akordi • 1/2001 akordi - tampereen kitaraseura ry · pdf fileakordi • 1/2001 2 uusi...

Click here to load reader

Post on 03-Sep-2019

94 views

Category:

Documents

0 download

Embed Size (px)

TRANSCRIPT

  • akordi • 1/2001

    1

    1/2001

    tampereen kitaraseura

    akordi

  • akordi • 1/2001

    2

    Uusi kanava • 3 Olen suomalainen – sono

    un italiano • 4 Tomi Tolvanen Skotlannissa • 6 Vihuela – keskiajan kitara • 8 Kesän kitarafestivaalit • 12 Ihan jazz • 13 1800-luvun kitaramusiikin

    nuottieditiot • 14 Rob McKillop – skotlantilainen

    luutisti ja kitaristi • 18 Liity kitaraseuraan • 20

    akordi Tampereen Kitaraseura ry:n jäsenlehti Ilmestyy kahdesti vuodessa

    Tampereen Kitaraseura ry:n hallitus:

    Puheenjohtaja Antero Laurila

    Varapuheenjohtaja Pauli Talvitie paulille@hotmail.com

    Sihteeri Hannu Seljänperä

    Rahastonhoitaja Marika Karjalainen marika72@saunalahti.fi

    Tiedottaja Kimmo Kiviniemi kivik@surfeu.fi

    Jäsenlehti & kotisivut Joni Nieminen joni.nieminen@uta.fi

    Markkinointi Tomi Tolvanen tomi.tolvanen@eudoramail.com

    Ilmoitushinnat: - 2. sivu ja takakansi 700 mk - Koko sivu 500 mk - Puolikassivu 300 mk - Neljännessivu 150 mk

    Toimitussihteeri-taittaja: Paula Autio paula.autio@mediamimmi.inet.fi

    Piirrokset & logot: Sinikka Nevanlinna Kansikuva Tomi Tolvasen albumista Kirjapaino: Juvenes-Print

    ISSN 1458-3062

    akordi • 1/2001

  • akordi • 1/2001

    3

    Kädessäsi on lehtinen, jollaista Kitaraseuran on tarkoitus alkaa julkaista kaksi kertaa vuodessa. Tämä on siis ensimmäinen nume- ro. Lehti korvaa aiemmin lähetetyt jäsenkirjeet ja sisältö on jonkin verran laajempi. Mukaan tulee jäsenten kirjoituksia, taiteilijahaas- tatteluja, nuotteja, osto- ja myynti-ilmoituksia, musiikki- ym. liikkei- den ilmoituksia (= mainoksia) ja kaikenlaista ajankohtaista mikä liittyy kitaraan ja kitaransoittoon.

    Lehden ohella uutta tulevat olemaan seuran kotisivut, jotka osit- tain ovat jo valmiina. Toivottavasti ne eivät, monien näkemieni koti- sivujen lailla, jää alkuasteelleen.

    Suurin osa kitaraseuran jäsenistä tällä hetkellä on nylonsoittajia. Mielestäni seuran ei kuitenkaan pitäisi sulkea piiristään myöskään sähkökitaristeja. Huolimatta klassisen kitaran valta-asemasta seu- ran jäsenistöstä jo tälläkin hetkellä suuri osa soittaa kaikenlaista muutakin musiikkia, esim. flamencoa, tangoa, swingiä, jazzia, rockia, irkkua sekä kaikenlaista viihdemusiikiksi luokiteltavaa.

    Kitara toimii taitavan soittajan käsissä pianon tai hanurin lailla itsenäisenä soittimena on sitten kyse klassisesta tai viihdemusii- kista. Melkoista rikkautta kitaristi saa kuitenkin elämäänsä soitta- malla muiden soittimien taitajien kanssa. Erilaisia kokoonpanoja on seuran tilaisuuksissa esiintynytkin, ja toivottavasti perinne jat- kuu.

    Joulukuussa tulee kuluneeksi 30 vuotta kitaraseuran perustami- sesta. Juhlakonsertin järjestämisestä on jo sen verran puhuttu, että jospa siihen saataisiin vanhoja konkareita soittamaan. Perustaja- jäseniä yritetään saada mukaan niin monta kuin mahdollista. Syk- syn lehteen on seuran perustajajäsen ja monivuotinen puheenjoh- taja Jaakko Silvennoinen luvannut kirjoittaa pääkirjoituksen.

    Kevään lehden puitteissa on seuran hallitus joutunut kokoon- tumaan useamman kerran, koska kaikki on uutta ja olemme koke- mattomia lehden tekemisessä. Lehden rungon suunnittelu, kansiku- va, nimi, ilmoitusmyynti, tekninen toteutus ym. on ollut hitaampaa kuin kuvittelimme, joten lehti ilmestyy suunniteltua myöhemmin. Jatkossahan kaikki sujuu kuin rasvattuna.

    ANTERO LAURILA

    puheenjohtaja

    UUSI KANAVA

  • akordi • 1/2001

    4

    Jyrki Myllärinen piti jällen kerran Tampereella hienon kon- sertin Pirkamaan musiikkiopiston upeassa akustiikassa. Ohjelmassa oli kaksi Bachin luuttusarjaa ja kolme kotimais- ta teosta: Velimatti Puumalan Hailin’ Drams, kantaesi- tyksenä Osmo Tapio Räihälän Dorean Dumble Dorean ja Einojuhani Rautavaaran Serenades of the Unicorn.

    Konsertin jälkeen menimme Tillikkaan nauttimaan ruu- asta ym. ja juttelemaan niitä näitä kitaristin tiestä. Tarkoi- tus oli tehdä haastattelu, mutta juttu luisti ajatuksenvirta-

    systeemillä omia latujaan. Mukana oli myös Jorma Salmela, ja Jormallahan juttu

    kulkee sekä asiasta että asian vierestä.

    Miten ja miksi sinusta tuli soittaja? - Alusta lähtien oli selvää että minusta tulee muusikko.

    Synnyin Napolissa 1961, missä äitini opiskeli kuvataitei- ta. Isäni oli muusikko, mutta hänen kanssaan en ole kos- kaan ollut tekemisissä, joten häneltä olen saanut vain

    - Joskus on kieltämättä sellaisia hetkiä, että tuntuu kuin olisi harjoittelumitta täynnä, mutta kyllä se harjoittelu vieläkin tarpeellista on. Aikaisemmin oli jonkinlainen itsetarkoituskin harjoitella 6 tuntia päivässä. Nykyään harjoit- telen enemmän tarpeen mukaan, sanoo Jyrki Myllärinen.

    Olen suomalainen –

    TEKSTI: ANTERO LAURILA KUVA: KAIJA PÖLLÄNEN

    SONO UN ITALIANO

  • akordi • 1/2001

    5

    verenperinnön. - Olin alle puolivuotias kun muutimme Suomeen. Lap-

    suuteni vietin Lappeenrannassa (kuten myös haastatteli- ja), mutta kesät vietimme usein Napolissa. Tämä kai on vaikuttanut siihen, että Napoli on minulle kuin toinen koti.

    Tässä vaiheessa juttu harhautui niin että aloimme pu- hua yleisemmin Italiasta, ja esim. siitä, että Italiassa kau- pungit ovat keskenään erilaisempia kuin Suomen kau- pungit. Täällä ei Seinäjokea ja Kouvolaa erota toisistaan ennen kuin ihmiset alkavat puhua murteitaan.

    No mite siust sit tul soittaja? - No enshä mie soiti viulua ja sit ku mie oli 11 ni myö

    perustettii rokkibändi ja siinkii mie soiti aika usei melodi- aa – vissii se ol sielt viulust jäänt. Kitarallakii se melodia- puoli tuntu helpolt. Harmonia kans mie oo saant tehä töitä aika rutkast.

    - Jokasel o omat vahvuutesa ja heikkoutesa. Jollakii se voi olla hyvä muototaju – osaa rakentaa pitkiä linjoja luon- tasest. Toine joutuu taas samoja asioita opiskelemaa ko- vastkii. Joihikii asioihi mie en ees halua vaikuttaa – muut- taa niitä jotekii oikeeoppisiks. Miul on suurin lahjakkuus tuol rytmipuolel.

    Se kuuluukin erittäin hyvin Bach-soitossasi – harva pys- tyy pitämään sykkeen yhtä luontevasti kuin sinä.

    Kuinka sitten siirtyminen klassiseen kitaraan tapah- tui?

    -Vähitellen 16–17-vuotiaana. Siihen aikaan oli jonkin- lainen klassisen kitaran buumi. Radiosta sitä kuuli ja suo- malaiset kitaristit konsertoivat melko ahkerasti. Olin lapse- na kuullut Kielletyt leikit Narcisco Yepesin soittamana ja siitä oli jäänyt jonkinlainen tuttuuden tunne. Siihen asti olin soittanut rock-pop-jazz-tyylistä musiikkia. Oli suun- naton kiinnostus musiikkiin.

    - 18-vuotiaana lopetin koulun kesken ja lähdin Napo- liin opiskelemaan kitaransoittoa. Viivyin siellä viisi vuot- ta ja vuonna 1984 jatkoin Sibelius-Akatemiassa Seppo Sii- ralan johdolla. Diplomin tein 1989.

    - Ensikonsertin jälkeen menin Baselin musiikkikorkea- kouluun Oscar Ghiglian mestariluokalle jatkamaan opinto- jani ja vuonna 1994 suoritin solistisen jatkotutkinnon ja voitin Garganon kansainvälisen kitarakilpailun.

    Kitaristi, muusikko, taiteilija, ego? - Useimmilla, myös minulla, alkutaival on aina jonkin-

    laista matkimista; hyvien ja joskus myös vähemmän hyvien soittajien kuuntelua. Mutta kaikesta oppii.

    - 1980-luvun lopulla aloin tuntea oman itseni taiteessa ja Baselissa tunsin olevani oma itseni taiteilijana. Kitara on nyt se väline, jolla voin toteuttaa musiikkia. Tärkeintä on musiikki, ei soitin jolla sitä teen.

    Tyko Sallisen sanoin: ”Oppi kannattaa ottaa, taiteile- maan ehtii myöhemmin.”

    Kitaran dynaaminen alue on hyvin suppea verrattuna moniin muihin soittimiin. Mikä neuvoksi?

    - Konserttiflyygelin piano saattaa tosiaan olla äänenpai- neeltaan sama kuin kitaran forte. Kitaristilla taas on puo- lellaan se etu että hän voi käyttää hyväkseen äänenvärejä

    ja sävyjä. Kitaran kohdalla puhuisin paremminkin forte- sävystä ja piano-sävystä kuin absoluuttisesta äänenvoi- makkuudesta. Molempia tietenkin täytyy käyttää.

    - Ei kannata myöskään unohtaa agogiikkaa. Se vaikut- taa yllättävän paljon dynaamiseen vaikutelmaan.

    Harjoittelu? Pitääkö sinun vielä harjoitella, vai oletko tehnyt sitä jo tarpeeksi?

    - Joskus on kieltämättä sellaisia hetkiä, että tuntuu kuin olisi harjoittelumitta täynnä, mutta kyllä se harjoittelu vie- läkin tarpeellista on. Aikaisemmin oli jonkinlainen itse- tarkoituskin harjoitella 6 tuntia päivässä. Nykyään harjoit- telen enemmän tarpeen mukaan.

    - Konserttiohjelman valmistaminen on työlästä, mutta kun sen on saanut valmiiksi, sitä on mukava harjoitella. Har- joittelu varmuuden saamiseksi vie 4–5 tuntia päivässä.

    Levyttäminen? Minkälaisia kokemuksia? - Ensimmäisen levyni kanssa olin hieman tuskastunut

    kun sen editointiin kului 1 1/2 vuotta. Sen jälkeen on mennyt vähän sujuvammin.

    - Levyttäminen yleensä? Aikaisemmin ajattelin, että nyt soitan jotain täydellistä, peruuttamatonta. Nykyään levyt- täminen on minulle senhetkinen dokumentti. Sen verran olen tipahtanut maan pinnalle.

    Konsertointi – opetus? - Nykyään opetan enemmän kuin koskaan, mikä tarkoit-

    taa sitä, että minulla on 3–4 oppilasta ja lisäksi Sibelius- Akatemian periodiopetusta muutaman kerran vuodessa.

    - Soittaminen on tyypillistä freelancetoimintaa: 3–4 kon- serttia kuukaudessa, mihin sisältyy melko paljon kama- rimusiikkia.

    Tempo ja agogiikka – säveltäjän omat mer- kinnät?

    - Niihin pitää aina suh- tautua