kehittyvä 4/2015 kehittyvaelintarvike.fi elintarvike

Anticimexin asiantuntijat omavalvonnan avuksi.
Apu on vain soiton päässä. Ota yhteyttä jo tänään! Asiakaspalvelu | p. 0207 495 706 [email protected] www.anticimex.fi
Puheluiden hinnat 0207-alkuisiin numeroihin lankapuhelimista 8,35 snt/puhelu + 6,00 snt/min (alv. 24%), matkapuhelimista 8,35 snt/ puhelu + 17,17 snt/min (alv. 24%). Oikeudet muutoksiin pidätetään.
HYGIENIA- JA TUOTE- TURVALLISUUSTARKASTUKSET
Käy tutustumassa myös muihin elintarvike hygienia palveluihimme netissä www.anticimex.fi.
Pala kerrallaan
3www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 4/2015
n P Ä Ä K I R J O I T U S 4 / 2 0 1 5
Yhteistyöllä maksimihyöty koneinvestoinneista
T ämän lehden teema on Tuotantotilat, Koneet & Laitteet ja erikoisteemana Puhtaanapito. Kumpikin aihepiiri koskettaa jokaista elintarvikeyrittäjää joka päivä yrityksen koosta riippumatta. Jos mainitut osa-alueet eivät
ole kunnossa, toiminnasta ei tule yhtään mitään. Huolestuttavaa on, kuinka vähän maassamme on tuotantoti-
lojen, laitteiden sekä koneiden tutkimus- ja kehitystyötä elintarvikealan tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa. Puhtaanapito on lähes yhtä heikoissa kantimissa lukuun ottamatta VTT:n osaamista, joka vastoittain on suurelta osin siirtynyt Tanskan Teknilliseen yliopistoon. Lähes kaikki osaaminen ja kehitystyö löytyvät pelkästään alan yrityksistä, joille onkin nostettava hat- tua. Suomalaista laite- ja konekehitystä sekä puhtaanapito- osaamista todella tarvitaan.
Lisäksi kentältä kuuluu kummia. Suomalaisessa elintarviketeollisuudessa on kuulemma paljon kallista kone- ja laitekantaa vajaakäytöllä. Kuitenkin jos joku, esimerkiksi aloitteleva start up -yritys, haluaisi lainata uusiin tuotekokeiluihinsa näitä tyhjän panttina seisovia koneita, se ei onnistu. Mitähän varten?
Vajaakäytössä olevia koneita on aina ollut. Tutkijanurani alussa vuonna 1980 yksi vastuullani oleva toimeksianto koski rata- pakkauskonetta, jolle sen omistajalla ei ollut mitään käyttöä. Yrittäjä oli ostanut sen innoissaan, kun oli halvalla saanut, josko jotakin käyttöä olisi löytynyt.
Tehtävänäni oli löytää koneelle pakattavaa. Kone oli tietysti ihan väärässä paikassa, mutta onneksi loppujen lopuksi sille löytyi uusi omistaja, jolla oli sille muutakin merkitystä kuin nurkan koristeena. Toivon mukaan tällaista konekantaa ei kuitenkaan enää ole, vaan jokainen kone ja laite on harkitusti ostettu tarpeeseen.
Väitöskirjatutkimuksen kokeet 1980-luvun jälkipuoliskolla tein yhteistyössä alan yritysten kanssa. Aiheena oli lihavalmisteiden ja valmisruokien suojakaasupakkaaminen. Osa tuotteista pa- kattiin valmistajan tiloissa pakkauskoneilla, joissa oli suojakaa- sutusmahdollisuus, osa puolestaan pakkausmateriaalien toimit- tajalla.
Yhteistyö sujui, enkä muista, että yksikään koe olisi jäänyt te- kemättä konepulan tai sulkeutuneitten ovien takia. Tuotannosta
Ku va
: S a
ija a
h ve
n a
in en
Elintarviketeollisuudessa on paljon kallista kone- ja laitekantaa vajaakäytöllä.
aina löytyi joku rako, jossa tuotenäytteet voitiin pakata asianmu- kaisesti. Voi niitä aikoja!
Mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen, vaikka toki toivon samanlaista sujuvaa yhteistyötä yrittäjien ja yrittäjien/tutkijoit- ten välille kuin noina nostalgisina aikoina ennen EU-jäsenyyttä. Eri puolilla Suomea on toiminnassa tai valmistumassa elintarvikealan koetehtaita tai pilottihalleja, jotka soveltuvat sekä monen- laiseen koetoimintaan että tuotteiden valmistukseen ja pakkaa- miseen. Nyt kaikki tarvitsevat löytänevät helposti itselleen sopivat koneet lyhytaikaistakin kokeilua tai käyttöä varten, kiitos aktiivis- ten toimijoiden. Yhteistyöllä säästetään kustannuksissa.
Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT
PS 2. Syksyllä 2014 julkaistu erikoisteema Elintarvikeketju esit- täytyy löytyy klikkaamalla banneria lehden kotisivujen www. kehittyvaelintarvike.fi aloitusaukeaman alareunassa. Kerrothan tästä tietopaketista lähipiirissäsi olevalle, koulutusalaa mietti- välle nuorelle!
PS 3. Tätä numeroa jaetaan rajoitetusti elintarvikealan pk-yrityksille ja pk-yrityksiä palvelevalle alueverkostolle, vaikka yritys ei olisikaan lehden tilaaja. Odotamme palautetta lehdestä.
4 Kehittyvä Elintarvike 4/2015 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Pakkauskeräys- verkosto yhtenäiseksi Kuluttajapakkausten keräys ja kier- rätys siirtyvät teollisuudelle ja kaupalle. Pantittoman lasin osalta se alkoi jo toukokuun alussa.
s.12
Ku va
. R a
iS io
K U
VA : H
E LS
iN g
iN Y
Li O
P iS
Poikkitieteellisyyttä teollisuudenalojen välille
n Ajankohtaista Yhtenäinen pakkauskeräysverkosto käyttöön vuodenvaihteessa, Pirjo Huhtakangas ............ 12 Metsästä motivaatiota painonhallintaan ja liikuntaan, Kati Vähäsarja & Tanja Tilles-Tirkkonen .................................................................................. 14 Europel yhdistää eurooppalaisia meijerialan opettajia ja opiskelijoita, Tuija Pirttijärvi, Matti Tapaila & Johanna Stenström ................................................................ 16
n Teema: Tuotantotilat, Koneet & Laitteet Puheenvuoro: Rajoja rikkova ajattelu edistää prosessikehitystä, Jussi Loponen ...................... 18 Kunnossapidon ammattilaiset näkevät tehtaiden kehittämistarpeet, Pirjo Huhtakangas ........20 Biotalousstrategia konkretisoituu uusina liiketoimintamalleina, Raija Ahvenainen-Rantala & Heikki Manner ............................................................................22 Koetehtaasta järkeviin investointipäätöksiin, Raija Ahvenainen-Rantala ................................26 Leviteannostelijan keksijät valmiita laajaan tuotantoon, Pirjo Huhtakangas ...........................28 Sitoutuneen varallisuuden määrää kannattaa vähentää ...........................................................29 Ennakoiva ulkoistus paransi kunnossapitoa, Lauri Lehtinen ....................................................30 Siirtyminen öljystä nestekaasuun järkipäätös, Marjo Kosonen ................................................32 Puhdashöyryllä turvallisuutta prosesseihin ..............................................................................34
n Erikoisteema: Puhtaanapito Elintarviketeollisuuden puhtaanapito täsmätyötä, Eeva Tarhanen ...........................................36 On line -mittaukset ja automatisoidut pesulaitteistot tuovat tarkkuutta hygienian hallintaan, Pirjo Huhtakangas ..................................................................................38 Pesuaineet valitaan kohteen mukaan, Raija Ahvenainen-Rantala ...........................................40 Hygieenisen suunnittelun perusteet elintarviketehtaille uusiutuivat, Gun Wirtanen & Satu Salo ........................................................................................................42
n Ravitsemus & Terveys Fermentaatiolla lisätään B-vitamiineja kasviksiin, Kaisu Meronen ...........................................44
n Talous & Markkina Suomalaisherkut esittäytyvät Anugassa, Pirjo Huhtakangas ...................................................46 Perinteet ja länsimaalaistuminen kohtaavat Valko-Venäjällä, Matti Väänänen.........................48
n Tiede & Tutkimus Turun yliopiston elintarvikekemia 45 vuotta, Kaisa Linderborg ................................................50 Kuluttajat tulkitsevat pakkauksen terveysviestit monella tavalla, Liisa Lähteenmäki .............. 51 Viikin elintarvikekemian ja -teknologian opetusta 50 vuotta ....................................................53 Puheenvuoro: Tutkimuksella tulevaisuutta, Heikki Manner......................................................54 Opinnäytetöitä ...........................................................................................................................55
n Tapahtumia Maapallon ongelmat innovatiivisuuden tähtäimessä, Jussi Loponen .......................................56 Koivusta mahlaa ja siirappia, Maaria kortesniemi ....................................................................58
n Palstat Alkupaloja ....................................................................................................................................9 Tapahtumakalenteri ...................................................................................................................59 Nimityksiä ..................................................................................................................................59 Haarukassa ................................................................................................................................60 Hankintaopas............................................................................................................................. 61
Ku va
: e SS
Teemat & erikoisteemat 2015
n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimituk- seen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisäl tö päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei mak- seta palkkioita. Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija.
n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elin tarviketieteiden Seura r.y. (ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yh- dyssiteenä tutkimuksen ja teol lisuuden välillä ja kattaa elintarvikekemian, -teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet.
Biotalous poikii uusia liiketoimintamalleja Biotalousstrategia konkretisoituu uusina liiketoimintamalleina, mutta elintarviketeollisuus on osittain hukassa biotalouden kanssa. Se on aina ollut niin vahvasti biotaloutta, ettei nähdä, mitä tämä ”uusi biotalous” tarkoittaa. Kiertotalous on helpompi konsepti elintarvikeyrityksille.
s.20
K U
VA : V
T T
Palaan taas pieniin maidonjalostusyrityksiin ja niiden toiminnan haasteisiin. Viitisen vuotta sitten Agropolis Oy:ssä oli käynnissä pienmeijerien kehittämisohjelma. Ajankoh- taista tuohon aikaan oli vuoden 2009 alussa tapahtunut elintarvikelain uudistus.
Pienmeijerien osalta keskustelu tuotantotilojen hyväksyttävyydestä kävi kiihkeänä. Samoja ongelmia koettiin ainakin pienissä lihajalostusyrityksissä tai varmasti kaikkien niiden yritysten kesken, jotka valmistivat lämpötilasäädeltyjä elintarvikkeita. Suomen Pienjuustolayhdistyksen sihteerinä tunsin maidonjalostusyritysten ongelmat näistä toi- mialoista parhaiten.
Monien pienten maidonjalostajien tuotantotilat oli remontoitu esimerkiksi navetan yh- teyteen, autotalliin tai muuhun käyttöön aikanaan suunniteltuun pieneen maatilaraken- nukseen. Tilat eivät olleet uudenaikaisia, ja niistä puuttuivat saniteettitilat. Investoinnit niiden rakentamiseksi olivat kalliita, ja yritykset kokivat ne siten kannattamattomaksi.
Samaan aikaan käytiin keskustelua lain- säädännön mahdollistamista joustoista, jotka koskivat pienimuotoista elintarvikejalos- tusta. Tätä käsittelin kolumnissani ”Elintarvi- keyrittäjillä riittää haasteita” Kehittyvä Elin- tarvike -lehden numerossa 6/2013.
Pienmeijerien kehittämisohjelmassa tuotantotilojen hyväksyttävyyteen paneu- duttiin suunnittelemalla ”optimaalinen” pien- meijerin tuotantotila. Käytännössä suunnit- telu palveli kuitenkin vain uutta yritystoimin- taa. Suurin osa tuotantotilaongelmien kanssa painivista yrityksistä oli jo alalla toimivia ja edellä mainitut investoinnit olisivat tulleet hyvin kalliiksi.
Osa yrityksistä päätyi uusiin investointei- hin. Muun muassa Pälkäneellä toimiva Heik- kilän juustola investoi vuonna 2012 koko-
nä tuulikaapista lähettämöön ja sieltä kylmä- varastoon. Kylmävarastosta pääsi tuotantotilan kautta pukuhuoneeseen. Ei siis kovin järkevää ja taatusti ohjeiden vastaista. Olisi siinä ollut valmiissa tuotantotilassa ihmette- lemistä sekä yrittäjällä että terveystarkasta- jalla.
Kirjoituspöytätyönä tehtyjen mallien korjaaminen on onneksi helppoa. Piirsimme vain puuttuvan oven tuulikaapista pukuhuoneeseen ja saimme ongelman ratkaistua. Tätä asiaa kuitenkin muisteltiin vielä viime vuonna, kun Hämeen ammatti-instituutin hankkeessa Pienmeijerien kasvun edellytyk- set julkaistiin hyvän käytäntöjen opas pien- meijereille. ETM, lehtori Johanna Aho kir- joitti oppaasta jutun Kehittyvä Elintarvike -lehden numeroon 1/2015.
Todellisessa yritystoiminnassa investointi- en mahdollisten virheiden tai puutteiden korjaaminen on huomattavasti hankalampaa. Investointi on aina tasapainoilua tulevaisuuden ennustamisen, käytännöllisyyden ja käytettävissä olevien taloudellisten resurssi- en kanssa. Onneksi on olemassa erilaisia, julkisia investointitukia madaltamassa talou- dellista riskiä. Luettavaa kristallipalloa tulevaisuuden ennustamiseen ei ole kenelle- kään; siltä osin vastuu on valitettava sti jaka- maton. Tulevaisuuden ennustaminen jää aina tuotantotilaan investoivan yrityksen vastuulle.
Erkki Vasara
puheenjohtaja, ETM
naan uuteen, nykyaikaiseen tuotantotilaan, ja vuonna 1995 autotalliin rakennettu juustola jäi pois käytöstä. Uusi tuotantotila mah- dollisti tuotannon kasvun ja useamman tuo- teryhmän valmistamisen.
n K O L U M N I
Osa yrityksistä selvisi vähemmillä inves- toinneilla, mutta osa totesi yritystoiminnan tulleen tiensä päähän. Yritysten investointei- hin eivät vaikuttuneet pelkästään lakimuu- tokset ja uudet vaatimukset, vaan myös esimerkiksi yrittäjien ikääntyminen ja vaikeus löytää työlle jatkajaa. Jos taas yrityksessä tehtiin sukupolven vaihdos, se oli samalla otollinen tilaisuus uuden tuotantotilan inves- tointiin.
Miksi ”optimaalinen” on tekstissä lainaus- merkeissä? Jos joku olisi toteuttanut pien- meijeriohjelma -hankkeen loppuraportin liit- teen mukaisen juustolan, se olisi ollut sekä epäkäytännöllinen että lainvastainen. Tässä ”optimaalisen” tuotantotilan pohjapiirrokses- ta puuttui ovi tuulikaapista sosiaalitilaan. Päästäkseen vaihtamaan asianmukaiset työvaatteet päälle olisi yrittäjän pitänyt men-
Tulevaisuuden ennustaminen jää aina tuotantotilaan investoivan yrityksen vastuulle.
Ku va
: j a
a KK
o h
iid en
h o
vi /M
26. vuosikerta Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN-L 0787-8273 ISSN 0787-8273 (Painettu) ISSN 2323-458X (Verkkojulkaisu)
JULKAISIJA Elintarviketieteiden Seura r.y.
TOIMITUS PL 115, 00241 Helsinki p. (09) 547 47 00 toimitus(at)kehittyvaelintarvike.fi www.kehittyvaelintarvike.fi
PÄÄTOIMITTAJA Raija Ahvenainen-Rantala raija.ahvenainen(at)kehittyvaelintarvike.fi p. 044 082 6118
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Pirjo Huhtakangas pirjo.huhtakangas(at)kehittyvaelintarvike.fi p. 040 822 1370
AVUSTAJAT Anne Haikonen Anna Hillgrén Heikki Manner Kaisu Meronen Mari Sandell Jari Toivo Virpi Varjonen/Tanska Ari Virtanen/Etelä-Korea
TOIMITUSKUNTA 4/2015 Raija Ahvenainen-Rantala Katarina Harjunpää Pirjo Huhtakangas Markku Hurme Laura Hyvärinen Kirsi Jouppila Juhana Laine Henna Moisio Timo Nieminen Juhani Sibakov Erkki Vasara
NEUVOTTELUKUNTA Marina Heinonen Matti Kalervo Anu Kaukovirta-Norja Eeva-Liisa Lehto Jussi Loponen Tarja Suomalainen Raija Tahvonen Marleena Tanhuanpää Jari Toivo Päivi Tähtinen Erkki Vasara
ILMOITUSMYYNTI Infoteam Oy p. (09) 441 133 infoteam(at)infoteam.fi
ULKOASU Mari Kivi
KANSIKUVA VTT
LEHdEN TILAUKSET JA Elintarviketieteiden Seura ry. OSOITTEENMUUTOKSET Soili Vesanen SEKÄ ETS R.Y:N viestintä- ja talousassistentti JÄSENASIAT PL 115, 00241 HELSINKI p. 040 153 4842 info(at)ets.fi www.ets.fi
Kehittyvä Elintarvike
Vaihtoesteröidyt kasviöljyt tulee ilmoittaa valmistusaineluettelossa Sydänliiton edustajat ETM Laura Toivola ja professori Mikko Syvänne antoivat Kehit- tyvä Elintarvike-lehdessä 3/2015 otsikolla ”Tosiasioita ei saa vääristellä” tervetullutta palautetta hieman kärjekkääseen kolumniini, joka oli ilmestynyt lehden edellisessä numerossa. Sen trans-rasvahappoja koskevassa osiossa mainitsin: ”Onpa ostettu ja myön- netty oikein Sydänmerkkikin pakkauksiin”.
He totesivat, että pöytämargariineista trans-rasvahapot on poistettu 1990-luvulla, siis jo ennen Sydänmerkin käyttöönottoa. Käydyssä kirjeenvaihdossa he kuitenkin myöntävät, etteivät tarkkaan tiedä, milloin trans-rasvahapoista, siis osittaishydrauksesta on luovuttu. Selvitysyrityksistäni huolimat- ta minäkään en tiedä. Olemme siis molem- mat perustaneet väitteemme epävarmaan tietoon. Osaltani pahoittelen ja pyydän an- teeksi.
Lehden lukijakunnassa on kuitenkin varmasti henkilöitä, jotka tietävät, milloin osittaishydrauksesta on luovuttu. Toivoisinkin ravit- semushistoriaa selventävää kirjoitusta asian tuntevilta henkilöiltä.
Tosiasiassa pöytämargariineissa ja kasvi- rasvalevitteissä on edelleenkin vähäisiä määriä sydänhaitallisia, synteettisiä trans- rasvahappoja. Ne hyväksytään Sydänmer- kin myöntämisperusteissa, kuten Toivola ja Syvänne toteavat. Miksi näitä turhia ja haital- lisia rasvoja ei kielletä kokonaan?
Kolumnini varsinainen pointti oli kuitenkin nykypäivä ja tulevaisuus nolosti päät- tyneen trans-menneisyyden valossa (Salmi- nen 2015). Trans-rasvahappoja tuottavasta kasviöljyjen osittaishydrauksesta on nyt pääasiallisesti luovuttu. Prosessin korvaa katalyyttinen vaihtoesteröinti.
Tullinimikkeistön mukaan maahamme tuodaan merkittävä määrä vaihtoesteröityjä kas- viöljyjä elintarvikkeiden valmistusaineiksi. Sit- ten, simsalabim, ne katoavat kuin tuhka tuu- leen. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä niitä ei enää löydy. Lisäksi kaikki maahan tuo- dut margariinit ja kasvirasvalevitteet sisältävät valmistajien kertoman mukaan vaihtoesteröi- tyjä kasviöljyjä, mutta valmistusaineluettelossa niitä ei mainita.
Olen tiedustellut Elintarviketurvallisuusvi- rastosta (EVIRA) syytä vaihtoesteröityjä kas- viöljyjä koskeviin, puutteellisiin pakkausmer- kintöihin. Pitkän kirjeenvaihdon lopuksi EVIRA perustelematta totesi, ettei näitä val- mistusaineita tarvitse ilmoittaa. Kuitenkin EU:n elintarviketietoasetus N:o 1169/2011 edellyttää yksikäsitteisesti, että elintarvikkeiden kaikki valmistusaineet on ilmoitettava pakkausmerkinnöissä. En ole löytänyt ase- tuksesta vaihtoesteröityjä kasviöljyjä koskevaa poikkeusta. Miksi viranomainen ne haluaisi salata? Olen 17.6. 2015 tiedustellut pe- rusteluita seuraavasta virkaportaasta, maa- ja metsätalousministeriöstä. Tätä kirjoitusta 17.8.2015 viimeistellessäni en ole vielä saanut vastausta.
Miksi vaihtoesteröidyt kasviöljyt pitää ilmoittaa? Viranomaisia velvoittava elintarviketietoasetus ja kuluttajan oikeus täsmälli- seen tietoon käyttämistään elintarvikkeista vaativat vaihtoesteröityjen kasviöljyjen avointa ilmoittamista valmistusaineluettelossa. Pi- dän tätä pakkausmerkintää erittäin tärkeänä vaihtoesteröintiprosessissa syntyvien yhdis- teiden kemiallisen ja biologisen luonteen vuoksi. Prosessin tuloksena saadaan joukko kemialliselta bruttokaavaltaan samanlaisia, mutta isomerialtaan täysin erilaisia yhdistei- tä. Pääosin nämä ovat ennestään tuntemat- tomia ihmisen ravitsemuksessa.
n L U K I J A L T A
Paikkaisomeria on yksi syy ilmoittamistar- peeseen. Nimittäin kasviöljyjen vaihtoesteröin- ti tuottaa monimutkaisen seoksen kymmeniä erilaisia synteettisiä rasvoja riippuen prosessi- olosuhteista, prosessiin käytetyistä kasviöljyis- tä, kovasta rasvafraktiosta (hard stock) ja ka- talyytistä. Syntyvillä synteettisillä rasvoilla ei ole enää mitään tekemistä luontaisten kasviöljyjen kanssa. Prosessin tarkoituksena on siirtää tyy- dyttynyt rasvahappo juoksevan kasviöljymo- lekyylin keskimmäiseen eli sn-2 hiiliatomiin ja siten imitoida eläinrasvan suutuntumaa, sula- misominaisuuksia jne.
Paikkaisomeerien fysiologiset vaikutukset tunnetaan kovin huonosti, ja harvojen vain li- pidi- ja sokeriaineenvaihduntaan kohdistunei- den lyhytaikaisten tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia. Pitkäkestoisia tutkimuksia ei ole tehty. Tohtori Sarah Berry Lontoon Kings`s Collegesta (2009) on kirjoittanut aiheesta katsauksen.
Optinen isomeria on toinen syy ilmoittamis- tarpeeseen. Tieteellisessä kirjallisuudessa ei paikkaisomerian lisäksi ole kiinnitetty juuri- kaan huomiota vaihtoesteröinnissä syntyvien rasvamolekyylien sn-2 hiiliatomin kiraalisuu- teen ja siitä johtuvaan optiseen peilikuvais- omeriaan.
Professori Gudmundur Haraldsson piti hiljattain (2015) vanhan orgaanikon ajatuksia hätkähdyttäneen katsauksen aihepiiriin. Ki- raalisuus lisää huomattavasti syytä olla vakavasti kiinnostunut vaihtoesteröidyistä rasvois- ta, sillä erot enantiomeerien fysiologisissa vai- kutuksissa voivat olla dramaattiset. Muutamia esimerkkejä näistä monikirjoisista vaikutuk- sista: R-limoneeni tuoksuu appelsiinilta, S-limoneeni sitruunalta. R-karvoni maistuu min- tulta, S-karvoni kuminalta. S-dopa lääkitsee Parkinsonin tautia, R-dopa on erittäin myrkyl- linen. S-ibuprofeeni on anti-inflammatorinen, R-ibuprofeeni on inaktiivinen, R-etanobuta- noli hoitaa tuberkuloosia, S-muoto aiheuttaa sokeutta jne. Traagisin ääriesimerkki markkinoilla olleesta väärästä enantiomeerista on thalidomidi. Lääketieteessä enantiomeriaan suhtaudutaankin jo äärettömän vakavasti.
Edellä olevat esimerkit antavat oikeuden kysyä, mitkä ovat vaihtoesteröinnissä syntyvien synteettisten S- ja R-rasvojen pitkäai-
n A L K U P A L O J A
IAPRIn symposiumissa esiteltiin pakkaustutkimustarpeita Nestlén pakkaustutkija, tohtori Yves Wyser (the Nestlé Research Centre, Switzerland) ehdotti useita tutkimusaiheita IAPRI:n (International Association of Packaging Research Institutes) jäsenille suunna- tussa symposiumissa Valenciassa kesäkuussa. Wy- ser kaipasi kuluttajatutkimusta tuoreusindikaatto- reista. Nestléä kiinnostaa tietää, miten kuluttajat reagoivat, jos indikaattorit kertovat tuotteen olevan kunnossa ja parasta ennen -päiväys/viimeinen käyttöpäivä on ohitettu.
Toinen Nestléä kiinnostava tutkimusteema on tuotteen kannalta optimaalisen suojauksen mää- rittäminen, jolloin tuotetta ei yli- tai alipakata. Wy- ser viittasi esityksessään ruotsalaisen Innventian kuvaajaan optimaalisesta pakkaussuunnittelusta, jossa negatiiviset ympäristövaikutukset kasvavat ylipakkaamisessa maltillisemmin kuin alipakkaa- misessa.
Ympäristönäkökulmasta Wyser pohti sitä, olisiko heidän tuotteillaan liian pitkä säilyvyysaika (12 kk)
verrattuna siihen, mikä olisi aidosti optimaalista ja vaatisi kevyempää pakkaamista. Kolmas vähän tut- kittu teema hänen mielestään on pakkaamisen roo- li ruokahävikin vähentämisessä.
Symposiumin organisoinnista vastasi Itene, joka on espanjalainen pakkaus- ja logistiikkatut- kimukseen erikoistunut tutkimuslaitos. Sympo- siumiin osallistui 120 tutkijaa 27 maasta, ja siellä oli 62 esitystä ja 46 posteria. Symposiumin suosi- tuimmat teemat olivat kuljetuspakkaukset, elintar- vikepakkaaminen sekä aktiiviset ja älykkäät pak- kaukset.
IAPRIn 20. konferenssi järjestetään Sao Paolon Campinasissa Brasiliassa. 12.−15.6.2016. Sa- maan aikaan Campinasissa järjestetään myös pakkausalan messut. n
Lisätietoja:
Myllyn Paras siirtyy biokaasuun Myllyn Paras Oy siirtyy käyttämään kotimaista biokaasua pakastetehtaassaan. Jatkossa kaikki pakastetuotteet, joiden valmistamisessa käyte- tään lämpöenergiaa, tuotetaan kotimaisella ja täy- sin uusiutuvalla biokaasulla. Päätöksen myötä Myllyn Paras Oy:n pakastetehtaan hiilidioksidi- päästöt putoavat nollaan. Biokaasu on aina täysin uusiutuvista raaka-aineista valmistettu suomalainen biopolttoaine, jota syötetään kaasuverkkoon Espoosta, Kouvolasta ja Lahdesta.
Myllyn Paras on ollut pitkään ympäristövastuun edelläkävijä. Vuodesta 2007 lähtien yritys on käyt- tänyt myllynsä energianlähteenä hiutaletuotan- nossa syntyvää kauran kuoriainesta. Bioenergiaa käyttävässä kattilassa kuoriaineksesta on saatu energiaa prosessihöyryyn, kuumaan veteen sekä myllykiinteistön lämmitykseen. Pakastetehtaalla syntyvää biojätettä on kierrätetty jo vuosia. Nyt käyttöön otettavalla biokaasulla korvataan maa- kaasun käyttö.
Myös Kouvolan Lakritsi biokaasun käyttäjäksi Myös Kouvolan Lakritsi siirtyy käyttämään biokaasua. Kouvolan Tornionmäellä sijaitseva lakritsiteh- das saa energiansa jatkossa puhtaasti kotimaises- sa muodossa. Vaihdoksen myötä lakritsitehtaan hiilidioksidipäästöt vähenevät 119 tonnia vuodessa, mikä vastaa henkilöautolla noin 1 000 000 ki- lometrin ajosta syntyviä päästöjä.
Biokaasun myy ja toimittaa Kouvolan Lakritsille kouvolalainen KSS Energia, jolle Kouvolan Lakritsi on ensimmäinen maakaasusta biokaasuun siirtynyt asiakas. Biokaasulla valmistetut Kouvolan La- kritsin tuotteet saavat käyttöönsä biokaasumerkin, joka kertoo kuluttajalle valmistajan sitoutumisesta ympäristövastuuseen.
Siirtyminen kotimaiseen biokaasuun on mahdol- lista kaikille teollisuuden maakaasuasiakkaille Suomessa. Gasum-biokaasu on jalostettu maa- kaasun kaltaiseksi, eikä biokaasun käyttöönotto vaadi lisäinvestointeja laitteisiin. n
kaisvaikutukset kansanterveydelle? Vaikka analyyttisesti (tasopolarisoidun valon kierto- kyky) rasvaenantiomeerit ja niiden seokset eivät välttämättä eroa suuresti, biologiset ja fysiologiset erot saattavat olla merkittäviä.
Elimistössä rasvoja käsittelevät entsyymit ja reseptorit ovat varsin spesifisiä yhdistei- den isomerialle. Spesifisiä ovat myös ravit- semustieteen ja -valistuksen edustajamme ja heidän organisaationsa suositellessaan margariineja ja kasvirasvalevitteitä kansan- ravitsemuksen pohjaksi. Siksi monissa kun- nissa kansakuntamme pienimpien päiväko- deissa tarjotaan vain ja ainoastaan niitä. Edes omia vaihtoehtoja lapsille ei saa tuoda. Tällaista vaihtoehdotonta pakkosyöttöä en yllä esitetyn valossa ammattilaisena ymmär- rä enkä isovanhempana hyväksy.
Tarvitaan avointa keskustelua. Berry (2009) toteaa artikkelinsa yhteenvedossa muun muassa, että vaihtoesteröityjen rasvojen ravitsemusvaikutukset ovat laajasti laiminlyöty potentiaalinen terveyskysymys ja siksi niitä koskevaa keskustelua on pidet- tävä tärkeänä. Tähän lienee kaikkien helppo yhtyä. Koska en ole alan varsinainen asiantuntija, toivon, että asiaa paremmin osaavat korjaavat mahdollisia virheitä kirjoi- tuksessani ja täydentävät esitettyjä näke- myksiä.
Mutta ennen kaikkea: vaihtoesteröidyt kasviöljyt tulee ilmoittaa niitä sisältävien elintarvikkeiden valmistusaineluettelossa. Vain se antaa kuluttajille tietoisen mahdollisuuden ravintorasvojen vertailuun ja valintaan. Uskoisin, että kaikki ovat tästä yhtä mieltä.
Kari Salminen
Kirjallisuus • Berry, See. 2009. Triacylglycerol structure and
interesterification of palmitic and stearic acid- rich fats: an overview and implications for cardiovascular disease. nutr. Res. Rev. 22:3−17.
• haraldsson, G.G. 2015. Chirality in Fats and oils. Seminar to celebrate the 45th anniversary of Food Chemistry program. university of Turku, Finland, May 22, 2015.
• Salminen K. 2015. Toistaako kasviöljyjen kovetuksen historia itseään? duodecim 131: 1271-2.
Taina Vilkunasta Master of Wine Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna on saavuttanut Master of Wine -tittelin. Hän on vasta kolmas suomalainen, joka on läpäissyt arvostetun koulutuksen. Master of Wine on englantilaisen Masters of Wine -instituutin myöntämä viinialan
tutkinto, joka myönnetään syvällisestä viinialan tuntemuksesta. Tutkinto koostuu kolmesta osasta: teoriakokeesta, käytännön kokeesta eli sokko- maistelusta sekä tutkielmasta. n
n A L K U P A L O J A
Saarioinen jodioidun suolan käyttöön Saarioinen siirtyy jodioidun suolan käyttöön en- simmäisenä suomalaisena ruokatalona. Muutos tapahtuu asteittain jo tästä syksystä lähtien.
– Ensimmäiset jodioitua suolaa sisältävät tuotteet ovat jo markkinoilla, sillä jodioitua suolaa käy- tetään muun muassa uusissa Balanssi-sarjan ate- rioissa. Kaikki Saarioisten tehtailla ruokaan lisätty suola vaihdetaan jodioituun laatuun vuoden 2016 aikana. Kuluttaja tunnistaa jodia sisältävällä suo- lalla maustetut tuotteet jodioitu suola -pakkaus- merkinnästä, innovaatiojohtaja Mirja Lonka kertoo. n
VTT ja TTY käynnistävät kone- ja tuotantotekniikan tutkimusyhteistyön Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) sopivat laajasta, strate- gisesta tutkimusyhteistyöstä. Se on Suomen tuotanto-, valmistus- ja materiaalitekniikan merkittä- vin tutkimusosapuolten allianssi tällä hetkellä. Yri- tykset saavat käyttöönsä VTT:n ja TTY:n monipuo- lisen osaamisen ja yhteistyöverkostot yhden luu- kun -periaatteella. Tähtäimessä on tehostaa Suo- men valmistavan teollisuuden edellytyksiä, kilpai- lukykyä ja vientiä.
Yhteisen tutkimusyhteistyön volyymi on 40 mil- joonaa euroa vuodessa. Yhteistyössä kokeillaan uusia teknologioita ja lähestymistapoja.
Kilpailukyky lähtee tuotteiden ja tuotannon ajanmukaisuudesta, digitaalisuuden lisäämisestä ja teollisen internetin laajasta hyödyntämisestä. Vaaditaan myös toimivia verkostoja, alliansseja ja uusien liiketoimintamallien hyödyntämistä.
Älykkäät koneet ovat tuotanto- ja valmistustek- niikoiden ohella merkittävä VTT:n ja TTY:n yhteis- työalue. Vahvuusalueita ovat erityisesti digitaali- suus, ainetta lisäävä valmistus, kuten 3D-tulostus ja kehittyneet materiaalitekniikat. VTT:n ja TTY:n toimintamallissa hyödynnetään yhteisiä ja ketteriä virtuaalitiimejä. n
Arktisuus on kilpailuvaltti Puhtaat tuotteet, terve tuotantoympäristö ja ter- veet eläimet, puhdas ilma, tuotteen korkea ravit- semuksellinen ja hygieeninen laatu sekä läpinä- kyvyys ja jäljitettävyys tuovat lisäarvoa pohjoiseen ruuantuotantoon. Vahva kehittämispotenti- aali löytyy myös pienestä ympäristöjalanjäljestä, vastuullisesta kiertotaloudesta sekä maatilata- solla hiilineutraalista ja jätteettömästä tuotannosta.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemässä Arktinen ruoantuotanto -esiselvityksessä kitey- tettiin pohjoiseen ruoantuotantoon liittyvät lisä- arvotekijät. Lisäksi tarkasteltiin pohjoisten luon- nonolosuhteiden vaikutusta kuuteen tuotanto- suuntaan: luonnonmarjoihin, kuminaan, kauraan
ja siemenperunaan sekä eläintuotannosta sianli- han tuotantoon sekä yhdistettyyn naudanlihan ja maidon tuotantoon.
– Siirtyminen uusiutuvien ja monipuolisten energialähteiden hyödyntämiseen avaa ruokaket- julle kehittymismahdollisuuden suhteessa tuotteiden ilmastovaikutuksiin ja kiertotalouteen. Eläm- me avaintilanteessa. Uudet toiminnan linjaukset ja brändääminen on tehtävä nyt jos koskaan, Luken professori Sirpa Kurppa toteaa.
Luonnonvarakeskus toteutti Arktinen ruoantuotanto -tilaustutkimuksen keväällä 2015 maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella. Hankkeen raportti on julkaistu osoitteessa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-326-094-8 n
Uusi metaanireaktori tuottaa ympäristöystävällistä energiaa
Luonnonvarakeskuksessa kehitetty metaanireaktori vauhdittaa ympäristöystävällisen energian saamista markkinoille. Reaktori sekä varastoi uu- siutuvaa energiaa että tuottaa synteettistä maa- kaasua hyvällä hyötysuhteella.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat Anni Alitalo ja Marko Niskanen ovat onnistuneet to- teuttamaan metaanireaktorin, jonka avulla voidaan sekä tuottaa polttoainetta että varastoida aurinko- ja tuulienergiaa sekä vesivoimaa. Reak- torilla voidaan myös jalostaa puuraaka-ainetta erittäin puhtaaksi metaaniksi, joka on paineistuk- sen jälkeen valmista käytettäväksi liikennepoltto- aineena. Tulevaisuudessa menetelmän avulla voidaan myös sitoa teollisuuslaitosten hiilidioksidi- päästöjä metaanintuotantoon.
Reaktorin pitkän kehitystyön aikana on tehty useita innovaatioita, joista kahdelle on haettu patenttia. Professori Erkki Aura kehitti ensiversion reaktorista, jossa suosta peräisin olevat mikrobit tuottavat hiili- dioksidista ja vedystä metaania ja vettä. Alitalo ja Niskanen kehittivät menetelmää edelleen.
Nyt kehitetty mikrobiologinen menetelmä sopii hajautettuun energiantuotantoon. Koko prosessin hyötysuhde on varsin hyvä: vedyn polttoarvon me- netys hukkalämpönä on korkeintaan 20 prosenttia.
Metaanituotannon lähtöaineena voidaan puh- taan vedyn ja hiilidioksidin sijaan käyttää myös hiilimonoksidia sisältävää puukaasua. Mikrobit pystyvät valmistamaan puukaasusta ensin hiilidi- oksidia ja siitä edelleen metaania.
Innovaatio on nyt valmis kaupallistettavaksi. Alitalo arvioi, että ensimmäiset reaktorit ovat markkinoilla 2–3 vuoden kuluttua. Tavoitteena on päästä ensin kotimaan maatila- ja kunnallislaitos- ten kokoisten energialaitosten markkinoille ja myöhemmin teollisuusmittakaavaan sekä vienti- markkinoille. n
Uusitupa-apuraha Maria Lankiselle Tutkijatohtori Maria Lankinen on saanut Matti Uusituvan juhlaseminaarirahaston apurahan, joka mahdollistaa uuden metabolomiikan mene- telmän soveltamisen kalan terveysvaikutuksen tutkimuksessa. Lankinen hyödyntää uutta analyy- simenetelmää apurahan turvin tekemällään tutki- javierailulla Karoliinisessa instituutissa Ruotsissa.
Lankinen selvittää post doc -tutkimuksessaan ruokavalion vaikutuksia aineenvaihduntaan hen- kilöillä, joilla on suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Keskeisinä tutkimusmenetelminä ovat metabolo- miikka ja lipidomiikka. n
PAINEILMAA PUHTAASTI JA TURVALLISESTI Atlas Copcolle on ensimmäisenä kompressorivalmistajana myönnetty ISO 22000 -sertifikaatti. Kompressorimme tuottavat paineilmaa puhtaasti ja turvallisesti – elintarviketeollisuuden kriittisimmissäkin prosesseissa. Kysy lisää tuotelinjapäällikkö Ollipekka Sinisalolta, puhelin 020 718 9221.
Oy Atlas Copco Kompressorit Ab
n A J A N K O H T A I S T A
Yhtenäinen pakkauskeräysverkosto käyttöön vuodenvaihteessa Pakkausten laajennettu tuottajavastuu astui voimaan toukokuun alussa. Kuluttajapakkausten keräys ja kierrätys siirtyvät asteittain kokonaan teollisuudelle ja kaupalle, mutta kunnat voivat täydentää 1850 ekokeräyspisteen määrää. Muutosten myötä valtakun- nallinen pakkausjätekeräys yhdenmukaistuu.
Jätelain ja pakkausasetuksen mukainen laajennettu tuottajavastuu muutti jo pantittoman lasin keräystä ja kierrätystä Suomes- sa. Käytettyjen lasipakkausten keräyksen ja kierrätyksen järjestää Suomen Pakkaus- kierrätys RINKI Oy (aikaisemmin Pakkaus- alan Ympäristörekisteri PYR Oy).
Toukokuun alusta alkaen 38 vastaanot- toterminaalia ympäri Suomea alkoi ottaa maksutta vastaan kuntien ja jätteenkulje- tusyritysten keräämää kuluttajien lasipak- kausjätettä. Välikuormauspaikkoina toimivat alueelliset terminaalit sijaitsevat nykyis- ten jätekeskusten yhteydessä.
Kustannukset nousevat Suomessa kerätty pantiton lasipakkausjäte
päätyy jatkossa kierrätettäväksi Englantiin, jossa siitä tehdään esikäsittelyn jälkeen uusia lasipulloja ja purkkeja. Kirkkaasta lasis- ta valmistetuissa lasipakkauksissa kierrä- tyslasin osuus voi olla 70 prosenttia ja vih- reissä lasipakkauksissa jopa 90 prosenttia.
Suomessa ei enää valmisteta lasipakkauksia, eikä kuluttajilta kerätty lasipakkaus- jäte kelpaa puhtaudeltaan lasivillan valmistukseen. Tästä syystä pantiton lasipakkaus- jäte on päätynyt tähänkin saakka puhdis- tuksen jälkeen usein kierrätykseen muu- alle Eurooppaan.
− Yrityksille tulee laajentuneesta tuottajavastuusta lisäkustannuksia. Kun lasin osalta kierrätysmaksut ovat pitkään olleet kymmenen euroa/tonni, ne kohosivat tä- nä vuonna 105 euroon/tonni, Suomen Ke- räyslasiyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Maija Peltola kertoo.
Aiemmalla alhaisella kierrätysmaksulla tuettiin kuntien keräämän materiaalin toi- mittamista kierrätykseen, mutta nyt tuottajien vastuulle siirtyy koko ketju materiaalin keräyksestä aina kierrätykseen saakka. Kustannusten nousu huolestuttaa. Käy- tännössä lisäkustannukset siirtyvät kulut- tajahintoihin, mutta yritykset voivat joutua myös tinkimään katteestaan.
Yrityksille tulee laajentuneesta tuottajavastuusta lisäkustannuksia. Lasin osalta kierrätysmaksut ovat pitkään olleet kymmenen euroa/tonni, mutta tänä vuonna ne kohosivat 105 euroon/tonni, Suomen Keräyslasiyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Maija Peltola kertoo.
Uudet RINKI-ekopisteet ovat käytössä valtaosin 1.1.2016 alkaen. Menee kuitenkin muutama kuukausi, ennen kuin löydetään muun muassa oikeat tyhjennysrytmit, Pakkauskierrätys RINKI Oy:n toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen arvioi.
Pakkausjätteen toteutuma ja kierrätystavoitteet Ku
va : p
eK Ka
K iiR
a La
Ku va
: R in
Ki o
Yhtenäinen keräyspisteverkosto Pakkauskierrätys RINKI Oy:n toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen pitää merkit- tävänä sitä, että koko Suomeen saadaan kat- tava, yhtenäinen, 1850 keräyspisteen verkosto.
− RINKI-ekopisteissä, kuten tuottajien pisteet on nimetty, otetaan vastaan kuitu-, lasi- ja metallipakkausjätettä ja 500 ekopis- teessä myös muovipakkausjätettä. Hyvin monet kunnat vielä täydentävät verkostoa, Tanskanen täsmentää.
RINKI-ekopisteverkosto on käytössä 1.1.2016 alkaen, ja täysin uusia keräyspistei- tä tulee noin 550.
− Koko homma lähtee kuluttajista. Jos heiltä saadun keräysjätteen laatu ei ole hy- vä, ei saada myöskään hyviä raaka-aineita kierrätykseen. Ensin homma pitää saada tältä osin toimimaan. Uudet ekopisteet ovat käytössä valtaosin 1.1.2016 alkaen. Mutta menee muutama kuukausi, ennen kuin löy- detään muun muassa oikeat tyhjennysrytmit, Tanskanen arvioi.
Ku va
Puh. (09) 521 70 • Fax. (09) 521 2121 www.leipurin.com
LEIPURIN TEOLLISUUS-
Leipurin Teollisuusraaka-ainemyynti:
KehittyväElintarvike_1508_175x128mm_Teolliset.indd 1 31.8.2015 11:24:08
− Asia on monimutkainen kokonaisuus,
ja paikalliset olosuhteet tulisi ottaa huomioon tavoitteita asetettaessa. Kierrätys ei ole välttämättä aina ja kaikkialla paras ratkai- su, Tanskanen huomauttaa.
EU-lainsäädäntö ei pakota tuottajavastuun toteuttamiseen, mutta useimmat maat ovat ottaneet sen käyttöön. Tuottajavastuun järjestäminen vaihtelee maittain. Joissakin maissa yritykset hoitavat sen kokonaan itse kilpailuttamalla, toisissa kunnat hoitavat keräyksen ja tuottajat maksavat. Saksassa on kymmenen kilpailevaa, tuottajavastuu- ta hoitavaa yritystä. Joissakin maissa on useampi keräysverkosto, toisissa yksi.
Lasipakkausjäte Englantiin Suomesta pantiton lasipakkausjäte kulje- tetaan Porvoon sataman kautta Englantiin käsiteltäväksi. Berrymanin Knottingleyn laitokselta puhdistettu ja lajiteltu lasima- teriaali toimitetaan läheiselle Ardagh Groupin lasitehtaalle, jossa siitä valmiste- taan pulloja ja purkkeja elintarviketeollisuuden käyttöön.

Melonta on tehokas ja rentouttava luontoliikuntatapa.
Berrymanille on myönnetty vuonna 2014 EU:n End of Waste (EoW) -status, joten yrityksen käsittelemää ja myymää lasia ei luokitella jätteeksi.
Suomessa lasijätettä on aikaisemmin kerätty enemmän kuin kierrätykseen toi- mitetut määrät, sillä sitä on käytetty myös maanrakennuskohteissa.
− Kun vastuu keräyksestä siirtyy tuot- tajille, lasin käyttö maanrakentamisessa vähenee ja kierrätetyn lasipakkausjät- teen määrä kasvaa. Edellytyksenä on, et- tä kerätty materiaali on lajiteltu tuottajien ohjeiden mukaisesti, Maija Peltola kertoo.
Siksi on tärkeää, että kaikkialla Suo- messa lasipakkausjäte lajitellaan yhte- näisten ohjeiden mukaan.
− Kun ottaa huomioon, että tuottajien lajitteluohjeet ovat olleet voimassa vasta muutaman kuukauden, ei ollut yllätys, että ensimmäinen, kesäkuussa arvioitu lasipakkausjäte-erä ei kaikilta osin täyt- tänyt kierrätyskumppanin laatuvaati- muksia. Englantiin toimitettava materiaali ei nimittäin saa sisältää terveydenhuollon lasipakkauksia. Nyt lähestym- me terveydenhuollon toimijoita oikeiden lajitteluohjeiden saamiseksi käyttöön koko Suomessa. Panostamme myös kuluttajien neuvontaan keramiikka- ja poslii- nipitoisuuksien vähentämiseksi, Juha- Heikki Tanskanen kertoo.
Hän arvioi, että laatu saadaan riittä- vän hyväksi systemaattisella ohjeistuk- sella ja yhteistyöllä alan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on, että lasipakkaus- jätteen keräys ja kierrätys hoituvat uuden järjestelmän myötä tehokkaasti, lain- säädännön kierrätysvaatimukset saavu- tetaan ja tuottajien kierrätysmaksut py- syvät kurissa. Kuluttajille tiedotetaan la- jitteluohjeista ja siitä, missä lähin kerä- yspiste sijaitsee. n
Pirjo Huhtakangas
Miltei jokaisella paikkakunnalla on tänä päivänä useita kuntokeskuksia, mutta niiden tarjoamat liikuntapalvelut eivät kaik- kia houkuta. Tarvitaan myös toisenlaisia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtääviä palveluita.
Metsähallituksen luontopalvelujen Luon- to liikuttamaan -hankkeessa tavoitteena oli kehittää luontoon ja luontoliikkumiseen kytkeytyviä uusia terveyden edistämisen palvelukonsepteja. Hanke toteutettiin Eu- roopan sosiaalirahaston sekä ELY-keskus- ten tuella Pohjois-Savossa ja Pohjois-Kar- jalassa ajalla 2.4.2013−31.1.2015.
Osana hanketta toteutettiin myös kaksi Metsästä motivaatiota painonhallintaan ja liikuntaan -pilottiryhmää. Näiden ryhmien käytännön toteutuksesta vastasi Hyvin- vointi- ja vapaa-ajankeskus Kunnonpaik- ka.
Luonnossa liikkumista ja kokkailua yhdessä
Metsästä motivaatiota painonhallintaan ja liikuntaan -ryhmät olivat suunnattu työikäi- sille miehille, joilla oli viitteitä metabolises- ta oireyhtymästä. Osallistujia haettiin lehti- ilmoituksella, jonka myötä kaksi kymmenen paikan ryhmää täyttyi hetkessä. Miesten mukaan hakuilmoituksessa mainitun luon- toliikunnan vuoksi ryhmä tuntui kerrankin omalta ja sai heti osallistumaan.
Ryhmän toiminta käynnistyi kahden päi- vän mittaisella aloitustapaamisella. Päivi- en tavoitteena oli ryhmäytyminen, kunkin ryhmäläisen tavoitteiden määrittäminen ja lähtötason mittaukset, muun muassa pol- kupyöräegrometritesti sekä kehonkoostu- musmittaus.
Tämän jälkeen ryhmät kokoontuivat yh- teensä kuusi kertaa noin kuukauden välein valitsemaansa luontokohteeseen eri liikun- tamuotojen ja nuotiolla itse valmistetun ter- veellisen aterian merkeissä. Laillistettu ravitsemusterapeutti Tanja Tilles-Tirkkonen ja liikunnanohjaaja Antti Siponen ohjasi- vat arki-iltoina toteutetuissa tapaamisissa osallistujia kullekin henkilökohtaisesti laa-
Kuva: KaTi vähäSaRja
dittujen tavoitteiden mukaisesti, totuttua rennommassa ja kiireettömämmässä ympäristössä. Luontoliikuntatapaa- misten jälkeen ryhmän päätöstapaamisessa toistettiin aloi- tustapaamisessa tehdyt mittaukset.
Miesten sitoutuminen ryhmään oli vahva, ja se näkyi myös tuloksissa. Loppumittauksissa oli mukana seitse- mäntoista miestä, joiden paino oli pudonnut kahdeksan kuukauden jakson aikana yhteensä kuusikymmentä kiloa. Kehonkoostumuksessa, kestävyyskunnossa, kuntoluokas- sa ja fyysisessä aktiivisuudessa tapahtui tilastollisesti mer- kitseviä myönteisiä muutoksia.
Ryhmäläiset kiittivät palautteessaan erityisesti asiantun- tevaa ja monipuolista ohjausta, hyvää ryhmähenkeä ja mo- nipuolisia luontoliikuntavaihtoehtoja. Miesten mielestä luonnossa liikkuminen oli mielekästä, sillä se koettiin tehok- kaaksi, kuitenkin vailla puurtamisen ja suorittamisen tunnetta.
Uudenlainen miehiä motivoiva elintapaohjauskonsepti todettiin vaikuttavaksi painonhallintamenetelmäksi. Li- säksi ohjaajat Tanja Tilles-Tirkkonen ja Antti Siponen kokivat, että luonnossa toteutetut ohjaustapaamiset tuovat myös merkittävää työhyvinvointia ohjaustyöhön.
Luonto hyvinvoinnin edistämisessä Viime vuosina tutkimustieto luonnon hyvinvointivaiku- tuksista on lisääntynyt voimakkaasti (Africa et al. 2014). Luonnon on todettu lisäävän liikuntamotivaatiota, autta- van ehkäisemään ja hallitsemaan stressiä sekä kohotta- maan nopeasti mielialaa.
Luonto tukee myös sosiaalista vuorovaikutusta ja lisää pystyvyyden tunnetta (Hartig et al. 2014). Näin ollen luonto toimii sekä hyvinvointia edistävänä elementtinä että sen vä- lineenä. Luonnon hyödyntäminen elintapaohjauksessa on kuitenkin vielä tähän asti ollut vähäistä, niin tutkimuksessa kuin käytännön työssäkin (Calogiuri & Chroni 2014). n
Kati Vähäsarja¹
tanja.tilles-tirkkonen(at)kunnonpaikka.com
²Tanja Tilles-Tirkkonen (TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti) vastasi hyvinvointi- ja vapaa-ajankeskus Kunnonpaikassa ryhmien painonhallintaohjauksesta.
Lähteet: • africa j. et al. on behalf of the nei Working Group. 2014. The
natural environments initiative: illustrative Review and Workshop Statement. Center for health and the Global environment at the harvard School of public health. 48 s.
• Calogiuri, G. & Chroni, S. 2014. The impact of the natural environment on the promotion of active living: an integrative systematic review. BMC Public Health, 14:873.
• hartig, T. et al. 2014. nature and health. Annu. Rev. Public Health 35:21.1–21.22. doi 10.1146/annurev-publhealth-032013-182443
KÄSINKOSKETELTAVIA
ELÄMYKSIÄ
design
How to build brand experience through creative packaging
ROLAND TEN KLOOSTER Packaging Design,
content behind the first impression
LUE MITÄ TAPAHTUMASSA ON LUVASSA JA REKISTERÖIDY MAKSUTTA OSOITTEESSA: www.easyfairs.com/empackhelsinki
7. – 8. lokakuuta 2015 Messukeskus, Helsinki
Europel yhdistää eurooppalaisia meijerialan opettajia ja opiskelijoita Suomen koulutusalalla kansainvälisyysstrategiaa on toteutettu yleiseurooppalaisten linjausten mukaisesti, ja ainakin elintarvikealalla sen tärkeys on ymmärretty melko hyvin. Europel- verkostossa toimivat meijerialan opettajat ja opiskelijat.
Monet opiskelijat lähtevät osana opintojaan opiskelijavaihtoon intoa puhkuen, mutta monilta tämä kokemus jää väliin. Kattavan kansainvälisyysosaamisen saavuttamisek- si tarvitaan monia keinoja. Osana suomen- kielistä tutkintoa suoritetut englanninkie- liset opinnot omassa oppilaitoksessa toimivat parhaiten, kun ryhmissä on mukana myös ulkomaalaisia, esimerkiksi vaihto- opiskelijoita.
Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) bio- ja elintarviketekniikan insinööriopis- kelijoilta ja Hämeen ammatti-instituutin meijeristiopiskelijoilta on tiedusteltu opin- tojen alussa mahdollisuutta lähteä opiskelijavaihtoon. ”Ehdottomasti kyllä” - ja ”ehdottomasti ei” -vaihtoehtojen lisäksi huo- mattava osa opiskelijoista on uteliaalla, mutta epäileväisellä mielellä. He arvelevat, että kielitaito ei riitä tai käytännön asiat, kuten taloudellinen tilanne, estäisivät läh- dön. Lähes poikkeuksetta nämä asiat on
saatu järjesteltyä; avainasemassa on nimen- omaan into ja halu lähteä.
Europel kansainvälistymis- kipinän sytyttäjänä
Meijerialan opiskelijoilla yksi helppo ja po- sitiivinen tapa hypätä helposti kansainvä- liseen ja innostavaan ilmapiiriin on osal- listuminen eurooppalaisen meijerialan verkoston, Europelin, vuosittain järjestämään, muutaman päivän tapaamiseen. Se on suu- rimmalta osaltaan yhteinen sekä opiskelijoille että opettajille.
Jo perinteeksi on muodostunut tietyn tee-
Entente Européenne Pour l’Enseignement Laitier, eng. EADT European Alliance of Dai- ry Teachers on eurooppalainen meijerialan opettajien verkosto.
Jäseniä sillä on yli 50 alan instituutiosta 12 maasta kaikilta meijerialan koulutusasteilta, yh- teensä noin 180 henkilöä. Ver- kosto on perustettu vuonna 1990.
Toiminnan tavoitteena ovat olleet alusta asti pedagogiset innovaatiot. Eri oppilaitosten asettamien osaamistavoittei- den ja opetussuunnitelmien vertailu ja toisilta oppiminen sekä meijerialan opettajien am- mattitaidon syventäminen ja laajentaminen kuuluvat järjes- tön tavoitteisiin.
Toiminnassa on tärkeää edistää opiskelija- ja opettaja- vaihtoa ja lisätä Euroopan eri kulttuurien ymmärryksen ja ar- vostuksen sekä meijerialan koulutuksen toteuttajien ja mei- jeriteollisuuden välistä vuoro- puhelua. n
Mikä on Europel?
Pieni osa Saint-Antoinen linnoituksen Comté-juustokellareista. Comté oli yksi kilpailujuustoista.
Aistinvaraisen arvioinnin kilpailijat työssään. Keskellä Camembert-juustoja arviomassa HAMKin joukkueen opiskelija Matti Salonen.
Ku va
T: M
aT Ti
T a
pa iL
Europel yhdistää eurooppalaisia meijerialan opettajia ja opiskelijoita
man ympärille rakentunut ammatillinen seminaari sekä yritysvierailut, mutta tär- keitä ovat myös tutustuminen ja hauska yhdessäolo. Opettajien pitäessä vuosittais- ta järjestön vuosikokousta opiskelijat osal- listuvat elintarvikkeiden, lähinnä juusto- jen ja muiden meijerituotteiden aistinvaraisen arvioinnin kilpailuun.
Kukin oppilaitos on valinnut osallistu- jiksi kolmen opiskelijan joukkueen. Itse ar- viointi tapahtuu ennalta sovittujen sääntö- jen mukaisesti yksilösuorituksena, mutta pisteet lasketaan myös joukkueittain. Kil- pailussa ei arvioida parasta tuotetta, vaan parasta maistajaa. Osallistujien arviointeja verrataan kilpailun tuomariston määrittä- mään arvioon eri aistittavien ominaisuuk- sien voimakkuuksista. Vähiten tuomariston arviosta poikennut kilpailija voittaa. Menestyminen kannustaa, mutta jo osal- listuminen on hyvä meriitti opiskelijan an- sioluetteloon.
Oppimisympäristönä koko Eurooppa Erasmus- ja Leonardo- ohjelmien myötä
Viimeisimpään Europelin tapaamiseen Ranskan Mamirollessa (Ecole Nationale d’Industrie Latiére – ENIL of Besançon-Mamirolle ) osallistui enemmän opiskelijoita kuin koskaan ennen: 64 opiskelijaa 12 eri oppilai- toksesta kuudesta eri maasta (Suo- mi, Ranska, Italia, Romania, Hollanti ja Puola). Tässä tapaamisessa eri-
tyistä oli Europelin ja AEDIL:n (Asso- ciation for European Dairy Industry Learning) kohtaaminen ja päätös li- sätä yhteistyötä tulevaisuudessa.
AEDIL on aloittanut lobbaustyön Eurooppa-tasoisen meijerialan neu- vottelukunnan perustamiseksi. Tällä se haluaa nostaa meijerialan erityis- osaamisen asemaa koulutuksen jär-
jestämisessä EU-maissa ja turvata eurooppalaisten meijerituotteiden kyky kilpailla kiristyvillä markkinoilla.
AEDIL myöntää toisen asteen opiskelijoille heidän valmistuttuaan meijeripassin, jolla valmistunut voi osoittaa osaamisensa toisessa unio- nin jäsenmaassa toimivassa yrityk- sessä. Passin tavoite on helpottaa ja
lisätä työvoiman liikkuvuutta. Muita mielenkiintoisia tutustumi-
sen kohteita olivat muun muassa tek- niikat pysyvien tunnistetietojen saamiseksi juustoihin (mm. kopioinnin esto) ja erään maailman vanhimman juuston, Comtén (AOC), valmistus. Se tuli seikkaperäisesti tutuksi sekä teo- rian että vierailujen kautta. n
Europel General Assebly & Sensory Contest 2015
opiskelijavaihtokohteita on riittävästi, mutta Europel-verkoston kautta opiskelijoille ja opettajille on avautunut pääsy moneen ammatillisesti erittäin hyödylliseen oppi- misympäristöön. Niitä on kaikilla koulu- tusasteilla muun muassa Ranskassa, Es- panjassa ja Hollannissa. Lisäksi Europel- kontaktiverkoston kautta on sovittu har- joittelu- tai työssäoppimisjaksoja suoraan yrityksiin eri Euroopan maissa.
Virtuaalisten oppimisympäristöjen ja työkalujen yhteinen kehittäminen on ollut yksi Europel-verkoston viime vuosien ta- voitteista. Esimerkkeinä tämänkaltaista hankkeista ovat maidon koostumuksesta ja saostumisesta kertovat videot ja virtu- aalinen meijerisimulaattori.
Meijerisimulaattori työstettiin viiden maan yhteishankkeena. Sen tuloksena syntyi verkossa toimiva, englanninkielinen mallinnus meijereissä käytettävistä yksik- köprosesseista. Meijerisimulaattori sisäl- tää yksikköprosessien teoreettisen ja tek- nologisen taustan ohella mahdollisuuden simuloida valitun prosessin toimintaa itse
valituilla parametreillä ja kommentoimal- la ohjelman käyttäjän tekemiä valintoja varsinkin virhetilanteissa. n
Tuija Pirttijärvi
Elintarvikkeissa uutuusarvo näyttäytyy usein trendikkäinä raaka-aineina tai ainesosina. Chian siemenet, kuivatut marjat, luonnolliset värit tai avokadotahna ovat uutuuksien kei- häänkärkiä. Ainesosien valmistajat vierailevat ahkerasti yrityksissä ja ovat näyttävästi esillä messuilla, uutisportaaleissa ja alan lehdissä, jotka ilmestyvät pyytämättä postilokeroon. Ainesosat ovat pitkälle hiottuja ja niillä on tu- kenaan terveysväitteitä. Sinivihreä planeetta tai pieni kasvin taimi kruunaa esitteen.
Raaka-aineen jatkojalostus esittelykelpoi- seksi, kaupallisesti menestyväksi ja kansain- väliseksi ainesosaksi vaatii osaamista: syväl- listä tietämystä raaka-aineen koostumuksesta, fysikaalisista ja fysiologisista ominai- suuksista, ravintosisällöstä, prosessikäyt- täytymisestä ja jatkojalostuksesta.
Raaka-aineiden jatkojalostus ainesosiksi on todettu ongelmaksi monella foorumilla Suo- messa. Tuntuukin usein siltä, että kiinnostavia valmisteita ei saa kotimaasta. Syitä on monia: toiminta Suomessa on niin pientä, kotimainen kysyntä ei riitä, valmistusteknologiat ovat aut- tamattoman kalliita ja kannattamattomia. Näin varmasti onkin, jos visioissa markkina-alue on pieni, kuluttajan kokema lisäarvo epävarma ja yhteisiä tapoja toimia ei ole.
Nousevat uudet teknologiat (emerging technologies) ovat olleet nousevia teknologioita jo vuosikymmeniä. Ne ovat kalliita ja laskelmat osoittavat ne kannattamattomiksi. Mutta onko todella näin? Itseäni aikanaan ihmetytti Maxwell Housen kofeiinittoman kahvin kannattavuus Pohjois-Amerikassa. Jo vuosikymmeniä näiden kahvien raaka- aineesta, kahvipavuista, kofeiini oli poistettu ylikriittisellä hiilidioksidiuutolla. Kalliilla pro- sessilla valmistetun kofeiinittoman kahvin hinta saattoi olla sama kuin normikahvilla, koska sivutuotteena saatavalle, luontaiselle kofeiinille, löytyy markkinoita. Kofeiinittoman kahvin valmistus voi itse asiassa olla kannat- tavampaa kuin normikahvin eli se on niin sa- nottu lisäarvotuote.
Lisäarvoa voidaan tuottaa myös aistitta-
Rajoja rikkova ajattelu edistää prosessikehitystä
– kuparipannu on korvaamaton. Laatu, am- mattitaito ja ratkaisujen tarjoaminen vakuut- tavat vierailijan.
Pidin aikanaan yliopistossa kurssia elintarvikkeiden erotusmenetelmistä. Kaikkien menetelmien syvin olemus ei tuolloin täysin auennut, mutta jälkeenpäin moni asia lok- sahti kohdalleen, kun yhden ainoan tehdas- vierailun aikana törmäsin käytännössä jokai- seen opettamaani erotusmenetelmään ja niiden yhdistelmillä valmistettuihin ainesosiin. Tehdas olisi ollut täydellinen ekskursiopaikka opiskelijoille, mutta lentomatkan takana.
Kanssakäynti laitetoimittajien kanssa on oleellinen osa verkostoitumista. Elintarvi- keteollisuus on ollut aika materiaalipohjaista – lihateollisuus käyttää lihateollisuuden lait- teita ja leipomot omiaan. Nykypäivänä onneksi on jo havaittavissa aikaisempaa enem- män ”poikkitieteellisyyttä” teollisuusalojen välillä, mikä myös laitevalmistajien ja -edus- tajien kannattaa huomioida etsiessään uusia asiakkaita laitteilleen.
Vastaavasti elintarvikekehityksenkään ei kannata rajoittaa ajatteluaan perinteisiin raa- meihin. Tuttua raaka-ainetta voi muokata uusiksi ainesosiksi myös omassa tehtaassa vanhoilla tai uusilla prosessilaitteilla. Edelly- tys kehitystoiminnalle on yksikköprosessien ja raaka-ainemateriaalien syvällinen tunte- mus, mitä materiaalille tapahtuu prosessivai- heen aikana ja miksi.
Uudistumista ja innovatiivisuutta voi hakea näkyvästi myös uudenlaisesta pakkaami- sesta tai konseptoinnista. Tarvitaan uusia tuoteratkaisuja ja liiketoimintamalleja sekä muodikkaasti sanoen ”rajoja rikkovaa”, avantgardistista ajattelua. n
Jussi Loponen
Fazer Group
n T E E M A P U H E E N V U O R O
vaan laatuun ja ravinto-ominaisuuksiin hyö- dyntämällä uudempia teknologioita. Korkea- paineprosessointi (HPP) on esimerkki tekno- logiasta, jolla on onnistuttu saavuttamaan kuluttajille lisäarvoa vaikkapa guacamolen, merenelävien ja kylmäpuristettujen mehujen ominaisuuksissa. Etuna on, ettei tuotteen stabilointiin tarvita korkeita lämpötiloja, jolloin tuoreus, väri, vitamiinit ja maku säilyvät
Onneksi on jo havaittavissa aikaisempaa enemmän ”poikki- tieteellisyyttä” teollisuusalojen välillä. paremmin – imagokin on moitteeton. Mui- takin vastaavanlaisia teknologioita on. Eu- roopassa sähköpulsseihin perustuva PEF- prosessointi tuntuu olevan ”nousussa”.
Maailmalla tällaisten korkeakustanteisten teknologioiden kohdalla on yleistä, että sopi- musvalmistuksella (TOLL-processing) välte- tään tai katetaan investointikustannuksia. Iso- ja pelureita astelee koko ajan areenalle. Coca- Colan uutisoitiin viimeisimpänä investoivan HPP-mehuvalmistukseen. Premium-hinnan lisäksi kuluttajalle tuodaan lisäarvoa viittaa- malla tuotemarkkinoinnissa luontaisten vita- miinien ja maun säilymiseen sekä suoraan val- mistusteknologiaan: cold pasteurized juice.
Perinteisten prosessointimenetelmien merkitys ja arvo kannattaa myös muistaa. Toimittajavierailuilla saa ainutlaatuisia koke- muksia tavoista, joilla perinteisiä valmistus- prosesseja ja vanhaa rautaa hyödynnetään
Ku va
: e SS
Puhdasta energiaa teollisuudelle.
Nesteen tuottama nestekaasu on turvallinen ja helppokäyttöinen polttoaine – myös ympäristölle, sillä neste kaasu palaa puhtaasti palamistuotteinaan pää- asiassa hiilidioksidi ja vesi. Neste valmistaa nestekaasua tuotantolaitoksillaan Porvoossa ja Naantalissa.
Pyydä Nesteen kaasutuotteista tarjous ja tilaa palvelunumerosta: 0200 11311 (arkisin 8.00–16.00)
Nestekaasun kokonaispalvelut teollisuus- asiakkaille. Suunnittelusta ja laiteasennuksista nestekaasutoimituksiin.
n T E E M A TUOTANTOTILAT, KONEET & LAITTEET
Kuva: piRjo huhTaKanGaS
Kunnossapidon ammattilaiset näkevät työssään tehtaiden kehittämistarpeita, kos- kivatpa ne koneita tai tuotantotiloja.
− Toisissa kohteissa on vanhoja, kunnos- tusta vaativia koneita, toisissa voi parantaa tuotteen liikkuvuutta tehtaan sisällä lyhen- tämällä ja suoristamalla kulkuja. Joskus pi- tää uusia koko tuotantolinja. Usein annam- me tekohengitystä vanhoille koneille, To- kap Service Oy:n toimitusjohtaja Kari Präh- ky tiivistää.
Kunnossapitäjä näkee tehdaskäynneillä asioita, jotka voisi tehdä tehokkaammin tai turvallisemmin.
− Olemme tehneet monessa paikassa kor- jaus- ja parannusehdotuksia ja pidämme päiväkirjaa koneiden huolloista ja korjauk- sista. Toistuvien vikojen kohdalla tarkas- tellaan, olisiko syytä investoida suurem- paan remonttiin, sillä kustannuksiin pitää laskea mukaan myös seisokit, Prähky täh- dentää.
Kunnossapito siirtää investointeja tule- vaisuuteen, mutta samalla tehtaassa pysty- tään tekemään tuotannon kannalta merkit- täviä parannuksia.
− Kunnossapito ja prosessilinjojen lyhy- emmät ja suoremmat läpiviennit voivat pa-
rantaa tuotannon sujuvuutta oleellisesti. Esimerkiksi edestakaisin kulkeminen ja ahtaissa tiloissa liikkuminen vähenevät, Tokapin projekteista ja asiantuntijapalve- luista vastaava Tomi Prähky kertoo.
Myös koneiden toimintojen ohjaus voidaan yhdistää yhteen ohjauspaneeliin sen sijaan, että jokaisella koneella ja laitteella on omat ohjauslaitteensa. Tämä parantaa myös työturvallisuutta.
− Tuotannon kulku pitää saada mahdollisimman sujuvaksi, kehityspäällikkö Jani Prähky summaa.
Perheyritys kasvaa vauhdikkaasti Prähkyjen vuonna 2009 perustettu perheyritys kasvaa vauhdikkaasti, mutta halli- tusti.
− Tavoitteena on edetä asiakasta palvel- len, lisätä työvoimaa tarpeen mukaan ja pi- tää kiinni työn laadusta, Tomi Prähky täh- dentää.
Kari Prähky on työskennellyt aikaisemmin yli 30 vuotta kirjapainoalalla ja pojat Ja- ni ja Tomi Prähky leipomoteollisuuden kun-
Tomi, Jani ja Kari Prähkyn työnjako on selkeä. Pojat hoitajat asiakaskäynnit ja uusien työntekijöiden koulutukset ja isä vastaa koko toiminnasta. Isot päätökset tehdään yhdessä.
Kun asiakkaalla on hätätilanne, ongelma ratkaistaan nopeasti. Pakkauskoneen vanhan, kuluneen akselin tilalle sorvattiin uusi.
Paistouunin virtapiiri kärähti, mutta uuni korjattiin Tokapin verstaalla käyttökuntoon.
nossapitotehtävissä. Tokap Service Oy:ssä työskentelevät myös perheen äiti ja tytär. Henkilökuntaa on yhteensä 14, ja liikevaihto on nyt miljoonan paremmalla puolella.
− Meillä ei ole lama työstä, vaan tekijöis- tä, Jani Prähky toteaa.
Yritys aloitti monen perheyrityksen ta- voin ensin kotiverstaassa. Kari Prähky sor- vasi autotallissa uusia osia koneisiin ja teki peltitöitä Skanskalle. Nykyisin yrityksellä on verstas ja toimistotilat entisen leipomon tiloissa Vantaan Ilolassa.
− Rakennuspuolen työt saivat jäädä, kun kunnossapito alkoi vetää. Kunnossapitotöi- tä riittää, sillä olemme päässeet näyttämään osaamistamme, Kari Prähky kertoo.
Elintarviketeollisuus suurin asiakas Yritys tarjoaa teollisuuden kunnossapito- ja korjaamopalveluja: muun muassa koneiden ja kiinteistön kunnossapitoa, ennakoivaa huoltoa, vuosihuoltoja ja prosessien muu- tostöitä.
− Meillä ei ole massatuotantoa, vaan pal- velemme asiakkaita mittatilaustyönä. Jos uusi kahva-akseli tilataan tänään, se on huo-
menna valmis. Hyvin olemme pärjänneet tällä palvelukonseptilla, Prähkyt vakuut- tavat.
Suurin asiakas on elintarviketeollisuus ja pääasiallinen toiminta-alue Uusimaa. Asiakaskunnassa on niin leipomoita kuin liha-, kala-, makeis- sekä hedelmä- ja vi- hannesteollisuusyrityksiä. Niille on asen- nettu muun muassa kuljettimia ja paran- neltu tuotanto- ja pakkauskoneiden tehoa ja toimivuutta. Yritys tekee myös uusia osia vanhoihin koneisiin.
− Paljon laitamme vanhaa konekantaa uuteen uskoon. Vanhat koneet voivat olla kestäviä, mutta jossakin vaiheessa nekin tulevat päätepisteeseen ja ne pitää vaihtaa uusiin koneisiin tai uusia, kun tuotantoon tarvitaan lisätehoja, Prähkyt sanovat.
Isot asennukset tehdään kesäloma-aikana. Kunnossapidon ammattilaiset paiski- vat kesäkuukausina hartiavoimin töitä.
− Paljon tämä vaatii sitoutumista, mutta se kuuluu yrittäjyyteen. Emme jätä asiakasta pulaan, Kari Prähky vakuuttaa. n
Pirjo Huhtakangas
Suomalainen perheyritys
• Tokap Service Oy on suomalainen perheyritys, joka tarjoaa kunnossapidon palve- luja pääosin elintarviketeollisuudelle.
• Yritys on perustettu vuonna 2009. • Yrityksen verstas ja toimisto sijaitsevat
Vantaan Ilolassa. • Tällä hetkellä toiminta painottuu Uuden-
maan alueelle. • Tavoitteena on olla vahva ja luotettava
kunnossapidon asiantuntija, kehittyä toi- mialamuutosten myötä ja palvella asiakkaita räätälöidysti.
n T E E M A TUOTANTOTILAT, KONEET & LAITTEET
Biotalousstrategia konkretisoituu uusina liiketoimintamalleina Biotalouden uskotaan tuovan uusia liiketoimintamalleja, jolloin myös tuotantotila-, kone- ja laitekehitykselle on tarvetta.
Keväällä 2014 julkistettiin Suomen kansallinen biotalousstrategia. Jos sitä ennen oli pöhinää biotalouden ympärillä, niin jul- kistuksen jälkeen sitä on todella riittänyt. Biotalous näyttää nousseen tärkeään osaan lähes jokaisessa Suomen maakunnassa. Jo nopealla haulla selviää myös, että biotalous on otettu tai ollaan ottamassa useimpi- en tutkimuslaitosten, korkeakoulujen ja yliopistojen strategiaan.
Liiketoiminnan operatiivinen johtaja Anu Kaukovirta-Norja VTT:n Luonnon- vara- ja ympäristöratkaisuista oli mukana luomassa kansallista biostrategiaa. Kehit- tyvä Elintarvike -lehti kysyi Kaukovirta-Nor- jalta, miten biotalousstrategia on lähtenyt konkretisoitumaan muun muassa VTT:llä.
− Vastaan hieman laajemmin kuin elintarvike/maatalous -näkökulmasta. Meillä on jo parin vuoden ajan ollut käynnissä Tie biotalouteen -ohjelma, jossa kansalliset tavoitteet ovat vahvana lähtökohtana. Ohjel- massa on kaksitoista moduulia: kolme tek- nologiamoduulia (biotekninen, termoke-
miallinen ja kemian teknologian tuotan- toplatformit), biopohjainen raaka-aine, materiaalin rakenne ja fraktiointi, biotalouden prosessiteknologia, biopohjaiset materiaalit, elintarvikkeet, elintarvikeainesosat ja rehut, teolliset symbioosit, älykkyys biota- loudessa (tässä vahva linkki digitalisoitu- miseen ja esineiden internetiin) sekä biotalous ja sosioekonomiset muutokset, Kau- kovirta-Norja listaa.
Elintarvikemoduulissa pääpaino on ollut viime aikoina proteiiniomavaraisuudes- sa ja kasvipohjaisten raaka-aineiden uuden- laisessa hyödyntämisessä elintarvikkeina. Kaukovirta-Norja kertoo, että VTT:llä on kehitetty fraktiointiteknologioita, härkäpa- puleivontaa ja muita tuotteita. Tutkimuslai- tos on luonnollisesti ollut mukana myös kansallisissa proteiinihankkeissa.
− Tie biotalouteen -ohjelma koostuu isos- ta joukosta erilaisia tutkimus- ja kehitys- hankkeita. Kokonaisvolyymi on 35 miljoo- naa euroa vuodessa. Työpanos on noin 210 henkilötyövuotta vuodessa. Hankkeissa on mukana yhteensä 200 yritystä. Viime vuonna ohjelmassa syntyi 239 referoitua artikkelia, 14 patenttihakemusta ja 90 kek- sintöilmoitusta. Hankkeista 65 prosenttia on yhteisrahoitteisia eli EU:n, Tekesin ja Suomen Akatemian projekteja.
Runsaasti uusia hankkeita VTT menestyi hyvin EU:n Bio-based in- dustries (BBI) -ohjelman hankehaussa. Tut- kimuslaitos on mukana neljässä yritysve- toisessa hankkeessa.
− Lisäksi Tekesin Kestävää kasvua -ohjelmasta saimme juuri läpi muun muassa yhden rehuaiheen, joka liittyy nurmirehun uudentyyppiseen jalostamiseen. Valio on vahvasti mukana projektissa. Tekesin ohjelmassa alkoi useampi muukin hanke. Li- säksi meillä on kolme Tekesin isoa strate- gista avausta biotalousalueella. Tutkimus- kohteina ovat sellupohjaiset design-tuotteet, synteettinen biologia sekä aurinkoenergian varastointi ja muuttaminen kemikaaleiksi, mahdollisesti tulevaisuudessa myös prote- iiniksi, Kaukovirta-Norja iloitsee.
Jo vuosia kestänyt monitieteinen elintarvikealan tutkimusohjelma Nutritech myö- täilee myös tutkimuslaitoksen yleislinjoja ja bio- ja kiertotalouden tavoitteet ovat kirk- kaasti ohjelman tähtäimessä.
Pilotointi-infrastruktuuri Kivenlahdessa
− Koska biotalouden prosessien kehittä- minen vaatii moniteknologisen kehitysym- päristön, haluamme rakentaa sen ja samalla rakentaa verkoston eurooppalaisiin vas- taavanlaisiin pilottiympäristöihin, Kauko- virta-Norja täsmentää.
Tutkimuslaitoksessa on myös syntynyt vuoden 2014 vaihteessa kaksi ensimmäis- tä biotalouden spinno-yritystä, toinen pa- perinarun valmistusteknologian ja toinen uudenlaisten paperipussien ympärille. Pa- peripusseilla on tarkoitus korvata muovi- pussit. Putkessa on myös pari muuta, aiheena muun muassa uudenlaiset biopohjaiset elintarvikepakkaukset.
Paljon on tehty myös skenaariotyötä biotalouden ja bioenergian ympärillä. Tutki- muslaitos on aktiivisesti mukana monissa
Liiketoiminnan operatiivinen johtaja Anu Kaukovirta-Norja VTT:n Luonnonvara- ja ympäristöratkaisuista harmittelee, ettei elintarvikealalla osata vieläkään hyödyntää bio- ja kiertotalouden hypeä kovin hyvin, vaikka ytimessä ollaan.
Viljaleseen ominaisuuksia pystytään muokkaamaan erittäin tehokkaalla jauhatuksella ja siten laajentamaan leseen käyttöpotentiaalia erilaisissa elintarvikesovelluksissa.
Ku va
: v TT
Ku va
: e Sa
T a
n SK
a n
biotalouden ekosysteemihankkeissa, muun muassa Kokkolassa, Äänekoskella ja Fors- sassa. Näistä mikään ei kuitenkaan suoraan liity elintarvikkeisiin.
Kansalliset ja alueelliset verkostot tärkeitä
Yhdessä biotalouden keskeisten toimijoiden kanssa VTT on perustanut Biotalous- foorumin. Mukana ovat työ- ja elinkeino- ministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Kemianteollisuus ry, Elintarviketeollisuusliitto ry, Metsäteolli- suus ry, Elinkeinoelämän Keskusliitto, Luonnonvarakeskus ja Finnish Bioeconomy Cluster − CLIC Innovation Oy. Foorumia vetää VTT:n tieteellinen johtaja, dosentti Anne Ritschkoff. Sen tarkoituksena on miettiä toimenpiteitä, joilla strategia muut- tuu käytännöksi.
− Muutamia toimenpiteitä on jo tehtykin. Olemme ideoineet Biotaloustreffit, jossa eri toimialojen yritykset tapaavat toisiaan ja miettivät yhteistyökuvioita. Ensimmäiset treffit olivat alkukeväästä Säätytalolla ja nyt syys-lokakuussa jalkaudutaan maakun- tiin. Olen itse järjestämässä erityisesti lo- kakuun ensimmäisenä päivänä pidettäviä Seinäjoen treffejä Elintarviketeollisuuslii- ton ja paikallisten toimijoiden kanssa sekä Jyväskylän treffejä viides lokakuuta pai- kallisen kehitysorganisaation JYKESin kanssa. Seinäjoen treffeissä keskitytään mahdollisimman pitkälle elintarvikkeisiin, Kaukovirta-Norja kertoo.
− Luonnonvarakeskus (Luke) on vahvasti mukana Biotalousfoorumissa. Meillä on Luken kanssa käynnissä myös Forest bio- energy -ohjelma, ja nyt haaveilemme yhtei- sestä elintarvikealan ohjelmasta. Mietim- me myös yhdessä Suomen pellonkäyttö- strategiaa. Haluamme edelleen vahvistaa yhteistyötä Luken kanssa, Kaukovirta-Nor- ja kertoo yhteistyöstä.
Lisäksi VTT tekee biotalousyhteistyötä lähes kaikkien yliopistojen kanssa. Aalto- yliopiston kanssa on kansallinen biotalo- usinfrastruktuuri, jolla on Suomen Akate- mian status ja yhteisiä ohjelmia.
Useita yrityksiä on mukana hankkeissa, mutta Kaukovirta-Norja toivoisi elintarvi- keyritysten osallistuvan nykyistä runsas- lukuisemmin.
− Pääsääntöisesti yritykset suhtautuvat bio- ja kiertotalousajatteluun positiivisesti. Elintarviketeollisuus on osittain kuitenkin hukassa biotalouden kanssa. Elintarvike- ala on aina ollut niin vahvasti biotaloutta, ettei nähdä, mitä tämä "uusi biotalous" oikein tarkoittaa ja muuttaa nykytoiminnas-
sa. Kiertotalous on helpompi konsepti elintarvikeyrityksille, ja muun muassa ST1:n elintarvikejätettä hyödyntävät prosessit ovat elintarvikealallekin hyvä esimerkki niin bio- kuin kiertotaloudesta.
VTT on myös suunnittelemassa biota- loussessiota kansainväliseen teknologia- ja kasvuyritystapahtumaan SLUSHiin 11.− 12.11. ja kaikelle kansalle avointa Biotalou- den yö -tapahtumaa Heurekassa. 4.12.
Raija Ahvenainen-Rantala
Lisää aiheesta
• hietanen, o. 2015. Biotalous nousevana megatrendinä. vuonna 2050 kaikki mikä voidaan tehdä bioraaka-aineista, myös tehdään niistä. MTK:n maatalous- ja maaseutupolitiikan aMK-konferenssi 19.3.2015, Tiedekeskus heureka, vantaa. http://www.mtk.fi/reppu/ koulutus/koulutusmateriaali/fi_
• härkönen, j. (toim.) 2014. Pohjoisen biotalous - näkökulmia ja mahdollisuuksia Pohjois-
Sitran johtaja Mari Pantsarin esitelmöi Elintarvikepäivä 2015:ssa maapallon rajallisista resursseista ja mahdollisuuksis- ta parantaa niiden riittävyyttä uusilla talouden toimintatavoilla.
Raaka-aineiden tarve lisään- tyy maapallolla jatkuvasti. En- nusteen mukaan vuonna 2030 tarvitaan kolmanneksen enem- män energiaa, puolet enemmän terästä ja liki 140 prosenttia enemmän vettä kuin vuonna 2010. Viljellyn maan tarve kasvaa puolestaan yli 200 prosenttia.
Kun jo nyt maapallon kesto- kyky ylitetään, tarvitaan tällä menolla neljä maapalloa vajaan 20 vuoden kuluttua. Miten ratkaista tämä kestävyyskriisi? Kyse ei ole enää pelkästään suo- malaisia puhuttavasta kotoises- ta vajeesta.
Pantsarin mukaan vastaus ovat uudet teknologiat sekä tuote- ja liiketoimintainnovaatiot. Tärkein niistä on kiertotalous. Sitrassa kiertotalous määritel- lään talouden uudeksi malliksi, jossa materiaalit ja arvo kiertä- vät ja tuotteille luodaan lisäar- voa palveluilla sekä älykkyydel- lä. Keskeisinä ovat tehokkaat prosessit, kierron parantaminen ja hävikin vähentäminen.
Metsäteollisuudessa prosessi- tehokkuutta on parannettu esimerkiksi energian talteenotolla, missä elintarviketeollisuudessa ollaan vielä alkutekijöissä. Hyvä
esimerkki nykyisestä energiate- hokkuudesta on myös Vantaan jätevoimala, joka toimii 95 pro- sentin hyötysuhteella muun muassa kaasuturbiinin ja uuden kon- densiosavupiipun ansiosta. Ruo- kaa valmistavissa tehtaissa tarvitaan paljon pesuvettä. Maa- tai biokaasua käytettäessä vettä voidaan tuottaa kondensoimalla sa- vukaasuista – ja saada samalla harakoille menevä lämpö talteen.
Esimerkki uusista tavoista parantaa materiaalikiertoa on Alkon laatikkoviinipussien kier- rätys sementin raaka-aineeksi. Toisaalta pakkausten uusiokäyt- töä vaikeuttaa niiden koostumi- nen useista materiaaleista. Eri- tyisen ongelmallisia ovat polyvi- nyylikloridi (PVC) ja alumiini.
Hävikki kuriin Suuri hävikki tekee elintarvike- ketjusta varsin tehottoman. Pe- riaatteessa ruokaa on mahdol- lista valmistaa ilman jätteitä, kun lähdetään siitä, että erilaiset sivuvirrat ovat aina jonkin toisen prosessin raaka-ainetta. Val- mistuksen sivutuotteiden käyttö tulee ratkaista jo prosessin tai tuotteen suunnitteluvaiheessa. Rehukäytön jälkeen viimeisin mahdollisuus on aina käyttää si- vutuotteita biokaasun raaka-aineena, jolloin ravinteet saadaan takaisin kiertoon ja energiaa val- mistusprosessiin.
Elintarvikeyrityksistä viimei-
simpänä biokaasun käyttöön on siirtynyt mm. Snellman Oy, ÅCA on käyttänyt sitä jo pitempään. Myllyn Paras ja Helsingin Mylly tuottavat tarvitsemansa energian myös viljan lajittelu- ja kuo- rintatähteellä. Ruokahävikin vä- hentämisessä on jo yksin Suo- messa 160 miljoonan euron mahdollisuudet vuonna 2030, melko suuren elintarvikeyrityk- sen liikevaihto! Kaivos- ja met- säteollisuudessa mahdollisuudet ovat kaksin- tai kolminker- taiset.
Menestystarinoita jo löytyy
Tavaraa ei välttämättä tarvitse ostaa uutena – eikä välttä- mättä omistaakaan. Kierrätys, jakaminen, vuokraus ja huolto synnyttävät uudessa taloudessa jopa 500 miljoonan euron liike- toimintamahdollisuudet. Elintar- viketeollisuudessa koneiden vuokraus on yleistymässä, esimerkiksi pakkausvalmistavat vuokraavat koineitaan. n
Heikki Manner

Jokainen toimija ymmärtää biotalouden ja tahtoo hyödyntää konseptia omasta näkövinkkelistään. Mukaan on tullut myös uusia termejä, kuten kiertotalous, vihreä talous, sininen talous ja arktinen talous, jotka eivät kuitenkaan ole mitään erillisiä ”talo- uksia”, vaan kuvaavat biotalouden eri näkökulmia. Erilaisia määritelmiä biotaloudelle myös riittää.
Kansallisessa biostrategiassa biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonva- roja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Biotalous pyrkii vähentämään riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista, ehkäi- semään ekosysteemien köyhtymistä sekä edistämään talouskehitystä ja luomaan uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Siksi kiertotalouden periaate ”jon- kun tuotannon sivujae on toisen tuotteen raaka-aine” sopii mainiosti biotalous-konseptiin.
Uusia liiketoimintamahdollisuuk- sia uskotaankin syntyvän koko ruo- kajärjestelmässä: esimerkiksi elintarviketeollisuuden sivuvirroista saadaan biojalosteita kemianteolli- suudelle ja raaka-aineita energiate- ollisuuteen.
On myös havaittavissa biotalous- konseptin omimista ja rajaamista vain joillekin sektoreille, muun muassa metsäteollisuudelle ja biopoh- jaisille energialähteille. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomesta piti tulla kemian suurvalta. Puuhak- keen keitto valkolipeässä julistettiin kemialliseksi metsäteollisuudeksi erotukseksi huonomman jalostusas- teen sahaamisesta. Kolme vuosi- kymmentä sitten biotekniikan väitet- tiin mullistavan teollisen valmistuk- sen. Silloin Suomessa suljettiin vii- meinenkin sulfiittisellutehdas.
Nykykäsityksen mukaan niissä harjoitettiin biotaloutta tuottamalla selluloosan ohella etanolia ja rehu- valkuaista. Metsäteollisuus olisikin jo todellista biotaloutta, jos selluloo-
sa erotettaisiin puusta entsymaatti- sesti, ei rikkihapon, natriumsulfidin ja lipeän seoksella. Jostain syystä Suomessa siitä ei juuri ole keskus- teltu julkisuudessa.
Ruokatuotanto haluttaisiin sulkea pois biotaloudesta. Biotalous on ho- kema, jolla koetaan kaikkien raha- hanojen aukeavan kuin taiottuna. Kilpailu tutkimusrahasta on kovaa.
Tosiasiassa ruuantuotanto ja met- sätalous eivät ole toisiaan poissulke- via. Ruuantuotanto on aina tarvinnut metsää, vettä ja luontoa sekä niiden anteja niin itse tuotteiden kuin pakkausten raaka-aineiksi, energian tuotannosta puhumattakaan. Biota- loudessa osataan vain hyödyntää luonnontuotteita vielä tehokkaammin.
Toukokuussa julkistetussa uudessa hallitusohjelmassa otsikolla Bio- talous ja puhtaat ratkaisut o

kehittyvä 4/2015 kehittyvaelintarvike.fi elintarvike

Documents