suomi taas isäntänä pohjoismaiselle kokoukselle. Kokous pidettiin ke-säkokouksemme yhteydessä Helsingissä kesäkuun 17. pnä. Tavanomaisten toiminta- ym. kertomusten jälkeen oli esillä edellisen kokouksen toivomuksen mukaisesti Pohjois-maisen yhteistyön säännöt, jotka dipl.ins. A. Heikkilä oli laatinut.

Säännöt kokonaisuudessaan kuuluvat suomenkielisinä seuraavasti:

Pohjoismaiden tekstiiliteknillisten yhdistysten keskeisen yhteistyön säännöt

1 §Yhteisestä päätöksestä järjestävät Norjan, Ruotsin. Tanskan ja Suomen tekstiiliteknilliset yh-distykset Pohjoismaiden välisiä tekstiiliteknillisiä kokouksia tarkoituksella edistää yhdistysten keskeistä yhteistyötä ja keskustella yhdistysten yhteisistä kysymyksistä.

2§Yhdistykset ovat vuorojärjestyksessä vuosittain järjestettävien kokousten isäntänä ja järjestävä yhdistys määrää kokouksen ajankohdan.

3§Pohjoismaiden keskeisissä kokouksissa edustaa kutakin yhdistystä kaksi johtokunnan jäsentä sekä yhdistyksen lehden toimittaja. Kokoukseen voidaan edustajat kutsua naisineen.

4§Pohjoismaiden keskeisissä tekstiiliteknillisissä kokouksissa käsitellään yhdistysten ehdottamia asioita. Jotta kyseisten yhdistyksen johtokunnilla olisi tilaisuus muodostaa mielipiteensä etukä-teen esityslistalle tulevista asioista, on järjestävän yhdistyksen tiedotettava ehdotukset ja toivo-mukset vähintäin kuukausi ennen kokousta.

5§Kokous voidaan järjestää, vaikka etukäteen ilmoitettavat keskusteluaiheet puuttuvatkin. Ko-kouksessa tehdyt päätökset on hyväksyttävä asianomaisten yhdistysten johtokunnissa jälkeen-päin.

Neljäntenä asiana olivat pohjoismaiset opintomatkat, jo tehtyjen matkojen arviointia ja uusien suunnittelua. Viidentenä kysymyksenä oli norjalaisen yhtiön A/S Borregaard’in stipendi. Se oli alunperin tarkoitettu vain norjalaisille, mutta kuten Norjan edustaja ilmoitti, puute sopivista hakijoista oli saanut Borregaardin korottamaan stipendin 5000 Nkr:sta

43

10.000 Nkr:uun, ja samalla se julistettiin kaikille pohjoismaalaisille tarkoitetuksi stipendik-si. Koska kukin liitto tuntee parhaiten jäsenensä, päätettiin, että

1. hakemukset laaditaan toimittaja K. Kristoffersenin laatimille lomakkeille, 2. kunkin liiton johtokunta käsittelee oman liittonsa hakijat, ja 3. Pohjoismaisessa yhteiskokouksessa päätetään suosituksesta Borregaardille.

Edelleen keskusteltiin aiheista ompeluvalmis kangas ja kansainväliset yhteydet.

Kööpenhamina oli seuraavan, vuoden 1957 kokouksen pitopaikka. Kokous pidettiin ke-säkuun 6-8 pnä. Ensimmäisenä päivänä tanskalaiset esittivät vierailleen kaksi teollisuus-laitosta: Dansk Hattfabrikn ja Dansk Rayon Vaever’in. Neuvottelukokouksen ohjelmassa oli perinteellisten raporttien lisäksi esillä pohjoismaiset opintoretket sekä suositus Borre-gaard´in stipendin ensimmäistä jakoa varten.

Seuraava neuvottelukokous pidettiin taas vuorollaan Norjassa Sarpsborgissa elokuun 22. pnä 1958. Ensimmäisenä oli esityslistalla Borregaard´in stipendi. Keskustelun yhtey-dessä pantiin merkille hakijoiden vähälukuisuus ja se, ettei suomalaisen hakijan paperei-ta pidetty kelpoisina. Esitettiinpä sellainenkin vaihtoehto, että varat käytettäisiin pohjois-maisen ammattikongressin järjestämiseen.

Vuoden 1959 kokous pidettiin Tukholmassa lokakuun 16. ja 17. pnä. Keskustelun ai-heina olivat pohjoismaiset esitelmäpäivät ja EFTA-näkymät. Erittäinkin jälkimmäinen aiheutti vilkkaan keskustelun, olivathan yhteismarkkinat silloin erikoisen ajankohtaiset. Toiset eivät vielä tienneet sen mahdollisia vaikutuksia kotimarkkinateollisuuteen ja mei-dän liittymisemme oli vielä päättämättä. Lopuksi tiedotettiin, että Tekstiilivaltuuskunnille aikaisemmin tehty esitys yhteisistä koulutusmahdollisuuksista ei ollut johtanut tuloksiin. Tekstiilivaltuuskunnat eivät olleet vastanneet tehtyyn tiedusteluun.

Vuonna 1960 järjestettiin tekstiiliteknillisten yhdistysten neuvottelukokous Tampereella kesäkuun 11. pnä. Ensimmäisenä keskustelun aiheena oli jo edellisessä kokouksessa esillä ollut, mutta kypsymään jätetty pohjoismainen ammattikongressi. Toimittaja K. Kris-toffersen esitti keskusteltavaksi suuntaviivat sellaisten järjestämiseksi. Lyhyen keskus-telun aikana päädyttiin siihen, että kokouksia olisi järjestettävä joka toinen vuosi ja että ensimmäinen kongressi olisi Norjassa v. 1962. Seuraavana aiheena oli pohjoismaisten opintoretkien herättäminen uudelleen henkiin. Asian edelleen kehittäminen jätettiin seu-raavaan kokoukseen.

Vuoden 1961 kokous pidettiin Kööpenhaminassa kesäkuun 2. ja 3. pnä. Ennen varsi-naista kokousta esiteltiin vieraille kaksi tanskalaista tehdasta; A/S Wiltax’in mattotehdas ja Okay Konfektion A/S. Varsinaisessa neuvottelukokouksessa oli ensin tavanomainen selostus liittojen toiminnasta kuluneen vuoden aikana. Tätä seurasi myös perinteellinen selonteko tekstiiliteollisuuden tilasta, mikä tällä kerralla kiinnosti osanottajia tavallista enemmän, sillä olivathan kaikki Pohjoismaat nyt jo liittyneet EFTA:an ja voitiin pohtia sen vaikutusta. Vilkkaan keskustelun aiheutti seuraava kysymys pohjoismaisista opintoret-kistä ja kongresseista, jotka olivat olleet esillä jo edellisessä kokouksessa. Keskustelun tuloksena asetettiin 4-miehinen komitea valmistelemaan näitä kysymyksiä sekä samal-la opintomatkoja Pohjoismaiden ulkopuolelle. Viimeisenä asiana esityslistalla oli Borre-

44

gaard´in stipendin jako. Hakijoita oli ollut kaksi Ruotsista, yksi Norjasta ja yksi Suomesta. Stipendin sai rehtori B. Larsson Boråsista USA:han tehtävää opintomatkaa varten.

Edellä esitetty suppea selostus näiden kokousten ohjelmista kuvastaa, minkälaisia yhtei-siä asioita on ollut käsiteltävänä. Päätösten täytäntöönpano on kylläkin usein erinäisistä syistä jäänyt toteuttamatta. Vaikka joissakin kokouksissa on ollut hyvin vähän keskuste-lun aiheita, on henkilökohtaista kosketusta ja mielipiteiden vaihdon mahdollisuutta pidetty siksi tärkeänä, että ehdotukset kokousten harventamisesta eivät ole saaneet kannatusta.

Ulkomaiset opintoretkeilyt

Pohjoismaiset matkat

Kun yhteistyö muiden Pohjoismaiden kanssa oli saatu aikaan, alettiin pohtia mahdol-lisuuksia päästä tutustumaan näiden maiden tehtaisiin. Yhteisiin neuvottelukokouk-

siin osaaottaville johtokunnan jäsenille tällainen tilaisuus järjestyy kokouksen yhteydessä olevilla retkeilyillä, mutta näissä on vain pari jäsentä kerrallaan mukana. Johtokunnan suunnitelmat koskivatkin näin ollen sitä suurta osaa jäsenistöstä, joilla ei ole suuriakaan mahdollisuuksia päästä oman maan rajojen ulkopuolella oleviin tehtaisiin osittain kieli-hankaluuksien, osittain tehtaisiin pääsyn vaikeuden takia. Jotta tällaisista retkistä olisi mahdollisimman suuri hyöty, olisi osanottajien oltava saman alan henkilöitä.

Ensimmäisenä retkenä järjestyi monien vaikeuksien jälkeen nk. puuvilla- ja trikooretki Ruotsin, etupäässä Etelä-Ruotsin, puuvilla- ja trikootehtaisiin. Retkikunta matkusti lento-teitse toukokuun 23. pnä 1950 Göteborgiin, mistä tutustumismatka alkoi. Puuvillaryhmän matkareitti käsitti seuraavat tehtaat: Mölnlycke Väfveriaktiebolaget, Nääs Fabriks AB, Tollered, Alingsås Bomullsväfveri AB, Rydboholms Aktiebolag, Holmens Bruks- och Fab-riks AB, Norrköping, Norrköpings Bomullsväfveri AB (Tuppen) ja Lennings Textiltekniska Institut. Trikooryhmän reitti taas käsitti seuraavat tehtaat: Gårda Fabrikers AB, Göteborg, AB Sveriges Förenade Trikåfabriker (Eiser) ja AB Trikåfabriken Merkur Boråsissa, Holmens Bruks- och Fabriks AB ja Abel Lindströms Tricotfabrik Norrköpingissä. Retki oli kaikille osanottajille elämys. Suomessa oli eletty vuosikausia pula-aikaa ja säännöstelyä. Teh-taamme eivät olleet voineet sanottavastikaan uusia koneistojaan. Näin ei ole ihmeteltä-vä, että oli kiinnostavaa nähdä tehtaita, joissa ei ollut raha- eikä juuri muitakaan huolia. Kaikkea kiinnostavaa ei tässä voi selostaa, on vain tyydyttävä toteamaan, että isännät esittivät auliisti ja perinpohjaisesti laitoksiaan, uutuuksiaan ja erikoisesti sosiaalista huol-totoimintaansa aina kustannuksia myöten, niin että kotiin saavuttiin monella tavalla vii-sastuneina. Mainittava on myös erinomainen huolenpito ruumiillisesta hyvinvoinnista. Retken suurenmoinen onnistuminen johtui huomattavalta osalta Ruotsin liiton silloisen sihteerin ins. E Segerforsin uhrautuvasta työstä retken järjestelypuuhissa.Saman vuoden, siis v. 1950, syksyllä järjestyi vielä toinen retkeily, nk. villaretki, Ruotsin villatehtaisiin. Matkalle lähdettiin 25 hengen suuruisena ryhmänä syyskuun 24. pnä Mal-

45

möhön, mistä retki aloitettiin. Retkeilyohjelmaan kuuluivat seuraavat tehtaat: MYA- Mal-mö Yllefabriks Aktiebolag ja MAB-Manufaktur Aktie Bolaget i Malmö Malmö”ssa, Skåns-ka Yllefabriken AB Kristianstadässa sekä AB Max Hellmans Yllefabriker, Nils Kindahls Industrie AB, Nyborgs Yllefabrik ja Lennings Textiltekniska Institut Norrköpingissä. Vil-lamiesten retki onnistui kaikin puolin erinomaisesti sekä opin että vieraanvaraisuuden suhteen. Molemmat Ruotsiin suuntautuneet matkat täyttivät näin kaikki niihin asetetut toiveet. Suuri osa onnistumisesta lankeaa retken johtajille. Puuvillaretken johtajana toimi dipl.ins. S. Söderling ja villaretken dipl.ins. H Grönblom.

Saksan matka

Edellisten matkojen onnistuminen on kai luettava aiheeksi siihen, että johtokunta jäse-nien lausumien toivomusten perusteella alkoi suunnitella opintomatkaa Saksaan. Tämän matkan valmistelu vaati jo paljon enemmän työtä johtokunnan taholta kuin edelliset, sillä Saksaan päin ei ollut aikaisemmin ollut tämän tapaista kosketusta. VDI:n (Verein Deut-cher Ingenieure) tekstiilijaoston avulla ohjelma vähitellen valmistui niin että matkalle lähtö saattoi tapahtua huhtikuun 20. pnä 1958. Matkalle lähtijöitä oli 18 retken johtaja tri. G. Silén mukaan luettuna. Aikaisemman suunnitelman mukaan piti lähtijöitä olla enemmän, mutta kohteiden luonteen takia karsiutui suuri joukko halukkaista pois.

Matkalla mukana olleiden mielipiteen mukaisesti ei joukko olisi saanutkaan olla suu-rempi. Ryhmä lensi ensin Kööpenhaminaan, josta matka jatkui bussilla. Bussin käyttö oli hyvä ratkaisu, sillä tämä selvitti kuljetuspulman koko matkan ajaksi, ja aikaa kului näin mahdollisimman vähän ja samalla matka muodostui halvaksi. Kun mukana oli pää-asiassa villaväkeä, oli ohjelma myös vastaavan tapainen, siis etupäässä villatehtaita. Ohjelmaan sisältyivät käynnit seuraavissa laitoksissa:

Villatehtaat:Bremer Wollkämmerei, Bremen-BlumenthalKammgarnspinnerei Düsseldorf, DüsseldorfKammgarnspinnerei Stöhr & Co AG, Rheydt -OdenkirchenWollgarnfabrik Tittel & Grüger, Hamburg - BahrenfeldSternwollspinnerei AG, Hamburg - Bahrenfeld

Konetehtaat:Trützschler & Co. Maschinenfabrik, Rheydt - OdenkirchenSpinnbau GmbH, Bremen - FargeF. Bernhardt GmbH, Bremen - FargeW. Schlafhorst 8: Co Maschinenfabrik, M. GladbachJoh. Kleinewefers & Söhne, KrefeldA. Monfort Maschinenfabrik, M. Gladbach

Tekstiilitutkimuslaitokset:Institut für Textile Messtechnik, M. Gladbach e.V.BremerBaumwollbörse,Prüflaboratorium,Bremen

46

Kuitu- ja väritehtaat:Farbenfabriken Bayer AG, LeverkusenBadische Anilin & Sodafabrik AG, Ludwigshafen am RheinFarbwerke Hoechst AG, Frankfurt a.M., Hoechst

Teollisuusmessut:Deutsche Industrie-Messe, Hannover

Lehti:Melliands Textilberichte, Heidelberg

Matka kesti kaksi viikkoa, joten ohjelma oli hyvin tiivis. Matkalla nähtyä ja kuultua ei voi tässä yhteydessä yksityiskohdittain selostaa, sillä siitä paisuisi hyvin pitkä, tosin hyvin mielenkiintoinen kertomus. Matkalla mukana olleiden mielipide oli, että tällainen matka avartaa näkemystä siitä, miten Saksassa eletään ja tehdään työtä. Nähdyn perusteella retkeilijät saivat itseluottamusta ja tietoisuuden, ettei aina ole syytä aliarvioida omia mah-dollisuuksia, vaan on ennakkoluulottomasti ponnisteltava eteenpäin.

Pohjoismaiset opintomatkat

Seuraavassa selostetut opintomatkat eroavat hyvin olennaisesti edellä kerrotuista ja yleensä tavanmukaisesti järjestetyistä opintoretkeilyistä. Tampereella kesäkuun 8. pnä 1952 pidetyssä pohjoismaisten tekstiililiittojen yhteisessä neuvottelussa oli mm. esillä norjalaisten jo edellisessä kokouksessa esittämä ehdotus pohjoismaisten opintomatko-jen järjestämisestä. Norjalaisten suunnitelman mukaan osallistuisi matkaan kaksi osan-ottajaa kustakin liitosta sekä matkan järjestävän maan valitsema retken johtaja. Opinto-matka kestäisi noin viikon ja kussakin retkeilyn kohteena olevassa tehtaassa käytettäisiin kokonainen päivä, ehkä parikin, tutustumiseen ja sitten illalla pidettäisiin tehtaan insinöö-rien kanssa neuvottelutilaisuus päivän huomioista. Jotta matkasta olisi mahdollisimman suuri hyöty, pitäisi osanottajien olla saman alan insinöörejä, ja kulloinkin pitäisi tarkkailun kohteena olla jokin määrätty alue tehtaan toimialasta.

Tällaiset retket järjestettäisiin siten, että vuoronperään tutustuttaisiin kunkin maan vas-taavaan tekstiiliteollisuuden alaan. Näitä retkiä kutsuttiin yksinkertaisesti vain nimillä vil-lamatka, trikoomatka jne. Eräillä tahoilla, etenkin ruotsalaisten, oltiin epävarmoja näiden onnistumisesta. Norjalaiset sen sijaan olivat varmoja asiastaan ja lupasivat järjestää en-simmäisen matkan. Niin he tekivätkin ja niin hyvällä menestyksellä, että kun asia seu-raavana vuonna tuli esille Kööpenhamina kokouksessa, jokaisella maalla oli esitettävänä vain kiittäviä lausuntoja norjalaisten järjestämästä trikoomatkasta. Onnistumisen kannus-tamana Kööpenhaminassa ehdotettiin uusia matkoja. Suomalaiset esittivät toivomuksen, että osanottajille jo ennen matkaa jaettaisiin selostus retkeilyn kohteista. Näin saataisiin vielä suurempi hyöty erittäinkin käynnin jälkeisestä keskustelusta.

Ruotsin liitto järjesti keväällä 1954 trikoomatkan Ruotsin trikootehtaisiin. Tähän retkeen osallistui kaksi liittomme jäsentä. Sen vuoden kokouksessa suositeltiin Suomelle trikoo-matkaa. Keväällä 1955 Norjan liitto järjesti villamatkan. Syksyllä 1956 Suomen liitto jär-

47

jesti trikoomatkan ja v. 1957 villamatkan. Vaikka kaikki tunnustivat näiden matkojen suu-ren arvon, tuotti niiden järjestäminen vaikeuksia. Useilla matkoilla kaivattiin ruotsalaisia osanottajia. Näidenkin matkojen osaksi on tullut hiljainen loppu kuten monelle muullekin hyvälle yritykselle. Alkuperäinen tarkoitus oli, että matkan aikana laadittu seikkaperäinen kertomus havainnoista julkaistaisiin kunkin maan tekstiililehdessä, niin että koko jäsen-kunta hyötyisi näistä ”edustajista” ja heidän työstään. Nämä kertomukset ovat sisältäneet kuitenkin paljon sellaisia tietoja, joiden julkaisemista kohdetehtaat eivät ole sallineet, jo-ten kertomusten julkaisemisesta on ollut luovuttava.

Hallinto

Liiton perustavassa kokouksessa asetettiin sen asioita hoitamaan väliaikainen joh-tokunta, johon kuuluivat puheenjohtaja, sihteeri ja kuusi (6) jäsentä. Vuonna 1937

hyväksyttyjen sääntöjen mukaan on johtokuntaan kuulunut seitsemän (7) tamperelaista ja kuusi (6) Tampereen ulkopuolelta valittua jäsentä. Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja työvaliokunnan jäsen muodostivat suppeamman, asioita ennakolta valmistele-van komitean, jonka valmistelut sitten vasta joutuivat johtokunnan käsiteltäviksi. Vuoden 1960-1961 sääntöjen muutoksessa johtokunta korvautuu hallituksella sekä näiden sään-töjen mukainen toinen varapuheenjohtaja korvaa vanhan järjestelmän työvaliokunnan jäsenen. Työvaliokunnan nimikin muuttuu puhemiehistöksi.

Puheenjohtajat

Liiton hallinnossa kiinnittyy huomio siihen, että Liiton toimintaa johtavia puheenjohtajia on ollut tänä 25-vuotiskautena vain kolme. Tämä on luonnollisesti taannut kehittymisen jatkuvuuden tasaisena ja häiriintymättömänä. Puheenjohtajina ovat toimineet dipl.insi-nöörit T. Karttunen, J. Ruutu ja H. Lilius.

Liiton ensimmäisenä puheenjohtajana toimi dipl.ins. Tauno Karttunen v. 1936-1955. Hänen ansiotaan on että Suomen Tekstiilimiesten Liitto aikanaan perustettiin. Perustamisesta lähtien hän toimi puheenjohtajana kuolemaansa asti. Hänen puheenjohtajakautenaan luotiin Liiton toiminnan suuntaviivat. Hän ajoi innokkaasti Pohjoismaiden liittojen välistä yhteistyö-tä, joka on tuottanut hedelmällisiä tuloksia. Tekstiilisanaston luomisessa hänellä on huomattava osuutensa. Tekstiililehteä hän myös ehti avustaa kirjoituksillaan. Liitolle oli suuriarvoista, että kehittymisvaiheessa oli johdossa hänen tapaisensa mies, joka uhrasi aikaansa ja voimiaan Liiton hyväksi.

48

Dipl.ins. Jaakko Ruudun puheenjohtajakautena 1956-59 Lii-ton toiminta yhä vakiintui. Tosin pahimmat alkuvaikeudet olivat jo takanapäin, mutta silti oli edelleen suunnan etsimistä mo-nissa kohdin ja yhä kasvava jäsenkunta velvoitti kehittämään toimintaa uusille aloille. Hänen toimikautenaan pohjoismaiset opintoretket sekä erikoisesti Saksan matka antoivat johtokun-nalle ja puheenjohtajalle paljon lisätyötä tavanomaisten ohjel-mien ja muun toiminnan valmistelun ohella. Lisäksi on mai-nittava, että mm. jatkuvasti työskennellyt sanastotoimikunta hänen toimikautenaan sai työnsä valmiiksi.

Dipl.ins. Henrik Lilius, jonka puheenjohtajakausi alkoi v. 1959. sai johdettavakseen jo vakiintuneisiin toimintamuotoihin kas-vaneen yhdistyksen, jotta jäsenkunnan kiinnostus kokouksiin kasvaisi, on hänen ehdotuksestaan tavallisen vuosikokouksen asemesta siirrytty useampiosaiseen, tosin vain yksipäiväiseen keskustelukokoukseen, jollaisten järjestäminen on suuresti li-sännyt kokouksien osanottajamääriä.

Johtokunnan kokoonpano kuluneiden vuosien aikana selviää seuraavista taulukoista.

Tilintarkastajat 1927-1961

49

Alajaostot

Kesäkokouksessa Turussa kesäkuun 12. pnä 1948 ehdotti ins. E. Veira Littoisista. että olisi perustettava alajaostoja seuduille, joissa jäseniä oli siksi runsaasti, että toiminnal-le oli edellytyksiä. Syntyneessä keskustelussa ehdotusta kannatettiin.Vaihtoehtona dip.ins. J. Ruutu ehdotti eri alojen jaostoja. Kumpaisestakaan ei tullut positiivisia tuloksia sillä hetkellä. Vasta niin myöhään kuin marraskuun 20. pnä 1954 perustettiin alajaosto Helsinkiin. Tämän alajaoston toiminta on ollut erikoisen vilkasta. Ohjelmistoon on kuulunut esitelmiä ja erittäin runsaassa määrässä retkeilyjä Helsingin ja ympäristön tehtaisiin.

50

Jäsenet

Alkuperäisen suunnitelman mukaan, ja kuten sääntöjen 1§:kin määrittelee, että ”Liiton tarkoituksena on olla lähentävänä yhdyssiteenä eri alojen tekstiilimiesten

kesken jne.”, muodostavat tekstiiliteollisuutemme johtavat insinöörit ja teknikkokun-ta jäsenkunnan pääosan. Näiden lisäksi on Liiton jäseninä vastuunalaisia myynti- ja osastopäälliköitä. Myöhemmin tapahtuneissa sääntöjen muutoksissa on tätä jäsenvaa-timuksia esittävää sääntöjen pykälää koetettu täsmentää niin, että johtokunnan pää-töksissä olisi mahdollisimman vähän tulkinnan varaa. Uusimmassa sääntöjen tarkis-tusmuutoksessa tämä pykälä kuuluu:

2§Liiton varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä tekstiiliteollisuuden insinöörejä ja teh-taanjohtajia, sekä hallituksen (aikaisemmin johtokunta) harkinnan mukaisesti myöskin tehtaan osastojen päälliköitä ja teollisuuden piirissä toimivia henkilöitä. Jäsenent hy-väksyy Liiton hallitus. Jäseneksi hyväksymisen ehtona on, että

a. kaksi Liiton jäsentä suosittaa jäseneksi pyrkijää.b. jäseneksi pyrkivän kirjallisesti antamat henkilötiedot osoittavat, että hänet voidaan hyväksyä jäseneksi sen mukaan kuin tämän pykälän 1. momentissa säädetään, jac. vähintään 4/5 läsnä olevista hallituksen jäsenistä kannattaa pyrkijän hyväksymistä jäseneksi, jne.

Tämän pykälän mukaan muodostavat insinöörit, so. korkeakouluinsinöörit eli diplo-mi-insinöörit ja opistoinsinöörit eli insinöörit jäsenistön pääosan. Muiden suhteen joh-tokunta, myöhemmin 18.3.61 nimeltään hallitus, on harjoittanut tiukkaa karsintaan säi-lyttääkseen johtokunnan homogenisuuden, mikä esitelmien, erikoisesti vieraskielisten, ymmärtämiseksi on välttämätöntä.

Diagrammi kuvassa 1. esittää jäsenkunnan koostumisen oppiarvojen perusteella. Ku-van 2. diagrammin ylempi viiva esittää jäsenluvun kehittymistä kuluneiden 25 vuoden aikana. Jäsenmäärä oli 31.12.1960 514.

Tämän kuvan 2. alempi murtoviiva esittää jäsenmaksun kehitystä samana aikana. Ku-van 3. diagrammi esittää jäsenkunnan ikärakennetta. Kuten aikaisemman esityksen perusteella voi jo päätellä. on nopeasti kasvaneen teknikkokunnan keski-ikä vielä mel-koisen alhainen, suurin osa on neljänkymmenen seutuvilla. Neljäs jäsenkuntaa kuvaa-va piirros esittää jäsenien paikkakuntajakaantumista.

51

Diagrammeja liiton jäsenistön taustoista ja jäsenmäärien kehityksestä.

52

Kunniajäsenet

Edellä esitettyjen sääntöjen 9. §:n mukaan ”kunniajäseneksi voi Liitto kutsua henkilöi-tä, jotka erikoisen merkittävällä tavalla ovat toimineet Liiton tai teollisuuden hyväksi". "Kunniajäsenillä on varsinaisten jäsenien oikeudet."

Liiton 10-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä Liitto valitsi ensimmäiset kunniajäsenensä:

Vuorineuvos Magnus Lavonius ansioituneena tekstiili-miehenä. Toimittuaan 50 vuotta vastuunalaisissa tehtä-vissä tekstiiliteollisuudessamme, siitä 36 vuotta Lapinnie-men Puuvillatehtaan isännöitsijänä. Hän siirtyi eläkkeelle v. 1945. Vuorineuvos Lavonius oli Liittomme perustaja-jäseniä ja tuki innokkaasti toimintaamme neuvoillaan ja arvovallallaan. Vuorineuvos Levonius kuoli syyskuun 21. pnä 1948.

Professori Emil J. Simola. Professori Simola toimi kor-keimman tekstiiliteknillisen opetuksen johdossa vuosina 1920-1945, jolloin hän täysin palvelleena siirtyi eläkkeel-le. Professori Simola oli Liittomme perustajajäseniä ja johtokunnan jäsen vuosina 1936-1947. Hän kuoli loka-kuun 8. pnä 1954.

Vuorineuvos Harald Jensen. Vuorineuvos Jensen toimi vuodesta 1911 lähtien Suomen Trikootehdas Oy:n toi-mitusjohtajana kuolemaansa asti. Hänen aikanaan Suo-men Trikootehdas Oy kehittyi suurteollisuuslaitokseksi ja Pohjoismaiden suurimmaksi trikootehtaaksi. Vuorineuvos Jensen oli Liittomme perustajajäseniä ja sen harras tuki-ja. Hän kuoli syyskuun 16. pnä 1953.

53

Vuosikokouksessa 1.3.1958 valittiin Liiton kunniajäse-neksi vuorineuvos Kaarlo Rautio. Vuorineuvos Rautio on osallistunut Liiton toimintaan johtokunnan jäsenenä sekä kirjoituksillaan avustanut Tekstiililehteä.

Kannattavat eli toiminimijäsenet

Tekstiilitehtaille raaka-aineita ja tarvikkeita myyvät toiminimet olivat jatkuvasti anoneet jäseneksi pääsyä edustajilleen, joista useimmat eivät kuitenkaan täyttäneet sääntöjen vaatimuksia. Kun sääntöjen 9. §:n mukaan Liitolla on oikeus hyväksyä kannattajajä-seniksi osakeyhtiöitä, yhteisöjä ja yksityisiä, päätti johtokunta kokouksessaan 13. 9. 50 edellä mainittujen tiedustelujen johdosta sääntöjen mainittuun pykälään nojaten ot-taa nämä välittäjäliikkeet kannattaviksi jäseniksi. Tämä johtokunnan aloite hyväksyttiin vaalikokouksessa 11. 11. 1950. Näin valituilla toiminimijäsenillä on oikeus nimetä vuo-deksi kerrallaan edustaja, jolla on oikeus osallistua kokouksiin. mutta ei äänestyksiin. Samalla vahvistettiin toiminimijäsenen vuosimaksuksi varsinaisen jäsenen vuosimaksu 10-kertaisena. Heti ensimmäisenä vuotena liittyi Liittoon 22 kannattavaa toiminimijä-sentä. ja sen jälkeen on niiden lukumäärä vaihdellut 21 ja 22 suuruisena. Liiton talou-dessa on näillä jäsenillä huomattava merkitys.

Kannattava henkilöjäsen.

Edellä mainituissa kokouksissa päätettiin Liittoon hyväksyä myös Liiton ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kannattava henkilöjäsen herra Leo Salo. Vuosimaksuksi määrättiin silloin varsinaisen jäsenen vuosimaksu 2-kertaisena. Mainittu jäsen on myöhemmin hyväksytty varsinaiseksi jäseneksi.

Talous

Liiton talous on alusta alkaen ollut vakavalla pohjalla. Kaikki uudet menoerät on vasta tarkan harkinnan jälkeen ja taloudelliset mahdollisuudet huomioon ottaen li-

sätty tulo- ja menoarvioon. Suomen Kutomateollisuuden Työnantajain Liitto on avusta-nut Liittoa sekä lehden että pohjoismaisten kokousten kustannuksissa. Lisäksi Tekstii-lilehteä on toimitettu itsensä kannattavana yrityksenä, niin että siitä ei ole muodostunut Liitolle menoja, vaan useinakin vuosina on sen tuotolla voitu kasvattaa stipendirahas-ton varoja ym. Myöskin sanastotoiminta on tuottanut vaatimatonta ylijäämää.

54

Sääntöjen muutokset

Liiton muodostumisvaiheissa hyväksytyissä ja rekisteröidyissä säännöissä todettiin jo alkutaipaleella puutteellisuuksia mm. johtokunnan jäsenten vaalissa. Sääntöjen

mukaan koko johtokunta valittiin aina joka vuosi. Pidettiin kuitenkin edullisempana, että vain osa, esim. 1/3 olisi samalla kertaa erovuorossa. Tällä tavalla taattaisiin parempi jatkuvuus Liiton toiminnassa. Tämän ym. puutteellisuuksien takia kokouksessa mar-raskuun 23. pnä 1946 annettiin johtokunnan tehtäväksi komitean asettaminen poh-timaan sääntöjen tarkistamista ja korjaamista. Kokouksessa lokakuun 16. pnä 1948 hyväksyttiin uusitut säännöt ensimmäisen kerran ja toinen hyväksyminen tapahtui vaa-likokouksessa marraskuun 20. pnä 1948.

Tärkein uudistus oli jo edellä mainittu johtokunnan vaalitavan muuttaminen. Näin hy-väksyttyjen sääntöjen mukaan jatkui Liiton toiminta vuoteen 1960, jolloin vaalikokouk-sessa 1960 ja vuosikokouksessa 1961 hyväksyttiin eräin kohdin muutetut säännöt. Liiton toiminnan jatkuva kasvu pakotti harkitsemaan muutoksia etupäässä juuri Liiton hallintoa koskevissa kysymyksissä. Tärkein ulospäin vaikuttava muutos koski Liiton nimeä. 25 vuotta toiminut Suomen Tekstiilimiesten Liitto ry poistui näyttämöltä ja tilalle astui Suomen Tekstiiliteknillinen Liitto ry. Tästä kertomuksesta muodostuu siis samalla tilinteko Suomen Tekstiilimiesten Liiton aikaansaannoksista. Vaikka nimi on muuttu-nut, tehtävät ja päämäärä pysyvät entisellään. Toivottavasti seuraava 25-vuotiskausi on Suomen Tekstiiliteknilliselle Liitolle ainakin yhtä menestyksellinen kuin menneet 25 vuotta ovat olleet Suomen Tekstiilimiesten Liitolle.

55

Historiikki osa II

1961-1986

57

Ensimmäisen 25-vuotiskauden päätös

Suomen Tekstiiliteknillinen Liitto ry vietti perustamisensa 25-vuotisjuhlaa ajan tyy-lin mukaisin, arvokkain juhlamenoin 18.11.1961. Suomen Tekstiilimiesten Liitto

ry, kuten yhdistyksen alkuperäinen nimi kuului, oli nimittäin perustettu 14.11.1937 Tam-pereella.

25-vuotisjuhlan ohjelma aloitettiin seppeltenlaskulla ensimmäisen puheenjohtajan, dipl.ins. Tauno Karttusen sekä kunniajäsenten vuorineuvos Harald Jensenin, vuorineuvos Magnus Lavoniuksen ja professori Emil J. Simolan haudoille.Päiväjuhlassa olivat läsnä kutsuvieraina kauppa- ja teollisuusministeri, Hämeen läänin maaherra, Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kaupunginjohtaja sekä tekstiiliteollisuuden johtohenkilöitä. Tanskan ja Norjan veljesliitot olivat lähettäneet edustajansa juhliin. Juhlaesitelmän piti Liiton kunniajäsen, vuorineuvos Kaarlo Rautio aiheesta ”Tilanne Euroopan puuvillateollisuudessa”.

Juhlassa kutsuttiin dipl.ins. Aarne Heikkilä Liiton kunniajäseneksi tunnustukseksi 25-vuotisesta toiminnasta Liiton ja Tekstiililehden hyväksi. Dipl.ins. Heikkilä oli muiden ansioittensa lisäksi vielä laatinut Liiton 25-vuotishistoriikin, joka valmistui juuri vuosi-juhlaan mennessä.

Hallituksen myöntämä juhlastipendi, 300 000 mk annettiin juhlassa dipl.ins. Veikko Nurmilolle tekstiilialan koulutukseen, oppilaitosten opetuslaboratorioihin ja alan kone-teollisuuteen tutustumista varten Länsi-Saksassa ja Sveitsissä.

Iltajuhla vietettiin Grand Hotel Tammerissa ”hyvän ruoan, kevyen ohjelman ja tanssin merkeissä”. Osanottajia oli kutsuvieraat mukaanmluettuina 173 henkilöä pukeutuneina “frakkeihin pienoiskunniamerkein, smokkiin tai tummaan pukuun“.

TEVA -teollisuuden yleinen kehitys toisella 25-vuotis-kaudella

Liiton ensimmäisen 25-vuotiskauden päättyessä vuonna 1961 oltiin siirtymässä krii-siajan kulutuksesta normaalikulutukseen. Samalla kulutuskäyttäytyminen osoitti

siirtymistä tapulitavarasta muotituotteisiin ja raskaista tuotteista kevyempiin. Vaatetus-teollisuuden kasvu sekä viennin lisääntyminen alkoivat. Toisaalta liittyminen EFTA:an ja sen mukanaan tuoma vähittäinen siirtyminen tullittomaan, vapaaseen kilpailuun ai-heuttivat tuonnin kasvua. Tuotanto oli sopeutettava muuttuneisiin olosuhteisiin ja tämä tehtiin rationalisoimalla tuotantoa ja saneeraamalla mm. villateollisuutta. Eräät teolli-suuslaitokset erikoistuivat teknisten tekstiilien ja erikoistekstiilien valmistukseen.

1970-luvulla vaatetusteollisuus kasvoi voimakkaasti. Tuotannon lisäys meni lähin-nä vientiin etenkin EFTA-alueelle. Idänvienti alkoi. Vaatetuksen volyymin kasvu lisäsi myös tekstiiliteollisuuden kankaiden kotimaista kysyntää, sillä noin puolet käytetystä

58

kankaasta oli kotimaista. Viennin kasvu oli erittäin voimakasta 1970-luvun alusta läh-tien, mutta määrä alkoi kääntyä laskuun 1980-luvulla. Varsinkin Pohjoismaiden osuus viennistä on pienentynyt. Kuitenkin meni vuonna 1985 vaatetusteollisuuden tuotan-nosta vientiin suoraan yli 50 %, tekstiiliteollisuuden tuotannosta suoraan noin 33 % ja vaatetusviennin kautta lisäksi runsaat 10 %. Teva -viennin arvo oli vuonna 1985 yli 4 miljardia markkaa.

Suomen kustannustaso on 1980-luvulla noussut lähelle Euroopan tasoa oltuaan 1970-luvun loppuun selvästi matalampi. Tämä, sekä siirtyminen EC:n kanssa täysin tullittomaan kauppaan vuoden 1985 alusta on aiheuttanut kilpailun kiristymistä ja kan-nattavuuden nopeaa heikkenemistä. Myös teollistuvien maiden teva-teollisuuden no-pea kehitys on kiristänyt kilpailua sekä kotimaassa että vientimarkkinoillamme.Kaikista alan vaikeuksista huolimatta on todettava, että Suomi edelleen on ainoa Pohjois-maa, jossa on pystytty ylläpitämään kaikki alat kattava tekstiili- ja vaatetusteollisuus. Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 1985 noin 9,5 miljardia markkaa.

Tekstiiliteollisuuden tuotannon Volyymi nousi tasaisesti aina vuoteen 1975 asti pudoten välillä, mutta saavuttaen 1979 uudelleen vuoden 1975 tason. vuoden 1980 jälkeen tuotannon volyymi on ollut loivassa laskussa. Vaatetusteollisuuden tuotannon Volyymi nousi tasaisesti aina vuoden 1981 huippuun asti, josta lähtien suunta oli laskeva, mutta kääntyi 1984 taas nousuun saavuttaen vuonna 1985 uudelleen vuoden 1982 tason.

Vuonna 1960 työskenteli tekstiiliteollisuudessa noin 25 000 henkilöä, vuonna 1974 noin 30 000 henkilöä. Tämän jälkeen henkilökunnan määrä on ollut laskussa niin, että vuon-na 1985 se oli runsaat 17 000 henkilöä. Myös vaatetusteollisuudessa työskentelevien määrä on vuoden 1974 noin 35 000 henkilöstä pienentynyt vuoden 1985 noin 30 000 henkilöön. Tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa työskenteli siis vuonna 1985 yhteensä vajaat 50 000 henkilöä, joista noin 8200 toimihenkilöä. Ala on sitenedelleenkin varsin merkittävä työllistäjä.

Tuotannon volyymi-indeksi (1970 = 100)

59

Liiton jäsenistön kehitys

Suomen Tekstiiliteknillisen Liiton jäsenkunta muodostuu sääntöjen mukaisesti tekstiiliteollisuudessa toimivista insinööreistä, tehtaiden johtajista, tehdasosasto-

jen päälliköistä ja teollisuuden piirissä johtavissa tehtävissä toimivista henkilöistä.

Vuonna 1965 toteutetun sääntöuudistuksen mukaan Liiton hallitus voi hyväksyä nuo-riksi jäseniksi tekstiilitekniikkaa teknillisessä korkeakoulussa tai teknillisessä opistossa määräajan opiskelleita opiskelijoita. Lisäksi hallitus voi hyväksyä kannattaviksi jäsenik-si osakeyhtiöitä, oikeuskelpoisia yhteisöjä tai yksityisiä henkilöitä.

Vapaajäseneksi pääsee jäsen, joka on maksanut jäsenmaksun 30 kertaa tai eläkkeelle siirtynyt jäsen, joka on maksanut jäsenmaksun 20 kertaa.

Kunniajäseneksi voidaan kutsua henkilöitä, jotka erikoisen merkittävällä tavalla ovat toimineet Liiton hyväksi.

Liiton jäsenmäärä oli vuoden 1961 lopussa yhteensä 513, joista oli varsinaisia jäseniä 492 ja toiminimijäseniä 21. Liiton täyttäessä 50 vuotta vuonna 1986 vastaavat luvut ovat:

yhteensä 855varsinaisia jäseniä 499nuoria jäseniä 64kannattavia jäseniä 110yritysjäseniä 29vapaajäseniä 153

Liitto on julkaissut jäsenluettelot vuosina 1960, 1962, 1967, 1980 ja 1982. Kuvissa nä-kyy jäsenistön määrä ja jakautuminen.

60

Jäsenpolitiikka

50 vuotta sitten laadittujen sääntöjen mukaan Liiton jäseneksi voitiin valita Suomen kansalaisia, jotka käytännöllisesti tai tietopuolisesti toimivat tai olivat toimineet teks-tiiliteollisuudessa tai sitä lähellä olevilla aloilla. Myöhemmin tapahtuneissa sääntöjen muutoksissa on sääntöjen tätä pykälää täsmennetty kuulumaan ”Liiton varsinaisiksi jäseniksi voidaan hyväksyä tekstiiliteollisuudessa toimivia insinöörejä ja tehtaiden joh-tajia ja hallituksen harkinnan mukaan myöskin tehdasosastojen päälliköitä ja teollisuu-den piirissä johtavissa tehtävissä toimivia henkilöitä”. Tähän sanamuotoon oli päädytty jo ensimmäisellä 25-vuotiskaudella, jolloin tarkoituksena oli säilyttää jäsenkunta mah-dollisimman homogeenisena, lähinnä korkeakoulu- ja opistoinsinööreistä muodostu-neena.

Säännöt ovat edelleen, 25 vuotta myöhemmin varsinaisten jäsenten osalta samas-sa muodossa, mutta tekstiiliteollisuuden rakennemuutokset ja vaatetusteollisuuden ja muun ompelevan teollisuuden mukaantulo Liittoon ovat aiheuttaneet paineita jäsenpo-litiikan muuttamiseksi. Niinpä Liiton hallitus asetti vuonna 1975 keskuudestaan työryh-män tutkimaan jäsenpolitiikkaa. Muistiossaan työryhmä totesi, että Liiton toimintaohjel-mapolitiikka ja jäsenpolitiikka liittyvät erottamattomasti yhteen. Jäsenmäärän lisäys ei ole itsetarkoitus. Insinöörikunnan ongelmat ovat tulevaisuudessa lähinnä henkilöstö-hallinnollisilla ja taloudellisilla alueilla. Varsinainen valmistustekniikka jäänee taka-alal-le. Mikäli Liiton toimintaa ohjataan edellä mainituille alueille entistä voimakkaammin, on mielekästä ottaa jäseniksi myöskin näillä alueilla toimivia henkilöitä, mutta insinööri-koulutusta vastaavilta tasoilta. Toiminnan laajentamista teknikko- ja työnjohtajatasoon päin ei työryhmä pitänyt tarpeellisena. Vaatetusteollisuudessa johtavassa asemassa

61

olevia henkilöitä tulisi saada mukaan Liiton toimintaan. Työryhmän raportin lopuksi to-detaan, että “on tarkoituksenmukaista antaa varsinaisen jäsenkunnan kasvaa itsellään lähinnä Liiton toiminnan aikaansaaman kiinnostuksen kautta. Nykyiset säännöt antavat mahdollisuuden siihen edellä esitetyn jäsenpolitiikan perusteella”.

Jo seuraavana vuonna ha11itus totesi, että tämä jäsenpolitiikka oli ristiriidassa pyrki-mysten kanssa laajentaa toimintaa vaatetusteollisuuden suuntaan. Vaatetusteollisuu-den ne toimihenkilöt, joita Liiton toiminta kiinnostaisi, joutuvat tyytymään kannattavan jäsenen asemaan.

Vuonna 1984 sama asia otettiin taas esi11e hallituksessa puheenjohtajan esittäessä ajatuksen Liiton toiminnan laajentamisesta kattamaan koko TEVANAKE -teollisuuden.

Vuonna 1984 asetettiin hallituksen piiristä uusi työryhmä tutkimaan Liiton jäsenpoii-tiikkaa ja nimenomaan sääntöjen muuttamista vastaamaan 1980-luvun vaatimuksia. Työryhmän työ on keskeneräinen.

Liiton toiminta

Liiton perustamisesta asti on toimintaan kuulunut kolme säännöllisesti vuosittain toistuvaa tapahtumaa. Sääntöjen mukaan pidetään vuosikokous maaliskuussa

ja vaalikokous marraskuussa. Lisäksi on ollut tapana pitää kesäkokous tavallisesti kesäkuun alussa.

Vuosikokoukset

Vuosikokouksessa käsitellään tavanomaiset sääntömääräiset vuosikokousasiat, esite-tään vuosikertomus ja tilinpäätös edelliseltä vuodelta ja päätetään mahdollisen ylijää-män käyttämisestä. Vuosikokouksen yhteydessä on ollut tapana pitää esitelmäpäivä, jolloin päivän kuluessa on pidetty useita esitelmiä tai esitelmäsarja kulloinkin ajankoh-taisista aiheista.

Jo ennen vuotta 1961 oli siirrytty ohjelmatyyppiin, jossa aamupäivällä pidettiin 1-2 pää-esitelmää, lounaan jälkeen mahdollisesti muutama lyhyt yhteisesitelmä, joiden jälkeen hajaannuttiin ryhmiin keskustelemaan lyhyen alustuksen pohjalta erikoisaiheista.

Varsin tyypillisenä 1960-luvun vuosikokousohjelmien edustajana voidaan pitää seuraa-vaa vuoden 1964 ohjelmaa:

Puuvillan kilpailukyvyn säilyttäminen kehittyvänviimeistyksen avulla (englanniksi), Dr. Leonhard Smith,National Cotton Council, USATietokoneet tuotannonsuunnittelussa, DI Pekka Lehto,Suomen Kaapelitehdas Oy

62

Iltapäivän ryhmäkeskustelut I

Ryhmä 1: Tietokoneiden käyttömahdollisuudet tekstiiliteollisuudessa. PaneelikekusteluRyhmä 2: ICI:n uutuudet värjäreilleRyhmä 3: Polynoosikuidut

Ryhmäkeskustelut II

Ryhmä 4: Puuvillan viimeistysRyhmä 5: Raschel -neulosten aluevaltaukset kangassektorillaRyhmä 6: Kuinka vaatetustehtaan tilaus niveltyy villatehtaan suunnittelujärjestelmään

Tässä muodossa pidettävät esitelmäpäivät ovat jatkuneet aina 70-luvun loppupuolelle, jolloin niiden rinnalla on vuoroteltu myös pelkkien yhteisesitelmien sarjoja. Esimerkkinä tällaisesta olkoon vuoden 1980 esitelmäpäivän ohjelma, jonka aiheena oli ”Investointi-suunnitelmat ja innovaatiot TEVA -teollisuudessa“:

Innovaatioiden merkitys talouselämässämme,pääjohtaja Filip Petterson, HOPInvestointien ja innovaatioiden rahoituksen arvostelukriteerit rahoittajan kannalta,pankinjohtaja Esko Ollila, SKOP

Co-ordination of the marketing and medium to long-terminvestments as part of the company policy,Mr. Martin Stüssi, Gherzi Textil organisation

Investointien suunnittelu ja investointilaskelmat,DI Heikki Mattila, EA -Projects Oy Ltd.

63

Esitelmäpäivien aihepiiri on muuttunut vähitellen 1960-luvun puhtaasti tekstiiliteknisis-tä ongelmista ja uutuuksien esittelystä enemmän yleisluonteisiin aiheisiin. Toisaalta muutamat aiheet näyttävät toistuvan joka vuosikymmenellä, kuten esimerkiksi tuoteke-hitys ja tuottavuuden parantaminen sekä tekstiilien pesu- ja huolto-ongelmat.

Esitelmäpäivien pääaiheet vuosittain

1961 Henkilösuhteet nykyaikaisessa organisaatiossa1962 Uutta tekstiilitekniikan alalta1963 Tutkimustoiminta. Teknillisiä uutuuksia tekstiiliteollisuudessa1964 Tietokoneiden käyttömahdollisuudet tekstiiliteollisuudessa1965 Tuotesuunnittelu ja sen läpivienti tehtaassa1966 Teollinen muotoilu. Alustuksia ammattiryhmittäin1967 Yritysdemokratia. Alustuksia ammattiryhmittäin1968 Tekokuituteollisuus ja tekstiiliteollisuus. Kankaan ja neuloksen rakenteen ja valmistamisen nykyisestä kehityksestä. Alustuksia ammattiryhmittäin1969 Taloudellinen maanpuolustus Ajassa liikkuu - kuka tarttuu Alustuksia ammattiryhmittäin1970 70-luvun kehitysnäkymiä1971 Tekstiilistandardeista. Alustuksia ammattiryhmittäin.1972 Suomen tekstiiliteollisuus kansainvälisessä kentässä. Alustuksia ammattiryhmittäin1973 Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden näkymiä. Alustuksia ammattiryhmittäin1974 Melu, pöly, myrkyt1975 Henkisen työn tuottavuus1976 TEVA-teollisuuden tuottavuus1977 Mihin menet tekstiili?1978 Tuotekehitys1979 Luovuus ja tekstiilit

Vuosikokouksen osanottajia vuonna 1969.

64

1980 Innovaatiot ja investoinnit1981 Laatu1982 Työmarkkinat Nykyaikaiset tekstiilikuidut Monikerrostekstiilit1983 Energiansäästö ja pesuteknologia1984 Reklamaatiot1985 Automaatio ja ATK TEVA- teollisuudessa1986 TEVA 86 seminaari

Esitelmäpäiviin on osallistunut jatkuvasti runsaasti yli 100 henkeä. Vuosina 1969, 1970 ja 1971 osanottajamäärät olivat jopa 200, 170 ja 220 henkilöä.Vasta 1980-luvulla osanottajamäärä on laskenut noin sataan. Juhlavuoden 1986 esitel-mäpäivän TEVA 86 SEMINAARI, joka järjestettiin yhteistyössä VTT:n tekstiililaboratori-on ja TTKK:n TEVA -tekniikan laitoksen kanssa, keräsi yli 300 kuulijaa.

Teva 86 seminaarin ohjelma

Kansainvälistä väriä esitelmäpäiviin on saatu käyttämällä ulkomaalaisia esitelmöitsi-jöitä. Heitä ovat olleet:

1962 Prof. Tryggve Eeg-Olofsson, Chalmers Tekniska Högskola: Vävstolen utan skyttel ja doc. Marianne Kärrholm, TEFO: Ejpress och skrynkling

65

1963 Civ.ing. Joel Lindberg, Norsk Textilforskningsinstitut: Textilindustri och forskning

1965 Mr. Jack R. Hearns, Werner Textile Associates: Tuotteen suunnittelu ja kehittäminen tekstiiliteollisuudessa (englanniksi)

1967 Mr. R. Jackson, Tootal Licensing: Mitä vaaditaan tekstiililtä ja konfektiolta pesukelpoi sen tuotteen aikaansaamiseksi (englanniksi)

1968 Dr. Stöhr, Vereinigte Glanzstoff AG: Chemiefaserindustrie und Textilmaschinenbau

1970 Dr. Röder, Enka Glanzstoff GmbH: Gedanken über Entwicklung und Aussichten der Chemiefasern in der siebziger Jahren

1972 Dr. Wilhelm Albrecht, Enka Glanzstoff GmbH: Chemiefasern in der OE-Spinnerei1976 Mr. R. Verret, Werner International Management Consultants: The evolution of produc tivity in the primary textile industry

1978 Dr. Kratzsch, Enka AG: Hat die europäische Textilindustrie eine Zukunft?

1979 Mr. Jack Willock, Courtaulds Ltd: Harnessing creativity to textiles. An exploration of design management in textiles

1980 Mr. Martin Stüssi, Gherzi Textile organisation: Co-ordination of the marketing and me dium to long-term 14 investments as a part of the company policy

Kesäkokoukset

Kesäkokoukset ovat olleet Liiton ohjelmassa alusta asti. Kokous ei ole sääntömääräi-nen virallinen kokous, vaan se on järjestetty pääasiassa tehdasvierailujen merkeissä. Kertomuskauden alussa pidettiin kesäkokousten yhteydessä aamupäivällä kokous ja sen yhteydessä tekstiiliaiheinen esitelmä iltapäivän ollessa tehdasvierailuja varten. Niitä oli usein rinnakkain 2 tai 3, joista osanottajat valitsivat mieleisensä kohteen. Myöhempinä vuosina ammattialan esitelmät on usein korvattu vierailupaikkakunnan edustajan pitämällä paikkakunnan ja sen teollisuuden esittelyllä. Kesäkokouksessa on perinteisesti ilmoitettu Liiton stipendin sekä mahdollisten muiden stipendien saajat.

Kesäkokousten pitopaikat ovat olleet:1962 Pori1963 Helsinki1964 Forssa1965 Lahti1966 Hyvinkää1967 Vaasa1968 Tampere1969 Valkeakoski1970 Turku

66

1971 Helsinki1972 Pori1973 Nokia1974 Hyvinkää1975 Kuopio-Kajaani, kaksipäiväinen retkeily, yöpyminen Kuopiossa1976 Hanko1977 Seinäjoki (syyskuussa)1978 Lahti1979 Turku1980 Vaasa-Kokkola, kaksipäiväinen retkeily, yöpyminen Kokkolassa1981 Multia-Jyväskylä-Padasjoki, kaksipäiväinen retkeily, yöpyminen Jyväskylässä1982 Kouvola-Mikkeli, kaksipäiväinen retkeily, yöpyminen Mikkelissä1983 Valkeakoski-Hämeenlinna, 2 -päiväinen retkeily, yöpyminen Hämeenlinnassa1984 Pori1985 Hyvinkää1986 Lahti-Kouvola-Lappeenranta, jossa yöpyminen

Osallistuminen kesäkokouksiin on aina ollut vilkasta, mutta vilkkaimmillaan se on ollut 60-luvun alussa ja uudelleen 70-luvun alussa, jolloin osallistujia on ollut runsaasti yli 100 henkilöä. Ennätysmäärä osanottajia, 200 henkilöä oli Nokialla vuonna 1973. Ko-kousesitelmän piti silloin tekn.tri Kari Ebeling aiheesta Non-woventuotteiden tekniset kehitysnäkymät. Tehdasvierailut tehtiin seuraaviin yrityksiin: Nanso Oy, Nokia Oy Ku-mitehdas, Neulenokia Oy, Nokia Oy Paperitehdas, Kymarno Oy ja Nokia Oy:n Melon voimala.

Vaalikokoukset

Vaalikokoukset on pidetty sääntöjen mukaisesti marraskuussa ja yleensä Tampereel-la. Niidenkin yhteydessä on pyritty järjestämään tehdaskäynti ja esitelmä virallisten vaalikokousasioiden lisäksi. Näihin kokouksiin on yleensä osallistunut huomattavasti vähemmän väkeä kuin kevät- ja kesäkokouksiin. Osanottajamäärä on vaihdellut 20 ja 80 välillä. Eniten kiinnostusta ovat herättäneet ITMA -vuosina 1975, 1979 ja 1983 pide-tyt ITMA-symposiumit, joissa eri alojen edustajat ovat kertoneet messuilla esitellyistä uutuuksista.

Vuoden 1976 vaalikokoukseen oli kutsuttu kunniavieraiksi kaikki elossa olevat perusta-jajäsenet juhlistamaan Liiton 40-vuotispäivää. Läsnä olivat B.W. Gorschelnik, E. Häyri-nen, G. Silén, U. A. A. Sippel ja K. Sucksdorff. Professori Erkki Häyrinen esitti kaikkien puolesta tervehdyksen Liitolle ja ehdotti tulevaan toimintaan otettavaksi teemaa ”Työn ilo”.

67

Toiminnan kehittämissuunnitelmia

Vuonna 1976 keskusteltiin Liiton toiminnan kehittämisestä Liiton hallituksen, Teks-tiiliteollisuuden Työnantajaliiton ja Tekstiilivaltuuskunnan yhteisneuvottelussa.

Neuvottelussa todettiin, että on Liiton tarkoitusperien mukaista kohdistaa toimintaa myös jäsenistön ulkopuolelle etenkin silloin, kun sillä voidaan vaikuttaa tekstiilialan etujen mukaisesti. Tämän ulospäin suuntautuvan informaation tarpeen arvioitiin kasva-van tulevaisuudessa. Yksi tällainen kohde on tekstiilialan arvostuksen nostaminen, sillä sitä kautta saadaan oikea aines hakeutumaan opiskelemaan tekstiilialaa.Liiton pitäisi myös pyrkiä vaikuttamaan alan opetukseen niin, että opetusta kehitetään alan tarpeita vastaavaksi.

Liiton esitelmäpäivien teemat tulee valita siten, että ne kiinnostavat jäsenkuntaa ja ko-hottavat sen ammattitaitoa.

Liiton toiminnan laajentamista vaatetusteollisuuden suuntaan pidettiin tärkeänä. Tätä varten olisi tarkistettava jäsenpolitiikkaa sekä muokattava esitelmäpäivien ja tehdas-vierailujen aihepiiriä niin, että Liiton jäsenyys kiinnostaisi vaatetusalalla työskenteleviä. Erityisen vaatetusjaoston perustamisesta keskusteltiin myös. Kului kuitenkin vielä vuo-sia ennen kuin ompelevan teollisuuden jaosto perustettiin vuonna 1984.

Vuonna 1977 keskusteltiin Liiton kevätkokouksen päätteeksi toiminnan kehittämisestä ja suuntaamisesta. Todettiin hyväksi, että Liiton ohjelmat ovat yleisiä, mutta toisaalta todettiin pienissä alajaostoissa voitavan pohtia teknisiä erityiskysymyksiä syvällisem-min. Tästä syystä pidettiin erityisalojen jaostoja tärkeämpinä kuin paikallisia kerhoja, joiden toiminta menee enemmän päällekkäin Liiton toiminnan kanssa.

Vaatetusjaoston pikaista aikaansaamista toivottiin tässäkin tilaisuudessa, vaikka kes-kustelijoiden pääosa totesikin edustavansa perusteollisuutta. Konkreettisena ehdotuk-sena kirjattiin, että Liiton jonkun tulevan luentopäivän teemaksi otettaisiin ompeluala.

Lisäksi toivottiin, että kerhot ja alajaostot olisivat edustettuina Liiton hallituksessa. Ny-kyisin kerhojen ja alajaostojen puheenjohtajat kutsutaankin kaikkiin hallituksen kokouk-siin ja he saavat kaiken muunkin hallituksen materiaalin.

68

Tekstiililehti

Aarne Heikkilän kunnioitettava 27 vuoden työ Tekstiililehden päätoimittajana päättyi 1964. Vuoden 1965 alusta nimitettiin uudeksi päätoimittajaksi dipl.ins.

Tauno T. Mäki. Uusi päätoimittaja määritteli Tekstiililehden tavoitteita seuraavasti:

”Se nopea teknillinen ja taloudellinen kehitys, joka on käynnissä tekstiilialalla, on luonut voimakkaan tietojen tarpeen. Kuluvan vuoden alusta (1965) kokonaan uusitussa muo-dossa 28. toimintavuottaan aloittava Tekstiililehti on asettanut tavoitteekseen palvella tehokkaasti lukijakuntaansa tiedonvälittäjänä sekä uutisten ja mielipiteiden esittäjänä. Koko tekstiiliteollisuuden aatteellis-ammatillisena julkaisuna on lehdellämme ammatilli-seen aikakauslehteen tavanomaisesti liittyvien odotusten lisäksi merkittävä lisätavoite. Tekstiililehti on nimittäin eräs muoto ja samalla konkreettinen ilmaus teollisuusalojenne jäsenistön siitä toiminnasta, jonka sisältönä on ammattitaidon ylläpitäminen, tuotanto-tahto ja -vastuu”.

Näitä tavoitteita noudattaen Tekstiililehti jatkoi säännöllistä ilmestymistään kuusi kertaa vuodessa 32-sivuisena. Näinä vuosina lehti sai hyvän panoksen myös alan koulutuk-sellisesta annista päätoimittajan toimiessa yleisjohdon lisäksi lehden koulutuskysymys-ten asiantuntijana, johon hänen päätoimensa Tekstiiliteollisuuden työnantajaliiton kou-lutusosaston johtajana antoi hyvät lähtökohdat.

Vuoden 1970 alusta Tekstiililehden toimitussihteeriksi tuli ins. Toini Jaakkola, joka elo-kuussa samana vuonna ryhtyi myös lehden vastuulliseksi päätoimittajaksi. Ensimmäi-sessä pääkirjoituksessaan hän toteaa Tekstiililehden 33 -vuotisen taipaleen aikana päätoimittajan vaihdoksia olleen vain yhden ennen nyt tapahtunutta. Samalla hän lai-naa Aarne Heikkilän vuonna 1937 laatimaa tekstiä ”Taipaleelle lähdettäessä”, josta on otteita tämänkin historiikin aikaisemmassa osassa, todeten lehden tavoitteiden pitävän paikkansa edelleenkin.

Tekstiililehden kansia vuosien varrelta.

69

Toini Jaakkolan päätoimittajuuden aikana on Tekstiililehti ilmestynyt edelleen säännön-mukaisesti kuusi kertaa vuodessa sivumäärän vaihdellessa 24 - 32. Lehti on edelleen ollut ”yhden miehen” työnä, jonka tehtäviin kuuluu kirjoitusten ja kuva-aineiston han-kinta, osittain myös kirjoittaminen, lehden kirjapainokuntoon saattaminen, taitto, ilmoi-tushankinta ja laskutus. Kirjoittajina ovat o11eet mukana teva-teoI1isuudessa työsken-te1evät henkilöt ja osin ammattitoimittajat.

Toimitusneuvosto päätoimittajan tukena on vuosien mittaan vaihde11ut nimittään, mut-ta kokoonpano on pyrkinyt noudattamaan jakoa alan eri teollisuuden haarojen välillä. Tekstiililehden ulkomuoto on seurannut nykyaikaistumista, esimerkiksi nimilogo on uu-siutunut moneenkin otteeseen. Kuitenkin nimi Tekstiililehti on säilynyt edelleen lehden tunnuksena, vaikka 1970-luvulla harkittiinkin nimen muuttamista ”enemmän vaatetus-alan suuntaan”. Sisällöllisesti on viime vuosina tapahtunut painottumista enenevästi vaatetusteollisuuden suuntaan, jota trendiä tukee Liittoon vuonna 1984 perustettu Om-pelevan teollisuuden jaosto OmTe.

Stipendit

Liiton 10-vuotisjuhlan yhteydessä perustettiin Liiton stipendirahasto siirtämällä sii-hen perusrahastoksi Liiton omistamat kolme Tampereen Pellava- ja Rautateol-

lisuus 0y:n osaketta. Sen jälkeen rahastoa on kartutettu lahjoituksin ja Liiton ylijää-mävaroilla. Vuonna 1956 voitiin rahaston vuotuisista korko- ja osinkotuloista jakaa ensimmäinen stipendi. Tämän jälkeen stipendi on jaettu vuosittain.

Stipendi voidaan jakaa anomuksesta matka-apurahoina tekstiilitekniseen jatko-opiske-luun ulkomailla tai tekstiiliteknillisiä tieteellisiä tutkimustöitä varten koti- tai ulkomailla. Se voidaan myöntää vain Liiton jäsenille, jotka anoessaan esittävät matka- ja työsuun-nitelmansa sekä sitoutuvat antamaan matkakertomuksen Liiton hallitukselle. Vuosittain jaettavana olevasta summasta ja anomuksista riippuen stipendejä on myönnetty 1 - 3, tavallisesti 2. Vuonna 1985 jaettiin yhteensä 10 000 mk.Vuodesta 1975 lähtien on Liiton varoista ollut tapana myöntää pieni kannustusstipen-di parhaalle Tampereen teknillisestä oppilaitoksesta valmistuvalle tekstiili-insinöörille. Vuonna 1985 stipendin suuruus oli 1000 mk.Vuonna 1983 annettiin Liiton varoista yliopettaja Veikko Nurmilolle 5000 mk:n suurui-nen stipendi ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta toiminnasta Liiton hyväksi.

Vuonna 1984 Liitto sai vastaanottaa professori Ahti Reijosen stipendirahaston, joka on perustettu Liiton alaisuuteen professori Reijosen merkkipäivän johdosta vuonna 1983. Rahastosta voidaan antaa vuosittain stipendi kuluneen vuoden aikana valmistuneelle diplomi-insinöörille parhaasta Tampereen teknillisen korkeakoulun TEVA -tekniikan lai-toksen ohjauksessa tehdystä diplomityöstä. Stipendi myönnetään asiantuntijalausun-non perusteella ilman anomusta. saajan on oltava Liiton jäsen. Tällainen 2500 mk:n suuruinen stipendi jaettiin ensimmäisen kerran kevätkokouksessa 1986 ja sen sai DI Arto Huilla.

70

Ulkomaiset stipendit

Norjalainen yhtiö A/S Borregaard oli jo vuonna 1956 julistanut alunperin vain norjalai-sille tarkoitetun stipendinsä avoimeksi kaikille pohjoismaalaisille. Stipendi oli tarkoitet-tu ulkomaiseen tekstiiliteknilliseen opiskeluun tai tutkimukseen. Hakemukset käsiteltiin ensin kunkin maan liiton hallituksessa, jonka jälkeen pohjoismaisessa yhteiskokouk-sessa päätettiin ketä suositellaan Borregaardille. Suomalaisistastipendin ovat saaneet Iija Pietikäinen, Veikko Usmi ja Reima Meriläinen. A/S Borre-gaards Nordiske Textilstipendium jaettiin viimeisen kerran vuonna 1980.

Imperial Chemical Industries Ltd (ICI) myönsi Liiton 25-vuotisjuhlan kunniaksi vuodesta 1962 alkaen vuosittaisen stipendin Liiton jäsenten haettavaksi. Stipendi sisälsi 2 - 3 viikon pituisen tutustumisen ICI:n laboratorioihin, vapaan oleskelun taskurahoineen ja matkat. Stipendi lakkautettiin vuonna 1973.

Ranskalainen väritehdas Francaise des Materies Colorantes (Francolor) kutsui vuo-desta 1965 alkaen vuosittain yhden suomalaisen tekstiiliteollisuuden edustajan tutus-tumaan ranskalaiseen väriteollisuuteen. Stipendiaatti sai kahden viikon ajan suorittaa alaansa liittyviä tutkimuksia väritehtaan laboratoriossa, täysihoidon koko ajalta sekä matkakustannukset. Stipendi jaettiin viimeisen kerran vuonna 1969.

Ciba-Geigy AG perusti vuonna 1973 nuorille tekstiilivärjäreille ja viimeistelijöille tarkoi-tetun stipendin Ciba-Geigyn tehtailla suoritettavia värjäys- ja viimeistysteknisiä opintoja varten. Stipendi käsitti neljän viikon pituisen oleskelun ylläpitoineen ja taskurahoineen sekä matkakustannukset. Stipendi on jaettu vuosittain VäVi -jaoston johtokunnan suo-sittelemalle hakijalle. Stipendi lakkautettiin vuonna 1984.

Bayer AG perusti vuonna 1977 tekstiilivärjäreille ja viimeistelijöille tarkoitetun opiske-lustipendin, jonka avulla stipendiaatti saa 3–4 viikon ajan työskennellä Bayer AG:n käyttöteknisellä osastolla. Stipendi käsittää oleskelun lisäksi matkat, ylläpidon sekä kohtuulliset taskurahat. STTL:n hallitus valitsee stipendiaatin VäVi -jaoston johtokun-nan suosituksen perusteella.

Yhdysmiesjärjestelmä, kerhot ja jaostot

Sääntöjen mukaan voidaan Liiton alaisia epäitsenäisiä kerhoja perustaa paikka-kunnille, joilla on vähintään viisi Liiton jäsentä. Ensimmäiset ehdotukset alajaos-

tojen, kuten niitä silloin nimitettiin, perustamisesta tehtiin jo kesäkokouksessa vuonna 1948, jolloin niitä toivottiin perustettavan ”seuduille, joilla jäseniä on niin runsaasti, että toiminnalle on edellytyksiä”. Ensimmäinen itsenäinen jaosto eli Helsingin kerho pe-rustettiin vuonna 1954. Tampereen kerho perustettiin vuonna 1971 ja värjäys- ja vii-meistysjaosto vuonna 1972. Vaatetusjaoston tarpeesta keskusteltiin useaan otteeseen

71

60- ja 70-luvuilla, mutta konkreettisiin tuloksiin keskustelut johtivat vasta vuonna 1984, jolloin perustettiin Ompelevan teollisuuden jaosto. Kerhojen ja jaostojen toiminnasta on erilliset kertomukset jäljempänä.

Liiton juhlavuoden 1961 kunniaksi perustettiin ns. yhdysmiesjärjestelmä. Kuudelle tekstiilipaikkakunnalle (Forssa, Helsinki, Hyvinkää, Pori, Turku, Vaasa) nimettiin Liiton yhdysjäsen. Yhdysjäsenen tehtävänä oli jäsenhankinta ja tiedottaminen muutoksista jäsenkunnan piirissä.Tehtäviin kuului tehtaiden tapahtumista ja henkilöstömuutoksista raportoiminen sekä esitelmöitsijöiden hankkiminen ja kirjoittajien löytäminen Tekstiililehdelle. Yhdysjäsen-ten piti myös esittää Liittoa ja Tekstiililehteä koskevia toivomuksia ja tarvittaessa ar-vosteluakin. Liiton hallitus puolestaan informoi yhdysjäsentä stipendien hakuajoista ja hallituksen toiminnasta. Tarvittaessa yhdysjäsenet kutsuttiin hallituksen kokouksiin.

Yhdysjäsenten velvollisuuksiin kuului vielä paikallinen toiminta kuten kokousten ja ke-säretkien käytännön järjestelyt ja paikallisen kerhon perustaminen, mikäli toiminnalle olisi edellytyksiä.

Vuonna 1975 yhdysjäseniä oli seitsemällä paikkakunnalla, Forssassa, Helsingissä, Hyvinkäällä, Porissa, Turussa, Vaasassa ja Valkeakoskella. Hallitus päätti laajentaa yhdysjäsenverkostoa nimeämällä yhdysjäsenet myös Hankoon, Lahteen, Mikkeliin, Kokkolaan ja Kuopioon. Näin saatiin mukaan myös vaatetusteollisuuspaikkakuntia.

Yhdysjäsenjärjestelmä on teoriassa voimassa edelleenkin, mutta käytännössä se on korvaantunut sillä, että hallituksen Tampereen ulkopuolelta olevat jäsenet edustavat ”tekstiilipaikkakuntia” ja toimivat omalla paikkakunnallaan kuten yhdysjäsenet. Esimer-kiksi vuonna 1986 Tampereen ulkopuoliset hallituksen jäsenet ovat Helsingistä, Lah-desta, Orimattilasta, Porista, Turusta ja Valkeakoskelta.

Helsingin kerho

Jo vuonna 1948 esitettiin Liiton piirissä ajatus alajaostojen perustamisesta, mutta aloi-te ei silloin vielä johtanut tuloksiin. Helsingin kerho syntyi kuitenkin vuonna 1954, kun Liiton hallitus ehdotti DI Helge Grönblomille lähettämässään kirjeessä alajaoston pe-rustamista Helsinkiin.

Perustavassa kokouksessa, joka pidettiin 29.11.1954, oli läsnä 34 Liiton jäsentä Hel-singistä ja lähiympäristöstä. Kerhon ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Erkki Häyri-nen (puheenjohtaja), Erich Stolze (sihteeri) sekä Holger Bernhards, Helge Grönblom, Annikki Hannula ja Aarre Neiste.

Liiton silloinen puheenjohtaja DI Karttunen esitti kokouksessa Liiton hallituksen ehdo-tuksen alajaostojen toimintaperiaatteiksi:

• Paikallisosaston jäsenistön muodostavat Liiton määrätyllä alueella asuvat jäse-net. Jäseneksi ei tarvitse ilmoittautua.

72

• Paikallisosastojen toiminta on täysin epävirallista eikä niitä tarvitse erikseen rekisteröidä.

• Alajaostolla tulee olla puheenjohtaja, sihteeri ja kolmijäseninen neuvottelukunta.• Alajaosto rahoittaa toimintansa joko Liiton varoilla tai jakamalla kustannukset

osanottajien kesken.

Helsingin kerhon toiminta-alueeksi muodostui Helsinki lähiympäristöineen, käytän-nössä koko Uudenmaan lääni. Myöhemmin toiminta-alue laajentui käsittämään koko Etelä-Suomen Salosta Kouvolaan ja Hangosta Hämeenlinnaan ja Forssaan. Suurim-millaan 1970-luvun alussa Helsingin kerhoon kuului 40 % Liiton jäsenistöstä, noin 350 henkilöä. Kokouksiin on osallistunut enimmillään noin 60-70 henkilöä.

Perustamisaikana pidettiin suotavana järjestää syyskaudella yksi ja kevätkaudella kak-si kokousta tai tehdasretkeilyä. Kerhon yli 30-vuotisen toiminnan aikana kokouksia ja retkeilyjä onkin yleensä ollut vuosittain 3-4 lukuun ottamatta kerhon aktiivisimman toi-minnan kautta 1960-luvun puolivälistä vuoteen 1972, jolloin kokoukset pidettiin sään-nöllisesti helmi-, maalis-, huhti-, syys-, loka- ja marraskuussa kuukauden viimeisenä torstaina. Esitelmäillat ja tehdasvierailut vuorottelivat. Mielenkiinto tehdasvierailuihin on kerhon piirissä aina ollut erityisen suuri.

Helsingin kerholla oli varsinkin toimintansa alkuvuosina mahdollisuus saada kerhoil-toihinsa ulkomaalaisia luennoitsijoita ja teollisuuden edustajia maahantuojayritysten välityksellä. Jo vuonna 1955 kerhon jäsenet kutsuttiin Suomen Kemistiseuran esitel-mätilaisuuteen, jossa Perlonin keksijä Dr. Paul Schlack esitelmöi aiheesta ”Chemie und Technologie der syntetischen Fasern aus Polyamiden”.

Helsingin kerhon johtokunta 1969.

73

Vuosina 1965 ja 1966 järjestettiin esitelmäsarja ”Tekokuidut tänään”, jonka aiheet oli-vat:

PolyesterikuidutAkryylikuidun valmistus, ominaisuudet ja käyttöElastomeerisen Lycra-langan ominaisuudet ja käyttömahdollisuudetPolyamidikuidutTekokuitujen viimeistyskysymyksiäRaionkuitujen viimeaikaisesta kehityksestäPolynoosi-HWM-kuitujen käyttömahdollisuuksista tekstiiliteollisuudessa

Tämä esitelmäsarja saavutti erittäin suuren yleisönsuosion. Vuoden 1968 teemana oli-vat kiharretut langat.

Helsingin kerho on järjestänyt jäsenilleen ulkomaanmatkat vuonna 1963 Leningradiin ja vuonna 1965 Norjaan. Vuodelle 1968 suunniteltu Tsekkoslovakiaan matka peruun-tui ”toistaiseksi”. Leningradin matkaan osallistui 20 kerholaista ja Norjan matkaan 15. Leningradin matka kesti neljä päivää ja perillä tutustuttiin lanka- ja viimeistelytehtaisiin sekä turistinähtävyyksiin. Norjassa tutustuttiin Norjan tekstiilitutkimuslaitokseen, Bor-regaardin tehtaaseen sekä kolmeen muuhun tehtaaseen tavanomaisten turistinähtä-vyyksien lisäksi.Helsingin kerho on toiminut Liiton kesäkokouksen järjestäjänä vuosina 1956, 1963 ja 1971. Vuonna 1956 pidettiin kesäkokouksen yhteydessä myös pohjoismainen neuvot-telukokous.

Vuoteen 1977 asti sijaitsivat maan korkein tekstiiliopetus sekä tekstiilitutkimus Helsin-gissä. Kerho saattoi näin toimia yhdistävänä siteenä opiskelijoiden, tutkijoiden ja Liiton välillä. Arvokkaana taloudellisena tukena kerholle ovat olleet pääkaupungin maahan-tuojayritykset. Helsingin kerhon täyttäessä 15 vuotta 1969 kerho sai vastaanottaa lah-joituksia useilta maahantuojilta. Lahjoituksista voitiin antaa viisi matkastipendiä vuonna 1969 - 70 valmistuneille diplomi-insinööreille tai teekkareille ulkomailla suoritettavaan harjoitteluun. Vastineeksi stipendiaatit kertoivat matkavaikutelmistaan kerhoilloissa.

VäVi -jaoston perustaminen vuonna 1972 aiheutti jonkin verran kiinnostuksen laimene-mista kerhon toimintaa kohtaan. Samalla siirtyivät väriaineiden ja kemikaalien maahan-tuojat tukemaan VäVi -jaostoa. Kerhon toiminta palautui alkuvuosien 2 - 4 vuosittaiseen kerhoiltaan ja tehdasvierailuun. Mutta huolimatta vielä vuonna 1977 tapahtuneesta opetuksen ja tutkimuksen siirtymisestä pois Helsingistä ja tekstiili- ja vaatetusteolli-suuden vähenemisestä pääkaupunkiseudulta on kiinnostus kerhon toimintaan säilynyt. Muodostavathan kerhoillat ja tehdasvierailut ammatillisen opin saamisen ohella myös tilaisuuden tavata saman alan edustajia ja vanhoja tuttavia ja ystäviä.

Helsingin kerhon puheenjohtajina ovat toimineet:

1954 -55 professori Erkki Häyrinen1956 -57 DI Helge Grönblom1958 -68 professori Osmo H. Vuorio

74

1969 -72 DI Esko Talanterä1973 -76 TkL Liisa Pakkala1977 -80 DI Inkeri Pylvänäinen1981 -83 DI Heli Nelimarkka1984 -85 TkL Hellikki Järvenpää1986 - DI Erik Ståhlberg

Professori Vuoriolle, DI Talanterälle ja heidän puheenjohtajakautenaan toimineelle pitkäaikaiselle sihteerille DI Aimo Tuomiselle kuuluu kiitos Helsingin kerhon vilkkaim-man toiminnan vuosista. Kerhon 15-vuotisjuhliin vuonna 1969 onnittelut tuonut Liiton silloinen puheenjohtaja DI Ben Malmström lausuikin ”Liiton tyydytyksellä seuraavan alajaostonsa toimintaa, mikä muodostaa merkittävän osan Liiton työstä ja on kannus-tavana esimerkkinä toisille paikkakunnille”.

Tampereen kerho

Suomen Tekstiiliteknillisen Liiton Tampereen paikalliskerho perustettiin Liiton alaosas-toksi 24.2.1971. Perustamista valmistelevaan toimikuntaan kuuluivat DI Olavi Laurikka ja insinöörit Tauno Luoto ja Reinhold Resch. DI Laurikka valittiin kerhon ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.Tampereen kerhon toiminta-ajatuksena oli aktivoida Sisä-Suomen tekstiiliteollisuuden noin 350 insinöörin ja teknikon yhteistoimintaa. Tähän toimintaan kuului alusta alkaen lähiympäristön tehtaisiin suoritettavat tehdaskäynnit, yhteiset messuvierailut sekä esi-telmätilaisuudet.Ensimmäisenä toimintavuonna kerholaisilla oli tilaisuus kuulla esitelmät puolikampa-langasta ja loimineulekoneista. Nokia Elektroniikan edustaja esitelmöi prosessineu-lekoneista. Vuoden 1971 aikana järjestettiin myös kaksi tehdasvierailua Tampereen ympäristöön, Reima Oy:n Kankaanpäähän ja E. Helenius 0y:ön Luopioisiin. Ensim-mäisten vuosien erittäin aktiivisen toiminnan kauden jälkeen toiminta tasaantui käsit-täen nykyisin vuosittain yleensä 2-4 esitelmätilaisuutta ja tehdasvierailua. Tehdasvie-railuja ei ole tehty vain Tampereella ja sen lähiympäristössä, vaan ne on ulotettu mm.

Tampereen kerhon jäseniä Tallinnassa 1982.

75

Poriin, Orimattilaan ja Etelä-Pohjanmaalle. Vuonna 1985 tehtiin parhaana ruska-aika-na kaukomatka Lappiin, jossa tutustuttiin Pentik Oy:n ja Torstai Oy:n tehtaisiin ja tehtiin patikkaretki Pyhätunturin Kultakerolla.

Esitelmäiltoina kerholaiset ovat saaneet ajan tasalla olevaa tietoutta teknisistä kysy-myksistä kuten värjäyksestä, kuitukankaista ja ompelukoneautomaateista. Aiheita ei ole kuitenkaan rajattu yksipuolisesti vain tekstiiliteknillisen kehityksen seuraamiseen, vaan kerholaisille on luennoitu myös työmarkkina-asioista, rationalisoinnista ja koulu-tuksesta.

1970-luvun lopun mielenkiintoisia ja erittäin ajankohtaisia esitelmäaiheita olivat muun muassa tekokuitupöly, laadunohjaus ja laatupiirit.

Tampereen kerho ei ole huolehtinut vain kerholaisten henkisestä koulutuksesta, vaan pyrkinyt kehittämään myös ruumiinkulttuuria. Vuonna 1979 järjestettiin ensimmäiset Tampereen kerhon ”kesäolympialaiset”. Kisat pidettiin Pyynikin urheilukentällä, jonne oli saapunut noin 50 kerholaista. Kilpailulajeina olivat pupiinanheitto, pituushyppy, pi-kajuoksu, ruotsalaisviesti ja Cooper-testi. Siitä lähtien kesäolympialaiset on järjestetty vuosittain ja ne ovat olleet varsin suosittu tapahtuma. Yleensä noin 50 kerholaista osal-listuu kisoihin.

Vuonna 1980 Tampereen kerho ”kansainvälistyi“ aloittamalla ulkomaan matkailun en-simmäisenä matkakohteenaan Leningrad. 40 kerholaista nautti antoisasta kulttuuri-matkasta, vaikkei paikalliseen tekstiiliteollisuuteen tutustuminen järjestynytkään. Vuo-den 1981 ulkomaan ekskursio järjestettiin Ruotsiin. Jo laivalla ja perillä Järfällassa toimi isäntänä IBM. Lisäksi käytiin tutustumassa Snickersin työvaatetehtaaseen. Vuo-den 1982 matkan kohteena oli Tallinna, jossa 28 kerholaista tutustui paikallisen vaate-tustehtaan toimintaan. Vuonna 1984 toteutui jo pitkään suunniteltu Moskovan matka. Tutustumiskohteina olivat perinteisten kulttuuri- ja kaupunkinähtävyyksien ohella pai-kallinen silkkikutomo ja ompelutekninen ammattikoulu. Mukana oli 16 kerholaista.

Tampereen kerhon puheenjohtajina ovat toimineet:

1971–72 DI Olavi Laurikka1973 Ins. Erkki Rintala1974 -76 DI Allan Lindroos197 –78 Ins. Matti Strömmer1979 DI Helena Huumonen1980 DI Reijo Korpela1981-82 Ins. Ullamaija Jaala1983-84 Ins. Aija Jylhä1985 DI Raija Olli1986 - DI Mikael Epstein

76

VäVi -jaosto

Värjäys- ja viimeistysalan kysymysten käsittely oli 1970-luvun alkuun mennessä lisään-tynyt silmiinpistävästi sekä Liiton että Helsingin kerhon tilaisuuksissa. Syksyllä 1971 tuotiin Liiton hallituksessa esille ehdotukset yhteispohjoismaisen VäVi -alan kongressin järjestämisestä Suomessa sekä liittymisestä kansainvälisen organisaation jäseneksi. Nähtiin, että värjärien ongelmat alkoivat selvästi käydä liian hankaliksi hoitaa Liiton hal-lituksen kautta. Tarvittaisiin uusi toimintamuoto. DI Martti Auterinen lausahtikin silloin Liiton hallituksen kokouksessa kaikella arvovallallaan: ”Perustakaa Te värjärit oma ala-osasto ja hoitakaa tällaiset kysymykset sen piirissä itse!“. Hallitus oli kokonaisuudes-saan samalla kannalla. Ratkaisu oli löydetty ja perustaviin toimiin ryhdyttiin viipymättä.

Jaoston perustamista käsiteltiin alustavasti Helsingissä 14.12.1971 pidetyssä neuvot-telussa, jossa olivat läsnä E. Talanterä (kokoonkutsuja ja puheenjohtaja, J. Sundquist (sihteeri), R. Borgström, U. Enebäck, K. Paaer, L. Pakkala, K. Varis ja C. Zetter.

Kokouksessa nimettiin asian eteenpäin viemiseksi työryhmä, joka totesi teollisuuden suhtautuvan hankkeeseen myönteisesti kunhan taloudellinen puoli järjestyy ilman teol-lisuuden tukea. Haluttiin, että jaostosta ei tulisi Liiton kanssa kilpaileva, vaan sitä täy-dentävä yksikkö. Työryhmä katsoi jaoston päätehtäviksi luento- ja seminaaritilaisuuk-sien järjestämisen sekä liittymisen kansainväliseen toimintaan.

Jaoston perustava kokous pidettiin Liiton kevätkokouksen yhteydessä Tampereella 17.3.1972. Kokouksessa oli läsnä 49 Liiton jäsentä. Jaoston ensimmäiseksi puheen-johtajaksi valittiin DI Esko Talanterä ja sihteeriksi TkT Jorma Sundquist.

Liiton hallitus vahvisti jaoston säännöt samana vuonna. Niiden mukaan Värjäys- ja Viimeistysjaosto, lyhennettynä VäVi -jaosto, toimii STTL:n alaosastona edustaen Liit-toa ulospäin VäVi-alaan kuuluvissa asioissa sekä kotimaisissa että kansainvälisissä näiden alojen järjestöissä ja yhteistyöelimissä. Jaoston teollisuuden eri alojen haaroja edustava johtokunta valitaan vuodeksi kerrallaan ja sen muodostavat puheenjohtaja, sihteeri ja 4 varsinaista jäsentä. Jaosto ei peri jäseniltään jäsenmaksuja, vaan toiminta rahoitetaan Liiton budjetista.VäVi -jaoston tukirahasto on perustettu vuoden 1973 värjäys- ja viimeistyskongressin

VäVi-jaoston perustajajseniä jaoston 10-vuotisjuhlassa 1982.

77

ylijäämätuloilla, jotka kongressin järjestelytoimikunta sekä Tekstiiliteollisuuden Työnan-tajaliitto ovat luovuttaneet Liitolle ensisijaisesti värjäys- ja viimeistysinsinöörien jatko- ja täydennyskoulutukseen. Rahaston talous hoidetaan Liiton toimesta ja sen käyttöä oh-jaa rahaston hallitus. Liiton hallitus on vahvistanut tukirahaston säännöt.

VäVi -jaoston sääntöjen mukaan jaostoon kuuluvat ”kaikki STTL:n varsinaiset ja kannat-tavat jäsenet, jotka toimivat värjäys- ja viimeistysalalla tai muuten ovat alasta kiinnos-tuneet”. Jäsenistä pidetään jäsenluetteloa. Perustamisvuonna jäseneksi liittyi heti yli 100 henkilöä. Nykyisin jäsenmäärä on yli 230. Jaoston puheenjohtajina ovat toimineet:

1972 - 75 DI Esko Talanterä1976 - 79 DI Bengt Boström1980 - 82 DI Lorenz Michael1983 - 85 Ins. Esko Heino (varapuheenjohtaja 1986 -)1986 - TkT Jorma Sundquist

Pohjoismainen yhteistyö

Värjäreiden kongressien ja seminaarien järjestäminen alkoi Ruotsissa 1950-luvul-la ja myöhemmin suomalaisilla oli tilaisuus osallistua myös Norjassa ja Tanskas-

sa järjestettyihin tilaisuuksiin. Suomen rooli yhteispohjoismaisten kongressien järjes-tämisessä alkoi heti VäVi –jaoston perustamisen jälkeen. Espoossa pidettiin vuonna 1973 suuren menestyksen saavuttanut kongressi, jonka osanottajamäärä oli 140. Esi-telmöitsijöinä oli alan parhaita asiantuntijoita Pohjoismaista ja Keski-Euroopasta.Kongressin saavuttama positiivinen palaute samoin kuin taloudellinen tulos innostivat järjestämään toisen yhteispohjoismaisen kongressin Tampereella vuonna 1978. Osan-ottajia oli tällä kertaa 184 ja esitelmiä 16. Kongressin ylijäämällä kartutettiin tälläkin kertaa tukirahastoa, joka saattoi jakaa varoistaan kaksi stipendiä.Ammatillinen kokoontuminen on jatkunut vuosittain eri Pohjoismaissa.

IFVTCC -jäsenyys

Vuoden 1974 kesällä jaosto anoi tekstiilikemistien kansainvälisen kattojärjestön, In-ternationale Federation der Vereine der Textilchemiker und Coloristen (IFVTCC *) jä-senyyttä. Järjestössä oli tuolloin edustettuna 10 eurooppalaista maata. VäVi -jaosto hyväksyttiin vuonna 1975 järjestön täysivaltaiseksi jäseneksi.

VäVi -jaostoa on IFVTCC:n hallituksessa edustanut jaoston istuva puheenjohtaja. Vuosittaiset hallituksen kokoukset on pidetty tavallisesti Sveitsissä. VäVi -jaostolla on edustaja myös järjestön koulutuskomiteassa ”Qualifications in Dyeing. Textile Che-mistry and Color Chemistry”. Järjestön valtuuston kokoukset pidetään vuosittain joko

78

IFVTCC:n tai sen jäsenjärjestöjen kongresseissa. VäVi -jaostolla on 6 edustajapaikkaa ja se on voinut varsin tyydyttävästi osallistua näihin kokouksiin.IFVTCC:n ulospäin merkittävin toiminta on kolmen vuoden välein järjestettävät kongres-sit, joita viime vuosina on pidetty Venetsiassa 1978, Budapestissa 1981 ja Lontoossa 1984. Suomen osanotto näihin korkeatasoisiin tapahtumiin on jatkuvasti kasvanut ja samalla mielenkiinto myös muiden jäsenjärjestöjen tilaisuuksiin on lisääntynyt. 14. IF-VTCC -kongressi pidetään Tampereella kesäkuussa 1987. Järjestelytoimikunnan työtä on johtanut ins. Esko Heino ja kansallista tieteellistä komiteaa johtaa FL Pertti Nousi-ainen. Kongressin puheenjohtajana toimii jaoston ja samalla myös IFVTCC:n nykyinen puheenjohtaja TkT Jorma Sundquist. Osanottajia odotetaan yli 400.Jaoston jäsenet ovat toiminnallaan IFVTCC:ssä osoittaneet kykenevänsä vastaamaan kansainvälisiin haasteisiin, mikä merkitsee arvostuksen nousua koko tekstiiliteollisuu-dellemme. Kansainvälistä osallistumista jarruttavana tekijänä ovat suhteellisen korkeat matkakustannukset.* Englanniksi International Federation of Textile Chemists and Colourists, IFATCC.

Jaoston toiminta

Esitelmäillat ja seminaarit ovat VäVi -jaoston näkyvin ja samalla merkittävin toi-mintamuoto. Koko toiminnan ajan jaoston jäsenet ovat runsain joukoin kokoon-

tuneet 3 - 5 kertaa vuodessa korkeatasoisiin esitelmätilaisuuksiin, joita on pidetty eri tekstiilipaikkakunnilla. Esitelmät ovat kattaneet jaoston toimintakentän laidasta laitaan ja muodostuneet pysyväksi jäsenistön täydennyskoulutusforumiksi. Merkittävä ansio tilaisuuksien onnistumiselle ja korkealle tasolle lankeaa alan maahantuojayrityksille, jotka vuorollaan ovat olleet sponsoroimassa ja kantamassa järjestelyvastuuta.Jaoston 10-vuotisjuhlassa vuonna 1982 todettiin jaoston osoittaneen toiminnallaan ole-massaolonsa tarpeelliseksi ja STTL:n toimintaa sopivalla tavalla täydentäväksi. Jaos-ton ensisijainen tavoite, VäVi- teknisen tietotaidon lisääminen ja alan teknikkokunnan yhdessäolon ja kokemusten vaihdon edistäminen, on toteutunut.VäVi -jaosto on toimintansa aikana edustanut jäseniensä kautta alan korkeinta asian-tuntemusta maassamme. Niinpä sen puoleen on käännytty monissa kysymyksissä, esim. sanastotyössä. Toisaalta sen piirissä on virinnyt aloitteita, jotka ovat sittemmin toteutuneet tutkimusprojekteina ja teollisuuden tuotekehittelytyönä.

OMTE-jaosto

Liiton vuosikokouksessa marraskuussa 1973 asetettiin toimikunta tutkimaan vaatetus- ja ompelevan teollisuuden alajaoston perustamismahdollisuuksia ja tarpeellisuutta. Toimikunta katsoi kuitenkin silloin toimintaedellytykset riittämättömiksi eikä jaostoa pe-rustettu. Samasta asiasta oli Liiton piirissä keskusteltu jo 1960-luvulla, silloinkin samal-la tuloksella.1980-luvulla hanke virisi uudelleen ja asiaa käsitellyt toimikunta pyysi 10.11.1983 päi-vätyllä kirjeellä Liiton hallitukselta lupaa jaoston perustamiseksi. Kirjelmän olivat alle-kirjoittaneet Pentti Auranen, Ullamaija Jaala, Keijo Kivimäki, Heikki Kuukankorpi, Har-

79

riet Meinander ja Raija Teivaanmäki. Jo tammikuussa 1984 päättivät kenkäteollisuuden tuotannosta vastaavat henkilöt tulla mukaan perustettavaan ompelevan teollisuuden jaostoon.OmTe -jaoston perustamiskokous pidettiin 10.5.1984, jolloin jaoston toiminta päätettiin suunnata koko ompelevan teollisuuden palveluksessa olevien insinöörien ja vastaavis-sa tehtävissä toimivien henkilöiden ammattitaidon, tietotaidon ja yhteishengen lisäämi-seen ja ylläpitämiseen. Lyhyenä toiminta-aikanaan jaosto on toiminut varsin vilkkaasti järjestäen korkeatasoisia esitelmäpäiviä ajankohtaisista aiheista kuten ergonomiasta ja ompelevan teollisuuden automaatiokysymyksistä sekä raaka-aineen käytön opti-moinnista. Esitelmät on myös julkaistu monisteina. Jaosto pyrkii pitämään kaksi esitel-mäpäivää vuosittain. OmTe -jaoston puheenjohtajana on perustamisesta asti toiminut DI Erkki Vuori.

Kunniajäsenet

Liiton sääntöjen mukaan Liitto voi kutsua kunniajäseniksi henkilöitä, jotka erikoisen merkittävällä tavalla ovat toimineet Liiton hyväksi. Kunniajäsenillä on varsinais-

ten jäsenten oikeudet. Ensimmäisen 25-vuotiskauden aikaiset kunniajäsenet ja heidän elämäkertatietonsa ovat historiikin alkuosassa. Liiton 25-vuotisjuhlassa kutsuttiin kun-niajäseneksi yliopettaja Aarne Heikkilä.

Yliopettaja DI Aarne S. Heikkilä, synt. 1892, kuollut 1971.

Yliopettaja Heikkilä oli Liiton innokkaimpia perustajajäseniä ja kuului Liiton hallitukseen alusta alkaen 1961 loppuun. Täs-tä ajasta hän toimi varapuheenjohtajana 13 vuotta. Hän oli Tekstiililehden päätoimittaja 1937 - 1964. suoritettuaan opin-tojensa päätteeksi tutkinnon Victoria yliopiston teknillisessä tiedekunnassa Manchesterissa sekä kudonnan tutkinnon Lon-toossa 1916 hän toimi useissa englantilaisissa tekstiilitehtais-sa ja perehtyi perusteellisesti alan käytännölliseen puoleen.

1919 - 1920 Heikkilä oli Äetsän Tehtaat 0y:n teknillisenä joh-tajana. Tästä tehtävästä hän siirtyi vuonna 1921 Tampereen teknilliseen oppilaitokseen, jonka kutomateknillistä osastoa hän johti vuonna 1960 tapahtuneeseen eläkkeelle siirtymi-seensä asti. Yliopettaja Heikkilän suorittama, neljä vuosikym-mentä kestänyt tekstiili-insinöörien ja -teknikkojen koulutus on mittava. Hyvin merkittävä on myös hänen työskentelynsä suomalaisen tekstiilisanaston luomiseksi. Hän toimi mm. en-simmäisen sanastotoimikunnan ensimmäisenä puheenjohta-jana. Yliopettaja Heikkilä on kirjoittanut myös Liiton 25-vuoti-shistoriikin.

80

Tekn.tri Carl-Gustav (Gösta) Silén, synt. 1902, kuollut 1984.

Tri Silen oli Liiton perustajajäsen ja hallituksen jäsen 1937– 1945 sekä 1959-1969. Hänen työskentelynsä tekstiilikemian parissa alkoi vuonna 1928 Oy Finlayson-Forssan värjäämös-sä jatkuen Klingendahl Oy:ssä. Vuonna 1942 hänestä tuli Kui-tu 0y:n pääkemisti. Tässä työssä hänen panoksensa uuden teknologian kehittämiseksi oli merkittävä. Tri Silén oli maam-me tekstiilitutkimuksen grand old man toimien sotavuosien jälkeen Oy Keskuslaboratorion tekosilkkiosaston päällikkönä, Villateollisuuden tutkimuslaboratorion, Tekstiilitekniikan Sää-tiön tutkimuslaboratorion ja VTT:n tekstiililaboratorion johtaja-na. Näissä tehtävissä hän suoritti elämäntyön, joka on vaikut-tanut Suomen koko tekstiiliteollisuuden kehitykseen.

DI Lauri Kiviranta, synt.1899, kuollut 1985.

DI Kiviranta kuului Liiton perustamiskokouksessa valittuun väliaikaiseen hallitukseen, jonka tehtävänä oli sääntöjen vii-meistely ja Liiton rekisteröiminen. Hän oli myös hallituksen jä-sen 1937 - 1943 ja 1956 - 1962. Varsinaisen elämäntyönsä DI Kiviranta suoritti Oy Tampella Ab:n Lapinniemen Puuvillateh-taalla värjäämö- ja viimeistämöinsinöörinä ja teknillisenä joh-tajana. Tämän päivätyön ohella DI Kivirannan erikoisharras-tuksena oli sanastotyö. Hän oli vuonna 1938 asetetun Liiton sanastotoimikunnan jäsen, vuodesta 1955 sen puheenjohta-ja. Tämän työn tuloksena valmistui vuonna 1959 "Tekstiilisa-nasto". Hän oli myös 1960 asetetun uuden komitean jäsen ja johti vuonna 1966 aloitettua, 1972 valmistunutta Thesau-rus-sanastotyötä.

Professori Erkki Häyrinen, synt. 1907, kuollut 1977.

Professori Häyrinen oli Liiton perustajajäsen, perustavan kokouksen sihteeri ja Liiton ensimmäinen sihteeri. Hän oli myös hallituksen jäsen 1938 - 1962 ja Helsingin kerhon en-simmäinen puheenjohtaja 1954 - 1955. Professori Häyrinen työskenteli Littoinen Oy:ssä ja Oy Tampella Ab:n Pellavateh-taalla kunnes hänet vuonna 1950 nimitettiin Teknillisen kor-keakoulun tekstiiliteknologian professoriksi, mitä virkaa hän hoiti eläkkeelle siirtymiseensä vuonna 1973 asti. Professori Häyrinen on suorittanut merkittävän elämäntyön kouluttaes-saan nykyisen insinöörikuntamme vanhemman polven ja tekstiiliteollisuuden nousukauden suuret ikäluokat.

81

DI Kurt Sucksdorff, synt.1909, kuollut 1985.

DI Sucksdorff oli Liiton perustajajäsen ja hallituksen jäsen 1942 - 1945. Hän suoritti elämäntyönsä trikooteollisuuden palveluksessa eri tehtävissä Suomen Trikoo Oy Ab:ssa vuo-desta 1932 vuoteen 1974. Viimeiset 21 vuotta hän oli yhti-ön varatoimitusjohtaja. Hän kuului maamme keskeisimpiin trikooteollisuuden kehittäjiin ja edusti alaa monissa koti- ja ulkomaisissa järjestöissä.

DI Jaakko Ruutu, synt. 1912.

DI Ruutu on ollut Liiton hallituksen jäsen 1951 - 1965, josta ajasta hän oli puheenjoh-tajana 1956 - 1959. DI Ruutu on toiminut johtotason tehtävissä Suomen Trikoo Oy Ab:ssa, Porin Puuvilla Oy:ssä ja Oy Finlayson Ab:ssa. Hän oli mukana vuonna 1959 valmistuneen Tekstiilisanaston laatimistyössä neuleteollisuuden sanaston erikoistoimi-kunnassa. Hän on myös toiminut innokkaasti tekstiilialan jatkokoulutuksen hyväksi ja ajanut voimakkaasti tekstiilialan standardisoinnin kehittämistä. Hän toimi Standardisoi-misyhdistys TEVASTA:n puheenjohtajana toiminnan alkamisesta vuonna 1969 vuoteen 1982.

DI Martti Auterinen, synt. 1911.

DI Auterinen on ollut Liiton hallituksen jäsen 1963 - 1971, josta ajasta hän oli puheen-johtaja 1967 - 1969. Hän oli Liiton sanastotoimikunnan puheenjohtaja 1945 - 1948 ja myöhemmin ITMA:-symposiumien alullepanija ja vetäjä. DI Auterinen on toiminut Bar-ker Oy:ssä, Suomen Kumitehdas Oy:ssä, Nokian Tekstiili Oy:ssä, PMK:ssa, Tikkurilan Silkki Oy:ssä ja Oy Finlayson Ab:ssa eri tehtävissä, viimeksi teknillisenä johtajana ja varatoimitusjohtajana. Tämän lisäksi hän on vaikuttanut voimakkaasti tekstiilialan kou-lutukseen ja sen keskittämiseen Tampereelle.

Dipl.ins. Jaakko Ruutu (vas.) ja dipl.ins. Martti Auterinen (oik.).

82

Kuultokudos

Liiton hallituksen piirissä heräsi vuonna 1970 ajatus suunnitella Liitolle oma ansio-merkki, jota voitaisiin jakaa ansioituneille jäsenille ja muistolahjana. Ansiomerkin

tulisi tietysti olla tekstiiliä. Talvella 1971 hallitus valtuutti hallituksen jäsenen Liisa Me-nanderin tutkimaan “täkänä- ja viirikysymystä”. Jo keväällä suunnitelma oli edistynyt niin pitkälle, että puhuttiin kuultokudoksesta, jossa olisi Liiton merkki ”ikkunassa”. Liiton merkki, kaksois -T oli rekisteröity jo vuonna 1965.Kuultokudoksia oli aluksi tarkoitus tehdä kolmea tyyppiä, joista ensimmäistä luovu-tettaisiin tunnustuksena, toista muistoksi ja kolmatta saisivat jäsenet ostaa. Lopulta päädyttiin kuitenkin vain kahteen tyyppiin, kultaiseen joita on numeroidut kappaleet, ja hopeiseen. Kuultokudokset on valmistanut Helmi Vuorelma Oy.Niiden koko on 30 cm x 30 cm. Keskellä on vaalean beigellä pohjalla halkaisijaltaan 22 cm suuruisessa ympyrässä Liiton tunnus kullan tai hopean sävyisenä. Reunaosa on luonnonvalkoista pellavaa ja kuultokudos on kiinnitetty valkoiseksi maalattuun puuke-hykseen.

Kultaisia kuultokudoksia voidaan sääntöjen mukaan myöntää• Liiton kunniajäsenille• Liiton ansioituneille monivuotisille puheenjohtajille• Tekstiiliteollisuudessa korkeassa asemassa toimiville henkilöille• Teollisuuslaitoksille, joiden pitkäaikainen toiminta on erityisen ansiokkaasti

edistänyt tekstiilitekniikkaa tai tehnyt tekstiiliteollisuutta tunnetuksi.

Hopeisia kuultokudoksia voidaan myöntää• Ansioituneille Liiton jäsenille• Liiton toimintaa merkittävästi tukeneille henkilöille ja yhtiöille• Muiden maiden tekstiiliteknisille liitoille.• Kuultokudoksia on vuoden 1986 a1kuun mennessä jaettu yhteensä 10 kultaista

ja 15 hopeista.

Kultaisen kuultokudoksen ovat saaneet:

1971 DI Martti Auterinen1971 DI Henrik Lilius1972 TkT Gösta Siién1972 Professori Erkki Häyrinen1972 DI Jaakko Ruutu1973 DI Clas-Eric Forss1977 DI Pentti Palo1979 DI Ben Maimström1983 DI Veikko Nurmilo1984 DI Jouko Suomalainen

Kuultokudoksen luovutusSuomen Trikoo Oy Ab:lle.

83

Sanastotyö

Sanastotyö on kuulunut Liiton keskeisiin pyrkimyksiin vuodesta 1937 alkaen, jol-loin professori Emil J. Simola ehdotti, että ”Liitto ottaisi tehtäväkseen koota ja

kehittää suomenkielistä tekstiiliteknillistä sanastoa ja työskennellä horjuvien käsittei-den vakiinnuttamiseksi”. Ensimmäinen ”Tekstiilisanasto“, pellavakansiin sidottu, liitupa-perille painettu kirja saatiin valmiiksi vuonna 1959. Siinä on runsaat 2600 hakusanaa ja niiden vastineet ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi. Sanasto kustannettiin itse ja sen myynnistä vastattiin myös itse. 2000 kappaleen painos myytiin loppuun vuonna 1974.

Vuonna 1967 Suomi päätti liittyä Thesaurus -avainsanatyöhön, jonka aloitteentekijänä ja organisaattorina toimi Massachusetts Institute of Technology, MIT. Työtä varten ase-tettiin Liiton piiristä Thesaurus -toimikunta, jonka puheenjohtajana oli DI Lauri Kiviranta. Toimikunnan tehtävänä oli organisoida englanninkielisten kantasanojen käännöstyö. Hakusanoja oli noin 8500. Vuonna 1969 englannin- ja suomenkieliset termit sisältävä sanasto voitiin jo lähettää monistettuna lausunnoille tekstiiliteollisuuden asiantuntijoille ja muille asiasta kiinnostuneille. MIT:n ”Multilingual Glossary of Textile Terminology” ilmestyi vuonna 1972. Siinä on termit kymmenellä kielellä, joista suomi onyksi. Tätä sanastoa saatiin Suomeen vain rajoitettu määrä, joka myytiin nopeasti loppuun. Tekstii-litekniikan Säätiö, joka Liiton taloudellisella tuella oli vastannut toimitustyöstä, huolehti myös jakelusta. Avainsana-tyyppisenä sanasto on laajuudestaan huolimatta puutteelli-nen monien alojen, etenkin vaatetuksen osalta. Lisäksi siinä on runsaasti virheitä, jotka johtuvat lähinnä tekovaiheessa puuttuneista asiayhteystiedoista.

Jo vuonna 1975 todettiinkin Liiton piirissä, että TeVa -alan sanastotyötä tulisi jatkaa ta-voitteena vuoden 1959 Tekstiilisanaston tyyppinen nelikielinen sanasto, jossa voisi olla lyhyitä sisällöllisiä selityksiä termien lisänä. Toimintaansa silloin aloitelleen Tekniikan Sanastokeskuksen arveltiin voivan antaa apua kieliasun tarkistuksessa ja sanaston julkaisemisessa.

Teva -sanaston laatimistyötä varten asetettiin kuusi asiantuntijaryhmää, joiden piti itse-näisesti tehdä oman alansa sanastot. Asiantuntijaryhmien osa-alueet olivat:

raaka-aineetlangan valmistuskankaan ja neuloksen valmistusvärjäys ja viimeistysvaatetusala erikoisalat.

Ins. Kalervo Miettinen nimettiin sanastotyön puheenjohtajaksi. Työ asiantuntijaryhmis-sä aloitettiin syksyllä 1976.

Työn edistyminen oli paljon arvioitua hitaampaa ja etenkin uusien sanojen ja niiden vieraskielisten vastineiden etsiminen työlästä. Vuonna 1982 kaikkien osa-alueiden kortistot saatiin kuitenkin viedyksi Tekniikan Sanastokeskuksen tietokoneelle. Sana-luettelot sisälsivät yhteensä noin 3000 termiä ja niiden vastineet ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Monistettuja sanaluetteloita jaettiin koekäyttöön ja arvosteltavaksi, mutta

84

palaute oli varsin vähäistä. Selvästi eniten kiinnostusta herätti vaatetusosa, puuttuihan sen alan sanasto kokonaan entisistä sanastoista. Vilkkaan kiinnostuksen ansiosta vaa-tetusosa päätettiinkin julkaista omana kirjasenaan. Noin 500 termiä sisältävä sanasto ilmestyi vuonna 1985 Tekniikan Sanasto keskuksen julkaisuna nimellä TSK 8 Vaate-tussanaluettelo.

Pohjoismainen yhteistyö

Liiton perustamisesta alkaen oli päämääränä aikaansaada yhteistoimintaa pohjois-maisten ja muiden ulkomaisten vastaavien tekstiiliteknillisten liittojen kanssa. Yh-

teistoiminta Pohjoismaiden kesken alkoikin jo vuonna 1943. vilkkaan kanssakäymisen ja vuosittaisten tapaamisten tuloksena laadittiin tälle yhteistoiminnalle säännöt vuonna 1956. Niiden mukaan pidetään vuosittain kokoukset vuorovuosin kussakin maassa. Kokouksiin osallistui kustakin maasta kaksi hallituksen jäsentä ja lehden edustaja. Ko-kouksissa keskusteltiin liittojen ehdottamista ajankohtaisista asioista. Kokousten yh-teydessä järjestettiin usein myös tehdasvierailuja.

Vuonna 1961 päätettiin perustaa pysyvä pohjoismainen komitea, jonka tehtävänä oli yhteistyön kehittäminen. Suomen edustaja tässä komiteassa oli tekn.tri. Gösta Silén. Komitean työn tuloksena allekirjoitettiin jo vuonna 1962 sopimus yhteistoiminnasta, ns. Sarpsborg -sopimus. Sen mukaan pohjoismaiset liitot toimittavat toisilleen vuosikerto-muksensa, kutsut kokouksiin ja esitelmätilaisuuksiin, jäsenkirjeet, jäsenluettelot ja hal-litustensa jäsenluettelot sekä tiedottavat toisilleen tulevista ulkomaisista esitelmöitsi-jöistä. Sopimuksen mukaan hallitusten jäsenet saavat vapaakappaleet toisten liittojen lehtiä. Sopimus edellytti myös, että lehtien päätoimittajat osallistuivat pohjoismaisiin kokouksiin ja että lehdet referoivat lyhyesti toisten lehtiä. Suomen piti tehdä pääartik-keleistaan ruotsinkieliset lyhennelmät.

Sopimuksen mukaan Pohjoismaat järjestävät vuorotellen yhteisiä opintomatkoja Poh-joismaiden ulkopuolelle. Lisäksi sovittiin pidettäväksi joka toinen vuosi pohjoismainen kokous, johon osallistuu kaksi hallituksen jäsentä ja lehden päätoimittaja kustakin maasta.

Yhtenä yhteistoiminnan muotona esitettiin jo vuonna 1962 ajatus yhteispohjoismaises-ta tekstiilitermien luettelosta. Kokousten tarpeellisuus asetettiin jo vuonna 1968 kyseenalaiseksi, jolloin sovittiin, että seuraava kutsuja sai harkita pidetäänkö kokousta vai ei. Tekstiiliteollisuuden supistumi-nen ja kannattavuuden heikkeneminen alkoi näkyä jo siinä, että oli luovuttava miellyttä-västä, mutta ei elintärkeästä kanssakäymisestä. Kutsuja toisen liittojen esitelmäpäiville ja seminaareihin sen sijaan on lähetetty aivan viime vuosiin asti. Liiton edustaja on osallitunut vuona 1966 Norjan veljesliiton 25-vuotisjuhliin ja vuonna 1967 Tanskan vastaaviin juhliin.Vuonna 1971 Norjassa pidetyssä pohjoismaisessa värjäys- ja viimeistyskonferensissa

85

oli yhtenä ohjelmakohtana panelikeskustelu yhteispohjoismaisten värjärikonferenssien järjestämisestä. Yhteisillä järjestelyillä katsottiin voitavan säästää resursseja ja pääs-tävän riittävän suureen osallistujamäärään, joka taas taksisi korkeatasoisten esitelmit-sijöiden saamisen kohtuullisin kustannuksin. Suomen yhdysmiehenä neuvotteluissa ja järjestelyissä oli DI Esko Talanterä. Näitä yhteisiä konferenssejä onkin sitten pidetty vuodesta 1972 lähtein. Suomi on toiminut isäntämaana vuosina 1973 ja 1978.

Tämä yhteistyö johti Suomessa Värjäys- ja viimeistysjaoston perustamiseen vuonna 1972 ja siihen, että jaosto vuonna 1975 liittyi kansainväliseen värjays- ja viimestysalan järjestöön IFCTCC:hen.

Ulkomaiset opintoretkeilyt ja messumatkat

Ulkomaille järjestetyt opintomatkat ovat kuuluneet Liiton ohjelmaan alusta alkaen. Käytännön syistä niiden järjestäminen pääsi vauhtiin varsinaisesti vasta toisen

maailmansodan jälkeen, vuonna 1950.Ensimmäiset matkat kohdistuivat Pohjoismaihin, mutta jo vuonna 1958 tehtiin kaksi-viikkoinen retkeily Saksan Liittotasavaltaan. Toisen 25-vuotiskauden aikana yhteismat-kojen merkitys on pienentynyt, kun matkustaminen ulkomaille on vapautunut eikä va-luuttaongelmia enää ole.

Liitto on järjestänyt jäsenilleen seuraavat matkat:

1963 ITMA Hannover. Matka kansainvälisille tekstiilikonemessuille Hannoveriin teh tiin ”omalla lentokoneella” ja osanottajia oli täysi koneellinen, 48 henkilöä. Halukkaita lähtijöitä olisi ollut enemmänkin, mutta toista lentokonetta ei saatu järjestetyksi, joten osanottajamäärää piti rajoittaa.

1964 Opintoretkeily Neuvostoliittoon. Matka kesti kaksi viikkoa ja sen aikana tutus tuttiin puuvillan viljelyyn, puhdistukseen ja tutkimustoimintaan sekä tekstiiliteh- taisiin lähinnä Neuvostoliiton eteläosissa. Matkan erikoiskohteita olivat Tas- kentissa käynti puuvillaviljelmällä, puuvillan tutkimuslaitoksessa ja tekstiilitehtaassa. Turkmenistanissa tutustuttiin mattotehtaaseen ja Tadzikistanissa puuvillatehtaaseen. Moskovassa käytiin vielä suuressa tekstiilitehtaassa. Luonnollisesti tutustuttiin myös paikallisiin turistikohteisiin. Erikseen käytiin tutustumassa Alma Ataan ja siellä olevaan villalankatehtaaseen.1967 ITMA Basel. Nyt järjestettiin jo kolme ryhmämatkaa, joihin osallistui yhteensä 232 jäsentä. 1969 TRI-KO-SÖM messuille Göteborgiin järjestettyyn yhteismatkaan osallistui 90 jäsentä. Messuilla esiteltiin trikoo- ja vaatetusteollisuuden koneita ja aineita.

1969 Tanskan Tekstiiliteknillinen liitto järjesti yhteismatkan USA:han American Texti le Machinery Exhibitioniin. Matkaan osallistui 12 suomalaista Liiton jäsentä.

86

1971 ITMA Pariisi. Messuille järjestettiin kaksi lentoa osanottaja- määrän ollessa 372 jäsentä. Lentokoneiden koko oli kasvanut huimasti vuodesta 1963!

1975 ITMA Milano. Messuille lähti jo 467 Liiton jäsentä. Liiton matkat osoittautvat niin suosituiksi, että messumatkan takia Liiton jäsenmääräkin kasvoi ja matko jen järjestäminen oli Liitolle taloudellisesti tuottavaa.

1976 IMB-vaatetuskonemessuille Kölniin järjestettiin yhteismatka, johon osallistui 64 jäsentä.

1979 ITMA Hannover. Ryhmämatkaan osallistui noin 250 jäsentä. Samana vuonna järjestettiin myös matka IMB-vaatetuskonemessuille.

1983 ITMA Milano. Messuille järjestettiin taas kaksi ryhmämatkaa, joihin osallistui noin 250 jäsentä.

1984 VäVi -jaosto järjesti yhteismatkan IFVTCC:n maailmankongressiin Lontoossa. Matkaan osallistui 10 jäsentä. Kongressissa tehtiin Suomea ja Liittoa tunntuk- si diasarjan ja esitteen avulla, pidetäänhän IFVTCC:n seuraava maailman kongressi Tampereella vuonna 1987.

Liiton puheenjohtajat

Ensimmäisen 25-vuotiskauden aikana Liito11a 01i vain kolme puheenjohtajaa, DI Tauno Karttunen 1936 - 1955, DI Jaakko Ruutu 1956 - 1959 ja DI Henrik Lilius

vuodesta 1960 alkaen.

Toisella 25-vuotiskaudeila puheenjohtajina ovat toimineet:1960-62 DI Henrik Lilius1963-64 DI Clas-Eric Forss1965-66 DI Pentti Pa101967-69 DI Martti Auterinen1970-71 DI Ben Malmström1972-74 DI Veikko Nurmilo1975-76 DI Harry Sucksdorff1977-79 DI Reino Gustafsson1980-82 DI Olavi Laurikka1983-DI Aarne Pellas

Sihteereinä ovat toimineet:1961-64 Ins. Kalervo Miettinen1965-68 Ins. Eino Koskinen1969-72 Ins.Risto Sirén1973-74 Ins. Aarne-Matti Heikkilä1975-76 DI Eeva-Liisa Arponen

87

1977-79 DI Lorenz Michael1980-82 Ins. Pirjo Kuismanen1983-84 DI Matti Vainio1985- Ins. Aija Jylhä

Suomen tekstiiliteknillinen liitto, eilen - tänään - huomenna

Professori Ben Malmström. TEVA 86 seminaarin avaussanat

Suomen Tekstiiliteknillinen Liitto viettää juhlavuottaan.

Kun Suomen Tekstiilimiesten Liitto perustettiin, oli Suomessa vielä lampaita ja viljel-tiin pellavaa. Lankaa kehrättiin selfaktorilia ja kutoja käytti syöstäväkonetta. Lanka

värjättiin vyyhdillä ja kangas avohaspeliila. Puvut tehtiin räätälillä ja villapaitoja kudot-tiin paljon omin käsin.

Tuotteita olivat karstakehrätty sukkalanka, sarka, kampalankapukukangas, valkaise-maton lakanapakka, ruudullinen puuvillakangas, painettu leninkikangas, jacquard pöy-täliina. Kutistumisvaara oli suuri eivätkä värit oikein kestäneet pesua.

Silloin oli suuri pulakausi juuri ohittumassa. Oli konkursseja ja mieletöntä kilpailua. Oli työttömyyttä ja vaikeuksia. Tullisuojasta huolimatta. Kaikki riippui tehtaanjohtajan liikemiesvaistoista ja tehtaanedustajien myyntimieskyvyistä, hyvistä desinatööreistä ja tekstiiii-insinööreistä sekä ammattitaitoisista työntekijöistä.Silloinkin me selvitimme asiat parhain päin. Tekstiilimiesliiton jäsenet sen tekivät, vaik-kei suinkaan tiedetty, että sota-ajan vaikeudet olivat edessäpäin. Eikä tiedetty sitäkään, että ennennäkemätön ja uskomaton sodanjälkeinen kukoistuskausi oli tulossa.

Tilanne on tänään oudolla tavalla samankaltainen. Toisaalta se on kovin erilainen. Yh-teiskunta ja maailmankuva ovat erilaisia. Ihmiset ovat muuttuneet. Teknologiat ovat kehittyneet. Tekokuidut ovat vallanneet hallitsevan aseman ja niiden mukana uudet tuotteet. Open-end kehruukone ja syöstävätön kutomakone ovat mullistaneet tuotanto-prosessin. Tuoteominaisuuksia voidaan säätää uusien värjäys- ja viimeistelyaineiden avulla ja tuotantoprosessi on kehitetty tarkemmin ja tehokkaammin hallittavaksi. Kan-kaan leikkaus on pitkälle automatisoitu. Vain ompeluprosessin automatisointi odottaa lopullista ratkaisuaan.

Tietokoneavusteinen tuotesuunnittelu sallii nopeamman ja joustavamman tuotesuun-nittelun ja sen välittömän toteuttamisen tuotantoprosessissa. Lisäksi tuotetta suunni-teltaessa tavoiteltu laatutaso voidaan teknologian keinoin hallita suurella tarkkuudella ja luotettavuudella.

88

Nerokkaasti sovelletun hienostuneen tekniikan avulla tuottavuus on noussut moninker-taisesti. Valmistusprosessi ja yksittäiset koneet voidaan suunnitella hyvinkin joustavik-si. Täydellisen joustavuuden esteenä ei ole niinkään yksittäinen valmistusteknillinen ratkaisu, vaan paremminkin materiaalivirtojen ja tuotantojärjestelmäkokonaisuuden hallinta.Tämän teknologisen kehityksen on saanut aikaan tutkimus- ja kehitystyö. Itse TeVa -teknologia ja sen yksityiskohdat on kehitetty huippuunsa ja tärkeää osaa kehityksessä esittää mikroprosessoriohjattu säätötekniikka. voidaankin sanoa, että TeVa- teollisuus on huipputeknologian tärkeimpiä sovellutusalueita.

Tässä piileekin tämän Liiton jäsenten eräs tärkeimpiä tehtäviä. Meidän on tunnettava ja hallittava uudet teknologiset ratkaisut. Meidän on osallistuttava tutkimus- ja kehitys-työhön, sekä tuotteiden kehittämiseen että tuotantoprosessien kehittämiseen. Toteut-taminen käytäntöön vaatii viisautta ja taitoa ja sen onnistuminen on tietysti kaikkein tärkeintä. Kehittynyt ja muuttunut on kuitenkin myös maailma, jossa elämme ja sen osana TeVa-teollisuuden rakenne.

Suurin on tänään valmiita vaatteita valmistava teollisuus, jonka edustajia Liitossamme on lukuisia ja jonka eräässä mielessä voidaan sanoa olevan suomalaisten kankaan- ja neuleentekijöiden tärkeä resurssi, jota kaikin keinoin tulisi hyödyntää ja palvella.Toisaalta teknilliset tekstiilit ja yleensä vaatteisiin liittymättömät tuotteet muodostavat suuren haasteen, jonka luulisi herättävän enemmänkin kiinnostusta.

Taitavan markkinointi- ja tuotepolitiikan avulla meidän tulisi pystyä ohjaamaan tuotan-tojärjestelmämme menestykseen. Lyhytjänteisesti tärkeän muodin oikkujen mukaan suurta joustavuutta osoittaen. Pitkäjänteisesti viisaan yritysstrategian, johdonmukaisen tuotekehityksen ja huolellisesti harkittujen investointien avulla. Muodin ja tilanteiden nopea aaltoilu seuraa pitkäjänteisen kehityksen kanta-aaltoa, joka turvaa tulevaisuu-den.

Kokemus viittaa siihen, ettei tekstiiliteollisuuden johtaminen pelkästään hallinnollisin keinoin ota onnistuakseen kilpailun vallitessa, onnistuminen näyttää vaativan asiantun-temuksen ja ammattitaidon lisäksi välitöntä asioiden johtamista todellisuuden tapahtu-mien keskellä.

Kaikki riippuu yritysjohtajan liikkeenjohtovaistoista, markkinointijohtajan markkinointi-kyvyistä, hyvistä tuotekehitys- ja tuotantojohtajista sekä motivoidusta henkilökunnasta. Huomaamme, että nimikkeet ovat viidenkymmenen vuoden aikana muuttuneet - mutta niin ovat niiden sisällötkin.Nytkin meidän tulee selvittää asiat parhain päin. Valppaina ja joustavina ottamaan vas-taan ja hyödyntämään tulevaisuuden yllätyksiä. Se vaatii tietoa ja taitoa, rautaisia her-moja ja hikeäkin. Voimme kuitenkin olla mielissämme siitä, että olemme alalla, joka käytännöllisten tarpeiden lisäksi palvelee tärkeitä esteettisiä arvoja tänä yltäkylläisyy-den aikakautena.

Suomen Tekstiiliteknillisen Liiton jäsenet ovat seuraavan 50 vuoden aikana suurten haasteiden edessä.

89

Historiikki osa III

1986 - 2011

Suomen Tekstiiliteknillinen Liitto r.y., 2011

90

Alkusanat

Vuoden 2011 lopulla juhlittiin liiton 75-vuotista taivalta. Kuluneen 25-vuotiskauden aikana toimialalla tapahtui suurempia muutoksia kuin aikaisempina vuosina. Täl-

lä oli vaikutuksensa liiton toimintaan, niin jäsenistöön, jaoksiin kuin Tekstiililehteen. Historiikin kolmannessa osassa kuvataan liiton jäsenistölleen järjestämää toimintaa, kuten opintoretkiä, vuosijuhlia ja seminaareja. Näitä kuvaavat liiton hallituksessa toi-mineet jäsenet omakohtaisesti ja värikkäästi. Aineiston on koonnut työryhmä Kirsti Kuisma, Salme Nurmi ja Pekka Salonen. Materi-aalin on julkaisukuntoon kirjoittanut Irma Boncamper. Kuvamateriaali on Kirsti Kuis-man valokuvakokoelmasta.

Teva-teollisuus liiton kolmantena 25-vuotiskautena

Kun liitto täytti 50 vuotta, työskenteli teva-teollisuudessa tuolloin 50 000 hen-keä. Nyt 75-vuotisjuhlavuonna tuo luku oli enää hieman runsas kymmenesosa;

tekstiiliteollisuudessa 2000 ja ompelevassa teollisuudessa noin 3600 henkeä. Toi-mipisteitä oli vajaa 2000, tekstiilissä 829 ja ompelevalla puolella 1092. Nämä luvut kertovat teollisuutemme rajusta muutoksesta, joka johtui pääosin tuotannon ulkoista-misesta. Osa yrityksistä on tänä ajanjaksona lopettanut toimintansa, mutta osa toi-mii Suomesta käsin tuottaen tuotteensa kansainvälisillä markkinoilla. Tätä kehitys-tä kuvasi osuvasti DI Harry Sucksdorff juhlapuheessaan liiton 60-vuotisjuhlassa: ”Muutoksien 1980- ja 1990-luvut Kaupan vapautuminen alkoi merkittävällä tavalla muuttaa teva-teollisuutemme toimin-taedellytyksiä 1980- ja 1990-luvuilla. Useimmat Suomen tekstiiliyritykset olivat kuin kymmenottelijat, laadukkaita tuotteita ja melko hyvää osaamista oli joka lähtöön, mutta kun vastaan tulivat yhden lajin erikoisosaajat, oli edessä usein tappio. Tämän tulok-sena alaamme ovat sävyttäneet suuret rakennemuutokset. Yrityksissä on jouduttu to-teamaan, että meillä kannattaa kehittää, markkinoida ja valmistaa vain niitä tuotteita, joiden osalta me olemme kilpailijoitamme parempia, ja nimenomaan asiakkaan kan-nalta katsottuna. Suomen tekstiiliteollisuus on vuosien varrella saanut nauttia monesta kilpailuedusta, kuten

• alkuvuosina halvoista työvoimakustannuksista• aiemmin korkeasta tullisuojasta• Neuvostoliitto-bilateraalikaupan antamista pitkistä sarjoista ja Suomessa val-

mistettujen tuotteitten monopoliasemasta.

Mutta mikä on tilanteemme tänään? Poissa ovat nuo edellä mainitut ihanuudet. Nyt on palkkatasomme korkea, tuonti kaikilta puolilta maailmaa on vapautunut ja usein toistet-tu klisee ”kilpailu on entistä kovempaa” pitää edelleen paikkansa.Hyvät ystävät, onko sitten mitään jäljellä, joka mahdollistaisi menestymisemme tämän päivän markkinoilla? Onhan toki. Meitä lähellä ovat Suomen ja naapurimaittemme os-

91

tokykyiset markkinat, joita olemme oppineet palvelemaan joustavasti ja nopeasti. Tärkein kilpailuvalttimme kansainvälistyvillä markkinoilla on kuitenkin ihmisten tie-to-taito-osaaminen. Meidän tutkimus- ja kehittämistyömme on tuottanut monta kan-sainvälisesti menestyvää tuotetta ja alallamme toimii osaava henkilölunta, jolla on halu ja kyky oppia uutta. Ja tässä hyvät kuulijat, Suomen Tekstiiliteknisellä Liitolla on yhtä tärkeä tehtävä kun 60 vuotta sitten, eli kehittää jäsenkuntansa tieteellistä, teknistä ja kaupallista ammattitaitoa.”

Toimialan yrityskanta on muuttunut heterogeenisemmaksi. Menestyvät yritykset ovat erikoistuneet kapeille tuotesektoreille. Tekninen osaaminen on alalle ominaista. Toimi-alan insinööriosaaminen on selkeästi pirstaloitunutta, yhteisiä näkökulmia ovat ympäris-töasiat, laatu ja turvallisuus. Korkean ja uuden teknologian integroiminen teva-alalle on myös alan osaamista, joka haastaa insinöörejä laaja-alaiseen teknologian ymmärtämi-seen kuten esimerkiksi älytekstiilien tai terveydenhuollon tekstiilien kohdalla.

STTL ry:n viimeaikaista toimintaa kuvaa juhlapuheessaan halli-tuksen puheenjohtaja Pekka Salonen Liiton 70-vuotisjuhlassa:

”Me kaikki täällä olemme hyvin etuoikeutettuja ihmisiä. Ei pel-kästään siksi, että olemme saaneet illalliskortin näihin Suomen Tekstiiliteknillisen Liiton 70-vuotisjuhliin, vaan monesta muusta-kin syystä. Perustelen väittämääni, kunhan ensin olen kertonut hieman liiton toiminnasta ja toimintaympäristöstä tänä päivänä ja lähitulevaisuudessa.Tekstiililehti perustettiin pian liiton toiminnan alettua ja on siitä lähtien ollut meidän pääaktiviteettimme, pää-äänenkannatta-jamme ja on sitä edelleen. Uutta lehden tiimoilta tulee ensi vuo-den alusta olemaan yhteistyö Muotikaupan liiton julkaiseman Modin lehden kanssa. Lehden painatus ja jakelu tapahtuu yhdessä kustannustehokkaammin. Toimitukselli-sesti lehdet ovat itsenäisiä. Tämän järjestelyn johdosta liittomme jäsenkunta saa ensi vuoden alusta toisenkin ammattilehden, Modinin, Tekstiililehden mukana.Muu toimintamme on vakiintunut vuosikokouksen ja vaalikokouksen yhteydessä pidet-täviin yritysvierailu- sekä esitelmätilaisuuksiin. Suosittua kevätjuhlaperinnettä halutaan myös jatkaa. Tekniset tekstiilit sekä VäVi-jaos jatkavat toimintaansa, keskittyen oman alueensa eri-tyiskysymyksiin. Helsingin kerhon toimintaa tullaan suuntaamaan kaupalliselle alueel-le. Toivomme näin saavamme uutta jäsenkuntaa insinööreistä, jotka työskentelevät kaupan piirissä.Lisäksi liittomme hallitsee professori Ahti Reijosen ja professori Pertti Nousiaisen stipendirahastoja. Liitto jakaa myös omia stipendejä. Jäsenkuntamme on vähän yli 500. Liiton, joka haluaa kehittää toimintaansa, tulee luonnollisesti seurata toimialan yleistä kehitystä, olla siinä mukana sekä mahdollisuuksien mukaan edistää yritysten ja jäsentensä hyvinvointia ja yhteistyötä. Tänä päivänä myös rakentaa verkostoja.

Puhuttaessa toimialastamme, hyvin usein kokonaiskehityksen suuntaa arvioidaan teol-lisuuden työllistämien henkilöiden lukumäärällä. Se on vain yksi mittari eikä huomioi esimerkiksi tuottavuuden paranemista ja antaa täysin väärän kuvan koko toimialan kehityksestä. Parempi mittari olisi vaikkapa kaupan arvon kehitys Teva-alalla, joka on

92

Suomessa ollut pitkällä aikavälillä noin + 3 % vuodessa. Lähes samaa suuruusluokkaa kasvu on ollut koko EU-aluella. Suomessa on edelleen useita hyvin menestyviä tekstiili- ja vaatetustehtaita. Myös teknisten tekstiilien sekä pitkäl-le erikoistuneiden korkeaa jalostusarvoa vaativien tuotteiden valmistukseen keskittyneet yritykset voivat hyvin. Kasvuakin on odotettavissa. Jäsenkuntamme edustaa perinteisesti korkeaa osaamista tekstiilien pitkän arvoketjun alkupäässä koulutuksessa, tutkimuksessa sekä tuottamisessa. Liiton toiminnan painopisteetkin ovat luonnollisesti olleet tällä alueella.

Lähi tulevaisuudessa edellä mainitut sektorit työllistävät useimpia jäsenkunnastamme. Kuitenkin lisääntyvässä määrin tarvitaan ”insinööri”-osaamistamme kaupan ja erilais-ten osto-organisaatioiden palveluksessa, jotka oman tuotannon sijaan ovat keskitty-neet suunnitteluun, hankintaa ja jakeluun. Insinööri-osaamista, joka muodostuu hyväs-tä teoriatiedosta, mutta toimii vasta, kun siihen liitetään aimo annos maalaisjärkeä ja käytännön osaamista, ymmärrystä, miten ihmiset ja asiat toimivat. Yritykset ovat muuttuneet, rajat kaupan ja teollisuuden välillä ovat hämärtyneet. Oleel-lista on brandyn ja jakelun hallinta, jota logistiikka palvelee. Tämä kehitys koskee lähin-nä pukeutumis- ja sisustustuotteita, joista toki suurin osa toimialan maailmankaupas-ta muodostuu. Me liiton roolissa emme voi juurikaan vaikuttaa toimialan kehitykseen, vaikka monet meistä sitä voivatkin tehdä työrooleissaan.

Toinen selkeä alue logistiikan lisäksi jäsenkunnallemme olisi itsenäinen yrittäminen. Koko yhteiskuntamme hyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa perustuu menestyviin yrityksiin. Suo-mi on erinomainen maa jo oleville sekä uusille yrittäjille. Meidän kilpailukykymme on arvi-oitu jopa maailman parhaaksi, joka tapauksessa olemme yksi parhaista. Tiedon tasom-me ja koulutuksemme ovat samaa luokkaa. Meillä on mahdollisuus saada monenlaista tukea yritystä käynnistettäessä, taloudellista sekä henkistä. Tämä tilanne Suomessa ei kuitenkaan ole sattumalta syntynyt, se on pitkäaikaisen, tasa-arvoisen ja kaukonäköi-sen toiminnan tulosta. On myös huomioitava, että tämänkaltainen kilpailukykytilanne ei välttämättä ole pysyvä. Pitää siis tarttua tilaisuuteen heti, se on jopa velvollisuutemme. Tarvitaan uskoa omaan osaamiseen, rohkeutta ja pitkäjänteistä yrittämistä. Toivonkin, että saamme lähivuosina liittoon useita uusia yritysjäseniä.

Haluan vielä kiteyttää toimialamme suurimmat muutokset liiton 70-vuotisen historian aikana. Ensimmäiset vuosikymmenet olivat voimakkaan kasvun ja kehityksen, sekä suojatun kotimarkkinateollisuuden aikaa, joka vähitellen 70-luvulla muuttui kansainväli-seksi vapaan kilpailun ja laskevien hintojen kanssa taisteluksi. Kansainvälisyys voimis-tui ja sitä alettiin kutsua globalisaatioksi, jonka kynsistä olemme nyt vaivoin selvinneet, kuidut, kankaat ja neulokset pölisten ymmärtämään, ettei kyseessä olekaan hirviö vaan ilmiö, jonka kanssa voimme elää ja toimia kannattavasti. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Palaan alussa lupaamiini perusteluihin. Vastaus on helppo ja avain löytyy liittomme nimestä. Mitä enemmän tiedotusvälineet kertovat meille ympäröivästä maailmasta, sitä selkeämmin voi nähdä miten suuri etuoikeus on olla suomalainen. Toimia Suomessa tekstiilialalla, joka on yksi monipuolisimmista ja mielenkiintoisimmista, mitä työmarkki-noilla on tarjolla. Se on kasvava, kehittyvä, rakenteiltaan muuttuva. Tämä muutos tar-joaa uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Hyödynnämme uusinta teknologiaa. Olemme tekemisissä koneiden ja ihmisten kanssa. Suunnittelemme ja tuotamme aina uusia, erilaisia asioita, elämme edellä aikaamme. Monien työ edellyttää matkustamista ym-

93

päri maailmaa. Näemme työmme tuloksia joka puolella, jopa ympärillämme. Maailman kauneimmat ihmiset kilpailevat siitä, kuka saa esitellä tuotteitamme. Mitä vielä voisi työltä odottaa, tietenkin pienen palkan lisäksi.”Vuoden 2011 lopulla juhlittiin liiton 75-vuotista taivalta. Kuluneen 25-vuotiskauden aikana toimialalla tapahtui suurempia muutoksia kuin aikaisempina vuosina. Tällä oli vaikutuk-sensa liiton toimintaan, niin jäsenistöön, jaoksiin kuin Tekstiililehteen. Tätä kehitystä ku-vaavat kaksi liiton tämän ajan puheenjohtajaa seuraavasti: Sakari Anttilahallituksessa vuosina 1991 – 2011, puheenjohtajana 1994 – 1997.

”Tulin hallitukseen mukaan, kun kenkäteollisuuden edustajan paikka vapautui hallituksen jäsen Antti Lähteeltä. Sihteerinä toimi tuolloin Aija Jylhä. Kui-tenkin ensimmäiseksi minun piti liittyä yhdistyksen jäseneksi. Muutaman vuoden hallitustyöskentelyn jälkeen aloitin puheenjohtajan pestin ja hoidin sitä aluksi Seinäjoelta käsin. Muistan vitsailleeni, että mikäli lupaudun puheenjohtajaksi, niin saatan olla sitten pitkään yhdistyksen pestissä. Ja niin siinä lopulta kävi, että 21 vuotta on vierähtänyt hallituk-sen jäsenenä.

Puheenjohtajakaudellani ja sen jälkeenkin hallituksen työskentelyssä tehtiin rohkeita ja reippaita päätöksiä, sillä 1990-luvun alkupuolella talouden pyörittäminen oli työlästä ja haasteellista. Mainoksen ja ilmoituksen lunastavia alan yrityksiä oli vielä kohtuullisesti Suomessa, mikä auttoi Tekstiililehden toiminnan pyörittämistä. Helsingissäkin oli vielä suhteellisen paljon liiton jäseniä ja aktiivista jaostoimintaa. Siellä merkittävä osa jäse-nistä oli vaatetus- ja jalkinepuolen suunnittelijoita.Yhdistyksellä oli runsaasti mielenkiintoisia tapahtumia muun muassa vierailuja eri alo-jen yrityksiin. Tekstiili-, vaatetus- ja jalkineteollisuuden lisäksi tutustuttiin muun muassa muovi-,liima- ja pesulateollisuuden toimintaan. Hallituksen kokouksia oli myös paljon.

Hallituskaudellani yleisenä trendinä yhdistystoiminnassa oli nähtävillä laimeampi osal-listumisaktiviteetti. Yritysmaailmassa bisneksen teko muuttui ja alalla oli havaittavissa pudotuspeli, minkä seurauksena kotimaisuus alkoi kadota tekstiili-, vaatetus- ja jalki-nealan tuotteista.Yhdistyksen toimintaan on vuosien myötä tullut enemmän sidosryhmiä. Tekstiililehti on tärkeä alan lehti ja tavoittaa hyvin jäsenet ja kanavoi liiton asioita hyvin. Näin jälkeen-päin ajatellen puheenjohtajana olisin voinut olla lehdessä enemmänkin vapaan äänee-najattelijan roolissa. Koen yhdistyksen hyvänä ja monipuolisena oppimisympäristönä. Esimerkiksi talouden pyörittäminen ja kirjanpito on haasteellista.

Tulevaisuudessa yhdistyksen yhtenä haasteena tullee olemaan verottajan lisääntyvä huomio yhdistysten verotusasioihin. Jäsenkunnan tai aktiviteetin kasvattamiseksi uu-sien sidosryhmien löytäminen olisi tärkeää. Yhdistyksen jäsenistö on ikääntynyt ja se-nioreiden osuus on suuri. Nuoria jäseniä halutaan toimintaan mukaan.”

94

Aija JylhäHallituksen jäsen vuosina 1985 - 2001, josta sihteeri-nä 1985 - 1993 ja puheenjohtajana 1998 – 2001.

”Liityin liiton jäseneksi opiskellessani alaa toista vuot-ta Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa eli vuonna 1977. Silloin liittymiselle ei ollut vaihtoehtoa, siitä piti tuolloin huolen yliopettajamme edesmennyt Veikko Nurmilo. Jos olisin jättänyt liittymättä, olisivat varmaan hänen opettamiensa aineiden arvosanat laskeneet. Veikkohan oli itse erittäin aktiivinen ja monivuotinen yhdistyksen toimija. Olin yhdistyksen hallituksessa vuosina 1985 – 2001. Hallitukseen minut houkutteli, kukapa muukaan kuin

Veikko Nurmilo, mukana agiteeraamassa oli myös silloinen hallituksen puheenjohtaja myös jo edesmennyt Aarne Pellas, johon olin tutustunut yhteisten työprojektien kautta. Kuuluin hallitukseen kuusitoista vuotta. Ensimmäiset kahdeksan vuotta toimin yhdis-tyksen sihteerinä, sitten välillä jonkun vuoden olin ihan rivijäsenen, ja viimeiset vuodet puheenjohtajana. Olin mukana organisoimassa useita seminaareja ja myös yhdistyk-sen 50- ja 60-vuotisjuhlia. 50-vuotisjuhliin koottiin historiikki, jonka pääorganisaattorina toimi Inkeri Pylvänäinen.

Aikanani yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi ja mukaan otettiin aikaisemmista vuosikym-menistä poiketen myös mm. opettajia ja muita alan toimijoita, aikaisemminhan jäsenek-si pääsyn edellytyksenä oli tekstiilialan insinöörin tai diplomi-insinöörin tutkinto. Noina vuosina saattoi mukana seminaareissa olla jopa 150 henkilöä. Kesäretkiä järjestettiin vuosittain, osanotto oli aktiivista.Matkoista on erityisesti jäänyt mieleen matkamme Viroon. Virossa elettiin vielä tuolloin Venäjän vallan aikaa. Pari viimeistä viikkoa ennen matkaa, en ehtinyt oikeastaan työ-päivinä tekemään varsinaista päivätyötäni laisinkaan. Puhelin soi taukoamatta, mat-kaan lähtijät kyselivät Virossa toimimisen yksityiskohtia ja jopa mitä vaimo ottaa mat-kalle vaatteiksi mukaan. Matka onnistui hyvin, meitä oli matkalla mukana yli 70 henkeä, kukaan ei joutunut hukkaan, vaikka välillä joitain henkilöitä jouduttiin ”etsimäänkin”.

Kaikessa toiminnassa pääpainona oli halu/tarve oppia uusia asioita ja pitää samal-la yhdessä hauskaa rentoutuen raskaiden työpäivien välissä. Lehden talousvaikeu-det alkoivat, pitkään erittäin hyvää työtä tehneen päätoimittaja Toini Jaakkolan jälkeen oli lehdellä ollut huomattava pesämuna tulevien vuosien varalle. Yhtäkkiä heräsimme hallituksessa tilanteeseen, jossa tuo pesämuna oli syöty. Lehti, joka liiton sääntöjen mukaan ei saanut rasittaa liiton taloutta, oli muodostumassa taloudelliseksi taakaksi.Ryhdyttiin selvittämään vaihtoehtoja lehden ja liiton tulevaisuuden varmistamisek-si. Erinäisten selvitysten jälkeen todettiin yhteistyö silloisen TEVANAKE-keskuksen kanssa parhaaksi vaihtoehdoksi. Yhteistyösopimus liiton ja TEVANAKE-keskuksen kanssa allekirjoitettiin 1.9.2000, Sari Granni oli jo tuolloin toiminut osa-aikaisena toi-mitussihteerinä 1.5.1999 alkaen. Lehden tulevaisuus oli sillä erää jälleen turvattu.

Kaikki me tietenkin muistamme 90-luvun alun laman, joka luonnollisesti vaikutti myös

95

meidän alaamme ja osaltaan myös lehden vaikeuksiin. Enää ei ollut selvää, että joka yrityksestä monta henkilöä osallistuu kaikkiin liiton juttuihin. Teollisuuden pako Suo-mesta muualle, yritysten konkurssit ja lopettamiset olivat jokapäiväisiä. Tämä oli todel-la vaikeata ja haasteellista aikaa alallemme. Yhteistyö alan toimijoiden; teollisuuden, oppilaitosten ja tutkimuskeskusten välillä oli ak-tiivista. Pyrittiin voittamaan lama erikoistumalla. Kehitettiin paljon uusia tuotteita. Vaate-tusteollisuus pyrki vastaamaan alan haasteisiin kehittämällä erikoismateriaaleja ja tuot-teita erityistarkoituksiin. Kehitettiin muun muassa CE-merkittyjä työ- ja suojavaatteita.

Minulla oli onni tuona aikana toimia varsinaisessa leipätyössäni VTT:n tutkijana ja myöhemmin vaatetusteollisuudessa erään yrityksen tuotekehitys- ja laatupäällikkönä. Yhteistyö toimijoiden välillä erilaisissa kehitys- ja tutkimusprojekteissa oli aktiivista ja kiinteää. EU toi mukanaan myös laajoja monivuotisia ja sanoisinko ”byrokraattisia” kehitysprojekteja, välillä tuntui, että rahat menevät byrokratian pyörittämiseen, eivätkä itse kehittämiseen. - Vaikeista ajoista selvisivät kehityskykyiset, uudistushaluiset toimi-jat.”

Hallinto Hallitus

Liiton hallituksen toiminta on kuluneena kautena ollut vilkasta. Sitä ovat hallinneet liiton talouden tasapainottaminen, jäsenkannan muuttuminen toimialan kehityk-

sen myötä sekä jäsenkunnalle suunniteltujen ja toteutettujen aktiviteettien monipuo-lisuus. Vuonna 1995 liiton hallitus lisäsi tehtäviinsä Tekstiililehden toimitusneuvoston tehtävät voidakseen nopeammin reagoida lähinnä pienentyneiden mainostulojen aset-tamaan haasteeseen. Liiton hallitus kokoontui vaihtelevasti, pääosin kuukausittain, joka oli melko raskassou-tuista monilla eri paikkakunnilla asuvien hallituksen jäsenten kohdalla. Vuodesta 2006 alkaen hallitus on pyrkinyt neljään kokoukseen vuodessa, ja monet hallituksen suunnit-telutehtävät on toteutettu nimetyissä pienryhmissä. Hallituksen jäsenten taustatahot ovat myös muuttuneet alkuajoista. Mukana hallituk-sessa ovat vahvasti edustettuna ammatillinen koulutus ja tutkimus.

96

Puheenjohtajat1983 - 1988 Aarne Pellas 1989 - 1991 Reijo Korpela1992 - 1993 Raimo Sihvonen1994 - 1997 Sakari Anttila1998 - 2001 Aija Jylhä2002 - 2004 Merja Juolahti2005 - 2005 Jukka Vettenranta2005 - 2009 Pekka Salonen2010 - Pertti Nousiainen

Varapuheenjohtajat1987 - 1988 Reijo Korpela1989 Juha Heinola1990 - 1991 Clas Rosenberg1992 - 1993 Jukka Harju1994 - 1996 Tuulikki Harittu1997 Jukka Harju1998 - 2009 Sakari Anttila2010 - 2011 Pekka Salonen

Toinen varapuheenjohtaja1985 - 1987 Pekka Jokela1888 - 1989 Eeva-Liisa Arponen1990 - 1992 Matti Haikka1993 Sakari Anttila1994 - 1995 Jukka Harju1996 - 1997 Aija Jylhä1998 - 2010 Salme Nurmi2011 Mari Varonen

Sihteerit1985 - 1993 Aija Jylhä1994 - 1995 Raija Olli 1996 Eija Grönqvist1997 Mia Samuelsson1998 - 2002 Mia Samuelsson-Leivo2003 - 2004 Tuula Niemi2005 - 2008 Saija Katajamäki2009 Jaana Kriikka2010 - 2011 Raili Siekkinen

Rahastonhoitajat1986 - 1989 Juha Heinola1990 - 1993 Anja Änkö1994 - 1997 Salme Nurmi1998 - 2003 Minna Varheenmaa

2004 - 2007 Auli Sipilä2008 Henna Vuorisalo2009 Saija Katajamäki2010 - 2011 Harriet Meinander

Hallitustyöskentelyn intensiteettiä kuvaa seuraavasti Auli Sipilä, joka toimi hallituk-sessa vuosina 2004 - 2009, josta rahastonhoitajana 2004 – 2007.

”Liityin jäseneksi jo opiskeluaikana, kun liittoa mainostettiin alan opiskelijoille sihteerinä toimineen opiskelulaverini Eijan toimesta. Lehti tuntui hyvältä tavalta saada tietoa alasta ja mielessä oli myös mahdollisuus tutustua alan ammattilaisiin. Sittemmin olin itsekin STTL:n hallituksen jäsen 2004 - 2009, jolloin olin aktiivi-sesti mukana toiminnassa, vaikka parina viimeisenä vuonna työ välillä haittasi harrastuksia.

Rivijäsenenä päädyin puolivahingossa mukaan STTL:n reissulle Pietariin, joka oli ret-kenä todella hauska, kun pääsimme tutustumaan niin paikalliseen tekstiilitehtaaseen kuin syntymäpäiväjuhliinkin. Reissun jälkeen rahastonhoitaja Minna otti minuun yhteyt-tä etsiessään toimeensa uutta tekijää. Tästä alkoi 'hallitusurani' ja toiminkin rahaston-hoitajana monta vuotta. Hallitusaikaan mahtui monia tapahtumia, joista varmaan isoin oli mukavasti ankeaa syksyaikaa piristäneet vuosijuhlat.

Liiton hallituksen valittuja toimihenkilöitä olivat:

97

Hallitusaikaan mahtuu paljon pieniä hauskoja hetkiä yhteisten asioiden parissa, joskus jopa viinilasin äärellä. Rahastonhoitajan yhdeltä pankkivisiitiltä jäi mieleen nirppanokkainen pankintäti, jonka asenne ponnaripäistä fleece-takkiin pukeutunutta nuorta naista kohtaan oli vähintäänkin tylyä, mutta jonka asenne nopeasti muuttui, kun STTL:n sijoitukset tulivat esiin.

Elämä ei yleensä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä ollut hallitustyökään STTL:s-sä. Lehden talouden tasapainottaminen oli jatkuvasti pöydällä oleva ongelma. Mainos-myynti oli todella haastavaa, jolloin lehden kulut piti kattaa muilla keinoin eli pääasiassa jäsenmaksuilla. Välillä etsittiin uutta mainosmyyjää ja välillä yritettiin muita keksiä jotain uutta ratkaisua. - Rahastonhoitajan hermoja kiristi välillä myös pitkät jonotusajat Her-vannan Nordeassa.”

Hallituksessa työskentely on myös ollut merkittävässä asemassa, kun on luotu verkos-toja toimialalla. Erityisesti huoli ammatillisesta koulutuksesta ja sen riittävyydestä on ollut liiton hallituksen toiminnassa merkittävässä asemassa. Tästä puhuvat muistelmis-saan muun muassa Juha Heinola Tampereen ammattikorkeakoulusta ja työnantajalii-ton Raimo Sihvonen seuraavasti: ”STTL ry/Tampereen ammattikorkeakoulu (Tamk aikaisemmin Teku), Teku eli Tampe-reen teknillinen oppilaitos toimi vuoteen 1996 saakka, minkä jälkeen Tampereen am-mattikorkeakoulu (Tamk) aloitti toimintansa.

Tamk- tekstiilialan koulutushenkilökunnalla oli roolinsa liiton toiminnassa. Liiton pu-heenjohtajana on toiminut aikoinaan (Teku) yliopettaja Veikko Nurmilo. Tekun/Tam-kin tekstiilin henkilökunnalla on perimätiedon mukaan ollut aina yksi hallituspaikka.

Liiton rahastonhoitajat ovat usein olleet Teku/Tamkilaisia. Heistä mainittakoon Juha Heinola, Anja Änkö ja Henna Vuorisalo. Rahastonhoitajat ovat yrittäneet toimia aina liiton edun mukaisesti. Mikäli liiton tilillä ei ollut riittävästi rahaa esimerkiksi korkea-korkoisten tilien avaamiseen määräaikaan mennessä, rahastonhoitajat lainasivat omia rahojaan tähän hyvään tarkoitukseen. Velka maksettiin takaisin ilman korkoa jäsen-maksujen kertyessä liiton tilille.” (Juha Heinola)

Raimo Sihvonen muistelee: ”Työpaikkani oli Tekstiiliteollisuuden työnantajaliitto runsaat 28 vuotta. Liiton nimi vaih-tui tuona aikana useamman kerran. Aloittaessani jäi eläkkeelle legendaarinen Pentti Tuomola. Hänen jälkeensä toimitusjohtajina toimivat Martti Pulkkinen ja viimeksi Matti Järventie.Kaiken aikaa STTL oli mukana työyhteisössämme monella tavalla. Tekstiililehden toi-mitus oli pitkään samoissa tiloissa kanssamme. Aikoinaan lehti myös tehtiin liittomme henkilökunnan voimin.Varhainen käsitykseni STTL:sta oli sellainen, että liitto on vain teknillisen koulutuksen saaneiden tekstiilitehtaissa työskentelevien yhteys- ja koulutusfoorumi. Tämä käsitys sittemmin muuttui ja laajeni kun sain tietää, että liittoon voi kuulua myös muun kuin teknisen koulutuksen saaneita. Näin pääsin itsekin yhteiskuntatieteiden maisterina mu-kaan liiton toimintaan.

98

Työnantajaliitossa STTL arvostettiin suuresti, olihan sen tehtävänä muun muassa ke-hittää ja kouluttaa tekstiiliteollisuuden toimihenkilökunnan ammattitaitoa ja osaamista. Työnantajaliiton kannalta positiivista suhtautumista edesauttoi varmasti se, että STTL ei ollut millään tavalla ammattiyhdistysliike. Työnantajaliiton ja STTL:n molempien yh-teinen etu on ammattiosaamisen parantaminen. Työaikanani STTL joutui jonkinlaiseen johtajuuskriisiin. Liitolle ei tahtonut löytyä sopi-vaa ja halukasta puheenjohtajaa luotsaamaan toimintaa eteenpäin. Tässäkin tilantees-sa esimieheni piti tärkeänä STTL:n auttamista ja ehdotti, että minä lähtisin vetämään STTL:oa sen puheenjohtajana. Näin minut sitten valittiin tehtävään tilapäisratkaisuna. Itse en tähän olisi uskaltanut ruveta, eihän minulla ole teknillistä koulutusta enkä edes työskennellyt enää silloin tekstiilitehtaassa. Kyse oli siis väliaikaisratkaisusta kunnes liitolle löydettäisiin sopivampi puheenjohtaja.Tehtävä osoittautui mielenkiintoiseksi ja sain nähdä tekstiiliteollisuuden kenttää uudesta laajemmasta perspektiivistä. Liiton toiminnasta on jäänyt mieleen reipas hallitustyösken-tely ja erinomaisen sihteeri Aija Jylhän panos asioiden valmistelussa ja toteutuksessa.”

Liiton talous

Taloudellisen tilanteen vaikeutuminen ja sen haasteet olivat hallitukselle suuri teh-täväkenttä, etenkin tämä koski taloudesta käytännön tasolla vastaavaa rahaston-

hoitajaa. Tätä aikaa ja sen haasteita kuvaa Salme Nurmi seuraavasti:Salme Nurmi toimi hallituksessa vuosina 1994 - 2011, josta rahastonhoitajana vuosina 1994 – 1997. Salme Nurmi kutsuttiin liiton kunniajäseneksi vuonna 2011.

”Liityin yhdistykseen opiskelijajäseneksi vuonna 1977 Tampereen teknillisen korkea-koulun laboratorioinsinööri Åke Henrikssonin suosittelemana. Vuosikurssini lähes kaik-ki opiskelijat liittyivät samaan aikaan. Yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin osallistuttiin ahkerasti, koska yleensä opiskelijat pääsivät niihin ilmaiseksi. Suosittuja olivat esimer-kiksi VäVi-jaoston järjestämät esittelyillat, joissa oli aina hyvät tarjoilut eikä opiskelijan-kaan tarvinnut olla kuivin suin. Puhujat olivat yleensä värjäys- ja viimeistysteknologian asiantuntijoita Keski-Euroopasta saksankielisistä maista. Opiskelijoiden keskuudessa yhdistyksellä oli hyvä maine ja siihen haluttiin liittyä, varsinkin jos oli kaksi suosittelijaa tiedossa. Sen jälkeen jäsenyyttä anottiin STTL ry:n hallitukselta. Varsinainen jäsen mi-nusta tuli vuonna 1980.

Jäsenyyteni muuttui aktiivisemmaksi, kun silloinen rahastonhoitaja Anja Änkö pyysi mi-nua seuraajakseen vuodesta 1994 lähtien. Seuraavana vuonna aloitin hallituksen jäse-nenä erovuorossa olleen Kari Kallioisen tilalla. Rahastonhoitajalle päänvaivaa tuottivat lukuisat pankkitilit ja niiden tapahtumien seuranta postissa tulleista tiliotteista. Vuonna 1996 yhdistyksellä oli 15 tiliä kolmessa eri pankissa (PSP, Merita, TSOP). Tilien nimik-keitä olivat muun muassa käyttötili, shekkitili, kultatili ja maxitili.

Hallitus kokoontui 8-10 kertaa vuodessa kokoukseen, johon rahastonhoitaja valmisteli

99

katsauksen tilitapahtumista ja muusta taloustilanteesta. Hallituksen jäsenet olivat ak-tiivisia sijoitustoiminnassa ja niinpä osakepääomaa yritettiin lisätä aina niin sanottuun suotuisaan aikaan. Tuolloin KOP:n osakkeita merkittiin lisää ja lisäksi otettiin KOP:n joukkovelkakirjalaina (2 vuotta, 6,3 % korko) ja pari vuotta myöhemmin PSP:n joukko-velkakirjalaina (6 vuotta, 4,75 % korko).

Kirjanpitolain uudistuessa vuonna 1995 STTL ry:n tilinpäätös laadittiin ensimmäistä kertaa koko toiminnan kattavaksi. Tilinpäätös käsitti tuloslaskelman, taseen, yksilöidyt tuloslaskelma- ja tase-erittelyt sekä tilinpäätöksen liitetiedot. Hallitusten harjoittama aktiivinen sijoitustoiminta auttoi monien alijäämäisten vuosien yli. Positiivinen poikke-us oli reilusti ylijäämäinen tilinpäätös vuodelta 1995, jolloin VäVi-jaoksen järjestämä yhteispohjoismainen värjäys- ja viimeistyskonferenssi Aulangolla tuotti voittoa 54 000 markkaa tuoden helpotusta yhdistyksen raha-asioiden hoitoon alijäämäisten vuosien jälkeen. Oma leipätyö alkoi viedä enemmän aikaa sillä seurauksella, että luovuin ra-hastonhoitajan tehtävistä syksyllä 1997 ja jatkoin hallituksen jäsenenä.

1990-luvun taitteen talouden romahdus heijastui Suomen tekstiiliteollisuuteen aina 1990-luvun puoleen väliin saakka, minkä jälkeen alkoi kysynnän ja myynnin hidas el-pyminen. Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden teknistä kehitystä leimasivat koneiden suo-rituskyvyn, automaation ja tietokoneavusteisten työkalujen voimakas lisääntyminen. Tutkimusrintamalla uutta olivat plasma- ja geeniteknologian soveltaminen viimeistelyp-rosesseissa ja ympäristövaikutuksien korostuminen.

Rahastonhoitajan tehtävät tuntuivat aluksi vierailta, mutta muuttuivat vähitel-len mielenkiintoisiksi ja opettavaisiksi. STTL-muistoissa päällimmäisinä ovat lu-kuisat hauskat juhlat ja retket, yrityksissä pidetyt jäsenkokoukset, seminaa-rit, kesäjuhlat, ulkomaan retket, arkiston monet siirtotalkoot ja yhdistyksen vuosijuhlat sekä ennen kaikkea mukavat ystävyydet ja monet uudet tuttavuudet.”

Säännöt

Liiton toiminnan aikana sääntöjä on muutettu vastaamaan alalla vallitsevaa toimi-alan rakennetta. Muutoksia on tehty niin jäsenkunnan määrittelyyn kuin hallituksen

tehtäviin, mutta toiminnan perusta on säilynyt alkuperäisessä hengessä. Ne on uusiitu viimeksi vuonna 2004. Liiton voimassa olevat säännöt liitteessä (liite1).

Jäsenet

Toimialan muuntuminen tekstiiliteollisuuspainotteisesta ompelevaan teollisuuteen toi tullessaan liiton jäsenistöön merkittävän lisän vaatetus- ja jalkineteollisuuden

teknistä henkilöstöä. Ompelevan teollisuuden tuotannon ulkoistaminen vaikutti osal-taan siihen, että ompelevaa teollisuutta edustavien jäsenten määrä alkoi suhteessa vähetä. Samaan aikaan jäsenkuntaan liittyi ammatillisten oppilaitosten edustajia sekä palvelualojen sekä teknisen tekstiilialan edustajia.

100

Jäsenmäärä 1986 2011

Varsinaiset jäsenet 437 299

Opiskelijajäsenet 66 51

Vapaajäsenet 165 96

Yritysjäsenet 23 44

Kannatusjäsenet 82 0

Jaokset ja kerhot

Jäseniä palveleva toiminta on osin organisoitu jaosten ja kerhojen kautta. Seuraa-vat jaokset ovat toimineet tällä 25-vuotiskaudella:

• Helsingin kerho• OmTe-jaos, joka perustettiin keväällä 1984 on toiminut Tampereelta käsin• Tampereen kerho• Teknisten tekstiilien jaos, joka perustettiin 1.12.2004• TI-jaos eli Textile Instituten Suomen jaos• Vävi-jaos.

Kokoukset

Vuosittain on sääntöjen edellyttämällä tavalla järjestetty kaksi virallista kokousta vuodessa, joiden yhteydessä on joko järjestetty tehdasvierailu tai seminaari- tai

luentotilaisuus.

Niinpä oli tarpeen määritellä uudelleen jäsenistö, joka viimeisimmässä sääntöversios-sa kuuluu seuraavasti:

”Liiton varsinaisiksi jäseniksi voidaan hyväksyä tekstiili-, vaatetus, jalkine- sekä ompelevassa teollisuudessa ja näihin liittyvillä aloilla toimivia henkilöitä, joilla kiinnostus tekstiiliin on teknisesti suuntautunut, ja jolla yrityksessä vastuu on merkittävä.”

Jäsenmäärä on tarkasteltavan olevalla jaksolla vähentynyt merkittävästi. Vuonna 1978 jäsenmäärä oli 773 jäsentä ja vuonna 2010 enää 490, vain yritysjäsenten määrää on lisääntynyt.

101

Vuosikokous Vaalikokous1987 Hotelli Ilves, Tre Grand Hotel Tammer, Tre

1988 TTKK Tampereen teknillinen korkeakoulu, Tre Oy Suomen Trikoo Ab, Tre

1989 Hotelli Ilves, Tre Suomalainen Klubi, Tre

1990 Hotelli Rosendahl, Tre Tamfelt Oy, Tre

1991 UKK Instituutti, Tre TTOL Tampereen teknillinen oppilaitos, Tre

1992 TTKK Tampereen teknillinen korkeakoulu, Tre Kylpylähotelli Eden Nokia

1993 Tampereen teknillinen oppilaitos, Tre Puolustusvoimien Lakialan tutkimuskeskus, Ylöjärvi

1994 Kiilto Oy, Lempäälä Pirkanmaan hotelli- ja ravintolaoppilaitos, Tre

1995 Tampereen teknillinen oppilaitos, Tre Into Galleria, Tre

1996 Kemira Fibres Oy, Valkeakoski Hotelli Ilves, Tre

1997 Uudenmaan Sairaalapesula Oy, Kerava Nanso Oy, Nokia

1998 Virke Oy Orimattila Orneule Oy, Orivesi

1999 TAMK Tampereen ammattikorkeakoulu, Tre Tamfelt Oyj Abp, Tre

2000 VTT Kemiantekniikka, Tre Lankatuonti Oy, Tre

2001 Ahlström Lystil Oy, Tre TTKK Kuitumateriaalitekniikka, Tre

2002 Nanso Oy, Nokia Hermia 11, Tre

2003 Sukkamestarit Oy, Tre TeVaNaKe-keskus, Tre

2004 Laitospesula Oy, Tre Unica Fashion Oy, Tre

2005 TAMK Tampereen ammattikorkeakoulu Tampereen terveydenhuolto-oppilaitos, Tre

2006 Säteri Oy, Valkeakoski Lindström Oy, Hämeenlinna

2007 Ateljeekatu Osk Tre Rimtek Oy, Tre

2008 Marimekko Oyj, Helsinki TTY Puettavan teknologian laboratorio, Tre

2009 Salpomec Oy, Hollola Tampereen teknillinen yliopisto, Tre

2010 Finlayson Oy, Helsinki TAMK Tampereen ammattikorkeakoulu,Tre

2011 Nanso Group Oy, Nokia Nokia/ Marimekko Oy, Helsinki

Ohessa kuluneen aikajakson pitopaikat:

102

Kuvia kokouksista

Vuosikokouksessa Ataljeekatu Osuuskun-nassa Tampereella, 2007.

Vuosikokouksessa Marimekossa, 2008.

Vaalikokouksessa. TTY Puettavan teknolo-gian laboratorio, Tampere 2008.

103

Vuosikokouksessa Salpomec Oy:llä. Hollola, 2009.

Kokouksissa oli sääntömääräisten asioiden, luentojen ja yritysvierailujen ohella tilaisuus tutustua kollegoihin ja luoda hyödyllisiä ammatillisia suhteita. Muun muassa tästä puhuu muistelmissaan puheenjohtajana toiminut Pekka Salonen seuraavassa:

Pekka Salonen

Tekstiili-insinööri 1971, työura tekstiiliteollisuudessa:Lyhyehköjä työjaksoja Saksassa, Sveitsissä ja Englannissa. Säterillä ja Hyvonilla.Nansossa 1971 alkaen lukuisissa tehtävissä, eläkkeelle teknisen johtajan ja varatoi-mitusjohtajan tehtävistä 2007. STTL ry:n puheenjohtaja 2005 – 2009 ja varapuheen-johtaja 2010, STTL ry:n kunniajäsen 2011. ”STTL:ään liityin vuonna 1968 yliopettaja Veikko Nurmilon ”määräyksestä”, kuten muut-kin insinöörioppilaat. Olenkin siitä alkaen, vuosikymmenet, ollut liiton rivijäsen vuoteen 2005 saakka. Muistan hyvin ensimmäisen vuosikokoukseni, ehkä 1969, Tampereen Kauppaseurassa.

Varsinainen kokous pidettiin suuressa salissa, jonka näyttämöllä silloiset toimihenki-löt: puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja vauhdilla esittelivät asiat ja päätökset nuijittiin pöytään rutiinilla. Tavoitteena oli päästä aloittamaan esitelmät ja keskustelu-paneeli, joita pidettiin neljässä linjassa yhtä aikaa. Nurmilo oli evästänyt meitä opiskeli-jajäseniä, että emme saa mennä salin istumapaikoille, koska niitä on vain nelisensataa ja ne on varattu varsinaisille jäsenille. Kaikki paikat täyttyivätkin lähinnä teollisuuden johtohenkilöistä, jotka lähes kaikki kuuluivat liittoon.Niinpä sitten kuikuilimme salin reunamilla ja löysimme kyllä myöhemmin tilaa esitelmä-saleista. Tekulta olimme saaneet iltapäivän vapaata kyseiseen kokoukseen.-70 ja -80 luvuilla osallistuin usein vastaavanlaisiin tilaisuuksiin, mutta yhtä massiivista en muita muista. Siihen aikaan Suomen tekstiiliteollisuudella meni hyvin. Myös väri-, kemikalio- ja kuitu-teollisuus oli Euroopassa voimissaan, heiltä oli helppo saada tutkijoita ja muita asian-

104

tuntijoita suomalaisten maahantuojien tueksi esittelemään tuotteitaan. Kokouksia oli useita vuosittain. Vähitellen ne siirtyivät iltatilaisuuksiksi, joissa aina lopuksi oli erin-omaiset tarjoilut. Osallistujia tilaisuuksissa oli aina kymmeniä. Liitto järjesti myös maksullisia seminaareja, joihin aina riitti osallistujia ja joiden tuotto oli hyvä. Osa liiton sijoitusomaisuudesta periytyneekin tuolta ajalta. Tekstiililehteä ar-vostettiin ja luettiin jo tuolloin, myös lehden mainostila oli haluttua ja lehti tuotti voittoa. Erityisesti tekstiiliteollisuuden suhdanteet heikkenivät merkittävästi -90 luvun alussa ja alamäki on jatkunut siitä alkaen. Tämä heijastui vahvasti myös liittomme toimintaan.Rahavirrat ehtyivät, jäsenmäärä alkoi hitaasti alentua, myös esitelmätilaisuudet har-venivat ja muukin toiminnallisuus väheni. - Omalla kohdallani koko liiton olemassaolo lähes unohtui, vain Tekstiililehti muistutti siitä. Toimintaa toki oli, mutta se ei jostain syystä silloin kiinnostanut. Seuraava muistikuva on 2000-luvun alusta, jolloin Vä-Vi jaos lähestyi allekirjoittanutta. Kutsuin jaoksen Nansoon vierailulle, osallistujia oli runsaat parikymmentä ja vietimme nostalgisen illan, joka päättyi Nanson tarjoamaan illalliseen omistajansa Berglundin hyvien Garsin viinien vauhdittamana. Taisi olla toistaiseksi viimeinen tuonlaatuinen ti-laisuus.Varsin pian tämän jälkeen, kesällä 2005, Salme Nurmi soitti ja kysyi liiton halli-tuksen puheenjohtajaksi. Suostuin, sillä se oikeastaan sopi varsin hyvin elämäntilan-teeseeni, koska olin jo alustavasti sopinut eläkkeelle jäämisestäni.

Vasta tämän jälkeen pääsin varsinaisesti mukaan liiton toimintaan ja sen kehittämi-seen. Myös näkemykseni sen sisältämistä arvoista kirkastui. Puheenjohtajan tehtävien hoidossa helpotti tietenkin hallitus ja siinä erityisesti Salme Nurmen ja Kirsti Kuisman kokemus ja näkemys asioista. Irma Boncamper hoiti edelleen suvereenisti Tekstiilileh-den toimitusta.Ehkä pienenä yllätyksenä tuli niinkin suuri työn ja huolehdittavien asioiden määrä. Toisaalta se myös tekee tehtävän mielekkäämmäksi. Tähän tehtävään liittyy minulle ehdottomasti Liiton positiivisin anti, joka on tutustuminen lähemmin uusiin samanhen-kisiin ihmisiin, joita toki matkan varrella on tavannut aiemminkin.

Hallitus toivoi kokouksilta tehokkaampaa ajan hallintaa. Siksi siirryttiin neljään kokouk-seen vuodessa ja tavoitteena kokouksessa noin 2h läpivienti. Siinä onnistuttiin varsin hyvin valmistelemalla asiat etukäteen.Työurani aikana olen ollut lukuisissa luottamustehtävissä ja työryhmissä. Niistä mai-nittavimmat Tekstiilityönantajaliiton työmarkkinavaliokunta, jossa tutustui suurimpien yritysten johtohenkilöihin. - Samoin TAMK neuvottelukunnan puheenjohtajana pääsi tutustumaan insinöörikoulutuksen kehitykseen Suomessa. Puolustuslaitoksen poolityöryhmissä, MATINE:ssa sekä Sisäsuomen sotilasläänin teol-lisuusupseerina, toimin tekstiiliteollisuuden, erityisesti trikooteollisuuden edustajana.Näin ollen pääsin mukaan todella laajaan verkostoon, josta on ollut hyötyä myös liit-tomme tehtävissä. Mainittakoon, että useita STTL:n hallituksen jäseniä olen tavannut monissa edellä mainituissa yhteisöissä. Yhteenvetona vuonna 1965 alkaneesta yhteiselämästä tekstiilien parissa voin rehelli-sesti sanoa, etten missään vaiheessa ole sitä katunut.”

105

Toiminta Helsingin kerho

Helsingin kerho perustettiin vuonna 1957. Helsingin kerho toimii STTL ry:n pääkaupun-kiseudun jäseniä yhdistävänä jaoksena. Kerhon tarkoituksena on luoda foorumi amma-tilliselle kanssakäymiselle järjestämällä erilaisia jäsentilaisuuksia, kuten luentotilaisuuk-sia, yritysvierailuiltoja ja jäseniltoja. Toiminta on viime vuosina ollut vähäistä.Vuoden 2002 jälkeen kerho on järjestänyt seuraavat yritysvierailut:

21.5.2003 Marimekko Oy12.5.2004 Tullilaboratorio28.11.2005 Helsinki Fashion House16.3.2006 Albany International2.12.2008 Metropolia Amk.

OmTe-jaosto

STTL ry:n yhteyteen perustettiin keväällä 1984 ompelevan teollisuuden jaosto. Toimin-nalla oli tarkoitus tavoittaa koko ompeleva teollisuus, vaatetusteollisuus, kenkä- ja lauk-kuteollisuus ja nahkapukineteollisuus. Jaostossa järjestettiin esitelmäiltoja, seminaareja, teemapäiviä ja opintoretkiä ajankohtaisista aiheistaOmTe-jaos järjesti seuraavat seminaarit:

OmTe-jaoksen iltaseminaari ”Ihminen ja tuote - vaatetusfysiologiaa ompelevalle teolli-suudelle” pidettiin 7.4.1988.

OmTe-jaoksen mielenkiintoinen seminaari pidettiin Tampereella 3.11.1988. Aiheena oli-vat keinot, millä selvitä silloisesta ompelevan teollisuuden rakennemuutosvaiheesta. Suomessa oli edelleenkin poikkeuksellisen voimakas vaatetusteollisuus verrattuna mui-hin korkean kustannustason maihin. Uusia entistä parempia kilpailukeinoja piti etsiä, kun Neuvostoliiton kauppa laski voimakkaasti. Esitelmien aiheina olivat toiminnan kehittämi-nen, kansainvälistyminen ja tarjolla olevat erilaiset palvelut.

Ompelevan teollisuuden jaoksen OmTe-seminaarin aihe solu-tuotantoon kokosi runsaan joukon kiinnostuneita ja aikaansa seuraavia tevalaisia Tampereen teknilliseen oppilaitok-seen seuraamaan esityksiä solu-tuotannon vaiheista 24.4.1990. Ermaco Oy oli raken-tanut TTOL:n ompelimoon kokonaisen solun, jossa valmistettiin leikatuista kappaleista naisten ruudullista puolihametta. Teollisuuden ulkoistamisen myötä kuitenkin jaoksen toiminta hiljeni.

106

Tampereen kerho

STTL ry:n Tampereen kerho järjesti esitelmätilaisuuden marraskuussa 1989, jossa ai-heena oli liiketoiminnan tuottavuus. Tietotekniikkaa oli perinteisesti sovellettu yrityksen toiminnallisella tasolla ja rutiinien automatisoinnissa, mutta jatkossa soveltamisella py-rittiin saavuttamaan yhä enenevässä määrin strategisia etuja. Tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat mm. materiaaliketjun ohjaus, kilpailukyvyn parantaminen ja tietotekniikan soveltamisen suunnittelu.

Tampereen kerhon toiminta on myös hiljentynyt ja alueen jäsenistö on pitänyt yhteyttä liiton muissa tilaisuuksissa, seminaareissa, kokouksissa ja juhlissa. Kerholla oli toimies-saan merkittävä asema jäsenistön ammatillisen verkoston luojana ja ylläpitäjänä jota seuraavassa muistelee kerhon aktiivijäsen Reijo Korpela:

”Aloitin opiskelun TKK:ssa 1969 tekstiililinjalla. Ei kestänyt pitkään kun vanhemmat opiskelijatoverit värväsivät yhdistykseen nuorisojäseneksi. Tästä vapaaehtoisesta pa-kosta alkoi jäsenyys, joka siten 1975 syksyllä työuran alettua Suomen Trikoolla muuttui varsinaiseksi jäsenyydeksi.

70-luvun lopulla eteenpäin olin innolla mukana varsinkin Tampereen Kerhon kautta. Toimin kerhon puheenjohtaja monena vuonna. Koin toiminnan jotenkin vähäverisenä ja laimeana. Tarvetta koettiin jäsenistön aktivoinnissa. Jäsenistöä haluttiin tutustuttaa toisiinsa paremmin. Vuorovaikutus varsinkin eri yritysten välillä jäsenistön keskuudes-sa oli vähäistä. Toimenpiteiksi valittiin muun muassa yhteisten retkien lisääminen ja yritysten välisten urheilukilpailujen järjestäminen.

Ensimmäiset ”olympialaiset” järjestettiin Pyynikin kentällä. Mieleen niistä on jäänyt Lai-terän Veikon mainio 2850 m:n cooper-suoritus, samoin Liliuksen Henrikin Paavonurmi-mainen askellus musta paskeri päässään, Rantasen Veikon viestijuoksun kaarreosuus kumisaappaat jalassa, Sidosteen ylivoima samaisessa viestissä. Itseäni jäi harmitta-maan niukka tappio Melajärven Heikille 100 m:n juoksussa vaikka olin ensin maalissa. (Jokaisella radalla oli oma ajanottajansa ja Heikkiä onnisti saaman hidas kellon käyn-nistäjä mutta nopea pysäyttäjä.) Ajat ratkaisivat järjestyksen.Seuraavan vuoden kisoissa tuli sitten ohjelmistoon suosittu pupinan heitto. Sitä siten heitettiinkin jokaisessa kisassa. Pupinanheiton maailmanennätys on todennäköisesti edelleen jonkun STTL-jäsenen nimissä!

Kisoissa oli aina runsaat palkinnot. Esimerkiksi Tampellan Tolvasen Pekan ja Huumo-sen Helenan isännöimissä kisoissa Lamminpäässä palkittiin ensin voittajat ja sitten kaikki muutkin kilpailijat. Ja kun tämä oli tehty toisen kerran, oli palkintoja jäljellä jokai-selle katsojallekin. Siinä toteutui urheilun syvin olemus: ei sijoitus vaan hyvät palkinnot.Toiminnallinen muutos pyrittiin tietoisesti viemään jäsenistön vuorovaikutuksen lisäämi-sen. Tämä taas edellytti viihteellisyyden lisäämiseen toiminnassa, unohtamatta kuiten-kaan perinteisiä insinöörioppejakaan. Haluttiin kuitenkin pois liiallisesta teknisyydestä. Jäsenistöön haluttiin entistä enemmän ompelevan teollisuuden henkilöstöä. Johtoryh-mien toivottiin jokaisessa yrityksessä liittyvän liittoon riippumatta oppiarvoista. Samoin ammatillisten oppilaitosten opettajat toivotettiin tervetulleeksi yhdistykseen. Suomen

107

tekstiiliteollisuuden kaikkien sidosryhmien toimihenkilöiden haluttiin liittyvän yhteen.Vuosi- ja vaalikokouspaikat valittiin sen hetkisten odotusten mukaisesti. Samoin ko-kousten yhteyteen hankittiin mielenkiintoisia esiintyjiä puhumaa ajankohtaisista asiois-ta. Tämä tuotti myös tuloksia. Useissa tapaamisissa on paikalla toistasataa jäsentä.

Koko toimintahan rakentuu aktiivisten innostuneiden henkilöiden ympärille. Johtokun-tiin haluttiin juuri tällaisia toimijoita eri yrityksistä ja toimialoilta. Itselleni tärkein henkilö oli Jylhän Aija, pitkäaikainen sihteeri, niin Tampereen kerhossa kuin STTL:ssäkin, . Hänelle jäi useimmat käytännön tekemiset. Veikko Nurmilo on ollut yksi kantavammista voimista koko liiton historian aikana. Helposti mieleen palautuvia nimiä ovat myös Aar-re Pellas, Pirjo Kuismanen, Eeva-Liisa Arponen ja Pertti Nousiainen.

Oma työurani jatkui kumi- ja kemianteollisuudessa päättyen metallissa. Kolme erilaista toimialaa nähneenä ja niissä riittävästi työskennelleenä voi perustellusti valita tekstiilin parhaaksi. Koneistojen teknisyys, järjestelmien kehittyneisyys, ihmisten kauneus (laa-jasti ymmärrettynä), materiaalien miellyttävyys, verkostojen kansainvälisyys ja ennen kaikkia värien ja kuosien loisto jatkuvasti uudistuvina, saa muut toimialat näyttämään paljon arkisemmilta, junteimmilta. Toimialan riittävää kannattavuutta kovassa kansain-välisessä bisneksessä ei vaan tahtonut löytyä. Huumorilla tuskaa lievennettiin 80-luvul-la: ”koska tämä ei voi olla kannattavaa olkoon edes hauskaa”.”

Teknisten tekstiilien jaos

Teknisten tekstiilien jaos perustettiin 1.12.2004. Jaoksen toiminnan tavoitteena on olla verkostoitumiskanava teknisistä tekstiileistä kiinnostuneille henkilöille. Jaoksen toimin-taan kuuluvat yritysvierailut sekä muut jaostapaamiset ja teematilaisuuksien sekä yhteis-tapahtumien järjestäminen. Perustamiskokouksessa jaoksen puheenjohtajaksi valittiin Saija Martikainen.

Jaoksen ensimmäistä seminaari-iltaa vietettiin Tampereella Vanhan kirjastotalon luento-salissa 23.11.2005. Kolmisenkymmentä kuulijaa sai nauttia hyvistä esityksistä, joita neljä luennoitsijaa heille esittivät. Aiheina olivat Luxilon langat, modernin tekstiilialan ja siihen liittyvien muiden toimialojen yritys- ja toimitsijaverkoston kehittämishanke, fotokatalyytti-nen kuitukangas ilman ja veden suodatuksessa sekä Avantex-seminaarin anti.

Teknisten tekstiilien toinen jaosilta pidettiin Nakkilassa J.W. Suomisen tiloissa 19.4.2006. Reilut kymmenkunta läsnäolijaa saivat mahdollisuuden perehtyä kuitukankaiden saloihin ja kuunnella ”Kuidut pieniin päin”-esitelmää nanoluokan kuiturakenteista, perustutkimuk-sesta ja niiden sovellusmahdollisuuksista.

Textile Instituten Suomen jaos

Textiel Institute (TI) on kansainvälinen teva-alan ammatillinen yhdistys. TI:n jäsenet ovat henkilöjäseniä, mutta Suomen osalta jäsenyys on organisoitu STTL ry:n jaoksen kautta, niin että jaos on TI:n jäsen. Jaoksen puheenjohtajana on toiminut professo-ri Pertti Nousiainen. TI-jaoksen toiminta on keskittynyt seminaarien organisoimiseen.

108

Tähän asti on järjestetty seuraavat seminaarit:

Kansainvälinen konferenssi Textile Opportunities: Making it happen in the new Europe Tampere-talossa 6.-8.9.1993

Tuotekehitys- ja Ekoseminaarissa Tampereen teknillisellä korkeakoululla 21.4.1994Kevätseminaari aiheina muun muassa kuitukangasteknologian sovellutukset Tampe-reen teknillisellä korkeakoululla helmikuussa 1995.

Textile Instituten Maailmankonferenssin Tampere-talossa 21.-24.5.1996. Järjestyk-sessä 77. Textile Institute World Conference teemana oli alan monitahoisuutta korosta-va Niches in the world of textiles

Yhteistyöstä tulosta seminaari 17.8.2000 Tampereen teknillisen korkeakoulun tiloissaYhteistyöllä tulosta –kesäseminaari Taideteollisen korkeakoulun Lume-keskuksessa 19.8.2002

Juhlat

Vuosijuhlia järjestettiin 60-, 70- ja 75-vuotisen toiminnan juhlistamiseksi. Vuo-sijuhlan käsikirjoitus noudatti jo vakiintunutta reseptiä: juhlapuheita, jäsenten

muistamiset, hyvää ruokaa ja juomaa, viihdeohjelmaa ja lopuksi liikuntaa tanssimusiikin tahdissa.

Vuosijuhlat

60-vuotisjuhla pidettiin 15.11.1996 Hotelli Ilveksessä Tampereella.

70-vuotisjuhla 28.10.2006 Tampereen ammattikorkea-koululla.

75-vuotisjuhlassa 30.9.2011 Finlaysonin palatsissa Tampereella.

Illalliskortti 70-vuotisjuhliin.

109

Kuvia 75-vuotisjuhlista Finlaysonin palatsilta

Suvijuhlat

Juhlia on järjestetty lähinnä tasavuosina perustamisesta. Juhlat ovat olleet sekä ammatillisen verkostoitumisen että liiton ansioituneiden toimijoiden muistamisen

välineenä. Uudelle vuosituhannelle siirryttäessä päätettiin hallituksessa ottaa liiton toimintaan mukaan myös kesäinen tapahtuma. Näin syntyi kesäjuhla, joista ensimmäi-sestä raportointiin seuraavasti: Suvijuhla 9. kesäkuuta AD 2000 ”Kesä keikkuen tulevi, suvijuhla sukkelammin”

Ajatus juhlien järjestämiseen virisi hallituksessa, kun mietittiin vaihtoehtoja jäsenistön virkistystoimintaan. Tiesimme, että matkat saivat aina tekstiiliväen liikkeelle. Tällä kertaa

Kuultokudoksen saivat Salme Nurmi, Kirsti Kuisma, Irma Boncamper, Pekka Salonen ja Jukka Ilmakunnas.

110

päädyimme kuitenkin juhlien kannalle. Edellisistä oli kulunut jo neljä vuotta. Työvaliokun-taan valittiin Sakari Anttila, Merja Juolahti, Minna Varheenmaa ja Kirsti Kuisma. Ryhmä kokoontui ja piti yhteyttä aktiivisesti. Juhlapäiväksi valittiin 9. kesäkuuta, Suvin päivä. Tästä saimme siis tapahtumalle nimen, Suvijuhla. Juhlapaikaksi valitsimme Finlaysonin alueella toimivan ravintolan, jonka nimi oli silloin Alexanderin Palatsi. Nykyisin paikka tunnetaan nimellä Finlaysonin Palatsi. Kaikki tuntevat Finlaysonin merkityksen Suomen ja Tampereen tekstiiliteollisuuden keh-tona. Tampereen kehittymisen ja kasvun kannalta tehtaalla on ollut niin merkittävä vai-kutus, että vastaavaa saa Suomesta hakea. Finlaysonin alueen historiasta löytyy paljon mielenkiintoisia asioita ja yksityiskohtia. Näihin halusimme perehdyttää juhliin osallistuvat järjestämällä opastetun kierroksen alueella. Kierros ”Pumpulitehtaalta Palatsiin” kuljetti meidät apostolinkyydillä Finlaysonin Satakunnankadun portilta kuusvooninkisen, muse-on, koskitehtaan ja vanhan pääkonttorin kautta Palatsin ovelle. Tampereen kaupungin oppaat olivat hyvin perehtyneet asiaansa ja uskon, että moni oppi uusia asioita Finlayso-nista ja tulipa ainakin kerrattua historiaa. Palatsissa kokoonnuimme ensin aulaan, jossa puheenjohtaja Aija Jylhä toivotti meidät tervetulleiksi. Hän kertoi puheessaan, että näiden juhlien tarkoitus oli kokoontua yhteen historiallisessa ympäristössä, tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin alalla työskentele-viin tai alaa opiskeleviin STTL ry:n jäseniin. Ja että tämän juhlan erityinen kohokohta oli muistaa Liiton pitkäaikaisia jäseniä, jotka ovat olleet mukana vähintään 50 vuotta. Ilmassa oli siis todellisen juhlan tuntua kun kohotimme maljan Suomen Tekstiiliteknilliselle Liitolle.

Keskustelu kävi vilkkaana ja juhlijat viihtyivät silmin nähden. Illallisen jälkeen oli ”vete-raanijäsenten” muistamisen vuoro. Työvaliokunta oli panostanut erityisesti tähän juhlan osaan. Kaikille muistettaville oli brodeerattu viininpunainen nauha, jonka toisessa päässä oli Liiton nimen lyhenne STTL ry ja toisessa päässä saajan nimi. Nauhan päät oli kiinni-tetty toisiinsa Liiton uudella kullanvärisellä pinssillä. Neliön muotoinen pinssi muodostuu kahdesta T-kirjaimesta, jotka lomittuvat toisiinsa ikään kuin kudottuna, samalla tavalla kuin Liiton logossa. Jokaiselle oli tehty myös kunniakirja.

Pinssi teetettiin tätä juhlaa varten ja sen käyttö on vakiintunut aktiivijäsenten tapaami-sissa, excursioilla, koulutustilaisuuksissa ja myös muissa alan ihmisten kokoontumisis-sa.

Sinettiä varten tarvittiin painomuotti, sinettilakkaa ja kynttilän liekki. Sakari hoiti muotin teettämisen, Kirsti hankki sinettilakan ja Minna kirjoitti sekä tulosti kunniakirjat. Työvalio-kunta kokoontui Kirstille tekemään sinettejä kunniakirjoihin. Se ei ollutkaan niin helppoa kuin elokuvissa. Lakka kyllä suli kynttilän liekissä ja tippui kunniakirjaan mutta muuttui osittain mustaksi hiiltyessään samalla. Savu ja käry täyttivät asunnon. Liesituulettimesta ei ollut paljon apua. Tuli siis tuotanto- ja laatuongelmia. Päätimme kokoontua uudestaan Sakarin luona. Prosessi jalostui siten, että lakka sulatettiin pienessä paistinpannussa ja siitä kaadettiin sulanut lakka leivinpaperin päälle pieniksi ”lanteiksi”. Niihin sitten painet-tiin sinetin kuvio muotilla, joka oli voideltu ruokaöljyllä. Minna oli tässä työssä mestari. Valmiit sinetit kiinnitettiin kunniakirjoihin kaksipuolisella teipillä. Tulos oli hyvä, mutta kyl-läkin hieman työläs. - Nauhojen brodeeraukset tehtiin Tampereen ammattioppilaitokses-sa upouudella brodeerauskoneella.

111

Suomen Tekstiiliteknillinen Liitto ry luovutti paikalla olleille veteraanijäsenille kunnia-kirjan ja nauhan tunnustuksena yli 50 vuoden jäsenyydestä Tampereella Suvijuhlassa 9.6.2000. Niille, jotka eivät päässeet osallistumaan juhlaan, lähetettiin tunnustukset kotiin. Tunnustuksen sai 51 henkilöä.

Kunniakirjojen ja nauhojen jakaminen sujui hienosti. Saajat muistelivat lyhyesti uraansa tekstiiliteollisuuden parissa ja liikutuksiltakaan ei voitu välttyä. Toini Jaakkola kiitti STTL ry:tä kaikkien veteraanijäsenten puolesta ja toivotti Liitolle hyviä ja aktiivisia vuosia myös jatkossa. Veteraanijäsenten muistelot omilta työajoiltaan saivat juhlaväeltä rai-kuvat naurut. Arvat myytiin loppuun ja voitot löysivät iloiset omistajansa. Kaikkiin hyviin juhliin kuuluu myös musiikkia ja tanssia. Orkesteri soitti, väki nautti kuulemastaan ja tanssi käänsi kesäillan kohti keskiyötä. Seuraava Suvijuhla toteutettiin vuonna 2005.

Kuvia suvijuhlista vuodelta 2005

Minna Varheenmaa ja Salme Nurmi.

112

STTL ry:n seminaaritoiminta uuden tiedon ja tutkimus-tulosten välittäjänä

Liiton toiminnan ytimessä on edelleen uuden teknisen tiedon levittäminen jäsenis-tölle ja toimialan yrityksille. Tätä tarkoitusta varten järjestettiin useita seminaareja,

usein sääntömääräisten kokousten yhteydessä. Jaosten toiminnassa seminaarit ovat myös keskeistä toimintaa.

Vuosikokouksen yhteydessä Hotelli Ilveksessä Tampereella 19.3.1987 pidetyn esitelmä-päivän tavoitteena oli valottaa näkymiä tulevaisuuteen yritysmaailman horisontissa ja tekstiilimaailman tulevaisuutta uusien kuitujen antamin mahdollisuuksin. Päivän aikana kuultiin esitelmiä yritysmaailman tulevaisuuden näkymistä, kuitualan uutuuksista, Cell-ca-kuiduista, tulevaisuuden synteettisistä kuitukankaista sekä Tactel-kuiduista. Uudet Tuulet ja Teknologia -seminaari 16.3.1988 järjestettiin Tampereen teknillisen korkeakoulun K-talossa Hervannassa. STTL ry, TTKK ja VTT järjestivät Suomen teks-tiiliteknillinen Liitto ry:n sääntömääräisen vuosikokouksen yhteydessä tämän tekstiili- ja ompelevan teollisuuden ajankohtaisseminaarin, joka keräsi satakunta kiinnostunutta kuulijaa TTKK:n luentosaleihin.

Tampereella pidetyssä esitelmäpäivässä 30.3.1990 kuultiin mielenkiintoisia esitelmiä uuden polven kotimaisista kuiduista, värisävyjen hyväksymisen numeerisista menetel-mistä, vaatetustehtaan integroidusta tietojärjestelmästä, nopeasta vaatteen valmistuk-sesta sekä nopeasta neuloksen valmistuksesta.

Laadun tekeminen kiinnosti yhteistyönä Suomen Laatuyhdistyksen teva-jaoksen kanssa järjestetyssä laatuseminaarissa 21.3.1991 UKK-instituutin auditoriossa Tampereella. Seminaarin otsikkona oli Euro- tai keskivertolaatu ei meille riitä. Laatu oli iso asia ja veti UKK-instituutin salin täyteen kuulijoita. Seminaariväelle kerrottiin ISO 9000-järjes-telmästä ja sen merkityksestä, yritysten kokemuksista laatujärjestelmien kehittämisessä, kilpailukyvystä tekstiili- ja vaatetusteollisuuden yhteistyöllä, laatujohtamisesta vaatetus-teollisuudessa sekä tuotevastuusta nyt ja tulevaisuudessa.Vaalikokouksen yhteydessä marraskuussa 1991 uuden hallituksen valinnan lisäksi poh-dittiin uusien jäsenten rekrytointia ja kuultiin esitelmät mikrokuiduista ja niiden mahdol-lisuuksista sekä suomalaisen tekstiiliteollisuuden kansainvälistymisestä.

Kevätseminaaria ja kesäretkeä vietettiin laivaristeilyn Helsinki-Tukholma-Helsinki mer-keissä 26. - 28.6.1992. Seminaarin hyvin ajankohtainen teema oli ulkomaisen yhteistyön merkitys ja mahdollisuudet tevanake-teollisuudessa. Mielenkiintoisissa esitelmissä poh-dittiin EY:n vaikutuksia, ulkomailla työskentelevien suomalaisten työsuhteiden erityispiir-teitä, tulleja ja ulkomailla teettämistä, yritysrakenteen muutosta, suomalaisten yritysten kilpailuvaltteja mentäessä ulkomaille, kansainvälistä tuotehankintaa – mistä ja miten?, teva-hankintaa Euroopassa ja teollisuuden näkökulmaa, kengänpäällisten ja osakompo-nenttien teettämistä ulkomailla, EDT-kehitystyötä teva-teollisuudessa sekä logistiikkaa.

STTL ry:n syysseminaari Taideteollisella korkeakoululla Helsingissä vuonna 1995 pu-reutui kuitukankaisiin. Liiton sääntömääräisen syyskokouksen yhteydessä järjestetyssä

113

seminaarissa kuultiin kuitukankaista, polymeeridispersioista kuitukankaiden ja tekstiilien sideaineina, polyolefiineista kuitumateriaaleina, kertakäyttöisistä leikkaustekstiileistä jaaikuisvaipoista sekä villasta viskoosiin – selluloosakuitujen kehityksestä ja nimikkeistä. Seminaarissa oli noin 40 kuuntelijaa kuuntelemassa mielenkiintoista ohjelmaa.

Tekstiilitutkimus Euroopan Unionissa, STTL:n ja TTKK:n TEVA-tekniikan yhteistyösemi-naari esitteli EU-rahoitusta ja alan projekteja. Kevätseminaari pidettiin TTKK:n tiloissa Hervannassa Tampereella 28.5.1997. Tilaisuus tarjosi rautaiskatsauksen myös muuhun alan ajankohtaiseen tutkimukseen. Korkeatasoisten esitelmien aiheet pureutuivat tekstii-liprojekteihin Euroopan Unionissa, suojavaatteiden kehittämiseen terveydenhoitohenki-lökunnalle, eurooppalaisen DI-koulutusohjelmaan, pk-sektorin kokemuksiin CRAFT-pro-jekteista, teva-teknologiakartoitusprojektin tuloksiin, Easytex – vanhusten ja vammaisten tekstiileihin ja vaatetukseen Euroopassa, kuitupellavan biotekniseen prosessointiin lop-putuotteiksi, InterTEVA-hankkeen esittelyyn, Tevanake-ADAPT –projektiin, villaprojektiin sekä tuulisten olosuhteiden vaatetukseen.

Ajankohtaisseminaari Helsingissä sekä retki Viroon 11. - 12.6.1998Melkoisessa helteessä toteutetun retken tutustumiskohteina olivat Baltexin puuvillateh-das ja alan korkeakouluopetusta tarjoava oppilaitos.

Kaksipäiväinen yhdistetty seminaari ja kesäretki alkoivat Hotelli Palacessa, Eteläranta 10 ajankohtaisilla teemoilla Tekstiili- ja Vaatetusteollisuus ry:n isännöimänä. Päivän alussa kaikille osallistujille välittyivät terveiset koskien EURATEXIN ja EU:n tukea alueen tutki-mus- ja kehitystoiminnalle. Seminaarin yhtenä teemana oli suunnitelmallisuus ja riskien-hallinta. Niihin liittyen kuultiin kustannussäästöistä ja suunnitelmallisuudesta osanayritysstrategiaa sekä riskienhallinnasta pk-yrityksessä. Toinen teema oli ympäristö, jossa esitelmöitiin teollisuuden ympäristövelvoitteista ja kerrottiin tuoreesta kirjasta ”Tekstiilit ja ympäristö”. Seminaarilaisille esiteltiin myös valtioneuvoston uutta ohjeistusta pakkauk-sien kierrätyksestä ja hyötykäytöstä yrityksissä.

Liiton kevätkokouksen yhteyteen maaliskuussa 1999 sijoittunut Ajankohtaisseminaari availi ovia kohti ensi vuosituhatta. Iltapäiväseminaariin osallistui viitisenkymmentä henki-löä. Yrityksiltä eväitä ensi vuosituhannelle tuntuikin löytyvän moneen junaan, mikä on oi-kein, sillä erilaisiahan yritykset ovat, vaikka samalla alalla toimivat. Kangasalalainen Tam Silkpainottiomanyrityksensäpärjäämisentaustallakeskeisimpänäjoustavuutta,DelffiTrikoo jumppa-asuilla panosti voimakkaasti suomalaisuuteen, Sukkamestarit sukillaan laatuun ja soveltuvaan hintaan sekä pitkäjänteisiin asiakassuhteisiin, Naxos työvaatteil-laan luotti kovaan työhön, omaan suunnitteluun ja alihankintaan. Laitosjalkine oli satsan-nut menestyksekkäästi erikoisjalkineisiin. ESD-jalkineisiin ja luotti laatuun sekä markki-nointiin. Lisäksi seminaarissa esiteltiin nahkavaatteita ja –tuotteita valmistavaa Staileria, jossa johtoajatuksena menestykseen olivat yritysten yhteistyö ja verkostoituminen.

TEVA-toimialan Tulevaisuuden kilpailukyvyn parantaminen –syysseminaari kilpai-lukyvyn parantamisen problematiikasta järjestettiin Tampereella VTT-talossa Hervannas-sa 7.9.2004 yhteistyössä Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n, VTT:n, Toimihenkilöunionin ja Kemianliiton kanssa. Päivä tarjosi satapäiselle alan ammattilaisjoukolle paitsi verkos-toitumista edistävän keskustelufoorumin myös tietoa viimeisimpien projektien tuloksista.Vaalikokous ja sen yhteydessä seminaari järjestettiin Tampereen ammattiopiston tiloissa

114

vanhassa sairaalarakennuksessa 17.11.2005. Runsaat kaksikymmentä henkilöä kuulivat mielenkiintoiset esitelmät kiinalaisesta businesskulttuurista ja tavarantarkastajan työstä.

Tekstiilimateriaalit tänään –seminaari keräsi suuren joukon alan ammattilaisia Tam-pereen teknilliselle yliopistolle 21.10.2009 kuulemaan yritysten ja asiantuntijaorgani-saatioiden puheenvuoroja. Seminaari järjestettiin osana Tampereen teknillisen yliopiston Materiaaliopin laitoksella vietettyä Materiaaliviikkoa. Uusinta tietoa saatiin viimeisimmistä materiaaleista, tekstiilien tuoteturvallisuudesta ja tullivalvonnasta, puun ja tekstiilin yh-distämisestä, tekstiiliprosessin entsyymeistä, nanokuiduista teknisissä materiaaleissa, toiminnallisista kankaista sekä vaatetuksen antamasta lämpömukavuudesta.

Teva-ala älykkäästi menestykseen oli teemana yhteistyössä STTL ry:n, Aalto-yliopis-ton Taideteollisen korkeakoulun, Työterveyslaitoksen ja Tampereen teknillisen yliopiston järjestämässä älytekstiiliseminaarissa 16.2.2010 Helsingissä Aalto-yliopiston TAIK:n Me-diakeskus Lumessa. Seminaarissa tarkasteltiin monipuolisesti teva-alan tulevaisuuden menestystekijöitä alustusten ja kotimaisten sekä kansainvälisten case-esimerkkien va-lossa. Ohjelmassa oli myös asiaa EU:n hankerahoituksesta sekä suomalaisista hanke-rahoitusmahdollisuuksista. Työpajaosuudessa pohdittiin yhdessä, millaisin edellytyksin ja millaisia hankkeita tulevaisuudessa tarvitaan. Tilaisuus loi mainiot puitteet verkostojen solmimiselle ja hankealoitteista keskusteluille.

Kansainvälinen konferenssi – Kuitutuotteet lääketieteessä ja terveydenhuollossa Fi-berMed11 järjestettiin 28. - 30.6.2011 Tampere-talossa. Mukana järjestelyissä olivat STTL, TTY, VTT ja AUTEX. Konferenssi toi yhteen parisensataa asiantuntijaa 21 maasta.

Kolmen päivän aikana kuultiin reilut sata esitelmää hygieniasta, henkilönsuojauksesta, työvaatteista, leikkaussalitekstiileistä, antimikrobisista tuotteista, haavanhoitotekstiileis-tä, sidetuotteista, paine- ja erikoisvaatetuksesta sekä älytekstiileistä.

Opintoretket

Virossa kehitettiin omaa tevanake-teollisuutta, mutta työtä oli vielä paljon. Liiton jäsenistä 70 teki mielenkiintoisen kesäretken Tallinnaan 16.-17.6.1989. Retkellä

tutustuttiin virolaiseen jalkine- ja vaatetusteollisuuteen ja pidettiin liiton kesäkokous. En-simmäisenä tutustumiskohteena oli Kenkäkommunaarin Tallinnassa toimiva uusi pääteh-das, joka valmistui Perusyhtymän rakentamana vuonna 1985 ja jossa päivittäin valmistui 3000 jalkineparia. Työntekijöitä oli 980 ja lisäksi 300 konttoristia. Kenkäkommunaari työl-listi eri tehtaillaan 2500 henkilöä. Koneet olivat pääasiassa länsimaisia, länsisaksalaisia ja italialaisia. Nahat olivat peräisin Kommunaarin omista naudoista Narvasta. Valmiit ken-gät myytiin Viroon ja Neuvostoliittoon 20 - 40 ruplan hintaan. Kilpailua ei ollut. Tartossa toimi toinen kenkätehdas Tarton Jalkine. Moskovassa toimiva taiteellinen neuvosto päätti malleista. Työviikko oli 41-tuntinen ja naisten keskimääräinen kuukausiansio oli 250 rup-laa. Tehtaan oma lääkäri ja hammaslääkäri huolehtivat työväen ilmaisista hoidoista. Hen-kilökunnalle oli lepokoti, kalamaja ja vilkasta kerhotoimintaa. Naiset pääsivät eläkkeelle 55-vuotiaina.

115

Toinen tutustumiskohde oli Baltican Tallinnassa toimiva miesten ja poikien päällysvaate-tehdas. Päivässä valmistettiin 900 takkia . housuparia 800 työntekijän voimin. Yhtymällä oli yhteensä 2.500 työntekijää. Tehdas toimi vanhanaikaisissa tiloissa useassa kerrok-sessa,mutta konekanta oli aivan uutta edustaen viimeisintä tekniikkaa, kuten Pfaffinompelukoneet ja automaatit, Reecen reikäyskoneet, Veitin välisilitysasemat ja Kanne-giesserin liimaliinan kiinnityskoneet sekä Investronican CAD-työasemat. Suomesta ei löytynyt yhtään näin uudella kalustolla varustettua tehdasta. Se missä neuvostoliittolainen tevanake-teollisuus tuntui olevan paljon jäljessä, oli tieto-tekniikan soveltaminen. Ainoa tietokone nähtiin valmistevarastossa varastokirjanpidossa ja lähetystoiminnassa.

Kolmas tutustumiskohde oli Marat-yhtymän trikootuotanto ja sen 2 000 henkilöä työllis-tävä Tallinnan päätehdas. Yhtymä valmisti 3 200 henkilön voimin 18,5 miljoonaa alus-vaatetta ja 4,7 miljoonaa päällysvaatetta vuodessa. Toiminta tapahtui pääosin ahtais-sa vanhanaikaisissa tiloissa useassa kerroksessa ja konekanta oli vanhaa. Sen sijaan Suomen Trikoon kanssa yhteistyönä toteutettu neulomo oli Neuvostoliiton nykyaikaisin. Suunnitelmana oli kehittää tuotantoa ja uusi tehdasrakennus.

Kesäretki tehtiin vuonna 1990 Karjaalle. Suosittu kesäretki 5.- 6.6.1990 suuntautui eteläisen Teva-Suomen mielenkiintoisiin kohteisiin. Kaksi päivää retkeiltiin täyden bus-silastin ja oma-autoilijoiden voimin. Yrityskäynnit olivat Tricol Oy Karjaalla, Rissanen Oy Pohjankurussa, Tammet Oy Odilammella, Lindström-Yhtiöt Lainatekstiili Oy Vantaalla ja Opti-Kiito Oy Keravalla. Retkeläiset yöpyivät Hotelli Korpilammessa Espoossa, jossa pi-dettiin myös kesäkokous. Lisäksi käytiin Suomenlinnassa. Osanotto oli runsasta ja retki onnistunut.

Kesäretki 13. - 14.6.1991 suuntautui Oriveden, Korkeakosken ja Killinkosken kautta Ähtäriin, jossa vierailtiin Koskelan keramiikkapajassa, Perinnekylässä, Automuseos-sa ja Villieläinpuistossa. Menomatkalla poikettiin Mantereen Kenkätehtaassa ja Inkal-la. Perillä saunottiin, uitiin sekä illallistettiin Hotelli Mesikämmenessä. Retkeltä palattiin Virroilla olevan Kauppakeskus ”Palmrothin” kautta siten, että Tarjanne-laiva puksutte-li hilpeät retkeläiset Virroilta Muroleen kanavaan Näsijärvellä. Laivalla syötiin lounasta upeissa järvimaisemissa ja tehtiin aivoriihityötäkin STTL ry:n toiminnan kehittämiseksi. Muroleesta matka jatkui bussilla takaisin Tampereelle. Tehtiin jälleen kerran antoisa retki.

STTL ry:n matka Pietariin tehtiin 26.9.–28.9.2003. Näin matkaa muisteltiin:

”Reipas ryhmä matkalaisia täytti junavaunun, kun matkasimme Sibelius-junalla kohti Pietaria. Keskustelu kävi vilkkaana jo heti alkumatkasta. Asema toisensa jälkeen jäi taakse ja aika kului nopeasti. Sibelius saapui Pietarin uudelle Laatokka rautatiease-malle aikataulun mukaisesti. Professori Pertti Nousiainen oli meitä vastassa. Hän liittyi joukkoomme paluumatkallaan Moskovasta. Ensimmäinen ongelma tuli, kun piti löytää meille tilattu bussi ja opas. Matkatoimiston ohjeiden mukaan menimme bussien park-kipaikalle. Meille varattua bussia ei näkynyt missään, ei liioin opasta. Bussi toisensa jälkeen lähti eikä saapuvissa ollut meille varattua autoa. Alkoi tulla jo vähän orpo olo.

116

Onneksi oppaamme aikansa meitä odotettuaan osasi hakea ryhmäänsä. Olimme vää-rällä tasanteella. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Matka siis jatkui ja ensimmäinen vierailukohde oli Fredrikssonin lakkeja valmistava yri-tys. Muistan vartioidun punatiilisen vanhan tehdasrakennuksen ja kapeat portaat, jotka johtivat yrityksen tiloihin. Isäntäväki otti meidät ystävällisesti vastaan. He olivat myös hyvin vieraanvaraisia. Johtaja Timo Fredriksson oli mukana matkallamme ja hän kertoi meille Venäjän tuotannosta. Pääsimme myös tehdaskierrokselle.

Matkan toinen vierailukohde oli tekstiilialan yritys nimeltä Nevskaya Manufactira. Ai-kataulumme mukaisesti saavuimme paikalle klo 16. Työaika tehtaassa oli juuri lop-punut. Meitä ei kuitenkaan Pertin pyynnöistä huolimatta otettu ollenkaan vastaan. Onneksi oppaamme oli tilanteen tasalla ja hän järjesti bussin kuljettajan kanssa meil-le korvaukseksi opastetun kiertoajelun Pietarin keskustassa. Se oli hieno kokemus. Bussin ikkunasta näki hyvin 300-vuotisjuhliin kunnostetun Pietarin kuuluisimmat näh-tävyydet. Samalla saimme tietoa Pietarin historiasta ja kaupunkilaisten elämästä en-nen ja nykypäivänä. Hän antoi myös hyviä käytännön neuvoja miten kannattaa toimia Pietarissa turistina. Kierros päättyi majapaikkamme Hotel Oktjabrskajan edustalle.

Lauantaina heti aamiaisen jälkeen meillä oli luento hotellissa. Prof. Anatoly V. Ku-lichenko StP University of Tecnology and Design:sta luennoi meille aiheesta ”Textile and related education in Russia”. Luennon jälkeen matkalaiset kiiruhtivat kaupungille ostoksille ja ihmettelemään suurkaupungin vilskettä. Jalat kävelystä väsyneinä palat-tiin hotelliin ja alettiin valmistautua illan yhteiseen tapaamiseen. Seija Saarinen, joka oli matkan järjestelyissä asiantuntevana apuna monessa asiassa, oli varannut meille illallispaikan 10 min kävelymatkan päästä hotellista. Ravintolan nimi oli Capris ja siellä jokainen sai varmasti mieluista syötävää ja juotavaa. Ilta jatkui hauskoissa merkeissä baarissa, hotellihuoneissa ja tiettävästi myös hotellin käytävillä. Sunnuntaina aamiaisen jälkeen luovutettiin huoneet ja bussi vei meidät Eremitaasiin. Siellä ihailimme taideaarteita kolmen tunnin pituisen opastetun kierroksen ajan. Tämän jälkeen ryhmä olikin valmis istumaan junaan ja kotimatka saattoi alkaa. Tullimuodolli-suudet olivat jo tuttuja ja kotimatka sujui ”rutiinilla”. Matkasta jäi varmasti kaikille haus-koja muistoja, joita tämä kirjoitus toivottavasti palauttaa muistin pohjukoista esille.”

117

STTL ry:n seminaarimatka Latviaan 5. - 7.10.2007, josta raportoitiin seuraa-vasti:

”Perjantaina lokakuun viidennen päivän iltana 2007 kokoontui 27 matkustajaa Pirk-kalan vanhaan terminaaliin, tuttuja lähes kaikki toisilleen. Tämänkertaisen matkan määränpäänä oli Riika. Lento saapui Riiaan klo 21.55. Kentältä matkasimme takseilla Hotelli Maritimiin. Huoneisiin majoittumisen jälkeen kokoonnuimme vielä aulabaariin juttelemaan ja ottamaan yömyssyt.

Lauantaiksi oli alun perin suunniteltu tehdasvierailu, mutta se ei toteutunut. Lauantai on vapaapäivä Latviassakin. Näin matkalaisille jäi hyvää aikaa, Salosen Pekan sanoin, tutustua omaehtoisesti tekstiili- ja vaatetusalan kaupallisiin jakelukanaviin. Iltapäivällä kello 17 alkoi seminaari hotellissa. Tässä vaiheessa seurueeseemme liittyivät Memme ja Jukka Ilmakunnas. Memme Ilmakunnas, Seppälä Oy:n ostojohtaja, luennoi meille Seppälä Oy:n sekä kotimaan että ulkomaan toiminnasta hyvin mielenkiintoisesti ja mu-kaansa tempaavasti. Jukka puolestaan kertoi omasta alastaan eli tekstiiliteollisuuden koneiden, laitteiden ja värien kaupasta Suomessa ja Baltian maissa.Luennon jälkeen ohjelmassa oli yhteinen illallinen hotelimme ravintolassa. Ruoka mais-tuikin hyvin seurueelle pitkän päivän jälkeen. Jälkiruoan jälkeen ilta oli kuitenkin vielä nuo-ri. Siirryimme hotellin ylimpään kerrokseen ihailemaan tummentuvassa illassa valaistua kaupunkia. Daugava-joen sillat ja Riian monet tornit piirtyivät kauniisti mieliin. Varsinaisen yllätyksen meille järjestivät Pekka ja Jukka. Tarjoilijat toivat esille samppanjalaseja, jotka täyttyivät sitten aidolla samppanjalla. Sen hienommin ei yhteinen ilta olisi voinut päättyä.

Sunnuntaiaamuksi oli järjestetty opastettu kierros Riian vanhan kaupungin alueelle. Historiaa Riialla riittää, onhan se vanha kansainvälinen kauppakaupunki, jossa on vai-kutteita niin idästä kuin lännestäkin. Vanhan kaupungin alueella meripihkaa myyvät kojut ja liikkeet tarjosivat mielenkiintoista nähtävää. Kierroksen jälkeen matkasimme bussilla kuuluisille Jurmalan hiekkarannoille. Matkan varrella ihailimme loistokkaita huviloita, niin vanhoja kuin uusiakin. Jurmalan kaupunki oli pieni, mutta idyllinen. Hiekkarannal-

Pietarin matkalla. Matkalaiset kuuntelevat esitystä ja luennolla.

118

la ei vuodenajasta johtuen ollut lomailijoita. Mutta rantaa riitti silmänkantamattomiin. Jurmalasta matkasimme lentoasemalle. Yksi matka oli taas kääntynyt loppusuoralle.”

Milanon matka 14.-17.10.2010, jota muisteltiin seuraavasti:

”STTL:n opintomatka tehtiin pidennettynä viikonloppuna torstai-sunnuntai muotimaa-ilman keskukseen Milanoon lokakuussa 2010. Matkaan lähti 19 innokasta teva-alan ammattilaista. Sinivalkoiset siivet kantoivat ryhmän Tampereelta Helsingin kautta Mi-lanoon. Perillä meitä odotti opas ja bussi. Matka Malbensan kentältä Milanoon kesti tunnin verran. Bussimatkan aikana opas kertoi meille Milanon seudusta ja itse kaupun-gista. Hän antoi myös hyviä vinkkejä kaupungissa kulkemiseen ja ostoksien tekemi-seen. Seurueemme kotiutui hotelliin, joka sijaitsi aivan Milanon keskustassa hiljaisen, kapean kadun varrella. Metroasema oli kulman takana ja Duomo runsaan kilometrin päässä. Majoittautumisen jälkeen lähdimme katsomaan kaupunkia ja etsimään sopi-vaa ruokapaikkaa.

Matkan sisältö koostui perjantain ammatillisesta osuudesta ja viikonlopun vapaava-lintaisesta ohjelmasta. Perjantaiaamuna tutustuttiin 105-vuotiaaseen, tällä hetkellä Milanon kauppakamarin omistamaan silkki-instituuttiin, Stazione Sperimentale de la Seta (SSISETA), jota esitteli professori Bruno Marcandalli. Hän totesi Italian Teva-teol-lisuudessa olevan vieläkin 700.000 henkilöä, mikä tekee alasta erittäin merkittävän ja toiseksi suurimman Italian talouselämässä. Valtaosa eli yli 95 % yrityksistä on pieniä, kooltaan noin 10 henkilöä. Comossa ja Milanon lähialueilla on tekstiiliyritysten ryppäitä, jotka toimivat useimmiten ”suuren perheen” verkostona. Monesti ne ovat myös keske-nään kilpailevia pitäen visusti salassa omat ja instituuttien kanssa yhdessä kehittämän-sä teknologiat.

Toisena perjantaipäivän matkakohteena oli noin 100 km:n etäisyydellä Quarenassa toi-miva 150-vuotias perheyritys Loro Piana. Se on keskittynyt vain kalleimpien muotikan-kaiden ja vaatteiden valmistamiseen mongolilaisesta kashmirista ja villasta. Yrityksen eri tehtailla ja myynnissä on yhteensä noin 2300 henkilöä. Tehdasesittelyä johtaneen Alessandra Contessotton mukaan Loro Pianassa laatu on tärkein kriteeri kashmir- tai alpaca-vuohen ja lampaan kasvatuksesta ja voinnista lähtevänä kulkien ohjaamassa lankojen ja kankaiden tuotantoa. Kashmir-kuidun tuottamiseksi tehdään viljelijöiden kanssa sopimukset, joihin sisältyvät laatukriteerit. Kuidut testataan ja varastoidaan ”vuohen tarkkuudella” tehtaan automaattiseen systeemiin, jossa tuhansia kangasrullia sisältävä varasto on myös automatisoitu roboteilla toimivaksi.

Vierailu Loro Pianassa oli elämys. Oli hienoa nähdä, kuinka työntekijät olivat ylpeitä tuotteistaan ja osaamisestaan. Kotimatkalla poikkesimme Loro Pianan tehtaan myy-mälään, jossa oli alennusmyynti. Tuotteiden hinnat olivat alennettuinakin melko hui-keat. Liikkeen italialaiset asiakkaat olivat pukeutuneet kašmirin päästä jalkoihin ja pois-tuvat monen ostoskassin kanssa alennusmyynnistä.Lauantaina ja sunnuntaina päästiin sitten tutustumaan Milanon kauppakatujen, mark-kinoiden ja historiallisten nähtävyyksien antiin. Metroliput olivat ahkerasti käytössä kun siirryttiin paikasta toiseen. Hyviä ostoksia tekivät varmasti kaikki. Osa onnistui saa-maan liput lauantaina maailmankuuluun La Scalaan. Näyteikkunaostoksilla saimme

119

nauttia merkkiliikkeiden kauniista tuotteista, joista välittyi ikkunan taaksekin laatu ja korkeatasoinen muotoilu. Ostosten välillä oli mukava istahtaa kahville tai virvokkeita nauttimaan kahviloihin. Kamerat tallensivat satoja kuvia näiden päivien aikana.”

Matkojen ja juhlien toteutumisen takana on aina ollut sinnikäs taustyö, jota toimintaan tiiviisti osallistunut hallituksen pitkäaikainen jäsen Kirsti Kuisma muistelee seuraa-vassa: ”Liityin liittoon vuonna 1989. - Liiton hallituksesta oli tullut kouluun tiedustelu, josko meiltä joku olisi halukas tulemaan mukaan hallitustoimintaan. Asia tuli esille iltapäi-

Pertti Nousiainen ja Bruno Marcandalli Vierailu Loro Pianassa

Silkki -instituutissa

120

väkahvilla, jolloin meillä oli vierailemassa eläkkeelle jäänyt ylitarkastaja Maija-Sisko Paananen ammattikasvatushallituksesta. Maikun lempeällä painostuksella lupauduin hallitukseen. Siitä alkoi aktiivinen toimintani Liitossa. Tämä tapahtui vuonna 1997.Olen koko hallitusaikani ollut ns. rivijäsen, mutta osallistunut aktiivisesti juhlien ja mat-kojen ideointiin ja järjestämiseen.Mukavimmat muistot liittyvät ehdottomasti juhlien järjestelyihin. Monet hauskat suun-nittelupalaverit on istuttu ja naurut naurettu. Tietysti myös matkoilla on tapahtunut hauskoja sattumuksia ja tunnelma on ollut aina positiivinen. Liiton jäsenet ovat haus-kaa ja iloista seuraa niin juhlissa kuin matkoillakin. - Olen myös tutustunut moniin alan ihmisiin. Tämä verkostoituminen on yksi parhaista aisoista tässä yhdistystoiminnassa.”

Liiton tunnustukset

Kunniajäsenet

STTL ry:n kolmannen 25-vuotiskauden aikana kunniajäseniksi on kutsuttu merkit-tävällä tavalla liiton tai tekstiiliteollisuuden hyväksi toimineet pitkäaikaiset jäsenet seuraavasti:

STTL ry 50-vuotisjuhlassa 14.11.1986 Henrik Lilius, DIVeikko Nurmilo, DIEsko Talanterä, DI

STTL ry 60-vuotisjuhlassa 15.11.1996 Toini Jaakkola, ins.

STTL ry 70-vuotisjuhlassa 28.10.2006 Ahti Reijonen, professoriAija Jylhä, ins.(AMK)

Mariitta Koort ja Kirsti Kuisma.

121

Inkeri Pylvänäinen, DIAntti MarttilaKalervo Miettinen, ins.Eino Koskinen, ins.Ben Malmström, professori

STTL ry 75-vuotisjuhlassa 30.9.2011Kirsti Kuisma, ammatinopettajaSalme Nurmi, DIPekka Salonen, ins.

Hopeinen kuultokudos

Hopeisia kuultokudoksia on vuodesta 1971 vuoden 2011 loppuun mennessä jaettu yhteensä 25 kappaletta. Tunnustus on myönnetty seuraaville Liiton toimintaa merkit-tävästi tukeneille henkilöille, yrityksille ja organisaatioille:

Tauno T. Mäki Pentti Tuomola Liisa Menander Esko Talanterä Mauno Salminen Toini Jaakkola Eino Koskinen AATCC Technical Conference Kalervo Miettinen Suomen Trikoo Oy Ab Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitto Inkeri PylvänäinenOlavi Laurikka Society of Dyers and Colorists Ahti ReijonenT:reen tekn. oppilaitos VATEVA ry TekstiilivaltuuskuntaPertti Nousiainen Aija Jylhä Sakari Anttila Irma Boncamper Kirsti Kuisma Salme Nurmi Jukka Ilmakunnas

Kultainen kuultokudos

Kultaisia kuultokudoksia on vuoden 2011 loppuun mennessä jaettu yhteensä 15 kappaletta. Kolmannella 25-vuotiskaudella vuodesta 1971 lähtien jaetun ansiomerkin ovat vastaanottaneet seuraavat Liiton ansioituneet monivuotiset jäsenet:

Harry Sucksdorff, DI, 1986 Aarne Pellas, ins., 1987 Liisa Pakkala, prof., 1989Esko Talanterä, DI, 2006 Pekka Salonen, ins., 2011

Sanastotyö

Sanastotyöstä tuli Liitolle laaja ja monia vuosia kestänyt projekti, joka jatkuu edelleen. Ensimmäinen pellavakansiin sidottu Tekstiilisanasto saatiin valmiiksi

1959. Siinä oli runsaat 2600 hakusanaa. Sanastotyö ei jäänyt tähän vaan jatkui vuo-sien saatossa mukautuen kielen ja tekstiiliteollisuuden muutoksiin.

122

Vuonna 1991 julkaistiin Suomen Tekstiiliteknillisen Liiton toimittama Tekstiilisanaluet-telo Tekniikan Sanastokeskuksen julkaisusarjassa numerolla TSK 17. Luettelon 1095 suomenkielistä termiä oli ryhmitelty kuuteen aiheeseen: kehruu, lankatyypit, kutomi-nen, trikoo, virheet ja kankaiden nimityksiä. Uusin versio sanastosta valmistui vuon-na 2003. Tällöin Liiton tekstiilisanaluettelo ja vaatetussanaluettelo saatiin päivitettyä ja vietyä sähköiseen muotoon CD ROM:lle. Tämän työn ideoi ja siitä vastasi Liiton silloinen puheenjohtaja Merja Juolahti. Tekstiili- ja vaatetussanaston kielet ovat ruotsi, englanti ja saksa.

Stipendit

Alan tutkimuksen ja kehityksen edistämisessä liiton stipenditoiminnalla on oma, merkittävä panoksensa. Liiton ja VäVi-jaoksen myöntämien stipendien lisäksi

liiton myöntämiä stipendejä ovat insinööristipendi ja kahden rahaston, Professori Ahti Reijosen ja Professori Pertti Nousiaisen stipendit. Liiton stipendirahastoLiiton stipendirahasto on toiminut alkuperäisten sääntöjen mukaisesti. Kolmannen 25-vuotistoimintakauden aikana stipendejä jaettiin seuraavasti: 18 stipendiä, 1986-2001 21300mk ja vuosina 2002-2011 6700 euroa.

Vuonna 2004 Insinööristipendi päätettiin myöntää vuorovuosin valmistuvalle ammatti-korkeakouluinsinöörille kolmesta eri tekstiili-insinöörejä kouluttavasta ammattikorkea-koulusta. Vuonna 2004 se myönnettiin Tampereen ammattikorkeakoulusta valmistu-neelle. Vuonna 2005 vuorossa oli Kokkolassa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu ja vuonna 2006 Lahden ammattikorkeakoulun Tekniikan laitos. Ne oppilaitokset, jotka eivät ole varsinaisessa stipendivuorossa, saavat joka kevät jakaa stipendinä Tekstii-lilehden vuosikerran tai yhden vuoden ilmaisen jäsenyyden STTL ry:ssä. Tämä uusi stipendi päätettiin myöntää myös valmistuville vestonomeille.

Vuonna 2004 Insinööristipendi päätettiin myöntää vuorovuosin valmistuvalle ammatti-korkeakouluinsinöörille kolmesta eri tekstiili-insinöörejä kouluttavasta ammattikorkea-koulusta. Vuonna 2004 se myönnettiin Tampereen ammattikorkeakoulusta valmistu-neelle. Vuonna 2005 vuorossa oli Kokkolassa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu ja vuonna 2006 Lahden ammattikorkeakoulun Tekniikan laitos. Ne oppilaitokset, jotka

123

eivät ole varsinaisessa stipendivuorossa, saavat joka kevät jakaa stipendinä Tekstii-lilehden vuosikerran tai yhden vuoden ilmaisen jäsenyyden STTL ry:ssä. Tämä uusi stipendi päätettiin myöntää myös valmistuville vestonomeille.

Professori Ahti Reijosen stipendirahasto

Vuonna 1984 STTL ry vastaanotti professori Ahti Reijosen edellisenä vuonna olleen 50-vuotismerkkipäivän johdosta kertyneistä lahjavaroista perustetun stipendirahas-ton. Rahaston alkupääoma vuonna 1983 oli 36.432,85 mk. Rahoilla lunastettiin 1.745 kappaletta Suomen Yhdyspankki Oy kanta arvopapereita. Rahastoa on kartutettu perustamisesta lähtien sijoitustoiminnan ja lahjoitusten turvin. Stipendirahasto täytti 25 vuotta 12.2.2008. Vuoden 2011 loppuun mennessä on myönnetty 14 stipendiä seuraavasti:

1986 DI Arto Huilla 2 500 mk1988 DI Paula Saari 4 600 mk1995 DI Merja Kuusela 2 000 mk2001 DI Mari Johanna Laitila 9 000 mk2001 DI Anita Hicks 9 000 mk2003 DI Saija Martikainen 800 euroa2003 DI Kirsi Jaakkola 800 euroa2005 DI Aira Liitola 800 euroa2006 DI Iiro Vuorenmaa 1 000 euroa2008 DI Anniina Rintamäki 1 000 euroa2008 DI Merja Partanen 1 000 euroa2011 DI Auroora Koivisto 1 000 euroa2011 DI Susanna Lehtinen 1 000 euroa2011 DI Milka Mustonen 1 000 euroa

Professori Pertti Nousiaisen stipendirahasto

Uusi stipendirahasto, professori Pertti Nousiaisen stipendirahasto, aloitti toimintansa vuonna 1997. Ensimmäinen stipendi tästä rahastosta jaettiin vuonna 2006. Liite 3.

Prof. Pertti Nousiaisen stipendirahaston stipendin saajat2006 DI Jaana Kriikka 700 €2011 DI Sanna Hattula 1.000 €

Stipendirahastojen sääntöjä päivitettiin 2000-luvulle tultaessa, liite 2 ja liite 3.

124

Tekstiililehti

Kolmas 25-vuotiskausi Tekstiililehden historiassa taittui neljän eri päätoimittajan oh-jaksissa. Toini Jaakkolan päätoimittajakausi kesti kaksi vuosikymmentä, vuodesta

1970 vuoden 1989 loppuun asti. Tällä kaudella lehden sisältö painottui voimakkaasti om-pelevaan teollisuuteen, joka tuona jaksona vähitellen alkoi siirtää tuotantoa halvempien kustannusten maihin. Tällä oli jo1990-luvulla selkeä vaikutuksensa lehden mainostuloihin.

Vuodesta 1990 vuoteen 1995 päätoimittajana toimi Clas Rosenberg. Ensimmäisenä päätoimittajavuonna kokeiltiin ulkopuolisen toimiston käyttöä mainosmyyntiin, mutta siitä kuitenkin luovuttiin, kun merkittävää parannusta mainosmyyntituloihin ei saavu-tettu. Lehden linja säilyi entisenä, raportoitiin tapahtumista, seminaareista, konferensseista ja messuista, liiton toiminnasta ja uutisoitiin alan yrityksistä ja julkaistiin ammatillisia tutkimuksia ja raportteja.Rosenbergin aikana tulivat lehden vakituisiksi avustajiksi Irma Boncamper ja Kari Harju, jotka myös toimivat myöhemmin lehden päätoimittajan tehtävissä.

Kari Harju toimi päätoimittajana vuosina 1995–1999. Päätoimittaja hoiti sekä sisällölli-sen että taittotyön ja mainosmyynnin. Erityisenä haasteena oli edelleen mainosmyynnin vaikeutuminen ja lehden tarvitseman taloudellisen tuen lisääntyminen. Lehteä kuiten-kin julkaistiin entiseen tapaan kuusi numeroa vuodessa, lukuun ottamatta muutamaa kaksoisnumeroa, joilla säästettiin paino- ja postituskuluja.

Vuodesta 1999 vuoteen 2013 päätoimittajana toimi Irma Boncamper. Tällöin siirryt-tiin käyttämään erillistä taittajaa, lehti hankki taitto-ohjelman ja sopi Tevanake-kes-kuksen kanssa toimitilojen yhteiskäytöstä. Tevanake-keskuksen Sari Granni otti taittotyön ja lehden toimistosihteerin tehtävät hoitaakseen, samalla Sari Granni otti vastaan myös muutamia STTL ry:n toimistosihteerin tehtäviä, kuten jäsenrekisterin ja jäsenmaksulaskutuksen. Samassa yhteydessä STTL ry:n hallitus otti lehden toi-mitusneuvoston tehtävät, joka teki talouden hoidon hieman joustavammaksi ja halli-tukselle mahdollisuuden vaikuttaa talouden päätöksiin nopeammin ja tehokkaammin.

Lehden ulkoasua muokattiin 2000-luvulle tultaessa ajankohtaisempaan suuntaan. Si-sällöllisesti siirryttiin teemanumeroihin, jolla pyrittiin paneutumaan syvällisemmin kul-loinkin valitun teeman alueelta yritystoimintaan, vallitseviin trendeihin ja tutkimukseen. Teemoja ovat muun muassa olleet sellaiset aiheet kuin entsyymit, vesi, liput ja viirit, nanoteknologia, älytekstiilit, ympäristö, työ- ja suojavaatteet.

Lehden toimintaa ovat värittäneet talousongelmat. Jäsenkunnan supistuminen,mai-nostajien väheneminen ja painokustannusten kasvu ovat vaikutaneet talouteen. Mai-nosmyyjän tiuha vaihtuminen on ollut jatkuva päänvaiva. Painotaloja on myös vaihdet-tu tarjousten perusteella. Tevanke-keskuksen toiminnan lakattua myös taittotyön uusi organisointi tuli ajankohtaiseksi.

125

Pitkäaikaiset jäsenet muistelevat

STTL ry on ollut useimmille mukana toiminnassa olleille rikastuttava kokemus niin ammatillisesti kuin sosiaalisesti. Näin muistelevat kauan mukana olleet

jäsenet Kalervo Miettinen ja Erik Stålberg.

Kalervo Miettinen

”Työurani aloitin 13-vuotiaana jatkosodan aikana vuonna 1941. Kolmas työpaikka oli Suomen Trikoo 15-vuotiaana vuonna 1943 sodan jatkuessa. Jäin sieltä eläkkeelle vuonna 1991! Vuosiin 1945 - 50 mahtuivat teknillinen koulu ja opisto sekä vuosi ase-velvollisena. Inssinä aloitin vunna 1951 alusta Trikoon kehräämöissä.

Liityin STTL ry:hyn vuonna 1951 heti asevelvollisuuden suoritettuani pidetyn esimiehe-ni, kehräämöiden isännöitsijän, Pentti Vaarnan ehdotuksesta (”Liity Tekstiilimiehiin”). Osallistuin mielenkiinnolla liiton toimintaan ja hallituksessa olin jäsenenä 15 vuotta. (1961 - 75). Tästä ajasta olin sihteerinä 4 vuotta (1961 - 64) ja varapuheenjohtajana 6 vuotta (1970 - 1975). Muistan kiittäen sellaiset puheenjohtajat kuin Henrik Lilius ja C-E. Forss. Suomen tekstiiliteollisuudella oli silloin täysi vauhti päällä ja niin liitollakin, kuten historiikista voitte todeta.

Myös Suomen Trikoolla oli vauhtia. Minulle kokemusta kertyi koko tuotantoprosessin pituudelta; kehräämöt, neulostehdas ja trikootuotevalmistus, yhteensä yli 20 vuotta. Vuonna 1973 työkentäksi tuli tekninen kehitystoiminta, joka jakautui yrityksen sisälle ja uusien alojen etsintään. Vastuualueeseen liitettiin vuonna 1979 tekniset palvelut ja tehdaskiinteistöt sekä osallistuminen Neuvostoliitto -projekteihin.

Vuosien varrella muodostuivat kiinnostaviksi useat tehdasprojektit sekä emoyritykselle että tytäryhtiöille, esimerkiksi Karjaalle Tricol Oy ja Tornioon Pohjoismaiden Sukkateh-das Oy. Vuosina 1989 - 90 olin ”lainassa” Finlaysonilla, jossa ASKOn johdolla suunni-teltiin sisustustekstiilitehdasta. Hankesuunnitelma tehtiin valmiiksi, mutta ei tehdasta.

Yhteistyö Muotikaupan Liitto ry:n kanssa käynnistyi Pekka Salosen puheenjohtajakau-della. Muotialan teollisuudessa toimivat yritykset ovat myös yhä useammin toimijoita muotikaupan alalla. Niinpä kiinnostus tapahtumiin ja uutisiin muotikaupan alalta koski myös osaa STTL ry:n jäsenkuntaa. Neuvotteluissa Muotikaupan Liiton kanssa päädyt-tiin sopimukseen liittojen välillä; taitto ja paino tehdään yhdessä ja STTL ry:n jäsenil-le toimitetaan Tekstiililehden lisäksi Muotikaupan Liiton lehti Modin. Modinin siirryttyä verkkoon – aluksi muutaman numeron kokeiluna – luovuttiin paperiversion jakamista STTL ry:n jäsenille. Modinin esimerkkiä noudattaen harkittiin myös Tekstiililehden jul-kaisemista osin verkossa.

126

Liiton vuosien urakka, tekstiilisanasto antoi töitä monille työryhmille, minullekin. Lisäksi olin mukana monissa yhteistoimintaelimissä, joista mainittakoon

• standardisoimisyhdistys TEVASTA ry• Puolustusvoimat• Sairaalaliitto• Tekstiiliteollisuuden rationalisointitoimikunta• Tekstiiliteollisuuden teknologiavaliokunta.

Teknillisessä oppilaitoksessa opetin tulevia teknikoita ja insinöörejä iltaisin 12 vuoden ajan. Työura ei päättynyt eläkkeelle päästyäni, sillä toimin 4 vuota 1993 - 1996 Puolus-tustaloudellisen suunnittelukunnan (PTS) Vaatetuspoolin valmiuspäällikkönä.

Liiton toiminta on perustamisestaan alkaen kehittänyt jäsentensä ammattitietoutta mo-nipuolisesti. Ei ole unohdettu kertoa, mitä maailmalla tapahtuu. Tekstiililehden jokainen vuosikerta sisältää runsaasti uutisia. Liiton järjestämät matkat muun muassa kansain-välisiin tekstiilikonenäyttelyihin ovat olleet hyvin suosittuja, samoin liiton kokousten esi-telmät ovat valaisseet alan kehitystä eri puolilla maailmaa.

Vaalikokous 22.11.2963 Tampereella hotelli Tammerissa teknillisen seuran huoneistos-sa oli tästä hyvä esimerkki. Jäseniä oli paikalla 65 ja esitelmät kansainvälisiä: dipl.ins. Martti Auterinen esitelmöi aiheesta ”Tarinaa Japanista ja Hong Kongista” ja tekn. lis. Ahti Reijonen aiheesta ”Välähdyksiä tuottavuuden lisäämisestä amerikkalaisissa puu-villatehtaissa”. Kokouksen ja liiton sihteerinä minulla oli vielä yksi tehtävä, täydentää puhelimitse kirjeessä antamiani tietoja sanomalehdille kokouksen henkilövalinnoista. Kiiruhdin hotellin sisääntuloaulaan, jossa oli yleisöpuhelimet. Lehtien toimitusten pu-helimet olivat varattuja. Merkillistä! Yritin useita kertoja ja viimein vastattiin: ”Kuulkaas nyt... Tämä teidän kokouksenne ei valitettavasti ole nyt uutisen arvoinen. Tiedotusvä-lineet täyttää koko maailmaa koskeva järkyttävä uutinen – presidentti Kennedyä on ammuttu päähän. Puhelu katkesi siihen. Minäkin järkytyin, kävelin hotellin ravintolaan, jossa hallitus jo tilaili iltapalaa. Uutinen oli kuultu. Kerrottiin, että tekn. tri. Gösta Silenil-lä oli pieni matkaradio. Oltiin perillä kansainvälisistä asioista – muistakin kuin tekstiiliä koskevista. Se on elinehto – tänäänkin. Ja niin kävi, että liiton hallituksen uusia jäseniä ei julkaistu paikallisessa sanomalehdessä v. 1963 – eikä sen jälkeen. Silloisia sisäsivu-jen yhdistyspalstoja ei enää lehdissä näe.

Kokouskutsut liiton tärkeään kokoukseen oli painettu ja postitusta vaille. Tuli yllättäen postilakko. Mikä neuvoksi? Tehtiin nopea inventointi eri mahdollisuuksista. Löytyihän niitä. Esimerkiksi Tampereen suuret tehtaat, kutsukirjenippu/tehdas. Pieni osa koti-osoitteisiin muun muassa Pirkkalaan ja Nokialle omalla ensimmäisellä autolla – oli lä-hes nautinto ajella! Ulkopaikkakunnat olivat vaikeammat. Siinä auttoivat muun muassa PMK:n jäsentehtaiden tavaraliikenne Tampereelle keskusvarastoon. Monia muistakin ”postineitejä” löytyi. Postitus onnistui mm. kymmenkunnan tekstiilipaikkakunnille nimet-tyjen yhdysjäsenten toiminnan ja antamien vinkkien ansiosta.Kansainvälinen tekstiilikonenäyttely ITMA oli Milanossa lokakuussa 1983. Neljän vuo-den välein järjestetty näyttely oli hyvin mittava. Näyttelytilaa oli 124 000 m² ja aputiloja 30 000 m². Koneita ja laitteita noin 1500 tavaravaunullista, Suomesta eri organisaati-oiden järjestämillä matkoilla noin 500, mukana tietenkin STTL. Näin mahtava näytte-ly edellyttää vieraalta oman kiertolistan laatimista, jotta ehtii tutkia kaikki kiinnostavat kohteet.

127

Alkeisiin kuuluu huolehtiminen passista ja lompakosta. Ne hävisivät yhdeltä ryhmäm-me jäseneltä matkalla hotellilta messualueelle. Itselleni mieleenpainuvin tapahtuma koko matkalta oli herääminen hotellin sängyssä sunnuntaiaamuna. Aivoni olivat yön aikana ratkaisseet työhöni liittyvän ongelman. Viereisessä sängyssä nukkui työkaveri autuaan tietämättömänä siitä hienosta tunteesta, jonka ongelman ratkaisu minussa synnytti. Siksi sen aamun edelleen niin selkeästi muistan – itse näyttelystä sen sijaan...

Silloin tehtäviini Suomen Trikoolla kuului muun muassa tekniseen kehitystoimintaan liittyviä tehtäviä. Se käsitti esimerkiksi tuotannossa ilmenevien teknisten ongelmien ratkomista, Suomen Trikoo valmisti niinä vuosina Marimekolle huomattavia määriä eri-laisia neulostuotteita. Ongelma oli pitkä, sileästä neuloksesta valmistettu mekko, jossa oli hyvin leveät, värjätyistä langoista tehdyt poikkiraidat koko pituudella. Reklamaation syynä oli se, että sivusauma kiertyi lähestyen polvea. Kiertymä johtui langan kierteen aiheuttamasta neuloksen vinoutumisesta, joka tulee ilmi täydessä mitassa vasta tuot-teen pesun jälkeen. Jos neulotaan vuorotelle Z- ja S-kierteisiä lankoja, niin kiertymää ei synny.

Milanon idea toi toisen ratkaisun. Matkan jälkeen laatupalaverin osanottajat suostuivat kokeiluun idean käyttökelpoisuudesta. Onnistui täydellisesti. Reklamaatiot loppuivat siihen! Myöhemmin mietin, miksi ratkaisu syntyi juuri konenäyttelyn aikana ja täysin erillisenä kaikkeen siihen nähden, mitä messuilla esiteltiin. Ehkä aivot toimivat eri tavalla tuollai-sessa tilanteessa, jossa näkee niin paljon uutta ja ihmeellistä.

Liiton kokoukseen oli saatu puhujaksi Armi Ratia. Marimekko on Suomen vaatetuste-ollisuudessa erikoisuus. Jokainen sen tuntee ja useimmat antavat korkean arvosanan Marimekolle ja sen keulakuvalle Armi Ratialle, yrityksen perustajalle. Kokouksen jär-jestäjät yllättyivät ennen kokousta saamastaan tehtävästä: ”Kokoussaliin pari pitkää pyykkinarua!” Näin tehtiin. Kokoukseen ei tullut yksin Armi Ratia, vaan edustava joukko Marimekon tuotteita, jotka ripustettiin naruille. Ideointiin innostava esitys alkoi sanoilla: ”ILMASSA LIIKKUU, KEN TARTTUU”. Kuulijat eläytyivät esitykseen. Turha sanoa, että sitä esitystä ei luettu paperista. Ilmassa todella liikkui, sen näki esittäjän käden liike-kaarista. Armi Ratian suuruuden eräs perusta oli se, että hän tunsi itsensä. Haastattelu Tekstiililehdelle löytyy numerosta 01/1966, sivut 11-15. Kympin arvoisen haastattelija-na toimi dipl.ins. Tauno T. Mäki, silloinen lehden päätoimittaja ja pitkäaikainen Tekstiili-teollisuusliiton koulutusjohtaja.

Nylon 6.6 oli noin neljännesvuosisadan ikäinen 1960-luvun alkuvuosina, kun Suomessa Keri Oy:llä kehiteltiin maailman suuritehoisinta nailonlangan kreppauskonetta. Tulos oli ainutlaatuinen: koneesta tuli kymmenen kertaa tehokkaampi kuin muut tiedossa olleet tämän alan koneet muualla maailmassa. Koneella krepattu lanka oli erittäin pehmeää, joustavaa ja miellyttävän tuntuista sekä erinomaista juuri kreppisukkien valmistukseen.

Suomi on pieni maa eikä meillä ole ollut varsinaista suurten tekstiilikoneiden kehitys- ja valmistustoimintaa. Tämä seikka ja saavutetut tulokset kreppauksen kehittäjänä ovat hatunnoston arvoinen saavutus. Kehittäjien sitkeydestä ja innostuksesta kertoo esi-merkiksi laboratoriokoneella tehdyt 2 600 koeajoa. Jopa 700 m/min nopeudella krepa-tusta langasta (20 den) saatiin priimasukkia.

128

Mittavan kehitystyön teki mahdolliseksi osaltaan se, että koneen pääsuunnittelija oli tehtaan toimitusjohtaja yli-insinööri Eero Kalaja apunaan muun muassa DI Seppo Hyyppä ja maist. Eero Häkli. Koneteknisiin ongelmiin saatiin apua Kone Oy:n insinöö-reiltä taustavoimanaan ekon. Pekka Herlin.

Yli-insinööri Eero Kalajalle myönnettiin vuonna 1965 Suomen Teknillisen Seuran tun-nustuspalkinto luovasta kapasiteetistaan monien teollisuuslaitosten kehittäjänä unoh-tamatta Keri Oy:n kreppauskonetta. Tässä yhteydessä mainitaan vaatimattomasti, että hänen koneensa tuotanto on noin kolme kertaa niin suuri kuin kilpailijoilla. Saavutus se-kin! Uutinen vuodelta 1965 kertoo lisäksi, että useat ulkomaiset tehtaat ovat hankkineet tämän suomalaisen koneen käyttöönsä ja kiinnostus siihen näyttää yhä laajenevan.”

Erik Stålberg

”Hei, olen Erik Stålberg, 72 v., DI, v 1961 ja sen jälkeen työskentelin Littoisten Verkateh-taalla, Alf. Wilen & Co Oy:ssä pariinkin otteeseen ja Courtaulds Finland Oy:ssä. Eläk-keelle jäin vuonna 2004 ihmeteltyäni tekstiilimaailman kehitystä ja muutoksia 40 vuotta.

Olin tekstiiliraaka-aineiden myyntiedustaja. 60- ja 70-luvuilla asiakkaita oli Suomessa erittäin runsaasti. Myös ulkomainen edustustarjonta oli vilkasta. Kuidunvalmistajat ja valtiot käyttivät runsaasti varojaan kehräämöitten, neulomoitten ja kutomoitten perus-tamiseen työttömyysalueille. Oli vallalla suuruuden filosofia. Runsaalla ja yksipuolisella tuotannolla sekä halvalla hinnalla uskottiin saatavan mitä vain myytyä. Ei taipunut kai-vosmiehen.No, myöhemmin puhelinverkko automatisoitiin ja aikanaan kollegat raahasivat Hotelli Rosendahliin ylpeänä Mobira- tai Eriksson- merkkisiä 10 kg mobiilipuhelimia. Yhteydet silti tökkivät edelleen ja vähävirtainen auto ei käynnistynyt aamupakkasessa. Telex ja telefax syrjäyttivät sähkeet ja kirjeet ja kaikki tiedämme minkä luokan muutos oli netin ja navigaattorin tuleminen. Asiakaskontakti hoidettiin sähköisin välinen, matkat olivat lyhyitä pistoja. Asiakasmäärät vähenivät ratkaisevasti 80-luvulla, autot ja tiet paranivat. Seikkailun maku oli haihtunut.

STTL ry:n jäseneksi tulin 1960-luvun alusta. Tehtiin riemukkaita matkoja kokouksiin. Suuret yritykset olivat edelleen suuria, sponsorivoimaa, kokoustiloja ja tarjoilua löytyi. Patruunien pöydät notkuivat. Vähitellen rehvakkuus hiipui ja kokousten asiapitoisuus lisääntyi. Pidin kaikkiin mahdollisiin kokouksiin osallistumista velvollisuutena. Siellä ta-pasin asiakkaita, opiskelukavereita ja kollegoja. Tunsin kuuluvani ryhmään. Netistä ei edes uneksittu, joten monet STTL:n julkaisemat oppaat, sanastot ja tiedotteet tulivat tarpeeseen, samoin kuin lukuisat seminaarit ja Tekstiililehti.Parasta olivat kesäretket Mikkeliin, Kokkolaan, Kuopioon jne. Tampereen seudulta tuli aina pari, kolme bussillista iloisia matkalaisia. Joskus arvostetun opettajapersoonan luotsaama paunulainen löytyi harhaan ajaneena pienen kyläkaupan takapihalta. Kesä oli lämmin ja aurinko paistoi. Kuopio tanssi ja soi. Pilvet tulivat myöhemmin, mutta se on jo eri tarina.”

129

Professori Pertti Nousiainen Tampereen teknillinen yliopisto, STTL ry:n hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2010.

Polyteknillinen koulutus käynnistyi vuonna 1795 Rans-kassa ja ensimmäinen tekstiiliteknologian akateeminen oppilaitos, Ylä-Elsassin Yliopisto Mulhousessa täyttää pian 155 vuotta. Suomessa muodostuivat vähitellen Kehruu- ja kutomakoulujen sekä esimerkiksi profes-sori Gadolinin Turun yliopistossa suorittaman villatut-kimuksen vauhdittamana vuodesta 1849 polyteknilliset opistot, joissa annettiin opetusta uusien tuotantoteknii-koiden hallitsemiseksi.

Tampereen polyteknillinen opisto perustettiin 1886, johon liitettiin myös kutomateknolo-gian opetus vuonna 1905. Akateemiseen tutkintoon kouluttavaa ja tieteellistä tutkimus-toimintaa tekevää kutomateknologian opetusta alettiin antaa vuonna 1908. Vastaava professuuri perustettiin Suomen Teknilliseen Korkeakouluun vuonna 1911, johon en-simmäiseksi professoriksi valittiin A.V. Gardberg. Tekstiili- ja vaatesuunnittelun koulu-tus kehittyi eri teitä ensin käsi- ja taideteollisten oppilaitosten sekä myöhemmin myös taideteollisen korkeakoulun toimesta.

Kun tekniikan alan oppilaitokset tuottivat insinöörejä, heräsi vähitellen tarve tekniikan ammattilaisten yhteistoimintaan ammatillisen pätevyyden ja yhteistoiminnan kehittä-miseksi. Tällä tarkoituksella perustettiin vuonna 1936 Suomen Tekstiiliteknillinen liit-to, joka täyttää 80 vuotta vuonna 2016. Aatteellisella pohjalla toimiva yhdistys alkoi julkaista Tekstiililehteä ja toimi yhdyssiteenä alalla toimivien tekniikan ammattilaisten, maahantuojien ja muiden toimijoiden välillä.

Tekstiili- ja vaatetustuotteet liittyvät ihmisen perustarpeisiin sekä kehittyviin lukuisiin teknisiin ja muihin yhteiskunnan tarpeisiin. Väestön- ja elintason kasvun myötä niiden käyttö kasvaa vaatien kuitujen tuotannon kasvulle miljoonan tonnin vuosivauhdin. Tu-levan kehityksen avainkysymys on, kuinka kuitujen tuotanto ratkaistaan uusiutumatto-mien synteettisten ja luontoperäisiin raaka-aineisiin perustuvien kuitujen välillä. Tässä on suomalaisella osaamisella annettavaa erityisesti koskien puun jalostamista arvok-kaimmiksi tuotteiksi. Suomessa ja monissa Länsimaissa ovat monet perinteiset lankaa ja kangasta valmis-tavat sekä perustekstiilejä ompelevat yritykset ovat joutuneet lopettamaan toimintansa kilpailukyvyn alenemisen takia. Globalisaation johdosta valtaosa tekstiili- ja vaatetuste-ollisuustyöväen työpaikoista (noin 80 % 60.000:sta) on siirtynyt halvan kustannustason maihin.

Muutamat valveutuneet yritykset ovat kuitenkin suunnanneet toimintansa erikoistumi-seen ja oman kilpailukyvyn kehittämiseen. Usein tuloksena oli uutta osaamista vaativa pääomavaltaisempi rakenne ja uusi tuote, tuotanto, palvelu tai asiakasryhmä. Unoh-tamatta erikoisvaatteiden valmistusta, uusia tuotesovelluksia on kasvavasti teknisissä

130

tekstiileissä, komposiiteissa, lääketieteessä, ympäristö-tekniikassa ja teollisuudessa.Uusimpana kilpailukykykeinona on osaaminen hankintaketjun ja valmistuttamisen hal-linnassa, koska kaikkia raaka-aineita ei enää kannata valmistaa Suomessa. Tämän johdosta ja ottaen huomioon tarvittavien insinöörien pieni määrä, koulutuksen on pi-tänyt sopeutua ja suuntautua monitieteisenä laajempien kokonaisuuksien hallintaan, kuitenkaan unohtamatta tekstiili- ja vaatetustekniikan perusosaamisen opetusta.

STTL:n tullessa 80 vuoden ikään tekstiili-, vaatetus-, jalkine-, ja nahkateollisuudessa sekä kasvavalla tekstiilipalvelujen aloilla toimii yhteensä noin 10.000 henkilöä sekä kaupan alalla yli 22.000. Teollisuuden ja palvelujen liikevaihto on noin 1,3 miljardia ja kaupan osalta ainakin kolminkertainen. Tulevaisuuden varalle EU:n teollisuudes-sa painotetaan perusteknologian lisäksi tarvittavaa monipuolista osaamista avaintek-nologioissa, muoti- ja erikoisvaatetuksessa, tuotantoketjujen hallinnassa ja teknisissä tekstiileissä. On myös lukuisia tekstiili- ja kuituteknologiaan perustuvia yrityksiä, joita ei tilastoida teva-elinkeinoksi.

Kuitujen käytön kasvaessa 2–4 % vuosivauhtia arvioidaan vuosisadan puolivälin mää-rän nousevan jopa 150 milj. tonniin 35 vuodessa. Maailman ympäristö-, terveys-, ravin-toja energiahaasteiden johdosta tarvitaan vaatetukseen ja asumiseen liittyvien teks-tiilien lisäksi lukuisia teknisiä tuotteita. Uusia tuulia suomalaiseen kuitukehitykseen on tuonut metsäklusterin aktiivisuus kehittää tekstiilikuituja ja tuotteita selluloosasta pape-rin tuotannon vähentyessä. Tämä onkin hyvin toivottava vastaisku ainoan suomalaisen kuitutehtaan – perinteisesti Säterin - joutuessa lopettamaan toimintansa eri vaiheiden kautta.

Aikanaan tekstiilialan aloittamilla globaaleilla markkinoilla tähdätään EU:n komission ja elinkeinon kanssa erikoistuotteisiin, uusiin kuituja tekstiilisovelluksiin sekä massa-räätälöintiin. Tavoitteena on lisätä kansainvälisten, korkeaa osaamista vaativien huip-putuotteiden suunnittelun, tutkimuksen ja valmistuksen osuutta Euroopassa. Sen tulee lähteä omasta tieteellisestä tutkimuksesta jo keksityn teknologian soveltamisen lisäksi. Tärkeää on alan vahvuutena olevan kehittyneen teknologian, monitieteisyyden ja tieto-tekniikan hyödyntäminen. sekä myös tutkimustulosten siirtäminen innovaatioiksi.

Suomessa on muutamia suuria menestyviä yrityksiä ja lukuisa joukko pieniä tuote- tai alihankintayrityksiä. Nämä valmistavat kohdistetulle asiakaskunnalle erikoisvaatteita, sisustustuotteita, teknisiä ja suodinkankaita, hiontatuotteita, lasikuitukudoksia, kuitu-kankaita, kuituja ja sairaala- ja hygieniatuotteita. Pääomavaltainen kuitukangasteolli-suus onkin EU:n kauppataseessa ylijäämäinen. Erikoistekstiilien ryhmä on Suomessa noussut – tekstiilipalvelujen ohella - perinteistä tekstiili- ja vaatetustuotantoa merkittä-vämmäksi.

131

LIITTEET Liite 1: SUOMEN TEKSTIILITEKNILLINEN LIITTO RY. SÄÄNNÖT.

1§

Yhdistyksen, josta näissä säännöissä käytetään nimitystä liitto, nimi on Suomen Tekstiiliteknil-linen Liitto ry. Sen tarkoituksena on olla tekstiili-, vaatetus- ja muussa ompelevassa teollisuu-dessa sekä näihin liittyvillä aloilla toimivien jäsentensä yhdyssiteenä, toimia alan teknillisten ja muiden toimintojen kehittämisen hyväksi, jakaa stipendejä perustamistaan rahastoista toimi-alan piiriin kuuluvaa opiskelua tai tutkimusta varten, antaa lausuntoja, käsitellä alan teknillisiä, tieteellisiä, tuotannollisia ja taloudellisia kysymyksiä sekä kehittää jäsentensä ammattitaitoa. Tarkoitustaan liitto toteuttaa järjestämällä esitelmiä, kokouksia, tehdaskäyntejä, opintomatko-ja ja kustantamalla julkaisuja sekä muilla mahdollisilla vastaavanlaisilla tavoilla.Liiton kotipaikka on Tampereen kaupunki. Tarpeen mukaan voidaan perustaa liiton alaisia rekisteröimättömiä paikalliskerhoja sekä toimialakohtaisia jaostoja.

2§

Liiton varsinaisiksi jäseniksi voidaan hyväksyä tekstiili-, vaatetus, jalkine- sekä ompelevassa teollisuudessa ja näihin liittyvillä aloilla toimivia henkilöitä, joilla kiinnostus tekstiiliin on tekni-sesti suuntautunut, ja jolla yrityksessä vastuu on merkittävä.

Jäsenet hyväksyy liiton hallitus. Jäseneksi hyväksymisen ehtona on , että a) jäseneksi pyrkijän kirjallisesti antamat henkilötiedot osoittavat, että hänet voidaan hyväksyä jäseneksi sen mukaan mitä tämän pykälän 1. momentissa säädetään. b) vähintään 4/5 läsnäolevista hallituksen jäsenistä kannatta pyrkijän hyväksymistä jä seniksi.

Nuoriksi jäseniksi liiton hallitus voi hyväksyä opiskelijoita, joille on myönnetty opiskeluoikeus alan oppilaitoksessa. Nuorilla jäsenillä ei ole äänioikeutta liiton kokouksissa.

Kunniajäseniksi voi liitto kutsua henkilöitä, jotka erikoisen merkittävällä tavalla ovat toimineet liiton hyväksi. Kunniajäsenillä on varsinaisten jäsenten oikeudet.

Kannattaviksi jäseniksi voi hallitus hyväksyä osakeyhtiöitä ja muita oikeuskelpoisia yhteisöjä tai yksityisiä henkilöitä. Kannattavilla jäsenillä ei ole äänioikeutta liiton kokouksissa.

Varsinaiset ja nuoret jäsenet suorittavat vuosittain vaalikokouksen määräämän jäsenmaksun. Kunniajäsenet ovat vapaat jäsenmaksun suorittamisesta. Kannattavien jäsenten jäsenmak-susta päättää vaalikokous vuosittain.

Jäsen, joka jättää jäsenmaksun suorittamatta, voidaan erottaa liitosta.

Jos jäsen käyttäytyy arvottomasti tai toimii sellaisella tavalla, joka ei ole sopusoinnussa lii-ton toimintaperiaatteiden kanssa, voidaan hänet erottaa liitosta hallituksen päätöksellä, joka tehdään vähintään 4/5 ääntenenemmistöllä. Jos erotettu jäsen ei tyydy hallituksen päätök-seen, voi hän valittaa siitä liiton kokoukselle. Tällöin jää erottamispäätös voimaan, jos siitä suljetuin lipuin äänestettäessä vähintään 2/3 annetuista äänistä annetaan erottamisen puolesta. Muussa tapauksessa päätös raukeaa. Kirjallinen valitus on jä-tettävä hallitukselle 30 päivän kuluessa siitä, kun päätöksestä on annettu tieto erote-tulle jäsenille.

132

3§

Liiton päätäntävaltaa käyttää liiton kokous.

4§

Liitto kokoontuu vuosittain kahteen varsinaiseen kokoukseen, joista toinen, vuosikokous, pi-detään maaliskuussa ja toinen, vaalikokous, marraskuussa. Ylimääräinen kokous pidetään hallituksen katsoessa sen tarpeelliseksi tai jos vähintään 1/10 jäsenistä pyytää sitä kirjalli-sesti ja määrättyä tarkoitusta varten. Kutsut kokouksiin ja kokousten ohjelma on saatettava kirjallisesti jäsenille vähintään 7 päivää ennen kokousta. Paikalliskerhot ja jaostot toimivat itsenäisesti.

5§

Vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat:a) valitaan kokoukselle puheenjohtajab) esitetään hallituksen vuosikertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto edelliseltä vuodelta,c) hyväksytään edellisen vuoden tilinpäätös ja päätetään vastuuvapauden myöntämises- tä edellisen vuoden hallitukselle,d) päätetään mahdollisen ylijäämän käyttämisestä, jolloin varoja voidaan siirtää muo- dostettaviin rahastoihin,e) muut kokouskutsussa mainitut asiat.

Vaalikokouksessa käsitellään seuraavat asiat:a) valitaan kokoukselle puheenjohtaja,b) valitaan hallituksen puheenjohtaja seuraavaksi vuodeksi,c) valitaan hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi,d) valitaan kaksi tilintarkastajaa seuraavaksi vuodeksi sekä heille varamiehet,e) vahvistetaan seuraavan vuoden toimintasuunnitelmaf) päätetään varsinaisten ja nuorten jäsenten jäsenmaksuista seuraavaksi vuodeksi,g) vahvistetaan seuraavan vuoden talousarvio,h) muut kokouskutsussa mainitut asiat.

Vaalit tapahtuvat avoimella äänestyksellä, ellei joku läsnäolevista vaadi suljettua lippuäänes-tystä.

6§

Liiton hallituksen muodostavat puheenjohtaja ja lisäksi 12 muuta jäsentä. Puheenjohtaja vali-taan vuodeksi kerrallaan ja hallituksen muut jäsenet kukin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Vuo-sittain on 1/3 jäsenistä erovuorossa. Erovuoroisuus lasketaan siten, että liiton ensimmäisen toimintavuoden jälkeen on arvalla määrätty erovuoroon kaksi jäsentä liiton kotipaikkakunnalta ja kaksi muualta, seuraavana vuonna jäljellejääneistä samoin kaksi kummastakin ryhmästä, sitä seuraavana vuonna jäljellejääneet, minkä jälkeen erovuorot määräytyvät samassa vuo-rojärjestyksessä.Hallitus valitsee keskuudestaan kaksi varapuheenjohtajaa sekä sihteerin.Hallituksen tehtävänä on valvoa liiton etuja, hoitaa liiton asioita ja taloutta sekä vasta-ta niistä, toteuttaa liiton kokousten päätökset ja kehittää liiton toimintaa. Hallitus on päätösval-tainen kun saapuvilla on vähintään viisi jäsentä, joista yksi on puheenjohtaja tai jompikumpi varapuheenjohtaja. Päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten men-nessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni.Puheenjohtaja yhdessä kuuden hallituksen jäsenen kanssa muodostaa työvaliokunnan, jonka

133

tehtävänä on hoitaa liiton juoksevia asioita ja valmistella asioita hallituksen kokouksia varten.Puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja sihteeri muodostavat liiton puheenjohtajiston, jonka tehtävänä on hoitaa kiireellisiä asioita, valmistella asioita liiton muille elimille esiteltäviksi sekä hoitaa edustustehtäviä.

Puheenjohtajan, tai hänen ollessa estyneenä, varapuheenjohtaja tulee johtaa puhetta liiton ylimääräisissä kokouksissa, hallituksen kokouksissa sekä työvaliokunnan ja puheenjohtajis-ton kokouksissa.

7§

Liitto julkaisee Tekstiili-lehti nimistä aikakausilehteä, jonka tulee ajaa liiton tarkoitusperiä.Liiton hallitus nimittää Tekstiililehdelle päätoimittajan. Lehden johtokuntana ja toimitusneuvos-tona toimii liiton hallitus.Johtokunnan tehtävänä on vahvistaa ilmoitus- ja tilausmaksut, kirjoituspalkkiot, päätoimittajan palkkio ja lehden koko talousarvio sekä valvoa lehden taloutta.

Toimitusneuvoston tehtävänä on lähinnä neuvoa-antavana elimenä tukea päätoimittajan joh-dolla tapahtuvaa toimitustyötä.

Päätoimittajan tehtävänä on johtaa lehden toimitustyötä sekä vastata lehden taloudesta. Pää-toimittaja esittää lehden ilmoitus- ja tilaushinnat, kirjoituspalkkiot sekä seuraavan vuoden ta-lousarvion liiton hallituksen hyväksyttäväksi viimeistään lokakuun kuluessa ja jättää tälle vuo-sittain viimeistään helmikuun kuluessa lehden vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen edelliseltä vuodelta.

8§

Liiton toimija tilivuosi on kalenterivuosi. Tilien tulee olla päätettynä ja valmiina tilintarkastajille esitettäväksi vähintään kuukautta ennen vuosikokousta ja tilintarkastajien tulee palauttaa tilit viimeistään kaksi viikkoa ennen vuosikokousta, kuitenkin maaliskuun loppuun mennessä.

9§

Liiton nimen kirjoittaa puheenjohtaja, kumpikin varapuheenjohtaja tai sihteeri, kukin erik-seen.

10§

Näitä sääntöjä voidaan muuttaa, jos sitä kannattaa vähintään ¾ äänestyksessä annetuista äänistä kahdessa liiton kokouksessa, joiden väliaika on vähintään kolme viikkoa ja joista toinen on vuosikokous.

11§

Liiton purkaminen edellyttää, että sitä kannattaa vähintään 4/5 äänestyksessä annetuista äänistä kahdessa peräkkäisessä liiton kokouksessa, joiden väliaika on vähintään kolme viikkoa ja joista toinen on vuosikokous.Jos liitto puretaan tai lakkautetaan, on varat käytettävä liiton toimintaan läheisesti liittyvän luvallisen tarkoituksen edistämiseksi huomioonottamalla kuitenkin, että lahjoittajan laillisia määräyksiä noudatetaan.

12§

Kaikissa niissä kohdissa, joita ei ole edellä mainittu, noudatetaan voimassa olevaa lakia yhdis-tyksistä.

134

Liite 2: PROFESSORI AHTI REIJOSEN STIPENDIRAHASTON SÄÄNNÖT, 25.3.2003 1§ Stipendirahasto on perustettu professori Ahti Reijosen v. 1983 olleen merkkipäivän johdosta kertyneistä lahjavaroista.

2§ Rahasto on luovutettu Suomen Tekstiiliteknillisen Liiton ry hallintaan ja sen hallitukse na toimii liiton hallitus.

3§ Rahasto voi ottaa vastaan uusia lahjoituksia, jotka lahjoittaja määrää jaettavaksi näi den sääntöjen pohjalta.

4§ Hallitus voi jakaa vuosittain tai harvemmin rahaston korko- ja osinkotuloista stipendin kuluneen ajanjakson aikana valmistuneelle/valmistuneille diplomi-insinöörille/diplo mi-insinööreille parhaasta/parhaista diplomityöstä/diplomitöistä (max. 3) seuraavin ehdoin:

a. Diplomityö on arvosteltu vähintään arvosanalla erittäin hyvä (4) tai vastaava.b. Työ on tehty teollisuutta varten Tampereen teknillisen yliopiston tekstiili- ja vaatetus tekniikan opinnoista vastaavan laitoksen ohjauksessa.c. Työn aihepiirin on oltava mekaanisen tekstiiliteknologian, vaatetus- tai kenkätekniikan alalta, mukaan lukien myös näille aloille suuntautuneet tuotantotaloudelliset sovellu tukset.

5§ Stipendit myöntää asiantuntijalausunnon perusteella ilman hakemusta komitea, jonka kokoonpanon nimeää STTL ry:n hallitus. Komiteassa on edustaja seuraavista organi saatioista:

• Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry.• Tampereen teknillinen yliopisto (TTY)• STTL ry.

Asiantuntijalausunnon antaa TTY:n vastaava professori/professorit. Etusija annetaan teva- tai kenkäteollisuuden palveluksessa olevalle tai sinne aikovalle.

6§ Jos teva-alan korkeakouluinsinöörejä valmistava koulutus loppuu Tampereen teknil lisessä yliopistossa voi rahaston hallitus myöntää stipendin jostakin muusta, vähintään insinööritasoisesta oppilaitoksesta valmistuneelle parhaasta opintosuorituksesta. Edel lytyksenä on, että ehdokas muuten täyttää edellä olevat ehdot ja myös Suomen Teks tiiliteknillisen liiton jäsenvaatimukset.7§ Näihin sääntöihin voidaan tehdä lisäyksiä ja muutoksia Suomen Tekstiiliteknillisen Lii ton ry. hallituksen esityksestä laillisesti kokoon kutsutun liiton kokouksen päätöksellä.

8§ Jos Suomen Tekstiiliteknillinen Liitto ry. lopettaa toimintansa, niin sovitaan teollisuuden ja oppilaitosten yhteispäätöksellä rahaston sijoituksesta, hoidosta ja käytöstä.

Liite 3: PROFESSORI PERTTI NOUSIAISEN STIPENDIRAHASTON SÄÄNNÖT 1§ Stipendirahasto on perustettu professori Pertti Nousiaisen v. 1997 olleen merkkipäivän johdosta kertyneistä lahjavaroista.

135

2§ Rahasto on luovutettu Suomen Tekstiiliteknillisen Liiton ry hallintaan ja sen hallitukse na toimii liiton hallitus.

3§ Rahasto voi ottaa vastaan uusia lahjoituksia, jotka lahjoittaja määrää jaettavaksi näi den sääntöjen pohjalta.

4§ Hallitus voi jakaa vuosittain tai harvemmin rahaston korko- ja osinkotuloista stipendin kuluneen ajanjakson aikana valmistuneelle/valmistuneille diplomi-insinöörille/diplo mi-insinööreille parhaasta/parhaista diplomityöstä/diplomitöistä (max. 3) seuraavin ehdoin:

a. Diplomityö on arvosteltu vähintään arvosanalla erittäin hyvä (4) tai vastaava.b. Työ on tehty teollisuutta varten Tampereen teknillisen yliopiston tekstiili- ja vaatetustekniikan opinnoista vastaavan laitoksen ohjauksessa.

5§ Stipendi myönnetään asiantuntijalausunnon perusteella ilman hakemusta. Etusija annetaan teva- tai kenkäteollisuuden palveluksessa olevalle tai sinne aikovalle.

6§ Jos teva- alan korkeakouluinsinöörejä valmistava koulutus loppuu Tampereen teknil- lisessä yliopistossa voi rahaston hallitus myöntää stipendin jostakin muusta, vähintään insinööritasoisesta oppilaitoksesta valmistuneelle parhaasta opintosuorituksesta. Edel lytyksenä on, että ehdokas muuten täyttää edellä olevat ehdot ja myös Suomen Teks- tiiliteknillisen liiton jäsenvaatimukset.

7§ Näihin sääntöihin voidaan tehdä lisäyksiä ja muutoksia Suomen Tekstiiliteknillisen Liiton ry. hallituksen esityksestä laillisesti kokoon kutsutun liiton kokouksen päätöksel lä.

8§ Jos Suomen Tekstiiliteknillinen Liitto ry. lopettaa toimintansa, niin sovitaan teollisuuden ja oppilaitosten yhteispäätöksellä rahaston sijoituksesta, hoidosta ja käytöstä.