terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen...
Post on 04-Feb-2020
11 Views
Preview:
TRANSCRIPT
TERVEYSALAN OPISKELIJOIDEN VUOROVAIKUTUSOSAAMISEN
OPPIMINEN MONIAMMATILLISISSA SIMULAATIOISSA
Paula-Sanna Kukko
Pro gradu -tutkielma
Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus
Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos
Elokuu 2018
SISÄLTÖ
TIIVISTELMÄ
ABSTRACT
1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 1
2 TERVEYSALAN OPISKELIJOIDEN VUOROVAIKUTUSOSAAMINEN
MONIAMMATILLISISSA SIMULAATIOISSA .......................................................... 3
2.1 Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaaminen.................................................. 3
2.2 Moniammatillinen simulaatio sosiaali- ja terveysalalla ............................................... 6
2.3 Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittyminen
moniammatillisissa simulaatioissa ............................................................................... 7
2.3.1 Tiedonhaun kuvaus .............................................................................................. 7
2.3.2 Tiedollinen vuorovaikutusosaaminen................................................................... 9
2.3.3 Taidollinen vuorovaikutusosaaminen................................................................. 10
2.3.4 Affektiivinen vuorovaikutusosaaminen ............................................................. 12
2.4 Yhteenveto tutkimustiedosta ...................................................................................... 14
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET .......................... 15
4 AINEISTON KERUU JA ANALYYSI ......................................................................... 16
4.1 Aineisto ja mittari ....................................................................................................... 16
4.2 Aineiston analyysi ...................................................................................................... 18
5 TULOKSET ..................................................................................................................... 22
5.1 Vastaajien taustatiedot ............................................................................................... 22
5.2 Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittyminen .......................... 24
5.3 Terveysalan opiskelijoiden taustamuuttujien yhteys vuorovaikutusosaamisen
kehittymiseen ............................................................................................................. 32
5.4 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista ............................................................................ 37
6 POHDINTA ..................................................................................................................... 40
6.1 Tulosten pohdinta ....................................................................................................... 40
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ....................................................................... 44
6.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimushaasteet .................................................................... 47
LÄHTEET ............................................................................................................................... 49
LIITTEET
Liite 1. Tiedonhaku tietokannoista.
Liite 2. Artikkelien yhteenvetotaulukko.
Liite 3. Keskiarvosummamuuttujat, faktorianalyysin raportointi, jakaumien muoto ja sisäinen
johdonmukaisuus.
Liite 4. Vuorovaikutusosaamisen kehittymistä edistävät tekijät moniammatillisessa
simulaatiossa.
Liite 5. Vuorovaikutusosaamisen kehittymistä heikentävät tekijät moniammatillisessa
simulaatiossa.
Liite 6. Taustamuuttujien yhteys taidolliseen vuorovaikutusosaamiseen.
Liite 7. Taustamuuttujien yhteys tiedolliseen vuorovaikutusosaamiseen.
Liite 8. Taustamuuttujien yhteys affektiiviseen (asenne ja motivaatio) vuorovaikutusosaami-
seen.
Liite 9. Taustamuuttujien yhteys affektiiviseen (tunteet) vuorovaikutusosaamiseen.
Liite 10. Taustamuuttujien yhteys moniammatillisen simulaation toteutumisen merkitykseen.
Liite 11. Kyselylomake opiskelijoille moniammatillisesta simulaatioharjoituksesta.
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ
Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos
Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus
Kukko, Paula-Sanna Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen
oppiminen moniammatillisissa simulaatioissa
Pro gradu -tutkielma, 53 sivua, 11 liitettä (22 sivua)
Ohjaajat: Dosentti, TtT Terhi Saaranen, professori, TtT Hannele
Turunen ja yliopettaja, FT Marja Silén-Lipponen
Elokuu 2018
Hyvä yhteistyö terveysalan eri ammattiryhmien välillä vaatii hyvää keskinäistä vuorovaikutusta
sekä tietoa toisten ammattiryhmien osaamisesta ja työnkuvasta. Moniammatillisten simulaati-
oiden avulla terveysalan opiskelijoilla on mahdollisuus opiskeluaikana harjoitella moniamma-
tillista yhteistyötä.
Tutkielman tarkoituksena oli kuvata terveysalan opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisten
simulaatioiden merkityksestä vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen. Tässä tutkimuksessa ter-
veysalan opiskelijoita olivat sairaanhoitajaopiskelijat (sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja kä-
tilö) sekä fysioterapeutti-, lähihoitaja- ja lääkäriopiskelijat. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa
tietoa, jonka avulla voidaan kehittää vuorovaikutusosaamisen opettamista terveysalan opiske-
lijoille moniammatillisissa simulaatioissa.
Tutkielma kuuluu Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimus- ja kehittämishank-
keeseen Moniammatillinen simulaatio-opetus sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille ja ammat-
tilaisille. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella Savonia ammattikorkeakoulussa järjestettäviin
moniammatillisiin simulaatioihin osallistuvilta terveysalan opiskelijoilta. Tutkimukseen vastasi
149 terveysalan opiskelijaa ja vastausprosentti oli 41,2 %. Tutkimuksen kvantitatiivinen ai-
neisto analysoitiin SPSS 24.0 for Windows -tilasto-ohjelmalla. Aineiston kuvailussa käytettiin
frekvenssejä, prosentteja, keskiarvoja ja keskihajontaa. Vuorovaikutusosaamista kuvaavista
muuttujista muodostettiin faktorianalyysillä keskiarvosummamuuttujia. Avointen kysymysten
vastaukset analysoitiin induktiivis-deduktiivista sisällönanalyysia mukaillen.
Tutkimukseen osallistuneista terveysalan opiskelijoista 76 % osallistui moniammatilliseen si-
mulaatioon ensimmäistä kertaa. Opiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioiden kehittä-
vän heidän tiedollista (ka 3,9), taidollista (ka 4,0) ja affektiivista (ka 4,2) vuorovaikutusosaa-
mista (viisiportaisella Likert -asteikolla 1 = täysin eri mieltä – 5 = täysin samaa mieltä). Vuo-
rovaikutusosaamisen kehittymisessä oli ammattiryhmien välillä tilastollisesti merkitsevä ero
(p < 0,05). Lähihoitajaopiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioiden edistävän vuoro-
vaikutusosaamista eniten ja fysioterapeuttiopiskelijat vähiten.
Simulaation hyvä suunnittelu sekä myönteinen ja turvallinen ilmapiiri edistävät opiskelijoiden
sitoutumista harjoitteluun ja kannustavat vuorovaikutuksen yhteisölliseen oppimiseen. Tämän
tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä terveysalan opiskelijoiden vuorovaiku-
tusosaamisen opettamista moniammatillisissa simulaatioissa. Terveysalan opiskelijoiden vuo-
rovaikutusosaamisen kehittymistä simulaatioissa olisi jatkossa hyvä tutkia haastattelemalla
opiskelijoita, jotta saataisiin nykyistä syvällisempää tietoa heidän vuorovaikutusosaamisestaan
ja sen kehittymisestä.
Asiasanat: terveysalan opiskelija, vuorovaikutusosaaminen, moniammatillinen koulutus, simu-
laatio.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT
Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science
Nursing Science
Nurse Teacher Education
Kukko, Paula-Sanna Health care students’ learning of interpersonal com-
munication competence in interprofessional simulati-
ons
Master’s thesis, 53 pages, 11 appendices (22 pages)
Supervisors: Docent Terhi Saaranen, PhD, Professor Hannele Tu-
runen, PhD and Pricipal Lecturer Marja Silén-Lippo-
nen, PhD
August 2018
Good collaboration between different groups of health care professionals requires good mutual
interaction as well as knowledge of the competence and job contents of the other professional
groups. Interprofessional simulations provide health care students with an opportunity to prac-
tise interprofessional cooperation during their studies.
The purpose of this study was to describe the experiences of health care students on the signi-
ficance of interprofessional simulations to the development of their interpersonal communica-
tion competence. The health care students included in this study were students of nursing (nurse,
public health nurse and midwife students) as well as physical therapy, practical nursing and
medicine. The purpose of this study was to produce knowledge that can be used to develop the
instruction of interpersonal communication competence to health care students in interprofes-
sional simulations.
The study is part of the research and development project Interprofessional simulation training
for students and professionals of health care and social welfare conducted by the Department
of Nursing Science at the University of Eastern Finland. Using a questionnaire, the data were
collected from the health care students participating in interprofessional simulations organised
at the Savonia University of Applied Sciences. In total, 149 health care students responded to
the survey, making the response rate 41.2%. The quantitative data were analysed using the
SPSS 24.0 for Windows statistical software. Frequencies, percentages, means and standard de-
viation were used in describing the data. Mean sum variables were formed of the variables
describing interpersonal communication competence using factor analysis. The answers to open
questions were analysed by adapting the inductive-deductive content analysis method.
76% of the health care students took part in the interprofessional simulation for the first time.
The students felt that the interprofessional simulations developed their cognitive (mean: 3.9),
skills-based (mean: 4.0) and affective (mean: 4.2) interpersonal communication competence
(on a five-step Likert scale of 1 = fully disagree – 5 = fully agree). There was a statistically
significant difference between the occupational groups in the development of interpersonal
communication competence (p < 0.05). Practical nurse students felt that the interprofessional
simulations promoted their interpersonal communication competence the most while physical
therapy students considered them to promote these the least.
Good planning of simulations, and a positive and safe atmosphere promote the students’ com-
mitment to practising and encourage communal learning of interaction. The results of this study
can be utilised in developing the teaching of interpersonal communication competence to health
care students in interprofessional simulations. In the future, the development of health care stu-
dents’ interpersonal communication competence in simulations should be studied by intervie-
wing students to obtain more profound information about their interpersonal communication
competence and its development.
Keywords: health care students, interpersonal communication competence, interprofessional
training, simulation.
1 JOHDANTO
Terveysalan ammattilainen on työssään vuorovaikutuksessa potilaiden ja asiakkaiden sekä hei-
dän omaistensa kanssa, mutta myös moniammatillisessa yhteistyössä toisten ammattilaisten
kanssa. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista sisältää potilaan hoitoon ja kohteluun liittyvät
tärkeimmät oikeudelliset periaatteet. Potilaalla on tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeus sekä
oikeus hyvään terveyden- ja sairaudenhoitoon ja inhimilliseen kohteluun. (Laki potilaan ase-
masta ja oikeuksista 785/1992, ETENE 2001.) Myös sosiaali- ja terveysalan eettisessä perus-
tassa korostetaan terveysalan ammattilaisten hyvää keskinäistä vuorovaikutusta. Se sisältää
keskinäisen luottamuksen, rehellisyyden sekä molemminpuolisen sitoutumisen sovittuihin ta-
voitteisiin ja toimintaan. Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu toisen osaamisen ja kokemuksen
arvostaminen sekä kuulluksi tulo ja tiedonsaanti omassa asiassaan. (ETENE 2011.) Sairaanhoi-
tajien eettisissä ohjeissa painotetaan avoimen vuorovaikutuksen ja keskinäisen luottamuksen
merkitystä sairaanhoitajan ja potilaan välisessä hoitosuhteessa. Lisäksi sairaanhoitajien odote-
taan kunnioittavan oman ja muiden ammattiryhmien edustajien asiantuntemusta. (Sairaanhoi-
tajat 2014.)
Terveydenhuollon toimintaympäristöt muuttuvat erilaisten terveysongelmien ja väestön ikära-
kenteen muutoksen myötä. Vanhusväestön osuus kasvaa nopeasti. Syntyvyyden aleneminen ja
eliniän pidentyminen vähentävät työikäisten määrää. (THL 2017.) Asiakkailla on entistä enem-
män terveysongelmia, joiden hoitamiseen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä (WHO 2010,
Tuomela ym. 2017). Nämä lisäävät tarvetta moniammatilliselle työotteelle, jossa eri ammatti-
ryhmillä on yhteinen päämäärä. Terveydenhuoltolaki ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus
(Sote-uudistus) pyrkivät lisäämään terveydenhuoltoalan moniammatillista yhteistyötä (Tervey-
denhuoltolaki 30.12.2010/1326, STM 2014). Sote-uudistuksen tavoitteena on sosiaali- ja ter-
veyspalveluiden integraatio ja saumattomat palveluketjut, jolloin asiakasta ei kierrätetä jonosta
ja palveluntarjoajalta toistelle. Tämä edellyttää aktiivista tietojen vaihtoa eri ammattiryhmien
välillä sekä toisen ammattitaidon tunnustamista ja kunnioittamista. (STM 2014.)
Tehokas viestintä terveysalan ammattilaisen ja asiakkaan tai potilaan sekä muun henkilökunnan
välillä on ratkaisevan tärkeää potilasturvallisuudelle ja laadukkaalle hoidolle. Potilasturvalli-
suuden kannalta keskeistä on, että toimintaympäristö on suunniteltu potilaan hoitoon osallistu-
vien eri ammattiryhmien välillä niin, että pystytään ajantasaiseen ja tehokkaaseen viestintään
(WHO 2011). Eri ammattiryhmien yhteiset koulutukset lisäävät potilasturvallisuutta (Weaver
2
ym.2013). Lisäksi moniammatillinen tehokas viestintä parantaa hoidonlaatua ja lisää työnteki-
jöiden työtyytyväisyyttä (Gausvik ym. 2015).
Hyvä yhteistyö eri ammattiryhmien välillä vaatii hyvää keskinäistä vuorovaikutusta sekä tietoa
toisten ammattiryhmien osaamisesta ja työnkuvasta. Siksi jo ammattiin opiskelun tulisi sisältää
moniammatillista harjoittelua. (Rall 2013, Salminen & Saaranen 2016.) Mahdollisimman hyvä
yhteistyö eri ammattiryhmien välillä vaatii tietoa toisten ammattiryhmien osaamisesta ja työn-
kuvasta. Lisäksi eri ammattiryhmillä pitäisi olla samansuuntaiset arvot ja asenteet saavuttaak-
seen laadukasta ja potilasturvallista hoitoa. (Ponzer & Castrén 2013.) Moniammatillisten si-
mulaatioiden avulla terveysalan opiskelijoilla on mahdollisuus opiskeluaikana harjoitella mo-
niammatillista yhteistyötä.
Terveysalan opiskelijan vuorovaikutusosaamisen harjoittelussa keskeistä on kiinnittää alusta
asti huomio ammattilaisen ja potilaan molemminpuoliseen luottamukseen ja arvostukseen,
jotka ovat hyvän ja kestävän hoitosuhteen edellytys. Haasteita vuorovaikutukseen tuovat muun
muassa kielteisesti hoitoon suhtautuvat tai aggressiiviset potilaat. Terveysalan koulutuksessa
on hyvä harjoitella vuorovaikutustaitoja myös haasteellisen potilaan tai asiakkaan kohtaami-
sessa. (ETENE 2011.)
Terveysalan opiskelijan vuorovaikutusosaamisen kehittymistä simulaatioissa ja moniammatil-
lisessa simulaatiossa on tutkittu kansainvälisesti melko paljon. Kotimaista tutkimusta puoles-
taan on hyvin vähän. Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisesta on tehty pro gradu
-tutkielmia, mutta ei moniammatillisen simulaation näkökulmasta. Samoin on tehty muutama
pro gradu -tutkielma terveysalan opiskelijoiden moniammatillisista simulaatioista, mutta ei
vuorovaikutusosaamisen kehittymisen näkökulmasta.
Tutkielman tarkoituksena on kuvata terveysalan opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisten
simulaatioiden merkityksestä vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen. Tavoitteena on tuottaa
tietoa, jonka avulla voidaan kehittää vuorovaikutusosaamisen opettamista terveysalan opiske-
lijoille moniammatillisissa simulaatioissa. Tutkielma kuuluu Itä-Suomen yliopiston hoitotie-
teen laitoksen tutkimus- ja kehittämishankkeeseen Moniammatillinen simulaatio-opetus sosi-
aali- ja terveysalan opiskelijoille ja ammattilaisille.
3
2 TERVEYSALAN OPISKELIJOIDEN VUOROVAIKUTUSOSAAMINEN MONIAM-
MATILLISISSA SIMULAATIOISSA
2.1 Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaaminen
Terveysalan opiskelijat opiskelevat monitieteiseen ja vuorovaikutteiseen ammattiin, jossa
keskeisenä työvälineenä on hyvät vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaidot (Saaranen &
Tossavainen 2016). Vuorovaikutusosaaminen on nostettu yhdeksi tulevaisuuden keskeiseksi
osaamisalueeksi terveysalan koulutuksessa. Se ei tee yksistään terveysalan ammattilaista, mutta
yhdessä substanssi- ja prosessiosaamisen kanssa, vuorovaikutusosaamisen kehittäminen
mahdollistaa ammattitaidon kohoamisen. (Mönkkönen 2018.)
Terveysalan opiskelijat tarvitsevat tulevassa työssään asiakkaan ja potilaan kanssa sekä mo-
niammatillisissa työryhmissä monenlaista vuorovaikutusosaamista. Vuorovaikutuksen ja vies-
tinnän täytyy olla sekä potilaan että työryhmän välillä sujuvaa. Yksilöinä opiskelijat tarvitsevat
viestintä- ja kuuntelemisen taitoja (Parkkonen ym. 2013) kuin myös tiimityö-, johtamis-, on-
gelmanratkaisu- ja ohjaustaitoja. Näihin liittyy myös yksilön tunteet, asenteet ja vuorovaiku-
tustaidot. (Salminen & Saaranen 2016.) Vuorovaikutusosaamista opiskelijat oppivat vuorovai-
kutuksessa toisten ihmisten kanssa (Parkkonen ym. 2013).
Vuorovaikutusosaamisessa tavoiteltavaa on tehokkuus ja ymmärrettävyys, sillä vuorovaikutuk-
sella halutaan päästä jonkinlaiseen tavoitteeseen. Tärkeitä ovat myös eettiset periaatteet ja ta-
vat, joilla tavoitteisiin pyritään. (Laajalahti 2014.) Taitava terveysalan ammattilainen pyrkii sii-
hen, ettei omalla toiminnallaan vaaranna toisten ihmisten luottamusta tai kunnioitusta eikä
loukkaa toista osapuolta (Valkonen 2003).
Vuorovaikutusosaaminen
Eri tilanteissa ja konteksteissa vuorovaikutuksesta käytetään erilaisia käsitteitä, joilla on pieni
merkitysero. Puhutaan vuorovaikutustaidoista, sosiaalisista taidoista, kommunikaatiotaidoista,
viestintätaidoista, ihmissuhdetaidoista tai vuorovaikutusosaamisesta. (Spitzberg & Cupach
2011, Laajalahti 2014.) Viestintään ja vuorovaikutukseen viitataan käsitteillä viestintäosaami-
nen ja puheviestintäosaaminen, jotka ovat hyvin lähellä käsitettä vuorovaikutusosaaminen
(Laajalahti 2014). Vuorovaikutusosaaminen käsittää kommunikoinnin ja suhteiden luomisen
taidot (Koponen 2012).
4
Osaaminen nähdään yleisesti laajempana käsitteenä kuin taito. Hyvä vuorovaikutusosaaminen
on joustavaa ja mukautuu erilaisiin viestintätilanteisiin. Hyvä viestijä pyrkii saavuttamaan omia
ja tilanteeseen liittyviä tavoitteita samalla huomioiden vuorovaikutuksen toisen osapuolen ta-
voitteet. (Koponen 2012.) Tässä tutkielmassa käytetään käsitettä vuorovaikutusosaaminen (in-
terpersonal communication competence), joka rajataan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.
Laajasti ajateltuna vuorovaikutusosaaminen on kykyä viestiä ja olla vuorovaikutuksessa toisten
ihmisten kanssa (Laajalahti 2014). Siihen sisältyy tietoa, taitoa ja ihmisen halua eli motivaatiota
vuorovaikutukseen. Sen katsotaan usein muodostuvan tiedollisesta, taidollisesta ja affektiivi-
sesta vuorovaikutusosaamisesta. (Spitzberg ja Cupach 2011, Koponen 2012.) Vuorovaikutus-
osaamisessa yksilön vuorovaikutustaidot yhdessä tiedon ja motivaation kanssa mahdollistavat
osaamisen, joka juuri tietyssä vuorovaikutuskontekstissa on tavoiteltavaa (Spitzberg ja Cupach
2011). Taitava käyttäytyminen on Hargien (1997, viitattu lähteessä Spitzberg ja Cupach 2011)
mukaan monimutkaisempaa kuin vain vaistomaista ja reflektiivistä. Kun yksilö toimii ammat-
tihenkilönä, esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisena, hänen vuorovaikutuksensa toisen
henkilön kanssa on tarkoituksellista ja käyttäytymisellä pyritään tiettyyn lopputulokseen (Spitz-
berg ja Cupach 2011).
Tiedolliseen vuorovaikutusosaamiseen liittyy tieto viestinnästä ja vuorovaikutuksesta sekä ym-
märrys siitä, mitä tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen vuorovaikutukseen sisältyy. Tiedol-
liseen vuorovaikutusosaamiseen kuuluu käsitys itsestään viestijänä, sekä ymmärrys siitä, mitä
yksilö osaa ja mitä ei osaa eli tieto vuorovaikutusosaamisen vahvuuksista ja kehityskohteista.
(Spitzberg ja Cupach 2011, Koponen 2012, Laajalahti 2014.) Tiedolliseen osaamiseen liittyy
sisällöllinen ja toimintaan liittyvä tieto. Sisällön tuntemus käsittää muun muassa tiedon viestin-
täkumppaneista, keskusteluaiheesta ja sosiaalisista yhteyksistä. Toimintaan liittyvä tieto puo-
lestaan sisältää prosesseja, kuten tavoitteiden muotoilemista ja priorisointia, ongelmien ratkai-
semista, muiden käyttäytymisen selittämistä ja ennustamista sekä asiaan liittyvien taitojen va-
litsemista, yhteensovittamista ja toteuttamista. (Spitzberg ja Cupach 2011.) Terveysalan opis-
kelijan on hyvä tietää, miten kommunikaatio rakentuu esimerkiksi moniammatillisissa tilan-
teissa, kuinka erilaiset äänenpainotukset ja näkemykset vaikuttavat ja pääsevät esiin sekä miten
vuorovaikutus tuottaa uutta ymmärrystä (Mönkkönen 2007).
Vuorovaikutusosaamisen opittuja taitoja ovat muun muassa puhumisen ja kuuntelemisen taito
sekä muu ilmaisuun ja havainnointiin liittyvä taito. Opittua on myös verbaalinen ja nonverbaa-
linen viestintä, tunteiden ilmaisu, tulkinta ja suostuttelu. Taidollinen vuorovaikutusosaaminen
5
tarkoittaa tietyssä asiayhteydessä tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen vuorovaikutuskäyttäyty-
misen osoittamista. Viestijä osaa ennakoida, suunnitella, säädellä ja arvioida omaa vuorovai-
kutustaan. (Valkonen 2003.) Taidollista vuorovaikutusosaamista voidaan tarkastella ja luoki-
tella sen mukaan, mihin ja missä tilanteessa sitä tarvitaan. Taidollista osaamista voi esimerkiksi
tarkastella ryhmäviestinnässä konfliktitilanteessa tai tuen antamisessa. Vuorovaikutustaitoja
voidaan tarkastella myös mikro- ja makrotasolla. Mikrotason taitoja ovat muun muassa katse-
kontakti, kysymysten asettelu tai keskustelun keskeyttäminen. Makrotason taitoja puolestaan
ovat rehellisyys, kunnioittava kohtelu, kuunteleminen ja myönteisen ilmapiirin luominen. (Laa-
jalahti 2014.)
Vuorovaikutustaidot tulevat esiin käyttäytymisenä, mutta siihen liittyy kiinteästi tiedollinen ja
affektiivinen osaaminen. Nämä mahdollistavat ja tuottavat taidollisen osaamisen. Tämän joh-
dosta niitä on välillä vaikea erottaa toisistaan. Hyvä taidollinen osaaminen on sellaista, joka
edistää toiminnan laatua ja parantaa tuloksia. (Spitzberg ja Cupach 2011, Koponen 2012, Laa-
jalahti 2014.)
Affektiivinen vuorovaikutusosaaminen sisältää yksilön halun eli motivaation vuorovaikutuk-
seen. Se sisältää halun viestiä, sekä tunteet ja asennoitumisen viestintää ja vuorovaikutusta koh-
taan. (Spitzberg ja Cupach 2011, Koponen 2012.) Motivaatio ohjaa yksilön toimintaa sosiaali-
sessa tilanteessa. Affektiivinen vuorovaikutusosaaminen sisältää myös vuorovaikutuksen vas-
tenmieliset, mutta välttämättömät ulottuvuudet, kuten ahdistuksen, pelon, kyvyttömyyden sekä
tavoitteiden tunnistamisen ja harjoittamisen sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla. Sekä tiedol-
linen osaaminen että motivaatio auttavat ammatillisessa vuorovaikutuksessa, mutta eivät takaa
sitä. (Spitzberg ja Cupach 2011.)
Vuorovaikutusosaamisessa keskeistä on dialogisuus, jossa merkityksellistä on yksilön oma roh-
keus ja asenne heittäytyä vuorovaikutukseen toisen henkilön kanssa, tietämättä siitä, miten ti-
lanne etenee (Mönkkönen 2018). Toimintaan vaikuttaa ratkaisevasti se, miten tulkitaan toisten
henkilöiden viestejä ja toimintaa. Siinä ei reagoida toisten tekoihin, vaan siihen, miten niitä
tulkitaan. (Kopakkala 2011.)
Vuorovaikutusosaamisen eri ulottuvuudet auttavat ymmärtämään sen moninaisuutta, mutta
myös huomaamaan sen, kuinka kiinteästi ne liittyvät toisiinsa ja ovat erotettavissa vain teoreet-
tisella tasolla. Terveysalan opiskelija tarvitsee vuorovaikutusosaamisessa tietoa, jotta hänellä
on taitoa toimia erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Taitojen hallintaan puolestaan vaikuttaa
6
affektiivinen ulottuvuus, motivaatio ja asenteet kyseisessä vuorovaikutustilanteessa. Vaikka ih-
misellä olisi vuorovaikutusosaamiseen tietoa ja taitoa, häneltä saattaa puuttuu motivaatio tai
rohkeus käyttää niitä. (Laajalahti 2014.)
2.2 Moniammatillinen simulaatio sosiaali- ja terveysalalla
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkailla on entistä enemmän terveysongelmia, joiden
hoitamiseen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä (WHO 2010, Tuomela ym. 2017).
Yhteistyöhön tarvitaan yhteistyötaitoja (Mönkkönen 2018), joiden harjoitteluun
moniammatillinen koulutus antaa mahdollisuuden. Sosiaali- ja terveysalan moniammatillisella
koulutuksella tarkoitetaan kahden tai useamman eri ammattialan yhteistä opetusyhteystyötä,
jossa tavoitteena on yhteistyön ja hoidon laadun parantaminen (Hughes & Quinn 2013).
Maailman terveysjärjestö (WHO) edellyttää terveysalan koulutuksen kehittämistä
moniammatillisen opetusyhteistyön suuntaan (WHO 2010).
Moniammatillista koulutusta toteutetaan hyvin monella eri tavalla, esimerkiksi yhteisillä luen-
noilla, kliinisellä harjoittelulla (Salminen & Saaranen 2016) tai moniammatillisella simulaatio-
harjoituksella (Ponzer & Castrén 2013). Simulaatiossa jäljitellään todellista tilannetta aidontun-
tuisissa olosuhteissa tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Päämäärä voi olla esimerkiksi harjaan-
tua ennakoimaan erilaisia potilastilanteita ja niissä tulevia mahdollisia haasteita. Simulaatiossa
terveysalan opiskelija voi turvallisesti harjoitella tilanteiden hallintaa ja osaamistaan. (Rall
2013.) Oppiminen tapahtuu aktiivisessa ja sosiaalisessa yhteistoiminnassa. Oppimisen kannalta
tärkeä osa simulaatiota on oppimiskeskustelu. Siinä simulaation toimijat, havannoijat ja opet-
taja keskustelevat simulaatiossa hyvin menneistä tilanteista sekä myös mahdollisista virheistä
tai epäonnistumisista. Turvallisessa ilmapiirissä käyty keskustelu auttaa opiskelijaa tiedosta-
maan, missä hän onnistui ja mitä asioita olisi voinut tehdä toisin. Keskustelun tukena voidaan
käyttää simulaatiossa kuvattua videomateriaalia tai opettajan ohjaavia kysymyksiä. (Eteläpelto
ym. 2013, Rall 2013, Hallikainen 2016, Vaajoki & Saaranen 2016.)
Simulaatio-oppimisessa yhdistyy kokemuksellinen ja reflektiivinen oppiminen. Keskeistä siinä
on uskaltautua oppimaan tekemällä ja kokemalla sekä oppia ymmärtämään kokemuksen kautta
(Weerdt ym. 2009, Ponzer & Castrén 2013). Kokemuksellinen vuorovaikutustaitojen harjoit-
telu, jossa opiskelijalla yhdistyy teoreettinen tieto vuorovaikutustaitojen konkreettiseen harjoit-
teluun, itsereflektioon sekä rakentavan palautteen saamiseen, antaa hyvät tulokset vuorovaiku-
tusosaamisen oppimiselle (Ponzer & Castrén 2013).
7
Simulaatio-oppiminen on tilannekohtaista yhteistyötä ja siksi jokaisella opiskelijaryhmällä ja
yksittäisellä opiskelijalla kokemuksineen on vaikutusta vuorovaikutuksen toteutumiseen.
Osalla opiskelijoista voi olla aiempaa kokemusta simulaatiosta ja toisille simulaatio voi olla
kokemuksena uusi ja siten jännittävä. Myös aikaisempi työkokemus, henkilökohtaiset ominai-
suudet sekä sen hetkinen tunnetila voivat vaikuttaa opiskelijan kykyyn ja haluun oppia simu-
laatiossa. (Parkkonen ym. 2013, Saaranen ym. 2015.)
Yleinen simulaatio-opettamisen muoto on käyttää simuloitua eli standardoitua potilasta. Simu-
loidulla potilaalla tarkoitetaan henkilöä, joka esittää todellisen elämän potilastapausta. He ovat
eläviä ihmisiä ja esittävät vuorovaikutteisia tilanteita, jotka kohdistuvat johonkin hoidolliseen
tai lääketieteelliseen ongelmaan tai niihin liittyy jokin vuorovaikutuksellinen haaste. Vuorovai-
kutustaitojen harjoittelussa, esimerkiksi ikävien uutisten kertomisessa potilaalle, standardoitu
potilas voi ottaa huomioon opiskelijan osaamis- ja koulutustason sekä antaa rakentavaa pa-
lautetta vuorovaikutustilanteessa. (Ponzer & Castrén 2013.)
2.3 Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittyminen moniammatillisissa
simulaatioissa
2.3.1 Tiedonhaun kuvaus
Tiedonhaulla etsittiin aikaisempaa tutkimustietoa terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutus-
osaamisen kehittymisestä simulaatioissa ja moniammatillisissa simulaatioissa. Tiedonhaussa
hyödynnettiin Itä-Suomen yliopiston informaatikon apua. Ennen tiedonhakua määriteltiin ar-
tikkeleiden sisäänotto- ja poissulkukriteerit, jotka on kuvattu taulukossa 1.
Taulukko 1. Artikkeleiden sisäänotto- ja poissulkukriteerit.
Sisäänottokriteerit Poissulkukriteerit
• Tutkimuksen kohteena on simulaatio-opetus
tai moniammatillinen simulaatio-opetus
• Tutkimuksen kohteena on vuorovaikutus-
osaamisen (tai siihen rinnastettava sana) op-
piminen
• Tutkimuksen kohderyhmänä on sairaanhoi-
taja-, fysioterapeutti-, lähihoitaja- tai lääkä-
riopiskelija
• Julkaisu on vertaisarvioitu
• Julkaisuajankohta on vuonna 2010-2018
• Julkaisukieli on suomi tai englanti
• Tutkimuksen kohteena on simulaation pe-
ruselementit: valmistelu, toteutus ja oppi-
miskeskustelu
• Tutkimuksen kohteena on kliinisten taitojen
oppiminen
• Tutkimuksen kohderyhmänä on jokin muu
terveysalan opiskelija tai muun alan opiske-
lija
• Kirjallisuuskatsaus
8
Tiedonhaku tehtiin viiteen tietokantaan: Cinahl, Pubmed, Scopus, Medic ja Eric. Tiedonhaku
tietokannoista on esitetty liitteessä 1. Tietokannoista haettiin aikaisempaa tutkimustietoa eri
hakusanoilla, jotta kaikki relevantti tutkimustieto löytyisi. Eri hakusanayhdistelmillä löytyi eri
näkökulmista aiheeseen liittyvää tutkimustietoa. Siksi samasta tietokannasta on osassa kaksi eri
hakusanayhdistelmää. Tutkimusartikkeleiden valinta sisälsi otsikon, abstraktin ja kokotekstin
lukemisen ja artikkelien kriittisen arvioinnin. Lopullinen valinta tehtiin kokotekstin lukemisen
jälkeen. Tutkimusartikkeleiden valintaprosessi on kuvattu kuviossa 1.
Kuvio 1. Tutkimusartikkeleiden valintaprosessi.
Poissulkukriteerit
• Otsikossa ei mainittu simulaatio-ope-
tusta, vuorovaikutusosaamista (tai sii-
hen rinnastettavaa sanaa) ja/tai ter-
veysalan opiskelijaa
• Päällekkäinen tutkimus aikaisemman
haun kanssa
• Julkaisua ei ole vertaisarvioitu
• Kirjallisuuskatsaus
Poissulkukriteerit
• Tutkimuksen kohteena on muu kuin
simulaatio-opetus • Tutkimuksen kohderyhmänä on jo-
kin muu terveysalan opiskelija
• Tutkimuskohteena on simulaation
peruselementit: valmistelu, toteutus
ja oppimiskeskustelu
• Tutkimuskohteena on kliinisten tai-
tojen oppiminen
Tietokantojen hakulöydökset
(N=887)
Cinahl 248
Pubmed 251
Scopus 368
Medic 19
Eric 1
S
Hyväksytty otsikon perusteella
(N=148)
Cinahl 79
Pubmed 40
Scopus 26
Medic 2
Eric 1
Hyväksytty abstraktin perusteella
(N=81)
Cinahl 48
Pubmed 19
Scopus 13
Medic 1
Eric 0
Hyväksytty koko tekstin perusteella
(N=22)
Cinahl 13
Pubmed 8
Scopus 1
Medic 0
Eric 0
9
Tähän tutkielmaan valittiin 23 sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusartikkelia, joista 16 oli
kvantitatiivista, neljä kvalitatiivista ja kolme monimenetelmätutkimusta. Yksi artikkeleista va-
likoitui manuaalisen haun kautta. Tutkimuksista USA:ssa oli tehty 13, Australiassa, Etelä-Ko-
reassa, Norjassa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa kussakin kaksi ja Singaporessa ja Taiwa-
nissa kummassakin yksi. Tehtävään valitut artikkelit on kuvattu liitteessä 2. Aiemman tutki-
mustiedon tuloksia tarkastellaan jaoteltuna vuorovaikutusosaaminen tiedolliseen, taidolliseen
ja affektiiviseen osaamiseen.
2.3.2 Tiedollinen vuorovaikutusosaaminen
Tutkimukset osoittavat, että simulaatio-opetus lisää terveysalan opiskelijan tiedollista vuoro-
vaikutusosaamista. Opiskelija ymmärtää simulaatioharjoittelun avulla, mitkä ovat keskeiset
elementit tehokkaalle moniammatilliselle tiimityölle: hyvä kommunikointi, kunnioitus, hyvä
tiimityö ja tietämys toisen ammattiryhmän työstä (Roberts & Goodhand 2018). Hän kokee op-
pivansa moniammatillisesta tiimityöstä niin toimijana kuin tarkkailijana. Erityisen tärkeänä
opiskelijat pitävät simulaation jälkeistä oppimiskeskustelua. (Yoo & Chae 2011, Wagner ym.
2011, Reime ym. 2016.) Myös ennakkomateriaalin saaminen ennen simulaatiota auttaa opiske-
lijaa valmistautumaan harjoitukseen. Tämä puolestaan edesauttaa oppimista. (Koo ym. 2014.)
Simulaatio auttaa opiskelijaa tulemaan tietoisemmaksi omasta käyttäytymisestään (Yoo &
Chae 2011, Defenbaugh & Chikotas 2016) ja lisää itsetuntemusta (Jakobsen ym. 2018). Opis-
kelija kokee oman ajattelun ja itsetutkiskelun lisääntyvän (Yoo & Chae 2011, Defenbaugh &
Chikotas 2016) sekä huomaa, että hoitotyö ei ole vain teknisiä taitoja, vaan se edellyttää myös
edistynyttä vuorovaikutusosaamista (Reid Searl ym. 2014).
Simulaatioharjoitus auttaa opiskelijaa tunnistamaan omassa vuorovaikutusosaamisessa olevia
vahvuuksia ja heikkouksia (Yoo & Chae 2011, Wagner ym. 2011, Murphy & Nimmagadda
2015). Erityisesti oppimiskeskustelussa simulaatioharjoituksen videon katsominen on tähän
hyvä. Se auttaa havaitsemaan, miten opiskelija kommunikoi toisten kanssa, huomioi toiset,
minkälaista on sanallinen ja sanaton viestintä sekä kehon kieli. (Reime ym. 2016.) Opiskelija
tulee tietoisemmaksi omasta sanattomasta viestinnästään; viestintää tukevista eleistä ja ilmeistä
(Thomas ym. 2014, Defenbaugh & Chikotas 2016, Reime ym. 2016) sekä sanallisesta viestin-
nästään; äänen painotuksista, taidosta antaa tietoa ja palautetta ymmärrettävästi (Defenbaugh
& Chikotas 2016). Myös virheiden kautta opiskelija kokee oppivansa paljon (Reime ym. 2016).
10
Beaird ym. (2017) puolestaan eivät näe videoinnin merkittävästi parantavan viestinnän oppi-
mista. Opiskelijan oman toiminnan ja onnistumisen itsearvioinnilla on merkittävämpi vaikutus.
Moniammatillisessa tiimityöskentelyssä ääneen puhuminen ja keskinäinen kommunikaatio
ovat välttämättömiä asioita potilasturvallisuuden varmistamiseksi. Esimerkiksi hoitajan on tär-
keää tarkistaa lääkärin antama määräys. (Reime ym. 2016.) Toisaalta potilasturvallisuutta voi
myös parantaa esimerkiksi vammaisten kanssa viestinnässä valmiudella käyttää erilaisia kom-
munikointivälineitä kuten viittomakieltä, kuvia tai piirroksia (Thomas ym. 2014).
Itsearvioinnin lisäksi opiskelija kokee saavansa vertaisarvioinnissa tärkeää tietoa omasta vuo-
rovaikutusosaamisestaan. Erityisesti standardoidun potilasharjoituksen jälkeisessä oppimiskes-
kustelussa opiskelija pystyy pohtimaan omia viestintätaitoja arvioidessaan luokkatoverin tai-
toja. Vertaisarviointi voi nostaa esille sellaisia asioita, joita opiskelija ei itsearvioinnissa ha-
vaitse. (Reime ym. 2016.) Toisaalta osa opiskelijoista epäilee, pystyvätkö he tekemään luok-
katoverin vertaisarvioinnin riittävän objektiivisesti sekä miten tunnetilat vaikuttavat heidän te-
kemäänsä arvioon (Yoo & Chae 2011).
Moniammatillinen simulaatioharjoittelu edistää moniammatillista vuorovaikutusta (Koo ym.
2014). Se lisää ymmärrystä eri ammattiryhmien rooleista (Chambers ym. 2018, Jakobsen ym.
2018), tiimityöstä, tiimiviestinnästä, (Jakobsen ym. 2018) vastuualueista (Chambers ym. 2018)
sekä antaa tietoa toisen ammattiryhmän työstä (Reising ym. 2011, Wagner ym. 2011, Koo ym.
2014). Hoitotyön opiskelija esimerkiksi saattaa odottaa lääketieteen opiskelijalta johtajan roolia
sekä ohjeita, mitä pitää tehdä (Reising ym. 2011). Toisaalta simulaatiossa eri ammattiryhmien
erityisosaaminen konkretisoituu opiskelijalle. Hoitotyön opiskelijan vahvuutena korostuu esi-
merkiksi potilaskeskeinen hoitotyö, kun taas sosiaalialan opiskelijalla hyvä kulttuuriosaaminen,
kyky työskennellä stressaavassa tilanteessa sekä myötätunto (Murphy & Nimmagadda 2015).
Oppimiskeskustelussa videon katsominen auttaa tiimin jäseniä tiedostamaan, kuinka tärkeää on
käyttää jokaisen tiimin jäsenen osaaminen tehokkaasti (Reime ym. 2016).
2.3.3 Taidollinen vuorovaikutusosaaminen
Simulaatioharjoitus parantaa opiskelijan tiimityötaitoja (Wagner ym. 2011, Bolesta & Chmil
2014, Liaw ym. 2014, Murphy & Nimmagadda 2015, Reime ym. 2016, Reising ym. 2017,
Chambers ym. 2018, Jakobsen ym. 2018). Moniammatillinen viestinnän harjoittelu parantaa
tiimin viestintää ja suorituskykyä lisäten potilasturvallisuutta. Simulointi on tehokas keino
11
luoda käytännön tilanteita, jotka edistävät tiimin vuorovaikutustaitoja potilaan hoidon paranta-
miseksi. (Reising ym. 2017.) Vertaisarviointi kehittää rakentavan palautteen antoa, ammattitai-
toa ja tiimityötaitoja (Reime ym. 2016).
Moniammatillinen simulaatio standardoidun potilaan avulla vahvistaa opiskelijan viestintätai-
toja (Wagner ym. 2011, Lin ym. 2013, Liaw ym. 2014, Reid Searl ym. 2014, Tofil ym. 2014,
Murphy & Nimmagadda 2015, Andrea & Kotowski 2017, Chambers ym. 2018, Jakobsen ym.
2018 Roberts & Goodhand 2018). Simulaatioharjoitus parantaa viestintätaitoja lisäten viestin-
nän tehokkuutta (Yoo & Chae 2011, Yoo & Park 2015, Beaird ym. 2017). Merkittävä viestin-
tätaidon parantuminen tapahtuu ensimmäisen ja toisen simulaatiokerran välissä. Toisella ker-
ralla opiskelija tietää selkeästi ensimmäistä kertaa paremmin, minkälaista on hyvä kommuni-
kaatio simulaation aikana. Oppimiskeskustelussa saatu palaute auttaa myös parantamaan omaa
viestintätaitoa. (Beaird ym. 2017.)
Viestintätaitojen harjoittelu auttaa arvioimaan myös sanallisen ja sanattoman viestinnän
merkitystä. Sanallisessa viestinnässä äänen painotuksen merkitys konkretisoituu sekä taito
antaa tietoa ja palautetta ymmärrettävästi kehittyy (Defenbaugh & Chikotas 2016).
Sanattomassa viestinnässä puolestaan kuuntelemisen taitoa pidetään tärkeänä (Murphy &
Nimmagadda 2015, Defenbaugh & Chikotas 2016) Viestintätaitojen harjoittelu auttaa myös
suhtautumaan ja kommunikoimaan sairaan lapsen kanssa. Teknisten viestintätaitojen lisäksi
opiskelija oppii olemaan lapsen kanssa läsnä ja lohduttamaan, jotta lapsi tuntee olonsa
rennommaksi ja kotoisammaksi. (Reid Searl ym. 2014.)
Viestintätaitojen kehittyessä opiskelija oppii kommunikoimaan erityisesti ristiriitatilanteissa.
Hän havaitsee, miten huono vuorovaikutus vaikuttaa potilaan hoitoon. (Roberts & Goodhand
2018.) Hoitotyön opiskelija kokee, että simulaatioharjoitus antaa hyvän mahdollisuuden
harjoitella puhumista ja vuorovaikutustaitoja lääketieteen opiskelijan (Tofil ym. 2014) sekä
perheenjäsenen kanssa (Wagner ym. 2011).
Vuorovaikutustaitojen harjoittelu standardoidulla potilaalla auttaa kehittämään ammatillista
vuorovaikutustaitoa (Lin ym. 2013, Bolesta & Chmil 2014, Andrea & Kotowski 2017) ja kriit-
tistä ajattelua erityisesti vasta-aloittaneiden opiskelijoiden keskuudessa (Andrea & Kotowski
2017). Lisäksi standardoidun potilaan kanssa harjoiteltu tositapahtumaan pohjautuva hoitotyön
simulaatio parantaa opiskelijan ongelmanratkaisukykyä (Yoo & Park 2015), havainnointikykyä
(Liaw ym. 2014) ja kliinistä päätöksentekotaitoa (Andrea & Kotowski 2017).
12
Myös johtamistaidot kehittyvät moniammatillisissa simulaatioissa (Murphy & Nimmagadda
2015). Jakobsenin ym. (2018) tutkimuksessa lääketieteen opiskelija ottaa simulaatioharjoituk-
sissa selkeimmin johtajan roolin. Opettajien mukaan lääketieteen opiskelijan lisäksi myös hoi-
totyön opiskelijan ei-tekniset taidot kuten tilannetietoisuus, tehokas viestintä ja johtaminen vah-
vistuvat simulaatioissa. (Jakobsen ym. 2018.)
2.3.4 Affektiivinen vuorovaikutusosaaminen
Myönteinen ilmapiiri moniammatillisessa simulaatiossa edistää vuorovaikutustaitojen oppi-
mista (Thomas ym. 2014). Se lisää opiskelijan uskoa omiin kykyihin, motivaatiota oppimista
kohtaan sekä tekee oppimisesta mukavaa (Reid Searl ym. 2014).
Myönteisen ilmapiirin lisäksi vuorovaikutusosaamisen harjoittelussa on tärkeää turvallinen il-
mapiiri. Opiskelija kokee, että moniammatillisessa simulaatiossa hän voi turvallisesti harjoitella
todellisia hoitotyön tilanteita aidossa ympäristössä (Koo ym. 2014, Tofil ym. 2014, Yoo & Park
2015, Defenbaugh & Chikotas 2016, Roberts & Goodhand 2018). Vuorovaikutusosaamisen
harjoittelu lisää opiskelijan itseluottamusta (Liaw ym. 2014, Andrea & Kotowski 2017) ja vä-
hentää hänen ahdistusta (Reid Searl ym. 2014). Huono itseluottamus ja suuri ahdistuneisuus
vaikuttavat kielteisesti päätöksentekoprosessiin ja tätä kautta kliininen päätöksenteko saattaa
heikentyä. On tärkeää, että opiskelijalle jää simulaatioharjoittelusta turvallinen tunne. Näin hän
voi paremmin hyödyntää oppimaansa käytännön työssä. (Andrea & Kotowski 2017.) Luotta-
vainen mieli ja hyvä motivaatio auttavat opiskelijaa ottamaan vastaan uusia kokemuksia ja
mahdollisuuksia (Andrea & Kotowski 2017) sekä antaa opiskelijalle valmiuksia kohdata haas-
tavia tilanteita hoitotyössä (Defenbaugh & Chikotas 2016).
Simulaatioharjoituksen kaikki eri vaiheet vaikuttavat siihen, miten opiskelija kokee harjoituk-
sen. Dennis ym. (2017) tutkivat oppimiskeskustelun merkitystä vuorovaikutusosaamisen oppi-
misessa. Oppimiskeskustelussa opiskelijat keskustelevat moniammatillisesti kommunikaation
sujumisesta, eri rooleista ja niissä suoriutumisesta. Keskustelun muodossa saatu palaute omasta
toiminnasta koetaan vähemmän pelottavana kuin ohjaajalta saatu palaute. Opiskelija nauttii har-
joituksesta niin toimijana kuin tarkkailijana saaden myönteisen oppimiskokemuksen. Tämä li-
sää hänen itsevarmuutta ja edistää oppimista. Viidesosa tutkimukseen osallistuneista opiskeli-
joista kokee, että opettajan ei tarvitse kertoa sitä, mitä harjoituksessa tulee oppia, vaan he itse
kriittisen ajattelun ja reflektoinnin kautta sen oivaltavat.
13
Simulaatioharjoitus voidaan kokea myös stressaavaksi. Reising ym. (2011) vertaavat vuorovai-
kutustaitojen opettamista simulaatioharjoitteluna ja perinteisenä opetuksena. Ryhmien välillä
on merkittävä ero stressitasossa. Opiskelijat kokevat simulaatioharjoituksen stressaavammaksi
kuin perinteisen opetuksen. Myös Jakobsen ym. (2018) kuvaavat opiskelijan kokevan simulaa-
tioharjoituksessa negatiivisia tunteita, kuten ”stressaavaa, pelottavaa, haastavaa, vaativaa ja
kiusallista”. Negatiivisten tunteiden rinnalla opiskelija kuvaa simulaatioharjoituksen tuovan
myös myönteisiä tuntemuksia, kuten ”jännittävää, hauskaa, halu kokeilla enemmän, inspiroivaa
ja voittaja olo”. Moni opiskelija kuitenkin kokee simulaatioharjoituksessa koettujen erilaisten
tuntemusten lisäävän itsetuntemusta ja stressinhallintaa.
Vuorovaikutusosaamisen harjoittelu lisää opiskelumotivaatiota, kiinnostusta oppimiseen ja ai-
heeseen (Yoo & Chae 2011, Yoo & Park 2015). Simulaatioharjoituksen jälkeen käyty oppimis-
keskustelu auttaa saavuttamaan oppimistavoitteet (Yoo & Chae 2011). Simulaatioharjoituk-
sissa, joissa potilaina ovat standardoidut potilaat, saadaan aikaan oppimisen tyytyväisyyttä sekä
autetaan parantamaan viestintätaitoja (Lin ym. 2013, Defenbaugh & Chikotas 2016).
Arvostus omaa ja toisen ammattiryhmän työtä kohtaan parantaa vuorovaikutusta ja tiimityötä.
Moniammatillinen simulaatio lisää ammattiryhmien välistä arvostamista (Reising ym. 2011,
Koo ym. 2014) ja parantaa asennetta toista ammattiryhmää kohtaan (Bolesta & Chmil 2014,
Tofil ym. 2014). Nämä vahvistavat omaa ammattiroolia (Bolesta & Chmil 2014) ja antavat
luottamusta myös päätöksentekotilanteisiin (Koo ym. 2014). Simulaatioharjoittelu vaikuttaa
myönteisesti opiskelijan asenteeseen vuorovaikutustaitojen oppimisesta moniammatillisessa si-
mulaatiossa (Murphy & Nimmagadda 2015, Chambers ym. 2018). Standardoidun potilaan
käyttö simulaatiossa tukee emotionaalista sitoutumista oppimiseen (Chambers ym. 2018).
Fursethin ym. (2016) tutkimus osoittaa, että simulaation luonteella on merkitystä eri ammatti-
ryhmien oppimiskokemuksiin. Tässä tutkimuksessa sairaanhoitajaopiskelijan tyytyväisyys ja
itseluottamus oppimiseen kasvaa enemmän vuorovaikutussimulaatiossa kuin suuronnettomuus-
simulaatiossa. Hän arvostaa enemmän yhteistyötä, vuorovaikutusta ja osallistavaa toimintaa
kuin suuronnettomuussimulaatiota, missä hänelle ei ole ensihoitajien rinnalla määritelty selkeää
roolia. Ensihoitajaopiskelijalla ei tällaista eroavaisuutta ollut, koska hänellä oli molemmissa
simulaatioissa aktiivinen rooli. Harjoitus, joka vaatii opiskelijalta aktiivista osallistumista, vai-
kuttaa opiskelijaan positiivisemmin kuin harjoitus, jossa opiskelijalla ei ole selkeää omaan am-
mattiin liittyvää roolia.
14
Positiivinen oppimiskokemus simulaatiossa voi antaa hoitotyön opiskelijalle paremmat valmiu-
det viestintään ja tiimityöhön muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa myös todelli-
sissa tilanteissa. Myös simulaatioharjoituksen hyvä suunnittelu (Koo ym. 2014), sopivat tilat,
riittävä aika ja ennakkotieto tulevasta simulaatiosta, todellisuutta jäljittelevä tilanne, ohjaajan
palaute sekä oma reflektointi oppimisesta parantavat oppimista (Griffiths 2018).
2.4 Yhteenveto tutkimustiedosta
Terveysalan opiskelijan vuorovaikutusosaamisen kehittymistä simulaatioissa ja moniammatil-
lisessa simulaatiossa on tutkittu kansainvälisesti melko paljon. Kotimaista tutkimusta puoles-
taan on vähän. Moniammatillinen simulaatio kehittää terveysalan opiskelijan tiedollista, taidol-
lista ja affektiivista vuorovaikutusosaamista. Opiskelija kokee vuorovaikutusosaamisen kehit-
tyvän niin toimijana kuin tarkkailijana. Erityisesti simulaation jälkeinen oppimiskeskustelu aut-
taa opiskelijaa tiedostamaan oman vuorovaikutusosaamisensa.
Moniammatillinen simulaatio kehittää terveysalan opiskelijan tiedollista vuorovaikutusosaa-
mista auttamalla opiskelijaa tunnistamaan omat vuorovaikutusosaamisensa vahvuudet ja kehi-
tettävät asiat, tekemällä näkyväksi ei-teknisten taitojen merkityksen sekä lisäämällä tietoisuutta
eri ammattiryhmien rooleista ja tehtävistä potilastyössä. Tiedollista osaamista lisää hyvä val-
mistautuminen ja riittävä tieto simulaation kulusta. Vuorovaikutusosaamisen harjoittelussa tai-
dollinen osaamisen kehittyminen ilmenee tiimityöskentelyn, viestinnän, kommunikoinnin, joh-
tamistaitojen ja ongelmanratkaisukyvyn kehittymisenä sekä sosiaalisten taitojen vahvistumi-
sena.
Opiskelijat kokevat simulaatioharjoittelun usein stressaavampana kuin perinteisen opetuksen,
mutta erilaisten tuntemusten lisäävän itsetuntemusta ja stressinhallintaa. Myönteinen oppimis-
kokemus ja ilmapiiri antavat valmiuksia vastaanottaa uusia kokemuksia, kohdata haasteita ja
hyödyntää opittuja taitoja työssä. Vuorovaikutusosaamisen harjoittelu lisää opiskelijan arvos-
tusta omaa ja toista ammattiryhmää kohtaan. Tämä vahvistaa ammattiroolia ja antaa luotta-
musta omaan toimintaan. Samalla se lisää opiskelumotivaatiota ja kiinnostusta oppimiseen.
15
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata terveysalan opiskelijoiden kokemuksia moniam-
matillisten simulaatioiden merkityksestä vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen. Tutkimuk-
sessa tarkastellaan terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittymistä moniam-
matillisissa simulaatioissa vuorovaikutusosaamisen tiedollisesta, taidollisesta ja affektiivisesta
näkökulmasta.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää
vuorovaikutusosaamisen opettamista terveysalan opiskelijoille moniammatillisissa
simulaatioissa.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Miten moniammatilliset simulaatiot edistävät terveysalan opiskelijoiden
tiedollisen vuorovaikutusosaamisen kehittymistä?
2. Miten moniammatilliset simulaatiot edistävät terveysalan opiskelijoiden
taidollisen vuorovaikutusosaamisen kehittymistä?
3. Miten moniammatilliset simulaatiot edistävät terveysalan opiskelijoiden
affektiivisen vuorovaikutusosaamisen kehittymistä?
4. Miten terveysalan opiskelijat kuvaavat moniammatillisten simulaatioiden
toteutumisen merkitystä vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen?
5. Miten terveysalan opiskelijoiden taustamuuttujat ovat yhteydessä
vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen?
16
4 AINEISTON KERUU JA ANALYYSI
4.1 Aineisto ja mittari
Tutkimusaineisto kerättiin terveysalan opiskelijoilta, jotka osallistuivat vuosina 2016–2017
Kuopiossa Savonia ammattikorkeakoulussa moniammatillisiin simulaatioihin. Kohdejoukon
muodostivat kaikki moniammatillisiin simulaatioihin osallistuneet terveysalan opiskelijat eli
kyseessä on kokonaistutkimus. Aineiston keruun tekivät Savonia ammattikorkeakoulun
opettajat simulaation jälkeen tutkimusryhmän ohjeistamana. Opettajat informoivat opiskelijoita
kyselystä ja sen vapaaehtoisuudesta. Kyselylomakkeessa kysyttiin opiskelijan suostumus
vastausten käyttämiseen tutkimusaineistona. Opiskelijat vastasivat kyselyyn nimettömänä. Tä-
män tutkielman tutkija ei ole osallistunut aineiston keruuseen, vaan sai valmiin aineiston ana-
lysoitavaksi.
Tutkielmassa käsitteellä terveysalan opiskelija tarkoitetaan ammattikorkeakoulussa tai am-
matillisessa oppilaitoksessa opiskelevaa sosiaali- ja terveysalan opiskelijaa ja yliopistossa opis-
kelevaa lääketieteen opiskelijaa. Terveysalan opiskelijat olivat fysioterapeuttiopiskelijoita ja
sairaanhoitajan tutkinnon omassa tutkinto-ohjelmassaan suorittavia kätilö-, sairaanhoitaja- ja
terveydenhoitajaopiskelijoita Savonia ammattikorkeakoulusta, lähihoitajaopiskelijoita Savon
Koulutusyhtymä Sakkystä ja lääkäriopiskelijoita Itä-Suomen yliopistosta (Taulukko 2). (Sakky
2018, Savonia 2018, UEF 2018.)
Taulukko 2. Moniammatillisiin simulaatioihin osallistuneet terveysalan opiskelijat.
Tutkintonimike Opintojen laajuus
ja kesto
Koulutusala Oppilaitos Tutkintotaso
Fysioterapeutti AMK
Kätilö AMK
-sis. sairaanhoitaja AMK
tutkinnon
Sairaanhoitaja AMK
Terveydenhoitaja
AMK
-sis. sairaanhoitaja AMK
tutkinnon
210 op(1, 3,5 vuotta
270 op(1, 4,5 vuotta
210 op(1, 3,5 vuotta
240 op(1, 4 vuotta
Sosiaali- ja ter-
veysala
Savonia ammatti-
korkeakoulu
Alempi korkea-
koulututkinto
Lääketieteen
lisensiaatti
360 op(1, 6 vuotta Lääketiede Itä-Suomen
yliopisto UEF
Ylempi korkea-
koulututkinto
Lähihoitaja 180 osp(2, 3 vuotta Sosiaali- ja ter-
veysala
Savon ammatti-
opisto Sakky
Keskiasteen
tutkinto
op(1 = opintopiste, osp(2 = osaamispiste.
17
Moniammatillisiin simulaatioihin osallistui yhteensä 362 terveysalan opiskelijaa. Heistä 41,2
% (n=149) vastasi kyselyyn (Taulukko 3).
Taulukko 3. Moniammatillisiin simulaatioharjoituksiin osallistuneet (N), kyselyyn vastanneet
(n), vastausprosentti (%).
Opiskelijan koulutusohjelma N n (%)
Fysioterapeutti AMK 51 35 (68,6)
Sairaanhoitaja AMK (kätilö, sairaanhoitaja, 223 82 (36,8)
terveydenhoitaja)
Lähihoitaja 66 32 (48,5)
Lääkäri 22 0 (0,0)
Yhteensä 362 149 (41,2)
Tutkimukseen osallistujat osallistuivat moniammatillisiin simulaatioihin, joiden aihealueet
vaihtelivat opiskeluryhmien opintojaksojen mukaan. Moniammatillisten simulaatioiden aiheina
oli muun muassa iäkkäiden ihmisten tarpeiden arviointi kotihoidossa, lääkehoito koti- ja sai-
raalahoidossa sekä peruselintoimintojen häiriöiden akuuttihoito. Osan simulaatioista ohjasivat
Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden opettajaopiskelijat opetusharjoitteluna yhdessä ammat-
tikorkeakoulun opettajien kanssa.
Tutkimusaineisto kerättiin Moniammatillinen simulaatio-opetus sosiaali- ja terveysalan opis-
kelijoille ja ammattilaisille -tutkimus- ja kehittämishanketta varten laaditulla kyselylomak-
keella. Mittari kehitettiin tätä tutkimus- ja kehittämishanketta varten kirjallisuushaun ja aikai-
sempien tutkimusten perusteella. Se esitestattiin aiemmin pilottihankkeessa. Mittarin sopivuus
arvioitiin työryhmässä ja esitestauksen jälkeen muutama kysymys muokattiin aikaisempaa sel-
keämmäksi ja yksi kysymys poistettiin.
Mittarissa oli kahdeksan taustatietokysymystä, 33 Likert-asteikollista väittämää sekä neljä
avointa kysymystä (Liite 11). Kaikki väittämät olivat suunnaltaan positiivisia. Terveysalan
opiskelijat arvioivat mielipidettään väittämästä viisiportaisella Likert-asteikolla (1 = täysin eri
mieltä, 2 = osittain eri mieltä, 3 = ei samaa eikä eri mieltä, 4 = osittain samaa mieltä, 5 = täysin
samaa mieltä). Tätä tutkimusta varten kyselylomakkeesta poimittiin taustatietojen lisäksi 27
vuorovaikutusosaamista mittaavaa väittämää sekä avoimet kysymykset.
18
4.2 Aineiston analyysi
Aineisto oli paperisilla kyselylomakkeilla. Ensimmäiseksi kyselylomakkeet numeroitiin. Kyse-
lylomakkeen numeeriset vastaukset tallennettiin SPSS-ohjelmaan. Virhekirjausten
välttämiseksi tiedot tarkastettiin uudestaan. Kaikki kyselylomakkeen avoimien kysymysten
vastaukset tallennettiin Word -tiedostoon.
Aineisto analysoitiin sekä tilastollisesti SPSS 24.0 Windows- tilasto-ohjelmalla että induktiivis-
deduktiivisella sisällönanalyysilla. Taustamuuttujia luokiteltiin analyysia varten uudestaan
niin, että kätilö-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoista muodostettiin uusi
taustamuuttuja, sairaanhoitaja (Taulukko 4). Moniammatilliset simulaatiot, joita tutkielmassa
tarkasteltiin, kuuluivat kaikilla edellä mainituilla opiskelijoilla sairaanhoitajatutkintoon. Koska
lääkäriopiskelijoista kyselyyn ei vastannut kukaan, poistettiin heidät analysoitavista
muuttujista.
Taulukko 4. Koulutusalojen uudelleen luokittelu.
Kyselylomakkeen koulutusala Uudelleen luokiteltu koulutusala
Fysioterapeutti AMK Fysioterapeutti AMK
Lähihoitaja Lähihoitaja
Kätilö AMK Sairaanhoitaja AMK
Sairaanhoitaja AMK
Terveydenhoitaja AMK
Kyselylomakkeen taustamuuttujista luokiteltiin vastaajien ikä, työkokemus sosiaali- ja ter-
veysalalla, simulaatio- ja moniammatillisten simulaatiokertojen määrä. Terveysalan opiskeli-
joiden vuorovaikutusosaamisen kehittymistä kuvaamat Likert-asteikolliset viisiportaiset väittä-
mät luokiteltiin uudelleen kolmiportaiseksi tulosten analysoinnin ja kuvaamisen helpotta-
miseksi (Taulukko 5).
Taulukko 5. Mitta-asteikon uudelleen luokittelu.
Kyselylomakkeen asteikko Uudelleen luokiteltu asteikko
1 = Täysin eri mieltä 1 = Eri mieltä
2 = Osittain eri mieltä
3 = Ei samaa eikä eri mieltä 2 = Ei samaa eikä eri mieltä
4 = Osittain samaa mieltä
5 = Täysin samaa mieltä 3 = Samaa mieltä
19
Taustamuuttujien kuvaamiseksi laskettiin aluksi frekvenssit ja prosentit, jotka on esitetty taulu-
kossa 7. Eksploratiivisen faktorianalyysin avulla aineistosta pyrittiin löytämään sopivia muut-
tujaryhmiä, jotka kuvasivat samaa asiaa. Jotta faktorianalyysi voitiin toteuttaa, edellytti se, että
muuttujien oli korreloitava keskenään (Heikkilä 2014). Ennen faktorianalyysiä tarkastettiin al-
kuperäisten muuttujien korrelaatiota Spearmanin järjestyskorrelaatiolla, joka sopii järjestysas-
teikollisten (esimerkiksi Likert-asteikko) muuttujien korrelaatioon (Heikkilä 2014, Karjalainen
2015). Suurin osa muuttujista korreloi 0,4–0,6 välillä, mitä pidetään hyvänä korrelaatioarvona
(Heikkilä 2014). Koska korrelaatio muuttujien välillä oli riittävän korkea, voitiin faktorianalyy-
siä käyttää, vaikka suositeltu aineiston otoskoko (300) ei täyttynyt (Metsämuuronen 2009).
Korrelaatiomatriisissa Sig. -arvoista nähtiin, että valtaosa korrelaatiokertoimista poikkesi nol-
lasta tilastollisesti merkitsevästi. Lisätukea korrelaatiomatriisin analyysiin soveltuvuudelle an-
toi Kaiserin testi, jonka arvo oli 0,92 (>90 erinomaiset edellytykset) (Saastamoinen & Olkkonen
2012) sekä Barlettin sväärisyystesti (p<0,001) (Metsämuuronen 2009, Heikkilä 2014). Fakto-
rianalyysi toteutettiin käyttäen pääakselifaktorointia (principal axis component).
Kommunaliteetti mittaa, kuinka suuri osa muuttujien varianssista pystytään selittämään fakto-
rin avulla. Raja-arvoksi asetettiin 0,3, jota pidetään usein raja-arvona. (Metsämuuronen 2009
& Heikkilä 2014.) Muuttujien kommunaliteetit olivat korkeat. Ne vaihtelivat välillä 0,38–0,77,
vain yksi arvo oli alle 0,5. Yleisesti suositellaan, että faktorin ominaisarvon olisi hyvä olla vä-
hintään yksi (Metsämuuronen 2009). Viidellä faktorilla ominaisarvo oli suurempi kuin 1,0 ja
nämä viisi faktoria pystyivät selittämään 69 % muuttujien varianssista.
Rotaatiomenetelmänä käytettiin Varimax-rotaatiota, jossa maksimoidaan kullekin faktorille tu-
levien latausten varianssi (Metsämuuronen 2009). Rotatoidussa komponenttimatriisissa muu-
tama muuttuja latautui useammalle faktorille. Näiden latausten kohdalla tutkija teki valinnan,
mihin faktoriin ne asetettiin huomioiden aiemman tiedonhaun perusteella vuorovaikutusosaa-
misen jakautuminen eri osaamisalueisiin. Faktorianalyysin jatkotoimena muodostettiin viisi
keskiarvosummamuuttujaa, jotka mittaavat vuorovaikutusosaamista: tiedollinen osaaminen,
taidollinen osaaminen, affektiivinen osaaminen (asenne ja motivaatio), affektiivinen osaaminen
(tunteet) ja moniammatillisen simulaation toteutumisen merkitys vuorovaikutusosaamisen ke-
hittymiseen.
Reliabiliteettia eli mittarin sisäistä johdonmukaisuutta ja mittauksen tarkkuutta testattiin mit-
taamalla keskiarvosummamuuttujien Cronbachin alfakertoimet. Kertoimet voivat vaihdella
0,00 ja 1,00:n välillä, mielellään luku saisi olla yli 0,70. (Metsämuuronen 2009, Nummenmaa
20
2009, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Heikkilä 2014.) Keskiarvosummamuuttujien
Cronbachin alfakertoimet vaihtelivat välillä 0,699–0,915, joten niitä voitiin pitää hyvänä. Kes-
kiarvosummamuuttujien sisällä olevien muuttujien korrelaatiolla tarkastettiin vielä, että sum-
mamuuttujien sisällä olevat muuttujat korreloivat keskenään (Heikkilä 2014). Muuttujat korre-
loivat hyvin keskenään, vain kaksi korrelaatiota oli alle 0,5. Keskiarvosummamuuttujien ku-
vaus on liitteessä 3.
Keskiarvotestejä käytettäessä on ensin suoritettava normaalijakauman tarkastelu, koska para-
metriset (jakauman mukaiset) ja ei-parametriset (jakaumasta vapaat) jakaumat analysoidaan eri
testeillä (Metsämuuronen 2009, Karjalainen 2015). Tämän aineiston yksittäiset muuttujat ja
kaikki keskiarvosummamuuttujat olivat Kolmogorov-Smirnovin testin sekä histogrammien
mukaan ei-parametrisia. Keskiarvotesteinä käytettiin ei-parametrisille testeille sopivia testejä:
Mann-Whitneyn U-testi, kun luokiteltavana oli kaksi ryhmää ja Kruskall-Wallisin testi, kun
luokiteltavia ryhmiä oli kolme tai enemmän (Taulukko 6) (Metsämuuronen 2009, Karjalainen
2015). Kruskal-Wallisin Bonferronin jatkotestiä käytettiin ryhmien parittaiseen vertailuun
(Pairwise comparisons). Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p-arvoa ≤ 0,05 (Polit &
Beck 2010, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).
Taulukko 6. Tilastollisten analyysimenetelmien valinta.
Selittävä muuttuja Selitettävä muuttuja Valittu tilastollinen testi
Sukupuoli Vuorovaikutusosaamisen Mann-Whitneyn U-testi
Vuosikurssi keskiarvosummamuuttujat
Riittävä tieto simulaatiosta
Ikä Vuorovaikutusosaamisen Kruskall-Wallisin testi
Koulutusala keskiarvosummamuuttujat
Työkokemus sosiaali- ja
terveysalalla
Osallistumiskerrat
simulaatioihin
Osallistumiskerrat moni-
ammatillisiin simulaatioihin
Kaikkien muuttujien normaalijakautuneisuuden testaaminen Kolmogorov-Smirnovin
testi
21
Avointen kysymysten vastauksia oli yhteensä 344. Ne sisälsivät sanan, sanaparin tai lauseen.
Vastauksista kertyi tekstiaineistoa yhteensä 14 sivua (Times New Roman, kirjasinkoko 12, ri-
viväli 1,5). Aineisto analysoitiin induktiivis-deduktiivista sisällönanalyysia mukaillen. Induk-
tiivisessa analyysissa edetään aineiston ehdoilla (Flick 2014, Graneheim ja Lundman 2004,
Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2003, Tuomi & Sarajärvi 2013, Elo & Kyngäs 2008). Vastaus-
ten sanat, sanaparit ja lauseet kirjoitettiin koneelle juuri sellaisina kuin ne vastauksissa olivat,
koska haluttiin analysoida ilmisisältöä (manifest content) (Graneheim ja Lundman 2004).
Vastauksista etsittiin terveysalan opiskelijoiden kokemuksia vuorovaikutusosaamisen kehitty-
mistä edistävistä ja heikentävistä tekijöistä moniammatillisissa simulaatioissa. Alaluokkia
muodostui 25. Abstrahoinnissa asia tiivistyi (Elo & Kyngäs 2008, Graneheim & Lundman
2004, Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2003) ja yläluokkia muodostui 11, seitsemän vuorovai-
kutusosaamista edistävistä tekijöistä ja neljä heikentävistä. Deduktiivisessa eli teorialähtöisessä
analyysissa aikaisempi tieto ohjaa aineiston analyysiä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen
2013). Yläluokat yhdistettiin vielä pääluokiksi, jotka muodostuivat keskiarvosummamuuttujien
mukaan. Pääluokkia muodostui seitsemän, joista neljä vuorovaikutusosaamista edistävistä te-
kijöistä ja kolme heikentävistä.
Liitteissä 4 ja 5 on kuvattuna analyysin eteneminen vuorovaikutusosaamista edistävistä ja hei-
kentävistä tekijöistä. Avointen kysymysten suoria lainauksia esitetään tutkimuksen tulososiossa
sen keskiarvosummamuuttujan kohdalla, mihin ne aihealueen mukaan sisältyvät. Avointen ky-
symysten suorat lainaukset lisäävät tutkimuksen luotettavuutta ja lukija pystyy ymmärtämään,
miten analyysi on tehty (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).
22
5 TULOKSET
5.1 Vastaajien taustatiedot
Tutkimukseen osallistui 149 terveysalan opiskelijaa. Nuorin vastaajista oli 18- ja vanhin 54-
vuotias. Vastaajien iän keskiarvo (ka) oli 24,7 vuotta ja keskihajonta (kh) 6,5 vuotta. Suurin
osa (92,6 %) vastaajista oli naisia. 78,5 % vastaajista opiskeli ammattikorkeakoulussa ja loput
21,5 % ammatillisessa oppilaitoksessa. Vastaajista 87,8 % oli kolmannen vuoden opiskelijoita
ja loput (12,2 %) toisen vuoden opiskelijoita (Taulukko 7).
Aikaisempaa työkokemusta sosiaali- ja terveysalalta oli 59 %:lla vastaajista. Työkokemuksen
pituus vaihteli muutamasta kuukaudesta 20 vuoteen. Työkokemuksen keskiarvo (ka) oli 1,2
vuotta ja keskihajonta (kh) 2,8 vuotta. 75,5 % vastaajista osallistui ensimmäistä kertaa moniam-
matilliseen simulaatioon, toista kertaa 21,1 % ja vain 3,4 % oli osallistunut kolme kertaa tai sitä
useammin. Vastaajista 17,7 % osallistui ensimmäistä kertaa simulaatioon. Riittävästi tietoa si-
mulaatioharjoituksesta koki saaneensa 85,9 % vastaajista (Taulukko 7).
23
Taulukko 7. Vastaajien taustatiedot (n, %).
Taustamuuttuja n %
Sukupuoli (n=148)
Mies 11 7,4
Nainen 137 92,6
Ikä vuosina (n=147)
–20 20 13,6
21–24 77 52,4
25–29 29 19,7
30– 21 14,3
Koulutusala (n=149)
Fysioterapeutti AMK 35 23,5
Kätilö AMK 35 23,5
Lähihoitaja 32 21,5
Sairaanhoitaja AMK 33 22,1
Terveydenhoitaja AMK 14 9,4
Opiskelijan vuosikurssi (n=147)
1. vuosi 0 0
2. vuosi 18 12,2
3. vuosi 129 87,8
4. vuosi 0 0
Työkokemus sosiaali- ja terveysalalta (n=149)
Ei ollenkaan 61 40,9
Alle vuosi 47 31,6
1–5 vuotta 34 22,8
Yli 5 vuotta 7 4,7
Riittävä tieto simulaatioharjoituksesta (n=149)
Kyllä 128 85,9
Ei 21 14,1
Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen
(tämä kerta mukaan lukien) (n=141)
1 25 17,7
2–5 43 30,5
6–15 36 25,5
16 tai enemmän 37 26,3
Osallistumiskerrat moniammatilliseen
simulaatioharjoitukseen (tämä kerta
mukaan lukien) (n=147)
1 111 75,5
2 31 21,1
3 tai enemmän 5 3,4
24
Koulutusalakohtaisesti vertailtaessa terveysalan opiskelijoiden osallistumisessa simulaatioihin
oli isoja eroja. Sairaanhoitajaopiskelijat olivat osallistuneet selkeästi useimmin (97 % kuusi
kertaa tai sitä useammin), kun puolestaan 67,7 %:lle lähihoitajaopiskelijoista tämä oli en-
simmäinen simulaatiokerta (Taulukko 8).
Taulukko 8. Terveysalan opiskelijoiden osallistuminen simulaatioihin koulutusaloittain (n, %).
Koulutusala (n=141) Simulaatiokerrat
1 2-5 6-15 16-
Fysioterapeutti AMK (n=35) 4 (11,4) 31 (88,6) 0 (0,0) 0 (0,0)
Lähihoitaja (n=31) 21 (67,7) 10 (32,3) 0 (0,0) 0 (0,0)
Sairaanhoitaja AMK (n=75) 0 (0,0) 2 (2,7) 36 (48,0) 37 (49,3)
Terveysalan opiskelijoista 75,5 % osallistui ensimmäistä kertaa moniammatilliseen simu-
laatioon. Useimmin niihin oli osallistuneet sairaanhoitajaopiskelijat (Taulukko 9).
Taulukko 9. Terveysalan opiskelijoiden osallistuminen moniammatillisiin simulaatioihin kou-
lutusaloittain (n, %).
Koulutusala (n=147) Moniammatilliset simulaatiokerrat
1 2 3 tai useammin
Fysioterapeutti AMK (n=35) 34 (97,1) 1 (2,9) 0 (0,0)
Lähihoitaja (n=31) 30 (96,8) 1 (3,2) 0 (0,0)
Sairaanhoitaja AMK (n=81) 47 (58,0) 29 (35,8) 5 (6,2)
5.2 Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittyminen
Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittymistä moniammatillisissa simulaa-
tioissa tarkastellaan ensin keskiarvosummamuuttujien keskiarvojen avulla ja sen jälkeen mitta-
rin yksittäisten muuttujien jakaumia frekvenssein, prosentein ja keskiarvoin. Avointen kysy-
mysten suoria lainauksia esitetään sen keskiarvosummamuuttujan kohdalla, mihin ne aihealu-
een mukaan sisältyvät.
25
Opiskelijat arvioivat, että moniammatilliset simulaatiot edistivät eniten heidän affektiivista
vuorovaikutusosaamista, johon kuuluvat asenteeseen ja motivaatioon (ka 4,22) liittyvät asiat
(Taulukko 10). Yhtä paljon (ka 4,20) he kokivat moniammatillisten simulaatioiden hyvällä to-
teutumisella olevan yhteyttä heidän vuorovaikutusosaamisensa kehittymiseen. Heikoimmin
opiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioiden kehittävän heidän affektiivista vuorovai-
kutusosaamista, johon kuuluu tunteiden kokeminen (ka 3,83) simulaatiossa.
Taulukko 10. Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen keskiarvosummamuuttu-
jien keskiarvot (ka) ja keskihajonnat (kh).
Keskiarvosummamuuttuja (n) ka(1 kh(2
Tiedollinen osaaminen (149) 3,90 0,667
Taidollinen osaaminen (149) 3,96 0,696
Affektiivinen osaaminen (asenne ja motivaatio) (149) 4,22 0,644
Affektiivinen osaaminen (tunteet) (148) 3,83 0,973
Moniammatillisen simulaation toteutumisen merkitys
vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen (148) 4,20 0,682
ka(1 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(2 =keskihajonta.
Tiedollisen vuorovaikutusosaamisen kehittyminen
Yli 90 % terveysalan opiskelijoista koki moniammatillisten simulaatioiden lisäävän tietoa
toisen ammattiryhmän tiedoista ja taidoista (Taulukko 11). Toiseksi vahvimmin (84 %)
tiedollinen osaaminen näkyi opiskelijoiden mukaan potilaan kokonaisvaltaisen hoidon
ymmärtämisenä. Noin 75 %:n mielestä moniammatillisissa simulaatioissa kehittynyt moniam-
matillinen osaaminen vaikutti myönteisesti potilaan hoitoon sekä lisäsi opiskelijoiden ymmär-
rystä potilaan hoitamiseen liittyvistä arvoista. Heikoimmin moniammatilliset simulaatiot sel-
kiyttivät työnjakoa potilaan hoidossa (ka 3,62) sekä eri ammattiryhmien tehtävänkuvia (ka
3,66).
26
Taulukko 11. Tiedollinen vuorovaikutusosaaminen (n, %)
Tiedollinen Eri Ei samaa Samaa ka(3 kh(4
vuorovaikutusosaaminen mieltä(1 eikä eri mieltä(2
Mittarin yksittäiset muuttujat (n) mieltä
Tiedollinen osaaminen (149) 3,90 0,667
Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa eri 21 (14,1) 31 (20,8) 97 (65,1) 3,66 0,943
ammattiryhmien tehtävänkuvat selkiytyivät (149)
Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi tietoa 18 (12,1) 34 (23,0) 96 (64,9) 3,69 0,910
toisten ammattiryhmien toiminnasta (148)
Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa 20 (13,4) 40 (26,9) 89 (59,7) 3,62 0,970
työnjako potilaan hoidossa selkeytyi (149)
Toisten ammattiryhmien läsnäolo auttoi ymmärtämään 14 (9,4) 30 (20,1) 105 (70,5) 3,86 0,923
potilaan näkökulmaa paremmin kuin aiemmin (149)
Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa 8 (5,4) 29 (19,4) 112 (75,2) 4,00 0,870
kehittynyt yhteinen moniammatillinen osaaminen
vaikutti myönteisesti potilaan hoitoon (149)
Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi ymmär- 7 (4,8) 28 (19,2) 111 (76,0) 3,97 0,805
rystä potilaan hoitamiseen liittyvistä arvoista (146)
Potilaan kokonaisvaltaisen hoidon ymmärtäminen 5 (3,4) 19 (12,7) 125 (83,9) 4,10 0,742
kehittyi moniammatillisen simulaatioharjoituksen
myötä (149)
Moniammatillisen simulaatioharjoittelun avulla 2 (1,4) 12 (8,2) 132 (90,4) 4,29 0,674
lisätään tietoa toisen ammattiryhmän tiedoista ja
taidoista (146)
Taulukko 11 viitteet: Eri mieltä(1 = täysin eri mieltä ja osittain eri mieltä, samaa mieltä(2 = osittain samaa mieltä ja
täysin samaa mieltä, ka(3 keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(4 = keskihajonta.
Myös avointen kysymysten vastauksissa opiskelijat toivoivat, että moniammatilliset simulaa-
tiot selkiyttäisivät eri ammattiryhmien rooleja. Tämän jälkeen osaisi paremmin hyödyntää mo-
niammatillista osaamista.
”Voitaisiin käydä tarkemmin läpi eri ammattiryhmien rooleja,
mitkä tehtävät yhteisiä, mitkä eriytyvät eri ammattiryhmille,
mitkä käsitykset toisella ammattiryhmällä on minun tehtävistäni
ja toisinpäin”
”Näitä lisää, jotta oppii enemmän toisten ammattiryhmien taidoista
ja tiedoista. Näin oppii hyödyntämään tulevaisuudessa ammatissa
työskennellessä moniammatillista osaamista.”
27
Taidollisen vuorovaikutusosaamisen kehittyminen
Terveysalan opiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioiden kehittävän heidän taidollista
vuorovaikutusosaamista hyvin (ka 3,96) (Taulukko 12). Eniten (> 80 %) opiskelijat kokivat
moniammatillisten simulaatioiden antavan taitoa kuunnella potilasta ja vahvistavan heidän ryh-
mätyötaitoja. Vähiten (< 60 %) he kokivat niiden vahvistavan heidän päätöksentekotaitojaan.
Taulukko 12. Taidollinen vuorovaikutusosaaminen (n, %).
Taidollinen Eri Ei samaa Samaa ka(3 kh(4
vuorovaikutusosaaminen mieltä(1 eikä eri mieltä(2
Mittarin yksittäiset muuttujat (n) mieltä
Taidollinen osaaminen (149) 3,96 0,696
Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi ymmär- 8 (5,4) 23 (15,4) 118 (79,2) 4,05 0,849
rystä potilaan havainnoinnista ja tutkimisesta (149)
Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti 8 (5,4) 24 (16,1) 117 (78,5) 3,97 0,813
kommunikaatiota potilaan kanssa (149)
Moniammatillinen simulaatioharjoitus auttoi 10 (6,7) 19 (12,8) 120 (80,5) 4,01 0,870
kuuntelemaan potilasta (149)
Ammattitaitoni kehittyi moniammatillisen 16 (10,8) 33 (22,3) 99 (66,9) 3,78 0,975
simulaatioharjoituksen myötä (148)
Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti 20 (13,4) 43 (28,9) 86 (57,7) 3,58 0,916
päätöksentekotaitoja (149)
Moniammatillinen simulaatio lisäsi ymmärrystäni 8 (5,4) 30 (20,3) 110 (74,3) 3,98 0,892
työelämän todellisista tilanteista (148)
Kommunikaatiotaidot kehittyivät moniammatilli- 12 (8,2) 24 (16,3) 111 (75,5) 3,92 0,903
sessa simulaatioharjoituksessa (147)
Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti 8 (5,4) 20 (13,4) 121 (81,2) 4,03 0,842
ryhmätyötaitoja (149)
Taulukko 12 viitteet: Eri mieltä(1 = täysin eri mieltä ja osittain eri mieltä, samaa mieltä(2 = osittain samaa mieltä ja
täysin samaa mieltä, ka(3 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(4 = keskihajonta.
Moniammatillisessa simulaatiossa terveysalan opiskelijat oppivat vuorovaikutustaitoja niin toi-
mijoina kuin tarkkailijoina.
”Onnistuin omasta mielestäni ihan hyvin lähihoitajan roolissani.”
”Opin tarkkailijana, opin muiden tekemisestä.”
28
Opiskelijat kokivat myös ryhmätyötaitojensa kehittyneen sekä reflektoimaan omia ajatuksiaan
toisten opiskelijoiden ja opettajan kanssa.
”Ryhmätyöskentelytaidot kehittyy. Tarkastelee asioita eri
ammatin ja asiakkaan näkökulmasta..”
”Reflektoimaan. Sain simulaatiosta uusia eväitä.”
Affektiivisen vuorovaikutusosaamisen (asenne ja motivaatio) kehittyminen
Keskiarvosummamuuttujien keskiarvojen mukaan terveysalan opiskelijat kokivat moniamma-
tillisten simulaatioiden vaikuttaneen vuorovaikutusosaamisen kehittymisessä eniten heidän
asenteisiin ja motivaatioon vuorovaikutusosaamista kohtaan (ka 4,22) (Taulukko 13). Vajaa
90 % opiskelijoista koki harjoituksen kannustavan eri ammattialojen opiskelijoita toimimaan
yhdessä myös koulutuksen jälkeen työelämässä. Noin 80 % opiskelijoista uskoi moniammatil-
listen simulaatioiden ehkäisevän ennakkoluuloja toisia ammattiryhmiä kohtaan ja lisäävän tois-
ten ammattiryhmien arvostusta. Yli 80 % opiskelijoista koki harjoitukset myönteisesti haasta-
viksi.
Taulukko 13. Affektiivinen vuorovaikutusosaaminen (asenne ja motivaatio) (n, %).
Affektiivinen vuorovaikutusosaaminen Eri Ei samaa Samaa ka(3 kh(4
(asenne ja motivaatio) mieltä(1 eikä eri mieltä(2
Mittarin yksittäiset muuttujat (n) mieltä
Affektiivinen osaaminen (asenne ja motivaatio) (149) 4,22 0,644
Moniammatillisia simulaatioharjoituksia kehittä- 3 (2,0) 21 (14,3) 123 (83,7) 4,25 0,775
mällä ehkäistään ennakkoluuloja toisia ammatti-
ryhmiä kohtaan (147)
Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi 2 (1,4) 28 (19,0) 117 (79,6) 4,18 0,783
toisten ammattiryhmien arvostusta (147)
Moniammatillinen simulaatioharjoittelu kannustaa 1 (0,7) 17 (11,6) 129 (87,7) 4,35 0,709
eri ammattialojen opiskelijoita toimimaan yhdessä
myös koulutuksen jälkeen työelämässä (147)
Tästä simulaatioharjoituksesta oli minulle hyötyä (148) 11 (7,4) 23 (15,6) 114 (77,0) 4,09 0,985
Moniammatillinen simulaatioharjoitus oli mielestäni 10 (6,8) 16 (10,8) 122 (82,4) 4,12 0,856
myönteisesti haastava (148)
Taulukko 13 viitteet: Eri mieltä(1 = täysin eri mieltä ja osittain eri mieltä, samaa mieltä(2 = osittain samaa mieltä ja
täysin samaa mieltä, ka(3 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(4 = keskihajonta.
29
Useat terveysalan opiskelijat ottivat esille ilmapiirin merkityksen koko simulaation onnistumi-
selle. He kokivat, että moniammatillisen simulaation ilmapiirillä oli erittäin merkittävä vaikutus
siihen, miten he rohkenivat olla mukana harjoituksessa. Kun ilmapiiri oli myönteinen, he us-
kalsivat haastaa itseään paremmin.
”Olin aktiivisesti mukana. Se oli helppoa, kun tunnelma
oli niin rento.”
”Erilaisia caseja, myös sellaisia ”hankalia tilanteita”,
joissa asiakas on kielteinen ym.”
”Mitä hankalampi tapaus sitä opettavaisempi kokemus.”
”Tulin loppua kohden rohkeasti mukaan ja annoin
kommenttia ja palautetta simulaatioista.”
”Toin esille hyviä avoimia kysymyksiä. Otin aran
aiheen esille.”
Osa opiskelijoista koki ilmapiirin negatiivisena ja koki sen vaikuttavan kielteisesti oppimiseen.
”Jälkipuinnissa olisi pitänyt tuoda esiin enemmän positiivisia
asioita, vähän liikaa nostettiin esiin nega asioita. Jos liikaa
käsitellään negaa niin voi tulla kynnys osallistua simuun…”
Opiskelijoiden huomioiminen yksilöinä auttoi heitä suhtautumaan myönteisesti moniammatil-
liseen simulaatioon.
”Tarkkailijana sain itselleni tässä elämäntilanteessa
parhaan hyödyn.”
”Toiset opiskelijat olivat simuloineet vähemmän,
joten ohjeet käytiin tarkasti läpi.”
Suurimmalla osalla terveysalan opiskelijoista jäi myönteinen asenne moniammatillisia simu-
laatioita kohtaan ja he toivoivat niitä jatkossakin opintoihinsa.
”Useammin tällaisia! Mukavia harjoituksia ja rikastuttaa
lähihoitajan opintoja.”
”Lisätään moniammatillisten simulaatioiden määrää.”
”Enemmän vain tämmöisiä opettavaisia ja mukavaa vaihtelua.”
30
Affektiivisen vuorovaikutusosaamisen (tunteet) kehittyminen
Terveysalan opiskelijoista 20 % koki moniammatilliset simulaatiot stressaaviksi (Taulukko 14).
Tämän lisäksi joka viides vastaaja ei osannut arvioida, kokiko harjoituksen stressaavana vai ei.
Stressaavuutta mittaava väittämä sai mittarin yksittäisistä muuttujista kaikista alhaisimman kes-
kiarvon (3,58). Kuitenkin yli 75 % opiskelijoista tunsi, ettei simulaatioon osallistuminen ja pur-
kukeskustelu nostaneet esiin tunteita tai pelkoja omasta suoriutumisesta moniammatillisessa
ryhmässä.
Taulukko 14. Affektiivinen vuorovaikutusosaaminen (tunteet) (n, %).
Affektiivinen vuorovaikutusosaaminen Eri Ei samaa Samaa ka(3 kh(4
(tunteet) mieltä(1 eikä eri mieltä(2
Mittarin yksittäiset muuttujat (n) mieltä
Affektiivinen osaaminen (tunteet) (148) 3,83 0,973
Moniammatillinen simulaatioharjoitus ei ollut 29 (19,6) 33 (22,3) 86 (58,1) 3,58 1,218
mielestäni stressaava (148)
Simulaatioon osallistuminen ja purkukeskustelu 12 (8,2) 22 (15,1) 112 (76,7) 4,11 0,969
eivät nostaneet esiin tunteita tai pelkoja omasta
suoriutumisesta moniammatillisessa ryhmässä (146)
Taulukko 14 viitteet: Eri mieltä(1 = täysin eri mieltä ja osittain eri mieltä, samaa mieltä(2 = osittain samaa mieltä ja
täysin samaa mieltä, ka(3 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(4 = keskihajonta.
Simulaatioissa erityisesti toimijoina olleet terveysalan opiskelijat nostivat esiin moniammatil-
lisen simulaation nostattamia kielteisiä tunteita.
“Liika jännitys aiheuttaa oppimisvaikeuksia.”
“Simulaatioon pakottaminen toimijaksi ei ole eettisesti oikein.”
”Pakollisuuden poistaminen”
”…simuloimaan joutumisen pelko ahdistaa.”
Toisaalta opiskelijat miettivät myös keinoja negatiivisten tuntemusten välttämiseksi.
”Ne ketkä toimivat varsinkin ensimmäistä kertaa
simulaatiossa niin tilanteen voisi käydä ensin läpi
tai suunnitella vähän sitä toimintaa. Jännitys varmasti
lievenisi ja olisi helpompi ”ottautua” tilanteeseen.”
”Osallistumispakkoa tulisi kehittää helpommin
lähestyttävään ja positiivisempaan suuntaan.”
31
Moniammatillisen simulaation toteutumisen merkitys vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen
Moniammatillisen simulaation toteutumisella oli merkitystä siihen, miten terveysalan opiskeli-
jat kokivat moniammatillisten simulaatioiden edistävän vuorovaikutusosaamistaan. Terveys-
alan opiskelijat kokivat moniammatillisen simulaation toteutumisen onnistuneen erittäin hyvin
(ka 4,2) (Taulukko 15). Yli 90 % opiskelijoista koki, että harjoitus oli hyvin suunniteltu, simu-
laatioympäristö oli riittävän realistinen (80 %) ja vuorovaikutustilanteet riittävän todentuntuisia
(84 %). Lähes 90 % opiskelijoista koki simuloidun potilastapauksen riittävän opettavaisena.
Taulukko 15. Moniammatillisen simulaation toteutumisen merkitys vuorovaikutusosaamisen
kehittymiseen (n, %). Moniammatillisen simulaation Eri Ei samaa Samaa ka(3 kh(4
toteutumisen merkitys mieltä(1 eikä eri mieltä(2
mieltä
Mittarin yksittäiset muuttujat (n)
Moniammatillisen simulaation toteutumisen
merkitys (148) 4,20 0,682
Simulaatioympäristö oli riittävän realistinen (148) 13 (8,8) 16 (10,8) 119 (80,4) 4,09 0,978
Mielestäni vuorovaikutustilanteet olivat riittävän 11 (7,5) 12 (8,2) 124 (84,3) 4,12 0,872
todentuntuisia (147)
Simulaatioharjoitus oli hyvin suunniteltu (147) 3 (2,0) 11 (7,5) 133 (90,5) 4,34 0,707
Simuloitu potilastapaus oli riittävän opettavainen (147) 6 (4,1) 13 (8,8) 128 (87,1) 4,24 0,805
Taulukko 15 viitteet: Eri mieltä(1 = täysin eri mieltä ja osittain eri mieltä, samaa mieltä(2 = osittain samaa mieltä ja
täysin samaa mieltä, ka(3 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(4 = keskihajonta.
Opiskelijat kokivat, että aikaisemmista simulaatiokokemuksista oli hyötyä valmistautuessa mo-
niammatilliseen simulaatioon.
”Simulaatioita on ollut paljon ennenkin, joten ovat
tuttuja entuudestaan.”
”Aiemmin olen osallistunut simulaatioon, joten oli
siten jo tuttua.”
Hyvä valmistautuminen ja riittävä tieto tulevasta simulaatiosta auttoi opiskelijoita asennoitu-
maan myönteisesti moniammatilliseen simulaatioon.
”Opastus ennen harjoitusta oli kattava, oli helppo
mennä simuloimaan.”
”Ennakkomateriaalit, miniluennot ennen simulaatiota,
tapausten taustojen läpikäyminen ennen simulaatiota.”
32
Osa opiskelijoista koki moniammatillisen simulaation toteutuksessa myös kehitettävää sekä asi-
oita, jotka heikensivät heidän vuorovaikutusosaamisen oppimistaan.
”Parempi informaatio etukäteen edistäisi valmistautumista.”
”Etukäteistietoja liian paljon, vaikea muistaa kaikkea
simulaatiotilanteessa.”
”Minulle unohdettiin lähettää materiaalit.”
”Enemmän voisi ehkä korostaa ammattiryhmien omia
osaamisalueita.”
”Tunsin ajan loppuneen kesken kattavan kartoituksen
tekemiseksi.”
”..kaikkea ei ehtinyt käsittelemään kattavasti mm. rajallisesta
ajasta johtuen.”
”Keissit ja keskustelut aika lailla sairaanhoitajien näkökulmasta.
Fysioterapia-opettaja vois olla ihan mukava, että sais siihen
itelle spesifejä kommentteja.”
5.3 Terveysalan opiskelijoiden taustamuuttujien yhteys vuorovaikutusosaamisen kehitty-
miseen
Terveysalan opiskelijoiden taustamuuttujilla oli kaikissa keskiarvosummamuuttujissa tilastol-
lisesti merkitsevää yhteyttä vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen. Kaikkien taustamuuttujien
yhteys keskiarvosummamuuttujiin on kuvattu liitteissä 6–10. Seuraavana tarkastellaan ter-
veysalan opiskelijoiden taustamuuttujien yhteyttä vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen
keskiarvosummamuuttujien avulla tilastollisesti merkitsevien taustamuuttujien osalta.
Tiedollinen vuorovaikutusosaaminen
Tiedollisen vuorovaikutusosaamisen keskiarvosummamuuttujista iällä (p=0,015) ja koulu-
tusalalla (p<0,001) oli tilastollisesti merkitsevä yhteys terveysalan opiskelijoiden vuorovai-
kutusosaamisen kehittymiseen moniammatillisissa simulaatioissa (Taulukko 16). Alle 20-vuo-
tiaat opiskelijat arvioivat tiedollisen vuorovaikutusosaamisen kehittyneen tilastollisesti mer-
kitsevästi enemmän kuin 21–24-vuotiaat (p=0,028). Koulutusalakohtaisesti fysioterapeutti-
opiskelijat kokivat tiedollisen osaamisen kehittyneen tilastollisesti merkitsevästi vähemmän
kuin sairaanhoitajaopiskelijat (p=0,032) ja lähihoitajaopiskelijat (p<0,001).
33
Ensimmäistä kertaa simulaatioihin osallistuneet opiskelijat kokivat tiedollisen vuorovai-
kutusosaamisen kehittyneen enemmän kuin useammin simulaatioihin osallistuneita, mutta tämä
ei ollut tilastollisesti merkitsevää (p=0,063). Taustamuuttujien yhteys tiedollisen vuorovai-
kutusosaamisen kehittymiseen on kuvattu kokonaisuudessaan liitteessä 6.
Taulukko16. Terveysalan opiskelijoiden taustamuuttujat, joilla tilastollisesti merkitsevä
yhteys tiedollisen vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen.
Taustamuuttuja n ka(1 kh(2 p-arvo(3
Ikä vuosina 147 3,90 0,664 0,015(4
–20 20 4,25 0,330
21–24 77 3,82 0,628
25–29 29 3,76 0,787
30– 21 4,06 0,738
Koulutusala 149 3,90 0,667 <0,001(4
Fysioterapeutti AMK 35 3,58 0,591
Lähihoitaja 32 4,21 0,542
Sairaanhoitaja AMK 82 3,91 0,687
Taulukko 16 viitteet: ka(1 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(2 = keskihajonta, p-
arvo(3 = tilastollisen merkitsevyyden raja p ≤ 0,05, (4 = Kruskall-Wallisin testi.
Taidollinen vuorovaikutusosaaminen
Neljällä taustamuuttujalla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys taidollisen vuorovaikutusosaami-
sen kehittymiseen moniammatillisissa simulaatioissa (Taulukko 17). Naiset arvioivat moniam-
matillisen simulaation edistävän taidollista vuorovaikutusosaamista enemmän kuin miehet
(p=0,012). Yli 30-vuotiaat ja alle 20-vuotiaat kokivat tilastollisesti merkitsevästi (p=0,020)
taidollisen vuorovaikutusosaamisen kehittymistä enemmän kuin 21–29-vuotiaat opiskelijat.
Koulutusalakohtaisesti ryhmien parittaisen vertailun perusteella lähihoitaja- ja sairaanhoitaja-
opiskelijat kokivat taidollisen osaamisen kehittyneen tilastollisesti merkitsevästi (p<0,001)
enemmän kuin fysioterapeuttiopiskelijat. Myös simulaatioihin osallistumiskerran arvioitiin vai-
kuttavan tilastollisesti merkitsevästi (p=0,009) taidollisen osaamisen kehittymiseen. Ryhmiä
vertailtaessa tilastollisesti merkitsevästi vähemmän taidollista kehittymistä kokivat 2–5 kertaa
simulaatioharjoituksiin osallistuneet kuin 16 kertaa ja sitä useammin (p=0,019) ja ensimmäistä
kertaa (p=0,037) osallistuneet opiskelijat.
Toisen vuoden opiskelijat kokivat taidollisen vuorovaikutusosaamisen kehittyvän enemmän
kuin kolmannen vuoden opiskelijat, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi (p=0,076).
Taustamuuttujien yhteys taidollisen vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen on kuvattu ko-
konaisuudessaan liitteessä 7.
34
Taulukko 17. Terveysalan opiskelijoiden taustamuuttujat, joilla tilastollisesti merkitsevä
yhteys taidollisen vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen.
Taustamuuttuja n ka(1 kh(2 p-arvo(3
Sukupuoli 148 3,97 0,686 0,012(4
Mies 11 3,58 0,467
Nainen 137 4,00 0,693
Ikä vuosina 147 3,97 0,688 0,020(5
–20 20 4,22 0,345
21–24 77 3,89 0,604
25–29 29 3,79 0,998
30– 21 4,29 0,575
Koulutusala 149 3,96 0,696 <0,001(5
Fysioterapeutti AMK 35 3,47 0,768
Lähihoitaja 32 4,25 0,453
Sairaanhoitaja AMK 82 4,06 0,641
Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen
(tämä kerta mukaan lukien) 141 3,95 0,703 0,009(5
1 25 4,12 0,722
2–5 43 3,71 0,737
6–15 36 3,90 0,721
16 tai enemmän 37 4,15 0,551
Taulukko 17 viitteet: ka(1 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(2 = keskihajonta, p-
arvo(3 = tilastollisen merkitsevyyden raja p ≤ 0,05, (4 =Mann-Whitneyn U-testi, (5 = Kruskall-Wallisin testi.
Affektiivinen vuorovaikutusosaaminen (asenne ja motivaatio)
Affektiivisen vuorovaikutusosaamisen asenne ja motivaatio osa-alueet olivat tilastollisesti mer-
kitsevästi yhteydessä taustamuuttujista sukupuoleen (p=0,007), ikään (p=0,007), koulutusalaan
(p<0,001) ja simulaatioiden osallistumiskertoihin (p=0,010) (Taulukko 18). Miehet arvioivat
moniammatillisen simulaation edistäneen heidän affektiivisen vuorovaikutusosaamisen kehit-
tymistä vähemmän kuin naiset. 30-vuotiaat ja sitä vanhemmat opiskelijat arvioivat affektiivisen
vuorovaikutusosaamisen asenne ja motivaatio osa-alueen kehittyneen tilastollisesti mer-
kitsevästi (p=0,019) enemmän kuin 21–24 vuotiaat opiskelijat.
Koulutusalakohtaisesti vertailtaessa fysioterapeuttiopiskelijat kokivat affektiivisen vuorovai-
kutusosaamisen kehittyvän tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kuin lähihoitajaopiskelijat
(p=0,002) ja sairaanhoitajaopiskelijat (p<0,001). Osallistumiskertoja vertailtaessa, 2–5 kertaa
osallistuneet kokivat tilastollisesti merkitsevästi vähemmän affektiivisen vuorovaikutusosaami-
sen kehittymistä kuin 16 kertaa tai sitä useammin simulaatioihin osallistuneet opiskelijat
(p=0,010). Taustamuuttujien yhteys affektiivisen vuorovaikutusosaamisen (asenne ja moti-
vaatio) kehittymiseen on kuvattu kokonaisuudessaan liitteessä 8.
35
Taulukko 18. Terveysalan opiskelijoiden taustamuuttujat, joilla tilastollisesti merkitsevä
yhteys affektiivisen vuorovaikutusosaamisen (asenne ja motivaatio) kehittymiseen.
Taustamuuttuja n ka(1 kh(2 p-arvo(3
Sukupuoli 148 4,23 0,634 0,007(4
Mies 11 3,77 0,425
Nainen 137 4,27 0,635
Ikä vuosina 147 4,23 0,637 0,007(5
–20 20 4,48 0,486
21–24 77 4,13 0,621
25–29 29 4,12 0,657
30– 21 4,52 0,680
Koulutusala 149 4,22 0,644 <0,001(5
Fysioterapeutti AMK 35 3,86 0,491
Lähihoitaja 32 4,38 0,589
Sairaanhoitaja AMK 82 4,32 0,669
Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen
(tämä kerta mukaan lukien) 141 4,23 0,625 0,010(5
1 25 4,37 0,564
2–5 43 3,99 0,590
6–15 36 4,23 0,698
16 tai enemmän 37 4,43 0,552
Taulukko 18 viitteet: ka(1 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(2 = keskihajonta, p-
arvo(3 = tilastollisen merkitsevyyden raja p ≤ 0,05, (4 =Mann-Whitneyn U-testi, (5 = Kruskall-Wallisin testi.
Affektiivinen vuorovaikutusosaaminen (tunteet)
Taustamuuttujista iällä (p=0,035) ja simulaatioharjoituksesta saadulla tiedon määrällä
(p=0,017) todettiin tilastollisesti merkitsevä yhteys tunteiden kokemiseen (Taulukko 19). 20–
24 vuotiaat kokivat tilastollisesti merkitsevästi (p=0,032) enemmän negatiivisia tunteita moni-
ammatillisissa simulaatioissa kuin 30 vuotta ja sitä vanhemmat opiskelijat. 30 % alle 20-vuo-
tiaista koki moniammatilliset simulaatiot stressaavina. Vaikka alle 20-vuotiaiden ikäryhmässä
keskiarvosummamuuttujan keskiarvo oli alhaisin (ka 3,68), se ei ollut kuitenkaan tilastollisesti
merkitsevä, vaan selittyi satunnaisvaihtelulla. Opiskelijat, jotka kokivat saaneensa simulaatio-
harjoituksesta riittävästi tietoa, arvioivat moniammatillisen simulaation tunnetilaa kuvaavat
väittämät myönteisemmin kuin opiskelijat, jotka eivät olleet saaneet riittävästi tietoa.
Kuusi kertaa tai sitä enemmän simulaatioihin osallistuneet opiskelijat kokivat moniammatillis-
ten simulaatioiden tunnetilaa kuvaavat väittämät myönteisemmin kuin 1–5 kertaa simulaatioi-
hin osallistuneet. Ryhmien välillä ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevää eroa (p=0,174).
Taustamuuttujien yhteys affektiivisen vuorovaikutusosaamisen (tunteet) kehittymiseen on
kuvattu kokonaisuudessaan liitteessä 9.
36
Taulukko 19. Terveysalan opiskelijoiden taustamuuttujat, joilla tilastollisesti merkitsevä
yhteys affektiivisen vuorovaikutusosaamisen (tunteet) kehittymiseen.
Taustamuuttuja n ka(1 kh(2 p-arvo(3
Ikä vuosina 146 3,85 0,967 0,035(4
–20 20 3,68 0,990
20–24 76 3,74 0,940
25–29 29 3,95 0,910
30– 21 4,29 1,044
Riittävä tieto simulaatioharjoituksesta 148 3,83 0,973 0,017(5
Kyllä 127 3,92 0,934
Ei 21 3,33 1,076
Taulukko 19 viitteet: ka(1 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(2 = keskihajonta, p-
arvo(3 = tilastollisen merkitsevyyden raja p ≤ 0,05, (4 = Kruskall-Wallisin testi, (5 = Mann-Whitneyn U-testi.
Moniammatillisen simulaation toteutumisen merkitys vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen
Neljällä terveysalan opiskelijoiden taustamuuttujalla todettiin olevan tilastollisesti merkitsevä
yhteys moniammatillisen simulaation toteutumisen merkitykseen vuorovaikutusosaamisen ke-
hittymisessä (Taulukko 20). Naiset kokivat moniammatillisen simulaation toteutuneen tilastol-
lisesti merkitsevästi (p=0,016) paremmin kuin miehet. Fysioterapeuttiopiskelijat arvioivat
moniammatillisen simulaation toteutumisen tilastollisesti merkitsevästi huonommaksi kuin
sairaanhoitajaopiskelijat (p=0,023) ja lähihoitajaopiskelijat (p=0,035). Myös 2–5 kertaa simu-
laatioihin osallistuneet kokivat toteutumisen onnistuneen tilastollisesti merkitsevästi huonom-
min kuin muut ryhmät (p=0,010). Taustamuuttujien yhteys moniammatillisen simulaation to-
teutumisen merkityksestä vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen on kuvattu kokonaisuudes-
saan liitteessä 10.
37
Taulukko 20. Terveysalan opiskelijoiden taustamuuttujat, joilla tilastollisesti merkitsevä yhteys
moniammatillisen simulaation toteutumisen merkitykseen vuorovaikutusosaamisen kehitty-
misessä.
Taustamuuttuja n ka(1 kh(2 p-arvo(3
Sukupuoli 147 4,21 0,670 0,016(4
Mies 11 3,75 0,632
Nainen 136 4,25 0,661
Koulutusala 148 4,20 0,682 0,014(5
Fysioterapeutti AMK 34 3,94 0,603
Lähihoitaja 32 4,32 0,642
Sairaanhoitaja AMK 82 4,25 0,708
Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen
(tämä kerta mukaan lukien) 140 4,21 0,687 0,014(5
1 25 4,31 0,639
2–5 42 4,00 0,639
6–15 36 4,14 0,781
16 tai enemmän 37 4,44 0,615
Taulukko 20 viitteet: ka(1 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(2 = keskihajonta, p-
arvo(3 = tilastollisen merkitsevyyden raja p ≤ 0,05, (4 =Mann-Whitneyn U-testi, (5 = Kruskall-Wallisin testi.
5.4 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista
Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittyminen
Terveysalan opiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioiden edistävän eniten heidän af-
fektiivista vuorovaikutusosaamista, johon kuuluvat asenteeseen ja motivaatioon liittyvät asiat.
Yhtä paljon he kokivat moniammatillisten simulaatioiden hyvän toteutumisen vaikuttaneen hei-
dän vuorovaikutusosaamisensa kehittymiseen. Heikoimmin opiskelijat kokivat moniammatil-
listen simulaatioiden kehittävän heidän affektiivista vuorovaikutusosaamista, johon kuuluu tun-
teiden kokeminen simulaatiossa.
Moniammatilliset simulaatiot kehittivät terveysalan opiskelijoiden tiedollista vuorovaikutus-
osaamista lisäämällä tietoa toisen ammattiryhmän tiedoista ja taidoista sekä potilaan kokonais-
valtaisen hoidon ymmärtämisestä. Opiskelijat kokivat, että heille ei selkiytynyt kovin hyvin
potilaan hoidon työnjako eikä ammattiryhmien tehtävänkuvat. He toivoivat, että simulaatioissa
tietoisuus toisen ammattiryhmän rooleista ja tehtävistä selkiytyisi paremmin.
Terveysalan opiskelijoiden mukaan moniammatilliset simulaatiot kehittivät heidän taidollista
vuorovaikutusosaamista erityisesti vahvistamalla heidän ryhmätyö-, kommunikaatio- ja kuun-
telemisentaitoja. Lisäksi he kokivat saaneensa lisää ymmärrystä potilaan havainnoinnista ja tut-
kimisesta. Heikoimmin moniammatilliset simulaatiot vahvistivat päätöksentekotaitoja. Opiske-
lijat kokivat oppivansa vuorovaikutustaitoja niin toimijoina kuin tarkkailijoina.
38
Moniammatilliset simulaatiot kannustivat eri ammattialojen opiskelijoita toimimaan yhdessä
myös koulutuksen jälkeen. Ne vähensivät ennakkoluuloja toisia ammattiryhmiä kohtaan ja li-
säsivät toisten ammattiryhmien arvostusta. 4/5 opiskelijoista koki harjoitukset myönteisesti
haastavina. Tähän vaikutti paljon moniammatillisen simulaation ilmapiiri. Jos se koettiin myön-
teisesti, he uskalsivat haastaa itseään paremmin. Toisaalta yli 40 % opiskelijoista koki moniam-
matilliset simulaatiot joko stressaavina tai eivät osanneet arvioida, kokiko simulaation stressaa-
vana vai ei. Moniammatilliset simulaatiot jännittivät opiskelijoita ja useat heistä pelkäsi joutu-
vansa simulaatiossa toimijoiksi.
Moniammatillisten simulaatioiden hyvä suunnittelu, simulaatioympäristön realistisuus, vuoro-
vaikutustilanteiden todentuntuisuus ja opettavaiset potilastapaukset vaikuttivat myönteisesti
terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen. Aikaisemmista simulaati-
oista oli hyötyä valmistautumisessa moniammatilliseen simulaatioon. Opiskelijat kokivat vuo-
rovaikutusosaamista edistävänä asiana riittävän informaation saannin ennen simulaatiota.
Taustamuuttujien yhteys vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen
Taustamuuttujista sukupuolella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys taidolliseen ja affektiiviseen
(asenne ja motivaatio) vuorovaikutusosaamiseen sekä arvioon moniammatillisen simulaation
toteutumisesta. Miehet arvioivat vuorovaikutusosaamisen kehittyneen näiden keskiarvosum-
mamuuttujien kohdalla vähemmän kuin naiset.
Iällä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen
kaikkiin osa-alueisiin. Nuorimmat (alle 20-vuotiaat) ja vanhimmat (yli 30-vuotiaat) kokivat
moniammatillisten simulaatioiden edistäneen eniten tiedollista, taidollista ja affektiivista
(asenne ja motivaatio) vuorovaikutusosaamista. Ikäryhmittäin vertailtaessa nuorimmat opiske-
lijat kokivat moniammatilliset simulaatiot stressaavimpina ja yli 30-vuotiaat vähiten stressaa-
vina.
Koulutusalakohtaisesti ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja tiedollisen, taidolli-
sen ja affektiivisen (asenteet ja motivaatio) vuorovaikutusosaamisen kehittymisessä sekä mo-
niammatillisen simulaation toteutumisen merkityksessä vuorovaikutusosaamisen kehittymi-
seen. Fysioterapeutit kokivat osaamisensa kehittyneen muihin ryhmiin nähden vähiten ja toteu-
tumisen onnistuneen huonoimmin. He kokivat, ettei moniammatillisia simulaatioita ollut suun-
niteltu riittävästi huomioiden fysioterapeuttien ammattirooli. Tämä heijastui heidän kaikkiin
arvioihinsa vuorovaikutusosaamisen kehittymisestä moniammatillisissa simulaatioissa.
39
Moniammatilliset simulaatiot kehittivät eniten taidollista ja affektiivista (asenne ja motivaatio)
vuorovaikutusosaamista ensimmäistä kertaa tai 16 ja sitä useammin simulaatioihin osallistunei-
den terveysalan opiskelijoiden kohdalla. He kokivat myös toteutuksen onnistuneen parhaiten.
Riittävä tieto simulaatioharjoituksesta auttoi opiskelijoita suhtautumaan simulaatioon myöntei-
sesti.
40
6 POHDINTA
6.1 Tulosten pohdinta
Tutkielman tarkoituksena oli kuvata terveysalan opiskelijoiden kokemuksia moniammatillisten
simulaatioiden merkityksestä vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen. Terveysalan opiskelijat
kokivat moniammatillisten simulaatioiden kehittävän heidän tiedollista, taidollista ja affektii-
vista vuorovaikutusosaamistaan. Myös moniammatillisten simulaatioiden toteutumisella oli
merkitystä vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen. Koulutusalakohtaisesti vertailtaessa lähi-
hoitajaopiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioiden edistävän vuorovaikutusosaamista
eniten ja fysioterapeuttiopiskelijat vähiten.
Vuorovaikutusosaamisen kehittyminen
Moniammatilliset simulaatiot kehittävät terveysalan opiskelijoiden tiedollista osaamista lisää-
mällä tietoa toisen ammattiryhmän tiedoista ja taidoista. Myös aikaisempien tutkimusten mu-
kaan moniammatilliset simulaatiot antavat tietoa toisen ammattiryhmän työstä (Reising ym.
2011, Wagner ym. 2011, Koo ym. 2014).
Opiskelijoiden mielestä moniammatilliset simulaatiot eivät selkiyttäneet kunnolla työjakoa po-
tilaan hoidossa sekä eri ammattiryhmien tehtävänkuvia. Opiskelijat toivoivat, että jatkossa si-
mulaatioissa jokaiselle ammattiryhmälle olisi määriteltynä selkeämmin ammattiryhmää vas-
taava rooli. Fysioterapeuttiopiskelijat kokivat vuorovaikutusosaamisensa kehittyneen koulutus-
aloittain vertailtaessa vähiten. Erityisesti he toivat esiin, että heillä ei ollut tarpeeksi selkeää
roolia ja tehtävää moniammatillisessa simulaatiossa. Aiemmissa tutkimuksissa opiskelijat puo-
lestaan kokivat moniammatillisten simulaatioiden lisäävän ymmärrystä eri ammattiryhmien
rooleista (Chambers ym. 2018, Jakobsen ym. 2018) sekä vastuualueista (Chambers ym. 2018).
Opiskelijat kokivat palautekeskustelun auttaneen heitä tunnistamaan sekä omaa että toisten
opiskelijoiden vuorovaikutusosaamista. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että simulaatio auttaa
opiskelijaa tulemaan tietoisemmaksi omasta käyttäytymisestään (Yoo & Chae 2011, Defen-
baugh & Chikotas 2016) sekä lisää itsetuntemusta (Jakobsen ym. 2018). Samalla se auttaa
opiskelijaa tunnistamaan omassa vuorovaikutusosaamisessa olevia vahvuuksia ja heikkouksia
(Yoo & Chae 2011, Wagner ym. 2011, Murphy & Nimmagadda 2015).
41
Terveysalan opiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioiden kehittävän heidän taidollista
vuorovaikutusosaamista hyvin. Tässä tutkimuksessa yli 80% opiskelijoista koki moniammatil-
listen simulaatioiden vahvistavan heidän ryhmätyötaitoja. He kokivat oppineensa tarkastele-
maan asioita toisen ammattiryhmän ja potilaan näkökulmasta. Ryhmätyötaitojen kehittymistä
tukee myös aiempien tutkimusten tulokset (Wagner ym. 2011, Bolesta & Chmil 2014, Liaw
ym. 2014, Murphy & Nimmagadda 2015, Reime ym. 2016, Reising ym. 2017, Chambers ym.
2018, Jakobsen ym. 2018). Ryhmätyötaitojen vahvistuminen lisää potilasturvallisuutta, joka on
yksi keskeinen moniammatillisen koulutuksen tavoite (WHO 2010, Hughes & Quinn 2013).
Viestintätaidoissa opiskelijat kokivat sanattoman ja sanallisen viestinnän kehittyneen. Nämä
näkyivät potilaan kuuntelemisen taidon kehittymisenä, taitona antaa ja ottaa vaikeita asioita
esille simulaation aikana ja oppimiskeskustelussa sekä arvioimaan sanallisesti omaa ja toisen
opiskelijan osaamista. Myös aiemmissa tutkimuksien mukaan simulaatioissa kuuntelemisen
taito sekä taito antaa tietoa ja palautetta ymmärrettävästi kehittyivät (Murphy & Nimmagadda
2015, Defenbaugh & Chikotas 2016).
Tässä tutkimuksessa opiskelijat arvioivat moniammatillisten simulaatioiden kehittäneen hei-
kosti päätöksentekotaitoja. Toisaalta kolmasosa opiskelijoista ei osannut arvioida taitojensa ke-
hittymistä. Myös simulaation luonne vaikuttaa siihen, minkä verran päätöksentekoon liittyviä
tilanteita siinä on ollut. Jos niitä on vähän tai ei ollenkaan, ei vahvistumista voi tapahtua. Aiem-
massa tutkimuksessa Andrea & Kotowskin (2017) mukaan harjoittelu standardoidun potilaan
kanssa parantaa opiskelijoiden kliinistä päätöksentekoa.
Opiskelijat kokivat oppivansa niin toimijoina kuin tarkkailijoina. Oppimiskeskustelussa reflek-
toimalla oppimaansa he oppivat arvioimaan omaa ja toisten vuorovaikutusosaamista. Myös
aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että opiskelijat oppivat vuorovaikutusosaamista eri roo-
leissa (Yoo & Chae 2011, Wagner ym. 2011, Reime ym. 2016). Vertaisarviointi voi nostaa
esille sellaisia asioita, joita opiskelija ei itsearvioinnissa havaitse (Reime ym. 2016).
Moniammatilliset simulaatiot kehittivät eniten opiskelijoiden affektiivista vuorovaikutusosaa-
mista. Opiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioiden lisäävän arvostusta toista ammat-
tiryhmää kohtaan. Myönteinen kokemus kannustaa työskentelemään yhdessä myös koulutuk-
sen jälkeen sekä vähentää ennakkoluuloja toisia ammattiryhmiä kohtaan. Tätä tukee aiemmat
tutkimukset, joista on tullut samansuuntaisia tuloksia (Reising ym. 2011, Bolesta & Chmil
2014, Koo ym. 2014, Tofil ym. 2014). Edellä mainitut seikat vahvistavat opiskelijoiden omaa
ammattiroolia (Bolesta & Chmil 2014).
42
Tämä tutkimus vahvistaa aikaisempien tutkimusten tulosta siitä, että moniammatillisten simu-
laatioiden myönteinen ilmapiiri rohkaisee opiskelijoita harjoittelemaan vuorovaikutustaitojaan
ja haastamaan itseään, sillä harjoittelu hyväksyvässä yhteisössä on turvallista (Searl ym. 2014,
Defenbaugh & Chikotas 2016). Toisaalta joka viides opiskelija koki moniammatilliset simu-
laatiot stressaavina, eniten lähihoitaja- ja fysioterapeuttiopiskelijat. Osan tästä selittänee se, että
suurin osa heistä osallistui ensimmäistä kertaa simulaatioon. Parkkosen ym. (2013) ja Saarasen
ym. (2015) mukaan jokaisella yksittäisellä opiskelijalla ja opiskelijaryhmällä on vaikutusta
vuorovaikutuksen toteutumiseen. Myös aikaisempi työkokemus, henkilökohtaiset ominaisuu-
det sekä sen hetkinen tunnetila voivat vaikuttaa opiskelijan kykyyn ja haluun oppia simulaati-
ossa.
Yli 25 vuotiaat opiskelijat kokivat moniammatilliset simulaatiot huomattavasti vähemmän
stressaavina kuin alle 25 vuotiaat. Moniammatillisen simulaation stressaavuutta kuvaavan väit-
tämän keskihajonta (ka 1,218) osoittaa, että tässä väittämässä vastauksissa on ollut runsaasti
hajontaa. Osa opiskelijoista koki moniammatillisissa simulaatioissa hyvin kielteisiä tunteita,
erityisesti opiskelijat, jotka olivat olleet simulaatiossa toimijoina. Muutama opiskelija koki
toimijaksi joutumisen ahdistavana sekä pakottamisena. Aiemmissa tutkimuksissa ei kuvattu
näin voimakkaiden tunteiden kokemuksia. Vastaajista näin voimakkaita negatiivisia tunteita
kokeneita oli vain muutama. Tämä on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, jotta kaikki kokisivat
simulaatiot turvallisina oppimisympäristöinä. Stressin kokeminen ei ole ainoastaan huono asia.
Aiempi tutkimus osoittaa, että moni opiskelija kokee simulaatioharjoituksessa koettujen erilais-
ten tuntemusten lisäävän itsetuntemusta ja stressinhallintaa (Reising ym. 2011). Myös Spitz-
berg ja Cupachin (2011) mukaan affektiivinen vuorovaikutusosaaminen sisältä vastenmielisiä
tunteita, kuten pelkoa ja ahdistusta ja on siten stressaavampaa kuin perinteinen opetus (Reising
ym. 2011, Jakobsen 2018).
Vaikka opiskelijat ovat kokeneet simulaation stressaavana, lähes 80 % opiskelijoista ei koke-
nut simulaatioon osallistumisen ja oppimiskeskustelun nostattaneen esiin tunteita tai pelkoja
omasta suoriutumisesta moniammatillisessa ryhmässä. Tämä osoittaa sen, että vaikka stressiä
on koettu, suurin osa opiskelijoista on kokenut vuorovaikutusosaamisen harjoittelun turvalli-
sena ja ilmapiirin myönteisenä.
43
Moniammatillisten simulaatioiden toteutumisen merkitys vuorovaikutusosaamisen kehittymi-
seen
Opiskelijat kokivat moniammatillisten simulaatioiden toteutumisella olevan merkitystä kaik-
kien vuorovaikutusosaamisen osa-alueiden kehittymiseen. Fysioterapeuttiopiskelijat kokivat
kaikkien vuorovaikutusosaamisen osa-alueiden kehittyneen vähiten verrattuna muihin opiske-
lijoihin. Erityisesti he toivoivat jatkossa moniammatillisissa simulaatioissa myös heidän am-
mattiryhmälle suunniteltuja rooleja.
Aiemmista simulaatiokokemuksista oli selkeästi hyötyä valmistautuessa moniammatilliseen si-
mulaatioon. Sairaanhoitajaopiskelijoilla oli eniten kokemusta simulaatioista ja he osoittivat tie-
tävänsä parhaiten, mitä simulaatiossa tapahtuu ja mitä he voivat siellä oppia. Yllättävää oli, että
aikaisemmissa tutkimuksissa ei kovin paljoa tämä tullut esille. Ainoastaan Beaird ym. (2017)
mainitsevat, että merkittävä viestintätaidon parantuminen tapahtuu ensimmäisen ja toisen si-
mulaatiokerran välissä. Toisella kerralla opiskelija tietää selkeästi ensimmäistä kertaa parem-
min, minkälaista on hyvä kommunikaatio simulaation aikana. (Beaird ym. 2017.)
Moniammatillinen simulaatio edellyttää opettajalta hyviä yhteistoiminnallisen ryhmän ohjaa-
mistaitoja ja riittävää etukäteistietoa opiskelijoiden aiemmista simulaatioista (Hellström 2015).
Tässä tutkimuksessa opiskelijat harjoittelivat vuorovaikutusosaamistaan entuudestaan tunte-
mattomien ja eri oppilaitoksista tulleiden opiskelijoiden kanssa. Siksi oli tärkeää, että opiske-
lijoilla oli riittävä tieto tulevasta simulaatiosta sekä aikaa valmistautua simulaatioon ja simu-
laation jälkeen oppimiskeskustelussa reflektoimaan kokemuksiaan. Myös sillä, missä roolissa
opiskelija on simulaatiossa, on tunnekokemuksen kannalta merkitystä. Toimijoina simulaatioon
osallistuneilla tunnekokemus on usein hyvin voimakas ja he muistavat vielä pitkän ajan jäl-
keenkin tekemänsä virheet ja ottavat niistä opikseen (Reime ym. 2016). Erityisesti moniamma-
tillisissa simulaatioissa onkin tärkeä korostaa sitä, että virheitä saa tehdä ja simulaatiossa ne
ovat jopa suotavia, koska niistä oppii usein parhaiten.
Simulaatioharjoituksen onnistumisen kannalta on tärkeää huolellinen simulaatiotilanteiden
suunnittelu. Hyvä simulaatioharjoitus tarjoaa opiskelijalle tarpeellisia oppimistilanteita. Simu-
laatiota suunnittelevan on hyvä tietää opiskelijoiden opintojen vaihe. Moniammatillisen simu-
laatioharjoituksen suunnittelussa keskeistä on huomioida eri ammattiryhmien toiminta niin, että
jokaiselle toimijalle löytyy harjoituksessa rooli. (Nurmi ym. 2013.)
44
Suurin osa opiskelijoista koki, että simulaatioharjoitus kehitti heidän vuorovaikutusosaamis-
taan. Vastausten perusteella on vaikeaa arvioida opiskelijan vuorovaikutusosaamisen lähtöta-
soa ja kuinka paljon eri vuorovaikutusosaamisen osa-alueet kehittyivät simulaatioharjoituk-
sessa. Haastattelemalla olisi saanut nykyistä syvällisempää tietoa heidän vuorovaikutusosaami-
sestaan ja sen kehittymisestä. Toisaalta Laajalahden (2014) mukaan ihmisten on usein vaikeaa
arvioida omaa vuorovaikutusosaamistaan. Heillä ei välttämättä ole kunnollista käsitystä omista
taidoista, eivätkä he pysty arvioimaan sitä luotettavasti.
Tämä tutkimus osoitti, että vuorovaikutusosaamisen eri ulottuvuudet liittyvät hyvin kiinteästi
toisiinsa ja kuten Laajalahti (2014) toteaa, välillä ne ovat erotettavissa vain teoreettisella tasolla.
Tämä tarkoittaa sitä, että hyvään vuorovaikutusosaamiseen tarvitaan niin tiedollista, taidollista
kuin affektiivista osaamista. Opiskelijoiden vastauksista heijastui, että hyvä suunnittelu sekä
turvallinen ja myönteinen ilmapiiri edistävät opiskelijoiden sitoutumista harjoitteluun ja kan-
nustavat vuorovaikutuksen yhteisölliseen oppimiseen.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakennettiin hyödyntäen vuorovaikutusosaamisen teoreet-
tista jakoa tiedolliseen, taidolliseen ja affektiiviseen osaamiseen. Tutkimus osoitti, että nämä
osa-alueet ovat välillä vaikea erotella toisistaan ja kiinteästi niiden kehittymiseen vaikuttaa mo-
niammatillisten simulaatioiden toteutuminen. Simulaation hyvä suunnittelu ja toteutus edesaut-
toivat terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kaikkien osa-alueiden kehittymistä.
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys
Kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla tutkimuksen reli-
abiliteettia ja validiteettia. Reliabiliteettia eli mittarin sisäistä johdonmukaisuutta arvioidaan
tarkastelemalla mittaavatko osamittarin muuttujat samaa asiaa sekä korreloivatko ne kes-
kenään. Cronbachin alfakerroin kuvaa mittarin sisäistä johdonmukaisuutta. Cronbachin alfa-
kertoimet voivat vaihdella 0,00 ja 1,00:n välillä, mielellään luku saisi olla yli 0,70. (Metsä-
muuronen 2009, Nummenmaa 2009, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Heikkilä
2014.) Keskiarvosummamuuttujien Cronbachin alfakertoimet vaihtelivat välillä 0,699–0,915,
joten niitä voitiin pitää hyvinä (Liite 3). Keskiarvosummamuuttujien sisällä olevien muuttujien
korrelaatiolla tarkastettiin vielä, että summamuuttujien sisällä olevat muuttujat korreloivat kes-
kenään (Heikkilä 2014). Muuttujat korreloivat keskenään hyvin, vain kaksi korrelaatiota oli alle
0,5.
45
Mittarin sisältövaliditeettia arvioidaan tarkastelemalla, mittaako mittari sitä ilmiötä, jota sen
halutaan mittaavan (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Mittarin sisältövaliditeettia li-
sää, että tutkimuksessa käytettiin jo aiemmin esitestattua ja tässä hankkeessa muissa tutkimuk-
sissa käytettyä mittaria. Teoreettisena rakenteena oli vuorovaikutusosaamisen kehittymisen tar-
kastelu tiedollisesta, taidollisesta ja affektiivista näkökulmasta. Teoreettisen viitekehyksen
pohjalta faktorianalyysin jatkotoimena muodostettiin vuorovaikutusosaamista mittaavat keski-
arvosummamuuttujat. Näiden lisäksi muodostettiin keskiarvosummamuuttuja moniammatillis-
ten simulaatioiden toteutumisen merkityksestä vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen, koska
tällä nähtiin olevan yhteys vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen. Vaikka aiemmissa
tutkimuksissa ei ollut käytetty samaa jakoa, ne tukivat tämän tutkimuksen tuloksia.
Mittarin ulkoinen validiteetti kertoo mittaamisesta riippumattomista tekijöistä, jotka saattavat
vaikuttaa tutkimustulokseen (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Mittarin ulkoista va-
liditeettia arvioitiin tutkimukseen osallistuneiden ja kadon määrällä. Tämän tutkimuksen ai-
neisto kerättiin moniammatillisiin simulaatioihin osallistuneilta terveysalan opiskelijoilta eli
kyseessä on kokonaistutkimus. Moniammatillisiin simulaatioihin osallistui yhteensä 362 ter-
veysalan opiskelijaa. Heistä 149 vastasi kyselyyn, joten vastausprosentti oli 41,2 %. Katoana-
lyysissä verrataan saatua aineistoa perusjoukosta saataviin tietoihin (Polit & Beck 2010, Heik-
kilä 2014). Moniammatillisiin simulaatioihin osallistuneista tiedetään koulutusala. Tulosten
luotettavuutta heikentää kato (Polit & Beck 2010), joka tässä tutkimuksessa kohdistui erityisesti
yhteen koulutusalaan. Moniammatillisiin simulaatioihin osallistuneista lääkäriopiskelijoista ei
yksikään opiskelija osallistunut tutkimukseen. Lääkäriopiskelijat ovat osallistuneet moniam-
matillisiin simulaatioihin ja tätä kautta vaikuttaneet toisten koulutusalojen opiskelijoiden arvi-
oon vuorovaikutusosaamisen kehittymisestä, joten lääkäriopiskelijoiden vastaamattomuus vai-
kuttaa tulosten luotettavuuteen. Koulutusalakohtaisesti fysioterapeuttiopiskelijat vastasivat ky-
selyyn aktiivisimmin. Heistä lähes 70 % osallistui tutkimukseen. Sairaanhoitajaopiskelijoiden
vastausprosentti oli puolestaan alhainen (36,8 %). Tämä vaikuttaa tulosten luotettavuuteen,
koska tuloksissa koulutusalalla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys kaikkien muiden keskiarvo-
summamuuttujien kohdalla, paitsi affektiivisen vuorovaikutusosaamisen (tunteet).
Tulosten luotettavuutta lisää kvalitatiivisen analyysin yhdistäminen kvantitatiiviseen analyysiin
(Polit & Beck 2010). Avoimilla kysymyksillä saatiin opiskelijoilta sanallista tietoa ja näke-
mystä moniammatillisista simulaatioista. Induktiivis-deduktiivinen sisällönanalyysi pyrittiin
kuvaamaan niin selkeästi, että lukijalla oli mahdollisuus ymmärtää, miten analyysi on tehty
46
(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tutkimuksen tuloksissa esitettiin osallistujien
suoria lainauksia avoimien kysymysten vastauksista. Tämä lisää tutkimuksen luotettavuutta.
Avointen kysymysten tulosten luotettavuutta heikentää se, että kysymykset eivät olleet suoraan
vuorovaikutusosaamiseen liittyviä, vaan yleisiä kysymyksiä moniammatillisesta simulaatiosta.
Siksi niistä saatua tietoa ei voida pitää kattavana. Vastauksista on poimittu vuorovaikutusosaa-
mista koskevat ilmaisut. Nämä lisäävät ja täydentävät kvantitatiivisen osan tuloksia. Toisaalta
avoimet kysymykset ovat olleet opiskelijalle ainoa paikka ilmaista omin sanoin ajatuksia mo-
niammatillisesta simulaatiosta ja useat kommentit liittyivät vuorovaikutusosaamiseen. Tulosten
luotettavuutta lisää, että avointen kysymysten vastauksia tuli paljon ja ne tukivat ja olivat sa-
mansuuntaisia kvantitatiivisen tutkimuksen tuloksien kanssa.
Tulosten luotettavuutta lisää se, että vastaajilla oli omakohtainen kokemus aiheesta. Vastaajista
ei kuitenkaan tiedetä, missä roolissa he simulaatioharjoituksen aikana olivat. Tutkimustulokset
osoittavat, että simulaatio on monelle opiskelijalle, erityisesti toimijana oleville, hyvin tunne-
pitoinen kokemus. On vaikeaa arvioida, kuinka paljon opiskelijan tunnetilalla moniammatilli-
sessa simulaatiossa oli merkitystä hänen vastaukseen. Lisäksi jokaisen opiskelijan tausta, muun
muassa työkokemus ja ikä ovat vaikuttaneet siihen, minkälainen lähtötaso vuorovaikutusosaa-
misen suhteen opiskelijalla on. Tämän takia ei voida varmuudella sanoa, kuinka paljon vuoro-
vaikutusosaaminen kehittyi juuri tämän simulaation aikana. Luotettavamman kuvan simulaa-
tion vaikutuksesta vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen saisi, jos opiskelijoille tehtäisiin testi
ennen ja jälkeen simulaation.
Tutkimuksessa käytettiin valmista kyselylomaketta, jolla pyrittiin saamaan opiskelijoilta luotet-
tavaa tietoa moniammatillisista simulaatioista. Kyselylomake oli laadittu yleisesti Moniamma-
tillinen simulaatio-opetus sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille ja ammattilaisille -tutkimus- ja
kehittämishanketta varten, ei juuri vuorovaikutusosaamisen arviointia varten. Osa väittämistä
kohdistui suoraan vuorovaikutusosaamiseen, mutta osa laajemmin moniammatillisessa simu-
laatiossa opittaviin taitoihin. Osaa näistä väittämistä on käytetty myös tässä tutkielmassa, jos
ne kohdistuivat myös vuorovaikutusosaamiseen.
Koska vastausprosentti oli kohtalainen ja katoa oli, voidaan tutkimuksen validiteettia ja relia-
biliteettia pitää kohtalaisena. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, mutta niitä voidaan
hyödyntää kehitettäessä terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen opettamista mo-
niammatillisen simulaation keinoin.
47
Tutkimuksen toteuttamisessa noudatettiin hyvää tieteellistä käytäntöä (TENK 2012). Tämä tar-
koittaa, että tutkimuksen kaikissa vaiheissa on noudatettu huolellisuutta, rehellisyyttä ja
avoimuutta. Asianmukaisista lähde- ja viitemerkinnöistä on huolehdittu, jotta lähteen käyttö ja
tutkijan oma ajattelu erottuvat selkeästi (Kylmä & Juvakka 2007).
Tutkimus- ja kehittämishankkeelle, johon tämä tutkimus kuului, oli saatu Itä-Suomen yliopis-
ton eettisen toimikunnan puoltava lausunto 16.5.2016 (nro 16/2016). Jokaisesta koulutusorga-
nisaatiosta oli haettu lupakäytäntöjen mukaiset luvat keväällä 2016. Tutkimukseen osal-
listuneita informoitiin tutkimuksesta (Kylmä & Juvakka 2007). Opiskelijoita tiedotettiin
tutkimuksesta suullisesti ja heille kerrottiin, että tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista.
Kyselylomakkeessa opiskelijoilta kysyttiin kirjallinen suostumus vastausten käytöstä tutki-
musaineistoon. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja osallistujat vastasivat siihen
nimettömänä. Tutkijan käyttämien lainauksien kohdalla on huomioitu anonymiteetti (Kylmä &
Juvakka 2007), eikä tutkimukseen osallistuneita henkilöitä voi niistä tunnistaa.
Kyselylomakkeet säilytettiin lukollisessa kaapissa. Aineisto tallennettiin ja säilytettiin tutkijan
tietokoneella salasanan suojassa. Kyselylomakkeiden säilytyksestä ja asianmukaisesta hävityk-
sestä vastaa Itä-Suomen yliopisto.
6.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimushaasteet
Tulosten perusteella voidaan todeta seuraavaa:
1. Moniammatillinen simulaatio kehittää terveysalan opiskelijan tiedollista, taidollista ja
affektiivista vuorovaikutusosaamista. Opiskelija oppii vuorovaikutusosaamista niin
toimijana kuin tarkkailijana. Opiskelija tulee tietoiseksi vuorovaikutusosaamisensa
vahvuuksista ja kehitettävistä asioista. Oppimisen kannalta tärkeä osa simulaatiota on
oppimiskeskustelu.
2. Moniammatillisessa simulaatiossa eri koulutusalojen opiskelijat tulevat tietoisiksi
toisen ammattiryhmän toiminnasta. Tämä lisää arvostusta toista ammattiryhmää koh-
taan ja kannustaa heitä toimimaan yhdessä myös koulutuksen jälkeen.
48
3. Moniammatillinen simulaatio kehittää terveysalan opiskelijan taidollista vuorovaiku-
tusosaamista erityisesti vahvistamalla hänen ryhmätyö-, kommunikaatio- ja kuuntele-
misentaitoja. Lisäksi se lisää opiskelijan ymmärrystä potilaan havainnoinnista ja tutki-
misesta.
4. Aikaisemmista simulaatioista on hyötyä valmistautumisessa moniammatilliseen simu-
laatioon. Vuorovaikutusosaamista edistävänä asiana terveysalan opiskelija piti riittävän
informaation saantia ennen simulaatiota. Ensimmäistä kertaa simulaatioon osallistuvat
kokevat herkästi stressiä simulaatiosta. Turvallinen ja myönteinen ilmapiiri sekä riittävä
tieto simulaation kulusta helpottavat sitä.
5. Simulaation hyvä suunnittelu ja riittävä tieto simulaation kulusta edistävät opiskelijan
sitoutumista harjoitteluun ja kannustavat vuorovaikutuksen yhteisölliseen oppimiseen.
Jatkotutkimushaasteet:
1. Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamista ja sen käyttöä olisi hyvä jatkossa
tutkia havainnoimalla opiskelijoiden vuorovaikutusosaamista simulaatioissa; miten se
ilmenee ja millaista se on erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Tämän voisi toteuttaa,
simulaatiota häiritsemättä, tarkkailemalla simulaatiossa toimijoina olevien henkilöiden
sanallista ja sanatonta viestintää esimerkiksi ohjaamon lasin takaa tai videoimalla tilan-
teet.
2. Terveysalan opiskelijoiden omaa kokemusta vuorovaikutusosaamisesta ja sen kehitty-
misestä simulaatioissa ja moniammatillisissa simulaatioissa olisi hyvä tutkia kvalitatii-
visena tutkimuksena. Haastattelemalla opiskelijoita saisi nykyistä syvällisempää tietoa
heidän vuorovaikutusosaamisestaan ja sen kehittymisestä.
3. Terveysalan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittymistä moniammatillisissa
simulaatioissa olisi tarpeen tutkia myös kvantitatiivisin menetelmin, tutkimalla opiske-
lijoiden vuorovaikutusosaamista ennen ja jälkeen simulaation. Näin saataisiin monipuo-
lisempi käsitys simulaation vaikutuksesta vuorovaikutusosaamisen kehittymiseen.
49
LÄHTEET
Andrea J & Kotowski P. 2017. Using standardized patients in an undergraduate nursing health
assessment class. Clinical Simulation in Nursing 13, 309-313.
Beaird G, Nye C & Thacker LR. 2017. The use of video recording and standardized patient
feedback to improve communication performance in undergraduate nursing students. Clinical
Simulation in Nursing 13(4), 176-185.
Bolesta S & Chmil JV. 2014. Interprofessional education among student health professionals
using human patient simulation. American Journal of Pharmaceutical Education 78(5) Article
94.
Chambers B, Meyer M & Peterson M. 2018. Training students to detect delirium: An inter-
professional pilot study. Nurse Education Today, 65, 123-127.
Defenbaugh N & Chikotas NE. 2016. The outcome of interprofessional education: Integrating
communication studies into a standardized patient experience for anvanced practice nursing
students. Nurse Education in Practice 16, 176-181.
Dennis D, Furness A, Duggan R & Critchett S. 2017. An interprofessional simulation-based
learning activity for nursing and physiotherapy students. Clinical Simulation in Nursing 13,
501-510.
Elo S & Kyngäs H. 2008. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced
Nursing 62(1), 107–115.
Eteläpelto A, Collin K & Silvennoinen M. 2013. Simulaatiokoulutuksen pedagogiikka.
Teoksessa Ranta I.(toim.) Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa. Fioca, Keuruu, 21-50.
ETENE. 2011. Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta. Valtakunnallinen terveydenhuollon
eettinen neuvottelukunta ETENE. Sosiaali- ja terveysministeriö. ETENE-julkaisuja 32.
ETENE. 2001. Terveydenhuollon yhteinen arvopohja, yhteiset tavoitteet ja periaatteet. Valta-
kunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta ETENE. Sosiaali- ja terveysministeriö.
ETENE- julkaisuja 1.
Flick U. 2014. An introduction to qualitative research. 5 th ed. SAGE. Singapore.
Furseth PA, Taylor B & Kim SC. 2016. Impact of Interprofessional Education Among
Nursing and Paramedic Students. Nurse Educator, 41(2), 75-79.
Gausvik C, Lautar A, Miller L, Pallerla H & Schlaudecker J. 2015. Structured nursing commu-
nication on interdisciplinary acute care teams improves perceptions of safety, efficiency, un-
derstanding of care plan and teamwork as well as job satisfaction. Journal of Multidisciplinary
Healthcare 8, 33–37.
Graneheim UH & Lundman B. 2004. Qualitative content in analysis in nursing research: con-
cepts, procedures and measures to achieve trustworthiness. Nurse Education Today 24: 105-
112.
Griffiths B. 2018. Preparing tomorrow's nurses for collaborative quality care through simula-
tion. Teaching and Learning in Nursing, 13, 46-50.
50
Hallikainen J. 2016. Uudet suositukset elvytyksen opettamisesta. Finnanest 49(1), 40-41.
Heikkilä T. 2014. Tilastollinen tutkimus. Edita, Porvoo.
Hellström M, Johnson P, Leppilampi A & Sahlberg P. 2015. Yhdessä oppiminen. Yhteistoi-
minnallisuuden käytäntö ja periaatteet. Into Kustannus, Riika.
Hughes SJ & Quinn FM. 2013. Quinn’s principles and practice of nurse education. 6th ed. Cen-
gage Learning, United Kingdom.
Jakobsen RB, Gran SF, Grimsmo B, Arntzen K, Fosse E, Frich JC & Hjortdahl P. 2018. Exa-
mining participant perceptions of an interprofessional simulation-based trauma team training
for medical and nursing students. Journal of Interprofessional Care 32(1), 80–88.
Karjalainen L. 2015. Tilastotieteen perusteet. Otava, Keuruu.
Kopakkala A. 2011. Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Edita,
Helsinki.
Koponen J. 2012. Kokemukselliset oppimismenetelmät lääketieteen opiskelijoiden
vuorovaikutuskoulutuksessa. Tampereen yliopisto. Viestinnän, median ja teatterin yksikkö.
Väitöskirja. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8816-0. Luettu 20.11.2017.
Kylmä J & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita Prima Oy, Helsinki.
Laajalahti A. 2014. Vuorovaikutusosaaminen ja sen kehittyminen tutkijoiden työssä. Jyväsky-
län yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Väitöskirja. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5618-
9. Luettu 24.4.2018.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992.
Latvala E & Vanhanen-Nuutinen L. 2003. Laadullisen hoitotieteellisen tutkimuksen
perusprosessi: Sisällönanalyysi. Teoksessa Janhonen S & Nikkonen M. (toim.) Laadulliset
tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. WSOY, Helsinki.
Liaw SY, Zhou WT, Lau TC, Siua C & Chan SW. 2014. An interprofessional communication
training using simulation to enhance safe care for a deteriorating patient. Nurse Education To-
day 34, 259–264.
Lin E. C-L, Chen S-L, Chao S-Y & Chen Y-C. 2013. Using standardized patient with immediate
feedback and group discussion to teach interpersonal and communication skills to advanced
practice nursing students. Nurse Education Today 33, 577-683.
Metsämuuronen J. 2009. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Gummerus,
Jyväskylä.
Murphy JI & Nimmagadda J, 2015. Partnering to provide simulated learning to address inter-
professional education collaborative core competencies. Journal of Interprofessional Care
29(3), 258–259.
Mönkkönen K. 2018. Vuorovaikutus asiakastyössä: asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveys-
alalla. Gaudeamus, Helsinki.
Mönkkönen K. 2007. Vuorovaikutus Dialoginen asiakastyö. Edita, Helsinki.
51
Nummenmaa L. 2009. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Tammi, Helsinki.
Parkkonen T, Rantanen E & Kuisma M. 2013. Viestinnän simulaatioharjoittelu. Teoksessa
Ranta I.(toim.) Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa. Fioca, Keuruu, 146-157.
Polit DF & Beck CT. 2010. Essentials of Nursing Research: appraising Evidence for Nursing
Practice. 7th ed. Wolters Kluwer Health / Lippincott Williams & Wilkins, Philadelphia.
Ponzer S & Castrén M. 2013. Ammattienvälinen toiminta ja kommunikaatio. Teoksessa Ranta
I.(toim.) Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa. Fioca, Keuruu, 134-145.
Rall M. 2013. Simulaatio – mitä, miksi, milloin ja miten? Simulaatiokoulutuksen pedagogiik-
ka. Teoksessa Ranta I.(toim.) Simulaatio-oppiminen terveydenhuollossa. Fioca, Keuruu, 9-20.
Reid Searl K, McAllister M, Dwyer T, Krebs KL, Anderson C, Quinney L & McLellan S. 2014.
Little people, big lessons: An innovative strategy to develop interpersonal skills in
undergraduate nursing students. Nurse Education Today 34, 1201-1206.
Reime MH, Johnsgaard T, Kvam FI, Aarflot M, Breivik M, Engeberg JM & Brattebø G. 2016.
Simulated settings; powerful arenas for learning patient safety practices and facilitating trans-
ference to clinical practice. A mixed method study. Nurse Education in Practice 21, 75-82.
Reising DL, Carr DE, Gindling S, Barnes R, Garletts D & Ozdogan Z. 2017. Team communi-
cation influence on procedure performance: Findings from interprofessional simulations with
nursing and medical students. Nursing Education Perspectives 38(5), 275-276.
Reising DL, Carr DE, Shea RA & King JM. 2011. Comparison of communication outcomes in
traditional versus simulation strategies in nursing and medical students. Nursing Education
Perspectives 32(5), 323-327.
Roberts FE & Goodhand K. 2018. Scottish healthcare student’s perceptions of an interprofes-
sional ward simulation: An exploratory, descriptive study. Nursing & Health Sciences 20(1),
107-115.
Saaranen T & Tossavainen K. 2016. Yhteistoiminnallinen oppiminen. Teoksessa Saara-nen T,
Koivula M, Ruotsalainen H, Wärnå-Furu C & Salminen L. (toim.) 2016. Terveysalan opettajan
käsikirja. Tietosanoma, Helsinki,142-150.
Saaranen T, Vaajoki A, Kellomäki M & Hyvärinen M-L. 2015. The simulation method in
learning interpersonal communication competence - Experiences of masters' degree students of
health sciences. Nurse Education Today 35, 8-13.
Saastamoinen K & Olkkonen R. 2012. SPSS perusopas markkinatutkijoille. Uniprint, Turku.
Sakky. 2018. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Savon ammattiopisto. https://www.sakky.
fi/sites/default/files/Tiedostot/sosiaali-_ja_terveysalan_perustutkinto_1.8.2018.pdf. Luettu
19.4.2018.
Salminen L & Saaranen T. 2016. Moniammatillisen osaamisen oppiminen. Teoksessa Saara-
nen T, Koivula M, Ruotsalainen H, Wärnå-Furu C & Salminen L. (toim.) 2016. Terveysalan
opettajan käsikirja. Tietosanoma, Helsinki, 155-166.
52
Sairaanhoitajat. 2014. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet. https://sairaanhoitajat.fi/jasenpalvelut/
ammatillinen-kehittyminen/sairaanhoitajan-eettiset-ohjeet/. Luettu 28.3.2017.
Savonia. 2018. Opetussuunnitelmat. Sosiaali- ja terveysala, Kuopio. Savonia
ammattikorkeakoulu. http://portal.savonia.fi/amk/fi/opiskelijalle/opetussuunnitelmat?yks=KS.
Luettu 19.4.2018.
Spitzberg BH & Cupach WR. 2011. Interpersonal skills. Teoksessa Knapp ML & Daly JA.
(toim.) The SAGE Handbook of Interpersonal Communication. 4th ed. SAGE, Thousand Oaks,
481-524.
STM. 2014. Moniammatillisuus sosiaali-ja terveydenhuollon uudistamisessa. Sosiaali- ja
terveysministeriö.
http://www.fimea.fi/documents/160140/758926/26548_Moniammatillisuus_sosiaali_ja_terve
ydenhuollon_uudistamisessa_Sillanaukee_Narhi_STM.pdf. Luettu 7.5.2018.
TENK. 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa.
http://www.tenk.fi/fi/hyva-tieteellinen-kaytanto. Luettu 17.11.2017.
Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326.
THL. 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimintasuunnitelma 2017 kaudelle 2017-
2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131652/THL_toimintasuunnitelma_2017_LR.p
df?sequence=1. Luettu 16.6.2018.
Thomas B, Courtenay K, Hassiotis A, Strydom A & Rantell K. 2014. Standardised patients
with intellectual disabilities in training tomorrow’s doctors. The Psychiatric Bulletin 38(3),
132-136.
Tofil NM, Morris JL, Peterson DT, Watts P, Epps C, Harrington KF, Leon K, Pierce C &White
ML. 2014. Interprofessional simulation training improves knowledge and teamwork in nursing
and medical students during internal medicine clerkship. Journal of Hospital Medicine 9(3),
189-192.
Tuomela K, Heikkilä K, Haapanen H, Kortekangas-Savolainen O & Salminen L. 2017.
Moniammatillinen oppiminen yhteistyöosaamisen edistäjänä terveydenhuollossa. Hoitotiede
29(4), 264-275.
Tuomi J & Sarajärvi A. 2013. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi, Helsinki.
UEF. 2018. Opiskelu lääketieteen koulutusohjelmassa. Lääketieteen laitos. University of
Eastern Finland. http://www.uef.fi/web/laake/laaketiede. Luettu 19.4.2018.
Vaajoki A & Saaranen T. 2016. Simulaatio-oppiminen. Teoksessa Terveysalan opettajan käsi-
kirja. Saaranen M, Koivula M, Ruotsalainen H, Wärnå-Furu C & Salminen L. (toim.) 114-123.
Tietosanoma, Helsinki, 114-123.
Valkonen, T. 2003. Puheviestintätaitojen arviointi. Näkökulmia lukiolaisten esiintymis- ja
ryhmätaitoihin. Jyväskylän yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Väitöskirja.
http://urn.fi/URN:ISBN:951-39-1546-8. Luettu 20.11.2017.
53
Wagner J, Liston B & Miller J. 2011. Developing interprofessional communication skills. Te-
aching and Learning in Nursing 6(3), 97-101.
Weaver SJ, Lubomksi LH, Wilson RF, Pfoh ER, Martinez KA & Dy SM. 2013. Promoting a
culture of safety as a patient safety strategy: a systematic review. Annals of International Me-
dicine 158(5), 369–374.
Weerdt SD, Hovelynck J & Dewulf A. 2009. A closer look at learning in and around simula-
tions: a perspective of experiential learning. Teoksessa Dieckmann P. (toim.) Using Simula-
tions for Education, Training and Research. Pabst Science Publishers, Germany, 139-156.
WHO. 2011. Patient safety curriculum guide: Multi-professional edition. World Health Orga-
nization. http://www.who.int/patientsafety/education/mp_curriculum_guide/en/. Luettu
14.4.2018.
WHO. 2010. Framework for Action on Interprofessional Education & Collaborative Practice.
World Health Organization. http://www.who.int/hrh/resources/framework_action/en/. Luettu
14.4.2018.
Yoo M-S & Park H-R. 2015. Effects of case-based learning on communication skills, problem-
solving ability, and learning motivation in nursing students. Nursing and Health Sciences 17,
166-172.
Yoo M-S & Chae S-M. 2011. Effects of Peer Review on Communication Skills and Learning
Motivation Among Nursing Students. Journal of Nursing Education 50(4), 230-233.
Liite 1. Tiedonhaku tietokannoista.
Liitetaulukko 1. Tiedonhaku tietokannoista.
Tietokanta Hakusanat Rajaukset Tulokset Valitut
Cinahl I ("interpersonal communication competence" OR "social interaction" OR "communication skills" OR "oral commu-
nication" OR "speech communication" AND "nursing student*" OR "medical student" OR "nursing science" AND
teach* OR learn* OR "teaching method" OR "communication training")
Year 2010-
2018
English
Peer review
189 4
Cinahl II ("interpersonal communication competence" OR "social interaction" OR "communication skills" OR "oral commu-
nication" OR "speech communication" OR interaction AND teach* OR learn* OR "teaching method" OR "commu-
nication training" AND "nursing science" OR student* OR nursing AND simulat* OR standar* AND interprofes-
sional OR interdisciplinary OR multidisciplinary OR multiprofessional)
Year 2010-
2018
English
Peer review
59 9
Pubmed I ("interpersonal communication competence" OR "social interaction" OR "communication skills" OR "oral commu-
nication" OR "speech communication" OR interaction AND teach* OR learn* OR "teaching method" OR "commu-
nication training" AND "nursing science" OR student* AND simulat* OR standar* AND interprofessional OR in-
terdisciplinary OR multidisciplinary OR multiprofessional)
Year 2010-
2018
English
76 5
Pubmed II (simulat* AND interprofessional OR interdisciplinary OR multidisciplinary OR multiprofessional AND student*
AND "interpersonal communication competence" OR "social interaction" OR "communication skills" OR "oral
communication" OR "speech communication" AND nursing)
Year 2010-
2018
English
175 3
Scopus I ("interpersonal communication competence" OR "social interaction" OR "communication skills" OR "oral commu-
nication" OR "speech communication" AND "nursing student*" OR "medical student" OR "nursing science" AND
teach* OR learn* OR "teaching method" OR "communication training")
Year 2010-
2018
English
269 1
Scopus II ("interpersonal communication competence" OR "social interaction" OR "communication skills" OR "oral commu-
nication" OR "speech communication" OR interaction AND teach* OR learn* OR "teaching method" OR "commu-
nication training" AND "nursing science" OR student* OR nursing AND simulat* OR standar* AND interprofes-
sional OR interdisciplinary OR multidisciplinary OR multiprofessional)
Year 2010-
2018
English
Nursing,
medicine
99 0
Medic Vuorovaikutusosaami* OR vuorovaikutustai* OR sosiaaliset taidot OR ihmissuhdetai* AND sairaanhoitajaopisk*
OR lääketieteen opisk* OR lääkäri OR sairaanhoitaja* OR hoitotieteen opiskelija* OR terveystieteen opiskelija*
OR terveystiede OR hoitotiede OR sairaanhoitaja* AND opet* OR oppimi* OR opetusmenetelm* AND simul*
Year 2010-
2018
19 0
Eric ("interpersonal communication competence" OR "social interaction" OR "communication skills" OR "oral commu-
nication" OR "speech communication" AND teach* OR learn* OR "teaching method" OR "communication train-
ing" AND "nursing science" OR student* AND simulat* OR standar* AND interprofessional OR interdisciplinary
OR multidisciplinary OR multiprofessional)
Year 2008-
2018
Peer review
1 0
Manuaali-
nen haku
1 1
Yhteensä 888 23
Liite 2. Artikkelien yhteenvetotaulukko (1/7).
Liitetaulukko 2. Artikkelien yhteenvetotaulukko.
Tekijä(t), vuosi, läh-
demaa
Tutkimuksen tarkoitus Aineisto / otos Menetelmä Päätulokset
Andrea J & Kotowski
P. 2017, USA.
Tutkia, miten standar-
doidun potilaan käyttö si-
mulaatio-oppimisessa li-
sää sairaanhoitajaopiske-
lijoiden itseluottamusta,
viestintätaitoja ja kliinistä
päätöksentekoa.
Sairaanhoitajaopiskelijat
N=80.
Kvantitatiivinen kohortti-
tutkimus.
Lähtötilanteessa opiskelijat
tekivät itsearvioinnin Cli-
nical Judgment Rubric:n
LCJR:n (LCJR) avulla, toi-
nen itsearviointi tehtiin,
kun opiskelija oli ollut vä-
hintään 12 h kliinisessä
harjoittelussa ja viimeinen
viikon päästä simulaatio-
harjoituksesta.
Standardoidun potilaan käyttö simulaatiossa lisäsi opiskeli-
joiden itseluottamusta, viestintätaitoja ja kliinisiä päätök-
sentekotaitoja. Huono itseluottamus ja suuri ahdistuneisuus
vaikuttivat kielteisesti päätöksentekoprosesseihin ja tätä
kautta kliininen päätöksenteko saattoi heikentyä.
On tärkeää, että opiskelijoilla jää simulaatiossa harjoitte-
lusta turvallinen tunne. Näin he voivat paremmin hyödyntää
oppimaansa käytännön työssä. Luottavainen mieli ja hyvä
motivaatio auttavat opiskelijaa ottamaan vastaan uusia ko-
kemuksia ja mahdollisuuksia.
Vuorovaikutustaitojen harjoittelu standardoidulla potilaalla
auttaa erityisesti vasta-aloittaneita opiskelijoita kehittämään
vuorovaikutustaitoja ja kriittistä ajattelua. Beaird G, Nye C &
Thacker LR. 2017,
USA.
Arvioida videotallentei-
sen standardoidun poti-
laan simulaation tehok-
kuutta viestintätaitojen
kehittämisessä.
Hoitotyön opiskelijat
N=94.
Kvasikokeellinen tutkimus
- koeryhmä: simulaatio vi-
deoitiin
- kontrolliryhmä: simulaa-
tiota ei videoitu.
Opiskelijat kokivat, että standardoidun potilaan simulaation
jälkeen käyty jälkipuinti paransi heidän viestintätaitoja. Vi-
deointi ei merkittävästi parantanut viestinnän tehokkuutta.
Opiskelijoiden itsearvioinnilla oli merkittävämpi vaikutus.
Selkeä viestintätaidon parantuminen tapahtui ensimmäisen
ja toisen simulaatiokerran välissä. Toisella kerralla opiske-
lijat tiesivät selkeästi ensimmäistä kertaa paremmin, minkä-
laista on hyvä kommunikaatio simulaation aikana.
Bolesta S & Chmil
JV. 2014, USA.
Kuvata moniammatilli-
sen simulaation suunnit-
telua, toteutusta ja tulok-
sia.
N=64, farmasian opiske-
lijat n=56, hoitotyön
opiskelijat n=9.
Kvantitatiivinen tutkimus
Pre- /posttesti, sähköinen-
kysely, jossa Likert-as-
teikollisia väittämiä.
Opiskelijoiden asenteet moniammatillista koulutusta koh-
taan paranivat. He pitivät sitä tärkeänä. Simulaatioharjoitus
auttoi opiskelijoita suhtautumaan myönteisemmin toiseen
ammattiryhmään, paransi tiimityötaitoja ja vahvisti omaa
ammattiroolia. Erityisesti se auttoi kehittämään ammatil-
lista vuorovaikutusta.
Liite 2. Artikkelien yhteenvetotaulukko (2/7).
Chambers B, Meyer
M & Peterson M.
2018, USA.
Tutkia opiskelijoiden
asenteita moniammatilli-
seen simulaatioon sekä
verrata opiskelijoiden tie-
tämystä deliriumpotilaan
hoidosta kahden erilaisen
opetusmenetelmän jäl-
keen (simulaatiot stan-
dardoidulla potilaalla vrt.
yksi simulaatio + verkko-
oppiminen)
Hoitotyön opiskelijat
N=24.
Jokaiseen simulaatioon
osallistui lisäksi lääketie-
teen opiskelija.
Kvantitatiivinen interven-
tiotutkimus.
Pre- ja posttesti deli-
riumpotilaan hoitamisesta
kaikille
Pre- ja posttesti asenteesta
moniammatilliseen simu-
laatioon interventioryh-
mältä (n=12).
Asenne tiimityöskentelyä, moniammatillista simulaatiota
ja moniammatillista koulutusta kohtaan kasvoi simulaa-
tioryhmässä koulutuksen jälkeen.
Moniammatilliset simulaatiot kehittivät osallistuneiden
kommunikaatiota ja tiimityöskentelyä sekä selkeyttivät eri
ammattiryhmien rooleja ja vastuualueita.
Lisäksi tutkimus osoitti, että standardoidun potilaan käyttö
tukee emotionaalista sitoutumista oppimiseen.
Tietämys deliriumpotilaan hoidosta parani molemmissa
ryhmissä, simulaatioryhmässä vähän enemmän.
Defenbaugh N &
Chikotas NE. 2016,
USA.
Tutkia standardoidun po-
tilaskokemuksen vaiku-
tusta viestinnän kehittä-
misessä APN- koulutuk-
sessa
Laajavastuisen hoitotyön
asiantuntija (APN) -kou-
lutukseen osallistuneet
sairaanhoitajat N=15.
Kvalitatiivinen tutkimus. Tietoisuus omasta käyttäytymisestä lisääntyi.
Viestintätaidoissa opiskelijat tulivat tietoisemmiksi omasta
sanattomasta ja sanallisesta viestinnästä (äänen painotukset,
taito antaa tietoa ja palautetta ymmärrettävästi).
Sanattomassa viestinnässä kuuntelemisen taitoa pidettiin
tärkeänä, samoin opiskelijat tulivat tietoisemmiksi omista
eleistä ja ilmeistä, joilla voi tukea viestintää.
Opiskelijat kokivat viestintätaitojen harjoittelun standar-
doidun potilaan avulla turvalliseksi. Harjoitus antoi val-
miuksia kohdata haastavia tilanteita käytännössä.
Dennis D, Furness A,
Duggan R & Critch-
ett S. 2017,
Australia.
Arvioida moniammatilli-
sen koulutuksen järjestä-
miseen käytettyjä toimin-
tatapoja.
Arvioi vuorovaikutustai-
tojen itsearviointia ja ver-
taisarviointia.
Arvioida opiskelijoiden
käsitystä heidän itsevar-
muudesta ja oppimistyy-
tyväisyyttä moniammatil-
lisiin simulaatioihin sekä
ymmärrystä toisen am-
mattiryhmän roolista.
Ensimmäisen vuoden
hoitotyön ja fysiotera-
pian opiskelijat N=198.
Kvantitatiivinen ja kvalita-
tiivinen tutkimus.
Yhteinen, eri koulutusten kalenteri, johon oli varattu mo-
niammatilliseen koulutukseen varattu aika, koettiin hyvänä.
On tärkeää tehdä ammattien ja jopa tieteiden välistä yhteis-
työtä jo opiskeluaikana.
Itsearviointi ja vertaisarviointi eri ammattiryhmien välillä
sujui hyvin. Jälkipuinnissa opiskelijat keskustelivat mo-
niammatillisesti kommunikaation sujumisesta, eri rooleista
ja niissä suoriutumisesta. Keskustelun muodossa saatu pa-
laute omasta toiminnasta koettiin vähemmän pelottavana
kuin ohjaajalta saatu palaute.
Opiskelijat nauttivat harjoituksesta (toimijat ja tarkkailijat)
ja saivat myönteisen oppimiskokemuksen. Tämä lisäsi hei-
dän itsevarmuutta ja edisti oppimista.
Viidesosa opiskelijoista koki, että opettajan ei tarvitse ker-
toa sitä, mitä harjoituksessa tulee oppia, vaan he itse kriitti-
sen ajattelun ja reflektoinnin kautta sen oivaltavat.
Liite 2. Artikkelien yhteenvetotaulukko (3/7).
Furseth PA, Taylor B
& Kim SC. 2016,
USA.
Verrata erityyppisten si-
mulaatiotilanteiden
(suuronnettomuus- vrt
vuorovaikutussimulaatio)
vaikutusta opiskelijoiden
tyytyväisyyteen ja itse-
luottamukseen moniam-
matillisessa koulutuk-
sessa.
N=189, sairaanhoitaja-
opiskelijat n=131, ensi-
hoitajaopiskelijat n=58.
Kvantitatiivinen tutkimus
pre- ja postkysely.
Sairaanhoitajaopiskelijoiden tyytyväisyys ja itseluottamus
oppimiseen kasvoi enemmän vuorovaikutussimulaatiossa
kuin suuronnettomuussimulaatiossa. He arvostivat enem-
män yhteistyötä, vuorovaikutusta ja osallistavaa toimintaa
kuin passiivista roolia suuronnettomuus. Ensihoitajaopiske-
lijoilla ei tällaista eroavaisuutta ollut, koska heillä oli mo-
lemmissa simulaatioissa aktiivinen rooli.
Harjoitukset, jotka vaativat opiskelijalta aktiivista osallistu-
mista, vaikuttavat opiskelijaa positiivisemmin kuin harjoi-
tus, jossa opiskelijalla on passiivinen rooli.
Positiivinen oppimiskokemus voi antaa hoitotyön opiskeli-
jalle paremmat valmiudet viestintään ja tiimityöhön muiden
terveydenhuollon ammattilaisten kanssa myös todellisissa
tilanteissa.
Griffiths B. 2018,
USA.
Selvittää, mitkä tekijät
edistävät oppimista, kriit-
tistä ajattelua sekä vähen-
tävät teorian ja käytännön
välistä kuilua tiimityös-
kentelyssä simulaation
avulla.
Sairaanhoitajaopiskelijat
N=205.
Kvantitatiivinen kyselytut-
kimus.
Sopivat tilat, riittävä aika ja ennakkotieto, todellisuutta jäl-
jittelevä tilanne, ohjaajan palaute sekä oma reflektointi op-
pimisesta paransivat oppimista.
Jakobsen RB, Gran
SF, Grimsmo B,
Arntzen K, Fosse E,
Frich JC & Hjortdahl
P. 2018, Norja.
Kuvata simulointikurssin
soveltumista perusope-
tukseen sekä raportoida
osallistujien kokemuksia
opintojaksosta ja oppi-
mistuloksista.
Lääketieteen ja hoitotyön
opiskelijat N=310 ja si-
mulaatioihin osallistu-
neet opettajat N=16.
Interventiotutkimus
1.vaihe: avoimet kysymyk-
set opiskelijoille (kvalita-
tiivinen)
2. vaihe: sähköinen kysely-
lomake opiskelijoille
(kvantitatiivinen)
3. vaihe: sähköinen kysely-
lomake opettajille (kvanti-
tatiivinen).
Moniammatillinen harjoittelu lisäsi opiskelijoiden tiimityö-
ja viestintätaitoja. He kokivat, että harjoittelu lisäsi itsetun-
temusta ja stressinhallintaa sekä lisäsi ymmärrystä johtajan
roolista, tiimityöstä ja tiimiviestinnästä. Lääketieteen opis-
kelijat ottivat selkeimmin johtajan roolin.
Opettajien mukaan opiskelijoiden ei-tekniset taidot (tilan-
netietoisuus, tehokas viestintä ja johtaminen) lisääntyivät
kurssilla.
Moniammatillinen simulointikurssi sopii hyvin lääketieteen
ja hoitotyön opiskelijoiden perusopetukseen.
Koo L, Layson-Wolf
C, Brandt N, Ham-
mersla M, Idzik S,
Rocafort PT, Tran D,
Wilkerson RG &
Windemuth B. 2014,
USA.
Arvioida standardoitujen
potilaiden käyttöä mo-
niammatillisissa simulaa-
tioissa
Hoitotyön ja lääketieteen
opiskelijat N=30.
Kvalitatiivinen tutkimus,
30 opiskelijaa 46:sta osal-
listui puolistrukturoituun
ryhmäkeskusteluun harjoi-
tuksen jälkeen.
Opiskelijat kokivat, että harjoittelu antoi työkaluja moniam-
matilliseen vuorovaikutukseen, tietoa toisen ammattiryh-
män työskentelystä sekä lisäsi ammattiryhmien välistä ar-
vostamista. He kokivat saavansa arvostusta toisesta ammat-
tiryhmästä ja saivat tätä kautta tukea päätöksentekotilantei-
siin. Opiskelijat kokivat oppivansa niin toimijoina kuin
tarkkailijoina.
Liite 2. Artikkelien yhteenvetotaulukko (4/7).
Simulaatioharjoitukset oli suunniteltu hyvin ja ne olivat rea-
listisia.
Ennakkomateriaalin saaminen auttoi opiskelijaa valmistau-
tumaan harjoitukseen, mikä puolestaan edesauttoi oppi-
mista.
Liaw SY, Zhou WT,
Lau TC, Siau C &
Chan SW. 2014,
Singapore.
Kuvata, miten simulaatio
kehittää lääketieteen ja
hoitotyön opiskelijoiden
viestintätaitoja
N=125, lääketieteen
opiskelijat n=33, hoito-
työn opiskelijat n=92.
Kokeellinen kyselytutki-
mus.
Simulaatio paransi opiskelijoiden itseluottamusta ja havain-
nointikykyä sekä lisäsi ryhmätyö- ja kommunikaatiotaitoja.
Lin E. C-L, Chen S-
L, Chao S-Y & Chen
Y-C. 2013.Taiwan.
Tutkia palautteen antami-
sen ja ryhmäkeskustelun
tehokkuutta standar-
doidun potilaan avulla
vuorovaikutus- ja vies-
tintätaitojen opetuksessa
sekä opiskelijoiden oppi-
misen tyytyväisyyttä.
26 laajavastuisen hoito-
työn asiantuntija (APN)
koulutukseen osallistu-
neet sairaanhoitajat
N=26.
Kokeellinen tutkimus:
ryhmä jaettiin koe- ja kont-
rolliryhmään.
Koeryhmässä standar-
doidun potilasharjoituksen
jälkeen arvioitiin tilanne,
annettiin palautetta sekä
keskusteltiin ryhmässä
Kontrolliryhmässä standar-
doidun potilasharjoituksen
jälkeen tilanne vain arvioi-
tiin.
Molemmissa ryhmissä opiskelijat olivat erittäin tyytyväisiä
sekä viestintä- ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseen stan-
dardoidun potilaan avulla. Potilasharjoituksen palautteella
sekä ryhmäkeskustelulla ei ollut merkittävää hyötyä verrat-
tuna koeryhmään.
Murphy JI & Nimma-
gadda J, 2015, USA.
Kuvata, miten hoitotyön-
ja sosiaalialan opiskelijat
voivat kehittää vuorovai-
kutustaitoja yhteisessä si-
mulaatioharjoituksessa.
Hoitotyön opiskelijat
N=43, sosiaalialan opis-
kelijat N=45.
Kvasikokeellinen tutki-
mus.
Simulaatioharjoittelu vaikutti myönteisesti opiskelijoiden
asenteisiin vuorovaikutustaitojen oppimisesta. Lisäksi opis-
kelijat kokivat, että heidän tiimityöskentely-, kuuntelu-,
kommunikointi- ja johtamistaidot paranivat.
Hoitotyön opiskelijoiden vahvuutena korostui potilaskes-
keinen hoitotyö, kun taas sosiaalialan opiskelijoilla hyvä
kulttuuriosaaminen, kyky työskennellä stressaavassa tilan-
teessa sekä myötätunto. Simulaatioharjoitus auttoi myös
tunnistamaan vuorovaikutustaidoissa olevia omia heik-
kouksia.
Reid Searl K, McAl-
lister M, Dwyer T,
Krebs KL, Anderson
C, Quinney L &
McLellan S. 2014,
Australia.
Selvittää, miten nuk-
kesimulaation avulla voi-
daan harjoitella vuorovai-
kutustaitoja lapsipotilaan
hoitotyössä. Nukkena oli
iso pehmeä nukke.
Hoitotyön opiskelijat
N=15.
Kvalitatiivinen tutkimus
Nukkesimulaatio; nukeille
oli keksitty todelliset elä-
mäntarinat sairauksineen ja
perheineen.
Simulaatioiden jälkeen oli
ryhmähaastattelut.
Nuken käyttö vuorovaikutustaitojen harjoittelussa vähensi
opiskelijoiden ahdistusta ja paransi keskittymiskykyä.
Opiskelijat oppivat, kuinka suhtautua ja kommunikoida sai-
raan lapsen kanssa. Tässä ei ainoastaan opittu teknisiä vies-
tintätaitoja, vaan opiskelijat oppivat myös olemaan lapsen
kanssa läsnä, jotta lapsi tunsi olonsa rennommaksi ja kotoi-
sammaksi.
Liite 2. Artikkelien yhteenvetotaulukko (5/7).
Opiskelijat kokivat oppimiskokemukset merkityksellisinä
ja aitoina. He sanoivat myös saaneensa taitoja lohduttaa
lasta. Lisäksi he alkoivat ymmärtää, että lasten hoitotyö ei
ole vain teknisiä taitoja vaan se edellyttää myös edistynyttä
vuorovaikutusosaamista.
Reime MH, Johns-
gaard T, Kvam FI,
Aarflot M, Breivik
M, Engeberg JM &
Brattebø G. 2016,
Norja.
Kuvata hoitotyön ja lää-
ketieteen opiskelijoiden
kokemuksia moniamma-
tillisesta simulaatiopoh-
jaisesta tiimikoulutuk-
sesta sekä sen vaikutuksia
ammatillisuuteen ja poti-
lasturvallisuuteen.
Hoitotyön ja lääketieteen
opiskelijat N=262, hoito-
työn jatko-opiskelijat
(anestesia-, leikkaussali-
ja kriittisen potilaan hoi-
totyö) n=61, sairaanhoi-
tajaopiskelijat n=123,
lääkäriopiskelijat n=78.
Kvantitatiivinen + kvalita-
tiivinen tutkimus
Tarkkailijat arvioivat suo-
rituskykyä havainnointilo-
makkeella, 5-portainen Li-
kert-asteikko.
Kohderyhmähaastattelut
tehtiin kolme kuukautta
ensimmäisen simulaatio-
harjoituksen jälkeen.
Simulaatioharjoituksessa syntyneillä voimakkailla tunteilla
on pitkäaikainen vaikutus. Opiskelijat muistavat kokemuk-
set yksityiskohtaisesti, mm virheet, vielä useiden kuukau-
sien jälkeen. He kokevat oppineensa eniten virheistä, erityi-
sesti niistä, joista on haittaa potilaalle. Tämä on voimistanut
emotionaalista kokemusta.
Opiskelijat huomasivat, että ajattelu ääneen ja keskinäinen
kommunikointi ovat välttämättömiä asioita potilasturvalli-
suuden varmistamiseksi.
Jälkipuinnissa videon katsominen auttoi opiskelijoita tun-
nistamaan oman kommunikoinnin vahvuuksia ja heikkouk-
sia. Se oli tärkeä työkalu myös tiimityöskentelyn vahvista-
miseksi. Lisäksi se auttoi tiimin jäseniä tiedostamaan,
kuinka tärkeää on käyttää jokaisen tiimin jäsenen osaami-
nen tehokkaasti.
Vertaisarviointi kehitti rakentavan palautteen antoa, am-
mattitaitoa ja tiimityötaitoja.
Reising DL, Carr DE,
Gindling S, Barnes R,
Garletts D &
Ozdogan Z. 2017,
USA.
Selvittää, onko moniam-
matillisella viestinnällä
yhteyttä tiimin tuloksiin
hoitotyöntekijöiden ja
lääkäreiden moniamma-
tillisessa simulaatiossa.
Hoitotyön ja lääketieteen
opiskelijat N=68.
Retrospektiivinen tutki-
mus, joka on osa isompaa
simulaatiotutkimusta.
Moniammatillinen viestinnän harjoittelu paransi tiimin
viestintää ja suorituskykyä, joka paransi potilasturvalli-
suutta. Simulointi on tehokas keino luoda käytännön tilan-
teita, jotka edistävät tiimin vuorovaikutustaitoja potilaan
hoidon parantamiseksi.
Reising DL, Carr DE,
Shea RA & King JM.
2011, USA.
Vertailla affektiivisia ja
kommunikaatioon liitty-
vien alueiden tuloksia pe-
rinteisen opetuksen ja si-
mulaatio-opetuksen vä-
lillä
N=60, hoitotyön opiske-
lijat n=41, lääketieteen
opiskelijat n=19.
Prospektiivinen, kuvaileva
sekä kvalitatiivinen että
kvantitatiivinen tutkimus
Opiskelijat jaettiin kahteen
ryhmään: perinteinen / si-
mulaatio-opetus.
Ryhmien välillä oli merkittävä ero stressitasossa, simulaa-
tioryhmän opiskelijat kokivat huomattavasti enemmän
stressiä kuin perinteisessä opetuksessa olevat opiskelijat.
Yhteinen vuorovaikutustaitojen harjoittelu, opetustavasta
riippumatta, lisäsi toisen ammattiryhmän arvostusta ja tie-
tämystä siitä, mitä he tekevät. Tämän opiskelijat kokivat tär-
keäksi, harjoitella ”todellista elämää”. Simulaatioryhmässä
hoitotyön opiskelijat odottivat enemmän lääketieteen opis-
kelijoilta johtajan roolia sekä ohjeita mitä pitää tehdä kuin
Liite 2. Artikkelien yhteenvetotaulukko (6/7).
perinteisessä opetuksessa. Opiskelijat kokivat erittäin tär-
keänä harjoitella yhdessä eri ammattiryhmien kanssa vuo-
rovaikutustaitoja.
Roberts FE &
Goodhand K. 2018,
UK.
Tutkia minkälaisia mah-
dollisuuksia on moniam-
matillisen simulaation to-
teuttamisessa ”osasto-
simulaatiossa” sekä min-
kälaista vuorovaikutus-
osaamista se kehittää.
Sairaanhoitaja-, fysiote-
rapeutti-, farmaseutti-,
röntgenhoitaja-, ravitse-
musterapeutti- ja toimin-
taterapeuttiopiskelijat
N=54.
Kvalitatiivinen tutkimus. Opiskelijat kokivat moniammatilliset simulaatiot hyödylli-
siksi, sai harjoitella turvallisesti, aidossa ympäristössä.
Opiskelijat oppivat kommunikoimaan keskenään erityisesti
ristiriitatilanteissa. He havaitsivat, miten huono vuorovai-
kutus vaikutti potilaan hoitoon.
Opiskelijat ymmärsivät keskeiset elementit tehokkaalle mo-
niammatilliselle tiimityölle: kunnioitus, tietämys toisen am-
mattiryhmän työstä, hyvä tiimityö ja hyvä kommunikointi.
Thomas B, Courtenay
K, Hassiotis A,
Strydom A & Rantell
K. 2014, UK.
Kuvata, miten simulaa-
tioharjoitus auttaa kehit-
tämään vuorovaikutustai-
toja älyllisesti vammai-
sen kanssa lääketieteen
opiskelijoiden kokemana.
Lääketieteen opiskelijat
N=47.
Eksploratiivinen tutkimus,
opiskelijat vastasivat kyse-
lyyn ennen ja jälkeen si-
mulaatioharjoituksen.
Opiskelijat kokivat harjoittelun myönteisenä. He kokivat,
että simulaatioharjoitus kannusti heitä olemaan enemmän
vuorovaikutuksessa potilaan kanssa sekä kiinnittämään eri-
tyistä huomiota ei-sanalliseen viestintään. Opiskelijat saivat
myös valmiuksia käyttää viestinnässä erilaisia kommuni-
kointivälineitä (viittomakieli, kuvat, piirrokset) parantaak-
seen yhteistyötä älyllisesti vammaisten henkilöiden kanssa.
Tofil NM, Morris JL,
Peterson DT, Watts
P, Epps C, Harring-
ton KF, Leon K,
Pierce C &White
ML. 2014, USA.
Kuvata moniammatillis-
ten simulaatioiden merki-
tystä vuorovaikutustaito-
jen kehittämisessä.
Lääketieteen opiskelijat
N=72, hoitotyön opiske-
lijat N=28.
Kvantitatiivinen tutkimus. Hoitotyön ja lääketieteen opiskelijoiden moniammatillinen
simulointikoulutus voi parantaa viestintää sekä parantaa
asennetta toista ammattiryhmää kohtaan.
Moniammatillinen simulaatio mahdollistaa turvallisen ja
realistisen ympäristön harjoitella vuorovaikutustaitoja.
Wagner J, Liston B &
Miller J. 2011, USA.
Kuvata kokemuksia hoi-
totyön ja lääketieteen
opiskelijoiden pilottikou-
lutuksena toteutetusta si-
mulaatiosta standar-
doidulla potilaalla opis-
kelijoiden kokemana.
N =20, hoitotyön opiske-
lijat n=10, lääketieteen
opiskelijat n=10.
Kvantitatiivinen kysely, 5-
portainen Likert-asteikko
sekä avoimia kysymyksiä.
Hoitotyön opiskelijat kokivat, että simulaatio standar-
doidulla potilaalla antoi heille hyvää kokemusta moniam-
matillisesta tiimityöskentelystä. Lisäksi he saivat tietoa toi-
sen ammattiryhmän toiminnasta. Opiskelijat kokivat, että
he oppivat moniammatillisesta tiimityöstä myös tarkkailijan
roolissa sekä palautekeskustelussa.
Harjoitus auttoi opiskelijoita tunnistamaan omia heikkouk-
sia ja vahvuuksia kommunikoinnissa. He kokivat, että simu-
laatioharjoitus antoi hyvän mahdollisuuden harjoitella pu-
humista ja vuorovaikutustaitoja lääkärin ja perheenjäsenen
kanssa.
Liite 2. Artikkelien yhteenvetotaulukko (7/7).
Yoo M-S & Park H-
R. 2015, Etelä-Korea
Arvioida miten tehok-
kaasti hoitotyön opiskeli-
jat oppivat viestintä- ja
ongelmanratkaisutaitoja
todellisiin tilanteisiin
pohjautuvien tapausesi-
merkkien kautta verrat-
tuna perinteiseen luento-
opetukseen. Lisäksi arvi-
oitiin motivoiko tämä
opetusmenetelmä oppi-
laita oppimaan luento-
opetusta paremmin.
Hoitotyön opiskelijat
N=143.
Kvasikokeellinen tutki-
mus: 72 opiskelijaa koe-
ryhmässä (standardipoti-
las) ja 71 opiskelijaa kont-
rolliryhmässä (perinteinen
luento-opetus).
Todellisuuteen pohjautuvien tapausesimerkkien kautta,
missä hoitotyön opiskelijat saivat konkreettisesti harjoitella
viestintä- ja ongelmanratkaisutaitoja, he oppivat niitä tehok-
kaammin sekä olivat motivoituneempia oppimaan kuin pe-
rinteisessä didaktisessa luento-opetuksessa.
Yoo M-S & Chae S-
M. 2011,
Etelä-Korea.
Arvioida vertaisarvioin-
nin vaikutusta viestintä-
taitojen kehittymiseen
sekä opiskelumotivaati-
oon.
Hoitotyön opiskelijat
N=47.
Kokeellinen tutkimus: 24
opiskelijaa koeryhmässä ja
23 opiskelijaa kontrolliryh-
mässä.
Kaikille opiskelijoille ope-
tettiin viestintätaitoja teori-
assa ja käytännössä. Opis-
kelijoiden viestintätaitoja
ja motivaatiota mitattiin
ennen ja jälkeen interven-
tion.
Opiskelijat harjoittelivat
viestintätaitoja standardoi-
tujen potilaiden kanssa.
Nämä harjoitukset videoi-
tiin. Koeryhmässä opiske-
lijan harjoitus vertaisarvi-
oitiin ja kontrolliryhmässä
vain opiskelija itsearvioi
omaa toimintaansa.
Vertaisarviointi oli tehokas opetusmenetelmä parantamaan
opiskelijoiden viestintätaitoja sekä lisäämään heidän opis-
kelumotivaatiota.
Liite 3. Keskiarvosummamuuttujat, faktorianalyysin raportointi,
jakaumien muoto ja sisäinen johdonmukaisuus (1/3).
Liitetaulukko 3. Keskiarvosummamuuttujat, faktorianalyysin raportointi, jakaumien muoto ja
sisäinen johdonmukaisuus.
Muuttuja Faktori- Kommuna- Faktorien Kolmogorov- Cronbachin
lataus 1) liteetti selitysosuus Smirnovin alpha
% testi
Taidollinen
vuorovaikutusosaaminen 46,680 < 0,001 0,915
Moniammatillinen simulaatio- 0,709 0,682
harjoitus lisäsi ymmärrystä
potilaan havainnoinnista ja
tutkimisesta
Moniammatillinen simulaatio- 0,682 0,712
harjoitus vahvisti kommuni-
kaatiota potilaan kanssa
Moniammatillinen simulaatio- 0,660 0,706
harjoitus auttoi
kuuntelemaan potilasta
Ammattitaitoni kehittyi 0,611 0,746
moniammatillisen simulaatio-
harjoituksen myötä
Moniammatillinen simulaatio- 0,587 0,653
harjoitus vahvisti
päätöksentekotaitoja
Moniammatillinen simulaatio 0,523 0,706
lisäsi ymmärrystäni työelämän
todellisista tilanteista
Kommunikaatiotaidot kehit- 0,516 0,728
tyivät moniammatillisessa
simulaatioharjoituksessa
Moniammatillinen simulaatio- 0,424 0,685
harjoitus vahvisti ryhmätyö-
taitoja
Tiedollinen
vuorovaikutusosaaminen 6,716 0,014 0,907
Moniammatillisessa simulaatio- 0,748 0,717
harjoituksessa eri ammatti-
ryhmien tehtävänkuvat
selkiytyivät
Moniammatillinen simulaatio- 0,706 0,647
harjoitus lisäsi tietoa toisten
ammattiryhmien toiminnassa
Moniammatillisessa simulaatio- 0,652 0,774
harjoituksessa työnjako
potilaan hoidossa selkeytyi
1) faktorianalyysi
Liite 3. Keskiarvosummamuuttujat, faktorianalyysin raportointi,
jakaumien muoto ja sisäinen johdonmukaisuus (2/3).
Muuttuja Faktori- Kommuna- Faktorien Kolmogorov- Cronbachin
lataus 1) liteetti selitysosuus Smirnovin alpha
% testi
Toisten ammattiryhmien
läsnäolo auttoi ymmärtämään 0,639 0,696
potilaan näkökulmaa
paremmin kuin aiemmin
Moniammatillisessa simulaatio- 0,608 0,739
harjoituksessa kehittynyt
yhteinen moniammatillinen
osaaminen vaikutti myönteisesti
potilaan hoitoon
Moniammatillinen simulaatio- 0,445 0,675
harjoitus lisäsi ymmärrystä
potilaan hoitamiseen
liittyvistä arvoista
Potilaan kokonaisvaltaisen 0,452 0,615
hoidon ymmärtäminen
kehittyi moniammatillisen
simulaatioharjoituksen myötä
Moniammatillisen simulaatio- 0,300 0,619
harjoittelun avulla lisätään
tietoa toisen ammattiryhmän
tiedoista ja taidoista
Affektiivinen
vuorovaikutusosaaminen
(asenne ja motivaatio) 5,722 < 0,001 0,864
Moniammatillisia simulaatio- 0,689 0,634
harjoituksia kehittämällä
ehkäistään ennakkoluuloja
toisia ammattiryhmiä kohtaan
Moniammatillinen simulaatio- 0,597 0,616
harjoitus lisäsi toisten
ammattiryhmien arvostusta
Moniammatillinen simulaatio- 0,586 0,594
harjoittelu kannustaa eri
ammattialojen opiskelijoita
toimimaan yhdessä myös
koulutuksen jälkeen
työelämässä
Tästä simulaatioharjoituksesta 0,472 0,719
oli minulle hyötyä
Moniammatillinen simulaatio- 0,463 0,635
harjoitus oli mielestäni
myönteisesti haastava
1) faktorianalyysi
Liite 3. Keskiarvosummamuuttujat, faktorianalyysin raportointi,
jakaumien muoto ja sisäinen johdonmukaisuus (3/3).
Muuttuja Faktori- Kommuna- Faktorien Kolmogorov- Cronbachin
lataus 1) liteetti selitysosuus Smirnovin alpha
% testi
Moniammatillisen
simulaation toteutumisen
merkitys 4,175 < 0,001 0,817
Simulaatioympäristö oli 0,749 0,574
riittävän realistinen
Mielestäni vuorovaikutus- 0,673 0,512
tilanteet olivat riittävän
todentuntuisia
Simulaatioharjoitus oli 0,591 0,594
hyvin suunniteltu
Simuloitu potilastapaus 0,573 0,652
oli riittävän opettavainen
Affektiivinen
vuorovaikutusosaaminen
(tunteet) 4,389 < 0,001 0,69
Moniammatillinen simulaatio- 0,936 0,503
harjoitus ei ollut mielestäni
stressaava
Simulaatioon osallistuminen 0,546 0,384
ja purkukeskustelu eivät
nostaneet esiin tunteita
tai pelkoja omasta
suoriutumisesta moni-
ammatillisessa ryhmässä
1) faktorianalyysi
Liite 4. Vuorovaikutusosaamista edistävät tekijät moniammatillisessa simulaatiossa.
Liitetaulukko 4. Vuorovaikutusosaamista edistävät tekijät moniammatillisessa simulaatiossa.
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Lisää tietoa toisen ammattiryhmän Ammattiryhmien roolit Tiedollista osaamista
toiminnasta edistävät tekijät
Osaa hyödyntää toisen ammattiryhmän
osaamista
Reflektointi palautekeskustelussa Ryhmätyötaidot Taidollista osaamista
Ryhmätyöskentely edistävät tekijät
Oppiminen tarkkailijana Eri rooleissa oppiminen
Oppiminen toimijana
Yksilöllinen huomioiminen Myönteinen ilmapiiri Asenteen ja motivaation
Myönteinen onnistumisen kokemus edistävä vaikutus
Turvallinen ilmapiiri itsensä haastamiseen
Oma aktiivinen osallistuminen Myönteinen asenne ja
Rakentavan palautteen antaminen osallistuminen
Ennakkomateriaali Riittävä informaatio Simulaation toteutumisen
Tieto simulaation etenemisestä myönteinen vaikutus
Kaikille ammattiryhmille suunniteltu rooli Hyvä suunnittelu
Riittävä aika
Liite 5. Vuorovaikutusosaamista heikentävät tekijät moniammatillisessa simulaatiossa.
Liitetaulukko 5. Vuorovaikutusosaamista heikentävät tekijät moniammatillisessa
simulaatiossa.
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Ennakkomateriaalin puute Riittämätön informaatio Simulaation toteutumisen
Liika informaatio ennen simulaatiota heikentävä vaikutus
Riittämätön tieto simulaation kulusta
Ei selkeää työnjakoa Epäselvä työnjako ja
Kaikilla ammattiryhmillä ei selkeää roolia ajankäyttö
Riittämätön aika harjoituksen suorittamiseen
Liiallinen negatiivisten asioiden käsittely Kielteinen ilmapiiri Asenteen ja motivaation
Simulaatioon pakottaminen heikentävä vaikutus
Pelko toimijaksi joutumisesta Oma jännitys Tunteiden heikentävä vaikutus
Simulaatioon pakottaminen
Liite 6. Taustamuuttujien yhteys tiedolliseen vuorovaikutusosaamiseen.
Liitetaulukko 6. Taustamuuttujien yhteys tiedolliseen vuorovaikutusosaamiseen (n, ka, kh, p-
arvo).
Taustamuuttuja n ka kh p-arvo
Sukupuoli 148 3,90 0,662 0,213(1
Mies 11 3,75 0,457
Nainen 137 3,92 0,676
Ikä vuosina 147 3,90 0,664 0,015(2
- 20 20 4,25 0,330
21 – 24 77 3,82 0,628
25 - 29 29 3,76 0,787
30 - 21 4,06 0,738
Koulutusala 149 3,90 0,667 <0,001(2
Fysioterapeutti AMK 35 3,58 0,591
Lähihoitaja 32 4,21 0,542
Sairaanhoitaja AMK 82 3,91 0,687
Opiskelijan vuosikurssi 147 3,90 0,671 0,824(1
2. vuosi 18 3,89 0,839
3. vuosi 129 3,90 0,648
Työkokemus sosiaali- ja terveysalalta 148 3,89 0,667 0,825(2
Ei ollenkaan 61 3,93 0,620
Alle vuosi 33 3,90 0,762
1 - 5 vuotta 47 3,85 0,632
Yli 5 vuotta 7 3,84 0,932
Riittävä tieto simulaatioharjoituksesta 149 3,90 0,667 0,791(1
Kyllä 128 3,90 0,680
Ei 21 3,89 0,592
Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen
(tämä kerta mukaan lukien) 141 3,89 0,666 0,063(2
1 25 4,17 0,504
2 - 5 43 3,73 0,669
6 - 15 36 3,83 0,737
16 tai enemmän 37 3,94 0,646
Osallistumiskerrat moniammatilliseen
simulaatioharjoitukseen (tämä kerta
mukaan lukien) 147 3,89 0,671 0,294(2
1 111 3,91 0,684
2 31 3,89 0,641
3 tai useammin 5 3,50 0,530
Tilastollisen merkitsevyyden raja p ≤ 0,05, (1=Mann-Whitneyn U-testi, (2 =Kruskall-Wallisin testi.
Liite 7. Taustamuuttujien yhteys taidolliseen vuorovaikutusosaamiseen.
Liitetaulukko 7. Taustamuuttujien yhteys taidolliseen vuorovaikutusosaamiseen (n, ka, kh, p-
arvo).
Taustamuuttuja n ka kh p-arvo
Sukupuoli 148 3,97 0,686 0,012(1
Mies 11 3,58 0,467
Nainen 137 4,00 0,693
Ikä vuosina 147 3,97 0,688 0,020(2
- 20 20 4,22 0,345
21 - 24 77 3,89 0,604
25 - 29 29 3,79 0,998
30 - 21 4,29 0,575
Koulutusala 149 3,96 0,696 <0,001(2
Fysioterapeutti AMK 35 3,47 0,768
Lähihoitaja 32 4,25 0,453
Sairaanhoitaja AMK 82 4,06 0,641
Opiskelijan vuosikurssi 147 3,97 0,696 0,076(1
2. vuosi 18 4,21 0,709
3. vuosi 129 3,94 0,690
Työkokemus sosiaali- ja terveysalalta 148 3,96 0,698 0,810(2
Ei ollenkaan 61 3,89 0,766
Alle vuosi 33 4,02 0,645
1 - 5 vuotta 47 4,02 0,595
Yli 5 vuotta 7 3,94 1,003
Riittävä tieto simulaatioharjoituksesta 149 3,96 0,696 0,263(1
Kyllä 128 3,99 0,678
Ei 21 3,79 0,790
Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen
(tämä kerta mukaan lukien) 141 3,95 0,703 0,009(2
1 25 4,12 0,722
2 - 5 43 3,71 0,737
6 - 15 36 3,90 0,721
16 tai enemmän 37 4,15 0,551
Osallistumiskerrat moniammatilliseen
simulaatioharjoitukseen (tämä kerta
mukaan lukien) 147 3,96 0,700 0,560(2
1 111 3,94 0,736
2 31 4,10 0,525
3 tai enemmän 5 3,63 0,929
Tilastollisen merkitsevyyden raja p ≤ 0,05, (1 =Mann-Whitneyn U-testi, (2 = Kruskall-Wallisin testi.
Liite 8. Taustamuuttujien yhteys affektiiviseen (asenne ja motivaatio)
vuorovaikutusosaamiseen.
Liitetaulukko 8. Taustamuuttujien yhteys affektiiviseen (asenne ja motivaatio) vuorovaikutus-
osaamiseen (n, ka, kh, p-arvo).
Taustamuuttuja n ka kh p-arvo
Sukupuoli 148 4,23 0,634 0,007(1
Mies 11 3,77 0,425
Nainen 137 4,27 0,635
Ikä vuosina 147 4,23 0,637 0,007(2
- 20 20 4,48 0,486
21 - 24 77 4,13 0,621
25 - 29 29 4,12 0,657
30 - 21 4,52 0,680
Koulutusala 149 4,22 0,644 <0,001(2
Fysioterapeutti AMK 35 3,86 0,491
Lähihoitaja 32 4,38 0,589
Sairaanhoitaja AMK 82 4,32 0,669
Opiskelijan vuosikurssi 147 4,23 0,648 0,290(1
2. vuosi 18 4,31 0,829
3. vuosi 129 4,22 0,621
Työkokemus sosiaali- ja terveysalalta 148 4,22 0,645 0,870(2
Ei ollenkaan 61 4,17
0,659
Alle vuosi 33 4,27 0,690
1 - 5 vuotta 47 4,26 0,580
Yli 5 vuotta 7 4,14 0,815
Riittävä tieto simulaatioharjoituksesta 149 4,22 0,644 0,307(1
Kyllä 128 4,25 0,619
Ei 21 4,06 0,774
Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen
(tämä kerta mukaan lukien) 141 4,23 0,625 0,010(2
1 25 4,37 0,564
2 - 5 43 3,99 0,590
6 - 15 36 4,23 0,698
16 tai enemmän 37 4,43 0,552
Osallistumiskerrat moniammatilliseen
simulaatioharjoitukseen (tämä kerta
mukaan lukien) 147 4,22 0,646 0,246(2
1 111 4,22 0,622
2 31 4,30 0,684
3 tai enemmän 5 3,75 0,791
Tilastollisen merkitsevyyden raja p ≤ 0,05, (1 =Mann-Whitneyn U-testi, (2 = Kruskall-Wallisin testi.
Liite 9. Taustamuuttujien yhteys affektiiviseen (tunteet) vuorovaikutusosaamiseen.
Liitetaulukko 9. Taustamuuttujien yhteys affektiiviseen (tunteet) vuorovaikutusosaamiseen (n,
ka, kh, p-arvo).
Taustamuuttuja n ka kh p-arvo
Sukupuoli 147 3,85 0,964 0,979(1
Mies 11 3,91 0,801
Nainen 136 3,84 0,979
Ikä vuosina 146 3,85 0,967 0,035(2
- 20 20 3,68 0,990
20 – 24 76 3,74 0,940
25 – 29 29 3,95 0,910
30 - 21 4,29 1,044
Koulutusala 148 3,83 0,973 0,124(2
Fysioterapeutti AMK 34 3,84 0,868
Lähihoitaja 32 3,55 1,003
Sairaanhoitaja AMK 82 3,95 0,991
Opiskelijan vuosikurssi 146 3,84 0,979 0,561(1
2. vuosi 18 4,00 0,804
3. vuosi 128 3,81 1,002
Työkokemus sosiaali- ja terveysalalta 147 3,84 0,970 0,144(2
Ei ollenkaan 60 3,83 0,978
Alle vuosi 33 3,68 1,067
1 - 5 vuotta 47 3,87 0,888
Yli 5 vuotta 7 4,57 0,787
Riittävä tieto simulaatioharjoituksesta 148 3,83 0,973 0,017(1
Kyllä 127 3,92 0,934
Ei 21 3,33 1,076
Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen
(tämä kerta mukaan lukien) 140 3,83 0,963 0,174(2
1 25 3,70 0,979
2 - 5 42 3,63 1,006
6 - 15 36 3,83 1,056
16 tai enemmän 37 4,12 0,749
Osallistumiskerrat moniammatilliseen
simulaatioharjoitukseen (tämä kerta
mukaan lukien) 146 3,83 0,980 0,501(2
1 110 3,79 0,996
2 31 4,03 0,836
3 tai enemmän 5 3,50 1,414
Tilastollisen merkitsevyyden raja p ≤ 0,05, (1 =Mann-Whitneyn U-testi, (2 =Kruskall-Wallisin testi.
Liite 10. Taustamuuttujien yhteys moniammatillisen simulaation toteutumisen merkitykseen.
Liitetaulukko 10. Taustamuuttujien yhteys moniammatillisen simulaation toteutumisen merki-
tykseen (n, ka, kh, p-arvo).
Taustamuuttuja n ka kh p-arvo
Sukupuoli 147 4,21 0,670 0,016(1
Mies 11 3,75 0,632
Nainen 136 4,25 0,661
Ikä vuosina 146 4,21 0,672 0,570(2
- 20 20 4,21 0,546
21 - 24 76 4,19 0,680
25 – 29 29 4,17 0,638
30 - 21 4,32 0,818
Koulutusala 148 4,20 0,682 0,014(2
Fysioterapeutti AMK 34 3,94 0,603
Lähihoitaja 32 4,32 0,642
Sairaanhoitaja AMK 82 4,25 0,708
Opiskelijan vuosikurssi 146 4,21 0,678 0,368(1
2. vuosi 18 4,30 0,791
3. vuosi 128 4,19 0,663
Työkokemus sosiaali- ja terveysalalta 147 4,20 0,684 0,552(2
Ei ollenkaan 60 4,25 0,603
Alle vuosi 33 4,38 0,577
1 - 5 vuotta 47 4,23 0,647
Yli 5 vuotta 7 3,68 1,007
Riittävä tieto simulaatioharjoituksesta 148 4,20 0,682 0,084(1
Kyllä 127 4,23 0,677
Ei 21 3,96 0,681
Osallistumiskerrat simulaatioharjoitukseen
(tämä kerta mukaan lukien) 140 4,21 0,687 0,014(2
1 25 4,31 0,639
2 - 5 42 4,00 0,639
6 - 15 36 4,14 0,781
16 tai enemmän 37 4,44 0,615
Osallistumiskerrat moniammatilliseen
simulaatioharjoitukseen (tämä kerta
mukaan lukien) 146 4,20 0,686 0,229(2
1 110 4,17 0,678
2 31 4,38 0,577
3 tai enemmän 5 3,70 1,204
Tilastollisen merkitsevyyden raja p ≤ 0,05, (1 =Mann-Whitneyn U-testi, (2 = Kruskall-Wallisin testi.
Liite 11. Kyselylomake opiskelijoille moniammatillisesta simulaatioharjoituksesta.
Saaranen T, Metsävainio K, Peltoniemi H & Silen-Lipponen M.
KYSELYLOMAKE OPISKELIJOILLE
MONIAMMATILLISESTA SIMULAATIOHARJOITUKSESTA
Suostun, että vastaustani käytetään tutkimusaineistona □
En suostu, että vastauksiani käytetään tutkimusaineistona □
Taustatiedot
1. Sukupuoli: Mies □ Nainen □
2. Ikä: _______ vuotta
3. Minkä alan opiskelija olet?
Sairaanhoitaja (AMK) □ Terveydenhoitaja (AMK) □
Ensihoitaja (AMK) □ Kätilö (AMK) □
Lähihoitaja □ Lääketiede □
Farmasia □
Jokin muu ala, mikä_______________________________________________
4. Missä vaiheessa opintoja olet (vuosikurssi)? ____________________________
5. Työkokemuksesi sosiaali- ja terveysalalta? _______vuotta _______kuukautta
6. Oliko sinulla riittävästi tietoa mitä simulaatioharjoituksessa tehdään?
Kyllä □ Ei □ Perustele vastauksesi, esim. mistä sait tietoa harjoituksesta, millaisia etukäteisvalmiste-
luja sinua kehotettiin itsenäisesti tekemään ja miten sinua opastettiin harjoitukseen.?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
7. Kuinka monta kertaa olet osallistunut simulaatio-harjoitukseen (tämä kerta
mukaan lukien)? _______________________ kertaa
8. Kuinka monta kertaa olet osallistunut moniammatilliseen simulaatio-harjoi-
tukseen (tämä kerta mukaan lukien)? ______________________kertaa
Liite 11. Kyselylomake opiskelijoille moniammatillisesta simulaatioharjoituksesta.
Saaranen T, Metsävainio K, Peltoniemi H & Silen-Lipponen M.
Seuraavaksi esitetään väittämiä moniammatillisen simulaatioharjoituksen tavoitteista
ja sisällöstä koskevia väittämiä. Rastita mielestäsi sopivin vaihtoehto, joka kuvaa par-
haiten mielipidettäsi.
Moniammatillisen simulaatioharjoituksen ta-
voitteet ja sisältö
MIELIPIDE
Täysin eri
mieltä
(=1)
Osittain eri
mieltä
(=2)
Ei sa-
maa
eikä eri mieltä
(=3)
Osittain samaa
mieltä
(=4)
Täysin samaa
mieltä
(=5)
9. Moniammatillisen simulaatioharjoituksen ta-voitteet oli selkeästi määritetty ennen harjoi-
tusta
10. Potilaan kokonaisvaltaisen hoidon ymmärtä-minen kehittyi moniammatillisen simulaatio-
harjoituksen myötä
11. Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa
työnjako potilaan hoidossa selkeytyi
12. Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa
eri ammattiryhmien tehtävänkuvat selkiytyi-
vät
13. Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi
tietoa toisten ammattiryhmien toiminnasta
14. Kommunikaatiotaidot kehittyivät moniamma-tillisessa simulaatioharjoituksessa
15. Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi
kliinistä osaamista ja kädentaitoja
16. Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti
ryhmätyötaitoja
17. Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti päätöksentekotaitoja
18. Toisten ammattiryhmien läsnäolo auttoi ym-
märtämään potilaan näkökulmaa paremmin
kuin aikaisemmin
19. Moniammatillinen simulaatioharjoitus auttoi
kuuntelemaan potilasta
20. Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi ymmärrystä potilaan havainnoinnista ja tutki-
misesta
21. Moniammatillinen simulaatioharjoitus vahvisti kommunikaatiota potilaan kanssa
22. Moniammatillisessa simulaatioharjoituksessa
kehittynyt yhteinen moniammatillinen osaa-minen vaikutti myönteisesti potilaan hoitoon
23. Pohdi, mitä muita tavoitteita moniammatillisella simulaatioharjoituksella voisi olla?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Liite 11. Kyselylomake opiskelijoille moniammatillisesta simulaatioharjoituksesta.
Saaranen T, Metsävainio K, Peltoniemi H & Silen-Lipponen M.
Seuraavaksi esitetään väittämiä moniammatillisen simulaatioharjoituksen toteutumi-
sesta. Rastita mielestäsi sopivin vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten mielipidettäsi.
Moniammatillisen simulaatioharjoi-tuksen toteutuminen
MIELIPIDE
Täysin eri mieltä
(=1)
Osittain
eri
mieltä (=2)
Ei sa-
maa
eikä
eri mieltä
(=3)
Osittain
samaa
mieltä (=4)
Täysin
samaa
mieltä (=5)
24. Simulaatioympäristö oli riittävän rea-listinen
25. Simuloitu potilastapaus oli riittävän
opettavainen
26. Simulaatioharjoitus oli hyvin suunni-
teltu
27. Mielestäni vuorovaikutustilanteet oli-vat riittävän todentuntuisia
28. Moniammatillinen simulaatio lisäsi
ymmärrystäni työelämän todellisista
tilanteista
29. Moniammatillinen simulaatioharjoitus
oli mielestäni myönteisesti haastava
30. Moniammatillinen simulaatioharjoitus
ei ollut mielestäni stressaava
31. Simulaatioon osallistuminen ja pur-
kukeskustelu eivät nostaneet esiin tunteita tai pelkoja omasta suoriutu-
misesta moniammatillisessa ryh-
mässä
32. Ammattitaitoni kehittyi moniamma-
tillisen simulaatio-harjoituksen
myötä
33. Moniammatillisessa simulaatioharjoi-
tuksessa opiskelijat toteuttivat poti-
laan hoitoa riittävästi yhdessä
34. Moniammatillisessa simulaatioharjoi-
tuksessa opiskelijoiden yhdessä laa-
dittu hoitosuunnitelma edisti potilaan hyvää kokonaisvaltaista hoitoa
35. Moniammatillisessa simulaatioharjoi-
tuksessa opiskelijoiden yhteistyö li-
säsi potilasturvallisuutta
36. Moniammatillinen simulaatio-harjoi-
tus lisäsi ymmärrystä potilaan hoita-
miseen liittyvistä arvoista
37. Tästä simulaatioharjoituksesta oli
minulle hyötyä
Liite 11. Kyselylomake opiskelijoille moniammatillisesta simulaatioharjoituksesta.
Saaranen T, Metsävainio K, Peltoniemi H & Silen-Lipponen M.
38. Pohdi miten onnistuit omassa roolissasi moniammatillisessa simulaatiohar-
joituksessa?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Seuraavaksi esitetään väittämiä moniammatillisen simulaatioharjoittelun merkityksestä
opiskelijan oppimiselle ja tulevalle toiminnalle työelämässä. Rastita mielestäsi so-pivin vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten mielipidettäsi.
Moniammatillisen simulaatioharjoittelun merkitys oppimiselle ja tulevalle
toiminnalle työelämälle
MIELIPIDE
Täysin
eri
mieltä
(=1)
Osittain
eri
mieltä
(=2)
Ei sa-
maa
eikä eri mieltä
(=3)
Osittain
samaa
mieltä
(=4)
Täysin
samaa
mieltä
(=5)
39. Moniammatillinen simulaatioharjoitus lisäsi toisten ammattiryhmien arvostusta
40. Moniammatillisia simulaatioharjoituksia kehit-
tämällä ehkäistään ennakkoluuloja toisia am-mattiryhmiä kohtaan
41. Moniammatillisen simulaatioharjoittelun avulla
lisätään tietoa toisen ammattiryhmän tie-doista ja taidoista
42. Moniammatillinen simulaatioharjoittelu kehit-
tää potilasturvallisuutta
43. Moniammatillinen simulaatioharjoittelu kan-
nustaa eri ammattialojen opiskelijoita toimi-
maan yhdessä myös koulutuksen jälkeen työ-
elämässä
44. Kerro vapaamuotoisesti, miten moniammatillista simulaatioharjoittelua tu-
lisi kehittää tulevaisuudessa?
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
KIITOS VASTAUKSESTASI!
top related