1

PUURUNKOINEN ASUINRAKENTAMINEN SUOMESSA

Henri Tikkanen

Ohjaajat: Tapio Korpela ja Hannu Liedes

KONETEKNIIKAN OSASTO

KANDIDAATINTYÖ

2010

2

TIIVISTELMÄ

Työni tavoitteena on perehdyttää lukija suomalaiseen puurunkoisen

asuinrakentamiseen. Työni on suoritettu vertailemalla alan perusteoksia, väitöskirjoja ja

lehtiä, ja referoimalla näistä olennaiset tiedot tähän kandidaatin työhön. Tuloksena on

kokonaisuus, jossa on paljon perustietoa suomalaisesta puurunkoisesta

asuinrakentamisesta, sen historiasta, kehityksestä ja nykytilasta, talouden, kulttuurin ja

arkkitehtuurin näkökulmista peilaten.

Asiasanat: puu, asuinrakentaminen, rakennus, talo

3

ABSTRACT

The purpose of this bachelor work is to make the reader familiar with Finnish wood-

based residential buildings. My work has been made by comparing basic novels,

doctoral dissertations and articles in the field of wood-based residential buildings. As

the result there is a combination, which includes basic knowledge from Finnish wood-

based residential buildings, history, development and nowadays condition, in financial,

cultural and architectural way.

Glossary: wood, residential, building, house

4

ALKUSANAT

Työn tarkoituksena on havainnollistaa puurunkoisen asuinrakentamisen kehittymistä,

potentiaalia ja asemaa nyky-yhteiskunnassamme, yhtenä rakennusteollisuuden osa-

alueena.

Kiitän työni ohjaajaa Yliassistentti Tapio Korpelaa ja Lehtori Hannu Liedestä

arvokkaista, edistävistä neuvoista ja ohjeista työni valmistumisessa. Haluan myös kiittää

perhettäni, erityisesti vanhempiani Seppo Tikkasta ja Jaana Afflektia vinkeistä työhöni

liittyen ja yleisesti henkisen pääoman kasvattajina. Kiitos myös Oulun Yliopiston

kirjaston laajan valikoiman sain täydennettyä työhöni liittyvät osakokonaisuudet

haluamillani tiedoilla.

Oulu 2010 Tekijä: Henri Tikkanen

5

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

ALKUSANAT

SISÄLLYSLUETTELO

MERKINNÄT JA LYHENTEET

1. JOHDANTO ................................................................................................................. 7

2. PUURUNKOISEN ASUINRAKENTAMISEN HISTORIA ....................................... 8

3. PUURUNKOINEN ASUINRAKENTAMINEN SUOMESSA ................................. 11

3.1 Puukerrostalorakentaminen ................................................................................... 11

3.1.1 Puukerrostalorakentamisen historia ................................................................ 11

3.1.2 Puukerrostalon runkorakenne ja sen edut ....................................................... 12

3.1.3 Nykyaikainen puukerrostalorakentaminen ..................................................... 13

3.2 Puinen pientalorakentaminen ................................................................................ 14

3.2.1 Pientalorakentamisen historia ......................................................................... 15

3.2.2 Pientalon runkorakenne .................................................................................. 16

3.2.3 Nykyaikainen pientalorakentaminen .............................................................. 17

3.3 Puinen vapaa-ajan rakentaminen ........................................................................... 18

4. PUUN OMINAISUUDET .......................................................................................... 20

4.1 Tekniset ominaisuudet ........................................................................................... 20

4.2 Fysikaaliset ominaisuudet ..................................................................................... 20

4.3 Puun ominaisuudet rakentamisessa ....................................................................... 22

5. UUSI SUOMALAINEN PUUARKKITEHTUURI ................................................... 24

6. NYKYISET PALOMÄÄRÄYKSET JA EUROCODE 5 ......................................... 25

6.1 Palomääräykset ...................................................................................................... 25

6.2 Eurocode 5-suunnittelustantardi ............................................................................ 26

7. PUUN ENERGIATEHOKKUS JA YMPÄRISTÖARVOT ...................................... 27

8. PUURAKENTAMISEN TALOUDELLINEN KILPAILUKYKY ............................ 28

8.1 Asiakkaat ja markkinaosuus .................................................................................. 28

8.2 Kilpailukyky .......................................................................................................... 29

9. YHTEENVETO .......................................................................................................... 32

LÄHTEET ....................................................................................................................... 33

LIITTEET

6

MERKINNÄT JA LYHENTEET

Kesämökillä tarkoitetaan vapaa-ajan rakennusta, joka on rakennettu kiinteästi

sijaintipaikalleen.

Tiivis ja matala rakentaminen - Ympäristöministeriön (2005b, 12) mukaan tiiviin ja

matalan asumisen tunnusmerkkejä ovat keskeinen sijainti, palvelut lähellä, eri

talotyyppejä, eri hallintamuotoja, yksityiset ja julkiset tilat erottuvat, katutila minimoitu

ja pysäköintitilat pieniä (Salovaara J., 2005: 25.).

Suomalaisella puukerrostalolla tarkoitetaan osaltaan kaksikerroksista, mutta enintään 4-

kerroksista, paloluokaltaan P2-luokkaista asuinrakennusta. Asuinrakennuksen kantava

runko ja julkisivut täytyy olla myös pääosin puuta. Tämä määrittely tosin jättää pois

vanhat kaksikerroksiset puurakennukset, jotka eivät täytä uusia asuntosuunnittelu, palo,

- ja ääneneristysvaatimuksia (Karjalainen M., 2002: 49.)

Pientalolla tarkoitetaan erillistaloja, paritaloja ja rivitaloja.

Asuinrakentamisen volyymi-indeksillä tarkoitetaan kiinteähintaisen tuotoksen

suhteellista muutosta johonkin tiettyyn perusajankohtaan verrattuna

Kilpailukyky käsitteenä tarkoittaa kuinka yritys tai toimiala selviytyy taloudellisen

kilpailun olosuhteissa (Kajamaa J., 1985: 40)

7

1. JOHDANTO

Tämä kandidaatin työ käsittelee puista asuinrakentamista Suomessa. Työn aihe on

valittu mielenkiinnosta suomalaiseen rakentamiseen, työnkuvana ja toimeentulon

lähteenä. Aiheen valinnassa on innoittanut niin ikään pyrkimys puhtaamman luonnon

puolesta, joka puun käyttöä rakennusmateriaalina lisäämällä voidaan saavuttaa.

Kandidaatin työ on rajattu käsittelemään suomalaista puurunkoista asuinrakentamista,

sen historiaa ja nykytilaa, koska puun monikäyttöisyyden takia työ olisi paisunut liian

laajaksi ja löyhäksi kokonaisuudeksi, mikäli työssä olisi käsitelty koko suomalaista

puurakennusteollisuutta, kuten alun perin oli tarkoitus. Työn tavoitteena on luoda

lukijalle kokonaisvaltainen kuva suomalaisesta puurunkoisesta asuinrakentamisesta,

talouden, kulttuurin ja arkkitehtuurin näkökulmista.

8

2. PUURUNKOISEN ASUINRAKENTAMISEN HISTORIA

Puu on vanhin rakennusmateriaali kautta aikojen, sillä sitä on käytetty aina

varhaiskivikauden loppujaksolta 35000 - 8000 eKr. lähtien. Pohjolaan rakennuskulttuuri

levisi hitaasti, sillä Skandinaviassa siirryttiin pronssikaudesta rautakauteen n. 500 eKr.

mikä on lähes 1000 myöhemmin kuin Lähi-idässä, ja Suomessa vasta ajanlaskumme

alussa. Ensimmäiset puurakenteiset rakennukset Suomessa olivat lakka eli laavu ks.

kuva 1 ja pohjaltaan pyöreä pistekota, lapinkota ks. kuva 2. Lamasalvostekniikka eli

hirsirakentamistekniikka omaksuttiin nykyisen Suomen alueella keskiajalla tai

viikinkiajalla lähteestä riippuen. Tästä alkoi savupirttien aikakausi, joka kesti aina 1900-

luvun alkupuolelle. (Siikanen U., 2008:10 - 12.)

Kuva 1. Laavu (Pihlaja R., 2000)

Kuva 2. Pistekota eli lapinkota (Ringborn A.)

9

Sahateollisuuden kehittyminen 1700-luvulla mahdollisti rakennusten lautaverhouksen.

Talojen perustukset muuttuivat 1800-luvulla kivijalallisiksi, minkä lisäksi alettiin

käyttää täytepohjaa. 1600 - 1800-lukujen aikana rakennettiin mm. monta kirkkoa,

kansakoulua ja erilaista seurojen- ja työväentaloa. Vanhanaikainen suomalainen

kirvesmiestaito on ollut tällöin edustavimmillaan, tästä todisteena esimerkiksi, ennen

vuonna 1997 valmistuneita Viikin kerrostaloja, Suomen suurin puurakenteinen

asuinrakennus Mustion linna ks. kuva 3, joka on rakennettu jo vuonna 1792. Muita

suuria puurakenteisia rakennelmia ovat mm. Tornion kirkko v. 1686 ja Kerimäen kirkko

1847. (Siikanen U., 2008:13 - 14.)

Kuva 3. Mustion Linna (Pelkonen T., 2002)

Hirsi alkoi todenteolla väistyä 1920-luvulla suomalaisten asuinrakennusten

runkomateriaalina, sillä sitä pidettiin tuhlailevana ja raskaana, sekä lamasalvottujen

hirsiseinien painumat aiheuttivat ongelmia. Tästä alkoi keveiden rankorakenteisten

talojen yleistyminen. Rakentamisessa siirryttiin amerikkalaiseen lautatalon

rakennustekniikkaan, jota Amerikassa oli käytetty jo pitkään. Uuden tekniikan myötä

myös uudet rakennusmateriaalit, kuten rakennuspahvit ja -levyt alkoivat yleistyä.

Rakennusten eristeinä alettiin käyttää höylälastua ja sahanpurua. (Karjalainen M.,

2002:89.)

10

Toisen maailmansodan jälkeen puurakentamisen suosio kuitenkin notkahti, muiden

rakennusmuotojen kuten tiilen, teräksen, kevytbetonin ja betonin yleistyttyä.

Esimerkiksi vuosien 1957 ja 1967 välillä puurakentamisen osuus laski 43 %:sta

26 %:iin, mikä tarkoittaa 17 prosenttiyksikön laskua vuosikymmenen aikana.

Muutokseen osasyyllinen kerrostalovaltaisuuden ohella oli palolainsäädäntö, joka suosi

palamattomia materiaaleja. Puurakentamisen suosio alkoi kuitenkin nousta 1970-

luvulla. Tänä päivänä rakennetuista omakotitaloista puurunkoisia on 85 %, rivitaloista

noin 65 % ja vapaa-ajan asunnoista noin 97 %. Vuonna 1997 muuttuneet

palomääräykset mahdollistivat 3- ja 4-kerroksisien puukerrostalojen rakentamisen.

Tämän jälkeen Suomeen onkin toteutettu useita puisia asuinkerrostaloja mm. Lahteen,

Porvooseen, Ouluun ja Tuusulaan nykyisten palomääräysten voimaantulon jälkeen.

(Siikanen U., 2008:14 - 19.)

11

3. PUURUNKOINEN ASUINRAKENTAMINEN SUOMES-

SA

Tässä luvussa keskitytään puurunkoisen asuinrakentamisen osa-alueisiin. Luvussa

tarkastellaan suomalaista puista pientalorakentamista, vapaa-ajanrakentamista,

kerrostalorakentamista. Luvussa esitellään edellä mainitut rakennustyypit, niiden

historiaa ja nykytilaa suomalaisessa rakentamisessa. Talotyyppien perusrakenteet

esitellään, sekä joitakin esimerkkejä valmistuneista kohteista. Tarkoituksena olisi saada

peruskäsitys asuinrakennustyypeistä. Luku on läpileikkaus aiheeseen, eikä tässä työssä

mennä tarkkoihin yksityiskohtiin esimerkiksi erilaisten runkorakenteiden osista.

3.1 Puukerrostalorakentaminen

Tässä luvussa on tarkoitus perehtyä suomalaiseen puukerrostalorakentamiseen, sen

historiaan, nykytilaan ja runkorakenteeseen.

3.1.1 Puukerrostalorakentamisen historia

Suomalainen puukerrostalorakentaminen on varsin uusi käsite sen nykyisessä

muodossaan. Vasta uudet 1.9.1997 tulleet palomääräykset ovat mahdollistaneet yli

kaksikerroksisten puukerrostalojen rakentamisen ilman poikkeuslupaa. Uusi

palomääräyslainsäädäntö mahdollistaa nykyisin myös 3- ja 4- kerroksisten

puukerrostalojen rakentamisen. Euroopan Unionin asettamat uudet palomääräykset

aiheuttivat paineen muutokselle omissa määräyksissämme, jotka olivat jämähtäneet

vanhakantaisiksi. Uudet määräykset antoivat myös mahdollisuuden puun käytön

tasavertaistamiselle kerrostalorakentamisessa ja julkisessa rakentamisessa.

Puukerrostaloperinne elää voimakkaasti erityisesti Pohjois-Amerikassa, sillä

esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kanadan länsirannikolla 3-5- kerroksisista

asuinrakennuksista 90 % on puisia. Opintomatkoja Atlantin toiselle puolelle tekemällä

on saatu uskoa puun kustannustehokkaasta käytöstä suurimittaisessa

puukerrostalorakentamisessa myös Suomeen. (Karjalainen M., 2002:67, 82.)

12

3.1.2 Puukerrostalon runkorakenne ja sen edut

Puukerrostalon runko voidaan tehdä Platform- järjestelmällä, jossa rakennetaan kerros

kerrallaan, täten edellinen kerros toimii seuraavan rakennusalustana, pilari-palkki-

periaatteella, missä pilarit ja palkit toimivat kantavana runkona tai kantava seinä-

periaatteella, ks. kuva 4, jossa kantavia ovat ulkoseinät, huoneistojen väliset tai sisäiset

seinät tai kaikki nämä yhdessä. Pilari-palkki-runko on vastaavasti vähän tilaa vievä ja

pohjaratkaisu helposti muunneltavissa. (Karjalainen M., Suikkari R. & Koiso-Kanttila

J., 2002: 54 - 55.)

Kuva 4. Platform-rakentamisen vaiheet kantava ulkoseinä periaatteella. 4a. alapohjan

rakentaminen perustusten päälle. b. ykköskerroksen seinien kokoaminen pohjan päälle.

c. välipohjapalkiston kiinnittäminen ykköskerroksen seinien päälle ja levyttäminen. d.

toisen kerroksen seinien kiinnittäminen välipohjan päälle. e. yläpohjan kannattajien

kiinnittäminen seinärunkoon ja levyttäminen. (Puuinfo Oy 1999: 12.)

13

Puukerrostalo on helppo suunnitella ja toteuttaa, osaltaan monimutkaisista kerroksellista

rakenteistaan huolimatta. Esimerkiksi Platform- järjestelmässä ei tarvita kuin muutama

rakennetyyppi, joten liitosten tekeminen on helppoa, eikä se vaadi suurta ammattitaitoa,

lisäksi rakennus saadaan nopeasti eristetyksi ulkoisilta haittatekijöiltä, kuten säältä.

Tosin suuri rakennusnopeus aiheuttaa työmaan logistiikalle ja tavaranhallinnalle

haasteita. Puukerrostalon paino on vain 20 - 25 % betonikerrostalosta, joten esimerkiksi

paalutusta ei tarvita, mikä helpottaa pohjan tekoa ja alentaa näin kustannuksia.

Keveytensä ansiosta myöskään työmaatekniikka ei joudu yhtä lujalle

puukerrostalorakentamisessa kuin betonirakentamisessa. (Karjalainen M., Suikkari R. &

Koiso-Kanttila J., 2002: 54 – 55.)

3.1.3 Nykyaikainen puukerrostalorakentaminen

Kerrostalorakentaminen on erittäin suosittua Suomessa. Vuoden 1997 tilastojen mukaan

Suomessa kerrostaloja oli 51 % talotyypeistä eli yli puolet. Suomi tuleekin

kerrostalorakentamisessa Euroopan mittakaavassa eturintamassa yhdessä Ruotsin,

Espanjan, Italian ja Portugalin kanssa.(Suomalainen puukerrostalo, 2002: 48 - 49.)

Kuitenkin mittavista metsävarannoista huolimatta kerrostaloistamme vain noin kaksi

prosenttia on valmistettu puusta, kuten liitteessä olevasta taulukosta 1. näkyy.

Vähäinen prosenttiosuus selittyy osittain, sillä että puisia kerrostaloja on rakennettu

vasta vuoden 1997 jälkeen. Kuitenkin uusien säännösten voimaantulon jälkeen

Suomeen on valmistunut 33 puukerrostaloprojektia. Puisia asuinkerrostaloja on

valmistettu mm. Lahteen, Porvooseen, Ouluun, Helsinkiin, Ylöjärvelle ja Tuusulaan.

Projektit ovat olleet laajuudeltaan n. 1-7 kerrostalon kokoisia kokonaisuuksia.

Esimerkiksi Helsingin Omenamäen vuonna 2006 valmistuneissa kolmessa

puukerrostalossa on neljässä kerroksessa yhteensä peräti 131 asuntoa ja pinta-alaa

15031 brm2. (Pellinen K., 2010) Kuvassa 5 nähdään palkittu Viikin kerrostaloalue

14

Kuva 5. Palkittu Viikin kerrostaloalue (Kaupunkisuunnitteluvirasto, Siiskonen M.,

2005)

Ihanteiden muuttuessa nykyaikainen puuarkkitehtuuri on joutunut kohtaamaan monia

haasteita suunnitellessaan mahdollisimman esteettisiä ja suomalaiseen

rakennuskulttuuriin sopivia puukerrostaloja. Puukerrostaloarkkitehtuurimme on vielä

kovin uutta, joten arkkitehtuuriamme kehittämään on valtakunnallisesti järjestetty

muutamia laajoja projekteja. Etenkin Moderni Puukaupunki- hankkeen avulla on pyritty

hakemaan vastauksia uudenlaisen puukaupunkimiljöön kehittämiselle. Tavoitteena on

ollut rakentaa viihtyisiä asuinalueita, yhdistämällä kerrostalorakentamisen sekä

pientalorakentamisen hyvät puolet. Pihamiljöötä on pyritty kehittämään

yhtenäisemmäksi rakentamalla mm. puukerrostalot ja muut rakennukset samasta

materiaalista. (Karjalainen M. 2002: 90 - 94)

3.2 Puinen pientalorakentaminen

Tässä luvussa tullaan käsittelemään puurunkoista pientalorakentamista, sen nykytilaa,

historiaa runkorakennetta ja tulevaisuuden näkymiä.

15

3.2.1 Pientalorakentamisen historia

Suomalaisen puisen pientalorakentamisen suosio juontaa juurensa maamme historiasta,

rakennuskulttuurimme oltua aikoinaan täysin puutalovaltainen. Maassamme on ollut

monta puutalokaupunkia jo 1600 - 1800- luvulla, mutta valitettavasti suurin osa näistä

puurakennuksista on aikojen saatossa tuhoutunut lukuisien sotien ja palojen

seurauksena. Säilyneet kaupunginosat tai kaupungit ks. kuva 6 mielletään nykyisin

arvostetuiksi ja viihtyisiksi asuinalueiksi. Puu on aikoinaan ollut aina

rakennusmateriaalimme tiilen ja teräksen vielä puuttuessa. (Karjalainen M., Suikkari R.

& Koiso-Kanttila J., 2002: 12).

Kuva 6. Vanha suomalainen puukaupunki (Toivonen O.)

16

3.2.2 Pientalon runkorakenne

Puisten pientalojen rakenneratkaisujen muuttuminen hirsirakenteista rankorakenteiseksi

aiheutti sahauksen kehittymisen pikkutarkemmaksi joka mahdollisti siirtymisen

nykyaikaisten rakennustapojen käyttöön (Kaipiainen M., 1998: 39 - 40).

Rankorakenteella tarkoitetaan sahatusta puutavarasta, pysty- ja vaakasoirojen

muodostamaa kehystä, joka jäykistetään vinolaudoituksella tai rakennuslevyillä.

Rankorakenne kevensi taloja selvästi ja mahdollisti puuteollisuuden länsimaistumisen,

kehittymisen ja siirtymisen massatuotantoon. Alla on kuva 7. rankorakenteisen talon

runkorakenteesta ja sen tärkeimmistä osista. (Ympäristövirasto & Museovirasto, 2006)

Kuva 7. Rankorakenteinen talo (Museovirasto)

Puurakenteisia pientaloja valmistetaan Suomessa nykyisin neljällä eri tavalla, pitkästä

tavarasta paikalla, määrämittaisesta puutavarasta (pre-cut, eli etukäteen sahalla tai

tehtaalla katkotusta tavarasta), amerikkalaisella platform-tekniikalla, sekä eri

valmiusasteisiin esivalmistetusta tasoelementistä. Rakennustavat eivät ole kuitenkaan

toisiaan poissulkevia samassa kohteessa vaan pikemmin toisin päin, sillä usein runko

17

voi olla metritavarana tullutta mutta kattotuolit taas suoraan niitä valmistavalta tehtaalta.

(Kaipiainen M., 1998: 39 - 40.)

Suosituin tapa rakentaa pientalo on pystyttää runko rankotolpista. Rungon ulkopuoli

verhoillaan tuulensuojalevyillä ja julkisivumateriaalilla ja sisälle levytys, ja näiden

väliin eristys esimerkiksi villa. Rankorakenteisen rungon yläpuolelle tulee kattotuolit,

jonka päälle tehdään aluskatto. Sisäkattoon laitetaan levy tai paneeli. Vaihtoehtoisesti

julkisivu voi olla muurattu vaikka runkorakenne olisi puuta. (Hemgren P. & Wannfors

H., 2003:33 - 35.)

3.2.3 Nykyaikainen pientalorakentaminen

Suomalaisista kolme neljästä haluaisi asua pientalossa. Useat tutkimukset ovat

osoittaneet, että sen asuinmukavuus on huippuluokkaa. Puu materiaalina vetoaa

voimakkaasti tunteisiin, aiheuttaen tuttuuden ja kodikkuuden mielikuvia.

Pientaloasumisessa ihmisiä kiehtoo epäilemättä myös omassa rauhassa eläminen ja

yksityisyys. On oma piha, jossa voi harrastaa ja oleskella. (Ojala K., 2004.) Puisen

pientalorakentamisen juuret ovat suomalaisilla syvässä, sillä aikoinaan kaikki

rakennukset rakennettiin puusta. Puu on hyvin monikäyttöinen, joten jokainen voi

muokata talonsa haluamansalaiseksi. Tämä tekijä on hyvin tärkeä asumismukavuuden

aikaan saamiseksi. Puiset pientalot ovat myös helposti muunneltavissa tarpeen tullen.

(Kaipiainen M., 1998: 3-9)

Puu on ylivoimaisesti käytetyin materiaali pientalorakentamisessa, kuten LIITTEESSÄ

1 olevasta diagrammista 1 nähdään. 88 % pientaloista tehdään puurunkoisina, ja

ulkosivumateriaalina 67 %. Rivitalojen runkomateriaalista puun osuus on 62 % ja

ulkosivumateriaalina 34 %.

Haasteen pientalorakentamiselle yksilön näkökulmasta heittää ensisijaisesti raha, sillä

tontin ja asunnon rahoittaminen yhtä aikaa on kallista, eikä siihen kaikilla ole rahallista

valmiutta (Kaipiainen M., 1998: 5-6). Tiiviin ja tehokkaan rakentamisen avulla

pyritään tarjoamaan hyvän asumismukavuuden ohella kustannustehokas vaihtoehto.

Tiivis ja matala pientalorakentaminen pyrkii valmistamaan taloja mahdollisimman

monen, pienenkin, asuntokunnan tarpeita vastaavaksi. Tiiviin ja matalan

puupientalorakentamisen, uskotaan tuovan ratkaisuja tulevaisuuden tonttipulan

18

ratkaisemiseksi ks. kuva 8, erityisesti täyteen rakennetuissa kaupungeissa.

Laajamittaisia pientaloprojekteja on toteutettu vuosien varrella useita.

Ympäristöministeriön asettamaan Tiivis ja matala-hankkeeseen kuului vuonna 2005 n.

70 eri aluetta Suomesta. Puu valmistusmateriaalina on hyvin voimakkaasti läsnä

projekteissa, sillä sen osuus rakentamisesta on 65 %. (Salovaara J., 2005: 25.)

Kuva 8. Suomalainen puukaupunkialue (Mikkola P., 2009)

3.3 Puinen vapaa-ajan rakentaminen

Yksi osa tässä työssä on käsitellä myös puista vapaa-ajan rakentamista Suomessa, sillä

se on merkittävässä roolissa puun käytön osalta. Vapaa-ajan rakentamisella tarkoitetaan

pääsääntöisesti kesämökkirakentamista. Vapaa-ajan asunnoiksi luetaan myös palvelevat

lomamökit, lomakylien rakennukset ja vakituisessa asuinkäytössä olevat vapaa-ajan

asunnot. (Nieminen M. 2009: 19.)

19

Suomi on erittäin mökkirikas maa, sillä vuoden 2007 lopussa Suomessa oli 47800

kesämökkiä, mikä tarkoittaa, että melkein joka kymmenennellä suomalaisella on oma

mökki. Samana vuonna uusia vapaa-ajan rakennuksia vastaavasti valmistui 4000.

Kesämökkejä valmistui 1990-luvulla vuosittain noin 8000, nykyään valmistumistahti on

noin puolet tästä. Kesämökit sijoittuvat yleensä vakituisen asumispaikan lähistölle, sillä

yli 58 % ehtii kesämökilleen tunnissa. (Nieminen M., 2009: 19.)

Kahdessa paikassa asuminen on perua menneisyydestämme, jossa oli luonnollista

siirtyä vuodenaikojen mukaan paikasta toiseen. Suomalaiset rakensivat eräpirttejä,

karjamajoja ja kalamajoja. Kesämökkeily lienee perua tästä vuodenaikoja rytmittämästä

elämäntavasta. (Aho S. & Ilola H. 2006:21.)

Lähes kaikki kesämökeistämme on valmistettu puusta. Puu idyllisenä ja luonnon

keskelle sopivana materiaalina on erittäin sopiva kesämökin valmistukseen. Puulla on

kesämökin kohdalla samat edut kuin pientalorakentamisessa. Puun helppokäyttöisyys-,

suunniteltavuus- ja liikuteltavuusominaisuudet sopivat rakentamiseen hankaliinkin

paikkoihin. Kesämökin valmistustavat eivät poikkea puisesta pientalorakentamisesta

Kesämökkirakentamisessa hirren käytön osuus on pientalorakentamista suurempi. Hirsi

vanhettuu näyttävästi ja lisäksi sillä on lujat perinteet rakentamisessa kautta aikojen ks.

kuva 9. Hirsikehikko on helppo valmistaa ja pystyttää.

Kuva 9. Hirsimökki (Järventausta A., 2007)

20

4. PUUN OMINAISUUDET

Tässä luvussa perehdytään lyhyesti puun ominaisuuksiin ja niiden hyödyntämiseen

rakennusteollisuudessa. Puun ominaisuudet täytyy tuntea, että niitä kyetään

soveltamaan käytäntöön turvallisesti, tehokkaasti ja kestävästi. Puun ominaisuudet

voidaan jakaa kahteen ryhmään teknisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin.

4.1 Tekniset ominaisuudet

Puun rakenneosasia on kolme; juuret, runko ja lehvästö. Juurella on kaksi tehtävää.

Ensiksikin kiinnittää puu maaperään ja muodostaa täten ympärillä olevan maamassan

avulla antura, joka pitää puun pystyssä ja stabilisoi suurilta osin tuulikuormista johtuvia

taivutuksia. Toinen, pääasiallinen, tehtävä on kuljettaa maaperään liuenneet ravinteet

veden mukana rungon kautta lehvästöön. Lehdet ja neulaset käyttävät auringonvaloa

voimanlähteenä yhteyttäessään ilman hiilidioksidin ja maasta kulkeutuneen veden

hiilidioksidiksi ja hiilihydraateiksi. Puun paksuuskasvu tapahtuu jälsissä, joka jakaantuu

osin tuottaen sisäpuolelle puuksi ja ulkopuolelle kuoreksi muuttuvia soluja. Puun

vuotuinen kasvukausi Suomessa on vajaa kymmenen viikkoa touko- elokuussa, jolloin

puu kasvattaa ympärilleen uuden vuosiluston eli vuosirenkaan. Vuosirenkaasta voidaan

täten määrittää myös puun ikä. Puun vanhetessa sen ydin alkaa kuoleutua. Kuoleutunut

osa, sydänpuu, toimii tukipilarina puulle ja lujuutensa ansiosta sydänpuu on

arvokkaampaa rakennusmateriaalia. (Siikanen U., 2008:22 - 24.)

4.2 Fysikaaliset ominaisuudet

Fysikaalisilla ominaisuuksilla tarkoitetaan puun rakenteellisia ominaisuuksia.

Rakentamisen kannalta puun tärkeimpinä fysikaalisina ominaisuuksina pidetään lujuus,

tiheys-, kosteus-, lämpöteknisiä, sähköisiä ja paloteknisiä ominaisuuksia.

Lujuusominaisuuksiin vaikuttaa kuormitusten suunta, tiheys, kesäpuuprosentti,

luontaiset viat, kosteus, lämpötila, aika ja puun poikkileikkauksen rakenne. Erityisesti

puun kosteuden lisääntyminen vaikuttaa lujuusominaisuuksiin todella paljon

21

heikentävästi, sillä puun lujuudesta 50 % vastaava selluloosa pehmenee kosteuden

kasvaessa (Otaniemi, Teknillinen korkeakoulu). Puun kimmomoduuli on 1,5-2 kertaa

suurempi säteen kuin tangentin suunnassa ja vetolujuus 10 - 20 -kertainen (Siikanen U.,

2008: 45 - 48). Taulukosta 2. nähdään yleisempien suomalaisten puulajien, betonin ja

teräksen lujuusominaisuuksien ja lämmönjohtavuuden vertailua.

Käytetyimpien suomalaisten puulajien eli männyn ja kuusen tiheys vaihtelee 450 - 500

kg/𝑚3 välillä, kun esimerkiksi teräksen tiheys 7850 kg/𝑚3 eli noin 15 - 17-kertainen.

Tiheys mitataan yleensä 15 %:n puun kosteudesta. Puun kosteus ominaisuutena

kannattaa huomioida, sillä anisotrooppisena materiaalina puu turpoaa ja kutistuu eri

suuntiin eri tavalla. Männyn ja kuusen pituussuuntainen kutistuma on ainoastaan 0,2-0,3

%, mutta tangentin suunnassa noin 8 %, säteen suunnassa 4 % ja tilavuudellinen

kutistuma noin 12 %. (Siikanen U., 2008:43.)

Huokoisena materiaalina puu johtaa huonosti lämpöä. Männyn ja kuusen

lämmönjohtavuus on kolme kertaa suurempi kuin mineraalivillan, mutta vain 1/12

betonin ja kevytbetonin lämmönjohtavuudesta. Syiden suunnassa männyn

lämmönjohtavuus on noin 0,22 𝑊 𝑚𝐾⁄ ja syitä vastaan kohtisuorassa noin 0,14𝑊 𝑚𝐾⁄ .

Puun sähkönjohtavuus kuivana ollessaan on pieni, mutta kosteuden kasvaessa yli puun

kyllästymispisteen, pienenee ominaisvastus miljoonasosaan. Kepeytensä ansiosta puu

on huono ääneneriste, mutta sen resonoimiskyky on vastaavasti hyvä. Puun

äänenjohtavuus on parempi pituussuunnassa kuin poikkisuunnassa. (Siikanen U., 2008:

44 - 45.)

Lämmitettäessä puun ligniini ja hemiselluloosa alkavat pehmetä. Kuivan puun

pehmeneminen alkaa +180 °C:ssa, saavuttaen maksiminsa +320-+390 °C:n

lämpötilassa. Kostean puun pehmeneminen alkaa jo aikaisemmin. Puu syttyy +180

°C:ssa 15 - 20 min., +200 °C:ssa 12 - 15 min., +250 °C:ssa 5 - 10 min. ja +430 °C:ssa

0,5 min., mikäli hapen saanti on riittävää. Puun palaminen hidastuu palon aikana

pintaan muodostuvan hiilikerroksen takia. (Siikanen U., 2008:48.)

22

Taulukko 2. Materiaaliominaisuuksien vertailu

Materi

aali

Kuiva

tiheys

0 %

[𝑘𝑔 𝑚3⁄ ]

Taivutuslu-

juus

[MPa]

Puristuslu-

juus syiden

suunnassa

[MPa]

Vetomurto-

lujuus

syiden

suunnassa

[MPa]

Lämmön-

johtavuus

[𝑊 𝑚𝐾⁄ ]

Kimmomo-

duuli

[GPa]

Koivu 630 - 670 107 - 123 54 - 60 137 0,1- 0,2 11 - 13,5

Kuusi 300 - 480 66 - 84 35 - 44 88 0,1- 0,2 8,3 - 13

Mänty 480 - 530 83 - 89 45 - 47 104 0,1- 0,2 10 - 12

Betoni 2400 20 - 30 30 - 80 0,3 - 0,8 1,7 20

Teräs 7850 200 - 300 50 - 100 500 - 850 16 - 21 210

4.3 Puun ominaisuudet rakentamisessa

Puun ominaisuudet on otettava huomioon rakenteita suunnitellessa ja toteutettaessa.

Puun fysikaalisten ja teknisten ominaisuuksien on kyettävä toteuttamaan asetetut

rakenteelliset, kestävyys- ja ulkonäkövaatimukset, sopivaan hintaan, ollakseen

kannattava vaihtoehto. Verrattaessa teräkseen puu ei ole yhtä lujaa tai verrattuna

betoniin ei yhtä lämmönkestävää, mutta puulla on kuitenkin sellaisia ominaisuuksia

joita muilla materiaaleilla ei ole.

Puun kosteusominaisuuksista johtuen puun mitat elävät vaikka puu olisi valmiiksi

käsitelty tuote. Mittojen muuttuminen täytyy ottaa huomioon suunnittelussa. Puun

runsas eläminen saattaa aiheuttaa muotovirheitä, jonka takia rakenteen visuaalisuus tai

kestävyys voi kärsiä. Puu on kosteudelle herkkä materiaali. Kosteus on yleisin

puurakenteiden vaurion aiheuttaja. Puun elämisellä ja taipuisuudella on mittavirheistä

huolimatta hyvät puolensa. Puuta pystytään taipuisuutensa ansiosta muotoilemaan

hyvin. Puuta on myös helppo työstää ja käsitellä, joten pitkälle kehittynyttä teknologiaa

ei välttämättä sen jalostamiseen tarvita. (Puuinfo Oy.)

Puu on painoonsa verrattuna luja materiaali, sillä se on terästä 15 - 17-kertaa kepeämpää

mutta esimerkiksi vetolujuus on vain 5-7 kertaa terästä pienempi. Kepeyteensä nähden

puu on siis lujempaa kuin teräs. Oikein toteutettuna puurakenteet kestävät pitkään.

Suunnittelu ja toteutus täytyy tehdä huolella, sillä puun kulutuksenkestävyys ja lujuus

on heikompi kuin muilla materiaaleilla, lisäksi puu on arkaa palamaan.

Lämmönjohtavuus puulla on heikko eli se on hyvä eriste.

23

Puun vahvimmat ominaisuudet ovat juuri sen monipuolisuudessa, sillä se on ainut

materiaali, joka on lämpöä eristävä, kantava ja muodostaa kauniita pintoja. Yksittäisissä

ominaisuuksissa se yleensä häviää teräkselle tai betonille, mutta kokonaisuutena se on

erittäin kannattava vaihtoehto. Puun puolesta puhuu myös sen saatavuus, hinta ja

valmiiksi kaunis ulkonäkö.

24

5. UUSI SUOMALAINEN PUUARKKITEHTUURI

Modernin arkkitehtuurin perinteen antaessa hyvin keinoja uusiin tilanteisiin, on uusi

puuarkkitehtuurimme osoittautunut haasteelliseksi. Arkkitehtoniselta suunnittelulta

vaaditaan uudistumisesta, jotta pystytään ottamaan puun materiaaliluonne ja

julkisivujen pitkäaikaiskestävyys huomioon. Oppia tulee ottaa vanhojen puukaupunkien

perinteisistä rakennuksista. Oikein suunniteltuna ja käytettynä rakennusmassojen

pintoihin on mahdollista saada rikasta vaihtelua ja detaljointia. Ehkä uudessa

puurakentamisessa ei tulisikaan pyrkiä kilpailemaan mahdollisimman halvoilla

ratkaisuilla vaan tehdä entistä laadukkaampia ja totuttua kauniimpia rakennuksia.

Erityisesti puukerrostalojen menestykseen ei riitä että ne rakennetaan halvalla vaan on

kyettävä korkeaan esteettiseen laatuun, perinteisen pitkäaikaisen kestävyyden ohella.

Uuden arkkitehtuurin kiinnostuksen kohteena ovat olleet myös julkisivut, jotka on

vuorattu betonilla tai pellillä lautaverhousta jäljittelemällä. (Moderni Puukaupunki,

2002: 49 - 50.)

Suomalaisen uuden puuarkkitehtuurin suunnan näyttäjiä ovat suuret projektit ja

hankkeet, kuten Tiivis ja matala-hanke ja Moderni puukaupunki-projekti. Näillä

projekteilla on haettu tietoa ja teknistä osaamista tehdä kerrostaloja puusta

kivirakentamisen sijasta. Moderni puukaupunki-projektissa toteutetuista alueista saadut

kokemukset ovat osoittaneet kaupunkimaisten miljöiden ja vanhojen puukaupunkien

kaltaisten rikkaitten tilanmuodostusten olevan mahdollisia, tästä esimerkkinä on

ensimmäisenä toteutettu Oulun Puu-Linnanmaan alue. Vuonna 1998 tehty

puukerrostalojen laajan asukaskyselyn tulos osoittaa puukerrostalojen yleisilmeen ja

arkkitehtuurin olevan hyvä, sillä 79 % kyselyyn vastanneista antoi hyvän arvosanan.

(Karjalainen M., Suikkari R. & Koiso-Kanttila J., 2002: 51, 76 – 77.)

Puusta materiaalina on helpompi rakentaa pienimittakaavaisia ihmisen mittoihin

sopivampia rakennuksia kuin muista materiaaleista. Materiaalin visuaaliset ja muut

aistilliset ominaisuudet ovat myös osa arkkitehtuuria. Eri materiaaleilla on erilainen

sanoma ja tapa miten näillä viestitään, on tärkeää. Puu viestii lämpöä ja luo miellyttävän

tunnelma, vastaten pohjoisen ihmisen psyykettä. Arkkitehtuurisesti puuta tulee suosia ja

korvata sillä materiaaleja joihin liitetään negatiivisia mielikuvia. (Karjalainen M.,

Suikkari R. & Koiso-Kanttila J., 2002: 51, 86 - 87).

25

6. NYKYISET PALOMÄÄRÄYKSET JA EUROCODE 5

Tässä työssä perehdytään myös lyhyesti palomääräyksiin ja rakennusnormistoon, sillä

niiden vaikutus nykyrakentamisessa ja erityisesti suunnittelussa on suuri.

Palomääräysten muuttuminen 1990-luvulla Suomessa mullisti esimerkiksi puisen

kerrostalorakentamisen. Nykyisillä palomääräyksillä on haettu nimenomaan

painopistealueen muutosta, jossa puulle suodaan suurempi rooli rakentamisessa. Toinen

muutos on tapahtumassa suunnittelussa, jossa ollaan siirtymässä vuoden 2010 aikana

eurooppalaiseen Eurocode- suunnittelustandardiin.

6.1 Palomääräykset

Vanhat vuosina 1981 - 1997 voimassa olleet palomääräykset kielsivät yli

kaksikerroksisten tai yli seitsemän metriä korkeiden rakennusten rungon kantavana

materiaalina ja pääasiallisena runkomateriaalina. Puuta sai käyttää sisäpuolisena

pintamateriaalina, lukuun ottamatta uloskäytäviä ja kellarikerroksia, tietyin ehdoin

kantamattomien ulkoseinien runkomateriaalina ja sen osissa. Tuolloinen

palolainsäädäntömme oli ottanut vaikutteensa entisajan tuhoisista puukaupunkipaloista,

joista merkittävin oli Turun palo vuonna 1827. Puun käyttöä haluttiin tarkoituksellisesti

rajoittaa pitkään asuinrakentamisessa huonojen kokemusten vuoksi. (Karjalainen M.,

2002: 132 - 133.)

1990-luvulle tultaessa huomattiin palomääräysten vanhakantaisuus, niinpä niitä alettiin

muuttaa 1990-luvun puolivälissä yleiseurooppalaiseen pääpainoltaan toiminnallisen

mitoituksen suuntaan. Euroopan Unioniin liittyminen painosti Suomea

yhdenmukaistamaan palolainsäädäntöä. Uudet paloturvallisuusmääräykset ja -ohjeet

astuivat virallisesti voimaan 1.9.1997. Ensisijaiseksi määrääväksi tekijäksi tuli

palonkestoaika entisen materiaalivalinnaisuuden sijaan. Käytännössä käytetyllä

materiaalilla ei ollut enää väliä vaan sillä että kuinka kauan se kestää palamatta.

Palolainsäädäntö mahdollisti 3- ja 4- kerroksisten puurunkoisten asuin- ja

työpaikkarakennusten valmistamisen P2-luokkaisina, mikäli ne ovat alle 14 metriä

korkeita. P2-luokan puukerrostalot täytyy varustaa palovaroittimella ja

26

vesijohtoverkkoon kytkettävällä sammutusjärjestelmällä. (Karjalainen M., 2002: 133 -

136.)

6.2 Eurocode 5-suunnittelustantardi

Suomi joutuu siirtymään uuteen mitoituskäytäntöön ollessaan Euroopan Unionin jäsen.

Puurakenteiden suunnittelustandardisto tulee uusiutumaan vuoteen 2011 mennessä

(Rakennusteollisuus RT ry et. al.). Eurocode 5 tulee vanhan RakMK:n standardiston

tilalle B10, puurakenteiden suunnittelun, osalta. Mitoituksessa siirrytään kokonaan

murto- ja käyttötilamitoitukseen, joka syrjäyttää Suomessa sen rinnalla käytössä olleen

rajatilamitoitusmenetelmän ja sallittujen jännitysten menetelmän. Eurocode 5

teoreettisuuden ja tieteellisyyden takia on arvioitu, että euronormien omaksumisessa

tulee olemaan haasteita suomalaisille suunnittelijoille. (Karjalainen M., 2002: 189 -

190).

.

27

7. PUUN ENERGIATEHOKKUS JA YMPÄRISTÖARVOT

Globaalin ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät myös meillä Euroopassa. Etenkin

ilmakehän hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipitoisuuksien sekä troposfäärin

otsonipitoisuuksien nousua pyritään hillitsemään, mikä tarkoittaa käytännössä

uusiutumattomien luonnonvarojen käytön vähentämistä (Wikipedia). Euroopan

Unionilla on näkyvä rooli tämän päivän Euroopassa direktiivien ja säädösten

toimeenpanijana nyky-yhteiskuntaa uhkaavaa ilmastonmuutosta vastaan. Pyrkimyksenä

on muun muassa vähentää energiankulutusta ja säästää tällä tavoin luontoa.

Vuoden 2008 alusta rakennuksilta Suomessa on vaadittu Euroopan unionin direktiivin

mukaisesti energiatodistus, joka kertoo millä tasolla rakennusten energiankulutus on.

Kuluttaja pystyy energiatodistuksen avulla seuraamaan rakennusten energiatehokkuutta.

Energialuokka asteikolla A-G (vähiten kuluttavasta, eniten kuluttavaan) määräytyy

lämmitysenergian, laite- tai kiinteistösähkö, jäähdytysenergian ja niiden pohjalta

lasketun bruttoalaan suhteutetun energiatehokkuusluvun tulosta. (Motiva, 2009). Kun

teräksen ja betonin valmistamisessa vapautuu runsaasti hiilidioksidia ilmakehään, puun

kohdalla yksi kuutio varastoi 0,8 tonnia hiiltä eli vaikutus on päinvastainen (Kimmo K.,

2009).

Puisten pientalojen energiankulutusta on seurattu esimerkiksi Oulussa jo usean vuoden

aikana. Tulokset ovat osoittaneet, että puisten pientalojen tiiviys on keskimäärin yhtä

tiiviysluokkaa parempi kuin kivitalojen, mikä tarkoittaa 5-6 % pienempää

energiankulutusta. Tulosten mukaan ero tiiviydessä johtuu olemassa olevasta

ammattitaidosta. Oulussa on annettu laadunohjausta kaikille pientalorakennuttajille ja

heidän käyttämille ammattilaisille jo vuodesta 2004. Laadunohjaus on tuottanut tulosta

sillä vuonna 2008 rakennusluvan saaneet talot olivat 32 % säästeliäämpiä

lämmitysenergian suhteen verrattuna rakennusten vähimmäistasoon.

Energiatehokkuuden nousun myötä on saatu aikaan 600 gigawattitunnin säästö, joka

vastaa 3,5 vuoden tuotantoa Merikosken vesivoimalaitoksessa. (Kimmo K., 2009.).

28

8. PUURAKENTAMISEN TALOUDELLINEN KILPAILU-

KYKY

Tässä luvussa käsitellään puurakentamisen osuutta rakennustuotannostamme ja sen

asiakkaita. Luku käsittelee myös tämänhetkistä markkinatilannetta ja puurakentamisen

kilpailukykyä meillä ja maailmalla.

8.1 Asiakkaat ja markkinaosuus

Vuonna 2008 rakennustuotemarkkinat olivat noin 11,8 mrd. euroa ja siitä puun osuus

oli noin 29 % mikä tekee noin 3,4 mrd. euroa, kuten LIITTEESSÄ 2 olevasta

diagrammista 2. huomataan. Samasta diagrammista nähdään myös kuinka selvästi

puutuotteet menevät suoraan rakennusten tarpeisiin, erilaisiksi rakenteiden osiksi tai

kalusteiksi. Puu kilpailee metallin kanssa rahallisesti käytetyimmästä materiaalistamme.

Suomalaisen puuteollisuuden suurin yksittäinen markkina-alue on kotimaan

rakentaminen. Puutuotteista 70 % menee rakentamiseen (Metsäteollisuuden

tietopalvelu, 2010.). Kotimaan rakentamisen segmenteistä suurin on asuinrakentaminen.

Sen volyymi kasvoi eniten kesäkuussa 2010 käynnissä olevasta rakennustuotannosta eli

85,5 % verrattuna aikaisempaan vuoteen. Kuvaajasta 1 huomataan kuinka voimakas

asuinrakentamisen volyymin kasvu, vuoden 2009 notkahduksen jälkeen, on ollut

viimeisen vuoden aikana muuhun rakentamiseen. Teollisuus- ja varastorakentamisen,

sekä toimistorakentamisen volyymi sen sijaan on laskenut 30 % vuoden takaisesta.

(Tilastokeskus, 2010)

29

Kuvaaja 1. Uudisrakentamisen volyymi-indeksi

(Rakennus- ja asuntotuotanto, Tilastokeskus, 2010)

Koko rakennusala on yhteiskunnalle todella merkittävä, sillä rakennusten osuus

kansallisvarallisuudestamme (560 mrd. euroa) on 51 % ja rakennetun ympäristön osuus

75 %. Työllistävä vaikutus rakennusalalla on myös huomattava, sillä rakennusala

työllisti vuonna 2008 184000 henkilöä ja esimerkiksi talonrakentamisen arvo vielä

samana vuonna oli 24,1 mrd. euroa. (Metsäteollisuuden tietopalvelu, 2010.)

8.2 Kilpailukyky

Puurakentamisen kilpailukyvyn hahmottamisessa on syytä lähteä liikenteeseen

puurakentamisen klusteriverkostosta eli yritysverkostojen verkostosta (Ollus, 1999: 27).

Kilpailukyky riippuu verkostoon kuuluvien puuteollisuuden, rakennussuunnittelijoiden,

rakennustarvikekaupan, viranomaisten ja standardisoijien, teollisten loppukäyttäjien,

rakennusliikkeiden ja rakennuttajien, puutuotealan tutkimuksen ja rahoittajien yhteisestä

tahtotilasta ks. kuva 10.

30

Kuva 10. Puurakentamisen klusteriverkosto (Ranta-Maunus et al. 2001: 10).

Verkoston rakennetta ja kehitystä on hyvä tarkastella Visio 2010-projektin

rakentamisjärjestelmä-viitekehyksen LIITTEESSÄ 3 olevan kuvan 11. avulla

(Metsäteollisuus ry, 1999: 13.). Viitekehyksestä huomataan kuinka kaukana

perustuotantoa harjoittavan yrityksen asema on 1990-luvulla ollut. Vuoteen 2005

mennessä kehitystyö on tuonut tulosta, sillä klusterissa toimii nyt kymmenkunta

tuoteosatoimittajaa. Ongelmana on edelleen yritysten vähyydestä johtuva kilpailukykyä

parantavan kilpailun puute. Puurakentaminen on ominaisuuksiltaan kilpailukykyistä,

mutta haasteena on tehdä siitä liiketoimintaa. (Tekes, 2000.)

Puurakentamisen kilpailukyvystä on hyviä kokemuksia ulkomailta. Millerin ja Stonen

tutkimuksen mukaan Pohjois-Amerikan puisella asuinrakentamisella on ollut

tutkimuksen tekohetkellä, vuonna 1994, 20 - 30 % kustannusetu betonirakentamiseen

verrattuna. Kilpailukykyisen järjestelmän edullisuutena ovat olleet yhden vakiintuneen

rakentamisjärjestelmän käyttö, pitkä rakentamisperinne ja laajat markkinat. (Viljakainen

M., 1997.)

Kotimaan kilpailukyvyn parantaminen on haaste erityisesti puukerrostalojen osalta, sillä

Suomessa toteutettujen puukerrostaloprojekteista saatujen tietojen mukaan

puukerrostalorakentamisen kustannuskilpailukyky vastaavaan betonikerrostaloon

31

verrattuna on noin 5 % huonompi. Puolet kustannuksista on esitetty tulevan sprinkleri ja

palovaroitinlaitteistosta. Välipohja on havaittu myös kustannuksia nostavaksi tekijäksi.

Puurunko on koettu kustannuksiltaan betonirunkoa vastaavaksi (Nummi J. & Ratia P.,

1998, 39). Kustannuksia lisääviä tekijöitä on havaittu myös olevan rakentamistavan

uutuus ja hankkeiden kertaluonteisuus, suunnittelutyön määrä ja sen virheet, toteutuksen

heikko ajallinen hallinta, tarjonnan ja esivalmistuksen puute ja viranomaisten

aiheuttama lisätyö. (Viljakainen M., 1997.)

Kehittämisessä on huomioitava eri osatekijöiden vaikutus kustannuskilpailukykyyn.

LIITTEESSÄ 4 olevasta diagrammista 3. huomataan että todellisuudessa

puurakenteiden materiaalikustannusten osuus kustannuksista on verrattain pieni vain 14

%. Rakennustekniikkaan tehokkuuteen tulee sen sijaan kiinnittää suurempaa huomiota

eli kuinka saadaan esimerkiksi puuosat tehokkaammin asennettua (Koskenvesa A.,

2004).

32

9. YHTEENVETO

Tässä kandidaatin työssä käsiteltiin puurunkoista asuinrakentamista Suomessa, sen

historiaa, kehitystä ja nykytilaa, talouden, kulttuurin ja arkkitehtuurin näkökulmista.

Erityisenä painopiste-alueena edellisten ohella oli myös rakentamistavat ja

runkorakenteet. Työssä paneuduttiin myös muutamiin aihetta koskeviin projekteihin ja

hankkeisiin, erityisesti Tiivis ja matala-hankkeeseen ja Moderni puukaupunki-projekti,

koska niillä on näkyvä vaikutus tulevaisuuden puurakentamisen suunnannäyttäjinä.

Puurunkoinen asuinrakentaminen oli lähellä sydäntä, ja aluksi koinkin, että puu

rakennusmateriaalina on absoluuttisesti paras vaihtoehto, joka tilanteeseen, mutta

aiheeseen uppouduttuani huomasin, että puulla on sekä hyvät että huonot puolensa, eikä

ole itsestään selvästi joka tilanteessa ykkösvaihtoehto.

Puulla on meidän suomalaisten keskuudessa pitkä historia takana, joka vaikuttaa

erityisesti asenteisiimme puun käyttöä kohtaan. Pientalo- ja kesämökkirakentamisessa

puu on ylivoimaisesti suosituin monipuolisena ja perinteisenä materiaalina. Toisaalta

puukerrostalorakentaminen on kokenut ja kokee paljon haasteita tullakseen

suositummaksi. Vasta reilun kymmenen vuotta sitten muuttuneen palolainsäädäntömme

ansiosta yli kaksikerroksisten puukerrostalojen rakentaminen on ylipäätänsä tullut

mahdolliseksi. Tästä syystä arkkitehtuurimme on kovin uutta, mikä asettaa haasteita

kauniiden ja nykypäivän vaatimusten mukaisten puukerrostalojen suunnittelulle ja

toteutukselle. Huomasin, että vaikka maailmalla, etenkin Yhdysvalloissa tehtyjen

tutkimusten mukaan puinen kerrostalorakentaminen on 20 - 30 % edullisempaa muihin

materiaaleihin verrattuna, ei Suomessa ole saavutettu vastaavaa kustannushyötyä vielä

puukerrostalojen kohdalla. Ongelmana on rakennustekniikan tehokkuuden puuttuminen.

Puun materiaalikustannukset (14 %) ovat verrattain pienet rakennustekniikan (72 %)

aiheuttamiin kustannuksiin verrattuna. Yleisesti ottaen verrattain vähäinen kilpailu

rakennusmarkkinoilla ja markkinoiden kapeus vähentävät puukerrostalo-

organisaatioiden kehittymisen tarvetta ja vaikeuttavat kehityksen kulkua.

Työn tarkoituksena oli myös paneutua puun ympäristöystävällisyyteen ja

ekologisuuteen, sillä onhan puu ainoa rakennusmateriaali, joka säästää luontoa.

33

LÄHTEET

Kirjat

Aho S. & Ilola H. (2006) Toinen koti maalla. Kakkosasuminen ja maaseudun

elinvoimaisuus: 21. Rovaniemi: Lapin Yliopisto.

Hemgren P. & Wannfors H. (2003) Pientalon käsikirja: 33 - 35. Helsinki: Tammi.

Kaipiainen M. (1998) Tiivis ja matala puurakentaminen: 3-40. Helsinki:

Ympäristöministeriö: Edita, jakaja.

Kajamaa J. (1985) Kilpailukyky, yrityksen tärkein ominaisuus. Helsinki: Kirjayhtymä.

Karjalainen M. (2002) Suomalainen puukerrostalo: puukerrostalorakentamisen

etulinjassa: 67 - 190. Oulun Yliopisto.

Karjalainen M., Suikkari R. & Koiso-Kanttila J. (2002) Moderni Puukaupunki: puu ja

arkkitehtuuri: 12 – 87. Helsinki: Rakennustieto.

Nummi J. & Ratia P. (1998) Puukerrostalot, rakentamistavat ja hintakilpailukyky,

väliraportti: 39. väliraportti. Tampere: VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka.

Meskanen P., Ringborn A. Pieni majakirja [15.11.2010]

Metsäteollisuus ry (1999) Visio 2010, Suomen puutuotealan visio: 13. Helsinki:

Askopaino & Meridian X Oy.

Ojala K. (2004) Parempi pientalo: näin rakennat omakotitalon järkevästi ja edullisesti.

Helsinki: WSOY.

Ollus M, Ranta J. & Ylä-Anttila P (1999) Verkostojen vallankumous, Miten johtaa

verkostoyritystä?: 27. Vantaa: Sitra.

Pajakkala P. (2003) Sahatavaran ja puulevyjen käyttö Suomessa 2003 - 2004. Tampere:

VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka

Ranta-Maunus A, Toratti T (2001) European Wood Construction Network-Prestudy:

10). Espoo: VTT Rakennus-ja yhdyskuntatekniikka.

34

Salovaara J. (2005) Puurakentamisen kilpailukyky kaupunkimaisessa

pientalorakentamisessa: 25. Espoo: Teknillinen Korkeakoulu.

Siikanen U. (2008) Puurakentaminen: 10 - 48. [Uud. ja laaj. p.] Helsinki:

Rakennustieto.

Viljakainen M. (1997) Puu-Paavola, Kokemuksia tuoteosarakentamisesta. Julkaisu 21.

Tampere: Tampereen teknillinen korkeakoulu, arkkitehtuurin osasto,

rakennussuunnittelun laitos.

Internet lähteet

Järventausta A. (2007) www.vastavalo.fi/.../11020/Hirsimokki-p.jpg [15.11.2010]

Kimmo K. (2009) http://www.forest.fi/smyforest/forest.nsf/tiedotteetlookup

/4B0963FCAC49 B663C22575830028DB56 [12.10.2010]

Kaupunkisuunnitteluvirasto, Siiskonen M. (2005)

www.hel.fi/.../viikki/1puukerrostalot017.jpg [15.11.2010]

Nieminen M. (2009) Kesämökkibarometri: 19. Tilastokeskus.

Mikkola P. (2009) www.porvoo.fi/easydata/customers/porvoo/files... [15.11.2010]

Metsäteollisuuden tietopalvelu (2010), Puurakentaminen ja puutaloteollisuus

http://www.metsateollisuus.fi/infokortit/puurakentaminen/Sivut/default.aspx

[20.4.2010]

Motiva (2009) Energiatodistus http://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/taloyhtiot/

energiatodistus/ [12.10.2010]

Museovirasto, http://www.nba.fi/puukausi/puu/o19.htm [15.11.2010]

Otaniemi, Teknillinen korkeakoulu (2006)

http://www.tkk.fi/Yksikot/Talo/opetus/prp/prp2006/luennot/Luento4/Puun_rakenne_ja_

ominaisuudet.pdf [12.10.2010]

Pellinen K. (2010) Puukerrostalot http://www.puuinfo.fi/kirjasto/puukerrostalot

[12.10.2010]

35

Pelkonen T. (2002), www.vastavalo.fi/.../11563/IMGP8906_p.jpg [15.11.2010]

Pihlaja R. (2000) www.kirjastovirma.net/.../Laavu.jpg. Vilmaprojekti.

Puuinfo Oy (1999) PLATFORM pientalo-opas, suunnittelu ja rakentaminen

http://www.rakentaja.fi/pdf/puuinfo/platformpientalo1.pdf. Puuinfo Oy [15.11.2010]

Puuinfo Oy, Puurakentaminen http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/artikkelit/595/

puurakentaminen.htm. Puuinfo Oy. [12.10.2010]

Rakennusteollisuus RT ry et al. http://www.eurocodes.fi/ [15.11.2010]

Rakennus- ja asuntotuotanto, Tilastokeskus (2010)

http://www.tilastokeskus.fi/til/ras/2010/08/ras_2010_08_2010-10-22_tie_001_fi.html

[15.11.2010]

Tekes (2000) Puurakentaminen 1995 - 1998. Teknologiaohjelman loppu- ja

arviointiraportti. Helsinki: Tekes.

Tilastokeskus (2010) http://www.stat.fi/til/ras/2010/06/ras_2010_06_2010-08-

31_tie_001_fi.html [10.9.2010]

Toivonen O., http://www.vastavalo.fi/loviisa-puutalo-kuja-vanha-vanhaa-loviisaa-

119376.html [15.11.2010]

VTT, RT (2009) http://www.rakennusteollisuus.fi/RT/Tilastot+ja+julkaisut/

Tilastoja+rakennusteollisuudesta/EK%3an+suhdannekyselyt+ja+kuluttajabarometri/.

VTT [1.9.2010]

Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmastonmuutos [4.10.2010]

Ympäristövirasto & Museovirasto (2006)

http://www.rakennusperinto.fi/Hoito/rakenteita_ja_rakennusosia/fi_FI/Rankorakenne/

[12.10.2010]

36

Seminaarit

Koskenvesa A. (2004) Woodcost- Puurakentamisen kustannustieto. (esitelmä:

Puurakentamisen teknisen tiedon seminaari, 30.9.2004, Helsingin Messukeskus)

37

LIITE 1

Diagrammi 1. Vertailutaulukko rakennusmateriaalien osuuksista asuinrakentamisessa

(Pajakkala P., 2003;14)

38

LIITE 2

Diagrammi 2. Rakennustuotemarkkinat 11,8 Mrd. € vuonna 2008

(VTT, RT, 2009)

39

LIITE 3

Kuva 11. Rakentamisjärjestelmän viitekehyksen muutos (Metsäteollisuus ry, 1999; 13)

40

LIITE 4

Diagrammi 3. Puurakentamisen kustannusten jakautuminen

(Koskenvesa A., 2004)