kiimingin suot, turvevarat ja niiden kÄyttÖkelpoisuus osa...

Tapio Muurinen ja Ilkka Aro

Abstract:The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential usePart 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDENKÄYTTÖKELPOISUUSOsa 2

351

Geologian tutkimuskeskusEspoo 2004

TurvetutkimusraporttiReport of Peat Investigation

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti — Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 351, 2004

Kiimingin suot, turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2

1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Turvetutkimusraportti 351

Espoo 2004

Abstract:The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use

Part 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUSOSA 2


GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND

Report of Peat Investigation 351



2

Muurinen Tapio ja Aro Ilkka 2004. Kiimingin suot, turvevarat ja niidenkäyttökelpoisuus, Osa 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti351, 39 sivua, 27 kuvaa, 1 taulukko ja 2 liitettä.

Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Kiimingin soita ja inventoinutkunnan turvevaroja vuosina 1986, 1996 ja 2001. yhteensä soita tutkittiin1606 ha. Tutkimusten päätarkoitus oli käyttökelpoisten energiaturvevaro-jen inventointi.

Turvekerrostumien keskimääräinen paksuus on 1,1 m, johon sisältyy0,3 m paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve (H

1-4). Turpeesta

on 54 % rahkavaltaista, 45 % saravaltaista ja 1 % ruskosammalvaltaista.Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,6. Yli 2 m:n turvekerrostumiaon yhteensä 226 ha.

Turvelaboratoriossa tutkittiin 212 turvenäytettä, joista valtaosa olitilavuustarkkoja näytteitä. Energiaturpeeksi soveltuvien turvenäytteidentuhkapitoisuus on keskimäärin 4,2 % kuivapainosta ja vesipitoisuus 90,8 %märkäpainosta. Yhdessä suokuutiometrissä on kuiva-ainetta 89 kg. Kuivanturpeen tehollinen energiasisältö on 20,6 MJ/kg.

Energiaturvetuotantoon soveltuvaa suota on yhteensä 312 ha.Käyttökelpoisen turpeen määrä on 3,86 milj. suo-m3 luonnontilaisena.Vastaava energiasisältö on 1,72 milj. MWh 50 %:n käyttökosteudessa.

Avainsanoja: Turve, suo, inventointi, energiaturve, Kiiminki

Tapio Muurinen ja Ilkka AroGeologian tutkimuskeskusRovaniemen yksikköPL 7796101 ROVANIEMI

Sähköposti: [email protected]

ISBN 951-690-884-5ISSN 1235-9440



3

Muurinen Tapio and Aro Ilkka 2004. Kiimingin suot, turvevarat ja niidenkäyttökelpoisuus, Osa 2 - The peatlands of Kiiminki, peat reserves and theirpotential use, Part 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti -Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 351. 39 pages,27 figures, 1 table and 2 appendices.

The Geological Survey of Finland made an inventory of peat resources inthe commune of Kiiminki in 1986, 1996 and 2001. Altogether 1606 hectaresof peatlands were surveyed. The main emphasis was to find peat for energypeat production.

The average thickness of peat deposits is 1.1 m, including 0.3 m ofslightly humified Sphagnum predominant surface layer (H1-4). 54 % of thepeat layers is Sphagnum predominant, 45 % Carex predominant and 1 %Bryales predominant. The mean humification degree (H) of the peat is 4.6.

Altogether 212 peat samples were taken to the laboratory. The averageash content of fuel peat is 4.2 % by dry weight and water content 90.8 % bywet weight. It has an in situ dry bulk density of 98 kg. The net calorific valueof the dry peat is 20.6 MJ/kg.

The total area suitable for fuel peat production is 312 hectares. Thequantity of usable peat is 3.86 million m3 in situ. The energy content is 1.72million MWh at the 50 % moisture content.

Key words: peat, mire, inventory, energy peat, Kiiminki

Tapio Muurinen and Ilkka AroGeological Survey of FinlandP.O Box 77FIN-96101 ROVANIEMIFINLAND

E-mail: [email protected]



4



5

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO ................................................................................................................................................... 7ALUEKUVAUS ............................................................................................................................................. 7TUTKIMUSMENETELMÄT ........................................................................................................................ 9

Kenttätutkimukset ...................................................................................................................................... 9Laboratoriotutkimukset .............................................................................................................................. 9

AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS .................................................................................. 9Laskentamenetelmät ................................................................................................................................... 9Arviointiperusteet ja tuotantokelpoisuus.................................................................................................. 10Tulosten esitys .......................................................................................................................................... 11

TUTKITUT SUOT ....................................................................................................................................... 131. Mustasuo 2 ..................................................................................................................................... 132. Sillansuo ......................................................................................................................................... 143. Kotisuo ........................................................................................................................................... 154. Lehmisuo ........................................................................................................................................ 165. Ritosuo ........................................................................................................................................... 176. Kurkisuo ......................................................................................................................................... 187. Hetesuo ........................................................................................................................................... 198. Räippäsuo ....................................................................................................................................... 209. Välisuo ........................................................................................................................................... 2110. Pesäsuo ........................................................................................................................................... 2211. Niittysuo ......................................................................................................................................... 2312. Mustasuo ........................................................................................................................................ 2413. Pieni Muuraissuo ........................................................................................................................... 2514. Muuraissuo ..................................................................................................................................... 2615. Sivusuo ........................................................................................................................................... 2716. Koirasuo ......................................................................................................................................... 2817. Karsikkosuo ................................................................................................................................... 2918. Ruostesuo ....................................................................................................................................... 3019. Härkösalmensuo ............................................................................................................................. 3120. Siltasuo ........................................................................................................................................... 3221. Kittilänsuo ...................................................................................................................................... 3322. Honkasuo........................................................................................................................................ 3423. Lylykkäänsuo ................................................................................................................................. 3424. Sulasuo ........................................................................................................................................... 3525. Kuovisuo ........................................................................................................................................ 37

ALUEEN SOIDEN KEHITYKSESTÄ ........................................................................................................ 38YHTEENVETO ........................................................................................................................................... 38KIRJALLISUUSLUETTELO ...................................................................................................................... 39LIITTEET



6



7

JOHDANTO

Vuosina 1985-1996 Geologian tutkimuskeskuk-sen (GTK) Rovaniemen yksikkö tutki Perämerenrannikkokuntien suot ja turvevarat Oulun ja Torni-on väliltä. Suot tutkittiin systemaattisesti ja niistäon julkaistu tähän mennessä Simon, Kuivaniemen,Iin, Yli-Iin ja Haukiputaan kuntakohtaiset turve-tutkimusraportit.

Tutkimukset kuuluvat valtakunnan turvevaro-jen kokonaisinventointiin, jonka tarkoituksena onhankkia monipuolista tietoa soista, turvevaroistaja turpeen laadusta. Tulokset palvelevat talousalu-een nykyisiä ja tulevia turpeen käyttäjiä sekä anta-vat tietoja soista esimerkiksi maankäytön suunnit-telun, luonnonsuojelun, maa- ja metsätalouden taivirkistyskäytön tarpeisiin.

Kiimingin soita on tutkittu aikaisemmin vuosina1974 ja 1977. Tuolloin tutkittiin 18 suota, yhteis-pinta-alaltaan 2 585 ha. Niistä on julkaistu raportti

P13,4/82/105 (Häikiö 1982). Tähän toiseen raport-tiin sisältyvien Kiimingin soiden maastotutkimuk-set tehtiin Rovaniemen yksiköstä käsin vuonna1996. Kuopion yksikön tutkimista soista raporttiinon lisätty tilaustyönä vuonna 1986 tutkitut suotnrot 17 ja 18, sekä normaaliin tutkimusohjelmaankuuluvat, vuonna 2001 tutkitut suot nrot 19�25(kuva 1).

Kiimingissä on yli 20 ha:n kokoisten soidenyhteispinta-ala 4 340 ha, mikä on 13 % kunnanmaa-alasta (Lappalainen ym. 1980). Tähän raport-tiin näistä soista kuuluu 25 suota, pinta-alaltaan1 606 ha, mikä on 37 % kunnan suoalasta. Ensim-mäisen raportin suot mukaan luettuna on Kiimin-gin suoalasta tutkittu 97 %.

Tutkimusaineisto ei ole kaikilta osiltaan julkis-ta, vaan tarkemmat tiedot on tilattavissa erikseenGTK:n Rovaniemen yksiköstä.

Kunnan keskiosan läpi kaakosta luoteeseen vir-taava Kiiminkijoki, sekä siihen idästä laskevatJolosjoki ja Juuvanjoki ympäristöineen elävöittä-vät maisemaa. Pohjoisosan vedet laskevat Onka-monojan kautta Kiiminkijokeen ja eteläosan vedetKalimeenojan kautta mereen. Suurimpia järviä ovatetelässä Jäälinjärvi ja Lylykkäänjärvi sekä pohjoi-sessa Tervajärvi ja Loukkojärvi. Pienempiä järviätai muutaman hehtaarin kokoisia lampia on kolmi-senkymmentä.

Soistuneimmat seudut ovat kunnan itä- jakoillisosassa, missä soiden kehitys on voinut alkaanoin 6000 vuotta sitten maan paljastuttua maanko-hoamisen seurauksena silloisen Litorinameren pei-

tosta. Korkeimmat alueet ovat noin 80 m meren-pinnan yläpuolella. Länsiosan suot ovat vielä nuo-ria soita. Ne ovat pieniä, rikkonaisia ja ohut-turpeisia. Valtaosa soista sijaitsee 30�50 m mpy.

Alueen maaperä on enimmäkseen moreenia, jon-ka pintaa vetäytyvän meren rantavoimat ovathuuhtoneet. Paikoitellen jäiden työnnön ja aallo-kon työn tuloksena on muodostunut rantakivikoitasekä hiekkaisia- ja soraisia rantavalleja. Myös joeteri kehitysvaiheissaan ovat kuljettaneet ja kasan-neet hietikoita. Kunnan alueen lävistää itäkaakostalänsiluoteeseen kolme harjujaksoa, joista edusta-vin on Jolosharju.

ALUEKUVAUS



8

Kuva 1. Kiimingin alue ja tutkitut suot.

1. Mustasuo2. Sillansuo3. Kotisuo4. Lehmisuo5. Ritosuo6. Kurkisuo7. Hetesuo

8. Räippäsuo9. Välisuo10. Pesäsuo11. Niittysuo12. Mustasuo13. Pieni Muuraissuo

14. Muuraissuo15. Sivusuo16. Koirasuo17. Karsikkosuo18. Ruostesuo19. Härkösalmensuo

20. Siltasuo21. Kittilänsuo22. Honkasuo23. Lylykkäänsuo24. Sulasuo25. Kuovisuo

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

�

��

�

�

�

��

��

��

�

�

��

��

��

��

��

��

��



9

Kenttätutkimukset tehtiin Geologian tutkimus-keskuksen menetelmien mukaan (Lappalainen ym1984). Tutkittavalle suolle laadittiin linjasto, jokakäsittää suon hallitsevan osan läpi vedetyn selkä-linjan ja sitä vastaan kohtisuorat poikkilinjat yleensä400 m:n välein. Tutkimuspisteet, jotka merkattiinpaaluin ja pistetunnuksin, ovat linjoilla 100 metrinvälein. Suon muodosta riippuen linjastoja voi ollauseampia, esim. A, B, C jne. Linjastot vaaittiintutkimuspisteittäin laskusuhteiden selvittämiseksi.Monet pienialaiset tai ohutturpeiset suot tutkittiinhajapistein. Niitä soita ei vaaittu.

Tarkemman syvyystiedon saamiseksi tehtiinpoikkilinjojen puoliväliin niiden kanssa yhden-suuntaiset lisälinjat, joilta turvepaksuus mitattiin50 m:n välein. Näitä ns. pliktauslinjoja ja -pisteitätehtiin tarvittaessa muuallekin. Linjoja ei merkittymaastoon.

Kullakin tutkimuspisteellä määritettiin suotyyp-pi, suonpinnan vetisyys, mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puuston laji, tiheys jakehitysluokka. Syvyyden mittaus ja suotyypin sekäpohjamaalajin määritys tehtiin linjoilla myös pis-teiden puolivälissä.

Turvekerrostuman rakenteen ja laadun selvittä-miseksi otettiin turvekairalla näytteet pinnastamineraalimaahan saakka 0,5 m:n välein jatkuvanasarjana. Näytteistä määritettiin turvelaji lisäteki-jöineen, maatuneisuus (H1�10), kosteus ja kuitui-suus. Liejuista ja pohjamaalajista tehtiin myöshavainnot.

Osasta soita otettiin tilavuustarkat näytesarjatlaboratoriotutkimuksia varten. Näytepisteet valit-tiin soiden keskeisiltä osilta siten, että ne edustai-sivat mahdollisimman laajaa ja yhtenäistä turve-kerrostumaa ja samalla mahdollista tuotantokel-poista aluetta.

TUTKIMUSMENETELMÄT

Kenttätutkimukset

Laboratoriomääritykset tehtiin Geologian tutki-muskeskuksen turvelaboratoriossa Rovaniemellä.Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin happa-muus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino, tuh-kapitoisuus ja lämpöarvo. Vesipitoisuus ilmoite-taan prosentteina märkäpainosta, kuivatilavuus-paino eli kuiva-ainesisältö ilmoittaa suossa olevanturpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköäkohden (kg/suo-m3). Tuhkapitoisuus määritettiinhehkuttamalla näytteet 815 ± 25oC:ssa. Tulos il-

moitetaan prosentteina kuivapainosta. Lämpöar-vot on saatu kuivatuista ja jauhetuista tur-vepuristeista LECO AC-300 kalorimetrillä (ASTMD 3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöar-voina kuivalle sekä 50 %:n ja 35 %:n käyttökos-teudessa olevalle turpeelle megajouleina kilo-grammaa kohden (MJ/kg). Osasta näytteitä määri-tettiin geokemian laboratoriossa Kuopiossa rikki-pitoisuus, joka ilmoitetaan prosentteina kuiva-painosta.

Laboratoriotutkimukset

Turvemäärät, maatuneisuudet ja turvelajien sekäturvetekijöiden osuudet on saatu ns. vyöhykelas-kutapaa käyttäen. Syvyysvyöhykkeellä tarkoite-taan kahden syvyyskäyrän välissä olevaa aluettaalkaen 0,3 metristä (geologisen suon minimisy-vyys). Käytetyt syvyysvyöhykkeet ovat: 0,30�0,99m, 1,00�1,49 m, 1,50�1,99 m, 2,00�2,99 m jne.metrin välein. Koko suon turvetiedot on laskettueri syvyysvyöhykkeiden summasta painotettunaturvemäärällä.

Turvemäärät on ilmoitettu miljoonina suokuu-tiometreinä (milj. suo-m3), suhteellisia osuuksiaon kuvattu myös prosentteina. Keskisyvyydet kokosuolle ja eri syvyysalueille on saatu jakamallaturvemäärä vastaavalla pinta-alalla. Laboratorio-tuloksista on oma taulukkonsa suokohtaisen selos-teen yhteydessä.

Käyttökelpoinen turvemäärä (milj. suo-m3) onsaatu kertomalla pinta-ala yli 1,5 m:n syvyisenalueen keskisyvyydellä, josta on vähennetty käyt-

AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS

Laskentamenetelmät



10

tämättä jäävä 0,5 m:n kerros. Kuiva-ainemäärä onsaatu kertomalla suokuutioiden määrä yhdensuokuution sisältämällä kuiva-ainemäärällä. Ener-giasisältö on laskettu kuivalle sekä 50 %:n ja 35 %:nkäyttökosteudessa olevalle turpeelle. Kuivan tur-peen energiasisältö saadaan kaavasta 1 ja kosteanturpeen kaavasta 2.

1. E = Nsuo-m

3 . Dd . H

u

2. E = Nsuo-m

3 . Dd . [100/(100 - K)] . H

u’,

jossa E = energiasisältö, Nsuo-m

3 = suokuutioidenlukumäärä, D

d = suokuution sisältämä kuiva-aine-

määrä (kg/suo-m3), Hu = kuivan turpeen tehollinen

lämpöarvo (MJ/kg), Hu

’ = kosteudessa K olevanturpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), K = tur-peen kosteus (%). Laskettu energiasisältö on mil-joonina gigajouleina (milj. GJ), joka on muutettumyös megawattitunneiksi (MWh) kertoimella0,278.

Turvelajit on jaettu pääryhmittäin rahka-, sara-ja ruskosammalvaltaisiin. Ne voivat olla joko puh-taina tai muodostaa toistensa kanssa sekaturpeita.Turvelajijakaumat on ilmoitettu myös prosentteina.

Suotyyppimääritysten perusteella laskettiin soit-tain suotyyppien prosenttijakauma. Kunkin suotyy-pin osuus on saatu suon havaintopisteiden määrästä.Laskelmat kuvastavat sangen hyvin eri suotyyppi-en suhteita ja esimerkiksi ojituksen laajuutta.

Soiden eri käyttömahdollisuuksia ovat turvetuo-tanto joko energia- tai ympäristöturpeeksi, metsit-täminen tai raivaaminen pelloksi, rauhoittaminensuojelusuoksi tai käyttö sellaisenaan marjastuk-seen ja virkistykseen. Tämä raportti koskee tur-peen käyttöä lähinnä turvetuotannossa, mutta seantaa perustiedot myös soiden muista käyttömah-dollisuuksista.

Turvetuotannon soveltuvuuskriteerit ovat muut-tuvia. Muutoksen suuntaan ja määrään vaikuttavatmm. energian hinta, yhteiskunnan ohjaus, tuo-tantotekniikan kehittyminen, alueellinen tarve tur-peen hyödyntämiseen ja erilaiset ympäristökysy-mykset. Tuotantomenetelmiin tai tuotannon talou-dellisiin riippuvuuksiin, kuten lunastukseen, kui-vatukseen ja kuljetuskysymyksiin ei yleensä arvi-oinnissa tarkemmin puututtu. Suotuisissa tapauk-sissa myös pienet, muutaman hehtaarin kokoisetturvealueet voivat olla käyttökelpoisia.

Turvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäis-syvyytenä on yleisesti pidetty kahta metriä. Käy-tännössä raja on nykyään 1,5 m ja jopa sen alle.Kiimingin soiden kohdalla tämä on perusteltuasilläkin, että tutkitusta suoalasta lähes puolet onojitettu ja pohja on suhteellisen tasaisia ja vähäloh-kareisia.

Tuotantomenetelmiä ovat jyrsinturvetuotanto japalaturvetuotanto. Edellinen on aina suurimittais-ta teollista turvetuotantoa, joka vaatii laajantuotantokentän, mutta ei ole niinkään riippuvainenturvelajista ja maatuneisuudesta. Jälkimmäinen

edellyttää palan koossapysymisen kannalta rahka-turpeelta vähintään H5-maatuneisuutta. Tätä hei-kommin maatuneen turpeen joukossa pitäisi ollasitovana aineena myös hyvin maatunutta turvetta.Energiaturpeeksi soveltuu H5�10 maatunut rahka-turve sekä kaikki saraturpeet.

Mikäli heikosti maatunutta rahkaista pintaker-rosta (H1�4S) on yli 0,6 m, on sitä ensin ohennet-tava. Eräissä tapauksissa koko suon turvekerrostu-ma saattaa olla heikosti maatunut. Tällaista turvet-ta voidaan käyttää ympäristöturpeena esim. kom-postoinnissa, maanparannuksessa, kasvualustoinatai imeytysturpeena.

Jyrsinturvetuotantoon soveltuvan alueen vähim-mäiskokona pidetään yleensä noin 10�15 ha. Pie-nemmätkin alueet ovat soveliaita, mikäli ne ovatlähekkäin tai jonkin isomman alueen vieressä.

Palaturvetuotanto voi olla myös tilakohtaistapientuotantoa. Tuotantoalueen koko voi olla vainmuutama hehtaari; omaan käyttöön riittää pienem-pikin alue. Kannattavuuden edellytyksiä ovat täl-löin tieyhteys, alueen helppo käyttöön otto alku-valmisteluineen, esimerkiksi valmis ojitus tai van-ha suopelto.

Turpeiden käyttökelpoisuutta selvitettäessä onnojauduttu pääpiirteissään Turveteollisuusliitonlaadunmääritysohjeisiin (liite 2). Mikäli turve täyt-tää vaatimukset tuhka- ja rikkipitoisuuden sekälämpöarvon suhteen, sitä on pidetty käyttökelpoi-sena energiaturpeena.

Arviointiperusteet ja tuotantokelpoisuus



11

Tässä raportissa on käsitelty lyhyesti kunkinsuon sijaintia, ympäristöä ja mahdollisia kulkuyh-teyksiä. Suotyypeistä on mainittu yleisimmät esiin-tymisalueineen, ja kerrottu ojitustilanteesta sekäsuovesien laskusuhteista ympäristöön nähden.Turvelajijakauma on ilmoitettu pääturvelajeittain.Eri turvelajeista on mainittu pari yleisintä. Keski-maatuneisuus on laskettu koko suolle sekä suontuotantokelpoiselle osalle. Yleisin tai yleisimmätpohjamaalajit on mainittu ja mahdolliset lieju-kerrostumat paksuuksineen. Viimeisenä on arviosuon käyttökelpoisista turvevaroista.

Näiden lyhyiden selostusten lisäksi, kaikista tut-kituista soista on olemassa GTK:n arkistoraportis-

sa yksityiskohtaisempi suoselostus, jossa em. yleis-ten tietojen lisäksi on kerrottu tarkemmin suosta jaturpeen ominaisuuksista lisätekijöineen. Turvemää-rät koko suolle, yli 1 m:n, yli 1,5 m:n ja yli 2 m:nsyvyysalueelle ovat taulukkomuodossa, jossa hei-kosti maatunut rahkavaltainen pintakerros (H1-4)on laskettu erikseen. Myös laboratoriotulokset onesitetty taulukoina ja tuloksia on käsitelty lyhyesti.Suon käyttökelpoisuudesta on tehty selvitys ja ener-giasisältö on laskettu laboratoriotuloksiin perustu-en.

Lähes jokaisesta suosta on piirretty suokartta(kuva 2a) sekä useimmista soista turveprofiili (kuva2b). Suokartassa on pisteittäin turvekerrostuman

Tulosten esitys

Kuva 2a. Esimerkki suokartasta.

�

� �

�

�

�

� �

��

�

�

��

�

�

� �

��

�

�

�

��

�

��

�

� �

��

�

��

�

��

�

�

��

�

��

�

�

� �

��

�

��

�

�

� �

�

�

��

�

��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

�

�

�

�

��

�

�

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

�

��

��

��

�

�

� �

�

�

�

�

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

� �

� �

� �

� ��

� ��

� �

� �

� ��

� ��

� �

�

� �

� �

� �

� �

� �

� �

�

�

� �

� �

�

� � �

�

�

� ��

��

�

� �

� ��

� �

��

� �

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��



12

keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen (H1�4) rahkavaltaisen pintakerroksen/koko turveker-roksen paksuus dm:nä. Myös hajapistein tehdyttutkimukset ja kaikki syvyystiedot on merkitty.Syvyystietojen perusteella on piirretty syvyyskäyrätmetrin välein lisättynä 1,5 m:n syvyyskäyrällä.

Turvekerrostuman rakennetta on kuvattu poik-kileikkausprofiilein, joihin turvelajit, maatunei-suusluokat ja pohjamaalajit on merkitty symbo-lein. Tutkimuspisteen kohdalla on suotyyppi ja

pohjamaalaji merkitty lyhentein. Liekoisuus onlieko-osumina (osumien lukumäärä 0�1/1�2 m:nsyvyydessä).

Edellä mainittujen perustulostusten lisäksi onsaatavana erilaisia alueellisia suotulosteita tai ra-jattuna halutusta suon osasta. Ne voivat olla kart-toja tai listauksia. Tutkimuspisteittäin voidaan tu-lostaa esimerkiksi karttoja suon pinnan ja pohjankorkeudesta, suotyypeistä, pohjamaalajeista, lieju-kerroksen paksuudesta, puustosta jne.

Kuva 2b. Esimerkki turvelaji- ja maatuneisuusprofiilista. Merkkien selitys liitteessä 1.



13

Mustasuo 2 (kl. 3511 04) sijaitsee noin 5 kmKiimingin kirkolta länteen (kuva 3). Pinta-ala on82 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 51 ha, yli1,5 m:n aluetta 32 ha ja yli 2 m:n aluetta 13 ha. Suoon pitkä ja kapea. Sen lounaispuoli rajoittuu Hau-takankaan ja Isokankaan väliseen harjuun. Koillis-puoli on saarekkeista moreenimaastoa. Luoteessasuo päättyy Nurmijärveen. Kulkuyhteys suolle onharjua seurailevan metsäautotien kautta.

Suo tutkittiin hajapistein eikä sitä vaaittu. Kor-keuskäyrien mukaan pinta on noin 33�40 m mpy javiettää luoteeseen. Suo on lähes kokonaan ojitettu.Vedet laskevat Nurmijärveen ja suo ympäristöi-neen kuuluu Nurmiojan vesistöalueeseen 60.014.

Tutkimuspisteistä on 53 % turvekankaalla, 40 %avosuolla ja 7 % rämeellä. Yleisin suotyyppi onkarhunsammalmuuttuma, jota on varsinkin suonkeski- ja luoteisosassa. Samoilla alueilla on myös

rimpinevamuuttumaa ja lyhytkortista nevaojikkoa.Kaakkoispää on karua, luonnontilaista rahkane-vaa.

Turpeesta on 49 % sara-, 48 % rahka- ja 3 %ruskosammalvaltaista. Keski- ja luoteisosassa tur-vekerrostuma on saravaltaista. Paikoitellen on rah-kaisempia välikerroksia. Pohjalla on myös rusko-sammalia sisältävää turvetta. Kaakkoisosa on sel-västi luoteisosaa karumpi ja turve on rahkavaltais-ta. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros onkaakkoisosassa paksu.

Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on19 %, varpuainesta sisältävien 18 % ja tupasvillanjäännöksiä sisältävien 7 %. Yleisimmät turvelajitovat sararahkaturve (29 %) ja rahkasaraturve(24 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on4,3 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,6. Ylei-

TUTKITUT SUOT

1. Mustasuo 2

Kuva 3. Mustasuo2:n kartta ja tutkimuspisteet

�

�

�

��

�

�

�

�

�

�

� �

�

�

��

�



14

simmät pohjamaalajit ovat hiekka, jota on yli puo-let havainnoista, hieta ja moreeni. Kaakkoispäässäon turpeen alla liejua paksuimmillaan 0,6 m.

Mustasuo 2:sta soveltuu turvetuotantoon yhteen-sä 25 ha. Tästä on energiaturvetuotantoon soveltu-

vaa aluetta 10 ha ja sen sisältämä energiaturvemää-rä on 0,135 milj. suo-m3 . 15 ha:n alue soveltuuheikosti maatuneena rahkaturpeena vain ympäris-töturpeeksi, jota on 0,156 milj. suo-m3.

Sillansuo (kl. 3511 04) sijaitsee Hämeenkan-kaan harjujakson pohjoispuolella noin 8 km Kii-mingin kirkolta luoteeseen (kuva 4). Pinta-ala on44 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha, yli1,5 m:n aluetta 10 ha ja yli 2 m:n aluetta 3 ha. Suorajoittuu em. harjuun ja hiekkakankaisiin. Harjuaseuraa metsäautotie.

Suo tutkittiin hajapistein eikä pintaa vaaittu.Korkeuskäyrien mukaan pinta on 28�31 m mpy javiettää suurimmalta osaltaan itään. Suo on läheskokonaan ojitettu. Länsipää viettää pohjoiseen.Vedet laskevat Nurmiojaan ja edelleen Kiimingin-jokeen. Suo ympäristöineen kuuluu Nurmiojanvesistöalueeseen 60.014.

Tutkimuspisteistä on 50 % avosuolla, 21 % rä-meellä ja 29 % turvekankaalla. Yleisin suotyyppion suon itäosan karhunsammalmuuttuma, jota onkolmannes kaikista havainnoista. Keski- ja itäosaovat lisäksi varsinaista saranevaojikkoa ja -muut-tumaa.

Turpeesta on 70 % sara-, 29 % rahka- ja 1 %ruskosammalvaltaista. Itäosan syvän alueen pin-nassa on rahkasaraturvetta, joka syvemmällä muut-tuu ruskosammalsaraturpeeksi. Pohjoisempanakoko kerrostuma on ruskosammalsaraturvetta. Rah-kavaltaisia turpeita on eniten suon länsiosassa.Varpuainesta sisältävien turpeiden osuus on 29 %.Puun jäännöksiä sisältävien 16 % ja tupasvillanjäännöksiä sisältävien 5 %. Yleisimmät turvelajitovat rahkasaraturve (36 %) ja ruskosammalsara-turve (29 %). Koko turvekerrostuman keskimaatu-neisuus on 4,2 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan4,3. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka.Suon pohjalla on yleisesti liejua, jota on paksuim-millaan 0,55 m.

Sillansuolla on käyttökelpoista energiaturvetta9 ha:n alalla 0,126 milj. suo-m3. Ympäristötur-peeksi soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaval-taista turvetta on 0,044 milj. suo-m3.

2. Sillansuo

Kuva 4. Sillansuon kartta ja tutkimuspisteet

�

�

��

��

��

�



15

Kotisuo (kl. 3511 04) sijaitsee Alakylässä noin10 km Kiimingin kirkolta luoteeseen (kuva 5).Pinta-ala on 28 ha ja yli metrin syvyistä aluetta4 ha.

Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin. Koillisreu-nassa on pieni peltoalue, joka rajoittuu Kiimingin-Haukiputaan tiehen. Suo tutkittiin hajapistein eikäpintaa vaaittu. Korkeuskäyrien mukaan sijainti onnoin 30 m mpy ja viettää loivasti koilliseen. Lou-naisosassa on ollut lampi, joka on kuivatettu. Suoon ojitettu ja kuuluu ympäristöineen Haukiputaanvesistöalueeseen 60.011.

Tutkimuspisteistä on 67 % rämeellä ja 33 %turvekankaalla. Vallitseva suotyyppi on lyhytkor-

tinen nevarämeojikko, jota on puolet havainnoista.Turpeesta on 90 % rahka-, 8 % sara- ja 2 %

ruskosammalvaltaista. Tupasvillan jäännöksiä si-sältävien turpeiden osuus on 44 %, puun jäännök-siä sisältävien 16 % ja varpuainesta sisältävien13 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (46 %)ja sararahkaturve (44 %). Koko turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 4,9. Yleisin pohjamaalaji onmoreeni. Kuivatun lammen kohdalla on ohuen tur-vekerrostuman alla liejua 0,6 m ennen sulfidipi-toista pohjasavea.

Suo on pieni ja ohutturpeinen eikä sovellu turve-tuotantoon.

3. Kotisuo

Kuva 5. Kotisuon kartta ja tutkimuspisteet

��

� �

�

�

�

�

�

��



16

Lehmisuo (kl. 3511 05) sijaitsee Haukiputaanrajalla noin 10 km Kiimingin kirkolta luoteeseen(kuva 6). Pinta-ala on 84 ha, josta on yli metrinsyvyistä aluetta 17 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 6 ha.Suon eteläosa on peltoa. Muualla suo rajoittuumoreenikankaisiin.

Suo tutkittiin hajapistein, joten pintaa ei vaaittu.Korkeuskäyrien mukaan sijainti on noin 30 m mpyja viettosuunta on loivasti pohjoiseen. Pellon ym-päristöä lukuun ottamatta suo on ojitettu. Vedetlaskevat Kiiminginjoen vanhaan tulvauomaan. Suoympäristöineen kuuluu Haukiputaan vesistöaluee-seen 60.011.

Pellolta mitattiin vain turpeen paksuus. Tutki-muspisteistä on 25 % avosuolla, 63 % rämeellä ja

13 % turvekankaalla. Suotyypit ovat karuja. Vallit-sevia ovat rahkaräme ja lyhytkortinen nevaräme.Lisäksi on lyhytkortista nevaa ja rahkanevaa. Kaikkiovat suon pohjois- ja keskiosassa.

Turpeesta on 80 % rahka- ja 20 % saravaltaista.Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on pak-suudeltaan 50�90 cm. Puun jäännöksiä sisältävienturpeiden osuus on 24 %, myös tupasvillan jään-nöksiä sisältävien 24 % ja varpuainesta sisältävien32 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (41 %)ja sararahkaturve (39 %). Koko turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaa-lajit ovat moreeni, hiekka ja hieta.

Suon syvä alue on liian pieni, joten se ei sovelluturvetuotantoon.

4. Lehmisuo

Kuva 6. Lehmisuon kartta ja tutkimuspisteet

�

�

�

��

�

�

�

�

��



17

Ritosuo (kl. 3511 05) sijaitsee kumpumoreeni-alueella noin 6 km Kiimingin keskustasta luotee-seen (kuva 7). Pinta-ala on 81 ha, josta on ylimetrin syvyistä aluetta 60 ha, yli 1,5 m:n aluetta48 ha ja yli 2 m:n aluetta 39 ha.

Suo on moreenisaarekkeiden rikkoma ja myösrajoittuu moreenikankaisiin ja –saarekkeisiin. Kes-kiosa on pitkä ja kapea. Sekä itä- että länsipäästäsuo jälleen levenee. Pohjoisosassa rajana on Maa-selänharju. Pinta on 35,5�36,2 m mpy. Viettoa onhyvin vähän. Keskeltä vedet laskevat länteen jaitään. Suon läpi kaivettu Ritosuonoja on lähesumpeutunut. Muuten suo on luonnontilainen. Ve-det laskevat lännessä Kumpuojaan (Haukiputaanvesistöalue 60.011) ja idässä Jolosjokeen (Jolosjo-en vesistöalue 60.013).

Tutkimuspisteistä on 80 % avosuolla, 18 % rä-meellä ja 2 % korvessa. Vallitseva suotyyppi onlyhytkortinen neva, jota suon keskialueet yleisestiovat. Myös muita karuja suotyyppejä, kuten kal-vakkanevaa ja rahkarämettä tavataan paikoitellen.

Suon H1-3

-maatunut rahkavaltainen, tupasvillanjäänteitä sisältävä pintaturve on keskimäärin 0,6 mpaksu. Paksuimmillaan se on 1,2 m länsiosassa.Keskialueilla rahkaturvekerrostuma on parin met-

rin paksuinen, mutta maatuneisuus on hieman pa-rempi. Muilla alueilla sararahkaturpeessa on lisä-tekijänä suoleväkön jäänteitä. Pohjalla on noinmetrin paksuinen kerrostuma, jonka maatuneisuuson H5 tai sitä enemmän. Tämä pohjaturve on enim-mäkseen rahkavaltaista, sisältäen raatteen jääntei-den lisäksi varpu- ja puuainesta. Pohjaliejuihinrajoittuva turvekerrostuma on saravaltaista.

Turpeesta on 76 % rahka- ja 24 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on21 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 22 % javarpuainesta sisältävien 16 %. Yleisimmät turve-lajit ovat rahkaturve 41 % ja sararahkaturve 35 %.Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0.

Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, jota onpuolet havainnoista. Muita ovat hiekka, hieta jamyös kallio. Liejupohjaisia kairauspisteitä on ylipuolet. Paksuin liejukerrostuma suon kapeassakeskiosassa on yli 2 m.

Ritosuon turvevarat soveltuvat heikosti maatu-neina lähinnä ympäristöturvekäyttöön. Tällaisiaheikosti maatuneita rahkaturpeita on 40 ha:n alalla0,775 milj. suo-m3. Heikosti maatuneen turpeenalla on 0,081 milj. suo-m3 energiaturpeeksi sovel-tuvaa turvetta.

5. Ritosuo

Kuva 7. Ritosuon kartta ja tutkimuspisteet

��

�

�

�

�

�

�

��

��

��

��

��

�

�

�

��

��

�

��



18

Kurkisuo (kl. 3511 05) sijaitsee Haukiputaanrajalla noin 10 km Kiimingin keskustasta koilli-seen (kuva 8). Pinta-ala on 38 ha, josta on ylimetrin syvyistä aluetta 24 ha, yli 1,5 m:n aluetta20 ha ja yli 2 m:n aluetta 17 ha. Itäreunaa sivuaametsäautotie.

Suo on kumpumoreenialueella ja rajoittuu mo-reenisaarekkeisiin. Pinta on 37,8�38,7 m mpy. Kes-kiosan avosuoalue on hyvin tasaista eikä viettoajuuri ole. Suo on lähes luonnontilainen. Vain län-siosassa on harva ojitus. Vedet laskevat reunoiltaKumpuojaan. Suo ympäristöineen kuuluu Hauki-putaan vesistöalueeseen 60.011.

Tutkimuspisteistä on 63 % avosuolla ja 37 %rämeellä. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinenneva, jota suon keskiosa on suurelta osaltaan javarsinainen saraneva kaakkoisosassa. Yhteensänäitä on yli puolet havainnoista.

Suoallas kuroutuu keskeltä lähes kahtia moree-nisaarekkeen ja kallion nokan välissä. Molemmis-sa altaissa on pinnalla keskimäärin metrin paksui-nen H

1-3 -maatunut tupasvillan jäänteitä sisältävä

rahkavaltainen kerros. Sen alla on hieman maatu-

neempi suoleväkön jäänteitä sisältävä kerros, jos-sa saraisuus lisääntyy. Altaiden pohjalla, liejunpäällä, turve on saravaltaista. Pohjaturpeen lisäte-kijöinä ovat raate, varpu- ja puuaines. Maatunei-suus on kuitenkin muutamia maatuneempia linsse-jä lukuun ottamatta alhainen. Molemmissa altaissaturvekerrostumien paksuus on yli 4 m.

Turpeesta on 90 % rahka- ja 10 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on19 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 31 % javarpuainesta sisältävien 27 %. Yleisimmät turve-lajit ovat rahkaturve (51 %) ja sararahkaturve(38 %). Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuuson 3,8.

Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiek-ka. Paikoitellen on kalliopohja. Noin puolet tutki-muspisteistä on liejupohjaisia. Paksuimmillaan lie-jua on suon eteläosassa 0,8 m.

Ympäristöturpeeksi soveltuvaa heikosti maatu-nutta rahkaturvetta on 17 ha:n alalla 0,321 milj.suo-m3 . Sen alla on energiaturpeeksi soveltuvaaturvetta 0,124 milj. suo-m3.

6. Kurkisuo

Kuva 8. Kurkisuon kartta ja tutkimuspisteet

�

�

��

��

��

�

�

�

�

�

�

�

�

��



19

Hetesuo (kl. 3511 05) sijaitsee drumliinialueellaHaukiputaan ja Kiimingin rajalla noin 9 km Kii-mingin kirkolta luoteeseen (kuva 9). Pinta-ala on37 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 17 ha, yli1,5 m:n aluetta 11 ha ja yli 2 m:n aluetta 2 ha. Suorajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon ja poh-joispuolella Suvilampeen.

Suota ei vaaittu, mutta korkeuskäyrien mukaanpinta on 39�41 m mpy ja viettää pohjoiseen, länsi-osasta Hetejärveen ja itäosasta Suvilampeen. Oji-tusta on vain Suvilammen eteläpuolella. Suo ym-päristöineen kuuluu Haukiputaan vesistöalueeseen60.011.

Tutkimuspisteistä on 48 % avosuolla, 46 % rä-meellä ja 6 % korvessa. Luoteisosa on suotyypeil-tään karua rahkanevaa ja lyhytkortista nevaa. Kes-kellä on varsinainen saranevavyöhyke pintavesienvirtauksesta johtuen. Suvilammen eteläpuoli on

lyhytkortista nevarämeojikkoa ja isovarpuista rä-meojikkoa.

Turpeesta on 86 % rahka- ja 14 % saravaltaista.Ohutturpeisilla alueilla suotyypit ovat keskiravin-teisia ja saravaltaisia. Muutoin turvekerrostuma onrahkavaltaista ja sen heikosti maatunut pintakerroson paksu. Puun jäännöksiä sisältävien turpeidenosuus on 6 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien42 % ja varpuainesta sisältävien 12 %. Yleisimmätturvelajit ovat rahkaturve (68 %) ja sararahkaturve(17 %). Koko turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 4,2. Yleisin pohjamaalaji on moreeni.Suon länsiosassa on turpeen alla liejua monin pai-koin 0,2�0,3 m.

Turvetuotantoon suo ei sovellu, sillä syvät alu-eet ovat erillään kolmessa pienessä osassa. Lisäksiheikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros onpaksu.

7. Hetesuo

Kuva 9. Hetesuon kartta ja tutkimuspisteet

��

��

��

�

�

�

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

��

�

��



20

Räippäsuo (kl. 3511 08) sijaitsee kunnan poh-joisrajalla noin 10 km Kiimingin kirkolta pohjoi-seen (kuva 10). Pinta-ala on 103 ha, josta on ylimetrin syvyistä aluetta 74 ha, yli 1,5 m:n aluetta52 ha ja yli 2 m:n aluetta 24 ha. Suo on kumpumo-reenialueella. Lukuisat moreenisaarekkeet rikko-vat suokuvion. Paikoitellen moreenin pinnalla onmuinaisen Itämeren rantavaiheiden kasaamia hiek-kaisia rantavalleja. Suon eteläreunaan, Räippäsel-kään, tulee metsäautotie.

Pinta on 47,6�52,0 m mpy ja viettää koilliseenkohti Alajärveä ja Onkamonojaa, jonka kautta ve-det laskevat. Suo, joka on luonnontilainen, kuuluuOnkamonojan vesistöalueeseen 60.012.

Tutkimuspisteistä on 79 % avosuolla, 19 % rä-meellä ja 1 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovatsuon keskialueiden varsinainen saraneva, rimpine-va ja lyhytkortinen neva. Yhteensä näitä on 70 %havainnoista.

Turpeesta on 38 % rahka- ja 62 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on11 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 9 % javarpuainesta sisältävien 13 %. Yleisimmät turve-lajit ovat rahkasaraturve (48 %) ja sararahkaturve(28 %). Suon eteläiset lahdekkeet ovat paikoitellensuotyypeiltään karuja ja rahkavaltainen turveker-rostuma on näillä alueilla pinnaltaan heikosti maa-tunutta.

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on4,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,7. Ylei-simmät pohjamaalajit ovat hieta, hiekka ja moree-ni. Tutkimuspisteistä on liejupohjaisia noin kol-masosa. Liejua on paksuimmillaan 0,4 m.

Räippäsuolla on kaksi syvää aluetta, pinta-alal-taan yhteensä 42 ha, joissa on käyttökelpoista ener-giaturvetta 0,523 milj. suo-m3 ja ympäristöturvetta0,491 milj. suo-m3. Tuotantoa haittaavia tekijöitäovat suokuvioiden epäsäännöllisyys ja alueidenkuivatus.

8. Räippäsuo

Kuva 10. Räippäsuon kartta ja tutkimuspisteet

�

�

�

��

��

��

��

�

��

�

�

��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

�

�

�

��

�

��



21

Välisuo (kl. 3511 08) sijaitsee noin 8 km Kii-mingin kirkolta pohjoiseen (kuva 11). Pinta-ala on56 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 25 ha, yli1,5 m:n aluetta 9 ha ja yli 2 m:n aluetta 1 ha. Suo onmuodoltaan pitkä ja kapea. Se rajoittuu moreenis-elänteisiin.

Pinta on 46,9�49,5 m mpy ja viettää tasaisestilänteen. Reunat on ojitettu. Vedet laskevat Hete-järveen. Suo ympäristöineen kuuluu Onkamono-jan vesistöalueeseen 60.012.

Tutkimuspisteistä on 78 % avosuolla, 16 % rä-meellä ja 6 % turvekankaalla. Suotyypeistä enitenon rimpinevamuuttumaa, jota itäosa on suurim-malta osaltaan. Länsipää on karumpaa ja kalvakka-neva on siellä yleinen suotyyppi. Yhteensä mainit-tuja suotyyppejä on yli puolet havainnoista.

Turpeesta on 30 % rahka- ja 70 % saravaltaista.Kalvakkanevalla pintaturve on heikosti maatunut-ta rahkaturvetta. Paikoitellen rahkavaltaista tur-vetta on koko kerrostuma, mutta pohjaturve onhyvin maatunutta. Yleisimmät turvelajit ovat rah-kasaraturve (57 %) ja sararahkaturve (24 %). Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävien 11 % ja varpuai-nesta sisältävien 3 %. Koko suon turvekerrostumaon hyvin maatunutta. Keskimaatuneisuus on 5,3.Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Suon syvempienalueiden pohjalla on liejua 0,2 m.

Turvetuotantoon käyttökelpoisia alueita suollaei ole, sillä turvekerrostuma on ohut. Syvät alueetovat kolmessa pienessä osassa. Haittana on lisäksisyrjäinen sijainti.

9. Välisuo

Kuva 11. Välisuon kartta ja tutkimuspisteet

��

�

��

��

��

�

�

��

��

��

��

��

�

�

�

��



22

Pesäsuo (kl. 3511 08) sijaitsee noin 7 km Kii-mingin kirkolta pohjoiseen (kuva 12). Pinta-ala on52 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 15 ha jayli 1,5 m:n aluetta 3 ha. Suo on matalien drumlii-nien välissä ja on muodoltaan pitkänomainen.

Pinta on 48,3�50,8 m mpy ja viettää loivastilänteen. Suolla on vain reunaojat, mutta kapeallasuolla niillä on ollut kuivattava vaikutus. Vedetlaskevat Hetejärveen. Alueet kuuluvat Onkamono-jan vesistöalueeseen 60.012.

Tutkimuspisteistä on 68 % avosuolla, 25 % rä-meellä ja 7 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovatrimpinevamuuttuma ja rimpineva, joita on enitensuon länsiosassa ja keskialueella.

Turpeesta on 37 % rahka- ja 63 % saravaltaista.Rimpineva-alueiden turve on saraturvetta. Suon

keskialueella on myös kalvakkanevaa, jonka turveon pinnassa rahkavaltaista ja heikosti maatunutta.Lähellä itäpäätä koko kerrostuma on rahkavaltais-ta. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on4,0 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 12 % javarpuainesta sisältävien 1 %. Yleisimmät turvela-jit ovat rahkasaraturve (48 %) ja sararahkaturve(37 %). Valtaosa turvekerrostumasta on maatunei-suudeltaan 4�6. Vain pohjalla on ohut, hyvin maa-tunut kerros. Koko turvekerrostuman keskimaatu-neisuus on 4,6. Yleisin pohjamaalaji on moreeni.Moreeni on pinnaltaan monin paikoin hiekkaista-ja hietaista.

Suo on ohutturpeinen eikä sisällä käyttökelpoi-sia turvevaroja.

10. Pesäsuo

Kuva 12. Pesäsuon kartta ja tutkimuspisteet

��

��

�

��

�

��

��

�

��

��

��

��

��

�

�

��

�

�

��



23

Niittysuo (kl. 3511 08) sijaitsee noin 6 km Kii-mingin kirkolta pohjoiseen (kuva 13). Pinta-ala on100 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 34 ha,yli 1,5 m:n aluetta 12 ha ja yli 2 m:n aluetta 4 ha.Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin, joista pohjois-puolella olevat ovat drumliineja. Eteläpuolella al-kaa kumpumoreenialue. Koillisosassa on Iso Niit-tylampi.

Pinta on 45,7�49,5 m mpy ja viettää loivastikoilliseen. Vedet laskevat Näsiänojaan, josta edel-leen Jolosjokeen. Suo ympäristöineen kuuluu Jo-losjoen vesistöalueeseen 60.013.

Tutkimuspisteistä on 67 % avosuolla, 32 % rä-meellä ja 1 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovatvarsinainen saraneva ja rimpineva. Molemmat ovat

yleisiä suon keskivaiheilla.Turpeesta on 56 % rahka- ja 44 % saravaltaista.

Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on7 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 16 % javarpuainesta sisältävien 4 %. Yleisimmät turvela-jit ovat rahkasaraturve (40 %) ja sararahkaturve(30 %). Suon kaakkoispää on selvästi karumpaa jaturvelajiltaan rahkaisempaa kuin luoteisosa. Hei-kosti maatunut (H1�3) rahkainen pintakerros onkaakossa paksuimmillaan yli 1,5 m. Koko turve-kerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Yleisim-mät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka.

Suo ei sovellu turvetuotantoon syvien alueidenrikkonaisuuden, kuivatusongelmien ja paksun, hei-kosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen vuoksi.

11. Niittysuo

Kuva 13. Niittysuon kartta ja tutkimuspisteet

��

�

�

�

�

�

��

��

��

�

��

��

��

�

�

��

��

�

�

�

�

�

� � � ��

��

�

��



24

Mustasuo (kl. 3511 08) sijaitsee noin 5 km Kii-mingin kirkolta pohjoiskoilliseen ja noin 0,5 kmYli-Iin-Kiimingin tien länsipuolella (kuva 14). Pin-ta-ala on 34 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta20 ha, yli 1,5 m:n aluetta 8 ha ja yli 2 m:n aluetta4 ha. Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Kaakkois-osassa on Mustalampi.

Pinta on 47,9�50,5 m mpy ja viettää länsiosastalounaaseen, jossa vedet laskevat Kirveslammin-ojaan. Muualta vedet laskevat kaakkoon ja edel-leen Onkilamminojaan. Ojitettu suo ympäristöi-neen kuuluu Jolosjoen vesistöalueeseen 60.013.

Tutkimuspisteistä on 68 % avosuolla, 21 % rä-meellä ja 12 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovatruohoinen sararämemuuttuma, jota on varsinkinsuon pohjois- ja länsiosassa, sekä rimpinevamuut-tuma keskialueella. Yhteensä näitä on yli puolethavainnoista.

Turpeesta on 4 % rahka- ja 96 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on11 % ja varpuainesta sisältävien 26 %. Yksittäisis-tä lisätekijöistä eniten on kortteitten jäänteitä. Lä-hes saman verran on varpuainesta. Yleisin turvela-ji on rahkasaraturve, jota on 92 % turvemäärästä.Saravaltaisesta turpeesta noin puolet on H5 taiparemmin maatunutta. Pintaturve on rahkasaratur-vetta, jonka kerrospaksuus on 0,5�1 m ja jonkamaatuneisuus on enimmäkseen H4. Koko turve-kerrostuman samoin kuin energiaturpeeksi sovel-tuvan osan keskimaatuneisuus on 4,5.

Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta.Suon syvillä alueilla on turpeen alla liejua paksuim-millaan 0,3 m.

Suolla on käyttökelpoista energiaturvetta 5 ha:nalalla 0,085 milj. suo-m3.

12. Mustasuo

Kuva 14. Mustasuon kartta ja tutkimuspisteet

�

� � ��

�

�

� � � � �

��

�

�

��



25

Pieni Muuraissuo (kl. 3511 08) sijaitsee noin7 km Kiimingin kirkolta pohjoiseen (kuva 15).Pinta-ala on 64 ha, josta on yli metrin syvyistäaluetta 20 ha, yli 1,5 m:n aluetta 7 ha ja yli 2 m:naluetta 1 ha. Suon on moreenisaarekkeiden rikko-ma ja rajoittama. Kiimingin-Yli-Iin tie jakaa suonkahtia.

Pinta on 49,4�53,2 m mpy ja viettää loivastiluoteeseen. Suon vanhaa ojitusta on paikoitellenuudistettu. Vedet laskevat viereisen Kotasuon kaut-ta Kuusilampeen. Suo ympäristöineen kuuluu On-kamonojan vesistöalueeseen 60.012.

Tutkimuspisteistä on 57 % avosuolla, 41 % rä-meellä ja 2 % korvessa. Yleisimpiä suotyyppejäovat keskiosien varsinainen saranevamuuttuma ja

kalvakkaneva.Turpeesta on 85 % rahka- ja 15 % saravaltaista

(kuva 21). Syvä keskialue on kokonaan rahkaval-taista. Heikosti maatunut pintakerros on paikoitel-len metrin paksuinen. Puun jäännöksiä sisältävienturpeiden osuus on 4 %, tupasvillan jäännöksiäsisältävien 16 % ja varpuainesta sisältävien 14 %.Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (69 %)ja rahkaturve (16 %). Koko turvekerrostuman kes-kimaatuneisuus on 4,2. Yleisin pohjamaalaji onmoreeni.

Suon syvän alueen koko on 7 ha, mutta tie jakaaalueen kahtia. Paksu, heikosti maatunut rahkainenpintakerros estää pohjalla olevan energiaturpeenkäytön.

13. Pieni Muuraissuo

Kuva 15. Pienen Muuraissuon kartta ja tutkimuspisteet

��

��

��

�

�

��

��

��

�

�

�

��

��

��

��

��

��

��

�

��



26

Muuraissuo (kl. 3511 08) sijaitsee noin 8 kmKiimingin kirkolta pohjoiskoilliseen (kuva 16).Pinta-ala on 39 ha, josta on yli metrin syvyistäaluetta 11 ha ja yli 1,5 m:n aluetta 5 ha. Suorajoittuu lännessä Kiimingin-Yli-Iin tiehen, poh-joisessa Tervaojaan, ja muualla moreenisaarekkei-siin, joiden pinnalla on rantakerrostumina soraa jahiekkaa.

Pinta on 51,9�52,6 m mpy ja viettää luoteeseenkohti Tervaojaa. Itä- ja eteläosassa on ojitusta.Tervaojan kautta vedet laskevat Kotajärveen. Suoympäristöineen kuuluu Onkamonojan vesistöalu-eeseen 60.012.

Tutkimuspisteistä on 62 % avosuolla ja 38 %rämeellä. Vallitsevat suotyypit ovat varsinainensaraneva, jota suon keskialue suurimmalta osal-

taan on. Sen länsipuolella on rimpinevaa ja etelä-puolella rahkanevaa.

Turpeesta on 54 % rahka-, ja 46 % saravaltaista.Länsiosan karuilla alueilla rahkavaltainen turve-kerrostuma on pinnaltaan heikosti maatunutta.Keski- ja itäosan minerotrofinen alue on turvelajil-taan saravaltaisia. Puun jäännöksiä sisältävien tur-peiden osuus on 17 %, tupasvillan jäännöksiä sisäl-tävien samoin 17 % ja varpuainesta sisältävien5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve42 % ja sararahkaturve 31 %. Koko turvekerrostu-man keskimaatuneisuus on 4,0. Yleisimmät pohja-maalajit ovat moreeni ja hiekka.

Suo on pieni ja ohutturpeinen eikä sisällä käyt-tökelpoisia turvevaroja.

14. Muuraissuo

Kuva 16. Muuraissuon kartta ja tutkimuspisteet

� � � �

�

��

�

��

� � � �

�

�

�

� � �

�

��



27

Sivusuo (kl. 3511 08) sijaitsee noin 6 km Kii-mingin kirkolta koilliseen (kuva 17). Pinta-ala on34 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 5 ha. Suoon luode–kaakko -suuntaisten moreeniselänteidenvälissä.

Pinta on 56,2�57,6 m mpy ja viettää loivastikaakkoon. Suo on keskiosaa lukuun ottamatta oji-tettu. Vedet laskevat Ruokosuon kautta Jolosjo-keen, jonka vesistöalueeseen 60.013 suo ympäris-töineen kuuluu.

Tutkimuspisteistä on 42 % avosuolla ja 58 %rämeellä. Vallitsevat suotyypit ovat pallosararä-

meojikko ja lyhytkortinen neva.Turve on rahkavaltaista. Puun jäännöksiä sisäl-

tävien turpeiden osuus on 3 %, tupasvillan jään-nöksiä sisältävien 50 % ja varpuainesta sisältävien13 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve (84 %)ja sararahkaturve (16 %). Turvekerrostuman kes-kimaatuneisuus on 4,0. Kerrostumasta noin puoleton heikosti (H

1-3)

maatunutta. Pohjamaalaji on

moreenia.Suo on ohutturpeinen. Käyttökelpoisia turveva-

roja siellä ei ole.

15. Sivusuo

Kuva 17. Sivusuon kartta ja tutkimuspisteet

��

��

� �

�

�

�

�

�

��

��

��

�

�

��



28

Koirasuo (kl. 3511 08) sijaitsee noin 7 km Kii-mingin kirkolta koilliseen (kuva 18). Pinta-ala on79 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 52 ha, yli1,5 m:n aluetta 37 ha ja yli 2 m:n aluetta 19 ha. Suorajoittuu luode-kaakko -suuntaisiin moreeniselän-teisiin ja luoteispäässä Tervasuohon. Eteläpuolel-le Koiraselkään tulee metsäautotie.

Pinta on 55,2�56,6 m mpy ja viettää loivastiluoteeseen. Suo on lähes luonnontilainen. Vedetlaskevat suurimmalta osaltaan Tervasuon kauttaTervajärveen ja Tervaojaan, jotka kuuluvat Onka-monojan vesistöalueeseen 60.012. Kaakkoisosas-sa on vähäistä reunaojitusta, joiden kautta vedetlaskevat kaakkoon, Paavonojaan (Jolosjoen vesis-töalue 60.013).

Tutkimuspisteistä on 72 % avosuolla ja 28 %rämeellä. Vallitsevat suotyypit ovat suon keski- jaluoteisosien rimpineva ja varsinainen saraneva,sekä kaakkoisosan lyhytkortinen neva. Yhteensänäitä on yli puolet havainnoista. Kaakkoisosa on

selvästi karumpaa kuin luoteisosa.Turpeesta on 69 % rahka- ja 31 % saravaltaista.

Luoteisosassa turvekerrostuma on saravaltaista.Keskivaiheilla rahkaisuus lisääntyy ja kaakkois-osassa turvekerrostuma on lähes kokonaan rahka-turvetta. Puun jäännöksiä sisältävien turpeidenosuus on 4 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien24 % ja varpuainesta sisältävien 14 %. Yleisimmätturvelajit ovat sararahkaturve (43 %) ja rahkasara-turve (29 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on4,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,9. Ylei-simmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Suonsyvällä alueella on turpeen alla liejua 0,2 m.

Koirasuolla on 35 ha:n alueella on käyttökel-poista turvetta. Heikosti maatunutta rahkavaltaistapintaturvetta on paikoitellen 1,1 m. Tämä pintatur-ve, jota on 0,093 milj. suo-m3, voidaan käyttääympäristöturpeena. Sen alla on energiaturvetta0,420 milj. suo-m3.

16. Koirasuo

Kuva 18. Koirasuon kartta ja tutkimuspisteet

��

��

�

�

��

�

��

��

��

��

�

�

�

��

��

��

�

�

��

��

��

��

�

��



29

Karsikkosuo (kl. 3511 10) sijaitsee noin 10 kmKiimingin kirkolta itään (kuva 19). Pinta-ala on75 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 41 ha, yli1,5 m:n aluetta 28 ha ja yli 2 m:n aluetta 21 ha. Suorajoittuu moreenisaarekkeisiin ja ne myös rikkovatsuokuviota. Lähimmälle tielle on suon reunastamatkaa 2,5 km.

Pinta on 54,2�57,6 m mpy ja viettää etelään.Vedet laskevat eteläreunassa virtaavaan Juuvanjo-keen ja edelleen Kiiminginjokeen. Suon lounais-osa, vajaa puolet suoalasta, on ojitettu. Suo ympä-ristöineen kuuluu Kiiminginjoen vesistöalueen osa-alueeseen 60.029.

Tutkimuspisteistä on 8 % avosuolla, 78 % rä-meellä ja 15 % korvessa. Vallitsevat suotyypit ovatlettoräme, jota on varsinkin suon koillisosassa, ja

ruohoinen sararämemuuttuma ojitetulla alueella.Turpeesta on 25 % rahka-, 67 % sara- ja 8 %

ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävi-en turpeiden osuus on 33 % ja varpuainesta sisäl-tävien 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat saraturve(37 %) ja sararahkaturve (21 %). Rahkavaltaistaturvetta on lähinnä pohjalla ja jonkin verran pin-nassa suon koillisosassa. Koko turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 4,5 ja energiaturpeeksi so-veltuvan osan 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovatreunoilla moreeni ja syvemmillä alueilla hieta sekähiesu.

Karsikkosuosta soveltuu energiaturvetuotantoon25 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,470 milj.suo-m3. Turvetuotantoa haittaavina tekijöinä ovatlähinnä suon syrjäinen sijainti ja lahdekkeisuus.

17. Karsikkosuo

Kuva 19. Karsikkosuon kartta ja tutkimuspisteet

�

�

��

��

��

��

��

�

�

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

�

�

��



30

Ruostesuo (kl. 3511 10) sijaitsee noin 10 kmKiimingin keskustasta itäkaakkoon (kuva 20). Pin-ta-ala on 80 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta50 ha, yli 1,5 m:n aluetta 36 ha ja yli 2 m:n aluetta20 ha. Suo rajoittuu mäkiseen moreenimaastoon.Lähimmälle tielle on matkaa 1,5 km.

Pinta on 58,6�61,1 m mpy ja viettää luoteeseen.Suo on luonnontilainen. Vedet virtaavat Juudanjo-en kautta Kiiminginjokeen. Suo ympäristöineenkuuluu Kiiminginjoen vesistöalueeseen 60.029.

Tutkimuspisteistä on 56 % avosuolla, 38 % rä-meellä ja 6 % korvessa. Vallitsevina suotyyppeinäovat rimpineva, rimpiletto ja ruohoinen sararäme.

Turpeesta on 15 % rahka-, 79 % sara- ja 6 %ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävi-

en turpeiden osuus on 4 %, tupasvillan jäännöksiäsisältävien 1 % ja varpuainesta sisältävien 9 %.Rahkavaltaista turvetta on paikoin ohuena pinta- japohjakerroksena. Ruskosammalvaltaista turvettaon pohjoisosan syvänteessä. Yleisimmät turvelajitovat saraturve (61 %) ja rahkasaraturve (10 %).Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 4,7. Yleisinpohjamaalaji on moreeni, jota on yli puolet havain-noista.

Ruostesuosta soveltuu turvetuotantoon 36 ha.Käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat 0,610 milj.suo-m3. Arvoa tuotantosuona alentavat syrjäinensijainti ja epäsäännöllinen suokuvio.

18. Ruostesuo

Kuva 20. Ruostesuon kartta ja tutkimuspisteet

��

� � � � ��

�

�

�

� � � ��

�

�

�

� � � � � ��

�

��

��

��

�

��

��

��

��

��

�

��



31

Härkösalmensuo (kl. 3422 09) sijaitsee noin5 km Kiimingin kirkolta etelään (kuva 21). Pinta-ala on 33 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta51 ha, yli 1,5 m:n aluetta 32 ha ja yli 2 m:n aluetta9 ha. Suo rajoittuu pohjoisessa moreenimaastoon.Eteläpuolella on hiekkakankaita. Länsiosa on ma-talaa suota ja tämän alueen ylittää voimalinja.Kiimingin-Lamulan tie on puolen kilometrin pääs-sä itäpuolella.

Suon pintaa ei vaaittu. Suo on ojitettu. Vedetlaskevat länteen pieneen Haisujärveen, josta onlaskuoja edelleen Jäälinjärveen. Alue kuuluu Perä-meren rannikon vesistöalueeseen 84.114.

Tutkimuspisteistä on 22 % avosuolla, 49 % rä-meellä, 5 % korvessa ja 24 % turvekankaalla.

Pohjoisosassa suotyypit ovat vanhan ojituksen ta-kia jo muuttumia. Vallitsevat suotyypit ovat poh-joisosan karhunsammalmuuttuma ja eteläosan rah-karäme- sekä rahkanevaojikko. Yhteensä näitä onyli puolet havainnoista.

Turpeesta on 56 % rahka- ja 44 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on1 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 14 % javarpuainesta sisältävien 2 %. Yleisimmät turvela-jit ovat rahkasaraturve (44 %) ja sararahkaturve(38 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on5,6. Yleisin pohjamaalaji on hiekka.

Suo ei sovellu turvetuotantoon ohuen turveker-rostuman vuoksi.

Kuva 21. Härkösalmensuon kartta ja tutkimuspisteet

19. Härkösalmensuo

�

�

�

��

�

�

�

��

�

��

��

��

�

��



32

Siltasuo (kl. 3422 09) sijaitsee noin 9 km Kii-mingin kirkolta eteläkaakkoon (kuva 22). Pinta-alaon 118 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 20 ha,yli 1,5 m:n aluetta 9 ha ja yli 2 m:n aluetta 3 ha.Lännessä suo rajoittuu Kiimingin-Lamulan tiehen,kaakossa osittain Lylykkäänjärveen. Muualla suo-ta reunustavat hiekkasaarekkeet, joissa on muinai-sen Itämeren rantamuodostumia.

Pinta on 52,3�59,5 m mpy. Suon eteläisin osaviettää etelään ja vedet laskevat Lylykkäänjär-veen. Muutoin laskusuunta on luoteeseen ja vedetkertyvät luoteisosassa sijaitsevaan pieneen Lautta-lampeen, josta on laskuoja Jäälinjärveen. Suo ym-päristöineen kuuluu Perämeren rannikon vesistö-alueeseen 84.114. Suo on tien vartta lukuun otta-matta ojitettu.

Tutkimuspisteistä on 53 % avosuolla, 40 % rä-meellä ja 7 % korvessa. Vallitseva suotyyppi, noinkolmannes havainnoista, on rimpineva, jota onvarsinkin järvien läheisyydessä. Muita ovat lyhyt-

kortinen nevaräme, varsinainen saraneva, kalvak-kaneva ja tupasvillaräme.

Turpeesta on 50 % rahka- ja 50 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on8 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 18 % javarpuainesta sisältävien 7 %. Yleisimmät turvela-jit ovat rahkasaraturve (48 %) ja sararahkaturve(35 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on5,0 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,2. Ylei-sin pohjamaalaji on hiekka. Lauttalammen lähei-syydessä on turpeen alla noin metrin paksuinenliejukerrostuma.

Siltasuolla on 6 ha:n alalla käyttökelpoista ener-giaturvetta 0,040 milj. suo-m3. Heikosti maatunut-ta rahkavaltaista pintaturvetta, jonka paksuus on n.0,5 m, on 0,030 milj. suo-m3. Se voidaan käyttääympäristöturpeena. Lauttalampi aiheuttaa syvem-mällä kuivatusvaikeuksia.

20. Siltasuo

Kuva 22. Siltasuon kartta ja tutkimuspisteet

��

�

�

�

�

��

��

�

��

��

�

� ��

��

�

�

�

��

�

�

� �

�

��



33

Kittilänsuo (kl. 3422 09) sijaitsee noin 9 kmKiimingin kirkolta eteläkaakkoon (kuva 23). Pin-ta-ala on 60 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta45 ha, yli 1,5 m:n aluetta 32 ha ja yli 2 m:n aluetta21 ha. Suo on muodoltaan pitkänomainen ja rajoit-tuu moreenimaastoon. Luoteispäässä, Lehmiojanvarressa suo rajoittuu viljeltyihin peltoihin. Useitatilusteitä tulee suon lähelle.

Pinta on 56,0�58,8 m mpy ja viettää yleensäpohjoiseen. Vedet laskevat näiltä osin Kiiminkijo-keen ja alue kuuluu Kiimingin vesistöalueeseen60.021. Eteläisimmästä päästä lasku on etelään,Lylykkäänjärveen. Nämä alueet kuuluvat Peräme-ren rannikon vesistöalueeseen 84.114. Suon kaak-kois- ja luoteispäät, yhteensä noin puolet suoalas-ta, ovat ojitettuja.

Tutkimuspisteistä on 2 % avosuolla, 75 % rä-meellä, 2 % korvessa, 18 % turvekankaalla ja 2 %pellolla. Vallitseva suotyyppi on keskiosien ruo-hoinen sararäme, joka kaakkoon päin muuttuu ka-

ruksi tupasvillarämeeksi. Luoteisosa on niinikäänkarua isovarpurämeojikkoa. Reunat ja ohutturpei-set alueet ovat pallosararämettä, ojitetuilla alueillaturvekankaita.

Turpeesta on 33 % rahka- ja 67 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on20 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 9 % javarpuainesta sisältävien 8 %. Yleisimmät turvela-jit ovat rahkasaraturve (59 %) ja sararahkaturve(26 %). Koko turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 4,6 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan4,8. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, jota onsuon keskialueella, sekä moreeni ja hiekka reuna-milla.

Kittilänsuolla on turvetuotantoon soveltuvaaaluetta yhtenäisenä altaana 34 ha. Käyttökelpoistaenergiaturvetta on 0,505 milj. suo-m3. Kaakkois-osassa on 0,5 m H

4-maatunutta rahkavaltaista tur-

vetta 0,146 milj. suo-m3, joka voidaan käyttääympäristöturpeena.

Kuva 23. Kittilänsuon kartta ja tutkimuspisteet

21. Kittilänsuo

��

�

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

�

�

��

�

�

�

��

�

�

��

��

�

��

�

��

��

�

�

�

��

�

��



34

Honkasuo (kl. 3422 09) sijaitsee Kiimingin-Lamulan maantien länsipuolella noin 10 km Kii-mingin kirkolta eteläkaakkoon (kuva 24). Pinta-alaon 45 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 6 ha,yli 1,5 m:n aluetta 2 ha ja yli 2 m:n aluetta 1 ha. Suorajoittuu idässä ja pohjoisessa hiekkakankaisiin,muualla moreenisaarekkeisiin.

Suon pintaa ei vaaittu, mutta korkeuskäyrienmukaan se sijaitsee noin 50 m mpy ja viettääloivasti etelään. Suo on ojitettu. Vedet laskevatKalimeenojaan ja Kalimeenlampeen. Alueet kuu-luvat Perämeren rannikon vesistöalueeseen 84.114.

Tutkimuspisteistä on 18 % avosuolla, 68 % rä-meellä, 3 % korvessa ja 12 % turvekankaalla. Suonon vanhan ojituksen takia muuttumavaiheessa.

Vallitsevia suotyyppejä ovat ruohoinen sararäme-muuttuma ja varsinainen sararämemuuttuma.

Turpeesta on 75 % rahka- ja 25 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on35 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 23 % javarpuainesta sisältävien 5 %. Yleisimmät turvela-jit ovat sararahkaturve (63 %) ja rahkasaraturve(24 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on5,7 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 6,4. Ylei-simmät pohjamaalajit ovat hiekka, hiesu ja moree-ni.

Suo soveltuu pienimuotoiseen energiaturvetuo-tantoon. 3 ha:n alalla on käyttökelpoista turvetta0,045 milj. suo-m3 .

22. Honkasuo

23. Lylykkäänsuo

Kuva 24. Honkasuon kartta ja tutkimuspisteet

Lylykkäänsuo (kl. 3422 09) sijaitsee Lylykkään-järven kaakkoisrannalla noin 10 km Kiiminginkirkolta eteläkaakkoon (kuva 25). Pinta-ala on56 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 10 ha, yli1,5 m:n aluetta 4 ha ja yli 2 m:n aluetta 3 ha. Suo

rajoittuu pohjoisessa Lylykkäänjärveen, etelässähiekkakankaaseen ja muualla moreenimaastoon.Eteläosassa on pieni viljelty pelto. Suon länsireu-naa sivuaa Kiimingin-Lamulan tie.

Pintaa ei vaaittu, mutta se sijaitsee noin 59�60 m

�

�

��

�

��

�

�

��

��

�

��



35

mpy ja viettää luoteeseen kohti Lylykkäänjärveä,jonne vedet laskevat. Suo ympäristöineen kuuluuPerämeren rannikon vesistöalueeseen 84.114. Suu-rin osa suosta on ojitettu. Vain lähellä järven ran-taa olevat alueet ovat luonnontilaisia.

Tutkimuspisteistä on 4 % avosuolla, 79 % rä-meellä, 12 % turvekankaalla ja 5 % pellolla. Ylei-simpiä suotyyppejä ovat isovarpuinen rämemuut-tuma, lyhytkortinen nevarämemuuttuma ja varsi-nainen sararämemuuttuma. Luonnontilaisia suo-tyyppejä ovat lyhytkortinen nevaräme ja keidasrä-me. Pellon ympäristö on puolukkaturvekangasta.

Turpeesta on 82 % rahka- ja 18 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on

30 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 12 % javarpuainesta sisältävien 22 %. Yleisimmät turve-lajit ovat sararahkaturve (61 %) ja rahkaturve(21 %).

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on4,9 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan 5,7. Ylei-sin pohjamaalaji on hiekka, jota on valtaosa ha-vainnoista.

Suolla on 4 ha:n alalla käyttökelpoista energia-turvetta 0,040 milj. suo-m3. Heikosti maatunut rah-kainen pintakerros, jota on 0,9 m, on kuitenkinensin poistettava. Tätä ympäristökäyttöön soveltu-vaa turvetta on 0,036 milj. suo-m3. Järven lähei-syys vaikuttaa suon kuivatukseen.

Kuva 25. Lylykkäänsuon kartta ja tutkimuspisteet

24. Sulasuo

Sulasuo (kl. 3422 09) sijaitsee Ylikiimingin ra-jalla noin 12 km Kiimingin kirkolta etelään (kuva26). Pinta-ala on 114 ha, josta on yli metrin syvyis-tä aluetta 47 ha, yli 1,5 m:n aluetta 29 ha ja yli 2 m:naluetta 18 ha. Suo rajoittuu moreenisaarekkeisiin,

joissa on muinaisen Itämeren rantakerrostuminasora- ja hiekkavalleja. Pohjoisosan läpi virtaa Ka-limeenoja länteen. Oulun�Ylikiimingin tie on suonpohjoispuolella.

Pinta on 50,7�61,4 m mpy ja viettää suurimmal-

� �

�

��

� ��

��

��

�

��

� �

�

�

��

� ��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��



36

ta osaltaan pohjoiseen kohti Kalimeenojaa, jonkakautta vedet laskevat mereen Suo ympäristöineenkuuluu Perämeren rannikon vesistöalueeseen84.114. Lounais- ja kaakkoisosan pieniä alueitalukuun ottamatta suo on ojitettu.

Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 69 % rä-meellä, 20 % korvessa ja 6 % turvekankaalla.Vallitsevat suotyypit ruohoinen sararämemuuttu-ma ja varsinainen sararämemuuttuma ovat suoneteläosassa. Tämä alue on ravinteisuudeltaan sel-västi rehevämpi, kuin Kalimeenojan pohjoispuoli,missä yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttu-ma.

Turpeesta on 56 % rahka-, 43 % sara- ja 1 %ruskosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävi-en turpeiden osuus on 44 %, tupasvillan jäännöksiäsisältävien 12 % ja varpuainesta sisältävien 12 %.Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve (45 %)

ja rahkasaraturve (41 %). Eteläosan syvä allas onsuurimmalta osaltaan saravaltaista turvetta. Pohja-turve on keskimäärin puolen metrin paksuinen,rahkavaltainen ja hyvin maatunut. Altaan karum-massa länsipäässä koko kerrostuma on rahkaval-taista ja heikosti maatunut pintakerros on noinmetrin paksuinen. Suon matalassa ja suotyypeil-tään karussa pohjoisosassa turvekerrostuma on lä-hes kokonaan rahkavaltaista. Koko turvekerrostu-man keskimaatuneisuus on 5,3 ja energiaturpeeksisoveltuvan osan 5,7. Yleisimmät pohjamaalajit ovathiesu ja hieta. Syvien alueiden pohjalla on turpeenalla 10�20 cm:n liejukerrostuma.

Sulasuolla on käyttökelpoista energiaturvetta32 ha:n alalla 0,451 milj. suo-m3. Heikosti maatu-nut rahkainen pintakerros on ensin poistettava.Tätä ympäristökäyttöön soveltuvaa turvetta on0,085 milj. suo-m3.

Kuva 26. Sulasuon kartta ja tutkimuspisteet

�

��

�

��

�

�

�

�

��

��

�

�

�

��

�

��

�

��

��

��

�

��

�

�

�

��

�

�

�

�

��

��

�

�

�

��

�

�

��



37

Kuovisuo (kl. 3422 09) sijaitsee Oulun rajallanoin 12 km Kiimingin kirkolta etelään (kuva 27).Pinta-ala on 70 ha, josta on yli metrin syvyistäaluetta 25 ha, yli 1,5 m:n aluetta 14 ha ja yli 2 m:naluetta 12 ha. Suo rajoittuu muualla moreenimaas-toon, paitsi koillisessa viereiseen Sulasuohon jakaakossa harjuun, joka kuuluu luonnonsuojelualu-eeseen. Kulkuyhteys suolle on eteläpuolitse met-säautoteitä pitkin.

Pinta on 55,8�63,7 m mpy. Suon keskellä onvedenjakaja, josta on lasku sekä pohjoiseen ettäetelään. Luoteisosa ja eteläpuolisko ovat ojitettu-ja. Pohjoisosan vedet laskevat ojia pitkin Kali-meenlampeen (Kalimeenojan vesistöalue 84.043)ja eteläosan vedet Sanginjokeen (Sanginjoen suu-alue 59.141).

Tutkimuspisteistä on 16 % avosuolla, 70 % rä-meellä, 4 % korvessa ja 10 % turvekankaalla. Suoneteläosa, joka on ojitettu, on enimmäkseen mustik-

katurvekangasta. Keskiosassa varsinainen sararä-me, sen muuttuma ja tupasvillaräme ovat yleisiä.Pohjoisosa on avosuota. Se on suotyypeiltään ly-hytkortista- ja varsinaista saranevaa.

Turpeesta on 70 % rahka- ja 30 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on30 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävien 16 % javarpuainesta sisältävien 37 %. Yleisimmät turve-lajit ovat sararahkaturve (59 %) ja rahkasaraturve(28 %). Koko turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 5,4 ja energiaturpeeksi soveltuvan osan6,2. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiek-ka ja hiesu.

Kuovisuolla on turvetuotantoon soveltuvaa aluet-ta kahdessa osassa yhteensä 14 ha. Käyttökelpoisetenergiaturvevarat ovat 0,202 milj. suo-m3 . Pinnas-sa on heikosti maatunutta rahkaturvetta paksuim-millaan 1 m, yhteensä 0,129 milj. suo-m3. Tämäpintaturve voidaan käyttää ympäristöturpeena.

25. Kuovisuo

Kuva 27. Kuovisuon kartta ja tutkimuspisteet

�

�

�

� � � � ��

�

� � ��

�

�

�

�

�

�

�

� � ��

��

�

��



38

Erilaisten turvekerrostumien muodostuminenjohtuu ekologisista kasvutekijöistä, jotka määrää-vät suokasviyhdyskunnan eli suotyypin. Tärkeim-mät tekijät ovat kosteus, ravinteet ja lämpösumma.Märässä ja happamessa ympäristössä kasvimassaei hajoa kokonaan vaan kerrostuu turpeeksi.

Alue kuuluu Pohjanmaan aapasoiden suokasvil-lisuusvyöhykkeeseen. Valuma-alueiden omi-naisuudet ja sulamisvesien mukana kulkeutuvatravinteet ovat merkittäviä tekijöitä soiden kehityk-sessä. Suot ovat suurimmalta osaltaan minerotrofi-sia, eli kasvillisuus saa ravinteensa pinta- ja pohja-vesistä. Paikoitellen on myös karuja, rahkaturpei-sia ja happamia alueita, joiden ravinteiden saantion lähinnä sadevesien varassa. Näillä soilla onkeidassuon piirteitä.

Mikäli suo on syntynyt metsämaan soistumana,on pohjalla yleensä kohtalaisesti tai hyvin maatu-nut, puunjäänteitä sisältävä sararahkaturve. Ra-vinteikkaimmat suot ovat eutrofisia. Suotyypit ovattällöin ruohoisia tai lettoisia ja turve on ruskosam-malpitoista. Soiden ravinnetaso riippuu ympäris-

tön kallioperästä, sen päällä olevasta mineraaliai-neksesta tai lähteisyydestä.

Karut kasvuympäristöt ovat yleensä rämeitä.Rämeet ovat syntyneet joko alun perin ympäristönniukkaravinteisuudesta tai ravinneympäristönköyhtymisestä johtuen, esimerkiksi sulamisvesienvirtausten muuttuessa. Turvelajit ovat tällöin hap-pamia rahkaturpeita.

Jos suon kehitys on alkanut vesistön umpeen-kasvusta, on kerrostuman pohjalla liejua tai järvi-mutaa, jonka päällä on joko ruskosammal- tai sara-turvetta. Kehitys on voinut jatkua rahkasaraturvet-ta muodostavana aapasuona tai karumpaan jarahkaisempaan suuntaan erilaisiksi nevoiksi tairämeiksi.

Kiimingin kaikki suot sijaitsevat alle 70 m me-renpinnasta. Itäosan korkeimmat alueet paljastui-vat Litorinamerestä noin 6000 v sitten, jonka jäl-keen soistuminen on ollut mahdollista. Noin 30 m:nmerenpinnan yläpuolella sijaitsevat alimmat suotovat vielä nuoria ja yleensä ohutturpeisia.

ALUEEN SOIDEN KEHITYKSESTÄ

Tutkittujen soiden kokonaispinta-ala on 1 606 ha.Suurimpia soita ovat Siltasuo (118 ha), Sulasuo(114 ha) ja Räippäsuo (103 ha). Pienin tutkittu suoon Kotisuo (28 ha). Keskimääräinen koko on 64 ha.Suoalasta on ojitettu 45 %. Avosoita on yhteensä45 %, rämeitä 43 %, korpia 4 % sekä turvekankaitaja peltoja yhteensä 8 %.

Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,1 m. Ylimetrin alueita on 707 ha (44 % tutkitusta suoalas-ta), yli 1,5 m:n alueita on 414 ha (26 %) ja ylikahden metrin alueita 226 ha (14 %). Paksuimmatturvekerrostumat ovat iältään vanhimmilla soillakunnan itä- ja pohjoisosassa soilla (esim. Kurkisuo4,6 m).

Turpeista on saravaltaisia 45 %, rahkavaltaisia54 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmätturvelajit ovat sararahkaturve (33 %) ja rahkasara-turve (33 %) ja rahkaturve (20 %). Tavallisia tur-peen lisätekijöitä ovat varpujen, puiden sekä tu-pasvillan jäänteet. Turpeeseen hautautuneita lie-koja soissa on erittäin vähän.

Kaikkien turpeiden keskimaatuneisuus on 4,6.Energiaturpeeksi soveltuvien, yli 1,5 m paksujenturvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,9.

Useimmiten kairaus päättyi moreeniin (40 %)tai hiekkaan (32 %). Vesistön umpeenkasvun seu-

rauksena syntyneitä liejupohjaisia soita on 14 %tutkitusta suoalasta. Tulokset on laskettu kairaus-pisteistä pinta-aloihin painotettuna.

Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin turpeenfysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. Energia-turpeeksi soveltuvien turpeiden pH-arvo on keski-määrin 4,6, tuhkapitoisuus 4,2 % kuivapainosta javesipitoisuus 90,8 % märkäpainosta. Suo-m3:ssäon kuiva-ainetta keskimäärin 89,0 kg. Kuivan tur-peen tehollinen lämpöarvo on 20,6 MJ/kg ja 50 %:nkosteudessa 9,1 MJ/kg.

Turvetuotantoon soveltuvaa suota on yhteensä327 ha. Tästä on energiaturvetuotantoon soveltu-vaa 312 ha. Pelkästään heikosti maatuneita rahka-valtaisia turvealueita, jotka soveltuvat alhaisestalämpöarvosta johtuen lähinnä ympäristöturpeeksija viherrakentamiseen on 15 ha. Lisäksi useallasuolla on pinnassa sellaisenaan ympäristötarkoi-tuksiin soveltuvaa heikosti maatunutta rahkatur-vetta. Pintakerrosta täytyy ohentaa ennen syvem-mällä olevan energiaturpeen hyödyntämistä. Osapintaturpeesta voidaan sekoittaa hyvin maatuneenturpeen kanssa ja ne voidaan käyttää yhdessä alem-pilaatuisena energiaturpeena.

Käyttökelpoinen energiaturvemäärä on 3,86 milj.suo-m3 luonnontilaisena. Turpeen kuiva-aineen

YHTEENVETO



39

massa on 0,34 milj.t. Kuivan turpeen energiasisäl-tö on 1,93 milj. MWh ja 50 %:n käyttökosteudessa1,72 milj MWh. Heikosti maatuneita, ympäristö-käyttöön soveltuvia rahkavaltaisia turpeita on li-säksi 2,31 milj. suo-m3.

Yleisiä haittatekijöitä turvetuotannossa ovatsuokuvioiden rikkonaisuus ja suokuvioiden pirs-toutuminen pieniksi, toisistaan erillisiksi kuvioik-si. Kuivatus on usein ongelmallista, vähäisen vie-

ton, suon allasmaisuuden tai lähellä sijaitsevanvesistön takia.

Tutkituista soista Karsikkosuo ja Ruostesuokuuluvat Kiimingin lettoalueen, joka on soiden-suojelun perusohjelman kohde. Kiiminkijoki kuu-luu Natura 2000 -suunnitelmaan. Lisäksi joki kuu-luu kansainväliseen Project Aqua –vesistöjensuo-jeluohjelmaan, jonka tavoitteena on säilyttää ve-sistöt jatkuvan tieteellisen tutkimustyön kohteena.

Taulukko 1. Suot (nro ja nimi), joilla on käyttökelpoisia turvevaroja: 1 = käyt-tökelpoinen pinta-ala, energiaturve + (ympäristöturve) (ha), (* = ei lab näytteitä,laskelmissa käytetty Kiimingin aineiston keskiarvoja 2 = käyttökelpoinen energia-turvemäärä (milj. suo-m3), 3 = vastaava kuiva-ainesisältö (milj. t), 4 = kuivanturpeen energiasisältö (milj. MWh), 5 = 50 %:n kosteudessa olevan turpeen energia-sisältö (milj.MWh), 6 = käyttökelpoinen ympäristöturvemäärä (milj. suo-m3).

Energiataloudellinen Yhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry jaTurveteollisuusliitto 1991. Polttoturpeen laatuohje.

Häikiö, J. 1982. Tutkimus Kiimingin soista ja turvevaroista.Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto, Raportti P 13,4/82/105.

KIRJALLISUUSLUETTELO

Lappalainen, E., Häikiö, J. ja Heiskanen, P. 1980. Suomensuovarat. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto,Raportti P 13,4/80/34.

Lappalainen, E., Stén, C-G. ja Häikiö, J. 1984 .Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus,Opas N:o 12.

��

2. Vitsasuo 10 0,130 0,011 0,061 0,054

10. Nuottasuo 5 0,070 0,007 0,034 0,029

11. Niskasuo 13 0,130

14. Hevonvitunsuo 40 0,250 0,020 0,116 0,102 0,360

16. Kivisuo 2 24 0,168 0,017 0,099 0,086 0,192

22. Linkunsuo 14 0,166 0,012 0,071 0,062 0,080

24. Pahasuo 35 0,216 0,021 0,127 0,113 0,285

25. Rytisuo 21 0,377

30. Hoikkasuo 19 0,209

33. Martimonsuo 16 0,068 0,006 0,034 0,03 0,160

35. Navettasuo 49 0,252 0,023 0,132 0,117 0,490

36. Kalliosuo 28 0,425 0,036 0,207 0,183

37. Tonttisuo 21 0,367 0,031 0,177 0,156

38. Kortesuo 11 0,096 0,008 0,045 0,04 0,034

39. Satamosuo 20 0,480 0,043 0,230 0,202

41. Haaposuo 13 0,104

42. Karhusuo 81 1,560 0,127 0,695 0,609

43. Lakeistorvimaansuo 12 0,147 0,014 0,081 0,072

44. Ponnonsuo 16 0,214 0,020 0,133 0,099

47. Tuppisuo 24 0,231 0,018 0,108 0,096 0,240

49. Ruunasuo 27 0,356 0,027 0,149 0,131 0,135 ��



40

LIITE 1

Suokartoissa ja piirroksissa käytetyt merkinnät ja lyhenteet



41

LIITE 2 (1)

POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991

JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT

Kohta Ominaisuus Raja-arvonkohdistuminen

Raja-arvot Toteamistapa- kattavuus ja taajuusYksikkö Ilmoitus-

tarkkuusLaatuluokittain

J6 J8 J10

1. KOSTEUSSAAPUMIS-TILASSA

Toimituserä-vähintään-enintäänYksittäinenkuorma-vähintään-enintään

p-%p-%

p-%p-%

0,10,1

0,10,1

40,060,0

38,065,0

40,056,0

38,063,0

40,050,0

38,060,0

A, 1/vrkA, 1/vrk

C

2. TEHOLLINENLÄMPÖARVOSAAPUMIS-TILASSA

Toimituserä,vähintään MJ/kg 0,1 6,0 8,0 10,0 A, 1/vrk

3. ENERGIA-TIHEYSSAAPUMIS-TILASSA

Toimituserä,vähintään MWh/m3 0,01 0,50 0,70 0,80 A, 1/vrk

4. TEHOLLINENLÄMPÖARVOKUIVA-AINEESSA

Kuukausierä,vähintään MJ/kg 0,01 18,00 18,00 19,00 B, 1/vrk

5. TUHKA-PITOISUUSKUIVA-AINEESSA

Kuukausieräenintään

Toimituserä jakuukausieräyhdeltä toimi-tuspaikaltaenintään

p-%

p-%

0,1

0,1

10,0

15,0

10,0

15,0

10,0

15,0

B, 1/kk

C

6. TUHKANSULAMIS-KÄYTTÄYTYM.

Kuukausierä,puolipallopistevähintään

�C 10 +1120 +1120 +1120 C

ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu

7. RIKKI-PITOISUUSKUIVA-AINEESSA

Kuukausierä,enintään p-% 0,01 0,30 0,30 0,30 B, 1/kk


8. SUURETKAPPALEET

Kuorma,silmäkooltaan200x200 mmtäryritilällejäävä osuusenintään

Yksittäisenkappaleen suurin sallittuulott uvuusjatilavuus

p-%

m

m3

0,2

0,1

1,0

1,0

0,2

1,0

1,0

0,2

0,5

1,0

0,2

C

C

C

ellei etukäteen toisin ole sovittu

9. KARKEAAINES

Toimituserä,200x200 mmtäryritilän lä-päisevä, mutta40x40 mm seu-lalle jääväosuus enintään

p-% 1 6 6 6 C


10. IRTOTIHEYS Kuorma,-vähintään-enintään

kg/m3

kg/m31010

200450

220450

240450

C

Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan.

Kattavuus A. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys t urpeen arvon määrittämistä varten.B. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon.C. Ominaisuus määritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa.

Taajuus Ilmoitettu taajuus on vähimmäistaajuus, jolla ominaisuus määritetään.


C. Ominaisuus määritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa.



42

LIITE 2 (2)

POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991

PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT

Kohta Ominaisuus Raja-arvonkohdistuminen

Raja-arvot Toteamistapa- kat tavuus ja taajuusYksikkö Ilmoitus-

tarkkuusLaatuluokittain

P9 P11 P13 P15 *)

1. KOSTEUSSAAPUMIS-TILASSA

Toimituserä-vähintään

-enintään

p-%

p-%

0,1

0,1

35,0

53,0

30,0

47,0

27,0 **)40,0

20,0 **)33,0

A, 1/vrk

A, 1/vrk

2. TEHOLLINENLÄMPÖARVOSAAPUMIS-TILASSA ***)

Toimituserä,vähintään MJ/kg 0,1 9,0 11,0 13,0 15,0 A, 1/vrk

3. ENERGIA-TIHEYSSAAPUMIS-TILASSA ***)

Toimituserä,vähintään MWh/m3 0,01 1,00 1.15 1,30 1,50 A, 1/vrk

4. TEHOLLINENLÄMPÖARVOKUIVA-AINEESSA

Kuukausierä,vähintään MJ/kg 0,01 18,00 19,00 19,00 20,00 B, 1/vrk

5. TUHKA-PITOISUUSKUIVA-AINEESSA

Kuukausieräenintään

Toimituserä jakuukausieräyhdeltä toimi-tuspaikaltaenintään

p-%

p-%

0,1

0,1

10,0

15,0

10,0

15,0

8,0

12,0

6,0

8,0

B, 1/kk

C

6. TUHKANSULAMIS-KÄYTTÄYTYM.

Kuukausierä,puolipallopistevähintään

�C 10 +1120 +1120 +1120 +1120 C


7. RIKKI-PITOISUUSKUIVA-AINEESSA

Kuukausierä,enintään p-% 0,01 0,30 0,30 0,30 0,30 B, 1/kk


8. SUURETKAPPALEET

Kuorma,suurin ulottuvuusenintään

osuus enintään

mm

p-%

10

0,1

300

1,0

300

1,0

300

1,0

200

1,0

C


9. PALAKOKO Keskimääräisetmitat-halkaisija

-pituus

mm

mm

10

10

20...80 ellei etukäteen toisin

80...200 ole sovittu

C

10. HIENOAINEKSENOSUUS

Kuorma,silmäkooltaan20x20 mm verk-koseulan läpäi-sevä osuusenintään

p-% 1 20 15 5 ****)tai10

5 ****) C


11. IRTOTIHEYS Kuorma-vähintään

-enintään

kg/m3

kg/m3

10

10

280

550

280

550

300

520

300

500

C

HUOMAUTUKSET: *) Pienkäyttöluokka, jonka osalta toteamistapa (-kat tavuus ja taajuus) sovitaan tapauskohtaisesti. **) Erityisrajoitus kohdassa 5.2***) Sovitaan toimitussopimuksessa käytetäänkö MJ/kg vai MWh/m3, ei molempia samanaikaisesti.

Lisähuomautus: MJ/kg- ja MWh/m3- arvoja ei ole tästä syystä synkronoitu keskenään.****) Seulot tu kuormausvaiheessa.


Kattavuus A. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys t urpeen arvon määrittämistä varten.B. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys ei ole suoraan sidottu t urpeen arvoon.C. Ominaisuus määritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa.

Taajuus Ilmoitettu taajuus on vähimmäistaajuus, jolla ominaisuus määritetään.

****) Seulot tu kuormausvaiheessa. Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan.

C. Ominaisuus määritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa.

kiimingin suot, turvevarat ja niiden kÄyttÖkelpoisuus osa...

Documents