VILLI- I H M I S I LLE N U ORI SOT YÖS SÄ 3·12

Syli

*Kymmenen kysymystä kasvatuksesta, toim. Elina Nivala, Lasten Keskus Oy 2011. Kirja on luettavissa mm. Seurakuntien lapsityön keskuksen nettisivuilta www.evl-slk.fi, palkin Kym-menen kysymystä kasvatuksesta alta.

2 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 3– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 |

Kristillisen nuorisotyön tiedotus- ja ajankohtaislehti. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja:Eija Kallinen,puh. 0400 105073, eija.kallinen@nuortenkeskus.fi

ToimitussihteeriJaakko Kaartinen-Koutaniemi

ToimitusEero Jokelapuh. 0400 629 765, eero.jokela@ptk.fiJonna Peitsopuh. 050 438 6821jonna.peitso@evl.fiSirpa Syrjä-Turpeinenpuh. 09 1802 497 sirpa.syrja-turpeinen@evl.fi

Toimituksen osoite / aineistot:Villi / Jaakko Kaartinen-KoutaniemiAntreantie 1 a 3, 02140 Espoojaakko.kaartinenkoutaniemi@gmail.comwww.villi.fi

OsoitteenmuutoksetPTK ry, Partaharjuntie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630430, faksi 015 468 1040ptk@ptk.fi

JulkaisijatKirkon Kasvatus- ja perheasiat, KKPNuorten Keskus ry, NKPTK – poikien ja tyttöjen keskus

KustantajaKirkon kasvatus- ja perheasiat

PainopaikkaAO-Paino, Mikkelipuh. 015 151 111

IlmoitusmyyntiMatti Piitulainen, 0400 301 618, matti.piitulainen@ptk.fi

TilauksetLehti toimitetaan seurakuntien varhaisnuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta. Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi, sähköpostitse ptk@ptk.fi tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

Kansi: Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

- I H M I S I LLE N U ORI SOT YÖS SÄ 3·12

Ota syliin!”Länsimainen kulttuuri on jo pitkään ollut hävittämässä tervettä ihmisten välistä kosketusta seksualisoimalla sitä.” Näin toteaa psykiatri Jukka Mäkelä vuosi sitten julkaistussa kirjassa ”Kymmenen kysymystä kasvatuksesta”*. Yksi kirjan esittä-mistä kysymyksistä on: Mihin kosketus on hävinnyt aikuisten ja lasten suhteista?

Jukka Mäkelän kysymys on aiheellinen. Ihmisen sosiaalisten suhteiden pe-rusta luodaan tuntoaistin varassa. ”Kosketus on väylä yhteyteen, suurimman onnen ja samalla tietysti myös suurimman tuskan välittäjä,” Mäkelä kirjoittaa.

Seurakunnissa valmistaudutaan leirikesään. Tytöt ja pojat, nuoret ja vähän varttuneemmat seurakuntalaiset kokoontuvat yhteen leirinuotioiden ääreen, leirikeskuksiin ja korpivaelluksille. Leirit ja retket ovat seurakuntien lapsille ja nuorille mahdollisuuksia myös fyysiseen läheisyyteen. Yhdessä leikkiminen ja rymyäminen vastaavat ihmisen perustarpeeseen olla kosketusetäisyydellä toises-ta. Kosketus viestii luottamuksesta, läsnäolosta ja olemassaolon ilosta.

Itselleni rippikoulun riemullisimpia hetkiä ovat ne, jolloin nuoret toisiinsa luottaen ja ketään ulos sulkematta asettuvat lattialle lomittain toistensa lähel-le pötköttämään kasaksi, jossa kaikki voivat alla, mutta jossa kenenkään ei tar-vitse olla itse sitä haluamatta. Valitettavasti tämä luonteva kasautuminen ei ole mahdollista enää aikuisten maailmassa, mutta onneksi se voi toteutua ainakin osassa rippikouluja.

Missä on ihmisiä, on aina myös väärinkäytöksen mahdollisuuksia. Joskus me aikuiset emme tunne kosketuksen rajoja, vaan ylitämme ne pettäen lasten ja nuor-ten luottamuksen. Tästä mahdollisuudesta pahaan on erityisesti meidän kirkon työssä toimivien oltava tietoisia. Meidän on tiedettävä, milloin voimme lohdut-taa lasta ottamalla hänet syliin ja milloin meistä itsestämme johtuvista syistä em-me saa sitä tehdä. Meidän rajallisuudestamme ei voi kuitenkaan seurata, että kiel-täisimme lapsilta ja nuorilta kaiken fyysisen kosketuksen seurakunnassa. Jos me emme itse pysty säilyttämään terveen kosketuksen rajaa, on meidän hakeuduttava muihin tehtäviin ja annettava tilaa niille aikuisille, jotka sen pystyvät säilyttämään.

Kristillisen kirkon tulokulma elämään ja sen moniin ilmiöihin tulisi nous-ta luottamuksesta. Emme ensisijaisesti epäile kosketuksen olevan tuhoavaa, em-mekä hylkää lapsia ja nuoria koskemattomuuteen ja siten eristä heitä heidän kasvunsa kannalta keskeisestä tarpeesta tulla otetuksi syliin.

Mielelläni näkisin, että juuri kirkko ja kirkon kasvatustyö asettuisivat Jukka Mäkelän tavoin vastustamaan kosketuksen seksualisoimista ja lapsen pyytäes-sä ”Ota syliin!”, olisimme valmiit ojentamaan kätemme ja avaamaan sylimme.

EIJA KALLINEN EIJA.KALLINEN@NUORTENKESKUS.FI

PÄÄKIRJOITUSTässä numerossa:

4 Koko keho hartauteen! HannaVaittinensanoo,ettäharvajaksaahievahtamattakirkonpenkissä–liik-keellävoidaansaadaaikaaenemmän.

7 Teologiaa Käsienjakäsivarsienavaaminentoiselleihmiselleonavautumistalähimäisyyteenjakohtaamiseen.,kirjoittaaJuhaAntikainen.VaiseisoskelikoJeesuskädetpuuskassa?

8 Aivot myllertävät koko ruumista TutkimusprofessoriKitiMüllersanoo,ettäaivojenmuutoksetselittävätnuortenmyrskyjä.Harkintakyvynjatunne-elämänailahtelutliittyvätbiologiaan,eivätpahaantahtoon.

10 Pyhää, ei pahaa Nuorenseksuaalisenjasukupuolisenkasvuntukeminenedellyttääseurakunnassasitä,ettäannetaanselvälupapuhuaasioista.Työntekijäntehtävänäonluodaturvallinenjahyväksyvätilaihankaikillenuorille,sanooTapuSirkka.

12 Positiivinen kapina väkivaltaa vastaan Tukiryhmässätytötetsivätteitäulosväkivallasta.Päästäänkysymään,millainenitsehaluaaolla?

14 Pyhät tanssit! SannaBäckvallhaluaisituodaikivanhanperinteenSuomeenkin.Evankeliumikuuluutanssinkinkielelle.

15 Kolumni Vainmurrosikäisiltäonsylikielletty,ArtoKöykkätoteaa.Miksimurrosiänpitääollayksinäisyydenaikaa?

16 Riparit vihertää NuortenKeskus,WWFjaKirkkohallituskäynnistiväthank-keenympäristökasvatuksentukemiseksirippikouluissajaisoskoulutuk-sessa.HankkeensuunnitteluunkaivataanideoitaSINULTA.

17 Kirjat / sarjakuva Etsivässätyössäonkirja,jonkakirjoittamistaonkaivattu./Suoraanjossanoisin,niin...

19 Globaalia ja lokaalia kirkkoa rakentamassa KV-palstallakuulumisiaalkavastayhteistyöstäHannoverinmaakirkonnuorisotyönkanssa.

21 Raamattu Tuhlaajapojalleisänavoinsylikertookaiken.

22 Kirkon kasvatus ja nuorisotyö (KKN) Nuortenseksuaalinenpahoinvointihuolenaerkkareidenneukkareilla.Riparisuosiossa.Koulujakirkko-sivusto.

24 Nuorten Keskus (NK) Vihreätriparit.Ihansamaisosille.2013kv-riparit.26 PTK – poikien ja tyttöjen keskus Katekismusjengilleilmainenvirikemateriaali.

4 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 5– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 |

Nuorisopappi ja kilpanyrkkeilijä Hanna Vaittinen hyödyntää mielellään hartauksissa liikkumisen mahdollisuutta. Kehollisuuden huomioiminen voi ehkäistä kirkosta vieraantumista.

Vantaan Korson seurakunnan nuo-risopastori Hanna Vaittinen tie-

tää monen tuskastuvan kirkonpenkis-sä istumiseen. Hän tunnistaa saman le-vottomuuden toisinaan myös itsessään. Penkissä kököttäminen ei saisikaan olla ainoa tapa osallistua hartauteen.

”Hartaus ei ole vain hiljentymistä, vaikka sillekin on paikkansa. Joillekuil-le on luonteenvastaista istua paikoil-laan. He menettävät helposti mielen-kiintonsa ja vieraantuvat kirkosta”, sa-noo Vaittinen, joka hyödyntää mielel-lään toiminnallisia menetelmiä työssään

nuorten kanssa.Nyt hän on kirjoittanut pastori Juha

Luodeslammen kanssa kirjan Liikuttava hartaus (Lasten Keskus 2012). Teokses-sa on yritetty Vaittisen mukaan venyttää perinteisen hartauden ja rukouksen tilaa.

Kirjan harjoitukset opettavat nuor-ta tunnistamaan oman kehon toimin-taa ja rajoja. Esimerkkeinä voi mainita vaikkapa silmät kiinni hyppimisen, yri-tykset nuolaista omaa kyynärpäätä tai esineiden liikuttelun varpaiden avulla. Kirjoittajat ovat liittäneet tehtäviin sy-vällisiä ajatuksia elämästä ja uskosta.

Vaittisen omiin suosikkeihin kuu-luu Apinointia-harjoitus. Nuorta pyy-detään nyppäisemään ihokarva irti sekä matkimaan apinaa ilmein ja elein. Pian apinointi kehotetaan kuitenkin lopetta-maan, koska ihminen ei ole apina vaan Jumalan omaksi kuvakseen luoma olen-to.

Mukana kirjassa on myös muun mu-assa Liikuttava uskontunnustus, jossa jokaiseen säkeeseen on liitetty jokin kä-sillä tehtävä liike.

Toiminnallisuus ei hävitä pyhyyttä

Vaittinen muistuttaa, että asiat jää-vät paremmin mieleen, kun saa käyttää kaikkia aisteja. Hänen mielestään py-hyys ei häviä, vaikka hartauteen lisätään toiminnallisuutta.

Liikkumisen mahdollisuus ei tarkoi-ta sähläämistä, sillä liikkeitä voi tehdä hallitusti.

”Pidän tärkeänä, että rauhallisuus säilyy. Aina ei tarvitse mennä vauhdil-la eteenpäin, vaan paikallaolokin voi ol-la ruumiillista ja siihen voi liittää yritys-tä olla läsnä.”

Vaittisen mukaan kirkko mielletään Suomessa sanan kirkoksi – meillä on paljon tekstiä ja puhetta. Kuitenkaan monet, etenkään kasvuikäiset, eivät jak-sa keskittyä vain kuuloaistin varassa tar-jottuun sisältöön. Nuorten ja lasten pa-rissa työskentelevät osaavat yleensä vah-vistaa sanomaansa visuaalisen rekvisii-tan avulla.

Pehmolelujen tai muun rekvisii-tan kuljettaminen ei kuitenkaan tun-nu Vaittisesta itsestään luontevalta, sil-lä hän on enemmän kinesteettinen kuin visuaalinen ihminen. Siksi hän suosii liikkumista työvälineenä.

”Mietin, miten jutuista saisi toimin-nallisia. Liike voi olla vaikkapa varpaan

Koko keho hartauteen mukaan

6 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 7– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 |

J K-K

heilutusta – sitä jokainen kehtaa tehdä.”

Ruumiinkuvan hyväksyminen tärkeää

Vaittinen löysi liikunnan ilon teini-ikäi-senä, kun hän aloitti kuntonyrkkeilyn. Myöhemmin hän vaihtoi kilpanyrkkei-lyyn ja saavutti 2000-luvun alkupuolis-kolla jopa SM-kultaa.

Edelleen lajia treenaava Vaittinen muistuttaa nyrkkeilyn olevan kehäs-sä tapahtuvaa urheilua eikä väkivaltaa. Nuorisopastori ei ole kokenut ristirii-taa seurakuntatyönsä ja harrastuksen-

sa välillä.”Ihmiset ovat ottaneet asian huumo-

rilla. Salikaverit saattavat vitsailla, että käännä toinenkin poski. Töissä joku voi kuittailla, jos minulla on silmä musta-na, mutta negatiivista palautetta en ole saanut.”

Vaittinen on tottunut urheilijana ku-rinalaiseen elämään ja joutuu tarkkaile-maan esimerkiksi syömisiään painoluo-kitusten takia. Pappina hänen tavoittee-naan ei ole opettaa nuorille täydellis-tä kropan hallintaa vaan pikemminkin rohkaista heitä hyväksymään oma ruu-miinkuvansa.

”Haluan tukea sitä, että jokainen us-kaltaa liikkua sillä ruumiilla, joka hänel-lä on. Jokaisen keho on arvokas, kos-ka se on Jumalan luoma”, Vaittinen ko-rostaa kristinuskon armollista näkökul-maa.

TEKSTI: NOORA MELAANVUO KUVAT: J K-K

Vaasan suomalaisen seurakunnan nuo-risotyönohjaaja Tiia Valkeejärvi on hyödyntänyt seurakuntatyössä eri lii-kuntalajeja.

”Lähden ajatuksesta, että ruumis on Pyhän Hengen temppeli ja siitä tu-lee pitää huolta.”

Uutena lajina Valkeejärvi on ko-keillut Gospel-lattareiden ™ ohjaamis-ta. Siinä tanssitaan latinotansseja gos-pelmusiikin tahdissa. Valkeejärvi on hankkinut ohjaajan lisenssin itselleen

lajissa, joka on niittänyt viime vuosina suosiota eri puolilla Suomea.

Hengellinen musiikki saattaa jäädä liikkujan mieleen soimaan, ja seura-kunnan urheiluhetkiin voi myös liittää luontevasti alku- ja loppurukoukset.

Valkeejärven mukaan jotkut nuo-rista liikkuvat muutenkin paljon, mutta he haluavat liittää liikunnan ja hengellisen elämän yhteen. Joillekuille taas on korkea kynnys lähteä urheilu-seurojen toimintaan mukaan.

Loppupeleissä kaikki liikunta pal-velee nuoren kasvua.

”Mikä tahansa laji opettaa tunnis-tamaan lihasten toimintaa ja arvosta-maan omaa kehoa. Varsinkin tytöillä voi olla epävarma suhtautuminen ke-hoonsa.”

Valkeejärven mukaan ripareilla on puolestaan saatu hyötyä pallopeleistä. Leirin ryhmähenki on kasvanut, kun kaikki ovat osallistuneet peliin joko kentällä tai kannustusjoukoissa.

Liikkuminen palvelee kasvua

Kädet avoinna?Kerrot asiaa kaverille. Hän laittaa käsivartensa rinnalle ristiin. Tuntuuko yhtäkkiä siltä, että hän ei ihan varauksetta niele juttuasi? Torjuuko hän sinut?

Ristikkäin laitetut käsivarret tuovat suojaavat ihmiselle. Samalla ne sulkevat hänen sylin-sä, sulkevat jotain hänestä. Avoimet käsivarret, kämmenet eteenpäin auki, puolestaan kerto-vat toiselle auki olemisesta.

Jostain syystä minun on vaikea kuvitella nasaretilainen kuuntelemassa ihmisiä käsivarret ristissä. Ennemmin näen hänet kädet avoimena, toista tarkkaan kuunnellen, hänet kokonaan vastaanottaen. Konkreettisimmin tämän kokivat lapset, jotka pääsivät Jeesuksen syliin. Olen aika varma siitä, että joku noista tytöistä ja pojista myöhemmin itse julisti evankeliumia.

Vanhassa testamentissa Jumala kuvataan useimmiten hallitsevana ja ankarana hahmona. Silti profeetat ja psalmirunoilijat ymmärsivät, että Jumala on paljon enemmän. Välillä hän-tä kuvataan myös lempeämmin ilmauksin: jumala luo, synnyttää, kantaa käsivarsillaan, imet-tää ja hoivaa. Yhteys Jumalaan on syli, turvapaikka: ”Herra, sinä päästit minut äitini kohdus-ta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla. Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, si-nä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.” Ps. 22:10.

Jeesuksen syli merkitsee alkuperäisen Jumala-yhteyden palauttamista, turvapaikan korjaa-mista. Se, mitä olemme rikkoneet, on korjattavissa. Kun Jeesus ottaa lapset syliinsä, hän ei vain sano heille kauniita sanoja vaan lupaa ja antaa heille taivasten valtakunnan. Näin siis Lut-her: Jumalan sana on vaikuttavaa sanaa – luovaa sanaa, joka antaa sen mitä lupaa.

Jeesuksen syli – tai Jumalan syli – merkitsee Lutherille ihmisen yhteyttä ja osallisuutta Ju-malaan. Ihminen pääsee Jumalan sylissä ytimiään myöten Jumalasta osalliseksi. Tässä on ku-va toisen täydellisestä hyväksymisestä ja vastaanottamisesta, kokonaisena ja mitään pois jättä-mättä: Syliin ottaja ottaa toisen kokonaan vastaan. Hyväksyy hänet aivan kaikkineen. Näkee hänet hyvänä, arvokkaana, kauniina. Tekee hänet hyväksi ja kauniiksi. Tätä on Jumalan rak-kaus, jumalallinen rakkaus: se tekee toisesta arvokkaan.

On vaikea tältä pohjalta antaa käytännön ohjeita nuorisotyöhön. Toisen ihmisen kosketta-mista on kohujuttujen vuoksi alettu varoa, aiheellisestikin. Raja on tunnettava: Mikä on turval-linen ja vain hyväksynnän ilmaiseva kosketus? Milloin voi halata, milloin vain kätellä tai kos-kettaa olkapäätä? Itse olen yleensä yrittänyt nuorille välittää rohkeutta edes tarttua kaveria olka-päästä tai halatakin – niin kuin jätkät tekevät futiksessa maalin tullen. Käytännössä hyväksymi-sen ja avoimuuden toiselle voi kyllä viestiä myös vain avaamalla käsivartensa ja kätensä toiselle.

Jumala loi ihmisen hyväksi. Kanna tätä ajatusta mukanasi, anna sen olla läsnä jokaisessa kohtaamisessasi toisten kanssa. Ole sinä turvapaikka. Silloin evankeliumi kasvaa hedelmää.

JUHA ANTIKAINEN HIIPPAKUNTASIHTEERI, KUOPIO

JUHA.ANTIKAINEN@EVL.FI

Teologia

8 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 9– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 |

Aivojen kehitys ei suinkaan pysähdy, kun tullaan täy-si-ikäiseksi. Esimerkik-si nuorten aivoissa tapah-tuu merkittäviä muutok-

sia vielä murrosiän ja aikuisuuden kyn-nyksellä. Muutokset selittävät muun muassa nuorten tunne-elämän vaihte-lua ja harkintakyvyn häilyvyyttä.

”Esimerkiksi nuoruuteen liittyvä mustavalkoinen ajattelu ja tunne-elä-män vuoristoratamaisuus voivat liittyä aivojen otsalohkoalueella tapahtuviin biologisiin muutoksiin”, Työterveyslai-toksen tutkimusprofessori Kiti Müller selittää.

Aivojen eri alueet kypsyvät eri vauh-dissa. Esimerkiksi aivoista viimeiseksi kehittyvät etuotsalohkoalueet liittyvät moniin merkittäviin elämäntaitoihin.

”Näin ollen taidot, jotka liittyvät esi-merkiksi päätöksentekokykyyn ja riski-en arviointiin kehittyvät vasta myöhem-min”, neuropsykologi Liisa Klenberg muistuttaa.

Nuorten sosiaalisten vuorovaikutus-taitojen kehittyminen on niin ikään si-doksissa aivoihin. Müllerin mukaan ai-vojen peilisolujärjestelmä kehittyy ver-

rattain myöhään. Sen avulla taas opi-taan lukemaan esimerkiksi kehon ole-muksella tai äänensävyllä välitettyjä viestejä.

”Älyllisessä kyvykkyydessä nuori saa-vuttaa aikuisen tason 16-18-vuotiaana, mutta tunne-elämän kehittyminen jat-kuu pitkälti yli 20-vuotiaaksi.”

Palautteella ratkaiseva merkitys

Nuoren käyttäytymistä ei toki edelleen-kään voi selittää pelkästään aivojen ke-hitysprosessilla. Tutkijat muistuttavat-kin ympäristön ja palautteen merkityk-sestä.

Liisa Klenbergin mukaan ympäris-tön vaikutus on aivan keskeinen.

”Nuorena eletään herkkyyskautta, jolloin myös ympäristön vaikutus ar-vostelukykyyn ja itsesäätelyyn on aika suuri. Nuori on altis malleille, ja tällöin nuorta lähellä olevien aikuisten ohjaa-minen hyödyttää paljon.”

Kiti Müller muistuttaa, että nuoren aivot ovat hyvin vastaanottavaisessa vai-heessa, joten palautteen kautta on mah-dollista ohjata nuoren kehitystä.

”Nuoruusvuodet ovat myös valtava mahdollisuus tarjota positiivisia virik-keitä. Nuorille pitää tarjota ympäristö-jä, joissa erilaisia kykyjä voi harjoitella. Palautteen kautta voidaan ohjata nuo-ren kehityssuuntaa.”

Aivot tarvitsevat myös lepoa

Vaikka aivot ovat nuorella kehitysvai-heessa ja valmiita vastaanottamaan run-saasti impulsseja, aivoja ei saisi kuormit-taa liikaa. Nuorille ei ole vielä kehitty-nyt kykyä arvioida, milloin aivot tarvit-sevat lepoa.

”Jos aivot kuormittuvat liikaa, stres-sihormonin erittyminen lisääntyy ja se voi pitkäkestoisena haitata kehittymis-tä”, Klenberg arvioi.

Nuorilla on taipumusta monen asian tekemiseen samanaikaisesti, "multitas-kingiin". Levon merkitystä ei ymmär-retä, ja toisaalta arjen sietokyky ei ole myöskään kohdillaan.

”Nuoret voivat kokea ahdistunei-suutta, kun ei ole mitään kivaa tulossa. Mutta perusarjen sietokykyä olisi hyvä opettaa, sillä silloin aivot myös lepää-

vät”, Kiti Müller tiivistää.On hyvä muistaa, että aivot koukut-

tuvat intensiiviseen tekemiseen. Tällai-sen piikin jälkeen voi iskeä ahdistus tai masennuskohtaus, mikä pitäisi ymmär-tää osaksi aivojen toimintaa.

”Se kuuluu aivan asiaan, mutta se menee ohi 2-3 päivässä. Sitä ei pitäisi hoitaa päihteiden avulla”, Müller valis-taa.

Aina ei pidä suorittaa

Levon tarvetta ei voi ylikorostaa, sillä yhteiskunta on muuttunut nuorillakin

suorituskeskeiseksi. Esimerkiksi tuo-reen Jyväskylän yliopistossa tehdyn tut-kimuksen mukaan noin 20 prosenttia tytöistä kärsii jatkuvasta koulu-uupu-muksesta.

Nuorten miesten syrjäytymisestä on oltu huolissaan pitkään, mutta uu-si huolenaihe ovat hyvin pärjäävät tytöt.

”Meillä on nuoria, jotka syrjäyty-vät ja niitä jotka suorittavat. Hyvin pär-jäävät tytöt ovat suurimmassa burn out -riskissä. Heidän osaltaan pitäisi miet-tiä myös, miten heitä saataisiin mukaan ohjattuun nuorisotoimintaan”, Müller kiteyttää.

Eikä ohjatunkaan toiminnan tarvit-se aina olla suorittamista. Müllerin mu-kaan haasteena on opettaa nuoria ole-maan vain yhdessä ja juttelemaan.

”Nyt suoritetaan liian paljon. Olisi hyvä välillä antaa aivojen olla ja ajatus-ten harhailla. Joskus voi vain olla ja aja-tella asioita.”

TOMI KANGASNIEMI

Aivot selittävät myllerryksiäNuoruusikää on totuttu pitämään kasvattajankin näkökulmasta vaikeana aikana: hormonit jylläävät, kaverit menevät perheen edelle ja totuttuja rajoja koetellaan. Nykyisen tutkimuksen valossa aivojen kehitysprosessilla on yllättävän suuri merkitys nuoruuden mullistuksissa.

Koska nuoren aivot ovat vielä voi-makkaassa kehitysvaiheessa, myös lääkkeiden ja esimerkiksi kannabik-sen vaikutukset voivat olla nuorella varsin arvaamattomia.

Kiti Müllerin mukaan psyykelääk-keiden määräämisessä nuorille pitää olla erityisen tarkkana, koska niiden

vaikutukset voivat olla aivan erilai-sia kuin aikuisilla. Kannabiksen käy-töstä taas on selvää tutkimusnäyttöä sen vaarallisuudesta etenkin nuorilla.

- Jos kannabiksen käyttöön vielä yhdistyy masennusta tai muita mie-lenterveyshäiriöitä, voi käsissä olla räjähdysaltis yhdistelmä. Kannabis-

tyyppisiin valmisteisiin suhtaudutaan aika sallivasti, mutta on paljon tut-kimustietoa, että se lisää riskiä sai-rastua masennukseen ja siitä voi tul-la huomattavia ahdistusvaikutuksia, Müller muistuttaa.

Kannabiksen käyttö on nuorelle suuri riski

J K-K

10 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 11– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 |

Seksuaalisuus- ja sukupuolikasva-tus ei seurakunnassa mahdu vain rippikoulun seurustelu-tunnille.

Kyseessä on laajempi ja kokonaisvaltai-sempi asia, ja on lasten ja nuorten kan-nalta tärkeää, että työntekijät ymmärtä-vät sen.

”Lasten ja nuorten sukupuolisen ja seksuaalisen kasvun tukeminen on eh-dottoman tärkeä asia myös seurakun-nassa. Sen suhteen kasvattamista tapah-tuu jatkuvasti, aikuisten lausahduksilla ja omalla esimerkillä”, sanoo Hattulan seurakunnassa erityisnuorisotyönohjaa-jana toimiva Tapu Sirkka.

”Siksi työntekijän pitää olla selvillä siitä, miten hän käyttäytyy, mitä sanoo ja mitä toteaa. Lapset ja nuoret rakenta-vat elämäänsä sen perusteella, miten ai-kuiset käyttäytyvät, minkä he osoittavat oikeaksi ja minkä normaaliksi.”

Seksuaalisuus ja sukupuolisuus on olennainen osa ihmisyyttä. Siinä ei si-nällään ole mitään hävettävää, kierrettä-vää tai peiteltävää.

Annetaan lupa puhua

Sellaisessa seurakunnassa, missä sek-suaalisen kasvun tukeminen on hoidet-tu hyvin, osataan luoda ilmapiiri, joka on turvallinen ja jossa nuoret ymmär-tävät, että sukupuoleen ja seksuaalisuu-teen liittyvät asiat ovat tavallisia hyväk-syttyjä asioita ja niistä saa sekä kysyä et-tä puhua.

Tapu Sirkka toteaa, että osin kyse on

siitä, kuinka sinut työtekijä on näiden asioiden kanssa, osin siitä, miten hom-ma on käytännössä hoidettu.

”Seksuaalisuuteen liittyvät asiat voi-vat olla nuorisotiloissa esillä julisteissa ja esitteissä. Tarvitaan tällaisia merkke-jä siitä, että seurakunnassa annetaan lu-pa puhua, ja että tämä on loppujen lo-puksi ihan tavallinen asia.”

Työntekijän kontolla on huomioi-da ja tukea sitä, että kasvuympäristö on turvallinen kaikille – myös vähemmis-töstä itsensä löytävien nuorten pitää saa-da yhtäläistä hyväksyntää ja tilaa itsel-leen.

Seurakunnan pitää olla paikka, jos-sa jokainen erilainen mahtuu olemaan normaali.

”Niille nuorille, jotka kokevat ja ky-selevät omaa erilaisuuttaan, työntekijäl-tä pitää tulla selkeä viesti siitä, että tän-ne olet tervetullut juuri omana itsenä-si, ilman kyseenalaistamista”, Sirkka sa-noo.

Olemme kaikki omanlaisiamme

”Ripari-ikäisen seksuaalinen identi-teetti hakee vasta paikkaansa. Juuri sik-si hyväksyvän ilmapiirin luominen on niin tärkeää. Aika pienilläkin väärin ase-tetuilla tokaisuilla ja huonoilla vitseillä voi aiheuttaa kovin paljon harmia.”

”Seksuaali- ja tai sukupuolivähem-mistöön itsensä kokeva ja sitä pohtiva nuori voi hyötyä myös siitä viestistä, et-tä hänen erilaisuutensa ei ole ainutker-

taista. Ylipäätään nuorilla on hirveä tar-ve kysyä, mikä on normaalia. Olenko minä normaali? Jokaiselle työntekijä saa rauhassa vastata, että me kaikki olemme omanlaisiamme.”

Toimiakseen nuorten kasvun tukena, työroolissa toimivan aikuisen tulee osa-ta pitää mahdolliset omat henkilökoh-taiset näkemyksensä erillään kasvattajan asemastaan.

”Omat näkemykset eivät nimittäin ole sama asia kuin kaikkien totuus.”

Omilla rippileireillään Sirkka on ta-vannut kertoa, että kirkon sisällä on monia näkemyksiä seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta, yhdet ajattelevat näin ja yhdet toisin. Synnistä sen sijaan voidaan sanoa, että se on asia, joka va-hingoittaa itseä tai muita, ja kenenkään seksuaalisessa identiteetissä on hyvin vä-hän mitään sellaista.

Oman ja toisen pyhyys

Nykyajan mediaympäristö ja kult-tuuri tekevät nuorten omasta kasvuteh-tävästä paljon entistä vaikeamman. Sek-suaalisuuteen liittyvä esineellistäminen ja kaupallistaminen on läpitunkevaa.

”Tämän päivän vaatemainokset ovat rajumpia kuin 1970-luvun pornoleh-det. Nuoret imevät sitä kuvastoa kaiken aikaa. Ei ole yhtään yksinkertaista kai-ken keskellä yksin etsiä ja löytää vastaus-ta siihen, mikä on se minun terve oma seksuaalisuuteni”, Sirkka sanoo.

Koulussa seksuaalivalistus keskit-

tyy pitkälti seksuaaliterveyden näkö-kulmaan. Tapu Sirkka näkee, että seu-rakunnan erityinen mahdollisuus on sa-noittaa seksuaalisuuden tunnepuolta ja kauneutta, nostaa esiin oman itsen, oman pyhyyden ja pehmeiden arvojen merkitystä.

”Seksuaalinen hyväksikäyttö netin kautta on kasvanut hälyttävän nopeasti. Nuoret esimerkiksi hakevat hyväksyntää ja lisäävät varomattomia kuvia itsestään verkkoon. Niistä syntyy kommentteja ja tilanteita, joita nuoret eivät edes osaa pi-tää häirintänä, vaikka ne selvästi mene-vät sille puolelle. Oman itsen ja muiden pyhyyden ja arvon puolesta puhumista kyllä tarvitaan.”

Yhä enemmän on myös nuoria, joil-le seksi on jäänyt erilleen rakkaudesta.

”Heillä voi olla lukuisia seksikoke-muksia, muttei lainkaan kokemusta seurustelusta. Miten se tulee vaikutta-maan heidän identiteettinsä kehittymi-seen ja muotoutumiseen?”

”Monesti huomaa kyllä kiinnittävän-sä niin paljon huomiota mörköihin, että vaarana on antaa kuva seksuaalisuudesta pahana juttuna. Paljon parempi on kul-kea positiivisen kautta.”

JAAKKO KAARTINEN-KOUTANIEMI

Pyhää, ei pahaa

Seksuaalineuvoja ja erityisnuorisotyönohjaaja Tapu Sirkka pitää tärkeänä, että seurakunnassa annetaan nuorille viesti siitä, että seksuaaliseen kasvuun liittyvät asiat ovat ihan tavallisia, hyviä ja hyväksyttyjä.

u ”Nuorisotyön peruskoulutuksessa ei ole tarjolla riittävästi tietoa nuor-ten seksuaalisen kehityksen tukemi-seen. Lisäkoulutusta on onneksi tar-jolla ja monet ovat sitä hankkineet-kin. Jos joku kokee olevansa neuvo-ton nuorten kysymysten edessä, jo omasta työkaverien verkostosta löy-tyy osaamista. yksin ei tarvitse jää-dä,” sanoo Tapu Sirkka.

Kirkon perheasiain neuvottelukes-kusten osaaminen sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyk-sissä on huippuluokkaa – kannattaa

pohtia, olisiko sille käyttöä nuoriso-työn piirissä. Myös seurakuntarajo-jen ylittäminen asiantuntijoiden käyt-tämisessä vaikka nuorteniltojen pitä-miseen on mahdollista, kun siihen vain ryhtyy.

”Seurakunnissa on menty seksu-aalikasvatuksen suhteen parempaan suuntaan, siinä missä koko yhteiskun-nassakin. Ei ole kovin pitkä aika sii-tä, kun esimerkiksi itsetyydytystä ju-listettiin synniksi. Eipä sellaiseen juuri enää törmää.”

Väestöliitto on perustanut vuonna

2010 Nuorten seksuaaliterveys -ver-koston, jonka päämääränä on edis-tää nuorten seksuaaliterveyden toteu-tumista valtakunnallisesti. Keskeisinä painopisteinä on vaikuttaa seksuaali-kasvatuksen laatuun ja määrään, vah-vistaa seksuaalikasvattajien osaamis-tasoa ja lisätä yleisellä tasolla nuor-ten tietotaitoa seksuaaliterveydestä.

Verkosto on avoin kaikille kun-ta-, yritys- ja järjestötoimijoille, jot-ka omassa toiminnassaan edistävät nuorten seksuaaliterveyden toteutu-mista.

Tiedotta ei tarvitse olla

J K-K

12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 13– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 |

meltään Positiivinen kapina. Siinä tytöt taistelevat sitä roolia vastaan, johon ovat kouluyhteisössä ja kotona joutuneet. He suunnittelevat itse, mikä olisi hy-vä tapa kapinoida koviksen leimaa vas-taan ja tekevät itse asioita, joita heiltä ei osata odottaa. Jokainen tekee kapinan-sa itse ja ottaa siitä vastuun, mutta ryh-mässä sitoudutaan viikoksi toimimaan sen mukaan. Joka viikoksi voi antaa it-selleen uuden kapinakeinon. Se voi olla esimerkiksi ”en huuda sille opettajalle, jota vihaan” tai ”en tiuski niin paljon”.

Joidenkin ryhmän tyttöjen perheissä vanhemmat kurittavat lapsia fyysisesti ja hyväksyvät sen kasvatuskeinona. Ty-töt ovat itsekin sitä mieltä, että väkival-taa kokeneet käyttäytyvät helposti väki-valtaisesti.

Miten opettaa väkivallattomuutta lapsille, joiden vanhemmat lyövät hei-tä? Lesojeffin mielestä luomalla uskoa omiin itsenäisiin valintoihin ja ajattele-malla elämän vapautta.

”Nuorille pitää kertoa, että vanhem-mista viis, sinä voit olla parempi. Yhdessä keskustellaan siitä, mitä tietä kukin halu-aa kulkea ja mitkä ovat omat arvot. Oli-siko se kuitenkin väkivallan sijaan rakka-us. Väkivaltaisuus ei ole kenenkään koh-dalla ennalta päätetty. Tietenkin väkival-taiset vanhemmat ovat epäreilu tilanne, jossa on vaikeaa itse olla hyvä, mutta pie-nistä teoista lähdetään liikkeelle.”

SALLA RANTA

Tyttöjen keskusteluryhmässä oh-jaaja neuvoo etsimään väkivalla-tonta tietä, vaikka kotona van-

hemmat olisivat tarjonneet lyömisen mallin: Viis vanhemmista, tavoittele omia ihanteitasi.

Uusmaalaisen lähiön kappelissa on juuri päättynyt Keep Cool -tiimin ta-paaminen. Viisi kahdeksas- ja yhdek-säsluokkalaista tyttöä on lähtenyt kou-luun.

Ryhmän ohjaaja, järjestön vastaava nuorisokasvattaja Heini Lesojeff, seu-rakunnan erityisnuorisotyöntekijä ja yläkoulun oppilaanohjaaja istuvat vie-lä paikoillaan suuren pöydän ympärillä ja etsivät kalentereista uutta tapaamisai-kaa. Tänään on keskusteltu arvoista, vii-meksi tehtiin miellekarttaa hyvästä ja pahasta maailmasta.

Opettajat olivat huomanneet tyt-töjen välisen väkivallan lisääntymisen koulussa. Käytävillä tytöt riehuivat, läp-sivät, nimittelivät ja uhkailivat. Joiden-kin käytös oli herättänyt myös seura-kunnan nuorisotyöntekijän huomion vapaa-aikana. Siitä lähti ajatus yhteis-työstä Non Fighting Generation -järjes-tön kanssa.

Perustettiin Keep Cool -vertaistu-kitiimi, jota tarjottiin tytöille, joilla oli raivareita, joilla riitatilanteissa ”pime-ni”. Ajatusta alettiin esitellä tytöille hy-vissä ajoin ja Lesojeff kävi tapaamassa heitä koululla.

Tytöt ovat keskenään esimerkik-si koulumenestyksen suhteen erilaisia, mutta heitä yhdistää toisiinsa väkivallan hyväksyvä asenne.

”Kaikki tytöt olivat lopulta mielis-sään, kun heille tarjottiin tilaisuutta ju-tella. He kokivat, että heidät oli huo-mattu. Heille kerrottiin, ettei ryhmän tarkoitus ole selvitellä riitoja, kuka teki ja mitä”, oppilaanohjaaja kertoo.

Mitä tein? Mitä haluan?

Non Fighting Generation on väkivallan vastainen organisaatio, jonka työnteki-jät selvittivät 1990-luvulla helsinkiläi-siä katutappeluja menemällä itse väliin. Nykyisin työmuotona on vertaistuki ja ryhmätyö, jonka perusideana on saada nuoret miettimään omaa toimintaansa, tunteitaan ja ihanteita.

”Kun nuoret kertovat lyöneensä tois-ta, me kysymme miksi. Entä jos jo-ku tekisi sinulle samoin? Kukaan nuo-ri ei kuitenkaan hyväksy itseensä koh-distuvaa väkivaltaa. Sen avulla yritäm-me kaivaa ristiriitoja esiin”, Lesojeff sa-noo. Tärkeitä sanoja ovat vastuuttami-nen ja arvot.

”Emme ole kukkahattutätiorganisaa-tio, jossa rakastamalla muutetaan nuo-ria. Me teemme kysymyksiä arvoista, asenteista ja tunteista. Joskus se on vä-kivaltaisesti käyttäytyneen nuoren lait-tamista selkä seinää vasten. Tärkein asia on saada tilaisuus miettiä, millainen it-se haluaa olla.”

NFG:ssa ajatellaan, että väkivaltais-ten nuorten ongelmat ovat elämäntai-dollisia ja liittyvät tunteisiin, arvoihin ja asenteisiin. Sen työntekijät tekevät ar-vokasvatusta, jolla ajatellaan olevan vä-kivaltaa ehkäisevä vaikutus. Keskustelu-jen tavoitteena on nuoren herääminen omaan vastuuseen ja omien arvojen et-simiseen.

Lesojeffin mukaan vertaistukiryh-missä tärkeintä on luottamuksellinen il-mapiiri, jossa nuoret uskaltavat puhua ajatuksistaan. Luottamuksen syntymi-sessä paikalla olevan kasvattajan asen-ne on hänestä ratkaiseva. ”Nuoria pitää kunnioittaa ja arvostaa. Pitää olla peda-gogista rakkautta”, hän sanoo.

Kappelilla kokoontuneen tyttöryh-män jäsenet ovat pohtineet muun mu-

assa väkivaltaisen tilanteen valintatilan-teita, ja sitä, miten valita toisin.

”Puhumme sekä omista tunteista, että tunteiden aiheuttamisesta muil-le, empatiasta. Heillä on ollut sellais-ta puhetta, että on oikeus antaa takai-sin tai näyttää ärsyttäjälle. Pitäisi päästä irti kostamisesta, jossa omaa pahaa oloa siirretään muille.”

Pienet tärkeät hetket aikuisen kanssa

Lesojeff vetää Keep Cool-tiimien lisäk-si uutta kehitysvaiheessa olevaa Levot-tomiksi tuhkimoiksi nimettyä struktu-roitua ryhmätyömenetelmää erityises-ti tytöille. Ensi vuonna menetelmä levi-ää, kun uusia ohjaajia aletaan kouluttaa. Myös kaupunkien seurakunnissa on ol-lut kiinnostusta.

Lesoleff kyselee paljon nuorten omia toiveita ja ajatuksia. ”Kaikilla ei ole ke-tään aikuista, jolle he haluaisivat asiois-taan puhua. Ryhmiin osallistuneista ty-töistä on ollut tosi hienoa saada vain pu-hua jonkun aikuisen kanssa.”

Keskusteluissa riitoihin joutuneet ovat myös voineet kuulla neutraalin oh-jaajan avulla, mitä kaverit ajattelevat ja tuntevat. Ryhmätyöskentelyn vaikutuk-set ovat oppilaanohjaajan mielestä olleet selvästi nähtävissä.

”Opettajat kertovat huomanneen-sa muutoksia käytöksessä. Tytöt kerto-vat itse, että ryhmätapaamiset ovat vä-hentäneet pahaa ja vihaista oloa. Välil-lä ihmettelen, että emmehän me kuin näe heidät lyhyesti ja heille sen merki-tys tuntuu olevan tosi suuri”, pohtii op-pilaanohjaaja.

Ole mitä haluat!

Yksi Keep Cool -tiimin harjoitus on ni-

Positiivisella kapinalla väkivaltaa vastaanVäkivalta on tarttuva, periytyvä ja itseään uudistava voima. Nuorten väkivallan vastaisissa vertaistukiryhmissä lähtökohta on kuitenkin se, että jokainen valitsee itse, miten muita kohtelee.

”Katso käsiäsi. Jumalalla ei ole mui-ta käsiä kuin ihmisten kädet.” Paljon siteerattu lause liitetään vapautuksen teologi Dorothee Sölleen. Sölle halusi yhdistää uskonnon ja politiikan, koska katsoi, että kristillinen sanoma on yh-teiskunnallinen, käytännön oikeuden-mukaisuutta vaativa.

Ajatus on hankala, koska ihmisen kädet ovat tehneet myös pahaa. Toi-miiko Jumala vain lempeiden, rauhal-listen ja virheettömien ihmisten kaut-ta, jotka ovat onnistuneet kohtele-maan toisia hyvin? Millainen se Ju-mala on, joka on myös väkivaltaisten ja kiusaavien ihmisten käsissä? Käsi-en teologia yrittää sanoa, ettei Ju-malaa tarvitse ajatella vain abstrak-

tina Luojana, vaan Hän on läsnä täs-sä ja nyt.

Käsillä on myös ainutlaatuinen vastuu, joka kristityn on kohdattava joka hetki: Miten minun käteni teke-vät toiselle?

Suurin osa Suomessa tehdystä vä-kivaltarikollisuudesta ei koskaan tule ilmi. Näkymättömästä rikollisuudes-ta suurin osa taas kohdistuu lapsiin ja vanhuksiin. Todennäköisin paikka, jossa lapsi kokee väkivaltaa, on oma koti ja tekijöinä on useimmiten isä tai äiti. Väkivalta periytyy tutkijoiden mukaan helposti sekä tekijän että uh-rin roolina. Väkivallasta voi olla vai-kea päästä eroon, jos lapsuudenko-din malli on väkivaltainen.

Miltä laulu Jumalan kämmenes-tä tai puhe Isä Jumalasta kuulostaa sellaisesta lapsesta, jota isän tai äi-din kädet ovat kohdelleet kovasti ja kipeästi? Häntä ajatellessa voi muis-taa, että Jumala on myös kärsivän, vihaisen, satutetun ja loukatun ihmi-sen Jumala. Jumala on läsnä, vaik-ka ei uskoisi. Kristittyjen symboli risti merkitsee yhä aikaa kuolemaa, kär-simystä ja pimeyttä ja elämää, valoa ja uutta mahdollisuutta. Sanotaan, et-tä kristittyjen Jumala kätkeytyy kärsi-mykseen. Hän on läsnä sielläkin, mis-sä ihmisiä sattuu. (SR)

Jumalan kädet

J K-K

14 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 |

”Minun mielestä virsivisa oli kiva. Kunpa

se virsivisa tulis ensi vuonna. Oli kiva,

että kanttori kävi usein meidän luokas-

sa. Lempivirsi on Enkeli taivaan. (Silvia)

Olen oppinut todella paljon virsiä ja

monia haluaisin kyllä vielä oppia. Nyt

haastattelen maskottiamme Onnen-

nallea. Hän kertoo, että pääsimme

melkein finaaliin, mutta ei kuitenkaan.

Hän kertoi myös, että saimme nallen

tsemppaamisesta. (Oona)

Harjoiteltiin paljon ja harjoittelu tuotti

tulosta. Tultiin tokaksi ja voitettiin

Onnennalle ja leiri. Oli kivaa laulaa

luokassa virsiä. Oltiin kirkossa kan-

nustamassa. Se oli jännä tilanne, kuka

pääsee jatkoon. Minun lempivirsiä oli

Lensi maahan enkeli, Nyt sytytämme

kynttilän ja On Kristus noussut kuolleis-

ta. Minä olin yksi kannustajista. (Veeti)

Harjoittelimme luokassa paljon virsiä.

Paras virsi oli Kaikki maat te riemuit-

kaatte. Minulle tuli pikkusen painetta

visassa. Vaikea oli ainakin ristikko.

Helpoin oli, kun piti laulaa virsi. Minä

tykkäsin, kun tultiin tokaksi ja kun

saatiin retki. (Mikael)

Kun opettaja ehdotti, mennäänkö vir-

sivisaan, niin koko luokka huusi: - Joo!

Me harjoiteltiin kaikuna ja silleen, että

vaikka ensin laulo tytöt ja sitten pojat.

Minun lempivirteni on Vieraalla maalla.

(Julia)

Pohditko, miten tavoittaa koulussa kokoontuva seurakunta? Yksi ratkaisu on tässä:

vieraile verkossa (www.virsivisa.fi), koppaa kanttori kainaloon, käykää koulussa ja

alkakaa yhdessä miettiä, mitä kaikkia mahdollisuuksia VIRSIVISA teille tarjoaisi.

Kuudes 3.- ja 4.-luokkalaisten Virsivisa tekee taas tuloaan. Kyseessä on koko luo-

kan yhteinen juttu, jolla innostetaan koululaiset laulamaan virsiä ja tutustumaan

virsikirjaan - hauskojen tehtävien avulla! Virsivisa on osa kouluyhteistyötä ja tukee

opetussuunnitelman mukaista virsiopetusta.

Ei-niin-ryppyotsaiseen visaan osallistui edellisellä kerralla yli 7 000 koululaista.

Miten ilo saataisiin tarjottua nyt vieläkin suuremmalle joukolle?

Virsivisan järjestää Seurakuntien Lapsityön Keskus yhteistyössä PTK - poikien ja

tyttöjen keskuksen, Kirkkohallituksen ja Opetushallituksen kanssa.

Virsiterveisiä Itä-Hakkilan koulusta

Vantaalta

Virsillä kouluun laulun iloa

Vapaa tanssi, tanssi-ilmaisu, on kieltä, jota keho puhuu. Tans-sien ihminen kulkee suun pu-

heen ja jäsennellyn ajattelun taa, välit-tömään kokemiseen. Siinä ei ole mitään mystistä, niin vain on.

Oman kehon elekieli ja sen liikkei-den, vastuksen ja luontumisen tuntemi-nen on sanan kirkossa sivuutettu ulot-tuvuus. Tanssitaidetta on kyllä tuotu kirkkoon katsottavaksi, mutta tanssin ja kehon kautta kulkevan kokemuksen tarjoaminen on jäänyt laajemmin hyö-dyntämättä. Se on sääli.

Tanssiin, omaan kehoon ja sen liik-keeseen liittyy kirkossa vanhastaan sel-laisiakin solmuja, jotka ovat peräisin hengen ja ruumiin erottelusta ja kai-ken kehollisen epäilystä. Liikkumisen ja kokonaisvaltaisen ihmiskuvan arvo on kuitenkin jo keksitty ainakin lapsi- ja nuorisotyössä. Jalkapallo, sähly ja toi-minnalliset menetelmät ovat itsestään-selvyys ja lattiakuva-menetelmä leviää.

Mikseipä tanssillekin jo löytyisi sija?

Mietiskelevää paluuta alkuun

Jos nykytanssin kokeileminen tuntuu lii-an konstikkaalta askelelta, Ruotsin suun-nasta ovat tarjolle tulossa pyhät tanssit.

”Pyhät tanssit ovat paluuta juurille,

ei uutta asiaa. Tanssi oli osa hengellis-tä harjoitusta ja jumalanpalveluselämää kirkon alussa. Sivuun se joutui 500-lu-vun kirkolliskokousten myötä ja lopul-lisesti puhdasoppisuuden aikaan” ker-too Sanna Bäckvall.

Bäckvall on tukholmalainen pappi, uskonnon ja psykologian opettaja ja ret-riitin ohjaaja, joka on hankkinut ruot-sissa myös pyhien tanssien ohjaajan tut-kinnon. Hän on pioneerina tuomassa Ruotsissa 1970-luvulta saakka levinnyt-tä uusperinnettä meille.

Pyhissä tansseissa on kyse hengelli-sestä menetelmästä. Piirissä, yksinkertai-sin askelin, laulujen tai musiikin tahdis-sa tanssitut tanssit muodostavat koko-naisuuden, jossa kuljetaan kohti oman mietiskelyn ja toisaalta yhteisöllisyyden kokemusta.

Muotokieli, jos niin juhlallisesti ha-lutaan sanoa, ammentaa kansantanssi-perinteestä, toisaalta Euroopan vanho-jen katedraalien tansseista ja kappado-kialaisten maalausten tallentamista al-kukirkon tansseista.

Youtubesta löytyy videoita Pyhistä tansseista, jos mielikuvitus ei anna perik-si: cirkeldans. Kursseja tansseihin on nyt tarjolla Suomessakin, ja Bäckvall toivoo, että tulevaisuudessa entistä enemmän.

Ensi syksynä ilmestyy myös Bäckval-

lin käännös ruotsalaisen Maria Rönnin pyhien tanssien oppaasta.

Jokainen kelpaa tanssiin

”Tanssi on enemmän kuin pelkkä lau-laminen penkissä. Sen kautta musiikki ja sen sisällöt otetaan omaan itseen. Py-hät tanssit ovat osaltaan paluuta koko-naisvaltaiseen ihmiskuvaan. Ja ne voivat parhaimmillaan muodostaa kuin juma-lanpalveluksen”, Bäckvall sanoo.

Pyhät tanssit sopivat välineeksi myös uskontodialogiseen työskentelyyn –tanssin kieli ei sanele oppilauselmia.

”Erityisen sopiva pyhien tanssien me-netelmä on minusta nuorisotyöhön. Se sopii kaikille, koska mitään ei tarvitse osata, eikä tanssin suhteen voi tehdä vir-heitä – se on tanssin evankeliumia sekin. Kaikki sopivat joukkoon. Rippileireillä, joilla olen näitä tansseja kokeillut, nuo-ret ovat olleet innoissaan, pojat myös.”

Joillekin tanssi sopii hengellisen työs-kentelyn menetelmäksi, jollekin ei. Ko-keilemalla useimmat yllättyvät.

Pyhiin tansseihin voi tutustua muun muassa Seurakuntaopiston koulutuk-sissa, tai kysymällä lisätietoja kursseista Sanna Bäckvallilta, she@backvall.se.

JAAKKO KAARTINEN-KOUTANIEMI

Evankeliumi on tarkoitettu koko keholle, sanoo Sanna Bäckvall. Pyhät tanssit antavat uudestaan ikivanhan mahdollisuuden hengelliseen meditaatioon.

Evankeliumi vastaan täydellä sylillä!

16 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 17– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 |

Mikä virsi? 3 p. = Tässä virressä kehotetaan mei-täkin viemään riemuviestiä.2 p. = Tässä virressä toistuu Jumalaa ylistävä sana.1 p. = Tämän virren numero on seuraavan laskutoimituksen tulos: 3 x 30 + 2Tehtävässä ei saa käyttää virsikirjaa.

Järjestä tavut oikein!

Järjestä kolmen virren alkusanojen tavut oikein. Huom! Sekaisin men-neiden tavujen joukkoon on lipsah-tanut yksi ylimääräinen tavu! Tehtä-vässä ei saa käyttää apuna virsikirjaa.NET ME PIE SET NÄM LAP RIEN ME HE

SUT TUS NOUS LEIS ON MO KRIS TA KUOL

TE KAAT TE MAAT MUIT RIE SA KI KAIK

Mitä virttä kuva esittää?

Kuva sisältää yhden vihjeen kysei-sestä virrestä. Kuva ei esitä virren ensimmäistä säkeistöä. Tehtävässä saa käyttää apuna virsikirjaa.

TESTAA TIETOSI edellisen kauden kysymyksillä

”Se oli todellista virsilaulun juhlaa. Taidot osoittivat, että kouluissa asiaan on valmistauduttu todella hyvin, virsiä on tosiaan laulettu”, totesi vuoden 2011 Virsivisan finaalista tuomariston puheenjohtaja Katarina Engström.

Engström ei pidä pahana sitä, että virsitaidoista visaillaan.

”Muuhun tulokseen ei oikein voi päätyä, kun aisti sitä intoa ja iloa, joka finaalissa välittyi. Monelle visa on tainnut olla myös löytöretki: virsiin voi sukeltaa hyvinkin syvälle, vaikka ei ’osaisi laulaa.”’

Pelkällä laulutaidolla ei tehtävistä visassa selvinnytkään. Visailijat ratkoivat mm. kuva-arvoituksia, pantomiimeja ja muita virsien sisältöön pureutuvia tehtäviä.

Koko luokan juttu

”Ottakaa ilo irti visasta”, kehottivat Mäntsälän Hepolan koulun (nykyisten) 5B- ja 4A-luokan oppilaat reilut puoli vuotta Virsivisa-voittonsa jälkeen.

Ajan kuluminen ei ole vienyt virsi-intoa. Parhaiten ovat edelleen mielessä ”Soi kunniaksi Luojan”, ”Kuulkaa keitä Mestari”, ”Me lapset pienet riennämme”, ”Jumala loi, Suvivirsi”, ”Herraa hyvää kiittäkää.” (Oikein hyviä virsiä ihmismie-len virsipankkiin laitettavaksi; niitä on sieltä hyvä purkaa ja ottaa käyttöön erilaisiin tilanteisiin. Yksi Virsivisan tavoitteista oli siis saavutettu.)

Mäntsälässä visaan oli valmistaudut-tu koko luokan voimin. Virsiin tutustut-tiin pikkuhiljaa sekä luokan opettajien

Irmeli Vainion ja Marja-Leena Itkosen että paikallisen kanttorin opastuksella.

Varsinaisen visajoukkueen (Virsiee-et), kahden Emman ja yhden Emmin etenemistä luokka seurasi tiiviisti pai-kan päällä visatapahtumissa Mäntsälän ja Espoonlahden kirkoissa sekä Turun tuomiokirkossa. Luokka oli myös tehnyt yhdessä joukkueen kanssa liikkeet finaalissa esitettyyn virteen.

Voiton salaisuus oli Virsieeen tyt-töjen mukaan kova harjoittelu ja hyvä mieli.

”Niitä oli kiva laulaa!”, Emma, Emma ja Emmi vakuuttavat.

Virsivisan kiertopalkinnosta – Kois-tisen viisikielisestä ”kultakanteleesta” – riitti iloa myös naapuriluokalle, jolla oli meneillään kanteleperiodi.

LÖYTÖRETKELLÄ VIRSIVISASSA

Vuoden 2011 finaalissa Turun tuomiokirkossa mukana oli myös nuori Agricola.

Etualalla Virsieet kiperien kysymysten parissa.

Näitä virsiä lauletaan kaudella 2012-2013

OLLESSANI KANTTORINA Vantaalla opin paljon seurakunnan nuorisotyönteki-jöiltä.

Oppi yksi: Aika! Työntekijällä on oltava aikaa seurakuntalaisen kohtaa-miseen; aikaa siirtyillä koulusta toiseen, hetkestä toiseen. On oltava tuntuma siihen, miten ajan käyttää järkevimmin, mikä on lopulta tärkeintä. Ajan voi käyt-tää juoksemalla tai pysähtymällä!

Oppi kaksi: Juttelu, keskustelu, koh-taaminen, läsnäolo! Ei ole niin pientä asiaa, joka ei olisi toiselle ihmiselle, lähimmäiselle, niin iso ja merkittävä asia, että hän haluaa jakaa sen kanssasi. Yhteinen jakaminen ja suunnittelu ovat myös työnteon a ja o.

Oppi kolme: keskeneräisyys! Täytyy luottaa ja toisaalta luovuttaa; aina on jokin asia prosessissa, menossa, tulossa.

Täytyy jaksaa yhä uudelleen kysellä, ihmetellä, sopia, katsella, kuulostella.

NÄILLÄ MEININGEILLÄ teimme yhteis-työtä mm. alueen kouluissa. Koulu-

yhteistyötä olivat erilaiset projektit oppitunneille (kuten Mooses-projekti 3.-luokkalaisille), kirkon ottaminen oppimisympäristöksi kirkkopedagogii-kalla, jumalanpalvelusten suunnittelu ja toteutus koulujen kanssa, kirkkovuo-teen liittyvät teemavaellukset.

Näihin kaikkiin laulu ja virsi liittyivät vahvasti. Myös Virsivisa alkoi elää joissa-kin kouluissa.

VIRSIVISA on luonteva osa kouluyhteis-työtä. 3.- ja 4.-luokkalaiset ovat juuri sopivassa ”lauluiässä”. Visailu ja pieni kilpailukin on luontaista. Virsivisa on osoittautunut myös luokkaa yhdistä-väksi tekijäksi.

Visa on kouluille suunnattu hanke, mutta sen toteuttamisessa seurakun-nan työntekijät ovat suurena tukena. Virsivisa tukee kouluyhteistyön ”ikku-noita” monella tapaa: Virsi on osa ope-tussuunnitelmaa ja visa mielekäs tapa hoitaa tämä asia! Visaan valitut virret taas tukevat niin kulttuuriperinnettä

kuin koulujen jumalanpalveluselämää.Virsivisa-yhteistyötä koulujen

kanssa voi tehdä monin tavoin. In-nokkaimmille kouluille ja opettajille riittää, kun seurakunta hoitaa paikallis-visan eli seurakunnan alueella olevien koulujen edustamien joukkueiden visan järjestämisen. Toinen koulu taas kaipaa laulattajaa, virsien esittelijää, tsemppaajaa. Tässä nuorisotyöntekijä ja kanttori parina tai erikseen voi olla korvaamaton apu.

Seurakunnan työntekijällä voi olla myös vinkkaajan rooli: Oletteko huo-manneet tämmöisen jutun? Olettehan nähneet, että visan verkkosivuilta voi kuunnella visassa olevat virret?

JA VIELÄ ITSE ASIA – eli virret ja niiden laulaminen!

Virsi on yhteisön merkki. Sitä laulamalla kasvamme kiinni siihen traditioon ja niihin juuriin, jotka antavat meille elämän. Toisaalta elämä haastaa meidät kasvuun ja eläväksi tekemiseen; virsi on laulettava eläväksi! Sen voi tehdä kitaroilla, rummuilla, uruilla, hui-luilla ja ukuleleilla! Virsi voi olla iloinen, lohduttava, murheellinen, salaisuus.

Virsi takataskussa liitettynä aikaan, läsnäoloon ja keskeneräisyyteen lienee melko hyvä kombinaatio päivän miete-lauseeksi!

VirsivisailemisiinMari Torri-Tuominen

kanttori, kouluttaja, Virsivisan

projektivastaava

Seurakuntien Lapsityön Keskus

Yhteistyötä koulussa ja seurakunnassa

Koulu- ja paikallisvaihe (seurakunnat):

13 Nyt sytytämme kynttilän

15 Tiellä ken vaeltaa

21 Enkeli taivaan

30 Maa on niin kaunis

78 Vieraalla maalla kaukana

88 Lensi maahan enkeli

135 Jumala loi

219 Kasteen kirkas vesi on

332a Herraa hyvää kiittäkää

341b Kiitos sulle Jumalani

397 Kun on turva Jumalassa

484 Totuuden Henki

488 Jeesus, sinä itsekin

492 Ystävä sä lapsien

495 Taivaan Isä nostit minut

501 Kuule, Isä taivaan

516 Kuulkaa, keitä Mestari

548 Tule kanssani, Herra Jeesus

581 Kiitos, Jumalamme

743 Jeesus, kutsut minutkin

+ Aluevaiheeseen (hiippakunnat)

7 Valmistu Herran kansa

54 Käykäämme nyt Jerusalemiin

92 On Kristus noussut kuolleista

571 Jo joutui armas aika

747 Ympärillä ihmisien on kirkkauden

maa enkeleiden

+ Finaaliin

105 Aurinkomme ylösnousi

125 Kosketa minua, Henki

461 Kiitä Herraa, yö ja päivä

462 Soi kunniaksi Luojan

748 Jeesus, meidän perheestä

18 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 | 15

MISTÄ LÄHDEN LIIKKEELLE?

Vielä ei ole hoppua, mutta valmisteluja ja aikataulutuksia

kannattaa jo tehdä.

1) Ota asia esille oman seurakuntasi työntekijäkokouksessa.

2) Kokoa koulutyötä tekevät tai Virsivisasta innostuneet

työntekijät yhteen.

3) Tutustu Virsivisan nettisivuihin. Huomioi erityisesti

ilmoittautumisaikataulu.

4) Kartoittakaa seurakunnassanne jo olemassa olevien toi-

mintatapojen perusteella juuri Teille sopivin tapa lähestyä

kouluja Virsivisa-asiassa.

* Tehkää selvä työnjako Virsivisaan osallistuvien työnteki-

jöiden kesken: kuka tekee, mitä, missä ja milloin.

* Sopikaa koulujen yhteydenotoille selvä aikataulu.

* Selvittäkää keskenänne ennen yhteydenottoa kouluil-

le, mitä olette valmiita tekemään asian hyväksi opettajan

työtä tukien, mihin resurssinne riittävät.

* Ole yhteydessä suoraan 3.-4. luokkien opettajiin ja

kerro, millaiseen yhteistyöhön olette halukkaita.

* Rohkaise opettajia verkkosivujen käyttöön (www.

virsivisa.fi). Sieltä löytyy mm. visan koulu- ja aluevaiheen

virret soivana versiona. Niistä saa tukea virren opettami-

seen ja ideoita omassa luokassa tapahtuvan musoinnin

toteuttamiseen.

5) Huomaa, että Virsivisa toteutuu seurakunnan ja koulun

yhteistyönä, seurakunnan työntekijän osuus virsien opet-

tamisesta ja käyttämisestä on siis osa tuota kokonaisuutta!

6) Muistuta opettajia Virsivisasta! Pidä asia esillä!

Visan eteneminen ja aikataulut

* Ilmoittautuminen (verkossa) 1.9.-30.11.2012

* Kouluvisa viikko 7/2013

* Paikallisvisa (seurakunnittain) viikko 11/2013

* Aluevisa (hiippakunnittain) 16.4.2013

* Finaali 17.5.2013

Sisäänajon voit aloittaa jo nyt: harjoiteltavat virret löydät

verkkosivulta.

Tietoa

SOIVIA VIRSIÄHarjoittelukysymyksiä

PÄIVÄNAVAUKSIATaustamateriaalia

PS. Hyötyä muuhunkin kuin visakäyttöön...

Miten seurakunnan työntekijä tekee Virsivisaa?

* laulattaa koululaisia, luokkia yksitellen ja/tai koulun

yhteislaulutilaisuuksissa

* käyttää ”viikon virsiä” päivänavauksissa

* käyttää itse ja rohkaisee opettajia käyttämään verkkosi-

vuilta löytyvää materiaalia

* on saatavilla opettajan tueksi virsien opettamiseen

* kannustaa ja innostaa visaan osallistumiseen!

PALKINNOTKouluvaiheen ja paikallisvaiheen palkinnoista sopivat pai-

kalliset toteuttajat (koulut ja seurakunnat) yhdessä.

Aluevisan palkinnot (hiippakunta vastaa): 1. palkinto 300 €

(rahapalkinto), 2. palkinto 125 € (tavarapalkinto), 3. palkin-

to 75 € (tavarapalkinto).

Finaalin palkinnot: 1. palkinto 500 €, 2. palkinto 300 €, 3.

palkinto 200 €. Lisäksi kustannetaan luokkien matkat finaa-

lipaikkakunnalle. Kiertopalkintona voittajajoukkue saa

luokkaansa Koistisen viisikielisen ”kultakanteleen”.

Lisäksi palkitaan paras kolmasluokkalaisista koostuva

joukkue.

Palkinnot on tarkoitettu koko luokalle!

Kirkkohallitus, Opetushallitus

Visan järjestäjät

Lisätietoa myös* Musiikkikouluttaja Mari Torri-Tuominen, SLK

mari.torri-tuominen@lastenkeskus.fi, (09) 6877 4512

* Tiedottaja Erja Saarinen, SLK

erja.saarinen@lastenkeskus.fi, 0400 510 909

Muistoksi

kaikille osallistujille

voi hankkia

vaikkapa monikäyttöisen

Virsivisa-kangasmerkin.

Tilaukset verkkosivulta.

w w w . v i r s i v i s a . f i

Murrosikäisiltä sylit on kielletty

VIEROITTAMINEN ELI VIERAAKSI TEKEMINEN alkaa varhain. Kuoliaaksi ma-kaamisen pelossa vanhemmat eivät anna vastasyntyneen nukkua välissään, mutta pian tu-levat muut syyt. Kun kaksivuotias töpöttää vanhempiensa sänkyyn, hänet kannetaan siel-tä takaisin omaan vuoteeseen ennen aamua. Lapsen tultua johonkin kymmenen ikään, tai ehkä aiemminkin, vanhemmat alkavat sanoa syliin pyrkivälle, että ”sinä olet niin iso jo” tai ”enää et oikein mahdu tänne”. Sen sanomisessa on ihailua, isoiksihan lasten toivotaan kas-vavan, mutta samalla siinä on myös torjuntaa: enää et kuulu vanhempiisi. Olet omasi jo.

KAHDENTOISTA IKÄISELLÄ EI OLE MITÄÄN SYLIÄ, johon hänen vanhempan-sa häntä toivoisivat. Omaansa he eivät huoli, eivätkä he toivo sitäkään, että tuon ikäinen löytäisi jonkun ikäisensä sylin, tytön tai pojan. Lapselle ei jää muuta mahdollisuutta kuin nukkua yksin ja ikävöidä. Poikkeukset ovat ani harvinaisia. Joskus olen sanonut vaikeiden kuolemantapausten äärellä neljäntoista tai viidentoista ikäisille, että mene nukkumaan äi-tisi tai isäsi viereen, jos pelottaa. Ei sinunkaan tarvitse yksin painajaisiasi nähdä. Tuon ver-ran hänelle on sallittu läheisyyttä.

ELLEI TYTTÖ- TAI POIKAKAVERIA LÖYDY, joutuu elämään vuosikaudet ilman sy-liä, ja joku ehkä koko lopun ikänsä. Joten jos syliä ylistät, katso keitä on ympärilläsi. Jol-lekulle siitä puhuminen voi olla kipeä paikka, koko elämän keskimmäinen tuska. Toisaal-ta se voi olla juuri se kytköskohta, johon jumalauskon voi kiinnittää. On edes se syli, niin kuin itse Kristuksella oli taivaallinen isä, kun oma isä oli kadonnut minne oli kadonnut - jos oli koskaan paikalla ollutkaan. Ja ellei saa Jumalasta kiinni, voi olla perheen koira tai kissa. Sen voi ottaa syliinsä ja rapsuttaa ilman, että kukaan olisi varoittamassa, että liian pitkälle ei saa mennä.

ARTO KÖYKKÄ

Kolumni

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 | 1716

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi (toim.): Etsivässä työssä, Lasten Keskus, 2012.

Ammatillista etsivää nuorisotyötä on tehty maassamme 1960-lu-vulta lähtien. Onkin uskoma-

tonta, kuinka vähän aihepiiristä on kir-joitettu. Tätä aukkoa täyttämään on Jaakko Kaartinen-Koutaniemi kirjoitta-nut teoksen Etsivässä työssä. Tämän kir-jan perään olemme myös seurakunnan erityisnuorisotyössä huutaneet ja nyt tä-mä tervetullut teos on käsissämme.

Kirja on varsin kattava yleisesitys et-sivän nuorisotyön perusteista ja työta-voista. Jaakko Kaartinen-Koutaniemi on teoksensa pohjaksi haastatellut eri-laisella työotteella työtään tekeviä ja eri organisaatioissa työskenteleviä etsivän nuorisotyön tekijöitä. Tämä ei ole artik-keliteos, vaan kirjoittaja on nähnyt val-tavasti vaivaa koostamalla kirjastaan eh-jän ja jäsennellyn kokonaisuuden. Juuri tämä tekee teoksesta ainutlaatuisen. Jo-ku on nähnyt vaivaa tehdäkseen muu-ten niin helposti varjoihin jäävää työ-muotoa näkyväksi.

Itseeni vaikutuksen teoksessa tekee se kuinka lämpimästi kirjoittaja puhuu

erityisen tuen tarpeessa olevista nuorista ja etsivän nuorisotyön tavoitteista. Kir-jassa asetetaan etsivän nuorisotyön pe-rustaksi ihmiskäsitys, jossa jokaisella nuorella on sama kiistämätön arvo riip-pumatta hänen elämäntilanteestaan.

Kirjan viesti on, että etsivä nuoriso-työ on ennen kaikkea työntekijän am-matillinen asenne kohtaamisiinsa ih-misiin. Työ lähtee yksilön erityisyyden ja itsemääräämisoikeuden kunnioitta-misesta. Etsivä nuorisotyö on toivon ja unelmien herättämistä sekä luottamis-ta ihmisen voimavaroihin ja siihen, et-tä muutos on mahdollinen. Tämä on ihailtavan voimavarakeskeistä ajattelua ongelmia ja voimattomia ihmisiä koh-taavan työmuodon äärellä.

Tämä teos riisuu hienolla tavalla etsi-vän nuorisotyön ympärillä leijuvaa mys-tisyyden verhoa. Kirja tekee näkyväksi sen, mitä etsivä nuorisotyö on ja mitä se tekijältään vaatii. Meille erityisnuori-sotyöntekijöille kirjan viesti on armolli-nen. Etsivä nuorisostyö ei ole monimut-kaisia menetelmiä. Se on kohtaamista, dialogia ja oman persoonan käyttöön ottamista. Etsivä nuorisotyö hakee asi-akkaansa menemällä paikalle, olemalla

läsnä ja asettumalla tarjolle. Tästä läsnä-olosta syntyy luottamus ja kaikki hyvä, jos on syntyäkseen.

Haluan suositella etsivässä työssä kir-jaa jokaiselle, joka pohtii omaa suhdet-taan etsivään nuorisotyöhön sekä kaikil-le, jotka tätä työtä tekevät. Kirja haastaa niin tätä työtä vasta aloittelevan työn-tekijän kuin kokeneemmankin etsivän nuorisotyön konkarinkin pohtimaan omaa työotettaan sekä arvioimaan työn-sä perusteita. Kirja on oiva perusteos kaikille, jotka haluavat laittaa persoo-nansa likoon ja hakeutua niiden nuor-ten luokse, jotka ovat jäämässä muilta huomiotta.

SAMI HILTUNEN ERITYISNUORISOTYÖNOHJAAJA ESPOONLAHDEN SEURAKUNTA

Elämää nuorisotyössä

Etsivässä työssä – kirja, jota on odotettu

u Nuorten Keskus, WWF ja Kirkko-hallitus käynnistivät syksyllä 2011 uu-den hankkeen ympäristökasvatuksen tukemiseksi rippikouluissa ja isostoi-minnassa. Taustalla on Ekonisti-hanke sekä Nuorten Keskuksen kesällä 2011 järjestämä kansainvälinen ekorippikou-lu.

Tuolla riparilla ajateltiin, että vas-tuullisen elämäntavan olisi tärkeä näkyä ensisijaisesti asenteissa ja leirin elämän-tavassa. Riparilla kaikkia vastuunkan-tajia haastettiin pohtimaan sitä, kuin-ka luomakunnan kunnioittaminen voi-si näkyä omassa toiminnassa. Opettajat, isoset, keittiö ja muu henkilökunta an-toivat oman panoksensa, mutta yhdes-tä asiasta pidimme kiinni – rippikou-lulaisille ei teemasta kerrottu. Ja hom-mahan toimi! Teema toi menetelmällis-

tä rikkautta oppimissisältöihin, positii-vista käytännön näkökulmaa ja syvyyttä hengellisen elämän hoitamiseen.

Näppituntuma sanoo, että käsissä on kehittämisen arvoinen juttu. Erityyppi-siä ja eri tavoin vihertäviä ripareita jär-jestetään kaiken aikaa eri puolilla Suo-mea. Mitä voisimme oppia toisiltam-me? Voisiko kaikki Suomen rippikou-lut joskus selkeästi vihertää? Millä kai-killa tavoilla puolivuotinen rippikoulu ravitsee nuoren omaa suhdetta Jumalan luomistyöhön ja luomakuntaan? Voi-siko ympäristökysymykset nivoa kysy-myksiin synnistä, armosta ja parannuk-senteosta?

Olet tervetullut pohtimaan kristilli-sen ympäristökasvatuksen ja rippikou-lun suhdetta Helsinkiin, Pauligin huvi-lalle, maanantaina 7.5.2012 klo 10:00-

15:00. Ilmoittautumisia otetaan vastaan 3.5. saakka osoitteeseen anssi.almgren@nuortenkeskus.fi

Voit lähettää kokemuksia, ideoita tai li-säkysymyksiä myös suoraan meille. Vih-reää leirikesää toivottavat:

Anssi Almgren, Nuorten Keskus anssi.almgren@nuortenkeskus.fi

Sanna Koskinen, WWFsanna.koskinen@wwf.fi

Jarmo Kokkonen, Kirkkohallitusjarmo.kokkonen@evl.fi

Riparit vihertää

J K-K

Etsivässä työssäJaakko Kaartinen-Koutaniemi (toim.)

Nuorten Keskus & LK-kirjat

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 | 1918

Me teologit olemme jo kahden tuhannen vuo-den ajan yrittäneet löytää oikeat käsitteet ja sa-nat kuvaavaan Jumalan rakkautta ja armoa. Yleisen viisauden mukaan kuitenkin yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Jeesus ei kehitellyt pitkälle meneviä teologi-sia määritelmiä Jumalasta vaan puki sanoman-sa vertausten ja kertomusten muotoon. Yksi tu-tuimmista on kertomus tuhlaajapojasta (Luuk. 15:11–31).

Kertomuksen alussa isänsä nuorempi poika pyytää omakseen osuutta isänsä perinnöstä, jät-tää perheensä ja muuttaa ulkomaille. Perinnön vaatiminen jo isän elinaikana järkytti totuttua isänvaltaista perhejärjestelmää ja merkitsi täy-dellistä välirikkoa perheen ja koko kyläyhteisön kanssa. Tämä oli samalla isku isän kunnialle, sil-lä muut yhteisön jäsenet saattoivat huolestua siitä, että samanlainen kapinamieliala leviäisi laajemmalle nuorten keskuudessa. Perheen hä-peää lisää se, että pojan kerrotaan humputelleen koko omaisuutensa ja päätyneen lopulta halvek-situksi sikopaimeneksi.

Alennustilassaan poika alkaa haikailla takai-sin isänsä kotiin. Kun hän lopulta palaa, hänen isänsä huomaa hänet jo kaukaa ja juoksee poi-kaa vastaan (j. 20). Vanhan miehen juoksemi-nen pitkässä, viittamaisessa vaatteessa vie lo-putkin isän kunniasta. Päästyään poikansa luo isä ei sano mitään, vaan sulkee poikansa syliin-sä ja suutelee häntä. Tämän jälkeen poika ilmai-see vuolaasti katumuksensa, mutta on huomi-onarvoista, ettei isä missään vaiheessa sanalli-sesti osoita hyväksyntäänsä ja anteeksiantoaan. Hänen ei tarvitse, sillä hänen tekonsa puhuvat puolestaan.

Tuhlaajapojan isän käyttäytymiselle on vah-vat esikuvat Vanhassa testamentissa, erityisesti monissa kertomuksissa, joissa on kysymys rik-komuksesta ja anteeksiannosta. Jaakob huijasi

viekkaudella itselleen isänsä Iisakin siunauksen, joka olisi kuulunut hänen isolleveljelleen Esaul-le (1. Moos. 27). Esau päättää tämän johdosta tappaa Daavidin, joka joutuu pakenemaan ko-toaan. Kun veljekset viimein tämän jälkeen ta-paavat, ”Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät” (1. Moos. 33:4).

Samalla tavalla kuvataan Joosefin ja hänen veljiensä välistä sovintoa. Joosef joutui veljiensä juonittelun takia Egyptiin, jonne lopulta hänen perheensäkin päätyy. Kun veljet lopulta tunnis-tivat Joosefin, kerrotaan, kuinka ”Joosef lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkuun, ja myös Benjamin syleili häntä ja itki. Ja Joo-sef suuteli ja syleili itkien kaikkia veljiään” (1. Moos. 45: 14–15).

Lähi-idän kulttuureissa suudelmaa käytetään yleisesti tervehtimismuotona, mutta edellä mai-nituissa kertomuksissa fyysisen kosketuksen ku-vaus kertoo enemmän.

Kuten kertomuksessa tuhlaajapojasta, an-teeksiantoa ja sovinto ei sanoiteta, vaan siitä kertoo kahden ihmisen kohtaaminen ja syleily.

Joskus on herättänyt ihmetystä se, kuinka mutkattomasti kertomuksessa kuvataan isän ja pojan välistä sovintoa ja anteeksiantoa, joka on esikuva Jumalan ja ihmisen väliselle suhteel-le. Kertomuksessa ei viitata sanallakaan Jeesuk-sen välittäjän rooliin, joka oli jo varhain ja on yhä keskeisessä asemassa kristillisessä teologias-sa, jossa syntien anteeksianto usein liitetään so-vituksen ja lunastuksen käsitteisiin.

Juutalaisuudesta syvästi nousevan kertomuk-sen maailmassa Jumalan rakkauden ja armon kuvaamiseen ei tarvita tällaisia opillisia käsittei-tä; isän avoin syli kertoo kaiken.

RAIMO HAKOLA

Isän syli

Raamattu

Vierailua emännöi Hannoverin maakirkon kasvatustyöstä vastaa-

va Hannelore Köhler. Vierailun teema-na oli tutustuminen Hannoverin maa-kirkon nuorisotyöhön ja sen kansainvä-lisyyskasvatukseen.

Saksassa evankelisluterilainen kirkko jakautuu itsenäisesti toimiviin maakirk-koihin, jotka puolestaan jakautuvat mo-niin pieniin seurakuntiin.

Suomen ja Saksan kirkot ovat ra-kenteiltaan erilaisia mutta keskusteluis-sa nousi esiin yllättävän paljon yhteisiä haasteita. Nuorten seurakuntaidentitee-tin oheneminen ja siitä johtuva jäsenka-to, talous- ja henkilöstöresurssien vähe-neminen ja monikulttuurisen nuoriso-työn haasteet korostuivat yhteisissä kes-kusteluissa.

Vierailuun sisältyi nuorten tapaaminen ja osallistuminen nuorteniltaan Peines-sä.

Peine on 50 000 asukkaan maaseu-tukaupunki, joka sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Hannoverista. Pei-nessä sijaitseva nuorten kirkko toimii kokoontumispaikkana monen lähiseu-rakunnan nuorille.

Nuoret olivat saaneet käyttöön-

sä koko kirkon. He olivat talkootyö-nä remontoineet kirkon seurakuntasa-lin omaan käyttöönsä. Nuoret esitte-livät meille toimintaansa hyvin innos-tuneesti.

Nuoren osallisuus ja vaikuttami-nen oli Peinessä huomattavasti pidem-mällä kuin suomalaisissa seurakunnissa. Peinen nuorten kirkko on paikka, jossa nuoret saavat kokemuksen siitä, mitä on sitoutua yhteisöön.

Peinessä nuoret voivat käyttää lah-jojaan, kokeilla uutta ja ottaa itsenäis-tä vastuuta toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta. Nuoret tulevat kuulluik-si ja heidän ideansa, toivomuksensa se-kä ajatuksensa otetaan vakavasti. Nuo-ria pidetään oman elämänsä asiantunti-joina.

Nuorten toiminnan mahdollistajana ja tukijana toimivat yksi nuorisotyön-ohjaaja ja pappi. Nuoret suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä työntekijöiden kanssa myös koulutuksia mm. musii-kissa, luovassa ilmaisussa, ääni- ja valo-suunnittelussa, projektien vetämisessä, tiimityöskentelyssä ja muonituksessa.

Koulutuksissa opetellaan osallistu-maan jumalanpalveluksiin ja pitämään hartauksia. Nuorten kirkko organisoi

tapahtumia, seminaareja, leirejä, antaa lausuntoja nuorten asioissa ja välittää tapahtumatietoja nettisivuillaan.

Peinen nuorten kirkon toimintamal-lin soisi rantautuvan Suomen kirkkoon-kin.

Hannoverin maakirkon nuoret ja työnte-kijät toivottavat suomalaisia nuoria ter-vetulleeksi Hannoveriin lokakuussa 2012 järjestettävään kansainväliseen nuorten tapahtumaan. Tapahtuman teemaa ja ohjelmia ei ollut päätetty vielä tuolloin tammikuussa mutta suunnitelmissa oli ainakin rasismin vastustaminen.

Me puolestamme kutsuimme saksalai-sia nuoria Kirkon Nuorisopäiville. Han-noverin maakirkon kansainvälisestä nuo-risotoiminnasta ja lokakuun tapahtu-masta kiinnostuneiden kannattaa vie-railla Peinen nuorten kirkon kotisivuilla ja olla yhteydessä Nuorten Keskukseen tai kirkkohallituksen Kasvatus- ja perheasiat yksikköön.

KV-toimintaa!u Kirkkohallituksessa ollaan val-mistelemassa Globaali kirkko –painopistettä. Seurakuntien näkö-kulmasta painopiste sijoittuu vuo-siin 2014–2015. Koulutuksia ja materiaaleja tulee tarjolle 2013.

Villi alkaa seurata ja uutisoida kansainvälisen työn tapahtumia työntekijöille ja nuorille.

Peinen nuorten kirkossa osallistutaan ja vaikutetaanTammikuussa joukko Kirnun eli kirkkohallituksen nuorisotyön ja seurakunnallisten palvelujärjestöjen työntekijöitä vieraili luomassa yhteyksiä saksalaisen luterilaisen Hannoverin maakirkon nuorisotyöhön.

24 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 25– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 |

ammikuussa 2013 nuorisoala

kohtaa NUORI2013

-tapahtumassa, kun järjestöjen,

kuntien, seurakuntien, nuorten

työpajojen ja nuorisotutkimuksen

ammattilaiset kokoontuvat samoille

ammattilaispäiville. Tapahtumaan

odotetaan 2 000 osallistujaa.

NUORI2013 on myös ainutlaatuinen

toimialan kohtaamispaikka.

NUORI2013 -tapahtuma järjestetään Jyväskylässä 8.-10.1.2013. Järjestäjinä toimivat neljä nuorisotoimialan päätoimijaa: Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi, Kirkkohallitus, Valtakunnallinen työpajayhdistys ja Nuorisotutkimusseura.

NUORI2013 -tapahtumaan

odotetaan kuntien, seurakuntien

ja järjestöjen nuorisotyöntekijöitä,

työpaja-ammattilaisia,

lapsi- ja perhetyöntekijöitä,

nuorisotoimenjohtajia, valtion

virkamiehiä ja alan tutkimusta

tekeviä nuorisotutkijoita

- unohtamatta tietenkään

toimialalle opiskelevia, tulevia

nuorisotyöntekijöitä, nuoriso-

ohjaajia ja yhteisöpedagogeja. Näin

suurella joukolla toimialalla ei ole

koskaan oltu liikkeellä.

NUORI2013 on ainutlaatuinen

tilaisuus syventää yhteistyötä

kaikkien toimialan toimijoiden

kesken. Kolmen päivän aikana sekä

kuullaan asiantuntijoita, alustuksia

ja seminaareja että osallistutaan

työpajoihin ja verkostoidutaan

kentän muiden toimijoiden kanssa.

Osallistujille tapahtuma antaa

mahdollisuuden ammatilliseen

kehittymiseen ja yhteistyön

syventämiseen yhteisen työkentän,

suomalaisten nuorten ja nuorisotyön

hyväksi.

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 | 2322

K i r k k o h a l l i t u s , K a s v a t u s j a p e r h e a s i a t ( K K P )Kirkkohallitus, Kasvatus ja perheasiat

PL 185 (Satamakatu 11)00161 Helsinki

puh. (09) 1802 1sakasti.evl.fi

u Erityisnuorisotyön neuvottelupäi-ville Poriin kokoontui kuutisen kym-mentä kirkon erityisnuorisotyöntekijää. Päivien teemaa käsiteltiin monesta eri näkökulmasta.

Seksologian johtava asiantuntija, kliininen seksologi (NACS), erikoissai-raanhoitaja, Tarja Sandberg, Väestölii-tosta avasi kolmipäiväisen työskentelyn aiheella nuoren seksuaalinen kaltoin-kohtelu. Alustuksessa selvennettiin sek-suaalisen kaltoinkohtelun määritelmää, tunnusmerkkejä ja lainsäädäntöä sekä mitä lapsen tai nuoren mielessä ja ke-hossa voi tapahtua joutuessaan koke-maan seksuaalista kaltoinkohtelua.

Yhteisessä keskustelussa ja seuraavan päivän ryhmätyöskentelyissä pohdittiin ja kartoitettiin mitä valmiuksia, tuki-toimenpiteitä ja ennalta ehkäisevää toi-mintaa kirkon nuoriso- ja erityisnuori-sotyössä tulisi olla nuoren ja hänen per-heensä tukemiseksi.

Keskiviikkopäivän muita ryhmäkes-kustelujen teemoja olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomioin-ti nuorisotyössä, terveen ja sairaan sek-suaalisuuden rajat, kehollisuus ja turva-rajat sekä mieheksi kasvamisen tukemi-nen.

Kenttätyössä hyvinä erityisnuoriso-

työn menetelminä esiteltiin PTK ry:n TekstariNettiä, NK ry:n NettiSaapas-ta, NK:n ja Nuorten Akatemian yhteis-työnä toteuttamaa TUPA-tukiparihan-ketta, Kajaanin srk:n autopajatoimin-taa ja Tampereen NNKY:n Itu-projek-tia, jonka tavoitteena on tukea kriisi-raskaustilanteessa olevia, raskauttaan vaikeassa tilanteessa jatkavia, aborttia miettiviä ja abortin läpikäyneitä tyttö-

jä ja naisia. Erityisnuorisotyöläisten henkises-

tä ja hengellisestä hyvinvoinnista pidet-tiin huolta Yyterin kylpylän mahdollis-tamilla aktiviteeteillä, maukkailla ateri-oilla ja ”porilaisilla”, Jazzhenkisellä mes-sulla Reposaaren kirkossa, jännittävil-lä ”Silakkapelkokerroin” EM-kisoilla ja upealla ”Siltojen alla” -konsertilla.

Nuorten seksuaalinen pahoinvointi puhutti erityisnuorisotyön neuvottelupäivillä

Tarja Sandberg Väestöliitosta puhui erityisnuorisotyön neuvottelupäivillä Porissa nuoren seksuaalisesta kaltoinkohtelusta.

u Tänä keväänä avattiin KOULU JA KIRKKO- sivusto, joka korvaa ai-emman evl:n koulupalvelun. Sivut on suunnattu ensisijaisesti koulujen opet-tajille, rehtoreille sekä huoltajille. Luon-nollisesti seurakuntien työntekijöiden on syytä tuntea sivuston sisältö koulu-yhteistyössään.

Yhteistyön pelisääntöjä avataan mm. uskonnonvapauslain ja koululakien pohjalta. Toimivia käytänteitä yhteis-työstä kootaan sivuille eri puolilta maa-ta.

Koulujen arvokasvatusta ollaan lähi-vuosina vahvistamassa. Siihen tarpee-seen on vastattu monilla kirkon kasva-tuksen painopistemateriaaleilla ja jul-kaisuilla.

Uskonnonharjoitus koulussa on ihan mahdollista, kunhan otetaan huomioon uskonnottomat ja toisin uskovat. Huol-tajien luvalla ja yhdessä suunnitellen

syntyy paras lopputulos.Uskonnonopetukseen tarjotaan ope-

tussuunnitelman mukaisia virikkeitä se-kä tietoa kirkon työstä.

Sivusto antaa apua myös kriisiti-lanteisiin sekä valmiita päivänavauksia opettajien käyttöön.

Linkeillä ja bannereilla käyttäjä oh-jataan eteenpäin yhteistyökumppanei-den sivuille.

Käy tutustumassa sivustoon ja jaa osoi-tetta paikkakuntasi kouluihin. Innosta antamaan palautetta, jotta voimme ke-hittää sivustoa koko kouluyhteisöä tu-kevaksi.

koulujakirkko.evl.fi skolanochkyrkan.evl.fi

Lisätietoa: Tuula Vinko, tuula.vinko@evl.fi, 09-1802347

u Kirkon toimintaa ja kehitystä kuva-taan myös erilaisin tilastoin. Vaikka ti-lastot eivät kerro toiminnan sisällöstä tai sen laadusta, voidaan niiden avulla kui-tenkin ennakoida toiminnan kehitys-tä ja painopistealueiden muutostarpeita.

Yhteinen huolemme lienee se, miten voisimme parhaalla mahdollisella taval-la hyödyntää toimintakertomus- ja ti-lastoaineistoa TTS- ja strategiasuunnit-telussa niin paikallisseurakunnan kuin kokonaiskirkonkin tasolla.

Vuonna 2011 seurakunnan perheker-hot ja päiväkerhot ovat edelleen suosit-tuja ja tavoittivat suuren määrän lapsia ja aikuisia. Seurakuntien päiväkerhossa kävi lähes 50 000 poikaa ja tyttöä. Kou-luikäisille järjestettiin runsain mitoin erilaista toimintaa. Varhaisnuoriso- ja nuorisotyö sekä partio keräsivät retkille ja leireille yhteensä lähes 122 00 lasta ja nuorta. Koululaisten aamu- ja iltapäivä-ryhmiin osallistui yhteensä 12 411 kou-luikäistä. Nuorten ja nuorten aikuisten

ryhmissä kävi 14 926 osallistujaa, mikä on 6,3 % enemmän kuin viime vuonna.

Rippikoulu tavoit-ti 15 vuotta täyttävis-tä 83,0 prosenttia. Kun mukaan lasketaan myö-hemmällä iällä rippi-koulunsa käyvät, tavoit-taa rippikoulu 86,2% suomalaisista. Suosi-tuimpia ovat edelleen ne rippikoulut, joihin kuuluu leirijakso. Arviolta 90 % kaikista rippikoulun kä-vijöistä osallistui rippikoulun yhteydes-sä leirille. Isoskoulutukseen osallistui 25 082 ja isosena toimi 15 899 nuorta.

Tilastokeskus julkaisi kirkon väestö-tilastot, joiden mukaan Suomessa vaki-naisesti asuvien kirkon jäsenten määrä oli 4 170 748, eli 77,2 prosenttia koko maan väestöstä. Viime vuonna vastaa-va luku oli 78,2 prosenttia. Poissaolevan

väes-tön osuus oli 182 604.

Yhteensä jäsenmäärä oli vuoden 2011 lopussa 4 353 352. Väkiluvultaan suu-rin seurakunta oli Jyväskylän seurakun-ta (97 374) ja pienin Bergö (428). Kir-kosta eronneita oli 44,4 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kirkkoon liitty-neitä oli enemmän kuin yhtenäkään ai-kaisempana vuonna.

Kirkon väestö- ja toimintatilastoihin voi tutustua netissä evl.kirkon kotisivu-jen kautta.

Koulu ja kirkko löytävät toisensa verkossa

u Anna Mulle Aikaa – kampanjan tavoitteena on saada aikuiset antamaan nuorille aikaansa.

Aika voi olla nuoren kanssa yhdessä tekemistä, olemista, kuuntelua ja läsnä-oloa. Nuori ei kaipaa ihmeitä, tavallinen oleminen riittää.

Tärkeimpiä aikuisia ovat luonnol-lisesti omat vanhemmat, mutta myös kummit, harrastusohjaajat, naapu-rit ja muut läheiset aikuiset voivat an-taa aikaansa nuorille. Anna mulle aikaa! -kampanja huipentuu vuosittain Anna mulle aikaa! -päivään 15. syyskuuta, jol-loin kaikkia aikuisia kannustetaan anta-maan pari tuntia ajastaan nuorille.

Kampanjan järjestävät Nuorten Aka-temia, Demi, Kirkkohallitus, Koululii-kuntaliitto, Luonto-Liitto, Mannerhei-min Lastensuojeluliitto, Nuori Suomi, Suomen 4H-liitto, Suomen Nuoriso-seurojen Liitto, Suomen Nuorisoyhteis-työ – Allianssi ry, Suomen Partiolaiset, Suomen Punainen Risti, Suomen Työ-väen Urheiluliitto, Svenska studieför-bundet sekä Suomen ammatillisen kou-lutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto, SA-KU ry. Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasiat yksikkö haastaa kaikkia seu-rakuntia mukaan kampanjaan. Lisätietoja kampanjasta

www.annamulleaikaa.fi

Anna mulle aikaa 15.9.2012

Rippikoulu on säilyttänyt suosionsa!

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 | 2524

u Suosittu rippikoulukirjasarja jat-kuu nyt isosen kirjalla! Ihan sama iso-selle tukee isosen kasvua kristittynä se-kä osana rippikoulun vetäjätiimiä. Ihan saman tyyliin paneudutaan vetävästi ja värikkäästi isosen moninaisiin roolei-hin ja tehtäviin unohtamatta mahdolli-suutta itsetutkisteluun. Mukana on mo-nipuolinen osio rippikoulun hartauselä-mään vaikuttamisesta sekä raamattu-ryhmämateriaali. Ihan sama isoselle kirjan ovat kirjoittaneet Johanna Hirs-to, Helena Paalanne ja Antti Siukonen. Ihan sama isoselle on oppikirjan ja työ-kirjan välimuoto, jota isonen voi lukea myös itsekseen. Isonen ei ole ihan sama kuin rippikoululainen. Kirjan näkökul-mana onkin vahvistaa nuorta kristittyä uudessa roolissaan ja katsoa eteenpäin!

– Me kirjoittajat halusimme tehdä sellaisen rippikoulukirjan, jollaista it-se haluaisimme käyttää riparilla, Ihan Sama rippikoulukirja ilmestyi vuonna 2010. Isosmateriaali on luonteva jatko rippikoulukirjalle ihansamamaisella ot-

teella, toteaa yksi Ihan Sama rippikou-lukirjojen kirjoittajista Antti Siukonen.

Ai onks tää riparin oppikirja? – Ihan sama on ensivaikutelmalta hyvin visuaalinen ja helposti lähestyttävä. Sii-nä on paljon ”koukkuja” joihin tarttua: tehtäviä ja testejä, hauskoja kuvituksia ja kaikenlaista pikku sälää, jonka näh-dessään huomaa uppoutuneensa kirjan syövereihin ihan huomaamattaan. Kun kirjaa on esitelty nuortentapahtumissa, moni on tullut ihmettelemään, että ”ai onks tää riparin oppikirja?”. Kuvamaa-ilma haluttiin rakentaa niin, että se kes-täisi aikaa, kertoo Siukonen.

Ihan sama isoselle on käytännönlä-heinen käsikirja isosille ja sellaisiksi ai-koville. Kirja on tehty erityisesti kolmea näkökulmaa silmälläpitäen. Siinä halu-taan antaa hyvät ja monipuoliset val-miudet isosena toimimiseen sekä tukea nuoren kasvua kristittynä. Kirja sisältää myös uudentyyppisen riparilla tai nuor-tenryhmissä hyödynnettävän raamisma-teriaalin.

Fanita facebookissa:Ihan sama fb-sivulla on jo yli 600 tykkääjää, käyhän sinäkin tykkäämässä!Ihan sama – rippikoulukirjan, isosen kirjan ja opettajan oppaan voit tilata Lasten Keskuksesta. Kirja ilmestyy toukokuussa 2012.

N u o r t e n K e s k u s ( N K )

Vihreät riparit -kehityshanke

Nuorten Keskus Liisankatu 27 A 5,

00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670

www.nuortenkeskus.fi

Tule kouluttautumaan vuorovaikutustaitojen ohjaajaksi!u Toimiva Perhe Järvenpäässä elo- ja lokakuussau Toimiva Vuorovaikutus Helsin-gissä marraskuussa

Lisätiedot: www.nuortenkeskus.fi/koulutus

Nuorten Keskuksen vuosikokousu Nuorten Keskuksen sään-tömääräinen vuosikokous pide-tään lauantaina 5.5. klo 13.30 Tampereella Aleksanterin kirkon kryptassa (Pyynikin kirkkopuisto, 33101 Tampere).

Palveluoperaatio Saapas 40-vuotta

u Tervetuloa juhlimaan Saap-paan 40-vuotista taivalta 10.–12.8.2012 Jyväskylään. Pää-juhlaa vietetään la 11.8.2012 klo 15 Jyväskylän Keskusseura-kuntatalolla.

Kutsu ja viikonlopun ohjelma www.saapas.fi

u Kirkkohallitus, Nuorten Keskus ja WWF allekirjoittivat 17.1.2012 yhteis-työsopimuksen Vihreistä rippikoululei-reistä.

”Vihreät riparit” on kirkon nuori-so- ja rippikoulutyön tueksi toteutet-tava kehittämishanke, jonka tarkoitus on antaa tukea kristillisen ympäristö-kasvatuksen ylläpitämiseen rippikou-lussa. Vihreillä rippikoululeireillä py-ritään pienentämään myös leirien hiili-jalanjälkeä. Vuosittain rippikoulun käy 55 000 nuorta ja isosia mukana on rei-lut 27 000.

”Vihreät rippikoulut – hankkeen ta-voitteena on, että luomakunnan huo-mioiminen voisi elää ja hengittää kai-kissa näissä teemoissa läpäisyperiaatteel-la. Hankkeen tarkoituksena on antaa välineitä läpäisyperiaatteen toteuttami-seksi ja olla näin seurakuntien työnte-kijöiden tukena. Samalla projekti kan-

nustaa nuoria osallistumaan ympäristö-kysymyksien pohtimiseen ja tukee hei-dän mahdollisuuksiaan vaikuttaa,” ker-too Nuorten Keskuksen hankekoordi-naattori Anssi Almgren.

Vihreisiin rippikouluihin liittyen luodaan syksyllä 2012 Kirkon 10 teesiä luonnosta ja rippikoulusta. Tavoitteena on kannustaminen osallistuvaan ja toi-minnalliseen opetukseen teeman ympä-rillä. Tällä hetkellä kristilliseen ympäris-tökasvatukseen on tarjolla materiaalia, mutta sitä ei koottu yhteen paikkaan. Tiedon ja käytännön vinkkien sirpalei-sesta luonteesta johtuen projekti toimii sekä olemassa olevan tiedon kokoajana että hyväksi havaittujen kokemusten ja vinkkien jakajana.

”Rippikoulussa kasvamme ja kasva-tamme siihen, mitä pidämme tärkeänä ja arvokkaana. Rippikoulussa on mah-dollista pohtia omaan elämäntilantee-

seen sisältyviä moraalisia ja eettisiä kysy-myksiä, joihin kuuluu tilanhoitajaetii-kan mukaisesti vastuu luomakunnasta. Esimerkiksi kirkon ympäristödiplomis-sa todetaan, että: ihmisen luontosuh-detta ja ympäristökysymystä käsitellään rippikouluopetuksessa eri näkökulmista eli se on esillä ’läpäisyperiaatteella’”, to-teaa Almgren.

”Olisi väärin sanoa, että kyseessä on täysin uusi projekti. Seurakuntien työn-tekijät ovat huomioineet vuosikymme-niä luomakunnan kunnioittamisen ja to-teuttaneet ’kristillistä ympäristökasvatus-ta’ kertomalla Luojasta ja yksinkertaises-ti viettämällä aikaa luonnossa sekä leiri-keskuksissa. Nykyinen elämäntapamme ja kasvavat ympäristöongelmat haastavat kuitenkin edelleen kysymään: voimmeko kirkon ansiokkaan ympäristödiplomin li-säksi tehdä vielä jotain?” jatkaa Almgren.

Ihan sama isoselle!

Kesän 2013 kv-riparien ilmoittautuminen alkanut!u Kansainvälinen ripari tuo kulttuu-rit yhteen – ilmoittautuminen vuoden 2013 kv-ripareille on alkanut!

Kansainväliset rippikoululeirit kerää-vät ulkosuomalaisia nuoria Keuruulle. Nuorten Keskus järjestää kesällä 2013 Pöyhölän leirikeskuksessa kaikkiaan kolme kansainvälistä rippileiriä. Kan-sainvälisen rippileirin ohjelma ei tavalli-sesta leiristä poikkea, vaan kulttuuri on luonteva osa nuorten vuorovaikutusta.

Nuorten Keskuksen kansainvälisis-sä rippikouluissa rippikoululaisia on 50. Nuorista puolet tulee Suomesta ja puo-let on ulkosuomalaisia, joilla yleensä yk-si tai molemmat vanhemmista on suo-malainen. Opetuskielenä rippikoulussa on suomi ja englanti

Vuonna 2013 rippikoulut pidetään seuraavasti: » KV55 2.-12.7.2013 Leirin päätösjuh-la Pöyhölässä perjantaina 12.7 klo 11, konfirmaatio Keuruun kirkossa klo 14. » KV56 13.-23.7.2013 Leirin päätös-juhla Pöyhölässä tiistaina 23.7. klo 11, konfirmaatio Keuruun kirkossa klo 14. » KV57 24.7.-3.8.2013 Leirin päätös-juhla Pöyhölässä lauantaina 3.8. klo 11, konfirmaatio Keuruun kirkossa klo 14.

Rippikoulu jakautuu kolmeen osaan Rippikoulussa on kolme jaksoa, joista ensimmäinen on niin kutsuttu aloitus-jakso. Suomalaisilla nuorilla se pitää si-sällään oman seurakunnan toimintaan osallistumisen ja ulkosuomalaisilla nuo-rilla osallistumisen paikallisen luterilai-sen seurakunnan toimintaan. Seuraavan jakson aikana nuoret pääsevät tekemään etätehtäviä. Rippikoulun kolmas jakso on 10 vuorokauden mittainen leiri, jon-ka jälkeen vietetään yhteistä päätösjuh-laa ja konfirmaatiota.

Rippikouluun ilmoittautuminen Nuorten Keskuksen kansainvälisiin rip-pikouluihin voit ilmoittautua täyttä-mällä ilmoittautumislomakkeen Nuor-ten Keskuksen internet-sivuilla. Mikä-li rippikoulu, jolle ilmoittaudut, on jo täysi, kerromme siitä sinulle mahdolli-simman pikaisesti.

Rippikoulun hinta on 640 euroa vuonna 2012, vuoden 2013 hinta vah-vistuu syksyllä 2012. Rippikoululei-rin hinta sisältää täysihoidon omin lii-navaattein, opetuksen, bussikuljetukset leirin aikana, rippikoulun oppikirjan se-kä tapaturmavakuutuksen.

– I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 3 ·12 – I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ3·12 | 2726

ptk.fi POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

P T K - p o i k i e n j a t y t t ö j e n k e s k u sP a r t a h a r j u n t i e 3 6 1

7 6 2 8 0 P a r t a h a r j up u h . 0 4 0 0 6 3 0 4 3 0

p t k @ p t k . f i , w w w. p t k . f i

UutuuksiaKesän 2012 leiritn Äksön-harrasteleiri seurakuntien, kunti-en ja järjestöjen varhaisnuorten ryhmille 11.-15.6. Partaharjun toimintakeskukses-sa, Pieksämäellä. Ilm. 18.5. mennessä: il-moittautuminen@ptk.fi, 0400 630 430.Lisätietoja: aluesihteeri Jukka Jylhä, jukka.jylha@ptk.fi tai 0400 508 241.n Tievatuvan perheleiri kouluikäisille lapsil-le ja perheilleen 16.-21.6. Retkeily- ja kurs-sikeskus Tievatuvalla. Kysy vielä paikkoja! Ilmoittautumiset ja lisätietoja aluesihtee-ri petri.katko@ptk.fi, 046 9019 607.n Partaharjun 58. puhallinmusiikkilei-ri puhallin- ja lyömäsoitinharrastajille 28.7.-4.8.Partaharjun toimintakeskuk-sessa. Ilm. 31.5. mennessä: verkkolo-makkeella www.ptk.fi -> puhallinmu-siikki, www.puhallinleiri.info. Lisää: su-vielise.nurmi@ptk.fi, 0400 357 030.n Turun arkkihiippakunnan varhaisnuo-risotyön yhteinen Loiskis-leiri 24.-27.7. Rymättylän Kunstenniemessä. Ryhmien ilm. keijo.penttinen@evl.fi. Lisää: kai-sa.rantala@ptk.fi, 050 381 2886.

Perheille, työntekijöille, kerhoryhmillen Leikkimielinen perheiden ulkoiluta-pahtuma Mäntsälässä perheille, seura-kuntien työntekijöille, vapaaehtoistoi-mijoille ja kerhoryhmille 15.9. Muuta-man kilometrin patikkamatkan varrel-la vaihtelevia ja hauskoja tehtäviä. Ilm. 7.9. mennessä: aluesihteeri Jukka Jyl-hä, jukka.jylha@ptk.fi tai 0400 508 241. Häneltä myös lisätietoja.n Koulutuksellinen Piitunpolku-vael-lus kerhonohjaajille, nuorille, perheil-le ja työntekijöille 29.9.2012 Ilmajo-

ella. Ilm. 21.9.2012 mennessä Mat-ti Piitulainen, matti.piitulainen@ptk.fi tai 0400 301 618. Lisätietoja Matilta 6.8.2012 jälkeen.

Ohjaajillen Salibandyohjaamisen peruskurssi salibandykerhojen ohjaajille ja työn-tekijöille 29.9.2012 Helsingissä. Ilmoit-tautuminen 21.9.2012 mennessä ja li-sätietoja: aluesihteeri Jukka Jylhä, juk-ka.jylha@ptk.fi tai 0400 508 241.

Aamu- ja iltapäivätoiminnassa mukana olevillen Potkua kehittämiseen – Kirkon aa-mu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen (5 op) 3.–5.9.2012 ja 4.–6.2.2013 Partaharjun toimintakeskuksessa. Kou-lutukseen kuuluu kahden lähijakson li-säksi etukäteistehtävä ja kehittämisteh-tävä. Lisätietoja: maara.kosonen@ptk.fi tai 0400 541957; liisa.luukkonen@lastenkeskus.fi tai 09 68774513. Ilm. 1.6. mennessä: ilmoittautuminen@ptl.fi tai 0400 630 430. n Aamu- ja iltapäivätoiminnan neuvot-telupäivät aip-toiminnan lastenohjaajil-le ja työalasta vastaaville työntekijöil-le 15.–16.10.2012 Scandic Jyväskylä -hotellissa. Ilmoittautuminen 14.9. men-nessä: ilmoittautuminen@ptk.fi tai 0400 630 430. Majoituksen varaa kukin itse hotellista tunnuksella ”PTK151012”: jy-vaskyla@scandichotels.com tai (014) 330 2217 tai 330 2216. Lisätietoja Maara Kosonen, maara.kosonen@ptk.fi tai 0400 541 957.

Kurs

seja

ja k

oulu

tust

a

Merja Auer jaSuvielise Nurmi (toim.): Paratiisi-polku Paratiisipolku on elämyksellinen matka vuoropuhe-luun luonnon kans-sa sekä oman pai-kan löytämiseen luomakunnassa. Eko-logiselle elämäntavalle ja Jumala-yh-teydelle haetaan pohjaa luonnon ko-kemisesta. Leikkien, pelien, draaman ja mielikuvamatkojen avulla tapahtuva luonnon kohtaaminen sopii monen ikäi-sille. Sellaisenaan materiaali sopii esi-merkiksi rippikouluun, varhaisnuorten leirille, kerhoihin ja isoskoulutukseen. Materiaali koostuu yli 200 osasta. Hin-ta 42 €/kpl, 2 kpl tai enemmän á 37e.

Kaarina Hakkarai-nen ja Panu Pih-kala: Seurakunta ja koulu – yhteis-työn käsikirja Seurakunnan ja kou-lun välinen yhteistyö on parhaimmillaan molempia osapuolia rikastuttava ja in-nostava. Kaarina Hakkaraisen ja Panu Pihkalan tietoa ja käytäntöä yhdistä-vissä teksteissä kuuluu kokemuksen ää-ni ja innostus. Tämä kirja kuuluu jokaisel-le seurakunnan työntekijälle, jonka alu-eella on koulu. Kirja tarjoaa hyvää tie-toa myös kouluille. Nid., 296 sivua, hin-ta 35e.

Kiisi Isotalo (toim.) Kerhonohjaa-jan käsikirja 2012–2013Toista vuotta uusimuotoisena ilmestyvä Kerhonohjaajan käsikirja 2012–2013 tarjoaa välineistöä kaikenlaisiin kerhoi-hin: teema- ja kausikerhoihin sekä eri-laisiin koko vuoden kerhoihin. Erillisenä kokonaisuutenaan kirjan alkuun sijoitetut hartaudet sukeltavat muun muassa ra-kastettujen hahmojen – Kassun ja Korp-pulan mummon – tarinoiden kautta kou-luikäisen tärkeisiin hengellisiin kokemuk-siin. 1 - 10 kpl á 25 €, 11 - 29 kpl á 24,20 €, yli 30 kpl á 23,50 €. Ilmestyy elo-kuussa 2012.

u Jiipeenetin mojova medianumero vaikkapa ikioman mediakerhon pitä-miseen. Monenlaisia mukavia ja lähes ajattomia mediametkuja sisältävä lehti myös kouluvierailuille ja leireil-le! Tekemistä ja pohdiskeltavaa 48 sivua. Osalle jutuista vielä lisää teke-mistä ja keskusteltavaa jiipeenetti.fi:n puolella. Medianumeron käyttövink-kejä: Jiipeenetti.fi -> Etusivu (yläpal-kissa) -> Vinkkejä ohjaajille.

Sisältönä mm. Miten teen hyvän lehtijutun ja oman lehden? Miten teen animaation tai elokuvan? Mediamet-

kuja äiti- ja tyttömedialeirillä Joen-suussa. Miten lasten ohjelmia teh-dään televisioon ja radioon? Muura-messa on osallisuutta! Minun jumalan-palvelukseni - lapset kameran taka-na. Nettikiusaaminen. Tiesitkö tämän sähköposteista, nettisivuista, blogeis-ta, Twitteristä ja YouTubesta? Paljon mukaansa tempaisevia tehtäviä…

Edulliset hinnat: 1–9 kpl á 5 e, 10–49 kpl á 3,50 e, 50–99 kpl á 2,70 e, 100–149 kpl á 2,30 e, 150–250 kpl á 2 e, yli 250 kpl á 1,90 e. Lähetyk-siin lisätään postituskulut.

JiipeenettiExpress – mojova medianumero

Retkeily- ja kurssikeskus

NUORISOTYÖN

PALVELUKSESSA

www.tievatupa.fi tievatupa@ptk.fi p. 040 820 7110

u Hanna Juntunen on laatinut ”Käyt-töideoita Katekismusjengi-kirjaan” -oh-jaajamateriaalin. Ilmainen, 20-sivuinen ohjaajamateriaali on ladattavissa PTK:n nettisivuilta Työkalupakista.

Virikemateriaalissa on keskusteluky-symyksiä ryhmille ja itsenäisesti pohdit-tavaksi. Toimintaosuudessa olevat as-kartelut ja leikit on suunnattu erityisesti kouluvierailuja ja kerhoja varten. Jokai-nen ohjaaja voi soveltaa niitä ja keksiä itse lisää. Isä meidän rukouksen yhtey-dessä on jokaisessa kohdassa jokin tee-ma, jotka on tarkoitettu virikkeeksi en-sisijaisesti 10-juhlan suunnittelijoille.

Katekismusjengi soveltuu käytettä-väksi varhaisnuorisotyössä, niin ker-hoissa, 10-juhlissa kuin leireillä sekä kouluvierailuilla ja uskontotuntien tu-

eksi opettajille. Katekismusta selitetään lapsille sopivalla kielellä. Virikemateri-aalista voit ammentaa kivoja vinkkejä työhösi.

Kari Kanalan kirjoittama ja Kirs-ti Pusan kuvittama Katekismusjengi on tarinakirja, joka kertoo koululaisten ar-jesta. Kirjan fiktiiviset henkilöt Asko, Emppu, Aleksi, Nelli, Helge ja Make ovat alakoulussa ylemmillä luokilla ja heille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

Katekismusjengi-kirjaa voi tilata: puoti.ptk.fi tai ptk@ptk.fi tai omalta aluesihteeriltä. Kirjan hinta on 14 e.

Ilmainen virikemateriaali Katekismusjengi-kirjan käyttöön

Johanna Hirsto - Helena Paalanne

- Antti Siukonen

Ihan sama isoselleUutuuskirja tukee isosen kasvua kristittynä

sekä osana rippikoulun vetäjätiimiä!

Isosen moninaisiin rooleihin ja tehtäviin paneu-

dutaan vetävästi ja värikkäästi - itsetutkistelua

unohtamatta. Mukana on myös monipuolinen

osio rippikoulun hartauselämästä sekä raamattu-

ryhmämateriaali.

Hinta 15,00

yli 10 kpl à 12,00

ISBN 978-951-627-948-3

Ihan sama -uutuus

nyt ISOSELLE!

Tilaukset: LK-kirjat / Lasten Keskus, p. (09) 6877 4530, tilaukset@lastenkeskus.fi www.lastenkeskus.fi

Johanna Koivisto - Helena Paalanne

- Antti Siukonen

Ihan sama eilen, tänään ja ikuisestiRippikoulukirjasarja, joka panostaa visuaalisuuteen ja

asioiden sanoittamiseen nykykielellä. Oppilaan kirjan

lisäksi sarjaan kuuluu laaja opettajan opas, joka on

täynnä toiminnallisia virikkeitä opetuksen tueksi ja

rippikoulun hartauselämään.

Rippikoululaisen kirja ISBN 978-951-627-836-3

Hinta 14,00 / yli 10 kpl à 10,50

Opettajan opas ISBN 978-951-627-837-0

Hinta 36,00

Muista myös Ihan sama -rippikoulukirjat!