muutoksen tekijät

BC

MY

XZ

BC

MY

XZ

B C M Y X Z

B C M Y X Z

��

BC

MY

XZ

BC

MY

XZ

B C M Y X Z

B C M Y X Z

Muutoksen tekijät - 3

MUUTOKSEN TEKIJÄT

SAK:n järjestötutkimus 2000

perusraportti

Erkki Laukkanen

4 - Muutoksen tekijät

Tiivistelmä .............................................................................................................................. 6

1. Katsaus aineistoon ja sen käsittelyyn ........................................................................ 14

Otoshenkilöt ............................................................................................................................... 14

Vanhoja ja uusia näkökulmia ................................................................................................ 15

Tutkimusmenetelmistä ............................................................................................................. 17

2. Keitä me olemme? .......................................................................................................... 18

Suurten ikäluokkien vahva asema ........................................................................................ 18

Ammatillinen koulutus ammattikoulusta ............................................................................ 20

Vajaa puolet asuu suurkaupungeissa ................................................................................... 22

3. Jäsenyyden kiinnikkeet ja toimintaan osallistuminen ............................................ 25

SAK:laiset pitävät itseään ensisijaisesti työntekijöinä .................................................... 25

Sukupolven mittaisia jäsenyyksiä ......................................................................................... 27

Työttömyysturvan ja etujen vuoksi ...................................................................................... 29

Joka neljännellä on kokemusta luottamustehtävistä ....................................................... 31

Viidennes osallistunut ay-liikkeen järjestämään koulutukseen .................................... 32

Tiedonsaanti motivoi osallistumaan .................................................................................... 34

Yhteisöllisyydestä ammattiosaston tehtävä ....................................................................... 36

4. Liitto, SAK ja yhteiskunta ............................................................................................ 38

Valtaosa asioista tulisi sopia liittotasolla ........................................................................... 38

Tärkein tehtävä on taistella työttömyyttä vastaan ........................................................... 40

Puolueiden ryhmittelyä SAK:n tärkeimpien tehtävien mukaan .................................... 42

Kolme neljästä äänesti vuoden 1999 eduskuntavaaleissa .............................................. 44

Liiton lehti ja ammattiosaston tiedote ykkösmediat työelämäasioissa ....................... 45

Työttömyyskassapalvelut tärkein jäsenpalvelu ................................................................. 46

5. Työttömyys ...................................................................................................................... 48

Työttömyysaste on laskenut erityisesti nuorten joukossa .............................................. 48

Joka kolmas työtön on pitkäaikaistyötön ........................................................................... 50

Kaksi kolmesta työttömästä saa ansiosidonnaista päivärahaa ...................................... 52

Työllistämistuki tärkein toimenpide ..................................................................................... 53

SISÄLLYS


6. Työsuhde .......................................................................................................................... 55

Kolme neljästä tekee vakituista kokopäivätyötä ............................................................... 55

Epätyypilliset työsuhteet lisääntyneet nopeasti ................................................................ 56

Työajan lyhentäminen tärkeintä 3-vuorotyössä ............................................................... 59

Aitoa etätyötä tehdään vähän ................................................................................................ 60

Kaksi päivää työnantajan järjestämässä ammatillisessa koulutuksessa ...................... 62

Lähes puolet käyttää työssään ATK-tekniikkaan perustuvia laitteita ......................... 64

Suuren paineen alla työskentely yleistä .............................................................................. 65

7. Vaikutusmahdollisuudet ................................................................................................ 66

Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön heikentyneet ..................................................... 66

Luottamusmies kahdella kolmesta työpaikasta ................................................................. 69

Joka toinen tekee töitä alle 30 hengen työpaikalla .......................................................... 72

Myös kiinnostus työnantajan asioihin heikentynyt ......................................................... 73

8. Työpaikka ........................................................................................................................ 74

Joka kuudennella ei yhteisiä tavoitteita johdon kanssa ................................................. 74

Johdon asenteissa toivomisen varaa .................................................................................... 75

Työpaikan pysyvyys on pysynyt tärkeimpänä tavoitteena ............................................ 76

9. Tulot ja velat ................................................................................................................... 78

Tulot jakautuvat tasaisemmin kuin palkansaajilla keskimäärin ................................... 78

Mieslisä on 18 prosenttia kuukausiansioista ..................................................................... 79

Kuukausiansiot kasvavat koulutusasteen noustessa ........................................................ 81

Kotitalouksien velat 120 000 markkaa ................................................................................ 82

Kirjallisuus ........................................................................................................................... 83

LIITE 1: Aineisto ................................................................................................................. 84

LIITE 2: Liitetaulukot ......................................................................................................... 85

Viitteet ................................................................................................................................ 101

Kyselylomake ..................................................................................................................... 104


SAK on vuodesta 1984 lähtien kartoit-tanut noin viiden vuoden välein jäsen-liittojensa jäsenten mielipiteitä am-mattiyhdistysliikkeen toiminnasta,

la, on yksi SAK:laisen edunvalvonnan ydinky-symyksiä. Toinen kysymys liittyy epätyypillis-ten, erityisesti määräaikaisten, työsuhteidenkasvuun. Toisaalta nämä kysymykset eivät kos-ke vain SAK:ta, vaan koko ay-liikettä ja kaik-kia palkansaajia.

Koko maan työvoimasta SAK:laiset erottuvatkeski-ikänsä ja ammatillisen koulutuksensaosalta. SAK:laisten keski-ikä on 43 vuotta, mikäon pari vuotta maan keskiarvoa korkeampi.Joka toisen SAK:laisen peruskoulutus on kan-sa- tai kansalaiskoulu, ja yli 40 prosentiltapuuttuu ammatillinen tutkinto. Joka toisella onkuitenkin keskiasteen tutkinto - tässä ovat mu-kana myös ammatillista tutkintoa vailla olevatylioppilaat - ja 14 prosentilla on korkea-asteentutkinto. Koko Suomen työvoimasta korkea-as-teen tutkinnon suorittaneita on yli kaksinker-tainen osuus.

SAK:laisten koulutus on kuitenkin pikku hil-jaa parantunut, ja seuraavien 5-10 vuoden ai-kana sen voi ennakoida muuttuvan nopeamminkuin tähän saakka. Syynä tähän ovat 1945-50syntyneet suuret ikäluokat, joista jaksolla 2005-2010 suuri osa tulee siirtymään työelämästäerilaisille eläkemuodoille. Samalla työelämästäsiirtyy pois suuri osa ihmisiä, jotka ovat tehneetkoko työikänsä työtä ilman ammatillista tutkin-toa. Tämän siirtymän seurauksena SAK:laistenkeskimääräinen koulutustasokin nousee varsinlähelle sitä mitä se on maan työvoimassa kes-kimäärin.

Tähän suureen muutokseen, jota Työvoima2017 -julkaisussa on kuvattu, on liitoissa syy-tä alkaa varautua erilaisin kehittämistoimin jotänään. Yksi lisälähde muutoksen luonnettakoskevaan keskusteluun on keskusteluun JyrkiHelinin (2000) toimintaympäristökuvaus, jossaon hyödynnetty eri hallinnonaloilla tehtyä tut-

TIIVISTELMÄ

vaikutusmahdollisuuksista, työstä jatyöelämään liittyvistä odotuksista.Ajan saatossa kyselylomakkeen kysy-mykset ovat muuttuneet ja täsmenty-neet, mutta vertailun vuoksi osa kysy-myksistä on pyritty pitämään alkupe-räisessä muodossaan. Tämä julkaisusisältää siten paitsi tätä päivää ettäviime vuosia ja jopa vuosikymmeniäkuvaavia tietoja työelämästäSAK:laisilla aloilla.

1990-luvun loppupuoli on ollut la-masta toipumisen aikaa. Työllisyys onlisääntynyt ja työttömyys on vastaa-vasti vähentynyt. Silti lama on jättä-nyt jälkiä, jotka edelleen leimaavatSAK:laisten elämää ja arvostuksia.Työttömyys SAK:ssa on edelleen suur-ta, pitkäkestoista ja toistuvaa, ja työssäolevien työsuhteet ovat entistä useam-min määrä- tai osa-aikaisia. Työtahtityöpaikoilla on kova ja turvattomuu-den tunne vaivaa. Siten SAK:laistenarviot työelämästä ovat usein ongel-mallisia, eivätkä aina anna yhtä hyvääkuvaa työpaikkatason sosiaalisistasuhteista kuin maassa keskimäärin.1

Jo pitemmän aikaa työelämän mur-roksessa on korostunut kaksi piirrettä:pienten työpaikkojen osuus ja epätyy-pillisten työsuhteiden osuus on kasva-nut. Nyt puolet SAK:laisista työsken-telee työpaikoilla, joissa on alle 30työntekijää. Se miten ay-liike järjestäätoimintansa näillä pienillä työpaikoil-


kimustyötä. Esimerkkinä ilmiöön tarttuvastaalakohtaisesta pohdiskelusta voi mainita Vies-tintäalan ammattiliiton ja Graafisen Teollisuu-den Liiton Työehtosopimus 2000 –raportin.

Jäsenkiinnittyminen ja arvostuksetViimeisten viiden vuoden aikana jäsenkiinnit-tymistä kuvaavissa luvuissa on tapahtunut vainpieniä muutoksia. Ammattiliittoon liittymisentapoja on edelleen kaksi ylitse muiden: liiton jä-seneksi on joko hakeuduttu oma-aloitteisesti taijoku, esimerkiksi luottamusmies, on ehdottanutjäsenyyttä. Nämä kaksi tapaa kuvaavat kolmeaneljäsosaa niistä tavoista, joilla liittoon ensim-mäisen kerran liityttiin. Tärkeimmät syyt am-mattiliiton jäsenyydelle ovat ansiosidonnainentyöttömyysturva ja palkansaajan etujen ajami-nen järjestäytymällä. Yhdessä ne kattavat 80prosenttia vastaajien valitsemista syistä, kutenkattoivat myös viisi vuotta sitten.

Tilanne nyt ja muutokset edellisestämittauksesta.

• Jäsenistön samaistuminen työntekijöihin eiole ajan kuluessa muuttunut. Vuonna 1984kaikkiaan 93 prosenttia piti itseään työteh-täviensä kannalta työntekijänä, ja osuus onnyt täsmälleen sama.

• 61 prosenttia vastaajista samaistuu työväen-luokkaan, 18 prosenttia keskiluokkaan, 15prosenttia ei mihinkään luokkaan ja 8 pro-senttia ei osaa sanoa. Kun jaksolla 1984-1990 jäsenistön luokkasamaistuminen hä-märtyi siten, että työväenluokan osuutta na-kersi ”ei mikään luokka”, jaksolla 1990-2000tämä kehitys on katkennut.

• Ay-koulutuksen laajuus on likimain samal-la tasolla kuin viisi vuotta sitten. Viimeistenkahden vuoden aikana ay-koulutuksessa onollut viisi prosenttia vastaajista, eli kokoSAK:n kentässä noin 54 000 jäsentä.

• Myös ay-toimintaan osallistumistakoskevat luvut ovat hyvin lähelläedellisessä mittauksessa vuonna1995 saatuja lukuja. Miesten osal-listumisaktiivisuus on säilynyt lähesvuoden 1995 tasolla, mutta naistenosallistumisaktiivisuus on laskenut37 prosentista 30 prosenttiin.

• Ay-toimintaan osallistumisen tär-kein syy on tarve tietää paremmintyöntekijöiden oikeuksista. Näin ko-kee lähes puolet jäsenistöstä, kutenkoki myös vuonna 1995.

• Viimeisten viiden vuoden aikanaluottamustehtävissä olleiden osuuson supistunut 28:sta 26:een pro-senttiin. Luottamustehtävässä toimiiedelleen noin 90 000 henkilöä, jois-ta 13 000 on pääluottamusmiehiä.Useampia luottamustehtäviä oli 22000 jäsenellä, eli kahdella prosentil-la jäsenistöstä.

• Ammattiosaston asema nähdään nytlähes samalla tavalla kuin viisivuotta sitten. Kolme neljäsosaa vas-tanneista on sitä mieltä, että am-mattiosaston yksi keskeisin tehtäväetujen valvomisen ohella on yh-teenkuuluvuutta lisäävän toimin-nan järjestäminen.

• Itse sopimisen suosio on jonkin ver-ran kasvanut sitten vuoden 1995.Esimerkiksi palkankorotuksista ha-luaisi vallitsevissa kasvun oloissasopia itse joka viides vastaaja, kunviisi vuotta sitten vastaava prosent-tiosuus oli 16.

• Lähes kolmella neljäsosalla jäsenis-töstä kokemukset ay-liikkeestä ovat


myönteisiä, kuten olivat myös viisivuotta sitten. Vain neljällä prosen-tilla kokemukset ovat olleet kieltei-siä, eikä kasvua ole tapahtunut.

• Työmarkkinapoliittisissa asioissaliiton lehti ja ammattiosaston lehtitai tiedote ovat säilyttäneet aseman-sa ykkösmedioina, vaikka pientälaskua vuoden 1995 tasosta onkintapahtunut.

Liitto, SAK ja yhteiskuntaJäsenet odottavat jäsenmaksujen vas-tineeksi liitoilta ja SAK:lta turvaa. Tur-vaa tarvitaan työttömyyden vastaiseentaisteluun, työttömyysturvan puolus-tamiseen sekä sitä tukevaan toimin-taan, kuten työttömyyskassapalvelui-den kehittämiseen, koulutusmahdolli-suuksien lisäämiseen jne. Tältä pohjal-ta he varmasti myös arvioivat liittojenja SAK:n onnistumista työssään.

Yli puolet jäsenistöstä on sitä miel-tä, että liitot ovat onnistuneet hyvintyöaikaan liittyvissä tavoitteissa jatyösuojelun parantamisessa, vaikkamolemmat onnistumisprosentit ovatlaskeneet siitä, mitä ne olivat viisivuotta sitten. Lisäksi liki puolet on sitämieltä, että liitot ovat onnistuneet hy-vin myös palkkaehtojen parantamises-sa, vaikka tältäkin osin liiton onnistu-misprosentti on laskenut. Sen sijaantyöllisyyden turvaamisessa jäsenetkatsovat ay-liikkeen onnistuneen ai-empaa paremmin. Tässä talouskasvuon tarjonnut vetoapua – osin solmi-tuista tulopoliittisista sopimuksistajohtuen.

Jäsenistön mielestä SAK:laisen ay-liikkeen ensisijainen tehtävä on edel-leen taistelu työttömyyttä vastaan.Toisella sijalla on työttömyysturvan

puolustaminen. Tosin näiden tehtävien merki-tys on viimeisten viiden vuoden aikana hiemanlaskenut. Muita tärkeinä pidettyjä tehtäviä ovatverotuksen pitäminen kohtuullisella tasolla,suuri- ja pienituloisten palkkaerojen tasoittami-nen sekä eläke-etujen ja sosiaaliturvan puolus-taminen. Suurin osa tehtävistä kuuluu yhteis-kuntapolitiikan piiriin, osa työpaikkapolitiikanpiiriin ja osa palkkapolitiikan piiriin. Politiik-kalohkoilla on myös keskinäiset riippuvuussuh-teensa. Esimerkiksi työttömyyden vastaisessataistelussa pääpaino on yhteiskuntapolitiikalla,mutta osavastuun työttömyyden hoidosta vas-taajat sälyttävät palkkapolitiikalle.

Kun tarkastellaan, miten eri puolueita kan-nattavat jäsenet suhtautuvat edellä mainittui-hin tehtäviin, mielipiteet jakautuivat kahteensuuntaan. Toinen suunta ryhmittyi akselin SDP- Vasemmistoliitto ympärille ja toinen keskus-tapuolueen ympärille. Ajatellen viime vuosinakäytyä työmarkkinapoliittista keskustelua täs-sä ei ole mitään yllättävää.

Erot kahden mielipidesuunnan välillä eivätliity asioiden tärkeysjärjestykseen, joka on mil-tei kaikille ryhmille sama. Kärjessä ovat työt-tömyyden hoitoon ja työttömyysturvaan liitty-vät tehtävät. Esiin nousevat erot liittyvät pi-kemminkin tehtävien tärkeystasoon, eli siihenmiten tärkeinä asioita pidetään. Vasemmistonympärille rakentuvassa mielipidesuunnassa lä-hes kaikki asiat koetaan erittäin tai melko tär-keiksi tehtäviksi. Suomen keskustan ympärillerakentuvassa suunnassa asioihin vaikuttamistaei pidetä kovin tärkeänä.

SAK:laisten keskuudesta löytyy poliittista ak-tiivisuutta. Äänestysaktiivisuus vuoden 1999eduskuntavaalissa oli suurempi kuin maassakeskimäärin. Kun maan äänestysprosentti oli68, SAK:laisista kertoi äänestäneensä 76 pro-senttia. Viisi prosenttia vastaajista ei halunnutvastata kysymykseen. Jos näistäkin puolet ontosiasiassa käynyt äänestämässä, niinSAK:laisten osuus vaaleissa annetuista äänistäon ollut 30-31 prosenttia.


Joka kolmannen vastaajan mielestä työttö-myyskassapalvelut on tärkein jäsenpalvelu.Osuus on täsmälleen sama kuin viisi vuotta sit-ten. Toiseksi tärkein jäsenpalvelu oli ammatil-linen jatko- ja täydennyskoulutus, joka ei oleaivan yhtä tärkeä kehittämiskohde kuin viisivuotta sitten. Sen sijaan yleissivistävän koulu-tuksen, vakuutusturvan ja erilaisten ostoetujenmerkitykset ovat kasvaneet. Ostoetujen kehittä-mistä pitää tärkeimpänä palveluna vain kolmeprosenttia vastaajista.

TyöttömyysSAK:n kyselyissä työttömyydestä on kyselty ns.laajan tulkinnan mukaan, ja työttömiin on las-kettu myös työllistämistuella ja työvoimapoliit-tisessa koulutuksessa olevat henkilöt. Näin las-kettuna työttömyysaste on viimeisten viidenvuoden aikana laskenut 23 prosentista 16 pro-senttiin. Koko maan laaja työttömyys oli 16prosenttia vuonna 1999, eli samalla tasolla kuinSAK:ssa tämän vuoden alussa.

SAK:lainen työttömyys on pitkäkestoista,eikä se suinkaan ole viimeisten hyvien vuosi-en aikana lyhentynyt. Vaikka talouskehitys onsitten vuoden 1995 kasvattanut työllisyyttä javähentänyt työttömyyttä, keskimääräinenSAK:lainen työttömyysjakso on pidentynyt 13kuukaudesta 15 kuukauteen. Vastaushetkelläkoko maan keskimääräinen työttömyysjakso oli12 kuukautta. SAK:lainen työttömyys on pitkit-tynyt kaikilla sektoreilla, mutta eniten yksityi-sillä palvelualoilla.

Myös toistuvaistyöttömyys on lisääntynyt.Kun vuoden 1995 tutkimuksessa työttöminäolleista 68 prosenttia kertoi olleensa useammankerran työttömänä edellisen viiden vuoden ai-kana, nyt toistuvaistyöttömyydestä kertoo 75prosenttia työttömistä vastaajista. Toistuvais-työttömyys on kasvanut kaikilla muilla paitsialle 25-vuotiailla työttömillä. Suurin lisäys tois-tuvaistyöttömyydessä on tapahtunut ikäryh-mässä 25-34 vuotta.

Lähes puolet SAK:laisista työttömistä on ol-

lut joskus työllistettynä työllistämistu-ella, lähes kolmannes on ollut työvoi-mapoliittisessa koulutuksessa, 15 pro-senttia työharjoittelussa ja 20 prosent-tia omaehtoisessa koulutuksessa. 17prosenttia työttömistä oli parhaillaan-kin jossakin edellä mainituista toi-menpiteistä. Se on selvästi alle maankeskiarvon, sillä tammikuussa 2000kaikista työttömistä oli toimenpiteissä26 prosenttia. Ero johtunee ainakinosittain siitä, että SAK:lainen työttö-myys on hyvin pitkäkestoista, ja nyky-ään valtaosa toimenpiteistä kohdistuualle puolen vuoden pituiseen työttö-myyteen.

Tulosten mukaan toimenpiteet suo-sivat nuoria, alle 35-vuotiaita työttö-miä, joista neljäsosa on parhaillaanmukana jossakin työvoimapoliittises-sa toimenpiteessä. Vastaavasti 35-54vuotiaista viidennes ja yli 54-vuotiais-ta työttömistä vain kahdeksan prosent-tia on parhaillaan jossakin työvoima-poliittisessa toimenpiteessä. Jos toi-menpiteet määräytyisivät työttömyy-den keston mukaan, kuten usein onväitetty, toimenpiteet jakautuisivat toi-sin ja suosisivat varttuneempia työttö-miä.

Ansiosidonnaista päivärahaa saa 67prosenttia työttömistä vastaajista. Senosuus on suurin yli 54-vuotiaiden ryh-mässä. Heistä suuri osa on ilmeisestins. eläkeputkessa, jossa maksetaan an-siosidonnaista päivärahaa aina 60 ikä-vuoteen saakka. Vähiten ansiosidon-naista päivärahaa saavat alle 25-vuo-tiaat. Ikäryhmän työttömistä vain 40prosenttia nostaa sitä. Myös julkisellasektorilla ansiosidonnaista päivärahaanostetaan harvemmin kuin muualla.


TyösuhdeKolmella neljästä SAK:laisesta on ns.tyypillinen työsuhde, eli työsuhde pe-rustuu vakituiseen kokopäivätyöhön.Loput työsuhteista ovat ns. epätyypil-lisiä työsuhteita, eli työsuhteet ovatjoko osa- tai määräaikaisia tai muitanormaalista poikkeavia järjestelyjä.Näin määriteltynä on epätyypillistentyösuhteiden osuus viimeisten viidenvuoden aikana noussut 14 prosentista26 prosenttiin. Osuus on pari prosent-tiyksikköä enemmän kuin maan keski-arvo. Epätyypillisten työsuhteiden kas-vu on perustunut määräaikaisten työ-suhteiden kasvuun. Osa-aikatyönosuus ei viimeisten viiden vuoden ai-kana ole kasvanut.

SAK:laisten tyypillinen työaika-muoto on säännöllinen päivätyö. Vii-meisten 16 vuoden aikana säännöllis-tä päivätyötä tekevien osuus on kui-tenkin supistunut 14 prosenttiyksik-köä, 71 prosentista 57 prosenttiin,mikä on selvästi vähemmän kuinmaassa keskimäärin. Vastaavasti vuo-rotyö ja muut joustavat työaikamuodotovat lisääntyneet. 1990-luvulla li-sääntyi ensin 3-vuorotyö ja sitten 2-vuorotyö. Ilta- ja yötyön osuus onmyös kasvanut, mutta paljon hitaam-min kuin vuorotyön osuus. 3-vuorot-yötä tekevät kokivat työajan lyhentä-misen selvästi tärkeämmäksi tehtäväk-si kuin muissa työsuhteessa työsken-nelleet.

Etätyötä varsinaisen työpaikan ul-kopuolella tehdään SAK:laisten kes-kuudessa vähän. Parhaillaan sitä tekikaksi prosenttia vastanneista. Neljälläprosentilla oli aiempia kokemuksiaetätyöstä. Suurin osa SAK:laisesta etä-työstä tehdään ilman sähköpostia jainternetiä. Siten ajasta ja paikasta riip-

pumattomat järjestelyt ja työn tekeminen var-sinaisen työpaikan ulkopuolella eivät ole tele-kommunikaation luoma ilmiö, kuten etätyökes-kustelussa yleisesti oletetaan. Etätyötä tehdääntoistaiseksi eniten harvaanasutuilla alueilla.Pitkien etäisyyksien vuoksi töitä tehdään myöskotona.

Teleteknologiaan perustuvan etätyön voikuitenkin ennakoida kasvavan, sillä ATK-tek-niikkaan perustuvat laitteet, kuten tietokonee-seen yhdistetty kassa, ohjelmoitavat työstöko-neet, atk-valvontalaitteet, mikrotietokoneet jatietokonepäätteet, ovat yleistyneet myösSAK:laisten työssä. Kun viisi vuotta sitten Atk-laitteiden käyttäjiä oli 38 prosenttia, nyt osuuson 43 prosenttia. Luku on kuitenkin selvästivähemmän kuin maassa keskimäärin. EnitenATK-laitteita käytetään ikäryhmässä 25-34vuotta, jossa myös käytön lisääntyminen on ol-lut nopeaa. Yli 50-vuotiaista laitteita käyttäävain kolmannes, eikä käyttö ole viimeisten vii-den vuoden aikana lisääntynyt.

Sivutyön tekeminen ei viimeisten viidenvuoden aikana ole yleistynyt. Varsinaisen an-siotyön lisäksi muuta ansiotyötä tekee kuusiprosenttia jäsenistöstä, eli täsmälleen samanverran kuin viisi vuotta sitten. Eniten sitä teh-dään yksityisillä palvelualoilla ja vähiten teol-lisuudessa. Puolet sivutyöstä tehdään toisentyönantajan palveluksessa ja yli kolmannesyrittäjänä.

Työnantajan järjestämä ammatillinen koulu-tus on lisääntynyt viimeisten kymmenen vuo-den aikana myös SAK:n kentässä. Nyt 30 pro-senttia jäsenistä kertoo osallistuneensa viimei-sen vuoden aikana työnantajan järjestämäänammatilliseen koulutukseen. Maan keskiarvo onkuitenkin vielä kaukana, eli 47 prosentissa.Työnantajan järjestämän ammatillisen koulu-tuksen jakauma on myös kiusallisen vino. Puo-let henkilöstökoulutusta saaneista kertoo saa-neensa koulutusta 1-2 päivää, mutta joukossaon myös henkilöitä, jotka ovat osallistuneetvarsin pitkäkestoiseen koulutukseen.


VaikutusmahdollisuudetRunsas 40 prosenttia jäsenistöstä työskenteleeyli puolet ajasta suuren paineen alla. Tosin ha-jontaa on: kun 9 prosenttia ilmoittaa työsken-televänsä koko ajan suuren paineen alla, 17prosenttia ilmoittaa, ettei työpaineita ole lain-kaan. Myös toistotyön osuus on huomattavankorkea. Joka toinen vastaaja joutuu toistamaanyhtä ja samaa työvaihetta. Olisikohan tässä yksisyy siihen, että työelämä ei kiinnosta niin suu-resti kuin yleisesti toivotaan.

Työtehtävien hallintaa vaikeuttaa myös se,että vaikutusmahdollisuudet omaa työtä koske-viin asioihin ovat heikentyneet . Kun viisi vuot-ta siiten 52 prosenttia ilmoitti voivansa vaikut-taa paljon omaa työtänsä koskeviin asioihin,nyt vastaava osuus on 49 prosenttia. Tosin vuo-den 1995 mittauksessa tulos oli poikkeukselli-sen hyvä verrattuna aiempiin mittauksiin. Vai-kutusmahdollisuuksien voikin nähdä kasvaneenvuodesta 1984 vuoteen 1995, mutta kääntyneensittemmin laskuun.

Muutenkin tilanne työpaikkatasolla näyttäävarsin ongelmalliselta. Vaikutusmahdollisuudetovat viimeisten viiden vuoden aikana heiken-tyneet kaikissa kysytyissä asioissa, ml. asiat,joihin perinteisesti on voinut vaikuttaa paljon.Tällaisia asioita ovat työmenetelmiin, työtahtiinja työjärjestykseen liittyvät vaikutusmahdolli-suudet. Näistä asioista työtahtiin vaikuttamis-mahdollisuudet ovat kärsineet eniten. Tulos onsamansuuntainen tilastokeskuksen julkaisemi-en tietojen kanssa. Niiden mukaan työn pakko-tahtisuus on lisääntynyt.

Vaikka vaikutusmahdollisuudet moniin työnorganisointiin liittyviin asioihin koetaan puut-teellisiksi, työtä koskevat pulmat on yleensätapana saattaa työn suunnittelijoiden tai esi-miesten tietoon. Vain seitsemän prosenttia vas-taajista kertoi, ettei asioista eteenpäin infor-mointi ole tapana, 62 prosenttia informoi jos-kus ja 30 prosenttia usein. Tämä asetelma ei olemuuttunut viimeisten viiden vuoden aikanajuuri lainkaan.

Luottamusmiesjärjestelmän katta-vuus on heikentynyt tasaisesti tarkas-telujaksolla 1984-2000. Vuonna 1984luottamusmies tai vastaava oli 83 pro-sentilla työpaikoista, nyt vain 66 pro-sentilla. Luottamusmiehen tai vastaa-van olemassaolo työpaikalla on suo-raan verrannollinen työpaikan kokoon.Ongelmallisia tapauksia ovat ns. mik-royritykset, joissa työntekijöitä on vä-hemmän kuin kymmenen. Mikroyri-tyksissä luottamusmies on vain run-saalla kolmanneksella työpaikoista.

Ammattiliittojen jäsenet eivät enäämuodosta työpaikoille yhtenäistä,luottamusmiehiä varauksetta tukevaajoukkoa. Vielä vuoden 1984 jäsentut-kimuksessa 30 prosenttia vastaajistaarvioi, että liiton jäsenet ovat hyvinyhtenäisiä ja toimintavalmiita, muttavastaava osuus on nyt vain 16 pro-senttia. Eniten on kuitenkin kasvanutniiden jäsenten joukko, jotka eivätosaa sanoa, miten yhtenäisen ja toi-mintavalmiin joukon liiton jäsenettyöpaikalla muodostavat.

Valtaosa jäsenistöstä keskusteleeay-asioista vähintään muutaman ker-ran kuukaudessa työtovereiden, kol-mannes perheenjäsenten, viidennesluottamusmiehen ja 15 prosenttia työ-suojeluvaltuutetun kanssa. Jopa esi-miehen kanssa ay-asioista keskusteluon yhtä yleistä kuin luottamusmiehenkanssa. Sitäkin harvinaisempaa onkeskustelu ammattiosaston toimikun-nan jäsenten kanssa. Liiton toimihen-kilöiden kanssa keskustelevat kuukau-sittain lähinnä ay-aktiivit.

TyöpaikkaYritysrakenteen muutos on jatkunut1990-luvulla, ja kehitys on suosinutpieniä työpaikkoja. Alle 30 henkilön


työpaikoilla töitä tekevien osuus onkasvanut. Nyt 49 prosenttia tekee töi-tä niissä, kun vastaava osuus vuonna1990 oli 45 prosenttia. Vastaavasti 30henkilöä suurempien työpaikkojenmäärä on supistunut. Kaikkein voi-makkaimmin kasvu on painottunut ns.mikroyrityksiin, joissa työntekijöitä onvähemmän kuin 10. Ay-liikkeen toi-minnan kannalta tämä kehityssuuntaon ongelmallinen, sillä yhteistoiminta-lain ja sen määrittämän yhteistoimin-tamenettelyn raja kulkee juuri 30 hen-gessä. Sitä pienemmillä työpaikoillayhteistyötä säädellään yleisemminsäännöksin.

Eräänlaisen sivullisuuden kasvu nä-kyy myös siten, että yhä pienempi osajäsenistöstä on kiinnostunut työnanta-jansa asioista, kuten tuottavuudesta,kannattavuudesta, tilinpäätöksistä jasuunnitelmista. Kun viisi vuotta sitten62 prosenttia ilmoitti olevansa kiin-nostunut työnantajansa asioista, vas-taava osuus on nyt 55 prosenttia. Eilainkaan kiinnostuneiden joukko ei olevastaavasti kasvanut. Kasvussa onvain jonkin verran kiinnostuneidenjoukko. Heitä on nyt yli kolmasosa jä-senistöstä.

Työpaikan johdon ja vastaajienasenteissa ei kuitenkaan ole tapahtu-nut muutoksia viimeisten viiden vuo-den aikana. Edelleen 27 prosenttia vas-taajista kokee, että työpaikan johdol-la ja vastaajalla on yhteiset toiminnantavoitteet, 56 prosenttia kokee ne osit-tain samoiksi ja 15 prosenttia on sitämieltä, että työpaikan johdolla ja vas-taajalla ei ole lainkaan yhteisiä tavoit-teita. Myös sektoreiden väliset erotovat säilyneet. Yksituumaisuus onedelleen suurinta yksityisillä palvelu-aloilla ja heikointa teollisuudessa.

Työntekijöiden arviot siitä, miten työpaikanjohto suhtautuu alaisiinsa, ovat viimeisten vii-den vuoden aikana muuttuneet hyvin vähän.Valtaosa vastaajista arvioi työpaikan johdonluottavan alaisiinsa - tosin hieman vähemmänkuin viisi vuotta sitten - vaikka tehokkuudennähdäänkin edelleen ajavan kaiken edelle. Mui-den asioiden suhteen näkemykset jakautuvatsiten, että tilanteiden voi arvioida runsaastikinvaihtelevan työpaikkojen välillä. Yhtä hallitse-vaa kulttuuria ei siis ole olemassa tässä asias-sa.

Kun vastaajia pyydettiin yhdeksän vaihtoeh-don joukosta valitsemaan asia, jota eniten ta-voittelee työssään, ehdoton ykkönen oli työpai-kan pysyvyys ja varmuus. Se oli joka toisenvastaajan tärkein asia. Ennen vuotta 1995 työ-paikan pysyvyys ei ollut kovinkaan tärkeä ta-voite. Vielä vuonna 1990 tärkein tavoite olihyvä palkka. Tässä suhteessa tilanne on siisolennaisesti muuttanut.

Tyypillinen SAK:lainen ei ole kovin huolis-saan tulevaisuudestaan, vaikka neljäsosa pel-kääkin ettei ole tarpeeksi kyvykäs tulevaisuu-den työmarkkinoilla, ja vielä hieman suurempiosa pelkää jäävänsä työttömäksi. Nämä uhka-kuvat korostuvat naisilla, iäkkäillä, heikostikoulutetuilla ja suurten työpaikkojen työnteki-jöillä. Nämäkin huolet liittynevät siis suureltaosin työpaikkarakenteen muutokseen, jossasuuria työpaikkoja pilkotaan, yhtiöitetään jahankintoja suunnataan talon ulkopuolelle.

Tulot ja velatSAK:laisen palkansaajan keskikuukausiansio oli9750 markkaa, ja kokopäivätyötä tekevän pal-kansaajan keskikuukausiansio 10100 markkaa.Kaikista SAK:laisten ansiotuloista suurituloisinvakituista kokopäivätyötä tekevä viidennes saa28 prosenttia, ja pienituloisin viidennes saa 14prosenttia. Tulosten mukaan SAK:laisten pal-kansaajien tulot jakautuvat selvästi tasaisem-min kuin maassa keskimäärin.

Sukupuolten väliset palkkaerot riippuvat sii-


tä, mitä taustamuuttujia tarkastelussa otetaanhuomioon. Jos vertaillaan vain keskipalkkoja,ja mitään taustamuuttujista ei oteta huomioon,sukupuolten väliset palkkaerot ovat noin nel-jänneksen verran miesten eduksi. Naisten pal-kat ovat 73 prosenttia miesten palkoista. Vaki-tuista kokopäivätyötä tekevien naisten palkatovat 78 prosenttia vakituista kokopäivätyötätekevien miesten palkoista.

Mutta kun kaikki käytettävissä olevat taus-tamuuttujat vakioidaan, naisten kuukausiansiotovat 85 prosenttia miesten palkoista. Vakioin-nilla tarkoitetaan sellaista tarkastelutapaa, jossakoulutus, ikä, jäsenyyden kesto, liittoala jne.ovat samat kaikille miehille ja naisille, eli omi-naisuuksien erot eivät selitä palkkaeroa.

Kun SAK:lainen nuori aloittaa työnsä, hänenkuukausiansionsa on noin 8000 markkaa kuu-kaudessa. Sen jälkeen hänen kuukausiansionsanousee iän myötä kolmanneksen aina ikäryh-mään 45-54 vuotta, jolloin hänen ansionsa ovatkeskimäärin 10400 markkaa. Tämän jälkeenhänen kuukausiansionsa ei enää kasva, vaansupistuu hiukan. Elinkaaritulojen kehitys riip-puu luonnollisesti henkilön koulutusasteesta, elisiitä kuinka pitkäkestoinen hänen koulutuksen-sa on ollut.

Ylemmän korkea-asteen koulutuksen saanei-den palkat ovat keskimäärin 28 prosenttia suu-remmat kuin perusasteen suorittaneilla, joillakoulutusta on korkeintaan yhdeksän vuotta. Si-ten yliopisto- tai korkeakoulututkinnon tai sii-hen rinnastettavan opintomäärän suorittamises-ta palkitaan lähes 30 prosenttia korkeammallakuukausiansiolla yli koko työuran. Alemmankorkea-asteen koulutus, johon lasketaan mm.kaikki opistotason koulutus, nostaa palkkatasoayhdeksän prosenttia yli vertailuryhmän palkka-tason. Hyöty keskiasteen koulutuksesta, jonkasuurin ryhmä on ammattikoulun suorittaneet,on jo huomattavasti pienempi, vain neljä pro-senttia.

Kotitalouksien velat ovat viimeisten viidenvuoden aikana vähentyneet 13 prosentilla. Kun

keskivelka vuonna 1995 oli 138 000markkaa, niin nyt se on 120 000 mark-kaa. Valtaosin tämä on seurausta sii-tä, että kokonaan velattomien kotita-louksien määrä on kasvanut 38 pro-sentista 41 prosenttiin. Suurivelkaisiakotitalouksia, joilla velkaa on yli 300000 markkaa on nyt jopa enemmänkuin viisi vuotta sitten. Ryhmän kokoon nyt yhdeksän prosenttia. Kun kes-kivelka lasketaan vain velallisista,huomataan että heidän keskivelkansaon viimeisten viiden vuoden aikananoussut 140 000 markasta 160 000markkaan.


Käsissäsi on SAK:n jäsentutkimuksenperusraportti. Perusraportin lisäksi jä-sentutkimusaineistosta tuotetaan erik-seen sukupuolta käsittelevä julkaisu,luottamusmiestoimintaa koskeva jul-kaisu, nuorisotoimintaa koskeva jul-kaisu ja mahdollisesti eräitä muita sel-vityksiä. Kaikki julkaisut perustuvatsamaan aineistoon, joka koottiin loma-tiedustelulla vuoden 2000 tammikuus-sa. Aineiston kokoamisen vaiheet, katoja lopullisen otoksen edustavuus onkuvattu liitteessä 1.

Kyselylomake, jolla tiedot kerättiin,on kehitelty vuosikymmenien aikanasiten, että se antaisi SAK:n ja sen liit-tojen käyttöön mahdollisimman laaja-alaisen kuvan jäsenistön työstä, työt-tömyydestä, vapaa-ajasta ja arvostuk-sista. Erityispainoa on annettu sille,miten SAK:n ja sen liittojen tulisi eritasoilla tapahtuvaa edunvalvontaansakehittää. Pelkästään perusraportin lo-

makkeessa oli 68 kysymystä, joista valtaosamonikohtaisia. (Kyselylomake liitteenä).

OtoshenkilötVastaajat muodostavat liittojen koon mukaanedustavan joukon ja vastaukset kuvaavat sitentilannetta koko SAK:n jäsenistössä. On kuiten-kin syytä huomata, että liittojen jäseninä onmuitakin, kuin vastaushetkellä palkkatyössäolevia. Kun palkkatyössä oli 71 prosenttia jaäitiyslomalla, hoitovapaalla, pitkällä sairaslo-malla tai muulla palkattomalla vapaalla neljäprosenttia, niin kaikista vastaajista 75 prosent-tia oli työsuhteessa.

Muita kuin palkkatyössä olevia oli 29 pro-senttia vastaajista. Suurin osa heistä - kaikki-aan 16 prosenttia - oli vastaushetkellä työttö-mänä, työssä työllistämistuella tai työvoimapo-liittisessa koulutuksessa. Lomautettuna oli kaksiprosenttia ja eläkkeellä kolme prosenttia. Sitentyövoimaan, johon lasketaan sekä työssä ettätyöttömänä olevat, kuului 87 prosenttia vastaa-jista. Loput 13 prosenttia vastaajista ei kuulu

1 KATSAUS AINEISTOON JA SEN KÄSITTELYYN

Otoshenkilöiden asema vastaushetkellä sektorin mukaan (%)Olen… Julkinen Yksityiset Teollisuus KAIKKI

sektori palvelut

työssä 73 69 72 71

äitiyslomalla, hoitovapaalla,

pitkällä sairaslomalla 3 6 5 4

muulla palkattomalla vapaalla 0 0 1 0

lomautettuna osa-aikaisesti tai

määräaikaisesti 2 1 0 1

opiskelemassa 2 5 3 3

eläkkeellä 3 3 2 3

työttömänä, työssä työllistämistuella tai

työvoimapoliittisessa koulutuksessa 15 16 17 16

lomautettuna toistaiseksi 2 0 0 1

KAIKKI YHTEENSÄ 100 100 100 100


työvoimaan, eikä heitä ole myöskään huomioituniissä tulostuksissa, jotka on tarkoitettu vaintyövoimaan kuuluville.

Vanhoja ja uusia näkökulmiaPerinteisesti kysymyksiä on usein tarkastelusektorin mukaan. Sektorit on muodostettuSAK:n liitoista siten, että kunta-alalle ja valtionvirastoihin pääosin järjestäytyneet liitot muo-dostavat julkisen sektorin ja palvelualan yrityk-siin järjestäytyneet liitot muodostavat sektorin,jota kutsutaan yksityisiksi palvelualoiksi. Teol-lisuuden, perustuotannon tai rakennusalan yri-tyksiin pääosin järjestäytyneet liitot muodosta-vat teollisuussektorin.2

Sektorijako ei kuitenkaan ole yksiselitteinen,mikä näkyy mm. siinä, että osa yhden sektorinliittojen työnantajista kuuluu toisen sektorinydinalueelle. Siten julkisen sektorin työpaikko-jen työnantajista 17 prosenttia, yksityisten pal-velualojen työpaikkojen työnantajista 32 pro-senttia ja teollisuuden työpaikkojen työnanta-jista 26 prosenttia kuuluu sektorin ydinalueenulkopuolelle. (Liittojen ja jäsenistön jakautumi-nen sektorin mukaan on esitetty liitetaulukos-sa LT 1).

Ajan saatossa sektorimuuttuja on muutenkinmenettänyt merkitystään asiantiloja luokittele-vana tekijänä. Ammatti- ja toimialarakenteenmuutos on pitänyt huolen siitä, että erot sek-

toreiden välillä ovat pienempiä kuinaikaisemmin, ja vastaavasti erot sekto-reiden sisällä ovat suurempia kuin ai-kaisemmin. Siksi sektorijakoa on täs-sä julkaisussa käytetty vähemmän jatapauskohtaisesti harkiten vain siellä,missä sektorijako ohjaa päätelmiä oi-keaan suuntaan. On haluttu välttääsitä, että liitot mekaanisesti tulkitsisi-vat oman sektorinsa tiedon omaa liit-toaan koskevaksi tiedoksi. Tämä muu-tos on korvattu liittokohtaisella tiedol-la, jotka tosin on esitetty vain liitetau-lukossa liitteessä 2. Tekstin puolellaniihin vain viitataan. Tulkinta on jä-tetty kokonaan alan ammattilaisille eliliitoille itselleen.

Myös sukupuolijakoa vastauksialuokittelevana muuttujana on käytet-ty vähemmän kuin vuonna 1995, jol-loin edellinen jäsentutkimus tehtiin.Näin siksi, että aineistosta kirjoitetaanerillinen julkaisu, jossa asioita tarkas-tellaan sukupuolen mukaan. Sukupuo-lijako on kuitenkin otettu huomioonsiellä, missä se osana perusraporttia ontuntunut luontevalta. Samoin on me-netelty vastaajien luottamustoimienosalta, josta kirjoitetaan erillinen luot-tamusmiesraportti. Sukupuolten osal-

SAK:laisten työnantajat sektorin mukaan (%)TYÖNANTAJA Julkinen Yksityiset Teollisuus KAIKKI

sektori palvelut

Kunta tai kuntayhtymä 71 6 3 20

Valtion virasto tai laitos 12 3 2 5

Valtion tai Kunnan liikelaitos 3 7 2 4

Teollisuuden, perustuotannon tai

rakennusalan yritys 2 4 74 36

Palvelualan yritys 4 68 7 24

Säätiö, yhdistys jne. 4 3 1 2

Työllistän itse itseni 0 0 0 0

Muu työnantaja 4 9 11 9



listumista ja luottamushenkilöiden toi-minnan laajuutta kuvaavat perusasiaton eräin osin käyty läpi yhdessä eriraporttien kirjoittajien kanssa.

Koulutuksen merkitys asioita luo-kittelevana tekijänä on kasvanut.Peruskoulutusta ja ammatillista kou-lutusta koskevan tiedon avulla on mm.muodostettu uusi luokitteleva muut-tuja: koulutusaste. Koulutusasteenkäyttöön liittyy se etu, että SAK:nliittojen jäsenten koulutusta voi aiem-paa paremmin verrata Suomen viralli-sen tilaston tietoihin - esimerkiksikoko Suomen työvoiman koulutusas-teeseen.

Yksi tärkeä osa jäsentutkimusta onajassa tapahtuneiden muutosten arvi-ointi. Tätä tarkoitusta varten kysymys-lomakkeessa on koko joukko kysymyk-siä, joita on toistettu useammassa jä-sentutkimuksessa. Vanhimmat vertai-lutiedot tulevat vuosilta 1984 ja 1990,ja ovat saatavissa vain paperilla. Sik-si näitä kysymyksiä koskevat tiedot ontulostettu mahdollisimman vertailukel-poisella tavalla, vaikka nyt käytettä-vissä olevan tiedon mukaan tulostus

tulisi tehdä hieman eri tavalla, esimerkiksi jon-kin toisen luokittelevan asian mukaan.

Tärkein vertailukohde on vuosi 1995, koskaviimeaikaisesta kehityksestä ei muita tietojajuuri ole. Kahden viimeisen mittauksen lukujaverrattaessa on kuitenkin muistettava, että vii-den viimeisen vuoden aikana SAK:n liittojen jasektoreiden jäsenrakenne on muuttunut. Työs-sä olevien osuus on kasvanut seitsemän pro-senttiyksikköä ja työttömien vastaavasti supis-tunut. Lisäksi äitiyslomalla, hoitovapaalla taipitkällä sairaslomalla olevien osuus on kasva-nut prosentilla ja toistaiseksi lomautettujenosuus on vastaavasti supistunut. Nämä muutok-set näkyvät varmasti omalla painollaan, kunvastaajat kuvailevat suhtautumistaan työhön jaerilaisiin asiantiloihin, joissa työttömillä jatyössä olevilla voi olettaa olevan erilaisia pai-notuksia.

Erityisesti tämä koskee julkista sektoria jayksityisiä palvelualoja, missä työssä olevien jatyöttömien jäsenten määrät ovat olennaisestimuuttuneet. Julkisella sektorilla työssä olevienosuus on kasvanut 11 ja yksityisillä palvelu-aloilla 10 prosenttiyksiköllä. Teollisuudessa jä-senrakenne ei tältä osin ole juuri muuttunutsiitä, mitä se oli vuonna 1995. Siten työssä ole-vien osuudet ovat kullakin sektorilla likimain

Muutos otoshenkilöiden asemassa vuodesta 1995 sektorin mukaan (%-yksikköä)Olen… Julkinen Yksityiset Teollisuus KAIKKI

sektori palvelut

Työssä 11 9 0 7

äitiyslomalla, hoitovapaalla,

pitkällä sairaslomalla 1 0 1 1

muulla palkattomalla vapaalla 0 0 0 0

lomautettuna osa-aikaisesti tai

määräaikaisesti 0 -1 0 0

opiskelemassa -1 1 0 0

eläkkeellä -1 1 1 0

työttömänä, työssä työllistämistuella tai

työvoimapoliittisessa koulutuksessa -9 -10 -2 -7

lomautettuna toistaiseksi -1 0 0 -1



yhtä suuret, mikä myös varmasti tasoittaa nä-kemyseroja sektoreiden välillä.

TutkimusmenetelmistäSiitä miten asioita on lomakkeella kysytty, seu-raa myös varsin vahvoja rajoitteita sille, mitenasioita voi tutkia, ja mihin tutkimusmenetelmiinkannattaa turvautua. Asiaa voi havainnollistaaPertti Tötön (2000) esittämällä nelikentällä, jos-sa yhtenä kysymysluokkana ovat kuvaileva jaselittävä, ja toisena kysymysluokkana laadulli-nen ja määrällinen. Näitä vaihtoehtoja varioi-malla vastattavaksi tulee neljä kysymystä:mitä? - miten paljon? - miten? ja miksi?

Kysymysten nelikenttäKysymys Kuvaileva Selittävä

Laadullinen MITÄ? MITEN?

Määrällinen MITEN PALJON? MIKSI?

Jäsentutkimuksen lomakkeen kysymyksistävaltaosa on kuvailevia, joissa tiedustellaan,mitä mieltä vastaajat asioista ovat, ja mitenpaljon he jotakin asiaa arvostavat. Selittäviäkysymyksiä, joissa tiedustellaan, miten tähänon päädytty ja miksi jokin asia on niin tärkeä,kysytään hyvin vähän. Tämä on ollut jäsentut-kimuksen perinne, ja vaikka kysymyslomaket-ta on vuosien saatossa kehitelty, sen yksinker-taisuus on haluttu säilyttää. Valitusta tavastakysyä seuraa kuitenkin se, että aineistosta nou-sevat havainnot jäävät väkisinkin hieman irral-lisiksi, ja tuloksia ei voi oikein liittää niihinsuurin linjoihin, joista alan teoreettinen kirjal-lisuus kertoo. Siten jäsentutkimusta voidaanluonnehtia SAK:n jäsenkuntaa kuvailevaksi em-piiriseksi, jäsenten kokemuksista kertovaksi tut-kimukseksi.

Sana jäsentutkimus on velvoittanut kahdellatavalla. Ensinnäkin tulosten pitäisi olla siinämuodossa, että tavallinen jäsen voi ne ymmär-tää. Toisaalta kysymys on kuitenkin tutkimuk-sesta, jonka informaatio tulisi mahdollisimmanhyvin hyödyntää. Siksi ristiintaulukoinnin li-

säksi on turvauduttu myös korrelaatio-,regressio-, ryhmittely- ja faktoriana-lyysiin. Niiden avulla voi tarkastellauseampaa kysymystä ja niiden välisiäsuhteita samanaikaisesti. Niiden avullaon myös mahdollista sulkea pois eräi-tä taustamuuttujia, jotka vääntävät tu-losta suuntaan tai toiseen.

Tasapaino näiden kahden vaatimuk-sen välille on rakennettu siten, ettämenetelmiä koskevat kuvaukset on kir-joitettu loppuviitteisiin. Tekstin puolel-le on jätetty vain tuloksen tulkintaanliittyvä ohje. Siten tarkkaavainen lu-kija, joka pohtii mielessään, miten tä-hän tulokseen on oikein päädytty, saakaiken olennaisen tiedon loppuviitteis-tä. Näin menetellen tulokset ovat pe-rusteltavissa ja niiden takana voi sei-soa sekä tilastollisin että asiakohtaisinperustein. Tilastollisesti tuloksia voi-daankin pitää erittäin luotettavina.Kun otoskoko on 9948 vastaajaa, mo-net liittokohtaisetkin tulokset ovat ti-lastollisesti merkitseviä muutamanprosentin riskitasolla. Koko SAK:takoskevan tuloksen riskitaso on alleprosentin.3

Myös tulosten esitystapa on pyrittypitämään yksinkertaisina. Kustakin ky-symyksestä on laadittu sivun mittainentiivistelmä, ja tärkeimmistä kysymyk-sistä on kirjoitettu useampia sivuja.Tiivistelmänomaisella tyylillä on ta-voiteltu sitä, taulukkoproosa tyyliin“kuten taulukosta se ja se näkyy” voi-taisiin rajata minimiin. Kun kukin sivumuodostaa oman kokonaisuutensa,niin siitä pitäisi kaiken olennaisen nä-kyä kerralla. Kirjallisuusviitteet ja sel-ventävät huomautukset on kirjoitettuloppuviitteiksi.


Suurten ikäluokkien vahvaasemaJäsentutkimuksen otoksessa on yli 45-vuotiaita selvästi enemmän kuin kokomaan työvoimassa. Vastaavasti alle25-vuotiaita on selvästi vähemmän.Erot maan keskiarvoon eivät kuiten-kaan ole niin suuria kuin otos antaaymmärtää. Tämä johtuu siitä, että alle35-vuotiaat ovat vastanneet muitalaiskemmin ja yli 45-vuotiaat muitaahkerammin. Näin on ollut myös aiem-min, ja tulosten vertailtavuuden säilyt-tämiseksi otosta ei ole korjattu tältäosin. Muuten otos on kyllä edustava.

Nuorin otoshenkilö on 17-vuotias javanhin 61-vuotias. Vanhimmassa ikä-

ryhmässä, 55-64-vuotiaiden joukossa, on myöspari prosenttia eläkkeelle siirtyneitä, mutta jä-senyytensä säilyttäneitä henkilöitä. Muutenotoshenkilöiden asema on likimain sama kuinmitä työvoimalla tarkoitetaan: se sisältää työl-liset ja työttömät palkansaajat. Suurin erotta-va tekijä on se, että SAK:ssa ei ole yrittäjäjäse-niä.

Vuoden 2000 tammikuussa SAK:laisten otok-sesta laskettu keski-ikä oli 43 vuotta. Vuodes-ta 1995 keski-ikä on kasvanut vajaalla 2 vuo-della. Seuraavien kymmenen vuoden aikana,kun suuret ikäluokat suurelta osin siirtyvät poistyöelämästä, ikärakenne muuttuu tavalla, jon-ka seurauksena keski-ikä voi jopa laskea. Tämätosin riippuu siitä, missä määrin tilalle tuleenuoria jäseniä.

2 KEITÄ ME OLEMME?


Joka toinen ponnistaakansakoulupohjaltaSAK:laisten peruskoulutus on parantunut sitämukaa kun vanhemmat ikäluokat ovat siirty-neet pois työelämästä. Silti edelleen 47 prosen-tilla SAK:laisista peruskoulutus lepää kansakou-lun varassa.4 Perus- tai keskikoulu on 42 pro-sentilla ja ylioppilastodistus on 11 prosentillajäsenistä. Naisista ylioppilastutkinnon on suo-rittanut 16 prosenttia ja miehistä 7 prosenttia.Muuten naisten ja miesten peruskoulutus onhyvin samankaltainen.

Ajan vaikutus SAK:laisten peruskoulutukses-sa on ollut varsin suoraviivainen. Jaksolla 1984– 2000 kansakoulun tai supistetun kansakoulunkäyneiden osuus on supistunut 32 prosenttiyk-sikköä (79 prosentista 47 prosenttiin). Vastaa-vasti perus- tai keskikoulun käyneiden osuus on

kasvanut 25 prosenttiyksikköä (17 pro-sentista 42 prosenttiin) ja ylioppilas-tutkinnon suorittaneiden osuus 7 pro-senttiyksikköä (4 prosentista 11 pro-senttiin).

Ikäryhmittäisen tarkastelun perus-teella voi ennakoida, että seuraavien 5-10 vuoden aikana peruskoulutusta ku-vaava jakauma tulee olennaisestimuuttumaan. Yli 54-vuotiaista lähes90 prosentilla peruskoulutusta on kan-sakoulu tai vähemmän. Vuoteen 2005mennessä valtaosa heistä tulee siirty-mään pois työelämästä. Pelkästääntämä muutos parantaa tilastollista kes-kiarvoa enemmän kuin edellisten vii-den vuoden aikana tapahtui.


Ammatillinen koulutusammattikoulustaTyypillinen SAK:lainen on hankkinutammatillisen koulutuksensa ammatti-koulusta. Vuonna 2000 ammattikoulunsuorittaneita oli 43 prosenttiaSAK:laisista. Lisäksi 19 prosenttia olikäynyt vähintään neljän viikon pitui-sen ammattikurssin, neljä prosenttiaoppisopimuskoulutuksen, yhdeksänprosenttia oli suorittanut opiston jakaksi prosenttia yliopiston tai korkea-koulun. Täysin vailla ammatillistakoulutusta oli edelleen 21 prosenttia,eli joka viides SAK:lainen. He ovat siisoppineet ammattinsa työtä tekemällä.

Viimeisten viiden vuoden aikanaammattikoulun käyneiden osuus onkasvanut 5 prosenttiyksikköä, mutta

muutokset muissa koulutusmuodoissa ovat ol-leet parin prosenttiyksikön luokkaa. Lyhytkes-toisen ammattikurssin suorittaneiden osuus onlaskenut ja opistotason suorittaneiden osuudenkasvu on pysähtynyt. Huolestuttavana voidaanpitää myös sitä, että täysin vailla ammatillistakoulutusta olevien osuuden supistuminen onselvästi hidastunut siitä, mitä se oli vielä 1990-luvun alussa.

Ammatillista koulutusta kuvaavan jakaumanvoi ennakoida olennaisesti muuttuvan seuraa-vien 5-10 vuoden aikana olennaisesti, kun van-himmat ja samalla heikoimmin koulutetut ikä-ryhmät poistuvat työvoimasta ja tilalle tuleehyvin koulutettuja nuoria. Yli 44-vuotiaistavain 36 prosentilla on ammatillinen perustut-kinto tai enemmän, kun alle 35-vuotiaista näinon 78 prosentilla vastaajista. (Tulokset liitonmukaan liitetaulukossa LT 2).


Korkea-asteen koulutus jokaseitsemännelläPeruskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksenavulla on mahdollista arvioida myös sitä, mi-ten SAK:laiset jakautuvat koulutusasteen mu-kaan.5 Muunnos koulutusasteeksi on tarpeen,jos haluaa vertailla SAK:laisten koulutustamaan väestön tai työvoiman koulutustasoon.Alla SAK:laisten koulutusta on vertailtu maantyövoiman koulutustasoon siksi, että lähes kaik-ki vastaajat kuuluvat työvoimaan, eli työllisiinja työttömiin.

Tulosten mukaan 38 prosentilla SAK:laisistaon vain perusasteen tutkinto, mikä on 11 pro-senttiyksikköä enemmän kuin maan työvoimas-sa keskimäärin. Näiltä ihmisiltä puuttuu koko-naan ammatillinen tutkinto, ja peruskoulutus-ta on korkeintaan yhdeksän vuotta. Perusastejakautuu siten, että 28 prosentilla SAK:laisistaon koulutusta alemman perusasteen verran, elialle yhdeksän vuotta, ja 10 prosentilla ylemmän

perusasteen verran, eli tasan yhdeksänvuotta.

Keskiasteen koulutus on 48 prosen-tilla SAK:laisista, mikä on viisi pro-senttiyksikköä enemmän kuin maantyövoimassa keskimäärin. Heidän kou-lutuksensa kesto on 10-12 vuotta, jasisältää valtaosin ammattikouluopin-toja, mutta myös ylioppilaskoulutuk-sen, jos ylioppilastutkinnon lisäksi eiole ammatillista tutkintoa esimeriksiopistosta. Korkea-asteen koulutus on14 prosentilla SAK:laisista, mikä on 16prosenttiyksikköä vähemmän kuinmaan työvoimassa keskimäärin. Alem-man korkea-asteen tutkintojaSAK:laisilla on 12 prosenttia, ja ylem-män korkea-asteen tutkintoja kaksiprosenttia, eli neljäsosa siitä, mitä niitäon maan työvoimassa keskimäärin.6


Vajaa puolet asuusuurkaupungeissaVielä vuoden 1984 jälkeenkin virtahaja-asutusalueilta kohti maakunta-keskuksia ja suuria kaupunkeja on jat-kunut hitaasti mutta varmasti. Erityi-sesti maakuntakeskuksissa ja keskisuu-rissa kaupungeissa asuvien osuus ontasaisesti kasvanut. 45 prosenttiaSAK:laisista asuu maakuntakeskuksis-sa tai muissa suurissa kaupungeissa,kolmannes kirkonkylissä, kuntakeskuk-sissa ja haja-asutusalueilla ja viidennes15-20 000 asukkaan asutuskeskuksissa.

Pääkaupunkiseudulla asuvien

SAK:laisten osuus ei ole kasvanut – ei edes1990-luvun lopulla, vaikka yleinen muuttolii-ke kohti Helsingin seutua on ollut lähes yhtävoimakas kuin 1970-luvun alussa. Helsinginseudulla on koko tarkasteluajanjakson ajan asu-nut 11 prosenttia SAK:laisista. Samalla aikavä-lillä pääkaupunkiseudun työvoiman osuus kokomaan työvoimasta on kuitenkin kasvanut 19prosentista 21 prosenttiin.7

Seuraavien viiden vuoden aikana maakunta-keskeisyyden voi ennustaa kasvavan, kun haja-asutusalueella yliedustettuina olevat vanhim-mat ikäryhmät siirtyvät pois työelämästä. Pää-kaupunkiseudulla asuvien jäsenten osuus eikuitenkaan näyttäisi olevan kasvussa.


Yhtä suurta perhettäKolme neljästä vastaajasta on naimisissa taiavoliitossa. 65 prosentilla puoliso on palkka-työssä, kuudella prosentilla yrittäjä, 12 prosen-tilla työtön, kolmella prosentilla opiskelija ja 14prosentilla kotona. Verrattuna tilanteeseen vii-si vuotta sitten, työttömien puolisoiden osuuson laskenut viisi prosenttiyksikköä.

SAK:laiset ovat edelleenkin yhtä suurta per-hettä, sillä yli puolet SAK:laisten puolisoista onitsekin jonkin SAK:n liiton jäsen. Mutta suun-ta näyttäisi olevan sellainen, että seuraavassakyselyssä osuus on jo alle puolet. Muutoksetviimeisten viiden vuoden aikana eivät tosin pal-jasta, missä keskusjärjestöissä puolisoidenosuus vastaavasti kasvaa. STTK:ssa SAK:laisiapuolisoista on nyt 11 prosenttia, kuten oli viisi

vuotta sitten. Akavassa heitä on viisiprosenttia, kuten oli myös viisi vuottasitten. Vain epäselvyys puolison kes-kusjärjestöstä on kasvanut. Joka viidesalle 35-vuotias vastaaja ei tiedä puo-lisonsa keskusjärjestöä.

Alle 18-vuotiaita kotona asuvia lap-sia oli 44 prosentilla ja yli 18-vuotiaitakotona asuvia lapsia 18 prosentillavastaajista. Molemmat prosenttiosuu-det ovat kasvaneet neljä prosenttiyk-sikköä viiden vuoden takaisesta tilan-teesta. Yksinhuoltajien osuus on kas-vanut viidestä prosentista kuuteenprosenttiin. Nyt naisista yhdeksän jamiehistä kolme prosenttia on yksin-huoltajia.


Kotielämä ja harrastuksetmielessäSAK:laisille tärkeät asiat ovat täsmäl-leen samat kuin viisi vuotta sitten. Ai-noastaan työ on menettänyt jonkinverran merkitystään. Kotielämä onedelleen SAK:laisten tärkein asia. Seit-semän kymmenestä pitää kotielämääerittäin tärkeänä asiana omassa elä-mässään. Kotielämän arvostus nouseeaina ikäryhmään 35-44 vuotta, jonkajälkeen sen arvostus laskee.

Toiseksi tärkein asia on jokin har-rastus vapaa-aikana. Erittäin tärkeänäsitä pitää kuusi jäsentä kymmenestä.Vapaa-ajan harrastuksen arvostus las-kee aina ikäryhmään 44-54 vuotta,

jonka jälkeen vapaa-ajan arvostus pysyy enti-sellään. Harrastukset kiehtovat hieman enem-män miehiä kuin naisia.

Kolmantena tulee työ, jota erittäin tärkeänäpitää joka toinen vastaaja. Työn arvostus kas-vaa aina ikäryhmään 44-54 vuotta, mutta senjälkeen se laskee. Työ on naisille tärkeämpääkuin miehille. Peräti 53 prosenttia naisista ja 43prosenttia pitää työtä erittäin tärkeänä asianaelämässään.

Oma vapaa-aika kodin ulkopuolella on sel-västi vähemmän tärkeä kuin edellä mainitutasiat, mutta erittäin tärkeänä sitä pitää jokaneljäs vastaaja. Vapaa-ajan arvostus laskee ainaikäryhmään 44-54 vuotta, ja pysyy sen jälkeenentisellään. Sukupuolten välillä ei eroja ole.


SAK:laiset pitävät itseäänensisijaisesti työntekijöinäSAK:n jäsenistö kokee kuuluvansa työntekijöi-hin, eikä asenne ole ajan kuluessa muuttunut.Kun vuonna 1984 kaikkiaan 93 prosenttia jä-senistöstä piti itseään työtehtäviensä kannaltatyöntekijöinä, niin vastaavat osuus vuonna1990 oli 91 prosenttia ja nyt 93 prosenttia. Nytviisi prosenttia pitää itseään ensisijaisesti toi-mihenkilönä, kaksi prosenttia johtavassa ase-massa olevana ja kaksi prosenttia ei osaa sanoa.

Eniten toimihenkilönä itseään ensisijaisestipitäviä löytyy julkiselta sektorilta (9 % sekto-rin jäsenistöstä) ja vähiten teollisuudesta (2 pro-senttia teollisuuden jäsenistöstä). Johtavassaasemassa katsoo olevansa neljä prosenttia yk-sityisen sektorin jäsenistöstä ja kolme prosent-tia julkisen sektorin jäsenistöstä. Näiden luku-jen voi kuitenkin ennustaa kasvavan koulutus-

asteen noustessa, sillä korkean asteentutkinnon suorittaneista 16 prosenttiapitää itseään toimihenkilönä ja kuusiprosenttia johtavassa asemassa oleva-na.

Sukupuolten ja ikäryhmien välilläon eräitä eroja nähtävissä, vaikka neeivät olekaan suuria. Naiset samaistu-vat miehiä useammin toimihenkilöi-hin, koska naisista suuri osa työsken-teleekin toimihenkilövaltaisilla aloilla.Alle 25-vuotiaat nuoret puolestaan sa-maistuvat työntekijöihin jopa vahvem-min kuin 55-64-vuotiaat, eikä asiastaole ilmeisesti lainkaan epäselvyyttä,sillä vain yksi sadasta alle 25-vuoti-aasta on turvautunut en osaa sanoa –vaihtoehtoon.

3 JÄSENYYDEN KIINNIKKEET JA TOIMINTAANOSALLISTUMINEN


Samaistumiskohde ontyöväenluokkaKun vastaajilta kysyttiin, mihin luok-kaan he samaistuvat, jaksolla 1984-1990 ”ei mikään luokka” oli hienoises-sa nousussa. Jaksolla 1990-2000 tämäkehitys on kuitenkin katkennut. Nyt 61prosenttia samaistuu työväenluokkaan,18 prosenttia keskiluokkaan, 15 pro-senttia ei mihinkään luokkaan ja 8prosenttia vastaajista ei osaa sanoa.

Olennaisia eroja luokkasamaistumi-sessa sukupuolen mukaan ei ole. Nai-set samaistuvat hieman miehiä useam-min keskiluokkaan, eivätkä he ota yhtäselvästi kantaa kuin miehet. Myös

nuorten heikompi samaistuminen työväenluok-kaan on osittain näköharhaa, sillä kantaa otta-neista alle 25-vuotiaista työväenluokkaansamaistuu yhtä suuri osuus kuin kaikista kantaa ot-taneista. Varsin luonnollista on, että nuoret eivätusein osaa sanoa, mihin luokkaan he kuuluvat.

Hankitulla koulutuksella on kuitenkin jonkinverran merkitystä. Mitä parempi vastaajan am-matillinen peruskoulutus on, sitä harvemminhän samaistuu työväenluokkaan, ja vastaavas-ti sitä useammin hän samaistuu keskiluokkaantai ei mihinkään luokkaan. Esimerkiksi opisto-tason tutkinnon suorittaneista vain reilu kol-mannes ja yliopisto- tai korkeakoulututkinnonsuorittaneista vain viidennes samaistuu työ-väenluokkaan.


Sukupolven mittaisia jäsenyyksiäVuonna 2000 peräti 40 prosenttia jäsenistöstäon ollut liiton jäsen yli 20 vuotta. Pisimpiä jä-senyydet ovat teollisuudessa ja lyhimpiä yksi-tyisillä palvelualoilla. Jaksolla 1984-2000 kes-kimääräinen liittoon kuulumisaika on kasvanut11 vuodesta 15 vuoteen, eli neljä vuotta. Val-taosa liittoon kuulumisajan kasvusta tapahtuijo vuoteen 1995 mennessä. Vuoden 1995 jäl-keen liittoon kuulumisaika on kasvanut enäävuodella.8

Muutos seuraa suoraan väestön ikääntymi-sestä, sillä vastaavalla ajanjaksolla jäsentenkeski-ikä on kasvanut 39 vuodesta 43 vuoteen.Näin pitääkin olla, sillä järjestäytymisasteessaei tarkasteluajanjakson aikana ole tapahtunut

oleellisia muutoksia. Miehet tosin ovatkuuluneet ammattiliittoon hieman nai-sia kauemmin, vaikka miesten ja nais-ten keski-iät ovat likimain samat.Tämä pieni ero johtunee siitä, ettänaisten työuraa liittyy yleensä enem-män mm. perheen perustamiseen liit-tyviä katkoksia kuin miehillä.

Jatkossa liittojäsenyyden keskipi-tuuden voi ennakoida lyhenevän, kunvanhimmat ihmiset, joille erittäin pit-kä liittojäsenyys on tyypillistä, siirty-vät pois työvoimasta. Kun tilalle tuleenuoria ja erittäin pitkäkestoiset työ-suhteet vähenevät, keskimääräisen jä-senyydenkin pituus tulee laskemaan.


Liiton jäseneksi hakeudutaanTyypillisiä ammattiliittoon liittymisentapoja on ollut kaksi: liiton jäseneksion joko hakeuduttu oma-aloitteisestitai joku, esimerkiksi luottamusmies, onehdottanut jäsenyyttä. Tällä tavoinliittoon liittyy ensimmäistä kertaa kol-me neljäsosaa jäsenistä. Oma-aloittei-nen liittoon hakeutuminen korostuuyksityisillä palvelualoilla ja julkisellasektorilla. Vastaavasti luottamusmie-hen ohjaava toiminta korostuu teolli-suudessa. Myös sillä, että työtoveri onmaininnut asiasta, on ollut merkitys-tä.

Sukupuolen väliset erot liittoon liit-tymistavoissa ovat aika pienet, mutta

niitäkin on. Naiset ovat jonkin verran miehiäenemmän hakeutuneet jäseniksi oma-aloittei-sesti sekä työtovereiden tai perheen ja ystävi-en vaikutuksesta. Miesten ratkaisuun ovat vai-kuttaneet enemmän luottamusmies ja muutluottamushenkilöt. Muiden tapojen, kuten työn-antajan, perheen tai ystävän kannustus, ovatharvemmin johtaneet liiton jäsenyyteen.

Liittymistavat vaihtelevat myös iän mukaan.Nuorille ovat olleet tärkeitä perheen ja ystävi-en kannustus sekä liiton oppilasjäsenyys. Per-heen ja ystävien kannustuksen vuoksi liiton jä-seneksi on liittynyt 13 prosenttia ja liiton op-pilasjäsenyyden kautta yhdeksän prosenttia alle25-vuotiaista jäsenistä. Yli 35-vuotiaiden ryh-mässä luottamusmies on vaikuttanut joka kol-mannen jäsenyyden syntyyn.


Työttömyysturvan ja etujen vuoksiSyitä ammattiliittoon kuulumiselle on kysyttyvuodesta 1984 lähtien. Vuosien varrella vaih-toehdot ovat hieman täsmentyneet, mutta tär-keimmiksi koetut syyt ovat koko ajan olleet vas-tausvaihtoehtoina. Niitä vertailemalla voi tode-ta, että tärkeimmät syyt ammattiliittoon kuulu-miselle ovat tarkasteluajanjakson aikana muut-tuneet varsin vähän. Ne ovat koko ajan olleetammattiliiton jäsenyyteen liittyvä työttömyys-turva ja tarve ajaa tehokkaasti palkka- ja työ-suhde-etuja. Koko ajan 70-80 prosenttia vastaa-jista on rankannut nämä tärkeimmiksi syiksiliittoon kuulumiselle.

Vuoden 2000 kyselyssä tärkeimmäksi am-mattiliittoon kuulumisen syyksi nousi työttö-myysturva. 40 prosenttia vastaajista pitää sitätärkeimpänä syynä. Etujen ajamista piti tär-keimpänä syynä miltei yhtä suuri osa, eli 38prosenttia vastaajista. Viiden vuoden takaiseentilanteeseen verrattuna työttömyysturvan mer-

kitys on jonkin verran kasvanut ja etu-jen ajamisen merkitys on laskenut.Syynä tähän voivat olla lamakoke-mukset ja työttömyys, jokaSAK:laisilla aloilla on edelleen varsinsuuri ongelma. Ajatus siitä, että kukatahansa meistä voi jäädä työttömäksi,on nostanut työttömyysturvan merki-tystä.

Tärkeänä muutoksena voidaan pitäämyös sitä, että käytännön sanelemapakko ei ole enää syy liittyä ammatti-liiton jäseneksi. Vuonna 2000 vainyksi jäsen sadasta näkee ammattiliitonjäsenyytensä syyksi käytännön pakon,kun vuonna 1984 peräti 13 prosenttiailmoitti sen syyksi liittoon kuulumisel-le. Sen sijaan eräät muut syyt, joitaseuraavassa tarkastellaan, ovat lisän-neet merkitystään.


Muita tärkeitä syitäliittojäsenyydelleVuosina 1995 ja 2000 syitä liittoonkuulumiselle kysyttiin täsmälleen sa-malla tavalla kuin aiemmin. Joka vii-des vastaaja ilmoitti muita tärkeitäsyitä liittoon kuulumiselle. Huomatta-vin näistä syistä oli se, että liittoonkuuluminen toi turvallisuutta elämään.Tätä mieltä oli 13 prosenttia vastaajis-ta. Tämän seikan merkityksen kasvuliittynee niihin rajuihin muutoksiin,joihin 1990-luvulla saatiin tottua, jajoita varten liittojäsenyydestä haetaanturvaa.

Asetelmat työpaikkatasolla ja yh-teiskunnassa yleisesti eivät näyttäisiolevan niitä kaikkein tärkeimpiä syitäliittoon kuulumiselle, sillä halu osallis-tua työpaikan työolojen kehittämiseenon ollut liittojäsenyyden syynä vainneljällä prosentilla vastaajista. Saman

verran oli niitä, jotka halusivat omalta osaltaanolla tukemassa ay-liikkeen tavoitteita yhteis-kunnassa.

Nuorille halu varmistaa ansiosidonnainentyöttömyysturva on ehdoton ykkönen. Yli puo-let alle 25-vuotiaista ilmoittaa sen tärkeimmäksisyyksi liittoon kuulumiselle. Sitä vanhemmillejäsenille ehdoton ykkössyy liiton jäsenyyteenon tarve puolustaa ja ajaa palkansaajien etuja.Ymmärrettävästi myös nuorten kiinnostus tukeaay-liikkeen yleisiä tavoitteita yhteiskunnassa onpienempi kuin varttuneemmilla työntekijöillä.

Sukupuolten väliset painotuserot muistutta-vat osittain nuorten ja varttuneiden välisiä pai-notuseroja. Naisten ja nuorten liittojäsenyydes-sä korostuu halu varmistaa ansiosidonnainentyöttömyysturva, ja miesten ja varttuneidenliittojäsenyydessä korostuu palkansaajien etu-jen ajaminen. Se että liittoon kuuluminen an-taa turvallisuutta elämään painottuu sekä nais-ten että varttuneiden keskuudessa. (Liiton mu-kaan liitetaulukossa LT 3).

Tärkein syy ammattiliittoon kuulumiselle 1995 ja 2000 (%)Olen ammattiliiton jäsen, koska… 1995 2000 alle 25 yli 54 Naiset Miehet

Järjestäytymällä voidaan tehokkaasti

puolustaa ja ajaa palkansaajien etuja 41 38 29 47 33 43

haluan varmistaa ansiosidonnaisen

työttömyysturvan itselleni 39 40 53 26 43 37

kuuluminen liittoon antaa

turvallisuutta elämään 11 13 12 16 17 10

haluan omalta osaltani olla tukemassa

ay-liikkeen tavoitteita koko yhteiskunnassa 4 3 1 5 3 4

useat työtoverinikin kuuluvat liittoon 0 1 1 1 0 1

Käytännössä on pakko olla ammattiliiton

jäsen tullakseen hyväksytyksi 2 1 0 2 1 1

haluan osallistua työpaikkani

työolojen kehittämiseen 3 4 4 3 3 4

YHTEENSÄ 100 100 100 100 100 100


Joka neljännellä on kokemustaluottamustehtävistäViimeisten viiden vuoden aikana luottamusteh-tävissä olleiden osuus on supistunut 28:sta26:een prosenttiin. Absoluuttisena lukuna setarkoittaa noin 13 000 henkilön vähennystä.Luottamustehtäväkokemus lepää kuitenkinedelleen varsin leveillä harteilla, sillä kokemus-ta niistä oli 280 000 jäsenellä. Parhaillaan luot-tamustehtävässä oli noin 90 000 henkilöä(8 prosenttia vastanneista), minkä lisäksi aiem-min luottamustehtävässä oli ollut 180 000 jäsen-tä (17 prosenttia vastanneista). Vastaushetkel-lä luottamustehtävässä olleiden keski-ikä oli 45vuotta, joka on kaksi vuotta yli jäsenistönkeski-iän. Kaksi kolmasosaa luottamustehtävis-sä toimivista oli miehiä.

SAK:n kentässä on tämän tiedustelun mu-kaan noin 13 000 pääluottamusmiestä, 18 000muuta luottamusmiestä, 30 000 työsuojeluval-tuutettua ja -asiamiestä sekä 54 000 muuta

luottamushenkilöä, kuten varaluotta-musmiehet sekä yhteistoimintaelimis-sä, ammattiosastossa, paikallisjärjes-tössä, hallintoneuvostossa jne. toimi-vat henkilöt. Useampia luottamusteh-täviä oli 22 000 jäsenellä, eli kahdellaprosentilla jäsenistöstä. Luottamusmieson mukana usein myös yhteistoimin-taelimen tai paikallisjärjestön toimin-nassa.

Miehet ovat luottamustehtävissäselvästi yliedustettuna. Kun naisistaluottamustehtäviä oli 7 prosentilla,miehistä luottamustehtäviä oli 14 pro-sentilla. Ero on miesten eduksi kaikis-sa kysytyissä luottamustehtävissä,pääluottamusmiehistä työsuojeluval-tuutettuihin. Miehistä kolmella ja nai-sista prosentilla oli useampia luotta-mustehtäviä.


Viidennes osallistunut ay-liikkeen järjestämäänkoulutukseenAy-liikkeen opistoissa ay-koulutustaon viimeisten kahden vuoden aikanahankkinut kolme prosenttia ja muual-la neljä prosenttia jäsenistöstä. Kunpäällekkäinen koulutus poistetaan, vii-meisten kahden vuoden aikana ay-koulutusta on hankkinut viisi prosent-tia vastaajista, eli noin 54 000 jäsen-tä. Luvut kasvavat moninkertaisiksi,kun tarkasteluväliä pidennetään. Vii-meisten kahden vuoden aikana tai ai-emmin on ay-liikkeen järjestämäänkoulutukseen osallistunut kaikkiaan 21prosenttia jäsenistöstä, joista 41 pro-senttia oli osallistunut sekä ay-opis-toissa että muualla järjestettyyn ay-koulutukseen. Siten nykyisistä jäsenis-tä ay-koulutukseen on osallistunutnoin 215 000 ihmistä, joista noin 54000 viimeisten kahden vuoden aikana.9

Koulutustapahtumia on huomattavasti enem-män, koska moni on osallistunut useampaankoulutukseen.

Osallistumisaktiivisuus vaihtelee hieman su-kupuolen ja ikäryhmän mukaan. Miehistä ay-koulutukseen on osallistunut 21 prosenttia janaisista 19 prosenttia. Ero saattaa olla kaven-tumassa, sillä viimeisten kahden vuoden aika-na miehet ja naiset ovat osallistuneet yhtä ak-tiivisesti ay-liikkeen opistoissa järjestämäänkoulutukseen, ja muualla järjestettyyn ay-kou-lutukseen naiset ovat osallistuneet enemmänkuin miehet. Osallistumisaktiivisuus kasvaahyvin suoraviivaisesti aina ikäryhmään 44-54vuotta, joista 28 prosenttia on osallistunut ay-koulutukseen. Alle 34-vuotiaista koulutukseenon osallistunut yhdeksän prosenttia ja 34-44-vuotiaista 18 prosenttia. Erot ikäryhmien välilläovat säilyneet myös viimeisten kahden vuodenaikana ay-liikkeen opistoissa annetussa koulu-tuksessa. Muualla annetussa koulutuksessanuorten osuus on kasvanut. (Liiton mukaan lii-tetaulukossa LT 4).


Joka neljäs osallistunutammattiosaston kokouksiinMyös ay-toimintaan osallistumista selvittävätluvut ovat hyvin lähellä edellisessä mittaukses-sa vuonna 1995 saatuja lukuja. Viimeisten 12kuukauden aikana joka neljäs on osallistunutvähintään kerran ay-liikkeen virkistystilaisuuk-siin, lähes joka neljäs ammattiosaston kokouk-siin ja 16 prosenttia ay-liikkeen tiedotustilai-suuksiin. Johonkin edellä mainituista kolmes-ta on osallistunut 34 prosenttia vastaajista,mikä on neljä prosenttiyksikköä vähemmänkuin viisi vuotta sitten.

Miesten osallistumisaktiivisuus on kolmeprosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 1995,nyt 37 prosenttia miehistä on osallistunut jo-honkin toimintaan. Naisten osallistumisaktiivi-suus on laskenut 37 prosentista 30 prosenttiin.Muutos selittyy pääosin sillä, että naisten osal-

listuminen ammattiosaston, työhuone-kunnan, työpaikkaosaston tai vastaa-van toimintaan on vähentynyt. Ay-liikkeen tiedostus- ja virkistystilai-suuksissa naiset ovat käyneet lähesyhtä ahkerasti kuin viisi vuotta sitten.

Suurimmat erot osallistumisessalöytyvät ikäryhmien väliltä. Osallistu-misaktiivisuus on korkeimmillaan ikä-ryhmässä 45-54 vuotta, josta 57 pro-senttia on osallistunut johonkin toi-mintaan. Heikointa osallistuminen onollut alle 25-vuotiailla, joista vain jokaviides on osallistunut johonkin toimin-taan. Virkistystilaisuuksiin heistä onosallistunut 13 prosenttia, tiedotusti-laisuuksiin 5 prosenttia ja ammatti-osaston kokouksiin 8 prosenttia. (Lii-ton mukaan liitetaulukossa LT 5)


Tiedonsaanti motivoiosallistumaanAy-toimintaan osallistumisen tärkeinsyy on tarve tietää paremmin työnte-kijöiden oikeuksista. Näin kokee lähespuolet jäsenistöstä. Tulos oli saman-suuntainen myös edellisessä mittauk-sessa vuonna 1995, mutta ei vielä1984, jolloin asiaa kysyttiin ensimmäi-sen kerran. Toimintaan osallistumis-motiivit ovat siis 1990-luvulla muut-tuneet.

Nyt runsas viidennes kokee tärkeim-mäksi osallistumisen syyksi sen, ettäyhteistoiminnalla saa tuloksia. Vajaaviidennes haluaa vaikuttaa yhteisiin

etuihin. Näiden kahden syyn painoarvo on sel-västi laskenut viimeisten 10-15 vuoden aikana.Huomattavin pudotus on koskee kuitenkin työ-tovereiden ohjausta. Vuoden 1984 jäsentutki-muksessa joka kymmenes vastaaja ilmoitti tär-keimmäksi osallistumisen syyksi työtovereidenkehotuksen. Nyt tätä mieltä oli vain kolme pro-senttia jäsenistöstä.

Erot ikäryhmien välillä ovat pienet. Nuorem-mat painottavat hieman enemmän tarvetta tie-tää paremmin työntekijöiden oikeuksista jamahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin. Van-hemmat painottavat enemmän yhteistoimintaaeli sitä, että tuloksia saavutetaan vain yhteis-toiminnalla.


Työajat ja väsymys töiden jälkeenrajoittavat osallistumistaAy-toimintaan osallistumista estäviä syitä onpaljon, eikä yhtä suurta selittäjää ole olemas-sa. Merkittävimpinä osallistumista rajoittavinasyinä nähdään työajat sekä se, että työajan jäl-keen ei jaksa osallistua. Näihin syihin vetoaa 32prosenttia vastaajista. Luku on yhdeksän pro-senttiyksikköä enemmän kuin vuonna 1984,jolloin suurin osallistumista rajoittava tekijä oliliika puoluepoliittisuus.

Muita tärkeitä osallistumista rajoittavia syi-tä ovat pitkät matkat ja toiminnan liiallinenpuoluepoliittisuus, joka edelleen rajoittaa jokakymmenennen osallistumista toimintaan. Jäljel-le jäävien muiden yksittäisten syiden osuus on

vain parin prosentin luokkaa, ja jokaviides vastaaja ei löytänyt tarjotuistavaihtoehdoista sitä tärkeintä syytä taiei osannut sanoa, mikä osallistumistarajoittaa.

Yleistä kiinnostuksen puutettaesiintyy keskimääräistä enemmän alle34-vuotiailla, joista joka kymmeneskatsoo tämän vaikeuttavan osallistu-mista. Nuoret eivät kuitenkaan koe toi-mintaa liian puoluepoliittiseksi tai si-säänpäin lämpiäväksi. Nämä näkemyk-set rajoittavat lähinnä yli 35-vuotiai-den osallistumista, joita toiminta si-nänsä kyllä kiinnostaa. (Liiton mukaanliitetaulukossa LT 6)


Yhteisöllisyydestäammattiosaston tehtäväAmmattiosaston asema nähdään nytlähes samalla tavalla kuin viisi vuottasitten. Kolme neljäsosaa jäsenistöstäon sitä mieltä, että ammattiosastonyksi keskeisin tehtävä etujen valvomi-sen ohella on yhteenkuuluvuutta lisää-vän toiminnan järjestäminen. Lähesyhtä suuri yksimielisyys vallitsee sii-tä, että ammattiosaston kokoukset ovatjäsenille tärkeä keskustelufoorumi, jos-sa he evästävät luottamushenkilöitä.

Tätä varsin suurta yksituumaisuut-ta kuitenkin varjostaa se, että 30 pro-senttia jäsenistöstä ei anna ammatti-osastoille kovin suurta merkitystä työ-paikan asioiden hoidossa, koska asiat

hoidetaan ilman ammattiosastoja. Lisäksi 23prosenttia jäsenistöstä on sitä mieltä, ettei am-mattiosastoa välttämättä tarvita, sillä tehokkaa-seen etujen valvomiseen riittää, että työpaikallaon luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu.

Nuoret, alle 35-vuotiaat jäsenet, liputtavatmuita voimakkaammin ammattiosaston toimin-nan puolesta. He luottavat selvästi keskimää-räistä vähemmän siihen, että kaikki jätetäänluottamusmiehen toiminnan varaan. Alle 35-vuotiaat eivät myöskään suostu allekirjoitta-maan väitettä, jonka mukaan ammattiosastoil-la ei olisi suurta merkitystä työpaikkojen toi-minnassa. Nuorilla ei kuitenkaan ole jäsenty-nyttä näkemystä siitä, miten tärkeä keskustelu-foorumi ja yhteenkuuluvuutta lisäävän toimin-nan järjestäjä ammattiosasto on.


Ay-liikkeen näkyvyydessätyöpaikkatasolla on parantamisenvaraaAy-liike näkyy vähintään jossain määrin 77prosentilla työpaikoista. Lopuilla 23 prosentil-la työpaikoista ay-liike ei joko ole esiintynytlainkaan tai sitten vastaaja ei osannut sanoa.Kun tarkastelu rajataan työpaikkoihin, joilla onluottamusmies, tulos paranee olennaisesti. Vainyhdeksän prosenttia vastaajista kertoo, että ay-liike ei toimi lainkaan hänen työpaikallaan.Seuraavassa tarkastellaan toiminnan näkyvyyt-tä järjestäytyneillä työpaikoilla.

Selvästi eniten näkyvyyttä on saanut ay-liik-keen tiedottaminen, joka 80 prosentin mielestäon ollut vähintään jossain määrin näkyvää.Muiden kysyttyjen asioiden välillä erot ovat

varsin pieniä. Toiseksi tulee toimintatyöolojen parantamisessa ja kolman-neksi toiminta ay-liikkeen palkkaus-asioissa. Niissä ay-liikkeen ja/tai luot-tamushenkilön toiminta on ollut vä-hintään jossain määrin näkyvää 70prosentilla työpaikoista. Vastaavastiheikoiten on onnistuttu jäsenhankin-nassa, joka on ollut edes jossain mää-rin näkyvää 61 prosentilla työpaikois-ta. Tämä ei tarkoita, että 39 prosentil-la työpaikoista, joilla on luottamus-mies, ei jäsenhankintaa olisi ollut lain-kaan. Se vain ei ole vastaajien mielestäollut niin näkyvää toimintaa, kuin senolisi pitänyt olla. (Liiton mukaan liite-taulukossa LT 7)


Valtaosa asioista tulisi sopialiittotasollaJäsenistön enemmistön mielestä pal-kankorotuksista ja etuuksiin liittyvis-tä heikennyksistä tulisi sopia liitto-tasolla. Mutta lähes puolet jäsenistös-tä on sitä mieltä, että työaikoihin liit-tyvistä parannuksista voitaisiin yhtähyvin sopia myös työpaikkatasolla, ja38 prosenttia jäsenistöstä sopisi työ-paikkatasolla ylityökorvauksista.

Itse sopimisen suosio on jonkin ver-ran kasvanut sitten vuoden 1995. Esi-merkiksi palkankorotuksista haluaisivallitsevissa kasvun oloissa sopia itsejoka viides vastaaja, kun viisi vuottasitten vastaava prosenttiosuus oli 16.

Mutta myös työaikoihin liittyvistä heikennyk-sistä haluaisi itse sopia useampi jäsen kuin viisivuotta sitten. Sopimistahoon liittyvä kannanmäärittely tuotti eniten hankaluuksia palkan-alennuksista ja lomarahojen heikennyksistä so-vittaessa. Runsaat kymmenen prosenttia jäse-nistöstä ei osannut sanoa, millä tasolla näistäasioista tulisi sopia.

Nuoret, alle 35-vuotiaat, olisivat muita ha-lukkaampia sopimaan itse palkankorotuksista jaylityökorvauksista. Ikääntyneemmillä, yli 45-vuotiailla, arvio näissä asioissa on kuitenkinaivan toinen: heidän mielestään nämä asiat tu-lisi sopia liittojen välillä. Työpaikkatason sopi-misen suhteen ikäryhmien väliset näkemyserotovat muutamien prosenttiyksikköjen luokkaa.(Liiton mukaan liitetaulukossa LT 8)

4 LIITTO, SAK JA YHTEISKUNTA


Liitot onnistuneet parhaitenkassapalveluissa, työaika-asioissa jatyösuojelussaYli puolet jäsenistöstä on sitä mieltä, että liitotovat onnistuneet hyvin työaikaan liittyvissätavoitteissa ja työsuojelun parantamisessa,vaikka molemmat onnistumisprosentit ovat las-keneet siitä, mitä ne olivat viisi vuotta sitten.Lisäksi liki puolet on sitä mieltä että liitot ovatonnistuneet hyvin myös palkkaehtojen paran-tamisessa, vaikka tältäkin osin liiton onnistu-misprosentti on laskenut. Ainoa asia, jossa on-nistumisprosentti on kasvanut on työllisyydenturvaaminen. Tosin työllisyystilannekin on pa-rantunut.

Suurempia onnistumista koskevia muutoksiaon tapahtunut työpaikkojen neuvottelu- ja toi-mintaoikeuksien, työsuojelun, työttömyyskas-sapalvelujen ja työaikaa koskevien tavoitteiden

parantamisessa. Nyt vain 35 prosent-tia on sitä mieltä, että liitot ovat on-nistuneet hyvin työpaikan neuvottelu-ja toimintaoikeuksien parantamisessa.Vastaava onnistumisprosentti viisivuotta sitten oli 41. Nyt 60 prosenttiakatsoo liiton onnistuneen hyvin työ-suojelussa, 65 prosenttia työttömyys-kassapalveluissa ja 58 prosenttia työ-aikaa koskevissa tavoitteissaan. Viisivuotta sitten nämä prosentit olivat sel-västi paremmat.

Sukupuolten välisiä eroja ei juuriole, ja ikäryhmienkin välillä erot ovatvarsin pienet. Liiton toiminta palkkaeh-tojen parantamiseksi saa hieman keski-määräistä enemmän kritiikkiä 35-44-vuotiailta, jotka tosin muissakin asiois-sa ovat hieman muita kriittisempiä.


Tärkein tehtävä on taistellatyöttömyyttä vastaanSAK:laisen ay-liikkeen tärkein tehtäväon edelleen taistelu työttömyyttä vas-taan. Toisena tulee työttömyysturvanpuolustaminen. Tosin ykköstehtävienpaino on viimeisten viiden vuoden ai-kana hieman laskenut. Muita tärkeinäpidettyjä tehtäviä ovat verotuksen pi-täminen kohtuullisella tasolla, suuri-ja pienituloisten palkkaerojen tasoitta-minen sekä eläke-etujen ja sosiaalitur-van puolustaminen. Taistelu osa- jamääräaikaistamista vastaan on tullutviiden viimeisen vuoden aikana entistätärkeämmäksi asiaksi. Sen sijaan työ-ajan lyhentäminen, josta SAK:lta onodotettu paljon, kuten Julkunen jaNätti (1997) kirjassaan keskustelua ku-vailevat, ei nouse tärkeiden asioidenjoukkoon.

Näitä tuloksia tulkitessa kannattaa olla va-rovainen, sillä eräät runsaasti esillä olleet asi-at näyttävät varsin harvan mielestä mahtuvankolme tärkeimmän joukkoon. Silti ne koetaantärkeiksi, kun asiaa erikseen kysytään. Esimer-kiksi vain kahden prosentin mielestä SAK:n tär-kein tehtävä on parantaa jäsenten koulutus-mahdollisuuksia, mutta silti joka toinen pitääasiaa erittäin tärkeänä SAK:laisen ay-liikkeentehtävälistassa.

Miehet pitävät naisia tärkeämpänä sitä, ettäjäsenille mahdollistetaan mahdollisimman kor-kea palkka. Toisaalta naiset pitävät miehiä tär-keämpänä sitä, että sukupuolten välisiä tuloero-ja tasoitetaan. Alle 25-vuotiaille nuorille työt-tömyysturvan puolustaminen ei ole niin tärkeä-tä kuin sitä vanhemmille. Toisaalta taas alle 25-vuotiaat näkevät muita tärkeämpänä työympä-ristön, työolojen ja työsuojelun parantamisen.(Liiton mukaan liitetaulukossa LT 9)

SAK:laisen ay-liikkeen tärkeimmät tehtävät* (%)TEHTÄVÄT TÄRKEYSJÄRJESTYKSESSÄ 1995 2000 Muutos

%-yks

1. Taistella työttömyyttä vastaan 23 20 -3

2. Puolustaa työttömyysturvaa 16 13 -3

3. Pitää verotus kohtuullisella tasolla 10 10 0

4. Tasoittaa suuri- ja pienituloisten palkkaeroja 9 9 0

5. Puolustaa eläke-etuja ja sosiaaliturvaa 8 10 +2

6. Puolustaa lapsiperheiden toimeentuloa ja palveluita 7 6 -1

7. Varmistaa mahdollisimman korkea palkka jäsenille 6 6 0

8. Taistella osa- ja määräaikaistamista vastaan 6 8 +2

9. Tasoittaa naisten ja miesten välisiä palkkaeroja 5 5 0

10. Parantaa työympäristöä, työoloja ja työsuojelua 3 4 +1

11. Lyhentää työaikaa 1 2 +1

12. Kehittää jäsenten työn sisältöä 1 1 0

13. Parantaa jäsenten koulutusmahdollisuuksia 2 2 0

14. Lisätä osallistumismahdoll. oman työn kehittämisessä 1 1 0

15. Puolustaa kunnan ja valtion palveluita 2 2 0

YHTEENSÄ 100 100 0

*(3 tärkeintä tehtävää yhteenlaskettuna, %)


Tehtävien ryhmittelyäpolitiikkalohkoiksiKun edellä esitellyt 15 työmarkkina- ja yhteis-kuntapoliittista tehtävää ryhmitellään vastaus-ten perusteella siten, että samaan ryhmään kuu-luvat toisiaan lähellä olevat asiat, päädytäänkolmeen asiaryhmään. Asiaryhmiä voi myöskutsua politiikkalohkoiksi – ovathan ne asioi-ta, joita SAK:n toivotaan omalla toiminnallaanedistävän.10

Suurin osa tehtävistä on luonteeltaan yhteis-kuntapoliittisia, eikä SAK ole ainoa taho, jon-ka tehtävälistalla ne ovat. Kysytyistä 12 tehtä-västä kuusi on sellaista, jotka varsin selkeästikuuluvat yhteiskuntapolitiikan piiriin. Tyypil-lisiä esimerkkejä ovat taistelu työttömyyttä vas-taan, työttömyysturvan puolustaminen ja pal-kansaajien verotus, jotka perinteisesti ovat kuu-luneet SAK:n yhteiskuntavaikuttamisen piiriin.Jossain määrin vastuu työttömyyden vastaisestataistelusta ja työttömyysturvan puolustamisestakuuluu myös palkkapolitiikalle.

Toista politiikkalohkoa kutsutaantässä työpaikkapolitiikaksi, koska sesisältää tehtäviä, joista täytyisi voidasopia työpaikkatasolla. Tällaisia tehtä-viä ovat työympäristön, työn sisällönja koulutusmahdollisuuksien paranta-minen sekä omaan työhön liittyvienosallistumismahdollisuuksien kehittä-minen. Jossain määrin koulutusmah-dollisuuksien parantaminen on myösyhteiskuntapoliittinen tehtävä. Taisteluosa- ja määräaikaistamista vastaannähdään jakautuvan sekä yhteiskunta-että työpaikkapolitiikan tontille.

Kolmannen politiikkalohkon muo-dostaa palkkapolitiikka. Ensisijaisestipalkkapolitiikan piiriin jää palkkaero-jen tasoittaminen, ja toissijaisesti mah-dollisimman korkean palkan tavoitte-lu. Jonkin verran palkkapolitiikalla onvastuuta myös työttömyyteen liittyvis-tä asioista.

Tehtävien ryhmittely politiikkalohkoihin*TEHTÄVÄT TÄRKEYSJÄRJESTYKSESSÄ Yhteiskunta- Työpaikka- Palkka-

politiikka politiikka politiikka

Taistella työttömyyttä vastaan ++ 0 +

Puolustaa työttömyysturvaa ++ 0 +

Pitää verotus kohtuullisella tasolla ++ 0 0

Tasoittaa suuri- ja pienituloisten palkkaeroja + 0 ++

Puolustaa eläke-etuja ja sosiaaliturvaa ++ 0 0

Puolustaa lapsiperheiden toimeentuloa ja palveluita ++ 0 0

Varmistaa mahdollisimman korkea palkka jäsenille 0 0 +

Taistella osa- ja määräaikaistamista vastaan + + 0

Tasoittaa naisten ja miesten välisiä palkkaeroja + 0 ++

Parantaa työympäristöä, työoloja ja työsuojelua 0 ++ 0

Lyhentää työaikaa 0 + 0

Kehittää jäsenten työn sisältöä 0 ++ 0

Parantaa jäsenten koulutusmahdollisuuksia + ++ 0

Lisätä osallistumismahdollisuuksia oman työn kehittämisessä 0 ++ 0

Puolustaa kunnan ja valtion palveluita ++ 0 0

++ = kuuluu selkeästi tähän politiikkalohkoon

+ = kuuluu jonkin verran tähän politiikkalohkoon

0 = ei kuulu tähän politiikkalohkoon


Puolueiden ryhmittelyä SAK:ntärkeimpien tehtävien mukaanMonet jäsenten tärkeinä pitämät työ-markkina- ja yhteiskuntapoliittisettehtävät ovat asioita, joista näkemyk-set vaihtelevat puolueen mukaan. Ve-rotuksesta, tuloeroista ja yhteiskunnal-lisista palveluista ollaan usein varsineri mieltä. Siten tuntuisi luontevaltaryhmitellä puolueet sen mukaan, kuin-ka tärkeänä niitä kannattavat jäsenetkysymyksessä 22 esitettyjä työmarkki-na- ja yhteiskuntapoliittisia tehtäviäpitävät. Ryhmittelyn tuloksena on kaa-tunutta puuta muistuttava kaavio, jon-ka vasemmassa reunassa olevat puolu-eet yhdistetään viivalla. Mitä lyhyempiviiva, sitä pienemmät mielipide-erotpuolueiden välillä.11

Painotuseroja kuvaava puu on kak-sihaarainen. Toisen haaran ytimenmuodostavat SDP ja Vasemmistoliitto,joiden kannattajien näkemykset ovatlähimpänä toisiaan. Lähimpänä näitä

on ryhmittymä, johon kuuluvat ne, jotka eiväthalunneet ilmoittaa puoluekantaansa, ne jotkakokonaan sivuuttivat puoluekantaa koskevankysymyksen, ne jotka kannattavat jotain pien-tä puoluetta, jonka nimeä ei vastausvaihtoeh-doissa erikseen mainittu sekä Kristillisen liitonkannattajat. Viimeisenä tähän mielipidehaaraanliittyvät RKP:n kannattajat. Toisen haaran yti-men muodostaa Suomen keskustan kannattajatja ne, eivät osanneet sanoa, mitä puoluetta heäänestäisivät. Seuraavina tähän mielipidehaa-raan liittyvät järjestyksessä vihreiden ja Perus-suomalaisten kannattajat ja viimeisenä kokoo-muksen kannattajat.

Ero kahden mielipidehaaran välillä syntyypääosin siitä, miten tärkeinä asioita pidetään.Vasemmiston ympärille rakentuvassa mielipide-haarassa lähes kaikki asiat koetaan erittäin taimelko tärkeiksi tehtäviksi. Suomen keskustanympärille rakentuvassa mielipidehaarassa asioi-hin vaikuttamista ei pidetä kovin tärkeänä. Siltiasioiden tärkeysjärjestys on miltei kaikille ryh-mille sama: kärjessä ovat työttömyyden hoitoonja työttömyysturvaan liittyvät tehtävät.


Puolueiden kannatuksessa pieniämuutoksiaJos eduskuntavaalit olisivat olleet tammikuus-sa, jolloin kysely tehtiin, vasemmistopuolueitaolisi äänestänyt 41 prosenttia, Suomen keskus-taa 8 prosenttia, Vihreää liittoa 4 prosenttia jamuita porvaripuolueita noin 8 prosenttia jäse-nistöstä. Loput 40 prosenttia jäsenistöstä ei jokoosannut sanoa tai ei halunnut sanoa kantaan-sa. Tämä prosenttiosuus on suuri, mutta viisivuotta sitten se oli vielä suurempi.

Sekä Suomen sosialidemokraattisen puolu-een että keskustapuolueen kannatus oli vastaus-hetkellä kolme prosenttiyksikköä korkeampikuin edellisen mittauksen ajankohtana 1995.Muiden puolueiden kannatuksessa tapahtuneetmuutokset ovat korkeintaan prosenttiyksikönluokkaa. Kannatuslukuihin on suhtauduttava

tietyllä varauksella, koska suuri osavastanneista ei halua sanoa kantaan-sa, ja kantansa salanneet eivät välttä-mättä jakaudu tasaisesti eri puoluei-siin. Eduskuntavaaleissa, johon kysy-myksessä viitattiin, he joka tapaukses-sa äänestivät.

Molemmat vasemmistopuolueetovat aliedustettuina alle 35-vuotiaidenjoukossa, ja vastaavasti yliedustettui-na yli 45-vuotiaiden joukossa. Tähän-kin tulokseen on syytä suhtautua va-rauksella, sillä kolmannes alle 35-vuo-tiaista ei osannut ilmaista kantaansa,ja viidennes ei sitä tässä yhteydessähalunnut tehdä. Puolueiden kannatus-jakaumat sukupuolen mukaan eivätjuuri eroa toisistaan.

Jos eduskuntavaalit olisivat nyt, niin mitä puoluetta äänestäisit? (%)Puolue 2000 1995 Muutos,

%-yks.

Vasemmistoliitto 8,4 9,2 -0,8

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 33,1 29,7 3,4

Vihreä liitto 3,9 3 0,9

Suomen Keskusta 7,8 4,9 2,9

Perussuomalaiset* 0,4 0,7 -0,3

Ruotsalainen Kansanpuolue 1,4 0,7 0,7

Suomen Kristillinen Liitto 1,3 0,9 0,4

Kansallinen Kokoomus 3,3 2,5 0,8

Muu puolue tai ryhmä 0,8 2,4 -1,6

Ei osaa sanoa 18,3 23,2 -4,9

Ei halua sanoa 21,5 22,5 -1,0

YHTEENSÄ 100,0 100,0 0

* Vuoden 1995 mittauksessa Suomen Maaseudun Puolue.


Kolme neljästä äänesti vuoden1999 eduskuntavaaleissaSAK:laisten äänestysaktiivisuus vuo-den 1999 eduskuntavaalissa oli suu-rempi kuin maassa keskimäärin. Kunmaan äänestysprosentti oli 68,SAK:laisista oli äänestänyt 76 prosent-tia. Lisäksi viisi prosenttia vastaajistaei halunnut vastata. Jos näistäkin puo-let on tosiasiassa käynyt äänestämäs-sä, niin SAK:laisten osuus kaikistavaaleissa annetuista äänistä on ollut30-31 prosenttia.

Äänestysaktiivisuudessa on eroja eripuolueita kannattavien välillä. Ahke-rimmin vaaliuurnilla ovat käyneet Va-semmistoliiton, Kristillisen liiton, So-

sialidemokraattien ja Ruotsalaisen kansanpuo-lueen kannattajat. Laiskimmin äänestämässäovat käyneet vastaajat, jotka eivät osaa sanoa,ketä nyt äänestäisivät, ja vastaajat, jotka eivätnyt halua ilmoittaa kantaansa. Mutta näidenkahden ryhmän yhteenlaskettu osallistumisak-tiivisuus on ollut vain muutamia prosenttiyk-sikköjä maan keskiarvon alapuolella.

Myös iällä, julkisella sektorilla työskentele-misellä ja ay-toimintaan osallistumisella onollut merkitystä äänestysaktiivisuuteen. Kunalle 34-vuotiaista oli käynyt äänestämässä 60prosenttia, niin 35-44 vuotiaista oli äänestänyt76 prosenttia ja yli 44 vuotiaista peräti 85 pro-senttia. Julkisella sektorilla työtä tekevistä ää-nesti 82 prosenttia ja ay-toimintaan viimeisenvuoden aikana osallistuneista 83 prosenttia.


Liiton lehti ja ammattiosastontiedote ykkösmediat työelämäasioissaLiiton lehti ja ammattiosaston lehti tai tiedoteovat säilyttäneet asemansa ykkösmedioina,vaikka pientä laskua vuoden 1995 tasosta on-kin tapahtunut. Peräti 88 prosentin mielestä lii-ton lehti on täyttänyt hyvin jäsenten tiedontar-peen työelämää ja ay-liikettä koskevissa asiois-sa. Ammattiosaston lehden/tiedotteen osaltahyvän arvosanan antaa 74 prosenttia vastaajis-ta.

Vaikka television merkitys tiedottamisessaonkin noussut, “vain” 58 prosenttia vastanneis-ta katsoo sen täyttävän jäsenistön tiedontarpeenhyvin. Luottamusmiesten ja aktiivien toimintatiedotuslähteenä on hieman ehtynyt, mutta silti

puolet jäsenistä katsoo tämän kanavantäyttävän tiedontarpeen hyvin. Myöstyönantajan tai esimiehen onnistumi-nen työelämäasioista tiedottamisessaon heikentynyt, ja nyt enää neljänneson tyytyväinen kyseiseen tiedonkulunväylään.

Mitä enemmän ikää, sitä paremminkunkin median katsotaan täyttävänvastaajan tiedontarpeet. Erityisen sel-västi tämä näkyy kahden median koh-dalla. Vastaajan iän kasvaessa kasvaamyös usko luottamusmiesten ja mui-den ay-aktiivien sekä valtakunnallis-ten radiokanavien kykyyn välittää tie-toa työelämästä.


Työttömyyskassapalveluttärkein jäsenpalveluVastaajia pyydettiin nimeämään kolmetärkeintä jäsenpalvelujen kehittämis-kohdetta. Kun nämä lasketaan yhteen,tärkeimmäksi kehittämiskohteeksinousevat työttömyyskassapalvelut,kuten oli myös vuonna 1995. Toiseksitärkeimmäksi kehittämiskohteeksinousee kaksi asiaa: liiton neuvonta- jaasiantuntijapalvelut sekä vakuutustur-va, jonka kannatus on jonkin verrannoussut vuodesta 1995. Neljännellä si-jalla on ammatillinen jatko- ja täyden-nyskoulutus, jonka merkitys on hie-man laskenut edellisestä mittauksesta.Yhdessä nämä neljä asiaa saavat 55prosenttia kaikista ”äänistä”.

Muitakin tärkeitä tehtäviä on. Yleis-sivistävä koulutus – esimerkiksi kielet,ATK, sosiaalipolitiikka ja elämänhal-linta – oikeusaputoiminta ja liiton lehtimuodostavat keskiraskaan kehittämis-toiminnan lohkon, joista liiton lehti on

menettänyt hieman merkitystään vuoden 1995jälkeen. Loputkin viisi syytä saavat yhteensä 24prosentin kannatuksen tärkeimmiksi kehittä-miskohteiksi, ja kannatuserot eri kehittämiskoh-teiden välillä ovat todella pienet. Erilaiset jäse-nistölle suunnatut tapahtumat saa vähiten kan-natusta, mutta sitäkin pitää neljä prosenttiavastaajista yhtenä tärkeimmistä kehittämiskoh-teista.

Näkemykset siitä, mikä on tärkeintä, painot-tuvat eräissä asioissa iän ja sukupuolen mu-kaan. Nuoremmat korostavat ammatillisen jat-kokoulutuksen sekä yleissivistävän koulutuksenmerkitystä. Ikääntyneemmät puolestaan koros-tavat liiton lehden, ammattiyhdistyskoulutuk-sen ja erilaisten jäsenistölle suunnattujen ta-pahtumien (retkeilypäivät, teatteriretket jne.)merkitystä. Miehet painottavat naisia enemmänay-koulutuksen, oikeusaputoiminnan ja erilais-ten ostoetujen merkitystä. Naiset puolestaan ko-rostavat liiton lehden sekä liiton neuvonta- jaasiantuntijapalveluiden merkitystä. (Liiton mu-kaan liitetaulukossa LT 10).

Tärkeimmät jäsenpalvelut vuosina 1995 ja 2000 (%)*JÄSENPALVELU 1995 2000 Muutos,

%-yks.

1. työttömyyskassapalvelut 21 20 -1

2. liiton neuvonta- ja asiantuntijapalvelut 12 12 0

3. vakuutusturva 10 12 2

4. ammatillinen jatko- ja täydennyskoulutus 13 11 -2

5. yleissivistävä koulutus 7 7 0

6. oikeusaputoiminta 7 7 0

7. liiton lehti 8 7 -1

8. liiton aluetoimistopalvelut 5 5 0

9. lomatoiminta 5 5 0

10. erilaiset ostoedut 4 5 1

11. ammattiyhdistyskoulutus 5 4 -1

12. erilaiset jäsenistölle suunnatut tapahtumat 4 4 0

YHTEENSÄ 100 100 0

*(3 tärkeintä jäsenpalvelua yhteenlaskettuna, %).


Myönteiset kokemukset ay-liikkeestäsäilyneetLähes kolmella neljäsosalla jäsenistöstä koke-mukset ay-liikkeestä ovat myönteisiä, kutenolivat myös viisi vuotta sitten. Vain neljälläprosentilla kokemukset ovat olleet kielteisiä, ku-ten oli myös edellisessä mittauksessa, ja neljäs-osalla kokemukset eivät olleet myönteisiä eivät-kä kielteisiä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna onkuitenkin nähtävissä, että nuorissa ikäryhmis-sä myönteiset kokemukset ovat hieman vähen-tyneet. Kielteiset kokemukset eivät kuitenkaansamaan aikaan ole kasvaneet. Samoin työttömi-en myönteiset kokemukset ovat vähentyneet,vaikkakin ovat edelleen sangen korkealla tasol-la, ja paremmat kuin työssä olevilla.

Ikäryhmien väliset erot ovat kovin pienet.

Nuoremmissa ikäryhmissä ei vain otetayhtä voimakkaasti kantaa - puolestatai vastaan – kuin muissa ikäryhmis-sä. Kielteisiä kokemuksia alle 25-vuo-tiaista on ollut vain kolmella prosen-tilla, mikä on vähemmän kuin koko jä-senistössä keskimäärin. Vanhimmatikäryhmät ottavat reippaasti kantaa, jakertovat 80-prosenttisesti myönteisis-tä kokemuksista.

Sukupuolten välisiä painotuserojaei juuri ole, ja sektoreiden väliset erotovat pienet. Teollisuudessa kokemuk-set ovat myönteisimmät. Vastaavastikielteisiä kokemuksia oli eniten yksi-tyisillä palvelualoilla.


Työttömyysaste on laskenuterityisesti nuorten joukossaSAK:n kyselyissä työttömyyttä on ky-sytty ns. laajan tulkinnan mukaan, jatyöttömiin on laskettu myös työllistä-mistuella ja työvoimapoliittisessa kou-lutuksessa olevat henkilöt. Näin lasket-tuna työttömyysaste on viimeisten vii-den vuoden aikana laskenut 23 prosen-tista 16 prosenttiin. Koko maan laajatyöttömyys vastaushetkellä oli 14 pro-senttia tilastokeskuksen luvuista las-kettuna ja 16 prosenttia työministeri-ön vertailukelpoisista luvuista lasket-tuna. Työttömyysaste SAK:n kentässäon siis samalla tasolla kuin maassakeskimäärin.12

Vaikka työttömyysaste on viimeis-ten viiden vuoden aikana laskenutseitsemän prosenttiyksikköä, nuoretikäluokat ovat hyötyneet muutoksesta

suhteellisesti enemmän, ja työttömyysaste onnyt mahdollisesti jopa hieman alhaisempi kuinmaassa keskimäärin.13 Alle 34-vuotiaiden ryh-mässä työttömyys on puolittunut, mutta yli 45-vuotiaiden joukossa se on laskenut neljännek-sellä ja yli 54-vuotiaiden joukossa viidennek-sellä vuoden 1995 tasosta. Työttömyydestä ontullut yhä selvemmin ikäpoliittinen ongelma.

Ikääntyneiden työttömyys on ongelma, jokaliittyy yllättävän vähän ihmisten ammatilliseenkoulutukseen, sukupuoleen tai muihin yksittäi-siin syihin. Työttömyys toki vaihtelee koulutuk-sen ja sukupuolen mukaan, mutta yllättävänvähän. Vain oppisopimuskoulutuksen tai yli-opistokoulutuksen hankkineilla yli 54-vuotiai-den työttömyys on selvästi alempi kuin muillakoulutusryhmillä. Kun sukupuoltenkin väliseterot jäävät muutamiin prosenttiyksiköihin, se-litystä voi etsiä siitä, miten lama ja sen jälkei-nen rakennemuutos eri aloja 1990-luvulla onkohdellut. (Liiton mukaan liitetaulukossa LT 11).

5 TYÖTTÖMYYS


Työttömyysjaksot entistä pitempiäSAK:lainen työttömyys on pitkäkestoista, eikäse suinkaan ole viimeisten hyvien vuosien ai-kana lyhentynyt. Vaikka talouskehitys on sittenvuoden 1995 kasvattanut työllisyyttä ja vähen-tänyt työttömyyttä, keskimääräinen SAK:lainentyöttömyysjakso on edelleen pitkittynyt kahdel-la kuukaudella, 13 kuukaudesta 15 kuukauteen.Vastaushetkellä koko maan keskimääräinentyöttömyysjakso oli 12 kuukautta.14 SAK:lainentyöttömyys on pitkittynyt kaikilla sektoreilla,mutta eniten yksityisillä palvelualoilla.

SAK:lainen työttömyys näyttää myös entis-tä voimakkaammin pitkittyvän iän mukaan.Kun vuonna 1995 työttömyyden kesto ikäryh-mässä 55-64 vuotta oli 18 kuukautta, nyt se onperäti 28 kuukautta. Se on kolme kuukauttaenemmän kuin maan keskiarvo kyseisessä ikä-

ryhmässä. Vastoin yleistä käsitystä tä-män huolestuttavan tilanteen takaaeivät kuitenkaan löydy ne heikostikoulutetut ikäluokat, jotka tulivat työ-elämään ennen keskiasteen koulutuk-sen laajennusta 1970-luvulla.

Ammatillisen koulutuksen mukaantarkasteltuna työttömyys ikäryhmässäyli 54 vuotta oli kestänyt pisimpäänoppisopimuskoulutuksen saaneilla (36kuukautta työttömyyttä) ja yliopisto-tai korkeakoulutuksen saaneilla (30kuukautta työttömyyttä). Sitä vastoinyli 54-vuotiaalla henkilöillä, joilla eiollut lainkaan ammatillista koulutus-ta työttömyysjakson keskimääräinenpituus oli “vain” 25 kuukautta. (Liitonmukaan liitetaulukossa LT 11).


Joka kolmas työtön onpitkäaikaistyötönTilastoissa pitkäaikaistyöttömäksi las-ketaan työttömät, joiden yhtäjaksoinentyöttömyys on kestänyt yli 12 kuu-kautta. Koko maan työttömistä 27 pro-senttia oli vastaushetkellä pitkäaikais-työttömiä.15 SAK vastaava osuus olivastaushetkellä 33 prosenttia, eli seit-semän prosenttiyksikköä yli maan kes-kiarvon. Naisista 30 ja miehistä 35prosenttia oli pitkäaikaistyöttömiä.

Pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy iänmyötä varsin tasaisesti siten, että alle25-vuotiaista kuusi prosenttia ja 45-54-vuotiaista 28 prosenttia on pitkäai-kaistyöttömiä. Mutta yli 54-vuotiaidenjoukossa tilanne on todella ongelmal-

linen. Yli 54-vuotiaista työttömistä lähes kak-si kolmasosaa on pitkäaikaistyöttömiä, ja kokoSAK:n pitkäaikaistyöttömyydestä yli 54-vuoti-aiden pitkäaikaistyöttömyys kattaa 44 prosent-tia. Lisäksi lähes joka toinen yli 54-vuotias työ-tön, eli noin 20 000 työtöntä, on ollut työttö-mänä yli kaksi vuotta. Suurin osa heistä on ns.työttömyyseläkeputkessa.

Sukupuolten väliset erot pitkäaikaistyöttö-myydessä ovat varsin pienet vielä 45 vuodenikään asti, mutta sen jälkeen ero kasvavat mies-ten tappioksi. Ikäryhmässä 45-54 vuotta jokaneljäs työtön nainen ja lähes joka kolmas työ-tön mies on pitkäaikaistyötön. Poikkeuksena onikäryhmä alle 25 vuotta, jossa naisten pitkäai-kaistyöttömyys on merkittävää, mutta miestenpitkäaikaistyöttömyys lähellä nollaa.


Myös toistuvaistyöttömyys onlisääntynytToistuvaistyöttömyydellä tarkoitetaan sitä, ettätyötön on tarkastelujakson aikana ollut toista-miseen työtön - mahdollisesti useammankinkerran. Tässä tutkimuksessa tarkastelujaksonaoli edelliset viisi vuotta. Jos nyt työttömänäollut henkilö oli viiden vuoden aikana ollut työ-tön jo ennen nykyistä työttömyyttä, hänet las-kettiin toistuvaistyöttömäksi.

Toistuvaistyöttömyys on lisääntynyt. Kunviisi vuotta sitten työttöminä olleista 68 pro-senttia kertoi olleensa useamman kerran työt-tömänä edellisen viiden vuoden aikana, nyttoistuvaistyöttömyydestä kertoo 75 prosenttiavastaushetkellä työttöminä olleista. Toistuvais-työttömyys on kasvanut kaikilla muilla paitsialle 25-vuotiailla työttömillä. Eniten toistuvais-

työttömyys ei kuitenkaan ole lisäänty-nyt ikäjakauman toisessa päässä, vaan34-54-vuotiaiden työttömien joukossa,missä se on lisääntynyt 10-12 prosent-tiyksiköllä. Toistuvaistyöttömyydenkorkein kohta saavutetaan ikäryhmäs-sä 25-34 vuotta.

Toistuvaistyöttömyys ei näyttäisiliittyvän työttömien ammatillisen kou-lutuksen tasoon ja sukupuoleen. Sitenon aihetta epäillä, että suuri osa tois-tuvaistyöttömyydestä liittyykin ilmei-sesti varsin lyhytkestoiseen työttömyy-teen, jota syntyy esimerkiksi työpaikanvaihdon yhteydessä aloilla, joilla työ-suhteet ovat lyhyitä. (Liiton mukaanliitetaulukossa LT 11).


Kaksi kolmesta työttömästäsaa ansiosidonnaistapäivärahaaAnsiosidonnaista päivärahaa saa 67prosenttia työttömistä, jotka eivät vas-taushetkellä olleet työvoimapoliittisis-sa toimenpiteissä.16 Yli 54-vuotiaidenryhmässä ansiosidonnaista päivärahaasaa peräti 83 prosenttia vastaajista.Heistä suuri osa on ilmeisesti ns. elä-keputkessa, jossa maksetaan ansiosi-donnaista päivärahaa aina 60 ikävuo-teen saakka. Alle 25-vuotiaista työttö-mistä ansiosidonnaista päivärahaa saa40 prosenttia. Myös julkisella sektorillaansiosidonnaista päivärahaa nostetaanharvemmin kuin muualla.

Työmarkkinatuki on edelleen lei-mallisesti nuorten tuki. SAK:laisistatyöttömistä sitä saa joka neljäs työtön,

mutta alle 25-vuotiaista työttömistä 39 prosent-tia. Yli 54-vuotiaista työttömistä vain 13 pro-senttia nostaa työmarkkinatukea. Työmarkkina-tuki painottuu jonkin verran miehiin ja julki-sen sektorin työttömiin.

Toimeentulon kannalta ongelmallisimmanryhmän muodostavat ne työttömät, joilla ei olekumpaakaan edellä mainituista tukimuodoistakäytettävissään. SAK:laisista työttömistä onkahdeksan prosenttia kokonaan ilman edellämainittuja tukia.17 Tuettomuus liittyy pitkitty-neeseen työttömyyteen, puolison tulojen yh-teensovitukseen, työttömyysturvan edellyttä-mään työssäoloehtoon sekä alle 25-vuotiaillatyöttömillä koulutuksen hakeutumattomuuteen.Tulosten mukaan nämä tekijät vaikuttavat voi-makkaimmin nuorten työttömien joukossa, silläalle 25-vuotiaista työttömistä joka viides onvailla toimeentuloturvaa työttömyyden aikana.


Työllistämistuki tärkein toimenpideLähes puolet SAK:laisista työttömistä on ollutjoskus työllistettynä työllistämistuella, läheskolmannes on ollut työvoimapoliittisessa kou-lutuksessa, 15 prosenttia työharjoittelussa ja 20prosenttia omaehtoisessa koulutuksessa. Muttavain 18 prosenttia SAK:laisista työttömistä oliparhaillaan jossakin edellä mainituista toimen-piteissä. Se on selvästi alle maan keskiarvon,sillä tammikuussa 2000 kaikista työttömistä toi-menpiteissä oli 26 prosenttia. Ero johtunee ai-nakin osittain siitä, että SAK:lainen työttömyyson hyvin pitkäkestoista, ja nykyään valtaosatoimenpiteistä kohdistuu alle puolen vuoden pi-tuiseen työttömyyteen.18

Toimenpiteet eivät myöskään jakaudu tasai-sesti iän mukaan, vaan ikääntyneille suunnat-

tuja toimenpiteitä on vain murto-osasiitä, mitä niitä on nuoremmille. Kunalle 35-vuotiaista työttömistä joka nel-jäs oli parhaillaan jossakin toimenpi-teessä, niin yli 54-vuotiaista työttömis-tä niihin oli päässyt vain kahdeksanprosenttia. Iän suhteen vino jakaumakoski kaikkia muita toimenpiteitä paitsityöllistämistuella työllistämistä. Erityi-sen epätasaisesti toimenpiteet jakautu-vat työvoimapoliittisessa koulutukses-sa ja omaehtoisessa koulutuksessa.Vanhemmat ikäluokat ovat niissä var-sin heikosti edustettuina, vaikka suku-polvien väliset koulutuserot ovat Suo-messa OECD-maiden suurimmat.19 (Lii-ton mukaan liitetaulukossa LT 11)


Työvoimapoliittisettoimenpiteet suosivat nuoriaEntä miten työvoimapoliittiset toimen-piteet sitten jakautuvat iän mukaan,kun edellä esitetyn tarkastelun perus-teella ilmeni, että SAK:lainen työttö-myys on pahinta varttuneissa ikäryh-missä? Tulosten mukaan toimenpiteetsuosivat nuoria, alle 35-vuotiaita työt-tömiä, joista neljäsosa on parhaillaanmukana jossakin työvoimapoliittises-sa toimenpiteessä. Vastaavasti 35-54vuotiaista viidennes ja yli 54-vuotiais-ta työttömistä vain kahdeksan prosent-tia on parhaillaan jossakin työvoima-poliittisessa toimenpiteessä. Jos toi-menpiteet määräytyisivät työttömyy-den keston mukaan, kuten usein on

väitetty, toimenpiteet jakautuisivat toisin jasuosisivat varttuneempia työttömiä.

Eri toimenpiteillä näyttää myös olevan omatkohdejoukkonsa. Alle 25-vuotiaat työttömätkeskittyvät varsin ymmärrettävistä syistä mui-ta enemmän omaehtoiseen koulutukseen. Vas-taavasti 25-34-vuotiaat työttömät valikoituvatmuita useammin työvoimapoliittiseen koulu-tukseen. 35-44-vuotiaiden työttömien joukos-sa kaikki erilaiset toimenpiteet ovat varsin ta-saisesti edustettuna, mutta 45-54-vuotiaillatyöttömillä ykköstoimenpide on työllistämistu-ella työllistyminen. Yli 54-vuotiaiden työttömi-en joukossa työllistämistuki on käytännössä ai-noa toimenpide, sillä muita toimenpiteitä tämänikäryhmän työllistymisen tukemisessa ei juurikäytetä.


Kolme neljästä tekee vakituistakokopäivätyötäTyösuhteiden katkonaisuus ja pirstoutuminen eiainakaan SAK:n kentässä ole edennyt niin pit-källe, kuin esimerkiksi Suikkanen ja Linnakan-gas (1998) ovat arvioineet.20 Tulokset tosin riip-puvat tarkastelutavasta, eli siitä jatkuvuus mää-ritellään. Seuraavassa työsuhteen jatkuvuuttatarkastellaan sekä työsuhteen muodon että senkeston mukaan. Kestolla tarkoitetaan nykyisentyösuhteen kestoa vuosissa, ja työsuhde laske-taan yhdeksi vaikka se koostuisi useista mää-räaikaisista työsuhteista.

Vastaushetkellä 80 prosentilla vastaajista olitoistaiseksi voimassa oleva, eli vakituinen työ-suhde. Vastaajista 74 prosenttia kertoi tekevän-sä vakituista kokopäivätyötä, 5 prosenttia va-kituista osa-aikatyötä ja prosentti työskentelijonkin muun vakituisen työsuhteen puitteissa.Näiden ihmisten vastaushetkellä voimassa olluttyösuhde oli kestänyt keskimäärin 14 vuotta.Loput 20 prosenttia tekivät töitä määräaikaisel-la sopimuksella siten, että 15 prosentilla työ-suhde oli kokopäiväinen, neljällä prosentillaosa-aikainen ja kahdella prosentilla jokin muutyösuhde. Määräaikaisella työsopimuksellatyöskentelevien vastaushetkellä voimassa olluttyösuhde oli kestänyt keskimäärin kolme vuot-ta.

Kun vakituiset ja määräaikaiset työsuhteetlasketaan yhteen, saadaan kokonaiskuva siitä,miten jatkuvaa ja ehjää SAK:laisten tekemä työ

on vastaushetkellä ollut. Tulosten mu-kaan 89 prosenttia SAK:laisista tekivastaushetkellä kokopäivätyötä ja hei-dän yhtäjaksoinen työsuhteensa ny-kyisen työantajan palveluksessa olikestänyt keskimäärin 12 vuotta. Vas-taavasti yhdeksän prosenttia teki vas-taushetkellä osa-aikatyötä ja heidänyhtäjaksoinen työsuhteensa oli kestä-nyt seitsemän vuotta. Lisäksi jonkinmuun järjestelyn piirissä oli kaksi pro-senttia ja heidän yhtäjaksoinen työ-suhteensa oli kestänyt neljä vuotta.

Työsuhteen yhtäjaksoinen kesto eisiis keskimäärin ole kovin lyhyt edesepätyypillistä työtä tekevillä. Varsinai-nen ongelma on kuitenkin siinä, ettähajonta keskiarvon molemmin puolinon varsin suuri. Yli puolet määräai-kaista työtä tekevistä kertoo, että vas-taushetkellä voimassa ollut työsuhdeon kestänyt alle vuoden. Koko SAK:nkentässä tämä tarkoittaa noin 96 000ihmistä ja noin 12 prosenttia työsuh-teessa olevista jäsenistä. Ainakin hei-dän kohdallaan työsuhteen jatkuvuu-teen voi olettaa liittyvän varsin ongel-mallisia piirteitä. He ja 160 000 työ-töntä jäsentä muodostavat joukon, jol-le yhteistä on epävarmuus työmarkki-noille kiinnittymisestä ja vakaasta työ-suhteesta.

6 TYÖSUHDE

SAK:laisten työsuhdemuodot ja nykyisen työsuhteen kestoTYÖSUHDE vakituinen määräaikainen YHTEENSÄ

osuus kesto osuus kesto osuus kesto

% vuosia % vuosia % vuosia

kokopäiväinen 74 14 15 2 89 12

osa-aikainen 5 10 4 2 9 7

muu järjestely 1 6 2 4 2 4

YHTEENSÄ 80 14 20 3 100 12


Epätyypilliset työsuhteetlisääntyneet nopeastiEpätyypillisillä työsuhteilla tarkoite-taan osa-aikaista, määräaikaista taimuuta normaalista poikkeavaa työsuh-detta, kuten erikseen työhön kutsumi-seen perustuvaa työsuhdetta. Näinmääriteltynä on epätyypillisten työ-suhteiden osuus viimeisten viiden vuo-den aikana noussut 14 prosentista 26prosenttiin. Osuus on pari prosenttiyk-sikköä yli maan keskiarvon.21

Voimakkainta epätyypillisten työ-suhteiden kasvu on ollut julkisella sek-torilla, missä vastaamishetkellä epä-tyypillistä työtä teki jo 30 prosenttiajäsenistöstä. SAK:n luottamusmiestie-dustelun mukaan julkisen sektorintyösuhteiden epätyypillistyminen onvaltaosin tapahtunut aivan viimeistenvuosien aikana.22 Eniten epätyypillis-tä työtä tehdään kuitenkin edelleen

yksityisillä palvelualoilla, missä joka kolmastyösuhde on joko määräaikainen, osa-aikainentai muu normaalista poikkeava järjestely. Epä-tyypilliset työt ovat perinteisesti olleet naistenja nuorten töitä, ja viimeisten viiden vuoden ai-kana tämä piirre on vain voimistunut. Sitentöiden ja työsuhteiden eriytymiselle mm. suku-puolen mukaan, jota esimerkiksi Koistinen(1999) on kuvannut, löytyy näyttöä myösSAK:laisilta aloilta.

Epätyypillisten työsuhteiden osuuden kasvuselittyy etenkin määräaikaisten työsuhteiden li-sääntymisellä. Vuonna 1995 määräaikaisessatyösuhteessa oli kahdeksan prosenttia vastan-neista, nyt 21 prosenttia. Osa-aikatyön osuus onkasvanut kuudesta yhdeksään prosenttiin, jamuiden järjestelyjen osuus on pysynyt kolmessaprosentissa. Vastaushetkellä määräaikaista jasamalla osa-aikaista tai muuten tyypillisestäpoikkeavaa työtä teki noin kuusi prosenttia jä-senistöstä.23 (Liiton mukaan liitetaulukossa LT12)


Määräaikaisia suhteita eniten hyvinkoulutetuillaTyösuhteen määrä- ja osa-aikaisuus ei välttä-mättä liity työntekijän heikkoon työmarkkina-asemaan, jota usein arvioidaan hänen ammatil-lisen koulutuksensa perusteella. SAK:n kentäs-sä näyttäisi olevan pikemminkin päinvastoin.Erityisesti määräaikaiset työsuhteet, jotka siisviimeisten viiden vuoden aikana ovat voimak-kaasti lisääntyneet, ovat yleisempiä hyvin kou-lutettujen keskuudessa. Ammattikoulun suorit-taneista joka viides, opistotason tutkinnon suo-rittaneista 29 prosenttia ja yliopisto- tai korkea-koulututkinnon suorittaneista 41 prosenttia olivastaushetkellä määräaikaisessa työsuhteessa.

On kuitenkin syytä huomata, että valtaosal-la määräaikaista työtä tekevistä on varsin vaa-timaton ammatillinen koulutus. Vain 17 pro-senttia epäsäännöllistä työtä tekevistäSAK:laisista on suorittanut opisto- tai yliopis-totutkinnon. Siten kaikista 190 000 määräai-

kaista työtä tekevistä vain 30 000 onpitempikestoinen ammatillinen koulu-tus, ja 70 000 ei ole lainkaan amma-tillista tutkintoa.

Osa-aikatyön ja muiden järjestely-jen suhteen erot ovat jo paljon pie-nemmät. Mutta näidenkään työsuhde-muotojen ei voi väittää liittyvän heik-koon ammatilliseen koulutukseen.Yleisintä osa-aikatyö on opistotasontutkinnon suorittaneiden joukossa javähäisintä ammattikoulun suorittanei-den keskuudessa. Vastaavasti muutjärjestelyt, kuten erikseen työhön kut-suminen, on yleisintä ylipisto- tai kor-keakoulututkinnon suorittaneiden kes-kuudessa. Tämän perusteella voi siisolettaa, että erikseen työhön kutsutta-vat ovat varsin usein alansa huippu-osaajia. Heidät kutsutaan erikseen toi-meen silloin, kun tilanne sitä vaatii.


Säännöllisen päivätyön osuussupistunutSAK:laisten tyypillinen työaikamuotoon säännöllinen päivätyö. Viimeisten16 vuoden aikana säännöllistä päivä-työtä tekevien osuus on kuitenkin su-pistunut 14 prosenttiyksikköä, 71 pro-sentista 57 prosenttiin, mikä on selväs-ti vähemmän kuin maassa keskimää-rin.24 Vastaavasti vuorotyö ja muutjoustavat työaikamuodot ovat lisään-tyneet. 1990-luvulla lisääntyi ensin 3-vuorotyö ja sitten 2-vuorotyö. Ilta- jayötyön osuus on myös kasvanut, muttapaljon hitaammin kuin vuorotyön. 2-vuorotyötä sekä ilta- ja yötyötä SAK-laiset tekevät selvästi enemmän kuinmaassa keskimäärin.25

Sukupuolten väliset erot koskevat 2- ja 3-vuorotyötä. Naiset tekevät enemmän 2-vuoro-työtä ja miehet 3-vuorotyötä. Naisista 2-vuo-rotyötä tekee 20 prosenttia, mikä on seitsemänprosenttiyksikköä enemmän kuin miehillä. Mie-histä 3-vuorotyötä tekee 12 prosenttia, mikä onviisi prosenttiyksikköä enemmän kuin naisilla.

Nuoret, alle 35-vuotiaat, tekevät muitaenemmän 2-vuorotyötä sekä säännöllistä ilta-,yö- tai aamutyötä. Nuoret tekevä myös muitaenemmän jotakin muuta työaikamuotoa, jotatässä ei kuitenkaan pyydetty täsmentämään.Kun työntekijä ikääntyy, säännöllisen päivä-työn osuus kasvaa, ja yli 54-vuotiaista säännöl-listä päivätyötä tekee kaksi kolmasosaa jäsenis-töstä. (Liiton mukaan liitetaulukossa LT 13)


Työajan lyhentäminen tärkeintä3-vuorotyössäKun edellä keskusteltiin SAK:n tärkeimmistätyömarkkina- ja yhteiskuntapoliittisista tehtä-vistä, työajan lyhentäminen ei vastaajien mie-lestä kuulunut niihin. Viidestätoista kysytystäasiasta se oli 11. tärkein. Osittain kehnoon si-joitukseen saattaa kuitenkin vaikuttaa työsuh-teiden epätyypillistyminen, kuten osa-aikatyönlisääntyminen. Siksi seuraavassa tarkastelu ra-jataan kokoaikatyön erilaisiin työaikamuotoi-hin, ja katsotaan ikäryhmittäin, kuinka tärkeä-nä SAK:n työmarkkinapoliittisena tehtävänävastaajat pitävät työajan lyhentämistä. Tällä ra-jauksella kaikissa työaikamuodoissa on mies-enemmistö.

Pääsääntö näyttää olevan, että mitä enem-män ikää, sitä tärkeämmäksi tehtäväksi työajan

lyhentäminen koetaan. Alle 25-vuoti-aista kolmannes ja yli 54-vuotiaistakaksi kolmannesta pitää työajan ly-hentämistä tärkeänä tehtävänä. Myöstyöaikamuodoilla on väliä. Selvästitärkeimmäksi työajan lyhentämisenkokevat 3-vuorotyötä tekevät. Myösnuoret, alle 25-vuotiaat vastaajat, ko-kevat sen tärkeäksi. Seuraavaksi enitentyöajan lyhentämisen tärkeyttä painot-tavat 2-vuorotyötä tekevät. Ikäryh-mässä 25-34 vuotta, jossa on runsaastipikkulapsiperheitä, 2-vuorotyötä teke-vät eivät koe työajan lyhentämistä niintärkeänä tehtävänä kuin säännöllistäpäivätyötä ja säännöllistä ilta-, yö- taiaamutyötä tekevät.


Aitoa etätyötä tehdään vähänEtätyöllä tarkoitetaan ansiotyötä, jotatehdään varsinaisen työpaikan ulko-puolella.26 Etätyöpotentiaali, ammatil-linen kyky tehdä etätyötä, on Heino-sen (1998) laskelmien mukaan 20-40prosenttia työssäkäyvästä väestöstä.Odotuksiin nähden etätyötä tehdäänkuitenkin varsin vähän. Vajaa prosent-ti SAK:laisista tekee etätyötä yli 40prosenttia työajasta, vajaa prosenttivähemmän kuin 40 prosenttia työajas-ta ja pari prosenttia on kokeillut etä-työtä joskus aiemmin. Siten kokemuk-sia etätyöstä on yhteensä neljällä pro-sentilla, mikä on vähemmän kuinmaassa keskimäärin.27

Etätyötä tehdään toistaiseksi enitenharvaanasutuilla alueilla ja ilman tie-toverkkoja. Siten ajasta ja paikastariippumattomat järjestelyt ja työn te-

keminen varsinaisen työpaikan ulkopuolellaeivät ole telekommunikaation luoma ilmiö, ku-ten etätyökeskustelussa yleisesti oletetaan. Etä-työstä ei SAK:laisilla aloilla ainakaan toistai-seksi ole tullut teletyötä.

Kiinnostus etätyötä kohtaan on kuitenkinsuurta, ja sitä suurempaa, mitä parempi koulu-tus, ja mitä enemmän kokemuksia ATK:sta. Kunperusasteen suorittaneista vain 14 prosenttia onkiinnostunut etätyöstä, korkea-asteen suorit-taneista jo 43 prosenttia on kiinnostunut kokei-lemaan. Siten koulutuksella, tietotekniikalla jaetätyöllä on kyllä yhteys, mutta se ei ainakaanSAK:n kentässä ilmene vielä runsaana etätyö-nä, vaan runsaana kiinnostuksena etätyöhön.Tulevaisuudessa etätyön voi kuitenkin odottaalisääntyvän - mahdollisesti nopeastikin, jos etä-työtä koskeva säätely ja sopiminen täsmentyy.(Ay-liikkeen kokemuksia etätyöstä on esiteltySAK:n seminaariraportissa 14.6.2000).


Sivutyön määrä ei ole lisääntynytSivutyön tekeminen ei viimeisten viiden vuo-den aikana ole yleistynyt. Varsinaisen ansiotyönlisäksi muuta ansiotyötä tekee kuusi prosenttiajäsenistöstä, eli täsmälleen saman verran kuinviisi vuotta sitten. Eniten sitä tehdään yksityi-sillä palvelualoilla (8 % vastaajista) ja vähitenteollisuudessa (4 % vastaajista). Selkeitä ikäryh-mien ja sukupuolten välisiä eroja sivutyön te-kemisessä ei ole.

Tyypillisesti sivutyötä tehdään toisen työn-antajan palveluksessa (52 % kaikesta sivutyös-tä). Tämä korostuu yksityisillä palvelualoilla.Paljon vähemmän (12 % kaikesta sivutyöstä) si-vutyötä tehdään samalle työnantajalle kuin

varsinaista työtä, mutta julkisella sek-torilla tämäkin sivutyön muoto on aikayleinen. Yli kolmannes kaikesta sivu-työstä tehdään yrittäjänä. Erityisestiteollisuudessa sivutyötä tehdään pal-jon maatalousyrittäjänä.

Eri elämänvaiheet suosivat kutakinsivutyön muotoa. Alle 35-vuotiaat te-kevät muita enemmän sivutyötä toisentyönantajan palveluksessa. Yli 45-vuo-tiaat puolestaan tekevät muita enem-män sivutyötä maatalousyrittäjänä.Jokin muu yrittäminen kuin maata-lousyrittäminen työllistää eniten 35-44-vuotiaita.


Kaksi päivää työnantajanjärjestämässä ammatillisessakoulutuksessaTyönantajan järjestämä ammatillinenkoulutus on lisääntynyt viimeistenkymmenen vuoden aikana SAK:n ken-tässä. Nyt 30 prosenttia jäsenistä ker-too osallistuneensa viimeisen vuodenaikana työnantajan järjestämään am-matilliseen koulutukseen. Maan keski-arvo on kuitenkin vielä kaukana, 47prosentissa.28 SAK:laiset alat ovat siispahasti kehityksen jälkijoukossa.

Työnantajan järjestämän ammatilli-sen koulutuksen jakauma on kiusalli-sen vino. Puolet henkilöstökoulutustasaaneista kertoo saaneensa koulutusta1-2 päivää, mutta joukossa on myös

henkilöitä, jotka ovat osallistuneet varsin pit-käkestoiseen koulutukseen. Kolme prosenttia jä-senistöstä (10 prosenttia koulutusta saaneista)on saanut koulutusta yli 10 päivää vuodessa.Koulutuksessa ollutta kohti koulutuspäiviä onkertynyt 6, mikä on sama kuin maan keskiarvovuonna 1997.29

Työnantajan järjestämän ammatillisen kou-lutuksen määrällä ei näyttäisi olevan mitäänkovin selvää yhteyttä henkilön peruskoulutuk-sen ja ammatillisen koulutuksen kanssa. Sen si-jaan nykyisen työsuhteen keston ja henkilöstö-koulutuksen välillä on positiivinen yhteys.Mitä pitempään työsuhde on kestänyt, sitäenemmän on oltu työnantajan järjestämässäkoulutuksessa. (Liiton mukaan liitetaulukossaLT 14).


Mitä suurempi työpaikka, sitäenemmän koulutustaSAK:n ennakointihankkeessa (jonka aineisto onvuodelta 1998) ilmeni, että työnantajan maksa-ma koulutus on yleisempää suurilla työpaikoil-la. Ennakointihankkeessa tilastoyksikkönä olityöpaikka, ja tulosten mukaan henkilöstöä olikoulutettu keskimäärin 40 prosentilla työpai-koista, pienillä vähemmän ja suurilla enemmän.Samalla ilmeni, että koulutus oli laajinta julki-sella sektorilla. (Laukkanen 1998).

Jäsentutkimuksen aineisto johtaa samoihinpäätelmiin. Eniten henkilöstöään kouluttaa jul-kinen sektori ja eniten koulutusta järjestetäänsuurilla työpaikoilla. Julkisella sektorilla kou-lutus ei kuitenkaan lisäänny suoraviivaisestityöpaikan koon kasvaessa. Hieman epäyhtenäi-nen kasvukäyrä viittaa siihen, että julkisen sek-torin sisällä työpaikan koolla ei ole aivan sa-manlaista merkitystä kuin yksityisillä palvelu-

aloilla ja teollisuudessa. Niillä koulu-tuksen laajuus määräytyy enemmänyrityksen markkina-aseman perusteel-la. Suurilla yrityksillä asema on vah-vempi ja mahdollisuudet koulutuksenjärjestämiseen paremmat.

Eniten työpaikan koko merkitseeteollisuudessa. Teollisuuden mikroyri-tyksissä, joissa työntekijöitä on alle 10,vajaa viidennes on osallistunut työn-antajan maksamaan koulutukseen.Mutta työpaikan koon kasvaessa myöskoulutukseen osallistuneiden määräkasvaa varsin suoraviivaisesti. 500työntekijän työpaikoilla koulutukseenosallistuneiden osuus on jo 45 prosent-tia. Yksityisillä palvelualoilla koulutuslisääntyy – vaikkakin vitkaan – ainakeskisuuriin työpaikkoihin saakka,mutta kääntyy sen jälkeen laskuun.


Lähes puolet käyttää työssäänATK-tekniikkaan perustuvialaitteitaATK-tekniikkaan perustuvat laitteet,kuten tietokoneeseen yhdistetty kassa,ohjelmoitavat työstökoneet, atk-val-vontalaitteet, mikrotietokoneet ja tie-tokonepäätteet, ovat yleistyneetSAK:laisten työssä. Kun viisi vuottasitten käyttäjiä oli 38 prosenttia, nytosuus on 43 prosenttia. Luku on kui-tenkin selvästi vähemmän kuin maas-sa keskimäärin.30

ATK-laitteiden käytön yleistyminenon ollut tasaista kaikilla sektoreilla,eikä eroja sukupuolen mukaan juuriole. Selvästi eniten ATK-tekniikkaanperustuvia laitteita käytetään yksityi-

sillä palvelualoilla (53 % sektorin jäsenistöstä)ja vähiten julkisella sektorilla (32 % sektorin jä-senistöstä). Eniten käyttöä viimeisten viidenvuoden aikana on lisännyt teollisuus, 36 pro-sentista 42 prosenttiin.

Iällä ja ammatillisella koulutuksella on mer-kitystä. Eniten ATK-laitteita käytetään ikäryh-mässä 25-34 vuotta, jossa myös käytön lisään-tyminen on ollut nopeaa. Yli 50-vuotiaista lait-teita käyttää vain kolmannes, eikä käyttö oleviimeisten viiden vuoden aikana lisääntynyt.Vastaavasti vailla ammatillista ammattitutkin-toa olevista käyttäjiä on vain kolmannes, oppi-sopimuskoulutuksen tai ammatillisen perustut-kinnon suorittaneista puolet ja opistotason taiyliopistotutkinnon suorittaneista kolme neljästäkäyttää työssään ATK-laitteita.


Suuren paineen allatyöskentely yleistäTyön kuormittavuus on ongelmallisen korkea.Runsas 40 prosenttia jäsenistöstä työskenteleeyli puolet ajasta suuren paineen alla. Tosin ha-jontaa on: kun 9 prosenttia ilmoittaa työsken-televänsä koko ajan suuren paineen alla, 17prosenttia ilmoittaa, ettei työpaineita ole lain-kaan. Myös toistotyön osuus on huomattavankorkea. Joka toinen vastaaja joutuu toistamaanyhtä ja samaa työvaihetta. Olisikohan tässä yksisyy siihen, että työelämä ei kiinnosta niin suu-resti kuin yleisesti toivotaan? Tarkemmin tätäkysymystä ovat pohtineet Lehto ja Sutela (1998)tilastokeskuksen työolotutkimuksen aineistonpohjalta.

Kokonaiskuvan ristiriitaisuudesta kielii se,että 85 prosenttia vastaajista on yli puolet työ-

ajastaan säännöllisesti tekemisissämuiden ihmisten (työtoverit, asiakkaat)kanssa, mutta 43 prosenttia ilmoittaatyöskentelevänsä yli puolet työajas-taan yksin. Yksin työskentely korostuumiesten työssä. Vastaavasti toistotyö jasuuren paineen alla työskentely koros-tuu naisten työssä.

Suuren paineen alla ja yksin työs-kentely näyttää lisääntyvän iän myö-tä. Toisaalta työn sisältö näyttää myösrikastuvan iän kasvaessa, sillä mitäenemmän ikää, sitä harvemmin työn-tekijä joutuu toistamaan yhtä ja samaatyövaihetta. Mitä parempi ammatilli-nen koulutus, sitä vähemmän yksintyöskentelyä ja toistotyötä on. (Liitonmukaan liitetaulukossa LT 15).


Vaikutusmahdollisuudetomaan työhön heikentyneetVaikutusmahdollisuudet omaa työtäkoskeviin asioihin ovat heikentyneet.Kun viisi vuotta siiten 52 prosenttia il-moitti voivansa vaikuttaa paljon omaatyötänsä koskeviin asioihin, nyt vas-taava osuus on 49 prosenttia. Tosinvuoden 1995 mittauksessa tulos olipoikkeuksellisen hyvä verrattuna ai-empiin mittauksiin. Vaikutusmahdolli-suuksien voikin nähdä kasvaneen vuo-desta 1984 vuoteen 1995, mutta kään-tyneen sittemmin laskuun.

Ammatillisen koulutuksen ja vaiku-tusmahdollisuuksien välillä on selkeä

positiivinen suhde, mutta se alkaa näkyä vastaammatillisen koulutuksen korkeimmalla tasol-la. Vaikutusmahdollisuudet nähdään selvästikeskimääräistä parempina vasta kun vastaajal-la on tutkinto yliopistosta tai korkeakoulusta.Sektorin mukaan tarkasteltuna vaikutusmah-dollisuudet nähdään parhaina julkisella sekto-rilla ja heikoimpina yksityisillä palvelualoilla.

Ehkä parhaiten vaikutusmahdollisuuksia jä-sentää työsuhde. Epäsäännöllistä työtä tekevätnäkevät vaikutusmahdollisuutensa selvästi hei-kompina kuin muut. Esimerkiksi määräaikais-ta työtä tekevistä vain 41 prosenttia katsoo, ettävaikutusmahdollisuuksia on paljon tai melkopaljon, ja 13 prosenttia kokee, että vaikutus-mahdollisuuksia ei ole lainkaan.

7 VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET


Takapakkia kaikessa vaikuttamisessaVaikutusmahdollisuudet ovat viimeisten viidenvuoden aikana heikentyneet kaikissa kysytyis-sä asioissa, myös asioissa, joihin perinteisesti onvoinut vaikuttaa paljon. Tällaisia ovat työme-netelmiin, työtahtiin ja työjärjestykseen liitty-vät vaikutusmahdollisuudet. Näistä asioista työ-tahtiin vaikuttamismahdollisuudet ovat kärsi-neet eniten. Tulos on samansuuntainen tilasto-keskuksen julkaisemien tietojen kanssa. Niidenmukaan työn pakkotahtisuus on lisääntynyt.31

Huonoon suuntaan ovat kehittyneet myösasiat, joihin perinteisesti on voinut vaikuttaavain vähän. Kun viisi vuotta sitten 25 prosent-tia katsoi voivansa vaikuttaa paljon siihen, mil-laista työtä tekee, vastaava osuus nyt on 18

prosenttia. Kun viisi vuotta sitten 26prosenttia katsoi voivansa vaikuttaapaljon siihen, miten työt jaetaan, vas-taava prosenttiosuus on nyt 23. Jopaoman työpisteen sekä tuotteen tai pal-velun suunnitteluun nähden vaikutus-mahdollisuudet ovat huonontuneet.

Lisäkysymyksenä kysyimme nyt en-simmäistä kertaa, miten henkilö voikehittää itseään työssään. Vastaustenmukaan vain joka viides katsoo voi-vansa vaikuttaa hyvin siihen, mitenvoi kehittää itseään työssä. Eniten it-sensä kehittämiseen työssä katsovatvoivansa vaikuttaa nuoret ja hyvinammatillisesti koulutetut.


Työtä koskevat pulmatsaatetaan joskus esimiestentietoonTyötä koskevat pulmat jäävät useinomaksi tiedoksi, eikä tilanne tältä osinole viimeisten viiden vuoden aikanaparantunut. Vain 30 prosenttia vastaa-jista kertoo saattavansa usein työtäkoskevia pulmia työn suunnittelijoidentai esimiesten tietoon, 63 prosenttiajoskus ja seitsemän prosenttia ei lain-kaan. Työn kehittämisen kannalta ti-lanne on ongelmallinen, sillä mitäenemmän tietoa työn ongelmista saa-tetaan suunnittelijoiden tietoon, sitätodennäköisemmin havaittuihin ongel-miin puututaan.

Asetelma riippuu vain vähäisessämäärin siitä, minkä kokoisella työpai-

kalla vastaajat työskentelee, minkä ikäinen hänon, ja mitä sukupuolta hän edustaa. Työtä kos-kevia pulmia saatetaan vähiten eteenpäin pie-nillä, alle 30 hengen työpaikoilla. Vastaavastialle 25-vuotiaat saattavat pulmia vähemmänsuunnittelijoiden tietoon kuin parhaassa työi-ässä olevat. Naiset viestivät ongelmista hiemanmiehiä harvemmin.

Ongelmallisin tilanne näyttää kuitenkin ole-van epätyypillistä työtä tekevien keskuudessa.Vain vajaa neljännes osa-aikaista ja määräai-kaista työtä tekevistä saattaa pulmatilanteitausein suunnittelijoiden ja esimiesten tietoon.Siten voi ennustaa, että työn uudelleenorgani-sointi nykyistä tuottavammaksi ja turvallisem-maksi, kohtaa suurimmat ongelmansa työpai-koilla, joissa suuri osa työntekijöistä tekee epä-tyypillistä työtä.


Luottamusmies kahdella kolmestatyöpaikastaLuottamusmiehen tai vastaavan olemassaolos-ta työpaikalla on kysytty vuodesta 1984 lähti-en. Tarkasteluajanjaksolla kehitys on kulkenutsiihen suuntaan, että yhä useammallaSAK:laisella työpaikalla ei ole luottamusmies-tä tai vastaavaa työntekijäkunnan edustajaa.Nyt tällaisia työpaikkoja on kolmannes, kunniitä vuonna 1984 oli vain 14 prosenttia. Kunseitsemän prosenttia vastaajista ei osannut sa-noa, onko työpaikalla luottamusmiestä vai eikö,luottamusmies on varmuudella 66 prosentillatyöpaikoista.

Suurelta osin muutos johtuu muutoksistatyöpaikkarakenteessa. Pienten työpaikkojenosuus on kasvanut ja suurten supistunut. Kunluottamusmiesjärjestelmän kattavuus on ainaollut paras suurilla työpaikoilla ja heikoin pie-nillä työpaikoilla, muutos on heikentänyt luot-

tamusmiesjärjestelmän kattavuutta.Nyt alle 30 hengen työpaikoilla, jotkaeivät kuulu yhteistoimintamenettelynpiiriin, luottamusmies tai vastaava onvain 46 prosentilla. Kun työpaikkako-ko tästä kasvaa, luottamusmies on jo80-90 prosentilla työpaikoista. Vastaa-vasti tietoisuus siitä, onko työpaikallaluottamusmies, kasvaa.

SAK:n edunvalvonnan kannaltaonkin tärkeää, että luottamusmiesjär-jestelmän kattavuutta voidaan lisätäalle 30 hengen työpaikoilla, joillaSAK:n liittojen jäsenistä jo puolettyöskentelee. Lähimenneisyyttä koske-vien tietojen perusteella voi ennakoi-da, että tulevaisuudessa osuus tästäkinvielä kasvaa. (Liiton mukaan liitetau-lukossa LT 16).


Suuremmat työpaikatyhtenäisempiäAmmattiliittojen jäsenet eivät enäämuodosta työpaikoille yhtenäistä,luottamusmiehiä varauksetta tukevaajoukkoa. Vielä vuoden 1984 jäsentut-kimuksessa 30 prosenttia vastaajistaarvioi, että liiton jäsenet ovat hyvinyhtenäisiä ja toimintavalmiita, muttavastaava osuus on nyt vain 16 pro-senttia. Eniten tosin on kasvanut nii-den jäsenten joukko, jotka eivät osaasanoa, miten yhtenäisen ja toiminta-valmiin joukon liiton jäsenet työpai-kalla muodostavat.

Työpaikan koko näyttää tässä tar-kastelussa olevan hallitseva asia.Työntekijöiden yhtenäisyys ja toimin-tavalmius kasvaa varsin suoraviivai-sesti työpaikan koon kasvaessa. Yksi

porras viivaan kuitenkin tulee. Kun yrityksenkoko ylittää yhteistoimintalain rajan, eli 29työntekijää, työntekijöiden yhtenäisyys ja toi-mintavalmius pomppaa uudelle tasolle. Muo-dollisessa organisoitumisessa on siis varsinmyönteiset vaikutukset. Osittain tämä näkyymyös siinä, että teollisuudessa, missä yhteistoi-mintaperinne on pisin, valmius tukea luotta-musmiehiä on suurempi.

Jos tarkastelu rajataan työpaikkoihin, joillaon luottamusmies tai vastaava, joka viides työ-paikka arvioidaan hyvin yhtenäiseksi ja toimin-tavalmiiksi.32 Lisäksi 45 prosenttia työpaikois-ta arvioidaan joissakin tilanteissa yhtenäiseksija toimintavalmiiksi. Työpaikoista, jotka ovatjärjestäytyneet (eli työpaikoilla on joko luotta-musmies tai vastaava), noin kaksi kolmasosaaon arvion mukaan ainakin tietyissä tilanteissatoimintavalmiita.


Ay-asioista keskustellaan lähinnätyötovereiden kanssaValtaosa jäsenistöstä keskustelee ay-asioistavähintään muutaman kerran kuukaudessa työ-tovereiden kanssa, mutta vain kolmannes per-heenjäsenten, viidennes luottamusmiehen ja 15prosenttia työsuojeluvaltuutetun kanssa. Jopaesimiehen kanssa ay-asioista keskustelu on yhtäyleistä kuin luottamusmiehen kanssa keskuste-lu. Sitäkin harvinaisempaa on keskustelu am-mattiosaston toimikunnan jäsenten kanssa. Lii-ton toimihenkilöiden kanssa keskustelevat kuu-kausittain lähinnä ay-aktiivit.

Vuoteen 1984 verrattuna työtovereiden, esi-miesten ja perheenjäsenten kanssa keskusteluon lisääntynyt, mutta muiden tahojen kanssavähentynyt. Tälläkin asialla on vankka yhteystyöpaikan koon ja pienyritysten osuuden kas-vun kanssa. Luottamushenkilöiden ja työtove-reiden kanssa keskustelu nimittäin lisääntyy,

kun työpaikan koko kasvaa. Erityisenselvästi tämä pätee keskusteluihinluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuu-tetun kanssa. Keskusteluihin muidentahojen, kuten esimiesten kanssa, työ-paikan koolla ei ole merkitystä.

Toinen tärkeä asia on sukupuoli.Jostakin syystä naiset keskustelevatay-asioista miehiä harvemmin luotta-mushenkilöiden ja työtovereiden kans-sa. Lisäksi naiset karttavat myös kes-kusteluja esimiesten tai muun työnan-tajan edustajan kanssa. Aivan samal-la tavalla käyttäytyvät nuoret, jotkatosin karttavat myös keskusteluja lii-ton toimihenkilöiden kanssa. Alle 25-vuotiaista vain kymmenen prosenttiakeskustelee ay-asioista luottamusmie-hen kanssa vähintään muutaman ker-ran kuukaudessa.


Joka toinen tekee töitä alle 30hengen työpaikallaYritysrakenteen muutos on jatkunut1990-luvulla, ja kehitys on suosinutpieniä työpaikkoja. Alle 30 henkilöntyöpaikoilla töitä tekevien määrä onkasvanut siten, että nyt 49 prosenttiatekee töitä niissä, kun vastaava osuusvuonna 1990 oli 45 prosenttia. Vastaa-vasti 30 henkilöä suurempien työpaik-kojen osuus on supistunut. Kaikkeinvoimakkaimmin kasvu on painottunutns. mikroyrityksiin, joissa työntekijöitäon vähemmän kuin 10.

Eniten mikroyritykset työllistävätyksityisillä palvelualoilla, missä niidentyöllistämisosuus on 36 prosenttia.Teollisuudessa vastaava osuus on

puolta pienempi. Julkisen sektorin työpaikka-rakenne muistuttaa yksityisen sektorin raken-netta. Molempien sektorien työvoimasta puolettekee töitä alle 30 henkilön työpaikoilla. Teol-lisuudessa suuret ja keskisuuret työpaikat työl-listävät selvästi enemmän. Teollisuuden työvoi-masta 43 prosenttia työskentelee yli 100 hen-gen työpaikoilla ja yli 500 hengen työpaikoil-lakin 17 prosenttia.

Naiset ovat valikoituneet miehiä useamminpienille työpaikoille. Ainakin osittain tämä joh-tuu siitä, että naiset ovat selvänä enemmistö-nä julkisella sektorilla ja yksityisillä palvelu-aloilla, missä myös pienet työpaikat yleensäovat. Suurilla, yli 500 hengen työpaikoilla mie-hiä on kaksinkertainen määrä naisiin verrattu-na.


Myös kiinnostus työnantajan asioihinheikentynytEräänlaisen sivullisuuden kasvu näkyy siinä,että hieman entistä pienempi osa jäsenistöstä onkiinnostunut työnantajansa asioista, kutentuottavuudesta, kannattavuudesta, tilinpäätök-sistä ja suunnitelmista. Kun viisi vuotta sitten62 prosenttia ilmoitti olevansa kiinnostunuttyönantajansa asioista, vastaava osuus on nyt55 prosenttia. Toisaalta ei lainkaan kiinnostu-neiden joukko ei ole vastaavasti kasvanut, vaaneniten on kasvanut vain jonkin verran kiinnos-tuneiden joukko. Heitä on nyt yli kolmasosa jä-senistöstä.

Vähäinen kiinnostus työnantajan asioihin onkuin kiveen kirjoitettu. Suhtautuminen vaihte-lee hyvin vähän jäsenten tai työpaikan ominai-suuksien mukaan. Iän karttuessa kiinnostusnäyttää jonkin verran kasvavan, mutta tämäkin

vaatimaton kasvu tyrehtyy jo ikäryh-mässä 35-44 vuotta, jonka jälkeenkiinnostus taas hiipuu. Jonkin verrankiinnostusta kuitenkin selittää koulu-tus, sekä peruskoulutus että erityises-ti ammatillinen koulutus. Hyvin kou-lutetut ihmiset ovat yleensä muitakiinnostuneempia lähes kaikista asi-oista, niin myös työnantajansa asiois-ta.

Parhaiten kiinnostusta selittää työ-suhteen muoto. Osa-aikaista tai mää-räaikaista työtä tekevät ovat huomat-tavasti vähemmän kiinnostuneitatyönantajansa asioista kuin muut. Si-ten epätyypillisten työsuhteiden li-sääntyminen näyttäisi johtavan siihen,että työntekijät ovat yhä vähemmänkiinnostuneita työnantajansa asioista.


Joka kuudennella ei yhteisiätavoitteita johdon kanssaTyöpaikan johdon ja vastaajien asen-teissa ei ole tapahtunut muutoksia vii-meisten viiden vuoden aikana. Edel-leen 27 prosenttia vastaajista kokee,että työpaikan johdolla ja vastaajallaon yhteiset toiminnan tavoitteet, 56prosenttia kokee ne osittain samoiksija 15 prosenttia on sitä mieltä, ettätyöpaikan johdolla ja vastaajalla ei olelainkaan yhteisiä tavoitteita.

Myös sektoreiden väliset erot ovatsäilyneet. Yksituumaisuus on edelleensuurinta yksityisillä palvelualoilla,

missä joka kolmas vastaaja kokee toiminnantavoitteet yhteisiksi. Heikointa yksimielisyys onteollisuudessa, missä joka neljäs vastaaja on sa-moilla linjoilla työpaikan johdon kanssa. Jul-kisella sektorilla 29 prosenttia vastaajista kokeetoiminnan tavoitteet yhteisiksi.

Yhteiset tavoitteet näyttävän myös edellyt-tävän sitä, että työsuhde on vakituinen. Osa-ai-katyössä ja määräaikaista työtä tekevien jou-kossa yhteiset tavoitteet työnantajan kanssalöytyvät selvästi harvemmin. Siten epäsäännöl-listen työsuhteiden yleistyminen näyttäisi syö-vän pohjaa siltä kauniilta ajatukselta, että kaik-ki kokisivat olevansa samassa veneessä.

8 TYÖPAIKKA


Johdon asenteissa toivomisen varaaTyöntekijöiden arviot siitä, miten työpaikanjohto suhtautuu alaisiinsa, ovat viimeisten vii-den vuoden aikana muuttuneet hyvin vähän.Valtaosa vastaajista arvioi työpaikan johdonluottavan alaisiinsa, vaikka tehokkuuden näh-däänkin edelleen ajavan kaiken edelle. Muidenasioiden suhteen näkemykset jakautuvat siten,että tilanteiden voi arvioida runsaastikin vaih-televan työpaikkojen välillä. Yhtä hallitsevaakulttuuria ei siis ole olemassa.

Kolmasosalla työpaikoista johdon otaksutaanarvostavan työntekijöitä, vajaalla viidenneksel-lä työpaikoista taas ollaan aivan toista mieltä.Neljäsosalla työpaikoista johdon arvioidaanhuolehtivan kehitysmahdollisuuksista, muttayhtä monella työpaikalla ollaan päinvastaistamieltä. Kolmanneksella työpaikoista johdon ar-vioidaan arvostavan koulutusta ja henkilöstö-

suunnittelua. Vajaalla viidenneksellätyöpaikoista ollaan täysin toista miel-tä. Samalla tavalla jakautuvat työpai-kat myös sen suhteen, miten johdonarvioidaan arvostavan työpaikan viih-tyvyyttä.

Työpaikan koolla ja kiinnostuksel-la työnantajan asioista on merkitystätyöpaikan johdon ja työntekijän väli-sessä suhteessa. Pienillä työpaikoillatyönantajan arvioidaan enemmän ar-vostavan ja luottavan alaisiinsa, mut-ta vähättelevän henkilöstö- ja koulu-tussuunnittelua, ja asettavan tehok-kuuden kaiken edelle. Kiinnostus työn-antajan asioista siten kuin edellä mää-riteltiin näyttää myös saavan vastinet-ta työpaikan paremmissa henkilöstö-suhteissa.


Työpaikan pysyvyys onpysynyt tärkeimpänätavoitteenaKun vastaajia pyydettiin yhdeksänvaihtoehdon joukosta valitsemaanasia, jota eniten tavoittelee työssään,ehdoton ykkönen oli työpaikan pysy-vyys ja varmuus. Se oli joka toisenvastaajan tärkein asia. Ennen vuotta1995 työpaikan pysyvyys ei ollut ko-vinkaan tärkeä tavoite. Vielä vuonna1990 tärkein tavoite oli hyvä palkka.Tässä suhteessa tilanne on siis olennai-sesti muuttunut.

Hyvä palkka- ja ansiotaso sijoittuinyt toiseksi. Tärkeimpänä tavoittee-naan sitä piti joka neljäs vastaaja, ku-

ten piti myös viisi vuotta sitten. Kolmanneksituli työn mielenkiintoisuus ja vaihtelevuus, jotatärkeimpänä tavoitteenaan piti nyt 12 prosent-tia vastaajista. Loput kuusi vaihtoehtoa olivatmarginaalisia, sillä niitä piti tärkeimpänä vainjoka kymmenes vastaaja.

Tavoitteet määräytyvät varsin pitkälle am-matillisen koulutuksen mukaan. Vastaajat, joillaei ole lainkaan ammatillista koulutusta, pitäy-tyvät 80-prosenttisesti kahden tärkeimmän ta-voitteen takana. Opisto-, yliopisto- tai korkea-koulututkinnon suorittaneilla on muitakin ta-voitteita. Joka viides opistotutkinnon suoritta-nut ja joka kolmas yliopisto- tai korkeakoulu-tutkinnon suorittanut pitää tärkeimpänä tavoit-teenaan työn mielenkiintoisuutta ja vaihtele-vuutta.


Koulutussuunnitelmia haudotaanAjatukset omasta tulevaisuudesta ovat likimainsamat kuin 1995. Tyypillinen SAK:lainen ei olehuolissaan tulevaisuudestaan, vaikka neljäsosapelkääkin, ettei ole tarpeeksi kyvykäs tulevai-suuden työmarkkinoilla. Vielä hieman suurempiosa pelkää jäävänsä työttömäksi. Nämä uhka-kuvat korostuvat naisilla, iäkkäillä, heikostikoulutetuilla ja suurten työpaikkojen työnteki-jöillä. Nämäkin huolet liittynevät siis suureltaosin työpaikkarakenteen muutokseen, jossasuuria työpaikkoja pilkotaan, yhtiöitetään, jahankintoja suunnataan talon ulkopuolelle.

Nämä uhkakuvat ovat johtaneet siihen, ettäihmiset ovat alkaneet pohtimaan koulutustaan.Neljä vastaajaa kymmenestä voisi nyt hyvinkinajatella toista koulutusta itselleen. Joka kolmaskokee lisäkoulutuksen tarvetta nykyisessä työs-sään. Toista ammattia ovat pohtineet erityises-ti nuoret, hyvän ammatillisen koulutuksen

hankkineet ja lyhyen ajan nykyisentyönantajan palveluksessa toimineet.Ammatillisen lisäkoulutuksenkin har-kitsijoista löytyy nuoria henkilöitä,joilla ammatillinen koulutus jo nyt onhyvä ja joille oman yrityksen perusta-minenkaan ei ole vieras ajatus.

Joka kolmas vastaaja pelkää tervey-tensä heikkenemistä ja sitä, ettei siitäjohtuen pärjää nykyisessä työssään.Tämä uhkakuva korostuu henkilöillä,joilla on heikko perus- ja ammatillinenkoulutus sekä pitkä työsuhde nykyisentyönantajan palveluksessa. Tällaisetihmiset ovat pohtineet myös muitaenemmän työstä luopumisen vaihtoeh-toja. Keskimäärin joka viides ilmoittaa,että voisi hyvinkin ajatella lopettavan-sa työnteon.


Tulot jakautuvat tasaisemminkuin palkansaajillakeskimäärinVastaajia pyydettiin ilmoittamaanbruttoansiot keskimäärin kuukaudes-sa.33 Näistä ilmoituksista laskettuSAK:laisen palkansaajan keskikuukau-siansio oli 9750 markkaa, ja vakinais-ta kokopäivätyötä tekevän palkansaa-jan keskikuukausiansio 10 100 mark-kaa. Näin lasketut ansiot ovat varsinlähellä sitä tasoa, joka tulonjakotilas-ton tiedoista on laskettu SAK:laisille.34

Kun vakinaista kokopäivätyötä te-kevät palkansaajat asetetaan järjestyk-seen siten, että ensimmäisen viiden-nekseen asetetaan pienituloisimmat 20prosenttia ja viidenteen viidennekseensuurituloisimmat 20 prosenttia - ja

kaikki muut siihen välille - saadaan karkeakuva siitä, miten tasaisesti kuukausiansiot ja-kautuvat. Täysin tasaisen tulonjaon tilanteessakukin tulonsaajaviidennes saa viidenneksentuloista. Näin saatuja tuloksia voi sitten verra-ta siihen, miten tasaisesti tulot jakautuvat kai-killa Suomen palkansaajilla.35

Tulosten mukaan SAK:laisten palkansaajientulot jakautuvat selvästi tasaisemmin kuinmaassa keskimäärin. Pienituloisimmat 40 pro-senttia SAK:laisista saa 31 prosenttia kaikistaSAK:laisten tuloista. Koko maan palkansaajillavastaava osuus on neljä prosenttiyksikköä pie-nempi. Vastaavasti suurituloisimmat 20 pro-senttia SAK:laisista saa 28 prosenttia kaikistaSAK:laisten tuloista. Koko maan palkansaajillavastaava osuus on peräti kuusi prosenttiyksik-köä suurempi.

9 TULOT JA VELAT


Mieslisä on 18 prosenttiakuukausiansioistaSukupuolten väliset palkkaerot riippuvat siitä,mitä taustamuuttujia tarkastelussa otetaan huo-mioon. Jos vertaillaan vain keskipalkkoja, elimitään taustamuuttujista ei oteta huomioon,sukupuolten väliset palkkaerot ovat noin nel-jänneksen verran miesten eduksi. Naisten pal-kat ovat 73 prosenttia miesten palkoista, ja va-kituista kokopäivätyötä tekevien naisten palkat78 prosenttia miesten palkoista.

Osa sukupuolten välisistä palkkaeroista voikuitenkin johtua iästä, ammattiliiton jäsenyy-den kestosta (miehet ovat jäseninä kauemmin),koulutuksesta ja liittokohtaisista sopimuksista,joissa voi olla esimerkiksi ylityötyötunteihin,työvuoroihin ja työn laatuun liittyviä lisiä, jot-ka suosivat toista sukupuolta. Aidon mieslisänselvittäminen edellyttää näiden taustamuuttu-jien vakiointia. Vakioinnilla tarkoitetaan sel-laista tarkastelutapaa, jossa koulutus, ikä, jäse-nyyden kesto, liittoala jne. ovat samat kaikille

miehille ja naisille, eli ominaisuuksi-en erot eivät selitä palkkaeroa.

Kun ikä ja jäsenyysaika vakioidaan,palkkaerot vakituisessa kokopäivätyös-sä pienenevät kolmella prosenttiyksi-köllä. Toisaalta kun koulutus vakioi-daan, palkkaero kasvaa. Naisten mie-hiä parempi koulutus kaventaa puh-taasti sukupuoleen perustuvaa palkka-eroa. Liittoalan lisääminen tarkaste-luun kuvaa tilannetta, jossa kaikillaliittoaloilla maksettaisiin samalla ta-valla. Jos näin olisi, miesten ja nais-ten välinen palkkaero supistuisi kuusiprosenttiyksikköä 19 prosenttiin.36

Kun lopuksi vakioidaan sivutyöt, joi-ta miehet tekevät naisia enemmän,”mieslisä” supistuu 18 prosenttiin. Toi-sin sanoen, kun taustamuuttujat vaki-oidaan, naisten kuukausiansiot ovat 85prosenttia miesten palkoista.37


Elinkaaritulojen huippuikäryhmässä 45-54 vuottaKun SAK:lainen nuori aloittaa työnsä,hänen kuukausiansionsa on noin 8000markkaa kuukaudessa. Sen jälkeen hä-nen kuukausiansionsa nousee iänmyötä kolmanneksen aina ikäryhmään45-54 vuotta, jolloin hänen ansionsaovat keskimäärin 10 400 markkaa. Tä-män jälkeen hänen kuukausiansionsaei enää kasva, vaan supistuu muuta-man satasen verran. Se että kuukausi-ansio viimeisten työvuosien aikana su-pistuu johtunee pääosin siitä, että työ-panoskin supistuu.

Elinkaaritulojen kehitys riippuuluonnollisesti henkilön koulutusastees-ta, eli siitä kuinka pitkäkestoinen hä-nen koulutuksensa on ollut. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden elin-kaaritulot kasvavat hyvin suoraviivai-

sesti yli koko elinkaaren. Ikäryhmästä alle 25vuotta ikäryhmään yli 54 vuotta keskimääräi-nen kuukausiansio kasvaa noin 60 prosenttia.Se että kuukausiansio eivät työelämän ehtoos-sakaan taitu, viittaa siihen että työpanos käy-tetään yleensä täysimääräisesti aina eläkepää-tökseen saakka.

Perusasteen ja keskiasteen tutkinnon suorit-taneiden palkat kasvavat selvästi hitaammin, jakääntyvät naisilla laskuun ikäryhmässä yli 54vuotta. Taittuma on tosin nähtävissä myös pe-rusasteen tutkinnon suorittaneilla miehillä. Su-kupuolesta riippumatta keskiasteen tutkinnonsuorittaneiden palkkakehitys ei näyttäisi suu-resti poikkeavan perusasteen tutkinnon suorit-taneiden palkkakehityksestä. Tällainen suorapalkkavertailu voi kuitenkin aliarvioida koulu-tuksen merkitystä. Kun taustamuuttujat vakioi-daan, keskiasteen tutkinnon ja suotuisan tulo-kehityksen välinen yhteys vahvistuu, kuten seu-raavasta tarkastelusta ilmenee.


Kuukausiansiot kasvavatkoulutusasteen noustessaMitä hyötyä koulutuksesta sitten on ollut, kunlisäkoulutuksen hyötyä verrataan vain perusas-teen koulutuksen suorittaneiden kuukausiansi-oihin, ja kun tuloksiin vaikuttavat taustamuut-tujien, kuten sukupuolen, iän, liittoalan jne.vaikutus poistetaan?38 Tulosten mukaan koulu-tus kannattaa sitä paremmin, mitä pidemmästäkoulutuksesta on kysymys. Keskimäärin yksilisävuosi koulutusta nostaa kuukausipalkkaanoin kaksi prosenttia.39

Ylemmän korkea-asteen koulutuksen saanei-den palkat ovat keskimäärin 28 prosenttia -miehillä peräti 35 prosenttia ja naisilla 21 pro-senttia - suuremmat kuin vertailuryhmällä, joil-la koulutusta on korkeintaan yhdeksän vuotta.Siten yliopisto- tai korkeakoulututkinnon taisiihen rinnastettavan opintomäärän suorittami-sesta palkitaan lähes 30 prosenttia korkeammal-la kuukausiansiolla koko työuran ajan.40

Alemman korkea-asteen koulutus,johon lasketaan mm. kaikki opistota-son koulutus, nostaa palkkatasoa yh-deksän prosenttia yli vertailuryhmänpalkkatason. Toisaalta hyöty poikkeaasukupuolen mukaan naisten eduksi.Miesten hyöty alemman korkea-asteenkoulutuksesta on vain seitsemän pro-senttia kun se naisilla on kymmenenprosenttia.

Hyöty keskiasteen koulutuksesta onjo huomattavasti pienempi, vain neljäprosenttia, eikä eroa sukupuolen mu-kaan ole. Siten perusasteen ja keskias-teen koulutuksen saaneiden kuukausi-ansiot ovat varsin lähellä toisiaan, kunsukupuolen, iän, liittoalan jne. vaiku-tus vakioidaan.41 Suurin vaikutusnäyttäisi olevan liittoaloilla, joiden vä-liset palkkaerot liittyvät koulutukseenvain osittain.


Kotitalouksien velat 120 000markkaaKotitalouksien velat ovat viimeistenviiden vuoden aikana vähentyneet 13prosentilla. Kun keskivelka vuonna1995 oli 138 000 markkaa, niin nyt seon 120 000 markkaa. Valtaosin tämäon seurausta siitä, että kokonaan ve-lattomien kotitalouksien määrä onkasvanut 38 prosentista 41 prosenttiin.Suurivelkaisia kotitalouksia, joilla vel-kaa on yli 300 000 markkaa on nytjopa enemmän kuin viisi vuotta sitten.Tämän ryhmän koko on nyt yhdeksänprosenttia. Kun keskivelka lasketaanvain velallisista, huomataan että kes-kivelka on viimeisten viiden vuodenaikana noussut 140 000 markasta 160000 markkaan.

Suurten velkojen takaa löytyy vastaajia, joi-den perheessä on alaikäisiä lapsia. Ikäryhmit-täisessä tarkastelussa nämä velalliset paikantu-vat ikäryhmään 25-34 vuotta ja osittain sitävanhempaan ikäryhmään 35-44 vuotta. Koko-naan velattomia vastaajia löytyy eniten kahdes-ta ikäryhmästä, alle 25-vuotiaista, jotka eivätvielä ole ehtineet velkaantua, ja yli 54-vuoti-aista, jotka ovat ilmeisesti jo velkansa maksa-neet.

Vastaajan velkataakka ei kuitenkaan näytävaikuttaneen siihen, mitä asioita vastaaja työs-sään asioita eniten tavoittelee. Esimerkiksi suu-resti velkaantuneet eivät näytä muita enemmäntavoittelevan hyvää palkka- ja ansiotasoa. Suu-resti velkaantuneet eivät myöskään muitaenemmän pelkää jäävänsä työttömiksi. Pelko onpikemminkin velattomien puolella.


Asplund, Rita (2000). Inhimillinen pääoma ja pal-kat Suomessa: Paluu perusmalliin. Elinkeino-elämän tutkimuslaitoksen keskusteluaiheita nro721.

Asplund, Rita (1994). Teollisuuden työntekijöidenpalkat ja inhimillinen pääoma.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen keskustelu-aloitteita nro 484.

Erkkilä, Marja (1995). Tietoa, toimintaa, turvalli-suutta. SAK:n liittojen jäsentutkimus 1995.

Etätyö. Seminaariraportti. 14.6.2000 Kiljavanopisto. EURO-telework projekti.

Heinonen, Sirkka (1998). Suomalaisen etätyöpo-tentiaalin analyysi. ESR-julkaisu 34/98.

Helin, Jyrki (2000). Sukupolvet vaihtuvat.SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen jäsen- jajärjestörakenteen muutoksia 1980-luvun alus-ta vuoteen 2010.

Helin, Jyrki – Erkkilä, Marja (1990). 90-luvunpalkkatyöläinen. Tutkimus SAK:n liittojen jä-senistön rakenteesta, suhteesta työhön ja työ-aikaan. SAK:n järjestötutkimus 1990 – ensim-mäinen osaraportti.

Helin, Jyrki – Erkkilä, Marja (1990). 90-luvunpalkkatyöläinen. Tutkimus SAK:n liittojen jä-senten yhteiskunnallisista kannanotoista jasuhteesta ammattiyhdistystoimintaan. SAK:njärjestötutkimus 1990 – toinen osaraportti.

Julkunen, Raija – Nätti, Jouko (1997). Työn jaka-minen. Moraali, talous, politiikka. Vastapaino.

Kehälinna, Heikki – Melin, Harri (1985). Tarpeis-ta toimintaan. Jäsenten suhde ja käsityksetSAK:laisesta ammattiyhdistysliikkeestä. SAK:njärjestötutkimusprojekti 1984.

Kehälinna, Heikki – Melin, Harri (1985).Työtä työlle. Tutkimus SAK:n jäsenis-tön sosiaalisesta koostumuksesta jasuhteesta työhön. SAK:n järjestötut-kimusprojekti 1984.

Koistinen, Pertti (1999). Työpolitiikanperusteet. WSOY.

Laukkanen, Erkki (1998). Tulevaisuustyöpaikoilla. SAK:n ennakointihanke.ESR-julkaisu 38/98.

Suikkanen, Asko - Linnakangas, Ritva(1998). Uusi työmarkkinajärjestys?Sitran tutkimuksia nro 182.

Työehtosopimus 2000. Muutoshaasteetmenestystekijöiksi. Raportti työehto-järjestelmän kehitysprojektista. Graa-fisen Teollisuuden Liitto ja Viestintä-alan ammattiliitto.

Lehto, Anna-Maija – Sutela, Hanna(1998). Tehokas, tehokkaampi, uupu-nut. Työolotutkimusten tuloksia1977-1997. Tilastokeskus. Työmark-kinat 1998:12.

Työvoima 2017. Työllisyys ja hyvin-vointi uuden vuosituhannen vaihtees-sa. Loppuraportti. Työministeriöntyöpoliittinen tutkimus 200.

Töttö, Pertti (2000). Pirullisen positivis-min paluu. Laadullisen ja määrällisentarkastelua. Vastapaino.

Vartiainen, Juhana (1998). Naisten jamiesten palkkaero metalliteollisuu-dessa. Palkansaajien tutkimuslaitok-

sen tutkimuksia nro 2.

KIRJALLISUUS

84 - Muutoksen tekijät84 - Muutoksen tekijät

Tilastokeskus keräsi vuoden 2000 tam-mi-helmikuussa aineiston SAK:n liitto-jen jäsentutkimukseen. Tutkimus to-teutettiin suomen– ja ruotsinkielisenäpostikyselynä. Lomakkeet postitettiinviikolla 2 ja muistutuskortti viikolla 3.Lomakekarhu lähetettiin viikolla 6.

SAK ry toimitti liittojen jäsenrekis-tereistä poimitun otoksen tilastokes-kukselle. Otoskoko oli 16 255 henkilöä.Edustettuina olivat kaikki SAK:n jä-senliitot pois lukien Rautatievirka-miesliitto, Suomen Sosiaalidemokraat-tinen Sanomalehtimiesliitto sekä Ylei-nen Lehtimiesliitto.

Kyselylomakkeen laajuus oli samaasuuruusluokkaa kuin vuoden 1995 jä-sentutkimuksessa. Lomakkeen lopussaoli lisäkysymyksiä luottamushenkilöil-le. Lisäksi Liikealan ammattiliiton ja

Paperiliiton jäsenille oli lisäkysymyksiä. SAKsai tallennetun aineiston käyttöönsä koko ai-neiston osalta spss-tiedostona sekä liittojenosalta ascii -tiedostoina.

Hyväksyttyjä vastauksia saatiin 9948 kappa-letta, joten vastausprosentiksi muodostui noin61 prosenttia (taulukko 1). Tätä voidaan pitäävarsin hyvänä tuloksena postikyselylle. Posti-kyselyssä on vaikea saada tarkkaa syytä kados-ta, sillä valtaosalta vastaamattomia ei saadaminkäänlaista tietoa.

Aineistoon tehtiin korjauksia, jotka johtuivattallennusvirheistä ja mm. epäloogisista vasta-uksista. Korjaukset tehtiin tiedostoon, jossa olimukana kaikille suunnattujen kysymysten li-säksi myös lisäkysymykset. Taustakysymystenosalta (liitto, syntymävuosi, sukupuoli) aineis-toa täydennettiin rekisteritiedoista, koska em.taustakysymyksiin vastattiin puutteellisesti.

LIITE 1: AINEISTO

Tutkimuksen kato, vastanneet ja vastausprosentti.Työvaihe N %

Alkuperäinen otos: 16255

Ylipeitto: 31

poissa työelämästä (eläkkeellä, työtön) 18

ei kuulu SAK:n liittoon 8

kuollut 5

Lopullinen otos: 16224 100

Kato: 6276 39

muuttanut / virheellinen osoite 49

sairas, ei jaksa vastata 5

kieltäytyy / ei kiinnosta 10

matkoilla 2

pettynyt SAK:n toimintaan 2

muu kieli 1

ei näe pientä tekstiä 1

vähän kokemusta, ei osaa sanoa 1

ei tavoitettu 6 205

Kyselyyn vastanneita: 9948 61

Muutoksen tekijät - 85Muutoksen tekijät - 85

LT 1: Liittojen jäsenet sektorin ja sukupuolen mukaan (%)LIITTO naiset miehet KAIKKI

TEOLLISUUS 25,9 64,0 46,6

Kemianliitto 2,9 3,5 3,2

Metallityöväen Liitto 6,7 22,9 15,5

Paperiliitto 1,6 7,1 4,6

Puu- ja erityisalojen liitto 2,8 6,5 4,8

Rakennusliitto 0,4 13,2 7,3

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 5,0 3,2 4,0

Sähköalojen ammattiliitto 0,3 4,7 2,7

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto 3,3 0,4 1,7

Viestintäalan ammattiliitto 2,9 2,5 2,7

YKSITYISET PALVELUALAT 36,8 23,6 29,7

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto 0,2 0,5 0,4

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 1,3 7,4 4,6

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto 8,0 1,6 4,5

Ilmailualan Unioni 0,3 0,4 0,3

Kiinteistötyöntekijäin Liitto 2,0 0,7 1,3

Liikealan ammattiliitto 20,5 4,7 11,9

Postiliitto 2,1 2,7 2,4

Rautatieläisten Liitto 0,4 2,6 1,6

Suomen Merimies-Unioni 0,8 1,1 0,9

Suomen Muusikkojen Liitto 0,2 0,4 0,3

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 1,0 1,0 1,0

Veturimiesten liitto 0,5 0,3

JULKINEN SEKTORI 37,3 12,4 23,8

Kunta-alan ammattiliitto 33,9 9,3 20,6

Merivartioliitto 0,1 0,0

Tulliliitto 0,1 0,2 0,1

Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 3,1 2,6 2,8

Vankilavirkailijain Liitto 0,1 0,2 0,2

KAIKKI YHTEENSÄ 100,0 100,0 100,0

LIITTOJEN JÄSENET YHTEENSÄ* 490635 582673 1077982

* Miesten ja naisten määrät on laskettu otoksesta,

jossa 40 vastaajaa ei sukupuoltaan kertonut.

LIITE 2: LIITETAULUKOT


LT 2: Ammatillinen koulutus liiton mukaan (%)LIITTO Ei mitään Kurssi Opp- Amm. Opisto Yli- Muu

sopimus koulu opisto

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 31 20 1 38 6 2 2

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto 12 16 4 50 12 3 3

Kemianliitto 34 17 2 40 6 1 1

Kiinteistötyöntekijäin Liitto 34 25 2 33 6 1 0

Kunta-alan ammattiliitto 15 22 4 42 13 2 3

Liikealan ammattiliitto 25 14 4 36 17 2 3

Metallityöväen Liitto 20 19 2 51 5 1 2

Paperiliitto 25 14 2 52 5 0 1

Postiliitto 21 37 1 32 5 2 2

Puu- ja erityisalojen liitto 28 20 2 42 5 1 2

Rakennusliitto 25 21 3 47 4 0 1

Rautatieläisten Liitto 16 36 3 39 4 0 2

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 34 13 4 40 6 2 1

Sähköalojen ammattiliitto 10 11 4 70 3 0 1

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 19 16 3 35 17 8 3

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto 24 27 3 38 5 2 2

Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 19 21 2 36 16 5 1

Viestintäalan ammattiliitto 23 6 22 35 12 1 1

KAIKKI YHTEENSÄ 22 18 4 42 9 2 2


LT 3: Tärkein syy ammattiliittoon kuulumiselle liiton mukaan (%)LIITTO A B C D E F G









Postiliitto 39 40 11 4 1 1 5











A = Etujen ajaminen

B = Työttömyysturva

C = Turvallisuutta elämään

D = ay-liikkeen yhteiskunnalliset tavoitteet

E = Työtoveritkin kuuluvat

F = Käytännön pakko

G = Työpaikan työolojen kehittäminen


LT 4: Ay-liikkeen järjestämään koulutukseen osallistuminen liiton mukaan (%)LIITTO ay-liikkeen

opistoissa muualla YHTEENSÄ

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 9 8 14

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto 8 11 16

Kemianliitto 14 14 22

Kiinteistötyöntekijäin Liitto 7 11 15

Kunta-alan ammattiliitto 16 19 28

Liikealan ammattiliitto 6 12 14

Metallityöväen Liitto 12 15 21

Paperiliitto 20 18 26

Postiliitto 16 19 26

Puu- ja erityisalojen liitto 9 13 18

Rakennusliitto 13 10 20

Rautatieläisten Liitto 18 16 27

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 12 10 17

Sähköalojen ammattiliitto 15 21 30

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 12 13 19

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto 9 13 18

Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 17 22 29

Viestintäalan ammattiliitto 16 12 22

KAIKKI YHTEENSÄ 12 14 21

Luvut kertovat kuinka monta prosenttia liiton jäsenistä on joskus osallistunut ay-koulutuk-

seen ay-liikkeen opistoissa järjestettyyn koulutukseen, muualla järjestettyyn koulutukseen ja

yhteensä ay-liikkeen opistoissa tai muualla. Siten sarakkeen yhteensä luvusta on poistettu

päällekkäinen koulutus. Kaikista jäsenistä viisi prosenttia jäsenistöstä on osallistunut ay-

koulutukseen sekä ay-liikkeen opistoissa että muualla. (Tarkemmin: 12+14-21=5).


LT 5: Osallistunut vähintään kerran viimeisten 12 kuukauden aikana (%)LIITTO Ammattiosaston Tiedotus- Virkistys-

tms. kokouksiin tilaisuuksiin tilaisuuksiin

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 20 13 20

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan liitto 12 11 14

Kemianliitto 25 14 28

Kiinteistötyöntekijäin Liitto 11 4 9

Kunta-alan ammattiliitto 25 21 31

Liikealan ammattiliitto 9 8 10

Metallityöväen Liitto 22 17 25

Paperiliitto 33 24 37

Postiliitto 39 27 29

Puu- ja erityisalojen liitto 17 17 30

Rakennusliitto 16 13 17

Rautatieläisten Liitto 49 25 39

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 23 14 25

Sähköalojen ammattiliitto 47 20 22

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 19 11 17

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto 20 13 26

Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 35 22 30

Viestintäalan ammattiliitto 25 15 26

KAIKKI 23 16 24


LT 6: Osallistumista estävät tai vaikeuttavat syyt liiton mukaan (%)LIITTO 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 1 10 5 10 3 4 14 31 3 2 2 9 5

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto 2 12 6 3 3 5 16 27 6 1 2 11 6

Kemianliitto 2 11 6 10 5 6 14 17 8 3 2 13 5

Kiinteistötyöntekijäin Liitto 3 14 4 5 6 7 20 11 5 6 1 7 11

Kunta-alan ammattiliitto 2 9 5 8 5 7 19 16 7 1 1 14 6

Liikealan ammattiliitto 1 10 8 6 5 7 16 19 4 3 3 11 8

Metallityöväen Liitto 2 12 7 13 5 6 13 15 4 2 2 13 7

Paperiliitto 2 8 2 15 3 3 9 25 13 0 1 12 7

Postiliitto 3 13 5 8 5 11 11 13 10 2 2 10 7

Puu- ja erityisalojen liitto 4 11 8 15 2 8 12 12 4 3 1 12 10

Rakennusliitto 2 14 6 14 3 5 17 8 10 2 2 9 9

Rautatieläisten Liitto 2 13 3 13 2 10 7 23 8 2 1 11 5

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 1 11 6 10 3 2 20 21 5 2 2 12 7

Sähköalojen ammattiliitto 1 16 4 15 4 7 14 8 6 2 2 13 8

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 1 18 7 6 2 4 13 15 4 3 2 17 8

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto 2 18 10 6 5 7 19 6 7 3 2 10 5

Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 2 17 6 10 3 9 14 9 6 3 1 15 6

Viestintäalan ammattiliitto 1 9 7 10 6 7 15 15 6 2 2 16 6

KAIKKI YHTEENSÄ 2 12 6 10 4 6 15 17 6 2 2 12 7

1 = perheestä joku muu osallistuu

2 = pitkät matkat

3 = ei kiinnosta / ei tärkeää

4 = liian puoluepoliittista

5 = perheolot estävät

6 = ei voi vaikuttaa

7 = työn jälkeen ei jaksa osallistua

8 = työajat estävät

9 = sisäänpäin lämpiävää

10 = ammattiosasto ei järjestä toimintaa

11 = työnantaja ei suhtaudu myönteisesti

12 = muut syyt

13 = en osaa sanoa


LT 7: Ay-liikkeen näkyvyys työpaikkatasolla (paljon ja jossain määrin -%)42

LIITTO A B C D E F G



Kemianliitto 77 74 74 74 75 70 86




Metallityöväen liitto 77 75 76 76 78 66 84

Paperiliitto 90 77 75 75 79 68 91

Postiliitto 55 66 72 72 71 57 75



Rautatieläisten liitto 65 72 79 79 77 60 86




Tekstiili- ja Vaatetustyöväen liitto 74 70 70 70 71 70 87



KAIKKI YHTEENSÄ 70 69 69 71 68 61 80

A = palkkausasioissa

B = sosiaalisten etujen parantamisessa

C = työaika-asioissa

D = työolojen parantamisessa

E = työvoima-asioissa (lomautukset, irtisanomiset, ulkopuolisen työvoiman käyttö jne.)

F = jäsenhankinnassa

G = ay-asioista tiedottamisessa


LT 8: Liittotasolla sovittavat asiat liiton ja asian mukaan (%)43

LIITTO A B C D E F

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 57 52 71 47 33 54

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto 45 55 68 45 34 51

Kemianliitto 42 50 64 36 30 52

Kiinteistötyöntekijäin Liitto 44 48 60 32 27 43

Kunta-alan ammattiliitto 48 50 54 29 25 42

Liikealan ammattiliitto 51 49 67 41 34 49

Metallityöväen Liitto 44 50 68 43 31 52

Paperiliitto 52 60 73 49 45 69

Postiliitto 56 60 72 37 30 54

Puu- ja erityisalojen liitto 42 47 61 39 28 50

Rakennusliitto 41 45 66 41 38 56

Rautatieläisten Liitto 60 62 75 51 33 53

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 48 55 66 37 24 49

Sähköalojen ammattiliitto 47 53 71 45 32 60

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 42 50 61 37 29 49

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto 47 52 64 38 27 50

Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 42 49 61 31 27 51

Viestintäalan ammattiliitto 44 49 68 34 27 49

KAIKKI YHTEENSÄ 47 51 65 39 31 51

A = palkankorotuksista

B = palkanalennuksista, joka ei alita TES:n vähimmäispalkkaa

C = lomarahojen heikennyksistä

D = ylityökorvauksista

E = työaikoihin liittyvistä parannuksista

F = työaikoihin liittyvistä heikennyksistä


LT 9: SAK:n tärkeimmät tehtävät liiton mukaan (tärkeysjärjestys: 1 = tärkein,

2 = toiseksi tärkein, 3 = kolmanneksi tärkein … 15 = vähiten tärkein vaihtoehdoista A-O)1

LIITTO A B C D E F G H I J K L M N O

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 4 1 10 5 7 15 8 13 9 11 12 2 6 3 14

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto 2 1 11 6 4 15 9 13 8 10 12 3 7 5 14

Kemianliitto 2 1 10 5 6 15 8 12 9 11 13 3 7 4 14

Kiinteistötyöntekijäin Liitto 2 1 11 5 8 15 7 12 9 10 13 3 6 4 14

Kunta-alan ammattiliitto 2 1 11 5 8 15 7 12 9 10 13 3 6 4 14

Liikealan ammattiliitto 2 1 11 6 5 15 9 13 8 10 12 4 7 3 14

Metallityöväen Liitto 2 1 11 5 7 15 8 13 9 10 12 3 6 4 14

Paperiliitto 3 1 10 9 8 14 5 13 6 11 12 2 7 4 15

Postiliitto 2 1 10 6 5 15 8 14 7 11 13 3 9 4 12

Puu- ja erityisalojen liitto 3 1 10 5 7 15 8 12 9 11 13 2 6 4 14

Rakennusliitto 3 1 10 5 7 15 8 12 9 11 13 2 6 4 14

Rautatieläisten Liitto 2 3 12 5 9 15 7 14 8 11 13 1 6 4 10

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 2 1 10 5 6 15 8 12 9 11 13 3 7 4 14

Sähköalojen ammattiliitto 2 1 11 6 8 14 7 13 9 10 12 3 5 4 15

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 3 1 11 6 5 15 7 13 9 10 12 2 8 4 14

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto 2 1 9 6 5 15 10 14 8 11 13 3 7 4 12

Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 2 1 12 6 5 15 9 14 7 11 13 3 8 4 10

Viestintäalan ammattiliitto 2 1 11 6 5 14 8 13 7 9 12 3 10 4 15

KAIKKI YHTEENSÄ 2 1 11 7 5 15 9 14 8 10 13 3 6 4 12

A = taistella työttömyyttä vastaan

B = puolustaa työttömyysturvaa

C = mahdollistaa mahdollisimman korkea palkka jäsenille

D = tasoittaa suuri- ja pienituloisten palkkaeroja

E = tasoittaa miesten ja naisten välisiä palkkaeroja

F = lyhentää työaikaa

G = parantaa työympäristöä, työoloja ja työsuojelua

H = kehittää jäsenten työn sisältöä mielenkiintoisemmaksi ja kehittävämmäksi

I = taistella osa-aikaistamista ja määräaikaistamista vastaan

J = parantaa jäsenen koulutus-, jatkokoulutus- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia

K = lisätä jäsenten osallistumismahdollisuuksia oman työn suunnittelussa

L = puolustaa eläke-etuja

M = puolustaa lapsiperheiden toimeentuloa ja palveluita

N = huolehtia siitä, että palkansaajien verotus pysyy kohtuullisella tasolla

O = puolustaa kunnan ja valtion palveluita

1 Tärkeysjärjestys on saatu siten, että kunkin kohdan vastausvaihtoehdoista 1,2,3 ja 4 on laskettu keskiarvo, ja

asetettu asiat A-O järjestykseen siten, että pienin keskiarvo kuvaa tärkeintä asiaa ja suurin keskiarvo vähiten

tärkeintä asiaa.


LT 10: Tärkeimmät jäsenpalvelut liiton mukaan (tärkeysjärjestys: 1 = tärkein, 2 =

toiseksi tärkein, 3 = kolmanneksi tärkein … 12 = vähiten tärkein vaihtoehdoista A-L)2

LIITTO A B C D E F G H I J K L

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 11 9 7 5 1 6 2 10 3 4 12 8

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto 11 8 4 6 1 7 2 9 5 3 12 10

Kemianliitto 12 7 5 6 1 8 3 9 2 4 11 10

Kiinteistötyöntekijäin Liitto 12 10 7 6 1 5 2 9 3 4 11 8

Kunta-alan ammattiliitto 12 8 5 7 1 6 3 9 2 4 10 11

Liikealan ammattiliitto 11 8 7 5 1 4 2 10 6 3 12 9

Metallityöväen Liitto 11 8 4 6 1 7 3 10 2 5 12 9

Paperiliitto 12 7 4 6 1 11 3 8 2 5 10 9

Postiliitto 10 7 5 6 1 9 3 8 2 4 12 11

Puu- ja erityisalojen liitto 12 9 6 5 1 7 3 10 2 4 11 8

Rakennusliitto 11 10 7 6 1 3 2 9 4 5 12 8

Rautatieläisten Liitto 10 8 3 4 1 12 6 7 2 5 9 11

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 12 9 7 5 1 6 2 10 3 4 11 8

Sähköalojen ammattiliitto 11 7 2 6 1 8 3 10 4 5 12 9

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 10 7 4 3 1 8 2 11 5 6 12 9

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto 12 8 7 5 1 6 3 10 2 4 11 9

Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 11 7 5 6 1 8 2 10 4 3 12 9

Viestintäalan ammattiliitto 11 7 4 6 1 8 2 10 3 5 12 9

KAIKKI YHTEENSÄ 11 8 5 6 1 7 2 10 3 4 12 9

A = ammattiyhdistyskoulutus

B = yleissivistävä koulutus (esim. kielet, ATK, sosiaalipolitiikka, elämän hallinta)

C = ammatillinen jatko- ja täydennyskoulutus

D = oikeusaputoiminta

E = työttömyyskassapalvelut

F = liiton aluetoimistopalvelut

G = liiton neuvonta- ja asiantuntijapalvelut

H = lomatoiminta

I = vakuutusturva

J = liiton lehti

K = erilaiset jäsenistölle suunnatut tapahtumat (retkeilypäivät, teatteriretket)

L = erilaiset ostoedut

2 Tärkeysjärjestys on saatu siten, että kunkin kohdan vastausvaihtoehdoista 1,2,3 ja 4 on laskettu keskiarvo, ja

asetettu asiat A-L järjestykseen siten, että pienin keskiarvo kuvaa tärkeintä asiaa ja suurin keskiarvo vähiten

tärkeintä asiaa.


LT 11: SAK:lainen työttömyys, työttömyyden kesto ja työvoimapoliittisiin toimenpi-teisiin osallistuminen liiton mukaan (% ja kuukausia)*LIITTO S30 S31 S32 S34a S34b S34c S34d









Postiliitto 10 17 49 4 0 0 0











*Sarakkeet viittaavat samannumeroiseen kysymykseen ja tarkoittavat seuraavaa:

S30 = työttöminä, työssä työllistämistuella tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa, % liiton

jäsenistä

S31 = työttömyyden keskimääräinen kesto liittoalalla, kuukausia

S32 = toistuvaistyöttömyyden kokeminen viimeisten viiden vuoden aikana, % liiton työttö-

mistä

S34a = työllistettynä työllistämistuella, % liiton työttömistä

S34b = työvoimapoliittisessa koulutuksessa, % liiton työttömistä

S34c = työharjoittelussa tai – kokeilussa työmarkkinatuella, % liiton työttömistä

S34d = omaehtoisessa koulutuksessa, % liiton työttömistä


LT 12: Epätyypilliset työsuhteet liiton mukaan (%)LIITTO Määrä- Osa- Muita 1) Monia 2) YHT.

aikaisia aikaisia

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 16 4 6 6 21

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto 32 22 8 15 47

Kemianliitto 16 4 1 4 17

Kiinteistötyöntekijäin Liitto 18 21 4 9 34

Kunta-alan ammattiliitto 28 9 3 9 31

Liikealan ammattiliitto 21 28 3 9 43

Metallityöväen Liitto 12 2 1 2 12

Paperiliitto 9 1 0 0 10

Postiliitto 12 13 2 4 23

Puu- ja erityisalojen liitto 24 3 1 4 25

Rakennusliitto 36 3 2 4 37

Rautatieläisten Liitto 5 1 1 2 5

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 18 5 1 4 20

Sähköalojen ammattiliitto 11 1 1 1 12

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 21 11 6 7 31

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto 30 11 3 14 30

Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 24 9 1 6 28

Viestintäalan ammattiliitto 13 8 2 5 18

KAIKKI YHTEENSÄ 21 9 3 6 26

1) Esim. erikseen työhön kutsuttava.

2) Tarkoitetaan tässä sitä, että henkilö voi esim. tehdä samanaikaisesti osa-aikaista ja

määräaikaista työtä.


LT 13: Työaikamuodot liiton mukaan (%)LIITTO Säänn. Säänn. 2-vuoro- 3-vuoro- muu

päivätyö ilta-, yö- työ työ

tai aamutyö





















LT 14: Työnantajan järjestämä ammatillinen koulutus liiton mukaan (päiviä ja prosentti)LIITTO 0 1-2 3-5 6-10 yli10





















LT 15: Työskentelee vähintään puolet työajasta… (%)LIITTO A B C D

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 42 80 61 62

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto 49 95 39 58

Kemianliitto 41 80 42 59

Kiinteistötyöntekijäin Liitto 43 73 66 67

Kunta-alan ammattiliitto 41 88 41 45

Liikealan ammattiliitto 47 94 32 52

Metallityöväen Liitto 36 81 46 44

Paperiliitto 31 86 34 45

Postiliitto 46 86 50 74

Puu- ja erityisalojen liitto 43 71 51 65

Rakennusliitto 39 80 48 41

Rautatieläisten Liitto 36 94 36 42

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 39 88 32 66

Sähköalojen ammattiliitto 38 91 53 22

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 50 83 50 47

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto 49 78 41 63

Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 45 82 49 43

Viestintäalan ammattiliitto 48 75 48 49


A = työskentelet niin suuren paineen alaisena, että et ehdi puhua tai ajatella mitään muuta

kuin työtäsi

B = joudut työssäsi tekemisiin muiden ihmisten kanssa (esim. työtovereiden, asiakkaiden,

potilaiden, matkustajien tai oppilaiden kanssa)

C = työskentelet yksin

D = joudut työssäsi toistamaan yhtä ja samaa työvaihetta yhä uudelleen


LT 16: Luottamusmiehen tai vastaavan olemassaolo työpaikan koon mukaan (%)LIITTO Alle 30 h 30-200 h Yli 200 h KAIKKI

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 38 89 91 60

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto 37 69 83 44

Kemianliitto 44 89 94 81

Kiinteistötyöntekijäin Liitto 23 49 60 36

Kunta-alan ammattiliitto 61 77 85 68

Liikealan ammattiliitto 31 72 76 45

Metallityöväen Liitto 45 91 90 78

Paperiliitto 61 92 95 91

Postiliitto 75 89 97 83

Puu- ja erityisalojen liitto 39 92 92 67

Rakennusliitto 34 72 73 42

Rautatieläisten Liitto 89 96 94 93

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 38 89 94 76

Sähköalojen ammattiliitto 64 88 87 78

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto 35 73 74 52

Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto 34 82 97 61

Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 61 80 73 70

Viestintäalan ammattiliitto 47 86 93 75



1 Yksi hyvä vertailukohde on Tilastokeskuksen työolotutkimus vuodelta 1997.

2 Sektorit muodostettiin liittotunnuksen perusteella, ja liittotunnukset etsittiin kaikille vastanneille, myös

työttömille, eläkeläisille ja toistaiseksi lomautetuille, jotka eivät vastaushetkellä olleet töissä.

3 Kun otoksen koko on 9948, niin 95 prosentin todennäköisyydellä koko SAK:n jäsenistölle ilmoitettu prosentti-

osuus P jää välille (P-1, P+1). Kun esimerkiksi SAK:n työttömyysprosentiksi ilmoitetaan 16, niin 95 prosentin

todennäköisyydellä se on 15-17 prosenttia.

4 Lukuun sisältyy 0.5 prosenttia, joilla peruskoulutusta on vähemmän kuin kansakoulu.

5 Ryhmät on muodostettu kysymysten neljä ja viisi – peruskoulutus ja ammattikoulutus – avulla siten, että

peruskoulutus ja ammatillinen koulutus on muunnettu vuosiksi Koulutusluokituksen 1999 mukaan ja laskettu

sitten yhteen. Siten perusasteen koulutukseksi on laskettu kaikki 9 vuotta kestänyt koulutus, keskiasteen

koulutukseksi kaikki 10-12 vuotta kestänyt koulutus, ylemmän keskiasteen koulutukseksi 13-15 vuotta kestänyt

koulutus ja sitä pitempi koulutus on laskettu korkea-asteen koulutukseksi.

6 Koulutusluokitusta on 1990-luvulla uusittu siten, että opistotason koulutus luetaan nyt valtaosin alemman

korkea-asteen koulutukseksi, kun se ennen laskettiin ylemmän keskiasteen koulutukseksi. Lisäksi jako alemman

ja ylemmän keskiasteen välillä on kokonaan poistettu.

7 Tilastokeskus. Työvoimatutkimus.

8 Luvut ovat likiarvoja, jotka on laskettu luokitellusta aineistosta.

9 Päällekkäistä koulutusta arvioitaessa ongelmana oli, että kun vastaajien piti vastata erikseen ay-opistoissa

annettuun koulutukseen ja muualla annettuun koulutukseen, monet toiseen koulutukseen osallistuneet olivat

jättäneet toista koulutusta koskevan kysymyksen vastaamatta. Ongelma ratkaistiin siten, että vastaamattomuus

tulkittiin koulutukseen osallistumattomuudeksi. Ilman tätä muunnosta olisi jouduttu väittämään, että yhteensä

ay-opistoissa ja muualla on annettu vähemmän koulutusta kuin ay-opistoissa ja muualla erikseen. Tämä taas

olisi mahdotonta.

10 Asiat on ryhmitelty faktorianalyysin avulla. Faktorianalyysi paljastaa eri asioiden väliset piiloyhteydet, jotka

kuvaavat kehittämistyön suuria linjoja, joita tässä yhteydessä voi kutsua myös politiikkalohkoiksi. Faktorit eivät

siis ole tutkijan keksimiä, vaan nousevat aineistosta, jäsenten vastauksista.

11 Kaaviota kutsutaan dendrogrammiksi. Se syntyy ryhmittelyanalyysin tuloksena siten, että ensin ohjelma, joka

perustuu mielipide-erojen hajonnan minimointiin, etsii ne puolueparit, joiden kannattajat ajattelevat asioista

samalla tavalla. Tämän ytimen ympärille lisätään sitten vaiheittain uusi puolue kunnes kaikki puolueet löytävät

paikkansa puolueiden puussa. Viimeisenä kaavioon tulevat siis puolueet, joiden kannattajien näkemykset

poikkeavat eniten niistä näkemyksistä, joita ytimessä oleva puoluepari edustaa.

12 Työmarkkinat TM 2000/1 ja erillisselvitys työnvälitystilastosta ikäryhmittäin. Vertailukelpoiseksi työministeriön

luvut tekee se, että pelkkä työttömäksi ilmoittautuminen riittää. Niin riitti tässäkin kyselyssä. Tilastokeskus

edellyttää aktiivista työnhakua, mistä puolestaan seuraa mm. piilotyöttömyyttä.

13 Koko maata koskeva vertailuluku tosin on viime vuodelta, ja nuorten työttömyys on siitä ehkä hieman parantu-

nut.

VIITTEET


14 Työministeriön tilastoja.Työmarkkinat TM 2000:1

15 Työpoliittinen aikakauskirja 3/2000.

16 Osuus on selvästi korkeampi kuin maassa keskimäärin. Tammikuussa 44 prosenttia kaikista työttömistä

työnhakijoista oli kassan jäseniä.

17 Työttömien työnhakijoiden rekisterin mukaan koko maan työttömistä työnhakijoista viisi prosenttia oli samaan

aikaan ilman ansiopäivärahaa tai työmarkkinatukea. Osa näistä työttömistä on ns. peruspäivärahalla ja osa on

mahdollisesti kokonaan ilman tukea. SAK:n luvussa voi olla mittaamisvirhettä, sillä työmarkkinatuki ja

ansiopäiväraha sekoitetaan helposti keskenään, kun ne ovat likimain samansuuruisia.

18 Työministeriön työnvälitystilaston mukaan vuonna 1999 peräti 47prosenttia toimenpiteistä kohdistui alle 3

kuukauden työttömyyteen. Vain viidennes toimenpiteistä jäi pitkäaikaistyöttömille.

19 Ero tulee siitä, että nuoret ikäluokat ovat erittäin hyvin koulutettuja ja vanhemmat, yli 45-vuotiaat varsin

vaatimattomasti koulutettuja.

20 Teoksen luvussa 2 kuvataan, miten normaalityösuhde on jaksolla 1988-94 supistunut 80 prosentista 60

prosenttiin, ja miten vaihteleva työmarkkina-asema, jossa osa vuodesta ollaan töissä ja osa työn ulkopuolella,

on kasvanut 30 prosenttiin. Loput, vajaa kymmenen prosenttia olisi koko vuoden työttömänä. Mikäli kehitys olisi

jatkunut, kuten tekijät antavat ymmärtää, normaalityösuhteen piirissä olisi alle puolet työvoimasta.

21 Tilastokeskus. Työvoimatilasto. II neljännes/2000.

22 SAK:n luottamusmiestiedustelu 1/2000.

23 Koko maassa määräaikaista ja samalla osa-aikaista työtä teki tämän vuoden alussa neljä prosenttia työllisistä.

Tilastokeskus. Työvoimatilasto. II neljännes/2000. Tästä tosin puuttuvat ne muut järjestelyt, joita SAK:n

lomakkeessa kysyttiin.

24 Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen mukaan 1997 säännöllistä päivätyötä teki 70 % palkansaajista.

25 Edellä mainitun lähteen mukaan 2-vuorotyötä teki palkansaajista 10 prosenttia ja ilta- ja yötyötä 2 prosenttia

vuonna 1997.

26 Etätyön laajuuden mittaaminen on hyvin herkkä määritelmälle - sille mitä etätyöllä tarkoitetaan. Se miten

etätyö tässä tutkimuksessa määriteltiin, näkyy liitteenä olevan lomakkeen kysymyksestä S39a.

27 Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen mukaan 1997 etätyötä teki 4 % ja prosentti oli kokeillut aiemmin.

28 Työolotutkimus 1997. Tilastokeskus.

29 Edellä mainittu lähde.

30 Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen mukaan jo 1997 atk-laitteita käytti 66 % palkansaajista.

31 Työolotutkimus 1997. Tilastokeskus.


32 Tällöin vertailu edellisiin kysymyksiin kuitenkin kärsii. Siksi kuvion tiedoista ei ole poistettu työpaikkoja, joilla ei

ole luottamusmiestä.

33 Tiedot perustuvat vastaajien ilmoituksiin, eivätkä siten ole yhtä tarkkoja kuin rekistereistä lasketut tiedot.

Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan bruttoansiot markkoina kuukaudessa. Ilmoituksissa oli kuitenkin jonkin verran

korjaamista, sillä osa oli ilmeisesti ilmoittanut ansionsa tuhansina markkoina. Korjaukset tehtiin siten, että

työllisen alimmaksi palkaksi tuli 2000 markkaa ja kokopäivätyötä tekevän palkaksi 6000 markkaa kuukaudessa.

34 Tilastokeskus. Tulonjakotilastosta 1998 laskettu kokopäivätoimisen SAK-laisen palkansaajan keskiansio oli 10717

markkaa – naisten 9348 markkaa ja miesten 11930 markkaa -, jossa ovat mukana myös lomakorvaukset ja

yrityskohtaiset tulos- ja voittopalkkiot.

35 Vertailutieto on tilastokeskuksen tulonjakotilastosta vuodelta 1998.Sen asetelmassa 9 on julkaistu koko vuoden

kokoaikatyötä tehneiden palkansaajien tulo-osuudet.

36 Tulokset on saatu siten, että regressiomalliin, jossa selitettävänä on kuukausitulojen logaritmi, lisätään

vaiheittain lisää muuttujia, ja katsotaan kuinka sukupuolen kerroin supistuu. Alan tutkimuksessa tämä on

standardi menetelmä.

37 Tämäkään 18 prosenttia ei ole välttämättä naisten syrjintää, sillä jos miehet tosiasiassa tekevät vaativampaa

työtä kuin naiset. Todellista työn vaativuutta ei kuitenkaan voi suoraan mitata, vaan sitä on arvioitava

esimerkiksi vaativuusluokkien avulla. Kun näin tehdään, mieslisä pienenee ainakin metalliteollisuudessa. Ks.

Juhana Vartiainen (1998).

38 Tulokset on laskettu samalla mallilla kuin sukupuolten väliset palkkaerot edellä. Ensimmäisenä mallin esitti

Jacob Mincer vuonna 1974 kirjassaan Schooling, Experience and Earnings. NBER, New York.

39 Rita Asplund (2000) on laskenut vastaavat tulokset koko maalle. Näiden tulosten mukaan yksi lisävuosi

koulutusta lisää kuukausipalkkaa 7-9 prosenttia, ja erot sukupuolen mukaan ovat pienet. Mutta Asplundin

(1994) mukaan teollisuuden työntekijöiden joukossa yksi lisävuosi koulutusta lisää kuukausipalkkaa vain kolme

prosenttia.

40 Korkea-aste jaettiin tässä kahtia kahdesta syystä: ensiksikin tuntui kohtuuttomalta laskea samaan luokkaan

ihmisiä, joiden koulutuspituudet poikkesivat lähes kymmenellä vuodella ja toiseksi havaintomäärä regressio-

analyysissä oli riittävän suuri.

41 Toisin sanoen, katsotaan mikä on koulutuksen tulovaikutus, jos kaikilla olisi sama sama sukupuoli, sama liittoala,

sama työkokemus jne.

42 Tulokset on laskettu työpaikoista, joilla on luottamusmies tai vastaava.

43 Prosentit kuvaavat sitä, mitkä asiat ensisijaisesti tulisi sopia liittojen välillä. Muut vaihtoehdot olivat itse

sopiminen, työpaikkatasolla sopiminen ja en osaa sanoa.

BC

MY

XZ

BC

MY

XZ

B C M Y X Z

B C M Y X Z

BC

MY

XZ

BC

MY

XZ

B C M Y X Z

B C M Y X Z

��

muutoksen tekijät

News & Politics