VILLI- I H M I S I LLE N U ORI SOT YÖS SÄ 3·11

2 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 3– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

Kristillisen nuorisotyön tiedotus- ja ajankohtaislehti. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja:Eija Kallinen,puh. 0400 105073, eija.kallinen@nuortenkeskus.fi

ToimitussihteeriJaakko Kaartinen-Koutaniemi

ToimitusEeroi Jokelapuh. 0400 629 765, eero.jokela@ptk.fiJonna Peitsopuh. 050 438 6821jonna.peitso@evl.fiPekka Tukevapuh. 09 1802 212 pekka.tukeva@evl.fi

Toimituksen osoite / aineistot:Villi / Jaakko Kaartinen-KoutaniemiAntreantie 1 a 3, 02140 Espoojaakko.kaartinenkoutaniemi@gmail.comwww.villi.fi

OsoitteenmuutoksetPTK ry, Partaharjuntie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630430, faksi 015 468 1040ptk@ptk.fi

JulkaisijatKirkon kasvatus ja nuorisotyö, KKNNuorten Keskus ry, NKPTK – poikien ja tyttöjen keskus

KustantajaKirkon kasvatus ja nuorisotyö

PainopaikkaAO-Paino, Mikkelipuh. 015 151 111

IlmoitusmyyntiMatti Piitulainen, 0400 301 618, matti.piitulainen@ptk.fi

TilauksetLehti toimitetaan seurakuntien varhaisnuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta. Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi, sähköpostitse ptk@ptk.fi tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

Kansi: Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

- I H M I S I LLE N U ORI SOT YÖS SÄ 3·11

Kuin lapsi äitinsä kohdussaVarhaisin kokemus osallisuudesta muodostuu äidin kohdussa. Ihminen on täy-sin yhtä synnyttäjänsä kanssa. Syntymästä alkaa pitkä tie erillisyyteen ja samalla moniin osallisuuden tai osattomuuden kokemuksiin. Kädessäsi oleva Villi avaa joitain ikkunoita osallisuuden teemaan seurakuntien varhaisnuoriso- ja nuori-sotyössä. Sana osallisuus on kalpea kuva siitä mistä puhutaan. Kyse on elämän perussykkeestä: läheisyydestä, ystävyydestä, porukkaan kuulumisesta, jonkun lapsena tai vanhempana olemisesta, tervetulleeksi toivottamisesta, syliin otta-misesta.

Suomessa vieraili maaliskuussa Haddon Wilmer, englantilainen teologi, jo-ka on kymmenen vuotta tutkinut, meditoinut ja opettanut tuttua kertomus-ta Matteuksen evankeliumin 18.luvusta. Kertomuksessa Jeesus nostaa kiistele-vien opetuslasten esikuvaksi lapsen. Lapsiteologia seminaaria Espoossa vetänyt Haddon kertoi kuinka oli hämmästynyt tutkiessaan Matteuksen evankeliumi-en kommentaareja: kaikki vaikenevat lapsesta saman tien, kun ovat todenneet Jeesuksen teon. Puhe kääntyy heti lapsesta opetuslapsiin ja kertomuksen tul-kintaan aikuisista.

Haddonin sanat ovat alkaneet vaivata minua. Miksi lapset tai nuoret ovat niin harvoin teologisen puheemme keskiössä? Miksi tuntuu olevan mahdoton tehtävä toteuttaa sellaisia messuja, joissa lapset ja nuoret olisivat yhdessä seu-rakunnan kanssa Jumalan kasvojen edessä? Miksi Suomen luterilainen kirkko, joka on toiminnan tasolla satsannut tavattoman paljon lapsiin ja nuoriin, ky-syy lapsilta ja nuorilta niin kovin harvoin asioista, jotka koskevat heitä itseään? Miksi me aikuiset luulemme tietävämme kaiken aina paremmin?

Raamatun kuva seurakunnasta Kristuksen ruumiina on ollut minulle aina rakas. Kuva kertoo, että kaikki kuuluvat yhteen, eikä kukaan voi elää ehyessä yhteydessä niin kauan kuin joku on ulkopuolella. Lapset ja nuoret ovat seura-kunnan kallein aarre: he ovat kuin lapset äitinsä kohdussa. Mitä seurakunta tai kirkko tekeekin, tulisi ensimmäinen kysymys olla: miten tämä vaikuttaa kas-vavaan lapseen? Ja kun lapsi sitten kasvaa irti äidistään, ei hänestä tule vierasta vaan rakastettu perheen jäsen.

EIJA KALLINEN PÄÄSIHTEERI

NUORTEN KESKUS

PÄÄKIRJOITUSTässä numerossa:

4 Osallisuustalkoisiin! Kaisa Rantala ja Iikka Viitanen keskustelivat osallisuudesta. Pal-jon se vaatii työtä ja syttyviä sydämiä, mutta paljon on voitettavissakin.

9 Opettele portaat Näennäisdemokratiasta ja työntekijävetoisuudesta vuorovaikutuksen kautta automoniaan.

10 Lapsivaikutukset ja nuorten osallisuus Kirkkohallituksessa on työskennelty nuorten osallisuuden vahvistamiseen ja lapsivaikutusten arvioimiseen liittyvien lakiuudis-tusten kanssa. Täysistunto siirsi työn vielä jatkoajalle.

11 Kolumni Kuka haluaa festareille, joiden järjestäjät diskaavat naispapit ja homot? Menköön kuka kehtaa.

12 Arvioinnilla osallisuuteen Espoossa on otettu Lapsen oikeuksien sopimuksen velvoit-teet tosissaan. Leppävaaran seurakunta pilotoi lapsivaikutusten arvio-intimenettelyä ja vakiinnutti sen päätöksenteon ja työn suunnittelun osaksi. Ei tehnyt tiukkaakaan!

16 Dialogi osallisuusvälineeksi Maj Häkkinen sanoo, että kun opettaja ei asetu oppilaan ylle, vaan on valmis oppimaan vuotrovaikutuksessa itsekin., harpataan eteenpäin.

18 Ensin naiset, sitten nuoret? Naiset saavat jo puhua kirkossa muustakin kuin “omista” asioistaan. Milloin olisi nuorten vuoro, kyselee Marjo-Riitta Antikainen.

19 Lapsiasiainhenkilö seurakuntaan! Pidä huoli, että sinunkin seurakuntasi lähtee mukaan.

20 Etsivä työ ja nuorten äni Lain vauhdittama etsivän työn ote tukee nuorten omaa ääntä. 23 Raamattu Raamatusta nousee velvoite lasten täysivaltaisen osallisuuden turvaamiseen seurakunnassa.

24 Pari uutista Turussa kurssitettiin isosia Itämeri-asian ja ekoajattelun voimilla leirikesään. PTK julisti lapsi- ja nuorisotyön syrjimättömäksi.

25 Kirjat Levottomat tuhkimot.

26 Kirkon kasvatus ja nuorisotyö (KKN) Perheliikuntakortti, julkaisut, Kallialan huivi ja Mikko Mäkelä.

28 Nuorten Keskus (NK) Navi, Saapas, tukiparitoiminta ja tapahtumia. 30 PTK – poikien ja tyttöjen keskus Muun muassa Katekismusjengi sejä Näyn ja kuulun -torvi.

4 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 5– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

Moni työntekijä voi perustel-lusti voi väittää, ettei se toi-mi, että nuorille tarjotaan

avointa mahdollisuutta olla suunnittele-massa ja toteuttamassa toimintaa. Nuo-rilta puuttuu näkemystä, he eivät itse oi-keastaan edes tiedä, mitä tahtoisivat. Ja jos he saavat idean, se jää idean tasolle. Vastuunkantajien löytäminen nuorista on vaikeaa, nuorilla on paljon muuta-kin puuhaa ja harrastusta”, luettelee Iik-ka Viitanen, Turun Henrikinseurakun-nan vastaava nuorisotyönohjaaja.

”Perustellusti voi myös sanoa, että työntekijöillä ei ole tapana panostaa tar-peeksi osallistamiseen. Ei niin sanotus-ti ole aikaa. Kun ei koe toiminnassa ole-van mahdollisuuksia, siihen ei tule sat-sattua. Niinpä asiat eivät sitten voikaan edetä mihinkään.”

Sitten on kolmaskin mahdollinen näkökulma.

”Saattaa tietysti myös olla mahdollis-ta, että me emme osaa kysyä nuorilta oi-keita kysymyksiä oikealla tavalla.”

Osallisuuden kärkihanke

”Kirkon ja seurakuntien haasteena on työntekijälähtöisyyden purkaminen”, toteaa hankekoordinaattori Kaisa Ran-tala PTK:sta.

”Edelleen puhutaan paljon ’meistä’ ja ’heistä’: Me työntekijät mietimme, me linjaamme. Toki työntekijöiden am-mattitaito on olemassa tätä varten, mut-

ta asennetta tulee laajalti muuttaa niin, että työn keskeinen lähtökohta on lap-sissa ja nuorissa ja heidän kiinnittämi-sessään toimintaan. Työntekijöiden pi-tää pystyä ammattitaidollaan houkutte-lemaan nuoret ja lapset mukaan jo työn suunnitteluun.”

Kirkossa meneillään olevat suuret hankkeet lasten ja nuorten osallisuuden kasvattamiseksi ja kuulemiseksi ovat tuo-massa uusia toiveita nuorisotyön resur-sointiin, nuorisotyöntekijöiden työtapoi-hin ja työotteeseen. Erityisesti Tyttöjen ja poikien oikeudet kirkossa -hankkeen osahanke Näyn ja kuulun -hanke kehit-tää seurakuntiin ja kirkon eri tasoille lap-siystävällisempää toimintakulttuuria.

Lapsen oikeuksien juhlavuoden saat-telemana käyntiin sysätyn hankekoko-naisuuden kärkenä on lapsivaikutusten arviointimenettelyn kehittäminen kirk-koon. Kirkkolakiin saakka tähdätty me-nettely velvoittaa seurakuntia huomioi-maan ja kuulemaan kaikkia alaikäisiä seurakunnan jäseniä.

”Osallisuuden käsite on peräisin suo-raan Lapsen oikeuksien sopimukses-ta. Suomi on sopimuksen allekirjoitta-nut ja ratifioinut ja se koskee siksi myös kirkkoa”, sanoo Kaisa Rantala.

”Osallisuus ja siihen liittyvät hank-keet toimivat luuppina seurakuntien toiminnan kehittämiselle. Me kaikki tie-dämme, että kirkko on tilanteessa, jos-sa sen on opittava rakentamaan sellaisia osallisuuden yhteisöjä, joihin myös nuo-ret haluavat kuulua. Ilman osallisuuden

lisäämistä siinä ei onnistuta.”Hallinnollisten menettelytapojen uu-

distaminen lapsivaikutusten arvioinnilla on rakenteiden muokkaamista. Kun ra-kenteet muuttuvat, ne eivät ainakaan es-tä lapsiystävällisen ja osallisuuteen no-jaavan toimintakulttuurin kehittämistä.

Luulemisesta kuulemiseen

”Periaatetasolla minulla ei ole mitään osallisuuden kasvattamista vastaan. On-gelmana minun silmissäni on ideoiden vieminen käytännön toteutukseen. Kun nuorilta kysytään, mitä he haluavat, vas-tauksena on lisää hauskoja leirejä, ta-lot auki pidempään, risteilyjä. Se, mitä nuoret haluavat, on usein sellaista, mi-tä me emme halua toteuttaa”, Iikka Vii-tanen kärjistää.

”Yksi pulma on siinä että meiltä pit-kälti puuttuu tällainen osallistamisen ja keskustelun kulttuuri. Joudutaan näke-mään paljon vaivaa, jotta nuoret saatai-siin ylipäätään toivomaan jotain. Jot-ta uusissa tavoitteissa voidaan onnis-tua, nuorisotyössä pitää ottaa käyttöön myös uusia välineitä ja menetelmiä, joil-la osallisuutta vahvistetaan.”

Kaisa Rantalan mielestä lapsivaiku-tusten arviointimenettely tarjoaa seura-kunnille yhden keskeisen välineen. Sys-temaattisesti ja ohjelmallisesti toteutet-tu lavaus tuo mukanaan sen, että myös toimintaa suunniteltaessa sekä tehtäessä kohderyhmän kuuleminen todella to-

Kello soi osallisuustalkoisiinKaisa Rantala ja Iikka Viitanen istuivat puimaan osallisuuden lisäämistä nuorisotyössä. Sekä idealismia että realismia tarvitaan.

6 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 7– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

teutuu. Se on hyvä alku.”Työntekijöiden pulma on, että me

luulemme tietävämme, mikä on lasten, nuorten ja perheiden hyvä. Työntekijöi-den roolina on olla kiinni kentässä, kysy-mässä ja keräämässä tietoa, jota voidaan jatkuvasti niveltää työn kehittämiseen.”

Viitasen mielestä nuorten kuule-minen jokaisessa asiallisesti toimivassa nuorisotiimissä tässä mielessä jo jossain määrin toteutuukin. Tiedon keräämisen järjestelmällisyydessä ja kirjaamisessa on tosin parannettavaa.

”Mutta vielä 80 prosenttia seurakun-nista kertoi kyselyssämme, ettei heil-lä ole varsinaista järjestelmää nuorten kuulemiseen”, sanoo Kaisa Rantala.

Resurssien puun ja kuoren välissä

Osallisuus-näkökulman ei sinänsä tar-koiteta tuovan lisää työtä seurakuntiin. Kyse on siitä, miten aiemmin tehtyä mahdollisesti voitaisiin toteuttaa hie-man toisin.

”Esimerkiksi uusin rippikoulusuun-nitelma antaa jo paljon mahdollisuuk-sia nuorten osallistamiseen rippikoulun aikana ja rippileireillä”, Iikka Viitanen miettii.

”Toisaalta juuri ripari ja siihen liit-tyvä isoskoulutus on määritelty meidän työn varsinaisiin tavoitteisiin – ei osalli-suuden kasvattaminen. Ja rippikoulu ja isostoiminta vievät aikaa. Nuorisotyös-sä toimivat ovat puun ja kuoren välis-sä, kun ylhäältä tulee uusia vaatimuksia uudelle tekemiselle ja meidän pitää nii-tä järjestää. Resurssien ollessa tiukalla, jos työntekijä näkee pääsevänsä tavoit-teisiin toimimalla omin päin, hän toi-mii omin päin”, Viitanen sanoo.

Rantala puistelee päätään.”Minä en ymmärrä, miten kirkon

nuorisotyöntekijä voi tehdä työtään ajattelematta nenäänsä pidemmälle. Tilanne on kirkon tulevaisuuden kan-nalta sellainen, että on yksinkertaises-ti pakko muuttaa työtapoja. Kirkon jä-senyys riippuu nuorten henkilökohtai-sesta osallisuuden kokemuksesta, osalli-suudesta sellaiseen yhteisöön, johon ha-lutaan kuulua ilman hauskaa toimintaa-kin”, Rantala sanoo.

”Sellaisen osallisuuden vahvistami-nen on meidän kirkon työntekijöiden yhteinen homma. Sitä varten pitää heit-tää kaikki kalenterit ja resurssipuheet nurkkaan, jotta voidaan avata tulevai-suutta, jossa edelleen ylipäätään on kir-kon nuorisotyöntekijöitä.”

Viitanen kääntää valitusten osoitteen seurakunnan johdon ja luottamishenki-löiden suuntaan.

”Joko resursseja pitää lapsi- ja nuori-sotyössä edelleen kasvattaa tai sitten nii-tä pitää suunnata uudestaan. Työn mää-rä nimittäin on jo ihan kohtuullinen”, Viitanen sanoo.

”Sekä kirkkoherran että nuorisotiimin pitää olla yhtä aikaa osallisuuteen hurah-taneita, mutta erityisesti kirkkoherran pi-tää keksiä tämä asia.”

Pieni pakko reagoida

Työntekijä näkee osallisuuden vaati-muksen kasvattamisen myös riskinä nuorten suhteen. Nykymallinen rippi-koulu-isoskoulutus-järjestelmä työntää seurakunnan läpi tavattoman suuren määrän nuoria. Siitä on pitkälti tullut myös kulttuurinen tapa.

”Nykyisessä järjestelmässä on erään-laista ohjelmatoimiston mallia. Sillä on tähän saakka kyetty huolehtimaan kir-kon jäsenmäärästä. Aktiivinen osalli-suus, omien näkemysten muotoilu ja omaehtoinen toiminta ovat työläitä vaa-timuksia. Entä jos ne pienentävät ripa-rien suosiota? Onko osallisuuden kirk-

8 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 9– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

ko ehkä pienempi ja koostuuko se erilai-sesta joukosta – ehkä se on se oikeampi Jeesuksen kirkko sitten?”

Kaisa Rantalan mielestä kirkon on joka tapauksessa tehtävä valinta. Ei-kä nykyisen rippikoulujärjestelmän ve-to näytä synnyttävän sellaista pidempää pitoa, joka estäisi nuoria valumasta pois kirkosta.

”Siksi nyt ollaan sellaisessa pisteessä, että on pieni pakko reagoida osallisuu-den kanssa.”

Iikka Viitanen toteaa, että erilaisia seurakuntatyön ja nuorisotyön kehittä-mishankkeita tulee työntekijöiden pöy-dälle jo nyt sellaista tahtia, ettei kaikkiin voi millään reagoida. Kun on tarpeeksi kiire, kaikki seulotaan ö-mappiin.

”Jotkut meistä ovat innostuneita täl-laisesta vaikka omalla ajallaan, toisia ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos muutok-sia todella halutaan, työntekijät tarvi-taan laajalla rintamalla mukaan. Siihen tarvitaan perinpohjaista asennekasva-tusta. Ehkä pitäisi viedä koko tiimi met-sään puoleksi vuodeksi ja opettaa pois vanhasta, sitten tehtäisiin yksi toiminta-vuosi uudella tavalla, sitten arvioitaisiin ja mallinnettaisiin”, Iikka Viitanen hah-

mottelee.”Vaikuttaa vähän siltä, että tämä ko-

ko seurakunta- ja nuorisotyönsystee-mi pitää räjäyttää ja rakentaa uudes-taan. Mutta kun samalla pitää tehdä se normaali arkityö, joka palauttaa takai-sin vanhaan ja totuttuun, me puhum-me hyvin pitkästä siirtymästä. Menihän sen rippikoulusuunnitelman jalkautta-miseenkin kymmenkunta vuotta.”

Rautalankamalleja ja jakamista

”Asioiden liikkeelle laittamiseksi tar-jotaan syötettä monesta suunnasta. Kirkkolakiin suunniteltu lisäys lasten ja nuorten osallisuudesta ja kuulemi-sesta velvoittaa seurakuntien hallintoa. Ohjeistuksia, materiaaleja ja koulutuk-sia on jo tulossa tarjolle. Yksi haaste on ammatillisen koulutuksen perusteiden avartamisessa – että opiskeluvaihteesta alkaen hyödynnetään erilaisia menetel-miä”, sanoo Kaisa Rantala.

Iikka Viitanen näkee petrattavaa myös muiden löytämien hyvien työta-pojen omaksumisessa.

”Ei sen tiellä varsinaisesti mitään es-

teitä ole, mutta luovaa vuorovaikutus-ta voitaisiin selvästi vahvistaa erilaisissa työalojen yhteisissä elimissä.”

Rantala toivoo, että keskinäinen ja-kaminen vahvistuisi myös osallisuuden ympärille järjestettävissä valtakunnalli-sissa koulutuksissa.

”Sellaista koulutusta on tarkoitus jär-jestää, joka oikeasti vahvistaa ja hyödyn-tää työskentelyä.”

Vielä yksi mahdollisuus löytyy lap-siasiainhenkilön nimeämisessä seura-kuntiin. Viitasen mielestä idea kuulos-taa hyvältä.

”Että joku katselisi tällaisen kokonai-suuden perään, se on erinomaista. Mut-ta asiamiestä pitää sitten myös resur-soida. Pelkkä nimike ei tee yhtään mi-tään. Kyse on vähän samasta kuin ko-ko tämän osallisuuden kanssa. Tarvitaan rautalankamalleja ja näkyviä ratkaisuja. Muuten hyvä idea jää ilmaan pelkiksi käsitteiksi.”

TEKSTI JA KUVAT:JAAKKO KAARTINEN-KOUTANIEMI

KoulutustaLapsivaikutusten arvioinnin toteut-tamiseen seurakuntien toiminnassa ja hallinnossa järjestetään koulutus-ta 2.–3.2. 2012 Seurakuntaopistolla, Järvenpäässä.Koulutuksen hinta 200 euroa + ate-riapaketti ja majoitus, ilmoittautumi-set www.seurakuntaopisto.fi 2.1.2012 mennessä.Lisätietoja koulutuksesta: kaisa.ranta-la@ptk.fi.

Koulutuksen jälkeen osallistuja tuntee lapsivaikutusten arvioinnin sisällon ja osaa soveltaa sitä seurakunnan toi-minnassa ja päätoksenteossa. Hän ymmärtää lapsivaiku- tusten arvioin-nin merkityksen lasten ja nuorten edun ja osallisuuden edistämisessa.Seurakunnat ja hiippakunnat voivat myos tilata tilauskoulutusta teemalla lapsen etu, osallisuus ja lapsivaikutus-ten arvioinnin käytännon toteutus toi-minnassa ja hallinnossa.Tiedustelut: kaisa.rantala@ptk.fi. Koulutus toteutetaan yhteistyossä: Kirkkohallitus, NK, SLK, SLI ja Kirkko-palvelut.

1. Yksisuuntainen prosessiEnsimmäisellä portaalla puhutaan näen-näisdemokratiasta. Tämä tarkoittaa, että lapsilta ja nuorilta tiedustellaan toiveita ja mielipiteitä, mutta aikuiset ratkaise-vat yksipuolisesti mitä tullaan tekemään.

2. Aikuisten ja lasten vuoropuhelu, jota aikuiset ohjaavat Lasten ja nuorten kanssa keskustellaan asioista, tavoitteita ideoidaan ja muo-toillaan heidän kanssaan, mutta lopuk-si aikuiset ratkaisevat, mitä konkreetti-sesti tehdään ja miten. Aikuisten aset-tamia reunaehtoja ei tässä mallissa ky-seenalaisteta.

3. Luova yhteistyöprosessiKolmas porras on malli, jossa asiat ete-nevät aikuisten ja lasten välisessä luo-vassa prosessissa. Uusia asioita syntyy ja toiminnan reunaehtojen merkitystä pohditaan avoimesti ja ratkaisukeskei-sesti. Aikuiset arvostavat lasten ja nuor-ten näkemyksiä. Lisäksi aikuiset pyrki-vät koko ajan aktiivisesti hakemaan me-

netelmiä ja tapoja ottaa lasten ideat ja ajatukset huomioon.

4. Kohti itsenäistä päätöksentekoaTällä portaalla lasten toimintakykyä ryh-mänä ja vastuunottoa tuetaan aktiivisesti. Aikuisten rooli on toimia mahdollistaja-na lasten toiminnalle. He tulevat apuun, mikäli kriittisiä tilanteita syntyy. Aikuiset toimivat konsultteina asioissa, joita lap-set ja nuoret eivät vielä itse hallitse.

5. AutonomiaViidennellä portaalla lasten toimin-ta nähdään arvostettuna ja aikuiset ovat omaksuneet lasten osallisuuden käsitteen toimintana. Lasten ja nuor-ten ryhmä toimii yhteisössä itsenäises-ti; tekemisen ideat syntyvät lapsilta, he käynnistävät projekteja ja kutsuvat ai-kuisia yhteiseen päätöksentekoon. Ai-kuinen on toiminnan mahdollistaja, re-surssien tarjoaja ja linkki laajempiin yh-teiskunnallisiin järjestelmiin.

(Näyn ja Kuulun -käsikirja, ilmestyy elokuussa 2011.)

Osallisuuden portaat

10 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 11– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

Terminä lapsivaikutusten arviointi nimitys voi johtaa harhaan. Kyse ei

ole lapsista leikki-iässä vaan kaikista al-le 18-vuotiaista.

Lapsivaikutusten arvioinnissa eli la-vauksessa on perimmältään kyse lasten ja nuorten seurakuntalaisuuden takaa-misesta – alaikäiset ovat seurakunnan jäseniä siinä missä aikuisetkin. Lapsia ja nuoria on siksi kuultava heitä koske-vissa asioissa. Lasten ja nuorten mielipi-teet, toiveet ja näkemykset tulee myös huomioida, kun päätöksiä tehdään.

YK:n Lasten oikeuksien sopimus edel-lyttää lisäksi, että päätökset tulee teh-dä niin, että lapsen etu toteutuu. Tämän edellytyksen mukaisesti on valmisteltu myös kirkkolain muutosta lapsivaikutus-ten arvioinnin toteuttamiseksi ja lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseksi.

Kerrataan: Lapset ja nuoret ovat hei-kompia ja heikommalla, aikuisten velvol-lisuus on huolehtia heidän oikeuksiensa toteutumisesta. Aikuiset eivät saa käyttää hyväkseen lasten rajoittunutta mahdolli-suutta turvata ja toteuttaa osallisuuttaan.

Lasten unohtaminen seurakunnan päätöksenteossa tai toiminnan suunta-viivojen vetämisessä loukkaa lasten oi-keutta osallisuuteen yhtä paljon kuin tietoinen päätös toimia lasten etuja vas-taan. Siksi lapsia ja nuoria koskevat pää-tökset pitää tehdä nimenomaan heidän etunsa mukaan.

Velvoite kuulla lapsia ja nuoria ja tur-vata heidän osallisuuttaan ei rajaudu vain muodollisiin hallinnollisiin päätök-siin. Se ulottuu koko seurakunnan elä-mään: koko siihen vuorovaikutukseen, jossa seurakunta tulee todeksi.

***Kirkolliskokous antoi marraskuus-

sa 2009 kirkkohallitukselle tehtäväksi valmistella esitys kirkon lainsäädännön muuttamiseksi siten, että siinä otetaan huomioon lapsivaikutusten arviointi kir-kon toiminnassa ja hallinnossa. Samalla tehtäväksi annettiin laatia käytännön oh-jeet lapsivaikutusten arvioimiseksi seura-kunnan toiminnassa ja hallinnossa.

Lisäksi kirkolliskokous päätti lähettää nuorten osallisuutta koskevan esityksen kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten.

Työryhmät valmistelivat yhdistetyn lakiesityksen kirkkohallituksen täysis-tunnon käsiteltäväksi ennen kevään kir-kolliskokousta.

Huhtikuun lopussa kirkkohallituk-sen täysistunto päätti jättää lakiesityksen myöhempään jatkovalmisteluun. (JK-K )

Lapsivaikutusten arviointi ja osallisuuden turvaaminen

Voi olla taas selityksen paikka

VEROVAROILLANI OLEN TUKEMASSA Kansallisoopperaa, Vapaa-ajattelijoiden liit-toa, Suomen armeijaa, niitäkin puolueita, joita en koskaan äänestä, ja junavuoroja, joi-ta en ikinä käytä. Tälle kaikelle ei voi mitään. Tuloksena olisi sekasorto, jos kuka tahansa kansalainen itse valitsisi ne asiat, joita on rahoittamassa.

Tiettyihin sääntöihin on alistuttava, jos aikoo pysyä yhteiskunnan jäsenenä. Vaihtoeh-tona olisi oikeastaan vain se, että muuttaisi jonnekin napajäätikölle, pilkkisi siellä ruoka-kalansa, joisi avannosta vettä ja asuisi iglussa.

VOIN KUITENKIN VALITA, mihin kutsun nuoriani osallistumaan. Olen jo kauan sit-ten päättänyt, että johdatan heitä vain sellaisiin tapahtumiin, joissa tuoteseloste on reilus-ti ja ymmärrettävästi näkyvillä ja joiden taustalla olevan ajatusmaailman he voivat hyväk-syä myös muutamaa vuotta myöhemmin.

Tämä rehellisyyden vaatimus tarkoittaa sitä, että suurin kristillinen nuorisotapahtuma Maata näkyvissä -festivaali on otettava tarkkaan syyniin. Nuorille voi hyvin kertoa tausta-yhteisön tunnustuksellisuudesta ja Raamattu-aktiivisuudesta, mutta samalla heille on tuo-tava ilmi, että SLEY diskaa tapahtumasta naispapit pois ja että se on ollut toteuttamassa homoseksuaalisuuteen liittyvää Älä alistu -kampanjaa.

Jos näistä lähtökohdista joku haluaa olla tapahtumassa mukana, niin siitä vain, mutta tietämättömiä älköön huijattako.

TURUN BUSSISSA ALKAA OLLA TILAA, kun rehellisesti kerrotaan, mistä on kyse. Ehkä nuoret itse ovat valmiita lähtemään. Hehän menevät melkein minne vain, jos mu-kana on sopivasti tyttöjä ja poikia.

Asia muuttuu toiseksi, kun nuorten vanhemmat rupeavat kyselemään, minne heidän lapsiaan ollaan viemässä ja millainen Troijan puuhevonen seisoo Turkuhallin pihalla. Sii-nä voi olla seurakunnilla taas selityksen paikka.

ARTO KÖYKKÄ

Kolumni

Haastamme kaikki vuoden2011 rippikoulut rakentamaan koulua Kambodzhaan!Kannusta seurakuntaasi ohjaamaan vuoden 2011 vapaat konfirmaa-tiokolehdit keräykseemme ja olette yhdessä muiden rippikoulujen kanssa tekemässä parempaa tulevaisuutta Prohus Kbal -kylän lapsille. Konfirmaatiokolehdeilla koulu Kambodzhaan -keräyksen tavoiteon 50 000 euroa. Summan avulla Kirkon Ulkomaanapu rakentaa koulun kambodzhalaiseen kylään yhteistyössä paikallistenkumppanien kanssa. Osallistumalla annat rippikoululaisille ja heidän läheisilleenmahdollisuuden muuttaa maailmaa!

Lue lisää ja ilmoittaudu

www.kirkonulkomaanapu.fi/seurakunnat

KONFIRMAATIO-

KOLEHDEILLA KOULU

KAMBODZHAAN

13– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

spoolaisissa Tapio-lan ja Leppävaaran seu-rakunnissa toteutettiin

lapsivaikutusten arviointi -pilotti vuosina 2009–2009. Pilotoinnin jäl-keen toimintamal-

li omaksuttiin sekä Es-poon seurakuntayhtymässä että kaikissa seurakunnissa osaksi yleistä hallinnollis-ta työskentelyä.

Espoon pilotti oli ensimmäinen Suo-men kirkossa tehty lapsivaikutusten ar-viointia koskeva kokeilu. Sen tavoittee-na oli hakea sopivaa mallia, jolla seura-kuntaneuvoston tasolla tehtävissä pää-töksissä huolehditaan, että lapsia, eli al-le 18-vuotiaita koskevissa asioissa öasten turvallisuus, osallisuus ja vaikuttaminen itseä koskeviin asioihin tulevat toteute-tuiksi.

Lapsivaikutusten arvioinnin tavoit-teeksi asetettiin se YK:n Lapsen oike-uksien sopimuksen velvoittama ylei-nen periaate, että seurakunnassa tehtä-vät päätökset ovat aina lapsen edun mu-kaisia.

”Varsinainen arviointi toteutettiin sitten Tapiolassa ja meillä hieman eri ta-voin”, kertoo kirkkoherra Kalervo Salo.

”Tapiolassa käytettiin formaalia lo-maketta. Meillä arvioinnin tekeminen otettiin ajatuksen tasolla lähtökohdaksi päätösasioita valmisteltaessa. Arviointi toteutetaan siis niin, että lapsen etu py-ritään parhaalla tavalla ottamaan huo-mioon jo valmisteluvaiheessa.”

Lapsivaikutusten arviointi ei ole taakka

Kokeilun ja omaksumisen vaiva ei ol-lut erityinen kuorma. Kalervo Salo sa-noo, että parinkymmenen vuoden ai-kana seurakuntatyö on vähitellen ke-hittynyt työotteeltaan ja periaatteiltaan työntekijäkeskeisestä mallista kohti seu-rakuntalaiskeskeistä toimintatapaa. Ha-vahtuminen lasten ja nuorten osallisuu-den laajentamiseen ja lapsinäkökulman huomioiminen seurakunnan päätök-senteossa on osa tätä kehitystä.

”Kun lapsinäkökulmasta valmistel-tuja asioita on seurakuntaneuvostossa sitten käsitelty, jonkin verran on virin-nyt vanhempine luottamushenkilöiden puolelta sitä puhetta, että kun taas ote-

taan lapsia ja nuoria erityisesti huomi-oon, niin missä heidät sitten huomioi-daan. Se on ihan normaalia keskustelua. Kyllä espoolaiset päättäjät ovat jo miel-täneet itselleen sen totuuden, että lap-sen etu on koko kirkon etu”, Salo sanoo.

”On tietysti vaikea arvioida täsmäl-lisellä mittarilla, miten paljon lava-pilo-toinnilla oli vaikutusta työntekijöiden tai seurakuntalaisten asenteiden kehittymi-seen, mutta kyllä sillä merkitystä on ollut. Se on osaltaan tukenut muutosta kohti sellaista dialogista työn tekemisen tapaa, joka hiljalleen on ollut kehittymässä.”

”Hallinnollinen rakenne, kuten lap-sivaikutusten arviointimalli, hoksauttaa työntekijöitä lasten ja nuorten aseman tar-kasteluun ja ymmärtämään kuulemisen sekä osallisuuden vahvistamisen tarvetta.”

ArvioinnillaosallisuuteenLeppävaaran seurakunta otti käyttöön lapsivaikutusten arvioinnin

NAM - Nuorisotyön asema

ja merkitys Suomessa.

nam.humak.fi

• valtakunnalliseenseurantatyöhönperustuvianäkökulmia

• havaintojanuorisotyöstä• linkkejämuihintietolähteisiin.

TutkijaPetriCederlöfpetri.cederlof@humak.fi

Opetus-jakulttuuriministeriöHumanistinenammattikorkeakoulu

Kuuleminen tapahtuu vuorovaikutuksessa

”Lasten ja nuorten suora kuuleminen hallinnon päätöksentekoa varten on mi-nusta erityisen tärkeää esimerkiksi sellai-sissa kysymyksissä kuin toimitilojen ra-kentaminen ja järjestäminen. Tämän ta-paisissa muodollisissa päätöksissä lasten ja nuortenkin äänen pitää kuulua ja tul-la huomioiduksi”, Kalervo Salo sanoo.

”Ei pelkkä hallintomenettely kuiten-kaan ole tarpeeksi. Seurakunnan käy-tännön toiminnassa lasten ja nuorten äänen pitää tulla kuulluksi ilman viral-listen toimielinten päätöksiäkin. Se ta-pahtuu jokaisen työntekijän ja nuoren seurakuntalaisen välisessä kohtaamises-sa. Minusta se suhde on osallisuuden turvaamisessa kaikkein tärkein.”

Salon mielestä onkin tärkeää, että lapsivaikutuksia ei huomioida ja lasten osallisuudesta puhuta vain muodollisen

päätöksenteon yhteydessä, vaan myös seurakunnan arkista toimintaa suunni-teltaessa ja suunnattaessa. Esimerkiksi jumalanpalveluksia suunniteltaessa las-ten, nuorten ja perheiden näkökulma on esillä ja vaikuttaa siihen, miten, missä ja milloin jumalanpalveluksia toteutetaan.

”Seurakunnan vuosikelloa kootes-sa on aina työntekijöitä, jotka pohti-vat erityisesti lasten ja nuorten näkökul-maa ja tuovat sen esille. Se, miten lasten ja nuorten omaa mielipidettä kysytään, riippuu ikäryhmästä. Jo varhaisnuorilta voidaan hyvin kerätä mielipiteitä ja toi-vomuksia.”

Vastuuta ja turvaa

Lasten ja nuorten huomioimisen ja heil-tä kysymisen mukana samassa kaupassa tulee mukana vastuun jakaminen ja ti-lan antaminen.

”Kyllä nuorilla vastuuta onkin. Lisää

vastuuta saa kannettavakseen, kun sitä pyytää”, Salo toteaa.

Seurakunnassa lapset ja nuoret ovat myös kasvatuksen kohteina – tiettyyn suuntaan muovaavan toiminnan kohteita.

”Eivät lapset eivätkä nuoret ole osalli-suudestaan huolimatta täysi-ikäisiä seu-rakuntalaisia. Vastuun ja kasvatuksen välillä pitää siksi hakea sopivaa tasapai-noa. Esimerkiksi kirkollisen äänioikeu-den laskeminen kuuteentoista vuoteen oli hieno esimerkki siitä, miten vastuuta uskallettiin lisätä. Toisaalta osallisuuden vahvistaminen ei voi huomennakaan tarkoittaa, että pieni lapsi jäisi itse vas-tuuseen itsestään”, Kalervo Salo sanoo.

”Kasvatuksen ja vastuun suhde on sekä-että, ei joko-tai. Ellei lapsesta ja nuoresta kannettaisi huolta, hänen osal-lisuutensakin olisi huonoa.”

JAAKKO KAARTINEN-KOUTANIEMI

KEIJO

MALKAVAARA

14 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 15– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

Nuorten osallisuus on sanapa-ri, jota seminaarit ja strategiat ovat nyt täynnä. Se halutaan

myös kirkkolakiin. Termiä viljellään varmasti vilpittömässä uskossa sen mah-dollisuuksiin. Takana lienee unelma uu-denlaisesta yhteisöstä, jossa ei olisi osat-tomia jäseniä.

Muotisanoihin liittyy kuitenkin kylläs-tymisen ongelma. Kun sanoja käytetään mainoskampanjan hengessä ja kirjoite-taan tarpeeksi usein herättämään tietyn-laista uudistamisintoa ja tilatuntyyppis-tä kehittämismotivaatiota, käy pian päin-vastoin: Lauseet, joissa sanat esiintyvät, jäävät lukematta tai ainakin ajattelemat-ta. Sanat kuluvat, asia kenties ei. Ei ai-nakaan tämä asia, sillä osallisuushan tar-koittaa yksinkertaisesti sitä, että kaikilla yhteisön jäsenillä on yhteisöstä jokin osa. Kirkkoon osallisuus sopii erityisen hyvin, koska ilman osallisia mitään kirkkoa ei ole. Osallisuus kirkosta on päinvastaista verrattuna osallisuuteen materiasta. Ma-teriaa ihmisellä on sitä enemmän, mitä vähemmän sitä on jaettu muiden kanssa. Kirkon todellinen omaisuus on jotakin, joka tulee todeksi vain jaettaessa.

Kasvatusajattelu on muuttunut parissa-kymmenessä vuodessa paljon. Kun en-nen lapsia ja nuoria kasvatettiin aikui-siksi, kansalaisiksi, kristityiksi tai mi-tä milloinkin, nykyisin kasvattaminen on lasten ja nuorten kuuntelemista. Ai-kuiset korostavat mielellään sitä, että he oppivat lapsilta enemmän kuin lapset heiltä. Me vanhemmat laitamme face-bookiin lastemme nokkelia sutkauksia ja kirjoitamme hartauspuheet sen ym-pärille, mitä hiekkalaatikolla kuulimme. Lasten ja nuorten ajatukset ovat tulleet tärkeiksi, koska enää ei ajatella, että he olisivat vasta raakileita tai noviiseja mat-kalla kohti jotakin ihmisyyden perus-olemusta. Kun opettaminen oli ennen tiedon ja kokemuksen siirtämistä, anta-mista tai jakamista, on se nykyisin sen tukemista, että lapset ja nuoret raken-taisivat tietonsa itse. Jo taaperoikäisten kohdalla puhutaan lapsilähtöisyydestä. Meidän lähipäiväkodissamme opettaji-en strategiapaperissa oli johtoajatuksi-na suoria lainauksia neljä-viisi-vuotiai-den suusta. Minusta tämä on herttaista, mutta jollakin tavoin samalla hämäystä.

Edistykselliset kasvattajat korostavat mielellään haastatteluissa sitä, ettei lap-sia ja nuoria pidä kasvattaa mihinkään tiettyyn suuntaan, vaan heidän kasvul-leen on vain annettava tukea. Tämä edellyttää sen oletuksen, että suunta, jo-hon ihmisen pitäisi kasvaa, on sisäsyn-tyinen asia ja kehittyminen käy kuin it-sestään, jos sitä ei suorastaan estetä. Aja-tuksen ongelma on siinä, ettei ihminen ole kasvi. Lapsi kysyy aikuisen hyväk-syntää, tunteita, ilmeitä jo kauan en-nen kuin hänellä on sanoja. Ihmisyhtei-sön osaksi kasvaminen ei ole vapaata ja myötäsyntyistä, vaan päinvastoin yhtei-sön sääntöjen, kielen, tunteiden ja tyy-lien sisäistämistä. Lapsi ja nuori imee vaikutteita ja vaatimuksia, lausuttuja ja lausumattomia. Ihmiskäsitys lienee muuttunut myös siten, että tämän pro-sessin katsotaan jatkuvan koko elämän ajan. On selvää, että lasten suusta tulee timanttista tavaraa. Mutta eivätkö haus-kat kysymykset ja viattomat viisaudet kuulosta upeilta juuri siitä syystä, et-tä ne lausuu lapsi, jonka käsitejärjestel-mä ja tunne-elämä on lapsellinen? Välil-lä mietin, millä tavoin yltiöpäinen lapsi-lähtöisyys vaikuttaa kulttuuriin. Millai-sen käsityksen jostakin asiasta oppivat ne lapset, joilta jatkuvasti kysytään, mi-tä he ovat siitä mieltä.

Osallisuuden puutteeksi on kirkossa katsottu esimerkiksi se, ettei nuorilla, siis alle 18-vuotiailla, ole seurakunnissa omia hallinnollisia elimiä, nuoria ei ole mukana luottamuselimissä ja että nuo-ria kuullaan seurakunnissa vain nuoriso-työn asioissa ja sen kautta. Kysymys tai-taa olla osittain siitä, että me aikuiset ha-luaisimme, että kirkossa hallintoelimissä istuisi myös nuoria. Pyrkimyksen taus-talla on epäilemättä vilpitön halu ottaa nuoret mukaan päätöksentekoon, ide-ointiin ja kertomaan, mitä he ovat miel-tä. Että kukaan ei olisi osaton siksi, et-tä sattuu olemaan nuori. Mutta kysymys siitä, miten nuorten ääni saadaan aidosti kuulumaan, ei ole yksinkertainen. Halu-avatko nuoret istumaan neuvoston ko-kouksiin? Haluavatko he perustaa eli-miä? Vaikka näin ei saisi ajatella, väitän, että heidät voi varmaankin kasvattaa ha-luamaan, antamalla mahdollisuuksia ja tukemalla sitä. Mutta kysymys siitä, ke-nen halusta todella on kyse, jää ilmaan.

Nuoret haluavat tulla kuulluiksi ja kuul-la, samalla tavoin kuin me kaikki ha-luamme. Mutta ei kukaan halua tulla kuulluksi ”keski-ikäisenä” tai ”vanhuk-sena”, vaan ihmisenä, persoonana.

Nuoren ja aikuisen ero on siinä, että jo-kainen aikuinen on ollut joskus nuori. Jokainen kasvattaja joutuu tekemisiin oman nuoruutensa kanssa. Muistan itse ihmetelleeni nuorena niitä aikuisia, jot-ka ottivat koulun tai tiedekunnan nuor-ten elimen puheenjohtajan mikrofonin taakse kertomaan, mikä on nuorten kan-ta asioihin. Kaikki olivat tyytyväisiä, kun ”nuoria on kuunneltu”. Äimistelin sitä näennäistä naiviutta, kun aikuiset tees-kentelivät, etteivät ymmärrä, miten has-su tilanne on. Jokainen tajuaa, että nuo-ri edunvalvontaelimen puheenjohtaja on yleensä tietynlainen nuori, kunnianhi-moinen ja pidetty, järjestelmässä menes-tynyt henkilö. Miten hyvin hänen tässä asemassa lausumansa juhlapuheiden ter-veiset aikuisille edustavat jotakin yleis-tä nuorten ääntä? Osallisuuden teemaan liittyvä olennainen tavoite olisikin var-maan juuri se, ettei tällaista tapahtuisi.

Jos minulle olisi alle 18-vuotiaana tar-jottu tilaisuutta osallistua seurakun-nan luottamuselinten kokouksiin, pe-rustaa oma nuorten hallinnollinen elin tai pyydetty osallistumaan seurakun-nan infotilaisuuteen näistä mahdolli-suuksista, olisin luultavasti haukotellut ja kiittänyt kauniisti, että ei kiitos, ehkä myöhemmin. Parasta mitä teini-ikäise-nä olin juuri oppinut isoskoulutuksessa, oli jonkun viisaan aikuisen neuvo, ettei kirkkoa tai uskoa tarvitse harrastaa ei-kä kaikkea pidä hengellistää. Helpotus! Kun ensimmäisiä kertoja puhuin hen-gellisessä tilaisuudessa, sain puheestani ainoastaan nuhteita ja herätin vanhem-missa ihmisissä kummeksuntaa. Tämä ei johtunut siitä, että olisin ollut erityisen kummallinen, vaan siitä, ettei nuorten osallisuus ollut vielä kovin muodikasta. Kukaan aikuinen ei kokenut velvollisuu-dekseen rohkaista nuorta, joka oli uskal-tautunut paikalle pitämään puhetta, jo-ka yksinkertaisesti ei vain sopinut tilan-teeseen. Elettiin 1990-luvun alkua. Lap-silähtöisyydestä ei ollut vielä kuultu.

SALLA RANTA

Mitä on olla osallinen?

16 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 17– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

Järvenpään seurakuntaopiston kristil-lisen kasvatuksen lehtori Maj Häkki-

nen kiinnostui 25 vuotta sitten brasilia-laisen Paolo Freiren kehittämästä dialo-gipedagogiikasta. Häntä viehätti Frei-ren ajatus, että oppiminen tapahtuu te-hokkaammin dialogin kautta kuin pe-rinteisillä opettajajohtoisilla luentome-netelmillä.

Häkkinen on sittemmin hyödyntä-nyt aktiivisesti tätä kasvatusfilosofiaa opetustyössään opistolla sekä seurakun-nan nuorisotyössä.

”Freire ei itse halunnut tehdä aja-tuksistaan oppia, vaan hän korosti op-pimisen olevan avoin ja elävä tapah-tuma, jossa kaksi tasaveroista ihmistä kohtaavat. Kumpikaan ei syötä toiselle omaa tietoa vaan yhdessä etsitään uut-

ta”, Häkkinen selittää.Toisin sanoen opettaja ei katso ole-

vansa oppilaan yläpuolella vaan on val-mis itsekin oppimaan uusia asioita. Ihanteellisessa tilanteessa kumpikaan ei käytä valtaa toiseen, eikä manipulaatio-ta esiinny.

Häkkinen selventää asiaa yksinker-taistetulla esimerkillä: jos hän puhui-si oppilaan kanssa vaikkapa koirista, hän ei ensisijaisesti kertoisi itse pitävän-sä terriereistä tai yrittäisi saada oppilas-takin tykkäämään samasta rodusta. Sen sijaan hän kyselisi, millaisia ajatuksia oppilaalla on koirista.

”Dialogissa huomio kohdistuu toi-seen ihmiseen eikä vain itseen. Pohdin-ta nousee nuoren kontekstista, ja opet-taja toimii lähinnä innostajana ja kyse-

lijänä. Nuori oppii ajattelemaan omil-la ajatuksillaan ja tajuaa, mikä hänelle itselleen on tärkeää”, Häkkinen sanoo.

Tavoitteena yhteisen kielen löytäminen

Aito kuunteleminen on yksi tärkeim-mistä asioista dialogioppimisessa. Osa-puolet kuuntelevat toisiaan sen sijaan, että yrittäisivät keksiä nasevia kom-mentteja sillä aikaa, kun toinen puhuu.

Tämä asennoituminen kehittää Häk-kisen mukaan empatiakykyä.

Freire ammensi kasvatusfilosofiaan-sa aineksia kokemuksestaan lukutaidot-tomien latinojen opettajana. Hän ta-jusi, että opettajan täytyisi oppia ensin ymmärtämään oppilaiden tapaa käyt-

Rippikoulussa täytyy voida kysyä ja kyseenalaistaaKun nuorten kysymykset otetaan tosissaan, heissä syntyy aito innostus opetettavaa asiaa kohtaan.

tää kieltä. Perinteisessä luento-opetuk-sessa tätä tavoitetta ei kuitenkaan saa-vutettaisi.

Myös suomalaisessa koululuokassa tai rippikoululuokassa opettajan käyt-tämä kieli voi erota nuorten käyttämäs-tä kielestä. Silloin oppimista edistää, jos opettaja ottaa selville, mitä mikäkin sa-na oppilaille tarkoittaa.

Osa suomalaisista nuorisotyönteki-jöistä hyödyntää dialogipedagogiikkaa päivittäisessä työssään. Raision seura-kunnan johtava nuorisotyöntekijä Kim-mo Keskinen on yksi heistä. Hänen pi-tämissään rippikouluissa oppisisältöjä lähestytään rippikoululaisten omien ky-symysten pohjalta.

”Asioita käydään läpi keskustellen sen sijaan, että opettaja pitäisi 45 mi-nuutin pituisen luennon. Oppiminen on yleensä tällä tavalla syvempää”, Kes-kinen toteaa.

Hänen mukaansa kristinuskon pe-rusasiat tulevat yleensä hyvin käsitel-lyksi kysymysten kautta, eikä oleellisia kohtia jää käymättä läpi.

Oppiminen on opettamista tärkeämpää

Opettajalta dialogilähtöinen opetusta-pa vaatii Keskisen mielestä asennemuu-tosta. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja epä-varmuuden sietokykyä, koska etukäteen ei voi tietää, mihin keskustelu johtaa ja kuinka paljon johonkin teemaan ku-luu aikaa. Siinä mielessä luentotyyppi-nen opetus on helpompi vetää läpi, kos-ka aikataulun voi suunnitella etukäteen.

Mutta Keskinen sanoo, että kyse on-kin siitä, oppivatko oppilaat oikeasti jo-takin. Hänen mielestään dialogipoh-jainen opetus on toimivin ratkaisu, jos oppiminen nähdään tärkeämpänä kuin pelkkä opetusvelvollisuuden suoritta-minen.

”Opettaja on tietysti vastuussa sisäl-löistä ja töitä joutuu yhtä lailla teke-mään kuin luento-opetuksessa. Työ on vain eriluonteista”, hän luonnehtii.

Keskinen kertoo, että kun rippikou-lulaisten pohdinnat ja kysymykset ote-taan vakavasti, kristinuskon asioihin syntyy usein aivan uudenlainen kiin-

nostus. Riparilaiset haluavat tietää lisää ja esittävät uusia kysymyksiä.

Hölmöiltä kuulostavia kysymyksiä-kään ei sivuuteta.

”Jos joku sanoo, että Jeesus oli vih-reä alien, voidaan tätäkin väitettä yh-dessä pohtia. Kun pari tällaista keskus-telua on käyty, se yleensä katkaisee lap-sellisuudet ja esiin alkaa tulla hyvinkin vakavia kysymyksiä”, Keskinen kertoo.

Huomattuaan, että kaikki kysymyk-set huomioidaan, rippikoululaiset saat-tavat innostua niinkin keskeisistä kris-tinuskon käsitteistä kuin vaikkapa syn-nistä ja sovituksesta. Joskus rippikoulu-laisten oivallukset saavat työntekijät jo-pa hämmentymään.

”Eräskin pienryhmä päätteli hienosti itse Raamatun kohtien perusteella peri-synnin käsitteen, vaikka me työntekijät emme olleet puhuneet perisynnistä mi-tään”, Keskinen muistelee.

NOORA MELAANVUO

u Dialogipedagogisessa opetustavassa on ennen kaikkea kyse asenteesta: opettaja arvostaa oppijan omia ajatuksia ja kysymyksiä. Opetustapoja, joilla dia-logi voidaan saavuttaa, on useita.

Kimmo Keskinen kertoo, kuinka esimerkiksi Raision rippikouluissa raamatunkohdista on tehty näytelmiä.

”Nuoret ovat tehneet näytelmän siitä, miten raama-tunkohta liittyy raisiolaisen nuoren elämään. Sen jäl-keen on voitu vielä yhdessä keskustella, onko nuoren elämä tosiaan tällaista.”

Käden taitojen käytto on toinen mahdollisuus tehdä aiheesta omakohtaisempi. Esimerkiksi Pyhää Henkeä käsitellessä maalaaminen on tehnyt aiheesta konkreet-tisemman. Ja onpa liikettäkin käytetty harjoituksissa hy-väksi: rippikoululaisten on pitänyt keskustella toistensa kanssa ilman sanoja. Keskustelu on tapahtunut pelkäs-tään liikkumisen ja koskettamisen avulla.

”Asioita tehdään pohdiskelevassa ilmapiirissä eri menetelmillä”, Keskinen sanoo ja korostaa prosessin ja matkan merkitystä oppimisessa enemmän kuin suoritta-mista sinällään.

Rippikoulun loppukokeen sijaan oppimista mitataan oppimispäiväkirjoilla. Riparilaiset laitetaan päivittäin miettimään, mitä he ovat oppineet – sen sijaan, että he pänttäisivät asioita ulkoa kokeeseen. Opettaja puo-lestaan näkee oppimispäiväkirjoja lukiessaan heti, mi-kä tehtävä on toiminut ja mikä harjoitus taas on koet-tu liian hankalaksi.

Menetelmillä pohtivaan ilmapiiriin LastenkonserttiPressan Katit

Kymppisynttärit perhe- ja kirkkokon-sertit päiväkoti- ja koulukiertueet, jopa 3–4 keikkaa päivän aikana oma hengellinen ohjel-misto uusi valo- ja äänentoistolaitteisto siisti iso pomppu linna (5,5 x 6 m, kork. 3,3 m) ilmapallohahmoja ja pallokurssi saippua-kupla- ja savukone!

www.pressankatit.fi (tarjouspyynnöt, keikkakalenteri yms.)

Ota yhteyttä!Valto Savolainen, p. 040 546 6953

valto@pressankatit.fi

PS. Olemme toimineet vuodesta 2000, takana yli 1200 konserttia!

Meiltä valmis ohjelma

seurakuntien eri tapahtumiin

ammattitaidolla!

Kysy myös pallomerimiehen lastenkonserttia!

VESA H

ÄKKIN

EN

18 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 19– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

Kirkkolakiin puuhataan muu-tosta, joka vahvistaisi lasten ja nuorten osallisuutta ja lapsivai-

kutusten arviointia kirkon toiminnassa. Kunnissa lasten ja nuorten kuulemisjär-jestelmät toimivat jo.

Teologian tohtori Marjo-Riitta An-tikainen on tutkinut naisten asemaa kirkon historiassa. Pohtiessaan lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamista kir-kossa hän vertaa sitä naisten aseman ke-hittymiseen.

”Kysymys on teologisesta ajattelusta ja sen muuttumisesta. Ehkä vielä enem-män kyse on kuitenkin yhteiskunnalli-sesta muutoksesta ja arvojen muuttumi-sesta.”

Viiveellä mukaan muutokseen

Naiset tulivat voimalla mukaan julki-seen keskusteluun 1800–1900-lukujen taitteessa. Iso muutos oli naisten ääni-oikeus valtiollisissa vaaleissa. Kunnissa ja valtion puolella naiset saivat korkei-ta virkoja aiemmin kuin kirkossa. Kun muutos naisen asemassa oli edennyt tarpeeksi pitkälle yhteiskunnassa, lähti muutos liikkeelle myös kirkossa.

Sata vuotta sitten oli yleisesti hy-väksytty käsitys, että naiseuden ydin

on hoiva ja äitiys. Kirkossakin naisten ajateltiin olevan hyödyksi juuri hoivan kautta. Marjo-Riitta Antikainen muis-tuttaa, että esimerkiksi diakonissan vir-ka on perinteisesti naisten virka, ja se jos mikä on hoivavirka.

”Diakonissoina naiset pääsivät kir-kon töihin ja ryhtyivät tekemään työ-tä naisten ja lasten parissa. Sillä tavoin he toivat kirkon naisten elämään uudes-ta näkökulmasta. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin havahduttiin siihen, et-tä naisilla voisi olla kirkossa sanottavaa muissakin kuin äitiyteen ja hoivaan liit-tyvissä kysymyksissä.”

Antikaisen mielestä iso kysymys on, miten kirkossa suhtaudutaan lapsiin ja nuoriin.

”Nyt voi kysyä, mikä mielestäm-me on lapseuden tai nuorena olemisen ydin? Kuka sen määrittelee?”

Pakoa patoamaan?

Kunnat ovat järjestäneet lasten ja nuor-ten kuulemisjärjestelmiä. Marjo-Riit-ta Antikainen pitää kuitenkin kiinnos-tavana sitä, että se oli kirkko, joka laski äänestysikärajan kuuteentoista ikävuo-teen. Kunnallisvaaleissa muutosta jou-dutaan vielä odottamaan.

”Äänestysikärajan laskemisessa nä-kyy hyvällä tavalla vahva kirkollinen nuorisotyön perinne yhdistettynä mo-derniin ajatteluun”, Antikainen miettii. Toisaalta uudistuksen tekee ymmärret-täväksi se, että kirkossa kannetaan huol-ta nuorten aikuisten lipeämisestä pois kirkosta. Jos nuoret eivät koe pääsevän-sä vaikuttamaan itseään koskeviin asioi-hin tai kokevat, että heidän ääntään ei oteta vakavasti muualla kuin nuorisoti-lan seinien sisäpuolella, he kaikkoavat.”

”Se pakottaa reagoimaan. Valtiosta ja kunnasta ei voi erota, mutta kirkkoa vastaan voi protestoida eroamalla. Sik-si nämä asiat ovat nyt tärkeitä kirkossa. Siksi lapset ja nuoret on saatava aidos-ti osallisiksi.”

Jos aikuiset määrittelevät hierark-kisesti ylhäältäpäin sen, mitä lasten ja nuorten osallisuus tulee olemaan, näyt-tää se lasten ja nuorten itsensä näkökul-masta helposti vieraalta.

Antikainen pitää valtakunnallis-ta Suomen Lasten Parlamenttia onnis-tuneena esimerkkinä lasten ja nuor-ten osallisuudesta ja heidän mahdolli-suuksistaan vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Kuntien siihen nimittämät 9–13-vuotiaat edustajat keskustelevat sekä keskenään että päättäjien kanssa

Aika muuttuu – asema muuttuu?Ensin naiset kohosivat kirkonpenkistä saarnastuoliin ja lopulta piispanistuimelle asti. Nyt on aika vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta kirkossa. Mitkä asiat vaikuttavat asenteiden ja aseman muutokseen?

lasten asioista, vaikutusmahdollisuuk-sista ja toiveista.

”Toimintamalli on upea. Lasten näke-myksiä kuullaan ja ne otetaan vakavasti. Kokemukset ovat aidosti innostavia, ar-vokkaita ja hienoja”, Antikainen innos-tuu. Pyörää ei tarvitse kirkossa keksiä uu-delleen. Toisaalta kirkon ja seurakuntien on kehitettävä myös omia tapoja etsiä osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia.

”Seurakuntien nuorisotyössä on ko-van tason ammattilaisia, joilla on val-miuksia pohtia uusia, innovatiivisia pai-kallisia ratkaisuja siihen, miten juuri omassa seurakunnassa saataisiin lapset ja nuoret mukaan vaikuttamaan”, Anti-kainen luottaa.

Muutos tarvitsee tekijän

Asioilla täytyy olla ajajansa ja muutok-sella tekijänsä. Naisten asemaa kirkossa ajoivat aktiiviset maallikot, naisasianai-set – ja tasa-arvokysymyksistä kiinnos-tuneet kirkon miehet.

”Teologinaiset itse olivat kilttejä ei-vätkä halunneet ärsyttää. Monet teki-vät määrätietoista työtä ilman meteliä”, Marjo-Riitta Antikainen kertoo ja ky-syykin, ketkä ajavat nyt lasten ja nuor-ten asiaa ja asemaa.

”Lasten ja nuorten järjestöt? Nuo-

remman polven päättäjät? Näiden kal-taisia eturyhmiä tarvitaan. Mitään ei tapahdu ilman aktiivisten eturyhmien toimintaa.”

Antikainen pohtii myös, kenen kuu-luu määritellä lapsia ja nuoria kirkossa koskettavat asiat.

”Miten kauan menee siihen, et-tä nuorten oletetaan voivan ja saavan kommentoida mitä tahansa kirkon asi-oita? Vai vedetäänkö johonkin joku raja siitä, mitkä ovat ’aikuisten asioita’?” An-tikainen heittää ja huomauttaa: ”Kom-mentoivathan naisetkin aluksi vain itse-ään koskevia asioita. Nyt he vaikuttavat kaikissa kirkon asioissa.”

Toisaalta lapsella on oikeus olla lap-si – vapaa ja hyvällä tavalla ”vastuuton”.

”Miten toteutuu oikeus lapseuteen ja nuoruuteen ja yhtä aikaa myös osallisuus ja mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnas-sa ja seurakunnassa?” Antikainen kysyy.

Annetaan huutomerkkien näkyä!

Kun sata vuotta sitten keskusteltiin nais-ten yhteiskunnallisesta asemasta, kirkko toi keskusteluun teologisen, Raamat-tuun liittyvän näkökulman, Marjo-Riit-ta Antikainen kertoo.

Raamatussa painotetaan ihmisten ta-sa-arvoa: Jumalan edessä ei ole miestä tai naista, ei lasta tai aikuista. Kaikkien

tasa-arvoista asemaa Jumalan edessä pi-dettiin vahvasti esillä myös reformaati-ossa. Mutta historia puhuu omaa kiel-tään siitä, mitä käytäntö on ollut.

”Raamatun sanomalle on annettu kyllä hengellinen arvo. Käytännön toi-minnan ja yhdenvertaisen elämän, ase-man ja vaikutusmahdollisuuksien nä-kökulmasta tasa-arvoisuuden sanomaa ei ole toteutettu”, Antikainen sivaltaa ja jatkaa: ”Kun Raamatussa meitä kehote-taan olemaan lapsen kaltaisia ja Jeesus käskee tuomaan lapset luokseen, puhu-taanko tässä vain hengellisestä ihantees-ta vai käytännön elämästä?”

Monesta voi tuntua kauhistukselta päästää käsittämättömät, huonosti käyt-täytyvät teini-ikäiset vaikuttamaan kir-kon pyhään elämään. Antikaista mieli-kuva naurattaa.

”Sellainen toisinaan raivostuttava, tör-keän epäasiallinen, ympäristönsä haasta-va ja tavallisuuden kyseenalaistava nuori voi olla yhtä isoa huutomerkkiä. Jos hä-net ottaa tosissaan, voi tulla tönäistyksi johonkin uuteen”, Antikainen visioi.

”Jos kirkko haluaa olla kiinni kaikki-en arjessa niin kuin se mainostaa, ’kaik-ki’ on otettava huomioon – myös ne isot huuto- ja kysymysmerkit.”

PIIA LATVALA

Huolehdithan, että sinun seurakuntasi nimeää

lapsiasiahenkilönNäyn & kuulun -hanke haastaa seura-kuntanne nimeämään itselleen lapsi-asiahenkilön.

Lapsiasiahenkilö voi olla työntekijä tai luottamushenkilö, tarvittaessa mo-lemmat. Lapsiasiahenkilön erityisvas-tuualueeseen kuuluu lasten ja nuorten etua ja osallisuutta koskevien asioiden vahvistaminen ja arvioiminen seura-kunnassa. Lapsiasiahenkilön tarkoituk-sena on myös edistää lapsivaikutusten arvioinnin toteutumista seurakunnissa.

Pyydämme teitä ilmoittamaan lap-

siasiahenkilönne yhteystiedot osoittee-seen kaisa.rantala@ptk.fi.

Lapsiasiahenkilöt koulutetaan teh-täväänsä ja ensimmäinen koulutustilai-suus pidetään keskiviikkona 12.10.2011 Helsingissä.

Koulutustilaisuudessa ovat mukana yhteistyökumppanimme lapsiasiaval-tuutettu Maria Kaisa Aula sekä muita alan yhteiskunnallisia ja kirkollisia eri-tyisasiantuntijoita.

Lapsiasiahenkilöt saavat tarkemman kutsun koulutustilaisuuteen sekä lapsen etua ja osallisuutta seurakuntatyössä tu-kevaa aineistoa.

Lisätietoja: Näyn & kuulun -hanke-koordinaattori Kaisa Rantala, p. 050 3812886, kaisa.rantala@ptk.fi.

Osallisuus on tunnetta kuulumisesta ja mukana olemisesta sekä kokemusta ai-dosta mahdollisuudesta vaikuttaa itse-

ään, lähiyhteisöään ja yhteiskuntaa kos-keviin asioihin. Osallisuutta painottavat toimintatavat vahvistavat lapsen ja nuo-ren ymmärrystä itsestään merkitykselli-senä yhteisön jäsenenä sekä ainutlaatui-sena ja arvokkaana Jumalan ihmeenä.

Näyn & kuulun on seurakunnallis-ten palvelujärjestöjen ja kirkkohallituk-sen yhteinen hanke, jolla edistetään las-ten ja nuorten osallisuutta. Hanke toi-mii yhteistyössä lasten, nuorten ja per-heiden hyvinvoinnin polittikkaohjel-man ja lapsiasiavaltuutetun toimiston kanssa.

HUOM!

20 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 21– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

Vuoden alusta voimaan astunut Nuorisolain muutos tuo haasteita

nuorisotyölle. Kunnille etsivän nuori-sotyön velvoitteen tuova laki edellyttää Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kasvatuksen teologi Heikki Arikan mie-lestä nyt myös sitä, että kirkon nuoriso-työ pitäisi määritellä uudelleen.

”Lakimuutos on erittäin hyvä ja nos-taa erityisnuorisotyöntekijöiden ja etsi-vän nuorisotyön ammattistatusta. Mut-ta nyt pitää miettiä, kannattaako seura-kuntien tehdä erityisnuorisotyötä ja mi-tä se ylipäätään on”, Arikka perää.

Arikan mielestä seurakunnan nuori-sotyöntekijöiden vahvuutena on, että he voivat synnyttää nuoriin syvempiä luot-tamussuhteita kuin kaupungin nuoriso-työntekijät. Toisaalta etsivä nuorisotyö on haastavaa: se vaatii paljon aikaa. Seu-rakunnan nuorisotyön heikkoutena on-kin, että samojen henkilöiden pitää hoi-taa esimerkiksi rippileirejä ja nuorten il-toja.

Arikan mielestä seurakunnan nuori-sotyön sisällöstä tulisikin nyt käydä laa-jempaa keskustelua.

”Ensin on määriteltävä tavoitteet, sitten keinot. Kirkon verokertymät pie-nenevät voimakkaasti, ja myös nuoriso-työtä tehdään hupenevin resursseihin. On mietittävä, mihin ne hupenevat eu-rot laitetaan?”

Resurssikysymykset ikuisongelma

Kentällä lakimuutos on saanut hyvää palautetta ja sen nopeaa säätämistä kii-tellään. Lakimuutoksen katsotaan kas-vattavan nuorisotyön selkärankaa. Toi-saalta se nostaa esiin nuorisotyön resurs-sikysymykset.

”Nuorisotyön tärkeys ja merkitys ymmärretään, mutta kysymys resurs-seista on merkittävä Niitä tarvitaan ko-ko kirkossa ja yhteiskunnassa kasvatus-työn sektorilla enemmän”, Vaasan suo-

malaisen seurakunnan nuorisotyön joh-taja Kari Hietamäki näkee.

Myös Hämeenlinna-Vanajan seu-rakunnan johtava nuorisotyönohjaa-ja Markku Ihander muistuttaa, että voi koitua koko nuorisotyön kentän ongel-maksi, jos kunnille lisätään aina vain uusia velvoitteita.

”Jääkö sitten jotain muuta pois kun-nan nuorisotyöstä? Eivätkä ne resurssit seurakunnassakaan lisäänny.”

Mutta voisiko resurssikysymyksiin puuttua myös seurakuntien sisällä? Ei-kö nuorisotyön arvostus voi olla kiinni myös kirkkoherrasta ja resurssit sen mu-kaiset? Ihanderin kokemuksen mukaan ei juurikaan.

”On kai eri johtotason henkilöillä oma merkityksensä, mutta näen, että se on itse ammattilaisista kiinni, miten se työ tehdään ja homma hoidetaan.”

Hietamäki näkee asian hieman toisin - kyse on osin seurakuntien sisäisistä ar-votuksista, mutta osin käytäntö on toki myös pakon sanelemaa.

”On monesta asiasta kiinni, miten nuorisotyötä arvotetaan. Siinä on ero-ja, miten kirkkoherrat seurakunnissa ar-vostavat erityisnuorisotyötä. Myös sil-lä on vaikutuksensa, miten sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi pienissä seurakun-nissa, joissa kirkkoherrat johtavat kaik-kea. Isoissa seurakunnissa työalajohta-jat voivat aika pitkälle määritellä prio-riteetteja.”

Myös nuorisotyön muututtava

Vaikka nuorisotyön resurssit alan am-mattilaisia huolettavatkin, tuntuvat he olevan yhtä mieltä siitä, että nuorten ää-ni kuuluu lakimuutoksen myötä aina-kin hieman paremmin.

”Voi ehdottomasti sanoa, että kuu-luu. Sen myötä laskeudutaan pois nor-sunluutornista ja kysytään mitä kaiva-taan siihen ja tuohon”, kehuu Turun

kaupungilla etsivää nuorisotyötä tekevä Sami Renberg.

Vaan työsarkaa ja haasteita kaikes-sa nuorisotyössä riittää. Renbergin mu-kaan toiminnan pitää koko ajan elää ja muuttua nuorten mukana.

”Jos toiminta 20 vuoden päästä sa-manlaista, jossain on menty pieleen. Pi-tää myös muuttua: Nuorisotyön täytyy aina seurata aikaansa. Meillä on loista-va asema siinä, että kuulemme ensim-mäisenä eri ilmiöitä ja voimme reagoi-da niihin. Mutta etsimisen välineen täy-tyy muuttua.”

Samaa mieltä on Heikki Arikka, jon-ka mukaan kaikki tehty on nyt vain ky-seenalaistettava. Hänen mukaansa esi-merkiksi Saapas tekee hyvää työtä, mut-ta ei vastaa erityisnuorisotyö-kysymyk-seen.

”Saappaasta on tehty laatustandardi ja se on kankea tässä maailmassa. Saap-paan rakenne tulee 1970- ja 80-luvulta ja se pitäisi päivittää. Nykyään on vai-kea löytää vapaaehtoisia, jotka sitoutu-vat sen vaatimiin pitkiin koulutuksiin. Nyt Saapas-työ ylialueellista, mutta mi-ten olisi paikallisseurakunnan paikallis-toiminta, Arikka heittää.

Jos kunnon keskustelua ei nyt käydä, niin Arikan mukaan pian ollaan entistä suurempien ongelmien edessä.

”Minulla on pelko, että kirkossa pu-hutaan paikasta, jossa nuoret eivät elä. Nuoret aikuiset eroavat kirkosta, kun eivät pääse sen ytimeen ja me tavoitam-me vain ne nuoret, jotka saavat kirkolta jotain. Asiat pitäisi hahmottaa massan kautta. Enemmän työtä on suunnatta-va kaikille, ei vain aktiiveille. Mitä vä-hemmän meillä on ihmisiä kirkossa, si-tä enemmän vähenevät myös resurssit”, Arikka muistuttaa.

TOMI KANGASNIEMI

“Nuorisotyön sisältö mietittävä uudelleen”

Myös etsivän työn velvoite nostaa esiin nuorten ääntä.

22 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 23– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

HIETALAHDENRANTA 13, Helsinki | ma-pe 9–17 | p. 020 754 2350 | www.kotimaakauppa.fi

Kauppa joka antaa enemmän kuin ottaa.

Kirjautumalla seurakunta-

asiakkaaksi saat heti näkyviin

seurakuntien omat tuoteryhmät

ja seurakuntahinnat. Seurakun-

nan työntekijänä saat myös omat

ostoksesi seurakuntahinnoin.

KAIKKEA MAAN JA TAIVAAN VÄLILTÄ.

R. Crumb

GenesisRäiskyvä albumi ohjaa

lukijan Ensimmäisen

Mooseksen kirjan

tarinoiden äärelle.

Jaakko Heinimäki

Kafekismus Katu-uskovan kristinoppi.

Alttariliina PerustaIhastuttavat, runsas-

väriset alttariliinat

on valmistettu reilun

kaupan periaatteiden

mukaisesti. 100 % lam-

paanvillaa, tilattavissa

kaikissa liturgisissa vä-

reissä. Koko 30x160cm.

Jukka Jyrä

Nupit kaakkoonMusiikkitilaisuuden järjestäminenHyödyllinen ja monipuo-

linen apuväline tilaisuuk-

sien järjestämisestä vas-

tuussa oleville.

Kari Kuula

Meidän jumisNuorten jumalan-palveluksen ABC. Kirja on erinomainen

apuväline nuorten

jumalanpalveluksen

järjestäjille.

21,–90

(norm 24,90,-)

16,–10

(norm 17,90,-)

16,–10

(norm 17,90,-)

26,–90

(norm 29,90,-)

Teos

144,–

Raamattu

Jeesus närkästyi kastekaavasta tutus-sa kohtauksessa opetuslapsille, jotka

nuhtelivat hänen luokseen lapsia tuovia vanhempia: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kal-taistensa on Jumalan valtakunta” (Mark. 10:14). Jeesuksen sanat olivat radikaale-ja aikana, jolloin lapsenoikeuksia ei tun-nettu. Mutta mikä oli niiden todellinen vaikutus lasten asemaan kristittyjen kes-kuudessa?

Jeesuksen sanat siitä, että Jumalan val-takunta on lasten kaltaisten, vaikuttivat merkittävästi varhaiseen kristilliseen teo-logiaan. Monet kirkkoisät ajattelivat, että lapsi on Jumalan uutena luomistyönä täy-dellinen ihminen, viaton ja vapaa synnin vallasta; ihanteina pidettiin lapsen yksin-kertaisuutta, seksuaalista puhtautta, into-himojen puutetta ja piittaamattomuutta yhteiskunnallisesta arvostuksesta ja vau-raudesta.

Tilanne muuttui kirkkoisä Augusti-nuksen opetuksen myötä, jonka mukaan jo lapset olivat perisynnin turmelemia.

Käsitys lapsista täydellisinä Jumalan luo-muksina näkyi selvimmin siinä, että kris-tityt – samoin kuin juutalaiset – suhtau-tuivat hyvin torjuvasti aborttiin, vasta-syntyneiden hylkäämiseen tai lapsenmur-haan. Roomalainen laki salli nämä käy-tännöt perheenpäälle, ja ne olivat käytös-sä ajoittain tyttölasten ja erityisesti vam-maisina syntyneiden lasten kohdalla.

Lapsimyönteinen teologia heijastui seurakuntien käytännön elämässä. Uu-desta testamentista on vaikea löytää pe-rusteita lapsikasteelle, mutta käytäntö oli yleisesti hyväksytty jo 100-luvun puoli-välissä. Lapset osallistuivat muun perhe-kunnan joukossa kodeissa pidettäviin ju-malanpalveluksiin ja ehtoolliselle.

Ehtoolliselle osallistuminen saattoi osin olla perua juutalaisten pääsiäisateri-asta, joka oli yksi esikuva kristittyjen rak-kauden aterialle; myös joissakin kreikka-lais-roomalaisissa kulteissa lapsille oli kes-keinen osa.

Ensimmäisten vuosisatojen kristillisis-sä jumalanpalveluksissa lapsilla oli erilai-sia rooleja. Viattomuuden vuoksi lasten ajateltiin olevan lähellä Jumalaa, mikä te-ki heistä erityisen sopivia rukoilijoita. Ru-koiltaessa eri henkilöiden puolesta lapset saattoivat vastata yleisen esirukouksen pyyntöihin ja pyytää Jumalan armoa niil-le, joiden puolesta rukoiltiin. Lasten kir-kasta lauluääntä hyödynnettiin osana li-turgiaa jo varhain. Samoin heille annet-tiin vastuuta tekstien lukijoina.

Lapsimyönteisyys ei kuitenkaan ollut ko-ko kuva varhaisten kirkkojen todellisuu-desta. Kasvatuksessa korostui ajan yleis-ten ihanteiden mukaisesti täydellinen alistuminen perheenpään valtaan. Muu kuin alistuminen olisi vaarantunut per-heen ja yhteisön sosiaalisen arvojärjes-tyksen ja saattanut häpeään kasvattajat ja seurakunnan johtajat. Ruumiillisen ran-gaistuksen välttämättömyyttä perusteltiin eri tavoin ja sitä käytettiin usein.

Teoria lapsista täydellisinä Jumalan kuvina ja arkielämän raadollisuus eivät aina kohdanneet.

Lapsen hyvinvointia uhkasivat myös askeettiset ihanteet täydellisestä kristil-lisestä elämästä. Nuoria aikuisia saatet-tiin kehottaa olemaan hankkimatta lap-sia ollenkaan ja äitejä hylkäämään maal-liset velvollisuutensa, lapset mukaan lu-kien, marttyyriuden vuoksi. Joskus van-hemmat jättivät lapsensa muiden huollet-taviksi pyrkiessään saavuttamaan täydelli-sen hurskauden.

Jeesuksen sanat lapsista ja Jumalan val-takunnasta vaikuttivat siis ainakin osit-tain kehittyvien kirkkojen teologiaan ja käytännön toimintaan. Kristillisestä pe-rinnöstämme nousee luja ja selkeä vaati-mus taata lasten täysivaltainen osallisuus seurakunnan välittämiin Jumalan lahjoi-hin.

RAIMO HAKOLA

Sallikaa lasten tulla

24 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 25– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

MemoraamattuPienoisraamatussa mustat tyylikkäät nahkajäljitelmäkannet ja punainen kumi-nauha. Banderollissa raamatunlause.

Farkkuraamattu

Pienoisraamatussa rennot farkkukannet ja vetoketju. Takakannessa oikea tasku.

Manga MessiasJeesuksen elämä suositun sarjakuvan muodossa. Tulossa jatko-osa.

The Book

Uusi testamentti vaikuttavilla kuvilla ja laadukkaan aikakauslehden ulkoasulla.

VAIKUTTAVAT PIPLIAT

SUOMEN PIPLIASEURA

• www.bible.fi • www.pipliakauppa.fi

• p. 010 838 6520 • myynti@bible.fi • www.facebook.com/suomenpipliaseura

Mihin täMä on hyvä?

Evastiina Gjerstad & Heini Lesojeff: Levottomat tuhkimot – havaintoja tyt-töjen väkivallasta, Non Fighting Gene-ration (NFG) 2010

Levottomat Tuhkimot on Non Fighting Generation (NFG) ry:n tyttöjen väki-valtaa kartoittava ja tutkiva projekti, jo-ka toteutettiin vuosina 2009-2010. Jul-kaisu esittelee tätä projektia.

NFG:ssa toteutetaan sukupuolieri-tyistä nuorisokasvatustoimintaa, jo-ka kohdistuu erikseen tyttöihin ja poi-kiin. Sukupuolierityisen väkivaltatyön tarkoituksena väkivallan ennaltaehkäi-sy sekä varhainen puuttuminen ja sel-laisten toimintamenetelmien kehittä-minen, joissa huomioidaan sukupuoli-nen erityisyys.

Julkaisussa todetaan, että puhe ja huoli tyttöjen väkivaltaisuudesta on kasvanut. Tyttöjen väkivaltaisuuden li-sääntyminen on kiistanalainen kysy-mys. Julkaisussa kerrotaan kuinka väki-valtaisesti oirehtivia tyttöjä voidaan aut-taa arvokasvatukseen perustuvalla autta-mistyöllä.

Levottomat Tuhkimot-projek-tin työskentelymuotona on ollut 13-16-vuotiaiden tyttöjen keskusteluun ja arvokasvatukseen perustuvat vertais-tukiryhmät nuorisokasvattajan kanssa. Ryhmät ovat kokoontuneet 10 viikon ajan viikoittain pari tuntia kerrallaan. Tytöt ovat tulleet ryhmiin pääasiassa

koulun lähettäminä ja heidät on haasta-teltu ennen ryhmän alkamista. Ryhmät ovat kokoontuneet kouluajalla. Ryh-mätoiminnan eduksi on nähty se, ettei NFG ole viranomaistaho, koska tytöillä oli huonoja kokemuksia aikuisten ja vi-ranomaisten kanssa toimimisesta. Nuo-ruusiässä kavereilla on suuri merkitys, joten vertaisryhmätoiminta on sopiva työskentelytapa nuorten kanssa.

Levottomat Tuhkimot-projektin tyt-töjen käyttämä väkivalta oli henkistä ja fyysistä. Väkivaltatilanteet olivat usein monimutkaisia, joihin liittyi useita ih-misiä ja tapahtumia. Tytöt vastasivat vä-kivaltaan ainakin yhtä kovalla, mutta usein kovemmalla väkivallalla kuin mitä itseen oli kohdistunut.

NFG:n kasvatusteoria nojautuu ns. jäävuori-malliin. Siinä keskitytään käyt-täytymisen sijaan arvoihin, tunteisiin, asenteisiin ja toimintatapoihin. Väki-

valtaisesti oirehtivien tyttöjen kasvatus-työssä käytetään kohtaamispedagogiik-kaa, jonka kulmakivinä on konfron-tointi ja validointi. Konfrontoidessa nuori asetetaan kasvokkain omien mie-lipiteiden, arvojen, tunnetaitojen, asen-teiden ja toimintatapojensa kanssa. Va-lidoinnissa nuorelle ja hänen myöntei-sille kommenteille osoitetaan hyväksyn-tää ja arvostusta.

Levottomat Tuhkimot-julkaisua oli mukava ja mielenkiintoista lukea, koska siinä oli tekstin lomassa lainauksia tyt-töjen ajatuksista ja kokemuksista. Eikä se ollut liian paksu, vain reilut 80 sivua. Julkaisu on hyvää ajankohtaista ammat-tikirjallisuutta nuorisotyöhön. Levotto-mat Tuhkimot on hyvä sellaiseen nuo-risotyöhön, missä mietitään sukupuo-lierityistä tapaa toimia tyttöjen ja poi-kien kanssa. Se on hyvä myös silloin, kun mietitään nuorisotyön pienryh-mätoimintaa. Hyväksi ajattelen julkai-sun silloinkin, kun seurakunnan nuo-risotyössä mietitään yhteistyötä muiden nuorten parissa toimivien tahojen kans-sa. Paras se silloin, jos se synnyttää ha-lua ennakkoluulottomasti tarttua sellai-siin haasteisiin, jotka ovat ajankohtaisia nuorten maailmassa.

ANJA SAUKKOMAA ERITYISNUORISOTYÖNTEKIJÄ

OULUN EV.-LUT. SEURAKUNTAYHTYMÄ

LEVOTTOMAT TUHKIMOT – TUTKIMUS TYTTÖJEN VÄKIVALLASTA

Tutkija Eevastiina Gjerstad

25.2.2011

Lapsi- ja nuorisotyömme on syrjinnästä vapaa

Muutamien herätysliikkeiden nuorisojärjestöt ovat lähteneet profiloitumaan eheytymis-kampanjalla. Tähän emme ha-lua alistua. Niinpä luterilais-ten seurakuntien varhaisnuo-risotyön palvelujärjestö Poiki-en ja tyttöjen keskus on päät-tänyt julistautua syrjinnästä vapaaksi alueeksi.

Tämä tarkoittaa, että koh-telemme myös jatkossa kaik-kia lapsia, nuoria ja aikuisia yhdenvertaisesti riippumat-ta henkilön sukupuolesta, iäs-tä, etnisestä alkuperästä, us-konnosta tai vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai seksuaali-sesta suuntautumisesta.

Samalla julistamme ensi kesän tyttöjen ja poikien pe-rinteisen Suurleirin Partahar-jun klassisessa leirikylässä syr-jinnästä vapaaksi alueeksi.

Haastamme myös seura-kuntien lapsi- ja nuorisotyötä toimimaan samoin. Seurakun-tien kerho-, retki- ja leiritoi-minnan on annettava toimin-tansa laadusta ja turvallisuu-desta selkeä viesti sekä lapsille että heidän vanhemmilleen.

Terhi Jormakka, puheenjohtajaEero Jokela, toiminnanjohtaja

Lisää: www.yhdenvertaisuus.fi

Turun ja Kaarinan seurakuntien isoset suuntaavat tulevaan isoskesään ekovii-konlopun kautta. Isosten perinteinen, viikonlopun mittainen Tykki-leiri pi-detään tänä keväänä kulttuuripääkau-punkivuoden Ekoteko! – nuoret Itäme-ren äärellä –hankkeen merkeissä Kuns-tenniemen leirikeskuksessa Rymättyläs-sä 8.-10. huhtikuuta.

EkoTykki-leiriin osallistuu runsaat 130 seurakuntien isosta.

Leirillä tehdään erilaisia ekotekohar-joituksia eläytymällä sekä ryhmäleikki-en ja pelien avulla. Harjoituksissa ra-kennetaan yhdessä draamallisia tarinoi-

ta siitä, miten ekot ja ökyt käyvät tref-feillä ja miten vesipisara tekee matkaa maailmassa.

EkoTykki –leiri valmistelee ke-sän rippikoululeirejä, joihin Ekote-ko! -hankkeella on luotu luomakunnan kunnioittamiseen ja varjelemiseen liit-tyviä sisältöjä. Ekoteko! -hankkeeseen kuuluu myös rippikoulunohjaajia var-ten suunniteltu Ekoteko-pakki, jossa on tehtävä-, tieto- ja vinkkikortteja luoma-kunta-teemasta.

Kulttuuripääkaupunkivuosi tutus-tuttaa varsinaissuomalaiset nuoret Itä-mereen ja kannustaa omiin ekotekoihin

tarinoiden, draaman ja pelien keinoin muun muassa yläkouluissa, nuorisota-loilla ja ripareilla. Ekoteko! – nuoret Itä-meren äärellä -hankkeessa halutaan he-rätellä nuoria vastuuseen yhteisestä elin-ympäristöstä ja kestävistä elämäntavois-ta. Hanke on osa virallista Turku 2011 -ohjelmaa.

Ekoteoin rippikoulukesäänJUTTUVINKKI MEDIALLE 2.4.2011

Turun ja Kaarinan seurakuntien isoset leirikesään Ekoteko! -pajojen kautta

Turun ja Kaarinan seurakuntien isoset suuntaavat tulevaan isoskesään ekoviikonlopun kautta. Isostenperinteinen, viikonlopun mittainen Tykki-leiri pidetään tänä keväänä kulttuuripääkaupunkivuoden Ekoteko!– nuoret Itämeren äärellä –hankkeen merkeissä Kunstenniemen leirikeskuksessa Rymättylässä 8.-10.huhtikuuta.

EkoTykki-leiriin osallistuu runsaat 130 seurakuntien isosta.

Lauantaina 9.4. EkoTykki –leirillä tehdään erilaisia ekotekoharjoituksia eläytymällä sekä ryhmäleikkien japelien avulla. Harjoituksissa rakennetaan yhdessä draamallisia tarinoita siitä, miten ekot ja ökyt käyvättreffeillä ja miten vesipisara tekee matkaa maailmassa.

Ekotekoharjoitukset pidetään leirillä sekä aamupäivällä klo 9.30-11.15 että iltapäivällä klo 13-14.45. Mukanapajoissa on ilmaisunohjaaja Markku Tuulenkari. Iltapäivän mittaan kootaan muun muassa illan gaalaa, jossapukukoodina on eko- tai ökytyyli.

EkoTykki –leiri valmistelee kesän rippikoululeirejä, joihin Ekoteko! -hankkeella on luotu luomakunnankunnioittamiseen ja varjelemiseen liittyviä sisältöjä. Ekoteko! -hankkeeseen kuuluu myösrippikoulunohjaajia varten suunniteltu Ekoteko-pakki, jossa on tehtävä-, tieto- ja vinkkikortteja luomakunta-teemasta.

* * *

Kulttuuripääkaupunkivuosi tutustuttaa varsinaissuomalaiset nuoret Itämereen ja kannustaa omiinekotekoihin tarinoiden, draaman ja pelien keinoin muun muassa yläkouluissa, nuorisotaloilla ja ripareilla.Ekoteko! – nuoret Itämeren äärellä -hankkeessa halutaan herätellä nuoria vastuuseen yhteisestäelinympäristöstä ja kestävistä elämäntavoista. Hanke on osa virallista Turku 2011 –ohjelmaa.

Ekoteko! – nuoret Itämeren äärellä -hankkeen päätuottajana ja koordinoijana on PerformanceSirkusyhteistyössä Valonian – Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskuksen sekäTurun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ja Turun kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen kanssa. Hanketta tukeemyös Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Lisätietoja Ekotykki-leiristä

Minna Hamarila, Kaarinan seurakunta, 040 3417584 tai minna.hamarila@evl.fiMerja Auer , Kaarinan seurakunta, 040 3417373 tai merja-auer@evl.fiIlmaisunohjaaja Markku Tuulenkari 040 563 1727

Ajo-ohjeet Kunstenniemeen www.kunstenniemi.fi

Lisätietoja Ekoteko -hankkeesta

Vesa-Petteri Asikainen, PerformanceSirkus, 050 500 2070 tai performancesirkus@kolumbus.fiPirjo Rinne, VALONIA, 044 907 5985 tai pirjo.i.rinne@valonia.fi

www.turku2011.fi/ekoteko-nuoret-itameren-aarella

26 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 27– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

K i r k o n k a s v a t u s j a n u o r i s o t y ö ( K K N )

Tämä tuttu sanonta on päässyt otsi-koksi Kirkkohallituksen liikunta-

korttiin, jossa annettaan vinkkejä, miten vaikkapa perheen kirkkomatkaa tai va-paapäiväretkeä voi vauhdittaa yhteisillä leikeillä. Kortti julkaistiin eduskunnan alaisen Perheliikuntaverkoston korttisar-jassa syksyllä 2010. Korttisarjaan kuu-luu 11 eri toimijoiden laatimaa korttia, jotka antavat monipuolisia ja toiminnal-lisia vinkkejä perheliikuntaan. Kortit on tarkoitettu jaettavaksi kentällä jäsenjär-jestöille ja eri toimijoille – liikuttajille ja monenlaiseen perheliikuntaan ohjaa-ville. Kortteja oli jaossa Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä tammi-kuussa. Ne voi myös tulostaa itselleen www.perheliikunta.fi-sivuilta.

Perheliikuntakortteja voi mainios-ti hyödyntää seurakuntien työssä eri ta-voin. Korttien vinkkejä voi kokeilla yh-dessä esimerkiksi perhekerhossa, per-heleireillä tai perheiden tapahtumissa. Kortteja voi myös jakaa vanhemmille kotona tapahtuvan liikunnan innosta-miseksi. Uusia ideoita voi korteista saa-da päivä- ja varhaisnuorten kerhoon, koululaisten aamu- ja iltapäivätoimin-taan tai vaikkapa rippikouluun.

Ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvin-vointiin kuuluu henkinen, hengellinen ja fyysinen ulottuvuus. Liikunnan avul-la lapsi ja nuori oppii oman kehon hal-lintaa, kehittää motorisia taitojaan ja voi kokea sekä yhteisöllisyyttä että iloa. Jo

lapsena opittu tapa liikkua antaa hyvän pohjan omasta itsestä huolehtimiseen myöhemminkin. Kirkon kasvatustyössä tehtävämme on kannustaa jokaista huo-lehtimaan itsestään myös fyysisesti – pi-tämään huolta meille annetusta kehosta eri tavoin – myös liikunnan kautta.

Perheliikuntakortit tarjoavat hyvän apuvälineen tähän työhön. Samalla ne kannustavat myös työntekijöitä liikku-maan yhdessä oman perheen ja läheis-ten kanssa.

Valtakunnallisen perheliikuntaver-koston toimesta on käynnistetty perhe-liikunnan palvelusivusto, jota myös seu-rakunnat voivat maksutta hyödyntää. Jokainen seurakunta voi lähettää pal-

velusivustolle juttuvinkkejä, aitoja ar-jen tarinoita perheliikuntatapahtumis-ta, retkistä jne., Minne mennä? -Ta-pahtumakalenteritietoja sekä koko per-heelle sopivia liikunnallisia tapahtumia. Tiedot julkaistaan noin kuukausi etu-käteen. Lisäksi sivustolle voi lisätä tie-toa perheen yhteisistä harrastusmahdol-lisuuksista, perheliikuntakerhoja, leire-jä tms. sekä reipashenkisiä kuvia, joiden käyttöön on kirjallinen lupa

Sivustolta voi käydä myös lukemas-sa toisten seurakuntien tai muiden toi-mijoiden lähettämiä vinkkejä ja liikun-taideoita ja saada tietoja heidän tapah-tumistaan. Sivusto ja lisätietoja löytyy osoitteesta www.perheliikunta.fi

u Turun arkkihiippakunnan uusi piispa Kaarlo Kalliala sai seppohuivin Turun tuomiokapitulin istuntosalissa 9.3. Huvi-tuksen suorittivat paikalliset partiolais-ten yhdessä alueen seppojen kanssa.

Huivin piispan kaulaan solmi arkki-hiippakunnassa tyoskentelevä seppo-mestari Pete Hömppi.

Piispa totesi huvin saadessaan, et-tä nyt partiohuiveja on hänellä kaksin kappalein. Nuoruudessa saatu lippu-kuntahuivi on Kallialalle kallisarvoinen – etenkin, kun kyseisen kotilippukunnan

nykyiset huvit ovat kankaan loppumi-sen vuoksi vaihtaneet sävyään alkupe-räisiin nähden.

Piispa totesi myos, että partiossa opitut taidot ovat edelleen käyttokel-poisia tyossä ja vapaa-ajalla. Lounais-Suomen partiopiirin piirinjohtaja Alak-si Heikkilä ojensi piispalle piirin terveh-dyksenä sateenvarjon. Paikalla olijat saattoivat todeta, että käyräkahvai-nen sateenvarjo käy oivaksi piispan-sauvan korvikkeeksi esimerkiksi partio-leirin kaltaisissa maasto-olosuhteissa.

Terve sielu terveessä ruumiissa

Huivi ja sateenvarjo – Turun arkkihiippakunnan piispa huivitettiin

ww

w.p

erh

eliik

un

ta.n

et

Taitto: M

ainostoim

isto Visuviestintä Oy • Piirroskuva Tuomas Gustafsson • Paino SP-Paino Oy, 2010

ww

w.p

erh

eliik

un

ta.f

i

Sunnuntai on aina ollut perheiden yhteistä aikaa.

Ennen mentiin kirkkoon hevosella tai veneellä.

Nykyperheen kirkkomatkaa tai vapaapäiväretkeä

voi vauhdittaa yhteisillä leikeillä.

Seuraa johtajaa -leikki Yksi kulkee edellä ja muut

matkivat reittiä ja liikkeitä. Vaihtakaa johtajaa sopivin

väliajoin. Kulkutapoja voi vaihdella roolien avulla:

kuljetaan kuten kuninkaat, astronautit, pellet. Joulun

alla johtaja on tähti, jota tietäjät seuraavat, kesällä

vaikka paimen lampaineen.

Sokkogolf Valitaan lähtöpiste ja maalilipun paikka.

Pelaaja arvioi kuinka monella askeleella hän kulkee

maalilipun luokse. Arvioitu askelmäärä kuljetaan silmät

kiinni. Jos osallistuja ei tällä ”ensimmäisellä lyönnillä”

pääse lipun luokse, hän arvioi uudelleen, monellako

askeleella hän sinne pääsee. Näin jatketaan, kunnes

hän lopulta on lipun luona. ”Lyöntien” eli kuljettujen

matkojen määrä lasketaan yhteen.

Terve sielu terveessä ruumiissa

Lepopäiväliikunta perheen kanssa

tuo tarmoa ja hyvää mieltä koko

viikon ajaksi!

tarinatuokio Lepotauolla aikuinen kertoo lapsille

Seuraa johtajaa -leikin rooliin liittyvän tarinan.

taideteoS Paluumatkalla kerätään luonnosta

erilaisia esineitä kuten lehtiä, pieniä kiviä ja oksia.

Kotona askarrellaan pahvialustalle taideteos siitä,

mitä mukavaa yhdessä perheen kanssa on koettu.

Talvella kotipihalle tehdään taideteos lumesta.

Kirkkohallitus, Kirkon kasvatus ja nuorisotyöPL 185 (Satamakatu 11)

00161 Helsinkipuh. (09) 1802 1

www.evl.fi/kkh/to/kkn/

Herran kansan ensi rippi u Kotiväen rippikoulukirja 30 s. 1 e. Myydään 10 kappaleen erissä. Tila-ukset: Kirkkohallituksen julkaisumyynti: www.evl.fi/julkaisumyynti tai julkaisu-myynti@evl.fi.

Käyttoohje: Kuori ennakkoluulot. Pa-loittele toiveet, kysymykset ja pelot. Hauduta yopoydällä useamman ilta-puhteen ajan. Siirrä kädenulottuvil-le ruokapoydän reunalle. Hämmennä säännollisin välein. Mausta oman ma-kusi mukaan. Jätä kypsyys tarkista-matta. Elämä on keskeneräistä. Nauti lapsesi seurassa.

Mikko Mäkelä toimii kirkkohalli-tuksen kasvatuksen ja nuoriso-

työn yksikössä Jarmo Kokkosen sijaise-na, vs. työalasihteerinä, Jarmon opinto-vapaan ajan 14.3.2011- 31.1.2012. Vas-tuualueena Mikolla on erityisesti rippi-koulutyö.

Mikko (39v) on kotoisin Keraval-ta, minne hän palasi 4 vuotta sitten, noin 10-vuoden Helsinki-Porvoo kier-roksen jälkeen. Perheeseen kuuluu vai-mo Sini, seurakuntapastori Keravalta, sekä alle kouluikäiset lapset Siiri, Seve-ri ja Martta.

Mikko on työvapaalla Helsingin NMKY:n nuorisotyönjohtajan tehtä-västä. Koko työuransa hän on vastannut rippikoulutyöstä ja yhteistyössä kirkko-hallituksen kanssa vuonna 2008 audi-toitiin järjestölähtöinen Lapinvaellus-rippikoulu kokonaisuus. Mikko on toi-minut myös uskonnonopettajana sekä työnohjaajana ja konsulttina.

Harrastuksia ovat urheilu, eräretkei-

ly, matkailu ja luottamustoimet. Mikko toimii luottamustehtävissä sekä paikal-lisseurakunta- että valtakunnallisella jär-jestötasolla.

Palikkaperheeseen uusi jäsen: Vanhemmuuden palikatu Vanhemmuuden palikat -kortti ja ru-kouskortti ovat ilmestyneet. Kortit sopi-vat seurakuntien, kuntien ja järjestojen perhetyon monenlaisiin tilanteisiin van-hemmille jaettaviksi.

Monille tuttu Parisuhteen palikka-talo jäsentää vanhemmuutta tärkeisiin alueisiin: sitoutuminen, tunteet, seksu-aalisuus, riidat, sanat, teot, luottamus, anteeksianto ja rakkaus. Tutustu näihin kannustaviin ja vanhemmuutta vahvis-taviin kortteihin www.parisuhteenpa-likat.fi -sivuilla. Tekstit ovat syntyneet laaja-alaisessa kristillisessä tyoryh-mässä, jossa mukana on ollut mm. Saa-ra Kinnunen. Palikkaperheeseen kuuluu entuudestaan Parisuhteen ja Seuruste-lun palikat.

Mikko Mäkelä tuuraa rippikoulutyön peräsimessä

u Pienen koululaisen ei tarvitse viet-tää iltapäiviä yksin, vaan hän saa päi-vittäin olla turvallisen aikuisen seuras-sa, virkistyä ja osallistua häntä kiinnos-tavaan toimintaan. Esite kuvailee kir-kon aip-toiminnan pääpiirteitä ja toi-

mintalinjoja. Se on tarkoitettu jaetta-vaksi vanhemmille, päättäjille ja erilai-sille yhteistyokumppaneille.

Tilaukset: 20 kpl 3 €, 50 kpl 5 € . Kirkkohallituksen julkaisumyynti: www.evl.fi/julkaisumyynti

u Kun nuori tulee rippikouluun hänen mukanaan tulevat – tavalla tai toisel-la – myos hänen perheensä, sukunsa ja kumminsa. Tämä on kutsu seurakunnal-le kohdata myos heidät. Miten näistä tapaamistilanteista tulee sellaista vuo-ropuhelua seurakunnan kanssa, josta jää nuoren perheenjäsenille hyvä olo? Näihin kohtaamisiin, niiden suunnittelun ja sisällon tueksi on tehty Kotiväkikorp-pu – eväitä rippikoulutyohon.

Tarjous: Tilaa 5 kpl DVD:tä paket-tihintaan 20 euroa. Tilaukset: maarit.ala-mononen@evl.fi.

Kotiväkikorppu – eväitä rippikoulutyöhön

Aika tilata uusien kerholaisten vanhemmille Kirkon aamu- ja iltapäivätoiminnan esite Tehdään hyvä päivä yhdessä

28 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 29– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

N u o r t e n K e s k u s ( N K )

Tuliperformanssi, liekitettyjä vaahtokarkkeja ja sammuma-tonta yhteyttä. Nuorten aikuis-

ten vaikuttamisverkosto (NAVI) näkyy ja kuuluu Lahden Kirkkopäivillä. Kär-ki on kohdistettu tulevaisuuteen, täh-täin kalibroitu korkealle! NAVI käyn-nistää Kirkkopäivillä kampanjan, jonka tavoitteena on kasvattaa nuorten aikuis-ten roolia kirkolliskokouksessa. Kam-panja aloitetaan keskellä Lahtea, La-nun aukiolla, lauantaina 14.5.2011 klo 17:30.

Kirkon ylin päättävä elin valitaan helmikuussa 2012. Siellä missä tehdään nuoria aikuisia koskevia päätöksiä, tulisi myös kuulua heidän oma äänensä, eikä vain nuorten asiaa edistävien vanhem-pien edustajien ääni. Tänään kirkollis-kokouksessa ei ole ensimmäistäkään al-le 30-vuotiasta päättäjää, jotka pitäisivät sen ikäryhmän ääntä esillä, jotka ovat kadonneet kirkon penkeistä. Tilanne on kestämätön. Se paljastaa räikeällä ja

vastaansanomattomalla tavalla muutok-sen tarpeellisuuden. Ei riitä enää se, et-tä päättäjät taputtelevat toisiaan selkään seminaarien kahvitauoilla huomioimat-ta arkitodellisuutta. Missä ovat nuoret aikuiset, jotka ovat kirkkomme nykyi-

syys ja tulevaisuus? NAVI:lla ei ole valmiita vastauksia,

mutta haluamme haastaa kirkkokan-saa aitoon keskusteluun. Haluamme ol-la mukana keskustelussa, joka mahdol-listaa tiedostamisen, jotta muutos olisi mahdollinen. Nuoret aikuiset kasvavat kirkon tehtäviin vastuuta kantamalla. Nuorten toimiminen kirkolliskokouk-sessa on yksi konkreettinen väylä, jon-ka kautta he voivat osallistua kirkon ke-hittämiseen. Heillä on kaikki se, mitä tarvitaan. Luovaa voimaa, kattavat tie-dot ja rakkaus kirkkoa kohtaan. Kirk-kona meidän on rohkeasti vedettävä yh-tä köyttä ja tinkimättömästi mahdollis-tettava se, että jokaisen ikäryhmän ääni kuuluu sekä rakenteellisella tasolla että ruohonjuuritoiminnassa. Sytytä liekki-si kanssamme!

Tulevaisuus on lumoava. NAVI.

u Palveluoperaatio Saapas on laa-jentanut reviiriään verkon puolelle. Ky-se on etsivän tyon menetelmin toteutet-tavasta auttamis- ja sielunhoitotyotä, jonka tavoitteena on olla siellä, missä nuoretkin ovat. NettiSaapas toteuttaa vanhaa ideaa uudessa toimintaympä-ristossä. NettiSaappaassa on kyse seu-rakuntien tyostä, jota toteutetaan yh-dessä vapaaehtoisten kanssa vaikka toimintaympäristonä onkin verkko.

NettiSaappaan toimintaa toteute-taan tällä hetkellä Suomi24:ssa, ja toi-mintaa on mahdollisuus laajentaa. Koh-deryhmän muodostavat alle 18-vuoti-aat. Toiminta-alueina ovat 16+-chat sekä Nuoret-osion keskustelupalstat.

NettiSaapasta toteutetaan yhteis-toimintamallin avulla. NettiSaappaa-seen osallistuva seurakunta nimeää kaksi vastuuhenkiloä toimintaan, jär-

jestää tilan ja laitteiston, jolla toimin-taa voidaan toteuttaa sekä solmii yh-teistyosopimuksen Nuorten Keskuksen kanssa NettiSaappaan käyttoonotosta

Nuorten Keskus koordinoi toimin-taa valtakunnallisesti ja muun muas-sa laatii sopimukset seurakuntien kans-sa, kouluttaa NettiSaappaan ohjaajat yhdessä Kirkkohallituksen HEV-hank-keen kanssa ja vastaa yhteyksistä yl-läpitoon.

Tyontekijä sitoutuu noudattamaan periaatteita ja yhteistyosopimuksia, kouluttautuu tehtäväänsä, vastaa va-paaehtoisten kouluttamisesta ja tyon-ohjauksesta sekä oman ryhmänsä ra-portoinnista. Tyontekijä sitoutuu myos toimimaan tutor-ohjaajana tuleville NettiSaapas ohjaajille.

Neuvottelukunnan vastuulla on ke-hittää toimintaa ja myontää Netti-

Saappaan ohjaajatunnukset määrä-ajaksi kerrallaan.

Kiinnostaako verkossa toteutettava tyo? Osallistu NettiSaappaan ohjaaja-koulutukseen!

NettiSaappaan ohjaajakoulutusJyväskylän kristillisellä opistolla24.10–25.10 sekä 29.11.2011.Hinta: majoitus 1 hh 52 e, 2 hh 34 e/ hlo, koulutus ilmainen.

Katso tarkemmat tiedot Kirkon koulutus-kalenterista.

Come on baby light my fire

Saapas toimii netissäkin – kouluttaudu ohjaajaksi

Nuorten Keskus Liisankatu 27 A 5,

00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670

www.nuortenkeskus.fi

Kirkon Nuorisopäiville Tampereelle 2012u Olettehan tehneet kalenterei-hinne jo seuraavan varauksen: Kir-kon Nuorisopäivät ”YHDEN HIN-NALLA” Tampereella 4.-6.5.2012. Tapahtumapaikkoina ovat Tampe-re Areena ja Kalevan kirkko. Ter-vetuloa!

Yhteydenotot Kirkon Nuoriso-päiviin liittyen: Nuorisosihteeri Tar-ja Liljendahl, p. 0400 279 376 tai tarja.liljendahl@nuortenkeskus.fi.

Nuoria kutsutaan Viron kirkon nuorisopäivilleu Nuoria haastetaan lähtemään Viroon ensi elokuussa, kun Pilistve-ressä vietetään Viron kirkon nuori-sopäiviä 11.–14.8.

Kristillisen nuortenfestivaalin ai-neksia sisältävää tapahtumaa vie-tetään teemalla “Mina usun” eli mi-nä uskon. Majoitus toteutetaan telt-tamajoituksena Pilistveren pappi-lan mailla.

Nuorisopäivien hinta on noin 25 euroa plus matkakustannukset. Oh-jelmassa on muun muassa jumalan-palveluksia, hyväntekeväisyystem-paus, konsertteja ja urheilua.

Nuorisopäiville on osallistunut aiempina vuosina noin 300 nuorta ja tavoitteena on innostaa suoma-laisnuoria osallistumaan päiville.

Tapahtumaan lähdetään torstai-iltapäivänä ja palataan sunnuntai-iltapäivänä.

Matkan järjestävät Nuorten Keskus ja Poikien ja tyttojen keskus.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Elise Kyttä, p. 09 6229 6722 ja 040 731 8578 tai sähkopostitse elise.kytta@nuortenkeskus.fi.

Tukiparitoiminta auttaa nuorta elämänhallintaan

Ihmissuhteiden iloa jo 30 vuotta!

u Nuisku kursseja on järjestetty Suo-messa 30 vuotta. Kaikkiaan 30 000 nuorta on saanut eväitä elämään seu-rakuntien ja koulujen järjestämien Nuisku-kurssien kautta kuluneiden vuo-sikymmenten aikana.

Nuiskun 30-vuotissynttäreitä juh-litaan 7.5. Suomenlinnassa. Mukana mm. Gordon kurssit Suomeen tuonut Lii-sa Tuovinen ja ensimmäisellä Nuisku-kurssilla ohjaajana toiminut yhdysval-talainen Steve Emmons.

Lisätietoja: www.nuortenkeskus.fi > nuisku 30 vuotta

Toimintamalli nuorten yksilölliseen tukemiseen

Kiinnostaako sinua ja seurakuntaasi tar-jota yläkoulua päättävälle nuorelle tu-kea/ tukiaikuista jatko-opiskelusuunni-telmissa? Haluaisitteko tarjota nuorelle mahdollisuuksia löytää mielekkäitä har-rastus- ja kesätyömahdollisuuksia? Löy-tyisikö seurakunnastanne tukiaikuista ja nuorta, joka tarvitsee tukea elämänsä haltuunotossa?

Nuorten Akate-mia on käynnistä-nyt tukiparitoimin-nan TUPA-hankkeen, jossa aikuisen läs-näolon turvin pyritään tukemaan nuor-ta parempaan elämänhallintaan. Tavoit-teena on tarjota sosiaalisen vahvistami-sen malli, jonka myötä nuorten kans-sa toimivat aikuiset saavat konkreettisen tavan auttaa vaikeassa elämänvaiheessa olevaa nuorta. Nuorten Keskus on mu-kana tässä hankkeessa ja etsii nyt pilotti-seurakuntia mukaan käynnistämään tätä toimintaa omalle alueelleen.

Tukiparitoiminnassa vapaaehtoinen aikuinen sitoutuu olemaan nuoren tuke-na opiskelu- ja työelämävalmiuksien se-

kä yleisen elämänhallinnan vahvistami-seksi. Toiminnan mahdollistamiseksi tu-kiaikuinen saa koulutusta ja tukea sekä pienen taloudellisen tukirahan. Käytän-nön toiminnan tavoitteet ja yksityiskoh-dat sovitaan aina yhteistyössä tukiaikui-sen ja nuoren kesken.

Hankkeeseen mukaan tuleville pai-kallisseurakunnille tarjotaan taloudellis-ta, hallinnollista ja koulutuksellista tu-kea. Paikallisseurakunta sitoutuu toimi-

maan omien tuki-pariensa (tukiaikui-nen ja nuori) tuke-na hankkeen toi-

mintaperiaatteiden mukaisesti. Kiinnostuitko? Hae mukaan hank-

keeseen!Tukiparien toiminta käynnistyy syk-

syllä 2011, haku hankkeen pilottiseura-kunnaksi tapahtuu huhti-toukokuussa 2011.

Lisätietoja ja haku hankkeeseen: Tarja Liljendahl, p. 0400-279 376 tai tarja.liljendahl@nuortenkeskus.fi. Nuo-ren Akatemian puolesta hankkeen koor-dinoinnista vastaa Kirsi Airaksinen. p. 050 3269 783, kirsi.airaksinen@nuortenakatemia.fi.

Nuisku

Nuorten ihmissuhdetaitojen kurssi Nuisku

täyttää tänä vuonna 30 vuotta.

Olet sydämellisesti tervetullut juhlimaan

ihmissuhdetaitojen iloa yhdessä kaikkien

Suomen Nuisku-ohjaajien kanssa !

!

30 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·11 31– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·11 |

ptk.fi POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

Kun Kari Kanalaa pyydettiin kirjoit-tamaan kirjaa noin kymppivuoti-

aille sanoilla ”toivon, että kirja on anar-kistinen ja hauska”, otti Kari Kanala he-ti haasteen vastaan. Niinpä kevättalvella ilmestyi Katekismusjengi tytöille ja po-jille. Ensimmäinen kerta -kampanjas-takin tutulle Kari Kanalalle kirjoittami-nen oli miellyttävän haastava työ, mut-ta tekstin kirjoittaminen ei suinkaan ol-lut ensimmäinen kerta.

Katekismusjengi. Mitä se on? ”Katekismusjengi on kirja, joka on suunnattu 10–12-vuotialle tytöille ja pojille eli alakoulun 4–6-luokkalaisille. Sitä voi käyttää koulussa ja seurakun-

nassa. Sen 38 tarinaa ovat luettavissa erikseenkin, mutta liittyvät samalla toi-siinsa. Kertomuksissa käydään katekis-mus läpi eli selitetään arkikielellä selväs-ti, mistä on kyse, Lutheria lainaten ’mi-tä se on?’. Kirjan kuvitus havainnollis-taa myös kirjoituksia. Tytöille ja pojille voidaan tarjota tarinan muodossa anar-kistisen hauskoja ja vahvoja tarinoita ys-tävyydestä, sen rikkoutumisesta ja kor-jausyrityksistä”, sanoo Kari Kanala.

Mitkä käskyt puhuttelevat eniten kerhoissa tyttöjä ja poikia? ”Veikkaanpa, että ystävyyteen liitty-vät tekijät ovat eniten puhuttavia asioi-ta. Esimerkiksi mikä voi tulla ystävyy-

den eteen tai saanko olla oma itseni ka-vereiden kanssa? Joskus ystävyyden es-te voi olla kateus, jos toisella on enem-män tavaraa, rahaa, aikaa tai kateus voi syntyä vaikkapa kiinnostuksesta samaan poikaan. Tyttöjä ja poikia keskustelutta-nee eniten viidennen käskyn ’Älä tapa’, missä toinen voidaan nujertaa sanoilla-kin ja kahdeksannen käskyn ’Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi’.”

Ovatko tarinat faktaa ja fiktiota fifty-fifty? ”Voisi sanoa, että fifty-fifty. Osalla on todellisuuspohja. Itse pidän avainkerto-muksena kakkoskertomusta, missä ker-rotaan, kuinka helposti kiusaaminen voi lähteä liikkeelle. Ja kuinka korjaavaa on, kun oikealla hetkellä on oikea henkilö paikalla puolustamassa. Omaan elämää-ni tässä on liitymäkohtaa sen verran, et-tä jalkapalloa pelatessa Tampereelta ko-toisin oleva kaverini Helge puolusti mi-nua kentällä sen ainoan kerran, kun mi-nua kiusattiin. Hän sanoi minua töni-mään tulleille kavereille, että jättäkää Kari rauhaan ja niin tapahtui. Muistan aina, että hän puolusti minua.”

Miten, missä ja keiden toivot tarttuvan Katekismusjengiin? ”Toivon, että tytöt ja pojat saavat Ka-tekismusjengin käsiinsä vaikka lahja-kirjana, ja että sitä käyttäisivät ohjaajat ja kerhonohjaajat kerhoissa ja opettajat kouluissa. Tekstit ovat arkisista jutuis-ta koottuja tekstejä, elämään tarkoitet-tuja”, sanoo ikuiseksi merimiespapiksi tunnustautuva Kari Kanala, vaikka on-kin nyt maakrapuna, Turun Tuomiokir-kon kappalaisena.

PIRJO RIIPINEN

Katekismusjengi

Anarkistinen ja hauska

SYKE-suurleiril-le on ennakkoil-moittautunut yli 1800 leiriläistä. Odotamme lo-

pullisia ilmoituksia 16.5. mennessä. Kesäkuun alussa postitamme kaikil-le ryhmänvetäjille ja kyläpäällikoille SYKE-kansion, jossa on kootusti leiriä koskevat asiakirjat. Nettisivuja päi-vitetään koko ajan, myos kylillä on omat nettisivut: http://syke.ptk.fi

Onko sinun seurakuntasi Suomen ensimmäinen lapsi- ja nuorisoystävällisin seurakunta? Näyn & kuulun -hanke hakee pilottiseurakuntia, jotka ha-luavat arvioida ja kehittää toimintansa ja hallintonsa lap-si- ja nuorisoystävällisyyttä. Pilottiseurakunnat sitoutuvat hakemaan itselleen Näyn ja kuulun -torvi tunnusta vuo-den 2011 aikana. Torvi tunnus myonnetään vuoden 2011 lapsen oikeuksien päivänä seurakunnalle, joka toteuttaa lapsiystävällinen toimija kriteereitä. Kiinnostuitko? Ky-sy lisää hankekoordinaattori kaisa.rantala@ptk.fi, www.naynjakuulun.fi.

PTK- poikien ja tyttöjen keskusPartaharjuntie 361 76280 Partaharju

Tytöille ja pojille leirejä ja tapahtumian JiiPeen reportterikurssi tytoille ja po-jille lehti- ja nettijuttujen tekemisestä JiiPee-lehden nuorille reporttereille ja muille 10–14-vuotiaille lehtityostä kiin-nostuneille tytoille ja pojille 15.–17.6. Partaharjun toimintakeskuksessa, Piek-sämäellä. Ilm. 2.5.2011 mennessä, pir-jo.riipinen@ptk.fi tai 0400 706 280.n SYKE-suurleiri 10 vuotta täyttäneille tytoille ja pojille ja perheille 20.–25.7. Partaharjun leirikylässä, Pieksämäel-lä. Muutokset ennakkoilmoittautumisiin 16.5. mennessä: syke.ptk.fi tai ptk@ptk.fi tai 0400 630 430.n Partaharjun 57. puhallinmusiikkikurs-si puhallin- ja lyomäsoitinharrastajille 30.7.–6.8. Partaharjun toimintakeskuk-sessa, Pieksämäellä. Ilm. 31.5. men-nessä verkkolomakkeella www.ptk.fi > puhallinmusiikki tai suvielise.nurmi@ptk.fi, 0400 357 030.

Ohjaajillen Karpio-vaellus ja Antinvaellus, leikki-mielinen vaellustapahtuma nuorisotyon-ohjaajille, kerhonohjaajille, kerholaisille ja perheille 17.–18.9. Ilm. 8.9. mennes-sä jukka.jylha@ptk.fi, 0400 508 241. n Piitunpolku, koulutuksellinen vael-lus kerhonohjaajille, nuorille, tyonteki-joille ja perheille 1.10. Ilmajoella. Ilm. 23.9. mennessä matti.piitulainen@ptk.

fi, 0400 301 618.n Kerhotyon erityisosaamisen koulutus, lähijakso I, varhaisnuorisotyossä ja ker-honohjaajien koulutuksessa mukana ole-ville viranhaltijoille 4.–6.10. Helsingissä (Lähijakso II: 23.–25.4.2012). Ilm. 30.5. mennessä, PTK:n keskustoimisto, ptk@ptk.fi tai 0400 630 430 Juha Kinanen.

Kasvattajien opintomatka – kuinka lapsi nähdään ja kuullaan Tansanian kirkossa ja yhteiskunnassa?Ajankohta: Opintomatka viikot 45–46/ 2012, lähiopiskelupäivät 25.9.2012 ja 5.2.2013Osaamistavoitteet: Kansainvälisen vastuun vahvistaminen lapsi- ja var-haisnuorisotyossä. Vuorovaikutuksen li-sääminen Suomen ja Tansanian kirk-kojen välillä. Syventyminen lapsen oi-keuksien ja osallisuuden tematiikkaan Suomessa ja Tansaniassa.Sisältö: Seurakunta-, päiväkoti- ja op-pilaitosvierailuja. Paikallisen koulutuk-sen järjestäminen seurakuntien kasvat-tajille Pohjois-Tansaniassa. Kansallis-puistoon tutustuminen.Tiedustelut: Tiina Rankila, SLS, tiina.ra-kila@mission.fi Eero Jokela, PTK, eero.jokela@ptk.fiIlmoittautuminen: 5.3.2012 mennes-sä, sls.tampere@mission.fi, (03) 222 6709 Osallistumismaksu: arvio 2000–2500 euroa.

Kurs

seja

ja t

apah

tum

ia Toim. Kiisi IsotaloKerhonohjaajan käsikirja 2011–2012Uudistuneen Kerhonohjaajan käsikir-jan rakenne painottaa kerhonohjaajan omaa kädenjälkeä ja käsialaa ker-hoissa. Käsikirja tarjoaa ideoita, har-tauksia sekä monenlaista materiaalia kokonaisen kerhokerran mittaisina pa-ketteina, mutta kerhovuoden teemojen järjestäminen ja materiaalien ja harta-uksien yhteensovittaminen riippuu ker-honohjaajasta. Kerhon temaattiset osat on ryhmitelty kuuteen teemaan, joita ovat Minä, kansainvälisyys, Raamat-tu, askartelu, liikunta ja musiikki. Tä-mä jaottelu mahdollistaa kerhon pitä-misen paitsi koko lukuvuoden mittaise-na, myos 5–7 kerran temaattisina kau-sikerhoina. Ilmestyy elokuussa 2011. Nettohinta: 1–10 kpl á 24e, 11–29 kpl á 23,20e, 30 kpl ja enemmän á 22,50e. Ennakkotilaukset ptk@ptk.fi tai aluesihteerille.

Pekka Kosonen (toim.) LaulutuuliKolmas Laulutuuli-laulukokoelma on il-mestynyt! Lähes puolet uusia lauluja. Jul-kaisija: PTK. Hinta: á 12,50 e. Pyydä tar-jous aluesihteeriltäsi tai ptk@ptk.fi. Kir-joista 15 %:n jäsenseurakunta-alennus.

Kesän leireille Par-As-puuaskartelutuotteita ja JiiPee-lehtiä on saatavilla rajoitetusti. No-peat ehtivät ensin! Katso: http://puoti.ptk.fi tai soita 0400 630 430.

JiiPee 8–13-vuotiaille

tytöille ja pojille

JiiPee 3/11Maailmanparannus(ilm. 28.4.)

Juttua muun muassa:• Otto ja Aatu perhemessussa• Millainen maailman-parantaja Jeesus oli?• Tasauslähettiläs Mikko Vaismaa• Viliina ja Veera, edustajia Lasten parlamentissa • Kummilapsikerho Lappeenrannassa • Tutut vakiopalstat, tehtäviä ja sarjiksia

JiiPee on mainio työ­väline kouluvierailuil­le ja leireille!

Hinnat: 2,50–5e/kpl ti-laus määrästä riippuen + lähetyskulut

JiiPeeNettiJiiPeeNetti on tytto-jen ja poikien oma sivusto, josta loytyy tekemistä jokaiseen makuun. JiiPeeNetis-sä voit puuhailla yk-sin tai kaverin kanssa. Loydät muun muassa visaisia tehtäviä, kil-pailuja, askarteluteh-täviä ja nettipelejä. Iloisia klikkailuja!

ww

w.p

tk.f

i ->

Kou

lutu

kset

ja t

apah

tum

at -

> T

oim

inta

vuos

i 201

1

Tilaukset: LK-kirjat / Lasten Keskus, p. (09) 6877 4530, tilaukset@lastenkeskus.fi

Kesä luonnossa...

www.lastenkeskus.fi

PYHIINVAELLUSMESSU

Pyhiinvaellusmessu on uudenlainen jumalanpalvelus

kaikille elämän pyhiinvaeltajille. Messun on säveltänyt

Katarina Engström ja sanoitukset ovat Elina ja Miika Aholan

käsialaa. Pyhiinvaellusmessu-vihkosen avulla seurakunta-

lainen voi seurata messun kulkua ja yhtyä lauluihin.

Hinta 3,10 ISBN 978-951-627-876-9

Kati Jansa (toim.)

PYHIINVAELLUS

Monipuolinen matkaopas pyhiinvaellukselle! Kirja lähtee

vaeltamisen perusteista, kertoo erilaisista reiteistä ja tavoista

toteuttaa pyhiinvaellus sekä antaa esimerkkejä vaellukselle

sopivista lauluista ja rukouksista.

Hinta 29,00 ISBN 978-951-627-875-2

PYHIINVAELLUS-vihkonen

Jokaisen vaeltajan taskuun sopiva vihkonen pitää sisällään

reitillä tarvittavia rukouksia, lauluja ja raamatunkohtia.

Hinta 3,10 ISBN 978-951-627-876-9

Panu Pihkala

LUONTO JA RAAMATTU

– Kristillisen ympäristökasvatuksen juurilla

Kuvitus Idia Erharuyi

Ympäristökasvatuksen raamatullisia juuria pohditaan aina

luomisen alkuräjähdyksestä lopun aikojen kuviin. Panu

Pihkalan pohtiva teksti herättää uusia ja oivaltavia näkökulmia

luonnon ja kristinuskon väliseen suhteeseen. Mukana on myös

tehtäviä yksin tai pienryhmän kanssa toteutettaviksi.

Hinta 27,50 ISBN 978-951-627-831-8