Antiikin Kreikasta helmiponttiin– listaprofiilien historiaa

Kansikuva:Erekteion Akropolis, Ateena,joonialainen pylväsjärjestelmä,v. 410 e.Kr.

Antiikin Kreikan ja Rooman arkkitehtuurista

Jokainen puutavaraa käyttänyt tai ostanut tietää mitä tarkoittaa helmipontti. Se on usein seinä- ja kattopaneeleissa käytettyälautaa, jonka ponttireunassa on halkaisijaltaan puoliympyrän- tai 3/4 ympyränmuotoinen pullea nauha. Mutta mistä muotoja sen nimi ovat peräisin? Sen selvittääkseen on mentävä ajassa taaksepäin yli 2000 vuotta antiikin Kreikkaan asti. Kreikanklassisen arkkitehtuurin kukoistusaikaa olivat vuosisadat 800 – 300 e.Kr., jonka jälkeen Rooman vallan vaikutus alkoi kasvaa.Roomalaiset käyttivät kuitenkin Välimeren alueella yhä kreikkalaista muotokieltä lisäten siihen uuden tärkeän elementin,holvaustekniikan. Rooman vallan kausi kesti vuodesta 300 e.Kr. vuoteen 300 j.Kr.

2

Sima eli räystäslista

Tympanon eli päätykolmio

Palkisto

Kapiteeli eli pylvään pääty

Pylvään varsi

Pylvään jalusta

Joonialainen temppelipääty ja sen osien nimet.

Julkaisija:Lauta OyTampereentie 166,PL 10, 37551 Lempääläwww.lauta.fi

Teksti, valokuvat, piirrokset:Arkkitehti Tuula Rauma

Kiitän yhteistyöstä:Professori Ove Hidemark, TukholmaMuseovirasto, Helsinki

Taitto ja paino:Minna JousmäkiDomus-Offset Oy, Tampere

ISBN 952-91-9313-0 (nid.)ISBN 952-91-9314-9 (PDF)

Piirrokset eivät ole mittakaavassa.

Klassisen kreikkalaisen tyyliopin määrittäjiä olivat eri jumalille pystytetyt temppelit, joista tunnetuin on Ateenan Akropoliinlaaja temppelialue. Temppelipäädyn eri osien muodon, mittasuhteiden ja koristeiden mukaan rakennukset jaettiin viiteen erityyliin aikajärjestyksessä: toskanalainen, doorilainen, joonialainen, korinttolainen ja komposita (Rooman vallan aikainen).Näistä kolme keskimmäistä ovat tunnetuimmat. Myöhemmät listaprofiilityylit ottivat eniten vaikutteita joonialaisesta jakorinttolaisesta tyylistä.

3

SUURI JÄRJESTELMÄRakennusosien nimet

Karniisi

Friisi

Arkkitraavi

Kapiteeli

Pylvään varsi

Jalusta

P A

L K

I S

T O

N

O S

A T

PIENI JÄRJESTELMÄMuotojen nimet

Karniisi

Corona

Dentil l. hammaslistaOvolo l. munasauva

Friisi

OvoloFascia l. laattaAstragaali l. helminauha

Karniisi l. lehväsauva

Kapiteelin voluutti

Ovolo

Astragaali

Pylvään uurteetl. kanneluurit

Kaksi astragiaaliaTorusScotia

Torus

AstragaaliScotia

SUURI JÄRJESTELMÄRakennusosien nimet

Pylvään varsi

PIENI JÄRJESTELMÄMuotojen nimet

Kanneluurit

Ekinus

Abacus

Torus

ScotiaKaksi astragaaliaScotia

Torus

Joonialaisen pylväsjärjestelmän jalustaosa.

Joonialainen pylväs ja palkisto.

4

Renessanssi, antiikin uusi tuleminen

Gotiikan kauden jälkeen Italiasta alkanut renessanssi (1420 – 1620) otti jälleen vaikutteita antiikin Kreikan ja Roomanarkkitehtuurista. Tunnetut renessanssiarkkitehdit kuten esim. Serlio, Vignola ja Andrea Palladio laativat laajoja tutkielmiaantiikin temppeliarkkitehtuurista ja niiden mittasuhteista luoden perustan sille muotokieliopille, jota klassinen arkkitehtuurieri variaatioina noudatti aina 1800-luvun loppuun asti, jolloin jugend, kansallisromantiikka ja funktionalismi astuivat kuvaan.Tosin 1900-luvun alussa oli vielä jugendin jälkeen lyhyt noin 20 vuoden tyyliperiodi, jota kutsutaan 1900-luvun klassismiksi.

Temppelipääty jakaantuu kahteen järjestykseen, suureen ja pieneen. Suuren järjestelmän osat ovat temppelin keskeisiärakennusosia, joilla kullakin on oma nimensä. Pienen järjestelmän osat ovat koristemuotoja, jotka täydentävät suurta järjestelmääja muodostavat siirtymän suuren järjestelmän osasta toiseen. Juuri pienen järjestelmän osat ovat profiilihistorian perusmuotoja,jotka siirtyivät myöhemmin varhaisista kivirakennuksista myös puurakentamiseen.

Profiilikielioppia

Kreikkalaista ornamentiikkaa on tutkittu eri maissa eri aikoina, ja muodoille on eri kielissä annettu erilaisia nimiä. Alkujaankäsitteet perustuvat kuitenkin antiikin kreikan ja italian kieleen. Uudempien tulkintojen mukaan (mm. George Hersey) eräätmuodot ovat saaneet alkunsa muinaisista uskonnollisista riiteistä. Niissä jumalille uhrattiin erityisesti härkiä, joiden sarvetoli koristeltu helminauhoin ja kukkaiskäädyin. Muinaiskreikan härän sarvea merkitsevästä sanasta ja kaarevasta muodostakehittyi karniisimuoto, helminauhoista astragaalimuoto ja kukkaiskäädyistä torus. Doorilaisen palkiston friisiosassa kuvataankinvielä nauhoin koristeltuja härän pääkalloja reliefeinä.

Klassiset ornamentit ovat ikään kuin aakkosia, joista tietyin säännöin yhdistelemällä on muodostunut kulloisellekinarkkitehtuurityylille ominainen muotokieli. Tässä käytetään lähinnä Ruotsissa käytössä olevaa sanastoa, joka puolestaanperustuu kreikan- ja italiankielen terminologiaan. Lukijalle ja tutkijallekin voi aiheuttaa sekaannusta se, että kreikkalaisentemppelin rakenteellisilla osilla on kullakin oma nimensä ja lisäksi ko. rakennusosan muodolla omansa. Tässäperehdytäänkin vain perusmuotoihin ja niihin nimiin, jotka ovat olennaisia suomalaisia listaprofiileja tutkittaessa.

5

Cyma recta

Cyma reversa

Astragaali,helmisauva

Ovolo

Astragaali

Upotus, kynte, falssi (ruots.)

Viiste, faasi (ruots.)

Fascia, laatta

Nouseva karniisi

Laskeva karniisi

Cavetto, kouru

1/4 sauva (ympyrän 1/4 osa)

Ovolo,munasauva

Scotia

Torus, lehväkimppu

Dentil, hammaslista

Listaprofiilien perusmuodot. Vasemmalla muodon leikkauspinta, oikealla muodon kuva kolmiuloitteisena.

6

Eri aikakausien profiilihistoriaa

Eurooppalaiset arkkitehtuurityylit voidaan ajoittaa pääpiirteissään seuraavasti: Gotiikka 1130 – 1500, renessanssi 1420 – 1620,barokki 1600 – 1720, rokokoo 1720 – 1750, uusklassismi 1750 – 1840. Uusklassismiin luetaan tällöin kuuluvaksi myösSuomessa tärkeät kustavilaisuus 1770 – 1800 ja empire 1800 – 1840, jota Suomessa edusti erityisesti Carl Ludvig Engel. 1840-luvun jälkeen alkoi ns. kertaustyylien kausi, joka sovelsi gotiikan, renessanssin ja barokin muotoja uudella tavalla.

Profiilimuotojen ajoitusta määritettäessä on huomattava, että eri tyylikausien rajat ovat liukuvat ja mitä kauempana tyylinalkulähteestä ajallisesti, maantieteellisesti ja kulttuurisesti ollaan, sitä myöhäisemmin tietyn kauden tyylimuotoja vielä esiintyy.Suomen historian kannalta ovat merkittäviä kustavilainen tyyli Ruotsin vallan ajalta sekä Saksasta ja Venäjältä vaikutteensasaanut empire. 1800-luvun loppupuolella Saksasta vaikutteita saanut uusrenessanssi saavutti Suomessa suuren suosion.

Tyylimuodot esiintyivät tietysti puhtaimmillaan ja edustavimmillaan kuninkaallisissa linnoissa ja palatseissa, joista niitäkopioitiin aatelisten linnoihin ja kartanoihin. Edustavimmista rakennuksista tyylit taas siirtyivät maaseudun varakkaimpiintalonpoikaistaloihin, joissa puusepät jo voivat soveltaa omaa näkemystään vapaammin. Profiilihistoriassa kiehtovinta onkinseurata alkuperäisen muodon siirtymistä ajassa ja paikassa sekä sen muuntumista provinsiaaliseksi rakennustraditioksi, jostaSuomen maaseudulla on monia hienoja esimerkkejä. Harmoniassaan ja kauneudessaan ne eivät häviä yhtään alkuperäisilleesikuvilleen, vaan todistavat puusepäntaidon vankasta, esteettisestä perinteestä ja käsityötaidosta.

Vasta 1800-luvun lopun teollistumisen myötä listaprofiilit standardoituivat ja valikoimat pienenivät edelleen tultaessa 1900-luvulle. Tässä lyhyessä historiikissa keskitytään lähinnä vuorilautojen (ovien ja ikkunoiden ympärillä) muotoihin, joissaklassiset osamuodot esiintyvät runsaimmillaan. Samoja perusmuotoja esiintyy myös lattia-, katto- ja rintapaneelilistoissa.Erilaisia suomalaisia listamuotoja on runsaasti esitetty teoksessa Talo Kautta aikojen, osa: Kiinteän sisustuksen historiaa.

Rapattuja empiretyylisiä räystäsprofiileja Eckerönposti- ja tullitalon julkisivusta, mm. hammaslista.Arkkitehti Carl Ludvig Engel 1828.

Käsin veistettyjä seinäpaneelien vuorilistoja Sturehovin linnasta, Ruotsi, 1770-luku.

Hämeshavuisen komea talonpoikaistalo Kauhajoelta vuodelta 1827. Valkoiseksimaalatut pystypilasterit ovat saaneet aiheensa antiikin temppelin pylväistä, jonkapäätynä on räystäskarniisi. Puoliympyrän muotoinen lunetti-ikkuna ullakolla onmyös tyypillinen empirekauden rakennuksissa.

7

Symmetrinen barokkilista1600-luku

Barokki1670-luku

Myöhäisbarokki1720-luku

Rokokoo1740-luku

Myöhäisrokokoo1760-luku

Kustavilainen klassismi1700-luvun loppu

Uusklassismi1810-luku

Empire1840-luku

Uusrenessanssi1800-luvun loppu

Uusrenessanssi1800-luvun loppu

Fascia Karniisi Torus

Ovolo Astragaali Fascia

Torus

Torus

Karniisi Fascia Fascia

Cavetto Fascia

Karniisi Fascia Karniisi

Listamuotoja tutkiessa voi huomata, että eri päämuodot liittyvät toisiinsa täsmällisesti teräväkärkisillä upotuksilla, yleensäterävällä tai suoralla kulmalla. Upotukset erottavat eri muodot toisistaan ja antavat listalle selkeän, ryhdikkään kokonaisvaikutelman.Usein moneen kertaan maalatuissa listoissa terävät upotukset täyttyvät maalista ja listan muoto pehmenee, "löystyy". Kunvanhasta listasta otetaan mallia korjauksen yhteydessä, tuleekin kaikki maalikerrokset poistaa mallipalasta, jotta oikea muotosaadaan esiin. Toisaalta monet maalikerrokset kertovat myös listan iästä, joten korjaustyössä ei ole tarpeen ryhtyä liianperusteelliseen maalinpoistoon, vaan poistaa vain irtoava maali varovaisesti siten, että listan pieniä profiilimuotoja ei hävitetä.

Myös Suomessa käytettyjä ovien listaprofiileja eri historiallisilta tyylikausilta.

8

Listaprofiilien merkitys arkkitehtuurissa

Sekä rapatuilla että puulistoilla on kolme tärkeätä funktiota: peittää rakennusosien välisiä saumoja (tekninen funktio), erottaaeri rakennusosia toisistaan ja korostaa rakennuksen arkkitehtonista muotoa. Erityisen runsaasti koristelluilla ikkunoillajulkisivussa saatettiin korostaa rakennuksen päätiloja (esim. keskellä sijaitsevaa salia) ja pääsisäänkäyntiä. Kivirakennuksissaei ikkunoita yleensä vuorattu sisäpuolelta listoituksella, sen sijaan kattolistojen (varjovaikutelma), ovien vuorilistojen, paneelienja lattialistojen avulla korostettiin huoneen muotoa ja sen harmonisia mittasuhteita. Lattialistojen ja rintapaneelien tarkoituksenaoli myös suojata seinän maalausta tai tapetointia.

Voluuttimuotoinensivukonsoli

Klassismia edustavan oviaukon päällyslistoitus, jossa palkiston arkkitraaviosakääntyy sivulle vuorilaudaksi.

PIENI JÄRJESTELMÄMuotojen nimet

SUURI JÄRJESTELMÄRakennusosien nimet

Karniisi

KarniisiCorona

Ovolo

Fascia

Ovolo

Fascia

Astragaali

Fascia

Fascia

Friisi

Arkkitraavi

P A

L K

I S T

O N

O S

A T

Oviaukko

Sivukonsoli

Piirrokset eivät ole mittakaavassa.

9

Ikkunoiden ja ovien vuorilistat ovat uusklassismissa (kustavilaisuus ja empire)muodostuneet siten, että kreikkalaisen palkiston arkkitraaviosa on käännetty aukonsivulle. Juhlavammissa ovissa arkkitraavilistan yläpuolella on koristeena muutpalkiston osat: friisi ja karniisi, joita sivuilla voivat vielä tukea voluuttimuotoisetkonsolit. Sen sijaan barokin ja rokokoon runsaat torus- ja astragaalimuodot ovatsaneet lähtökohtansa pylvään jalustan ekinusosasta.

SUURI JÄRJESTELMÄRakennusosien nimet

PIENI JÄRJESTELMÄMuotojen nimet

Ovolo

Karniisi

Arkkitraavi

P A

L K

I S T

O N

O S

A T

Cavetto

Corona

Nouseva karniisi

Laskeva karniisi

Dentil

Ovolo

Astragaali

Fascia

Ovolo

Astragaali

Fascia

Astragaali

Friisi

Oven vuorilista, jossa kanneluurit

Täyspalkiston käsittävä oven ylälistoitus ja empirelle tyypillinen uritettu sivulista.Tervalammen kartano, Vihti, arkkitehti Anders Fredrik Granstedt, 1830.

Helsingin säätytalo, juhlasalin ovi, jota koristaa täyden palkiston lisäksi temppelin päätykolmioeli tympanon. Tässäkin arkkitraavi kääntyy sivuille vuorilistoiksi. Arkkitehti Gustaf Nyström1890. Kuva: Simo Rista.

Piirrokset eivät ole mittakaavassa.

10

1800-luvulla vielä vallitsevan keskeissalipohjakaavan (karoliininen pohjakaava) mukaisesti sisätilassa ovet rakennettiin lähelleulkoseinää samaan linjaan. Voimakkaasti profiloiduilla listoilla koristetut ovet muodostivat ikään kuin portin, jonka kauttaavautui polykromaattinen tilasarja, kun kaikki huoneet oli maalattu tai tapetoitu eri väreillä.

Palatkaamme takaisin helmiponttiin. Linnoissa ja kartanoissa oli varaa palkata taitavia koristepuuseppiä, jotka kaiversivathelmilistan helmi kerrallaan. Kun listoja ryhdyttiin tekemään höyläämällä, yhdistettiin astragaalin helmet yhdeksi nauhaksi,joka leikkausmuodostaan ja koostaan suhteessa listan muihin muotoihin on kuitenkin edelleen tunnistettavissa. 1800-luvunlopulla on kuitenkin valmistettu myös ovia, joissa peilin ja kehän liitoksessa on neljännesympyrän muotoinen helmilista. Setehtiin pyöreästä listasta sorvaamalla helminauhaksi, joka sitten sahattiin neljään osaan. Samat antiikista peräisin olevatklassiset muodot esiintyivät myös käsityönä tehdyissä vaatimattomammissa rakennuksissa, kuten kuvan leikkimökissä.

Cavetto

Astragaali

Scotia

Torus

Cavetto

Eckerön postitalo, Carl Ludvig Engel, 1828,sisänäkymä.

Uusrenessanssityyppistä nikkarityyliäedustava leikkimökki 1900-luvun alusta.

Leikkimökin räystäskonsolissa on erotettavissa keskeisethistorialliset profiilimuodot pienessä mittakaavassa.

Helmipontti.

11

Uutta luoden, perinteitä kunnioittaen

Puu kuuluu edelleen vahvasti suomalaiseen rakentamiseen. Eri lajeineen, käsittelyineen ja profiileineen seantaa mahdollisuudet moninaisiin ratkaisuihin. Perinteisen puutavaraliikkeen valikoimien lisäksi yli 50vuotta toimineen Lauta Oy:n valmistusohjelmaan kuuluu mm. laaja valikoima perinnelistoja, paneeleita jaulkoverhouslautoja. Mallistomme on muodostunut vuosien saatossa kymmenien erilaisten tehtyjen tilaustöidenpohjalta. Näyttelytilastamme löytyy runsaasti malleja lista- ja paneeliprofiileista, tervetuloa tutustumaan!Varastomallit löytyvät myös internetistä www.lauta.fi

Lauta Oy:n omassa höyläämössä valmistetaan tilaustyönä myös asiakkaan mallin mukaisia listoja ja paneeleita.Ammattitaitoinen henkilökuntamme antaa arvokasta tietoa ja käytännön vinkkejä niin pieniin kuin suuriinkinrakennusprojekteihin.

Lauta Oy on toimittanut listoja ja paneeleita mm. seuraaviin kohteisiin:

Hakkarin kartanoNiuvaniemen sairaalaLempäälän nuorisoseurantaloSuomen pankkiVesilahden kirkkoKesärannan huvila (Villa Bjälbo)Lempäälän työväentalo

Kattolista PETSAMO, 1900-lukuPeitelista PETSAMO, 1900-luku

Peitelista NURMI, 1920-luku Jalkalista NURMI, 1920-luku

Kulmalista HAKKARI, 1880-lukuPeitelista HAKKARI, 1880-luku

Peitelista RYYNIKKÄ, 1940-luku Jalkalista RYYNIKKÄ, 1940-luku

LEMPÄÄLÄ www.lauta.fi AVOINNA: ma-pe 7-18, la 8-14

Tampereentie 166,PL 10, 37551 LEMPÄÄLÄPuh (03) 3123 6000, Fax (03) 3123 6060,Sähköposti: lauta@lauta.fi

Lähteet:

Ars Suomen taide osa 2, 1988

Castrén, Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja, 2000

Glazier, Richard: A manual of historic ornament, 1914

Gympel, Jan: Arkkitehtuurin historia, antiikista nykyaikaan, 2000

Günther, Stefan: Listverkens grammatik, den klassiska interiördetaljens formoch innebörd, väitöskirja, Ruotsi 2004

Hauser, Alois: Stillehre der Architektonischen formen des Altertums, 1913

Heikkinen-Heinämies-Jaatinen-Kaila-Pietarila: Talo kautta aikojen,kiinteän sisustuksen historia, 1989

Hersey, George: The Lost Meaning of Classical Architecture, 1988

Hidemark, Ove, professori: Något om foder, Kulturmiljövård-lehti 1/94

Issel, Hans: Die Baustillehre, 1904

Niiranen, Timo: Miten ennen asuttiin, vanhat rakennukset ja sisustukset, 1981

Palladio, Andrea: The four books of architecture, 1965(I Quattro Libri dell´Architettura, Venezia 1570)

Sales Meyer, Franz: Ornamentik, 1918

Schneider, J. und Metze, O: Hauptmerkmale der Baustile, 1928

Svartsjö slott. Dokumentation, analys och restaureringsförslag, Konsthögskolansarkitekturskola, restaureringskonst 1988-89, restaurointikurssin lopputyö

Uhde, Constantin: Die Konstruktionen und die Kunstformen der Architektur,Band I, und Band III, Der Steinbau, 1902

www.lauta.fi