ville-pekka sorsa (toim.) attac ville-pekka sorsa (toim.) attac 2007 kehityksen...

Download Ville-Pekka Sorsa (toim.) ATTAC Ville-Pekka Sorsa (toim.) ATTAC 2007 KEHITYKSEN KEST£â€‍V£â€‍ RAHOITUS Ville-Pekka

Post on 20-Jul-2020

3 views

Category:

Documents

0 download

Embed Size (px)

TRANSCRIPT

  • Ville-Pekka Sorsa (toim.) ATTAC 2007

    K E

    H IT

    Y K

    SE N

    K E

    ST ÄVÄ

    R A

    H O

    IT U

    S V

    ille-Pekka Sorsa (toim .)

    Mitä on kehitysrahoitus? Miksi valtioiden antama virallinen kehitysapu ja kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämät lainat eivät vähennä köyhyyttä? Mitkä rahoituksen muodot tukevat kehitystä ja mitkä eivät? Millaiset rahoitusmuodot ovat taloudellisesti ja eettisesti kestäviä? Millaisilla tavoilla kansainvälistä rahoitusjärjestelmää pitäisi uudistaa, jotta se tukisi kehitystä aiempaa vankemmin? Millaisella rahoituksella voidaan maailmanlaajuisesti vähentää köyhyyttä ja edistää globaalia demokratiaa?

    Kehityksen kestävä rahoitus vastaa edellä esitettyihin kysymyksiin. Se tarjoaa tiiviin tietopaketin kehityksestä ja sen rahoituksesta. Teoksessa käsitellään aihepiirin perusesittelyn lisäksi kehitysajattelun ja kehitysrahoituksen historiaa sekä kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden ehdotuksia kehitysrahoitus- järjestelmän uudistamiseksi.

  • Kehityksen kestävä rahoitus

    Ville-Pekka Sorsa (toim.)

    Attac 2007

  • Kansi ja taitto: Konsta Huusko

    Copyright © 2007 Ville-Pekka Sorsa / Attac ry

    Julkaisija: Attac ry PL 44 00241 HELSINKI www.attac.

    Julkaisu on saanut tukea Ulkoasianministeriön kehitysyhteistyön tiedotustuesta. Teoksessa esitettävät kannat eivät välttämättä edusta ministeriön kantoja.

    Julkaisu on ladattavissa pdf-muodossa internetistä osoitteesta: http://www.attac./kehitysrahoitus

    ISBN 978-952-99602-2-4 (nid.) ISBN 978-952-99602-3-1 (pdf)

    Painotalo Auranen Oy, Forssa 2007

  • SISÄLLYSLUETTELO

    Esipuhe 7

    1. Kansainvälinen rahoitusjärjestelmä ja kehitysrahoitus 14

    1.1. Rahoituksen lyhyt oppimäärä 16

    1.2. Kehitysrahoittajat ja rahoituksen muodot 28

    1.3. Kolme kriisiä kehitysrahoituksen haasteena 53

    2. Millaista globaalia kehitystä? 78

    2.1. Teppo Eskelinen: Kehitysajattelun losoan taustat 80

    2.2. Maailmanpankki ja kehitysajattelun suuret linjat 91

    2.3. Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoittet 101

    2.4. Globaalit julkishyödykkeet 117

    3. Kehityksen kestävä rahoitus ja kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uudistaminen 130

    3.1. Uusi kansainenvälinen rahoitusarkkitehtuuri 132

    3.2. Rahoitustapojen uudistukset ja uudet rahoituslähteet 144

    3.3. Peter Wahl: Ideasta todellisuuteen - kansainvälisistä veroista käytävän keskustelun nykytilanteesta 162

    3.4. Globaalit ja kansainväliset verot kehityksen rahoituksessa 177

    4. Johtopäätökset 186

  • 7

    Tekstilaatikot:

    Johdannaiset 20 Hedge -rahastot 23 IMF:n lainaehdot ja Nicaragua 44 Multilateraalinen rahoitus tänään 50 Erityiset nosto-oikeudet 58 Rahoitusjärjestelmän nykytila 66 Verojen välttelyn tavat 69 Kauppapolitiikka ja vuosituhattavoitteet 113 Uusi ja vanha julkisrahoitus 121 Tapaus Donegal 150 Norjan öljyrahasto 157

    Taulukot ja kuviot:

    Taulukko 1.1 Rahoituslajien jakautuminen alueittain vuonna 2005 20 Taulukko 1.2 Säänneltävät kansainväliset pääomaliikkeet valtion näkökulmasta 25 Kuvio 1.3. Virallisen kehitysavun komponentit vuosina 2000–2005 34 Taulukko 1.4 Virallinen kehitysapu vuosina 1960-2005 36 Taulukko 1.5. Pariisin julistuksen tavoitteet 39 Taulukko 1.6 Maailmanpankin rahoitustoiminta vuosina 2001–2005 47 Taulukko 1.7 Maailmanpankin nykylainojen ehdot köyhille maille 48 Taulukko 1.8 Maailmanpankin nykyisten ja edellisten lainojen keskimääräiset ehdot per laina 49 Taulukko 1.9 Keskimääräiset päivittäiset valuutanvaihdot ja kaikkien maailman maiden yhteenlaskettu vienti vuodessa 62 Taulukko 2.1. Washingtonin konsensuksen poliittiset päämäärät 91 Taulukko 2.2. YK:n vuosituhattavoitteet, välitavoitteet ja seurannan indikaattorit 100 Taulukko 2.3. Vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen tarvittava lisäpanostus 114 Taulukko 2.4. Globaaleja julkishyödykkeitä 119 Taulukko 2.5. Rahoituskeinojen vertailua 124 Taulukko 2.6. Kansainvälisten ja globaalien julkishyödykkeiden tarjoamisen työnjako 123 Taulukko 2.7. Globaalien julkishyödykkeiden rahoituskeinot 126 Taulukko 3.1. Tax Justice Networkin ehdotuksen verojärjestelmien uudistamiseksi 141 Taulukko 3.2. Kansainvälisten verojen tuottopotentiaali 181

  • 7

    Esipuhe

    Kehityksen rahoitus on vahvasti maailmanpolitiikan asialistalla. Viime vuosina on nähty ja kuultu satoja kokouksia, tapaamisia, aloitteita, suosituksia ja puheita, jotka ehdottavat rahoitusmuotoja erilaisten kehityspäämäärien saavuttamiseksi. Päämäärät ovat vaihdelleet yksityiskohtaisesta sairauksien torjuntaohjelmien toteutuksesta hyvin yleisiin tavoitteisiin, useimmiten köyhyyden poistamiseen. Ehdotuksia on tullut niin valtionpäämiesten, talousasiantuntijoiden, arvostettujen tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen, journalistien kuin Bob Geldon ja Bonon kaltaisten rock-tähtienkin tahoilta. Jokaisella ehdotuksella on taipumus kuulostaa parhaalta tavalta poistaa maailman köyhyysongelma lopullisesti ja saavuttaa aivan kaikkien parhaaksi koituvaa kehitystä.

    Teollisuusmaat pyrkivät liikuttavan yksimielisesti poistamaan globaalia köyhyyttä. Keinoista sen sijaan ei ole yhteistä kieltä löytynyt. Yhteistyöhön kykenemättömät, omaan napaansa tuijottavat valtiot ja valtionpäämiehet ovat kukin tahollaan pyrkineet saamaan hattuunsa suurinta mahdollista sulkaa, eli palkintoa köyhyyden ja kurjuuden poistamisesta globaalisti. Kehitys on jäänyt valtioiden ailahtelevan tahdon ja yhtä lailla ailahtelevien markkinoiden kontolle. Kukaan ei ole halunnut kantaa vastuuta kehityksen aikaansaamisesta.

    Puheita on kuultu länsimaissa yli puolen vuosisadan ajan. Puheet ovat myös johtaneet tekoihin. Lähes kaikilla teollisuusmailla on käytössään monia kehitysapu- ja kehitysrahoitusohjelmia. Rahoittajia tuntuu riittävän kaikenlaiseen toimintaan. Tästä huolimatta materiaalinen köyhyys ei ole maailmasta merkittävästi vähentynyt, eikä maapallon köyhä enemmistö ole päässyt osalliseksi talouskasvun hedelmistä. Kehitysrahoitus on epäonnistunut tehtävässään. Perinteisillä kehitysrahoituksen tavoilla

  • 8 9

    ei saavuteta niille asetettuja päämääriä. Rahoitus on ollut määrältään riittämätöntä ja laadultaan epäsopivaa.

    Pelkät rahoitustekniikan laatuun liittyvät seikat eivät kuitenkaan riitä epäonnistumisten ymmärtämiseksi. Avun hampaattomuus on osittain merkki siitä, että tavoitellut päämäärät ovat olleet epäselviä, ristiriitaisia, epädemokraattisesti määriteltyjä tai pahimmassa tapauksessa vain rahanpyörityspeliä vailla todellisia pyrkimystä johdonmukaiseen kehitykseen ja kehityspäämääriin. Jotta kehitysrahoituksen hampaattomuuden syihin voitaisiin antaa edes välttävä selitys, on kehitysrahoitusta tarkasteltava kokonaisuutena yksittäisten mekanismien ja mittarien teknisen analyysin sijaan.

    Kun jonkun rikkaan maan viralliselta edustajalta kysytään, mitä valtio tekee globaalin kehityksen hyväksi, kuulostaa vetoaminen kehitysavun olemassaoloon tai kasvavaan määrään lähinnä huvittavalta. Kyllästyneen ironinen virnistys kasvoilla muuttuu totiseksi, kun havaitsee suhteuttamisen olevan usein unohduksissa myös vakavassa tutkimustyössä. Tutkimuksen tasolla huomiota on kiinnitetty liian vähän erilaisten rahoitusmuotojen ja rahoituslaitosten toiminnan muodostamaan kokonaisuuteen toivotun kehityksen saavuttamisessa. Tämä niin sanottu koherenssikeskustelu on otettu kehitysrahoituksen politiikoissa vakavasti vasta viime vuosina.

    Kehityspolitiikan suunnattomuus ja epäjohdonmukaisuus eivät tarkoita sitä, että toisenlainen kehitys ei olisi mahdollista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vakavaan julkiseen keskusteluun on ilmestynyt uusien kehityksen rahoitusmekanismien lukuisa kirjo. Uudet mekanismit mahdollistavat toisenlaisen kehityksen ja antavat toivoa maailmasta, jossa kehityksestä kannetaan vastuuta maailmanlaajuisesti. Kannattaa kuitenkin ensin lukea pienellä präntätty. Samanlaiset rahoitusmuodot eivät välttämättä palvele esimerkiksi aidsin torjuntatyön, kestävän vesihuollon rakentamisen, makrotaloudellisen vakauden edistämisen tai kestävän talouskasvun saavuttamisen keinoja. Vanhoista virheistä on otettava opiksi.

    Monia uusia ja lähes kaikkia vanhoja kehitysrahoituksen tapoja on leimannut historian sivun verran eräs hallitseva piirre: valtaosa kehitysrahoituksesta on luonteeltaan teollisuusmaiden hyväntekeväisyyttä köyhempiä kohtaan. Monille hyväntekeväisyys tuo mieleen hyväntahtoisuuden ja muista ihmisistä välittävän asenteen. Hyväntekeväisyys on kuitenkin aina konkreettista toimintaa, jossa lahjoitetaan resursseja niitä tarvitseville tai pyytäville lahjoittajan oman harkinnan mukaan. Oma harkinta merkitsee lahjoitusten ehtojen, määrien

  • 8 9

    ja jopa rahoituksen tarpeen tunnustamisen olevan täysin lahjoittajan käsissä. Tämä epätasa-arvo muuttuu suoranaiseksi vääryydeksi siinä tilanteessa, kun avun tarve on alun perin lahjoittajan toimien seurausta.

    Avun tarpeen määritteleminen tarkoittaa aina merkittävää valtasuhdetta. Vaikka lahjoittaja voi toki päättää, että rahoitettava