akordi • 2003

1

2003

tampereen kitaraseura

akordi

akordi • 2003

2

akordi • 2003

akordiTampereen Kitaraseura ry:n julkaisuN:o 4 – 3. vsk.

Ilmestyy 1–2 kertaa vuodessahttp://www.angelfire.com/ks3/tre_kitaraseura/

Päätoimittaja: Joni Nieminenjoni.nieminen@uta.fi

Puheenjohtaja: Antero Laurila

Osoitteenmuutokset: Kai Korteilakai.korteila@uta.fi

Ilmoitusmyynti: Tomi Tolvanentomi.tolvanen@piramk.fi

Ilmoitushinnat (€): kerta jatkuva- Aukeama 170,- 150,-- 2. sivu ja takakansi 135,- 120,-- Koko sivu 100,- 85,-- 1/2 sivua 60,- 50,-

Ostetaan, myydään:- Jäsenet -- Muut 8,-

Toimitussihteeri-taittaja: Paula AutioPiirrokset & logot: Sinikka NevanlinnaKansikuva: Heini LehväslaihoKirjapaino: Juvenes Print

ISSN 1458-3062

Kesän viettoon • 3Selkäsairauskertomus • 4Vasemman käden

perustekniikka • 5–8Jyrki Myllärisen

mestarikurssilla • 9Zappaa • 10–11Italialaisia sävelkuvia • 11Greensleeves • 12–13Mike Keneally • 14–15Kesän kursseja • 16Kaulakkain • 17Abstraktin nykykitaran

suomalaishelmiä • 18Mikko Ikäheimo

Tampereelle • 19Juuso Nieminen

– virtuoosi • 19Musavisa • 24

akordi • 2003

3

Lomatunnelma on vallannut mielet, sillä todistuk-set on jaettu ja oppilaitokset eri puolilla maata ovatsulkeneet ovensa kesäksi. Myös kitaraseuran väkikirmaa kesälaitumille. Vaikkei sille myönnetäkäänarvosanoja toiminnastaan, voi sen arvioida jälleensuoriutuneen tehtävistään kunniakkaasti.

Näihin askareisiin lukeutuu kädessäsi olevan julkaisun ideoiminen. Koska lehtiei kuitenkaan ole vain hallitusta tai seuraa varten, ovat saamamme palaute sekäartikkeli-ideat ja valmiit jutut tervetulleita. Ne edesauttavat Akordia palvelemaanmahdollisimman laajaa lukijakuntaa. Tähän mennessä palautteessa on toivottumm. harrastajille läheisiä aiheita.

Tämän vuoksi aiommekin tarttua myös ruohonjuuritasolla kiinnostaviin tee-moihin kuten soitinhuoltoon. Emme myöskään kaihda ns. kevyen musiikin artik-keleita, mistä todisteeksi käyvät oheisen numeron artikkelit. Kuten tunnettua, ovatseuran ovet avoinna kaikille kitaransoitosta kiinnostuneille. Niinpä Akordikaanei aio pystyttää keinotekoisia raja-aitoja klassisen ja muun musiikin välille.

Sisällön ohella edistysaskelia on koettu myös lehden saatavuuden suhteen.Nettilehti ja koneelle ladattavat pdf-tiedostot ovat valmistuneet ja ne löytyvätseuran kotisivuilta. Niiden teknisestä ja taiteellisesta toteutuksesta kunnia kuu-luu lehden taittajalle Paula Autiolle. Sähköisten sovellusten lisäksi perinteisetjakelukanavat ovat laajentuneet entisestään käsittäen nyt myös Suomalaisen Kirja-kaupan.

Akordin painokuntoon saattaminen edustaa vain osaa seuran toiminnasta jasiksi kannattaa palauttaa mieliin, että alkuvuoden musiikillinen anti on ollut huo-mattavan monipuolista konsertteineen ja mestarikursseineen. Konkareiden ohellalukuisat nuoret taitajat ovat esiintyneet edukseen. Juuso Kukkonen ja Jussi Toivo-nen valloittivat ensimmäisen sijan Tampereen Konservatorion järjestämässäkamarimusiikkikilpailussa 17.–20.2. Onneksi olkoon!

Vaikka kesä on jo edennyt hyvän matkaa, kehottaisin suuntaamaan huomiotakitarakurssien runsaaseen tarjontaan. Kotimaisten pedagogien rinnalla nähdäänjälleen myös ulkomaisia huippunimiä, mm. Oscar Ghiglia Kuhmon Tirandossa.Tilaisuudesta kannattaakin ottaa kaikki hyöty irti, sillä vastaavia mahdollisuuk-sia tarjoutuu harvoin.

Virkistävää kesää toivottaenJONI NIEMINEN

KESÄNVIETTOON

akordi • 2003

4

SelkäsairauskertomusSelkävaivoja podetaan eri ammattialoilla ns. työperäisinä sairauksina, mutta havaintojeni mu-kaan ne keskittyvät erityisesti istumatyötä tekeviin. Istuminen on pahaksi selälle, erityisesti josliikkuminen on vähäistä. Kitaristin klassinen soittoasento on vielä pahempi. Nykyään moni kitaris-ti käyttääkin perinteisen jalkapallin sijasta jonkinlaista kitaraan asennettavaa koroketta, joka mah-dollistaa luonnollisemman ja vähemmän selkää rasittavan istuma-asennon.

Olen tavannut paljon yli 40-vuotiaita kitaristeja, joilla on ollut selkävaivoja. Itsekin jouduinsamaa kokemaan jouduttuani kolmeksi kuukaudeksi sairaslomalle selkäni takia. Vaikka loukkasinkinselkäni raskaan taakan kanssa rehkiessä, pohjalla oli parinkymmenen vuoden istumatyö jaliikkumattomuus. Sairausajasta oli kuitenkin se hyöty, että painoni putosi monta kiloa, kun vahvo-jen särkylääkkeiden sekoittama vatsa ei pystynyt vastaanottamaan paljon muuta kuin näkkileipää.

Selän jumiutuminen siihen kuntoon, ettei edes vessassa käynti onnistunut, pysäytti minut mietti-mään syitä. Kun en pystynyt liikkumaan muuten kuin vaivalloisesti kepin kanssa, oli aikaa ajatella.Olin kyllä tietoinen liikunnan tärkeydestä, mutta kun entisen urheilijan pohjakunto oli kestänyttähän asti ilman liikuntaa, en ollut ajatellut asiaa kovin tärkeäksi terveyden kannalta.

Kun sitten vähitellen pääsin pois sängyn pohjalta, aloin aktiivisesti kuntouttaa itseäni. Kävinkolme kertaa viikossa selkäjumpassa ja kävelin joka päivä. Aluksi en pystynyt kävelemään kerral-laan puolta kilometriä pitempään, mutta parin kuukauden kuluttua lenkit olivat jo 10 kilometrinpituisia.

Pyöräilyn olin aloittanut pari vuotta aikaisemmin, kun selkä oli jo silloin oirehtinut, ja ajatte-lin, että painonpudotus auttaa. Auttoihan se, muttei tarpeeksi. Liityin pyöräilyseuraan, joka järjes-tää kuntolenkkejä mukavassa porukassa. Kilometrejä maantiepyörällä tuleekin nykyään 4␣ 000–5␣ 000 joka kesä, mikä on tietysti siinä porukassa aika vähän, mutta joukon jatkona mennään.Kuntokin, myös selän, on aivan eri luokkaa kuin muutama vuosi sitten.

ANTERO LAURILA

puheenjohtaja

akordi • 2003

5

TEKSTI: ANTERO LAURILAKUVAT: TOMI TOLVANEN

VASEMMAN KÄDENPERUSTEKNIIKKA

Kuva 1

Tein joskus 1970-luvun loppupuolella seminaariesitelmääkitaransoiton perustekniikasta Jyväskylän yliopiston mu-siikkitieteen laitoksessa. Puhuin jotain vasemman kädentekniikasta, kun professori Timo Mäkinen, pianisti, tiuk-kasi minulta, eroavatko vasemman ja oikean käden tek-niikat niin oleellisesti toisistaan. Pianossahan ero ei olekovin suuri. Minulta meni jonkin aikaa ennen kuin taju-sin, että hän yritti saada minua selittämään sen, mikä itsel-leni oli itsestäänselvyys.

Suurin osa seuraavaksi esitetyistä asioista on luultavas-ti jokaiselle kitaristille itsestäänselvyyksiä. Asioiden pa-neminen paperille saattaa kuitenkin auttaa niiden si-säistämisessä ja opetuksen tehostumisessa niiltä osin. Juk-ka Savijoki sanoi jossain keskustelussa, että Sibelius-Akatemiassakin suurin osa opetuksesta on sitä, että kat-sotaan miten sormet toimivat. Tulkintaa ei voi olla jos tek-niikka ei toimi.

Joistakin asioista saattaa joku – toivottavasti eivät kaik-ki – olla täysin eri mieltä. Toivonkin keskustelua ja mieli-piteitä vaikkapa tämän lehden palstoilla.

Mitä on soittotekniikka?Keskustelimme kollegani kanssa eräästä soittavasta ryh-mästä, kun hän tokaisi: ”Tietääköhän ne, mitä se tekniik-ka on?” Vähän aikaa olin itsekin äimän käkenä. Tiedänköminä, mitä se tekniikka on? Olen vuosikausia opettanutenimmäkseen juuri soittotekniikkaa miettimättä sen kum-memmin tällaista lähes filosofista kysymystä.

No? Soittotekniikka ei ole sitä, että tietää mihin sormetlaitetaan ja miksi. Se on soittimen tuntemusta. Soittotek-niikka on sitä, millä tavalla sormet, kädet ja koko kroppasoitettaessa toimivat. Puhutaan teknisestä valmiudesta.

Tekniseen valmiuteen liittyvä asia on soittokunto, jokatarkoittaa sitä, että pää ja kroppa pelaavat yhteen ja ettälihakset/hermosto ovat vetreät ja kestävät. Soittotekniikankehittämisessä pyritään löytämään sellainen soittotapa,joka on mahdollisimman rento, taloudellinen, ergonomi-nen, nopea, joustava ja niin edelleen.

Soittaminen ei saa rasittaa soittajaa niin, että syntyy

Opetuksen ongelmana

vaurioita. Harjoitellessa täytyy kuunnella kroppaansa japitää taukoja mieluummin liian paljon kuin liian vähän.

SoittoasentoSoittotekniikan perusta millä soittimella tahansa on ryh-dikäs ja rento soittoasento. Soittimen asennossa saattaaolla suuriakin yksilöllisiä eroja. Tärkeintä on, että asentoon luonteva ja toimiva.

Tavallisimpia virheitä kitaran kohdalla ovat vartalonkiertyminen ja kallistuminen vasemmalle. Nämä asento-virheet rasittavat ylettömästi selkää. Se, käytetäänkö jal-kapallia vai kitaratukea, riippuu mieltymyksistä ja selänkunnosta.

Käden ja sormien asentoVasemman käden perusasentoon pätee vanha sääntö: rys-tyset kielen suuntaisesti ja peukalo keskellä kaulaakeskisormea vastapäätä. Kaikki sormet ovat hieman kou-kussa jokaisesta nivelestään (kuva 1).

Tämä asento on hyvä silloin jos ei tarvitse venyttää sor-mia. Venytyksissä rystyset viedään hieman vasemmalle,jotta voidaan käyttää hyväksi sormien erilaisia asentoja(etusormi koukussa, nimetön ja pikkusormi suorina). Tämä

akordi • 2003

6

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

asento on myös hyvä ensimmäisessä asemassa, kun ni-metön ja pikkusormi ovat samalla nauhalla (kuva 2).

Aloittelijalla tämä asento johtaa kuitenkin helposti siihen,että pikkusormi menee suoraksi ja lukkiutuu toisesta nivel-estä. Käytännössä sormi siis toimii kaksivaiheisesti: me-nee ensin kielelle ja muuttaa sitten asentoaan. Tämä eivoi olla eduksi esimerkiksi nopeudelle.

Pyritään siis siihen, että sormen asento on valmiina joilmassa ennen kielelle laskeutumista. Pikkusormen asen-toa voi harjoittaa kääntämällä kättä tarkoituksellisesti niin,että rystyset tulevat enemmän oikealle (kuva␣ 3). Seurasin

kerran Michael Johnsonin 400 metrin juoksua ja huoma-sin, että hänen kantapäänsä ei koskettanut kertaakaan maa-ta. Kyse on samasta asiasta. Yksi kosketus.

Millä voimalla puristetaan,vai puristetaanko?

Jotta pystyisi soittamaan laajoja teoksia ja nopeita kappa-leita, täytyy sormen puristusvoiman olla mahdollisimman

vähäinen. Muuten tulee noutaja kesken kappaleen. Kes-tävyys ja voiman optimointi tehostuvat harjoituksen myö-tä. Puristuksen sijaan voisi ehkä puhua vain painamisesta.

Kielen painamista mahdollisimman pienellä voimallakannattaa oppilaiden kanssa kokeilla esimerkiksi 4. kie-lellä V asemassa keskisormella. Laitetaan sormi kielelleja aletaan näppäillä sitä niin, ettei se vielä soi. Vähitellenlisätään voimaa niin, että kieli alkaa soida. Yleensä oppi-las hämmästelee tarvittavan voiman vähäisyyttä. Jopa peu-kalon voi pitää irti kaulasta. Sormen pitää tietenkin ollaaivan nauhan vieressä. (Tästä joutuu hyvin usein muistut-tamaan hieman pidemmälläkin olevia oppilaita. Ala-ase-missa etenkin 3. sormi tahtoo jäädä kauas nauhasta.)

Kun peukalo on otettu irti kaulalta ja huomataan ettäkieli kuitenkin soi, on pakko todeta, että muitakin voimiaon käytössä kuin puristus. Käden lievä veto taaksepäinriittää yksittäisten äänten soimiseen. Soinnuissa joutuutoki hieman puristamaankin.

Sähkökitaraa tai viulua soittaneilla tahtoo peukalo nous-ta tästä ”ihanneasennosta” ylemmäs ja käden kulmakinon hieman viisto (kuva 4). Tämä ei välttämättä ole pahaasia, jos rentous säilyy. ”Pesäpallomailaotteesta” on kui-tenkin syytä huomauttaa.

Sormen ja ranteen asentoeri tilanteissa

Perinteisesti on opetettu, että sormi on kielellä nauhan vie-ressä aivan pystyasennossa niin, ettei se koske viereisiinkieliin. Tämä pitää suurin piirtein paikkansa soitettaessasointuja, mutta asteikkotyyppisissä jaksoissa ei ensinkään.Asteikkoja soitettaessa sormen pitääkin osua viereiseenkieleen, jotta esimerkiksi asteikkoa alaspäin soitettaessaedellinen vapaa kieli sammuisi. Muuten soitosta tulee puu-roa.

Siihen, onko sormi kielellä pysty- vai viistoasennossa,vaikuttaa osaltaan myös ranteen paikka. Jos ranne on edes-sä, kuten barre-otteessa, on sormet helpompi saada pysty-asentoon. Takana oleva ranne taas helpottaa viereisten kiel-ten sammuttamista.

Joskus näkee oppilaan soittavan sointuja ranne hyvinedessä sormet lähes suorina. Tämä on erittäin raskasta jaepäergonomista verrattuna siihen, että ranne olisi taaem-

akordi • 2003

7

pana ja sormet yksilöllisissä koukkuasennoissa. Syy ontietysti se, että sormien yksilöllinen motoriikka ei vielätoimi tarpeeksi hyvin.

Hyvänä esimerkkinä ranteen toiminnasta voi käyttääkahden oktaavin G-duuriasteikkoa soitettuna I asemassa.Aluksi ranne on hyvin edessä, jotta 3. sormi ylettyy pai-namaan kuudetta kieltä. Asteikon edetessä diskanttikieliäkohti ranne tulee taaemmas ja on ensimmäisellä kielellälähes suorana. Alaspäin soitettaessa täytyy varoa, etteiranne mene liian nopeasti eteen, koska tällöin saattaaesimerkiksi vapaa toinen kieli jäädä soimaan, ja asteikos-sahan saa soida vain yksi ääni kerrallaan.

Nouseeko vai ei?Asteikkoja voi soittaa niinkin, että äänet jäävät soimaan,mutta sellainen tekniikka on huomattavasti vaikeampi,eikä mielestäni kuulu enää ihan perustekniikan piiriin.Periaate, että kerrallaan soi vain yksi ääni, tuottaa hel-poimmin selkeän lopputuloksen. Asteikkosoitossa (melo-diassa) siis sormi nousee kieleltä aina kun kieli vaihtuu,vaikka samalle kielelle tultaisiinkin heti takaisin. Samal-la kielellä taas alempi sormi pysyy paikallaan, etenkinjos sille palataan (esimerkki 1).

Jotta käden asento pysyisi mahdollisimman vakaana, kan-nattaa asteikkoja opetella niin, että jos ylöspäin soitettaessakielelle tulee kaksi sormea, alempikin nousee vasta ylem-män kanssa yhtä aikaa. Alaspäin soitettaessa taas molem-mat laskeutuvat kielelle samanaikaisesti. Kun tämä on opit-tu, ei tätä tarvitse enää noudattaa.

Joskus saattaa olla vaikea ymmärtää, milloin on kysees-sä soinnullinen ja milloin melodinen kulku, eli nouseekosormi kielen vaihtuessa vaiko ei. Ongelma korostuu poly-fonisessa musiikissa, koska on vaikea kuulla esimerkiksikahta erirytmistä melodiaääntä ja sormitustenkin kanssasaattaa olla ongelmia.

Asemissa soitto – asemanvaihdotAsemissa kannattaa alkaa soittaa mahdollisimman varhain.Korkeammissa asemissahan nauhat ovat lähempänä toisi-aan, joten kurotuksesta johtuvia asentovirheitä ei tule niinhelposti. Capon käyttö pikkuoppilailla on myös varteen-otettava vaihtoehto, koska painaminen tulee sen ansiostakevyemmäksi. Nuotinluku ei ole ongelma kun käytetään

asema-, sormitus- ja kielimerkintöjä. Samalla opitaan lu-kemaan niitäkin. Merkintöjä ei kuitenkaan pidä käyttääliikaa, ettei nuotinluvun oppiminen häiriinny.

Itse asemanvaihdosta kirjoitti Vesa Pölkki vuosia sit-ten Kitaristi-lehdessä. Perusajatuksena on, että käytetäänhyväksi käsivarren painopistettä. Kyynärpää liikkuu siisvastakkaiseen suuntaan sormiin nähden. Asemanvaihtopitää tällöin ennakoida. Painopistettä hyväksikäytettäessähetkellinen voiman käyttö minimoituu. Asemanvaihto onmyös tarkempi ja nopeampi kuin jos liike olisi vainyhdensuuntainen olkapäästä asti.

Korkeampaan asemaan voi myös vaihtaa kyynärpäällävauhtia ottaen. Tällöin kyynärpää siirtyy ennen aseman-vaihtoa hieman vasemmalle ja itse asemanvaihdossa käsioikeastaan vain rentoutuu. Aluksi kannattaa harjoitella pel-kästään asemasta lähtöä.

Asemanvaihdon ajoitusAsemanvaihto kannattaa yleensä ajoittaa pitkän nuotin,tauon tai vapaan kielen jälkeen (esimerkki 2).

Joskus asemanvaihdolla korostetaan äänenvärin muutos-ta. Tällöin se yleensä luonnostaan sijoittuu oikein.

Legato – staccato vahingossa – tarkoituksella

Legatoa (= pitkää linjaa) ei yleensä soiteta vahingossa.Sitä pitää harjoitella. Staccato ja portato sen sijaan tule-

➚

Esimerkki 1

➚

Esimerkki 2

➘

➚

➚

akordi • 2003

8

Kuva 5

Kuva 6

Ei:

vatkin etenkin kitaristin alkutaipaleella usein vahingossa,tai oikeastaan siksi, ettei tekniikka ja käsien synkronointivielä toimi. Molempien käsien sormet laskeutuvat liianaikaisin (varmuuden vuoksi) kielelle. Joskus oppilaalla onmyös taipumus nostaa sormea kahden samankorkuisen sä-velen välissä, vaikka muuten soittaisi legatossa (esimerk-ki 3).

Käsien vaikutus toisiinsaOn vaikea pitää toista kättä rentona kun toinen puristaa.Tämän takia opetuksen alkuvaiheessa tulisi esimerkiksivuoronäppäily saada ensin vapailla kielillä lähes automaa-tioksi. Vasemman käden tulee roikkua rentona alhaalla.Tämä saattaa joillekin tuottaa suuria vaikeuksia, sillä kä-sien vaikutus toisiinsa on valtava. Kädet on kuitenkin saa-tava erilleen.

Kun vasen käsi tulee mukaan, tulee huomioida, että erikäsien vastaavat sormet pyrkivät toimimaan samanaikai-sesti. Tämä refleksi pitää oppia pois. Harjoitus olisi siisesimerkiksi (esimerkki 4):

Aluksi vasemman käden osuus pidetään mahdollisimmanyksinkertaisena, koska harjoituksen tarkoituksena on vah-vistaa oikean käden automaatiota.

BarreBarre-ote ei kuulu ensimäisten opetettavien asioiden jouk-koon, mutta sen verran sitä voi tässä sivuta, että tiedetäänmistä on kyse.

Barre-otteessa etusormi (harvemmin jokin muu sormi)painaa kahta tai useampaa kieltä samanaikaisesti. Jottakaikki kielet saisi soimaan ilman särinöitä, täytyy sormenolla koko pituudeltaan aivan nauhan vieressä (kuva 5). Kun

Esimerkki 3

Esimerkki 4

muut sormet ovat koukussa, pyrkii etusormikin hakemaanlisää voimaa koukistumalla (kuva 6). Toisen nivelen allaolevaa kieltä (useimmiten 3. kieli) on joskus vaikea saadasoimaan. Tällöin voi yrittää työn tää sormea vähän pitem-mälle tai vetää alaspäin, jotta nivel asettuisi kielten väliin.

Kolmas ja vaikeimmin hallittava soivuuteen vaikuttavatekijä on voiman keskittäminen/säätely sormen eri osienvälillä.

Summa summarumEdellä esitetty ei pyri olemaan täydellinen esitys vasem-man käden tekniikasta, vaan kuvaus siitä miten itse opetanja mitä asioita painotan silloin kun uusi oppilas tulee tun-neilleni. Kun on jonkinlainen metodi, pystyy sen pohjaltajoustavasti improvisoimaan opetuksessa.

Vaikeutta ei saa ihannoida, vaan kaiken on tunnuttavahelpolta. Ainakin harjoituksen jälkeen. K

akordi • 2003

9

TEKSTI JA KUVA:JONI NIEMINENJYRKI MYLLÄRISEN

MESTARIKURSSILLA

Levyiltä ja konserteista monille tuttu persoona JyrkiMyllärinen esittäytyi pirkanmaalaiselle kitaraväelle oh-jaamalla kitaransoiton mestarikurssin Tampereen Pyyni-killä 29.–31.1. Kurssin sisältämä opetus tarjosi yhteensäkolmen päivän ja 12 tunnin rautaisannoksen musiikillis-ten tulkinta- ja tyylikysymysten saloista.

Läsnä Finlaysonin entisen verkatehtaan kunnostetuissatiloissa oli sekä aktiivi- että passiivioppilaita harrastajata-solta aina ammatilliseen tutkintoon tähtääviin, ja ohjel-manumerot vaihtelivat sooloesityksistä kamarimusiikkiin.

Tämän tason kurssit ovat Tampereellakin olleet harvi-naista herkkua, joten kiittää täytyy maestron ohella apulais-rehtori Seppo Kalliota siitä ajasta ja energiasta, jonka hänuhrasi kurssin järjestämiseen.

Myllärisen kekseliäs ja ilmaisuvoimainen tapa opettaayhdistyi hänen taiteelliseen luomisvoimaansa ja vaikut-tavaan tietomääräänsä. Kurssi olikin sekä verbaalisessa ettäkoreografisessa eläytyvyydessään hyvin innostava.

Myllärinen sai temmattua kuulijakunnan mukaansa eikäkurssin pituudesta ja runsaista tuntimääristä huolimatta pel-koa pitkästymisestä ollut. Hän kunnioitti kunkin soittajanomia näkemyksiä sekä pyrki valmiiden vastauksien sijaankehittämään oppilaan omaa ajattelua ja valmiuksia koh-data musiikillisia haasteita omista lähtökohdista käsin.

Kurssin aikana esillä oli monia keskeisiä seikkoja, joi-hin ei useinkaan tule kiinnitettyä tarpeeksi huomiota, esi-merkiksi istuma-asento ja sen vaikutus harjoitteluun ja

esiintymiseen. Hyvä ryhti on peruslähtökohta matkalla soi-vaan lopputulokseen. Se luo edellytyksiä rentoudelle ja vai-vattomalle hengittämiselle, jolloin musiikkikin voi hengit-tää. Oikeaoppinen soitto-asento ja rentous ehkäisevät jän-nityksiä ja väsymystä sekä auttavat hallitsemaan esiinty-mistilanteen paineita.

Yhtä keskeinen esillä ollut seikka oli soitettavasta kappa-leesta muodostettujen mielikuvien voima ja merkitys. Myl-lärinen johdatteli kurssilaisia onnistuneesti monin tavoin,kuten gastronomian tai kulttuurin siivittämänä, niihinmaailmoihin ja aikakausiin, joita sävellykset peilasivat.

Mainio lähestymistapa on myös hahmottaa tunnelmiavärien avulla. Kuvataiteiden työkaluja lainaten jokainenvoi pohtia, mitä sävyjä kulloinenkin teos tuo mieleen.

Myllärinen terävöitti mieliin kitaran erityispiirteitä, jotkavoi tiedostaessaan kääntää voitoksi. Koska tämän intiiminsoittimen sävelet kuolevat nopeasti, on tärkeätä luoda pit-kiä linjoja, joissa musiikilla on suunta ja joissa agogiikkatoimii kantavana voimana. Vaikkei kitara olekaan voima-kasääninen, on mahdollista luoda crescendon ja intensitee-tin kasvun vaikutelma vibratolla sekä rytmisin tehokeinoin.

Myllärinen uhrasi paljon aikaa oman tulkinnan ja tyy-lin mukaisuuden välisen eron havaitsemiseen sekä tämänrajankäynnin tiedostamiseen. Vain eri tyylien ja omien kult-tuuristen lähtökohtien tuntemisen kautta on mahdollistaesittää perusteltuja tulkintaehdotuksia, jotka kestävätlähemmän tarkastelun. K

Jyrki MyllärinenopettaaJani Lääkkölää.

akordi • 2003

10

Alkuvuodesta 2003 suomalaista Zappa-kansaa hemmo-teltiin harvinaisella ohjelmanumerolla: yksi suomalaisenjazzin kulmakivistä, UMO Jazz Orchestra, kävi Lappeen-rannassa ja Tampereella esittämässä big band -sovituksiaFrank Zappan kappaleista solistinaan kitaristi MarziNyman.

Tampere-talolla 1. helmikuuta kuultiin instrumentaali-painotteinen kokoelma Frank Zappan sävellyksiä, jotka onsaatu UMO:n laajan repertuaarin jatkoksi amerikkalais-muusikko Ed Palermon ansiosta. Yhdysvalloissa big ban-diaan johtava Palermo on tehnyt orkesterilleen levyllisenZappa-sovituksia ja on tuonut sovituksensa myös UMO:nsoitettaviksi. Tammikuussa 1997 Palermo nähtiin UMO:nsolistivieraana Tavastialla.

Zappan kynäilemän materiaalin ohella Tampere-talollakuultiin mm. UMO:n pianisti-kapellimestari Kirmo Lin-tisen säveltämä kappale Hard Weekend, jolla orkesteri läm-mitteli itsensä esitysvireeseen solistivieraan pysytellessävielä takahuoneessa.

Sangen tavanomaiselta kuulostaneen big band -avauk-sen jälkeen Marzi liittyi seurueeseen, ja seuraavaksi ilmoil-le kajahti Zappan upea Peaches en Regalia. Säveltäjänomintakeinen harmoniankäsittely on varsin kaukana pe-rinteisestä big band -soundista, mutta Peaches en Regalianmusiikilliset ideat pääsivät kiitettävästi oikeuksiinsa Pa-lermon toimivassa sovituksessa, ja intron jylhät puhallin-stemmat tempaisivat kuuntelijat vastustamattomasti mu-kaansa Zappan musiikin outoon maailmaan.

Kokoonpanoltaan perinteistä big band -linjaa noudatta-van UMO:n klassiseen vivahtava sointi yhdistettynä Zap-pan hauskoihin melodioihin ja Nymanin moderneihin ki-tarasoundeihin osoittautuikin kokonaisuudeksi, jolla saa-daan aikaan tuoreita ja vaikuttavia äänimaailmoja.

Kaksi puoliaikaa Zappaayhden puoliajan eväillä

Konsertin ensimmäinen puoliaika piti sisällään avausbiisinlisäksi seitsemän instrumentaalikappaletta Zappan tuotan-non tunnetummasta päästä. Ammattitaitoinen ja svengaavaorkesteri ja aina yhtä veikeä Marzi saivat yhdessä aikaanuskomattoman vauhdikkaan tunnelman. Kappaleet olivat

zappamaisen mutkikkaita olematta kuitenkaan liian ras-kasta kuunneltavaa, ja musiikillisesti antoisan kokonaisuu-den kruunasi Marzin kertoma erittäin huono vitsi, jotarytmiryhmä säesti intiimillä shuffle-kompilla. Ensimmäi-sen jakson päättänyt Cops and Robbers oli siinä määrinmukaansatempaava ralli, että väliajalle poistuttaessa olivaikeuksia saada tahtia polkenut jalka sopeutumaan vaa-timattomaan kävelytempoon.

Toisella puoliajalla toi lisäväriä ohjelmaan Marzin lois-tava laulusuoritus kappaleessa The Idiot Bastard Son.Muuten konsertin jälkimmäisellä osuudella ei varsinaisestikuultu mitään uutta. Palermon sinänsä mainiot sovituksetalkoivat väkisinkin kuulostaa keskenään samanlaisilta, sillävaihtelun aikaansaaminen kokonaisuuden sointiin tuntuijäävän Nymanin harteille.

ZAPPAATEKSTI: KAI KORTEILA

KUVA: SIMO MIKKONEN

Marzi Nyman

BIG BANDILLA JA SÄHKÖKITARALLA

akordi • 2003

11

Ulkomaillakin tunnustusta saanut UMO soitti ylevänpuhtaasti, mutta tasapaksusti. Edes UMO:n soittajien vai-kuttavat solistiset suoritukset eivät pystyneet rikkomaanyksitoikkoista vaikutelmaa, vaikka tekivätkin virkistäviämutkia toisen puoliajan tasaisuuteen. Konsertin jälkeenkuuluneista supinoista päätellen Marzin komeaa laulua olisimielihyvin kuultu enemmänkin. Vokaaliosuudet olisivattuoneet kaivattua vaihtelua ohjelmaan ja toimineet rauhoit-tavina suvantokohtina täydeltä laidalta tuuttaavan bigbandin huilatessa.

Konsertin varsinaisen ohjelman päätti suorastaan yltiö-päisiä puhallinsooloja sisältänyt King Kong, jonka aikanaUMO:n mestaripuhaltajat saivat tunnelman vielä kerrankohoamaan ensimmäisen puoliajan tasolle.

Lakisääteisen valepoistumisen suoritettuaan Marzi as-teli ansaittujen aplodien saattelemana takaisin lavalle jakertoi valinneensa ensimmäiseksi encoreksi henkilökoh-taisesti tärkeäksi tuntemansa kappaleen. Pitkän ja tunnel-moivan intron jälkeen Marzi alkoi laulaa herkästi tulkitenballadimuotoon uudelleen sovitettua kappaletta Why Doesit Hurt When I Pee? Marzin eläytyminen oli siinä määrinkirpaisevaa, että salista saattoi kuulua jopa hiljaista nyyh-kintää. Vain pianon ja kitaran säestämän herkistelyn jäl-keen koko orkesteri jammasi jo aiemmin soittamansa kap-paleen intron voimin viimeisetkin mehut yleisöstä.

Zappaa à la Marzi NymanMarzi Nyman osoitti jälleen kerran olevansa enemmän kuinJoonas Hytönen Shown veikeä taustahahmo, mikäli tämä

oli vielä jollekulle epäselvää. Zappan koukeroiset sävel-kulut eivät tuottaneet kitaristille vaikeuksia, vaan soittosoljui eteenpäin rennon ja varman oloisesti. Marzinsoittamat soolot olivat melodisesti kiinnostavia, eikä min-käänlaista itsetarkoituksellista asteikkoryöpytystä jouduttukuulemaan.

Soitannollisen monipuolisuutensa lisäksi Marzi sopiiZappa-tulkiksi erinomaisesti myös persoonansa puolesta.Frank Zappa tunnettiin muun muassa omituisesta huumo-rintajustaan, ja vaikkei Marzi kenties olekaan yhtä rajojarikkova tapaus, on hänen itseironisessa huumorissaan javärikkäässä esiintymisessään kenties nähtävissä jotakinsamaa kuin aikanaan Zappan musiikillisissa edesotta-muksissa.

Hyvä jälkimakuKaiken kaikkiaan konsertti oli vähintäänkin piristävä ko-kemus. Parhaimmillaan UMO:n ja Marzin yhteissoitto veitäysin mukanaan, mistä lämmin kiitos loistaville muusi-koille. Mitä Ed Palermon sovituksiin tulee, Zappan mu-siikki tuntui soivan foneilla ja pasuunoilla varsin luonte-vasti. Etenkin Peaches en Regalian sovitus oli erinomai-sen onnistunut, sopivan kaukana alkuperäisestä, muttakuitenkin säveltäjää kunnioittava. Ja Marzin sympaattistakohellustahan on aina mukava seurata.

Mikäli UMO pystyy tulevaisuudessa Zappaa esittäes-sään hiomaan kokonaisuutta hieman dynaamisemmaksija monipuolisemmaksi, on odotettavissa todella mahtavaelämys. K

Italialaisia sävelkuvia

Tampereen Konservatorionsalissa 21.5. tarjoiltiin italia-laisia sävelkuvia Mario Cas-telnuovo-Tedescon op. 143välityksellä. Asialla olivat ki-taristi Tomi Tolvanen (oik.)ja Feroca-kvartetti – JuhanaRitakorpi (vas.), Riitta Jän-nes, Jarno Laaksonen jaLaura Lintula. Tilaisuus oliyksi kolmesta konsertista,jotka järjestettiin Hämeen-linnan musiikkiopistossa jaTampereen kaupunginkirjas-tossa ja konservatoriossa.Viimeinen oli samalla Tolva-sen solistisen jatkotutkinnonkonsertto-/kamarimusiikki-osuus. K

TEKSTI: JONI NIEMINENKUVA: TOMI TOLVANEN

akordi • 2003

12

Tämä ikivanha englantilainen rouvaGreensleevesistä kertova kansansävelmäantoi soinnutuksensa ansiosta aiheenkäsitellä sitä hieman flamenco-tyyliin.Varsinainen melodia alkaa tahdin 9.koholta 3 kitaralla. Sovitus sopii hyvinpari vuotta kitaransoiton jaloon taitoonperehtyneille ja sitä voi soittaa muillakinkokoonpanoilla. – ANTERO LAURILA

akordi • 2003

13

akordi • 2003

14

Torstai-ilta 20.3. olisi luultavasti tuntunut kaikin puolintavanomaiselta arkipäivän ehtoolta, ellei siihen olisi kuu-lunut rock-historian merkittävimpiin ja ehdottomasti mer-killisimpiin hahmoihin lukeutuvan Frank Zappan viimei-sen kiertuekitaristin Mike Keneallyn näkeminen livenä.Tapahtuman nimi oli ”Wessmania: Mike Keneally andFriends” ja tapahtumapaikkana Tulliklubi.

Pesunkestävä monitaituriMike Keneallysta puhuttaessa ei voida välttää viittauksiaFrank Zappaan. Nelivuotiaana kosketinsoittimilla aloitta-nut Keneally tarttui kitaraan kymmenennen ikävuodenpaikkeilla paljolti Zappan musiikkiin innoittamana. Ny-kyään molemmat instrumentit suvereenisti hallitseva Ke-neally oli mukana Zappan viimeiseksi jääneessä kiertue-kokoonpanossa 1988 kitaristi-kosketinsoittaja-vokalistina.

Zappa kutsui koekuuntelun perusteella bändiin valit-tua Keneallya ”parhaaksi uudeksi kaveriksi bändissäänikinä”. Frank-setä ei tunnetusti päästänyt soittajiaan helpol-la kouliessaan näitä kiertue- tai levytyskuntoon, joten ihanmitättömillä ansioilla moista tunnustusta tuskin on heru-nut.

Keneally oli mukana 1993 menehtyneen rock-legendanmuistokonsertissa ja lienee merkittävimpiä Zappan perin-nön vaalijoita, vähättelemättä yhtään miehen omaa elä-mäntyötä ja persoonallista panosta nykymusiikkiin.

Mikä Keneally and Friends?Klubin keikan osalta Mike Keneally ystävineen oli yhtäkuin Jaan Wessmanin, Schroederin sekä maestron itsensämuodostama ytimekäs trio. MKaF ei ole kiinteä kokoon-pano, vaan kyse on keikkailusta erinäisten ystävien kans-sa. Klubilla nähty ryhmä lähti suhteellisen äkkiä Tam-pereelta kohti Turkua seuraavan illan keikkaa varten, jasamainen kolmikko jatkoi keikkailua seuraavalla viikollaSaksassa. Saksanmaalta MKaF suuntasi vielä Italiaan, mis-sä Keneallyn ympärillä kuitenkin toimi jo eri miehistö.

Triossa bassoa soittanut suomalainen Jaan Wessmanpäätyi Keneallyn kelkkaan alunperin kesällä 2002, jolloinMikella oli kaksi keikkaa Euroopassa. Keikkojen väliinoli sattumalta varattu aikaa siirtymiseen reilunpuoleisesti,ja Mike tahtoi käyttää osan luppoajasta musisointiin paikal-listen soittajien kanssa. Kun Saksasta ei tuntunut löyty-vän basistia, ehdotti Andrew Jones -niminen walesilainenKeneally-fani Wessmania basistiksi kuulemansa Tango ForFour -levyn perusteella.

Naiset ensinTulliklubin keikan avasi kokeiluhenkinen Women WithPowertools featuring Toni Wirtanen. Kyseessä on alun-perin Wessmanin ja Apulannan kiertuekitaristina tunne-tun Sami ”Parta” Lehtisen perustama kaksi kitaraa jaminidisc -mallinen ratkaisu. Klubilla oli lisäenergiaa tuo-massa tuolillinen Apulannan Tonin lavakarismaa.

MIKEKENEALLY YSTÄVINEENTULLI-KLUBILLA

TEKSTI: KAI KORTEILAKUVAT: MARTIN MANN JA PETRI NUUTINEN

akordi • 2003

akordi • 2003

15

Yhtye esitti kaksi sikermänomaista kokonaisuutta, jot-ka koostuivat useista äärimmäisiä kontrasteja hakevistaosista. Kappaleitten äänimaailma muodostui voimakkai-den konetaustojen ja efektirikkaiden kitarasoundien yh-teensovituksesta. Playback-osasto piti sisällään aggressii-visten, ajoittain industrial-sävyjä hakevien konerumpujenja -bassojen lisäksi tuttuja MIDI-soundeja syntikkajousistalinnunlauluun, mikä toi esitykseen mukavasti humoristi-sia sävyjä.

Kappaleiden lukuisat äkkiväärät tahtilajin- ja tyylin-vaihdokset tekivät kokonaisuudesta pirstaleisen mutta sil-ti toimivan. Hitaat ja nopeat osat vaihtelivat välillä mukiin-menevä-riemastuttava, ja etenkin nopeiden osien joukos-sa oli nerokkaan hauskoja ideoita. Kaikenlainen ryppy-otsaisuus oli Women With Powertoolsin touhusta valo-vuosien päässä.

Tunnelma kattoonalhaisella äänenpaineella

Women With Powertoolsin jälkeen lauteille nousi illan pää-tähti Keneally, joka aloitti komppiryhmineen jatsahtavissatunnelmissa. Musiikki oli kokonaisuudessaan Miken itsen-sä säveltämää Zappa-klassikko Inca Roadsia lukuun otta-matta, jonka esittäminen oli ehdottomasti yksi illan koho-kohdista, kyseinen biisi kun on Zappan kirjavan tuotan-non kimuranteimpia esitettäviä.

Joitakin biisejä oli Miken johtaman Beer For Dolphin-sin vuonna 2000 ilmestyneeltä levyltä Dancing. Kappaleetoli valittu komppiryhmän valmiuksien ja toivomusten mu-kaan, joten yhteistyöstään Keneallyn kanssa silminnähdenonnellinen Wessman pääsi vieläpä valkkaamaan omia suo-sikkejaan biisilistalle.

Keneally oli ennen keikkaa kärsinyt flunssasta, mikä var-masti osaltaan vaikutti keikan alkupuolella vaisulta kuu-lostaneeseen lauluun.Miken ääni avautui kui-tenkin pikkuhiljaa, jasai loppua kohti lisäävoimaa ja ilmaisua.Myös Miken kitarointiliukui avauksen lem-peistä jazz-sävyistäkohti raaempaa tulkin-taa, ja oli varsin lumo-

avaa seurata kuinka harmaahapsinen symppis Keneallyajautui hetkittäin suoranaisen vimman valtaan.

Trio onnistui luomaan hämmästyttävän vahvan tunnel-man niinkin alhaisella volyymilla, että välillä kuuli sel-västi tulitikunraapaisun tupakan syttyessä naapuripöydäs-sä. Hiljaisuus kertonee jotain myös siitä, kuinka hartaastipaikalle tullut yleisö esitystä seurasi. Menevämmät kap-paleet tempaisivat vaatimattomasta äänenpaineesta huo-limatta mukaansa, mikä on hieno saavutus ammattitaitoi-seltakin orkesterilta.

Trion yhteissoitto oli kaikin puolin nautittavaa. Rum-pali Schroeder soitti kauttaaltaan rennolla ja jatsahtavallaotteella, eikä Wessmankaan basson varressa liiemmin re-vitellyt. Eikä olisi ollut tarpeenkaan, Keneallyn ilmiömäi-sessä soitossa riitti kyllä sisältöä. Mike jaksoi jopa haus-kuuttaa yleisöä mm. Steve Vain kiertueelta tutulla show-tempullaan, jonka perusideana on samojen äänien soitta-minen samanaikaisesti kitaralla ja koskettimilla.

Huipputaitava Keneally, multi-instrumentalisti Wess-man ja rumpali Schroeder olisivat halutessaan varmastikyenneet teknisesti kunnianhimoisemmankin setin esittä-miseen, mutta painopiste oli enemmän fiilistelypuolella,mikä osoittautuikin onnistuneeksi valinnaksi. TunnelmaKlubilla oli erinomainen, ja keikan jälkeen oli suorastaanhykerryttävän hyvä fiilis.

Lisää yhteistyötä luvassaKlubin keikkaan erittäin tyytyväinen Wessman on mah-dollista nähdä Keneallyn aisaparina jatkossakin, joskaankonserttipaikat eivät ainakaan kuluvan kesän osalta sijoituSuomen rajojen sisäpuolelle. Mike Keneally and Friendsesiintyy mm. heinäkuun lopulla Bad Doberanissa Saksas-sa kolmepäiväisillä Zappanale-festareilla. Nimensä mu-kaan festivaalin teemana on Zappa, luvassa mm. cover-esityksiä sekä Zappan vanhoja yhteistyökumppaneita. K

FiilistelemässäMike Keneally (vas.) ja Jaan Wessman

akordi • 2003

16

KESÄNKITARA-KURSSEJARaudaskylän harmonikkaleiri 23.–28.6. Mukana harmonikka, piano, kitara jahuilu. Raudaskylän Kristillinen Opisto, Ylivieska. Kitara: Vesa Lassila, Ilkka Virta.Tiedustelut: (08)␣ 427␣ 6200, kanslia.rko@cop.fi. Lisätietoja: http://rko.cop.fi.

Läntisen Keski-Suomen XXXII musiikkileiri Keuruulla 24.6.–3.7. Keuruunkoulukeskus. Ilm. 31.5. mennessä: Osmo Palmu 040-704␣ 1780 taihttp://www.keuruu.fi/vapaa/musiikkileiri/. Kitara: Osmo Palmu.

Tirando – Kuhmon Kitarafestivaali 3.–8.6. Oscar Ghiglia, mestarikurssi,␣ JuanAntonio Muro, kamarimusiikkikurssi ja Hannu Annala, peruskurssit ja ammatti-taso. Lisätietoja: http://www.kuhmo.fi/tirando/.

XII Kitarakurssi Ikaalisten Kylpylässä 14.–19.07. Yksin tai perheenkanssa lapsille, nuorille ja aikuisille kitaransoiton harrastajille. Mestari-kurssin opettajana kitarataiteilija Timo Korhonen. Tiedustelut:Jussipekka Rannanmäki os. Vanha sotilastie 3, 00850 Hki.Puh. 0400-830␣ 368, (09)␣ 698␣ 1899. E-mail: jussipek@ihmo.fi.Lisätietoja: http:www.kitarakesa.fi.

Valkeakoski Päivölän XIVmusiikkileiri 27.7.–3.8. Kitara:Jukka Särkkä. Hakulomakkeet, tiedustelut: Päivi Kari puh.(09)␣ 700␣ 19522, paivi.kari@khmusiikki.fi. Lisätietoja:http://www.khmusiikki.fi/.

Tampereen IX Flamencoviikko 28.07.–02.08. Opettajana RamónMaronier. Tiedustelut: Sinikka Vainio, puh. 040-557␣ 5818.E-mail: sinivainio@kotiposti.net. http://www.angelfire.com/fl4/flamencoviikko/index.html.

Karstulan XXVIII Kansainvälinen Musiikkileiri 29.7.–6.8.Klassisen musiikin valmennusleiri. Arvostetut kansainväliset jasuomalaiset opettajat: Kitara: Thomas Müller-Pehring, mestari-kurssi, lehtori Kai Nieminen, mestarikurssi (myös tietokone-notaatio), kitaransoiton opettaja Olli Hirvanen. KarstulanEvankelinen Kansanopisto, Opistotie, 43500 Karstula Puh.(014)␣ 462␣ 151, 462␣ 791, fax. (014)␣ 461␣ 337. E-mail: kansan-opisto@karstula.fi. Lisätietoja: http://www.karstula.fi/kan-sanopisto/.

Lisätietoja kansainvälisistä festivaaleista:http://www.seicorde.it/portale/start.asphttp://personal.bellsouth.net/lig/m/a/martyr99/cgfestivals.htmhttp://www.angelfire.com/ks3/tre_kitaraseura/si/linkit.html

akordi • 2003

17

Oman soittimen soittokuntoa kannattaa tarkkailla.Akustisissa soittimissa voi helposti huomata puun elämi-sen ilman suhteellisen kosteustasapainon vaihdellessa.Muutokset kannen ja pohjan muodoissa, kaulassa sekä jopasoundissa aiheuttavat joskus päänvaivaa soittajalle kun juu-ri puoli vuotta sitten säädetty soitin ei enää toimikaan niinkuin pitäisi.

Useimmiten sääolosuhteiden aiheuttamat korjaus- jasäätötoimenpiteet ovat hyvin pieniä ja ne voi itsekin teh-dä, mutta joskus esim. matalalle säädetyt kielet voivat al-kaa rämistä otelaudan nauhoja vasten kosteuden muuttu-essa. Tällöin soittimen säätö on uusittava ja mm. kaula-rautaa mahdollisesti hieman avattava.

Jäykkyys, keveys ja suorasyisyys ovat yhdistelmänä hy-vän kaulapuun tunnusmerkkejä. Valmiista kaulasta näitäominaisuuksia on vaikea eritellä, koska kaula toimii koko-naisuutena. Jotain kai voidaan kuitenkin yleistää: Kaula-painoinen soitin soi pitkään mutta kielen energia ei jaksahyvin välittyä satulasta painavan kaulan kautta soittimenmuihin osiin.

Harvasyinen puu harvoin on jäykkää, jolloin heppoinenkaulamateriaali aiheuttaa kielen voimasta turhan suurtaresonointia, jolloin satulasta välittyvä energia katoaa kau-lan liikkeeseen. Maalattujen kaulojen kohdalla arvailut

TEKSTI: TERO SIROMAAKUVA: PEERO LAKANEN

Kaulakkainvain lisääntyvät.

Säädettävä kaularauta on verrattain uusi keksintökielisoitinten historiassa. Joskus kaularauta puuttuu ko-konaan tai sitten sen tilalla on jäykästä puusta, raudastatms. kaulan sisään asennettu nelikulmainen tanko jokatoimii vastavoimana kielten kaulaan aiheuttamalle vään-nölle. Gibson patentoi ensimmäisen kaularaudan 1921,mutta esim. Martin-kitaroissa säädettävää rautaa alettiinkäyttää vasta 1985. Moderneihin ratkaisuihin kuuluu kah-teen suuntaan toimiva rauta joka helpottaa kaulan säätä-mistä esim. tapauksissa, joissa ohuiden kielten aiheutta-ma vääntö kaulaan ei ole riittävä. Klassisissa kitaroissakaularautaa ei käytetä vieläkään.

Kaulan kunto ja muoto ovatkin ensimmäisiä soittimes-ta tutkittavia osia ennen kuin mitään huolto- ja säätötoi-menpiteitä voidaan suorittaa. Otelaudan, satulan ja nauho-jen huono kunto tuntuu sekä kuuluu soittaessa. Kuluneitaotelaudan nauhoja ei aina tarvitse uusia. Useimmiten riit-tää nauhojen hionta ja nauhan profiilin palautus. Jälkim-mäiseen on syytä kiinnittää huomiota myös jos soittimes-sa ilmenee hienovireongelmia. Alas painetun kielen tuleeolla kosketuksissa nauhan keskiosasta eikä reunoilta, jaetenkin jumbonauhoja käytettäessä ero voi olla suuri.

Hienovireongelmia aiheutuu myös, jos kieli ei lähde ai-van satulan etureunasta, vaan on kannatuksella jostainsatulaluun keskikohdilta. Nauhojen päät saattavat joskusotelaudan reunassa tuntua ikävän teräviltä. Tämä johtuuyksinkertaisesti siitä, että otelautapuu on kuivunut ja kutis-tunut mutta nauha ei. Varovainen pyyhkäisy viilalla kor-jaa ongelman.

Sieltä täältä kaulaa katsoessa ja väännellessä kielten ol-lessa vielä kiinni saadaan vähitellen kuva kaulapuun laa-dusta, sen jäykkyydestä sekä kaulan käyttäytymisestä.Kaularaudan varovainen löysäys ja kiristys antavat useim-miten riittävän tiedon raudan toimivuudesta. Jos kaularau-taa ei ole ja kaulan jäykkyyttä on lisättävä, on syytä hakeu-tua soitinammattilaisen vastaanotolle, sillä otelautanauhojaon vaihdettava hieman jalkaosastaan leveämpiin. Vaihto-ehtoisesti otelauta on hiottava hieman kaarevaksi, jolloinkielet vetävät kaulan sopivaan muotoon.

Kaularaudan kiristyksen kanssa pitää olla varovainen.Liian suuri kiristys voi vahingoittaa raudan kierteitä, javahinko on moninkertainen aiottuun hyötyyn nähden. Toi-mivan kaularaudan ei tarvitse olla kovin kireällä. Riittääkun se vastustaa kielten vetoa. Oikein säädettynä kaula eiole aivan suora, vaan hieman kaareva kielten aiheuttamanvedon suuntaan. Soitinhuoltaja tarkkailee ja tekee useinainakin kolmea päällekkäistä säätöä saadakseen kieltenkorkeuden optimoitua.

Soitinhuoltoja kannattaa ensin harjoitella vähemmänarvokkailla soittimilla, jolloin tuntuma säätöihin kasvaaeikä taloudellinen vahinko ole ylitsepääsemätön vaikkajotain ikävää sattuisikin. K

akordi • 2003

18

ABSTRAKTINNYKYKITARANSUOMALAIS-HELMIÄNeljä aikaa. Jyrki Myllärinen, kitara. Veli-Matti Puu-mala: Hailin’ drams, Jyrki Linjama: Sonaatti kitaral-le, Hannu Pohjannoro: Kuun kiertoa kohti, Juho Kan-gas: Fantasia per chitarra. Levyn suositushinta 20euroa. Alba. Kesto 62 min.

Vaikka suurin osa kitaramusiikista on tehty viime vuosi-sadalla, monet huippukitaristit tyytyvät edelleen esittä-mään ja levyttämään vanhempaa musiikkia. Ikään kuinolisi olemassa jonkinlainen kitarakonserttien ja -levyjenperusohjelmisto ja romanttisen musiikin kaanon, jota ylei-sö haluaa kuulla kerrasta toiseen.

Jyrki Mylläristä on aina tuntunut kiehtovan uuden mu-siikin esittely. Jo ensikonsertissaan vuonna 1991 hän esit-ti ennakkoluulottomasti Veli-Matti Puumalan, silloin koh-talaisen tuntemattoman säveltäjän, viisiosaisen teoksenHailin’ drams. Esimerkiksi huiluäänien ja kaikukopan ko-puttelun mahdollisuuksia tutkiva teos oli yllättävän tuntui-nen valinta helsinkiläiskirkon yleisön kuulokulmasta. Puu-malan impulsiivinen kappale Myllärisen hyökkäävänätulkintana jätti kuitenkin suuret odotukset Myllärisen seu-raavia nykymusiikkitulkintoja kohtaan.

Myllärisen uusi Neljä aikaa -levy alkaa tällä uuden suo-malaisen musiikin helmellä ja muodostaa tunnin mittai-sen abstraktin kitaramusiikin nautinnon. Puumalan, Jyr-ki Linjaman, Hannu Pohjannoron ja Juho Kankaanteoksia yhdistää tapa hyödyntää soittimen äänenvärimah-dollisuuksia taidokkaasti, melodisen ja harmonisen mate-riaalin viileys ja sävellysten muotojen suuri tunne.

Yllättäviä käänteitä riittämiinHailin’ drams siirtyy ketterästi hälyäänten ja flageolettienhinkkauksesta ja koputtelusta liikkuviin, rytmikkäidensointujen ja ylöspäin etenevien, melodisten sointuarpeg-gioiden rakennelmiin. Puumala mainitsee levyn kansileh-dessä yhdeksi teoksen lähtökohdaksi venäläisen avantgar-dekirjailijan Daniil Harmsin novellit. Yllättäviä kääntei-tä on sävellyksessä riittämiin.

Jyrki Linjaman Sonaatti kitaralle koostuu laajemmista

muodoista. Johdanto-osa ja siihen liittyvä Ricercar todel-la rauhoittavat levyn ensimmäistä kertaa rytmisesti vapaa-seen, ekspressiiviseen mietiskelyyn.

Pitkä toinen osa, Nocturni, etenee hitaan hypnoottisestikellomaisen huiluäänen, murtosoinnun ja koputtavien hä-lyäänten vuorotellessa. Kolmannen osan eli finaalin rytmi-käs vetovoima perustuu balkanilaiseen 3-2-3-rytmiin. Teok-sen on tilannut ensikonserttiinsa kitaristi Andrzej Wilkus.

Hannu Pohjannoro rakentaa Kuun kiertoa kohti -sävel-lyksensä tiheän sointuteeman ja ohuiden taitteiden vuo-rottelulle. Kahdeksanosainen teos etenee kuin varkain ide-asta toiseen, ja ajoittain se muistuttaa kaikessa rytmisessävapaudessaan ja soinnillisessa vaihtelevuudessaan haja-mielistä improvisaatiota.

Loppupuolen hyökkäävän käänteen jälkeen Myllärinenpääsee esittelemään taitojaan. Mies soittaa objektiivisenhillitysti mutta tarjoilee kitaran lukuisat sointivärit selke-än houkuttelevasti.

Vahva modernismin perinneJokainen Neljä aikaa -levyn säveltäjä on opiskellut Sibe-lius-Akatemiassa, ja jokainen vieläpä säveltäjä Paavo Hei-nisen johdolla jossain vaiheessa opintojaan. Heinisläinenmodernismin perinne kuuluu levyllä vahvana, jopa muitaselvästi nuoremman Juho Kankaan teoksessa.

Reilusti alle kolmekymppisen Kankaan Fantasia perchitarra on rauhallinen teos. Jos levyn ”neljä aikaa” olisi-vat vuodenaikoja, Fantasia olisi syksy. Ensimmäisessäosassa Kangas tutkii kiinnostavasti esimerkiksi suuren japienen terssin suhdetta, ja osa kuulostaakin tyylikkäältäviittaukselta sähkökitaran tunnetuimman musiikkityylinbluesin suuntaan. Toinen osa etsii kauneutta piano-dyna-miikan eri asteista. Kolmas osa pääsee vihdoin jonkinlai-seen vauhtiin, ja sen virtuoosisuus nousee liikkuvan me-lodian ja sointujen samanaikaisesta kuljetuksesta.

Neljä aikaa on kokonaisuutena mietteliäs ja vaativa levy.Näin hienovaraista musiikkia ei voi kuunnella hyvän il-lallisen tai lukemisen taustamusiikkina. Keskittyminen pal-kitaan kuitenkin monipuolisin sointirakennelmin.

JANI MIKKONEN

akordi • 2003

19

Kitarataiteilija Mikko Ikäheimo saapuu konsertoimaanPirkanmaan musiikkiopistolle Tampereelle 28.8.

Ikäheimo niitti mainetta voittamalla Stafford GuitarCompetition 2003 -kilpailun. Brittiläinen kisa järjestetäänvuosittain ja sen parhaimmisto valitaan konserttinauhoi-tusten perusteella. Rahapalkinnon ohella voittaja saa ai-nakin yhden sooloresitaalin Englannissa, jonka valmis-tavana harjoituksena Tampereen konsertti käy.

Kaavilaissyntyinen Mikko Ikäheimo on opiskellut kita-ransoittoa Sibelius-Akatemiassa opettajinaan Timo Kor-honen ja Jukka Savijoki sekä Baselin Musiikkiakatemias-sa Sveitsissä opettajanaan Oscar Ghiglia. Siellä hän suo-ritti Solisten Diplom -tutkinnon, jonka saamiseksi tulee

Mikko IkäheimoTampereelle

Saimme syyskuun alussa nauttia nuoren virtuoosin Juu-so Niemisen kitarataiteesta Pirkanmaan musiikkiopistolla.Juuso on niitä harvoja kitaristeja, joille tekniikka ei oletulkinnan este. Usein joutuu kuuntelemaan ns. kitara-tulkintoja hyvinkin nimekkäiden soittajien (mm. Segovia)esittäminä. Musiikillisesti perusteettomia taukoja ja fer-maatteja tulee ennen hankalaa sointuotetta tai asemanvaih-toa. Mitään tällaista ei ollut havaittavissa Juuson soitossa.Soitto oli yksinkertaisesti luonnollista ja luontevaa, aidostielettyä ja instrumentista vapaata. Pohjana Juuson musii-killiselle näkemykselle ovat opinnot useiden koti- ja ulko-maisten mestarien johdolla. Myös laulu- ja orkesterinjohto-opinnoilla on varmasti suuri merkitys musiikilliseenlähestymistapaan.

Ensimmäisen kerran kuulin Juuso Niemisen soittoa vii-me keväänä Jyväskylän kitarakilpailussa, jossa hänet tör-keästi taktikoiden jätettiin palkintosijojen ulkopuolelle,vaikka lähes koko asiantunteva kilpailua seurannut yleisöoli sitä mieltä, että hän oli ainoa varma finalisti.

Kilpailukappaleena kuultu Bachin teos teki minuunlähtemättömän vaikutuksen. En ollut koskaan kuullut soi-tettavan Bachia kitaralla tuolla tavalla. Kuulosti siltä kuinkoko kappaleessa ei olisi ollut ensimmäistäkään teknises-ti vaikeaa kohtaa. Musiikki vain soljui (niin kuin Bachinnopeiden osien pitääkin).

Tampereen konsertin ohjelma oli perinteinen, mutta vaa-tiva: Bach, Rodrigo, Ponce ja Britten. Erityisen suve-reeneina esityksinä jäivät mieleen Bachin Preludi, Fuuga

Juuso Nieminen– virtuoosi

ja Allegro sekä Benjamin Brittenin Nocturnal.Väliajallakysyin Hannu Siiskoselta arviota siihen asti kuullusta.Hän totesi lakonisesti: ”Huh huh!”

Yleensä Tampereen kitaraseuran järjestämissä konser-teissa on viime aikoina ollut yleisöä korkeintaan 50 hen-keä, joskus vain kourallinen. Nyt oli puskaradion helppoetukäteen rehellisesti mainostaa erinomaista esiintyjää. Työtuotti tulosta ja lisää työtä. Jouduimme nimittäin hiemansiirtämään konsertin alkua ja kantamaan lisää tuoleja, kos-ka yleisöä tuli n. 120 henkeä. Konsertti oli siis korkeata-soisen taiteellisen elämyksen lisäksi myös yleisömenestys.

Toukokuussa Markneukirchenin kilpailussa SaksassaJuuso muuten sai 2. palkinnon ja erikoispalkinnon.

ANTERO LAURILAKUVA: KUVA-PAIJULA

tutkinnon kaikkien osienarvosanojen olla erinomai-set. Lisäksi Mikko opiske-li lukukauden verran teor-bin ja muiden vanhan mu-siikin näppäilysoittimiensoittoa Schola CantorumBasilensisissa Baselissaamerikkalaisen luutistinPeter Crotonin johdolla.

Aiempaa kilpailume-nestystä Mikko Ikähei-molla ovat finaalisijoitusK.V. Leinon kitarakilpai-lusta 1994 sekä kolmas si-ja Gargnanon kitarakilpai-luista Italiasta.

Mikko on konsertoinut ahkerasti sekä koti- että ulko-mailla. Toukokuussa 2003 hän soitti sooloresitaalin Es-panjassa Valenciassa. Mikko on Helsingin kantakaupun-gin kitarafestivaalin taiteellinen johtaja yhdessä Rody vanGemertin kanssa.

JONI NIEMINEN

Juuso Nieminen

Mikko Ikäheimo

akordi • 2003

20

Virheitä on eri syistä päässyt livahtamaan Akordiinkin. Oi-kaisemme tässä muutamia, jotka on huomattu.

2/2001 sivu 9. Harjoitusesimerkin alussa sormet i ja m pitäi-si olla päinvastoin, siis m yläpuolella.

2/2001 sivu 12. Esittelytekstin loppu pitää olla: Tämä valssion vain teknisesti ja rytmisesti selvästi helpompi (n. 2/3 ta-soa).

2002 sivu 12. Lopun kappaleet väärässä järjestyksessä.2002 sivu 13. Otsikko pitää olla: HARJOITTELUA. Jokai-

sen minuutin tilalla pitää olla puolitoista minuuttia.(HUOM! Nämä virheet on korjattu Internetissä olevista pdf-

tiedostoista.)

Oikaisuja

Liittymällä tuet seuran toimintaa, jonka tavoitteena on rikastut-taa, levittää ja tehdä tunnetuksi kitaramusiikkia, sekä parantaaharrastajien teknistä ja taiteellista osaamista. Pääasiallisia toi-mintamuotojamme ovat tiedottaminen, konserttien järjestäminen,kurssit, opintomatkat, kokoukset sekä yhteydenpito muihin kitaris-teihin ja seuroihin.

Jäsenetuina saat alennuksia kitaraseuran järjestämistä konser-teista sekä AKORDI-kitaralehden kotiisi postitettuna. Käy-tössäsi ovat myös seuran kotisivut, sähköinen postituslista jailmoitustaulu sekä lehden ostetaan-myydään -palsta.

Vuoden 2003 jäsenmaksun 10 € voit maksaa vanhan käy-tännön mukaan joko hallituksen jäsenille tai tilille SAMPO800014-2114392. Lisää laskun ”viesti”-sarakkeeseen osoittee-si ja mahdollinen sähköpostiyhteytesi.

Liity TampereenKitaraseura ry:njäseneksi!

,

Saajantilinumero

Mottagarenskontonummer

SaajaMottagare

AllekirjoitusUnderskrift

Tililtä nroFrån konto nr

SAMPO800014-2114392

Tampereen Kitaraseura ry

Viitenumero Referensnummer

Eräpäivä Förfallodag €

30.8. 2003 10,-

TILISIIRTO GIRERING

Viesti Meddelande

Jäsenmaksu v. 2003“Osoite”“E-mail”

MaksajaBetalare

Artikkelit, jutut ja mielipidekirjoi-tukset ovat tervetulleita. Lähetä ai-neisto päätoimittajalle levykkeellä,cd-romilla tai sähköpostin liittee-nä RTF-formaatissa. Liitä mukaanpaperituloste.

Älä käytä tekstimuotoiluja – si-sennyksiä, sarkaimia – äläkä eri-koismerkkejä.

Kirjoita Akordiin

akordi • 2003

21

MUSAVISA

Vaakasuoraan:1. sitä näpätään2. luinen osa3. viritykseen4. ihmiselläkin5. niin kitarassa kuin ratsullakin6. kuuluisan kitaralehden nimi7. kitaran kuljetukseen8. tuettu näppäys9. ? i m a10. metallinen

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Keksi, mikä kitaran olennai-nen osa tulee pystyriville. Lä-hetä vastauksesi nettiosoittee-seen ”http://www.angelfire.com/ks3/tre_kitaraseura/si/posti.html”. Arvomme oikeanvastauksen lähettäneiden kes-ken kitara-aiheisen palkin-non. Musavisan ratkaisu +voittajan nimi seuraavassa nu-merossa.