1

2

Esy näkyy syksyn aikana seuraavissa tapahtumissa:

LokakuuEläinten viikko 4. - 10.10.

- Loka-joulukuussa kahvila Cafe Provence lahjoittaa 15% jokaisen myydyn kuppikakun hinnasta ESYlle. Tarjolla on koko ajan myös vegaaninen vaihto-ehto.

- Tyttökissojen leikkaustempaus yhdessä eläinlääkäriasema Animagin kans-sa. Viikon ajan narttukissojen leikkaus kampanjahinta 100e/kissa. ESY osal-listuu 30 kissan leikkauskustannuksiin ja tarjoaa Turvasirun kaikille leikatuille kissoille.

- Kaupungin eläinlääkäriasema leikkaa poikakissat eläinten viikolla hintaan 55e ja rokotus leikkauksen yhteydessä 8e. ESY lahjoittaa silloin 20 ensimmäi-selle leikatulle kissalle (myös tyttökissat) turvasirut.

Joulukuu- Naisten joulumessut Pohjankartanossa 30.11.-1.12.- Eläinten joulurauhan julistus 15.12. eläinten hautausmaalla Sanginsuussa

Syksyn tapahtumat

PuheenjohtajaltaJäsenlehti 2013Puheenjohtajan terveiset 2

Syksyn tapahtumat 2

Vuoden 2013 hallitus 4

Uusi toimisto 5

Esyn työntekijä Marja 5

Neuvontapuhelin vastaa 6

Uusi eläinsuojeluneuvoja esittäytyy 6

Sijaiskoti on eläimelle uusi alku 7

Kuulumisia sijaiskodeista 8

Eläinten hautausmaa 10

Yhteistyöeläinlääkäri 11

ELLU 12

Ennen lemmikin hankintaa 13

ESY on SEY:n jäsenyhdistys 14

Eläinten viikolla 15

Oulun Eläinkoti 15

Toimitus

PäätoimittajaHeidi Hahtola

Ulkoasun suunnittelu/taittoEssi Petäjäniemi

KansikuvatEssi Petäjäniemi

Syystervehdys Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksestä! Kä-sissäsi on Oulun ESYn histo-

rian ihka ensimmäinen jäsenlehti! Lehden sivuille olemme koonneet yhdistyksemme kuulumisia ja tulevia tapahtumia.

Viime vuonna Oulun ESY juhli jo 50-vuotista taivaltaan. Juhlavuoden päätapahtumia olivat valokuvanäyt-tely Oulun Taidemuseolla, Eläinsuo-jelurock sekä juhlavuoden seminaari Oulun yliopistolla. Tavoitteemme oli herätellä keskustelua eläinsuojelusta laajemman yleisön keskuudessa.

Keskustelua totisesti käytiinkin myös valtakunnallisella tasolla asti, kun kattojärjestömme Suomen Eläin-suojeluyhdistysten liitto oli yhtenä aloitteentekijänä Suomen historian ensimmäisessä kansalaisaloitteessa turkistarhauksen kieltämiseksi. Myös Oulun ESY oli mukana tässä valta-kunnallisessa kampanjassa keräten allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen, jonka allekirjoitti yhteensä 70 000 suomalaista. Valitettavasti eduskunta ei ollut vielä valmis turkistarhauksen lakkauttamiseen. Eläinsuojeluasiat saivat kuitenkin paljon huomiota me-diassa, mikä auttaa työtämme jatkos-sa.

Viime vuosien aikana Oulun ESYn toiminta on muokkaantunut ja jalos-tunut. Yhdistyksemme vapaaehtoiset ovat vastanneet satoihin eläinsuo-jeluneuvontapuheluihin ja -sähkö-posteihin tänäkin vuonna. Olemme järjestäneet jo useita ELLU-eläin-taitokoulutuksia sekä tehneet koulu-vierailuja. Eläinten hautausmaa San-ginsuussa on tärkeä paikka monille lemmikin omistajille.

Yhdistyksemme sijaiskotitoimin-ta on avustanut viime vuosina kym-meniä kissoja sekä useita koiria ja kaneja. Siitä onkin tullut yksi yhdis-tyksemme tärkeimmistä toiminta-muodoista. Työmme tulee olla aina lähtöisin eläinten tarpeista, ja juuri sitä sijaiskotitoiminta on.

Resursseja tietysti rajoittaa vapaa-ehtoisten puute. Meillä on tällä het-kellä yhdistyksessä mukava joukko kaikenikäisiä eläinten ystäviä, mutta aina lisäkäsille olisi tarvetta. Haluam-mekin toivottaa kaikki jäsenemme reippaasti mukaan toimintaan vie-mään virkeää viisikymppistä kohti kunniakkaita kuusikymppisiä!

Eläinrakkain terveisin, Johanna

3

4

tärkeänä, että SEY haluaa huolehtia kai-kista eläinryhmistä, ei vain lemmikki-eläimistä. ”

Suvi Ponnikas, sihteeri Yhdistyksen aktiivina kuusi vuotta ja sihteerinä vuodesta 2010.

”On aina yhtä palkitsevaa nähdä, kun välillä koviakin kokeneet eläimet hoide-taan kuntoon sijaiskodeissa ja välitetään edelleen uuteen eläinrakkaaseen ja huo-lehtivaan kotiin. Toinen itselle tärkeä toiminnan muoto on ennaltaehkäisevä eläinsuojelutyö, jota esim. ELLU-kurs-sit tekevät. Asiantuntevan tiedon avulla ehkäistään eläinten huonoa kohtelua.”

Eija Lepistö, rahastonhoitajaKirstunvartijana jo 15 vuotta.

”Eläimet ovat aina olleet osa elämää-ni, koska olen maalta kotoisin. Olen toiminut nuorempana maatalouslomitta-jana, joten etenkin tuotantoeläinten hy-vinvointi on minulle tärkeää.”

Johanna Heffernan, puheenjohtajaESYn toiminnassa aktiivisesti mukana kuusi vuotta. Nyt on menossa viides vuosi puheenjohtajana.

”Eläimet tuntevat ihan samalla taval-la kipua, tuskaa, yksinäisyyttä, nälkää, janoa ja kylmyyttä, kuin me ihmisekin, ja ne ovat täysin meidän armoillamme. Ongelmista raportoiminen viranomai-sille on tärkeää, kuten myös valistustyö. Yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea, mut-ta jos jokainen tekee vähäsen, niin kaik-ki tulee tehtyä!”

Satu-Maaria Toppinen, varapuheenjohtajaMukana toiminnassa vuodesta 2005 eläinsuojeluneuvojakurssin kautta.

”Lasten ja nuorten eläinasenteisiin vaikuttaminen on tärkeää, koska vain siten voimme kasvattaa eläinten hyvin-voinnista paremmin huolehtivia tulevia sukupolvia. Eläinten hyvinvointiin ja suojeluun liittyviä asioita tulisi sisällyt-tää enemmän opettajien koulutukseen ja koulujen opetussuunnitelmiin. Pidän

Leena Heikkilä, hallituksen jäsenToiminnassa mukana 10 vuotta, halli-tuksessa noin viisi vuotta. Toimii myös hätämajoituksena luonnonvaraisille eläi-mille.

”Tiedon jakaminen on tärkeää. Pal-jon näkee sitä, ettei eläintä arvosteta tai ei ole tietoa siitä, mihin on sitoutunut. Eläintä hankkiessa tulisi harkita omien voimavarojensa riittävyyttä sekä sitä, millaisen elinympäristön eläimelle voi tarjota.”

Essi Petäjäniemi, hallituksen jäsenNeljättä vuotta mukana toiminnassa, hallituksessa kolmatta. Vastuulla ovat esyn blogin ja facebook-sivun ylläpito sekä sijaiskotien keskinäinen kommuni-kaatio. Toiminut sijaiskotina noin neljä vuotta.

”Yritän pitää vienoa etäisyyttä eläin-suojelutoiminnan politikointipuoleen, tärkeintä minulle on ihan käytännön työ. Se, että saa olla lähellä eläintä, jotakuta, joka tarvitsee apua. Eniten minut alkuun

yllätti auttamisesta seuraavan mielihy-vän voimakkuus.”

Seija Fyrsten, hallituksen jäsenHallituksessa kym-menen vuotta, mu-kana toiminnassa v u o s i t u h a n n e n vaihteesta.

”Sivistyneessä valtiossa huolehdi-taan aina myös niis-tä, jotka eivät pysty itse pitämään ääntä oikeuksistaan. Jo-kaisella elämällä on paikkansa luonnos-sa, ja tätä oikeutta on kunnioitettava itseisarvona.”

Eveliina Okkonen, hallituksen varajäsenToinen vuosi hal-lituksessa, vetänyt

Vuoden 2013 hallitus

Kuvassa: Suvi H. (ylhäällä vas.), Oulun ESYn työntekijä Marja, Johanna sekä vauva-William, Eija, Suvi P., Essi, Seija, Heidi (alhaalla vas.) ja Eveliina

© Essi Petäjäniemi

5

Eläinsuojeluyhdistys muutti uusiin tiloihin syyskuun alussa. Uusi toimisto sijaitsee Kestävän kehityksen keskuksen tiloissa Väli-vainiolla. Myös alivuokralaisemme Oulun Animalia muuttaa sa-

moihin tiloihin. Vanhalle toimistolle Kastellissa etsitään tällä hetkellä ostajaa tai vuokralaista.

Toimistomme siirtyi muuton myötä lähemmäs kaupungin keskustaa ja on samalla paremmin jäsenistön tavoitettavissa. Muutto tarjoaa myös uusia yhteistyömahdollisuuksia, sil-lä keskuksen tiloissa toimii monia paikallisia eläin- ja luontojärjestöjä.

Keskuksen keittiö- ja luokkatilat mahdollistavat yhdistyksen toimin-nan kehittämisen monipuolisem-paan suuntaan. Suunnitelmissa on järjestää esimerkiksi eläinsuojelu- sekä kasvisruokakursseja sekä luen-totilaisuuksia.

Tervetuloa siis tutustumaan uusiin tiloihimme!

Uusi toimisto Kestävän kehityksen keskuksessa!

Helmikuussa eläinsuojeluyh-distyksen työntekijänä aloit-tanut Marja Sirviö tarttui tosi toimiin saman tien: ”Pääsin heti

järjestämään kollikissojen leikkaustempausta kaupungin eläinlääkäri-aseman kanssa. Tempaus onnistuikin yli odotusten, sillä yli 40 kissaa leikattiin”, Marja kertoo.

Marjan työnkuva on monipuolinen, hän esimerkiksi vastaa sähköpos-teihin ja puheluihin, auttaa sijaiskoteja monissa käytännön asioissa sekä osallistuu ESYn edustajana eri tapahtumiin. Näillä näkymin Marja jat-kaa esyn hommissa ainakin vuoden loppuun.

”Mieluisinta tässä työssä on ollut tunne, että tekee jotain todella mer-kityksellistä eläinten hyväksi ja työ on melko itsenäistä. Tarvittaessa saan nopeasti neuvoja hallitukseen kuuluvilta jäseniltä ja puheenjohta-jalta, jos oma tietämys ei riitä”, Marja pohtii.

Marjalle ovat tulleet tutuksi kuitenkin työn synkemmätkin puolet. ”On ollut surullista huomata, että kotieläin otetaan ymmärtämättä, min-kä vastuun se tuo tullessaan. Minut yllätti myös se, että jotkut pitävät eläinsuojelun ihmisiä ikävinä tyyppeinä, jotka sekaantuvat ihmisten asioihin, tai sitten eivät puutu asioihin tarpeeksi.”

Yhdistyksen jäsenille Marja toivoo jaksamista ja intoa eläinsuojelun parissa. ”Vapaaehtoiset tekevät tätä arvokasta työtä omalla ajallaan, päämääränään eläinten olojen kohentaminen. Jatkakaa tärkeää työtänne eläinten hyväksi, sillä vaikka se välillä raskasta onkin, on se niin palkit-sevaa!”

ESYn työntekijä Marja on monessamukana

useita ELLU-kursseja.”Mielestäni tärkeää on auttaa ihmi-

siä löytämään tapoja elää tasapainossa luonnon ja eläinten kanssa. Syyllistä-mistä tulisi kuitenkin välttää. Ajanmu-kainen tieto on myös tärkeää, sillä esi-merkiksi koiranpidossa on tapahtunut paljon muutoksia viime vuosikymmen-ten aikana.”

Suvi Holopainen, hallituksen varajäsenEnsimmäinen kausi hallituksessa, toimi-nut myös sijaiskotina noin vuoden ajan.

”Eläimellä tulee olla hyvä ja luotetta-va koti, jossa saa asua koko ikänsä ilman laiminlyöntejä. On jokaisen ihmisen vastuulla pitää huolta omasta lemmi-kistään. Luonnonvaraisten eläinten eloa puolestaan ei tule mennä häiritsemään.”

Heidi Hahtola, hallituksen varajäsenEnsimmäinen vuosi hallituksessa, toimi-nut sijaiskotina parisen vuotta ja yhden kurssin verran ELLU-tätinä.

”Eläinten kunnioittamisen opin äidil-täni, joka ei pelännyt puuttua eläinten kaltoin kohteluun. Hän taas peri asen-teensa omalta isältään. Uskonkin asioi-den muuttuvan vain ihmisten asenteisiin ja tietoihin vaikuttamalla. Siksi esimer-kiksi SEYn kampanjat ovat tärkeitä.”

Sanna Pentti, hallituksen varajäsenMukana toiminnassa muutaman vuoden, hallituksessa ensimmäistä kautta.

”Eläinsuojelussa erityisen tärkeässä asemassa minulle on vastuukysymykset. On tärkeää että jokainen meistä, joka eläimen on kotiinsa hankkinut, kantaisi myös vastuun siitä elävästä olennosta. Täytyy muistaa että Sinä valitsit sen elämääsi mukaan, se ei valinnut päästä sinun elämääsi.”

Tanja Tuomikoski, hallituksen varajäsenMukana toiminnassa vuodesta 2005, hallituksessa pari vuotta. Vastannut lin-tujen talviruokinnasta monta talvea.

”Minulla on ollut pienestä asti paljon lemmikkejä ja harrastukset eläimiin liit-tyviä. Eläinten huono kohtelu järkyttää ja suututtaa. Lemmikkieläinten hyvin-voinnin lisääminen on mielestäni yksi tärkeimmistä tehtävistämme.”

5

© Essi Petäjäniemi

6

Eläinsuojeluyhdistyksellä ei ole vali-tettavasti resursseja ottaa hoidettavak-seen kaikkia kotia vailla olevia eläi-miä. Olemme tämän vuoksi joutuneet rajaamaan apumme niille lemmikeille, jotka ovat täysin vailla kotia esimerkik-si omistajan ikääntymisen tai vaikean sairastumisen vuoksi. Jos lemmikistä joudutaan syystä tai toisesta luopumaan, eläinsuojeluyhdistys voi välittää eteen-päin tietoa kotia etsivästä eläimestä. Lopullinen vastuu uuden kodin etsimi-sestä on kuitenkin lemmikin omistajilla itsellään.

Hyvän kodin etsimiseen kannattaa käyttää aikaa, jotta rakas lemmikki ei päädy kiertämään kodista toiseen. Netis-tä on löydettävissä lukuisia eri sivustoja, joiden avulla kodinetsintä voidaan saada käyntiin.

Kaikkeen ei voida varautua ennalta, mutta osa kodinvaihdoista olisi vältettä-vissä, jos lemmikkien ottamista pohdit-taisiin nykyistä pidempään.

Teksti: Eveliina Okkonen

Löysin takapihaltamme pienen jä-niksenpoikasen, mitä ihmettä sille oikein pitäisi tehdä? En ole näh-

nyt sen emoa koko päivänä, se on var-maan orpo!

Jänikset ja rusakot jättävät pienet poi-kasensa pitkiksi ajoiksi yksin, ja käyvät imettämässä niitä vain joitakin minuut-teja kerrallaan. Hylätyltä näyttävä poi-kanen on siten mitä suurimmalla toden-näköisyydellä hyvässä hoidossa, eikä kaipaa ihmisen apua.

Poikasten paras suojautumiskeino on niiden hajuttomuus, minkä vuoksi niihin ei pidä mennä koskemaan. Parasta onkin tarkkailla poikasta etäämmältä muuta-man tunnin ajan, jotta voisi varmistua siitä, että se todella on orpo. Luonnon-varaisten eläinten poikaset harvoin sel-viytyvät ihmisen hoidossa, joten turhia huostaanottoja on syytä välttää. Mikäli poikasta kuitenkin joudutaan esimer-kiksi siirtämään sen sijainnin vuoksi, kannattaa nostaminen hoitaa niin, ettei ihmisen haju tartu turkkiin.

Selvästi sairasta tai loukkaantunutta

eläintä on tietysti autettava. Jos eläin on avun tarpeessa, apua ja neuvoja voi pyy-tää viranomaiselta, eläinsuojeluvalvojil-ta sekä -neuvojilta.

Hankimme vuosi sitten kissan-pennun, ja nyt yksi perheenjäse-nistämme on tullut allergiseksi

sille. Ettekö voisi hakea kissan mahdol-lisimman pian, ettei meidän tarvitsisi lopettaa sitä?

Neuvontapuhelin vastaaOulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen neuvontapuhelimeen tulee vuoden aikana lukematon määrä puheluita. Aiheet vaihtelevat lintujen ruokinnasta loukkaantuneiden eläinten auttamiseen. Osa kysymyksistä nousee esille kerta toisensa jälkeen. Päätimmekin koota tähän tiivistetyt vastaukset pariin yleisimpään kysymykseen.

Jos eläin on avun tarpeessa, apua ja neuvoja voi pyytää viranomaiselta, eläinsuojeluvalvojilta sekä

eläinsuojeluneuvojilta.

Olen Mervi Valjus, uunituore SEYn vapaaehtoinen eläinsuo-jeluneuvoja. Toimialueenani on

koko Pohjois-Pohjanmaa. Eläinten oikeudet ja hyvinvoin-

ti ovat aihealueita, jotka ovat kosketta-neet minua jo pienestä pitäen. Aiemmin olen toiminut aktiivisesti Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksessä mm. tiedotta-jana, tapahtumakoordinaattorina ja hal-lituksen jäsenenä.

Olen toiminut myös tilapäiskotinakin, ja luonani on viivähtänyt eri pituisia aikoja niin kissoja, kaneja kuin koiria-kin. Omaan laumaani kuuluu tällä het-kellä kaksi sekarotuista koiraa.

Minuun saa olla rohkeasti yhteydessä kaikissa mieltä askarruttavissa eläinsuo-jeluun liittyvissä asioissa!

Uusi eläinsuojeluneuvoja esittäytyy

Mervin ja muiden lähialueen eläinsuojeluneuvojien ja -valvojien yhteystiedot löydät osoitteesta www.sey.fi/pohjoispohjanmaa.

7

Essin kautta sijaiskoti-toimintaan tutustui myös Henna Stenvall. Henna oli toiminut kavereiden lem-mikkien lomahoitajana jo pitkään, joten sijaiskodiksi ryhtyminen oli luontevaa.

”Tuntui hyvältä jatkumol-ta, että pystyi auttamaan muitakin eläimiä kuin niitä, joilla oli kaikki hyvin”, Hen-na pohtii. Pian Hennan kotiin muuttikin Manna-kissa nel-jän pentunsa kera.

Sijaiskodeille on tarvettaEläinsuojeluyhdistys etsii jatkuvasti uusia vastuun-tuntoisia ja eläinrakkaita si-jaiskoteja. Yhdistys maksaa eläimestä koituvat ruokin-ta- ja eläinlääkärikulut sekä auttaa sijaiskotia käytännön asioissa.

Sijaiskodilta toivotaan mahdollisuutta sitoutua eläi-meen ennalta määräämättö-mäksi ajaksi sekä valmiutta

ottaa eläin vastaan lyhyelläkin varoitus-ajalla.

”Joskus pitää omat suunnitelmat lait-taa uusiksi, kun tulee soitto, että kahden tunnin päästä olisi tulossa koira sijais-kotiin. Mutta se on oma valinta”, Essi toteaa.

Sijaiskoti hoitaa yhteydenpidon ko-tiehdokkaisiin ja pyrkii löytämään

eläimelle juuri sille sopivan kodin. Si-jaiskodin onkin valmistauduttava myös eläimestä luopumiseen.

”Koiriin syntyy suhde helpommin, kissat taas pitävät usein etäisyyttä. Jos-kus eläin selkeästi tykästyy uusiin omis-tajiinsa saman tien ja silloin eläimen voi luovuttaa uuteen kotiin erityisen hyvin mielin”, Essi sanoo.

Joskus käy kuitenkin ”vanhanaikai-set” ja eläin jääkin sijaiskotiin pysyvästi.

”Olimme miettineet oman lemmikin hankkimista pitkään. Niinhän siinä sit-ten kävi, että kissanpennuista luopumi-nen osoittautui vaikeaksi ja päädyimme pitämään niistä kaksi”, Henna kertoo hymyillen.

Omat lemmikit eivät ole este sijaisko-tiudelle, kunhan niiden rokotukset ovat ajan tasalla ja kotoa löytyy mahdollisuus eristää eläimet tarvittaessa toisistaan.

Uusia ystäviäSijaiskotina toimiminen tuo tullessaan suurta vastuuta, mutta se on samalla myös palkitsevaa. Essin mielestä hie-nointa on tutustua aina uuteen persoo-naan.

”Kun uusi eläin saapuu, saa käydä läpi alkujännityksen aina uudelleen. Alkuun eläin saattaa piilotella sängyn alla ja pikku hiljaa uskaltautua sieltä ensin syö-mään, sitten ehkä jo siliteltäväksi.”

Tällä hetkellä Oulun seudun eläin-yhdistyksellä on noin kymmenisen ak-tiivista sijaiskotia. Henna mainitseekin sijaiskotiuden eduiksi myös uusiin ihmi-siin tutustumisen.

”Tässä on hyvä tukiverkosto muista sijaiskodeista. Olen myös tutustunut si-jaiseläintemme uusiin omistajiin”, Hen-na kertoo.

Joskus sijaiseläimillä saattaa olla eri-tyistarpeita, kuten sairauksia tai käytös-häiriöitä. Yleisesti ottaen sijaiskodissa eletään kuitenkin ihan tavallista eläin-perheen elämää.

”Kissankarvoja, rakkautta ja raapaisu-ja”, Henna tiivistää sijaiskodin arjen.

Teksti: Heidi Hahtola

Sijaiskoti on eläimelle uusi alkuOulun seudun eläinsuojeluyhdistys etsii vuosittain uuden kodin noin parillekymmenelle eläimelle. Yhdistyksen sijaiskodit tarjoavat väliaikaisen majapaikan lemmikeille, jotka on otettu huostaan tai tarvitsevat uutta kotia omistajan kuoleman tai sairastumisen vuoksi. Etenkin syksyisin myös heitteille jätetyt kissat ja kanit työllistävät yhdistyksen vapaaehtoisia.

Essi Petäjäniemi on toiminut si-jaiskotina vuodesta 2009. Tuol-loin sijaiskotitoiminta oli Oulus-

sa vielä alkutekijöissään ja yhdistykselle tulevat eläimet hoidettiin lähinnä muuta-man aktiivin voimin.

”Otin alkuvuodesta yhteyttä silloi-seen puheenjohtajaan ja kysyin, onko mahdollista auttaa tarjoutumalla sijais-kodiksi. Kesäkuussa taisi ensimmäinen hoidokki tulla. Varsinaisesti sijaisko-tihomma pyörähti käyntiin isommassa mittakaavassa vuotta myöhemmin, kun meillä oli melkein tauotta joku hoidossa yli vuoden ajan”, Essi kertoo.

Sittemmin Essillä on ollut hoidossa useita koiria, kissoja sekä kani. Osa eläi-mistä on voinut palata vanhaan kotiinsa, muille on etsitty uusi koti. Keskimäärin eläimet ovat olleet sijaiskodissa kolmi-sen kuukautta, mutta joskus kodin löyty-minen voi kestää pidempäänkin.

Manna-kissakin etsii ESYn kautta uutta kotia.

Alkuun eläin saattaa piilotella sängyn alla ja pikku hiljaa

uskaltautua sieltä ensin syömään, sitten ehkä jo

siliteltäväksi.

© Essi Petäjäniemi

8

Yhtenä aamupäivänä keväällä 2010 tuli soitto, että ”olisi kissoja vailla sijaiskotia, montako otat,

tänään?” Hämmentyneenä sitten lupasin kaksi hoitaa, ja niin saapuivat Alma ja Siiri. Ja voi mitä ihania tyttöjä ne olivat! Ne olivat eläneet epävarmoissa oloissa isossa kissalaumassa, väkivaltaisessa perheessä. Kissat näyttivät suttuisilta ja laihoilta reppanoilta, mutta olivat silti niin iloisia ja ihmisrakkaita. Varsinkin Siiri kehräili kovasti ekasta päivästä lähtien. Ylisöpösti tytöt myös hakivat turvaa toisistaan, sulloutuivat yhteen milloin mihinkin. Nämä kissatytöt olivat meillä yhteensä neljä kuukautta ja löysivät sitten itselleen ihanan hyvän kodin Simosta. Sieltä saa vieläkin välillä Facebook-terveisiä, tytöillä on ilmeisen kissanpäivät.

RuokakommelluksiaToiset eläimet ovat sellaisia, että syövät kaiken, toiset eivät syö paljon mitään, eikä koskaan voi tietää sattuiko saamaan nirsoilijan vai ahmatin. Täytyy vaan mennä korvakuulolta ja tarjota sitä mitä sattuu olemaan. Yleensä lahjoitusruuat

katoavat helposti parempiin suihin, mutta joskus saa käyttää mielikuvitusta voisilmien (tai mieluummin sulatejuus-tosilmien) keksimisessä kissanmuonan päälle. Olen minä yhden koirankin jou-tunut kädestä syöttämään, mutta useam-min kissat ovat niitä nirsoja kavereita.

Alma oli erityisen perso ihmis-ten ruualle - mitä tahansa ihminen söi, oli se sitten hapankorppua tai proteiini-pirtelöä, sitä oli saatava. Alma yleensä otti ohjat omiin tassuihin, ja ruokaa ih-misen kädessä nähdessään halusi syliin

oli lupa eli ei; helteisinä päivinä rei’ittäen jenkkakahvani, kun hyppäsi lattialta suoraan kyn-sillä kesämekkoon roikkumaan ruokaan yltääkseen. Aamupala-pöytään Alma ilmestyi syliin, ja kun käänsi hetkeksi päätään, oli kulhossa nenän edessä olevat jo-gurtit syöty! Arvatkaapa kelpasi-ko jogurtti, jos sitä laittoi kissan-kuppiin? Omia ruokia molemmat kissat nirsoilivat minkä kerkisi-vät, mutta ihmisiltä piti kadehtia. Kyllä se siitä lopulta suttaantui ja kun uudessa kodissa löysivät sopivan perusruuan mitä tytöille syöttää, niin kaikki on hyvin.

Ulkoilman ilotKissoja ei yleensä ulkoiluteta si-jaiskodeissa. Joskus jotkut ulkona kulkemiseen tottuneet kissat ovat saattaneet välillä jonottaa ovella, mutta yksikään meillä hoidos-sa ollut kissa ei ole vaikuttanut

siltä, että sillä olisi jotenkin vaikeuksia sopeutua muutokseen. Koirilla taas on vaihtelevanlaisia liikuntatottumuksia. Vaikka moni varsinkin vanhempi koira on kiinnostuneempi ulkona haistelusta kuin lenkkeilystä, en ole vielä tavannut koiraa, joka ei pitäisi uloslähtöseremo-niasta.

Masi-koira oppi salamannopeasti tunnistamaan toppavaatteiden äänen. Muuten se ei uskaltanut luottaa pääsevänsä mukaan ulos, vaikka näki pukevia ihmisiä (jotka olivat menossa vaikka töihin tai kouluun), mutta voi sitä riemua kun toppahousut otti esille! Uudesta kodista raportoivat, että koira aivan heräsi eloon, kun toppavaatteita otettiin pyykkikoneesta, vaikka oli jo yöuniaika.

Urhea arkajalkaJotkut eläimet ovat ensimmäisistä tun-neista asti hyvin tuttavallisia, osalla me-nee viikkokaudet tottua uuteen ympä-ristöön. Sosiaalisiin luonteisiin tietysti muodostuu vuorovaikutussuhde paljon nopeammin. Joskus kuitenkin se, kun saa seurata vierestä miten arkajalka ylit-tää itsensä, painuu mieleen lujemmin. Eläinten kyky aloittaa puhtaalta pöydäl-tä, antaa vanhoja anteeksi ja pistää rutii-nit uusiksi, on välillä aika pysäyttävää.

Eräs arka kissaherra Piku vietti lähes kolme viikkoa sängyn alla, ainoastaan nukkuessamme se uskalsi käydä salaa syömässä. Kotiuduttuaan siitä tuli kui-tenkin kovin huomionkipeä ja rakkau-denkaipuinen, aamulla se herätti kel-lontarkasti ruoka-aikaan läpyttelemällä tassulla kasvoihin. Vaikka Piku oli muu-ten ”ihan tavallinen kissa”, se jäi lähte-mättömästi mieleen juuri uskalluksensa vuoksi. Oli itsetuntoa hivelevä kokemus, kun arkaakin arempi kissa uskalsi lopul-ta olla tavallinen perheenjäsen, vaikka olikin tottunut täysin erilaiseen elämään ja selkeästi oletti maailman olevan poh-jimmiltaan paha paikka.

Teksti: Essi Petäjäniemi

Jogurttivarkaita ja toppahousukoira

Kissat näyttivät suttuisilta ja laihoilta

reppanoilta, mutta olivat niin iloisia ja ihmisrakkaita.

© Henna Stenvall

Kuulumisia sijaiskodeista

9

Muumilaakson kurinoitaEnsimmäiset sijaiskoti-

eläimemme tulivat vuosi sitten ja melko yllättäen.

Kissaemo neljän pentunsa kera oli jäänyt kodittomiksi omista-jan kuoltua. Koko pesue saapui keittiöömme kasvamaan ja elä-mään kolmeksi kuukaudeksi onnellista kissanelämää.

Manna oli hyvä kissaäiti. Se piti koko ajan huolta lapsista, nuoli ja syötti ja kantoi. Man-nalla oli pitkään kova kiire, kun pennut päättivät laajentaa reviiriään keittiön ulkopuolel-le: se kantoi lapsiaan takaisin pesälle väsymättä. Ja kun yksi oli saatu pesän puolelle, kaksi muuta olivat jo eteisessä. Lo-pulta imetyspaikka siirtyi keit-tiöstä keskelle eteisen lattiaa. Manna alkoi myös totuttaa pentuja melko nopeasti kiin-teään ruokaan ja ”varasti” kurkunpätkän tiskipöydältä. Se vei saaliinsa keskelle keittiön lattiaa ja kutsui pentuja syö-mään. Kukaan ei tullut.

Tuutikki-pentu oli aina tekemässä kai-ken ensimmäisenä: lähti pesästä, kiipei-li, lähti keittiöstä… Pikku Piisamirotta edistyi verraten hitaasti: takajalat sojot-tivat sammakkomaisesti sivuilla, eikä pikkuinen saanut käveltyä normaalisti. Onneksi maton vaihtaminen karkeaan pyyhkeeseen auttoi. Piisamirotta alkoi saada jalat alleen ja pääsi temmeltämään samassa tahdissa muiden pentujen kans-sa.

Pennuista Myy ja Muikkunen nu-juuttivat toisiaan ja kiusasivat kaikkia.

Muikkunen onnistui uimaan vesikupissa ja Myy roikkui lahkeissa.

Muikkunen osoitti nopeasti olevansa avomieheni paras kaveri. Se käpertyi Ramin viereen nukkumaan, hurisi en-simmäisenä juuri hänelle ja kiehnäsi aina hänen jaloissaan. Olin jo aiemmin päättänyt, että Piisamirotta jäisi meille asumaan, ja pian teimme saman päätök-sen Muikkusen suhteen. Eihän parhaita kavereita voinut erottaa toisistaan!

Pentujen, Myyn ja Tuutikin, uudet kodit olivat valmiiksi pestattuina kauan ennen luovutusikää. Sosiaalistuminen ihmisiin ei jäänyt pennuilta väliin, sillä ovemme kävi tiheään. Vieraat kävivät pallottelemassa ja ihastelemassa pentu-ja, mikä oli tietenkin hyväksi niille.

Kun luovutusikä vihdoin tuli, itku oli koko ajan herkässä. Vaikka pennut me-nivät hyviin koteihin ja niitä pääsi katso-maan, molempia muualle meneviä kar-valapsia tuli ikävä. Ja kun Manna lähti uuteen kotiin, itkin sitäkin. Onneksi ko-tiin jäi kaksi pikkuista.

Pennuilla on nykyään kaikki hyvin. Mannallakin on hyvä koti, mutta se ei ole sopeutunut elämään muiden kissojen kanssa. Kodissa jo ennestään olevat kis-sat saavat Mannalta selkäänsä mennen tullen, ja rouva etsiikin uutta kotia, jossa saisi olla ainoa kissa talossa. Ihmisten, sekä aikuisten että lasten, kanssa Manna tulee toimeen loistavasti!

Teksti: Henna Stenvall

© Essi Petäjäniemi

10

Eläinten hautausmaata hoidetaan sydämelläOulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämä eläinten hautausmaa Sanginsuussa on tarjonnut viimeisen lepopaikan tuhansille lemmikeille.

Hautapaikkojen hinnat:

- Pieneläimet, kissat ja koirat: 50 euroa. Hinta sisältää hautapaikan 10 vuodeksi ja haudan avauksen.- Hevoset: 150 euroa, hinta sisältää hautapaikan 10 vuodeksi. Ei sisällä mahdollisia kuljetus- ja hautauskuluja, eikä hautojen avauskuluja. Niistä voidaan sopia erikseen hautausmaan hoitajan kanssa.

Tiedustelut hautausasioissa puhelinnumerosta 040-763 7565 (ESYn työntekijä). Hautapaikka maksetaan eläinsuojeluyhdistyksen tilille OP 574231-236344. Tilisiirron viestiksi merkitään maksajan nimi ja hautapaikan numero. Kaikki hautausmaan tuotot käytetään yhdistyksen toimintaan.

Pian 16 vuotta sivutyönään hau-tausmaata hoitanut Mikko Lantto kertoo toimenkuvansa olevan hä-

nelle lähempänä kutsumusta kuin työtä.”Minun piti tehdä tätä yksi kesä, mutta

tässä sitä edelleen ollaan. Tästä saa niin paljon, kun ihmiset tulevat kiittämään tekemästäni työstä”, Mikko toteaa.

Viiden hehtaarin hautausmaa on ollut käytössä vuodesta 1993. Lemmikkejä haudataan sinne lähes päivittäin, vaikka määrä on hieman pienentynyt tuhkauk-sen yleistymisen myötä.

”Sanginsuu on hyvä paikka hautaus-maalle, sillä se on rauhallinen eikä ilki-valtaa ole tehty”, Mikko kiittelee.

Pienemmät lemmikit voi käydä itse hautaamassa valmiiksi kaivettuihin hau-toihin. Maksu hautapaikasta suoritetaan eläinsuojeluyhdistyksen tilille. Suurem-

pikokoisten eläinten hautauksesta sen sijaan on sovittava hyvissä ajoin.

”Hevoselle kannattaa tilata aika noin viikkoa ennen, sillä haudan kaivamiseen tarvitaan kaivinkone”, Mikko kertoo.

Hevonen on iso menetysHevosen hautaus on suuri urakka myös henkisesti. Monesti eläinlääkäri lopettaa hevosen paikan päällä ja paikalla olevil-le tilanne voi olla hyvinkin raskas. Silti moni haluaa olla rakkaan eläimensä rin-nalla loppuun saakka.

”Itsellä käy luonnon päälle eniten se, kun tapaa nuoria tyttöjä, joiden ratsuil-ta on jalka mennyt. Sitä surua on hirveä katsoa.”

Mikon mukaan moni kuitenkin yllät-tyy siitä, kuinka rauhallinen eläimen vii-

meinen matka voi olla.”Olemme saaneet kiitosta eläinten

kohtelusta ja siitä, että ei ole kiire mi-hinkään. Jos omistaja haluaa hiljentyä vielä haudan äärellä, se hänelle suo-daan.”

Apua surutyöhönMikko huolehtii hautausmaan ylei-sestä kunnosta, mutta hautojen siis-teys on omistajien vastuulla. Apua on kuitenkin aina saatavilla.

“Yhtään eläintä en ole jättänyt hau-taamatta. Tarvittaessa haen eläimen eläinlääkäriltä haudattavaksi. Voin hakea lemmikin myös kotoa ja viedä sen nukutettavaksi, jos omistaja ei sitä itse pysty tekemään”, Mikko kertoo.

Työssään Mikko kohtaa paljon su-rua, ja hän toteaakin olevansa jotain eläinlääkärin ja papin väliltä.

”Monet haluavat purkaa tuntojaan, etenkin jos eläin on kuollut ennen ai-kojaan. Jokainen tapaus on erilainen, mutta aina ne koskettavat.”

Teksti: Heidi Hahtola

11

Jaakko tekee virkansa puolesta myös eläinsuojelutarkastuksia. Vapaaehtoisten eläinsuojelu-

työn hän näkee viranomaistyötä täydentävänä.

”Yhteistyö on ehdottomasti pai-kallaan, koska julkisia resursseja eläinten hyvinvointiin ei ole liikaa. Eläinsuojeluyhdistykset tarjoavat kattavaa neuvontaa ja tukea sitä tarvitseville, ja useat tilanteet ja ta-paukset voidaan hoitaa ilman viran-omaisia”, hän toteaa.

Valvontakäynnit ovat monesti vaativia.

”Suurimmassa osassa kohteita eläinsuojelutarkastus tulee yllätyk-senä ja luonnollisesti on epämuka-vaa, kun viranomainen tulee, usein varoittamatta, tutkimaan eläintä ja sen elinympäristöä. Valtaosa ihmi-sistä kuitenkin hyväksyy tarkastuk-sen suorittamisen ilman tarvetta po-liisin virka-apuun”, Jaakko kertoo.

Toisaalta entisestään rajallisia resurs-seja kuormitetaan myös perättömillä eläinsuojeluilmoituksilla. Jaakko har-mitteleekin niistä seuraavaa ylimääräistä työtä sekä mielipahaa, jota aiheettomat ilmoitukset aiheuttavat tarkastuskohteis-sa.

”Taustalla on tavallisimmin ihmisten vuorovaikutuksen puute ja viranomai-siin ollaan suoraan yhteydessä. Mikäli naapurin koiran haukkuminen ärsyttää, ei kysymyksessä ole suoranaisesti eläin-suojelurikkomus.”

Eläinsuojelulaki vaatii täydentämistäJaakko kokee eläinsuojelulain monilta osin riittämättömäksi.

”Laki ei ole kovin tiukka eikä takaa eläimelle välttämättä hyvää elämän laa-tua. Lakien ja asetuksien rikkomuksista tai törkeistäkään eläinsuojelurikoksis-ta ei anneta kovia tuomioita. Tiukempi lainsäädäntö olisi paikallaan”, Jaakko toteaa.

Uuteen eläinsuojelulakiin hän toivoisi

esimerkiksi selkeän kannanoton pentu-tehtailun suhteen. Myös eläinten hank-kimisen sääntelyä ja eläinten, erityisesti koirien, sopeuttamista yhteiskuntaan tu-lisi pohtia.

”Mallia voisi ottaa Keski-Euroopasta, missä koirat tallustavat fiksusti kaduilla kytkemättöminä ja niiden liikkuminen julkisissa ja kaupallisissa tiloissa on varsin vapaata. Toki koiranomistajat-kin voisivat petrata julkisuuskuvaansa Suomessa vaikkapa keräämällä hieman ahkerammin koiriensa tarpeita ulkoilu-väyliltä”.

Eläinlääkärinä hän on huolissaan myös liiallisesta jalostuksesta.

”Kun eläimiä jalostetaan ulkonäön ja söpöyden perusteella, on lopputulokse-na usein sairas koira. Tästä esimerkkinä ahtaista hengitysteistä kärsivät koirat. Mikäli jalostuksen perusteena on eläi-men suorituskyky, kuten metsästyskoi-rilla, karsiutuvat huonot ominaisuudet populaatiosta tehokkaammin. Tässäkin on toki nykyteknologia tullut apuun ja koirille on avattu genetiikkaan perustu-va match making -palvelu.”

Kaikenkarvaisia potilaitaJaakko on toisen polven eläinlääkäri, ja työ on selkeästi lähellä miehen sydäntä.

”Eläinten hoito on palkitsevaa ja mer-kityksellistä”, Jaakko sanoo.

Viime kädessä vastuu eläimen hoidos-ta on kuitenkin aina omistajalla. Esimer-kiksi jatkuvasti yleistyvä ylipaino olisi ennaltaehkäistävissä.

”Harvat eläimet sääntelevät syömi-siään kovin tarkasti, vaan syövät kaiken tarjolle asetetun. Vastuu ja velvollisuus on omistajalla.”

Jaakko myös muistuttaa, että eläimel-läkin on oikeutensa.

”Eläimellä on lajityypilliset käyttäy-tymistarpeet ja vaatimukset. Näitä sen tulisi saada tyydyttää, erityisesti sosiaa-lisesti: Ihminen ei ole koiralle koira.

Kissoilla puolestaan on voimakas saalistusvietti jonka voisi määritelläkin heidän työkseen. Tavanomainen asuin-huoneisto automaattisesti täyttyvällä ruokintakupilla on kissan näkökulmasta tylsistyttävä ratkaisu.”

Teksti: Heidi Hahtola

Yhteistyöeläinlääkäri näkee työssään koko eläintenpidon kirjonKaupungineläinlääkäri Jaakko Väyrynen on toiminut Oulun ESYn yhteistyöeläinlääkärinä noin vuoden ajan. Jaakko huolehtii yhdistyksen kautta uutta kotia etsivien eläinten perusterveydenhuollosta, kuten rokotuksista, sirutuksista sekä leikkauksista. ”Yhteistyö on sujunut mutkattomasti”, Jaakko tiivistää.

© Paavo Hahtola

12

ELLU-kurssin päämääränä on an-taa kurssilaisille heidän kaipaa-maansa tuoretta ja luotettavaa

tietoa eläimistä. Kurssilla käsitellään esimerkiksi eläinten hyvinvointia, eri-laisten lemmikkien erityispiirteitä, lem-mikin hankintaa ja ongelmatilanteiden selvittämistä. Myös ikävistä asioista, kuten kuolemasta ja sairastumisesta, keskustellaan, koska nekin ovat osa lem-mikin omistajan elämää.

Joustamisen varaakin on; erään kurs-sin osallistujat olivat kiinnostuneita uhanalaisista eläimistä, joten kurssilla perehdyttiin muutamaan lapsia kiin-nostaneeseen villieläinlajiin. Kurssille osallistumisen kannalta ei siten ole olen-naista se, onko kotona jokin lemmikki tai ollaanko sellaista hankkimassa. Tär-keintä on asenne, halu toimia niin kesy-jen kuin luonnossakin elävien eläinten hyväksi.

Tavoitteena on oppia arvioimaan, milloin ihminen toimii eläimen, milloin puolestaan itsensä parhaaksi. Kurssi he-rättelee jokaisen pohtimaan kriittisesti,

miksi esimerkiksi haluaa lemmikin.

ELLU käytännössäELLU-kurssit sisältävät 12 tuntia moni-puolista asiaa. Tyypillisesti koulutus on jaettu kuuteen kahden tunnin mittaiseen tapaamiskertaan, joista jokaisen sisällöt on suunniteltu ennalta. Vaikka käsitel-täviä aiheita on runsaasti, pyritään tun-nelma pitämään innostavana ja ajatuksia herättävänä.

Konkretia kuuluu ELLU-kou-lutukseen olennaisesti. Joskus askarrellaan leluja eläimille, toisella kertaa puolestaan vie-raillaan vaikkapa kissoja hoi-tavassa sijaiskodissa. Voidaan tehdä näytelmiä, piirtää tai koo-ta tietoa kiinnostavista aiheista. Kaiken pohjana on se, millainen on kurssin kulloinenkin osallis-tujaryhmä.

Keskustelu ja tekeminen ovatkin kursseilla tärkeämpi osa kuin tiedon ulkoa pänttääminen. Vain oman ajattelun kautta voi kasvaa vastuuntuntoiseksi eläinasioiden pohdiskelijaksi. Pyrkimyksenä silti on, että jokainen kurssilainen lähtee tapaamisen jälkeen kotimatkalle hyvillä mielin, joskin pää täynnä monenlaisia ideoita.

ELLUa Oulussa? Oulussa on muutamia EL-

LU-eläintaitokouluttajia. Tulevia kurs-seja suunnitellaan sen mukaan, millai-sia mahdollisuuksia ilmaantuu. Tällä hetkellä paras väylä koulutuksien jär-jestämiseen on koulujen kerhotoimin-ta, jonka kautta viime vuonna pidettiin ELLU-kursseja Takkurannan koululla ja Oulun normaalikoululla. Koulujen kans-sa tehdyn yhteistyön ansiosta kurssit oli-vat ilmaisia osallistujille.

Innostuitko ELLU-kursseista? Tiedon varmistuneista kursseista löydät ELLUn verkkosivuilta. Kiinnostuneet voivat tiedustella suunnitteilla olevia kursseja myös paikalliselta eläinsuojeluyhdistyk-seltä.

Innostuitko Ellu-kouluttajaksi ryhty-misestä? Ohjaajien koulutus järjestetään perinteisesti joka syksy. Myös ohjaajien koulutuksesta tiedotetaan ELLUn verk-kosivuilla. Innokkaita tekijöitä kaiva-taan aina!

Tekstit: Eveliina Okkonen

ELLU = Innostava yhdistelmätietoa ja vastuullisuuttaELLU-eläintaitokoulutus on tarkoitettu 10–16-vuotiaille eläinrakkaille lapsille ja nuorille. SEYn paikallisyhdistysten järjestämät kurssit ovat paitsi hauska tapa oppia eläimistä, myös ennaltaehkäisevää eläinsuojelutyötä.

© Essi Petäjäniemi

Tavoitteena on, että jokainen kurssilainen

lähtee kotimatkalle hyvillä mielin, joskin pää täynnä

monenlaisia ideoita.

13

Miten saisin isän suostumaan marsun ostamiseen? Oon luvannu säästää ite rahat

siihen ja hoitaa sen täysin yksin, mutta siltikään isä ei suostu!

Monessa kodissa käydään jatkuvaa keskustelua lemmikin hankkimisesta. Joillakin lemmikkitoiveet vaihtelevat viikottain, toiset puolestaan hinkuavat koiraa kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Koko perheen kannalta tärkeää on, että lemmikkiä ei hankita luovutustaistelun tuloksena pelkästään lapsen vastuulle.

Harkintaa hankintaanLemmikin hankinnan tulisi aina tapahtua vasta pitkän harkinnan jälkeen. Nopeasti tehdyt päätökset johtavat usein petty-myksiin, kun vaikkapa hauskaksi leikki-kaveriksi oletettu hamsteri paljastuukin päivät nukkuvaksi ja yöt häkissään myl-lääväksi otukseksi. Seurauksena voi olla myös suoranaisia ongelmia, jos perheen ja lemmikin tarpeet eivät kohtaakaan.

Pohtimisen voi aloittaa siitä, mikä

sopii juuri tähän elämäntilanteeseen ja mitä kyseiseltä eläimeltä halutaan. Esi-merkiksi monet matelijat ja vaihtoläm-pöiset eläimet ovat lemmikkejä, jotka eivät kaipaa koskettelua tai leikkiseuraa. Samaan aikaan ne saattavat vaatia sato-jen, jopa tuhansien eurojen panostamista varusteisiin.

Tietoa on saatavillaSen jälkeen, kun on päästy selvyyteen sopivasta eläinlajista, päätetään tulevan perheenjäsenen hankintapaikka. Vaihto-ehtoja on yksityisistä kasvattajista eläin-kauppoihin ja löytöeläinkoteihin. Kus-sakin on hyvät ja huonot puolensa, ja niitä voi punnita suhteessa siihen, mitä pitää eläintenpidossa itselleen oikeana vaihtoehtona.

Lemmikin omistamisen vaatimukset eivät pääty siihen päivään, kun lem-mikki saapuu kotiin; tiedon hankintaa ja päivitystä vaaditaan aika ajoin myös jatkossa. Tietoa on runsaasti saatavilla netin, TV:n, kirjojen ja erilaisten kurssi-

Luotettavaa eläintietoa vaikkapa täältä:ELLU-koulutuksen omat sivut sisältävät muun

muassa tietoa lemmikeistä, videoita ja erilaisia testejä:

www.elaintaito.fi SEYn sivuilta löytyy asiaa sekä luonnonvaraisista

eläimistä että lemmikeistä: www.sey.fi/elaintietoa Tietoa jyrsijöistä ja kaneista saa vaikkapa

Lemmikkitieto-sivustolta: www.lemmikkitieto.fiKennelliiton sivuilta löytyy tuore, kattava kurssi

koiranomistajille: www.koiranomistajanperuskurssi.fi Kissoista löydät tietoja Eläinten viikon alla

avattavalta sivustolta: www.kissatieto.fi

Tietopohja kuntoon ennen lemmikin hankintaaen kautta.

Kaikki liikkeellä oleva tieto ei kuiten-kaan ole totuudenmukaista, esimerkiksi osa yleisistä eläimiin liittyvistä usko-muksista on osoitettu auttamattomasti paikkansapitämättömiksi. Lähdekriitti-syys onkin avainsana.

14

Oulun seudun eläinsuojeluyhdistys kuuluu Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liittoon. SEY aloitti toimin-tansa jo vuonna 1901 ja tänä päivänä se muodostaa

hieman reilun 10 000 jäsenen voimin Suomen suurimman eläinsuojelujärjestön ja eläinsuojelun asiantuntijan.

SEYn toimialaan kuuluvat kaikki eläinlajit (tuotanto-, har-raste-, seura-, turkis- ja koe-eläimet sekä luonnonvaraiset eläi-met) ja liiton toiminta kattaa koko maan.

SEYn arvot - eläinrakkaus, asiantuntemus sekä yhteistyökykySEYn toiminnan ydin on eläinsuojelutyön toteuttaminen käy-tännössä sekä eläinten hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun edis-täminen. Tämä tapahtuu ensinnäkin vaikuttamalla eläimiä koskevaan lainsäädäntöön, mitä SEY tekee muun muassa an-tamalla lausuntoja, pitämällä tiivistä yhteyttä päättäjiin sekä osallistumalla eläinsuojelun edustajana työryhmiin ja neuvot-telukuntiin.

Järjestöllä on useita edustajia esimerkiksi tuotantoeläin-ten hyvinvoinnin neuvottelukunnassa sekä valtakunnallisessa koe-eläinlautakunnassa, jossa eläinkokeisiin voidaan vaikuttaa käytännön tasolla. SEY on vahvasti mukana myös ajankohtai-sessa eläinsuojelulainsäädännön uudistamisprosessissa.

Toiseksi, SEY tekee monipuolista yhteistyötä eläinalan toi-mijoiden kanssa eläinten aseman parantamiseksi. Näitä tahoja ovat maatalousalan järjestöt, luonnonsuojelujärjestöt, hevos-alan järjestöt, maa- ja metsätalousministeriö sekä Evira. Lisäk-si SEY edistää eläinten hyvinvointia kampanjoimalla, koulut-tamalla ja tiedottamalla.

Eläinsuojeluongelmien ennaltaehkäisy on SEYlle erityisen tärkeää ja siksi toiminta lasten ja nuorten kanssa on keskeisellä sijalla. Järjestö tekee myös kansainvälistä yhteistyötä osallistu-malla Suomen edustajana EU-eläinsuojelulainsäädännön kehit-tämiseen.

Vapaaehtoiset toiminnan perustaKäytännön eläinsuojelutyö tapahtuu ruohonjuuritasolla 41 jä-senyhdistyksen ja noin 80 vapaaehtoisen eläinsuojeluvalvojan ja -neuvojan voimin.

SEYn eläinsuojeluvalvojat käyvät saamiensa ilmoitusten perusteella tarkistamassa vuositasolla noin 2 000 eläinten-pitopaikkaa, joissa on epäilty eläintä kohdeltavan huonosti. Suuri osa tapauksista selviää neuvonnalla ja yhteistyöllä eläi-men omistajan kanssa, vakavissa tapauksissa asiat siirretään viranomaisten hoidettavaksi. Eläinsuojeluvalvojat ja -neuvojat antavat vuosittain noin 20 000 kertaa neuvoja erilaisissa eläin- ongelmissa.

Liiton rakenneSEYn operatiivista toimintaa johdetaan järjestön toimistosta käsin, joka sijaitsee Helsingissä. Paikallisyhdistysten ja toi-miston lisäksi liiton toiminnassa keskeisellä sijalla ovat liit-tohallitus ja liittovaltuusto, joista jälkimmäinen on SEYn ylin valtaa pitävä elin.

Valtuusto koostuu paikallisyhdistysten edustajista ja se ko-koontuu kahdesti vuodessa, keväisin ja syksyisin. Oulun eläin-suojeluyhdistyksen edustaja liittovaltuustossa on tällä hetkellä pj Johanna Heffernan (varajäsenet Suvi Ponnikas ja Eija Lepis-tö).

SEYn vahvuus on monipuolinen eläinsuojelutyö, jota toteu-tetaan tiiviissä yhteistyössä toimihenkilöiden, liittovaltuuston, -hallituksen, eläinsuojeluvalvojien ja paikallisyhdistysten kans-sa. Toiminnan laaja kirjo tarkoittaa myös sitä, että yhä useam-man on mahdollista löytää oma tapansa tehdä eläinsuojelutyötä SEYn kautta. Mikä voisi olla sinun keinosi?

Teksti: Suvi Ponnikas Lähde: SEY ry

Oulun ESY on SEYn jäsenyhdistys

15

sekä huolehtimaan kissan-sa leikkauttamisesta.

Eläinsuojeluyhdistyk-set tekevät työtä kissojen hyväksi ympäri vuoden. Oulun ESYllä on tälläkin hetkellä useita kissoja etsi-mässä loppuelämän kotia. Niihin voi tutustua Oulun ESYn blogissa osoitteessa www.oulunesy.blogspot.com, sekä kodittomat.info -sivustolla, jolta löytyy järjestöjen kautta kotia et-sivät eläimet kautta maan.

Vaikka kissa on Suomen yleisin seuraeläin, siihen liittyy edel-leen monia virheellisiä usko-

muksia ja harhaluuloja. Tästä syystä kis-sa ei aina saa ansaitsemaansa arvostusta ja hyvää kohtelua.

SEY pyrkii Eläinten viikolla jakamaan tietoa etenkin lapsille, ja kissamaista viikkoa varten onkin koottu alakoululai-sille suunnattu Kissan elämää -tietopa-ketti. Kissatietoa on tarjolla myös suu-relle yleisölle Kissatieto.fi -sivustolla, joka avataan Eläinten viikon alla. Sivus-tolta löytyy ajankohtaista tietoa kissojen käyttäytymisestä ja hoidosta sekä kissa-myyttejä ja tosiasioita.

Joka vuosi noin 20 000 kissaa hylätään tai lopetetaan ei-toivottuina. Eläinten viikolla kannustetaankin lemmikinhank-kijoita tarjoamaan koti kodittomalle

Eläinten viikollamurretaan kissamyyttejä

Eläinten viikko on vuosittain 4. - 10. lokakuuta vietettävä teemaviikko, jota on vietetty Suomessa vuodesta 1959 alkaen. SEY on tuottanut jo 22 vuoden ajan Eläinten viikolle ilmaisen aineistopaketin, jota voi tilata opetustarkoituksiin.

Kissat työllistävät löytäeläinko-tien henkilökuntaa etenkin ke-säisin ja syksyisin.

”Kesällä moni antaa kissojen kulkea vapaana, mikä näkyy myös löytöeläin-ten määrissä. Loput kulkureista nouki-taan syksyllä ilmojen viiletessä”, Tarja Kurikka Oulun Eläinkodilta kertoo.

Viime vuonna Eläinkodille toimitettiin 130 kissaa Oulusta ja ympäristökunnista reilu 50. Kurikan mukaan suurimmalle osalle kissoista löytyy oma koti.

”Vajaa puolet löytää vanhaan kotiinsa ja valtaosa lopuista pääsee uuteen kotiin. Valitetta-vasti löytökissojen joukossa on myös sairaita ja villejä, jotka eivät ole enää sijoituskelpoisia.”

Kurikka kertoo villiintynei-den kissojen vähentyneen Oulun seudulla, mutta joitain pentueita on tänäkin kesänä loukutettu.

Siru auttaa löytämään omistajanOma kissa pysyy varmimmin turvassa, jos se on täysin sisäkissa tai ulkoilee vain valvotusti.

”Kissalle voi rakentaa ulkoiluhäkin tai käyttää sitä valjaissa ulkona. Vapaana liikkuville kissoille voi laittaa esimer-

kiksi pannan, jossa on omistajan yhteys-tiedot”, Kurikka ohjeistaa.

Myös ihon alle laitettava mikrosiru auttaa omistajan löytämisessä. Sirun lukemiseen tarvittavat laitteet löytyvät löytöeläinkodeista sekä eläinlääkäreiltä.

”Kaikki Eläinkodilta uuteen kotiin lähtevät eläimet sirutetaan. Yleensä ot-

taen ihmiset siruttavat kissojaan kuitenkin aika vähän”, Kurikka kertoo.

Kissat edelleen aliarvostettujaKodittomia kissoja on monin-kertaisesti koiriin verrattuna. Syynä on osittain se, ettei kisso-ja aina arvosteta tarpeeksi.

”Kissoja on helppo ottaa, niitä saa ilmaiseksi eivätkä ne vaadi paljoa. Mutta kun esimerkiksi leikkauttaminen tulee ajankoh-taiseksi, ei halutakaan maksaa”, Kurikka pohtii.

Oulun Eläinkoti huolehtii Oulun seudun löytökissoista

SEYn Eläinten viikon 2013 teemana on kissa. Myös Oulun seudun eläinsuojeluyhdistys kampanjoi kissojen puolesta viikon aikana. Yhdistys järjestää esimerkiksi kissojen sirutus- sekä leikkaustempauksia yhteistyökumppaneidensa kanssa.

© Hanna Heikkilä

16