vuorovaikutuksen haasteita varhaiskasvatuksen arjessa suhonen.pdf · kasvattajan ja lapsen välinen...
TRANSCRIPT
Vuorovaikutuksen haasteita varhaiskasvatuksen arjessa
FT, yliopistonlehtori Eira Suhonen
Helsingin yliopisto
Erityispedagogiikka
Luennon teemat
� Keskeisiä käsitteitä
� Tutkimuksen kertomaa
� Kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus
� Kasvattajan haasteet
� Lasten välinen vuorovaikutus ja sen tukeminen
Päiväkoti kasvatusinstituutiona
� sosiokulttuurinen viitekehys (Vygotsky 1978)
� lapsi kohtaa kulttuurin sosiaalisessa kontekstissa
� päivähoito on heijastuma laajemmasta sosiaalisesta
systeemistä
� institutionaalistuminen on osa modernia lapsuutta
� lapsuus muotoutuu kahdessa erilaisessa
systeemissä
�perhe – perhekulttuurinen kasvatustraditio
�päivähoito – ammattikasvatuksen traditio
oppiminen ja kehittyminen
� oppiminen on sosiaalinen
ilmiö, joka tapahtuu
vuorovaikutuksessa
� yksilön psyykkinen kehitys
rakentuu sosiaalisissa
suhteissa yksilön sitoutuessa
kollektiiviseen, sosiaalisesti
organisoituun toimintaan
(Vygotsky 1978)
Sopeutuminen
� mahdollisuus käyttää olemassa
olevaa ympäristöä hyödykseen
(Reunamo 2007)
� lapsi mukautuu sekä ohjattuun
että omaehtoiseen toimintaan
(Keskinen & Hopearuoho-Saajala
2000)
� yksilön tarpeiden tyydytys, johon
liittyy yhteisöllisyys
� tarpeet ovat sekä biologisia
että kulttuurisia (Malinowski
1992)
sitoutuneisuus toimintaan
� inhimillisen toiminnan ominaisuus,
johon liittyy mm:
� keskittyminen
� sinnikkyys
� tyydytys toiminnasta
� sitoutuneisuus on korkeimmillaan
silloin kun tilanne vastaa lapsen
perustarpeita ja hän voi
emotionaalisesti hyvin, lapsi toimii
omalla lähikehityksen
vyöhykkeellään (Laevers 1997,
Vygotsky 1978)
Tutkimustehtävä
� miten taaperon ja häntä
kasvattavan
aikuisen/aikuisten suhde
rakentuu
� miten erityistä tukea
tarvitsevan taapero liittyy
mukaan vertaisryhmään
� miten vuorovaikutussuhteet
rakentuvat lasten välillä
Aineiston laadullinen analyysi
� lasten sitoutuneisuus toimintoihin koko vuoden ajan melko
matalaa (lukuun ottamatta viidettä lasta)
� yhteistä toimintaa toisten lasten kanssa esiintyi melko
vähän
� pulmat liittyivät:
� lasten intentioiden havaitsemiseen ja tulkitsemiseen,
myös lapsilla vaikeaa lukea toisten lasten intentioita
� tarkkaavaisuuden ylläpitäminen
� toiminnan ohjaaminen
Hypoteesin asettaminen
� laadullisen analyysin jälkeen asetettu hypoteesi:
� kasvattajan rooli on merkittävin tekijä ryhmään
sopeutumisessa, aikuisen sitoutuminen
vuorovaikutukseen lapsen kanssa ennustaa lapsen
sitoutuneisuutta toimintoihin sekä lasten välisen
yhteisen toiminnan syntymistä
� hypoteesi testaus tilastollisin menetelmin
� korrelaatiot
� monimuuttujamenetelmät, yleinen lineaarinen malli
(GLM)
� regressioanalyysi
ilmiön selittäminen tilastollisin analyysein
� analyysin kohteena 341 episodia
� sitoutuneisuudessa toimintoihin lasten välillä tilastollisesti
merkitsevä ero [F(4)7,66, p<.001].
� yksittäisen lapsen kohdalla eri mittauskerroilla ei tilastollisesti
merkitseviä eroja
lapsiviineekookaayy
laps
en s
itout
unei
suus
5
4
3
2
1
Aikuisen teot ratkaisevat
� aikuisen sitoutumisella ja lapsen sitoutuneisuudella voimakas
tilastollisesti merkitsevä yhteys [F(4)26,45, p<.000].
aikuisen sitoutuminen
täysin sitoutunutpääosin sitoutunutsitoutuminen ja sitoutumattomuus ei-
dominoi
pääosin sitoutumatontäysin sitoutumaton
lapse
n sito
utune
isuus
5
4
3
2
1
miksi näin?
� aikuisten tapa ohjata lasta
nousee keskeiseksi tekijäksi
arvioitaessa lapsen kokemaa
turvallisuuden tunnetta ja
emotionaalista hyvinvointia
päivähoitoon
sopeutumisessa
Kasvattajien tapa ohjata lasta
� lapsilähtöinen ohjaus;
� aikuinen reagoi ja vastaa lapsen aloitteisiin, mutta ei
ole itse aktiivinen aloitteen tekijä
� aikuisjohtoinen ohjaus;
� aikuinen ohjaa lapsen toimintaa ja suuntaa lapsen
huomiota tahtomalleen taholle
� vuorovaikutteinen ohjaus;
� lasten intentioiden lukeminen
� leikkialoitteiden tekeminen edellisen pohjalta
� rohkaisu toistamaan, matkimaan
� vuorottelu, kysymykset, pyynnöt, kommentointi
kasvattajan tehtävä
� rakentaa turvallinen fyysinen ja psyykkinen
ympäristö
� tunnistaa lapsen leikin taso
� rohkaista ja aktivoida leikkiin
� aluksi lapsi tutkii esineitä, katselee, laittaa suuhunsa,
maistelee
�katseen ja käden koordinaation hallinta on
edellytyksenä esineiden käytölle ja tutkimiselle
� n. 1-vuoden ikäisenä lapsi alkaa suunnata toimintansa
siihen mitä aikuiset tekevät
� esineille alkaa lapsen mielikuvissa tarkentua oma
käyttötarkoituksensa
� Kahden-kolmen vuoden ikäisenä aikuisen merkitys leikin
ohjaajana korostuu.
� aikuinen opettaa esineiden käyttötarkoituksia, liittää niihin
puheen ja näin samalla tukee lapsen kielen kehitystä
� 2½-4-vuotiaana roolileikkiin siirtymisen vaihe
� voimakas kielen kehittymisen vaihe
� esine ilmaise jotakin mielikuvaa jostakin tapahtumasta
kasvattajan valta suhteessa lapseen
� luo struktuurin toiminnoille, määrittelee
toiminnan sisällön
�kasvattajan koulutus, kokemus, käsitykset ja
uskomukset pienistä lapsista ohjaavat
toiminnan suunnittelua, mikä on lapselle
hyväksi?
�pieni lapsi on riippuvainen aikuisen hoidosta ja
huolenpidosta
kasvattajan on;
� vastattava empaattisesti lapsen tunneilmaisujen
jakamiseen ja säätelyyn
� kannateltava lapsen kiintymyssuhdetta omaan
vanhempaan/vanhempiin
� tunnistettava lapsen yksilölliset taidot ja rajoittimet
� tunnistettava lapsen vuorovaikutustaidot
�esikielellinen kommunikaatio
� luotava edellytykset kommunikaatioon
Haasteita kasvattajille
� Kasvattajat tarvitsevat lisätietoa esikielellisestä
kommunikaatiosta
� esikielellinen kommunikaatio (Bruner 1981)
� liittyy toiminnan ja interaktion maailmaan
� lapsi etsii kontaktia ensin katseellaan( joint
attention)
�kohdistaa huomion katseeseen
�pyrkii yhteisen toimintaan (joint action)
�elehtii ja ääntelee havaitessaan jotakin
kiinnostavaa
� lapsi on siis kommunikoija ennen kuin hän on
kielen käyttäjä
Sopeutuminen vertaisryhmään
� lapsi on ryhmässä, jossa on muita suurin piirtein
samanikäisiä ja kehitykseltään samalla tasolla olevia
lapsia
� vertaissuhteissa lapsi saa tietoa itsestään ja muista
lapsista
� lapsi samaistuu paitsi omaan kulttuuriin, ennen kaikkea
ryhmän muihin lapsiin
� liittyminen ryhmään on kokemus, jota lapsi representoi
myöhemmin liittyessään erilaisiin ryhmiin
� usein erityistä tukea tarvitseva lapsi sijoitetaan
päivähoitoon vertaisryhmän vuoksi
Tutkimuksen kertomaa…
� lasten väliset kontaktinotot (244 episodia)
0
20
40
60
80
100
120
140
160
ei ko
ntak.
fyys,
aggr.
kosk
ettaa
kutsu
u muk
aan
liittyy
muk/m
atkii
non v
erb.
epis
odie
n m
äärä
toista lasta lähestyminen
toinen lapsi lähestyy
� tarjoaako siis ryhmähoito vaihtoehdon sille, että aikuinen-
lapsi vuorovaikutus on vähemmän tärkeää?
� emotionaalisesti lapsi kokee iloa ystävistään
� lapsi oppii luomaan ystävyyssuhteita, toimimaan ja
leikkimään yhdessä, hän oppii myös riitelemään, tekemään
sovintoja jne.
� vertailemalla kokemuksiaan ja itseään muihin lapsiin lapsi
tuntevat kuuluvansa samaan yhteisöön
� vertaisryhmässä saa harjoitella sosiaalisia taitoja, jota
kautta ymmärrys sosiaalisesta todellisuudesta kasvaa
� turvallinen suhde kasvattajaan luo edellytykset sille, että
lapsi voi turvallisesti liittyä vertaisryhmään ja kasvattaja
mahdollistaa liittymisen
siksi… � aikuisen on tunnistettava
lapsen taidot ja rajoittimet
leikissä ja toiminnassa
� …ja vastattava sensitiivisesti
lapsen tarpeisiin
� ..mikä johtaa lapsen
turvallisuuden tunteen
kokemiseen päivähoidossa
� …mikä johtaa emotionaaliseen
hyvinvointiin
� … mikä taas johtaa
sitoutumiseen toimintaan..
� …mikä johtaa oppimiseen ja
kehittymiseen