ylikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat osa 10tupa.gtk.fi/raportti/turve/ttr_366.pdf ·...

1

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 366, 2006Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 10

TurvetutkimusraporttiReport of Peat Investigation 366

Hannu Pajunen

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOTJA NIIDEN TURVEVARATOsa 10

Abstract:The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland.Part 10

Geologian tutkimuskeskusKuopio 2006

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:391

2

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 366, 2006Hannu Pajunen

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:392

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND

Turvetutkimusraportti 366 Report of Peat Investigation 366

Hannu Pajunen

YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JANIIDEN TURVEVARAT

Osa 10

Abstract:The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland

Part 10

Kuopio 2006

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:393

4


Ylikiiminki 28.4.2006, 09:394

5


Pajunen, Hannu 2006. Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa10. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 366, 39 sivua, 26 ku-vaa, 2 taulukkoa, 3 liitettä.

Ylikiimingin kunnan alueelta tutkittiin kenttätyökausien 1999 - 2001 ai-kana 23 suota. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimus-pisteet sijaitsevat 50 metrin välein. Maastossa määritettiin pinnan korkeus,suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Labo-ratoriomäärityksiä varten otettiin 598 näytettä, joista kaikista määritettiinpH-, vesipitoisuus- ja tuhkapitoisuus. Tiheysmäärityksiä tehtiin 514, lämpö-arvomäärityksiä 215 ja rikkipitoisuusmäärityksiä 180.

Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3614 ha. Soiden keskisy-vyys on 1,3 m ja turvemäärä 45,7 milj. suo-m3. Turpeesta on rahkavaltaista47 % ja saravaltaista 53 %. Keskimääräinen maatumisaste on 5,0. Turpeenkeskimääräinen pH-arvo on 4,0, vesipitoisuus 90,4 %, tiheys 97 kg/m3, tuhka-pitoisuus 3,8 %, rikkipitoisuus 0,41 % ja lämpöarvo 21,3 MJ/kg.

Tutkitusta suoalasta arvioitiin tuotantokelpoiseksi noin 28 %. Turvetuotan-toon soveltuvia alueita on 19 suolla yhteensä 1006 ha. Tuotantokelpoistaturvetta on yhteensä 18,19 milj. m3. Siitä on ympäristöturvetta 2,87 milj. m3

ja energiaturvetta 15,32 milj. m3. Energiakäyttöön soveltuvat turvekerroksetsisältävät energiaa kuivana yhteensä 30,48 milj. GJ eli 8,47 milj. MWh.

Asiasanat: suot, turve, turvemaat, saraturve, rahkaturve, varat, energia, Yli-kiiminki

Hannu PajunenGeologian tutkimuskeskusPL 123770211 KUOPIO

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:395


Pajunen, Hannu 2006. Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa10 - The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland. Part 10.Geologian tutkimuskeskus,- Geological Survey of Finland, Turvetutkimus-raportti 366 - Report of peat investigation 366, 39 pages, 26 figures, 2 tab-les, 3 appendices.

In the municipality of Ylikiiminki 23 mires were surveyed in 1999, 2000,and 2001. The data was collected using survey grids with study sites at theintervals of 50 m. Elevation, site type, peat type, the decomposition degreeof peat, snag content and the type of subsoil were determined and recordedin the field. Altogether 598 samples were taken to the laboratory. All of themwere analysed for pH, water content and ash content. A total 514 sampleswere analysed for dry bulk density, 215 for net calorific value and 180 forsulphur content.

The mires cover altogether 3614 hectares. The average depth of the peatdeposits is 1.3 m, and the peat quantity totals 45.7 million m3 in situ. Theportion of Sphagnum predominant peat is 47% and Carex predominant peat53%. The average decomposition degree of peat is 5.0. pH value is 4.0, wa-ter content 90.4%, dry bulk density 97 kg/m3, ash content 3.8%, sulphurcontent 0.41%, and net calorific value 21.3 MJ/kg on an average.

About 28% of the surveyed area was considered suitable for peat producti-on. Areas suitable for peat production were found in 19 mires covering anarea of 1006 ha. The quantity of useful peat is 18.19 million m3 in situ. Thequantity of horticultural peat totals 2.87 milj. m3 and that of fuel peat 15.32million m3. The energy content of fuel peat is 30.48 million GJ or 8.47 mil-lion MWh as calculated for dry peat.

Key words: mires, peat, peatlands, Carex peat, Sphagnum peat, reserves,energy, Ylikiiminki

Hannu PajunenGeological Survey of FinlandPL 1237FI-70211 KUOPIOFINLAND

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:396

7


SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO ................................................................................................................................................. 9

TUTKIMUSMENETELMÄT ...................................................................................................................... 9Kenttätutkimukset ........................................................................................................................................ 9Laboratoriomääritykset ................................................................................................................................ 9

ARVIOINTIPERUSTEET ........................................................................................................................... 12

TULOSTEN TARKASTELU ...................................................................................................................... 12Suot ja niiden turvekerrokset ....................................................................................................................... 12Soveltuvuus turvetuotantoon ........................................................................................................................ 14

TUTKITUT SUOT ....................................................................................................................................... 161. Haarapetäjänsuo .................................................................................................................................... 162. Isonkankaansuo ..................................................................................................................................... 173. Kaakkurisuo........................................................................................................................................... 184. Kaskensuo ............................................................................................................................................. 195. Kohmelosuo........................................................................................................................................... 206. Kärppäsuo .............................................................................................................................................. 207. Louhisuo ................................................................................................................................................ 218. Metsosuo ............................................................................................................................................... 229. Mustasuo ............................................................................................................................................... 23

10. Paskasuo ................................................................................................................................................ 2411. Pesämaan Hillikkosuo ........................................................................................................................... 2512. Pikku Heinäsuo...................................................................................................................................... 2613. Pitkänlahdensuo .................................................................................................................................... 2814. ”Polvensuo” ........................................................................................................................................... 2915. ”Puolivälinsuo” ..................................................................................................................................... 3016. Rupisuo .................................................................................................................................................. 3117. Sarvisuo ................................................................................................................................................. 3118. ”Soidinsuo” ........................................................................................................................................... 3219. Tervasuo ................................................................................................................................................ 3320. ”Uumajärvensuo” .................................................................................................................................. 3421. Varessuo ................................................................................................................................................. 3622. Vuorisuo ................................................................................................................................................ 3723. Yhteinensuo ........................................................................................................................................... 38

KIRJALLISUUS .......................................................................................................................................... 39

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:397

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:398

9


JOHDANTO

Ylikiimingin yleisimmät maalajit ovat moreeni ja tur-ve. Moreeni- ja turvemaiden vallitsemaan maisemaantuovat vaihtelua jokivarsien tulvakerrostumat ja harjut,jotka ovat osittain muinaisen Itämeren rantavoimien ta-soittamia. Loivat pinnanmuodot ovat mahdollistaneet laa-jojen suoalueiden muodostumisen kunnan itä- ja pohjois-osiin. Länsiosissa maasto on huomattavasti pienpiirtei-sempää ja suot vastaavasti pienempiä. Kahtakymmentähehtaaria suurempien soiden pinta-alaksi on mitattu 39080 ha (Lappalainen ym. 1980) eli noin 40 % kunnanmaapinta-alasta. Ylikiiminki kuuluu Pohjanmaan aapa-suoalueeseen, missä mineraalimailta kulkeutuneet ravin-teet ovat vaikuttaneet suokasvillisuuteen ja turvelajeihin.

Soita on Ylikiimingissä käytetty jo pitkään. Ravinteik-kaita soita on raivattu pelloiksi, sillä suot ovat olleetmoreenimaita helpommin viljeltäviä. Soiden puuntuot-tokykyä on parannettu vesitaloutta säätelemällä ja vii-me vuosikymmeninä turvetta nostettu Oulun suurtenkulutuskohteiden tarpeisiin. Maa- ja metsätalouskäyttöon edellyttänyt tietoa soiden ravinteisuudesta ja turve-tuotanto tietoa turvekerroksen ominaisuuksista.

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut Ylikii-

mingin soita lähinnä energiakäytön kannalta. Tähänmennessä on tutkittu 250 liitteessä 1 lueteltua suota.Tutkittu suoala on yhteensä 40 985 ha ja ylittää kahta-kymmentä hehtaaria suurempien soiden yhteenlasketunalan parilla tuhannella hehtaarilla. Pinta-alan ylittymi-nen johtuu siitä, ettei kunnan rajalla sijaitsevia soita olerajattu kuntarajan mukaan, vaan ne on raportoitu yhtenäkokonaisuutena. Ylikiimingin raporteissa on useita laa-joja, naapurikuntien puolelle ulottuvia soita.

Arviointiperusteet ovat muuttuneet vuosien saatossa,mikä on syytä huomioida luettaessa eri ikäisiä raportte-ja (Häikiö ja Pajunen 1981, Varila 1982, Pajunen ja Va-rila 1984, Pajunen 1992, 1997, 1998, 2001, 2002 ja2004). Muutokset koskevat lähinnä tuotantokelpoisenalueen minimikokoa ja kuivatusmahdollisuuksia. Tässäkymmenennessä raportissa käsitellään vuosina 1999–2001 tutkittuja soita (kuva 1). Kukin suo kuvataan lyhy-esti, ja sen soveltuvuus turvetuotantoon arvioidaan. Ar-viot perustuvat maasto- ja laboratoriotutkimuksiin.GTK:sta voi tarvittaessa tilata täydentävää materiaaliakuten suokarttoja (kuva 2), poikkileikkauskuvia (kuva3), laboratoriotuloksia ja tutkimusselostuksia.

TUTKIMUSMENETELMÄT

Kenttätutkimukset

Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossa sel-kälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa japoikkilinjat ovat sitä vastaan kohtisuoraan 200 m:nvälein. Tutkimusaineistoa koottiin kairauspisteiltäja syvyysmittauspisteiltä. Kairauspisteet sijaitsevatselkälinjalla 100 m:n välein ja poikkilinjoilla 100–200 m:n välein. Kairauspisteiden muodostamaa ver-kostoa täydennettiin syvyysmittauspisteillä, niin ettätutkimuspisteiden väliksi tuli enintään 50 m.

Jokaisella kairauspisteellä määritettiin suotyyppi, suonpinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus; metsäi-sillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, tiheys- ja kehitys-luokka sekä mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puu-

aineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamallaturvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteensaakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvela-ji, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillankuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji jaliejukerrokset. Syvyysmittauspisteillä määritettiin turve-kerroksen paksuuden lisäksi suotyyppi ja pohjamaalaji.Osa tutkimuslinjoista vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiinvaltakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Laborato-riomäärityksiä varten otettiin tilavuustarkkoja näytteitä.Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisestiGeologian tutkimuskeskuksen oppaassa (Lappalainenym. 1984).

Laboratoriomäärityksiä varten otettiin yhteensä 598turvenäytettä. pH-arvo mitattiin laboratoriossa välit-tömästi näytteiden avaamisen jälkeen. Vesipitoisuusmääritettiin kuivattamalla turvenäytteet 105EC:ssavakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiintiheys (kuiva-ainemäärä kiloina suokuutiota kohti).Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus

Laboratoriomääritykset

hehkuttamalla ne 815 ± 25EC:ssa. Lämpöarvomääri-tykset tehtiin LECO AC-300 kalorimetrillä ja rikkipi-toisuusmääritykset LECO SC-132 -analysaattorilla.pH-arvo, vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus määritettiin598 näytteestä, tiheys 514 näytteestä, lämpöarvo 215näytteestä ja rikkipitoisuus 180 näytteestä.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:399

10


� �

��

� �

��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

��

��

� ��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

� ��

��

��

��

�

��

��

�

��

��

��

��

�

��

�

�

�

� ��

� ��

� ��

��

��

��

Kuva 1. Ylikiimingissä vuosina 1999–2001 tutkittujen soiden sijainti.Fig. 1. Location of mires surveyed in the municipality of Ylikiiminki in 1999 - 2001.

1. Haarapetäjänsuo 7. Louhisuo 13. Pitkänlahdensuo 19. Tervasuo2. Isonkankaansuo 8. Metsosuo 14. ”Polvensuo” 20. ”Uumajärvensuo”3. Kaakkurisuo 9. Mustasuo 15. ”Puolivälinsuo” 21. Varessuo4. Kaskensuo 10. Paskasuo 16. Rupisuo 22. Vuorisuo5. Kohmelosuo 11. Pesämaan Hillikkosuo 17. Sarvisuo 23. Yhteinensuo6. Kärppäsuo 12. Pikku Heinäsuo 18. ”Soidinsuo”

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3910

11


��

��

�

��

�

�

�

�

�

�

�

�

��

�

��

�

�

�

��

��

�

�

�

��

�

��

�

�

��

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

�

� ��

��

� �

�

�

�

�

��

��

��

��

�

��

� ��

�

��

��

�

��

��

��

�

��

��

�

�

�

�

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

� �

� �

�

�

� �

�

� �

� �

�

� �

�

�

�

�

�

� �

� �

� �

� �

� �

�

�

� �

� �

��

��

��

�

��

�

��

� ��

�

� ��

�

�

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

�

��

��

�

��

�

��

�

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

� ��

��

��

��

� ��!!�!��

��"��#�"��"��#��"��

�� !��!��#�$%��#��% ��

� ��

Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta kuvaavasta suokartasta.Fig. 2. A map indicating thickness of peat deposit.

Kuva 3. Esimerkki poikkileikkauskuvasta. Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus ja alemmastaturvelajit ja pohjamaalajit. Merkit on selitetty liitteessä 3.

Fig. 3. A cross-section indicating decomposition degree of peat (above) and peat types (below).

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3911

12


Tuotantokelpoisena pidettiin yleensä yli 1,5 m:nsyvyistä aluetta. Jos turvekerros on hyvin tiivistynyt,voidaan tuotantokelpoinen alue ulottaa metrin syvyys-käyrälle saakka. Tällaisia alueita ovat yleensä pellotja turvekankaat. Koska turvekerrosta ei voida käyt-tää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotan-tokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydes-tä 0,5 m. Käytännössä suon pohjalle jäävän kerrok-sen paksuus vaihtelee pohjan kivisyyden, turpeen laa-dun ja suon jälkikäytön mukaan. Varhaisimmista tut-kimuksista (raportit 1–4) poiketen ei alueen kokoa jamuotoa käytetä arviointiperusteena. Tuotantomene-telmät ovat viime aikoina kehittyneet joustavammik-si, mikä mahdollistaa pienten altaiden käytön osanalaajempaa tuotantokokonaisuutta.

Toinen arviointiperusteiden muutos koskee kuiva-tusmahdollisuuksia. Viime vuosina on yleistynyt tur-vetuotannon vesiensuojelujärjestelyihin liittyvä pin-tavalutuskenttien käyttö. Kuivatusvesien johtaminenpintavalutuskentälle edellyttää usein pumppaamista.Se taas mahdollistaa turvetuotannon alueilla, joillapohjavedenpintaa ei voida laskea ojittamalla ja joitaaiemmin pidettiin tuotantoon soveltumattomina.Kuivatusvaikeudet liittyvät yleensä vesistöihin rajoit-tuviin turvekerrostumiin. Tuotantokelpoista aluettaarvioitaessa on vesistöjen ympärille jätetty 100 m le-veä suojavyöhyke. Kuivatusmahdollisuudet ja pump-pauksen tarve selvitetään yksityiskohtaisen suotutki-

ARVIOINTIPERUSTEET

muksen yhteydessä.Turvekerrokset on jaettu käyttötarkoituksen mukaan

ympäristöturpeeseen ja energiaturpeeseen.Ympäristöturpeella ymmärretään tässä raportissa

kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaistaturvetta. Jos ympäristöturpeeseen sisältyy kasvutur-peen laatuvaatimukset täyttävää, Acutifolia-ryhmänrahkasammalien muodostamaa turvetta, on siitämainittu erikseen.

Turvekerroksen heikosti maatunut pintaosa sisältäärahkasammalien jäännösten ohella usein sarojen, suole-väkön ja tupasvillan jäännöksiä. Tällainen heikosti maa-tunut sekaturve voidaan käyttää joko ympäristö- tai ener-giaturpeena. Käyttökelpoisuus määräytyy lähinnä ker-roksen paksuuden perusteella. Jos pintaosan keskimää-räinen paksuus on vähintään 0,5 m, on sitä pidetty so-veltuvana ympäristöturpeen tuotantoon. Muussa tapa-uksessa pintaosa sekoittuu alla olevaan energiaturpee-seen kunnostustoimien yhteydessä.

Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeenmaatuneisuuden tulee olla vähintään 5. Saravaltainenturve soveltuu energiaturpeeksi myös heikomminmaatuneena. Energiaturpeen tuhkapitoisuuden, rikki-pitoisuuden ja lämpöarvon tulee olla Polttoturpeenlaatuohjeen (1991) määräämissä rajoissa.

Kaikki tässä raportissa esitetyt turvemäärät ovatsuokuutiometrejä. Tuotantokuutioina laskien turve-määrät ovat huomattavasti pienempiä.

Vuosina 1999–2001 tutkitut suot sijaitsevat kunnanetelä- ja itäosassa. Yhdeksän suota tutkittiin Vepsänkylän ympäristöstä ja neljätoista Varesselän ympäris-töstä (kuva 1). Tutkittuja soita on 23, ja niiden pinta-ala on yhteensä 3614 ha. Aineiston suurimmat suotovat Varessuo (440 ha), Pikku Heinäsuo (430 ha),Pesämaan Hillikkosuo (380 ha) ja Mustasuo (370 ha).Yli 100 ha:n soita on yhteensä 11 kpl, 50–100 ha:nsoita 6 kpl ja alle 50 ha:n soita samoin 6 kpl (tauluk-ko 1). Yksittäisten soiden rajaus ja tutkimuspisteidensijainti käyvät ilmi suoselostusten yhteydessä olevis-ta kartoista.

Tutkittujen soiden ikää ei ole määritetty, mutta nii-den maksimi-iän määrää muinaisen Itämeren vetäy-tyminen alueelta. Ylikiimingin ylimmät paikat koho-sivat merenpinnan yläpuolelle jo runsaat 9000 vuottasitten. Seuraavien vuosituhansien aikana vesi mata-loitui niin, että Yli-Vuotossa 94 metrin korkeudellaoleva Vähä-Vuotunki kuroutui Itämerestä noin 7400vuotta sitten (Eronen 1974, ikä kalibroitu) ja Kiimin-gissä 57 metrin korkeudella oleva Loukkojärvi noin

TULOSTEN TARKASTELU

Suot ja niiden turvekerrokset

5100 vuotta sitten (Pajunen 2004). Loukkojärvenkuroutuessa Kiiminkijoen suisto oli jo Vesalan–Re-kikylän tienoossa ja meri väistynyt Ylikiimingin alu-eelta. Tutkitut suot sijaitsevat 72–117 m:n korkeudellamerenpinnasta. Varesselän ympäristön suot sijaitse-vat Vähää-Vuotunkia korkeammalla, joten niiden al-taat paljastuivat merestä viimeistään 7400 vuotta sit-ten. Vepsän ympäristön suoaltaat sijaitsevat alempa-na ja paljastuivat merestä vajaat 7000 vuotta sitten.Väistyvä meri jätti jälkeensä kosteita painanteita jamatalia vesialtaita, jotka alkoivat soistua heti meres-tä vapautumisen jälkeen. Myöhemmin suot laajenivatvesistöjen umpeenkasvun ja metsämaan soistumisenseurauksena.

Maan pinnanmuodot ovat vaikuttaneet soiden ke-hitykseen. Loivapiirteisessä maastossa suot ovat voi-neet levittäytyä laajalle alueelle, mutta mäkisessämaastossa pinnanmuodot rajoittavat niiden leviämistä.Mäkiseen maastoon syntyneet suot syvenevät reunoil-ta nopeasti ja ovat usein keskimääräistä syvempiä.Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,3 m, mikä on

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3912

13


hieman suurempi kuin kaikkien Pohjois-Pohjanmaaltatutkittujen soiden keskisyvyys (Virtanen ym. 2003).Suokohtaiset keskisyvyydet vaihtelevat Metsosuon jaRupisuon 0,7 metristä Uumajärvensuon 2,1 metriin(taulukko 1). Selvästi keskimääräistä matalampia ovatmyös Isonkankaansuo, Kohmelosuo, Mustasuo, Sar-visuo ja Tervasuo. Vastaavasti suhteellisen syviä soi-

ta ovat Kaakkurisuo ja Pikku Heinäsuo. Matalimmissasoissa ei ole lainkaan yli 1,5 m:n syvyisiä alueita, kuntaas syvimmässä suossa sen osuus on noin 65 %. Yli1,5 m:n syvyisten alueiden keskisyvyys on 2,3 m.Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksenpaksuus on yli 1,5 m:n syvyisillä alueilla keskimää-rin 0,4 m.

Taulukko 1. Soiden pinta-ala, keskisyvyys, turvelajit ja turpeen keskimääräinen maatuneisuus.Table 1. Area, average depth, peat types and average decomposition degree of peat.

Suon nimi1) Pinta- Keskisyvyys3) (m) Turvelajit4) (%) Maatu-ala2) (ha) neisuus5)

Pinta- Yhteensä Rahka- Sara- Rusko- (H)osa6) 7) valtainen8) valtainen9) sammal-

valtainen10)

1. Haarapetäjänsuo 90 0,2 0,9 49 51 5,02. Isonkankaansuo 110 0,4 0,8 95 5 4,73. Kaakkurisuo 30 0,9 1,9 94 6 4,44. Kaskensuo 240 0,3 1,2 60 40 5,35. Kohmelosuo 40 0,2 0,9 44 56 4,56. Kärppäsuo 75 0,1 1,2 24 76 5,47. Louhisuo 110 0,2 1,5 41 59 5,28. Metsosuo 40 0,1 0,7 24 76 5,09. Mustasuo 370 0,1 0,9 39 61 5,3

10. Paskasuo 75 0,4 1,0 69 28 3 4,511. Pesämaan Hillikkosuo 380 0,3 1,3 32 68 4,712. Pikku Heinäsuo 430 0,4 1,9 52 48 5,213. Pitkänlahdensuo 40 0,8 1,2 99 1 4,214. ”Polvensuo” 170 0,2 1,5 23 77 5,215. ”Puolivälinsuo” 41 0,3 1,0 98 2 5,016. Rupisuo 38 0,2 0,7 98 2 4,917. Sarvisuo 75 0,2 0,8 71 28 1 5,118. ”Soidinsuo” 110 0,2 1,3 48 52 5,119. Tervasuo 75 0,2 0,9 85 15 5,320. ”Uumajärvensuo” 240 0,7 2,1 70 30 4,821. Varessuo 440 0,3 1,1 38 62 4,422. Vuorisuo 330 0,0 1,1 16 84 5,423. Yhteinensuo 65 0,1 1,1 24 76 5,4Yhteensä7)/Keskimäärin11) 3614 0,3 1,3 47 53 5,0

1) Mire, 2) Area, 3) Average depth 4) Peat types, 5) Decomposition degree, 6) Surface part, 7) Total, 8) Sphagnum predomi-nant, 9) Carex predominant, 10) Bryales predominant, 11) Average

Pintaosa – heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen turve kerrostuman pintaosassaSurface part – slightly decomposed (H1-4) Sphagnum predominant peat in surface part

Suoalasta on avosuota 43 %, rämettä 47 %, korpea3 %, turvekangasta 5 % ja peltoa 1 %. Avosoista suu-rin osa on luonnontilaista, kun taas rämeistä ja kor-vista vain kolmasosa on enää luonnontilaisena. Kokoaineistossa luonnontilaisten alueiden osuus on 53 %ja ojitettujen 47 %. Ojitetun alueen osuus vaihteleesoittain. Lähes kokonaan luonnontilaisia ovat Ison-kankaansuo, Pesämaan Hillikkosuo, Uumajärvensuo

ja Varessuo. Kauttaaltaan ojitettuja soita taas ovatKohmelosuo, Louhisuo, Metsosuo, Puolivälinsuo,Rupisuo, Sarvisuo ja Tervasuo. Ojikkovaiheen suo-tyypit ovat yleisiä (yli 50 %) Paskasuossa, Puolivä-linsuossa ja Sarvisuossa ja muuttumavaiheen suotyy-pit Louhisuossa, Metsosuossa, Mustasuossa, Rupi-suossa ja Tervasuossa. Turvekankaat ovat yleisimpiä(yli 20 %) Metsosuossa ja Mustasuossa. Peltojen

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3913

14


osuus on suurin Polvensuossa.Turpeesta on rahkavaltaista 47 % ja saravaltaista

53 % (taulukko 1). Lähes kaikissa soissa on sekä rah-ka- että saravaltaisia turvekerroksia. Viidessä suossarahka- ja saravaltaisen turpeen osuus on lähes yhtäsuuri (40–60 %). Rahkavaltainen turve on selvästi val-litsevana (yli 80 %) kuudessa suossa, mutta vastaa-valla tavalla saravaltaisia soita on vain yksi. Selvästirahkaturvevaltaiset suot sijaitsevat paikallisella ve-denjakajalla. Rahkavaltaisen turpeen osuus pieneneeja saravaltaisen kasvaa siirryttäessä vedenjakajaltaalavammille paikoille. Tämä on havaittavissa verrat-taessa vierekkäisiä suopareja kuten Isonkankaansuo–Louhisuo, Haarapetäjänsuo–Yhteinensuo ja Soidin-suo–uorisuo. Tutkituissa soissa on hyvin niukasti rus-kosammalvaltaista turvetta, keskimäärin vai 0,1 %.

Suurin osa turpeesta sisältää sekä rahkasammalienettä sarojen jäännöksiä ja on luokiteltavissa vallitse-van osan (jälkimmäinen) mukaan joko sararahka- tairahkasaraturpeeksi. Pelkän rahkaturpeen osuus ylit-tää 30 % Isonkankaansuossa, Pitkänlahdensuossa,Puolivälinsuossa, Rupisuossa ja Sarvisuossa. Sisävas-toin pelkkä saraturve on huomattavasti harvinaisem-paa. Sen osuus on suurin (11 %) Louhisuossa. Tupas-villan jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 16 %,puun jäännöksiä sisältävän 11 % ja varpujen jään-nöksiä sisältävän 14 %. Tupasvillan jäännökset ovatyleisimpiä Puolivälinsuossa, Pitkänlahdensuossa jaRupisuossa, puun jäännökset Kohmelosuossa ja Pol-vensuossa ja varpujen jäännökset Kohmelosuossa jaMetsosuossa.

Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 5,0. Suo-kohtaiset keskiarvot vaihtelevat 4,2–5,4 (taulukko 1).Maatuneisuuserot voivat olla suuria sekä alueittainettä kerroksittain. Maatuneisuuden vaihtelu on yleensävoimakkainta rahkavaltaisissa turvekerroksissa.

Laboratoriomääritysten perusteella saatiin turpeenkeskimääräisiksi ominaisuuksiksi:

– pH-arvo 4,0– vesipitoisuus 90,4 %– tiheys 97 kg/m3

– tuhkapitoisuus 3,8 %– rikkipitoisuus 0,41 %– lämpöarvo 21,3 MJ/kg

Keskimääräinen pH-arvo vaihtelee soittain 3,2–5,2.Happamimpia soita ovat rahkaturvevaltaiset Pitkänlah-densuo ja Isonkankaansuo ja vähiten happamia saratur-vevaltaiset Kärppäsuo ja Vuorisuo. Turvekerrosten pH-arvo pienenee pintaa kohti, mikä kuvastaa soiden luon-nollista kehitystä niukkaravinteisempaan suuntaan.

Keskimääräinen tiheys vaihtelee soittain 67–144 kg/m3. Pienimmät keskimääräiset tiheydet ovat Kaak-kurisuolla ja Uumajärvensuolla ja suurimmat Terva-suolla ja Polvensuolla. Pienimpiä tiheyksiä vastaavavesipitoisuus on noin 93 % ja suurimpia tiheyksiävastaava noin 86 %. Tiheys voi vaihdella merkittä-västi myös suon eri osien välillä ja kerroksittain. Pie-niä tiheyksiä tavataan yleensä umpeen kasvavien ve-sistöjen ympäristössä ja suurimpia ohutturpeisillavanhoilla ojitusalueilla. Suurimmilla soilla, joilla onuseita näytteenottopisteitä, keskiarvot lähenevät kokoaineiston keskimääräisiä arvoja.

Koko aineiston keskimääräinen rikkipitoisuus on0,41 %. Korkea keskiarvo johtuu lähinnä Polvensuos-ta, jonka keskimääräinen rikkipitoisuus on 2,7 %.Polvensuon korkein pistekohtainen pitoisuus on 4,8 %ja korkein näytekohtainen peräti 8,9 %. Ilman Pol-vensuota aineiston keskimääräinen pitoisuus on0,22 %. Kolmen suon keskimääräinen pitoisuus ylit-tää 0,3 %, mikä on sama kuin energiaturpeen kuu-kausierän korkein sallittu keskimääräinen pitoisuus(Polttoturpeen laatuohje 1991, liite 2). Keskiarvojakohottavat yleensä pohjan läheisten kerrosten korke-at pitoisuudet. Runsaasti rikkiä sisältävien kerrostenrajaaminen edellyttää huomattavasti yksityiskohtai-sempaa näytteenottoa.

Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä1006 ha, mikä on noin 28 % tutkitusta suoalasta. Tuo-tantokelpoisia alueita on lähes kaikilla soilla (tauluk-ko 2). Suurin tuotantokelpoinen alue – noin 238 ha –on Pikku Heinäsuolla ja sen yhteydessä tutkitulla Sa-karinsuolla. Suuria tuotantokelpoisia alueita on myösUumajärvensuolla (140 ha), Pesämaan Hillikkosuol-la (115 ha) ja Varessuolla (115 ha). Lisäksi viidelläsuolla on tuotantokelpoista aluetta 30–100 ha. Tuo-tantokelpoiseksi arvioitu alue jakautuu yleensä use-aan erilliseen altaaseen. Pienimmät tuotantokelpoi-set alueet ovat vain muutaman hehtaarin kokoisia,joten niitä on syytä tarkastella yhdessä muiden lähi-alueen soiden kanssa.

Soveltuvuus turvetuotantoon

Tutkitut suot sijaitsevat Kiiminkijoen vesistöalueel-la (60, kuva 1). Kymmenen suota kuuluu Ylikiimin-gin alueeseen (60.02), kaksitoista Kiiminkijoen kes-kiosan alueeseen (60.03) ja yksi Nuorittajoen alaosanalueeseen (60.06). Ylikiimingin alueella on tuotanto-kelpoisia soita kahdeksan ja tuotantokelpoista aluet-ta 493 ha (taulukko 2). Kiiminkijoen keskiosan alu-eella on tuotantokelpoisia soita kymmenen ja tuotan-tokelpoista aluetta 398 ha. Nuorittan alaosan alueellaon yksi tuotantokelpoinen suo ja sillä tuotantokelpois-ta aluetta 115 ha.

Ohut turvekerros on merkittävin soiden tuotanto-kelpoisuutta rajoittava tekijä. Korkea tuhka- ja rikki-pitoisuus estävät kahden suon käytön turvetuotantoon.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3914

15


Runsaasti tuhkaa ja rikkiä sisältävät kerrokset ovatusein pienialaisia, joten niiden esilletulo tällä tutki-mustarkkuudella on jossain määrin sattumanvarais-ta. Kerrosten rajaaminen edellyttää huomattavastiyksityiskohtaisempaa suotutkimusta. Lähes kaikissasoissa on heikosti maatunut rahkavaltainen pintaker-ros, joka voidaan tuottaa kerroksen paksuudesta ja

laadusta riippuen joko ympäristö- tai energiaturpeeksi.Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 18,19 milj.

m3. Siitä on ympäristöturvetta 2,87 milj. m3 ja ener-giaturvetta 15,32 milj. m3. Energiaturpeeksi soveltu-vien kerrostumien energiasisältö on kuivana 30,48milj. GJ eli 8,47 milj. MWh.

Taulukko 2.Käyttökelpoiset turvevarat. Valuma-alueet Ekholmin (1993) mukaan.Table 2.Peat reserves suitable for peat production. Drainage basins according to Ekholm (1993).

Suon nimi1) Pinta-ala2) Ympäristö- Energia- Energiaa5) Valuma-alue1)

ha turvetta3) turvetta4) milj. Numero ja nimimilj. m3 milj. m3 GJ

1. Haarapetäjänsuo 12 0,16 0,35 60.034 Korpisenojan valuma-alue60.035 Latvaojan valuma-alue

2. Isonkankaansuo 8 0,048 0,056 0,092 60.026 Vepsänjoen valuma-alue3. Kaakkurisuo 20 0,24 0,14 0,20 60.026 Vepsänjoen valuma-alue4. Kaskensuo 66 1,06 2,31 60.034 Korpisenojan valuma-alue5. Kohmelosuo 3 0,021 0,021 0,043* 60.026 Vepsänjoen valuma-alue6. Kärppäsuo 19 0,32 0,60 60.034 Korpisenojan valuma-alue7. Louhisuo 57 0,91 1,92 60.026 Vepsänjoen valuma-alue9. Mustasuo 40 0,52 1,22 60.033 Pallojan valuma-alue

60.034 Korpisenojan valuma-alue10. Paskasuo 15 0,11 0,11 0,22 59.151 Puutturinalue

60.026 Vepsänjoen valuma-alue11. Pesämaan Hillikkosuo 115 1,73 4,16 60.069 Kusiojan valuma-alue12. Pikku Heinäsuo 238 1,19 4,05 7,51 60.026 Vepsänjoen valuma-alue13. Pitkänlahdensuo 12 0,14 0,060 0,10 60.026 Vepsänjoen valuma-alue15. ”Puolivälinsuo” 7 0,091 0,20 60.035 Latvaojan valuma-alue17. Sarvisuo 8 0,10 0,28 60.034 Korpisenojan valuma-alue18. ”Soidinsuo” 44 0,70 1,48 60.033 Pallojan valuma-alue20. ”Uumajärvensuo” 140 1,12 1,96 3,05 60.025 Juopulinojan valuma-alue

60.031 Porkkalan - Vuoton alue21. Varessuo 115 1,96 4,23 60.034 Korpisenojan valuma-alue22. Vuorisuo 77 1,23 2,16 60.033 Pallojan valuma-alue23. Yhteinensuo 10 0,14 0,35 60.034 Korpisenojan valuma-alue

Yhteensä7 1006 2,87 15,32 30,48

1) Mire, 2) Area, 3) Quantity of horticultural peat in situ, 4) Quantity of fuel peat in situ, 5) Energy content, 6) Drainagebasin, 7) Total

* laskettu keskimääräisen tiheyden ja lämpöarvon perusteella* based on average density and calorific value

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3915

16


1. Haarapetäjänsuo (kl. 3424 09, x = 7212,1, y =3481,9) sijaitsee noin 22 km kunnan keskustasta itään.Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon, jossa run-saasti siirtolohkareita (kuva 4). Koillisreunaa sivuaauusi ajotie.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu osit-tain Korpisenojan (60.034) ja osittain Lavaojan(60.035) valuma-alueeseen. Pinta on 104–113 m me-renpinnan yläpuolella.

Pinta-ala on noin 90 ha. Siitä on yli metrin syvyistäaluetta 27 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 12 ha. Suo onmelko matala, keskisyvyys 0,9 m. Suurin syvyys –2,4 m – mitattiin luoteisosasta.

Tutkimuspisteistä on 44 % avosuolla, 54 % rämeelläja 3 % turvekankaalla. Puolet suosta on luonnonti-laista. Yleisin suotyyppi on keskiosissa rimpineva,reunamilla kangasräme.

Turpeesta on 49 % rahka- ja 51 % saravaltaista.

TUTKITUT SUOT

1. Haarapetäjänsuo

Saravaltaisen turpeen osuus lisääntyy syvemmillealueille mentäessä. Puun jäännöksiä sisältävän tur-peen osuus on 6 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän15 % ja varpuainesta sisältävän 15 %. Yleisimmätturvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Turve-kerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Kahdelta tut-kimuspaikalta otettujen näytteiden keskimääräinentiheys on 100 kg/m3 ja tuhkapitoisuus on 4,8 %. Lie-koja on erittäin vähän. Yleisin pohjamaalaji on mo-reeni, jonka päällä on paikoin ympäröivien mäkienrinteiltä huuhtoutunutta hietaa ja hiesua.

Haarapetäjänsuossa on turvetuotantoon soveltuvaayli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 12 ha ja sillä tuotan-tokelpoista energiaturvetta 0,16 milj. m3. Pintaosa onohut, keskimäärin 0,1 m, joten se sekoittuu alla ole-vaan energiaturpeeseen kunnostustoimien yhteydes-sä. Tuotantokelpoinen alue koostuu neljästä erillisestäaltaasta.

��

� ��

�

� ��

��

��

��

��

��

��

��

�

� ��

��

��

��

�

� � � � ��

��

��

�

��

� ��

� ��

�

��

��

��

��

�

��

�

�

��

�

� ��

��

� � ��

�

��

�

��

�

�

��

� � � �

��

�

Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Haarapetäjänsuolla.Fig. 4. Location of survey sites in Haarapetäjänsuo.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3916

17


2. Isonkankaansuo (kl. 3424 05, x = 7208,7, y =3470,5) sijaitsee noin 12 km kunnan keskustasta kaak-koon. Suo rajoittuu etelässä Isoonkankaaseen ja pohjoi-sessa Louhimaahan (kuva 5). Kankaiden välitse suo onyhteydessä pohjoispuolella olevaan Pikku Heinäsuohonja luoteispuolella olevaan Louhisuohon. Puolangantiel-tä on suon eteläreunaan matkaa puoli kilometriä.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Vep-sänjoen valuma-alueeseen (60.026). Pinta on 86–90m merenpinnan yläpuolella. Suo on lähellä paikallis-ta vedenjakajaa. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkinVuotonojaan, josta edelleen Vepsäjoen kautta Kiimin-kijokeen.

Suon pinta-ala on noin 110 ha. Siitä on yli metrinsyvyistä aluetta 20 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 8 ha.Suo on varsin matala, keskisyvyys 0,8 m. Suurin osa(82 %) suosta on vajaan metrin syvyistä. Suurin sy-vyys (2,7 m) mitattiin suon pohjoisreunalta.

2. Isonkankaansuo

Tutkimuspisteistä on 55 % avosuolla, 42 % rämeel-lä, 2 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Yleisimmätsuotyypit ovat lyhytkortinen neva ja lyhytkortinennevaräme. Suo on luonnontilainen.

Turpeesta on 95 % rahka- ja 5 % saravaltaista. Tu-pasvillan jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 28 %ja varpuainesta sisältävän 6 %. Yleisimmät turvelajitovat rahka- ja sararahkaturve. Rahkavaltainen turveon vallitsevana ohutturpeisilla alueilla. Turvekerros-tuman keskimaatuneisuus on 4,7. Itäosasta otettujennäytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,1 %,tuhkapitoisuus 1,6 %, rikkipitoisuus 0,11 % ja läm-pöarvo 20,3 MJ/kg. Pohjamaa on hiekkaa.

Isonkankaansuossa on turvetuotantoon soveltuvaayli 1,5 m:n syvyistä aluetta 8 ha ja sillä ympäristötur-vetta noin 0,048 milj. m3 ja energiaturvetta noin 0,056milj. m3. Alue on kolmena erillisenä altaana. Suurinosa suosta on turvetuotantoa ajatellen liian matalaa.

� ��

�

��

�

��

��

�

�

�

� � � ��

�

�

�

�

�

�

�

� � � ��

��

��

��

� ��

�

�

�

�

�

�

�

� � �

� � �

�

��

�

� � � �

�

��

�

�

�

�

� � � �

�

�

�

�

�

�

�

�

� � � �

�

�

�

�

� �

�

�

�

�

��

�

�

�

� � � �

Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Isonkankaansuolla.Fig. 5. Location of survey sites in Isonkankaansuo.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3917

18


3. Kaakkurinsuo (kl. 3424 02, x = 7207,5, y = 3468,3)sijaitsee noin 11 km kunnan keskustasta kaakkoon. Suorajoittuu lännessä Myllykankaaseen, pohjoisessa Väli-maahan ja idässä loivapiirteiseen moreenimaastoon(kuva 6). Suon eteläreunaan ulottuu ajotie.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Vep-sänjoen valuma-alueeseen (60.026). Pinta on 80–85m merenpinnan yläpuolella ja viettää etelään. Vedetlaskevat ojaverkostoa pitkin Vepsänjärveen.

Pinta-ala on noin 30 ha. Siitä on yli metrin syvyistäaluetta 26 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 20 ha. Suo syve-nee reunoilta nopeasti ja on keskimääräistä syvempi(keskisyvyys 1,9 m). Suurin syvyys - 3,7 m - mitat-tiin luoteisosasta.

Tutkimuspisteistä on 44 % avosuolla, 53 % rämeelläja 4 % korvessa. Avosuoalueet ovat lähinnä lyhytkor-tista nevaa. Rämealueilla on eniten muuttumavaiheenvarsinaista sararämettä ja lyhytkortista nevarämettä.Suosta puolet on luonnontilaista, puolet ojituksen vai-

3. Kaakkurinsuo

kutuksesta muuttunutta.Turpeesta on 94 % rahka- ja 6 % saravaltaista. Puun

jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 17 %, tupas-villan jäännöksiä sisältävän 25 % ja varpuainesta si-sältävän 16 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturvekahden kolmasosan osuudella. Turvekerrostuman kes-kimaatuneisuus on 4,4. Näytteenottopaikan turveker-ros on vetinen: vesipitoisuus keskimäärin 93,0 % jatiheys 67 kg/m3. Tuhkapitoisuus on pohjanläheistäkerrosta lukuun ottamatta alhainen. Liekoja on erit-täin vähän. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Senpäällä on paikoin mäkien rinteiltä huuhtoutunuttahiekkaa, hietaa ja hiesua.

Kaakkurisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli1,5 m:n syvyistä aluetta noin 20 ha ja sillä tuotanto-kelpoista ympäristöturvetta 0,24 milj. m3 ja tuotanto-kelpoista energiaturvetta 0,14 milj. m3. Ympäristö-turpeeksi soveltuvan pintakerroksen paksuus vaihte-lee 0–3,2 m ja on keskimäärin 1,2 m.

��

��

��

�

�

�

�

��

��

��

��

��

�

��

��

��

�

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Kaakkurisuolla.Fig. 6. Location of survey sites in Kaakkurisuo.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3918

19


4. Kaskensuo (kl. 3424 09, x = 7212,2, y = 3483,9)sijaitsee noin 24 km kunnan keskustasta itään. Tut-kittu alue käsittää varsinaisen Kaskensuon lisäksiHyöteikkösaaren itäpuolella olevan suon (kuva 7).Tutkittu alue rajoittuu moreenimaihin. Ajotie ulottuututkitun alueen keskelle ja itäreunaan.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Kor-pisenojan valuma-alueeseen (60.034). Pinta on 108–117 m merenpinnan yläpuolella ja viettää pohjoiseen.Vedet laskevat Korpisenojan kautta Kiiminkijokeen.

Tutkitun alueen pinta-ala on noin 240 ha. Siitä onyli metrin syvyistä aluetta 117 ha ja yli 1,5 m:n sy-vyistä 66 ha. Laajin syvänne on keskiosassa, muttasuurin syvyys - 2,8 m - mitattiin itäosasta. Keskimää-räinen syvyys on 1,2 m.

Tutkimuspisteistä on 51 % avosuolla ja 49 % rä-meellä. Yleisin avosuotyyppi on lyhytkortinen neva.Mesotrofinen rimpineva ja varsinainen saraneva ovatmyös yleisiä. Yleisin rämetyyppi on lyhytkortinen

4. Kaskensuo

nevaräme. Suosta on hieman yli puolet luonnontilai-sena.

Turpeesta on 60 % rahka- ja 40 % saravaltaista. Yli1,5 m:n syvyisellä alueella rahka- ja saravaltaista tur-vetta on lähes yhtä paljon. Puun jäännöksiä sisältä-vän turpeen osuus on 13 %, tupasvillan jäännöksiäsisältävän 18 % ja varpuainesta sisältävän 14 %. Ylei-simmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve.Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Vesi-pitoisuus on keskimäärin 90, 3 %, tiheys 101 kg/m3

ja tuhkapitoisuus 2,7 %. Näytteenottopaikkojen väli-set erot ovat pieniä. Liekoja on erittäin vähän. Ylei-sin pohjamaalaji on moreeni.

Kaskensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5m:n syvyistä aluetta noin 66 ha ja sillä tuotantokel-poista energiaturvetta noin 1,06 milj. m3. Pintaosankeskimääräinen paksuus on 0,3 m. Kerroksen pak-suus vaihtelee, ja paikoin se puuttuu tyystin.

��

�

�

�

��

��

�

��

�

�

�

��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

�

�

�

�

��

��

�

�

��

�

�

�

��

�

�

��

��

��

��

�

��

�

��

��

��

�

�

��

��

��

��

��

�

��

��

�

�

��

�

�

�

�

�

�

��

��

��

��

�

�

��

��

�

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

� �

��

��

��

��

�

��

�

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

�

��

��

�

��

��

��

� � ��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

��

��

��

�

�

� � �

�

Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Kaskensuolla.Fig. 7. Location of survey sites in Kaskensuo.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3919

20


5. Kohmelosuo (kl. 3424 02, x = 7208,8, y =3467,0) sijaitsee noin 9 km kunnan keskustasta kaak-koon. Suo rajoittuu moreenija soramaihin (kuva 8).Suolta on matkaa lähimmälle ajotielle kilometri.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Vep-sänjoen valuma-alueeseen (60.026). Pinta on 76–80m merenpinnan yläpuolella ja viettää kohti suon hal-ki virtaavaa Myllyojaa. Vedet laskevat Vepsänjoenkautta Kiiminkijokeen.

Pinta-ala on noin 40 ha. Siitä on yli metrin syvyistäaluetta 10 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 3 ha. Suo on var-sin matala: keskisyvyys 0,9 m. Suurin syvyys – 3,0 m– mitattiin länsiosasta.

Tutkimuspisteistä on 87 % rämeellä, 3 % korvessa ja10 % turvekankaalla. Yleisimmät suotyypit ovat tupas-

5. Kohmelosuo

villaräme ja muuttumavaiheen ruohoinen sararäme.Turpeesta on 44 % rahka- ja 56 % saravaltaista.

Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 46 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävän 21 % ja varpuainestasisältävän 33 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve.Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Lieko-ja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovathiesu, moreeni ja hieta.

Kohmelosuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli1,5 m:n syvyistä aluetta noin 3 ha ja sillä tuotanto-kelpoista ympäristöturvetta 0,021 milj. m3 ja tuotan-tokelpoista energiaturvetta 0,021 milj. m3. Ympäris-töturpeeksi soveltuva pintakerros on keskimäärin 0,6m paksu. Se muodostuu osittain Acutifolia-ryhmänrahkasammalista.

��

��

��

�

�

�

�

��

��

��

��

��

�

Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Kohmelosuolla.Fig. 8. Location of survey sites in Kohmelosuo.

6. Kärppäsuo (kl. 3424 06, x = 7215,2, y = 3479,0)sijaitsee noin 19 km kunnan keskustasta itään. Suorajoittuu kallioiseen moreenimaastoon, jonka alavim-mat paikat ovat soistuneet (kuva 9). Suon länsi- jaitäosaa sivuaa yksikaistainen autotie.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Kor-pisenojan valuma-alueeseen (60.034). Sen pinta on96–104 m merenpinnan yläpuolella ja viettää lounaa-seen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Korpisen-ojaan ja sieltä edelleen Kiiminkijokeen.

6. Kärppäsuo

Pinta-ala on noin 75 ha. Siitä on yli metrin syvyistäaluetta 35 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 19 ha. Keski-määräinen syvyys on 1,2 m ja keskiosasta mitattusuurin syvyys 2,8 m.

Kärppäsuo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen,ja sen vallitseva suotyyppi on rimpineva. Tutkimus-pisteistä on 60 % avosuolla, 34 % rämeellä ja 5 %turvekankaalla.

Turpeesta on 24 % rahka- ja 76 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 12 % ja

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3920

21


varpuainesta sisältävän 22 %. Yleisin turvelaji on rah-kasaraturve, jonka osuus on kolme neljäsosaa. Sara-rahkaturvetta on vajaa neljäsosa. Turvekerrostumankeskimaatuneisuus on 5,4. Keskiosasta otettujen näyt-teiden keskimääräinen tiheys on 94 kg/m3, tuhkapi-toisuus 6,5 %, rikkipitoisuus 0,20 % ja lämpöarvo19,8 MJ/kg. Liekoja on erittäin vähän. Yleisin pohja-

maalaji on moreeni, jonka päällä on paikoin hiekkaaja hietaa.

Kärppäsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5m:n syvyistä aluetta yhteensä noin 19 ha ja sillä tuo-tantokelpoista energiaturvetta 0,32 milj. m3. Pintaosaon ohut, keskimäärin 0,1 m. Tuotantokelpoinen aluekoostuu kahdesta erillisestä altaasta.

� �

��

��

�

�

�

�

��

��

� ��

� � �

�

�

��

� �

�

�

�

� �

�

��

��

� �

�

��

� ��

�

�

�

�

�

�

� ��

��

�

�

�

�

��

� �

� � � �

�

� � � ��

�

��

� � �

�

��

��

��

�

� � � � �

�

�

�

�

�

Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Kärppäsuolla.Fig. 9. Location of survey sites in Kärppäsuo.

7. Louhisuo (kl. 3424 02, x = 7209,5, y = 3469,2)sijaitsee noin 10 km kunnan keskustasta kaakkoon.Tutkittu alue käsittää varsinaisen Louhisuon lisäksiPatamaan länsipuolella olevan suoalueen (kuva 10).Suo rajoittuu lännessä Kohisevankankaaseen, idässäLouhimaahan ja on Louhimaan eteläpuolitse yhtey-dessä edellä kuvattuun Isonkankaansuohon. Suon lou-naisreunaa sivuaa ajotie.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Vep-sänjoen valuma-alueeseen (60.026). Vuotonoja vir-taa länsiosan kautta. Pinta on 77–86 m merenpinnanyläpuolella ja viettää kohti Vuotonojaa. Vedet laske-vat Vepsänjoen kautta Kiiminkijokeen.

7. Louhisuo

Pinta-ala on noin 110 ha. Siitä on yli metrin syvyistäaluetta 82 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 57 ha. Suo on hie-man keskimääräistä syvempi: keskisyvyys 1,5 m. Suu-rin syvyys – 3,2 m – mitattiin läheltä koillisreunaa.

Tutkimuspisteistä on 20 % avosuolla, 48 % rämeel-lä, 14 % korvessa, 11 % turvekankaalla ja 5 % pellol-la. Avosuoalue on lähinnä muuttumavaiheen ruohoistasaranevaa ja rämealueet muuttumavaiheen tupasvil-larämettä ja varsinaista sararämettä. Reunamilla onkangasrämettä ja kangaskorpea.

Turpeesta on 42 % rahka- ja 58 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 24 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävän 19 % ja varpuainesta

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3921

22


sisältävän 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 5,2. Kerrostuman yläosa on tiivistynyt oji-tuksen vaikutuksesta. Patamaan länsipuolelta otettu-jen näytteiden keskimääräinen tiheys on 97 kg/m3,tuhkapitoisuus 3,6 %, rikkipitoisuus 0,17 % ja läm-

pöarvo 21,8 MJ/kg. Liekoja on erittäin vähän. Ylei-simmät pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu ja hiekka.

Louhisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5m:n syvyistä aluetta noin 57 ha ja sillä tuotantokel-poista energiaturvetta 0,91 milj. m3. Pintaosa on kes-kimäärin 0,2 m paksu.

��

��

��

��

�

��

��

��

��

�

� ��

� � � ��

��

�

� � ��

�

� � �

��

� �

�

� � � �

��

�

�

� � ��

��

�

� � �

��

�

� � � ��

��

�

�

��

� ��

�

��

��

��

�

�

�

�

��

�

�

��

��

�

��

�

�

��

�

��

��

Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Louhisuolla.Fig. 10. Location of survey sites in Louhisuo.

(kl. 3424 06, x = 7216,6, y = 3472,5) sijaitsee Kii-minkijoen varressa noin 12 km kunnan keskustastaitään. Suo rajoittuu etelässä tulvakerrostumiin ja poh-joisessa moreenimaihin (kuva 11). Kulkuyhteydetovat hyvät.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Pork-kalan–Vuoton alueeseen (60.031). Pinta on 79–82 mmerenpinnan yläpuolella ja viettää etelään. Vedet las-kevat ojaverkostoa pitkin Kiiminkijokeen.

Metsosuon pinta-ala on noin 40 ha, josta yli metrinsyvyistä aluetta on 5 ha. Suo on matala: keskisyvyys0,7 m ja suurin syvyys 1,6 m.

8. Metsosuo

Tutkimuspisteistä on 72 % rämeellä, 2 % korvessaja 26 % turvekankaalla. Yleisimmät suotyypit ovatmuuttumavaiheen varsinainen sararäme ja ruohoinensararäme. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja metsätalo-uskäytössä.

Turpeesta on 24 % rahka- ja 76 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 34 % javarpuainesta sisältävän 29 %. Turvekerrostuman kes-kimaatuneisuus on 5,0. Yleisimmät pohjamaalajit ovathieta ja hiesu.

Metsosuo on turvetuotantoa ajatellen liian matala.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3922

23


� �

��

�

�

�

� �

�

�

�

� �

�

�

�

��

��

�

��

� �

� ��

��

�

� � ��

��

��

� ��

�

��

� � ��

��

�

� �

Kuva 11. Tutkimuspisteiden sijainti Metsosuolla.Fig. 11. Location of survey sites in Metsosuo.

9. Mustasuo (kl. 3424 06, x = 7217,4, y = 3477,1)sijaitsee noin 17 km kunnan keskustasta itään. Suorajoittuu koillisessa Vuorisuohon, luoteessa Saarisuo-hon ja muualla moreenimaihin (kuva 12). Ajotie ulot-tuu suon länsipuolelle Isoon Tallikankaaseen ja auto-tie Varesselkään suon kaakkoispuolelle.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella. Sen pohjois-osa kuuluu Pallojan valuma-alueeseen (60.033) jaeteläosa Korpisenojan valuma-alueeseen (60.034).Pinta on 94–107 m merenpinnan yläpuolella ja viet-tää pohjoisosassa luoteeseen ja eteläosassa lounaa-seen. Vedet laskevat Kiiminkijokeen pohjoisosastaPallo-ojan ja eteläosasta Korpisenojan kautta.

Suon pinta-ala on noin 370 ha. Siitä on yli metrinsyvyistä aluetta 132 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 41 ha.Suo on keskimääräistä matalampi, keskisyvyys 0,9m. Laajimmat ohutturpeiset alueet sijaitsevat IsonTallikankaan kaakkoispuolella.

Tutkimuspisteistä on 21 % avosuolla, 57 % rämeelläja 21 % turvekankaalla. Rämeet ovat suurimmaksi

9. Mustasuo

osaksi muuttumavaiheen varsinaista sararämettä jaruohoista sararämettä. Pohjoisosassa on laajalla alu-eella karhunsammalmuuttumaa. Suo on ojitettu lou-naisosan pieniä avosuoalueita lukuun ottamatta.

Turpeesta on 39 % rahka- ja 61 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 15 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävän 4 % ja varpuaines-ta sisältävän 18 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka-sara- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaa-tuneisuus on 5,3. Neljältä tutkimuspisteeltä otettujennäytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on 88,8 %,tiheys 110 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,4 %, rikkipitoi-suus 0,27 % ja lämpöarvo 21,7 MJ/kg. Liekoja onerittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreenija hieta.

Mustasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5m:n syvyistä aluetta noin 40 ha ja sillä tuotantokel-poista energiaturvetta 0,52 milj. m3. Pintaosa on ohut,keskimäärin vain 0,1 m. Suon matalat alueet soveltu-vat hyvin metsätalouden käyttöön.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3923

24


��

�

��

��

� �

�

�

�

�

�

�

� �

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

� �

�

�

�

�

�

�

�

�

�

� �

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

� �

��

�

��

� �

��

�

�

�

�

�

�

�

�

� �

��

�

�

�

��

�

��

��

�

�

�

��

��

��

�

�

�

��

�

��

��

�

��

�

�

�

��

�

��

��

�

�

�

�

��

��

��

�

�

�

�

�

�

��

�

��

��

��

�

�

�

��

�

�

�

�

��

��

�

��

��

��

��

��

� � ��

� � � ��

��

� � ��

��

�

� � ��

��

��

� � ��

��

��

� � ��

��

��

� � ��

��

��

��

�

� � ��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

�

��

��

�

��

Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Mustasuolla.Fig. 12. Location of survey sites in Mustasuo.

10. Paskasuo (kl. 3424 02, x = 7204,3, y = 3468,9)sijaitsee noin 14 km kunnan keskustasta kaakkoon.Suo rajoittuu moreenimaastoon, ja sen itäreunaa si-vuaa Kivijärventie (kuva 13).

Suo on Oulujoen ja Kiiminkijoen vesistöalueidenrajalla. Eteläosa kuuluu Puutturin alueeseen (59.151)ja pohjoisosa Vepsänjoen valuma-alueeseen (60.026).Pinta on 84–88 m merenpinnan yläpuolella.

Pinta-ala on noin 75 ha. Siitä on yli metrin syvyistäaluetta noin 28 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 15 ha. Kes-kimääräinen syvyys on 1,0 m. Syvin kohta – 3,2 m –on Konttisaaren pohjoispuolella.

10. Paskasuo

Tutkimuspisteistä on 16 % avosuolla, 75 % rämeel-lä, 7 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Suo on läheskauttaaltaan ojitettu. Ojitetun alueen suotyypit ovatenimmäkseen ojikkovaiheessa. Yleisimmät suotyy-pit ovat tupasvillaräme ja lyhytkortinen nevaräme.

Turpeesta on 69 % rahka-, 28 % sara- ja 3 % rus-kosammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän tur-peen osuus on 22 %, tupasvillan jäännöksiä sisältä-vän 25 % ja varpuainesta sisältävän 11 %. Yleisim-mät turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Turve-kerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Tuhkapitoi-suus on alhainen, keskimäärin 2,2 %. Turvekerros on

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3924

25


pohjoisosassa vetinen ja löyhä (tiheys 73 kg/m3),mutta lounaisosassa tiivis (tiheys 138 kg/m3). Lieko-ja on erittäin vähän. Yleisin pohjamaalaji on moree-ni.

Paskasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5m:n syvyistä aluetta noin 15 ha ja sillä tuotantokel-poista ympäristöturvetta 0,11 milj. m3 ja tuotantokel-poista energiaturvetta samoin 0,11 milj. m3.

�

�

�

��

��

�

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

�

� ��

��

��

�

�

�

�

��

�

��

��

��

�

�

�

��

��

��

�

��

��

��

� ��

��

Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Paskasuolla.Fig. 13. Location of survey sites in Paskasuo.

11. Pesämaan Hillikkosuo (kl. 3424 09, x = 7216,1,y = 3482,5) sijaitsee Utajärven rajalla noin 22 kmkunnan keskustasta itään. Suo rajoittuu soistuneeseenmoreenimaastoon ja Kusijärveen (kuva 14). Tutkitunalueen itäreunaa sivuaa ajotie.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Ku-siojan valuma-alueeseen (60.069). Peruskartan mu-kaan pinta on 107–115 m merenpinnan yläpuolella javiettää kohti Kusijärveä. Vedet laskevat Kusiojan jaNuorittajoen kautta Kiiminkijokeen.

Pinta-ala on noin 380 ha. Siitä on yli metrin sy-vyistä aluetta 230 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 130 ha.Keskisyvyys on 1,3 m ja suurin syvyys 3,3 m.

Tutkimuspisteistä on 64 % avosuolla, 35 % rämeelläja 1 % turvekankaalla. Yleisimmät suotyypit ovat rim-pineva ja varsinainen saraneva. Suo on suurimmaksiosaksi luonnontilainen.

Turpeesta on 32 % rahka- ja 68 % saravaltaista.

11. Pesämaan Hillikkosuo

Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 2 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävän 14 % ja varpuainestasisältävän 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaa-tuneisuus on 4,7. Liekoja on erittäin vähän. Labora-toriossa analysoitujen näytteiden keskimääräinen ti-heys on 106 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,4 %, rikkipitoi-suus 0,18 % ja lämpöarvo 22,7 MJ/kg. Rikkipitoi-suus määritettiin kahdelta, muut ominaisuudet kol-melta tutkimuspisteeltä. Yleisimmät pohjamaalajitovat moreeni ja hieta.

Pesämaan Hillikkosuossa on turvetuotantoon sovel-tuvaa yli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 115 ha ja sillätuotantokelpoista energiaturvetta 1,73 milj. m3. Pin-taosa on keskimäärin 0,2 m paksu. Kusijärven ran-nalle on arviossa jätetty 100 m leveä suojavyöhyke.Osaa suosta on suunniteltu suojeltavaksi.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3925

26


� � � � � � � �

�

��

��

�

��

��

�

��

��

�

��

��

�

�

��

��

�

��

��

�

��

��

�

��

��

�

��

�

��

�

��

��

�

��

��

�

��

�

�

�

��

�

��

��

�

��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

��

�

�

�

� � � � � � � � � �

��

��

� � � � � � �

��

�

��

��

��

�

�

��

�

� � � � ��

��

�

��

�

��

��

�

�

��

�

��

�

��

��

��

��

� � � � ��

��

��

��

� ��

��

��

��

��

�

�

�

��

��

� � � � �

��

�

��

�

�

�

�

�

�

��

�

�

�

�

�

�

� � � � � � � �

��

�

�

�

�

�

��

�

�

�

�

��

Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Pesämaan Hillikkosuolla. Pisterasteri osoittaa suojelusuunnitelmaan kuuluvaa aluetta.Fig. 14. Location of survey sites in Pesämaan Hillikkosuo. Dotted shading indicates the area included in a conservation

plan.

12. Pikku Heinäsuo (kl. 3424 05, x = 7209,5, y =3472,0) sijaitsee noin 11 km kunnan keskustasta itä-kaakkoon. Tutkittu alue käsittää Pikku Heinäsuon li-säksi Sakarinmaan itäpuolella olevan Sakarinsuon(kuva 15). Tutkittu alue rajoittuu pohjoisessa Heinä-ojaan, etelässä Isoonkankaaseen, ja sen keskelle jääSakarinmaa. Suon eteläreunalta on autotielle matkaanoin kilometri.

12. Pikku Heinäsuo

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Vep-sänjoen valuma-alueeseen (60.026). Pinta on 81–91m merenpinnan yläpuolella ja viettää pohjoiseen.Vedet laskevat Heinäojan ja Vepsänjoen kautta Kii-minkijokeen.

Tutkitun alueen pinta-ala on noin 430 ha. Siitä onyli metrin syvyistä aluetta 303 ha ja yli 1,5 m:n sy-vyistä 175 ha. Suo on melko syvä, keskisyvyys on

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3926

27


1,9 m. Suurin syvyys – 5,0 m – mitattiin Pikku Hei-näsuon puolelta.

Pikku Heinäsuo on reunamia lukuun ottamatta luon-nontilaista, kun taas Sakarinsuo on kauttaaltaan oji-tettu. Tutkimuspisteistä on 30 % avosuolla, 63 % rä-meellä, 2 % korvessa ja 5 % turvekankaalla. Yleisinyksittäinen suotyyppi on muuttumavaiheen varsinai-nen sararäme.

Turpeesta on 52 % rahka- ja 48 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 12 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävän 12 % ja varpuainestasisältävän 20 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasa-raja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaa-tuneisuus on 5,2. Seitsemältä tutkimuspisteeltä otet-

tujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on91,2 %, tiheys 86 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,7 %, rikki-pitoisuus 0,34 % ja lämpöarvo 21,3 MJ/kg. Tuhka- jarikkipitoisuudet ovat alhaisia pohjanläheistä kerros-ta lukuun ottamatta. Liekoja on erittäin vähän. Ylei-simmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja hiesu.

Tutkitulla alueella on turvetuotantoon soveltuvaayli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 238 ha ja sillä tuo-tantokelpoista ympäristöturvetta 1,19 milj. m3 ja tuo-tantokelpoista energiaturvetta 4,05 milj. m3. Ympä-ristöturpeeksi soveltuva heikosti maatunut pintaker-ros on keskimäärin 0,5 m paksu. Kerros on PikkuHeinäsuon puolella paksumpi kuin Sakarinsuon puo-lella.

��

��

��

��

��

��

��

� ��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

�

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

�

��

�

��

��

�

� ��

��

��

��

��

��

�

� � ��

� � � ��

��

��

� � ��

�

� � ��

��

� � ��

��

� ��

�

� � ��

��

�

� � ��

��

� � ��

�

� � ��

��

� �

��

��

��

��

��

�

�

��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

��

�

�

�

�

�

�

�

�

��

�

�

�

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

��

��

��

�

�

�

�

�

�

��

��

�

�

��

�

�

��

�

�

�

�

��

��

��

�

��

��

��

��

��

� �

�

�

��

�

�

�

��

��

�

��

��

�

��

��

�

�

��

��

�

�

��

�

��

�

��

��

�

��

��

��

�

��

��

�

�

��

�

�

�

�

� ��

��

��

�

��

��

� � � � � � �

��

��

�

��

�

� � � ��

��

�

�

��

��

Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Pikku Heinäsuolla.Fig. 15. Location of survey sites in Pikku Heinäsuo.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3927

28


13. Pitkänlahdensuo (kl. 3424 02, x = 7208,3, y =3466,2) sijaitsee Vepsän kylällä noin 9 km kunnan kes-kustasta kaakkoon. Tutkittu alue rajoittuu etelässä Vep-sänjärveen, pohjoisessa Piirajanharjuun ja muualla mo-reenimaihin (kuva 16). Tutkitun alueen länsipuolella onSelänsuo ja itäpuolella Kohmelosuo. Suon eteläpäästäon autotielle matkaa noin puoli kilometriä.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Vep-sänjoen valuma-alueeseen (60.026). Pinta on 77–80m merenpinnasta ja viettää pohjoiseen. Vedet laske-vat ojaverkostoa pitkin Vepsänjokeen.

Pinta-ala on noin 40 ha. Siitä on yli metrin syvyistäaluetta 18 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 13 ha. Suon kes-kimääräinen syvyys on 1,2 m ja suurin syvyys 3,2 m.

Tutkimuspisteistä on 31 % avosuolla, 67 % rämeelläja 2 % korvessa. Avosuoalueet ovat enimmäkseenlyhytkortista nevaa ja rahkanevaa ja rämealueet kor-pirämettä, lyhytkortista nevarämettä ja isovarpuistarämettä. Suo on suurimmaksi osaksi (64 %) luonnon-

13. Pitkänlahdensuo

tilainen. Reunamat on ojitettu, ja niiden suotyypit ovatmuuttumavaiheessa.

Turvekerros on rahkavaltainen. Puun jäännöksiä si-sältävän turpeen osuus on 11 %, tupasvillan jäännöksiäsisältävän 42 % ja varpuainesta sisältävän 23 %. Ylei-simmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Turve-kerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Liekoja on erit-täin vähän. Yhdeltä tutkimuspisteeltä otettujen näyttei-den keskimääräinen tiheys on 84 kg/m3, tuhkapitoi-suus1,1 %, rikkipitoisuus 0,10 % ja lämpöarvo 20,2 MJ/kg. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Sen päällä onmonin paikoin hiekkaa, hietaa ja hiesua.

Pitkänlahdensuossa on turvetuotantoon soveltuvaayli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 12 ha ja sillä tuotan-tokelpoista ympäristöturvetta 0,14 milj. m3 ja tuotan-tokelpoista energiaturvetta 0,060 milj. m3. Ympäris-töturpeeksi soveltuva kerros on keskimäärin 1,2 mpaksu, ja se koostuu osittain Acutifolia-ryhmän rah-kasammalista.

�

�

� � � ��

�

�

�

� � ��

�

�

�

�

� � � ��

�

��

�

��

�

�

�

��

�

�

�

�

��

�

�

Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Pitkänlahdensuolla.Fig. 16. Location of survey sites in Pitkänlahdensuo.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3928

29


14. Polvensuo (kl. 3424 02, x = 7206,0, y = 3464,5)sijaitsee noin 10 km kunnan keskustasta kaakkoonosittain Oulunsalon puolella. Tutkittu alue käsittääViitajärven ja Brunninkylän välisen suoalueen (kuva17). Suolle ei ole nimeä peruskartalla, vaan Polven-suo on tässä yhteydessä käytetty työnimi. Tutkittu aluerajoittuu koillisessa Heposuohon, muualla moreeni-maihin. Kaakkois- ja luoteisosaan ulottuu autotie.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Vep-sänjoen valuma-alueeseen (60.026). Pinta on 72–77m merenpinnan yläpuolella. Vedet laskevat Polven-ojan, Viitaojan ja Vepsänjoen kautta Kiiminkijokeen.

Tutkitun alueen pinta-ala on noin 170 ha. Siitä onyli metrin syvyistä aluetta 120 ha ja yli 1,5 m:n sy-vyistä 74 ha. Suo on hieman keskimääräistä syvem-pi, keskisyvyys 1,5 m. Suurin syvyys – 3,6 m – mi-tattiin kaakkoisosasta.

Tutkimuspisteistä on 7 % avosuolla, 31 % rämeel-lä, 36 % korvessa, 11 % turvekankaalla ja 15 % pel-

14. Polvensuo

lolla. Yleisin suotyyppi on kangaskorpi, jota tavataanvarsinkin suon reunamilla.

Turpeesta on 23 % rahka- ja 77 % saravaltaista. Puunjäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 32 %, tupasvil-lan jäännöksiä sisältävän 6 % ja varpuainesta sisältävän2 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve, jonka osuus yli1,5 m:n syvyisellä alueella on peräti 80 %. Keskimaatu-neisuus on 5,2. Turvekerros on varsin tiivis. Kolmeltatutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinenvesipitoisuus on 86,1 %, tiheys 141 kg/m3, tuhkapitoi-suus 9,0 %, rikkipitoisuus 2,65 % ja lämpöarvo 19,7MJ/kg. Liekoja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaa-lajit ovat hieta ja moreeni. Liejua tavattiin kolmasosallatutkimuspisteitä.

Polvensuo ei sovellu turvetuotantoon. Turpeen rik-kipitoisuus on energiakäyttöä ajatellen liian korkea.Pintaosan ympäristöturvekerros on niin ohut, etteisuota kannata kunnostaa pelkästään sen tuotantoavarten.

��

�

��

��

��

�

��

��

�

�

�

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijainti Polvensuolla.Fig. 17. Location of survey sites in Polvensuo.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3929

30


15. Puolivälinsuo (kl. 3424 06, x = 7211,2, y =3479,3) sijaitsee noin 20 km kunnan keskustasta itään.Tutkitulle alueelle ei ole nimeä peruskartalla, vaanPuolivälinsuo on tässä yhteydessä käytetty työnimi.Suo rajoittuu moreenimaihin. Luoteispuolella on Pyy-selkä ja kaakkoispuolella Puolivälinaho (kuva 18).Suon länsireunaa sivuaa huonokuntoinen ajotie.

Puolivälinsuo on Kiiminkijoen vesistöalueella jakuuluu Lavaojan valuma-alueeseen (60.035). Pintaon 93–96 m merenpinnan yläpuolella ja viettää itään.Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Lavaojaan ja siel-tä edelleen Kiiminkijokeen.

Pinta-ala on noin 41 ha. Siitä on yli metrin syvyistäaluetta 19 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 7 ha. Keskisy-vyys on 1,0 m. Suurin syvyys – 2,4 m – mitattiin koil-lisosasta.

Tutkimuspisteistä on 83 % rämeellä ja 17 % kor-vessa. Suon reunamat ovat enimmäkseen ojikkovai-heen kangasrämettä. Keskiosassa ovat vallitsevina

15. Puolivälinsuo

niukkaravinteiset lyhytkortinen nevarämemuuttumaja isovarpuinen rämemuuttuma. Suo kauttaaltaan oji-tettu. Vanhaa ojaverkostoa on hiljattain kunnostettu.

Turpeesta on 98 % rahka- ja 2 % saravaltaista. Puunjäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 16 %, tupas-villan jäännöksiä sisältävän 43 % ja varpuainesta si-sältävän 20 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahka- jasararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuuson 5,0. Koillisosasta otettujen näytteiden keskimää-räinen vesipitoisuus on 90,1 %, tiheys 104 kg/m3, tuh-kapitoisuus 2,7 %, rikkipitoisuus 0,14 % ja lämpöar-vo 20,9 MJ/kg. Liekoja on erittäin vähän. Yleisinpohjamaalaji on moreeni.

Puolivälinsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli1,5 m:n syvyistä aluetta noin 7 ha ja sillä tuotanto-kelpoista energiaturvetta 0,091 milj. m3. Pintaosaa onkeskimäärin 0,4 m. Suo on nykyisin metsätalouskäy-tössä. Puuston kasvua haittaa paikoin paksuhko niuk-karavinteinen pintakerros.

��

�

��

�

��

��

��

�

��

��

�

�

��

�

��

��

�

Kuva 18. Tutkimuspisteiden sijainti Puolivälinsuolla.Fig. 18. Location of survey sites in Puolivälinsuo.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3930

31


16. Rupisuo (kl. 3424 06, x = 7211,8, y = 3476,5)sijaitsee Kiiminkijoen varressa noin 16 km kunnankeskustasta itään. Suo rajoittuu luoteisreunalta joentulvakerrostumiin, muualta moreenimaihin (kuva 19).Suon itäreunaan ulottuu ajotie.

Rupisuo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluuPorkkalan - Vuoton alueeseen (60.031). Pinta on 85 -87 m merenpinnan yläpuolella ja viettää luoteeseen.Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Kiiminkijokeen.

Pinta-ala on noin 38 ha, josta yli metrin syvyistäaluetta on 6 ha. Suo on matala: keskisyvyys vain 0,7m ja suurin syvyys 1,3 m.

16. Rupisuo

Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 80 % rämeel-lä, 10 % korvessa ja 4 % pellolla. Yleisimmät suo-tyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja varsinainensararämemuuttuma. Suo on kauttaaltaan ojitettu.

Turpeesta on 98 % rahka- ja 2 % saravaltaista. Puunjäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 19 %, tupasvil-lan jäännöksiä sisältävän 45 % ja varpuainesta sisältä-vän 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahka-turve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Ylei-simmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni.

Rupisuon turvekerros on turvetuotantoa ajatellenliian ohut. Suo on nykyisin metsätalouskäytössä.

��

��

�

��

��

�

��

�

�

�

��

��

�

�

��

��

��

��

��

��

��

��

Kuva 19. Tutkimuspisteiden sijainti Rupisuolla.Fig. 19. Location of survey sites in Rupisuo.

17. Sarvisuo (kl. 3424 09, x = 7213,5, y = 3483,0)sijaitsee Korpisenojan varressa 23 km kunnan kes-kustasta itään. Suo rajoittuu moreenimaihin, ja se jat-kuu etelään Kaskensuona (kuva 20). Koillisreunaasivuaa autotie.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Kor-pisenojan valuma-alueeseen (60.034). Pinta on 109–112 m merenpinnan yläpuolella ja viettää pohjoiseen.Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Korpisenojaan jasieltä edelleen Kiiminkijokeen.

Pinta-ala on noin 75 ha. Siitä on yli metrin syvyistä

17. Sarvisuo

aluetta 23 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 8 ha. Suo on var-sin matala. Keskisyvyys on 0,8 m ja suurin syvyys2,2 m.

Suo on niukkaravinteinen ja kauttaaltaan ojitettu.Vallitsevana suotyyppinä on ojikko- tai muuttuma-vaiheen lyhytkortinen nevaräme. Tutkimuspisteistä on24 % avosuolla, 74 % rämeellä ja 2 % turvekankaal-la.

Turpeesta on 71 % rahka-, 28 % sara- ja 1 % rusko-sammalvaltaista. Puun jäännöksiä sisältävän turpeenosuus on 1 %, tupasvillan jäännöksiä sisältävän 32 %

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3931

32


ja varpuainesta sisältävän 16 %. Yleisimmät turvela-jit ovat sararahka- ja rahkaturve. Turvekerrostumanyläosa on heikosti maatunutta rahkaturvetta ja alaosakeskinkertaisesti maatunutta sararahkaturvetta. Kes-kimääräinen maatuneisuus on 5,1. Pohjoisosasta otet-tujen näytteiden keskimääräinen tiheys on 122 kg/

m3, tuhkapitoisuus 3,6 %, rikkipitoisuus 0,17 % jalämpöarvo 23,4 MJ/kg. Liekoja on erittäin vähän.Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni.

Sarvisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5m:n syvyistä aluetta noin 8 ha ja sillä tuotantokel-poista energiaturvetta noin 0,10 milj. m3.

��

�

� � � ��

�

� ��

�

� � � � � ��

�

��

� ��

��

Kuva 20. Tutkimuspisteiden sijainti Sarvisuolla.Fig. 20. Location of survey sites in Sarvisuo.

18. Soidinsuo (kl. 3424 09, x = 7219,0, y = 3480,5)sijaitsee noin 20 km kunnan keskustasta itään. Tutki-tulle alueelle ei ole nimeä peruskartalla. Soidinsuoon tässä yhteydessä käytetty työnimi. Tutkittu aluerajoittuu soistuneeseen moreenimaastoon (kuva 21).Autotieltä on suon eteläreunaan matkaa noin kilomet-ri.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Pal-lojan valuma-alueeseen (60.033). Pinta on 106–110m merenpinnan yläpuolella ja viettää luoteeseen. Ve-det laskevat Pallo-ojan kautta Kiiminkijokeen.

Pinta-ala on noin 110 ha. Siitä on yli metrin syvyis-tä aluetta 65 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 44 ha. Suonkeskimääräinen syvyys on 1,3 m. Suurin syvyys –3,4 m – mitattiin keskiosasta.

Tutkimuspisteistä on 49 % avosuolla, 49 % rämeelläja 1 % turvekankaalla. Suon kaakkoisosa on luon-

18. Soidinsuo

nontilaista, luoteisosa ojituksen vaikutuksesta muut-tunutta. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinenneva, ruohoinen ja varsinainen saraneva ja varsinai-nen sararämemuuttuma.

Turpeesta on 48 % rahka- ja 52 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 8 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävän 19 % ja varpuainestasisältävän 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatunei-suus on 5,1. Keskimääräinen tiheys on 95 kg/m3, tuh-kapitoisuus 3,0 %, rikkipitoisuus 0,17 % ja lämpöar-vo 22,4 MJ/m3. Liekoja on erittäin vähän. Yleisim-mät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta.

Soidinsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5m:n syvyistä aluetta noin 44 ha ja sillä tuotantokel-poista energiaturvetta 0,70 milj. m3. Pintaosa on kes-kimäärin 0,3 m paksu.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3932

33


��

��

��

�

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

�

��

��

��

��

�

�

�

� ��

��

�

��

��

��

��

�

�

��

�

��

�

��

�

� ��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

��

��

��

�

��

Kuva 21. Tutkimuspisteiden sijainti Soidinsuolla.Fig. 21. Location of survey sites in Soidinsuo.

19. Tervasuo (kl. 3424 02, x = 7207,9, y = 3469,2)sijaitsee noin 11 km kunnan keskustasta kaakkoon.Suo rajoittuu koillisreunaltaan Kohisevankankaan jat-keeseen ja muualla huuhtoutuneisiin moreenimaihinja rantakerrostumiin (kuva 22). Koillisreunaa sivuaaajotie.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Vep-sänjoen valuma-alueeseen (60.026). Pinta on 80–84m merenpinnan yläpuolella. Lounaisreunaa pitkinvirtaava Vuotonoja johtaa suon vedet aluksi Vepsän-jokeen, josta ne laskevat edelleen Kiiminkijokeen.

Pinta-ala on noin 75 ha. Siitä on yli metrin syvyistäaluetta 32 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 12 ha. Suon kes-kisyvyys on 0,9 m ja suurin syvyys 2,3 m.

Tutkimuspisteistä on 86 % rämeellä, 4 % korvessa,4 % turvekankaalla ja 6 % pellolla. Keski- ja luoteis-osan yleisin suotyyppi on muuttumavaiheen tupas-

19. Tervasuo

villaräme. Peltojen kaakkoispuolella on vastaavankehitysvaiheen varsinaista sararämettä. Suo on oji-tettu kauttaaltaan.

Turpeesta on 85 % rahka- ja 15 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 26 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävän 24 % ja varpuainestasisältävän 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-ja rahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuuson 5,3. Turvekerros on tiivis: vesipitoisuus keskimää-rin 86 % ja tiheys 144 kg/m3. Rikkipitoisuus kohoaapinnasta pohjaan ja on keskimäärin 0,56 %. Lämpö-arvo on korkea, keskimäärin 23,6 MJ/kg. Liekoja onerittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hietaja hiekka.

Tervasuo ei sovellu energiaturvetuotantoon turpeenkorkean rikkipitoisuuden takia.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3933

34


��

�

�

��

��

��

��

�

��

��

��

�

�

��

��

�

��

�

�

��

��

��

�

��

�

�

��

��

��

�

�

�

�

Kuva 22. Tutkimuspisteiden sijainti Tervasuolla.Fig. 22. Location of survey sites in Tervasuo.

20. Uumajärvensuo (kl. 3424 06, x = 7215,3, y =3471,2) sijaitsee noin 11 km kunnan keskustasta itään.Tutkittu alue käsittää Hirvisuon ja Luikkosuon väli-sen osan, jolle ei ole nimeä peruskartalla (kuva 23).Uumajärvensuo on tässä yhteydessä käytetty työn-imi. Tutkittu alue rajoittuu moreenimäkiin ja on nii-den välitse yhteydessä ympäröiviin soihin. Koillis-reunaa sivuaa autotie.

Uumajärvensuo on Kiiminkijoen vesistöalueella jasen eteläosa kuuluu Juopulinojan valuma-alueeseen(60.025) ja pohjoisosa Porkkalan–Vuoton alueeseen(60.031). Pinta on 79–85 m merenpinnan yläpuolel-la. Eteläosan vedet laskevat Kiiminkijokeen osittainUumaojan–Juopulinojan ja osittain Juopulinjärvenkautta. Pohjoisosan vedet päätyvät Kiiminkijokeenosaverkostoa pitkin.

Pinta-ala on noin 240 ha. Siitä on yli metrin sy-vyistä aluetta 188 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 158 ha.Suo on tavanomaista syvempi, keskisyvyys peräti 2,1m. Suurin syvyys – 4,9 m – mitattiin läheltä Luikko-lampea.

Tutkimuspisteistä on 44 % avosuolla, 51 % rämeel-

20. Uumajärvensuo

lä, 3 % korvessa, 1 % turvekankaalla ja 2 % pellolla.Avosuoalueen yleisimmät suotyypit ovat kalvakka-neva ja lyhytkortinen neva. Rämealueilla suotyypitvaihtelevat ilman selvästi vallitsevaa tyyppiä. Suo onreunamia lukuun ottamatta luonnontilainen.

Turpeesta on 70 % rahka- ja 30 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 6 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävän 20 % ja varpuainestasisältävän 17 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve.Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Kuu-delta tutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimää-räinen vesipitoisuus on 92,1 % ja tiheys 77 kg/m3.Tuhka- ja rikkipitoisuudet ovat alhaisia (keskimäärin2,4 % ja 0,13 %). Yleisin pohjamaalaji syvänteissäon hiesu tai hiekka ja reunamilla moreeni.

Uumajärvensuossa on turvetuotantoon soveltuvaayli 1,5 m:n syvyistä aluetta noin 140 ha ja sillä tuo-tantokelpoista ympäristöturvetta 1,12 milj. m3 ja tuo-tantokelpoista energiaturvetta 1,96 milj. m3. Yli 1,5m:n syvyinen alue rajoittuu vesistöihin, mikä rajoit-taa sen turveteollista käyttöä.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3934

35


��

�

�

�

�

�

�

��

��

��

�

�

��

��

�

�

�

�

��

�

��

�

�

�

��

��

�

�

�

��

� � ��

�

��

�

�

� � � ��

�

��

�

�

�

�

� � � ��

��

�

� � �

��

��

��

�

� � � � �

��

��

��

��

�

�

�

��

�

��

�

�

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

� ��

��

��

��

��

�

� � ��

� � ��

� �

� ��

��

��

��

��

��

� ��

��

��

��

��

�

Kuva 23. Tutkimuspisteiden sijainti Uumajärvensuolla.Fig. 23. Location of survey sites in Uumajärvensuo.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3935

36


21. Varessuo (kl. 3424 06, x = 7216,0, y = 3480,0)sijaitsee noin 20 km kunnan keskustasta itään. Tut-kittu alue käsittää peruskartalle merkityn Varessuonlisäksi Varesselän etelä- ja itäpuoliset suoalueet (kuva24). Alue rajoittuu moreenimaihin. Autotie ulottuututkitun alueen länsi-, pohjois- ja kaakkoisosaan.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Kor-pisenojan valuma-alueeseen (60.034). Pinta on 99–111 m merenpinnan yläpuolella ja viettää lounaaseen.Vedet laskevat ojaverkoston ja Korpisenojan kauttaKiiminkijokeen.

Pinta-ala on noin 440 ha. Siitä on yli metrin sy-vyistä aluetta 183 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 115 ha.Suon keskimääräinen syvyys on 1,1 m ja suurin sy-vyys 3,7 m.

Tutkimuspisteistä on 75 % avosuolla, 23 % rämeelläja 1 % pellolla. Avosuoalueiden vallitseva suotyyppion rimpineva. Yleisiä ovat myös lyhytkortinen neva,varsinainen saraneva ja kalvakkaneva. Rämealueillaon monia suotyyppejä, mutta mikään niistä ei ole sel-västi vallitsevana. Suo on suurimmaksi osaksi luon-

21. Varessuo

nontilainen. Ojitukset ovat rajoittuneet reunamienrämeille.

Turpeesta on 38 % rahka- ja 62 % saravaltaista.Saravaltainen turve on keskittynyt syville alueille. Yli1,5 m:n syvyisellä alueella saravaltaisen turpeen osuuson jo 80 %. Tupasvillan jäännöksiä sisältävän turpeenosuus on koko suossa 31 % ja varpuainesta sisältä-vän 9 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Turve-kerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Laboratori-ossa analysoitujen näytteiden keskimääräinen tiheyson 99 kg/m3, tuhkapitoisuus 3,3 %, rikkipitoisuus 0,14% ja lämpöarvo 21,9 MJ/kg. Rikkipitoisuudet määri-tettiin kolmelta tutkimuspisteeltä, muut ominaisuu-det kuudelta pisteeltä. Liekoja on erittäin vähän. Ylei-sin pohjamaalaji on moreeni.

Varessuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5m:n syvyistä aluetta noin 115 ha ja sillä tuotantokel-poista energiaturvetta 1,96 milj. m3. Heikosti maatu-nut pintaosa on keskimäärin 0,3 m paksu, ja sitä onvain osalla aluetta. Osaa suosta on suunniteltu suo-jeltavaksi.

��

�

��

�

��

��

�

�

�

�

��

��

��

�

�

��

��

�

��

��

��

�

�

� �

�

�

��

�

��

�

�

�

�

��

��

� ��

��

��

��

�

�

�

�

�

�

��

��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

�

��

�

��

�

�

��

�

�

��

�

�

�

�

�

�

�

�

� �

�

� �

�

��

�

�

�

��

� � � �

�

�

��

��

� �

��

��

��

��

��

�

�

�

��

��

��

��

��

�

��

��

�

� ��

�

�

�

� � � � � ��

�

� ��

�

��

��

�

�

��

��

��

�

�

� ��

��

��

�

��

�

��

��

��

�

�

��

�

��

�

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

�

��

��

�

��

��

�

��

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

�

��

�

�

�

��

�

�

�

�

��

�

�

�

�

�

��

�

�

��

�

�

�

�

�

�

�

� � � ��

�

�

�

�

�

�

� � � ��

�

�

�

�

��

��

��

��

��

��

�

�

��

��

��

�

��

�

��

�

��

�

��

�

��

�

��

Kuva 24. Tutkimuspisteiden sijainti Varessuolla. Pisterasteri osoittaa suojelusuunnitelmaan kuuluvaa aluetta.Fig. 24. Location of survey sites in Varessuo. Dotted shading indicates the area included in a conservation plan.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3936

37


22. Vuorisuo (kl. 3424 06, x = 7219,2, y = 3478,5)sijaitsee noin 19 km kunnan keskustasta itään. Suorajoittuu itäreunalla kallioiseen moreenimaastoon,muualla moreenisaariin ja soihin (kuva 25). Vuori-suon lounaispuolella on Mustasuo, luoteispuolellaSaarisuo (turvetutkimusraportti 116) ja pohjoispuo-lella Märsynsuo (turvetutkimusraportti 340). Suoneteläreunalta on autotielle matkaa pari sataa metriä.

Vuorisuo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuu-luu Pallojan valuma-alueeseen (60.033). Pinta on 96–107 m merenpinnan yläpuolella ja viettää länteen.Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Pallo-ojaan ja edel-leen Kiiminkijokeen.

Pinta-ala on noin 330 ha. Siitä on yli metrin sy-vyistä aluetta 150 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 77 ha.Keskisyvyys on 1,1 m. Suurin syvyys – 3,1 m – mi-tattiin keskiosasta.

Tutkimuspisteistä on 66 % avosuolla, 29 % rämeellä

22. Vuorisuo

ja 5 % turvekankaalla. Yleisin yksittäinen suotyyppion ravinteikas rimpineva. Suo on suurimmaksi osak-si luonnontilainen. Reunamien ojitukset ovat jossainmäärin kuivattaneet myös keskiosaa.

Turpeesta on 16 % rahka- ja 84 % saravaltaista.Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 11 % javarpuainesta sisältävän 20 %. Yleisin turvelaji on rah-kasaraturve. Sen osuus koko suossa on noin 80 %,mutta yli 1,5 m:n syvyisellä alueella peräti 90 %. Tur-vekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Kolmeltatutkimuspisteeltä otettujen näytteiden keskimääräinenvesipitoisuus on 91,8 %, tiheys 84 kg/m3, tuhkapitoi-suus 4,4 %, rikkipitoisuus 0,18 % ja lämpöarvo 21,0MJ/kg. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, mo-reeni ja hieta.

Vuorisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5m:n syvyistä aluetta noin 77 ha ja sillä tuotantokel-poista energiaturvetta 1,23 milj. m3.

�

�

��

�

��

�

� �

��

�

��

��

�

�

��

��

�

��

� � � �

��

�

��

��

��

�

��

� � �

��

��

��

��

�

��

��

��

�

�

�

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

� ��

��

��

��

��

��

�

��

��

�

� ��

��

�

� �

��

�

�

��

��

��

��

�

�

�

��

��

��

��

��

��

��

� � �

��

��

��

��

� � �

��

��

��

��

� � � � � �

��

��

��

��

� � �

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

�

Kuva 25. Tutkimuspisteiden sijainti Vuorisuolla.Fig. 25. Location of survey sites in Vuorisuo.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3937

38


23. Yhteinensuo (kl. 3424 09, x = 7213,3, y =3481,7) sijaitsee noin 21 km kunnan keskustasta itään.Suo rajoittuu kallioiseen moreenimaastoon (kuva 26).Sen eteläpuolella on edellä kuvattu Haarapetäjänsuo.Suon lounaisreunaa sivuaa uusi ajotie.

Suo on Kiiminkijoen vesistöalueella ja kuuluu Kor-pisenojan valuma-alueeseen (60.034). Pinta on 100–107 m merenpinnan yläpuolella ja viettää luoteeseen.Vedet laskevat Korpisenojan kautta Kiiminkijokeen.

Pinta-ala on noin 65 ha. Siitä on yli metrin syvyistäaluetta 31 ha ja yli 1,5 m:n syvyistä 10 ha. Suon kes-kisyvyys on 1,1 m ja suurin syvyys 2,3 m.

Tutkimuspisteistä on 49 % avosuolla, 44 % rämeelläja 6 % turvekankaalla. Yleisimmät avosuotyypit ovatvarsinainen saraneva ja rimpineva ja yleisimmät räme-tyypit muuttumavaiheen varsinainen sararäme ja kan-gasräme, jota on suon reunamilla. Puolet suosta on luon-nontilaista. Reunamien ojitukset ovat jossain määrin

23. Yhteinensuo

kuivattaneet myös ojittamatta jäänyttä keskiosaa.Turpeesta on 24 % rahka- ja 76 % saravaltaista.

Puun jäännöksiä sisältävän turpeen osuus on 14 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävän 3 % ja varpuainestasisältävän 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-ja sararahkaturve. Yli 1,5 m:n syvyisellä alueella sa-ravaltaisen turpeen osuus ylittää 90 %. Turvekerros-tuman keskimaatuneisuus on 5,4. Kaakkoispäästäotettujen näytteiden keskimääräinen vesipitoisuus on88,5 %, tiheys 118 kg/m3, tuhkapitoisuus 4,5 %, rik-kipitoisuus 0,17 % ja lämpöarvo 21,4 MJ/kg. Lieko-ja on erittäin vähän. Yleisimmät pohjamaalajit ovathieta ja moreeni.

Yhteisessäsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli1,5 m:n syvyistä aluetta yhteensä noin 10 ha ja sillätuotantokelpoista energiaturvetta 0,14 milj. m3. Pin-taosa on ohut, keskimäärin 0,1 m. Tuotantoa haittaaalueen jakautuminen useaan erilliseen altaaseen.

�

�

��

��

�

��

��

�

� ��

��

�

�

��

��

��

�

��

��

��

�

��

��

�

�

��

�

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

��

��

��

Kuva 26. Tutkimuspisteiden sijainti Yhteiselläsuolla.Fig. 26. Location of survey sites in Yhteinensuo.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3938

39


KIITOKSET

Heikki Sutinen suunnitteli ja johti kenttätyöt. Jou-ni Pihlaja, Jukka Räisänen ja Heikki Sutinen tekivätmaastomääritykset. Jukka Häikiö tarkasti raportin

käsikirjoituksen. Kiitän edellä mainittuja ja kaikkiamuita eri työvaiheisiin osallistuneita henkilöitä yh-teistyöstä.

Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- jaympäristöhallinnon julkaisuja -sarja A, 126. 166 s.

Eronen, M. 1974. The history of the Litorina Seaand associated holocene events. CommentationesPhysico-Mathematicae 44 (4), 79–195.

Häikiö, J. ja Pajunen, H. 1981. Ylikiimingin in-ventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus poltto-turvetuotantoon. Geologinen tutkimuslaitos, maa-peräosasto, raportti P 13,4/81/64. 58 s.

Lappalainen, E., Häikiö, J. ja Heiskanen, P. 1980.Oulun läänin suoinventointi. Yhdistelmä pinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos,maaperäosasto, raportti P13.6/80/24.

Lappalainen, E., Stén, C-G. ja Häikiö, J. 1984.Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutki-muskeskus, opas n:o 12, Espoo. 62 s.

Pajunen, H. 1992. Ylikiimingissä tutkitut suot ja nii-den turvevarat. Osa IV. Geologian tutkimuskeskus,Turvetutkimusraportti 250. 22 s.

Pajunen, H. 1997. Ylikiimingissä tutkitut suot ja nii-den turvevarat. Osa V. Geologian tutkimuskeskus,Turvetutkimusraportti 303. 33 s.

Pajunen, H. 1998. Ylikiimingissä tutkitut suot ja nii-

KIRJALLISUUS

den turvevarat. Osa VI. Geologian tutkimuskeskus,Turvetutkimusraportti 311. 43 s.

Pajunen, H. 2001. Ylikiimingissä tutkitut suot ja nii-den turvevarat. Osa 7. Geologian tutkimuskeskus,Turvetutkimusraportti 328. 29 s.

Pajunen, H. 2004. Järvisedimentit kuiva-aineen jahiilen varastona. Geologian tutkimuskeskus, Tut-kimusraportti 160. 308 s.

Pajunen, H. ja Varila, T. 1984. Ylikiimingin inven-toidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturve-tuotantoon. Osa III. Geologian tutkimuskeskus,maaperäosasto, raportti P 13.4/84/164. 167 s.

Polttoturpeen laatuohje 1991. Energiataloudellinenyhdistys, Lämpölaitosyhdistys ry ja Turveteollisuus-liitto ry.

Varila, T. 1982. Ylikiimingin inventoidut turvevaratja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II.Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raport-ti P 13,4/82/116. 116 s.

Virtanen, K., Hänninen, P., Kallinen, R-L., Varti-ainen, S., Herranen, T. & Jokisaari, R. 2003.Suomen turvevarat 2000. Geologian tutkimuskes-kus, Tutkimusraportti 156. 101 s.

Ylikiiminki 28.4.2006, 09:3939

Suo Karttalehti Raportti n:o

"Ahmasjärvensuo" 3422 09 356Ahonräme 3424 03 164Ahvensuo 3424 04 250"Ahvensuo" 3513 02 340Ahvensuo 3511 12 356Aituuksensuo 3422 12 356Angervasuo 3424 03 340

Haapasuo 3424 03 311Haaposuo 3511 11 303Haarapetäjänsuo 3424 09 366Haarasuo 3424 04 64Haarasuo 3424 03 164Hakasuo 3424 05 64Hangassuo 3424 03 340Hannunsuo 3513 01 164Hannunsuo 3513 01 328Hautasuo 3513 04 64Heikkilänsuo 3424 03 164“Heinijärvensuo” 3511 10 311Heposuo 3424 02 64Hevossuo 3424 08 116Hevossuo 3424 03 164Hevossuo 3513 01 328Hiivasuo 3424 03 164Hillasuo 3424 08 356Hiltusuo 3424 06 164Hiltusuo 3424 06 356Hirsisuo 3424 06 116Hirvikummunniitty 3513 02 328Hirvisuo 3424 06 64Hirvisuo 4324 06 116Hirvisuonjatke 3511 12 356Hoikkasuo 3513 01 116Honkasuo 3513 04 340Härkösuo 3424 03 340

Illinsuo 3422 12 356Inninsuo 3424 08 356Iso Heinäsuo 3424 06 116Iso Hevossuo 3513 04 164Iso Joutensuo 3424 05 250Iso Lavasuo 3424 08 116Isonkankaansuo 3424 05 366Iso Palvasuo 3422 12 164Iso Säippäsuo 3513 04 328Isosuo 3513 01 164Isosuo 3513 01 116Isosuo 3511 10 303Isosuo 3511 10 303


Jakosuo 3240 02 116Joutensuo 3424 06 164

Juopulinsuo 3424 03 164Juuvansuo 3511 10 303Jylmänsuo 3511 10 303

Kaakkurisuo 3424 02 366Kakunsuo 3424 06 340“Kalliojärvensuo” 3511 10 311Kalliosuo 3424 02 116Kalliosuo 3513 03 164"Karhusuo" 3424 08 356Kaskensuo 3424 03 340Kaskensuo 3424 09 366Katajasuo 3424 08 356Kauhasuo 3513 04 164Kaunissuo 3513 01 164“Kauppilansuo” 3422 12 311Kauvonsuo 3511 11 303Keihässuo 3424 08 116Kellarisuo 3513 02 116Kellarisuo 3513 02 356Kiimasuo 3511 10 303Kikiräme 3424 03 311Kirjosuo 3424 03 311Kirvessuo 3513 01 164"Kirveslamminsuo" 3513 01 340Kivilamminsuo 3424 08 250Koirasuo 3513 07 340Kohmelosuo 3424 02 366Kokkareensuo 3423 03 164Kolmikannansuo 3513 03 164Kolmiloukonsuo 3424 05 356Kontionsuo 3424 04 116Kormuksensuo 3424 03 311"Korpimaansuo" 3424 03 340Korppisuo 3513 01 164Kortesuo 3422 12 164Kortesuo 3424 05 250Kortesuo 3513 01 116Kortesuo 3513 04 250Kortesuo (Yli-Vuotto) 3424 08 356Kortesuo (Somerovaara) 3511 12 356Kotisuo 3511 10 303Kotisuo 3513 01 311Kotisuo 3424 03 340Kotvassuo 3513 03 356Kultasuo 3424 08 356Kurkisuo 3424 03 164Kurkisuo 3513 01 116

LIITE 1 (1)


Kusisuo 3513 07 340Kutusuo 3422 12 311Kärppäsuo 3511 10 303Kärppäsuo 3424 06 366Käärmesuo 3513 02 116

Laitasuo 3511 10 303Lamposuo 3513 01 311Lastusuo 3511 11 303“Latvalamminsuo” 3511 10 311Lavasuo 3424 08 116Lavasuo 3424 06 64Lavasuo 3422 12 340Lavitsasuo 3513 01 328Leiluvansuo 3424 03 311Leivonsuo 3424 02 116Lekkerisuo 3513 04 340Liejusuo 3511 11 303Lieppäänsuo 3242 05 250Lietsuo 3424 02 164Likisuo 3513 04 340Lintusuo 3513 02 328Louhelansuo 3424 03 164Louhisuo 3424 02 366Luikkosuo 3424 03 64Lusikkasuo 3424 02 116“Lylynsuo” 3511 10 303

Maanselänsuo 3513 02 328Maijansuo 3513 01 164Makkarasuo 3422 12 64Makkarasuo 3424 05 250Mankilansuo 3424 03 164Martimonsuo 3513 02 116"Martimonsuo" 3513 02 328Marttilansuo 3424 03 311Metsosuo 3424 06 366Murtosuo 3424 03 340Mustamaansuo 3513 04 164Mustanmäenniitty 3513 02 328Mustasuo 3424 06 366"Mustikkaselänsuo" 3424 08 356Mustikkasuo 3424 08 250“Myllyojansuo” 3511 10 311Myllysuo 3424 05 250Mäkisuo 3511 11 303“Mäntymaansuo” 3422 12 311Mäntymaansuo 3513 04 340Mäntymaansuo 3424 03 340Märsynsuo 3513 04 340


Naistensuo 3513 01 311Navettasuo 3424 03 311Niemensuo 3513 01 311Niemisuo 3513 04 164Niemisuo 3513 01 311Niemisuo 3422 12 311

Ojalatvansuo 3513 01 164Ollinsuo 3424 03 340Onkisuo 3511 10 311

Pajusuo 3511 11 356"Paloahonsuo" 3511 11 356Palosuo 3513 02 356Palvalamminsuo 3511 10 311Pappilanniitty 3424 03 164Paskasuo 3424 05 250Paskasuo 3424 02 366"Paskosuo" 3513 01 340Peräsuo 3511 10 311Pesämaan Hillikkosuo 3424 09 366Pesäsuo 3422 12 311Peurasuo 3424 06 64Peurasuo 3424 05 356Pieni Heinäsuo 3424 03 164Pieni Kortesuo 3513 01 116Pihlajasuo 3424 05 356Pikku Heinäsuo 3424 05 366Pikku Hevossuo 3513 04 164Pikku Kalliosuo 3513 04 340Pikku Kaunissuo 3424 05 356Pikku Säippäsuo 3513 04 328Pirttisaarensuo 3424 02 164Pirttisuo 3511 10 303Pitkänlahdensuo 3424 02 366Pitkäräme 3424 08 356"Pitämösuo" 3511 11 303"Polvensuo" 3424 02 366Puijonsuo 3424 03 164"Puolivälinsuo" 3424 06 366Pyörösuo 3424 05 356Purosuo 3424 03 164Puurosuo 3513 01 328Pyyräsuo 3424 05 250Pyöriäsuo 3513 01 328Pyöriäsuo 3422 12 340Pyöräsuo 3424 02 164Pölyahonsuo 3511 10 303

Rautasuo 3513 01 116

LIITE 1 (2)


Rekisuo 3424 08 356Ritosuo 3511 10 303“Runttilansuo” 3422 12 311Ruostesuo 3513 01 116Rupisuo 3424 06 366Ruunaräme 3424 05 356Rytisuo 3511 10 116Röytänsuo 3511 11 356

Saarenmaanräme 3424 03 164Saarensuo 3422 12 164Saarensuo 3424 03 164Saarisuo 3424 06 116“Sadinsuo” 3422 12 311Sarvisuo 3424 05 356Sarvisuo 3424 09 366Selänsuo 3424 02 64Siliasuo 3511 10 303Sirppilamminsuo 3424 05 356Soidinharjunsuo 3511 11 303Soidinsuo 3513 04 328"Soidinsuo" 3424 09 366Solkkasuo 3513 01 116Suolamminsuo 3422 12 164Susisuo 3424 06 116Syvänojasuo 3513 01 116"Syväojansuo" 3422 12 340Säippäsuo 3513 01 328Särkisuo 3513 01 340

Taivalsuo 3511 10 303Takalo 3424 05 356Takasuo 3422 12 64Talvitiensuo 3424 06 340Teerisuo 3511 11 303Tervasuo 3424 02 366Tuohisuo 3424 05 64Tölpänaapa 3422 12 164Törisuo 3424 05 356

Ukonmurronsuo 3424 08 356"Uumajärvensuo" 3424 06 366"Uumaojansuo" 3424 03 340Uusiaituus 3424 03 340Uusisuo 3424 04 250

"Viidanpalonsuo" 3424 08 356Valkiaissuo 3422 12 340Vantussuo 3511 10 303Varessuo 3424 16 366


Vengassuo 3424 03 340Vesisuo 3513 04 164Vihviläsuo 3511 10 311Vimparinsuo 3424 04 64Vouvinsuo 3424 03 311Vuorisuo 3424 06 366Yhteinensuo 3424 09 366Yliojankorpi 3424 03 340

LIITE 1 (3)

POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2(1) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT

Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdistuminen Raja-arvot Toteamistapa

- kattavuus ja taajuus

Yksikkö Ilmoitus-tarkkuus Laatuluokittain

J6 J8 J10 1. KOSTEUS

SAAPUMIS-TILASSA

Toimituserä -vähintään -enintään Yksittäinen kuorma -vähintään -enintään

p-% p-%

p-% p-%

0,1 0,1

0,1 0,1

40,0 60,0

38,0 65,0

40,0 56,0

38,0 63,0

40,0 50,0

38,0 60,0

A, 1/vrk A, 1/vrk C

2. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO SAAPUMIS-TILASSA

Toimitus ä, ervähintään

MJ/kg 0,1

6,0 8,0

10,0 A, 1/vrk

3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS-TILASSA

Toimitus ä, ervähintään

MWh/m3

0,01 0,50

0,70 0,80

A, 1/vrk

4. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä, vähintään

MJ/kg

0,01 18,00

18,00 19,00

B, 1/vrk

5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä enintään Toimituserä ja kuukausierä yhdeltä toimi- tuspaika a ltenintään

p-%

p-%

0,1

0,1

10,0

15,0

10,0

15,0

10,0

15,0

B, 1/kk C

6. TUHKAN SULAMIS- KÄYTTÄYTYM.

Kuukausierä, puolipallopiste vähintään

EC

10 +1120

+1120 +1120

C

ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI-

PITOISUUS KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä, enintään

p-% 0,01

0,30 0,30

0,30 B, 1/kk

ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 8. SUURET

KAPPALEET Kuorma, silmäkooltaan 200x200 mm täryritilälle jäävä osuus enintään Yksittäisen kappaleen suurin sallittu ulottuvuus ja tilavuus

p-%

m

m3

0,2

0,1

1,0

1,0

0,2

1,0

1,0

0,2

0,5

1,0

0,2

C C C

ellei etukäteen toisin ole sovittu

9. KARKEA

AINES Toimituserä, 200x200 mm täryritilän lä- päisevä, mutta 40x40 mm seu- lalle jäävä osuus enintään

p-%

1 6

6 6

C

ellei etukäteen toisin ole sovittu 10. IRTOTIHEYS Kuorma,

-vähintään -enintään

kg/m3

kg/m3

10 10

200 450

220 450

240 450

C

Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan. Kattavuus A. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittämistä varten. B. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus määritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu taajuus on vähimmäistaajuus, jolla ominaisuus määritetään.

3POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (2) PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT

Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdistuminen Raja-arvot Toteamistapa

- kattavuus ja taajuus

Yksikkö Ilmoitus-tarkkuus Laatuluokittain

P9 P11 P13 P15 *) 1. KOSTEUS

SAAPUMIS-TILASSA

Toimituserä -vähintään -enintään

p-%

p-%

0,1

0,1

35,0

53,0

30,0

47,0

27,0 **) 40,0

20,0 **) 33,0

A, 1/vrk A, 1/vrk

2. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO SAAPUMIS-TILASSA ***)

Toimituse ä, rvähintään

MJ/kg 0,1

9,0 11,0

13,0 15,0

A, 1/vrk

3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS-TILASSA ***)

Toimituse ä, rvähintään

MWh/m3

0,01 1,00

1.15 1,30

1,50 A, 1/vrk

4. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä, vähintään

MJ/kg

0,01 18,00

19,00 19,00

20,00 B, 1/vrk

5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä enintään Toimituserä ja kuukausierä yhdeltä toimi- tuspaika a ltenintään

p-%

p-%

0,1

0,1

10,0

15,0

10,0

15,0

8,0

12,0

6,0

8,0

B, 1/kk C

6. TUHKAN SULAMIS- KÄYTTÄYTYM.

Kuukausierä, puolipallopiste vähintään

EC

10 +1120

+1120 +1120

+1120 C

ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI-

PITOISUUS KUIVA- AINEESSA

Kuukausierä, enintään

p-% 0,01

0,30 0,30

0,30 0,30

B, 1/kk

ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 8. SUURET

KAPPALEET Kuorma, suurin ulottuvuus enintään osuus enintään

mm

p-%

10

0,1

300

1,0

300

1,0

300

1,0

200

1,0

C

ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. PALAKOKO Keskimääräiset

mitat -halkaisija -pituus

mm

mm

10

10

20...80 ellei etukäteen toisin

80...200 ole sovittu

C

10. HIENOAINEKSEN OSUUS Kuorma,

silmäkooltaan 20x20 mm verk-koseulan läpäi- sevä osuus enintään

p-% 1

20

15

5 ****) tai 10

5 ****) C

ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 11. IRTOTIHEYS Kuorma

-vähintään -enintään

kg/m3

kg/m3

10

10

280

550

280

550

300

520

300

500

C

HUOMAUTUKSET: *) Pienkäyttöluokka, jonka osalta toteamistapa (-kattavuus ja taajuus) sovitaan tapauskohtaisesti. **) Erityisrajoitus kohdassa 5.2 ***) Sovitaan toimitussopimuksessa käytetäänkö MJ/kg vai MWh/m3, ei molempia samanaikaisesti. Lisähuomautus: MJ/kg- ja MWh/m3- arvoja ei ole tästä syystä synkronoitu keskenään. ****) Seulottu kuormausvaiheessa. Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan. Kattavuus A. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittämistä varten. B. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus määritetään satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu taajuus on vähimmäistaajuus, jolla ominaisuus määritetään.

LIITE 3

ylikiimingissÄ tutkitut suot ja niiden turvevarat osa 10tupa.gtk.fi/raportti/turve/ttr_366.pdf ·...

Documents