muutoksen suunta

Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenm

ukainen Suomi

SAK:n 17. edustajakokous 5.–7.6.2006

Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi

Graafi nen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique Oy Taitto ja paino Valkealan Painokarelia Oy 2006ISBN 951-714-246-3


Muutoksen suunta– osaava ja oikeudenmukainen Suomi

2 MUUTOS.LIIKE.

1 SAK:N TOIMINTASTRATEGIA ________________________________________ 3

2 EDUNVALVONTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNNAT _____________________ 6

2.1 Globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat rakenteita ___________ 6

2.2 Väestön ikääntyminen haasteena ja mahdollisuutena _____________ 10

2.3 Työelämän laadun ristiriitainen kehitys __________________________ 12

2.4 Työnantajien painotukset muuttumassa _________________________ 15

2.5 Yhteiskunnallisen kehityksen suunnat ___________________________ 16

3 SUOMALAISEN TYÖN TULEVAISUUS ________________________________ 18

3.1 Talouspolitiikka työllisyyden edistäjänä __________________________ 18

3.2 Elinkeinopoliittinen vaikuttaminen osana edunvalvontaa ___________ 21

3.3 Kestävä kehitys _______________________________________________ 24

3.4 Muutosten ennakoiminen ja ay-liikkeen toimintamallit

yritysten kriisitilanteissa ________________________________________ 26

3.5 Aktiivisempaa työvoimapolitiikkaa ______________________________ 27

3.6 Osaamisella työtä ja hyvinvointia _______________________________ 29

3.7 Terveelliset ja turvalliset työolot lisäävät

työhyvinvointia ja tuottavuutta __________________________________ 35

4 SUOMALAISEN SOPIMUSYHTEISKUNNAN TULEVAISUUS _____________ 40

4.1 Solidaarinen palkkapolitiikka ___________________________________ 41

4.2 Oikeudenmukaiset palkkajärjestelmät ___________________________ 44

4.3 Luottamusmiesjärjestelmä ja paikallinen sopiminen

muutoksen hallinnan välineenä ________________________________ 47

4.4 Työtaisteluoikeus työntekijöiden perusoikeutena __________________ 50

5 TASA-ARVON EDISTÄMINEN _______________________________________ 51

5.1 Tuloerojen tasoittaminen ______________________________________ 51

5.2 Tasavertaiset mahdollisuudet erilaisissa työsuhteissa ______________ 52

5.3 Yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen ________________________ 55

5.3.1 Sosiaalivakuutuksen kehittäminen ________________________ 56

5.3.2 Hyvinvointipalveluiden kehittäminen ______________________ 59

5.3.3 Perheiden hyvinvoinnin tukeminen _______________________ 60

5.4 Monikulttuurisuus työelämässä ja ay-liikkeessä ___________________ 62

6 OSALLISUUDEN EDISTÄMINEN ____________________________________ 65

6.1 Oikeus työhön osallisuuden perusta _____________________________ 65

6.2 Järjestäytymisen edistäminen __________________________________ 66

6.3 Uudet vaikuttamisen mahdollisuudet ay-liikkeessä _______________ 68

6.4 Edustavuus ay-liikkeessä _______________________________________ 71

6.5 Liittoyhteistyön kehittäminen ___________________________________ 73

6.6 SAK osana kansainvälistä ammattiyhdistysliikettä _________________ 75

3M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI

1 SAK:N TOIMINTASTRATEGIA

SAK:n edellisessä, 16. edustajakokouksessa vuonna 2001 hyväksyttiin kolme

ohjelma-asiakirjaa. Sovitaan yhdessä -asiakirjassa tarkasteltiin sopimus- ja

neuvottelujärjestelmään kohdistuvia paineita ja hahmotettiin SAK:laisen am-

mattiyhdistysliikkeen sopimuspoliittisia linjauksia. Hyvinvointi syntyy työstä

-asiakirjassa linjattiin tavoitteita sekä suomalaisen yhteiskuntapolitiikan eri

lohkoilla että kansainvälisessä edunvalvonnassa. Liikkeessä-asiakirjassa pei-

lattiin järjestölliseen toimintaan liittyviä haasteita ja asetettiin tavoitteita am-

mattiyhdistysliikkeen omalle toiminnalle. Monessa suhteessa näiden kolmen

ohjelma-asiakirjan linjaukset ovat edelleen ajankohtaisia ja viitoittavat toi-

minnan ja edunvalvonnan tavoitteita tänäkin päivänä. SAK:n perustehtävän

ja arvojen määrittely on tehty edelleen voimassa olevassa periaateohjelmassa,

joka on hyväksytty vuoden 1991 edustajakokouksessa.

Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi -asiakirjan

lu v us sa 2 tarkastellaan palkansaajien hyvinvoinnin turvaamisen kannalta

keskeisiä toimintaympäristön muutossuuntia. Globalisaatio, ikärakenteen

ja työelämän laadun kehitys sekä työnantajapolitiikan painotukset ja yhteis-

kunnallinen kehitys haastavat SAK:ta terävöittämään edunvalvontaansa ja

toimintaansa.

SAK:n 17. edustajakokoukselle esitettävät tavoitteet ja linjaukset raken-

tuvat asiakirjassa neljän kokonaisuuden ympärille: suomalaisen työn tule-

vaisuus, sopimusyhteiskunnan toimivuus sekä tasa-arvon ja osallisuuden

edistäminen. Suhteessa toimintaympäristön muutossuuntiin tulee ammat-

tiyhdistysliikkeen toimia niin, että suomalainen työ tulevaisuudessakin pär-

jää. Palkansaajan hyvinvointi syntyy työstä. Työn on taattava toimeentulo,

sen on oltava inhimillisesti järjestettyä ja mielekästä. Työn on myös oltava

tuottavaa ja kannattavaa. Työn ja tuotannon kehittymisen edellytykset on

varmistettava.

Suomalainen työmarkkinamalli on ollut toimiva erilaisissakin tilanteissa.

Sopimusyhteiskunta on tulevaisuudessakin vahvuus palkansaajien etujen ja

työelämän kehittämisessä. Sopimus- ja neuvottelujärjestelmää on kehitettävä

ennakoimaan työelämän muutoksia ja vastaamaan jäsenistön odotuksia.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen työelämässä on SAK:n

pe rusarvoja. Tasa-arvo -tavoitetta on tarkasteltava laajasti. Pätkätyöntekijöi-

den tasavertaisissa mahdollisuuksissa ja oikeuksissa on edelleen kehitettä-

vää – monista jo tehdyistä toimenpiteistä huolimatta. Myös sukupuolten,

ikäryhmien ja monikulttuurisuuden huomioiminen liittyvät tasa-arvon ja

yhdenvertaisuuden edistämiseen.

4 MUUTOS.LIIKE.

Osallisuuden edistäminen yhteiskunnassa, työelämässä ja ammattiyhdis-

tysliikkeen omassa toiminnassa liittyy myös SAK:n perusarvoihin. Oikeus

työhön on yhteiskunnallisen osallisuuden kulmakivi. Vaikutusmahdolli-

suuksien parantaminen omassa työssä – työn hallinnan parantaminen – on

inhimillisen elämän perusteita. Osallisuutta on edistettävä myös niin yh-

teiskunnallisessa osallistumisessa kuin ammattiyhdistysliikkeen omassakin

toiminnassa.

Edustajakokouksen päätettäväksi esitettävät linjaukset on asiakirjassa

mer kitty kursiivilla ja ne on sisäänvedetty tekstiosasta, jossa linjauksia perus-

tellaan.

Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi -asiakirjassa esi-

tettävät linjaukset täsmentävät SAK:n toimintastrategiaa. Toimintastrategian

tarkoituksena on vahvistaa tuloksellista edunvalvontaa ja varmistaa, että SAK

keskusjärjestönä keskittyy jäsenliittojensa tuen ja palvelun sekä palkansaajien

hyvinvoinnin edistämisen kannalta olennaisiin kysymyksiin. Toimintastrate-

gia on keskusjärjestön johtamisen apuväline. Sen rakentamisen pohjana ovat

olleet sekä edellisen edustajakokouksen linjaukset että SAK:n hallituksen

näkemykset. SAK:n hallitus täsmentää toimintastrategiaa tarvittaessa tämän

viitekehyksen pohjalta edustajakokouksen hyväksymän ohjelma-asiakirjan

linjausten mukaisesti.

Toiminta-ajatus määrittelee SAK:n perustehtävän työmarkkinoilla ja

yh teiskunnassa. Sen mukaisesti SAK:n roolina on olla ensisijaisesti edunval-

vontajärjestö, jonka toiminnassa korostuvat sopimuspohjaiset vähimmäis-

työehdot, palkkaperusteinen sosiaaliturva sekä työelämän perusoikeudet.

Kansalaisjärjestönä SAK on myös vaikutusväylä työelämään ja yhteiskuntaan.

Toiminnassa ja edunvalvonnassa korostuu asiantuntijuus, uudistajuus, luo-

tettavuus ja vastuullisuus.

SAK:n toiminta-ajatus

SAK on jäsenliittojensa tavoitteita ja toimintaa yhteensovittava ja kehittävä edun-

valvontajärjestö perustanaan jäsenistön ja luottamushenkilöiden osallistuminen ja

yhteisöllisyys.

Ammatillisena keskusjärjestönä SAK on palkansaajien asiantunteva edunvalvoja,

yhteiskunnallinen uudistaja sekä luotettava ja vastuullinen sopimus- ja yhteistyö-

kumppani.

Muuttuvassa kansallisessa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä SAK takaa

– jäsenliitoilleen mahdollisuuden huolehtia jäsentensä sopimuspohjaisista

vähimmäistyöehdoista


– perusoikeudet ja turvan työelämässä

– palkkaperusteisen sosiaaliturvan

– vaikutusväylän työelämän ja yhteiskunnan kehittämiseen.

Visio määrittelee sen, millaista Suomea SAK haluaa olla rakentamassa

sekä sen, millaisena SAK oman asemansa tulevaisuudessa näkee. Visiossa

näkyvät SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen arvot: tasa-arvo, demokratia,

työ ja oikeudenmukaisuus. Yhteistyön toimintamalli luo Suomen menestyk-

sen pohjan. SAK keskusjärjestönä on yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan

suunnannäyttäjä ja tarjoaa laajan järjestäytymispohjan suomalaisille pal-

kansaajille. Visiossa on myös määritelty SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen

vahvuuden perusteet, jotka muodostavat pohjan keskusjärjestön toiminnan

suuntaamiselle ja kehittämiselle.

SAK:n visio

SAK – ihmisen puolella

Suomi on tasa-arvoinen, demokraattinen ja vauras hyvinvointiyhteiskunta. Sen

kulmakiviä ovat täystyöllisyys, kunnolliset työsuhteet sekä oikeudenmukaisuus

työelämässä, palkkauksessa ja tulonjaossa.

Maamme kilpailukykyä ja menestystä tukee vahva demokraattisen yhteistyön malli

ja tuloksellinen kolmikantayhteistyö.

SAK on uudistuskykyinen työntekijöiden ja toimihenkilöiden keskusjärjestö sekä

arvostettu yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan suunnannäyttäjä.

SAK:n vaikutusvalta perustuu

– korkeaan järjestäytymisasteeseen

– jäsenliittojen hyvään yhteistyöhön

– tulokselliseen edunvalvontaan

– jäsenistön tukeen ja aktiivisuuteen työpaikoilla sekä vahvaan ja osaavaan luot-

tamushenkilöverkostoon

– vahvaan kansainväliseen yhteistoimintaan

– kykyyn neuvotella, sopia ja tarvittaessa toteuttaa järjestöllisiä toimia yhdessä

liittojen kanssa

– tulosten ja julkisuuden tuomaan vahvaan ja luotettavaan maineeseen

– lisääntyvään palkansaajajärjestöjen yhteistyöhön

– kykyyn yhteistoiminnan ja yhteiskuntavaikuttamisen kautta tuottaa perustaa

Suomen menestykselle.

6 MUUTOS.LIIKE.

2 EDUNVALVONTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNNAT

2.1 Globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat rakenteita

Maailmantaloudessa on käynnissä suuri murros teollisuustuotannon kasvaes-

sa Kiinassa, Intiassa ja muissa maissa, jotka vielä hiljattain olivat kehitysmai-

ta. Jonkin verran tuotantoa on jo siirtynyt näihin maihin. Enemmän on

kui tenkin kyse kasvuvauhtien eroista: perinteiset teollisuusmaat kasvavat

näi tä maita hitaammin.

Kehittyvien talouksien hyvin nopea kasvuvauhti johtuu matalasta lähtöta-

sosta ja siitä, että niillä on mahdollisuus ottaa suoraan käyttöön muualla

ke hitettyä korkeaa teknologiaa. Tuotantokustannukset voidaan myös pitää

al haisempina puutteellisen sosiaaliturvan ja rajoitettujen ay-oikeuksien

vuok si.

Kehittyvien talouksien kasvu merkitsee myös rajallisten luonnonvarojen

kysynnän kasvua. Ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen käyttö tulevat ole-

maan suuria kysymyksiä kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa. Maail-

mantalouden kasvun tulisi olla nykyistä ekologisesti kestävämpää.

Suomelle Venäjän talouskehitys on merkittävä asia. Öljytulojen vauhdit-

tamana Venäjän talous on kasvanut viime aikoina ripeästi. Jatkossa Venäjän

menestys riippuu pitkälti siitä, kykeneekö se luomaan kasvulleen öljysektoria

laajemman pohjan. Joka tapauksessa Venäjän markkinat tarjoavat jo nyt

mahdollisuuksia, joita suomalaisten kannattaa ja pitää hyödyntää.

Tuotannonsiirrot Suomesta halvemman kustannustason maihin ovat

tähän mennessä koskeneet pääosin joko yksinkertaista valmistustyötä, jossa

henkilöstön osaamisvaatimukset ovat olleet suhteellisen alhaiset tai tuotan-

toa, jossa työvoimakustannusten osuus tuotteen loppuhinnasta on korkea.

Ensin mainitusta esimerkkinä voi mainita elektroniikan kokoonpanotehtävät

ja jälkimmäisestä metalliteollisuuden hitsausalihankinnan.

Tulevaisuudessa etenkin Kiina ja Intia osallistuvat enenevässä määrin

kansainvälisesti vaihdettujen palveluiden, kuten muotoilun ja suunnittelun

tarjontaan. Kilpailu on siten kiristymässä myös niillä aloilla, joilla Suomi on

tähän asti ollut vahvoilla.

Liittyminen Euroopan unioniin runsaat kymmenen vuotta sitten ja myö-

hemmin tapahtunut liittyminen Talous- ja rahaliitto EMUun ovat olleet

merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia linjauksia Suomen politiikassa.

Kymmenen vuoden kuluessa Euroopan unioni on ollut Suomelle paitsi ta-

loudellisesti, myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti tärkeä viitekehys. Talouden

sisämarkkinakehitykseen ja EMUn puitteissa tapahtuvaan yhteiseen raha- ja


valuuttakurssipolitiikkaan pohjautuva unioni on avannut Suomen viennille

ja yrityksille uusia kasvumahdollisuuksia. Vastikään tapahtunut unionin

itälaajentuminen ja jatkossa tapahtuva edelleen laajeneminen vahvistavat

pitemmällä aikavälillä EU:n kasvupotentiaalia.

Nopeasti edenneen talousintegraation syventyminen ja laajentuminen

ovat aiheuttaneet unionille taloudellisia ja muita paineita, eikä tilannetta ole

helpottanut maailmantalouden nopean rakennemuutoksen muun muassa

Saksalle ja Ranskalle aiheuttamat ongelmat. Talousvaikeudet ovat heijastu-

neet työllisyys- ja budjettiongelmina ja johtaneet ay-liikkeen voimakkaisiin

protesteihin monissa jäsenmaissa. Myös laajentumisen ja siitä seuranneen

työvoiman liikkuvuuden on monissa maissa katsottu aiheuttavan ongelmia,

jotka ovat näkyneet EU-vastaisuutena, kuten EU:n perustalaista pidetty

kansanäänestys osoitti.

Näiden akuuttien ongelmien ei kuitenkaan saisi antaa vaikuttaa kielteisesti

niiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen, joita yhteinen Eurooppa tarjoaa.

Ammattiyhdistysliikkeen kannalta suurimmat uhat liittyvät globalisaation

kielteisiin vaikutuksiin, joista pohjimmiltaan myös monet Euroopan tämän

päivän ongelmat aiheutuvat. Suomelle ja suomalaiselle ay-liikkeelle tärkeim-

mät yhteistyökumppanit globalisaation hallinnassa löytyvät pohjoisesta ja

Itämeren alueelta sekä Euroopan unionin piiristä.

Maailmanlaajuisen rakennemuutoksen aiheuttajana globalisaatiota mer-

kittävämpi tekijä on teknologinen kehitys. Nykytaloudessa ne nivoutuvat yh-

teen ja vahvistavat toisiaan. Teknologinen kehitys ja tuotantotapojen muutos

nostavat tuottavuutta ja siten aineellista elintasoa, mutta samalla tuotantora-

kenteet ovat jatkuvassa muutoksessa: työpaikkoja karsiutuu koneellistumisen

ja erikoistumisen myötä samaan aikaan kun niitä syntyy muualle talouteen.

Hyvinvointivaltio ja sopimusyhteiskunta ovat rakennemuutokseen sopeu-

tumisessa välttämättömiä. Globalisaation ja sopimusyhteiskunnan välillä ei

ole ristiriitaa, vaan ne tukevat toisiaan. Sopimusyhteiskuntaa ja hyvinvointi-

järjestelmiä tarvitaan riskien hallintaan. Turvallisuus luo tehokkuutta.

Suomen tuotanto- ja toimialarakenteen muutos on selvästi nähtävissä pi-

demmällä aikavälillä, mutta myös 2000-luvun kehityksessä. Jalostuksen osuus

kokonaistuotannosta on edelleen alentunut, palveluiden osuus kasvanut ja

alkutuotannon osuus supistunut. Muutokset toimialarakenteessa eivät ole

kovin nopeita, mutta suunta on selvä ja se jatkuu myös tulevaisuudessa.

Toimialarakenteen muutos heijastuu työllisyyteen. Valmistavan teolli-

suuden työllisyys todennäköisesti jatkaa hitaasti supistumistaan ja vastaa-

vasti palvelutoiminnan työllisyys kasvaa. Palvelutoiminnassa suhteellisesti

8 MUUTOS.LIIKE.

nopeimmin on kasvanut liike-elämän palveluiden työllisyys. Osittain kyse

on teollisuusyritysten harjoittamasta ulkoistamisesta. Teollisuusyritykset

ovat keskittyneet ns. ydintoimintaansa ja ulkoistaneet sellaisia toimintoja,

jotka ulkoistamisen jälkeen lasketaan liike-elämän palveluihin. Koska ne

ovat kuitenkin läheisesti kytköksissä teolliseen toimintaan, liioittelee tilas-

toissa havaittava toimialarakenteen muutos hieman todellista työllisyyden

rakenteen muutosta.

Toisaalta myös teollisuusyritysten sisällä työtehtävien rakenne on muut-

tumassa. Teollisiin tuotteisiin liittyvien palvelujen tarjoamisesta on tullut

monien perinteisten teollisuusyritysten liiketoiminnassa merkittävää. Suun-

nittelu-, huolto- ja tukipalvelujen tarjoaminen voi nykyisin muodostaa teol-

lisuusyrityksen liikevaihdosta suuremman osan kuin varsinainen tuotteiden

valmistus.

Huolehtimalla hintakilpailukyvystämme oikein mitoitetulla tulopolitii-

kalla sekä tukeutumalla osaamiseen perustuvaan kasvustrategiaan voidaan

teollisuustuotannon supistumista vähentää ja hidastaa. On kuitenkin huo-

mattava, että tuottavuuden kehitys osaamiseen perustuvilla huipputek-

nologian aloilla on nopeaa. Vaikka tuotantoa voitaisiin lisätä, sen vaatima

työvoima ei välttämättä kasva.

Palvelutyö siis lisääntyy sekä teollisuuden sisällä että toimialojen osuuk-

sien muuttuessa. Tuottavuuserot palvelusektorin sisällä ovat suuret. Toinen

ääripää ovat hoiva- ja henkilökohtaiset palvelut ja toinen yrityspalvelut.

Jälkimmäisissä on parhaimmillaan kysymys hyödykkeistä, joiden markkinat

ovat globaalit. ATK, rahoitus-, oikeusapu-, logistiikka- ja konsultointipalve-

lujen markkinoiden kasvu on nopeaa.

Suomessa on pyrittävä siihen, että kansainväliset yrityspalvelut ylläpitävät

vientituloamme jatkossa aiempaa suuremmassa määrin. Samalla suurin työl-

lisyyden kasvuvara on henkilökohtaisissa palveluissa. Tulevaisuuden Suomi

ei ole yksinomaan korkean teknologian tietoyhteiskunta, vaan sen rinnalla

myös inhimillinen palveluiden yhteiskunta.

Julkiset palvelut muodostavat merkittävän osan palvelusektorista, jonka

sisällä tapahtuu muutoksia yksityisen ja julkisen palvelutuottajan välillä.

Julkisten palveluiden ulkoistaminen lisääntyy siirryttäessä yhä enemmän

ostopalveluihin tai yhtiöitettäessä palvelutuotantoa. Oleellista on, miten

palveluiden tuotantovastuuta muotillaan uudelleen yksityisen ja julkisen

sektorin välillä.


Maailmantalouden avautuminen ja teknologian kehitys merkitsevät muutosten

nopeutumista. Työpaikkoja syntyy ja tuhoutuu kiivaassa tahdissa. Yhä harvemmat

palkansaajat ovat koko työuransa ajan saman työnantajan palveluksessa.

Muutoksessa hyvinvointiyhteiskunnan ja työmarkkinasopimusten on tarjottava

aktiivista tukea. Hyvinvointijärjestelmiin on panostettava riittävästi. Ammattiyhdis-

tysliikkeen on panostettava palkansaajien etujen kehittämisen ja puolustamiseen.

Hyvinvointivaltio ja sopimusyhteiskunta ovat ay-liikkeen tavoitteita maailmanlaa-

juisesti.

Teollisuuden perustyöt näyttävät olevan pitkällä aikavälillä vähenemässä sekä

tuotantotapojen kehityksen että globalisaation vuoksi. Pitkälle erikoistunut ja kan-

sainvälisesti kilpaileva huipputuotanto sekä liike-elämän palvelut pitävät jatkossa

yllä vientituloamme, samaan aikaan kun suurin työllisyyspotentiaali on henkilökoh-

taisissa palveluissa.

Globalisaation vaikutukset SAK:laisille palkansaajille

Teollisuudessa tuotantotyöntekijöiden tarve vähenee hitaasti ja työllisyyden

rakenne muuttuu. Vähän ammattitaitoa vaativan työn kysyntä supistuu

sel västi, kun taas ammatillisen koulutuksen vaativan työn kysyntä pysynee

suunnilleen ennallaan. Tämä merkitsee sitä, että eläkkeelle siirtyvän työ-

voiman korvaamisessa painopiste on selvästi ammatillisen koulutuksen

saaneessa työvoimassa. Ilman ammatillista koulutusta olevien työntekijöiden

mahdollisuudet saada työtä teollisuudessa heikkenevät olennaisesti tulevai-

suudessa.

Myös palvelualoilla osaamisvaatimukset muuttuvat ja tehtävät laaja-

alais tuvat. Palveluissa työskentelevien haasteita tulevat olemaan esimerkiksi

monipuolinen asiakaspalvelu, tuotetietous, kestävä kehitys, teknologiaosaa-

minen ja nopea tuotekehitys. Yhä useammalta alalla työskentelevältä vaadi-

taan vähintään ammatillinen peruskoulutus ja vailla ammatillista koulutusta

olevien työllistymismahdollisuudet ovat vähäiset myös palvelualoilla.

Yksityisillä palvelualoilla SAK:laisten palkansaajien työn kysyntä kasvaa

erityisesti kaupan alalla sekä ravitsemis- ja majoitustoiminnassa. Näillä aloil-

la työntekijöiden palkkataso on keskimäärin alhaisempi kuin teollisuudessa

ja selvästi suurempi osa työntekijöistä työskentelee määräaikaisessa tai osa-

aikaisessa työsuhteessa eli heidän työsuhteensa vakaus on selvästi heikompi.

Myös julkisen sektorin palvelualoilla SAK:laisten palkkataso on alhaisem-

pi kuin teollisuudessa keskimäärin. Julkisen sektorin toimintojen yksityis-

täminen vähentää julkisen sektorin työllisten määrää ja saattaa johtaa yksi-

tyistämisen myötä yksityiselle palvelusektorille siirtyneiden työntekijöiden

10 MUUTOS.LIIKE.

palkkatason alenemiseen ja työsuhteen vakauden heikkenemiseen. Julkisen

ja yksityisen palvelusektorin työntekijöiden työsuhteen ehtojen – erityisesti

palkkauksen – yhdenvertaisuuden edistäminen on tärkeää.

Talous on kehittymässä aiempaa palveluvaltaisemmaksi, millä on näiden

alojen palkansaajille myönteisiä vaikutuksia. Nähtävissä on, että kotitalouk-

sien kulutusmenoista aiempaa suurempi osuus käytetään palveluihin. Eri-

tyisosaamista vaativilla palvelualoilla palkkataso noussee ja palvelusektorille

muodostuu nykyistä enemmän paremmin palkattuja ryhmiä.

Työllisyyden rakenteen muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia sekä

SAK:laisten palkansaajien työllisyyteen, SAK:laisten liittojen jäsenmäärän

ke hitykseen, SAK:n liittorakenteeseen sekä edunvalvonnan tehokkuuteen.

Perinteisesti vahvimmin järjestäytyneillä aloilla, julkisella sektorilla ja teolli-

suudessa, työllisten määrä ei todennäköisesti kasva kun taas heikoimmin jär-

jestäytyneillä aloilla, yksityisissä palveluissa, työllisyys paranee. Tämä asettaa

tulevaisuudessa suuria haasteita jäsenhankintatyölle: erityisesti yksityisillä

palvelualoilla järjestäytymistä on lisättävä. Näillä aloilla järjestäytymällä olisi

myös eniten voitettavaa. Liittoyhteistyön kehittäminen toimialarakenteen

muutoksen myötä on välttämätöntä.

Osaamisvaatimukset nousevat talouden kaikilla sektoreilla. Hyvän ammatillisen

koulutuksen lisäksi tietoja ja taitoja on päivitettävä jatkuvasti. Ammatillisten ja so-

siaalisten taitojen kohottaminen nostaa tuottavuutta, palkkatasoa sekä parantaa

valmiuksia sopeutua talouden muutoksiin.

Talouskehitys on viemässä suuntaan, jossa työllisten määrä perinteisillä korkean jär-

jestäytymisasteen aloilla ei pitkällä aikavälillä kasva. Työllisten määrä on nousussa

aloilla, joissa järjestäytymisaste on tällä hetkellä alempi. Ammattiyhdistysliikkeellä

on suuri mahdollisuus lisätä jäseniään yksityisillä palvelualoilla, joiden palkansaajilla

olisi myös eniten voitettavaa järjestäytymisestä.

Julkisen sektorin toimintojen yksityistäminen sekä muut tuotanto- ja toimialara-

kenteen muutokset saattavat johtaa työntekijöiden työehtojen heikentymiseen

ja työsuhteiden vakauden heikkenemiseen. Tällaisten seurausten torjuminen on

ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuden suuria tehtäviä.

2.2 Väestön ikääntyminen haasteena ja mahdollisuutena

Useimmissa teollisuusmaissa ja etenkin Euroopan unionin maissa väestön

ikääntyminen aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Suomessa muu-

tos on poikkeuksellisen jyrkkä sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokki-

en vuoksi. Talous- ja työelämän kannalta väestön ikääntyminen luo kiistatta

haasteita, mutta samalla se avaa myös uusia myönteisiä mahdollisuuksia.


Eläkeläisväestöstä tulee entistä merkittävämpi kuluttajaryhmä, jonka varalli-

suu den ja kulutuksen taso ovat keskimäärin nykyistä korkeampia.

Kokonaisuutena ikääntyminen uhkaa pienentää taloutemme kasvumah-

dollisuuksia. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n arvion

mukaan työvoiman tarjonnan supistumisesta johtuen kasvuvauhtimme hi-

dastuisi ensi vuosikymmenellä jopa prosenttiyksikön vuositasolla. Synkkiin

arvioihin ei ole kuitenkaan syytä alistua, vaan työn tarjonnan supistumisen

vaikutusta on pyrittävä vaimentamaan. Ensisijaiset keinot ovat tuottavuuden

parantaminen koko taloudessa sekä työllisyysasteen nostaminen. Sukupol-

venvaihdoksen myötä monilla työpaikoilla avautuu mahdollisuus organisoi-

da töitä uudelleen siten, että työvoimapulaa voidaan ennaltaehkäistä.

Julkisen sektorin rahoituksen turvaamisessa keskeisiä tekijöitä ovat tuot-

tavuuden parantamisen lisäksi työllisyysasteen kohottaminen ja eläkkeelle

jäämisiän nostaminen. Työllisyyden kasvu lisää verotuloja ja vähentää jul-

kisten menojen tarvetta. Työuran pidentyminen taas vähentää paineita sekä

eläkejärjestelmässä että hoivamenoissa. Työurien pidentäminen on haaste

kaikille työelämän osapuolille: ikääntyneiden työtehtävät on mitoitettava

kohtuullisesti, työkykyä on ylläpidettävä ja motivaatiosta on huolehdittava.

Työhyvinvoinnin parantaminen on keskeinen haaste.

Maahanmuuton lisääminen ei yksin tarjoa ratkaisua ikärakenteen muu-

toksesta aiheutuviin sopeutumistarpeisiin. Hallitulla työperusteisella maa-

hanmuutolla on kuitenkin tulevaisuudessa entistä tärkeämpi täydentävä

rooli paikallisten työmarkkinakapeikkojen hoitamisessa. Maahanmuuton

lisääminen edellyttää, että kohtelemme maahamme tulevia oikeudenmukai-

sesti ja turvaamme heidän toimeentulonsa.

Suomessa väestön ikääntymiseen on varauduttu. Eläkejärjestelmä on

pe rusteiltaan kunnossa eikä eläkkeiden rahoittamiseen tämän hetken asian-

tuntija-arvioiden perusteella kohdistu vakavaa uhkaa. Työeläkemaksujen

nousupaine on sitä pienempi, mitä nopeammin talous kasvaa, mitä suurempi

on ikääntyneiden työllisyysaste ja mitä paremmin eläkerahastojen sijoitukset

tuottavat.

Väestön ikääntyminen on Suomelle sekä haaste että mahdollisuus. Ikääntymiseen

varaudutaan parhaiten talouden kasvukykyä vahvistamalla, työllisyyttä paranta-

malla ja julkisen talouden kestävyydestä huolehtimalla. Työurien pidentämiseksi

työhyvinvoinnin parantaminen on keskeinen haaste. Ikääntymiseen liittyvien hy-

vinvointipalvelujen tuottaminen ja maailmanmarkkinoille vieminen on kasvava

elinkeinomahdollisuus.

12 MUUTOS.LIIKE.

2.3 Työelämän laadun ristiriitainen kehitys

Edustajakokouskaudella 2001–2006 työlainsäädäntöä on kehitetty monil-

ta osin. Uusittu työsopimuslaki on astunut voimaan, työturvallisuus- ja

työterveyshuoltolainsäädäntöä on kehitetty merkittävästi, työelämän tieto-

suoja on saanut säädöksensä, vuosilomalainsäädäntöä on uudistettu ja uusi

tasa-arvolaki on tullut voimaan. Kevään 2006 aikana saatetaan päätökseen

yhteistoimintalain uudistus. Edustajakokouskauden sopimusratkaisuissa on

edistetty työelämän laatua kehittämällä yhteisiä menettelytapoja. Lainsää-

däntö ja työehtosopimukset muodostavat kivijalan työelämän kehittämiselle,

mutta niiden muuttuminen työelämän uusiksi käytännöiksi vaatii aktiivista

työtä työpaikoilla.

Työpaikkojen välillä on suuria eroja työelämän laadun kehittämisessä

ja työntekijöiden kohtelussa. Parhailla työpaikoilla on ymmärretty, että

panostaminen yhteistoimintaan ja työhyvinvointiin lisäävät työntekijöiden

työmotivaatiota ja tuottavuutta. Huonoimmilla työpaikoilla työnantaja ei

arvosta työntekijöitä lainkaan. Työilmapiiriä huonontaa entisestään pyrki-

mys siirtää yrittäjäriskiä työntekijöille. Välitön tuloksen tavoittelu tuntuu yhä

välittömämmin työntekijöiden arkipäivässä.

Talouden ja tuotannon rakennemuutos heijastuu palkansaajien työhön

kohdistuviin odotuksiin. Työn merkitys palkansaajien elämän sisältönä on

vähentynyt. Kymmenessä vuodessa työtä erittäin tärkeänä elämänsisältönä

pitävien SAK:laisten naisten osuus on vähentynyt 58 prosentista 44 pro-

senttiin ja miesten 51 prosentista 37 prosenttiin. Sekä naisilla että miehillä

kotielämän ja harrastusten merkitys on kasvanut. Työministeriön työoloba-

rometrin mukaan yhä useampi palkansaajista katsoo, että työn teon mielek-

kyys on muuttumassa huonoon suuntaan. Myös SAK:laisten palkansaajien

mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä – esimerkiksi työmenetelmiin tai

työtahtiin – ovat heikentyneet vuodesta 1995.

Palkansaajien koulutustaso on sen sijaan parantunut merkittävästi.

SAK:laisista enää 16 prosenttia on vailla mitään ammatillista koulutusta.

Vuonna 1990 vas taa va osuus oli 32 prosenttia. Naiset ja miehet ovat yhtä

kou lutettuja. Vähiten kou lutusta on yli 55-vuotiailla ja eniten 25–34-vuo-

ti ailla. Työnantajan työn tekijöille järjestämät koulutusmahdollisuudet pa-

ran tuivat 1990-luvun loppupuolella, mutta kasvu on hiipunut 2000-luvun

alkuvuosina.

Kolme neljäsosaa suomalaisista tekee töitä kokopäiväisesti ja toistaiseksi

voimassa olevassa työsuhteessa. Neljännes palkansaajista tekee ns. epä-

tyypillistä työtä, joka voi olla joko määräaikaista työtä, osa-aikaista työtä,

määräaikaista osa-aikatyötä tai vuokratyötä. Näin määritelty pätkätyö on

lisääntynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kaikkialla. Suomessa


kasvu voimistui 1990-luvulla ja erityisesti vuodesta 1994 lähtien. Suuri osa

tuolloin alkaneen talouskasvun aikana luoduista työsuhteista oli joko mää-

räaikaisia tai osa-aikaisia.

Suuri osa pätkätyöstä on vastentahtoista. Määräaikaista työtä tekevät

haluaisivat vakinaisen työsuhteen ja osa-aikatyötä tekevät haluaisivat koko-

päiväisen työsuhteen. Sekä määrä- että osa-aikaisten työsuhteiden kesto on

viimeisten viiden vuoden aikana pidentynyt.

Pätkätyössä työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työhönsä ovat hei-

kommat kuin vakituisessa työsuhteessa työskentelevien. Määräaikaista työtä

tekevät valikoituvat muita harvemmin kehittämistoimenpiteiden piiriin ja

luottamustehtäviin. Vastaavasti osa-aikaiset työntekijät harvemmin saavat

omalla työpaikallaan haluttua tuntimäärää, vaan joutuvat etsimään lisätun-

teja useammalta työpaikalta, sivutoimisena yrittäjänä ja harmaasta talou-

desta. Pätkätöistä ovat kärsineet erityisesti nuoret, työuransa alussa olevat

työntekijät.

Työelämän rakennemuutokset ovat heikentäneet työntekijöiden turval-

lisuutta ja terveyttä. Työtapaturmien määrää ei ole saatu kääntymään las-

kuun. Altistuminen kemiallisille, biologisille ja psykososiaalisille tekijöille on

lisääntynyt. Henkilöstöresurssien väärä mitoitus lisää tutkimusten mukaan

sydänkuolemien riskiä.

SAK:laisilla aloilla perinteisten fyysisten seurausten lisäksi uhattuna on

henkinen hyvinvointi. Työn vaatimusten kasvaessa erityisesti ikääntyvän

työvoiman työkyky on uhattu. Työssä jaksamisen ongelmia on kuitenkin

yhä enemmän myös nuoremmissa ikäluokissa. Tämä näkyy muun muassa

sairauspoissaolojen lisääntymisenä ja pidentymisenä. Työelämän koventunut

tahti on tuonut pintaan työpaikoilla olevan eriarvoisen kohtelun, syrjinnän

ja kiusaamisen. Eniten on havaittu heikoimmassa työmarkkina-asemassa

olevien tilapäisten ja osa-aikaisten työntekijöiden syrjintää.

Pätkätyöt ja sukupolvenvaihdos haaste osallisuudelle ja järjestäytymiselle

Suomi on ammatillisen järjestäytymisen kärkimaita. Palkansaajista kolme

neljästä kuuluu oman alansa ammattiliittoon. Järjestäytymisaste on laskenut

lamavuosien noin 85 prosentin huipputasosta lamaa edeltäneisiin lukemiin

tai muutaman prosenttiyksikön sen alle.

Tulevan edustajakokouskauden aikana suomalaisessa työelämässä ja

ammattiyhdistysliikkeessä tapahtuu ennennäkemätön sukupolvenvaihdos.

SAK:n jäsenkunnasta yli 52-vuotiaita on noin 400 000. Tästä joukosta 50 000

siirtyy joka vuosi eläkkeelle. Työelämään tulee samaan aikaan selvästi pienem-

piä ikäluokkia.

14 MUUTOS.LIIKE.

Palkansaajien tutkimuslaitos PT:n syyskuussa 2005 julkaistu järjestäyty-

mistutkimus kertoo, että 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ikäluokat eivät

enää järjestäydy yhtä aktiivisesti kuin vanhempansa. Tuloksista voi lisäksi

havaita, että ammattiliittoon liittymisen kynnys nousee 30 ikävuoden jälkeen.

Samanaikaisesti opiskeluaikojen pitkittyminen ja työelämän muutos on

johtanut siihen, että päätös ammattiliiton jäsenyydestä tehdään aikaisempaa

myöhemmin. Onkin erityisen olennaista, miten nuori aikuinen kohtaa am-

mattiliitot sen jakson aikana, jolloin liittyminen on hänelle ajankohtaista.

SAK:n järjestötutkimuksen tulosten mukaan luottamusmiehet kaikilla

aloilla kokevat ammattiliittoon järjestäytymisen olevan työpaikoilla kasvus sa.

Ristiriitaiset tulokset eri tutkimuksissa kuvaavat työmarkkinoiden jakautu-

neisuutta: työpaikoilla, joilla on luottamusmiehet ja edunvalvontakoneisto,

järjestäytyminen on nousussa. Järjestäytymisen ongelmat puolestaan ka-

sautuvat pienille työpaikoille, joissa ei ole ay-organisaatiota. SAK:laisista

naisista 57 prosenttia ja miehistä 44 prosenttia on töissä alle 30 työntekijän

työpaikassa. Järjestötutkimuksen mukaan sellaisia työpaikkoja, joissa on

luottamusmies, on kuitenkin aiempaa enemmän.

Yhteys ammattiyhdistysliikkeeseen rakennetaan työpaikoilla, joissa am-

mattiosastot ja luottamushenkilöt ovat avainasemassa. Järjestäytymisen

perustaa luodaan kuitenkin myös kodeissa ja kouluissa. Vaikuttaa siltä, että

perinne ei enää siirry vanhemmilta lapsille eikä ammatillinen järjestäyty-

minen ja sen merkitys myöskään välity kouluopetuksessa oppilaille. Tämä

asettaa ammattiyhdistysliikkeelle lisähaasteita.

Selvitykset osoittavat, ettei nuorilla ole asenteellista vastarintaa ammat-

tiliittoja tai ammatillista järjestäytymistä kohtaan. Toisaalta nuorilla ei ole

tietoa ay-liikkeestä ja sen merkityksestä. Yksilöllistymiskehitykseen liittyy

myös usko omaan pärjäämiseen. Liittyminen kollektiiviseen liikkeeseen yh-

teisten oikeuksien ajamiseksi ei ole samanlainen perusarvo ja itsestäänselvyys

kuin aikaisemmin.

Ay-liikkeen luottamushenkilöt ovat keskimäärin iäkkäämpiä kuin jäsenet.

Tämä merkitsee, että ay-liikkeen aktiivien sukupolvenvaihdos on tulevina

vuosina voimakkaampaa kuin jäsenten, mistä syntyy paineita luottamushen-

kilöiden kouluttamiseen ja heidän työnsä tukemiseen. Aktiivien tekemällä

työllä on olennainen vaikutus jäsenkunnan sukupolvenvaihdokseen – on

tärkeää varmistaa, että työpaikoilla jatkossakin syntyy luottamushenkilöiden

kautta yhteys uusiin työntekijöihin

Suomalaisen työelämän suurin muutos tulevina vuosina liittyy ikäpolvimurrokseen.

Sillä on merkittäviä vaikutuksia sekä työpaikoilla että ammattiyhdistysliikkeessä.


Työelämässä rakennemuutoksen nopeutuminen on merkinnyt työsuhteiden pätkit-

tymistä, vaatimustason kasvua työssä ja epävarmuuden lisääntymistä. Haasteena

on muutoksen hallinta: työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omas-

sa työssään, osaamisen kehittäminen ja jaksamisen tukeminen.

2.4 Työnantajien painotukset muuttumassa

Työnantajien perustavoitteena on vähentää työehtojen tarkkaa sääntelyä

työehtosopimuksin ja työlaein. Samalla tulisi lisätä työehtojen päättämistä

paikallisella tasolla. Näin yritykset pystyisivät parhaiten vastaamaan resurs-

siensa mukaisesti kotimaiseen ja kansainväliseen kilpailutilanteeseen.

Työnantajien tavoitteena on viedä paikalliselle tasolle asiakokonaisuuksia,

joissa ay-liikkeellä on tällä hetkellä tasavertainen neuvotteluvoima keskusjär-

jestö- ja/tai liittotasolla. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi työajoista ja

palkoista sopiminen. Korostaessaan paikallisen tason tärkeyttä työnantajien

painotuksissa jää vähälle huomiolle aito ja tasavertainen sopiminen. Sopimis-

ta tulisi tehdä työrauhan vallitessa.

Työmarkkinoiden ja talouden ennustettavuuden vuoksi työnantajilla on

kuitenkin valmius tehdä nykyistä pidempikestoisia keskitettyjä raamisopi-

muksia. Työnantajat tavoittelevat sopimuksiin nykyistä enemmän ala- ja yri-

tyskohtaista liikkumatilaa sekä vähemmän laadullisia asioita. Yleiskorotusten

tulisi olla tasoltaan hyvin matalia ja valtaosa palkankorotusten jakamisesta

tulisi tehdä yrityksissä. Työnantajien mielestä yleiskorotusten yhteydessä

päätettävien yrityskohtaisten pottien jakaminen tulisi siirtää ohi liittojen

työpaikoille päätettäväksi, eivätkä matalapalkka- ja tasa-arvoerät kuuluisi

enää sopimuskorotusten yhteyteen. Sopimista ei tulisi myöskään laajentaa

tulos- ja voittopalkkiojärjestelmiin.

Työnantajat ovat edelleen mukana kehittämässä työn vaativuuteen poh-

jautuvia palkkajärjestelmiä. Tavoitteena on kuitenkin henkilökohtaisen

osuuden kasvattaminen suhteessa työn vaativuuteen.

Työehtosopimusten työaikamääräysten laventaminen kuuluu olennaisena

osana työnantajien tavoitteisiin. Työaikojen tulisi joustaa tuotanto- ja palve-

lu tarpeiden mukaan ja tasoittumisjaksojen olla vuotta pidempiä. Työajan

lyhentämispäiviä tulisi käyttää koulutuksen järjestämiseen.

Työhyvinvoinnin ja työelämän laadun kehittämisessä työnantajat pyrkivät

hyödyntämään yksittäisiä ohjelmia. Työn ja perheen yhteensovittamisessa

edetään pääosin lainsäädäntöteitse.

16 MUUTOS.LIIKE.

Toimialojen edunvalvonnan vahvistamiseksi ja sopimusrakenteen yksin-

kertaistamiseksi työnantajat hakevat suurempia työnantajaorganisaatioita.

Tavoitteena on työnantajaliittojen lukumäärän pudottaminen 12–15:een sekä

työehtosopimusten lukumäärän vähentäminen puoleen eli noin sataan so-

pimukseen. Uusien työehtosopimusten tulisi olla kattavuudeltaan laajempia,

sisältää suppeampia asiakokonaisuuksia ja nykyistä väljempiä sääntöjä.

Työnantajien työvoimapoliittisten linjausten taustalla on halu vaikuttaa

työn hintaan. He haluavat torjua työvoimapulan aiheuttamaa palkkakilpailua

lisäämällä työvoiman tarjontaa esimerkiksi ulkomaalaisen työvoiman avulla.

Suomessa toimivien kansainvälisten yritysten kiinnostus koko Suomen me-

nestymisestä on puolestaan verraten vähäistä.

Suomessa on pitkät perinteet lakisääteisen eläke- ja muun sosiaalivakuu-

tuksen kehittämisestä kolmikantaisesti. Jo 1960-luvulla vakiintui käytäntö,

jonka mukaan työeläke-, sairaus-, tapaturma- ja työttömyysvakuutuksen

muutoksille haetaan ratkaisut työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen neuvotte-

luissa ja lainvalmistelu tehdään valtiovallan johdolla.

Myös työnantajat ovat tähän asti sitoutuneet lakisääteisen kattavan so-

siaaliturvan kehittämiseen. Tästä huolimatta työnantajajärjestöt nostavat

säännöllisin väliajoin esille vaatimuksia sosiaaliturvan leikkauksista ja kus-

tannusvastuunsa siirtämisestä palkansaajille. Viime vuosina työnantajajär-

jestöjen puolelta on kansainvälisten oppien mukaisesti toistuvasti painotettu

vapaaehtoisten vakuutusten lisäämistä keinona sosiaalivakuutuksen rahoi-

tuksen hallinnassa.

Työnantajapolitiikan painotuksissa korostuu tarkan sääntelyn purku ja paikallisen

toisinsopimisen selvä laajentaminen ja lisääminen. Ammattiyhdistysliikkeelle

keskeistä on varmistaa tasavertaisen sopimisen edellytykset ja valtakunnallisten

sopimusten minimiehdot.

2.5 Yhteiskunnallisen kehityksen suunnat

Suomalainen yhteiskuntarauha perustuu pitkälti vakaaseen poliittiseen kehi-

tykseen ja vahvaan kansalaisyhteiskuntaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa

keskeistä on kansalaisten aktiivinen osallistuminen sekä vaaleissa että vaalien

välisinä aikoina. Palkansaajajärjestöjen, työnantajien ja valtion toimiva kol-

mikantayhteistyö on osaltaan vahvistanut kansalaisten luottamusta yhteis-

kunnalliseen päätöksentekoon ja rakentanut tätä kautta yhteiskuntarauhaa.

Edustuksellisen demokratian kannalta äänestysaktiivisuuden hiipuminen

on ollut huolestuttava ilmiö. Puhutaan jopa lähestyvästä edustuksellisen

demokratian kriisistä. Toisaalta tietoyhteiskuntakehitys on tarjonnut uusia


mahdollisuuksia aktiiviselle kansalaisuudelle ja suoralle osallistumiselle. Suo-

ra osallistuminen on kuitenkin äänestämisen tavoin sidoksissa koulutukseen

ja sosioekonomiseen asemaan.

Työstä syrjäytymisellä on taloudellisten seurausten ohella myös poliittisia

vaikutuksia; syrjäytyminen työelämästä johtaa helposti yhteiskunnalliseen

syrjäytymiseen. Vaaleissa äänestysaktiivisuus nousee korkeaksi koulutettu-

jen ja hyvätuloisten keskuudessa kun taas heikommassa sosioekonomisessa

asemassa olevat jättävät äänioikeutensa käyttämättä. SAK:laisten palkansaa-

jien äänestysaktiivisuus jää vaaleista toiseen selvästi esimerkiksi toimihen-

kilöäänestäjiä heikommaksi. SAK on pitänyt ensiarvoisen tärkeänä toimia

palkansaajien äänestysaktiivisuuden vahvistamiseksi. Palkansaajien äänes-

tysaktiivisuudella on suuri merkitys paitsi demokratian toteutumiselle myös

koko poliittisen järjestelmän uskottavuudelle.

Ammattiyhdistysliikkeellä on tärkeä merkitys palkansaajien tarpeiden ja

näkemysten esille nostajana. Ammattiyhdistysliike tarjoaa väylän palkansaa-

jien yhteiskunnalliselle osallistumiselle ja vaikuttamiselle sekä paikallisella

että valtakunnallisella, jopa globaalilla tasolla.

Kolmikantayhteistyön ohella SAK pitää tärkeänä yhteistyötä niin poliittis-

ten puolueiden kuin kansalaisjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi yhteistyö ympä-

ristö- ja kuluttajajärjestöjen kanssa ja toiminen niissä lisäävät palkansaajien

arkipäivän vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia on ollut vahva kansalaisyhteiskunta ja kan-

salaisten luottamus yhteiskunnan demokraattiseen kehitykseen. Yhteiskunnallisen

osallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen vaativat jatkossa erityistä

huomiota.

18 MUUTOS.LIIKE.

3 SUOMALAISEN TYÖN TULEVAISUUS

3.1 Talouspolitiikka työllisyyden edistäjänä

Talouspolitiikan keskeinen tehtävä on tukea vakaata taloudellista kasvua ja

työllisyyttä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on huolehdittava siitä, että

sekä yksityisen että julkisen sektorin toimintaedellytykset pysyvät vahvalla

pohjalla. Seuraavan edustajakokouskauden aikana talouden kasvu tulee

pe rustumaan aiempaa suuremmassa määrin tuottavuuden kasvuun, sillä

työpanoksen määrä kääntyy asteittain laskuun väestön ikääntymisen vuoksi.

Ikääntymisen vaikutuksia kansantaloudessa voidaan vaimentaa työllisyyttä

parantamalla ja tuottavuuskehityksestä huolehtimalla.

Suomen korkeaan osaamiseen perustuva kasvustrategia on ollut oikea

valinta. Sen toimivuus edellyttää muun muassa koulutus- ja innovaatiojär-

jestelmien toiminnasta huolehtimista, terveen kilpailun edellytysten ylläpi-

tämistä sekä riittävää panostusta aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Suomen

lähivuosien yhtenä haasteena on parantaa tuottavuuskehitystä niillä toimi-

aloilla, joilla se ei ole ollut hyvää vertailumaihin nähden.

Hyvä talouskasvu ja korkea työllisyys helpottavat julkisen sektorin rahoi-

tusasemaa ratkaisevasti. Kasvun vaikutus on nähty myös viime vuosina, kun

veronkevennyksistä huolimatta julkinen sektori on ollut selvästi ylijäämäinen,

minkä seurauksena julkisen sektorin bruttovelka on supistunut voimakkaas-

ti. Suomen julkinen talous on kokonaisuudessaan kansainvälisesti verrattuna

hyvässä kunnossa ja ikääntymisen vaikutuksiin on pyritty varautumaan.

Suomessa on pohjoismaiseen tapaan suhteellisen suuri julkinen sektori,

minkä ansiosta julkiset hyvinvointipalvelut ovat hyvin kehittyneitä. SAK:n jä-

senet antavat tukensa laajalle hyvinvointivaltiolle ja sen tuottamille palveluille.

Julkisen sektorin suurimmat ongelmat ovat kuntataloudessa. Kunnat ovat

Suomessa laajasti vastuussa julkisten palvelujen järjestämisestä ja näin ollen

ikääntymisen seurauksena kasvava hyvinvointipalvelujen kysyntä tulee näky-

mään selvimmin kuntasektorilla. On selvää, että nykyisellä kuntarakenteella

ja menokehityksellä kuntien talous ei ole kestävällä pohjalla. Kunta- ja palve-

lurakennehankkeen tärkein tavoite tulee olla kuntatalouden vakauttaminen

ja saattaminen kestävälle uralle sekä kuntien palvelutuotannon turvaaminen.

Kuntien henkilöstöä on kuultava hankkeen onnistumisen takaamiseksi.

Julkisia menoja ja tuloja koskevat ratkaisut on yhtäältä syytä sovittaa

pidem män ajan vaatimuksiin, mutta toisaalta ne on tehtävä suhdannetilanne

huomioonottaen. Näin voidaan ajoissa välttää ajautuminen epätasapainoon

julkisten menojen tason ja sen rahoittamiseksi tarvittavan veroasteen välillä.

Epätasapaino kaventaisi talouspolitiikan liikkumavaraa ja heikentäisi hyvin-

vointivaltion toimintakykyä.


Talouspolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla täystyöllisyyden saavuttaminen.

Talouspolitiikalla tulee huolehtia siitä, että Suomi on palkansaajille hyvä paikka elää

ja yrityksille hyvä paikka toimia. Vakaata talouskasvua ja työllisyyttä edistämällä

turvataan julkisen talouden kestävyys ja toimintaedellytykset.

Verotus

Talouden kansainvälistyminen ja verokilpailu vaikuttavat mahdollisuuksiin

kerätä veroja julkiselle sektorille ja tasoittaa tulonjakoa. Vaikka olisi ollut

perusteltua siirtää verotuksen painopistettä pääomatulojen, varallisuuden

ja ympäristöverojen suuntaan, viime vuosina toteutetut veroratkaisut ovat

vaikuttaneet myös toiseen suuntaan. Verokilpailuun vedoten on alennettu

yritys- ja pääomatulojen verotusta. Varallisuusverosta on luovuttu vuoden

2006 alusta lukien. Tulonjaon tasoittaminen verotuksella on osoittautunut

entistä vaikeammaksi.

Mitä herkemmin veropohja liikkuu maasta toiseen, sitä alttiimpaa se on

verokilpailulle. Kiinteistöt sekä maa- ja metsätalousmaa ovat liikkumattomia

verokohteita ja siksi niiden merkitys verotulojen kerryttäjänä voisi olla ny-

kyistä suurempi. Toisaalta asumiseen kohdistuvalla verotuksella on haitallisia

tulonjakovaikutuksia. Matalat verokannat edellyttävät laajaa veropohjaa.

Veroasioissa eteneminen on hidasta, koska EU:ssa verotukseen liittyvät

päätökset edellyttävät yksimielisyyttä. Toisaalta verotus on yhtenäistynyt

EY:n tuomioistuimen ratkaisujen kautta. Arvonlisäverotuksessa EU:ssa pyr-

kimyksenä on sopia alennettujen arvonlisäverokantojen listan muuttamises-

ta, mikä mahdollistaisi myös Suomessa ravintoloiden ja henkilöstöruokailun

arvonlisäverokannan alentamisen. Välittömän verotuksen puolella EU:n

tavoitteena on yritysten veropohjan yhtenäistäminen.

Suomessa on työmarkkinajärjestöjen palkkaneuvotteluissa perinteisesti

otettu huomioon lakisääteisten sosiaalivakuutusmaksujen kehitys. Työmark-

kinaneuvottelujen yhteydessä on tehty myös veroratkaisuja, joiden tavoit-

teena on ollut sovittaa yhteen verotuksen ja palkkaratkaisujen yhteisvaiku-

tuksesta muodostuvaa ostovoimaa. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen

päättämät ansiotuloverojen kevennykset ovat kaikkiaan 2,8 miljardia euroa

(ilman infl aatiotarkistuksia). Jatkossa veronkevennyksiin käytettävissä ole-

va julkisen talouden liikkumavara jää vähäisemmäksi. Pitkällä aikavälillä

reaalinen ansioiden nousu ei saisi johtaa verotuksen kiristymiseen, mutta

vuosittaisissa ratkaisuissa on otettava huomioon kulloinenkin talous-tilan-

ne. Ostovoimankasvun tulee aikaisempaa suuremmassa määrin perustua

palkankorotuksiin veronkevennysten sijaan.

20 MUUTOS.LIIKE.

Työvoiman liikkuvuuden helpottaminen on edelleen tärkeää työllisyyden

parantamiseksi. Liikkuvuuteen voidaan vaikuttaa kehittämällä asunnon ja

työpaikan välisten matkakustannusten perusteella myönnettävää matkaku-

luvähennystä. Nykyoloissa oman auton käytön hyväksymisen edellytykset

voivat tuntua kohtuuttomilta.

Mahdollisimman laaja veropohja on osoittautunut oikeaksi linjaksi. Vero-

tuksen oikeudenmukaisuuden takia on verotuksen progressiivisuudesta huo-

lehtiminen tärkeää. Julkisten palvelujen kehittämisen kannalta on tarpeen

turvata niiden rahoitus ja tarvittaessa arvioida uudelleen valtion ja kuntien

välistä työnjakoa rahoitussuhteita.

Työvaltaisen toiminnan tukemiseksi kokeillaan työnantajan sosiaaliturva-

maksusta vapauttamista joissakin Lapin ja Kainuun kunnissa sekä saaristo-

kunnissa. Sosiaaliturvamaksun poistaminen ei selvitysten mukaan ainakaan

parin vuoden kokeilun jälkeen ole vaikuttanut työllisyyteen Pohjois-Lapin ja

saaristokuntien alueella. Työnantajan matalapalkkatukea kokeillaan vuosina

2006–2010 koko maassa.

Varallisuusverosta luopuminen ei poista tarvetta kerätä varallisuuteen

liittyviä tietoja. Varallisuustietoja tarvitsevat muutkin kuin veroviranomai-

set ja tietoja tarvitaan myös harmaan talouden ja rahanpesun torjumiseksi.

Harmaa talous supistaa verokertymää, rapauttaa hyvinvointipalvelujen ja so-

siaaliturvan rahoituspohjaa, vääristää elinkeinoelämän kilpailua ja murentaa

yhteiskuntamoraalia. Lähtökohtana harmaan talouden ja talousrikollisuuden

vastaiselle toiminnalle on valtionneuvoston talousrikollisuuden ja harmaan

talouden torjuntaohjelma.

Verotus on säädettävä sellaiselle tasolle, että julkisen sektorin rahoitus ja julkiset

palvelut voidaan turvata ja kehittää niitä. Mahdollisia veronkevennyksiä ei tule ra-

hoittaa julkisia palveluja karsimalla. Siten ansiotulojen verotusta voidaan keventää

julkisen talouden sallimissa rajoissa.

Matkakuluvähennystä on kehitettävä työvoiman liikkuvuutta suosivaan suuntaan.

Kiinteistöveropohjaa on laajennettava maa- ja metsätalousmaahan. Toimenpiteellä

voidaan parantaa erityisesti metsätalousvaltaisten kuntien rahoitustilannetta.

Suomen on edelleen toimittava EU:n sääntöjen muuttamiseksi siten, että ravinto-

loiden ja henkilöstöruokailun ruokatarjoilun arvonlisäverokanta voidaan alentaa

elintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle. Suomen on toimittava alkoholijuomavero-

tuksen tason nostamiseksi EU:ssa.


Suomeen työvoimaa lähettävien ulkomaalaisten yritysten on rekisteröidyttävä

välittömästi Suomeen, jotta verottaja saa reaaliaikaisen tiedon maassa elinkeinotoi-

mintaa harjoittavista yrityksistä. Suomessa kaikkien työntekijöiden on heti työnteon

ensimmäisestä päivästä lukien ryhdyttävä maksamaan veroa Suomeen.

Harmaan talouden ja muun talousrikollisuuden toimintaohjelman toteuttamista on

jatkettava ja ohjelmaan sisältyviin hankkeisiin on varattava riittävästi voimavaroja.

3.2 Elinkeinopoliittinen vaikuttaminen osana edunvalvontaa

SAK:laisten liittojen jäsenten työllisyys, palkkakehitys ja muut työehdot riip-

puvat ratkaisevasti siitä, miten suomalainen työ pärjää. Hyvinvointi syntyy

työstä. Ilman suorituskykyistä ja kansainvälisessä kilpailussa menestyvää

kansantaloutta ja talouskasvua ei voida ylläpitää ja rahoittaa hyvinvointiyh-

teiskuntaa. Siksi huolenpito suomalaisen teollisuus- ja palvelutyön menesty-

misestä on tärkeä osa ay-liikkeen edunvalvontatyötä. Hyvä hallinto, laadukas

julkinen infrastruktuuri ja julkinen palvelutuotanto ovat välttämättömiä

edellytyksiä kansantalouden menestykselle ja kilpailukyvylle. Niin voidaan

myös edistää alueellista tasa-arvoa.

Elinkeinopolitiikassa SAK:n yleisenä tavoitteena on työpaikkojen ja in-

vestointien lisääminen Suomessa. Parhaiten ay-liike voi edesauttaa näitä

tavoitteita myötävaikuttamalla vakaiden työmarkkinaolojen jatkumiseen

Suomessa. Niiden merkitys korostuu maailmanlaajuisen verkostotalouden

oloissa, sillä toimitukset ja tuotanto niveltyvät toisiinsa yhä enemmän re-

aaliaikaisesti. Useampivuotiset tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat tässä

suhteessa avainasemassa.

Julkisia panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä riskirahoi-

tukseen on edelleenkin välttämätöntä lisätä. On huolehdittava myös siitä,

että yritykset kantavat entistä enemmän vastuuta tutkimus- ja tuotekehitys-

resursseista.

Tutkimus- ja kehitysvaroja on suunnattava riittävästi perinteisten toimi-

alojen kilpailukyvyn kohottamiseen. Samoin valtion riskirahoituspanoksia

pääomasijoitukset mukaan lukien on käytettävä aikaisempaa enemmän jo

olemassa olevan yrityskannan kasvun tukemiseen, eikä ainoastaan alkavien

tai vasta aihiovaiheessa olevien yritysten perustamiseen.

Rakentamisessa ja osin teollisuudessakin sekä varsinkin palvelualoilla pa-

nostukset innovaatiotoimintaan, kilpailuun ja tutkimuksen sekä osaamisen

kehittämiseen ovat olleet riittämättömiä. Tämän takia tuottavuuden kehitys

on näillä aloilla jäänyt jälkeen muista. Käynnistynyt kunta- ja palveluraken-

neuudistus on paitsi välttämätön hyvinvointipalvelujen kestävän rahoituksen

22 MUUTOS.LIIKE.

turvaamiseksi myös hyvä mahdollisuus parantaa edelleen julkisen palvelu-

tuotannon laatua ja kustannustehokkuutta.

SAK:n jäsenliittojen käymä toimialakohtainen vuoropuhelu, josta tulee

tehdä pysyvä käytäntö, tähtää kunkin toimialan työllistämis- ja palkanmak-

suvaran kasvattamiseen. SAK:n aluepalvelukeskuksilla on tärkeä rooli elin-

keinopoliittisten hankkeiden edistämisessä ja toteutuksessa. Vaikutusväylän

tähän tarjoaa yhteistyö työvoima- ja elinkeinokeskusten, maakuntaliittojen

ja seudullisten kehitysyhtiöiden kanssa.

Pienenä ja avoimena kansantaloutena Suomi on vahvasti riippuvainen

viennistä, jonka osuus kansantulosta oli vuonna 2004 noin 37 prosenttia.

Ve näjä on jälleen noussut tärkeimmäksi kauppakumppaniksemme Saksan

ja Ruotsin rinnalle. Myös Viron ja muiden uusien EU-maiden talouskasvu

sekä suomalaisyritysten vahva asema eniten kasvavilla markkinoilla Kiinassa

ja muualla Aasiassa avaavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia.

Tuottamalla jatkossakin erittäin korkealaatuisia teollisuustuotteita maail-

manmarkkinoille kilpailukykyiseen hintaan ja panostamalla aikaisempaa

enemmän palveluiden vientiin voimme lisätä työllisyyttä ja hyvinvointia Suo-

messa. EU:n sisämarkkinat ovat tärkein markkina-alue, mutta sijaintimme

Venäjän naapurina tarjoaa lisämahdollisuuksia.

Suomen on aktiivisesti hyödynnettävä kasvavia maailmanmarkkinoita.

Se edellyttää korkeaa teknologiaa, suunnittelu- ja muotoilutaitoja sekä

lo gis tiikan hyvää hallintaa. Tarvitaan myös aikaisempaa parempaa liiketoi-

min taosaamista, joka vaatii myös eri kulttuurien tuntemusta ja laajaa yleis-

sivistystä.

Samalla kun pidetään huolta suomalaisen teollisuuden toimintaedellytys-

ten turvaamisesta, on entistä suurempi huomio julkisessakin elinkeinopoli-

tiikassa kiinnitettävä palveluelinkeinojen kehittämiseen. Suurin työllistämis-

potentiaali piilee juuri yksityisissä yrityspalveluissa sekä henkilökohtaisissa

hoiva- ja muissa palveluissa. Myös matkailu on kasvuala, jossa Suomella on

edelleen paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Tuotekehitys- ja ris-

kirahoitusta on suunnattava enemmän palvelualoille sekä käytettävä myös

verotuksellisia keinoja, kuten alv-kantojen alentamista, palvelujen kysynnän

vauhdittamiseen. Teknologiarahoituksen tuloksellisuuteen ja kohdentami-

seen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Maa- ja metsätalouden, samoin

kuin maaseudun menestysedellytyksistä on pidettävä huolta. Perustuotan-

nolla on edelleen merkittävä työllisyysvaikutus.

Satamien, teiden, rautatieverkon sekä lentoliikenteen ja muun infrastruk-

tuurin on oltava ensiluokkaisessa kunnossa, jotta Suomi olisi varteenotettava


sijaintipaikka ja kykenisimme hyödyntämään paremmin logistista asemaam-

me. Kiireellisten väylähankkeiden toteuttamisen nopeuttamiseksi on hyväk-

syttävä pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma, johon hallitus ja eduskunta

sitoutuvat. Valtion kuljetusyritysten tehtävänä tulee olla valtakunnallisen

henkilö- ja tavaraliikenteen ylläpito ja harjoittaminen. Sujuva ja turvallinen

liikennejärjestelmä on olennainen osa toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Myös postipalveluiden tasapuolinen saatavuus koko maan alueella on tur-

vattava.

Kylmän ilmaston ja pitkien etäisyyksien aiheuttamien haittojen kompen-

soimiseksi Suomessa on välttämätöntä taata kaikissa olosuhteissa kohtuu-

hintaisen energian riittävä saanti sekä teollisuudelle, palvelusektorille että

ko titalouksille. Energiaomavaraisuudesta erityisesti sähkön tuotannossa

on huolehdittava jatkamalla monipuolisen energiapolitiikan linjaa, mikä

mahdollistaa tarvittavan lisäkapasiteetin rakentamisen. Ilmasto- ja kustan-

nussyistä etusijalle on asetettava päästöttömät vaihtoehdot (ydin-, vesi- ja

bioenergia).

Mahdollisimman suuren päätösvallan säilyttäminen kotimaisissa käsissä

on asia, joka koskettaa yritysten omistajien lisäksi myös työntekijöitä. Ulko-

mai set tuotannolliset investoinnit Suomeen ovat tervetulleita ja niistä on

ollut monasti myönteisiä kokemuksia. Tuotannollisia sijoituksia on pyrittävä

aktiivisesti hankkimaan lisää.

Kansantaloudelle on hyväksi, jos omistusrakenne on monipuolinen. Tar-

vi taan paitsi vahvaa ja aloitekykyistä perhe- ja yksityisyritteliäisyyttä myös

merkittäviä osuustoiminnallisia yrityksiä. Valtion pörssiomistusten arvo oli

vuoden 2005 lopussa yli 20 miljardia euroa, mikä osaltaan tukee yhdessä

huomattavien työeläkesijoitusten kanssa taloudellisen päätösvallan pysy-

mistä Suomessa. Valtion on pysyttävä aktiivisena ja vahvana omistajana suo-

malaisessa talouselämässä ja pidettävä strategisesti tärkeät ja erityistehtäviä

suorittavat yritykset määräysvallassaan.

Elinkeinopoliittisessa vaikuttamisessa SAK:n yleisenä tavoitteena on työpaikkojen

ja investointien lisääminen Suomessa. Siksi elinkeinopolitiikka on yksi tärkeä SAK:n

yhteiskuntavaikuttamisen kohde.

Suomen liikenneväylien tulee olla ensiluokkaisessa kunnossa. Merkittävien infra-

struktuurihankkeiden toteuttamiseksi tarvitaan pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma.

Kohtuuhintaisen sähköenergian saanti on turvattava huolehtimalla riittävästä

omavaraisuudesta ja jatkamalla monipuolisen energiatuotannon linjaa. Ilmasto- ja

kustannussyistä etusijalle on asetettava päästöttömät vaihtoehdot.

24 MUUTOS.LIIKE.

Eri toimialojen työmarkkinajärjestöjen keskinäinen vuoropuhelu alan työllistämis-

mahdollisuuksien ja kilpailukyvyn kohentamiseksi on osoittautunut hyväksi käy-

tännöksi. Sitä on jatkettava muodostamalla elinkeinopoliittisesta vuoropuhelusta

ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen pysyvä yhteistyön muoto.

SAK vaikuttaa aloitteellisesti valtion harjoittamaan elinkeinopolitiikkaan. Valtion

teknologia- ja riskirahoituksen sekä pääomasijoitustoiminnan ja valtion oman omis-

tajaohjauksen on edistettävä kasvua ja uusien innovaatioiden käyttöönottoa sekä

taloudellisen päätösvallan ja tuotannollisen toiminnan pysymistä kotimaassa.

SAK:n aluepalvelukeskukset vaikuttavat yhdessä liittojen, maakuntaryhmien ja

paikallisjärjestöjen kanssa alueellisesti ottamalla kantaa maakuntaohjelmiin sekä

seudullisin kehittämisohjelmiin kehittääkseen alueellista elinkeinotoimintaa.

3.3 Kestävä kehitys

Suomi on toistuvasti kansainvälisesti mitattu kestävän kehityksen mallimaak-

si. Ykköstilasta on pidettävä kiinni jatkossakin. Se edellyttää määrätietoisia

kestävän kehityksen strategian mukaisia päätöksiä. Hyväksytyt kansalliset ja

EU- sekä YK-tason ohjelmat kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistä-

miseksi, köyhyyden vähentämiseksi sekä ilmastomuutoksen hillitsemiseksi ja

luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarjoavat suuntaviivat kestävän

kehityksen periaatteiden toteuttamiseksi. Avainasemassa on aina parhaan

käytettävissä olevan teknologian ja uusien innovaatioiden hyödyntäminen.

Palkansaajien näkökulmasta on tärkeää, että kestävän kehityksen kaikki

kolme perustekijää, taloudellinen ja sosiaalinen edistys sekä ympäristöstä

huolehtiminen ovat keskenään tasapainossa. Soveltamalla puhtainta tekno-

logiaa ja parhaita käytäntöjä voidaan hyvinvoinnin, talouskasvun ja ympäris-

tönsuojelun välinen ristiriita voittaa. Vahva ja kasvava talous on ehto maail-

manlaajuiselle köyhyyden voittamiselle ja tehokkaalle ympäristönsuojelulle.

Kestävän kehityksen toimenpideohjelmien tulee lisätä, ei vähentää työ-

paikkoja Suomessa. Tuotannon ja työpaikkojen siirto Suomesta ulkomaille

ei edusta kestävää kehitystä, sillä useissa muissa maissa teollisuustuotannon

ominaispäästöt ovat Suomea korkeammat. Verotukselliset ja muut ohjauskei-

not, kuten päästökauppa, on sovitettava tähän tosiasiaan.

Talouskasvu, työpaikat sekä tuotanto- ja kulutustapojen muutos on sovi-

tettava yhteen niin, että kestävän kehityksen kaikki kolme näkökulmaa vah-

vistuvat. Työllisyyden parantamisen, työntekijöiden hyvinvoinnin lisäämisen

sekä työsuojelun ja työterveydenhuollon korkean tason tulee olla olennainen

osa kestävän kehityksen kansallisen tason toimenpideohjelmia.


Yritysten vastuullisuus on tärkeä osa kestävää kehitystä. Suomalaisten

palkansaajien mutta myös rehellisten suomalaisten yritysten kannalta on

olennaista, että yritykset ja elinkeinoelämä kaikkialla noudattavat yhteisiä

työelämän pelisääntöjä, joista on kolmikantaisesti sovittu Kansainvälisessä

työjärjestö ILO:ssa. Näitä ovat muun muassa oikeus järjestäytymiseen, työ-

ehtosopimustoimintaan, tasavertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen sekä

pakkotyön ja lapsityövoiman käytön kiellot.

Ympäristön huomioimisessa uusi ja ekotehokas teknologia on käytännös-

sä toimivin tapa vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta

ja muuttaa kansalaisten kulutustapoja entistä ekologisempaan suuntaan.

Suo messa julkiset panostukset ympäristöteknologiaan sekä ennen muuta

teollisuuden omat ympäristöinvestoinnit ovat jo tuottaneet huomattavia

tuloksia.

Energiatuotannon ja liikenteen sekä asumisen päästöjen vähentämisen tu-

lee olla sekä kansallisen että EU-tason energia- ja ilmastopolitiikan keskiössä.

Suomen on EU:ssa vaikutettava niin, että uudet Kioton jälkeiset sitoumukset

ovat jatkossa mahdollisimman kustannustehokkaita ja globaaleja, jotta maa-

pallon ilmaston lämpenemistä pystytään hidastamaan.

Jätteiden määrän vähentäminen, niiden kierrätyksen edistäminen sekä

jätteiden hyötykäytön lisääminen esimerkiksi lämmön tuotannossa ovat

tärkeitä askeleita kestävän kehityksen tiellä. Näihin toimiin sisältyy mah-

dollisuuksia myös luoda uusia kannattavia työpaikkoja. Uuden teknologian

soveltamisen jätteiden hyötykäyttöön tulee olla mahdollista ilman liiallisia

hallinnollisia esteitä.

Ekologisesti kestävästi järjestetty tuotanto ja työpaikkojen lisäys ratkaise-

vat pitkälle sen, kuinka koko ihmiskunnalle voidaan taata parempi tulevai-

suus. Köyhyyden vähentäminen maailmassa edellyttää taloudellista kasvua

ja työttömyyden voittamista.

Ay-liike on sekä Suomessa että kansainvälisesti valmis työskentelemään entistä

aktiivisemmin aidon kestävän kehityksen hyväksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemi-

seksi. Tarvitaan paitsi lainsäädännön ja taloudellisten ohjauskeinojen käyttöä myös

jatkuvaa asenteisiin ja tottumuksiin vaikuttamista työyhteisöissä.

Yritysten yhteiskuntavastuuta on vahvistettava. Yritysten on kaikkialla kunnioitettava

ILO:n työelämän perusoikeuksia. Ay-liikkeen on yhdessä työnantajien ja muiden

sidosryhmien kanssa kannustettava yrityksiä vastuullisuuteen niin talouden, ympä-

ristön kuin sosiaalisen ulottuvuudenkin asioissa.

26 MUUTOS.LIIKE.

3.4 Muutosten ennakoiminen ja ay-liikkeen toimintamallit yritysten kriisitilanteissa

Elinkeinoelämän ja tuotannon kansainvälistyminen etenee ja talouden

liik keet ovat yhä nopeampia. Tuotannon siirtäminen maan rajojen ulkopuo-

lelle joko kokonaan tai osittain tulee työntekijöille usein yllättäen. Myös

kotimaisista tuotannon uudelleenjärjestelyistä työntekijät saavat usein tietää

ensimmäisen kerran tiedotusvälineistä, jolloin päätökset on jo tosiasiallisesti

tehty. Tämä merkitsee työntekijöille epävarmuuden lisääntymistä ja elämän-

hallinnan vaikeutumista.

Ay-liikkeen tavoitteena on turvattu työsuhde ja työsuhteiden jatkumista

koskevien muutosten ennakoiminen ja ehkäiseminen siten, että lomautta-

misten ja irtisanomisten työntekijöille aiheuttamat vaikutukset olisivat mah-

dollisimman vähäisiä. Toiminnan painopisteen tulee olla mahdollisimman

varhaisessa muutoksen ennakoimisessa. Sekä kotimaista yhteistoimintaa että

kansainvälistä, rajat ylittävää yhteistoimintaa tulee järjestelmällisesti kehittää

sellaiseksi, että työntekijöiden tiedonsaanti turvataan ja tiedonsaantia aikais-

tetaan ja että työntekijät voivat tosiasiallisesti vaikuttaa yritysten toimintaan.

Myös työehtosopimuksissa on turvattava henkilöstön edustajien tiedonsaan-

ti- ja osallistumisoikeudet. Yhteistoimintavelvoitteiden ja tiedonsaantioikeu-

den tulee koskea myös alihankintatilanteita.

Paikkakunnilla, joissa yhden yrityksen tai tuotantolaitoksen toiminnalla

on huomattava vaikutus koko seudun työllisyyteen, elinkeinorakenteeseen

ja kuntien verotuloihin on laadittava valmiussuunnitelmat siltä varalta, että

tuotanto lopetetaan tai sitä olennaisesti supistetaan. Rakennemuutoksiin

varautuminen edellyttää valmiuksia, panostuksia ja aitoa yhteistyötä sekä

yritykseltä itseltään, alueen kunnilta että valtion viranomaisilta. Myös ay-

liikkeen on voitava osallistua suunnitelmien laadintaan ja niiden toimeenpa-

noon. Suunnitelmilla ja niiden toteutuksella on pehmennettävä muutosten

aiheuttamia vaurioita, luotava edellytyksiä henkilöstön uudelleentyöllisty-

miselle sekä synnytettävä alueelle korvaavaa yritystoimintaa. TE-keskusten

voimavaroja samoin kuin EU-rahastojen ja ohjelmien mahdollisuuksia on

käytettävä nykyistä tehokkaammin näiden rakennemuutospaikkakuntien

auttamiseen.

Lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa on sovittava työnantajien toi-

menpiteistä irtisanomisten ja lomautusten vaikutusten vähentämiseksi,

muun muassa suunnitelman laatimisesta edellä mainittuja tilanteita varten.

Suunnitelmien on oltava alueellisesti oikein mitoitettuja ja ne on tehtävä

yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen, paikallisviranomaisten sekä valtion

kanssa. Tiettyä työpaikkaa koskevaa suunnitelmaa laadittaessa työterveys-

huolto tulee ottaa mukaan. Suunnitelmassa on tällöin otettava huomioon

sosiaaliset ja psykologiset palvelut. Suunnitelman tulee koskea myös töihin


jääneitä ja sitä, miten työilmapiiristä huolehditaan lomautusten ja irtisano-

misten jälkeen.

Muutoksien ennakoiminen ja niiden hallitseminen edellyttää henkilöstön

edustajilta hyvää ja laaja-alaista osaamista, muun muassa yritystalouden

tuntemista ja hyviä neuvottelu- ja vuorovaikutustaitoja. Myös työnantajilta

voidaan edellyttää nykyistä parempia johtamis- ja vuorovaikutustaitoja sekä

muutostilanteitten parempaa hallitsemista. Tämä tarkoittaa muun muassa

sitä, että työntekijöitä kohdellaan asiallisesti, että heille annetaan oikeat ja

tarpeelliset tiedot ja että muutostilanteissa heidän kanssaan käydään todelli-

set eikä vain näennäiset neuvottelut.

Yhteistoiminta- ja osallistumisjärjestelmiä on kehitettävä paitsi Suomessa ja EU-ta-

solla myös maailmanlaajuisesti sellaisiksi, että työntekijöiden tiedonsaanti turvataan

ja aikaistetaan ja että työntekijät voivat osallistua tasavertaisemmin neuvottelu-

kumppaneina yritysten toimintaan.

SAK vaikuttaa yhdessä jäsenliittojensa kanssa siihen, että lainsäädännössä ja

muussa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä työehtosopimuksissa sovitaan

työnantajan ja viranomaisten velvoitteista ja toimenpiteistä, joilla rakennemuutok-

siin voidaan ennalta varautua. Toimenpiteiden tulee ehkäistä irtisanomisia sekä

taata henkilöstön tiedonsaanti, kuuleminen ja osallistuminen valmiussuunnitelmien

laadintaan ja toteutukseen

SAK laatii yhdessä jäsenliittojensa kanssa koulutusohjelman henkilöstön edustajien

tietämyksen ja neuvottelutaitojen parantamiseksi sekä tukee luottamushenkilöitä,

jotta heillä olisi paremmat edellytykset ennakoida muutoksia ja selviytyä muutos-

tilanteissa.

3.5 Aktiivisempaa työvoimapolitiikkaa

Niin yksilön kuin yhteiskunnan hyvinvointi perustuu työhön. Siksi yhteis-

kunta- ja talouspolitiikan lähtökohtana on oltava työllisyyden parantaminen

ja työttömien työllistymisen tukeminen. Työmarkkinoilla muutokset ovat

nopeita, työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa ja työvoiman liik-

kuvuuden tiellä on esteitä. Tulevina vuosina erityisesti ikärakenteen muutos

haastaa etsimään uusia keinoja saada yhä useampi henkilö mukaan työmark-

kinoille. Myös pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseen on panostettava. Siksi

tarvitaan aktiivista työvoimapolitiikkaa.

Vanhoista EU jäsenmaista vain Iso-Britanniassa työttömien aktiivitoimia

on vähemmän tarjolla kuin Suomessa. Esimerkiksi Tanskassa aktiiviseen

työvoimapolitiikkaan käytetään kolme kertaa enemmän voimavaroja kuin

28 MUUTOS.LIIKE.

Suomessa, vaikka työttömyys on Tanskassa puolet pienempää. Tanska käyttää

Suomeen verrattuna työtöntä kohden aktiivitoimiin 2,5-kertaisen summan.

Työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi on aktiivisen työvoimapolitiikan pa-

nostukset nostettava asteittain pohjoismaiselle tasolle ja työllistymistä helpottavia

toimenpiteitä on oltava tarjolla vähintään 30 prosentille työttömistä. Ikärakenteen

muutoksesta johtuen lähivuosina aktiivisen työvoimapolitiikan voimavaroja on

lisättävä määräaikaisesti.

Tanskan työmarkkinamalli on onnistunut esimerkki siitä, miten turval-

li suus ja muutokset voidaan yhdistää. Työttömyys ei siellä tarkoita koko

työmarkkinauran vaarantumista ja taloudellista ahdinkoa. Tanskassa työt-

tömyysturvaa saa pitkään ja sen taso on erittäin korkea. Yhteiskunnan

teh tävänä on tarjota sopivia aktiivitoimia työttömälle ja toimia on myös

run saasti tarjolla. Työmarkkinoiden liikkuvuus on suurta, mikä on nostanut

työllisyysasteen erittäin korkealle.

Jatkuvasti muuttuvilla työmarkkinoilla muutoksen hallinta ja yksilön tur-

vallisuuden lisääminen ovat keskeisin osa työvoimapolitiikkaa. Jos emme voi

turvata pysyvää, työuran kestävää työpaikkaa, on etsittävä turvallisia polkuja

työstä työhön. On kaikkien osapuolien etu, jos siirtyminen työstä toiseen voi

tapahtua joustavasti, turvatusti ja mahdollisimman nopeasti.

Osana tuloratkaisua sovittu muutosturvan toimintamalli on edistysas-

kel työttömyyden ennaltaehkäisemisessä yhteistyössä eri tahojen kesken.

Tällä tiellä on jatkettava, sillä jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen

työllistymismahdollisuudet heikkenevät merkittävästi. Työhallinnon palve-

luja ja tukea tarvitaan jo siinä vaiheessa, kun työttömyys uhkaa. Työttömien

työllistymismahdollisuudet ja työhallinnon palvelujen tarve on selvitettävä

nopeasti. Tämän jälkeen työllistymistä tukevia aktiivitoimia on oltava tarjolla

heti, kun se työttömän kannalta on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista.

Työmarkkinoiden muutoksessa moni SAK:lainen joutuu työuransa ai-

kana vaihtamaan työtehtäviä, ammattialaa tai jää aika ajoin työttömäksi.

Tämä on huomioitava myös SAK:n ja jäsenliittojen edunvalvonnassa. Osa

edunvalvontaosaamista on hallita työvoimapolitiikan toimet sekä työttömän

työnhakijan oikeudet ja velvollisuudet.

SAK valmistelee yhdessä jäsenliittojensa kanssa toimintamalleja, joilla voidaan tu-

kea liittojen jäseniä muutostilanteissa. Tämä edellyttää työttömyysuhan alla olevien

ja työttömien jäsenten palveluiden parantamista, jotta he ovat paremmin selvillä

omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.


Varhaisella puuttumisella työttömyyteen on voitava tukea nopeaa uudelleen

työllistymistä ja estää ajautuminen pitkäaikaistyöttömyyteen. Työvoimatoimistojen

on kartoitettava kattavasti ja nopeasti työttömän työllistymismahdollisuudet. Työl-

listymisohjelmat on tehtävä jo ennen työttömyyden alkua tai heti työttömyyden

alkuvaiheessa. Ohjelmien laatua on olennaisesti parannettava. Samalla on tuettava

työttömyysuhan alaisten tai työttömien omaa aktiivisuutta työllistymisohjelmien

laatimisessa.

Työttömille työnhakijoille on oltava riittävästi tarjolla yksilön kannalta tarkoituksen-

mukaisia osaamista ja työllistymistä parantavia toimia, kuten tukityötä ja koulutusta.

Tätä varten eri viranomaisten sekä muiden palvelujen tarjoajien yhteistyötä on

tiivistettävä. Erityistoimia on kohdennettava nuoriin ja maahanmuuttajiin.

Alueellisen liikkuvuuden tehostamiseksi ja työhallinnon toimintatapojen yhtenäis-

tämiseksi on työvoimatoimistojen verkkoa syytä koota suuremmiksi yksiköiksi.

Samalla on huolehdittava, että henkilökohtainen palvelu voidaan turvata kaikille

työttömyysuhan alaisille ja työttömille työnhakijoille.

Työssäkäyntialueet voidaan ottaa nykyistä tehokkaammin käyttöön, kun huomioi-

daan työnhakijan elämäntilanne. Samalla työvoimatoimistojen on myös edistettävä

työnhakua toisella työssäkäyntialueella, jos tämä sijaitsee työnhakijan kannalta

järkevällä etäisyydellä.

Vaatimattoman aktiivisen työvoimapolitiikan ohella työvoiman liikku-

vuuden suuri este on asuntomarkkinoiden tila. Asuntojen hintojen nopea

nousu kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla vaikeuttaa työvoi-

man liikkuvuutta taantuvilta alueilta kasvualueille. SAK:laisen palkansaajan

ostovoima ei riitä perheen asumistarpeet tyydyttävän omistusasunnon han-

kintaan pääkaupunkiseudulla.

Asuntopolitiikassa on panostettava kasvukeskusten asuntojen tarjonnan lisäämi-

seen. Kasvukunnille on luotava kannusteet ja mahdollisuudet lisätä voimakkaasti

tonttitarjontaa. Kunnallistekniikka-avustusta on kehitettävä tukemaan erityisesti

Helsingin seudun kuntien yhteistyötä kuntarajat ylittävien asuntoalueiden toteut-

tamiseksi. Valtion asuntorahaston myöntämien vuokra- ja asumisoikeusasuntojen

lainojen ehtoja on parannettava. Myös väestöltään vähenevien alueiden asunto-

ongelmia on lievennettävä.

3.6 Osaamisella työtä ja hyvinvointia

Investoinnit yleissivistykseen, ammattitaitoon, huipputeknologiaan, tut-

kimukseen, tuotekehitykseen sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointiin

ratkaisevat Suomen menestyksen maailmantalouden kilpailussa. Koulutus

on kannattava investointi sekä koko kansantaloudelle että yksittäisille yri-

tyksille ja työntekijöille. Yksilön näkökulmasta koulutus ja hyvä osaaminen

30 MUUTOS.LIIKE.

pa rantavat palkkakehitystä ja työllistymismahdollisuuksia sekä lisäävät mah-

dol lisuuksia ammatilliseen liikkuvuuteen. Työttömyys kohdistuu useimmi-

ten vähän koulutusta saaneisiin. Kouluttautuminen näyttää myös lisäävän

työs säkäyntiä työuran loppupäässä ja toisaalta lyhentävän työttömyysjaksoja

työuran aikana. Panostukset osaamiseen parantavat myös yritysten tuotta-

vuutta, kun työntekijät pystyvät nopeasti omaksumaan uutta teknologiaa ja

uusia toimintatapoja sekä kehittämään omaa työtään.

Työelämän rakenteet muuttuvat niin, että monilla toimialoilla tiukat raja-

aidat eri työtehtävien välillä katoavat. Koulutuksen ja työn vastaavuus ei enää

ole yksiselitteinen. Koulutus ei valmista vain tiettyihin tiukasti määriteltyihin

ammatillisiin tehtäviin. Korkean osaamisen perusta luodaan peruskoulussa

ja yleissivistävässä koulutuksessa. Ammatillisen peruskoulutuksen on voitava

tarjota työelämän muutoksissa ja vaativissa ammattitehtävissä tarvittava am-

mattisivistys ja -pätevyys. Varsinaisen ammattiosaamisen lisäksi keskeisiksi

ovat tulleet työelämässä tarvittavat taidot kuten sosiaaliset ja yhteistyötaidot.

Korkeaa ammatillista osaamista tarvitaan koko työyhteisössä, siksi huip-

puosaamista ei pidä ymmärtää vain korkeakoulutuksen haasteeksi. Korkea-

tasoinen perusosaaminen turvaa parhaiten myös mahdollisuuden liikkuvuu-

teen työmarkkinoilla. Ajattelutavan muutos on haaste kaikille, jotta nuorille

ei muodostu jo koulutukseen hakeutuessa kohtuuttomia odotuksia tulevasta

työurasta.

Osaamispolitiikkaa on näistä lähtökohdista uudistettava. Onnistuneessa

osaamispolitiikassa kyetään yhdistämään yksilön, työelämän ja yhteiskunnan

tarpeet. SAK ja jäsenliitot toimivat ammatti- ja yleissivistyksen sekä ammat-

titaidon nostamiseksi. Jokainen työntekijä on oman tehtävänsä asiantuntija

ja mahdollisuuden saatuaan myös työyhteisön huippuosaaja. Suomen me-

nestymiseen tarvitaan käytännön ammattilaisia.

Koulutusta kaikille

Huippuosaamisen ohella osaamispolitiikan toisena kivijalkana tulee olla

koko väestön kouluttaminen. Suuri osa ikäluokasta jatkaa opintojaan perus-

koulun jälkeen toisen asteen koulutuksessa ja yhä suurempi osa suorittaa

kor kea-asteen tutkinnon. Koulutuksen keskeyttäminen on edelleen iso ongel-

ma, esimerkiksi 30–34-vuotiaiden ikäryhmässä yli 20 prosenttia on vailla

am matillista tai korkea-asteen tutkintoa (vuonna 2003). Naiset suorittavat

tutkintoja miehiä innokkaammin. Yhteiskunnassa ja työelämässä selviytymi-

sen edellytyksenä on pidettävä vähintään ammatillista perustutkintoa.

Aikuisilla on vastaavasti oltava aito mahdollisuus hankkia puuttuva am-

matillinen pohjakoulutus ja täydentää sekä päivittää ammatillista osaamis-


taan koko työuran ajan. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus myös perus-

teelliseen osaamisensa uudistamiseen. Työaikaa on jatkossa voitava käyttää

yhä enemmän työntekijöiden osaamisen kohottamiseen. Tämä edellyttää

työpäivän ja työajan käsitteiden uudelleenmäärittelyä siten, että organisoitu

ja tuettu oppiminen työssä tai koulutus työn ulkopuolella ovat luonteva osa

työaikaa. Työntekijöiden on myös voitava käyttää työaikaa nykyistä enem-

män itsensä kouluttamiseen.

Aikuiskoulutukseen osallistuu hieman yli puolet aikuisväestöstä. Työnan-

tajan tukema henkilöstökoulutus on tärkeä osa tätä osallisuutta. Kuitenkin

SAK:n jäsenliittojen jäsenistä 72 prosenttia ei ole osallistunut työantajan

tu ke maan koulutukseen viimeisen vuoden aikana. Suomessa on edelleen

mer kittävät erot aikuiskoulutukseen osallistumisessa sosiaalisen aseman,

työsuhteen, iän ja sukupuolen mukaan. Lisäksi pienissä yrityksissä ja työpai-

koilla osallistumisen mahdollisuudet ovat selvästi vähäisemmät kuin suurilla

työpaikoilla. Viisivuotinen Noste-ohjelma pyrkii osaltaan lisäämään vähiten

koulutukseen osallistuneiden osallisuutta. Ilman pitkäaikaisia erityistoimia

työelämässä tulee jatkossakin olemaan huomattava määrä henkilöitä vailla

perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Työn ohella tapahtuvien opintojen edistämiseksi tarvitaan toimia myös

omaehtoisen koulutuksen tukemiseksi. Joustavia koulutusmahdollisuuksia

on voitava tarjota silloin kun työntekijä haluaa omista lähtökohdistaan kä-

sin täydentää pätevyyttään työssä, parantaa yleissivistäviä valmiuksiaan tai

kouluttautua uuteen ammattiin.

Valtiovalta ei ole riittävästi rahoittanut ja tukenut työstä käsin tapahtuvaa

opiskelua. Vastaavasti työnantajat ovat kohdistaneet osaamisinvestointinsa

varsin valikoivasti ja usein unohtaneet työtekijöiden koulutuksen. Mah-

dollisuudet kehittää omaa pätevyyttä vaihtelevat eri yrityksissä ja työpai-

koilla tuntuvasti. Nykyiset rahoitusmallit eivät välttämättä lainkaan tue eri

toimialoilla tarpeellista kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Koulutukseen

osallistumisastetta sekä koulutuksen oikeudenmukaisempaa kohdentumista

voitaisiin parantaa aikuiskoulutuksen rahoituspohjaa uudistamalla. Ilman

työntekijöiden koulutuksen rahoituspohjan uudistamista ei osaamiseen

kohdistuviin haasteisiin pystytä vastaamaan. Valmistelutyö rahoituspohjan

uudistamiseksi tulisikin aloittaa pikaisesti.

Työelämän osaamispolitiikkaan on saatava suunnanmuutos. Aikuisten osallistumis-

ta koulutukseen on tuntuvasti lisättävä, erityisesti on lisättävä vähiten koulutusta

saaneiden mahdollisuuksia osallistua koulutukseen. Tämä edellyttää kohdennettu-

ja, pitkäaikaisia Noste-ohjelman kaltaisia erityistoimia. Niitä on kohdennettava myös

32 MUUTOS.LIIKE.

työttömiin sekä niihin, joilla on työelämässä vanhentunut ammatillinen tutkinto.

Työnantajan sitoutumista koko henkilöstön koulutukseen on lisättävä.

On käynnistettävä kolmikantainen valmistelutyö, jossa selvitetään mahdollisuudet

palkansaajien ammatillisen osaamisen parantamiseksi ja siihen tarkoitetun koulu-

tuksen rahoittamiseksi niin, että osa yritysten ja työpaikkakohtaisen kannattavuuden

kasvusta sijoitetaan inhimillisen pääoman kehittämiseen ja henkilöstön kouluttami-

seen. Valmistelun yhteydessä on selvitettävä, voisiko Työttömyysvakuutusrahaston

yhteydessä toimiva koulutusrahasto tukea tällaista työpaikoilla tapahtuvaa oppi-

mista. Lisäksi on selvitettävä, voidaanko koulutus ja osa-aikatyö yhdistää nykyistä

joustavammin.

Omaehtoisen koulutuksen tukimuotoja on parannettava siten, etteivät ne muodostu

esteeksi koulutukseen hakeutumiselle.

Ammatillisen koulutuksen on tarjottava nuorille korkeatasoinen ammattisivistys ja

-taito työmarkkinoilla, yhteiskunnassa ja vaativissa ammattitehtävissä selviytymi-

seksi. Ammatillisen koulutuksen on oltava houkutteleva vaihtoehto kaikille nuorille.

Tavoitteen toteutuminen edellyttää ammatillisen koulutuksen laadun parantamista,

mm. käytännön lähiopetusta lisäämällä, tutkintojen kolmivuotisuudesta kiinni pitä-

mistä ja valinnan mahdollisuuksien lisäämistä ammatillisessa koulutuksessa. Toisen

asteen koulutusta on ikäluokkien pienentyessä koottava seudullisiksi, isommiksi

kokonaisuuksiksi.

Vaikeuksissa olevat nuoret tarvitsevat lisää tukitoimia peruskoulussa ja toisen as-

teen koulutuksessa. Tukitoimilla parannetaan elämänhallintaa ja vastuunottoa. On

syytä harkita oppivelvollisuusiän pidentämistä koskemaan toisen asteen koulutusta.

Erityisesti itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintososiaalisia etuja on

parannettava. Erityisesti tarvitaan toimia koulutuksen keskeyttämisen vähentämi-

seksi ja sukupuolten välisen koulutuskuilun pienentämiseksi.

Koulutusväylien on oltava avoimia ammatillista tietä eteneville korkea-asteen kou-

lutukseen saakka. Tämä edellyttää myös ammattikorkeakoulujen omaleimaisuuden

kehittämistä korkea-asteen koulutuksen toisena pilarina.

Työehtosopimukset tukemaan osaamista

Merkittävä osa työnantajan tukemasta henkilöstökoulutuksesta suunnataan

tällä hetkellä ylemmille toimihenkilöille. Työntekijöiden koulutus on usein

uuteen teknologiaan tai työjärjestelyihin liittyvää lyhytkestoista, päivittävää

koulutusta. Työehtosopimusten tulee kannustaa aktiiviseen ja suunnitel-

malliseen osaamisen kehittämiseen niin, että se turvaa koko henkilöstön

osallisuuden. Työehtosopimusten kautta tulee voida palkita taloudellisesti

ammatillisen näyttötutkinnon suorittamisesta, jossa osaaminen voidaan

osoittaa jo tutkintotilaisuudessa. Työehtosopimusten tai lainsäädännön


kautta tulee voida myös velvoittaa siihen, että tietty osa työajasta käytetään

vuosittain koulutukseen ja organisoituun työssä oppimiseen.

SAK valmistelee yhdessä jäsenliittojensa kanssa esityksen työehtosopimusten kehit-

tämiseksi osaamisen hankkimista ja sen jatkuvaa ylläpitämistä tukevaan suuntaan.

Työehtosopimuksin on parannettava pätkätyöntekijöiden mahdollisuuksia osallistua

osaamista kehittävään koulutukseen.

Työajan lyhentämisellä ja työn uudelleen järjestelyillä on tavoiteltava parempaa

ammatinhallintaa ja tuettava työssäoppimista.

Ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyötä on syvennettävä,

jot ta koulutus voi joustavasti vastata työelämän muuttuviin tarpeisiin. Pitkä-

jänteisen koulutuksen määrällisen suunnittelun pohjana on monipuolinen

ennakointitieto. Merkittävä osa ammatillisesta koulutuksesta tapahtuu työ-

paikoilla. Yhä useampi SAK:lainen ohjaa ja arvioi ammattiin opiskelevien

osaamista työpaikkaohjaajana. Tämä tulee ottaa huomioon työpaikkaohjaa-

jien ajankäytössä, palkkauksessa ja koulutuksessa.

Työelämän koulutustarpeiden ennakoimiseksi tarvitaan sekä valtakunnallista että

alue- ja seutukuntakohtaista tiivistä yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän, koulutuksen

järjestäjien ja työhallinnon kesken.

Työpaikkaohjaus on sisällytettävä osaksi ammatillisten perustutkintojen opetussuun-

nitelmia ja näyttötutkintojen valinnaiseksi osaksi. Työpaikoilla tapahtuvan oppimisen

pelisäännöistä on sovittava työehtosopimusten osana. Työpaikkaohjaajien, näytön

vastaanottajien ja näyttötutkintomestareiden asemaa tulee parantaa.

Pätevyysluotseista osaamisvaltuutetuiksi

Osana Noste-ohjelmaa on toteutettu SAK:n ja jäsenliittojen yhteistä Osaa-

va pärjää -hanketta. Sen yhteydessä on koulutettu satoja pätevyysluotseja.

Pätevyysluotsien tehtävänä on ollut kannustaa työntekijöitä hakeutumaan

ammattitaitoa kohottavaan koulutukseen, tiedottaa koulutusmahdolli-

suuksista sekä kehittää työelämän ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä.

Pätevyysluotsit ovat kannustaneet työnantajia käyttämään Noste-ohjelman

mahdollisuuksia ja pitäneet yllä yhteyksiä koulutusta järjestäviin oppilai-

toksiin sekä paikallisiin ay-organisaatioihin. Pätevyysluotsien toiminnasta

saadut kokemukset ovat myönteisiä.

Pätevyysluotsit ovat saaneet peruskoulutuksen tehtäväänsä ja osalle on

voitu tarjota myös täydentävää koulutusta. Pätevyysluotseilla ei ole kuiten-

34 MUUTOS.LIIKE.

kaan muodollista, työehtosopimusten turvaamaa asemaa ja siten työnantajan

tunnustamaa roolia. Erityisesti työajan käyttö tehtävän hoitoon on ollut pul-

mal lista, vaikka noin kolmasosa luotseista on luottamusmiehiä.

Osaamisen merkityksen kasvu työelämässä edellyttää myös ammattiyh-

distysliikkeeltä uusia avauksia työpaikalla tapahtuvan toiminnan ja työnan-

tajayhteistyön kehittämiseksi korkeaa osaamista tukevaksi. Tähän työhön

tarvitaan henkilöstön edustajaa, joka on erityisesti paneutunut työntekijöi-

den osaamisen kehittämiseen ja sen mahdollisuuksiin sekä työntekijöiden

kannustamiseen. Henkilöstön edustajat tukevat toiminnallaan työpaikan ja

koulutuksen järjestäjien yhteistyön onnistumista ja suunnitelmallista henki-

löstön osaamisen kehittämistä. Pienillä työpaikoilla osaamisen kehittämisestä

vastaavan luottamushenkilön tehtävä voisi olla yhdistetty joko luottamus-

miehen tai työsuojeluvaltuutetun tehtävään. Tehtävän asianmukainen hoito

edellyttää siihen sopimuksella turvattua aikaa sekä myös oikeutta saada teh-

tävän mukaista koulutusta.

SAK valmistelee yhteistyössä jäsenliittojensa kanssa esityksen osaamisvaltuutettu-

jen valitsemisesta työpaikoille sekä heidän asemansa tunnustamisesta työehtoso-

pimuksissa.

Joustavuutta ja henkilökohtaista tukea koulutukseen

Korkean osaamisen turvaaminen ja työstä käsin tapahtuvien opintojen

kehittäminen eivät ole mahdollisia ilman uusia koulutusratkaisuja. Koko

työuran ajan tapahtuva työn ja koulutuksen vuorottelu vaatii onnistuakseen

uutta joustavuutta niin työnantajilta kuin koulutuksen järjestäjiltä. Erityisen

haasteelliseksi tulee pk-yritysten henkilöstön saaminen nykyistä tuntuvasti

laajemmin osalliseksi henkilöstökoulutuksesta. Osaamisen kehittäminen on

välttämätöntä, jotta nykyistä useampi pk-yritys voisi suuntautua kasvuun

ja siten uusien työpaikkojen luomiseen. Koulutus on tällöin voitava tuoda

työpaikalle ja hoitaa joustavin järjestelyin.

Pk-yrityksissä toimivien työntekijöiden osaamisen kohottamiseksi on käynnistettävä

erityisohjelma yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Työelämälähtöinen näyttötutkintojärjestelmä on ollut tärkeä aikuisten

osaamista tukeva innovaatio. Tutkinnot ovat sekä suosittuja että työelämässä

arvostettuja. Niiden jatkuva kehittäminen edellyttää valtiovallan ja työmark-

kinaosapuolten yhteistyötä.


Aikuisten ammatillisessa koulutuksessa painopisteen on oltava työelämäläheisessä

koulutustarjonnassa. Aikuisille soveltuvia ammatti- ja erikoisammattitutkintoja on

jatkossakin kehitettävä keskeisenä osaamisen hankkimisen väylänä. Tutkintojen,

näyttöjen ja valmistavan koulutuksen toteuttamiseen tarvitaan korkeatasoista ja

erikoistunutta aikuiskoulutuksen osaamista.

Merkittävällä osalla aikuisväestöä on jonkinasteisia pulmia lukemisessa ja

kirjoittamisessa. SAK:n liittojen jäsenistä tällaisia henkilöitä on mahdollisesti

jopa 20 prosenttia. SAK:n opistoilla tehdyt selvitykset viittaavat siihen, että

luottamusmiehistä lukiongelmia olisi joka viidennellä. Nykytietämyksen

mukaan lukiongelmat on voitettavissa siten, etteivät ne muodostu esteeksi

koulutukseen hakeutumiselle kuten usein aiemmin on käynyt. Työntekijäl-

le itselleen on tärkeää tietää, ettei asialla ole yhteyttä älykkyyteen. Oikeus

hen kilökohtaiseen tukeen on tärkeä viesti koulutukseen hakeutumista har-

kitsevalle.

Aikuisten opintojen onnistuminen edellyttää erilaisten oppijoiden tukemista ja

opintojen henkilökohtaistamista sen kaikissa vaiheissa. Myös ay-koulutuksessa on

oltava mahdollisuus lukiongelmien tunnistamiseen ja sen huomioimiseen koulu-

tuksen sisällössä.

3.7 Terveelliset ja turvalliset työolot lisäävät työhyvinvointia ja tuottavuutta Hyvä työ ja tuottavuus

Hyvän työn tunnusmerkkejä ovat:

– toimeentulo on riittävä ja oikeudenmukainen

– työ on tuottavaa, kannattavaa ja hyödyllistä

– arvokkuus säilyy, ihmistä ei nöyryytetä

– tekijä itse määrää, ihmistä ei alisteta

– voi käyttää taitojaan ja tietojaan, työ ei ole köyhdytetty

– kehittymis- ja etenemismahdollisuudet ovat hyvät

– työstä saa palautetta ja ilmapiiri on avoin ja luottamuksellinen

– työpaikalla toimitaan solidaarisesti, ei kilpaillen tai syrjien

– työntekijän terveydestä ja turvallisuudesta huolehditaan; työ kuormittaa

kohtuullisesti, ei kohtuuttomasti, sairaana tai puolikuntoisena ei työsken-

nellä

– työ ja yksityiselämä nähdään kokonaisuutena

– ihminen antaa jotakin itsestään, ei ole väline

– työntekijään luotetaan, eikä valvota.

Mitä paremmin tunnusmerkit toteutuvat sitä tehokkaampi, laadukkaam-

pi, tuottavampi ja kilpailukykyisempi työorganisaatio on. Johtamisella ja

36 MUUTOS.LIIKE.

työoloilla on merkittävä yhteys työntekijän hyvinvointiin, motivaatioon ja

tuloksellisuuteen. Hyvät vaikutus- ja kehittymismahdollisuudet, arvostus,

sopiva kuormitus ja oikeudenmukaiseksi koettu johtaminen lisäävät työ-

tyytyväisyyttä ja sitä kautta asiakastyytyväisyyttä. Oikeudenmukainen joh-

taminen vähentää sekä fyysistä että henkistä sairastumista. Hyödyt näkyvät

sairauspoissaoloista aiheutuvien kustannusten alentumisena, henkilöstön

pienenä vaihtuvuutena sekä työkyvyttömyyseläkkeiden määrän laskuna.

Tuottavuudella tarkoitetaan usein määrällistä tuottavuutta niin, että mitä

enemmän saadaan aikaan samoilla resursseilla, sitä korkeampi on tuotta-

vuus. Tuottavuudella on kuitenkin myös laadullinen puoli, jossa keskeistä

on ihmisen osaaminen ja luovuus. On tärkeää huomata, että tuottavuus

on vain keino, ei päämäärä sinänsä. Tuottavuudella tulee saavuttaa myös

laa dullista lisäarvoa. Työvoimavaltaisessa palvelutuotannossa tuottavuus ei

ole vain laskennallinen tuotoksen suhde panokseen. Siihen liittyy keskeisesti

inhimillinen panos eli työntekijät, jotka saavat aikaan tuottavuuden kasvun.

Esimerkiksi julkisella sektorilla työn tuottavuutta voidaan laskennallisesti

lisätä ulkoistamisella ja ostopalveluilla, mutta kokonaistuottavuus ei parane.

Tuottavuutta on parannettava ensisijaisesti muilla keinoin kuin kaavamaisel-

la henkilöstömäärän supistamisella.

Teknologinen kehitys on jatkossakin eräs keskeisimmistä tuottavuuden

kasvuun vaikuttava tekijä. Uuden teknologian täysimittainen hyödyntämi-

nen vaatii kuitenkin usein myös uudenlaista tuotannon ja työn organisointia.

Työn sisältö, työn määrä ja työolosuhteet on saatava ihmisen mittaiseksi.

Esimiehiä ja heidän johtamiskykyjään tulee merkittävästi kehittää, jotta

oikeudenmukainen, työntekijöiden moninaisuuden huomioiva johtaminen

toteutuu, ihmisten työkyky säilyy ja paras mahdollinen tuloksellisuus saa-

vutetaan.

Suomessa tarvitaan uutta kansallista työpaikkastrategiaa. Tarvitsemme parempaa

johtamista, parempaa jatkuvan osaamisen kehittämistä ja laajempaa työorgani-

saatioiden kehittämistä. Teknologian kehittämisen rinnalla valtion on panostettava

entistä enemmän työpaikkojen toimintojen kehittämiseen. Kokonaisvaltaisen kehit-

tämisen varmistamiseksi on yhteistoimintaa tiivistettävä eri viranomaisten kesken ja

on luotava yhteinen visio työpaikkojen laaja-alaisen kehittämisen edistämiseksi.

Työpaikoilla on kehitettävä henkilöstön ja työnantajan välistä yhteistyötä työn or-

ganisointiin, työturvallisuuteen ja kehittämiseen liittyvissä asioissa. Tavoitteena on

yhteistoiminnallisen toimintakulttuurin luominen jokaiselle työpaikalle. Kestävää

tuottavuutta ei synny ilman yhteistä arvopohjaa, sosiaalista vuorovaikutusta, luot-

tamusta ja vastavuoroisuutta.


SAK:n tavoitteena on, että yhä useammassa työorganisaatiossa laaditaan sään-

nöllisesti henkilöstöraportti tai kehitetään muita henkilöstön hyvinvoinnin mittareita,

joista voidaan seurata työolojen kehityksen yhteyttä muun muassa sairauspoissa-

oloihin, tapaturmiin, henkilöstön vaihtuvuuteen sekä tuottavuuteen.

Turvalliset ja terveelliset työolot

Suomessa ei ole saavutettu yhteisesti tavoitteeksi asetettuja päämääriä tapa-

turmien torjunnassa eikä työperäisten sairauksien ehkäisyssä. Työsuojelu

päin vastoin polkee paikallaan ja tapaturmien määrät ja taajuudet ovat pysy-

neet korkeina viimeisten 10 vuoden aikana. Suurin riski kuolla työtapaturmai-

sesti tai vammautua on miesvaltaisissa SAK:laisissa ammateissa. Lähes puolet

työntekijöistä altistuu työssään haitallisille kemikaaleille ja neljännes joutuu

tekemisiin syöpää aiheuttavien aineiden kanssa. Ammattitautien ja työpe-

räisten sairauksien diagnosointi on usein hyvin puutteellista. Perinteiset

al tis tumiset esimerkiksi melulle ja tärinälle eivät ole kadonneet työelämän

muutosten ja teknologian kehittymisen myötä.

Rasituksesta johtuvat tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden häi-

riöt työkyvyttömyyden syynä ovat edelleenkin kasvussa. Työn kuormitukses-

ta johtuvat monet työperäiset sairaudet ja työelämän kiristyneen ilmapiirin

ja suoranaisen kiireen aiheuttamat psykososiaaliset kuormitustekijät jäävät

usein huomioimatta työpaikan työsuojelussa ja työterveyshuollon toimin-

nassa. Samanaikaisesti työterveyshuollon toiminta kärsii vaikeasta resurssi-

pulasta, mikä on johtanut puutteisiin ennaltaehkäisevässä toiminnassa.

Työsuojelu ei toteudu kaikkien työntekijöiden kohdalla yhdenvertaisesti.

Nais- ja miesvaltaisissa ammateissa työsuojelun tasossa on eroja. Erityisesti

epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät ovat usein toiminnan ulkopuo-

lella eikä heidän riskejään ole otettu huomioon. Varsinkin vuokratyössä

ja aliurakoinnissa esiintyy vakavia työsuojelupuutteita. Myös pienten ja

suur ten työpaikkojen välillä on eroja työsuojelun tasossa. Tilaajavastuun to-

teut taminen ja sen tehokas valvonta tulee helpottamaan näissä töissä myös

työsuojelun parantamista.

Keskeinen työsuojelulainsäädäntö on edustajakokouskauden aikana uudis-

tettu. Lainsäädännön toteutuminen on kuitenkin vielä alkutekijöissään.

Työ paikoilla toimenpiteet sekä työturvallisuuden että työterveyden suojelun

osalta ovat usein hätäisiä ja puutteellisia.

Uusi lainsäädäntö edellyttää kaikilla työpaikoilla turvallisuusjohtamista. Tämän

edellytyksenä on työpaikan kaikkien työturvallisuus- ja terveysuhkien sekä riskien

kirjallisen arvioinnin perusteella laadittava kunnollinen työsuojelun toimintaohjelma

uhkien ja riskien poistamiseksi tai vähentämiseksi.

38 MUUTOS.LIIKE.

Tuloksellinen työsuojelutyö työpaikoilla edellyttää aitoa henkilöstön ja

työn antajan välistä yhteistyötä. Tähän kuuluu, että työpaikalla on henkilös-

tön edustajana osaava ja koulutettu työsuojeluvaltuutettu, jolla on riittävät

toimintamahdollisuudet. Yli puolet SAK:laisista työsuojeluvaltuutetuista tai

-asiamiehistä ei ole saanut työsuojeluntehtäväänsä koulutusta. Työnantajan

edustajankin tulee aina olla työsuojelun asiantuntija. Työpaikkakoon pie-

nentyessä yhä useammalla työpaikalla ei ole omaa työsuojeluvaltuutettua.

Erityisesti naisvaltaisten palvelualojen työsuojelussa on puutteita. Tämän

vuoksi tulisi selvittää mahdollisuus ottaa käyttöön ns. alue/toimialakohtai-

nen työsuojeluvaltuutettu Ruotsin mallin mukaisesti.

Työturvallisuus- ja -terveyssäännökset ovat pakottavaa lainsäädäntöä, jota

tulee noudattaa tunnollisesti kaikilla työpaikoilla. Tämän velvoitteen toteutu-

miseksi on välttämätöntä, että säännösten toteutumista ja työpaikkojen

to si asiallisia työoloja valvotaan jatkuvasti ja riittävän tehokkaasti työpaikka-

tasolla. Työsuojeluhallinnon toiminnallinen uudistaminen ja siihen tarvit-

tavat ratkaisut tulee panna vireille viipymättä, muutoin työpaikkavalvonta

menettää merkityksensä. Lakien kiertäjät ja niin sanottu harmaa sektori on

saatava valvonnan piiriin.

Työterveyshuollon toimintaa tulee suunnata tehokkaammin työolosuh-

teiden ja työympäristön kehittämiseen ja työperäisten sairauksien ennalta

ehkäisyyn. Näin altistumiset esimerkiksi kemiallisille aineille, tuki- ja lii-

kuntaelinsairaudet sekä työperäiset mielenterveysongelmat on mahdollista

saada kuriin.

SAK toimii yhdessä jäsenliittojen kanssa sen varmistamiseksi, että jokaisella lain

edellyttämällä työpaikalla on työsuojeluvaltuutettu.

Työsuojeluvaltuutettujen ja luottamusmiesten koulutuksessa on annettava riittävästi

tietoja työn ja terveyden välisistä suhteista, jotta työpaikkatason päätöksenteossa

terveys otetaan paremmin huomioon. Tämä luo myös valmiuksia aloitteellisuu-

teen työsuojelussa ja työpaikkatason toiminnan oikeanlaiseen kohdentamiseen.

Ammattiyhdistysliikkeen oman työsuojelukoulutuksen rinnalle on kehitettävä myös

työnantajan kanssa yhteisesti toteutettavan työsuojelukoulutuksen mahdollisuuksia.

Työsuojeluvaltuutettujen sukupolvenvaihdokseen on varauduttava koulutuksellisin

ja järjestöllisin toimin.

Henkilöstöedustajien ajankäyttöä, korvauksia sekä oikeusturvaa ristiriitatilanteiden

varalta on kehitettävä vastaamaan tehtävän edellyttämiä vaatimuksia.

Kansallisella tasolla on yhteistyössä laadittava selkeä työsuojelupolitiikka ja viran-

omaisen painopisteitä on muutettava todellisen tarpeen mukaisesti. Työsuojelu-


viranomaisten valvontatoimintaa on tehostettava ja turvattava tarvittavat resurssit.

Yrityksille ei saa syntyä kilpailuetuja työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden

kustannuksella.

Kaikille työntekijöille on taattava asianmukainen työterveyshuolto.

40 MUUTOS.LIIKE.

4 SUOMALAISEN SOPIMUS-YHTEISKUNNAN TULEVAISUUS

SAK:n tavoitteena on työmarkkinasopijana ja yhteiskunnallisena uudistus-

liikkeenä parantaa jäsenistönsä taloudellisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia

etuja sekä uudistaa työelämää tasa-arvoa ja muutosturvallisuutta vahvis-

tavalla tavalla. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää laaja-alaista

edunvalvontastrategiaa ja kykyä aitoon yhteistyöhön. SAK on ennakoivan

edunvalvonnan liike, joka on asiantunteva, luotettava ja vastuullinen sopi-

mus- ja yhteistyökumppani.

Suomalaisen sopimusyhteiskunnan perusideana on yhteensovittaa ja to-

teuttaa työmarkkinaosapuolten ja poliittisten päättäjien talous- ja työmark-

kina-, työelämä- ja yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Yhdistävänä tavoitteena

on ollut myös Suomen menestyminen globaalikilpailussa. Yksi keskeinen

keino yhdistää jäsenistön edunvalvonnalliset tavoitteet ja Suomen menesty-

minen on ollut pitkäjänteinen tulopolitiikka – Suomen malli.

Sopimusyhteiskunnan toinen keskeinen toimintatapa on ollut kolmikan-

tayhteistyö työlainsäädäntöä ja palkkaperusteista sosiaaliturvaa koskevien

uudistusten valmistelussa. Tulokset ovat olleet merkittäviä. Kolmikantai-

nen asioiden valmistelu on ulottunut myös monille muille yhteiskuntaa ja

työelämää koskeville alueille, kuten koulutukseen ja työvoimapolitiikkaan.

Kantavana periaatteena on ollut, että kolmikantasopiminen on aitoa eikä

usein tilapäisiä poliittisia suhdanteita käytetä hyväksi vaan ratkaisut etsitään

yhteisesti.

Talous- ja työmarkkinapolitiikan rinnalla yhteistyötä on laajennettu myös

elinkeinopolitiikan kysymyksiin. SAK:n aloitteesta on käynnistynyt toimiala-

kohtainen, liitto-osapuolia koskeva elinkeinopoliittinen vuoropuhelu osana

Suomen globalisaatiostrategiaa. Näin SAK:lainen ay-liike haluaa osallistua

rakentavalla otteella ja asiantuntemuksella suomalaisen elinkeinotoiminnan

edellytysten parantamiseen ja sitä kautta jäsenistömme työllisyyden ja toi-

meentulon varmistamiseen.

Suomalaisen sopimusyhteiskunnan vahvuudet tiedostetaan laajasti mutta

sitä kohtaan esitetään myös arvostelua. Työnantajapuolella varsinkin globaa-

likilpailussa toimivat yritykset voivat muuttaa suhtautumistapaansa niin, että

tärkeintä on oman yrityksen kansainvälinen menestyminen. Mielenkiinto

siihen, miten Suomi, sen talous ja työmarkkinat kehittyvät jäävät taka-alalle.

Tällä ajattelutavan ja strategian muutoksella on vaikutuksensa myös suoma-

laisen kolmikantayhteistyön tulevaisuuteen.


Kolmikantayhteistyön toimintatapaa voivat muuttaa myös poliittisessa

kentässä ja ajattelussa tapahtuvat muutokset. Jos vastakkainasettelu poli-

tiikassa ja työmarkkinoilla voimistuu, murentaa se pohjaa myös sopimus-

yhteiskunnan toiminnalta. Talous-, työmarkkina- ja yhteiskuntakehityksen

syy-yhteyksien yhteinen hahmottaminen kärsii ja työmarkkinoilla siirrytään

helposti vahvempien aikakauteen yhteisvastuun sijasta.

SAK on valmis jatkamaan itsenäisyyteen rakentuvaa tuloksellista ja tasaveroista

yhteistyöpolitiikkaa työnantajien ja poliittisten päättäjien kanssa. SAK on valmis ke-

hit tämään neuvottelu- ja sopimuspolitiikkaa ennakoimaan ympäristön asettamia

haasteita ja myös vastaamaan näihin haasteisiin.

Jatkossakin on tarve sovittaa yhteen talous-, työmarkkina- ja yhteiskuntapoliittisia

tavoitteita talous- ja tuloratkaisuilla sekä tilanteissa, joissa päädytään liitotason

sopimusratkaisuihin ilman keskusjärjestötason sopimuksia.

SAK tulee toimimaan aktiivisesti ja asiantuntevasti sen eteen, että kolmikantainen

valmistelutyö toteutuu jatkossakin erityisesti työlakeja ja palkkaperusteista sosiaa-

liturvaa uudistettaessa.

4.1 Solidaarinen palkkapolitiikka

Suomalainen työmarkkinamalli on toiminut viime vuosikymmenten aikana

hyvin erilaisissakin tilanteissa. Kokemukset ovat olleet hyviä myös ta lous- ja

rahaliiton oloissa. Sopimus- ja neuvottelujärjestelmän avulla on kyetty en-

nakoi vasti ohjaamaan maamme talouspolitiikkaa.

Nyt on mietittävä, voidaanko järjestelmää edelleen kehittää suuntaan, joka

tukee

– talouden vakaustavoitteita ja infl aation torjuntaa

– palkansaajien ostovoiman kehitystä

– eri alojen kilpailukykyä ja työllisyyttä

– työelämän laadullista ja sosiaalista kehittämistä

– tuottavuuden ja palkanmuodostuksen yhteyttä.

Ammattiyhdistysliikkeen perustehtävänä on vaikuttaa työn hintaan ja ta-

poi hin, jolla työvoimaa tuotannossa tai palveluissa käytetään. Työpaikkojen

pirstaloitumisen, työsuhteiden pätkittymisen ja työvoiman liikkumisen myö-

tä ammattiliittojen sopimien työehtosopimusten antama perusturva nousee

yhä tärkeämmäksi tekijäksi.

SAK:n sopimuspoliittisen linjan peruslähtökohtana on palkansaajien

ostovoiman parantaminen ja palkansaajien keskinäisen oikeudenmukai-

suuden edistäminen. Samanaikaisesti on huomioitava talouden vakauden ja

42 MUUTOS.LIIKE.

ennustettavuuden varmistaminen. Työllisyyden ja työllistymisen edellytysten

parantaminen on keskeistä myös sopimuspoliittisissa valinnoissa.

Solidaarisen palkkapolitiikan periaatteiden mukaan samasta ja saman-

arvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa. Täten solidaarinen palkka-

politiikka itse asiassa jäljittelee täydellisen kilpailun työmarkkinoiden tasa-

painoa. Mikäli taloudessa todellisuudessa vallitsisi täydellinen kilpailu, eivät

palkkaerot voisi perustua muuhun kuin työn sisältöön, sillä perusteettomat

yrityskohtaiset palkkaerot poistuisivat työvoiman liikkuessa yritysten välillä.

Lisäksi solidaariseen palkkapolitiikkaan kuuluu, että palkkahajonnan tulee

olla oikeudenmukainen. Kun palkkoja korotetaan kautta linjan samassa

mitassa, jätetään keskimääräistä kannattavammille yrityksille voimavaroja

tuotannon laajentamiseen ja samalla luodaan kannustimia tehottomille yri-

tyksille parantaa tuottavuuttaan. Verraten pienillä palkkaeroilla ja yhtenäisillä

palkankorotuksilla on siten vankat tehokkuusperustelut.

Sopimuskorotuksiin, liukumiin ja työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen

muutoksiin käytettävä jakovara määritellään infl aatiotavoitteen ja työn tuot-

tavuuden keskimääräisen kasvun summana. Tällä palkkanormilla on pyritty

tasaiseen ja ennustettavaan ansiokehitykseen, joka ylläpitää sekä kuluttajien

että yritysten luottamusta talouteen. Luottamus on hyvän talouskasvun

edellytys.

Palkkanormin mukaisesti toimittaessa työ- ja pääomatulojen välinen

tulonjako pysyy ennallaan. Siten se soveltuu käytettäväksi sellaisenaan siinä

tapauksessa, että taloudessa on täystyöllisyys ja työ- ja pääomatulojen välinen

tulonjako koetaan oikeudenmukaiseksi.

Palkankorotusvaraa määriteltäessä voidaan ottaa huomioon myös talou-

dessa mahdollisesti vallitsevat tasapainottomuudet, kuten korkea työttömyys,

poikkeuksellisen eriytynyt tuottavuuden kasvu tai vienti- ja tuontihintojen

suhteen eli vaihtosuhteen kehitys. Korkea työttömyys ja eriytynyt tuotta-

vuuden kasvu puoltavat yleisten palkankorotusten maltillisuutta puhtaaseen

palkkanormiin verrattuna. Mikäli vaihtosuhde halutaan huomioida, on se

tehtävä symmetrisesti: vaihtosuhteen paraneminen merkitsee palkanko-

rotusten mitoittamista yli palkkanormin, ja toisaalta sen heikkeneminen

merkitsee pienempiä korotuksia.

Viime vuosien tulosopimuksissa on onnistuttu yhdistämään sekä ostovoi-

ma- että työllisyystavoitteet. Palkansaajien reaaliansiot ovat kasvaneet 2000-

luvulla keskimäärin yli kaksi prosenttia vuodessa. Samaan aikaan työllisyys

on maailmantalouden epävakaudesta huolimatta kehittynyt myönteisesti, ja

viimeisen puolentoista vuoden aikana se on jo kasvanut hyvinkin ripeästi.

Työllisyyden ja ansioiden nousun johdosta palkansaajien ostovoima kokonai-


suutena on kasvanut viime vuosina yli kolme prosenttia vuodessa, parhaina

vuosina jopa yli viisi prosenttia. Vastuullisella palkkapolitiikalla on ollut tässä

kehityksessä oma tärkeä roolinsa.

Saavutetut tulokset ovat hyviä mutta maailma muuttuu, ja se on huo-

mioitava myös palkkapolitiikassa. Suomen jäsenyys Euroopan talous- ja

ra ha liitossa ja sen mukanaan tuoma rahataloudellisen itsenäisyyden menetys

on korostanut keskitetyn tulopolitiikan merkitystä. Työmarkkinajärjestöjen

vastuu on kasvanut, sillä enää emme voi korjata epäonnistuneita päätök-

siä alentamalla valuuttamme arvoa suhteessa ulkomaiden valuuttoihin eli

devalvoimalla. Suomalainen tulopolitiikka on arvokas työväline myös jos

joudutaan sopeutumaan poikkeuksellisiin kokonaistaloudellisiin häiriöihin.

Näin ollen siirtyminen pelkästään yrityskohtaisiin palkkasopimuksiin ei ole

tulevaisuudessakaan järkevää. Mikäli palkoista ja työrauhasta sopiminen

siirrettäisiin yritystasolle altistaisimme kansantalouden arvaamattomalle

epävakaudelle, lisäisimme neuvottelukustannuksia sekä byrokratiaa ja ennen

pitkää rapauttaisimme sitä sosiaalista pääomaa, jolle Suomen menestys laa-

joissa kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissakin perustuu.

Suurimpia kehittämistarpeita palkkapolitiikkaan aiheuttavat tulevaisuu-

dessa tuotantotapojen ja tuotantorakenteiden muutokset. Nämä muutokset

tarkoittavat siirtymistä pois työn osittamiseen perustuvasta tuotannosta.

Uusissa tuotantotavoissa yksittäinen työntekijä on usein aiempaa vapaampi

työnsä organisoinnissa ja toteuttamisessa. Johtamisen kannalta tämä tarkoit-

taa työsuorituksen suoran mittaamisen ja valvonnan vaikeutumista. Tämän

johdosta on viime aikoina keskusteltu yhä enemmän sellaisten taloudellisten

kannustimien käytöstä, joilla tuottavuutta voitaisiin parantaa. Tämän kehi-

tyksen myötä yksilöllinen kannustavuus on lisääntymässä palkanmuodos-

tuksessa.

Uudet palkkajärjestelmät lisäävät onnistuessaan tuottavuutta, ja myös

muualla kuin teollisuudessa. Tuottavuuden kasvu onkin pidemmän päälle

ai nut kestävä perusta paremmalle palkkatasolle. Palkkaerot sinänsä eivät lisää

tuottavuutta, mutta on mahdollista, että uusissa järjestelmissä sekä tuotta-

vuus että palkkaerot jonkin verran kasvavat. Tärkeintä on varmistaa, että

uusi en palkkajärjestelmien käyttöönoton yhteydessä palkkaerot eivät kasva

perusteettomasti ja epäoikeudenmukaisesti. Toisaalta on oikeudenmukaista

palkita ryhmää ja/tai yksilöä paremmasta suorituksesta.

SAK:n vuoden 2001 edustajakokouksen Sovitaan yhdessä -asiakirjassa

käsiteltiin laajasti eri palkankorotusmalleja. Asiakirjassa esitellyt mallit ovat

edelleen mahdollisia. Niistä perinteinen malli on sopia keskitetysti euromää-

räinen tai -painotteinen yleiskorotus, liittoerä ja mahdollisesti muita eriä,

44 MUUTOS.LIIKE.

kuten tasa-arvoerä sekä ohje- ja taulukkopalkkojen tarkistus yleiskorotusta

vastaavalla prosentti- tai euromäärällä.

Nykymuotoisessa keskitetyssä tulopoliittisessa ratkaisussa jakovaran

käyttö määritellään verraten täsmällisesti keskusjärjestötasolla. Palkkarat-

kaisu sisältää esitykset yleiskorotukseksi ja muiksi käytettäviksi eriksi, kuten

liittoeräksi sekä tasa-arvoeräksi. Tämä nykyinen malli on toimiva vaihtoehto

tulevaisuudessakin.

SAK:n edunvalvonnan keskeisenä tavoitteena on palkka- ja tuloerojen kaventami-

nen yhteiskunnassa. SAK:n palkkapolitiikan lähtökohtana on palkkanormi, jossa

työ voimakustannusten nousuvara määritellään työn tuottavuuden keskimääräisen

kasvun ja infl aatiotavoitteen summana.

Solidaarisen palkkapolitiikan tavoitteena on tasata palkansaajien välisiä palkka- ja

toimeentuloeroja. Kaikkien palkansaajien palkkojen ostovoiman takaava yleiskoro-

tus ja muut tasa-arvoa edistävät palkanmuodostuksen osat ovat SAK:n palkkapoli-

tiikassa keskeisiä. Mikäli työmarkkinaosapuolten yhteinen näkemys ja tahtotila tuot-

tavuutta ja tasa-arvoa edistävästä palkkamallista löytyy, saattaa liittoerien ja niistä

johdettujen paikallisten erien merkitys tulevaisuudessa korostua. Tämä edellyttää,

että työnantajien on sitouduttava nykyistä paremmin paikallisten neuvotteluedelly-

tysten parantamiseen. SAK:n tavoitteena on, että tulos- ja voittopalkkiojärjestelmien

käyttöönoton pelisäännöistä sovitaan yhdessä henkilöstön kanssa.

SAK varautuu erilaisiin sopimuspoliittisiin vaihtoehtoihin, mutta pitää ensisijaisena

tulopoliittisia kokonaisratkaisuja.

4.2 Oikeudenmukaiset palkkajärjestelmät

Palkanmuodostuksessa on neljä tasoa: yksilötaso, yritystaso, toimiala- tai

so pimusalataso sekä kansallinen taso. Yksittäisellä työntekijällä on oikeus

tulla kohdelluksi palkkauksessa oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ennen

kaikkea omalla työpaikallaan, mutta laajemmin myös koko yhteiskunnan

tasolla.

Työpaikoilla käytössä olevista palkkajärjestelmistä sovitaan useimmiten

työ- ja virkaehtosopimuksissa. Niissä määritellään tehtävien vaativuuspalkat

sekä erilaiset lisäjärjestelmät. Lisät voivat liittyä poikkeuksellisiin haittoihin

tai työaikoihin sekä henkilökohtaiseen pätevyyteen ja tuloksellisuuteen.

Palkkajärjestelmien tulee olla oikeudenmukaisia ja kannustavia eikä mikään

palkanosa saa olla syrjivä.

Työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen yhteisen samapalkkaisuusohjelman

tavoitteena on, että naisten ja miesten keskimääräinen palkkaero kapenee


vähintään 15 prosenttiyksikköön vuoteen 2015 mennessä. Ohjelman tavoit-

teena on myös lieventää sukupuolen mukaista työmarkkinoiden kahtiajakau-

tumista, joka osittain selittää palkkaeroja koko yhteiskunnan tasolla. Koska

miesten siirtyminen naisvaltaisille aloille on tulevaisuudessakin vähäistä, ei

kahtiajakautumisen lieventäminen ainoana keinona ole todellinen ratkaisu

palkkaerojen kaventamiseen.

Samasta ja samanarvoisesta työstä ja työsuorituksesta tulee maksaa samansuu-

ruista tehtäväkohtaista palkkaa saman työnantajan palveluksessa riippumatta siitä,

mitä työ- tai virkaehtosopimusta työhön sovelletaan. Tämä tasa-arvolain mukainen

velvoite, joka kaventaa palkkaeroja työpaikkatasolla, tulee saavuttaa edustajako-

kouskauden aikana.

Tavoitteena on kaventaa sukupuolten välisiä keskimääräisiä palkkaeroja myös koko

yhteiskunnan tasolla. Tämä edellyttää, että erityisesti naisvaltaisten julkisten ja yksi-

tyisten palvelualojen palkkatasoa nostetaan kilpailukykyiseksi ja töiden vaativuutta

vastaavaksi sekä lisätään kokoaikaisia ja vakituisia työsuhteita.

SAK:n tavoitteena on edelleen työmarkkinoiden sukupuolenmukaisen kahtiajaon

lieventäminen kasvatuksen ja koulutuksen keinoin. Tasainen sukupuolijako työpai-

koilla parantaa ilmapiiriä ja tuottavuutta.

Samapalkkaisuutta voidaan edistää nykyistä laajemmilla sopimuskokonai-

suuksilla. Mitä suurempi osa työpaikan henkilöstöstä on saman työehtosopi-

muksen piirissä, sitä vahvempi neuvotteluasema sillä on ja sitä helpompaa on

myös esimerkiksi samanarvoisten töiden määrittäminen. Työelämän kehitys

on kuitenkin monilla aloilla ollut toisensuuntainen. Työnantajien pyrkimyk-

senä on alentaa palkkakustannuksia muun muassa ulkoistamalla työvoimaa,

jolloin eri työnantajien palveluksessa oleviin voidaan soveltaa heikompia

so pimusehtoja kuin ydintyövoimaan. Ulkoistaminen ja pyrkiminen työn-

antajille edullisiin sopimuksiin on kohdistunut monilla aloilla erityisesti

naisvaltaisiin ammatteihin. Tämän kehityksen pysäyttämiseksi tulee tiivistää

liittojen yhteistyötä ja pyrkiä laajentamaan sopimuskokonaisuuksia.

SAK tukee sopimusjärjestelmien ja eri henkilöstöryhmien työsuhteen perusehtojen

yhtenäistämistä.

Palkkajärjestelmien kehittäminen liittyy kiinteästi koko työelämän kehit-

tämiseen. Palkkajärjestelmillä tulee olla vahva yhteys yrityksen ja työyhteisön

kehittämiseen ja henkilöstöpolitiikkaan. Palkkajärjestelmien avulla voidaan

tukea työn kehittämistä, työntekijöiden motivaatiota ja vaikutusmahdolli-

suuksia. Palkkajärjestelmillä voidaan osaltaan edistää yrityksen tuottavuutta

46 MUUTOS.LIIKE.

ja tuloksellisuutta. Osapuolten yhdessä sopimat palkkajärjestelmät ja pe-

lisäännöt niiden käyttöönotosta lisäävät palkkauksen hyväksyttävyyttä ja

luottamusta.

SAK edistää yleispätevien työn vaativuuden arviointijärjestelmien kehittämistä sekä

erityisesti pienille työyhteisöille sopivien palkkajärjestelmäsovellutusten kehittämistä.

Tavoitteena on tuottaa tietoa ja välineitä alakohtaisten palkkajärjestelmien kehittä-

miseen sekä edistää samanarvoisten töiden vertailumahdollisuutta paitsi saman

työorganisaation sisällä niin myös eri työnantajien välillä.

SAK:lainen ay-liike jatkaa alakohtaisten palkkajärjestelmien kehittämistä siten, että

tehtävän vaativuuteen perustuva palkka muodostaa pääosan palkasta. Tavoite on,

että sopimusaloilla siirryttäisiin työehtosopimuksella sovittuun palkkajärjestelmään,

joka pohjautuu työn vaativuuden arviointiin. Tavoite on myös, että samalla työpai-

kalla eri palkkajärjestelmät perustuvat samaan tai mahdollisimman lähellä toisiaan

oleviin työn arviointijärjestelmiin.

Tehtävän vaativuuteen perustuvan palkanosan lisäksi on huolehdittava

siitä, että kaikki muutkin palkanosat ovat syrjimättömiä. Henkilökohtaiseen

suoriutumiseen ja pätevyyteen sekä tuloksellisuuteen liittyvät palkanosat

tulee olla läpinäkyviä ja niiden pelisäännöistä on sovittava työntekijöiden

edustajien kanssa. Henkilökohtaisen palkitsemisen tulee kannustaa ihmistä

kehittymään ja suoriutumaan paremmin tehtävistään. Paikallista tuotta-

vuuden mukaista joustavuutta palkitsemiseen saadaan erilaisilla tulos- ja

voittopalkkiojärjestelmillä. Tulospalkkiojärjestelmät ovat yleisempiä ja keski-

määrin helpommin rakennettavissa miesvaltaisille kuin naisvaltaisille aloille.

Tavoitteena on, että myös naisvaltaisilla aloilla lisätään tulokseen perustuvia,

kannustavia palkitsemisjärjestelmiä.

Henkilökohtaiseen suoriutumiseen ja yksilön tai työyhteisön tulokseen perustuvat

palkitsemisjärjestelmät tulee rakentaa niin, että ne saman työnantajan palveluk-

sessa kohtelevat tasapuolisesti kaikkia henkilöstöryhmiä, vaikka naisvaltaisten ja

miesvaltaisten töiden tuloksellisuuden mittaamismahdollisuudet olisivatkin erilaiset.

Palkitsemisjärjestelmien kehittämisessä on huomioitava myös se, että ne eivät saa

lisätä aikapainetta ja kuormitusta.

Kaikista palkanosista tulee sopia työehtosopimuksissa tai ainakin paikallistasolla

yhdessä henkilöstön kanssa. Palkitsemisjärjestelmien käytön pelisäännöistä tulee

sopia yhdessä henkilöstön kanssa.


Työn vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoritukseen perustuvat palkkausjär-

jestelmät ovat myös osa työelämän johtamista. Työnantajien on huolehdittava

esimieskoulutuksesta.

SAK:n tavoitteena on, että tasa-arvonäkökulma sisällytetään nykyistä painokkaam-

min valtavirtaistamisperiaatteella osaksi normaalia työehtosopimustoimintaa.

Työehtosopimusten ja palkkajärjestelmien arviointia sukupuolivaikutusten näkökul-

masta tulee tehdä säännöllisesti alakohtaisesti.

Tasa-arvosuunnitelmat

Uudistettu tasa-arvolaki parantaa merkittävästi henkilöstön osallistumista

palkkatasa-arvon selvittämiseen ja edistämiseen. Laki velvoittaa työpaikalla

analysoimaan miten käytössä olevat palkkajärjestelmät kohtelevat naisia ja

miehiä. Laki edellyttää myös vähintään 30 työntekijää työllistäviä työnantajia

tasa-arvosuunnitelman laatimiseen. Suunnittelun laiminlyönnistä voi seura-

ta uhkasakko. Suunnitelman tulee sisältää tasa-arvon nykytilan selvittäminen

mukaan lukien palkkakartoitus.

Tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten laatiminen on eräs keskeisistä luotta-

mushenkilöiden edunvalvonta- ja kehittämistehtävistä työpaikalla. SAK edellyttää,

että lakisääteiset suunnitelmat on laadittu lain edellyttämillä työpaikoilla vuoteen

2008 mennessä. Tasa-arvosuunnitelmat on laadittava siten, että niillä voidaan

tosiasiallisesti parantaa naisten ja miesten tasa-arvoa yleensä työpaikalla ja erityi-

sesti toteuttaa samapalkkaisuuden periaate. Vastuu tasa-arvon edistämisestä on

työnantajalla.

4.3 Luottamusmiesjärjestelmä ja paikallinen sopiminen muutoksen hallinnan välineenä

Paikallinen yhteistyö ja sopiminen ovat keskeisiä muutoksen hallinnan

välineitä ja sen avulla voidaan kehittää yritysten ja työyhteisöjen toimintaa.

Paikallinen sopimustoiminta mahdollistaa yritysten ja henkilöstön erityisten

tarpeiden huomioimisen ja tarjoaa mahdollisuudet rakentaa työpaikkojen

säilymisen kannalta välttämätöntä yhteistyötä sekä yhteiset työehdot koko

henkilöstölle.

Työpaikkatason paikallista sopimista tulee kehittää sellaiseen suuntaan,

jossa edellytetään sopimista eräistä keskeisistä jäsenille tärkeistä työhön ja

työsuhteeseen liittyvistä asioista ennen kuin niitä koskevia päätöksiä voidaan

toteuttaa. Tämänkaltaisen paikallisen sopimisen laajentaminen ja yhteistoi-

minnan kehittäminen avaavat laajat mahdollisuudet henkilöstölle ja heidän

edustajilleen olla mukana sellaisessa työelämän muutoksessa, jossa otetaan

48 MUUTOS.LIIKE.

huomioon kummankin osapuolen lähtökohdat ja edut. Työehtosopimusten

määräyksistä toisinsopimista tulee laajentaa vain harkiten.

Työpaikkakohtaista neuvottelu- ja sopimismenettelyä on aktiivisesti laajennettava ja

syvennettävä työn sisältöjen ja työolojen kehittämiseen, työn organisointiin, uuden

tekniikan käyttöönottoon ja sen henkilöstövaikutuksiin, työvoiman käyttötapoihin,

tasa-arvo- ja ympäristökysymyksiin sekä työntekijöiden tarpeet huomioon ottaviin

työaikajoustoihin.

Aito paikallinen yhteistyö ja sopiminen edellyttää selkeitä osapuolia työ-

paikalle. Tasavertaisuuden edistämiseksi paikallista sopimista on kehitettävä

siten, että työntekijäpuolen neuvotteluasemia neuvottelutilanteissa ja tulkin-

nassa vahvistetaan.

Luottamushenkilöstö muodostaa ammattiyhdistysliikkeen työpaikka-

toiminnan selkärangan. Jotta työnantajien ja työntekijöiden välisen tasaver-

tai suuden pohjalle rakentuvaa vuorovaikutusta ja yrityksen toiminnan

ke hit tämiseksi tapahtuvaa yhteistyötä voidaan toteuttaa, on henkilöstön

edus tajien asemaa ja toimintaedellytyksiä kehitettävä. Luottamusmiesjärjes-

telmän toimivuus tulee taata kaikilla työpaikoilla.

Työehtosopimusten neuvottelujärjestys, paikallinen sopiminen ja toisin-

sopiminen sekä muut lakeihin ja sopimuksiin perustuvat osallistumisjär-

jestelmät lähtevät siitä, että työntekijöitä edustaa ammattiosaston asettama

tai vastaava luottamusmies. Pieniltä työpaikoilta luottamusmiehet usein

puuttuvat. Tämä lisää eriarvoisuutta ja oikeusturvaongelmia sekä aiheuttaa

tarpeettomia ristiriitoja. Jotta paikallisen sopimisen edellytyksiä voidaan

kehittää, täytyy luottamusmiesjärjestelmää yhdessä liittojen kanssa vahvistaa

ja laajentaa.

Keskusjärjestötasolla ja liittojen välillä on sovittava, että alakohtaisia työehtosopi-

muksien paikallisen sopimisen neuvottelumenettelymääräyksiä muutetaan niin,

että ne osaltaan tukevat tasaveroista sopimiskulttuuria.

Kun paikallisessa sopimisessa on kysymys koko yritystä, työosastoa tai suurempaa

työryhmää koskevasta asiasta, on sopimisen edellytykseksi asetettava, että sopija-

osapuolena on ammattiosaston valitsema tai muuten asianmukaisesti valittu

luottamusmies.

SAK käynnistää yhdessä jäsenliittojensa kanssa toimenpideohjelman kattavan luot-

tamusmiesverkoston rakentamiseksi pienille työpaikoille. SAK vaikuttaa siihen, että

toimenpideohjelma on keskusjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten yhteinen.


Jos luottamusmiehen valinnalle ei ole työpaikalla edellytyksiä, yhdyshen-

kilön saaminen on seuraava tavoite. Pienten työpaikkojen edunvalvontaa

voidaan kehittää myös siten, että lisätään keskusjärjestöjen luottamusmiesso-

pimuksiin ja alakohtaisiin työehtosopimuksiin sopimusmääräys, jonka mu-

kaan liittojen edustajilla on oikeus päästä työpaikalle ja olla läsnä työnantajan

ja työntekijöiden välisissä paikallisissa neuvotteluissa.

Työehtosopimuksissa ja lainsäädännössä on tunnustettava liiton edustajan oikeus

päästä työpaikalle ja olla läsnä paikallisissa neuvotteluissa.

Luottamusmiesten toimintamahdollisuudet riippuvat keskeisesti työnan-

tajista. Osa työpaikoista on positiivisella kehällä, jossa työehtosopimusnor-

mien täyttyminen on itsestäänselvyys ja johtamiskäytäntö on henkilöstön

huomioonottavaa. Osallistumisjärjestelmä toimii ja osapuolten välillä val-

litsee hyvä keskinäinen luottamus. Toisen ääripään muodostavat työpaikat,

joissa päivittäin joudutaan kamppailemaan jo sovittujen minimiehtojen to-

teutumisesta. Erityisen haasteellisia luottamusmiehille ovat työpaikat, joissa

toimii useita yrityksiä.

Luottamusmiehen rooli vaihtelee työpaikan toimintojen kehittäjästä

muutosprosessien ”palokuntatehtäviin” ja edelleen työpaikkojen miniminor-

mien toteutumisen valvojaksi.

SAK toimii yhdessä jäsenliittojensa kanssa luottamusmiesten aseman vahvistami-

seksi. Luottamusmiehet tarvitsevat tuekseen vahvan sopimusturvan määrittämään

luottamusmiehen asemaa ja toimintaoikeuksia, irtisanomisturvaa ja tiedonsaannin

oikeuksia. Sopimuksin on turvattava perinteisten oikeuksien ohella toimintamahdol-

lisuudet verkostoituneessa toimintaympäristössä.

Ammattiosastoilla on työehtonormien paikallisessa valvonnassa periaat-

teessa vahva rooli. Käytännössä kuitenkin luottamusmiehet hoitavat työeh-

tovalvonnan. Paikallinen sopiminen on vapaaehtoista, eikä ammattiosastoilla

yksityisellä sektorilla ole neuvottelu- eikä norminvalvontatehtävää. Kunta-

alalla ammattiosastoilla sen sijaan on vahva rooli: paikallisen sopimisen

oikeus on vain valtakunnalliseen pääsopimukseen sidotuilla järjestöillä.

Ammattiosastot ovat foorumi, jossa luottamusmiehet ja eri työpaikkojen

työntekijät voi vaihtaa kokemuksia paikallisesta sopimisesta ja sen tulokselli-

suudesta. Paikallisen sopimisen laajentuessa ja sen saadessa yhä sitovamman

työehtosopimisen muotoja, on ammattiosastonkin roolia sopimusosapuo-

lena harkittava.

50 MUUTOS.LIIKE.

SAK selvittää yhdessä jäsenliittojen kanssa paikallisen sopimisen menettelytapoja,

vaikutuksia ja erityisesti ammattiosaston asemaa paikallisena sopijapuolena. Luot-

tamusmiesten valmiuksia sopimusten tekemisessä kehitetään.

Paikallisen sopimisen laajentaminen edellyttää muutoksia ammattiyhdis-

tysliikkeen toimintatapoihin. Tietotekniikka auttaa yhteyksien luomisessa

työpaikoille. Ay-liikkeen on tärkeää pysyä mukana tietotekniikan kehityk-

ses sä. Näin voidaan kehittää jäsenille ay-liikkeen toiminta-ajatuksesta kum-

puavia uusia osallistumisen mahdollisuuksia. Sopimus- ja lakinormit ja

yksinkertaisimmat tapaukset voivat olla helposti saavutettavissa nettihaulla.

Osa toimitsijatyöstä voi jo lähitulevaisuudessa olla toimimista ”virtuaaliluot-

tamus-miehenä”, joka antaa tietoverkon kautta apua paikallisille toimijoille.

4.4 Työtaisteluoikeus työntekijöiden perusoikeutena

Työnantajapuoli pyrkii sekä Suomessa että Ruotsissa kaventamaan työnteki-

jöi den neuvottelu- ja lakko-oikeutta EY-oikeuden avulla. Koko Euroopan

am mattiyhdistysliikkeelle Suomen Viking Linen tapaus ja Ruotsin Laval/

Vaxholmin tapaus ovat äärimmäisen tärkeitä neuvotteluoikeuden ja työtais-

teluoikeuden kannalta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ottaa nyt ensim-

mäistä kertaa kantaa siihen, rikkooko pohjoismainen työehtosopimusjärjes-

telmä ja kansallisten työtyötaistelutoimenpiteiden laillisuus vapaata liikku-

vuutta koskevaa yhteisön oikeuttaa. Näiden oikeusjuttujen ratkaisut koskevat

välittömästi kaikkia eurooppalaisia sopimusaloja ja keskusjärjestöjä.

Työntekijöiden yhdistymisvapaus ja järjestäytymisoikeus sekä niihin

erot tamattomasti kuuluvat neuvottelu- ja työtaisteluoikeudet ovat kansain-

välisesti tunnustettuja perusoikeuksia. Ne on turvattava myös suhteessa EY:n

vapaan liikkuvuuden määräyksiin.

SAK korostaa työtaisteluoikeuden merkitystä keskeisenä sopimusjärjestelmään kuu-

luvana työntekijöiden perusoikeutena ja demokraattisen yhteiskunnan peruspilarina.

SAK edellyttää, että neuvottelu- ja työtaisteluoikeuksia kunnioitetaan suomalaisessa

yhteiskunnassa ja yhtä lailla Euroopan unionissa. SAK:n tavoitteena on laajentaa ja

turvata yhdessä eurooppalaisen ay-liikkeen kanssa työntekijöiden oikeus neuvotella,

sopia ja tarvittaessa myös mennä lakkoon yli kansallistenkin rajojen.

SAK haluaa säilyttää toimivan työriitojen sovittelujärjestelmän myös tulevaisuudessa.

SAK on valmis edistämään sellaisia toimia, joilla pyritään – työntekijöiden edut huo-

mioon ottaen – ennalta ehkäisemään työriitojen etenemistä työtaistelujen asteelle.

SAK selvittää jäsenliittojensa kanssa, mitä haasteita työelämän rakennemuutokset

ja työnantajien edunvalvontapolitiikka aiheuttavat ay-liikkeen työtaistelustrategian

pelisääntöihin. SAK ja sen jäsenliitot tehostavat keskinäistä tiedonkulkua eri alojen

työtaistelutilanteissa.


5 TASA-ARVON EDISTÄMINEN

Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen työelämässä ja yhteiskun-

nassa on SAK:n perusarvoja. SAK on toteuttanut tasa-arvon edistämisen

vaa ti musta niin sopimuspolitiikan kuin yhteiskunnallisen edunvalvonnankin

kautta. Tasa-arvo on laaja kysymys. Työelämässä tapahtunut eriytymiskehitys

on johtanut siihen, että on erikseen kiinnitettävä huomiota sukupuolten väli-

seen tasa-arvoon sekä eri ikäryhmien, erilaisesta etnisestä taustasta tulevien,

seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja erilaisissa työsuhteissa työskentele-

vien väliseen tasa-arvoon.

Työnantajat ovat kyseenalaistaneet tasa-arvon tavoitteen. Yhteiskunnassa

on vallalla ajatus, että eriarvoisuutta kasvattamalla lisätään tehokkuutta tuo-

tantoon tai luodaan halukkuutta koulutukseen ja uralla etenemiseen.

SAK:n lähtökohta on, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus luovat turval-

lisuutta ja luottamusta yhteiskuntaan ja yrityksiin. Tasa-arvoisilla rakenteilla

myös mahdollistetaan resurssien tehokas käyttö. Työpaikoilla tarvitaan luot-

tamusta ja yhteistyötä erilaisten muutosten yhä kiihtyvässä virrassa.

5.1 Tuloerojen tasoittaminen

Käytettävissä olevien tulojen erot eivät juuri kasvaneet 1990-luvun alun la-

mavuosina. Vaikka tuotannosta saatujen tulojen erot kasvoivat, verotukseen

ja tulonsiirtoihin liittyvä automatiikka tasoitti tulojen vaihtelua ja esti lama-

vuosina tuloerojen voimakkaan kasvun.

Tuloerojen kasvu kiihtyi vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun talous

alkoi elpyä ja pääomatulot nousivat. Voimakas pääomatulojen kasvu ja

pääomatulojen lievä, suhteellinen verotus olivat syynä tuloerojen kasvuun

1990-luvun lopulla.

Sekä verotuksen että saatujen tulonsiirtojen merkitys tuloerojen tasaajana

väheni 1990-luvun lopulla. Verotuksen kokonaisprogressio lieveni, kun suh-

teellisen verotuksen piirissä olevat pääomatulot kasvoivat. Samaan aikaan

pitkään työttömänä olleilla työttömyysturvan muuttuminen ansiosidon-

naisesta vähimmäisturvaksi vähensi tulonsiirtojen merkitystä tuloerojen

tasaajana.

2000-luvun alkupuolella tuloerojen kasvu pysähtyi, mutta vuonna 2004

tu lo erot jälleen kasvoivat osinkotulojen ja myyntivoittojen kasvun seurauk-

sena. Vuoden 2005 alussa tuli voimaan yritys- ja pääomaverotuksen uudistus,

jossa yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovuttiin ja osingot tulivat osittain

veronalaiseksi. Varallisuusveron poistuminen puolestaan tullee jonkin verran

kasvattamaan tuloeroja.

52 MUUTOS.LIIKE.

Käytettävissä olevien tulojen erot ovat Suomessa 1990-luvun loppu-

puolella kasvaneet nopeammin kuin muissa EU-maissa. Suomi ei enää ole

Euroopan tasaisimman tulonjaon maa. Vuonna 2000 tulonjako oli Suomea

tasaisempi Belgiassa, Alankomaissa, Tanskassa ja Itävallassa.

Verotus tuloerojen tasaajana

Verotuksen tehtävänä on paitsi kerryttää tuloja julkiselle sektorille myös

tu lon jaon tasoittaminen. Parhaiten tulonjakoa voidaan tasoittaa progressii-

visella verotuksella. Suomessa on käytössä ns. eriytetty tuloverojärjestelmä,

jossa ainoastaan ansiotulot ovat progressiivisen verotuksen piirissä. Tämä

aiheuttaa suuren eron ansiotulojen ja pääomatulojen verotukseen, eikä

järjestelmä toteuta oikeudenmukaisuuden periaatetta. Toisaalta aiempi jär-

jestelmä, jossa myös pääomatulot olivat progressiivisen verotuksen piirissä ei

toiminut tehokkaasti, koska pääomatuloihin liittyi monia verohuojennuksia.

Vuonna 2006 pääomatulojen suhteellinen veroprosentti on 28.

Progressiivinen verotus kaventaa sukupuolten välisiä tuloeroja, kun tu-

lot verojen jälkeen jakautuvat naisten ja miesten kesken tasaisemmin kuin

ennen veroja. Lisäksi perheen sisällä verotuksen progressiivisuus kannustaa

molempia puolisoita osallistumaan työmarkkinoille. Erityisesti tämä näkyy

naisten työssäkäynnissä.

Viime aikoina on käyty keskustelua tasaverosta. Tasaverolla ei yleensä tar-

koiteta puhdasta tasaveroa, jossa veroprosentti on kaikille sama. Tasaverosta

puhuttaessa tarkoitetaan mallia, jossa tietyn verovapaan tulorajan ylittäviin

tuloihin kohdistuu suhteellinen vero. Tässä tasaveromallissa verotuoton

ennallaan pysyminen todennäköisesti johtaisi keskituloisten verotuksen

kiristymiseen. Samalla pieni- ja suurituloisten verotus keventyisi. Tasaveron

kannattajat puolustavat malliaan väittämällä, että siirtyminen tasaveroon

tuottaisi enemmän kuin aiemmin, jos veronkierto vähenee ja veronmaksuha-

lu kasvaa. Tasaveron kannattajien tavoitteena voi myös olla julkisen sektorin

koon pienentäminen.

Ansiotulojen verotusta on kehitettävä niin, että progressiivisuus säilyy. Tuloerojen

tasoittamisen lisäksi progressiivinen verotus toimii automaattisena vakauttajana

tulojen vaihdellessa. Verotus tasoittaa suhdannevaihteluja, kun ilman eripäätöksiä

verotus kevenee matalasuhdanteessa ja kiristyy tulojen kasvaessa.

5.2 Tasavertaiset mahdollisuudet erilaisissa työsuhteissa

Pätkätyöt eli työt, joita tehdään muussa kuin kokoaikaisessa ja toistaiseksi

voimassa olevassa työsuhteessa, ovat lisääntyneet. Pätkätyöntekijöitä ovat

muun muassa määrä- ja osa-aikaiset sekä vuokratyöntekijät ja tarvittaessa

töihin kutsuttavat työntekijät.


Suomessa määräaikaisia työsopimuksia on Euroopan unionin kaikista

jäsenmaista viidenneksi eniten. Koko Suomen työvoimasta noin viidennes on

määräaikaisessa työsuhteessa. Uusista työsuhteista puolet on määräaikaisia.

Myös osa-aikaisten määrä on lisääntynyt tasaisesti. Määräaikaisissa työsuh-

teissa työsopimusten ketjuttaminen on yleistä. Määräaikaisista työntekijöistä

yhä useampi tekee vuokratyötä.

Yksityisellä sektorilla on viime aikoina siirrytty määräaikaisista sopimuk-

sista yhä enemmän vuokratyöhön, koska vuokratyön käyttäminen on lain-

säädännöllisesti ja tosiasiallisesti helpompaa kuin oman määräaikaisen

työvoiman. Varsinkin palvelualoilla vuokratyön käyttö on laajaa, mutta sen

käyttö on kasvanut myös teollisuudessa. Uusi ilmiö on ulkomaisen vuokra-

työvoiman käyttö ja erityisesti siihen liittyvät väärinkäytökset.

Vuokratyöntekijät ovat yleensä määräaikaisissa työsuhteissa vuokrausyri-

tykseen. Määräaikainen työsuhde päättyy kun työntekijää koskeva käyttä-

jäyrityksen asiakastilaus päättyy. Mitään perusteita tulkita työsopimuslakia

siten, että vuokratyösuhde pääsääntönä oikeuttaisi tekemään määräaikaisia

työsopimuksia, ei kuitenkaan ole. Vuokratyön tulee myös Suomessa perustua

vakituisiin työsuhteisiin.

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä on pyritty rajoittamaan työehtosopi-

musmääräyksin. Esimerkiksi teollisuusaloilla sovellettavan keskusjärjestöjen

välisen yleissopimuksen mukaan vuokratyötä voidaan teettää vain sopimuk-

sessa mainituissa tilanteissa kuten työhuippujen tasaamisessa tai muuten

ajal lisesti tai laadullisesti selvästi rajoitetuissa työtehtävissä. Sopimusmää-

räyksen vastaisen menettelyn seuraamus on työnantajan hyvityssakkovastuu.

Vuokratyövoiman käyttöä koskevat rajoitukset koskevat myös lähetettyjä

vuokratyöntekijöitä.

Työsopimuslain mukaan vuokratyössä noudatetaan käyttäjäyrityksen työ-

ehtosopimusta, ellei erillistä alakohtaista sopimusta vuokratyöstä ole. Eräillä

aloilla on solmittu vuokratyötä koskevia työehtosopimuksia, jotka rakentu-

vat keskeisten työehtojen osalta käyttäjäyritystä sitovan työehtosopimuksen

pohjalle. Näissä sopimuksissa on muun muassa sovittu, että käyttäjäyrityksen

luottamusmies edustaa myös työvoimaa vuokraavassa yrityksessä työsken-

televiä vuokrausliikkeen palveluksessa olevia vuokratyöntekijöitä. Näin voi-

daan valvoa alan työehtosopimuksen noudattamista ja vuokratyöntekijöiden

työehtojen toteutumista.

Ruotsissa ja Norjassa keskusjärjestöt ovat yhteistyössä jäsenliittojen kanssa

neuvotelleet vuokratyötä koskevat työehtosopimukset, jotka noudattele-

vat käyttäjäyrityksiä sitovia työehtosopimuksia. Ruotsalaisten sopimusten

mukaan vuokratyöntekijä on oikeutettu niin sanottuun takuupalkkaan eli

54 MUUTOS.LIIKE.

hänelle on maksettava palkkaa myös ajalta, jolloin hän ei ole tilaajayrityksen

käytettävissä. Näin on voitu ratkaista se vuokratyön ongelma, että kaikki ris-

kit jäävät työntekijälle, jos työtä ei ole tarjolla.

Määräaikaisia työsuhteita käytetään muun muassa sen takia, että työnanta-

jat haluavat välttää perhevapaista syntyviä kustannuksia. Pätkätyö on siten

eri tyisesti nuorten naisten ongelma. Pätkätyöt ovat myös maahanmuuttajien

ongelma. Lisäksi on havaittavissa, että yhä useampi sellainen työntekijä, joka

laman aikana on aloittanut pätkätöillä, ei ole saanut vakituista työpaikkaa,

vaikka työllisyystilanne on parantunut. Pätkätyöt vaikeuttavat ammattiliit-

tojen edunvalvontaa ja heikentävät järjestäytymistä liittoihin.

Pätkätyövoiman käyttöä ovat lisänneet muun muassa pitkät aukioloajat

sekä erilaiset vapaat. Pätkätyövoimaa käytetään yleisesti ”puskuri-työvoi-

mana”, kun työnantajat eivät halua sitoutua vakituiseen työvoimaan. Työn-

antajat käyttävät hyväkseen myös pätkätyöntekijöitten alisteisempaa asemaa

näi den pelätessä, ettei määräaikaisuutta uusita tai lisätunteja tarjota. Pätkätyö-

voiman käytön syynä ei siten välttämättä olekaan kustannussäästö vaan muut

syyt. Voidaan sanoa, että Suomessa on meneillään työelämän riskien uudel-

leenjako. Työnantajat ovat siirtäneet yrittäjän riskiään työntekijöille.

Pätkätöiden ongelmana on oikeudenmukaisten työsuhteen ehtojen var-

mistaminen sekä yhdenvertainen kohtelu muiden työntekijöiden kanssa. Pät-

kätyöntekijöiden kohdalla ei toteudu lainsäädännön työntekijöille turvaama

tasapuolisen kohtelun periaate. Käytännössä pätkätyöntekijöitä ei kohdella

tasapuolisesti, koska he eivät uskalla vaatia oikeuksiaan, tai he saattavat olla

epä tietoisia oikeuksistaan. Pätkätyöntekijöillä ei välttämättä ole edes mahdol-

li suutta käyttää oikeuksiaan. Esimerkiksi erilaisten vapaiden pitäminen

saat taa olla hankalaa tai taloudellisesti mahdotonta sen takia, ettei uudesta

työs tä ole tietoa. Epävarmuus työsuhteen jatkumisesta vaikuttaa monin ta-

voin työntekijän tulevaisuuden suunnitelmiin. Pätkätyöntekijät ovat usein

ns. työssäkäyviä köyhiä, jotka eivät tule toimeen palkallaan.

Työelämä ja yksilöiden elämäntilanteet ovat muuttuneet niin, että yhä

use ampi tekee vastentahtoisesti tai vapaaehtoisesti määrä- tai osa-aikatyö-

tä tai vuokratyötä. Vakituisen työsuhteen on työsopimuslain mukaisesti

oltava kuitenkin pääsääntö. Määräaikaisen työsopimuksen saa tehdä vain

silloin, kun siihen on perusteltu syy. Lisäksi työntekijällä täytyy aina olla

oikeus kokoaikaiseen työhön. Pätkätöitä ei myöskään missään olosuhteis-

sa saa teettää huonommin työsuhteen ehdoin kuin vastaavaa vakituista

ja kokoaikaista työtä. Lisäksi on varmistettava, että pätkätyöntekijöillä on

tosiasiallisesti samanlaiset mahdollisuudet esimerkiksi työterveyshuoltoon

kuin vakituisilla kokoaikaisilla työntekijöillä sekä tosiasiallinen mahdolli-

suus osallistua työpaikkakoulutukseen sekä muuhun yrityksen toimintaan.


Luottamushenkilöille tulee turvata muun muassa pätkätyöntekijöitä koskeva

tiedonsaantioikeus.

Pätkätöiden vähentämiseksi on kehitettävä malleja, joilla sesonkityöstä

voidaan tehdä kokoaikaista ja vakituista, sekä tutkittava niin sanottujen

työ poolien käyttömahdollisuus. Työpoolissa työntekijällä on vakituinen

työ suhde, jossa hän on eri aikoina töissä eri paikoissa. Työlainsäädäntöä

tulee tarkistaa muun muassa siten, että niin sanottu takaisinottovelvollisuus

tulee myös määräaikaisiin työsuhteisiin. Myös työvoimatoimistojen työtä

tulee kehittää niin, että työmarkkinat toimisivat nykyistä paremmin ja että

työnantajat saisivat nopeasti tarvitsemaansa työvoimaa työvoimatoimistojen

välittämänä.

SAK edistää lainsäädäntöä, työehtosopimuksia tai muita toimenpiteitä, joilla

edistetään kokoaikaisten ja toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden syntymistä

pätkätöiden sijaan. SAK toimii myös vastentahtoisen yrittäjyyden torjumiseksi.

SAK jatkaa yhteistyössä jäsenliittojen kanssa edunvalvontaa pätkätöiden aiheutta-

mien ongelmien ratkaisemiseksi sekä vuokratyön käytön pelisääntöjen kehittämi-

seksi. Työhön kuuluu

– pätkätyöntekijöiden käytännön edunvalvonnan hoitaminen

– työntekijöiden tietoisuuden lisääminen

– työ- ja virkaehtosopimusten tarkistaminen siten, ettei niissä ole määräyksiä,

joiden mukaan pätkätyöntekijät perusteetta asetetaan eriarvoiseen asemaan

vakituisten työntekijöiden kanssa

– vuokratyövoiman käytön rajoittaminen (esim. sijaisuuksiin ja työvoimahuippujen

tasaamiseen)

– ulkomaisten vuokratyöntekijöiden ongelmat

– mahdollisuudet solmia vuokratyötä koskevia työ- ja virkaehtosopimuksia, jotka

perustuvat käyttäjäyrityksen alan työehtosopimukseen

– työsopimuslain täsmentäminen ja selkiyttäminen niin, että myös vuokratyössä

toistaiseksi voimassa oleva työsopimus muodostuisi pääsäännöksi

– työsuojelumääräysten ja työterveyshuollon toteutuminen myös vuokratyössä.

– pätkätyöntekijöiden järjestäytymisen lisääminen.

5.3 Yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen

Hyvinvointivaltion perusta eli työhön perustuva sosiaaliturva sekä työssä-

käyntiä tukevat hyvinvointipalvelut ovat edellytys työllisyysasteen nosta-

miselle. Samanaikaisesti hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja kehittäminen

edellyttää riittävän korkeaa työllisyysastetta. Suomen väestön ikärakenteen

nopea muutos asettaa tässä erityisiä haasteita.

56 MUUTOS.LIIKE.

5.3.1 Sosiaalivakuutuksen kehittäminen

Suomessa on lakisääteinen toimeentuloturva sairauden, työkyvyttömyyden,

työttömyyden, vanhuuden ja perheenhuoltajan kuoleman varalle sekä äitiys-

ja vanhempainvapaiden ajalle. Tämän sairaus-, tapaturma-, työt tömyys- ja

elä kelakien säätelemän kokonaisuuden yhteisnimi on sosiaalivakuutus.

Suo malaista sosiaalivakuutusta on alusta lähtien kehitetty yksilökohtaisena,

joten sekä naisilla että miehillä on oikeus omien ansioidensa mukaiseen

toimeentuloturvaan.

Palkkaan sidotut sairaus-, työttömyys-, äitiys- ja vanhempainrahat sekä

työ eläkkeet rahoitetaan työn tuloksista eli pääosin työnantajien ja työnteki jöi-

den vakuutusmaksuilla. Tapaturmavakuutuksen rahoitus on kokonaan työn-

antajien vastuulla. Valtio vastaa pitkälti vähimmäisturvan kustannuksista eli

maksaa työttömyysturvassa peruspäivärahan osuuden, kustantaa sairausva-

kuutuksen minimipäivärahat ja takaa kansaneläkkeiden rahoituksen.

Suomalainen sosiaalivakuutus on kattava. Niinpä esimerkiksi kaikki

palkansaajana tehty työ kuuluu vakuuttaa työeläkelakiemme mukaisesti.

Suomessa myös yrittäjät ovat laajemmin kuin useimmissa EU-maissa pakol-

lisen sosiaalivakuutuksen piirissä. Kattavuutta lisää myös se, että ansioihin

sidottua toimeentuloturvaa täydentää vähimmäisturva.

Tasoltaan Suomen sairaus-, työttömyys- ja työeläketurva ovat EU-maiden

vertailussa keskitasoa. 1990-luvun laman takia sosiaalivakuutukseen tehtiin

muun muassa tasoa heikentäviä leikkauksia ja samalla nostettiin maksuja

sekä lisättiin palkansaajien suoraa vastuuta sosiaalivakuutuksen rahoitukses-

ta. Erityisesti pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömyys ovat johtaneet siihen, että

entistä useampi on joutunut ansioturvan piiristä vähimmäisturvan varaan.

Kuluvalla vuosikymmenellä on joitakin laman pakottamina tehtyjä heiken-

nyksiä peruttu työttömyysturvassa ja myös väliinputoamisia korjaavia paran-

nuksia on tehty esimerkiksi sairausvakuutukseen. Eläkelakien kuntoutusta

kos kevia säännöksiä on uudistettu siten, että työntekijällä on nyt oikeus

am matilliseen kuntoutukseen, jos hänellä voidaan todeta olevan selkeä uhka

tulla työkyvyttömäksi.

Viime vuosien aikana on työttömyysturvaa, sairausvakuutusta ja eläkkei-

tä koskevia lakeja rakenteellisesti selkeytetty ja ajanmukaistettu. Vuoden

2005 alusta toteutetussa työeläkeuudistuksessa eläkkeen laskusäännöt tuli-

vat oikeudenmukaisemmiksi kuin aiemmin ja ansaitun eläketurvan arvon

säilyminen parani. Uudistuksessa toteutettiin joustava eläkeikä. Lakien sel-

keyttäminen jatkuu - parhaillaan uudistettavana on tapaturmavakuutuslaki.

Lakien uudistamisessa SAK on painottanut ennakoivuutta, kattavuudesta

huolehtimista ja työelämän muutosten huomioon ottamista eli sairaus-,


työttömyys- ja eläketurvan takaamista myös lyhyissä ja määräaikaisissa työ-

suhteissa työskenteleville.

Merkittävä uusi avaus on työttömyysturvan ja työvoimapolitiikan yhtey-

teen toteutettu muutosturva, jonka avulla pyritään lyhentämään työttö-

myysjaksoja niiden kohdalla, jotka ovat menettäneen työnsä taloudellista

ja tuotannollisista syistä. Muutosturva on askel entistä aktiivisempaan ja

po si tiivisella tavalla kannustavaan toimeentuloturvaan.

Myös sosiaalivakuutuksen rahoitusta on uudistettu, viimeksi sairaus-

vakuutuksessa. Työeläkelakien uudistamiseen liittyi uusia ratkaisuja, joilla

lisätään työeläkemaksujen nousun hallittavuutta. Niin työantajien kuin

palkansaajienkin sosiaalivakuutusmaksut lasketaan palkan perusteella. Myös

valtion rahoitusosuudet sosiaalivakuutukseen kerättään suurimmaksi osaksi

palkansaajien maksamista veroista. Niinpä sosiaalivakuutuksen rahoituksen

perusta on hyvä työllisyys.

Sosiaalivakuutuksen kehittämishaasteet

Suomalainen sosiaalivakuutus on kattavuudeltaan erinomainen ja tasoltaan

eurooppalaista keskitasoa. Lakeja on ajanmukaistettu työelämän muutosten

mukaisesti ja rahoituksen selkeyttä parannettu. Myös jatkossa on huolehdit-

tava sosiaalivakuutuksen kehittämisestä palkansaajien toimeentuloturvan ta-

kaamiseksi aukottomasti. Kehittämishaasteet ovat mittavia sekä lyhyemmällä

että pitemmällä aikavälillä.

Erityisesti eläketurvan rahoittamiselle nopea ikärakenteen muutos sekä

eliniän kasvu ovat merkittävä haaste, koska vanhuuseläkkeellä olevien määrä

kasvaa ja eläkkeitä maksetaan yhä pidempään. Tähän on Suomessa varaudut-

tu työeläkkeiden osittaisella rahastoinnilla ja parhaillaan menossa olevalla

lisärahastoinnilla. Tästä huolimatta eläkkeiden, ja myös muun sosiaalivakuu-

tuksen rahoituksen tärkein tae on tulevaisuudessakin se, että Suomessa on

työpaikkoja, että työllisyys on hyvä ja että myös ikääntyvillä työntekijöillä on

mahdollisuuksia työelämään osallistumiseen.

Ikärakenteen muutos merkitsee lähivuosina sitä, että työelämässä on mukana

entistä enemmän varttuneita työntekijöitä. On tärkeätä huolehtia siitä, että työn-

tekijöillä on terveydellisistä syistä mahdollisuuksia työtehtävien tai työjärjestelyjen

muutosten avulla jatkaa työntekoa. Myös sairauslomilta takaisin työhön paluuta on

helpotettava työjärjestelyin ja osasairauspäivärahan avulla. Samalla on kuitenkin

huolehdittava siitä, että työntekijöillä on tarvittaessa oikeus sairauslomiin ja että

työkyvyttömyyseläkkeiden myöntökäytäntö on oikeudenmukainen.

58 MUUTOS.LIIKE.

Työttömyys on ollut 1990-luvun alusta lähtien suurin jarru sosiaaliva-

kuutuksen kehittämiselle ja samalla uhka sen rahoitukselle. Kokonaisuutena

työllisyys on merkittävästi parantunut, ja alueittain ja aloittain on myös puu-

tetta ammattitaitoisesta työvoimasta. Tämän myönteisen kehityksen rinnalla

ongelmana on edelleen vaikea pitkäaikaistyöttömyys. Osa pitkäaikaistyöttö-

mistä siirtyy lähivuosina eläkkeelle, mutta merkittävä osa on vielä pitkään

työiässä. Pitkittynyt työttömyys merkitsee yksilöille syrjäytymistä ja eläkeiän

köyhyyttä ja yhteiskunnalle sosiaaliturvan rahoituspohjan heikentymistä.

Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen edellyttää entistä enemmän

erilaisten kohdennettujen toimenpiteiden räätälöintiä. Tämä vaatii yhteis-

kunnalta lisää voimavaroja sekä eri viranomaistahojen hyvää ja osaavaa

yh teistyötä. Erityisesti siirtymävaiheissa, kuten peruskoulun päättyessä tai

työ paikan menetyksen yhteydessä, on ilman aktiivista väliintuloa vaarana

ajautua syrjäytymiskierteeseen. Yhteiskunnan palvelujen onkin pystyttävä

tarjoamaan muun muassa koulutuksen ja kuntoutuksen avulla väyliä takaisin

työelämän piiriin. Tärkeintä on estää työttömyyden pitkittyminen ja katkais-

ta virta pitkäaikaistyöttömyyteen.

Työelämän rakenteelliset muutokset, kuten työsuhteiden pätkittyminen

aiheuttavat usein toimeentulo-ongelmia ja vaikeuttavat elämänhallintaa.

Jos työntekijän koko työura tai pääosa siitä koostuu lyhyistä työsuhteista,

joiden väliin tulee työttömyysjaksoja, palkkaperusteinen sosiaalivakuutus

jää puutteelliseksi.

Työelämän muutos edellyttää sosiaalivakuutuksessa jatkuvaa sisällöllistä kehittä-

mistä siten, että pätkätöistä, määräaikaisista ja muista epätyypillisistä työsuhteista

aiheutuvia ongelmia poistetaan. Lyhytaikaistenkin töiden vastaanottaminen on

oltava kannattavaa ja turvallista. Työttömyysturvan, asumistuen, toimeentulotuen

ja muun sosiaaliturvan on joustettava siten, että työhön meno ei aiheuta käteen

jäävän tulon vähentymistä. Työttömyysturvalain epäkohtia on korjattava ja tulkin-

nanvaraisuutta vähennettävä.

Yhtenä haasteena on huolehtia, että oikeudenmukainen ja aukoton so-

siaalivakuuttaminen toteutuu myös niiden kohdalla, jotka tekevät työtä

vastentahtoisesti esimerkiksi yhden hengen aliurakoitsijoina, koneen tai

tuolin vuokraajina. Kyse on työntekijöistä, joilla on yrittämisen riskit, mutta

ei mahdollisuuksia yrittämisen vapauksiin.

Jatkossakin on huolehdittava sosiaaliturvan kattavuudesta. Kattava laki-

sääteinen sosiaalivakuutus on tärkeä yhteiskunnallisen tasa-arvon kannalta.

Se takaa niin naisille kuin miehillekin toimeentuloturvan sairauden, työ-

kyvyttömyyden, työttömyyden, vanhuuden ja perheenhuoltajan kuoleman


varalle ja myös äitiys- ja vanhempainvapaiden ajalle. Se antaa turvan myös

pieni- ja keskituloisille sekä pätkätyöntekijöille, joilla ei ole mahdollisuutta

ostaa esimerkiksi riittävää eläke- tai sairausturvaa vapaaehtoisilla vakuu-

tuksilla.

Lakisääteisen ansioturvan heikennykset on estettävä, ettei toimeentuloturva pääse

eriytymään maksukykyisten ja varakkaiden vapaaehtoiseen vakuutusturvaan sekä

pienituloisten ja köyhien minimiturvaan. Tämän kehityksen estämiseksi on perustel-

tua luopua kokonaan yhteiskunnan verovähennystuesta ostovakuutuksille.

Tärkeä kehittämislinja on sosiaalivakuutuksen ja ennaltaehkäisevien

toimien yhdistäminen työpaikkatasolta lähtien. Tästä esimerkkinä on elä-

kelakien mukainen ammatillinen kuntoutus, jolla pyritään ehkäisemään

tai lykkäämään työkyvyn menettämistä esimerkiksi työjärjestelyin tai jopa

uuden ammatin opiskelun avulla. Toinen hyvä esimerkki on muutosturva,

jossa aktiivisen työvoimapolitiikan tehostamiseen on yhdistetty parannettu

työttömyysturva. Myös aktiivisella työsuojelulla, työterveyshuollolla ja koko

työhyvinvoinnin edistämisellä on selkeät yhteydet sekä sairaus- että eläkeva-

kuutukseen: työperäisten sairastumisten ja työssä uupumisen ehkäisy vähen-

tää työkyvyn menetysten riskiä ja sosiaalivakuutuksen kustannuksia.

5.3.2 Hyvinvointipalveluiden kehittäminen

Hyvinvointivaltion idea on antaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet hyvän

ja onnellisen elämän tavoittelemiseen. Tähän tarvitaan kaikkien saatavissa

ole via terveyspalveluja, koulutusta, päivähoitoa ja yhteiskunnan muuta

infra struktuuria. Markkinavoimat eivät voi tarjota näitä palveluja kaikille

tasa-arvoisesti.

Hyvinvointipalvelujen järjestämisvastuu on enimmäkseen kuntien velvol-

lisuus. Maksuton peruskoulutus ja julkinen terveydenhuolto ovat pitkällisen

työn tuloksena syntyneitä tärkeitä yhteiskunnallisia uudistuksia, joita nyt

saatetaan pitää itsestäänselvyytenä. Kuntien mahdollisuudet palvelujen tuot-

tamiseen muuttuvat, kun väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa monille

pienille kunnille hankalan ja jopa mahdottoman tehtävän selviytyä palve-

luista entisillä toimintatavoilla.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa tavoitteena on luoda toimintaky-

kyisiä kuntia, joissa palvelujen rahoitus on turvattu. Julkiset kunnan tuotta-

mat palvelut ovat palkansaajien näkökulmasta edelleenkin perusmalli, johon

hyvinvointivaltio rakentuu. Näkyvissä on kuitenkin, että kunnat turvautuvat

palvelujen tuottamisessa nykyistä enemmän myös uusiin, muiden kuin kun-

nan tuottamiin palveluihin.

60 MUUTOS.LIIKE.

SAK ei hyväksy palvelujen itsetarkoituksellista ulkoistamista. Palvelujen tuottamis-

tavoissa päätöksenteko on pidettävä kansanvaltaisesti valituilla elimillä. Palveluja

tulee arvioida palvelujen laadun, vaikuttavuuden, tuloksellisuuden, saatavuuden

sekä henkilöstön aseman ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Palveluiden ulkoistaminen

ei saa johtaa henkilöstön työehtojen heikentymiseen.

5.3.3 Perheiden hyvinvoinnin tukeminen

Perheiden hyvinvoinnin edistämisessä työelämän kehityksellä on tärkeä

merkitys. Työelämää, ja erityisesti naisten työtä, leimaa tänä päivänä epä-

varmuus toimeentulosta, pätkätyöt, vaatimukset työaikojen joustamisesta ja

oman työn hallinnan vähentyminen. Työelämän muutos heijastuu perheiden

ja eritoten lasten elämään. Toistaiseksi perheet ovat joutuneet joustamaan

työelämän tarpeille ja perheiden psyykkinen taakka on kasvanut.

Perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi tarvitaan monipuolisia toimenpitei-

tä. Ensisijainen tavoite on pätkätöistä johtuvan toimeentulon epävarmuuden

vähentäminen.

Perheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi ja työssäkäynnin tukemiseksi tar-

vitaan hyvinvointivaltion tuottamia palveluita. Erityisen tärkeitä ovat toimiva

päivähoito, koulutus- ja terveyspalvelut sekä kohtuuhintainen asuminen.

Työn hallinnan parantaminen vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä on

myös keskeistä. Työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihinsa, työn

si säl töön ja mielenkiintoisuuteen lisäävät työn ja sitä kautta koko elämän

hallintaa.

Perheystävällisten työpaikkojen kehittäminen työntekijöiden ja työnan-

tajien yhteistoiminnalla on mahdollista vain yrityskohtaisesti. Perheystäväl-

lisissä työpaikoissa kiinnitetään erityistä huomiota työaikajärjestelyihin ja

työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin oman työnsä kehittämisessä.

SAK kehittää yhdessä jäsenliittojen kanssa välineitä perheystävällisten työpaikkojen

yhteistoiminnalliseksi kehittämiseksi. Uutena keinona työn ja perheen yhteenso-

vittamiseen on tarjottava työntekijöille mahdollisuus osallistua kodin ja koulun tai

päiväkodin väliseen yhteydenpitoon myös työaikana.

Perhevastuun tasaisempaa jakautumista äitien ja isien kesken on edistetty

muun muassa tarjoamalla isille oikeus isyyslomaan ja pitkiin vanhempain-

vapaisiin. Perhevapaiden käytön joustavoittamisella on pyritty helpottamaan

vapaiden käyttöä. Esimerkiksi osittaisen hoitovapaan käyttö on antanut


perheille kaivattuja jouston mahdollisuuksia. Vanhempainvapaiden aikaisen

toimeentuloturvan on kuitenkin oltava riittävä.

Isien kannustamista käyttämään perhevapaita on edelleen jatkettava sekä vanhem-

painrahaa kehittämällä että kiinnittämällä huomiota työpaikkojen käytäntöihin ja

ilmapiiriin. Perhevapaakustannusten tasaamiseksi tarvitaan vanhempainvakuutus,

josta maksetaan vanhempainpäivärahat ja työnantajien kustannusten korvaukset.

Työehtosopimusten avulla voidaan edistää perheiden hyvinvointia. Pal-

kallisen äitiysloman saaminen sopimuksiin, joista se nyt puuttuu, on tärkeää.

Tässä asiassa suurimmat puutteet ovat naisvaltaisilla palvelualoilla. Vireillä

oleva perhevapaakustannusten uudistaminen poistaa esteet sopia palkallinen

äitiysloma kaikille aloille. Tasavertaisesti toteutettu paikallinen sopiminen ja

yhteistyön lisääminen antaa myös mahdollisuuksia perheystävällisten työ-

paikkojen kehittämiselle.

SAK tukee jäsenliittojen pyrkimyksiä laajentaa palkallisen äitiysloman saamista

valtakunnallisiin työehtosopimuksiin.

Köyhien lapsiperheiden osuus on Suomessa lisääntynyt viimeisen kym-

menen vuoden aikana, vaikka lapsiperheiden palvelut ja tulonsiirrot on

to dettu maailman parhaimpiin kuuluviksi muun muassa UNICEFin vertai-

lussa. Tulojen vähäisyydestä johtuva köyhyys on lisääntynyt erityisesti yksin-

huoltajaperheissä. Ongelma liittyy muun muassa työmarkkinoiden kehityk-

seen ja pätkätyöläisyyteen. Naisten työmarkkina-aseman heikkenemistä ja

sitä kautta köyhyyttä voi aiheuttaa myös pitkät poissaolot työmarkkinoilta.

OECD on kiinnittänyt huomiota siihen, että lasten kotihoidon tuki johtaa

pitkiin hoitovapaisiin. Vaihtoehtona voisi olla hoitovapaiden kehittäminen

enemmän osa-aikaisuuden suuntaan, jolloin yhteys työelämään säilyisi ny-

kyistä paremmin.

Parhaiten lapsiperheiden köyhyyttä voidaan poistaa järjestämällä lasten

vanhemmille työtä. Sen lisäksi lapsiperheiden tulonsiirtoja ja palveluja on

kehitettävä. Erityisesti on pidettävä huolta työstä kertyvän turvan kattavuu-

desta, lapsilisien ostovoimasta ja toimivasta päivähoidosta sekä riittävästä

asuntotuotannosta ja asumismenojen tuesta. Lisäksi tarvitaan yksinhuolta-

jien aseman parantamiseksi toimenpiteitä, joilla helpotetaan erityisesti työn

ja perheen yhteensovittamista.

62 MUUTOS.LIIKE.

5.4 Monikulttuurisuus työelämässä ja ay-liikkeessä

SAK:n jäsenliitoissa on jo yli 11 000 maahanmuuttajataustaista jäsentä.

Mää rä kasvaa erityisesti palvelu-, rakennus- ja kuljetusaloilla, mutta myös

teol lisuudessa. Suomen väestöstä vähän yli kaksi prosenttia on ulkomaan

kan salaisia. Lisäksi vuosittain Suomessa käy tilapäisesti töissä noin 30 000

työn tekijää lähialueilta. Suomalainen työelämä onkin muuttumassa entistä

kansainvälisemmäksi.

Väestön ikääntyessä kotimaista työvoiman tarjontaa täydentämään tarvi-

taan työperäistä maahanmuuttoa ja rajat ylittävää tilapäistä työssäkäyntiä.

Maahanmuuton ja työssäkäynnin tulee olla hallittua ja kaikilta osin laillista,

jotta vältetään häiriöt ja väärinkäytökset sekä kielteisten asenteiden leviämi-

nen ulkomaalaisia kohtaan. Etniseltä koostumukseltaan monimuotoisemmat

työyhteisöt vaativat suomalaiselta ay-liikkeeltä, työyhteisöiltä ja työnantajilta

uudenlaisia toimintavalmiuksia. Se on suuri haaste myös työsuojelu- ja muil-

le viranomaisille.

Suomalaiseen yhteiskuntaan monikulttuurisuus tuo innovatiivisuutta ja

uusia mahdollisuuksia. Maahanmuuttajat ovat yhteiskunnassamme rikkaus

ja voimavara.

Ansiotyö, kielitaidon oppiminen ja ammattiyhdistystoiminta on tänne

muuttavien parasta kotouttamistyötä. Kotouttamislakia on kehitettävä, oh-

jelmien toteutusta tehostettava ja taattava riittävät voimavarat. Riittävä kiel-

ten opetus on ulotettava koskemaan kaikkia maahanmuuttajia. Muista Poh-

joismaista poiketen Suomi tukee tällä hetkellä vain humanitaarisin perustein

Suomeen tulevien aikuisten kielikoulutusta. Valtion ja kuntien ohella myös

työnantajien on osallistuttava kotouttamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

Ammattiyhdistysliike ottaa maahanmuuttajat tasavertaisiksi jäseniksi ja

kannustaa ja kouluttaa heitä aktiiviseen osallistumiseen. On huomattava,

että monet maahanmuuttajat eivät tunne ay-toimintaa, koska ammattiliittoja

ja työehtosopimusjärjestelmää ei heidän kotimaissaan ole ollut tai ay-liike

on ollut jopa kielletty ja järjestäytyneitä on vainottu. Selvitysten mukaan

useimmat työssäkäyvät maahanmuuttajat liittyvät jäseniksi, jos heille ay-

jäsenyyttä vain tarjotaan.

SAK panostaa yhdessä jäsenliittojensa kanssa maahanmuuttajien jäsen-

hankintatyöhön ja edunvalvontaan. On tärkeää, että työyhteisöissä maa-

hanmuuttajat perehdytetään kunnolla sekä työhönsä että työtovereihinsa ja

vastaavasti työyhteisö valmistetaan vastaanottamaan uudet tulijat.


Työssä ja työhönotossa esiintyy ennakkoluuloja ja suoranaista syrjintää.

Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten todellinen työttömyysaste on yhä

noin 28 prosenttia ja joidenkin maahanmuuttajaryhmien kohdalla työttö-

myys aste ylittää 60 prosenttia. Suomessa jo asuvien maahanmuuttajien

työl listäminen ja kotouttaminen on kiireellinen tehtävä, josta valtiovallan,

työn antajien ja ay-liikkeen on yhdessä huolehdittava. Samoin ikääntyviin,

naisiin, vammaisiin ja työrajoitteisiin työmarkkinoillamme kohdistuvaa

syrjintää on määrätietoisesti ehkäistävä.

Maahanmuuttajien aseman parantamista tukee yhdenvertaisuuslaki, joka

koskee kaikkia työmarkkinasektoreita ja joka on tarkoitettu estämään kaiken

muotoinen syrjintä yhteiskunnassa ja työelämässä.

Maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten työntekijöiden suojana ovat työ-

ehtosopimukset ja työsopimuslaki sekä lähetettyjä työntekijöitä koskeva

laki. Ne takaavat kaikille työntekijöille heidän syntyperästään riippumatta

samat työehdot. Tämän varmistamiseksi myös käytännössä tarvitaan am-

mattiliitoille nykyistä paremmat mahdollisuudet valvoa työehtosopimusten

noudattamista. Työehtojen valvonnassa ja harmaan talouden torjunnassa

tärkeä työkalu on tilaajan vastuuta koskeva laki. Työsuojeluviranomaisille ja

poliisille on myös taattava riittävät voimavarat valvontatyöhön.

Ennakkoluulojen ja pelkojen vähentämiseksi ja etnisen yhdenvertaisuuden

edistämiseksi ammattiyhdistysliikkeen on koulutettava omia työntekijöitään,

luottamushenkilöitään ja jäsenistöään kohtaamaan monikulttuurisuus ja eri-

laisuus yhteiskunnassa ja työpaikoilla. SAK:n aloitteesta on käynnistetty kaksi

EU-projektia (Etmo- ja Petmo -hankkeet), joiden ansiosta mukana olevilla

työpaikoilla on saatu aikaan aitoa vuoropuhelua ja kulttuurien kohtaamista.

Tallinnassa toimii SAK:n ja liittojen tukema Suomen työelämän infopiste,

jossa jaetaan Suomeen tuleville työntekijöille tietoa Suomen työelämästä.

Ulkomailta tuleva työvoima täydentää ja monipuolistaa kotimaista työvoimaa

ja osaamista sekä vahvistaa osaltaan Suomen kansainvälistymistä. Maahan

muuttaville työntekijöille on taattava oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu

työelämässä. Tehokkaalla valvonnalla on varmistettava, että Suomessa tehtävään

työhön sovelletaan aina suomalaisia työehtoja olipa kyseessä suora työsuhde suo-

malaiseen työnantajaan, aliurakointi, vuokratyö tai lähetetty työntekijä.

SAK tukee hallittua työperäisistä maahanmuuttoa työmarkkinajärjestöjen helmi-

kuussa 2006 antaman yhteisen kannanoton linjausten mukaisesti. SAK on valmis

toteuttamaan yhteisiä tiedotus- ja koulutushankkeita suotuisan ja yhdenvertaisuutta

edistävän asenneilmaston kehittämiseksi maahanmuuttajia kohtaan. Myös joh-

64 MUUTOS.LIIKE.

tamisen kehittämisessä tulee edistää maahanmuuttajataustaisten tasa-arvoista

kohtelua.

Yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisvelvoite on ulotettava myös yksityissektorille.

Työmarkkinaosapuolten on varmistettava, ettei työehtosopimuksissa ole syrjiviä

ilmaisuja.

SAK sitoutuu omassa toiminnassaan nollatoleranssiin rasismin suhteen ja etniseen

alkuperään perustuvan syrjinnän ehkäisemiseen.


6 OSALLISUUDEN EDISTÄMINEN

6.1 Oikeus työhön osallisuuden perusta

Oikeus työhön on yhteiskunnallisen osallisuuden ja tasa-arvon kulmakivi.

Työ antaa toimeentulon ja taloudellisen itsenäisyyden. Työnteko ja onnistu-

minen siinä kohottaa itsetuntoa ja tukee mielenterveyttä. Jos oikeutta työhön

ei ole, on uhkana sivullisuus: pitkittyvä työttömyys heikentää toimeentuloa ja

itsetuntoa ja horjuttaa terveyttä. Ammattiyhdistysliikkeen tärkein tavoite on,

että jokaisella naisella ja miehillä on mahdollisuus osallistua yhteiskunnan

rakentamiseen työtä tekemällä.

Oikeus työhön toteutuu tällä hetkellä epätasaisesti: työtä on joko liikaa,

liian vähän, satunnaisesti tai ei ollenkaan. Ylityöt tai joustavien työaikojen

mahdollistamat pitkät työvuorot merkitsevät ylikuormitusta, joka pitkään

jatkuessaan vaarantaa terveyttä. Silloin, kun osa-aikatyö on vastentahtoista,

työtä on liian vähän ja siitä saatava palkka ei riitä elämiseen. Satunnaiset ja

lyhyet työsuhteet merkitsevät epävarmuutta ja vaikeuttavat elämänhallintaa.

Erityisesti vähemmän koulutusta vaativia töitä ositetaan, osa-aikaistetaan,

köyhdytetään ja kapea-alaistetaan.

Työn hallinnan lisääminen liittyy olennaisesti osallisuuden lisäämiseen

yhteiskunnassa. Työn itsenäisyys ja hyvät vaikutusmahdollisuudet työhön

lisäävät työntekijän hyvinvointia, motivaatiota ja sitoutumista työhön. Oman

työn hallinta parantaa elämän hallintaa. Henkilöstön hyvinvointia voidaan

lisätä suunnitelmallisella kehittämistyöllä. Henkilöstösuunnitelmat, koulu-

tussuunnitelmat, työsuojelun toimintaohjelmat sekä tasa-arvosuunnitelmat

ovat keskeinen osa tätä kehittämistyötä sekä aitoa yhteistoimintaa.

Mahdollisuudet liukuvan työajan, työaikapankin, etätyön, perhevapaiden

ja vuorotteluvapaan käyttöön lisäävät elämänhallintaa ja auttavat työnte-

kijöitä jaksamaan. Työaikajärjestelyissä tulee huomioida myös ikääntyvien

mahdolliset tarpeet. Niinpä työssä jaksamista voidaan tukea esimerkiksi

pitkää työaikaa lyhentämällä tai siirtymällä rasittavasta vuorotyöstä päivä-

työhön. Sen sijaan silloin, kun osa-aikatyö on vastentahtoista ja työtunteja on

liian vähän, tavoitteena on oikeus toimeentulon takaavaan kokoaikatyöhön.

Hyvä työ antaa voimia ja aikaa myös perheelle, yksityiselämälle ja harrastuksille. Ta-

sapainoinen elämä tukee työssä jaksamista. Työn ja työaikojen kehittäminen eri elä-

mäntilanteiden ja työntekijöiden tarpeiden mukaan joustaviksi on välttämätöntä.

SAK:n tavoitteena on, että työpaikoilla toteutuu oikeudenmukainen johtaminen

sekä hyvä yhteistyö työnantajan ja eri henkilöstöryhmien välillä. Tavoitteena on,

66 MUUTOS.LIIKE.

että työpaikan lakisääteisten suunnitelmien laatua parannetaan ja että ne voidaan

yhdistää yhtenäiseksi kokonaisuudeksi kokonaisvaltaisen kehittämisen varmista-

miseksi.

SAK:n tavoitteena on mahdollistaa yksilölliset elämäntilanteet huomioiva työaika.

Työpaikoilla tulee yhteistoiminnassa kehittää toimivat työaikajärjestelmät, jotka

huomioivat myös työntekijöiden perhe- ja yksityiselämän tarpeet sekä ikääntymi-

seen liittyvät jaksamisnäkökulmat. SAK edistää hyvien työaikakäytäntöjen leviämistä

työpaikoille.

Ammattiyhdistystoiminta on yksi yhteiskunnallisen osallistumisen muo-

to, ja myös siihen työelämän kehitys on selvästi vaikuttanut. Työn ja työsuh-

teen laadulla on yhteys ammattiyhdistystoimintaan sitoutumiseen. Naisten

osallistuminen on edelleen vähäisempää kuin miesten. Vakituisessa, koko-

ai kaisessa työssä, jossa on hyvät vaikutusmahdollisuudet, sitoutuminen

työpaikkaan ja myös ammattiyhdistykseen on vahvinta. Yksitoikkoisessa

pätkätyössä sitoutuminen on heikointa.

Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuden kannalta on olennaisen tärkeätä parantaa

työn ja työsuhteiden laatua. Näin turvataan se, että aktiivisia naisia ja miehiä riittää

edunvalvontatyöhön.

Aktiivisen, osallistuvan kansalaisuuden malli ei siirry kodeissa ja kouluissa

riittävästi uusille sukupolville. Eräiden selvitysten perusteella suomalaisnuo-

ret ovat jopa poikkeuksellisen passiivisia toimimaan sosiaalisen oikeuden-

mukaisuuden hyväksi muihin eurooppalaisnuoriin verrattuna. Esimerkiksi

ammattiyhdistysliikkeen merkitystä ja roolia käsitellään kouluissa erittäin

suppeasti. Opetuksessa voidaan vaikuttaa nuorten työelämäasenteisiin ja

tehdä ennaltaehkäisevää kasvatusta mm. työtapaturmien vähentämiseksi.

Kansalaistoimintaa ja -valmiuksia käsittelevää opetusta on vahvistettava niin perus-

kouluissa, lukioissa kuin myös ammatillisessa koulutuksessa. SAK on aloitteellinen

myös siinä, että työturvallisuusopetus sisällytetään nykyistä vahvemmin perus- ja

ammatilliseen koulutukseen.

Ammattiyhdistysliikkeen oman koulutuksen tulee osaltaan kannustaa aktiiviseen

kansalaisuuteen ja osallisuuteen.

6.2 Järjestäytymisen edistäminen

Järjestäytymisasteen pitäminen korkeana sukupolvenvaihdostilanteessa on

ammattiyhdistysliikkeen keskeisiä haasteita lähivuosina. Erityisen olennaista

on, millä tavoin nuori aikuinen kohtaa ammattiliitot silloin, kun hän kokee


järjestäytymisen itselleen ajankohtaiseksi. Ay-liikkeen on kyettävä löytämään

uusia keinoja nuorten ikäluokkien tavoittamiseen ja tarjottava sellaista

edunvalvontaa ja palveluja, jotka motivoivat nuoria ay-liikkeen jäsenyyteen

ja toimintaan.

SAK käynnistää edustajakokouskauden kestävän ja laajan liittojen toimia tukevan

sukupolvenvaihdoshankeen.

Yhteinen hanke on perusteltu, sillä liittojen oman jäsenhankinnan tueksi

tarvitaan yleisen tietoisuuden herättämistä ammatillisen järjestäytymisen

merkityksestä ja sen eduista. Yhteisellä näkyvyydellä on jo useita kertoja tällä

vuosikymmenellä tuettu liittojen jäsenhankintatyötä. Tätä työtä on jatkossa

syytä syventää ja tehostaa.

Sukupolvenvaihdoshankkeella tuetaan jäsenliittojen työtä jäsen- ja ak-

tiivikunnan uusintamiseksi. Sukupolvenvaihdoshankkeen painopisteitä on

muun muassa koulutiedotuksen vahvistaminen. SAK:laisen ay-liikkeen tulee

tavoittaa paitsi ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat, myös peruskou-

lulaiset, lukiolaiset ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat. Keskusjärjestön

sukupolvenvaihdoshankkeen osana voidaan toteuttaa oppilasjäsenhankintaa

sekä liittojen oppilasjäsenille suunnattavaa palveluja tiedotustoimintaa.

Sukupolvenvaihdoshankkeen aktiivisina toimijoina ovat nuoret itse.

Nuorten ammatilliseen koulutukseen kuuluu yhä enemmän työssäop-

pimista ja lisäksi opiskelijoiden keskeisin osaaminen arvioidaan jatkossa

työ paikoilla. Opiskelijoiden oppimista työpaikoilla ohjaavat ja arvioivat

työpaikkaohjaajat. Työssäoppimisjaksot ovat erinomainen mahdollisuus

tavoittaa ammattiin opiskelevat työpaikoilla.

Oppilasjäsenyys on tärkeä tie ammatilliseen järjestäytymiseen. Kuiten-

kin iso osa oppilasjäsenyyksistä ei johda varsinaiseen jäsenyyteen ainakaan

samassa ammattiliitossa. Keskeisiä syitä tähän ovat muun muassa valmistu-

mista seuraava työttömyysjakso, pätkätyösuhteet sekä väliaikaiseksi koettu

työskentely muulla järjestäytymisalalla.

Sukupolvenvaihdoksessa on erityisen tärkeää, miten oppilasjäsenet saadaan sitou-

tumaan ay-jäsenyyteen, minkälaista toimintaa ja palveluja heille tarjotaan ja miten

varmistetaan, ettei jäsenyys katkea ammattiin valmistuttaessa. Oppilasjäsenten kiin-

nittämiseksi ammattiyhdistysliikkeeseen on tärkeää, että oppilasjäsenet pääsevät

osalliseksi samoista palveluista ja eduista kuin varsinaiset jäsenetkin.

68 MUUTOS.LIIKE.

Yksittäisen ammattiliiton mahdollisuudet panostaa oppilasjäseniin ovat

ra jalliset, koska osa oppilasjäsenistä saattaa päätyä toisen liiton jäseneksi. Sik-

si oppilasjäsenten kiinnittäminen ja rekrytointi liittojen varsinaisiksi jäseniksi

edellyttää liittojen yhteistyötä.

Oppilasjäsenen ohella erityistä huomiota on syytä kiinnittää pätkätyön te-

kijöiden heikkoon järjestäytymiseen. Yhtäältä ongelmana on, ettei nope assa

tahdissa työpaikkaa vaihtavalle pätkätyöntekijälle synny lyhyissä työsuhteis-

saan kontaktia ammattiliittoon. Toisaalta kysymys on siitä, ettei ammatti-

identiteetti ja sitä kautta oma ammattiliitto ole vielä selvillä. Pätkätyönte-

ki jöiden keskuudessa myös elää virheellinen kuva siitä, ettei ay-liike ole

kiin nostunut pätkätyöntekijöiden asioista. Työelämän muutos on johtanut

sii hen, että monet nuoret vaihtavat jatkuvasti alalta toiselle tai että he työs-

kentelevät usealla alalla samanaikaisesti. Tämäntyyppistä jatkuvaa liikettä

liittorajojen yli eivät ay-liikkeen rakenteet tunnista.

Sukupolvenvaihdoksen ja työelämän muutoksen seurauksena sisääntu-

loa SAK:laiseen ammattiyhdistysliikkeeseen tulee kaikin keinoin helpottaa.

Tämä merkitsee muun muassa sähköisen liittymismahdollisuuden avaamista

mutta myös tiivistyvää yhteistyötä sen turvaamiseksi, että mahdollisimman

moni SAK:laisella alalla työskentelevä tavoitetaan ja pystyään ohjaamaan

oikean ammattiliiton jäseneksi. Samalla kun sisääntuloa eri keinoin helpote-

taan, on syytä kiinnittää huomiota uuden jäsenen vastaanottoon ja yhteyden

rakentamiseen hänen ja ammattiliiton välille.

SAK ja jäsenliitot käynnistävät pikaisen selvitystyön sellaisen yhteistyömallin ra-

kentamiseksi, jolla työelämään tulevien nuorten ja pätkätyöläisten kynnystä liittyä

ammattiyhdistysliikkeeseen madalletaan.

6.3 Uudet vaikuttamisen mahdollisuudet ay-liikkeessä

Uusi tietoja viestintäteknologia on kasvattanut järjestöjen ja poliittisten

liikkeiden keinovalikoimaa ja tuonut aikaisempaa tehokkaampia toteutus-

mahdollisuuksia perinteisille toimintamuodoille. Monet kansalaistoiminnan

muodot ovat saaneet digitaalisen vastineensa internetissä. Verkossa lähete-

tään kirjeitä, allekirjoitetaan vetoomuksia, levitetään uutiskirjeitä ja lehtiä,

toimitetaan piraattiradiokanavia, järjestetään mielenosoituksia, boikotteja

ja jopa lakkoja.

Aikuistuvat nuoret eivät ole entiseen tapaan valmiita sitoutumaan laa-

joihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin vaan etsivät mieluummin omia henkilö-

kohtaisia projekteja. Sitoutuminen vuosiksi esimerkiksi luottamustehtävään

ei välttämättä kiinnosta henkilöä, joka kuitenkin olisi innokas osallistumaan

johonkin yksittäiseen projektiin tai hankkeeseen. Syvempi sitoutuminen


järjestön aktiivitoimintaan voi syntyä vasta useiden pienempien projektien

kautta. Tähän asti ei tällaisia projekteja välttämättä ole ollut tarjolla.

Toiminnan konkreettisuutta tulee lisätä ja tuoda lähemmäs arkielämää.

Osallistuminen voi olla vaikka viestin lähettämistä huonoa yhteiskuntavas-

tuuta päätöksissään osoittaneelle työnantajalle, oman työpaikan epäkohdista

raportointia tai omien kokemusten jakamista verkossa muiden kanssa. Myös

kansainvälinen kansalaisaktiivisuus toteutuu entistä helpommin uusien

työvälineiden ja viestintäkanavien kautta. Suomalaisilla ay-jäsenilläkin on

mahdollisuus ottaa kantaa ja osallistua kansainvälisiin hankkeisiin.

Verkko tarjoaa uusia mahdollisuuksia jäsenten keskinäiselle kohtaamiselle

ja vuorovaikutukselle sekä yhteydenpidolle liiton ja jäsenen välillä. Monelle

osallistuminen ja vaikuttaminen verkossa on luontevampaa kuin kokousti-

lanteessa. Tällaisia mahdollisuuksia tulee ay-liikkeessä aktiivisesti rakentaa

perinteisten toimintamuotojen rinnalle.

Ammattiyhdistysliikkeen yhteisöllisyyden kannalta on kuitenkin ensiarvoi-

sen tärkeää, että ihmiset edelleen kohtaavat toisiaan henkilökohtaisesti. Toi-

mintaa tai vuorovaikutusta ei voida eikä pidä siirtää verkkoon. Virtuaalinen

ja fyysinen toiminta voivat kuitenkin tukea ja vahvistaa toisiaan.

Verkossa jäsenet voivat saada paitsi tehokkaampaa palvelua liittojensa

palkatulta henkilökunnalta, myös vertaistukea toisiltaan. Luottamusmiehet

ja jäsenet voivat vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia suoraan, maantieteellisistä

rajoista välittämättä. Työpaikkojen sirpaloituessa ja luottamusmiespeiton

re peillessä tällainen tuensaannin ja yhteisöllisyyden vahvistamisen mahdolli-

suus tulee yhä välttämättömämmäksi.

Verkkoon voidaan rakentaa myös esimerkiksi mahdollisuuksia maahan-

muuttajien vuorovaikutukselle ja kohtaamiselle samaa äidinkieltä puhuvien

muiden ay-jäsenten kanssa, yli liittorajojen. Liitoille verkko antaa mahdol-

lisuuden tiiviimpään yhteistyöhön ja yhteisiin hankkeisiin. Esimerkiksi

mah dollisuus asioida omalla äidinkielellä on arvokas erityisesti hankalissa

tai arkaluonteisissa asioissa. ”Nettiluottamusmies” -palvelu eri kieliryhmille

voidaan toteuttaa verkostomaisesti - yksittäisen jäsenen ei välttämättä tarvit-

se edes tietää, minkä liiton työntekijän kanssa asioi. Mallia on kokeiltu muun

muassa SAK:n Tallinnan infopisteessä, jossa pisteen työntekijöiden tehtävä

on toimia välittäjänä ja hankkia tarvittaessa yksityiskohtaistakin tietoa eri

ammattiliitoista.

Uusia vuorovaikutusmahdollisuuksia ei suomalaisessa ay-liikkeessä ole

vielä juuri hyödynnetty. Verkolla ei vielä ole luontevaa roolia ay-toimin-

nan kokonaisuudessa. Verkkoa käytetään lähinnä ylimääräisenä tiedotus-

70 MUUTOS.LIIKE.

kanavana. Verkko on nopea ja kustannustehokas tapa jäsenten ja aktiivien

tavoittamiseen, yhteyden vahvistamiseen liiton ja sen jäsenten sekä jäsenten

itsensä välillä. Verkko tarjoaa uusia, vaivattomia mahdollisuuksia muistuttaa

jäsenyydestä, vahvistaa jäsensidosta, osoittaa arvostusta ja tukea aktiivien

toimintaa. Verkko myös vahvistaa luottamusta antamalla mahdollisuuksia

osallistua tavoitteiden asetteluun ja päätöksentekoon.

SAK kehittää yhdessä jäsenliittojen kanssa verkon käyttömahdollisuuksia nimen-

omaan yhteisöllisyyden, demokratian ja toiminnan tehostamisen näkökulmasta.

Uudet vuorovaikutuksen, osallistuminen ja vaikuttamisen muodot tarjoavat keinoja

demokratian vahvistamiseen. Jäsendemokratian uusia muotoja tulee kehittää

hallitusti edustuksellisten päätöksentekorakenteiden rinnalle – esimerkiksi mahdol-

lisuuksia vaikuttaa asioiden valmisteluun, neuvoa antavia äänestyksiä tai mielipi-

demittauksia. Suorilla vaikuttamisen ja osallistumisen mahdollisuuksilla on myös

tärkeä merkitys jäsenten ay-liikettä kohtaan kokeman luottamuksen syntymisessä

ja jäsensitoutumisessa.

Paikallisen toiminnan kehittäminen

Kattava ja toimintakykyinen aluetoiminta on SAK:n vahvuuden perusteki-

jöitä. Aluetoiminta tehostaa SAK:laista vaikuttamista lääni- ja maakunta-

tasolla, edistää jäsenliittojen alueellista yhteistyötä sekä tarjoaa alueellisia

palveluja, koulutusta ja tiedotusta. Alueorganisaation avulla SAK toteuttaa

valtakunnallisia kampanjoita ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun

koko maassa.

SAK:n hallitus on määritellyt elokuussa 2004 alueellisen toiminnan pai-

nopisteet seuraavasti:

1. Vahva SAK:lainen liike – toimintaorganisaatiot kuntoon

2. Korkean järjestäytymisasteen turvaaminen – Liikkeessä-toiminta

3. Yhteiskuntavaikuttaminen alueilla.

Paikallisjärjestöt ja aluepalvelukeskukset edustavat SAK:ta paikallisesti. Ne

ovat tärkeä väline ay-liikkeen yhtenäisyyden rakentamisessa. Niiden kautta

kanavoidaan eri ammattialojen edustus sekä osallisuus yhteiseen toimintaan

ja edunvalvontaan. Paikallisella tasolla muodostuu yhteinen SAK:lainen

identiteetti. Paikallisjärjestöt tarjoavat työpaikoille ja ammattiosastoille

luontevan yhteistyöfoorumin. SAK suosittelee, että kaikki ammattiosastot

ovat mukana paikallisjärjestöjen toiminnassa.

Toimintakykyisellä organisaatiolla on hyvät suhteet myös ulospäin.

Alueellisen sopimusyhteiskunnan ja kolmikannan on toimittava. Paikallinen

ja alueellinen vaikuttaminen tapahtuu verkostossa, johon kuuluu myös muita

järjestöjä, mm. työttömien ja maahanmuuttajien yhdistykset.


Paikallisjärjestöt ja aluepalvelukeskukset ovat ay-toiminnan osaamiskeskuksia.

Niiden toimintaa kehitetään niin, että eri ammattiliittojen aktiivien ja toimitsijoiden

tietoja työelämän asioista voidaan hyödyntää yhteistyössä.

SAK tukee paikallisjärjestöjen toiminnan kehittämistä verkostomaiseen ja seudulli-

seen suuntaan sekä joustavien toimintamallien käyttöönottoa.

Osaamiskeskuksissa ylläpidetään toimintaorganisaatiota mm. koordinoimalla ja

järjestämällä järjestö- ja tiedotuskoulutusta.

Paikallisen ja alueellisen edunvalvonnan merkitys kasvaa. Maakunnal-

listen strategioiden seuraaminen ja niiden sisältöön vaikuttaminen ovat

kes keinen osa SAK:laista aluetoimintaa. Elinkeinopolitiikkaan vaikuttamalla

voidaan edistää monipuolista työpaikkarakennetta aluetasolla ja ehkäistä

näin yksipuolistumisen aiheuttamaa riskiä epävakauteen.

Aluepalvelukeskusten, maakuntaryhmien ja aluekokousten työnjakoa, roolia ja

tehtäviä kehitetään. Samalla huomioidaan liittojen aluetoiminnan resurssit ja am-

mattiosastojen aktiivien motivointi yhteistoimintaan.

Paikallistoiminnan vahvuus on läheisyys ja lähityömarkkinoiden tunte-

mus. Paikallisen sopimisen lisääntyessä SAK:n paikallisjärjestöjen roolina voi

olla työpaikkojen tukeminen, järjestäytymisen edistäminen sekä mahdolli-

sesti ay-kummitoiminnan organisointi.

Järjestäytymisen edistämisessä paikallisen toiminnan tehtävänä on alueen

järjestäytymisasteen seuraaminen sekä toimet niissä pienissä yrityksissä, joi-

hin ammattiosastoilla ei ole luontevaa yhteyttä.

Paikallinen toiminta on tie aitoon monikulttuuriseen ammattiyhdistys-

toimintaan. Paikallisjärjestöt voivat olla maahanmuuttajille kanava ammat-

tiyhdistystoimintaan.

Paikallisjärjestöjen ja maahanmuuttajajärjestöjen yhteistyötä on tiivistettävä.

6.4 Edustavuus ay-liikkeessä

Tasa-arvon ja demokratian periaatteet edellyttävät, että SAK:laisen ammat ti-

yh distysliikkeen päätöksentekijät edustavat kattavasti erilaisia jäseniä. Molem-

pien sukupuolten, eri ikäisten, toista kotimaista kieltä äidinkielenään puhuvi-

en, erilaisen kulttuuritaustan omaavien ja eri ammatteja edustavien henkilöi-

den kokemusten ja tarpeiden tulee päästä esiin päätöksentekoelimissä.

72 MUUTOS.LIIKE.

Tasavertaisia vaikutusmahdollisuuksia lisää mm. se, että tehostetaan

ruotsia äidinkielenään puhuvien mahdollisuuksia saada keskeiset ammatti-

yhdistysliikkeen palvelut omalla äidinkielellään.

Keskusjärjestön elimissä kehitys on ollut kahdenlaista. SAK:n edustajako-

kouksissa naisten ja nuorten määrä on lisääntynyt, kun sen sijaan valtuus-

tossa ja hallituksessa naisten määrä on vähentynyt. Liittojen valtuustoissa

naisten osuus on keskimäärin hieman kasvanut, mutta edelleenkin naiset

ovat merkittävästi aliedustettuina suhteessa jäsenistöön. Liittohallituksissa

naisten osuudet ovat vähentyneet ja samalla hallitukset ovat ikääntyneet.

Sukupolvenvaihdos työpaikkojen luottamushenkilöissä on käynnissä, mut-

ta se ei ole vielä ulottunut liittojen hallintoon. Naisten osuus työpaikkojen

luottamushenkilöistä on laskenut. Oletettavaa on, että luottamusmiehen ja

työ suojeluvaltuutetun tehtävät kiinnostavat sukupolvenvaihdostilanteessa

enemmän nuorehkoja miehiä kuin naisia. Alle 40-vuotiaiden naisten mah-

dollisuuksia luottamustehtäviin rajoittaa käytännössä miehiä suurempi

vastuu lasten- ja kodinhoidosta. Lisäksi naiset ovat miehiä useammin pienillä

työpaikoilla, joilla ei luottamushenkilöitä valita ja useammin myös määräai-

kaisissa tai osa-aikaisissa töissä, joista ei luottamustehtäviin hakeuduta.

Päättävien elinten kokoonpanojen ajanmukaistaminen vastaamaan jä-

senkunnan rakennetta on tasa-arvokysymys, mutta ennen kaikkea kysymys

lisäarvon saamisesta ihmisten erilaisuudesta.

Ammattiyhdistysliikkeen uudistuminen ja kehittyminen edellyttävät eri lai-

sen kokemustaustan omaavien ihmisten hyödyntämistä. Liikkeellä ei ole varaa

jättää kenenkään innostuneen jäsenen panosta käyttämättä. Nuoret, nai set ja

maahanmuuttajat voivat tuoda uusia ideoita ja toimintatapoja liik keeseen.

Samalla SAK:laisen ay-liikkeen vetovoimaisuus ja kilpailukyky jäsenten ja

potentiaalisten jäsenten silmissä kasvaa. Liikkeen johdon ja päättäjien moni-

naisuus vaikuttaa myös yleiseen mielipiteeseen niin, että am mattiyhdistysliike

mielletään moderniksi tasa-arvoa edistäväksi kansalaisjärjestöksi.

EAY:n ja SAK:n tasa-arvosuunnitelman mukaan ensimmäisenä tavoitteena

on puolittaa naisten edustusvaje päätöksentekoelimissä. Suunnitelmat kos-

kevat keskusjärjestöjen lisäksi ammattiliittoja ja niiden organisaatioita. Myös

SAK:n uudistetut säännöt suosittelevat liittoja noudattamaan jäsenistön

mukaista sukupuoli- ja ikäjakaumaa nimettäessä edustajia päätöksenteko-

elimiin.

Tavoitteena on, että SAK:n ja jäsenliittojen tasa-arvosuunnitelmat ja SAK:n sääntö-

muutos vaikuttavat päätöksentekoelinten kokoonpanoon niin, että edustajakokous-


kauden aikana naisten suhteellinen aliedustus vähintäänkin puolittuu ja että elinten

kokoonpanot muutoinkin monipuolistuvat vastaamaan paremmin jäsenistön ikära-

kennetta sekä kieli- ja kulttuuritaustoja. Tämä edellyttää toimijoilta kaikilla liikkeen

tasoilla määrätietoista rekrytointi- ja kasvatustyötä sekä tahtoa noudattaa yhdessä

hyväksyttyjä suunnitelmia ja suosituksia.

Edustajakokouskauden aikana päätöksentekoelinten kokoonpanojen monipuo-

listumista seurataan tilastoin. Elleivät suositukset riittävästi tasapainota elinten

edustavuutta, otetaan tilapäisesti käyttöön kiintiöt, joiden periaatteista sovitaan

tarkoituksenmukaisella tavalla.

6.5 Liittoyhteistyön kehittäminen

SAK:n perustan luovat sen jäsenliitot. Keskusjärjestön näkökulmasta sen ja

jäsenliittojen suhteen tiiviys ja jäsenliittojen keskinäinen hyvä yhteistyö ovat

keskeisiä kysymyksiä. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen voima ja vahvuus

syntyy jäsenliittojen yhteisistä arvoista ja tavoitteista. Liittoyhteistyön vahvis-

tamisen näkökulmasta on SAK:n valtuustolla, hallituksella, valiokunnilla ja

toimialaneuvottelukunnilla keskeinen rooli.

Edellisen edustajakokouksen jälkeen keskusjärjestön ja jäsenliittojen

yhteistyötä ja työnjakoa pohdittiin perusteellisesti. Työ perustui edustaja-

kokoukselle tehtyyn aloitteeseen. Kehittämistyössä täsmennettiin työnjakoa

muun muassa aluetoiminnassa ja ay-koulutuksessa. Samassa yhteydessä

vuonna 2004 hyväksyttiin järjestäytymisen periaatteet ja menettelytavat ti-

lanteisiin, joissa on epäselvyyttä siitä, mihin ammattiliittoon työntekijöiden

tulisi järjestäytyä ja mitä sopimusta noudatetaan. Lähtökohdaksi todettiin,

että vastuu järjestörajaongelmien ratkaisussa on liitoilla – ei yksittäisellä jä-

senellä. SAK:n hallituksen hyväksymät menettelytavat ristiriitojen ratkaisussa

etenevät vaiheittain tiedostusvastuusta neuvottelujen ja sovittelujen kautta

SAK:n järjestörajaongelmia käsittelevään sovittelulautakuntaan.

SAK:n nykyinen liittorakenne on toiminut kohtuullisesti. Vuoden 2006 alus-

sa SAK:lla on 21 jäsenliittoa. Liittorakenne on huomattavasti tiivistynyt viiden-

toista viimeisen vuoden aikana. Vuonna 1991 SAK:lla oli 24 jäsenliittoa. Sen

jäl keen keskusjärjestöön on liittynyt neljä uutta jäsenliittoa sekä STTK:laisesta

että AKAVA:laisesta kentästä. Viime vuosien merkittävät liittoyhdistymiset

ovat tapahtuneet sekä palvelualalla että teollisuudessa. Julkisen palvelualan

liitot kunta- ja valtiosektorilta yhdistyivät Julkisten ja hyvinvointialojen liitto

JHL ry:ksi vuoden 2005 loppupuolella. Kemianliitto ja Tekstiili- ja vaatetus-

työväen liitto yhdistyivät vuonna 2004. Neljä yksityisen palvelualan liittoa

muodostivat Palvelualojen ammattiliitto ry:n vuonna 2000.

Liittoyhteistyön vahvistamiselle on aiempaa suurempia paineita. Perus-

teita nousee erityisesti työelämän muutoksesta, mikä samanaikaisesti tekee

74 MUUTOS.LIIKE.

jäsenliittojen yhteistyön ja yhteisten intressien löytämisen haasteelliseksi.

SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä on samanaikaisesti sekä huolehditta-

va eri sektoreiden eriytyvistä eduista että vahvistettava liikkeen yhteistä

ar vopohjaa.

Elinkeinoelämässä tapahtuvat liiketoimintastrategioihin liittyvät toimi-

alan ja yritysrakenteen muutokset samoin kuin julkisen sektorin muutokset

heijastuvat liittojen keskinäisiin järjestö- ja sopimusrajoihin. Muutosten

vauhti antaa aihetta perusteelliselle pohdinnalle siitä, kuinka rajakiistoja

voitaisiin ratkaista SAK:n liittojen välillä samoin kuin palkansaajajärjestöjen

ja työnantajajärjestöjen kesken.

SAK:lainen liittorakenne perustuu keskeisesti teollisuusliittoperiaatteelle,

jonka mukaan kaikki samalla työpaikalla olevat työntekijät kuuluvat samaan

liittoon. Toisaalta järjestäytyminen eräillä aloilla perustuu ammattialaperi-

aatteelle. Jäsenliittojen muodostuksen pohjana on pääasiassa elinkeinoraken-

ne, jossa keskeistä on joko toimialan käyttämä raaka-aine (metalli, puu) tai

lopputuote (paperi, elintarvike). Toimialarakenne saattaa kuitenkin muuttua

joko osaamisalueisiin tai teknologioihin pohjautuvaksi, kun yritykset hakevat

kilpailukykyä, kasvua ja kannattavuutta kehittämällä teknologiaa ja keskitty-

mällä ydinosaamisalueisiin.

Toimialarakenteen muutokset ovat jo heijastuneet työnantajien uudelleen-

organisoitumiseen. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on asettanut tavoitteek-

seen uudistaa työnantajaliittojen rakennetta huomattavasti. Tavoitteena on

rakentaa pääasiassa klustereihin pohjautuva, tiivis (12-15 jäsenliittoa) liitto-

rakenne. Klusteripohjaisuus heijastuu ensisijassa ammattiyhdistysliikkeen

elinkeinopoliittiseen edunvalvontaan. Jos rakennemuutoksen kautta tavoi-

tellaan myös uudistuksia sopimusjärjestelmään, näkyvät vaikutukset kaikessa

edunvalvonnassa. SAK on mm. esittänyt EK:lle yhteisen sovittelu- ja järjestö-

rajariitoja käsittelevän neuvottelukunnan tai vastaavan perustamista.

Ammattiyhdistysliikkeessäkin on käyty keskustelua SAK:n liittojen uudel-

leenorganisoitumisen tarpeesta. Keskustelu on välttämätöntä senkin vuoksi,

että liitot eivät kuluta edunvalvontakykyään ja järjestöllistä vetovoimaansa

keskinäisissä järjestö- ja sopimusrajakiistoissa. Toimiala- ja yritysrakenteiden

muutokset sekä työnantajien järjestörakenteiden muutokset tulee huomi-

oida ammattiyhdistysliikkeen toimintatavoissa ja rakenteissa. Keskeistä on

kuitenkin se, miten sopimusjärjestelmä muuttuu ja miten SAK:laiset liitot

kykenevät yhteistyöhön muutoksessa.

Suuria liittokokonaisuuksia on perusteltu resurssien tehokkaammalla

käytöllä ja suuruuden tuomalla voimalla. Keskeinen kysymys on tällöin on

se, miten kyetään huomioimaan ja vahvistamaan jäsenten ammatti-identi-


teettiä. Järjestäytymisen perusteena ammatti-identiteetti on vahva ja aiempaa

tärkeämpikin palkansaajien koulutustason noustessa.

Organisatoriset muutokset eivät voi yksin ratkaista keskusjärjestön ja

liit tojen tai liittojen keskinäisen yhteistyön toimivuutta. Yhteistyön näkö-

kulmasta SAK:n valiokunnat ja toimialaneuvottelukunnat ovat avainase-

massa. Valiokuntien ja toimialaneuvottelukuntien toiminnan kytkeminen

entistä selkeämmin edunvalvonnan ja toiminnan keskeisiin tavoitteisiin on

ensisijaista. Myös niiden tehtävien ja roolin täsmentäminen on tarpeellista

edustajakokouksen jälkeen.

SAK:n jäsenliitot ratkaisevat itsenäisesti mahdolliset liittorakenteiden uudistukset.

SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen yhteisen voiman ja vahvuuden näkökulmasta

liittojen yhteistyön tiivistäminen sekä edunvalvonnassa että jäsenpalveluissa on

tärkeää.

SAK käynnistää avoimen ja laajan keskustelun sopimus- ja järjestörajojen muutok-

sista. Tavoitteena on edelleen kehittää toimivia yhteisesti hyväksyttyjä menettelyta-

poja järjestörajojen, sopimusrakenteiden ja niiden rajakiistojen ratkaisemiseksi. SAK

pyrkii myös yhdessä EK:n kanssa löytämään keinoja, jolla järjestöt voivat ennakoida

ja ratkaista rajariitoja.

SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen sisäisen yhteistyön kehittämisen

ohel la on suomalaisten palkansaajakeskusjärjestöjen keskinäinen yhteistyö

tärkeää. Työelämässä tapahtuneeseen kehitykseen liittyvä työntekijä- ja toi-

mihenkilökentän välisten raja-aitojen hämärtyminen on johtanut siihen, että

eri henkilöstöryhmillä ja eri koulutustason työntekijöillä on yhä enemmän

yhteisiä etuja ja tavoitteita. Teollisuusliittojen välinen yhteistyö tarjoaa tästä

hyvän esimerkin. Keskusjärjestötasolla SAK:n, STTK:n ja AKAVA:n yhteistyö

on toiminut hyvin työmarkkinakysymyksissä samoin kuin kansainvälisessä

edunvalvonnassa. Elinkeinopoliittisen edunvalvonnan vahvistuminen lisää

yhteistyön tarvetta entisestään.

SAK pyrkii kehittämään palkansaajaliikkeen edunvalvonnallista ja järjestöllistä yh-

teistyötä sekä alakohtaisesti että keskusjärjestöjen välillä. Tämä voi tapahtua mm.

siten, että yhdenmukaistetaan sopimuspoliittista edunvalvontaa ja sopimusraken-

teita yli keskusjärjestö- ja liittorajojen.

6.6 SAK osana kansainvälistä ammattiyhdistysliikettä

Globalisaatio on lisännyt merkittävästi painetta tehostaa ammattiyhdistys-

liikkeen edunvalvontaa. Varsinkin, kun ammattiyhdistysliikkeen edunval-

76 MUUTOS.LIIKE.

vonta on perinteisesti ollut kansallista. Globalisaation ja Euroopan unionin

syvenemisen ja laajentumisen vuoksi maailmanlaajuisen, eurooppalaisen ja

pohjoismaisen ay-yhteistyön merkitys korostuu.

Ammattiyhdistysliike on maailmanlaajuisella tasolla järjestäytynyt Vapai-

den Ammattiyhdistysten Kansainväliseen liittoon (VAKL) ja Maailman Työn

Liittoon (MTL), jotka vuoden 2006 syksyllä yhtyvät uudeksi kansainväliseksi

ay-keskusjärjestöksi. Tämän ohella kansainvälisellä ay-liikkeellä on maail-

mantasolla vaikuttava, kehittyneiden teollisuusmaiden järjestön OECD:n

piirissä toimiva neuvoa-antava komitea (TUAC).

Globaalien työmarkkinoiden pelisääntöjen vahvistamiseksi kansain-

välinen ammattiyhdistysliike pyrkii toimimaan erityisesti Kansainvälisen

työjärjestön ILO:n työelämän perusoikeuksien noudattamiseksi kaikkialla.

Samoin toimitaan muiden kansainvälisten suositusten ja ohjeistojen nou-

dattamiseksi, jotka edellyttävät ILO:n työelämän perusoikeuksia koskevien

yleissopimusten noudattamista.

Tämän tyyppisillä, palkan ja työehtojen ja -olojen minimitasoa määrit-

tävillä sopimuksilla ja ohjeistoilla (pakkotyön kieltäminen, lapsityön vähen-

täminen jne.) pyritään ennen muuta parantamaan kaikkein heikoimmassa

työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden asemaa ja olosuhteita. Samalla

muutetaan yritysten globaalia kilpailuasetelmaa siten, ettei minimitasot alit-

tavia kilpailuetuja kyetä hyödyntämään ja aiheuteta näin palkkojen ja työeh-

tosopimusten heikennyksillä tapahtuvaa ”kilpajuoksua pohjalle” -kierrettä.

Liittoutumalla kansalaisjärjestöjen ja kuluttajien kanssa voidaan valvontaa

tällä alueelle tehostaa ja tuoda epäkohdat ja normien rikkojat entistä sel-

vemmin esille.

Julkisuuskampanjointia tehokkaampi tapa saada suuryritykset noudatta-

maan yhteiskuntavastuun nimissä antamiaan sitoumuksia on eläkerahasto-

jen ja -säätiöiden osake- ja muiden sijoitusten kautta tapahtuva vallankäyttö.

Erityisesti Pohjois-Amerikan ja Britannian palkansaajilla on sijoitettuna

suuria pääomia eläkerahastoihin. VAKL:ssa on vuosituhannen alusta toi-

minut erityinen valiokunta, jonka puitteissa seurataan monikansallisten

yhtiöiden toimintaa ja koordinoidaan eri maiden eläkerahastoissa tapahtuvaa

omistajien vallankäyttöä. Komitea koordinoi myös muita keinoja ja toimia

niissä tapauksissa, kun yhtiöt eivät ole toimineet työelämän perusoikeuksien

mukaisesti.

Eräät monikansalliset yhtiöt ovat ottaneet käytännesääntöjen laatimista

seuraavan pitemmän askeleen solmimalla erityisiä raamisopimuksia kansain-

välisen ammattiyhdistysliikkeen toimiala- tai sektoriorganisaatioiden (global

union federations, GUF´fi t) kanssa. Näissä sopimuksissa yhtiöt ovat paitsi


sitoutuneet noudattamaan ILO:n työelämän perusoikeussäännöstöjä myös

sopineet esimerkiksi työntekijöiden ja yritysjohdon välisestä vuoropuhelusta,

työntekijöiden koulutuksesta jne. Raamisopimukset merkitsevät yrityksille

huomattavasti pidemmälle menevää sitoutumista kuin vapaaehtoiset lupa-

ukset toteuttaa yhteiskuntavastuuta.

Sopimusten ohella GUF´fi t ovat pyrkineet laajentamaan eurooppalaisten

yritysneuvostojen tyyppistä toimintaa maailmanlaajuiseksi. Tämäntyyppis-

ten globaalien yritysneuvostojen yleistyminen yhdentää maailmanlaajuisesti

ainakin monikansallisten yritysten noudattamia monia käytäntöjä aina

työntekijöiden rekrytoinnista ja koulutuksesta erilaiseen palkitsemiseen

asti. Ehkä merkittävimmin uusia käytäntöjä vievät kuitenkin eteenpäin

tietoverkot, jotka mahdollistavat nopean ja halvan informaation vaihdon.

Kan sainvälinen ammattiyhdistysliike tulee tulevina vuosina yhä järjestel-

mällisemmin tarkkailemaan ja arvioimaan tietoverkkojen avulla yrityksiä.

Verkkojen läpinäkyvyydellä on merkittäviä vaikutuksia työehtoihin ja palk-

koihin maailmanlaajuisesti.

Euroopan tasolla ay-liikkeen vaikutusmahdollisuudet ovat olennaisesti

suuremmat kuin globaalisti. Edellytyksiä tähän antaa unionin ”sosiaalisen

Euroopan” perusluonne, työelämää ja sosiaalista ulottuvuutta koskevan lain-

säädännön kehittäminen ja ay-liikkeen mahdollisuus osallistua ns. sosiaalisen

vuoropuhelun muodossa tätä aluetta koskevan EU-lainsäädännön kehittämi-

seen ja asioiden valmisteluun EU:n talous- ja sosiaalikomiteassa.

EU vahvisti sosiaalisen Euroopan perustaa merkittävästi Amsterdamin

huippukokouksessa vuonna 1997. Silloin luotiin Euroopan työllisyysstrate-

gia, jonka myötä EU ensimmäisen kerran otti osavastuun Euroopan työllisyy-

den parantamisesta. Amsterdamissa unionin perussopimuksiin liitettiin ns.

sosiaalipöytäkirja, joka antoi unionille huomattavasti enemmän toimivaltaa

työelämä- ja tasa-arvokysymyksissä. Amsterdamissa laajennettiin EU:n sosi-

aalipolitiikan aluetta myös työelämän ulkopuolelle: unionin tehtäväksi tuli

torjua sosiaalista syrjäytymistä ja unionille annettiin mahdollisuus tehdä

syrjinnän kieltävää lainsäädäntöä.

Amsterdamissa puhaltanut sosiaalipolitiikan myötätuuli jatkui muuta-

man vuoden, mutta uudelle vuosituhannelle tultaessa kehitys on pysähtynyt.

Palkansaajien kannalta tärkeä saavutus oli vielä Nizzan huippukokouksessa

tehty perusoikeusasiakirjan hyväksyminen. Asiakirja määrittelee EU-kansa-

laisille laajat sosiaaliset oikeudet ja se antaa myös ammattiyhdistysoikeuksille

entistä vahvemman aseman unionissa. Viime mainittua olisi edelleen ko-

rostanut perusoikeusasiakirjan vieminen osaksi EU:n perustuslakia, mutta

perustuslakia koskevan prosessin pysähtyminen Ranskan ja Hollannin kan-

sanäänestyksiin pysähdytti myös tällä alueella tapahtuvan kehityksen.

78 MUUTOS.LIIKE.

Ammattiyhdistysliikkeelle tärkeä työelämän lainsäädäntö ja siihen liittyvä

sosiaalinen vuoropuhelu on takkuillut EU:ssa viime vuosina. Työympäristö-,

työaika ja yritysneuvostodirektiivi syntyivät 1990-luvulla työmarkkinaosa-

puolten osallistuessa säädösten valmisteluun. Lainsäädännön kehittäminen

on 2000-luvulla ollut vaikeampaa kuten palveludirektiivin synnyttäminen ja

työaikadirektiivin uudistaminen ovat osoittaneet.

Euroopan Ammatillinen Yhteisjärjestö EAY on Suomen ay-liikkeen kes-

keinen kanava pyrittäessä vaikuttamaan Euroopan unionin ja Euroopan

talous- ja rahaliiton politiikkaan. EAY edustaa lähes kaikkia järjestäytyneitä

eurooppalaisia palkansaajia sekä EU:ssa että sen ulkopuolella: vuoden 2006

alussa siihen kuului noin 80 jäsenjärjestöä 39 maasta sekä 11 jäsenliittojen

muodostamaa ammattisihteeristöä. EAY toimii palkansaajien sanansaattaja-

na EU:n komissioon, neuvostoon ja parlamenttiin sekä Euroopan neuvos-

toon päin. Suomalaisten palkansaajien sanomaa EAY:n ja EU:n suuntaan

viestittää myös Suomen palkansaajakeskusjärjestöjen yhteinen, Brysselissä

sijaitseva KEY-toimisto.

Pohjoismailla on maailman ja Euroopan laajuisesti merkittäviä hyvinvoin-

tivaltioon ja työmarkkinavaikuttamiseen liittyviä etuja puolustettavanaan.

Pohjolan Ammatillinen Yhteisjärjestö PAY on näissä asioissa perinteisesti

ajanut Pohjolan ay-järjestöjen etuja. EU:n laajentumisen myötä Itäme-

ren maiden ay-keskusjärjestöt ovat perustaneet yhteisen Itämeriverkoston

(BASTUN). Sen puitteissa Itämeren ay-järjestöt pyrkivät lisäämään ammat-

tiyhdistysliikkeen vaikutusmahdollisuuksia Itämeren alueella ja nostamaan

työmarkkinakysymykset keskeiseksi osaksi EU:n pohjoisen ulottuvuuden

politiikkaa.

Perinteisen yhteistyöhön perustuvan edunvalvonnan ohella ay-liike pyrkii

edistämään tavoitteitaan myös kehitysyhteistyön ja hankkeiden kautta. SAK:n

ja sen liittojen kehitysyhteistyötoiminta kanavoidaan Suomen Ammattiliitto-

jen Solidaarisuuskeskus SASK:n kautta. SASK:lla on kokemusta ay-koulutus-

hankkeista jo kymmenissä Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maista

sekä viime vuosina myös maamme lähialueilta.

Ay-oikeuksien puolustamiseksi sääntelemättömän ja palkansaajille on-

gelmia aiheuttavan globalisaation oloissa tarvitaan tiivistyvää kansainvälistä

ay-yhteistyötä ja ILO:ssa tapahtuvaa edunvalvontaa. Tämän ohella ammatti-

yhdistysliikkeen on panostettava uusiin globaaleihin vaikuttamismuotoihin

kuten yritysten vastuullisuuden kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen. Myös

monikansallisten yhtiöiden kanssa solmittavat puitesopimukset, suuryritys-

ten henkilöstön osallistumisen ja tiedonsaannin parantaminen kansainvä-

lisellä tasolla sekä verkkottunut yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa ovat

tärkeitä vaikuttamisen kanavia.


Eurooppalaista työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä ja vuoropuhelua on

vahvistettava kaikilla tasoilla sosiaalisen Euroopan lujittamiseksi ja Euroopan

kilpailukyvyn parantamiseksi. Ay-liikkeen vaikuttamista Pohjolassa ja Itäme-

ren alueella on järjestelmällisesti vahvistettava käyttäen hyväksi ay-liikkeen

merkittävää asemaa pohjoismaisissa yhteyksissä. Unionin laajentumiseen

liittyvien edunvalvontakysymysten ohella on huomiota kiinnitettävä Ve-

näjän merkityksen kasvuun ja siitä työvoima- ja työmarkkinoille koituviin

haasteisiin.

80 MUUTOS.LIIKE.

Graafi nen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique Oy Taitto ja paino Valkealan Painokarelia Oy 2006ISBN 951-714-246-3

Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenm

ukainen Suomi


Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi

muutoksen suunta

News & Politics