ANTIIKIN AIKA ANTIIKIN AIKA n. 600 eaa. – 600 jaa.n. 600 eaa. – 600 jaa.

Http://www.youtube.com/watch?v=j0XbaDu93gA

Länsimaisen kirjallisuuden historia alkaa

Kreikasta. Kreikkalaiseen kulttuuriin tuli vaikutteita

mm. Egyptistä ja Vähä-Aasiasta. Kulttuuri oli vapaamielistä ja suvaitsevaa. Kreikkalainen maailmankuva oli

minäkeskeinen mutta uskonnollinen mytologia eli jumalaistarusto.

Kulttuurin kehittäjinä olivat ns. vapaat miehet. (Orjat ja vapaat käsityöläiset tekivät työn)

Rooman kulttuuri kasvoi pitkälti kreikkalaisesta perinnöstä.

Antiikin kulttuuri

Aristoteles loi Runousopissaan (n.

300 eaa.) kirjallisuudelle teoreettisen perustan:

- lajit epiikan, lyriikan ja draaman; arvokkain draama (tragedia)

- kirjallisuuden pitää jäljitellä ja kuvata todellisuutta mahd. selkeästi ja kirkkaasti (mimesis)

Antiikin kirjallisuuden perusta

tragedia: murhenäytelmä, päättyy tuhoon komedia: huvinäytelmä, päättyy yleensä onnellisesti farssi: liioitteleva hupailu retoriikka: suullisen ja kirjallisen esitystaidon oppi hybris: ylpeys, jonka valtaan joutunut ihminen

uhmasi jumalia nemesis: jumalten viha ajan, paikan ja toiminnan ykseys: toiminta

juoneltaan ehyt ja hyvin hallittu, näytelmän tapahtumat tapahtuvat lyhyessä ajassa samassa paikassa

katharsis: puhdistuminen, henkinen vapautuminen, jonka katsoja saavuttaa, kun samastuu tragedian sankariin ohjaa katsojan näkemään, mikä on ylevää ja moraalisesti oikein.

Antiikin kirjallisuuden käsitteitä

Kirjallisuus syntyy:

- epiikka n. 700 eaa. , mm. Homeros: Ilias ja Odysseia - lyriikka n. 600 eaa., mm. Sapho: Iltatähti, häälaulu; Pindaros: lyyriset runot esim. urheilusankareiden kunniaksi- draama n. 400 eaa., mm. Aiskhylos: Oresteia; Sofokles: Kuningas Oidipus (tragedia); Euripides: Kyklooppi (tragedia); Aristofanes: Lysistrate (komedia)

Aiheita: Kohtaloaan vastaan taistelevien voimakkaiden, rohkeiden poikkeusihmisten ja inhimillisten jumalten toiminta ja kohtaamiset sekä kohtalon vaikutus; rakkaus

Antiikin Kreikan kirjallisuus

Se kuuluu jumaliin se mies joka sinun kanssasi istuu

joka kuulee sinun ihanan äänesi läheltä,ja sinun naurusija sinun lempesija sinun rakkautesisinunnaurusiSydän läikähtää rinnassani Kun katson sinua enmitenkäänsaa ääntä suustani (Kun näen sinut äkkiä)kieleni tärisee, tuli juoksee ihoni alla, en näe mitäänkorvissa suhisee, hiki kihoaa pintaan,paikkani vapisevat, olenkeltaisempikuin ruoho,kohta kuin kuollutMutta kaikki on kestettävä, sillä - - (suom. Saarikoski)

Sapfo: Iltatähti, häälaulu

Rooman kirjallisuus kasvoi kreikkalaisesta

perinnöstä: Kirjailijat pyrkivät noudattamaan tradition

vaatimuksia aihepiirien, muodon ja retoristen ilmaisukeinojenkin suhteen.

Kreikkalaisten mytologia mukautettiin roomalaiseen kirjallisuuteen, käytettiin kreikkalaisten lajijärjestelmää, kirjoitettiin runoutta kreikkalaisilla mitoilla

Kirjallisuuden arvo määräytyi sen mukaan, kuinka hyvin se sopi isänmaallisiin tai kasvatus- ja opetustarpeisiin

Kirjailijoita mm. Vergilius, Rooman kansallisrunoilija: Aeneis; Horatius: Ars Poetica, oodit; Ovidius: eepos Muodonmuutoksia

Antiikin Rooman kirjallisuus