Mitkä tekijät saavat laboratoriohoitajat motivoitumaan

bioanalyytikko-opiskelijoiden työelämäharjoittelun ohjaukseen

-www -kyselytutkimus HUSLABin kliinisen kemian

ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajille

9.5.2009

Hilkka Tukkiniemi

011878755

Helsingin yliopisto

Kasvatustieteellinen tiedekunta

Soveltavan kasvatustieteen laitos

Aikuisopettajan koulutus

Opettajan pedagogiset opinnot

Seminaarityö

Ohjaava opettaja:

Yliopistonlehtori Janne Säntti

2

TIIVISTELMÄ

Ammattikorkeakoulutuksen terveysalan koulutuksessa työelämäharjoittelussa bioanalyytikko-opiskelijat perehtyvät ammattiopintojen kannalta keskeisiin työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Terveydenhuollon toimintayksiköiden tehtävänä on varmistaa, että jokainen harjoittelujakso tarjoaa opiskelijalle riittävästi tarkoituksenmukaisia oppimismahdollisuuksia ja, että ohjaus vastaa opiskelijan tarpeita ja jaksolle asetettuja vaatimuksia. Ohjauksen laatu tulee varmistaa siten, että ohjaajilla tulee olla ohjauksen ja arvioinnin edellyttämät valmiudet. Laboratoriohoitajan ohjaustaidot ovat merkittävä tekijä opiskelijaohjauksen onnistumisessa. Opiskelijan oppimiselle on tärkeää, että käytännön harjoittelun työyksikkö muodostaa hyvän oppimisympäristön. Jos henkilökunta on motivoitunutta, ystävällistä ja halukas ohjaamaan opiskelijaa, voidaan oppimisympäristöä pitää opiskelijan oppimista tukevana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, mitkä tekijät saavat HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajat motivoitumaan opiskelijaohjaukseen, ja mikä yhteys tutkinnolla, opiskelijaohjauskursseille osallistumisella, iällä ja työkokemuksella on kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeiden keskiarvoihin. Mittarin opiskelijaohjauksen motivaatioon liittyvien kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeiden väittämät pohjautuvat Alderferin tarveteoriaan ja Chungin motivaatioon liittyvien tarpeiden määrittelyihin. Aineisto kerättiin keväällä 2006 www-kyselytutkimuksella, jossa oli strukturoituja kysymyksiä ja yksi avoin kysymys. Tutkimukseen otos oli 151 laboratoriohoitajaa HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueelta ja vastauksia tuli 84. Laboratoriohoitajalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa myös erikoislaboratoriohoitajaa ja bioanalyytikkoa. Aineiston numeerisessa kuvailussa käytettiin kuvailevia tilastollisia menetelmiä, ja analysoinnissa muuttujien välisiä korrelaatioita ja varianssianalyysejä. Avoimen kysymyksen vastauksista koodattiin keskeiset motivaatiota parantavat tekijät. Tutkimuksen tulosten mukaan koko aineistossa toimeentulotarpeet ohjaavat kaikkein eniten, kasvutarpeet toiseksi ja liittymistarpeet vähiten kaikkien vastaajien opiskelijaohjausta. Opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden keskiarvot poikkesivat merkitsevästi kaikissa tutkintoryhmissä sekä kasvutarpeissa että liittymistarpeissa siten, että ne olivat korkeammat opiskelijaohjauskurssit käyneillä. Kun työkokemus lisääntyy, niin kasvutarpeiden merkitys opiskelijaohjaukseen motivoitumisessa vähenee. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeet ohjaavat kaikkien vastaajien opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota. Kasvutarpeet ohjaavat kuitenkin kaikkein eniten korkeammin koulutettujen ja opiskelijaohjauskurssit käyneiden opiskelijaohjausta. Vastaajien motivaatiota opiskelijaohjaukseen parantaisivat ajan antaminen ohjaukseen, palkitseminen, mahdollisuus osallistua opiskelijaohjauskoulutukseen, työvoiman lisääminen sekä arvostus.

Avainsanat: motivaatio, kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeet, opiskelijaohjaus, työelämäharjoittelu

3

SISÄLLYS

1 JOHDANTO 5

2 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN TAUSTA 7

2.1 Työelämäharjoittelu ja opiskelijaohjaus 7

2.1.1 Työelämäharjoittelun lähtökohdat 8

2.1.2 Ohjaus ja opiskelijaohjaus 8

2.1.3 Opiskelijaohjausta määrittävät tekijät HUSLABissa 10

2.2 Motivaatio 11

2.2.1 Alderferin motivaatioteoria 11

2.2.2 Chungin motivaatioon liittyvät tarvemäärittelyt 12

3 TUTKIMUSKYSYMYKSET 13

4 AINEISTON JA MENETELMIEN KUVAUS 14

4.1 Tutkimusasetelma 14

4.2 Tutkimuksen kohderyhmä 14

4.3 Otantamenetelmä ja otos 15

4.4 Kyselymittari 16

4.5 Muuttujat 17

4.6 Tutkimusaineiston analyysimenetelmät 18

5 TUTKIMUKSEN TULOKSET 19

5.1 Kuvailevat tunnusluvut tutkimusaineistosta 20

5.2 Motivaatioon liittyvien tarpeiden sekä iän ja työkokemuksen korrelaatiot 21

5.3 Kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeiden keskiarvojen erot tutkintoryhmittäin

sekä opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden ryhmissä 22

5.4 Opiskelijaohjauksen motivaation parannusehdotuksia työnantajalle 24

6 DISKUSSIO 26

LÄHTEET 33

4

LIITTEET 37

Liite 1 Saatekirje 37

Liite 2 www-kyselytutkimus 38

Liite 3. Avoimen kysymyksen koodaus 48

5

1 JOHDANTO

Aikuisopettajan pedagogisiin opintoihin liittyvän seminaarityöni tavoitteena on tuoda

esille, mitkä tekijät saavat HUSLABin laboratoriohoitajat motivoitumaan

bioanalyytikko-opiskelijoiden työelämäharjoittelun ohjaukseen. Laadukkaan

harjoitteluohjuksen merkitys ammattikorkeakoulusta valmistuvien opiskelijoiden

ammatti-identiteetin ja ammattitaidon kehittymiselle on tiedostettu jo pitkään. Ohjattu

harjoittelu on osa ammattikorkeakouluopintoja, ja sen tavoitteena on perehdyttää

opiskelijat ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja

taitojen soveltamiseen työelämässä. Harjoittelu on opiskelijan kannalta merkittävä

oppimiskokemus, ja siinä sovelletaan opittua ja opitaan uutta. Harjoittelu kannustaa

opiskelijaa myös vastuuseen ja itseohjautuvuuteen – tekemään perusteltuja valintoja

niin jäljellä olevien opintojen kuin tulevan urankin suhteen. Bioanalyytikko-

opiskelijoiden onnistuneen työelämäharjoittelun takaavat ammattitaitoiset ja

motivoituneet laboratoriohoitajat, jotka ”harjoittelupedagogeina” ohjaavat opiskelijoita

saavuttamaan työelämäharjoittelun tavoitteet ja vaatimukset. Käytän tässä työssä

työelämäohjaajista käsitettä opiskelijaohjaaja.

Helsingissä bioanalyytikoita (sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto)

koulutetaan nykyään Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja aikaisemmin koulutus

tapahtui Stadiassa. Vuonna 2008 se yhdistettiin EVTEKin kanssa Metropolia

Ammattikorkeakouluksi. Bioanalyytikko on kliinisen laboratoriotyön asiantuntija, jonka

osaamiseen kuuluvat asiakaspalvelutehtävät, menetelmäosaaminen ja

informaatioteknologiaosaaminen. Koulutus perustuu kliinisen laboratoriotieteen ja sitä

tukevien muiden tieteenalojen teoreettiseen ja soveltavaan tietoon. Tutkinnon laajuus on

210 op, josta harjoittelua on 75 opintopistettä, ja koulutuksen ohjeellinen kesto 3,5 v.

(http://www.metropolia.fi/koulutustarjonta/sosiaali_ja_terveysala/bioanalytiikka/.)

Olen itse peruskoulutukseltani laboratoriohoitaja (20.12.1979) ja olen erikoistunut

vuoden kestävillä opinnoilla (31.5.1991) kliinisen kemian ja hematologian

erikoislaboratoriohoitajaksi. Olen työskennellyt HUSLABissa vuodesta 2002 lähtien ja

keväällä 2003 siirryin Kirurgisen sairaalan kliinisen kemian ja hematologian

6

vastuualueen laboratorioon. Olen toiminut Kirurgisen sairaalan laboratoriossa

opiskelijaohjaajana ja opiskelijaohjausvastaavana. Osallistuin vuosina 2004–2006

HUSLABin ja Stadian yhteiseen opiskelijaohjauksen kehittämisprojektiin, jonka

tavoitteena oli vahvistaa osallistujien teoreettista ja käytännöllistä osaamista

opiskelijaohjauksessa, ja siinä taitavan tason saavuttaminen. Taitavan tason

laboratoriohoitajalta odotetaan projektin jälkeen kykyä toimia opiskelijaohjauksen

toteuttajana, kouluttajana, suunnittelijana ja vastuuhenkilönä sekä kehittävän

opiskelijaohjausta yhteistyössä Stadian ja HUSLABin kanssa.

Käytän tässä seminaarityössä opiskelijaohjauksen kehittämisprojektissa keräämääni

tutkimusaineistoa selvittääkseni, mitkä motivaatioon sisältyvät tarpeet ovat HUSLABin

kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajien bioanalyytikko-

opiskelijoiden työelämäharjoittelun opiskelijaohjauksen taustalla. Tutkin kasvu-,

liittymis- ja toimeentulotarpeita, ja mikä yhteys tutkinnolla, opiskelijaohjauskursseille

osallistumisella, iällä ja työkokemuksella on näiden tarpeiden keskiarvoihin. Kasvu-,

liittymis- ja toimeentulotarpeita mittaava kyselymittari pohjautuu Alderferin (1969,

1972) kehittämään tarveteoriaan ja Chungin (1977) motivaatioon liittyvien tarpeiden

määrittelyihin. Lisäksi kysyin tutkittavilta avoimella kysymyksellä, mitkä ovat ne

toimenpiteet tai keinot, joilla työnantaja voisi parantaa opiskelijaohjaukseen liittyvää

motivaatiota. Keräsin tutkimukseni empiirisen osan aineiston keväällä 2006 www-

kyselytutkimuksena. Tässä tutkimuksessa laboratoriohoitajalla tarkoitetaan myös

erikoislaboratoriohoitajaa ja bioanalyytikkoa. HUSLABissa käytetään vakanssinimitystä

laboratoriohoitaja tutkinnosta riippumatta.

Valitsin tutkimukseni aihealueeksi motivaation, ja sen liittymisen työelämäharjoittelun

opiskelijaohjaukseen, koska tutkimusten (Luopajärvi, 1995; Nyberg, 1988; Keski-

Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, 2005) tulosten mukaan opettajan motivaatiolla on

vaikutusta opiskelijan opiskelumotivaatioon ja työelämäharjoittelun onnistuneisiin

oppimiskokemuksiin. Tutkimukseni tarkoituksena on löytää tekijöitä, joihin

vaikuttamalla työnantaja voisi kehittää, parantaa ja lisätä työntekijöiden motivaatiota ja

halukkuutta opiskelijaohjaukseen, ja sitä kautta parantaa harjoittelupedagogiikan laatua.

Tutkimukseni tavoitteena on myös lisätä laboratoriohoitajien tietoisuutta niistä

tekijöistä, jotka ohjaavat heidän opiskelijaohjaustaan, ja mahdollisesti sitä kautta, myös

7

parantaa motivaatiota opiskelijaohjaukseen. Ruohotien (1983) mukaan motivaation

tutkiminen on kuitenkin haasteellista, koska motivoituneeseen käyttäytymiseen

vaikuttavat yhtä aikaa monet tekijät, kuten ihmisen persoonallisuus, tarpeet,

kiinnostuksen kohteet, asenteet, tavoitteet, tehtävien luonne, johtamiskäytänteet sekä

organisaation yleinen ilmapiiri. Yksilön motivaatiota ei voida havaita suoraan, eikä se

ole siten suoraan mitattavissa.

2 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN TAUSTA

2.1 Työelämäharjoittelu ja opiskelijaohjaus

Terveysalan koulutus koostuu teoreettisesta opiskelusta yhdistettynä käytännön

harjoitteluun, joka on aina ollut olennainen osa terveysalan opintoja (Oinonen, 2000).

Työelämäharjoittelulla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa ammattikorkeakoulun

ulkopuolella, terveydenhuollon eri toimipisteissä, toteutuvia harjoittelujaksoja, joita

säätelevät osaltaan kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö. Terveydenhuollon

toimipisteissä koulutetut alan ammattilaiset toimivat harjoittelun ohjaajina yhteistyössä

harjoittelusta vastaavan opettajan kanssa. Opettajilla on nykyään yhä vähemmän

resursseja ohjata ja olla opiskelijoiden mukana harjoittelupaikoissa. Vastuu

opiskelijaohjauksesta jää yhä enenevässä määrin terveysalan ammattilaisille. (Oinonen,

2000; Heinonen, 2004.)

Harjoittelun ohjaus ymmärretään opettamis- ja oppimisprosessin osaksi, inhimilliseksi

toiminnaksi, jonka tavoitteena on asiantuntijuuden kasvun tukeminen ja edistäminen

(Oinonen, 2000, 33). Opiskelijan oppimiselle on tärkeää, että käytännön harjoittelun

työyksikkö muodostaa hyvän oppimisympäristön. Jos henkilökunta on motivoitunutta,

ystävällistä ja halukas ohjaamaan opiskelijaa, niin työyksikköä voidaan pitää opiskelijan

oppimista tukevana oppimisympäristönä. (Burns & Paterson, 2005; Saarikoski, 2005.)

Tutkimusten mukaan opiskelijaohjaajan motivoitunut asenne on yhteydessä onnistuneen

opiskelijaohjauksen toteuttamiselle ja kehittämiselle (Williamson & Webb, 2001;

Nieminen & Uusitalo, 2006). Tutkimusten mukaan myös ohjaajan motivaatio ja

myönteinen suhtautuminen opiskelijaohjaukseen ovat olleet merkittäviä tekijöitä

opiskelijan oppimisen mahdollistajina (Öhrling & Hallberg, 2000a; Koskinen & Silén-

Lipponen, 2001; Chow & Sue, 2001; Helin, 2004).

8

Opiskelijat ovat kokeneet ohjaajan motivaation jopa tärkeämpänä kuin ohjaajien

opiskelijaohjauskoulutuksen (Oinonen, 2000). Ohjaajat puolestaan ovat kokeneet, että

opiskelijaohjaus antaa heille motivaatiota kehittää itseään ohjaajina (Meretoja ym.,

2006). Kielteinen suhtautuminen opiskelijan ohjaukseen, ohjaajan tietämättömyys

koulutuksen muutoksista ja opiskelijan oppimistavoitteista sekä liian kiireinen työtahti

voivat olla esteenä opiskelijan oppimiselle (Oinonen, 2000; Saarikoski, 2005). Sosiaali-

ja terveysministeriö on julkaissut vuonna 2004 suosituksen sosiaali- ja terveydenhuollon

toimintayksiköille terveysalan koulutuksen työssäoppimisesta ja ohjatusta harjoittelusta

(Heinonen, 2004).

2.1.1 Työelämäharjoittelun lähtökohdat

Työelämäharjoittelu on osa ammattikorkeakouluopintoja. Ohjattua harjoittelua

säännellään muun muassa ammattikorkeakoululaissa (L 351/2003) ja asetuksessa (A

352/2003). Harjoittelun tavoitteista säädetään asetuksen (352/2003) 7 §:ssä:

”Harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti

ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen

soveltamiseen työelämässä”. Oppimiskokemusten avulla opiskelijassa alkaa alan

asiantuntijuuteen kasvu, joka jatkuu työelämässä. Jokainen työssä oppimisen ja ohjatun

harjoittelun jakso luo siten perustaa opiskelijoiden ammatilliselle kasvulle ja edistää

sitä. Harjoittelun tavoitteena on siten edistää opiskelijoiden kädentaitojen

harjaantumista, teorian soveltamista käytäntöön ja toimimista todellisissa työtilanteissa.

(Heinonen, 2003; Opetusministeriö, 2001.) Opetusministeriö päättää kunkin

ammattikorkeakoulun koulutusohjelman osalta myös tutkintoon sisältyvän harjoittelun

laajuudesta opintopisteinä (A 352/2003). Sosiaali- ja terveydenhuollon

toimintayksiköiden tehtävänä on varmistaa, että jokainen tutkintoon liittyvä

harjoittelujakso tarjoaa riittävästi ja tarkoituksenmukaisia oppimismahdollisuuksia

opiskelijalle ja, että ohjaus vastaa opiskelijan tarpeita ja jaksolle asetettuja vaatimuksia.

(Heinonen, 2003; Opetusministeriö, 2001.)

2.1.2 Ohjaus ja opiskelijaohjaus

Saarikosken (2005) mukaan ohjaus voidaan määritellä opetuksen osa-alueeksi, jossa

painottuu käsitteellisen tiedon soveltaminen käytäntöön. Ohjauksen tavoitteena on tukea

9

opiskelijan ammatillista ja persoonallista kasvua. Näin ohjaukseen liittyy reflektiivinen

ulottuvuus, jossa opiskelijaa autetaan näkemään yhteys hänen omien toimintatapojensa

ja teoreettisen tiedon välillä. Ohjaus on siten henkilökohtainen vuorovaikutusprosessi

ohjaajan ja ohjattavan välillä. (Mt.)

Vehviläinen (2001) liittää kokeneen ja aloittelijan kohtaamisen kahdenkeskisiin

ohjaustilanteisiin, jossa ohjaajan ja opiskelijan yhteinen intentio on opiskelijan

oppiminen. Vehviläisen tarkoittamassa ohjauksessa ohjaajalta edellytetään ennen

kaikkea vuorovaikutustaitoja sekä erilaisten prosessien hallintataitoja, joiden avulla hän

voi auttaa ohjattavaansa itse käsittelemään kokemuksiaan ja suuntaamaan oppimistaan.

(Mt.)

Helin (2004) määrittelee opiskelijaohjauksen opiskelijan oppimisen ja ammatillisen

kasvun tukemiseksi, edistämiseksi ja helpottamiseksi. Oinonen (2000) puolestaan

määrittelee opiskelijaohjauksen osaksi inhimillistä opettamis- ja oppimistoimintaa, joka

tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja, jonka ytimenä on opiskelijan ja hänen

ohjaajansa yhdessä rakentama ohjaussuhde. Opiskelijaohjaus kytkeytyy siten tiiviisti

oppimisen kokonaisuuteen, opiskelijan tavoitteisiin sekä ammatilliseen kasvuun

työelämän vaatimukset huomioiden.

Mykrän (2002, 48–51) mukaan opiskelijaohjaajan tulee olla kiinnostunut ohjattavansa

ammatillisesta kasvusta, jota hän jatkuvan palautteen ja arvioinnin avulla ohjaa ja tukee.

Perusta työssä oppimisen ohjaamiseen löytyy monista eri osatekijöistä. Mykrän mukaan

lähtökohtana on ohjaajan ammatin perusosaaminen ja erityisosaaminen, johon liittyy

muun muassa motivoituminen työhön. Vuorovaikutustaidot, ohjausosaaminen, kyky

antaa arviointia, yhteistyötaidot sekä luovuus ovat myös tärkeitä ohjaamiseen liittyviä

tekijöitä. (Mt.)

Tässä tutkimuksessa opiskelijaohjauksella tarkoitetaan työyksiköissä tapahtuvaa

terveysalan opiskelijoiden päivittäistä ohjausta ja tukemista työelämäharjoittelun aikana.

Siihen kuuluu myös opiskelijan avustaminen tavoitteiden laatimisessa ja niiden

saavuttamisessa. Lisäksi opiskelijaohjaukseen kuuluvat kiinteästi arviointi ja palautteen

antaminen. (Opetusministeriö, 2006.)

10

Työyhteisöissä toimivilta ohjaajilta vaaditaan monipuolista osaamista ja taitoja. Näitä

ovat muun muassa vuorovaikutustaidot, opettamiseen liittyvät tiedot ja taidot, ammatin

hallintaan liittyvät taidot, itsensä kehittämiseen liittyvät taidot ja persoonallisuuden

piirteisiin liittyvät ominaisuudet. (Ahonen, 2000.) Kokeneetkaan työntekijät eivät ilman

lisäkoulutusta omaa riittävästi ajantasaista teoreettista tietoa ja taitoja toimia

opiskelijaohjaajana. Lisäkoulutuksen tarve on erityisen suuri ohjaukseen keskeisesti

liittyvistä teemoista kuten opetusmenetelmistä, oppimiskäsityksistä ja -teorioista,

opetussuunnitelmista, ohjaajana toimimisesta ja arvioinnista. (Sosiaali- ja

terveysministeriö, 1998; Määttä, 2000; Laiho, 2001.)

2.1.3 Opiskelijaohjausta määrittävät tekijät HUSLABissa

HUSLABissa opetusvelvollisuus on määritelty seuraavasti: ” Koko henkilöstöllä on

opetusvelvollisuus. HUSLABilla on kiinteää yhteistyötä mm. ammattikorkeakouluihin.

Onnistunut opiskelijaohjaus on hyvä rekrytointitapa, sillä opiskelijat ovat tulevia

työyhteisön jäseniä. Opiskelijaohjauksessa tarvitaan riittävä osaaminen tiedollisesti ja

taidollisesti.” (HUSLAB, 2006b.) HUSLABissa opiskelijaohjaukseen liittyvät

opetuksen ja ohjauksen kriteerit on määritetty kliinisen laboratoriotyön standardeissa ja

kriteereissä (HYKS, 1991) sekä LAURA:ssa (HUS, 2003) eli laboratoriohoitajien

ammattiuramallissa. HUSLABissa opiskelijaohjaus perustuu harjoittelun ohjauksen

käsikirjaan, joka luo yhtenäisen pohjan bioanalyytikko-opiskelijoiden ohjaukselle

(HUSLAB, 2006a). HUSLABin laboratoriohoitajille on järjestetty opiskelijaohjauksen

perus- ja jatkokursseja. Peruskurssin tavoitteena on ollut oppia ja harjoitella opiskelijan

ohjauksen ja arvioinnin keskeisiä työvälineitä. Jatkokurssin tavoitteena on ollut

syventää opiskelijan ohjauksen ja arvioinnin osaamista. Opiskelijaohjauksen laatua

seurataan opiskelijoiden HUSin intranetissä antaman opiskelijaohjauksen laatu-kyselyn

perusteella. Opiskelijaohjauksen laatumittari perustuu Saarikosken (2002) luomaan

CLES-mittariin (Clinical Learning Enviroment and Supervision evaluation scale), joka

on modifioitu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille yhteistyössä Saarikosken

kanssa.

11

2.2 Motivaatio

Tutkimuksen kyselymittarin kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeisiin liittyvät

väittämät pohjautuvat Alderferin (1969, 1972) tarveteorian lisäksi Chungin (1977)

esittämiin käsityksiin ja määritelmiin ihmisen erilaisista tarpeista. Määrittelen tässä

työssä lyhyesti sekä motivaatio- että tarvekäsitteen sekä esittelen Alderferin tarveteorian

ja Chungin tarvemääritelmät. Tarkemmat selostukset ja määrittelyt löytyvät

alkuperäisen kehittämistehtäväni kirjallisesta raportista (Tukkiniemi, 2006).

Motivaatiolla tarkoitetaan käyttäytymistä virittävien ja ohjaavien tekijöiden

järjestelmää. Motiivit viittaavat tarpeisiin, haluihin, vietteihin ja sisäisiin yllykkeisiin

sekä palkkioihin ja rangaistuksiin. Motiivit virittävät ja ylläpitävät yksilön yleistä

käyttäytymisen suuntaa, ja näin ne ovat päämääräsuuntautuneita, joko tiedostettuja tai

tiedostamattomia. (Ruohotie, 1998, 36; Steers & Porter, 1975, 5–6.) Motivaatiosta

riippuu se, miten halukas ihminen on käyttämään omia fyysisiä ja henkisiä voimavaroja

työtä tehdessään (Peltonen & Ruohotie, 1987, 22). Motivaatiossa on erotettavissa

sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Sisäinen motivaatio on sisäisesti välittynyt, ja se on

yhteydessä ylemmän asteen tarpeiden, kuten itsensä toteuttamisen ja kehittämisen

tarpeiden tyydyttämiseen. Ulkoinen motivaatio on ulkoisesti välittynyt, ja se on

yhteydessä alemman asteen tarpeiden, kuten turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden

tarpeiden tyydytykseen. (Ruohotie, 1982, 9–12.) Mitchellin (1986, 179–181) mukaan

motivaatio ei ole käyttäytymistä tai suoritusta itsessään, vaan se on kognitiivinen,

yksilöllinen ja intentionaalinen ilmiö, joka poikkeaa motivaatioprosessista, johon

vaikuttavat myös ulkoiset tekijät.

2.2.1 Alderferin motivaatioteoria

Alderferin tarveteoria, jota kutsutaan kolmitasoteoriaksi (ERG-teoria; Existence,

Relatedness ja Growth) liittyy motivaation sisältöteorioihin. Sisältöteoriat kuvaavat sitä,

mikä motivoi ihmisen käyttäytymistä työssä. Tarveteoriat selittävät käyttäytymisen

sisäisiä syitä. Tarveteorioiden perusyksikkö on tarvekäsite, joka määritellään sisäisen

epätasapainon tilaksi, joka saa ihmisen toimimaan tasapainon saavuttamiseksi.

Inhimillisissä tarpeissa esiintyvä vaihtelu ja tarpeiden suhteellinen voimakkuus tietyllä

12

hetkellä ohjaavat yksilön yrityshalua ja suoriutumista työtehtävässään. Tarve muuttuu

motiiviksi, kun aktiivisuus on suunnattu päämäärään. (Ruohotie, 1983, 22, 35.)

Alderferin (1969, 1972) kehittämän teorian perustana on oletus ihmisen kolmesta

perustarpeesta: toimeentulotarpeesta, liittymistarpeesta ja kasvutarpeesta.

Toimeentulotarpeet ovat materiaalisia ja tyydyttyvät ulkoisilla tekijöillä kuten ruualla,

vedellä, palkalla, muilla palkanlisillä, työolosuhteilla ja työturvallisuudella.

Liittymistarpeet sisältävät ihmisten välisiä vuorovaikutuksia ja läheisiä ihmissuhteita

työssä ja työn ulkopuolella. Liittymistarpeille on tyypillistä, että niiden tyydyttyminen

riippuu yhteenkuuluvaisuuden kokemisesta, ja niiden näkyviä muotoja ovat

hyväksyminen, vahvistaminen, ymmärtäminen ja vaikuttaminen. Kasvutarpeet ovat

henkilökohtaisia kehittymisen ja edistymisen tarpeita. Kasvutarpeiden tyydyttyminen

riippuu siitä, onko ihmisellä mahdollisuus kehittää niitä kykyjä ja taipumuksia, jotka

hän kokee tärkeiksi. (Mt.)

Useat tarpeet voivat vaikuttaa yhtä aikaa käyttäytymiseen. Alderferin (1969, 1972)

mukaan mitä vähemmän liittymistarpeet on tyydytetty, sitä tärkeämpiä ovat

toimeentulotarpeet. Samoin jos kasvutarpeet eivät tyydyty, voidaan ne korvata

liittymistarpeilla. Liittymis- ja kasvutarpeet voivat vahvistua erittäin myönteisissä

olosuhteissa, ja siten hyvin haastava työ voi lisätä yksilön kasvutarpeita. (Mt.)

Wanousin ja Zwanyn (1977) tutkimus tukee ERG-teoriaa. Tutkijoiden mukaan teorian

kolme tarvetta ovat suhteellisen itsenäisiä ja ne voitiin mitata luotettavasti.

2.2.2 Chungin motivaatioon liittyvät tarvemäärittelyt

Chungin (1977) mukaan motivaatio on yksilön tarpeiden, kannusteiden sekä niitä

koskevien havaintojen ja tulkintojen vuorovaikutuksen tulos, joita hän kuvaa

motivaatioprosessikäsitteessään. Motivaatiota säätelevät näin ollen yksilön tarpeet,

niihin vetoavat kannusteet sekä tehdyt havainnot ja havaintojen tulkinta. Chung (mt.) on

sitä mieltä, että ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen ja ennakoiminen edellyttävät

yksilön tarverakenteen tuntemista. Tarpeissa esiintyvistä eroista johtuen toiset

työntekijät tekevät työtä sosiaalisen arvostuksen vuoksi, ja toiset tekevät samaa työtä

vain rahan vuoksi. Kyetäkseen vaikuttamaan alaisensa käyttäytymiseen, on esimiehen

ymmärrettävä, minkälaiset motiivit ja tarpeet ovat kulloinkin tärkeimpiä alaiselle.

13

Chung jakaa myös tarpeet toimeentulotarpeisiin, liittymistarpeisiin ja kasvutarpeisiin.

Toimeentulotarpeisiin liittyvät fysiologiset, taloudelliset ja turvallisuuteen liittyvät

tarpeet. Liittymistarpeet sisältävät liittymismotiivin, valtamotiivin ja kilpailumotiivin.

Nämä tarpeet liittyvät ihmisen haluun saada toisten ihmisten arvostusta, kokea

yhteenkuuluvuutta, kilpailla ja päästä vaikuttamaan. Kasvutarpeet liittyvät ihmisen

haluun toteuttaa itseään, olla pätevä, suoriutuva ja kyvykäs. (Mt.) Taulukko 1

havainnollistaa motivaatiota sääteleviä tekijöitä Chungin mukaan.

Taulukko 1. Motivaatiota säätelevät tekijät (Chung, 1977, 12).

Tarpeet Kannusteet Havainnot/odotuksetKasvutarpeet Tehtäväkannusteet OdotusarvoItsensä toteuttamisen tarve Kasvumahdollisuudet Odotukset työn asettamistaSuoritustarve Työn vaativuus vaatimuksistaPätemisen tarve Työn sisältöLiittymistarpeet Vuorovaikutuskannusteet VälinearvoArvostetuksi tulemisen tarve Sosiaaliset palkkiot Palkkion saavutettavuusYhteenkuuluvuuden tarve Ryhmätoiminta Todennäköisyys saada palkkioitaKilpailun tarve JohtamistyyliValta ja status Organisaation rakenneToimeentulotarpeet Taloudellisen ja fyysisen Yllykearvo

ympäristön kannusteetTurvallisuuden tarve Raha Palkkion tarveSuojan tarve Muut palkanlisät Todennäköisyys saada tarpeitaFysiologiset tarpeet Työturvallisuus vastaavia kannusteita

Työolosuhteet

3 TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimuksen tavoitteena on löytää vastausta siihen, mitkä tekijät saavat

laboratoriohoitajat motivoitumaan opiskelijaohjaukseen?

Tutkimuksen pääongelma: Mitkä motivaatioon liittyvät tarpeet ohjaavat HUSLABin

kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta?

Tutkitut tarpeet ovat kasvutarve, liittymistarve ja toimeentulotarve.

Alaongelmat: Mikä yhteys tutkinnolla, opiskelijaohjauskursseille osallistumisella, iällä

ja työkokemuksella on kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeiden keskiarvoihin? Millä

14

toimenpiteillä tai keinoilla työnantaja voisi parantaa laboratoriohoitajien

opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota?

4 AINEISTON JA MENETELMIEN KUVAUS

Tutkimuksellani oli opiskelijaohjauksen kehittämisprojektiin liittyvä HUSLABin

toimitusjohtajan myöntämä yhteinen tutkimuslupa.

4.1 Tutkimusasetelma

Tämä tutkimus on poikkileikkaustutkimus. Valitsin tutkimusaineiston

keruumenetelmäksi www-kyselyn, koska se oli käytännössä helpoin, halvin ja nopein

tapa saada tietoa laboratoriohoitajien motivaatiosta. Käytin kyselyssä strukturoitua

kyselylomaketta, huolimatta siihen liittyvistä rajoittavista tekijöistä. Ghisellin ja

Brownin (1969, 326–327) mukaan rajoittavia tekijöitä ovat muun muassa se, kuinka

halukas tutkittava on vastaamaan esitettyihin kysymyksiin, ja missä määrin yksilö

kykenee raportoimaan motiiveistaan tai arvioimaan motiivejaan valmiiden kysymysten

pohjalta. Monet motiivit ovat tiedostamattomia, eikä yksilö ole siten aina tietoinen

kaikista niistä tekijöistä, jotka ohjaavat hänen käyttäytymistään. (Mt.)

4.2 Tutkimuksen kohderyhmä

Tutkimukseni kohderyhmän muodostivat HUSLABin seitsemästä lääketieteen

erikoisalasta kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajat.

Tutkimuksessa oli mukana laboratoriohoitajia Jorvin, Peijaksen, Vantaan

terveysaseman, Porvoon sairaalan, Meilahden sairaalan, Naistenklinikan, Lasten ja

Nuorten sairaalan, Töölön, Itä-Uudenmaan terveysasemien (Sipoo ja Loviisa),

Kirurgisen sairaalan, Malmin sairaalan, Marian sairaalan, Helsingin eteläisten, läntisten,

pohjoisten ja itäisten terveysasemien laboratorioista. HUSLABissa käytetään

vakanssinimitystä laboratoriohoitaja tutkinnosta riippumatta.

Laboratoriohoitajakoulutuksen omaavilla on opistotason koulutus,

erikoislaboratoriohoitajilla on lisäksi vuoden erikoistumiskoulutus

laboratoriohoitajakoulutuksen lisäksi tai suoraan erikoislaboratoriohoitaja koulutus ja

bioanalyytikoilla on ammattikorkeakoulutus. Suurin osa laboratoriohoitajista on naisia.

15

4.3 Otantamenetelmä ja otos

Käytin otantamenetelmänä todennäköisyyteen perustuvaa systemaattista

satunnaisotantaa, jossa perusjoukko on järjestetty jonoon, ja jonosta poimitaan tasaisin

välimatkoin otantayksiköt otokseen, kunnes lopullinen otos on kerätty (Heikkilä, 2002,

36; Holopainen & Pulkkinen, 2002, 31). Tutkimukseni perusjoukon (642) muodostivat

HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen kaikki laboratoriohoitajat,

jotka olivat Prima -palkkahallintajärjestelmän henkilöluettelon mukaan palveluksessa

ajalla 1.2.2006–28.2.2006. Sain henkilöluettelon HUSLABin henkilöstöhallinnosta

johtavan hoitajan sihteeriltä.

Henkilöluettelo sisälsi eri vastuuyksiköiden laboratoriohoitajien nimet peräkkäin

vastuuyksiköittäin yhteensä 46 sivua. Käytin henkilöluettelon järjestystä jonona, josta

poimin otosyksiköt. Määritin poimintavälin kaavasta k = N/n, jossa N = perusjoukon

otantayksiköiden määrä, n = otoskoko ja k = poimintaväli, joka saadaan jakolaskun

tuloksena (k = 642/160 = 4.01). Poimin ensimmäisen mukaan tulevan otantayksikön

arpomalla satunnaisluvun väliltä 1–4. Olin itse mukana henkilöluettelossa, ja

satunnaisotannassa tulin itse mukaan otokseen, mutta valitsin tilalleni seuraavan

satunnaisluvun mukaisen otantayksikön. Määritin otoskooksi 160 laboratoriohoitajaa,

mikä on noin neljännes perusjoukosta.

Lähetin tutkimuksesta kertovan esikirjeen (Liite 1) otokseen kuuluville

laboratoriohoitajille 21.3.2006 ja laadin siinä vaiheessa oman osoitteiston otokselle

työpaikkani sähköpostiin. Jouduin poistamaan otoksesta 5 tutkittavaa, koska heille ei

löytynyt sähköpostiosoitetta. Esikirjeen lähettämisen yhteydessä sain sähköpostiviesti-

ilmoitukset lomalla olosta kahdelta laboratoriohoitajalta. Lisäksi kahdelta tutkittavalta

tuli ilmoitus, etteivät he halua osallistua tutkimukseen. Poistin otoksesta nämä neljä

tutkittavaa. Lähetin 23.3.2006 www-kyselyn 151 laboratoriohoitajalle. Kyselyn

lähettämisen jälkeen tuli vielä yksi kieltäytyminen ja yksi ilmoitus, että linkki ei

auennut. Kyselyyn vastasi 31.3.2006 mennessä 49 laboratoriohoitajaa. Vastausaikaa

pidennettiin 30.4.2006 asti. Vastauksia tuli 84 laboratoriohoitajalta 151:stä, ja

kokonaisvastausprosentiksi tuli 55.6 %.

16

4.4 Kyselymittari

Aloitin mittarin laadinnan käyttämällä Nummenmaan, Konttisen, Kuusisen ja Leskisen

(1997, 211–214) esittämää mallia mittarin laadinnasta: Mittauskohteen spesifiointi

teoreettisesta konstruktiosta mittareihin. Aloitin teoreettisesta konstruktiosta eli

käsitteestä motivaatio, osa-alueeksi valitsin tarpeet ja osioaihioiksi kasvutarpeet,

liittymistarpeet ja toimeentulotarpeet. Sitten laadin osioaihioiden kysymykset, joiden

teoreettinen perusta on Alderferin tarveteoriassa ja Chungin esittämissä kasvu-,

liittymis- ja toimeentulotarpeiden määrittelyissä. Muotoilin kysymykset niin, että liitin

eri tarpeet opiskelijaohjaukseen. Tutkin myös Luopajärven (1995) tutkimusta, ja siinä

käytettyjä mittareita, ja käytin niitä mallina omien motivaatioon liittyvien kysymysten

laadinnassa. Operationalisoin motivaatioon liittyvät tarpeet väittämiksi. Kasvutarpeisiin

liittyviä väittämiä ovat esimerkiksi seuraavat: Voin toteuttaa itseäni osallistumalla

opiskelijaohjaukseen, haluan kehittää itseäni osallistumalla opiskelijaohjaukseen,

vastuun lisääntyminen kannustaa minua. Liittymistarpeisiin liittyviä väittämiä ovat

esimerkiksi seuraavat: Osallistun opiskelijaohjaukseen saadakseni sosiaalista arvostusta,

opiskelijaohjaukseen osallistuminen on sosiaalisesti palkitsevaa. Toimeentulotarpeisiin

liittyviä väittämiä ovat esimerkiksi seuraavat: Työyksikön myönteinen ilmapiiri on

tärkeää opiskelijaohjaukselle, opiskelijaohjaus on vain osa työtäni,

opiskelijaohjauskoulutuksiin osallistuminen on tärkeää.

Www-kyselymittarini (Liite 2) esitestaus suoritettiin 22.3.2006, ja kommenttien

perusteella tein mittariin pieniä muutoksia. Kysymykseen 9 lisättiin yksi

monivalintaväittämä, ja yhtä monivalintaväittämää muotoiltiin sopivampaan muotoon.

Korjausten jälkeen ohjaajani siirsi vastauslinkin Survey Design -tietokoneohjelmasta

sähköpostiini. Kysymyksillä 1–8 kysyttiin taustatietoja ja taustamuuttujia, joita ovat

sukupuoli, ikä vuosissa, suoritetut tutkinnot kolmesta vaihtoehdosta (laboratorio-,

erikoislaboratoriohoitaja ja bioanalyytikko (AMK)), työkokemus vuosissa, organisaatio,

jossa työskennellyt laboratoriotyöuran aikana, opiskelijaohjauskursseille osallistuminen

(peruskurssi, jatkokurssi, en ole osallistunut), opiskelijaohjaukseen osallistuminen

(kyllä, ei), opiskelijavastaavana toimiminen (kyllä, ei). Kysymyksellä 9 kysyttiin, miten

motivaatio ohjaa laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta ja siihen sisältyi 21

monivalintaväittämää. Monivalintaväittämät 9-1–9-8 liittyivät kasvutarpeisiin, 9-9–9-14

17

liittymistarpeisiin ja 9-15–9-21 toimeentulotarpeisiin. Väittämien vastausvaihtoehtoina

olivat: 1 = olen täysin eri mieltä, 2 = olen melko eri mieltä, 3 = olen melko samaa mieltä

ja 4 = olen täysin samaa mieltä. Vastaajille ei kerrottu, mitkä väittämät liittyvät

mihinkin tarpeeseen.

Viimeinen kysymys 10 oli avoin kysymys, johon vastaajat saivat kertoa lyhyesti, mitkä

ovat heidän mielestään ne toimenpiteet tai keinot, joilla työnantaja voisi parantaa

opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota. Kysymys oli seuraava: Kerro lyhyesti,

mitkä ovat mielestäsi ne toimenpiteet tai keinot, joilla työnantaja voisi parantaa

opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota? Lähetin www-kyselystäni kertovan

esikirjeen 21.3.2006 ja lopullisen www-kyselyn 23.3.2006. Vastaajilla oli aikaa vastata

kyselyyn perjantaihin 31.3.2006 klo 16:00 asti, mutta vastaajien vähäisyyden vuoksi

vastausaikaa pidennettiin 30.4.2006 asti, jolloin tietokanta sulkeutui.

4.5 Muuttujat

Www-kyselyn vastaukset tallentuivat Survey Design -tietokoneohjelman tietokantaan,

josta ohjaajani tallensi tulokset muistitikulle. Siirsin aineiston omalle

kotitietokoneelleni, ja käsittelin tutkimusaineiston SPSS 16.0.1 for Windows -

ohjelmalla. Jouduin ensin tekemään muuttujien uudelleenluokittelun motivaatiota

mittaaville monivalintaväittämille 9-1–9-21, koska Survey Design -ohjelma oli

luokitellut virheellisesti vastaukset luokkiin 0–3. Muutin vastausvaihtoehdot 0 = 1 (1 =

olen täysin eri mieltä), 1 = 2 (2 = olen melko eri mieltä), 2 = 3 (3 = olen melko samaa

mieltä) ja 3 = 4 (4 = olen täysin samaa mieltä).

Muodostin kyselymittarin monivalintaväittämistä 9-1–9-21 kolmidimensionaalisen

selitettävän muuttujan siten, että muodostin kolme summamuuttujaa: kasvutarpeet,

liittymistarpeet ja toimeentulotarpeet. Ennen summamuuttujien luomista tarkistin

korrelaatiokertoimilla muuttujien väliset yhteydet. Lisäksi tarkistin suunniteltujen

summamuuttujien Cronbachin alfat. Jouduin poistamaan suunnitellusta kasvutarpeet

summamuuttujasta väittämän 9-6, koska se korreloi suunnitellun summamuuttujan

muiden väittämien kanssa negatiivisesti. Lisäksi tämän muuttujan poistaminen paransi

Cronbachin alfan .73:sta .82:een. Yhdistin seitsemän väittämää: 9-1–9-5+9-7–9-8,

kasvutarpeet summamuuttujaan, jonka α = .82, (N = 73), mean.5 -toiminnolla. SPSS -

18

ohjelma laskee keskiarvon, jos ainakin viidessä kysymyksessä seitsemästä on vastaus, ja

jakaa niiden osioiden määrällä, joihin vastaaja on vastannut. Yhdistin kuusi väittämää:

9-9–9-14, suunniteltuun summamuuttujaan liittymistarpeet, jonka α = .79, (N = 69),

mean.4 -toiminnolla. Yhdistin seitsemän väittämää: 9-15–9-21, suunniteltuun

summamuuttujaan toimeentulotarpeet, jonka α = .70, (N = 69), mean.5 -toiminnolla.

Toimeentulotarpeet summamuuttujan Cronbachin alfa ei olisi parantunut minkään osion

poistamisella. Näiden kolmen summamuuttujan reliabiliteetteja voidaan pitää riittävän

hyvinä kuvastamaan mittareiden sisäistä yhdenmukaisuutta.

Selittävinä muuttujina käytin ikää, korkeinta tutkintoa, työkokemusta, ja

opiskelijaohjauskursseille osallistumista. Käytin ikää ja työkokemusta jatkuvina

muuttujina. Ryhmämuuttujina käytin korkeinta tutkintoa ja opiskelijaohjauskursseille

osallistumista. Luokittelin tutkinnot uudelleen korkeimman tutkinnon mukaan siten, että

luokittelin laboratoriohoitajatutkinnon suorittaneet ryhmään laboratoriohoitaja (= 1).

Laboratorio- sekä erikoislaboratoriohoitajan ja erikoislaboratoriohoitajatutkinnon

suorittaneet yhdistin luokkaan erikoislaboratoriohoitaja (= 2). Laboratorio- ja

erikoislaboratoriohoitajan sekä bioanalyytikon (AMK), laboratoriohoitajan sekä

bioanalyytikon (AMK) ja bioanalyytikon (AMK) tutkinnon suorittaneet luokittelin

ryhmään bioanalyytikko (AMK) (= 3). Luokittelin opiskelijaohjauskursseille

osallistumisen uudelleen siten, että yhdistin opiskelijaohjauksen peruskurssille ja

opiskelijaohjauksen peruskurssille sekä jatkokurssille osallistuneet ryhmään

osallistuminen opiskelijaohjauksen peruskurssille ja jatkokurssille (= 1), ja en ole

osallistunut opiskelijaohjauskurssille luokaan ei–osallistunut opiskelijaohjauskurssille

(= 2).

4.6 Tutkimusaineiston analyysimenetelmät

Aineiston kuvailussa käytin kuvailevia tilastollisia menetelmiä, joilla tarkoitetaan

sellaista menetelmäjoukkoa, jonka avulla aineistoa voidaan kuvailla numeerisessa

muodossa (Nummenmaa, 2004, 53). Havaintojen sijainnin kuvaamisessa käytin

keskiarvoa ja hajonnan kuvaamisessa vaihteluväliä sekä keskihajontaa. Kategorisia

muuttujia kuvailin frekvenssien ja prosenttien avulla. Aineiston analysoinnissa käytin

muuttujien välisen yhteyden voimakkuuden tutkimisessa menetelmänä

19

korrelaatiokertoimia, sekä muuttujien tilastollisen yhteyden tai riippumattomuuden

tarkastelussa varianssianalyysiä ja lisäksi kovarianssianalyysiä. Varianssianalyysin

avulla tarkastellaan, poikkeavatko kahden tai useamman muuttujan keskiarvot toisistaan

tilastollisesti merkitsevästi (Nummenmaa, 2004, 182). Menetelmässä tarkastellaan

kunkin ryhmän sisäistä ja ryhmien välistä varianssia. Ryhmän sisäinen varianssi kuvaa

yhden ryhmän vaihtelua mittaustuloksissa. Ryhmien välinen varianssi kuvaa sitä, millä

tavalla tutkittavat ryhmät poikkeavat toisistaan. (Mt., 183.) Yksisuuntaisessa

varianssianalyysissä tarkastellaan, miten yhden tekijän vaihtelu vaikuttaa riippuvaan

muuttujaan, kun taas useampisuuntaisessa varianssianalyysissä tarkastellaan, miten

kaksi tai useampi tekijä yhdessä vaikuttavat riippuvaan muuttujaan. (Nummenmaa,

2004, 200–201, 224.) Kovarianssianalyysissä tarkastellaan keskiarvojen eroja, kun

jatkuvan muuttujan vaikutus selitettävään muuttujaan on otettu huomioon

(Nummenmaa, 2004).

Kyselymittarin viimeinen kysymys on avoin kysymys, johon vastaajat saivat kirjoittaa

vapaasti ehdotuksiaan ja näkemyksiään keinoista, joilla työnantaja voisi parantaa

opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota. Siirsin vastaukset ATLAS.ti 5.0 -

ohjelmaan, jolla koodasin primääritekstin. Koodauksessa liitin tekstipätkiin

tutkimusongelman kannalta relevantteja avainsanoja eli koodeja. Muodostin yhden

yhteisen käsitteen, arvostaminen, joka muodostuu kuudesta yksittäisestä ehdotuksesta.

Ehdotukset ovat arvostus, palaute, luottamus, rohkaisu, ilmapiiri ja kannustus. Lopuksi

muodostin yhteisen hierarkkisen yläkoodin ”Motivointikeinot”, johon liitin

luokittelemani alakoodit, joita oli yhteensä viisi eniten mainittua (Liite 3).

5 TUTKIMUKSEN TULOKSET

Seuraavaksi esitän ensin tutkimusaineistoni kuvailevat tunnusluvut, ja sitten

tutkimukseni keskeiset tulokset, tarkastelemalla muuttujien välisiä korrelaatioita sekä

varianssianalyysien tuloksia. Lopuksi esittelen avoimen kysymyksen koodauksen

lopputuloksen.

20

5.1 Kuvailevat tunnusluvut tutkimusaineistosta

Taulukko 2. HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitaja-aineiston tunnusluvut. Muuttujat Keskiarvo Vaihteluväli Frekvenssi

(Keskihajonta) (Prosentti)

Ikä (vuosi) (N = 80) 48.1 (8.6) 24–61

Työkokemus (vuosi) (N = 84) 22.1 (9.6) 1–39

Summamuuttuja kasvutarpeet 2.9 (0.6) 2–4

(Vastausvaihtoehdot 1–4) (N = 74)

Summamuuttuja liittymistarpeet 2.5 (0.5) 1–4

(Vastausvaihtoehdot 1–4) (N = 73)

Summamuuttuja toimeentulotarpeet 3.2 (0.5) 1–4

(Vastausvaihtoehdot 1–4) (N = 74)

Sukupuoli (N = 84) Mies 1 (1.2 %)

Nainen 83 (98.8 %)

Korkein suoritettu tutkinto (N = 84)

Laboratoriohoitaja 60 (71.4 %)

Erikoislaboratoriohoitaja 13 (15.5 %)

Bioanalyytikko (AMK) 11 (13.1 %)

Opiskelijaohjauskurssit (N = 84)

On osallistunut peruskurssille ja jatkokurssille 15 (17.9 %)

Ei ole osallistunut 69 (82.1 %)

Opiskelijoiden ohjaus Kyllä 64 (76.2 %)

(N = 84) Ei 20 (23.8 %)

Opiskelijavastaava Kyllä 6 (7.1 %)

(N =84) Ei 78 (92.9 %)

Laboratoriohoitajatutkinnon suorittaneiden keski-ikä on 50.0 vuotta (N = 57),

erikoislaboratoriohoitajatutkinnon suorittaneiden 47.9 vuotta (N = 13) ja

bioanalyytikkotutkinnon suorittaneiden keski-ikä on 37.8 vuotta (N = 10).

Laboratoriohoitajien työkokemuksen keskiarvo on 23.9 vuotta (N = 60),

erikoislaboratoriohoitajien 22.6 vuotta (N = 13) ja bioanalyytikoiden 11.6 vuotta (N =

11).

21

5.2 Motivaatioon liittyvien tarpeiden sekä iän ja työkokemuksen korrelaatiot

Tarkastelin motivaatioon liittyvien kasvutarpeiden, liittymistarpeiden ja

toimeentulotarpeiden sekä iän ja työkokemuksen yhteisvaihtelua.

Taulukko 3. Kasvutarpeiden, liittymistarpeiden, toimeentulotarpeiden, iän ja työkokemuksen korrelaatiot HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajien aineistossa. (N = 73–84)1.

Kasvutarve Liittymis- Toimeen- Ikä Työ-tarve tulotarve kokemus

Kasvutarve 1

(N = 74)

Liittymis- .74** 1

tarve (N = 73)

Toimeen- .21 .08 1

tulotarve (N = 74)

Ikä -.19 -.08 .05 1

(N = 80)

Työkokemus -.28* -.18 -.06 .87** 1

(N = 84)

*p<.05, **p<.01

1 Pairwise metodi

Taulukosta 3 voidaan nähdä, että opiskelijaohjauksen motivaatioon liittyvillä

liittymistarpeilla ja kasvutarpeilla on positiivinen lineaarinen korrelaatio, kun

liittymistarpeet lisääntyvät myös kasvutarpeet lisääntyvät. Työkokemuksella ja

kasvutarpeilla on negatiivinen lineaarinen korrelaatio, kun työkokemus lisääntyy, niin

opiskelijaohjauksen motivaatioon liittyvä kasvutarpeet vähenevät. Työkokemuksen ja

iän välillä on positiivinen lineaarinen korrelaatio, kun työkokemus kasvaa myös ikä

nousee. Muilla muuttujilla ei ollut merkitsevää yhteyttä.

22

5.3 Kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeiden keskiarvojen erot tutkintoryhmittäin

sekä opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden ryhmissä

Tarkastelin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA) opiskelijaohjauksen

motivaatioon liittyvien kasvutarpeiden, liittymistarpeiden ja toimeentulotarpeiden

keskiarvojen eroja laboratoriohoitajien, erikoislaboratoriohoitajien ja bioanalyytikoiden

tutkintoryhmissä. Tarkastelin myös opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei –

osallistuneiden ryhmien keskiarvojen eroja kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeissa.

Taulukko 4. HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitaja-aineiston tutkintoryhmien vastaajien lukumäärät (N), keskiarvot ja keskihajonnat (SD) kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeissa.Muuttuja Tutkinto N Keskiarvo SD

Kasvutarpeet1 Laboratoriohoitaja 53 2.8 0.6

Erikoislaboratoriohoitaja 12 3.2 0.6

Bioanalyytikko (AMK) 9 2.9 0.5

Liittymistarpeet2 Laboratoriohoitaja 53 2.5 0.5

Erikoislaboratoriohoitaja 11 2.7 0.7

Bioanalyytikko (AMK) 9 2.5 0.4

Toimeentulotarpeet3 Laboratoriohoitaja 53 3.1 0.5

Erikoislaboratoriohoitaja 12 3.5 0.3

Bioanalyytikko (AMK) 9 3.2 0.41 F(2, 71) = 3.52, p = .0352 F(2, 70) = 0.87, p = .4243 F(2, 71) = 2.50, p = .089

Opiskelijaohjauksen motivaatioon liittyvien kasvutarpeiden keskiarvot poikkesivat

merkitsevästi eri tutkintoryhmissä. Taulukosta 4 voidaan nähdä, että

erikoislaboratoriohoitajien kasvutarpeiden keskiarvo on kaikkein korkein. Tukey

Bonferronin post hoc -testi osoitti, että erikoislaboratoriohoitajien kasvutarpeiden

keskiarvo poikkesi laboratoriohoitajien keskiarvosta (p<.05). Liittymistarpeiden ja

toimeentulotarpeiden keskiarvot eivät poikenneet merkitsevästi eri tutkintoryhmissä.

23

Taulukko 5. HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitaja-aineiston opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei – osallistuneiden lukumäärät (N), keskiarvot ja keskihajonnat (SD) kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeissa.Muuttuja Osallistuminen N Keskiarvo Keskihajonta

opiskelijaohjauskursseilleKasvutarpeet 1 Kyllä 15 3.4 0.3

Ei 59 2.7 0.5

Liittymistarpeet2 Kyllä 15 2.9 0.4

Ei 58 2.4 0.5

Toimeentulotarpeet3 Kyllä 15 3.2 0.3

Ei 59 3.2 0.51 F(1, 72) = 21.17, p = .0002 F(1, 71) = 9.80, p = .0033 F(1, 72) = 0.02, p = .888

Opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden keskiarvot poikkesivat

merkitsevästi sekä kasvutarpeissa että liittymistarpeissa. Opiskelijaohjauskursseille

osallistuneiden kasvutarpeiden ja liittymistarpeiden keskiarvot olivat korkeammat, kuin

ei–opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden. Varianssin homogeenisuustestissä

Levenin testin tuloksissa opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden

varianssit eivät olleet homogeenisia kasvutarpeissa (p<.05). Opiskelijaohjauskursseille

ei–osallistuneiden ryhmässä olivat isot hajonnat sekä kasvutarpeissa että

liittymistarpeissa. Opiskelijaohjauskoulutuksiin osallistuneiden ja ei–osallistuneiden

keskiarvot eivät poikenneet merkitsevästi toimeentulotarpeissa.

Seuraavaksi tarkastelin kaksisuuntaisen varianssianalyysin (ANOVA) avulla, onko

tutkinnon vaikutus kasvutarpeiden ja liittymistarpeiden keskiarvoihin samanlainen

opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden luokissa.

Opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden ryhmät erosivat

kasvutarpeiden keskiarvoissa merkitsevästi toisistaan (F(1, 68) = 11.95, p = .001, η2

= .149). Kasvutarpeiden keskiarvot olivat opiskelijaohjauskursseille osallistuneilla

laboratoriohoitajilla (ka 3.3, N = 9), erikoislaboratoriohoitajilla (ka 3.6, N = 5) ja

bioanalyytikoilla (ka 3.9, N = 1) korkeammat, kuin ei–opiskelijaohjauskursseille

osallistuneilla laboratoriohoitajilla (ka 2.7, N = 44), erikoislaboratoriohoitajilla (ka 3.0,

N = 7) ja bioanalyytikoilla (ka 2.8, N = 8). Liittymistarpeiden keskiarvoissa

24

opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden ryhmät erosivat

merkitsevästi toisistaan (F(1, 67) = 6.26, p = .015, η2 = .085). Liittymistarpeiden

keskiarvot olivat opiskelijaohjauskursseille osallistuneilla laboratoriohoitajilla (ka 2.8,

N = 9), erikoislaboratoriohoitajilla (ka 3.0, N = 5) ja bioanalyytikoilla (ka 3.2, N = 1)

korkeammat, kuin ei–opiskelijaohjauskursseille osallistuneilla laboratoriohoitajilla (ka

2.4, N = 44), erikoislaboratoriohoitajilla (ka 2.5, N = 6) ja bioanalyytikoilla (ka 2.4, N =

8). Interaktiotermit eivät tulleet merkitseviksi, ja siten tutkinnon vaikutus

kasvutarpeiden ja liittymistarpeiden keskiarvoihin oli samanlainen

opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden ryhmässä.

Seuraavaksi tarkastelin kovarianssianalyysin avulla, onko tutkinnon vaikutuksella eroja

kasvutarpeiden ja liittymistarpeiden keskiarvoissa opiskelijaohjauskurssit käyneiden ja

ei–käyneiden ryhmissä, kun iän ja työkokemuksen vaikutukset kasvu- ja

liittymistarpeiden keskiarvoihin oli otettu huomioon. Työkokemuksella ja kasvutarpeilla

oli negatiivinen korrelaatio r = -.28, p<.05, mutta iällä ja kasvutarpeilla ei ollut

merkitsevää yhteyttä. Työkokemuksella ja iällä ei ollut merkitsevää yhteyttä

liittymistarpeisiin. Iällä ei ollut merkitsevää yhteyttä kasvu- eikä liittymistarpeiden

keskiarvoihin. Työkokemuksen yhteys kasvutarpeiden keskiarvoihin oli merkitsevä

(F(1, 62) = 4.05, p = .049), mutta ei liittymistarpeisiin. Vaikka ikä ja työkokemus

otettiin huomioon, niin opiskelijaohjauskursseille osallistumisella oli merkitsevä

vaikutus kasvutarpeiden keskiarvoihin, (F=(1, 62) = 10.95, p = .002) ja

liittymistarpeiden keskiarvoihin (F(1, 61) = 5.59, p = .021). Iän ja työkokemuksen

mukaan ottaminen ei muuttanut kasvu- ja liittymistarpeiden keskiarvoja.

5.4 Opiskelijaohjauksen motivaation parannusehdotuksia työnantajalle

Tutkimuksen 84 vastaajasta 37 (44 %) kertoi ehdotuksia toimenpiteistä, joilla työnantaja

voisi parantaa opiskelijaohjauksen motivaatiota. Vastausaineistosta löytyi viisi tärkeintä

motivointikeinoa (liite 3), joita ovat aika (25 ehdotusta), palkitseminen (10 ehdotusta),

opiskelijaohjauskoulutus (9 ehdotusta), lisää työvoimaa (6 ehdotusta) sekä arvostaminen

(6 ehdotusta). Esitän seuraavaksi muutamia esimerkkejä vastauksista, jotka liittyvät

näihin viiteen ehdotettuun motivointikeinoon.

25

Aikaan liittyviä ehdotuksia oli eniten, ja siihen liittyi kommenteissa hyvin usein myös

maininta kiireestä, jonka koetaan haittaavan opiskelijaohjausta:

”21, Antaa aikaa enemmän, ettei vain oman työn ohella yritetä jotain ehtiä. Myös opiskelijat motivoituvat paremmin tulevaan työhönsä saadessaan ohjatusti (välillä kädestä pitäen opettaen toistuvasti) itse suoriutua tehtävistä. Oppimiselle pitää antaa aikaa.””34, Työntekijälle pitää antaa mahdollisuus eli aikaa ohjaukseen. Silloin pitää huomioida työntekijöiden määrä. Työn ohjessa ja yleensä vielä vajaalla henkilökuntamäärällä on erittäin vaikeaa suorittaa ohjausta niin kuin itse sitä haluisi tehdä ””40, Jos opiskelijoita otetaan , täytyy järjestää myös aikaa ohjukseen.Oman työn ohella kiireessä opiskelija koetaan usein välttämättömäksi pahaksi ja hidasteeksi. Meillä suhtaudutaan myönteisesti opiskelijoihin ja koemme itsekin oppivamme heiltä. Nykyisin työtilanteet ovat vain niin kiireisiä. että emme pysty opettamaan niinkuin haluaisimme.”

Palkitsemiseen liittyviä ehdotuksia:

”3, Palkkaus.””10, Rahallinen korvaus siitä.””50, Lisävastuusta maksetaan suoraan lisää palkaa joko henkilökohtiasena lisänä tai lisäävastuuna peruspalkkaan”

Opiskelijaohjauskoulutus motivointikeinona:

”30, mahdollisuus osallistua opiskelijanohjauskoulutuksiin.””42, Työnantajan tulisi mahdollistaa ohjaajan pääsy opiskelijaohjaukseen liittyvään koulutukseen. Esimiehen tulisi kannustaa opiskelijaohjaukseen kaikkia eikä vain ohjaukseen nimettyjä työntekijöitä.””45, - opiskelijaohjauskoulutus - mahdollisuus työajan puitteissa perehtyä rauhassa ”ohjattavaan” materiaalin - halukkuus/sopivuus, riittävä tietomäärä opiskelijaohjaukseen”

Vastaajat ehdottivat myös lisätyövoiman parantavan motivaatiota:

”18, Riittävästi henkilökuntaa antamaan opiskelijaohjausta. Liian pienellä henkilökunnalla, näillä työmäärillä, on vaikeaa antaa kunnon ohjausta tuleville laboratoriohoitajille.””49, Pahin este on ajan puute. Kun työssä on muutenkin kiire, ei ehdi rauhassa paneutua opiskelijan kanssa asioihin. Työnantajan parannuskeino: lisää työvoimaa! Olisi hyvä joskus myös käydä opikelijaohjauskoulutksessa - koulutksen tavoitteet ovat muuttuneet aika paljon siitä, kun itse oli opiskelija.””77, Tarpeeksi työntekijöitä, jotta opiskelijaohjaukseen on kunnolla aikaa ja resursseja. Ketään ei tule pakottaa tähän, vaan ohjaajien tulisi olla vapaaehtoisia.”

26

Arvostamista ehdotettiin myös yhtenä motivaation parannuskeinona:

”1, suullisesti kannustamalla, ohjaajaa tukemalla antamalla aikaa ohjaamiseen eli että normaalia työpanosta ei edellytettäisi ohjauksen aikana””15, Varaamalla riittävästi aikaa asialle. Luomalla työpaikalle yleisen mukavan ja ystävällisen ilmapiirin, kaikille, se poikii kaikkeen toimintaan, myös opiskelijoiden kanssa toimimiseen.””74, kannustaa puheilla ja teoilla. rohkaista ohjaukseen ja painottaa sen tärkeyttä, vaikka olisi kuinka kiirettä. Pieni bonusraha motivoisi tietysti paljon.”

6 DISKUSSIO

Tutkimuksen kysymyksen asetteluna oli, mitkä tekijät saavat laboratoriohoitajat

motivoitumaan bioanalyytikko-opiskelijoiden työelämäharjoittelun ohjaukseen?

Kaikkien laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta ohjasivat eniten motivaatioon liittyvillä

tarpeilla mitattuna toimeentulotarpeet myös tutkintoryhmittäin tarkasteltuna (kts.

taulukot 2 ja 4). Alderferin (1969, 1972) mukaan toimeentulotarpeet tyydyttyvät

ulkoisilla tekijöillä kuten palkanlisillä ja hyvillä työolosuhteilla. Chung (1977, 45–53)

on esittänyt, että työntekijät arvioivat hyvät työolosuhteen ja turvallisen työilmapiirin

tärkeimmiksi tekijöiksi työssään. Toimeentulotarpeita mittaavista yksittäisistä

kysymyksistä korkeimmat keskiarvopistemäärät liittyivät juuri turvalliseen ja

myönteiseen työilmapiiriin sekä työyhteisön ja esimiehen tukeen. Työyksikön

myönteinen ilmapiiri on tärkeää opiskelijaohjaukselle (ka 3.6, maksimi 4), Työyhteisön

tuki on tärkeää opiskelijaohjaukselle (ka 3.5). Esimiehen tuki on tärkeää

opiskelijaohjaukselle (ka 3.4). Työyhteisön tuella ja ilmapiirillä on todettu olevan tärkeä

merkitys laadukkaan opiskelijaohjauksen toteutumisen kannalta, mikä ilmenee

työyksiköissä vertaistukena ja opiskelijamyönteisenä ilmapiirinä (Koskinen & Silén-

Lipponen, 2001; Saarikoski, 2002; Papp ym., 2003; Hopia ym., 2007; Lehtola &

Vehkaperä, 2008). Tutkimuksissa on todettu, että koko työyhteisön sitoutuminen

opiskelijoiden ohjaukseen lisää ohjaajien sitoutumista ja motivoitumista

opiskelijaohjaukseen (Usher ym., 1999; Yonge ym., 2002). Esimiehen roolia on pidetty

tutkimusten mukaan merkittävänä opiskelijaohjauksen onnistumisen kannalta (Oinonen,

2000; Yonge ym., 2002; Saarikoski, 2002; Saarikoski ym., 2004, Hutchings ym., 2005;

Konttila, 2006; Lehtola & Vehkaperä, 2008). Esimiehen vastuulla on luoda

27

opiskelijaohjaukselle konkreettisia edellytyksiä ja järjestää riittävästi resursseja

ohjauksen toteuttamiselle (Usher ym., 1999; Yonge ym., 2002).

Tutkintoryhmittäin tarkasteltuna kasvutarpeet (kts. taulukko 4) ohjaavat

erikoislaboratoriohoitajatutkinnon suorittaneiden opiskelijaohjausta eniten verrattuna

laboratoriohoitaja- ja bioanalyytikkotutkinnon suorittaneisiin.

Opiskelijaohjauskursseille osallistuneilla kasvutarpeet (kts. taulukko 5) ohjaavat eniten

opiskelijaohjausta verrattuna ei–opiskelijaohjauskursseille osallistuneisiin.

Mielenkiintoista on myös se, että opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden

liittymistarpeiden keskiarvot poikkesivat merkitsevästi ei–opiskelijaohjauskursseille

osallistuneiden keskiarvoista.

Sekä bioanalyytikkotutkinnon suorittaneilla että opiskelijaohjauskursseille

osallistuneilla kasvu- ja liittymistarpeet ohjaavat eniten opiskelijaohjausta. Vastaavasti

sekä erikoislaboratoriohoitajatutkinnon suorittaneilla että opiskelijaohjauskursseille

osallistuneilla kasvu- ja liittymistarpeet ohjaavat opiskelijaohjausta enemmän kuin

pelkän laboratoriohoitajatutkinnon suorittaneilla. Sekä opiskelijaohjauskursseille

osallistuneiden että bioanalyytikkotutkinnon suorittaneiden tulos perustuu yhteen

vastaukseen, ja siten tätä tulosta ei voi yleistää perusjoukkoon. Huomioitavaa on myös

se, että työkokemuksen lisääntyessä kasvutarpeiden merkitys opiskelijaohjauksen

motivaatiossa laskee. Vaikka ikä ja työkokemus otettiin huomioon, pysyi

opiskelijaohjauskursseille osallistumisen vaikutus kasvu- ja liittymistarpeiden

keskiarvoihin merkitsevänä.

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan vaikuttaa siltä, että kaikkien vastaajien

opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota ohjaavat kasvu-, liittymis- ja

toimeentulotarpeet, mikä vastaa Alderferin (1969, 1972) näkemystä siitä, että useat

tarpeet vaikuttavat yhtä aikaa käyttäytymiseen. Kaikkien vastaajien motivaatiota

ohjasivat kaikkein eniten toimeentulotarpeet (ka 3.2), toiseksi eniten kasvutarpeet (ka

2.9) ja vähiten liittymistarpeet (ka 2.5). Chungin (1977) mukaan työntekijät arvioivat

toimeentulotarpeisiin liittyvän työn turvallisuuden yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi

työssään. Tässä suhteessa tämän tutkimuksen tulos vastaa tätä ennakkokäsitystä. Lisäksi

Alderferin teorian mukaan (1969, 1972), mitä vähemmän liittymistarpeet on tyydytetty,

28

sitä tärkeämpiä ovat toimeentulotarpeet. Toisaalta tämän tutkimuksen tulokset

poikkeavat Luopajärven (1995) tutkimuksesta opettajien motivaatioperustasta.

Opettajilla tärkeimmiksi työmotivaatiota kuvaaviksi muuttujiksi osoittautuivat kasvu- ja

arvostusmotivaatio, joiden taustalla voidaan nähdä kasvu- ja liittymistarpeet.

Opiskelijaohjauskurssit käyneillä keskiarvot ovat tämän tutkimuksen mukaan kaikkein

korkeimmat kasvutarpeissa ja liittymistarpeissa. On otettava huomioon se, että

vastaajista vain 17.9 % on osallistunut opiskelijaohjauskursseille, ja siitä johtuen edellä

mainittu tulos ei vaikuta kaikkien vastaajien motivaatioon liittyvien tarpeiden

kokonaiskeskiarvoihin. Vaikuttaa siltä, että vastaajat, jotka ovat käyneet

opiskelijaohjauskurssit, ovat sisäisesti motivoituneita ohjaamaan opiskelijoita. Heille on

tärkeää osallistuminen opiskelijaohjaukseen, he haluavat kehittää itseään osallistumalla

opiskelijaohjaukseen ja vastuun lisääntyminen kannustaa heitä. He kokevat tärkeänä

opiskelijoiden auttamisen saavuttamaan tavoitteet, opiskelijaohjauksen laatuun

vaikuttamisen, ja he kokevat opiskelijaohjaukseen osallistumisen sosiaalisesti

palkitsevana. Todennäköisesti juuri motivaatioon liittyvä kasvutarve, joka liittyy itsensä

toteuttamiseen ja suorittamiseen, vaikuttaa siihen, että he ovat osallistuneet

opiskelijaohjauskursseille. Korkeammin koulutetuilla opiskelijaohjauskurssit käyneillä

vastaajilla kasvu- ja liittymistarpeiden keskiarvot olivat korkeimmat, mikä voi olla

osoitus siitä, että kasvutarpeet ohjaavat heitä kouluttautumaan enemmän ja, että heillä

on itsensä kehittämisen ja toteuttamisen tarve, jota he voivat toteuttaa esimerkiksi

opiskelijaohjaukseen osallistumalla. Eskildsen ym. (2004) tutkimustulosten mukaan

työelämässä korkeasti koulutetut ovat motivoituneempia kuin vähemmän koulutusta

saaneet.

Tutkimukseen osallistujat toivat esille viisi tärkeintä tekijää, joilla työnantaja voi saada

heidät motivoitumaan paremmin opiskelijaohjaukseen. Tärkeimmäksi tekijäksi nousi

aika, kuten yksi vastaaja kirjoittaa: ” Antamalla aikaa ohjaukseen, jotta oppilaan voisi

perehdyttää rauhassa uusiin asioihin, eikä aina olisi pakko ohjata vielä oppilastakin

kaiken kiireen keskellä.” Tämä on yhdensuuntainen Lyytikäisen (2000)

tutkimustulosten kanssa. Pohjois-Karjalassa terveyskeskusten ja keskussairaalan

laboratorioiden opiskelijaohjaajille tehdyssä kyselytutkimuksessa ilmeni, että

aikaresurssien niukkuus on yksi ohjausta hankaloittava tekijä ja, että ohjaajilla ei ole

29

riittävästi aikaa valmistautua opiskelijaohjaukseen. Lehtolan & Vehkaperän (2008)

tutkimuksessa opiskelijaohjausta rajoittavina tekijöinä mainittiin ajan puute. Ajan

puutteesta johtuvat negatiiviset ohjauskokemukset aiheuttavat kielteistä suhtautumista

sekä opiskelijaa että opiskelijaohjausta kohtaan (Williamson & Webb, 2001; Yonge

ym., 2002; Helin, 2004).

Vastaajat ehdottivat motivaation parannuskeinoiksi myös palkitsemista. Raha ja

palkitseminen liittyvät toimeentulotarpeiden tyydyttämiseen (Chung, 1977).

Opiskelijaohjauskoulutukseen osallistumista ehdotettiin myös yhtenä motivaatiota

vaikuttavana tekijänä. Tutkimukseen osallistujista vain 17.9 % on käynyt

opiskelijaohjauskoulutuksissa ja tarvetta koulutukselle vaikuttaa olevan. Myös

Lyytikäisen (2000) tutkimuksessa nousi esille opiskelijaohjaajien tarve lisäkoulutukseen

sekä opetukseen ja ohjaukseen liittyvissä asioissa että laboratoriotyöhön liittyvistä

perusteita. Lehtolan & Vehkaperän (2008) tutkimuksessa todettiin myös

opiskelijaohjauskoulutus riittämättömäksi tai koulutusta ei ollut saatu lainkaan.

Kyetäkseen toimimaan ”opettajana” laboratoriohoitaja tarvitsee tietoa ja koulutusta

oppimisen ja oppimisprosessin taustalla olevista tekijöistä ja miten opettaa tavoitteiden

mukaisesti.

Vastaajat ehdottivat myös työvoiman lisäämisen auttavan motivoitumaan

opiskeluohjaukseen. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että nykyisellään työyhteisössä

on liian paljon töitä liian vähälle työntekijämäärälle, ja näin opiskelijaohjauksellekaan ei

jää riittävästi aikaa. Kuten yksi vastaajaa toteaa: ”--Nykyinen työtahti onkin niin

kiireinen ja stressaava, ettei lisätyötä enää kaivata, vaikka opiskelijoiden ohjaus onkin

hyvin tärkeää. Nykyisiäkään töitä ei meinaa ehtiä tekemään.” Tutkimuksissa on todettu,

että opiskelijaohjaukseen ei pystytä aina resursoimaan ylimääräistä henkilökuntaa, vaan

ohjaus tapahtuu omien töiden ohella (Konttila, 2006). Vastaajat näkivät tärkeänä myös

opiskelijaohjauksen arvostamisen. Kuten yksi vastaajaa osuvasti kirjoittaa: ”--

Arvostuksen lisääminen (ohjauksen) takaisi meille tulevaisuudessa uusia työntekijöitä

alalle. Nyt on vaarana opiskelijoiden jääminen taustakatsojiksi tässä kiireessä ja

opiskelija päättää ettei tahdo ainakaan sairaalatyöhön.”

30

Seuraavaksi arvioin tutkimukseni luotettavuutta. Mittauksen luotettavuus riippuu siitä,

kuinka oikeaa tutkittavan ilmiön kannalta on se tieto, jota tutkimuksessa käytetyn

mittarin avulla saadaan, ja kuinka hyvin tutkittavaa perusjoukkoa vastaa se otosjoukko,

josta aineisto on kerätty (Uusitalo, 1991, 86). Tämän tutkimuksen otosjoukko vastasi

hyvin perusjoukkoa muun muassa sukupuoli- ja ikäjakauman suhteen. Vastaajien keski-

ikä oli 48 vuotta, joka vastaa HUSLABin henkilöstön keski-ikää (45.7 vuotta) vuonna

2005 (HUSLAB, 2005). Vastaajista 98.8 % oli naisia, ja HUSLABissa kaikista

työntekijöistä naisia oli vuonna 2005 90 % (HUSLAB, 2005). Vastausprosentiksi tuli

55.6 %, mitä voidaan pitää ihan hyvänä tuloksena. Mittarin laadinnassa minulla ei ollut

käytössä suoraan laboratoriohoitajille laadittuja mittareita motivaation tutkimiseen, eikä

siten mitään aikaisempia arvoja. Mittareissa kontrollikysymyksillä pyritään

varmistamaan annettujen vastausten luotettavuus (Holopainen & Pulkkinen, 2002, 39).

Tämän tutkimuksen mittarissa kontrollikysymyksenä oli väittämä 9-6: Minulla on

kielteisiä kokemuksia opiskelijaohjauksesta. Myönteisenä kysymyksenä oli väittämä 9-

5: Minulla on myönteisiä kokemuksia opiskelijaohjauksesta. Väittämien vastaukset

olivat yhdensuuntaiset: myönteisten kokemusten keskiarvo oli 3.2 ja kielteisten 1.8.

Lisäksi väittämiin 9-19: Opiskelijaohjauksesta pitää saada kunnon korvaus ja 9-20:

Työnantajan tulee palkita osallistumisestani opiskelijaohjaukseen, oli vastattu

yhdensuuntaisesti. Molempien vastausten keskiarvo oli 2.7. Mittariani voidaan pitää

melko luotettavana, koska summamuuttujien kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeet

Cronbachin alfat olivat .70–.82.

Tutkimusaineiston analyysissä ongelmia tuottivat muuttujien liian pienet ryhmäkoot.

Sekä yksisuuntainen että useampisuuntainen varianssianalyysi edellyttävät

normaalijakaumaoletuksen voimassaoloa, varianssien homogeenisuutta ja noin kahta–

kolmeakymmentä havaintoa jokaisesta tarkasteltavasta ryhmästä (Nummenmaa, 2004,

200, 224). Esimerkiksi taulukosta 4 on nähtävissä kahden tutkintoryhmän pienuus (9–12

vastaajaa). Samoin taulukosta 5 on nähtävissä, että osallistuminen opiskelijaohjauksen

kyllä–ryhmässä on vain 15 vastaajaa. Lisäksi varianssin homogeenisuustestissä Levenin

testin tuloksissa opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden

varianssit eivät olleet homogeenisia kasvutarpeissa (p<.05). Kasvutarpeiden ja

liittymistarpeiden keskiarvo opiskelijaohjauskursseille osallistuneilla bioanalyytikoilla

31

oli vain yhden vastaajan tulos. Tutkimuksen tuloksia voidaan yleistää pienen otoskoon

vuoksi vain HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen

laboratoriohoitajiin.

Opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota voitaisiin tutkia kaikilta seitsemältä

HUSLABin vastuualueelta erikseen ja vertaamalla niitä, voitaisiin tutkia löytyykö eri

vastuualueiden työtekijöiden motivaatiossa eroja. Lisäksi olisi hyvä tutkia

opiskelijoiden kokemuksia ohjaajien motivaatiosta. Tutkimuksiin tulisi liittää myös

työtyytyväisyyden ja erilaisten johtamiskäytäntöjen merkitys ja yhteys työntekijöiden

motivoitumisessa opiskelijaohjaukseen. Laboratoriohoitajien näkemyksiä omista

pedagogisista tiedoista ja taidoista olisi myös aiheellista tutkia, jotta saataisiin tietoa,

miten kehittää opiskelijaohjauskoulutusta kaikkia hyödyttäväksi.

Motivaatio aiheena on erittäin mielenkiintoinen, mutta vaikea tutkittava ja vaikeasti

operationalisoitava eli mitattava. Laboratoriohoitajille tehtyjä motivaatiotutkimuksia ei

löytynyt yhtään. Siinä mielessä tämä tutkimus antoi uutta tietoa siitä, mitkä tarpeet

ohjaavat laboratoriohoitajien motivaatiota opiskelijaohjauksessa. Toimeentulotarpeet

ohjaavat tulosten mukaan eniten laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta, kun esimerkiksi

Luopajärven (1995) tutkimuksen mukaan opettajilla kasvutarpeet ohjaavat eniten.

Laboratoriohoitajia ei ole koulutettu opettajiksi, mikä voi selittää eroa. Toisaalta niillä,

jotka olivat käyneet opiskelijaohjauskurssit, kasvutarpeiden keskiarvo oli korkein, mikä

voi osoittaa sitä, että näille vastaajille on tärkeää toteuttaa itseään, olla pätevä,

suoriutuva ja kyvykäs.

Tämän tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä johtopäätös, että vain pienellä osalla

laboratoriohoitajista opiskelijaohjausta on motivoimassa kasvutarpeet. Ne, joiden

toimintaa sisäinen motivaatio ja kasvutarpeet ohjaavat, ovat hakeutuneet myös

opiskelijaohjauskursseille kehittyäkseen opiskelijaohjaajina. Jokaisella työntekijällä on

velvollisuus ohjata opiskelijoita työelämäharjoittelussa. Kuitenkin tämän tutkimuksen

tulosten mukaan vain noin 18 % on osallistunut opiskelijaohjauskursseille, vaikka

opiskelijoiden ohjaukseen osallistuu noin 76 % vastaajista. Vaikka laboratoriohoitajia ei

kouluteta pedagogeiksi ammatillisen koulutuksen aikana, tarvitsevat he pedagogista

ajattelua ja pedagogisia taitoja ohjatessaan opiskelijoita työelämässä. Laboratoriohoitaja

32

tarvitsee muun muassa tieto siitä, mitä työharjoittelussa tarkoitetaan kokemuksellisella

oppimisella (Kolb, 1984), ja mitä vaiheita siihen liittyy ja miten ohjaaja voi edesauttaa

oppijan kokemuksellista oppimista. Ohjaaja tarvitsee myös tietoa erilaisista

oppimistyyleistä, sillä oppijat ovat erilaisia ja heidän oppimistyylinsä ovat myös

erilaisia, sekä miten oppimistyylit liittyvät kokemuksellisen oppimisen malliin.

Työpaikkaohjaajan tehtävänä on pyrkiä auttamaan ja edistämään opiskelijan kriittisen

ajattelun kehittymistä reflektoinnin avulla. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, mistä

ohjaajan tule olla tietoinen.

Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, miten työnantaja voisi motivoida myös niitä

laboratoriohoitajia, jotka ohjaavat opiskelijoita velvollisuudesta. On luonnollista, että

kaikkien työntekijöiden toimintaa eivät kasvutarpeet ja sisäinen motivaatio ohjaa.

Työnantajan tulisikin luoda tämän ja aikaisempien tutkimuksen perusteella turvallinen

ja myönteinen opiskelijaohjausilmapiiri antamalla aikaa ja riittävästi henkilökuntaa

ohjaamaan opiskelijoita ja kannustamalla myös palkkioilla. Työnantajan tulisi nähdä

koulutuksen merkitys ja arvo opiskelijaohjauksen laadun parantamisessa.

Kannustamalla ja tukemalla saataisiin myös ne, joilla ei ole vahva sisäinen motivaatio,

osallistumaan opiskelijaohjauskoulutuksiin. Opettajat tarvitsevat koulutusta

pedagogisen ajattelun ja opetuksen käyttöteorian kehittämiseen, niin myös

laboratoriohoitajat tarvitsevat koulutusta kehittääkseen omaa ohjauspedagogiikkaa.

33

LÄHTEET

A 352/2003. Asetus ammattikorkeakouluista.

Ahonen, H. (2000). Työpaikkaohjaajan rooli ja tehtävät työssäoppimisessa. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Pro Gradu -tutkielma.

Alderfer, C. P. (1969). An empirical test of a new theory of human needs. Organizational behavior and human performance, 4, 142–175.

Alderfer, C. P. (1972). Existence, relatedness and growth: Human needs in organizational settings. New York: Free Press.

Burns, I. & Paterson, I. M. (2005). Clinical practice and placement support: supporting learning in practice. Nurse Education in Practice 5, 3–9.

Chow, F. L. W. & Suen, L. K. P. (2001). Clinical staff as mentors in pre-registration undergraduate nursing education: students’ perceptions of the mentors’ roles and responsibilities. Nurse Education Today 21, 350–358.

Chung, K. H. (1977). Motivational theories and practices. Ohio: Grid, Inc.

Eskildsen, J. K., Kristensen, K. & Westlund, A. H. (2004). Work motivation and job satisfaction in the Nordic countries. Employee relatins 26 (2), 122–136.

Heikkilä, T. (2002). Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita Prima.

Heinonen, n. (2004). Terveysalan koulutuksen työssä oppiminen ja ohjattu harjoittelu. Suositus sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2003:22.

Helin, R. (2004). Opiskelijaohjaus osana terveysalan ammattilaisen työtä. Ohjaajan näkökulma. Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, hoitotieteen ja terveydenhallinnon laitos, Oulu.

Holopainen, M. & Pulkkinen, P. (2002). Tilastolliset menetelmät. Vantaa: Dark.

Hopia, H., Hynynen, P., Lundahl, R., Perttula, T. & Tiilikainen, P. (2007). Työympäristö oppimisympäristöksi – auditointimalli sosiaali- ja terveysalan harjoittelun kehittämisessä. Tutkiva hoitotyö 5 (4), 29–33.

HUS, (2003). LAURA – laboratoriohoitajien ammattiuramalli. Helsinki: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.

HUSLAB, (2005). Vuosikertomus 2005. Helsinki. HUSLAB.

HUSLAB, (2006a). Harjoittelun ohjauksen käsikirja. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, sosiaali- ja terveysala, bioanalytiikan koulutusohjelma, HUSLAB. Helsinki: HUSLAB Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri; Stadia Helsingin ammattikorkeakoulu.

HUSLAB, (2006b). Henkilökuntakäsikirja. http://intra.hus.fi/content.aspx?path=9978,10058,10098,52004,87048. Luettu 6.2.2006.

34

Hutchings, A.; Williamson, G. R. & Humphreys, A. (2005). Supporting learners in clinical practice: capacity issues. Journal of Clinical Nursing 14, 945–955.

HYKS, (1991). Kliinisen laboratoriotyön standardit ja kriteerit. Helsinki: Helsingin yliopistollinen keskussairaala.

Keski–Pohjanmaan ammattikorkeakoulu (2005). Ohjaako harjoittelu asiantuntijuuteen? Selvitys ammattikorkeakouluopiskelijoille toteutetusta harjoitteluaiheisesta kyselystä. Kokkola: Keski–Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Kolb, D. A. (1984). Experiential learning: experience as the source of learning and development. Englewood Cliffs N. J. : Practice Hall.

Konttila, S. (2006). Terveysalan opiskelijoiden arvioita ohjatusta harjoittelusta kliinisessä oppimisympäristössä. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, hoitotieteen laitos, terveystieteiden opettajankoulutus, Kuopio.

Koskinen, L. & Silén-Lipponen, M. (2001). Ohjattu harjoittelu oppimiskontekstina sairaanhoidon opiskelijoiden kokemana. Hoitotiede 13 (3), 122–131.

L 351/2003. Ammattikorkeakoululaki.

Laiho, I. (2001). Työpaikkakouluttajat tulivat. Vuosien 1996–2000 Työpaikkakouluttajakoulutus-projektin laatuarviointia. Opetushallitus 2001. Helsinki: Hakapaino.

Lehtola, A. & Vehkaperä, A. (2008). Opiskelijaohjaus ennen ja jälkeen ohjaajakoulutuksen. Opiskelijavastaavien näkökulma. Pro gradu -tutkielma. Olulun yliopisto, LTK, Terveystieteiden laitos (hoitotiede), Oulu.

Luopajärvi, T. (1995). Ammattioppilaitosten opettajien ja opiskelijoiden motivaatioperusta. Opetusta ja oppimista kannustavat tekijät ammattioppilaitosten metalli- ja sähköosastoilla. Acta universitastis Tamperensis ser A vol. 452. Tampereen yliopisto. Saarijärvi: Saarijärven Offset.

Lyytikäinen, E. (2000). Bioanalyytikko-opiskelijan oppimisen ohjaus kliinisessä laboratoriossa - kyselytutkimus käytännön työntekijöille. Opinnäytetutkielma. Kuopion yliopisto hoitotieteen laitos.

Meretoja, R., Häggman-Laitila, A., Lankinen, I., Sillanpää, K., Rekola, L. & Eriksson, E. (2006). Lähiohjaaja sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjatussa harjoittelussa. Tutkiva hoitotyö 4 (2), 10–16.

Metropolia (2009). http://www.metropolia.fi/koulutustarjonta/sosiaali_ja_terveysala/bioanalytiikka/. Luettu 4.4.2009.

Mitchell, T. R. (1986). Motivation: New directions for theory, research and practice. Teoksessa A. Dale Timpe (toim.), Motivation of personnel. England. KEND, 178–194.

Määttä, T. (2000). Työelämäyhteydet oppimisen ja työelämän yhteisenä voimavarana. Teoksessa P. Ruohotie, J. Honka & L. Mustonen (toim.), Työssäoppimisen haasteet ammattikasvatukselle. Hämeen ammattikorkeakoulu julkaisu D:126. Saarijärvi: Saarijärvi Offset, s. 181–192.

35

Mykrä, T. (2002). Työpaikkaohjaaja oppimisen edistäjänä – työssäoppimisen ohjaaminen ja arviointi työyhteisön arjessa. Helsinki: Educa-Instituutti.

Nieminen, I. & Uusitalo, U. (2006). Opiskelijaohjaukseen liittyvä henkilöstökoulutus yliopistosairaaloissa vuonna 2005. Teoksessa L-K. Hyllinen, M. Koivula & M-T. Tarkka (toim.), Opettajaksi terveysalalle – Haasteita ja lupauksia. Tampereen yliopiston hoitotieteen laitos, perhekeskeisen hoidon tutkimus- ja opetuskeskus, julkaisuja 8. Tampereen Yliopistopaino, Tampere 2006, s. 89–101.

Nummenmaa, L. (2004). Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Helsinki: Tammi.

Nummenmaa, T., Konttinen, R., Kuusinen, J. & Leskinen, E. (1997). Tutkimusaineiston analyysi. Porvoo: WSOY.

Nyberg, R. (1988). Yrkeslärares arbetsmotivation. Orsaker och samband med elevers inställning till undervisningen. Åbo: Åbo akademis förlag. Saarijärvi: Saarijärvi offset.

Oinonen, I. (2000). Harjoittelun ohjaus hoitotyön koulutuksen eri vaiheissa. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja A 2000. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino.

Opetusministeriö, (2001). Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, opintojen keskeiset sisällöt ja vähimmäisviikkomäärät. Opetusministeriö 7.9.2001.

Opetusministeriö, (2006). Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, keskeiset opinnot ja vähimmäisopintopisteet. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:24.

Peltonen, M.. & Ruohotie, P. (1987). Motivaatio. Menetelmiä työhalun parantamiseksi. Helsinki: Otava.

Ruohotie, P. (1982). Aikuisten opiskelumotivaatio. Tampereen yliopiston Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitos. Julkaisu no 6. Hämeenlinna.

Ruohotie, P. (1983). Motivaatio ja työkäyttäytyminen. Työmotivaatioprojektin yleisjulkaisu. Tampereen yliopiston Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitos. Julkaisu no 9. Tampereen yliopiston jäljennepalvelu. (1. Painos: Teollisuuden kustannus Oy: Helsinki 1982.)

Ruohotie, P. (1998). Motivaatio, tahto ja oppiminen. Helsinki: Edita.

Saarikoski, M. (2002). Clinical learning environment and supervision. Development and validation of the CLES evaluation scale. Turun yliopiston julkaisuja sarja D, osa 525. Medica – odontologica. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Turku. Kirjapaino Pika.

Saarikoski, M. (2005). Innostava oppimisympäristö opettaa. Teoksessa L. Elomaa, H. Paltta, M. Saarikoski, V. Sulosaari & R-L. Ääri (toim.), Taitava harjoittelun ohjaaja. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 24, Turku.

Saarikoski, M.; Syrjälä, V. & Ylönen, M. (2004). Hoitotyön kliinisen opiskelun kehittämishanke vanhusten osastoilla. Tutkiva hoitotyö 2 (3), 4–9.

36

Sosiaali- ja terveysministeriö, (1998). Käytännön opiskelu hoitoalan ammattiin oppimisessa – kysely sosiaali- ja terveysalan koulutus- ja toimintayksiköille. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1998:12. Helsinki 1998.

Steers, R. M. & Porter, L. W. (1975). Motivation and work behavior. New York: McGraw–Hill.

Tukkiniemi, H. (2006). Ohjaavatko motivaatioon liittyvät tarpeet laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta? Www -kyselytutkimus HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajille. Julkaisematon HUSLABin ja Stadian opiskelijaohjauksen kehittämisprojektin kehittämistehtävä. HUSLAB.

Usher, K., Nolan, C., Reser, P., Owens, J. & Toffelson, J. (1999). An exploration of the preceptor role: preceptors’ perceptions of benefits, rewards, supports and commitment to the preceptors role. Journal of Advanced Nursing 29 (2), 506–514.

Uusitalo, H. (1991). Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. Juva: WSOY.

Vehviläinen, S. (2001). Ohjaus vuorovaikutuksena. Helsinki: Gaudeamus.

Wanous, J. P. & Zwany, A. (1977). A cross-sectional test of need hierarchy theory. Organizational Behavior and Human Performance, 18, 78–97.

Williamson, G. & Webb, C. (2001). Supporting students in practice. Journal of clinical Nursing 10(2), 284–292.

Yonge, O., Krahn, H., Trojan, L., Reid, D. & Haase, M. (2002). Being a preceptor is stressful! Journal for Nurses in Staff Development 18 (1), 22–27.

Öhrling, K. & Hallberg, I. R. (2000). Student nurse’s lived experience of preceptorship. Part 1 – in relation to learning. International Journal of Nursing Studies 2000 (37), 13–23.

37

LIITTEET

Liite 1 Saatekirje

Hei!

Kuulut niiden HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen 155 laboratoriohoitajan joukkoon, joille lähetän opiskelijaohjauksen motivaatioon liittyvän tarpeita kartoittavan www-kyselyn. Tutkimukseni liittyy Stadian ja HUSLABin vuosien 2004 – 2006 opiskelijaohjauksen kehittämisprojektin kehittämistehtävään. Ohjaajina ovat toimineet koulutussuunnittelija Jaana Helenius (HUSLAB), yliopettaja Riitta Lumme (Stadia) ja ylihoitaja Anne Kujala (HUSLAB).

Opiskelijaohjaajan omalla motivaatiolla yhdessä ohjausteknisten toimenpiteiden kanssa on yhteys opiskelijoiden motivaatioon ja sitä kautta heidän oppimistuloksiin ja jopa alalla pysymiseen. Motivaatio opiskelijaohjaukseen on osa työmotivaatiota. Työmotivaation ja opiskelijaohjauksen tietoinen kehittäminen on mahdollista vain, jos johdolla ja esimiehillä on riittävän laaja ja tosiasioihin perustuva tieto motivaatioprosessiin liittyvistä tarpeista.

Pyydänkin Sinua ystävällisesti vastaamaan kyselyyni, jotta opiskelijaohjaukseen liittyvää työmotivaatiota voitaisiin kehittää. Kun esimiehillä on tiedossa, mitkä opiskelijaohjuksen motivaatioon liittyvät tarpeet ohjaavat laboratoriohoitajia, niin he kykenevät valitsemaan oikeat keinot motivaation kehittämisessä ja ylläpidossa ja sitä kautta voidaan kehittää myös opiskelijaohjausta. Kiitän lämpimästi osallistumistasi tähän kyselyyni ja samalla edesautat kehittämistehtäväni onnistumista.

Tässä tutkimuksessa kukaan ei henkilöidy ja vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Voit ilmoittaa minulle jos et halua osallistua kyselyyni, niin poistan Sinut otoksesta.

Jos Sinulla tulee tarve kysyä jotakin kyselyyn liittyvää, niin voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla tai puhelimella: hilkka.tukkiniemi@hus.fi, hilkka.tukkiniemi@pp.inet.fi, 040-7611739. Saat kyselyn 23.3.2006 ja Sinulla on aikaa vastata kyselyyn perjantaihin 31.3.2006 klo 16.00 asti, jolloin tietokanta sulkeutuu. Valmis työ on luettavissa HUSLABin intrassa.

KiittäenLaboratoriohoitajaHilkka TukkiniemiKirurgisen sairaalan laboratorio

38

Liite 2 www-kyselytutkimus

MOTIVAATION MERKITYS OPISKELIJAOHJAUKSESSA

Hyvä kyselyyn vastaaja! Olet yksi noin 160 laboratoriohoitajan joukosta kliinisen

kemian ja hematologian vastuualueella, jolle lähetän tämän kyselyn. Opiskelen taitavan

tason opiskelijaohjaajaksi ja teen kehittämistehtävää siitä, miten motivaatioprosessiin

liittyvät tarpeet ohjaavat laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta. Toivon, että vaikutat

kehittämistehtävän valmistumiseen vastaamalla kyselyyn perjantaihin 31.3 klo 16

mennessä, jolloin tietokanta sulkeutuu. Punaisella tähdellä (*) merkityt kysymykset ovat

pakollisia vastauskenttiä. Ystävällisin terveisin laboratoriohoitaja Hilkka Tukkiniemi.

TAUSTATIEDOT

1. 1. Sukupuoli

1-1 mies    1.2% (1)

1-2 nainen    98.8% (83)

TOTAL    100.0% 84

2. 2. Ikäsi (vuotta).

# Response

1 24

1 25

1 28

1 32

1 33

2 34

3 36

2 37

3 39

4 40

1 41

1 42

1 43

2 45

39

4 46

1 47

2 48

4 49

6 50

6 51

2 52

6 53

3 54

5 55

7 56

5 57

1 58

1 59

1 60

2 61

3. 3. Mitkä seuraavista tutkinnoista olet suorittanut? Valitse kaikki suorittamasi

tutkinnot.

3-1 laboratoriohoitajan tutkinnon    86.9% (73)

3-2 erikoislaboratoriohoitajan tutkinnon    16.7% (14)

3-3 bioanalyytikon tutkinnon (AMK)    13.1% (11)

4. 4. Arvioi, kuinka monta vuotta sinulla on työkokemusta kliinisestä

laboratoriotyöstä?

# Response

1 1.5

2 10

1 12

7 15

1 16

40

3 18

2 2

8 20

1 22

2 23

1 24

11 25

3 26

7 27

5 28

1 29

1 3

5 30

2 32

6 33

3 35

1 36

2 39

1 4

1 5

4 6

1 7

1 8

5. 5. Valitse seuraavista kaikki ne organisaatiot, joissa olet työskennellyt kliinisen

laboratoriotyöurasi aikana.

5-1 Helsingin kaupunki    46.4% (39)

5-2 HYKS-laboratorio    48.8% (41)

5-3 HYKS-Diagnostiikka    2.4% (2)

5-4 HYKS-Laboratoriodiagnostiikka    46.4% (39)

5-5 HUS-sairaanhoitoalueen laboratorio    21.4% (18)

41

5-6 HUSLAB    97.6% (82)

5-7 Helsingin yliopiston laboratorio    8.3% (7)

5-8 Yksityinen laboratorio    41.7% (35)

5-9 Kolmannen sektorin laboratorio    21.4% (18)

6. 6. Mille seuraavista opiskelijaohjauskursseita olet osallistunut?

6-1 Opiskelijaohjauksen peruskurssille    17.9% (15)

6-2 Opiskelijaohjauksen jatkokurssille    6.0% (5)

6-3 En ole osallistunut opiskelijaohjauskurssille    82.1% (69)

7. 7. Osallistutko opiskelijoiden ohjaukseen?

7-1 Kyllä    76.2% (64)

7-2 Ei    23.8% (20)

TOTAL    100.0% 84

OPISKELIJAVASTAAVALLA tarkoitetaan tässä kyselytutkimuksessa henkilöä, joka

toimii läheisesti yhteistyössä laboratorion toisten opiskelijaohjaajien,

opiskelijavastaavien, koulutussuunnittelijan, osastonhoitajan ja opettajan kanssa.

8. 8. Toimitko opiskelijavastaavana?

8-1 Kyllä    7.1% (6)

8-2 Ei    92.9% (78)

TOTAL    100.0% 84

MITEN MOTIVAATIO OHJAA LABORATORIOHOITAJIEN

OPISKELIJAOHJAUSTA?

9. 9. Mikä ohjaa motivaatiotasi opiskelijaohjaukseen? Valitse seuraavista

vastausvaihtoehdoista 1-4 se, mikä parhaiten vastaa mielipidettä väitteestä (1 =

olen täysin eri mieltä; 2 = olen melko eri mieltä ; 3 = olen melko samaa mieltä; 4 =

olen täysin samaa mieltä).

Average rank

1 2 3 4

9-1 Voin toteuttaa itseäni osallistumalla

opiskelijaohjaukseen. (2.5)

9-2 Minulle on tärkeää osallistuminen

opiskelijaohjaukseen. (2.7)

42

9-3 Voin osoittaa pätevyyttäni

osallistumalla opiskelijaohjaukseen (2.6)

9-4 Haluan kehittää itseäni osallistumalla

opiskelijaohjaukseen. (2.8)

9-5 Minulla on myönteisiä kokemuksia

opiskelijaohjauksesta. (3.1)

9-6 Minulla on kielteisiä kokemuksia

opiskelijaohjauksesta. (1.8)

9-7 Vastuun lisääntyminen kannustaa

minua. (2.8)

9-8 Osallistun mielelläni

opiskelijaohjauksen kehittämiseen. (2.6)

9-9 Osallistun opiskelijaohjaukseen

saadakseni sosiaalista arvostusta. (1.6)

9-10 Tunnen yhteenkuuluvuutta toisten

laboratoriohoitajien kanssa osallistumalla

opiskelijaohjaukseen. 

(2.2)

9-11 Autan opiskelijaa saavuttamaan

tavoitteensa osallistumalla

opiskelijaohjaukseen 

(3.3)

9-12 Vaikutan opiskelijaohjauksen laatuun

osallistumalla opiskelijaohjaukseen (3.0)

9-13 Minulle on tärkeää osallistuminen

yhteisiin opiskelijaohjaajatapaamisiin (2.2)

9-14 Opiskelijaohjaukseen osallistuminen

on sosiaalisesti palkitsevaa. (2.7)

9-15 Työyksikön myönteinen ilmapiiri on

tärkeää opiskelijaohjaukselle. (3.6)

9-16 Esimiehen tuki on tärkeää

opiskelijaohjauksessa. (3.4)

9-17 Työyhteisön tuki on tärkeää

opiskelijaohjaustyölle. (3.5)

43

9-18 Opiskelijaohjaus on vain osa työtäni.  (3.4)

9-19 Opiskelijaohjauksesta pitää saada

kunnon korvaus. (2.7)

9-20 Työnantajan tulee palkita

osallistumisestani opiskelijaohjaukseen (2.7)

9-21 Opiskelijaohjauskoulutuksiin

osallistuminen on tärkeää. (3.1)

10. 10. Kerro lyhyesti, mitkä ovat mielestäsi ne toimenpiteet tai keinot, joilla

työnantaja voisi parantaa opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota?

# Response

1 -palkitseminen -kiire,ei aikaa ohjata

1 - opiskelijaohjauskoulutus - mahdollisuus työajan puitteissa perehtyä

rauhassa "ohjattavaan " materiaalin - halukkuus/sopivuus, riittävä tietomäärä

opiskelijaohjaukseen

1 -antaa mahdollisuuden kouluttautua tehtävään -antaa riittävästi aikaa ja

järjestää " sijaisen" siksi aikaa , kun opiskelijaohjaus on ensisijainen tehtävä

-ehkä pieni kompensaatio tehtäväkohtaisena lisänä olisi myös paikallaan

1 Aikaa ainakin opiskelijan ensimmäisinä päivinä pelkästään

opiskelijalle=rauhoitettua aikaa! Ohjaajien koulutuksen saatavuutta

kehitettävä työpisteestäni ei ole voitu pitkään aikaan osallistua (työntekijöitä

liian vähän) nyt näyttää tosin paremmalta.

1 Antaa aikaa enemmän, ettei vain oman työn ohella yritetä jotain ehtiä. Myös

opiskelijat motivoituvat paremmin tulevaan työhönsä saadessaan ohjatusti

(välillä kädestä pitäen opettaen toistuvasti) itse suoriutua tehtävistä.

Oppimiselle pitää antaa aikaa.

1 Antamalla aikaa ohjaukseen, jotta oppilaan voisi perehdyttää rauhassa uusiin

asioihin, eikä aina olisi pakko ohjata vielä oppilastakin kaiken kiireen

keskellä. Oppilaanohjauksesta tulisi myös saada jokin erillinen rahakorvaus

henkilökohtaisesti!

1 Antamalla työpaikasta mahdollisimman hyvä kuva eli siis Hänet otetaan

hyvin vastaan. Eikä ohjata kaiken kiireen joukossa. Oltava mielellään sama

44

ohjaaja tai sitten eri pisteiden "parhaat" ammattilaiset, joiden tietotaito on

hallussa ja joilla on motivaatio ohjata.

1 En osaa sanoa mitään tiettyjä toimenpiteitä.

1 En usko, että opiskelijan ohjaukseen puuttuu motivaatiota ainakaan meidän

työyhteisössä. Mutta opiskelioiden puute vaivaa, olisi hyvä jos opiskelijoita

olisi enemmän. Meillä heitä ei ole näkynyt pitkiin aikoihin.

1 Jos opiskelijoita otetaan , täytyy järjestää myös aikaa ohjukseen.Oman työn

ohella kiireessä opiskelija koetaan usein välttämättömäksi pahaksi ja

hidasteeksi. Meillä suhtaudutaan myönteisesti opiskelijoihin ja koemme

itsekin oppivamme heiltä. Nykyisin työtilanteet ovat vain niin kiireisiä. että

emme pysty opettamaan niinkuin haluaisimme.

2 Järjestämällä työolot niin että ohjaaja pystyy 100%:sti ohjaustoimintaan.

Kun joutuu suorittamaan "toisella kädellä" muuta rutiinia, niin molemmat

jäävät vähän "paitsioon". Itselle tulee turhautunut olo.

1 kannustaa puheilla ja teoilla. rohkaista ohjaukseen ja painottaa sen tärkeyttä,

vaikka olisi kuinka kiirettä. Pieni bonusraha motivoisi tietysti paljon.

2 Korvaamalla "vaiva" palkanlisällä! Työnantajat voisivat nykyistä enemmän

luottaa laboratoriohoitajien ammattitaitoon. Mielestäni jatkuva laadun

korostaminen on jotensakin "loukkaavaa", kun meidät on kuitenkin jo

koulutettu nimenomaan laatuun!

1 koulutuksella, antamalla aikaa ohjaukseen, palaute ohjauksesta

1 Lisävastuusta maksetaan suoraan lisää palkaa joko henkilökohtiasenalisänä

tai lisäävastuuna peruspalkkaan

1 Lisää aikaa suunnitteluun ja yhteistyöhön. Nykyisellään kaikki

vastuutehtävät tehdään oman rutiinin päälle, usein kotona, siis jatkuvasti.

Arvostuksen lisääminen (ohjauksen) takaisi meille tulevaisuudessa uusia

työntekijöitä alalle. Nyt on vaarana opiskelijoiden jääminen taustakatsojiksi

tässä kiireessä ja opiskelija päättää ettei tahdo ainakaan sairaalatyöhön.

1 mahdollisuus osallistua opiskelijanohjauskoulutuksiin.

1 Meillä on ollut hyvin vähän opiskelijoita ja heidän ohjauksensa suorittaa

yleensä ryhmänvastaava. Näin vähäisellä kokemuksella opiskelijoista en

45

pysty ottamaan kantaa näihin väittämiin. Nykyinen työtahti onkin niin

kiireinen ja stressaava, ettei lisätyötä enää kaivata, vaikka opiskelijoiden

ohjaus onkin hyvin tärkeää. Nykyisiäkään töitä ei meinaa ehtiä tekemään.

1 Nykyinen työtahti on melko kiireinen. Sinällään opiskelijaohjaus kuormittaa

ohjaavaa henkilöä entistä enemmän. Opiskelijaohjaukseen paneutuisi

mielellään, jos työtahti sen paremmin sallisi tai työpaikan puolesta otettaisiin

huomioon aika, joka opiskelijaohjaukseen siirtyy, ohjaajan tavallista

työtaakkaa keventämällä. Uskon, että tällöin sekä opiskelija että ohjaaja

saisivat opintojaksosta enemmän irti. Tällä voisi olla myös merkitystä

opiskelijoiden rekrytoinnissa tulevaisuudessa töihin työpaikalle.

1 Ohjaukseen tulee antaa riittävästi resursseja, erityisesti aikaa. Koulutusta ja

korvaus tehdystä ohjaustyöstä joko koko työyhteisölle ( muut työntekijät

mahdollistavat edes nykyisen ohjauksen ) tai kohdennettuna pienemmälle

joukolle.

1 Opiskelijaohjaukseen tulisi varata riittävästi aikaa. Opiskelijaohjaus tulisi

olla oma erillinen työ, joka ei olisi muun työn ohessa tapahtuvaa työtä.

Opiskelija ei saisi myöskään olla "työntekijä" paikkaamassa sairastunutta

jne., vaan hänen tulisi saada omat opiskelutavoitteensa saavutettua

laaduukkaassa ohjauksessa.

1 Opiskelijaohjaukseen täytyy järjestää riittävästi aikaa,nyt opiskelijaa

ohjataan kaikkien rutiinitöiden ohella,kiireessä.

1 OSALLISTUN OPISKELIJAN OHJAAMISEEN TYÖUHTEISÖN

JÄSENENÄ, EN VARSINAISENA OHJAAJANA

1 Pahin este on ajan puute. Kun työssä on muutenkin kiire, ei ehdi rauhassa

paneutua opiskelijan kanssa asioihin. Työnantajan parannuskeino: lisää

työvoimaa! Olisi hyvä joskus myös käydä opikelijaohjauskoulutksessa -

koulutksen tavoitteet ovat muuttuneet aika paljon siitä, kun itse oli

opiskelija.

1 Palkkaus.

1 Rahakorvaus, joka oli aikoinaan ohjaajalle, nykyään se menee

organisaatioon, josta ei kukaan tiedä miten rahoja käytetään. Katsomme että

46

tämä käytäntö on vääristynyt

1 Rahallinen korvaus siitä.

1 Riittävästi henkilökuntaa antamaan opiskelijaohjausta. Liian pienellä

henkilökunnalla, näillä työmäärillä, on vaikeaa antaa kunnon ohjausta

tuleville laboratoriohoitajille.

1 RIITTÄVÄSTI HENKILÖKUNTAA, JOTTA

OPISKELIJAOHJAUKSEEN JÄÄ RIITTÄVÄSTI AIKAA

1 suullisesti kannustamalla, ohjaajaa tukemalla antamalla aikaa ohjaamiseen

eli että normaalia työpanosta ei edellytettäisi ohjauksen aikana

1 tarpeeksi aikaa (meillä on viime aikoina ollut vähän opiskelijoita)

1 Tarpeeksi työntekijöitä, jotta opiskelijaohjaukseen on kunnolla aikaa ja

resursseja. Ketään ei tule pakottaa tähän, vaan ohjaajien tulisi olla

vapaaehtoisia.

2 työnantaja voisi antaa mahdollisimman monelle mahdollisuuden osallistua

ohjaajakoulutukseen

1 Työnantajan tulisi mahdollistaa ohjaajan pääsy opiskelijaohjaukseen

liittyvään koulutukseen. Esimiehen tulisi kannustaa opiskelijaohjaukseen

kaikkia eikä vain ohjaukseen nimettyjä työntekijöitä.

1 Työntekijälle pitää antaa mahdollisuus eli aikaa ohjaukseen. Silloin pitää

huomioida työntekijöiden määrä. Työn ohjessa ja yleensä vielä vajaalla

henkilökuntamäärällä on erittäin vaikeaa suorittaa ohjausta niin kuin itse sitä

haluisi tehdä

1 TÄRKEINTÄ TIETENKIN OLISI TYÖPAIKAN TÄYSI

TYÖNTEKIJÄMIEHITYS,JOTTA OLISI KUNNOLLA AIKAA

PEREHTYÄ OPISKELIJAAN JA SITEN ANTAA POSITIIVINEN KUVA

TYÖSTÄ,VARSINKIN ASIAKASPALVELUSTA.

1 Varaamalla riittävästi aikaa asialle. Luomalla työpaikalle yleisen mukavan ja

ystävällisen ilmapiirin, kaikille, se poikii kaikkeen toimintaan, myös

opiskelijoiden kanssa toimimiseen.

KYSELYN LÄHETTÄMINEN: Lähetä kysely kerran valitsemalla Submit Survey!

47

Mikäli et saa kyselyä lähetettyä, olet todennäköisesti unohtanut vastata johonkin

pakolliseen punaisella tähdellä merkittyyn kysymykseen. Tarkista kyselyn ylälaidasta,

mistä vastaus puuttuu. Mikäli näyttö jää valkoiseksi lähetyksen jälkeen ja Internet

Explorerin osoiterivillä lukee "www.freewebs.com/....", on vastauksesi kuitenkin

tallentunut.

48

Liite 3. Avoimen kysymyksen koodaus

MOTIVOINTIKEINOT

T

Arvostaminen

6 )))))))))))((((66(6)Lisää työvoimaa (6)

Aika (25)

Palkitseminen (10)

Opiskelijaohjauskoulutus (9)Arvostus (1)

Palaute (1)

Luottamus (1)

Rohkaisu (1)

Kannustus (1)

Ilmapiiri (1)