NUORI NÄYTÖSSÄ –

OPPIMISVAIKEUKSISTA OPPIMISEN ILOON

Tapauskuvaus kahden lähihoitajaopiskelijan oppimispolustakoulutusohjelmanäytössä

Tuija Takala2003

HERO ry:n Näyttö-projekti & HESOTE:n Näytän osaamiseni -projekti

NUORI NÄYTÖSSÄ –

OPPIMISVAIKEUKSISTA OPPIMISEN ILOONTapauskuvaus kahden lähihoitajaopiskelijan oppimispolusta

koulutusohjelmanäytössä

SISÄLLYS

1 JOHDANTO..................................................................................................................2

2 NÄYTTÖ OSAAMISEN OSOITTAJANA...................................................................3

3 NÄYTTÖPORTAAT HESOTE:SSA............................................................................5

4 ASKELMIA PERUSOPINTOJEN NÄYTÖISSÄ........................................................7

5 OPPIMISKOKEMUKSIA KOULUTUSOHJELMANÄYTÖISSÄ...........................10

5.1 Näyttöön valmistautuminen.....................................................................................11

5.1.1 Opiskelijoiden tunnelmat ennen näyttöä: ”Nippu käteen ja baanalle”...........11

5.1.2 Ohjaavat opettajat ennen näyttöä.....................................................................13

5.2 Kokemuksia näytön aikana......................................................................................14

5.2.1 Satu saa varmuutta: ”Itse asiassa mä olen oikeen ylpee itestäni”...................14

5.2.2 Taru motivaation lähteillä: ”Asiakaspalvelu on mun ala”...............................16

5.3 Näyttö päättyy..........................................................................................................18

5.3.1 Sadun näyttötunnelmat: ”Toiminnallinen puoli on ihan hyvä, mut…”...........18

5.3.2 Tarun näyttöpäätös: ”On sellanen olo, että on onnistunu”.............................20

5.3.3 Ohjaavien opettajien jälkipeli..........................................................................22

6 LOPUKSI: OPISKELIJAN OSAAMISEN ÄÄRELLÄ..............................................24

LÄHTEET............................................................................................................................27

0

1 JOHDANTO

”Just se kun sai tehä oman maun mukaan, sillon ne suju paljo paremmin. - - Eikä jätä niin helposti tekemättä.”

Aloitussitaatti kertoo siitä, miten opiskelija kuvaa nuorten näyttöjen näyttötehtävien

tekemistä. Näyttötehtävä, joka antaa tilaa opiskelijan ominaislaadulle, oppimistyylille ja

vahvuuksien käytölle, antaa hänelle parhaat mahdollisuudet näyttää osaamistaan ja motivoi

tekemiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osaamisen tavoitteista tingitään – näin

vain annetaan opiskelijalle entistä laajemmat mahdollisuudet osaamistapojensa

esilletuomiseen. Tämä on lähtökohta ammatillisen peruskoulutuksen nuorten näyttöjen

kehittämistyössä.

Tämä tapauskuvaus esittelee näyttöprosessia lähinnä opiskelijan näkökulmasta.

Tarkastelen opiskelijan oppimispolkua koulutusohjelmaopintojen näytön aikana.

Painopisteenä on seurata, miten opiskelija käyttää vahvuuksiaan näytön aikana ja mitä

mahdollisuuksia hänellä on kompensoida oppimisvaikeuksien tuomia haittoja.

Oppilaitoksena on Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos (HESOTE) ja sen

tutkintoon johtava lähihoitajakoulutus. Selvitystyö on tehty kevätlukukaudella 2003 HERO

ry:n Näyttö-projektin tuella yhteistyössä HESOTE:n Näytän osaamiseni -projektin kanssa,

jotka kummatkin ovat nuorten näyttöjä kehittäviä ESR-projekteja.

Selvityksessä on ollut mukana kaksi opiskelijaa. ”Taru” on ollut mukana Helsingin

sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen Näytän osaamiseni -projektin näyttöpilottiryhmässä

jo perusopintojen aikana. Hänen kannaltaan tarkastellaan näyttöprosessia ja osaamisen

kasvua pitemmällä perspektiivillä. Tarulla on todettu lukivaikeus syksyllä 1999, ja vain

opintojen alussa hän kävi melko säännöllisesti lukiopetuksessa. Opinnot ovat venyneet

motivaatio-, sairastelu- ja elämäntilanneongelmien vuoksi. Keväällä 2003 Tarun opinnot

näyttävät siltä, että valmistuminen on lähellä, ja hän osallistui Asiakaspalvelu ja

tietohallinta -koulutusohjelman näyttöön.

Opiskelija ”Satu” on ensimmäisessä näytössään kevätlukukaudella 2003 Lasten ja nuorten

hoito ja kasvatus -koulutusohjelman ensimmäisellä lukukaudella. Nuorten näytöt on

hänelle siten uusi asia. Satu on aloittanut lähihoitajaopinnot syksyllä 2000, ja hänellä

todettiin opintojen alussa lukivaikeus. Sairastelun vuoksi opinnot käynnistyivät keväällä

1

2001, ja Satu on käynyt koko opiskelun ajan säännöllisesti lukiopetuksessa. Sadun sanoin:

”Ilman lukiopetusta mä olisin keskeyttäny jo aika päivää sitten.” Tavoitteena hänellä on

valmistua lähihoitajaksi joulukuussa 2003.

Olen tehnyt selvitystyöni haastattelemalla Satua ja Tarua ennen näyttöä, näytön aikana ja

näytön jälkeen. Ennen näyttöjen alkua ja näyttöjen jälkeen haastattelin myös näiden

kahden opiskelijan ohjaavia opettajia. Sadun näyttöä seurasin myös siten, että kävin

keskustelemassa Sadun ja hänen työpaikkaohjaajansa kanssa näytön etenemisestä

työssäoppimispaikassa. Olin lisäksi mukana ohjaavan opettajan, työpaikkaohjaajan ja

Sadun arviointikeskustelussa näytön loppupuolella. Toimin HESOTE:ssa lukiopettajana,

joten opiskelijat ovat tulleet minulle tutuiksi myös lukiopetustyössäni.

Suuri kiitos kuuluu Sadulle ja Tarulle, jotka opintotehtävien, oppituntien ja

työssäoppimisen lomassa antoivat luvan ja aikaa haastatteluihin ja ”koekaniinina”

olemiseen! Selvitystyö ei olisi myöskään onnistunut ilman avuliaita Sadun ja Tarun

opettajia ja Sadun työpaikkaohjaajaa, jotka arjen kiireessä osallistuivat haastatteluihini ja

kyselyihini. Selvitystyöni etenemisessä myös Näytän osaamiseni -projektin

projektikoordinaattorin apu on ollut erittäin tärkeää. Kiitos HERO ry:lle, että selvitystyö on

ollut mahdollista!

2 NÄYTTÖ OSAAMISEN OSOITTAJANA

Opetushallitus määrittelee nuorten tutkintoon johtavan peruskoulutuksen näytöt

seuraavasti:

”Näytöillä tarkoitetaan työelämän kanssa yhteistyössä järjestettäviä opinnäytteitä, joissa opiskelija osoittaa, miten hyvin hän on saavuttanut ammatillisten opintojen tavoitteet ja työelämän edellyttämän ammattitaidon. Näytöt ajoittuvat koko koulutuksen ajalle.”

Näyttöjen kehittelytyö on ollut käynnissä useamman vuoden erilaisissa

näyttöpilottioppilaitoksissa, ja nuorten näytöt tulevat kehittelytyön jälkeen osaksi kaikkia

ammatillisia perustutkintoja. Näytön perusrakenne on seuraava:

- perehdytys ja ohjaus näyttöön- näyttö oppilaitoksessa ja/tai työpaikalla- näytön arviointi- palaute näytöstä

2

- seuraavien näyttöjen kehittäminen.

Näytöt liittyvät työssäoppimiseen: opiskelija osoittaa osaamisensa mahdollisimman

aidoissa työelämän tilanteissa joko oppilaitoksessa tai työpaikalla. Näytöissä kannattaa

korostaa oppimisen prosessiluonnetta, ei yksittäisiä suoritteita. Tämä korostuu Näyttö-

projektien väliraportissakin: ”Näytöistä tulee tehdä prosessi, jossa ei arvioida ainoastaan

valmista tuotetta, vaan koko prosessia.” (Nyyssölä 2003, 36.) Tavoitteena on ollut kehittää

opiskelijoiden tukea ja ohjausta ennen näyttöä, näytön aikana ja näytön jälkeen.

Kansallisten näyttöpilottien perusteella opiskelijoita pitää perehdyttää, ohjata ja tukea

eniten ensimmäisessä näytössä. Etenkin näytön vaatimukset, arviointilomakkeet, suullinen

ja kirjallinen perehdytys on tärkeää. Ohjauksen ja tuen tulee olla oikea-aikaista ja

opiskelijan tarpeista lähtevää. Ennen näyttöä on selvitettävä:

o näytön tarkoitus ja merkityso näytön sijoittuminen opintokokonaisuudessao näytön eri osato näytön suoritusperiaatteet ja näyttöympäristöto tuki- ja ohjauspalvelut näytön aikanao näytön arviointiperusteeto näytön vaikutus opintojen etenemiseeno mitä tarkoittavat näytön hylkääminen, uusiminen ja korottamineno näytön vaikutus opintokokonaisuuden ja tutkintotodistuksen arviointiino näyttöön osallistuvien osapuolten roolit, vastuut ja tehtävät.

Perehdytyksen tavoitteena on vähentää jännittämistä, epävarmuutta ja lisätä luottamusta

näyttöön. Keinoina on näyttöpiloteissa käytetty mm. infotilaisuuksia sekä näyttötehtäviin,

-ohjeisiin ja -arviointiin tutustumista, on järjestetty tukiopetusta ja laadittu

näyttösuunnitelmia ja tutustuttu näyttöpaikkaan. (Pohjolainen & Vesaaja 2001; Stenström

2001.)

Näyttöprojekteissa on useita tavoitteita, mutta oppimisvaikeuksisten ja erilaisten

oppijoiden kannalta on ollut merkittävää, että projektin tavoitteissa on otettu heidät

selkeästi huomioon. Opiskelijan oppimisvaikeus on aina yksilöllinen, se ilmenee eri

oppijoilla ja eri opiskelutilanteissa eri tavalla: toisilla on hankaluuksia niin sanotuissa

akateemisissa taidoissa (kielellinen osaaminen, kirjoittaminen, lukeminen, matematiikka)

tai keskittymisessä/tarkkaavuudessa tai motoriikassa, hahmottamisessa, käden taidoissa,

työsarjoissa, muistamisessa tai laajasti elämänhallintaan liittyvissä seikoissa.

Oppimisvaikeudet tulisi ottaa huomioon opetuksessa, näytön suunnittelussa, toteutuksessa

3

ja arvioinnissa. Opiskelijaa ei pidä laittaa näyttöihin epäonnistumaan, vaan oppilaitoksissa

on tarkoitus löytää tuki- ja ohjauskeinoja, joiden avulla opiskelija pääsee osoittamaan

osaamistaan. Tähän liittyen näyttöprojektien pääperiaatteita ovat esimerkiksi (Nyyssölä

2003, 38):

- ”opiskelijoiden oppimisvaikeuksien löytäminen jo ennen kuin vaikeudet ja puuttuvat suoritukset alkavat kasaantua

- eri osapuolten ja toimijoiden tehtävien määrittely opiskelijoiden tukemisessa- ohjauksen oikea-aikaisuus, systemaattisuus ja suunnitelmallisuus- opiskelijan informoiminen näyttötilanteesta mahdollisimman avoimesti ennen

näyttöä- näyttöihin liittyvien ohjaus- ja tukitoimien kehittäminen osaksi oppilaitoksen

normaalia ohjaus- ja tukitoimintaa- näyttö- ja ohjaustoiminta osaksi oppilaitoksen tutor-toiminnan kokonaisuutta- mahdollisten keskeyttämisten estäminen- mahdollisten hylättyjen näyttöjen joustava uusiminen.”

3 NÄYTTÖPORTAAT HESOTE:SSA

HESOTE:n Näytän osaamiseni -projekti on ollut käynnissä elokuusta 2000 lähtien ja se

päättyy heinäkuussa 2003. Perusopintojen näytöt käynnistettiin pilottiryhmien kanssa.

Näytöt on yhdistetty työssäoppimiseen, ja ne ovat sisältäneet toiminnallisia ja kirjallisia

(tms.) tehtäviä. Perusopintojen näytöt ovat olleet lähinnä työpaikalla tapahtuvia, kaksi

kertaa on kokeiltu myös oppilaitosnäyttöä. HESOTE:n näytöissä nojaudutaan

prosessiajatteluun: näytöissä halutaan arvioida koko oppimisprosessia.

Näyttötehtävissä on pohdintatehtäviä, toiminnallisia tehtäviä ja itsearviointitehtäviä.

Tehtäväpaketissa on aina jakson tavoitteet ja arviointikriteerit. Näyttötehtävistä kootaan

portfoliot opintokokonaisuuksien mukaan: Kasvun kansio, Hoidon kansio ja

Kuntoutumisen kansio. Perusopintojen näyttötehtävistä on jokaisesta laadittu

näyttötehtäväohjeet. Portfolion tarkoituksena on se, että mahdollisimman moni opiskelija

voisi sitä tehdessään käyttää hyödykseen omia vahvoja alueitaan. Kirjallista tuottamista on

pyritty vähentämään verrattuna aiempiin työssäoppimistehtäviin, portfolioissa voi käyttää

monimuotoisia tuottamisen tapoja. Näytöissä opiskelijan työtoiminta painottuu, portfolio

on näyttöjen dokumentoinnin väline.

Joka koulutusohjelmaan on laadittu näyttötehtävät ja -ohjeistot syksyn 2002 aikana.

Koulutusohjelmia on HESOTE:ssa yhdeksän:

4

- asiakaspalvelu ja tietohallinta- ensihoito- kuntoutus- lasten ja nuorten hoito ja kasvatus- mielenterveys- ja päihdetyö- sairaanhoito ja huolenpito- suu- ja hammashoito- vammaistyö- vanhustyö.

Rakenteeltaan koulutusohjelmien näyttötehtävät ovat samantapaisia kuin perusopintojen

näyttötehtävät (toiminnallisia tehtäviä, pohdintatehtäviä, itsearviointitehtäviä, jakson

tavoitteet ja arviointi kriteereineen, oman osaamisen kokonaisarviointi). Eri

koulutusohjelmissa on tehty erilaisia ratkaisuja. Esimerkiksi osaan koulutusohjelmista

näyttöön liittyy opinnäytetyö, joissain koulutusohjelmissa on oppilaitosnäyttöjä.

Koulutusohjelmanäytöt jakautuvat kahdelle lukukaudelle. Keväällä 2003

koulutusohjelmien näyttötehtäviä on kokeiltu ensimmäisen kerran ja niistä on kerätty

palautetta jatkokehittelyä varten.

HESOTE:n näyttökokonaisuus muodostuu seuraavasta portaikosta, sitä kuljetaan

ylimmäiseltä rappuselta kohti alimmaista. Kun ollaan perillä, opiskelija astuu ammattiinsa.

Opiskelija on dokumentoinut oppimispolkunsa portfolioihin, joista syntyy ammatillisen

kasvun kansiosarja:

5

Kasvun kansioKasvun tuen ja ohjauksen

opintokokonaisuusHoidon kansio

Hoidon ja huolenpidon opintokokonaisuus

Kuntoutumisen kansioKuntoutumisen tukeminen -opintokokonaisuus

Oppimisen kansio omasta koulutusohjelmaopintokokonaisuudestaKoulutusohjelmaopinnot

4 ASKELMIA PERUSOPINTOJEN NÄYTÖISSÄ

Opiskelija Taru on osallistunut perusopintojen näyttöihin ennen koulutusohjelmaopintoja,

edellisestä näytöstä on kulunut jo lähes vuosi. Taru oli mukana pilottiryhmässä, joka teki

eri opintokokonaisuuksien portfoliokansioiden lisäksi oppilaitosnäytön.

Kun pyysin Tarua kertomaan, mikä on parhaiten jäänyt perusopintojen näytöistä mieleen,

se oli selvästi oppilaitosnäyttö. Kotihoidon näyttö tehtiin oppilaitoksessa siten, että

opiskelijat toteuttivat aidon kotihoitotapauksen perusteella dramatisoidun

kotihoitotilanteen. Tietoja heidän piti etukäteen etsiä lähteistä ja käyttää omia

työssäoppimiskokemuksiaan. Taru ei eritellyt oppilaitosnäytön oppimistuloksia, mutta

kokemuksellinen ja toiminnallinen näyttötapa oli jättänyt syvän tunnejäljen:

”Meillä oli hauskaa, kun meillä oli se kotipalvelun näytelmä. Meil oli kolme ryhmää ja sit tehtiin näytelmä eri tilanteista. Kyl se jännitti, enkä mä tiedä sitä oppimishommaa, mikä siinä oli, mut kuitenkin se oli kokemus ainakin. Mä en oo ikinä tehny mitään semmosta.”

Perusopintojen näyttöprosessista voi nostaa muutaman näkökulman opiskelijan kannalta.

Tarun haastattelusta tuon esille kolme perusopintojen näyttöaskelmaa, joita ovat

näyttötehtävien ohjeistot, tuki ja ohjaus näytöissä sekä näyttöpalaute ja -arviointi.

Perusopintojen näyttötehtäviä Taru pitää mielekkäinä kokonaisuuksina. Kirjalliset

näyttöohjeet ovat tukeneet hänen oppimistaan, hän vertailleekin näyttötehtäväohjeistoja

viimeisen työssäoppimisjakson tehtäviin näin:

”Ne [näyttötehtäväohjeet] on selkeitä. Mä tykkään, koska viime kerta, missä mä olin, oli ihan normaalit tehtävät. Mä en kyllä jotenkin sisäistänyt niitä niin hyvin. Ne [näyttöohjeet] on selkeitä, ne on ohjeistettu niin täysin, et mäkin pysyn niissä mukana paremmin. Ja sit tulee tehtyy kaikki, kun ne tulee siinä kirjassa vastaan, et nyt toi, nyt toi, niin on pakko tehä.”

Lisäksi Taru erittelee tekijöitä, jotka ovat helpottaneet perusopintojen näyttötehtävien

tekemistä. Portfolion antama vapaus tehdä kirjallisia tehtäviä on vapauttanut energiaa

tehtävien tekoon, vaikka kirjoittaminen on muissa tehtävissä tuntunutkin vastenmieliseltä.

Oleellista on se, että opiskelijan oppimista tukee mahdollisuus yksilöllisiin valintoihin, ja

omat valinnat puolestaan antavat uskoa osaamisen näyttämiseen. Lisäksi se, että

esimerkiksi omia tavoitteita on seurattava ohjeitten mukaan systemaattisesti, auttaa

pitämään etenemisrytmiä ja -ryhtiä yllä.

6

”On niit kiva kirjoittaa, siis joka viikko, et mitä aikoo tehdä ja sit kattoo, onko saanut niistä mitään aikaan tai onko ylittyny, ylittyny ne odotukset. Ja sitä mä tykkään kirjoittaa sillai vapaamuotoisesti muutenkin niin paljon, et kun siinä saa tehä vähän niin kun ite tahtoo. Kun sit ne tavalliset [työssäoppimistehtävät] menee niin kaavamaisesti, mut tos voi tehdä niin kun vähän oman mielen mukaan.”

Taru kiteyttää vielä näyttötehtäväohjeiden onnistuneet puolet siten, että hänen oppimistaan

tukee tehtävämuotojen vapaus, ja toisaalta se, että hänen tekemistään vahditaan

positiivisella tavalla eli ei anneta löysäillä ja siirtää tehtävien tekoa hamaan tulevaisuuteen.

Ohjeiden pitää olla helppolukuisia, mutta riittävän tarkkoja. Tehtäväohjeiden pitää edetä

loogisesti ja antaa tarkat ohjeet, mitä pitää tehdä ja miten saa tehdä. Onnistumisen takaa:

”Just se kun sai tehä oman maun mukaan, sillon ne suju paremmin, eikä jätä nii helposti tekemättä. Vahdittiin koko ajan. Tai sit jos ei tehny, jäi niin paljon jälkeen, et ei pystyny jälkeenpäin oikeen tekemään.”

Näyttökokeiluissa on korostettu, miten oppijan näyttöjen tuki ja ohjaus pitäisi ulottua

ennen näyttöä tapahtuvaan perehdytykseen ja yksilöllisiin tukikeinoihin, tukeen ja

ohjaukseen näytön aikana ja sen jälkeen. Näyttöprojektien väliraportissa korostetaan, että

perehdytys ennen näyttöä on erityisen tärkeää. Opiskelijoiden tulee saada yleistä

näyttöinformaatiota, näyttötilanteiden kulun selvityksiä ja tukitoimien esittelyjä. Tärkeintä,

että opiskelijoille tulee tunne siitä, että heitä valmennetaan uusiin näyttöihin. (Nyyssölä

2003, 38.)

Näytöt ovat olleet uusi asia niin opettajille, työpaikkaohjaajille kuin opiskelijoille.

Tiedotus- ja koulutustyötä on tehty HESOTE:ssakin paljon, jotta opettajakunta ja työpaikat

tuntisivat näyttöjen periaatteet. Opiskelijoita perehdytetään oppitunneilla. Opiskelija, jolla

on lukivaikeus, tunnilla seuraamisen hankaluuksia tai keskittymisongelmia, tuntee

nopeasti, että ”putoaa pois kärryiltä”. Nopeasti tunnilla esitellyt näyttötehtävät ja

näyttöprosessin kuvaus jättää vastaamattomia kysymyksiä opiskelijan mieleen, mikä tuo

epävarmuuden tunteen. Kirjallisten ohjeitten lisäksi tulisikin satsata aikaa näyttöjen

suulliseen esittelyyn, kertomiseen ja keskusteluun:

”Selvemmin vielä selitetty se, ettei ois jäänyt epäselväks. Toki niist sai niist ohjeista, kun lukee, mut et se olisi selkeemmin vielä kerrottu. Et ois itekin ymmärtäny, mistä niis on kyse, koska kun oli ensimmäiset harjoittelut, niin tiedettiin, et ollaan jossain näytössä, muttei kellään ollut aavistustakaan, mitä se tarkottaa. Ettei oo tullu tarpeeks tietoa. Kun toi on niin uus asia, ettei kukaan tiedä. Kyl pitäis oppilaiden, jotka on siinä mukana, tietää vähä enemmän.”

7

Näytön aikainen tuki ja ohjaus on myös hyvin yksilöllistä. Aina opiskelijakaan ei tiedosta,

mihin tarvitsisi tukea, ja aina tuen tarvetta ei olekaan. Koska näytöt ovat olleet uusi ja koko

ajan kehitteillä ollut projekti, myös tuki- ja ohjauspalveluissa on vielä aukkoja: ”Niin sitä

ei oo kyl hirveesti tippunu.” Taru ei itse ole kokenut tarvitsevansa näyttöjen aikana muuta

tukea ja ohjausta kuin lisää tietoa siitä, mistä näytöissä on kysymys. Toiminnalliset ja

portfoliotehtävät ovat hänestä sujuneet työpaikkaohjaajan kanssa omia aikojaan ilman

erityistukea.

Palautteessa ja arvioinnissa suunnataan jo tulevaan: miten opiskelijan oppiminen jatkuu

ja mitä hän voi korostaa ja kehittää tulevissa näytöissä. Näyttöpalautteen tulisi olla

rakentavaa, opiskelijan vahvuudet huomioon ottavaa ja kannustavaa. Nuoren opiskelijan

itsetunnolle ei ole yhdentekevää, miten ja millaista palautetta hän saa.

Työpaikkaohjaajien palautteesta Tarulla on neutraalit muistikuvat. Hän luottaa myös

omaan itsearviointiinsa ja aloitteellisuuteensa: ”Sen on vaan huomannu itte, mitä on

oppinu. Et kun on pakko näyttää - - mut sit joutuu itekin kattoon, mitä mä teen

seuraavaksi.” Hoidon ja huolenpidon näyttötehtävästä, joka toteutettiin yhtenä

näyttövuorona, Taru kommentoi, että sai hyvää yksilöityä palautetta. Opiskelijankin

kokemus puoltaa sitä, että näyttö on prosessinomainen eikä perustu vain yhteen

näyttöpäivään ja -viikkoon. Jatkuva näyttö voi taata sen, että palaute ja arviointi on

jatkuvaa ja antaa oikeudenmukaisen kuvan osaamisesta.

”Mäkin silloin suihkuttelin ja käytin vessassa ja niinku aamupalan, hoidin potilasta. Kyl se oli varmaan niillekin helpompaa, niitten oli sit helpompaa arvioida. Mut ei se kyl tietysti niin menny, et ne vaan sitä arvioi, et kyl se onneksi koko juttu. Koska sit jos sä mokaat siin aamupäivän aikana, niin menee koko kenttä siihen. Kyl se on pakko kattoo laajemmalta. Et toi on tietysti sit se, mis sit näyttää loppujenlopuks. Ja tuki oppimista siinä mielessä, että sillon joutu harjoittelemaan paljon asioita ennen sitä aamuvuoroo. Joutu sit pakosta oppimiaan kaikkea uutta.”

Kolmikanta-arviointi sopii opiskelijalle: opettajan, työpaikkaohjaajan ja opiskelijan

yhteinen arviointikeskustelu on parhaimmillaan opiskelijaa kannustavaa ja oppimiseen

rohkaisevaa. Tarun arviointikeskustelut ovat aina sujuneet hyvässä hengessä. Näissä

tilanteissa opettajan roolikin nousee tärkeänä tukijana esille:

”Ne on aina sellasii miellyttäviä tilaisuuksia, jossa ketään ei haukuta. Saa niin kun sitä tukea ja turvaa, että joku käy kattomassa ja joku käy juttelemassa, että onko nyt varmasti kaikki hyvin. Sellasta huolenpitoa, se varmasti tukee, että ei oo yksin.”

8

9

5 OPPIMISKOKEMUKSIA KOULUTUSOHJELMANÄYTÖISSÄ

Tämän selvityksen opiskelijat ovat opinnoissaan koulutusohjelmavaiheessa.

Koulutusohjelmissa näyttö jakautuu kahdelle lukukaudelle. Satu ja Taru opiskelevat eri

koulutusohjelmissa, ja heidän opintonsa ovat eri vaiheissa. Satu on näytöissä mukana

ensimmäistä kertaa Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelman

ensimmäisenä lukukautena, Taru viimeistä kertaa Asiakaspalvelun ja tietohallinnan

koulutusohjelman toisena lukukautena.

Lasten ja nuorten koulutusohjelman näyttö koostuu kahdesta työssäoppimisjaksosta ja

niihin liittyvistä tehtävistä, opinnäytetyöstä ja oman ammatillisen kasvun kuvauksesta.

Näytöissä arvioidaan toimintaa työssäoppimisen jaksoilla, tehtäviä, opinnäytetyö sekä

opiskelijan suullista ja kirjallista itsearviointia. Näyttö dokumentoidaan portfolioon. Satu

on ensimmäisen näyttönsä aikana seitsemän viikkoa päiväkodissa, ja hän tekee näytön

aikana opinnäytetyön.

Asiakaspalvelun ja tietohallinnan koulutusohjelmassa opiskelijan näyttöön kuuluu useita

näyttötehtäviä, joista osa toteutetaan oppilaitoksessa ja osa työssäoppimisen paikassa.

Tehtävät dokumentoidaan portfolioon. Arviointi perustuu toimintaan työssäoppimisen

jaksolla, tehtäviin, tietokoneen käyttäjän A-korttiin, opinnäytetyöhön ja opiskelijan

suulliseen ja kirjalliseen itsearviointiin. Tarun näyttö on koko opiskelun viimeisellä

työssäoppimisjaksolla, joka kestää seitsemän viikkoa. Työssäoppimispaikkana on

terveysasema. Hänen tehtävänään on opinnäytetyön tekeminen ja työssäoppimisjakson

arvioiminen.

Opiskelija voi valita, tekeekö hän opinnäytetyön ensimmäisellä vai toisella

työssäoppimisjaksolla. Opinnäytetyö on tavallisesti toiminnallinen, ja toiminta

raportoidaan kirjallisesti. Jos opiskelija haluaa tai se sopii koulutusohjelman opinnäytetyön

tavoitteisiin, opinnäytetyö voi olla kirjallinen rajatusta aiheesta tehty raportti.

Opinnäytetyöhön kuuluu aina suullinen esitys.

10

5.1 Näyttöön valmistautuminen

5.1.1 Opiskelijoiden tunnelmat ennen näyttöä: ”Nippu käteen ja baanalle”

Ennen opiskelijoiden koulutusohjelmanäyttöjen alkamista haastattelin Satua ja Tarua.

Sadulle näyttökokemus on ensimmäinen, Tarulla näyttö on viimeinen, ja hänellä on

kokemusta perusopintojen näytöistä. Odotukset ja perehdytystunnelmat eivät silti poikkea

toisistaan paljoakaan, odotuksistaan he kertovat näin:

”Ei silleen, kun ei oo tarkemmin perehtynyt, ei oikeen osaa odottaa mitään. Sillon kun meidän piti tutustua tohon noin [näyttöohjeisiin/opinnäytetyöohjeisiin], ei ollu mulle selvää, mitä se piti sisällään.” (Satu)

”Joo, ja mä on vähän sekaisin siinä [näytössä/näyttötehtävissä], mä en ihan ymmärrä, mitä siihen kuuluu. - - Mä en tiedä, missä se näyttö sijaitsee. - - Täs on taas jääny vähän tää selvittäminen vähälle. - - Se on aina: nippu käteen ja baanalle.” (Taru)

Opiskelijoilla on ollut infotunti, jossa tehtävät on esitelty, ohjeisto jaettu ja käyty läpi.

Opiskelijoiden näkökulmasta näyttöihin perehdyttäminen on tapahtunut nopeasti,

näyttötehtäväkokonaisuus on jäänyt epäselväksi ja kirjallisten näyttöohjeistojen varaan

jäänyt perehtyminen ei ole ollut heille riittävää.

Tärkeä pohja opiskelijan näyttöön on se, että hän tiedostaa vahvuutensa. Vaikka näytön

järjestelyissä olisikin epäselvyyttä, opiskelijan itsetuntoa ja varmuutta tukee se, että hän

tuntee osaamisalueensa.

”No ainakin mä osaan kuunnella lasta, tai ihan ketä vaan, sitten kyllä sitä kärsivällisyyttäkin löytyy, kun siihen panostaa tai silleen. Varmaan jotkut askartelut, askartelu, piirtäminen, mitä se sit sisältääkin tai joku liikuntajuttu. Ruuanlaitto on yks, mut sitä ei hirveesti pääse päiväkodissa tekemään. Et niin kun osaa ottaa toisen huomioon, on käytöstapoja.” (Satu)

”- - mä en ota semmosta stressiä, vaan mä olen niin kun ilonen ja sanon suoraan, et mä en ymmärrä, mitä mä teen, et koitetaan - - jos en osaa, mä haen jonkun apuun. Myöntää sen, että ei välttämättä osaa, niin ei o niin suuret paineet, et voi vaan tehä. Sitä kautta nousee ne kaikki osaamiset, et mä en oo mikään kova lukemaan, niin mul on omat keinoni selvitä. Just se, että mä vaan menen, teen ja olen.” (Taru)

Opiskelijat erittelevät myös osaamisalueita, jotka eivät ole heidän vahvoja puoliaan. Satu

nimeää seuraavat: kirjoittaminen, lukeminen, ääneen lukeminen lapsille: ”No se, tai niin

kun, et mä rupeen jännittään silleen, ja sit se menee plörinäks koko touhu.” Taru tunnistaa

11

kehittämisalueiksi lukemisen, lukemisen ymmärtämisen ja muistamisen sekä hoitotyön

tietopohjan vahvistamisen. Nämä selvästi viittaavat heidän lukivaikeuteensa. He

ilmaisevatkin sen, miten lukivaikeus vaikuttaa näyttöihin ja miten se pitäisi ottaa

huomioon:

”No se, että kun se teksti ja nää kaikki ei tuu samalla tavalla, kun sellasella, jolla ei oo lukivaikeutta, niin ei niin ku painosteta, jos niin kun ei oo tehty just sillon, kun pitäis olla tehty joku osio. No siitähän mulla on siitä ekasta päiväkotijaksosta, kun tää mun ohjaaja, se ties, että mulla on lukivaikeus, niin se koko ajan painosti mulle sitä kirjallista, et siinä ei ollu mitään, missä mä olisin hyvä tai niin ku mitään positiivista. Mitä noista muista kentistä, niin niis on ollu ihan hyvät noi ohjaajat, et ne on ymmärtäny ja ne on auttanut tekemään niitä ja antanut vinkkejä.” (Satu)

”Se, et jos mä luen jonkun kysymyksen, mä alan kuvitella, et se tarkottaa ihan jotain muuta, kun mitä siin on tarkoitettu. Se, kun se on tätä, että nippu käteen ja kentälle hommaan, niin mä en niin kun välttämättä ymmärrä kaikkee, mitä siel on. - - Opettajat ei oo varmaan ymmärtäny sitä. Mä oon kerran maininnu ja sit se on unohtunu.” (Taru)

Opiskelijat toivovatkin, että ennen näyttöä he tarvitsevat lisää tukea kirjallisten näyttö- ja

opinnäytetyöohjeitten läpikäymiseen ja lukemisen tukemiseen. Lukiopettajan tukea

toivotaan opinnäytetyön kirjallisen osion lähteiden käytön ja kirjoittamisprosessin

ohjaamiseen. Näytön aikana Satu toivoo työpaikkaohjaajalta ja ohjaavalta opettajalta

suoraa palautetta suunnitelmista ennen toteutuksia, jotta opiskelija voi kehittää

suunnitelmiaan. Tarulle näytöt ovat tuttuja ja hän uskoo omiin toimintatapoihinsa: ”En mä

oikeestaan odota mitään. Kyl mä pärjään ihan hyvin. Mä en odota apua ja tukea.”

Näyttöihin liittyvä opinnäytetyö herättää ajatuksia ja tunteita. Satu tekee opinnäytetyön,

jossa suunnitellaan ja toteutetaan lapsille ohjattua toimintaa, ja tämä kokonaisuus

raportoidaan kirjallisesti. Taru haluaa tehdä puhtaasti kirjallisen raportin ilman

toiminnallista osuutta. Kumpikin opiskelija suunnittelee tekevänsä opinnäytetyön

parityönä: vertaistuki on yksi tekijä, joka tukee heidän mielestään tämäntyyppisen

tehtävän tekemistä.

Sadusta opinnäytetyö vaikuttaa kiinnostavalta, mutta se myös jännittää, koska kaikki

vaikuttaa vielä sekavalta. Sadulle on tärkeimpiä oppimista tukevia asioita aika ja

kannustus:

”Niin toivois ainakin silleen, et se [ohjaava opettaja] antaa aikaa sen verran, kun mä tarvin. Et se [työpaikkaohjaaja] on niin kun sellanen avoin, jos mä en keksi

12

jotain juttua, niin se antaa vinkkejä ja on tavallaan mukana siinä tekemisessä. Kannustaisi, ettei oo heti negatiivisia puolia ottamassa esille.”

Tarusta opinnäytetyön tekeminen on kiinnostavaa ja uutta, eniten häntä jännittää suullinen

esitys omassa opiskelijaryhmässä.

He toivovat tasapuolista palautetta: positiiviset ja negatiiviset asiat pitää tuoda opiskelijalle

tiedoksi, jotta oppii. Oppimisen vuoksi he haluavat, että virheistäkin kerrotaan, jotta niitä

oppisi korjaamaan. Arvioinnissa he toivovat, että lukivaikeuden tuomat haitat (hitaus,

kirjoitusvirheet) otetaan huomioon. Tärkeää on heille se, että näyttöä arvioidaan

kokonaisuutena: ”Varmaan arvosteltais koko kokonaisuuteena ja niitä, mitkä on mun

vahvuuksia, et niitä huomioitas - -.” (Taru)

5.1.2 Ohjaavat opettajat ennen näyttöä

Ennen näyttöjä opettajat ovat käyneet näyttötehtävät läpi oppitunnilla. Näytön osana

olevasta opinnäytetyöstä on ollut erikseen ohjaustunteja, ja lisäksi äidinkielenopettajalla on

ollut perehdytystunteja opinnäytetyön raportoinnista. Tunnit toteutetaan koko

opiskelijaryhmälle. Opettajien kannalta ongelmana on resurssipula. Jos

oppimisvaikeuksinen opiskelija on perehdytystunneilta pois sairauden takia, on vaikea

järjestää yksilöllistä ohjaustuntia. Jos opiskelijalla on keskittymisvaikeuksia, hälinä ja

jutustelu tunnilla vaikeuttaa tällaisen opiskelijan tuntiseuraamista, mutta resursseja

eriyttävään pienryhmäohjaamiseen ei ole. Ohjaavilla opettajilla on kuitenkin

opiskelijoihinsa yksilöllinen ja oppimista kannustava ote, he ottavat huomioon

opiskelijoiden ominaislaadun.

Sadun ohjaava opettaja tunnistaa opiskelijansa vahvuudet. Sadun asenne opiskeluun ja

työhön on positiivinen ja hän on yritteliäs. Vaikeuksia on tunneilla seuraamisessa: Satu ei

käytä vahvuuksiaan, kuten kuulemalla oppimista ja aktiivista osallistumista, vaan helposti

tunneilla touhuaa ja jutustelee muuta. Näytön arvioinnissa ohjaava opettaja haluaa ottaa

huomioon opiskelijan kirjallisen tuottamisen vaikeuden ja sen, että lukiopettaja on

ohjannut kirjallisen osion tekemistä. Näytön suunnittelussa ohjaava opettaja on ottanut

huomioon sen, että näyttöpaikka sopii Sadulle, työssäoppimispaikkana on päiväkoti.

Ohjaava opettaja korostaa, että näytön aikana etenkin Sadulle vaikeaa opinnäytetyön

tekemistä tuetaan ja ohjataan:

13

”Näytössä auttaa etenkin opinnäytetyön tekemisessä, järjestää useita tapaamisia ja asettaa pieniä välitavoitteita. Varmistaa, että opiskelija on yhteisissä istunnoissa ja SEURAA! Selviää varmasti käytännön työstä, mutta kirjoitustehtävissä tarvitsee apua. Olen miettinyt, tarvitseeko aina henkilökohtaisen kontaktin ymmärtääkseen asiat.”

Tarun ohjaava opettaja on myös valikoinut opiskelijan osaamista tukevan

työssäoppimispaikan: opiskelijan vahvuutena on asiakaspalvelu ja työssäoppimispaikalla

terveysasemalla on opettajalle tuttu työpaikkaohjaaja. Opettajan mukaan Tarun vahvuuksia

ovat erinomaiset vuorovaikutustaidot, hyvä keskustelutaito, positiivinen asenne ja

vastuuntunto. Tarun lukivaikeus ei ole juurikaan tullut tunneilla esille. Kirjalliset

vastaukset ovat niukkoja, mutta oleelliset asiat on niissä ilmaistu. Ohjaavan opettajan

mukaa näytön aikana ja arvioinnissa kannustus ja jatkuva palaute on tärkeää.

Tarun ohjaava opettaja toteaa, että teoreettiset valmiudet hoitotyössä eivät ole opiskelijalla

vahvoja, myös poissaoloja tunneilta on kertynyt paljon. Poissalojen vuoksi opinnot ovat

viivästyneet. Opinnäytetyöaihetta miettiessään ohjaava opettaja sanoo: ”Taru ei ole niin

reipasotteinen, että en tiedä, sopiiko toiminnallinen [opinnäytetyö] hänelle. Hänellä on

hoitotoimenpiteissä vaikeuksia, siinä hän tarvitsee kovasti ohjausta.” Opinnäytetyö

voidaan siten räätälöidä tarpeen mukaan: sekä Tarun että opettajan mielestä opiskelijan

vahvuudet tulevat esille enemmän kirjallisessa työssä kuin toiminnallisessa.

5.2 Kokemuksia näytön aikana

5.2.1 Satu saa varmuutta: ”Itse asiassa mä olen oikeen ylpee itestäni”

Näytön ja työssäoppimisen puolessa välissä haastattelin Satua. Sadulla oli käynnissä

tavoitteiden tarkennus loppujaksoa varten, ja tarkennustyötä oli helppo tehdä

toiminnallisten oppimiskokemusten jälkeen. Tämän opiskelijan vahvuuksia on toiminta,

myös motivaatio on korkealla työssäoppimispaikassa, jossa hän tekee sitä, mitä haluaa

ammatikseen tehdä: työskennellä lastenhoitotyössä. Satu oli jo tässä vaiheessa ohjannut

askarteluhetken ja laulutuokion ja osallistunut luonnollisesti jokapäiväiseen perushoitoon

ja toimintaan. Työssäoppiminen on tuonut paljon onnistumisen kokemuksia:

”Tosi hyvin. - - Oon saanut käyttää vahvuuksiani, no en mä tiiä, ja se yks työkaveri sanoi, että mä olisin kuin valmis, periaatteessa yksi työntekijöistä. - - Itse asiassa

14

mä olen oikeen ylpee itestäni. Yhtä lasta tultiin hakeen ruuan jälkeen, ja mä luin sille kirjaa. Mä luin sille kirjaa, se meni tosi hyvin, vaikka se ei ollu mikää rauhallinen tilanne.”

Tässä vaiheessa näyttötehtävät eli opinnäytetyön toiminnallinen ja kirjallinen osa eivät

vielä vaivaa, ideoita on parin kanssa pohdittu: ”Kirjan pohjalta erilaista tekemistä,

liikuntaa ja kuvista lapsille. Ja sitten, että mitä ne tekee, ne saa ite kertoo, miten se

niitten… Voi verrata alkuperäseen satuun, mitä se lapsi on kertonu.” Toiminnallisten

tuokioitten suunnitelmia ja lähdemateriaaleja Satu ei ole saanut kirjoitettua, ja työnjako

hänen opinnäytetyötä tekevän parinsa kanssa oli auki.

Keskustelu työpaikkaohjaajan kanssa vahvisti Sadun oppimispolun myönteistä etenemistä

nimenomaan toiminnallisessa osaamisessa. Työpaikkaohjaaja nimeää Sadun vahvuuksia:

”Satu on hirveen luonnollinen ja saa hyvin kontaktin lapsiin. Hirveen hyvin menee vanhempien ja lasten kanssa. Satu menee hirveen hyvin oma-aloitteisesti mukaan. Vaikka on opiskelija, Satu avaa suunsa suunnitteluissa, on kuin työntekijä. Monet tilanteet, joissa meidän toisten silmät ei ole nähneet, Satu puuttuu ja näkee. Lasten palaute on ollu positiivista.”

Työpaikkaohjaaja pitää näyttötehtäviä mielekkäinä. Tarkat tavoitteet auttavat arviointia,

toisaalta työpaikkaohjaaja kokee, että opiskelijan on vaikea keksiä omia tavoitteita

tarkkojen annettujen tavoitteiden päälle. Pohdinta ja arviointi on työpaikkaohjaajan

mielestä oleellista opiskelijalle, joka on oppimassa ammattiin: ”On hirveen tärkeetä, että

omaa työtä opetellaan arvioimaan.”

Lukivaikeus ei ole työssäoppimispaikassa tullut mitenkään esille: Satu osallistuu kaikkeen.

Opinnäytetuokioista on keskusteltu yhdessä suullisesti. Kirjallinen suunnitelmien teko on

Sadulle vaikeaa, mutta siinäkin työpaikkaohjaaja kannustaa:

”On opiskelijalla kirjallisia töitä enemmän kuin työpaikalla. Täytyy ne jotenkin kirjallisesti selkeyttää, kun on opiskelemassa. - - Ei töissä ollessa niin paljon kirjallisesti suunnitella, mutta itsekin juuri suunnittelin jumppatuokiot paperille.”

Työpaikkaohjaaja pitää lähihoitajan työssä päiväkodissa tärkeänä sitä, että työntekijä saa

kontaktin lapsiin ja että toiminta on lapsilähtöistä. Tässä Satu on onnistunut. Omassa

ohjauksessaan hän korostaa sitä, että opiskelija oppii seuraamalla, mallista ja yhdessä

tekemällä. Opiskelijan on hyvä olla aktiivinen: työssä on tärkeää olla oma-aloitteinen,

joten ohjauksessakin on hyvä, että opiskelija kyselee. Työpaikkaohjaaja ottaa huomioon

myös oppimisvaikeuksisen – tai kenen tahansa – muistikapasiteetin silloin, kun tulee

15

paljon uutta yksityiskohtaista tietoa yhdellä kertaa: ”Jos heti kauheasti puhua pulputtaa,

siitä ei jää paljon mieleen.”

Näytön aikana ohjaava opettaja on ollut yhteydessä työssäoppimispaikkaan ja Satuun

puhelimitse, ja näytön aikana järjestettiin pienryhmätapaaminen oppilaitoksessa, jossa

ohjaava opettaja ohjasi Satua ja hänen pariaan näytön opinnäytetyötehtävässä. Viimeisellä

työssäoppimisjakson viikolla työpaikalla järjestettiin arviointikeskustelu, jossa mukana

olivat opiskelija, työpaikkaohjaaja ja ohjaava opettaja. Arviointikeskustelun merkitys on

erittäin suuri: yhteisessä keskustelussa saadaan opiskelijan osaamisesta monipuolinen

kuva, kun oppimisprosessia tarkastellaan kolmesta näkökulmasta: opiskelijan, opettajan ja

työpaikan.

Arviointikeskustelussa käytiin läpi onnistumiset, kehittämiskohteet ja isointa

näyttötehtävää eli opinnäytetyöprosessia. Työpaikkaohjaaja toi esille Sadun vahvuudet:

”Hirveen hyvin Satu tuli tänne, hirveen luontevasti. - - On sellasta jämäkkyyttä, uskaltaa

sanoa ei ja pitää meidän säännöt. - - Uskaltaa olla ja mennä lasten kanssa, on saanut

vanhempiin kontaktin. - - Satua ei tarvi ohjata kädestä pitäen.” Ammatillisesta kasvusta

tuotiin esille se, että palautteen vastaan ottaminen on kehittynyt Sadulla hyvin.

Toiminnallisesta osaamisesta Satu sai kiittävän arvion. Näyttö työssäoppimisessa on

etenkin mahdollistanut sen, että Satu on saanut varmuutta osaamisestaan arjen työssä

päiväkodissa.

Arviointikeskustelussa kehittämisen kohteina tulivat esille opinnäytetyön toiminnallisen

osuuden suunnittelun tarkentaminen ja ohjauksen hakeminen. Opiskelijan yksilöllisyys

otettiin tässä tilanteessa hyvin huomioon: kirjoittamisvaikeuksien vuoksi aikataulu

opinnäytetyön kirjallisen osuuden valmistumisen osalta jätettiin auki, painotus oli siinä,

että toiminnallinen osuus tulee tehtyä sovittuna aikana. Se, että Satu tekee opinnäytetyön

parityönä ja hänen parinsa työskentelee toisessa päiväkodissa, onkin haitannut

suunnittelutyötä: työskentelyparin yhteydenpito ja työnjako on ollut melko löyhää.

Ohjaavan opettajan ja lukiopettajan tuesta opinnäytetyöraportin ohjaamisessa sovittiin.

5.2.2 Taru motivaation lähteillä: ”Asiakaspalvelu on mun ala”

16

Taru on näytön aikana saanut ohjausta työpaikkaohjaajaltaan ja ohjaavalta opettajalta.

Ohjaava opettaja on käynyt työssäoppimispaikassa, ja yhdessä on pidetty

arviointikeskustelu. Näytön aikana oli myös pienryhmätapaaminen oppilaitoksessa. Tarun

näyttöjaksoa tarkastelen hänen oman kokemuksensa perusteella.

Haastattelin Tarua näytön keskivaiheilla. Taru pohdiskelee vahvuuksia ja oppimistaan.

Taru ei ole pitänyt itseään koskaan hyvänä ja innokkaana opiskelijana, mutta

asiakaspalvelun näyttö terveysasemalla on antanut hänelle osaamisen ja oppimisen

kokemuksia. Etenkin tulee esille se, miten hän on ryhtynyt pohtimaan vahvuuksiaan ja

oppimisensa etenemistä:

”Mä oon ilonen, positiivinen ja avoin. Mä ajattelin, et mä en osaa käyttää tietokonetta, mutta mä opinkin yllättävän nopeesti käyttään sitä, et ekan viikon jälkeen se oli suht selkee. Se oli kaikein puolin ilonen yllätys, et siäl on pärjännyt tosi hyvin. - - Se on kaikin puolin ollu kivaa ja oppinu niin hirveesti uutta. Asiakaspalvelutaidot on kehittyny tosi paljon, on joutunut kohtaamaan niin erilaisia asiakkaita. Jos ois muutama vuos sitten menny, ei ois tullu mitään, onhan se rankkaa, kun haukutaan, mut nyt on oppinu myötäileen. On ollu hauska seurata itteensä. Kun mä lähin, niin ajattelin kattoo, miten mun käy. Mutta on selvästi tullu ammatillisuutta. Ei sitä täällä koulussa näe, että osaa, nyt oon päässy näyttämään, että mä oon ihan ihminen.”

Kehitettävinä asioina Taru pitää sitä, että hän tarvitsee lisää tiedollisia valmiuksia, hän

nimeää aivan konkreettisesti hoitotaitoon liittyviä tietoja ja taitoja. Lisäksi hän haluaa

rohkeutta hoitotoimenpiteisiin osallistumiseen.

Vaikeana Taru pitää opinnäytetyön kirjallisen osion tekemistä. Tueksi hän kokee

työparinsa: kummallekin on noussut tärkeäksi tavoitteeksi saada työ kevään aikana

valmiiksi. Ohjaava opettaja on antanut neuvoja työn rakenteeseen, myös lukiopettaja on

auttanut jäsentelyn ja lähdemateriaalin koonnissa.

Viimeinen työssäoppimisjakso ja näyttö on käynnistänyt Tarussa uuden vaihteen: ”Nyt on

heränny miettiin kaikkee.” Hän on ryhtynyt pohtimaan tulevaisuuttaan ja ”miksi haluaa

isona tulla”. Opiskelu on hänelle ollut aiemmin jonkinlainen hätävara, mutta nyt hän on

saanut varmuuden: hän haluaa valmistua lähihoitajaksi. Ammatillista kasvuaan hän kuvaa

siten, että nyt hän osaa asiakaspalvelutyöhön liittyviä tärkeitä asioita; hän osaa kuunnella ja

ymmärtää asiakkaitten asioita ottamatta niitä henkilökohtaisesti häneen liittyviksi

moitteiksi. Tarulle oleellista on viimeisessä näytössä ollut motivaation syttyminen, se on

17

syntynyt työnteossa, jossa hän on saanut käyttää hyväkseen yhtä tärkeää vahvuuttaan,

vuorovaikutustaitojaan:

”On tää ollu kaikkein omin kaikista harjoitelujaksoista, tää on just semmonen työ, mitä mä voisin tehdä. Mä oon koko ajan ajatellut, et mä meen toiselle alalle, mut tähän mä voisin jäädäkin. Asiakaspalvelu on mun ala.”

18

5.3 Näyttö päättyy

5.3.1 Sadun näyttötunnelmat: ”Toiminnallinen puoli on ihan hyvä, mut…”

Työssäoppimisjakson jälkeen Sadun opiskelijaryhmällä on viikko aikaa valmistella

opinnäytetyön kirjallinen osuus ja suunnitella suullinen esitys. Lisäksi näyttöön liittyvää

materiaalia kootaan portfolioon, jonka tekeminen jatkuu toisella lukukaudella.

Ensimmäisen lukukauden näytön jälkeen Sadulla on vielä epävarma olo, mitä kaikkea

näyttöön kuuluu. Ensimmäisen lukukauden näyttötehtävät on kuitenkin tehty lukuun

ottamatta opinnäytetyön suullista ja kirjallista osuutta. Näytön anti on ollut etenkin

toiminnallisen osaamisen osoittamisessa; Satu kokee onnistuneensa työskentelyssään

päiväkodissa:

”Se toiminta siellä harjoittelupaikassa meni silleen hyvin. No sit viimeisestä tuokiosta tuli, siin oli viisi tyttöä, ne ei olis millään lopettanu tekemistä. Omalta ohjaajaltakin tuli, että se meni tosi hyvin, että mä hallitsin ryhmän. Kun mä jännitin satujen lukemisia, niin tohon arviointiin ohjaaja laittoi, että mä osasin hyvin elävöittää satua, sen mielestä se oli: `Vau`. Ja sit tuli se, että sanottiin, et mä olin kuin työtekijä, olisin sopinut jo töihin.”

Toiminnallisen onnistumisen merkitys on myös siinä, että itsetunto osaamisen suhteen on

noussut. Uskoa itseen työssäoppimisen jälkeen on vienyt kirjallisen raportin laatiminen.

”Ei mulla tääl koulussa oo koskaan ollu niin itsevarma olo, kun siellä. - -Toiminnallinen puoli on ihan hyvä, mut kirjallinen osuus on aika vaikee ja ehkä sais olla vähän pitempi aika tehä. Työharjottelun lopussa tajus, että raporttiin ois pitänyt perehtyä enemmän ja että pitäis neljässä päivässä saada teksti kasaan ja kun kuuli, että pari on vielä kentällä, niin siitä riemu ratkesi eli mietittiin, kuinka saadaan opinnäytetyö kasaan.”

Alun perin Satu odotti, että parityö tukee kirjoittamisvaihetta, mutta ongelmaksi koitukin

parin erilainen aikataulu ja työnjaon vaikeudet. Sadun lukivaikeus tulee myös siinä esille,

että ajatuksia ja asioita on Sadun mielessä, mutta niiden kirjaaminen on erittäin vaikeaa,

tähän Satu toivoi parilta vetoapua.

”Parin kans olis ollu helpompi tehdä, jos olis ollu sama harjoittelupaikka, koska nyt ei yhteydenpito oikein toiminu. Suunniteltiin koulussa ennen kuin mentiin kentälle, kummallakin se oli pohjana ja kumpikin muokkas sitä oman mielensä mukaan. Kentän aikana ei niistä paljon puhuttu. Raportin teko ei oikein onnistunu, koska parin piti olla [lisäpäiviä] kentällä, ja se lyhensi aikaa tehdä. Ja kun oltiin koululla tekemässä, niin pari saa hyvin tekstiä paperille, mut se yhdessä kirjottaminen ei edenny.”

19

Ohjausta ja tukea Satu on näyttöprosessin aikana saanut. Keskeiseksi asiaksi lisäohjauksen

tarpeessa nousee kirjallinen tuottaminen. Koska parityö ei tukenut, olisi Satu tarvinnut

vielä enemmän yksilöllistä tukea:

Ohjaaja [työpaikkaohjaaja] antoi suunnitteluun ideoita, mun pääkopassa oli se, et mitä olin tekemässä, mut se paperille laittaminen on juttu ihan erikseen. - -. Ohjaava opettaja on ollu kannustava ja on yrittäny auttaa. Lukiopettajlta ois tarvinnu enemmän aikaa, et ois saanu kirjoittaa ja pohdittua enemmän. Ja et pari ois ollu enemmän paikalla ja kannustanut, kun mulla on kirjoittaminen vaikeempaa kun sillä.

Lukivaikeus otetaan arvioinnissa huomioon, ja on muistettava, että näytössä on tärkeänä

osuutena Sadulle vahva toiminnallinen osaaminen. Satu tuo itsekin esille, miten hänen

mielestään lukivaikeus tulisi ottaa arvioinnissa huomioon:

”No se teksti ei varmaan hirveen johdonmukasta ole, se vaan mitä se teksti on, vaikkei se oliskaan niin järjestyksessä. Mun tuokiot meni hyvin, että mä olen ylpee itsestäni, että ne meni niin hyvin. Mä voisin suullisesti selittää ohjaavalle opettajalle sen raportin. Raportti on vielä kesken. Suullista esitystä mä en lykkää, meni syteen tai saveen. Täytyis heti mennä sopiin ohjaavan opettajan kanssa, mitä tehdään.”

Satu on myös hyvä esimerkki siitä, miten yksilöllisiä ratkaisuja tehdään, kun

oppimisvaikeus haittaa osaamisen osoittamista. Opetussuunnitelman tavoitteita noudattaen

räätälöitiin ratkaisuja, millä tavalla kirjallinen raportti voidaan saada ohjatusti valmiiksi.

Koska oppilaitoksessa on oppimisvaikeuksisille opiskelijoille ohjaus- ja tukipalveluita

(Hesote-Helppi, esim. erityisopetus, lukiopetus, tukiopetus), on hyvä, että räätälöinnissä

konsultoidaan heitä ja sovitaan ohjauksesta ja aikataulusta sekä arviointiin vaikuttavista

asioista.

Suullinen esitys saatiin sovittua ja esitettyä lukukauden lopussa parin kanssa, ja siinä

opiskelijat saivat mahdollisuuden kompensoida kirjallisen esityksen puutteita. Parin kanssa

yhteinen kirjallinen teoriaosa valmistui. Sadun kirjallisesta osasta sovittiin, että Satu tekee

lyhyen kirjallisen kuvauksen toiminnastaan ja arvioi sekä pohtii sitä, ja viimeistelyä ohjaa

lukiopettaja ohjaavan opettajan kanssa. Työ valmistui lukukauden päätöspäivänä.

Kaiken kaikkiaan Sadun ensimmäinen näyttö on antanut aineksia ammatilliselle kasvulle.

Oppimisen ilo välillä hämärtyi kirjoittamistyön vaikeuksissa, mutta löytyi aina, kun

palattiin toimintaan työssäoppimispaikassa. Sadun ja työpaikkaohjaajan yhteisessä

20

arvioinnissa tulee esille se, että Satu tarttuu rivakasti toimeen, on aktiivinen ja halukas

oppimaan uusia asioita. Vuorovaikutustaidot lasten, työyhteisön ja lasten vanhempien

kanssa toimivat, ja hän on vastuuntuntoinen, positiivinen ja johdonmukainen

toiminnassaan. Hän osaa ottaa vastaan palautetta. Satu itse kiteyttää tämän näytön

ammatillisen kasvun annin:

”Osaan ottaa erilaisuuden [huomioon] ja sit et niillä lapsilla ei oo sama perhetilanne. Niillä lapsilla, joilla se on rikki, että osaa antaa tukee enemmän sille lapselle. Osaan aukasta suuni, jos tarve vaatii, oon saanut huomattavasti rohkeutta. Varmaan johtui siitä, että työpaikkaohjaaja oli rento, silt sai semmosta positiivista juttua ja se rohkaisi.”

5.3.2 Tarun näyttöpäätös: ”On sellanen olo, että on onnistunu”

Näytön päätyttyä Taru tiesi, että hänellä on vielä aineopinnoissa suorittamattomia tenttejä

ja tehtäviä, joten valmistuminen lähihoitajaksi siirtyy syksyn alkuun. Motivaatio viimeisten

rästien tekemiseen on hyvä. Viimeinen näyttö on antanut uskoa itseen, onnistumiseen ja

tulevaisuuteen sekä jatkosuunnitelmiin:

”On tullu paljon enemmän varmuutta, et ihan oikeesti voi mennä töihin ja pärjätä ja saada kouluasioita kuntoon. Kun tulee ikää, tulee varmuutta ja kun tulee noi onnistumiset päälle, pystyy kattoon erilailla kaikkea. - - . On ihan kiva, et on menny, ja on niin vähän jäljellä, on sellanen olo, että on onnistunu. Kun tietää, että rupee oleen kaikki loppu, on enemmän halua ja saa itestään irti. - - Ja kun on menny hyvin, siit on aina kivempi jatkaa. - -Tärkeintä, että tää loppuu, valmistuu ja elämä jatkuu johonkin muualle. Eka mä oon kaks vuotta tän alan töissä, ja sit oppisopimuksella graafikoks. Mä haluun tehdä jotain joka näkyy. ”

Näyttökokonaisuus osoittautui Tarun kannalta onnistuneeksi. Toiminta

työssäoppimispaikassa arvioitiin oikein hyväksi. Myös oma ammatillinen kasvu nousi

työssäoppimisjaksolla esille. Tarun vahvuudet - luonnollisuus, avoimuus ja positiivisuus -

vaikuttivat myönteiseen arviointiin:

“Arviointikeskustelut suju hyvin, mulla oli mahtava ohjaaja siel, me oltiin samaa mieltä, ei ollu mitää ongelmaa. Sain hyvää palautetta, mä oon kuulemma iloinen, mä osaan toimia asiakaspalvelussa asiakaslähtöisesti. Mä oon löytäny ammatillisuuden, että mä osaan olla luonteva asiakkaitten kanssa. - - Kyl mä olisin hyvä lähihoitaja, mut mä en oo pitkäaikainen lähihoitaja. Kyl mä pärjään ilosella asenteella, mä tiedän, että mä pääsen töihin tällä asenteella. Sen huomas nytten, kun näki työhönsä kyllästyneitä, ne on asiakkaille nuivana. Ei mulla ollu ongelmia, kun mä hymyilin vaan ja sanoin suoraan, jos mä en ymmärtäny.”

Opinnäytetyö näytön osana tuntui Tarusta raskaalta ja pelottavalta, mutta ei ylivoimaiselta

haasteelta. Työssäoppimispaikassa toimintaa hän pitää ehdottomasti tärkeämpänä osana

21

osaamisen näyttämistä kuin opinnäytetyötä, mutta opinnäytetyökään ei ole ollut hänestä

turha. Erityisen tärkeää kirjallisen opinnäytetyön tekemisessä oli parin antama tuki,

yhteinen tavoite ja toinen toisensa kannustaminen. Muuta tukea ja ohjausta hän ei ole

näytön aikana kaivannut enemmän. Nyt opintojen loppusuoralla hänen mielestään

vaikeisiin lukemiseen perustuviin oppimistehtäviin hän olisi tarvinnut enemmän ohjausta

ja tukea, rästejä on tullut sen vuoksi. Tarun yllätykseksi rankka loppurutistus

opinnäytetyön teossa tuotti tulosta ja suullinen esitys onnistui: kokonaisarvio

opinnäytetyöstä on hyvä, vaikka tavoite oli parin kanssa asetettu siten, että tärkeintä on

päästä läpi. Taru kiteyttää viimeisen näytön kokemukset seuraavasti:

“Ihan ehdottomasti parempi olla terveyskeskukses ja tehä käytännön tehtäviä, toi oli niin puuduttava toi meidän opinnäytetyöaihe. Olihan se ihan mielenkiintoinen tehä tollanen iso työ. - - Oli se kiva, kun sai sen tehtyä ja hyvän numeron. Se oli parempi [parityö], en mä olis yksin saanu aikaan mitenkään. Siin potkitaan toista eteenpäin koko ajan. Sen on nähny tästä mun koulun kestosta, et mä en saa yksin aikaseks. Työnjako toimi kans hyvin, nähtiin täällä paljon, tosi hyvin meni, vaikka me ei oltu paljon tekemisissä ennen tätä.”

Ammatillisuuden kasvu ja kyky arvioida omaa työtä on Tarun mukaan kasvanut koko ajan.

Hänen mielestään kokemukset opiskelun aikana ja oma kasvu sekä aikuistuminen ovat

vaikuttaneet siihen, että itseään osaa arvioida.

“Alkuun itsearviointi on ollu kauheeta, kun mä en oo ymmärtäny niist kysymyksistä mitään. Nyt mä huomasin, et on saanu irti tästä koulusta ja oli helpompi arvioida itteensä. Ny vasta oikeesti ymmärtää näitä asioita. Nyt tänne tullaan peruskoulusta suoraan, se on ihan uskomatonta. Sais olla vaikka 18 se ikäraja, mulle se olis ollu paras ikä aloittaa.”

Taru on käynyt läpi perusopintojen ja nyt koulutusohjelman näytön. Näiden kokemusten

perusteella hän pitää näyttöjä hyvänä tapana osoittaa osaamistaan. Taru kokee, että

onnistumiset tässäkin näytössä ovat tukeneet itsetunnon ja osaamisen tunteen kasvua. Hän

pitää hyvänä näyttötehtäviä, joissa ohjataan ja valvotaan tehtävien tekoa, se antaa potkua

tehtävien tekemiselle. Lisäksi näyttötehtävät ovat tuoneet tullessaan jatkoa ajatellen

tärkeitä taitoja.

“Se atk-ajokortti on aivan mahtava juttu, se on aivan mahtava juttu, kun siit on niin paljon hyötyä.- - Mä tykkään tästä näytöstä, et meijät on niin hyvin ohjeistettu, et jos jaksaa sen nipun lukee, niin pärjää ihan hyvin. - - Mun mielestä on hyvä, on koko ajan joutunut arvioimaan itteensä ja joutunu paneutuun itteensä, kyl mä tykkään, siihen lähtee kaikki tälläset laiskurit mukaan. Sit joutuu miettiin niitä asioita. Kyl mä ihan kannatan tätä.”

22

5.3.3 Ohjaavien opettajien jälkipeli

Näytön päätyttyä opiskelijat palauttavat näyttötehtävät ja tehtävät arvioidaan. Ohjaavat

opettajat ovat mukana opinnäytetyön suullisessa esityksessä ja arvioivat opinnäytetyön

toiminnallisen osuuden, jos sellainen on työhön liittynyt, sekä kirjallisen että suullisen

osuuden. Yleensä opettaja ja opiskelijat käyvät vielä yhteisen arviointikeskustelun.

Näytön päättyessä Sadun ohjaava opettaja arvioi Sadun toiminnallisen osaamisen hyväksi,

opinnäytetyön suullinen osio sujui myös melko hyvin. Kirjallisen opinnäytetyöraportin

palauttamiseen annettiin lisäaikaa ja sovittiin lisäohjauksesta. Ohjaava opettaja näkee

Sadun kehittämisalueena verbaalisen taidon harjoittelun, jotta suulliset viestintätilanteet

voisivat kompensoida kirjallisen tuottamisen vaikeuksia. Suullinen viestintä on myös

ammatillisen kehittymisen kannalta tärkeää:

”Työssä pitää osallistua ammatillisiin keskusteluihin, kyllä sekin puoli kehittyy. Lastenkin kanssa työskennellessä on tärkeää, että lähihoitaja antaa mallia monipuoliseen kielen käyttöön.”

Sadun ohjaaja näkee myös tärkeänä sen, että työyhteisön kannustava ilmapiiri on Sadulle

tärkeä; liian vaativa ilmapiiri vaikuttaa siten, että opiskelija menee täysin lukkoon, eikä

pysty silloin näyttämään osaamistaan. Ohjaamista voisi hänen mielestään kehittää siten,

että kannustamisen lisäksi ohjaus on säännöllistä ja konkreettista: materiaalin antamista ja

materiaalin poimimista mallittavaa.

Sadun ohjaavalla opettajalla on myös selkeitä ideoita siitä, miten oppimisvaikeuksisia

opiskelijoita voisi jatkossa auttaa kirjallisessa raportoinnissa. Ohjaava opettaja voi

helpottaa prosessin alun ahdistusta antamalla valmiita aiheita, jos se helpottaa työskentelyn

aloitusta. Lisäksi opettaja voi koota valmiin materiaalipaketin ja auttaa siitä poimimaan

oleellisen teoriatiedon opiskelijan toiminnallisen työskentelyn ja kirjallisen raportoinnin

pohjaksi. Myös kirjallisen raportoinnin rinnalla voisi käyttää nykyistä pienimuotoisempaa

kirjallis-kuvallista esitystä.

Tarun ohjaava opettaja arvioi Tarun näytön sujuneen oikein hyvin, ja työpaikkaohjaajan

merkitys on tässä ollut suuri:

”Tämä todella tuki Tarua. Lisäksi työssäoppimispaikka oli sellainen, että se muutti heikkoudet vahvuuksiksi. Terveysasemalla työ on sellaista, että tilanteet vaihtuvat

23

nopeasti, asiakkaat vaihtuvat nopeasti. Tämä todella tuki Tarua, hänelle sopii nopeatempoinen työ. Tämä tuki `heikkouksia` eli pitkäjännitteisyyden puutetta ja vaikeuksia keskittyä.”

Työpaikkaohjaajan, Tarun ja ohjaavan opettajan yhteisessä arviointikeskustelussa Tarun

vahvuuksina pidettiin vuorovaikutustaitoja, ihmisläheisyyttä, positiivisuutta,

huumorintajua ja innokkuutta oppia uutta. Asiakaspalvelu on Tarulle omiaan, ja hoidolliset

valmiudet kehittyivät näytön aikana koko ajan.

Tarun kehittämisalueena pidetään pitkäjännitteisyyden kehittymistä. Opinnäytetyön

tekemistä jäntevöitti parityö. Opinnäytetyön valmistumista ohjaava opettaja tuki

räätälöimällä parille oman aikataulun: sekä kirjallinen että suullinen osa onnistuivat hyvin

ja oman aikataulun mukaan. Portfolion koonti jäi vielä kesken, ja syksyyn jäi oppitunneilta

rästitehtäviä. Tähän liittyen ohjaava opettaja pitää tärkeänä, että Taru saa rästien tekemisen

avuksi ”tukihenkilön”, opon ja esimerkiksi lukiopettajan, joiden ohjauksessa viimeiset

rästitehtävät tulevat syksyn alussa tehtyä.

Ohjaavat opettajat pitävät näyttöä hyödyllisenä. Sadun ja Tarun ohjaavat opettajat

korostavat sitä, että näyttötehtävät ja näyttöaineisto terävöittävät, tukevat ja syventävät

oppimista. Tarun ohjaava opettaja tuo esille sen, että etenkin viikoittaiset tavoitteiden

asettelut auttavat nuoria opiskelijoita seuraamaan oppimistaan.

Kehittämistä näyttöaineistossa on vielä selkeyttämisessä, esimerkiksi koulutusohjelmien

portfoliosta tulisi olla tarkemmat ohjeet siitä, miten ja missä vaiheessa portfoliota kootaan

ja mitä se voi sisältää. Tarun ohjaava opettaja painottaa, että pelkät portfolio-ohjeet eivät

riitä, vaan kannustusta sen tekemiseen tulee vielä lisätä. Tarun ohjaavan opettajan mukaan

opiskelijat ovat antaneet portfolion tekemisestä hyvää palautetta: he ovat korostaneet, että

siitä on myöhemminkin apua, koska siellä ovat asiat tallennettuina. Lisäksi pidetään

tärkeänä, että ohjaavat opettajat löytävät vielä lisää keinoja motivoida ja tukea sen

kokoamista.

24

6 LOPUKSI: OPISKELIJAN OSAAMISEN ÄÄRELLÄ

Nuorten näyttöjen tarkoituksena on todentaa opiskelijan osaaminen eli miten hyvin hän on

saavuttanut ammatilliset tavoitteet. Kun on arvioitu kansallisten näyttöprojektien ohjaus- ja

tukitoimien kehittämishaasteita, on todettu, että on mielekästä, että näyttöihin liittyvät

tukitoimet ovat osa oppilaitoksen normaalia toimintaa. Erillistä tukijärjestelmää näyttöihin

ei kaivata. Kun opiskelu sujuu kokonaisvaltaisesti, näytötkin yleensä sujuvat.

”Ehdotuksiksi hyvistä erilaisille oppijoille sopivista käytännöistä ovat mm.

henkilökohtainen ohjaus ja perehdytys, opiskelijan valmiuden toteaminen ennen näyttöä,

näyttöpelkojen poisto, näyttösuunnitelman tekeminen, kannustus ja itsetunnon tuki.”

(Nyyssölä 2003, 42.)

Osaamisensa näyttäminen on opiskelijalle sekä haasteellista että palkitsevaa. Satu ja Taru

ovat tässä kuvatussa näyttöprosessissa saaneet näyttää osaamistaan. Ohjaavat opettajat

tunnistavat opiskelijoiden vahvuudet: Satu on oppimistyyliltään toiminnallinen, Tarun

vahvuus on vuorovaikutus. Satu onnistuu toiminnallisessa osaamisessa päiväkotityössä,

Taru tuntee terveysaseman asiakaspalvelutyön sopivan hänelle. Työpaikkaohjaajien rooli

on ollut merkittävä. Toiminta työssäoppimispaikalla on näytössä tärkeässä roolissa, ja

onnistuminen siinä antaa opiskelijoille varmuutta ja vahvistaa itsetuntoa. Iso asia on se,

että opiskelija saa kokemuksen siitä, että hän onnistuu työpaikalla ja on omalla alallaan.

Kahden opiskelijan kokemuksen perusteella näyttö tukee myös itsearviointitaidon ja

ammatillisen kasvun kehittymistä. Lisäksi sillä on merkitystä, että opiskelijat ovat jo

koulutusohjelmavaiheessa, joten he voivat katsella taaksepäin ja näkevät edistysaskeliaan.

Selvästi toiminnallinen työskentely työssäoppimispaikassa tuo rohkeutta ja uskoa

osaamiseen. Työpaikkaohjaajan ja ohjaavan opettajan kannustus auttaa heitä myös

näkemään taitojaan. Usko itseensä oppitunneilla on heillä usein horjunut, joten

työpaikkaosaaminen näyttää heidän vahvat puolensa:

”Vahvuuteni tähän mennessä: toiminnalliset tuokiot, tartun tuumasta toimeen, ryhmän hallinta.” (Satu)

”Mä oon löytäny ammatillisuuden, että mä osaan olla luonteva asiakkaitten kanssa.” (Taru)

Sadulla on melko vaikea lukivaikeus, Tarulla se ilmenee lievänä. Tästä syystä

selvityksessäni kirjalliseen työhön liittyvät ongelmat ja niistä selviäminen nousevat

25

käsittelyssä esille. Kummankin opiskelijan näytössä on yhtenä tehtävänä opinnäytetyön

kirjallinen raportointi. Sadun pitää raportoida, millaisen toiminnallisen

tuokiokokonaisuuden hän on suunnitellut ja toteuttanut päiväkotilapsille ja lisäksi

raportointiin kuuluu lyhyt teoriaosa, oman toiminnan arviointi ja pohdinta. Taru ei pidä

vahvuutenaan toiminnallisuutta, joten hän valitsee raportoitavaksi yhden sairauden, jonka

oireet, hoidon ja kuntoutuksen hän kuvaa. Opinnäytetyön suullinen osio antaa myös

mahdollisuuksia täydentää ja korjata kirjallista osuutta. Kumpikin tekee opinnäytetyönsä

parin kanssa, mikä on yksi heille sopiva tukikeino. Tarun työskentelyssä se on merkittävä

työn tukemista koskeva ratkaisu. Satua parityö osittain auttaa, mutta ei ole niin merkittävä

tuki kuin mitä toivottiin. Vertaistuki on onnistunutta silloin, kun työskentelyparin tavoitteet

ovat yhtenevät, parin vuorovaikutus ja yhteispeli toimii sekä työnjako on selkeä.

Työpaikkaohjaajien tuki opiskelijalle nousi monesti esille: kannustus ja positiivinen ote

pisti opiskelijan näyttämään parasta osaamistaan. Ohjaavat opettajat ovat sovituilla

ohjauskäynneillä seuranneet näytön etenemistä, ja he ovat antaneet kannustusta, tukea ja

ohjausta. Oppilaitoksen tuki- ja ohjauspalveluita opiskelijat ovat käyttäneet siten, että

lukiopettaja on ohjannut tarvittaessa kirjallisissa tehtävissä. Erillisiä ohjauspalveluita ei ole

HESOTE:ssa näyttöihin tarvetta kehittää, koska ESR-projektissa Stadipajat on

oppilaitokseen luotu Hesote-Helppi -niminen ohjaus- ja tukimalli, joka tukee

oppimisvaikeuksisia opiskelijoita ja tekee yhteistyötä opettajien ja oppilashuollon kanssa.

Näiden kahden näyttöopiskelijan kokemusten perusteella voi todeta, että yksi tärkeimmistä

kehittämishaasteista on opiskelijoiden näyttöön perehdyttäminen. Siihen tulee ideoida lisää

pedagogisia ratkaisuita, joiden avulla suullisesti, pienryhmätyöskentelyn ja vertaistuen

avulla selvennetään näyttöön liittyvät asiat. Epäselvyyden ja epävarmuuden poisto luo

pohjan onnistuneelle näytölle. Tämän lisäksi selkeät ja tekemistä ohjaavat kirjalliset

ohjeistot ovat tarpeen.

Näytön ja työssäoppimisen suhde vaikuttaa toimivalta. Myös oppilaitosnäytöistä on hyviä

kokemuksia. Nämä antavat mahdollisuuksia tekemällä oppimiseen ja toiminnallisen

osaamisen osoittamiseen. Näytön aikana tuki ja ohjaus toimii, kun tunnetaan opiskelijan

vahvuudet ja joustavasti räätälöidään oppimista tukevia ratkaisuita. Myös

arviointikeskustelut ovat toimiva käytäntö, jossa osaamis- ja kehittämisalueiden tarkastelu

26

jatkaa oppimisprosessia. Portfoliomuoto vaikuttaa myös tukevan sitä, että opiskelija saa

mahdollisuuden tuoda esille vahvuuksiaan – eikä portfoliota sido aina kirjallinen muoto.

Isona haasteena on jatkaa kehittämistyötä, jossa näyttötehtävissä annetaan mahdollisuus

erilaisiin toteutusmahdollisuuksiin. Jo nyt voi opiskelija käyttää esimerkiksi suullista ja

kuvallista esitystapaa kirjallisen tilalla tai ohella. Jos näyttöön liittyy opinnäytetyö, tulee

eteen siihen liittyvä kehittämistarve. Lukivaikeuksisten opiskelijoiden lukemisen ja

kirjoittamisen peikko pitäisi kukistaa tarjoamalla tasa-arvoisia mutta erilaisia

toteutusmahdollisuuksia. Vaikka opinnäytetyöhön kuuluu jo nyt suullinen osuus,

kirjallinen osio edelleen hirvittää lukivaikeuksisia opiskelijoita. Oppilaitoksessa

käynnistyykin syksyllä 2003 näihin asioihin liittyvä ideointi.

On tärkeää, että sekä opettajat että opiskelijat tietävät, mitä erilaisia mutta tasa-arvoisia

tapoja näyttöjen kirjallisten osioiden tekemiselle voi olla. Tämän ohella iso asia on se, että

arviointi on tasapuolista. Hienon raporttimuotoisen työn ohella hieno toisenlainen

esitystapa voi täyttää samat tavoitteet. Arviointikriteerien pitää olla myös selkeät, siten ne

auttavat opettajaa ja opiskelijaa näkemään, mitä arvioidaan ja miten erimuotoisilla töillä

saavutetaan kiitettävän, hyvän ja tyydyttävän kriteerit. Osaamisenhan voi osoittaa monella

tavalla.

Näytöt antavat mahdollisuuksia oppimisen iloon opiskelijoille, joilla on

oppimisvaikeuksia. Yksilölliset ratkaisut auttavat löytämään vaikeuksia kompensoivia

osaamisen osoittamiskeinoja. Oppiminen ei ole aina ruusuilla tanssimista, oppimiseen

sisältyy vaivaa ja ponnistelua, tunnetilojen vaihtelua. Oleellista on, että opiskelijan tuessa

ja ohjauksessa käytetään keinoja, joilla vähennetään pelkoja ja stressiä. Siten opiskelijalle

jää päällimmäiseksi tunteeksi onnistumisen ja oppimisen ilo.

27

LÄHTEET

JulkaistutNyyssölä, N. 2003. Näytöt ammatillisessa peruskoulutuksessa. Väliraportti näyttöprojektien toiminnasta vuosina 2000 ja 2001. Helsinki: Opetushallitus.

Pohjalainen, L. & Vesaaja, M. 2001. Näyttöjen kehittäminen ammatilliseen peruskoulutukseen. Näyttöpilottiprojektien 1999 – 2000 kokemukset ja kehittämisehdotukset. Moniste 15/2001. Helsinki: Opetushallitus.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet. 2001. Helsinki: Opetushallitus.

Stenström, M-L. 2001. Näytöt ammatillisessa peruskoulutuksessa. Kokemuksia ja tutkimustarpeita. Helsinki: Opetushallitus.

Takala, T. 2002. Erilaisen oppijan tukeminen nuorten näytöissä. Opaskirjanen Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen käyttöön. www.oph.fi/ammatillinenesr

www.oph.fi/ammatillinenesr

Julkaisemattomat

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja. Asiakaspalvelun ja tietohallinnan koulutusohjelma. Nuorten näyttöaineisto. Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos. Koonnut. Anja Laasasenaho ja työryhmä 17.1.2003.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja. Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelma. Nuorten näyttöaineisto. Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos. Koonnut Terhi Sivonen ja työryhmä 14.1.2003.

28