vtt tiedotteita – meddelanden – research notes _4.pdf · 1. johdanto tulevaisuuden...

Tulevaisuuden senioriasuminen

- Nykytilan kartoitus

Luottamuksellinen – vain sisäiseen käyttöön Päivitetty 24.06.

Alkusanat Vuoteen 2030 mennessä yli 65-vuotiaiden seniorikansalaisten määrä kaksinkertaistuu Suomessa. Silti perinteistä laitoshoitoa on merkittävästi vähennetty ja nyt niin kuin tulevaisuudessakin tullaan yhä enemmän painottamaan kodinomaisen asumisen merkitystä. Uutena vaihtoehtona on tullut kodin ja laitoksen välimaastoon sijoittuva palveluasuminen – senioriasuminen, jonka tavoitteena on luoda ikääntyville ihmisille turvallinen, viihtyisä ja esteetön asunto ja asuinympäristö lähellä omaisia, toimivia palveluja ja liikenneyhteyksiä.

Tulevaisuuden senioriasuminen – tutkimusprojekti pyrkii poikkitieteellisin menetelmin etsimään vastausta siihen, millainen on tulevaisuuden senioriasumisen malli ja siihen, millaisia ovat tarkoitukseen soveltuvat asumismuodot ja palvelut ottaen huomioon sekä infrastruktuurin että palvelujen muutokset tulevina vuosina. Hankkeen tavoitteena on luoda geneerinen ja poikkitieteellinen toimintamalli vastaamaan tulevaisuuden senioriasumisen haasteisiin. Geneeriseen malliin sisältyviä fyysisiä osa-alueita (kuten terveyspalvelut, turva-, ruoka- ja kotiapupalvelut) tai sosiaalisiin ja henkisiin tarpeisiin samoin kuin logistiikkaan ja rakennuksiin liittyviä kysymyksiä ei toistaiseksi ole yhtenä kokonaisuutena ratkaistu. Tulevaisuuden senioriasuminen – hanke pyrkii osaltaan toimimaan yhdistävänä tekijänä.

Tutkimus toteutetaan usean tutkimusorganisaation yhteisenä ponnistuksena. Mukana olevat organisaatiot ovat: VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Teknillinen korkeakoulu (TKK), Taideteollinen korkeakoulu (Taik), Oulun yliopisto (OY), Työtehoseura (TTS) ja Tampereen yliopisto (TaY). Tämän yhteenvedon Suomen senioriasumisen nykytilasta on koonnut tutkija Heidi Siekkinen (VTT). Muina kirjoittajina ovat toimineet: Laura Sorri (OY), Özlem Özer-Kemppainen (OY), Hilkka Tervaskari (TaY), Susanne Jacobson (Taik) ja Panu Harmo (TKK). Apuna ovat olleen myös tutkijat Työtehoseurasta sekä tutkimushankkeen koordinaattori Heikki Piirainen.

2 LUOTTAMUKSELLINEN

Sisällysluettelo

Alkusanat ...........................................................................................................................2

1. Johdanto .......................................................................................................................5

2. Senioriväestö................................................................................................................7 2.1 Ikääntyminen ......................................................................................................7

2.1.1 Ikäkäsitys ja ikääntyminen.....................................................................7 2.1.2 Ikääntyminen mahdollisuutena ..............................................................8 2.1.3 Ikääntyminen biologisena prosessina.....................................................8 2.1.4 Ikääntyneiden henkinen hyvinvointi ....................................................10

2.2 Suuret ikäluokat – tulevaisuuden seniorit.........................................................13 2.2.1 Sukupolvinäkemys ...............................................................................13 2.2.2 Tulevaisuuden ikäihmiset.....................................................................14

3. Senioriasumisen nykytila ...........................................................................................16 3.1 Tausta ...............................................................................................................16 3.2 Omatoiminen asuminen....................................................................................17

3.2.1 Senioriasuntokunnat ja asuntokuntien koko.........................................17 3.2.2 Asumismuodot .....................................................................................19 3.2.3 Senioriasunnot......................................................................................21

3.3 Suhtautuminen asumiseen ................................................................................22 3.3.1 Koti.......................................................................................................22 3.3.2 Nykyinen asunto...................................................................................22 3.3.3 Toiveasunto ..........................................................................................23 3.3.4 Muuttaminen ........................................................................................24 3.3.5 Maallemuutto ja mökkeily ...................................................................24 3.3.6 Ulkomaille muutto ...............................................................................25 3.3.7 Tietoisuus erilaisista vaihtoehdoista ....................................................25 3.3.8 Asunnon vaihtaminen...........................................................................25 3.3.9 Asunnon perusparantaminen................................................................26

4. Rakennuskanta ...........................................................................................................27 4.1 Tausta ...............................................................................................................27 4.2 Olemassa oleva rakennuskanta.........................................................................27 4.3 Asuinkerrostalot ...............................................................................................31

4.3.1 1940–50-luvun asuinkerrostalot...........................................................31 4.3.2 1960–70-luvun asuinkerrostalot...........................................................33

4.4 Olemassa olevan rakennuskannan suurimmat puutteet ja esteet itsenäiselle asumiselle .........................................................................................................35

3 LUOTTAMUKSELLINEN

4.4.1 Kerrostalot............................................................................................35 4.4.2 Asunnot ................................................................................................37 4.4.3 Taloyhtiöiden yhteistilat.......................................................................40

4.5 Rakennushanke.................................................................................................42 4.5.1 Lainsäädäntö ja määräysten toteutuminen ...........................................42 4.5.2 Korjausavustukset ja -neuvonta ...........................................................43 4.5.3 Suunnitteluohjeita ja suunnittelun apuvälineitä ...................................45

5. Palvelut ......................................................................................................................47 5.1 Palveluiden luokittelua .....................................................................................47 5.2 Palvelun tarjoajat ..............................................................................................50 5.3 Sosiaali- ja terveyspalvelut...............................................................................50

5.3.1 Sosiaali- ja terveyspalveluita senioreille tuottavat toimialat................50 5.3.2 Palvelutarjonta......................................................................................52 5.3.3 Palveluiden toteuttaminen....................................................................53

5.4 Muut sosiaalista toimintakykyä tukevat palvelut .............................................54 5.5 Palvelujen rahoittaminen ..................................................................................57 5.6 Seniorien kulutus, tulot ja varallisuus ..............................................................58 5.7 Teknologia........................................................................................................59 5.8 Paikalliset vs. etätoiminnot...............................................................................60 5.9 Kodin automaation toimintoja:.........................................................................60 5.10 Kodin automaation teknologiat ........................................................................63

5.10.1 Kotiverkot ja kotiautomaatio................................................................63 5.10.2 Kotipalvelimet / tietokoneet.................................................................64 5.10.3 Anturit, toimilaitteet.............................................................................65

5.10.3.1 Kotiympäristön toimilaitteet .................................................66 5.10.4 Kotirobotiikka ......................................................................................67

5.10.4.1 Senioreille sopivia kotirobotteja ...........................................68 5.10.4.2 Liikkumisen avustaminen ja manipulaattorirobotit ..............68 5.10.4.3 Informaatio- ja kommunikaatiorobotit..................................69 5.10.4.4 Robotiikkaviitteitä.................................................................69

5.11 Kotiautomaation toimintojen nykytilanne........................................................71

Lähdeluettelo ...................................................................................................................72

Liitteet Liite A: Senioriasumiseen liittyvää kirjallisuutta ja käynnissä olevia projekteja

4 LUOTTAMUKSELLINEN

1. Johdanto Tulevaisuuden senioriasuminen (TSA) – hanke jakautuu viiteen työpakettiin: (1) Nykytilan analyysi, (2) Tarpeet ja ennusteet, (3) Toiminnalliset vaatimukset, (4) Ratkaisuvaihtoehdot ja (5) Asumismallit (ks. kuva 1.) Nykytilan analyysissä nykytilan kartoitus tehdään sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Tämä raportti käsittelee suomalaisesta näkökulmasta senioriasumisen nykytilaa.

Man

ager

oint

i

Toiminnalliset vaatimukset

(kuvauksia siitä,millaiset toiminnalliset asiat parantavat

seniorien elämän laatua)

Nykytila-analyysi

Ratkaisuvaihtoehdot(yksittäisiä ominaisuuksia /perusratkaisuja, joilla toiminnalliset vaatimukset voidaan täyttää)

Asumismallit• esimerkkejä ratkaisuvaihtoehdoista muodostetuista

käytännön kohteista• eivät edusta kaikkia mahdollisia ratkaisuja• asumismallilla on ominaisuusprofiili, joka

täyttää asetetun vaatimusprofiilin

TuotekehitysEnnusteet

Man

ager

oint

i

Toiminnalliset vaatimukset

(kuvauksia siitä,millaiset toiminnalliset asiat parantavat

seniorien elämän laatua)

Nykytila-analyysi

Ratkaisuvaihtoehdot(yksittäisiä ominaisuuksia /perusratkaisuja, joilla toiminnalliset vaatimukset voidaan täyttää)

Asumismallit• esimerkkejä ratkaisuvaihtoehdoista muodostetuista

käytännön kohteista• eivät edusta kaikkia mahdollisia ratkaisuja• asumismallilla on ominaisuusprofiili, joka

täyttää asetetun vaatimusprofiilin

TuotekehitysEnnusteet

Heikki Piirainen 2003

Kuva 1: Tulevaisuuden senioriasuminen – tutkimushankkeen jakautuminen vaiheisiin.

Voimakasta keskustelua tutkijaosapuolten välillä synnytti nykytilan kartoituksen aikana seniorin määritelmä. Sen määrittäminen, kuka oikeastaan on seniori, on vaikeampaa kuin äkkiseltään voisi ajatella. Onko esimerkiksi laitoshoidossa oleva 95-vuotias henkilö seniori vai vanhus? Onko toisaalta 60-vuotias aktiivinen, työssäkäyvä ihminen jo seniori, vai onko hän edelleen aktiivi-ikäinen? Kun tutkitaan tulevaisuuden senioriasumista, onko tutkimuskohteena 45-vuotiaan väestön tuleva asumismuoto vai nykyisten 65- vuotiaiden asuminen?

Näiden kysymysten pohtiminen vaikuttaa voimakkaasti myös tutkimuksen rajauksiin. Keskusteluissa päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että tämän hankkeen yhteydessä senioriksi käsitetään 65 vuotta täyttäneet kansalaiset, joiden toimintakyky mahdollistaa omatoimisen asumisen laitosten ulkopuolella (laitoksiin tässä lasketaan sairaalat ja vanhainkodit). Kääntäen tutkimuksesta rajataan iästä riippumatta pois ne henkilöt, jotka asuvat laitosmaisissa olosuhteissa.

Kun tarkoituksena on tutkia tulevaisuuden senioriasumista, päädyttiin siihen ratkaisuun, että tulevaisuuden senioreiksi käsitetään keskipitkällä aikavälillä seniorin statuksen saavuttavat henkilöt. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuskohteena ovat suuret ikäluokat, jotka ovat syntyneet 1940-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Näihin teemoihin liittyviä asioita on käsitelty luvussa 2.

Luvussa 3 käsitellään sitä, missä ja miten nykyiset seniorit asuvat määrällisesti ja laadullisesti. Luvussa 4 tarkastellaan olemassa olevaa rakennuskantaa, eli sitä

5 LUOTTAMUKSELLINEN

rakennuskantaa, jossa nykyiset seniorit asuvat. Tärkeää on kuitenkin huomata, että olemassa oleva rakennuskanta ei ole ainoastaan nykyisten, vaan pääosaltaan myös tulevien senioreiden asuinympäristö. Luvussa syvennytään tarkemmin kerrostalokantaan ja sen ongelmakohtiin senioreiden näkökulmasta.

Viidennessä luvussa käsitellään senioreille tarjottavien palveluiden nykytilannetta. Useimmissa nykyisissä tutkimuksissa ja keskusteluissa pääpaino on sosiaali- ja terveyspalveluissa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että seniorit käyttävät myös erilaisia teknisiä apuvälineitä ja kotiin kehitetään entistä enemmän terveysteknologiaa, jonka avulla seniori voi valvoa omaa terveydentilaansa. Nykyiset seniorit kärsivät tutkimusten mukaan usein turvattomuudesta ja yksinäisyydestä. Näihin tarpeisiin vastaavat osaltaan sosiaalisuutta tukevat palvelut ja turvallisuustekniikkaan liittyvät palvelut. Muun muassa näitä teemoja sekä senioreita palvelevaa tekniikkaa esitellään luvussa 5.

6 LUOTTAMUKSELLINEN

2. Senioriväestö

2.1 Ikääntyminen

2.1.1 Ikäkäsitys ja ikääntyminen

Seniorit ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. He eroavat toisistaan niin fyysiseltä kuin psyykkiseltä kunnoltaan, elintavoiltaan, elämän katsomukseltaan, sosioekonomiselta asemaltaan, henkilöhistorialtaan ja jopa etniseltä taustaltaan. He ovat yksilöitä ja haluavat tulla kohdelluiksi yksilöinä.

Hallinnollisesti vanhuuden katsotaan alkavan 65 vuoden iässä. Eräät vanhuuden tutkijat katsovat vanhuuden alkavan, kun ”ikääntyvän väestön avuntarpeen voidaan todeta tilastollisesti suuresti lisääntyvän”. Toimintakyvyn lasku ja avuntarve yleistyvät erityisesti 75-ikävuoden jälkeen. Yksilölliset erot ovat suuria. Länsimaissa onkin vallalla käsitys, jonka mukaan vanhuus alkaa silloin, kuin vanha ihminen tuntee itsensä vanhukseksi (Keiski 1998). Nykyisin puhutaan myös ihmisen neljännestä iästä. Eläkeikäinen väestö jaetaan kahteen ryhmään: kolmanteen ja neljänteen ikään. Vasta eläkkeelle jääneiden ja kohtuullisen hyväkuntoisten katsotaan olevan kolmannessa iässä. Neljäntenä ikänä pidetään aikaa, jolloin voimat ja suorituskyky heikkenevät. Neljättä ikää ei pidetä riippuvaisena ihmisen iästä vaan psyykkisestä ja ennen kaikkea fyysisestä kunnosta. Äkillinen, kuolemaan johtava sairaus voi aloittaa ihmisen neljännen iän nuorempanakin. (Saranummi 1998)

Vanhuutta ja vanhenemista voidaankin tarkastella monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi Peter Lasslett (1992) puhuu kronologisen iän lisäksi biologisesta, sosiaalisesta, persoonallisesta ja subjektiivisesta iästä. Kronologinen ikä on yksisuuntainen jatkumo syntymästä kuolemaan. Biologinen ikä on kehon fyysistä vanhenemista. Persoonallinen ikä on henkilökohtainen kokemus minuudesta, tekemisestä ja kulttuurisista suhteista. Subjektiinen ikä puolestaan on subjektiivisempi ja vaikeammin tavoitettavissa oleva ikäkäsitys kuin persoonallinen ikä. Lopuksi sosiaalinen ikä on yhteisön oma ikämääritys, joka sisältää julkilausumattoman oletuksen kronologisen iän etenemisestä (esim. nuori äiti, vaikka hän olisi biologisesti jo vanhempi).

7 LUOTTAMUKSELLINEN

2.1.2 Ikääntyminen mahdollisuutena

Ikääntyminen tuo mukanaan monenlaisia mahdollisuuksia. Eläkkeelle jääminen, vapaa-ajan lisääntyminen ja mahdollisuus tehdä mitä haluaa, ovat Päijät-Hämeen Ikihyvä-hankkeessa esille tulleita vanhenemisen etuja. Esimerkkeinä uusista rooleista olivat isovanhemmuus ja kilpaileminen urheilun ikämiessarjassa. Lasten lähdettyä kotoa ovat naiset miehiä aloitteellisempia tekemään elämässä uusia asioita, aloittamaan esimerkiksi opiskelun tai uuden harrastuksen. (Karisto 2004.)

Vapaa-ajan lisääntyminen on yksi eläkeikään liittyvä yleinen piirre. Se tuo tullessaan kaikenlaista unelmia ja suunnitelmia. Enemmän toivotaan vapaa-aikaa läheisten kanssa. Itsenä kehittäminen, kuten opiskelu sekä yleisemmällä tasolla aika itselle ovat myös unelmia. Lukeminen, kirjoittaminen, kulttuuri-, liikunta- ja luontoharrastukset sekä käsityöt ovat asioita, joihin eläkeiässä oleva haluaa vapaa-aikaa käyttää. Unelmiin liittyy myös kesämökin kunnostaminen tai rakentaminen. Ihmissuhteiden jatkuvuudelta ja uusien löytymiseltä odotetaan myös aika paljon.

2.1.3 Ikääntyminen biologisena prosessina

Vanhenemiseen yleensä liittyvä toimintakyvyn aleneminen yksilötasolla johtuu ensisijaisesti sairauksista. Useimmilla 75–85-vuotiailla on kaksi tai kolme toimintakykyä haittaavaa pitkäaikaissairautta, yli 85-vuotiailla lähes jokaisella. (Keiski 1998.) Enää 10 % 80-vuotiaista on kliinisesti terveitä (Heikkinen 2004.) Suurimalla osalla senioreista onkin lääkitys ja monet käyttävät yhtäaikaisesti useita eri lääkevalmisteita. (Noro 2000.).

Ikäihmisten yleisimpiä toimintakykyjä laskevia sairauksia on aivohalvaus, joka on maamme kolmanneksi yleisin kuolinsyy sepelvaltimotaudin ja syövän jälkeen. Maassamme sairastuu noin 12 000 ihmistä aivohalvaukseen vuosittain. Näistä yli puolet on 75 vuotta täyttäneitä. Korkean kuolleisuuden lisäksi aivohalvaus aiheuttaa huomattavaa toimintakyvyn laskua.

Myös muistihäiriöt ja dementia ovat kasvava kansanterveydellinen ja sosiaalinen ongelma. Keskivaikeaa ja vaikeaa dementiaa sairastaa Suomessa nykyään yli 70 000 ja lievää dementiaa noin 30 000 henkilöä. Suomessa arvioidaan vuonna 2010 olevan jo lähes 130 000 dementiapotilasta.

Ikäihmisten yleisin tapaturma on kaatuminen. Joka kolmas yli 65-vuotias kaatuu ainakin kerran vuodessa. Kaatumisesta seuranneita reisiluun kaulan murtumia on noin 7000–8000 vuosittain. Niiden määrä tulee ennusteen mukaan lisääntymään ja jopa

8 LUOTTAMUKSELLINEN

kolminkertaistumaan vuoteen 2030 mennessä. Lonkkamurtuman seurauksena täysin omatoimisista senioreistakin osa jää osittain tai täysin ulkopuolisesta avusta riippuviksi, mikä useimmiten tarkoittaa laitoshoitoa. Kaatumisen pelossa ikääntyvistä jopa noin 40 % rajoittaa liikkumistaan.

Fyysisen kunnon ja terveydentilan lisäksi seniorikansalaisilla oli myös psyykkisiä oireita. Joka kolmas seniorinainen ja joka viides seniorimies tunsi olonsa masentuneeksi tai alakuloiseksi. Puolet vastaajista kärsii väsymyksestä ja viidennes unettomuudesta, jännittyneisyydestä ja/tai hermostuneisuudesta. (emt.) Lisäksi useassa yhteydessä on tuotu esiin seniorikansalaisten kokema yksinäisyys ja turvattomuudentunne (Tilvis 1993).

Vaikka seniori ei kärsi mistään sairauksista, laskee fyysisen suoritustaso iän mukana. Tämä johtaa siihen, että fyysisesti terveilläkin senioreilla arjen askareista on vähän vähältä vaikeampi suoriutua. Taulukossa 1 on esitetty jotain iän myötä hankaloituvia arkisia tehtäviä ja niiden yleisyyttä.

Taulukko 1. Vanhusten toimintakyvyn heikkeneminen Suomessa. Lähde: Teoksesta Nissinen & Sansalo, alkuperäinen lähde Finnriski-tutkimus 1997.

Vakavia ongelmia tai täysi kyvyttömyys

Ikäryhmä 65–69 (%)

Ikäryhmä 70–74 (%)

Kuuleminen, nainen 13 18 Kuuleminen, mies 22 32 Näkö, nainen 15 29 Näkö, mies 7 14 Ostosten kantaminen, nainen 16 29 Ostosten kantaminen, mies 9 19 Liikkuminen portaissa, nainen

24 39

Liikkuminen portaissa, mies 15 24 Asioiminen kaupassa, nainen 8 18 Asioiminen kaupassa, mies 4 11 Liikkuminen julkisilla välineillä, nainen

10 19

Liikkuminen julkisilla välineillä, mies

4 12

Raskas siivoustyö, nainen 40 54 Raskas siivoustyö, mies 23 30

9 LUOTTAMUKSELLINEN

Sairauksien ja vanhenemisen aiheuttamista vaivoja voidaan helpottaa erilaisten apuvälineiden avulla. Yleisimpiä henkilökohtaisia apuvälineitä olivat erään tutkimuksen mukaan:

• Silmälasit (78 %) • Kävelykeppi tai muu apuväline (25 %) • Muu liikkumisapuväline (10 %) • Kuulolaite (5 %) (Noro 2000.)

Seniorit pyrkivät usein lykkäämään apuvälineiden käyttöönottoa mahdollisimman pitkään ja niiden käyttöönotto tapahtuu yleensä vasta kun se on aivan välttämätöntä. Apuvälineen käyttöönottaminen leimaa käyttäjänsä niin omissa kuin muidenkin silmissä toimintarajoitteiseksi, vaikka apuväline mahdollistaisi itsenäisen toimimisen. (Jarlöv 1990.)

2.1.4 Ikääntyneiden henkinen hyvinvointi

Vaikka ikääntymiseen liittyvää henkistä hyvinvointia ei sellaisenaan ole juuri tutkittu, paljastavat esimerkiksi fyysiseen ympäristöön tai lääketieteeseen perustuvat tutkimukset ainakin välillisesti teemoja, joita ikääntymiseen liittyvä henkinen hyvinvointi tällä hetkellä rakentuu. Kotimaisista tutkimuksista käy ilmi, että seniorit ovat hyvin aktiivisia myös työiän päättymisen jälkeen. He harrastavat monipuolista liikuntaa, lukevat, tekevät käsitöitä, piha- ja korjaustöitä sekä ottavat osaa erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin ja matkustavat. Seniorit ovat myös aktiivisia auttajia. Iän myötä kiinnostus hengellisiin asioihin ja uskontoon lisääntyy. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä ja useimmilla tämä tarkoittaa tiiviitä suhteita perheenjäseniin ja lähisukulaisiin.

Sosiaalisuuden tarve ilmenee myös haluna oppia uusia vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja. Internetissä ja siihen liittyvillä keskustelupalstoilla ja chateissa on myös seniori-ikäisiä. Näillä välitetään ja saadaan informaatiota, mutta hoidetaan myös sosiaalisia suhteita. Perinteisen puhelimen käytön lisäksi seniorit ovat omaksuneet tekstiviestin käytön, jolla pidetään yhteyttä esimerkiksi lapsenlapsiin, mutta myös omanikäisiin tuttaviin ja ystäviin.

Suurimpina yksittäisinä teemoina eri tutkimuksista nousevat esille seniorien yleinen tyytyväisyys elämään ja meneillään olevan ikäkauden pitäminen yhtenä parhaista kausista. Senioreilla on elämänhalua ja unelmia. Tässä ikäkaudessa parhaimmalta tuntuu iän tuoma itsenäisyys ja riippumattomuus, mahdollisuus tehdä mitä haluaa. Nykyajan senioreilla on toisenlaisia taloudellisia ja ajallisia resursseja kuin työelämässä ollessaan tai toisaalta, mitä aiemmilla sukupolvilla oli eläkeiässä. Ja jos nykyajan

10 LUOTTAMUKSELLINEN

senioreilla asiat ovat toisin, niin millaisia muutoksia onkaan luvassa, kun tulevat sukupolvet jäävät eläkkeelle.

Halu kehittää itseä säilyy myös työelämästä poistumisen jälkeen ja seniorit innostuvat uusista ilmiöistä, kuten tietokoneista ja Internetistä. Internet on joillekin informaatiokanavan lisäksi kommunikaation väline. Tässä on kuitenkin hyvä huomioida, että siinä missä nykyiset eläkeläiset oppivat uutta tietotekniikkaan liittyen, niin tulevaisuuden senioreilla lienee uudet asiat, joita opetellaan eläkeiässä. Pitää kuitenkin muistaa, että ikääntyessä mieli ja suhtautuminen saattavat muuttua esimerkiksi tekniikan suhteen. Se, mitä aktiivisessa työelämässä hyödynnetään rutinoidusti, sitä ei välttämättä haluta hyödyntää eläkepäivinä. Mutta pitää kuitenkin muistaa, että omaksuttu elämäntapa ei välttämättä muutu mitenkään eläkkeelle jäännin jälkeen, lukuun ottamatta aktiivisesta työelämästä poisjääntiä. Toinen tärkeä tutkimuksissa esille tuleva seikka on kotona viihtyminen. Koti koetaan tärkeäksi eikä sieltä haluta muuttaa pois.

Yli 60-vuotiaiden arki koostuu pitkälti samoista asioista kuin nuorempienkin. Vaikka suuri osa yli 60-vuotiaista on jo työelämän ulkopuolella, ei aika arkena käy senioreille pitkäksi. Arkeen sisältyy kotitaloustöitä, lehtien lukemista, television katselemista ja ostoksilla käymistä (Vaarama 1999; ks. myös Valve et. al. 2002). Suuri osa senioreista tapaa säännöllisesti ystäviään ja perheenjäseniään. He myös auttavat lähinnä perhettään esimerkiksi lasten hoidossa sekä korjaus- ja kunnostustöissä. (Vaarama 1999.)

Arkeen kuuluu myös toimiminen järjestöissä, vierailut palvelukeskuksiin, kirkkoon ja erilaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin (Vaarama 1999). Ikihyvä Päijät-Häme tutkimuksessa tutkimukseen osallistuvat seniorit osallistuivat palvelukeskuksissa hengellisiin tilaisuuksiin, ohjattuun liikuntaan, retkeilyyn sekä erilaisiin ohjelmallisiin tilaisuuksiin (Valve et. al. 2002.) Muita tyypillisiä harrastuksia ovat kävely tai muu kuntoliikunta, lukeminen ja käsityöt. Myös noin joka kymmenes seniori opiskelee. (Vaarama 1999.) Tilastokeskuksen (2004) mukaan suosituimpia aineita ovat taide- ja taitoaineet sekä liikunta.

Tulevaisuuden senioreita ajatellen on muistettava, että seniorit ovat vaativia ja tiedostavia. Senioreille ei kelpaa se, mikä muilta jää, vaan he ovat esimerkiksi kuluttajina vaativia, koska tietävät jo pitkän elämänkokemuksensa kautta, mitä haluavat. Senioreilla on myös kenties ensimmäistä kertaa elämässään samanaikaisesti sekä aikaa että rahaa toteuttaa itseään. Senioreiden tarpeita ja toiveita ei siis tule aliarvioida, sillä kyseessä ovat vaativat yksilöt, jotka tietävät, mitä haluavat ja ovat valmiita perehtymään eri vaihtoehtoihin tavoittaakseen sen, mitä haluavat. Pääsääntöisesti seniori-ikäisten ei tarvitse toisin kuin nuorison etsiä rajojaan löytääkseen oman itsensä, vaikka toisaalta


löytyy myös ’extreme-senioreita’, jotka kokeilevat rajojaan ja hakevat uusia elämänkokemuksia ja haasteita.

2.1.5 Ikääntymisen sosiaalinen ulottuvuus

Seniorin sosiaalisella toimintakyvylla tarkoitetaan ihmisen edellytyksiä suoriutua elämästä toisten ihmisten kanssa, perheessä, erilaisissa yhteisöissä sekä yhteiskunnassa yleisesti (Heikkinen 1987). Vanhenemisen myötä sosiaalinen toimintakyky saattaa heiketä voimakkaastikin esimerkiksi fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn heikkenemisen myötä. Toisaalta tutkimukset osoittavat, että sosiaaliset suhteet vaikuttavat positiivisesti fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn ylläpitämiseen (esim. Tiikkanen 1994).

Hyvät sosiaaliset suhteet vaikuttavat suoraan elämänlaatuun, sillä yhdessäolon tarpeet ja seksuaalisuus ovat keskeisiä asioita myös senioreille. Kuitenkin monet seniorit kokevat yksinäisyyttä. Arvioilta 40 % senioreista kärsii yksinäisyydestä vähintään silloin tällöin. Yksinäisyyden on todettu olevan yhteydessä henkilön masentuneisuuteen ja sosiaaliseen eristäytyneisyyteen samoin kuin heikentyneeseen toimintakykyyn, sairasteluun, avun tarpeeseen ja laitostumiseen (Pitkälä 2004.)

Yksinäisyys on yleisempää maalla kuin kaupungissa (Routasalo 2004). Yksinäisyys ja yksinasuminen ovat lisäksi yleisempää seniorinaisten kuin –miesten keskuudessa. Tämä korostuu erityisesti vanhimmissa ikäryhmissä. Yksinasumisesta ei luonnollisestikaan aina seuraa yksinäisyyttä, mutta yksinasuminen kasvattaa yksinäisyyden riskiä. Yksinäisyyden riskiä kasvattaa myös leskeytyminen.

Ikääntyneiden sosiaalista pääomaa vähentää kokemus siitä, että vaikuttamismahdollisuus asioihin pienenee. Tämä kokemus lisääntyy iän myötä. Lisäksi seniorien keskuudessa sosiaalista pääomaa vähentävät pelon ja turvattomuuden tunteiden lisääntyminen. Vaikka pelon ja turvattomuuden tunteet voivat tuntua nuoremmista sukupolvista perusteettomilta, voivat nämä tunteet vaikuttaa sosiaaliseen toimintakykyyn merkittävästi.

Muun muassa turvattomuuden, pelon ja yksinäisyyden tunteita voidaan vähentää luomalla tulevaisuuden senioreille hyvä ja toimiva sosiaalinen toimintaympäristö. Toimintaympäristön luomisessa keskeisellä sijalla ovat erilaiset palvelut ja niiden saatavuus. Näitä kehittämällä voidaankin parantaa seniorien sosiaalista toimintakykyä ja tätä kautta edistää myös senioreiden psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Oleellista on myös pohtia sitä miten asuminen ja yhdyskuntarakenne saataisiin tukemaan senioreiden sosiaalista hyvinvointia.


2.2 Suuret ikäluokat – tulevaisuuden seniorit

2.2.1 Sukupolvinäkemys

Suomalaisia sukupolvia on tutkinut esim. J.P. Roos (1988). Hänen jaotteluaan mukaillen voidaan puhua seuraavista kolmesta laajasta sukupolvesta.

Pulan, sodan ja jälleenrakennuksen sukupolveksi. Tähän ryhmään kuuluvat 1910-, 20 ja osin 30-luvullakin syntyneet suomalaiset.

Suuren murroksen sukupolvi. Tähän ryhmään kuuluvat 1940- ja 1950-luvuilla syntyneet suomalaiset.

Lähiöiden ja koulutuksen sukupolvi. Tähän ryhmään kuuluvat 1960- ja 1970-luvuilla syntyneet suomalaiset.

Suuren murroksen sukupolvesta merkittävän osa muodostavat nk. suuret ikäluokat. Suuret ikäluokat syntyivät 1940-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. (www1.) Sukupolven ensimmäiset edustajat saavuttavat 65 vuoden iän lähivuosina ja varsinaiset suuret ikäluokat noin 5-10 vuoden kuluttua. Tulevaisuuden senioriasumista tutkittaessa näkökulmaksi otetaankin tämä sukupolvi.

Huomattava osa suuren murroksen sukupolvesta syntyi maaseudulla tai maaseututaajamissa, mutta muutti myöhemmin kaupunkeihin tai koki asuinpaikkansa kaupungistumisen. Nykyaikaisen hyvinvoinnit merkit - televisio, kodinkoneet ja auto - alkoivat yleistyä lähes joka kodissa. (www1.)

Muuton ja kaupungistumisen ohella tärkeää näiden vuosiluokkien elämässä oli opiskelumahdollisuuksien avautuminen. Ammattirakenne muuttui, hyvää koulutusta vaativat työtehtävät lisääntyivät nopeaa vauhtia. Korkeakouluopintojen alueellinen saavutettavuus kasvoi ratkaisevasti. (www1.)

Avioerot ja muut uudet sosiaaliset ongelmat koettelivat ensimmäistä kertaa laajassa mitassa kokonaista sukupolvea. Kehityksen virrassa sukupolven loppusaldo on kuitenkin myönteinen: näitä ikäluokkia voi pitää yhtenä keskeisenä hyvinvointiyhteiskunnan rakentajasukupolvena, jonka saavutusten varassa itsenäinen Suomi on voinut selvitä taloudellisten kriisien yli. (www1.)


Pulan, sodan ja jälleenrakennuksen sukupolven edustajat ovat sen sijaan tämän päivän ’vanhoja’ senioreita. Heidän tilannettaan tarkastellaan nykytilan kartoitusvaiheessa, jotta saadaan käsitys siitä, miten nykyisin senioreiden asioita hoidetaan. Toisaalta lähiöiden ja koulutuksen sukupolvi edustaa suuren murroksen sukupolven jälkikasvua ja usein näiden lähimpiä omaisia.

2.2.2 Tulevaisuuden ikäihmiset

Tulevaisuuden eläkeläiset ovat kulttuuriselta taustaltaan ja elämäntavaltaan erilaisia kuin nykyiset eläkeläiset. Tulevaisuudessa jäädään useammin eläkkeelle teollisuus- ja palveluammateista kuin maataloudesta. Tulevaisuuden ikäihmisistä koulutettujen osuus on korkeampi kuin nykyisistä ikäihmisistä. Koulutustason nousu liittyy parempaan terveydentilaan, kun ihmiset ovat tietoisempia terveellisistä elämäntavoista ja ravinnostaan. Ikäihmiset ovat tottuneet suhteellisen korkeaan elintasoon. Eläkeläiset ovat kulutus- ja maksukykyinen väestöryhmä. Taloudellinen turva antaa mahdollisuuden valita elämäntyylin, asumisen ja palvelut. Koulutetut ikäihmiset ovat myös kriittisiä palveluiden ja etuuksien vaatijia ja käyttäjiä. Tulo- ja koulutustason nousu parantaa ikäihmisten edellytyksiä itsenäiseen elämänhallintaan ja omatoimisuuteen. Elämänhallinnan ja omatoimisuuden edellytyksiä voidaan kehittää myös luomalla esteettömiä asuin- ja elinympäristöjä. Teknologisen kehityksen myötä apuvälineiden käyttäminen ikäihmisten selviytymisessä on entistä luontevampaa tuleville senioreille.

Elämänsä aikana paljon muutoksia, kuten muutoksia työssä, perheessä ja muussa elinympäristössä, kokeneet ihmiset ovat muutosvalmiita myös iäkkäinä. Konservatiivisuus, joka on perinteisesti yhdistetty iäkkäisiin ihmisiin, on vähentymässä. Hyvän vanhuuden ikäihmiset yhdistävät elämän loppumiseen valmistautumisen sijasta pikemminkin siihen, että ihminen kykenee vanhanakin pysymään kiinni elämässä ja kehittämään itseään erilaisten harrastusten kautta. Kokonaisuudessaan senioreiden ihmissuhdeverkostot eivät muodostu niin hallitsevasti kuin aikaisemmin suvun ja asuinpaikan pohjalta. Joidenkin kohdalla se voi merkitä irtautumista perinteisistä suojaverkoista sekä tämän aiheuttamaa turvattomuutta ja suurta riippuvuutta sosiaalipalveluista. Perheenjäsenet pysyvät kuitenkin edelleen tärkeimpinä huolenpidon antajina. Seniorit arvostavat omaisapua, mutta eivät halua jäädä heikkokuntoisina pelkästään sen varaan.


3. Senioriasumisen nykytila

3.1 Tausta

Merkittävin osa 65 vuotta täyttäneistä seniorikansalaisista asuu omatoimisesti kotona ilman kotiin tuotavia julkisrahoitteisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Näin asui vuonna 2000 noin 670 000 suomalaista senioria. Näihin 670 000 omatoimisesti kotona asuvaan voidaan lisätä vielä ne 51 000 kotona asuvaa senioria, jotka saavat säännöllistä kodinhoitoapua ja/tai kotisairaanhoitoa. Tavallisissa asunnoissa asuu siis noin 93 % senioreista. (Nissinen & Sansalo 2000.)

Senioriasumisen kannalta keskeinen asumismuoto on myös erilaiset laitosasumisen muodot. Näitä ovat perinteiset vanhainkodit, mutta myös omatoimisen asumisen ja vanhainkodin väliin syntyneet asumismuodot, kuten palvelutalot. Noin 38 000 senioria asuikin vuonna 2000 ”laitosmaisesti”. (emt.)

Edellisiin lukuihin voidaan lisätä vielä ne reilut 12 000 senioria, jotka asuvat sairaalamaisissa olosuhteissa esimerkiksi terveyskeskuksissa, sairaaloissa tai muissa laitoksissa. Nämä asumismuodot on rajattu tämän tarkastelun ulkopuolelle. (Nissinen & Sansalo 2000.)

%Kpl

3,527 000Vanhainkoti tai ympärivuorokautinen asumispalvelu

1,511 000Terveyskeskussairaala, pitkäaikaishoito

0,21 200Muu laitos tai sairaala, pitkäaikaishoito

1,511 000Asumispalvelu, henkilökuntaa vain päivällä

6,751 000Säännöllinen kodinhoitoapu ja/tai kotisairaanhoito

86,7665 000Asuu kotona, ei palveluja

%Kpl

3,527 000Vanhainkoti tai ympärivuorokautinen asumispalvelu

1,511 000Terveyskeskussairaala, pitkäaikaishoito

0,21 200Muu laitos tai sairaala, pitkäaikaishoito

1,511 000Asumispalvelu, henkilökuntaa vain päivällä

6,751 000Säännöllinen kodinhoitoapu ja/tai kotisairaanhoito

86,7665 000Asuu kotona, ei palveluja

Taulukko 2. 65 vuotta täyttäneet asumismuodon mukaan vuonna 2000. (Lähde: Nissinen & Sansalo

Senioriasuminen voidaan nähdä jatkumona, jossa omatoimisuuden aste vähenee ja hoidon laitosmaisuus lisääntyy. Toisessa päässä on omatoiminen asuminen ja toisessa päässä sairaalamainen asuminen. Tämä jatkumo on esitetty kuvassa 2.


AVOHOITO

TERVEYDENHUOLTOKotisairaanhoitoPerusterveydenhuollon avohoitoErikoissairaanhoidon avohoito

SOSIAALIPALVELUTKodinhoitoapuTukipalvelut (ateriapalvelu, kuljetuspalvelut…)Omaishoidontuki

VÄLIMUOTOISETPALVELUT

PÄIVÄSAIRAALAT

PÄIVÄ- JA YÖHOITO JNE..

PALVELUASUMINEN(Tavallinen, tehostettu)

AKUUTTI-/PITKÄAIKAINENVUODEOSASTO-HOITO

PERUSTERVEYDEN-HUOLLON VUODEOSASTO-HOITO

VANHAINKODIT

AKUUTTI VUODEOSASTO-HOITO

ERIKOISSAIRAANHOIDONVUODEOSTASTOHOITO

AVOHOITO

TERVEYDENHUOLTOKotisairaanhoitoPerusterveydenhuollon avohoitoErikoissairaanhoidon avohoito

SOSIAALIPALVELUTKodinhoitoapuTukipalvelut (ateriapalvelu, kuljetuspalvelut…)Omaishoidontuki

VÄLIMUOTOISETPALVELUT

PÄIVÄSAIRAALAT

PÄIVÄ- JA YÖHOITO JNE..

PALVELUASUMINEN(Tavallinen, tehostettu)

AKUUTTI-/PITKÄAIKAINENVUODEOSASTO-HOITO

PERUSTERVEYDEN-HUOLLON VUODEOSASTO-HOITO

VANHAINKODIT

AKUUTTI VUODEOSASTO-HOITO

ERIKOISSAIRAANHOIDONVUODEOSTASTOHOITO

Lähde: mukealle Noro Anja: Long-Term Institutional Care among Finnish Elderly Population. Research report 87. STAKES. Helsinki 1998.

Kuva 2: Ikääntyvien sosiaali- ja terveyshuoltojärjestelmä

Omatoimista asumista on seuraavassa tarkasteltu pääasiassa Tilastokeskuksen toimittamien tilastoaineistojen pohjalta. Tiedot on tehty koko maan tasolla, mutta myös useassa kohdin kuntatasolla. Tarkastelussa olevat paikkakunnat ovat Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen, Tampere, Oulu, Kajaani, Kuopio ja Ristijärvi. Nämä kunnat on valittu tarkasteluun siksi, että ne ovat koko Tulevaisuuden senioriasuminen tutkimushankkeen case-paikkakuntia.

3.2 Omatoiminen asuminen

3.2.1 Senioriasuntokunnat ja asuntokuntien koko

Suomessa on noin 2,45 miljoonaa asuntokuntaa. Näistä 585 000:ssa vanhimman asukkaan ikä on 65 vuotta tai enemmän. Tämä tarkoittaa, että senioreita asuu useammassa kuin joka viidennessä asunnossa. (Tilastokeskus 2003.)

Suomi ei ole harmaantunut tasaisesti. Tarkastelluilla paikkakunnilla senioriasuntokuntia on suhteessa vähiten Kuopiossa (11 %) ja eniten Ristijärvellä (44 %). (Tilastokeskus 2003.) Liitteessä B on esitetty arvio senioriasuntokuntien määristä paikkakunnittain vuonna 2000.


Taulukko 3. Asuntokunnat ja senioriasuntokunnat eräillä suomalaisilla paikkakunnilla 2002. Lähde: Tilastokeskus 2003.

KAIKKI ASUNTOKUNNAT

SENIORIASUNTO-KUNNAT

SENIORIASUNTO-KUNTIEN %-OSUUS

Koko maa

2 450 000 585 000 24 %

Helsinki 275 700 56 500 20 % Kajaani 16 500 3 900 23 % Kuopio 41 900 4 800 11 % Oulu 59 000 10 300 18 % Ristijärvi 700 300 44 % Tampere 100 300 21 600 22 %

Kun edellä esitettiin, että Suomessa on noin 720 000 omatoimisesti asuvaa senioria, voidaan senioriasuntokunnan keskikooksi laskea 1,2 henkeä. Asuntokunnan keskikoko koko väestön tasolla tarkasteltuna on 2,2 henkeä, joten senioriasuntokunnat ovat pienempiä kuin muut asuntokunnat. (Tilastokeskus 2003.)

Senioriasuntokunnista hieman yli puolet onkin yhden hengen talouksia. Lähemmin tarkasteltuna huomataan, että ikä vaikuttaa merkittävästi yksiasumiseen. Kun 65-69 vuotiaista noin 40 % asuu yksin, on yksinasuvien osuus yli 85-vuotiaiden luokassa jo lähes 70 %. (ks. kuva 3). (Tilastokeskus 2003.)


Yksinasuvien osuus ikäluokasta 2002

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

65-69 v. 70-74 v. 75-79 v. 80-84 v. 85+ v.

Kuva 3: Yksinasuvien osuus seniori-ikäluokissa 2002. Lähde: Tilastokeskus

Taulukossa 4. on esitetty yhden hengen asuntokuntien määrä ikäluokittain.

Taulukko 4. Yhden hengen asuntokunnat Suomessa ikäryhmittäin 2002. Lähde Tilastokeskus 2003.

IKÄRYHMÄ YHDEN HENGEN ASUNTOKUNNAT (KPL)

65-69 63 000 70-74 71 000 75-79 71 000 80-84 54 000 85+ 41 000

Tarkastelluilla paikkakunnilla yksinasuvien määrä ja kehitys iän mukana on hyvin yhdenmukainen. Poikkeuksen tekee Ristijärvi, jossa yksinasuminen on muita paikkakuntia harvinaisempaa. Lisäksi yksinasuvien määrä ei nouse Ristijärvellä iän myötä kuten muilla tarkastelluilla paikkakunnilla. (Tilastokeskus 2003.)

3.2.2 Asumismuodot

Senioreiden ja koko väestön asumismuodot eivät juuri poikkea toisistaan. Seniorit asuvat muuta kansaa hieman useammin pientaloissa ja hieman harvemmin kerrostaloissa (ks. taulukko 5.) (Tilastokeskus 2003.)


Taulukko 5: Asuntokunnat asumismuodon mukaan. Lähde: Tilastokeskus

PIENTALO RIVI- JA KETJUTALO

KERROSTALO

Senioriasuntokunnat 45 % 13 % 42 % Kaikki asuntokunnat

41 % 14 % 45 %

Kerrostaloasuminen on huomattavasti yleisempää kaupungeissa ja pienemmissä kunnissa eletään tyypillisesti pientaloissa. Koko maata kuvaavat tiedot eivät kerrokaan paljoa yksittäisen kunnan tilanteesta. Ristijärveläisistä senioreista 75 % asuu pientaloissa, kun vastaavasti 87 % Helsinkiläisistä senioreista asuu kerrostaloissa.

Senioriasuntokunnat talotyypin mukaan 2002

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Ristijärvi

Koko maa

Kajaani

Kauniainen

Espoo

Oulu

Kuopio

Tampere

Vantaa

Helsinki

Erillinen pientalo Rivi-ketjutalo Asuinkerrostalo

Kuva 4. Senioriasuntokunnat talotyypin mukaan. (% -osuus kaikista asuntokunnista). Lähde: Tilastokeskus 2003.

Taulukossa 6 on esitetty asuntokuntien määrä talotyypeittäin tarkastelluissa kunnissa. Yhdeksällä tarkastellulla paikkakunnalla on 39 % koko Suomen asuinkerrostaloasuntokunnista, 13 % rivi- ja ketjutaloasuntokunnista ja 8 % pientaloasuntokunnista.


Taulukko 6: Senioriasuntokunnat talotyypeittäin tarkasteltavina olevissa kunnissa. Lähde: Tilastokeskus 2003.

KUNTA PIENTALO RIVI- JA KETJUTALO

ASUINKERROSTALO

Vantaa 3 300 900 6 700 Helsinki 4 300 2 700 48 400 Tampere 3 300 1 800 15 700

Espoo 3 900 1 600 7 600 Oulu 2 600 1 200 6 400

Kuopio 1 600 600 6 600 Kajaani 1 300 400 2 100

Kauniainen 200 200 400 Ristijärvi 200 100 0

Koko maa 255 400 74 000 241 000

3.2.3 Senioriasunnot

Mäntylä ja Sneck (1990) ovat ennustaneet, ihmisen asumisuraan tulee uusi vaihe, kun lakipisteasunnosta siirrytään senioriasunnon kautta pääteasuntoon. Rakennusliikkeet, rakennuttajat ja yleishyödylliset yhteisöt ovatkin viime vuosina kehittäneet erilaisia senioriasuntokonsepteja sekä omistusasunnoiksi että vuokra-asunnoiksi (ks. esim. Olsbo-Rusanen 2003.)

Näissä senioriasunnoissa ajatuksena on, että ikääntyvä väestö muuttaa jo aktiivi-iässä senioriasuntoon, joka on suunniteltu vastaamaan ikääntyvien tarpeita. Pääasiassa seniorien tarpeet on huomioitu siinä, että asunnot sijaitsevat palveluiden lähellä ja niistä on tehty teknisesti esteettömiä. Lisäksi niiden suunnittelussa on huomioitu mahdollisuus tuoda senioreiden tarvitsemaa tekniikkaa asuntoihin. (ks. Mikkola, Riihimäki, Lakka 2003.)

Senioriasunnot saatetaan rakentaa vanhusten laitosasumisen yksiköiden läheisyyteen, niin että siirtymä senioriasunnosta myöhemmin laitosasumisyksikköön on mahdollisimman joustava. (ks. esim. Olsbo-Rusanen 2003.) Tämän kaltaisia ratkaisuja on suunniteltu esimerkiksi Heinolaan Reumasairaalan yhteyteen ja Tampereelle Pyynikin alueelle. Yhteistä ja merkille pantavaa näissä hankkeissa on, että suunnitellut senioriasunnot toteutettaisiin korjausrakentamisen keinoin olemassa olevaan rakennuskantaan.

Senioriasuntoa ostaessa/vuokrattaessa on yleensä ehtona se, että asuntoon muuttaa ainakin yksi 55 vuotta täyttänyt. Lisäksi asuntoihin saattaa olla tulorajat. Toisaalta senioriasuntoa käytetään myös markkinointiterminä, joka ei sido esimerkiksi siihen, että


asunnot todella myydään senioreille. Ei ole myöskään mitenkään määritetty sitä, mitkä ovat senioritalolta vaaditut ominaisuudet (Ks. esim. Olsbo-Rusanen 2003).

3.3 Suhtautuminen asumiseen

3.3.1 Koti

Koti on käsitteenä laajempi kuin asunto. Koti on tuttuihin esineisiin ja tiettyyn asuntoon liittyvät elämänhistorialliset muistot ja kokemukset sekä niiden perustalle rakentuvat käytännöt (Laukkanen 2001). Ihmiset, erityisesti seniorit, jotka ovat asuneet pitkään samassa asunnossa, leimautuvat kotiinsa voimakkaasti. Kodista tulee osa identiteettiä. Luopuessaan asunnostaan luopuu samalla osasta identiteettiään. (Hurtig et. al. 1981.) Ikääntyneet haluavatkin tyypillisesti jatkaa asumista nykyisessä asunnossaan. (Sorri 2001.)

Kotia pidetään kiinteänä ja turvallisena paikkana muuttuvassa maailmassa, mutta se ei tarkoita ettei koti saisi muuttua ajan kuluessa. Kuten pakkomuuton edessä oleva ruotsalainen rouva sanoi: ”Minun kotiani ei saa ottaa minulta pois. Sen täytyy saada kasvaa ja vanheta minun kanssani.” (Jarlöv 1990.) Koti on myös voimavara. Tuttuus mahdollistaa rutiinien sujumisen muistin tai näön heiketessä. Asumisen kestolla on osoitettu olevan positiivisia vaikutuksia selviytymiseen ja mielialaan. Pysyvyys, ennustettavuus, järjestys ja jatkuvuus ovat turvallisuuden lisäksi myönteisiä pitkäkestoiseen asumiseen liitettäviä arvoja. (Laukkanen 2001.)

Sosiaalisessa juurtumisessa asuma-alueelle ei ole kyse niinkään tiiviistä kanssakäymisestä naapureiden kanssa kuin tutuista kasvoista, tervehtimisestä, juttelemisesta ja mahdollisuudesta joskus auttaa toisia sekä tulla autetuksi. (Åkerblom 1997.) Kuopiossa tehdyssä haastattelututkimuksessa useampi oli valmis vaihtamaan asuntoa kuin asuntoaluetta (Laukkanen 2001).

3.3.2 Nykyinen asunto

Yleensä nykyiseen asuntoon ollaan tyytyväisiä ja siinä halutaan asua mahdollisimman pitkään. Tähän vaikuttanee osaltaan ns. onnellisuusmuuri; haastattelijoille ei haluta paljastaa oman elämän epäkohtia. Oma asunto on elämän suurimpia investointeja ja itse valittu, jolloin epäkohtia ei nähdä tai haluta myöntää. Asuinrakennusta arvostellaan helpommin kuin omaa asuntoa, vaikka niihinkin ollaan suhteellisen tyytyväisiä.


Kiintymys ja tottumus saattavat kuitenkin kääntyä asukkaan hyvinvointia vastaan, mikäli asunto ei ole enää tarkoituksenmukainen. Joskus epäkohtia ei tunnista tai haluta tunnistaa. Epäkohdat saatetaan myös hyväksyä ja niihin sopeudutaan. Pienet epäkohdat ratkaistaan neuvokkaasti, mutta suurempiin ei puututa vaan muutoksien välttämiseksi tyydytään vähempään. (Laukkanen 2001.)

Senioreiden asuntoihin teetettyjä korjauksia ja muutoksia ei ole yleensä tehty asunnon muuttamiseksi paremmin ikääntyvälle soveltuvaksi. Sekä Oulussa että Kuopiossa tehtyjen haastattelututkimusten mukaan korjaukset ovat olleet lähinnä pintamateriaalien ja keittiön kiintokalusteiden kunnostamista ja uusimista tai parvekkeiden lasittamista. Oulussa yleisin asuntojen soveltuvuutta parantava muutostyö oli ammeen poistaminen kylpyhuoneesta. Usein se oli kuitenkin ensisijaisesti tehty lisätilan saamiseksi ahtaaseen peseytymistilaan. Laajempia erityisesti ikääntyneiden tarpeisiin suunniteltuja perusparannuksia oli tehty vain kahteen 53 tutkitusta asunnosta. (Laukkanen 2001; Sorri 2001.)

3.3.3 Toiveasunto

Senioreiden asumistavoitteet ovat melko vaatimattomia ja yleispiirteisiä. Toiveiden niukkuus johtunee osittain tarjolla olevien asuntojen ja asumisvaihtoehtojen vähäisestä tuntemuksesta. Nykyisissä asunnoissa seniorit ovat asuneet pitkään, eivätkä siksi ole hiljattain tutustuneet tarjolla oleviin asuntoihin. Vuonna 1998 asumistavoitteista tehdyn haastattelun mukaan lähes puolet senioriasuntokunnista piti kerrostaloasuntoa parhaana vaihtoehtona. Keskusta-asumisen suosio alkoi kasvaa 40 ikävuodesta lähtien. (Laukkanen 2001.)

Koosteena voidaan todeta, että toiveasunto sijaitsee kaupungin keskustassa tai muutoin lähellä palveluja rauhallisella paikalla. Asunto olisi kerrostaloasunto maanpinnan tason yläpuolella. Asunto olisi nykyistä pienempi, kuitenkin vähintään kaksio. Asunnossa, joka olisi ideaalisti läpitalon asunto, pitäisi olla erillinen keittiö, suojaisa parveke sekä sauna. Asunnon pitäisi olla kohtuuhintainen ja sen tulisi sijaita hissillisessä, pienehkössä kerrostalossa tai yksikerroksisessa rivitalossa. Asuintalon tulisi olla hyvällä paikalla suhteessa ympäröivään luotoon ja asunnon ikkunoista tulisi olla vaihteleva näkymä. (Hurtig et. al. 1981; Laukkanen 2001; Malin 1994; Marin 2004; Sorri 2001; Åkerblom 1990.)


3.3.4 Muuttaminen

Ruotsissa on tutkittu vuokratalojen perusparantamisen yhteydessä ikääntyneiden suhtautumista muuttamiseen. He pitivät muuttamista työläänä, kalliina ja stressiä aiheuttavana. Erityisesti pakon edessä muuttaminen herättää vahvoja tunteita. Eräs haastateltu oli jopa toivonut kuolevansa ennen muuttopäivää. Senioreita huolestuttaa omien voimien riittämättömyys. Tavaroita on ehtinyt vuosien varrella kertyä paljon, muuttolaatikot ovat liian painavia kannettaviksi ja valaisintakaan ei pysty itse irrottamaan katosta. Kotiavun ja sukulaisten antama muuttoapu ja – neuvonta huojentavat muuttajan mieltä. Ikääntyneet eivät ehkä ole muuttaneet vuosikymmeniin, jona aikana muodollisuudetkin, esimerkiksi muuttoilmoituksen tekeminen, ovat ehtineet muuttua useaan kertaan.

3.3.5 Maallemuutto ja mökkeily

Useat seniorit (ja tulevat seniorit) haaveilevat maallemuutosta ja entistä ahkerammasta mökkeilystä eläkeiän saavutettuaan. Maallemuuttaja on perheellinen ja on viettänyt lapsuutensa maaseutukunnan haja-asutusalueella. Kaupunkiin (pääkaupunkiseudulle) hän on päätynyt suuren muuttoaallon seurauksena. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole eläkkeelle jäämisen jälkeen muuttaa takaisin synnyinpaikkakunnalle. Hän asuu kerrostalossa ja useimmiten omistusasunnossa. Vuokra-asunnossa hän kuitenkin asuu hieman todennäköisemmin kuin kaupunkiin jäämistä harkitseva ikätoverinsa. Hänellä on keskiasteen koulutus ja vakituinen työpaikka. Hänen tulotasonsa on keskiluokkaa. (Hunnakko & Palm 2002.)

Mieluiten hän muuttaisi Pirkanmaalle, Kymenlaaksoon, Keski-Suomeen tai Päijät-Hämeeseen. Kaupungin palveluineen pitäisi olla noin 30–50 kilometrin säteellä, eikä kauppaan, postiin tai kirjastoon saisi olla viittä kilometriä pidempi matka. Ihanne koti olisi vanhassa omakotitalossa tai vapaa-ajan asunnoissa. (emt.)

Tutkimuksen perusteella kahdeksasta tutkimuskaupungista aikoo laskennallisesti muuttaa maaseudulle eläkepäiviksi 34 242 suuriin ikäluokkiin kuuluvaa henkilöä. Jos tähän lisätään muuttohalukkaiden puolisot, olisi muuttajien määrä yhteensä 58 827. (emt.)

Aktiivinen mökkeilijä käy paljon mökillään jo työikäisenä. Hänelle olisikin tärkeää saada etätyöyhteydet mökille. Hän pitää mahdollisena jonkinasteisen työskentelyn vielä eläkeiän saavutettuaan. Hän on korkeasti koulutettu ja hänen ansiotasonsa on korkea ja hänellä on kaupungissa omistusasunto. Aktiivisen mökkeilijän ihanteena olisi, että hänen mökkinsä olisi noin 50 kilometrin säteellä kaupungista. (emt.)


3.3.6 Ulkomaille muutto

3.3.7 Tietoisuus erilaisista vaihtoehdoista

Senioreiden tietoisuudessa erilaisista asumisvaihtoehdoista ja perusparantamisesta on runsaasti kohentamisen varaa. Kolmannes Kuopiossa haastatelluista oli jollakin tavalla tietoinen tai perehtynyt esteettömään uudisrakentamiseen. Myös esteettömyyden käsite sekä muut rakentamisen, asumisvaihtoehtojen, rahoituksen ja oikeustoimien käsitteet olivat vieraita. Ikääntyville tarjolla olevat vaihtoehdot tunsi jollakin tavalla vajaa puolet haastatelluista. Puolet rivi- ja omakotitaloasukkaista, mutta vain kuusi 53 kerrostaloasukkaasta tunsi jollakin tavalla kunnalta haettavat korjausavustukset ja korjausneuvonnan. Hissiavustuksia pidettiin isännöitsijän asiana. (Laukkanen 2001.) Senioriasuntojen ja hissiavustusten tunnettuuden voisi tosin olettaa kasvaneen haastattelujen tekohetkestä kohtuullisen runsaan julkisuuden ansiosta. Haastatellut toivoivatkin lisää tietoa eri asumisvaihtoehdoista. Lisäksi he toivoivat pääteasunnon hankkijalle samanlaisia verohelpotuksia kuin ensiasunnon hankkijoille. (Laukkanen 2001.)

Riskin hallintakeinot eivät myöskään olleet hyvin tunnettuja; yhden tai useamman osasi nimetä vain puolet haastatelluista. Mainintoja saivat säästäminen, asunnon lisäksi muun oman omaisuuden myyminen mieluisa asunnon hankinnan varmistamiseksi, kuntoarvion teettäminen ja isännöitsijän todistuksen hankkiminen. Vain muutamat tiesivät mahdollisuudesta hankkia vakuutus tasaamaan asuntokaupan riskejä (Laukkanen 2001.)

3.3.8 Asunnon vaihtaminen

Asunnon vaihtamista suunnittelevat useammin osakeasunnoissa asuvat kuin omakotitaloissa asuvat. Tunteet vaikuttavat asiaan; omakotitalosta vaihdetaan yleensä osakehuoneistoon. Sopeutuminen uuteen asuinympäristöön ja asumisen tapaan epäilyttävät eikä omakotitalosta haluttaisi luopua. Asunnosta, erityisesti pientalosta luopumista helpottaisi sukupolvenvaihdos, jolloin asunto siirtyisi perillisille. Asunto säilyisi nk. kiintymyksen kehällä ja siellä olisi halutessaan mahdollista päästä vierailemaan. (Laukkanen 2001.) Toisaalta osa ikääntyneistä päättää perusparantamisen sijasta muuttaa uuteen heille paremmin sopivaan asuntoon, koska vanhan asunnon muutostyöt ovat heidän mielestään raskaita, kalliita tai pitkäkestoisia ja kahteen kertaan muuttaminen sekä väliaikaisen asunnon järjestäminen tuntuvat liian vaivalloiselta. (Hurtig et. al. 1987)


Kun haastateltuja pyydettiin ottamaan huomioon asunnon vaihtamiseen tai korjaamiseen sisältyvät riskit, koettiin asunnon vaihtaminen ongelmallisemmaksi. He pelkäsivät niin ostettavan kuin myytävän asunnon piileviä vaurioita ja rakennusvirheitä, erityisesti mainittiin kosteus- ja homeongelmat ja myytävästä asunnosta koituvat vastuut. Suurin osa kertoi pelkonsa syntyneen aihetta käsitteleviä televisio-ohjelmia katselemalla ja lukemalla lehdistä. Lisäksi epäiltiin, ettei vanhasta asunnosta saisi riittävää myyntihintaa ja että uusi asunto tulisi kalliiksi. Muutamia mietitytti, minkälaiset uudet naapurit tulisivat olemaan ja viihtyisivätkö he uudessa asunnossa. Korjaamisen riskinä nähtiin lähinnä korkeaksi nouseva hinta. (Laukkanen 2001.)

3.3.9 Asunnon perusparantaminen

Suhtautuminen perusparantamiseen on usein aluksi kielteistä tai välinpitämätöntä. Perusparantamista ei nähdä vaihtoehtona. Kuitenkin Kuopiossa tehdyssä haastattelututkimuksessa seniorit päätyivät perusparantamiseen asunnon vaihtamisen sijasta, kun heitä pyydettiin huomioimaan myös vaihtoehtojen sisältämät riskit. (Laukkanen 2001.) Lisäksi monet hyvin iäkkäät, jotka eivät pääse ilman avustajaa ulos asunnostaan, eivät halua tai jaksa vaatia muutoksia asuntoonsa. Tietämättömyys saavutettavista höydyistä vaikuttanee mielipiteeseen. Suurin osa vuokralaisista ei ole halukkaita maksamaan hissin rakentamisesta tai muista saavutettavuutta parantavista muutoksista aiheutuvia lisäkustannuksia. (Jarlöv 1990.) Rakennustöiden aiheuttamat vuokrankorotukset saatetaan kokea pyrkimykseksi saada taloon nykyistä maksukykyisempää väkeä. (Äkerblom 1997.) Yleensä tehtyihin parannuksiin ollaan kuitenkin perusparantamisen jälkeen tyytyväisiä. Korjaukset ja muutostyöt, joihin asukas ei ole voinut vaikuttaa tai joista hän ei ole saanut päättää, koetaan asunnon pilaamisena ja yksityisyyteen puuttumisena (Jarlöv 1990.)

Perusparantaminen on varteenotettava vaihtoehto, koska senioreiden halutuimmilla asuma-alueilla, kuten kaupunkikeskustoissa, ei ole useinkaan tarjolla uusia asuntoja tai vapaita tontteja uudisrakentamista varten. Asunnon perusparantaminen mahdollistaa tutussa ympäristössä asumisen, joka puolestaan tukee itsenäistä selviytymistä Samalla asuma-alueella pysyttäessä myös sosiaaliset kontaktit säilyvät.


4. Rakennuskanta

4.1 Tausta

Edellä esitetyn pohjalta voidaan todeta, että valtaosa senioreista asuu nyt ja tulevaisuudessa itsenäisesti omissa kodeissaan. Tästä hyötyvät useat toimijat. Omatoiminen asuminen vastaa senioreiden omia toiveita, yhteiskunta hyötyy säästyneiden laitoskustannusten muodossa ja omatoiminen eläminen synnyttää myös yrityselämää hyödyttävää liiketoimintapotentiaalia (ks. kuva 5.)

Seniorienomatoimista

asumista tukevarakennuskanta

Vanheneva västö- mahdollisuus asua omatoimisesti kotona

Yhteiskunta- pienemmät laitoskustannukset

Rakennusala- uudis- ja korjausrakentamistarpeiden kasvu

Palveluntuottajat- uutta palvelupotentiaalia, alentuneet kustannukset,kun prosessit tehostuvat













Kuva 5: Seniorien omatoimisen asumisen hyötyjä eri toimijoille. (Lähde: Siekkinen 2003.)

Omatoimisen, palveluin tuetun asumisen kehittäminen jokaista osapuolta hyödyttävällä tavalla edellyttää, että olemassa oleva rakennuskanta tunnetaan. Rakennuskannan tuntemus on edellytys tuotteistettujen esteettömyyttä lisäävien ratkaisujen kehittämiselle. Toisaalta voidaan miettiä juuri suomalaiselle rakennuskannalle soveltuvia palvelumalleja ja korjauskonsepteja, joiden avulla omatoiminen asuminen on seniorin kannalta mielekästä, yhteiskunnan kannalta tehokasta ja yrityksen kannalta heidän liiketoimintamallejaan tukevaa. Seuraavassa onkin lähdetty tarkastelemaan olemassa olevaa rakennuskantaa.

4.2 Olemassa oleva rakennuskanta

Suomessa oli vuonna 2001 noin 1,14 miljoonaa asuinrakennusta. Niistä 89 % oli pientaloja, 5 % rivi- tai ketjutaloja ja 6 % asuinkerrostaloja. Rakennustyyppien


väliset suhteet eivät vaihtele suurestikaan maakunnittain, vaan vaihtelua on maakuntien sisällä kaupunkien ja kuntien välillä.

Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että suurimmissa kaupungeissa pientaloja on 75–80 % kaupungin kaikista asuinrakennuksista. Poikkeuksen tekee Helsinki, jossa pientalojen osuus on ainoastaan 57 %. Muissa kunnissa pientalojen osuus kaikista rakennuksista on 85–95%. Mitä pienempi kunta, sitä lähempänä pientalojen osuus on 100 %:ia.

Varsinais-Suomi

Ahvenanmaa Itä-Uusimaa

Uusimaa

Päijät-Häme

PirkanmaaSatakunta

Keski-Suomi

Etelä-Karjala

Kymenlaakso

Etelä-Savo

Etelä-Pohjanmaa

PohjanmaaPohjois-Savo

Keski-Pohjanmaa

Pohjois-Karjala

Pohjois-Pohjanmaa

Kainuu

Lappi

3231707757Ahvenanmaa

72382223968Itä-Uudenmaan maakunta

41686117975Keski-Pohjanmaan maakunta

1339145632853Etelä-Karjalan maakunta

726152022310Kainuun maakunta

1864155242324Pohjanmaan maakunta

2290191036221Päijät-Hämeen maakunta

1667201336611Kanta-Hämeen maakunta

1810239642771Kymenlaakson maakunta

1534264851725Lapin maakunta

1634274140940Etelä-Savon maakunta

902298756109Etelä-Pohjanmaan maakunta

1735306363212Satakunnan maakunta

1468308343461Pohjois-Karjalan maakunta

2355371656951Keski-Suomen maakunta

2555377653934Pohjois-Savon maakunta

2475546980772Pohjois-Pohjanmaan maakunta

5000576481067Pirkanmaan maakunta

4141612685233Varsinaissuomen maakunta

1672914208126553Uudenmaan maakunta

KerrostalotRivi- ja ketjutalotPientalotKunta/rakennusten kpl määrä

3231707757Ahvenanmaa

72382223968Itä-Uudenmaan maakunta

41686117975Keski-Pohjanmaan maakunta

1339145632853Etelä-Karjalan maakunta

726152022310Kainuun maakunta

1864155242324Pohjanmaan maakunta

2290191036221Päijät-Hämeen maakunta

1667201336611Kanta-Hämeen maakunta

1810239642771Kymenlaakson maakunta

1534264851725Lapin maakunta

1634274140940Etelä-Savon maakunta

902298756109Etelä-Pohjanmaan maakunta

1735306363212Satakunnan maakunta

1468308343461Pohjois-Karjalan maakunta

2355371656951Keski-Suomen maakunta

2555377653934Pohjois-Savon maakunta

2475546980772Pohjois-Pohjanmaan maakunta

5000576481067Pirkanmaan maakunta

4141612685233Varsinaissuomen maakunta

1672914208126553Uudenmaan maakunta

KerrostalotRivi- ja ketjutalotPientalotKunta/rakennusten kpl määrä

Kuva 6: Rakennustyyppien jakauma maakunnittain 2002. Lähde; Tilastokeskus 2004

Asuinrakennuskannasta valtaosa, noin 1,01 miljoonaa oli pientaloja. Suurin osa pientaloista on 1940-luvulla rakennettuja/perusparannettuja. Toinen pientalojen rakennushuippu sijoittuu 1980-luvulle.

Seniorien asuttamia pientaloja oli siis noin 255 000 (=pientaloissa asuvat senioriasuntokunnat). Valitettavasti ei ole tietoa siitä jakautuuko senioriasuntokuntien asuttamat pientalot rakennusvuoden mukaan samoin kuin kaikki asuntokunnat.


Erilliset pientalot rakennus/perusparannusvuoden mukaan 2001 (100 rakennusta)

196

1130

18501556

1171

2568

730748

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

-1920 1921-1939 1940-1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 2000-2001

Kuva 7: Erilliset pientalot rakennus/perusparannusvuoden mukaan 2001 (100 rakennusta): Lähde: Tilastokeskus 2003 b

1,14 miljoonan pientalon lisäksi Suomessa oli vuonna 2001 noin 52 300 asuinkerrostaloa. Kun kerrostaloasuntoja oli hieman yli miljoona, on kerrostaloissa keskimäärin 19 asuntoa (Tilastokeskus 2003 ja 2003 b). Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa kerrostaloissa on keskimäärin 12-13 asuntoa, joten suomalaiset kerrostalot näyttäisivät olevat keskimääräisesti tätä suurempia.

Kerrostaloasuntokunnista useammassa kuin joka viidennessä asuu seniorikansalaisia. Erityisryhmille (kuten opiskelijat, seniorit…) tarkoitettuja kerrostaloja lukuun ottamatta kerrostaloissa asuu tyypillisesti monen ikäisiä asukkaita. Siksi on vaikea arvioida niiden kerrostalojen määrää, joissa asuu senioreita. Voidaan kuitenkin todeta, että jos kerrostalossa on keskimäärin 19 asuntoa ja joka viidennessä asunnossa asuu seniori, asuu suurimmassa osassa kerrostaloja todennäköisesti seniorikansalaisia.

Suurin kerrostalojen rakentamistahti oli 1970-luvuilla. Kerrostaloja rakennettiin kuitenkin paljon myös muutamana vuosikymmenenä tätä ennen ja tämän jälkeen.


Asuinkerrostalot rakennus/peruskorjausvuoden mukaan 2001 (100 taloa)

13

8190

127

87

70

31

19

0

20

40

60

80

100

120

140

-1920 1921-1939 1940-1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 2000-2001

Kuva 8: Asuinkerrostalot rakennus/perusparannusvuoden mukaan 2001 (100 rakennusta): Lähde: Tilastokeskus 2003 b

Kerros- ja pientalojen lisäksi Suomessa oli vuonna 2001 noin 67 300 rivi- ja ketjutaloa. Rivitaloissa asuu 74 000 senioriasuntokuntaa. Yhdessä rivitalossa oli keskimäärin 4,8 asuntoa. Rivi- ja ketjutalojen rakennuksessa selvä huippukausi sijoittuu 1980-luvulle. Niitä rakennettiin myös 1970- ja 1990-luvuilla, mutta sitä ennen vähäisemmässä määrin.

Rivi- ja ketjutalot rakennus/perusparannusvuoden mukaan 2001 (100 rakennusta)

0

50

100

150

200

250

300

350

-1920 1921-1939 1940-1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 2000-2001

Kuva 9: Ketju- ja rivitalot rakennus/perusparannusvuoden mukaan 2001 (100 rakennusta): Lähde: Tilastokeskus 2003 b

Taulukossa 7 on esitetty asuinrakennuskanta talotyypeittäin rakennusvuoden mukaan. Taulukosta käy ilmi miltä eri rakennuskausilta olemassa oleva kanta


on. Kun eri rakennuskausilta on löydettävissä aikakaudelle ominaiset piirteet mm. arkkitehtuurissa, rakenteissa ja tilaratkaisuissa, voidaan kunakin rakennuskautena rakennettuja taloja tyypitellä tärkeäksi katsottujen muuttujien mukaan.

Taulukko 7: Asuinrakennukset talotyypin ja rakennuskauden mukaan 2002. Lähde: Tilastokeskus 2003 b

PIEN-TALOT

RIVI- JA KETJU-TALOT

KERROS-TALOT

- 1920 74 800 800 1900 1921-1939 73 000 500 3100 1940-1959 256 800 1100 7000 1960-1969 117 100 3200 8700 1970-1979 1550600 14400 12700 1980-1989 185 000 28700 9000 1990-1999 113 000 15600 8100 2000-2001 19 600 2100 1300

4.3 Asuinkerrostalot

4.3.1 1940–50-luvun asuinkerrostalot

Ajanjakson yleisin kerrostalotalotyyppi on kaksiportainen lamellitalo. 1940-luvulla rakennettujen kerrostalojen runkosyvyys on 13–14 metriä ja 1950-luvulla rakennettujen runkosyvyydet vaihtelevat 11-14 metriä, yleisimmin 12 metriä. Talojen vallitseva kattomuoto on harjakatto. 1940-luvulla rakennettiin yleisesti myös aumakattoisia taloja, ja 1950-luvulla alettiin rakentaa pulpettikattoja. Rappaus on ajanjakson yleisin julkisivujen pintamateriaali. 1950-luvun talojen pintaverhouksena voi olla myös puhtaaksimuurattu tiili tai puu-, asbestisementti- tai alumiinilevyverhous tai näiden yhdistelmät. (Mäkiö et. al. 1990)

Kuva 10. Asuinkerrostaloja 1950-luvulta (Kuvat: Laura Sorri)


Talojen porrashuoneet rajoittuvat yleensä ulkoseinään. Kattoikkunalliset, rungon sisällä olevat porrashuoneet alkoivat yleistyä 1950-luvulla. Neljäkerroksisiin taloihin ei yleensä rakennettu hissejä ja kolmikerroksisiin niitä i rakennettu ollenkaan. Hissi saatettiin jättää rakentamatta jopa viisikerroksisissa taloissa, mutta kuusikerroksisiin ja sitä korkeampiin se rakennettiin aina. Sodan aiheuttaman katkon jälkeen parvekkeet alkavat ilmestyä asuinkerrostaloihin 1940-luvulla. 1950-luvulla parvekkeet rakennetaan lähes jokaiseen asuinkerrostaloon. Pienimmät asunnot jätettiin parvekkeetta. (Saarikangas 2002) 1940-luvun parvekkeet ovat ulokeparvekkeita. Parvekkeiden koko kasvoi 1950-luvulla ja ulokeparvekkeiden rinnalle tulivat sisäänvedetyt parvekkeet ja ranskalaiset parvekkeet. Huoneistokohtaisten kellareiden rakentaminen tuli tavalliseksi 1950-luvulla. (Mäkiö et. al. 1990)

1940- ja 1950-luvulla rakennettujen kerrostalojen yleisin runkotyyppi on sekarunko, joka perustuu kahdenlaiseen kantavaan pystyrakennejärjestelmään. Perustyypin ulkoseinät ovat kantavia massiivisia tiilimuureja, joihin voi liittyä erillinen lämmöneriste, ja keskirungon kantavana rakenteena on betonipilaristo. 1950-luvun alkupuolelle saakka välipohjat ovat yleensä alalaattapalkistoja, jonka jälkeen massiiviteräsbetonilaatta alkaa yleistyä. Sekarunkotalojen kerrosluvut vaihtelivat kahdesta seitsemään, yleisimmin niissä on kolmesta neljään kerrosta. Julkisivut ovat yleensä aukkojulkisivuja. Sekarunkoinen, aukkojulkisivullinen kerrostalo on ajanjakson yleisin rakennustyyppi; Helsingissä ja Oulussa tehdyssä tutkimuksessa 45 % kerrostaloista edusti tätä tyyppiä. (Mäkiö et. al. 1990)

1950-luvun lopulla sekarunkoisten kerrostalojen rakentaminen vähentyi voimakkaasti ja tilalle yleisimmäksi runkotyypiksi tuli betoniseinärunko, jossa kaikki kantavat pystyrakenteet ovat teräsbetoniseiniä. Kantavat betoniset ulkoseinät on lämmöneristetty ulkopuolelta. Järjestelmästä johtuen kantavia väliseiniä on paljon. Betoniseinärunkotalojen kerrosluvut vaihtelivat kahdesta yhdeksään, yleisimmin niissä oli neljä tai kahdeksan kerrosta. Julkisivut voivat olla aukko-, puolinauha- tai nauhajulkisivuja. (Mäkiö et. al. 1990)

Tiilimuurirunkoisia asuinkerrostaloja rakennetaan koko ajanjaksolla, yleisimmin 1950-luvun jälkipuoliskolla. Tiilimuurirunkoisten talojen kantavat pystyrakenteet on muurattu tiilestä. 1950-luvun puoliväliin saakka välipohjat ovat yleensä alalaattapalkistoja, jonka jälkeen massiiviteräsbetonilaatta alkaa yleistyä. Tiilimuurirunkoisissa taloissa oli tavallisesti kolmesta neljään kerrosta, kolmikerroksisten ollessa tavallisimpia. Julkisivut ovat yleensä aukkojulkisivuja. (Mäkiö et. al. 1990)

Toisen maailman sodan jälkeen alkoivat kolmihuoneiset asunnot nousta kaksihuoneisten rinnalle, kun keittiö lasketaan asuinhuoneeksi. 1950-luvun alussa kolmen huoneen (kaksi huonetta ja keittiö) asunto oli jo yleisin asuntotyyppi. (Mäkiö et. al. 1990.)


Aravalainotetuissa taloissa vähintään puolen asunnoista tuli olla kaksioita. Asuntosuunnittelun tavoitteena oli täyttää moderniksi ydinperheiksi järjestyneen keskiluokan tarpeet. Kuvitellussa normiperheessä oli virkamiesisä, kotirouvaäiti ja kaksi tai kolme lasta. Suunnittelun lähtökohtana oli kotirouva ja hänen työnsä. Asunto tiivistyi keittiöön, makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen eli työskentelyyn, lepoon ja yhdessäoloon 1930-luvulla määriteltyjen minimi normien mukaisesti. (Saarikangas 2002) Kylpyhuoneet ovat ahtaita, ja tyypillinen kylpyhuoneen varustus on amme, wc-istuin ja käsienpesuallas. (Mäkiö et. al. 1990) Kuitenkaan Oulussa tehdyssä tutkimuksessa amme ei ollut tämän ikäisissä kerrostaloasunnoissa yhtä yleinen ongelma kuin nuoremmissa, sillä asunnoista on usein poistettu ammeet lisätilan saamiseksi kylpyhuoneeseen. Kylpyhuoneen varustelutaso ei vastaa nykyisiä vaatimuksia. (Sorri 2001)

4.3.2 1960–70-luvun asuinkerrostalot

1960-luvulla edellisen vuosikymmenen lopulla alkanut ns. maaltapako voimistui huomattavasti. Asuntojen voimakkaan kysynnän ja rakentamistekniikan kehityksen seurauksena hankekohtaisten rakentajien tilalle tulivat luonteeltaan pysyvät rakennusalan liikeyritykset. Rakennusliikkeet ryhtyivät investoimaan rakentamista nopeuttavaan elementtitekniikkaan ja aluerakentamisen kannalta välttämättömiin maahankintoihin. Tosinaan maa-alueita hankittiin kauaksikin kiinteästä yhdyskuntarakenteesta. (Kahri & Pyykönen 1984)

Aikakaudelle tyypillinen asuinkerrostalo on suorakulmainen lamellitalo. 1960-luvun alkupuolella kattomuodot olivat varsin vaihtelevia. Lähes puolessa taloista oli harjakatto. Myös erilaiset porrastetut harjakatot ja pulpettikatot olivat yleisiä. Harja- ja pulpettikattojen yleinen katemateriaali oli konesaumattu pelti. Osa 1960- ja 1970-lukujen rakennettiin valetasokattoja, joissa räystään yli nostettu päätyseinä peittää katon kallistuksen. Tasakatot alkoivat yleistyä 1960-luvun loppupuolella, ja 1970-luvun alkupuolella valtaosassa taloista oli tasakatto. Taloihin ei yleensä rakennettu ullakkoa. Sen sijaan kaupunkikeskustojen ulkopuolella maanpäällinen kellari on yleinen. Julkisivujen sivujen pintamateriaalina olivat aluksi maalattu tai harjattu betoni ja näihin yhdistetyt erilaiset levyverhoukset. 1960-luvun puolessa välissä elementtien pintamateriaaliksi tuli pesubetoni ja vuosikymmenen loppupuolella elementtitiilet. 1970-luvun akkupuolella yleistyi klinkkerin käyttäminen elementtien pintamateriaalina. Ikkuna-aukotuksessa 1960-luvulle tyypillisiä ovat nauhaikkunajulkisivut ja 1970-luvulle aukkojulkisivut, joissa ikkuna-aukot ovat kerroksen korkuisten elementtien keskellä. Energiakriisin takia ikkunoiden koko pieneni 1970-luvulla. 1960-luvun alkupuolen paikalla rakennetuissa kerrostaloissa on yleensä ulokeparvekkeet, hieman myöhäisemmissä nauhaikkunallisissa osaelementtijulkisivullisissa taloissa on


sisäänvedetyt parvekkeet ja 1970-luvun ruutuelementtijulkisivullisissa taloissa on yleensä itsekantavat rakennusrungon ulkopuoliset parveketornit. (Mäkiö et. al. 1994)

Kuva 11. Asuinkerrostaloja 1960-luvulta (Kuvat: www.etuovi.com)

Aikakauden yleisin runkotyyppi on ns. kirjahyllyrunko, jota edustaa pinta-alaan suhteutettuna 70 % kerrostaloista. Toinen yleinen runkotyyppi oli betoniseinärunko, joita rakennettiin 1960-luvun alkupuolella. Betoniseinärunkoa on käsitelty edellä. Vuosikymmenen puolivälissä rakennettiin jonkin verran myös edellisten yhdistelmiä. Kirjahyllyrunko muistuttaa nimensä mukaisesti kirjahyllyä; runko koostuu kantavista, poikittaisista teräsbetoniseinistä. Pituussuuntaan rakennusrunko on jäykistetty poikittaisilla teräsbetoniseinillä. Talon sisäiset kantavat seinät tekevät kirjahyllyrunkoisten talojen huonejaosta vaikeasti muokattavan. Pitkillä julkisivuilla ei ole kantavaa tehtävää. Rakennusrunko ja julkisivut saattoivat olla paikalla tehtyjä tai elementtirakenteisia. Elementtien käyttöaste kasvoi tarkastelujaksolla; ensin tehtiin vain julkisivut tai osa niistä elementtirakenteisina kunnes koko runko ja julkisivut tehtiin elementeistä. (Mäkiö et. al. 1994)

Kuva 12. Asuinkerrostaloja 1970-luvulta (Kuvat: Laura Sorri)

Asuntotuotannossa runkojärjestelmän jäykkyys vaikeutti tavoiteltujen systemaattisten pohjaratkaisujen saavuttamista. (Mäkiö et. al. 1994) 1960-luvulla yleispätevien pohjaratkaisujen tavoittelu vietiin aiempaa pidemmälle. Aravatuotannossa tavoitteena olivat samankokoiset huoneet, joiden käyttötarkoitusta ei olisi eriytetty. (Kahri & Pyykönen 1984) Asunnot ovat nykymittapuun mukaan väljiä ja toimivia. Jo vuoden 1962 aravaohjeissa suositellut asuntojen pinta-alat ovat suurempia kuin 1950-luvulla ja vuoden 1968 ohjeissa niitä kasvatetaan edelleen. Ohjeiden mukaan keittiöön tulee mahtua ruokapöytä, kylpyhuoneeseen pyykinpesukone ja eteisen leveyden tulee olla vähintään 1300 mm, vuodesta 1968 alkaen 1500 mm. (Mäkiö et. al. 1994) Asuntojen soveltuvuutta ikääntyneille heikentävät asuntojen runkojärjestelmästä ja


http://www.etuovi.com/

elementtikylpyhuoneista aiheutuva muutostöiden vaikeus, parvekkeiden ja kylpyhuoneiden korkeat kynnykset, kylpyammeet. Oulussa tehdyssä tutkimuksessa ikääntyneiden itsenäistä selviämistä hankaloittavia kylpyammeita oli eniten 1970-vulla rakennetuissa asuinkerrostaloissa. (Sorri 2001)

1970-luvulla yleisö alkoi yhä laajemmin kritisoida kerrostalotuotannon valtavirtaa, mikä johti pien- ja rivitalotuotannon voimakkaaseen kasvuun seuraavana vuosikymmenenä. (Kahri & Pyykönen 1984)

4.4 Olemassa olevan rakennuskannan suurimmat puutteet ja esteet itsenäiselle asumiselle

Olemassa olevan rakennuskannan soveltumisesta ikääntyville on tehty useita tutkimuksia. Niistä on saatavissa runsaasti tietoa asuinrakennusten merkittävimmistä puutteista ja esteistä itsenäiselle asumiselle.

Ikääntyneet asunnonomistajat asuvat puutteellisemmin kuin väestö keskimäärin. Puutteellisina pidetään asuntoja, joissa ei ole peseytymistiloja ja/tai keskuslämmitystä. Erittäin puutteellisista asunnoista puuttuu lisäksi vesijohto, viemäri, wc tai lämmin vesi. Puutteellisesti asutaan yleensä pientaloissa maaseudulla. (Laukkanen 2001, Tiainen 1993) Maaseutumaisissa kunnissa puutteellisesti asuu 27 % vanhusasuntokunnista kun taas kaupunkimaisissa kunnissa 5 %. Puutteellisesti asuvia eläkeikäisiä on 75 000 ja erittäin puutteellisesti asuvia 28 000. (Nissinen & Santalo 2001)

4.4.1 Kerrostalot

Kerrostalojen yleisimpiä ongelmia ovat hissittömyys, maantasokerroksen tasoerot ja hankalat ulko- ja sisäportaat. Ne haittaavat itsenäistä selviytymistä ja lisäävät avun tarvetta. Kolme neljästä oli tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen hissiin. Olemassa olevien hissien suurimpana pidettiin sitä, ettei niitä ollut aina ulotettu kellariin ja/tai ullakolle. (Sorri 2001) Hissittömissä yli kolmekerroksisissa asuinkerrostaloissa asuu 104 000 yli 65-vuotiasta. (Nissinen & Santalo 2001)


Kuva 13. Oulussa inventoidun asuinkerrostalokannan yleisimmät vanhusten itsenäistä selviytymistä vaikeuttavat yksityiskohdat. (Lähde: Laura Sorri 2001)

Mielipiteet kerrostaloasumisen hyvistä ja huonoista puolista menevät osittain ristiin. Kerrostaloasumista pidettiin samaan aikaan edullisena ja kalliina. Kiinteistön hoidon taso, joka vaihtelee sopimuksien ja toimijoiden mukaan, jakoi luonnollisesti mielipiteet. (Laukkanen 2001)

Asuinkerrostalojen yleisissä tiloissa ongelmia tuottavat muun muassa seuraavat tekijät:

Jäykät lukot

Väärään suuntaan avautuvat ovet

Valokatkaisiminen sijainti

Valaistuksen liian lyhyt ajastus rappukäytävissä

Liian vähän kaiteita

Hissittömyys

Kierreportaat

Korkeat askelmat (Tiuri, Sarja ja Laine 2001.)

Asunnon ympäristöön liittyvät keskeisimmät kotipalvelutyötä hankaloittavat tekijät olivat Sipiläisen ja Kylmäahon (1998) tutkimuksessa pitkät asiointimatkat, hissittömyys ja ympäristön korkeuserot sekä portaat.


Usein asuntoon pääseminen edellyttää portaiden nousemista, eikä portaissa aina ole kaidetta. Kaide rappusten molemmilla puolilla helpottaisi sekä seniorin että häntä avustavan henkilön työtä. Lisäksi kerrostalojen porrashuoneet ovat usein pimeitä, eikä porrasaskelmien reunoja ole merkitty niiden havaitsemisen helpottamiseksi. (emt.)

Ulko-oven yhteydessä on usein sisäänkäyntitasanne tai korkea kynnys, jonka yli pyörätuoli on hankala työntää. Ulko-ovet voivat olla raskaita avata, eivätkä ne pysy auki avustamistilanteissa. Myös raskaat palo- ja tuulikaappien ovet ja niiden kynnykset lisäävät työtaakkaa. Kaikissa ovissa ei ole aukipidikettä tai se on hankalakäyttöinen. Myös asuinrakennusten yhteistilojen kynnykset ja tasoerot koetaan asiakkaan saattamista vaikeuttavina. (emt.)

Ostosten kantaminen asiakkaalle koettaan raskaaksi, varsinkin kun käytettävissä ei ole pyörillä varustettuja ostoskärryjä. Työtä mutkistaa se, jos avustettava on mukana ostoksia tekemässä ja ostosten lisäksi myös avustettava mahdollisine apuvälineineen (esim. rollaattori) on saatava liikkumaan kaupasta kotiin.

Asunnosta ulos viedään roskia ja vuodevaatteita tuulettumaan. Jos roskasäiliöt ja/tai tuuletukseen tarkoitetut telineet ovat etäällä, voi työntekijä joutua viemään roska ja tuulettamaan vuodevaatteet tilanteessa, jossa paremmin järjestettynä asiakas voisi hoitaa nämä asiat itse. Roskien ja vuodevaatteiden kantaminen epätarkoituksenmukaiseen paikkaan on ongelma myös kotityöntekijöille. (emt.)

4.4.2 Asunnot

Asunnoissa hankaluudet ja puutteet keskittyvät eteisiin, peseytymistiloihin, keittiöihin ja parvekkeisiin. Suurimmat hankaluudet aiheutuvat tilanahtaudesta, kiintokalusteiden soveltumattomuudesta ja korkeista kynnyksistä. Kiintokalusteiden vakiomitoitus on muuttunut standardien muuttuessa osittain ikääntyneille sopimattomaksi; esimerkiksi nykyiset vakiokorkuiset työtasot ovat usein liian korkealla. Tilan ahtaus korostuu pienissä asunnoissa, joissa ovat myös pienimmät kylpyhuoneet ja eteiset. Asuntokohtaisten parvekkeiden puutteita ovat korkeat ja syvät kynnykset sekä auringon suojan puuttuminen. (Sorri 2001) Kelan vuonna 1999 tekemän tutkimuksen mukaan yleisimmät asuntoihin tehdyt muutokset olivat tukikahvojen ja –kaiteiden asentaminen, pesutilojen muutostyöt ja kynnyksien poistaminen. (Aaltonen 2004)

Nykyisten asuntojensa hyviksi puoliksi haastatellut ovat maininneet mm. väljyyden, valoisuuden, takan, oman saunan ja kauniit näkymät. Asunnon huonoina puolina


pidettiin mm. suuren koon aiheuttamaa työläyttä, ahdasta keittiötä, keittokomeroa, kylpyhuonetta tai eteistä, säilytystilan vähäisyyttä, kapeita oviaukkoja, kynnyksiä, joista erityisesti parvekkeen oven kynnykset olivat hankalia, asunnon kuumuutta, asuntokohtaisen saunan puuttumista, huonoa ääneneristystä ja kalusteiden sopimatonta mitoitusta (ulottumisongelmat) (Laukkanen 2001, Malin1994, Sorri 2001)

Seniorien asuntoihin ei ole yleensä tehty korjauksia ja muutoksia asunnon muuttamiseksi paremmin ikääntyvälle soveltuvaksi. Tehdyt korjaukset ovat yleensä pintamateriaalien ja keittiön kiintokalusteiden kunnostamista ja uusimista tai parvekkeiden lasittamista. Oulussa yleisin asuntojen soveltuvuutta parantava muutostyö oli ammeen poistaminen kylpyhuoneesta. Usein se oli kuitenkin ensisijaisesti tehty lisätilan saamiseksi ahtaaseen peseytymistilaan. (Laukkanen 2001, Sorri 2001)

Sipiläisen ja Kylmäahon (1998) tutkimissa asunnoissa yleisimmät muutostyöt olivat

- tukikaiteiden ja kahvojen asennukset - kynnysten poistot/madallukset - ovimuutokset - apuvälineiden asennukset - ammeiden poistot / pesutilojen lattioiden laatoitus - luiskien rakentaminen - keittiökalusteiden uusiminen/muuttaminen (esim. yläkaappien laskeminen,

turvalieden asentaminen, pyörätuolin käyttäjälle sopivien tasojen asentaminen sekä vesikalusteiden ja kaappien uusiminen)

- tasonvaihtolaitteiden asennukset (pientaloissa)

Asiakkaan kotona työtä tekevät kotipalvelun ja kotisairaanhoidon työntekijät kokivat, että työympäristöä voisi parantaa huonekaluihin ja sisustukseen liittyvillä muutoksilla. Toimintaa helpottaisi liikojen tavaroiden ja huonekalujen poistaminen, huonekalujen uudelleenjärjestely ja mattojen poistaminen. Seuraavia rakenteellisia muutostarpeita ja ongelmia havaittiin (Sipiläinen ja Kylmäaho 1998):

OVIAUKOT

Parannusehdotuksia

- Kynnykset pois - Oviaukkojen leventäminen

ETEINEN

Ongelmia

- puuttuu osasta asuntoja


- ei ole tilaa säilyttää ulkona liikkumisen apuvälineitä, kuten sähköpyörätuolia, pyörätuolia tai rollaattoria.

- Kapeat käytävät

PESUHUONE JA WC

Ongelmia

- Liian pieni tai epäkäytännöllinen pesutila. Yleensä peseytymiselle varattu tila on lattian tasolla, mutta osassa asunnoista on korokereunuksella varustettu suihkutila tai suihkuallas, joissa on korkea reuna. Useissa asunnoissa on vieläkin kylpyamme, jonne avustaminen on työlästä. jos asiakas ei pääse ammeeseen, hänet pestään usein wc-istuimella.

- Wc-istuimen ympärillä on liian vähän tilaa useiden tehtävien suorittamiseen.

- Pesutilojen ovet aukeavat väärään suuntaan tai ne aukeavat ristiin jonkin toisen oven kanssa.

- Wc-tiloissa on korkeat kynnykset. - Säilytystilaa ja laskutasoja on liian vähän. - Ilmanvaihto ongelma asiakasta kylvetettäessä- - Lattiat ovat usein liukkaita märkinä. - Suihkun letkut ovat liian lyhyet (eivät esimerkiksi yllä ammeesta,

kun asiakasta pestään wc-istuimen päällä). - Kaksitehohanat - Riittämätön valaistus hoitotoimenpiteisiin

Parannusehdotuksia

- Kylpyammeet pois - Tukikahvojen asennukset - wc-istuimen siirtäminen keskemmälle lattiaa - suihkualtaan poisto - pesualtaan pienentäminen - Tasoja, koreja ja koukkuja sekä lisää säilytystilaa.

MAKUUHUONE

Ongelmia

- Hoito-, työ- ja apuvälineille liian vähän säilytystilaa sekä laskutilaa.


- Sisäilman laatu heikko (erityisesti kun asiakkaalla virtsaamisongelmia tai hän polttaa sisällä)

- Pistorasioiden ja valokatkaisimien puute ja huono sijoittelu

Parannusehdotuksia

- korkeussäädettävä (tai korkeampi ja kapeampi) vuode - vuoden siirretään pääty seinää vasten, niin että tilaa on riittävästi

sängyn molemmin puolin - nostolaite tai tartuntateline vuoteen yhteyteen - sängynjalkojen korotus - liuku- ja nousulakanat

KEITTIÖ

Ongelmia

- työtasojen ja kaappitilan vähäisyys -

Parannusehdotuksia

- Työtasot alemmaksi - Mikroaaltouuni - Liesituuletin - Sähkö- ja turvaliesi

YHTEYS MAKUUTILOISTA PESUTILOIHIN

Ongelmia siirryttäessä makuutiloista pesutiloihin

- paljon oviaukkoja - kynnyksiä - ahtaat kääntymistilat - ristiin aukeavat ovet - mutkikas reitti - pitkä matka - paljon tavaroita.

4.4.3 Taloyhtiöiden yhteistilat

Taloyhtiöiden yhteistiloissa on käyttämätöntä potentiaalia ja niihin usein suhtaudutaan välinpitämättömästi. Oulussa tehdyssä haastattelututkimuksessa yllättävän usealla


haastatellulla ei ollut juuri mitään sanottavaa yhteistilojen kunnosta tai viihtyisyydestä. Osa heistä ei jopa osannut kertoa, minkälaisia yhteisiä tiloja heidän asuintalossaan oli. Tämä johtunee yhteistilojen vähäisestä käytöstä, arvostuksesta ja tilojen hankalasta saavutettavuudesta. Haastatellut eivät olleet mahdollisesti koskaan käyneet näissä yhteisissä tiloissa. (Sorri 2001) Yhteistilojen hyödyntämisellä voitaisiin ehkä vähentää asuntoihin kohdistuvia muutospaineita ja ne tarjoaisivat mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen luontevan tekemisen lomassa ”ei kenenkään maalla”. Oulussa tehdyissä haastatteluissa muutama haastateltu mainitsi yhteistilojen yhteisöllisyyden positiivisena asiana. Taloyhtiön yhteisillä saunavuoroilla tapasi tuttavia ja eräs kävi pesemässä pyykkiä yhdessä naapurinsa kanssa.

Yhteistilojen käytettävyyden suurin ongelma ovat hankalat kulkuyhteydet; etäisyydet saattavat olla pitkiä, paljon raskaita ovia ja niissä korkeat kynnykset Hissiä ei useinkaan ollut ulotettu kellariin tai ullakolle. (Sorri 2001) Hankalien kulkuyhteyksien takia asukkaat, erityisesti lapsiperheet, vanhukset ja liikkumisesteiset, eivät ole kovin halukkaita siirtämään mitään asumistoimintoja yhteistiloihin. (Malin 1994)

Pesutuvassa pyykkinsä pesi joka kolmas haastatelluista. Viidennes haastatelluista ei käyttänyt pesutupaa huonon kuntonsa tai pesutuvan hankalan sijainnin vuoksi. Osassa näistä tapauksista pesutupaan ei päässyt hissillä tai se sijaitsi kaukana, toisessa porraskäytävässä tai jopa toisessa rakennuksessa. Muutama ei käyttänyt pesutupaa, koska laitteet olivat huonokuntoisia. Pesutupien käytettävyyttä voi heikentää myös pesutuvan ja kuivaushuoneen välinen etäisyys. Vanhemmissa, 1950- ja 1960- luvuilla rakennetuissa taloissa kuivaushuone saattoi sijaita kylmällä ullakolla, jonne ei päässyt hissillä. Kuivaushuoneiden pieni koko saattaa vähentää niiden käyttökelpoisuutta, koska pyykit eivät ehdi kuivua ennen kuin ne pitäisi jo hakea pois seuraavien tieltä. Kotiavustajat toivoivat taloihin suurempia kuivaushuoneita, jotta he voisivat hakea kuivumaan nostamansa pyykit pois vasta seuraavana päivänä. (Sorri 2001)

Talosaunassa kylpi 40 % haastatelluista. Muutama haastatelluista kylpi huoneistosaunassaan talosaunan sijasta, ja muutama kävi saunassa muualla, esimerkiksi kesämökillään tai uimahallissa. Talosaunojen ongelma on niiden huono soveltuvuus ikääntyneille; kulkuyhteydet saunaan ovat hankalat, lauteet olivat usein liian korkealla ja tarvittavat tukikahvat puuttuivat. Saunominen tuntui olevan haastatelluille tärkeää, sillä he mainitsivat usein saunomisen asiana, josta he olivat joutuneet kunnon heikkenemisen seurauksena luopumaan. Saunassa käytiin mielellään, vaikka se saattoi sijaita toisessa rakennuksessa. (Sorri 2001)

Ulkoiluvälinevarastojen olivat ahtaita ja epäkäytännöllisiä. Ulkoiluvälineitä oli hankala saada niistä ulos, esimerkiksi viisikymmentäluvulla rakennetuissa taloissa kellarissa sijaitsevasta ulkoiluvälinevarastosta ainoa reitti ulos saattoi olla erittäin jyrkkä luiska.


Ulkoiluvälinevarastossa tai sisäänkäyntien yhteydessä olisi hyvä olla säilytysmahdollisuus ulkona käytettäville liikkumisapuvälineille. Tällainen olisi esimerkiksi tila, jossa ulkokäyttöisen pyörätuolin voi vaihtaa sisäkäyttöiseen ja sähkökäyttöisen pyörätuolin akut voi ladata. Kerrostaloasunnot ovat apuvälineiden säilyttämiseen liian ahtaita.

Kylmävarastoa käytti vain muutama haastateltu, jotka kyllä olivat niihin hyvin tyytyväisiä. Muutama haastateltu olisi toivonut taloonsa kylmävarastoa. Kun suurin osa haastatelluista asui yksin, vähäiseen käyttöön vaikuttanee hankalan pääsyn lisäksi taloudessa tarvittu vähäinen ruokamäärä. Lisäksi kaupasta saa hyvälaatuisia juureksia ympäri vuoden. (Sorri 2001)

Yhteistiloista kerhotilat ovat vähäisimmällä käytöllä. Usealla haastatellulla ei ollut edes tietoa niiden mahdollisesta olemassaolosta. Vähäisen käytön vuoksi kerhotilat oli saatettu muuttaa varastoiksi tai pyykin kuivaustiloiksi. (Sorri 2001)

4.5 Rakennushanke

4.5.1 Lainsäädäntö ja määräysten toteutuminen

Standardit sitovat meitä EU:n tasolla mutta rakentamismääräykset ovat kansallisia. (Könkkölä 2003) Voimassa oleva maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan vuoden 2000 alusta. Rakennusasetus edellyttää suoraan uudisrakennuksilta esteettömyyttä: ”Asuinrakennuksen ja asumiseen liittyvien tilojen tulee rakennuksen aiottu käyttäjämäärä, kerrosluku ja muut olosuhteet huomioon ottaen täyttää liikkumisesteettömyydelle asetetut vaatimukset.” (F1 Suomen rakentamismääräyskokoelma 2001)

Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 (myöhemmin pelkkä G1) mukaan nelikerroksiset ja sitä korkeammat asuinrakennukset tulee varustaa hissillä. Kolmikerroksisiin asuinkerrostaloihin hissi voidaan jättää rakentamatta tietyin edellytyksin. Rakentamismääräyskokoelman osan F1 (myöhemmin pelkkä F1) mukaan yhdistetyt asuin- ja liikerakennukset on varustettava hissillä kerroslukumäärästä riippumatta. Rakennuslupaa vaativissa perusparannuksissa F1:stä tulee noudattaa. (F1 Suomen rakentamismääräyskokoelma 2001) Pääkaupunkiseudulla tehdyn tutkimuksen mukaan kolmikerroksiset asuinkerrostalot rakennetaan hissittöminä aina, kun se vain on mahdollista. Viranomaisen vaatiessa hissiä rakennusluvan myöntämisen yhteydessä vedoten G1:n 4.2 toiseen kappaleeseen pyritään suunnitelmia muuttamaan siten, että ne täyttävät lainsäädännön kirjaimen. (Sipiläinen et. al. 2001)


Asuntojen osalta G1:n määräyksistä tutkimuksen mukaan toteutuvat vain ne tilasuunnittelutavoitteet, joista on selkeä määräys. Rakennuslupapiirustuksiin vaaditaan merkittäväksi yleensä huoneiston ovien leveydet ja pyörätuolin kääntymisympyrä wc- ja peseytymistilaan. Lisäksi voidaan vaatia kynnyskorkeuden merkitsemistä. Määräyksiä, joista ei ole tarkkaa mittaa tai ohjetta, ei pystytä valvomaan. Tulkinnanvaraiseksi jää mm. keittiötilojen, eteisten, ulko-oven ympäristön, kulkuväylien ja piha-alueiden soveltuvuus liikkumisesteiselle. (Sipiläinen et. al. 2001)

4.5.2 Korjausavustukset ja -neuvonta

Valtiovalta antaa rahallista tukea asumisympäristön esteiden poistamiseen ja asumismukavuuden parantamiseen. 1990-luvulla Valtion asuntorahaston (myöhemmin pelkkä ARA) myöntämät avustukset on esitetty alla olevassa taulukossa. ARA:n korjausavustusten (40–70 % korjauskustannuksista) tuella parannettiin lähes 80 000 vanhusasuntokunnan asuinoloja. (Nissinen & Santalo 2001)


Taulukko 8. Valtion asuntorahaston järjestämät korjausavustukset vuonna 2004. (Tiedot koottu Valtion asuntorahaston kotisivuilta, http://www.ara.fi/index2.htm)

Korjausavustukset vanhuksille ja vammaisille Avustusta myönnetään sosiaalisin perustein vanhusväestön (vähintään 65-vuotta) ja vammaisten asuinrakennusten tai asuntojen korjaustoimintaan. Avustus enintään 40 % toteutuneista korjauskustannuksista Avustus voidaan maksaa korotettuna, enintään 70 % korjauskustannuksista, jos korjauksella estetään pysyvään laitoshoitoon joutuminen, tai asukas on rintamaveteraani, ns. veteraanilisä 30 %.

Korjausavustukset terveyshaittojen poistamiseen

Avustusta myönnetään sosiaalisen tarveharkinnan perusteella terveyshaittojen ja kosteusvaurioiden poistamisen edellyttämiin toimenpiteisiin.

Avustukset hissien rakentamiseen ja korjaamiseen sekä liikuntaesteen poistamiseen

Asuinrakennuksen omistajalle myönnetään avustusta otsikon mukaiseen tarkoitukseen. Liikuntaesteisen poistaminen: kulkuluiskien ja kaiteiden rakentaminen, oviaukkojen leventäminen.

Korjausavustukset asunto-osakeyhtiöille Avustus myönnetään vain Valtion asuntorahaston nimeämissä, kehittämistoimien kohteena olevissa lähiöissä sijaitsevien talojen määriteltyihin korjaustoimenpiteisiin, esim. teknisten järjestelmien parantaminen.

Avustukset suunnitelmallisen korjaustoiminnan edistämiseksi

Avustus myönnetään asuinrakennuksen kuntoarvion, kuntotutkimuksen ja perusparannustoimenpiteiden suunnittelukustannuksiin.

Valtion ja kuntien myöntämillä hissiavustuksilla pyritään edistämään hissien rakentamista oleviin hissittömiin kerrostaloihin. ARA myöntää avustusta hissin suunnittelu-, rakentamis- ja asennuskuluihin. Tämä avustus on enintään 50 % kustannuksista. (http://www.ara.fi/index2.htm) Tämän lisäksi osa kunnista myöntää


http://www.ara.fi/index2.htm


erisuurisuisia hissiavustuksia. Esimerkiksi Oulussa kaupungin myöntämä hissiavustus on 15 % kustannuksista ja Kajaanin kaupunki tulee hissin suunnittelua maksamalla 30% suunnittelukustannuksista ilman toteutusvelvoitetta (Juntunen 2004).

Omaisuuden vahva suoja on määritelty perustuslaissa. Julkisella vallalla ei ole oikeutta minkäänlaisiin yksityisomistuksessa olevaa asuntoa koskeviin vaatimuksiin. Kaikki asunnonmuutostyöt ovat omistajan päätettävissä. Niinpä tulisikin järjestää korjausneuvontaa sekä selvittää, kuinka kannustetaan asunnonomistajat toimimaan omaehtoisesti ja oikea-aikaisesti. Tällä hetkellä korjausneuvonnan järjestäminen on kunnan harkittavissa. Esimerkiksi Kajaanin kaupungilla ei ole enää palveluksessaan korjausneuvojaa. (Juntunen 2004)

4.5.3 Suunnitteluohjeita ja suunnittelun apuvälineitä

Esteettömän suunnittelun avuksi on tarjolla useita suunnitteluohjeistoja ja –apuvälineitä. Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on sitovien määräysten lisäksi ohjeita. Yleisin rakennussuunnittelijoiden käyttämä ohjeisto lienee Rakennustietosäätiön julkaisema RT-kortisto. Rakennustietosäätiö on julkaissut koosteita RT-kortiston sisältämästä tiedosta helpommin käytettävään muotoon, jossa yksiin kansiin on kerätty aihepiiriä koskevaa informaatiota. Näitä koosteita ovat Rakennustieto Oy:n kustantamat mm. ”Esteetön rakennus ja ympäristö – Kaikille soveltuva liikkumis- ja toimintaympäristö. Suunnitteluopas 1998” ja ”Asuintilojen suunnittelu”, jonka mitoitusohjeissa on otettu myös liikuntaesteiset huomioon. Vuonna 2003 on julkaistu Maija Könkkölän kirja ”Esteetön asuinrakennus”, joka on myös hyvä yleisteos rakennussuunnittelun avuksi. Lisäksi erilaisten erityisryhmien säätiöt ja yhdistykset julkaisevat suunnitteluoppaita omasta näkökulmastaan, esimerkiksi Suomen dementiahoitoyhdistys ry:n opas ”Dementiakoti- koti hyvää elämää varten”. Yhdyskuntasuunnittelun ja kaavoituksen avuksi vuonna 2004 on ilmestynyt Anna Mari Ruonakosken teos ”Sujuvampi arki ikääntyville – Yhdyskuntien suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito väestön ikääntyessä”.

Ohjeiden ja oppaiden lisäksi on saatavilla luetteloita täytettävistä vaatimuksia ja asioista, jotka on hyvä ottaa huomioon suunniteltaessa ja rakennettaessa. Teknillisen korkeakoulun Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti SOTERA on kehittänyt ARVI-tietokannan, josta on saatavissa käyttäjävaatimukset erilaisille asukasprofiileille. Asukasprofiileita on useita erilaisten toimintarajoitteiden mukaan, esimerkiksi heikkonäköinen, sokea, huonomuistinen tai rollaattorin tai kyynärsauvojen käyttäjä. Asukasprofiileja voidaan myös yhdistää sopivan uuden profiilin luomiseksi. Profiilin valinnan jälkeen tietokannasta saadaan käyttäjävaatimukset joko tilakohtaisesti tai rakennushankkeen vaiheen mukaan. ARVI-tietokanta on internetissä osoitteessa http://arvi.projekti.com. Työtehoseura on


http://arvi.projekti.com/

kehittänyt asumiskriteeriluettelon osana kansainvälistä ELDERATHOME-hanketta. Tämä vaatimusluettelo lähtee tiloista ja niissä suoritettavista toiminnoista, ja luettelee niiden rakennukselle asettamat vaatimukset. Vaatimusluetteloa ei ole vielä julkaistu.


5. Palvelut Väestön ikääntyminen nähdään ongelmana, joka kasvattaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelupaineita, kiristää taloutta, synnyttää sukupolvikonflikteja jne. Väestön ikääntyminen nähdään yleensä uhkana, harvemmin mahdollisuutena. Palvelutuotantoa ja taloudellisia markkinoita ajatellen väestön vanheneminen on kuitenkin myös mahdollisuus.

Palvelut suunnitellaan useimmiten nuorille aikuisille. Eläkeikäisten tai sitä hipovien ihmisten suhteen ei vaivauduta markkinaponnisteluihin. Heitä lähestytään yhtenä massana. Nykyisin suomalaisilla on eläkkeelle jäädessään – sukupuolesta riippuen, keskimäärin 20-25 vuotta elinaikaa ja siitä autettavana olevia sairauksien vaivaamia elinvuosia on melko vähän. Työiän ja vanhuuden väliin on lähes huomaamatta tullut pitkä kokonaan uusi elämänvaihe ja siihen saapuvia on paljon.

Vähitellen kunnat ja palveluntuottajat ovat heränneet huomaamaan tulevien senioreiden tuomat markkinamahdollisuudet, mutta myös välttämättömyyden tarjota monipuolisia palveluita ennenaikaisen toimintakyvyn laskemisen ehkäisemiseen. On myös oivallettu, ettei julkisella sektorilla yksinään ole keinoja vastata tuleviin tarpeisiin, vaan kaikki tahot ja voimat pitää löytää kehittämään uusia tuki- ja palvelumuotoja.

5.1 Palveluiden luokittelua

Senioripalveluista puhuttaessa huomioidaan useimmiten lähinnä julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kolmannen sektorin tuottamat palvelut. Yritykset mielletään keskustelussa usein pääasiassa julkisen sektorin alihankkijoiksi. Senioripalvelut voidaan kuitenkin nähdä laajempana kokonaisuutena.

Palveluihin voidaan sisällyttää myös senioreita palveleva teknologia. Tässä puhutaan mekaanisista tuotteista (kuten silmälasit, lääkeannostelija tai vessanpöntön korotus), terveysteknologiasta (esimerkiksi vireystilan valvonta tai omatoimisesti käytettävät verenpainemittarit) ja turvallisuustuotteista (kuten kulunvalvonta, videovalvonta tai turvapuhelimet). Varsinkin terveys- ja turvallisuusteknologia ovat viime vuosina olleet kasvavia toimialoja. Erityisesti terveysteknologiaa toimitetaan yksityisiä ihmisiä useammin sairaaloihin ja vanhustenkoteihin, joissa niitä käyttää henkilökunta työn apuvälineinä. Nämä tuotteet ja palvelut on jätetty tämän luokittelun ulkopuolelle.

Monet teknologiaa hyödyntävät uudet ratkaisut ovat sellaisia, että niihin sisältyy kolme osaa: teknologiatuote kotona (sisältäen tiedonsiirtoteknologian – perinteisimmillään lankapuhelin), signaalin vastaanottopalvelu (esimerkiksi tilausten tai hälytysten


vastaanotto) ja ’varsinainen palvelu’ (esimerkiksi tilausten toimitus, hälytykseen vastaaminen). Tämän tyyppiset palvelut, joissa on useita osia, on jaettu useampaan palvelukategoriaan. Esimerkiksi turvaranneke on turvallisuustuote, sen painamisen aiheuttama hälytys on teknologian tukipalvelu ja siihen vastaaminen terveydenhoitopalvelu.

Niitä palveluita, jotka toimivat terveys- ja turvallisuusteknologian tukena (kuten asennus ja huolto tai hälytysten vastaanotto), kutsutaan teknologian tukipalveluiksi. Näihin palveluihin voidaan sisällyttää myös kiinteistönhoitopalvelut.

Senioreille tarjotaan erilaisia asumispalveluita. Näitä ovat esimerkiksi palveluja laitosasumisen muodot. Voimakkaassa kehityksessä tällä hetkellä on senioriasuminen, joka on suunnattu vielä hyväkuntoisille tulevaisuuden senioreille. Asumispalveluihin liittyy yleensä jossain määrin muita palveluita, kuten sosiaali- ja terveyspalveluita.

Kasvava joukko senioreita muistuttaa ominaisuuksiltaan enemmän aktiivi-ikäisiä kuin perinteisiä ”vanhuksia”. Tämä joukon kulutusmahdollisuudet ovat erinomaiset ja vapaa-aikaakin on entistä enemmän. Nämä seniorit käyttävät näitä mahdollisuuksia harrastamiseen, itsensä kehittämiseen ja esimerkiksi matkusteluun. He toimivat aktiivisina kuluttajina ja heille tarjotaan samoja palveluita kuin aktiivi-ikäisille kuluttajille. Entistä useammin palveluita räätälöidään senioreiden tarpeita vastaaviksi (esimerkiksi teatterissa järjestetään päivänäytäntöjä senioreille tai kuntokeskuksessa on omat ryhmät senioreille). Näitä palveluita kutsutaan tässä senioreille räätälöidyiksi palveluiksi.


Taulukko 9: Senioripalveluiden luokittelua. (Mainitut palvelut ovat esimerkinomaisia)

TEKNOLOGIA

Mekaaniset (perinteiset) apuvälineet • Kävelykepit • Silmälasit • Kuulolaitteet • Lääkkeiden säännöstelijät • Istuimen/sängyn korottimet • Tukikahvat

Terveysteknologia • Vireystilan valvonta (esim. ranneke, sängyssä liiketunnistin jne...) • Verenpainemittarit

Turvallisuustuotteet Kulunvalvonta • Videovalvonta • Turvapuhelimet ja -rannekkeet

PALVELUT Teknologiaan liittyvät tukipalvelut

• Tietoliikenne(yhteydet) • Asennus ja huolto • Hälytysten yms. vastaanotto • Kiinteistönhoito

Asumispalvelut • Palveluasuminen (välimuotoiset asumismuodot) • Laitoshoito

Terveydenhoito • Hoitoalan tiloissa tapahtuva terveydenhoito (terveysasemat, sairaalat,

lääkäriasemat) • Kotisairaanhoito • Kotiutukseen liittyvät palvelut

Sosiaalipalvelut • Kotityöt (esim. siivous, asiointi, vaatehuolto, puutarha-.apu...) • Ateriapalvelut • Virkistys- ja harrastustoiminta • Kuljetuspalvelut

Senioreille räätälöidyt palvelut • Tuotteet ja palvelut, jotka huomioivat seniorien erityistarpeet.


5.2 Palvelun tarjoajat

Asiakasrajapinnassa seniorille näyttäytyvät toimijoina yritykset, julkinen sektori (lähinnä kunnat), kolmas sektori (järjestöt) ja senioreiden omaiset (ml. sukulaiset, ystävät, naapurit jne.). Nämä samat tahot tuottavat palveluita. Palveluiden tuottajat eivät kuitenkaan ole välttämättä samoja toimijoita kuin asiakasrajapinnassa. Seniori voi saada esimerkiksi kunnallisia palveluita, jonka tuottaja on yksityinen yritys. Lisäksi senioripalveluiden erityispiirre on se, että palveluista ei maksa aina niiden käyttäjä (seniori), vaan palvelu voidaan tuottaa ’talkootyöllä’ omaisten taholta tai kolmannen sektorin toimesta tai julkinen sektori voi vastata kustannuksista (tai osasta kustannuksia).

Kuvassa 14 on esitetty tätä toimijoiden muodostamaa verkostoa ja siinä vaikuttavia suhteita arvoketjuajattelua mukaillen.

Mekaaniset apuvälineet

Terveyspalvelut

Terveysteknologia

Asumispalvelut

TurvatuotteetTeknologian tukipalvelut

Sosiaalipalvelut

Muut (senioreille räätälöidyt)palvelut

Omaiset

Kolmas sektori

Yritykset

Julkinen sektori

Omaiset

Kolmas sektori

Yritykset

Julkinen sektori

ASIAKASRAJAPINTA

Omaiset

Kolmas sektori

Julkinen sektori

Seniori

MAKSAJA TUOTTAJA Mekaaniset apuvälineet

Terveyspalvelut

Terveysteknologia

Asumispalvelut

TurvatuotteetTeknologian tukipalvelut

Sosiaalipalvelut

Muut (senioreille räätälöidyt)palvelut

Omaiset

Kolmas sektori

Yritykset

Julkinen sektori

Omaiset

Kolmas sektori

Yritykset

Julkinen sektori

Omaiset

Kolmas sektori

Yritykset

Julkinen sektori

Omaiset

Kolmas sektori

Yritykset

Julkinen sektori

ASIAKASRAJAPINTA

Omaiset

Kolmas sektori

Julkinen sektori

Seniori

MAKSAJA TUOTTAJA

Kuva1 4: Senioripalveluiden toimijaverkosto arvoketjuajattelun pohjalta.

5.3 Sosiaali- ja terveyspalvelut

5.3.1 Sosiaali- ja terveyspalveluita senioreille tuottavat toimialat

Sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan määritellä Tilastokeskuksen toimialaluokituksen pohjalta (TOL-02) (ks. esim. Stakes 2003, 17). TOL-02-toimialaluokituksessa keskeisimmät senioriasumisen palveluja tuottavat toimialat on esitetty taulukossa 10.


Taulukko 10: Hyvinvointiklusterin senioripalvelut Tilastokeskuksen toimialaluokituksen mukaan (TOL 2002). Lähde: Tilastokeskus

TOL KOODI

SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT

85 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 8511 Sairaalapalvelut 85111 Varsinaiset sairaalapalvelut 85112 Kuntoutuslaitokset ja sairaskodit 8512 Lääkäripalvelut 85121 Kunnalliset terveyskeskukset 85129 Muut lääkäripalvelut 8514 Muut terveydenhuoltopalvelut 85141 Fysioterapia 85142 Laboratoriotutkimukset 85143 Kuvantamistutkimukset 85144 Sairaankuljetuspalvelut 85149 Muu terveyspalvelu 853 Sosiaalipalvelut 8531 Majoituksen sisältävät sosiaalipalvelut 85313 Vanhusten laitokset 85315 Palvelutalot ja ryhmäkodit 853419 Muut laitokset ja asumispalvelut 8532 Sosiaaliset avopalvelut 85323 Kotipalvelut 85329 Muu sosiaalitoiminta

Sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan useimmiten suoraan kuluttajille. Julkinen sektori ostaa osan sosiaali- ja terveyspalveluista sekä alan asiantuntijapalveluista. Lisäksi julkinen sektori rahoittaa alan toimintaa sosiaalivakuutuksen kautta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden erityispiirteenä onkin, että palveluiden käyttö ja maksu ovat osin toisistaan eriytyneitä. Alan yksi asiakas on myös maataloussektori eläinlääketieteen kautta, mutta tämä osa suljetaan tässä tarkastelun ulkopuolelle. (Hernesniemi 2001, 26.)

Panospuolella keskeinen asema sosiaali- ja terveyspalveluissa on lääketieteen ja terveydenhoidon koulutuksella ja tutkimuksella. Muita keskeisiä panoksia ovat esimerkiksi lääke- ja tarvikeostot, sähkön ja lämmön hankinta sekä siivous- ja puhdistuspalvelut. (emt.)


5.3.2 Palvelutarjonta

Julkisen vallan rahoittamat avopalvelut voidaan jakaa kotisairaanhoitoon (terveyspalvelut), kodinhoitoapuun sekä tukipalveluihin (sosiaalipalvelut). Tukipalveluihin lasketaan esim. ateria-, kylvetys-, asiointi- ja kuljetuspalvelut, joiden tarkoituksena on tukea itsenäistä elämää että arjen sujumista. Lisäksi julkinen sektori vastaa omaishoidon tuesta. (STAKES 2003.).

Kunnat järjestävät omatoimisesti asuville seniorikansalaisille myös kodin ulkopuolista avohoitoa. Erityisesti senioreille suunnattuja palvelumuotoja ovat palveluja päiväkeskukset. Palvelukeskuksissa tuotetaan palveluita kaikille paikkakunnan eläkeläisille tai 65 vuotta täyttäneille. Niissä tarjottavia palveluita ovat tyypillisesti ateriapalvelut, omatoimista elämää tukevat palvelut, kuntoutuspalvelut sekä virkistys- ja harrastustoiminta. Huonokuntoisemmat seniorit saavat palveluita myös päiväkeskuksissa. Näissä hoito tapahtuu lääkärin tai kotihoidon lähetteellä.

Asumispalveluita julkinen sektori tuottaa/rahoittaa palveluasumisen ja laitosasumisen muodossa. Palveluasuminen on tarkoitettu päivittäistä ulkopuolista tukea ja apua tarvitseville senioreille. Siihen kuuluu sekä asunnon että palvelun järjestäminen. Asiakas maksaa vuokran tai vastikkeen, valitsee tarvitsemansa palvelut ja maksaa niistä erikseen käytön mukaan. Palveluasumista järjestetään palvelutaloissa, palveluasuntoryhmissä tai yksittäisissä palveluasunnoissa. (Nissinen & Sansalo 2002.) Palveluasuminen voidaan jakaa seuraavien kriteerien mukaan kevyeeseen, keskiraskaaseen ja tehostettuun:

• Kevyt palveluasuminen; joka on hyvin kevyesti tuettua asumista. Tällöin asukkaat eivät tarvitse juuri lainkaan kotihoidon peruspalveluja ja henkilökuntaa on alle 0,2 työntekijää asukasta kohden.

• Keskiraskas palveluasuminen; asukkaat ovat suurelta osin säännöllisen

kotihoidon asiakkaita, henkilöstöä on tyypillisesti 0,2–0,4 asukasta kohden.

• Tehostettu palveluasuminen; asukkaat ovat ympärivuorokautisen palvelun

käyttäjiä. Henkilöstöä on vähintään 0,4 hlöä per asukas. (Kumpulainen 1999)

Lakisääteisiä laitoshoidon palveluja ovat vanhainkotien, terveyskeskusten vuodeosastojen ja erikoissairaanhoidon laitospalvelut. Pitkäaikaisten laitoshoitoa annetaan myös erilaisissa hoito-, hoiva-, veljes- ja sairaskodeissa. . (Nissinen &


Sansalo 2002.) Tässä yhteydessä tarkastelun ulkopuolelle jäävät terveyskeskusten vuodeosastot ja erikoissairaanhoidon laitospalvelut.

Laitoshoito voi olla lyhytaikaista ja/tai jaksottaista, jolloin pyrkimyksenä on tukea vanhuksen omatoimista selviytymistä ja hoitavan omaisen jaksamista. Pitkäaikaista laitoshoitoa annetaan henkilöille, joille ei voida enää järjestää tarvittavaa hoitoa kotona tai palveluasunnossa. (emt.) Vuoden 2002 lopussa vanhainkodeissa oli hieman yli 27 000 asiakasta, joista 19 000 pitkäaikaishoidossa. Vanhainkotiasuminen on vähentynyt jyrkästi 1990-luvulta lähtien.(Stakes 2003.)

5.3.3 Palveluiden toteuttaminen

Toteutusvastuu julkisen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluista on kunnilla, jotka voivat toteuttaa palvelut parhaaksi katsomallaan tavalla. Osan palveluista ne toteuttavat itse, osan yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Lisäksi osa palveluita on ulkoistettu yritysten ja kolmannen sektorin hoidettavaksi. (ks. esim. Nissinen ja Sansalo 2002.)

Yritysten hoitamien sosiaali- ja terveyspalveluiden osuus on kasvanut voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Esimerkiksi 1990-luvulla yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden toimipaikkojen määrä lähes nelinkertaistui. Vuonna 2001 toimipaikkoja oli lähes 2 900. Yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yleisin toimiala oli samana vuonna palvelutalot ja –asunnot, joita oli 1 146 yksikköä. (Kauppinen & Niskanen 2003.)

Yritysten ja järjestöjen osuus sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannosta onkin suurimmillaan palveluasumiseen liittyvien palveluiden tuottajina. Varsinkin järjestöjen osuus palveluasumisen järjestämisestä on merkittävä. Järjestöt tuottavat myös merkittävässä määrin vanhusten laitosasumista. Yritykset rooli vanhusten laitosasumisessa on sen sijaan vähäisempää. Julkinen sektori tuottaa kotipalveluista yli 90 %, ja yritysten ja järjestöjen osuus pienehkö. (Kauppinen & Niskanen 2003.)


Taulukko 11: Yritysten ja järjestöjen osuus sosiaali- ja terveysalan palvelutuotannosta. Lähde: Kauppinen & Niskanen 2003.

JULKISET PALVELUN-TUOTTAJAT

YRITYKSET JÄRJESTÖT

%-osuus Kustan-nukset

Henkilöstö Kustan-nukset

Henkilöstö Kustan-nukset

Henkilöstö

Vanhusten laitokset

88,5% 84,7 % 1,3 % 1,2 % 10,2 %

14,1 %

Palvelutalot ja – asunnot

63,9 %

41 % 14,8 %

16,4 % 21,3 %

42,6 %

Kotipalvelut 93,4 %

90,5 % 3,8 % 4,9 % 2,8 % 4,6 %

5.4 Muut sosiaalista toimintakykyä tukevat palvelut

Tulevaisuudessa tullaan yhä enemmän kiinnittämään huomiota palvelujen laatuun ja sisältöön. Jokainen ihminen haluaa toteuttaa itseään ja kokea mielihyvää tekemisestä ja onnistumisesta. Ikäihmisten arkipäivän tulisi sisältää mahdollisuuksia toimintaan, tekemiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Osallistuminen mielekkääseen, aikuisen minäkuvaa tukevaan toimintaan tukee elämän normaaliutta. Toimintakyvyn eri osa-alueiden heikentyminen ei saa olla osallistumista ja osallistumismahdollisuuksia rajoittava tekijä.

Ikähyvä hankkeessa tutkitut seniorit kokivat, ettei heillä ole tarpeeksi paikkoja, missä voisi ylläpitää sosiaalisia suhteita. Vanhemmissa ikäryhmissä palvelukeskuksen kaltaisista paikoista oli ilmeinen kysyntä. Kulttuurisesti lienee suurin ongelma se, ettei ole paljoakaan sellaisia paikkoja, joihin eri-ikäiset voisivat kokoontua.

Kuopiossa 1996–1997 tehdyn tutkimuksen mukaan kolmannes asukkaista arvioi kaupungin tarjoamat palvelut riittämättömiksi. Lisätarvetta eli etenkin siivous-, kuljetus-, kuntoutus- ja ulkoilupalvelujen osalta. Ikäihmisillä oli myös tiedon puutetta palveluista. Keskeisimmät tiedonlähteet olivat ystävät ja naapurit. (Kolstela 2001.)


Taulukko 12. Tärkeimmät sosiaaliset kohtaamispaikat iän ja sukupuolen mukaan (Karisto 2004.)

MIEHET NAISET Kahvilat ja ravintolat 34 17 Kerho-, yhdistys- ja harrastustoiminnan paikat 24 40 Urheilu- ja liikuntapaikat 28 23 Hengellisen elämän paikat 8 15 Ulkoilmapaikat 10 5 Muut paikat ja rakennukset 14 15 Kyläpaikat 1 7

Ikivihreät tutkimuksen mukaan oli ihmisten sosiaalisilla kohtaamispaikoissa runsaasti eroja. Iän lisääntyessä kerhojen, yhdistysten ja harrastustilojen suosio kasvaa selvästi, kun taas kahviloissa ja ravintoloissa viihtyminen laskee, samoin myös liikuntapaikkojen suosio. Hengellisen elämän paikat ja kyläpaikat ovat vanhempien naisten suosiossa.

Kunnan lisäksi myös yksityinen sektori järjestää sosiaalista elämää tukevia palveluita. Näitä ovat esimerkiksi: ikäihmisten yliopisto, kansalaisopistot, eri järjestöjen ikääntyville kohdistamat koulutukset sekä kirjastopalvelut

Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus ovat keskeisiä asioita arkipäivässä pärjäämiselle. Niillä on merkitystä myös sosiaaliselle kanssakäymiselle. Arkipäiväisten asioiden toimittaminen ja omatoiminen hoitaminen tukee kaikkia toimintakyvyn alueita.

Liikkumisympäristön turvallisuus ja esteettömyys tukee senioreiden liikkumista ja mahdollisuuksia osallistua erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin ja toimintoihin. Esteettömyyttä parantavat mm. rampit, suuret opasteet, hyvä valaistus, teiden kunnossapidosta ja siisteydestä huolehtiminen, levähdyspaikat, turvalliset jalankulku-, rollaattori-, pyörätuoli- ja polkupyöräliikkuminen.

Sosiaalista toimintaa tukevia palveluja ovat mm:

Kirjasto- ja tietopalvelut. Kirjastot tuottavat tietoja kulttuuripalveluja sekä toimivat sosiaalisina tiloina ja kohtaamispaikkoina. Ne edistävät ikäihmisten henkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä ehkäisevät syrjäytymistä. Seniorit ovat kirjastojen suurkuluttajia ja erityisesti niiden lukusalit ovat heidän suosiossaan. Syrjäisemmillä seuduilla kirjastopalveluita tuottavat kirjastoautot. Nykyisin tietokoneet lisäävät monin tavoin kirjastojen käyttösuosiota ja senioreilla on


mahdollisuudet saada tietokoneiden käytön perusopetusta kirjastoissa. Monilla paikkakunnilla järjestetään lisäksi kirjallisuuspiirejä. (Kolstela 2003.)

Kulttuuripalvelut. Kulttuuripalvelut tukevat monin tavoin sosiaalista kanssakäymistä ja toimintakykyä. Teatterit, konsertit ja näyttelyt ovat paikkoja, joihin seniorit menevät omaistensa ja ystäviensä kanssa. Monet esiintyjät tekevät vapaaehtoistyötä ja kiertävät senioreiden asuinpaikoilla, kuten palvelukeskuksissa ja vanhainkodeissa sekä järjestävät erilaisia kursseja ja tapahtumia.

Opetus- ja koulutuspalvelut. Työväenopistot, aikuiskoulutuskeskukset ja kansanopistot järjestävät senioreille suunnattuja kursseja. Ikäihmisten yliopistot ovat syntyneet puhtaasti senioreiden tarpeisiin ja saavuttaneet toiminnallaan suurta suosiota.

Seurakuntien palvelut. Seurakunnat järjestävät monipuolista senioreille suunnattua palvelua sekä seurakunnan tiloissa että hoitolaitoksiin, palvelukeskuksiin että kotiin suunnattuina. Monissa kunnissa toimii seurakunnan hartaus- ja kerhotoiminnan lisäksi esim. leskeytyneille suunnattuja tukikerhoja tai ruoanlaittokursseja.

Järjestöjen ja yhdistysten palvelut. Kunnat ostavat kolmannen sektorin palveluita tai ne järjestävät palvelujaan ulkopuolisen tuen, esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen tuen, turvin.

Vapaaehtoistyö. Vapaaehtoistyöllä pyritään pääasiassa vaikuttamaan senioreiden yksinäisyyden helpottamiseen. Ystävätoiminnassa koulutetut vapaaehtoistyöntekijät käyvät säännöllisesti tapaamassa kotona tai palveluasunnoissa yksinasuvia senioreita. Yleisin palvelumuoto on saattoapu asioiden hoitamisessa, lääkärissä käynneillä tai ulkoilussa. Vapaaehtoisvoimin pidetään myös seniorikahviloita ja järjestetään ikääntyneille ohjelmallisia tilaisuuksia, kuten näytelmäkerhojen näytöksi.

Vertaispalvelut. Viime aikoina on nostettu esiin vertaistuen merkitys ja se, että nuoremmat seniorit voisivat avustaa vanhempia senioreita. Useat heistä ovat varsin hyväkuntoisia ja voivat käydä ulkoiluttamassa, lukemassa tai avustaa siivouksessa. Senioreiden omat kerhot ja kahvilat tarjoavat sosiaalisesti virikkeellisen ympäristön erilaiselle yhdessäololle ja harrastuksille.


5.5 Palvelujen rahoittaminen

Senioreille kohdistetut sosiaali- ja terveyspalvelut rahoitetaan pääosin kunnallis- ja valtionverovaroin. Vähäinen osuus rahoitetaan asiakas- ja potilasmaksuilla sekä raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla. Valtio osallistuu palvelujen rahoitukseen maksamalla kunnille valtionosuuksia. (Ks. esim. Nissinen & Sansalo). Rahoitusta ja uusia rahoitusmuotoja on tarkastellut tarkemmin esimerkiksi Olsbo-Rusanen (2003.)

Tarkkaa tietoa siitä, miten paljon seniorit käyttävät yksityisiä palveluntarjoajien ei ole tässä yhteydessä saatavilla. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että vaikka avuntarve olisikin olemassa, ei senioreilla välttämättä ole halukkuutta maksaa palveluista. Tätä ovat tutkineet muun muassa Nissinen ja Sansalo. Tiedot ovat muutaman vuoden takaisia, mutta edelleen suuntaa antavia. Taulukossa 12 on heidän tutkimuksensa pohjalta arvioitu joidenkin omatoimiseen asumiseen liittyvien toimintojen tarvetta ja maksuhalukkuutta.

Taulukko 13: Avuntarve tietyissä toiminnoissa ja maksuhalukkuus (EUR/h). Lähde: Nissinen & Sansalo 2002.)

AVUNTARVE % (KAIKKI VASTANNEET)

MAKSUHALUKKUUS EUR/H (AVUNTARPEESSA OLEVAT)

Pienehköt korjaus- ja huoltotyöt

59 18,7

Puutarhatyöt 11 15,8 Lumenluonti 36 17,7 Lumen ja lehtien poisto katolta

18 13,2

Hiekoitus 4 12,5 Nurmikonleikkuu 40 12,7 Kevät/syyssiivous tontilla

16 16,2

Kiinteistön tarkastus 18 14,7 Viikkosiivous 27 13 Suursiivous 57 15,3 Pyykinpesu 9 15,3 Tekstiilien silitys/mankelointi

18 13,7

Ruoanlaitto 8 13,8 Tiskaus 7 12,7 Autokuljetus 45 20 Avustaminen ulkoilussa 9 13


Avustaja julkisissa kulkuneuvoissa

8 11,3

Avustaja lääkärissä 16 11,7 Asiointi (kaupassa, postissa, apteekissa, pankissa käynti)

11 12,5

Nissilän ja Sansalon tutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, että seniorit olisivat halukkaita maksamaan palveluita noin keskimäärin 70 % niiden todellisesta markkinahinnasta. Maksuhalukkuus vaihtelee palveluittain. Toisaalta maksuhalukkuus ei ole välttämättä suorassa yhteydessä siihen, kuinka paljon palvelua koetaan tarvittavan. (emt.)

5.6 Seniorien kulutus, tulot ja varallisuus

65-vuotiaiden kulutuksesta suurin osa menee asumiseen sekä elintarvikkeisiin. Seuraavaksi suurimmat menoerät liittyvät terveyteen, liikenteeseen, kulttuuriin ja vapaa-aikaan. Muusta väestöstä 65-vuotiaiden kulutustottumukset näyttäisivät poikkeavan siinä, että senioreilla kuluu suhteellisesti enemmän euroja terveyteen ja asumiseen. Toisaalta liikenteeseen liittyvät menot vähenevät iäkkäimpien kuluttajien keskuudessa. (Tilastokeskus 2004.)

65-vuotta täyttäneiden kulutuksen jakautuminen 2002. Lähde Tilastokeskus StatFin-palvelu kesäkuu 2004

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Yksinasuvat 65+

Pariskunnat 65+

Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat Alkoholijuomat ja tupakka Vaatteet ja jalkineet Asuminen ja energiaKodin kalusteet, koneet ja tarvikkeet Terveys Liikenne TietoliikenneKulttuuri ja vapaa-aika Koulutus Hotellit, kahvilat ja ravintolat Muuta tavarat ja palvelut

Kuva 16: 65-vuotta täyttäneiden kulutuksen jakautuminen 2002. Lähde: Tilastokeskus 2004.


Kotitalouksittain tarkasteltuna 65-vuotta täyttäneiden kotitalouksien bruttovuositulot olivat keskimäärin 20 700 Euroa pienemmät kuin kaikkien kotitalouksien. Eroa kaventaa kuitenkin se, että vanhemmissa kotitalouksissa asuu keskimäärin vain 1,47 henkeä, kun kaikissa kotitalouksissa tämä keskiarvo on 2,14. Henkeä kohden laskettuna eroa tulee vain 1400 Euroa. Senioriasuntokunnan bruttotulot olivat keskimäärin 18 902 ja saadut tulon siirrot noin 25 000 Euroa. Tulonsiirtoja senioritaloukset saivat keskimäärin 15 300 Euroa enemmän kuin kaikille kotitalouksille.

Varallisuutta 65-vuotiaiden asuntokunnilla oli asuntokuntaa kohden noin 85 000 Euron arvosta. Varallisuudesta suurimman osan muodostivat asunnot ja vapaa-ajan asunnot sekä talletukset.

Eläkeläisten varallisuus kotitaloutta kohden (EUR) 2002

Muut rahoitusvarat; 528

Kulkuvälineet; 3475

Talletukset; 9074

Vapaa ajan-asunto; 9531

Yksilöllinen eläkevakuutus; 109

Vakuutussäästöt; 1002

Arvopaperit; 4092

Muu asunto; 6543

Säästöhenkivakuutus; 893

Varsinainen asunto; 49938

Kuva 17: eläkeläisten varallisuus kotitaloutta kohden 2002 (EUR). Lähde: Tilastokeskus. StatFin –palvelu kesäkuu 2004.

5.7 Teknologia

Edellä senioripalveluiden teknologiapuoli jaettiin mekaanisiin (perinteisiin) apuvälineisiin, terveysteknologiaan ja turvallisuustuotteisiin. Mekaanisia apuvälineitä myydään kuluttajille vähittäiskaupan toimesta, eikä apuvälineiden kauppa monelta osin poikkea tavallisista vähittäiskaupan markkinoista (vrt. esim. optikkoliikkeet). Tiettyjä hankintoja yhteiskunta tukee. Lisäksi monilla kunnilla on nk. apuvälinelainaamoja, joista apuvälineitä voi lainata ja/tai vuokrata joko lyhytaikaisesti tai pidempi aikaisesti. Terveys- ja turvallisuustuotteiden lisäksi asumista avustavia toimintoja ja tuotteita on monenlaisia alkaen taloautomaatiosta päätyen erilaisiin viihderatkaisuihin. Useimmat


uudet tuotteet ja palvelut ovat tarkoitettu kaikille kansalaisille. Niistä voidaan tietysti tehdä erillisiä ”seniorituotteita”. Laitteiden pitäisi myös noudattaa alan standardeja, jotta niiden liitettävyys ja käytettävyys olisi mahdollisimman laajaa.

Asumista tukevat toiminnot voidaan luokitella mm. paikallisuuden / etäyhteyden, toteutttujen toimintojen tai käytettyjen teknologioiden tai mukaan.

5.8 Paikalliset vs. etätoiminnot

Paikalliset kodin automaattiset toiminnot tukevat parhaiten itsenäistä asumista ja selviämistä. Niiden toteuttamisessa ei vaadita yhteyksiä kodista ulospäin. Hyvänä esimerkkinä on esim. savuhälytin, joka hälyttää paikallisesti. Siihen voidaan liittää optiona paloasemalle lähtevä hälytys. Täysin ulkopuolista palvelua edustavat esim. pankkipalvelut, tiedonhaku internetissä tai lääkärien ajanvaraus internetissä.

Paikallinen palvelu/toiminto

Palohälytyssummeri, rollaattori, ikkunan avaami-nen kaukosäätimellä

Paikallinen palvelu/toiminto laajennetuna etäyhteydellä

Palohälytystieto myös palo-asemalle, lääkeannostelijan hälytystieto myös suku-laisille

Etäpalvelu/toiminto Pankkiasiointi internetin välityksellä, turvaranneke

5.9 Kodin automaation toimintoja:

Alla on lueteltu ja luokiteltu erilaisia toimintoja, joita voidaan uudella tekniikalla (automaatio-, tietoliikenne-, ja elektroniikka) kehittää ja tehdä senioreiden itsenäistä elämistä tukeviksi.

5.7.1. Viihde 5.7.1.1 Pelit 5.7.1.2 Tilausvideot (video on demand) 5.7.1.3. Kotiteatteri


5.7.1.4. Ohjelmien tallentaminen ja varastointi 5.7.1.5 Valokuvien tallentaminen ja varastointi 5.7.2 Informaatio ja asiointi 5.7.2.1 Pankkipalvelut 5.7.2.2 Kauppapalvelut 5.7.2.3 Kuljetuspalvelut 5.7.2.4 Terveyspalvelut 5.7.2.5 Etätyö 5.7.2.6 Kotiavun tilaaminen 5.7.2.7 Viranomaisasioiden hoitaminen 5.7.2.8 Turvakamerat 5.7.2.9 Asiakirjojen hallinta 5.7.2.10 Kodin sähköinen ilmoitustaulu

5.7.2.10.1 Muistutukset 5.7.2.10.2 Tekstiviestit 5.7.2.10.3 Toimintaohjeet

5.7.3 Arjen rutiinit 5.7.3.1 Muistuttaminen

5.7.3.1.1 Lääkkeiden ottaminen 5.7.3.1.2 Tapaamiset 5.7.3.1.3 Tehtävät

5.7.3.2 Tiedottaminen 5.7.3.2.1 Postia postilaatikossa

5.7.3.3 Siivous 5.7.3.3.1 Robottipölynimuri

5.7.3.4 Piha 5.7.3.4.1 Koneellinen lumenpoisto 5.7.3.4.2 Automaattinen ruohonleikkuri (robotti) 5.7.3.4.3 Nurmikon kasteleminen (automaattinen kastelujärjestelmä) 5.7.3.4.4 Auton lämmityksen etäohjaus

5.7.3.5 Nostimet ja kuljettimet 5.7.3.5.1. Huoneistohissi 5.7.3.5.2 Huoneiston rullaportaat

5.7.3.6 Ruoka- ym. tavaroiden määrän seuranta


5.7.4. Ympäristönhallinta 5.7.4.1. Laitteiden ohjaus

5.7.4.1.1 Verhojen ohjaus 5.7.4.1.2 Ovien ohjaus 5.7.4.1.3 Valojen ohjaus 5.7.4.1.4 Lämpötilan ohjaus 5.7.4.1.5 Kodin viihde-elektroniikan ohjaus

5.7.4.1.5.1 Musiikiin automaattinen säätyminen huoneissa 5.7.4.1.6 Kodinkoneiden ohjaus

5.7.4.1.6.1 Sauna päälle pois etäohjattuna 5.7.4.1.2 Yleiskaukosäädin 5.7.5 Rakennusautomaatio 5.7.5.1 Lämpötilan/lämmityksen säätö 5.7.5.2 Ilmanvaihdon säätö 5.7.5.3 Kodin ympäristön mittaukset

5.7.5.3.1 Lämpötila 5.7.5.3.2 Kosteus 5.7.5.3.3 CO2 5.7.5.3.4 Energiankulutuksen seuranta

5.7.5.4 Hissit 5.7.6 Turvallisuus 5.7.6.1 Murtohälytykset

5.7.6.1.1 Robottivahti 5.7.6.1.2 Paikallinen murtohälytin 5.7.6.1.3 Turvakeskukseen liitetty murtohälytin

5.7.6.2 Palohälytykset 5.7.6.3 Vaarahälytykset

5.7.6.3.1 Hellavahti 5.7.6.3.2 Vesivahti 5.7.6.3.3 Häkävahti

5.7.6.4 Henkilöturvallisuus 5.7.6.4.1 Turvarannekkeet 5.7.6.4.2 Aktiivisuuden seuranta (liiketunnistimin)


5.7.6.4.3 Vuodevahti 5.7.6.4.4 Henkilön paikantaminen

5.7.7 Kommunikointi 5.7.7.1 Puhelin

5.7.7.1.1 Turvapuhelin 5.7.7.2 Näköpuhelin 5.7.7.3 Sähköposti

5.7.8 Kotisairaanhoito 5.7.8.1 Terveydenhoidon mittaukset

5.7.8.1.1 Ekg 5.7.8.1.2 Painon seuranta 5.7.8.1.3 Veren sokeri

5.7.8.2 Lääkeannostelu 5.7.8.2.1 Lääkemuistuttaja

5.10 Kodin automaation teknologiat

5.10.1 Kotiverkot ja kotiautomaatio


Termillä kotiverkko viitataan yleisesti kodin sisäiseen tietokoneverkkoon. Tällaisessa kotiver-kossa on tyypillisesti PC-tietokoneita ja mahdollisesti niiden lisälaitteita, kuten tulostimia tai web-kameroita. Tällaisen tietokoneverkon lisäksi on olemassa kotiautomaatioverkkoja, jotka eroavat kotiverkoista siten, että kotiautomaatioverkko on tarkoitettu etupäässä kotiautomaation tarpeisiin. Kotiautomaatiota ovat esimerkiksi valaistuksen, muiden sähkölait-teiden, lämmityksen ja ilmastoinnin ohjaus automaation avulla. Kotiverkkoakin on mahdollista käyttää kotiautomaatioverkkona, mutta usein kotiautomaatioverkko on oma erillinen järjestelmänsä. Tähän tarkoitukseen käytetään tyypillisesti jonkinlaista langallista tai langatonta verkkoa, jollaisia onkin jo useita kaupallisesti saatavilla.

Suppeimmillaan kotiautomaatiojärjestelmä voi tarkoittaa vaikkapa vain yhden laitteen puheohjausta. Laajimmillaan sen voidaan sanoa sisältävän erilaisia rakennusautomaation toimintoja ja sen lisäksi viihdelaitteita, kodinkoneita, Internet-yhteyden asukkaiden käyttöön, kotirobotiikkaa jne. Tässä tutkimuksessa kotiautomaatio käsitetään sen laajassa merkityksessä, määritelmä voidaan muotoilla seuraavasti: Kotiautomaatiojärjestelmä on järjestelmä, jossa usea keskenään kommunikoiva laite parantaa käyttäjän elämän laatua kotiympäristössä. Vaikkakin yksittäinenkin automatisoitu laite on automaatiota, tässä työssä kotiautomaatio-termillä viitataan laajempaan kokonaisuuteen. Määritelmä jättää tilaa myös viihdelaitteille, nekin ovat tarkoitettu elämän laadun parantamiseen, samoin kuin kotitöitä helpottavat, automatisoidut kodinkoneet.

5.10.2 Kotipalvelimet / tietokoneet

Kodin palvelin on osa suurempaa kodin digitaalista palvelukonseptia, johon kuuluu kotipalvelimen lisäksi joukko ulkoisia palveluntuottajia ja kodin sisäistä automaatiota (verkkoja, laitteita). Digitaalisen kodin palveluita, joiden toteuttamiseen tarvitaan kotipalvelimia, ovat mm:

• tilausvideo • laitteiden etäohjaus kodin sisällä • laitteiden etäohjaus ja valvonta kodin ulkopuolelta • kuvapuhelinyhteys kotiin tai kodin sisällä • dokumenttien tulostus kotona olevalle kirjoittimelle • sähkö- ja vesimittareiden luku kodin ulkopuolelta • murto- , palo- ja muut hälytysjärjestelmät • erilaiset neuvonta ja etäavustustehtävät


Kodin palvelimen (kotiserverin) tehtävänä on yhdistää kodin sisäinen verkko kodin ulkopuoliseen WAN verkkoon, yleisimmin internetiin. Kotiserverin tehtävänä on piilottaa erilaisten verkkojen ja erilaisten laitteiden erikoisuudet yhteisten rajapintojen taakse. Kotiserverin tehtä-vänä on liittää ulkopuoliset palvelut kodin verkkoon ja laitteisiin, eli toimia yhdyskäytävänä eri verkkojen välillä. Jotta jokaista palvelua varten ei tarvittaisi erillistä verkkoa ja omaa palvelin-taan, pyritään standardiratkaisuihin. Tällainen standardipalvelin mahdollistaa eri palveluntarjo-ajien palveluiden käytön yhden laite/ohjelmistokokonaisuuden kautta.

Palveluntuottajat

Palveluidentuottaminen

Palveluntuottajat

Palveluidentuottaminen

Teleoperaattorit

Palveluiden välittäminenPalveluiden myyminen

Teleoperaattorit

Palveluiden välittäminenPalveluiden myyminen

Ohejlmistot ja laitteistotkodin järjestelmiin

Kehitys ja ylläpito

Ohejlmistot ja laitteistotkodin järjestelmiin

Kehitys ja ylläpito

Laitevalmistajat

Kodin laiteidenkäyttö

Laitevalmistajat

Kodin laiteidenkäyttö

Home LANs

Turvallisuus / viihde• Internet TV, Video on Demand• Audio/visual equipment networking• Newspaper subscriptions• Games/toys

InternetInternet

Tietoliikenne• E-shopping and banking• Work@home• Voice over IP, VPN ...

Kotipalvelin

Kotiautomaatio• Energy management• Security• Monitoring and repair• Health care

5.10.3 Anturit, toimilaitteet

Kotiautomaatio on tosiaikaista informaatiotekniikkaa, joka liittyy suoraan ympäristöönsä mittaavien antureiden ja ohjaavien toimilaitteiden avulla. Alla on lueteltu ja luokiteltu kotiympäristössä tehtäviä mittauksia. Näitä mittauksia voidaan käyttää erilaisten toimintojen kuten hälytysten, muistutusten ja automaattisten toimintojen tekemiseen.

5.8.3.1 Kotiympäristön mittaukset

5.8.3.1.1. Rakennuksen mittaukset

5.8.3.1.1.1 Rakenteiden kosteus

5.8.3.1.1.2 LVIS järjestelmän mittaukset (lämpö, kosteus, virtaus, jännite, teho, kulutus)


5.8.3.1.2Ympäristön mittaukset

5.8.3.1.2.1 Lämpötila

5.8.3.1.2.2 Kosteus

5.8.3.1.2.3 CO2

5.8.3.1.2.4 CO

5.8.3.1.2.5 Kaasumittaus

5.8.3.1.2.6 Valoisuus

5.8.3.1.2.7 Ilman puhtaus (partikkelit)

5.8.3.1.3 Kodin ja kalusteiden mittaukset

5.8.3.1.3.1 Ovet, ikkunat, verhot, kaapit, laatikot: kiinni, auki

5.8.3.1.3.2 Koneet laitteet: päällä / pois

5.8.3.1.3.3 Koneiden laitteiden virrankulutus

5.8.3.1.3.4 Tavarat paikkallaan, tavarat liikkeessä

5.8.3.1.3.5 Tuolit, sängyt, lattiamatot: käytössä / ei käytössä (ei ihmistä)

5.8.3.1.3.6 Liiketunnistimet: ihmisiä paikalla, ei paikalla

5.8.3.1.4 Ihmisten toimintojen mittaukset (realiaikaisia ja erikseen tehtäviä mittauksia)

5.8.3.1.4.1 Liikkeen mittaukset (kiihtyvyys)

5.8.3.1.4.2 Ruumiinlämpö

5.8.3.1.4.3 Sydämmen lyöntitiheys

5.8.3.1.4.4 Verenpaine

5.8.3.1.5 Muita mittauksia

5.8.3.1.5.1 Videokamera

5.8.3.1.5.2 Pysäytyskuvat

5.8.3.1.5.3 Mikrofonit

5.10.3.1 Kotiympäristön toimilaitteet Toimilaitteet ovat kodin aktiivisia sähköisiä, mekaanisia, hydraulisia laitteita, joita ohjataan joko manuaalisesti tai sähköisesti. Sähköinen ohjaus mahdollistaa etäohjauksen ja automaattiohjauksen. Automaattiohjauksessa mitataan kotiympäristöä ja mittausten perusteella ohjataan laitteita. Tällainen automaattinen toiminto on esimerkiksi hellavahti, joka katkaisee hellalta virrat, jos kukaan ei ole käynyt keittiössä tiettyyn ennalta asetettuun aikaan.


5.8.1.1 Rakennuksen toimilaitteet

5.8.3.1.1.1 LVIS järjestelmän osat

5.8.3.1.1.2 Hissit

5.8.3.1.1.3 Ovisummerit, ovikellot

5.8.3.1.2 Kodin ja kalusteiden toimilaitteet

5.8.3.1.2.1 Kodinkoneet

5.8.3.1.2.2 Kodin viihde-elektroniikka

5.8.3.1.2.3 Sähköiset ovi-, ikkuna- ja verhomekanismit

5.8.3.1.3 Ihmisten toimintoihin liittyvät toimilaitteet

5.8.3.1.3.1 Lääkemuistuttajat ja annostelijat

5.8.3.1.4 Muut toimilaitteet

5.8.3.1.4.1 Kotirobotit

5.10.4 Kotirobotiikka

Robottien niin kuin automaationkin tehtävänä on helpottaa ja vähentää ihmisen töitä. Ihmisten kotiaskareita helpottavia laitteita on kehitetty jo pitkän aikaa. Yleiskone vispaa ja pilkkoo ja sekoittaa. Leipäkone leipoo ja astianpesukone pesee. Vaikeampaa sitä vastoin on tehdä laitteista, jotka toimisivat itsenäisesti ihmisten toimintaympäristössä ihmisten tavoin. Tällainen astainpesukone tai –robotti hakisi likaiset astiat pöydältä ja pesisi ne pesualtaissa ihmisten tavoin.

Ensimmäisiä kotiympäristössä toimivia kaupallisia robotteja ovat olleet pölynimurirobotit ja eräät leluroboti.


Kuva 17. Julkisten tilojen ja teollisuustilojen lattioiden puhdistuksessa voidaan käyttää Hefterin lattianpesuautomaattia. Kotioloihin on tarkoitettu Sanyon viehkeän näköinen pölynimurirobotti.

Leluobotit ovat toistaiseksi tarkoitettuja etupäässä lapsille, mutta niiden kanssa voivat kaikki leikkiä. Tietokonepelitkin ovat levinneet kaikkien ikäryhmien suosikeiksi.

Kuva 18. Kaupallisia NeCoRo viihde- / lelurobotteja (valmistaja Omron)

5.10.4.1 Senioreille sopivia kotirobotteja Useilla tahoilla kehitetään vanhuksille ja vammaisille sopivia avustusrobotteja. [Wakamaru], [ApriAlpha]. Robotteja jotka siirtävät tavaroita ja käsittelevät niitä niin kuin ihmiset ei ole kuitenkaan helppo tehdä. Ainoastaan hyvin yksinkertaiset toiminnot kuten ovien avaamiset jne onnistuvat tänä päivänä roboteilta. Avustusrobotit voidaankin jakaa seuraaviin ryhmiin:

• Liikkumista avustavat robotit

• Ympäristönhallintarobotit

• Etäohjatut manipulaattorit

• Kommunikointirobotit

• Tietokoneidenkäyttöliittymärobotit

5.10.4.2 Liikkumisen avustaminen ja manipulaattorirobotit Eräissä tutkimusprojekteissa [Care-O-Bot] and [DO-U-MI] on kehitetty robotteja, jotka voivat rajoitetusti siirtää esineitä, mutta myös toimiaa liikkumisen avustajina.


Kuva 19. DO-U-MI avustajarobotin on tehnyt korealainen Advanced Institute of Science and Technology (KAIST)

5.10.4.3 Informaatio- ja kommunikaatiorobotit Erilaiset informaatiota keräävät ja välittävät robotit ovat helpompia valmistaa ja turvallisempia käyttää kuin manipulaattorirobotit. Niiden muotoilukin on paljon vapaampaa. Voidaan tehdä todella futuristisia robotteja s [ApriAlpha], and [Maron-1].

Kuva 20. Informaatiorobotit Maron-1 and ApriAlpha

5.10.4.4 Robotiikkaviitteitä Paro [Wada K., Shibata T., Saito T., Tanie K., “Analysis of Factors that Bring Mental Effects to Elderly People in Robot Assisted Activity”, Proceedings of the 2002 IEEE/RSJ International Conference on Intelligent Robots and Systems, 2002, p]


[http://www.robosoft.fr/floor-cleaning.html]

[http://www.hefter.de/cleantech/e_robot.htm]

[sanyo] http://www.sanyo.co.jp/R_and_D/english/theme/h-4.html 26.2.2003

[http://www.necoro.com/newsrelease/index.html]

NEC http://www.incx.nec.co.jp/robot/ (http://www.nec.co.jp/press/en/0401/0601.html) a robot capable of Japanese-English/English-Japanese translation of speech input through a microphone

[Wakamaru],

ApriAlpha [Press release , http://www.toshiba.co.jp/about/press/2003_03/pr2001.htm].

Ammi C., Agboton J. “Technical Assistive Aids, Acceptability and Solvency International Tendancies”, International Journal of HWRS(Human-friendly Welfare Robotic Systems), Vol.2, No.4, p1-4, 2001

Care-o-Bot [Graf, B.; Helms, E.; Lakshmana, V.; Rohrmoser, B.; Schraft, R.D.: "Anthropomorphic Robot Assistants - Giving the Human a Helping Hand". In proceedings of the Second IARP IEEE/RAS Joint Workshop on Technical Challenge for Dependable Robots in Human Environments, Toulouse 2002, pp. 20-24.]

DO-U-MI [Park H. K.., Hong H. S., Kwon H. J., Chung M. J. “A Nursing Robot System for The Elderly and The Disabled” International Journal of HWRS, Vol.2, No.4, p11-16, 2001]

Samsung http://www.samsung.com/DigitAll/GlobalExhibition/Exhibition/ppk/VC_RP30W/ppk_VC_RP30W.htm

[WE-4] Hiroyasu Miwa, Tetsuya Okuchi, Hideaki Takanobu, Atsuo Takanishi; "Development of a New Human-like Head Robot WE-4", Proceedings of the 2002 IEEE/RSJ International Conference on Intelligent Robots and Systems, pp.2443-2448, 2002


5.11 Kotiautomaation toimintojen nykytilanne

Seuraavassa luetellaan konventionaalisia yleisesti käytössä olevia tekniikoita ja laitteita. Myös ne tukevat ja helpottavat kotona asumista. Yleensä ne toimivat kaikki erillisinä eli niillä ei ole liitäntöjä toisiinsa tai kodin ulkopuolelle:

• Kodinkoneet (hella, pyykinpesukone, astianpesukone, yleiskone, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, leipäkone, jne.) .

• Viihde-elektroniikka (äänentoistojärjestelmät, TV, videot/DVD’t, pelikoneet)

• Kommunikointi (lankapuhelin, kännykkä, modeemi, internetyhteys, videoneuvotteluyhteys)

• Tietotekniikka (kotitietokone)

Edellisissä kappaleissa esitetyt automaation ja robotiikan toiminnot ja tekniikat eivät ole vielä laajalti yleisesti käytössä. Erillisiä mittauksia tai toimintoja kuten lämpötilamittauksia, savuhälyttimiä, CO vahteja, hellavahteja, huoneistohissejä, sähkötoimisia ovia jne. on kyllä käytössä ja tarjolla erillisinä yksiköinä. Niitä ei voi helposti liittää toisiinsa. Niitä kaikkia pitää ohjata erillisillä laitteilla tai käyttöliitymillä. TV:n kaukosäädin on tavallaan ympäristönhallintalaite, jota käytetään viihde-elektroniikan ohjaamiseen. Samanlaisia (mutta ei yleensä samoja) kaukosäätimiä käyttävät vammaiset ovien, ikkunoiden ja verhojen ohjaamiseen.


Lähdeluettelo Aaltonen Tuula (2004) Ikäihmisten elinympäristöjä tulisi parantaa. Luento V gerontologian päivillä 23.–24.4.2004 Lapin yliopistossa, Rovaniemellä.

Heikkinen Eino (2004) Voidaanko vanhenemista hidastaa? Luento V gerontologian päivillä 23.–24.4.2004 Lapin yliopistossa, Rovaniemellä.

Hernesniemi (et al.): Suomen avainklusterit ja niiden tulevaisuus. Tuotanto, työllisyys ja osaaminen. ESR-julkaisuja. Saatavana netistä.

Hunnakko P. & Palm J. (2002) Suurten ikäluokkien eläkeläisten maallemuuttopotentiaali. Vaasan yliopisto, Seinäjoen toimipiste. Julkaisuja No. 100. Vaasa

Hurtig Eva, Paulsson Jan, Schultz Solveig (1981) En vill bo där en e’ känd – Varsam ombyggnad efter gamla människors behov. Spångbergs tryckerier AB, Stockholm.

Jarlöv Lena (1990) Hemfrid åthyregästerna! Reflexionerna efter ett förnyelseprojekt i Kortedala, en 50-tals bostadsförort. Byggforskningsrådets rapportserie R89:1990. Gotab, Stockholm.

Juntunen Heikki (2004) Haastattelu. Apulaisrakennustarkastajan haastattelu Kajaanissa 28.4.2004.

Kauppinen & Niskanen: Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveydenhuollossa. Stakesin raportteja 274:2003. STAKES, Helsinki 2003.

Kahri Esko, Pyykönen Hannu (1984) Asuntoarkkitehtuuri ja –suunnittelu. Gummerus Oy:n kirjapaino, Jyväskylä.

Karisto A. (2002) Mikä on kolmas ikä? Käsitteestä ja sen käytöstä. Gerontologia 3/2002

Keiski Sirkka-Liisa (1998) Ikääntymisen ihmemaa. Vertailututkimus vanhusten kokemuksista standardikotikeittiössä, koekeittiössä ja käyttäjälähtöisesti suunnitellussa kotikeittiössä. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 22. Painotalo Miktor Oy, Helsinki.

Kolstela K. (2001) Ikääntyvien lahtelaisten (65-vuotiaiden) odotuksia sosiaali- ja terveyspalveluista. Pro-Gradu tutkielma. Hoitotieteen laitos. Kuopion yliopisto.


Laslett Peter (1996) A fresh map of life, The emergence of the third age. Weidenfeld and Nicholson, London.

Laukkanen Tuula (2001) Asunnonomistajien varautuminen vanhuuteensa. Kuopiolaisten asumistavoitteet ja asumisen suunnitelmat ikääntymisen kynnyksellä. Suomen ympäristö 536, Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto. Oy Edita Ab.

Mikkola K., Riihimäki M. & Lakka A. (2003) Asumisen trendit. Julkaisematon raportti. VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Tampere

Malin A., Liski-Markkanen S. (1994) Elämänkaariasunto. Kerrostaloasuminen ja asukkaiden muuttuvat tarpeet. Osa 1. Työtehoseuran julkaisuja 337. SASApaino, Helsinki.

Marin M. (2004) Onnistuneesti ikääntyvä yhteiskunta. Luento V gerontologian päivillä 23.–24.4.2004 Lapin yliopistossa, Rovaniemellä.

Mäkiö Erkki, Malinen Maarit, Neuvonen Petri, Sinkkilä Jyrki, Tuunanen Anna-Maija, Saarenpää Jukka (1990) Kerrostalot 1940–1960. Rakennustietosäätiö. WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo.

Mäntylä K. & Sneck T.: Västörakenne ja asumistarpeet. Kehittämisvaihtoehtoja. Helsingin seudun asuntotuotanto-osuuskunnan (HESO) aluetutkimus, 1. osa. Sitre. Helsinki 1990.

Nissinen Kari, Santalo Maria (2001) Asukas- ja kiinteistöpalvelujärjestelmä vanhusväestön kotiasumisen tukena. Tutkimusraportti. VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka. Oulu.

Noro Sirkka-Liisa (2000) Long-Term Institutional Care among Finnish Elderly Population. Research report 87. STAKES. Helsinki 1998.

Olsbo-Rusanen & Väänänen-Sainio: Ikäihmisten asuminen ja palvelut paremmiksi : selvitys ikääntyvien kotona asumisen kehittämiseen liittyvistä toimenpiteistä (Suomen ympäristö, ISSN 1238-7312 ; 646) Helsinki : Ympäristöministeriö, asuntoja rakennusosasto : Edita, jakaja, 2003

Roos J.P. (1985) Suomalainen elämä. Tutkimus tavallisten suomalaisten elämänkerroista. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.


Saarikangas Kirsi (2002) Asunnon muodonmuutoksia. Puhtauden estetiikka ja sukupuoli modernissa arkkitehtuurissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 860. Vammalan kirjapaino Oy.

Saranummi Niilo (1998) “Independent Living for Seniors – 1st Workshop, Notes from the technology viewpoint”, The ILSE-program, toim. Koivukangas Pirjo, ILSE Reports Vol.1, No. 1, Finnish Foreign Trade Association Publications.

Sipiläinen Pirjo, Åkerblom Satu, Koivu Heli (2001) Esteettömyys asuinrakentamisessa. Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 suunnitteluperiaatteiden toteutuminen. Suomen ympäristö 481, Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto. Oy Edita Ab.

Sorri Laura (2000) Vanhusten asuntojen perusparannustarve Oulussa. kirjallisuustutkimus. Diplomityö, Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto. Oulu.

STAKES (2003) Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelut 2002. Sarjassa Sosiaalturva 2003:1. Helsinki

Tiainen Seppo (1993) Asuntojen perusparantaminen kannattaa. Raportti tehostetusta asuntojen korjaustoiminnasta Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjalan seutukaavaliitto julkaisu A 64. Kirjapaino Koliprint, Eno.

Tilastokeskus: Tilastokeskuksen asumisaineisto 2004. Tiedot vuodelta 2002.

Tilastokeskus 2003b: Rakentaminen ja asuminen. Vuosikirja 2003. Julkaistu sarjassa Rakentaminen 2003:27. Tilastokeskus, Helsinki 2003.

Tilastokeskus: Toimialaluokitus 2002.

Tilvis Reijo, Sourander Leif (1993) Geriatria. Duodecim. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Åkerblom Satu (1997) Erityisasuminen – Katsaus Ruotsin vanhusten asumiseen 1980- ja 1990-luvuilla. Suomen ympäristö 122, Ympäristöministeriö. Edita, Helsinki.

Åkerblom, Satu (1990) Asuminen ja elämänkaari. Haastattelututkimus/Liiteraportti 3. Asuntohallitus, tutkimus- ja suunnitteluosasto, asuntotutkimuksia 5:1990.Valtion painatuskeskus, Helsinki.

F1 Suomen rakentamismääräyskokoelma (2001) Liikkumisesteetön rakentaminen. Määräykset ja ohjeet 1997. Ympäristöministeriö. Edita Oyj, Helsinki


www-lähteet

Viitattu 17.05.2004

Valtion asuntorahaston kotisivu: http://www.ara.fi/index2.htm

Tilastokeskuksen taskutieto: www.tilastokeskus.fi/Taskutieto_2003fin.pdf

Sukupolviasiaa: http://www.jypoly.fi/internet/jamk.nsf/0/ff3aec9c03d4692fc2256b21002f100c?OpenDocument



http://www.tilastokeskus.fi/Taskutieto_2003fin.pdf

Liite A: Senioriasumiseen liittyvää kirjallisuutta ja käynnissä olevia projekteja

Tähän tiedostoon on koottu löytynyttä lähdeaineistoa. Päivitetty17.5.2004.

Julkaisut

Aalto A.M., Ohimaa A., Aro A.R. (1995) Social Support and Quality of Life in Finnish General Population. Teoksessa: Rodriquez M.J. (toim.) Health Psychology and Quality of Research. Proceedings Book of the 8th Conference of European Health Psychology Society in July 1994. Volume II.

Airisto Lenita (2000) Jatkoaika - Molto Vivace! Otava, Helsinki.

Alho Raija (toim.) (1971) Vanhukset tässä maassa. Otava, Helsinki

Anttonen Anneli & Sipilä Jorma (1992) Julkinen, yhteisöllinen ja yksityinen sosiaalipolitiikassa. Sosiaalipalvelujen toimijat ja uudenlaiset yhteensovittamisen strategiat. Teoksessa Riihine, Olavi (toim.) Sosiaalipolitiikka 2017. Sitran julkaisusarja nro. 123. WSOY, Juva

Aula P. & Posio J. (2000) Ikääntyneiden suhtautuminen informaatioteknologiaan ja tiedotusvälineisiin. Elämisen välineitä ikääntyneille 2000, 22. 13-14. Lapin yliopistopaino, Rovaniemi (pdf. http://www.urova.fi/home/elvi/elvi.htm

Aura, S., Horelli, L. & Korpela, K. 1997. Ympäristöpsykologian perusteet. WSOY. Porvoo.

Backman K. (2001) Kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpito. Väitöskirja. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Oulun yliopisto, D 624, Oulu.

Bengtson, Vern & Schaie, K. Warner (toim.) (1999) Handbook of theories of ageing. Sprigster, New York.

Bergman RHL, Iris M.A. (1998) Approaches to Self-Care in Late Life. Qualitative Health Research 8; 224-36

Bordieu, Pierre (1985) Sosiologian kysymyksiä. Vastapaino, Tampere

Clarc C. (1998) Wellness Self-Care by Healthy Older Adults. Image: Journal of Nursing Scholarship 20:352-5.

Coleman P. (1994) Vanhuus ja itsearvostus – elämänkerrallinen tarkastelu. Gerontologia 8: 237-42

Cumming, Elaine & Henry, William E. (1961) Growing Old. The Process of Disengagement. Basic Books, New York.

Eloniemi-Sulkava U (2002) Supporting Community Care of Demented Patient. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 279, Kuopio.

Eronen A., Kinnunen P, Londen P, Selkälä A., Siltaniemi A., Särkelä R., Urponen K. (2003) Sosiaalibarometri. Hyvinvointipalvelujen tuottamisen ajankohtainen tilanne ja näkemys kansalaisten hyvinvoinnista. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry. Helsinki.


Esteettä luontoon liikkumaan. (1994) Ulko- ja luontoliikuntapaikkojen soveltuvuus liikkumisesteisille. Suomen Invalidien Urheiluliitto ry., Helsinki

Esteetön ympäristö kaikille. Miten huomioimme ikääntyneet sekä liikkumis- ja toimimisesteiset tienpidossa. Tiehallinto 2002.

Esteetön Töölönlahden puistoreitti, kehityshanke 2002. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2002:11. Esteetön Helsinki -projekti.

Fennell, Graham, Phillipson, Chris & Evers, Helen (1988) The Sociology of old age. Open university press, Milton Keynes.

Forss S., Karjalainen P. & Tuominen K. (1995) Mistä apua vanhana? Tutkimus vanhusten avuntarpeesta ja eläkeläisten vapaaehtoistyöstä. Eläketurvakeskus, Helsinki

Heikkinen E. & Marin M.(toim.) (2002) Vanhuuden voimavarat. Vammala, Tammi 2002, 119-150. ISBN 951-26-4857-1

Heikkinen E. (1986) Vanheneminen, terveys, toimintakyky. Teoksessa: Tutkimus ja kansanterveystoiminta ja terveys. Vanheneminen ja vanhuuden tutkimus osa I. Suomen Akatemian tutkimuksia 9. Helsinki.

Heikkinen R-L., Virtanen V., Heikkinen E. & Kauppinen M. (1992) Sosiaalinen yhteisyys, yhteisöllinen toiminta ja terveys. Gerontologia 6: 176-84

Heikkinen R-L., Suutama T (1992) Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn ja terveyden arviointi perusterveydenhuollossa. Teoksessa: Heikkinen R-l. & Suutama T (toim.) Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn ja terveyden arviointi. Ikivihreä projekti. Osa II. Sosiaali- ja terveysministeriön kehittämisosaston julkaisuja 1990:10. Valtion painatuskeskus, Helsinki

Heikkinen R-L. (1997) Iäkkäiden autonomia. Gerontologia 2:159-164

Heinonen Jarmo (toim.) (1998) Senioriteetti voimavarana. Gaudeamus, Helsinki.

Heinola R, Vaarama M & Voutilainen P (2003) Apua ja iloa pienellä vaivalla, ehkäisevät kotikäynnit viidessä kunnassa. Stakes. Aiheita 9/2003. Helsinki

Hietanen A & Lyyra T-M. (toim.) (2003) Iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriö. Selvityksiä 2003:2. Helsinki.

Himanen M. (2003.) Muuttuvatko myyttiset käsitykset? Eurooppalaisten ikääntyneiden tarpeita. TEHO. Maa-, metsä- ja kotitalouden ammattilehti. Maatalouden teemanumero 6/2003, ss.4-6

Holma T (2003): Laatua vanhustyön arkeen. Suunta ja välineet kehittämistyöhön. Suomen kuntaliitto. Helsinki

Housing of Older People in the EU Countries (1999). The Finnish Environment 354, Ministry of the Environment, Housing- and Building Department. Edita ltd Helsinki.

Huotari Petteri, Koskinen Ilpo, Laakko Johanna, Laitakari-Svärd Ira 2003. Käyttäjäkeskeinen tuotesuunnittelu. Käyttäjätiedon keruu, mallittaminen ja arviointi. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu B 74. Gummerus Kirjapaino Oy.

Hägglund Tor-Björn (toim.) (1993) Vanhaset. Esseitä vanhenemisesta. Kajo, Oulu


Häkkinen H. (2002) Ehkäisevät kotikäynnit vanhuksille. Kuntakyselyn tulokset sekä kotimaisia että ulkomaisia käytäntöjä. Suomen kuntaliitto, Helsinki.

Hämäläinen H. & työryhmä. Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelut 2002, SVT. Sosiaaliturva 2003:1. Stakes. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2003

Härkki & Kauppunen & Raijas: Kodin palvelut; kunnallisesti, yksityisesti ja yhteistyössä. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö. Löytyy netistä.

Husso M-L. Mielekästä elämää etsimässä. (2003) ET-Lehti 2/2003. Sanoma Magazines Finland Oy. Hansaprint, Vantaa

Husso M-L (2003) Suuret ikäluokat tulevat. Naiset muutoksen airueina. ET-Lehti 2/1997. Helsinki Media Company Oy. Helsinki Media Paino, Vantaa 1997.

Ikääntyneiden liikkuminen ja tienpito, Tiehallinto 2002.

Ikääntyneiden itsenäistä selviytymistä tukeva tulevaisuuspolitiikka geronteknologia. Geronteknologia-arvioinnin loppuraportti. Eduskunnan kanslian julkaisu 7/2001. ISBN 951-53-2354-1.

Isola A. () Arvostammeko vanhuksiamme? Hoitotiede 10:189-190

Jokiniemi Jukka. 1998. Toimiva ympäristö jokaiselle - Heikkonäköiset henkilöt arvioimassa rakennettua ympäristöä. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkaisuja 1998/48, TKK Arkkitehtiosasto, Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti SOTERA. Vantaa 1998.

Jylhä Marja (toim.) (1993) Vanhuusikä muutoksessa. Kohorttitutkimus eläkeikäisten tamperelaisten terveydestä ja elämäntilanteesta vuosina 1979 ja 1989. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1993:6 Helsinki.

Jyrkämä J. & Randell S. (1989) Mummoja, vaareja ja vanhoja kurppia, Teoksessa Randell Seppo (toim.) Nuoret ja vanhat. Sova-projektin koululaiskyselyn tuloksia. Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksen työraportteja: Sarja B 28, Tampere

Jyrkämä J. (1995) Rauhallisesti alas illan lepoon? Tutkimus vanhenemisen sosiaalisuudesta neljässä paikallisyhteisössä. Acta Universitatis Tamperenis, ser A vol 449, Tampere

Jyrkämä J. (1998) ”Elämänkulku”. Teoksessa: Saksala E. (toim.) Muutoksen sosiologia. Jyväskylä.

Karisto Antti (toim.) (2000) Suomalaiselämää Espanjassa. SKS, Jyväskylä.

Karisto Antti (toim.) (1997) Vanhuus kaupungissa. Miina Sillanpään syntymän 130-vuotisjuhlakirja. WSOY, Porvoo-Helsinki-Juva.

Kauppinen Sari, Niskanen Tapani: Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES. Raportteja 274. Gummerus Kirjapaino oy. Saarijärvi 2003. (80 sivua)

Kivelä S-L., Köngäs-Saviaro P., Pahkala K., Kesti E. & Laippala P. (1996 a) Health, Health Behavior and Functional Ability Predicting Depression in Old Age, a Longitudinal Study. International Journal og Geriatric Psyciatry 11: 871-7

Kivelä S-L., Köngäs-Saviaro P., Pahkala K., Kesti E. & Laippala P. (1996 b) Social and Psychosocial Factors Predicting Depression in Old Age, a longitudinal study. International Journal of Geriatric Psyciatry 8: 635-44


Kostiainen Anne (1985). Vanhan ihmisen ihmiskuva - tutkimus vanhuskuvasta kahdessa kotimaisessa laajalevikkisessä yleisaikakausilehdessä. Helsingin yliopisto, kasvatustieteiden laitos, aikuiskasvatuksen tutkielma, Helsinki.

Kopomaa Timo (1988) Eskolan kylätalo -koerakennusprojekti. Yhteisöllisyyttä ja vanhusten omaehtoista arkiselviytymistä tukeva asuinympäristö. Tutkimusraportti 1. Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto, Rakennetun ympäristön tutkimuslaitos, Julkaisu B 6. Otaniemi.

Koskinen S. (2003) Erilainen vanhuus – tulevaisuuden vanhuus. Luento seminaarissa Hankalia vanhuksia vai vanhuuden hankaluuksia. Mikkeli 20.2.2003.

Kuusi O. (2001) Ikääntyneiden itsenäistä selviytymistä tukeva tulevaisuuspolitiikka ja gerontologia. Eduskunnan kanslian julkaisu 7/2001

Kylmä J () Toivon dynamiikka yli 70-vuotiaiden kotona asuvien vanhusten kuvaamana. Hoitotiede 10 (67-77)

Kähler Margarethe (1999) “Lysthus eller nødbolig?”. Arkitektur DK, no. 7/1999.

Könkkölä Maija (2003) Esteetön asuinrakennus. Invalidiliiton julkaisuja O.16. RT-Print Oy, Pieksämäki.

Laitinen-Junkkari P., Isola A., Rissanen S. &Hirvonen R. (1999) Moninainen vanhusten hoitotyö. WSOY, Porvoo.

Lehtonen Marja. Vanhuksen mielen ja selviytymisen tukeminen. Vanhuksen mieli -projektin 1995 - 1997 loppuraportti. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry:n julkaisuja 1998:3. Hakapaino Oy Helsinki.

Leikas & Salo & Poramo. Turvahälytysjärjestelmä dementoituneen kotona asumisen tukena.

Levón Bengt-Vilhelm (1992) Ikäihmisen arkiympäristö. Asuntohallitus, tutkimus- ja suunnitteluosasto, asuntotutkimuksia 6:1992, Asuntohallitus. Helsinki.

Levón Bengt-Vilhelm (1996) Kaikille soveltuva asunto korjaamalla. Kuinka asuttavuutta ja asuntojen soveltuvuutta kaikille voidaan edistää asuinrakennuksia ja asuntoja korjaamalla ja parantamalla. Forssan kirjapaino Oy, Forssa.

Liikanen, H-L (ed.). 2001. Hyvän asumisen ja elämisen elementit. Ministry of the Environment, Housing and Building Department. Helsinki. 79 s. ISBN 952-11-1052-X.

Luoma K., Räty T., Moisio, Parkkinen P., Vaarama M. & Mäkinen E. (2003) Seniori-Suomi. Ikääntyvän väestön taloudelliset vaikutukset. Sitran raportteja.

Lukkaroinen R. (2002) Vastuunjaon malli vanhusten kotona asumisen mahdollistamiseksi. Acta Universitatis Ouluensis D 698, Oulu

Nilsson M., Ekman S-L. & Sarvimäki A (1998) Ageing with Joy or Resigning to Old Age: Older People’s Experiences of the Quality of Life on Old Age. Health Care in Later Life 3:94-108

Noro A., Finne-Soveri H., Björkgren M., Häkkinen U., Laine J., Vähäkangas P., Kerppilä S. & Storbacka R. (2001) RAI-tietojärjestelmän käyttöönotto ja pitkäaikaishoidon benchmarking, RAI-raportti. Stakes 1/2001

Noro, Häkkinen & Arinen: Ikääntyvien suomalaisten terveys, toimintakyky ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö vuonna 1996. Tutkimustuloksia laitoksissa ja kotona asuvasta väestöstä. ISBN 951-33-0934-7. Stakes 2000. Sarjassa Terveys 2000:2. Julkaisu löytyy netistä osoitteesta: www.stakes.fi


http://www.stakes.fi/

Näränen T-K., Savilahti R. & Vainio P. (2003) Lahden Vanhuspoliittinen ohjelma 2010. Lahden IkäLaatu-projektin työryhmä.

Maddox Gerorge L. et al. (1995) The encyclopedia of ageing. 2nd edition. Springster, New York.

Maddox, George L et al. The Encyclopedia of ageing. 2d edition. Springer, New York

Marx Lothar. 1994. Barrierfreies Planen und Bauen Für Senioren und behinderte Menschen. Karl Krämer Verlag, Stuttgart + Zürich.

Matilainen Jaana, Pajakkala Pekka, Lehtinen Erkki: Yhteistyöllä innovaatioita uusille markkinoille. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA ja VTT Rakennustekniikka. Sarja B 97. Taloustieto oy. Helsinki 1994. (144 sivua)

Maunulan-polun hanke- ja kehittämissuunnitelma. Helsingin kaupungin rakennusvirasto 1999.

Ministry of the Environment (1999). Housing of Older People in the EU Countries. The Finnish Environment, 354. Ministry of the Environment, Housing- and Building department, Helsinki.

Mäki & Rauhala & Julhä. Teknologia dementiahoidossa/Eettinen näkökulma päätöksentekoon.

Mäkiö Erkki, Malinen Maarit, Neuvonen Petri, Vikström Kari, Mäenpää Risto, Saarenpää Jukka, Tähti Esko (1994) Kerrostalot 1960–1975. Rakennustietosäätiö. Tammer-Paino Oy.

Nikander Pirjo (1999) Elämänkaaresta elämänkulkuun: iän muuttuva merkitysmaailma. Teoksessa Kangas Ilkka & Nikander Pirjo (toim.) Naiset ja ikääntyminen. Gaudeamus, Helsinki.

Palkeinen H (2001) Vanhusten yksinäisyys – haaste hoitotyölle. Sairaanhoitaja 8:2001 vol 74:30-31

Parantainen Eija (toim.) 2002. Elämää ja hyvinvointia ikääntyville ihmisille. Jyväskylän vanhuspoliittinen strategia 2002 - 2010. Jyväskylän sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen julkaisuja 1/2002.

Paunonen M. & Vehviläinen-Julkunen K. (1999) Perhe hoitotyössä, teoria, tutkimus ja käytäntö. WSOY, Porvoo

Pesonen H-M. (2000) Kotona asuvien iäkkäiden itsestä huolenpidon tapaan yhteydessä olevat tekijät. Pro-Gradu –tutkielma. Oulun yliopisto, Oulu

Pohjonen Tiina ja Töyry Arja. Työkykyä ylläpitävän toiminnan vaikuttavuus: viiden vuoden seurantatutkimus kotipalvelutyössä. Työterveyslaitos, fysiologian osasto. Helsinki 1999.

Pohjonen T. - Punakallio A. - Louhevaara V. - Korhonen O. Ikääntyvä arvoonsa - työterveyden, työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämisohjelman julkaisuja 23, 24, 25. Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto. Helsinki 1995.

Pohjolainen, P. & Jylhä M. (toim.) Vanheneminen ja elämänkulku. Sosiaaligerontologian perusteita. Weilin+Göös, Mänttä.

Pohjolainen P. (2004) Ikääntyvän maaseutuväestön terveys, toimintakyky ja terveyselämäntyyli. Luento V gerontologian päivillä 23.–24.4.2004 Lapin yliopistossa, Rovaniemellä.

Purola H (2000) Kotona asuvan aivoverenkiertohäiriöpotilaan ja hänen omaisensa kokemuksia selviytymisestä. Oulun yliopisto, Oulu


Päätalo M, Suorsa S. & Hämäläinen P. (2003) Vanhusten kotona selviytymisen kannalta keskeisten terveyspalveluiden verkko. Sosiaali- ja terveyspalveluiden vuoden 2002 valtakunnallinen peruspalveluiden arviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2001:14. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.

Raasakka P. Vanhuspoliittiset ohjelmat. (2003) Teoksessa: Kinnunen P. & Kostamo-Pääkkö: Alueelliset hyvinvointistrategiat. Pohjois-Suomen osaamiskeskus, Oulun kaupungin painatuskeskus, Oulu

Rissanen: Vanhusten kotihoidon tarve ja laatu – arviointitutkimus Kuopion kaupungin kotihoidosta. Lisensiaattitutkimus. Kuopion yliopisto. Terveyshallinnon ja -talouden laitos 1998.

Roe P. (2001) Bridging the Gap? Access to Telecommunication for all People. European Commission, November 2001.

Routasalo P., Pitkälä K, Savikko N., Tilvis R (2003) Iäkkään henkilön kuntoutumista edistävä hoitotyön malli. Gerontologia 207-216

Ruonankoski A. (2004) Sujuvampi arki ikääntyville. Yhdyskuntien suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito väestön ikääntyessä. Suomen Kuntaliitto. ISBN 951-755-843-1. Multiprint Oy, Helsinki

Ruoppila Isto (1992) 65-84 -vuotiaiden asennoituminen ikään ja vanhenemiseen. Gerontologia 6:1, 3-21

Saarela M. & Valvanne J. (1999) Geriatrisen kuntoutuksen vaikuttavuus. Duodecium 1999; 115: 1611-8

Sailas Raija & Mikkonen Sirkku (1994) 55+ Katsaus ikääntyvien elämänoloihin. Tilastokeskus, SVT, Elinolot 1994:1, Helsinki

Sakari Anne & Jyrkämä Jyrki (toim.) (2001) Lapsuudesta vanhuuteen. Iän sosiologiaa. Vastapaino, Tampere.

Sakari-Rantala R (2003) Iäkkäiden ihmisten liikunta- ja kuntosaliharjoittelu. Iäkkäiden ihmisten terveysliikunnan tutkimustyö tuotteistuksen tukena-hanke. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 142. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, Jyväskylä.

Siekkinen: Ageing – a potential for European construction sector. VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan julkaisuja. Tampere 2003.

Sosiaali- ja terveysministeriö (1998) Vuosiin elämää. Vanhuuspolitiikka vuoteen 2001. Suomen vanhuspoliittisen tavoite- ja strategiatoimikunnan mietintö. Komiteamietintö 1996:1. Oy Edita Ab, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2001) Valtioneuvoston periaatepäätös TERVEYS 2015- kansanterveysohjelmasta. Julkaisuja 4. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2001:4. Helsinki

Sosiaali- ja terveysministeriö (2003) Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite ja toimintaohjelma 2004-2007. Julkaisuja 20. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki

Sosiaali- ja terveysministeriö & Suomen Kuntaliitto (2001) Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus 2001. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2001:4, Helsinki

Sosiaali- ja terveysministeriö (2001) Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2010. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:3, Helsinki.

Suomen kuntaliitto (1998) Itsenäisen toimintakyvyn mittari (FIM). Versio 3.1., Opas kuntoutuksen seuranta- ja arviointijärjestelmään. Suomen kuntaliitto, Helsinki


Suominen R. & Valpola O (2002) Palvelut kotiin setelillä? Selvitys palvelusetelin käytön tehostamisesta kunnan kotipalveluissa. Selvityshenkilöiden raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2002:10. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki

Tarma J. (1996) Vanhusmarkkinat Hollannissa ja Englannissa – asuntoja, kulutushyödykkeitä ja apuvälineitä. Suomen Ulkomaankauppaliiton julkaisusarja 18/1996. Helsinki.

Takkinen S. (2002) Meaning in Life and its Relations to Functioning in Old Age. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, Studies in Education, Psychology and Social Reseach, Jyväskylä.

Tilvis R., Pitkälä K., Jolkkonen J. & Strandberg T. Social Networks and Dementia. Lancet 2000, 356:76-78

Tikka Marja (1991) Pohdintoja kolmannesta iästä. Yhteiskuntapolitiikan laitos; työpapereita 67. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä.

Tilvis Reijo (1999) Vanhusten tulevaisuus - terveyttä vai sairautta? Vanhustyö 2.

Uutela Antti & Ruth Jan-Erik (toim.) (1994) Muuttuva vanhuus. Gaudeamus, Tampere.

Uutela A. (1998) Sosiaalinen tuki ja terveys. Teoksessa Lahikainen A. & Pirttilä-Backman A.-M. (toim.) Sosiaalinen vuorovaikutus. Otava, Keuruu

Vaarama Marja, Kainulainen Sakari, Perälä Marja-Leena & Sinervo Timo (1999) Vanhusten laitoshoidon tila. Voimavarat, henkilöstön hyvinvointi ja hoidon laatu. Stakes, Helsinki.

Vaarama M. & Hurkainen R. (§993) Vanhuspolitiikan tulevaisuudenkuvat ja kehittämisstrategiat. Sosiaali- ja terveyshallitus. Raportteja 95. VAPK-kustannus, Helsinki.

Vaarama M., Voutilainen P. & Kauppinen S. (2002) Ikääntyneiden palvelut. Teoksessa: Heikkilä M. & Parpo A. (toim.) Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsaus 2002. STAKES, raportteja nro 268, Helsinki.

Vakimo Sinikka (2001) Paljon kokeva, vähän näkyvä. Tutkimus vanhaa naista koskevista kulttuurisista käsityksistä ja vanhan naisen elämänkäytännöistä. SKS, Helsinki.

Valvanne J., Juva K., Erkinjuntti T. & Tilvis R. (1991) Kotona asuvien 75-, 80- ja 85-vuotiaiden helsinkiläisten toimintakyky ja avuntarve. Gerontologia 5:105-113

Rajaniemi Jere & Sonkin Leif: Ikäihmisten palvelutori. Neuvonta- ja verkkopalvelut kotona asumisen tueksi. Raportteja 4/2003. 74 s. 13 €.

Rissanen, L. 1999. Vanhenevien ihmisten kotona selviytyminen. Yli 65-vuotiaiden terveys, toimintakyky ja sosiaali- ja terveyspalvelujen koettu tarve. [electronic document]. Oulun yliopisto, Oulu. Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, 1999. Saatavilla: http://herkules.oulu.fi/isbn9514254414/.

Routasalo Pirkko, Pitkälä Kaisu, Savikko Niina, Tilvis Reijo 2003. Ikääntyneiden yksinäisyys. Kyselytutkimuksen tuloksia. Vanhustyön keskusliitto ry. Gummerus kirjapaino Oy. Saarijärvi.

Ruonakoski, Annamari: Sujuvampi arki ikääntyville. Yhdyskuntien suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito väestön ikääntyessä. Suomen kuntaliitto 2004. ISBN 951-755-843-1. (77 s.)


Rönkä Kimmo - Halomo Jyrki - Huhdanmäki Aimo - Teerimo Seppo - Terho Juha - Tolsa Heimo. 1997. Hissi vanhaan kerrostaloon. Taloudellinen kannattavuus, sosiaalinen tarpeellisuus sekä hallinnolliset ja taloudelliset edellytykset. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristö 157.

Siitonen Tuomo ss. 125 - 150 "Porstuakamarista palvelutaloon - ikäihmisten asuntoja ja asuttamista". Vanhuus kaupungissa. Miina Sillanpään syntymän 130-vuotisjuhlakirja. toim. Antti Karisto. Juva 1997

Sipiläinen Pirjo - Kylmäaho Ella. 1998. Asunto työympäristönä - kotipalvelun ja kotisairaanhoidon henkilökunnan fyysisen työympäristön laatu. SOTERA, TKK Arkkitehtiosaston julkaisuja 1998/47.

Sipiläinen, P., Åkerblom, S & Koivu, H. 2001. Esteettömyys asuntorakentamisessa. Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 suunnitteluperiaatteiden toteutuminen. Ministry of the Environment, Housing and Building Department. Helsinki.

Sonkin Leif, Petäkoski-Hult Tuula, Rönkä Kimmo: Seniori 2000. Ikääntyvä Suomi uudelle vuosituhannelle. Elektroninen versio saatavilla osoitteessa http://www.automation.hut.fi/bscw/bscw.cgi/d16500/sitra233.pdf. (232 s.)

Sonkin Leif (2000): Koko kaupunki ikäihmisen asialla - vanhuspalvelujen tukeminen kaupungin eri hallintokuntien toimintojen avulla. (VAPRO) (42 sivua)

Tiuri Ulpu. Asunnon muunneltavuus ja avoin asuntorakentaminen. TKK. Arkkitehtiosasto 1997/12.

Tiuri Ulpu. Korjausrakentamisella asunto kaikkiin elämänvaiheisiin. Helsingin kaupungin ATT. VTT Rakennustekniikka 1998.

Tiuri, U., Sarja, A. & Laine, J.2001. Korjauskonsepti. Korjausrakentamisella asunto kaikkiin elämänvaiheisiin. VTT. Espoo.

Vaarama Marja, Hakkarainen Anne, Laaksonen Seppo 1999. Vanhusbarometri. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1999:3. Helsinki.

Valve R., Absetz P., Fogelhom M, Karisto A., Katajamäki E., Nissinen A., Talja M. & Uutela A. (2002) Ikihyvä Päijät-Häme –tutkimus. Perusraportteja 2002. Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin julkaisuja A 12/2003, Lahti

Verhe Irma. Esteettä luontoon liikkumaan. Ulko- ja luontoliikuntapaikkojen soveltuvuus liikuntaesteisille. Suomen Invalidien Urheiluliitto r.y. Helsinki 1994.

Virkkunen A. (2001) Laadukkaita elinpäiviä kotona asumisen tueksi – osahanke, Omin voimin kotona – projekti. Raportteja 8/2001. Kuntoutuksen edistämisyhdistys, Helsinki

Voutilainen P, Vaarama M, Backman K., Paasivaara L. Eloniemi-Sulkava U. & Finne-Soveri H. (2002) Ikäihmisten hyvä hoito ja palvelu. STAKES, Helsinki

Vuode ja sen lähiympäristö. Yhteistyöprojekti: Teknillinen korkeakoulu Arkkitehtiosasto Sotera, Helsingin IV terveydenhuolto-oppilaitos, Taideteollinen korkeakoulu Teollisen muotoilun laitos. Helsinki 1995.

Westman Riikka: Sosiaali- ja terveysalan palveluyritykset osana Satakunnan hyvinvointiklusteria. Yritysten taloudelliset toimintaedellytykset ja kriittiset menestystekijät. Julkaisusarja A – Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö. Nro A2/2002. (97 sivua)


Lehtiartikkelit

Designing for Disabled People. HBN (Health Building Notes) 40 Volume 4. Common Activity Spaces.

Husso Marja-Liisa. Mielekästä elämää etsimässä. ET-lehti 2/2003. Sanoma Magazines Finland Oy. Hansaprint Vantaa 2003.

Husso Marja-Liisa. Suuret ikäluokat tulevat. Naiset muutoksen airueina. ET-lehti 2/1997. Helsinki Media Company Oy. Helsinki Media Paino, Vantaa 1997.

Jyrkämä Jyrki (1988) Vanhojen valta Suomessa. Gerontologia 2:1, 18-19

Liikuntaesteiset kevyen liikenteen väylillä. Tiesuunnittelu infolehti nro 4/1982. TVH.

McGuinn Kristine K, Mosher-Ashley Pearl M. 1999. Participation in Recreational Activities and its Effect on Perception of Life Satisfaction in Residential Settings. (Artikkeli saatu suoraan elektronisesti Mosher-Ashleyltä.)

Opalinski Laural 2001. Older adults and digital divide: Assessing results of a web-based survey. (Artikkeli saatu suoraan tekijältä elektronisesti osoitteesta http://www.grecc-gla.org/Articles/Opalinski_Digital_Divide.htm)

Pekkarinen Laura, Sinervo Timo, Elovainio Marko, Noro Anja, Finne-Soveri Harriet, Laine Juha: Asiakkaiden toimintakyky, työn organisointi ja henkilöstön hyvinvointi vanhusten pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Stakes, Aiheita 11/2004. Helsinki. (PDF 480 kt)

Rantamaa Paula (1996) Aktiivisuus vanhuudessa. Katsaus "aktiivinen vanhuus" mielikuvan tuottamiseen. Gerontologia 10:3, 164-170

Rintala Taina (1999) Miten vanhuskäsitys voi heijastua palveluihin? Gerontologia 13:2

TEHO. Maa-, metsä- ja kotitalouden ammattilehti. Maatalouden teemanumero 6/2003.

Walamies Heljä. Miksi työelämä nujertaa. ET-lehti 9/2000. Helsinki Media Company Oy. Helsinki Media Paino, Vantaa 2000.

Esitelmät

Kainulainen Pentti. Esitelmä "Peruskorjaus Oy Häme korjaa Hämeenlinnassa" -Asunto työ- ja hoitoympäristönä seminaarissa TKK:ssa 11.5.1998.

Workshop Elderathome -projektin kehittämiseksi ja tuloksista tiedottamiseksi 2004. Työtehoseuran Aikuiskoulutuskeskus. 27.1.2004 Vantaa.

Suunnitteluohjeet ja oppaat

Barrier-free Design, James Holmes-Siedle 1996

CEN/CENELEC Guide 6: Guidelines for standards developers to address the needs of older persons and persons with disabilities. 2002. [Electronic document]. [Referred 2002-11-15]. Available: http://www.cenorm.be/BOSS/supmat/refdoc/resources/c_clcgd006.pdf.

Esteetön rakennus ja ympäristö. Kaikille soveltuva liikkumis- ja toimimisympäristö. Suunnitteluopas 1998. Rakennustieto Oy. Helsinki.


http://www.cenorm.be/BOSS/supmat/refdoc/resources/c_clcgd006.pdf

Esteetön ympäristö. Tarkistuslista yleisimpien epäkohtien poistamiseksi. Suomen Reumaliitto ry.

Esteetön asuinrakennus. Invalidiliitto ry/VYP 2003.

Esteetön työympäristö liikuntavammaiselle. Työterveyslaitos 2001

Esteettömät liikuntatilat. Rakennustieto Oy 1997

Esteettömät liikuntatilat 2002,cd-rom. Invalidiliitto ry/VYP

Etelä-Suomen lääninhallitus, Kilpailu- ja kuluttajaosasto 11/97. Kylpyhuoneremontin hinta joulukuussa 1997 Asu aktiivisti.

Kaikille soveltuva asunto korjaamalla. Sosiaalikehitys Oy 1996

Kohti esteetöntä liikkumista, liikenne- ja viestintäministeriön esteettömyysstrategia. Liikenne- ja viestintäministeriö 2003

Kun haluat vaikuttaa, osallistu elinympäristösi suunnitteluun. Ympäristöministeriö 1998

Kurenniemi Marja. STAKES: ideakortti 6/99 "Hissi on hintansa arvoinen".

Könkkölä Maija. 1988. Asunto vammaiselle, suunnitteluohjeet. Invalidiliitto Ry, Vammaisten yhdyskuntasuunnittelupalvelu VYP, Invalidiliiton julkaisusarja D 14.

Könkkölä, Maija. Liikkumisesteetön sauna. Invalidiliitto ry/VYP 2000

Liikenteen rauhoittaminen, ohjeita ja esimerkkejä. LYYLI raporttisarja 28. 2001.

Liikuntaesteiset rakennetussa ympäristössä – suunnitteluohjeet. Invalidiliitto ry. Vammaisten yhdyskuntasuunnittelupalvelu (VYP). Julkaisu 2/1983. Helsinki. Invalidiliitto 1983.

Ongelma vai haaste, julkisten rakennusten liikkumisesteiden poistaminen. Invalidiliitto ry/VYP 1997

Perustietoja liikkumis- ja toimimisesteisistä. RT 09-10720. Toukokuu 2000.

Rakennustietosäätiö.1994. RT/ Ohjetiedosto/ 09 Ihmisen mitat, liikuntaesteiset. Rakennustieto Oy.

Rakennustietosäätiö. F1. Liikkumisesteetön rakentaminen. Määräykset ja ohjeet 1997. Ympäristöministeriö, asuntoja rakennusosasto. Suomen rakentamismääräyskokoelma RT / Säännöstiedosto / RakMK-21049. Rakennustietosäätiö.

Rakennustietosäätiö. G2. Valtion tukema asuntorakentaminen. Määräykset ja ohjeet 1995. Ympäristöministeriö, asuntoja rakennusosasto. Suomen rakentamismääräyskokoelma. RT / Säännöstiedosto / RakMK-20977. Rakennustietosäätiö.

Rakennustietosäätiö. Asuntosuunnittelua ja rakentamista ohjaavat: RT-kortisto, KH (Kiinteistön hoito)-kortisto, LVI-kortisto. Rakennustieto Oy.

F1. Liikkumisesteetön rakentaminen. Määräykset ja ohjeet 1997. Ympäristöministeriö, asuntoja rakennusosasto. Suomen rakentamismääräyskokoelma.

RT / Säännöstiedosto / RakMK-21049.


KH RakMK-10266.

LVI RakMK-00167.

Rakennustietosäätiö. G1. Asuntosuunnittelu. Määräykset ja ohjeet 1995. Ympäristöministeriö, asuntoja rakennusosasto. Suomen rakentamismääräyskokoelma RT / Säännöstiedosto / RakMK-20941. Rakennustietosäätiö.

RakMk G1 Asuntosuunnittelu,määräykset 1994. Ympäristöministeriö

RT 09-10379 Perustietoa liikunta- ja toimintaesteisistä (1988). RT 09-10720 Perustietoa liikunta- ja toimintaesteisistä (2000).

RT 09-10409 Ihmisen mitat ja ulottuvuudet (1989).

RT 09-10692 Esteetön liikkumis- ja toimimisympäristö (2000). RT / Säännöstiedosto /

RakMK-20941.

KH RakMK-10193.

LVI RakMK-00112.

G2. Valtion tukema asuntorakentaminen. Määräykset ja ohjeet 1995. Ympäristöministeriö, asuntoja rakennusosasto. Suomen rakentamismääräyskokoelma.

RT / Säännöstiedosto / RakMK-20977.

KH RakMK-10216.

LVI RakMK-00129.

Rakennustietosäätiö.1994. RT/ Ohjetiedosto/ 09 Ihmisen mitat, liikuntaesteiset . Rakennustieto Oy.

RT 09-10379 Perustietoa liikunta- ja toimintaesteisistä (1988).

RT 09-10409 Ihmisen mitat ja ulottuvuudet (1989).

Rakennustietosäätiö. RT/ Ohjetiedosto/ 93 Asuintilat . asuintilojen suunnittelun ohjeet. Rakennustieto Oy (1994).

RT 93-10531 Asunnon irtokalusteiden tilantarve.

RT 93-10532 Asunnon makuuhuoneet.

RT 93-10533 Asunnon oleskelutilat.

RT 93-10534 Vanhusten palvelutalot ja -asunnot.

RT 93-10535 Asunnon ruokailutilat.

RT 93-10536 Asunnon keittiö.


RT 93-10537 Asunnon peseytymis- ja wc-tilat.

RT 93-10540 Asunnon vaatehuolto- ja säilytystilat.

RT 93-10543 Asunnon eteis- ja kulkutilat.

RT 93-10544 Asunnon ulkotilat.

RT 93-10546 Asuinrakennusten porrashuoneet ja kulkutilat.

Rönkä Kimmo LT-Konsultit Oy, Terho Juha Suomen Kiinteistöliitto ry. Hissiopas. Hissi vanhaan kerrostaloon, hankkeen suunnittelu- ja toteutusopas. Ympäristöministeriö.

Selkeä ympäristö, näkövammaisille soveltuvan ympäristön suunnittelu. Näkövammaisten Keskusliitto ry 1996

Sähkötieto ry. ST-kortisto. ST 21.31 Sähköurakoitsijaliiton Koulutus ja Kustannus Oy 1993.

Taajamien keskustateiden suunnittelu, Tielaitos 1995.

Tp Group Finland oy Keskustakehityksen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muita yhdyskuntarakenteen referenssejä (2 sivua)

Valaistussuositukset, Suomen Valoteknillinen Seura ry

Valtion asuntorahasto (ARA). Rakenna uusi - korjaa vanhaa - opas.

Verhe Irma. Selkeä ympäristö. Näkövammaisille soveltuvan toimintaympäristön suunnittelu. Näkövammaisten keskusliitto ry, Rakennusalan kustantajat RAK, 1996.

Yksilölliset palvelut, toimivat asunnot ja esteetön ympäristö, vammaisten asumispalveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen kuntaliitto 2003

Www-sivuja

http://pro.tsv.fi/kvt/gerontol.htm

Sivuilta löytyvät Geronteknologia-lehden numeroiden 4/2002 - 4/2003 sisällysluettelot.

www.hel.fi/helsinkikaikille/

Helsinki kaikille projekti 2002-2011. Ohjeita esteettömien ulkotilojen suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon.

www.hel.fi/sosv/toimivakoti

Esteettömän asumisen ideoita.

www.abloy.fi >tuotteet>valintaoppaat>ovet esteettömiksi

Opas esittää keinoja sekä oviympäristön että oven esteettömyyden parantamiseksi.


http://www.invalidiliitto.fi/esteettomyys/index.html

Rakennettuun ulko- ja sisäympäristöön liittyviä ohjeita, määräyksiä, kuvia ja piirroksia.

www.rullaten.fi

Liikuntaesteettömyyden kannalta kartoitettuja matkakohteita.

www.asuminen.pspt.fi /kortit.html

Esteettömään asumiseen Itä-Suomessa aktiivisen korjaustoiminnan avulla.

www.stakes.fi /dfa-suomi/

Design for all - portaali, verkostossa mukana olevissa organisaatioissa tehdään kehittämis- ja tutkimustyötä Design for All -kysymyksissä viestinnän, rakennetun ympäristön, tuotesuunnittelun, teknologioiden ja palveluiden kehittämisen alueilla.

http://www.mintc.fi/www/sivut/suomi/ymparisto/elli/


Liite B: Seniorit ja senioriasuntokunnat paikkakunnittain 2000

Arvion lähtötietoina on käytetty Tilastokeskuksen väestötietoja.

Yli 65-vuotiaiden määrä

Omatoimisesti asuvia senioreita, nykytaso (93,4 %)

Muut kuin omatoimisesti asuvat seniorit

Omatoimisesti asuvia senioriasuntokuntia

2000 2000 2000 2000Puumala 766 715 51 596Kangasniemi 1 493 1 394 99 1 162Kaskinen - Kaskö 264 246 17 205Joutsa 927 866 61 722Lieksa 3 093 2 889 204 2 408Ristijärvi 475 444 31 370Hyrynsalmi 703 657 46 547Savukoski 260 243 17 203Suomenniemi 239 223 16 186Ilomantsi - Ilomants 1 609 1 502 106 1 252Kuhmoinen 822 768 54 640Puolanka 760 710 50 592Kuhmo 1 988 1 857 131 1 547Nurmes 1 930 1 802 127 1 502Pertunmaa 572 534 38 445Sulkava 853 796 56 664Saari 373 348 25 290Vehmersalmi 463 433 31 361Salla 1 099 1 027 73 856Enonkoski 428 400 28 333Enontekiö - Enontekis 314 293 21 244Kangaslampi 332 310 22 259Valtimo 615 574 41 479Pello 944 881 62 734Rautavaara 514 481 34 400Kesälahti 611 571 40 476Leivonmäki 299 279 20 233Savitaipale 1 077 1 006 71 838Hirvensalmi 683 638 45 532Karijoki - Bötom 448 419 30 349Posio 769 718 51 598Hartola 856 799 56 666Suomussalmi 2 091 1 953 138 1 627Tervo 490 458 32 382Kristiinankaupunki - Kristin 1 718 1 605 113 1 337Juuka 1 344 1 256 89 1 046Kannonkoski 455 425 30 354Lappajärvi 871 813 57 678Vesanto 708 661 47 551Nilsiä 1 380 1 289 91 1 074Rautalampi 918 857 61 714Ylitornio - Övertorneå 1 152 1 076 76 896Tuupovaara 488 455 32 380Hailuoto - Karlö 208 194 14 162Kyyjärvi 347 324 23 270Tuusniemi 716 669 47 557Luumäki 1 212 1 132 80 943Pelkosenniemi 245 229 16 191

89

LUOTTAMUKSELLINEN

Taulukko jatkuu edelliseltä sivulta





2000 2000 2000 2000Heinävesi 1 084 1 012 72 843Rantasalmi 1 070 999 71 833Pielavesi 1 401 1 309 92 1 091Pyhäjärvi 1 323 1 236 87 1 030Juva 1 641 1 533 108 1 277Punkaharju 894 835 59 696Kustavi - Gustavs 251 235 17 196Jaala 449 419 30 349Kuivaniemi 383 358 25 298Eno 1 322 1 235 87 1 029Savonranta 321 300 21 250Sysmä 1 219 1 138 80 948Parikkala 1 116 1 043 74 869Rantsila 415 388 27 323Mäntyharju 1 565 1 461 103 1 218Kihniö 492 460 32 383Kerimäki 1 129 1 054 74 878Kivijärvi 329 307 22 256Viitasaari 1 626 1 519 107 1 266Hauho 954 891 63 742Siikainen 439 410 29 342Kaavi 816 762 54 635Kitee 1 842 1 720 122 1 433Rääkkylä 742 693 49 578Dragsfjärd 881 823 58 686Kisko 494 461 33 384Ähtäri - Etseri 1 341 1 253 89 1 044Alastaro 736 688 49 573Kiuruvesi 2 174 2 031 143 1 692Keitele 615 575 41 479Paltamo 839 784 55 653Padasjoki 878 820 58 683Kolari 631 589 42 491Suonenjoki 1 710 1 597 113 1 331Virrat - Virdois 1 789 1 671 118 1 392Vårdö 100 93 7 78Geta 106 99 7 83Karvia 681 636 45 530Polvijärvi 1 061 991 70 826Punkalaidun 954 891 63 742Kortesjärvi 540 505 36 421Yli-Ii 394 368 26 307Evijärvi 578 539 38 449Luhanka 285 267 19 222Uukuniemi 144 134 9 112Rautjärvi 992 926 65 772Jurva 936 874 62 729Kemijärvi 1 912 1 786 126 1 489Kestilä 367 343 24 286Karstula 988 923 65 769Vaala 856 800 57 666Halsua 295 275 19 229Taivassalo - Tövsala 417 390 28 325Kärsämäki 520 486 34 405Luopioinen 653 610 43 508Outokumpu 1 527 1 426 101 1 188Sodankylä 1 344 1 256 89 1 046Isojoki - Storå 724 676 48 563Virtasalmi 311 290 21 242Maksamaa - Maxmo 234 219 15 182Suodenniemi 365 341 24 284Lavia 585 546 39 455Maaninka 802 749 53 624Merikarvia - Sastmola 934 872 62 727Yläne 485 453 32 377Ranua 729 681 48 567

90

LUOTTAMUKSELLINEN






2000 2000 2000 2000Leppävirta 2 117 1 977 140 1 648Ylämaa 369 345 24 287Tohmajärvi 1 014 947 67 789Heinola 3 604 3 367 238 2 805Pyhäjoki 643 601 42 501Himanka 557 520 37 433Kuru 585 546 39 455Muonio 357 334 24 278Närpiö - Närpes 2 333 2 179 154 1 816Velkua 42 40 3 33Ristiina 995 929 66 774Haukivuori 619 578 41 481Pieksämäki 2 504 2 338 165 1 949Nauvo - Nagu 285 266 19 222Keuruu 2 315 2 162 153 1 802Varpaisjärvi 705 658 47 548Kinnula 359 335 24 279Ruokolahti 1 332 1 244 88 1 037Utajärvi 624 583 41 486Korsnäs 535 499 35 416Hankasalmi 1 233 1 152 81 960Lammi 1 257 1 174 83 979Toivakka 473 442 31 369Houtskari - Houtskär 182 170 12 142Sotkamo 1 943 1 814 128 1 512Pudasjärvi 1 670 1 560 110 1 300Kemiö - Kimito 778 727 51 605Parkano 1 401 1 309 92 1 091Vihanti 680 635 45 529Reisjärvi 556 519 37 433Teuva - Östermark 1 441 1 346 95 1 121Kokemäki - Kumo 1 803 1 684 119 1 403Vimpeli 688 643 45 536Perho 458 428 30 357Särkisalo - Finby 224 209 15 174Ruovesi 1 376 1 285 91 1 071Saarijärvi 1 948 1 820 129 1 517Jalasjärvi 1 720 1 607 114 1 339Urjala 1 267 1 183 84 986Peräseinäjoki 740 691 49 576Hanko - Hangö 1 522 1 421 100 1 184Sammatti 222 207 15 172Kittilä 959 895 63 746Pieksämäen mlk - Pieksäm 976 912 64 760Längelmäki 473 442 31 368Juupajoki 442 413 29 344Lapinjärvi - Lappträsk 663 619 44 516Koski Tl 576 538 38 449Juankoski 1 177 1 100 78 916Kuhmalahti 274 256 18 213Sonkajärvi 1 079 1 008 71 840Korppoo - Korpo 200 187 13 156Kuortane 987 922 65 768Pylkönmäki 280 262 18 218Artjärvi - Artsjö 363 339 24 282Inari - Enare 951 889 63 741Föglö 141 132 9 110Jäppilä 378 353 25 294Asikkala 1 602 1 496 106 1 247Ullava 191 178 13 149Loviisa - Lovisa 1 455 1 359 96 1 133Kärkölä 816 762 54 635Tuulos 332 310 22 259Vieremä 842 786 56 655Miehikkälä 629 587 41 489Honkajoki 446 417 29 347Taivalkoski 701 655 46 546







2000 2000 2000 2000Vampula 410 383 27 319Hamina - Fredrikshamn 2 000 1 868 132 1 557Iitti 1 439 1 344 95 1 120Savonlinna - Nyslott 4 898 4 575 323 3 813Hämeenkoski 443 414 29 345Multia 586 548 39 456Kuusamo 2 438 2 277 161 1 898Somero 2 139 1 997 141 1 665Ruotsinpyhtää - Strömfors 602 563 40 469Iisalmi - Idensalmi 3 744 3 497 247 2 914Orivesi 1 753 1 637 116 1 364Soini 569 532 38 443Konnevesi 688 643 45 536Suomusjärvi 309 289 20 241Kiikoinen 341 319 23 265Kökar 65 61 4 50Vilppula 1 204 1 124 79 937Forssa 3 241 3 027 214 2 523Iniö 55 51 4 43Kauhajoki 2 458 2 296 162 1 913Pälkäne 759 709 50 591Kiikala 423 395 28 329Simo 599 560 40 466Myrskylä - Mörskom 395 369 26 308Pihtipudas 1 014 947 67 790Tammisaari - Ekenäs 2 819 2 633 186 2 194Lapinlahti 1 400 1 307 92 1 089Köyliö - Kjulo 610 570 40 475Jämsä 2 763 2 581 182 2 151Ikaalinen - Ikalis 1 513 1 413 100 1 178Alahärmä 949 886 63 739Utsjoki 205 191 14 159Petäjävesi 733 685 48 571Kurikka 1 894 1 769 125 1 474Brändö 122 114 8 95Maalahti - Malax 1 252 1 169 83 974Karjalohja - Karislojo 309 288 20 240Uusikaupunki - Nystad 2 478 2 315 164 1 929Vuolijoki 516 482 34 401Lehtimäki 446 416 29 347Toijala 1 440 1 345 95 1 121Alavus 1 887 1 762 125 1 468Virolahti 859 802 57 668Lohtaja - Lochteå 485 453 32 378Värtsilä 153 143 10 119Tervola 812 758 54 632Harjavalta 1 332 1 244 88 1 037Kumlinge 101 94 7 79Pöytyä 686 640 45 534Mänttä 1 269 1 185 84 988Sumiainen 285 266 19 222Vammala 2 953 2 758 195 2 298Varkaus 3 934 3 674 260 3 062Pulkkila 329 307 22 256Västanfjärd 201 187 13 156Rymättylä - Rimito 359 335 24 279Huittinen 1 736 1 621 115 1 351Merijärvi 246 230 16 191Inkoo - Ingå 792 739 52 616Imatra 5 542 5 176 366 4 313Kiihtelysvaara 407 380 27 317Liperi 1 811 1 691 119 1 409Laitila 1 484 1 386 98 1 155Alajärvi 1 608 1 502 106 1 251Toholampi 637 595 42 496Korpilahti 1 053 983 69 819Pyhäntä 250 233 16 194







2000 2000 2000 2000Suolahti 874 816 58 680Sauvo - Sagu 538 503 36 419Pomarkku - Påmark 560 523 37 436Renko 404 377 27 314Joroinen - Jorois 1 077 1 006 71 838Ylihärmä 643 601 42 501Eura 1 722 1 609 114 1 341Lestijärvi 202 189 13 157Loimaa 1 502 1 403 99 1 169Loimaan kunta - Loimaa ko 1 154 1 077 76 898Parainen - Pargas 2 023 1 889 133 1 574Haapajärvi 1 278 1 194 84 995Joutseno 1 783 1 665 118 1 388Veteli - Vetil 672 628 44 523Eurajoki - Euraåminne 873 815 58 679Jämijärvi 480 448 32 374Noormarkku - Norrmark 906 847 60 705Kuusankoski 3 604 3 366 238 2 805Pyhtää - Pyttis 913 853 60 711Lapua - Lappo 2 616 2 444 173 2 036Luvia 505 472 33 393Kouvola 5 259 4 912 347 4 093Oulainen 1 347 1 258 89 1 048Mouhijärvi 528 493 35 411Anjalankoski 3 164 2 955 209 2 463Isokyrö - Storkyro 1 035 967 68 806Sund 172 161 11 134Kalajoki 1 389 1 298 92 1 081Lemland 185 172 12 144Kankaanpää 1 942 1 814 128 1 511Siikajoki 202 188 13 157Kiukainen 733 684 48 570Eckerö 160 150 11 125Pyhäranta 353 330 23 275Keminmaa 1 121 1 047 74 873Kemi 3 969 3 707 262 3 089Kotka 9 880 9 228 652 7 690Naantali - Nådendal 1 719 1 606 113 1 338Uurainen 505 472 33 393Pori - Björneborg 12 979 12 123 857 10 102Haapavesi 1 170 1 093 77 910Ylistaro 1 080 1 008 71 840Äetsä 1 022 955 67 796Kajaani - Kajana 4 844 4 525 320 3 771Orimattila 2 330 2 176 154 1 813Piippola 221 207 15 172Nummi-Pusula 1 068 997 70 831Sahalahti 350 327 23 273Valkeakoski 3 592 3 355 237 2 796Humppila 504 470 33 392Mynämäki 1 133 1 058 75 882Rauma - Raumo 5 848 5 462 386 4 552Ylikiiminki 468 437 31 364Kaustinen - Kaustby 720 672 48 560Kannus 931 870 61 725Oripää 299 280 20 233Säkylä 873 815 58 679Alavieska 503 470 33 392Hämeenkyrö - Tavastkyro 1 732 1 618 114 1 348Mikkeli - S:t Michel 7 109 6 640 469 5 534Finström 351 328 23 273Loppi 1 281 1 196 85 997Karttula 607 567 40 473Lemi 550 514 36 428Taipalsaari 659 615 43 513Kullaa 321 300 21 250Kälviä - Kelviå 630 588 42 490







2000 2000 2000 2000Uusikaarlepyy - Nykarleby 1 474 1 377 97 1 147Aura 432 403 28 336Liljendal 302 282 20 235Viljakkala 388 362 26 302Marttila 458 428 30 356Laihia - Laihela 1 213 1 133 80 944Karjaa - Karis 1 628 1 521 107 1 267Janakkala 2 555 2 387 169 1 989Vehmaa 529 494 35 412Lappi 593 554 39 462Jämsänkoski 1 282 1 197 85 998Nakkila 970 906 64 755Nivala 1 688 1 577 111 1 314Lumparland 51 48 3 40Ilmajoki 2 020 1 887 133 1 572Karinainen 486 454 32 378Ii 946 884 62 737Tornio - Torneå 2 925 2 732 193 2 277Pietarsaari - Jakobstad 3 403 3 178 225 2 649Lumijoki 259 242 17 201Kalvola 659 615 43 513Perniö - Bjärnå 1 223 1 143 81 952Äänekoski 2 010 1 877 133 1 564Mellilä 274 256 18 213Töysä 611 571 40 476Vehkalahti - Veckelax 1 928 1 800 127 1 500Askainen - Villnäs 177 166 12 138Pyhäselkä 828 773 55 644Valkeala 1 635 1 527 108 1 272Lahti - Lahtis 15 251 14 244 1 007 11 870Kauhava 1 491 1 393 98 1 161Karkkila - Högfors 1 491 1 393 98 1 161Pohja - Pojo 925 864 61 720Muhos 1 122 1 048 74 874Hämeenlinna - Tavastehus 7 849 7 331 518 6 109Saltvik 315 294 21 245Ruukki 729 681 48 568Tammela 1 281 1 197 85 997Kylmäkoski 400 373 26 311Paimio - Pemar 1 333 1 245 88 1 038Pernaja - Pernå 700 654 46 545Ulvila - Ulvsby 1 557 1 454 103 1 212Joensuu 7 031 6 567 464 5 472Hammarland 219 205 14 170Hausjärvi 1 252 1 169 83 974Kuusjoki 354 330 23 275Nastola 1 661 1 551 110 1 293Seinäjoki 4 055 3 788 268 3 156Laukaa 2 245 2 096 148 1 747Pukkila 309 289 20 241Raisio - Reso 3 001 2 803 198 2 336Mietoinen 286 267 19 223Riihimäki 4 031 3 765 266 3 137Vesilahti 615 575 41 479Viiala 911 851 60 709Kokkola - Karleby 4 945 4 619 326 3 849Ypäjä 568 530 37 442Ylivieska 1 789 1 671 118 1 392Rovaniemen mlk - Rovanie 2 655 2 480 175 2 067Raahe - Brahestad 1 899 1 774 125 1 478Lappeenranta - Villmanstra 9 045 8 448 597 7 040Maarianhamina - Marieham 1 698 1 586 112 1 322Oravainen - Oravais 500 467 33 390Kruunupyy - Kronoby 1 334 1 246 88 1 038Mäntsälä 2 063 1 927 136 1 605Sottunga 37 34 2 29Kuopio 11 642 10 873 768 9 061

94

LUOTTAMUKSELLINEN







2000 2000 2000 2000Porvoo - Borgå 5 822 5 438 384 4 532Hattula 1 299 1 213 86 1 011Salo 4 035 3 768 266 3 140Jokioinen - Jockis 911 851 60 709Nokia 3 811 3 560 252 2 967Hyvinkää - Hyvinge 5 824 5 439 384 4 533Elimäki 1 360 1 270 90 1 058Lohja - Lojo 4 418 4 126 292 3 439Kangasala 2 845 2 658 188 2 215Muurla 249 233 16 194Askola 564 527 37 439Siilinjärvi 1 940 1 812 128 1 510Mustasaari - Korsholm 2 544 2 376 168 1 980Merimasku 172 161 11 134Vähäkyrö - Lillkyro 763 713 50 594Vöyri - Vörå 826 771 55 643Hollola 2 272 2 122 150 1 768Vihti - Vichtis 2 452 2 290 162 1 909Turku - Åbo 28 543 26 659 1 884 22 216Jomala 413 385 27 321Siuntio - Sjundeå 522 487 34 406Kerava - Kervo 2 770 2 587 183 2 156Kodisjoki 76 71 5 59Piikkiö - Pikis 897 838 59 698Kaarina - S:t Karins 2 297 2 145 152 1 788Lemu 157 147 10 122Nousiainen - Nousis 572 534 38 445Pertteli 538 502 35 418Kontiolahti 1 264 1 181 83 984Rovaniemi 4 540 4 240 300 3 534Vaasa - Vasa 8 639 8 069 570 6 724Masku 539 504 36 420Halikko 1 259 1 176 83 980Tarvasjoki 349 326 23 272Pedersöre 1 393 1 301 92 1 084Tampere - Tammerfors 28 976 27 063 1 912 22 553Jyväskylän mlk - Jyväskylä 3 475 3 246 229 2 705Lempäälä 2 010 1 877 133 1 564Rusko 370 346 24 288Ylöjärvi 2 020 1 886 133 1 572Jyväskylä 10 293 9 614 679 8 012Pattijoki 499 466 33 388Kauniainen - Grankulla 1 188 1 109 78 924Muurame 763 712 50 594Vahto 193 181 13 151Pirkkala - Birkala 1 296 1 210 86 1 009Pornainen - Borgnäs 412 385 27 321Järvenpää - Träskända 3 125 2 918 206 2 432Lieto - Lundo 1 671 1 560 110 1 300Helsinki - Helsingfors 75 145 70 185 4 960 58 488Nurmo 1 016 949 67 791Haukipudas 1 454 1 358 96 1 132Sievi 701 655 46 545Tuusula - Tusby 2 831 2 644 187 2 203Luoto - Larsmo 450 420 30 350Oulu - Uleåborg 13 539 12 645 894 10 538Nurmijärvi 2 987 2 790 197 2 325Liminka - Limingo 622 581 41 484Vantaa - Vanda 14 837 13 858 979 11 548Kirkkonummi - Kyrkslätt 2 322 2 168 153 1 807Tyrnävä 632 591 42 492Sipoo - Sibbo 2 157 2 015 142 1 679Espoo - Esbo 18 504 17 283 1 221 14 402Kempele 806 753 53 627Kiiminki 707 661 47 550Oulunsalo 432 403 29 336

vtt tiedotteita – meddelanden – research notes _4.pdf · 1. johdanto tulevaisuuden...

Documents