akordi • 1–2/2002

1

1–2/2002

tampereen kitaraseura

akordi

Otto Tolonen voittiJyväskylän kitarakilpailunyli 18-vuotiaiden sarjan.

akordi • 1–2/2002

2

akordi • 1–2/2002

akordiTampereen Kitaraseura ry:n kitaralehti

Ilmestyy 1–2 kertaa vuodessahttp://www.angelfire.com/ks3/tre_kitaraseura/

Päätoimittaja: Joni Nieminenjoni.nieminen@uta.fi

Ilmoitusmyynti: Tomi Tolvanentomi.tolvanen@eudoramail.com

Puheenjohtaja: Antero Laurila

Artikkelit, jutut ja mielipidekirjoitukset ovat terve-tulleita. Lähetä aineisto päätoimittajalle levykkeel-lä tai sähköpostin liitteenä rtf-tiedostona.

Ilmoitushinnat (€): kerta vaki- Aukeama 170 150- 2. sivu ja takakansi 135 120- Koko sivu 100 85- 1/2 sivua 60 50

Ostetaan, myydään:- Jäsenet -- Muut 8

Nettimainokset:- Vuosi 85- 1/2 vuotta 50

Toimitussihteeri-taittaja: Paula Autiopaula.autio@mediamimmi.inet.fi

Piirrokset & logot: Sinikka NevanlinnaKansikuva: Juha Matti VarvikkoISSN 1458-3062

Vireä kitaravuosi • 3Unta palloon • 4Ziryab – Musta Lintu • 5Helmiä ja uutuuksia • 8Jyväskylän kilpailu • 9Seuran historiikki • 11Harjoittelumetodeista • 13On the sunny side of

the street • 14John Dowland – aikansa

kosmopoliitti • 16Soitinkaupoilla • 21Tuoreita klangeja • 22Tähtiä Tampereella • 23Myydään • 24Liity seuraan • 24Suviyön romanssi • 25

akordi • 1–2/2002

3

VIREÄKITARAVUOSIUuden vuoden rakettien räjähdellessä ja pakkasen paukkuessaovat monet luomakunnan edustajat jo vetäytyneet talvilevolle.Akordin toimitus ei ole kuitenkaan nukkunut talviunta vaan onahkerasti työstänyt uutta lehteä, joka tällä kertaa ilmestyyyhdistelmänumerona 1–2. Akordin ennättäessä nyt puolentois-ta vuoden ikään, ja vaikka se ottaa vasta ensimmäisiä haparoiviaaskeleitaan, ovat kuitenkin vaikeimmat lastentaudit jo takana-päin. Suunnittelu- ja kehitystyötä toki riittää, ja juttujen osalta se ei koskaan lopukaan. Vastaisuu-dessa lehti ilmestyy joko kahtena erillisenä tai yhdistettynä kaksoisnumerona.

Kuluneen vuoden kitaristinen anti on ilahduttanut ennen kaikkea laajuudellaan ja moni-puolisuudellaan. Suomeen perustettiin uusi festivaali, Kuhmon Tirando, jonka primus motorinatoimi Tampereen Kitaraseurassakin vaikuttanut Mari Mäntylä. Lisäksi kesän kitarakurssien paljousja tarjonta huipentui kansainvälisiin nimiin, kuten Karstulassa taiteellista antiaan jakaneeseenJohn Millsiin. Sivuuttaa ei voi myöskään laadukasta pedagogista järjestelmää, joka tuottaa yhäuusia menestyviä soittajia, mistä käyvät osoituksena lukuisat kansainväliset kilpailumenestykset,etenkin Otto Tolosen ja Juuso Niemisen saavuttamat ensimmäiset palkinnot Italiassa, Portugalissaja Slovakiassa.

Tampereen seudullakin on saatu nauttia korkeatasoisista konserteista, kuten keväinen Janne Ma-lisen sekä syksyinen Juuso Niemisen vierailu todistivat. Molemmat ovat kypsyneet monipuolisiksija avarakatseisiksi taiteilijoiksi. Ilahduttavaa oli varsinkin Niemisen konsertissa yleisön paljous,sillä tuolloin paikalle oli kerääntynyt salin täydeltä kitaramusiikin ystäviä.

Uusien levyjen ilmestyminen markkinoille on sekin tärkeä osa kitaramusiikin profiilinkohotusta.Keskiöön voisi nostaa mm. Hannu Siiskosen edellisessä lehdessä esitellyn tangoalbumin sekä uu-tuutena Timo Korhosen ja Tampereen kaupunginorkesterin yhteistyössä tallentaman cd-levyn, jois-ta kumpikin on saanut myönteistä huomiota kansainvälistä lehdistöä myöten.

Kitaramusiikin ja kitaransoiton aseman vahvistumista pyrkii Akordi-lehtikin osaltaan edistä-mään. Lehden toistaiseksi lyhyen historian saatossa rohkaisevaa on ollut tilaajamäärän jatkuvakasvu kitaraseuran jäsenmäärän lisääntyessä. Myös kirjastot ovat ilmaisseet kiinnostusta seuranjäseneksi liittymiseen ja sitä kautta rajallisin resurssein pyörivän seuratalouden tukemiseen. Jottalehden lukijakunta olisi mahdollisimman laaja, on kirjastojen, musiikkiliikkeiden ja musiikkioppi-laitosten rinnalla uutena jakelukanavana verkkolehti sekä ladattava pdf-tiedosto, joista lisätietoalöytyy osoitteesta http://www. angelfire.com/ks3/tre_kitaraseura/si/akordi.html.

Toivotan kaikille lukijoille ja lehtitalkoisiin osallistuneille valoisaa talvea sekä innostusta kitaran-soitonopiskelun ja musiikin ammatillisen harjoittamisen parissa.

JONI NIEMINEN

akordi • 1–2/2002

4

Nukkuminen on mukavaa. Nukkuminen on terveellistä.”Soon kun panis rahaa pankkihin, kun nuori mies nuk-kuu.” (Pohojalaaset) ”Urheilijan täytyy nukkua vähintä-hän yhyreksän tuntia joka yö.” (Juha Mieto) Nukkuminen

on tärkeää.Haastattelin noin 10-vuotiaita oppilaitani nukkumises-

ta, koska olen usein lehdistä lukenut, että lapset ja nuoretnukkuvat liian vähän. Tulos oli yllättävä: suurin osa sa-noi nukkuvansa 9–11 tuntia yössä. Sellaisen määrän pi-täisi jo riittää sekä lapselle että urheilijalle. Eräänlai-sia urheilijoitahan lapset ja nuoret ovatkin. Heidänlihaksistonsa ja hermostonsa kehittyvät koko ajan.Kun tapaat väsyneen ihmisen, huomaat että hän on är-

tynyt tai suorastaan äkäinen. Itsessäsi huomaat yhtenä vä-symyksen merkkinä keskittymiskyvyn puutteen. Aika monen lii-

kenneonnettomuuden syynä on ollut väsymys. Tämän vuoksi useilleammattikuljettajaryhmille on määrätty pakolliseksi ajopiirturi, joka

ilmoittaa työsuojeluvalvojalle yhtäjaksoisesti ratissa istutun ajan.Vähäunisuudesta on kuitenkin kaikista järkisyistä huolimatta tullut ihanne. Jotkut

jopa pröystäilevät sillä, miten vähän unta he tarvitsevat. He ovat tehokkaita.Historia tuntee muutamia henkilöitä, jotka ovat olleet erityisen vähäunisia (ja tehokkaita): Na-

poleon, Hitler, (noin 4 tuntia/yö). Myös monet Venäjän tsaarit ovat tiettävästi olleet vähäunisia.Stalinistakin muistelen kuulleeni, että hän viihtyi sängyssä enimmäkseen muissa puuhissa kuinnukkumassa. Uusimpana joukkoon on liittynyt Osama Bin Laden (3–4 tuntia/yö). Listaa voisi jat-kaa, mutta nämäkin nimet kertonevat jotain nukkumisen tärkeydestä.

Soittaminen on hermostotoimintaa, jonka lihakset saattavat loppuun. Jos hermosto tai hermostoja lihakset yhtä aikaa ovat väsyneitä, on aivan turha harjoitella mitään, koska silloin hyvin helpostiharjoitellaan tekemään asioita väärällä tavalla. Soittotekniikka pyritään kehittämään suurimmal-ta osin automaattiseksi ts. hermostoperäiseksi, ja kun se on sellaiseksi saatu, sitä on erittäin vaikealähteä muuttamaan. Ei siis kannata opetella vääriä automaatioita. Laiskottele mieluummin ja odo-ta, että pää ja hermosto suostuvat mukaan. Lepo on hyvä lääke tähänkin vaivaan.

ANTERO LAURILA

puheenjohtaja

UNTA PALLOON!

akordi • 1–2/2002

5

Arabien valtakausi Iberian niemimaalla (711–1492) vii-toitti yhden läntisen maailman rikkaimman kulttuurin ke-hittymistä. Musiikki, kuten muutkin taiteenlajit sekä tie-de ja rationaalinen ajattelu saavuttivat erittäin korkean ta-son maallisten arvojen ja liberaalin ilmapiirin siivittämi-nä. Samalla ne tulivat luoneeksi henkisen sillan oman ai-kakautemme yhteiskuntiin.

Vaikka arkkitehtuuri on länsimaissa parhaiten tunnettuarabitaiteiden ilmaisumuoto, silti musiikki tarjoaa enitenlähdeaineistoa. Islamilaisessa kulttuurissa se saavutti laa-jimmin hyväksyntää ollen teoreetikkojen, filosofien,kronistien ja kirjoittajien huomion keskipisteessä, esim. H. G.Farmer1 on löytänyt yhteensä 353 musiikkia teoreettises-ti käsittelevää teosta.2 Samalla kehkeytyi yhteys muinai-sen kreikkalaisen ja itämaisen sekä läntisen musiikin vä-lille.

Kun arabit saapuivat Andalusiaan, he toivat mukanaanislamin musiikkiin kohdistamat sosiaaliset ennakkoluu-lot. Vaikka Koraani ei ilmaissut kantaansa musiikin har-joittamiseen, oppineet näkivät musiikin ja laulamisensotivan miehisiä arvoja vastaan. Samoin niiden katsottiinolevan sopimattomia uskovaisille ja hyvätapaisille henki-löille, sillä ne kytkeytyivät maallisiin juhliin ja viinin käyt-töön. Muusikon tointa pidettiinkin yleisesti moraalitto-mana ja epärehellisenä, esimerkiksi laulajien ja itkijänais-ten todistuksia ei hyväksytty oikeusistunnoissa. Kuiten-kin ulkomaisten, erityisesti persialaisten ja bysanttilais-ten, vaikutusten myötä tilanne muuttui radikaalisti.

Omeyoiden hallitsijasukua aikaisemmalta ajalta ei olesäilynyt viitteitä ensimmäisten arabien harjoittamasta mu-siikista, mutta heistä lähtien tietoa on löydetty runsainmäärin. Ensimmäinen maininta on peräisin AbderrahmanI Oikeudenmukaiselta, ensimmäiseltä Espanjan Omeya-emiiriltä (734–788), joka halusi noudattaa Córdoban palat-sissaan Damaskon kalifien perinnettä ja määräsi tuomaanidästä Achfa-orjalaulajattaren, joka viihdytti häntä arabian-kielisillä lauluillaan ja hienostuneella luuttumusiikillaan.Kuitenkin dynastian neljännen hallitsijan AbderrahmanII Voittoisan on katsottu vaikuttaneen eniten itämaisenmusiikkitaiteen tuomiseen Al-Andalusiin3.

Huolimatta arabimusiikin kauaskantoisuudesta ja fuu-siosta alueen muiden musiikkityylien kanssa on yksipuo-lisen kuvan välttämiseksi korostettava, että kristittyjentakaisinvalloituksen jälkeen poliittisessa ilmastossa tapah-tunut käänne merkitsi vierasperäisten kulttuuristen piir-teiden joutumista pannaan. Musiikkiin tämä heijastui mm.siinä, että aristokraatit suosivat vihuelan käyttöä ja rahvasnelikielistä kitaraa arabien esittelemän luutun kustannuk-sella.

Ziryab – Musta LintuLähes 800 vuotta kestäneen invaasioaikakauden merkit-tävin henkilö, joka vaikutti useiden myöhempien musiikki-tyylien kehitykseen, oli luutisti ja laulaja Abulhasán Aliben Nafi (s. 798 Irakissa – k. 857 Córdobassa), lempini-meltään Ziryab4 tai Musta Lintu (tumman ihonsa, sana-valmiutensa ja miellyttävän luonteensa vuoksi). Ennen An-dalusiaan saapumistaan hän kuului emiiri Almuminim aliben Nafin hoviin Bagdadissa ja oli siellä suuren maest-ron Ishac Mosulín oppilas.

Ziryabista5 kirjoittaa yksi islamilaisen Espanjan arvos-tetuimmista historioitsijoista Abenhayan Almoctabis-kir-jassaan, kuinka eräänä päivänä Bagdadin kalifi HarúnArraxid kuuli että Ziryab oli Mosulín edistyneimpiä op-pilaita ja lisäksi kauniiden melodioiden luoja. Kalifi ha-lusi tutustua kyseisiin melodioihin ja määräsi että Ziryaboli tuotava hänen luokseen.

Pyydettäessä Ziryabia esittämään kappaleitaan hänluonnollisesti mukautui kalifin toiveeseen. Kun Ziryabilletarjottiin maestronsa Mosulín luuttua, taiteilija kieltäytyipyytäen saada käyttää omaansa, jonka hän oli itse valmis-tanut. Ziryab myös perusteli kalifille tämän erikoislaatui-sen pyyntönsä selittäen instrumenttien eron: ”Minunluuttuni painaa kolmanneksen vähemmän kuin Ishacin;käyttämäni kielet ovat silkistä eikä niitä ole käsitelty kuu-malla vedellä, mikä heikentäisi ja veltostuttaisi niitä. Bor-duunan ja kolmannen kielen valmistan leijonanpoikasensuolesta ja siksi niissä on enemmän sulokkuutta, puhtaut-ta ja soinnikkuutta kuin niissä jotka on valmistettu mui-den eläinten suolista; minun kieleni ovat vahvempia ja kes-tävät paremmin plektran kosketusta.”

Ziryab vakuutti kalifin siinä määrin laulullaan ja soitol-laan että tämä moitti Mosulía siitä ettei tämä ollut esitel-lyt aiemmin hänelle moista ihmeoppilasta. Ishac Mosulítunsi tähteytensä olevan laskussa, joten Mosulí esittiZiryabille että tämä lähtisi maanpakoon. Koska Ziryab olitietoinen opettajansa mahdista, hän hyväksyi ehdotuksensuunnaten kulkunsa länttä kohden.

Matkalla CórdobaanNöyrryttyään maanpakoon Ziryab lähti Bagdadista vie-den mukanaan yli 10␣ 000 runoa laulettavaksi eri moo-deissa. Hän pysähtyi Kairouaniin (entinen Tunisian pää-kaupunki), jossa opiskeli tunisialaista musiikkia ja pääsikosketuksiin populaarimusiikin kanssa.

Pian Ziryabille tarjoutui mahdollisuuksia revanssiin hä-nen tarjotessaan palveluksiaan andalusialaiselle emiiri

Ziryab – Musta LintuTEKSTI JA KUVA: JONI NIEMINEN

akordi • 1–2/2002

akordi • 1–2/2002

6

Alhakem I:lle ja tultuaan oitis hyväksytyksi. Kun Ziryaboli perheineen Algecirasissa, kantautui tieto Alhakem I:nkuolemasta ja taiteilija oli vähällä palata Tunisiaan. Hal-litsijan Ziryabin luokse lähettämän juutalaisen laulajanNansurin neuvomana Ziryab odotti kuullakseen Abder-rahman II:n6 kannan. Abderrahman kirjoitti Ziryabilleuudistaen isänsä kutsun ja käski kaikkia niiden alueidenhallitsijoita, joiden läpi Ziryabin täytyi kulkea, huolehti-maan taiteilijasta. Córdobassa Ziryabille tarjottiin hyvätoimeentulo ja erilaisia etuuksia, joiden ansiosta hän saat-toi pian unohtaa menneet vastoinkäymiset ja omistautuatäysin rinnoin ammatilleen.

Ziryab uudistaa luuttuaPerinteinen luuttu käsitti neljä kieltä, jotka teoreetikoidenluoman symbolismin mukaisesti vastasivat ihmisolennonneljää mielenlaatua. Alussa Ziryab käytti klassista neli-kielistä luuttua uudistuksineen seuraten neoplatonikko al-Kindin teorioita. Al-Kindi oli suunnitellut uuden taivaan-kannen jakotavan suhteessa luutun neljään kieleen yhdis-täen todellisen mikrokosmoksen tajun ihmisen luontais-piirteisiin, joita symbolisoivat eriväriset kielet: ensimmäi-nen, keltainen, edusti sappea; toinen, punainen, verta; kol-mas, punomaton ja valkoinen, symbolisoi tyyneyttä ja nel-jäs (borduuna), mustaksi punottu, melankoliaa.

Ziryab lisäsi tuolloin viidennen kielen, joka myös olipunaiseksi punottu ja joka edusti sielua (”koska sielu asuuveressä”), ja sijoitti sen instrumentin keskelle, toisen jakolmannen väliin. Kuitenkin todellinen syy tähän oli inst-rumentin äänialan ja ilmauksellisien resurssien laajenta-minen, koska tämän kielen avulla voitiin soveltaa kreik-kalaisten akustisen teorian ns. täydellisen systeemin7 kahtaoktaavia, jolloin luuttu oli paljon täysipainoisempi koko-naisuus.

Aiemmin mainittu historioitsija Abenhayan kertoo myösettä Ziryab keksi kotkansulkaplektran tai -soittolehden(joka on säilynyt käytössä näihin päiviin asti), joka korva-si tavanomaisen veistetyn puunpalasen. Uudella plektralla,joka oli taidokkaammin lyhennetty ja kevyempi, kieletsoivat paljon puhtaammin ja lisäksi ne saattoivat kestäähuomattavasti kauemmin.

Ziryab pedagoginaPedagogina Ziryab oli erinomainen; itse Abenhayan ker-too että Espanjassa oli yhä käytäntönä että kaikki ne jotkaryhtyivät opiskelemaan laulua aloittivat sen lausunnalla8,anexir, ensimmäisenä harjoituksena säestettynä millä ta-hansa rytmi-instrumentilla; heti sen jälkeen he jatkoivatlaululla ja myöhemmin yleisillä moodeilla, hezechit, Zi-ryabin esittelemien opetusmetodien mukaisesti. Nämä

metodit oli suunnattu kehittämään äänen luonnollisia omi-naisuuksia ja valitsemaan kaikkein lahjakkaimpia oppilaita.Ne olivat käytössä pitkään, ja yhä tänäkin päivänä niitäpidetään Ziryabin tyylin mukaisina opetusmalleina.

Ziryab opetti aatelisia ja orjia, ja etevimpien oppilaidenjoukossa olivat myös hänen omat lapsensa (kahdeksan poi-kaa ja kaksi tyttöä), jotka kaikki olivat muusikoita. Orja-laulajattaria hän perehdytti kirjoittamiseen, kielioppiin jakirjallisuuteen, ja heistä tulikin kaikkein suosituimpia lau-lajia al-Ándalusissa. Maestron ansioksi luetaan myös en-simmäisen islamilaisen musiikkikoulun perustaminenvuonna 781 (rinnastettavissa nykyiseen konservatorioon),joka sijaitessaan Córdobassa oli myös ensimmäinen maal-linen oppilaitos lännessä.

Musiikin kehittäminenMusiikin saralla Ziryabin panos oli vaikuttava. Ennen hä-nen saapumistaan andalusialainen arabilaulu ei ollut muutakuin yksinkertaista moodin ja annetun rytmin improvisaa-tiota, toisinaan kiinteän ja toisinaan vapaan. Tämä impro-visaation luonne on säilynyt näihin päiviin asti hindu-laisessa, iranilaisessa ja irakilaisessa perinnemusiikissa.

Ziryab sävelsi ensimmäisenä Mouachach-nimisiä ara-bilauluja, joista tunnetaan seuraavat kaksi muotoa:

1. Kolmen kertosäkeen toistoa, kukin niistä nimettynäbaïf:iksi, sen jälkeen modulaatio nimeltään Taãla ja paluuensimmäiseen kertosäkeeseen, mallin A-A-A-B-A mukai-sesti.

2. Aloitetaan Taãlasta, ketjutetaan kolme kertosäettä jalopetetaan Taãlaan muilla sanoilla, kaavan B-A-A-A-Bmukaisesti.

Ziryabin musiikin leviäminenHuolimatta siitä ettei Ziryab kohdannut pelkästään ylis-täviä lausuntoja, vaan että mm. runoilija Algazel kirjoittihäntä vastaan saaden jopa Abderrahmanin moitteet, samoinAbenabderrabini kohteli häntä halveksuen Ensyklo-pediassaan (johtuen perinteisistä arabiepäluuloista laula-jia kohtaan), hänen maineensa kasvoi kaiken aikaa.

Vielä 1300-luvulla Abenjaldún kirjoittaa Ziryabin har-joittaman musiikkityypin välittyneen sukupolvelta toisel-le: ”Tämä harrastus oli laajalle levinnyt Sevillassa, ja kunkaupunki kaatui, siirtyi musiikki Afrikkaan ja Maghrebiin,missä siitä on edelleen havaittavissa merkkejä huolimattaafrikkalaisten imperiumien rappiotilasta”. Edelleen hänenmaineensa kesti Granadan valtakunnan viimeisiin päiviinsaakka. Kaupungin runoilijat vaalivat hänen muistoaan ko-hottaen hänet samalle korkeudelle kuuluisan Mabedinkanssa.

Ziryabin perhe, johon kuului kahdeksan poikaa ja kaksi

akordi • 1–2/2002

akordi • 1–2/2002

7

tytärtä, oli hänen koulunsa pääasiallinen välittäjä. Hänenpojistaan Obaidala oli paras laulaja, häntä seurasi ”oma-hyväinen” Abderrahman, sekä Sásin ja Mohamed. Hä-nen tyttärensä olivat Handuna ja Alía, ja jälkimmäinenoli hyvin suosittu laulunopettaja ja jatkoi siten isänsä luo-maa perinnettä.

Arabialais-andalusialaisenmusiikin vaikutus flamencoon

Kuten Osuna Lucena tiivistää, tekniikan saralla flamencoon ennen kaikkea laulettua runoutta, ja on siten runouttakuultavaksi, ei luettavaksi. Se on monodista musiikkia jasitä esittävät yksi tai useampi taiteilija, jotka käyttävät imp-rovisaatiota runsaiden korukuvioiden ja melismojen kera.Samaa tulkintaa ei koskaan toisteta.

Sekä flamencossa että arabialais-andalusialaisessa mu-siikissa käytetään puolisävelaskelta pienempiä intervalleja(jotka eivät kunnioita läntisen musiikin perinteistä gra-fiikkaa), nojataan polyrytmiikkaan käyttäen taputuksia,palmas, huudahduksia, jaleos, tai iskuja, golpes, ja mikälikäytetään instrumenttia, se loihtii itämaiselle musiikilletyypillisen heterofonisen säestyksen. Lopuksi flamencossaelää suullisen ja yksilöllisen oppimisen ja välittymisen pe-rinne, ilman paperin välittävää roolia.

Musiikin hahmottamisen suhteen kaksi seikkaa nouseeylitse muiden. Ensimmäisenä itse taiteellinen käsitys mu-siikista välineenä. Oleellista on runouden ja musiikin yh-distyminen samalla kun säilytetään korkea yksilöllisyy-den aste.

Toiseksi maallisen muuntuminen pyhäksi eli taiteilijanja yleisön kommunikaatio samân välityksellä. Tällöin yli-tetään yksilöllisen ihmismielen rajat, ja on mahdollistayltää ekstaasiin. Tämä löytää vastineensa flamenconduendesta.

Ziryabin vaikutus tiivistetysti:- kehitti luuttua lisäten siihen viidennen kielen ja

sijoittaen sen toisen ja kolmannen kielen väliin- keksi kotkansulkaplektran- perusti läntisen maailman ensimmäisen maallisen

oppilaitoksen, Córdoban konservatorion, vuonna 781- loi systemaattisen musiikkikoulutuksen- loi nûba-tyylin ja lukuisia lauluja, joita yhä nykyisinkin

esitetään

LÄHTEET:

Kirjallisuus:Farmer, Henry George: The Sources of Arabian Music: AnAnnotated Bibliography of Arabic Manuscripts which Dealwith the Theory, Practice, and History of Arabian Music

from the Eighth to the Seventeenth Century. Leiden: E. J.Brill. Lontoo 1965.Farmer, Henry George: A History of Arabian Music. Tothe XIIIth Century. Luzac & Company. Lontoo 1973.Guettat, Mahmoud: El universo musical de Al-Ándalus.Música y Poesía del sur de Al-Aándalus, 17–30. LunwegEditores. Barcelona 1995.Martin Moreno, Antonio: Historia de la música andaluza,40–46. Editoriales Andaluzas Unidas. Sevilla 1985.Osuna Lucena, María Isabel: La música arábigo-andaluza.Historia del Flamenco I, 85–109. Ediciones Tartessos.Sevilla 1995.Touma, Habib Hassan: La música andalusí en el norte deÁfrica, 35–49. Lunweg Editores. Barcelona 1995.Vainikka, Sakari: Antiikin säveljärjestelmät. Etnomusiko-logian vuosikirja 13, 19–24. Gummerus. Saarijärvi 2001.

Cd:t:Lucía, Paco de: Zyryab. Polygram Ibérica 846 707 2. Mad-rid 1990.

Verkkolähteitä:The Ziryab Project: www.yoova.com/ziryab/Córdoba: www.ayuncordoba.es/ayunta/html/ilus/ziryab.htmBiografia: canalsocial.net/biografia/biografiacontenido.asp?nom=ZIRYABCórdoban Kalifaatin musiikkikoulutus: www.unirioja.es/dptos/dea/leeme/revista/argueda.htmArabiluuttu: www.cincosiglos.org/laud.htmGastronomia: www.viamichelin.com/viamichelin/esp/jsp/mag3/art20020501/html/garcia_marin.jsp

Viitteet:1 Farmer, Henry George: The Sources of Arabian Music:An Annotated Bibliography of Arabic Manuscripts whichDeal with the Theory, Practice, and History of ArabianMusic from the Eighth to the Seventeenth Century. Leiden:E. J. Brill. Lontoo 1965.2 Johtuen suullisesta perinteestä ja improvisaation keskei-sestä asemasta nuottikirjoitusta ei käytetty eikä sitä niinmuodoin löydy lähdekirjallisuudestakaan.3 Arabien valloittamat alueet (711–1492) kattoivat laajim-millaan lähes koko Iberian niemimaan.4 Francisco Sánchez Gómez (Algeciras, 1947), ”Paco deLucia”, on nimennyt vuoden 1990 albuminsa Ziryabinmukaan.5 Nimi tuntee useita latinalaisaakkosellisia kirjoitusasuja,kuten Ziriab, Ziryab ja Zyryab.6 Alkemin poika ja seuraaja.7 Kts. täydellinen systeemi, esim. Vainikka, Sakari: Antii-kin säveljärjestelmät. Etnomusikologian vuosikirja 13, 19–24. Gummerus, Saarijärvi 2001.8 recitación = rukoilu, lausunta

akordi • 1–2/2002

akordi • 1–2/2002

8

Janne Malinen antoi konsertin Pirkanmaan musiikki-opistolla 21. huhtikuuta 2002. Konserttipaikkana oli kita-ralle hyvin soveltuva musiikiopiston jugendaula. Ohjel-massa kuultiin maaliskuisen ensikonsertin materiaalia,joka koostui pääasiassa 1900-luvun kitaramusiikista.

Varma tulkitsijaKonsertissaan Malinen osoitti kypsyneensä varmaksi javakuuttavaksi taiteilijaksi.

Avauskappaleena kuultiin Einojuhani RautavaaranSerenades of the Unicorn. Teos johdatteli yleisön kolmes-ta kappaleesta rakentuneelle uuden musiikin jaksolle. Jak-son aloitti Jonathan Harveyn Sufi Dance. 1/5-sävelas-kelilla ”epävireeseen” viritetty kitara loi itämaista tunnel-maa, joka muuntui sulavasti Per Nørgårdin Serenitanherkkään sävyyn. Elliot Carterin Shard päätti jakson lä-hes mielipuolisuuden rajoille yltyneeseen, pirstaleistamuodostuneeseen hallittuun kaaokseen.

Ensimmäisen puoliajan päättäneessä Vicente AsencionSuite Valencianassa yhdistyi espanjalaiskansallinen ja peh-meän impressionistinen tunnelma.

Perinteisempää kitaramusiikkia sisältänyt toinen puoli-aika alkoi Joaquín Turinan Sonaatilla op. 61. Kappalees-sa yhdistyivät flamencon tuliset rasgueadot klassisempaankitaransoittoon.

Joaquín Rodrigon Invocación y danza ja AlbertoGinasteran Sonaatti op. 47 kuuluvat kitaramusiikin useinlevytettyihin ja esitettyihin merkkiteoksiin. Rodrigon teok-sessa Malinen tavoitti taianomaisen ja syvän espanjalai-sen tunnelman.

Sähäkän rytmisesti tulkittu Ginasteran Sonaatti toimivakuuttavana päätösnumerona. Ylimääräisenä kappalee-na kuultiin suomalaiskansallinen tuokiokuva, Konsta Jyl-hän Vaiennut viulu.

Kahdesta koulusta valmistunutJanne Malinen (s. 1974) aloitti opintonsa Savonlinnan Mu-siikkiopistossa 1987 Pentti Malisen johdolla. Lontoon Ku-ninkaallisesta Musiikkiakatemiasta hän valmistui vuonna2000 erinomaisin arvosanoin, saaden Foundation Award-stipendin. Opettajinaan hänellä olivat Michael Lewin,Timothy Walker ja John Mills.

Janne aloitti opinnot Sibelius-Akatemiassa 1992 opet-tajanaan Jukka Savijoki ja sai opintonsa päätökseen vii-me keväänä, valmistuen musiikin maisteriksi erinomaisinarvosanoin.

Janne on menestynyt useissa kitarakilpailuissa, kansal-

lisella ja kansainvälisellä tasolla. Toinen sija K.V. Leinonkitarakilpailuissa Jyväskylässä 1992. Toinen sija Kansain-välisessä Scandinavian Guitar Festival -kitarakilpailussaTammisaaressa 1994. Kolmas sija K.V Leinon kitara-kilpailussa 1995. Finalisti Moskovan ensimmäisessä kan-sainvälisessä kitarakilpailussa 1995. Finalisti SaksassaEsslingenin kansainvälisessä kitarakilpailussa 2000.

Aktiivinen esiintyjäMalinen on esiintynyt useilla festivaaleilla kuten KuhmonNuorimusiikki -festivaaleilla 1994 sekä 2002 Kuhmon Ih-minen ja Kosmos -tapahtumassa. Tammisaaren Scandina-vian Guitar festival 1995, Espoon kansalliset kitarapäivät1994 ja 1997, Sibelius-Academy Music Festival, Hanco-ckissa, Michiganissa 1999 sekä Bolivar Hall Guitar Festi-val, Lontoossa vuosina 2000 ja 2002.

Viron kiertue (Võru, Põlva, Tartto, Tallinna) Vironkitaraseuran järjestämänä 1995. Kiertue Yhdysvalloissa(Hancock, Michigan, Brookfield, Wisconsin, Wheaton,Illinois, St. Paul, Minnesota) Sibelius-Academy MusicFestivalin järjestämänä 2000.

Malinen on myös aktiivinen kamarimuusikko ja onesiintynyt englantilaisen Hexaphonic-nykymusiikki-yhtyeen, tenori Robin Tritschlerin, huilisti Miwako Sa-haran, sopraano Yael Guyn ja viulisti Istvan Szalaynkanssa. 13.6.2000 Duke’s Hallissa Lontoossa Malinenkantaesitti mezzosopraano Matilda Paulssonin kanssa ir-lantilaissäveltäjä Robert Fokkensin teoksen Magnificatfor voice and guitar. K

TEKSTI: KIMMO KIVINIEMI JA TOMI TOLVANENKUVA: TOMI TOLVANEN

Janne Malinen

HELMIÄ JAUUTUUKSIA

akordi • 1–2/2002

9

Keski-Suomen Konservatorion säätiö ja Jyväskylänkaupunkiseurakunta järjestivät kitarakilpailun Jyväskyläs-sä. Kilpailuun saattoivat osallistua maamme musiikkiopis-tojen, konservatorioiden, ammattikorkeakoulujen musii-kin koulutusohjelmien ja Sibelius-Akatemian opiskelijatsekä näistä tai ulkomaisista oppilaitoksista valmistuneetsuomalaiset kitaristit. Kilpailu jakautui alle 18-vuotiaidenja yli 18-vuotiaiden sarjaan, joiden ohjelmistot selviävätedellisestä lehdestä.

Kilpailun arvostelulautakunnan muodostivat TuomasHaapanen (Einojuhani Rautavaaran tilalla), puheenjoh-taja, Giuliano Balestra (Italia), John Mills (Englanti) jaGunnar Spjuth (Ruotsi).

Kilpailutoimikuntaan kuuluivat Otso Sovijärvi, Juha-ni Laurila, Kai Nieminen ja Vesa Suominen.

Tämänvuotinen Jyväskylän kilpailu oli sarjassaan vii-des. Ensimmäisessä kilpailussa 1983, jossa ei ollut ikä-rajoja, ensimmäisen palkinnon jakoivat Sam Sievänen jaTimo Suominen. Vuosina 1986,1992 ja 1995 kilpailu kan-toi paikallisen mesenaatin, liikemies K.V. Leinon nimeä.Vuonna 1986 yli 18-vuotiaiden sarjan voitti Jukka Särk-kä ja alle 18-vuotiaiden Esa Hakkarainen. Vuonna 1992yli 18-vuotiaiden ensimmäinen palkinto jaettiin Anne Tuh-kusen ja Markku Laakson kesken ja nuorten sarjan voittiOsmo Palmu. 1995 ei taas ollut ikärajoja ja voiton vei

Jyväskylän V kitarakilpailu11.–14.4. 2002

Iiro Ollila.Kilpailun väliajalla haastattelin Kai Niemistä, joka ker-

toi kitarakilpailun lähteneen liikkeelle oikeastaan StepanRakin ansiosta vaikkei hän varsinaisesti olekaan millääntavalla kilpailuun osallinen. Toimiessaan Jyväskylässä ki-taransoiton opettajana ts̀́ekkikitaristi Rak sai luoduksi hy-vän kitaraluokan, jonka tuloksista saamme nauttia tänä-kin päivänä.

Kilpailun ohjelmistossa pyrittiin vapauteen ja monipuo-lisuuteen, ettei juryn ja yleisön tarvitsisi kuunnella samojakappaleita kymmeniä kertoja. Tämä tuo kilpailun seuraa-miseen lisää mielenkiintoa.

Kilpailun palkinnot tulivat paikallisilta sponsoreilta. Yli18-vuotiaiden sarjan pääpalkinnon lahjoitti sanomalehtiKeskisuomalainen ja nuorempien sarjan pääpalkinnonJyväskylän kaupunkiseurakunta.

Nieminen puhui kilpailun kehittämisestä mm. että pi-täisi saada oma sarja alle 14-vuotiaille, koska sen ikäisiähyviä soittajia on alkanut ilmaantua enenevässä määrin.Jatkossa kitarakilpailu järjestetään joka kolmas vuosi li-mittäin viulu-, tenori- ja pianokilpailun kanssa. Ajatukse-na on myös ollut muuttaa kilpailu skandinaaviseksi.

ANTERO LAURILA

Otto Tolonentunnelmoiorkesterin solistinafinaalin aattona.

akordi • 1–2/2002

10

Korkeatasoiseen kitaramittelöön osallistui yli kolmekym-mentä soittajaa. Kolmieräisen kilpailun molemmat sarjathuipentuivat Jyväskylän kaupungin kirkossa sunnuntai-il-tana järjestettyyn orkesterifinaaliin.

Vaadittu ohjelmisto antoi osallistujille varsin vapaat kä-det valita kilpailuohjelmansa. Nuorten sarjassa pakollise-na kappaleena oli ensimmäisessä erässä Heitor Villa-Lo-bosin Mazurka-choro ja finaalissa Antonio Vivaldin D-duuri-kitarakonsertto. Pääsarjassa vastaavat kappaleet oli-vat ensimmäisen erän osalta Manuel de Fallan Homenajetai Joaquin Turinan Fandanquillo. Pakollisena finaali-teoksena kuultiin Heitor Villa-Lobosin Konsertto.

Pääsarjan voittajaksi nousi tasaisen varmasti soittanutja rauhallisuutta huokunut Otto Tolonen. Toinen palkintojaettiin Matti Saarisen ja diplomitutkintonsa jo tehneenOsmo Palmun kesken. Kaikki finalistit olivat Sibelius-Akatemiasta. Kilpailun ”skandaali” koettiin, kun kahdes-sa alkuerässä erinomaisesti esiintynyt Juuso Nieminenputosi pois finaalista.

Nuorten sarjan ensimmäisen palkinnon voitti JanneMalinen Jyväskylästä, toinen palkinto meni Oulun JussiTuohinolle ja kolmas Jyväskylän Perttu Salolle.

Jyväskylän V kitarakilpailun palkitut:

Yli 18-vuotiaat:I palkinto: Otto Tolonen (Sibelius-Akatemia)II palkinto: Matti Saarinen (Sibelius-Akatemia) ja(jaettu) Osmo Palmu (diplomi Sibelius-Akatemiasta)

Alle 18-vuotiaat:I palkinto: Janne Malinen (Suomalainen Konservatorio)II palkinto: Jussi Tuohino (Oulun Konservatorio)III palkinto: Perttu Salo (Suomalainen Konservatorio) L

Kilpailuntulokset

Osmo Palmu finaalin harjoitustunnelmissa.Perttu Salo A. Vivaldin D-duurikonserton kimpussa.

Sibelius-Akatemiassa opiskelevat Hannu Seljänperä jaMikko Mattila edustivat kunniakkaasti pirkanmaalaisiajuuriaan.

TEKSTI: KIMMO KIVINIEMI JA TOMI TOLVANENKUVAT: TOMI TOLVANEN

akordi • 1–2/2002

11

19929.3. Sonja Brunnbauer Vanha kirjastotalo Goethe-

instituutin järj.10.3. Seppo Siirala konservatoriolla6.5. kitaramatinea luentosali I (Tuomo Bister,

Lauri Hannu, Kimmo Kiviniemi, VesaLähde, Pauli Litva)

27.10. Lucio Nuñes konservatoriolla

199323.3. Marko Kampman Finlaysonin kirkossa25.4. muksujen kitaramatinea pääkirjastossa25.8. Jukka Savijoki konservatoriolla? Ilkka Virta ”1800-luvun kitarat”

19946.3. Kimmo Kiviniemi Metsossa15.3. Ismo Eskelinen konservatoriolla14.5. omien jäsenten konsertti26.11. vuosikokous Pyynikin pappilassa, Joni Niemi-

nen IIA-kurssiohjelma7.12. Timo Korhonen Tampere-talossa20.12. joulumatinea – Pauli Talvitien oppilaat Metsossa

199531.1. Jukka Savijoki – Mikael Helasvuo

konservatoriolla1.2. taiteilijat opettavat konservatoriolla12.3. Kimmo Kiviniemi, kitara – Nina Silk, viulu

Metsossa15.3. soitannolliset kokoukset alkavat uudelleen,

Seuran kymmenen ensimmäisen toimintavuoden historiikki Jaakko Silvennoisen kokoamana kertoo kitaran-soiton alkuvaiheet Tampereella ja myös yksityiskohtaisesti Tampereen Kitaraseura ry:n syntyvaiheet. Vuosien1981–1991 historiikin kokosi seuran pitkäaikainen sihteeri, Hannu Siiskonen. Koottuani tietoja kymmeneltäviimeiseltä vuodelta, nousi edeltäjieni tekemä työ silmissäni uuteen arvoonsa.

Tämä historiikki on oikeastaan luettelo konserteista ja tapahtumista. Useimpien konserttien ohjelmatiedotlöytyivät seuran arkistosta, mutta monesta konsertti-ilmoituksesta ja ohjelmalehtisestä puuttui vuosiluku. Ih-misen muistin ollessa vajavainen saattavat oheisen luettelon vuosiluvut olla virheellisiä vuosien 1992–1994 osal-ta. Joukossa on myös konsertteja, jotka eivät ole kitaraseuran järjestämiä, mutta katsoin tärkeäksi sen, ettäluettelo on mahdollisimman kattava.

Seuran toiminnan yksi keskeinen muoto on konserttien järjestäminen. Joka vuosi on pyritty saamaan jokuvieraileva taiteilija ja seuran omien jäsenten säännölliseksi estradiksi on muotoutunut äitienpäiväkonsertti. Myössoitannolliset illat ovat tarjonneet seuran jäsenille esiintymismahdollisuuksia. Viime aikoina on seuran hallitus-ta eniten työllistänyt lehden tekeminen ja siihen toivommekin juttuja ja ideoita jokaiselta kirjoitustaitoiselta.

ANTERO LAURILA

Kitaraseuranhistoriikki 1992–2001

konservatorio2.4. Santiago Chavez, vanha kirjastotalo19.4. soitannollinen kokous, Pirkanmaan musiikki-

opisto14.5. äitienpäiväkonsertti Metsossa31.8. Aleksei Horel 16 v. – Ekaterina Horel 14 v.

konservatoriolla18.11. vuosikokous, jonka aluksi soittivat Pauli Talvi-

tien suuri kitaraorkesteri, Mikko Mattila,Marko Jouste, Jani Mikkonen ja Jorma Sal-melan kitaraluokasta koottu oktetti

28.11. soitannollinen jäsenilta13.12. Janne Malinen konservatoriolla15.12. joulumatinea – Pauli Talvitien oppilaat Metsossa22.12. flamencoryhmä Al Ajillo Tulliklubilla

19966.2. soitannollinen jäsenilta konservatoriolla16.2. Vesa Lähde, Aranjuez -konsertto konserva-

toriolla20.2. Jam-kvartetti konservatoriolla11.3. soitannollinen jäsenilta Pirkanmaan musiikki-

opistolla17.3. Markku Laakso Pirkanmaan musiikkiopistolla17.4. soitannollinen jäsenilta konservatoriolla5.5. omat jäsenet Metsossa – Marko Jouste, Vesa

Lähde, Mikko Mattila

199712.2. soitannollinen jäsenilta konservatorion uudessa

akordi • 1–2/2002

12

kamarimusiikkisalissa20.2. Lauri Hannu, Leo Brouwerin konsertto konser-

vatoriolla11.3. soitannollinen jäsenilta konservatoriolla12.3. Timo Korhonen Tampere-talon pienessä salissa6.4. Kimmo Kiviniemi – Antti Talvio Metsossa8.4. Kauko ja Keijo Liikanen – kitaran rakenne ja

huolto, konservatorio15.4. soitannollinen jäsenilta konservatoriolla20.4. Jyrki Myllärinen Metsossa6.5. Kimmo Kiviniemi ja Tampere Chamber,

Heitor Villa-Lobos: Concerto konservatoriolla11.5. äitienpäiväkonsertti Metsossa9.10. soitannollinen jäsenilta konservatoriolla6.11. soitannollinen jäsenilta konservatoriolla29.11. Timo Korhosen Chopin-levyn julkistamis-

konsertti Työväentalon konserttisalissa

19989.3. Jukka Savijoki konservatoriolla10.3. Jukka Savijoki luennoi harjoittelusta konser-

vatoriolla29.3. ”Uusi ja vanha kitara” – Marko Jouste ja Jani

Mikkonen – kitarat, Nina Silk – viulu, EmilyWagoner – alttoviulu Vanhassa kirkossa

10.5. äitienpäiväkonsertti Metsossa19.5. Pauli Talvitien oppilaiden kevätkonsertti

konservatoriolla3.–13.6. Guitaristival – kansainvälinen kitarakilpailu ja

-festivaali Tampereella20.10. soitannollinen jäsenilta konservatorion kamari-

musiikkisalissa16.11. Soitannollinen jäsenilta Pirkanmaan musiikki-

opiston salissa19.11. Piazzolla -konsertti, Uusi Helsinki-kvartetti ja

In Time-Quintet Tullikamarin Pakkahuone21.11. vuosikokous Pirkanmaan musiikkiopiston

muskarissa1.12. Jyrki Myllärinen konservatoriolla

199912.1. hallituksen järjestäytymiskokous konservato-

riolla11.2. soitannollinen jäsenilta konservatorion kamari-

musiikkisalissa9.3. soitannollinen jäsenilta konservatorion kamari-

musiikkisalissa21.3. Óle Halén ja Kari Äikäs soittivat latino- ja jazz-

pitoista musiikkia Pirkanmaan musiikki-opistolla

23.3. soitannollinen jäsenilta konservatorion kamari-musiikkisalissa

20.4. soitannollinen jäsenilta Pirkanmaan musiikki-opiston muskarissa

9.5. äitienpäiväkonsertti MetsossaRaul Mannolan flamencokurssi Pirkanmaanmusiikkiopistolla

18.8. Duo Joan Ràfols – Miguel Rodríguez Vanhas-sa kirjastotalossa

11.10. soitannollinen jäsenilta konservatorion kamari-musiikkisalissa

17.10. Kari Rantanen Pirkanmaan musiikkiopistolla13.11. vuosikokous Pirkanmaan musiikkiopistolla29.11. soitannollinen jäsenilta konservatorion kamari-

musiikkisalissa10.12. Mari Mäntylän oppilaat konservatorion kamari-

musiikkisalissa

20008.–9.4. Suomen Kitaransoiton Opettajat ry:n koulutus-

tapahtuma Pirkanmaan musiikkiopistolla31.10. soitannollinen jäsenilta konservatorion

muskarissa4.12. soitannollinen jäsenilta konservatorion

muskarissa12.11. Marko Jouste, Niklas Mellberg ja Mikko

Koskinen Vanhassa kirjastotalossa25.11. vuosikokous Pirkanmaan musiikkiopiston

orkesterisalissa

20014.2. John Mills konservatorion salissa4.2. Marko Jouste, Hannu Seljänperä ja Tomi

Tolvanen konsertoivat Urjalan kirkossa5.–6. 2. John Millsin mestarikurssi konservatoriolla7. 2. Marko Jouste, Giulianin konsertto, konservato-

rio12.3. soitannollinen jäsenilta konservatorion

muskarissa4.4. soitannollinen jäsenilta Pirkanmaan musiikki-

opistolla8.4. Osmo Palmu Pirkanmaan musiikkiopistolla22.4. Jyrki Myllärisen 10-vuotistaiteilijajuhla-

konsertti Pirkanmaan musiikkiopistolla13.5. äitienpäiväkonsertti Metsossa26.5. kitaraseuran jäsenet tekivät tutustumismatkan

Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseenja erityisesti sen soitinrakennusosastoon

kesällä kitaraseuran ensimmäinen lehti julkaistiin15.12. kitaraseuran 30-vuotisjuhla Pirkanmaan

musiikkiopistolla

Pauli Talvitie varapuheenjohtajaKimmo Kiviniemi tiedottajaTomi Tolvanen markkinointiJoni Nieminen lehtivastaava

Lisäksi hallitukseen ovat kuluneina vuosina kuuluneetmyös Jorma Salmela, Jaakko Silvennoinen, Hannu Siis-konen, Kari Haikonen, Leena Junttola, Hannu Haapasalo,Pekka Heino, Jani Mikkonen ja Mari Mäntylä.

Tampereen Kitaraseura ry:n hallitukseen ovat kaudella2000–2001 kuuluneet:

Antero Laurila puheenjohtajaHannu Seljänperä sihteeriMarika Karjalainen rahastonhoitaja

akordi • 1–2/2002

13

Otetaan asteikko tai fraasi. Vähennetään puh-taasta huippunopeudesta tai esitystemposta 15prosenttia. Asteikkoa tai fraasia kerrataan 1,5minuuttia kuusi kertaa, jokaisessa välissä pide-tään 10 sekunnin tauko. Tempo ei saa olla niinnopea, että yritystä tulee liikaa. Rento suorituson tärkeä.

Kuudennen 1,5 minuutin jälkeen pidetään 10–15 minuutin tauko ja sen jälkeen harjoitellaansama 6 x 1,5 minuutin ”satsi” samalla asteikol-la/fraasilla tai vaihtaen. Aluksi soitetaan esim.kahden tahdin, sitten neljän tahdin ja kahdek-san tahdin fraasi jne.

Tauko on tehokkain, jos sen malttaa pitäävaikkapa kahvitaukona tai venytellen. Tällöin eli-mistö pääsee lepäämään. Vaihtoehtona on myösmielikuvaharjoittelu, nuotinluku, kynsien viilaustms.

Hyvin tehdyt toistot sopivin tauoin terästet-tyinä tuovat laatua ja sujuvuutta soittoon. Tätäharjoittelua, ”selkärankaa”, kukin voi soveltaaomien ominaisuuksiensa mukaan.

Tämä metodi on sovellus menetelmästä, jotaovat käyttäneet maailman huippujuoksijat, mm.Michael Johnson. Minulle metodia on esitellytRainer Stenius tavatessamme runsaat neljä vuot-ta sitten. Kolmen vuoden kokemuksella voin sa-noa, että menetelmä on auttanut jokaista, jokaon ottanut sen käyttöönsä.

HARJOITTELUMETODEISTA

RISTO SKRIKBERG

akordi • 1–2/2002

14

akordi • 1–2/2002

15

akordi • 1–2/2002

16

TEKSTI: SEPPO KALLIOTEKNINEN TOTEUTUS: JONI NIEMINEN

JOHN DOWLANDAlla oleva teksti on kirjoitettu FT professori Eero Tarastinseminaarin referaatiksi jo vuonna 1978. Olin tuolloin aloit-tanut musiikkitieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Lu-kijan täytyy siis antaa anteeksi tutkielman tietty vanha-kantaisuus ja ajan hampaan puremat, jotka ovat nakerta-neet tietoutta.

Puolustuksena täytyy kuitenkin nostaa hivenen rintaansaja ihmetellä kuitenkin tekstin tietomäärää ja oivalluksia,joihin voi yhä yhtyä – vai voiko? Se on tietysti jokaisenlukijan päätettävissä. Tietoa Dowlandin ajan musiikilli-sesta näyttämöstä on yhä edelleen sangen rajallisesti.Monet asiat pitäytyvät yhä olettamuksiin ja todennäköi-syyksiin.

Totuus Dowlandista voi olla kuitenkin entistä sadun-hohtoisempi. Mennessään Tanskan kuninkaan hoviluutis-tiksi Dowland saapui maahan ministerin palkalla ja valta-van instrumenttikavalkadin myötä. Onkin ihmetelty mik-si hän jätti tällaisen kultasuonen ja palasi takaisin Englan-tiin. Huhu kertoo, että taustalla olisi vakoiluraportti, jon-ka Dowland olisi toimittanut engelsmanneille ja jäätyäänkiinni paennut henkensä kaupalla.

Mene ja tiedä. Totuus Dowlandista on kuitenkin kieh-tova. Hänen musiikkinsa sisältää niitä suuren säveltäjäntunnuspiirteitä ja elementtejä, jotka eivät jätä ainoatakaanmusiikkia vakavasti sisäistävää kuulijaa kylmäksi.

JohdantoRenesanssimusiikkia ei ole sanottavammin tutkittu, en-nen kuin 1900-luvun viime vuosikymmeninä. Tämä hait-taa huomattavasti tiedon keruuta, koska tutkijat joutuvatetsimään parhaat mahdolliset versiot säveltäjien tuotan-nosta eri museoiden ja yksityisten henkilöiden kokoelmis-ta. Notaation muututtua luuttumusiikkitabulatuurit unoh-tuivat lähes täysin 1700- ja 1800-luvuilla.

Dowlandin kootut luuttusävellykset ilmestyivät vastavuonna 1974 Diana Poultonin ja Basil Lamintoimittamina. Kokoelma ei ole kuitenkaan täydellinen, silläDowlandin teoksia on löydetty myöhemmin lisää. Tämäjohtuu lähinnä siitä, että Dowland ei elinaikanaan julkais-sut edes tärkeimpiä luuttusävellyksiään lukuun ottamattakolmea luuttusävellystä hänen omassa laulukirjassaan.

Dowlandin teoksia esiintyi kuitenkin eri kokoelmissa:Robert Dowland julkaisi The Variety of Lute Lessons-kokoelman (1610), joka sisälsi 9 Dowlandin sävellystäsekä Musicall Banquetin (yksi Dowlandin sävellyksistä).Lisäksi Barley julkaisi ilman säveltäjän lupaa huonostisovitetun, virheellisen New Book of Tabulaturen (1596),joka sisälsi 7 Dowlandin sävellystä).

Dowlandin luuttusäesteisistä lauluista julkaistiin mm.First Book of Songes (kuusi eri laitosta vuosina 1597, 1600,1603, 1606, 1608 ja 1613, joista kaikki muut paitsi vuo-den 1608 painos ovat yhä saatavilla).

Referaattini käsittelee etupäässä Dowlandin saamia ko-timaisia ja ulkomaisia vaikutteita hänen omaelämänkerral-listen tietojensa pohjalta. Lähteinäni olen käyttänyt eten-kin englantilaisen Diana Poultonin John Dowland -teosta(julk. 1972) sekä John M. Wardin (Harwardin musiikki-tietieteen professori) Dowland-antologiaa (1977). Wardtäydentää Poultonin teoksen tietoja varsinkin keskieuroop-palaisten vaikutteiden ja matkojen osalta.

Lisäksi olen käyttänyt Grove’sia (The Grove’s Dictionaryof Music and Musicians, 5:s painos) sekä Otavan IsoaMusiikkitietosanakirjaa – lähinnä selvittääkseni Dow-landiin vaikuttaneiden säveltäjien tuotantoa ja julkaistujateoksia sekä niiden levinneisyyttä eri painoksina.

If music and sweet poetry agree,As they must needs, the sister and the brother,Then must the love be great twixt thee and me,Because thou lov’st the one, and I the other.

Aikansa kosmopoliitti

akordi • 1–2/2002

17

Dowland to thee is dear, whose heavenly touchUpon the lute doth ravish human sense;Spenser, to me, whose deep conceit is suchAs, passing all conceit, needs no defence...Thou lov’st to hear the sweet melodious soundThat Phoebus’ lute, the queen of music, makes:And I in deep delight am chiefly drownedWhen as himself to singing he betakes:One god is god of both, as poets feign;One knight loves both, and both in thee remain.

Richard Barnfield: Poems; In divers humors (1598)1

William Shakespeare: Passionate Pilgrim n:o 6 (1599)2

John Dowland oli tunnettu henkilö Englannin taide-elä-mässä, mitä todistavat useat hänestä laaditut runoelmat:esim. Thomas Fullerin mainitsema Johannes Dowlandusannos laudendo hausi3. Joidenkin renessanssimusiikin tut-kijoiden mukaan John Dowland ja Thomas Morley olisi-vat säveltäneet muutamia Shakespearen sonetteja, jotkaolisivat myöhemmin kadonneet.4

1) Diana Poulton: John Dowland, s. 50–522) Diana Poulton: John Dowland, s. 4403) Diana Poulton: John Dowland, s. 20–214) M. Ward: John Dowland -antologia, s. 77

Kotimaiset vaikutteetJohn Dowland syntyi tiettävästi Lontoossa Westminste-rissä1 tai mikä on epätodennäköisempää – Dublinissa2

vuonna 15633 suhteellisen varakkaaseen perheeseen.4

J.M.Ward olettaakin Dowlandin opiskelleen jonkun am-mattiluutistin johdolla sekä luutunsoittoa että sävellystä.Dowland on itse kertonut Varietie of Lute Lessons -kokoel-massa tutustuneensa Hans Gerlen6 teokseen Tabulaturauff die Landten (julk. 1536), joka sisältää lähinnä luu-tunsoiton tekniikkaa sekä tietoja nauhojen paikoista, kielis-tä ja virityksestä. Hän on tutustunut todennäköisesti 7 myösAdrian Le Royn teokseen A Briefe and easye Instructionto learn the tableture to conducte and dispose thy handeunto the Lute (1. painos 1568, 2. painos 1574), jonka Al-ford Londoner käänsi ranskan kielestä.

Tudorien valtaannousu vuonna 1485 merkitsi käänne-kohtaa Englannin musiikkielämässä; tätä ns. kulta-aikaakesti aina Purcellin kuolemaan (1695) saakka.8

Dowland lienee kuullut Thomas Tallisin (1505–1585)tai hänen oppilaansa William Byrdin (1543–1623) sävel-lyksiä. Tallis ja Byrd kohottivat englantilaisen säveltai-teen mannermaiselle tasolle satavuotisen sodan (1337–1453) jälkeen. Huonot suhteet mannermaahan aiheuttivatsen, että Englanti jäi vaille kosketusta Ars novaan9. Byrdillaja Tallisilla oli yksinoikeus kaikkeen nuottipainantaanbrittiläisellä valta-alueella.10 Byrdin merkitys virginaali-säveltäjänä oli ennen muuta mielikuvituksellisen variaatio-tekniikan (divisions) kehittäjinä (esim. The Woods to Wild-teos ).11

Elisabet I:n hoviluutistien Richard Pyken (k. 1568)sekä John Johnsonin (1540–1595) luuttuteokset ovat luul-

tavasti olleet tuttuja Dowlandille. Lisäksi Alfonso Ferra-bosco vanhempi (s. Bolognassa 1543, k. Bolognassa1588) – Byrdin hyvä ystävä – toimi Elisabet I:n hovissavuosina 1564–69.12 Dowland on todennäköisesti tutustu-nut hänen sävellyksiinsä, jotka edustivat aikansa italialai-sen madrigaalityylin ja luuttukirjallisuuden parhaimmis-toa. R. Dowland, Dowlandin poika julkaisi kaksi Ferra-boscon sävellystä (Pavanen ja Fantasian) kokoelmassaanVarietie of Lute Lessons.13

1) D.P., s. 21–222) -”- , 0.I.M. 2. osa, s. 843) 0.I.M. 2. osa, s, 844) J. M. Ward, s. 6–75) D. P.: s. 77–786) Huntin toim. Varietie of Lute Lessons7) D.P., s. 189 ja 26, 64–658) 0.S.E. osa 2, s. 11369) 0.S.E. osa 2, s. 113610) 0.I.M. osa 1, s. 51811) Nigel North: 5 Byrdin kappaletta12) Grove’s osa 3, s. 6613) ks. 6)

Ferraboscon merkitystä Englannin säveltaiteelle todistaase, että hänen sävellyksiään esiintyy useissa käsikirjoitus-kokoelmissa.1 Tuohon aikaan säveltäjän ainoa tapa saadarahaa teoksistaan oli myydä ne jollekin aateliselle, mu-siikkiharrastajamesenaatille tai julkaisijalle2. Tämä voi ollamonen Dowlandin teoksen nimen salaisuutena, koska useathänen sävellyksistään ovat omistettu esim. jollekin aateli-selle (The Queen Elisabeth, her Galliard tai esim. TheCaptain Digorie Piper’s his Galliard). Dowlandin fanta-sioita ei ole osoitettu kenellekään, ehkä siksi, että ne eivätsoveltuneet muotonsa ja tajuttavuutensa kannalta hovimu-siikiksi – seikka, joka voi olla myös syynä fantasioidenjulkaisemattomuuteen ja osin vaikeaan tunnistettavuuteeneri käsikirjoituskokoelmista.

Englannin musiikin isähahmo (The Father of Musicke)3

William Byrd julkaisi laulukirjan, joka oli ensimmäinenenglantilaisen säveltäjän teos lauluäänelle ja instru-menteille (4 kpl). Laulut eivät sisällä kuitenkaan mitäänjännitettä tekstin ja musiikin välillä.4 Byrd oli uskollinenkatolilainen ja oli siten täysi vastakohta5 Dowlandille, jokavaihtoi uskontoaan työnantajansa mukaan. Byrdin par-haimmat sävellyksetkin olivat etupäässä hengellistä mu-siikkia.

Luuttusatsi Thomas Morleyn (1557–1603), Byrdin op-pilaan, 5-äänisissä canzoneteissa (julk. 1597) on lähinnäByrdin tapaan vokaalistemmojen imitoimista6. Dowlandkäyttää luuttua idiomaattisemmin.

Mielestäni Dowlandin teosten kontrasteista kuvastuuvahvasti dualistinen luova nero. Luuttusäesteisissä lauluis-sa kahtiajakoisuus ilmenee tekstin eetoksen myötä kohoa-vina huipennuksina ja suurissa luuttusävellyksissä (lähin-nä fantasioissa ja pavanoissa) kontrastoivina epigram-meina, jotka sulautuvat kahtaalle joko virtuoosiseen loppu-huipennukseen tai melankoliseen päätökseen. Dowlandinon tietoisesti täytynyt pyrkiä hänelle sopivien muoto-rakenteiden kehittämiseen, johon hänellä oli hyvät mah-

akordi • 1–2/2002

18

dollisuudet kiertävänä tähtiluutistina monissa Euroopanhoveissa.

1) 0.i.m. 2 osa, s. 2512) D. P. s. 94–1113) O.i.m. 1. osa, s. 5184) Grove’s 7. osa, s. 9235) Everyman’s Dictionary of Music, s. 1696) Grove’s osa 7, s. 924

Ulkomaiset vaikutteetDowland siirtyi 1580 Pariisiin Sir Henry Cobhamin pal-velukseen, joka oli Englannin suurlähettiläs Ranskan ku-ninkaan hovissa.1 Diana Poulton olettaa Dowlandin saa-neen vaikutteita Adrian Le Royn tavasta käsitellä voix de

Mudarran Fantasia que contrahaze la harpa en la maneradc Luduvico kuvastaa myös Dowlandin fantasiataiteeseenkuuluvaa vapaata konrapunktista käsittelytapaa ja mieli-kuvituksellista virtuositeettia varsinkin loppuhuipennustenkehittelyssä.

1) D.P. s. 26.2) -“- s. 191.

3) Grove’s osa 7, s. 924.4) J.M. Ward, s. 32, 34.

Luis Milanin Libro de Música de vihuela da mariointitulado El Maiestro -teoksen (Valencia 1535–36)vihuelasäesteisten laulujen vihuelasatsi on kuten Luis deNarvaezinkin Los seyss Libros del Delphi de Música(Valladolid, 1583) paljon aikaansa edellä vapaamman

a) Dowland, I saw my lady weep (julk. The II Book of songes, 1600)

b) Mudarra, Fantasía (Tres libros de Música en cifras para vihuela)

➚

➚

ville tai chanson à danser -laulelmia, varsinkin niitä, jot-ka olivat pavannen, galliardan, bransle gayin ja branslede Poitouin muodoissa. Le Roy julkaisi II Livre deGuitarren (1555).2 Monet Dowlandin ensimmäisistäluuttusäesteisistä lauluista olivat tanssimuodossa3:

Flow my Teares → Lacrimae Antiquae FavanNow oh now I needs must part → The Frog GalliardIf my complaints → Captain Piper’s Galliard.

John M. Ward osoittaa antologiassaan Dowlandin ja es-panjalaisen Alonso de Mudarran (1510–1580) teoksienyhtäläisyyksiä. Mudarra julkaisi 1546 teoksensa Treslibros de Música en cifras para vihuela Sevillassa.Dowlandin laulu I saw my lady weep (julk.1600 The IIBook of Songes n:o 1) muistuttaa erästä Mudarranneliäänistä fantasiaa.4

akordi • 1–2/2002

19

1) Grove´s osa 7, s. 9232) Guitar review n:o 383) J.M. Ward, s. 25–30, 33–34

Dowland mainitsee First Book of Songes -teoksen alku-lehdillä italialaiset Alessandro Orologion ja GiovanniCrocen (1557–1609).1 J.M. Wardin mukaan Dowland eimennyt A. Gabrielin oppilaaksi, vaan juuri Crocen, lä-hinnä sen vuoksi, että Croce sävelsi paljon neliäänistäsatsia (kaksi kokoelmaa kolme-neliäänisiä canzonetteja janeljä-seitsemänäänisiä capriccioita).2 Crocen madrigaali-tyyli oli hyvin eloisa ja se sisälsi paljon vaikutteita kansan-lauluista ja balladeista – teksteissä hän käyttää jopa ono-

matopoeettisia sitaatteja.3

Italiassa ollessaan Dowlandin on täytynyt tutustua omanaikansa ehkä huomattavimman luuttusäveltäjän Frances-co Canova da Milanon (1497–1543) Intavolatura diliuto… libro I, II -teoksiin. Francesco Canova da Milanosoitti mm. paavi Paavali III:n hovissa vuodesta 1535 läh-tien ja da Milanon sävellyksiä julkaistiin useissa tuon ajankokoelmissa.4 Monet hänen fantasiansa muistuttavat JohnDowlandin nuoruusajan sävellystyyliä, mutta niiden herk-kyys ja mielikuvituksellisuus on paljon pidättyvämpää –ne eivät sisällä virtuoosisia kehitelmiä siinä syvyysluo-kassa kuin Dowlandin. 1500-luvun monet fantasiat jaricercaret sisältävät paljon samantapaista tematiikkaa, ja

leita ja variaatioteoksia (diferencias) tunnetuista balladeistasekä sovituksia mm. Josquin de Prezin (1440–1521)vokaaliteoksista.

Vuosina 1594–97 Dowland vietti ns. tähtiluutistinkiertelevää elämää useissa Keski-Euroopan, esim. Hesse-nin kreivin (1572–1632) ja Brunswickin herttuan hoveis-sa. Kasselissa Dowland oleskeli Moritzin, Hessenin krei-vin, hovissa ja tapasi siellä Gregory Howettin, joka oliBrunswickin hoviluutisti. Howett antoi Dowlandille fan-tasian, joka ilmestyi myöhemmin Varietie of Lute Les-sonsissa. Kahden näin kuuluisan luutistin tapaaminen jalähes puolen vuoden mittainen vuorovaikutussuhde näkyimyös heidän sävellystuotannossaan, kuten J.M.Ward onantologiassaan osoittanut.3

kontrapunktisen käsittelyn ja säestyksen itsenäisemmänluonteen vuoksi.1 Vihuelistit ennakoivat Dowlandin luutunkäsittelyä, ja Dowlandin on täytynyt saada vaikutteita hei-dän teoksistaan, niiden verrattain hyvän levinneisyydenvuoksi.

Vihuela da mano oli kuusikieliparinen enemmän kita-raa kuin luuttua muistuttava kielisoitin. Siinä oli kuiten-kin renessanssiluutun viritys. On oletettu, että espanjalai-set olisivat kehittäneet vihuelan koska he eivät halunneetkäyttää arabien kehittelemiä soittimia (arab. al-úd luuttu)päästyään eroon arabien herruudesta.

On todistettu, että mm. L. Milan on saanut vaikutteitaja ilmeisesti opiskellut Italiassa renessanssiluuttuvirtuoo-sien kanssa. Vihuelistien teokset olivat eräänlaisia antolo-gioita, jotka sisälsivät mm. pieniä tanssimuotoisia kappa-

a. Dowland, Melancholy Galliard

b. Galliarda G[regorij] H[uberti]

➚

➚

akordi • 1–2/2002

20

1) J.M. Ward, s. 9, D.P. s. 207, 219 ja 3992) -”-3) Grove’s osa 2, s. 5374) -“-

Lähdekirjallisuus:Blom, Eric: Everyman’s Dictionary of Music. J.M.Dent &Sons Ltd 1974.Grove’s Dictionary of Music & Musicians, 5. painos. TheMaximillan Press Ltd 1977.Grunfield, Prederic V: The Art and Times of the Guitar. ADivision of Macmillan Publishing Co 1969.Guitar Review n:o 38, Vihuela Issue 1975.Hunt, Edgar: Robert Dowland: Varietie of Lute Lessons.1610-luvun näköispainos. Halstan & Cc. Ltd 1958.Mönkemyer, Helmut: Alonso Mudarra: Ausgewählte Werkeaus ”Tres libros de Música” 1546. Friedrich Hofmeister,

Hofheim am Taunus 1969.North, Nigel: Five pieces by William Byrd. Oxford Uni-versity Press 1976.Otavan Iso Musiikkitietosanakirja. Otava 1978.Otavan Suuri Ensyklopedia. Otava 1978Poulton, Diana: John Dowland. Faber and Faber Ltd 1972.Poulton, Diana – Lam Basil: The Collected Lute Music ofJ. Dowland. Faber Music Ltd 1974.Pujol, Emilio: Anthology of Vihuela music. Schott & Cc.Ltd 1955.Turnbull, Harvey: The Guitar from the Renaissance to thepresent. B.T. Batsford Ltd 1974.Ward, John M.: A Dowland Miscellany. Journal of the LuteSociety of America, Inc. Vol. 10 1977.Young, Percy M.: A History of British Music. Ernest BonnLtd 1967.Scholes, Percy A.: The Oxford Companion to Music. TenthEdition. Oxford University Press 1969.

a. Anon., Phantasie (MIIM, No. 83)

b. Francesco da Milano, Fantasia (CW, 156; julk. 1548)

c. Dowland, Fantasie (CI.M, 1; julk. 1610 Varietie of Lute Lessons nro 7)

➚

➚

siksi on usein vaikea saada selville teemojen alkuperä,kuten a.o. esimerkkifantasia, jota Dowlandkin käytti. Tee-man samankaltaisuus on niin silmiinpistävä, että se

kelvannee todisteeksi da Milanosta Dowlandin fantasia-taiteen oppi-isänä.

akordi • 1–2/2002

21

tapauksissa kaupan voi aina purkaa. Soittimen säätämi-nen on viisainta tehdä yhteistyönä ammattilaisen kanssa.Soittaja voi keskittyä itse soittamiseen eikä tarvitse mu-kauttaa soittoteknikkaa väärin säädettyyn soittimeen.

Ammattilainen tietää uudesta soittimesta tarvitseman-sa ominaisuudet jo kauppaan astuessaan. Hänellä on mie-lessään soundimaailma jonka hän haluaa soittimella to-teuttaa. Kompromisseihin ei tarvitse tyytyä musiikin tuot-tamisessa, eikä niihin ole syytä tyytyä soitinta valittaessa.Usein ammattilainen etsii yksilöitä soitinmalleista. Soit-timen persoonallisuutta voi korostaa muokkaamalla koko-naisuutta itse tai teettämällä halutut muutokset soitinra-kentajalla. Soittimen voi tilata myös suoraan soitinval-mistajalta tai -rakentajalta. Asiakkaalla on usein valmiu-det valita soittimeensa käytettävät puut, otelaudan nauha-tyyppi yms.

Yksityisten myymiä käytettyjä soittimia liikkuu paljonmyös lehtien myyntipalstoilla sekä netissä. Käytetyn soit-timen ostaminen on hyvä vaihtoehto, sillä soitin on jo ”si-sään ajettu”. Kosteuseläminen käytetyissä puissa on vä-hentynyt, soundi auennut ja rakennuksessa tehdyt virheetkorostuvat soittimen vaikeassa säädettävyydessä.

Soittimen alkuperää ja kohtelua on tosin vaikea jäljit-tää, ja soittimen huoltotarve saattaa olla akuutti heti ostonjälkeen. Kannattaa yleensä selvittää missä soitinta on huol-lettu, sillä asianmukainen huoltojen ja säätöjen teettämi-nen on paras tae soittimen kunnossapysymiselle. Yhtäänsoitinmerkkiä tai -mallia ei kannata ostaa näkemättä. Jopasoittimen arvioituttaminen asiantuntijalla saattaa säästäämonelta murheelta.

Kitaran ostaminen on tärkeä tapahtuma ja siihen kan-nattaa suhtautua tarvittavalla vakavuudella. Kannattaa sel-vittää etukäteen etenkin itselleen, millaiseen käyttöön soi-tin hankitaan. Myyjä osaa todennäköisesti tarjota oikeitasoittimia kokeiltavaksi jo soitettavan musiikin mukaan.

On kuitenkin kaikkien edun mukaista, jos asiakkaallaon selvä näkemys uudesta soittimesta. Erilaisten kitaroidenkokeileminen on enemmän kuin suotavaa, sillä tuntumaasoittimiin ei voi kirjojen sivuilta oppia. Kun soittimen han-kinnan on perustellut itselleen ja tyttöystävälle, on aikalähteä hattu kädessä pankinjohtajan juttusille.

TERO SIROMAA

Olet ostamassa uutta kitaraa. Fiilis on korkealla, ja juurinostettu opintolaina polttaa taskussa. Kierrät kauppoja jateet vertailuja soittimista rauhassa, piittaamatta aktiivis-ten kauppiaiden myyntipuheista. Tarjolla on hyllymetreit-täin uusia ja vanhoja, enemmän tai vähemmän kiinnosta-via kitaroita, joista mahdollisesti pikkuhiljaa alkaa hah-mottua sinun kukkarollesi soveltuva valikoima.

Pitkän iltapäivän jälkeen alkavat sormet väsyä ja tyttö-ystävä vieressä hermostua. Tekisi mieli ottaa pari soitintakotilainaan ja vertailla soundeja tutuilla kamoilla, tutussaympäristössä, mutta harvan kauppiaan kanssa se onnis-tuu. Olisi siis aika tehdä valinta mahdollisesti 3–4 par-haan soittimen välillä.

Soittimien kunto on vaihteleva, ja säädöt on tehty taijätetty tekemättä kunkin kauppiaan moraalin mukaan. Teh-taalta tulevien soitinten säädöt jäävät usein maahantuojantehtäväksi, joten paketti kannattaa aukaista jo kaupassa,ja tarkistaa onko uusi soitin soittokunnossa. Ostotilanteessamyyjän on kanssa helppo sopia soittimen trimmauksesta,tosin säätämisestä voi joutua maksamaan erikseen.

Tilanne on tuttu lähes jokaiselle kitaransoiton harras-tajalle ja ammattilaiselle. Valinta on vaikea. Jos et tunnesoittimien rakenteellisia eroja etkä ole soittimen säätämi-sessä vahvoilla, on parasta puhaltaa peli hetkeksi poikki.Soittimeen sijoitettava rahasumma saattaa olla suurikin, jo-ten mukaan kannattaa ottaa asioista perillä oleva ystävä.

Soittajan tulisi itsekin olla jonkin verran kiinnostunutsoittimensa tekniikasta. Pienellä vaivannäöllä oppii huo-maamaan tarvittavat olennaisuudet soittimesta. Samallasuhde soittimeen syvenee, sekä ymmärrys soitettavaa mu-siikkia kohtaan lisääntyy. Perusasioista löytyy tietoa mm.kirjastosta.

Harrastuksen edetessä usein myös soittimelta vaaditaanenemmän. Vaativa harrastaja pystyy helposti rajaamaanvalikoiman 2–3 erilaiseen yksilöön. Jos soittotyyli ja soi-tettava musiikki eivät ole vielä vakiintuneet, on hauskaatehdä vertailuja jo kaupassa. Jopa harkitut riskiostot tuo-vat arvokasta näkemystä soittimiin. Samalla soittimistalöytyy sekä teknisiä että soundillisia rajoja joiden kauttamuodostuu itselle parhaiten soveltuva soitin.

Uuteen soittimeen käytettävä rahamäärä usein myöskasvaa. Jos epävarmuus yllättää, on viisainta lunastaa soitinkäsirahalla ja arvioituttaa se ammattilaisella. Ongelma-

SOITINKAUPOILLA

akordi • 1–2/2002

22

Ennakko-luulotonklangi-yhdistelmä

Manuel Barrueco: Nylon & Steel. Guitar duets – Al DiMeola, Steve Morse, Andy Summ-ers. 22 euroa. Angel/EMI. Kesto 51 min.

Amerikkalainen Manuel Barrueco tunnetaan teknisestitaitavana klassisena kitaristina ja ennakkoluulottomanamuusikkona. Vaikka Barrueco on kotoisin Kuubasta, hän-tä voi pitää tyyliltään sikäli tyypillisenä yhdysvaltalaisenasoittajana, että hän vaihtaa arkailematta musiikkityylistätoiseen kuin yleisönsä viihdyttämistä ajatellen. Euroop-palaisesta näkökulmasta tämä saattaa tuntua showmeinin-giltä vakavan kitarataiteen kustannuksella.

Kokenut Barrueco on aiemmin levyttänyt klassisenohjelmiston lisäksi esimerkiksi jazzpianistien Chic Core-an ja Keith Jarrettin sävellyksiä sekä The Beatlesin pop-klassikoita. Nylon & Steel tiivistää Barruecon persoonas-ta tämän kokeilevan puolen erinomaisesti. Mies soittaaduettoja kolmen tunnetun plektrakitaristin kanssa ja ko-keilee klassisen kitaran klangin ja ilmaisuskaalan yhteen-sopivuutta popmuusikoiden omintakeisten soundien kans-sa. Barrueco soittaa myös pari omaa soolosovitusta: Ernes-to Nazarethin kappaleen Odeon ja Aaron CoplandinRodeon.

Heavysoolo etydin päälleLevyn kappaleet ovat enimmäkseen vierailevien kitaristienAl Di Meolan, Steve Morsen ja Andy Summersin teke-miä. Mukana on myös pari kitarahittiä, Kauriinmetsästäjä-elokuvasta tuttu Stanley Myersin idyllinen Cavatina jaHeitor Villa-Lobosin vanha tuttu Etydi nro 1.

Juuri Villa-Lobosin kuluneesta etydistä Barrueco luorockkitaristi Steve Morsen kanssa hämmästyttävän versi-on, jonka hän on nimennyt Wolvesvilleksi. Nimi on suora

käännös Villa-Lobosin sukunimestä.Wolvesville on yksinkertaisesti Barruecon tulkinta

etydistä – ja Steve Morsen demoninen heavysoolo ”kom-pin” päälle. Monet pitävät tällaista musiikillista tekoaraiskauksena. Kappaleen harmonia saa kuitenkin aivanuuden luonteen Morsen sankarisooloilun ansiosta.

Muutkin Morsen kanssa soitetut kappaleet uhkuvat en-nakkoluulottomuutta. Morsen kappaleet Northern Lightsja Up in the Air luovat hänestä kuulokuvan herkkänä sä-veltäjänä ja taitavana kitaran sointimahdollisuuksien hyö-dyntäjänä. Mies tunnetaan rockdinosaurus Deep Purplestaomasta Dixie Dregs -bändistään, mutta tämän levyn kap-paleet muistuttavat myös hänen monipuolisesta soolo-tuotannostaan.

Di Meolan tuttuja kertomuksia

Jazzin ja eteläamerikkalaisen musiikin merkittävänä tul-kitsijana tunnettu Al Di Meola ei pääse Barruecon kanssaparhaimpaansa. Hänen kappaleensa seikkailevat latinoryt-mien ja 70-luvun progejazzin maailmoissa tutunkuuloi-sesti. Beyond the Mirage ja Azzurra ovat kuin eeppisiä ker-tomuksia.

Di Meola on tällä levyllä parhaimmillaan muutamassahänelle tyypillisessä soolo-osuudessa. Tämä yhdistää häntäja Morsea; maagisimmat hetket koetaan Barruecon kom-patessa varman tasaisesti ja tarvittaessa herkän musikaa-lisesti Di Meolan tai Morsen improvisoidessa sielukkaasti.Heti levyn ensimmäinen duetto Beyond the Mirage tarjo-aa tätä teräs- ja nailonkielten yhteisherkkua.

Andy Summers soitti aikanaan legendaarisessa uuden aal-lon popyhtyeessä The Police, mutta hän on sen jälkeen tut-kinut soolotuotannossaan popin, jazzin ja lattarimusiikinmahdollisuuksia. Nylon & Steel esittelee hänen ajattele-van ja tyylitajuisen säveltäjäminänsä. Levyn ehkä herkinhetki on hänen hypnoottinen balladinsa I Remember, jon-ka oktaavimelodian Barrueco tulkitsee harkiten. Sum-mersin soolo-osuudet eivät ole yhtä kiinnostavia kuin Mor-sen ja Di Meolan.

Elämys musiikin ystävillekinErilaisten kitaratyylien yhdistäjänä Nylon & Steel voisiolla lähinnä otelautojaan jatkuvasti tuijottavia kitarafriik-kejä laimeasti kiinnostava musiikillinen katastrofi. Maa-ilmassa on paljon huonoa kitaran tapaisille soolosoittimillesävellettyä musiikkia, mutta tämä levy on nautittava elä-mys myös hyvän musiikin ystäville.

Esimerkiksi Al Di Meolan, flamencostaan tunnetun Pa-co De Lucian ja jazzkitaristi John McLaughlinin triole-vyt 80-luvun alussa ja 90-luvun puolivälissä taisivat tyy-dyttää enimmäkseen näiden taitureiden tekniikkaa ihai-levia kuulijoita. Nylon & Steel on tykittäjätrion tuotok-siin verrattuna monipuolinen paketti häikäilemättömänkokeilevaa ja kiinnostavaa kitaramusiikkia.

JANI MIKKONEN

akordi • 1–2/2002

23

Jyrki Myllärinen syntyi Napolissa 1961. Lapsuutensa hänvietti Lappeenrannassa ja aloitti musiikkiharrastuksensaviulunsoitolla silloisen kansakoulun musiikkiluokalla.

Viulun rinnalle tuli pian kitara, ja kitaransoiton opinnotveivät hänet taas Napoliin ja Conservatorio S. Pietro a Ma-jellaan, missä hän opiskeli vuosina 1979–1984 Frances-co De Sanctisin oppilaana. Vuonna 1984 opinnot jatkui-vat Sibelius-Akatemiassa Seppo Siiralan johdolla päättyenerinomaisin arvosanoin suoritettuun A-kurssitutkintoon1989.

Ensikonserttinsa jälkeen Myllärinen asettui Baseliinjatkaakseen opintojaan italialaisen Oscar Ghiglian mes-tariluokalla Baselin musiikkikorkeakoulussa. Vuonna 1994oli vuorossa solistinen jatkotutkinto ja arvostetun Garganonkansainvälisen kitarakilpailun voitto Italiassa.

Jyrki Myllärinen on konsertoinut eri puolilla Euroop-paa ja esiintynyt useiden maiden radioille ja televisioille.Hän on suosittu mestarikurssien pitäjä ja opettaa Sibelius-Akatemiassa.

Lehdistössä on ansaitusti suitsutettu Myllärisen soittoa.Mm. Etelä-Saimaa kirjoitti kuinka Myllärisen kitarassaon suuri, kaunis ja monivivahteinen ääni. Soittajan keskitty-minen musisointiin oli ihailtavaa: aivan kuin hän olisi ve-täytynyt keskustelemaan soittimensa kanssa kahteen pek-kaan, muusta maailmasta piittaamatta. Silti tulkinnat kan-toivat hyvin puhuttelevina yleisölle saakka.

Kitarataiteilija Jyrki Myllärinen soittaa Tampereen Kon-servatorion salissa keskiviikkona 29.1.

Kitaramaailman sensaatio nimeltä Vicente Amigo syn-tyi vuonna 1967 Guadalcanalissa Sevillassa. Jo viisivuoti-aana hän muutti Córdobaan ja kahdeksanvuotiaana hänsai ensimmäisen kitaransa.

Ensimmäiset vaikutteensa Vicente ammensi Juan Mu-ñozilta (El Tomate) ja Merengue de Córdobalta. Ami-gon koulutus täydentyi Manolo Sanlúcarin ja tämän vel-jen Isidron ryhmässä. Jatkossa hän toimi yhteistyössä myöslaulaja El Peleen kanssa, jolloin päivänvalon näki levyPoeta de esquinas blandas. Lisäksi hän oli mukana työs-tämässä levyä Soy Gitano laulajaikoni Camarón de laIslan kanssa.

Kansainvälistä mainetta Amigo niitti vuonna 1991, jol-loin hän asteli konserttilavalle Paco de Lucían rinnallaSevillan Leyendas de la Guitarra -tapahtumassa. Hän onmyös voittanut tärkeimmät kitarapalkinnot kuten La Uni-ónin (1988), Extremaduran (1988) ja Córdoban (1989).

Kolmena vuonna peräkkäin taiteilijalle on myönnettyBest Flamenco Songwriter -palkinto Spanish MusicAwards -tilaisuudessa. Uusimmasta levystään Ciudad delas ideas Amigo pokkasi Latin Grammy -palkinnon par-haan flamencolevyn sarjassa.

Jyrki Myllärinen

Omien soololevyjensä ohella hän on työskennellyt lä-heisesti myös monien laulajien, kuten José Mercén kans-sa, ja tästä yhteistyöstä poikinut Del Amanecer -albumi(1998) arvioitiin parhaaksi flamencolevyksi 1999.

Tampereella vierailevan Vicente Amigon yhtyeessäesiintyvät José Manuel Hierro, kitara, Patricio Camara,lyömäsoittimet ja laulu, Fransisco Gonzales, lyömäsoit-timet ja José Pérez Cucurella, basso. Edeltävänä iltanaryhmä esiintyy myös Helsingissä.

Amigo on esiintynyt aiemminkin Suomessa, Helsinginflamencoviikoilla 1997 ja 1999 ja loppuunmyydyssä kon-sertissa April Jazzissa keväällä 2000.

Konsertit:La 15.2. klo 19.30 Finlandia-taloSu 16.2. klo 19.00 Tampere-talo

Levyjä: Ciudad de las ideas (2000), Poeta (1997),Vivencias imaginadas (1995), De mi corazón al aire(1991).Kotisivut: http://www.vicente-amigo.com/

JONI NIEMINEN

VicenteAmigonuusin levy

Jyrki Myllärinenja Vicente AmigoTampereella

akordi • 1–2/2002

24

Masaru KohnoConcert

-klassinen kitara,v. 1987.

H. 1500 euroa.

Ts̀́ekkiläinen4/4-sello

+ jousi + pussi.H. 850 euroa.

MYYDÄÄNMYYDÄÄN

Liity Tampereen Kitaraseuran jäseneksi!

Liittymällä tuet seuran toimintaa, jonka ta-voitteena on rikastuttaa, levittää ja tehdä tun-netuksi kitaramusiikkia, sekä parantaa har-rastajien teknistä ja taiteellista osaamista.Pääasiallisia toimintamuotojamme ovat tie-dottaminen, konserttien järjestäminen, kurs-sit, opintomatkat, kokoukset sekä yhteyden-pito muihin kitaristeihin ja seuroihin.

Jäsenetuina saat alennuksia kitaraseuranjärjestämistä konserteista sekä yhdestä kah-teen kertaan vuodessa ilmestyvän AKOR-DI-kitaralehden kotiisi postitettuna.Käytössäsi ovat myös seuran kotisivut, säh-köinen postituslista ja ilmoitustaulu sekälehden ilmainen ostetaan-myydään palsta.

Vuoden 2002 jäsenmaksun 10 € voit mak-saa vanhan käytännön mukaan joko suoraanhallituksen jäsenille tai tilille SAMPO800014-2114392.

Lisää laskun viesti-sarakkeeseen osoitteesisekä mahdollinen sähköpostiyhteytesi.

akordi • 1–2/2002

25

Tämän kauniin kappaleen helppous on siinä, että peukalo soittaa etupäässä sointujen pohjasäveliä ja melodia liikkuupitkälti kolmisointujen ( Am-Dm-E7) sävelillä. B-osassa mennään vähäksi aikaa G ja G7 kautta rinnakkaissävellajiin.Tässäkin biisissä pätee vanha ohje: jos vasemman käden sormia ei ole pakko nostaa, jätä ne alas, koska niitä voi vielätarvita. Tahdeissa 22 ja 23 voit antaa sliden kuulua tehokeinona sekä tehdä ritardandon tahtiin 23 ja 24.

Eija JauhiainenKitaran- ja pianonsoiton opettaja, Kuopion kansalaisopisto, Tuusniemen kansalaisopisto