päivi yuval, puun päivä, ympäristökasvatus, 2014.pdf

Puut kasvavat pituutta latvasta ja oksien kärjestä. Sen lisäksi puut kasvavat paksuutta: joka vuosi kuoren alla oleva ohut jälsikerros jakautuu synnyttäenuuden vuosirenkaan puuta. Havupuillamme vuosikasvun erottaminen Kaadetun puun kannosta on helppoa. Tämä johtuu siitä, ettäalku- ja loppukesällä syntyneen puuaineksen voi erottaa toisistaan paljaalla silmällä. Vuosirenkaan ensimmäinen osa on kevyttä ja huokoista kevätpuuta, joka näkyy vuosirenkaassa vaaleana vyöhykkeenä. Sen jälkeen näkyy tummempi rengas, jossa kasvu on muuttunut tiheäksi ja painavaksi kesäpuuksi. Rungon uloimmat vuosirenkaat osallistuvat veden kuljettamiseen juurista latvukseen. Yhteyttämistuotteet puolestaan kulkevat kuoren sisäosassa, nilassa, alaspäin kohti juuria.

Puun historia tallentuu vuosilustoihin

Puun rungon vuosirenkaista eli vuosilustoista voidaan laskea puun ikä. Niistä voidaan saada myös paljon muuta tietoa puun kasvusta. Lämpiminä, mutta silti riittävän sateisina vuosina puu kasvaa paljon ja vuosirenkaasta muodostuu paksu. Kuivina ja kylminä vuosina kasvu jää vähäiseksi. Myös puun vanhetessa vuosilustot alkavat kaventua kasvun vähetessä.

Vuosirenkaiden paksuus vaihtelee eri vuosien mukaan. Hyvinä kesinä, jolloin olosuhteet ovat olleet kasvulle suotuisat, puu on kasvanut enemmän kuin kylminä tai liian kuivina kesinä. Lisäksi puun vanhetessa vuosilustot yleensä kapenevat, toisin sanoen puun kasvuvauhti hidastuu. Menneiden vuosien säästä ja ilmastosta on saatu tietoa tutkimalla hyvin vanhojen, esimerkiksi soista löytyneiden puiden vuosilustoja. Tätä tieteenalaa kutsutaan dendrokronologiaksi. Puiden kasvu riippuu myös maaperän ravinteikkuudesta: lehdoissa kuusen kasvu voi olla moninkertainen kuivalla kankaalla kasvaneeseen kuuseen verrattuna.

Puun oksaan sidotaan keinu vuonna 1990. Keinu on tällöin 60 cm:n korkeudella maasta. Keinun käyttäjä, Anni-tyttö, on tällöin 6-vuotias ja 110 cm pitkä. Puu kasvaa vuosittain pituutta 35 cm. Anni kasvaa vuosittain pituutta 5 cm. Kuinka korkealla keinu on maasta vuoden 2005 syksyllä ja ylettyykö Anni enää siinä vaiheessa keinumaan?

(Vastaus alla olevassa laatikossa!)

” Dendrokronologia tutkii menneiden vuosien ilmastoa puiden vuosilustoista.

© Päivi Väänänen 2010

Väriloistoa vihreän alla

Päivävalon vähentyessä ja lämpötilan laskiessa kasvit alkavat varautua talveen. Arvokas lehtivihreä imetään talvivarastoon, jolloin muut lehden väriaineet tulvivat näkösälle. Vihreän värin alla ovat koko kesän piilotelleet keltaiset karotenoidit ja punaiset antosyaanit.

Syksyyn mennessä puut ovat kasvaneet vuotuisen kasvunsa ja valmistaneet seuraavaa kevättä varten silmut, joista kasvu lähtee taas liikkeelle. Edessä on valmistautuminen talven lepokauteen. Puun vihreissä lehdissä on valtava määrä puille arvokkaita typpiyhdisteitä, joita puu tarvitsee yhteyttämiseen. Siksi on järkevää siirtää ne talteen seuraavaa kesää varten ennen lehtien pudottamista. Ainoat puulajit, joka haaskaavat arvokasta typpeä antamalla lehtiensä pudota vihreinä ovat harmaa- ja tervaleppä. Ne ovatkin ainoita puulajeja Suomessa, jotka pystyvät hyödyntämään kasvussaan ilmakehän typpeä ja joilla typpeä siis riittää yllin kyllin.

Lehtivihreän hajotessa paljastuvat sen alta lehden muut väriaineet. Sekä karotenoidit että antosyaanit antavat osansa ruskan väreihin. Karoteinoidit vastaavat keltaisista ja oransseista sävyistä, mutta loistavimmat, kirkkaan punaiset sävyt tulevat antosyaaneista. Molemmat väriaineet ovat luonnossa yleisiä ja esiintyvät lehtien lisäksi monissa tutuissa marjoissa ja vihanneksissa: antosyaaneja on esimerkiksi mansikassa ja mustikassa, karotenoideja porkkanasssa.

Kaunein ruska syntyy, kun syksy on aurinkoinen ja kuiva ja yöt ovat viileitä mutteivät pakkasasteisia. Antosyaaneja muodostuu nimittäin eniten silloin, kun auringonvaloa riittää, lehtien mahlan sokeripitoisuus säilyy suurena ja lämpötila pysyy jäätymispisteen yläpuolella.

Ruskan loistoon vaikuttavia tekijöitä

• Kuivuus ja kesän lämpimyys aikaistavat ruskaa

• Kuivuus tuo ruskaan loistoa, märkyys vähentää ruskan värejä. Märkyys lisää sienitautien leviämistä, jotka aiheuttavat lehtien ruskettumisen ja vähentävät ruskavärejä

• Kylmät, mutta eivät pakkasasteiset yöt lisäävät ruskan loistoa

• Erittäin kuivina kesinä lehdet voivat kellastua jo kesän aikana, jolloin ne tippuvat puista aikaisin ja varsinainen ruska jää vaisuksi.


Haapa – Erityisen erityinen puu

Metsäekosysteemissä lajit eivät ole tärkeydeltään samanarvoisia, vaan joidenkin lajien merkitys on korostunut. Näiden avainlajien merkitys ekosysteemin toiminnalle on suurempi kuin kyseisen lajin runsaus edellyttäisi. Suomalaisissa metsissä yksi tällaisista avainlajeista on haapa. Se tarjoaa kodin sadoille sieni-, jäkälä- ja hyönteislajeille, joiden olemassaoloon puolestaan kytkeytyy monien muiden lajien elämä.

Haapaa voisi hyvällä syyllä kutsua elämän puuksi. Niin monet lajit tarvitsevat sitä elääkseen. Nuoren haavan kuorta syövät jänikset, rusakot ja majavat, haavan oksia ja lehtiä puolestaan hirvi. Haapojen rungoilla ja sen pehmeässä puuaineessa elää monipuolinen yhteisö pikkuruisia hyönteisiä, sieniä ja sammalia. Vanha haapa lahoaa herkästi ytimestään muodostaen mainion pesäpuun koloista pitäville linnuille ja nisäkkäille. Lisäksi haavan karikkeessa eli sen maatuvissa lehdissä kuhisee monipuolinen eliöstö. Vanhoja haapoja arvostetaan, koska ne kuhisevat elämää. Metsähakkuissakin ne yleensä jätetään pystyyn, aivan syystä. Luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi vanhojen haapojen määrän lisääminen on vaikuttava ja yksinkertainen

keino.”Haavan lehdet ja naisen kieli

eivät koskaan pysy paikoillaan” - Suomalainen sananlasku

Miksi haavan latvusto sitten värisee ja kahisee kuuluvasti pienessäkin tuulessa? Se johtuu lehden litistyneisyydestä ja pituudesta. Tällaisiin lehtiin tuuli tarttuu herkästi. Lisäksi haavan lehdet ovat jäykät ja kovat, jolloin ne hankautuvat toisiaan vasten. Näin syntyy haavan latvustoon sen tyypillinen ääni.

Liikkuvista lehdistä on haavalle paljon hyötyä. Lehtiä syövät hyönteiset pysyvät herkästi liikkuvien lehtien päällä huonosti. Lisäksi liikkuvien lehtien pinnat saavat enemmän auringonvaloa ja haihduttavat enemmän vettä kuin paikallaan olevat lehdet. Suuren haihtumisen ansiosta haapa saa maasta ottamansa veden mukana myös paljon ravinteita. Ehkä juuri havisevien lehtiensä ansiosta haapa kasvaakin valtavan nopeasti. Se voi venyä pituutta kasvuiässään liki metrin vuodessa.


Puun elämä metsässä ei lopu sen kuolemaan

Kuten kaikki elävät maan päällä, jossakin vaiheessa myös suuret männyt kuolevat. Ehkä jopa 250 vuotta syntymänsä eli siemenen itämisen jälkeen mäntykin alkaa olla vanha. Sen elintoiminnot hidastuvat, jolloin se altistuu lahottajasienille ja tuhohyönteisille. Lopullisen kuoliniskun puuvanhukselle antavat usein kaarnakuoriaiset ja lahottajasienet, lajit, joita ihmiset kutsuvat metsätuholaisiksi.

Syytä suruun ei kuitenkaan ole! Tästä alkaa puun kuoleman jälkeinen elämä. Kuolleeseen puuainekseen muuttavat asumaan käävät ja hyönteiset. Männyn latvaan kovertavat tikat ja muut kolopesijät pesäkolonsa ja sen rungon pinta peittyy jäkälillä ja sammalla. Puiden rungolla kasvavilla käävillä on omat hyönteis-lajinsa, jotka pystyvät elämään ainoastaan isäntäkääpänsä pinnalla. Eri hyönteislajien läsnäolo taas houkuttelee paikalle monia lintuja. Tällä tavalla lahopuu kytkeytyy tuhansien eri lajien olemassaoloon. Onkin arvioitu, että lahopuusta suoraan tai välillisesti riippuvaisia lajeja elää metsissämme yli 5000.

Lahottavien kääpien työn tuloksena puu muuttuu. Se lahoaa yhä enemmän. Kääpälajit korvautuvat lahoamisen edetessä toisilla lajeilla. Lopulta puu kaatuu. Maassakin maatessaan se tarjoaa oivallisen kasvualustan sammalille ja pienille puuntaimille. Pikkuhiljaa puu häviää näkyvistä ja muuttuu osaksi maata. Tällöin käävät, hyönteiset ja jäkälät jäävät ilman kotia. Siksi lahopuuta pitäisi metsässä muodostua jatkuvasti lisää.

”Lahopuusta riippuvaisia lajeja elää metsissämme varovaisen arvion mukaan yli 5000.”

Yllä:

Kantokääpä, yksi metsiemme yleisimmistä lahottajasankareista

Oikealla:

Vanha maapuu toimii vielä viime työkseen kuusen taimien emona


Metsät ja ilmastonmuutos:Ilmasto ( inti ) petti, tarttis tehdä jotain!

Ilmastonmuutos on maailman vakavin ympäristöongelma. Sen torjunnassa on kaksi eri puolta: toisaalta pitää tehostaa hiilen sidontaa ilmakehästä ja toisaalta vähentää hiilen vapautumista ilmakehään. Koska metsät ovat merkittävä hiilivarasto ja koska vihreiden kasvien yhteyttäminen on ainoa käytettävissämme oleva keino saada hiilidioksidia pois ilmakehästä, on puilla ja puutuotteilla merkittävä osa ongelman ratkaisussa.

Metsien avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta kahdella tavalla: metsien hiilivarastoa voidaan suurentaa lisäämällä metsissä olevaa puumäärää ja puulla voidaan korvata haitallisempien materiaalien käyttöä raaka-aineena ja energialähteenä.

Haasteelliseksi ilmastonmuutoksen hillinnän metsätalouden avulla tekee se, että metsillä on monia muitakin käyttö-tarkoituksia, kuten puuntuotanto ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen. Ilmastonmuutoksen hillintä on sovitettava yhteen näiden metsien muiden käyttömuotojen kanssa. Metsät ovat merkittävässä osassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Metsien ja puutuotteiden hiilivarastoa on kuitenkin mahdotonta kasvattaa loputtomasti: siksi keskeisintä on vähentää hiilidioksidin pääsyä ilmakehään vähentämällä fossiilisten polttoaineiden kulutusta.

”Metsissä olevan puun määrää lisäämällä voidaanIlmastonmuutosta hillitä. Lopullinen ratkaisu se ei kuitenkaan ole.”

Tietoisku: Suomalaiset metsät ilmastonmuutoksen torjunnassa

Hiilivarastojen suojeleminen• Hiiltä on sitoutuneena puuhun, soihin ja maaperään• Metsän häviämisen estäminen, metsien pitäminen hyväkuntoisina ja kasvavina

Hiilivarastojen kasvattaminen• Metsien puumäärän lisääminen vielä mahdollista• Puurakentaminen on myös hiilen varastointia pois ilmakehästä

Puu uusiutumattomien materiaalien korvaajana• Energianlähteenä öljyn ja kivihiilen tilalle• Helposti työstettävänä ja kuljetettavana materiaalina metallin ja sementin tilalle


Alkulämmittely: Tunnistatko puulajit?

Puun päivän kunniaksi on syytä tutustua hieman päivänsankareihin: joka päivä lähiympäristössämme kasvaviin metsä- ja puistopuihin. Alla on näytteitä eri puulajeista. Tunnistatko ne?

A B

C D

E F


Muutosta ilmassa: Ja mitä tapahtuukaan metsille?

Suomessa kasvavat puut ovat sopeutuneet suomalaiseen ilmastoon tuhansien vuosien aikana. Yksi esimerkki tästä sopeutumisesta on sopeutuminen vuodenaikojen vaihteluun: puut tuntuvat yllättävän luotettavasti tietävän, milloin kasvun voi keväällä aloittaa ilman pakkasvaurion riskiä. Sen sijaan puistopuut, jotka eivät suomessa ilman ihmisen vaikutusta viihtyisi, ovat vaurioittaville halloille huomattavasti alttiimpia. Yksi ilmastomuutoksen riskeistä sisältyykin juuri puiden vuodenaikaissäätelyn häiriintymiseen ilmaston muuttuessa.

Ilmaston hiilidioksidipitoisuuden nousu vaikuttaa puihin lannoituksen tavoin ja lisää niiden kasvua. Tämä on jo nyt nähtävissä: metsät kasvavat paljon paremmin kuin vuosisadan alku-puoliskolla tehdyt kasvutaulukot ennus-tavat. Tämä vaikutus voimistuu edelleen, mikäli ilmasto muuttuu Suomessa nykyistä lämpimämmäksi: puiden kasvu lisääntyy kasvukauden pidentyessä ja kesän lämpötilan noustessa.

Lämpenemisen myötä myös lajistomme muuttuu: pohjoiset lajit vetäytyvät yhä pohjoisemmaksi uusien, keskieuroop-palaisten lajien yleistyessä.

Ihmisen arjessa ilmastonmuutos tulee todennäköisesti näkymään muuttuneina sääoloina. Ilmastonmuutos lisännee pilvisyyttä ja sateita entisestään tehden aurinkoisista ja tyynistä päivistä harvinaisuuksia.

Muita vaikutuksia on pimeän kaamos-ajan syveneminen ja piteneminen talvien muuttuessa vähälumisiksi. Myös ilmakehän ääri-ilmiöiden, kuten pitkien kuivien kausien, myrskyjen ja tulvien määrän ennustetaan lisääntyvän.

Metsäekosysteemi on monimutkainen kokonaisuus. On vaikea sanoa varmasti, miten nopeasti tapahtuvat muutokset vaikuttavat koko systeemin toimintaan. Huomioitavia seikkoja ovat esimerkiksi se, miten ravinteet riittävät maassa puuston kasvun lisääntyessä tai miten Suomesta uuden elinalueen löytävät tuholaislajit vaikuttavat met-sien kasvuun.

” Sadan vuoden päästä tammi menestyy Suomessa Oulun korkeudella asti.”

Sinä ja ilmastonmuutos: Mitä jokainen voi tehdä?

Ilmasto-ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan yhteistä tahtoa. Poliittiset ja yhteiskunnan rakenteisiin liittyvät ratkaisut tapahtuvat hitaasti. Sen sijaan jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä jo TÄNÄÄN.

Katso tekemisen vinkit alhaalla olevasta laatikosta!

”Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat luonnonvaroja kuten suomalaiset, yksi maapallo ei olisi tarpeeksi. Niitä tarvittaisiin neljä.”


Rauduskoivu vai hieskoivu?

Näiden lähisukulaisten erottaminen toisistaan tuottaa päänvaivaa joskus myös metsäalan ammattilaisille: asiaa ei helpota, että raudus- ja hieskoivu voivat myös risteytyä keskenään tuottaen jälkeläisiä, joissa on kummankin puulajin piirteitä. Koivujen erottaminen toisistaan voi siis olla haasteellista, mahdotonta se ei kuitenkaan ole.

Hieskoivun lehdet

- Lehti on soikeahko ja sen kärkisuippo on lyhyt. Lehden tyvi on pyöristynyt- Lehden laidassa on yksinkertainen hammastus- Lehden rakenne on rauduskoivun lehteä paksumpi ja löyhempi. Usein lehti myös tuntuu pinnaltaan nukkaiselta ja pehmeältä.

Rauduskoivun lehdet

- Lehden muoto on kolmiomainen ja sen kärki on pitkä ja kapea-Lehden laidassa on kaksinkertainen hammastusLehti on harmaan vihreä, karvaton, ohut ja kiinteä

Rauduskoivun runko ja oksat

- Kaarna on usein halkeillut syviin, mustapohjaisiin rakoihin. Tyvi on voimakkaasti kaarnoittunut- Tuohi on valkeaa- Oksan kärki on kalju, kova ja nystyinen- Rauduskoivun oksankärjet ovat roikkuvia.

Hieskoivun runko ja oksat

- Tuohi on kellertävää- Oksankärjet varsinkin nuorina pehmeitä ja nukkaisia- Oksankärjet eivät roiku- Runko ei ole yhtä kaarnoittunut kuin rauduskoivulla

”Jos puussa näyttää olevan sekä hieskoivun että rauduskoivun piirteitä, on vika joko määrittäjässä tai sitten kyseessä on näiden kahden lajin risteymä.”


päivi yuval, puun päivä, ympäristökasvatus, 2014.pdf

Documents