Kysymyksiä ja vastauksia maarajoituksia koskevan asetuksen soveltamisesta

sähköisessä kaupankäynnissä

2

OIKEUDELLINEN HUOMAUTUS Euroopan komissio ja sen nimissä toimivat henkilöt eivät vastaa siitä, miten tämän julkaisun tietoja käytetään. © Euroopan unioni, 2018 Tekstiä lainattaessa on mainittava lähde. Euroopan komission asiakirjojen uudelleenkäyttökäytännöt perustuvat päätökseen 2011/833/EU (EUVL L 330, 14.12.2011, s. 39). Sellaisten valokuvien tai materiaalin käyttöön, johon EU:lla ei ole tekijänoikeutta, on pyydettävä lupa suoraan tekijänoikeuden haltijalta. © Kannen kuva: Thinkstock/iStock

3

Tämä komission yksiköiden laatima asiakirja on julkaistu ainoastaan tiedotustarkoituksessa. Se ei sisällä virallista tulkintaa maarajoituksia koskevasta asetuksesta, eikä kyseessä myöskään ole komission päätös tai kanta. Tämä asiakirja ei vaikuta kyseisestä asetuksesta mahdollisesti annettaviin komission päätöksiin tai kantoihin eikä rajoita Euroopan unionin tuomioistuimen toimivaltaa tulkita kyseistä asetusta EU:n perussopimusten mukaisesti. Tällä asiakirjalla päivitetään ja korvataan 23. maaliskuuta 2018 annettu aiempi komission yksiköiden laatima asiakirja, joka sisälsi maarajoituksia koskevasta asetuksesta esitettyjä kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia.

1. Johdanto .............................................................................................................................. 4

1.1. Taustaa ................................................................................................................................. 4

1.2. Geoblokkausasetus pääpiirteittäin ............................................................................. 7

2. Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien oikeudet ja velvollisuudet käytännössä ................................................................................................................................. 10

2.1. Asetuksen soveltamisala (1 artikla) ........................................................................ 10

2.2. Pääsy verkkorajapintoihin (3 artikla) ..................................................................... 18

2.3. Syrjimättömyys tavaroiden tai palvelujen saatavuudessa (4 artikla) ....... 21

2.4. Syrjimättömyys maksamiseen liittyvistä syistä (5 artikla) ............................ 29

2.5. Passiivista myyntiä koskevat sopimukset(6 artikla) ......................................... 32

3. Geoblokkausasetuksen täytäntöönpano jäsenvaltioissa ......................................... 34

4. Geoblokkausasetuksen vaikutus muissa yhteyksissä – verkkokauppaa koskeva säädöskehys ................................................................................................................... 38

4.1. Rajatylittävät toimitukset ............................................................................................ 38

4.2. Toiminnan suuntaaminen ja sovellettavan lainsäädännön ja toimivaltaisen tuomioistuimen määrittäminen ............................................................... 43

4.3. Sähköisesti suoritettavien palvelujen tarjoajille tarkoitettu erityisjärjestelmä ........................................................................................................................ 45

4.4. Turvalliset, edulliset ja helppokäyttöiset verkkomaksut ................................. 47

5. Liite Sähköisen kaupankäynnin alalla hyväksyttyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoaikataulu............................................................................................................. 47

4

1. Johdanto

Tämän asiakirjan tarkoituksena on antaa käytännön ohjeita hiljattain voimaan tulleen maarajoituksia koskevan asetuksen, jäljempänä ’geoblokkausasetus’, pääasiallisten säännösten soveltamista varten. Lisäksi siinä esitellään yleisesti tiettyjä sähköistä kaupankäyntiä koskevan EU:n kehyksen näkökohtia. Tähän asiakirjaan sisältyvät tiedot voivat olla hyödyllisiä i) elinkeinonharjoittajille, jotka haluavat mukauttaa kaupalliset menettelynsä geoblokkausasetukseen, ii) kuluttajille ja asiakkaille1, jotka tarvitsevat tietoa kyseisen asetuksen säännöksistä ja niiden vaikutuksesta päivittäisiin ostoksiin, sekä iii) asetuksen täytäntöönpanosta vastaaville jäsenvaltioiden viranomaisille.

Tämä asiakirja sisältää myös kysymyksiä ja vastauksia geoblokkausasetuksen aineellisista säännöksistä (osa 2) ja siinä säädetyistä täytäntöönpanovälineistä (osa 3). Tässä asiakirjassa päivitetään ja täsmennetään 23. maaliskuuta 2018 julkaistussa kysymys- ja vastausasiakirjassa annettuja vastauksia. Tämä asiakirja myös korvaa aiemman kysymys- ja vastausasiakirjan. Lisäksi annetaan lisätietoa tietyistä sähköiseen kaupankäyntiin, jäljempänä ’verkkokauppa’, liittyvistä näkökohdista, joita geoblokkausasetus ei suoraan kata tai muuta mutta jotka liittyvät läheisesti sen soveltamiseen (osa 4).

1.1. Taustaa

Kuluttajien ja yritysten – etenkin pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) – kiinnostus tehdä ostoksia koko EU:n alueella kasvaa jatkuvasti. Vuonna 2017 verkko-ostoksia teki 68 prosenttia internetin käyttäjistä2 EU:ssa. Edelleen käy kuitenkin usein niin, että elinkeinonharjoittaja kieltäytyy ilman mitään perusteltua syytä myymästä tai toimittamasta tavaroita tai palveluja muissa jäsenvaltioissa oleville asiakkaille tai tarjoamasta heille yhtä edullisia hintoja kuin paikallisille asiakkaille. Komission tekemässä tutkimuksessa kävi ilmi, että vain 37 prosenttia verkkosivustoista salli muissa jäsenvaltioissa olevien asiakkaiden pääsyn tilauksen lopullista vahvistamista edeltävään vaiheeseen3. Komissiolle valitetaan säännöllisesti tapauksista, joissa asiakkaita on kohdeltu eri tavalla kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan takia. Ongelma koskee yhtä lailla sekä kuluttajia että yrityksiä, jotka ostavat tavaroita ja palveluja omaan käyttöönsä. Se on läsnä niin verkkoympäristössä kuin fyysisessä maailmassa4.

1 Geoblokkausasetuksessa tarkoitetaan ’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa. ’Asiakkaalla’ tarkoitetaan puolestaan kuluttajaa, joka on jäsenvaltion kansalainen tai jonka asuinpaikka on jäsenvaltiossa, tai yritystä, jonka sijoittautumispaikka on jäsenvaltiossa, ja joka vastaanottaa palvelun tai ostaa tavaran tai yrittää tehdä niin unionissa pelkästään loppukäyttöä varten. 2 Ks. digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi (DESI), 2018: https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/desi 3https://ec.europa.eu/info/publications/geo-blocking-consumers-online-findings-mystery-shopping-carried-out-european-commission_en 4 Lisätietoa geoblokkausasetusta koskevaa analyysia tukevista seikoista on saatavilla seuraavista lähteistä: yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) tekninen raportti ”The European Digital Single Market – Its Role in Economic Activity in the EU”, https://ec.europa.eu/jrc/sites/jrcsh/files/JRC98723.pdf; YTK:n ja tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen (IPTS) raportti vuonna 2015 tehdystä haamuasiointitutkimuksesta (Mystery Shopping, GfK) https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/public-consultation-geo-blocking-and-other-geographically-based-restrictions-when-shopping-and; komission vuonna 2015 toteuttama julkinen kuuleminen aiheesta ”Geo-Blocking and other geographically based restrictions when shopping and accessing information in the EU” (geoblokkaus ja muut maantieteelliset rajoitukset, jotka koskevat ostosten tekemistä ja tiedonsaantia EU:n alueella), https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/public-consultation-geo-blocking-and-other-

5

Geoblokkausasetuksen (EU) 2018/3025, jäljempänä myös ’asetus’, tavoitteena on lisätä kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksia EU:n sisämarkkinoilla. Sillä pyritään erityisesti puuttumaan ongelmaan, joka liittyy siihen, etteivät asiakkaat aina voi ostaa tavaroita ja palveluja muissa jäsenvaltioissa sijaitsevilta elinkeinonharjoittajilta kansallisuutensa tai asuin- tai sijoittautumispaikkansa takia.

Geoblokkauksella tarkoitetaan internetmyyjien soveltamia käytäntöjä, joilla rajoitetaan rajat ylittävää verkkokauppaa kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella. Geoblokkauksessa käytettyjä menetelmiä ovat muun muassa pääsyn estäminen verkkosivustoille muista jäsenvaltioista ja/tai tilanteet, joissa ulkomainen asiakas pääsee verkkosivustolle muttei voi saattaa ostotapahtumaa loppuun tai häntä pyydetään maksamaan ostos tietyn maan maksu- tai luottokortilla. Maantieteelliseen sijaintiin perustuvaa syrjintää esiintyy myös ostettaessa tavaroita ja palveluja perinteisellä tavalla. Tällöin asiakas on fyysisesti elinkeinonharjoittajan toimipaikassa, mutta häntä estetään ostamasta jotakin tuotetta tai palvelua tai hänelle tarjotaan erilaisia ehtoja hänen kansallisuutensa tai asuinpaikkansa perusteella. Geoblokkausasetus sisältää suoraan sovellettavia säännöksiä, joilla pyritään estämään tällaiset käytännöt tilanteissa, joissa erilaiselle kohtelulle kansallisuuden taikka asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella ei ole asiallista perustetta.

Geoblokkausasetusta on tarkasteltava suhteessa komission julkaisemaan verkkokaupan yleiseen toimenpidepakettiin, joka voimistaa tämän asetuksen vaikutusta. Komissio esitteli nimittäin 25. toukokuuta 2016 kattavan toimenpidepaketin, jonka tarkoituksena on tukea rajat ylittävän verkkokaupan potentiaalia unionissa. Tämä on edellytyksenä digitaalisten sisämarkkinoiden täysimääräiselle toteuttamiselle. Paketilla pyrittiin ensisijaisesti poistamaan rajat ylittävän verkkotoiminnan esteitä ja luomaan verkkokaupalle kattava kehys keskittymällä kolmeen päätavoitteeseen: i) verkossa tarjottavien tavaroiden ja palvelujen paremman saatavuuden varmistaminen ii) kuluttajien luottamuksen lisääminen ja yritysten oikeusvarmuuden parantaminen iii) yrityksille rajat ylittävästä verkkokaupasta aiheutuvien liiketoimintakustannusten ja hallinnollisten rasitteiden vähentäminen. Paketti sisältää toisiinsa liittyviä ja toisiaan tukevia toimenpiteitä tilanteen muuttamiseksi siten, että eurooppalaiset voivat hyödyntää verkkokauppaa tehokkaasti. Lainsäätäjät ovat jo hyväksyneet merkittävän osan kyseisistä aloitteista:

– Joulukuussa 2017 hyväksyttiin uudet säännöt arvonlisäveroon liittyvien hallinnollisten rasitusten vähentämiseksi rajat ylittävissä liiketoimissa6. Kyseisillä säännöillä yksinkertaistetaan 1. joulukuuta 2021 lähtien arvonlisäveron kantamista kuluttajien ostaessa tavaroita ja palveluja verkossa toisesta jäsenvaltiosta tai unionin ulkopuolisesta maasta ottamalla käyttöön tavaroiden tai palvelujen toimittajille tarkoitettu arvonlisäveron keskitetty asiointipiste.

geographically-based-restrictions-when-shopping-and sekä vaikutustenarviointi, joka liittyy ehdotukseen asetukseksi perusteettomien maarajoitusten ja muiden asiakkaiden kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla, http://ec.europa.eu/newsroom/dae/document.cfm?doc_id=15953 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/302, annettu 28 päivänä helmikuuta 2018, perusteettomien maarajoitusten ja muiden asiakkaiden kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla ja asetusten (EY) N:o 2006/2004 ja (EU) 2017/2394 sekä direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta. 6 https://ec.europa.eu/taxation_customs/business/vat/digital-single-market-modernising-vat-cross-border-ecommerce_en

6

– Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annettua asetusta, jäljempänä ’CPC-asetus’7, on tarkistettu, ja se korvataan 17. tammikuuta 2020 alkaen uudella CPC-asetuksella (EU) 2017/23948. Kuluttajansuojan yhteistyöverkoston (CPC-verkosto) kautta EU:n jäsenvaltioiden ja ETA-maiden kansalliset viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä ja käsitellä yhdessä sisämarkkinoilla tapahtuneita kuluttajansuojalainsäädännön rikkomuksia, joihin liittyy elinkeinonharjoittajia ja kuluttajia eri maista. CPC-asetus tukee geoblokkausasetuksen täytäntöönpanoa elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisten suhteiden osalta, koska se kattaa aiemmat, nykyiset ja todennäköisesti tapahtuvat rikkomukset, jotka vahingoittavat kuluttajien yhteisiä etuja.

– Rajatylittävistä pakettipalveluista on annettu uusi asetus9. Sen tarkoituksena on parantaa kyseisistä palveluista perittävien hintojen läpinäkyvyyttä ja kohtuullistaa niitä sekä lisätä EU:n pakettipalvelumarkkinoiden viranomaisvalvontaa. Viimeksi mainittu asetus edistää verkkokauppaa, koska sen ansiosta kuluttajat ja yritykset, etenkin pk-yritykset, voivat ostaa ja myydä tuotteita ja palveluja verkossa helpommin ja luottavaisemmin kaikkialla unionin alueella.

– Osana EU:n tekijänoikeuskehyksen jatkuvaa uudistamista on myös otettu käyttöön uusia sääntöjä10 verkkosisältöpalvelujen siirrettävyydestä. Niiden ansiosta eurooppalaiset voivat käyttää matkoilla ollessaan kotimaassa tilattua digitaalista sisältöä, kuten suoratoistona lähetettäviä tai ladattuja elokuvia, urheilulähetyksiä, musiikkiteoksia, sähköisiä kirjoja ja pelejä.

Komissio on lisäksi antanut useita säädösehdotuksia, joita lainsäätäjät käsittelevät parhaillaan:

– Komissio on antanut digitaalisopimussääntöihin11 liittyviä lainsäädäntöehdotuksia tärkeimpien pakollisten kuluttajansuojaoikeuksien yhdenmukaistamiseksi digitaalisen sisällön toimittamisessa ja tavaranmyynnissä. Jos nämä ehdotukset hyväksytään, uusien sääntöjen pitäisi voida vähentää sopimusoikeuteen liittyvistä eroista aiheutuvia kustannuksia, parantaa yritysten oikeusvarmuutta sekä auttaa kuluttajia hyödyntämään EU:n laajuista kaupankäyntiä mahdollisimman kattavasti.

– Komissio antoi 11. huhtikuuta 2018 kaksi kuluttajansuojaa koskevaa direktiiviehdotusta12 (kuluttajien aseman vahvistaminen). Niiden tarkoituksena on

7 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti), EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1–11. 8 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti), EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1–26. 9 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/644, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018, rajatylittävistä pakettipalveluista. 10 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1128, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, verkkosisältöpalvelujen rajat ylittävästä siirrettävyydestä sisämarkkinoilla. 11 https://ec.europa.eu/info/business-economy-euro/doing-business-eu/contract-rules/digital-contracts/digital-contract-rules_fi 12 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista sekä direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta (COM(2018) 184 final) ja ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 93/13/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/6/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta EU:n kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon

7

parantaa EU:n kuluttajansuojalainsäädännön noudattamista esimerkiksi ottamalla käyttöön kollektiivisia oikeussuojamekanismeja. Lisäksi niillä nykyaikaistetaan EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöä, jotta siinä voidaan ottaa huomioon markkinoilla tapahtuva kehitys esimerkiksi sähköisissä markkinapaikoissa tehtävien sopimusten alalla. Kyseisillä direktiiviehdotuksilla vähennetään myös yrityksille koituvia rasituksia tietyillä aloilla, kuten käytettyjä tavaroita koskevan peruuttamisoikeuden soveltamisessa.

– Komissio on antanut myös ehdotuksen asetukseksi13 oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten. Sen tavoitteena on turvata oikeudenmukainen, luottamusta nauttiva ja ennakoitavissa oleva toimintaympäristö digitaalista verkkotaloutta varten. Jos uudet säännöt hyväksytään, niiden avulla voidaan varmistaa oikeudenmukainen ja innovaatiovetoinen ekosysteemi verkkopohjaiselle alustataloudelle. Niillä myös tasapainotetaan verkkoalustojen ja hakukoneiden kasvua suhteessa tarpeeseen suojella niitä käyttäviä EU:n pk-yrityksiä painottamalla avoimuutta ja uusia oikeussuojakeinoja. Ehdotuksessa esitetään myös seurantakeskuksen perustamista riippumattoman asiantuntijaryhmän tuella. Sen tehtävänä olisi valvoa tiiviisti verkkopohjaista alustataloutta sekä antaa komissiolle neuvoja tuleviin aloitteisiin liittyvistä tarpeista.

– Audiovisuaalisten palvelujen rajat ylittävän saatavuuden helpottaminen on ollut yhtenä painopisteenä komission digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa Euroopalle14. Vuonna 2016 komissio esitteli ehdotuksen audiovisuaalisia mediapalveluja koskevien EU:n sääntöjen päivittämisestä15. Siitä on saavutettu poliittinen sopimus16. Lisäksi käsiteltävänä on muita EU:n tekijänoikeussääntöjä koskevia lainsäädäntöehdotuksia17, joilla pyritään lisäämään rajaylittävää verkkosisältöä.

Joidenkin edellä mainittujen toimenpiteiden vuorovaikutusta geoblokkausasetuksen kanssa kuvataan tarkemmin tämän asiakirjan osassa 4. Liitteessä esitetään myös taulukko kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanoaikataulusta.

1.2. Geoblokkausasetus pääpiirteittäin

Geoblokkausasetuksessa säädetään velvollisuudesta kohdella EU:n alueella samassa tilanteessa olevia asiakkaita (sekä kuluttajia että muita loppukäyttäjiä) samalla tavalla heidän kansallisuudestaan tai asuin- tai sijoittautumispaikastaan riippumatta.

paremman valvonnan ja nykyaikaistamisen osalta (COM(2018) 185 final). Lisätietoja: https://ec.europa.eu/info/law/law-topic/consumers/review-eu-consumer-law-new-deal-consumers_en 13 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten (COM(2018) 238 final). 14 COM(2015) 192 final. 15 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi (COM(2016) 287 final). 16 http://europa.eu/rapid/press-release_IP-18-3567_fi.htm 17 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2016) 593) ja ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lähetystoimintaa harjoittavien organisaatioiden tiettyihin verkkolähetyksiin ja televisio- ja radio-ohjelmien edelleenlähetyksiin sovellettavien tekijänoikeuden ja lähioikeuksien käyttämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta (COM(2016) 594 final).

8

Mikä on geoblokkausasetuksen pääsisältö?

• Tavaroiden ja palvelujen myynti

Geoblokkausasetuksen 4 artiklassa määritellään tietyt tilanteet, joissa geoblokkaukselle tai muunlaiselle syrjinnälle ei ole perusteita kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan liittyvän syyn takia. Kyseisissä tilanteissa muissa jäsenvaltioissa olevilla asiakkailla on oltava samat mahdollisuudet saada käyttöönsä ja ostaa tavaroita ja palveluja kuin paikallisilla asiakkailla. Kyse on seuraavista tilanteista:

– Tavaramyynti, kun tavaraa ei toimiteta asianomaisen elinkeinonharjoittajan toimialueen ulkopuolelle

• Asiakas ostaa tavaroita, esimerkiksi elektroniikkalaitteita, vaatteita, urheiluvälineitä tai kirjoja, joita elinkeinonharjoittaja ei toimita asiakkaan jäsenvaltioon. Asiakkaalla on tällöin oikeus siihen, että tavara toimitetaan johonkin jäsenvaltioon, johon elinkeinonharjoittaja tarjoaa toimituksen, samoin ehdoin kuin paikallisille asiakkaille.

Esimerkki: Belgialainen asiakas haluaa ostaa kameran. Hän löytää edullisimman tarjouksen saksalaiselta verkkosivustolta, joka kuitenkin tarjoaa toimituksen vain Saksassa sijaitsevaan osoitteeseen/noutopaikkaan tai tavaran voi hakea kyseisen elinkeinonharjoittajan toimipisteestä. Asiakkaalla on oikeus tilata tavarat ja hakea ne elinkeinonharjoittajan toimipisteestä tai pyytää ne toimitettavaksi johonkin muuhun Saksassa sijaitsevaan osoitteeseen tai noutopaikkaan samoin ehdoin kuin kaikilla saksalaisilla kuluttajilla.

– Sähköisesti suoritettavien palvelujen myynti

• Asiakas haluaa saada käyttöönsä ja ostaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta elinkeinonharjoittajalta sähköisesti suoritettavan palvelun. Kyse voi olla esimerkiksi pilvipalveluista, tiedonvarastointipalveluista tai verkkosivustojen ylläpidosta. Asiakkaalla on tähän oikeus samoin ehdoin kuin paikallisilla asiakkailla.

Esimerkki: Bulgarialainen asiakas haluaa ostaa verkkosivustonsa ylläpitopalvelun espanjalaiselta yritykseltä. Hänellä on oikeus saada käyttöönsä ja ostaa tämä palvelu samoilla ehdoilla kuin espanjalaisilla asiakkailla, eli häneltä ei voida periä palvelusta eri nettohintaa (hinta ilman arvonlisäveroa) kuin espanjalaiselta kuluttajalta.

– Tietyssä fyysisessä paikassa suoritettavien palvelujen myynti

• Asiakas ostaa palvelun, joka suoritetaan elinkeinonharjoittajan tiloissa tai siinä fyysisessä paikassa, jossa elinkeinonharjoittaja toimii, ja nämä tilat tai kyseinen toimipaikka sijaitsevat muussa kuin asiakkaan jäsenvaltiossa. Näihin palveluihin kuuluvat esimerkiksi konserttiliput, majoituspalvelut tai autonvuokraus. Myös tässä tilanteessa asiakkaalla on oikeus tulla kohdelluksi samalla tavalla kuin elinkeinonharjoittajan sijaintivaltion kansalaiset tai asukkaat.

Esimerkki: Italialainen perhe vierailee ranskalaisessa teemapuistossa ja haluaa ostaa edullisemman perhelipun. Italialainen perhe saa ostaa lipun samoilla ehdoilla kuin ranskalaiset perheet.

9

Edellä mainituissa tapauksissa geoblokkaus tai muu erilainen kohtelu maantieteellisin perustein on mahdollista ainoastaan asetuksessa määritetyissä poikkeustilanteissa. Näin on esimerkiksi silloin, kun EU:n lainsäädännössä tai (EU:n oikeuden mukaisessa) kansallisessa lainsäädännössä velvoitetaan elinkeinonharjoittaja estämään pääsy tarjoamiinsa tavaroihin tai palveluihin.

Geoblokkausasetuksen mukaan syrjimättömyyssäännöstä – eli velvollisuutta antaa ulkomaisille asiakkaille mahdollisuus käyttää ja hyödyntää samat tarjoukset kuin paikalliset asiakkaat – ei sovelleta muihin kuin audiovisuaalisiin teoksiin liittyviin verkkopalveluihin, jotka on suojattu tekijänoikeuksilla (tällaisia teoksia ovat muun muassa sähköiset kirjat, videopelit, musiikki ja ohjelmistot). Mahdollisuutta laajentaa asetus koskemaan myös näitä palveluja on kuitenkin tarkoitus käsitellä uudelleentarkastelun yhteydessä kahden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Näihin palveluihin sovelletaan kuitenkin jo nyt eräitä muita asetuksen säännöksiä, jotka koskevat esimerkiksi pääsyn estämistä syrjivästi verkkorajapintoihin, ohjaamista verkkorajapinnan yhdestä versiosta toiseen ilman asiakkaan suostumusta ja maksuun liittyviin syihin perustuvaa syrjintää.

• Pääsy verkkosivustoille

Geoblokkausasetuksen 3 artiklassa kielletään pääsyn estäminen verkkosivustoille sekä asiakkaan ohjaaminen verkkorajapinnan versiosta toiseen ilman asiakkaan suostumusta. Tämä parantaa hintojen läpinäkyvyyttä, koska asiakkailla on pääsy verkkosivustojen kansallisiin versioihin. Tätä säännöstä sovelletaan myös muihin kuin audiovisuaalisiin sähköisesti suoritettaviin palveluihin, kuten sähköisiin kirjoihin, musiikkiin, peleihin ja ohjelmistoihin.

Esimerkki: Irlantilainen asiakas haluaa tutustua verkossa toimivan vaatekaupan italialisiin verkkosivuihin. Vaikka hän käyttää kyseisen vaatekaupan italialaisen sivuston URL-osoitetta, hänet ohjataan aina uudelleen irlantilaiselle sivustolle. Tällainen uudelleenohjaaminen edellyttää 3. joulukuuta 2018 lähtien asiakkaan nimenomaista suostumusta. Vaikka asiakas antaisi suostumuksensa uudelleenohjaukseen, hänellä on oltava jatkossakin pääsy siihen verkkosivuston versioon, jota hän alun perin halusi käyttää.

• Maksujen syrjimättömyys

Elinkeinonharjoittajat voivat valita vapaasti hyväksymänsä maksuvälineet. Asetus sisältää kuitenkin erityisen syrjimättömyyssäännöksen (5 artikla), joka koskee elinkeinonharjoittajan hyväksymiä maksuvälineitä. Säännös kattaa tilanteet, joissa erilainen kohtelu johtuu asiakkaan kansallisuudesta tai asuin- tai sijoittautumispaikasta, maksutilin sijainnista, maksupalvelun tarjoajan sijoittautumispaikasta tai maksuvälineen myöntämispaikasta.

Erilainen kohtelu on kielletty, jos seuraavat kolme edellytystä täyttyvät:

• maksutapahtuma suoritetaan sähköisenä maksutapahtumana tilisiirtona, suoraveloituksena tai korttipohjaisella maksuvälineellä saman maksutuotemerkin ja -tyypin sisällä;

• tunnistamisvaatimukset täytetään; ja • maksutapahtumat suoritetaan elinkeinonharjoittajan hyväksymässä valuutassa.

10

Esimerkki: Saksalainen elinkeinonharjoittaja hyväksyy verkkosivustollaan tehdyissä ostoksissa maksuvälineeksi tietyn tuotemerkin luottokortin tai suorat pankkisiirrot. Kyseinen elinkeinonharjoittaja on kuitenkin hylännyt maksutapahtumia, jotka on suoritettu saman tuotemerkin Itävallassa myönnetyllä luottokortilla tai tilisiirtona itävaltalaisista pankeista. Jatkossa tällainen menettely on kiellettyä geoblokkausasetuksen nojalla.

Mainittua säännöstä tulkittaessa on huomioitava vuonna 2012 yhtenäisestä euromaksualueesta (SEPA) annettu asetus18, jossa säädetään, että kuluttajat voivat käyttää ulkomaan ostoksissa maksukorttia maksaakseen ostoksensa euroina samoilla ehdoilla kuin kotimaassaan.

2. Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien oikeudet ja velvollisuudet käytännössä

Tämän osan tarkoituksena on auttaa elinkeinonharjoittajia ja asiakkaita ymmärtämään paremmin geoblokkausasetuksesta johtuvat oikeutensa ja velvollisuutensa.

2.1. Asetuksen soveltamisala (1 artikla) 2.1.1. Geoblokkausasetuksen ja palveludirektiivin välinen suhde

Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto, joka kattaa myös välillisen syrjinnän, on unionin oikeuden yleinen periaate. Se vahvistetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 18 artiklassa, EU:n perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohdassa sekä SEUT-sopimuksen sisämarkkinavapauksia koskevissa erityismääräyksissä.

Palvelujen tarjoamisen osalta tämä yleisperiaate vahvistetaan palveludirektiivin19 20 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että palvelun käytön yleiset edellytykset, jotka palveluntarjoaja saattaa yleiseen tietoon, eivät sisällä vastaanottajan kansallisuuteen tai asuinpaikkaan perustuvia syrjiviä ehtoja, sanotun kuitenkaan estämättä mahdollisuutta vahvistaa objektiivisin perustein suoraan perusteltavissa olevia erilaisia käytön edellytyksiä. Edellä mainitussa artiklassa säädetyn syrjimättömyysperiaatteen sovellettavuuden määrittämiseksi elinkeinonharjoittajan käyttämät menetelmät on arvioitava tapauskohtaisesti. Objektiivisesti perusteltuja tekijöitä voivat olla esimerkiksi vaadittavien tekijänoikeuksien puuttuminen tietyllä alueella, etäisyydestä johtuvat lisäkustannukset, palvelun tuottamisen tekniset ominaispiirteet tai erilaiset markkinaolosuhteet, kuten kysynnän kasvu tai väheneminen, joka johtuu kausivaihteluista, jäsenvaltioiden erilaisista lomakausista ja eri kilpailijoiden hinnoittelusta20. Tätä artiklaa sovelletaan myös tilanteisiin, jotka eivät kuulu geoblokkausasetuksen soveltamisalaan.

Geoblokkausasetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa tämän asetuksen erityissäännöksillä on kuitenkin etusija palveludirektiivin 20 artiklan 2 kohtaan nähden. 18 https://ec.europa.eu/info/business-economy-euro/banking-and-finance/consumer-finance-and-payments/payment-services/single-euro-payments-area-sepa_en 19 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla. 20 Direktiivin 2006/123/EY johdanto-osan 95 kappaleessa esitetään selittävä luettelo erilaisen kohtelun mahdollisista perusteista. Lisäohjeita palveludirektiivin 20 artiklan 2 kohdan soveltamiseen annetaan komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”With a view to establishing guidance on the application of Article 20(2) of Directive 2006/123/EC on services in the internal market (’the Services Directive’)”, SWD(2012)146: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/ALL/?uri=SWD:2012:0146:FIN

11

Yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuus on näin turvattu paremmin sellaisten yksittäisten käytäntöjen varalta, joille ei ole perusteita missään tilanteessa. Geoblokkausasetuksen mukaan elinkeinonharjoittajat eivät saa harjoittaa syrjintää asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa, eikä tämä edellytä elinkeinonharjoittajan käytännön arvioimista tapauskohtaisesti. Tämä lisää oikeusvarmuutta ja helpottaa asetuksen täytäntöönpanoa.

2.1.2. Kattaako geoblokkausasetus sekä verkkokaupan että perinteisen kaupankäynnin?

Asetuksessa määritellään tietyt tilanteet, joissa erilainen kohtelu on perusteltua. Ne kattavat tavaroiden ja palvelujen verkkokaupan ja perinteisen myynnin sekä tilanteet, joissa käytetään kumpaakin myyntikanavaa (myynti eri jakelukanavia käyttäen).

Esimerkki: Teemapuiston pääsylippuja voi ostaa joko etukäteen verkossa tai samana päivänä sisäänkäynnin lippuluukulta. Geoblokkausasetuksessa kielletään kummassakin tapauksessa erilaisten yleisten ehtojen soveltaminen asiakkaan kansallisuuden tai asuinpaikan perusteella. Siinä kielletään myös käytännöt, jotka estävät tosiasiallisesti joidenkin jäsenvaltioiden asiakkaita ostamasta lippuja verkkokaupasta tai perinteisellä tavalla. Tämä ei kuitenkaan estä elinkeinonharjoittajaa soveltamasta yleisesti erilaisia ehtoja perinteiseen kaupankäyntiin ja verkkokauppaan, kunhan näitä ehtoja sovelletaan samalla tavalla asiakkaan kansallisuudesta tai asuin- tai sijoittautumispaikasta riippumatta (kyseeseen voi tulla esimerkiksi alhaisemman hinnan soveltaminen verkossa tehtyihin ennakkovarauksiin).

2.1.3. Sovelletaanko geoblokkausasetusta kotimaan myyntiin? Mitkä ovat sellaisia puhtaasti maan sisäisiä tilanteita, joihin geoblokkausasetusta ei sovelleta?

Geoblokkausasetusta ei sovelleta tilanteessa, joka on kaikilta osin yhden jäsenvaltion sisäinen. Tällaisessa tilanteessa kaikki asianomaiseen liiketoimeen liittyvät osatekijät on rajattu yhteen ainoaan jäsenvaltioon (niin kutsutut täysin jonkin jäsenvaltion sisäiset tilanteet). Tämä tarkoittaa, että asetusta sovelletaan, kun liiketoimeen liittyy rajatylittävä tekijä. Niitä voivat olla muun muassa seuraavat: i) asiakkaan tai elinkeinonharjoittajan kansallisuus, asuinpaikka tai sijoittautumispaikka, ii) liiketoimen suorittamispaikka, iii) liiketoimen yhteydessä käytetyt maksuvälineet tai iv) verkkorajapinnan käyttö. Sen sijaan tämä ei tarkoita, että tavara tai palvelu olisi ehdottomasti toimitettava muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, johon elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut.

Esimerkki: Geoblokkausasetusta ei sovelleta Viroon sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan ja sellaisen kuluttajan, joka on Viron kansalainen ja jonka asuinpaikka on Virossa, väliseen liiketoimeen, johon ei liity rajatylittävää osatekijää ja jonka yhteydessä kuluttaja haluaa käyttää elinkeinonharjoittajan virolaista verkkosivustoa ostaessaan palvelun, jonka hän maksaa virolaisella pankkikortilla.

2.1.4. Mitkä alat eivät kuulu geoblokkausasetuksen soveltamisalaan?

Geoblokkausasetuksen 1 artiklan mukaan asetus ei kata palveludirektiivin 2 artiklan 2 kohdassa lueteltuja toimintoja, jotka eivät kuulu myöskään kyseisen direktiivin soveltamisalaan. Soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty muun muassa seuraavat palvelut:

12

– Liikennealan palvelut Liikennealan palvelut on jätetty geoblokkausasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle erityisesti siksi, että asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa luetelluissa, EU:n nykyisissä liikennealan säädöksissä21 kielletään jo nimenomaisesti tässä yhteydessä tarkoitettu syrjintä kolmen liikennemuodon alalla. Ne ovat lentoliikenteen liput sekä linja-autoliikenne sekä vesiliikenne. Komissio on myös sisällyttänyt vastaavan kiellon meneillään olevan rautatiematkustajien oikeuksia koskevien sääntöjen uudelleentarkastelun yhteydessä antamaansa ehdotukseen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetun asetuksen uudelleenlaadinnasta22. Direktiivissä 2015/230223 määritellyt matkapaketit ja yhdistetyt matkajärjestelyt sen sijaan kuuluvat geoblokkausasetuksen soveltamisalaan.

– Rahoituspalvelut/vähittäisrahoituspalvelut Rahoituspalvelut eivät kuulu geoblokkausasetuksen soveltamisalaan. Tämä johtuu siitä, että geoblokkausasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty alat, jotka on jätetty myös palveludirektiivin (direktiivi 2006/123/EY) soveltamisalan ulkopuolelle. Rahoituspalvelut ja maksupalvelut kuuluvat näihin aloihin. Lisäksi geoblokkausasetuksen johdanto-osan 8 kappaleessa täsmennetään, että vähittäisrahoituspalvelujen käyttö on jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, ellei tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitetuista maksujen syrjimättömyyttä koskevista säännöksistä muuta johdu. Kyseinen säännös ei kuitenkaan koske rahoituspalvelujen käyttöä sellaisenaan, vaan siinä kielletään elinkeinonharjoittajien hyväksymiin maksuvälineisiin liittyvä syrjintä.

– Audiovisuaaliset palvelut Audiovisuaaliset palvelut eivät kuulu geoblokkausasetuksen soveltamisalaan. Geoblokkausasetuksen johdanto-osan 8 kappaleessa täsmennetään, että audiovisuaaliset palvelut, mukaan lukien palvelut, joiden pääasiallinen tarkoitus on pääsyn tarjoaminen urheilutapahtumiin liittyviin lähetyksiin ja joita tarjotaan alueellisten yksinoikeuslisenssien pohjalta, jätetään tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Geoblokkausasetusta ja sen soveltamisalaa koskeva ensimmäinen lyhyen aikavälin uudelleentarkastelu Geoblokkausasetuksen 9 artikla sisältää uudelleentarkastelulausekkeen, jonka mukaisesti komission pitäisi antaa säännöllisin väliajoin Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomus asetuksen arvioinnista. Asetuksessa säädetään, että ensimmäinen arviointikertomus on annettava viimeistään 23. maaliskuuta 2020. Ensimmäisessä arvioinnissa olisi tarkasteltava erityisesti asetuksen soveltamisalaa (muun muassa sen kannalta, olisiko asetusta sovellettava palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätettyihin aloihin, kuten audiovisuaalisiin palveluihin ja liikennealan palveluihin) sekä asetuksen 4 artiklassa säädetyn syrjimättömyyskiellon

21 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (23 artikla); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1177/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (4 artikla); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 181/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (4 artikla). 22 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (uudelleenlaadittu), COM(2017) 548 final (5 artikla). 23 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2302, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta, EUVL L 326, 11.12.2015, s. 1–33.

13

laajuutta. Tarkoituksena on arvioida, olisiko tätä asetusta sovellettava myös sähköisesti suoritettaviin palveluihin, joiden keskeinen piirre on pääsyn tarjoaminen tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin (kuten musiikin suoratoisto tai lataaminen, sähköiset kirjat sekä videopelien lataaminen tai pelaaminen verkossa) ja niiden käytön mahdollistaminen24.

2.1.5. Kuuluvatko rahapelipalvelut geoblokkausasetuksen soveltamisalaan?

Geoblokkausasetusta ei sovelleta rahapeleihin sen 1 artiklan 3 kohdan nojalla. Rahapelipalvelut eivät kuulu myöskään palveludirektiivin soveltamisalaan (2 artiklan 2 kohta). Jäsenvaltiot voivat säännellä näitä palveluja itse sillä edellytyksellä, että niissä noudatetaan perussopimuksessa vahvistettuja sisämarkkinasääntöjä Euroopan unionin tuomioistuimen antaman tulkinnan mukaisesti.

2.1.6. Sovelletaanko geoblokkausasetusta lentolippuihin? Ei, sillä tätä asetusta ei sovelleta liikennealan palveluihin. Kuten edellä todettiin, EU:n voimassa olevissa liikennealan säädöksissä kuitenkin kielletään syrjintä useissa tapauksissa. Asetuksessa (EY) N:o 1008/2008 esimerkiksi kielletään syrjintä asiakkaan kansallisuuden tai asuinpaikan perusteella lentoliikennepalvelujen alalla25. Myös SEUT-sopimuksen yleisissä periaatteissa kielletään kansallisuuteen perustuva syrjintä, ja kielto koskee myös välillistä syrjintää asuinpaikan tai sijoittautumispaikan perusteella.

2.1.7. Mikä on geoblokkausasetuksen alueellinen soveltamisala?

Geoblokkausasetusta sovelletaan kaikkiin elinkeinonharjoittajiin, jotka tarjoavat tavaroita tai palveluja kuluttajille EU:n alueella, riippumatta siitä, onko elinkeinonharjoittaja sijoittautunut EU:n alueelle vai EU:n ulkopuoliseen maahan. EU:n ulkopuolisiin maihin sijoittautuneet mutta EU:n alueella toimivat elinkeinonharjoittajat kuuluvat siten geoblokkausasetuksen soveltamisalaan.

2.1.8. Hyödyttääkö geoblokkausasetus asiakkaita kaikkialla EU:ssa? Koskeeko asetus myös EU:n ulkopuolisia asiakkaita unionin alueella?

Geoblokkausasetuksen mukaan asetuksessa tarkoitetaan ’asiakkaalla’ kuluttajaa, joka on jäsenvaltion kansalainen tai jonka asuinpaikka on jäsenvaltiossa, tai yritystä, jonka sijoittautumispaikka on jäsenvaltiossa, ja joka vastaanottaa palvelun tai ostaa tavaran tai yrittää tehdä niin unionissa pelkästään loppukäyttöä varten.

Toisin sanoen geoblokkausasetusta sovelletaan tavaroiden tai palvelujen tarjoamiseen EU:n kansalaisille tai EU:n alueella asuville kaikissa jäsenvaltioissa. Tästä seuraa, että myös sellaiset EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset, joiden asuinpaikka on EU:ssa, voivat hyödyntää asetusta EU:n alueella.

24 Tätä asiaa selvennetään geoblokkausasetuksen yhteydessä julkaistussa komission ilmoituksessa. 25 Asetuksen (EY) N:o 1008/2008 23 artiklassa todetaan, että ”kun liikennöidään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta, yleisön saatavilla olevan lentoliikenteen lentohintojen ja kuljetusmaksujen on oltava saatavilla syrjimättä asiakkaiden kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella tai sen perusteella, minne lentoliikenteen harjoittajan edustaja tai muu lipunmyyjä on sijoittautunut yhteisössä”.

14

2.1.9. Sovelletaanko geoblokkausasetusta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan Brexitin jälkeen?

Tietoa geoblokkausasetuksen soveltamisesta Brexitin jälkeen annetaan 21. maaliskuuta 2018 julkaistussa asiakirjassa ”Notice to stakeholders on withdrawal of the United Kingdom and EU legislation in the field of Geo-blocking”26.

2.1.10. Sovelletaanko geoblokkausasetusta Sveitsiin?

Sveitsi on niin sanottu kolmas maa, eli se ei ole EU:n jäsenvaltio. EU:n lainsäädäntöä sovelletaan Sveitsiin vain kahdenvälisten sopimusten perusteella. Näin ollen geoblokkausasetusta ei sovelleta suoraan Sveitsissä oleviin asiakkaisiin. Tämä ei kuitenkaan vaikuta yleisiin syrjimättömyysvelvoitteisiin, jotka koskevat luonnollisia henkilöitä ja joita sovelletaan EU:n ja Sveitsin välisiin suhteisiin nykyisten kansainvälisten järjestelyjen perusteella. Kuten edellä selvitetään, geoblokkausasetusta sovelletaan kuitenkin EU:n ulkopuolisiin maihin sijoittautuneisiin elinkeinonharjoittajiin, jotka toimivat EU:n alueella.

2.1.11. Sovelletaanko geoblokkausasetusta yksityishenkilöihin, jotka satunnaisesti myyvät käytettyjä tavaroita verkossa?

Geloblokkausasetusta sovelletaan elinkeinonharjoittajiin. Asetuksessa tarkoitetaan ’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimii tarkoituksessa, joka kuuluu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa. Henkilö, joka myy satunnaisesti verkossa käytettyjä tavaroita elinkeino- tai ammattitoimintansa ulkopuolella, ei kuulu geoblokkausasetuksen soveltamisalaan. Sen sijaan elinkeinonharjoittaja, joka myy käytettyjä tavaroita verkossa taloudellisen toimintansa yhteydessä, kuuluu asetuksen soveltamisalaan.

2.1.12. Sovelletaanko geoblokkausasetusta ainoastaan yritysten ja kuluttajien väliseen kaupankäyntiin, vai kattaako se myös yritysten keskinäisen myynnin?

Geoblokkausasetuksen säännöksiä sovelletaan periaatteessa sekä yritysten ja kuluttajien väliseen kaupankäyntiin että yritysten keskinäiseen kaupankäyntiin siltä osin kuin viimeksi mainittuun pätevät yleiset käyttöehdot (eli ehtoja ei neuvotella tapauskohtaisesti) ja tarkoituksena on loppukäyttö (eli tarkoituksena ei ole jälleenmyynti, jalostaminen, prosessointi, vuokraaminen tai alihankinta).

Esimerkki: Suomalainen lakiasiaintoimisto etsii uutta palveluntarjoajaa teknistä tukea ja pilvitallennusta varten. Se on saanut houkuttelevan tarjouksen virolaiselta toimijalta. Tämä liiketoimi kuuluu geoblokkausasetuksen soveltamisalaan.

2.1.13. Mistä elinkeinonharjoittaja voi tietää, tehdäänkö ostos pelkästään loppukäyttöä varten?

Geoblokkausasetusta ei sovelleta tilanteisiin, joissa tavaroita tai palveluja ostetaan muuhun tarkoitukseen kuin loppukäyttöä varten, eli silloin, kun tarkoituksena on jälleenmyynti, jalostus, prosessointi, vuokraus tai alihankinta. Asetuksessa ei säädetä erityisistä keinoista sen

26 Asiakirja on saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/notice_to_stakeholders_brexit_Geo-blocking_final.pdf

15

määrittämiseksi etukäteen, toteutetaanko liiketoimi pelkästään loppukäyttöä varten. Asetuksessa todetaan tästä, ettei asetuksella ole vaikutusta elinkeinonharjoittajien syrjimättömiin käytäntöihin, joilla rajoitetaan liiketoimia tai toistuvia liiketoimia, jotta voidaan estää yrityksiä tekemästä niiden sisäiset tarpeet ylittäviä hankintoja. Näin ollen asetuksessa sallitaan se, että elinkeinonharjoittajat turvautuvat asianmukaisiin menetelmiin varmistaakseen, että tavarat tai palvelut ostetaan vain loppukäyttöä varten.

Esimerkki: Hypermarketissa on käynnissä laajakuvatelevisioiden alennuskampanja. Alennus on rajattu koskemaan vain loppukäyttäjiä siten, että yksi ostaja saa ostaa vain kolme televisiota. Tällainen rajoitus on yhteensopiva geoblokkausasetuksen kanssa.

2.1.14. Missä määrin geoblokkausasetuksen velvollisuudet koskevat verkossa toimivia markkinapaikkoja?

Geoblokkausasetuksen säännöksiä sovelletaan verkossa toimiviin markkinapaikkoihin, joissa myydään esimerkiksi tavaroita tai palveluja kolmansille osapuolille, kun ne toimivat asetuksessa tarkoitettuina elinkeinonharjoittajina.

Tietyissä tapauksissa verkossa toimivat markkinapaikat eivät välttämättä ole itse elinkeinonharjoittajia, vaan toimivat ennemminkin jonkin elinkeinonharjoittajaksi luokiteltavan yrityksen nimissä tai puolesta. Tällaisissa tapauksissa geoblokkausasetuksen säännöksiä sovelletaan tähän toiseen yritykseen, ei suoraan asianomaiseen markkinapaikkaan.

Esimerkki: Verkossa toimiva markkinapaikka myy omia tavaroitaan ja toimii lisäksi ylläpitäjänä muille elinkeinonharjoittajille, jotka myyvät tuotteitaan samalla verkkosivustolla. Geoblokkausasetusta sovellettaessa kyseinen markkinapaikka toimii elinkeinonharjoittajana ensisijaisesti sen omia tavaroita ostaviin asiakkaisiin nähden. Markkinapaikkaa voidaan pitää elinkeinonharjoittajana myös suhteessa muihin elinkeinonharjoittajiin, jotka myyvät tuotteitaan sen verkkosivustolla ja hankkivat siten kyseiseltä markkinapaikalta palveluja (esimerkiksi ylläpitopalveluja). Toisaalta elinkeinonharjoittaja, joka myy tuotteita loppukäyttäjille verkossa toimivan markkinapaikan välityksellä, on itsessään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva elinkeinonharjoittaja.

2.1.15. Voivatko elinkeinonharjoittajat toimia syrjivästi kaikissa tilanteissa, jotka eivät kuulu geoblokkausasetuksen soveltamisalaan?

Eivät. Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto, joka kattaa myös välillisen syrjinnän, on EU:n lainsäädännön yleinen periaate. Se vahvistetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 18 artiklassa, EU:n perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohdassa sekä SEUT-sopimuksen sisämarkkinavapauksia koskevissa erityismääräyksissä. Geoblokkausasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviin tilanteisiin saatetaan lisäksi soveltaa kansallisia säännöksiä, joilla on saatettu palveludirektiivin 20 artiklan 2 kohta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että palvelun käytön yleiset edellytykset, jotka palveluntarjoaja saattaa yleiseen tietoon, eivät sisällä vastaanottajan kansallisuuteen tai asuinpaikkaan perustuvia syrjiviä ehtoja. Tällä ei kuitenkaan suljeta pois mahdollisuutta vahvistaa objektiivisin perustein suoraan

16

perusteltavissa olevia erilaisia käytön edellytyksiä. Joissakin tapauksissa saatetaan soveltaa myös alakohtaista lainsäädäntöä (kuten liikenteen27 ja terveyden28 alalla).

2.1.16. Mitä sähköisesti suoritettavilla palveluilla tarkoitetaan käytännössä?

Sähköisesti suoritettavien palvelujen käsite määritellään geoblokkausasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa29. Se perustuu täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 282/201130 annettuun määritelmään, ja sen pitäisi myös olla yhdenmukainen tämän määritelmän kanssa. Mainitussa välineessä sekä arvonlisäverodirektiivissä 2006/112/EY esitetyt lisätäsmennykset olisi myös otettava asianmukaisesti huomioon, kuten todetaan geoblokkausasetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa. Lisäksi on huomattava – kuten edellä todettiin – etteivät sähköisesti suoritettavat audiovisuaaliset palvelut kuulu geoblokkausasetuksen soveltamisalaan (ks. myös kysymys 2.1.4.).

Käytännössä geoblokkausasetuksessa säädettyjen velvollisuuksien soveltamisalaan kuuluvat esimerkiksi pilvipalvelut, tiedonvarastointipalvelut, verkkosivustojen ja palomuurien ylläpito, hakukoneiden ja internethakemistojen käyttö, verkkosivustojen toimittaminen, ohjelmien ja laitteistojen etäylläpito sekä järjestelmien etähallinta.

Muihin kuin audiovisuaalisiin sähköisesti suoritettaviin palveluihin, joiden keskeinen piirre on pääsyn tarjoaminen tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin (esimerkiksi sähköisten kirjojen ja ohjelmistojen ja niiden päivitysten käyttö ja/tai lataaminen, musiikin suoratoisto sekä videopelien pelaaminen verkossa) tai niiden käyttö, sovelletaan kaikkia geoblokkausasetuksen säännöksiä lukuun ottamatta 4 artiklassa säädettyä syrjimättömyyskieltoa (eli kieltoa soveltaa erilaisia ehtoja kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella; ks. myös kysymys 2.1.18).

2.1.17. Onko elinkeinonharjoittajan luotava erityisiä ”eriytettyjä” tarjouksia henkilöille, jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia tai joilla on asuinpaikka toisessa jäsenvaltiossa, silloin, kun he myyvät tavaroita tai suorittavat palveluja yhdessä sellaisten palvelujen kanssa, jotka eivät kuulu geoblokkausasetuksen soveltamisalaan?

Ei, sillä elinkeinonharjoittajalla ei ole velvollisuutta ”eriyttää” tavaroita tai palveluja noudattaakseen geoblokkausasetusta. Tällaisissa tapauksissa asetuksen säännöksiä sovelletaan koko pakettiin, mikäli yksikin sen osa kuuluu asetuksen soveltamisalaan. Jos elinkeinonharjoittaja eriyttää tavarat ja palvelut ja ne kuuluvat geoblokkausasetuksen soveltamisalaan, hän voi määrittää vapaasti kyseisten tavaroiden tai palvelujen hinnat ja myyntiehdot, kunhan hän ei sovella syrjiviä ehtoja kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella.

27 Ks. lento-, vesi- ja linja-autoliikenteen matkustajien oikeuksista esim. asetukset (EY) N:o 1008/2008, (EU) N:o 1177/2010 ja (EU) N:o 181/2011. 28 Ks. esim. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa, 4 artikla. 29 Sähköisesti suoritettavilla palveluilla tarkoitetaan ”palveluja, jotka suoritetaan internetin tai sähköisen verkon välityksellä ja joiden luonteesta johtuu, että ne ovat pääasiassa automatisoituja ja vaativat vain vähän ihmisen osallistumista eikä niitä voida tarjota ilman tietotekniikkaa”. 30 Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2011, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä.

17

Esimerkki: Elinkeinonharjoittaja tarjoaa alennettuun hintaan palvelukokonaisuutta, joka koostuu audiovisuaalisten palvelujen käytöstä/lataamisesta sekä verkkosivuston ylläpidosta. Elinkeinonharjoittaja voi varmistaa geoblokkausasetuksen noudattamisen siten, että hän myy koko pakettia ulkomaisille asiakkaille alennetulla hinnalla, tai siten, että hän myy näille asiakkaille vain verkkosivuston ylläpitopalvelun, jos asianomainen elinkeinonharjoittaja tarjoaa kyseistä palvelua myös erikseen. Viimeksi mainitussa tapauksessa elinkeinonharjoittaja ei voi soveltaa yksittäiseen palveluun eri hintaa31 kuin kotimaan myynnissä.

2.1.18. Missä määrin tekijänoikeudella suojatut muut kuin audiovisuaaliset palvelut kuuluvat geoblokkausasetuksen soveltamisalaan?

Geoblokkausasetuksessa säädetty kielto, jonka mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa soveltaa erilaisia yleisiä käyttöehtoja asiakkaan kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella tai kieltäytyä tarjoamasta kyseisiä palveluja muiden jäsenvaltioiden asiakkaille, ei koske tekijänoikeudella suojattujen (muiden kuin audiovisuaalisten) sisältöpalvelujen (kuten sähköisten kirjojen, verkkomusiikin, ohjelmistojen ja videopelien) tarjoamista asetuksen 4 artiklassa luetelluissa erityistapauksissa.

Näihin palveluihin sovelletaan 4 artiklaa lukuun ottamatta kaikkia geoblokkausasetuksen säännöksiä, myös kieltoa estää tai rajoittaa pääsyä verkkorajapintoihin asiakkaan kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella. Tämä tarkoittaa, ettei näitä palveluja tarjoava elinkeinonharjoittaja saa estää asiakkailtaan pääsyä verkkosivustonsa, markkinapaikkansa tai sovelluskauppansa eri versioihin tai ohjata asiakkaita uudelleen ilman heidän nimenomaista suostumustaan yhdestä versiosta toiseen asiakkaan kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan liittyvien kriteerien perusteella (tai sellaisten epäsuorien kriteerien perusteella, kuten IP-osoite tai asiakkaan maksutiedot).

Vaikka nämä palvelut on jätetty geoblokkausasetuksen 4 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, niitä rajat ylittävästi tarjoava elinkeinonharjoittaja ei saa syrjiä mitään sähköistä maksuvälinettä ”kansallisuuden” perusteella, eli sen takia, että hyväksytyn tyypin tai tuotemerkin luotto- tai maksukortti on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa tai että suoraveloitus tai tilisiirto hoidetaan toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan pankin kautta (edellyttäen, että maksutapahtumassa käytetään elinkeinonharjoittajan hyväksymää valuuttaa).

Geoblokkausasetuksessa säädetään uudelleentarkastelusta, joka on tehtävä kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta. Sen yhteydessä on tarkasteltava erityisesti asetuksen soveltamisalaa sekä edellä mainittuja rajoituksia, jotka koskevat 4 artiklan soveltamista kyseisiin palveluihin.

Esimerkki: Romanialainen yritys, joka toimittaa tekijänoikeudella suojattua ohjelmistoa useisiin jäsenvaltioihin, voi edelleen kieltäytyä myymästä näitä palveluja joihinkin muihin jäsenvaltioihin vaadittua tekijänoikeutta koskevien rajoitusten takia. Sen sijaan kyseinen yritys ei voi syrjiä asiakkaita maksuvälineiden perusteella niissä jäsenvaltioissa, joissa se tarjoaa ohjelmistopalvelujaan.

31 Esimerkissä tarkoitetussa hinnassa ei ole huomioitu sovellettavaa arvonlisäverokantaa.

18

2.1.19. Kuuluuko fyysisten kirjojen sekä DVD- ja CD-levyjen verkkokauppa geoblokkausasetuksen soveltamisalaan?

Kyllä. Myös näiden tavaroiden myyntiin sovelletaan geoblokkausasetuksen säännöksiä, mukaan lukien kieltoa soveltaa erilaisia yleisiä ehtoja asiakkaan kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella, kun asiakas haluaa ostaa mainittuja tavaroita ja tavarat toimitetaan jäsenvaltioon, jossa elinkeinonharjoittaja tarjoaa toimituksen tai haun yleisten käyttöehtojensa mukaisesti.

2.1.20. Koskeeko geoblokkausasetus kaasun, sähkön tai veden toimittamisen kaltaisia yleishyödyllisiä palveluja?

Yleishyödyllisten palvelujen toimittamista ei ole erityisesti jätetty geoblokkausasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen kyseiset palvelut kuuluvat asetuksen soveltamisalaan edellyttäen, että asetuksessa säädetyt vaatimukset täyttyvät, eli että niiden toimittajaa voidaan pitää elinkeinonharjoittajana ja niiden toimittamisessa on kyse jostakin 4 artiklassa säädetyssä syrjimättömyyssäännöksessä kuvatusta tilanteesta (ks. myös kysymys 2.3.12).

2.2. Pääsy verkkorajapintoihin (3 artikla) 2.2.1. Onko asiakkailla oikeus päästä verkkosivustojen kaikkiin kieliversioihin tai

hyödyntää kaikki tietyllä verkkosivustolla julkaistut tavaroihin tai palveluihin liittyvät tarjoukset?

Kyllä. Asiakkailla on periaatteessa oikeus päästä katselemaan kaikkia verkkosivuston versioita ja julkaisuja, ellei tätä ole kielletty asianomaiseen elinkeinonharjoittajaan sovellettavassa erityislainsäädännössä (ks. myös kysymys 2.2.4). Geoblokkausasetuksessa ei kuitenkaan velvoiteta elinkeinonharjoittajia luomaan erikseen verkkosivustoja tai niiden osia tietyillä kielillä.

2.2.2. Onko elinkeinonharjoittajan muutettava verkkorajapintaansa varmistaakseen geoblokkausasetuksen noudattamisen?

Geoblokkausasetuksessa ei velvoiteta elinkeinonharjoittajia mukauttamaan verkkorajapintojaan kaikkiin EU:ssa sovellettaviin esitysmuotoihin ja koordinaatteihin. Rajapintoja ei kuitenkaan saa suunnitella tavalla, joka tekisi tilausten loppuunsaattamisesta käytännössä hankalaa muissa jäsenvaltioissa oleville asiakkaille.

Esimerkki: Elinkeinonharjoittajan verkkorajapinta edellyttää asiakkaan osoitteen antamista ja siinä on määritelty ennalta vain kansalliset maantieteelliset koordinaatit. Rajapinnassa ei ole mahdollista syöttää vapaasti tekstiä tai koordinaatteja, eikä siinä anneta selkeitä ohjeita kohdan täyttämiseksi siinä tapauksessa, että asiakkaan asuinpaikka on ulkomailla. (Tämä ei kuitenkaan vaikuta rajoituksiin, jotka koskevat toimitusosoitteen osalta valittavissa olevia koordinaatteja.) Tällainen verkkorajapinta estäisi käytännössä ulkomailla asuvaa asiakasta tekemästä tilaustaan, joten sitä olisi muutettava.

19

2.2.3. Edellyttääkö geoblokkausasetuksen noudattaminen sitä, että yhdestä versiosta toiseen versioon koskeva nimenomainen suostumus vaaditaan joka kerta?

Elinkeinonharjoittaja voi ohjata asiakkaan verkkosivustonsa tiettyyn versioon, kun asiakas on antanut tähän nimenomaisen suostumuksensa. Suostumusta ei välttämättä tarvitse antaa joka kerta, kun asiakas käy samalla verkkosivustolla. Asiakas voi kuitenkin milloin tahansa peruuttaa suostumuksensa. Hänen on myös päästävä helposti takaisin siihen verkkosivuston versioon, johon hän halusi alun perin päästä.

Esimerkki: Verkkosivustolla, jolle asiakas on ohjattu tämän suostumuksella, pitäisi olla painike, jota painamalla asiakas voi palata helposti saman verkkosivuston muihin versioihin.

2.2.4. Millä oikeudellisilla vaatimuksilla voidaan perustella rajoituksia, jotka

koskevat pääsyä verkkorajapintoihin? Miten elinkeinonharjoittajan on selitettävä kyseisten rajoitusten käyttöä?

Geoblokkausasetuksessa säädetään, että elinkeinonharjoittajan on mahdollistettava pääsy verkkorajapintoihinsa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei elinkeinonharjoittajien enää tarvitsisi täyttää EU:n oikeudessa tai EU:n oikeuden mukaisessa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia, joita heihin sovelletaan sen seurauksena, että he harjoittavat toimintaa jossakin tietyssä jäsenvaltiossa. Elinkeinonharjoittajien on tällöin esitettävä selkeä ja yksityiskohtainen selvitys syistä, joiden takia pääsy on estetty. Selvitys on annettava sen verkkorajapinnan kielellä, jolle asiakas halusi päästä.

Esimerkki: Ranskalainen tuomioistuin on antanut ranskalaiselle verkkosivustolle määräyksen, jonka mukaisesti verkkosivuston on estettävä pääsy kaikille sivuilleen tai osaan niistä. Tämä johtuu riita-asiasta, joka liittyy rekisteröityjen tavaramerkkien käyttöön Ranskassa.

2.2.5. Tarkoittavatko verkkorajapintoihin pääsyä koskevat säännökset sitä, etteivät elinkeinonharjoittajat saa tarjota kohdennettuja tarjouksia?

Jotkut elinkeinonharjoittajat ylläpitävät verkkorajapinnoistaan tai niiden osista eri versioita, jotka on suunnattu eri jäsenvaltioiden asiakkaille. Verkkosivuston vaihtoehtoisen version ulkoasu voi olla erilainen, siinä saatetaan käyttää jotain toista kieltä tai siihen liittyy muita ominaispiirteitä, joiden takia kyseinen versio tai jokin sen osa palvelee tiettyjä asiakkaita tietyn kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella. Tämä on yhä mahdollista. Asiakkaiden ohjaaminen verkkorajapinnan yhdestä versiosta toiseen syrjivästi ja ilman asiakkaan nimenomaista suostumusta on kuitenkin kielletty. Lisäksi muissa jäsenvaltioissa olevien asiakkaiden on voitava päästä tällaiselle verkkosivustolle tai sen osiin.

2.2.6. Voiko elinkeinonharjoittaja ohjata asiakkaan yhdestä verkkosivuston maakohtaisesta versiosta toiseen?

Geoblokkausasetuksen 3 artiklassa säädetään pääsystä verkkorajapintoihin, kuten verkkosivustoille. Sitä sovelletaan, kun elinkeinonharjoittaja ohjaa asiakkaan siitä verkkorajapinnan versiosta, jolle asiakas halusi alun perin päästä, johonkin toiseen verkkosivustonsa versioon asiakkaan kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella.

20

Geoblokkausasetusta sovelletaan tilanteissa, joissa asiakas ohjataan vaihtoehtoiselle verkkosivustolle, esimerkiksi maakohtaiselle sivustolle, edellä mainittujen syiden perusteella; ohjaaminen toiseen versioon on mahdollista vain asiakkaan nimenomaisella suostumuksella tai jonkin tietyn elinkeinonharjoittajaa koskevan lakisääteisen velvollisuuden takia.

2.2.7. Miten tieto toiseen versioon ohjaamista koskevasta suostumuksesta olisi tallennettava (esimerkiksi evästeiden avulla)?

Geoblokkausasetuksessa ei täsmennetä, millä tavalla elinkeinonharjoittajan on tallennettava asiakkaan nimenomainen suostumus toiseen versioon ohjaamiseksi tilanteissa, joissa asiakas on antanut nimenomaisen suostumuksensa ja elinkeinonharjoittaja haluaa tallentaa tiedon tästä siltä varalta, että asiakas haluaa palata myöhemmin samalle verkkosivustolle.

Jos suostumuksen yhteydessä käsitellään henkilötietoja, on kuitenkin sovellettava EU:n tietosuojalainsäädäntöä, joista tärkeimmät ovat yleinen tietosuoja-asetus32 ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi33. Kyse on tilanteista, joissa tieto suostumuksesta tallennetaan tietokoneen muistiin tai halutaan käyttää tietoja, jotka on aiemmin tallennettu päätelaitteelle,

2.2.8. Jos elinkeinonharjoittajalla on verkkosivusto jollakin tietyllä kielellä, tarkoittaako se, että elinkeinonharjoittaja pyrkii kohdentamaan toimintansa kyseiselle markkina-alueelle?

Geoblokkausasetuksella ei ole vaikutusta Rooma I -asetuksen34 ja Bryssel I -asetuksen35 säännöksiin. Tämä koskee myös elinkeinonharjoittajia, jotka kohdistavat toimintansa tiettyyn jäsenvaltioon. Geoblokkausasetuksessa säädetään, että se, että elinkeinonharjoittaja noudattaa kyseisen asetuksen säännöksiä, ei sinällään tarkoita, että asianomainen elinkeinonharjoittaja kohdistaa toimintansa kuluttajille joissakin toisessa jäsenvaltiossa.

Näin ollen se, kohdistaako elinkeinonharjoittaja toimintansa asiakkaille tietyssä jäsenvaltiossa käyttämällä verkkosivustollaan jotain tiettyä kieltä, on ratkaistava Rooma I- ja Bryssel I -asetusten ja niitä koskevan merkityksellisen oikeuskäytännön perusteella. Tätä asiaa käsitellään tarkemmin asiakirjan osassa 4.

2.2.9. Missä määrin verkkosivuston yhdestä versiosta toiseen ohjaamista koskevaa rajoitusta sovelletaan puhtaasti tiedottamiseen tarkoitettuihin verkkosivustoihin?

Geoblokkausasetuksessa täsmennetään, että ’verkkorajapinnalla’ tarkoitetaan mitä tahansa elinkeinonharjoittajan käyttämää tai hänen puolestaan käytettyä ohjelmaa, mukaan lukien verkkosivut ja sovellukset, joiden kautta asiakkailla on pääsy elinkeinonharjoittajan

32 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus). 33 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla. 34 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (”Rooma I -asetus”). 35 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (”Bryssel I -asetus”).

21

tarjoamiin tavaroihin tai palveluihin näitä tavaroita tai palveluja koskevien liiketoimien suorittamiseksi.

Näin ollen on aina määritettävä tapauskohtaisesti, onko kyseessä oleva verkkosivusto luotu edellä mainittua tarkoitusta varten. Jos näin on, verkkosivusto kuuluu lähtökohtaisesti geoblokkausasetuksen soveltamisalaan ja siihen sovelletaan asetuksen 3 artiklaa, jossa säädetään pääsystä verkkosivustoille sekä ohjaamisesta sivuston yhdestä versiosta toiseen.

2.2.10. Voivatko elinkeinonharjoittajat estää pääsyn sovelluksiinsa tai ohjata asiakkaan johonkin sovelluksen kansalliseen versioon sen perusteella, missä maassa asiakkaan luottokortti on myönnetty?

Geoblokkausasetuksessa kielletään pääsyn estäminen verkkorajapintoihin tai asiakkaan ohjaaminen verkkorajapinnan yhdestä versiosta toiseen maksuvälineen myöntämispaikan perusteella. Tästä seuraa, etteivät elinkeinonharjoittajat voi estää pääsyä verkkorajapintojensa tai sovellustensa eri versioihin sellaisten syiden perusteella, jotka liittyvät asiakkaan kansallisuuteen ja/tai asuinpaikkaan, käyttäen välillisenä perusteena sitä, missä jäsenvaltiossa maksuväline on myönnetty.

2.3. Syrjimättömyys tavaroiden tai palvelujen saatavuudessa (4 artikla) 2.3.1. Edellytetäänkö geoblokkausasetuksessa, että elinkeinonharjoittajan on

myytävä ja toimitettava tuotteitaan kaikkiin jäsenvaltioihin?

Ei, geoblokkausasetuksessa ei velvoiteta elinkeinonharjoittajia myymään. Siinä kuitenkin kielletään elinkeinonharjoittajia syrjimästä asiakkaita kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella tuotteidensa myynnissä.

Geoblokkausasetuksessa ei myöskään velvoiteta elinkeinonharjoittajia toimittamasta tavaroita tai palveluja kaikkialle EU:n alueelle. Siinä määritetään vain erityistilanteet, joissa elinkeinonharjoittaja ei voi evätä asiakkailta pääsyä tavaroihinsa tai palveluihinsa asiakkaiden kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan liittyvistä syistä.

2.3.2. Velvoitetaanko geoblokkausasetuksessa elinkeinonharjoittajat perustamaan noutopaikkoja?

Geoblokkausasetuksessa ei velvoiteta elinkeinonharjoittajia perustamaan muihin maihin noutopaikkoja, joista toimitetut tavarat voi hakea. Jos tämä vaihtoehto on kuitenkin elinkeinonharjoittajan yleisten käyttöehtojen mukaan mahdollinen, myös muissa jäsenvaltioissa olevien asiakkaiden on voitava hyödyntää sitä kansallisuudestaan tai asuin- tai sijoittautumispaikastaan riippumatta.

Esimerkki: Ainoastaan Portugaliin tai Portugalissa sijaitseviin noutopaikkoihin toimittavaa elinkeinonharjoittajaa ei voida velvoittaa perustamaan noutopaikkoja Espanjaan espanjalaisia asiakkaita varten. Espanjalaisten asiakkaiden on kuitenkin voitava hakea tavaransa joko itse tai nimeämänsä henkilön tai tavarantoimittajan välityksellä Portugalissa sijaitsevista noutopaikoista.

22

2.3.3. Onko elinkeinonharjoittajilla oikeus periä lisämaksuja myymiensä tavaroiden toimittamisen järjestämisestä?

Ostettujen tavaroiden tai palvelujen toimittamisen järjestämisessä on kyse palvelusta. Elinkeinonharjoittajat voivat lähtökohtaisesti tarjota asiakkailleen mitä tahansa palveluja. Jos elinkeinonharjoittaja päättää tarjota toimituspalvelun tietyissä jäsenvaltioissa tai tiettyihin jäsenvaltioissa sijaitseviin paikkoihin ja tämä mainitaan yleisissä käyttöehdoissa, elinkeinonharjoittaja ei kuitenkaan voi syrjiä asiakkaita, jotka haluavat käyttää kyseistä palvelua, asiakkaiden kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella (ks. myös kohta 4.1, jossa käsitellään rajatylittäviä toimituksia).

2.3.4. Velvoitetaanko geoblokkausasetuksessa elinkeinonharjoittajat siirtymään fyysisesti EU:n alueella suorittaakseen palvelun asiakkaan sijaintipaikassa?

Ei. Geoblokkausasetuksessa ei velvoiteta elinkeinonharjoittajia liikkumaan.

2.3.5. Säännelläänkö geoblokkausasetuksella hintoja?

Ei. Geoblokkausasetuksen tarkoituksena on estää EU:ssa oleviin asiakkaisiin kohdistuva syrjintä. Tällä hetkellä syrjintä haittaa rajat ylittävää kaupankäyntiä ja estää sisämarkkinoiden täysimääräisen hyödyntämisen. Geoblokkausasetuksella ei sellaisenaan säännellä tai yhdenmukaisteta hintatasoa.

Näin ollen elinkeinonharjoittajat voivat vapaasti määrittää hinnat esimerkiksi eri asiakasryhmille tarkoitetuilla verkkosivustoilla. Kaikkien verkkosivustojen on kuitenkin oltava kaikkien EU:n asiakkaiden saatavilla ja EU:n asiakkaiden olisi voitava – edellä kuvatuissa erityistilanteissa – ostaa tavaroita tai hankkia palveluja samoilla ehdoilla kuin elinkeinonharjoittajan jäsenvaltion kansalaiset. Tämä koskee myös nettohintoja (mutta ei vaikuta eroihin sovellettavissa arvonlisäverokannoissa).

Geoblokkausasetuksessa ei puututa myöskään dynaamiseen hinnoitteluun, eli siihen, että elinkeinonharjoittajat muuttavat tarjouksiaan ajan kuluessa asiakkaiden kansallisuudesta tai asuin- tai sijoittautumispaikasta riippumattomista syistä.

Esimerkki: Verkkosivusto muuttaa tarjoamaansa hintaa reaaliaikaisesti kysynnän ja/tai muiden asiakkaan asuinpaikkaan tai kansallisuuteen liittymien tekijöiden (kuten aiempien hakujen ja/tai ostojen) perusteella. Geoblokkausasetuksessa säädetty syrjimättömyyskielto ei lähtökohtaisesti koske tätä tilannetta.

2.3.6. Onko elinkeinonharjoittajalla oikeus periä korkeampaa hintaa rajatylittävistä toimituksista (esimerkiksi kuljetus-, lähetys- ja käsittelykustannusten takia)? Jos on, onko lisämaksujen perustuttava todellisiin kustannuksiin?

Geoblokkausasetuksella ei säännellä tai yhdenmukaisteta hintatasoa. Se, että elinkeinonharjoittaja tarjoaa asiakkailleen rajatylittävän toimituksen kaikkiin jäsenvaltioihin tai vain joihinkin niistä, kuuluu lähtökohtaisesti elinkeinonharjoittajan vapauteen päättää omasta markkinoinnistaan. Tästä on kuitenkin ilmoitettava selkeästi sovellettavissa yleisissä ehdoissa. Kokonaishinta on ilmoitettava kuluttajille selkeästi ja ymmärrettävästi ennen

23

sopimuksen tekoa (ks. erityisesti kuluttajansuojadirektiivin36 5, 6 ja 8 artikla). Ks. lisätietoa tämän asiakirjan osasta 4, jossa käsitellään rajatylittäviä toimituksia sekä sitä, miten asetus (EU) 2018/64437 parantaa rajatylittävistä pakettipalveluista perittävien hintojen avoimuutta.

2.3.7. Voiko elinkeinonharjoittaja eriyttää tarjouksensa ja mahdolliset toimitusvaihtoehdot EU:n alueella sijaitsevien myyntipaikkojen tai verkkosivustojen mukaan?

Geoblokkausasetus ei vaikuta elinkeinonharjoittajien oikeuteen päättää vapaasti hinnoistaan ja verkkosivustojensa sommittelusta EU:n alueella tai markkinointinsa toteuttamistavoista. Geoblokkausasetuksessa velvoitetaan lähinnä elinkeinonharjoittajat kohtelemaan asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa samassa tilanteessa olevia EU:n asiakkaita (jotka siis ovat valmiita hyväksymään tiettyyn verkkosivustoon tai myyntipaikkaan sovellettavat yleiset käyttöehdot ja niissä mainitut toimitusvaihtoehdot) samalla tavalla asiakkaiden kansallisuudesta tai asuin- tai sijoittautumispaikasta riippumatta.

Tämä tarkoittaa, että elinkeinonharjoittajat voivat jatkossakin julkaista tarjouksia kohdennetusti tietyille asiakasryhmille, kunhan tässä ei käytetä perusteena asiakkaiden kansallisuutta tai asuin- tai sijoittautumispaikkaa. Mahdollisia ovat esimerkiksi nuorille suunnatut tarjoukset tai ammattilaisten sijaan tavallisille kuluttajille suunnatut tarjoukset.

2.3.8. Voiko asiakas ostaa tuotteen yhdeltä verkkosivustolta mutta valita jonkin saman verkkosivuston toisessa versiossa tarjotun toimitusvaihtoehdon?

Elinkeinonharjoittajat määrittävät palvelujensa suorittamiseen liittyvät ehdot ja toimitusvaihtoehdot yleisissä käyttöehdoissaan. Yleiset käyttöehdot on julkaistava elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla ja niistä on joka tapauksessa ilmoitettava kuluttajille selkeästi ja ymmärrettävästi. Kun asiakas päättää tilata tuotteen tai palvelun tietyltä verkkosivustolta, hän yleensä myös hyväksyy kyseiset ehdot. Jos tilaus tehdään verkkosivuston tiettyä versiota käyttäen, liiketoimeen pätevät kyseisellä sivustolla julkaistuihin tarjouksiin sovellettavat yleiset käyttöehdot.

Esimerkki: Kreikkalainen asiakas ostaa tuotteen erään elinkeinonharjoittajan bulgarialaisen verkkosivuston kautta. Tältä sivustolta tilattuja tuotteita toimitetaan ainoastaan Bulgariaan. Kyseinen elinkeinonharjoittaja toimittaa tilattuja tuotteita myös Kreikkaan, mutta vain siinä tapauksessa, että tilaus on tehty sen kreikkalaisella verkkosivustolla. Kreikkalaisella asiakkaalla ei ole oikeutta vaatia, että hänen bulgarialaiselta verkkosivustolta tilaamansa tuotteet toimitetaan Kreikkaan. Jos tarjottavaan palveluun kuitenkin sovelletaan kummallakin verkkosivustolla samoja ehtoja, eli palvelu voidaan niiden mukaan toimittaa kumpaankin maahan, se, että tilaus on tehty joko verkkosivuston kreikkalaista tai bulgarialaista versiota käyttäen, ei voi yksistään rajoittaa asianomaisen elinkeinonharjoittajan soveltamien ehtojen mukaisesti tarjottavan toimituspalvelun alueellista kattavuutta.

36 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta. 37 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/644, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018, rajatylittävistä pakettipalveluista.

24

2.3.9. Missä määrin geoblokkausasetusta sovelletaan elinkeinonharjoittajiin, jotka toimittavat myymiään tuotteita vain oman jäsenvaltionsa alueelle?

Elinkeinonharjoittajat voivat periaatteessa vapaasti määrittää maantieteellisen alueen, jonka heidän tarjoamansa toimituspalvelu kattaa. Geoblokkausasetuksen mukaan elinkeinonharjoittaja ei silti voi syrjiä ulkomaisia asiakkaita, jotka haluavat ostaa tavaran samoilla ehdoilla kuin paikalliset asiakkaat (”osta kuin paikallinen” -skenaario).

Esimerkki: Belgialainen asiakas haluaa ostaa jääkaapin erään saksalaiselta verkkosivustolta. Asianomainen elinkeinonharjoittaja toimittaa ainoastaan saksalaisiin osoitteisiin. Jos belgialainen asiakas haluaa hakea tilaamansa tavaran elinkeinonharjoittajan toimitiloista tai jostain muusta Saksassa sijaitsevasta paikasta, johon kyseinen elinkeinonharjoittaja toimittaa, elinkeinonharjoittaja ei voi syrjiä kyseistä asiakasta sen perusteella, että asiakas on Belgian kansalainen, asuu Belgiassa tai on sijoittautunut sinne. Belgialainen asiakas ei voi kuitenkaan vaatia saksalaista elinkeinonharjoittajaa toimittamaan tavaraa Belgiaan, jos näin ei erikseen määrätä elinkeinonharjoittajan yleisissä käyttöehdoissa.

2.3.10. Edellytetäänkö geoblokkausasetuksessa, että elinkeinonharjoittajat ilmoittautuvat kaupparekisteriin tai liittyvät elektroniikkalaiteromun keräysjärjestelmään kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa asiakkaat haluavat mahdollisesti ostaa tavaroita tai palveluja geoblokkausasetuksen säännösten nojalla? Katsotaanko vaikkapa edellisessä esimerkkitapauksessa, että saksalainen elinkeinonharjoittaja myy tuotteitaan Belgiaan ja hänen on näin ollen ilmoittauduttava Belgian kaupparekisteriin?

Ei. Geoblokkausasetuksessa ei säädetä, että elinkeinonharjoittajien olisi ilmoittauduttava kaupparekisteriin kaikissa jäsenvaltioissa, joissa asiakkaat saattaisivat haluta ostaa tai tosiasiassa ostavat heidän tavaroitaan. Geoblokkausasetuksessa todetaan selkeästi, että sitä, että elinkeinonharjoittajat täyttävät asetuksessa säädetyt velvoitteensa varmistamalla pääsyn verkkosivustolleen ja mahdollisuuden saattaa ostotapahtuma loppuun ketään syrjimättä, ei olisi sellaisenaan pidettävä elinkeinonharjoittajien toiminnan suuntaamisena toiseen jäsenvaltioon. Tästä seuraa, ettei geoblokkausasetus sisällä tai aseta velvoitetta ilmoittautua kaupparekisteriin tai elektroniikkalaiteromun keräysjärjestelmään kaikissa jäsenvaltioissa, joissa asiakkaat haluavat ostaa tavaroita tai palveluja.

2.3.11. Joissakin tapauksissa palveluja tuetaan paikallisen verotuksen kautta. Tuki voi liittyä esimerkiksi paikallisten museoiden tai uimahallien pääsymaksuihin. Onko tämä jatkossa kiellettyä geoblokkausasetuksen nojalla?

Geoblokkausasetus ei vaikuta verotuksen alalla sovellettaviin säännöksiin. Lisäksi se koskee vain elinkeinonharjoittajia. Näin ollen sillä ei säännellä paikallisesti kannettavien verojen käyttöä. Tästä seuraa, ettei geoblokkausasetus estä käyttämästä paikallista verotusta tietyn toiminnan, kuten paikallisten museoiden tai uimahallien pääsymaksujen, tukemiseen.

Jos tuettu palvelu kuitenkin täyttää geoblokkausasetuksen soveltamisen edellytykset (tilanne ei ole täysin valtion sisäinen tilanne, palvelua ei ole jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, palvelun tarjoajaa voidaan pitää elinkeinonharjoittajana tai kyseessä on jokin asetuksessa kuvatuista erityistilanteista), kyseessä olevan palvelun tarjoamiseen sovelletaan geoblokkausasetuksessa säädettyä syrjintäkieltoa (ks. myös kysymys 2.3.12).

25

Toisaalta geoblokkausasetuksen johdanto-osan 27 kappaleessa todetaan, ettei kyseinen kielto estä soveltamasta erilaisia yleisiä käyttöehtoja tietyistä syistä, jos nämä syyt eivät liity kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan. Tämä koskee myös elinkeinonharjoittajalle suoritettavia maksuja.

2.3.12. Missä määrin geoblokkausasetusta sovelletaan julkisiin palveluihin tai sellaisiin yleisten ehtojen osiin, joiden on täytettävä tietyt lakisääteiset erityisvaatimukset?

Muut kuin taloudelliset yleishyödylliset palvelut on jätetty geoblokkausasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sen sijaan asetusta sovelletaan sellaisiin julkisiin palveluihin, jotka suoritetaan yleensä taloudellista vastiketta vastaan ja jotka siten ovat yleistä taloudellista etua koskevia palveluja. Tällaisista palveluista voidaan mainita esimerkkinä kaasun, veden ja sähkön toimittaminen (ks. myös kysymys 2.1.20).

Geoblokkausasetusta sovelletaan vain silloin, kun kaikki sen soveltamisedellytykset täyttyvät. Näin ollen tätä asetusta sovelletaan vain elinkeinonharjoittajiksi katsottavien toimijoiden tarjoamiin palveluihin. Kyseisen määritelmän mukaan ei ole väliä, onko palvelun tarjoaja yksityisessä vai julkisessa omistuksessa (kun kyseessä on oikeushenkilö). Sillä sen sijaan on väliä, toimiiko palvelujen tarjoaja tarkoituksessa, joka kuuluu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa. Jos ei toimi, palvelun tarjoajaa ei pidetä elinkeinonharjoittajana, eikä geoblokkausasetusta siksi sovelleta kyseiseen toimintaan. Kyse voi olla esimerkiksi viranomaisten hallinnollisesta toiminnasta.

Unionin oikeudessa tai unionin oikeuden mukaisessa kansallisessa lainsäädännössä säädetyistä erityisistä oikeudellisista vaatimuksista (kysymys 2.2.4) voidaan todeta, ettei verkkorajapintoihin pääsyä koskevaa 3 artiklaa sovelleta siltä osin kuin pääsyn rajoittaminen johtuu lakisääteisistä vaatimuksista, joita sovelletaan kyseiseen elinkeinonharjoittajaan. Sama pätee 4 artiklan syrjimättömyyssäännöksiin.

Esimerkki: Geoblokkausasetus ei vaikuta sellaisten sääntelytoimien toteuttamiseen, joilla velvoitetaan yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoajat noudattamaan jotakin tiettyä hintaa, kunhan kyseisissä toimissa noudatetaan unionin oikeutta ja muun muassa siihen sisältyviä syrjimättömyysperiaatteita.

2.3.13. Miten geoblokkausasetus vaikuttaa liiketoimintamalleihin, jotka perustuvat tuettuja myyntihintoja soveltaviin paikallisiin yrittäjiin (kuten elinkeinonharjoittajiin, joiden myymiin tabletteihin on esiasennettu tietyssä jäsenvaltiossa oleville käyttäjille suunnattuja mainoksia)?

Kunkin elinkeinonharjoittajan on arvioitava itse, miten geoblokkausasetus vaikuttaa valittuun liiketoimintamalliin. Jos elinkeinonharjoittajan toiminta kuuluu asetuksen soveltamisalaan, kuluttajia ei kuitenkaan saa syrjivin perustein estää ostamasta kyseistä tavaraa tai palvelua.

Esimerkki: Espanjalaiselta kuluttajalta ei voida evätä oikeutta ostaa tabletti saksalaiselta elinkeinonharjoittajalta, jos hän hakee ostamansa tabletin Saksasta ja tämä vaihtoehto on saatavilla saksalaisille kuluttajille. Elinkeinonharjoittaja voi kuitenkin periaatteessa rajata vapaasti maantieteellisen alueen, jonka sisällä tavarat toimitetaan tai jolla sijaitsevasta noutopaikasta tavarat voi hakea.

26

2.3.14. Mitä ovat geoblokkausasetuksen 4 artiklan 3 kohdassa mainitut sopimukseen perustumattomat kansalliset oikeudelliset vaatimukset ja mitä kyseinen säännös tarkoittaa?

Geoblokkausasetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetaan oikeudellisia vaatimuksia, jotka eivät johdu asiakkaan ja elinkeinonharjoittajan välisestä sopimussuhteesta, eli oikeudellisia vaatimuksia, joita kyseisille tavaroille tai palveluille asetetaan asiakkaan jäsenvaltiossa lainsäädännössä. Niitä ovat esimerkiksi merkintä- tai alakohtaiset vaatimukset. Samassa kohdassa selvennetään, ettei asetuksen noudattaminen sinällään merkitse sitä, että elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus noudattaa tällaisia oikeudellisia vaatimuksia.

Esimerkki: Jos elinkeinonharjoittaja ei suuntaa toimintaansa tiettyyn jäsenvaltioon, mutta hän myy tuotteen ulkomaiselle asiakkaalle vain täyttääkseen geoblokkausasetuksessa säädetyt velvoitteet, hänen ei tarvitse noudattaa asiakkaan jäsenvaltiossa säädettyjä erityisiä merkintävaatimuksia.

2.3.15. Voidaanko elinkeinonharjoittaja saattaa vastuuseen, jos hän myy toisessa jäsenvaltiossa olevalle asiakkaalle tavaran tai tarjoaa tälle palvelua, joka voi olla kielletty asiakkaan jäsenvaltiossa?

Geoblokkausasetuksessa täsmennetään, ettei 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä syrjimättömyyskieltoa sovelleta silloin, kun kansalliset säännökset estävät elinkeinonharjoittajaa myymästä tavaroita tai tarjoamasta palveluja tietyille asiakkaille tai tiettyjen alueiden asiakkaille. Edellytyksenä kuitenkin on, että kyseiset kansalliset säännökset ovat yhteensopivia unionin oikeuden kanssa. Näin on myös silloin, kun EU:n säännöissä estetään elinkeinonharjoittajaa myymästä tavaroita tai tarjoamasta palveluja. Syrjimättömyyskielto ei siis tarkoita, ettei elinkeinonharjoittajien enää tarvitsisi noudattaa heihin sovellettavia EU:n tai jäsenvaltion säännöksiä.

Kuten edellä on todettu, geoblokkausasetuksessa täsmennetään kuitenkin, ettei syrjimättömyyskiellon noudattaminen sinällään merkitse sitä, että elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus noudattaa sopimukseen perustumattomia kansallisia oikeudellisia vaatimuksia, jotka koskevat tavaroita ja palveluja asiakkaan jäsenvaltiossa, tai tiedottaa asiakkaille näistä vaatimuksista (4 artiklan 3 kohta). Jos siis elinkeinonharjoittajalla ei ole velvollisuutta noudattaa sopimukseen perustumattomia kansallisia oikeudellisia vaatimuksia asiakkaan jäsenvaltiossa, pelkkä geoblokkausasetuksen noudattaminen ei voi johtaa vastuuseen niiden noudattamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa.

Esimerkki: Erään DVD-levyn myynnissä sovelletaan Ruotsissa ja Ranskassa eri ikärajoja. Ranskalainen elinkeinonharjoittaja, joka myy ruotsalaiselle asiakkaalle DVD:n vain täyttääkseen geoblokkausasetuksessa säädetyn velvollisuuden ja toimittaa DVD:n Ranskan alueella sijaitsevaan paikkaan, ei ole vastuussa Ruotsissa mahdollisesti sovellettavien tiukempien ikärajojen noudattamisesta. Ranskalaisen elinkeinonharjoittajan ei myöskään tarvitse tiedottaa asiakkaalle siitä, että ikäraja on Ruotsissa tiukempi.

2.3.16. Vaikuttaako geoblokkausasetus kausiluonteisia alennuksia koskeviin rajoituksiin?

Geoblokkausasetus ei sisällä erityisiä säännöksiä kausiluonteisista alennuksista tai niihin liittyvistä rajoituksista. Kyseisiin alennuksiin sovelletaan siten asetuksen normaaleja

27

syrjimättömyyssäännöksiä tilanteissa, jotka kuuluvat kyseisten säännösten soveltamisalaan. Näissä tilanteissa kausiluonteisten alennusten olisi oltava syrjimättömästi myös muissa jäsenvaltioissa olevien kuluttajien ja loppukäyttäjien saatavilla.

2.3.17. Voiko elinkeinonharjoittaja toteuttaa alennusmyyntejä tai muun tyyppisiä hintakampanjoita vain yhdellä verkkokauppasivustollaan?

Geoblokkausasetus ei vaikuta elinkeinonharjoittajien vapauteen järjestää markkinointiaan parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan asetuksen syrjimättömyyssäännöksiä noudatetaan. Geoblokkausasetuksessa ei myöskään estetä elinkeinonharjoittajien vapautta tarjota syrjimättömin perustein erilaisia ehtoja, eri nettohinnat mukaan lukien, eri myyntipisteissä, kuten myymälöissä ja verkkosivustoilla, tai tehdä tiettyjä tarjouksia vain yhden jäsenvaltion tietyllä alueella. Asetuksen mukaan kyseisten tarjousten on kuitenkin oltava syrjimättömästi myös muissa jäsenvaltioissa olevien kuluttajien saatavilla.

Näin ollen elinkeinonharjoittajilla on vapaus toteuttaa alennusmyyntejä tai muita hintakampanjoita valitsemillaan verkkokauppasivustoilla, kunhan tämä tehdään syrjimättä.

2.3.18. Yhdenmukaistetaanko geoblokkausasetuksella myynnissä sovellettavat arvonlisäverokannat?

Ei. Geoblokkausasetus ei rajoita verotuksen alalla sovellettavien sääntöjen soveltamista. Tämä merkitsee, että arvonlisävero peritään siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelu suoritetaan tai tavarat toimitetaan, kyseisen jäsenvaltion arvonlisäverosääntöjen mukaisesti. Lisäksi yleisten käyttöehtojen käsite kattaa yksiselitteisesti vain nettomyyntihinnat. Tämän asiakirjan osassa 4 annetaan lisätietoa arvonlisäverosääntöjen kehityksestä sähköisessä kaupankäynnissä.

2.3.19. Onko elinkeinonharjoittajien noudatettava lainsäädäntöä, jota sovelletaan asiakkaan jäsenvaltiossa kirjojen hinnoitteluun.

Geoblokkausasetuksen 4 artiklassa säädetyt syrjimättömyyssäännöt eivät estä elinkeinonharjoittajia soveltamasta kirjojen myynnissä eri hintoja tiettyjen alueiden asiakkaisiin, mikäli unionin oikeuden mukaisessa kansallisessa lainsäädännössä edellytetään niiden tekevän niin.

Jos kyseessä on 4 artiklan soveltamisalaan kuuluva tilanne ja elinkeinonharjoittajaan sovelletaan tällaista kansallista lainsäädäntöä, elinkeinonharjoittaja ei voi vedota 4 artiklaan väittääkseen, ettei kyseistä lainsäädäntöä voida enää soveltaa. Tällainen lainsäädäntö siis velvoittaa elinkeinonharjoittajaa sillä edellytyksellä, että se on yhteensopiva unionin oikeuden kanssa.

Esimerkki: Ranskassa ja Belgiassa toimivaan kirjakauppaan sovelletaan kirjojen myynnissä kummassakin maassa kansallista hinnoittelulainsäädäntöä.

28

2.3.20. Vaaditaanko geoblokkausasetuksessa, että sellaiset mikroyritykset, joiden ei tarvitse omassa jäsenvaltiossaan rekisteröityä arvonlisäverovelvollisiksi, tekevät niin muissa jäsenvaltioissa esimerkiksi sähköisesti suoritettavia palveluja tarjotessaan?

Arvonlisäverovelvoitteiden täyttäminen askarruttaa etenkin rajatylittävää kauppaa harjoittavia pk-yrityksiä. Geoblokkausasetuksessa on huomioitu se, ettei pienten yritysten taakkaa pidä lisätä. Kansallisten arvonlisäverovapautuksen kynnysarvojen alle jäävät elinkeinonharjoittajat on siten jätetty 4 artiklan syrjimättömyyssäännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Tästä seuraa, ettei sellaisilla pk-yrityksillä, jotka on vapautettu arvonlisäverosta kotijäsenvaltiossa, ole velvollisuutta myydä sähköisesti suoritettavia palveluja ulkomaille 4 artiklan 1 kohdan b kohdan mukaisesti.

2.3.21. Onko elinkeinonharjoittajien noudatettava muiden jäsenvaltioiden kuluttajansuojalainsäädäntöä?

Sovellettavaa kuluttajansuojalainsäädäntöä ja tuomioistuinten toimivaltaa koskevat säännöt annetaan Rooma I- ja Bryssel I -asetuksissa. Geoblokkausasetus ei muuta tai syrjäytä näitä sääntöjä. Sovellettava lainsäädäntö sekä toimivaltainen tuomioistuin on siten määritettävä Rooma I- ja Bryssel I -asetusten mukaisesti. Tämä riippuu pitkälti siitä, suuntaako elinkeinonharjoittaja toimintaansa toiseen jäsenvaltioon. Geoblokkausasetuksessa täsmennetään, ettei se, että elinkeinonharjoittaja noudattaa kyseisen asetuksen säännöksiä, sinällään tarkoita, että asianomainen elinkeinonharjoittaja suuntaa toimintaansa toiseen jäsenvaltioon. Katso lisätietoja kohdasta 4.2.

2.3.22. Voivatko kuluttajat vaatia geoblokkausasetuksen nojalla, että käyttöoppaat tai -ohjeet ja muut tuotetiedot julkaistaan heidän omalla kielellään ja että mahdolliset lisälaitteet (kuten pistokkeet ja adapterit) suunnataan erityisesti heidän omalle markkina-alueelleen?

Eivät voi. Geoblokkausasetuksessa ei sellaisenaan velvoiteta elinkeinonharjoittajia mukauttamaan myymiään tuotteita toiselle kansalliselle markkina-alueelle sopiviksi tai laatimaan käyttöoppaita, ohjeita tai muita tuotetietoja jollakin tietyllä kielellä. Toisaalta siinä ei myöskään estetä elinkeinonharjoittajia tekemästä niin tai tarjoamasta kaupanteon jälkeistä tukea.

Geoblokkausasetus ei vaikuta muihin EU:n sääntöihin, joita elinkeinonharjoittajaan mahdollisesti sovelletaan ja jotka saattavat sisältää mainitun kaltaisia kuluttajansuojavaatimuksia. Esimerkiksi kuluttajansuojadirektiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus säilyttää sopimuksesta annettavia tietoja koskevat kielivaatimukset tai ottaa käyttöön uusia sellaisia.

Merkityksellisten EU:n sääntöjen (erityisesti sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista annetun Rooma I -asetuksen) mukaisesti elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus täyttää kuluttajan jäsenvaltiossa mahdollisesti sovellettavat kuluttajansuojavaatimukset, jos se suuntaa toimintaansa kyseiseen jäsenvaltioon. Tältä osin geoblokkausasetuksessa selvennetään, ettei elinkeinonharjoittajan katsota suuntaavan toimintaansa toiseen jäsenvaltioon pelkästään siitä syystä, että elinkeinonharjoittaja antaa tietoa ja tukea sopimuksen tekemisen jälkeen, mikä on johtunut siitä, että elinkeinonharjoittaja noudattaa tätä asetusta.

29

2.3.23. Miten geoblokkausasetus vaikuttaa kuluttajan oikeuksiin turvautua oikeussuojakeinoihin tilanteessa, jossa myydyt tavarat ovat viallisia?

Geoblokkausasetus ei vaikuta kuluttajan oikeuksiin tällaisissa tilanteissa. Asetuksen päätavoitteena on varmistaa tavaroiden ja palvelujen rajatylittävä saatavuus ilman syrjintää asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa. Se ei sisällä säännöksiä oikeussuojakeinoista esimerkiksi siltä varalta, että ostetut tavarat osoittautuvat jälkeenpäin viallisiksi. Katso lisätietoja osasta 4.

Kuten edellä on todettu, tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että näissä tilanteissa on sovellettava muita unionin oikeuden säännöksiä, joissa annetaan kuluttajille tiettyjä oikeuksia. Geoblokkausasetuksella ei ole vaikutusta esimerkiksi kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevaan direktiiviin38, jonka mukaan myyjä on vastuussa kuluttajalle, jos tavara ei ole toimitettaessa sopimuksen mukainen. Kuluttajalla on tällöin oikeus saada vastikkeetta tavara saatetuksi sopimuksenmukaiseksi joko korjaamalla tai vaihtamalla tai, jos näin ei tehdä, saada hinnanalennusta tai purkaa kauppa. Myyjän velvollisuus korjata tai vaihtaa tuote ilmaiseksi kattaa myös vastuun tavaran sopimuksen mukaiseksi saattamisesta aiheutuvista välttämättömistä kuluista, kuten lähetyskuluista sekä työ- ja materiaalikustannuksista. Tavarat on korjattava tai vaihdettava kohtuullisessa ajassa ja aiheuttamatta kuluttajalle huomattavaa haittaa.

2.3.24. Annetaanko geoblokkausasetuksessa asiakkaille oikeus saada myynnin jälkeisiä palveluja asuinjäsenvaltiossaan?

Ei. Geoblokkausasetuksessa ei säädetä tällaisesta oikeudesta. Kuten edellä selitetään, geoblokkausasetuksessa on kyse muista asioista, kuten tavaroiden tai palvelujen saatavuudesta. Asetuksessa säädettyä syrjimättömyyskieltoa ei olisi näin ollen tulkittava siten, että se vaikuttaa sellaisten kaupanteon jälkeistä asiakastukea, kaupanteon jälkeisiä palveluja tai kaupallisia takuita koskevien alueellisten tai muunlaisten rajoitusten soveltamiseen, joita elinkeinonharjoittaja tarjoaa asiakkaalle vapaaehtoisesti. Näistä kuluttajansuojaan liittyvistä seikoista säädetään muissa EU:n säädöksissä, kuten kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevassa direktiivissä. Kuten edellä todettiin (ks. kysymys 2.3.23), geoblokkausasetus ei vaikuta tähän direktiiviin.

Toisaalta geoblokkausasetuksessa selvennetään, ettei elinkeinonharjoittajan katsota suuntaavan toimintaansa toiseen jäsenvaltioon pelkästään siitä syystä, että elinkeinonharjoittaja antaa tietoa ja tukea sopimuksen tekemisen jälkeen, mikä on johtunut siitä, että elinkeinonharjoittaja noudattaa tätä asetusta.

2.4. Syrjimättömyys maksamiseen liittyvistä syistä (5 artikla) 2.4.1. Onko elinkeinonharjoittajien hyväksyttävä kaikki maksuvälineet?

Ei. Elinkeinonharjoittajat voivat periaatteessa vapaasti päättää hyväksymistään maksuvälineistä. Geoblokkausasetuksen 5 artiklaa sovelletaan, kun maksutapahtuma suoritetaan sähköisesti tilisiirtona, suoraveloituksena tai korttipohjaisella maksuvälineellä saman maksutuotemerkin ja -tyypin sisällä, tunnistamisvaatimukset täytetään ja 38 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista.

30

maksutapahtuma suoritetaan elinkeinonharjoittajan hyväksymässä valuutassa. Elinkeinonharjoittajat eivät kuitenkaan saa hyväksymissään maksuvälineissä syrjiä EU:n alueella asiakkaita hylkäämällä maksutapahtumat tai soveltamalla niihin erilaisia ehtoja asiakkaan kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan, maksutilin sijainnin, maksupalvelun tarjoajan sijoittautumispaikan tai maksuvälineen myöntämispaikan perusteella.

2.4.2. Voivatko elinkeinonharjoittajat hyväksyä eri maksuvälineitä eri verkkokaupoissa? Voiko elinkeinonharjoittaja esimerkiksi hyväksyä italialaisessa verkkokaupassaan sekä luotto- että maksukortit mutta vain maksukortit belgialaisessa verkkokaupassaan?

Elinkeinonharjoittajat voivat periaatteessa päättää vapaasti, millä ehdoilla tarjoavat tavaroita tai palveluja. Tämä koskee myös verkkokaupassa hyväksyttäviä maksuvälineitä. Näin ollen elinkeinonharjoittajat voivat soveltaa erilaisia ehtoja eri verkkosivustoillaan. Jos elinkeinonharjoittaja hyväksyy tietyt maksuvälineet jollain verkkosivustollaan, sen on kuitenkin hyväksyttävä samat maksuvälineet myös muiden kuin sen jäsenvaltion kuluttajilta, johon kyseinen verkkosivusto on suunnattu.

2.4.3. Sovelletaanko maksamiseen liittyviä syitä koskevaa syrjimättömyyssääntöä tilanteisiin, joissa asiakkaalle lähetetään lasku?

Kyllä sovelletaan siinä tapauksessa, että laskun maksamisessa hyväksyttävät maksuvälineet kuuluvat geoblokkausasetuksen 5 artiklan soveltamisalaan, eli maksu suoritetaan tilisiirtona, suoraveloituksena tai korttipohjaisella maksuvälineellä. Tämä ei kuitenkaan vaikuta toimitusta koskeviin rajoituksiin (esimerkiksi kun lasku maksetaan suoraan kuljettajalle) tai elinkeinonharjoittajan mahdollisuuteen olla toimittamatta tavaroita tai suorittamatta palvelua ennen vahvistuksen saamista maksutapahtuman asianmukaisesta käynnistämisestä (ks. kysymys 2.4.7).

Esimerkki: Elektroniikkalaitteiden myyjä tarjoaa mahdollisuuden maksaa laskulla, tilisiirtona tai suoraveloituksella ja toimittaa tavarat vain Itävaltaan ja Saksaan. Kyseinen elinkeinonharjoittaja ei voi kieltäytyä myymästä laskulla sillä perusteella, että lasku maksetaan ranskalaiselta pankkitililtä tai että laskun maksaja asuu Ranskassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus toimittaa laite Ranskaan (ja siten hyväksyä laskun maksaminen laitteen toimituksen yhteydessä), mikäli tällainen mahdollisuus ei sisälly elinkeinonharjoittajan yleisiin ehtoihin.

2.4.4. Onko elinkeinonharjoittajien hyväksyttävä kaikki muissa jäsenvaltioissa myönnetyt kansalliset maksukortit?

Ei ole. Geoblokkausasetuksessa täsmennetään, etteivät elinkeinonharjoittajat voi syrjiä asiakkaita esimerkiksi sen perusteella, missä jäsenvaltiossa luotto- tai maksukortti on myönnetty. Elinkeinonharjoittaja voi kuitenkin olla hyväksymättä maksuvälineet, jotka eivät kuulu sen hyväksymään maksutuoteryhmään tai -tyyppiin.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos elinkeinonharjoittaja hyväksyy jonkin tietyn tuotemerkin maksukortit, sen ei ole pakko hyväksyä saman tuotemerkin luottokortteja tai muiden tuotemerkkien maksukortteja. Elinkeinonharjoittajan ei tarvitse myöskään hyväksyä tietyn tuotemerkin yrityskohtaisia luottokortteja, jos se hyväksyy vain saman tuotemerkin

31

henkilökohtaiset luottokortit. Jos elinkeinonharjoittaja kuitenkin hyväksyy tietyn tuotemerkin yhdessä jäsenvaltiossa myöntämät luottokortit, sen on sen sijaan hyväksyttävä myös saman tuotemerkin muissa jäsenvaltioissa myönnetyt saman tyyppiset luottokortit.

Esimerkki: Romanialainen elinkeinonharjoittaja hyväksyi ennen vain tietyn tuotemerkin Romaniassa myönnetyt luottokortit ja hylkäsi saman tuotemerkin muissa jäsenvaltioissa myönnetyillä maksukorteilla suoritetut maksutapahtumat. Jatkossa tämä on kielletty geoblokkausasetuksen nojalla. Jos taas elinkeinonharjoittaja ei ylipäätään hyväksy kyseisen tuotemerkin luottokortteja riippumatta niiden myöntämispaikasta, se voi toimia näin jatkossakin.

2.4.5. Jos elinkeinonharjoittaja tarjoaa omia luottojärjestelyitä (erotuksena kolmannen osapuolen tarjoamista luottokorteista), joita asiakkaat voivat käyttää ostaessaan tuotteita asianomaisen elinkeinonharjoittajan verkkosivuilta, onko elinkeinonharjoittajan tarjottava näitä järjestelyitä asiakkaille kaikissa jäsenvaltioissa?

Geoblokkausasetuksen 5 artiklaa sovelletaan maksutapahtumiin, jotka suoritetaan tilisiirtona, suoraveloituksena tai korttipohjaisella maksuvälineellä. Toisin sanoen 5 artikla koskee maksamista, ei luotonantoa. Luotonannossa on kyse rahoituspalvelusta, ja tällaiset palvelut (samoin kuin muut palveludirektiivin soveltamisalaan kuulumattomat palvelut) on jätetty geoblokkausasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle sen 1 artiklan 3 kohdassa. Geoblokkausasetuksen johdanto-osan 8 kappaleessa täsmennetään myös, että pääsy vähittäisrahoituspalveluihin olisi jätettävä asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tästä seuraa, ettei elinkeinonharjoittajalla ole velvollisuutta tarjota luottojärjestelyitä kaikkien jäsenvaltioiden asiakkaille.

2.4.6. Onko elinkeinonharjoittajalla velvollisuus tehdä sopimuksia maksutoimeksiantopalvelujen tarjoajien kanssa siten, että ne kattavat kaikki pankit unionin alueella?

Ei ole. Toisessa maksupalveludirektiivissä39 tarkoitettuja maksutoimeksiantopalveluja käyttävällä elinkeinonharjoittajalla ei ole velvollisuutta hyväksyä maksutapahtumaa, jos se edellyttää uuden sopimuksen tekemistä tai aiemman sopimuksen muuttamista maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan kanssa siten, että kyseisen palvelun tarjoaja käynnistää maksupalvelun käyttäjän pyynnöstä maksutoimeksiannon sellaiselta maksutililtä, jota hallinnoi toinen maksupalvelun tarjoaja.

2.4.7. Onko elinkeinonharjoittajalla oikeus olla toimittamatta tavaraa tai suorittamatta palvelua toisen jäsenvaltion asiakkaille ennen kuin maksu on suoritettu?

Kyllä. Geoblokkausasetuksessa täsmennetään, että kielto syrjiä maksamiseen liittyvistä syistä ei estä elinkeinonharjoittajaa olla toimittamatta tavaraa tai suorittamatta palvelua ennen maksun saamista. Tämä on kuitenkin voitava perustella objektiivisilla syillä, eli esimerkiksi

39 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta.

32

sillä, ettei elinkeinonharjoittajan saatavilla ole muuta keinoa pienentää asiakkaan maksulaiminlyöntejä koskevaa riskiä.

Esimerkki: Elinkeinonharjoittaja tarkastaa säännönmukaisesti asiakkaidensa luottokelpoisuuden luottoluokitusjärjestelmän avulla. Asiakas ei kuitenkaan kuulu tällaiseen järjestelmään esimerkiksi asuinpaikkansa takia. Elinkeinonharjoittaja voi tällöin lykätä tavaran toimitusta ja odottaa vahvistusta asiakkaan pankin suorittamasta tilisiirrosta tai, jos kyse on suoraveloituksesta, pyytää ennakkomaksua tilisiirtona ennen tavaran lähettämistä.

2.4.8. Kattaako geoblokkausasetus käteismaksut?

Ei. Säännös syrjimättömyydestä maksamiseen liittyvistä syistä ei koske käteismaksuja.

2.4.9. Yhdenmukaistetaanko geoblokkausasetuksella luottokortin käytöstä perittävät maksut?

Ei. Geoblokkausasetuksella ei yhdenmukaisteta kyseisiä maksuja. Geoblokkausasetus sisältää syrjimättömyyssäännön, mutta siinä täsmennetään, että tietyissä tapauksissa elinkeinonharjoittaja voi periä palvelumaksuja sellaisten korttipohjaisten maksuvälineiden käytöstä, joiden siirtohintoja ei säännellä. Tällaiset maksut eivät kuitenkaan saa ylittää maksuvälineen käytöstä elinkeinonharjoittajalle aiheutuneita suoria kustannuksia.

2.5. Passiivista myyntiä koskevat sopimukset(6 artikla) 2.5.1. Voivatko elinkeinonharjoittajat kohdella toisten jäsenvaltioiden asiakkaita eri

tavalla esimerkiksi kieltämällä heiltä pääsyn tavaroihinsa tai palveluihinsa, jos tavarantoimittajien kanssa tehdyt sopimusjärjestelyt edellyttävät tätä?

Tavarantoimittaja ei voi estää sopimuksen perusteella elinkeinonharjoittajaa vastaamasta asiakkaiden omasta aloitteestaan tekemiin tiedusteluihin. Tämä tarkoittaa, ettei tavarantoimittaja voi estää niin kutsuttua passiivista myyntiä geoblokkausasetuksen soveltamisalaan kuuluvissa erityistilanteissa. Tällaiset sopimuksiin perustuvat vaatimukset ovat automaattisesti mitättömiä siltä osin kuin ne kuuluvat geoblokkausasetuksen soveltamisalaan. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että elinkeinonharjoittajien olisi voitava palvella kaikkia asiakkaita näiden kansallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta.

Esimerkki: Ranskalainen tavarantoimittaja ei voi estää espanjalaista elinkeinonharjoittajaa palvelemasta ranskalaisia asiakkaita, jotka ovat löytäneet tämän elinkeinonharjoittajan espanjalaisen verkkosivuston internet-haun avulla ja haluavat ostaa tuotteita espanjalaiselta verkkosivustolta.

Geoblokkausasetus ei toisaalta vaikuta sopimuksiin, joilla rajoitetaan vertikaalisessa ryhmäpoikkeusasetuksessa40 tarkoitettua aktiivista myyntiä. Aktiivisella myynnillä tarkoitetaan aktiivista yhteydenottoa yksittäisiin asiakkaisiin esimerkiksi sähköpostiviestien tai asiakaskäyntien kautta tai aktiivista yhteydenottoa tiettyyn asiakasryhmään tai asiakkaisiin jollain tietyllä alueella mainostamalla tiedotusvälineissä tai internetissä tai muuta 40 Komission asetus (EU) N:o 330/2010, annettu 20 päivänä huhtikuuta 2010, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin

33

myynninedistämistä, joka on suunnattu nimenomaan kyseiselle asiakasryhmälle tai asiakkaille kyseisellä alueella41. Tällainen rajoitus olisi kuitenkin EU:n kilpailusääntöjen vastainen42.

2.5.2. Voivatko tavarantoimittajat estää elinkeinonharjoittajia mainostamasta tuotteitaan niille varattujen alueiden ulkopuolella?

Geoblokkausasetus ei vaikuta rajoituksiin, jotka koskevat aktiivista myyntiä, eli aktiivista yhteydenottoa ja toiminnan suuntaamista yksittäisiin asiakkaisiin (ks. kysymys 2.5.1).

Aktiivista myyntiä voidaan rajoittaa tietyissä olosuhteissa esimerkiksi yksinomaista jälleenmyyntiä koskevilla sopimuksilla kilpailusääntöjen mukaisesti (esimerkkinä voidaan mainita vertikaalinen ryhmäpoikkeusasetus43).

2.5.3. Voivatko tavarantoimittajat kieltää elinkeinonharjoittajia toimittamasta tuotteita niille varattujen alueiden ulkopuolella?

Siltä osin kuin tällainen kielto ei johda geoblokkausasetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun passiivisen myynnin rajoittamiseen, rajoituksen laillisuus on määritettävä geoblokkausasetuksen sijasta kilpailusääntöjen perusteella.

2.5.4. Voiko tavarantoimittaja vaatia, että elinkeinonharjoittajan on estettävä sille varatun alueen ulkopuolisia asiakkaita pääsemästä verkkosivustolleen?

Elinkeinonharjoittajat eivät voi toimia geoblokkausasetuksen vastaisesti sillä perusteella, että niiden tekemissä hankintasopimuksissa edellytetään niin. Tällaiset sopimusperusteiset vaatimukset ovat automaattisesti mitättömiä geoblokkausasetuksen nojalla.

2.5.5. Geoblokkausasetuksen 6 artiklaa sovelletaan 23. maaliskuuta 2020 alkaen sopimuksiin, jotka on tehty ennen 2. maaliskuuta 2018 ja jotka ovat merkityksellisten EU:n sääntöjen ja jäsenvaltioiden kilpailulainsäädännön mukaisia. Jos sopimus ei ole kilpailulainsäädännön mukainen, sovelletaanko täytäntöönpanossa sekä kilpailulainsäädäntöä että geoblokkausasetusta vai onko jompikumpi etusijalla toiseen nähden?

Geoblokkausasetuksen 6 artiklan soveltamista on lykätty, jotta yrityksillä on riittävästi aikaa muuttaa jälleenmyyntisopimuksensa sen mukaisiksi. Jos passiivista myyntiä koskevan rajoituksen laillisuus tulee esiin kuluttajan geoblokkausasetuksen nojalla tekemässä valituksessa, asetuksen täytäntöönpanosta vastaava elin arvioi passiiviseen myyntiin kohdistuvien rajoitusten laillisuuden kilpailulainsäädännön näkökulmasta asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä.

Aiempaan tapaan myös kilpailuviranomainen voi tutkia passiivista myyntiä koskevien rajoituksen laillisuuden kilpailulainsäädännön näkökulmasta tai niitä voidaan arvioida 41 Ks. suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (asiakirja 2010/C 130/01), 51 kohta. 42 Ks. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artikla sekä vertikaalinen ryhmäpoikkeusasetus ja siihen liittyvät suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista. 43 Ks. erityisesti vertikaalinen ryhmäpoikkeusasetus sekä siihen liittyvät suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista. Viimeksi mainittu asiakirja on saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A52010XC0519%2804%29

34

tuomioistuinkäsittelyssä. Käytännössä kilpailu- ja kuluttajansuojasäännösten täytäntöönpanosta vastaavat usein samat viranomaiset, mutta menettely on eri.

3. Geoblokkausasetuksen täytäntöönpano jäsenvaltioissa

Tämän osan tavoitteena on selventää geoblokkausasetuksen täytäntöönpanoon liittyviä asioita. Se on suunnattu sekä jäsenvaltioiden viranomaisille että elinkeinonharjoittajille ja kuluttajille.

3.1. Miten geoblokkausasetuksen säännöt on tarkoitus panna täytäntöön?

Geoblokkausasetuksen 7 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi elin, joka vastaa tämän asetuksen täytäntöönpanon riittävästä ja tehokkaasta valvonnasta. Tämä on tehtävä hyvissä ajoin ennen asetuksen soveltamisen alkamispäivää (eli ennen 3. joulukuuta 2018).

Täytäntöönpanon riittävä ja tehokas valvonta voi käsittää useita eri vaiheita, joista mainittakoon 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen elinten nimeäminen ja asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavien toimenpiteiden, kuten seuraamusten, vahvistaminen (7 artiklan 2 kohta). Asetuksessa edellytetään, että rikkomiseen sovellettavat toimenpiteet ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tämä edellytys osoittaa erityisesti, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä estämään rikkomiset kaikilla mahdollisilla ja asianmukaisilla tavoilla. Se, mitä nämä mahdolliset ja asianmukaiset tavat ovat, on määritettävä ensisijaisesti ottaen huomioon kunkin tapauksen olosuhteet (onko kyseessä yksittäinen vai useampi rikkominen, verkkosivusto, myynti, yritysten ja kuluttajien välinen vai yrittäjien keskinäinen kaupankäynti, kuuluminen kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkostoon jne.) ja asianomaisen jäsenvaltion yksityiskohtaiset säännöt.

Geoblokkausasetuksen johdanto-osan 35 kappaleessa selvennetään, että asianomaisilla viranomaisilla elimillä olisi oltava tarvittavat valtuudet määrätä elinkeinonharjoittaja noudattamaan tätä asetusta. Asetus ei itsessään sisällä erityisiä sääntöjä käytettävissä olevista valtuuksista tai oikeussuojakeinoista (hallinnolliset kieltomääräykset tai kieltotuomio, vahingonkorvaukset, rikosoikeudelliset tai hallinnolliset seuraamukset, kiinteät korvaussummat jne.). Niistä säädetään jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä. CPC-asetuksessa säädetään kuitenkin kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien asioiden osalta kansallisen toimivaltaisen viranomaisen vähimmäisvaltuudet, joihin kuuluu valtuudet määrätä rikkomisen lopettaminen. Uudessa CPC-asetuksessa, jota aletaan soveltaa 17. tammikuuta 2020 alkaen, lisätään kansallisten viranomaisten vähimmäisvaltuuksia rajatylittävissä tilanteissa. Esimerkkinä voidaan mainita valtuudet määrätä seuraamuksia.

Geoblokkausasetus mainitaan myös kieltokannedirektiivin44 kattamien säädösten luettelossa. Kyseisessä direktiivissä annetaan oikeutetuille yksiköille mahdollisuus ryhtyä kieltotoimenpiteisiin vahinkoa kärsineiden kuluttajien puolesta, jos kuluttajien yhteiset edut ovat mahdollisesti uhattuina. Geoblokkausasetus mainitaan myös ehdotuksessa direktiiviksi kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista45. Tällä direktiivillä 44 Geoblokkausasetuksen 10 artiklalla muutetaan direktiivin 2009/22/EY liitettä I. 45 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista sekä direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta (COM(2018) 184 final), liitteessä I oleva 58 kohta.

35

on tarkoitus uudenaikaistaa ja kumota kieltokannedirektiivi ja antaa oikeutetuille elimille mahdollisuus ryhtyä sekä kielto- että hyvitystoimenpiteisiin.

Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisten suhteiden osalta täytäntöönpanoa helpottaa myös se, että geoblokkausasetus mainitaan CPC-asetuksen46 liitteessä. Tämän ansiosta jäsenvaltioiden kansallisilla viranomaisilla on valtuudet ja keinot unionin kuluttajansuojalainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. CPC-asetuksen täytäntöönpanokehys kattaa aiemmin tapahtuneet, parhaillaan tapahtuvat sekä todennäköisesti tapahtuvat rikkomukset, jotka vahingoittavat kuluttajien yhteisiä etuja.

3.2. Millä tuomioistuimella on geoblokkausasetuksen mukaan toimivalta mahdollisissa riita-asioissa?

Geoblokkausasetus ei sisällä sääntöjä tuomioistuinten kansainvälisestä toimivallasta. Siitä säädetään Bryssel I -asetuksessa niin, että kun asia koskee kuluttajan ja sellaisen elinkeinonharjoittajan välistä sopimusta, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa kuluttajan jäsenvaltiossa tai joka suuntaa toimintaansa kyseiseen jäsenvaltioon, kuluttaja voi nostaa kanteen elinkeinonharjoittajaa vastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa kuluttajalla on kotipaikka, ja kuluttajaa vastaan voidaan nostaa kanne ainoastaan näissä tuomioistuimissa. Jos elinkeinonharjoittaja ei harjoita elinkeinotoimintaa kuluttajan jäsenvaltiossa tai ei suuntaa toimintaansa kyseiseen jäsenvaltioon ja kuluttaja käynnistää ostotapahtuman, sovelletaan Bryssel I -asetuksen yleisiä sääntöjä. Tämä tarkoittaa, että kumpikin osapuoli voi nostaa toista osapuolta vastaan kanteen toisen osapuolen jäsenvaltiossa tai sopimusasioissa sen paikan tuomioistuimissa, jossa sopimusvelvoitteet täytetään (tavarakaupassa se paikka, jonne tavarat toimitettiin tai olisi pitänyt toimittaa).

3.3. Millä perusteella päätetään, mikä jäsenvaltio on vastuussa täytäntöönpanosta rajatylittävissä tapauksissa? Onko perusteena elinkeinonharjoittajan sijoittautumispaikka vai asiakkaan sijaintipaikka?

Geoblokkausasetuksessa ei puututa nimenomaisesti siihen, mikä jäsenvaltio on vastuussa tilanteista, joissa asetusta rikotaan rajat ylittävästi.

Vilpittömän yhteistyön periaatteesta (SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohta) johtuvien vaatimusten ohella myös palveludirektiivin VI luku sisältää tiettyjä yleisiä yhteistyövelvoitteita47. Kuluttajansuojaa koskevassa lainsäädännössä48 annetaan

46 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”), sellaisena kuin se on tarkistettuna ja korvattuna 17. tammikuuta 2020 alkaen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta. 47 Kyseisen lainsäädännön mukaan jäsenvaltioilla on esimerkiksi velvollisuus valvoa alueelleen sijoittautuneita tavarantoimittajia tai palveluntarjoajia, suorittaa toisen jäsenvaltion pyynnöstä tarkastuksia ja tutkimuksia sekä nimittää yhteyselimet hallinnollisen yhteistyön helpottamiseksi. 48 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”), sellaisena kuin se on tarkistettuna ja korvattuna 17. tammikuuta 2020 alkaen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2394, annettu

36

erityissäännöt jäsenvaltioiden viranomaisten täytäntöönpanovaltuuksista rajatylittävissä rikkomuksissa. Niitä sovelletaan silloin, kun on kyse unionin alueella tapahtuvasta rikkomuksesta, joka vahingoittaa sellaisten kuluttajien yhteisiä etuja, joiden asuinpaikka on jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa toimi ja laiminlyönti tapahtuivat tai johon tavarantoimittaja on sijoittautunut, tai silloin, kun on kyse laajalla alueella tapahtuneesta rikkomuksesta.

Jos esimerkiksi kuluttaja on sijoittautunut eri jäsenvaltioon kuin elinkeinonharjoittaja, kuluttaja voi ottaa yhteyttä oman maansa viranomaiseen. Kyseinen viranomainen voi sitten pyytää apua vastaavalta viranomaiselta tuossa toisessa jäsenvaltiossa. Tässä yhteydessä kansalliset viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä sekä tapausta tutkiessaan (esim. asianomaisen elinkeinonharjoittajan tunnistamisessa) että toimenpiteen täytäntöönpanossa (esim. määrättäessä sakkoja, rajoitettaessa pääsyä verkkosivustoille jne.).

3.4. Miten nämä säännöt olisi pantava täytäntöön EU:n ulkopuolisiin maihin sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajien osalta?

Geoblokkausasetus ei sisällä erityisiä täytäntöönpanosääntöjä, joita sovellettaisiin EU:n ulkopuolisiin maihin sijoittautuneisiin elinkeinonharjoittajiin. Riippuen kunkin tapauksen olosuhteista, kuten siitä, onko asianomaisten EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehty kansainvälisiä sopimuksia tai onko asianomaisella elinkeinonharjoittajalla varallisuutta tai edustus EU:ssa, sen jäsenvaltion toimivaltainen täytäntöönpanoviranomainen, jossa rikkominen on tapahtunut (näitä jäsenvaltioita voi olla useampi kuin yksi), voi toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että EU:n ulkopuolisiin maihin sijoittautuneet elinkeinonharjoittajat noudattavat geoblokkausasetusta. Vastaavasti kuluttajat tai yritykset, joihin geoblokkausasetuksen noudattamatta jättäminen vaikuttaa, voivat vedota asetukseen perustuviin oikeuksiinsa EU:n ulkopuolisiin maihin sijoittautuneita elinkeinonharjoittajia vastaan toimivaltaisissa tuomioistuimissa (ks. kohta 4.2). Kuluttajien kanssa tehtyihin sopimuksiin saatetaan soveltaa Bryssel I -asetuksen suojasäännöksiä, joiden nojalla kuluttaja voi nostaa elinkeinonharjoittajaa vastaan kanteen jäsenvaltiossa, jossa hänen kotipaikkansa on, riippumatta elinkeinonharjoittajan kotipaikasta, eli myös EU:n ulkopuolisiin maihin sijoittautuneita elinkeinonharjoittajia vastaan.

3.5. Onko asiakkailla oikeus saattaa rikkomukset täytäntöönpanoelimen käsiteltäväksi?

Asiakkailla on oikeus saattaa geoblokkausasetuksen väitetyt rikkomiset jäsenvaltioiden nimeäminen täytäntöönpanoelinten käsiteltäväksi, jos näin säädetään kyseisten elinten toimintaan sovellettavissa säännöissä.

3.6. Onko olemassa riski, että elinkeinonharjoittajaa rangaistaan kahdesti samasta rikkomisesta? Miten tätä riskiä lievennetään?

Vilpittömän yhteistyön periaatteesta johtuvien jäsenvaltioiden yleisten velvoitteiden sekä yritysten ja kuluttajien välisen kaupankäynnin osalta palveludirektiivin VI luvussa säädettyjen yhteistyövelvoitteiden ohella CPC-asetuksessa, jota on muutettu [asetuksella (EU) 2017/2394] geoblokkausasetuksen soveltamiseksi, annetaan kattava luettelo

12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta.

37

kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä vastaavien viranomaisten käytössä olevista toimenpiteistä unionin laajuisten rikkomisten (unionin sisällä tapahtuvien tai laajalle levinneiden rikkomusten tai sellaisten laajalle levinneiden rikkomisten, joihin liittyy EU-ulottuvuus) estämiseksi ja niihin puuttumiseksi. Tämä koskee myös geoblokkausasetuksen rikkomista. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa keskinäisen avunannon ja yhteistyön mekanismit (tutkinta tai täytäntöönpanopyynnöt), toimien yhteensovittaminen laajalle levinneissä rikkomuksissa tai laajalle levinneissä rikkomuksissa, joihin voi liittyä EU-ulottuvuus, sekä EU:n laajuinen varoitus- ja valvontamekanismi. Viranomaisten toimien tehokkaalla yhteensovittamisella CPC-verkoston kautta pitäisi voida estää se, että elinkeinonharjoittajia rangaistaisiin kahdesti samasta toiminnasta.

3.7. Voidaanko täytäntöönpanoelimiksi nimetä tuomioistuimia?

Geoblokkausasetuksessa täsmennetään, että täytäntöönpanoelimiin voi kuulua tuomioistuimia tai hallintoviranomaisia. Geoblokkausasetuksen näkökulmasta merkitystä on vain sillä, että nimetyt elimet ja nimettyjen elinten valtuudet ovat sellaisia, että niiden avulla voidaan varmistaa asetuksen asianmukainen ja tehokas täytäntöönpano.

3.8. Millaisia seuraamuksia tai rangaistuksia elinkeinonharjoittajat voivat saada geoblokkausasetuksen rikkomisesta?

Kunkin jäsenvaltion tehtävänä on varmistaa, että geoblokkausasetusta rikkovia elinkeinonharjoittajia vastaan voidaan toteuttaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä toimenpiteistä komissiolle, ja ne asetetaan julkisesti saataville komission verkkosivustolla.

3.9. Miten jäsenvaltiot voivat ilmoittaa komissiolle 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä?

Jäsenvaltiot voivat periaatteessa ilmoittaa komissiolle haluamallaan tavalla vaadituista toimenpiteistä täyttääkseen geoblokkausasetuksen 7 artiklan 3 kohdassa säädetyt ilmoitusvelvollisuuden. Yhtenä vaihtoehtona on käyttää CPC-asetuksessa tarkoitettua ilmoitusjärjestelmää, jossa kunkin jäsenvaltion pysyvät edustusto ilmoittaa komissiolle edellä mainituista toimenpiteistä.

3.10. Pitäisikö geoblokkausasetuksen 6 artiklan rikkomista varten määrittää erityisiä seuraamuksia?

Geoblokkausasetuksen 6 artiklan täytäntöönpano ei edellytä erityisten seuraamusten määrittämistä. Kyseisen artiklan mukaan seuraamuksena on se, että sellaiset sopimusten merkitykselliset säännökset, jotka ovat tämän artiklan vastaisia, ovat automaattisesti mitättömiä eikä niitä voi siten panna täytäntöön.

3.11. Onko kuluttajille tarjolla apua kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisissä riita-asioissa?

Kyllä. Geoblokkausasetuksen 8 artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi elin, joka vastaa avun antamisesta kuluttajille tämän asetuksen soveltamisesta johtuvissa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisissä riita-asioissa. Tällaista apua voi olla kuluttajien oikeuksien selittäminen, avustaminen kuluttajan ja toiseen jäsenvaltioon

38

sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan välisen riita-asian ratkaisemisessa tai tiedottaminen kuluttajille siitä, mihin heidän pitäisi ottaa yhteyttää tai mitä heidän pitäisi tehdä, jos varsinainen kuluttajansuojaelin ei voi auttaa.

3.12. Mitä 8 artiklassa tarkoitettu kuluttajille annettava käytännön apu pitää sisällään?

Geoblokkausasetuksessa ei säädetä siitä, mitä kaikkea asetuksen 8 artiklassa tarkoitetun käytännön avun olisi mahdollisesti pidettävä sisällään. Kyseisessä artiklassa tarkoitettu apu perustuu kuitenkin direktiivin 2006/123/EY 21 artiklassa säädettyyn apuun. Tämän artiklan mukaan palvelujen vastaanottajille annettavaa apua on muun muassa i) tiedottaminen sovellettavista säännöistä, ii) tiedottaminen käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista ja iii) keskinäisen avunannon varmistaminen muiden jäsenvaltioiden elinten kanssa edellä mainittujen tietojen antamiseksi.

3.13. Voiko kunkin jäsenvaltion nimeämä kuluttajille apua antava elin antaa apua 2 artiklan 13 kohdassa määritellyille asiakkaille?

Geoblokkausasetuksen 8 artiklan otsikkona on ”Kuluttajille annettava apu”. Sen mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus nimetä elin, joka vastaa avun antamisesta kuluttajille. Tämä ei silti estä jäsenvaltioita antamasta tällaista apua myös yrityksille näiden toimiessa asetuksessa tarkoitettuina asiakkaina.

3.14. Milloin uudet säännöt tulevat voimaan ja mistä päivästä lähtien niitä aletaan soveltaa?

Geoblokkausasetus tuli voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, eli 22. maaliskuuta 2018. Soveltaminen alkaa 3. joulukuuta 2018 (yhdeksän kuukautta asetuksen julkaisemisen jälkeen).

Geoblokkausasetuksen 6 artiklaa passiivista myyntiä koskevista sopimuksista aletaan kuitenkin soveltaa vasta myöhemmin, eli 23. maaliskuuta 2020 (24 kuukautta voimaantulon jälkeen), sellaisten sopimusten määräyksiin, jotka on tehty ennen 2. maaliskuuta 2018 ja jotka ovat merkityksellisen unionin ja kansallisen kilpailulainsäädännön mukaisia.

4. Geoblokkausasetuksen vaikutus muissa yhteyksissä – verkkokauppaa koskeva säädöskehys

Geoblokkausasetuksessa ja sen suoraan sovellettavan syrjintäkiellon soveltamisalassa on huomioitu useita muita aloja koskevat unionin säädökset, joilla voi olla merkitystä verkkokaupan näkökulmasta. Tässä osassa käsitellään tarkemmin seikkoja, joista ei säädetä geoblokkausasetuksessa mutta jotka liittyvät läheisesti sen soveltamiseen.

4.1. Rajatylittävät toimitukset Kuten edellä mainittiin (kysymys 2.3.1), geoblokkausasetuksessa ei sinällään velvoiteta elinkeinonharjoittajia toimittamaan tavaroita rajat ylittävästi. Se, että elinkeinonharjoittaja tarjoaa asiakkailleen rajatylittävän toimituksen kaikkiin jäsenvaltioihin tai vain joihinkin niistä, kuuluu lähtökohtaisesti elinkeinonharjoittajan vapauteen päättää omasta markkinoinnistaan. Tästä on kuitenkin ilmoitettava selkeästi kyseiseen ostotapahtumaan sovellettavissa ehdoissa.

39

4.1.1. Saatavuus ja hinta

Monet pakettipalvelun tarjoajat tarjoavat nykyään rajatylittäviä toimituspalveluja verkkokauppaa harjoittaville vähittäismyyjille, yrityksille ja yksityishenkilöille. Jotkut niistä tarjoavat myös erityisiä ratkaisuja ostosten palauttamista varten. Rajatylittävien pakettipalvelujen tarjoajista voidaan mainita esimerkiksi kansalliset postialan toimijat (yleispalvelujen tarjoajat), kuriiripalvelujen ja kokonaispalvelujen tarjoajat, kansainväliset lähetysten kokoajat ja välittäjät (kuten pakettipalvelujen välittäjät ja toimitusten hallinnointialustat) sekä jotkut verkkokauppaa harjoittavat vähittäismyyjät ja alustat, joilla on oma toimituspalvelu. Komissio on myös käynnistänyt viime vuosina useita aloitteita rajatylittävien toimituspalvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseksi ja kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi unionissa. Esimerkkinä voidaan mainita rajatylittävistä pakettipalveluista annettu asetus (EU) 2018/644, jonka tavoitteena on tehdä avoimempia hinnoista, joita verkkokauppaa harjoittavat vähittäismyyjät ja kuluttajat maksavat yksittäisten osien jäljitys- ja seurantapalvelujen kaltaisista peruspalveluista. Kyseisen asetuksen mukaisesti komissio julkistaa vuodesta 2019 lähtien tietyt pakettipalvelujen hintatiedot erityisellä verkkosivustolla, jotta kuluttajat ja verkkokauppaa harjoittavat vähittäismyyjät voivat helposti vertailla kotimaisten ja rajatylittävien toimitusten maksuja eri jäsenvaltioiden ja palveluntarjoajien välillä. Verkkosivustolla osoitetaan korkeimmat hinnat, minkä tarkoituksena on kannustaa kuluttajia ja verkkokauppaa harjoittavia vähittäismyyjiä etsimään parempia tarjouksia. Lisäksi kansalliset sääntelyviranomaiset velvoitetaan arvioimaan tietyt hinnat, jotka vaikuttavat kohtuuttoman korkeilta. Samalla lisätään pakettipalvelujen tarjoajiin kohdistuvaa lakisääteistä valvontaa ottaen huomioon, että kyseisten palveluntarjoajien määrä kasvaa jatkuvasti. Komissio on myös tukenut verkkokauppaa harjoittaville vähittäismyyjille suunnatun, tiedottamiseen tarkoitetun verkkosivuston luomista COSME-ohjelmasta49. Euroopan standardointikomitea on puolestaan kehittänyt merkinnän, jota voivat käyttää kaikki pakettipalvelujen tarjoajat, ja se tutkii parhaillaan tapoja mitata rajatylittävien pakettien kuljetusaikoja. Verkkokauppaa harjoittavien vähittäismyyjien eurooppalaiset järjestöt ovat kehittäneet luotettavuusmerkin, jotta kuluttajat voisivat tehdä rajatylittäviä ostoksia luottavaisemmin. Komission yksiköt teettävät jatkuvasti tutkimuksia, joissa käsitellään rajatylittävien pakettipalvelujen kehittämistä verkkokaupan näkökulmasta. Niiden yhteydessä tehdään myös kattavia kyselytutkimuksia verkkokauppaa harjoittavien vähittäismyyjien ja kuluttajien keskuudessa eri puolilla Euroopan unionia. Vuonna 2020 arvioidaan uudelleen aloitetta pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, mukaan lukien kuluttajansuoja ja standardien kehittäminen. Tämä tehdään osana rajatylittävistä pakettipalveluista annetun asetuksen arviointi- ja täytäntöönpanokertomusta.

4.1.2. Asiakas järjestää rajatylittävän toimituksen

Jos elinkeinonharjoittaja ei tarjoa rajatylittävää toimituspalvelua, asiakkaat voivat järjestää toimituksen itse. Pakettipalvelujen alalla on jo tätä varten käytössä liiketoimintamalleja,

49 http://deliverineurope.eu/

40

joissa tavarat voi noutaa toisessa jäsenvaltiossa tai ne toimitetaan toiseen jäsenvaltioon. Pikaposti- ja lähettipalvelualan toimija voi esimerkiksi noutaa tuotteen suoraan lähettäjältä tai elinkeinonharjoittajalta sen sijaan, että lähettäjän tai elinkeinonharjoittajan täytyy toimittaa tuote postiin tai muuhun vastaavaan paikkaan. Myös huolintapalveluja olisi mahdollista kehittää kuluttajien taholta tulevaan kysyntään vastaamiseksi.

Pelkkää kuljetusta ei kuitenkaan voida pitää postipalveluna. Vaikka lisäarvoa tuovat palvelut voidaan katsoa postipalveluiksi50, ne ovat luonnostaan erilaisia kuin yleiset postipalvelut eikä niitä siten koske velvoitteet, jotka ovat luontaisia palveluille, jotka kuuluvat yleispalveluvelvoitteiden (esim. saatavuus) soveltamisalaan direktiivin 97/67/EY mukaisesti (sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 2002/39/EY ja 2008/6/EY).

Kun asiakkaat haluavat ostaa tavaroita rajat ylittävästi ja tavaran toimittaa heidän jäsenvaltioonsa kolmas osapuoli tai huolintapalvelu, elinkeinonharjoittajien ja asiakkaiden on mahdollisesti otettava huomioon seuraavat EU:n nykyiseen sääntelykehykseen sisältyvät seikat:

Vaaranvastuun siirtyminen Kuluttajan oikeuksista annetun direktiivin 20 artiklassa säädetään geoblokkausasetuksen mukaisesti myytyjen tavaroiden toimittamiseen liittyvän vaaranvastuun siirtymisestä, että vastuu tavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta kuuluu kuluttajalle jo siinä vaiheessa, kun tavara siirtyy rahdinkuljettajalle, jos kuluttaja on antanut tavaroiden kuljetuksen rahdinkuljettajan tehtäväksi eikä valittu rahdinkuljettaja ollut elinkeinonharjoittajan ehdottamien rahdinkuljettajien joukossa.

Peruuttamisoikeus Kuluttajan oikeuksista annetun direktiivin 9 artiklassa säädetään peruuttamisoikeuden määräajasta. Sen mukaan peruuttamisen määräaika päättyy 14 päivän kuluttua päivästä, jona kuluttaja tai kuluttajan osoittama muu henkilö, joka ei ole rahdinkuljettaja, on saanut tavarat fyysisesti hallintaansa. Näin ollen peruuttamisoikeutta koskeva 14 päivän määräaika ei ala kulua vielä siitä hetkestä, kun tavarat luovutetaan rahdinkuljettajalle, vaikka kuluttaja olisi tilannut tämän palvelun osana geoblokkausasetuksen mukaista myyntiä.

Vaikutukset rajatylittävää tavarakauppaa harjoittavan tavarantoimittajan tai elinkeinonharjoittajan arvonlisäverovelvoitteisiin Ks. seuraava kohta, jossa käsitellään arvonlisäverosääntöjä.

4.1.3. Tavaroiden rajatylittävät toimitukset ja arvonlisäverosäännöt Arvonlisäveron51 osalta on huomioitava, että rajaylittävän toimituksen tarjoaminen tavaroiden myynnin yhteydessä saattaa tietyissä tapauksissa johtaa velvollisuuteen rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi siinä jäsenvaltiossa, johon tavara toimitetaan, kyseisen jäsenvaltion arvonlisäverosääntöjen noudattamiseksi.

50 Huolintapalveluja voidaan pitää postipalveluina vain siinä tapauksessa, että niiden yhteydessä tarjotaan postilähetysten kuljetuksen lisäksi vähintään yhtä postipalveludirektiivin 2 artiklan 1 kohdassa luetelluista muista palveluista (vrt. Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-259/16, 34 kohta). 51 Selvittääkseen kattavasti kaikki arvonlisäverokohteluun liittyvät oikeudet ja velvollisuudet tavarantoimittajien tai elinkeinonharjoittajien pitäisi tutustua merkityksellisiin sääntöihin ja säädöksiin; ks. myös https://ec.europa.eu/taxation_customs/business/vat_en

41

Kuluttajille suunnatussa rajatylittävässä tavarakaupassa vero peritään tavallisesti lopullisen kuluttajan jäsenvaltiossa. Tästä seuraa, että tavarat kuljettavan tavarantoimittajan pitäisi rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi siinä jäsenvaltiossa, johon tavaroiden kuljetus lopulliselle kuluttajalle päättyy, jos tavaroiden etämyynnille asetettu kynnysarvo ylittyy lopullisen kuluttajan jäsenvaltiossa52. Nykyiset jäsenvaltiokohtaiset etämyynnin kynnysarvot poistuvat käytöstä 1. tammikuuta 2021. Tuolloin otetaan käyttöön EU:n laajuinen 10 000 euron kynnysarvo, jota sovelletaan EU:n sisäiseen tavaroiden sekä televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavien palvelujen etämyyntiin. EU:n ulkopuolisesta maasta jäsenvaltioon tuodut tavarat vapautetaan arvonlisäverosta, jos tavaroiden arvo on alle 22 euroa. Tämä vapautus poistetaan vuonna 2021, minkä jälkeen kaikesta tuonnista peritään arvonlisäveroa. Näin EU:n alueelle sijoittautuneet tavarantoimittajat eivät enää jatkossa ole muita epäedullisemmassa kilpailuasemassa, kuten nykyisin. Lisäksi arvonlisäveron erityisjärjestelmää (Mini-one-stop-shop, MOSS), jota käytetään tällä hetkellä vain televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavien palvelujen alalla (ks. myös kohta 4.3), laajennetaan ja se toimii 1. tammikuuta 2021 alkaen arvonlisäveron keskitettynä palvelupisteenä (VAT One Stop Shop, VAT OSS). Tämä järjestelmä on siten jatkossa myös sellaisten toimittajien käytettävissä, jotka tarjoavat tavaroita ja palveluja rajat ylittävästi lopullisille kuluttajille EU:n alueella muiden kuin televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavien palvelujen alalla, ja sitä voidaan käyttää myös arvoltaan alhaisiin tavaralähetyksiin EU:n ulkopuolisista maista EU:n kuluttajille. Arvoltaan alhaisten lähetysten osalta arvonlisävero voitaisiin veloittaa verkko-ostosten tekohetkellä. Tavaran tai palvelun toimittaja tai EU:n alueelle sijoittautunut välittäjä ilmoittaisi ja maksaisi nämä arvonlisäverot kuukausittain keskitetyn palvelupisteen kautta, jos se on valinnut tämän vaihtoehdon. Tässä tapauksessa kyseisten tavaroiden tuonnista ei perittäisi arvonlisäveroa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi.

Se, mitkä arvonlisäverovelvoitteet koskevat tavarantoimittajaa tai elinkeinonharjoittajaa, joka toimittaa tavaroita asiakkaille rajojen yli, riippuu myös siitä, kuka järjestää – joko suoraan tai välillisesti – tavaroiden kuljetuksen asiakkaalle. Kun asiakas kuljettaa tavarat itse tai kun asiakas järjestää tavaroiden toimituksen kolmannen osapuolen välityksellä eikä tavarantoimittaja osallistu suoraan tai välillisesti kyseisten tavaroiden lähettämiseen tai kuljettamiseen tai auta tätä koskevissa järjestelyissä, tavarantoimittajaan sovelletaan sen jäsenvaltion arvonlisäveroa, josta tavarat lähetetään (eli kotijäsenvaltion arvonlisäveroa). Kun taas on kyse tavaroiden toimittamisesta rajojen yli asiakkaille EU:n sisällä ja tavarantoimittaja tai elinkeinonharjoittaja puuttuu suoraan tai välillisesti tavaroiden kuljetukseen53, toimituspaikaksi katsotaan arvonlisäveroa määritettäessä jäsenvaltio, johon

52 Kynnysarvo on joko 100 000 tai 35 000 euroa riippuen siitä, kumman jäsenvaltio, johon kuljetus päättyy, on valinnut. 53 Ks. arvonlisävero-ohjeet nro 876: https://ec.europa.eu/taxation_customs/sites/taxation/files/guidelines-vat-committee-meetings_en.pdf (s. 205). Kyseisten ohjeiden mukaan arvonlisäverokomitea päätti yksimielisesti esimerkiksi siitä, että tavarantoimittajan on katsottava osallistuneen välillisesti tavaroiden lähettämiseen tai kuljetukseen seuraavissa tapauksissa: i) tavarantoimittaja tilaa tavaroiden lähettämisen tai kuljetuksen alihankintana kolmannelta osapuolelta, joka luovuttaa tavarat asiakkaalle; ii) kolmas osapuoli hoitaa tavaroiden lähettämisen tai kuljetuksen, mutta tavarantoimittaja kantaa täysin tai osittain vastuun tavaroiden luovuttamisesta asiakkaalle; iii) tavarantoimittaja laskuttaa ja perii kuljetuskulut asiakkaalta ja välittää ne edelleen kolmannelle osapuolelle, joka hoitaa tavaroiden lähettämiseen tai kuljetukseen liittyvät järjestelyt.

42

tavaroiden kuljetus päättyy, ja tavarantoimittajan tai elinkeinonharjoittajan on mahdollisesti rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi asiakkaan jäsenvaltiossa.

4.1.4. Rajatylittävät toimitukset ja EU:n kuluttajansuojasäännöt

Kuten geoblokkausasetuksen johdanto-osan 28 kappaleessa täsmennetään, tämän asetuksen soveltaminen ”ei vaikuta direktiiveihin 1999/44/EY ja 2011/83/EU”. Geoblokkausasetuksella ei siten muuteta EU:n kuluttajansuojasäännöstöä, jota sovelletaan jatkossakin sen soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa (ks. myös kysymykset 2.3.23 ja 2.3.24). Elinkeinonharjoittajan on siis noudatettava kyseisiä sääntöjä54.

Verkkokaupassa myytyjen tavaroiden toimitusten osalta tämä tarkoittaa, että ennen sopimuksen tekemistä on annettava selkeät tiedot toimitukseen liittyvistä järjestelyistä55 ja että verkkosivustoilla, joilla harjoitetaan kaupankäyntiä, on ilmoitettava selvästi ja helposti luettavasti viimeistään tilausmenettelyn käynnistyessä, sovelletaanko toimitusrajoituksia56. Elinkeinonharjoittajien olisi esimerkiksi ilmoitettava, mihin maihin ne toimittavat (tai mihin maihin ne eivät toimita, jos tämä on tehokkaampaa).

Verkkokaupassa sovellettavan peruuttamisoikeuden osalta myyjä voi ilmoittaa kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä, että kuluttajan on vastattava tavaroiden palauttamiskustannuksista peruuttamistapauksessa57. Jos tästä on tiedotettu, kuluttaja vastaa tavaroiden palauttamiskustannuksista58 myös silloin, kun tavarat on myyty geoblokkausasetuksen nojalla.

Tavaroihin liittyvistä takuista säädetään kulutustavaroiden kaupasta ja niihin liittyvistä takuista annetussa direktiivissä. Sen mukaan tavaroille on annettava sopimustenmukaisuutta koskeva takuu. Kyseisen direktiivin mukaan myyjä on vastuussa kuluttajalle, jos tavara ei ole toimitettaessa sopimuksen mukainen. Kuluttajalla on tällöin oikeus saada vastikkeetta tavara saatetuksi sopimuksenmukaiseksi joko korjaamalla tai vaihtamalla tai, jos näin ei tehdä, saada hinnanalennusta tai purkaa kauppa. Myyjän velvollisuus korjata tai vaihtaa tavarat ilmaiseksi kattaa myös vastuun tavaran sopimuksen mukaiseksi saattamisesta aiheutuvista välttämättömistä kuluista, kuten lähetyskuluista sekä työ- ja materiaalikustannuksista. Tavarat on korjattava tai vaihdettava kohtuullisessa ajassa ja aiheuttamatta kuluttajalle huomattavaa haittaa.

Tämän pakollisen lakisääteisen takuun lisäksi elinkeinonharjoittajat voivat halutessaan antaa kaupallisia takuita. Kaupallinen takuu on osa elinkeinonharjoittajan kaupallisia toimintaperiaatteita. Elinkeinonharjoittaja voi antaa kuluttajille tiettyjä oikeuksia direktiivissä 1999/44/EY säädettyjen oikeuksien lisäksi. Kaupalliseen takuuseen sovelletaan Arvonlisäverokomitea päätti lähes yksimielisesti myös siitä, että sellaisissa muissa tilanteissa, joissa tavarantoimittaja puuttuu asiaan esimerkiksi markkinoimalla kolmannen osapuolen toimituspalvelua aktiivisesti asiakkaalle, luomalla yhteyden asiakkaan ja kolmannen osapuolen välille ja antamalla kolmannelle osapuolelle tavaroiden toimittamisessa tarvittavat tiedot, tavarantoimittajan on yhtä lailla katsottava osallistuneen välillisesti tavaroiden lähettämiseen tai kuljetukseen. 54 Ks. myös kohta 4.2, jossa käsitellään sovellettavaa (kansallista) lainsäädäntöä ja tuomioistuinten toimivaltaa, sekä geoblokkausasetuksen 1 artiklan 6 kohdassa annettu erityinen täsmennys. 55 Kuluttajanoikeusdirektiivin 6 artiklan 1 kohdan g alakohta. 56 Kuluttajanoikeusdirektiivin 8 artiklan 3 kohta. 57 Kuluttajanoikeusdirektiivin (2011/83/EU) 6 artiklan 1 kohdan i alakohta. 58 Kuluttajanoikeusdirektiivin (2011/83/EU) 14 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.

43

myyjän (tai toisen elinkeinonharjoittajan, kuten valmistajan) määrittelemiä ehtoja, joihin voi sisältyä voimassaoloaikaa, voimassaolon maantieteellistä ulottuvuutta sekä katettuja kuluja (kuten postitus- ja lähetyskulut) koskevia rajoituksia. Elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava kuluttajalle kaupanteon jälkeisen asiakastuen, kaupanteon jälkeisten palvelujen ja kaupallisen takuun saatavuudesta ja ehdoista antaessaan kuluttajalle verkkomyyntiä koskevaa tietoa ennen sopimuksen tekemistä59. Kaupallinen takuu sitoo takuun antajaa takuuseen sovellettavin edellytyksin60.

4.2. Toiminnan suuntaaminen ja sovellettavan lainsäädännön ja toimivaltaisen tuomioistuimen määrittäminen

Unionin oikeudessa taataan kuluttajille tietty suoja, joka koskee sovellettavaa lainsäädäntöä ja tuomioistuinten toimivaltaa elinkeinonharjoittajien kanssa tehtyjen rajatylittävien sopimusten yhteydessä61. Tällaisiin sopimuksiin sisältyvät lausekkeet oikeuspaikan valinnasta ja sovellettavasta lainsäädännöstä jätetään huomioimatta, jos ne poikkeavat edellä tarkoitetuista säännöistä, paitsi jos ne ovat kuluttajan kannalta edullisempia. Elinkeinonharjoittajalta voidaan näin ollen edellyttää vähintään kuluttajan jäsenvaltiossa sovellettavien pakollisten sääntöjen noudattamista tai elinkeinonharjoittajaa vastaan voidaan nostaa kanne kuluttajan jäsenvaltiossa.

Kuluttajille annettua erityissuojaa sovelletaan muun muassa silloin, kun elinkeinonharjoittaja ”suuntaa toimintaansa” kuluttajan jäsenvaltioon62.

4.2.1. Euroopan unionin tuomioistuimen tulkinta

Useissa unionin tuomioistuimen tuomioissa on selvennetty toiminnan suuntaamisen käsitettä ja annettu samalla ohjeita sen soveltamiseen.

Merkittävässä tuomiossa Pammer ja Hotel Alpenhof63 unionin tuomioistuimen oli ratkaistava, voidaanko pelkästään sen perusteella, että kuluttajalla on pääsy elinkeinonharjoittajan internetsivustolle, katsoa elinkeinonharjoittajan suunnanneen toimintaansa (muutetun) Bryssel I -asetuksen 17 artiklan 1 kohdan c alakohtaan rinnastettavissa olevassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla jäsenvaltioon, jossa kuluttajan kotipaikka on.

Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, ettei pelkkä pääsy internetsivustolle tietyissä jäsenvaltioissa riitä sen toteamiseksi, että elinkeinonharjoittaja suuntasi toimintaansa niihin. Tätä varten on tarkistettava, ilmeneekö kyseisistä internetsivustoista ja elinkeinonharjoittajan koko toiminnasta ennen sopimuksen mahdollista tekemistä kuluttajan kanssa, että elinkeinonharjoittajan pyrkimyksenä oli käydä kauppaa sellaisten kuluttajien

59 Kuluttajanoikeusdirektiivin (2011/83/EU) 6 artiklan 1 kohdan m alakohta. 60 Kulutustavaroiden kaupasta ja niihin liittyvistä takuista annetun direktiivin (1999/44/EY) 6 artikla. 61 Bryssel I -asetuksen (sellaisena kuin se on tarkistettuna) 17 artiklan 1 kohdan c alakohta ja Rooma I -asetuksen 6 artiklan 1 kohta [lisää tähän viittaus merkityksellisten säädösten numeroihin]. 62 Rooma I -asetuksen johdanto-osan 24 kappaleessa todetaan tältä osin, että Bryssel I -asetuksen (sellaisena kuin se on tarkistettuna) ja Rooma I -asetuksen säännösten aineellista soveltamisalaa on tulkittava yhtenäisellä tavalla. 63 Tuomio 7.12.2010, Pammer ja Hotel Alpenhof, yhdistetyt asiat C-585/08 ja C-144/09, ECLI:EU:C:2010:740.

44

kanssa, joiden kotipaikka on yhdessä tai useassa jäsenvaltiossa, joihin lukeutuu jäsenvaltio, jossa kuluttajan kotipaikka on.

Unionin tuomioistuin antoi mainitussa tuomiossa ohjeellisen luettelon kriteereistä, joiden perusteella elinkeinonharjoittajan aikomusta voidaan arvioida. Niitä ovat muun muassa seuraavat:

• toiminnan kansainvälinen luonne • sellaisten reittien maininta, jotka johtavat muista jäsenvaltioista paikkaan, jossa

elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka • muun kuin sen kielen tai sen valuutan käyttö, jota tavanomaisesti käytetään

jäsenvaltiossa, jossa elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka, ja mahdollisuus tehdä ja vahvistaa varaus tällä muulla kielellä

• puhelinyhteystietojen maininta siten, että ilmoitetaan kansainvälinen suuntanumero • varojen käyttö internetissä tarjottavaan indeksointipalveluun, jotta kuluttajilla, joiden

kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa, olisi helpompi pääsy elinkeinonharjoittajan internetsivustolle tai tämän välittäjän internetsivustolle

• muun päätason verkkotunnuksen kuin sen jäsenvaltion, jossa elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka, verkkotunnuksen käyttö sekä

• sellaisen kansainvälisen asiakaskunnan, joka koostuu asiakkaista, joilla on kotipaikka eri jäsenvaltioissa, maininta.

Sen sijaan seuraavat seikat eivät ole osoitus tällaisesta pyrkimyksestä: • pelkkä pääsy elinkeinonharjoittajan internetsivustolle tai välittäjän internetsivustolle

jäsenvaltiossa, jossa kuluttajan kotipaikka on • sähköpostiosoitteen sekä muiden yhteystietojen maininta • sen kielen ja/tai sen valuutan käyttö, joita tavanomaisesti käytetään jäsenvaltiossa, jossa

elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka.

Unionin tuomioistuin on selventänyt myöhemmissä tuomioissaan myös kahta tärkeää seikkaa, jotka liittyvät (muutetun) Bryssel I -asetuksen 17 artiklan soveltamiseen. Tuomiossa Mühlleitner64 unionin tuomioistuin katsoi, että jos toimintaa suunnataan toiseen jäsenvaltioon internetsivuston kautta, kuluttajansuojasääntöjä, joiden nojalla kuluttaja voi nostaa elinkeinonharjoittajaa vastaan kanteen omassa jäsenvaltiossaan, on sovellettava sekä etäsopimuksen tapauksessa että siinä tapauksessa, että kuluttaja on matkustanut elinkeinonharjoittajan tiloihin tehdäkseen sopimuksen paikan päällä.

Tuomiossa Emrek unionin tuomioistuin katsoi, ettei (muutetun) Bryssel I -asetuksen 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa edellytetä syy-yhteyttä internetsivuston ja sopimuksen tekemisen välillä. Kuluttajat voivat näin ollen vedota kuluttajansuojasäännöksiin, vaikka eivät olisi edes olleet tietoisia suunnatusta toiminnasta. Tällaisen syy-yhteyden olemassaolo on kuitenkin viite siitä, että sopimus liittyy kaupallisen toiminnan tai ammattitoiminnan suuntaamiseen kuluttajan kotipaikan jäsenvaltioon.65

64 Tuomio 6.9.2012, Mühlleitner, C-190/11, ECLI:EU:C:2012:542. 65 Tuomio 17.10.2013, Emrek, C-218/12, ECLI:EU:C:2013:666.

45

4.2.2. Geoblokkausasetusta koskevia täsmennyksiä

Geoblokkausasetuksella ei muuteta edellä mainittuja unionin sääntöjä sovellettavasta lainsäädännöstä ja tuomioistuinten toimivallasta. Näin ollen on aina arvioitava tapauskohtaisesti, suuntaako elinkeinonharjoittaja toimintaansa kuluttajan jäsenvaltioon. Arviointi on tehtävä kunkin yksittäistapauksen tosiseikkojen sekä edellä mainitussa oikeuskäytännössä huomioon otettujen tekijöiden perusteella.

Geoblokkausasetus sisältää kuitenkin joitakin selvennyksiä ex lege, joiden mukaan sopimuksen tekemistä edeltävää toimintaa ei voida huomioida tällaisessa arvioinnissa. Geoblokkausasetuksessa nimittäin säädetään, ettei asetuksen velvoitteiden noudattaminen sinällään merkitse sitä, että elinkeinonharjoittaja suuntaa toimintaansa tiettyyn jäsenvaltioon (asetuksen 1 artiklan 6 kohta ja sitä koskeva selvennys johdanto-osan 13 kappaleessa). Pelkkää sopimuksen tekemistä (joko verkossa tai muuten) geoblokkausasetuksessa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi ei siis voida pitää osoituksena siitä, että elinkeinonharjoittaja suuntaa toimintaansa kuluttajan jäsenvaltioon. Elinkeinonharjoittajan ei voida myöskään katsoa suuntaavan toimintaansa yksinomaan sillä perusteella, että elinkeinonharjoittaja antaa tietoa ja apua kuluttajalle tällaisen sopimuksen tekemisen jälkeen.

4.3. Sähköisesti suoritettavien palvelujen tarjoajille tarkoitettu erityisjärjestelmä

Sähköisesti suoritettavien palvelujen rajatylittävässä toimittamisessa, mukaan lukien geoblokkausasetuksen soveltamisalaan kuuluvat palvelut66, MOSS-erityisjärjestelmä67 helpottaa merkittävästi arvonlisäveroon liittyvien hallinnollisten muodollisuuksien täyttämistä kulutusjäsenvaltiossa. Elinkeinonharjoittajat voivat käyttää esimerkiksi MOSS-järjestelmän verkkoportaalia68, jossa opastetaan MOSS-järjestelmän käytössä sekä annetaan tietoa kyseessä oleviin palveluihin sovellettavista arvonlisäverokannoista eri jäsenvaltioissa.

MOSS-järjestelmän ansiosta televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavia palveluja voi toimittaa EU:n alueella ilman, että tavarantoimittajan tai elinkeinonharjoittajan täytyy rekisteröityä erikseen kaikissa kohdejäsenvaltioissa. Kaikki velvollisuudet on mahdollista täyttää yhden jäsenvaltion arvonlisäverotunnisteen avulla.

Järjestelmä on jaettu kahteen osaan: toinen on tarkoitettu EU:n alueelle sijoittautuneille tavarantoimittajille/palveluntarjoajille (unionin järjestelmä) ja toinen EU:n ulkopuolisiin maihin sijoittautuneille tavarantoimittajille/palveluntarjoajille (muu kuin unionin järjestelmä).

Jos verovelvollinen päättää käyttää MOSS-järjestelmää, hänen on rekisteröidyttävä siihen tunnistamisjäsenvaltiossa.

Unionin järjestelmässä tunnistamisjäsenvaltio on se jäsenvaltio, jossa verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka on.

66 Kyse on palveluista, joiden keskeinen piirre on pääsyn tarjoaminen tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin ja muuhun suojattuun aineistoon. Tällaisiin palveluihin kuuluvat esimerkiksi pilvipalvelut, tiedonvarastointipalvelut, verkkosivustojen ja palomuurien ylläpito sekä hakukoneiden ja internethakemistojen käyttö. 67 Ks. erityisesti 28. marraskuuta 2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY ja neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 282/2011. 68 https://ec.europa.eu/taxation_customs/business/vat/telecommunications-broadcasting-electronic-services/

46

Jos verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka ei ole EU:n alueella, tunnistamisjäsenvaltio on se jäsenvaltio, jossa verovelvollisella on kiinteä toimipaikka. Jos verovelvollisella on useampia kuin yksi kiinteä toimipaikka EU:ssa, verovelvollinen voi valita tunnistamisjäsenvaltioksi yhden niistä jäsenvaltiosta, joissa hänellä on kiinteä toimipaikka. Tämä on ainut unionin järjestelmää koskeva tilanne, jossa verovelvollinen voi valita itse tunnistamisjäsenvaltion. Verovelvollisen on myös pidettävä tunnistamisjäsenvaltio samana sen kalenterivuoden loppuun, jona valinta on tehty, sekä seuraavien kahden kalenterivuoden ajan.

Unionin järjestelmässä verovelvollinen tunnistetaan joka tapauksessa sen saman yksilöllisen arvonlisäverotunnisteen avulla, jonka perusteella hänet tunnistetaan kotimarkkinoilla sekä arvonlisäveroilmoitusten yhteydessä.

Muussa kuin unionin järjestelmässä verovelvollinen (jolla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa EU:ssa) voi valita minkä tahansa jäsenvaltion tunnistamisjäsenvaltioksi. Valittu jäsenvaltio myöntää tällöin verovelvolliselle yksilöllisen arvonlisäverotunnisteen (joka on muotoa EUxxxyyyyyz).

Molemmissa tapauksissa (sekä unionin järjestelmässä että muussa kuin unionin järjestelmässä) verovelvollisella voi olla vain yksi tunnistamisjäsenvaltio. Verovelvollisen on myös ilmoitettava kaikki televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavat palvelut, joita hän on toimittanut muille kuin verovelvollisille henkilöille sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa hänellä ei ole toimipaikkaa. Jos verovelvollinen on päättänyt käyttää MOSS-järjestelmää, ilmoitus tehdään sen välityksellä.

Jompaakumpaa erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on tehtävä kolmen kuukauden välein sähköinen arvonlisäveroilmoitus MOSS-järjestelmän kautta riippumatta siitä, onko hän tosiasiassa edes toimittanut televiestintä-, lähetys- ja sähköisesti suoritettavia palveluja. Jos palveluja ei ole tarjottu lainkaan EU:ssa jollakin vuosineljänneksellä, verovelvollisen on tehtävä nollailmoitus. Arvonlisäveroilmoitus (ja siihen liittyvät maksut) on toimitettava MOSS-järjestelmän kautta 20 päivän kuluessa kunkin ilmoituskauden päättymisestä.

MOSS-järjestelmän kautta tehtävä arvonlisäveroilmoitus sisältää tiedot järjestelmään kuuluvan verovelvollisen palvelusuorituksista asiakkaille kussakin kulutusjäsenvaltiossa. Unionin järjestelmää käyttävän verovelvollisen on lisäksi ilmoitettava nämä tiedot erikseen kustakin kiinteästä toimipaikasta.

Tunnistamisjäsenvaltio erittelee MOSS-järjestelmässä tehdyn arvonlisäveroilmoituksen kulutusjäsenvaltioiden mukaan ja välittää tiedot kaikille kulutus- ja sijoittautumisjäsenvaltioille.

Tunnistamisjäsenvaltio luo jokaiselle MOSS-järjestelmässä tehdylle arvonlisäveroilmoitukselle yksilöllisen viitenumeron ja ilmoittaa tämän numeron verovelvolliselle. Viitenumero on tärkeä, koska verovelvollisen on käytettävä sitä viitteenä ilmoitukseen liittyvää maksua suorittaessaan.

Verovelvollinen maksaa arvonlisäveron kokonaisuudessaan tunnistamisjäsenvaltiossa. Verovelvollinen maksaa kerralla arvonlisäveroilmoituksessa mainitun kokonaissumman (joka siis kattaa kaikki kulutusjäsenvaltiot). Tunnistamisjäsenvaltio välittää kaikille kulutusjäsenvaltioille niille kuuluvat summat.

47

4.4. Turvalliset, edulliset ja helppokäyttöiset verkkomaksut Jotta digitaaliset sisämarkkinat voisivat toimia moitteettomasti, saatavilla on oltava luotettavia ja edullisia sähköisiä maksumenetelmiä. Geoblokkausasetuksessa viitataan selkeästi tarkistettuun maksupalveludirektiiviin69 (toinen maksupalveludirektiivi) ja siinä säädettyihin tunnistamisvaatimuksiin, joita on sovellettu 13. tammikuuta 2018 alkaen. Lisäksi uusia vahvaa tunnistamista koskevia vaatimuksia sovelletaan 14. syyskuuta 2019 alkaen, kun toista maksupalveludirektiiviä tältä osin täydentävän delegoidun säädöksen70 soveltaminen alkaa.

Myös useilla muilla hiljattain hyväksytyillä säännöillä edistetään tavoitetta varmistaa luotettavien ja edullisten verkkomaksumenetelmien saatavuus.

Maksutilidirektiivissä71 annetaan jokaiselle EU:n alueella laillisesti asuvalle henkilölle oikeus avata perusmaksutili ja käyttää siihen liittyviä sähköisiä maksuvälineitä. Tämän ansiosta kuluttajat kaikkialla unionissa voivat hyödyntää digitaalisia sisämarkkinoita ostaakseen tavaroita ja palveluja verkossa.

Toisessa maksupalveludirektiivissä säädetään turvallisista, kustannustehokkaista ja helppokäyttöisistä verkkokaupan maksutavoista, joista on hyötyä sekä elinkeinonharjoittajille että kuluttajille. Sillä lisätään luottamusta verkkomaksamiseen, koska siinä edellytetään asiakkaiden vahvempaa tunnistamista ja annetaan parempi suoja maksupalvelujen käyttäjille (pienempi vastuu petostapauksissa). Toisessa maksupalveludirektiivissä mahdollistetaan myös maksutoimeksiantopalvelujen kaltaisten uusien maksupalvelujen tarjoajien käyttäminen. Tämän ansiosta jokainen pankkitilin haltija voi käyttää verkkopankkitoimintoja maksaakseen verkko-ostoksensa – jopa ilman maksukorttia – ja elinkeinonharjoittajilla on käytössä innovatiivinen ja kilpailukykyinen verkkomaksuratkaisu.

Toiseen maksupalveludirektiiviin sisältyvissä uusissa säännöissä kielletään lisämaksujen veloittaminen luottokortilla tai maksukortilla suoritetuista maksuista. Tämä koskee sekä myymälöissä että verkossa tehtyjä ostoksia. Kustannukset pienenevät sellaisten elinkeinonharjoittajien osalta, jotka hyväksyvät useimmat eurooppalaiset maksukortit, koska siirtohinnoista annetussa asetuksessa72 säädetään korttimaksuista veloitettaville siirtohinnoille enimmäistaso.

5. Liite Sähköisen kaupankäynnin alalla hyväksyttyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoaikataulu

Sähköisen kaupankäynnin alalla hyväksyttyjen toimenpiteiden

69 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta. 70 Komission delegoitu asetus (EU) 2018/389, annettu 27 päivänä marraskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 täydentämisestä asiakkaan vahvaa tunnistamista sekä yhteisiä ja turvallisia avoimia viestintästandardeja koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla. 71 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2014/92/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä. 72 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/751, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista.

48

täytäntöönpanoaikataulu

13.1.2018 Tarkistetun maksupalveludirektiivin soveltaminen alkaa. 20.3.2018 Verkkosisältöpalvelujen rajat ylittävän siirrettävyyden varmistamisesta

annetun asetuksen soveltaminen alkaa. 22.5.2018 Rajatylittävistä pakettipalveluista annetun asetuksen soveltaminen

alkaa. 3.12.2018 Geoblokkausasetuksen soveltaminen alkaa. 1.1.2019 EU:n sisäisessä sähköisten palvelujen verkkokaupassa perittävää

arvonlisäveroa koskevat yksinkertaistamistoimenpiteet tulevat voimaan. 1.1.–30.6.2019 Pakettipalvelujen tarjoajia koskevat tiedot kerätään ensimmäisen kerran

(rajatylittävistä pakettipalveluista annetun asetuksen mukaisesti). 31.3.2019 Pakettipalvelujen hinnat julkistetaan ensimmäisen kerran

(rajatylittävistä pakettipalveluista annetun asetuksen mukaisesti). 31.7.2019 Pakettipalvelujen kohtuuhintaisuuden arviointi suoritetaan ensimmäisen

kerran (rajatylittävistä pakettipalveluista annetun asetuksen mukaisesti). 17.1.2020 Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen

soveltaminen alkaa. 23.3.2020 Geoblokkausasetuksen passiivista myyntiä koskevan säännöksen

(6 artikla) soveltaminen merkityksellisten EU:n ja kansallisten kilpailusääntöjen mukaisiin ja ennen 2. maaliskuuta 2018 tehtyihin sopimuksiin alkaa.

1.1.2021 Sähköisen kaupankäynnin arvonlisäveroa koskevat toimenpiteet, joilla tehdään keskitetystä palvelupisteestä (OSS) nykyistä arvonlisäveron erityisjärjestelmää (MOSS) laajempi ja poistetaan pienten lähetysten arvonlisäverovapautus. Myös hallinnollista yhteistyötä koskevat säännökset tulevat voimaan.

49