TAITEEN MONIAMMATILLISET KONTEKSTIT

Ilona Tanskanen & Pirita Juppi (toim.)

TAITEEN MONIAMMATILLISET

KONTEKSTIT

Ilona Tanskanen & Pirita Juppi (toim.)

Turun ammattikorkeakoulun puheenvuoroja 94

Turun ammattikorkeakoulu

Turku 2017

Graafinen suunnittelu: Tiina Vaahtera

Kannen kuva: Petra Kallio

ISBN 978-952-216-646-3 (painettu)

ISSN 1457-7941 (painettu)

Painopaikka: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere 2017

ISBN 978-952-216-647-0 (pdf)

ISSN 1459-7756 (elektroninen)

Jakelu: http://loki.turkuamk.fi

SISÄLLYS

I JOHDANTO 5

Timo TanskanenKulttuurialan ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot työelämän kehittäjinä 6

Minna Haapasalo & Leena KelaTaiteen muuttujia – taidetta erilaisissa konteksteissa 19

II TAIDE VÄLINEENÄ NÄHDÄ JA TULLA NÄHDYKSI 35

Petra KallioNäkyviin piirretyt. SuMu-taiteilijakirjat taidelähtöisenä kohtaamisen metodina 36

Minna HemgårdVahvuudet näkyviksi. Digitaalinen tarinankerronta osana nuoria aktivoivaa ryhmätoimintaa 61

Helena TuuraKohtaamispaikka. Omakuvallinen taidetyöpaja naisvangin kanssa 82

Marjukka IrniAktivistitaiteilijasta artivismiin. Yli 50-vuotiaita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä näkyväksi tekemässä 108

Niina Huovinen & Viliina KoivistoMake Sense.Tutkimuksia kuvataiteen kokemisesta 137

Heli Mäki-ArvelaLinnankatumme. Yhteisötaideprojekti 151

III TAIDE OPETUKSESSA 173

Maria LeivonenLennä, lennä Pikkuli! Uuden opetuskonseptin kehittäminen Pikkulin tv-sarjasta 174

Satu SälpäkiviPakkopullaa vai terveellistä herkkua? Arviointitutkimus Hyvinkään kaupungin Kulttuuripolku-toiminnasta 199

Heli VihersaariTaide työvälineeksi. Taideherkkyyttä lähihoitajaopintoihin kokemuksellisen oppimisen keinoin 225

IV TAIDE TUOTTAMISESSA 251

Paula Puikko-LaaksoTaiteilijaelämää. Myynti, markkinointi ja media 252

Kati SirénRajatapaus. Taiteilija-tuottaja sektorirajat ylittävää kulttuurista yhteistyötä rakentamassa 274

ABSTRACTS 299

I

JOHDANTO

6

Kulttuurialan ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot työelämän kehittäjinä

Timo Tanskanen

Tiivistelmä

Kulttuuri- ja taidealan ammattikenttä laajenee perinteisen toimialamäärit-telyn ulkopuolelle. Laajentuminen nähdään tärkeäksi sekä taiteellisen il-maisun monimuotoistumisen että taiteilijoiden työllistymismahdollisuuk- sien vuoksi. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat yksi väylä osaa-misen työelämälähtöiseen kehittämiseen.

Tarkastelen tässä artikkelissa uusien kulttuurialan ylempien ammattikor-keakoulututkintojen tavoitteiden määrittelyä ja koulutusten suunnittelua Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa. Uudet luovan tuottajan ja soveltavan taiteen koulutukset olivat yhteishaussa ensimmäistä kertaa vuo-den 2015 keväällä, ja ensimmäiset opiskelijat aloittivat opintonsa samana syksynä. Jatkossa luovan tuottajan koulutus muuttuu media- ja kulttuuriyrit-täjyyden koulutukseksi.

Tässä julkaisussa tuodaan esiin Turun ammattikorkeakoulun Taideakate-mian kulttuurialan ylempien ammattikorkeakoulututkintojen asiantuntijoi-den – valmistuneiden opiskelijoiden ja henkilökunnan – näkemyksiä taiteen moniammatillisista konteksteista. Artikkeleissa nostetaan esiin perinteiset toimiala- ja työryhmärajat ylittävää taiteellista toimintaa ja sen tuomia uu-sia mahdollisuuksia.

7

Kulttuurialan työ ja siinä tarvittava osaaminen

Kulttuurialan ylemmälle ammattikor-keakoulututkinnolle on työelämässä tarvetta. Tarve juontuu kulttuurialan työn ominaispiirteistä mutta myös pe-rinteisen taidealan koulutuksen luon-teesta.

Kulttuurialan työelämä on monimuo-toista. Vakiintuneissa organisaatioissa on perinteisiä työsuhteita, mutta val-taosa työstä tapahtuu erilaisissa mää-räaikaisissa itsenäisissä tehtävissä. Toiminta on pitkälti projektimaista. Tähän ohjaa esimerkiksi apurahara-hoitus ja työryhmien muodostuminen produktiokohtaisesti. Kentällä on pai-netta entistä laaja-alaisempien ja mo-niammatillisempien projektien tekemi-seen. Moniammatillisella yhteistyöllä taiteelle saadaan erilaisia yleisöjä ja osaamista voidaan hyödyntää uuden-laisissa ansaintaympäristöissä.

Perinteisestä taidealan koulutuksesta valmistuneilla projektinhallinnallin-nan taidot ja ymmärrys oman osaa-misen hyödyntämismahdollisuuksista oman taiteenalan ulkopuolella eivät ole olleet useinkaan kovin vahvoja. Projektinhallinnan taitoja ei ole paino-tettu perinteisessä taidekoulutuksessa.

Tyypillisesti taide- ja media-alan työ-suhteet ovat tilastollisesti epätyypil-

liseiksi luokiteltuja. Merkittävä osa uusista työllistymismahdollisuuksista on vakiintuneiden työnantajaorgani-saatioiden ulkopuolella. Työllistymi-nen tapahtuu usein freelancer-tyyppi-sissä työsuhteissa tai yrittäjämäisesti olemassa olevan kontaktiverkoston kautta. Näiden alojen työpaikkoja ei ole juurikaan tarjolla TE-toimistoissa, vaan opiskelijoille tulee opintojen ai-kana syntyä valmius työllistää itse it-sensä. Luoda työtä sinne, missä sitä ei vielä ole.

Vuosina 2010–2014 ammattikorkea-koulujen humanistisilta ja taidealoil-ta valmistuneista vuoden sisällä työl-listyneistä keskimäärin 8,3 prosenttia toimi yrittäjinä. Yrittäjien osuudet val-mistuneista vaihtelevat merkittävästi oppilaitoksittain. Vähiten yrittäjinä toimivia (3,3 %) on Humanistises-ta ammattikorkeakoulusta valmistu-neissa ja eniten (14,5 %) Lahden am-mattikorkeakoulusta valmistuneissa. Turun ammattikorkeakoulusta val-mistuneista ja työllistyneistä 13,2 % toimi yrittäjinä vuosi valmistumisen-sa jälkeen. (Vipunen 2017, Opetushal-linnon tilastopalvelu.)

Toimintakentän muutos on laajen-tanut osaamistarpeita osin ristiriitai-sesti. Kentällä toimivien osaamiseen kohdistuu suuria paineita: ammatti-laisilta edellytetään uudenlaista renes-sanssineroutta. Keskeisinä teemoina

8

ovat taiteen, teknologian ja ammat-ti-identiteetin kehittyminen ja näiden osatekijöiden erilaiset painotukset yk-silön ammatillisessa roolissa.

Spesialisoitunut osaaminen ↔ laa-ja-alainen osaaminen. Työelämä on polarisoitunut. Toisaalta tarvitaan entistä spesialisoituneempia ammat-tilaisia, mutta tarvitaan myös kykyä yhdistää asioita uudella tavalla. Esi-merkiksi television uutistuotannossa journalistilta edellytetään journalisti-sen osaamisen lisäksi myös teknillis-taiteellista osaamista, jotta hän pystyy suunnittelemaan juttunsa visuaalisesti ja toteuttamaan sen erilaisissa olosuh-teissa kuvallisesti ja äänellisesti toi-mivaksi kokonaisuudeksi sekä jälki-työstämään jutun eri jakelukanaviin. Toisaalla elokuvien jälkituotannon erikoistehosteiden tekijät keskittyvät kehittämään omaa taiteellista ja tek-nistä osaamistaan entistä syvemmälle juuri tämän erityisalueen hallintaan.

Substanssiosaaminen ↔ verkosto-osaaminen. Tarvitaanko tehtävässä menestymiseen ammattialan huippu-osaamista vai ovatko työn sujumi-sessa tärkeämpiä vuorovaikutukseen, tiimityöskentelyyn, verkostojen hyö-dyntämiseen ja kansainväliseen osaa-miseen liittyvät taidot?

Kulttuuriala ↔ muut alat. Nähdään-kö oman ammattiosaamisen areenana

kulttuurialan eri ammattilaisten välillä tapahtuva toiminta, vai viedäänkö toi-mintaa kontaktiin muiden alojen kans-sa? Tällä hetkellä uskotaan, että uudet hyödynnettävät innovaatiot syntyvät pääosin alojen välisillä rajapinnoil-la. Esimerkkejä tällaisesta ovat muun muassa kulttuurihyvinvointi, sairaala-musiikki, pelikehitys ja julkinen taide.

Tuotteet ↔ palvelut. Onko taiteel-linen työ itsenäinen teos, esimerkik-si maalaus, sävellys tai elokuva, vai palvelu, kuten teosvuokraus, sairaa-lamuusikon työ, Spotify tai Netflix? Mikä on teoksen itseisarvo? Minkä lisäarvon yksittäinen teos tuo palve-lulle? Mille kohderyhmälle se on tar-koitettu? Miten tekijän ja palvelun ansainta muodostuu? Millaisia jake-lukanavia käytetään?

Kulttuurialan koulutuksissa opiskeli-jalle rakentuu ammatillinen identiteet-ti, jonka pohjalta hän jatkaa osaami-sensa kehittämistä ja toimintaansa työelämässä opintojen jälkeen. Oh-jaavilla opettajilla, opiskelijaryhmällä, työharjoittelupaikoilla sekä oppilai-toksen arvomaailmalla on merkittä-vä rooli identiteetin rakentumisessa. Ammatillisessa ohjauksessa pyritään tukemaan opiskelijaa löytämään omat vahvuusalueensa.

Usein ammatillinen identiteetti ra-kentuu varsin perinteisten roolien tai

9

ammattikuvien pohjalle, ja opetta-jat saattavat uusintaa ohjauksessa sa-manlaisia ammattikentän rakenteita, jotka ovat olleet vallalla silloin, kun he ovat siirtyneet työelämään. Val-mistuneen opiskelijan työuran alku-vaiheet saattavat pitkälti määritellä, millaisiin tehtäviin ja ammatilliseen positioon opiskelija asettuu. Työuran alussa etenkin freelancer-roolissa jou-dutaan hakemaan elanto ”silppu-työstä”, jolloin tavoitteellinen koko-naiskuvan muodostaminen omalle ammattiuralle on vaikeaa.

Lähtökohdat koulutusten suunnittelulle

Tavoitetaso ylemmille ammattikorkea-koulututkinnoille asetetaan säädöksel-lä. Keskeiset tavoitetasoa määrittävät asiakirjat ovat valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista, kansallinen koulutuksen viitekehys sekä ammat-tikorkeakoulujen rehtorineuvoston määrittämä yleisten kompetenssien kuvaus. Korkeakouluilla on laaja va-paus tutkintojen sisältöjen ja toteutus-tapojen määrittelyssä. Toteutustapojen ja sisältöjen tulee tukea yleisten tavoit-teiden saavuttamista.

Valtioneuvoston asetus ammattikor-keakouluista (18.12.2014/1129) an-taa säädösperustan ylemmän ammatti-korkeakoulututkinnon suunnittelulle.

Sen viidennessä pykälässä määritetään ylempään ammattikorkeakoulututkin-toon johtavien opintojen tavoitteet:

Ylempään ammattikorkeakoulututkin-toon johtavien opintojen tavoitteena on, että tutkinnon suorittaneella on:

1. laajat ja syvälliset tiedot sekä tar-vittavat teoreettiset tiedot toimia työelämän kehittäjänä vaativis-sa asiantuntija- ja johtamistehtä- vissä;

2. syvällinen kuva omasta ammat-tialasta, sen asemasta työelämäs-sä ja yhteiskunnallisesta merki-tyksestä sekä valmiudet seurata ja eritellä alan tutkimustiedon ja ammattikäytännön kehitystä;

3. valmiudet elinikäiseen oppimiseen ja jatkuvaan oman ammattitaidon kehittämiseen;

4. hyvä viestintä- ja kielitaito oman alansa tehtäviin sekä kansainväli-seen toimintaan ja yhteistyöhön.

Bolognan prosessin yhteydessä on määritelty kansallinen koulutuksen viitekehys (National Qualifications Framework, NQF). Ylemmät korkea- koulututkinnot sijoittuvat viiteke-hyksen tasolle 7. Tutkinnoissa edelly-tetään syntyvän muun muassa laaja-alainen ja pitkälle erikoistunut oman alan erityisosaaminen, ymmärrys alan rajapintojen vuorovaikutukses-ta, osaaminen kehittää toimintaa uut-

10

ta tietoa kriittisesti hyödyntäen, kyky työskennellä itsenäisesti alan vaativis-sa asiantuntijatehtävissä tai yrittäjä-nä, kyky johtaa asioita ja ihmisiä sekä valmius jatkuvaan oppimiseen.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineu-vosto Arene on määrittänyt kansal- lisen koulutuksen viitekehyksen poh-jalta ylemmille ammattikorkeakou-lututkinnoille yhteiset kompetenssit. Kompetenssikuvaukset jakautuvat vii-teen osioon: oppimisen taidot, eetti-nen osaaminen, työyhteisöosaaminen, innovaatio-osaaminen sekä kansain-välistymisosaaminen.

Suomen korkeakoulujärjestelmä pe-rustuu duaalimalliin, joka muodostuu teoreettisesti painottuvasta yliopisto-sektorista sekä työelämälähtöisesti painottuvasta ammattikorkeakoulu-sektorista. Vuonna 1998 käynnisty-neessä 29 Euroopan maan yhteisessä Bolognan prosessissa korkeakoulujat-kumo määriteltiin kolmiportaiseksi: alempi ja ylempi korkeakoulututkinto sekä tohtorintutkinto. Alempi korkea-koulututkinto tarkoittaa kandidaat-ti- tai ammattikorkeakoulututkintoa. Ylemmän korkeakoulututkinnon syn-nyttäminen ammattikorkeakoulusek-torille kesti muutaman vuoden.

Ylempään ammattikorkeakoulutut-kintoon johtavaa koulutusta on an-nettu Suomessa vuodesta 2002 alka-

en, jolloin käynnistyivät ensimmäiset koulutukset tekniikan, liiketalouden sekä sosiaali- ja terveysaloilla. Yh-teensä opintonsa aloitti 158 opiske-lijaa. Kulttuurialoilla ylempi ammat-tikorkeakoulutus alkoi vuonna 2006 Metropolia-ammattikorkeakoulussa 18 aloittajan voimin. (Vipunen 2017, Opetushallinnon tilastopalvelu, www.vipunen.fi.)

Ylempien ammattikorkeakoulutut-kintojen järjestäminen perustui erik-seen myönnettyihin tutkinnonanto-oi-keuksiin vuoteen 2013 asti. Vuonna 2014 ammattikorkeakoulujen toimi-luvat uusittiin ja niille annettiin au-tomaattisesti oikeus tarjota ylempään ammattikorkeakoulututkintoon joh-tavaa koulutusta sellaisiin koulutus-vastuisiin, joihin niillä on ammatti-korkeakoulututkinnon anto-oikeus.

Ylemmät ammattikorkeakoulututkin-not ovat suhteellisen tuore ilmiö kou-lutuskentällä, ja ne hakevat edelleen paikkaansa ammattikentän ja hakijoi-den tietoisuudessa. Koulutusten työelä-mälähtöisyys ja laadukkuus on koettu hyväksi, eli koulutuksen käyneet ovat kokeneet saaneensa oikeanlaista tukea osaamisensa kehittymiseen. Myös työ-elämäpalaute on ollut kiittävää. Uu-simpien työllistymistilastojen valossa ylemmistä ammattikorkeakoulututkin-noista valmistuneet työllistyvät parhai-ten (kuvio 1). (Tilastokeskus 2017.)

11

Koulutusmäärissä on edelleen mer-kittävä ero suhteessa yliopistojen maisterikoulutuksiin. Vuonna 2016 opintonsa aloitti 4254 ylemmän am-mattikorkeakoulututkinnon opiskeli-jaa, joista kulttuurialalla oli 258, ja 5868 maisteriopiskelijaa, joista kult-tuurialalla oli 520. (Vipunen 2017, Opetushallinnon tilastopalvelu.)

Merkittävän ominaispiirteensä ylem-piin ammattikorkeakoulututkintoihin tuo vaatimus kolmen vuoden työko-kemuksesta ennen koulutusta. Tämä hidastaa jonkin verran koulutusjat-kumoa mutta luo ylemmille ammatti-korkeakoulutuksille etulyöntiaseman. Koulutukseen hakeutuvien ammatilli-nen osaaminen, näkemys työelämäs-tä ja sen kehityksestä sekä tavoitteelli-suus osaamisensa kehittämisessä ovat merkittävän korkeita. Tämä antaa po-sitiivisen voimavaran opiskelijaryhmi-en toimintaan – opettajien osaamisen lisäksi ryhmissä on hyödynnettävis-sä huomattava varianssi ajantasaista työelämän tietoa ja osaamista. Kaik-

ki ryhmien jäsenet ovat sekä jakamas-sa että saamassa osaamista.

Ylemmän ammattikorkeakoulutut-kinnon laajuus on kulttuurialalla 60 opintopistettä. Työn ohessa suoritet-tuna se tarkoittaa noin puolentoista vuoden opintoja. Ylempien ammatti-korkeakoulututkintojen rahoitus muo-dostuu ammattikorkeakoulujen rahoi-tusmallissa suoritettujen tutkintojen pohjalta. Yksittäisen tutkinnon arvo ammattikorkeakoululle on ollut vuon-na 2015 noin 13 800 €, ja sen enna-koidaan laskevan vuoteen 2020 men-nessä noin 8 000 euroon. Koulutuksen toteutustavan tulee siis olla kustan-nustehokkaasti opiskelijoita aktivoiva.

Ylemmät ammattikorkeakoulukou-lutukset toteutetaan yleensä moni-muoto-opintoina siten, että ryhmillä on säännöllisesti lyhyitä lähijaksoja ja näiden välillä itsenäistä tai ryhmä-työskentelyä. Valtaosa opiskelijoista tekee opintoja työn tai taiteellisen toi-minnan ohella, jolloin opiskelija jou-

Kuva 1. Tutkinnon suorittaneiden pääasiallinen toiminta vuoden kuluttua valmistumisesta.

Päätoimisesti työlliset vuosi valmistumisen jälkeen 2010–2015 (%)

Ylempi kk-tutkinto

Alempi kk-tutkinto

Ylempi AMK-tutkinto

AMK-tutkinto

10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

69,8 %

10,3 %

88,4 %

76,6 %

12

tuu aikatauluttamaan opintojaan suh-teessa yksityiselämäänsä.

Taideakatemian kulttuurialan ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja suun-niteltaessa päädyttiin sellaisiin koulu-tuksiin, joissa teemat ovat laaja-alai-sesti taide- ja media-alaa palvelevia. Nykyisellä koulutus- ja rahoitusra-kenteella tutkintoja on vaikeaa raken-taa hyvin spesifejä ammattisubstans-seja yksilöllisesti syventäviksi.

Taide- ja media-alan toimintakent-tä on muutoksessa. Tietoverkot sekä uudet formaatit ja jakelukanavat ovat mullistaneet mahdollisuuksia. Kaikki toiminta voi olla kansainvälistä. Ylem-missä ammattikorkeakoulututkinnois-sa painotetaan projektiosaamista, jo-ten hyvin todennäköisesti varsin moni tulee koordinoimaan muiden ammat-tilaisten toimintaa tai toimimaan esi-miestehtävissä tai yrittäjänä työnan-tajaroolissa. Koulutuksessa otetaan huomioon siis paitsi työllistymisval-miudet myös työllistämisvalmiudet – taito kehittää projekteista laaja-alaisia ja volyymeiltaan suuria.

Turun ammattikorkeakoulun Taide-akatemian ylempien ammattikorkea-koulututkintojen suunnittelussa kes-keiseksi tavoitteeksi nousi muutamia vuosia työelämässä olleiden opiskeli-joiden ammatillisen identiteetin haas-taminen sekä näkökulmien avaami-

nen opiskelijan osaamispotentiaalin aiempaa laajemmalle kehittämiselle ja hyödyntämiselle. Oman osaamis-potentiaalin tunnistaminen on tärkeää työllistymismahdollisuuksien luomi-seksi. Seuraava porras kehittymisessä on oman osaamisen tuotteistaminen, objektiivinen näkökulma itseensä ja omaan toimintaympäristöönsä. Val-taosa taide- ja media-alan liikevaih-dosta on osaamisen myyntiä. Liike-toiminta on palvelun, toiminnan tai ajatustyön myyntiä, jossa varsinais-ta tuotetta ei ole lainkaan tai se on vain välikappale. Näin ollen opiske-lijan tulee hahmottaa oman osaami-sensa taloudellinen potentiaali, hallita osaamisen kiinnostava paketoiminen asiakkaalle tai työnantajalle sekä osa-ta tuotteen hinnoittelu ja kaupan luk-koon lyöminen. Tämä on huomatta-van erilainen näkökulma kulttuuri- ja taidealan työelämään kuin se, jota perinteisessä taidekoulutuksessa on opiskelijoille tarjottu.

Turun ammattikorkeakoulun kulttuu-rialan ylempiä ammattikorkeakoulu-tutkintoja suunniteltaessa arvioitiin hakijapotentiaalia, Taideakatemi-an monitaiteisuutta sekä työelämän osaamistarpeita. Taideakatemian nou-sevana monialaisena kärkenä on kult-tuurihyvinvointi. Työelämästä saadus-sa palautteessa painotetaan jatkuvasti tuotannollisen osaamisen tarvetta. Näiden teemojen alle synnytettiin

13

kaksi erillistä hakukohdetta omilla profiileillaan mutta opetussuunnitel-miltaan ja toteutuksiltaan integroitui-na – luova tuottaja ja soveltava taide. Molemmissa koulutuksissa keskeisenä työvälineenä käytetään ammatillista omaelämäkertaprosessia, jonka avul-la ammatti-identiteettiä pohditaan ja jäsennetään. Taideakatemian ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja val-misteltiin yhteisöllisesti hyödyntäen ammattikentän asiantuntijoita, Tai-deakatemian henkilökuntaa sekä Tu-run ammattikorkeakoulun aiemmista ylempään ammattikorkeakoulututkin-toon johtavista koulutuksista saatuja kokemuksia.

Luovan tuottajan ylempi ammattikor-keakoulukoulutus suunniteltiin hen-kilöille, joilla on vahva tuotannolli-nen osaaminen ja motivaatio soveltaa osaamistaan kulttuurityöelämän uu-siin tarpeisiin. Työelämän osaamistar-ve on tekijöissä, jotka pystyvät jous-tavaan työskentelyyn uudenlaisissa toimintaympäristöissä ja moniamma-tillisissa ryhmissä. Koulutus suunni-teltiin syventämään osaamista kult-tuurityöelämän tekijänä, erilaisten hankkeiden ja projektien vetäjänä se-kä erilaisten ryhmien ja yhteisöjen toimintaprosessien kehittäjänä. Sy-ventävien opintojen sisällöiksi muo-dostuivat ajankohtaisten ideoiden löy-täminen, käyttäjälähtöinen innovointi, konseptointi, projektiosaaminen, luo-

van tiimin johtaminen, verkostotyös-kentely ja kaupunkiaktiivitoiminta.

Kulttuurihyvinvoinnin teeman kat-sottiin olevan liian kapea itsenäisek-si tutkintokoulutukseksi. Näkökulmaa laajennettiin kattamaan taiteellinen toiminta erilaisilla rajapinnoilla. Sovel-tavan taiteen ylempi ammattikorkea-koulukoulutus tarkoitettiin hakijoille, joilla on vahva osaaminen omalta tai-teen- tai taidekasvatuksen alaltaan tai taidetyöskentelyn ohjaamisesta sekä motivaatio soveltaa osaamistaan jous-tavasti perinteisten toimintaympäris-töjen ulkopuolella ja moniammatilli-sesti toimien. Syventävissä opinnoissa opiskelijan omaa taiteellista ja me-netelmällistä osaamista vahvistetaan, syvennetään ja laajennetaan ajankoh-taisten soveltavan taiteen, nykytaiteen, yhteisötaiteen ja moniammatillisen tii-mityöskentelyn sisällöillä.

Kokemuksia uusista koulutuksista

Taideakatemian ylempään ammat-tikorkeakoulututkintoon johtaviin koulutuksiin on ollut tätä julkaisua tehtäessä kolme hakukierrosta. Vuo-den 2017 opiskelijavalinta on kesken, joten tietoa valittujen ja aloittaneiden määrästä ei ole saatavissa. Ensimmäi-set opiskelijat valmistuivat vuoden 2016 kesäkuussa.

14

Valmistumisvaiheessa oleville opis-kelijoille tehdään valtakunnallinen valmistumiskysely (AVOP). Taide- ja kulttuurialoilta ylempään ammatti-korkeakoulututkintoon valmistunei-den tyytyväisyys koulutukseen oli vuonna 2016 keskimäärin 4,9 astei-kolla 1–7. Taideakatemiasta valmistu-neiden vastausten (N=8) keskiarvo oli hieman valtakunnallista tasoa parem-pi, 5,2. Parhaat arviot tulivat opiske-luun ja opintojen sisältöön liittyvistä kysymyksistä. Heikoimmaksi arvioi-tiin kansainvälisyyteen (3,5) ja työelä-mäneuvontaan (4,4) liittyvät sisällöt. (Vipunen 2017, Opetushallinnon ti-lastopalvelu.)

Opintojen vuorovaikutteisessa toteu-tuksessa oli vastausten perusteella on-nistuttu erinomaisesti. Keskiarvot ky-symyksiin luontevasta yhteistyöstä opettajien kanssa sekä opiskelijoiden tasapuolisesta ja oikeudenmukaises-ta kohtelusta olivat 6,5. Kysymyk-seen opiskelijoiden kannustamisesta aktiiviseen osallistumiseen oppimisti-lanteissa keskiarvona oli 6,1. Opiske-lijapalautteessa opintojen vaatimusta-so arvioitiin riittävän korkeaksi (6,1) ja opittuja asioita pidettiin tulevaisuu-den kannalta hyödyllisinä (6,1). Myös opintojen motivoivuus ja innostavuus koettiin olevan kiitettävällä tasolla (6,0). (Vipunen 2017, Opetushallin-non tilastopalvelu.)

Opiskelijoilta kerättiin myös erikseen palautetta siitä, miten merkityksellisek-si he arvioivat koulutuksen itselleen:

Merkityksellisintä on ollut eri luennot ja myös ryhmän kanssa käydyt kes-kustelut. Oma ammatillinen osaami-seni on mennyt valtavasti eteenpäin ja olen saanut rohkeutta uudenlaiseen työskentelyyn taiteilijana.

Uudet ja tuoreet näkökulmat luovaan tuottajuuteen, konseptuaalisen ajatte-lun kehittyminen.

Ylemmissä ammattikorkeakoulutut-kinnoissa kansainvälisyyteen liittyvät osa-alueet on haastavaa sisällyttää tutkintoon. Opiskelijat ovat yleen-sä työelämässä ja perheellisiä, joten yksityiselämän sovittaminen opintoi-hin vaatii vahvaa sitoutumista. Usein-kaan opiskelijoilla ei ole elämäntilan-teensa vuoksi mahdollisuutta pitkiin kansainvälisiin vaihto- tai harjoitte-lujaksoihin. Kansainvälisyysosaami-sen tulisi muodostua pääosin erilai-sin kotikansainvälistymisen muodoin, kuten esimerkiksi kansainvälisten asiantuntijoiden vierailuilla, Eras-mus-vaihto-opettajien avulla tai kyt-kemällä opintoja Suomessa toimiviin kansainvälisiin toimijoihin ja ulko-maalaistaustaisiin kohderyhmiin. Ly-hyet kansainväliset intensiivikurssit tai konferenssi- ja ekskursiotyyppiset jaksot ovat mahdollisia, jos ne tiede-

15

tään hyvissä ajoin – yleensä jo koulu-tukseen hakeuduttaessa.

Soveltavan taiteen koulutuksen ensi-sijaiset hakijat ovat lisääntyneet joh-donmukaisesti. Koulutukselle on ollut selvä tilaus, ja hakijamäärien valossa näyttää siltä, että se on löydetty ken-tällä hyvin. Luova tuottaja -koulutuk-sen hakijamäärät ovat olleet sen si-jaan laskusuuntaisia. Koulutuksesta on viestitty samoin periaattein kuin sovel-tavan taiteen koulutuksestakin, mutta näyttää siltä, ettei koulutus ole löytä-nyt paikkaansa koulutustarjonnassa.

Taideakatemian tavoitteena on laa-jentaa ylempään ammattikorkeakou-lututkintoon tähtäävää koulutustar-

jontaa. Vuoden 2018 hakukohteita suunniteltaessa arvioitiin opiskelija-palautteen, hakijatietojen ja ammat-tikentän palautteen pohjalta kou-lutusten tulevaisuutta. Arvioinnissa huomioitiin kummankin koulutuksen vahvuudet ja joitakin tarpeita profi-loida koulutuksia uudelleen. Haku-kohteista päätettäessä linjattiin, että kummankin hakukohteen nimi muut-tuu vastaamaan uutta profiloitumista. Soveltavan taiteen hakukohde muut-tuu Taiteen uudet kontekstit -nimi-seksi. Koulutukseen kuuluu edelleen soveltavan taiteen sisältöjä, mutta tar-jontaa laajennetaan ottamaan huomi-oon myös esimerkiksi julkisen taiteen sisältöjä.

Luova tuottaja Ensisijaiset hakijat Kaikki hakijat Valitut Aloittaneet

2015 20 28 13 12

2016 14 25 9 9

2017 8 15

Soveltava taide Ensisijaiset hakijat Kaikki hakijat Valitut Aloittaneet

2015 20 28 9 9

2016 25 37 15 15

2017 30 36

(Vipunen 2017, Turun AMK:n hakijarekisteri.)

16

Luova tuottaja -koulutus muuttuu media- ja kulttuuriyrittäjyyden koulu-tukseksi. Luovaan tuottajuuteen kuu-luvat sisällöt esimerkiksi konseptoin-nissa ja palvelumuotoilussa jatkuvat uudessa yrittäjyyspainotteisessakin koulutuksessa. Uudella profiililla py-ritään vastaamaan media- ja kulttuu-rialan pienten toimijoiden osaamistar-peisiin elinvoimaisen yritystoiminnan kehittämisessä.

Työelämälähtöisen koulutuksen suun-nittelun näkökulmasta nykyinen sään-telyltään vapaampi korkeakoulupoliit-tinen ohjausmalli toimii erinomaisesti. Korkeakouluilla on mahdollisuus teh-dä uusia avauksia ammattikentän pa-lautteen pohjalta sekä kehittää koulu-tuksia ja niiden profiileja jatkuvasti.

Taideakatemian koulutuksia kehitet-täessä on ollut kantavana ajatuksena rikkoa perinteisiä ammattialarajoja ja toimintatapoja. Opiskelijoissa py-ritään herättämään aktiivinen yhtei-söllinen ajatusprosessi luovan osaami-sen hyödyntämiseksi ja uudenlaisten ansaintamallien synnyttämiseksi. Toi-minnan ytimessä oleva luovuus on kiinnostava käsite, joka velvoittaa luomaan uutta ja luopumaan van-hasta. Ylempiä korkeakoulututkinto-ja suunniteltaessa nähdään tärkeänä koulutuksen rooli työelämän toimin-tatapojen ja osaamisen kehittäjänä. Oppilaitokset ovat toimijoita, jotka

nostavat koulutuksissaan esiin uu-denlaisia kehityssuuntia ja sparraa-vat työelämän toimintatapoja aiem-paa ammattimaisemmiksi.

Tämän julkaisun sisältö

Seuraavassa artikkelissa pohditaan si-tä, mitä soveltavalla taiteella itse asi-assa tarkoitetaan – tai voidaan tar-koittaa – ja millaisiin kysymyksiin taiteen tekijän on tarpeen ottaa kan-taa. Artikkelin kirjoittajat, Minna Haapasalo ja Leena Kela, toimivat Turun ammattikorkeakoulun Taide-akatemiassa kulttuurialan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon si-sältyvien syventävien opintojen kou-luttajina. Artikkeli sisältää myös eri taiteilijoiden erilaisia näkemyksiä omasta taiteilijuudestaan.

Tämän julkaisun Johdantoa seuraa-vat osiot Taide välineenä nähdä ja tul-la nähdyksi, Taide opetuksessa ja Taide tuottamisessa koostuvat Luova tuot-taja ja Soveltava taide -koulutuksista valmistuneiden opiskelijoiden kirjoit-tamista artikkeleista. Ne perustuvat ylemmän ammattikorkeakoulututkin-non opinnäytetyönä toteutettuihin ke-hittämishankkeisiin. Kaikista artikke-leista välittyy vuorovaikutusosaamisen, projektityöskentelyn sekä moniamma-tillisen yhteistoiminnan osaamisen ja merkityksen karttuminen.

17

Osiossa Taide välineenä nähdä ja tul-la nähdyksi pohditaan taiteen tarjo-amia mahdollisuuksia tasavertaiseen vuorovaikutuksen. Petra Kallio osoit-taa artikkelissaan, miten kuvataide ja siihen kytkeytyvät menetelmät voivat mahdollistaa kohtaamisen esimerkik-si vaikeasti kehitysvammaisten kanssa työskenneltäessä. Artikkelissa tuodaan esiin myös se, että eri ammattialojen edustajien yhteistyö voi olla rikastut-tava kokemus. Minna Hemgård on tutkinut nuorten kokemuksia osal-listumisesta Näkymättömät. Nuorten digitarinat -hankkeen työskentelyyn. Esiin nousi erityisen painokkaana tar-ve tulla kohdatuksi yksilönä ja vaikut-taa. Nämä asiat ovat taide- ja media-lähtöisessä työskentelyssä, näkyväksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksessa keskeisiä, ja ne asettavat haasteita oh-jaajille etenkin ryhmämuotoisessa toi-minnassa. Helena Tuura kertoo artik-kelissaan työpajakokemuksistaan ja tasavertaisesta kommunikaatiosta vä-kivaltaa tehneen naisvangin kanssa. Työskentely perustui omakuvalliseen ja omaelämäkerralliseen otteeseen, ja siinä tehtiin kaksi kollaasia. Mar-jukka Irni kysyy artikkelissaan, voi-ko yhteisötaiteellinen työskentely toi-mia aktivismin tavoin ja vaikuttaa yli 50-vuotiaiden seksuaali- ja sukupuo-livähemmistöihin kuuluvien näkyväk-si tekemiseen. Vastaus on kyllä, arti-vismiksi nimetyllä yhteisötaiteellisella aktivimilla voidaan vaikuttaa. Niina

Huovinen ja Viliina Koivisto käsitte-levät artikkelissaan kuvataiteen koke-mista ja sitä rajoittavia tekijöitä. Ma-ke Sense -projektissa tutkittiin taiteen saavutettavuuden kysymyksiä ja sitä, miten kokemus visuaalisesta taiteesta syntyy ilman näköaistia. Hankkeessa vietiin klassikkoteos Taistelevat met-sot kuvailutulkkauksena Karstulan kirjastoon.

Osiossa Taide opetuksessa tarkas-tellaan taidetta osana eri-ikäisten opetus- ja kasvatustoimintaa. Ma-ria Leivosen artikkelissa kysymys on 3–8-vuotiaista lapsista ja Pikkuli-tv-sarjaan perustuvan uuden opetuskon-septin kehittämisestä. Satu Sälpäkivi kertoo Hyvinkään Kulttuuripolku-toiminnasta tehdyn arviointitutki-muksen tuloksista. Tutkimus perustui 9.-luokkaisille ja heidän vanhemmil-leen tehtyyn kyselyyn. Heli Vihersaari on tutkinut sitä, miten omakohtainen tekeminen vaikutti lähihoitajaopis-kelijoiden käsityksiin taiteesta ja sen käytöstä hoitotyössä. Voidaan tode-ta, että omakohtaiset kokemukset tai-teesta vaikuttavat myönteisesti.

Osiossa Taide tuottamisessa Paula Puikko-Laakso tuo esiin varsinaissuo-malaisten kuvataiteilijoiden näkemyk-siä taiteen markkinoinnista. Vastauk-sena taiteilijoiden kokemuksiin taiteen ja kaupallisuuden välisestä ristiriidas-ta Paula Puikko-Laakso kehitti pal-

18

velukonseptin. Kati Sirén tarkastelee artikkelissaan sektorirajat ylittävää verkostomaista yhteistyötä taiteen ammattilaisten, kunnan, kolmannen sektorin ja paikallisten asukkaiden kesken. Yhteistyö tuotti positiivisia vaikutuksia toimijaosapuoliin kaksi-vuotisessa DraamaRäätälit-teatteri-osuuskunnan kehittämishankkeessa.

Kuten edellä kuvatuista tämän julkai-sun artikkeleiden teemoista on nähtä-

vissä, kulttuurialan ylempään ammat-tikorkeakoulututkintoon sisältyvien kehittämishankkeiden sisällöt ovat monipuolisia, ja niissä kehitetty toi-minta koskettaa ihmisiä laajalti. Ke-hittämishankkeissa kiteytyy se, että taiteella on tarjottavaa perinteisen tai-dekentän ulkopuolellakin; taide tarjo-aa totutusta poikkeavia tapoja lähes-tyä monenlaisia asioita ja ihmisiä sekä uusia tilanteita, joihin vanhat mallit eivät päde.

19

Tiivistelmä

Soveltava taide on sateenvarjokäsite monille taiteen tekemisen tavoille. So-veltavan taiteen kentällä voi törmätä esimerkiksi seuraaviin käsitteisiin: yh-teisötaide, sosiaalisesti sitoutunut taide, osallistava taide, yleisötyö, ryhmä- ja prosessilähtöiset työtavat, dialogiset menetelmät, taidelähtöiset menetelmät, taidelähtöinen työskentely ja taidelähtöiset interventiot.

Toiminnan periaatteita ja arvoja, jotka yhdistävät soveltavan taiteen tekijöi-tä ja työpajoja, ovat esimerkiksi dialogisuus, muutoksen mahdollistaminen, taiteen tekeminen yhteisön aiheesta/yhteisölle/yhteisön kanssa, muiden kuin taiteen ammattilaisten osallistaminen, osallisuuteen ja tekijyyteen kutsumi-nen, taideinstituution ulkopuolella olevat toteutuspaikat ja taiteilijan moni-nainen rooli sekä taiteen taitajana että fasilitaattorina, tuottajana ja dialo-gikumppanina.

Tässä artikkelissa pohditaan lyhyesti taiteen ja soveltavan taiteen suhtees-ta käytävää taidekeskustelua sekä muutoksessa olevaa taiteen tekijyyttä. Li-säksi artikkeli sisältää kysymyksiä eri konteksteissa työskenteleville taiteili-joille ja neljä taiteen toimijan puheenvuoroa. Artikkelissa soveltavan taiteen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutuksen 2016–2017 syventä-vien opintojen vastuuopettajat esittävät puheenvuorot omasta tekijyydes-tään teatteripedagogin, performanssitaiteilijan ja muusikon näkökulmista sekä läänintaiteilijan puheenvuoron. 

Taiteen muuttujia. Taidetta erilaisissa konteksteissa 

Minna Haapasalo & Leena Kela

20

Mistä soveltavassa taiteessa on kysymys?

Tämän hetkissä taidekeskusteluissa on havaittavissa välillä hyvinkin jyrk-kää vastakkainasettelua taiteen ja so-veltavan taiteen välillä. Taiteeseen lii-tetään taiteen itseisarvo ja taidetta taiteen vuoksi -ajattelu. Soveltavaan taiteeseen taas yhdistetään määritel-miä taiteen vaikutuksista esimerkiksi ihmisten hyvinvointiin ja syrjäytymi-sen ehkäisyyn. Mitä taiteelle tapah-tuu, kun se muuttuu soveltavaksi tai-teeksi? Entä voisiko muutos tapahtua toiseen suuntaan, soveltavasta tai-teesta taiteeksi ilman etuliitettä? On-ko tällainen jaottelu kahtia tarpeen?  Kun puhutaan soveltavasta taiteesta, puhutaan usein siitä, että taiteilija jol-lain tapaa soveltaa ydinosaamistaan. Ei-soveltavassa taiteessa taas taiteilija toteuttaa ydinosaamistaan eli sitä, mi-hin hänet on koulutettu ja mitä hänen taiteenlajinsa traditio häneltä odottaa. Mikäli taiteilija puolestaan asettuu kokeellisen taiteen kategoriaan, hän tietoisesti purkaa tai rikkoo oman tai-teenlajinsa traditiota. Tämä oli ehkä ilmeistä vielä pari vuosikymmentä sit-ten, mutta nykyään, kun kokeellisista praktiikoista on tullut taiteen ydinalu-etta ja erilaiset monialaiset ja taitei-denväliset projektit näkyvät myös perinteisempien taideinstituutioiden ohjelmistoissa, voidaan kysyä, mistä

kunkin alan taiteilijan ydinosaaminen koostuu.

Taiteen varhaisemman avantgarden muodot, kuten esimerkiksi installaa-tiotaide ja performanssitaide sekä myöhemmin yhteisötaide, syntyivät purkamaan perinteisempien taiteen-alojen traditioita, mutta nykyään niil-lä on jo omat traditionsa ja metodin-sa. Ne voivat vieläkin sisältää tiukkaa anarkistista asennetta ja vastakkain-asettelua. Toisaalta niiden työskentely-tapoihin voi törmätä myös soveltavan taiteen yhteydessä taiteilijoiden etsi-essä uusia tekemisen tapoja suhteessa oman taiteenlajinsa perinteeseen. Esi-merkiksi yhteisötaiteilija ei kuitenkaan suoranaisesti sovella osaamistaan, sillä yhteisötaiteella on jo oma kenttänsä ja diskurssinsa. Sen sijaan toisen alan tai-teilija, joka ottaa yhteisö- tai perfor-manssitaiteen välineekseen taidepro-sessissaan, voi niiden keinoin soveltaa omaa tekemistään ja ajatteluaan.  

Voitaisiinko leikkiä ajatuksella, että soveltava taide on tämänhetkistä tai-teen avantgardea, joka kysyy taiteen rajoja ja rikkoo ajassamme vallitsevia taiteen ihanteita? Näin ollen myös so-veltavasta taiteesta tulee pian taidetta ilman etuliitteitä, kun rajat on rikottu ja ihanteet uudelleenmääritelty. Kun soveltavan taiteen tekemisen ja ajat-telemisen tavat eivät enää uhmaa tai-teen itseisarvoa. 

21

Soveltavaa taidetta kuvaa usein pro-sessuaalisuus. Taide tulee esiin proses-seissa eikä niinkään lopputulemassa, eikä taide välttämättä tule ollenkaan näkyväksi prosessin ulkopuolisille kat-sojille. Työskennellessään prosessiin osallistuvien ihmisten kanssa sovelta-van taiteen tekijä hyödyntää taiteel-lista osaamistaan, omaa työkalupak-kiaan sen sijaan, että hän ensisijaisesti esittäisi valmista tuotosta, esimerkiksi esityksen, näyttelyn tai konsertin muo-dossa. Soveltavaan taiteeseen liittyykin olennaisesti taiteilijan intentio osallis-tua ja käydä dialogia. Koostuuko siis soveltavan taiteen tekijän työkalupak-ki vuorovaikutustaidoista ja eettisten periaatteiden ymmärtämisestä työs-kentelyssä, kun ei-soveltavan taiteen tekijä voi toimia heikommilla vuoro-vaikutustaidoilla ja eettisyyttä tiedos-tamatta tai eettisiä normeja tietoisesti koetellen ja ylittäen?  

Mitä taiteilija kysyy työskennellessään erilaisissa konteksteissa?

On toki kiinnostavaa käydä keskus-telua siitä, mikä on soveltavaa taidet-ta ja mikä taas ei, mutta taiteen te-kemisen näkökulmasta olennaista on kuitenkin miettiä, miten teen taidet-ta, miksi, missä ja kenen kanssa. Entä mitä taide tekee kokijalleen ja ympä-ristölleen? Listaamme joukon kysy-

myksiä, joita taiteilijan olisi hyvä ky-syä itseltään teosprosessin aikana. Nämä kysymykset ovat sovellettavis-sa niin perinteisessä taidekontekstissa kuin myös sen reuna-alueilla ja ulko-puolella tapahtuvaan työskentelyyn.  

1. Muutoksen tekeminen – muutoksen mahdollistaminen 

Millaista muutosta tuotat taiteen te-kemisellä? Millaisia muutoksia haluat vastustaa? Kenen todellisuutta taiteesi muuttaa? Millaisia tulevaisuuksia tai-teesi tuottaa?   

Taiteen tekeminen voi aiheuttaa muu-toksia yksilöiden ja yhteisöjen elämäs-sä. Taiteen tekeminen voi antaa koke-muksen tekijyydestä ja osallisuudesta. Taideprosessi voi tuoda ihmisiä yh-teen sellaisissa kokoonpanoissa, jot-ka arjessa eivät muuten olisi mahdol-lisia. Taide voi mahdollistaa dialogin. Taiteen tekeminen voi olla väliintu-lo, interventio ympäristöön tai yhtei-söön, joka kaipaa muutosta. Se voi kuntouttaa, lisätä voimavaroja ja toi-mijuutta arjessa sekä purkaa jumiutu-neita ajatusmalleja. Taiteen tekeminen voi auttaa näkemään toisin ja antaa mielikuvittelulle tilaa. 

Taide voi muuttaa ympäristöjä ja ti-lojen käyttötapoja. Siellä, missä en-nen kuljettiin läpi, voidaan nyt ko-koontua, pysähtyä ja osallistua. Taide

22

voi olla myös osallisena mahdollis-ten tulevaisuuksien kuvittelemisessa ja rakentamisessa. Taide voi esittää vaihtoehtoja ja vahvistaa uusia toi-mintatapoja yksilöille, yhteisöille, ti-loille ja toiminnoille.   2. Näkyväksi tekeminen 

Mitä sinun taiteesi tekee näkyväksi? Mitä taiteesi todistaa? Mitä taitee-si juhlii? Kenelle tai mille taiteesi tuo arvoa ja statusta? Kenen valtaa taitee-si vahvistaa tai purkaa? Mitä taiteesi tuo tietoisuuteen?   

Taide tekee näkymättömän idean, ai-heen, väitteen, muodon tai identiteetin näkyväksi. Taideteko voi antaa äänen sille, jota kukaan ei kuuntele tai jonka ääni ei erotu muiden äänien joukosta. Taideteko voi välittää hiljaista tietoa, tehdä näkyväksi jotain, jonka olemas-saolosta ympäristö ei ole vielä tietoi-nen. Taideprosessi tai -teos voi tuoda laajemmalle joukolle näkyväksi ja ko-ettavaksi jotain, mitä vain muutamat ovat aikaisemmin kokeneet. Taide voi välittää tietoa hyvin erilaisissa muo-doissa. Taiteella voi puhua asioista, joista muissa keskusteluissa vaietaan.

Taiteen tekeminen voi olla viesti jolle-kulle, vaikka puhumista valtaapitävil-le. Taiteen tekeminen voi olla vallan käyttämistä osallistujan omaan ympä-ristöön, elämään. Taiteella on valtaa. 

3. Keskustelun avaaminen – neuvottelu 

Millaisia neuvotteluja käyt tehdessäsi taidetta? Millaisia valtasuhteita pro-jektisi pitää sisällään? Miksi haluat olla vuorovaikutuksessa? Miten roo-litat kumppanisi? 

Taiteilija tekee väistämättä valinto-ja, jotka kantavat arvoja ja eettisiä periaatteita. Taiteilija on oman alan-sa asiantuntija, ja työskentely kantaa mukanaan kunkin taiteenalan traditi-oita ja työtapoja arvoineen. Taiteilijan tulee olla tietoinen intentioistaan, var-sinkin työskennellessään omasta tai-teenalastaan poikkeavassa kontekstis-sa. Mieti siis, mikä on taidetoimintasi tarkoitus sekä mikä on osallistujien rooli toiminnassa. Onko osallistuja kanssatekijä, asiantuntija vai mentori? 

Taiteilijan tulee huomata, miten yh-teisöt ja ympäristöt helposti muovau-tuvat puheessa ja teoissa taidetekojen kohteeksi, kohderyhmiksi, objekteik-si, joihin taiteilijat ovat asiantuntijan tai ”paremmin tietäjän ja taitajan” asemassa. On hyvä olla tietoinen, ke-nen ehdoilla neuvotteluja taiteen te-kemisestä käydään. Taideprosessissa syntyy aina valtasuhteita osallistu-jien ja taiteen ammattilaisten välil-le. On tärkeää miettiä, miksi haluaa työskennellä jonkun asian tai yhtei-sön kanssa. Millä tavalla astuu toisen

23

kulttuurin, yhteisön, laitoksen tai or-ganisaation tilaan ja toimintaan mu-kaan? Taiteilijan valmistautumiseen kuuluu tiedonkeruu kulttuurista, jota lähestyy, sekä tietoinen omien ennak-ko-olettamuksien reflektointi.

Neuvottelussa ei voi määrätä neu-vottelun lopputulosta etukäteen. Sii-nä onkin hyvä harjoittaa arvioinnista ja vertailusta vapaata havainnointia. Dialoginen suhde yhteisön tai ympä-ristön kanssa syntyy kiinnostuksesta ja uteliaisuudesta. Kysy yksinkertaisia kysymyksiä, ihmettele ääneen, kirjaa havaintojasi ja tutki olemassa olevaa. Katsele ja kuuntele. Näe ja kuule. 

Prendergast ja Saxton (2009, 193) si-teeraavat Helen Nicholsonia (2005) vapaasti suomennettuna seuraavalla tavalla:

On tarpeellista olla valppaana sen suhteen, pidetäänkö toimintaa ante-liaana välittämisenä vai koetaanko se – vaikka kuinka hyvää tarkoittavaa se olisikin – epämiellyttävänä sekaantu-misena. Luottamuksesta voi helposti tulla riippuvuutta, anteliaisuus voi-daan tulkita holhoamiseksi, kiinnos-tus toisia kohtaan voidaan kokea val-vontana.  

4. Ihmisiä varten, ihmisille, ihmisten kanssa 

Kenelle teet taidetta? Kenen kanssa teet taidetta? Kuka taideteokseen osal-listuu? Kenen aiheesta teet taidetta?

Kun taidetta tehdään erilaisissa kon-teksteissa, sen tekemiseen osallistujat eivät aina ole taiteen ammattilaisia. Taiteilija voi olla työprosessin ideoija, koossapitäjä, raamittaja ja fasilitaatto-ri. Taiteilijan taitoa voi olla esittää ky-symyksiä, joista taiteen tekeminen saa alkunsa. Taiteilija käyttää omaa am-mattitaitoaan, jotta aihe saa taiteen muodon. Taide muuttaa siihen osal-listujien kokemusmaailmaa, ainakin hetkellisesti. Osallistamisen ja osal-lisuuden määrä, laatu ja intensiteetti vaihtelevat taiteen prosesseissa todella paljon. Taideprosessiin osallistumisen määrä riippuu myös taidemuodosta. Yleisöstä voi tulla osallistuja, osallistu-jasta osallinen tai osallisesta voi tulla tekijä. Entä miten se, että teet taidetta eri ihmisten kanssa ja erilaisissa kon-teksteissa, vaikuttaa sinuun taiteilijana? 

5. Valintojen tekeminen – tietoinen intentio 

Millaista todellisuutta taiteesi tuottaa? Minkä agendan puolesta ja mistä in-tentiosta käsin teet taidetta? Millaisessa dialogisessa suhteessa taiteesi on ympä-ristöönsä? Miksi sinä teet taidetta?

24

Taideteoksen aiheen valinta on olen-nainen kysymys taideteoksen syn-typrosessissa. Aiheeseen sitoutuminen tuottaa tekijöille ja kokijoille merki-tyksellisyyden kokemuksen. Aiheen valinta yhteisön kanssa on usein osa teoksen tekoprosessia, ja se voi vaatia pitkällistäkin yhteispohdintaa ja neu-vottelua. Aihe voi myös löytyä yhdes-sä tekemällä, toiminnan avulla ajat-telemalla. Usein yhteisölle tärkeästä aiheesta tilataan taideteoksia tai tai-deprosesseja. Näitä aiheita voivat olla esimerkiksi kotoutuminen, toiseuden kohtaaminen, kiusaaminen, seksu-aalisuus tai yhteisön vahvistaminen muutosten keskellä. Yleisölle merki-tyksellistä aiheesta tehty teos ei ole pel-kästään objekti, jota katsotaan, vaan kumppani, johon ollaan dialogisessa suhteessa. Taiteen tekeminen voi mah-dollistaa osallisuuden kokemuksen, jolloin teoksen merkityksenmuodos-tukseen ja vallankäyttöön osallistuu usea subjekti. Muutos toiminnassa, ajattelussa ja merkityksenmuodostuk-sessa mahdollistuu taiteen tekemisen avulla. Taide rakentaa todellisuutta.

Kokeillaan vallitsevan taidekeskuste-lun nyrjäyttämistä vielä käytännössä: 

• Soveltavaa taidetta kuvaa tutkimi-nen, kysyminen, ihmettely. (Taiteen tekemistä kuvaa tutkiminen, kysy-minen, ihmettely.) 

• Soveltavassa taiteessa taiteilijan rooli on oppijan rooli. (Taiteilijan rooli on oppijan rooli.) 

• Soveltavan taiteen tehtävä on tehdä näkymätön näkyväksi, antaa vaie-tulle tai hiljaiselle ääni. (Taiteen teh-tävä on tehdä näkymätön näkyväk-si, antaa vaietulle ja hiljaiselle ääni.)

Mitä jos lakkaisimme taidekeskuste-lussa tekemästä eroa soveltavan tai-teen ja ei-soveltavan taiteen välille ja sen sijaan puhuisimme taiteen erilai-sista variaatioista: 

Taidetta eri muodoissa. Taidetta eri yleisöille. Taidetta erilaisille kokijoil-le. Taidetta erilaisilla taiteen tekemi-sen tavoilla. Taidetta eri intentioista käsin. Taidetta erilaisilla päämäärillä. Taidetta erilaisilla vaikutuksilla. Tai-detta erilaisilta taiteilijoilta. Taidetta erilaisilta tekijäjoukoilta. Yksilön te-kemää taidetta. Joukon tekemää tai-detta. Nimetyn henkilön tai ryhmän tekemää taidetta. Anonyymin tekijän taidetta. Monialaista taidetta. Moni-naisia taidetekoja. Moninaisia taiteen tekemisen prosesseja. Moninaista tai-deajattelua. Moninaisia taideteoksia. 

Neljä tekijää – neljä näkökulmaa

Minna Haapasalo, Leena Kela ja Uli Kontu-Korhonen ovat Turun ammat-

25

tikorkeakoulun Taideakatemiassa kulttuurialan ylemmän ammattikor-keakoulututkinnon soveltavan taiteen syventävien opintojen vastuuopettajia lukuvuonna 2016–2017. Krista Petä-jäjärvi toimii läänintaiteilijana Poh-janmaalla, ja tätä julkaisua tehtäessä hän opiskelee kulttuurialan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Turun ammattikorkeakoulussa.

Kirjallisuus 

Herranen, K.; Houni, P. & Karttunen, S. 2013. ”Pitäisi laajentaa työalaansa”: ku-vataiteilijan ammattirooli ja osaamistar-peet tulevaisuuden työelämässä. Kulttuu-ripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore. Viitattu 21.4.2017 http://www.cupore.fi/images/tiedostot/kuvataiteilijan_ammattirooli_ja_osaamistarpeet.pdf. 

Kontio, T. & Ojamo, H. 2015. Taide- ja kulttuuripoliittinen utopia. Teoksessa Koitela, J. (toim.) Suomen taidepoliittinen käsikirja. Tallinna: Baltic Circle/ Q-teatte-ri & Checkpoint Helsinki,159–180.  

Prendergast, M. & Saxton, J. (toim.) 2009. Applied theatre. International Case Studies and Challenges for Practice. Bris-tol: Intellect.  

Römpötti, H. 2015. Soveltavaa vai va-paata taidetta. Issue X. 2/2015: Hyöty. Viitattu 21.4.2017 http://www.issuex.fi/soveltavaa-vai-vapaata-taidetta/. 

Rönkä, A. & Kuhalampi, A. 2011. Sanoil-la yli sektorirajojen. Teoksessa Rönkä, A.; Kuhanen, I.; Liski, M.; Niemeläinen, S. & Rantala, P. (toim.) 2011. Taide käy työs-sä: Taidelähtöisiä menetelmiä työyhtei-söissä. Lahti: Lahden ammattikorkeakou-lu, 30-34. Viitattu 21.4.2017 http://blogs.helsinki.fi/taika-hanke/files/2009/02/Taide _kay_tyossa.pdf 

Tulusto, A. & Salusjärvi, A. 2016. Li An-dersson: Taide on luovan talouden ydin. Yle. Viitattu 21.4.2017 http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/14/li-andersson-taide-luovan-talouden-ydin. 

26

Minna Haapasalo: Teatteripedagogi mahdollistajana 

Koulutan päätyönäni teatteri-ilmaisun ohjaajia. Olen myös itse ensim-mäiseltä koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja. Ammatti tarkoit-taa minulle muutoksen mahdollistamista.

Teatteri-ilmaisun ohjaajat ohjaavat pääasiassa harrastajia ja kaiken-laisia ihmisiä. Teatterin tekemisen päämäärä on yleensä esitys, vaik-ka tavoitteena olisi ensisijaisesti vaikkapa osallistujien toimintaky-vyn ylläpitäminen. Teatteriesityksen tekeminen tai teatteri-ilmaisun opetukseen osallistuminen on usein yksilölle identiteettiä rakentava ja yhteisöön liittävä kokemus. Yleisölle esiintyminen on parhaimmil-laan voimakas nähdyksi tulemisen kokemus. Katsojalle lahjan anta-minen voi olla uusi kokemus. Teatteria tekemällä opitaan paitsi ilmai-sullisia taitoja ja esityksen rakentamisen prosessia, myös rakentavia vuorovaikutustaitoja: kuuntelemista, ”kyllä”-sanomista, ratkaisujen tarjoamista ja yhteiseen päämäärään sitoutumista. Teatteria tehdään aina yhdessä, ja parhaimmillaan tuo yhteisö on kannatteleva ja yksi-löä pitkälle tulevaisuuteen tukeva. Teatterin tekeminen on monille elä-mänsuuntaa myönteisesti rakentava tekijä.  

 Pedagogina koulutan muutoksen mahdollistajia, luovia ja itsenäisiä teatterin ammattilaisia. Teatteri-ilmaisun ohjaajat ovat pedagogisia taiteilijoita, joiden tekojen kautta yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatason muutokset ovat mahdollisia. Todellisuus voi rakentua niin, että jokai-sella on oma paikkansa tasa-arvoisessa piirissä, jokaisella oma tähti-hetkensä esityksessä, joka ei toteudu ilman sinua. Ja sinua. Ja sinua.  

26

27

Leena Kela: Performanssitaitelijan työkalupakki

Olen performanssitaiteilija. Teen taidetta ihmisille ja ihmisten kanssa. Joskus olen osallistanut teoksissani myös eläimiä. Lähinnä kuitenkin työskentelen ihmisyleisön ja -osallistujien parissa.

Teokseni tulevat näkyviin hyvin erilaisissa konteksteissa. Joskus työs-kentelen taidemuseossa tai -galleriassa ja joskus teatterin lavalla. Usein teen performanssejani myös kaduilla, metsissä, pelloilla, puistoissa, vanhoissa käytöstä poistetuista rakennuksissa ja ahkerassa käytössä olevissa julkisissa rakennuksissa.

Välillä teen taidettani yksin, välillä taas taiteilijakollegani tai jonkun muun alan asiantuntijan kanssa. Joskus minulla on katsojia, joskus pelkästään taideprosessiin osallistujia.

Työskentelyprosesseissani kerään aineistoa lukemalla, kirjoittamal-la ja ihmisten kanssa keskustelemalla. Ajattelen yksin ääneen ja neu-vottelen yhdessä muiden kanssa. Ajoittain kohtaan erimielisyyksiä, ja ajoittain taas päädyn ihmeelliseen flow-tilaan, jossa asiat tuntuvat ta-pahtuvan kuin itsestään.

Dialogisuus on yksi keskeinen tekemistäni määrittävä elementti, myös sooloteosteni kohdalla. Taiteilijana olen ihmettelijä ja kysyjä, enkä edes usko siihen, että on olemassa varmoja vastauksia. En koe soveltava-ni mitään, teen vain taidettani eri tavoilla ja erilaisissa konteksteissa. 

Minulle taiteen ensisijainen tehtävä on kommunikaatio.  

27

28

Uli Kontu-Korhonen: Muusikon erilaisia tehtäviä   

Tehtäväni muusikkona sisältävät esiintyvän taiteilijan, musiikkipeda-gogin ja sairaalamuusikon töitä. Jokaisessa näistä tehtävistä toimin musiikin ammattilaisena, mutta tavoitteet ovat erilaisia. Työrooleja-ni yhdistää taiteen ja sen aiheuttaman elämyksen jakaminen muiden kanssa – vuorovaikutus. 

Näissä erilaisissa tehtävissä minulta vaaditaan tietoisuutta omaan te-kemiseeni sekä herkkää havainnointikykyä ja läsnäoloa.  

Omalla kohdallani ajattelen musiikin ”soveltamisen” liittyvän ohjel-miston valitsemiseen kohderyhmän mukaan, mutta vieläkin enemmän teoksen esittämis- ja tulkintatapaan sekä osallistamisen eri muotoihin. Saman teoksen voi soittaa tai laulaa niin monella eri tavalla. Tavoit-teenani voi olla esim. elämyksen mahdollistaminen, musiikilla kosket-taminen, ilon ja mielihyvän jakaminen tai kuulijoiden osallistaminen. Muusikolta vaaditaan hyvää keskittymiskykyä ja reagoimista muut-tuviin tilanteisiin musiikilla. Nämä reaktiot heijastuvat työssäni esi-merkiksi musiikin tempoon, koristeluun ja sointiväreihin.  

Musiikissa tärkeimpänä pidän sitä, miltä se tuntuu. Musiikin vaiku-tukset ihmiseen ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä riippuen kuulijan mielentilasta, elämänhistoriasta ja kyseisestä hetkestä. Musiikki on voimakas ärsyke ihmisen aivoille, ja sitä aivojen aktivaatiota muusik-ko ei voi työssään hallita – muusikko työskentelee musiikin välikap-paleena ja mahdollistajana. 

28

29

Krista Petäjäjärvi: Soveltava “taide” haastaa Taiteen

Olen monta vuotta seurannut aktiivisesti taidekentällä käytyä keskus-telua soveltavasta taiteesta. Olen myös osallistunut itse keskusteluun televisiossa, radiossa, lehdissä, verkkokirjoituksissa ja muissa yhte-yksissä. Samalla kun soveltava taide ilmiönä, taidemuotona ja toi-mialana laajenee, kasvaa taidekentän ärsytys aihetta kohtaan. Tästä paineesta huolimatta arvokeskustelu soveltavasta taiteesta ja sen mer-kityksestä etenee hitaasti.

Tässä kirjoituksessa jäsennän, millä tavoin soveltava taide haastaa tai jopa uhkaa taiteen perinteisempää kenttää. Perinteisemmällä taideken-tällä viittaan taiteeseen, joka toteutuu totutuissa taiteen formaateis-sa, tiloissa ja instituutioissa. Kirjoitan tarkoituksellisesti näitä seikko-ja yksinkertaistaen, jopa kärjistäen.

Taiteella on poikkeuksellinen paikka arvoasteikossamme. Taide on osa sivistystä, kulttuurisen kehittymisemme mitta, se on jopa jotakin pyhää. Taiteella on itseisarvoa, eikä se tarvitse perusteluja olemassa-ololleen. Perinteisemmän taiteen ja soveltavan taiteen ero on siinä, et-tä jälkimmäiseen kiinnittyy erilaisia välinearvoja. Soveltava taide avaa ovia taiteelle uusissa ympäristöissä. Nämä uudet mahdollisuudet ei-vät mahdollistu taiteen itseisarvon kautta, vaan koska taiteeseen voi-daan liittää muitakin arvoja. Kun taiteelle syntyy sen itseisarvon rin-nalle muita arvoja, muuttaa tämä taiteen yhteiskunnallista asemaa. Soveltava taide haastaa kysymään, onko tämäkin taidetta.

29

30

Kamppailu itseisarvosta

Soveltavan taiteen ja perinteisemmän taiteen suhteen rakentumista lei-maa keskustelu taiteen itseisarvosta. Itseisarvoisesta taiteesta on muo-dostunut vastakohta soveltavalle taiteelle, ja keskustelua käydään etu-päässä tämän polarisaation kautta. Taiteen itseisarvon alleviivaaminen liittyy tarpeeseen popularisoida aihe: vastakohta-asettelun kautta on helppo ottaa kantaa puolesta ja vastaan – ilman tarvetta perehtyä sy-vempiin merkityksiin. Taiteen itseisarvon korostaminen on jäykkä puolustusasema, joka ei avaa keskustelua vaan päättää sen. Kysymys itseisarvosta liittyy pait-si soveltavaan taiteeseen myös 2010-luvun sivistyskamppailuun. Pel-kona on, että jos valokeila siirtyy taiteen välineellisiin arvoihin, tämä horjuttaa taiteen itseisarvoista asemaa. Keskustelemattomuus on pyr-kimystä säilyttää taiteen asema ennallaan ilman sijaa välineellisille ar-voille. Tähän liittyy myös halu rajata soveltava taide kokonaan taiteen ulkopuolelle; silloin osa taiteesta voisi säilyttää asemansa ennallaan, ja vain jotakin taiteen ulkopuolista altistuisi välineellistämiselle.

Jos taiteelle kuitenkin sallitaan erilaisia välineellisiä arvoja, herää kysy-mys siitä, mitkä arvot ovat hyviä ja mitkä huonoja. Itseisarvoa ei tar-vitse perustella. Muut arvot ovat väistämättä alhaisempia ja sidottuja yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien pyrkimyksiin. Taidetta on käy-tetty poliittiseen propagandaan ja on aivan yleistä, että markkinatalo-us edistää asiaansa hyödyntäen taiteilijoita mainoksissaan. Se, onko tä-mä hyvä vai huono asia, on tulkinnanvaraista, mutta joka tapauksessa se herättää taidekentässä ristiriitaisia tunteita. Kun taiteen arvo on jos-sakin muualla kuin sen itseisarvossa, voi jälki olla rumaa, vaarallista tai vähintäänkin kyseenalaista. Taide on itseisarvonsa kautta kuin py-hä luonnonvoima, jota ei tulisi valjastaa toisarvoisiin tarkoitusperiin.

30

31

Taiteen ja yhteiskunnan välisyys

Soveltavia taiteilijoita yhdistää halu toimia taiteen kautta erilaisissa arkisissa ympäristöissä. Tämä muuttaa monella tapaa taiteen ja muun yhteiskunnan välistä dynamiikkaa, tuntua näiden välisestä etäisyydes-tä. Kun yksi taiteen tehtävistä on kommentoida yhteiskuntaa etäältä, luoda siihen peilipintoja, herättää soveltava taide pelon tämän etäi-syyden katoamisesta. Jos taide ei ole enää ”kommentoiva toiseus”, se voi menettää identiteettinsä ja liueta osaksi muuta elämää. Sovelta-va taide herättää siis pelon taiteen katoamisesta, minkä vastavoimana on tarve terävöittää taiteen erillisyyttä, sen identiteettiä anarkistisena vastavoimana. Soveltavassa taiteessa on anarkiaa, mutta sen mekanis-mit ovat toisenlaiset kuin perinteisimmissä taiteen muodoissa, se ta-pahtuu yhteisöjen sisällä.

Se, että soveltava taide muuttaa taiteen ja muun yhteiskunnan välises-tä erillisyyttä ja etäisyyttä, heijastuu käsitykseen taiteilijuudesta. So-veltavan taiteen kautta taiteilijat ovat astuneet osaksi erilaisia yhtei-söjä ja näin moninaistavat kuvaa taiteilijasta. Taiteilija eräänlaisena shamaanina, poikkeuksellisia vapauksia nauttivana yhteisön jäsenenä, on saanut rinnalleen toisenlaisia taiteilijuuden muotoja.

Muuttuvat roolit, vähenevät resurssit

Taiteilija osana arkisia ympäristöjä tuo taiteilijan kompetenssin uu-denlaiseen tarkasteluun. Arkisissa ympäristöissä korostuu taiteilijan osaaminen ”vain” yhtenä osaamisena muiden joukossa. Kun taiteili-jan ammattitaitoa voidaan helpommin rinnastaa muihin ammatteihin, on myös mahdollista pohtia, mihin erilaisiin tarkoituksiin osaamis-ta voitaisiin soveltaa. Soveltavan taiteen kautta laajennetaan taiteili-jan työkenttää. Tämä herättää pelon siitä, ettei taiteilijuus sen perin-teisemmässä muodossa enää riitä, että lopulta kaikkien taiteilijoiden oletetaan työskentelevän jonkinlaisissa taiteen uusissa sovelluksissa. Onko siis soveltava taide alkusoittoa tulevaisuudelle, jossa rahoitetaan vain ”toisarvoisia” tavoitteita toteuttavia taidemuotoja?

31

32

Yksi taiteen soveltamisen ja itseisarvoisen taiteen välistä suhdetta hal-litseva näkökulma on resurssikamppailu. Perinteisemmällä taideken-tällä on huolta siitä, että jo alun perin aivan liian pienestä taiteen ra-hoituksesta jaetaan rahaa ”taiteelle”, jossa on sosiaalityön kaltaisia piirteitä. Tästä lähtökohdasta syntyy tarve suojella taiteen etupiiriä ja rajata jollakin tapaa se joukko, joka on oikeutettu taiteen rahoituksiin.

Kysymys liittyy taidekentän hierarkiaan ja ammattilaisuuden arvotta-miseen. Millä tavalla taiteilijan ammattitaitoa voidaan arvioida, kun taiteilijan osaamista ei voida tulkita työnäytteillä perinteisen taiteen keskeisiltä areenoilta eikä hänen taiteensa nouse näkyväksi ja asetu ymmärrettäväksi muun taiteen rinnalle? Kysymys hierarkiasta liittyy osaamiseen, laatuun ja taiteen arvioinnin kriteereihin.

Lopuksi

Keskusteluun vaikuttaa soveltavan taiteen oman identiteettityön kes-keneräisyys. Soveltava taide on yhä määrittelemätön alue. Tämä hi-dastaa paitsi kentän ammattimaistumista myös arvokeskustelun ke-hittymistä. Tästä syystä on tärkeää nostaa esiin soveltavaa taidetta, nähdä mitä kaikkea tämän käsiteparin suojissa toteutetaan, mitkä ovat taidemuodon erityispiirteitä ja millaisen erityisosaamisen varas-sa taide syntyy.

Yhteiskunnan kiinnostus taiteen soveltamista kohtaan luo painetta kehittää ymmärrystä soveltavasta taiteesta ja sen olemuksesta osa-na taidekenttää. Tyypillisesti soveltavalla taiteella ei ole niin kutsut-tua galleria-arvoa, eikä se välttämättä sisällä totutun kaltaisia wow- efektejä tai julkisia ulostuloja. Näistä syistä soveltavaa taidetta on vai-keaa rinnastaa perinteisiin taiteen muotoihin. Kun soveltavaa taidet-ta ei voida ymmärtää taiteen totutuilla lukutavoilla, miten voisimme sitä kuitenkin ymmärtää? 32

33

Soveltavan taiteen kautta taiteelle syntyy uudenlaisia merkityksiä ja ar-voja. Näiden tunnistaminen ja vakavasti ottaminen on tulevaisuuden kannalta monella tapaa tärkeää. Ei vähiten siksi, että Taiteen rahoitus-pohja voisi laajentua.

Odotan mielenkiinnolla, kuinka soveltavan taiteen ja perinteisemmän taidekentän välinen dialogi kehittyy. Toivon avointa uteliaisuutta ja ym-märryksen syventämistä soveltavasta taiteesta erityisenä taiteen lajina.

  

33

34

35

II

TAIDE VÄLINEENÄ NÄHDÄ JA TULLA NÄHDYKSI

36

Tiivistelmä

Kerron tässä artikkelissa hankkeestani, joka koostui kuvallisen työskente-lyn kautta toteutuvista kohtaamisen hetkistä vaikeavammaisten päivätyö-ryhmässä Turussa. Työskentelyni toimi osana suurempaa kehittämishanketta Turun ammattikorkeakoulun kulttuurialan ylempään ammattikorkeakoulu-tutkintoon sisältyvissä soveltavan taiteen opinnoissani. Hankkeen tavoittee-na oli tutkia ja kehittää kuvataiteellista kohtaamisen menetelmää ja luoda SuMu-kuvakonsepti, joka sisältää ohjauksellisen metodin ja kohtaamisen asiakkaan, kanssataiteilijan, kanssa.

Kuvaan vuorovaikutuksen syntymistä ennalta tuntemattomien ihmisten vä-lillä, yhteisen tilan avautumista ja nähdyksi tulemisen kokemusta. Nämä on-nistuivat lyhyissä hetkissä intensiivisen taiteen jakamisen tuloksena. Kerron, miten kuvat piirtyvät ihmisestä narraation, hetken, tulkintojen, näkemisen ja visuaalisten teosten kautta. Tuon artikkelissani esiin omia ja asiakkaitteni kokemuksia tapaamisista, joissa työskentelimme yhdessä piirretyn ja maala-tun viivan ilmaisuvoiman avulla toisiamme tutkien.

Pohdin tapahtumia hermeneuttisen ihmiskäsityksen, kohtaamisen dialogi-sen filosofian ja etiikan sekä oman taidekasvatuksellisen ajatteluni pohjal-ta. Olen käyttänyt kirjoittamiseni keskeisinä innoittajina filosofi Emmanuel Levinasin ajatuksia Toisen kohtaamisesta ja Minän ja Toisen välisestä suh-teesta sekä Liikkeestä kohti Toista, filosofi Hans-Georg Gadamerin ajatuk-sia dialogista sekä filosofi ja eksistentialisti Maurice Merleau-Pontyn aja-tuksia näkemisestä. Näiden rinnalla kuljetan myös filosofi Mika Hannulan pohdintoja samoista aiheista.

Näkyviin piirretyt. SuMu-taiteilijakirjat taidelähtöisenä kohtaamisen metodina

Petra Kallio

37

Hankkeessa syntyi sarja SuMu-kirjoja,”sun ja mun” kuvia, jotka toimivat asiakkaan ja taiteilijan yhteisinä taiteilijakirjoina ja uniikkiteoksina. Teokset ovat olleet nähtävillä Piirrä Minut – Näe Minut. Taiteesta hyvinvointia -yh-teistyöhankkeen näyttelyssä Valkeakosken Myllysaaren museossa 14.10.–18.12.2016.

ta toimijoita kehittämään olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja löytämään uusia toimintatapoja, jotka lisäisivät eri taiteenalojen ja kulttuuripalvelui-den tarjontaa ja saatavuutta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hankkeeseen on varattu rahoitusta kolmen vuoden ajalle, yhteensä 2,0 miljoonaa euroa, ja sen pyrkimyksenä on saada taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalve-lut vakiinnutetuksi osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ja hy-vinvoinnin seurantaa. (Valtioneuvos-to 2015.)

Asiakkaan kohtaaminen, läsnäolo ja nähdyksi tuleminen nousevat esiin keskusteluissa, jotka liittyvät taideläh-töisiin hyvinvointihankkeisiin. Asiakas on keskiössä, ja usein näkymätöntä yksilön kokemusta, tunteita ja elämyk-siä pyritään korostamaan ja tuomaan julki. Yksilön ja persoonan merkitys kaikissa elämänvaiheissa ja elämänti-lanteissa koko ihmisen elämänkaaren ajan halutaan nostaa nyt arvokkaaksi. Taiteen saavutettavuus, taiteen koke-minen itse ja osallistuminen nähdään nyt tärkeämmäksi perusoikeudeksi ih-misyydessä kuin aikoihin.

Johdanto

SuMu-kuvakonseptin luominen oli kehittämishankkeeni Turun ammat-tikorkeakoulun kulttuurialan ylem-män ammattikorkeakoulututkinnon soveltavan taiteen opinnoissa. Hanke oli samalla osa suurempaa hyvinvoin-titaiteen kokonaisuutta Pirkanmaal-la yhdessä Lapin yliopiston ja Päivö-län opiston taidelinjan opiskelijoiden kanssa keväällä 2016. Työskentelin Turun kaupungin Pompon päiväkes-kuksen vaikeavammaisten asiakkaiden kanssa yhteistyössä Trager-terapeutti Virpi Riihiluoman kanssa. Kuvallinen teosten jatkotyöstö tapahtui omalla työhuoneellani ja Turun ammattikor-keakoulun Taideakatemian grafiikan tiloissa.

Aiheeni ajankohtaisuus tulee esiin me-neillään olevassa vilkkaassa yhteis-kunnallisessa keskustelussa taiteen hyvinvointivaikutuksista ja taiteellisen työskentelyn jalkauttamisesta sosiaa-li- ja terveyssektoreille. Valtioneuvos-ton hallitusohjelman kärkihankkeena on vuoden 2018 loppuun mennessä tukea kuntia, kuntayhtymiä ja mui-

38

Työskentelyni tavoitteena oli mahdol-listaa yksilön nähdyksi tuleminen se-kä oman näkemiseni tarkentuminen hyvinkin syvälle viedyillä hetkien ja-kamisilla, herkällä kuuntelulla ja tun-nustelulla taiteen keinoin. Hankkee-ni tavoite oli myös tutkia ja kehittää kuvataiteellista kohtaamisen menetel-mää, jossa osallisuus nousee merkittä-vään rooliin.

Tässä artikkelissa kuvaan hankkees-sani tapahtunutta vuorovaikutuksen syntymistä ennalta tuntemattomien ihmisten välillä. Kerron alussa yhtei-sen tilan avautumisesta, nähdyksi tu-lemisen kokemuksesta ja intensiivisis-tä hetkistä taiteen äärellä.

Käsittelen hankkeen taustaa ja työs-kentelyyni vaikuttaneita seikkoja. Kerron, miten kuvat piirtyvät ihmises-tä narraation, hetken, tulkintojen, nä-kemisen ja visuaalisten teosten kaut-ta. Esittelen Trager-terapian yhteyden työskentelyymme ja kerron tapaami-sista asiakkaiden kanssa. Tuon esiin omia ja asiakkaideni kokemuksia kohtaamisista, joissa työskentelimme yhdessä.

Tarkastelen sitä, kuinka työstin yhtei-sissä hetkissä syntyneitä kuvia eteen-päin SuMu-kirjoiksi, yhteisiksi tai-teilijakirjoiksi nähdyksi tulemisen hetkistä. Pohdin tapahtumia herme-

neuttisen ihmiskäsityksen, kohtaa-misen dialogisen filosofian ja etiikan, sekä oman taidekasvatuksellisen ajat-teluni perspektiivistä. Viittaan siinä Emmanuel Levinasin ajatuksiin Toi-sen kohtaamisesta ja Minän ja Toi-sen välisestä suhteesta, sekä Liikkees-tä kohti Toista (Emmanuel Levinas, Etiikka ja äärettömyys), filosofi Hans-Georg Gadamerin ajatuksiin dialo-gista sekä filosofi ja eksistentialisti Maurice Merleau-Pontyn ajatuksiin näkemisestä. Näiden lisäksi näen yh-tymäkohtia myös filosofi Mika Han-nulan pohdintoihin samoista aiheista.

Käsittelen hiljaista tietoa taidepro-sessissa, näkemistä ja nähdyksi tule-mista. Kytken ajatteluni myös herme-neuttiseen ajatteluun ja ihmiskuvaan sekä filosofi Buberin ajatukseen koh-taamisesta.

Pohdin taiteilijan läsnäoloa interven-tion taiteellisena osuutena sekä tai-teilijan paikkaa ja roolia nyky-yh-teiskunnassa. Lopuksi pohdin, mitä kohtaamiset minulle taiteilijana an-toivat, mitä opin ja sain hankkeesta sekä millaisena koin työskentelyn asi-akkaiden kanssa.

39

Näkyviin piirretyt: Piirrä minut – Näe minut- kehittämishankkeen taustaa

Kehittämishankkeeni taustana on vuonna 2015–2016 tekemäni Piir-rä minut – Näe minut -yhteistyöhan-ke sosiaali- ja terveysalalle yhdessä Lapin yliopiston ja Päivölän opiston taideopiskelijoiden ja linjanjohtaja TaM Satu Kiurun kanssa. SuMu-ku-vat -kokonaisuus on osa tätä yhteis-työhanketta. Yhteisen toimintamme tarkoituksena oli kehittää ja kokeil-la kuvataiteellisia kohtaamisen me-netelmiä, jotka toimisivat erilaisissa tilanteissa. Ajatuksemme oli, että tai-delähtöinen lähestymistapa voi tuoda mukanaan jotain uutta ja syvää het-keen arjen keskellä.

Yhteinen päämäärä kehityshankkees-samme oli taiteilijan ja asiakkaan ta-sa-arvoinen vuorovaikutus, yhdessä tekeminen, kokeminen ja jakaminen. Tärkeäksi tapahtumassa ajateltiin piir-tämisen kautta näkemistä, kokemista ja ymmärtämistä sekä ihmisenä ja per-soonana elämässä näkyväksi tulemis-ta. Se, miten tulisimme kukin hanketta tarkemmin toteuttamaan, missä ja ke-nen kanssa, oli alussa vielä epäselvää. Pidimme kuitenkin alusta saakka mer-kityksellisenä sekä asiakkaan kohtaa-mista hetkessä että kohtaamiseen liit-tyviä hyvien vaikutusten odotuksia.

Hankkeessa laadimme opiskelijoille puitteet, joissa he toteuttivat ohjatut asiakastapaamisensa Pirkanmaalla eri asiakasryhmissä terveys- ja sosiaalia-lalla. Asiakaskohtaamisensa opiskeli-jat päätyivät dokumentoimaan video-taideteoksiksi ja nähdyksi tulemisen hetkien kuviksi yhteiseen näyttelyym-me Valkeakoskella Myllysaaren muse-ossa ja Turussa vuosina 2016–2017. Yhteiseen osuuteemme liittyi myös kolme lähiopetusjaksoa opiskelijoil-le Päivölässä, jossa olin luennoimas-sa hyvinvointihankkeista kentällä, tämän hetken suuntauksista toimin-nassa ja aiheeseen liittyvistä visioista laajemmin yhteiskunnassa.

Hankkeen kautta koin myös oman taiteilijuuteni laajentuvan uusille alu-eille. Halusin vaikuttaa osaamisella-ni ja olemalla samalla enemmän dia-logissa ympäröivän yhteiskunnan kanssa kuin aikaisemmin. Toimittua-ni pitkään taidekasvattajana koulu-maailmassa kaipasin nyt vapaampia ja luovempia vaikuttamisen mahdolli-suuksia kuin opetustoimen tiukat raja-aidat antoivat myöden. Tarkoitukse-ni soveltavan taiteen opinnoissani oli kartoittaa, mitä erilaista ja entisestä työnkuvastani poikkeavaa taiteilijana toimiminen ”palveluammatissa”voisi ammattitaidolleni antaa.

40

Sumusta nousevat kuvat ja vuorovaikutus menetelmänä

Työskentely Pompossa

Oma taiteellinen osuuteni hankkees-sa toteutui Turun kaupungin Pom-pon päiväkeskuksen vaikeavammais-ten asiakkaiden kanssa. Keskityin kehittämään piirtämiseen perustuvaa ja Trager-harjoittein tuettua nähdyk-si tulemisen taidelähtöistä työskente-lymetodia sosiaali- ja terveysalan eri asiakasryhmien käyttöön. Suunnittele-mani ohjauksellinen metodi ja kohtaa-minen kanssataiteilijan kanssa toimi vuorovaikutuksellisena menetelmänä, jossa taiteellinen panos pelkistyi in-tensiiviseen läsnäoloon. Dokumentoin työskentelyn aikana jaettuja hetkiä kir-jallisessa ja piirretyssä tai maalatussa kuvamuodossa. Myöhemmin työstin materiaalin asiakkaan ja minun Sinun ja Minun kuviksi – SuMu-kuviksi ja SuMu-taiteilijakirjoiksi.

Hankkeeseen osallistui kolme Pompon päiväkeskuksen vaikeavammaisista asiakkaista. Jokaisen asiakkaan kans-sa työskentelin neljä kertaa. Työsken-telymme kesti vaihtelevasti 45 minuu-tista puoleentoista tuntiin kerrallaan. Olimme sopineet keskuksen kanssa valmiit ajat tapaamisille ja pyytäneet asiakkaiden asianmukaiset luvat työs-kentelyyn, sen dokumentointiin ja ma-teriaalin julkistamiseen.

Tavoitteenani oli nähdä, miten kuvat piirtyvät ihmisestä narraation, het-ken, tulkintojen, näkemisen ja visu-aalisten koodistojen kautta. Millaisia matkoja yhdessä kulloinkin kulkisim-me? Syntyisikö kohtaamista, jakamis-ta tai vuorovaikutusta? Tulisimmeko toisillemme nähdyksi? Ennalta mie-tin, olisiko kohtaaminen tällä kertaa vain minun kuvallinen kosketusyri-tykseni Sinun hiljaisuuteesi, vai lähti-sitkö mukaan katselemaan ja tunnus-telemaan kuvin, miltä elämä tuntuu tänään? Valitsin kuvallisiksi menetel-mikseni piirtämisen ja maalaamisen, painottuen maalaamiseen. Piirtämi-nen tuntui luonnollisimmalle kuvien jatkotyöstön vuoksi, jonka olin suun-nitellut tapahtuvan kivilitografiana.

Trager-menetelmä

Tutustuin Päivölän opistolla Tra-ger-terapeutti Virpi Riihiluomaan, ja päätimme kokeilla työskentelyä yh-dessä. Lisäsimme suunnittelemiini taidekohtaamisiin Trager-terapeutti-sia harjoitteita, joita Riihiluoma on hoitotyössään toteuttanut asiakkaille jo pitkään, mutta ei varsinaisesti tai-detyöskentelyn yhteydessä ja stimu-loijana. Trager-hoito perustuu yhdys-valtalaisen lääkärin Milton Tragerin (1908–1997) kehittämään psykofyy-siseen terapiamuotoon, jota on käy-tetty USA:ssa jo yli 70 vuotta. Hoidon tavoitteena on lisätä asiakkaan tieto-

41

Kuva 1. Juha Raunio, Sumusta nousevia hahmoja 2016. Kuva: Petra Kallio.

42

utta kehostaan ja herättää lihaksissa sekä nivelissä tunneaistimuksia, jotka menevät keskushermostoon saakka. Sen jälkeen autonominen hermosto vaikuttaa koko elimistöön ja hoidet-tavan tiedostamaton mieli aktivoituu. Pehmeä kosketus aiheuttaa positiivi-sia mielikuvia, tuntuu hyvälle ja ren-touttaa. (Trager 2016.)

Trager-menetelmä vaikutti oman työs-kentelyni kehittelyyn paljon. Vaikka alussa olikin hankala yhdistää uusia lähtökohtia omiin ajatuksiin, onnis-tui yhdistelmä lopulta hyvin. Alun muotoutumattomat mielikuvat ja vie-raalla maaperällä liikkumisen kitka osoittautuivat kirvelyn väärteiksi. To-dellisuudessa hankaus oli pelkästään omassa mielessäni. Työskenteleminen parina eri ammattiosaamisen yhdistel-mässä muodostui mielekkääksi ja tu-ki vahvasti yhteistä uteliaisuutta ilmi-ölle. Luottamus toisen osaamiseen ja ammattitaitoon loi hiljaisen kunnioi-tuksen ilmapiirin, jonka myös asiakas saattoi aistia. Hetkestä tuli arvokas, tärkeä ja oma.

”Nyt onnistuu…”: työskentelyn vaiheet

Kohtaamisen hetki alkoi asiakkaan kanssa Trager-harjoitteilla, joissa py-rittiin virittäytymään tunnelmaan, rentouttamaan vartalon jäykkyys-tiloja ja avaamaan esimerkiksi käsi-

en liikeratoja taiteelliselle työskente-lylle. Niille asiakkaille, jotka pitivät fyysisestä kosketuksesta ja joille hel-lät rentouttavat täristysliikkeet tuntui-vat sopivilta, teki Virpi sarjan liikkei-tä kummallekin puolelle ylävartaloa, kylkiä ja käsiä sekä niskaa. Yhdelle asiakkaalle, joka ei pitänyt fyysisestä kosketuksesta, Trager-harjoitteet oli piirretty kuviksi korteille, joita tutki-en ja kuvasarjoihin piirrettyjä liike-sarjoja toistaen asiakas teki erilaisia mielikuvin vahvistettuja harjoitteita. Näissä liikesarjoissa hän saattoi esi-merkiksi kuvitella piirtävänsä kynäl-lä, joka oli asetettu hänen korvaansa, pensselillä, joka kasvoi hänen pääs-tään, tai pyörittävänsä kättään kyl-mässä maalisangossa tai lämpimän sävyisessä väriastiassa.

Trager-lämmittelyn jälkeen aloitim-me asiakkaan kanssa työskentelyn yleensä ”vesitaululla”, joka on vanha buddhalaisen meditaatiomenetelmän kaltainen piirtämismetodi, jossa luon-nonkiven ominaisuuksia jäljittelevään pinnoitettuun muovitauluun voi maa-lata vedellä kuvioita, josta ne nousevat esiin. Taululle maalatut kuviot kuivui-vat hitaasti ja häipyivät hiljaa niistä kohdista, joissa oli vähemmän vet-tä. Lopputuloksena on sumunomai-sia alati muuttuvia kuvia, jotka kieh-toivat perinteisten musteläikkätestien lailla. Maalauksissa saattoi nähdä jat-kuvasti muotoutuvia ja muuttuvia ai-

43

heita ja tapahtumia, joita oli mielen-kiintoista seurata ja jotka herättivät uusia mielleyhtymiä ja muistoja. Tä-mä työskentely oli usealle asiakkais-ta mieleistä. Tauluun helposti syntyvät kuvat, niiden ”onnistuminen” ja het-kellisyys, oli selvästi kiehtovaa ja va-pauttavaa.

Kolmannessa vaiheessa jatkoimme ku- vallista työskentelyä hierretyllä kii-

nantussilla, ruokokynillä ja riisipape-rilla tai hiilellä, pastelliliiduilla ja pu-nakynillä. Kukin asiakas löysi itselleen parhaat välineet. Yksi halusi piirtää voimakkaasti liiduilla, kun taas toi-nen teki mielellään tussilla ja ruoko-kynällä hyvinkin tarkkaa ja kontrol-loitua viivaa. Jokaisen asiakkaan oma persoonallisuus ja tunnetila tulivat hy-vin esiin.

Kuva 2. Juha ja Virpi. Kuva: Petra Kallio.

44

SuMu-kuvia: taideteos kirjana lähimmäiseltä lähimmäiselle

Kohtaamishetkien jälkeen siirryin työs-tämään työhuoneelleni yhdessä teke-miämme kuvia sekä kirjallisia ja ku-vallisia muistiinpanojani eteenpäin yksilöllisiksi asiakkaan ja minun yh-teisiksi taiteilijakirjoiksi. Suunnittelin kullekin asiakkaalle syntyneen kuvas-ton pohjalta omanmuotoisen ja -näköi-sen taiteilijakirjan, SuMu-kirjan. Ajatus kirjoille, ”Sun ja Mun” kuville, tuntui hyvältä tavalta yhdistää teokset koko-naisuudeksi. Päädyin painamaan jo-kaista kaksi kappaletta, joista toisen annoin asiakkaalle itselleen, ja toinen jäi minulle näyttely- ja esittelykäyttöön.

Kehitin kohtaamisista ja syntyneistä kuvista sekä loppuun työstetystä tai-deteoksesta kokonaisuuden, joka voi toimia kuvallisen kohtaamisen mene-telmänä ja valmiina tuotoksena sekä räätälöitynä henkilökohtaisena koh-taamistaideteoksena. SuMu-kirjan voi tilata asiakkaille tai asiakkaalle eri elämäntilanteissa, ympäristöissä tai yhteyksissä.

Valitsin teoksillemme kirjan muo-don, koon sekä taiton aina kulloi-senkin asiakkaan mukaan sen poh-jalta, millaisena minä hänet näin ja mitä kohtaamisissamme nousi esille. Muokkasin kirjoihin asiakkaan ku-via omieni kanssa kokonaisuuksik-

si, joissa vuoropuhelu jatkui ja koh-taaminen piirtyi näkyväksi. Toteutin oman kuvallisen osuuteni kivilitogra-fiana. Vein ensin asiakkaan kuvat va-lokuvattuina kuvansiirtoina kivelle, jolle jatkoin omin piirroksin. Loppu-tuloksena syntyi kaksinkertaisia ku-vakokonaisuuksia, joissa kahden eri persoonan käsiala ja kuvalliset ha-vainnot yhdistyvät yhdeksi visuaali-seksi tarinaksi. Minun osuuteni ko-konaishankkeesta muotoutui näin erilaiseksi kuin Päivölän opiston opis-kelijoiden asiakasdokumentit ja vi-deoteokset, joita yhteiseen näyttelyyn 14.10.–18.12.2016 lopulta toimme. Seuraavan linkin kautta avautuvas-sa videossa esitellään SuMu-kirjoja: Video 1. SuMu-kirjat (www.wevideo.com/view/732236246).

Kohtaamisesta

Kaikki me kaipaamme sitä, että joku kohtaisi meidät itsenämme, avoimes-ti ja aidosti. Tarpeemme on tulla näh-dyiksi ja kuulluiksi arvokkaina ja ai-nutlaatuisina yksilöinä, tärkeinä ja hyväksyttyinä. Kokemus itsestämme ja merkityksestämme muodostuu ennen kaikkea kohtaamisista toisten ihmisten kanssa, mutta mitä on kohtaaminen?

Kohtaamisen filosofian mukaan dia-logi, vuorovaikutus, perustuu sanoille, kielelle. Dialogi juontuu kreikan kie-len sanoista dia ja logos. Logos tar-

45

Taulukko 1. SuMu-kirjan vaiheet.

Kohtaaminen Taidetyöskentely 1 Asiakkaan kanssa Sisältää Trager-harjoitteet

Näkeminen Taidetyöskentely 2 Oma taiteilijatyö työhuoneella

Piirsin Sinut –Näin Sinut

Nähdyksi tuleminen

Taidetyöskentely 3 Lopullisten kirjojen sidonta /dokumentointi

Näkyminen Teoksen julkistaminenja jakaminen

Näyttely, teos digitaalisessa muodossa

SuMu-kirja

koittaa sanan merkitystä (ajatus, sisäl-tö), ja dia tarkoittaa kautta tai lävitse. Dialogi tarkoittaa perinteisesti sano-ja, mutta kirjoitan nyt toisenlaisesta dialogista. Tämä syntyy ilman verba-liikkaa, toisella kielellä, kuvan, äänen, liikkeen, sekä kosketuksen kautta.

Filosofi Hans-Georg Gadamerin mu-kaan “[j]okainen keskustelu edellyt-tää yhteistä kieltä, tai paremminkin se muodostaa yhteisen kielen. ”(Gadamer 1990, 384) Kieli voi kuitenkin olla lä-hes mikä vain, jos yhteinen ymmär-rys syntyy. Taiteen kieli on universaali. Taiteen kautta voidaan non-verbaalisin keinoin ilmaista ja vastaanottaa myös sellaisia abstraktejakin asioita, joiden välittäminen tai vastaanotto ei muuten ehkä onnistuisi. Ilman sanoja voi ol-la myös kieltä. Kuvankielellä voi kes-kustella, samoin kuin kehon ja tanssin, musiikin tai teatteri-ilmaisun. Dialogi toimii ”toisin sanoin” toisilla kielillä kuvallisessa, sanallisessa, eleellisessä tai muulla tavalla aistittavassa vuoro-vaikutustilanteessa yhdessä.

Kohtaaminen, kielestä riippumatta, on parhaimmillaan aitoa vuorovaikutusta, siinä elämän hetkessä ja kontekstissa, jossa tapaamme, antaudumme ja ase-tumme dialogiin keskenämme. Kohtaa-minen on jakamista, läsnäoloa, ja oman ajan aitoa antamista toiselle ihmiselle.

Mieleni tekee lainata Gadamerin aja-tuksia lisääkin yrityksessäni avata koh-taamista sellaisena, jollaisena minä sen koin. Filosofi Mika Hannula on kir-joittanut kirjassaan Läsnäolo (2012) Gadamerin ajatuksia kohtaamisesta tekstin välityksellä. Gadamerin mu-kaan ”käännymme kohti, emme siir-ry sivuun, emme käännä selkää, vaan valmistaudumme kohtaamiseen. Se on lievä etunoja, hetkellisen arka, mutta päättäväinen asettuminen kohtaami-seen. Kääntyä kohti, liikkua irti siitä missä on ja kohti sitä, miten voisi olla – itsekseen ja yhdessä” (Gadamer 2004, 213 teoksessa Hannula 2012,176). Yh-tä lailla näen itse, että sama pätee koh-taamiseen kuvan kautta.

46

Kuva 3. “Neitoperhon lisko”. Nimimerkki “Neitoperho” ja Petra Kallio 2016. Kuva: Petra Kallio.

47

Kuva 5. ”Kuin jalopeura”, Juha Raunio ja Petra Kallio 2016. Kuva: Petra Kallio.

Kuva 4. Juha Raunio. Ruskoliitu ja hiili 2016. Kuva: Petra Kallio.

48

Hyvään kohtaamiseen tarvitaan ai-kaa, mutta aina ei välttämättä kovin-kaan paljoa. Ennen kaikkea se, mitä onnistuneeseen kohtaamiseen tarvi-taan, on keskittymistä, välittämistä, toisen kuuntelemista ja kunnioitusta: kykyä vain olla ja antaa toisen olla. Lyhyistäkin kohtaamisen hetkistä tar-peeksi pitkään toistuvina ketjuina voi parhaimmillaan muodostua kokijalle inhimillinen ja merkityksellinen verk-ko, joka jakaa ympärilleen lämpöä ja välittämisen vastavuoroisuutta.

Hiljaisesta tiedosta, näkemisestä ja nähdyksi tulemisesta

Taiteellisessa työskentelyssäni yksin tai yhdessä toisten kanssa on ns. hiljaisella tiedolla ja intuitiivisuudella suuri rooli. Aisteihin, tuntoon, kinesteettisyyteen, näkemiseen, haistamiseen, maistami-seen ja kuulemiseen, taidetapahtumas-sa liittyy minulle hyvin paljon sellaista informaatiokulkua, jota ei voi sanoin tai kuvin suoranaisesti ilmaista. Han-nele Koivunen esittelee unkarilais-brit-tiläisen filosofi Michael Polanyin aja-tusta hiljaisesta tiedosta kirjassa Taide tiedon lähteenä (1998). Koivusen mu-kaan Polanyi tarkoittaa hiljaisella tie-dolla muotoutumatonta tietoa, joka koko ajan vaikuttaa ihmisissä, vaik-ka sitä ei voida suoranaisesti ilmais-ta tai formuloida. Tällaista tietoa voi-

daan pitää toisenlaisena tiedonlajina, kuin ns. eksplisiittistä tietoa, joka on suoraa ja ilmaistavaa (Koivunen ym. 1998, 202). Merleau-Pontyn (2006, 67) mukaan puolestaan näkyvän ole-mukseen sisältyy myös näkymätön toi-nen puoli, jonka se tekee läsnä olevak-si eräänlaisena poissaolona. Näin ollen se kokonaisuus, jonka työskentelys-sä hahmotamme, se kuva, joka meis-tä toisillemme piirtyy, muodostuu se-kä näkyvästä, kuullusta että kaikesta siitä, jota ei voi tarkkaan määrittää, ja joka on poissa, mutta silti läsnä.

Näemme itsemme helpommin toisten kautta. Kohtaaminen puolestaan on it-semme katsomista ja hahmottamista, omien ääriviivojen piirtoa, paperilla ja mielessä, sinun kuviesi ja minun kuvie-ni kautta. Näkemiseen sopii siis samat edellytykset kuin kohtaamiseenkin. On asetuttava näkeväksi, tilanteelle alttiik-si, peiliksi ja heijastukseksi. Pysähdyt-tävä näkemään ja heijastamaan.

Ranskalainen filosofi ja eksistentialisti Maurice Merleau-Ponty sanoo teok-sessaan Silmä ja mieli (2006) näkemi-sestä näin:

Se, joka näkee kaiken voi nähdä myös it-sensä näkevänä, koskettaa itseään kosket-televana, on näkyvä ja aistittava itselleen.

Merleau-Ponty pohtii näkemisessä si-säistettävää hiljaista tietoa ja tapah-

49

misen välineenä, mutta kuten Hannu-la kirjoittaa, pätee ajatus tekstin lisäk-si suhteessa myös ”suhteessa toiseen ja suhteessa ihan mihin vain”.

Ymmärsin omalta kohdaltani ja ku-vien välityksellä kohtaamisen ilmiön näin: Koska kyse on ajattelun herme-neuttisesta ulottuvuudesta, jossa tie-toisuuden laajetessa ja havaintojen karttuessa ympäröivästä todellisuu-desta, olemme riippuvaisia suhtees-tamme menneeseen ja tulevaan, sekä aikaan ja paikkaan. Me voimme täs-sä todellisuudessa ”kääntyä kohti” ja ”lähestyä”, mutta emme voi koskaan täydellisesti ymmärtää. Sillä ”se mikä on ja miten se on, itsessään ja suhtees-sa ympäristöönsä, ei koskaan, ei mi-tenkään, ei milloinkaan ole täysin ym-märrettävissä” (Hannula 2012, 177).

Taiteilija ja graafikko Kuutti Lavonen (2007) on kirjoittanut samasta asias-ta, ilmiön subjektiivisuudesta, puoles-taan seuraavasti:

Kuva on peili. Peilaamme itseäm-me toisen ihmisen tekemään. Kuten rakkaudessa kaksi vierasta kohtaa-vat ja elävät yhdessä. Aidon peilinkin äärellä elämme vain Narkissoksen syndroomaa. Emme näe itseämme, näemme vain peilikuvan. Todellisuu-dessa silmämme näkevät vain oman näkökulmamme verran todellisuutta. (Lavonen 2007, 142.)

tuman jälkeen syntyvää ymmärryksen lisääntymistä jatkaessaan:

Näkeminen ei ole jokin ajattelun muoto tai läsnäoloa itselleen: se on minulle annettu keino olla pois-sa itsestäni, ja olla sisältäpäin mu-kana Olevan avautumisessa, jonka päätteeksi vasta sulkeudun itseeni (Merleau-Ponty 2006, 18, 64).

Tuomme hetkeen aina myös kesken-eräisen itsemme, omat heikkoutemme, epätäydellisyytemme, ennakkokäsityk-semme, asenteemme ja odotuksemme. Se millaiseksi kohtaamisemme muo-dostuu, muovautuu siis myös pitkälti siitä, millaisia itse olemme, eikä yksin-omaan siitä, kuka kohtaamamme ihmi-nen on.

Myös pohdinta siitä, kuinka paljon ylipäätään voimme kohtaamisessa saavuttaa, on kiehtonut minua. Kuin-ka lähelle ”absoluuttista” ymmärrys-tä ja toisen ”näkemistä” me voimme koskaan edes päästä? Miten hahmot-taa ymmärryksen pyrkimyksen alati eteenpäin liukuva spiraalin aukko ja toisen kohtaamisen äärettömyys?

Gadamerin ajatusten mukaan, joi-ta Mika Hannula kirjassaan Läsnä-olo – taide arjessa (2012) avaa, antaa minulle osittaisen vastauksen myös tähän asiaan. Gadamer ja Hannula puhuvat ensisijaisesti tekstistä kohtaa-

50

51

Kuva 6. ”Satu perhosesta”, Satu Hirsiniemi ja Petra Kallio 2016. Kuva: Petra Kallio.

52

Minulle kohtaaminen hankkeessa on ollut toisen ihmisen erilaisuuden ja erillisyyden näkemistä, joka onnis-tuakseen on vaatinut kykyä eläytyä ja joustavuutta asettua täysin uusiin ja tottumuksistani erillisiinkin mie-len asentoihin. Kyse on täten ollut ai-dosta pyrkimyksestä ja halusta toisen ihmisen avoimeen ymmärtämiseen. Hermeneuttisessa ajattelussa koroste-taankin meidän kaikkien maailmassa olemista ja suhdetta itseemme ja ym-päristöömme, jossa se toinen, vieras ja tuntematon, on aina sekä sisällä et-tä ulkopuolella (Hannula 2001, 71).

Yllätyksellisyys ja ymmärtämättö-myys ovat siis myös meissä itsessäm-me. Toisin sanoen, ilman että tunnem-me itseämme, emme voi välttämättä tuntea myöskään toista. Mitä parem-min tunnemme itsemme, sitä syvem-pi kohtaamisemme voi olla. Martin Buberin (1986, 25–27) mukaan toi-sen ihmisen aito, ainutkertainen koh-taaminen tarkoittaa sellaista yhteyttä kohdattavaan, jossa olemme kohtaa-misen virrassa koko olemuksellamme.

Siinä, missä saksalainen filosofi Mar-tin Buber (1878–1965) näkee Sinän ja Minän kohtaamista kahden tasa-ar-voisen persoonan kohtaamisena, ko-rostaa ranskalainen filosofi Emmanuel Levinas (1906–1995) taas vastuuta toisesta. Hän näkee Minän ja Toisen välisen suhteen epäsymmetrisenä. Hä-

nen mukaansa ”Toinen on aina ulko-puolinen Minän kokemukseen nähden, eikä Minällä voi olla koskaan toises-ta lopullista tietoa”. Hän näkee, että ”Toinen on aina enemmän kuin Mi-nä voin käsittää” (Levinas 1996, 80).

Taidelähtöisen työskentelyn kehitys-hankkeeni perustui holistiseen kä-sitykseen ihmisestä psykofyysisenä kokonaisuutena toiveineen ja tarpei-neen. Uskon yhdessä tekemiseen ja taiteen hyvinvointia lisäävän elemen-tin kautta nähdyksi tulemiseen iästä, sosiaalisesta asemasta, psyykkisestä tai fyysisestä kunnosta riippumatta. Olen tehnyt yhteisötaiteellista työs-kentelyä Kemiönsaarella Arkipelag Workshop -yhdistyksessä vuodesta 2004 lähtien ja kokenut itse useassa hankkeessa, kuinka erityisesti yhtei-söllisessä muodossa taiteen tekemi-sellä on paljon positiivisia vaikutuk-sia yksilöön ja koko yhteisöön sekä yleiseen hyvinvointiin. Ryhmissä löy-detään uusia ystäviä, tekemisen kaut-ta opitaan uutta itsestä ja ympäris-töstä. Onnistuneessa työskentelyssä taiteen äärellä yhteisön me-henki tii-vistyy, yksilön identiteetti vahvistuu ja taiteen tekeminen saa uusia merkityk-siä. Tässä hankkeessa toteutin koh-taamiset asiakkaiden kanssa yksityi-sesti, lähes kahden kesken asiakkaan kanssa, mutta toin tulokset julkises-ti tarkasteltaviksi ja kuviksi piirretyt persoonat nähtäviksi.

53

Taiteilijan läsnäolosta ja taiteen paikasta yhteiskunnassa

Hankkeen edetessä minulle alkoi sel-kiintyä, että vuorovaikutuksesta itses-tään muodostui se menetelmä, jolla taiteellista interventiotani suorittai-sin. Kuvataiteelliset välineet, sanal-listaminen tai liikeilmaisun elementit olivat vain välineitä sille panokselle, jonka taiteilijana toin tapahtumaan. Tärkeimmäksi muodostui intensiivi-nen ja rikkoutumaton hetki, herpaan-tumaton keskittyminen Toiseen kuvan synnyn äärellä. Korostan tässä vielä tietoisesti käsitettä kuvan äärellä. Ky-se ei siis ole keskittymistä kuvaan it-seensä, vaan toiseen ihmiseen.

Se, mitä kuvia lopulta syntyi, oli koh-taamisessa sekundääristä. Vaikka maa-latut kuvat ovat niitä fragmentteja, joita myöhemmin jatkotyöstin, hapa-roivia muistiinpanoja siitä, mitä koh-taamisessamme kosketimme ja mihin sukelsimme, ovat ne kuitenkin tärkeitä ja antavat katsojille pientä tuntumaa siitä, mitä koimme. Hetkien kautta koin, etten haluakaan tulla taiteilijana ensisijaisesti itse nähdyksi, vaan mah-dollistaa toisen näkymisen. Lisäksi se, mikä omakohtaisesti nousi merkityk-selliseksi, oli syvä kurkistus itseeni. Tärkeäksi muodostui se, kuinka het-ken kautta näyn itselleni selvemmin. Olin enemmän olemassa ja merkityk-

sellisempi. Näyin omassa mielessäni vahvemmin vetämättä itse viivaakaan. Viivat piirtyivät sen sijaan sisääni. Asi-akkaiden viivat, heidän persooniensa rajat, mutta samalla tunnistin itsessä-ni paremmin myös omani.

Mitä taiteilijalla on maailmassamme juuri nyt annettavaa? Miten taiteilija pystyy kielellään kommunikoimaan ja vastaamaan kyseenalaistavalla taval-la, haastamaan keskusteluun ja koh-taamiseen erilaisissa konteksteissa ja kulttuurien yhteentörmäyksissä? Voi-ko taide olla se väliintulo, interventio, joka paljastaa erilaisuuden rikkaudek-si ja luo uutta suvaitsevaisuutta? Mi-kä on taiteen tehtävä?

Soveltavan taiteen erityisasiantuntija ja taiteilija-kehittäjä Krista Petäjäjär-vi luennoi soveltavan taiteen merki-tyksestä Turun Aboa Vetus Ars No-va -museossa 15.4.2016. Hän sanoi puheessaan painavasti taiteen teh-tävästä: ”Yhteiskuntamme ei tarvit-se mitään niin kipeästi kuin sitä, että voimme hämmentyä.” Hän näki, että esimerkiksi yritysmaailmalle mahdol-lisuus asettua taiteen mukana taiteili-joille entuudestaan tuttuun ”ei tietä-misen -tilaan”, antaa mahdollisuuden uuteen oivallukseen, uuden löytämi-seen yhdessä. Taiteilijoille tilanne, jossa on epätietoisuus suunnasta, on tuttu, mutta yritysmaailmassa ehkä vieraampi. Kysymys on riskistä, joka

muidenkin kuin taiteilijoiden kannat-taa ottaa. (Petäjäjärvi, henkilökohtai-nen tiedonanto 15.4.2016).

Myös Mika Hannula (2004) on sa-moilla linjoilla. Hänkin on pohtinut, että aikamme kuitenkin vaatii ehkä jotain uutta:

Aikana, jolloin pysyvien totuuksien-ja identiteettien sijasta maailma näyt-täytyy erilaisina totuusversioina, taide pyrkii jälleen luomaan tuota yhteistä tilaa, jossa kommunikointi voi toteu-tua (Hannula 2004, 9–14, 21).

Mutta entä taiteen vapaus? Kyseen-alaistaako soveltaminen taiteen ar-von? Julkisuudessa on ollut paljon keskustelua viime aikoina siitä, mitä taiteen tulisi ja ei tulisi olla. Sovelta-van taiteen ja ”puhtaan taiteen” kis-sanhännänveto on ymmärrettävää. Monen mielestä taide pitää ensisijai-sesti nähdä vapaana, eikä sillä voi ol-la ulkopuolelta asetettuja tehtäviä tai vaatimuksia. Varmasti osan taitees-ta täytyykin voida olla näin. Taiteen hyvinvointia lisäävistä vaikutuksis-ta on kuitenkin jo paljon kiistatonta tutkimustietoa, ja moni taiteilija tun-tee taiteellisen toiminnan erityisomi-naisuudet myös hyvin omakohtaisesti. Miksei taiteella voisi siis olla itseisar-vonsa lisäksi myös muitakin tehtäviä?

Hyvinvoinnin välitystoimisto -hank-keen seminaarissa Villa Järvelässä huh-tikuussa 2016 puhuneen yhteistyön ja johtamisen asiantuntijan Nina Torkon mukaan kyse on tosiasiassa ikuisesta kiertoliikkeestä, kolmesta alati muut-tuvan ja vaihtelevasti vallalla olevasta taidekäsityksen syklistä. Tässä ”pyö-rässä” taide voidaan nähdä joko yh-teiskunnan taloudellisina vaikutuksina, sosiaalisina vaikutuksina tai puhtaana itseisarvona. Näiden syklien vaihtues-sa ja yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttuessa kulttuuripoliittinen pai-nopiste siirtyy. (Torkko 2016.)

Valtiotieteen tohtori Pekka Korpinen puolestaan avaa asiaa teoksessaan Taiteesta ja taloudesta (2010) näin:

Talous vaikuttaa taiteeseen ja kulttuu-rin sykleihin, kun taantuvana ja hajoa-vana aikana objektiivinen todellisuus tuottaa yksilölle jatkuvia pettymyksiä, mikä kääntää huomion sisäiseen elä-mään ja ideoiden maailmaan.

Hänen mielestään taloudellinen ku-koistuskausi taas puolestaan painaa subjektiiviset tuntemukset taka-alal-le. (Korpinen 2010, 40.)

55

Kuva 7. “Sumua” Juha Raunio 2016. Kuva: Petra Kallio.

56 Kuva 8. ”Juha, hahmo sumusta” taiteilijakirja, fotolitografia kivelle, koivuviilu, silkki ja strutsinhöyhen. Juha Raunio ja Petra Kallio 2016. Kuva: Petra Kallio.

57

Tämä aika, jolloin taide on voinut ol-la puhtaasti oma itsensä, ilman sille yhteiskunnassa asetettuja ennakko-odotuksia tai vaateita, on ollut laa-jemmassa perspektiivissä verrattain lyhyt. Silti taidekentällä pelätään va-pauden menetystä ja saavutetun it-semääräämisoikeuden kadottamis-ta. Mielestäni pelko voi olla osittain aiheellinen riippuen siitä etiikasta ja moraalista, jolla taidetta lähdetään soveltamaan. Tuskin kuitenkaan as-tumme takaisin pimeään keskiaikaan, vaikka ottaisimmekin osan taiteen vahvuuksista uudelleen käyttöömme laajemmin ajassa, jossa henkinen il-mapiiri on tosin ja valitettavasti pit-kälti markkinavoimien ja itsekkäiden arvojen kovettamaa.

Taiteella tulee olla jo perustuslaissam-mekin määritelty vapaus ja itseisarvo sinällään. Näen silti, että tästä huoli-matta taiteelle voidaan asettaa myös ulkopuolelta tulevia tehtäviä niiden olematta kuitenkaan taiteen itsetarkoi-tus tai sille asetettu velvoite. Näen, että se millaiseksi soveltavan taiteen arvo lopulta muodostuu, on myös erityisen paljon kiinni niistä taiteen interventi-oista, joita kentälle kärjessä viedään. Mielestäni voidaan myös ajatella, että valta ja mahdollisuudet ovat nyt kuin taiteilijoiden käsissä olevat taltat, joil-la voidaan muovata uutta taiteenmuo-toa joko taiteen arvoa vahvistavaan tai huojuttavaan suuntaan. Vai voiko tai-

detta, todellista taidetta, koskaan mi-kään aidosti uhatakaan?

Taide voi olla luonteva tapa olla yh-dessä ja vuorovaikuttaa. Krista Petä-jäjärvi puhui aiemmin viittaamassani Turun luennossaan myös tästä. Hän käytti taiteesta käsitettä käyttöesine, jonka hän näki voitavan ottaa käyt-töön ikään kuin peiliksi, antamaan uutta näkökulmaa ja vaihtoehdon oppia itsestämme lisää (Petäjäjärvi 2016).

Lopuksi

Kun hankkeeni alkoi, pelkäsin, mi-tä taiteelle tapahtuu. Ajattelin, että oma taiteeni ”laimentuu hyvinvoin-titaiteeksi”. Näin ei kuitenkaan käy-nyt. Taide ei laimene, sillä sitä ei voi dilutoida. Kulkemani tie soveltavan taiteen opinnoissa on ollut tähän en-nakko-odotukseen peilaten antoisa ja herättänyt monenlaisia uusia aja-tuksia taiteen ja taiteilijan roolista, omasta tilastani ja tekemiseni merki-tyksestä. Nyt voin hyvin sanoa, että hankkeeni kautta eri ihmisten kans-sa hoivayhteisössä työskennellessäni olen kokenut taiteen lähestyvän het-keä ja elämää, puhtaasti ja aidosti. Olen oppinut keskittymään kohtaa-misiin, ihmiseen ja toiseen. Näen nyt selvemmin, miten oma elämäni arvok-kuus toteutuu ja muovautuu juuri so-

58

siaalisissa tilanteissa, yhdessä jaetuis-sa ja syvään hengitetyissä hetkissä. Koin vahvasti, että työskentelylle oli oma tarpeensa ja minulle paikkani. Taiteilijalle paikka.

Työskentely toisten kanssa yhdessä ja kohtaamisissa syntyneet lähtökohdat toivat myös omaan taiteeseeni uusia sisältöjä, merkityksiä ja muotoja, joi-ta en olisi löytänyt yksin tai toisen-laisissa konteksteissa. Näen onnis-tumiseni edellytyksinä avoimuuden ja osaamisen omilla erityisalueillani, joista saatoin ammentaa sekä peda-gogisesti että metodisesti. Oleellisena

nousi pintaan myös kyky luottaa sy-vään hiljaiseen tietoon, intuitiivisuu-teen ja levollisuuteen hetkessä. Tieto tuli, vastaus löytyi, ja aina se ei ollut niin tärkeääkään. Vastaus saattoi ol-la myös matka ja jaettu hetki. Uuden polun alku.

Lopulta mielestäni on lähes yhdente-kevää, millä nimikkeellä kutsumme sitä taidetta, jota eri yhteisöissä teem-me. Taidetta jossa koemme ja näem-me toisemme, kohtaamme ja tulem-me kohdatuiksi. Itse sisällön takia on lähes merkityksetöntä, puhummeko hoivataiteesta, hyvinvointitaiteesta,

Kuva 9. Valmiita SuMu-kirjoja. Kuva: Petra Kallio.

59

Kuva 9. Valmiita SuMu-kirjoja. Kuva: Petra Kallio.

soveltavasta taiteesta, yhteisötaitees-ta vai kulttuurihyvinvoinnista. Siellä, missä tapahtuu aitoa dialogia taiteen kielin, tapahtuu myös hyvää, syntyy voimaa, keräytyy uutta energiaa ja ra-kentuu. Se, miksi me sitä milloinkin kutsumme, rajaamme ja lokeroimme, on sekundääristä. Asiakkaalle, joka saa tekojen kautta jotain merkittävää lisää elämäänsä, oli elämä sitten mis-sä vaiheessa tai millä tavalla rajoittu-nutta tahansa, on tärkeintä kokemus. Aito kokemus, sellainen joka liikaut-taa, riittää taiteen tehtäväksi.

SuMu-kuvat-hanke on ollut minulle it-sellenikin hyppy mukavuusalueeni ul-kopuolelle, sellaiseen uuteen ja tunte-mattomaan, jota en ole ennen kokenut ja uskaltanut. On ollut pakko päättää itse, tehdä valintoja ja kokeilla kanta-vatko siivet, pystynkö. Pystyin!

Kohtaamisiin kuvan tekemisen äärel-lä taiteen sovellutuksena sosiaali- ja terveysalalle liittyy monenlaisia on-gelmia. Hahmotin hankkeeni kautta nämä osittain omina henkilökohtai-sina ammatillisen kasvun paikkoi-nani, mutta myös taiteilijan työnku-van tämänhetkiseen yhteiskuntaan liittyvään murrokseen sidonnaisina. Työskentelyni kautta koin kuitenkin taiteilijana työni yhteisössä merkityk-selliseksi ja tarpeelliseksi. Näin myös, että tämän kaltaisen taiteellisen työn

kautta voi löytyä jotain syvempiar-voista ja laajemmin henkisesti elinpii-riämme rikastuttavaa. Kohtaamisen hetki avautui sumusta, ihminen tuli nähdyksi.

Lähteet

Buber, M. 1986. Julkaisussa Raimo Silke-lä (toim.) 2003. Tutkimuksia opetushar-joittelun ohjauksesta. Suomen harjoittelu-koulut. Joensuu: Joensuun yliopistopaino. Viitattu 28.8.2016. http://sokl.uef.fi/verk-kojulkaisut/ohjaus/Silkela.htm.

Gadamer, H.-G. 2004. Hermeneutiikka, Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa. Suomentanut ja valikoinut I. Nikander. Tampere: Vastapaino.

Hannula, M. 2004. Nykytaiteen harha-retket. Helsinki: Kuvataideakatemia.

Hannula, M. 2001. Tulkinnan vastuu ja vapaus. Julkaisussa Kiljunen, S. & Han-nula, M. (toim.) Taiteellinen tutkimus. Helsinki: Kuvataideakatemia, 71.

Hermeneuttinen kehä 2016. Tieteen termipankki. Viitattu 6.9.2016. http:// tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia: hermeneuttinen_keh%C3%A4.

Koivunen, H. 1998. Hiljainen tieto luo-vuuden lähteenä. Julkaisussa Koivunen H. & Bardy, M. (toim.) Taide tiedon läh-teenä. Jyväskylä: Atena, 202.

Korpinen, P. 2010. Taiteesta ja taloudesta. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos.

Lavonen, K. 2007. Tilanne on aina auki. Teoksessa Taiteen asetelmissa tutkimus. Kannanottoja tutkimukseen taiteilijan työssä. Turku: Turun ammattikorkeakou-lu, 142.

60

Levinas, E. 1996. Etiikka ja äärettömyys – keskusteluja Philippe Nemon kanssa. Helsinki: Gaudeamus.

Merleau-Ponty, M. 2006. Silmä ja mieli. Tallinna: Taide.

Petäjäjärvi, K. 2016. Luento 15.4.2016. Åboa vetus Ars Nova. Turku. Kirjoitta-jan muistiinpanot, julkaisematon lähde.

Silkelä R. (toim.) 2003. Tutkimuksia ope-tusharjoittelun ohjauksesta. Suomen har-joittelukoulut, Joensuu: Joensuun yliopis-topaino. Viitattu 28.8.2016 http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/ohjaus/Silkela.htm.

Tanskanen, I. (päätoim.); Erävaara, T.; Luukkonen I.; Paavola, A.; Sammalkor-

pi, I. & Tuomi, A. (toim.) 2007. Taiteen asetelmissa tutkimus, kannanottoja tutki-mukseen taiteilijan työssä. Turun ammat-tikorkeakoulun oppimateriaaleja 36. Tur-ku: Turun ammattikorkeakoulu.

Torkko, N. 2016. Seminaari 16.4.2016. Villa Järvelä. Kirjoittajan muistiinpanot, julkaisematon lähde.

Trager 2016. Suomen Trager-yhdistys. Viitattu 6.9.2016 www.trager.fi.

Valtioneuvosto 2015. Kärkihankkeet. Viitattu 6.9.2016 http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelmantoteutus/osaaminen/karkihanke4.

61

Vahvuudet näkyviksi. Digitaalinen tarinankerronta osana nuoria aktivoivaa ryhmätoimintaa

Minna Hemgård

Tiivistelmä

Työttömistä nuorista puhutaan paljon. Heistä ollaan huolissaan, ja heitä yri-tetään aktivoida erilaisin keinoin. Nuorisotyöttömyyteen liitetään herkästi nuorten syrjäytyminen. Turun ammattikorkeakoulu on osatoteuttajana Nä-kymättömät. Nuorten digitarinat -hankkeessa. Hanke on suunnattu syrjäy-tymisvaarassa oleville nuorille.

Kevään 2016 aikana tehtäväni oli koota yksi ryhmä Näkymättömät-hank-keen pilottijaksoon, havainnoida työpajatoimintaa ja haastatella toimintaan osallistuvia nuoria. Pilottijakson aikana Turun ammattikorkeakoulun opis-kelijat ohjasivat digitarinapajan KOTA ry:n nuorille.

Nuoret tekivät työpajan aikana digitarinoita, joiden teemana oli ”vahvuute-ni”. He kertoivat tarinoissa toiveammateistaan, harrastuksistaan ja positiivi-sista kokemuksistaan. Haastatteluissa nousi esille myös nuorten vaikuttami-sen mahdollisuus digitarinan keinoin. Osa nuorista halusi tehdä digitarinoita yhteisöllisistä ja yhteiskunnallisista ongelmakohdista.

Tämä artikkeli perustuu nuorten kokemuksiin digitarinapajasta. Artikkelis-sani käsittelen nuorille suunnattua digitaalisen tarinankerronnan työpajaa osana KOTA ry:n aktivoivaa ryhmätoimintaa.

62

Vaikka nuoret ovat kasvaneet digitaalisessa ajassa, heistä kaikki eivät innos-tu digitaalisista asioista. Nuoret toivoivat tämän kaltaisten digitarinapajojen ohjauksen suhteen joustavuutta sekä sitä, että heidän toiveensa otettaisiin huomioon työpajan toteutuksessa. Artikkelissa pohditaan digitarinapajan li-säksi yleisesti taidelähtöistä työskentelyä osana nuorten aktivointia.

Näkymättömät-hankkeessa lähtökoh-tana on, että kirjastoalan ja nuoriso-työn toimijat työskentelevät yhdes-sä nuorten osallisuuden edistämisen puolesta. Kirjastot ovat areena, jossa nuoret voivat toimia erilaisin taide-lähtöisin menetelmin. Turun ammat-tikorkeakoulu keskittyy menetelmien osalta omaelämäkerralliseen digitaa-liseen tarinankerrontaan. Hankkeen pilottivaiheen aikana Turun ammat-tikorkeakoulun media- ja taidealan opiskelijat vetivät nuorille omaelämä-kerrallisia digitaalisia tarinankerron-ta työpajoja osana omia opintojaan.

Yhtenä osana tätä kokonaisuutta oli keväällä 2016 yhteistyö Näkymättö-mät-hankkeen ja KOTA ry:n Nuor-ten aikuisten työelämätaitojen vah-vistaminen -kehityshankkeen välillä. KOTA ry:n kehityshankkeen tavoit-teena on vahvistaa nuorten aikuisten osallisuutta ja työelämätaitoja ryhmä-toiminnan keinoin. Neljä Turun am-mattikorkeakoulun kirjastoalan ja media-alan opiskelijaa ohjasi KOTA ry:n nuorten ryhmälle digitarinapajan touko–kesäkuussa 2016.

Johdanto

Nuorisotyöttömyys ja siihen liittyvä syrjäytyminen on paljon esillä. Nuor-ten syrjäytymistä on pyritty ehkäise-mään erilaisin keinoin, esimerkiksi nuorisotakuulla, nuorten työpajatoi-minnalla sekä etsivällä nuorisotyöl-lä. Nuoria on myös aktivoitu erilai-sissa taidelähtöisissä hankkeissa (ks. esim. Björninen, Jailo, Määttä, Lai-tinen, Liikamaa, Lindh, Linnakan-gas, Mikkonen, Muranen & Satamo 2015; Ahola, Hiltunen, Huhmarnie-mi, Kuusela, Koivula, Kolari, Linna-maa, Riikonen & Rissanen 2010).

Näkymättömät. Nuorten digitarinat -hanke on Turun ammattikorkeakou-lun, Seinäjoen ammattikorkeakou-lun ja Jyväskylän yliopiston yhteinen syrjäytymisvaarassa oleville nuoril-le suunnattu hanke. Hankkeen rahoi-tus tulee Euroopan sosiaalirahastosta. Näkymättömät-hankkeen hankehake-muksen mukaan tavoitteena on tukea nuorten osallisuutta ja hyvinvointia arjessa sekä edistää nuorten toimin-takykyä työelämään ja opintoihin ha-keutumisessa.

63

Digitaalinen tarinankerronta on taide- ja medialähtöinen menetelmä. Mene-telmän kehittivät Dana Atchley ja Joe Lambert 1990-luvun alussa. 2000-lu-vulla sen soveltaminen on levinnyt ympäri maailmaa (Lambert 2009, 1–10). Teknisesti digitaalinen tarina kootaan käyttäen visuaalista materi-aalia, kuten kuvia tai videoita, joihin lisätään tekijän oma äänitetty kerto-mus sekä ääntä ja musiikkia. Koos-teesta editoidaan muutaman minuutin mittaisia digitaalisia tarinoita, joita voidaan haluttaessa esittää yleisölle ja jakaa ryhmän kanssa.

Digitaalista tarinankerrontaa käyte-tään usein erilaisten ryhmien kanssa. Se on niin sanottua matalan kynnyk-sen toimintaa; se ei vaadi kalliita oh-jelmia tai tekniikkaa. Kuvat voi ottaa omasta puhelimesta tai vanhasta al-bumista, ja ilmaisia editointiohjelmia löytyy internetistä. Tarinoita julkais-taessa on tietysti tärkeää ottaa huo-mioon tekijänoikeudet sekä kuvien et-tä musiikin suhteen. Koska tarinat voi julkaista yleiseen katseluun, ne voivat olla tekijälle tai ryhmälle yksi mah-dollinen tapa vaikuttaa heitä koske-viin asioihin (Lambert 2009, 97–98).

Digitaalisella tarinankerronnalla on koettu olevan osallistava ja voimaan-nuttava vaikutus (Campbell & Pod-kalicka 2010, 208–218; Juppi 2012, 203). Tarinan perustana toimivat

yleensä tekijän omat kokemukset ja ajatukset, ja siten esimerkiksi nuoria voidaan saada tarkastelemaan heitä koskevia asioita tai pohtimaan ympä-ristöään ja kokemuksiaan. Koska ta-rinat yleensä myös jaetaan, ne voivat herättää keskustelun kyseisestä tee-masta tai uusia oivalluksia, kun kat-soo jonkun toisen tarinan. (Lambert 2010, 10; Juppi 2012, 193–209.) Tar-koituksena on tehdä näkymättömistä tarinoista näkyviä, kuten myös Näky-mättömät-hankkeessa. Lähtökohtana on, että kaikilla on tarinoita kerrotta-vana ja kaikkien tarinat ovat tärkei-tä. Digitaalisesta tarinankerronnasta nuorten parissa löytyy tutkimusma-teriaalia (ks. esim. Campbell & Pod-kalicka 2010, 208–218; Alrutz 2013, 44–57; Wexler, Eglinton & Gubrium 2014, 478–504).

Sain toimeksiannon Näkymättömät-hankkeesta, koska olen työskennellyt pitkään työttömien nuorten parissa. Kirjoitan tässä artikkelissa kevääl-lä 2016 järjestetyn nuorille suunna-tun Näkymättömät-hankkeen digita-rinapajasta. Tuon artikkelissani esiin nuorten ajatuksia työpajasta ja käyte-tystä menetelmästä. Artikkelini perus-tuu osallistuneiden nuorten puolistruk-turoituihin haastatteluihin, työpajan havainnointiin sekä KOTA ry:n ja Näkymättömät-hankkeen edustajien kanssa käytyihin keskusteluihin. Nä-kymättömät-hankkeen digitarinapa-

64

ja oli osa KOTA ry:n työttömiä nuo-ria aktivoivaa ryhmätoimintaa. Koska kohderyhmänä kummassakin hank-keessa on ollut syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, pohdiskelen myös ylei-sesti työttömien ja vailla opintopaik-kaa olevien nuorten aktivointia taide-lähtöisin menetelmin, erityisesti luovan tuottajan näkökulmasta. Perustana pohdinnoille käytän edellä mainittua digitarinapajaa.

Nuorisotyöttömyys ja taidelähtöiset menetelmät

Niin Näkymättömät-hankkeessa kuin KOTA ry:n hankkeessa on kohderyh-mänä syrjäytymisvaarassa olevat nuo-ret. KOTA ry:n ryhmätoimintaan ote-taan mukaan 18–25-vuotiaita, ja Näkymättömät-hanke on tarkoitettu alle 29-vuotialle nuorille.

Työ- ja elinkeinoministeriössä pide-tään rekisteriä työttömiksi työnha-kijoiksi ilmoittautuneista nuorista. Vuonna 2016 toukokuussa rekisteris-sä oli 41 800 nuorta (Kuusela 2016, 6). Työ- ja elinkeinoministeriö laskee nuoreksi alle 25-vuotiaan henkilön. Tilastokeskuksen vuonna 2014 teke-män työvoimatutkimuksen mukaan vuosina 2008–2014 työn ja opiske-lun ulkopuolella olevien 15–24-vuo-tiaiden nuorten määrä on vaihdellut 51 000:n ja 64 000:n välillä. Näissä

tilastoissa eivät näy nuoret, jotka ei-vät ole kiinnittyneet kyseisiin palvelu-verkostoihin.

Opetus- ja kulttuuriministeriö antaa vuosittain rahoitusta etsivään nuo-risotyöhön, jonka tarkoitus on löy-tää niin kutsuttuja kadonneita nuo-ria. Vuonna 2014 etsivä nuorisotyö tavoitti Varsinais-Suomessa 1170 nuorta ja koko maassa 16 740 nuor-ta (Bamming 2015, 6). Näistä nuoris-ta osa oli palveluiden piirissä ja osa oli kadonneita yksilöitä, joiden usein sanotaan olevan syrjäytyneitä. Etsi-vän nuorisotyön palvelut ovat nuo-relle vapaaehtoisia, joten myös näiden tilastojen ulkopuolella liikkuu nuoria, joista ei ole tietoa.

Kun puhutaan syrjäytyneistä tai syr-jäytymisvaarassa olevista nuoris-ta, ei suoranaisesti voida sanoa, ku-ka tähän ryhmään kuuluu. Termi on haasteellinen määritellä. Nuori itse ei välttämättä koe olevansa syrjäyty-nyt, vaikka hänen ulkopuolisuutensa palveluista hänet niin määrittäisikin. Puhe syrjäytymisestä saattaa toimia syrjäyttävästi; nuoret nähdään näin ulkopuolisena osana yhteiskuntaa (Ju-vonen 2015, 102).

Nuoria ohjataan tarpeen mukaan eri-laisten palveluiden piiriin, esimerkik-si työpajoille, TE-palveluihin ja sosi-aalipalveluihin, tai sitten he ovat jo

65

palveluiden piirissä mutta tarvitse-vat lisää tukea esimerkiksi nuoriso- tai sosiaalityön taholta. Nuorille on hyvä löytää aktiviteetteja myös mui-den palveluiden, kuten kulttuuri- ja kirjastopalveluiden sekä muun har-rastustoiminnan parista. Näin use-ammat palvelut voivat tehdä jonkin-asteista ennaltaehkäisevää työtä.

Taidelähtöisillä menetelmillä nuoril-le annetaan mahdollisuus valita yk-sinkertainen keino täyttää vapaa-aikaansa hänelle sopivalla tavalla. Osallistumisen ollessa vapaaehtois-ta saattaa kohderyhmän nuoria olla hankala saada sitoutumaan työsken-telyyn. Taidelähtöisissä menetelmis-sä tulee myös ottaa huomioon, että osa kohderyhmän nuorista saattaa vieroksua taide-käsitettä (Ahola ym. 2010,17). Digitaalinen tarinankerron-ta on neutraali menetelmä. Se on tai-detta mutta myös tekniikkaa. Siihen kuuluu monta osa-aluetta, kuten ku-va, ääni, musiikki ja kertomus, joten näillä perusteilla se sopii ryhmille, jot-ka vieroksuvat taide-käsitettä.

Taidelähtöisiä palveluita tulee kehittää niin, että ne tarjoavat nuorille mah-dollisuuden tehdä sellaista, mikä heitä oikeasti kiinnostaa. Vapaaehtoisesti ja innokkaasti osallistuvat nuoret saavat enemmän irti taidelähtöisestä työsken-telystä (Kotilainen, Siivonen & Suoni-nen 2011, 227). Kulttuuri- ja taideläh-

töisen aktiivisuuden on myös todettu vaikuttavan positiivisesti ihmisten hy-vinvointiin (Liikanen 2010, 58–66). Tämänkin takia on tärkeää, että mie-lekkäitä aktiviteettejä on tarjolla.

Lapin yliopisto ja Lapin korkeakou-lukonserni on toteuttanut hankkeen Nuoret kokemusasiantuntijoina – ta-rinasta totta! Hankkeessa käytettiin menetelminä kuvaa ja digitaalista ta-rinankerrontaa. Projektissa ei käy-tetty nuorista kategorisoivia termejä kuten työtön tai syrjäytymisuhan al-la oleva. Ajatuksena heillä oli lähestyä nuoria nuorten oman elämän ja arjen suunnasta. (Björninen ym. 2015, 12–13.) Koen sen hyvänä ratkaisuna, jot-ta nuoret pystytään kohtaamaan yk-silöinä.

Hankkeissa asetetaan tietysti aina jonkinlainen kohderyhmä. On hy-vä miettiä tarkasti, mitä tuo kohde-ryhmä tai sen kuvaamiseen käytetty termi pitää sisällään. Jokainen nuo-ri on persoona, ja ryhmänä he omaa-vat erilaiset taustat ja kokemukset. Kohderyhmän nuorille elämän reali-teetit saattavat olla jo tuttuja, mikä voi vaikuttaa heidän toimijuuteensa ja vastuullisuuteensa. He ovat haas-teellisissa elämäntilanteissa tottuneet kantamaan vastuuta itsestään ja muis-ta. Tämän kaltainen nuori täytyy ot-taa aidosti mukaan työskentelyyn. Häntä ei tule ylisuojella tai pakottaa

66

avuttomuuteen. (Juvonen 2015, 29 ja 47.) Nuori pitää siis ottaa aktiivisek-si osaksi taidelähtöistä työskentelyä ja korostaa hänen vahvuuksiaan.

Tärkeää on aidosti kuunnella, mitä nämä nuoret ajattelevat ja toivovat, jotta heitä voidaan kannustaa kohti positiivisia ratkaisuja, jotka ovat läh-töisin heistä itsestään. Taidelähtöisellä työskentelyllä on oltava matala kyn-nys. Työskentelyn tulee olla helposti saavutettavissa ja toteutettavissa, jot-ta myös lyhytkestoinen osallistuminen on mahdollista. Tämän kaltaisesta tai-delähtöisestä työskentelystä esimer-kiksi nuori, joka ei ole saanut opiske-lupaikkaa tai on keskeyttänyt opinnot, voi löytää merkityksellistä tekemistä työttömyysajalleen leimautumatta syr-jäytyneeksi tai työttömäksi.

Näkymättömät-hankkeen ja KOTA ry:n yhteistyö

KOTA ry on Turussa sijaitseva asian-tuntija- ja kansalaisjärjestö, joka toi-mii niin Turussa kuin sen lähialueilla. KOTA ry:llä on käynnissä Raha-au-tomaattiyhdistyksen rahoittama han-ke, joka on suunnattu koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville 18–25-vuotiaille nuorille. Hanke to-teutetaan ryhmätoimintana kussakin mukana olevassa kunnassa. Ryhmiä on kolme vuodessa, ja ryhmätoimin-

nan kesto on kolme kuukautta. Ku-hunkin ryhmään otetaan noin kah-deksan nuorta kerrallaan.

Olin tietoinen KOTA ry:n hankkeesta, ja ryhmätoiminta oli mielestäni mie-lenkiintoinen vapaaehtoisuuteensa takia. Nuori itse valitsee, osallistuu-ko ryhmään ilman, että hänen tarvit-see pelätä sanktioita, kuten esimer-kiksi taloudellista menetystä. Tämä seikka on tärkeä, koska on kiinnosta-vaa seurata nuorten omia valintoja ja ajatuksia. KOTA ry:n hankkeen pro-jektipäällikkö Minna Saunders (hen-kilökohtainen tiedonanto 9.5.2016) kertoi, että vapaaehtoisuus on vai-kuttanut osallistumisen motivaatioon nuorten keskuudessa.

KOTA ry suunnittelee ryhmien sisäl-löllisen toiminnan nuorten toiveita kuunnellen. Projekti, jossa nuoret ovat saaneet olla mukana sisällön suunnit-telussa, koetaan nuorten keskuudessa omaksi (Ahola ym. 2010, 17).

Keskustellessani KOTA ry:n ryhmän ohjaajan Juho Lempisen kanssa di-gitarinapajan aikana totesimme, että yksikään ryhmä ei ole samanlainen. Lempinen korosti myös, että jokainen päivä saman ryhmän kanssa voi olla erilainen, koska nuorille sattuu ja ta-pahtuu – tilanteet muuttuvat päiväs-tä toiseen. Tämä vaihtelevuus on hy-vä ottaa huomioon ryhmiä vetäessä.

67

Saatoin yhteen KOTA ry:n ja Näky-mättömät-hankkeen koska koin, et-tä kumpikin voi hyötyä yhteistyöstä. KOTA ry:n ryhmän nuoret saivat ko-keilla digitaalista tarinankerrontaa ja Turun ammattikorkeakoulun opiske-lija-ohjaajat harjoitella digitarinapa-jan ohjaamista nuorista koostuvalle ryhmälle. KOTA ry:n ryhmätoimin-nan sisällöllinen joustavuus mahdol-listi digitarinapajan sisällyttämisen ryhmän muun toiminnan ohelle. KO-TA ry:n hankkeen projektipäällikkö Saundersin (henkilökohtainen tiedon-anto 9.5.2016) mukaan näin myös he ryhmän ohjaajina pääsivät näkemään ja oppimaan, miten digitarinoita teh-dään.

Mielestäni oli myös hyvä, että am-mattikorkeakoulun opiskelijat, aina-kin tämän ryhmän digitarinapajan aikana, saivat mahdollisuuden kes-kustella sosiaalialan ammattilaisten, eli KOTA ry:n henkilökunnan kanssa ja kuulla heidän näkemyksiään nuor-ten kanssa työskentelystä. Keskustelu eri alojen edustajien kanssa avaa mie-len erilaisille lähestymistavoille ja nä-kökulmille sekä inspiraatiolle puolin ja toisin. Luova ajattelu ja keskustelu voi synnyttää uusia ratkaisuja ja ide-oita. Koska palveluja tulisi aina kehit-tää, ei pidä juurtua ainoastaan van-hoihin tapoihin, vaan avata silmät myös uusille näkökulmille ja varsin-kin palvelun käyttäjän näkökulmille.

Toiveikkuus, kipinä, kasvu ja muutos – vahvuuteni

[…] voi hitsi ehkä munki pitäis olla jossain asioissa hyvä, mut jos pyrkii siihen täydellisyyteen, niin useasti tu-lee just semmosii vastaiskuja, et esi-merkiks kokeissa, jossa haluut olla to-si hyvä, ni sielthän tulee se vastaisku, että sit kokeessa sä oot yrittäny par-haas mut sit koetuloksena on se, että jokin on mennyt pieleen. Ni sä koet sitä ahdistusta, että hei hitsi, et mä oi-sin halunnu olla todella hyvä. Mut se ei tarkota sitä, että sä olisit epäonnis-tunu. Sä oot yrittänyt parhaasi ja mi-nun omasta mielestä, et sehän on hy-vä et edes yritit. (Haastateltu nuori.)

KOTA ry:n kanssa keskusteltuani huomasin, että sanat toiveikkuus, ki-pinä, kasvu ja muutos nousivat usein esille. KOTA ry:n työntekijät painot-tivat, että nämä asiat ovat heidän hankkeessaan tärkeitä. He pyrkivät herättämään nuorissa jonkinlaista ki-pinää, joka johtaisi muutokseen, oli se sitten harrastus tai tulevaisuuden am-matti – pääasia on, että nuori kiinnos-tuu edes jostakin pienestä asiasta.

Näkymättömät-hankkeen työryhmä koki teemat herkulliseksi pohjaksi di-gitarinapajalle. Teemaksi valittiin lo-pulta ”vahvuuteni”, koska se on laaja käsite, johon voi liittää paljon asioi-ta ja siinä on toiveikkuutta. Digita-

68

rinapajan kestoksi päätettiin yhdes-sä neljä päivää, ja siihen osallistui loppujen lopuksi viisi nuorta. Näky-mättömät-hankkeen pilottijakson di-gitarinapajoja järjestettiin erilaisil-le ryhmille kevään aikana kaikkiaan kolme. Tämä paja oli yksi näistä kol-mesta, ja sen toteutuksessa otettiin huomioon KOTA ry:n ryhmätoimin-nan tavoitteet ja toiveet.

Jutellessani KOTA ry:n hankkeen pro-jektipäällikön Saundersin (henkilö-kohtainen tiedonanto 9.5.2016) kans-sa hän koki, että digitarinoissa heitä kiinnostaa myös vaikuttamisen näkö-kulma, mikä on vahvasti läsnä heidän hankkeessaan. Digitarinoilla nuoret voivat saada äänensä esille. Projekti-päällikkö kertoi myös, että kun opis-kelijat ammattikorkeakoulusta tulevat vetämään juuri tälle ryhmälle digitaa-lista tarinankerrontaa, saattaa se ol-la voimaannuttava kokemus nuorille, sillä juuri heidän tarinansa halutaan kuulla ja ne koetaan tärkeiksi.

Osallistuminen Näkymättömät-hank-keen digitarinapajaan koettiin myös hyvänä, koska sen kautta voi tutus-tua eri koulutuksiin, nähdä erilaisia ympäristöjä ja laajentaa näkökenttää. Koska KOTA ry:n hankkeen tavoit-teena on esitellä erilaisia koulutus-mahdollisuuksia nuorille, tulivat ryh-män ohjaajat ja nuoret tutustumaan Turun ammattikorkeakoulun opiske-

lija-ohjaajiin ja oppilaitokseen ennen pajan alkua. KOTA ry:n projektipääl-likkö Saunders (henkilökohtainen tie-donanto 9.5.2016) mainitsi, että on hyvä näyttää erilaisia vaihtoehtoja nuorille, koska se voi avata nuoren ajatuksia tulevaisuudesta. Näihin eri mahdollisuuksiin ei nuori välttämättä ole perehtynyt omasta takaa. Näin ol-len on hyvä nähdä opiskelijoita, kou-luja, tutustua eri ammatteihin ja kuul-la, minkälaista esimerkiksi opiskelu oikeasti on.

Näkemykset näiden kahden eri hank-keen työryhmien välillä tuntuivat osu-van aika lailla yksiin, mikä on tietysti tärkeä edellytys, kun lähdetään yhdes-sä toteuttamaan pajaa nuorille. Ver-kostot ovat pääosassa, kun luodaan uusia toimintoja ja yritetään palvel-la mahdollisimman laajasti kaikkia nuoria. Myös Aholan ym. (2010, 20–21) raportissa korostetaan verkosto-jen ja eri ammattilaisten yhteistyötä nuorten tavoittamisessa. He korosta-vat myös, että yhteistyön onnistumi-sen kannalta on erittäin tärkeää, että kaikki osapuolet arvostavat toisiaan ja toistensa osaamista sekä pyrkivät ymmärtämään eri näkökulmia. Pe-lisääntöjen tulee olla kunnossa, sillä nuorison kanssa tehtävä työ vaatii tie-tynlaista vastuullisuutta kaikilta osa-puolilta.

69

Motivaatio, elämänteema ja unelmat

Eihän se sellast olekkaan, et täytyis olla just se mahtavin paras, tai täm-möst näin, et täytyy vaan pitää ittes-tään se kiinni, että sä sentään yritit. Jokuhan piirtää niit tikku-ukkoja tai jotain, ni sekin on jo hyvä asia. (Haas-tateltu nuori.)

KOTA ry:n työntekijät ovat jokaisen hankkeeseen osallistuneen ryhmän kanssa tehneet unelmakartan. Unel-makartta on tehtävä, jossa nuori poh-tii unelmiaan. Karttaan kerätään ma-teriaalia, esimerkiksi tekstejä ja kuvia lehdistä, ja asetellaan näin unelmat pa-periarkille. Karttaan voi myös piirtää ja kirjoittaa. Vain mielikuvitus on ra-jana toteutuksessa. Unelmat selkiyty-vät, kun ne on liimattu ja piirretty ar-kille ja niitä voi tarkastella. (Toukonen 2008, 137–138; Harju 2000, 69–71.)

KOTA ry:n hanke asettaa suuren ar-von nuoren omille toiveille. Asiasta keskustellaan nuorten kanssa paljon. Joitakin nuorten toiveita pyritään to-teuttamaan ryhmätoiminnan jakson aikana. KOTA ry:n kyseisen hank-keen päällikkö Saunders (henkilökoh-tainen tiedonanto 19.4.2016) toteaa, että nuorilta ei heti tule paljonkaan toiveita ja unelmia, mutta esimerkik-si unelmakartalla halutaan herätellä ajatuksia unelmista. Koska karttaan

voi liimata kuvia ja tekstejä, ei nuo-ren tarvitse edes kirjoittaa. Saundersin mukaan, jokin unelma voi olla todel-la pieni, mutta kasvaa isommaksi ajan kanssa. Unelmakarttoihin voi aina pa-lata, ja niitä voi muokata. Jotkut nuo-ret ottavat tehtävän tosissaan ja jot-kut eivät, mutta ohjaajat kannustavat kaikkia unelmoimaan.

Nuori ei aina osaa sanoa, mikä häntä kiinnostaa tai mitä hän haluaisi teh-dä. Heillä varmasti on taustalla ajatus tai toive siitä mitä he haluavat, mut-ta on helpompi aluksi vastata ”en mä tiedä”. Osalla nuorista on vaikeuksia tehdä valintoja tulevaisuuden suhteen, etenkin koulutukseen ja työelämään liittyen. Tähän voivat vaikuttaa men-neisyyden heihin jättämät jäljet, tai sitten he elävät tässä hetkessä ja tule-vaisuus näyttäytyy epävarmana (Juvo-nen 2015, 37–38).

Kysymykseen ”mitä sinä haluaisit teh-dä?” ei toivoisi vastausta, joka ei ole nuoren oma toive. Onko hän miettinyt, mitä hän itse haluaa, tietääkö hän edes kaikkia vaihtoehtoja? Vältteleekö hän vain sanktioita tai reaktioita, joita on totutusti tullut, jos vastaus on väärän-lainen? Vai kuunnellaanko nuorta oi-keasti? Nuoren kohtaamisessa saattaa myös tapahtua ohipuhumista. Nuor-ta kuullaan, mutta hänen toiveitaan ei oteta täysin huomioon tai ne sivutetaan (Juvonen 2015, 91; 168–172).

70

On siis tärkeä, että nuori löytää oman elämänteemansa. Unelmien, vahvuuk-sien ja motivaation pohtimisen kaut-ta nuori voi tiedostaa, mistä pitää ja mistä ei. Valintoja on helpompi teh-dä sen perusteella. Unelmointiin on ymmärrettävästi vaikea uskoa, jos on jo menettänyt toivonsa epäonnistu-misten ja keskeytyksien takia. Mut-ta unelmoinnin kautta voi työstää ihan arkipäiväisiä asioita. Digitaali-sen tarinankerronnan tai muun tai-delähtöisen menetelmän kautta nuo-ri voi tutkia ja tarkastella unelmiaan ja vahvuuksiaan ulkoapäin ja lausua ne ääneen.

Unelmointiin vaikuttaa moni seikka. Elämän ongelmakohtien kanssa pai-niminen ei aina anna unelmoinnille tilaa. Esimerkiksi Me-säätiön verk-kosivuilla oli keväällä 2016 köyhyys-tutkija Maria Ohisalon kirjoittama artikkeli Miksi köyhän perheen lap-si ei unelmoi. Artikkelissa käsitel-tiin sitä, kuinka epävarmat ja niukat olosuhteet vaikuttavat lapsen unel-mointiin. Kun niukkuuden kierteessä elävät perheet laittavat kaiken ener-giansa pelkästään selviytymiseen, ais-tii perheen lapsi ympäristönsä talou-dellisen rajallisuuden eikä uskalla tai tiedä pyytää enempää.

Unelmointi ja tulevaisuuden toiveet muokkautuvat kokemuksien mukaan,

Jussi Koski käsittelee kirjassaan Luo-va hierre (2001, 109–111) luovuutta ja luovia henkilöitä. Luovalla henki-löllä on usein vahva motivaatio, kun hän löytää oman elämänteemansa eli sen, mitä oikeasti haluaa tehdä ja mi-ten hän haluaa toteuttaa itseään. Kir-jassa käsitellään myös sisäistä moti-vaatiota luovuudessa (Koski 2001, 107–108). Vaikka tekstissä pohditaan asiaa luovalla alalla toimivien ihmis-ten näkökulmasta, voi sen mielestäni soveltaa ihmisiin yleensä, ja tässä ta-pauksessa juuri nuoriin.

Sisäinen motivaatio, eli oma halu teh-dä jotain tiettyä asiaa, on tärkeämpi kuin ulkoinen, koska ulkoinen moti-vaatio saattaa lopahtaa (Koski 2001, 107–108). Sisäisen motivaation puut-tuessa nuori saattaa keskeyttää esi-merkiksi koulutuksen, kuten niin monelle nuorelle on tapahtunut. Kes-keytykset ruokkivat epäonnistumisen tunnetta, ja näin koulu ja koulutuk-set nähdään huonoina kokemuksina ja uusi yrittäminen tuntuu mahdot-tomalta. Hanna Virtasen tuoreen väi-töskirjan Essays on Post-Compulso-ry Education Attainment in Finland mukaan Suomessa lähes 15 prosent-tia peruskoulun päättävistä nuorista ei suorita mitään toisen asteen tutkin-toa. Tutkinnon suorittamiseen vaikut-taa myös se, vastaako saatu koulutus-paikka nuoren toiveita (2016, 57–72).

71

esimerkiksi taloudellisesti niukasti elävän perheen lapsella on rajalliset harrastusmahdollisuudet. Niukkuus rajoittaa myös vapaa-aikaa sekä ko-tioloja ja luo nuorelle painetta van-hempien taloudellisesta pärjäämises-tä. Perheen köyhyys aiheuttaa lapsille syrjäytymiskokemuksia, joilla saattaa olla pitkäkantoiset vaikutukset. (Le-metyinen 2014, 105–112.)

Taidelähtöisin menetelmin nuorille ja lapsille voi tarjota harrastusmah-dollisuuksia. Näin he voivat kokea onnistumisia ja saavat kannustusta vahvuuksiensa löytämiseen. Elämän-teemansa eli omien toiveiden ja mo-tivaation kautta nuori voi alkaa ha-vainnoimaan omaa elämäänsä, mikä kannustaa nuorta elämään itsensä nä-köistä elämää (ks. Toukonen 2008).

Nuorten ryhmä ja unelmat

[...] se paperi ei nimenomaan kerro si-tä tulosta mikä susta tulee myöhem-min, koska se vaan näyttää sulle sen, et tämän tietyn ajan, ketä sä olit, ketä sä olet nyt. Mut sit ku sä oot kehit-tyny, niin sä todennäkösesti saat siitä paremmat tulokset ensi kerralla. Et ei koskaan kannata luovuttaa, jos sä jäät tuijottaa sitä yhtä paperia ja mietit, et vitsi mun elämä meni pieleen sen yh-den paperin takia, niin sillon sä oot jo luovuttanu. (Haastateltu nuori.)

KOTA ry:n hankkeen projektipäälli-kön ja ohjaajien kanssa sovittiin, et-tä tulisin paikalle ja alustaisin ryhmän nuoret työskentelemään unelmakar-tan kanssa. Näin tulin tutuksi ryhmäl-le. Sain kerrottua heille, kuka olen, et-tä tulen havainnoimaan työpajaa sekä haastattelemaan heitä sen jälkeen. Nuoret tulivat tietoiseksi tehtävästä-ni ja antoivat luvan havainnointiin ja haastatteluille.

Päivän aikana havainnoin, että nuo-ret yleisesti unelmoivat omasta ko-dista, perheestä sekä myös rahasta ja esineistä. Muutama nuori teki kartan, johon esitti toiveensa sanoilla ”rau-ha ja rakkaus”. Nuoret olivat huolis-saan ilmastosta ja saasteista ja siitä, kuinka kukaan ei tee asialle mitään tai edes välitä. Ryhmäläisten mieles-tä toisten kunnioitus oli kadonnut, etenkin äidin kunnioittaminen, jon-ka eräs nuori esitti kartassaan tekstil-lä ”Äiti, me pelastetaan sut!”. Esiin tuli myös yhteiskunnallinen eriarvoi-suus. Eräs nuori oli liimannut kart-taansa tekstin ”köyhyys satuttaa las-ta”. Hän toivoi, että yhteiskunnassa pidettäisiin parempaa huolta nuoris-ta ja vanhuksista.

Karttojen äärellä ja keskustelun lo-massa muutama nuori kertoi myös, et-tä heidän mielestään nykyajan lasten pitäisi olla lapsia eikä leikkiä aikuisia. Vihreys, luonto ja maalle muutto oli

72

myös toiveissa yhdellä. Kaiken kaikki-aan oli mielenkiintoista nähdä nuorten unelmakartat, seurata keskustelua se-kä huomata, että he omien unelmiensa sijaan ottivat enemmänkin esille huo-liaan. Ryhmästä kaksi nuorta selkeästi halusi keskustella yhteisöllisistä ja yh-teiskunnallisista ongelmakohdista.

Nuoret eivät liittäneet karttoihin yh-tään toivetta tulevaisuuden ammatista. Suurin osa unelmoi omasta kodista ja turvasta – niin omasta kuin yhteiskun-nallisesta turvasta. Kartoista huokui myös pettymys nykyaikaan ja yhteis-kuntaan, etenkin siihen, että kukaan ei välitä ja luontoakin vain tuhotaan.

Kaikki eivät innostuneet yhtä suures-sa määrin unelmakartan tekemises-tä. Kaksi nuorta lähinnä piirsi yhden unelman paperille, mutta he osallistui-vat kylläkin jossain määrin keskuste-luun. Toinen näistä nuorista näytti ai-kaisemmin piirtämiään piirustuksia ja valokuvia puhelimestaan ja kertoi siten harrastuksestaan ja näin myös vahvuuksistaan ja toiveistaan. Tehtävä oli vapaaehtoinen, eikä nuorten myös-kään tarvinnut näyttää tekemäänsä karttaa, jos he eivät halunneet.

Mielenkiintoista oli, kuinka avoimesti osa nuorista kertoi kokemuksistaan ja ajatuksistaan, niin negatiivisista kuin positiivisistakin. Päivän aikana pys-tyi havaitsemaan heidän kokevan, et-

tä heillä oli tavallaan jo leima, että ihmiset odottavat heidän olevan tie-tynlaisia ja käyttäytyvänsä tietyllä ta-valla, vaikka asia ei välttämättä pitäi-sikään paikkaansa. Jonkinlainen rooli oli heidän mielestään heille annettu, ja sitä tuntui olevan mahdoton muut-taa. Yksi nuori kertoi myöhemmin haastattelussa tämän unelmakartan toimineen pohjana hänen idealleen digitarinaan.

Omaelämäkerrallinen digitaalisen tarinankerronnan työpaja

Tarinan tekeminen

KOTA ry:n ryhmälle toteutettiin tou-ko–kesäkuun 2016 vaihteessa neljä päivää kestävä Näkymättömät-hank-keen digitarinapaja. Turun ammatti-korkeakoulun opiskelija-ohjaajilla sekä heidän ohjaajillaan oli valmis muotti, minkä pohjalle pajan sisältö rakentui. Aluksi oli tutustumisharjoite, ja sen jäl-keen kirjoitusharjoitteita omaa tarinaa varten. Tämän ryhmän kanssa kirjoi-tusharjoitteet koettiin haastavina. Kir-joittaminen ei näyttänyt innostavan nuoria, ja toiminta oli liian hidastem-poista. Yksi nuori kertoi haastattelussa kirjoittamisen olleen hankalaa:

[...] jos mun ny pitäis kirjottaa koko mun elämänkerta, ni mä en saa pape-

73

ril yhtään mitään, koska mulle ei tuu mieleen siin kohtaa mitään. Mut jos niinku aletaan kysymään kyl sit. Mä osaan mielummi puhuu, paljo helpom-mi ku kirjottaa niit yhtään mihinkää.

Nuorille oli selkeästi luontevampaa kertoa kokemuksistaan ja ajatuksis-taan kuin kirjoittaa niistä. Digita-rinapajan opiskelija-ohjaajat päättivät juuri siksi nauhoittaa tarinat haastat-telemalla. Ohjaaja kysyi nauhoittaes-saan nuorelta aiheeseen liittyviä ky-symyksiä, ja vastauksista muodostui tarina, kun ohjaajan kysymykset edi-toitiin pois. Yksi nuori nosti juuri ker-tomisen työpajan parhaimmaksi osa-alueeksi editoimisen lisäksi.

Oman tarinan kertominen voi tuntua ahdistavalta. Kuten Lamberti (2010, 2) mainitsee Digital Storytelling Cookbook -teoksessaan, meissä asuu sisäinen editoija. Editoimme omaa elä-määmme; emme koe, että tarinamme ovat kiinnostavia, tai sitten ne ovat hölmöjä tai jopa noloja. Huomasin, että suurin osa kyseisen ryhmän nuo-rista ei ainakaan näyttänyt olevan ujoja tarinoidensa suhteen. Vapaassa keskustelutilanteessa he kertoivat hy-vinkin avoimesti itsestään. Yksi nuori ei halunnut digitarinassa kertoa itses-tään eikä myöskään käyttää omia ku-viaan, mikä on ymmärrettävää. Nuo-rilla on omat kokemukset, ajatukset ja mielipiteet, ja niitä tulee kunnioittaa.

Björnisen ym. (2015, 7) mukaan ny-kynuoret ovat kasvaneet digitaali-suuden aikana. He ovat tottuneet kännykkäkameroihin ja sosiaaliseen mediaan. Monissa nuorille suunna-tuissa hankkeissa oletetaan asian ole-van näin. Osa nuorista ottaa hyvinkin paljon kuvia, osa taas ei. Yksi KOTA ry:n ryhmän nuorista mainitsi, että oli kyllästynyt, kun kaikki näpräävät puhelinta eivätkä tee mitään muuta. Täytyy siis ottaa huomioon, että ole-tusarvona ei voi olla se, että nuoret hallitsevat tämän kaiken tai olisivat siitä innoissaan.

Digitarinapajaa seuratessani huoma-sin, että nuoret voivat kokea digitaa-liset asiat myös haastavina. Haastat-telussa yksi ryhmän nuorista toi asian esiin seuraavalla tavalla:

Mä ite en oo ikää niinku tost tieto-kone, -tietokoneitten kans näpräämi-sestä ja tämmösest, mun mielest se on vähä yhtä tyhjän kans, enemmän tai vähemmän turhaa touhua.

Yksi nuori koki, että editoiminen oli hauskaa hommaa mutta mainitsi, et-tä se on myös vaikeaa: ”Vaik se näyt-tiki niin yksinkertaselt ja helpolt, mut oikeesti se oliki iha saatanan hankalaa hommaa”. Kolmas nuori taas koki, et-tä tämän kaltainen editoiminen oli hy-vinkin tuttua.

74

Nuoria on siis laidasta laitaan, eikä pi-dä tehdä olettamuksia etukäteen. Kai-ken kaikkiaan ryhmän opiskelijaoh-jaajat totesivat, että ei voi kangistua suunniteltuihin menetelmiin. Täytyy käyttää uusiakin keinoja niiden koh-dalla, jotka eivät koe metodia omak-seen tai suorastaan ahdistuvat siitä. Piirustuksia voi käyttää ilmaisuväli-neenä, kun sanoin ei haluta kertoa.

Ajan kanssa nuoret alkoivat suhtau-tua positiivisemmin työpajaan ja sen sisältöön. Heille ei aluksi ihan auen-nut tämä digitarinan konsepti. Myös ”omaelämäkerrallinen tarinankerron-ta” antoi kuvan, että piti kertoa koko elämäntarinansa, vaikka teemana oli ”vahvuuteni” ja niistä sai kertoa mi-ten itse halusi. Nuorten kanssa työs-kennellessä on hyvä ottaa huomioon myös se, että heidän joukossaan on monenlaisia oppijoita. Suurin osa täs-tä ryhmästä sanoi perehtyvänsä asioi-hin mieluummin tekemällä kuin kuun-telemalla: ”vähä vähemmän puhumist ja vähän enemmän sitä näyttöö”.

Kuvilla on todettu olevan voimaan-nuttava vaikutus, kuten ilmenee esi-merkiksi laajasti tunnetussa teoksessa Maailman ihanin tyttö (2008), jonka tekijä Miina Savolainen käyttää va-lokuvaa pohjana lastenkotinuorten kanssa tehtävässä työssä. Nuoret nä-kevät itsensä valokuvan kautta, eikä valokuva tarvitse sanoja, joten näin

on helpompi kommunikoida. Kuvat ovat myös olennainen osa digitaalista tarinankerrontaa.

Omia kuviaan digitarinoihin ryhmän nuoret löysivät sosiaalisesta mediasta. He etsivät valmiita kuvia myös verk-kosivuilta, joilla kuvat ovat tekijänoi-keuksista vapaita. Kukaan nuorista ei innostunut ottamaan uusia valokuvia. Tällainen valokuvauksen voimaan-nuttava vaikutus ei tämän pajan aika-na toteutunut. Tästä työryhmä totesi myöhemmin, että olisi voitu hajaan-tua pienempiin ryhmiin ja lähteä valo-kuvaamaan yhdessä nuorten kanssa. Kaiken kaikkiaan nuoret eivät täysin ymmärtäneet digitarinapajan ydintä. Vasta jälkikäteen tuli elämys, kuinka tarinan olisi voinut tehdä. Yksi nuori ilmaisi asian seuraavasti:

Aluks oli vähän epäselvää et mitä siin niinku haetaan takaa ja tämmöt-ti, mut sit ku sen hokas, ni sit rupes miettimään et joo, täsä on nyt niin paljo niinku pitäs tiivistää niin paljo asiaa kahteen kolmeen minuuttiin, et siin ois pitäny tehä kolme eri ääninau-haa ja sit sielt ruveta leikkaileen niit pätkii mitä haluu se ois pitäny saada tehä vähän niinku pidemmän kaavan kautta, et ei tolleen.

Ohjeistuksen tulisi olla mahdollisim-man selkeää ja innostavaa. Tekemi-sen eri mahdollisuuksia tulee selkiyt-

75

tää alussa eikä loppumetreillä, kuten yksi nuori mainitsi haastattelussa:

[…] ei ollu mitään mahiksii semmost kunnollist ajankäyttöö [mumisee, ei saa selvää] et se oli vaa tullaan tänne, tehään tota, tehään tätä, sit ku se on valmis katotaan se ja sit lähetään me-nee. Ni se jäi vähä sillee, mitä helvet-tiä nyt pitäs tehä.

Tietysti tähän kokemukseen vaikut-ti se, kuinka tuttuja digitaaliset asiat olivat ennestään ja kuinka jaksoi ot-taa vastaan ohjeita. Yksi nuorista ko-ki häiritsevänä tekijänä sen, että tilas-sa oli liikaa melua, joka hankaloitti hänen keskittymistään.

Kuten jo edellä on mainittu, ovat kaik-ki osallistujat yksilöitä: kun yhden mielestä ei saanut tekemiseen tarpeek-si aikaa, on toisen mielestä aikaa ihan riittävästi. Itse pajasta osallistujilla oli kuitenkin aika lailla positiivinen kuva. Positiiviseksi kokemukseksi tekemises-sä suurimmalla osalla nousi editointi:

Kyllä mun mielest se on hauskaa ku pystyy niinku pystys muokkaamaan ääntä ja kuvaa ja kaikkee, et sai jär-jestettyy niit ihan mihin järjestykseen halus.

Yhden nuoren mielestä ohjaajien oli-si pitänyt antaa osallistujan rauhassa miettiä, miten hän videon haluaa teh-

dä. Tärkeänä hän piti myös sitä, että pajassa tuotaisiin heti esiin videon eri-laiset toteuttamismahdollisuudet:

[…] et kehittää sitä silleen, että ensin kysymme, että onko teillä ajatus, että mitä teette...Voitte kyllä harkita, että on myös niitäkin menetelmiä, että jos te ette haluu kuvilla kertoo videoil-la, niin voitte piirtää, jos ette halua piirtää voitte kirjottaa, mut tehkää se sellasena, että miten te koette sen hy-vänä.

Kun otetaan huomioon osallistujien erilaiset toiveet, tarpeet ja vahvuudet, saavat kaikki osallistujat pajasta jo-tain irti. Näin myös kukaan ei tunne pakkoa johonkin toimintaan, jota ei halua tehdä.

Valmiit tarinat

Ideana siinä videossa ois sit se, et kos-kaan ei kannata luovuttaa, että vaik on kuinka pahasti tullu asioita, ni ai-na on tarvetta kokea ja yrittää positii-visuuteen. (Haastateltu nuori.)

Nuoret kokivat positiiviseksi sen, että saivat digitarinan valmiiksi. Osa myös saattaisi kokeilla videon tekemistä uu-destaan, osa taas ei. Yksi nuorista sai selkeästi kipinän tästä, ja hän oli en-nenkin puuhastellut samankaltaisten ohjelmien kanssa.

76

Muutama oli hyvin itsekriittinen lop-putuloksen suhteen. Itsekriittisyyteen vaikutti se, että ei heti ymmärtänyt mitä oltiin tekemässä. ”Must joten-ki tuntu, et kaikki muut oli enemmän peril tos ku mää et” [naurahtaa], yksi nuorista mainitsi digitarinoiden kat-somisen jälkeen. Moni kertoi, että nyt kun tietää mistä on kyse, he tekisivät ihan erilaisen ja paremman videon.

Lähes koko ryhmä koki, että oli saa-nut ja uskaltanut tehdä juuri oman-laisensa tarinan. Osa olisi vain ha-lunnut hiukan parannella sitä. Yksi nuori sanoi jännittäneensä valmiin ta-rinan katsomista hiukan ”jännitti mut ääh, turhaa jännittämist”, ei niinkään muille näyttämistä vaan hänelle itsel-leen sen katsominen oli jännittävää.

Nuorten valmiit digitaaliset tarinat katsottiin yhdessä koko ryhmän kans-sa. Nuoret suhtautuivat neutraalisti tilanteeseen. Yksi nuori mainitsi:

[…] tuntu et ihan kivalta, et monet ket-kä katsoivat ne tässä samassa huonees-sa meidän kanssamme totesi, että se on aivan mahtava piirustus, vaikka se ei ollut kovin kummallinenkaan, et joku taideteos tai joku supernäyttelyssä ole-va piirustus, ni se oli vaan semmonen yksinkertanen ja hauska, ni kyl siit niin-ku pidettiin. Et voi olla, että tiedän ole-vani ihan semmonen kykyinen, et mä osaan hahmottaa tai jotain ja piirtää.

Jonkinasteinen voimaannuttava koke-mus tarinan katsominen siis oli. Tois-ten digitarinoiden katsominen antoi nuorille myös uutta tietoa muista ryh-män jäsenistä:

Kerrottiin että mikä oli hänen oma vahvuutensa, mistä hän piti […] mun mielest se oli ihan kivaa, että itsekin koin, että miltä se hänen mielestään, tai hänen näkökulmastaan tuntu, että miten hän kokee jonkun tietyn asian.

Kukaan ei maininnut, että tarinan katsominen tai jakaminen olisi ollut ahdistava tilanne:

Ei se mua häirinny yhtään, mä en oo ikinä mä oon ollu aina aika avoin ih-minen silleen, et jos mult on jotain haluttu mun menneisyydest ylipää-tään kysymään, ni kyl mä sit selitän.

Koska nuoret olivat samasta kaupun-gista ja saman ikäisiä, he jo osittain tunsivat toisensa. Yksi mainitsi, että oli tämän KOTA ry:n ryhmäjakson aikana tutustunut paremmin muihin ryhmän nuoriin, vaikka tiesikin osan heistä ennestään.

Nuoret kokivat kirjaston hyvänä paikkana tämän kaltaiselle toiminnal-le. Ryhmällä oli kirjastossa oma tila käytössään koko digitarinapajan to-teutuksen ajan.

77

Vaikuttamisen näkökulma

Ois se ihan kiva jos ne kuuntelis. (Haastateltu nuori.)

Kuten aikaisemmin mainitsin, piti KO-TA ry:n hankkeen projektipäällikkö Saunders digitaalisessa tarinankerron-nassa sen tarjoamasta vaikuttamisen mahdollisuudesta. Vaikuttaminen on osa digitaalista tarinankerrontaa, jos näin halutaan. Yksi osa KOTA ry:n hanketta on ajatus, että nuorten asian-tuntemusta tulisi hyödyntää nuorille suunnattuja palveluita suunniteltaessa. Näkymättömät-hankkeen opiskelija- ohjaajien suunnitellessa digitarinapa-jaa ei vaikuttamisen näkökulmaa kui-tenkaan nostettu ensisijaiseksi asiaksi. Pääpiste oli teemassa eli nuorten vah-vuuksissa.

Huomasin jo unelmakartan tekovai-heessa, että osalla ryhmästä oli vah-voja mielipiteitä ja ajatuksia asioista, joihin he haluaisivat vaikuttaa. Digi-tarinapajan aikana nuoret eivät hok-sanneet tätä vaikuttamisen mahdolli-suutta eivätkä ohjaajat myöskään sitä korostaneet. Haastatellessani nuoria digitarinapajan jälkeen vaikuttamisen näkökulma nousi esiin.

Kysyttäessä, mistä he tekisivät digitari-nan seuraavaksi, yksi vastasi: ”Joo sii-tä, et sais niinku ympäristön pelasta-

misest ja pelastakaa itämerisysteemit, sen tapasta”. Toinen nuori vastasi:

Silleen et mä saisin siihen simmo-sen jutun, et ku toi niinku se päihde-asia on yks mikä mua häiritsee täällä. Elikkä ku on päihteitä mitkä on lää-käreiden mukaan ne on laillisii päih-teit, mut vitut oikeesti, ne on vaan viel vitusti mysrkyllisempää tavaraa.

Myös kiusaaminen mainittiin asiaksi, johon voi digitarinan kautta vaikut-taa. Yksi koki, että digitarinan kautta katsojaa voidaan neuvoa tai opettaa jossakin taidossa. Yhden nuoren mie-lestä nuoret ja etenkin ihmiset, joilla on omakohtaista kokemusta jostain aiheesta, voivat digitarinan kautta kertoa asiat suoremmin ja uskotta-vammin, ”koska kertois suoraan et miten se homma on, eikä kiertele ja kaartele ja pimitä puolii asioista”.

Osa ryhmän nuorista innostui haas-tattelussa puhumaan asioista, joihin haluaisivat vaikuttaa. Se tuntui ole-van heille erittäin tärkeää: he haluai-sivat muuttaa jotain, mutta miten, se ei vielä ollut selvillä. Tämän kaltais-ten digitarinapajojen kautta nuorille voi antaa äänen. Näitä kuulluksi tu-lemisen mahdollisuuksia on hyvä li-sätä eri toimintoihin niin taiteen kuin nuorisotyönkin saralla.

78

Lopuksi

Kun taidelähtöisin menetelmin käsi-tellään hyvinkin henkilökohtaista tee-maa, kuten omia vahvuuksia, on ryh-män ulkopuolelta tulevan ohjaajan tultava tilanteeseen ennakkoluulot-tomasti ja ilman ennakkokäsityksiä. Ohjaajan on annettava ryhmän itse valita, kuinka paljon ja mitä he ha-luavat antaa itsestään. Jos on jotain erittäin tärkeää huomioitavaa ryh-mästä tai osallistujista, se on hyvä tie-dostaa. Tilanteeseen lähdetään kuiten-kin niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Tämä vaatii ohjaajalta paljon hieno-varaista kuuntelua ja tarkkailua. Toi-minnan aikana voi tulla vastaan eri-laisia tilanteita, jotka saattavat liittyä osallistujan rajoitteisiin, aikaisempiin kokemuksiin tai kiinnostuksen puut-teeseen. Tällöin on hyvä, että asiat voidaan ratkaista keinolla, joka ei saa osallistujaa tuntemaan itseään ulko-puoliseksi.

Ulkopuolinen taidelähtöisen työsken-telyn ohjaaja, esimerkiksi taiteilija, ei ole sosiaaliohjaaja, nuorisotyönteki-jä tai terapeutti. Hän on oman alansa asiantuntija, jonka taitoja tulee arvos-taa. Tämä tietynlainen ulkopuolisuus vaikuttaa myös siihen, että osallistuva ryhmä ei aina koe ulkopuolista samal-la lailla kuin oman jokapäiväisen oh-jaajansa. Ulkopuolinen vetäjä on joko raikas tuulahdus, rasittava askarteli-

ja tai ”joku joka kävi kääntymässä”. Tärkeää on myös se, että vetäjän tu-lee ottaa huomioon nuorisotyön am-mattieettiset säädökset ja toimia nii-den mukaisesti.

Taidelähtöistä työskentelyä nuorille järjestettäessä on hyvä, että on valmis-tauduttu perusteellisesti. Lähtökohtai-sesti täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että suunnitelmiin tulee melko var-masti muutoksia. Tilanne elää, joten suunnitelmiin ei voi liiaksi takertua, sillä se ei ole kenenkään etu. Työsken-tely saatetaan kokea jäykäksi ja rasit-tavaksi, jos ohjaaja ei pysty olemaan joustava ja innostava toiminnassaan. On myös hyvä, jos on jo ennalta miet-tinyt vaihtoehtoisia lähestymistapoja ja ratkaisuja erilaisiin mahdollisiin ti-lanteisiin. Ylimääräisiä tehtäviä ja ke-vennyksiä on hyvä olla mukana suun-nitelmassa. Yksikään ryhmä tai päivä ei ole samanlainen, joten improvisaa-tiokyvystä on hyötyä.

Digitarinapajan aikana kiinnitin huo-miota myös siihen, että kun ohjaa osallistavaa, yhteisöllistä toimintaa nuorille tai mille tahansa ryhmälle, on oltava läsnä ja kuunneltava tilannet-ta herkästi ja reagoitava tarpeen vaa-tiessa. Esimerkiksi jos jokin ei toimi, on syytä vaihtaa taktiikkaa. Tärkeä on tarttua niihin asioihin, tilanteisiin ja aiheisiin, joista nuoret näyttävät in-nostuvan. Digitarinapajan aikana oh-

79

jaajat eivät aina reagoineet tarpeeksi nopeasti vaihteleviin tilanteisiin. On myös erittäin tärkeä olla läsnä siinä määrin, että ei vain anna ohjeita ja mene itse esimerkiksi tietokoneen tai puhelimen taakse. Ohjaajan täytyy ol-la aktiivinen ja tavoitettavissa.

Koska ryhmään osallistuvat henkilöt ovat aina erilaisia, tulee lopputulok-sen olla osallistujien näköinen eikä ohjaajan. Pääasia on itse tekemisessä. Kun osallistuja – tässä tapauksessa nuori – on pääosassa, on hienoa huo-mata, että jo oman äänen nauhoitta-minen, editoiminen tai pajan ympä-ristö ja jutustelu on hieno kokemus jollekin osallistujalle. Myös nämä saa-vutukset ovat arvokkaita. Tietysti on pyrkimys tehdä ainakin jotain valmis-ta. Asioiden päätökseen vieminen on osallistujille tärkeää.

Vaikuttamisen mahdollisuuden pitäisi olla enemmän läsnä nuoriso- ja kult-tuurityön kentällä. Sen kautta nuoret saavat kokemuksen, että jotain voi asioille tehdä. Jos esimerkiksi ran-ta on likainen, voidaan lähteä yhdes-sä viemään asiaa eteenpäin, eikä nuo-ren tarvitse jäädä asian kanssa yksin. Nuorilla on aikaa tämän kaltaiselle pohdiskelulle, ja he ovat huolissaan asioista.

Taidelähtöisen työskentelyn tulee läh-tökohtaisesti palvella nuorten tarpei-

ta. Heidän näkökulmiaan ja toivei-taan on kuunneltava, jotta heidät saadaan osallistumaan ja sitoutu-maan toimintaan. Tärkeää on myös, että nuoret kokevat työskentelyn hyö-dylliseksi. Taidelähtöisessä työskente-lyssä on yleensä vapaampi ote ja sik-si paljon positiivisia mahdollisuuksia aktivoinnin osalta, sillä toimintaan ei yleensä tarvitse liittää sanktioi-ta, määräyksiä tai pakotteitta. Taide-lähtöisellä työskentelyllä tulee tukea nuorten osallisuutta, vaikutusmahdol-lisuuksia sekä innostaa ja luoda posi-tiivisia onnistumisen kokemuksia tu-levaisuuden varalle.

Lähteet

Ahola, S.; Hiltunen, M.; Huhmarniemi, M.; Kuusela, K.; Koivula, E.; Kolari, H.; Linnamaa, L.; Riikonen, U. & Rissanen, V. 2010. Rälläkkä ja sivellin. Taidetoi-mintaa nuorten hyvinvoinnin tueksi. La-pin yliopiston taiteiden tiedekunnan jul-kaisu.

Alrutz, M. 2013. Sites of Possibility: Ap-plied Theatre and Digital Storytelling with Youth. Research in Drama Educa-tion, 18(1), 44–57.

Bamming, R. 2015. Etsivä nuorisotyö 2014, Valtakunnallisen etsivän nuoriso-työn kyselyn tulokset. Opetus- ja kulttuu-riministeriö, Aluehallintovirasto ja Val-takunnallinen työpajayhdistys. Viitattu 21.7.2016. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisotyoen_kohteet_ja_rahoitus/etsiva_nuorisotyo/liitteet/Etsivx_nuorisotyx_2015_08_06.pdf.

80

Björninen, E., Jailo R., Määttä, T., Lai-tinen, M., Liikamaa, A., Lindh, J., Lin-nakangas, R., Mikkonen, K., Muranen, P. & Satamo, I. 2015. SelfMie. Digitari-nat ja kuvat nuorten kokemustiedon ker-tojina. Lapin yliopisto & Lapin korkea-koulukonserni.

Campbell, D. C. & Podkalicka A. 2010. Understanding digital storytelling: Indi-vidual ‘voice’ and community-building in youth media programs. Seminar.net, 6 (2), 208–218.

Harju, K. 2000. Valmiina muutokseen: Aarrekartan avulla kohti uutta (2. uud. ja laajennettu p.). Helsinki: WSOY.

Juppi, P. 2012. Digitaalinen tarinanker-ronta nuorten identiteettityön ja osalli-suuden välineenä. Teoksessa Krappe J.; Parkkinen T. & Tonteri A. Moving In! Art-Based Approaches to Work with the Youth. Reports from Turku University of Applied Sciences 127. Turun ammattikor-keakoulu: Turku, 193–210.

Juvonen, T. 2015. Sosiaalisesti kontrolloi-tu, hauraasti autonominen: Nuorten toi-mijuuden rakentuminen etsivässä työssä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuo-risotutkimusseura.

Koski, J. 2001. Luova hierre. Helsinki: Gummerus.

KOTA ry:n verkkosivu. Viitattu 18.5. 2016: http://www.kota.fi/index.php?cat=34&lang=fi&mstr=1&project=.

Kuusela K. 2016. Työllisyyskatsaus tou-kokuu 2016. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 21.7.2016, saantitapa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016062121925.

Lambert, J. 2009. Digital storytelling: Capturing lives, creating community. New York: Routledge.

Lambert, J. 2010. Digital Storytelling Cookbook. Center for Digital Storytel-ling. Saatavilla osoitteessa https://wrd.

as.uky.edu/sites/default/files/cookbook.pdf.

Lemetyinen, L. 2014. Katsaus perheen köyhyydestä aiheutuviin lasten toiseuden kokemuksiin. Teoksessa Gissler, M.; Kek-konen, M.; Känkänen, P.; Muranen, P. & Wrede-Jäntti, M. Nuoruus toisin sanoen. Nuorten elinolot -vuosikirja 2014. Hel-sinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusverkosto, 105–112.

Liikanen, H. 2010. Taiteesta ja kulttuu-rista hyvinvointia, ehdotus toimintaohjel-maksi 2010–2014: Opetusministeriön jul-kaisu. Helsinki: Opetusministeriö.

Nuorisotakuun verkkosivut. Viitattu 20.5.16. nuorisotakuu.fi

Näkymättömät-hankkeen verkkosivut. Viitattu 18.5.2016: http://nakymattomat.turkuamk.fi/

Näkymättömät-hankkeen julkaisematon, rahoittajan hyväksymä hankehakemus, 2015 Turun ammattikorkeakoulu. Saa-tu omaan käyttöön 26.11.2015 ja viitat-tu 18.5.2016

Ohisalo, M. 2016. Miksi köyhän per-heen lapsi ei unelmoi. Viitattu 3.5.2016. http://www.mesaatio.fi/vieraskyna/miksi-lapsieiunelmoi/

Saunders, M. 2016 projektipäällikkö. Ko-ta ry. Henkilökohtainen tiedonanto, kes-kustelut 19.4.16 ja 9.5.2016.

Savolainen, M. 2008. Maailman ihanin tyttö. Helsinki: Blink entertainment Oy.

Siivonen, K.; Kotilainen, S. & Suoninen, A. 2011 Iloa ja voimaa elämään. Nuor-ten taiteen tekemisen merkitykset Mysr-ky-hankkeessa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 44. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisotutkimusseura. Saatavilla osoit-teessa http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/myrsky2011.pdf.

81

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työ-voimatutkimus. Työllisyys ja työttö-myys 2014, 5 Ei työssä eikä koulutuk-sessa olevat nuoret. Viitattu: 21.7.2016. http://www.stat.fi/til/tyti/2014/13/ty-ti_2014_13_2015-04-28_kat_005_fi.html.

Toukonen, M. L. 2008. Unelmatyösken-tely: Ote omanlaiseen elämään. Jyväsky-lä: PS-kustannus.

Virtanen H. 2016. Essays on Post-Com-pulsory Education Attainment in Finland.

Aalto University publication series, Doc-toral dissertations 87. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, sarja A, nro. 49. Helsin-ki: Aalto University.

Wales, P. 2012. Telling Tales in and out of School: Youth Performativities with Digi-tal Storytelling. Research in Drama Edu-cation, 17(4), 535–552.

Wexler, L. 2014. Using Digital Stories to Understand the Lives of Alaska Native Young People. Youth & Society, 46 (4), 478–504.

82

Kohtaamispaikka. Omakuvallinen taidetyöpaja naisvangin kanssa

Helena Tuura

Tiivistelmä

Tässä artikkelissa käsittelen kulttuurialan ylempään ammattikorkeakoulu-tutkintoon opinnäytetyönä sisältynyttä kehittämishanketta, jossa työsken-telin naisvangin kanssa taidelähtöisin menetelmin. Toimintaympäristönä oli Hämeenlinnan vankilan Vikto ry:n toimintayksikkö Monikko, jossa ohja-sin yhdelle naisvangille omakuvallisen taidetyöpajan. Työpaja koostui seit-semästä työskentelykerrasta kevään 2016 aikana.

Päätavoitteenani oli toteuttaa omakuvallinen taidetyöpaja väkivaltaa teh-neen naisvangin kanssa, tarkastella työskentelymenetelmää ja omakuvan il-menemistä työpajan aikana. Työskentely perustui taidelähtöisiin menetel-miin: keskustelut, luova kirjoittaminen, sarjakuvan tekeminen sekä piirustus ja maalaaminen yhdistyivät kollaasissa. Havainnoinnin keinoina käytettiin keskustelujen äänittämistä, työpäiväkirjaa ja valokuvaamista.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että omakuvallisen työskentelyn tulisi olla osana vankilan vangeille tarjoamaa hyvinvoinnin edistämistä, säännöllistä ja pitkäkestoista toimintaa mielellään saman ohjaajan kanssa, jotta sulkeu-tunut ja varuillaan oleva ihmismieli pystyisi avautumaan ja vangin ja ohjaa-jan välille kehittyisi luottamus.

Monimuotoinen opinnäytetyöni muodosti kaksiosaisen kokonaisuuden, jo-ka koostui artikkelista ja kahdesta taiteellisesta tuotoksesta, minun ja nais-vangin omakuvallisista kollaa-seista.

83

Johdanto

Tässä artikkelissa esittelen Turun ammattikorkeakoulun kulttuurialan ylemmän ammattikorkeakoulututkin-non soveltavan taiteen opintojen aika-na ohjaamani omakuvallisen taidetyö-pajan (Kohtaamispaikka) naisvangin kanssa. Työskentelin Hämeenlinnan vankilan toimintakeskus Monikossa keväällä 2016 (ks. http://vikto.fi/toi-mintamuodot/). Tavoitteenani oli to-teuttaa vuorovaikutuksessa osallistu-jan kanssa omakuvakollaasit, jotka kokoaisimme piirtäen, maalaten, kir-joittaen ja lehtileikkeitä sekä tekstiili-materiaaleja käyttäen. Halusin tutkia sitä, syntyykö taiteellisen työskentelyn avulla mielikuvista konkreettisia ku-via. Mahdollistaako käyttämäni työs-kentelymenetelmä henkisen tilan, jos-sa ihminen voi vuorovaikutuksessa toisen kanssa kohdata itsensä?

Päädyin työskentelemään väkivaltaa tehneen naisvangin kanssa kolmesta syystä. Naisen väkivalta aiheena on mielestäni edelleenkin tabu, ja taiteel-lista työskentelyä vankien kanssa ei ole juurikaan tehty tässä muodossa. Toisena syynä oli se, että olen itsekin kokenut väkivaltaa. Kolmantena syy-nä oli se, että taiteilijana inspiraationi lähde on ihminen kokonaisuudessaan.

Ihmisen tasavertainen kohtaaminen hänen omalla maaperällään on nous-

sut nykypäivänä taiteen kentällä tär-keään rooliin puhuttaessa ihmisen hy-vinvoinnista. Taide ei paranna, mutta se tuo hyvinvoinnin työkaluja jokai-selle, joka antaa sille mahdollisuuden.

Johdannon jälkeen kerron projektin taustaa sekä tapahtumat ja lupame-nettelyt ennen varsinaisen projektin alkua. Sen jälkeen kuvaan seitsemän kohtaamista naisvangin kanssa ha-vaintojeni, luovien kirjoitustemme ja kuvien kautta. Kaksi kuvaa -osiossa esittelen taideprojektin valmiit tuotok-set, jotka olivat esillä Taideakatemian Yössä installaationa. Tämän jälkeen arvioin pohdintaideprojektin tuloksia tavoitteen ja menetelmien kannalta. Lopuksi kerron, mitä projekti minulle ihmisenä ja taiteilijana antoi, mitä sii-tä opin ja millaista oli kohdata ihmi-nen vankilaympäristössä.

Taustaa

Omakuvallisuus taiteellisen työskentelyn ytimessä

Oma taiteellinen työskentelyni on ai-na ollut hyvin omakuvallista. Teokse-ni ovat kuvia elämänkokemuksistani, joissa tunne ja totuus ovat voimak-kaasti läsnä. Vuonna 2010–2011 suoritin Omakuvalliset menetelmät -täydennyskoulutuksen Turun am-mattikorkeakoulun Taideakatemiassa.

84

Koulutuksen aikana tutustuin erilai-siin omakuvallisiin menetelmiin, esi-merkiksi omaelämäkerralliseen kir- joittamiseen, omakuvalliseen sarjaku-vaan ja omakuvallisen kollaasin koos-tamiseen.

Omakuvallisessa työpajassa nais-vangin kanssa sovelsin 2000 & 11 OMAKUVAA -hankkeen yhteydes-sä julkaistusta kirjasta ”Omakuva on kaikkien kuva” Ilona Tanskasen (2011, 52–55) artikkelin teoriapoh-jaa. Hän yhdistää luovan kirjoittami-sen ja kuvan. Työskentelyssä ohjaaja osallistuu työpajaan yhtenä tekijöis-tä tekemällä samat harjoitteet kuin osallistujat, jolloin syntyy mahdolli-suus ihmisten aidolle kohtaamiselle, vuoropuhelulle. Natalie Goldbergin kirja Hyvä kaukainen ystävä (2009) onkin avainlähteeni projektini luovan kirjoittamisen tehtäviin. Goldberg in-nostaa kirjassaan kirjoittajaa tarkas-telemaan elämäänsä hyvin läheltä ja rohkaisee kirjoittamaan vaikeistakin asioista, toisin sanoen kohtaamaan it-sensä rehellisesti.

Ajatus tehdä omakuvallinen taidepro-jekti väkivaltaa tehneiden naisten kanssa tuli mieleeni jo puoli vuotta ennen soveltavan taiteen opintoje-ni alkua. Otin tuolloin yhteyttä Ma-ria Akatemiaan (ks. www.maria-aka-temia.fi/maria-akatemia-ry). Yhdistys tekee ehkäisevää työtä väkivaltaa

tehneiden tai sitä joskus aikonei-den naisten keskuudessa. Siellä oltiin kiinnostuneita asiasta. Asia jäi kui-tenkin vielä pöydälle, kunnes aloittai-sin opinnot. Kävin syksyllä opintojen alettua tapaamassa yhdistyksen joh-tajaa ja keskustelimme aiheesta. Tuon keskustelun jälkeen kävin yhdistyksen järjestämässä yleisölle avoimessa tee-maillassa, jossa kerrottiin yhdistyksen tekemästä Demeter-työstä (ks. www.maria-akatemia.fi/demeter-tyo), ja lo-puksi oli yhteistä keskustelua naisen väkivaltaisuudesta.

Vankila työskentely-ympäristönä

Aloitettuani opinnot syksyllä 2015 tu-li esille myös mahdollisuus, että työs-kentelisinkin vankilaympäristössä vä-kivallasta tuomittujen naisten kanssa. Lähetin sähköpostia Hämeenlinnan vankilaan. Vastaus viipyi, joten otin yhteyttä Maria Akatemiaan ja sovim-me, että kun opinnäytetyöni idea olisi kiteytynyt, palaisimme asiaan ja eteni-simme projektin lupa-asioissa.

Hämeenlinnan vankilasta tuli kui-tenkin pian vastaus, jossa ilmaistiin kiinnostus projektiani kohtaan. Pää-tin valita projektini toimintaympä-ristöksi Hämeenlinnan vankilan. Lo-kakuussa 2015 kävin Hämeenlinnan vankilan toimintakeskus Monikossa tapaamassa rikosseuraamusesimies

85

Leena Salomäkeä (ks. http://vikto.fi/toimintamuodot/). Tapaaminen su-jui hyvin miellyttävässä ja lämpimäs-sä ilmapiirissä. Ensin ajatuksenani oli ohjata väkivaltaa tehneiden naisvan-kien ryhmää, mutta myöhemmin pää-dyimme yksilöohjaukseen, koska kol-menkin vangin ryhmää olisi vaikeaa saada kokoon. Salomäki ehdotti toi-mintapaikaksi Vanajan avovankilaa.Koska avovankilassa vankien asuin-olosuhteet ovat tavallista vankilaa vapaammat ja siellä on enemmän toi-mintaa vangeille, päädyimme kui-tenkin vankilan sisällä oleviin väki-vallasta tuomittuihin naisvankeihin. Leena Salomäki oli kuitenkin ensin sitä mieltä, että vankilan sisällä oli-si mahdotonta järjestää taidepajaa usealle vangille, koska vankilan päi-värytmi ja muut säännöt häiritsisivät työskentelyä eikä siellä olisi sopivaa tilaa, jossa voisi kokoontua. Hänelle tuli kuitenkin mieleen vankilan sisäl-lä tila, johon voitaisiin järjestää tämä työpaja. Siellä vangit voisivat vartijoi-den kera toimia ilman suurempia häi-riöitä. Sovimme tapaamisen lopuksi, että teen kirjallisen projektisuunni-telmani valmiiksi vuoden 2015 lop-puun mennessä, toimitan sen hänelle ja vankilan johtajalle sekä teen pro-jektille lupahakemuksen, jonka liit-teeksi projektisuunnitelma tulisi. Nä-mä asiat hoidettuani tekisin vankilan sisälle ilmoitustauluille esitteen taide-pajasta tiedoksi vangeille. Sovimme,

että palaamme asiaan joulun jälkeen, jolloin toimintasuunnitelman luonnos olisi esitelty Taideakatemian opintoje-ni puitteissa. Aikataulusuunnitelmani mukaan projektin kenttätyöskentelyn olisi pitänyt alkaa helmi-maaliskuussa 2016, mutta aikataulu muuttui van-kilan toimintakeskuksen muuttaessa toisiin tiloihin.

Lähetin ensin vapaamuotoisen projek-tilupahakemuksen Rikosseuraamus-laitoksen lakimiehelle. Hän kuitenkin lähetti minulle valmiin lomakemal-lin, jonka mukainen hakemus tuli ol-la. Täytin sen ja lähetin oppilaitoksen hyväksyttäväksi, jonka jälkeen lähetin sen eteenpäin Rikosseuraamuslaitok-selle (Liite 1). Myönteisen päätöksen tultua Leena Salomäki alkoi kartoit-taa osallistujia vankilasta. Minun täy-tyi hakea myös oman rikostaustani selvitys, joka viipyi pari viikkoa. Seu-raavaksi tein taidepajatiedotteen van-kilan ilmoitustauluille laitettavaksi.

Rikosseuraamusesimies Salomäki eh-dotti, että työskentelisin yhden vangin kanssa, koska silloin pääsisin työs-kentelyssäni syvemmälle. Hän löysi-kin yhden sopivan osallistujan. Ennen taidetyöpajan alkua pyysin kirjallisen suostumuksen kuvaukseen ja äänittä-miseen työpajaan osallistujalta sekä selvitin hänelle hänen anonymiteet-tinsä säilymisen niin projektin aikana kuin sen jälkeenkin (Liite 1).

86

Hämeenlinnan vankilan toimintakes-kus Monikko, jossa työpaja toteu-tettiin, sijaitsee varsinaisen vankila-alueen ulkopuolella, joten työpajaan osallistuva vanki saapui sinne varti-jan seurassa. Vartija oli myös työpa-jan aikana koko ajan kuuloetäisyydel-lä. Päivän päätteeksi vartija vei hänet takaisin vankilaan. Vanki tarkastettiin vankila-alueelta ulos tullessa sekä ta-kaisin mennessä, jolloin hänen täytyi esittää kirjallinen poistumislupa. Työ-pajatarvikkeet olivat vankilan puoles-ta, ja ne olivat helposti saatavilla toi-mintakeskuksessa.

Seitsemän kohtaamista

Ensimmäinen kohtaaminen 14.4.2016

Olimme aiemmin sopineet työpajapäi-väksi torstain, jolloin vangilla oli ai-kaa. Työpaja-ajaksi sovimme alussa klo 10.00–13.45, mutta myöhemmin työskentelimme pidempään.

Ensimmäinen työpaja toimintakeskus Monikossa alkoi aamukahvilla. Pai-kalla oli toimintakeskuksen työnteki-jöitä, Leena Salomäki, työpajaparini Julia (nimi on muutettu) ja minä. Esit-täydyimme toisillemme. Jännitystä oli havaittavissa molemmin puolin.

Kuva 1. Hämeenlinnan vankila.

87

Kuva 1. Hämeenlinnan vankila.

sopivin. Hän kertoi pitävänsä kirjoit-tamisesta, mutta omasta mielestään hän oli huono piirtämään tai maalaa-maan. Julia halusi näyttää, ettei hän osaa piirtää, ja piirsi kissan, joka pää-tyi sitten lopulliseen kollaasiin.

Päädyimme siis kollaasitekniikkaan, jossa käyttäisimme luovaa kirjoitta-mista, piirtämistä, maalaamista, lehti-leikkeitä sekä tekstiilejä. Näistä koko-aisimme kumpikin oman naishahmon.

Julia tuntui olevan aluksi hämmen-tynyt, koska hän ei kuulema tiennyt tai ymmärtänyt, mistä oli kyse. Päi-vän edetessä hän kuitenkin rentoutui ja alkoi katsoa minua silmiin.

En oikein osannut suhtautua henki-löön, jonka kanssa minun oli mää-rä toteuttaa työpaja. En uskaltanut katsoa silmiin vankia, naista, ihmis-tä, peiliäni. Jo tässä ensi hetkessä mi-nulla kuitenkin oli vahva tunne, että hän ja minä olemme samalla viivalla.

Olin kuitenkin rauhallisin mielin, vaikka en ollut laatinut mitään tark-kaa toimintasuunnitelmaa. Sen verran suunnitelmaa oli, että luonnollisessa koossa olevat naishahmot kollaasin muodossa olisivat lopputuloksena. Suunnitelma oli, että osallistuisin itse-kin projektiin työskentelemällä yhdes-sä naisvangin kanssa. Keskustelimme, mikä tekniikka hänelle olisi tutuin ja

Kuva 2. Julian kissapiirros.

88

Aluksi keräsimme vanhoista aikakau-silehdistä omaa elämää koskettavia asioita, kuvia ja tekstejä. Halusin ol-la rajoittamatta asioita hyvään ja pa-haan, vaikka ensin ajattelinkin tehdä niin. Tuntui kuitenkin luontevammal-ta kerätä kokemuksia. Materiaalinke-ruun lomassa keskustelimme mieleen tulevista asioista.

Työpajan lopulla piirsimme toinen toistemme ääriviivat kartongille vuo-rotellen maaten kartongin päällä lat-tialla. Julian piirtäessä ääriviivojani tunsin hämmennystä hänen läheisyy-

destään. Ihminen siinä piirsi. Sitten minä piirsin hänet. Arastelin piirtää liian läheltä.

Piirtämisen lomassa keskustelimme, vaihdoimme ajatuksia. Löysimme pal-jon yhteistä. Tuntui siltä, että kemiat pelasivat.

Tämä ensimmäinen työpajakerta oli enimmäkseen tutustumista toisiim-me. En kuitenkaan lähtenyt kohtaa-maan Juliaa hänen tuomionsa kautta, vaan halusin kohdata hänet ihmise-nä. Käytin alkuvaiheessa projektista

Kuva 3. Ääriviivaa.

89

nimeä ”Hyvä paha nainen”, mutta ni-mi muuttui, koska kyseessä olikin ih-misen kohtaaminen ihmisenä.

Kotimatkalla kirjoitin työpäiväkirjaa. Tuli mieleeni, että ääriviivapiirustus olikin kuin rikospaikalla rikostutki-joiden piirtämä ruumiin kuva.

Toinen kohtaaminen 21.4.2016

Harjoitimme aluksi luovaa kirjoitta-mista. Herättelimme mieliämme va-paalla assosiatiivisella kirjoittami-sella. Kirjoittamisen alkuja oli neljä: 1) Mitä näen juuri nyt 2) Mitä ajattelen 3) Muistan 4) En muista (ks. Gold-berg 2009, 27–37, 58–59). Osallistuin myös itse tähän kirjoittamistapahtu-maan. Yhteen kirjoittamistehtävään oli aikaa 10 minuuttia. Tehtävänä oli jatkaa tekstiä annetuista alkusanois-ta. Edellisen lauseen ei tarvinnut liit-tyä mitenkään seuraavaan lauseeseen. Sai kirjoittaa ihan mitä mieleen tuli. Seuraava teksti on kooste meidän mo-lempien tajunnanvirrasta, jonka koos-tin puhtaaksikirjoitusvaiheessa:

Näen naisen. Hän kirjoittaa. Pöydällä on paljon kyniä. Koruja. Silmälasiko-telo. Komeron ovi on auki. Muumi-kassi. Näen ulkona valon. Näen ke-vätpäivän ja taivaan sinen. Paidassa lukee jotain. Tikkaat. Paperikassit. Ul-ko-ovi on raollaan. Näen kynän kir-joittavan. Mitä tästä tulee? Jälki pa-

perille. Harmaata lyijyä. Olen hiukan jännittynyt. Nainen kirjoittaa. Kaksi naista. Toinen täällä. Toinen tuolla. Näen hänen miettivän. Mitä sinä mie-tit? Mikä on kuva? Kuvassa nainen. Pidän kirjoittamisesta. Käsin kirjoit-taminen on kivaa. Aika kuluu. Miksi oikeastaan olen tässä? Aika loppuu. Nyt. Kädet lepäävät. Mieli tyhjä. Mut-ta ei kuitenkaan!

Näen kevään tulevan – ihana vuoden-aika! Aamut parasta aikaa – ei edes ääntä voi pitää TV:ssä, kun ikkunas-ta kuuluu lintujen viserrystä. Päivästä tulee juuri niin hyvä päivä, kuin ha-luat siitä tulevan – älä anna vitutuk-selle valtaa. Näen tulevaisuuteni ta-sapainoisena, hyvänä, enkä malttaisi odottaa, että pääsen tekemään ja ko-kemaan kaikkea sitä, mistä olen haa-veillut monta vuotta. Näen itsessäni paljon vanhemman, mutta viisaam-man ja vahvemman ihmisen kuin en-nen. Näen aurinkoisen päivän ja nä-en hyvän päivän. Näin pihalla myös krookuksen, jolle en viime kerralla keksinyt nimeä. Jokusen sipulinkin näen maasta pilkistävän. Näen itse-ni istuvan tässä vanhana, lihavana ja itsetunto nollissa. Mutta näen myös, että alan oppia hyväksymään nekin.

Ajattelen, että on hienoa, että olen päässyt työskentelemään tuon naisen kanssa. Ajattelen, että hän on nyt in-nostunut tuosta kirjoittamisesta. Aja-

90

tukset ovat päässäni vähän sekaisin. Ajattelen, että tässä on hyvä olla. Ren-tona voin olla. Vaikka kyllä rehellisyy-den nimissä epävarmuutta on vielä. Hän sanoi ajattelevansa sitä, mitä hä-nen pitäisi tehdä. Mikä on hänen teh-tävänsä? Niin. En halua, että hän tekee vain mitä pyydän, vaan että hän koki-si tämän mielekkäänä ja että hän saisi tästä jotain, että hänelle olisi mielekäs-tä purkaa asioita sisältään tällä tavalla. Tai sitten ei – se on hänen kokemuk-sensa. Jokin ajatus olisi hyvä kuulla. Ajattelen kuitenkin, että oli tulos mi-kä tahansa, on hienoa, että olen saa-nut tavata tämän ihmisen ja että olen saanut mahdollisuuden työskennellä hänen kanssaan. Mielenkiintoista tä-mä ajattelu. Hän ei nyt kirjoita, joten hän ajattelee.

Ajattelen, että kun otan ja menen vain päivän kerrallaan, helpottaa se kum-masti. Ajattelen, että voin vain varo-vasti raotella tulevaisuuden kuvia, ettei kouraise liian ikävästi vatsasta! Ajatte-len loppupäivän ohjelmaani. Ajattelen, että pakko huilia hetki, kun yöunet le-vottomat Toisaalta ajattelen myös, et-tä haluisin pihalle pelaamaan sulkista. Ajattelen, että surku, kun ei ole puhe-aikaa, enkä pääse soittamaan. Ajatte-len pehmeätä, lämmintä punkkaani, jolle päästä pötköttämään. Ajattelen myös näytänkö, kuulostanko tyhmäl-tä, kun tai jos en tajua asioita.

Muistan, kun kirjoitin vuosia sitten eka kertaa päiväkirjaani, etten ym-märtänyt toisen ihmisen käytöstä. Miksi hänen käytöksensä muuttui? Ensin oli ihanaa ja sitten ei enää ol-lutkaan. Hänen persoonansa muut-tui. Persoonallinen on kaunista. Se ei ole kaunista jos ihminen on vain ul-koisesti kaunis. Kauneus on katsojan silmässä. Mitä ihminen elämältä saa? Vai saako? Mitä hän antaa? Pitääkö antaa? Ei saa ottaa! Pitää kiltisti ot-taa vastaan mitä tulee. Vaikka se olisi kuinka pahaa. Mutta miksi aina on jotain pahaa? Eikö elämä voisi men-nä mukavasti. Ettei aina olisi jotain. Ja mitä se jotain on? Onko se uhka? Jostain. Tai pelko, että jotain kohta tapahtuu. Jotain, joka uhkaa tätä sie-lunrauhaa. Vaikka ei minulla mitään sielunrauhaa ole. Ehkä kuitenkin nyt tässä iässä osaa enemmän ajatella ja elää. Vaikka juuri nyt, tämänikäisenä, kuolema ja ajan loppuminen pelottaa.

Muistan liiankin hyvin elämäni epä-onnistumiset. Muistan myös ne kaik-ki elämäni tähänastiset onnenhetket. Muistan kuitenkin huonosti lapsuute-ni. Elämäni miehet. Muistan eräänkin lammen, joka jäätyi minulle talvella luistinradaksi. Muistan kaatuneen puun, jolla ratsastin kuvitellen sen olevan hevonen. Muistan näköalapai-kan. Muistan mummin kaatumisen ja kaljareissunsa baariin ja naapuriin,

91

jonne hän aina raahasi minut muka-naan. Muistan veljeni kotiopettajan ja muistan kuinka jo silloin lapsen sil-min ihmettelin elämän, elämämme menoa. Muistan kun lapseni syntyi-vät. Muistan ensirakkauden. Muistan epäonnistuneet avioliittomme. Muis-tan mitä tapahtui tietyn vuoden tiet-tynä päivänä ja muistan edeltävän päivän ja yön. Muistan edesmenneen veljeni.

En muista, että äitini olisi koskaan ot-tanut minua syliin. Tai että hän oli-si sanonut minulle jotain kivaa. Tai siis kehunut. Aidosti. Isäkään ei kyllä usein syliin minua ottanut. Mutta jos-kus. Enkä muista sitäkään, että hän olisi kehunut. Äiti sanoi, että olen humpsantuusa, hympyräliisa, hepsan-keikka. En muista muuta.

Enkä ole milloinkaan päässyt ulko-maille. Ruotsissa olen käynyt. Lening-radissakin. Tallinnassa. Mutta silleen oikeasti en. Ulkomaat tarkoittaa mi-nulle jotain minun unelmamaata. Ir-lantia, Skotlantia, Saksaa, Itävaltaa, mutta ei Italiaa, Ranskaa eikä Espan-jaa. Minä en pidä mustatukkaisista ihmisistä. En miehistä enkä naisista. Unkariin en halua mennä. Se nainen asuu siellä. Kuulemma kaunis kuin mikä. Faan. Kyömynenä. Aristokraat-ti. Aristokatit. Oli sellainen lastenkir-jan hahmo. Kissa. Musta. Katti.

En muista äitiäni, vain asioita hänes-tä, joita olen kuullut. Ne ovat tuoneet mieleeni joitakin mielikuvia. En muis-ta kaikkia vihkimispäiviäni. En muis-ta, mitä tein viime vuonna juuri tänä aikana, kuin nyt. En muista sisareni lastenlapsien nimiä, en vanhaa puhe-linnumeroani saati kotiosoitettani. En muista milloin olisin ollut onnellinen. En muista minkä kirjan olen viimek-si lukenut, en päästötodistukseni kes-kiarvoa, en kaikkia Euroopan maita, enkä sitä laitoinko oven lukkoon.

Tuntui, että tällä kertaa päästiin kes-kusteluissa, vuorovaikutuksessa sy-vemmälle. Minulla on vahva tunne, että kohtasin tämän naisen ihmise-nä, en rikoksen kautta tuomiten. Kui-tenkin minulla oli paljon kysymyksiä. Miksi hänelle oli käynyt näin? Miksi hän oli turvautunut väkivaltaan?

Kuultuani hänen lapsuuden ja nuo-ruuden taustaansa sekä havainnoi-tuani ja aistittuani hänen käytöstään ja tuntemuksiaan keskustelujemme ja työskentelyn kautta sain paljon vasta-uksia. Minä olin myös avoin ja rehel-linen hänelle, tiettyyn rajaan saakka.

Alkuun Julia kirjoitti intensiivisesti ja enemmän kuin viimeisessä tehtäväs-sä, jonka hän kertoi olleen hankalin. Ei tullut kuulemma asioita mieleen. Oliko-han keskittyminenkin jo vaikeampaa,

92

koska oli monta tehtävää peräkkäin? Annoin hänelle muutaman kirjoitus-tehtävän kotitehtäväksi, jotka hän pa-lauttaisi seuraavalla tapaamiskerralla.

Sitten irrotimme leikkaamalla ke-homme kuvat, jotka olimme piirtä-neet edellisellä kerralla. Kartonki oli mielestäni liian ohutta, joten sain Lee-na Salomäeltä luvan tuoda kotoa vah-vempaa seuraavaksi kerraksi, ja piir-täisimme ääriviivamme uudelleen. Tämä päivä päättyi poikkeuksellisesti jo klo 13.30, koska vartijan, joka py-syi koko ajan kuuloetäisyydellä, täy-tyi lähteä muihin tehtäviin.

Kolmas kohtaaminen 28.4.2016

Menomatkalla kirjoitin ajatuksia-ni työpäiväkirjaan. Omasta mennees-tä elämästäni pulpahteli asioita mie-leen. Työpajan aikataulukin mietitytti. Opinnäytetyöni aihe ja ympäristö sekä työpajaan osallistuva ihminen vaikutti-vat siihen, että tätä lopputyötä ei vain suoriteta. Mietin, että hänen luotta-muksensa on avain koko työhön. Olo-ni oli hieman sekava sen suhteen, mitä sinä päivänä työpajassa tulisi tapahtu-maan. Mutta huoli oli turha. Olinhan päättänyt kohdata hänet ihmisenä ja itse olla oma itseni. Päivä sujuikin hie-nosti ja saimme paljon aikaan!

Aluksi Julia palautti edellisellä kerral-la kotitehtäväksi antamani kirjoitus-

harjoitteet (Goldberg 2009, 60, 74–75, 103–105). Hän kertoi, ettei ollut saanut kirjoitettua muutamaa sanaa enempää, koska hän ei osannut rajata kirjoittamisaikaa kymmeneen minuut-tiin. Aikaa oli liikaa, ja hän jäi pyörit-telemään asioita mielessään.

Goldberg ohjaa kirjoittamaan näin: ”Pitkitettyä. Mistä olet pitänyt kiinni liian kauan? Kirjoita kymmenen mi-nuuttia!” (Goldberg 2009, 237.) Tä-hän tehtävään Julia oli kirjoittanut lu-ettelon: ”Itseinhosta. Katkeruudesta. Suvaitsemattomuudesta.”

Leikkasimme vahvemmasta kartongis-ta reilusti pituuksiemme mittaiset pa-lat ja pohjustimme ne. Sillä aikaa kun pohjustukset kuivuivat, luimme toisil-lemme ääneen edellisellä kerralla kir-joittamamme tajunnanvirtatekstit. En kuitenkaan halunnut, että alamme analysoida niitä syvemmin, vaan pää-tin kirjoitusten antaa pyöriä ajatuksis-samme, ja jatkoimme kollaasin paris-sa työskentelyä. Piirsimme toistemme ääriviivat kartongille. Kartutimme sen jälkeen kollaasimateriaalia leikaten lehdistä kuvia ja tekstejä, jotka meitä kiinnostivat tai muuten olivat tärkei-tä meille. Vartijan seurassa kävimme toisesta tilasta hakemassa tekstiili- ja muuta materiaalia teoksiamme varten.

Päivän päätteeksi oli ”mietiskelyistun-to”. Istuimme mukavassa asennossa

93

valitsemassamme miellyttävässä pai-kassa, suljimme silmämme ja kuunte-limme hengitystämme kymmenen mi-nuutin ajan. Sen jälkeen kirjoitimme kymmenen minuuttia elämästämme (Ks. Goldberg 2009, 103–105). Elä-mäni-sanan jälkeen sai kirjoittaa mitä mieleen tuli. Kuten Goldberg kirjas-saan kehottaa: ”...kirjoita kuin hul-lu hatuntekijä, kuin velho, kuin sel-lainen jonka tukka on tulessa. Kerro millainen elämäsi on ollut. Anna men-nä, kymmenen minuuttia.” Seuraa-vassa meidän molempien kirjoituksia elämästä:

Elämäni on tällä hetkellä hyvinkin tasapainoista. Elämäni mustat kau-det kauhistuttaa, oksettaa, enkä ha-luaisi edes muistella niitä. Mutta jotta ymmärtäisin nykyisen minäni, minun on käytävä läpi perin pohjin myös mi-nun entisen minäni ongelmat ja vir-heet. Elämäni kaunein ja paras asia ovat lapseni. Elämäni on mitätön ja-na mitattaessa maailmankaikkeuteen. Teen kaikkeni, jotta sen janan loppu-pää olisi hyvä, tasapainoinen ja on-nellinen elämä. Mun elämä sinänsä ei kiinnosta ketään ja elämäni virheistä maksan nyt. Uskon, että minunkin elämälläni on kuitenkin tarkoitus ja ehkä se liittyy lapsiini. Elämä on yk-si osa evoluutiota ja se on tärkeä osa. Jos minun pitäisi vastata onko elämä-ni ollut tähän asti hyvää vai pahaa, voin kertoa, että minun elämä on ja-

kautunut hyviin ja pahoihin kausiin. Hyvä on kumminkin voittanut nykyi-sen mieleni ja tuskin koskaan sorrun vapaaehtoisesti. Elämäni mies, sanoin hänelle, kun hänet tapasin. Elämäni alkoi pikku-kaupungissa. Olin pari viikkoa vanha, kun muutimme sieltä pois. Sitten taas muutaman vuoden päästä muutimme taas, ja taas. Yhtä muuttamista. Kou-luun en olisi uskaltanut mennä. Pelot-ti. Hyppäsin talvella hyppyrimäkeä. Se oli tehty lumesta. En osannut ottaa etunojaa, en ponnistaa. Jäin luokalleni keskikoulussa. Sitten jatkoin lukioon vuotta alempana kuin kaverini. Tulin raskaaksi. En päässyt ylioppilaaksi. Katselin kadunkulman takaa kun ka-verit menivät juhlimaan valkolakki-aan. Minulla oli iso maha.

11.5.2016 illalla kirjoitin:

Huomenna jälleen Hämeenlinnaan. Neljäs työpajakerta. Olen suunnitel-lut nyt, että nyt on saatava kollaasit todenteolla alkuun. Aikomuksenani oli keskustella Leena Salomäen kans-sa, josko kuitenkin tekisin työpajan vielä toisenkin vangin kanssa. Opin-tojeni viimekertaisella lähijaksolla tuli esiin, että ohjaajien mielestä olisi hy-vä olla vertailukohde. Mutta ehtiikö? Minusta tuntuu, että haluaisin pitää tämän yhden ja tehdä jotain, vaikka omia taideteoksia teeman puitteissa.

94

95

Kuva 4. Uudet ääriviivat.

96

Neljäs kohtaaminen 12.5.2016

Matkalla Hämeenlinnaan ajatukseni taas riensivät omaan elämääni. Miten monet ihmiset ovat sanoneet, että on mielenkiintoista nähdä, miten tämä projekti vaikuttaa omaan elämääni. Minulle ihmisenä, taiteilijana, ja mikä tulos on konkreettisesti. Mitä ajatte-len väkivallasta, naisesta, joka on sitä tehnyt ja miksi? En halua puolustella tai ihannoida väkivaltaa, vaan halu-an, että väkivaltainen nainen nähdään ihmisenä. Teko on tuomittava, mut-ta ymmärrettävä. Kun ihmistä on kir-jaimellisesti kidutettu niin henkisesti kuin fyysisestikin pitkään, on ymmär-rettävää, että ainoa keino tilanteesta poispääsemiseksi on turvautuminen vaikka väkivaltaan.

Aloimme ”täyttää” piirrettyjä nais-hahmojamme aiemmin keräämälläm-me materiaalilla maalaten, piirtäen ja kirjoittaen. Julia sai myös hahmon-sa hyvään alkuun. Hän liimasi kan-kaanpaloja vaatteiksi ja koosti tekstiä lehtileikkein. Hän liitti ensimmäisel-lä tapaamiskerrallamme piirtämän-sä kissan myös osaksi kollaasia. Hän vaikutti olevan innostunut tekemises-tään. Työskentelimme keskittyneesti hiljaisuuden vallitessa.

Yllätyin monta kertaa omakuvani ää-rellä. Kun mielijohteesta aloin seura-ta jotain materiaalia tai maalaamista, se tuottikin havainnon, että tämähän

on totta. Materiaalien, tekstien, piir-rettyjen viivojen ja siveltimenvetojen yhdistyessä alkoi muodostua koko-naisuuksia asioista elämässäni. Olin jo näkevinäni hänellä naisellisen, tyt-tömäisen naishahmon, ja minun hah-moni oli mielestäni maskuliinisempi. Huomasin myös, että hänen kuvassaan vaikeat asiat olivat hahmon ulkopuo-lella ja minun kuvassani toisinpäin.

Viides kohtaaminen 19.5.2016

Matkalla vankilaan tunnetilani oli po-sitiivisesti jännittynyt, innostunut. Kak-si paikkaa, joiden välillä kuljen. Me-nen hänen luokseen. Matka ei väsytä. Ei kyllästytä. Ajattelin, että minä pää-sen liikkumaan. Pääsen tavallaan ”van-kilasta”, neljän seinän sisältä pois. Hän pääsee tavallaan myös, vaikkakin lyhy-emmän matkan, vankilan sisältä sen ul-kopuolelle. Mietin omaa naishahmoa-ni matkan aikana. Kuinka jatkan sitä? Mietin, mitä hän ajattelee nyt.

Tänään piirsimme aluksi omakuval-lisen sarjakuvan, jossa olisi kuusi ku-vaa. Tämän tehtävän sain kollegaltani Marjukka Irniltä. Kuvien lähtökohdat ovat: 1) Olipa kerran päähenkilö. 2) Mitä hän haaveilee/toivoo? 3) Mikä tai kuka auttaa vai auttaako kukaan? 4) Mikä esteenä? Mitä vaikeuksia? 5) Miten päähenkilö selviää esteistä? 6) Miten tarina loppuu? Millainen on tarinan loppu?

97

Kuva 5. Sarjakuvaa.

98

Kuva 6. Loppusuoralla.

Ensimmäinen kuva oli molemmille helppo. Kummallekin piirtyi ensim-mäiseen sarjakuvaruutuun pikkutyttö.

Toinen kuva tuotti meille jo hieman enemmän päänvaivaa. Haavekuvaa en ensin tahtonut keksiä, mutta lo-pulta kuva piirtyi paperille. Julialla oli samanlainen kokemus tästä. Hän koki jo tämän toisen kuvan keksimi-sen vaikeaksi.

Kolmas ruutu oli hänelle vaikea. Hä-nellä oli kuulemma kuva mielessä, mutta hän ei saanut piirrettyä sitä paperille. Minä keksin tähän ruutuun kuvan helposti.

Neljäs ruutu oli jälleen hänelle vai-kea. Kuva jäi häneltä kesken. Minä en keksinyt neljänteen kuvaa vaan teks-timuodon.

Viidennen kuvan syntyminen vei mi-nultakin aikaa. Julia koki tämän vii-dennen kuvan hyvin vaikeaksi, kuten myös kuudennen kuvan, joten päätim-me jättää sarjakuvan sivuun ja jatkoim-me sarjakuvantekovaiheessa alkanutta keskustelua käden ja pään yhteydestä.

Hän kertoi, että jossain hänen teke-mässään testissä juuri tämä oli ollut hänelle vaikeaa ja muistaa itsestään sanotun, että hän olisi ”kehittymätön”

99

tai ”keskenkasvuinen” tässä asiassa. Keskustelu polveili miehiin, parisuh-teeseen ja myös naisen väkivaltaisuu-den syihin sekä luonteeseen. Myös sii-hen, miksi nainen ei pysty lähtemään helposti huonosta suhteesta.

Loppupäivän työstimme ”naisiam-me”. Työskentelimme tänään eri huo-neissa, kuitenkin näkö- ja kuuloetäi-syydellä. Tämä antoi molemmille työskentelyrauhan. Toisen liian lähel-lä olo, niin fyysinen kuin psyykkinen-kin, vaikuttaa työskentelyyn, ja myös se vaikuttaa, että näkee toisen teok-sen, mikä ei välttämättä ole huono asia. Ilmapiiri oli vapaa, vaikka var-

tijan läsnäolo oli joskus häiritsevää, koska hän halusi jutella kanssamme. Tänään olimme jonkin aikaa kahdes-taan ilman vartijaa, ja Julia vapautui huomattavasti keskusteluissa ja käy-töksessään. Hän sanoikin, että olo on paljon kivempi ja vapaampi, kun var-tija ei ole paikalla. Myös vierailijoi-ta toisesta vankilasta kävi toiminta-keskuksen tiloissa tutustumassa sen toimintaan, ja Julia oli heidän seu-rassaan mielestäni luonteva ja kertoi avoimesti, mitä me teemme.

100

Kuudes kohtaaminen 26.5.2016

Mikä vihreys ja vehreys ympäröiväs-sä luonnossa! Olen lukenut, että vih-reä väri lisää luovuutta. Se on kasvun väri. Aamu oli yhdellä sanalla sanoen runsas. Odotin innolla ja mielenkiin-nolla tulevaa kohtaamista. Mietin jäl-leen aikaa. Tämän kohtaamisen jäl-keen jäljellä olisi ollut vielä kaksi tapaamista, mutta suunnitelmat muut-tuivat, koska vangilla alkaisi toinen aktiviteetti toisen henkilön kanssa ja ainoa päivä, jolloin hänellä vapaata,

oli juuri torstaipäivä. Oli siis enää yk-si työpajakerta tämän jälkeen.

Neljätuntinen meni nopeasti. Keskus-telimme mieleen tulevista asioista. Ai-heita tänään olivat keskustelut naisen ja miehen väkivallan eroista, pelosta, hänen luonteestaan sekä elämän tar-koituksesta.

Satoi ja kevät tuoksui, kun läksin ko-timatkalle, joka varsinkin nyt tuntui menevän aivan liian nopeasti. Nyt tun-sin hyvin voimakkaasti, ettei aika riitä.

Kuva 7. Matkalla.

101

Viimeinen kohtaaminen 8.6.2016

Aamulla kun läksin matkaan, taivas itki. Oloni oli sekava ja haikea. Nyt-kö tämä jo loppuu? Aikaa olisi todel-la tarvittu lisää, jotta olisi päästy sy-vemmälle.

Saimme päivän aikana kollaasit jota-kuinkin valmiiksi, mutta tuntui, että yhteinen teosten analysointi jäi kes-ken. Meillä oli kuitenkin vielä hetki aikaa keskustella toistemme teoksis-ta ja yksityiskohtien merkityksistä. Julia halusi avata yksityiskohtia te-oksestaan. Päivän lopussa hän sanoi useaan kertaan, että jos hän nyt sai-si aloittaa teoksen alusta, hän tekisi ”naisesta” aivan erilaisen. Hän ei ol-lut oikein tyytyväinen nykyiseen, kos-ka hän vasta loppuvaiheessa ymmär-si, mistä työskentelyssä on kysymys.

Hän kertoi teoksen yksityiskohtien merkityksiä seuraavasti:

1. Linnut = Hänen kolme kuollutta miestään.

2. Se pyörii sittenkin = Vaikka hän olisi kuinka toivottomalla päällä (haluaisi vaikka kuolla tai tuntui-si, ettei jaksa enää), niin jotenkin aina pääsee sen yli.

3. Aurinko = Valon antaja mieleen (jos sää harmaa – elämä harmaa), aurinko antaa voimaa.

4. Kruunu = Mummon enkeli, pik-kutyttö = prinsessa (vankilassa toiset vangit sanoneet hänelle, että luuletko olevasi joku kuningatar).

5. Silmät = Siksi tuollaiset kiinni ole-vat, koska kerran hänen silmän-sä oli väkivallan seurauksena niin pahasti umpeen turvonnut, että hänen piti se sormilla avata, että pystyi jotain näkemään ).

6. Ruskea pitsi = Tämän halusin tä-hän, koska halusin jotain oman-näköistä, ruskea on minun väri ja pitsistä tykkään.

7. Kädessä on elämän motto.

8. Toisessa kädessä pikkutytön mek-ko = Kaikissa naisissa asuu pik-kutyttö, ja hän haluaisi tällä ny-kyisellä ”järjellä” aloittaa aivan erilaisen elämän, ilman niitä vir-heitä mitä on nyt tehnyt.

9. Äiti = Tärkeintä hänelle oma äi-tiys – että on lapset, mutta myös suhde omaan äitiin, joka jätti – hylkäsi. Hän on vihainen äidil-le. On kysynyt siskoltaan äidistä, mutta sisko ei halua puhua.

10. Kirja = Kirjoittaminen (on kirjoit-tanut paljon päiväkirjaa), myös neuvo yhdelle miehelleen, joka ei osannut puhua tunteistaan – kir-joita!

11. Lukko kirjassa = Kaikkea ei halua koskaan kenellekään kertoa. Aina on jotain sellaista.

12. Kissa = Kissarakkaus ja eläinrak-kaus ylipäätään.

102

13. Polkupyörä = Pyöräily oli rakas harrastus.

14. Lankakerät = Käsillä tekeminen – käsityöt.

15. Tulta syöksevä hahmo = Hänen äkkipikaisuutensa, ärsyyntyvyy-tensä, parisuhteessa ”huutami-nen”.

16. Peilistä katsoo ”ruma”, huono ih-minen.

En halunnut avata yksittäisten kuvien tai tekstien merkityksiä omasta teok-sestani, koska halusin jättää katsojan omalle tulkinnalle tilaa. Koin teokse-ni kokonaisuudeksi, josta katsoja voi itse etsiä merkityksiä.

Kuva 8. Valmiit teokset.

103

Kaksi kuvaa

Projektin tuotokset, kaksi kollaa-sia, kaksi naista, kaksi ihmistä, jotka kohtasivat seitsemän kertaa, toin esil-le Taideakatemian Yö -tapahtumaan Turun ammattikorkeakoulun Taide-akatemian tiloihin 8.11.2016. Teok-set olivat esillä koko tapahtuman ajan klo 18.00–22.00.

Teokset ripustettiin seinälle ja niihin kohdistettiin valot. Luin naisvangin ja minun luovan kirjoittamishetkien tekstit nauhalle, ja tämä äänite kuu-lui taustalla koko installaation esillä-oloajan.

Tilana oli portaikko, joka toimi hy-vin. Äänitetty teksti täydensi hienos-ti kuvia, ja kokonaisuus muodosti pysähdyttävän ”Kohtaamispaikan” kävijöille.

Huomioita installaatiosta sain katso-jilta. He kertoivat, että esitys oli kos-kettava. Mitä kauemmin malttoi py-sähtyä teoksen äärellä, sitä enemmän teki havaintoja, jotka syvensivät ko-kemusta. Tavoitteenani oli, että kat-soja huomaisi, kuinka samanlaisia naishahmot olivat kokonaisuudes-saan, niin kuvat kuin sanatkin. Ihmi-nen kohtasi ihmisen.

Kuva 9. Kohtaamispaikka.

104

Kokonaisuudessaan tämä projekti vahvisti minulle sen, että ihminen on kohdattava ihmisenä, oli hänen elin-ympäristönsä mikä tahansa. Luotta-mus saavutetaan olemalla rehellinen niin itselle kuin toisellekin, ja edel-lä mainitut asiat edellyttävät, että on tarpeeksi aikaa kohdata, olla vuoro-vaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Luova työskentely vaatii aikaa. Var-sinkin vankilaympäristö on haasteelli-nen, koska vanki ei välttämättä luota kehenkään. Tämän projektin aikana vartijan kokoaikainen läsnäolo vähin-tään kuuloetäisyydellä oli jonkin ver-ran keskustelujen syvällisyyden es-teenä. Kirjoittaminen ja kuvallinen työskentely onnistuivat Julialta hel-pommin, koska ne olivat hiljaista, it-sensä kanssa työskentelyä.

Tämän projektin näen henkisenä mat-kana samanarvoisen ihmisen, naisen – Julian – luokse. Myös hän teki mat-kan minun luokseni. Ajan loppumisen vuoksi analyysi hänen matkastaan jäi kesken. Hän kirjoitti minulle näin:

Fiiliksiä Helenan projektista: Van-kilan Rikosseuraamusesimies Lee-na tuli tapaamaan minua ja ilmoitti mahdollisuudesta päästä työskente-lemään ns. taideprojektin parissa tee-malla Hyvä-paha nainen ja väkival-ta. Minä olin kuulema ensimmäinen, joka hänelle oli tullut mieleen. Ihan hetken pahoitin mieleni teemaan liit-

Pohdinta

Paras tapa kohdata toinen on olla edes huomaamatta hänen silmiensä väriä (Levinas 1996, 73).

Alun perin tavoitteenani oli toteut-taa omakuvallinen taidetyöpaja use-an väkivaltaa tehneen naisvangin kanssa. Tämä suunnitelma ei kuiten-kaan toteutunut, koska se olisi ollut jo käytännön järjestelyjenkin vuok-si vaikeaa. Vankilan sisältä olisi kyllä löytynyt työskentelytila, mutta vaike-uksia olisi tullut jo sen takia, että jo-kaisen vangin kanssa olisi pitänyt olla vartija, ja työskentely olisi häiriinty-nyt useaan otteeseen esimerkiksi ruo-kailujen ja tupakkataukojen vuoksi. Lisäksi työpajassa käytettävät ma-teriaalit olisi ollut hankala kuljettaa vankilan sisälle, koska ne olivat toi-mintayksikössä vankilan ulkopuo-lella. Täten rauhallinen työskentely ei olisi ollut mahdollista. Myös luot-tamuksen saavuttaminen olisi ollut haasteellista, koska aikaa ei olisi ol-lut tarpeeksi vuorovaikutuksen syven-tämiseen. Yksilöohjaus vankilan ulko-puolella sijaitsevassa toimintayksikkö Monikossa oli oikea ja hyvä ratkaisu. Olen aina ollut enemmän yksilöihmi-nen, kun luottamuksellisista asioista on ollut kysymys. On helpompi olla oma itsensä, kun kohtaa toisen ihmi-sen kasvokkain, kahden kesken.

105

tyvien aiheiden takia, mutta tottahan tuo kuitenkin rikokseni takia ja jo hil-peänä kuvittelin ko. projektin sisältöä ja kun sain varmistuksen, ettei minun ”tarvitse” osata mitään, suostuin mu-kaan. Täytyy myöntää, etten alkuun ymmärtänyt, mistä oli kyse ja kun minulla ei ole ”taiteen” lahjaa suo-tu alkuunkaan, tunsin itseni entistä ”varmemmaksi” puutteistani, mutta jotain olen yrittänyt kuitenkin. Ja ju-tun ”jujuhan” ei käsittääkseni ollut-kaan jonkun osaamisesta ☺ – minun onnekseni ☺. Itse työskentelytila oli ajoittain rauhaton ja henkilökunnan paikallaolo häiritsi toisinaan, samoin lattialla työskentely = ei kivaa ollen-kaan. Vaikka minulle painotettiinkin sitä, että minun ei tarvitse stressata ja projektin yksi osatarkoitus on, ”et-tä on kivaa” – stressasin kuitenkin. Mietin mm. saatko sinä sitä mitä ”tu-lit hakemaan”, olinko sittenkin ihan väärä ihminen tähän projektiin jne. Nyt kun olen lämmennyt tälle pro-jektille, on se jo ohi. Itse ”teos” jo-pa hävettää minua, mutta se on kui-tenkin tehty näillä eväillä mitä on = materiaali, taito, aika. Kuten sanoin, tekisin niin mieluusti ”teoksen” ihan alusta loppuun uusiksi, jotta se olisi ihan näköinen ja johon voisin olla it-sekin tyytyväinen, mutta toivon, että se riittää tällaisenaan. Toivotan onnea ja menestystä opinnäytetyöskentelyyn kesäksi ja syksyksi ja oli kiva tutustua sinuun ☺.

Me kohtasimmekin ”piirtääksemme” toistemme ääriviivat ja samalla omat ääriviivamme. Konkreettinen koh-taamispaikka ei ole merkityksellinen, vaan se henkinen kohtaaminen, jossa kokosimme elämäämme kirjoittaen, piirtäen, maalaten sekä leikellen ku-via ja sanoja.

Mielestäni ja myös Julian mielestä vankilassa olisi tarvetta tämäntyyppi-seen omakuvalliseen taiteelliseen työs-kentelyyn, koska se opettaisi vangeil-le minäkuvan käsittelemistä erilaisin keinoin sekä antaisi uudenlaisia ko-kemuksia vuorovaikutuksesta tois-ten ihmisten kanssa. Kuvataiteellinen työskentely toisi myös vankien päi-värytmiin tervetullutta vaihtelua. Se rikkoisi rutiinit ja antaisi toivoa tu-levaisuuteen, voimia jaksaa. Onnistu-misen kokemukset ja nähdyksi tule-minen ovat erittäin tärkeitä jokaiselle ihmiselle.

Projektille asettamani tavoitteet täyt-tyivät. Opin suunnittelemaan ja to-teuttamaan projektin. Huomasin myös, että matkan varrella projekti voi muuttaa muotoaan, kuten tässä projektissa kävi teeman suhteen. Pro-jektista kehittyi matka toisen ihmi-sen luo. Koin, että ihmisyyteni laaje-ni omista ympyröistäni toisen ihmisen läheisyyteen, vaikutuspiiriin ja vuoro-vaikutukseen hänen kanssaan. Tapa, jolla työskentelimme, oli myös hyvä,

106

koska kuten Julia sanoi: ”Läksin tä-hän projektiin mukaan, koska ei tar-vinnut osata mitään.”

Mielestäni taiteilijan tehtävä onkin tarjota työkaluja työpajaan osallistu-jalle, tässä tapauksessa omakuvallisia taiteellisia keinoja, joita käyttämäl-lä osallistujalle avautuu uudenlainen mahdollisuus vuorovaikutukseen ja dialogiin. Goldberg käsittelee kirjas-saan Hyvä kaukainen ystävä (2009) kirjoittamista harjoitteina, jotka ovat heti assosioivia ja fyysisiä, jolloin luo-tetaan siihen, että keho muistaa. Niin-pä hän kehottaakin ”sukeltamaan” syvälle ”tuntemattomaan” minään, juuri noihin muistamiseen liittyviin perusharjoitteisiin, jotka mekin Julian kanssa teimme. Ne avasivat meille yk-sityiskohtia ja aistihavaintoja elämäs-tämme. Goldbergin kirja oli minulle tärkeä lähde, jonka harjoitteiden avul-la pääsimme Julian kanssa ”pehmeäs-ti” luomaan omakuvallista kollaasia.

Toinen tärkeä taustakirja tässä pro-jektissa oli Heidi Ahosen Löytöret-ki itseen (1994) ja siinä luku 2 Tai-de – tunteiden tulkki ja luku 15 Yksi kuva on enemmän kuin tuhat sanaa. Luvussa 2 Ahonen puhuu yleensä tai-teen voimasta tunteiden ilmaisijana, jolla voi ilmaista vaikeitakin asioita, ja uskosta siihen, että kaikki ihmiset osaavat tehdä taidetta, jos vain siihen

annetaan mahdollisuus. Luvussa 15 Ahonen kirjoittaa visuaalisesta luku-taidosta näin:

Monet ihmiset kuitenkin uskovat va-kaasti, että heillä ei ole kykyä piirtää, sillä piirtämistä pidetään jonain sel-laisena erityiskykynä, joka onnistuu vain niiltä harvoilta ihmisiltä, jotka ovat ”lahjakkaita” siihen jo synty-mästään asti. Tämä ei kuitenkaan pi-dä paikkaansa. Kaikilla ihmisillä on kyky piirtää, kunnes heille opetetaan, ettei heillä tätä lahjaa ole.

Vaikka olen aikaisemminkin jo ajatel-lut Ahosen lailla, hiljaa mielessäni to-sin, tämä projekti todisti nämä edellä mainitut asiat tosiksi.

Lähitulevaisuudessa suunnitelmani on tehdä samantyyppinen omakuvallinen taidetyöpaja Maria Akatemiassa, jo-ka tekee väkivaltaa ennaltaehkäise-vää työtä naisten parissa. Myös Julia on mielessäni yhä, ja hänen kanssaan olisi hienoa ja mielenkiintoista tehdä tämä projekti uudelleen, nyt kun hän on päässyt jyvälle siitä, mistä tässä on kysymys. Toivon myös, että voisin työskennellä vankilaympäristössä jat-kossakin, jopa vakituisesti, koska ko-en sen mielenkiintoiseksi ja antoisaksi toimintaympäristöksi tämän projek-tin kautta.

107

Lähteet

Goldberg, N. 2009. Hyvä kaukainen ys-tävä. Kuinka kirjoittaa elämäntarina. Saarijärvi: Kansanvalistusseura.

Levinas, E. 1996. Etiikka ja äärettömyys. Keskusteluja Philippe Nemon kanssa. Suom. Pasanen, O. Tampere: Gaudeamus.

Tanskanen, I. (toim.) 2011. Omakuva on jokaisen kuva. 2000 & 11 OMAKUVAA -kulttuuripääkaupunkihanke & Turun ammattikorkeakoulun kuvataiteen kou-lutusohjelma. Turku: Turun ammattikor-keakoulu.

Taustakirjallisuutta:

Ahonen, H. 1994. Löytöretki itseen. Mu-siikki, kuva ja liike itseilmaisun välinee-nä ja itsetuntemuksen lisääjänä. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.

Flinck, A. 2006. Parisuhdeväkivalta naisen ja miehen kokemana. Rikottu lemmen-marja. Akateeminen väitöskirja. Tampe-reen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pirkan-maan hoitopiiri. Tampere: Tampereen yliopisto.

Karppala, M. & Pääjoki, T. (toim.) 2003. Taide ja toiseus. Syrjästä yhteisöön. Jy-väskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Nykyri, T. 1998. Naisen viha. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Perheentupa, B.-M. & Karhunen, M.-R. (toim.) 2015. Tietoisuuden tie alkurak-kauteen. Väkivalta on ehkäistävissä. Jul-kaisu nro 1. Helsinki: Maria Akatemia ry.

Törrönen, H. (toim.) 2009. Vaiettu nai-seus. Ajatuksia naisen väkivallan tunnis-tamisesta, nimeämisestä ja hoitamises-ta. Ensi- ja turvakotien liiton raportti 10. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto ry.

108

Tiivistelmä

Kirjoitan tässä artikkelissa Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! -yhteisö-taideprojektistani ja pohdin sitä, voiko yhteisötaiteellinen työskentely toimia aktivismin tavoin ja vaikuttaa 50+-ikäisten seksuaali- ja sukupuolivähem-mistöihin kuuluvien näkyväksi tekemisessä. Avaan ensin yhteisötaiteen mer-kitystä ottamalla esimerkkejä sellaisilta taiteilijoilta, jotka käyttävät yhtei-sötaidetta aktivistisessa mielessä ja jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Teoreettisia näkökulmia etsin vastakuvan, performatiivisuuden sekä queer-kuvan käsitteistä, ja tutkin sitä, mitä kuvat ”tekevät”, eli missä mielessä tai-teellisen työn juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla voi miel-tää aktivismiksi.

Tarjosin välineitä identiteetin kasvuun kehittämäni työpajamenetelmän avul-la, jossa tutkitaan omaa minäkuvaa jo olemassa olevien valokuvien ja kirjoit-tamisen kautta. Kirjoittaminen omista lapsuus- ja nuoruusajan valokuvista ja yhteiset keskustelut omista elämänkokemuksista olivat jaettavissa tässä ver-taisryhmässä. Prosessi ja matka kohti uutta valokuvaa kuljettiin yhdessä kaik-kien osallistujien kanssa toisiaan kuunnellen ja tukien. Jokaisella oli mahdolli-suus esittää itsensä juuri sellaisena kuin haluaa. Uuden omakuvan tuottaminen tämän projektin aikana oli osallistujille paitsi innostavaa myös tarkan ajatte-luprosessin tulos. Näytteille asetetut kuvat ovat siis harkittuja itsensä esittä-misen tekoja.

Aktivistitaiteilijasta artivismiin. Yli 50-vuotiaita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä näkyväksi tekemässä

Marjukka Irni

109

Yhteisöllinen työskentely oli osallistujille myös voimauttavaa ja nosti osal-listujien itsetuntoa yhteiskunnallisena aktivistisena toimintana. Projektiini osallistuneet halusivat olla mukana luomassa valokuvia, joilla toistetaan toisin sitä kulttuurista kuvastoa, joka näyttäytyy muuten hyvin heteronor-matiivisena. Päädyin tämän yhteisötaideprojektin kohdalla artivismin kä-sitteeseen, koska taiteellisessa työskentelyssäni näen taiteen poliittisena vä-lineenä tärkeiksi katsomieni asioiden muuttamisessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.

peuttisiin vaikutuksiin. Omakuvista on kuitenkin kirjoitettu jo paljon kiin-nostavaa, ja valokuvan terapeuttisista menetelmistä löytyy myös kirjallisuut-ta. Taiteen poliittisuus ja kyky vaikut-taa yhteiskunnallisesti taiteen avulla ovat mielestäni tärkeitä ja itseäni in-nostavia asioita, joten halusin ottaa ne tähän artikkeliini keskeisimmäk-si tarkastelun kohteeksi. Kysyn, voi-ko tällainen yhteisötaiteellinen työs-kentely toimia aktivismin tavoin ja vaikuttaa 50+-ikäisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien näkyväksi tekemiseen. Pohdin, voiko taide olla aktivismia, ja jos voi, niin missä mielessä. Päädyn ehdottamaan, että yhteisötaiteellisen aktivismin koh-dalla voisimme puhua ”yhteisötaiteel-lisesta artivismista”. Artivismilla ym-märrän seuraavaa:

The artivist (artist + activist) uses her artistic talents to fight and strugg-le against injustice and oppression – by any medium necessary. The arti-vist merges commitment to freedom

Johdanto

Pohdin tässä artikkelissa yhteisötai-teen ja aktivismin suhdetta. Käytän aineistonani yhteisötaideprojektini Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! aikana käsiteltyjä sekä tuotettuja va-lokuvia ja osallistujien omia tekstejä. Aineistoni sisältää myös teetättämä-ni kyselyn vastauksia (9 osallistujaa, vastauksia oli 8) sekä projektin aika-na tekemiäni työskentelyn kulkuun liittyviä muistiinpanoja. Työpajassa käytimme kirjoittamista apuna ku-vien sisällön avaamiseen ensisijaises-ti osallistujalle itselleen mutta myös kokemuksien jakamiseen ja keskus-teluun sellaista haluttaessa. Työsken-telimme lapsuuskuvien ja nuoruuden aikaisten valokuvien parissa jokai-sen omaa minäkuvaa vahvistaen, se-kä suunnittelimme näyttelyyn tulevaa valokuvaa tekemällä sarjakuvia sekä kollaaseja. Tätä yhteisötaideprojektia olisi mahdollista tarkastella monesta eri näkökulmasta esimerkiksi syven-tymällä omakuvaan tai taiteen tera-

110

111

Kuva 1. Sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.

112

and justice with the pen, the lens, the brush, the voice, the body, and the imagination. The artivist knows that to make an observation is to have an obligation. (Asante 2008.)

Eve Ensler (2011) kuvaa artivismia runollisesti aktivismin ja taiteen yh-distämisenä, joka voi vapauttaa mie-likuvitusta ja luoda kokonaan uuden-laista kieltä asioiden ilmaisuun:

This passion has all the ingredients of activism, but is charged with the wild creations of art. Artivism – where ed-ges are pushed, imagination is freed, and a new language emerges altoget-her. (Ensler 2011.)

Artivisti on taiteilija, joka osallistuu taiteen keinoin aktivistiseen toimin-taan. Artivistin tavoitteena on pois-taa epäoikeudenmukaisuutta ja muut-taa yhteiskunnan sortavia käytäntöjä. Omassa työskentelyssäni yhteisötai-teilijana näen artivismin poliittisena välineenä tärkeiksi katsomieni asioi-den muuttamisessa, ja näin osallistun taiteen lähtökohdista käsin aktivisti-seen toimintaan. Suorannan ja Ryy-näsen (2014, 111) mukaan aktivismi on poliittista, sosiaalista, kulttuurista ja konkreettista kamppailua vallasta, materiaalisista ja henkisistä resursseis-ta sekä oman kulttuurin ja identitee-tin oikeudesta ja tunnustuksesta.

Olen koulutukseltani sekä valokuvaa-ja että kuvataideterapeutti, ja osaa-misalueeni ovatkin vahvasti kietoutu-neet toisiinsa yhteisötaideprojektissani. Olen työskennellyt useamman vuoden ajan erilaisten yhteisöjen kanssa käyt-täen monenlaisia taidemenetelmiä ja viime vuodet lähinnä ikäihmisten pa-rissa muun muassa heille suunnatuis-sa palvelutaloissa. Ajatus siitä, että haluan tehdä yhteisötaideprojektin ni-menomaan seksuaali- ja sukupuolivä-hemmistöihin kuuluvien 50+-ikäisten kanssa, lähti ensin siitä, että näihin vä-hemmistöihin kuuluvia ihmisiä ei näy lainkaan työympäristössäni ja tiedän kuitenkin, että meitä on kaikkialla, myös ikäihmisten joukossa. Onko to-della niin, että meidän täytyy mennä takaisin kaappiin joutuessamme käyt-tämään ikäihmisille suunnattuja palve-luita (ks. myös Irni & Wickman 2011)?

Pohtiessani asiaa pidemmälle totesin, että meidän visuaalisesta kuvastos-tamme puuttuvat lähes täysin kuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöi-hin kuuluvista 50+-ikäisistä henkilöis-tä. Nuorista ja menestyneistä homo-miehistä löytyy kuvastoa, mutta missä ovat eläkeikää lähestyvän lesbonaisen kuvat, muunsukupuolisista ja transi-dentifioituneista ikäihmisistä puhu-mattakaan? Halusin luoda yhteisötai-teellisen projektin, jolla kokeilisimme raottaa edes hiukan tätä verhoa.

113

Aloitan käsittelemällä sitä, mitä tar-koitan yhteisötaiteella ja miten yhtei-sötaidetta on tehty aktivistisessa mie-lessä. Otan puheeksi myös joitakin teoreettisia työkaluja, kuten vastaku-van ja performatiivisuuden käsitteet sekä queer-kuvan, jotka auttavat kä-sitteellistämään sitä, mitä kuvat ”te-kevät”, eli missä mielessä taiteellisen työn juuri seksuaali- ja sukupuolivä-hemmistöjen kohdalla voi mieltää ak-tivismiksi. Sen jälkeen kuvaan oman projektini kulkua ja pohdin, missä mielessä sen voi mieltää yhteisötai-teelliseksi artivismiksi.

Yhteisötaiteesta

Soveltava taide on taidelähtöisten menetelmien käyttöä erilaisissa so-siaalisissa ympäristöissä. Itse käytän omasta työskentelystäni mieluum-min nimitystä yhteisötaide tai osallis-tava taide. Osallistava taidetyösken-tely juontaa juurensa sadan vuoden taakse, 1920-luvun dadaistien Parii-siin. Myös Venäjällä tehtiin silloin taidetekoja, joita voisi kutsua nyky-termein osallistavaksi taiteen tekemi-seksi, esimerkiksi massaspektaakke-li The Storming of the Winter Palace vuonna 1920. Nykykuvataiteeseen yhteisötaide vakiintui 1990-luvun lo-pulla. (Bishop 2006, 10–17.)

Yhteisötaide on minulle erilaisten yh-teisöjen kanssa työskentelyä, yhdessä tekemistä, ja itselleni kiinnostavinta se on silloin, kun työskennellään tai-teellisista lähtökohdista käsin kohti yhteiskunnallista keskustelua. Nämä yhteisöt ovat joko valmiita, ehkä ku-viteltujakin, tai kokoamiani ryhmiä, joista voi joskus syntyä yhteisöllisyy-den kokemuksen kautta työskentely-prosessin aikana kiinteä ryhmä. Tässä Kaikki sateenkaaren värit Näkyväk-si! -yhteisötaideprojektissa toisilleen ennestään tuntemattomat osallistu-jat loivat yhteisön, jonka yhteyden-pito on projektin jälkeenkin jatkunut omassa WhatsApp-ryhmässä sekä yh-teisten juhlien merkeissä.

Yhteisötaiteessa, niin kuin muussakin taiteen tekemisessä, on tärkeää ottaa puheeksi asioita, joista usein vaietaan. Taiteen avulla voidaan puhua asiois-ta, joita voi olla muilla keinoin vai-keampaa saada keskusteluun. Haluan työskennellä aihepiirien kanssa, jotka katson myös itselleni merkityksellisik-si. Etsin samoin ajattelevia henkilöitä tai kyseisiin kohderyhmiin kuuluvia, joita kiinnostaa olla mukana aktivis-tisessa taiteellisessa toiminnassa.

Aktivismiin pohjautuva työskente-ly ei kuitenkaan poista taiteen yksi-löjä voimauttavaa vaikutusta. Pirjo Roponen-Lunnaksen (2013) mukaan

114

voimautuminen voi tapahtua myös yhteisöllisesti esimerkiksi yhteiskun-nallisena aktivoitumisena. Roponen-Lunnas viittaa Martin Buberiin, jonka mukaan yhteisöllinen taidetoiminta ei sulje pois myöskään yksilöllisyyttä, vaan dialogissa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa yksilö voi tulla esille. (Roponen-Lunnas 2013.) Tässä pro-jektissa kohtaamiset vertaisryhmässä antoivat tilaa jokaisen omalle tarinal-le ja sen jakamiselle sekä uuden oma-kuvan syntymiselle. Yhteiskunnallinen aktivismi tässä projektissa oli sitä, et-tä yhdessä ryhmänä jokainen tois-taan tukien toi itsensä rohkeasti esil-le valokuvalla, jolla halusi vaikuttaa ja tuoda yli 50-vuotiaat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat näkyviksi.

Vastakuva teoreettisena työkaluna

Silloin kun puhutaan vastapuheesta, viitataan ihmisten pyrkimykseen ky-seenalaistaa heihin kohdistuvia pu-huttuja tai kuvallisia määritelmiä ja muuttaa niitä heidän omaa kokemus-taan vastaaviksi (Jokinen, Huttunen & Kulmala 2004, 11). Siitä huolimat-ta, että tänä päivänä on tarjolla kuvia enemmän kuin aiemmin, harvoin esi-tetään kuitenkaan muita kuin nuor-ten, hyvin toimeen tulevien, terveiden ja menestyneiden kuvia. Jos ikäänty-

minen on lainkaan näkyvää visuaa-lisessa kulttuurissamme, se on usein esitetty heteronormatiivisten linssien läpi. Kuten Leena-Maija Rossi (2003) huomauttaa, mediakuvien tehtävänä on antaa meille samaistumisen koh-teita. Kuvat seksuaalivähemmistöistä voivatkin tuottaa normista eroavaa toimijuutta ja näin voidaan puhua vastakuvasta. (Rossi 2003, 179.)

Valokuvilla ja muilla visuaalisilla esi-tyksillä on valtaa myös esittää asiat toisin kuin on totuttu. Kuvat tuotta-vat todellisuutta, ja siten kuvilla on suuri merkitys sukupuolien ja sek-suaalisuuksien muokkaamisessa ja uusintamisessa. (Vänskä 2006, 41.) Tässä yhteisötaiteellisessa projektis-sa osallistujat sekä minä taiteilijana halusimme yhdessä näillä valokuvil-la tuoda näkyväksi ikääntymisen mo-ninaisuuden. Projektini tavoitteena on Jokisen, Huttusen ja Kulmalan (2004, 11) sanoin:

...pysähtyä kuuntelemaan niiden ih-misten ääntä, jotka valtakulttuuris-sa määrittyvät johonkin marginaali-ryhmään kuuluviksi, ja katsoa, miten he asemoivat itsensä suhteessa val-takulttuurin hegemonisiin tapoihin määrittää heidän paikkaansa ja iden-titeettiään. Hyväksyvätkö he sellaisi-naan heille valtakulttuurissa annetut – usein varsin leimaavat – identitee-tit vai pyrkivätkö he horjuttamaan ja

115

liikuttamaan keskuksien ja marginaa-lien välisiä rajanvetoja? Näin tehdes-sään he puhuvat identiteettimäärityk-siä vastaan ja neuvottelevat itselleen toisenlaisia identiteettejä.

Vastakuvaa voi käyttää kuvaamaan myös queer-kuvaa, joka on tässä pro-jektissani keskeisessä roolissa.

Queer-kuva

Mutta millainen on valokuva 50+-vuo-tiaasta seksuaali- ja sukupuolivähem-mistöön kuuluvasta? Poikkeaako se kenen tahansa muun kuvasta? Tuotam-meko tässä vain stereotyyppejä ja tois-tamme mallitarinoita? Lapsi oppii kult-tuuriset koodit siitä, millainen naisen tulisi olla ja millainen on mies, ja peilaa siihen omaa kokemustaan, antaa mer-kityksiä ympäristölle. Mallitarinat vai-kuttavat siihen millaiseksi henkilön elä-mäntarina muodostuu. (Mallitarinoista ks. Hänninen 1999, 50–52, ks. myös Charpentier 2001, 25.)

Halusin nähdä, miten yhteisötai-deprojektiini osallistuvat itse mää-rittelevät itsensä kuvan kautta. Niin kuin yhteisötaideprojektini nimes-täkin käy ilmi, halusin saada Kaik-ki sateenkaaren värit Näkyväksi!. Me seksuaali- ja sukupuolivähemmistöi-hin kuuluvat emme ole kaikki yh-destä muotista valettuja, vaan hyvin

moninainen joukko erilaisia ihmisiä oman yhteisömme sisällä. Myös Lea Kantonen (2007, 87) ottaa puheeksi sen, että työskennellessään yhteisöjen kanssa taiteilijan on huomattava yk-silöiden erot ryhmän sisällä. Tämän projektini kautta tuon esille sen, et-tei ole olemassa vain yhdenlaista les-boutta tai homoutta ja ettei muun-sukupuoliseksi itsensä kokevalle ole olemassa vain yhdenlainen määrittely-tapa. Yhdyn tässä queer-teoreettiseen ajatteluun: kuten visuaalisen kulttuu-rin tutkija Annamari Vänskä (2006, 33) toteaa, ”queer-teoria torjuu aja-tuksen yhdestä universaalista homo-seksuaalisesta identiteetistä”. Seksuaali- ja sukupuolivähemmis-töön liittyvistä kuvista puhuminen ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Asias-ta herää muun muassa seuraavia ky-symyksiä: Mikä tekee näistä kuvista erityisesti seksuaali- ja sukupuolivä-hemmistöjen kuvaajia? Esittävätkö osallistujat sen ruumiillaan, eleillään, asennoillaan, vaatetuksellaan? Mil-laista lesboutta kuvat tarjoavat? On-ko homokuvasto stereotypioita vah-vistavaa?

Työpajatapaamisessa katselimme ne-tistä keräämiäni vanhoja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä esittäviä valo-kuvia ja keskustelimme siitä, että vaik-ka niiden kuvien ottamisen aikaan on oltu kaapissa, ovat kuvatut halunneet

116

”merkitä” itsensä kuuluvansa esimer-kiksi seksuaalivähemmistöön. Homo-miehillä oli pitkään käytössä ns. tas-kuliinat, joita käytettiin ”salakielenä”, joiden viestiä ymmärsivät vain toiset homot. Sininen taskuliina oikeassa ta-kataskussa kertoi henkilön toiveesta olla passiivisessa roolissa seksin aika-na. (Meyer 2013, 27.) Kysyinkin ku-vaa yhdessä suunnitellessamme, ha-luatko kertoa kuvallasi kuuluvasi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön. Osa halusi korostaa omaa identiteet-tiään vaatetuksellaan tai valitsemalla kuvauspaikaksi yleisesti tunnistettavan paikan, esimerkiksi homokahvilan, mutta osalle se ei ollut merkityksel-listä. Ulkoisen olemuksen perusteel-la ei pitäisi kuitenkaan tehdä tulkin-toja eikä olettaa kenestäkään mitään, koska niin päädytään stereotyyppisiin käsityksiin. Kuuntelemalla toisiam-me annamme tilaa itse kunkin omal-le määrittelylle itsestään. Mielestäni kuvat ovat kuitenkin jokaisen osallis-tujan omaa identiteettiä vahvistavia, eivät niinkään stereotypioita vahvis-tavia. Osallistujien kuvat toivat esille moninaisen joukon henkilöitä, ja kuvi-na nämä osaltaan kyseenalaistavat näi-hin vähemmistöryhmiin liitettyjä ste-reotypioita. Seksuaali-identiteetti on vain yksi osa ihmisen olemusta, eikä se määritä koko identiteettiä.

Kirsi Juhilan (2004) mukaan iden-titeetit ovat keksintöjä. Ne rakentu-

vat aina dialogissa muiden kanssa, ja niiden merkitykset eivät ole pysy-viä vaan jatkuvassa liikkeessä. Kult-tuurisesti vahvoille identiteeteille on mahdollista neuvotella uusia merki-tyksiä ja luoda näin vaihtoehtoisen identiteetin mahdollisuuksia. (Juhila

117

Kuva 2. Sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.

2004, 29.) Identiteetistä puhuttaessa ruumiille annetut merkitykset vaikut-tavat siihen, kuinka henkilö paikan-netaan. Sally O`Reillyn (2009, 8) mu-kaan nykytaiteessa ruumis nähdään kokonaisuutena. Se on paikka, mis-sä kulttuuriset, sosiaaliset, emotio-

naaliset ja älylliset ominaisuudet kie-toutuvat toisiinsa. Tässä projektissa osallistujat ovat pohtineet kuvien ja kirjoittamisen kautta omaa kokemuk-sellista ruumiillisuuttaan. He ovat suunnittelemillaan kuvillaan luoneet vaihtoehtoisia visuaalisia merkityk-

118

siä ikäihmisiä esittävään kuvastoon. Stereotyyppisiä ja leimaavia käytän-töjä vastaan toimiminen voi antaa myös voimavaroja. Tässä projektis-sa annoimme oletukselle passiivisesta piiloutujasta mahdollisuuden vaihtua kuvaan aktiivisesta toimijasta.

”Artist is the Director of the Space of Art”

Yhteisötaide-termin lisäksi kutsun omaa työskentelyäni yhteisöjen kans-sa osallistavaksi taiteeksi. Vaikka tä-mä projektini linkittyykin Nicholas

Kuva 3. Sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.

119

Bourriaudin ajatteluun relationaali-sesta taiteesta, en osaa nimittää omaa työskentelyäni yhteisöjen kans-sa dialogiseksi taiteeksi enkä vuoro-vaikutukselliseksi taiteeksi (Kanto-nen 2010, 74–84; Roponen-Lunnas 2013; Bourriaud 1998). Toki projek-teissani on kyse vuorovaikutuksesta, ja prosessi on usein keskeisessä roolis-sa osallistujien kannalta, mutta nimi-tän työskentelyäni mieluiten osallista-van taiteen tekemiseksi. Koen olevani taiteilijana ensisijaisesti mahdollistaja, ja taiteen kautta annan projekteihini osallistujille mahdollisuuden osallis-tua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Minulle taiteilijana tärkeää yhteisö-taiteen tekemisessä on oma kuunte-lemisen taito ja kyky kohdata ihmi-nen tekemättä ennakko-oletuksia. Roponen-Lunnaksen (2013) mukaan taiteilijan ideaali onkin läsnä oleva taiteilija, joka havainnoi ja tuottaa merkityksiä, ja tämä on myös omassa taiteen tekemisessäni yhteisöjen kans-sa tärkeää.

Claire Bishopin (2006) mukaan ”Ar-tist is the Director of the Space of Art”. Taiteilija on suunnittelija ja oh-jaaja, ja viime kädessä hän on vas-tuussa projektin etenemisestä. Hän

Kuva 4. Sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.

120

luo prosessin, kontekstin ja tapahtu-man. Ilman taiteilijaa tekoa ei olisi, tai samaa tekoa ei nimettäisi taiteek-si. Bishopin mukaan yhteisötaiteilijan tavoitteena on saada aikaan demo-kraattista keskustelua ja ”osallistaa teokseen ristiriitaisia ääniä”. (Kanto-nen 2010, 72–73; Bishop 2006.) Usein minä taiteilijana olen se, joka keksin ensimmäisen idean, jota haluan lähteä kehittämään eteenpäin, ja kokoan tai kutsun mukaan ihmisiä (joskus jo val-miista ryhmistä), joiden ajattelen ole-van kiinnostuneita tulemaan mukaan projektiini. Minulla on mielessäni val-miina myös projektin tavoitteet, koska se on asia, jota osallistujat ensimmäi-senä kysyvät, ja minun täytyy osata perustella, miksi juuri tämä projekti on toteuttamisen arvoinen ja tärkeä. Olen taiteilijana myös se henkilö, joka pidän huolen siitä, että projektin tai-teellinen tavoite täyttyy. Olen siis osal-listaja ja mahdollistaja – projektin vas-tuuhenkilö, mutta projektin kulkuun ja lopputulokseen kaikilla osallistujil-la on mahdollisuus vaikuttaa.

Tavoitteeni yhteisötaiteilijana on luo-da yhdessä taiteellinen prosessi ja te-os, jonka avulla voimme viedä tär-keäksi katsomaamme asiaa eteenpäin ja vaikuttaa. Yhtenä tavoitteena on myös osallistujien oman identitee-tin vahvistuminen oman aktiivisen toiminnan kautta. Seuraavaksi tuon esiin erilaisia projekteja, joissa näen

samankaltaisen työskentelyideologian kuin omani.

Yhdysvalloissa asuva, Kuubasta läh-töisin oleva yhteisötaiteilija Tania Bruguera puhuu taiteestaan artivis-mina. Hän yhdistää osallistavaa tai-teen tekemistä ja aktivismia. Brugue-ralle taiteen tekeminen on vallitsevien olosuhteiden ja asioiden kyseenalais-tamista ja väline epäkohtien muutta-miseen. Brugueran mielestä taiteilija on eräänlainen tutkija, eikä taiteelli-nen työ ole vain taidetyötä vaan tar-koittaa myös sosiaalista vastuuta ja velvollisuutta. Brugueran mukaan yleensä perinteisessä aktivistitaitees-sa on päämääränä näyttää jokin yh-teiskunnan ongelma, mutta Bruguera haluaa viedä työskentelynsä pidem-mälle ja löytää ratkaisun ongelmaan.

Bruguera käyttää työskentelystään ni-mitystä Arte Util (useful art, hyödylli-nen taide). Hän työskentelee ihmisten kanssa, jotka haluavat saada aikaan muutoksen. Yleisöllä on hänen teok-sissaan iso rooli, ja usein yleisö toi-mii niissä ilman taiteilijaa. Kuubassa, missä Brugueran mukaan vain hallit-sija saa puhua julkisesti, hän loi vuon-na 2009 teoksen Tatlin`s whisper #6 (Havana version). Siinä kuka tahan-sa pääsi puhumaan itselleen tärkeäk-si katsomaansa asiaa yhden minuutin ajaksi puhujanpönttöön, ja hän saat-toi kokea tulevansa kuulluksi. Eräs

121

osallistujista käyttikin minuuttinsa sa-noen: “I hope one day in Cuba, free-dom of the speech doesn’t have to be a performance.” Kuubassa taiteilijalla on erityisvapaus, taiteen nimissä saa puhua, vaikka muuten pitäisi vaieta. Siksi taide voi olla tehokas poliittisen työn välineenä. (Bruguera 2016.)

Osallistavan taiteen pioneeri Suzan-ne Lacy on jo 1970-luvulta lähtien tehnyt lukuisia taiteellisia projekte-ja, joilla on pyrkinyt saamaan aikaan muutosta. Vuonna 2013 hän teki Sil-ver Action -nimisen performanssin Tate Modern -museossa Lontoossa. Teoksen tarkoituksena oli saada yli 60-vuotiaat naiset osallistumaan kir-joittamalla itsensä historiaan ja siten luomaan tilaa naisten omille kerto-muksille miesvaltaisten historianker-tomusten joukkoon. Naiset kertoivat tarinaansa, ja kirjuri kirjoitti tarinan koneelle, josta se näkyi välittömästi suurella screenillä, mistä sen saattoi jokainen paikalla oleva lukea. (Lacy 2013.) Tämä performanssi jatkoi La-cyn aktivistisia yhteisöllisiä taidepro-jekteja, jotka ovat esikuvia omalle työskentelylleni.

Lacy esittää, että silloin, kun hän tai-teilijana päättää työskennellä julkisel-la areenalla sosiaalisten kysymysten parissa, hänellä on vastuu sekä poliit-tisesti että henkilökohtaisesti suunni-tella teos siten, että työskentelee posi-

tiivisella tavalla ihmisten kokemusten ja kysymysten parissa. Näen oman vastuuni myös tässä taideprojektissa samankaltaisena.

Aiemmassa yhteisötaideprojektissa-ni Sappho Wants to Save You, jonka toteutin yhteistyössä Turun yliopiston sekä Åbo Akademin sukupuolentut-kijoiden kanssa, tuotin kävelykadulle performanssin, jonka pohjana käytim-me sukupuolentutkijoiden ehdottamaa Radikaalilesbojen julistusta Naisiden-tifioitunut nainen vuodelta 1970. Tä-mä performanssi oli pilke silmäkul-massa tehty kommentti kävelykadun uskonjulistajien toimintaan sekä kai-kenlaisia ”puhtaita” identiteettejä pa-rodioiva teos. Mukana performanssi-esityksessä oli tutkijoita, opiskelijoita, kuvataiteilijoita ja muita ystäviäni. Performanssi toteutettiin myös toi-sen kerran pelkästään kahden julista-jan voimin, ja kuvasin julistuksen se-kä yleisöä kahdella videokameralla. Tästä editoimani kooste sekä valoku-vaamani kuvat muutamasta henkilös-tä Sappho Wants to Save You -teks-tillä varustetut paidat yllään olivat esillä installaatiossani Turku Biennaa-li 2007 -näyttelyssä. Tällä teoksellani halusin ottaa kantaa ja vaikuttaa ih-misten asenteisiin. Nykytaiteen tutkija Katve-Kaisa Kontturi sekä mediatut-kija Ilona Hongisto ovat kirjoittaneet kyseisestä teoksestani. He näkevät te-okseni sanoman ripustuksen kautta.

122

Kuva 5. sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.

123

Installoin teokseni siten, että ripustin katosta luonnollisen kokoiset, kan-kaalle tulostetut valokuvat teokseeni osallistuneista henkilöistä, ja video-kuva jäi niiden taakse. Ilmavirta hei-luttaa valokuvia tilassa, ja Kontturi ja Hongisto viittaavat kuvien hienovarai-sella liikehdinnällä identiteettien häily-vyyteen ja katsovat, että ”juuri näiden lähes havaitsemattomien liikkeiden kautta voidaan monipuolistaa käsi-tystä taiteen poliittisuudesta”. (Kont-turi 2012, 163–178; Kontturi & Hon-gisto 2011, 6–18.)

Myös Kaikki sateenkaaren värit Nä-kyväksi! -yhteisötaideprojektini tavoit-teena oli purkaa käsitystä ikääntyvis-tä ihmisistä passiivisina piiloutujina ja tuoda heidät yhteiskuntamme nä-kyviksi jäseniksi yhteisötaiteellisin kei-noin. Projektini päättymisen jälkeen tein osallistujille kyselyn, jossa ky-syin esimerkiksi, oletko mielestäsi ak-tivisti, kun osallistut tällaiseen projek-tiin, jolla halutaan tuoda näkyvyyttä 50+-ikäisille seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöihin kuuluville. Jokainen kyselyyn vastanneista sanoi olevan-sa aktivisti. Joku sanoi olevansa ak-tivisti ”ihan parrikaadeille asti”, joku taas sanoi haluavansa ”vaikuttaa sii-hen, että viha ja pelko yhteiskunnas-sa vähenee ja sopuisa yhteiselo laaje-nee.” He halusivat omalla aktiivisella toiminnallaan olla mukana tärkeän asian esille tuomisessa.

Jatkoin kysymyksellä, mitä aktivismi sinulle merkitsee. Vastauksissa kuului halu muuttaa maailmaa ja olla mu-kana muutoksissa, olla omien joukos-sa ja tuoda meidät näkyviin. Projektii-ni osallistuneille aktivismi tarkoittaa osallistumista ja aktiivista toimintaa julkisuudessa. He pyrkivät aktivisti-sella toiminnalla saamaan oikeutta ja tasa-arvoa, haluavat ottaa kantaa ja tuoda esille tärkeitä asioita.

Yhteisötaideprojektin käytännön toteutus

Tämä ikä, odotettua hienompaa.Mistä löytyy merkitys: elämälle, minuna olemiselle? Mistä olisin nuorena arvannut, että viisikymppisenä elämä antaa vastaukset ja päällepaljon muuta! (Osallistujan kirjoittama teksti.)

Kerroin tulevasta projektistani mo-nissa eri kanavissa, sosiaalisessa me-diassa ja ystävieni sekä Setan kaut-ta. Suuresta etukäteiskiinnostuksesta huolimatta osallistujia projektiini tu-li yllättävän vähän, kaiken kaikkiaan yhdeksän osallistujaa kahdessa työpa-jassa, joista toisen toteutin Turussa ja toisen Helsingissä kevään ja alkuke-sän 2016 aikana. Osallistujia oli ai-ka vaikea saada mukaan projektiin. Tulkitsen sen niin, että tällainen ak-

124

tivismi voi olla monille yhä liian pe-lottavaa. Seksuaali- ja sukupuolivä-hemmistöihin kuuluvat joutuvat yhä piilottelemaan kaapissa syrjinnän pe-lon vuoksi, ja julkisesti omilla kas-voilla esiintyminen ei ole sen vuoksi helppoa eikä yksinkertaista.

Työpajoissa työskentelimme tutkien omaa minäkuvaa käyttäen omia hen-kilökohtaisia jo olemassa olevia va-lokuvia, kuten lapsuuskuvia ja kuvia muista tärkeistä elämän varrelle osu-neista kohokohdista. Olen rakentanut työpajamenetelmäni siten, että kirjoit-taminen on isossa osassa valokuvien katsomista ja uusien kuvien tuottamis-ta. Työskentelimme myös sarjakuvia ja kollaaseja tehden. Nämä kaikki yhtei-sillä tapaamiskerroilla toteutetut teh-tävät olivat askelia kohti oman valo-kuvan suunnittelua. Kuka minä olen, miten haluan itseni esittää ja haluanko kertoa kuvallani kuuluvani seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön? Valoku-vaaminen tapahtui jokaisen osallistu-jan kanssa erikseen siten, että pyrin valokuvaajana noudattamaan mahdol-lisimman pitkälle osallistujan toiveita kuvasta. Lopullisen näyttelyyn tulevan kuvan valitsi jokainen osallistuja itse.

Samalla kun pyrin luomaan mahdol-lisimman avoimen kuvaustilanteen, toivoin sen kuitenkin johtavan siihen lopputulokseen, siihen valokuvaan, jota oli työpajatyöskentelyn aika-

na etukäteen suunniteltu. Kuvausti-lanteet osoittautuivat yllätyksellisik-si, tilanteet veivät ideaa eteenpäin, ja joskus kuva olikin jotain vielä suun-niteltua hienompaa.

Taiteilijana huomasin miettiväni myös sitä, mitä olen valmis nimissäni lait-tamaan esille näyttelyyn. Joskus ku-va, johon kuvatessani itse valtavasti ihastuin, ei ollutkaan osallistujan mie-lestä se parhain, ja jouduin käymään tästä keskustelua itseni kanssa. Olin kuitenkin etukäteen tehnyt päätöksen, jonka mukaan näyttelyyn tulisi esil-le jokaisen osallistujan itse valitsema valokuva. Tällä tavalla myös jaoim-me vastuun yhdessä työparin kanssa.

Koska tapaamiskerroilla kirjoitettiin paljon, oli aika luontevaa, että osa osallistujista halusi muokata tekste-jään myös näyttelyyn. Niinpä näyt-telyssä oli valokuvien lisäksi esillä kansio, johon osallistujat olivat kir-joittaneet harkitun palan elämästään ja historiastaan. Siitä tuli hieno kau-nokirjallinen teos.

Oma työskentelytapani tarkentui pro-jektin edetessä. Kuuntelemalla ja an-tamalla prosessin viedä tein ratkai-suja, joista monet olivat intuitiivisia. Kokeilin erilaisia aiemmin toisissa työprojekteissa käyttämiäni tehtäviä ja huomasin, miten hyvin ne sopivat tiettyyn hetkeen, siihen väliin, ja teh-

125

Kuva 6. Sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.

126

tävistä muotoutui hyvin selkeä jatku-mo. Ensimmäiselle kerralle mukaan pyytämäni kuva kulki osallistujilla alitajuisesti mukana koko prosessin ajan, ja useimmilla osallistujilla ku-valla on suora yhteys näyttelyyn ku-vattuun omakuvaan.

Yhtenä asettamanani tavoitteena oli yhteisöllisyyden luominen osallistu-jien välille. Työpajatapaamisissa oli mahdollisuus toisen kohtaamiseen, ja ryhmäytyminen tapahtui hyvin pian, jo ensimmäisessä tapaamisessa. Lea Kantonen (2007) viittaa Sara Ahme-diin (2000), joka kirjoittaa haavoittu-vasta toisen kohtaamisesta. Siinä on mukana aikaisempien kohtaamisten haavoja, arpia ja kyyneleitä (Kantonen 2007, 89; Ahmed 2000, 157–158). Tässä projektissa henkilökohtaisten kokemusten jakaminen toi yhteen-kuuluvuuden tunteen, ja näin kohtaa-misessa oli mahdollista mennä riittä-vän lähelle toista. Kirjoitimme paljon, ja jokainen sai jakaa ajatuksiaan juuri sen verran kuin halusi, eikä ollut vel-voitetta jakaa mitään, jos osallistuja ei tahtonut. Tällä jakamisella luotiin yk-sityisiä tiloja kohtaamiselle. Osallis-tujien välille syntyi keskinäinen luot-tamus kerrottujen omien kokemusten ja niihin samaistumisen myötä. Nämä kohtaamiset ennestään toisilleen tun-temattomien osallistujien kesken mah-dollistivat yhteisön muodostumisen.

Projektiini osallistuneen Riston kans-sa huomasimme kuvien yhtäläisyyden ensimmäiselle kerralle tuodun itselle merkityksellisen kuvan ja näyttelyyn kuvatun kuvan välillä vasta jälkikä-teen. Olimme molemmat iloisen häm-mästyneitä siitä, kuinka onnellista olotilaa kuvaava kuva kulki alitajui-sesti mukana koko työpajaprosessin ajan ja tuli esille uuden kuvan muo-dossa kuvaustilanteessa. Molemmis-sa kuvissa katse suuntaa hymyilevä-nä ja onnellisena kohti tulevaisuutta. Risto kiteyttääkin hienosti kokemuk-sensa kuvasta ja projektista:

Kuva 7. [Yllä] © Risto Hartikainen.

Kuva 8. [Oikealla] Sarjasta Kaikki Sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.

127

128

Halusin olla muutakin kuin homo, näyttää tällä projektilla muutakin. En ole enää vain homo, joka on tul-lut kaapista, mun on varaa olla onnel-linen, varaa suunnata katsetta eteen-päin.

Projektin analyysi

Osallistujilla oli alusta saakka tieto siitä, että projektin tavoite on tuoda valokuvien muodossa enemmän näky-vyyttä 50+-ikäisille seksuaali- ja suku-

Kuva 9. Sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.

129

puolivähemmistöön kuuluville, mut-ta projektin jokaisessa vaiheessa oli mahdollista vielä vetäytyä projektista, jos osallistuja ei olisi halunnutkaan olla kuvillaan julkisesti esillä. Myös näyttelyyn tulevia tekstejä valites-

samme sai valita, tuoko niitä mukaan vai ei. Nämä valokuvat ovat siis tie-toisesti itsensä esittämisen tekoja. Fe-ministitutkija Judith Butlerin (2006) ajattelua soveltaen Annamari Väns-kä (2006, 34) sanookin, että subjektit muotoutuvat ja tuottuvat erilaisissa esittämisen käytännöissä. Osallistu-jat halusivat olla mukana luomassa valokuvia, joilla toistetaan toisin sitä kulttuurista kuvastoa, joka näyttäytyy muuten hyvin heteronormatiivisena.

Vaikka tämän yhteisötaideprojektini pääasiallisin tavoite oli aktivistinen näkyväksi tekeminen, halusin tuoda työpajatyöskentelyyn myös välinei-tä osallistujan itsetunnon ja identitee-tin kasvuun. Prosessi olikin useimmil-le osallistujille selvästi voimauttava ja jopa terapeuttinen. Työpajamenetel-mäni perustuu siihen ajatukseen, että jokaisen osallistujan on mahdollista saada rauhassa pohtia omaa minä-kuvaansa ja tutkia sitä itselle tärkei-den kuvien, esimerkiksi lapsuusva-lokuvien kautta. Kuvia katsotaan ja havainnoidaan kirjoittamalla niistä ensisijaisesti vain itselle. Tekstejä saa halutessaan jakaa muille, mutta sitä ei tarvitse tehdä, jos ei halua. Työpa-jan ryhmätapaamisen on tarkoitus ol-la osallistujalle turvallinen tila, jossa voi jakaa asioita, joita kuvien tutkimi-nen nostaa mieleen. Jokaisella on tila tulla kuulluksi omana itsenään.

130

Näyttelyyn valitut tekstit ovat roh-keita ja avoimia, kaikkien luettavik-si tarkoitettuja. Ne voivat sen lisäk-si olla kirjoittajalleen terapeuttisia, ja ne ovat intensiivisen prosessin tuo-toksia, jotka työpajatyöskentelymme mahdollisti. Joillekin osallistujille kir-joittamisen tueksi antamani kysymyk-set avasivat uusia näkökulmia tutkia omaa sisäistä minäkuvaa.

Valokuva on vahva väline oman mi-näkuvan pohtimiseen. Omien kuvi-en tutkiminen ja niistä kirjoittaminen

herätti paljon tunteita, mikä varmas-ti osittain johtuu näkymättömyydestä sekä syrjinnästä ja sen pelosta. Uuden omakuvan tuottaminen tämän projek-tin aikana oli paitsi innostavaa myös tarkan ajatteluprosessin tulos. Jokai-sella oli mahdollisuus esittää itsensä juuri sellaisena kuin haluaa. Vaikka jokainen projektiin osallistunut osoit-ti suurta rohkeutta tullessaan tähän projektiin mukaan ja halusi omilla kasvoillaan tulla julkisesti esille, osa halusi kuvassaan verhoutua naami-oon tai maskiin.

Kuva 10. Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! -yhteisötaideprojektin näyttelystä MUU Galleriassa Helsingissä © Marjukka Irni 2016.

131

Maski peittää ja suojaa kasvot. Naa-miossa henkilö ei näytä omalta itsel-tään. Toisaalta naamioituminen voi ol-la myös leikkiä, ja leikin avulla voi olla helpompi toteuttaa unelmiaan. Työs-kentelyprosessin aikana esiin nousseet ideat lähtivät hauskalla tavalla toteu-tumaan kohti leikkiä, ja joku innostui kertomaan kuvallaan vahvuuksistaan vaikeissakin elämäntilanteissa, tai toi-nen taas halusi verrata kaapista tulo-aan ikään kuin oman heimon löytämi-seen ja rakensi kuvan siitä.

On yhä ihmisiä, jotka joutuvat piilot-telemaan kaapissa, eivätkä kaikki ha-lua tulla esille edes tällaisen taiteen katsojana. Kaikki sateenkaaren vä-rit Näkyväksi! -yhteisötaideprojektin näyttely oli ensimmäistä kertaa esillä MUU Galleriassa Helsingissä Helsin-ki Pride -viikon ajan. Näyttelyssä kävi katsojia, joita ei saanut kuvata näiden kuvien vierellä, kun kuvasin gallerias-sa valokuvia näyttelystä portfoliota-ni varten. Voi toki olla muitakin syi-tä kuin se, ettei halua julkisesti kertoa käyneensä tällaisessa taidenäyttelyssä, mutta kaikki eivät halunneet jättää jälkeään näyttelyssä käynnistä, kun eivät edes pyynnöstä huolimatta kir-joittaneet nimeään vieraskirjaan. Näyttelyssä kuvia haluttiin katsoa rauhassa mietiskellen, ja tarinoita sy-vennyttiin lukemaan pitemmäksi ai-kaa. Tähän MUU Gallerian tila oli oi-

kein sopiva, kun olin sen sellaiseksi pystynyt rakentamaan. Siellä oli rau-ha ja tila lukea. Näyttely siirtyi Muu Galleriasta Pasilan kirjastoon, missä tällaisen rauhallisen katsomisen tilan rakentaminen ei onnistunut. Seinälle ripustetun näyttelyn vieressä oli ihmi-siä tietokoneillaan, ja kuvia katsoessa tuli helposti olo siitä, että on tarkkai-lun alla. Siinä ei ollut tilaa yksityisyy-delle. Kirjasto paikkana ei muuten-kaan ole ideaali taidenäyttelylle, koska siellä on harvoin taiteelle tarkoitettua tilaa. Tässä projektissa oli kuitenkin tarkoitus saada kuvat mahdollisim-man monien nähtäville, ja kirjasto an-toi mahdollisuuden tavoittaa hyvin toisenlaista yleisöä kuin galleria.

Jo projektini alkuvaiheessa tein yhteis-työtä tutkija Anu Laukkasen kanssa. Laukkanen työskentelee Taideyliopis-ton koordinoimassa ArtsEqual-hank-keessa. Siinä ”tutkitaan kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteis-kunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa” (ArtsEqual-hanke). Tämän yhteistyön tuloksena ArtsEqual-hanke lähti rahoittamaan näyttelyäni ja näin mahdollisti Kaik-ki sateenkaaren värit Näkyväksi! -yh-teisötaideprojektini näyttelyn toteutu-misen. Hankkeen myötä näyttelyni sai myös enemmän mediahuomiota mai-nostamisen muodossa.

132

133

Kohti artivismia

Asettamaani kysymykseen, voiko yhteisötaiteellinen työskentely toi-mia aktivismin tavoin ja vaikuttaa 50+-ikäisten seksuaali- ja sukupuo-livähemmistöihin kuuluvien näky-väksi tekemiseen, vastaan: kyllä voi. Tania Bruguera (2016) määrittelee artivismin aktivistiseksi taiteeksi, jo-ka ei pelkästään näytä yhteiskunnan ongelmia vaan pyrkii poistamaan nii-tä. Bruguera työskenteleekin pää-määränään vaikuttaa osallistavalla taiteen tekemisellä ihmisten sosiaali-seen kanssakäymiseen ja saada hei-dät käyttäytymään tietyissä tilanteissa toisella tavalla kuin mihin on totut-tu. (Bruguera 2016.) Oman taiteelli-sen työskentelyni avulla haluan tuo-da esille tärkeiksi katsomiani asioita, jotka ovat myös usein yhteiskunnas-samme vaiettuja. Tässä projektissani päämääränäni oli saada 50+-ikäisiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöi-hin kuuluvia näkyviksi kulttuurises-sa kuvastossamme. Yhteisöllisellä ja itsetuntoa vahvistavalla työpajatyös-kentelyllä pyrin valamaan osallistu-jiin rohkeutta tulla omilla kasvoillaan esille valokuvissa, jotka ovat muok-kaamassa katsojien ja näyttelyssä kä-vijöiden käsitystä siitä, ketä valoku-vissamme halutaan esittää ja nähdä. Nämä valokuvat ovat tarkkaan har-kittuja itsensä esittämisen tekoja, ja näiden kuvien kautta projektiini osal-

listuneet kokivat olevansa mukana aktivistisessa toiminnassa. Valokuvi-en esittämisen lisäksi ehdotankin, että näkyvyyttä lisää myös tällaiseen akti-vistiseen ja yhteisölliseen taidetoimin-taan osallistuminen, kun ennen ehkä passiiviseen piiloutujan rooliin tottu-nut astuu rohkeasti esiin barrikadeil-le. Mielestäni tällainen yhteiskunnal-linen, aktivistinen taidetoiminta on tärkeää ja osallistujille merkityksellis-tä. Se nosti osallistujien itsetuntoa ja antoi luvan olla mukana aktivistises-sa toiminnassa vielä vanhanakin. Niin kuin yksi osallistujista kuvaavasti sa-noikin: ”Meille vanhoillekin jotain.”

Sen lisäksi, että tavoite näkyvyyden lisäämisestä toteutui näyttelyiden se-kä median huomion muodossa, yh-teisöllisyyden luominen entuudes-taan toisilleen tuntemattomien välille onnistui hyvin. Yhteisöllisyys oli täs-sä projektissa merkittävässä roolis-sa, ja omien kokemusten jakaminen mahdollisti osallistujien matkan koh-ti näyttelyyn asetettua valokuvaa. Tä-mä yhteisötaideprojekti on ollut hie-no matka: saada seurata osallistujien oivalluksia omasta itsestä, ja näiden kuvallisien tarinoiden luominen yh-dessä osallistujien kanssa on ollut it-selleni taiteilijana innostavaa. Palaute osallistujilta on ollut mieltä lämmit-tävää, ja olen tyytyväinen siitä, että olen pystynyt antamaan heille tällai-sen voimaannuttavan kokemuksen

Kuva 11. sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.

134

lähtien oman minäkuvan tutkimises-ta kohti vahvaa, kantaa ottavaa valo-kuvaa ja yhteiskunnallista toimintaa. Nämä vahvat valokuvat gallerian sei-nillä ovat jokaiselta osallistujalta roh-kea artivistinen ele.

Taiteen avulla voi vaikuttaa ja osallis-tua yhteiskunnalliseen keskusteluun, saada aikaan dramaattisiakin muu-toksia. Artivismi antaa aktivismia ja taidetta yhdistävälle taiteilijalle lu-van puhua ja tehdä taidetekoja, joilla

on vaikutusta niin yksittäisten henki-löiden kuin yhteisöjenkin elämään ja laajemmin yhteiskuntaan.

Tämän yhteisöllisen taideprosessin tuottama tulos jäi elämään osallistu-jien mieliin, ja yksi heistä sanoi, että tällä projektilla on vaikutukset pitkäl-le tulevaisuuteen hänen elämässään. Projektia kuvaavat hyvin erään osal-listujan sanat: ”Vastasi odotuksia, oli itse asiassa paljon enemmän, jonkin uuden alku...”

Kuva 12. sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.

135

Lähteet

Ahmed, S. 2000. Strange Encounters: Em-bodied Others in Post-Coloniality. Lon-don & New York: Routledge.

The Artist as Activist: Tania Bruguera in Conversation with Claire Bishop 17.3.2016. Viitattu 29.9.2016. https://www.youtube.com/watch?v=4raYhes7 OwI.

Artsequal. Viitattu 29.9.2016 www. artsequal.fi.

Asante, M. K. 2008. It`s Bigger than Hip Hop. The Rise of the Post-Hip-Hop Ge-neration. New York: St. Martin`s Pres.

Bishop, C. 2006. Introduction//Viewers as Producers. Teoksessa Bishop, C. (toim.) Participation. Documents of Contempo-rary Art. Whitechapel Gallery. London & Cambridge, Massachusetts: The MIT Press, 10–17.

Bourriaud, N. 1998. Relational Aesthe-tics. Teoksessa Bishop, C. (toim.) Partici-pation. Documents of Contemporary Art Whitechapel Gallery. London & Cam-bridge, Massachusetts: The MIT Press, 160–171.

Butler, J. 2006. Hankala sukupuoli. Hel-sinki: Gaudeamus.

Charpentier, S. 2001. Sukupuoliusko. Val-ta, sukupuoli ja pyhä avioliitto lesbo- ja homoliittokeskustelussa. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 69. Jyväs-kylä: Jyväskylän yliopisto.

Ensler, E. 2012. Viitattu 29.9.2016 http:// www.nytimes.com/interactive/2011/12/ 02/opinion/magazine-global-agenda-big-question.html?_r=1&.

Hänninen, V. 1999. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Acta Universitasis Tamperensis 696. Tampere: Tampereen yliopisto.

Irni, S. & Wickman, J. (2011). Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, vanheneminen ja palveluntarpeet. Toinen painos. Helsin-ki: Seta.

Jokinen, A.; Huttunen, L. & Kulmala, A. 2004. Johdanto: neuvottelu marginaa-lien kulttuurisesta paikasta. Teoksessa Jokinen, A.; Huttunen, L. & Kulmala, A. (toim.) Puhua vastaan ja vaieta. Neuvot-telu kulttuurisista marginaaleista. Helsin-ki: Gaudeamus, 9–19.

Juhila, K. 2004. Leimattu identiteetti ja vastapuhe. Teoksessa Jokinen, A.; Hut-tunen, L. & Kulmala, A. (toim.) Puhua vastaan ja vaieta. Neuvottelu kulttuuri-sista marginaaleista. Helsinki: Gaudea-mus, 20–32.

Kantonen, L. 2007. Jaettu asiantuntemus kenttätyössä, tutkimusprosessissa ja tai-teellisessa toteutuksessa. Teoksessa Tans-kanen, I.; Erävaara, T.; Luukkonen, I.; Paavola, A.; Sammalkorpi, I. & Tuomi, A. (toim.) Taiteen asetelmissa tutkimus. Kannanottoja tutkimukseen taiteilijan työssä. Turun ammattikorkeakoulun op-pimateriaaleja 36. Turku: Turun ammat-tikorkeakoulu, 86–106.

Kantonen, L. 2010. Yhteisötaiteen este-tiikkaa ja menetelmiä: Yhteistyötä, vuo-ropuhelua, palvelua ja provokaatiota. Teoksessa Kantonen, L. (toim.) Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua. Keskustele-vaa kirjoitusta paikkasidonnaisesta tai-teesta. Helsinki: Kuvataideakatemia, 73–84.

Kontturi, K.-K. 2012. Following the Flows of Process. A New Materialist Ac-count of Contemporary Art. Turku: Tu-run yliopisto.

Kontturi, K.-K. & Hongisto, I. 2011. ”Sappho Wants to Save You”: identiteet-tipolitiikasta mikroliikkeisiin. Naistutki-mus 24 (2011): 4, 6–18.

136

Lacy, S. 1995. Debated Territory: Toward a Critical Language for Public Art. Teok-sessa Suzanne, L. (toim.) Mapping the Terrain, New Genre Public Art. Seattle, Washington: Bay Press, 171–185.

Meyer, R. 2013. Inverted Histories: 1885–1979. Teoksessa Lord, C. & Mey-er, R. Art & Queer Culture. London: Phaidon Press Limited, 17–28.

O´Reilly, S. 2009. The Body in Contem-porary Art. Times & Hudson world of art. London: Times & Hudson Ltd.

Roponen-Lunnas, P. 2013. Kohtaamisen taide – yhteisötaiteen ideaaleja ja käy-täntöjä. TAHITI Taidehistoria tieteenä, Konsthistorien som vetenskap 04/2013. Viitattu 29.9.2016 http://tahiti.fi/04-2013/dossier/kohtaamisen-taide-–-yhteis-otaiteen-ideaaleja-ja-kaytantoja/.

Rossi, L.-M. 2003. Heterotehdas. Televi-siomainonta sukupuolituotantona. Hel-sinki: Gaudeamus.

Suoranta, J. & Ryynänen, S. 2014. Taiste-leva tutkimus. Helsinki: Into kustannus.

Suzanne Lacy: Silver Action – BMW Ta-te Live 2013. Viitattu 29.9.2016. https://www.youtube.com/watch?v=LMO-o9zZWC0

Vänskä, A. 2006. Vikuroivia vilkaisuja. Ruumis, sukupuoli, seksuaalisuus ja vi-suaalisen kulttuurin tutkimus. Taidehis-toriallisia tutkimuksia 35. Helsinki: Tai-dehistoriallinen seura.

137

Tiivistelmä

Tämä artikkeli käsittelee Make Sense -projektia, jossa tutkitaan kuvataiteen kokemista ja sitä rajoittavia tekijöitä. Lähtökohtanamme oli kiinnostus tai-dekokemuksen syntymiseen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Halusimme tut-kia, kuinka kokemus visuaalisesta taiteesta syntyy ilman näköaistia. Pro-jektin edetessä kiinnostuimme myös näkevien ihmisten haasteista saavuttaa taidetta pienissä kunnissa, joissa kulttuuripalveluiden vähentäminen asettaa fyysisiä rajoitteita taiteen kokemiselle. Näitä kahta teemaa tutkien projek-tin tavoitteena oli löytää vastauksia kuvataiteen saavutettavuuteen liittyviin ongelmiin, jotka kiinnostivat meitä taiteen tekijöinä.

Tutkimme taiteen saavutettavuutta tutustumalla näkövammaisten kuvataide-toimintaan ja keskustelemalla heidän kanssaan taiteesta ja sen kokemisesta. Lisäksi teimme näyttelyvierailun Ateneumin taidemuseoon yhdessä synty-mäsokean henkilön kanssa. Maaseutuja koskevaan taiteen saavutettavuuteen liittyen haastattelimme kuvataiteilija Laura Hetemäkeä, joka on toiminut Karstulan, Kannonkosken, Kivijärven ja Kyyjärven kuntien aluetaiteilijana.

Näillä menetelmillä saamaamme tietoa hyödynsimme taiteellisessa työs-kentelyssä, josta esimerkkinä toimii Taistelevat metsot goes maalle -teos. Teoksessa viemme Ferdinand Von Wrightin klassikkomaalauksen Taistele-vat metsot Karstulan kunnan kirjastoon kuvailutulkkausäänitteen muodos-sa. Näkövammaisille suunnitellussa kuvailutulkkauksessa visuaalinen teos sanallistetaan niin, että teos on mahdollista kokea myös ilman näköaistia. Kuvailutulkkaaja kertoo, mitä teoksessa näkyy niin, että hän pyrkii välttä-

Make Sense. Tutkimuksia kuvataiteen kokemisesta

Niina Huovinen & Viliina Koivisto

138

mään teoksen tulkitsemista. Taistelevat metsot goes maalle on teos, jossa maaseutujen vähenevistä kulttuuripalveluista johtuviin saavutettavuuson-gelmiin vastataan näkövammaisten taidekokemuksia hyödyntäen.

Projektin aikana havaitsimme, kuinka näkövammaisten tapaa kokea taidet-ta voidaan soveltaa myös näkevien käyttöön. Kuvailutulkkaus mahdollistaa teoksen tarkastelun hitaasti ja keskittyneesti. Olemme ymmärtäneet, että te-osten sanallistaminen syventää taidekokemusta.

Soveltava taide herättää keskustelua taiteen kentällä, ja uusina soveltavan taiteen tekijöinä me halusimme kiinnittää huomiota taiteilijan lähtökohtiin työskentelyssä. Kohtasimme projektissa tilanteita, joissa meiltä odotettiin eri asioita kuin mitä me kuvataiteilijoina pystymme tarjoamaan. Oman ammat-ti-identiteetin pohtiminen oli keskeisessä osassa, ja projektin tavoitteita oli tarkasteltava projektin eri vaiheissa useaan kertaan. Make Sense -projekti on mielestämme onnistunut vastaamaan esittämiimme kysymyksiin. Projek-tin arvokkainta antia on ollut se, että olemme oppineet sen aikana uusia toi-mintatapoja ammatissamme. Soveltavan taiteen termi on taipunut meidän-laiseemme muottiin, ja ymmärrämme oman roolimme sen kentällä.

Tässä artikkelissa esittelemme Turun ammattikorkeakoulun kulttuurialan ylemmän ammattikorkeakoulututkin-non soveltavan taiteen koulutuksen aikana toteuttamamme Make Sense -projektin. Projektissa tutkimme ku-vataidekokemuksia rajoittavia teki-jöitä. Halusimme ymmärtää, kuinka näkövammaiset kokevat kuvataidetta ja millainen merkitys visuaalisella tai-teella on näkövammaiselle ihmiselle. Heikkonäköisten ja sokeiden henki-löiden kokemusten kautta ymmärryk-semme taiteen kokemisesta lisääntyi myös yleisellä tasolla.

Johdanto

Onko mahdollista, että jostain löytyy taideteos, jota on täysin mahdotonta tulkita? Ehkä jossain on olemassa veis-toksia, joista emme kykene tunnista-maan yhtään ainutta muotoa, tai maa-lauksia, joissa esitetyt värit ovat meille täysin vieraita. Voisiko jostain löytyä jopa kokonainen installaatio, joka ei muistuta meitä kerta kaikkiaan yhtään mistään tunnistettavasta? Kuulostaa mahdottomalta, mutta silti koemme usein taiteen lähestymisen ja taideko-kemuksen saavuttamisen hankalaksi.

139

Tutkiessamme näkövammaisten ku-vataidekokemuksia halusimme laa-jentaa aiheen myös näkeviä ihmisiä koskeviin saavutettavuuskysymyk-siin. Otimme tutkimukseen mukaan syrjäseutujen niukentuneet kulttuuri-palvelut ja säästötoimenpiteiden vai-kutukset taiteen saavutettavuuteen. Hyödynsimme näkövammaisille suun-nattua kuvailutulkkaustekniikkaa esit-tääksemme suomalaisen klassikkote-oksen Taistelevat metsot Karstulan kunnan kirjastossa kesällä 2016.

Olemme molemmat pohjakoulu-tukseltamme kuvataiteilijoita. Niina Huovinen on toiminut pääosin taide-maalarina ja Viliina Koivisto video-taiteilijana. Meille molemmille syntyi tarve päästä pois työhuoneelta lä-hemmäksi ihmisiä. Make Sense -pro-jektin tavoitteena oli löytää uusia ta-poja toimia ammatissamme. Olemme molemmat pohtineet taiteilijan ja tai-teen roolia nyky-yhteiskunnassa, ja mielestämme on mielenkiintoista, et-tä taiteilija voi omaa ammattitaitoan-sa hyödyntäen olla mukana erilaisten ihmisten ja yhteisöjen toiminnassa.

Turun ammattikorkeakoulun Taide-akatemian soveltavan taiteen koulutus on uusi, ja soveltava taide puhuttaa kovasti kuvataiteen kentällä. Merkit-tävä osa opinnoista on ollut sovelta-van taiteen käsitteiden määrittelyn ja siihen liittyvän keskustelun pohdintaa.

Me soveltavan taiteen tuoreina teki-jöinä kyseenalaistamme sen, miksi tai-detta täytyisi soveltaa, jos se tarjoaa uusia näkökulmia ja jos juuri taide toimii aktiivisen muutoksen mahdol-listajana. Omassa soveltavan taiteen projektissamme halusimme päästä meitä kiinnostavien kysymysten ja vastausten luokse ja tuottaa näiden vastausten pohjalta lisää kysymyksiä.

Vertaamme tässä artikkelissa Ma-ke Sense -projektin yhteydessä esiin tullutta tietoa muun muassa filosofi John Deweyn kirjoituksiin estetiikas-ta teoksessa Art as Experience (2005) sekä Janne Seppäsen teokseen Katseen voima – kohti visuaalista lukutaitoa (2001). Tietoperustaamme valikoitui katsomiseen ja kokemiseen keskitty-viä teoksia. Tietoa kerätessämme ra-jasimme pois taideterapeuttisen nä-kökulman kokemuksen syntymiseen, koska halusimme terävöittää rooliam-me erillään taiteen hyvinvointityöstä.

Make Sense -projektin lähtökohdat

Make Sense -projektin alussa han-kimme tietoa näkövammaisille suun-natusta kulttuuritarjonnasta. Otimme yhteyttä Näkövammaisten Kulttuuri-palvelu Ry:n kulttuurisihteeri Tanja Rantalaiseen, joka esitteli yhdistyksen toimintaa ja tavoitteita näkövammais-

140

ten kulttuuripalveluiden edistämisek-si. Tässä tapaamisessa tutustuimme ensimmäistä kertaa kuvailutulkka-ukseen, joka nousi projektin myö-hemmissä tutkimusvaiheissa merkit-tävään rooliin. Kuvailutulkkauksessa teos sanallistetaan. Sen avulla näkö-vammaisten on mahdollisuus saavut-taa itsenäinen taidekokemus. (T. Ran-talainen, henkilökohtainen tiedonanto 5.11.2015.) Näkövammaisten kult-tuuripalvelu ry:n verkkosivuilla kuvai-lutulkkaus määritellään seuraavasti:

Kuvailutulkki kertoo sanoin sen mitä näkövammainen ei voi nähdä. Kuvai-lutulkkaus on visuaalisuuden sanallis-tamista, visuaalisen ärsykkeen muut-tamista puhutuksi tai kirjoitetuksi kieleksi. Kuvailutulkki kertoo sokeal-le tai heikkonäköiselle henkilölle mi-tä näkee. Kuvailutulkki pyrkii välit-tämään kohteen sanallisesti niin, että sokea tai heikkonäköinen voi päästä osalliseksi kokemuksesta yhdenvertai-sesti näkevien kanssa. (Näkövammais-ten kulttuuripalvelu ry.)

Projektin edetessä tapasimme näkö-vammaisia heille järjestetyissä taide-työpajoissa. Haastattelimme heitä yh-dessä ja erikseen. Näissä tapaamisissa keräsimme lisää tietoa siitä, millaisia visuaalisen taiteen kokemuksia näkö-vammaisilla henkilöillä oli.

Ennen projektia näkövammaisuus oli meille melko uusi asia, ja ensimmäi-sissä tapaamisissa olimme hieman epävarmoja, miten toimia näkövam-maisuuden kanssa. Lähestyimme nä-kövammaisia ja heitä palvelevia taho-ja kuitenkin avoimesti, ja kerroimme, millaisista lähtökohdista tutkim-me aihetta. Näkövammaisten ja hei-dän kanssaan työskentelevien ihmis-ten tapaaminen eri tilanteissa sekä keskustelut heidän kanssaan muutti-vat joka kerta projektimme sisältöä. Aloimme ymmärtää, kuinka osa aja-tuksistamme osoittautui perustuvan meidän oletuksillemme siitä, mitä nä-kövammaisuus on. Tämän kaltainen yhteisöllinen tapa kerätä aineistoa oli meille molemmille uutta. Aikaisempi työskentelytapamme on ollut hyvin työhuonepainotteista.

Projektin alkuvaiheissa meidän oma roolimme suhteessa projektin muihin osallistujiin oli välillä hukassa. Termi soveltava taide kummitteli niskassa, ja oma ammatti-identiteetti etsi vielä ja-lansijaa. Olimme useasti tilanteessa, jossa koimme painetta siitä, että mei-dän tulisi kehittää tai tarjota näkö-vammaisille konkreettisesti jotain uut-ta palvelua. Pohdimme aluksi liikaa, millainen Make Sense tulee olemaan. Nämä tuntemukset kumpuilivat luon-nollisesti meistä itsestämme, koska ih-mislähtöinen ja vuorovaikutukseen perustuva työskentelymetodi oli vie-

141

ras. Jouduimme moneen kertaan pa-laamaan sen kysymyksen äärelle, mi-tä olimme tekemässä. On mahdollista, että projektissa kehittämämme aineis-to palvelee tulevaisuudessa myös nä-kövammaisia, mutta lähtökohtaisesti olimme kiinnostuneita ymmärtämään ja sitä kautta tutkimaan taiteen saa-vutettavuutta.

Näkövammainen kuvataiteen kokijana

Tutustuaksemme näkövammaisten henkilöiden taidekokemuksiin järjes-timme haastattelutilaisuuden 12.2. 2016, johon kokosimme ryhmän ak-tiivisia kulttuuripalveluita kuluttavia näkövammaisia. Haastatteluun osal-listuneet kuvailivat runsassanaisesti omia kuvataidekokemuksiaan. Kes-kusteluissa pohdittiin, kuinka voi-makkaita kokemuksia heille oli syn-tynyt ja kuinka näkövammaiset olivat kokeneet esimerkiksi yksittäisiä väre-jä. Osalle sanallisesti tulkitut teok-set olivat jääneet mieleen kymmenik-si vuosiksi. Kuvaillessaan visuaalisen taiteen teoksia he käyttivät muun mu-assa sanoja ”lämminhenkinen ja rau-hoittava”.

Näkövammaisten kanssa käydyn kes-kustelun yhteydessä nousi ensimmäi-sen kerran esiin ajatus siitä, ettei nä-kevä välttämättä pysty keskittymään yhteen teokseen samalla tavalla kuin

näkövammainen. Tämä tieto konkre-tisoitui projektin edetessä, ja keskitty-misestä ja havainnoinnista muodostui projektimme yksi mielenkiintoisim-mista aiheista.

Haastateltavista löytyi kuitenkin myös henkilö, joka halusi painottaa, ettei hän näkövammaisena ole kos-kaan yltänyt täysin samaan taideko-kemukseen kuin ennen näköaistin hei-kentymistä. On selvää, että näköaisti mahdollistaa meille monipuolisem-man suoran visuaalisen kokemuk-sen. Taidekokemuksen saaminen vaa-tii kuitenkin pysähtymistä ja viipyilyä teoksen äärellä (Hannula 2003, 89). Näkövammainen tutkii teosta auto-maattisesti hitaammin, ja sanallistettu kuvailu pakottaa lineaariseen lähes-tymiseen. Tämä taiteen katsontatapa antaa mielestämme tilaa henkilökoh-taisen taidekokemuksen syntymiselle.

Haastattelujen yhteydessä kiinnos-tuimme erityisesti kuvailutulkkauk-sesta ja sen tarjoamista mahdolli-suuksista kuvataiteen kokemisessa. Halusimme perehtyä aiheeseen sy-vemmin. Järjestimme tapaamisen syn-tymäsokean Tuike Merisaaren kanssa Ateneumin taidemuseoon 21.4.2016. Tapaamisen tavoitteena oli tutkia, kuinka hän näkövammaisena kokee visuaalisen taiteen ja kuinka näkö-vammaisille suunniteltu kuvailutulk-kaus toimii käytännössä. Tapaamises-

142

sa halusimme myös vertailla näkevän ja näkövammaisen taidekokemuksia keskenään. Ateneum toimitti meille kuvailutulkkausäänitteet, jotka ovat osa Ateneumin aarteita -opasta. Ku-vailutulkkaukset on käsikirjoittanut ja lukenut kuvailija Emmi Jäkkö.

Tapaamisen aikana tutustuimme kah-teen klassikkomaalaukseen: Ferdinand Von Wrightin teokseen Taistelevat metsot (1886) ja Albert Edelfeltin teokseen Pariisin Luxembourgin puis-tossa (1887). Näiden maalausten yh-teydessä kuuntelimme Ateneumil-ta saamamme kuvailutulkkaukset ja keskustelimme teoksista äänitteiden kuuntelun jälkeen.

Ferdinand Von Wright: Taistelevat metsot (1886)

Asetuimme Taistelevien metsojen eteen. Näkevä Viliina Koivisto ja nä-kövammainen Tuike Merisaari lait-toivat kuulokkeet korvilleen. Kuvai-lutulkkaus kesti noin kuusi minuuttia, jonka aikana Merisaari seisoi rauhal-lisesti paikoillaan ja kuunteli keskit-tyneesti. Koivisto kuunteli äänitettä välillä silmät kiinni, ja välillä hän vil-kuili kuvailutulkkauksessa läpikäyty-jä maalauksen yksityiskohtia.

Merisaaren mielestä äänite oli todel-la mielenkiintoinen. Häntä harmitti, ettei museoissa voi koskea teoksiin.

Hän lisäsi kuitenkin, että hyvässä ku-vailutulkkauksessa kerrotaan yksityis-kohtaisesti teoksen rakenteesta ja sii-tä, missä suhteessa teoksen osat ovat toisiinsa. Silloin näkövammaiselle mahdollistuu kokemus siitä, että hän olisi saanut koskettaa teosta. Hänen mielestään oli hyvä, että tulkkaukses-sa oli harkitusti mukana myös kuvai-lijan omaa tulkintaa teoksesta. Tul-kinnat toivat runsaasti mielleyhtymiä näkövammaiselle. Esimerkiksi teok-sessa kuvailtu tuuli ja valo olivat ele-menttejä, joita myös näkövammaiset voivat aistia ympäristössään.

Merisaari koki maalauksen rauhalli-sena. Teoksen nimi Taistelevat metsot tuntui hänen mielestään jopa hieman ristiriitaiselta. Keskustelun yhteydes-sä paljastui, ettei hän tunne kovin hy-vin eläimiä eikä hänellä ole kunnol-lista käsitystä siitä, millainen lintu metso on. Sen vuoksi Merisaari epäi-li itse keskittyneensä pääasiassa mai-seman kuvailuun.

Meidän kokemuksemme teoksesta oli päinvastainen kuin Merisaaren. Olim-me ennen kuvailutulkkauksen kuule-mista kiinnittäneet huomiota näkö-aistin ohjaamina juuri näihin suuriin metsoihin, ja maalauksen muut ele-mentit olivat jääneet vähäisemmälle huomiolle. Huomasimme, että maa-lauksen tunnelma tuntui kuvailutulk-kauksen kuuntelun jälkeen erilaiselta.

143

Merisaari pohti, onko hän vapaam-pi katsomaan teosta, koska voima-kas näköaisti ei ole häiritsemässä maalauksen ja hänen välistä vuoro-vaikutusta. Me näkevinä olimme sitä mieltä, että kuvailutulkkauksen kuun-telun jälkeen saimme teoksesta paljon enemmän irti kuin aikaisemmin. Tote-simme, että tämä korostui varsinkin sellaisen teoksen edessä, joka on jo tuttu tai jopa ikoninen maalaus.

Merisaari kertoi, ettei hänelle ole eri-tyisen tärkeää saada nähdä suomalai-sia merkkiteoksia. Tärkeämpää hänel-le on se, että hänellä on mahdollisuus nähdä paljon erilaisia teoksia ja ko-kea voimakkaita taide-elämyksiä. Hä-nen mielestään Taistelevat metsot on vaikuttava teos, ja nimen ja tunnel-man ristiriita lisäsi elämyksellisyyttä. Merisaaren mielestä teoksen ja kat-sojan välillä oli paljon vuorovaiku-tustilaa. Hän oli kuullut Taistelevista metsoista aikaisemmin, mutta ei ol-lut nähnyt teosta ennen vierailuam-me Ateneumissa.

Albert Edelfelt: Pariisin Luxembourgin puistossa (1887)

Merisaari ja Koivisto laittoivat kuu-lokkeet korvilleen ja kuuntelivat tulk-kauksen keskittyneesti. Merisaaren mielestä maalaus oli vaikuttava, ja hän kertoi, että ihmisaiheet ovat kiin-nostaneet häntä aina. Hänen mieles-

tään maalauksesta välittyi onnellinen tunnelma. Merisaari koki kuvailu-tulkkauksen onnistuneeksi, ja sen kuunteleminen sai hänet tuntemaan, että hän olisi ollut läsnä Luxembour-gin puistossa.

Merisaarelle jäi vahvasti mieleen vuo-denaika, sillä hän oli yllättynyt, että teoksen valoa oli kuvattu kevätau-ringoksi. Hänen mielestään valo, jo-ka teoksessa kuvailtiin, oli tuntunut enemmän kesäiseltä. Koivisto lisäsi, että tulkkauksen kuuntelun jälkeen hän näkee teoksen värit kirkkaampi-na kuin ennen. Merisaarelle maalauk-sesta oli jäänyt mieleen myös ihmisten tiivis yhdessäolo ja selkeästi kuvailtu ajankuva. Kuvailu oli tuntunut samal-la myös aikamatkalta.

Me molemmat näkevät koimme, et-tä teosten katsominen kuvailutulkka-uksen avulla oli voimistanut taideko-kemusta. Usein emme malta katsoa teoksia rauhassa, mutta kuvailutulk-kauksen avulla pääsimme syvemmäl-le teoksen tulkintaan. Koivisto koki vapauttavana sen, että tulkkaukses-sa keskityttiin pitkäksi aikaa kuvai-lemaan maalauksen etuosassa olevaa naista. Hänen mielestään tuntui hel-pottavalta, että hän sai keskittyä tutki-maan ainoastaan tätä hahmoa. Hänen ei tarvinnut kiirehtiä katsomaan maa-lauksen muita kohtia, koska tulkkaus tulisi kuvailemaan nekin myöhemmin.

144

Tämä näyttelykokemus oli meille hy-vin erilainen kuin mihin olemme tot-tuneet. Tutustuimme noin 90 minuut-tia kestäneen museovierailun aikana yhteensä neljään teokseen. Kahden viimeisen maalauksen kohdalla kuvai-limme sanallisesti teokset Merisaarelle ilman kuvailutulkkausäänitteitä. Ku-vailemamme maalaukset olivat Akse-li Gallen-Kallelan Ensi opetus ja Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset. Ku-vaillessamme teoksia itse aloimme et-siä merkityksiä maalauksissa oleville asioille, ja myös oma ymmärryksem-me teoksesta syveni kuvailun aikana.

Teosten kuvailujen lisäksi pysäh-dyimme tarkastelemaan näyttelytilo-ja. Kerroimme Merisaarelle, millai-sessa tilassa olimme ja kuinka teokset oli ripustettu tilaan. Koska olimme näyttelyssä yhdessä näkövammaisen kanssa, meillä oli mahdollisuus tutus-tua keskittyneesti ainoastaan yhteen maalaukseen kerrallaan. Tällainen in-tensiivisen taiteen tai teoksen tutkimi-nen vaatii paljon keskittymiskykyä ja energiaa. Tilanteen rakentaminen il-man näkövammaisen läsnäoloa voisi tuottaa hankaluuksia.

Kokemukset ja saavutettavuus

Filosofi John Deweyn (2005) mukaan taide ei ole se fyysinen objekti, jonka

aistimme tilassa. Varsinainen taidete-os on kokemus, joka syntyy yleisön ja teoksen vuorovaikutuksessa. (Dewey 2005, 1.) Ateneumin kokoelmanäyt-telyyn tehdyn vierailun yhteydessä huomasimme, että näkövammainen koki teoksen ja katsojan välisen vuo-rovaikutuksen monesti hyvin voimak-kaaksi. Pohdimme, mitkä tekijät esti-vät meitä näkeviä kokemasta samoja asioita. Vertaillessamme näkevän ja näkövammaisen kuvataidekokemuk-sia tulimme siihen tulokseen, että nä-kevinä kiinnitimme huomiota teok-sissa esitettyihin suuriin linjoihin ja jätimme pienet yksityiskohdat lähes huomioimatta. Nopean vilkaisun jäl-keen olimme luoneet itsellemme illuu-sion siitä, että olimme jo saavuttaneet teoksen.

Kulttuurimme on nykypäivänä voi-makkaasti visualisoitunut, ja ihmis-ten arki on kyllästetty kuvallisella informaatiolla. Näköaistin rooli ko-rostui viimeistään 1800-luvulla ke-hitettyjen visuaalisten tekniikoiden myötä. Voimme ajatella, että nyky-päivänä näköaistin merkitys on ku-vallisen informaation lisääntymisen vuoksi kasvanut edelleen. (Rossi & Seppä 2007, 137.) Vierailtuamme tai-denäyttelyssä näkövammaisen henki-lön kanssa olimme vakuuttuneita sii-tä, että kuvailutulkkauksen kuuntelun lisäksi myös keskustelu ja merkitysten etsiminen kuvailun tueksi tarjosivat

145

aiempaa vaikuttavamman kokemuk-sen tutuista maalauksista. Myös muis-tikuvat teoksista olivat tarkempia ku-vailutulkkauksen kuuntelun jälkeen.

Kokemuksen jälkeinen keskustelu toi-sen ihmisen kanssa auttaa ymmärtä-mään sitä, mitä on nähnyt. Näissä tilanteissa kielenkäyttö toimii kuval-lisuuden realisoijana, vaikka koke-muksesta jääkin paljon myös kielen ulottumattomiin. Joitakin näköais-tin tuottamia kokemuksia voi olla mahdoton tuoda kielelliseen järjes-telmään. Ihminen kykenee näkemään esimerkiksi huomattavan laajan kir-jon värejä, joita kaikkia on mahdo-ton tulkita sanallisesti. (Seppänen 2001, 22–23, 36–37.) Mielestämme on mielenkiintoista, että kielellinen tulkinta ei kuitenkaan rajoita näkö-vammaisen kokemuksia visuaalisesta teoksesta. Vaikkemme pystyisi kielelli-sesti kuvailemaan kaikkia näkemiäm-me muotoja ja värejä, pystymme tuot-tamaan sanallisesti näkövammaiselle niin paljon tietoa, että hän kykenee muodostamaan tiedon pohjalta itse-näisen kokemuksen.

Kuvailutulkkauksen jälkeen olimme hämmentyneitä siitä, kuinka huonosti olimme aikaisemmin katsoneet teok-sia. Olimme eläneet siinä ajatukses-sa, että tunsimme kyseiset klassikko-teokset hyvin, mutta kuvailutulkkaus paljasti, ettemme oikeastaan olleet

ennen nähneet teoksia kunnolla. Fi-losofi Michel Serres puhuu esineen kätkemisestä. Ensimmäisenä vaihto-ehtona Serres esittää esineen hautaa-misen, varsinaisen fyysisen kätkemi-sen. Tämän sijaan esineen voi myös piilottaa toisten samankaltaistensa joukkoon, niin ettei se herätä lain-kaan huomiota. Viimeisenä vaihtoeh-tona hän esittää esineen asettamista mahdollisimman näkyvälle paikalle, jolloin siitä tulee niin hallitseva osa tilaa, että esine muuttuu katsojalle it-sestään selväksi. (Seppänen 2001, 31.) Jos tarkastelemme Taistelevia metsoja Serresin ajatuksen pohjalta, voimme todeta, että teos onnistui täyttämään kaksi viimeistä näistä kätkemisen ta-voista. Teos oli esillä Ateneumissa sa-mankaltaistensa joukossa näyttelyssä, jossa esitettiin suomalaisia klassikko-teoksia. Sen lisäksi, että se oli esillä yhdessä muiden samaa aikakautta edustavien maalausten kanssa, siitä oli muodostunut meille ajan saatossa itsestään selvä klassikko.

Silloin, kun taideteoksesta tulee klas-sikko, yleisön kokemussuhde teok-seen muuttuu, ja teos ikään kuin eristetään inhimillisestä kokemusmaa-ilmasta. Teoksen merkitys muuttuu lä-hes näkymättömäksi. (Dewey 2005, 1–2.) Tämä on nähtävissä myös Han-na Saarikosken videoteoksessa See Pa-ris and Die (2012), jossa taiteilija mat-kusti ensimmäisen kerran Pariisiin ja

146

vietti kaupungissa neljä päivää silmät suljettuina (AV-Arkki). Teos herät-tää kysymyksiä siitä, kuinka kokemus kaupungista ja sen merkittävistä turis-tinähtävyyksistä syntyy ilman näköais-tia. Performanssista kuvatussa videos-sa on kiinnostavalla tavalla näkyvillä se, miten ihmiset käyttäytyvät ikonis-ten nähtävyyksien äärellä. Taiteilija sei-soo rauhallisesti paikoillaan, kun muut turistit hääräävät ympärillä valoku-vaamassa nähtävyyttä. Harva ihminen keskittyy kohtaamaan edessään olevaa teosta ja katsomaan sitä todella.

Tunnistamisen ja havaitsemisen välil-lä on ero. Kun tunnistamme kohteen, määrittelemme sen aikaisemman ko-kemuksemme perusteella. Havainnoi-dessamme olemme puolestaan vuo-rovaikutuksessa kohteen kanssa, ja kokemus syntyy siinä hetkessä. Taide-kokemuksen syntyessä teos havaitaan, mutta sitä ei voi havaita hetkessä. Ha-vaitseminen vaatii aikaa, jotta oman kokemuksen merkityksellisyys voi ke-hittyä. (Dewey 2005, 55–56.) Klassi-koiksi muodostuneet turistinähtävyy-det tai taideteokset ovat meille niin tuttuja, että kohdatessamme ne todel-lisuudessa emme oikeastaan keskity kokemaan teosta ja sen ympäristöä. Kohteista on tullut merkittäviä ulko-puolelta annettujen merkitysten vuok-si, jolloin huomio kiinnittyy tärkeäksi mielletyn kohteen tunnistamiseen sen havaitsemisen sijaan. Tällainen tunnis-

tamisen katsomistapa on selkeä fyy-sinen rajoite taidekokemuksen synty-miselle. Sen sijaan, että meille syntyisi oikea kokemus, saavutamme valheel-lisen tilan, jossa kuvittelemme, että kuvista tuttu teos on nähty ja taide-kokemus saavutettu, ennen kuin edes ehdimme keskittyä teoksen havain-nointiin.

Kuvataiteen saavutettavuus pienissä kunnissa

Näkövammaisuutta tutkiessamme kiinnostuimme myös näkeviä ihmi-siä koskevista fyysisistä rajoitteista. Projektissamme näimme autioituvien maaseutujen kulttuuripalveluiden niu-kentumisen isoa ihmisryhmää koske-vana rajoitteena. Pienissä kunnissa ja kaupungeissa visuaalisen taiteen saa-vutettavuus on huomattavasti rajal-lisempaa suurempiin kaupunkeihin verrattuna. Vertasimme näkövammai-suutta kulttuuripalveluiden niukkuu-teen. Kulttuuritarjonnan vähenemi-nen johtaa tilanteeseen, jossa teoksia on mahdotonta päästä katsomaan nii-den puuttumisen vuoksi. Pohdimme, muodostuuko kulttuuripalveluiden puutteesta este voimakkaan taideko-kemuksen saavuttamiselle.

Kohdensimme tutkimuksemme pie-neen keskisuomalaiseen Karstulan kuntaan. Karstulan kunta on ollut mukana Kannonkosken, Kivijärven

147

ja Kyyjärven kuntien kanssa opetus- ja kulttuuriministeriön avustamassa aluetaiteilijahankkeessa, jonka tar-koituksena oli mahdollistaa alueella kuvataiteen harrastus ja tuoda taidet-ta lähemmäksi kuntalaisia. (Karstu-lan kunta 2016.) Hankkeen käynnis-tämisen ansiosta tiesimme, että näissä kunnissa on jo herätty kulttuuripal-veluiden puutteeseen. Kuntien aluetai-teilijana toimi helmikuusta 2015 hel-mikuuhun 2016 kuvataiteilija Laura Hetemäki.

Keskustelimme Hetemäen (12.5.2016) kanssa siitä, miltä hänestä tuntui aloittaa aluetaiteilijan työ paikka-kunnilla, joilla taidepalvelut olivat katoamassa. Hetemäki kertoi, että aluetaiteilijahankkeen alkuvaiheessa oli haastavaa arvioida, minkälaisil-le tapahtumille kunnissa olisi oikeas-ti tarvetta. Hetemäki halusi järjestää kuntalaisille matalan kynnyksen tai-detapahtumia, mutta myöntää myös joissakin tapauksissa aliarvioineensa kuntalaisten vastaanottokyvyn.

Hetemäki on kohdannut ohjaamil-laan kuvataidekursseillaan ihmisiä, jotka ovat suhtautuneet intohimoi-sesti omaan taiteelliseen työskente-lyynsä. Kuvataidekursseille osallis-tuneet ovat kuvailleet Hetemäelle, kuinka voimakkaita kokemuksia tai-teen tekeminen ja omien teosten kat-sominen ovat synnyttäneet. Hetemäki

ajattelee osan kurssilaisista kyenneen saavuttamaan aivan yhtä voimakkai-ta kokemuksia kuin hän itse ammatti-taiteilijana, jolla on vuosien kokemus alalta. Hänen oppilaansa puolestaan ovat aloittaneet kuvataiteen harrasta-misen aluetaiteilijahankkeen aikana.

Hetemäen mielestä olisi tärkeää, että aluetaiteilijahankkeen kaltainen toi-minta jatkuisi pidempään kuin yh-den vuoden. Olisi hyvä, että taidetta ja kulttuuria ylläpidettäisiin pienissä-kin kunnissa jatkuvasti. Taide ei voi vain yhtäkkiä tulla osaksi kunnan toi-mintaa niin, että kaikki alkaisivat sitä aktiivisesti kuluttaa. Uusien taiteen-harrastajien löytäminen vaatii aivan samalla tavalla aikaa kuin minkä ta-hansa muun uuden palvelun käyt-töönottaminen.

Suomalaisen taiteen merkkiteos Karstulaan

Suomalaisia merkkiteoksia esitetään harvoin pienissä kunnissa. Pohdimme, mikä merkitys klassikkoteoksilla on meille suomalaisille. Naapurin seinäl-tä löytyvä ristipistoversio Ferdinand Von Wrightin Taistelevista metsoista muistuttaa meitä suomalaisuudesta, ja sen lähemmäksi teosta on vaikea päästä matkustamatta pääkaupun-kiseudulle. Ferdinand Von Wrightin Taistelevat metsot on suomalaisen tai-teen ikoni. Se on kaikkein kopioiduin

148

suomalainen maalaus (Ateneum), jo-ten se on tuttu lähes meille kaikille. Alkuperäinen teos kuuluu valtion tai-dekokoelmaan eli osaksi kansallisaar-teitamme.

Halusimme tuoda Taistelevista met-soista uudenlaisen kopion Karstulan kunnan asukkaiden koettavaksi. Pyy-simme Ateneumilta luvan saada esit-tää Emmi Jäkön tulkitseman version Taistelevista metsoista Karstulan kun-nan kirjaston tiloissa. Teoksen kuun-telun jälkeen keskustelimme kunta-laisten kanssa siitä, mitä mieltä he olivat klassikkoteoksesta. Teos esitet-tiin kirjastossa kesällä 2016.

Tutustuimme Taistelevien metsojen ku-vailutulkattuun versioon vieraillessam-me Ateneumissa syntymäsokean hen-kilön kanssa. Olemme sitä mieltä, että sanallistetun tulkinnan avulla pystyim-me keskittymään teoksen yksityiskoh-tiin tarkemmin. Sitä kautta saimme teoksesta aiempaa voimakkaamman kokemuksen, ja teoksen yksityiskoh-dat jäivät tarkemmin mieleemme.

Lopuksi

Krjan Artistic interventions in organi-zations johdannossa todetaan:

Artists, too, have different kinds of objectives: some are looking for new

contexts in which to make art outside the art-world, others seek fresh inspi-ration for projects they want to pre-sent in the art-world, and some want opportunities to stimulate change in society (Berthoin, Woodilla & Johans-son 2016, 4).

Koemme, että Make Sense -projek-tin avulla saimme paljon uusia näkö-kulmia omaan taiteen tekemiseemme. Oman identiteetin pohtimisesta muo-dostui yllättäen iso osa projektia. Ma-ke Sense oli meille molemmille ensim-mäinen yhteisöllinen projekti, jossa keräsimme tietoa suoraan henkilökon-taktien kautta. Projektin aikana em-me kokeneet toimivamme ainoastaan kuvataiteilijan roolissa, vaan kohta-simme projektin eri vaiheissa erilai-sia taiteilijarooleja. Kuvailimme näitä rooleja mm. taiteilija-kuuntelija-, tai-teilija-kehittäjä- ja taiteilija-mahdollis-taja-ilmaisuilla. Näiden rooliluokitus-ten kautta pystyimme selventämään itsellemme tekemisemme sen hetkis-tä tarkoitusta. Tämän kaltainen roo-littaminen toimi meille yhtenä työka-luna, jonka avulla veimme Make Sense -projektia eteenpäin.

Projektin aikana tapahtuneet vuo-rovaikutustilanteet tuntuivat meis-tä mielenkiintoisilta. Aikaisemmissa työskentelyprosesseissamme olemme keränneet tietoa kirjallisen sekä kuval-lisen informaation pohjalta. Vuorovai-

149

kutustilanteissa syntyi joka kerta uusia ideoita, ja asettamiamme tavoitteita oli syytä pysähtyä tarkastelemaan uudel-leen projektin edetessä. Välillä projek-tin suuntaa oli korjattava, mutta har-haretket ovat auttaneet lopputuloksen syntymisessä. Hankalaa uudenlaisessa työskentelytavassa oli se, että projek-tin lopullinen esitystapa alkoi hahmot-tua vasta projektin jo ollessa pitkällä. Projektin alkuvaiheissa oli luotettava siihen, että niin pitkään kuin aihe on meistä tärkeä, olemme oikeilla jäljillä. Toteutustavat syntyivät tiedon lisään-tyessä, ja keräsimme tietoa hitaasti as-kel askeleelta.

Näin projektin lopussa voimme to-deta, että tämä oli meille toimiva ta-pa muodostaa yhtenäinen kokonai-suus ja viedä projekti onnistuneesti loppuun. Make Sense -projektin aika-na olemme oppineet uuden tavan lä-hestyä kiinnostavia aiheita olemalla vuorovaikutuksessa tutkittavan asian ja sitä edustavan ihmisryhmän kans-sa. Projektin aikana on syntynyt uu-sia teosideoita, joiden kautta tulem-me hyödyntämään projektin aikana kerättyä tietoa jatkossa.

Make Sense -projektissa olemme haas-taneet itsemme ja muut asiasta kiin-nostuneet tutkimaan kuvataiteen kokemiseen liittyviä kysymyksiä. Nä-kövammaisten kanssa käytyjen kes-kustelujen perusteella teimme joh-

topäätöksen, että näkevän ihmisen katsontatavassa vaanii vaara käyttää näköaistia pelkkään nopeaan havain-nointiin. Nopeassa havainnoinnissa katsoja ei välttämättä lähde purka-maan teosta yksityiskohtaisesti. Olem-me ymmärtäneet, että sanallistettu, li-neaarinen tapa lähestyä teosta auttaa teoksen yksityiskohtiin keskittymises-sä ja sitä kautta myös kokonaisuu-den avautumisessa. Kokonaisvaltai-nen teokseen keskittyminen, itselle tuttujen aiheiden, muotojen tai väri-en tunnistaminen auttaa voimakkaan ja mieleenpainuvan taidekokemuk-sen syntymisessä. Teoksen merkityk-set voimistuvat silloin, kun annamme itsellemme mahdollisuuden tunnistaa teoksessa esitettyjä yksityiskohtia.

Lähteet

AV-Arkki. Teokset. Hanna Saarikoski: See Paris and Die. Viitattu 21.5.2016. http://www.av-arkki.fi/teokset/see-paris-and-die/.

Dewey, J. 2005. Art as Experience. New York: Penguin Group.

Hannula, M. 2003. Kaikki tai ei mitään – kriitiinen teoria, nykytaide ja visuaalinen kulttuuri. Helsinki: Kuvataideakatemia.

Hetemäki, L. 2016. Aluetaiteilija, kuva-taiteilija. Karstulan kunta. Tallenne haas-tattelusta. Helsinki. 12.5.2016. Huovi-nen, N. & Koivisto, V.

Johansson-Skölberg, U.; Woodilla, J. & Berthoin-Antal, A. (eds) 2016. Artistic Interventions in organisations: Research, Theory and Practice. Lontoo: Routedge.

150

Kansallisgalleria. Taidekokoelmat ver-kossa – Wright, Ferdinand von, Tais-televat metsot, ääniopastus. Viitattu 14.5.2016. http://kokoelmat.fng.fi/app?lang=fi&si=http%3A%2F%2Fkansallisgalleria.fi%2FTeos_D3148577-2697-48FA-A89B-C7B7829B6294.

Karstulan kunta. Aluetaiteilijahanke. Vii-tattu 12.5.2016. http://www.karstula.fi/vapaa-aika/kulttuuri/aluetaiteilijahanke/.

Merisaari, T. 2016. Vierailu Ateneumin taidemuseossa näkövammaisen henkilön kanssa. Tallenne keskustelusta. Helsinki. 21.4.2016. Huovinen, N. & Koivisto, V.

Näkövammaisten ryhmähaastattelu 2016. Tallenne haastattelusta. Helsinki. 12.2. 2016. Huovinen, N. & Koivisto, V.

Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry. Ku-vailutulkkaus. Viitattu 6.5.2016. http://www.kulttuuripalvelu.fi/kuvailutulkkaus.

Rantalainen, T. 2015. Kulttuurisihteeri. Näkövammaisten kulttuuripalvelut ry. Muistiinpanot keskustelusta. Helsinki. 5.11.2015. Huovinen, N. & Koivisto, V.

Rossi, L.-M. & Seppä, A. 2007. Tarkem-min katsoen. Tampere: Tammer-Paino.

Seppänen, J. 2001. Katseen voima, koh-ti visuaalista lukutaitoa. Jyväskylä: Vas-tapaino.

151

Tiivistelmä

Suunnittelin syksyllä 2015 yhteisötaidehankkeen, jossa muodostimme kol-miulotteisen aikajanan Linnankadusta osallistujien henkilökohtaisista ku-vista, jotka oli otettu Linnankadulla. Alkuperäisenä tavoitteena projektil-la oli aikaansaada yhteisötaiteellinen teos, joka mahdollistaa osallistujien omien henkilökohtaisten historioiden tarkastelun suhteessa muiden osal-listujien historioihin. Projektin edetessä tavoitteeksi muodostui luoda osin yhteisötaiteellisena projektina ja osin verkostoitumisen kautta näyttely, jo-ka mahdollistaa kadun historian kohtaamisen visuaalisen kerronnan avulla. Linnankatumme-näyttely esitteli tietyn Turun kadun, sen vaiherikkaan men-neisyyden ja nykyisyyden ja osin myös tulevaisuutta sekä tarjosi kokemuk-sen, joka avarsi kadun toimijoiden ja asukkaiden näkemystä kadun toimin-taan ja sen käyttömahdollisuuksiin.

Kokosin Facebookin avulla ryhmän ja varasin näyttelyajan Turun Taideakate-mian galleriasta. Facebook-ryhmä ei kuitenkaan ollut riittävän aktiivinen työn toteuttamisvaiheessa, ja jouduin valitsemaan, toteutanko senhetkisen ryhmän kanssa uuden hankkeen vai pitäydynkö aikajanassa. Valitsin aikajanan toteut-tamisen, muutin kuvasisältöä eli siten myös koko projektin sisältöä julkisem-maksi ja pyrin kokoamaan uuden, toiminnallisen yhteisön.

Tämän uudistetun projektin toteuttamisen myötä tutustuin toimijoihin, jot-ka olivat halukkaita osallistumaan näyttelyyn. Yhteisön luomisen sijaan ver-kostoiduin siis sellaisten toimijoiden kanssa, jotka halusivat osallistua, mut-ta luoda ja toteuttaa oman näkökulmansa teeman sisällä. Aikajana toteutui useista eri lähteistä saaduilla kuvilla, jotka leikkasimme kuvaleikkeiksi eri-

Linnankatumme. Yhteisötaideprojekti

Heli Mäki-Arvela

152

laisissa työpajoissa. Näyttely Linnankatumme valmistui sisältäen aikajanan lisäksi muiden toimijoiden näkemykset Linnankadusta. Nämä syvensivät ai-kajanan antamaa yleistä informaatiota.

Linnankatumme-näyttely avautui 3.5.2016 Köysiratagalleriassa, ja muka-na oli seitsemän eritaustaista toimijaa Linnankadun varrelta. Lisäksi ko-ko projektin valmistumisessa ja ennen muuta aikajanan valmistumisessa oli mukana useita yksittäisiä ihmisiä, yhdistyksiä ja Turun kaupungin organi-saatioita. Verkostoituminen osoittautui toimivaksi tavaksi rakentaa yhteisö-taiteellinen teos ja näyttely.

Bishop (2012, 127) ottaa esille oletuk-sen, että yhteisöllisyys olisi synonyy-mi demokratialle, joka on yhteisön tapaan sekä sanana sekä ajatuksena monitulkintainen. Bishopin (Barok 2009, 3) mukaan yhteisöllisinkin ny-kytaide edelleen kuitenkin toimii taitei-lijan tai taiteilijaryhmän perustamana ja tuottamana produktiona. Kaikkein avoimimmatkin yhteisölliset projektit määritellään taiteellisen identiteetin kautta, ja teoksen alkuunpanija, yksi-tyinen taiteilija, on teoksen identitee-tin luoja.

Tällä hetkellä Suomen hallituksen kärkihankkeisiin kuuluu esimerkik-si prosenttitaiteen periaatteen laa-jentaminen yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa taiteen hy-vinvointivaikutusten tukemiseksi, ja opetus- ja kulttuuriministeriön (2016) aluepoliittisten linjauksien pääteemoi-hin kuuluu mm. elävä ja uudistuva yhteisöllisyys. Pirjo Roponen-Lunnas

Kohti yhteisöä

Termi yhteisötaide määriteltiin 1960- luvun lopulla. Silloin yksi keskeinen pyrkimys oli saada taide ulos galleri-oista ja museoista ja toteuttaa taidet-ta yhteisöissä. Taidehistorioitsija Claire Bishopin (2006, 179) mukaan ”yhtei-sötaide on tämän päivän avantgardea; taiteilijat käyttävät sosiaalisia tilan-teita luodakseen häviäviä, epäkau-pallisia, poliittisesti sitoutuneita pro-jekteja, jotka jatkavat modernistien yritystä sumentaa taiteen ja elämän vä-listä rajaa”. Yhteisötaiteilija Lea Kan-tonen (2010, 75) määrittelee asian käytännöllisemmin: ”Yhteisötaide viit-taa monenlaiseen taiteeseen, jonka ma-teriaalina, välineenä tai toimintakent-tänä ovat ihmisten väliset suhteet”. Yhteisötaide on siis taiteellisen toimin-nan suuntaus, jossa taidetta tehdään jonkin yhteisön ehdoilla, yhteisön jä-senten kanssa ja heitä varten kommu-nikaation ja vuorovaikutuksen avulla.

153

(2013) kirjoittaakin, että ”yhteisö-taiteesta on tullut osa suomalaisen kulttuuripolitiikan ja hyvinvointiyh-teiskunnan retoriikkaa, taiteilijoiden toimintaa ja työllistämispolitiikkaa”.

Yhteisöllisyyden ja johonkin kuulumi-sen tarve on suuri useimmille ihmisille. Ihmisen itsetunto muodostuu ja vah-vistuu suhteessa toisiin ihmisiin, yhtei-söllisesti. Yhteisöllisyyteen liittyy kui-tenkin myös negatiivisia, jopa tuhoisia ajatuksia ja tekoja, ja niinpä on ”löy-dettävä tapa rakentaa yhteisöjä, jotka perustuvat uskoon, toivoon ja suvait-sevaisuuteen, eivätkä pelkoon, vihaan ja jäykkyyteen. Meidän täytyy oppia käyttämään yhteisöllisyyttä välineenä edistämään ymmärrystä ja yhteistyö-tä.” (McMillan & Chavis 1986, 20.)

Yhteisötaideprojektini lähti liikkeelle ajatuksesta, joka oli syntynyt selail-lessani valokuvia työhuoneella. Kä-sitin valokuvien informaation kato-avaisuuden ja näin silmissäni, miten ne eräänä päivänä menettävät kai-ken todistusarvonsa ja joutavat pois heitettäviksi. Epäilin myös, että muil-la ihmisillä saattaa olla sama tilanne: kuvia sievästi albumeissa, laatikoissa tai missä ikinä niitä kukin säilyttääkin – kuvia, joita silloin tällöin katsellaan (ja aina vain harvemmin?). Meidän-kin kulttuurimme historia olisi kiin-nostava saada todemmaksi ja esille.

Esille saaminen, kertomuksen kerto-minen, tarkoitti mielestäni sitä, että rakennamme kolmiulotteisen aikaja-nan kuvistamme, joita tulisi olla pal-jon ja usealta ihmiseltä. Visioin mie-lessäni noin 50 osallistujaa ja heidän kuviaan jollakin tavalla kuvaleikkeik-si leikattuina. Minä ja halukkaat osal-listujat rakennamme ja sommittelem-me ne yhteen aikajanaksi. Halusin, että näemme ja tuomme julki, min-kälaisen yhteisen historian olemme eläneet, muodostamme omista hen-kilökohtaisista kuvistamme aikakol-laasin ja sitä kautta eletyn joskin silti kuvitteellisen yhteisön. Näin pystym-me kokemaan jaetun emotionaalisen yhteyden, joka on psykologien David W. McMillanin ja David M. Chavisin (1986, 9) mukaan yksi yhteisöllisyy-den perustekijä.

Vaikka yhteisöllisen taidetoiminnan kohderyhmiä ovat usein erilaiset val-miit vähemmistöryhmät, ei aikajanal-la ollut minkäänlaista valmista yh-teisöä, vaan halusin koota ryhmän, joka kiinnostuisi aikajanaideasta ja syntyisi yhteisötaideprojekti Meidän Historiamme. Ajatuksena oli kerätä ryhmä Facebookin kautta, ja fokuk-sessa oli koko maailma. Asiaa tar-kemmin mietittyäni ja ennen kaikkea ajan rajallisuuden tähden aloin raja-ta ”koko maailmaa” pienempään yk-sikköön. Päädyin lopulta Turkuun ja pääsin mukaan Turun Taideakate-

154

mian IPIP-hankkeeseen. IPIP-hanke on vuosina 2015–2018 toteutettava neljän taidekorkeakoulun yhteistyö- hanke. Rajaus tuli kuin tarjottimella – aikajanan maantieteelliseksi rajak-si muodostui Linnankatu, Turun pisin katu, ja projektista ei tullutkaan Mei-dän Historiamme vaan Linnankatum-me historia. Yhteisötaideprojekti Lin-nankatumme alkoi hahmottua, kun aloitin opiskelut Turun ammattikor-keakoulun Taideakatemiassa syksyllä 2015 suorittaakseni ylemmän ammat-tikorkeakoulututkinnon soveltavan taiteen koulutuksessa.

Taidehankkeen toteuttamisen aikana jouduin kuitenkin valitsemaan senhet-kisen, Facebookissa muodostuneen yhteisön ja aikajanan toteuttamisen väliltä. Facebook-ryhmään mukaan lähteneet ihmiset eivät olleet riittä-vän aktiivisia työn toteuttamisessa, joten valitsin aikajanan toteuttami-sen ja etsin ryhmään aktiivisia jäseniä muualta kuin Facebookista. Muutin myös kuvasisältöä julkisemmaksi, ja näin tehdessäni muutin samalla ko-ko projektin sisältöä. Hanke ei enää käsitellyt ihmisten henkilökohtaista historiaa, vaan aiheeksi tuli yleisesti Linnankatu, sen historia, nykyhetki ja myös tulevaisuus.

Projektin toteuttamisen aikana tutus-tuin erilaisiin toimijoihin, jotka oli-vat toimineet tai toimivat edelleen

Linnankadun varrella ja olivat haluk-kaita tuomaan näyttelyyn oman näke-myksensä kadusta ja sen tapahtumis-ta. Yhteisön luomisen sijaan olinkin siten verkostoitunut erilaisten toimi-joiden kanssa, ja hanke kehittyi sii-hen osallistuvien toimijoiden ehdoilla toiseen suuntaan kuin olin itse alus-sa suunnitellut. Aikajana oli kuiten-kin myös mahdollista toteuttaa mo-nista eri lähteistä saaduilla kuvilla, joita leikkasimme kuvaleikkeiksi eri-laisissa työpajoissa.

Hankkeeni oli muotoutunut projek-tiksi, jonka kohteena oli Linnankatu ja toteuttajina yhteisötaideprojektin eli aikajanan rakentamiseen osallistu-vat erilaiset yhteisöt sekä muiden Lin-nankadun toimijoiden kanssa solmi-mani verkosto.

Yhteisön rakentamista

Alkuperäisen suunnitelman mukaan ensimmäinen tehtävänä oli perustaa Facebookin kautta yhteisö, joka oli-si kiinnostunut lähtemään mukaan historiaprojektiin. Lokakuun lopul-la 2015 loin Linnankatumme-sivus-ton ja -ryhmän Facebookiin. Vaikka suunnitelma sittemmin muuttui ei-kä Facebook enää ollutkaan elintär-keä projektille, säilyi se ainakin jossa-kin mielessä projektin keskiössä; se oli esimerkiksi hyvä sivusto kerätä tietoa

155

Linnankadusta. Tärkein syy Faceboo-kin käyttämiseen ryhmän kokoami-seen oli Facebookin maailmanlaajui-nen kattavuus. Internetmarkkinoinnin asiantuntija, konsultti ja valmenta-ja Marko Pyhäjärven (2015) mukaan Facebook on maailman suurin ja suo-situin sivusto, jolla voi tavoittaa 60 % maailman internetkäyttäjistä eli noin 1,5 miljardia ihmistä, joista noin 2,3 miljoonaa on Suomesta.

Facebookista löysin useita Turkua käsitteleviä sivustoja, joskaan en ni-menomaan Linnankatua käsittelevää sivustoa. Ilmoitin luomastani Linnan-katumme-sivusta ja ryhmästä sivuil-la, joilla ihmiset tunsivat kiinnostus-ta taidetta, historiaa, keräilyä, vanhoja autoja, tavaroita tai aikakausia koh-taan. Rakentelusta kiinnostunutta si-vustoa en myöskään löytänyt; ehkä he rakentelevat eivätkä spekuloi interne-

tissä – ja olisivat tulleet kanssani ra-kentamaan aikajanaa, jos viestini oli-si saavuttanut heidät. Sain kuitenkin tykkäyksiä, ja pian Linnankatumme-ryhmässä oli parikymmentä asiasta kiinnostunutta. Ryhmä ei kuitenkaan saanut ilmaa siipiensä alle, eli aktii-vista toimintaa ei syntynyt riittäväs-sä määrin aikatauluun nähden. Pro-jektijohtaja Kaisa Honkonen-Ratinen (2011) antoi asialle yhden selityksen: ”Yleisesti ottaen Facebookissa pä-tee 1-19-80-sääntö, jonka mukaan 1 % tuottaa aineistoa aktiivisesti, 19 % saattaa silloin tällöin osallistua ja 80 % seuraa”. Projektin suunnitel-maa oli muutettava, eli jouduin valit-semaan ryhmän kanssa toteutettavan uuden tai toisen projektin ja aikaja-nan toteuttamisen väliltä. Valitsin ai-kajanan ja väljensin kuvasisältöä ylei-sesti Linnankatuun liittyväksi. En kuitenkaan ajatellut luopuvani yhtei-

Kuva 1. Linnankatumme-sivustojen kansikuva esittää Suomen Pankin julkisivua Linnankadulla. Kuva on itsessään hieman kova ja ulossulkeva, mutta rakennus on vähintäänkin komea ja näyttää kestävältä. Tämä oli mielestäni juuri siksi osuva kuva yhteisömme kotipaikaksi Facebookissa.

156

söistäkään, vaan koska aikajana tar-vitsi ihmisiä sitä rakentamaan, aloin hakea yhteisöitä myös muualta ja otin yhteyttä erilaisiin Linnankadun toimi-joihin esimerkiksi sähköpostitse ja pu-helimitse. Lisäksi etsin Linnankatuun liittyviä kuvia internetistä monista eri lähteistä.

Artikkeli sanomalehdessä on edelleen yksi parhaista keinoista huomion saa-miseksi, ja onnekseni sain hyvin pian Facebookiin liittymisen jälkeen soiton Turkulaisen toimittajalta Teemu Nur-melta. Nurmi (2015) kirjoitti projek-tista Turkulaiseen artikkelin Lähetä kuva Linnankadusta – osallistu tai-deteokseen. Turkulainen on ilmaisja-kelulehti, jonka aiheet ovat Turkuun liittyviä, hyvin kirjoitettuja ja ajan-kohtaisia. Artikkelin kautta sain joi-takin aktiivisia kontakteja.

Yhteisöstä yhteisöihin

Kun etsin muualta kuin Facebookista uutta ja toiminnallista yhteisöä Lin-nankatumme-projektiin, huomasin-kin verkostoituvani useiden yhteisö-jen ja tahojen kanssa. Eräät mukaan tulleet projektit olivat tapahtuneet jo joitakin aikoja sitten, mutta ne olivat jättäneet jälkensä turkulaiseen ja eri-tyisesti Linnankadun kulttuuriin, ta-louteen ja historiaan; eräät projektit puolestaan ovat tällä hetkellä vasta

alussa, ja jotkut ovat olleet toimin-nassa jo kauan, mutta toiminta jatkuu yhä. Linnankatumme oli myös osana toisissa projekteissa.

In Public In Particular -hanke

Projektipäällikkö Sari Torvinen (2016) kuvaa kansainvälistä IPIP-hanketta, johon Linnankatumme pääsi mukaan:

In Public, In Particular (IPIP) on Eu-roopan unionin tukema neljän tai-dekorkeakoulun yhteisprojekti, joka toteutetaan vuosina 2015–2018 kol-mena työpajajaksona ja katutapah-tumina projektin partnerikaupun-geissa. Koulut ovat Artesis Plantijn Hogeschool Antwerpenissä (Belgias-sa), National College of Art and De-sign Dublinissa (Irlannissa) ja Sveu-ciliste u Zagrebu Graficki fakultet Zagrepissa (Kroatiassa). IPIP kehittää julkisessa tilassa toteutuvien taidepro-jektien opetusta.

Kukin projektin partneri on valinnut omasta toimintaympäristöstään yh-den kadun, jonka omalaatuisuutta ja vaihtelevia tilanteita tarkastellaan osallistavan taiteen keinoin. Turussa Taideakatemian kohdekaduksi on va-likoitunut Linnankatu.

IPIP tuottaa yrityksille malleja sii-tä, miten ne voivat jatkossakin hyö-tyä taideprojekteihin osallistumisesta.

157

Kaupunkien asukkaat pääsevät koke-maan oman katunsa taideteokset pai-kan päällä sekä tutustumaan ja osal-listumaan muiden kaupunkien teoksiin sosiaalisessa mediassa. Tulosten levit-täminen julkaisuilla, sosiaalisessa me-diassa ja verkossa lisää osallistavan ja tilannelähtöisen taiteen tunnettuutta kansainvälisesti kuvataiteen ammatti-kentällä ja yleisön parissa.

Linnankatumme pääsi siis mukaan IPIP-hankkeeseen, ja nimenomaan IPIP määritti aikajanan teemaksi juu-ri Linnankadun. IPIP-hankkeen mer-kitys Linnankatumme-projektille on siten ollut perustavanlaatuinen. IPIP-hanke alkoi aktiivisesti vasta tam-mikuussa 2016, joten osallistuin itse vain muutamaan kokoukseen, mutta jo näissä muutamassa kokouksessa sain sekä kannustusta että hyviä neu-voja; esimerkiksi opiskelija Miia Varis ehdotti, että järjestän kuvienleikkuu-työpajan kirjastoon, mikä osoittautui erittäin hyväksi neuvoksi. Facebook

Facebookissa löysin useita sivustoja, jotka käsittelivät Turkua, Turun his-toriaa ja kulttuurihistoriaa omista nä-kökulmistaan. Liityin jäseneksi use-aan näistä sivustoista, ja marraskuun 2015 puolivälistä tammikuun 2016 loppuun vierailin näillä sivuilla sään-nöllisesti sekä etsimässä kuvavinkke-

jä ja kuvia että tutkimassa erityisesti Linnankadun historiaa. Varsinaisesti en tiedä useankaan kirjoittajan am-mattia, mutta luulen, että ainakaan kaikki eivät suinkaan ole historioit-sijoita, vaan kiinnostus historiaan ja Turkuun on sekä kotiseuturakkautta että harrastus. Syksyllä 2015 mieles-säni oli vielä toive saada Facebookista Linnankatumme-projektiin mukaan ihmisiä ja/tai heidän lähettämiään ku-via, keväällä 2016 etsin tieto- ja ku-valähteitä.

Useat Facebook-sivustot ylläpitävät vilkasta keskustelua liittyen esimer-kiksi kuvamateriaalista, jota jäsenet sivustolle tuovat. Uusia kuvia tulee tasaisena virtana. Myös jäsenmäärät ovat suuria, esimerkiksi Postikortti-en Turku -ryhmässä oli 28.5.2016 jä-seniä 13 984. Suuri jäsenmäärä var-mistaa, että keskustelua myös syntyy huolimatta 1-19-80-ilmiöstä. Pienen ryhmän keskustelut uhkaavat jäädä monologeiksi.

Facebook-ryhmät sisältävät kukin oman säännöstönsä. Ne on rajattu aiheisiinsa, ja aiheen ohi tai yli mene-vä asia koetaan häiritseväksi, ja sen poistamista halutaan, jopa vaaditaan. Jäsenet osallistuvat aktiivisesti myös sivuston ylläpitoon ja huoltoon. Py-häjärvi (2015), jolla on markkinoin-tilähtöinen lähestymistapa, korostaa erityisesti psykologisen näkökulman

158

tärkeyttä myös Facebookissa: ”Asiak-kaista on pidettävä huolta. Asiakkaan luottamus kasvaa, kun yhteydenpito on kaksisuuntaista – kommentteihin vastataan ja kysytään lisää.” Vahvan sosiaalisen luottamuksen luominen on tärkeää.

Turun kaupunginosaviikot

Kaupunginosaviikot (2016) ovat Tu-run eri kaupunginosien tapahtuma-viikkoja, joita toteutetaan perintei-sesti keväästä syksyyn. Mukana on esimerkiksi kaupunginosaseuroja, omakotiyhdistyksiä, kulttuuri- ja lii-kuntaseuroja, vanhempainyhdistyksiä, kouluja ja nuorisotaloja. Ohjelmako-konaisuutta koordinoi Turun Kau-punginosaviikkojen tukiyhdistys ry. (2014), joka perustettiin tammikuus-sa 2012. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää kaupunginosien asukkai-den osallistumista, yhteisöllisyyttä se-kä kulttuurien kohtaamista. Toiminta on jatkoa Euroopan kulttuuripääkau-punkivuodelle 2011 Turussa.

Ilmoittauduin mukaan Kaupungin-osatoimijoiden yritysyhteistyö- ja ver-kostoitumisiltaan 17. marraskuuta 2015 Turun Vanhalla Raatihuoneel-la. Illan aikana tutustuin Turun Kau-punginosaviikkojen tukiyhdistyksen toiminnanjohtajaan Tapio Peltomaa-han ja Turun Kylätalo -yhteisön ak-tiiviin Leena Parkkiseen.

Turun Kylätalo

Turun Kylätalon (2015) aktiivit ku-vaavat tilaa matalan kynnyksen toi-minta- ja kohtaamispaikaksi. Siellä voi järjestää ihmisten itse ideoimaa toi-mintaa laidasta laitaan. Arkipäivänä Kylätalossa on kahvila, myymälä se-kä hiljainen työskentelytila, jossa löy-tyy tietokone nettiyhteydellä ja ompe-lukone. Iltaisin ja viikonloppuisin tilat tarjoavat paikan, jossa voi pitää kurs-seja tai kokouksia tai järjestää esimer-kiksi syntymäpäiviä ja juhlia.

Vierailin projektin aikana muutaman kerran Kylätalolla jo ennen kuin tu-li aika leikata kuvia. Sovimme Pauli Parkkisen kanssa kuvanleikkuutyö-pajan Turun Kylätalolle sunnuntaik-si 6.3.16. Työpaja sai kokoushuoneen käyttöönsä vuokratta, ja leikkasim-me osallistujien kanssa kuvia ja tu-tustuimme Kylätalon elämään ja toi-siimme. Työpajaan osallistui lapsia, nuoria ja aikuisia naisia. Tunnelma oli melkeinpä riemukas, ja nautim-me kohtaamisestamme. Kuvaleikkei-tä valmistui useita.

Maaliskuun aikana pidin vielä toisen leikkuutyöpajan Turun Kylätalos-sa. Melkein suututin Pauli Parkkisen, sillä olin sotkenut päivät ja Parkki-nen joutui soittamaan minut paikal-le. Olin tunnin myöhässä, ja ihmisiä oli jo paikalla odottamassa tapahtu-

159

maa, jota Kylätalo oli mainostanut. Asia hoitui kuitenkin hyvin; ihmiset eivät olleet kiireisiä ja sain anteeksi. Kylätalo piti minusta huolta kevään aikana monin tavoin. Kylätalo myös mainosti näyttelyä.

Turku Energia

Turku Energia eli Oy Turku Ener-gia – Åbo Energi Ab on turkulainen vuonna 1898 perustettu energiayh-tiö, jonka omistaa Turun kaupunki. Sen toimintaan kuuluu lämmön- ja sähköntuotanto, jakelu ja myynti se-kä niihin liittyvät palvelut. Yrityksen tuotteita ovat sähkö, lämpö, höyry ja kaukokylmä. (Turku Energia 2016.)

Sähköpostieni kautta sain yhtey-den Turku Energiaan. Olin yhtey-dessä viestinnän asiantuntija Elina Kivelään, ja sain häneltä sekä kuvia että historiikkikirjan Ihana valo. Hä-nen työsuhteensa loppui kuitenkin 18.12.1215, joten yhteistyömme ei jatkunut, enkä ottanut hänen seuraa-jaansa yhteyttä.

Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaine

Alusta asti oli selvää, että aikajana tu-lisi esille Taideakatemian omaan Köy-siratagalleriaan, mutta halusin sen myös muualle, ja Turun yliopiston historian laitos tuntui aiheen perus-

teella sopivalta paikalta. Otin ensim-mäiseksi yhteyttä kulttuurihistorian professoriin Hannu Salmeen (2015), jonka kanssa sovimme, että aikajana tulisi esille myös kulttuurihistorian ti-loihin tai johonkin muuhun teokselle sopivaan tilaan rakennuksessa. Yhteys kulttuurihistorian laitokseen oli hyvä, sillä minulla olisi sitä kautta histori-an tuntija tai useita tuntijoita muka-na hankkeessa esimerkiksi kuvien aj-oituksen selvittämisessä.

Yhteistyö kulttuurihistorian oppiai-neen kanssa jäi kuitenkin melkein-pä vain unelmaksi. Aikajanan lopulta valmistuessa se oli liian iso mahtu-akseen laitoksen tiloihin, joten teos ei päässyt esille. Apu kuvien ajoitta-miseen tuli liian myöhään, jotta oli-sin enää voinut tulostaa kuvia. Hannu Salmi kuitenkin mainosti aikajanaa kulttuurihistorian laitoksella ja in-ternet-sivustoilla. Kulttuurihistorian

Kuva 2. Turku Energia näyttelyssä.

160

laitosta tuntemattomalle sen lähesty-minen tuntui vaikealta, vaikka vas-taanotto olikin ollut myönteinen.

Linnankatumme-ryhmä: Sirke Nisso, Maire Peltonen ja minä

Pieni Linnankatumme-ryhmä syntyi joulukuussa 2015. Meitä oli kolme naista, minä, Maire Peltonen ja Sirke Nisso. Perustajajäsenet, ajattelen nyt.

Maire ja Sirke eivät kyenneet sitoutu-maan aikajanan rakentamiseen; Mai-relle kävely on vaikeaa, ja Sirke taas yksityisyrittäjänä on vastuussa yri-tyksen toiminnasta, ja hänen aikan-sa on rajattua. Muodostimme kui-tenkin innostuneen, konkreettisen ja fyysisen ryhmän. Tapasimme en-simmäisen kerran Taideakatemiassa. Esittelin Mairelle ja Sirkelle koulua, ja kävelimme galleriaan nähdäksem-

Kuva 3. Sirke Nisso teki näyttelyyn historiikin Vähätorista ja erityisesti Hautaustoimisto Perttalasta ja vaateliike Donatellosta.

161

me tulevan näyttelytilan. Esitin ku-via Linnankadusta dataprojektorilla, ja keskustelimme niistä, mutta ennen muuta tutustuimme toisiimme. Meis-tä kolmesta minulla on vähiten hen-kilökohtaista kokemusta Linnanka-dun elämästä. Olen opiskellut Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemi-assa 5 vuotta. Maire on asunut Lin-nankatu 35:ssä yli 30 vuotta, ja Sirke on viettänyt jo lapsuuttaan Linnanka-tu 3:n tiloissa ja leikkinyt sen pihalla muiden lasten kanssa.

Sirke Nisso. Joulukuun alussa olin siis tavannut Sirke Nisson, jolle olin lä-hettänyt sähköpostia. Hän on Hauta-ustoimisto Perttalan omistaja. Hau-taustoimisto on palvellut nykyisellä paikallaan Linnankatu 3:ssa Vähäto-rin laidalla jo yli 70 vuoden ajan ja nyt jo kolmannessa naissukupolvessa; hautaustoimiston perusti Sirken isoäi-ti, Taimi Perttala 21-vuotiaana. Sirke on kouluttautunut insinööriksi, mut-ta siirtyi yrittäjäksi hautaustoimistoon äitinsä jälkeen. Hän harrastaa taidet-ta, ja hän tekee itse esimerkiksi instal-laatioita sekä veistoksia. Hän pitää erityisesti lasitaiteesta ja suunnittelee avaavansa Linnankatu 3:een lasitai-degallerian ja jatkaa tietysti hautaus-toimistoyrittäjänä. Lisäksi yksi Sir-ken intohimoista on Eva Törngren, jota voidaan pitää Suomen kansallis-romantiikan äitinä – Lönnrot omisti

Kalevalan muusalleen, ”äidilliselle ys-tävälleen” ja sponsorilleen Eva Törn-grenille. Sirke toivookin, että tälle itsenäisyysajatuksen sytyttäjälle pys-tytettäisiin muistomerkki Vähätorille.

Maire Peltonen. Joulukuussa Maire Peltonen lähetti minulle kuvia postitse, ja otin yhteyttä häneen. Omien sano-jensa mukaan Maire Peltosen tärkein itseilmaisun muoto on kirjoittaminen, mutta hän on myös ottanut yli kol-menkymmenen vuoden ajan parvek-keeltaan valokuvia Linnankadusta. Kuvat ovat kooltaan 10 x 15 ja 9 x 13 cm, ja niitä on satoja, eri vuodenai-koina ja eri vuorokaudenaikoina otet-tuja. Ehdotin Mairelle, että hän laittai-si niitä esille näyttelyyn.

Maire halusi kuitenkin ottamiensa Linnankatu-kuvien sijaan ottaa esil-le Wikeström ja Krogiuksen Sinisen talon purun 2011. Hänen kirjoitta-mansa muistokirjoitus Siniselle talol-le, Det Blå Huset, on julkaistu 2012, ja julkaisijana toimi Åbolands littera-turförening. Kirja, jossa Mairen teksti on, oli esillä Linnankatumme-näytte-lyssä. Lisäksi näyttelyssä oli mukana Mairen kutsumana turkulaisen taitei-lijan Jan-Erik Anderssonin 14 minuu-tin mittainen video The Destruction of Beauty, jonka esittämiseen Anders-son suostui.

162

Linnankatumme-näyttely muotoutuu verkostoituen

Keväällä 2016 sain Riikka Oksasel-ta Facebook-viestin, jossa hän kertoi, että hän haluaisi esittää materiaalia Köysitehtaan raivaamisen jälkeen en-simmäisestä näyttelystä. Siitä aloimme viestien vaihdon, josta sain ajatuksen, että näyttely muodostuisi koostee-na eri ihmisten kokemuksista Lin-nankadusta siten, että jokaisella on oma osuutensa. Näin Linnankatum-me muotoutui aikajanastani, Riikka Oksasen valokuvista, Maire Peltosen teoksesta (silloin oli vielä epävarmaa, mikä se varsinaisesti olisi) ja Sirke Nisson Hautaustoimisto Perttalan ja muotiliike Donatellon historiikeista.

Turun linnan Siluettityöpaja

Turun linnan pajassa (2015) oli hiih-tolomaviikolla Siluettityöpaja, ja aja-tus nykyihmisistä paperiin leikat-tuina siluetteina näyttelyssämme oli mielestäni tärkeä lisä. Otin yhteyt-tä taideohjaaja Satu Musakkaan, jo-ka oli vasta aloittanut työnsä Turun Linnassa. Sovimme, että käyn työpa-jassa ja pyydän ihmisiltä heidän ku-viaan näyttelyymme. Useat suostui-vatkin ja tekivät kaksi profiilikuvaa,

Kuva 4. Ensimmäinen kuva on nimeltään 11.12.90 12.45 Stilla gråvit dag. Seuraava on 20.11.1999 15.55 Frostigt rosa i hamnen. Viimeinen kuva on nimetön.

Kuva 5. Jan-Erik Anderssonin video näyttelyssä. Pöydällä on kirja, jossa julkaistiin Maire Peltosen teksti.

163

toisen itselle ja toisen Linnankadul-le. Olin paikalla muutamana päivä-nä, ja opettelin siluettien tekoa Satu Musakan opastuksella. Välillä pajassa oli niin paljon väkeä, että kahden ku-van teko yhdestä ihmisestä olisi ollut liian aikaa vievää, ja tällöin Linnan-katumme jäi ilman siluetteja, mutta toisinaan aikaa oli hyvin ja Linnanka-tumme sai hienon kokoelman siluet- tikuvia.

Turun kaupunginkirjaston studio

Ajatuksena oli ollut, että yhteisöm-me leikkaa kuvat, mutta koska en saanut yhteisöä toiminnalliseksi, otin Miia Variksen ehdotusta noudattaen yhteyttä Turun kaupunginkirjastoon järjestääkseni sinne leikkuutyöpa-jan. Kirjaston informaatikko Gunnar Högnäs (2016) kiinnostui ajatukses-ta, ja sain käyttööni studiotilan heti pääsisäänkäynnin vierestä, vieläpä il-maiseksi!

Työpaja oli aktiivinen, mutta ennen kaikkea miellyttävän rauhallinen ja rentouttava. Olin ostanut turhaan noin kahdetkymmenet sakset – yh-täaikaisesti kävijöitä oli korkeintaan kymmenen, joista kaikki eivät halun-neet osallistua leikkaamiseen, mutta viihtyivät silti keskustelemassa. Ku-valeikkeitä tuli paljon. Keskustelimme ja tutustuimme toisiimme – vietimme

hetken aikaa yhdessä. Suuri kunnia miellyttävästä päivästä kuuluu kirjas-ton informaatikolle, joka oli paikalla mukana koko ajan ja kävi kuuluutta-massa tapahtumasta muutaman ker-ran. Ehkä paperimainos mainostau-lussa sotkeutui kuvahälinään – vasta kuulutukset vetivät yleisön paikalle.

Kuralan kylämäen Kokeiluverstas

Kuralan Kylämäki on Turun kau-pungin omistama museo- ja kult-tuurivirkistysalue, jossa ylläpidetään 1940–1950-lukujen mukaista maa-laismiljöötä rakennuksineen, puu-tarhoineen, niittyineen ja peltoineen. Kokeiluverstaalla kädentaitoja har-joitetaan laaja-alaisesti muinaisteknii-koista taidetyöpajaan. Yleisön osallis-taminen toimintaan ja kädentaitojen välittäminen sukupolvelta toiselle on keskeinen tavoite (2016). Kokei-luverstaalla järjestin kuvienleikkuu-

Kuva 6. Turun Linnan Siluettityöpajan teoksia. Kaikki eivät mahtuneet edes mukaan!

164

työpajan kahteen kertaan. Samanai-kaisesti oli käynnissä verstaan omaa ohjelmaa, mikä oli selkeästi se asia, joka oli saanut ihmiset paikalle. Leik-kuutyöpajanikin sai kuitenkin osal-listujia, jotka kiinnostuivat Turun historiasta ja kuvien leikkaamisesta. Kuvat herättivät ihmisten muistoja, ja he kertoivat tarinoita niiden poh-jalta. Nuoremmat ihmiset innostuivat taiteellisiin leikkauksiin.

Estelle ja Uusi Tuuli ry

Otin yhteyttä Pertti Mikkoseen, joka on toiminut aktiivisesti sekä Uusi Tuu-li ry:ssä että Reilun Kaupan rahtipur-jelaiva Estellen rakentamisessa. Estel-le tuli 1985 Eestaas Oy:n omistukseen, ja siitä alkoi Saksassa vuonna 1922 rakennetun 53-metrisen, rautarunkoi-sen, takilaltaan kolmimastoisen ber-mudakuunarin rakentaminen Masa- Yardsilta saaduista ylijäämäosista val-

tameriliikenteeseen katsastetuksi pur-jerahtilaivaksi. Estellen ja Eestaas Oy:n toiminta perustui lähes koko-naan vapaaehtoisuuteen ja talkootyö-voimaan. Arvoina toiminnassa olivat ympäristöystävällisyys, solidaarisuus ja globaali tasa-arvo. Estelle teki en-simmäisen Afrikkaan suuntautuneen matkansa vuonna 2002.

Estelle myytiin vuonna 2012 ruotsa-laiselle Ship To Gaza -järjestölle. Ke-väällä 2016, ennen yhteydenottoa-ni Mikkoseen, Uusi Tuuli ry oli juuri lahjoittanut kaiken arkistomateriaalin museolle, mutta kuvia oli vielä saata-villa. Sain kaksi cd-levyllistä kuvama-teriaalia näyttelyymme. Kuvat olivat osittain järjestyksessä, mutta kaik-kea ei ole saatu lopullisesti arkistoi-tua – digitoinnissa on ollut jo oma urakkansa. Näyttelyssä olivat muka-na kaikki saamani kuvamateriaali al-kuperäisessä järjestyksessä.

Kuva 8. Aikajanan taustaa.Kuva 7. Estellen kuvamateriaalia näyttelyssä.

165

Huhtikuun alkuun mennessä kuvat oli leikattu ja aikajanan pystytys al-koi. Maalauksen opiskelijoilla oli ko-ko huhtikuun videonopiskelua, ja yksi suurista maalausluokista jäi tyh-jilleen. Sain sen käyttööni rakentaak-seni aikajanaa. Tila oli avara ja juuri sopiva rakennusprojektilleni. Tunsin itseni onnekkaaksi, vaikka Linnanka-tumme-projektin suunniteltu työpaja-viikko olikin pudonnut pois koulun järjestelyistä eikä minulla ollut työ-pajaa, minkä vuoksi en saanut assis-tenttia projektilleni. Yritin kuitenkin saada opiskelijan mukaan projektiin opintopisteitä vastaan, mutta kaikki olivat niin uppoutuneita omiin pro-jekteihinsa, että pystytys jäi minulle. Huhtikuun lopulla Linnankatumme aikajana oli valmis, ja pituutta sille oli kertynyt riittävästi eli 24 m. Se käsitti ajan 1200-luku–tulevaisuus.

Pauno Narjus, LPR-arkkitehdit

LPR-arkkitehdit (2015) olivat 1980-lu-vulla muuttaneet vanhan köysitehtaan ja Wärtsilän vanhat telakkarakennuk-set sekä Konservatorion että Taideaka-temian käyttöön, ja Peltomaalta kuu-lin, että Linnafältin päivässä 5.5.2016 olisi myös LPR-arkkitehtien Pauno Narjuksen perinteinen arkkitehtuu-rikävelykierros Vaakahuoneelta Fo-rum Marinum -merimuseoon. Turun ammattikorkeakoulu olisi myös mu-kana kierroksella ja samaten näytte-

ly Linnankatumme. Peltomaan kaut-ta sain yhteyden Pauno Narjukseen ja tarjosin hänelle mahdollisuutta osallis-tua näyttelyyn, mihin hän suostuikin. Hän antoi tekemänsä PowerPoint-esi-tyksen Teollisuudelta Kulttuuriteolli-suudelle -näyttelyymme. Siitä tekemäni 20 minuutin pituinen video tuli esille näyttelyyn.

Kuva 9. Pauno Narjuksen Teollisuudelta Kulttuuri-teollisuudelle video näyttelyssä.

Linnankatumme-näyttely

Vielä puuttuivat aikajanan rakenteel-ta jalat. Piirustuksen lehtori Antero Paavola auttoi minua jalkojen suun-nittelussa ja kehittelyssä, ja varsinaista konkreettista apua sekä suunnittelua sain työpajamestari Jari Uusitalolta. Uusitalon kanssa kävimme romukaup-piaalta hakemassa putkea ja rautakau-pasta lekaharkkoja. Valoimme jalat, ja ne olivat valmiit päivää ennen kuin ra-kennelma piti pystyttää.

166

Oppilaitoksen taholta saamani apu loppuvaiheessa ennen näyttelyn pys-tytystä oli suuri, ja sain siitä yhteisöl-lisiä kokemuksia. Vaikka kuvataiteen opiskelijat olivatkin jossain muualla kuin omissa tiloissaan opiskelemassa suuren osan päivää, kävivät he kui-tenkin työtilassani silloin tällöin. Tu-tustuin joihinkin heistä ja sain heiltä arvokasta kannustusta.

Lauantaina 30.4.2016 aloitimme Sirke Nisson kanssa Linnankatumme-näyt-telyn pystytyksen. 3.5.2016 klo 17.00 näyttelymme avautui Köysiratagalleri-assa. Näyttelyssä mukana olivat:

• Heli Mäki-Arvela: Linnankatumme-aikajana

• Sirke Nisso: Vähätori

• Maire Peltonen ja Jan-Erik Andersson: Sininen talo

• Turun Linna ja Satu Musakka: hiihtolomaviikon Siluettikuva- työpaja

• LPR-arkkitehdit: Teollisuudelta kulttuuriteollisuudelle -video

• Uusi Tuuli ry: Estelle

• Turku Energia: Ihana valo

Jo marraskuussa 2015 olin siis osal-listunut Kaupunginosatoimijoiden yri-tysyhteistyö- ja verkostoitumisiltaan. Kevään 2016 mittaan yritin ottaa yh-

teyttä Kaupunginosatoimijoihin, sillä kuvamateriaaliakin oli minulle luvat-tu, mutta en saanut mitään vastausta. Olin tietoinen, että suurin piirtein sa-maan aikaan kuin näyttelymme olisi avoinna, olisi myös Linnafältin kau-punginosaviikko, johon myös mei-dän oli tarkoitus osallistua. Epäilin, että olimme unohtuneet tapahtumas-ta, kunnes Tapio Peltomaa otti yhteyt-tä ja olimme mukana Linnafältin päi-vässä 5.5.2016.

Olimme myös osa Turun Kylätalon 2.5.–8.5.2016 klo 12.00–17.00 jär-jestämiä Veistämöntori-markkinoita, joilla esiintyi Liisa Kaisti, Turun kau-pungin vapaaehtoistoiminnan koordi-naattori sekä lauluyhtye Raiku, joka esitti kansanlauluja ympäri maailmaa. Markkinoilla oli koko viikon kirppu-torimyyntiä ja myyntipaikkoja, yhdis-tysesittelyjä, Keidas-kioskilla makka-raa ja lettuja sekä leppoisaa seuraa.

Yhteisöstä verkostoiksi

Linnankatumme-näyttelyn valmista-misen aikana ja sen ansiosta tutus-tuin moneen ihmiseen, yritykseen ja organisaatioon. Etsin yhteisöä, joka rakentaisi kanssani aikajanan, mutta sen ympärille kasvoikin uusia säikei-tä. Nämä olivat yksittäisiä ihmisiä it-senään, työssään, osana organisaatio-ta, harrastuksessaan ja intohimossaan

167

sekä lisäksi kokonaisia toisia yhteisö-jä, jotka verkostoituvat Linnanka-tumme-yhteisön kanssa.

Etsiessäni Linnankatumme-yhteisöä tutkin yhteisön käsitettä. Siihen tuntui olevan vaikea päästä kiinni, sillä käsi-te ja sen käyttö on ollut epämääräistä. Heikki Lehtosen (1990, 15) mukaan ”yleisimmillään käsite yhteisö viittaa ihmisten välisen vuorovaikutuksen ta-paan, yhteisyyteen, ihmisten väliseen

suhteeseen tai siihen, mikä on määrä-tylle ihmisryhmälle yhteistä”. Ihmis-yhteisön lisäksi yhteisö voi muodos-tua myös kasveista tai eläimistä, jotka elävät tai kasvavat samalla alueella ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään.Lehtonen (1990, 14, 15) tarkentaa so-siologista yhteisökäsitettä:

Yhteisöllä on käsitteenä useita merki-tyksiä. Yhteisöä on yleisesti käytetty erilaisten ryhmien epätarkkana yleis-

Kuva 12. Kaupunginosaviikkojen mainos. Veistämöntori 2.5.2016.

Kuva 11. Linnankatumme odottaa avajaisten alkua.

Kuva 10. Näyttelykutsu.

168

nimityksenä. Yhteisökäsitteen ala voi vaihdella ihmiskunnasta pariin, kol-meen ihmiseen ja sen alueellinen laa-juus maapallosta ruokakuntaan. Yh-teisöinä on käsitelty ihmiskuntaa, kristikuntaa, kansakuntaa, valtiota, yhteiskuntaa, erilaisia värin, rodun tai kielen mukaan määrittyviä ih-misryhmiä, vaihtelevan kokoisia alu-eellisia ja aatteellisia muodosteita, erikokoisia pienryhmiä, joiden vuo-rovaikutus voi olla välittömistä fyy-sisistä suhteista jonkin aatteen yhdis-tämään kuvitteelliseen tai todelliseen ihmisjoukkoon. Yhteisyyden perusta-na ovat olleet taloudelliset, poliittiset tai alueelliset seikat. Lisäksi yhteisyys on perustunut sukulaisuuteen, intres-seihin, uskomuksiin, yhteisiin toimiin, vuorovaikutukseen, seurusteluun, har-rastuksiin, maailmankatsomuksiin, mieltymyksiin ja tunteisiin. Yhteisöjä voidaan luokitella niiden tavoitteiden (esim. hoitoyhteisöt) ja vuorovaiku-tuksen luonteen (esim. aatteelliset yh-teisöt) mukaan.

Esimerkiksi institutionaalisiin yhtei-söihin, kuten perheeseen, kuntaan ja valtioon yksilö liittyy automaattisesti syntyessään, toiminnallisiin yhteisöi-hin liitytään omasta tahdosta ja usein konkreettisen toiminnan myötä. Ly-hytkestoisimmat yhteisöt, kuten esi-merkiksi kulttuuri- ja urheilutapah-tumat ja yritysten asiakastilaisuudet, tarjoavat yksilöille saman, ainutker-

taisen kokemuksen ja sitä kautta ko-kemuksen yhteisöllisyydestä.

Olin saanut perustettua kuukaudessa Facebookiin 20 ihmisen ryhmän – jo-ka ei kuitenkaan tarvittavassa vaihees-sa ollut riittävän aktiivinen suhteessa tavoitteeseeni. Aikajanalla oli aika-taulu, sillä oli näyttelyaika Köysirata-galleriaan. Claire Bishop (2012, 153) kuvailee teoksessaan Artficiall Hells useita eri yhteisötaiteellisia teoksia, joista useat perustuvat yksittäisen tai-teilijan teokseen. Esimerkiksi venäläi-nen Ilya Kabakov (s. 1933), jonka Al-bumit olivat kirjoja, jotka Kabakov esitti kotonaan, lukien tekstin neut-raalilla ja värittömällä äänellä pienelle ystäväjoukolle. Näissä tapauksissa yh-teisö on yleisö, ystävät ja itse teos. Te-os, jota ei ole olemassa ilman yleisöä. Kuten thaimaalainen yhteisötaiteili-ja Rirkrit Tiravanija asian kuvailee: ”Teokseni on kuin valo jääkaapissa. Se toimii ainoastaan kun ihmiset avaa-vat jääkaapin oven. Ilman ihmisiä, se ei ole taidetta – se on jotakin muuta – tavaraa huoneessa” (Bishop 2004, 61). Linnankatumme-Facebook-ryhmä oli tällainen yleisöyhteisö, kun sen sijaan olisin halunnut aktiivisen ja fyysisesti osallistuvan yhteisön.

Bishop (2012, 178) lainaa englan-tilaisen kunnallisen taidevaltuuston kokeellisten projektien komitean lau-suntoa vuodelta 1974:

169

Yhteisötaiteilijan ensisijainen kiinnos-tuksen kohde on hänen vaikutuksensa yhteisöön sekä suhteensa siihen, – – hän on pääasiassa kiinnostunut pro-sessista, ei valmiista tuotteesta.

Itse olin valinnut aikajanan valmista-misen yhteisön sijaan, mutta tämä ei suinkaan tarkoittanut, että itse aika-jana olisi ollut tärkeämpi kuin proses-si. Aikajana oli projektin sisin, ja siitä luopuminen ja sen vaihtaminen jo-honkin epämääräiseen toiseen oli mie-lestäni epävarma yritys. Nyt kun ajat-telen tilannetta, ymmärrän, että olisin voinut valita toisinkin. Ryhmään kiin-nittyminen ja aikajanan hylkääminen ainakin siinä muodossa, mitä se sil-loin mielessäni oli, olisi voinut joh-taa arvaamattoman mielenkiintoisiin kohtaamisiin. Toisinkin olisi kuiten-kin voinut käydä. Molemmat vaih-toehdot olivat omalla tavallaan epä-varmoja. Facebook-yhteisömme on kuitenkin vielä olemassa, ja olenkin jo kirjoittanut ryhmän sivustolle ja kysellyt jäsenten ajatuksia seuravasta teoksesta, jonka teemme.

Timo Vilén lainaa kirjoituksessaan J.R. ja William McNeillien (2003) kir-jasta Verkottunut ihmiskunta. Yleis-katsaus maailmanhistoriaan McNei-lien määritelmää verkostosta:

Verkko on mielestämme joukko yhte-yksiä, jotka kytkevät ihmiset toisiinsa.

Yhteys voi olla muodoltaan lähestul-koon mitä tahansa: satunnainen koh-taaminen, sukulaisuus, ystävyys, yh-teinen uskonto, kilpailu, vihollisuus, taloudellinen vaihtokauppa, ekologi-nen vaihto, poliittinen yhteistyö jopa sotilaallinen voimainmittely. Kaikissa tällaisissa suhteissa ihmiset vaihtavat informaatiota ja ohjailevat tulevaa toimintaansa saamansa tiedon poh-jalta.

Linnankatumme-näyttely valmistui yhteistyönä eri toimijoiden kesken, verkostoituen. Kun turkkilaiselta kol-men taiteilijan ryhmältä, Oda Proje-silta kysyttiin, millä arvoperustalla he työskentelevät, he vastasivat arvioi-vansa tuloksen sillä perusteella, mis-sä ja keiden kanssa he tekevät yhteis-työtä (Bishop 2006, 180). Oda Projesi tarkoittanee vastauksellaan, että he haluavat valita yhteistyöalueet ja -ih-miset esimerkiksi sosiaalisten ja yh-teiskunnallisten olosuhteiden takia, eivätkä he painota valinnoissaan ih-misten luonteiden ominaisuuksia. On sitten kysymyksessä yhteisöllinen tai verkostoituen rakentunut projekti, osallistujat määrittävät sen.

Linnankatumme-näyttelyyn osallis-tujat olivat mukana eri lähtökohdis-ta ja eri syistä. Eräät ottivat minuun yhteyttä projektin tultua julkisek-si, toisiin taas minä olin yhteydessä. En suorittanut projektin aikana min-

170

käänlaista kyselyä koskien esimer-kiksi syytä tulla mukaan, joten voisin esittää vain arvailuja ja oletuksia toi-mijoiden motiiveista. Omat motiivini kutsua lisää osallistujia olivat näytte-lykokonaisuuden laajentaminen ja sy-ventäminen sekä kutsuttujen osallistu-jien halukkuus ja heidän lähes valmiit teoksensa, jotka oli mahdollisia to-teuttaa käytettävissä olleessa ajassa. On myönnettävä, että verkostoitumi-nen tuntui riemulliselta. Oli ihastutta-vaa työskennellä kaikkien näiden eri toimijoiden kanssa ja saada aikaan hieno näyttely.

Merkittävimmäksi tekijäksi projektin kuluessa muodostui sen suhde aikaan. Projektilla oli aikaa valmistua yksi vuosi, joka osoittautui liian lyhyeksi ajaksi sekä toimivan yhteisön perus-tamiseen että teoksen toteuttamiseen. Ei niinkään sen takia, että itse teos, aikajana, olisi valmistuakseen tarvin-nut enemmän aikaa, vaan koska täy-sin uuden ryhmän, yhteisön perusta-minen vaatii aikaa. Ryhmä tai yhteisö tarvitsee aikaa tutustumiseen, kehitty-miseen, muotoutumiseen, sisäistämi-seen ja toimimiseen. Se, kuinka pal-jon aikaa tarvitaan, on suhteellista, ja siihen vaikuttaa useita muuttujia. Pro-jektin luonne, pituus, tarkoitus sekä osallistujien toiveet ja tarpeet ovat te-kijöitä, jotka vaikuttavat, mutta ryh-män tulee saada kehittyä orgaanisesti, omaa tahtiaan. Kehitystä voi edesaut-

taa innostamalla ja aktivoimalla ryh-mää, mutta koska ihmiset ovat kukin omalla tavallaan mutkikkaita, vaatii ryhmän niin kuin minkä tahansa tai-deteoksen kehittyminen ennalta mää-rittelemättömän ajan.

Lähteet

Barok, D. 2009. On participatory art – Interview with Claire Bishop. Viitattu 27.5.2016. file:///C:/Users/heli/Downloads/ On_participatory_art_Interview_with_Clai%20(1).pdf.

Bishop, C. 2004. Antagonism and Rela-tional Aesthetics. Sivulla www.teamgal. com. Viitattu 29.5.2016. http://www.teamgal.com/production/1701/SS04 October.pdf.

Bishop, C. 2006. The Social Turn: Colla-boration and its Discontents. Artforum. Viitattu 27.5.2016 http://newsgrist.ty-pepad.com/files/claire-bishop-the-social-turn-collaboration-and-its-discontents-in-2006-artforum.pdf.

Bishop, C. 2012. ARTIFICIAL HELLS. Participatory Art and the Politics of Spec-tatorship. London & New York: Verso.

Estelle ja Uusi Tuuli ry 2003. Viitattu 18.8.2016 http://www.estelle.fi/uusi-tuu-li-ry.

Honkonen-Ratinen, K. 2011. Case: Fa-cebook yhteisöjen toiminnassa. HCI Pro-ductions Oy. Viitattu 27.5.2016. file:///C:/Users/heli/Downloads/HCIP_KHR_case_study_Facebook_yhtei-sot_2011-09%20(1).pdf.

Kantonen, L. 2010. Yhteisötaiteen este-tiikkaa ja menetelmiä. Teoksessa Kanto-nen, L. (toim.) Ankaraa ja myötätuntois-ta kuuntelua: Keskustelevaa kirjoitusta

171

paikkasidonnaisesta taiteesta. Helsinki: Kuvataideakatemia, 74–84.

Kaupunginosaviikkojen tukiyhdistys ry 2014. Viitattu 18.8.2016 http://ah. turku.fi/kultke/2014/0910008x/Images/ 1321411.pdf.

Kaupunginosaviikot 2016. Viitattu 18.8. 2016. http://kaupunginosaviikot.net/.

Kuralan kylämäen Kokeiluverstas 2016. Viitattu 18.8.2016. https://www.turku.fi/kuralan-kylamaki/opi-ja-koe-kylamaessa/kurssit-ja-tyopajat.

Lehtonen, H. 1990. Yhteisö. Jyväskylä: Vastapaino.

Lippard, L. 1997. The lure of the local. Senses of place in a multicentered society. New York: The New Press.

LPR-arkkitehdit 2015. Viitattu 18.8. 2016. http://www.ark-lpr.fi/.

McMillan, D. W. & Chavis, D. M. 1986. Sense of Community: A Definition and Theory. Journal of Community Psycho-logy Volume 14, January 1986. Viitat-tu 18.8.2016. http://mc7290.bgsu.wiki spaces.net/file/view/McMillan_1986.pdf.

Nurmi, T. 2015. Lähetä kuva Linnanka-dusta – osallistu taideteokseen. Turku-lainen. Viitattu 27.5.2016. http://www.turkulainen.fi/artikkeli/338128-laheta- kuva-linnankadusta-osallistu-taidete- okseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 19.6.2016 http://www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripoli-tiikka/kulttuuri_hallitusohjelmassa/?lang=fi31.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 19.6.2016 http://www.minedu.fi/OPM/

Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/linjaukset_ohjelmat_ja_hankkeet/kulttuuri_alueiden _vahvistajana/?lang=fi.

Pyhäjärvi, M. 2015. Facebook-markki-nointi. Seminaari 24.9.2015 Logomos-sa Turussa. Järjestäjänä SparkUp Turku. Kirjoittajan muistiinpano seminaarissa.

Roponen-Lunnas, P. 2013. Kohtaami-sen taide – yhteisötaiteen ideaaleja ja käytäntöjä. Verkkojulkaisu Tahiti. Vii-tattu 27.5.2016. http://tahiti.fi/04-2013/ dossier/kohtaamisen-taide-%E2%80%93 -yhteisotaiteen-ideaaleja-ja-kaytantoja/.

Turku Energia 2016. Viitattu 18.8.2016 http://www.turkuenergia.fi/.

Turun kaupunginkirjaston studio. Viitat-tu 18.8.2016. https://www.turku.fi/turun-kaupunginkirjasto/palvelut/vuokrattavat-tilat-paakirjastossa.

Turun Kylätalo 2015. Viitattu 18.8.2016. https://kylataloturku.wordpress.com/.

Turun linnan Paja 2015. Viitattu 18.8. 2016. https://www.turku.fi/turunlinna/opi-ja-koe/turunlinnanpaja.

Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaine 2016. Viitattu 18.8.2016 http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ kulttuurihistoria/Sivut/home.aspx.

Torvinen, S. 2016. In Public, In Particular (IPIP). Viitattu 27.5.2016 http://www.tur-kuamk.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaati-ot/hae-projekteja/public-particular-ipip/.

Vilén, T. 2016. Maailmanhistoriaa lintu-perspektiivistä. Viitattu 13.8.2016 http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1168).

172

Liite 1.

Aikajanan ja siluettien valmistumiseen osallistuneet.

Aikajanan valistamiseen osallistuneet:

Aalto, IlariAaltonen, AnastasiaAaltonen, HeliAdamsson, ErikaBabebluu Elenius, Hannu Elenius, JormaElenius, RauliElenius, SonjaElonen, TuuliHakala, PirjoHalonen, LauraHarjamäki, PaulaHedberg, Sini-MeriHemgård, MinnaHelkala, ElinaHellaakoski, MaaritHimberg, AnneHolma, MarjattaHuovinen, NiinaHäggman, SamiHögnäs, GunnarHyry, RiikkaIrni, MarjukkaJuhola, TuuliJuppi, PiritaJärvinen, Elena Järvinen, SaaraKallio, PetraKarsi, JoonaKinnunen, Saila Kivilaakso, mariaKoivisto, ViliinaKoskenalho, SakariLahtivuori, VilleLangh, Tea

Lehtonen, Tuula Leivonen, MariaLilja-Viherlampi, Liisa-MariaMarjuskaMarkettaMetsämäki, MariMiettinen, LaraMäkinen, PekkaOesch, KirsiParikka, KaiPuikko-Laakso, Paula Pulli, RiittaPäivärinne, Johanna Pärkinen, PauliRannikko, EeviRajala, JohannaRintala, TuukkaRalfSamsten, P.Seppälä, JariSiivonen-Takku, PirkkoSiren, KatiSälpäkivi, SatuTaipalus, AnnamariTaneliTanskanen, IlonaTapio, JormaTiivola, Sanna Torvinen, SariTuominen, HenriTähkäpää, EijaVihersaari, H.Vuolanto, MariVäänänen, TuulaYlitalo, Anna-Leena

Siluettien valmistamiseen osallistuneet:

Anna Asikainen, JuhoDanielHilden, IreneHilden, SenniKatriKosenius, TuuliMalm, MariaPauliPennanen, JouniRebeckaSaarinen, OtsoSahala. AleksanteriSoini, ValmaSuominen, AadaSuominen, AnuTuomainen, KatriTörrönen, JuliusViljami III

TAIDE OPETUKSESSA

173

III

TAIDE OPETUKSESSA

174

Tiivistelmä

Tarkastelen Pikkulin tv-sarjaan perustuvan uuden opetuskonseptin kehittä-mistä 3–8 -vuotiaille lapsille turkulaisessa elokuva- ja animaatioyritys Ait-tokoski Experience Oy:ssä. Digitaaliset työkalut vaikuttavat opetusalan käytäntöihin nykyisin myös esi- ja alkuopetuksen piirissä. Digitaalisten op-pimisympäristöjen opetuskäyttöön liittyy kuitenkin pedagogisia haasteita, ja alan tutkimus on vielä uutta.

Kehittämishankkeen keskeinen sisältö oli selvittää digitaalisten opetustuot-teiden asiakastarvetta esi- ja alkuopetuksen piirissä Turussa. Artikkelini pää-kysymys on, minkälaisia uusia digitaalisia opetustuotteita esi- ja alkuope-tuksessa tarvitaan ja miten Pikkulin opetuskonsepti voisi tähän tarpeeseen vastata. Aihetta selvitettiin haastattelututkimuksella, jonka kohderyhmää olivat päiväkotien, esikoulujen ja 1.–2.-luokkien opettajat Turussa. Haastat-telut toteutettiin kuudessa toimipisteessä, ja ryhmähaastatteluihin osallistui 40 henkilöä. Artikkelissa pohditaan erityisesti tunne- ja vuorovaikutustaito-jen merkitystä esi- ja alkuopetuksessa sekä uusissa opetussuunnitelmissa.

Haastattelututkimuksen tuloksena selvisi, että tunne- ja vuorovaikutustaito-jen merkitys opetuksessa on kasvanut ja kohderyhmällä on tarvetta uusille työkaluille. Haastattelututkimuksessa selvitettiin myös, mitä tunne- ja vuo-rovaikutustaitojen työkaluja opetuksessa käytetään. Tunne- ja vuorovaiku-tustaitoja korostetaan myös opetusministeriön uudistuvissa esi- ja alkuope-tuksen opetussuunnitelmissa.

Lennä, lennä Pikkuli! Uuden opetuskonseptin kehittäminen Pikkulin tv-sarjasta

Maria Leivonen

175

Kehityshankkeeseen kuului myös Pikkulin opetuskonseptin ensimmäisen de-motuotteen testaaminen ryhmähaastattelujen yhteydessä. Demon vastaanot-to oli positiivinen, ja useat vastaajista olivat sitä mieltä, että sitä voisi käyttää opetuksessa hyvin jo sellaisenaan. Aittokoski Experience Oy kehittää pilot-tivaiheessa olevaa EDUappia eteenpäin opetus- ja teknologiainnovaatioille tarkoitetussa xEdu-ohjelmassa. Pikkulin konseptin kehittämisessä tärkeää on löytää oikeat yhteistyökumppanit, rahoitus ja sopiva liiketoimintamalli.

laisilla edutech-tuotteilla on mahdol-lisuuksia myös kansainvälisillä mark-kinoilla (Tekes 2016, 4).

Tarkastelen artikkelissa uuden esi- ja alkuopetukseen suunnatun opetuskon-septin kehitystyön vaiheita Aittokos-ki Experience Oy:ssä Turussa. Pikkuli on suomalainen tv-sarja 3–8-vuotiail-le lapsille. Ensimmäinen tuotantokau-si alkoi Suomessa Pikku Kakkosessa huhtikuussa 2016 ja myöhemmin Boo Klubbenissa YLE Fem -kanavalla. Tv-sarja on myyty vuosien 2015–2016 ai-kana neljääntoista maahan. Pikkuli on monimediallinen tuote, jota kehitetään jatkuvasti eteenpäin. Tällä hetkel-lä Pikkulin tuotteisiin kuuluvat kirja, mobiilipelejä ja tv-sarja. Suunnitteilla ovat tätä kirjoitettaessa myös tv-sar-jan toinen tuotantokausi, liikuntakon-septi, opetuskonsepti ja oheistuotteet. Pikkuli-brändin liiketoimintamalliin kuuluu myös lisensointi. Käytännös-sä kaksi eri yritystä toimii Pikkuli-brändin kanssa. Pikkulin tv-sarjan on tuottanut Sun in Eye Productions. Ait-

Johdanto – Pikkulista uusi suomalainen hittituote?

Digitaalisuus vaikuttaa tulevaisuu-dessa yhä enemmän kaikilla elämäm-me osa-alueilla, myös opetuksessa ja koulutuksessa kaikilla opetusasteilla. Erilaiset digitaaliset oppimissovelluk-set ja pelit laajentavat oppimisympä-ristöjä ja luovat uusia työkaluja oppi-miseen ja vuorovaikutukseen. Hyviä esimerkkejä tästä kehityksestä ovat erilaiset digitaaliset oppimispelit, blo-git, YouTube, mobiiliteknologiaan pohjautuvat välineet ja verkossa jae-tut oppimisympäristöt.

Digitaalisuus luo mahdollisuuksia uu-sille tuotteille ja innovaatioille myös luovien alojen yrityksissä. Suomalai-nen opetusjärjestelmä on kansainväli-sessä vertailussa edelleen huippuluok-kaa. Yhdessä teknologiaosaamisen kanssa opetusalalla on pontentiaalia, jota kannattaa kehittää ja tuotteis-taa eteenpäin (Finpro 2016). Tekesin ja Finpron arvioiden mukaan suoma-

176

tokoski Experience Oy omistaa Pikku-lin IP:n (Immaterial Property), lisensoi tekijänoikeuksia eteenpäin ja kehittää uusia sisältöjä.

Artikkelini pääkysymys on, minkä-laisia uusia digitaalisia opetustuottei-ta esi- ja alkuopetuksessa tarvitaan ja miten Pikkulin opetuskonsepti voi-si tähän tarpeeseen vastata. Pohdin artikkelissa erityisesti sosiaalisten ja tunnetaitojen merkitystä esi- ja alku-opetukseen piirissä.

Pikkulista voi tulla uusi suomalainen menestystuote mediatuotteena ja edu-tech-tuotteena myös kansainvälisillä markkinoilla. Tärkein asia tuotteessa on sen laatu: Pikkuli on taiteellisesti korkeatasoinen tuote. Pikkulin tarina on opetuksellinen, mielenkiintoinen ja hauska. Sarjan animaatiohahmot ovat valloittavia, ja visuaalinen maa-ilma on herkullinen. Pikkuli on valit-tu vuoden 2016 aikana esimerkiksi New Yorkin ja Toronton kansainvä-lisille animaatiofestivaaleille. Sarja on valittu aikaisemmin myös useiden muiden kansainvälisten festivaalien ohjelmistoon. Tv-sarjaa on testattu ai-kaisemmin kohderyhmällä muun mu-assa päiväkodeissa ja kouluissa, ja pa-laute on ollut positiivista. Lähtökohta Pikkulin kehittämiselle on hyvä.

Tein opetuskonseptin kehitystyötä Aittokoski Experience Oy:ssä yhdessä

toimitusjohtaja Metsämarja Aittokos-ken kanssa. Pikkulin vahvuuksia ovat hyvä käsikirjoitus ja mielenkiintoi-set hahmot. Tarinan hahmojen kaut-ta lapsi voi käsitellä laajasti erilai-sia tunteita ja vuorovaikutussuhteita. Pohdimme kehityshankkeessa, mihin pedagogisiin tavoitteisiin voisim-me parhaiten Pikkulin ensimmäisel-lä opetustuotteella vastata. Kasvatus-alan ammattilaisten kanssa käydyissä keskusteluissa näimme yhden selkeän osa-alueen, johon Pikkuli voisi tuot-teena sopia. Tunne- ja vuorovaikutus-taidot ovat pedagoginen alue, johon kiinnitetään yhä enemmän huomiota myös esi-ja alkuopetuksessa. Kehittä-mishankkeessa selvitin, miten tunne- ja vuorovaikutustaitoja opetetaan ja onko uusille opetustuotteille ja työka-luille tarvetta.

Artikkelini aineistona käytin kevääl-lä 2016 esi- ja alkuopetuksen ope-tushenkilökunnalle Turussa tehtyjä ryhmähaastatteluja. Esi- ja alkuope-tuksella tarkoitetaan esikouluopetus-ta päivähoidon piirissä ja 1–2.-luok-kien peruskouluopetusta. Pikkulin opetuskonseptin kehittämistä var-ten olen haastatellut myös muita asi-antuntijoita ja tutkijoita pelialalta, kasvatusalalta ja muun muassa kus-tantamoista. Lisäksi käytän aineis-tona uudistuneita esiopetuksen ope-tussuunnitelman perusteita (2014) ja Turun kaupungin esiopetuksen ope-

177

tussuunnitelmaa (2016). Hyödynnän aiheen käsittelyssä myös pelilliseen oppimiseen ja hyötypeleihin liittyvää lähdekirjallisuutta.

Käsittelen aihetta tuottaja-asiantunti-jana uuden luovan alan tuotteen ke-hittämisen näkökulmasta. Artikkeli liittyy kulttuurialan ylemmän ammat-tikorkeakoulututkinnon luova tuot-taja -opintojen kehityshankkeeseen, jossa tein pohjatyötä Pikkulin opetus-konseptia varten. Tein kehityshank-keen toimeksiantona Aittokoski Ex-perience Oy:lle.

Kohti pelillistä oppimista

Leikin kautta oppiminen on vanha vii-saus ja kaikkialla käytössä oleva me-todi lasten oppimisessa ja opetuksessa. Digitaalisten alustojen ja oppimispe-lien käyttäminen mahdollistaa leikin ja pelien uudenlaisen hyödyntämisen opetuskäytössä. Teknologian käyttö opetuskäytössä ei ole itseisarvo, vaan se tulisi nähdä työkaluna, joka mah-dollistaa monenlaisten työtapojen käytön opetuksessa (Harju 2000, 47). Digitaalisten oppimisympäristöjen kautta lapsi voi tehdä tehtäviä koulus-sa ja kotona. Perinteisten opetustilan-teiden laajentaminen tarkoittaa ra-jojen laajentamista koulun, kodin ja vapaa-ajan välillä. Pelilliseen oppimi-seen ja oppimispelien opetuskäyttöön

liittyy erilaisia pedagogisia kysymyk-siä, joita opettajat ja kasvatustieteen tutkijat pohtivat parhaillaan. Miten pelejä tulisi käyttää, ja mitä taitoja nii-den kautta voi harjoitella niin, että ne palvelevat opetuksen pedagogisia ta-voitteita? (Kangas ym. 2014, 20.)

Toimeksiannon aikana tutustuin ter-meihin pelillisyys ja pelillinen oppi-minen. Pelilliseen oppimiseen liittyen käytössä on yleisesti kaksi käsitettä: pelilähtöisen oppimisen (game-based learning) ja pelillistämisen (gamifica-tion) käsitteet. Jälkimmäiseen liittyy ajatus pelien ja pelillisyyden sisällyt-tämisestä esimerkiksi organisaation tiimien toimintaan, jolloin tavoittee-na voi olla uusien toimintatapojen löytyminen. Kysymyksessä ei siis ole välttämättä tietyn digitaalisen tai ei-digitaalisen pelin käyttäminen. Edel-lä mainitut termit eivät välttämättä viittaa digitaalisten sovellusten ja di-gitaalisten oppimispelien käyttöön, vaan keskeistä on pelillinen oppimi-nen yleisesti. (Vesterinen & Mylläri 2014, 58.)

Opetusalan digitaalinen murroskausi

Leena Krokforsin, Marjaana Kankaan ja Kaisa Kopiston toimittama teos Oppiminen pelissä – Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa käsittelee pelillistä oppimista ja alan tutkimus-

178

kenttää kasvatustieteen näkökulmasta. Kirjan johdannossa on hyvin tiivistet-ty ajatus oppimispelien ja uusien digi-taalisten opetusmateriaalien mahdol-lisuudesta: ”Pelkän yksittäisen pelin sijaan huomio suunnataan aktivoin-tiin, osallistamiseen ja pelillisyyteen, jotka laajentavat perinteisiä opetusti-lanteita” (Mäyrä 2014, 11). Pelillisen oppimisen hyötyjä ovat muun muassa lasten osallistaminen opetukseen, toi-minnallinen oppiminen ja motivaati-on lisääminen (Vesterinen & Mylläri 2014, 56). Teknologioiden tarjoami-en elämyksellisten mahdollisuuksien puolesta puhutaan myös Eeva-Liisa Kronqvistin ja Kristiina Kumpulaisen kirjassa Lapsuuden oppimisympäris-töt – Eheä polku varhaiskasvatukses-ta kouluun (2011). Parhaimmillaan teknologian hyödyntäminen uudel-la tavalla voi rikastuttaa päiväkotien, esikoulujen ja koulujen arkea ja laa-jentaa oppimista. (Kronqvist & Kum-pulainen 2011, 96.)

Opetuspelien käytössä osana opetus-ta on myös haasteita. Pelejä on vie-lä haasteellista kytkeä opetusko-konaisuuksiin ilman, että ne jäävät irrallisiksi niin opetuksen kuin op-pimiskokemuksenkin näkökulmas-ta (Vesterinen & Mylläri 2014, 56). Opetuspelien käyttö voi tuoda haas-teita myös opetustilanteeseen ja opet-tajan rooliin opetustyössä. Norja-laisissa päiväkodeissa vuonna 2011

tehdyssä tutkimuksessa tehtiin huo-mio siitä, että päiväkodin opettajien rooli pelaamisessa (pelillinen oppimis-tilanne) oli hyvin passiivinen. Tämä oli ristiriidassa yleiseen pedagogiseen ajatukseen vuorovaikutuksesta opet-tajan ja oppimistilanteessa olevan lap-sen kanssa. (Vanges ym. 2011.)

Hauskaa oppimista

Digitaalisten pelien ja teknologian käyttöä opetuksessa perustellaan las-ten motivaatiolla ja hauskalla op-pimisella. Pelit voivat lisätä lasten motivaatiota opiskelutehtävien suo-rittamiseen ja opiskeluun, mutta pe-leissä motivaatio voi kiinnittyä varsi-naisen oppimissisältöjen sijaan myös johonkin muuhun. Eka-peliä (luke-misen alkeita opettava tietokonepe-li) ja oppimisen motivaatiota peleissä väitöskirjatutkimuksessaan käsitellyt Mia Ronimus (2012) tuo esiin palkit-semisen tärkeyden oppimispeleissä. Palkitseminen voi tarkoittaa tehtävi-en suorittamisesta saatavia pisteitä tai vaikka digitaalisia papukaijamerkke-jä. Palkitsemisen lisäksi motivaatio-ta voi lisätä myös visuaalisuus ja mie-lenkiintoisen teknologisen laitteen käyttö. Digitaalisiin oppimispeleihin sisällytetyillä palkitsemisjärjestelmil-lä voi olla kuitenkin myös negatiivi-sia vaikutuksia oppimisen motivaati-oon erityisesti, kun sillä tarkoitetaan opeteltavaan aiheeseen kohdistuvaa

179

kiinnostusta. (Ronimus 2012.) Moti-vaatiota merkittävänä osana oppimis-prosessia käsittelevät myös Marjaana Veermans ja Anna Tapola teokses-sa Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. Uusin oppimisen tutki-mus tukee ajatusta siitä, että oppimi-sen tavoitteena tulisi olla merkityksel-linen oppiminen, joka voi olla vaikeaa ja haasteellistakin, ei siis pelkästään hauskaa ja helppoa. Sellaisten digi-taalisten työkalujen käyttö, joita lapsi voi käyttää yksin, voi auttaa oppilas-ta aktiivisempaan ja itsenäisempään opiskeluun omassa tahdissa. (Veer-mans & Tapola 2006, 73.)

Pelien opetuskäytöstä tarvitaan lisää tutkimustietoa

Krokforsin, Kankaan ja Kopiston toi-mittamassa Oppiminen pelissä -teok-sessa (2014) kartoitetaan oppimispe-lien tutkimuskenttää vuonna 2013 toteutetussa kirjallisuuskatsauksessa. Katsaus avaa keskustelua peleihin ja pelillisiin oppimisympäristöihin liit-tyvästä pedagogisesta tutkimukses-ta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että tieto oppimispe-lien opetuskäytöstä on vielä hajanais-ta. Tutkimus on pääasiassa koskenut kertaluonteisia opetuskokeiluja, jois-sa oppimispeliä on testattu oppilailla, eikä peliin liittyviä pedagogisia rat-kaisuja ole välttämättä pohdittu yh-dessä opettajan kanssa. Pedagogiikan

kehittäminen edellyttää pitkäjänteis-tä tutkimusta. (Koskinen, Kangas & Krokfors 2014, 34.) Tarve laajemmal-le tutkimukselle todetaan myös kan-sainvälisessä kontekstissa Jabbarin ja Felician (2015) pelillisen oppimisen tutkimusta käsittelevässä artikkelissa Gameplay Engagement and Learning in Game-Based Learning: A Systema-tic Review. Kehityshankkeen aikana en löytänyt tutkimustietoa oppimispe-lien käytöstä esi- ja alkuopetuksessa Suomessa. Peruskoulun ja esimerkiksi ammattikoulutuksen opetukseen liit-tyvää tutkimustietoa löytyy enemmän.

Pelitutkimusta ja osallistavaa peda-gogiikka käsittelevässä artikkelissa Marjaana Kangas, Olli Vesterinen ja Leena Krokfors (2014) toteavat, et-tä elämme kasvatuksessa parhail-laan murroskautta, jolloin kouluissa etsitään tapoja ottaa käyttöön digi-taalisen teknologian ja oppimispeli-en tarjoamia mahdollisuuksia. Vaik-ka pelien koetaan opettavan tiedon lisäksi monia taitoja, kuten motori-sia taitoja, kielitaitoja, sosiaalisia tai-toja sekä tiedonhaun taitoja, peleihin sisältyvä oppimisen potentiaali on vie-lä monin osin tutkimatonta. Opetus-kenttä on tällä hetkellä lapsen maa-ilman, oppimispelitutkimuksen ja osallistavan pedagogiikan risteyskoh-dassa (Kangas, Vesterinen & Krokfors 2014, 19). Oppiminen pelissä -kirjas-sa Erno Lehtinen, Henrik Lehtinen ja

180

Boglarka Brezovszky (2014, 38) kir-joittavat, että pelillistämisestä ja pe-lien käytöstä opetuksessa puhutaan nyt aiempaa enemmän. Myös pienet lapset ovat tänä päivänä tottuneet pe-laamaan erilaisia viihdepelejä ja käyt-tämään digitaalisia laitteita (tabletit, tietokoneet ja puhelimet). Lapsille di-gitaalisten sovellusten käyttö opetuk-sessa on luonteva asia; lasten ja nuor-ten maailmassa leikit ja pelit ovat aina merkittäviä oppimisen paikkoja (Ves-terinen & Mylläri 2014, 57). Pienten lasten opetuksessa opetuspelien kaut-ta voidaan harjoitella esimerkiksi ma-tematiikkaa, kirjoitustaitoa tai värien ja muotojen hahmottamista.

Uudet teknologiat tarjoavat uusia työkaluja

Teknologia ja media tarjoavat yhä enemmän uusia työvälineitä vuoro-vaikutukseen ja oppimiseen. Näi-tä mahdollisuuksia voi soveltaa yhä enemmän myös esi- ja alkuopetukses-sa. Kronqvistin ja Kumpulaisen Lap-suuden oppimisympäristöt -kirjas-sa (2011) teknologian sovelluksia ja mediaa käsitellään uusina mahdolli-suuksina opetuksessa. Kirjoittajien mukaan visuaalinen teknologia, ku-ten animaatiot ja simulaatiot, sopii hyvin oppimisen tueksi niin päiväko-din kuin koulunkin toimintoihin. Ani-maatiot ja simulaatiot auttavat lapsia hahmottamaan ja ymmärtämään mo-

nimutkaisia ja abstrakteja ilmiöitä, ja visuaalinen teknologia näyttää olevan myös hyödyllistä erityisesti niiden las-ten ja nuorten keskuudessa, joilla on oppimisvaikeuksia tai muita erityis-tarpeita. (Kronqvist & Kumpulainen 2011, 95.) Pikkulin tarina ja tunnere-kisteriltään monipuoliset hahmot tar-joavat runsaasti materiaalia pienten lasten parissa työskentelyyn.

Pohjatyö on tärkeää uuden konseptin suunnittelussa

Pikkulin tarina alkoi Metsämarja Ait-tokosken kirjoittamasta Lennä, lennä Pikkuli! -lastenkirjasta (2011). Aitto-koski on myös käsikirjoittanut Pikku-lin tv-sarjan. Toimeksiannon alkaessa pohdimme toimitusjohtaja Aittokos-ken kanssa sitä, mihin suuntaan Pik-kulin opetuskonseptia lähdetään ra-kentamaan.

Toimeksiantoni keskittyi asiakastar-peen selvittämiseen sekä muihin tuot-teistamisen alkuvaiheessa tehtäviin selvityksiin, kuten kilpailutilanteen ja rahoitusmahdollisuuksien kartoitta-miseen. Liiketoimintamalli ja rahoi-tuksen hankkiminen opetuskonsep-tille eivät kuuluneet toimeksiantoon. Ennen toimeksiannon päättymistä (31.5.2016) ehdin kuitenkin osallis-tua xEdu-ohjelman rahoitushakemuk-sen valmisteluun toukokuussa 2016.

181

Kehityshankkeen tavoitteena oli sel-vittää, mitä lisäarvoa Pikkulin maail-ma voisi tarjota esi- ja alkuopetuksen käyttöön ja mihin asiakastarpeeseen Pikkulin opetustuotteet voisivat vasta-ta. Tavoitteena on, että Pikkulia kehi-tetään yksittäisten tuotteiden laajem-maksi oppimisympäristöksi.

Mistä Pikkulissa on kysymys?

Pohdimme ensin, mihin kasvatuksen ja oppimisen osa-alueeseen Pikkuli voisi vastata luontevimmin. Pikkulin tv-jaksoihin ja hahmojen toimintaan sisältyy lukematon määrä erilaisia tunteita ja vuorovaikutustilanteita. Teimme yhteistyötä kahden Turun yliopiston opettajankoulutuslaitok-sen opiskelijan kanssa, jotka tutkivat pro gradu -työnään Pikkulin tv-sarjan jaksoja. Tutkimustyössä kartoitettiin, minkälaisia tunteita ja vuorovaiku-tustilanteita eri jaksoissa käsitellään 3–6-vuotiaan lapsen näkökulmasta. Opetuskonseptin kehittämisen yhte-ydessä aloitettiin myös toinen kasva-tusalan gradututkimus, jossa tutkittiin tv-sarjaa varhaiskasvatusikäisten las-ten näkökulmasta.

Tätä tietoa voidaan hyödyntää jatkos-sa esimerkiksi jaksokohtaisten opetus-harjoitteiden tekemisessä. Päätimme, että Pikkulin opetuskonseptin ensim-mäisen tuotteen keskiössä ovat sosi-aaliset taidot, tunnetaidot ja vuoro-

vaikutustaidot. Konkreettisesti tämä tarkoitti tabletilla toimivan Pikkulin EDUappin demoversion suunnittelua ja toteutusta. EDUappissa purimme yhden Pikkulin tv-jakson (5 minuut-tia) kolmeen osaan, joissa käsiteltiin kolmea tunnetaitoihin ja vuorovaiku-tustaitoihin liittyvää kysymystä. EDU-appista kerron lisää myöhemmin.

Kehittyvä lapsi tarvitsee sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja esimerkiksi kou- lumaailmassa syntyvissä ristiriitatilan-teissa ja laajentuvissa vuorovaikutus-suhteissa. Vapaasti käännettynä SEL-taidot (social and emotional skills) kehittävät henkilökohtaisen hyvin-voinnin lisäksi lapsen kykyä raken-taa terveitä ihmissuhteita ja yhteisöjä (Hromek & Roffey 2009). Hyvät vuo-rovaikutustaidot ja terveet tunnetaidot ovat edellytys myös työelämässä me-nestymiseen. Jokainen meistä tarvitsee itsereflektointia ja tunnesäätelyä arki-päivän tilanteissa läpi elämän.

Ideasta tuotteeksi

Uuden luovan alan tuotteen kehit-tämisessä ensimmäinen kysymys on rahoitus. Mistä löytää rahoitusta ja resursseja uuden kehittämiselle? Vaih-toehtoja start up -yrityksille tarjoavat alueelliset ELY-keskusten rahoitusoh-jelmat ja luovien alojen sparraamot (Turussa Creve). Kehittämisrahaa voi hakea myös Tekesiltä, Sitrasta ja

182

Finnverasta, jotka kaikki auttavat yri-tyksiä muuttamaan kehittämiskelpoi-sia ideoita liiketoiminnaksi tarjoamal-la rahoitusta ja asiantuntijapalveluja.

Tärkeää start up -yrityksen kehittämi-sessä on kirkastaa yrityksen strategia. Luovien alojen sparraamon Creven asiantuntija Leena Janhila (henkilö-kohtainen tiedonanto 21.6.2016) ko-rostaa start up -yritysten toiminnassa selkeitä tavoitteita ja toimintaa: yri-tyksellä pitää olla selkeä strategia ja toimiva liiketoimintamalli. Yrityksen tulee miettiä tarkasti, mille markki-nalle yritys on uudella tuotteella me-nossa ja tehdäänkö palvelutuote jul-kiselle (esim. kunnat tai koulut) vai yksityiselle sektorille. Kolmas tärkeä asia on kohderyhmän valinta. Tarkka kohderyhmävalinta auttaa tuotteen kehittämisessä sekä jatkossa myyn-nissä ja markkinoinnissa.

Tutustuminen jo olemassa oleviin ope-tustuotteisiin ja benchmarking on tär-keää uusien tuotteiden kehittämises-sä. Start up -yrityksen tulee kehittää markkina- ja kuluttajaymmärrystä omalla toimialalla. Tähän sisältyy muun muassa oman toimialan mark-kinatilanne kotimaassa ja ulkomailla (millä kilpaillaan, mikä on strategia), mitkä ovat kilpailevat toimialat eli ke-nen kanssa kilpaillaan samoista kulut-tajista, mikä on kilpailijoiden tarjonta ja mitkä ovat yleiset, maailmanlaajui-

set tai alueelliset muutokset kulutta-jakäyttäytymisessä, taloudellisessa ti-lanteessa ja toimialan kehittymisessä. (Sammallahti 2009, 31.) Kotiläksyjen tekemisen jälkeen yritys tietää parem-min, mihin tarpeeseen Pikkulin ope-tustuotteet voisivat vastata, mikä on kilpailutilanne ja mitä hyötypelialalla sekä edutech-alalla tapahtuu. Iso ky-symys Pikkulin opetuskonseptissa on liiketoimintamallin valinta ja se, kehi-tetäänkö tuote esimerkiksi yhteistyös-sä toisen yrityksen kanssa.

Miten uusi opetustuote saadaan markkinoille?

Suurimman osan kaikista opetusmate-riaaleista Suomessa tekevät isot kus-tantamot, kuten SanomaPro ja Otava. Kustantamot tarjoavat opetusmateri-aaleja kaikkiin oppiaineisiin kaikille opetuksen tasoille varhaiskasvatuk-sesta lähtien. Selkein vaihtoehto olisi siis myydä Pikkulin tekijänoikeuksia kustantamoille, jotka toteuttavat op-pimateriaaleja esi- ja alkuopetukseen aina uuden opetussuunnitelman yh-teydessä. Selvää on, että tuotteen ke-hittämisessä tarvitaan taiteellisen ja luovan työn lisäksi paljon myös kas-vatusalan osaamista. Puhelinhaas-tattelu SanomaPron sisältöpäällik-kö Virpi Ihlbergin (henkilökohtainen tiedonanto 22.4.2016) kanssa selven-si tätä vaihtoehtoa. SanomaPro ei ole koskaan ostanut valmista materiaalia

183

lasten oppimateriaaleja varten, vaan kirjojen käsikirjoitus, kuvitus, musiik-ki ja muut mahdolliset elementit tuo-tetaan aina itse omalla tiimillä. Aja-tusta ei tyrmätty täysin, mutta sitä ei pidetty kiinnostavana mahdollisuute-na lähitulevaisuudessa. Keskustelim-me Ihlbergin kanssa myös siitä, että ehkä uudella esi- ja alkuopetukseen suunnatulla tuotteella voisi olla ky-syntää valmistavan opetuksen mate-riaaleissa. Käytännössä tämä tarkoit-taa esimerkiksi valmistavaa suomen kielen ja kulttuurin opetusta. Näihin tarpeisiin isot kustantamot eivät vält-tämättä pysty vastaamaan.

Toinen vaihtoehto olisi toteuttaa Pik-kulin opetusmateriaali yhteistyössä lasten kasvatukseen tai koulutukseen liittyvän organisaation, esimerkik-si Mannerheimin lastensuojeluliiton, kanssa. Tässä vaihtoehdossa rahoi-tuksen hankkiminen voisi olla hel-pompaa kuin yksin tuottaessa. Kol-mas vaihtoehto on tuottaa materiaali itse. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi ra-hoituksen hankkimista myös kehitys-tiimille, jossa tarvitaan kasvatusalan ammattilaisia. Start up -yrityksen uu-delle ja muotoaan hakevalle palvelu-tuotteelle hyvä mahdollisuus kehit-tyä eteenpäin ovat hautomot, joiden kautta voi hakea kumppaneita, spar-rausta ja rahoitusta.

Hyötypelien markkinat ovat kasvussa

Teknologian ja digitaalisuuden hyö-dyntäminen on opetusalan yksi tren-di. Siitä kertoo myös vuonna 2015 aloitettu uusi kansainvälinen kehit-tämisohjelma Suomessa. xEdu on opetusalalle suunnattu innovaatio-ohjelma ja verkosto, joka yhdistää teknologiayritykset ja suomalaisen opetusalan huippuosaamisen. Tavoit-teena on synnyttää uusia innovaatio-ta ja yrityksiä opetusalalle:

xEdu is the best education business accelerator in the world, orchestrating a completely new startup ecosystem. It works as an intermediator between the most potential startups in the edu-cation business and target customers (xEdu 2016).

Varsinaisen toimeksiantoni jälkeen ke-säkuussa 2016 selvisi, että Aittokoski Experience Oy pääsi mukaan xEdun:n kehittämisohjelmaan Pikkulin opetus-konseptin kehittämishankkeella.

Pikkulin opetuskonseptin selvitystyön yhteydessä olin yhteydessä myös mui-hin toimijoihin, jotka toimivat pelil-lisen oppimisen ja hyötypelien paris-sa. Keskeisiä toimijoita ovat Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Play-ful Learning Centre ja hyötypelialan kattojärjestö Serious Gaming Cluster

184

(Playful Learning Centre 2016). SGC Finland toimii verkostona pelialan yri-tyksille, joiden ensisijaisena tavoittee-na on kehittää muita kuin viihdetuot-teita (Serious Gaming Cluster, 2016). Kesäkuussa 2016 Tekes julkaisi SGC Finlandin toimittaman selvityksen hyötypelien markkinasta ja alalla toi-mivista yrityksistä Suomessa. Selvi-tyksen mukaan suomalaisen hyöty-pelialan arvo oli viime vuonna noin yhdeksän miljoonaa euroa. Haasta-tellut yritykset arvioivat alan liike-vaihdon lähes kaksinkertaistuvan ku-luvana vuonna 17 miljoonaan euroon. Suomessa on arviolta yli 80 hyötypele-jä tekevää yritystä. Suurimmaksi haas-teeksi toimialan kehityksessä koetaan yritysten rahoitus. (Tekes 2016).

Turussa pioneerityötä opetuspeleis-sä tekee vuonna 2011 start up -yri-tyksenä aloittanut Nordic Edu. Yritys on kehittänyt muun muassa esikou-luikäisille suunnatun Molla ABC -op-pimispelin, jonka avulla lapset voivat harjoitella tekstauskirjaimia ja nu-meroita. Nordic Edun luovan johta-jan Tatu Laineen mukaan hyötypeli-en markkinat ovat vasta syntymässä laajemmassa mittakaavassa:

Esimerkiksi maailman laajuisesti hyö-typelien markkinat kasvavat 16 pro-sentin vuosivauhtia 5,5 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Suomessa hyötypelien markkinointia edistää se, että täällä suhtaudutaan

myönteisesti yleensäkin peleihin ja pe-laamiseen. Hyötypeleistä esimerkiksi kielten oppimiseen tai aivojen loogi-seen ajattelun treenamiseen soveltuvat pelit ovat suosittuja. (Kittilä 2016.)

Uudistuvat opetussuunnitelmat korostavat tunne- ja vuorovaikutustaitoja

Pikkulin opetuskonseptin kohderyh-mää ovat esi- ja alkuopetuksen piirissä olevat lapset (myös varhaiskasvatuk-sen piirissä olevat lapset). Opetushal-lituksen vuonna 2014 julkaiseman Esiopetuksen opetussuunnitelman pe-rusteet -julkaisussa tuodaan useassa kohtaa esiin sosiaalisten ja tunnetai-tojen merkitys opetussuunnitelmissa ja lasten oppimisessa (Opetushalli-tus 2014.) Tämä tulee ottaa huomi-oon myös Pikkulin opetuskonseptissa. (Opetushallitus on opetus- ja kulttuu-riministeriön alainen virasto, joka vas-taa varhaiskasvatuksen, esikoulun ja perusopetuksen kehittämisestä.)

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kannustetaan käyttämään tunnetaitoja kehittäviä opetustuotteita

Monet sosiaalisten ja tunnetaitojen oppimiseen liittyvät tavoitteet liitty-vät Esiopetuksen opetussuunnitelman

185

perusteet -julkaisun kohtaan Minä ja meidän yhteisömme. Tähän oppimis-kokonaisuuteen sisältyy muun muassa arjen eettisten valintojen pohdinta se-kä omien tunnetaitojen kehittäminen. Rakentavan käyttäytymisen harjoitte-lu vahvistaa lasten vuorovaikutustai-toja, ja kokemukselliset ja elämyksel-liset oppimistavat luovat elämyksiä ja vahvistavat oppimismotivaatiota. (Opetushallitus 2014, 34).

Minä ja meidän yhteisömme -oppi-miskokonaisuuden yksityiskohtaises-sa eettisen kasvatuksen oppimistavoit-teessa on määritelty seuraavaa:

Kasvatus liitetään lasten arkeen ja käytännön tilanteisiin, joihin liittyy tunteita ja eettisiä valintoja. Lapsia ohjataan tunnistamaan tunteitaan, toimimaan ystävällisesti ja vastuulli-sesti sekä ratkaisemaan rakentavasti lasten keskinäisiä ristiriitatilanteita.(Opetushallitus 2014, 35.)

Pikkulin opetuskonseptin näkökul-masta merkityksellinen on seuraava määritelmä:

Opetuksessa voidaan hyödyntää so-siaalisia taitoja ja tunnetaitoja kehit-täviä opetusohjelmia ja materiaaleja (Opetushallitus 2014, 35).

Turun kaupungin uudessa syksyllä 2016 käyttöön otettavassa esiopetus-

suunnitelmassa esiopetuksen tavoit-teiksi on kirjattu muun muassa uuden tiedon laaja-alainen omaksuminen, muistin ja mielikuvituksen kehittymi-nen elämyksellisen oppimisen kautta ja yhteistyö- ja vuorovaikutustaito-jen kehittyminen. Vaikka sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen oppimista ei määritellä omana tavoitteenaan eivät-kä ne muodosta varsinaista oppiainet-ta esi- ja alkuopetuksessa, niiden mer-kitystä kuitenkin korostetaan. (Turun kaupunki 2016, 6.)

Kohti toiminnallista esiopetusta

Ryhmähaastatteluja valmistelevas-sa keskustelussa Suikkilan päiväko-din lastentarhanopettaja Kikka Salo- Saarinen (henkilökohtainen tiedonan-to 3.3.2016) kertoi, että Turussa siir-rytään syksyllä 2016 täysin kirjatto-maan esiopetukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että opetussuunnitelmaa ja ope-tusta ei toteuteta kustantamojen tar-joaman oppimateriaalin kautta, vaan päiväkodit siirtyvät toteuttamaan toi-minnallista esiopetusta. Uudet digi-taaliset opetustuotteet ja työkalut voi-vat vastata myös tähän muutokseen. Myöhemmin artikkelissa käsiteltävis-sä haastatteluissa kävi ilmi, että Tu-russa ei ole yhdenmukaista käytäntöä siihen, miten toiminnallinen esiopetus toteutetaan, ja vaikuttaako tämä esi-merkiksi digitaalisten laitteiden käyt-töön tulevaisuudessa.

186

Sosiaaliset taidot ja tunnetaitojen kehittymisen tärkeys tuodaan esiin myös Opetushallituksen uudistunees-sa 1.–2.-luokkia koskevassa Perusope-tuksen opetussuunnitelman perusteis-sa (Opetushallitus, 2014). Tunne- ja turvataidot mainitaan Opetushalli-tuksen Esiopetuksen opetussuunni-telman perusteissa (2014, 38) kuin myös Turun kaupungin varhaiskas-vatussuunnitelmassa (Turun kaupun-ki 2013, 9). Myös varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmat ovat uudistumas-sa, ja uudet varhaiskasvatuksen ope-tussuunnitelmat tulee ottaa paikalli-sesti käyttöön 1.8.2017.

Pikkulin opetuskonsepti tarjoaa monimediallisen oppimisympäristön

Kysyin asiantuntijan näkemystä tun-netaitojen ja sosiaalisten taitojen mer-kityksestä esi- ja alkuopetuksessa Opetushallituksesta. Puhelinhaastatte-lussa Opetushallituksen esiopetukses-ta vastaava opetusneuvos Arja-Sisko Holappa (henkilökohtainen tiedon-anto 26.5.2016) kertoi, että tunnetai-dot mainitaan nyt ensimmäistä ker-taa omana osa-alueena esiopetuksen opetussuunnitelmassa. Tämä perustuu Opetushallituksen analyysiin muun muassa suomalaisten lasten ja aikuis-ten mielenterveysongelmien lisäänty-misestä. Tunnetaidot, tunteiden sääte-ly ja tunteiden tunnistaminen itsessä

ja toisissa on edellytys hyvälle mie-lenterveydelle. Aikaisemmin opetuk-sessa korostettiin yksilön oppimista ja puurtamista yksin, nyt korostetaan oppivan yhteisön ajatusta, jossa myös opettajat ovat mukana oppimassa.

Lisäksi Holappa arvioi, että opetuk-seen tarvitaan uudenlaisia työkaluja. Monimediallinen oppimisympäristö on Holapan mukaan tehokas ja mo-nipuolinen työkalu käsitellä tunnetai-toja ja sosiaalisia taitoja. Tunnetaidot ovat mukana myös varhaiskasvatuk-sen ja peruskoulun opetussuunnitel-missa. Pikkulin opetuskonseptin en-simmäinen tuote EDUapp (työnimi) vastaa juuri näihin tarpeisiin.

Ryhmähaastattelun analyysi

Pikkulin opetuskonseptin selvitystyös-sä kartoitimme digitaalisen opetusma-teriaalin tarvetta esi- ja alkuopetuksen piirissä Turussa. Keväällä 2016 toteu-tetuissa ryhmähaastatteluissa selvitim-me esi- ja alkuopettajien ajatuksia di-gitaalisesta opetusmateriaalista sekä heidän toiveitaan ja tarpeitaan ope-tustyökaluille. Haastatteluista kol-me tehtiin päiväkodeissa ja kolme 1.–2.-luokkien opettajille. Haastat-teluissa oli mukana yhteensä 40 hen-kilöä. Ryhmät olivat kooltaan 3–12 henkilöä.

187

Haastattelujen yhteydessä näytimme kohderyhmälle testiversion Pikkulin sosiaalisten ja tunnetaitojen työkalus-ta. Demoa on kehitetty nimellä Pikku-lin EDUapp. Tuotteen keskeinen aja-tus on käsitellä tv-jaksoista löytyviä ja tunnetaitoihin liittyviä teemoja kolmen eri tilanteen ja tilanteisiin liittyvien ky-symysten kautta. Keskeistä demotuot-teessa on hahmoihin samaistuminen ja tunteiden käsittely esimerkiksi riita- tai ristiriitatilanteessa. Demoa kehitetään ensimmäisen testauksen jälkeen eteen-päin. Tavoitteena oli selvittää kohde-ryhmän tarvetta, ei niinkään tarjota valmista työkalua. Halusimme ensin siis tutkia eri vaihtoehtoja ensimmäi-sen Pikkulin digitaalisen opetustuot-teen kehittämistä varten ja testata yh-tä versiota kohderyhmällä.

Digitaalisten opetustuotteiden käyttö esi- ja alkuopetuksessa

Keskeiset opettajille esitetyt kysymyk-set liittyivät digitaalisten opetustuot-teiden käyttöön nyt ja tulevaisuu-dessa. En käyttänyt haastatteluissa termiä opetuspeli, koska digitaali-nen opetusmateriaali voi tarkoittaa myös esimerkiksi elokuvaa tai video-ta. Halusimme selvittää, onko koh-deryhmällä käytössä työkaluja sosi-aalisten ja tunnetaitojen oppimiseen ja mitä nämä työkalut ovat. Lisäksi selvitimme digitaalisten opetustuot-teiden käytettävyyteen ja käyttöön-

ottoon liittyviä kysymyksiä. Haastat-telut toteutettiin ryhmässä. Etukäteen määriteltyjen kysymysteni tavoitteena oli synnyttää vapaata keskustelua.

Haastatteluissa kävi ilmi, että digitaa-lisuuteen ja digitaalisiin opetustuot-teisiin suhtaudutaan lähtökohtaises-ti positiivisesti. Muutama esikoulun opettaja suhtautui kuitenkin digitaa-listen pelien käyttöön negatiivisesti.

Kyllä mä tykkään käyttää. Niiden kautta tulee monipuolisuutta tekemi-seen lasten kanssa. (23.3.2016 Suikki-lan päiväkoti.)

Kyllä digitaalista opetustuotteista on ja tulee olemaan hyötyä ja lapset ovat tottuneet käyttämään erilaisia laitteita ja juttuja. (6.4.2016 Kähärin koulu.)

Mä en käytä digitaalista materiaalia ollenkaan, ihan sen takia että mää nä-en lasten ruutuajan kotona niin suu-rena, ni mä olen todennut, että meil-lä pitää olla jotain muuta annettavaa. (23.3.2016 Suikkilan päiväkoti.)

Jokainen lastentarhanopettaja, esi-kouluopettaja tai luokanopettaja päättää käytännössä itse, mitä työka-luja opetuksessa käytetään. Useassa haastattelussa tuli ilmi, että pitkään alalla toimineella opettajalla on enem-män työkaluja omassa työkalupakis-sa kuin vastavalmistuneella kasvatta-

188

jalla. Opetuskäytännöt voivat olla siis erilaisia jo pelkästään yhden päiväko-din tai koulun sisällä.

Sosiaalisten ja tunnetaitojen merkitys esi- ja alkuopetuksessa

Haastatellut olivat pääsääntöisesti si-tä mieltä, että päivähoidossa olevien lasten kanssa (0–5 vuotta) ei käytet-täisi digitaalisia pelejä, mutta elokuvia katsotaan kyllä silloin tällöin. Esikou-luikäisten kanssa digitaaliset oppimis-pelit voivat olla jo ajankohtaisia. 1.–2. luokilla lasten kanssa voidaan käyttää digitallisia oppimispelejä ja muuta di-gitaalista opetusmateriaalia. Sosiaalis-ten taitojen ja tunnetaitojen merkitys kasvatustyössä on vastaajien mukaan kasvanut, ja näiden taitojen oppimi-seen on myös olemassa työkaluja. Merkittävää oli, että kaikki haastatel-tavat olivat sitä mieltä, että Pikkulin tv-sarjan jaksot toimisivat jo sellaise-naan opetustuokiona esi- ja alkuope-tuksessa. Pikkulin tarinasta pidettiin, ja demossa esiin tulleet tilanteet liittyi-vät suoraan opetustyön arkeen:

Jos yhdessä katsoisi yhdessä vide-on inserttinä ja olisi sen jälkeen las-ten kanssa keskustelua niin varmas-ti voitaisiin käsitellä paljon asioita. (6.4.2016 Kähärin koulu.)

Tunne- ja sosiaaliset taidot on tosi tärkeitä. Ei ole hirveästi materiaalia tähän tarkoitukseen, vaikka onkin

Lionsin ja Friends-koulutukset ja Ki-va koulu, mutta tämmösestä voisi ol-la tosi paljon hyötyä. Meillähän tu-lee uuteen OPS:iin nää tunnetaidot, niin tästä voisi olla tosi paljon hyötyä. (6.4.2016 Kähärin koulu.)

Tunne- ja sosiaaliset taidot korostuu vuosi vuodelta ihan käytännön työssä. (6.4.2016 Kähärin koulu.)

Ne on kyllä just niitä tilanteita mitä täällä tapahtuu koko ajan. Hyvin lä-hellä sitä mitä täällä arkena tapahtuu. (12.4.2016 Luolavuoren koulu.)

Sosiaalisten ja tunnetaitojen opetukseen toivotaan uusia työkaluja

Haastatellut olivat käyttäneet työs-sään sosiaalisten ja tunnetaitojen opetuksessa useita erilaisia työkalu-ja. Turussa suurin osa esiopetuksesta on jo nyt kirjatonta, eli opetuksessa ei käytetä mitään tiettyä kirjasarjaa tai opetusmateriaalia. Syksyllä 2016 esi-opetus siirtyy täysin toiminnalliseen esiopetukseen. Aikaisemmin käytössä ovat olleet laajasti SanomaPro-kus-tantamon Salainen maa- ja Pikkumet-sä-esiopetusmateriaalit. Sosiaalisten ja tunnetaitojen opetuksessa käytössä oli ollut muun muassa Lions Questin Elämäntaitoja -materiaali, Muumien malliin -videot, Tunne- ja turvataidot -tietopaketti, Aseman lapset -tietopa-ketti, KiVa koulu -materiaali, Molla

189

ABC, Pikku Kakkosen tehtävät ja pe-lit, sekä Askeleittain ja Tunnemuksu.Kaikki haastateltavat olivat sitä miel-tä, että näiden taitojen opettamiseen ja oppimiseen tarvitaan työkaluja ja materiaalia. Suurin osa toivoi myös uusia työkaluja sosiaalisten ja tun-netaitojen oppimiseen. Jotkut haas-tatelluista olivat tyytyväisiä jo tarjol-la oleviin tuotteisiin. Haastateltavien mukaan siis asiakastarvetta on, vaik-ka käytössä on jo yksittäisiä tuotteita.

Erittäin suosittu tuote oli varhaiskas-vatuksen, esiopetuksen ja peruskoulun käyttöön tehty Lions Questin Elämän-taitoja-materiaali. Tämän tuotteen voi nähdä vahvimpana kilpailijana Pikku-lin konseptille. Lions Questin materi-aali oli ollut viikoittaisessa käytössä kaikissa haastateltujen esikouluopetta-jien ryhmissä. Lions Quest -ohjelmaa on käytetty Suomessa jo 25 vuotta, ja ohjelman koulutuksen on saanut Suo-messa 18 000 kasvattajaa. Ohjemaa hyödynnetään yli 80 maassa, joissa sitä sovelletaan sopivaksi paikalliseen toimintaympäristöön. (Lions Quest -elämisen taitoja 2016.)

Kohderyhmän palaute on tärkeää tuotteen kehittämisessä

Ryhmähaastatteluista saatu palaute oli erittäin hyödyllistä. Pikkulin visu-aalisesta maailmasta ja animaatios-ta pidettiin. Samoin Pikkulin tarinan

opetukselliset tilanteet ja tarina ko-ettiin kiinnostaviksi ja sopiviksi ope-tuskäyttöön niin varhaiskasvatuksessa kuin koululuokillakin. Jotkut opetta-jista olivat sitä mieltä, että Pikkulin hahmot ja animaatio sopivat ehkä pa-remmin pienemmille lapsille, kun taas jaksoissa esiintyvät asiat ja tilanteet sopisivat vanhemmille lapsille. Useat opettajat toivat esiin sen, että Pikku-lissa käsiteltävät tilanteet sopivat hy-vin myös 4.–5. luokille. Tämä pitää huomioida tuotteen kehittämisessä.

Mun 2. luokka tykkäsi tosi paljon Pikkulin tv-jaksoista. Mä näen, että Pikkuli toimisi tosi hyvin tunnetaito-jen opettelussa alaluokilla. (11.4.2016 Hepokullan koulu.)

Mun mielestä Pikkuli voisi toimia ai-heiden ja tilanteiden puolesta aivan hyvin myös 4.–5.luokille. (11.4.2016 Hepokullan koulu.)

Ehkä tosta animaatiosta tulee ehkä sellainen olo, että se olisi pienemmille tarkoitettu. Mutta jos ajattelen mun omia ekaluokkalaisia, niin tän tyyp-piset tilanteet on kyllä tosi tuttuja. (6.4.2016 Kähärin koulu.)

Varmaan semmoset lapset, jotka käyt-tää sähköisiä välineitä vähemmän, ei-kä pelimaailma ole niin tuttu, niin viihtyisivät tosi hyvin tämän kanssa. (28.4.2016 Paattisten päiväkoti.)

190

Mun ykkösluokasta ehkä puolelle voi-si upota ihan hyvin tämmönen hyvin-kin lapsenomainen, mutta voi olla, et-tä iso osa ajattelee, että tässä ei ollut mitään hurjaa. Moni ykkösluokkalai-nen kaipaa jo vähän jotain hurjem-paa. (6.4.2016 Kähärin koulu.)

Neljässä haastattelussa tuli ilmi Pik-kulin potentiaali maahanmuuttaja-lasten kanssa työskentelyssä. Pikkuli on kieletön sarja, eli hahmot puhu-vat ja ääntelehtivät omalla lintukie-lellään. Tämä nähtiin rikkautena ja mahdollisuutena lasten kanssa, jotka vasta opettelevat suomen kieltä. Pik-kulin hahmoja ja tarinaa voitaisiin mahdollisesti käyttää kielen ja kult-tuurin opettamisessa. Tämä kannattaa muistaa siinä vaiheessa, kun Pikkulin oppimisympäristöä päästään kehittä-mään yhteistyössä kasvatusalan am-mattilaisten kanssa.

Haastatteluissa kysyttiin myös, on-ko opettajien arjessa tai uudessa ope-tussuunnitelmassa jokin pedagogi-nen osa-alue, johon tarvitaan täysin uutta opetusmateriaalia. Vastaukset osoittivat, että uusia työkaluja kai-vataan niin sanottuihin läpäisyainei-siin ja opetusteemoihin, jotka eivät välttämättä liity mihinkään tiettyyn oppiaineeseen (1.–2. luokilla). Uut-ta materiaalia toivottiin sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen, ICT-taito-jen (koodaus ja ohjelmointi), kansain-

välisyystaitojen, mediakasvatuksen ja kuvanlukutaidon opettamiseen. Edellä mainituista taidoista peruskoulun ope-tussuunnitelmassa on selkeästi koros-tettu ICT-taitoja ja sosiaalisia taitoja. Tässä voisi olla siis selkeä markkina-rako uudelle digitaaliselle opetustuot-teelle. Käytännössä isot kustantamot tarjoavat opetusmateriaalia kaikkiin varsinaisiin oppiaineisiin.

Kyl varmaan, kun tämä tulee uuteen opetussuunnitelmaan ihan omana alu-eena tämä tunne- ja sosiaaliset taidot. Kyl se varmaan koulujakin herättää, että nyt tarvitaan oikeesti jotain mate-riaalia. Sit just se koodaus kanssa, et-tä kyllä tähän jotain täytyy saada. Ei niitä ihan tyhjästä nyhjästä, kyl siinä rako on ja kysyntää on tulevaisuudes-sa. (6.3.2016 Kähärin koulu.)

Pikkulin opetuskonseptin vahvuudet ja haasteet

Pikkulin opetuskonsepti perustuu valmiille tv-sarjalle. Animaatiot, ää-net ja muu tekninen materiaali ovat siis jo olemassa jatkokäyttöä varten. Tässä tilanteessa esimerkiksi mobiili-pelien tuottaminen on huomattavas-ti nopeampaa kuin tilanteessa, jos-sa animaatiomateriaalia tai muuta teknistä materiaalia ei ole valmiina. Tuotteistamisen näkökulmasta tämä on merkittävä vahvuus.

191

Pikkulin tarina on vahva pohja tuotteistamiselle

Hyödynsimme Pikkulin EDUappin valmistelussa jo aikaisemmin mai-nittua kartoitusta, jossa kaksi Turun yliopiston lastentarhanopettajaopis-kelijaa analysoi pro gradu -tutkimuk-sessaan Pikkulin tv-jaksot 3–6-vuo-tiaiden lasten näkökulmasta. Työssä kartoitettiin muun muassa sitä, min-kälaista oppimista Pikkulin jaksoissa on. Tämä tehtiin jaksokohtaisesti, eli nyt tiedämme, mitä ja minkälaista op-pimista jaksoissa tapahtuu eri oppi-misalueiden näkökulmista. Tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi jaksoihin pe-rustuvassa tuotekehityksessä.

Pikkulin vahvuus on valloittava visu-aalinen maailma ja laadukas animaa-tiokerronta. Mielestäni useat lapsille tehdyt opetuspelit puhelimissa ovat vi-suaalisuudeltaan hieman tylsiä ja ani-maatiohahmot ovat geneerisiä. Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni ja pe-rustuu opetuspeleihin, joihin olen tu-tustunut. Pikkulin tarinan tapahtumat liittyvät lapsen elämän erilaisiin tilan-teisiin ja käsikirjoitus on aidosti ope-tuksellinen. Tv-sarjan monipuolinen hahmokavalkadi tarjoaa myös runsaas-ti mahdollisuuksia tuotteistamiseen.

Pikkuli-brändin arvot ovat positiivi-suus, perhe, ystävyys, luonto ja ilo. Tuotteiden arvopohja on lapsiper-

heen tuotesarjalle hyvä, ja esimerkiksi luonto on myös kansainvälisesti kiin-nostava teema. Pikkulin tv-jaksoja ja mobiilipelejä on testattu erilaisilla lapsiryhmillä vuosina 2013–2016, ja palaute sekä lapsilta että aikuisilta on ollut positiivista. (M. Aittokoski, hen-kilökohtainen tiedonanto 20.4.2016.)

Pikkulin opetuskonseptin vahvuus on myös monipuolisuus. Tavoitteena on rakentaa monipuolinen tuotepaketti, johon kuuluvat opetustuotteet ja ver-kossa toimiva oppimisympäristö. Tuot-teita voisivat olla ensimmäisen kirjan ja tv-sarjan lisäksi esimerkiksi tehtäväkir-jat, digitaaliset pelit, lautapelit, musiik-ki ja opetuksessa käytettävät hahmot.

Tavoitteena kansainväliset markkinat

Pikkuli seikkailee parhaillaan tv-sar-jan lisäksi myös muissa paikoissa. Ke-säkuussa 2016 ensimmäinen Pikkulin leikkipaikka avautui Turun keskustan Hansa-kauppakeskuksessa, ja yhteis-työtä rakennetaan Turun kaupungin kanssa erityisesti matkailijoita ja lap-siperheitä ajatellen. Aittokoski kom-mentoi Pikkulin tulevaisuutta Turun Sanomissa 20.4.2016 näin:

Virittelemme Turun taidemuseon kanssa muistipelisovellusta, jossa on Pikkuli-versioita kuvataiteen klassi-koista. Sosiaalisten ja tunnetaitojen

192

opetussovellus on Hepokullan kou-lussa kokeiltavana.

Pikkulin EDUappia kehitettiin esi- ja alkuopettajien ryhmähaastattelujen jälkeen yhteistyössä Hepokullan kou-lun 1.–2.-luokkien opettajien ja oppi-laiden kanssa Turussa. Tuotekehitys-tä on siis tehty yhdessä kohderyhmän kanssa. Tavoitteena oli miettiä yhdes-sä tv-sarjan jaksoihin sisältyviä oppi-mistilanteita ja niihin liittyviä lapsia aktivoivia oppimiskysymyksiä. Poh-dimme myös erilaisia tehtäviä ja har-joituksia, joita oppimistilanteissa voisi hyödyntää. Yhteistyö oli osallistuneil-ta oppilailta ja opettajilta saadun pa-lautteen mukaan antoisaa ja hauskaa.

Pikkulin tv-sarjan kansallinen ja kan-sainvälinen tunnettuus luovat paljon edellytyksiä myös muiden tuotteiden menestymiselle. Tavoitteena on, et-tä Pikkulin opetuskonseptia tullaan markkinoimaan kohdemarkkinalle aina yhdessä tv-sarjan kanssa. Ope-tustuotteiden soveltamista ja markki-nointia kansainvälisille markkinoille helpottaa se, että Pikkuli on kieletön animaatiosarja. Tv-sarjan yhteydessä kohdemarkkinalla on mahdollisuus rakentaa lisensointia, joka on jo ul-koistettu yhteistyökumppanille.

Tässä vaiheessa Pikkulin tunnettuus on Suomessa vielä pieni, mutta toi-sen tv-sarjan tuotantokauden jälkeen

suomalaiset lapsiperheet tuntevat Pik-kulin jo paremmin. Valtakunnallista medianäkyvyyttä Pikkuli sai tv-sar-jan alkamisen yhteydessä YLE:n Pik-ku Kakkosella 8.4.2016. Paikallisesti Pikkuli on ollut esillä mediassa Turus-sa jo muutaman vuoden ajan.

Pelialalla ja edutech-tuotteissa on pal-jon kilpailua, ja haasteena on, miten Pikkuli saadaan erottumaan muista markkinoilla olevista tuotteista. Esi- ja alkuopetuksen käyttöön kehitetään parhaillaan myös muita konsepteja, joista markkinoilla ovat jo Moomin Language School ja Rovio Entertain-ment Oy:n Fun Learning -konsepti. Fun Learning perustuu Angry Birds Playground -tuotteelle. Moomin Lan-guage School tarjoaa työkaluja lasten kielten oppimiseen Suomessa ja kan-sainvälisillä markkinoilla. Roviolla on ollut hyvät taloudelliset mahdollisuu-det Angry Birdsin tuotteistamiseen, ja brändi tunnetaan maailmanlaajuisesti. Lisensoinnin kautta vihaisen punaisen linnun voi lisätä tuotteeseen kuin tuot-teeseen. Ainoa suoraan tunnetaitoihin keskittynyt suomalainen opetustuote on tällä hetkellä pilottivaiheessa ole-va Rounders. Tuoteperheeseen kuuluu muun muassa kirja, digitaalinen kirja, mobiilipelejä, appseja ja minivideoita. (Rounders 2016). Rounders on hyvin lähellä Pikkulin konseptia, mutta edel-leen Pikkulin vahvuutena on tv-sarja ja vahva tarina.

193

Opetuskonseptin kehittämisen seuraavat askeleet

Pikkulin opetuskonseptin kehittämi-sessä haasteita ovat rahoituksen ja sopivan yhteistyökumppanin löytä-minen. Opetustuotteiden täytyy ol-la pedagogisesti hyvin toteutettuja, eli tiimissä täytyy olla kasvatusalan ammattilaisia. Yrityksessä on kuiten-kin jo paljon kokemusta esimerkik-si videomuotoisten opetussisältöjen tekemisestä ja tätä kautta myös pe-dagogista osaamista. Kasvatusalan kontakteja löytyy myös runsaasti. Ke-hityshankkeen aikana olimme tiiviisti yhteydessä esimerkiksi Turun yliopis-ton oppimistutkimuksen kehittämisen tutkijoiden kanssa.

Yhteistyökumppanin valintaan liittyy liiketoimintamallin pohtiminen. Lii-ketoimintamalli tarkoittaa sitä, mi-ten yritys ansaitsee omalla bisneksellä ja miten se käytännössä toteutetaan. Yritykset voivat erikoistua erilaisiin rooleihin ja tehtäviin ja jättää ydin-liiketoimintansa ulkopuolelle jäävät tehtävät liiketoimintaverkon muiden jäsenten tehtäväksi (Join in Oy 2016). Pikkulin opetuskonseptin kohdalla tämä voisi tarkoittaa sitä, että Aitto-koski Experience Oy:n liiketoiminta keskittyy tekijänoikeuksien eli IPR:n (intellectual property rights) myymi-seen ja jokin muu taho toteuttaa eri tuotteiden tuottamisen (pelit ja pe-

dagogiset sovellukset). Haasteena on myös uuden rahoituksen löytäminen konseptin kehittämiselle.

Opetuskonseptin tuotteiden tuotan-toprosessi vie aikaa. Uuden tuotteen tuotanto, testaus, markkinointi ja myynti tarkoittavat kuukausien, jopa vuosien prosessia. Pikkulin opetus-tuotteita ajatellen tekninen materiaa-li on kuitenkin jo valmiina (grafiikka, tarina, hahmot) ja tuotteistaminen on ketterää. Haaste voi olla myös kohde-ryhmän heterogeenisyys ja ikähaitari. Tuotekehityksen, myynnin ja markki-noinnin toteuttaminen olisi yksinker-taisempaa, jos tuotteella on selvästi tietty ikäkategoria. Pikkulin kohde-ryhmäksi on nyt määritelty 3–8-vuo-tiaat lapset, eli kohderyhmään kuuluu eri kehitysvaiheissa ja opetustasojen piirissä olevia lapsia. Tämä voi olla myös mahdollisuus – Pikkulin ope-tuskonsepti sopii laajemmalle kohde-ryhmälle, ja tuotteessa on jatkuvuut-ta ikäryhmästä toiseen.

Pitkäjänteisen työn ja oikeiden liike-toimintavalintojen kautta Pikkulilla on edellytykset menestyväksi tuotteek-si Suomessa ja kansainvälisillä mark-kinoilla. Aittokoski Experience Oy:llä on käsissään jotain ainutlaatuista, jota monella toimijalla ei ole: Pikkulin ai-nutlaatuinen tarina. Peleillä ja kaikil-la muillakin tulevilla Pikkuli-tuotteil-la on tätä kautta vahva pohja.

194

Lopuksi

Turkulaisen Aittokoski Experience Oy:n Pikkulin tv-sarjaan perustuvan uuden opetuskonseptin kehittäminen kuului opintoihini, kehittämishank-keeseen kulttuurialan ylemmän am-mattikorkeakoulututkinnon luova tuottaja -koulutuksessa Turun am-mattikorkeakoulun Taideakatemias-sa (2015–2016). Kehittämishankkeen tavoitteena oli kartoittaa edellytyksiä Pikkulin tv-sarjaan perustuvalle ope-tuskonseptille. Selvitystyöhön kuului muun muassa asiakastarvetta kartoit-tavien haastattelujen tekeminen, esi- ja varhaiskasvatuksen trendeihin tutus-tuminen, edutech-alan tuotteiden kil-pailutilanteeseen tutustuminen ja ra-hoitusmahdollisuuksien selvittäminen.

Keskeinen osa kehittämishanketta oli-vat esi- ja alkuopetuksen piirissä to-teutetut ryhmähaastattelut, joilla sel-vitettiin kasvatusalan ammattilaisten ajatuksia ja toiveita digitaalisista ope-tustuotteita. Turkulaisten esi- ja alku-opetuksen opettajien haastattelujen mukaan SEL-taitojen (social and emo-tional skills) oppimiseen ja opettami-seen tarvitaan uusia työkaluja päivä-kodeissa, esikouluopetuksessa ja 1.–2. luokkien opetuksessa. Ensimmäinen Pikkulin opetuskonseptin tuote on digitaalinen tunnetaitojen opetuspe-li EDUapp (työnimi), jota testattiin kohderyhmällä haastattelujen yhtey-

dessä. Haastatteluista saadun palaut-teen mukaan Pikkulin tv-sarja sopisi jo sellaisenaan opetusmateriaaliksi ja tv-sarjan sisältö käsittelee tärkeitä asi-oita lasten maailmasta.

Sosiaalisia taitoja, tunnetaitoja ja vuo-rovaikutustaitoja korostetaan myös uusissa Opetushallituksen perusope-tuksen, esiopetuksen ja varhaiskas-vatuksen perusteissa. Perusteissa suo-sitellaan muun muassa tunnetaitoja kehittävien opetusmateriaalien käyt-töä. Digitaaliset opetustuotteet ja Pik-kulin elämyksellinen opetuskonsepti voivat tulevaisuudessa vastata hyvin toiminnallisen esiopetuksen muuttu-viin pedagogisiin tarpeisiin. Elämyk-sellisten oppimisympäristöjen ja tek-nologian avulla (esimerkiksi pelit) oppiminen voi parhaimmillaan olla motivoivaa, mielenkiintoista ja teho-kasta sekä lasten että opettajien kan-nalta. Opetuspelien käyttöä esi- ja al-kuopetuksessa on kuitenkin tutkittu Suomessa vielä vähän, ja alan tutki-muskenttä on hajanaista. Vaikka pe-leihin ja pelillisyyteen suhtaudutaan kasvatusalalla positiivisesti, tutkimus-tietoa aiheesta tarvitaan lisää.

Opetuskonseptin haaste kilpailun li-säksi on oikeiden yhteistyökump-paneiden löytäminen. Aittokoski Experience Oy:llä ja Sun in Eye Produc- tionilla on tv- ja elokuvatuotanto-jen lisäksi vahvaa kokemusta ope-

195

tuksellisten tv-ohjelmien ja elokuvien tuotannosta sekä monimediallisesta konseptoinnista. Oikeat liiketoiminta-kumppanit, joilla on osaamista ja ver-kostoja edutech-alalla, ovat avainase-massa konseptin tulevaisuutta varten. Seuraava askel on tehdä konseptille liiketoimintasuunnitelma, joka sisäl-tää aikataulun, rahoituksen ja suunni-telman siitä, miten konsepti saadaan konkretisoitua myytäväksi tuotteek-si Suomessa ja kansainvälisillä mark-kinoilla.

Konseptin selkeä vahvuus on tv-sar-jan jo valmiiksi vahva opetukselli-suus. Vahvuus on myös se, että tekni-nen materiaali on jo valmiina uuden konseptin tuotteita varten (hahmot, tarina, grafiikka, opetustilanteet). Tuotteistamisprosessissa tämä kaik-ki voidaan muuttaa ketterästi uudek-si kaupalliseksi tuotteeksi.

Pikkulin opetuskonseptia kehitetään parhaillaan eteenpäin xEdu-ohjelmas-sa. Lähiaikoina selviää, miten Pikku-lin potentiaalia voidaan hyödyntää opetustuotteena ja miten se saadaan markkinoille Suomessa ja kansainvä-lisesti. Toivon Pikkulin opetustuot-teiden ja muiden sisältöjen kehittä-miseen paljon sinnikkyyttä ja onnea. Toivottavasti tulevaisuudessa näem-me Pikkulin seikkailemassa yhä use-ammin kodeissa, medioissa ja kaupas-sa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Lähteet

Aineisto

Haastattelu: 23.3.2016, Suikkilan päivä-koti.

Haastattelu: 6.4.2016, Kähärin koulu.

Haastattelu: 11.4.2016, Hepokullan koulu.

Haastattelu: 12.4.2016, Luolavuoren koulu.

Haastattelu: 20.4.2016, Rauninaukion päiväkoti.Haastattelu: 28.4.2016, Paattisten päivä-koti.

Kirjallisuus

Finpro 2016. Viitattu 17.7.2016 http://www.eduexport.fi/why-finland.

Harju, V. 2000. Tulevaisuuden taidot op-pimisen lähtökohtana. Teoksessa Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.) Rajaton luok-kahuone. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Hromek, R. & Roffey, S. 2009. Promo-ting Social and Emotional Learning With Games: “It’s Fun and We Learn Things”. Simulation & Gaming 40: 5 (October 2009), 626–64. Viitattu 4.5.2016. http://sag.sagepub.com/content/early/2009/06/ 15/1046878109333793.abstract.

Jabbar, A & Felicia, P. 2015. Gameplay Engagement and Learning in Game-Based Learning: A Systematic Review. Review of Educational Research. Vol 85, 4, 740-779. Viitattu 5.5.2016. http://rer.aera.net.

Join in Oy. Yrityksen liiketoimintamalli. Viitattu 14.7.2016, http://www.joinin.fi/palvelut/yrityksen-liiketoimintamalli/.

Kangas, M; Vesterinen, O. & Krokfors, L. 2014. Oppimispelit lapsen maailman, pe-litutkimuksen ja osallistavan pedagogii-kan risteyskohdassa. Teoksessa Krokfors, L.; Kangas, M. & Kopisto, K. (toim.) Op-

196

piminen pelissä; Pelit, pelillisyys ja leikil-lisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino.

Kittilä, J. 2016. Pieni, oranssi turkulainen lentää moneen mediaan. Turun Sanomat. 20.4.2016.

Koskinen, A.; Kangas, M. & Krokfors, L. 2014. Oppimispelien tutkimus pedagogi-sesta näkökulmasta. Teoksessa Krokfors, L.; Kangas, M. & Kopisto, K. (toim.) Op-piminen pelissä; Pelit, pelillisyys ja leikil-lisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino.

Kronqvist, E.-L. & Kumpulainen K. 2011. Lapsuuden oppimisympäristöt. Eheä polku varhaiskasvatuksesta kou-luun. Helsinki: WSOYpro Oy.

Lehtinen E.; Lehtinen H. & Brezovsky B. 2014. Matematiikka pelissä. Teokses-sa Krokfors, L.; Kangas, M. & Kopisto, K. (toim.) Oppiminen pelissä; Pelit, pelil-lisyys ja leikillisyys opetuksessa. Tampe-re: Vastapaino.

Lions Quest -elämisen taitoja 2016. Vii-tattu 13.5.2016 www.lionsquest.fi.

Mäkitalo, M. 2016. Hyötypeli koukuttaa oppimaan. Turun Sanomat 22.2.2016.

Mäyrä, F. 2014. Alkusanat. Teoksessa L. Krokfors, M. Kangas & K. Kopisto (toim.) Oppiminen pelissä; Pelit, pelilli-syys ja leikillisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino.

Opetushallitus 2014. Esiopetuksen ope-tussuunnitelman perusteet. Viitattu 15.4. 2016, http://www.oph.fi/download/163 781_esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf.

Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Vii-tattu 15.4.2016, http://www.oph.fi/down-load/163777_perusopetuksen_opetus-suunnitelman_perusteet_2014.pdf.

Opetushallitus, 2005. Varhaiskasvatuk-sen perusteet. Viitattu 14.5.2016 www.http://www.julkari.fi/bitstream/handle/ 10024/77129/Varhaiskasvatussuunnitel manperusteet.pdf?sequence=1.

Playful Learning Center 2016. Viitattu 15.5.2016, www.plcfinland.fi.

Ronimus, M. 2012. Digitaalisen oppimis-pelin motivoivuus. Havaintoja Eka-peliä pelanneista lapsista. Viitattu 11.7.2016. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/ 123456789/37833/9789513947217.pdf? sequence=1.

Rounders 2016. Viitattu 15.6.2016 www.rounders.fi.

Sammallahti, T. 2009. Konseptisuunnitte-lun supersankari. Helsinki: Books on De-mand GmbH. SGC Finland 2016. Viitattu 29.5.2016 www.seriuosgamingcluster.fi.

Tekes 2016. Viitattu 17.7.2016. http://www.tekes.fi/globalassets/global/ohjelmat -ja-palvelut/ohjelmat/skene/ hyotypeliteol lisuus_2016_loppuraportti_v1_1.pdf.

Turun kaupunki 2016. Turun kaupun-gin esiopetussuunnitelma 2016. Viitat-tu 14.5.2016, http://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files//turun_esiopetus suunnitelma_2016.pdf.

Turun kaupunki. Turun kaupungin var-haiskasvatussuunnitelma 2013. Viitattu 14.5.2016, http://www.turku.fi/sites/ default/files/atoms/files/turun_varhaiskas vatussuunnitelma_2013.pdf.

Vanges, V.; Gram Okland, N.-T.; Krumsvik, R. 2012. Computers games in pre-school settings: Didactical challenges when commercial educational compu-ter games are implemented in kindergar-tens. Computers & Education 58 (2012) 1138–1148. Viitattu 17.5.2016. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/ S0360131511003344.

197

Veermans, M. & Tapola, A. 2006. Mo-tivaatio ja kiinnostuneisuus. Teoksessa Järvelä, S.; Häkkinen, P. & Lehtinen, E. Oppimisen teoria ja teknologian opetus-käyttö. Helsinki: WSOY Oppimateriaa-lit Oy.

Vesterinen, O. & Mylläri, J. 2014. Peleis-tä pelillisyyteen. Teoksessa Krokfors, L.; Kangas, M. & Kopisto, K. (toim.) Oppi-minen pelissä; Pelit, pelillisyys ja leikilli-syys opetuksessa. Tampere: Vastapaino.

xEdu 2016. Viitattu 25.5.2016. www.xedu.com.

198

Liite 1.

Haastattelukysymykset.

1. Minkä ikäisten lasten kanssa työskentelet?

2. Minkälaisia opetustuotteita päi-väkodissanne/esikoulussanne/koulussanne käytetään (digitaali-sia/ei-digitaalisia)?

3. Mitä mahdolliset käytössä olevat digitaaliset opetustuotteet ovat? (Esim. Molla -hankkeen tuotteet, EKA-peli, Tunnemuksu, Petra’s Planet?)

4. Onko opetuksessanne jokin peda-goginen osa-alue, johon tarvitaan opetusmateriaalia?

5. Voisiko digitaalinen opetusmate-riaali toimia tietyn pedagogisen tavoitteen saavuttamisessa ja min-kä asian oppimisessa digitaalinen materiaali voisi toimia hyvä? On-ko digitaalisille opetustuotteille (esim. pelit) tarvetta nyt tai lähi-tulevaisuudessa?

6. Mitä sosiaalisten taitojen ja tun-netaitojen työkaluja teillä on käy-tössä?

7. Toivotaanko sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen opetukseen uu-sia työkaluja? (Onko niitä help-po löytää tai toteuttaa?)

8. Olisiko Pikkuli EDUapp mieles-täsi kiinnostava tuote sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen käsitte-lyyn? Minkälaisessa opetustilan-teessa voisit käyttää Pikkuli EDU-appia?

9. Onko olemassa esteitä tuotteiden käyttöönottamiselle? (Esim. lait-teiston puute, taloudelliset resurs-sit, osaamisen puute.)

10. Millainen on sopivan mittainen oppimistunti (45 min, 60 min…)?

11. Mitä teknisiä välineitä päiväko-dissa, esikoulussa, koulussa käy-tetään audiovisuaalisen materiaa-lin katsomiseen?

12. Ovatko käyttämäsi digitaaliset opetusmateriaalit helppokäyttöi-siä vai oletko kohdannut vaikeuk-sia? Jos, niin mitä?

13. Tuleeko uusien opetusmateriaali-en mukana koulutusta tai opetta-jan tukimateriaalia? Minkälaista tukimateriaalia kaipaat?

14. Miten päiväkoti/koulu ostaa uu-det opetusmateriaalit? Kuka päät-tää ostoista?

199

Tiivistelmä

Artikkelissa tarkastellaan Hyvinkään kaupungin Kulttuuripolku-toimintaa. Arviointitutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millainen merkitys Kulttuuri-polulla on lapsen innostamisessa taiteen ja kulttuurin pariin, ja toisaalta ke-räämään tietoa siitä, kuinka iso rooli oppilaan vanhemmilla on lapsen tai-de- ja kulttuuriharrastuksen tukemisessa.

Arviointitutkimus osoitti, että Kulttuuripolku-kohteita voisi markkinoida nykyistä laajemmin ja tehostaa tiedottamista myös lasten ja nuorten van-hemmille. Taide- ja kulttuuritoimijalle Kulttuuripolku on myös viestintäka-nava ja mahdollisuus uusien asiakkaiden hankintaan.

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena Hyvinkään peruskoulun 9.-luok-kalaisille ja heidän vanhemmilleen keväällä 2016. Kyselyn lisäksi toteutettiin kuusi havainnointikäyntiä eri Kulttuuripolku-kohteissa helmi–toukokuussa 2016 sekä yksi havainnointikäynti joulukuussa 2016.

Kulttuuripolku-toiminta antaa lapselle ja nuorelle mahdollisuuden luoda elinikäisen kulttuurisuhteen; he ovat tulevaisuuden aktiivisia kulttuurinkäyt-täjiä. Siksi peruskoulussa tapahtuva kulttuuri- ja taidekasvatus on tärkeää ja siihen tulisi panostaa nykyistä enemmän kaikilla luokka-asteilla. Ammatti-taiteilijoiden käyttäminen opettajan työparina projektiluonteisesti tai opas-tajana luovien työmenetelmien käyttöön toisi uusia näkökulmia arjen ope-tustyöhön.

Pakkopullaa vai terveellistä herkkua? Arviointitutkimus Hyvinkään kaupungin Kulttuuripolku-toiminnasta

Satu Sälpäkivi

200

Johdanto

Tarkastelen tässä artikkelissa Hyvin-kään kaupungin Kulttuuripolku-toi-mintaa ja sitä koskevaa arviointi-tutkimusta. Arviointitutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millainen mer-kitys Kulttuuripolulla on lapsen in-nostamisessa taiteen ja kulttuurin pariin, ja toisaalta keräämään tietoa siitä, kuinka iso rooli oppilaan van-hemmilla on lapsen taide- ja kult-tuuriharrastuksen tukemisessa. Tut-kimuksen perusteena oli se, ettei aikaisemmin ole tehty vastaavaa tar-kempaa tutkimusta Kulttuuripolku-käynnin vaikuttavuudesta.

Käsittelen yleisesti taide- ja kulttuu-rikasvatuksen roolia peruskoulun uudessa opetussuunnitelmassa. Tut-kimuksen materiaalina on kysely-tutkimus Hyvinkään peruskoulun 9.-luokkalaisille ja heidän vanhemmil-leen ja huoltajilleen keväällä 2016 se-kä kuusi havainnointikäyntiä eri Kult-tuuripolku-kohteissa keväällä 2016 ja yksi havainnointikäynti joulukuussa 2016. Lisäksi tutkimuksen pohjana oli uusi opetussuunnitelma ja muita lähdeteoksia. Kyselytutkimuksen koh-deryhmäksi valikoituivat 9.-luokka-laiset, koska he olivat käyneet Kult-tuuripolulla sen alkuvuosista lähtien. Tutkimuksella oli tarkoitus selvittää heidän kokemuksiaan ja muistojaan Kulttuuripolku-käynneistä sekä sii-

tä, ovatko käynnit vaikuttaneet hei-dän myöhempään kulttuurisuhtee-seensa tai mahdollisesti innostaneet jonkin taideharrastuksen aloittami-seen. Vanhempien osuudessa kyselyllä oli tarkoitus kartoittaa kodin ja van-hempien vaikutusta nuoren hakeutu-miseen kulttuurin tai taideharrastuk-sen pariin.

Sain toimeksiannon Kulttuuripolun arviointitutkimuksen tekemiseen Hy-vinkään kaupungin sivistystoimen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajalta. Pe-rusteena arvioinnille oli uuden opetus-suunnitelman voimaantulo 1.8.2016 ja Kulttuuripolun toiminnan tiukem-pi nivoutuminen siihen. Hyvinkääl-lä Kulttuuripolku-toiminta aloitettiin vuonna 2007, ja sen rakenne on ol-lut suurin piirtein samanlainen koko sen olemassaolon ajan. Siihen kaivat-tiin jotain uutta ja arviointia oppilai-den ja vanhempien näkökulmasta.

Oma positioni tutkimuksessa on ul-kopuolisen tarkkailijan rooli. Oma taustani kulttuurialalta on viiden-toista vuoden kokemus erityyppisissä kirjastoissa kirjastovirkailijana sekä järjestösihteerin tehtävät Suomen ar-vostelijain liitossa (2009–2011). Kir-jastouran jälkeen olen ollut viestin-täsihteerinä Hyvinkään kaupungilla, kouluttautunut kulttuurituottajaksi ja työskennellyt osa-aikaisena tuottajana ja näyttelysihteerinä Hyvinkään Tai-

201

teilijaseuran TAJU-näyttelyissä vuosi-na 2005, 2007, 2009 ja 2013.

Tutkimus on työelämälähtöinen, ja toimeksiantajana on Hyvinkään kau-pungin sivistystoimi, kulttuuri- ja va-paa-ajan toimiala. Omien verkosto-jeni kautta lähestyin tutkimukseni toimeksiantajaa, ja arviointitutkimuk-seni ja siihen perustuva artikkeli on kulttuurialan ylemmän ammattikor-keakoulututkinnon luova tuottaja -opintojeni opinnäytetyö.

Kulttuurikasvatus Hyvinkäällä – Kulttuuripolku ja gsen tavoitteet

Kulttuuripolku on Hyvinkään sivis-tystoimen yhteinen toimintamalli. Se on kulttuurilaitosten ja perusopetuk-sen yhdessä suunnittelema opiskelu-kokonaisuus, jonka tavoitteena on tutustuttaa kaikki peruskoululaiset paikalliseen kulttuuriin ja kulttuuri-historiaan.

Kulttuuripolun lähtökohtana ovat kasvatuksen ja opetuksen yhteiset tavoitteet, kulttuuriperinnön siirtä-minen ja kehittäminen sekä yleissi-vistävien tietojen ja taitojen opetta-minen. Vierailukäyntien oppisisällöt on suunniteltu tukemaan kyseessä olevan luokkatason opetussuunnitel-

man mukaista opetusta. Kulttuuripo-lun tarkoituksena on ammattimaisesti tuotetun kulttuuri- ja taidetarjonnan tuominen osaksi perusopetusta. Kult-tuuripolulla halutaan tarjota kaikil-le hyvinkääläisille peruskoululaisille tasa-arvoiset mahdollisuudet osallis-tua säännöllisesti erilaisiin kulttuu-ritapahtumiin. (Hyvinkään kaupun-ki 2015.)

Hyvinkäällä Kulttuuripolku-toimin-ta on aloitettu vuonna 2007. Kult-tuuripolku-toiminnasta otettiin mal-lia Turusta, jossa vastaava toiminta aloitettiin vuonna 2005. Idea Kult-tuuripolusta syntyi Turussa vuoden 2002 tienoilla, kun Opetushallituk-selta alkoi tulla ensimmäisiä versioita vuoden 2004 opetussuunnitelmasta. Huomattiin, että uuden kunnallisen opetussuunnitelman myötä Turkuun voitaisiin rakentaa järjestelmä, jol-la taattaisiin koululaisten kulttuu-riin liittyvät opintokäynnit. (Kuusen-to 2009, 103.)

Kulttuuripolku-toiminta tarkoittaa käytännössä sitä, että opettaja vie ryh-mänsä opintovierailulle kunnan tai-de- ja kulttuurilaitoksiin kouluille lu-kukausittain lähetettävän ohjelman mukaisesti. Luokassa käydään läpi laajentaen ja syventäen vierailun oppi-sisältöä ennen vierailua ja sen jälkeen. Opettaja saa opintovierailun tuottajal-ta materiaalia opetuksensa tueksi.

202

Tavoitteena on opetussuunnitelman toteutuminen, kulttuuritarjonnan ta-sa-arvoinen tarjonta kaikille perus-koululaisille, tapakasvatus, kasva-minen kulttuurin ymmärtämiseen ja arvostamiseen, tutustuminen eri kult-tuurin ja taiteen aloihin, elinikäisen kulttuurisuhteen luominen Kulttuu-ripolun avulla, tutustuminen paikal-lisiin kulttuurilaitoksiin sekä kulttuu-rielämykset koululaisten luovuuden, hyvinvoinnin ja terveyden tueksi. (Hyvinkään kaupunki 2015.) Kult-tuuripolun sisällöntuottajia Hyvin-käällä ovat seuraavat kulttuurilai-tokset: Hyvinkään kaupunginmuseo, Hyvinkään taidemuseo, Elokuvateat-teri Julia 1 & 2, Hyvinkääsali, Hyvin-kään kaupunginkirjasto, Hyvinkään lasten ja nuorten kuvataidekoulu, Hy-vinkään musiikkiopisto, Hyvinkään orkesteri, Lasten ja nuorten taidekes-kus, Suomen Rautatiemuseo ja Taito käsityö- ja muotoilukoulu Helmi.

Kulttuuripolun hallinto muodostuu Kulttuuripolku-työryhmästä, johon kuuluu vaihdellen joku sisällöntuot-tajista, opettaja- tai rehtorikunnas-ta puheenjohtajana, Kulttuuripolku-koordinaattori, kuljetussuunnittelija, perusopetuksen koulutusjohtaja sekä kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja. Li-säksi ydintyöryhmään kuuluvat vaih-dellen aina yksi tuottaja, opettajien edustaja, OPS-asiantuntija (rehtori) ja varhaiskasvatuksen edustaja.

Jokaisessa peruskoulussa on Kulttuu-ripolku-vastaavia, joihin Kulttuuri-polku-koordinaattori on yhteydessä pitkin lukuvuotta. Kulttuuripolku-toiminnassa on myös kummikoulu-järjestelmä, joka on kiertävä koh-dekoulujärjestelmä Kulttuuripolun kehittämiseksi. Jotta Kulttuuripolku-toimintaa voitaisiin kehittää ja ottaa huomioon opettajien ja oppilaiden pa-lautteet, sähköinen Webropol-kysely-lomake kehitettiin palautteen antoon keväällä 2015. Ainakin ensimmäisellä kerralla palautteita tuli vain 12 kap-paletta, joten vain pieni osa vierailuil-la käyneistä ryhmistä antoi palautetta. (Hyvinkään kaupunki 2015.) Kulttuu-ripolusta tiedotetaan kouluille laajal-la sähköpostijakelulla, ja aikataulut ovat näkyvissä Kulttuuripolun verk-kosivuilla.

Kulttuurikasvatuksen suunnitelmat ovat välineitä tasa-arvoiseen ja moni-puoliseen kulttuurikasvatukseen. Ne ovat oppilaitoksen (koulu tai päiväko-ti) ja alueen kulttuurilaitosten yhteis-työn sovittuja toimintamalleja ja anta-vat raamin oppilaitoksen ja kulttuurin väliselle yhteistyölle. Joissakin kunnis-sa kulttuuriopetussuunnitelmat ovat olleet jo pitkään käytössä osana pe-rusopetuksen kuntakohtaista opetus-suunnitelmaa. (Kulttuurivoltti 2015.)

Kulttuuriopetussuunnitelmien nimet ja sisällöt vaihtelevat runsaasti, mikä

203

johtuu siitä, ettei niille ollut tehty val-takunnallista linjausta. Tilanteeseen tuli muutos syksyllä 2015, jolloin val-takunnallinen Kulttuurivoltti-hanke käynnistyi. Kulttuurivoltti-hanke to-teutti Lasten kulttuuripoliittista oh-jelmaehdotusta (2014), ja hankkeen tavoitteena oli luoda kaikkiin Suo-men kuntiin kulttuurikasvatussuun-nitelma (http://www.lastenkulttuuri.fi/). Ytimessä oli käytännönläheinen opas, jossa on runsaasti malleja kult-tuurikasvatussuunnitelmista erilai-siin kuntiin ja ympäristöihin, kult-tuuriopetussuunnitelmien tekoon ja käyttöönottoon. Valmiiseen oppaa-seen voi tutustua verkkosivuilla http:// kulttuurikasvatussuunnitelma.fi/.

Taidekasvatuksen eri muotoja on pit-käkestoisesta tavoitteellisesta toimin-nasta satunnaiseen taide- ja kulttuu-ripalvelujen käyttöön. Lapsi ja nuori voi osallistua molempiin samanai-kaisesti. Hän voi esimerkiksi opiskel-la musiikkiopistossa, käydä teatteris-sa ja osallistua kirjaston lukupiiriin. Eri muodoissa olevan toiminnan jär-jestämisestä vastaavat sekä kunnat, yksityiset toimijat, seurakunnat että kolmas sektori. Kunnalla on kuiten-kin keskeinen rooli kaikissa muodois-sa olevien palveluiden saatavuuden turvaamisessa. Toiminnat sijoittuvat kuntien sisällä usein useamman kuin yhden hallintokunnan alaisuuteen. (Seirala 2012, 6.)

Taideopetuksella annetaan oppilaal-le mahdollisuus keskittyä pitkäjäntei-sesti valittuun taiteenalaan, ja opinnot myös arvioidaan. Opetukseen osallis-tuminen on säännöllistä ja tavoitteel-lista, ja se antaa valmiuksia hakeutua myöhempiin opintoihin. Taideopetus perustuu aina opetussuunnitelmiin. Taideopetusta lapsi ja nuori saavat taiteen perusopetuksessa (mm. mu-siikkiopistot, kuvataidekoulut), pe-ruskoulun, lukion ja ammatillisen pe-ruskoulutuksen taide- ja taitoaineissa (esimerkiksi Kulttuuripolut, Taiteilija koulussa ja lukiodiplomit) sekä tut-kintoon johtavassa taide- ja kulttuuri-alan koulutuksessa. (Seirala 2012, 6.)

Mikko Piispa (2015) kirjoittaa ar-tikkelissaan taiteen ja taidekasvatuk-sen potentiaalista ja velvollisuuksista, miten nuorten kiinnostus taiteisiin ja kulttuuriin kumpuaa nykyään enim-mäkseen kotitaustasta. Keskiluok-kaisen kodin kasvatit saavat tukea ja kannustusta kulttuurin ja sivistyksen pariin, mutta perinteisistä työväenper-heistä niihin ei juurikaan kannuste-ta. Artikkeli käsittelee menestyneiden nuorten taiteilijoiden perhetaustoja ja sen merkitystä: ”Koulu on suurel-le osalle lapsista ainoa ympäristö, jos-sa kohtaaminen taiteen kanssa voi ta-pahtua” (Piispa 2015, 58). Tämä on tärkeä asia pitää mielessä, kun pohdi-taan peruskoulun opetussisältöjä.

204

Professori Eeva Anttila käsitteli samaa aihetta jo kymmenisen vuotta sitten artikkelissaan Taiteen voimalla – Tai-dekasvatuksen mahdollisuudet suo-malaisessa peruskoulussa (2006) sekä vuonna 2013 tutkimusjulkaisussaan Koko koulu tanssii! – kehollisen op-pimisen mahdollisuuksia kouluyhtei-sössä. Molemmissa teksteissä punai-sena lankana on dialoginen filosofia, kriittinen pedagogiikka ja kehollinen oppiminen. Tekstien pohjana on kaksi taidekasvatusprojektia, ensimmäinen helsinkiläisessä peruskoulussa 5.–6. luokan oppilaiden keskuudessa luku-vuoden 2004–2005 aikana ja toinen pidempi tutkimushanke vantaalaises-sa peruskoulussa vuosina 2009–2013.

Taiteen voimalla -artikkelissaan Ant-tila (2006) pohtii taidekasvatuksen merkitystä ja mahdollisuuksia suo-malaisessa peruskoulujärjestelmässä. Tarkemmin hän esittelee kehollista ja kokonaisvaltaista tietoa. Kehollinen tieto on sisäistynyttä, merkityksellistä, kokemuksellista ja elämyksellistä tie-toa, joka auttaa meitä ymmärtämään itseämme, toisiamme ja maailmaa (Anttila 2006, 46). Yleisesti taide- ja taitoaineet nähdään erillisinä oppiai-neina peruskoulussa ja vain täyden-tämässä tai keventämässä matemaat-tisia ja luonnontieteellisiä aineita. Koko koulu tanssii! -hanke toteutet-tiin vuosina 2009–2013 Kartanonkos-ken koulussa, jossa on 870 oppilas-

ta ja reilu 90 henkilökunnan jäsentä. Koulussa toimi neljän vuoden ajan päätoiminen tanssinopettaja, ja tans-sinopetus integroitiin osaksi koulun opetussuunnitelmaa niin, että kaikki koulun oppilaat osallistuivat siihen. Anttilan Koko koulu tanssii! -hank-keen päättyessä tanssista tuli koko koulun arkea, johon koulun oppilaat ja opettajat ovat tottuneet ja jonka suuri osa heistä on myös hyväksynyt. Tanssi ei ole pelkästään vaihtelua, yli-määräistä virkistystä ja arjesta poik-keamista, vaan sen vaikutus ulottuu siihen tapaan, miten koulussa ollaan ja minkälainen energia ja tunnelma koulussa on. (Anttila 2013, 17.)

Koko koulu tanssii! -hanke antaa esi-merkin siitä, miten ammattitaiteili-jan osallistuminen peruskoulun arki-työhön tuo aivan uusia näkökulmia oppimiseen ja luovien menetelmien käyttöön arkityössä. Se vaatii kuiten-kin avointa mieltä ja rohkeutta päät-täjiltä ja tietysti rahoitusta vastaavaan kokeiluun esimerkiksi yhdessä hyvin-kääläisessä koulussa. Samalla se toisi Kulttuuripolun lähemmäksi koulutyö-tä ja konkreettisesti nivoutuisi uuteen opetussuunnitelmaan.

Suomessa on aloittanut vuonna 2015 Taideyliopiston ArtsEqual-tutkimus-hanke, joka tarkastelee taiteen perus-palveluita tasa-arvon näkökulmas-ta ja selvittää, kuinka taide julkisena

205

palveluna lisää hyvinvointia. Maria Seilo on tutkinut pro gradu -tutki-muksessaan kulttuurikasvatusta hy-vinvoinnin synnyttäjänä, kuudesluok-kalaisten kokemuksia Taidekaaren toiminnasta. Hänen tutkimustulosten-sa mukaan kulttuurikasvatus tuottaa oppilaille hyvinvointia. Hyvinvointia syntyi etenkin kulttuurin tarjoamien elämysten sekä yhteenkuuluvuuden kokemusten kautta (Seilo 2012). Tai-de- ja taitoaineita ei kuitenkaan tule tarkastella vain niiden tuottaman hy-vinvoinnin kannalta, sillä niiden kaut-ta opitaan myös mielikuvitusta sekä luovan ja kriittisen ajattelun taitoja, pitkäjännitteisyyttä, riskinotto-, suun-nittelu-, organisointi- ja yhteistyötai-toja (Seilo 2012).

Tutkija Minja Koskela tutkii ArtsE-qual-hankkeessa bändisoiton opetusta suomalaisen yläkoulun monikulttuu-risessa musiikinluokassa. Tutkimusky-symyksenä on, miten esimerkiksi su-kupuoli, kulttuuri ja rodullistaminen näkyvät suomalaisen musiikinopetuk-sen arjessa sellaisessa luokassa, jossa oppilaiden taustat saattavat olla hy-vinkin erilaiset. Tavoitteena on selvit-tää, miten musiikinopetuksesta saa-taisiin entistä demokraattisempaa ja yhdenvertaisempaa.

Tulevaisuuden Suomessa taiteen tu-lisi olla entistä helpommin jokaisen suomalaisen saatavilla asuinpaikasta

tai pankkitilin saldosta riippumatta. Toivon myös, että taiteilijoiden ja tai-deopettajien ei tulevaisuuden Suomes-sa tarvitsisi perustella työnsä arvoa. (Koskela, ArtsEqual 2016.)

Nuorten käsitykset taiteesta ja eri tai-teenaloista ovat kiihtyneen digimur-roksen aikana usein varsin erilaisia kuin heidän kasvattajiensa. Tämä nä-kyy monin eri tavoin: eri alojen tai-dekasvattajille tuttuja ovat muun muassa tilanteet, joissa teatteri rin-nastuu tv-sarjoihin ja elokuvat ovat yhtä kuin action-kohtaukset. Taiteen historia ja niin sanotut klassikot ovat usein nuorille täysin tuntemattomia. Toisaalta nykynuoret eivät missään nimessä ole menetettyjä tapauksia (ei-vätkä koskaan ole sitä muutenkaan). Esimerkiksi heidän kykynsä käyttää uusia medioita tarjoaa mahdollisuuk-sia, ja aikuiset tuskin pystyvät täysin ymmärtämään heidän digiryydittynyt-tä oppimiskykyään. (Piispa 2015.)

Ennen kysyttiin: mitä? Nyt kysytään: miten? Tämä näkökulman muutos kuvaa perusopetuksen opetussuun-nitelmamuutosta. Kaunokirjoitus ja koodaus ovat nousseet julkisessa keskustelussa opetussuunnitelmauu-distuksen symboleiksi. Yksittäisten oppiaineiden muutokset ovat kuiten-kin pieniä verrattuna uusien opetus-suunnitelmien suuriin periaatteellisiin muutoksiin. (Nissilä 2015.)

206

Elokuun alussa ennen koulujen alka-mista oli mediassa juttuja uudesta ope-tussuunnitelmasta ja mikä siinä muut-tuu. Alla otsikoita verkkosivuilta:

Uusi opetussuunnitelma muuttaa opettajan roolia – ”Auktoriteetti ja työn arvostus koetuksella”. (Yle 7.8.2016.)

Asiantuntijat: uusi opetussuunnitelma voi horjuttaa oppilaiden välistä tasa-arvoa. (Yle 8.8.2016.)

IL kokosi: Näin koulu uudistuu – 10 muutosta. (Iltalehti 9.8.2016.)

Ainakin yksi opettaja on innoissaan uudesta opetussuunnitelmasta: opet-taja Kalle Manninen kuvailee Ylen verkkouutisten haastattelussa, että uusi opetussuunnitelma on mieletön luovuuden lähde. Siinä on vain mie-likuvitus rajana: jos oman luovuuden uskaltaa ottaa käyttöön niin koulu-elämä voidaan muuttaa: Tämä on ko-konaan uusi työ nyt. (Opettaja Kalle Manninen rakastaa uutta opetussuun-nitelmaa. Yle 15.12.2016.) Esimerk-ki heijastaa sitä muutosta, minkä uusi opetussuunnitelma on tuonut opetta-jien työhön ja uusiin mahdollisuuk-siin opetustyössä.

Mediassa oli myös huolestuneita kan-nanottoja oppimistulosten huonontu-misesta ja alle lukutaidon minimita-son jäävien suuresta kasvusta. Vuoden

2016 Suomessa on siis käytännössä lu-kutaidottomia nuoria. Sanat ja kirjai-met hallitaan, mutta vaikkapa taval-lisen sanomalehden lukeminen, sen sisällön ja sanoman ymmärtäminen on monille haastavaa. Myös jokaisesta suomalaisesta ikäluokasta jopa 10 000 nuorta on syrjäytymisvaarassa, vaaras-sa jäädä ilman jatkokoulutuspaikkaa. (Oppilaat eriarvoistuvat ja osaamistu-lokset tippuvat. Yle 8.8.2016.)

Opetussuunnitelma nojautuu oppi-miskäsitykseen, joka nostaa oppilaan ja oppijayhteisön keskiöön. Uuden opetussuunnitelman mukainen peda-gogiikka tukee oppijoiden luovaa, yk-silöllistä ja yhteisöllistä oppimista ja tiedon rakentamista sekä liittää tun-teet kiinteästi osaksi oppimista. Op-piminen on kokonaisvaltaista: kielel-listä, kehollista ja kokemuksellista. (POPS 2014.)

Hyvinkään kaupungin perusopetuk-sen opetussuunnitelma (OPS) on laa-dittu Opetushallituksen 22.12.2014 hyväksymän perusopetussuunnitel-maa täydentäväksi, kaikkia Hyvin-kään suomenkielisiä peruskouluja koskevaksi asiakirjaksi. Se jakautuu kaikille yhteiseen osaan sekä erilli-siin vuosiluokkatasoihin (vuosiluo-kat 1–2, 3–6, 7–9). Se on suunniteltu käytettäväksi yhdessä valtakunnal-listen perusopetuksen opetussuun-nitelmien perusteiden kanssa. Hy-

207

vinkään perusopetuksen toiminta pohjautuu valtakunnallisen OPSin perusteiden ja Hyvinkään sivistystoi-men arvoihin. Näitä täydentävät Hy-vinkään perusopetuksen arvot, jot-ka on laadittu laajan henkilöstölle, huoltajille ja oppilaille tehdyn kyse-lyn tuloksiin pohjautuvan keskustelun pohjalta: ihmisyys ja tasa-arvo, vas-tuullisuus, yhteisöllisyys, hyvät tavat ja kulttuurinen moninaisuus. Kult-tuuripolku-toiminta sijoittuu uudes-sa opetussuunnitelmassa kulttuuri-sen osaamisen, vuorovaikutuksen ja ilmaisun sekä monilukutaidon osaa-miskokonaisuuksiin. Kulttuuripolku-toiminta on koulun kulttuuripalvelua, jonka sisällöstä paikalliset kulttuuri-tuottajat tuottavat suurimman osan. Kulttuuritoimi jakautuu itsenäisiin toimijoihin, joista jokainen tarjoaa palveluitaan perusopetuksen käyt-töön. (Hyvinkään kaupunki 2015.)

Pohjana uudelle opetussuunnitelmal-le on ilmiöpohjainen oppiminen, jon-ka avulla saavutetaan laaja-alainen osaaminen (http://ilmiopohjaisuus.ning.com). Ilmiöpohjaisella oppisel-la otetaan käyttöön oppiainerajoja ylittävät oppimiskokonaisuudet, ja jokaisella oppilaalla on oltava joka vuosi vähintään yksi tällainen koko-naisuus (Nissilä 2015). Ennen tietoa vastaanotettiin ja päntättiin, nyt op-pilaat tuottavat itse tietoa ja arvioivat kriittisesti, ja oppiminen on tutkivaa

projektioppimista. Luova ongelman-ratkaisu auttaa oppimisessa, ja taide-kasvatus ja taide voivat olla hyvänä apuna. Kulttuuripolku-toiminnalla voidaan oppimista laajentaa muual-le kuin koulun tiloihin – esimerkkinä museot ja kirjastot ja tiivis yhteistyö opettajien ja kulttuurilaitoksien hen-kilökunnan kanssa.

Arviointitutkimuksen toteutus

Suunnittelin yhteistyössä Kulttuuri-polun ydintyöryhmän ja Kulttuuri-polku-koordinaattorin kanssa kysely-lomakkeen kysymykset oppilaille (ks. liite 1) ja huoltajille (ks. liite 2). Kou-lutoiminnan suunnittelija kutsui mi-nut tammikuussa 2016 peruskoulun rehtorien kokoukseen, jossa esittelin tutkimusta, ja siellä yhdessä sovittiin kyselyn ajankohta maalis–huhtikuun taitteeseen. Tarkoitus oli, että oppi-laat vastaavat kyselyyn koulutuntien aikana opettajan ohjauksella rehtorien ohjeistuksen mukaisesti. Peruskoulun 9.-luokkalaisia oli lukuvuonna 2015–2016 kaikkiaan 517. Sain apua kou-lutoiminnan suunnittelijalta, joka ja-koi valmiin Webropol-kyselyn Wilman kautta kouluille ja vanhempien kyse-lyn suoraan heidän sähköposteihinsa.

Vastausprosentti oli 28,5 oppilaiden kohdalla (147 vastausta 517:stä). Van-

208

hemmilta tuli hiukan enemmän vas-tauksia: 177, ja vastausprosentti oli 34,2. Tarkoitus oli saada tutkimuksen vastaajajoukko kattavammaksi, jotta kysely olisi ollut kokonaistutkimus. Nyt palautuneiden vastausten määrän ollessa noin 30 % koko perusjoukos-ta (n= 517) tuli tutkimuksesta otanta-tutkimus, ja vastaukset ovat suuntaa antavia. Syynä oppilaiden vastaamat-tomuuteen on ollut ehkä tiedonkulun puute (rehtorien ohjeistus koulussa 9. luokkien luokanvalvojille), ajan puute, tekniset ongelmat joidenkin koulujen tietoliikenneverkossa tai muut syyt.

Vanhempien vastausprosentti 34,2 oli hiukan parempi, ja suurin osa vas-tauksista tuli heti kyselyn ensimmäi-sellä viikolla. Vastaaminen oli teh-ty helpoksi, koska linkki kyselyyn oli suoraan vanhempien sähköpostin viestikentässä. Vanhempien ja huolta-jien kokonaismäärä (n = 517) on mel-kein sama, koska Wilma-tunnuksia on jokaiseen kotiin ainoastaan yhdet. Syinä vastaamattomuuteen on saat-tanut olla kyselyn ajankohta, ajan-puute tai asian kiinnostamattomuus. Molempien tutkimuskohteiden kyse-lylomakkeet pyrittiin pitämään mah-dollisimman lyhyinä, jotta vastaami-seen menisi kokonaisuudessaan noin 15 minuuttia. Kysely kesti reilut kak-si viikkoa 21.3.–5.4.2016, koska vä-liin osui pääsiäinen (25.–28.3.2016).

Kysely oppilaille

Oppilaille suunnatuissa kysymyksis-sä pyrittiin kartoittamaan Kulttuuri-polku-käyntien vaikuttavuutta, mitä vuosien varrella käydyistä käynneis-tä oli jäänyt mieleen ja olivatko käyn-nit innostaneet yleisesti tutustumaan lisää kulttuuriin ja taiteeseen tai pai-kalliseen kulttuuriin. Parhaiten Kult-tuuripolku-kohteista oli jäänyt mie-leen Hyvinkäällä sijaitseva Suomen Rautatiemuseo (http://rautatiemuseo.fi), seuraavaksi mieleen jäävin oli elo-kuvissakäynti elokuvateatteri Julias-sa, ja kolmanneksi sijoittui Hyvinkään taidemuseo (ks. kuva 1). Avovastauk-sista tuli esiin, että vastaajien mielestä Rautatiemuseon käyntien suosion suu-rin syy oli kohteen erilaisuus verrattu-na muihin Kulttuuripolku-kohteisiin.

Rautatiemuseo on ainoa laatuaan Suomessa, ja se sisältää monta veturi-hallia, joissa on vanhoja junavaunu-ja ja vetureita. Kulttuuripolku-käynti koettiin kiinnostavana, ja opastuksen jälkeen toiminta oli vapaata tutus-tumista museonäyttelyyn. Elokuvis-sakäynti jäi myös poikkeuksellisena kohteena mieleen, ja katsottu eloku-va on ollut useimmille mieluinen. Hy-vinkään taidemuseon työpajat vastaa-jat kokivat kivoina ja toiminnallisina, koska siellä sai itse osallistua ja tehdä. Yhden vastaajan mielestä taidemuseo jäi mieleen, koska se edustaa taidetta.

209

Kirjaston kirjavinkkaukset koettiin hyvinä, ja ne saivat kiinnostumaan uusista kirjallisuuden lajeista. Hy-vinkään kaupungin kulttuuripolku-kohteista puuttuu teatterin ja tans-sin osuus, ja myös musiikin osuus on myös aika pieni: ainoastaan 1.-luok-kalaiset käyvät Hyvinkään orkesterin konsertissa (joulukonsertti), ja ker-ran vuodessa järjestetään Konsertti-

keskuksen kautta konsertti. Viimeksi kahdeksannet luokat osallistuvat esi-tykseen MY FIRST BAND: Mun eka biisi Hyvinkääsalissa 28.10.2016.

Villa Artun tiloissa toimii kolme tai-teen perusopetuksen yksikköä: Lasten ja nuorten kuvataidekoulu, Taito kä-sityö- ja muotoilukoulu Helmi ja Las-ten ja nuorten taidekeskus. Lasten ja

Kuva 1. Parhaiten 9.-luokkalaisten mieleen jääneet Kulttuuripolku-kohteet (n=146).

Kulttuuripolku oppilaat

1. Missä näistä kulttuuri/taidelaitoksista tai -kohteista muistat käyneesi Kulttuuripolku-vierailulla luokkasi kanssa peruskoulun aikana (1.–9.lk)?Vastaajien määrä: 146

Hyvinkään Rautatiemuseo

Hyvinkään taidemuseo

Hyvinkääsali (teatteri- tai musiikkiesitys)

Hyvinkään orkesterin konsertti

Hyvinkään kaupunginkirjasto (Pääkirjasto, Hakala, Paavola)

Lasten ja nuorten kuvataidekoulu (Villa Arttu)

Taito-käsityökoulu Helmi (Villa Arttu)

Elokuvateatteri Julia

Lasten ja nuorten taidekeskus (Villa Arttu, kansainvälinen lasten ja nuorten taiteen arkisto)

Hyvinkään kaupunginmuseo (Villatehdas)

0 % 25 % 50 % 75 %

210

nuorten kuvataidekoulun käynnit oli-vat jääneet hyvin vastaajien mieleen, koska siellä työpajat olivat toimin-nallisia ja niissä oli paljon tekemistä. Villa Artun tilat ovat avarat ja inspi-roivat, koska kaikki työtilat on suun-niteltu varta vasten kuvataidekou-lun, taidekeskuksen ja käsityökoulun käyttöön.

Kysymyksellä 2 (kuva 2) pyrittiin kartoittamaan, miten opettaja infor-moi käynneistä ennen kohteeseen me-noa ja keskusteltiinko käynnistä jäl-kikäteen. Suurin osa vastaajista sanoi opettajan kertoneen kohteesta ennen sinne menoa, mutta jälkikäteen ei vie-railusta paljoakaan keskusteltu.

Jotta käynneistä saataisiin kaikki hyö-ty, olisi oppilaiden hyvä keskustella opettajan kanssa vielä jälkikäteenkin esimerkiksi siitä, miten oppilaat koki-vat kohteen esittelyn ja mahdollisen työpajan tehtävät, mikä jäi parhaiten käynnistä mieleen sekä tekeekö oppi-laiden mieli mennä käymään kohtees-sa uudelleen omatoimisesti.

Kun 9.-luokkalaisilta kysyttiin, kiin-nostuivatko he Kulttuuripolku-käyn-nin jälkeen jostain kulttuuri- tai taide-harrastuksesta (kuva 3), suurinta osaa eväti käynnit innostaneet omiin taide-harrastuksiin. Kyllä-vastaajat kiinnos-tuivat käsityöharrastuksesta, ja osalla vastaajista oli joko taide- tai käsityö-harrastus.

Kuva 2. Kertoiko opettaja käyntikohteista? (n=142).

70 %65 %60 %55 %50 %45 %40 %35 %30 %25 %20 %15 %10 %

5 %0 %

Etukäteen

Jälkikäteen

Osasta ke

rtoi,

osasta ei

En muista/

en osaa sanoa

63,9 %

0,7 %

14,6 %

20,8 %

211

Kysymyksessä 4 oppilailta haluttiin tietää, ovatko he käyneet omatoimi-sesti kulttuuri- tai taidetapahtumis-sa luokan käynnin jälkeen. Tähän ky-symykseen vastaajien määrä oli 144. Vastaajista 84,3 % ei ollut käynyt, 6,8 % ei osannut sanoa ja 8,9 % oli käynyt esimerkiksi kirjastossa taide-museossa, elokuvissa, Villa Artun tai-denäyttelyissä, konsertissa ja Rauta-tiemuseossa.

Seuraavassa kysymyksessä tiedustel-tiin, oliko nuori vienyt Kulttuuripol-ku-kohteeseen vanhempiaan tai ka-vereitaan käynnin jälkeen. Suurin osa (95,9 %) vastasi, ettei ollut vienyt.

Pieni joukko (4,1 %) oli vienyt per-heen jäseniä katsomaan Villa Artun näyttelyitä tai taidemuseoon. Keskus-telin marraskuussa 2016 Hyvinkään taidemuseon tuottajan Nina Norri-ngin kanssa, ja hän kertoi saaneen-sa mieluisaa palautetta taidemuseon Kulttuuripolku-käynneistä. Kakkos-luokkalaiset oppilaat olivat tuoneet äitejään ja isoäitejään taidemuseol-le sekä esitelleet ylpeinä omia töitään seinällä. Yksi poika oli esitellyt sa-nasta sanaan teoksia tuottajan kerto-man mukaan. Nina Norringin mieles-tä nuo tapaukset kertovat siitä, mitä kulttuurikasvatus parhaimmillaan on, lapsilta aikuisille.

Kuva 3. Innostuitko tai kiinnostuitko jostain kulttuuri- tai taideharrastuksesta luokan käynnin jälkeen? (n=144).

120

110

100

90

80

70

60

50

40

30

20

10

0

Kyllä. M

istä

harrastu

ksesta

ja miksi?

En

En osaa sanoa

8

110

29

212

Kuudennessa kysymyksessä nuoria pyydettiin kertomaan omin sanoin, mikä Kulttuuripolku on. Vastaajien määrä oli 108/147. Suuri osa vasta-uksista oli asiallisia, ja useimmilla oli oikea käsitys Kulttuuripolusta ja sii-tä, miksi he käyvät kohteissa koulu-päivän aikana.

Yleisin vastaus oli, että Kulttuuripo-lulla tutustutaan kulttuuriin ja käyn-tien tarkoitus on tutustuttaa oppi-laat paikallisiin kulttuurikohteisiin ja käynneillä on yleissivistävä tehtä-vä. Osa vastaajista koki käynnit vä-syttävinä ja pakollisina. Osa taas pi-ti käyntejä piristävinä poikkeuksina kouluarkeen.

Viimeisenä kysyttiin, onko Hyvinkääl-lä vastaajien ikäisille sopivaa kulttuu-ritarjontaa (kuva 4). Jatkokysymyk-senä oli, millaista kulttuuritarjontaa vastaajat toivoisivat omalle ikäryh-mälleen.

Vastausten perusteella hyvinkääläiset 9.-luokkalaiset olivat tyytyväisiä pai-kalliseen kulttuuritarjontaan. Kysy-mykseen siitä, millaista tarjontaa he toivoisivat, suurin osa ei oikein osan-nut eritellä, mitä se voisi olla. Jonkin verran toivottiin enemmän nuorille tarkoitettuja konsertteja, teatteriesi-tyksiä, musikaaleja ja toiminnallista tekemistä.

Kuva 4. Onko mielestäsi Hyvinkäällä sinun ikäisellesi sopivaa kulttuuritarjontaa? (n=144).

45 %

40 %

35 %

30 %

25 %

20 %

15 %

10 %

5 %

0 %

Riittävästi

Kyllä, jo

nkin ve

rran

Ei kovin

paljon

Ei lainkaan

42,1 %37,9 %

13,8 %

6,2 %

213

Kysely vanhemmille ja huoltajille

Vanhemmille suunnatuilla kysymyk-sillä pyrittiin selvittämään vanhem-pien tukea ja kiinnostusta lasten taideharrastuksiin. 9.-luokkalaisten van- hemmilta tiedusteltiin, onko nuori ker-tonut kotona kulttuuripolkukäynneis-tään. Vastaajien lukumäärä oli 175. Suurimmalle osalle vanhemmista (53,1 %) nuori oli kertonut käynneistä. Van-hemmista 31,6 % ei ollut saanut tietoa nuoreltaan, ja 16,3 % ei muista, oliko nuori kertonut. Jatkona oli avokysy-mys, missä nuori oli käynyt, oliko hän innostunut ja halusiko hän viedä van-hemmat tutustumaan kohteeseen.

Avovastauksissa yleistä oli, että lapsi oli kertonut kysyttäessä käynneistä ja käynnit olivat olleet kivoja. Osa lap-sista oli kertonut välillä oma-aloittei-sesti, välillä ei. Vanhemmat kertovat:

En muista kaikkia, kohteita oli usei-ta. Hän piti käynneistä ja puhui niistä kotona. Hän halusi, että yhdessä me-nemme katsomaan myös esim. kuva-taidenäyttelyä.

On kyllä kertonut käynneistä, mut-ta en nyt muista, missä on käynyt. Ei ole ilmoittanut haluavansa viedä mei-tä vanhempia kohteeseen. Ellei sitten Mielen sopukoissa -elokuva ollut osa Kulttuuripolkua, sitä elokuvaa kävin katsomassa nuoreni kehotuksesta.

Kuva 5. Oletteko tutustuneet Kulttuuripolun verkkosivuun? (n=174).

90 %

80 %

70 %

60 %

50 %

40 %

30 %

20 %

10 %

0 %

Kyllä. M

itä mieltä

olet sivuista

?

Ei, en ole tutustu

nut.

Miksi et?

11,4 %

88,6 %

214

Toisessa kysymyksessä vanhemmil-ta tiedusteltiin, onko koulusta tullut kotiin tietoa kulttuuripolkukäynneis-tä. Suurin osa (64,4 %) vastasi kyl-lä, pieni osa ei (14,4 %) tai en muis-ta (21,8 %). Käynneistä on tiedotettu Kulttuuripolun omilla verkkosivuilla, ja opettaja on informoinut tulevasta käynnistä Wilma-ohjelman kautta.

Seuraavassa kysymyksessä vanhem-milta haluttiin tietää, ovatko van-hemmat tutustuneet Kulttuuripolun verkkosivuun (kuva 5), mitä miel-tä he siitä olivat, tai jos he eivät ol-leet tutustuneet, niin miksi ei. Vas-tauksista selvisi, että vain pieni osa vanhemmista oli käynyt tutustumas-sa verkkosivuun, suurin osa ei ollut. Sivulla käyneet kokivat sivut hyödyl-lisiksi, selkeiksi, asiallisiksi ja tieto löytyi helposti. Ne, jotka eivät olleet käyneet tutustumassa, vetosivat tietä-mättömyyteensä niiden olemassaolos-ta. Kulttuuripolku-kohteet eivät olleet tuttuja, ja osa ei muistanut, että link-kiä olisi koskaan lähetetty vanhem-mille. Osaa ei vain asia kiinnostanut, ja he kokivat, että olivat saaneet tar-peellisen tiedon koulun kautta.

Neljännessä kysymyksessä (kuva 6) vanhemmilta tiedusteltiin, onko nuo-ri kiinnostunut seuraavista taidemuo-doista: musiikista ja musiikkitapah-tumista, esittävistä taiteista (teatteri,

tanssi, sirkus jne.), elokuvista, kirjal-lisuudesta, kuvataiteista (graffitit, sar-jakuvat, maalaus, piirustus jne.) tai peleistä (pelaaminen, suunnittelu, ar-vostelu). Vanhempien arvion mukaan nuoret olivat kiinnostuneimpia eloku-vista, peleistä ja musiikista. Neljänte-nä mainittiin kirjallisuus, sitten esit-tävät taiteet ja viimeisenä kuvataiteet.

Viidentenä kysymyksenä (kuva 7) oli, onko nuorella jokin taideharrastus ja jos on, mikä ja miten nuori valit-si sen. Jos ei ole, miksi? Suurimmalla osalla nuorista ei ole mitään taidehar-rastusta, vain noin joka kolmannel-la. Ei-vastauksissa painottuivat nuor-ten liikuntaharrastukset, jotka veivät aikaa kaikilta muilta harrastuksil-ta. Osa nuorista oli harrastanut het-ken aikaa esimerkiksi teatteria, käynyt kuvataidekoulussa tai soittanut jotain soitinta. Harrastukset olivat kuitenkin loppuneet pitkän kulkumatkan, kal-leuden tai ajan puutteen takia. Niillä nuorilla, joilla oli jokin taideharrastus, painottuivat harrastukset musiikkiin, kuvataiteisiin, tanssiin ja sirkukseen.

Hyvinkäällä toimii Musiikkiopisto, Lasten ja nuorten kuvataidekoulu ja Hakasirkus. Suurin osa taidetta har-rastavista nuorista opiskelee mitä to-dennäköisemmin niissä ja on taiteen perusopetuksen piirissä.

215

Kuva 6. Vanhempien arviot nuoria kiinnostavista taideharrastuksista (n=174).

Kuva 7. Nuorten nykyiset taideharrastukset, onko niitä? (n=175).

70 %

60 %

50 %

40 %

30 %

20 %

10 %

0 %

On, mikä

? Miten valits

i

kyseise

n harrastu

ksen?

Ei ole. Miks

i ei?

29,1 %

70,9 %

Musiikista, musiikkitapahtumistaEsittävistä taiteista (teatteri, tanssi, sirkus, jne)

Elokuvista

Kirjallisuudesta

Kuvataiteista (graffitit, sarjakuvat, maalaus, piirustus, jne)Peleistä (pelaaminen, suunnittelu, arvostelu)

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Ei ollenkaan VähänHarrastaa/on aktiivinen käyttäjä/kävijä

On kiinnostunut, mutta ei ole aktiivinen käyttäjä

18,3 % 60,6 % 16 %

23,6 % 38,5 % 23,6 % 14,4 %

9,7 % 52 % 36 %

20,2 % 39,3 % 23,1 % 17,3%

23,6 % 39,7 % 23 % 13,8 %

10,9 % 22,4 % 31 % 35,6 %

216

Viimeinen kysymys (kuva 8) käsitteli koko perheen yhteisiä paikallisia kult-tuuripalveluja ja niiden käyttöä.

Eniten perheissä käytettiin kirjasto-palveluja, sen jälkeen suosiossa olivat elokuvateatterit ja kolmantena Hy-vinkääsalin esitykset ja tapahtumat. Vähiten käytiin katsomassa Hakasir-kuksen esityksiä. Omasta mielestä-ni enemmänkin voisi käyttää paikal-

lisia kulttuuripalveluja, osittain kyse on myös palvelujen markkinoinnista. Hyvinkäällä kirjastopalvelut ovat ai-van keskustassa, ja hyvä sijainti hel-pottaa käyntejä. Kaksi lähikirjastoa on myös vielä käytössä kauempa-na keskustasta. Kirjastopalvelut ovat valtakunnallisestikin eniten käytet-ty kunnallinen kulttuuripalvelu (HE 238/2016), ja niitä kannattaa kehit-tää edelleen.

Kuva 8. Hyvinkääläisten 9.-luokkalaisten perheiden käyttämät kulttuuripalvelut (n=177).

Hyvinkääsalin esitykset ja konsertit

Hyvinkään taidemuseon näyttelyt ja tapahtumat

Hyvinkään elokuvateatterit (Julia, Kinoma)

Hyvinkään kirjaston palvelut (Pääkirjasto, Hakala, Paavola)

Hyvinkään orkesterin konsertit ja tapahtumatHyvinkään teatteriryhmien esitykset (Teatteri Päivölä ry, KulkuriTeatteri -yhdistys, Teatteri Buffonata ry, Teatteri Lokki)Hyvinkään rautatiemuseo

Hyvinkään kaupunginmuseo (Villatehdas)

Hakasirkuksen esitykset

Villa Arttu (Lasten ja nuorten kuvataidekoulu, Taito-käsityökoulu Helmi, Lasten ja nuorten taidekeskus)

Ei ollenkaan Hyvin harvoin Joskus Usein Todella paljon

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

8,5 % 36,7 % 44,1 % 7,9 %

34,3 % 41,1 % 23,4 %

11,3 % 58,8 % 20,9 %

11,3 % 40,1 % 33,3 % 12,4 %

43,5 % 34,5 % 17,5 %

34,1 % 36,4 % 23,3 %

18,1 % 48,6 % 29,4 %

40,9 % 42,1 % 15,3 %

73,3 % 16,5 %

52,3 % 27,8 % 11,9 %

217

Havainnointikäynnit

Kävin kevään 2016 aikana maalis–toukokuussa yhteensä kuudessa Kult-tuuripolku-kohteessa. Viimeinen ha-vainnointikerta oli vielä joulukuussa, esikouluikäisten sirkusaiheinen työpa-ja. Kirjastossa kävin kahteen kertaan erilaisten ryhmien takia. Käyntikoh-teet olivat pääosin visuaalisen taiteen ja kirjallisuuden kohteita, mutta har-millisesti en päässyt Hyvinkään or-kesterin konserttiin, joka oli jo jou-lukuussa 2015. Hyvinkäällä ei ole ammattiteatteria, ainoastaan useam-pia amatöörivoimin toimivia ryhmiä, jotka ovat hyvin aktiivisia, mutta ryh-mät eivät ole mukana Kulttuuripolus-sa. Myös tanssin osuus on olematon. Paikallisia tanssikouluja on muuta-ma, mutta ne eivät kuulu Kulttuuri-polkuun. Hyvinkäällä toimiin myös sirkuskoulu, Hakasirkus, sen toiminta tuli mukaan Kulttuuripolkuun syksyl-lä 2016 varhaiskasvatuksen ryhmille.

Havainnointikäynnit Kulttuuripolku-kohteissa:

• 17.2.2016 Hyvinkään pääkirjasto, 5.–6.luokka, eritysoppilaita, Puoli-matkan koulu

• 4.3.2016 Hyvinkään pääkirjasto, 6. luokka, Härkävehmaan koulu

• 21.4.2016 Hyvinkään taidemuseo, 8. luokka, Puolimatkan koulu

• 12.5.2016 Lasten ja nuorten kuva-taidekoulu (Villa Arttu), 1. luokka, Martin koulu

• 16.5.2016 Lasten ja nuorten tai-dekeskus (Villa Arttu), 9. luokka, Puolimatkan koulu

• 23.5.2016 Taito käsityökoulu Hel-mi, 4. luokka, Puolimatkan koulu

• 1.12.2016 Hakasirkus, esiopetus, Hakalanpolun koulu 1

Itseeni tekivät vaikutuksen kolme ha-vainnointikertaa eli kirjaston, taide-museon ja Hakasirkuksen kohteet. Kirjaston havainnointikerrat olivat mielekästä seurattavaa. Molemmil-la kerroilla oli ensin kirjavinkkausta. Lapset kuuntelivat tarkkaavaisesti, kun kirjastonhoitaja esitteli kirjasar-joja ja luki aika pitkiä otteita kirjois-ta. Kirjavinkkauksen jälkeen oli ly-hyesti tiedonhaun opetusta ja sen jälkeen paritehtävänä tiedonhaku-harjoitus.

Oppilaita on koulussa esiopetuksesta yhdeksänteen luokkaan. Koulu vastaa kehitysvammaisten, autististen, kes-kiasteisesti ja/tai vaikeasti kielihäiri-öisten lasten ja nuorten opetuksesta ja kasvatuksesta 9- tai 11-vuotisen oppi-velvollisuuden aikana. Erityisoppilai-den ryhmän opettajalta tuli toive, että kirjaston kulttuuripolkukäynnit voi-si nivouttaa juuri parhaillaan opetet-

218

tavaan asiaan. Tällä kerralla opettaja pystyi hyvin hyödyntämään avaruus-aihetta tiedonhakuun, kun oppilaat tekivät esitelmiä aiheesta.

Lapset saivat tehtäväksi etsiä tietoa säästä, ilmasta, vedestä ja energiasta. Niistä piti löytää kaksi aiheeseen liit-tyvää kirjaa. Toinen havainnointikerta noudatteli osin samaa kaavaa, mutta toinen hakutehtävä oli mobiilitehtä-vä. Lopuksi oli Kahoot-pelin esittely ja kirjastoaiheinen tietokilpailu. Ko-ko ajan lapset olivat aktiivisesti mu-kana ja tekivät tehtävät innokkaasti.

Taidemuseon havainnointikerralla museossa olivat Erno Enkenbergin ja Thomas Nyqvistin näyttelyt. Molem-pien taiteilijoiden teokset käsittelivät maisemia ja rakennuksia. Taidemuse-on tuottaja-työpajaohjaaja opasti en-sin näyttelyt, ja teoksista keskusteltiin samalla. Kulttuuripolun tehtävänä oli tutustua lähiympäristöön, omaan kaupunkiin. Olla seikkailija, taiteilija omassa kotikaupungissa. Omasta ym-päristöstä löytyy aina jotain kiinnosta-vaa. Työpajaohjaaja alusti hyvin ku-vaamisesta, internetin vaikutuksista ja kuvien julkaisusta; data jää ikuisesti verkkoon, eli kannattaa miettiä tark-kaan kuvat, joita jakaa verkossa. Teh-tävänä oli kuvata kännykällä rajattu alue Hyvinkään keskustassa niin, että on itse kuvassa (ei selfie). Esimerkki-nä oli öljyvärimaalaus Vaeltaja sumu-

meren yllä (Caspar David Friedrich). Nuoret lähtivät innolla ulos suorit-tamaan annettua tehtävää; aikaa oli puoli tuntia. Valmiit kuvat katsottiin yhdessä, ja yksi kuva ladattiin Insta-gramiin #Hyvinkaa360.

Viimeisin havainnointikerta osui lop-puvuodelle, joulukuulle. Halusin näh-dä kirjaston ja visuaalisten taiteiden lisäksi jotain muuta, ja onneksi Ha-kasirkuksella oli vielä yksi Kulttuu-ripolkuun liittyvä esitys Hakalan koululla. Kohderyhmänä olivat Ha-kalanpolun esikouluikäiset. Kaikki olivat erityislapsia, osa heistä oli pyö-rätuolissa ja osa pystyi liikkumaan omin voimin. Hakasirkuksen ohjaa-ja esitteli ensin nukketeatterin keinoin sirkuksen esiintyjät, ja sen jälkeen verryteltiin itse ennen sirkusvälinei-den esittelyä. Esittelyn jälkeen jokai-nen sai harjoitella noin 10 minuuttia välineillä, minkä jälkeen esiinnyttiin muille ja näytettiin harjoitellut taidot. Kaikki lapset esiintyivät joko yksin tai avustajien kanssa. Samalla ohjaa-ja hienovaraisesti opasti, miten ollaan teatterissa ja taputetaan esiintyjille, ja esiintyjät kiittävät ja kumartavat katselijoille. Loistavaa tapakasvatus-ta! Olin itse liikuttunut, kun katselin sivusta ja otin kuvia. Koko ohjelma käytiin läpi 45 minuutissa. Melkein toivoisi, että kaikki luokka-asteet voi-sivat käydä Hakasirkuksen työpajois-sa, nyt se on vain esikouluikäisille.

219

Havainnointikerrat Lasten ja nuorten kuvataidekoulussa, Lasten ja nuor-ten taidekeskuksessa ja Taito käsityö-koulu Helmessä olivat myös vaikutta-via mutta aika tavanomaisia. Kaikilla käynneillä lapset olivat innokkaasti mukana; ainoastaan 9. luokka Lasten ja nuorten taidekeskuksessa oli hetkit-täin hiukan kyllästyneen oloinen.

Miten tästä eteenpäin?

Törmäsin aika usein havainnointi-käynneillä ja yhteisissä palavereissa tuottajien kanssa mainintaan, että osa opettajista kokee kulttuuripolkukäyn-nit hankalina ja pakollisina käynteinä kouluvuoden aikana, eivätkä he näe niissä mitään yhteyttä oman opetet-tavan aineen kanssa. Osa opettajis-

ta ei myöskään ole aina läsnä yhdes-sä oppilaiden kanssa, vaan he tekevät omia töitään, esimerkiksi korjaavat kokeita. Kävin itse havainnointikäyn-neillä keväällä 2016 kulttuuripolku-kohteissa. Ainoastaan yhdellä kerral-la opettaja teki omia töitään, mutta vain osan aikaa, ja yhdellä kerralla opettaja jutteli esityksen aikana toi-sen opettajan tai avustajan kanssa, mikä hieman häiritsi omaa keskitty-mistäni. Muuten opettajat olivat mu-kana ja seurasivat yhtä tiivisti tuotta-jan esitystä kuin oppilaatkin.

Toivottavasti uusi opetussuunnitelma innostaa opettajia uusiin luoviin rat-kaisuihin ja opetuksen laajentamiseen enemmän koulun ulkopuolelle. Siihen Kulttuuripolku antaa hyvän mahdol-lisuuden, ja se voisi olla se ”terveel-

Kuva 9. Hakasirkus, sirkusvälineiden esittelyä ennen harjoituksia.

220

linen herkku” arkisessa koulutyössä. Lisää esimerkiksi museoiden tarjoa-mista palveluista voi tutkia verkko-sivulta http://www.opimuseossa.fi/ opimuseossa/aineistoja-opetukseen.

Taiteen avulla käsitellään kysymyksiä, joihin ei aina ole lopullisia vastauksia. Taiteessa ristiriitaisuutta siedetään, ja vastaukset voivat jäädä avoimik-si. Taide on perinteisesti esittämistä, kertomista ja osoittamista. Taiteilijan tehtävä on tuoda tutuista arjen asiois-ta uusia merkityksiä ja antaa ajatte-lemisen aihetta. Taiteen avulla ihmi-set käsittelevät omia henkilökohtaisia asioitaan tai ongelmiaan. Taiteen ko-keminen tai itse harrastettaminen tar-joaa mahdollisuuden alitajuiseen on-gelmanratkaisuun.

Kulttuuripolku-toiminta antaa lap-selle ja nuorelle mahdollisuuden luo-da elinikäinen kulttuurisuhde; he ovat tulevaisuuden aktiivisia kulttuu-rinkäyttäjiä. Siksi peruskoulussa ta-pahtuva kulttuuri- ja taidekasvatus on tärkeää, ja siihen tulisi panostaa nykyistä enemmän kaikilla luokka-asteilla. Ammattitaiteilijoiden käyt-täminen opettajan työparina projek-tiluonteisesti tai opastajana luovien työmenetelmien käyttöön toisi uusia näkökulmia arjen opetustyöhön.

Kyselyiden ja muun aineiston perus-teella Kulttuuripolku-toiminnalla on

merkitystä lapsen tai nuoren innosta-miseen taiteen ja kulttuurin pariin. Jo-kaiselle oppilaalle oli jäänyt ainakin jotain mieleen, oli se sitten positiivi-nen tai negatiivinen muisto käynnis-tä kulttuurilaitokseen, näyttelyyn tai konserttiin. Toivottavasti kysely van-hemmille herätti heidät huomaamaan paikalliset kulttuurilaitokset ja innos-tuksen käyttää niitä enemmän yhdes-sä koko perheen kanssa, kannustaa nuorta taideharrastukseen tai vain tutustua itsekseen kulttuuritarjon-taan. Vanhemmilla on iso rooli lasten harrastuksissa. He ovat harrastusten maksajia ja voivat joko kannustaa tai lannistaa nuoren kiinnostusta taide-harrastukseen. Liikuntaharrastukset olivat kyselyn perusteella enemmistö-nä hyvinkääläisissä 9. luokan oppilai-den perheissä, ja niihin käytetty aika ei antanut mahdollisuutta harrastaa enää muita harrastuksia. Liikunta- ja taideharrastus eivät kuitenkaan sulje pois toisiaan, sillä moni lapsi ja nuori ehtii harrastamaan molempia.

Arviointitutkimuksen tuloksena voi-daan todeta, että Kulttuuripolku-kohteita voisi markkinoida nykyistä laajemmin ja tehostaa tiedottamista myös lasten ja nuorten vanhemmil-le. Taide- ja kulttuuritoimijalle Kult-tuuripolku on myös viestintäkanava ja mahdollisuus uusien asiakkaiden hankintaan.

221

Tässä arviointitutkimuksessa tulivat esille oppilaiden ja heidän vanhempi-ensa näkökulmat. Jatkotutkimuksena olisi kiinnostavaa saada esille myös opettajien ja tuottajien näkökulma Kulttuuripolkuun, sen kehittämiseen ja laajentamiseen.

Lähteet

Aineisto

Havainnointikäynnit Kulttuuripolkuun sisältyneissä kohteissa

17.2.2016 Hyvinkään pääkirjasto, 5.–6.luokka, erityisoppilaita, Puolimatkan koulu

4.3.2016 Hyvinkään pääkirjasto, 6. luok-ka, Härkävehmaan koulu

21.4.2016 Hyvinkään taidemuseo, 8. luokka, Puolimatkan koulu

12.5.2016 Lasten ja nuorten kuvataide-koulu (Villa Arttu), 1. luokka, Martin koulu

16.5.2016 Lasten ja nuorten taidekes-kus (Villa Arttu), 9. luokka, Puolimatkan koulu

23.5.2016 Taito käsityökoulu Helmi, 4. luokka, Puolimatkan koulu

1.12.2016 Hakasirkus, esiopetus, Haka-lanpolun koulu

Sähköinen kysely Hyvinkään peruskou-lun 9.-luokkalaisille ja heidän vanhem-milleen 21.3.–5.4.2016.

Kirjallisuus

Alasuutari P. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.

Anttila A. & Rensujeff K. 2009. Taiteen taskurahat – lastenkulttuurin käsite, lin-jaukset ja edistäminen. Helsinki: Taiteen keskustoimikunta.

Anttila E. 2013. Koko koulu tanssii! Ke-hollisen oppimisen mahdollisuuksia kou-luyhteisössä. Helsinki: Edita.

Anttila E. 2006. Taiteen voimalla – Tai-dekasvatuksen mahdollisuudet suomalai-sessa peruskoulussa. Artikkeli. Kasvatus 1/2006, 44–52.

Anttila P. 2007. Realistinen evaluaatio ja tuloksellinen kehittämistyö. Tampere: Akatiimi Oy.

ArtsEqual. Professori Eeva Anttilan haastattelu Helsingin kirjamessuilla 28.10.2016. Viitattu 19.11.2016. https://www.facebook.com/artsequal/?fref=ts.

ArtsEqual 2016. Tutkijaesittelyssä Min-ja Koskela. Viitattu 28.10.2016. http://www.artsequal.fi/-/artsequalin-tutkija-esittelyssa-minja-koskela.

Asiantuntijat: Uusi opetussuunnitel-ma voi horjuttaa oppilaiden välistä ta-sa-arvoa. Yle. Kotimaa. Verkkouutiset. 8.8.2016. Viitattu 19.11.2016.

Dewey, J. 2010. Taide kokemuksena. Tampere: Niin & näin.

Ehdotus lasten kulttuuripoliittiseksi oh-jelmaksi 2014. Viitattu 28.10.2016 http://minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2014/02/Ehdo tus_lastenkulttuuripoliittiseksi_ohjelmak si_.html.

HE 238/2016. Hallituksen esitys edus-kunnalle laeiksi yleisistä kirjastoista ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta.

Hyvinkään kaupungin perusopetuksen uusi opetussuunnitelma 2016. Viitattu 28.10.2016 http://www.hyvinkaa.fi/kas vatus-ja-koulutus/opetuksen-tietopankki/ opetussuunnitelmat/perus-opetuksenops/.

222

Hyyppä, M. & Liikanen, H. Kulttuuri ja terveys. Helsinki: Edita Prima Oy.

IL kokosi: Näin koulu uudistuu – 10 muutosta. Iltalehti. Verkkouutiset. Viitat-tu 9.8.2016.

Ilmiöpohjaisuus 2016. Viitattu 29.10. 2016 http://ilmiopohjaisuus.ning.com/.

Joka kolmas lapsi ei juuri käytä tieto-konetta koulussa – ”Tulevaisuuteen ponnistetaan ihan eri tasoilta” Viitattu 29.10.2016 http://www.hs.fi/kotimaa/a1454034778289, 29.1.2016.

Kangas M. 2016. Uusi OPS, osaaminen ja oppimisen ilo. Viitattu 9.8.2016. http://www.marjaanakangas.net/.

Karppinen S., Ruokonen I. & Uusikylä K. 2008. Nuoret ja taide – Ilolla ja innolla, uhmalla ja uholla. Helsinki: FINN LEC-TURA.

Krokfors L.; Kangas M.; Kopisto K.; Ri-kabi-Sukkari L.; Salo L. & Vesterinen O. 2015. Yhdessä. Luovasti. Oppien. Ope-tuksen ja oppimisen muutos 2016. Hel-sinki: Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto.

Kulttuurikasvatussuunnitelma 2016. Vii-tattu 28.10.2016 http://kulttuurikasva-tussuunnitelma.fi/.

Kulttuuripolku. Toimintakertomus 2015. Hyvikää: Hyvinkään kaupunki.

Kulttuurivoltti 2016. Viitattu 28.10.2016 http://www.kulttuuriperintokasvatus.fi/kulttuurivoltti/.

Kuusento, J. 2009. Näin syntyi Turun Kulttuuripolku. Teoksessa Taide ja taito – kiinni elämässä. TaiTai taide- ja taito-kasvatus. Helsinki: Opetushallitus, 103.

Kylmäkoski M. 2003. Arviointitutki-mus osana nuorisotutkimuksen työkent-tää. Helsinki: Nuoriso-tutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura.

Nussbaum M. C. 2011.Talouskasvua tärkeämpää – miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä. Helsinki: Gaude-amus.

Opettaja Kalle Manninen rakastaa uut-ta opetussuunnitelmaa: ”Tämä on koko-naan uusi työ nyt”. Yle. Uutiset. Verkko-uutiset 15.12.2016. Viitattu 30.12.2016.

Oppilaat eriarvoistuvat ja osaamistulok-set tippuvat. Yle verkkouutiset 8.8.2016. Viitattu 9.8.2016

Piispa, M. 2015. Taiteen ja taidekasva-tuksen potentiaalista ja velvollisuuksis-ta. Kasvatus ja aika. Kasvatuksen histo-riallis-yhteiskunnallinen julkaisu 2/2015.

POPS 2014. Perusopetuksen opetus-suunnitelman perusteet 2014. Vahvistet-tu 22.12.2014. Helsinki: Opetushallitus.

Seilo M. 2012. Kulttuurikasvatus hyvin-voinnin synnyttäjänä: kuudesluokkalais-ten kokemuksia Taidekaaren toiminnasta. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jy-väskylä: Opettajankoulutuslaitos.

Seirala V. 2012. Eläköön taidekasvatus! Kuntaliiton verkkojulkaisu. Helsinki: Kuntaliitto.

Selvitys: Oppilaat eriarvoistuvat ja osaa-mistulokset tippuvat – Professori perää peruskouluun mittavaa remonttia. Yle. Kotimaa. Verkkouutiset. 8.8.2016

Taidekasvatus on osa menestyvää Suo-mea. Mielipide. Helsingin Sanomat. Vii-tattu 2.10.2016. hs.fi 5.6.2015.

Uusi opetussuunnitelma muuttaa opetta-jan roolia – ”Auktoriteetti ja työn arvos-tus koetuksella”. Yle. Kotimaa. Verkko-uutiset. 7.8.2016. Viitattu 28.10.2016.

Uusikylä K. 2012. Luovuus kuuluu kai-kille. Jyväskylä: PS-kustannus.

223

Liite 1.

Kysymykset

Kysymykset oppilaille (Hyvinkään pe-ruskoulun kaikki 9.-luokkalaiset, 517 oppilasta)

1. Missä näistä kulttuuri/taidelaitok-sista tai -kohteista muistat käy-neesi Kulttuuripolku-vierailuilla luokkasi kanssa peruskoulun ai-kana (1.–9.lk)?

2. Mikä käynti on erityisesti jäänyt mieleesi ja miksi?

3. Kertoiko opettajasi käyntikohteis-ta?

4. Innostuitko/kiinnostuitko jos-tain kulttuuri/taideharrastukses-ta luokkasi käynnin johdosta?

5. Oletko käynyt omatoimisesti kulttuuri/taidetapahtumissa luok-kasi käynnin johdosta?

6. Oletko vienyt vanhempasi/kaveri-si luokkasi käynnin johdosta kult-tuurikohteeseen tai taidetapahtu-maan?

7. Kerro omin sanoin, mikä Kult-tuuripolku on.

8. Onko mielestäsi Hyvinkäällä si-nun ikäisellesi sopivaa kulttuuri-tarjontaa?

9. Millaista kulttuuritarjontaa toi-voisit ikäryhmällesi?

Kysymykset vanhemmille ja huoltajil-le (Hyvinkään peruskoulun kaikkien 9.-luokkalaisten vanhemmat ja huol-tajat, noin 600 henkilöä)

1. Onko nuoresi kertonut kotona kulttuuripolkukäynneistä?

Jatkokysymys Kyllä-vastaukseen: Missä hän kävi? Oliko hän innos-tunut?Halusiko hän viedä teidät van-hemmat tutustumaan kohteeseen?

2. Oletteko saaneet koulusta tietoa kulttuuripolkukäynneistä?

3. Oletteko tutustuneet Kulttuuripo-lun verkkosivuun?

Jatkokysymys Kyllä-vastaukseen: Mitä mieltä olet sivuista?Jatkokysymys Ei-vastaukseen: Miksi et?

4. Onko nuorenne kiinnostunut seu-raavista: Musiikista, esittävistä taiteista

(tanssi, teatteri, sirkus, jne.), elo-kuvista, kirjallisuudesta, kuva-taiteista (graffitit, sarjakuvat, maalaus, piirustus, jne.), peleis-tä (pelaaminen, suun-nittelu, ar-vostelu)

224

5. Onko nuorellanne jokin taidehar-rastus?Jatkokysymys On-vastaukseen: Mikä? Miten valitsi kyseisen har-rastuk-sen? Jatkokysymys Ei ole-vastaukseen: Miksi ei?

6. Käytetäänkö perheessänne seu-raavia paikallisia kulttuuripalve-luja?

Hyvinkääsalin esitykset ja konser-tit, Hyvinkään taidemuseon näyt-telyt ja tapahtumat, Hyvinkään

elokuvateatterit Julia ja Kinoma, Hyvinkään kirjaston palvelut, Hyvinkään orkesterin konsertit ja tapahtumat, Hyvinkään eri teat-teriryhmien esitykset, Hyvinkään Rautatiemuseo, Hyvinkään kau-pun-ginmuseo (Villatehdas), Ha-kasirkuksen esitykset, Villa Arttu (Lasten ja nuorten kuvataidekou-lu, Taito – käsityökoulu Helmi, Lasten ja nuorten taidekeskus.

225

Tiivistelmä

Kehittämishankkeeni kulttuurialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon soveltavan taiteen opinnoissa koostui Turun ammatti-instituutin lähihoitaja-opiskelijoille järjestettävästä taidekurssista, sen suunnittelusta, pedagogisesta toteutuksesta sekä palautteen keruusta ja arvioinnista. Selvitin, vaikuttaisi-ko omakohtainen tekeminen myönteisesti opiskelijoiden käsityksiin taiteesta ja sen käytöstä hoitotyössä. Käsitykseni pohjalla oli David A. Kolbin (1984) kokemuksellisen oppimisen teoria, jonka mukaan kokemus muuttaa ajatte-lua ja sitä kautta toimintaa. John Deweyn (2010) teoriassa viitataan taide-kokemuksen muuttavaan voimaan ja taideherkkyyden herättämiseen.

Työn tutkimuksellisessa osuudessa tarkastelin kulttuurihyvinvointiin liitty-vää tutkimusta Suomessa viime vuosikymmeninä. Alan tutkimustietoa ja hankkeita ovat koonneet esimerkiksi Hanna Liisa Liikanen ja Satu-Mari Jansson. Väitöskirjoja taiteen hyvinvointivaikutuksista ja kohtaamisista hoi-tomaailman kanssa on tehty useita.

Kehittämishankkeen pedagoginen osuus oli kuuden kerran taidekurssi, jol-la kokeiltiin kuvataiteen, sanataiteen, tanssiterapian ja hoivamusiikin työ-menetelmiä. Lisäksi opiskelijat kuulivat sosiokulttuurisesta vanhustyöstä ja vierailivat taidemenetelmiä käyttävässä palvelutalossa.

Keräsin tietoa opiskelijoiden kokemuksista joka tunnilla oppimispäiväkir-jan, haastattelujen ja havainnoinnin avulla. Vierailevien taiteilijoiden ja luo-

Taide työvälineeksi. Taideherkkyyttä lähihoitajaopintoihin kokemuksellisen oppimisen keinoin

Heli Vihersaari

226

kanvalvojan kanssa vertailimme havaintojamme tuntien kulusta. Arvioin opiskelijoiden vastauksia alan tutkimusten valossa ja pohdin, onko koke-muksellisilla taidetyöpajoilla vaikutusta opiskelijoiden taideherkkyyden he-rättämiseen.

Vastausten perusteella taidetyöpajat innostivat opiskelijoita käyttämään tai-delähtöisiä menetelmiä. He uskoivat, että he käyttäisivät joitakin tunneilla kokeiltuja taidemenetelmiä omassa hoitotyössään. Kulttuurisen hoitotyön tutkimuksissa kerrotut taidemenetelmien käytön hyödyt ja haasteet toistui-vat opiskelijoiden vastauksissa.

Tutkimuksellisen kehittämishankkeen tuloksena käsitykseni kokemuksellis-ten taidetyöpajojen myönteisestä vaikutuksesta taideherkkyyteen vahvistui. Pidän taidetyöpajakurssien lisäämistä hoitajien opintoihin hyvänä välinee-nä tulevaisuuden kulttuurisen hoitotyön koulutuksessa.

Taiteen hyvinvointivaikutuksia on tut-kittu ja todennettu. Lääketieteellistä näyttöä on siitä, että taide ja kulttuu-ri vaikuttavat esimerkiksi sairaudes-ta kuntoutumisessa. Erityisesti musii-kin vaikutuksia on tutkittu paljon (ks. Lilja-Viherlampi 2007; Numminen 2010, 58; Liikanen 2011, 17–18; Jans-son 2013; ArtsEqual 2015, 13). Koke-mukset taidetoiminnasta ovat hyviä.

Yksi valtion kärkihankkeista, kulttuu-rin saavutettavuus, pyrkii turvaamaan taidepalvelut niille, jotka eivät itse pysty käyttämään kulttuuripalvelui-ta tai vaatimaan niitä (Valtioneuvos-to 2016). Kulttuurioikeuksien toteu-tuminen koskee siis keskeisesti myös hoitomaailmaa: miten turvata kulttuu-rin saavutettavuus laitoksissa asuville?

Johdanto

Omassa työssäni taiteilijana ja van-husten toiminnanohjaajana olen huo-mannut taiteen tuovan hyviä vaiku-tuksia laitoksessa asuvien mielialaan. Vanhainkodin asukkaista monet sai-rastavat dementiaa tai muita toimin-takykyä heikentäviä sairauksia, mut-ta asukkaan kunnosta riippumatta viikoittain pitämäni maalauspaja on napannut osallistujat mukaansa ja vienyt heidät hetkeksi pois arjesta hoitoyksikössä. Tunnin maalaustyös-kentelyn jälkeen aluksi vihainen tai hiljainen asukas on löytänyt rauhan-sa työn touhussa, maalaamiseen kes-kittyen. Kun lopussa kysellään, miltä työskentely tuntui, asukkaat yleensä ovat pitäneet tuokiota mukavana.

227

Vuosina 2010–2014 tehtiin toimenpi-deohjelma ”Taide ja kulttuuri hoito-työssä”, johon VTT Hanna-Liisa Lii-kanen kokosi kulttuurihyvinvoinnin suomalaisia ja kansainvälisiä tutki-muksia ja hankkeita viime vuosikym-menten ajalta. Ohjelmasta käy ilmi, että paljon on tehty taiteen saamisek-si yhteiskunnan eri alueille työkaluk-si ja hyvinvoinnin lisääjäksi. Eri tai-teenalojen edustajat ovat kokeilleet taidetta uusissa ympäristöissä, ja ko-kemukset syntyneistä hankkeista ovat vahvistaneet tutkimusten tuloksia; tai-de tekee hyvää. (Liikanen 2010, 58–66; ks. Varho & Lehtovirta 2010; Malmivirta 2014; Leivo 2016.)

Parhaillaan pohditaan taiteen sisäl-lyttämistä hyvinvointialan rakentei-siin (ks. Rosenlöf 2014 & 2016; Leivo 2016). Taiteen hyvät käytännöt eivät ole toistaiseksi luontevasti siirtyneet osaksi hoitomaailmaa. Tähän on todet-tu useita syitä, joista ehkä suurimpa-na on kulttuuri- ja hoitoalan erilainen tapa tarkastella maailmaa ja ihmistä (Liikanen 2010, 41; Leivo 2016, 23). Taide koetaan vieraana ja ylimääräise-nä kiireisessä hoitomaailmassa. Ei olla vakuuttuneita siitä, että hoitotyö voisi helpottua tai saada uuden toimivan ot-teen taiteen käytön myötä. (Huhtinen-Hilden 2013, 13–14.)

Keskeinen asia muutoksessa on tie-don lisääminen. Hoito- ja taidealan

työntekijöitä on koulutettu vastaa-maan uuden tilanteen kohtaamiseen. Hoitajille on taidetyöpajoja ja taiteili-joille luentoja hoitomaailman lainalai-suuksista. Hankkeita ja kokeiluja on tehty, mutta usein toiminta on loppu-nut joko rahoituksen loppumiseen tai siksi, että hoitajat eivät ole omaksu-neet kulttuurista hoito-otetta työhön-sä. Muutos on ollut työläs. (Nummi-nen 2010, 58; Liikanen 2011, 24, 28; Lehtonen 2015, 29.)

Uusien hoitomenetelmien omaksumi-nen alkaa koulutuksessa. Omaa am-matti-identiteettiä rakennetaan eri-tyisesti opintojen aikana, ja siinä vaiheessa saadut kokemukset voivat kantaa pitkälle työelämään. Yhtenä ratkaisuna tiedon lisäämiseen ja asen-teiden muuttumiseen näkisin kulttuu-rihyvinvoinnin opetuksen hoitajien opinnoissa, jolloin kasvatus aiheeseen tulisi jo ennen varsinaista työn aloit-tamista. Taidekurssin saaminen pysy-väksi osaksi hoitajien koulutusta olisi suunta, joka olisi linjassa muutoksen ja valtion kärkihankkeen kanssa (Lii-kanen 2010, 42; Lehtonen 2015, 28).

Omassa kehittämishankkeessani Tai-de hoitotyössä teemaa lähestytään ko-kemuksellisen oppimisen keinoin eli kokeilemalla itse eri taidemenetelmiä harjoituksissa. Hankkeen lähtökoh-tana on ajatus, että taideherkkyyden herättämiseksi juuri itse koetut taide-

228

kokemukset ovat merkittävä tekijä. Pohjana ja perusteluna työpajamene-telmälle on toiminut David A. Kolbin kokemuksellisen oppimisen teoria (ks. Kolb 1984). Taiteen kokemista tarkastellessa-ni lähdin liikkeelle John Deweyn 1930-luvulla pitämien luentojen poh-jalta tehdystä kirjasta Taide koke-muksena, joka käsittelee taiteen il-miötä kokemuksena objektin sijaan. Taide on jotain (yhdessä) koettua, jo-pa arkipäiväistä, ja sen pitäisi olla kaikkien ulottuvilla. Taidelähtöisten menetelmien tuominen hoitolaitok-siin on yksi esimerkki tästä taidekäsi-tyksestä. (Ks. Dewey 2010.)

Kehittämishankkeeni toiminnallisena osiona suunnittelin monialaisen taide-kurssin lähihoitajaopintoihin. Lyhyel-lä, kuuden kerran kurssilla käsiteltiin taiteen käytön eri mahdollisuuksista hoitotyössä. Keskeisenä opetusmene-telmänä käytin työpajoja. Eri alojen taidemenetelmiä esitteli joukko tai-teen ammattilaisia, jotka ovat suun-tautuneet ohjaustoimintaan. Keräsin tietoa taidetyöpajojen vaikutuksesta opiskelijoiden käsityksiin havainnoi-malla oppitunteja, kirjoituttamalla oppimispäiväkirjaa kysymysten oh-jaamana sekä haastattelemalla osaa opiskelijoista.

Toteutin kehittämishankkeeni toimin-nallisen osion Turun ammatti-insti-

tuutissa lähihoitajien opintojaksossa Sosiaalisen toimintakyvyn arviointi ja ylläpitäminen. Opiskelijoita oli 22, ja he olivat iältään 17–24-vuotiaita. Tyttöjä oli 15 ja poikia 7. Oppitun-tien aikana havainnoin opiskelijoiden reaktioita ja kirjasin niitä itselleni. Kurssin aikana teetin opiskelijoilla työpajojen lisäksi tehtäviä, joissa ky-syin ajatuksia työpajoista sekä mieli-piteitä taiteen ja hoitotyön suhteesta. Näistä kunkin tunnin lopussa teh-dyistä oppimispäiväkirja-vastauksista päättelin, millaisia vaikutuksia koke-muksellisen oppimisen keinoin toteu-tetulla taidekurssilla oli. Pohdin, oliko kurssin kokemuksellisilla työpajoilla vaikutusta tulevien hoitajien asentei-siin ja sitä kautta kenties tulevaisuu-den hoitotyöhön.

Oletukseni oli, että työpajaharjoituk-set voisivat herätellä lähihoitajaopis-kelijoita huomaamaan taiteen mah-dollisuuksia hoitotyössä, jos he itse havaitsisivat yksinkertaiset harjoitteet kiinnostaviksi ja mielekkäiksi. Oletin taideherkkyyden voivan herätä omas-ta positiivisesta taidekokemuksesta ja vaikuttaa niin, että omissa työme-netelmissä voisi tulevaisuudessa ol-la luovaa otetta, tai olisi avoimuutta ottaa taiteilijoita vierailemaan hoito- yksikössä.

Tässä artikkelissa esittelen kulttuu-rihyvinvoinnin tutkimuksia ja hank-

229

keita. Käytän niitä vertailukohta-na kehittämishankkeen käytännön osuudesta keräämääni tietoon taide-toiminnan vaikutuksista. Lisäksi ku-vaan kehittämishankkeeni pedagogi-sen toteutuksen kulkua. Tarkastelen keräämääni materiaalia ja vertaan si-tä kulttuurisen hoitotyön tutkimuk-siin. Lopuksi katson tulevaisuuteen ja pohdin, mitä tutkimusta tästä ai-heesta vielä haluaisin tehdä.

Soveltava taide hoitotyössä

Luon katsauksen kulttuurihyvinvoin-nin taustaan ja ihmiskäsitykseen. Poh-din myös terveyskäsitystä aikojen saa-tossa. Pyrin saamaan kokonaiskuvaa siitä, mihin kulttuurihyvinvoinnin kä-site perustuu. Tarkastelen myös, mil-laisia tutkimuksia ja hankkeita alal-la on tehty.

Kulttuurihyvinvointi: kohti kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä

Hyyppä ja Liikanen (2005) kuvaa-vat, miten terveys-käsite on ymmär-retty aikojen saatossa eri tavoin. Mil-loin se on ollut nesteiden tasapainoa tai hyvien elämäntapojen noudatta-mista, milloin kliinisesti todetun eli-mellisen häiriön poistumista, sairau-den puuttumista. Käsitys terveydestä on antiikista lähtien nojannut ko-konaisvaltaiseen ihmiskuvaan, jos-

sa kulttuuri (ihmisten elämäntavat ja -käsitys) on osa terveyttä siinä mis-sä kehon toiminnotkin. Myös sosiaa-linen kanssakäyminen on terveyden yksi osatekijä. Jälkimodernina aika-na 2000-luvulla terveyttä on jälleen alettu määritellä kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin olotilana, jossa yksilö itse määrittelee oman hyvinvointinsa riippumatta kliinisestä sairaudenti-lastaan. Tässä on nykyään korostettu ihmisen oman vaikuttamisen ja osal-listumisen elementtejä. Kulttuuria ja taidetta pidetään yhtenä voimakkaasti yhteisöllisyyden ja yksilön oman hy-vinvoinnin ja voimaantumisen (empo-werment) välineenä (Liikanen 2010, 7, 39, 201). Taiteen vaikutuksia on tutkittu, ja sen hyvinvointia lisääviä vaikutuksia on löydetty paljon (Hyyp-pä & Liikanen 2005, 20–35; ks. Jans-son 2014; ArtsEqual 2015).

Kulttuurihyvinvoinnin historiaa

Luonnontieteellinen lääketieteen kä-sitys oli vallalla vain noin 50 vuotta (1930–1980), mutta sen vaikutukset näkyvät yhä vahvasti terveydenhuol-lon toimintatavoissa (Hyyppä & Lii-kanen 2005, 34, 135). Luonnontie-teelliseen käsitykseen sisältyy ihmisen erottelu ruumiilliseen ja henkiseen. Näiden eri puolien terveyttä on hoi-dettu erillisinä eikä yhteyttä ole riittä-västi tunnustettu. 1900-luvun lopulla herättiin vähitellen arvostamaan ko-

230

konaisvaltaista ihmis- ja terveyskäsi-tystä ja alettiin puhua terveydestä ja kulttuurista yhdessä. Se ei kuitenkaan ole aivan uusi ilmiö. Sen juuret ovat kaukana: jo muinaiset intialaiset nä-kivät terveyden kulttuurin osana eikä keinotekoisena yhdistelmänä. Käsitys levisi vuosisatojen kuluessa länsimai-seen terveyden filosofiaan ja eli voi-makkaana erityisesti keskiajalla. Vie-lä 1800-luvulla Suomessa terveyttä edistettiin kulttuuriin sisältyvien nor-mien avulla. Terveys nähtiin voimava-rana, jota vaalittiin elämällä oikein. Luonnontieteellinen lääketiede alkoi muuttaa tätä ajattelua 1900-luvun al-kupuolella. Kulttuuri ja taide on kui-tenkin viime vuosikymmeninä taas alettu nähdä hyvinvoinnin lisääjinä. Lukuisat projektit ja hankkeet ovat kertoneet innostuksesta yhdistää näi-den alojen osaamista. Askelia kult-tuurihyvinvointityössä on siis jo otet-tu, mutta vielä on tehtävää. (Hyyppä & Liikanen 2005, 145; ks. Varho & Lehtovirta 2010; Liikanen 2011; Mal-mivirta 2014.)

Kulttuurisen hoitotyön tutkimuksia ja hankkeita

Taiteesta hoitotyössä on olemassa lu-kuisia tutkimuksia ja hankeraportte-ja Suomesta ja ulkomailta. Ruotsis-sa alkoi vuonna 1994 Kultur i vården visavi vården som kultur -tutkimus-hanke, jossa tutkittiin kulttuurin ja

taiteen hyvinvointivaikutuksia kan-santerveydelle viiden vuoden perio-dein (Rapp 1997, 12; Liikanen 2011, 17). Terveyttä kulttuurista -työryh-män julkaisu vuodelta 1997 toteaa jo silloin kulttuurin olevan nouseva tren-di Suomenkin hoitomaailmassa (ks. Kokkosalo 1997).

Alan suomalaisia tutkijoita ovat esi-merkiksi VTT Hanna-Liisa Liikanen ja Markku T. Hyyppä, jotka ovat tut-kineet taiteen ja kulttuurin merki-tystä erityisesti ikääntyneiden hyvin-vointityössä. Liikanen on koonnut teokseensa Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimintaoh-jelmaksi 2010–2014 tutkimuksia ja hankkeita, joista useat sijoittuvat lai-toksiin Suomessa ja muualla Euroo-passa. Hän mainitsee tutkimusalueik-si esimerkiksi kulttuuriharrastusten vaikutukset (Hyyppä 2005–2008; By-gren ym. 1996; Konlaan 2001), tai-teen yhteydet sosiaaliseen pääomaan (mm. Jeannotte 2006; Nummela 2008) ja työhyvinvointiin (von Bran-denburg 2009), kulttuurin osana hoi-toa ja kuntoutusta (Wikström 2003; Staricoff 2003; Kilroy ym. 2007; Ho-henthal-Antin 2007), hoitomiljöön vaikutukset (Rapp 1993) sekä tai-teen ja kulttuurin merkitys ikäänty-ville (Cohen 2006; Pitkälä ym. 2004; Blomqvist ym. 2009; Jansson 2014). Taiteen tervehdyttävästä vaikutukses-ta on myös lääketieteellistä tutkimus-

231

ta, esimerkiksi Englannissa Arts and Health -projektin tutkimuksessa (ks. Särkämö 2008; Staricoff 2003; Kilroy ym. 2007; Liikanen 2010, 58–66.) Sa-tu-Mari Jansson (2014) on koonnut ansiokkaan tutkimuskatsauksen, ja ArtsEqual-ohjelmassa on niin ikään tehty katsaus alan tutkimuksiin (ks. ArtsEqual 2015).

Soveltavan taiteen alalla on tehty useita hankeraportteja ja väitöskir-joja. Kansallisteatterin näyttelijä Jus-si Lehtonen on kuvannut väitöskirjas-saan Elämäntunto (2015) näyttelijän kiertuetta hoitolaitosyhteisöön. Teok-sessa pohditaan taiteilijan ja hoitolai-tosyleisön kohtaamisen lisäksi taiteen itseisarvoa ja toisaalta sen valjasta-mista tavoitteelliseen hyvinvointi-työhön. Lehtonen pitää soveltavan taiteen käsitettä ongelmallisena. Tai-teellisessa työskentelyssä ei voida taa-ta hyvinvointivaikutuksia. (Lehtonen 2015, 23.)

Musiikin vaikutuksia terveyteen on tutkittu paljon ja havaittu esimerkiksi musiikin kuuntelun vaikuttavan aivo-toimintaan ja nopeuttavan paranemis-ta (Hyyppä & Liikanen 2005, 146). Musiikkia käytetään paljon hoito- ja kuntoutustarkoituksiin. Musiikkite-rapiaan liittyneessä väitöskirjassaan Lilja-Viherlampi (2007) on käsitellyt musiikin ja sen parissa toimimisen te-rapeuttisia merkityksiä ja mahdolli-

suuksia sekä opiskelijoiden käsityk-siä niistä.

Myös kuvataiteeseen perustuvia toi-mintamuotoja on kehitetty. Helena Malmivirran (2014) aivoterveyttä ja muistin toimintaa edistävässä neljäs-sä taide- ja kulttuurilähtöisessä palve-lumallissa on tehty yhteistyötä esimer-kiksi Salon taideseuran kanssa.

Satu-Mari Jansson on koonnut kir-jaansa Mittaamattoman arvokas-ta (2013) tutkimuksia taiteen hyvin-vointivaikutuksista. Teos tarkastelee eri tulokulmia taiteen hyvinvointivai-kutusten tutkimuksiin, esimerkkinä taloudellinen tai sosiaalinen tulokul-ma. Jansson pohtii kirjassaan, miten löytää yhteisiä mittareita ja käsitteis-töä monimuotoiseen taiteen vaikutus-ten tutkimukseen. (Ks. Jansson 2014.)

Helsingin kulttuurisen vanhustyön koordinaattori Jenni Räsänen (os. Var-ho) on toimittanut Mauri Lehtovir-ran ja Nina Granin kanssa selvityksen hoivayhteisöjen kulttuuritoiminnasta Helsingissä. Raportissa on nähtävil-lä taiteen tuomia hyviä kokemuksia ja mahdollisuuksia mutta myös haas-teita. Toiminnan järjestämistä ja hyviä käytäntöjä on kerätty lukuisista ikäih-misten parissa tehdyistä kokeiluista. Helsingissä tehdään monialaista työ-tä pyrittäessä yhdistämään kulttuuri- ja hyvinvointiala toisiinsa. (Ks. Varho

232

& Lehtovirta 2010; Troppi-verkkotie-dote.) Turussa kulttuuripääkaupunki-vuoden 2011 vaikutuksena perustet-tiin työryhmä, jonka tehtävänä on edesauttaa kulttuurin ja muiden alo-jen (vapaa-aika, hyvinvointi ja sosiaa-lityö) yhteistyötä ja juurruttaa taiteen ja kulttuurin hyviä käytäntöjä yhteis-kunnan eri osa-alueille. Anna-Mari Rosenlöf on tehnyt laajat selvitykset Rakenteita ratkomassa – Kulttuuri-sen seniori- ja vanhustyön käytäntöjä ja toimintamalleja (2014) sekä Kult-tuurin ja hyvinvoinnin yhteyksien ke-hittäminen Turun kaupungissa (2016), joissa hän esittää käytännön mahdolli-suuksia taiteen jalkautumiseksi yhteis-kunnan eri rakenteisiin.

Lukuisat tutkimukset taiteen vaiku-tuksista ovat yhtä mieltä siitä, että tai-de vaikuttaa positiivisesti terveyteen, erityisesti koettuun terveyteen, sekä elämänlaatuun. Hanna-Liisa Liikanen (2010) luettelee tutkimustiedon poh-jalta taiteen ja kulttuurin vaikutukset ihmisen hyvinvoinnin kannalta näin: koettu hyvinvointi, kanssakäymisen aktivoituminen, sosiaalinen pääoma, kuuluminen yhteisöön, ympäristön ja elämänhallinnan tunne, itsetunnon vahvistuminen, elinajan odotteen pi-dentyminen, stressitason ja verenpai-neen lasku, muistin ja aivotoiminnan aktivoituminen sekä työhyvinvoin-nin lisääntyminen. Myös luonnon ja rakennetun ympäristön hyvinvointi-

vaikutukset on mainittu. Liikanen on tiivistänyt hyvinvointivaikutukset kaa-vioksi, jossa taiteen ja hyvinvoinnin yhteydet ovat nelitahoiset: taide elä-myksenä, yhteisöllisyys, koettu hyvin-vointi ja viihtyisän ympäristön vaiku-tus. (Liikanen 2010, 65–66.)

Tiedon lisääminen sekä hyvinvointi-sektorilla että kulttuurialalla on tär-keää. Taiteilijoita varustavia hankkeita ovat viime vuosilta esimerkiksi Osaa-mispolku- ja Osaattori-hankkeet vuo-sina 2012–2013 sekä Taikusydän- ja Hyvinvoinnin välitystoimisto -hank-keet, joissa pyritään antamaan tietoa ja edistämään taiteen soveltavaa käyt-töä hoitotyössä ja muuten ei-perintei-sillä taiteen alueilla yhteiskunnassa. (Ks. Leppisaari 2013; Hyvinvoinnin välitystoimisto; Taikusydän.)

Kulttuurisen hoitotyön haasteita

Taide- ja hyvonvointialan yhdistämi-nen ei ole ollut helppoa. Yksi tärkeä kysymys on rahoitus. Hankkeissa on ongelmana niiden rajallinen kesto. Ra-hoituksen loppuessa toiminta loppuu ja asiakas jää tyhjän päälle. Lyhytkes-toisia hankkeita parempi tapa olisi juurruttaa taide- ja kulttuuritoimin-ta osaksi hoitotyötä, jolloin sen saa-vutettavuus paranisi ja rahoituspohja-kin olisi turvatumpi (Liikanen 2010, 47–50; Liikanen 2011, 36–38; Ro-senlöf 2016, 13). Tähän ollaan pyrki-

233

mässä, ja tahtoa ja ymmärrystä asialle alkaa jo olla. Taiteen juurruttaminen hoitotyöhön on kuitenkin osoittautu-nut hankalaksi useasta syystä.

Taiteen ja hyvinvointialan logiikat ovat hyvin erilaisia. Hoitoala pyrkii riskittömyyteen ja toistettavuuteen, kun taas taide astuu uudelle, tutki-mattomalle maaperälle kerta toisensa jälkeen. Taide ei pyri mitattavuuteen, vaan taiteessa halutaan yleensä jättää toiminnan vaikutus avoimeksi. Taide- ja hoitoalan ammattilaisten on ollut vaikea ymmärtää toistensa kieltä. Se-kä kulttuuriväki että hoitoalan hen-kilökunta tarvitsee riittävästi tietoa taiteen mahdollisuuksista hyvinvoin-tityössä. (Ks. Liikanen 2010; Nummi-nen 2010; Heimonen 2011; Lehtonen 2015; Leivo 2016.)

Taidemenetelmien tuomisessa hoito-työhön on siis useita haasteita, joista suurimpina on kiire hoitotyössä, hoi-tohenkilökunnan asenteet, asukkai-den esteet, rahan puute ja sopimatto-mat tilat. Nämä ovat yleisimpiä syitä kieltäytyä taidemenetelmien käytöstä hoitotyössä, mutta muitakin on toimi-pisteestä, asiakkaista ja henkilökun-nasta riippuen. (Hyyppä & Liikanen 2005, 178–180; Varho 2010, 70–74; Leivo 2016, 15.)

Hoitotyössä usein todettu kiire koros-tuu henkilökunnan vähyyden vuoksi.

Vaikka riittävän henkilömitoituksen on todettu olevan myös turvallisuus-tekijä, ei määrärahoja hoitotyöhön ole saatu lisää, pikemminkin joudu-taan tekemään leikkauksia hoitaja-mitoituksessa. Kulttuurin ja taideme-netelmien käyttäminen hoitotyössä koetaan helposti ylimääräisenä työ-nä, johon ei ole aikaa fyysisten hoi-totoimenpiteiden lisäksi (Varho 2010, 71; Leivo 2016, 15).

Toiseksi taide ja kulttuuri koetaan hoitohenkilökunnan parissa vieraa-na, ylimääräisenä ja vaivalloisena. Kynnys taiteen käytölle hoitotyössä on monen hoitoalan työntekijän koh-dalla suuri ensinnäkin siksi, että kult-tuuri koetaan elitistisenä toimintana, eikä se ehkä ole omaa osaamisaluetta. (ArtsEqual 2015, 13.) Taiteen hyötyjä ei ole todettu omalla kohdalla, päin-vastoin kokemukset voivat olla ne-gatiivisiakin (Heimonen 2011, 42). Toisten hoitajien asennoituminen voi joskus olla esteenä taidemenetelmiin myön-teisesti suhtautuvan hoitajan taidepainotteiselle työskentelylle. Pe-lätään toisten reaktioita, eikä valitet-tavasti ihan suotta. Johdon ja esimies-ten kulttuurimyönteisyys on edellytys taidetoiminnan onnistumiselle. (Sep-pänen 2010, 54; Numminen 2010, 58; Itkonen 2013, 46.)

Kolmas este liittyy asukkaisiin. He voivat vierastaa taidetta ja kulttuu-

234

ria, jotka ovat kuuluneet vain harvo-jen elämään (Varho 2010, 72; ArtsE-qual 2015, 2–3). Omat kyvyt koetaan riittämättömiksi, ja kynnys kokeiluil-le voi olla suuri. Lisäksi asukkaiden huonontunut kunto hoitoyksiköissä estää monesti osallistumisen itse tai-teen tekemiseen. Esityksiä silti voi-daan jaksaa kuunnella, mikäli henki-lökunnalla on aikaa tuoda asukkaat tilanteeseen (Varho 2010, 71).

Rahan vähyyteen vedotaan silloin, kun taidetoiminta maksaa. Esitykset ja ammattilaisten vetämät työpajat voivat olla kuluiltaan hoitoyksikön ulottumattomissa (Varho 2010, 73; Leivo 2016, 15). Tosin asenne vaikut-taa tässäkin päätöksiin. Taidetuoki-oissa tarvittavia työvälineitä tilatta-essa voidaan ajatella, että rahan voisi käyttää hyödyllisemminkin, esimer-kiksi hoitovälineisiin.

Monesti kulttuuritoimintaan sopi-mattomat tilat ovat esteenä taide-elä-myksien toteuttamiselle. Usein ainoa iso tila hoitoyksikössä on ruokasa-li, jonka yhteydessä olevasta keittiös-tä kuuluu kovia ääniä. Osallistaviin taidetyöpajoihin ei niin ikään välttä-mättä löydy sopivaa, rauhallista tilaa. Taidetoiminta saatetaan kokea sotke-vana. (Varho 2010, 73.)

Kiire ei aina estä taidelähtöisten me-netelmien käyttöä hoitotyössä, sillä

aikaa ei välttämättä mene taidepai-notteiseen hoito-otteeseen sen enem-pää kuin perinteiseenkään, päin-vastoin esimerkiksi musiikin avulla hoitaja voi saada haastavan hoito-tilanteen laukeamaan (Numminen 2010, 58; Huhtinen-Hilden 2013, 15). Kyse on rohkeudesta käyttää nii-tä keinoja, joita on – lauluäänen ei tarvitse olla ammattilaisen luokkaa toimiakseen hoitotyössä!

Taide jalkautuu lähihoitajien opintoihin

Seuraavaksi esittelen kehittämishank-keen pedagogista osuutta. Kerron David A. Kolbin kokemuksellisen op-pimisen teoriasta, jonka pohjalta pe-rustelen kurssin toimintaperiaatetta ja oletettuja vaikutuksia. Kerron myös, millä tavoin olen kerännyt materiaalia.

Kokemuksellinen oppiminen pohjana lähihoitajien taidekurssissa

Kun he itse altistuvat, raottavat tun-tematonta itsessä, voi kunnioitus toi-seen ja hänen valintojaan kohtaan he-rätä (Leivo 2016, 24).

Kolbin (1984) kehittämässä koke-muksellisen oppimisen mallissa ko-kemus tuo uutta tietoa ja muokkaa aikaisemmin omaksuttua yksilön ajat-

235

telussa. Tämä pedagoginen oletus on lähtökohtani kehittämishankkeessa-ni. Oppiminen lähtee liikkeelle oma-kohtaisesta kokemuksesta ja etenee havaintojen ja ajattelun kautta käsit-teellistämiseen ja kokemuksen yleistä-miseen. Oppija soveltaa oppimaansa uusiin tilanteisiin, joissa uusien koke-musten avulla täydentää aikaisemmin oppimaansa. Näin kehä jatkuu. (Kolb 1984, 21.)

Pedagogisen osuuden tarkoitus

Tässä kehittämishankkeessa pyrin tai-dekurssin elämyksellisten työpajojen kautta mahdollistamaan kokemuksia, joiden rohkaisemina opiskelijat kokei-lisivat uusia tapoja hoitotyössä. Tar-koitus oli tarkastella pedagogisen in-tervention (kurssin) vaikutuksia: onko kokemuksellisen oppimisen menetel-mällä vaikutusta hoitajaopiskelijoiden kokemuksiin ja ajatuksiin kulttuuri-sesta hoitotyöstä? Tätä prosessia tut-kin havainnoinnin, kirjallisten kysy-mysten ja haastattelujen avulla.

Taidekurssin yksi tarkoitus oli tarjota konkreettisia välineitä, niin sanottuja taidelähtöisiä menetelmiä, joita opis-kelijat voivat käyttää harjoitteluissaan ja työelämässä. Jakson lopussa he sai-vat taidemenetelmäkortin, johon he kirjasivat tunneilla käytettyjä eri tai-teenalojen menetelmiä.

Kurssin suunnittelu

Sovin lähihoitajaopiskelijoiden luokan-valvojan kanssa viisi oppituntia syys–lokakuuhun 2016. Tunnit sijoittuivat keskiviikkoiltapäiviin. Vierailukäyn-ti oli kurssi päätteeksi. Olin alun perin ajatellut keskittyä kurssilla kuvataitee-seen, koska se on omaa osaamisaluet-tani. Ajattelin jakaa tunnit luentoihin, työpajoihin ja oman taidemenetelmän rakentamiseen. Aloin kuitenkin kysel-lä kurssille useampia vierailijoita ja taidemenetelmien kirjo laajeni. Tar-koituksena oli pitää joka tunnilla pieni alustus ja keskittyä sen jälkeen harjoit-teiden kokeilemiseen ja oman koke-muksen saamiseen. Näin kurssi jäisi pinnallisemmaksi, mutta toisaalta mo-nipuolistuisi ja tarjoaisi enemmän ko-kemuksellisuutta, mikä varsinaisesti oli tarkoitukseni. Kurssi muovautui lopul-ta neljän taiteenalan ja sosiokulttuuri-sen vanhustyön esittelyn sekä vierailu-käynnin kokonaisuudeksi.

Materiaalin kerääminen

Pidin kuuden kerran taidekurssin Tu-run ammatti-instituutissa lähihoita-jien koulutuksessa. Luokassa oli 22 opiskelijaa, iältään 17–24-vuotiaita. Kokemuksellisen oppimisen periaate toteutui työpajoina, joihin opiskelijat osallistuivat tuntien aikana. Opiske-lijoilla teetettiin harjoituksia, joita he voivat soveltaa myös hoitotyöhön.

236

Opiskelijoiden ajatuksia opetettavasta aiheesta keräsin kolmella tavalla. Jo-ka tunnin lopussa kysyin muutaman tunnin aiheeseen tai kulttuuriseen hoi-totyöhön yleisesti liittyviä kysymyk-siä, joiden vastaukset he kirjoittivat oppimispäiväkirjaksi nimettyyn vih-koon. Pyrin esittämään kysymykset niin, että niistä saisi mahdollisimman monipuolisesti tietoa opetuksen vai-kutuksesta ja oppilaan suhtautumi-sesta aiheeseen. Opiskelijat kirjoitti-vat melko lyhyesti, joten halusin vielä lisää tietoa. (Ks. liite 1.)

Valitsin oppimispäiväkirjojen perus-teella eri tavoin kiinnostavia vasta-uksia antaneita opiskelijoita ja pi-din näille seitsemälle kahdenkeskisen haastattelun. Kyselin heidän asenteis-taan taidetta kohtaan yleensä sekä sen käytöstä hoitotyössä. Kysymyk-set olivat avoimia, mutta toisaalta ne oli rajattu niin, että niistä sai selke-än kuvan vastaajan mielipiteistä. Vas-taukset kuvastivat heidän realistisia käsityksiään hoitotyön arjesta ja tu-levaisuudesta mutta myös kulttuurin tärkeydestä ja vaivattomuudesta hoi-totyön lomassa, jopa kokonaan eri-laisena hoitotyön otteena. Kirjoitin vastaukset paperille haastattelun lo-massa. (Ks. liite 2.)

Tunneilla havainnoin oppilaiden käyt-täytymistä, innostusta ja kysyttyjä kysymyksiä. Vierailevien luennoitsi-

joiden esiintyessä pystyin havainnoi-maan, mikä innosti opiskelijoita ja mikä ei. Tuntien lopuksi kävimme vierailijan kanssa palautekeskustelun, jossa hän kertoi havaintojaan tunnin kulusta ja opiskelijoiden osallistumi-sesta. Lopuksi haastattelin luokanval-vojaa hänen huomioistaan.

Pedagogisen osuuden kulku

Kehittämishanke toteutettiin luokka-tilanteessa lukuun ottamatta opinto-käyntiä. Lähihoitajien opinnoissa oli menossa opintojakso Sosiaalisen toi-mintakyvyn arviointi ja tukeminen. Siihen lehtori oli sovittanut taidekurs-sini, joka sisälsi siis kuvataiteen, sana-taiteen, tanssiterapian ja hoivamusii-kin jaksot. Lisäksi sosiokulttuuriseen työhön profiloitunut palvelutalo Ko-tikunnas tuli kertomaan työstään. Vii-meiseksi teimme vierailukäynnin tur-kulaiseen palvelutaloon Iso-Heikkiin, jossa tutustuimme liikunnallisiin me-netelmiin ja kuulimme taidemenetel-mien toimivuudesta käytännössä.

Yhteistyö oppilaitoksen kanssa sujui alun yhteydenotosta asti mutkatto-masti ja innostuneessa hengessä. Kou-lu tilasi tarvitsemani vesivärivälineet, joita käytettiin kurssin kuvataiteen osuudessa. Muiden taiteenalojen esi-tykset hoituivat luennoitsijoiden omil-la materiaaleilla. Koska halusin kurs-sista hyvän, monipuolisen ja ennen

237

kaikkea koskettavan, hankin kurssille eri taiteenalojen ammattilaisohjaajia.

Työskentelyn alussa varmistin, että kaikki halusivat osallistua tutkimuk-seen nimettömänä. Kurssin ensimmäi-nen tunti käsitteli taidetta hoitotyössä yleensä, ja kävimme läpi oppilaiden pohjatietoja ja alan käsitteitä. Luokka oli hyvin aktiivinen, jopa hieman le-voton, joten järjestyksenpitoakin tar-vittiin opetuksen lomassa. Ensimmäi-sellä tunnilla, jonka pidin itse, teimme kuvataiteen ohjaamisharjoituksen. Hedelmät ja vihannekset malleinam-me piirsimme ja maalasimme niiden pyöreää muotoa. Harjoitus innosti oppilaita, vaikka he eivät olleet kuva-taiteen harrastajia entuudestaan. Kir-joitimme oppimispäiväkirjaan ensim-mäiset kysymykset (ks. liite 1).

Toisella luennolla oli sanataiteen esit-tely, jonka pitäjä tuli Sanataideyhdis-tyksestä. Hänellä oli selkeä luento ja innostava harjoitus, korvaruno, jota myös oppilaat pääsivät kokeilemaan. Yllätyin itsekin, miten paljon sanois-ta voi saada irti. Luennoitsija otti esi-merkiksi muistisairaat, joiden sanojen tuottokyky ei välttämättä ole kovin hyvä. Silti harjoitteet toimivat.

Kolmannella kerralla oli hoitaja pal-velutalo Kotikunnaasta kertomassa talonsa sosiokulttuurisesta työottees-ta. Napakka ja koskettava luento ha-

vainnollisti hyvin hoidettavan näkö-kulmaa hoitotilanteessa. Asukkaan kokonaisvaltaisessa hoidossa hänen sosiokulttuurinen taustansa on lähtö-kohtana hoidon suunnittelussa ja to-teutuksessa. Tämä oli juuri sitä perus-asiaa, jota oppilaille haluan viestittää: hoitaminen on muutakin kuin fyysis-ten tarpeiden tyydyttämistä, vaikka sekin on tärkeää. Oppimispäiväkir-jassa kysyin hoitajan työhön liittyviä kysymyksiä (ks. liite 1).

Neljännellä tunnilla tanssiterapeut-ti liikutti opiskelijoita liikuntasalis-sa. Meditoivat harjoitteet eivät oikein purreet liikunnallisesti aktiivisiin op-pilaisiin. Arvelimme lehtorin kanssa sen johtuvan siitä, että heille tutum-pi suorituspainotteinen urheilumaail-ma ja terapian toimintatapa ovat kak-si ihan eri asiaa. Se selittää osaltaan oppilaiden hämmennystä. Näissä har-joitteissa yritettiin asettua ohjattavan potilaan asemaan, ja se tuntui näin ly-hyessä harjoituksessa olevan vaikeaa. Opiskelijoilla oli kiire lähteä tunnin lopussa johonkin vierailuun, joten op-pimispäiväkirjan kirjoittamisaika oli minimaalinen. Esitin kuitenkin seu-raavan kysymyksen: Mitä liikunnal-lista menetelmää voisit käyttää asiak-kaan kanssa, joko omaa liikuntaasi tai tällä tunnilla oppimaasi? Kohde-ryhmän saat valita itse.

238

Viidennellä kerralla tuli vieraaksi hoi-vamuusikko, joka oli työskennellyt erilaisissa hoitolaitoksissa Turun seu-dulla. Tunti sisälsi kehollisia rytmi-harjoituksia, joihin oppilaat osallis-tuivat innokkaasti. Harjoitteet olivat niin yksinkertaisia, että niistä sai suo-raan vinkkejä hoitotyöhön, mikä oli kurssin tarkoituskin (ks. liite 3). Lop-putunnista kertasin vielä koko kurs-sin sisältöä ja annoin oppilaille pie-nen taidemenetelmäkortin, johon he kirjoittivat kurssilla oppimiaan taide-menetelmiä konkreettisine ohjeineen.

Viimeinen tunti oli vierailukäynti tur-kulaisessa palvelutalossa, jonka in-nostava toiminnanohjaaja otti meidät ilomielin vastaan. Viikko-ohjelmaan oli merkitty opiskelijoiden vierailu aamuvartin ja -jumpan yhteyteen, ja näin saimme yhteisen tuokion asuk-kaiden kanssa. Toiminnanohjaaja esit-teli talon toimintaa ja erityisesti itse kehittämiään taidemenetelmiä. Idean niihin hän sai palvelutalossa vierail-leen taiteilijan esityksestä. Oli muka-vaa, että oppilaat kuulivat näin innos-tavia kokemuksia taidemenetelmistä. Oppimispäiväkirjaan kirjoitettiin vie-lä vastaukset vierailun herättämis-tä ajatuksista. Kyselin myös lopuksi, mitä taidemenetelmiä, taidetyökalu-ja, he olivat kirjoittaneet antamaani korttiin.

Tulosten tarkastelu ja pohdinta

Tarkastelen seuraavaksi keräämääni aineistoa, jossa opiskelijat kertovat kokemuksia taidekurssilta. Kysyin sekä oppitunteihin liittyviä kysy-myksiä että opiskelijoiden mielipitei-tä kulttuurihyvinvoinnista ja taide-menetelmistä. Vertasin opiskelijoiden vastauksia alan tutkimuksiin. Lopuk-si pohdin tulosten luotettavuutta ja hankkeen eettisyyttä.

Opiskelijoiden vastaukset

Kävin läpi oppimispäiväkirjavastauk-set joka tunnin jälkeen. Yllättävää oli, että henkisen hyvinvoinnin ja kult-tuurisen hoitotyön merkitys nähtiin selvästi. Opiskelijat käyttivät usein termiä viriketoiminta, kun itse taas puhuin taidelähtöisistä menetelmistä. Yhteisenä piirteenä näille käsitteille oli kuitenkin heidän mielessään ko-konaisvaltainen ihmiskäsitys. Kahden kesken juteltaessa ja kirjatessani vas-tauksia paperille moni kertoi jo aikai-semmin opintojensa aikana saaneen-sa opetusta kokonaisvaltaisen hoidon ja hyvinvoinnin merkityksestä ja kei-noista. Oltiin valmiita kokeilemaan käytännössä tunnilla opittuja mene-telmiä, ja niiden positiiviseen vaiku-tukseen uskottiin.

239

Ihan luennon alussa kyselin opiskeli-joilta, mitä heille tulee mieleen sanas-ta taide. Useimmilla oli taiteesta hyvin monialainen käsitys: ”musiikki, näytel-mät/teatteri, kuvat/taulut, piirtäminen, konsertit, teatteri, museo”. Monilla oli jo mielessä taiteen vaikutukset:

Positiivinen, mieltä parantava vaikutus.

Taide tuo mieleen hyvänolon tunteen.

rauhoittaa

piristää

Taiteen toiminnallisuus tulee esille näissä vastauksissa:

Saa toteuttaa itseään/katsella muiden tuotoksia.

Itsensä ilmaisu muuten kuin sanoilla.

Myös taiteen statusarvo oli jonkun vastauksessa:

Taide tuo mieleen rikkautta, varak-kuutta, sivistyneisyyttä, klassista.

Taiteen sovellettavuudesta hoitotyö-hön oltiin ihailtavan yksimielisiä:

Taide tuo mielihyvää ja rentouttaa.

Toteutuksen sovellettavuus monelle eri ikäryhmälle.

Tuo mielenrauhaa ja mielekästä teke-mistä.

Saa puhumattoman henkilön kommu-nikoimaan kuvin.

Oli myös erilaisia näkemyksiä:

En koe tarpeellisena.

Jotkut olivat yhdistäneet taidetoimin-nan muistojen käsittelyyn. Myös tai-teen katselu ilman itse tekemistä mai-nittiin hyväksi toimintamuodoksi.

Eräällä opiskelijalla oli kokemus, jos-sa hän oli laulun avulla saanut vastus-televan asiakkaan hoitomyönteiseksi. Hän piti tätä kokemusta merkittävä-nä oppina harjoittelusta.

Tässä ollaan tärkeän asian äärellä, sil-lä yksi hoitajia motivoiva tekijä tai-delähtöisten menetelmien käytölle on heidän saamansa hyöty omaan työ-hön. Taiteen rauhoittava vaikutus asiakkaaseen puoltaa taiteen käyttöä työvälineenä (Seppänen 2010, 53–55; Huhtinen-Hilden 2013, 15). Kun ky-syin haastattelussa taidemenetelmien käytön tarpeellisuudesta, joku vastasi: ”Helpottaa työtä kun saa asukkaan rauhoitettua hoitotoimenpiteissä.” Opiskelijoiden vastaukset vastasivat melko lailla lukemiani tutkimustulok-sia taiteen käytöstä ja sen vaikutuk-sista (ks. Liikanen & Hyyppä 2005; Varho 2010).

240

Kun kysyin, mitä menetelmiä käyttäi-sit työssäsi, moni olisi halunnut ko-keilla taidemenetelmistä maalausta, erilaisia värejä, piirtämistä, värimaa-ilmojen käyttöä ja askartelua. Monis-sa vastauksissa oli mainittu myös mu-siikin kuuntelun rauhoittava vaikutus. Kun viimeisellä kerralla kokosimme taidemenetelmäkorttiin opiskelijoiden kurssilla oppimia taidetyövälineitä, musiikin oli maininnut 12 opiskelijaa 22:sta. Sanataiteen korvaruno-mene-telmän oli valinnut kymmenen ja ku-vataiteen menetelmän valitsi seitse-män opiskelijaa. Liikunnan mainitsi erikseen yksi, tanssin kaksi ja ”pei-liliikehdinnän” yksi opiskelija. Neljä opiskelijaa oli kirjannut itselleen kaik-ki neljä menetelmää: maalaus/kuva-taide, korvaruno/sanataide, tanssi/pei-lausmenetelmä/liikunta sekä musiikki/rytmitys. Oli niitäkin, jotka eivät in-nostuneet mistään taidemenetelmäs-tä. Kokonaisuutena vastauksista tuli kuitenkin se vaikutelma, että opiske-lijat innostuivat tunneilla kokeilluista menetelmistä.

Kun kyselin opiskelijoiden näkemys-tä taidemenetelmien käytön haasteis-ta, moni sanoi kiireen (5), rahoituksen (5), välineiden puutteen (1) ja sopi-mattomat tilat (2). Niin ikään hen-kilökunnan osaamattomuus tuli esil-le. Toisten hoitajien asenteet nousivat haasteeksi 15 vastauksessa 20 pai-kallaolijoista, mitä voi jo pitää mer-

kittävänä määränä. Myös asiakkaan haluttomuus nähtiin esteenä taide-menetelmien käytölle (9 vastausta). Opiskelijoiden vastaukset käyvät hy-vin yksiin tutkimusten ja hankera-porttien kanssa, joissa kartoitettiin kulttuurin esteitä hoitomaailmassa (ks. Hinttala 2010; Liikanen 2010; Varho 2010; Leivo 2016).

Omaan työnkuvaansa osa näki taide-menetelmien kuuluvan luontevasti:

Taiteen käyttö hoitotyössä edes jol-lain tapaa on itsestäänselvyys.

Olin positiivisesti yllättynyt näiden opiskelijoiden taidemyönteisistä asen-teista. Heidän mukaansa:

Asiakkaat ovat iloisempia ja rauhal-lisempia.

Positiivinen vaikutus näkyy heissä loppupäivän.

Asiakkaat innostuvat.

Iloa ja rauhaa ja raajojen liikkuvuutta.

Taide saa ajatukset pois ikävistä asioista.

Dewey (2010) korostaa taidekoke-muksen vaikutuksia kokonaisval-taisesti ihmisen olemukseen. Hänen mukaansa taide on voima, jolla on vaikutuksia jokapäiväisen elämän keskellä. Opiskelijat vahvistivat jo ly-hyen työkokemuksensa aikana ha-

241

vainneensa saman vaikutuksen kuin tarkastelemissani taiteen positiivisia vaikutuksia raportoineissa lähteis-sä (ks. Liikanen 2010; Hyyppä 2013; Jansson 2014).

Kun kysyin, miten taidemenetelmät voivat auttaa heitä hoitajan työssään, tuli vastaukseksi:

Taide tuo iloa niin asiakkaalle kuin hoitajan työlle.

Taide tuo vaihtelua päivään.

Ei vain perushoitotyötä.

Asiakkaat ovat ”helpompia” ja silloin myös minun työni helpottuu.

Helpottavat hoitajankin työtä.

Työ on sujuvampaa.

Hoitotyöstä tulee mukavampaa.

Näkee asiakkaista ilon.

Tuntee tehneensä työnsä hyvin.

Pidän musiikin kuuntelusta tauoilla.

Vastaukset kuvastavat mutkatonta ja ennakkoluulotonta, lyhyen koke-muksen mukanaan tuomaa positii-vista käsitystä taidelähtöisten mene-telmien käytöstä. Vastauksista ilmeni, että taidekurssi vain vahvisti heidän käsityksiään taiteen käytöstä hoito-työssä, mutta muutamille oli uutta taiteen monipuolisuus ja käytön help-pous. Hoitajan saama hyöty on yksi

merkittävä syy käyttää taidemenetel-miä hoitotyössä (Liikanen 2010, 70; Seppänen 2010, 53–55; Huhtinen-Hilden 2013, 15).

Tanssiterapeutin luennolla tein mer-kittävän havainnon, että opiskelijat kokivat vaikeaksi asettua asiakkaan/potilaan asemaan. Tunnilla rauhoit-tuminen ja itsensä kuuntelu koettiin vaikeana. Mistä johtui opiskelijoiden lievä ärtymys harjoituksia kohtaan? Arvelimme, että oman itsensä hiljai-nen kuuntelu oli outoa heille, suoris-tuskeskeiseen kilpaurheiluun tottu-neilla. Ehkä he epäröivät heittäytyä tanssiterapian harjoituksiin lyhy-en tunnin aikana tai kokivat epävar-muutta uuden äärellä. Emme saaneet varmoja vastauksia.

Sosiokulttuurisen hoitotyön luento kiinnosti opiskelijoita selvästi. Asiak-kaasta lähtevä hoidon suunnittelu ja asiakkaan käytöksen taakse näkemi-nen koettiin tärkeänä.

Vierailukäynti palvelutaloon hiljensi muuten melko vilkkaan luokan. Koh-taaminen vanhusten kanssa sai heidät vähän ujostelemaankin. Oppimispäi-väkirjan kysymyksiä pohdittaessa mo-ni oli kiinnittänyt huomiota paikan esteettisyyteen:

Jäi mieleen paikan isous ja hieno vii-dakko.

242

Kodikas ympäristö.

Asunnot olivat oikeasti kodinomaisia.

Virikeohjaaja korosti asiakkaista läh-tevää toiminnan suunnittelua sekä ku-vataiteen merkitystä työssään. Virike-toiminnan esittelyllä oli vaikutusta:

Hyvä viriketoiminta, mistä johtuen näkemämme ikäihmiset olivat iloisia.

Toimintaa oli tosi paljon.

Runsaat virikkeet.

Virikeohjaaja miettii aina asiakasläh-töisesti toimintaansa.

Moni opiskelija ilahtui paikan ilma-piiristä:

Mukavan oloinen paikka.

Mukavat/pirteät/ihanat asukkaat.

Erilainen hoitopaikka missä olen en-nen ollut.

Tuli mieleen Rappin (1997, 17–19,21) tutkimukset ympäristön viihtyvyyden tärkeydestä niin asukkaille kuin hen-kilökunnallekin. Myös hoitajan viih-tyminen työpaikallaan on tärkeää (esimerkiksi Seppänen 2010, 53).

Olisi ollut kiinnostavaa tehdä vielä seurantatutkimusta kurssin vaikutuk-sista muutaman kuukauden tai jopa vuoden päästä. Onko välineitä oi-keasti käytetty ja mitä kurssista muis-

tetaan? Vaikuttiko se jotenkin pysy-västi omaan ammatti-identiteettiin?

Luotettavuus

Luotettavuutta on tarkasteltu tut-kimuksissa perinteisesti validiteetin ja reliabiliteetin käsitteillä. Kvalita-tiivisessa tutkimuksessa validiteetti tarkoittaa uskottavuutta ja vakuut-tavuutta. Täydellistä ymmärrystä tut-kittavasta asiasta emme voi saada. Reliabiliteetti taas tarkoittaa meto-din luotettavuutta, ajallista pysyvyyt-tä ja johdonmukaisuutta, joka toteu-tuu parhaiten, kun käytössä on useita eri välineitä. Tutkittavaa ilmiötä tuli-si tarkastella usealla eri tavalla ja ver-tailla näistä saatuja tietoja keskenään. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2009, 25–27.)

Kehittämishankkeessani keräsin tietoa oppimispäiväkirjan, havainnoinnin ja yksilöhaastattelujen avulla. Kyselin samoja asioita moneen kertaan hiu-kan uusin kysymyksin. Vertasin vasta-usten johdonmukaisuutta. Mielestäni menetelmät toivat hyvin kaipaamaa-ni tietoa tutkittavasta aiheesta eli sii-tä, miten kokemuksellinen oppiminen vaikuttaa asenteisiin.

Oppimispäiväkirja tuotti nopeasti melko suoraa tietoa oppilaiden nä-kemyksistä asiasta. Luotettavuutta heikensi se, että vihkoon kirjoitettiin

243

melko lyhytsanaisesti, toisinaan vas-taukset olivat vain yhden sanan mit-taisia. ”Takarivin pojat” olivat myös joukkona hieman omassa maailmas-saan, eikä heidän todellisista ajatuk-sistaan oikein saanut varmuutta tun-nin lopussa nopeasti kirjoitettujen vastausten perusteella. Yritin saada heidät mukaan yksilöhaastattelui-hin, mutta en ikävä kyllä onnistunut. Syynä olivat opettajan mukaan saira-uspoissaolot sekä haluttomuus osal-listua haastatteluun. Näiden opiskeli-joiden osalta tulosten luotettavuus ei siis toteutunut toivotulla tavalla.

Opiskelijat osallistuivat reippaasti harjoituksiin, kommentoivat tilantei-ta välittömästi eivätkä yrittäneet ol-la mieliksi. Tilanne oli tutkimuksen kannalta oikein sopiva, koska vasta-uksia ei tarvinnut arvailla. Oppitun-tien lopuksi kysyin vierailevilta oh-jaajilta ja luokanvalvojalta, miten he näkivät tilanteen ja tutkittavat asiat. Luokanvalvoja oli tuntenut oppilaat jo kahden ja puolen vuoden ajan, jo-ten pidän hänen havaintojaan ja arvi-oitaan hyvin luotettavina.

Pidän kerättyä materiaalia riittävänä vahvistamaan oletustani, että koke-muksellisen oppimisen kautta voidaan vaikuttaa asenteisiin ja käsityksiin. Kurssi oli lyhyt ja tilanteet välillä le-vottomia, mutta uskoni kokemuksel-listen taidetyöpajojen voimaan vah-

vistui havaintojeni ja opiskelijoiden vastausten perusteella.

Eettisyys tutkimuksessa

Eettisyyden varmistamiseksi kerroin opiskelijoille avoimesti, mitä ja mik-si teen. Kerroin, että kyselyihin vasta-taan nimettömästi, ja varmistin vielä, halusivatko he olla mukana ja vastata kysymyksiin. Osallistuminen ja vasta-usten käsittely sopi opiskelijoille hy-vin, eikä kukaan näyttänyt epäröivän. Luulen, että aiheen neutraalius ja ni-mettömyyden periaate olivat tekijöi-tä, miksi he lähtivät innokkaasti mu-kaan. Annoin myös mahdollisuuden kieltäytyä vastausten antamisesta, ja pari opiskelijaa kieltäytyikin haas-tattelusta. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2009, 22–23.)

Tulevaisuuden näkymiä ja ehdotuksia

Koko hoitotyö on murroksessa. Muu-tos ei ole kivuton. Olisi löydettävä mielekkyys ja motivaatio siirtyä uu-teen. Työn haasteet liittyvät usein ajan puutteeseen ja käytäntöjen kaa-vamaisuuteen. Työn haasteissa olisi oltava oikeasti toimivia menetelmiä, joita henkilökunta käyttäisi mielel-lään. Hoitajien koulutusta tulisi ke-hittää niin, että yhä paremmin voitai-siin tunnistaa hoitajien oma luovuus

244

ja ottaa se käyttöön. Menetelmiä tu-lisi kehittää niin, että hoitajat voisivat kokea uudet työmenetelmät omak-seen, ei vain teoreettisina mahdolli-suuksina. Tässä olisi hoitajien täyden-nyskoulutuskentällä työskenteleville tilausta suunnitella ja toteuttaa hoi-totyöhön niveltyvä taidekoulutus.

Opiskeluvaiheeseen kannattaisi pa-nostaa, koska ideologinen muu-tos syntyy helpommin siellä. Niuk-kojen resurssien aikana keskitytään helposti vain alakohtaisen tietoai-neksen lisäämiseen, mikä johtaa en-tistä kaavamaisemman hoitokult-tuurin syntymiseen ja jatkumiseen. Kulttuurihyvinvoinnin opetusta hoi-tajakoulutuksessa tulisi ehdottomas-ti lisätä, ei karsia. Hyvinvointialan koulutussuunnittelussa ei ehkä näh-dä kulttuurin merkitystä ja sen ar-voa toimivamman ja inhimillisem-män hoitokulttuurin mahdollistajana. Kulttuurihyvinvoinnin koulutus tuli-si ehkä aloittaa koulutuksen suunnit-telijoista.

Olisi mielenkiintoista seurata hoitaji-en kokemuksia taidemenetelmien käy-töstä pitemmällä aikavälillä ja useassa paikassa. Tästä saisi tarpeellista tietoa kulttuurihyvinvoinnin koulutukseen. Hoitajan oma kokemus ja näkökul-ma voisivat auttaa hoitohenkilökun-taa mieltämään kulttuurilähtöisen hoitotyön tärkeyden. Vaikka hoito-

työn käytäntöjen muuttaminen ja ke-hittäminen pitää voida perustella hoi-totyöstä käsin, on myös huolehdittava siitä, että taiteen taso pysyy sovellet-tunakin korkeana. Taidemenetelmi-en pelkistyminen vain helpoiksi viri-ketoiminnoiksi on mahdollista. Tulisi ymmärtää taiteen ominaislaatu uut-ta luovana ja ennakoimattomana ele-menttinä, jota ei voi vain paketoida ja syöttää asiakkaalle. Kysymys on en-nen kaikkea kohtaamisesta ja avau-tumisesta uudelle. Taiteen merkitys on juuri sen uutta luovassa voimas-sa, totuttujen käsitysten muuttavassa taipumuksessa, silmien avaajana uu-delle. Taidemaailma toimii pääasialli-sesti toisella tavalla kuin moni muu ala, joten taiteen yhdistäminen mui-hin aloihin on lähtökohtaisesti haas-tavaa. (Liikanen 2010, 41; Heimonen 2010, 37–45; Huhtinen-Hilden 2013, 18; Lehtonen 2015; Leivo 2016, 23.)

Kulttuurihyvinvoinnin tullessa tun-netummaksi myös taiteilijan työnku-vaa olisi kiinnostava tutkia. Taiteen itseisarvosta halutaan pitää kiin-ni, ja toisaalta moni taiteilija löytää toimeentulomahdollisuuden sovelta-van taiteen parista. Miten työnkuvan muutos vaikuttaa taiteilijan identiteet-tiin? Voidaanko jo puhua uudesta so-veltavien taiteilijoiden ammattikun-nasta? Mielestäni ammattilaisten olisi syytä tässä kohtaa miettiä järjestäyty-mistä kilpailuasetelman sijaan.

245

Olemme tilanteessa, jossa vanhojen käytäntöjen on pakko muuttua, kos-ka niille ei ennen pitkää ole enää edel-lytyksiä. Taiteen ja luovuuden avulla on mahdollista löytää toimivampia toimintamalleja, koska taide avaa täy-sin uusia näkökulmia (ks. Heimonen 2010; Malmivirta 2014). Kyse on elä-mästä, ihmisen toiminnasta ja hyvin-voinnista. Ensin on selvitettävä, mikä on todellista hyvinvointia, ja sen jäl-keen löydettävä käytännöt sen saavut-tamiseksi. Tähän taiteella ja kulttuu-rilla on paljon annettavaa.

Kun opiskelin aikoinaan taiteilijan ammattiin, minulle oli itsestään selvää, että tulisin soveltamaan taidetta muis-sa työtehtävissä. Halusin työskennel-lä ihmisten parissa joko opettajana tai ohjaajana. Nyt koen löytäneeni itsel-leni sopivan asiakasryhmän ja tavan työskennellä vanhusten hoitoyksikös-sä. Tämän kehittämishankkeen aikana vakuutuin taideohjaustyön tärkeydes-tä. Huomasin kuitenkin haluavani olla mukana hoitajakoulutuksen mahdol-lisessa kehittämisessä kulttuurihyvin-voinnin osa-alueella. Ehkä siihen jos-sain vaiheessa avautuu mahdollisuus.

Lähteet

ArtsEqual. Miten taide vaikuttaa? Vai-kuttavuustutkimuskatsaus 2016. Viitattu 23.11.2016 http://www.artsequal.fi/docu-ments/14230/0/Katsaus+kansainv%C3%

A4liseen+tutkimukseen/9c772fd2-edd5- 46ee-9807-f8004590cf52?version=1.0.

von Brandenburg, C. 2012. Taiteen hyö-dyntämisestä hyvinvoinnin edistämisessä. Teoksessa Honkasalo, M.-L. & Salmi, H. (toim.) Terveyttä kulttuurin ehdoilla. Nä-kökulmia kulttuuriseen terveystutkimuk-seen. Turku: K&H Kustannus, 243.

Dewey, J. 2010. Taide kokemuksena. Tampere: Niin & näin.

Heikkilä, M. & Tikkaoja, O. 2015. Tatun ja soten työkirja. Vinkkejä osallistavan taiteen tuotantoon taiteilijalle, tilaajalle & tuottajalle. Hyvinvoinnin välitystoi-misto. Saatavilla sähköisesti osoitteessa http://www.hvvt.fi/wp-content/uploads/sites/19/2015/10/HVVT_Tatu-Sote-Tyo-kirja_net.pdf

Heimonen, Kirsi 2011. Taidelähtöiset me-netelmät sosiaali- ja terveysalan henkilö-kunnan arjessa. Teoksessa Rönkä, A.-L. ym. (toim.) Taide käy työssä. Taideläh-töisiä menetelmiä työyhteisöissä. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu, 37–45.

Hinttala, M.-L. 2011. Johtajan tehtävä-nä on mahdollistaa henkilökunnan luo-vuus. Teoksessa Varho, J. & Lehtovirta, M. (toim.) Taidetta ikä kaikki. Selvitys ikäihmisten hoivayhteisöjen kulttuuritoi-minnasta Helsingissä. Helsingin kulttuu-rikeskus, 50–52.

Honkasalo, M.-L. & Salmi, H. (toim.) 2012. Terveyttä kulttuurin ehdoilla. Nä-kökulmia kulttuuriseen terveystutkimuk-seen. Turku: Turun yliopisto.

Huhtinen-Hilden, L. 2013. Teoksessa Tahtoa, toimintaa ja teoriaa – Kulttuu-rinen vanhustyö nyt ja tulevaisuudes-sa. Osaattori Helsinki, 8–19. Saatavilla http://uusi.osaattori.fi/media/filer_public/ 2013/11/25/tahtoa_toimintaa_osaattori.pdf.

246

Hyyppä, M. T. 2013. Kulttuuri pidentää ikää. Helsinki: Duodecim.

Hyyppä, M. T. & Liikanen, H.-L. 2005. Kulttuuri ja terveys. Helsinki: Edita.

Itkonen, S. 2013. Matkalla muutokseen? – hoivahenkilöstön taidekuvatyöpajois-ta. Teoksessa Tahtoa, toimintaa ja teori-aa. Kulttuurinen vanhustyö nyt ja tulevai-suudessa. Osaattori Helsinki. Saatavilla http://uusi.osaattori.fi/media/filer_public/ 2013/11/25/tahtoa_toimintaa_osaattori.pdf, 38–47.

Jansson, S.-M. 2014: Mittaamattoman arvokasta? Taiteen ja kulttuurin vaiku-tustutkimuksia ja –metodologioita. Saa-tavilla https://helda.helsinki.fi/handle/ 10138/135814.

Kolb, D. A. 1984. Experiental learning. Experience as the source of learning and develop-ment. New Jersey: P T R Pren-tice Hall.

Kokkosalo, P. (toim.) 1997. Terveyttä kulttuurista. Taide hoidon voimavarana -seminaarin raportti. Helsinki.

KvaliMOTV. Kvalitatiivisen tutkimuk-sen verkko-oppikirja. Viitattu 24.11 2016 http://www.fsd.uta.fi/fi/julkaisut/motv_pdf/KvaliMOTV.pdf.

Lehtonen, J. 2015. Elämäntunto –Näyt-telijä kohtaa hoitolaitosyleisön. ACTA SCENICA 42. Saatavilla https://helda.hel-sinki.fi/bitstream/handle/10138/156950/Acta_Acenica_42.pdf?sequence=1.

Leinonen-Vainio, M. 2013. Tanssikum-mi-toimintaa ja sanataidetta ikäihmisille. Teoksessa Tahtoa, toimintaa ja teoriaa. Kulttuurinen vanhustyö nyt ja tulevai-suudessa. Osaattori Helsinki. Saatavilla http://uusi.osaattori.fi/media/filer_public/ 2013/11/25/tahtoa_toimintaa_osaattori.pdf, 30–37.

Leivo, M. 2016. Miten tällä eläis? Kan-nattavat ansaintalogiikat kulttuurises-

sa vanhustyössä 2014–2015. Hankkeen loppuraportti. Helsingin seniorisää-tiö. Saatavilla https://www.innokyla.fi/ documents/1195362/a5a9e71c-bcc6-4671 -bf54-4fa1138da086.

Leppisaari, K. 2013. Tahtoa, toimin-taa ja teoriaa. Kulttuurinen vanhustyö nyt ja tulevaisuudessa. Helsinki: Osaat-tori ja Lasipalatsin mediakeskus. Saa-tavilla http://uusi.osaattori.fi/media/ filer_public/2013/11/25/tahtoa_toimintaa _osaattori.pdf.

Liikanen, H.-L. 2010. Taiteesta ja kult-tuurista hyvinvointia – ehdotus toimin-taohjelmaksi 2010–2014. Helsinki: Ope-tusministeriö.

Liikanen, H.-L. 2011. Ikääntyminen ja kulttuuri. Kohti seniorikulttuuria. Orai-ta 1/2011. Ikäinstituutti.

Lilja-Viherlampi, L.-M. 2007. “Minunkin sisällä soi!” Musiikin ja sen parissa toimi-misen terapeuttisia merkityksiä ja mah-dollisuuksia musiikkikasvatuksessa. Tur-ku: Turun ammattikorkeakoulu.

Malmivirta, H. & Kivelä, S. (toim.) 2014. Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen. Palvelumallien kehittä-mistä kansanlähtöisesti. Turun ammat-tikorkeakoulun oppimateriaaleja 89. Saatavilla http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164940.pdf.

Numminen, A. 2010. Kulttuurityövälineet ikäihmisten hoidossa. Teoksessa Varho, J. & Lehtovirta, M. (toim.) Taidetta ikä kaikki. Selvitys ikäihmisten hoivayhteisö-jen kulttuuritoiminnasta Helsingissä. Hel-sinki: Helsingin kulttuurikeskus, 58–66.

Pro soveltavan taiteen tila ry 2016. Viitat-tu 24.11.2016 http://www.prostt.fi/mita-on-soveltava-taide/.

Rapp, B. 1997. Kultur i vården i Sveri-ge 1997. Teoksessa Kokkosalo, P. (toim.) Terveyttä kulttuurista. Taide hoidon voi-

247

mavarana -seminaarin raportti. Helsinki: Helsingin kulttuurikeskus, 10–27.

Rosenlöf, A.-M. 2014. Rakentei-ta ratkomassa – Kulttuurisen se-niori- ja vanhustyön käytäntöjä ja toimintamalleja. Helsinki: Taiteen edis-tämiskeskus. Saataviila http://www.taike. fi/documents/11580/137239/Rakenteita+ ratkomassa_kulttuurisen+seniori-+ja+ vanhustyon...2014.pdf.

Rosenlöf, A.-M. 2016. Kulttuurin ja hy-vinvoinnin yhteyksien kehittäminen Tu-run kaupungissa. Turku: Turun ammat-tikorkeakoulu.

Räsänen, J. 2016. Troppi – uutiskirje kult-tuurisen vanhustyön toimijoille Helsingis-sä. Viitattu 26.11.2016 troppi@hel.fi.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2009. Menetelmäopetuksen tietova-ranto. Kvalitatiivisten menetelmien verk-ko-oppikirja. KvaliMOTV. Yhteiskunta-tieteellisen tietoarkiston julkaisuja 2009. Saatavana http://www.fsd.uta.fi/fi/julkai-sut/motv_pdf/KvaliMOTV.pdf.

Seppänen, S. 2010. Taide hoitotyön ar-jessa. Teoksessa J. Varho & M. Lehto-virta (toim.) Taidetta ikä kaikki. Selvitys ikäihmisten hoivayhteisöjen kulttuuritoi-minnasta Helsingissä. Helsinki: Helsingin kulttuurikeskus, 53–55.

Sovella taidetta. Sanasto. Viitattu 22.11. 2016 http://www.sovellataidetta.fi/tieto-pankki/julkaisut.

Taikusydän: Käsitteet. Viitattu 26.11. 2016 http://taikusydan.turkuamk.fi/.

Valtioneuvosto 2016. Valtion kärki-hanke 4. Viitattu 23.11.2016 http:// valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus /osaaminen/karkihanke4 http://www.minedu . f i /o saaminen jakou lu tus / taidejakulttuuri/index.html.

Varho, J. & Lehtovirta, M. (toim.) Tai-detta ikä kaikki. Selvitys ikäihmisten hoi-vayhteisöjen kulttuuritoiminnasta Hel-singissä. Helsingin kulttuurikeskuksen julkaisu 2011. Saatavilla http://www. kansalaisareena.fi/Taidetta_ika_kaikki.pdf.

248

Liite 1.

Oppimispäiväkirjan kysymykset.

7.9. Kurssin yleisesittely ja kuvataide

1. Mitä mielikuvia sana ”taide” tuo sinulle mieleen?

2. Mitä hyötyä taiteesta on hoito-työssä?

3. Voisitko kuvitella käyttäväsi jo-tain taidemenetelmää hoitotyös-sä? Mitä?

14.9. Sanataideyhdistys

1. Mikä merkitys asiakkaan kohtaa-misessa on taidemenetelmillä?

2. Jos olisit itse potilas, miten toivoi-sit että sinua aktivoitaisiin?

3. Mitä apua ja vaikutuksia potilaan vointiin on taidemenetelmillä?

21.9. Kotikunnaan luento

1. Muuttiko tämä esitys sinun käsi-tystäsi hoitajan työstä?

2. Mitä haasteita hoitajana voit kohdata taidemenetelmien käy-tössä?

3. Miten taidemenetelmät auttavat sinua jaksamaan hoitajan työssä?

29.10. Tanssiterapia

Mitä liikunnallista menetelmää voisit käyttää asiakkaan kanssa, joko omaa liikuntaasi tai tällä tunnilla oppimaa-si? Kohderyhmän saat valita itse.

12.10. Hoivamusiikki

1. Vaikuttiko taidekurssi käsityksee-si taiteesta?

2. Muuttiko kurssi käsitystäsi hoita-jan työstä?

3. Innostuitko taiteesta ja sen käy-töstä?

4. Saitko konkreettisia välineitä tai-teen käytöstä hoitotyössä?

26.10. Vierailu palvelutalo Iso-Heikkiin

1. Mikä jäi päällimmäiseksi mieleen vierailusta palvelutalo Iso-Heik-kiin?

2. Tuliko vierailulla jotain lisävink-kejä taidemenetelmiin?

3. Miten työssäsi hoitajana voit hyö-dyntää virikeohjaajan palveluja? Mitä yhteistyötä voitte tehdä?

4. Mitkä taidelähtöiset menetelmät valitsit omaan ”korttiisi”?

5. Millä todennäköisyydellä tulet kokeilemaan niitä?

249

Liite 2.

Oppilaiden yksilöhaastattelun kysymykset.

1. Mitä odotit opiskelulta?

2. Onko aikaisempaa taidepohjaa?

3. Mitä uutta taidekurssi toi opiske-luusi?

4. Miten taide(kurssi) vaikutti ih-miskuvaasi/työotteeseesi/työmo-tivaatioosi?

5. Miten näet mielen ja ruumiin yh-teyden?

6. Millaisena näet tulevaisuuden hoitotyön?

7. Millainen rooli taiteella ja kult-tuurilla siinä mielestäsi on?

8. Mitä mieltä olet muutoksesta?

9. Miten mielestäsi voitaisi lisä-tä kulttuurimyönteisyyttä hoito-työssä?

250

Liite 3.

Esimerkkejä taidelähtöisistä menetel-mistä: ”Taidetyökalut”

1. Kuvataidetyökalu: Vesiväreillä hahmotellaan hedelmiä

Hedelmiä mallina pöydällä, saa kos-kea ja haistella, tunnustella painoa, arvuutellaan nimiä. Ensin lyijykynäl-lä hahmotellaan paperille muotoa. Sitten vesiväreistä haetaan sopivia sä-vyjä, joilla maalataan hahmoteltujen hedelmien muotoa. Lopuksi katsel-laan töitä, miten erilaisia kaikille tu-li! Työkalun kehittäjä Heli Vihersaari.

2. Sanataidetyökalu: Korvaruno

Ohjaaja antaa aiheita, joista esimer-kiksi muistellaan omaa elämää. Paril-ta kysellään aiheesta mieleen tulevia sanoja. Niistä tehdään runo, se voi ol-la riimillinen, tai sitten ei. Työkalun kehittäjä Turun sanataideyhdistys.

3. Tanssiterapiatyökalu: Peilausmenetelmä

Asiakas voi olla hyvinkin huonos-ti liikkuva, tässä harjoituksessa tär-keämpää on ohjaajan liikkuminen. Ohjaaja tanssii musiikin tahdissa tai ilman. Asiakas katselee. Peilisolut saa-vat liikkumattoman asiakkaan tunte-maan kehossaan toisen liikkumisen. Tämä koetaan mielihyvää tuottavana.

4. Hoivamusiikkityökalu: Rytmejä kehoon rummutellen

Yhdessä asiakkaan kanssa tai joukol-la piirissä taputetaan eri kehonosia samassa tahdissa, tavoitellen tiettyä rytmiä. Rytmi voi nopeutua ja hidas-tua. Mukaan voi ottaa esineitä, esi-merkiksi pahvimukin, jota napautella tai sanomalehdestä tehdyn pikku pa-tukan, jota voi läpäyttää pöytää vas-ten tai reiden päälle. Työkalun kehit-täjä Laura Perälä.

251

IV

TAIDE TUOTTAMISESSA

252

Tiivistelmä

Suomessa kuvataiteen kotimarkkinoita on yritetty kehittää eri tavoin, mutta tutkimuksissa heikoiksi lenkeiksi ovat osoittautuneet viestintä, markkinoin-ti, taiteen tuotteistaminen ja saavutettavuus. Toisaalta taas kulttuurialan – ja varsinkin taidesektorin – ongelmana on, että kaupalliset käsitteet koetaan ja määritellään negatiivisesti.

Olen tutkinut varsinaissuomalaisten kuvataiteilijoiden näkemyksiä ja koke-muksia taiteen markkinoinnista. Haastatteluissa ilmeni, että taiteilijat poh-tivat ristiriitaisuutta kaupallisuuden ja taiteen välillä, mutta pitävät mark-kinointia ja itsensä esille tuomista välttämättömänä osana kuvataiteilijan työtä. Artikkelissani pohdin tähän liittyen taiteilijoiden kokemuksia, mark-kinoistumista, kuluttajan ja taiteen kohtaamista sekä taiteen tuotteistami-sen mahdollisuuksia.

Kehitin Luovan tuottajan vastaanotto -palvelukonseptin. Palvelu tukee var-sinaissuomalaisia kuvataiteilijoita viestinnän, markkinoinnin ja saavutetta-vuuden käytännön toimenpiteillä ja ideoilla. Pidän seudullisen osaamisen esille nostamista tärkeänä lähtökohtana, sillä alueellisella toiminnalla ra-kennetaan tärkeitä paikallisia kotimarkkinoita, ja sitä kautta saadaan ja-lansijaa myös muualle.

Taiteilijaelämää. Myynti, markkinointi ja media

Paula Puikko-Laakso

253

Johdanto

Nuorena toiveammattini oli taiteili-ja, ja piirtäminen oli ainoa asia, jo-hon halusin syventyä tuntikausiksi. Minusta ei tullut ammattitaiteilijaa, mutta olen seurannut vuosia tuttujen kuvataiteilijoiden urakehitystä. Olen kiinnostunut alan toimeentulon kehit-tämisestä, taiteilijoiden markkinoin-tiosaamisen lisäämisestä sekä luovas-ta tuottajuudesta kuvataidekentällä. Olen toiminut taidegallerian tuotta-jana, ja huomasin valitettavasti myös käytännössä, kuinka vaikeaa monelle taiteilijalle oli itsensä ja töidensä esil-letuominen.

Tutkimus- ja kehitystyöni lähtökoh-tana on kulttuuripoliittinen keskus-telu taiteilijoiden toimeentulosta, taiteen käytännönläheisestä liiketoi-mintaosaamisesta sekä taiteen tuot-teistamisesta. Musiikki, kirjallisuus ja elokuva toimivat jo hyvin pitkäl-ti kaupallisuuden kanssa käsikädes-sä, mutta nykytaide ei vielä allekir-joita samoja markkinoistumisilmiön arvoja – toisaalta hyvä niin.

Oma kiinnostukseni markkinoinnin analysointiin ja kehittämiseen perus-tuu koulutukseeni ja kokemuksee-ni. Koulutukseltani olen copywriter (medianomi AMK), ja olen työsken-nellyt mainostoimistoissa sekä mark-kinoinnin parissa lähes kymmenen

vuoden ajan. Lisäksi vuodesta 2007 olen suunnitellut ja tehnyt nykytai-dekäsityötä kierrätysmateriaalista. Tulevaisuudessa toivon työllistyväni taidealan markkinointi- ja viestintä-tehtävissä luovana tuottajana.

Siksi haluan

1. tutkia mahdollisuutta nykytai-teen ja markkinoinnin kohtautta-miseen: Kaipaako taiteilija apua markkinoinnissa ja oman osaa-misensa myymisessä? Miten luo-va tuottaja voi parantaa taiteen saavutettavuutta?

2. kehittää tulosten perusteella pal-velukonseptipohjan omalle mah-dolliselle työlleni taiteilijamarkki-noinnin parissa

3. edistää palvelun kautta paikal-listen taiteilijoiden näkyvyyttä ja työllisty- mistä.

Taiteilijoiden toimeentulokysymyk-seen on vastattu useilla hankkeilla, tutkimuksilla ja projekteilla kuten 2008–2011 valtakunnallisella Art360-hankkeella, jonka tavoitteena oli lisä-tä käytännönläheistä managerointi- ja liiketoimintaosaamista kuvataiteessa. Lisäksi kulttuurialojen osaamista tu-ki ESR:n rahoittama luovien alojen agenttien ja vientiammattilaisten val-takunnallinen valmennusohjelma Sil-lanrakentajat vuosina 2009–2011. Myös monet toimijat (Suomen Ku-vataidejärjestöjen Liitto, Taike, Suo-

254

men Taiteilijaseura jne.) tarjoavat kuvataiteilijoille toimeentulon ja lii-ketoimintaosaamisen oppeja. Kuuden ammattikorkeakoulun yhteinen Tai-deART-hanke keskittyy taiteilijan an-saintamalleihin, rooleihin ja toimeen-tuloon. Hankkeen tavoite on kehittää tuotteistamisen keinoja ja tuotemalle-ja taiteilijoille (TaideART-hanke 2016, www.taidearthanke.fi). Cuporen teke-mä osaamistarvekartoitus Kuvataitei-lijan ammattirooli ja osaamistarpeet tulevaisuuden työelämässä (2013) pa-neutui sekä olemassa olevaan tilantee-seen että lähitulevaisuuden kuvatai-teilijan työnkuvaan. Tarja Cronbergin selvitys Luova kasvu ja taiteilijan toi-meentulo (2011) puolestaan sisälsi esi-tyksiä hallituksen ohjelmatavoitteiksi.

Taiteilijoiden asenteesta markkinoin-tiin ja managerointiin on tehty kvan-titatiivisia ja kvalitatiivisia tutkimuk-sia, jotka ovat keskeisiä tiedonlähteitä omien haastattelujeni lisäksi. Kalle Lampela (2012) kartoitti väitöstutki-muksessaan pääkysymystä, miten ku-vataiteilijat asennoituvat taiteen hyö-dyntämiseen yhteiskunnassa. Viivi Poutiainen (2013) kysyi pro gradus-saan, millä tavoin taiteilijat kokevat taiteen ja kaupallisuuden ristiriidan. Pia Feinikin (2011) pro gradu selvit-ti suomalaisten ammattitaiteilijoiden työnkuvan muotoutumisen tulevaisuu-denodotuksia sekä asenteita manage-rointiin ja liiketoimintaosaamiseen.

Luovan Suomen julkaisussa (2010) Kira Sjöberg käsitteli laajasti nykytai-teen markkinarakennetta, ansaintalo-giikkaa ja uusia liiketoimintamalleja.

Tutkimukseni tuo paikallista näke-mystä olemassa olevaan tietoon sekä palvelukonseptipohjan taiteen lähtö-kohdista toteutettavaan markkinoin-tiin. Haastateltavat valittiin tarkoituk-senmukaisuusotannalla yhteistyössä visuaalisten taiteiden läänintaiteili-ja Hannele Romppasen kanssa. Vas-taajat olivat varsinaissuomalaisia nykytaiteilijoita. Haastattelin läänin-taiteilija Romppasen lisäksi seitsemää 28–61-vuotiasta kuvataiteilijaa, jois-ta jokaisella oli vähintään alempi kor-keakoulututkinto alalta. Tutkimuksen tein laadullisena haastattelututkimuk-sena, jossa kysymyspohja eli vastaus-ten mukaan. Kohtaamiset dokumen-toitiin tallentamalla sanelukoneelle ja suurin osa keskusteluista käytiin kas-votusten; vain yksi käytiin puhelimit-se ja yksi sähköpostitse.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys painottuu taiteilijalähtöisen markki-noinnin kehittämistarpeisiin ja sitä kautta taiteilijan tunnettuuden ja tai-teen myynnin lisäämiseen. Keskeisiä käsitteitä ovat brändi, tuotteistami-nen ja markkinointi. Valitsin koh-deryhmäksi juuri tai vain paikalli-set taiteilijat, koska pidän alueellisen osaamisen esille nostamista tärkeä-

255

nä lähtökohtana – kuluttajat löytävät taiteilijan ja sitä kautta saadaan jalan-sijaa myös muualle. Näkökulmaani vahvisti Sjöbergin (2010, 61) käsitys siitä, että Suomessa viljelty huipputai-teilijuus ei ole kaikille se ainoa ja oi-kea suunta, vaan alueellisella toimin-nalla rakennetaan tärkeitä paikallisia kotimarkkinoita jopa ilman suuria in-vestointeja.

Haasteena brändäys ja tuotteistus

Vuosien varrella olen huomannut, että brändi-sanalla on yhtä monta selitystä kuin on asiantuntijoitakin. Tällä het-kellä pidän relevanttina Malmelinin ja Hakalan (2011, 18) tulkintaa radikaa-lista brändistä. Kirjassaan he puhuvat siirtymisestä radikaalin brändin aika-kauteen, joka korvaa vanhanaikaisen markkinointilähtöisen näkemyksen uudella kokonaisvaltaisella brändi-käsitteellä. Tulevaisuuden brändillä ei ole vain yhtä määritelmää. Pääasia on ymmärtää erilaisia ilmiöitä, joita kä-sitteellä kuvataan. Heidän mukaan-sa radikaali brändi muodostuu kai-kesta mitä yritys tekee, viestii, näyttää ja kuulostaa tai miten muut siitä pu-huvat. Näin ollen brändi ei enää ole tuote tai logo vaan ajattelutapa: vi-sio, joka ohjaa toimintaa ja viestin-tää. (Malmelin & Hakala 2011, 18.)

Yhdistän vahvaan brändiin yksilölli-sen tarinallistamisen ja toimivan pal-velumuotoilun. Kokonaisvaltaisuus ja omaleimaisuus tulevat esiin myös henkilöbrändäyksessä, joka toimii periaatteessa samalla mekanismilla kuin tuotteen tai palvelun erilaista-minen. Katleena Kortesuo (2011, 38) avaa henkilöbrändäyksen maailmaa kirjassaan Tee itsestäsi brändi. Hän kertoo, että prosessin tärkein osa on itsensä (brändättävän henkilön) tun-teminen, koska henkilöbrändi, työ-elämässä asiantuntijabrändi, raken-tuu aina persoonallisuuden varaan. Tämä on mielestäni itsestäänselvyys, sillä teennäinen ja epäaito pintakiil-to esimerkiksi työelämää varten on ly-hytkatseista. Kuvataiteilijalle puhuisin brändäyksen sijasta ensisijaisesti tai-teilijaidentiteetin vahvistamisesta, tai-teilijan aidosta tavasta työskennellä ja viestiä juuri itselleen sopivilla tavoil-la ja välineillä. Markkinointi ja vies-tintä puolestaan tuovat taiteen ja sen tekijän yleisön tietoisuuteen. Iso osa pakettia on teeskentelemätön oma ta-rina ja harkittu palvelumuotoilu.

Kuten arvata saattaa, Suomen ko-keneimpana pidetyn tuotteistajan Jari Parantaisen mukaan tuotteista-miskäsitteellekään ei ole yhtä oike-aa määritelmää. Kirjassaan Tuotteis-taminen hän rajaa sen työksi, jonka tuloksena asiantuntemus tai osaami-nen jalostuu myynti-, markkinointi- ja

256

toimituskelpoiseksi palvelutuotteeksi. (Parantainen 2011, 11.) Tuotteistami-nen on siis osa palvelumuotoilua, jo-ka helpottaa saavutettavuutta ja os-tokokemusta. Taiteen tuotteistamisen määrittelyssä yhdyn Feinikin haas-tatteleman Art360-hankkeen taide-managerin Taija Sailion näkemykseen: tuotteistaminen on taiteen saavutetta-vuuden parantamista. Silloin taiteen hankkimisesta tehdään asiakkaalle mahdollisimman helppoa esimerkiksi internetsivujen, selkeän hinnoittelun ja molemminpuolisesti reilujen sopimus-ten avulla. (Feinik 2013, 125.) Käyttäi-sin taiteilijayhteistyössä tuotteistami-sen sijasta mieluummin termiä taiteen saavutettavuus ja sen parantaminen.

Taidetta tuotteistetaan entistä enem-män myös palvelukokonaisuuksik-si esimerkiksi sosiaali- ja terveyden-hoitoalalla. Taiteen välineellistäminen hyvinvointiin on silti taiteilijoiden mielestä ristiriitainen asia. Cuporen julkaisussa Kuvataiteilijan ammat-tirooli ja osaamistarpeet tulevaisuu-den työelämässä (Herranen, Houni & Karttunen 2013) pohdittiin muun mu-assa näitä visioita. Tutkimuksen vas-taajat jakautuivat selkeästi puolesta ja vastaan. Toisten mielestä kuvataidet-ta voidaan hyödyntää sosiaali- ja ter-veyssektorilla sekä yritystoiminnassa lähes rajattomasti, kun taas toiset suh-tautuivat ajatukseen nihkeästi nähden taustalla koulutus- ja kulttuuripolitii-

kan kasvavan instrumentalisointipyr-kimyksen. Vastauksista tuli ilmi huoli taiteilijan ammatin muuttumisesta eri-tyisryhmien virikepalvelun tuottajak-si, ”joilla on jokin brändätty tuote tai heidät muuten vain syrjäytetään. Tai-teilijalla tulisi olla mahdollisuus tehdä taidetta.” (Herranen ym. 2013, 159–161) Tietysti näiden kahden ääripään välistä löytyy – ja on jo löytynyt – var-masti useimmille kuvataiteilijoille so-piva kompromissi, jossa osa tulois-ta tulee vapaasta taiteesta, osa itselle mielekkäistä, myytävistä palvelukoko-naisuuksista.

Jopa miljoona uutta asiakasta

Miten markkinointia ja viestintää voi-taisiin tehdä niin, että se ei syö taiteen syvintä olemusta ja tasapäistä luovuut-ta? Kalle Lampela (2012) kysyi asiaa väitöstutkimuksessaan taiteilijoilta, mukaan lukien itsensä. Mielestäni tai-teen markkinoinnin suurin ongelma ja avain kiteytyy Lampelan omassa vas-tauksessa. Hän kertoo vastustavan-sa taidemarkkinointia, markkinointia, tuotteistusta ja managerointia, mikäli se tehdään taiteen erityisehtoja kuun-telematta. Lampela ehdottaa markki-noinnin muokkaamista omaan ilmai-suun sopivaksi: ”Miksi markkinointia tulisi harjoittaa elinkeinoelämän ja tuotteistajien oppien mukaisesti? Ei-

257

kö kysymyksessä ollutkaan luova ta-lous?” (Lampela 2012, 204.) Kyllä. Markkinointia pitää tehdä omista läh-tökohdista, omaan ilmaisuun sopivas-ti ja luovan hulluilla ideoilla – mitä se sitten kenellekin tarkoittaa.

Mikäli kannanotto on taiteilijalle tärkeä osa identiteettiä, yksi mielen-kiintoisimmista näkyvyyttä lisäävistä taidemuodoista on kulttuurihäirin-tä. Jari Tammisen (2013, 26) Häiri-köt-kirjassa termi kiteytetään taiteen ja aktivismin rajalla tapahtuvak-si kannanotoksi, joka muodollaan tai sisällöllään kritisoi yhteiskunnan valtarakenteita ja sen ilmiöitä. Häi-riköt-kirjaan artikkelin kirjoittaneen tutkija Tuija Lattusen mukaan termis-tä on muodostunut sateenvarjokäsite, jonka alla on useita toimijoita, teko-ja ja tekijöitä (Tamminen 2013, 26). Kulttuurihäirintä voi olla esimerkiksi performanssi, mainosmuokkaus, graf-fiti tai installaatio. Kirjassa on usei-ta esimerkkejä kulttuurihäirinnän ta-voista, muun muassa Guerrilla Girlsin feministinen taidediskurssi, Otso Kan-tokorven My Tag, a Work in Progress, Aino Louhen ja Kaija Papun Urban Knitting -installaatiot ja neulegraffi-tit sekä Jani Leinosen teokset kuten Eloveena-tyttö ja Ronald McDonal-din kaappaus (Tamminen, 2013).

Kuvataiteen myymistä pidetään haas-teena, vaikka itse asiassa suomalaiset

ovat kiinnostuneita taiteen hankkimi-sesta. Teollisuustaiteen liitto Ornamon teettämän Taiteen markkinatutki-muksen mukaan kaksi kolmesta suo-malaisesta on ostanut taidetta, mutta yhdeksän kymmenestä olisi kiinnos-tunut ostamaan sitä. Laskennallisesti tämä tarkoittaa lähes miljoonaa uut-ta asiakasta. Taidekaupan haaste on kuitenkin lähestyttävyys: gallerioissa kuluttajalla on kokemus osaamatto-muudesta taiteen hankinnassa sekä ar-vioiduksi tulemisesta. Ostamisen tapo-ja ei tunneta, ja kynnys asioida taiteen myyntipaikoissa on korkea, vaikka hankinta kiinnostaa. (Ornamo 2014, 15–18.) Ornamon selvityksen näke-mystä tukee Sjöberginkin (2010, 9) tutkimus, jonka mukaan ammattiken-tän ulkopuoliselle kuvataide on kuin jalustalle nostettu pyhä esine, jota pe-rehtymättömän on äärimmäisen vai-keaa halustaan huolimatta lähestyä.

Sjöbergin (2010, 61) mukaan taitei-lijat ovat tottuneet sanomaan, ettei-vät he tee työtään rahan takia eivätkä siksi osaa neuvotella hinnoittelua oi-keudenmukaiseksi. Hänen mielestään taiteen kotimarkkinoita on yritetty ke-hittää eri tavoin, mutta heikot lenkit ovat viestintä, markkinointi, taiteen tuotteistaminen ja saavutettavuus. Tämä johtuu yleensä pienistä mää-rärahoista, resurssien puutteesta sekä asenneongelmasta suhtautumisessa taiteen ja liiketoiminnan yhdistämi-

258

seen. Juuri myyttiseen taiteilijaideolo-giaan perustuva kaupallisuuden vas-tustus on myös Feinikin (2011, 151) mielestä suurin este taiteilijoiden am-matin monialaistumiselle ja sitä kaut-ta riittävän toimeentulon saamisel-le. Hänen tutkimuksensa perusteella nuoret sekä vähiten koulutetut taiteili-jat suhtautuivat kaikista kielteisimmin omaan liiketoimintaosaamiseen ja ma-nagerointipalveluihin. Feinik osoittaa-kin sormellaan kuvataiteilijoiden kou-lutusta, jossa ei riittävästi ymmärretä taidekenttää ja kuvataiteilijaa osana taidemarkkinoita vaan painotetaan.

Toimeentulon näkökulmasta kestä-mätöntä karismaideologiaa. (Feinik 2011, 151.)

Kuinka siis taide ja yleisö löytävät toi-sensa? Kultakuume-radio-ohjelmas-sa (Yle 2016) käsiteltiin muun muas-sa kuvataiteen ja yleisön kohtaamista. Suomen taidemarkkinat ovat vaati-mattomat, ja suurin osa ammattitaitei-lijoista ei ole minkään gallerian listoil-la, vaan he toimivat itsenäisesti ilman gallerioilta ja managereilta saatavaa tukea. Galleria Brondan toimitusjoh-taja Sofia Rehbinderin mukaan koh-taaminen tapahtuu nimenomaan galle-rioissa eli näyttelytiloissa, sillä ihmiset eivät lähde yleensä etsimään taiteilijoita työhuoneilta. Samalla linjalla on Gal-lerian Forsblomin Kiira Miesmaa, jo-ka kuitenkin lisäsi kohtaamispisteiksi

myös internetin, pop upit ja muut ta-pahtumat. Miesmaan mielestä taiteen ostaminen vaatii fyysisen kohtaamisen – hänen mukaansa esimerkiksi internet taiteen myyntikanavana ei toimisi.

Päinvastoin kuin Miesmaa ja Rehbin-der, olen sitä mieltä, että taiteen myy-minen nettikaupassa on potentiaalinen kanava muiden joukossa. Galleristit eivät tietenkään pidä ajatuksesta, sillä se osittain kyseenalaistaa heidän ole-massaolonsa. Ornamon (2014, 36) tutkimuksen mukaan 15–39-vuoti-aista yli 60 % saattaisi ostaa taidet-ta netistä. Voidaan olettaa, että luku tänä päivänä, muutama vuosi myö-hemmin, on vielä suurempi. Loppu-vuodesta 2016 aukeaa ensimmäinen laaja suomalaisen taiteen nettikaup-pa Taiko osoitteessa taiko.fi, joten pi-an näemme, kuinka taiteen nettimyyn-ti täällä ja täältä onnistuu. Maailmalla näitä verkkokauppoja on ollut vuosia, esimerkiksi yksi suurimmista, Saatchi Galleryn saatchiart.com. Kyseisellä si-vustolla myös useat suomalaistaiteili-jat ovat myyneet teoksiaan ja saaneet kansainvälistä näkyvyyttä.

Markkinointi on välttämätön osa taiteilijuutta

Tutkimukseni keskittyi pitkälti taitei-lijoiden kokemuksiin markkinoinnista ja siihen, kaipaavatko taiteilijat tukea

259

viestintään. Aluksi kartoitin, ovatko kuvataitelijat saaneet alan oppilai-toksissa koulutusta markkinointiin, liiketoimintaosaamiseen tai viestin-tään. Muutaman vastaajan mukaan kursseilla oli käyty läpi omasta työs-tä kirjoittamista ja apurahahakemus-ten laatimista. Toisaalta ajateltiin, että opiskeluaikana oltiin taiteilijana vie-lä niin epäkypsiä, että oppi ei mennyt täysin perille – ei ollut kokemuspoh-jaa, mihin tieto voisi tarttua. Kaikki haastateltavat ovat oppineet tekemäl-lä ja pakon edessä. Kukaan ei muis-tanut saaneensa kuvataideopintojen aikana eväitä markkinointiin tai var-sinaiseen liiketoimintaosaamiseen. To-sin yksikään ei ollut valinnut aiheita vapaavalintaisiin opintoihinsa.

Ei [markkinointi ja liiketoimintaosaa-minen] ollu mun aikana ainakaan Tai-deakatemian painotuspiste. Just se, tuntuu, että asenteet on kakskytvuot-ta jäljessä. Jotenki sitä markkinointia kohtaan.

Kaksi vastaajaa oli muun alan kou-lutuksen yhteydessä käynyt kursse-ja sekä markkinoinnista että liiketa-loudesta. Yksi oli osallistunut lyhyelle Luovan alan yrittäjyys -kurssille, mut-ta koki opit haastavaksi omassa am-matissaan.

Siellä oli eri alan ihmisiä, en mä sulau-tunut sinne, tässä on niin noloa kai-

kenlainen ajattelu, joka ei kuulu ku-vataiteen tekemiseen, pelifirmoja ja käsityöfirmoja, joiden ajatteluun se so-piikin. Tuommoset kurssit on niin ettei niistä kauheesti saa. Ei mene konkre-tiaan saakka.

Vastausten perusteella markkinointiai-heisista kursseista ollaan kiinnostunei-ta, mutta niiden sisällöllisen painotuk-sen tulisi muodostua taiteen ehdoilla. Haastattelujen tulos korreloi aiempi-en tutkimusten kanssa: periaatteessa viestintä, markkinointi ja näkyvyyden lisääminen ovat hyviä asioita, mut-ta kaupalliseksi määriteltävät sanat, kuten brändäys ja tuotteistus, tuntu-vat taiteeseen sopimattomilta. Bisnes-kielen korvaaminen vähemmän pro-vosoivilla termeillä auttaisi tuomaan markkinointia lähemmäs omaa työtä. Taidemanageri Taija Sailion haastatte-lussaan Feinikille (2011, 125) antama oivallinen vinkki vastaavaan ongel-maan on sisältöön keskittyminen, sil-lä ”markkinointikielen hallitseminen mahdollistaa sopivien osien sovelta-misen taiteeseen, samoin kuin yrittäjä-mäinen asenne tarkoittaa itsenäisyyt-tä, vastuuta omasta työskentelystä ja realistista toiminnan suunnittelua”.

Vastaajat hoitavat pääasiassa itse viestintänsä ja markkinointinsa. Ka-vereilta pyydetään apua muun muas-sa kielenhuollossa ja tuotetun tekstin lukemisessa. Poikkeuksena ovat näyt-

260

telyt, jotka tehdään yhteistyössä tai-degallerioiden kanssa. Silloin galle-risti yleensä hoitaa tiedotuksen. Vain yhdellä taiteilijalla on galleria, jo-ka edustaa häntä ja hoitaa tarvitta-essa myös viestintää. Kaikki taiteili-jat olivat sitä mieltä, että viestintä ja markkinointi kuormittavat ajoittain kohtuuttomasti, eikä näihin kaikesta huolimatta tärkeisiin osa-alueisiin eh-ditä panostaa tarpeeksi.

Hoidan itse viestinnän, kaiken. Koen raskaaksi, se oli aiemmin helpompaa. Nyt kun oma elämäntilanne on muut-tunut, aikaa ei ole niin paljon lasten takia. Apuraha-ajat on lyhyitä, selvi-tykset pitää tehdä, se on kauheen lyhyt se sykli Kun on monta päällekkäistä juttua, se on raskasta. Kohtuuttomalta tuntuu, luova työskentely vaatisi sen, että on ja saa tylsistyä ja kiukustua työhuoneella. Pitäisi välillä olla liikaa energiaa ja siitä se luovuus lähtee.

Hoidan itse. Facebook on, nyt pitäis tehdä Konstrundanin ja pikkunäyttelyn tiedotus itse, oon kitunut viikon sitä jo.

Toisaalta kuvataiteilijoilla ei ole tar-peeksi kompetenssia tehdä markki-nointia ja miettiä, missä pitäisi tai voisi näkyä ja miten. Vastaajista viisi on tehnyt omat nettisivunsa ja yhdel-lä heistä myös nettikauppa. Yksi luot-taa taiteilijamatrikkeliin, ja yhdellä on tekeillä omat kotisivut matrikke-

lin lisäksi. Kaikki löytyvät sosiaalises-ta mediasta, pääasiassa Facebookista. Kahdella on Facebookissa omat taitei-lijasivut, muut käyttivät satunnaiseen viestintään omaa henkilökohtaista si-vuaan. Instagramia ei kukaan päivitä aktiivisesti. Suunnitelmallinen somen hyödyntäminen markkinointitarkoi-tukseen puuttuu jokaiselta. Piristävä poikkeus on taiteilija, joka pitää sään-nöllisesti työhuoneellaan avoimia ovia ja mainostaa sitä Facebook-sivuillaan ja taiteilijamatrikkelissa.

Vastaajista työskentelyapurahaa saa tällä hetkellä kolme taiteilijaa. Kak-si toimii yrittäjämäisesti taiteilijana, mutta he ovat saaneet aiemmin kau-sittaisia työskentelyapurahoja. Yk-si haastateltavista toimii sivutoimise-na yrittäjänä, ja yksi on tällä hetkellä työtön, eikä ole saanut työskentely-apurahaa milloinkaan.

Tää on kastijakoa, suorastaan julmaa tää homma. Että sä oot se, sä et ole ollut siellä, sä et ole mitään, semmos-ta niinku en tiiä Onko se kilpailu, yritetään vetää pohjat pois toiselta. Karmee kilpailu. Arvottajana kaikki taiteilijat, galleriat, toimijat. Apura-hat, kuka saa. Tänä vuonnakaan en saanut, tulee välillä mieleen, että mi-ten tuo kehtaa taas kerran ottaa tuon rahan vastaan. Kun monet ei saa ikinä mitään ja taas tuo sama juttu saa.

261

Ristiriitaisuus kaupallisuuden ja tai-teen välillä mietityttää välillä jokais-ta. Silti kaikki pitävät jonkinasteista markkinointia ja itsensä esille tuomis-ta välttämättömänä osana työtä. Kes-kusteluissa tuli ilmi, että ristiriidat tulevat alan sisältä, taiteilijat pitävät toisiaan ruodussa: ”Toiminta täällä [Suomessa] on aika rehtiä, se ryhmä-kuri on sellaista.” Lähes kaikki muis-telivat, että koulussa suhtauduttiin negatiivisesti kaupallisuuteen ja teos-ten myymiseen. Eräs oli jopa saanut kommentteja liian tuotesuunnittelu-maisesta lähestymistavasta.

Kaikista haastateltavista ”itsensä tyr-kyttäminen” tuntuu kiusalliselta. Osal-le se on vielä vaikeampaa kuin toisille. Omien nettisivujen tai matrikkelin yl-läpito on luontevin osa markkinointia, jolloin tieto taiteilijasta on löydettävis-sä, jos sitä erityisesti etsitään. Vastaa-jat tekevät markkinointia ns. nollabud-jetilla (itse ja kavereiden avustamana), näyttelyihin panostetaan mahdolli-suuksien mukaan enemmän. Omaa varsinaista markkinointia pidetään ”alkeellisena”. Yleisesti nähdään kui-tenkin kokonaisuus: jokainen apura-hahakemus, työhön liittyvät haut ja it-sestään kertominen on markkinointia.

Vähä millä tasolla sitä sitte tekee [markkinointia], varmaan jokaisella eri se oma, riippuu mikä on luonnol-lista ja mikä ei. Tuntuu niin vieraalta

se, että mentäis tapahtumiin ja näh-dään tärkeitä ihmisiä ja änkeydytään seuraan. Puhumaan omista töistä ja näyttään portfoliota. Ehkä, jos se me-nee luonnollisesti.

Vaatimattomuus ja epävarmuus hei-jastuvat teosten hinnoitteluun. Vaikka hinta olisi päätetty, sen ääneen sano-minen voi tuntua pahalta. Silti tiede-tään, että palkkion määrittelyssä ei ole mitään häpeämistä. Työssään visuaa-listen taiteiden läänintaiteilija Hannele Romppanenkin on huomannut taitei-lijoiden kaipaavan apua muun ohessa hinnoitteluun. Hänen mielestään asi-akkaille pitäisi avata, mistä taiteen ar-vo muodostuu. Taiteilijan työprosessia ei tunneta, ja uskotaan teoksen syn-tymisen helppouteen: ”Ajatellaan, et-tä sinne vaan suditaan muutama ker-ta tai painetaan nappulaa kamerassa ja se on siinä” (Romppasen haastatte-lu 11.4.2016).

Kaksi vastaajaa nimesi tärkeimmäk-si työnsä esilletuomiskanavaksi oman nettisivunsa. Vastaajat kokivat teos-ten myymisen ja asiakkaiden saavu-tettavuuden vaikeaksi. Myyntiapua ja -kanavia kaipaavat varsinkin ne tai-teilijat, joilla ei ole omaa galleristia –eli lähes kaikki haastateltavat. Heille taidelainaamot ja näyttelyt ovat pää-asiallisia myyntitulonlähteitä. Omat teokset ovat usein liian lähellä. Näin ollen myyminen ja kategorisoiminen

262

tuntuvat vaikealta, ja töihin sekoittuu tunnelatauksia.

...Hirveet alihinnat, en mää kehtaa, itse-tunto on ihan, että ei minkään näköis-tä. Silloin harvoinkin, kun joku jotain kysyy, niin menee siihen. Kun ei osaa sanoa hintaa. Ei oo kyl kiva tilanne. Toisaalta mä haluan halvalla myydä-kin, joku realistinen pieni korvaus. Sitä varten ihmiset niissä kaupallisissa gal-lerioissa sitten on, että siellä joku muu myy.

Olis ihanaa jos työt myis ja vois vaan myydä itse itsensä, mut ei se vaan mee niin. [– –] Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vahvemmin tajuaa sen, että jos tällä alalla haluaa jatkaa, elanto pi-tää myös löytyä tältä alalta. Omista opiskeluajoista kirkasotsaisesta idea-listista on ehkä tullut mukaan realis-tisempia sävyjä mukaan.

Itsensä brändääminen ja arvottamisen problematiikka

Itsensä brändääminen on ristiriitai-nen kysymys. Vastaajat kokevat, et-tä heillä on oma tyylinsä ja teeman-sa, vaikka väline tai työskentelytapa muuttuu. Taiteilijan brändiksi koettiin mielikuva siitä, minkälainen on taitei-lijana, mikä on se oma juttu ja tapa ajatella, muotokieli ja lähtökohdat.

Moni oli miettinyt määritelmää, mikä ja kuka on taiteilijana. Pohdittiin, että brändi voi olla jopa rajaava element-ti, mikäli se on mielikuviltaan liian kapea-alainen. Esimerkkinä mainit-tiin ryhmänäyttelyt, joiden raameihin oma ilmaisutapa ei sovi. Omaa brän-diä rakennettiin tietoisesti ja tiedosta-mattomasti omilla työskentelytavoil-la, nettisivuilla, artist’s statementeilla ja näyttelyvalinnoilla.

En ole tietoisesti rakentanut itsestä-ni tiettyä kuvaa tai tee tietyn näköi-siä juttuja, niistä vain tulee sellaisia. Vaikka tekis mistä materiaalista ne on pentele vieköön aina sitä samaa eri muotissa. Se on kyl vahinko.

Must se on väistämätöntä ja se [brän-däys] tapahtuu, mutta se muoto, mi-ten se tapahtuu se on tärkeä juttu siinä. Mistä lähtökohdista, miten se brändäys toteutetaan. Mut kyllä nyky-päivänä jokainen taiteilija joutuu vä-kisinkin jollain tavalla brändäämään itseään. Sanavalinta välillä kalskahtaa pahalta korviin, mutta ei se oo sitä.

Parhaana tapana tuoda itseään esil-le pidettiin yleisesti aitoutta, omista lähtökohdista ja töistä lähtevää mie-likuvarakentamista, joka tapahtuu lä-hes huomaamatta. Nimen saaminen ja tunnettuus tuntuivat tärkeiltä, mutta ”äärimmäinen hypetys” ja ”supertai-teilijuus” nähtiin arveluttavana. Vai-

263

kuttavin tapa kasvattaa mainetta on, että joku kolmas taho, kuten kuraat-tori tai galleristi, tuo taiteilijaa esille. Tämän koettiin nostavan arvostusta varsinkin toisten taiteilijoiden silmissä.

Positiivisina esimerkkeinä mainittiin Heikki Marila, jonka persoonassa re-hellinen, vanhakantainen taiteilijuus yhdistyy nykytaiteilijan tapaan tehdä ja esittää teoksia, sekä yhteisötaiteeseen erikoistunut Oona Tikkaoja monipuo-lisesta, innostavasta urastaan taiteilija-na ja opettajana. Itsensä esiin tuominen liian vahvasti koettiin ärsyttävänä. Silti toisaalta sekä ihailtiin että kyseenalais-tettiin esimerkiksi Jani Leinosen ja kii-nalaistaiteilija Ai Weiwein tapaa hyö-dyntää julkisuuden kanavia. Selkeästi negatiivisena pidettiin Johanna Oras -tyylistä naistenlehtitaiteilijuutta.

Menestyksestä kysyttäessä vastaajat kokivat parhaimmaksi saavutuksek-seen muut kuin suoranaisesti rahalli-set meriitit. Toisaalta tietysti palkin-to tai näyttely arvostetussa galleriassa vaikuttaa välillisesti myös teosten ar-voon. Suurimpina saavutuksina pide-tään yksityisnäyttelyitä itselle tärkeis-sä gallerioissa, Venetsian Biennaalia, palkintoja, Mäntän kuvataideviikko-ja, kansainvälisiä festivaaleja ja kuva-taidetapahtumia. Useille myös oman jutun ja uusien työvälineiden haltuun ottaminen on arvokasta.

Tärkein saavutus on tulla toimeen omalla taiteellisella työllä, toinen on, että on saanut huomiota omassa kau-pungissa ja päässyt osaksi taidekokoel-mia erityiesti julkisten teosten osalta.

Teen mitä itte tykkään, oon tyytyväi-nen siihen, mitä teen. Seuraan omaa kuvakertomusta.

Ehkä silleen konkreettista must tuntuu että mä teen nyt työhuoneella työtä ja mulla on semmonen olo, että muutkin luottaa ja koetaan, että sillä on jotain merkitystä mitä mä teen. Se on iso jut-tu mulle. Ihan viime vuosina se on lok-sahtanut paikoilleen, on huomannut sen, että sille on yleisöä, että on joku taho, joka kannustaa ja arvostaa.

Tarvitaanko luovan tuottajan palveluja?

Pohjimmainen syy tutkimukselleni oli tahto tietää, minkälaista tukea tai pal-velua varsinaissuomalaiset kuvataitei-lijat tarvitsevat viestinnän, myynnin ja markkinoinnin ammattilaiselta – luo-valta tuottajalta. Romppasen (haastatte-lu 11.4.2016) mielestä taiteilijoiden hen-kilökohtaiselle palvelulle olisi huutava tarve. Hän luettelee aiemmin mainitun hinnoittelun lisäksi kiperiksi osa-alueiksi myös kuratoinnin, kirjoittamisen, teos- ten valokuvaamisen, digitaalisuuden hah- mottamisen ja markkinointikanavat.

264

Kaikki vastaajat maksaisivat – ja tilan-teen tullen ovat maksaneet – mielellään provisiota taholle, joka edistäisi heidän myyntiään ja markkinointiaan aktiivi-sesti. Erityisesti kaivattiin tuottajaa, jo-ka pystyy hyppäämään mukaan luo-vaan prosessiin. Sellaista on vastaajien mielestä ”lähes mahdotonta löytää”. Taiteilijatyöryhmissä joku joutuu aina toimimaan tuottajana, vaikka ”projek-tissa olevan taiteilijan ei pitäis hoitaa si-tä, roolit sekaantuu ja tulee konflikte-ja”. Koettiin, että asiantuntijalla työhön menisi vähemmän aikaa ja hän osaisi ottaa huomioon asioita, joita ei läheltä näe. Taiteilijaseurat ja etujärjestöt ovat kaikkien paitsi yhden vastaajan mieles-tä selkein paikka etsiä palvelua.

Vähä niinko terapeutti! Luulen, että olis kysyntää. Tavallaan just sellanen, että kun tulee olo, että junnaa paikal-laan, niin mihin voi varata sit aikaa. Vaikka olis maksullinenkin siinä vois tavallaan nähdä ne hyödyt. Kyllähän kaikki maksaa.

Kunhan ihminen on oikea, sama jut-tu kun kustannustoimittaja kirjailijal-la. Täytyy olla henkilökohtainen side, henkilökemian pitää toimia. Aattelli-sin niin. Kunhan kokisin, että ihminen auttaa mua ja on mua varten nyt läs-nä ja tekee näitä hommia. Ettei se työ huku johonki. On vaikka niin valtava toimija, että on sata taiteilijaa ja sit se tekee silleen vähän. Kokisin, että sit teen mieluummin ite.

Olisin valmis maksamaan avusta, yh-den henkilön kanssa puhuin just vii-me viikolla, että seurat vois tehdä jo-tain tän tyyppistä, ja tarjota sitä, mitä yksittäinen henkilö ei saa. Kritiikkiä, se olis mielettömän hyvä ja sopis, että seurat tarjoaisi tällaista en tiedä miten se käytännössä toimisi. Kun oon työs-kentelyapurahalla, eikä tarvis venyt-tää viimeistä penniä, olen heti valmis maksamaan. Yleensäkin, jos toinen te-kee työtä, hänen pitää saada maksu. Mä en sitä kyseenalaista. Seurat vois ainakin tehdä sen, että apu olis edul-lisempaa, saisi alennusta.

Palvelua toivottaan käyttöön laajalle taiteilijajoukolle, ei vain kärkitekijöil-le, kuten maksulliset manageripalvelut nyt koetaan. Kaiken kaikkiaan jokainen kaipasi apua markkinoinnissa, myymi-sessä tai näyttelyiden ja muiden tapah-tumien tuottamisessa. Kukaan vastaa-jista ei ollut käyttänyt manageria, mutta ”joku tiesi jonkun”, joka oli osallistu-nut Suomen tunnetuimman kuvatai-dealan manageritoimisto Finnish Art Agencyn mentorointiohjelma SHIFTiin Helsingissä. Kuraattori Laura Kööni- kän luotsaama FAA tarjoaa muiden palveluiden ohessa haun kautta toimi-vaa ohjelmaa, jossa kartoitetaan taitei-lijan työtilanne sekä perehdytään tuo-tantoon ja tulevaisuuden tavoitteisiin. Mielenkiintoiseen mentorointiin kuuluu nettisivujen mukaan muun muassa hen-kilökohtaista ohjausta, ryhmätapaami-

265

sia, työpajoja sekä portfoliotapaamisia suomalaisten ja kansainvälisten asian-tuntijoiden kanssa. Työpajat käsittele-vät esimerkiksi kansainvälisiä suhteita, kirjallista ilmaisua ja esiintymistä sekä yhteydenpitoa mediaan. (Finnish Art Agency 2016, www.finnishartagency. com/shift.)

Kuten aiemmin totesin, mielestäni tuot-teistaminen on osa palvelumuotoilupro-sessia. Parantainen (2011, 38) sanoo, että hyvin tuotteistettu palvelu on hel-pompi ostaa, ominaisuuksiltaan vah-vempi, tehokkaammin markkinoitavis-sa ja myytävissä sekä monistettavissa. Romppanen pohdiskeli haastattelus-saan taiteilijan luovuuden käyttämisen tuotteistamisen tapoja: osta inspiraatio tai elävää maalausta tiloihin, taiteilija kaupunkisuunnittelun osana tai firmo-jen kehityspäivillä ideoimassa eri näkö-kulmasta. Romppainen pitää tekijätieto-kantoja asiakkaan kannalta herkullisena vaihtoehtona. Esimerkiksi hän nostaa Muu Ry:n kanssa ylläpitämänsä Perfor-manssipankin (performanssi.com), jo- ka tavallaan on tuotteistettu taidepalve-lu. Tällä hetkellä sivustoa uudistetaan, sillä tietokannasta tehdään helpommin lähestyttävä myös kuluttajille. Jatkossa asiakas pystyy tilaaman sivustolta per-formanssitaiteilijan ja esityksen omi-en tarpeidensa mukaisesti. (Romppasen haastattelu 11.4.2016.)

Ylipäänsä haastattelemani taiteilijat mielsivät tuotteistamisen positiiviseksi työkaluksi ja mahdollisuudeksi, mikä-li se toteutetaan taiteen lähtökohdista. Esimerkkinä eräs taiteilija kertoi vai-keasti myytäväksi luokitellusta video-teoksestaan: ”Hoidin kaiken, näytön ja soittimen niin, että se teos on val-mis paketti installoitavaksi, siinä on sitä tuotteistamista.” Tuotteistamis-ta pidettiin mahdollisina edullisina oheistuotteina, muistona, videona tai valokuvana esityksestä, kaiken kaik-kiaan myynnin edistämisen työkalu-na. Vastauksissa pohdittiin, että tuot-teistaminen on jollekin kannattavaa ja sopii, kun taas toisilla se voi rajoittaa taiteellisia pyrkimyksiä. Kaksi vastaa-jaa suhtautui tuotteistukseen epäillen.

En ole varma mitä sillä tarkoitetaan. Kuulostaa vähä pahalta, että miks tai-de pitäis tuotteistaa, eiks taide oo jo itessään. Ihan niinko olis ensin se te-os ja sitten pitäis sitä lähteä modifioi-maan sitä teosta vai mitä sillä tarkoi-tetaan. Jos se jotain tarkoittaa, en oo miettiny sitä asiaa.

Esimerkiksi tuotteistaminen on niin karmee sana, jos ollaan taiteilijoita. Se minäkö siinä tuotteistetaan ja se oma tekeminen? Tuotteistus? Sitä yritetään enemmän ja enemmän tehä semmo-sia yrittäjiä, en oikein tiedä miten se soveltuu taiteeseen. Pitäis tehdä vain myyvää työtä, että ihmiset ostais, että se menee sitten sellaiseksi...

266

Palvelukonsepti: luovan tuottajan vastaanotto

Luovana tuottajana haluan tarjota markkinointi-, ideointi- ja toteutus-osaamistani paikallisten taiteilijoiden käyttöön. Konkreettisena tuloksena luon kysynnän mukaan elävän palve-lukonseptin, jonka avulla haluan edis-tää kuvataiteilijoiden työllistymistä ja näkyvyyttä. Palvelukonsepti ei tässä tapauksessa sisällä varsinaista liike-toimintasuunnitelmaa analyyseineen, vaikka näitäkin seikkoja on huomioi-tu ja mietitty.

Konsepti-sanalla on monta funktio-ta. Mielestäni Jonna Iljin (2005) ki-teyttää hyvin konseptista tässä kon-tekstissa käyttämäni merkityksen. Hänen opinnäytteensä mukaan kon- septi on kokonaisuus, jossa tiivistyy tuotteen tai palvelun idea markki-nointiviestinnän näkökulmasta. Se on tuotteelle tai palvelulle suunni- teltava kohderyhmälähtöinen toimen- pidemalli, joka huomioi eri viestintä-kanavat ja viestin välittyminen niissä halutulla tavalla. (Iljin 2005, 58.)

Konseptiin liittyy siis lähes aina myös palvelukokemus, joka edellyttää tiet-tyä kaavaa asiakkaiden kohtaami-sessa ja palvelun mutkattomuudessa. Vaikka palvelukanavien määrä on li-sääntynyt, asiakkaan perustarve saa-da selkeä ratkaisu on pääasia. Palve-

lumuotoilu-kirjan (2011) kirjoittaja Juha Tuulaniemen mukaan konseptis-sa kuvataan palvelun keskeinen idea, ja palvelukonseptissa esitetään koko-nainen tarina suurista linjoista yksit-täisten ideoiden sijasta. Palvelukon-septi sekä rakentaa suurempaa kuvaa että antaa mahdollisuuden kehittämi-selle. (Tuulaniemi 2011, 78, 189)

Palvelukonseptissa keskeistä on asiak-kaan kokemus; konseptin arvo syntyy juuri palveluosaamisesta. Kuviossa 2 Tuulaniemi (2011,74–75) jakaa asia-kaskokemuksen kolmeen tasoon: toi-mintaan, tunteisiin ja merkityksiin. Kun mietin kaaviota ja omaa palvelu-konseptiani, missioni on vastata niin taiteilijoiden kuin heidän asiakkaiden-sakin toiminnalliseen tarpeeseen: mah-dollistaa, auttaa ja tehdä polusta vai-vaton. Tunnetason kokemus täyttyy toimintani arvojen kautta, sillä läh-tökohtana on aina henkilökohtainen, asiakkaasta omalta tuntuva palvelu-vaihtoehto. Merkitysten tasolla toivon taiteilija-asiakkaani oivaltavan, kuin-ka helppoa on ottaa esimerkiksi vies-tintärutiinit osaksi arkea. Selkeät ta-voitteet edesauttavat itselle luontevien kommunikointitapojen tunnistamista. Oman viestintäpolun myötä taiteilijan itsetuntemus ja asiantuntijuus kasvaa – taidetta hankkiva asiakas puolestaan löytää uniikkia taidetta tai saa ainut-laatuisen kokemuksen.

267

Palvelukonsepti koostuu palvelupolus-ta, joka on palvelukokonaisuuden ku-vaus. Siihen kuvataan palvelutuokiot ja kontaktipisteet niin, että ymmärre-tään, mistä palvelussa on kyse, kuin-ka se tuotetaan ja miten se vastaa asi-akkaiden tarpeisiin. (Tuulaniemi 2011, 78.) Kuinka palvelupolut tuodaan ku-vataiteen maailmaan? Vaikka meil-lä on galleriat, se ei riitä. Kuten aiem-min on todettu, kaikilla taiteilijoilla ei ole galleristia, eivätkä kaikki potenti-aaliset asiakkaat vieraile gallerioissa. Konseptissani on useita erilaisia pal-velupolkumahdollisuuksia, joista jo-kaisen päämäärä on tavoittaa taitei-lijoita ja taiteesta kiinnostuneita arjen keskellä, yllättäen tai odotetusti. Mu-kailin Tuulaniemen (2011, 79) palve-lupolkuja omaan konseptiini. Kuvissa 1, 2, 3 ja 4 esitän mahdollisia palvelu-

tuokioita palvelupolulla sekä taiteilijan että hänen asiakkaansa näkökulmasta.

Luovana tuottajana en koe itseäni varsinaisesti manageriksi tai agenttik-si, mutta visioni kiinnostavasta työstä taidealalla on jo vuosia ollut jokseen-kin lähellä aiemmin mainitsemaani Finnish Art Agencyn SHIFT-mentori-ohjelmaa. Toimintatapani olisi lisäk-si avoin ja vastaanottomainen. Han-kin verkostojen kautta aina kuhunkin projektiin sopivia kuvataiteilijoita, jot-ka ovat kiinnostuneita osallistumaan esimerkiksi erilaisiin näyttelyihin, yri-tysyhteistyöhön tai tapahtumiin. Tii-vistän palvelukonseptini kehityksen yksinkertaiseen porraskaaviomuotoon soveltaen Tuulaniemen (2011, 191) esittämää Kids Factoryn arvon jalos-tumisen portaikkoa (kuva 5).

Kuva 1. Palvelutuokiot palvelupolulla taiteilijan näkökulmasta Tuulasniemen (2011, 79) mallia soveltaen.

Taiteilija löytää yhteystiedot

taideyhdistyksen seinältä. Käy nettisivuillani

PALVELUPOLKUESIMERKKI 1 Markkinointipalvelu, taiteilija

Taiteilija ottaa yhteyttä > sovitaan

tapaaminen

Tapaaminen. Keskustelu

suunnitelman toteutuksesta ja

tavoitteista. Tarvittaessa

käyttöopastusta.

Taiteilija jatkaa

itsenäisesti ja otan välillä yhteyttä.

Tuotan sisältöä yhdessä taiteilijan

kanssa ja tarvittaessa päivitämme

suunnitelmia.

Tapaaminen, toivottujen asioiden

käsittely > Teen suunnitelman some-kanavista ja

sisällöstä

Kuva 4. Palvelutuokiot palvelupolulla taiteilijan asiakkaan näkökulmasta Tuulasniemen mallia (2011, 79) soveltaen.

Kuva 2. Palvelutuokiot palvelupolulla taiteilijan näkökulmasta Tuulasniemen (2011, 79) mallia soveltaen.

Kuva 3. Palvelutuokiot palvelupolulla taiteilijan asiakkaan näkökulmasta Tuulasniemen (2011, 79) mallia soveltaen.

Otan yhteyttä taiteilijaan, joka

kiinnostuu näyttely-

osallistumisesta.

PALVELUPOLKUESIMERKKI 2 Järjestän pop up -yhteismyyntinäyttelyn kauppakeskuksen tyhjässä liiketilassa

Taiteilija miettii, lähetän lisätietoja.

Sovitaan tapaaminen.

Näyttelyn järjestäminen ja

toteutus. Taiteilija pitää

taiteilija- tapaamisen.

Myynnin tilitys taiteilijalle,

osallistumismaksu x % myynnistä.

Palaute- keskustelu osallistujien

kanssa: mikä meni hyvin, mitä voisi

kehittää seuraavalla

kerralla.

Tavataan henkilökohtaisesti tai ryhmässä. Info, toiveet, sopimus

ja toteutus- suunnitelma.

Tapaan potentiaalisen

asiakkaan pop up

-näyttelyssä.

PALVELUPOLKUESIMERKKI 3 Taiteesta kiinnostunut asiakas

Hän ei osta mitään, mutta tehdään leikki- mielinen testi:

Löydä oma taiteilija.

Asiakas tutustuu

myöhemmin kotonaan

taiteilijoihin.

Ottaa yhteyttä ja haluaa ostaa

seinämaalauksen olohuoneen

seinälle.

Asiakas ei nyt osta mitään, mutta seuraa taiteilijaa

somessa ja muistaa nimen > suosittelee

ystävälleen > ostotapahtuma.

Asiakas saa sopivien

taiteilijoiden nimiä ja

yhteystiedot.

Yritys saa minulta esitteen, jossa kerrotaan taiteen käyttö-

mahdollisuuksista yrityksessä.

PALVELUPOLKUESIMERKKI 4 Taiteesta kiinnostunut yritys

Kiinnostuu taiteen tuomasta

lisäarvosta yrityksessä.

Yritys ostaa taiteilijalta

workshopin henkilöstölle.

Yritys on tyytyväinen,

kertoo eteenpäin myös muille.

Yritys on tyytyväinen ja ostaa myös

taiteilijan teoksia yhteistiloihinsa.

Etsimme yhdessä

sopivan taiteilijan. Yritys miettii.

MIK

SI?

Mis

sion

a on

lisä

tä v

arsi

nais

suom

alai

sten

kuv

atai

teili

joid

en n

äkyv

yyttä

, myy

ntiä

ja h

elpo

ttaa

näin

taite

ilija

n va

rsin

aist

a ty

öske

ntel

yä y

htei

styö

ssä

vars

inai

ssuo

mal

aist

en ta

idet

oim

ijoid

en k

anss

a.

MIT

Ä?

Vis

iona

on

tarjo

ta h

enki

löko

htai

sta,

räät

älöi

tyä

tuke

a as

iakk

aan

taite

ilija

uran

kan

nalta

kes

keis

iin h

aast

eisi

in.

MIT

EN?

Ihm

islä

heis

esti

– he

nkilö

koht

aise

sti t

unte

ella

ja ta

idol

la. R

ohke

asti

– ko

keill

aan

anta

umuk

sella

uut

ta, k

atso

taan

tu

leva

isuu

teen

pilk

e si

lmäk

ulm

assa

, mut

ta to

siss

aan.

Yht

eist

yöllä

– y

hdis

tetä

än v

oim

at ja

saa

daan

aik

aan

enem

män

. M

ISSÄ

? S

aavu

tetta

vuud

essa

jous

tava

: asi

akka

an lu

ona,

kah

vila

ssa,

julk

isis

sa ti

lois

sa, m

inun

luon

ani.

Myö

s ne

tissä

, puh

e-lim

itse

tai k

irjee

nvai

hdol

la. P

op u

pit k

aupu

ngis

sa, m

aase

udul

la ja

mer

ellä

. K

ENEL

LE?

Koh

dery

hmän

ä va

rsin

aiss

uom

alai

set k

uvat

aite

ilija

t, jo

tka

kaip

aava

t apu

a vi

estin

tään

, mar

kkin

oint

iin, n

äytte

lyih

in

ja m

yym

isee

n. V

älill

inen

koh

dery

hmä

ovat

taite

ilijo

iden

asi

akka

at –

taite

en o

staj

at ja

kok

ijat.

Mar

kkin

oint

ivie

stin

nälli

set k

eino

t: S

uora

t yht

eyde

noto

t, so

siaa

linen

med

ia, n

ettis

ivut

, pod

cast

it, k

oh-

denn

etut

julis

teet

ja fl

yerit

, ala

n ta

paht

umat

, yhd

isty

kset

ja k

oulu

t. Pa

lvel

usis

ällö

t: A

ina

henk

ilöko

htai

sest

i rää

tälö

ity p

alve

lu: m

arkk

inoi

ntis

uunn

itelm

a, ta

rvitt

aess

a ap

u se

n to

teut

tam

isee

n ja

päi

vittä

mis

een,

tuot

teis

tust

ukea

, asi

antu

ntija

iden

titee

tin v

ahvi

stam

ista

, tul

evai

suud

en

visi

oint

ia, t

aite

ilija

tapa

amis

ia, t

yöpa

joja

, pop

up

-myy

ntin

äytte

lyitä

, asi

antu

ntija

yhte

isty

ötä.

Pa

lvel

upro

sess

i: E

rilai

set p

alve

lupo

lut j

a ko

htaa

mis

pist

eet m

ietit

ty ta

rkka

an. V

asta

taan

ain

a as

iakk

aan

odot

uksi

in.

4. P

ALV

ELU

OSA

AM

INEN

3. K

ON

SEPT

IN J

ALK

AU

-TU

S K

UVA

TAIT

EILI

JOI-

DEN

KES

KU

UTE

EN

2. K

ON

SEPT

IN

ILM

ENTY

MIN

EN

1. K

ON

SEPT

IN

SUU

NN

ITTE

LU

LUO

VAN

TU

OTT

AJA

N V

AST

AA

NO

TTO

-PA

LVEL

UK

ON

SEPT

IN K

EHIT

YKSE

N P

OR

TAA

T

5. Y

RIT

YS, J

OK

A O

PER

OI Y

HD

ESSÄ

TA

ITEE

NA

LAN

TO

IMIJ

OID

EN K

AN

SSA

Palv

elun

ja s

en k

okem

ukse

n sy

vent

ämin

en: T

ekem

istä

ja k

onse

ptia

tuke

vat t

apah

tum

at k

u-te

n ta

iteili

jata

paam

iset

, yht

eise

t ide

oint

ipaj

at ja

avo

in v

asta

anot

to il

man

aja

nvar

aust

a se

kä ta

itei-

lijoi

lle e

ttä h

eidä

n as

iakk

aille

en. T

aite

ilijo

iden

näk

yvyy

ttä li

sääv

ää p

ositi

ivis

ta k

ulttu

urih

äirin

tää,

po

dcas

teja

ja n

ettij

ulka

isuj

a. L

uova

n tu

otta

jan

vast

aano

ttoa

tarjo

lla m

yös

taite

ilija

n as

iakk

aille

: et

sitä

än s

opiv

a ta

iteili

ja. Y

htei

styö

yrit

yste

n ja

taite

en k

entä

n as

iant

untij

atah

ojen

, kut

en T

AIK

En

kans

sa.

Om

a ko

ulut

taut

umin

en, p

alve

luid

en k

ehitt

ämin

en ja

uus

ien

löyt

ämin

en y

hdes

sä

taite

ilijo

iden

kan

ssa.

Yht

eist

yöku

mpp

anie

n os

aam

inen

, keh

ittym

inen

ja v

erko

sto-

jen

laaj

enta

min

en. Y

htei

styö

jo o

lem

assa

ole

vien

taho

jen

kute

n Ta

idel

aina

amo-

jen

ja y

hdis

tyst

en g

alle

rioid

en k

anss

a. L

unas

teta

an lu

pauk

set –

tyyt

yväi

nen

tai-

teili

ja ja

taite

ilija

n as

iaka

s.

LUO

VAN

TU

OTT

AJA

N

VAST

AA

NO

TTO

MIK

SI?

Mis

sion

a on

lisä

tä v

arsi

nais

suom

alai

sten

kuv

atai

teili

joid

en n

äkyv

yyttä

, myy

ntiä

ja h

elpo

ttaa

näin

taite

ilija

n va

rsin

aist

a ty

öske

ntel

yä y

htei

styö

ssä

vars

inai

ssuo

mal

aist

en ta

idet

oim

ijoid

en k

anss

a.

MIT

Ä?

Vis

iona

on

tarjo

ta h

enki

löko

htai

sta,

räät

älöi

tyä

tuke

a as

iakk

aan

taite

ilija

uran

kan

nalta

kes

keis

iin h

aast

eisi

in.

MIT

EN?

Ihm

islä

heis

esti

– he

nkilö

koht

aise

sti t

unte

ella

ja ta

idol

la. R

ohke

asti

– ko

keill

aan

anta

umuk

sella

uut

ta, k

atso

taan

tu

leva

isuu

teen

pilk

e si

lmäk

ulm

assa

, mut

ta to

siss

aan.

Yht

eist

yöllä

– y

hdis

tetä

än v

oim

at ja

saa

daan

aik

aan

enem

män

. M

ISSÄ

? S

aavu

tetta

vuud

essa

jous

tava

: asi

akka

an lu

ona,

kah

vila

ssa,

julk

isis

sa ti

lois

sa, m

inun

luon

ani.

Myö

s ne

tissä

, puh

e-lim

itse

tai k

irjee

nvai

hdol

la. P

op u

pit k

aupu

ngis

sa, m

aase

udul

la ja

mer

ellä

. K

ENEL

LE?

Koh

dery

hmän

ä va

rsin

aiss

uom

alai

set k

uvat

aite

ilija

t, jo

tka

kaip

aava

t apu

a vi

estin

tään

, mar

kkin

oint

iin, n

äytte

lyih

in

ja m

yym

isee

n. V

älill

inen

koh

dery

hmä

ovat

taite

ilijo

iden

asi

akka

at –

taite

en o

staj

at ja

kok

ijat.

Mar

kkin

oint

ivie

stin

nälli

set k

eino

t: S

uora

t yht

eyde

noto

t, so

siaa

linen

med

ia, n

ettis

ivut

, pod

cast

it, k

oh-

denn

etut

julis

teet

ja fl

yerit

, ala

n ta

paht

umat

, yhd

isty

kset

ja k

oulu

t. Pa

lvel

usis

ällö

t: A

ina

henk

ilöko

htai

sest

i rää

tälö

ity p

alve

lu: m

arkk

inoi

ntis

uunn

itelm

a, ta

rvitt

aess

a ap

u se

n to

teut

tam

isee

n ja

päi

vittä

mis

een,

tuot

teis

tust

ukea

, asi

antu

ntija

iden

titee

tin v

ahvi

stam

ista

, tul

evai

suud

en

visi

oint

ia, t

aite

ilija

tapa

amis

ia, t

yöpa

joja

, pop

up

-myy

ntin

äytte

lyitä

, asi

antu

ntija

yhte

isty

ötä.

Pa

lvel

upro

sess

i: E

rilai

set p

alve

lupo

lut j

a ko

htaa

mis

pist

eet m

ietit

ty ta

rkka

an. V

asta

taan

ain

a as

iakk

aan

odot

uksi

in.

4. P

ALV

ELU

OSA

AM

INEN

3. K

ON

SEPT

IN J

ALK

AU

-TU

S K

UVA

TAIT

EILI

JOI-

DEN

KES

KU

UTE

EN

2. K

ON

SEPT

IN

ILM

ENTY

MIN

EN

1. K

ON

SEPT

IN

SUU

NN

ITTE

LU

LUO

VAN

TU

OTT

AJA

N V

AST

AA

NO

TTO

-PA

LVEL

UK

ON

SEPT

IN K

EHIT

YKSE

N P

OR

TAA

T

5. Y

RIT

YS, J

OK

A O

PER

OI Y

HD

ESSÄ

TA

ITEE

NA

LAN

TO

IMIJ

OID

EN K

AN

SSA

Palv

elun

ja s

en k

okem

ukse

n sy

vent

ämin

en: T

ekem

istä

ja k

onse

ptia

tuke

vat t

apah

tum

at k

u-te

n ta

iteili

jata

paam

iset

, yht

eise

t ide

oint

ipaj

at ja

avo

in v

asta

anot

to il

man

aja

nvar

aust

a se

kä ta

itei-

lijoi

lle e

ttä h

eidä

n as

iakk

aille

en. T

aite

ilijo

iden

näk

yvyy

ttä li

sääv

ää p

ositi

ivis

ta k

ulttu

urih

äirin

tää,

po

dcas

teja

ja n

ettij

ulka

isuj

a. L

uova

n tu

otta

jan

vast

aano

ttoa

tarjo

lla m

yös

taite

ilija

n as

iakk

aille

: et

sitä

än s

opiv

a ta

iteili

ja. Y

htei

styö

yrit

yste

n ja

taite

en k

entä

n as

iant

untij

atah

ojen

, kut

en T

AIK

En

kans

sa.

Om

a ko

ulut

taut

umin

en, p

alve

luid

en k

ehitt

ämin

en ja

uus

ien

löyt

ämin

en y

hdes

sä

taite

ilijo

iden

kan

ssa.

Yht

eist

yöku

mpp

anie

n os

aam

inen

, keh

ittym

inen

ja v

erko

sto-

jen

laaj

enta

min

en. Y

htei

styö

jo o

lem

assa

ole

vien

taho

jen

kute

n Ta

idel

aina

amo-

jen

ja y

hdis

tyst

en g

alle

rioid

en k

anss

a. L

unas

teta

an lu

pauk

set –

tyyt

yväi

nen

tai-

teili

ja ja

taite

ilija

n as

iaka

s.

LUO

VAN

TU

OTT

AJA

N

VAST

AA

NO

TTO

Ku

va 5

. Luo

van

tuot

taja

n va

staa

nott

o -k

onse

pti j

a se

n ke

hitt

ämin

en T

uula

snie

men

(20

11, 7

9) m

alli

a so

velt

aen.

270

Kehitän konseptia ja sen liiketoimin-tamallia tulevaisuudessa lisää, joten en ota kantaa esimerkiksi rahoitus-kysymyksiin tai toiminnallisiin yksi-tyiskohtiin. Aloitin palvelukonseptin rakentamisen konseptisuunnittelusta ja kysymyksistä: Miksi tehdään? Mi-tä tehdään? Millä arvoilla ja tavoilla? Missä tehdään ja kenelle? Mietin vas-tauksia haastattelujen, tausta-aineis-ton sekä tämän hetkisten julkisten ja yksityisesti käytyjen keskustelujen pe-rusteella. Taustalle on tehty myös kil-pailijakartoitus ja SWOT-analyysi.

Konseptin – ja samalla minun – vah-vuuksia ovat joustava toimintatapa, kulttuurin/taiteen merkityksen kas-vaminen yhteiskunnallisesti ja yksi-lötasolla, kokeilukulttuuri, verkostot, innostuneisuus, ammattitaito mark-kinoinnissa ja viestinnässä, laaja-alai-nen yleissivistys ja kokemus, ennak-koluulottomuus, kyky ja tarve löytää uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Heikko-uksia puolestaan ovat rahoitus, asi-akkaiden maksukyky, alan hajanainen rakenne ja palvelutarjonnan rajaami-sen haasteet. Mahdollisuuksia ovat esimerkiksi suuri potentiaalinen asia-kaskunta sekä taiteilijoissa että hei-dän asiakkaissaan, kansainvälistymi-nen, digitaalisuus, yhteistyötahot ja kumppanuuksien rakentaminen. Uh-kana näen rahoituksen haasteet, uu-det kilpailijat, asiakkaiden taloudel-liset vaikeudet, omat taloudelliset

vaikeudet, resurssipulan sekä kulttuu-ripoliittiset suuret muutokset.

Palvelukonseptini valttina pidän ai-don tarpeen lisäksi omaa rentoa mutta ammattimaisen tinkimätön-tä työskentelytapaa sekä intuitiivista ajattelua. Olemassa olevista verkos-toistani on hyötyä yhteistyön sekä asiakashankinnan kannalta. Seudulla ei ole täysin samanlaisia kilpailijoita, sillä mainostoimistot, galleriat ja ma-nageritoimistot hoitavat asioita jokai-nen omalla tavallaan, eikä useimmil-la kuvataiteilijoilla ole varaa kyseisiin palveluihin. Taiteilijoita lähellä olevi-en yhdistysten resurssit taas eivät rii-tä tarjoamaan vastaavia palveluita, lukuun ottamatta rajoitetun ajan kes-täviä hankkeita ja kursseja.

Mutta mitä minun palveluni tar-koittaa käytännössä? Konkreetti-sesti konseptini tarjoaa taiteilijoille palvelupaketteja heidän omista läh-tökohdastaan. Se voi tarkoittaa mini-missään tekstin muokkaamista ja oi-kolukua, tiedotteen kirjoittamista tai muuta sisällöntuotantoa. Se voi olla taiteilijaidentiteettiä vahvistavan vies-tintäsuunnitelman tekemistä sosiaali-seen mediaan tai käytännön neuvo-ja Instagramin käytöstä. Se voi olla lehtijutun kirjoittamista tai podcast-haastattelu nettisivuille. Se voi olla yritysyhteistyön solmimista, kump-panuuksien rakentamista tai ammatil-

271

listen tavoitteiden asettamista. Se voi olla yhteismyyntinäyttely teemalla tai ilman. Se voi olla lähes mitä tahansa, mikä liittyy ideointiin, taiteen saavu-tettavuuteen, osaamisen profilointiin ja uusien työllistymismahdollisuuk-sien luomiseen, ammatti-identiteetin selkeyttämiseen, sisällöntuotantoon, markkinointiin, viestintään tai kan-taaottavaan kommentointiin.

Loppusanat

Olen aina ollut sitä mieltä, että ku-vataiteen pitäisi laskeutua sinne, mis-sä ihmiset liikkuvat: kaduille, kaup-pakeskuksiin, työpaikoille, toreille ja tapahtumiin. Taiteesta tulisi hel-pommin lähestyttävää, ja ostaminen tai esityksen kohtaaminen tapahtuisi vaivattomammin. Myös Taidelainaa-moista tuttu osamaksujärjestelmä oli-si loistava vaihtoehto taiteen hankki-miselle – tai ehkä juuri tämä valmis konsepti, Taidelainaamot, pitäisi saa-da toimimaan suuremmilla resursseil-la ja aktiivisemmin?

Ajatustani tukee jo useasti lainaa-mani Ornamon (2014, 32–34) tut-kimus, jonka tulokset eivät olleet yl-lätys: ”Taiteeseen halutaan törmätä, jotta siihen voidaan ihastua”. Vas-taajat kaipaavat taidemarkkinointia arkeensa, sinne missä he kulkevat ja viettävät aikaansa. Taiteen myynti-

kanavilta toivotaan entistä enemmän helppoutta ja mutkattomuutta. Saa-vutettavuus on mielestäni myös sosi-aalinen ja taloudellinen kysymys: tai-teen pitäisi olla kaikkien ulottuvilla. Taiteen kokemisen ja hankkimisen kynnystä voisi madaltaa miettimällä taiteilijoiden kanssa lisää tapoja tehdä joitakin edullisempia versioita taitees-ta, esimerkiksi limeted edition -print-tejä. Näin myös heikommassa talo-udellisessa asemassa olevat ihmiset voisivat hankkia helpommin taiteeksi luokiteltavia teoksia. Uskon tässä naii- vinakin pidettävään porttiteoriaan: kun on joskus hankkinut taidetta, on aina helpompi ostaa seuraava.

Palataan pääkysymykseen, kaipaa-ko taiteilija apua markkinoinnissa oman osaamisensa myymisessä. Vas-taus on selkeä kyllä. Sain haastatte-luista, asian tiimoilta käymistäni kes-kusteluista sekä lähdemateriaalista vahvistusta palvelukonseptini pidem-mälle viemiseen. Olisin tietysti voinut haastatella suurempaakin joukkoa taiteilijoita, mutta toisaalta pidin sitä tarpeettomana, sillä vastaukset alkoi-vat muistuttaa toisiaan. Lisäksi useat lähdemateriaalien tutkimukset olivat kvantitatiivisia, ja ne antoivat tukea omille tuloksilleni. Olin positiivisen yllättynyt, kuinka myönteisesti varsi-naissuomalaiset taiteilijat suhtautuvat markkinointiin taiteen lähtökohdista. Jatkossa haluaisin seurata – ja luul-

272

tavasti seuraankin – markkinointitoi-menpiteiden mahdollisia vaikutuksia kuvataiteilijan näkyvyyteen ja urake-hitykseen.

Olen todella kiitollinen siitä, kuin-ka kiinnostuneita kulttuurialan ihmi-set ovat olleet ajatuksistani ja kuinka paljon olen saanut keskustella mo-nipuolisten asiantuntijoiden kanssa. Tutkimus- ja kehittämisprojektini al-kuun verrattuna minulla on nyt käsis-säni hyvä pohjakonsepti sekä roppa-kaupalla uusia ideoita kehitettäväksi. Olen siinä vaiheessa suunnittelua, et-tä haen palvelukonseptille apurahaa eri tahoilta sekä kartoitan realistiset yhteistyömahdollisuudet taidealan olemassa oleviin rakenteisiin kuulu-vien toimijoiden kanssa. Tavoitteena on tarjota palvelua mahdollisimman edullisesti, jotta se olisi kaikkien ku-vataiteilijoiden saavutettavissa. Mi-ten? Henkilökohtaisesti, tunteella ja taidolla – yhdessä.

Lähteet

Feinik, P. 2011. Taiteen moniottelijat. Jy-väskylän yliopisto. Taiteen ja kulttuurin-tutkimuksen laitos. Pro gradu -tutkiel-ma. Viitattu 29.7.2016 https://jyx.jyu.fi/ dspace/bitstream/handle/123456789/ 37140/URN_NBN_fi_jyu-201122311847 .pdf?sequence=6.

Finnish Art Agency. SHIFT-ohjelma. Vii-tattu 25.7.2016 http://www.finnisharta-gency.com/shift.

Herranen, K.; Houni, P. & Karttunen, S. 2013. Pitäisi laajentaa työalaansa. Ku-vataiteilijan ammattirooli ja osaamistar-peet tulevaisuuden työelämässä. Kulttuu-ripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore. (Cupore julkaisuja 21.) Viitat-tu 20.7.2016 http://www.cupore.fi/docu ments/Cuporejulkaisuja21_2013.pdf.

Iljin, J. 2005. Konseptisuunnittelu, mitä se on? Digitaalisen viestinnän suunnitte-lijan näkökulma. Taideteollinen korkea-koulu. Media Lab. Opinnäytetyö. Vii-tattu 5.8.2016 https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/12492/opti ka_id_1002_iljin_jonna_maarika_2005.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Kortesuo, K. 2011. Tee itsestäsi brändi. Docendo-tuotteet. Jyväskylä: WSOYpro Oy.

Kultakuume. Kuvataiteen suuret mystee-rit: laatu ja hinta.15.3.2016. Yle Radio 1. Viitattu 4.6.2016 http://areena.yle.fi/ 1-3261187.

Lampela, K. 2012. Taiteilijoita tarvitaan ihan toisenlaisiin hommiin. Lapin yliopis-to. Taiteiden tiedekunta. Väitöskirja. Vii-tattu 5.6.2016 https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61716/Lampela_Doria_ActaE_99_web.pdf?sequence=1.

Malmelin, N. & Hakala, J. 2011. Radi-kaali brändi. 2. p. Helsinki: Talentum.

Parantainen, J. 2011. Tuotteistaminen. Helsinki: Talentum.

Poutiainen, V. 2013. Arvoristiriidat taide-markkinoilla. Jyväskylän yliopisto. Tai-teiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 5.6.2016

273

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/ 123456789/42878/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201401271147.pdf?sequence=1.

Rensujeff, K. 2015. Taiteilijan asema 2010. Taiteen edistämiskeskus. 2. p. Viitat-tu 3.6.2016 http://www.taike.fi/julkaisut.

Sjöberg, K. 2010. Nykytaiteen mark-kinarakenne, ansaintalogiikka ja uu-det liiketoimintamallit. Luova Suomi/Cupore. (Luovan Suomen julkaisuja 2.) Viitattu 4.8.2016 http://www.cupore.fi/ documents/Taidemarkkinat_Sjoberg_ 220110.pdf.

TaideART-hanke. Viitattu 20.7.2016 www.taidearthanke.fi.

Tamminen, J. 2013. Häiriköt: Kulttuuri-häirinnän aakkoset. Helsinki: Voima Kus-tannus Oy.

Teollisuustaiteen liitto Ornamo. 2014. Toim. Rikkinen, A. & Malmström, T. Taiteen markkinatutkimus. Viitat-tu 10.8.2016 https://www.ornamo.fi/app/uploads/2015/10/ornamo_taiteen_ markkinatutkimus_pitka.pdf.

Tuulaniemi, J. 2011.Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum Media Oy.

274

Tiivistelmä

Kulttuurikentän nykyisiä ja tulevia haasteita voidaan ratkoa uudenlaisilla yhteistyön tavoilla ja muuntuvilla eri sektoreiden välisillä toimintamalleil-la. Ammattituottajien merkitys julkisen sektorin kulttuuriosaamisen kehittä-jänä ja vahvistajana on tunnistettu jo pitkään. Dokumentoituja käytännön esimerkkejä julkisen sektorin ja yksityisten toimijoiden välisestä yhteistyös-tä on kuitenkin vähän.

Opinnäytetyössäni tutkin DraamaRäätälit-teatteriosuuskunnan toteut- tamaa kaksivuotista kehittämishanketta Valkeakosken Sääksmäellä sijaitse-vassa Voipaalan taidekeskuksessa vuosina 2014–2015. Hankkeessa toteutet-tiin sektorirajat ylittävää verkostomaista yhteistyötä taiteen ammattilaisten, kunnan, kolmannen sektorin ja paikallisten asukkaiden kanssa.

Hankkeen tuloksia arvioin verkosto-osapuolille toteuttamieni haastattelu-jen kautta. Yhteistyön rakentaminen vaati aikaa ja luottamusta herättäviä kokemuksia. Haastattelujen pohjalta voidaan katsoa yhteistyön tuottaneen positiivisia vaikutuksia toimijaosapuoliin ja palvelutarjontaan taidekeskus-ympäristössä. Haasteista keskeisimmäksi osoittautui viestintä ja tiedon pe-rille saattaminen. Artikkelissa esittelen hankkeen tuloksena syntyneitä ha-vaintoja, kehittämiskohteita ja toimivia käytäntöjä.

Rajatapaus. Taiteilija-tuottaja sektorirajat ylittävää kulttuurista yhteistyötä rakentamassa

Kati Sirén

275

AMK-identiteetillä verkostoja luomassa

Se tässä [teatteri] toiminnassa on ol-lut arvokasta, että se herättää myös tekijyyden eetoksen ja identiteetin ih-misissä, mikä on tänä aikana hyvin arvokasta, siihen ollaan valmiimpia ja siihen ollaan menossa. Jos vaikka ajatellaan kolmatta sektoria, se ak-tivoituu siinä missä julkinen sektori passivoituu, siinä saumassa ketterän ammattimaisilla toimijoilla on edel-lytyksiä moneen, ne hakee uusia toi-minnan muotoja kaikkialla. (Kelhin maa- ja kotitalousseuran puheenjoh-taja.)

Taiteen, kulttuurin ja muun yhteis-kunnan rajapinnoilla työskente-ly edellyttää monialaista toiminnan otetta ja ajattelua. Taiteilija-tuottaja on ammatillinen hybridi-identiteetti, joka haastaa ja mahdollistaa. Yhdis-telmä on samanaikaisesti rajoittava ja vapauttava. Rajoituksista puhu-taan useammin: miten kahta tai use-ampaa asiaa yhtäaikaisesti tekemäl-lä kumpikin osatekijä kärsii. Vapaus ilmenee mahdollisuutena yllättäville avauksille ja kohtaamisille.

Olen suomalaisen ammattikorkea-koulukoulutuksen esimerkkitapaus. Alkuperäiseltä koulutukseltani ja am-matilliselta profiililtani olen teatteri-ilmaisun ohjaaja. Minua ovat aina

houkuttaneet välitilat, paikat ja olo-suhteet, joissa on tilaa uudelle toi-minnalle. Taide soluttautuu työssäni rakenteisiin ja pyrkii luomaan vuoro-puhelua erilaisten osallistujien välille.

Tuottajaidentiteetti on yhtä lailla luonteva osa ammatillista tekijyyttä-ni, ja toisin kuin tavallisesti ajatellaan, taiteilijuus ja tuottajuus ovat tarkoit-taneet minulle kiinnostavaa kokoel-maa erilaisia haasteita ja oppimisen paikkoja. Kaksoisidentiteetti on joh-dattanut minut moninaisiin ympäris-töihin tuottamaan ja toteuttamaan taiteen interventioita, tuotannollisia prosesseja ja esityksellisiä ulostuloja. Ammatillinen profiilini on rakentunut halusta ja pakosta: halusta asettua osapuolten väliin ja rakentaa vuoro-puhelua heidän välilleen sekä pakosta täyttää omalla toiminnalla avoin tila, joka milloin missäkin on hiljaa odot-tanut täyttymistään.

Tämä artikkeli on tutkimuksellinen tapauskuvaus kunnallisen kulttuu-rilaitoksen, kolmannen sektorin se-kä yritysmuotoisen teatterin ja ravin-tolatoiminnan välisestä yhteistyöstä Valkeakoskella vuosina 2014–2015. Toiminta rakentui Valkeakosken Sääks- mäellä sijaitsevaan Voipaalan taidekes-kuksen ympäristöön, ja tuottajana toi-mi helsinkiläinen DraamaRäätälit-teat-teriosuuskunta. Toimin itse hankkeen taiteellis-tuotannollisena suunnittelija-

276

na ja toteuttajana. Artikkelin tavoittee-na on avata kokemuksia hankkeesta ja löytää malleja julkisen ja kolmannen sektorin sekä yritysyhteistyön kehittä-miseksi myös muualla.

Artikkelin taustalla oleva tutkimus on toteutettu arviointitutkimuksen strate-gialla ja otteella. Arviointi toteutettiin haastattelemalla verkosto-ja yhteistyö-osapuolia. Teemahaastattelu perustui strukturointiin, jossa keskityin neljään toiminnan eri näkökulmia kuvaavaan peruskysymykseen. Kysymysten kaut-ta pyrin selvittämään yhteistyötaho-jen edustajien kokemuksia toiminnan sisällöistä, merkityksistä ja vaikutuk-sista. Lisäksi kartoitin yhteistyön toi-mivuutta sekä osapuolten näkemyksiä toiminnan jatkuvuudesta ja tulevaisuu-desta kyseisessä ympäristössä. Haas-tattelutilanteissa syntyi myös joukko erilaisia spontaaneja lisäkysymyksiä, joiden avulla vastaukset tarkentuivat ja syventyivät. Haastattelukysymykset esitetään artikkelin liitteessä.

Artikkelini on kolmiosainen. Ensim-mäisessä osassa avaan kehittämis-projektin taustoja ja tavoitteita sekä verkostomaisen toiminnan käynnistä-misvaiheen prosessia. Artikkelin toi-nen osa koostuu lähdekirjallisuuteen nojaten katsauksesta julkisen sekto-rin ja muiden toimijoiden väliseseen yhteistyöhön kulttuurin alalla, yh-teistyön mahdollisuuksiin ja haastei-

siin tulevaisuudessa. Artikkelin yti-men muodostavat teemahaastattelujen pohjalta rakentuva arviointi ja koonti sekä niitä seuraavat päätelmät.

Ruohonjuuresta rakenteisiin: verkostomallin puitteita ja ulottuvuuksia

Kehittämishanke aktivoitui syksyllä 2013. Sen taustalla oli jo pidempään kypsyttelemäni idea teatterillisen kehit-tämistoiminnan rakentamisesta Sääks-mäen seudulle. Voipaalan taidekeskus sijaitsee Valkeakoskea ympäröiväl-lä maaseudulla Sääksmäellä. Alue on historiallisesti ja kulttuurisesti mer-kittävä erityisesti siksi, että Rapolan muinaislinna on lähellä ja alueen kar-tanoissa on Suomen taiteen kultakau-den kulttuuriperintöä. Taide- ja kult-tuurihistorian innoittamana olin jo parinkymmenen vuoden ajan ollut to-teuttamassa erilaisia taideprojekteja seudulla. Näiden kokemusten pohjalta kehittämishankkeen tukena oli jo val-miita kontakteja ja verkostoja. Draa-maRäätäleiden ja Mallas-Pidot Oy:n kehittämisidea oli ollut vireillä jo pit-kään, ja toimijat etsivät sopivaa ympä-ristöä sen toteuttamiselle.

Tavoitteenamme oli rakentaa Voipaa-lan taidekeskuksen alueelle julkisen sektorin palvelutuotantoa laajentavaa taide- ja kulttuuritoimintaa, joka kut-

277

suu mukaan kolmannen sektorin toi-mijoita sekä kansalaisia. Idea perustui näkyyn teatteritoiminnasta kulttuuri-sena sillanrakentajana, joka kommu-nikoi osallistamalla eri tahoja ja ryh-miä sekä tuottaa samalla kulttuurista pääomaa ja lisäarvoa kaikille osapuo-lille. DraamaRäätälit-teatteriosuus-kunta toimi hankeen koordinoijana ja moottorina. Ryhmällä on vahva koke-mus osallistavista ja yhteisölähtöisis-tä teatteriprojekteista ympäri Suomea.

Rakensimme kehittämishankkeen pe-rustan ”kaikki voittavat” -periaatteel-le. Yrittäjät vuokrasivat käyttöönsä persoonallisen ja kiinnostavan työs-kentely-ympäristön. Tilanhaltija sai uutta sisältöä, toimintaa sekä asiakas-virtoja vailla tuotantopaineita ja -ku-luja. Tuotannollinen sapluuna oli siis valmiina, eikä yhteistyötahoja lähes-tytty hattu kourassa.

Hankkeen käynnistyminen edellytti intressien kohtaamista ja vaati kärsi-vällistä taustatyötä. Voipaalan taide-keskus on Valkeakosken kaupungin hallinnoima kuvataiteen näyttelytoi-mintaan keskittyvä taidekeskus, joka sijaitsee Sääksmäen maaseudulla van-hassa ja idyllisessä kartanomiljöössä. Komeista puitteistaan huolimatta se on resursseiltaan pieni, ja toiminnan jatkuvuus on ollut merkittävästi suh-danteille alttiina ja haavoittuva. Kä-vijämäärät pikkukaupungin provins-

sissa sijaitsevassa taidekeskuksessa ovat kuntapäättäjien näkökulmasta liian pieniä. Voipaalan tilanne kärjis-tyi kunnallispoliittiseksi kiistakysy-mykseksi syksyllä 2013 ja sai aikaan pienen kansanliikkeen, johon itsekin osallistuin ja joka pyrki näkyvästi puolustamaan kulttuurihistoriallisen miljöön merkitystä kaupungille ja sen asukkaille. Näiden yhtäaikaisten osa-tekijöiden seurauksena kiteytyi ajatus teatterillisen kehittämistoiminnan tar-joamisesta juuri Voipaalaan.

Neuvottelu- ja verkosto-osapuolia te-atteriosuuskunnalla oli Valkeakosken kaupungin suunnassa yhteensä vii-si kappaletta. Voipaalan taidekeskus kuuluu hallinnollisesti Valkeakosken kaupungin kulttuuripalveluihin. Ker-roksellista hallintomallia johtaa si-vistystoimen keskus, jonka päätök-senteossa on mukana sivistystoimen lautakunta. Taidekeskuksen pihapii-rin rakennuksessa toimi hankkeen toteutusaikana lisäksi kaupunginkir-jaston lähikirjasto, jonka tiloissa te-atteritoiminta tapahtui. Kirjasto oli näin myös yhtenä verkosto-osapuo-lena. Lisäksi taiteellisten sisältöjen kautta yhteistyötahoiksi tulivat Val-keakosken seudun koulutuskuntayh-tymän ja nuorisopalveluiden vastuulla olevat nuorten työpajat sekä kolman-nen sektorin edustajana Kelhin maa- ja kotitalousseura vanavedessään suu-ri joukko paikallisia asukkaita.

278

Kuva 1. Verkostoyhteistyön muotoja ja laatua Voipaalan taidekeskuksessa 2014–2015.

VERKOSTOYHTEISTYÖN MUOTOJA JA LAATUA VOIPAALAN TAIDEKESKUKSESSA 2014–2015

DraamaRäätälit

Sisä

ltösu

unnit

telu,

yhte

ismar

kkino

inti ja

myy

nti

Vuok

raus

ja tie

dotu

s

Vuok

raus

, tie

dotu

s ja

to

imin

nalli

nen

yhte

isty

ö

Sisällöllinen ja

toiminnallinen yhteistyö

Sisällöllinen ja

toiminnallinen yhteistyö

Mallas-Pidot

Voipaalan taidekeskusValkeakosken kulttuuripalvelut

Sääksmäen sivukirjastoValkeakosken kaupunginkirjasto

Ammattiopiston Vaateri-nuorten työpaja:Valkeakosken koulutuskuntayhtymäStarttipaja: Valkeakosken nuorisopalvelut

Valkeakosken sivistystoimen keskusSivistystoimen lautakunta

Kelhin maa- ja kotitalousseura

Yhteistyöosapuolena kunta on erilai-nen toimija kuin yritys- ja projekti-pohjalta toimiva teatteriosuuskunta. Hierarkkinen hallintorakenne imaisi etenkin toiminnan käynnistämisvai-heessa runsaasti aikaa ja johti pääl-lekkäisiin päätöksentekoprosesseihin, kun eri osapuolten kanssa yhdessä ja erikseen käytiin neuvotteluja toimin-nan mahdollistamiseksi ja raamitta-miseksi. Erilaisten toimintakulttuu-rien, keskustelutapojen ja tarpeiden yhteensovittamisen haasteita kuvaa,

että reilun puolen vuoden aikana käy-tiin yhteensä 17 virallista neuvottelua, ennen kuin toiminta pääsi käynnisty-mään elokuussa 2014. Tilanteeseen toivat oman hidasteensa kaupungin-kirjastossa, Voipaalan taidekeskuk-sessa sekä sivistystoimen keskuksessa kesken neuvotteluprosessin tapahtu-neet johtajanvaihdokset.

Kehittämisidea, jossa ulkopuolinen palveluntuottaja tarjoaa sisältöjä kun-nalliselle kulttuuriyksikölle, oli myös

279

kuntaosapuolelle uusi tilanne. Julki-nen sektori on perinteisesti tottunut toimimaan maksumiehenä tai vähin-täänkin osatuottajana ulkopuolis-ten palveluntarjoajien sisällöille. Tä-mä perinne saattoi osaltaan vaikuttaa neuvottelujen venymiseen, kun yhteis-tä ymmärrystä toiminnan tavoitteista pyrittiin kirkastamaan. Neuvottelujen pohjalta syntyi kaksi vuokrasopimus-ta, toinen teatteritoiminnalle ja toinen ravintolapalvelulle. Varsinaiset yhteis-työmallit jäivät odottamaan tulevai-suuteen.

Teatteritoiminta sijoittui pihapiirissä olevaan vanhaan navettarakennuk-seen, jossa toimi Sääksmäen lähikir-jasto. Ravintolapalvelu rakentui ta-pahtumaluonteisesti taidekeskuksen päärakennukseen.

Palvelujen tuotantovastuu kuului ko-konaisuudessaan DraamaRäätäleille ja Mallas-Pidoille. Taidekeskukselle ja kirjastolle ei mallista koitunut suoria kuluja lukuun ottamatta pääraken-nuksen siivousresurssia tapahtumi-en yhteydessä. DraamaRäätälit vas-tasi Navettanäyttämön siivouksesta ja huollosta. Valtaosa toiminnasta to-teutettiin taidekeskuksen ja kirjaston aukioloaikojen ulkopuolella niin, et-tei talojen perustoimintaa kuitenkaan häirittäisi. Samalla tilanne mahdollis-ti esimerkiksi taidekeskuksen aukiolo-aikojen ajoittaisen laajenemisen, kun

Mallas-Pidot vastasi taidekeskuksen pitämisestä avoinna tapahtumailtoi-na. Tavoitteena oli luoda käytäntö, joka ei vaadi Voipaalan henkilökun-nalta ylimääräistä työpanosta. Mai-nittakoon, että normaalisti ulosvuok-rauksen yhteydessä taidekeskuksen oma henkilökunta on työvuorossa. DraamaRäätälit ja Mallas-Pidot vas-tasivat itsenäisesti toiminnan markki-noinnista, josta Voipaalan taidekeskus toimintaympäristönä hyötyi monen-laisella näkyvyydellä.

Kahden hankevuoden aikana yhteis-työtä tehtiin eri verkosto-osapuolten kanssa erilaisin käytännöin. Kaupun-ginkirjaston lähikirjasto oli teatteri-toiminnan tukikohtana, ja yhteistyötä tehtiin aktiivisesti tilankäytön ja vies-tinnän alueilla. Kirjasto otti teatteri-toiminnan avosylin vastaan. Teatteri tarjosi kaivattua lisäsisältöä ja uuden-laista toimintaa osa-aikaisesti avoin-na olevan kirjaston tiloille. Produktiot oli helppo sovittaa kirjaston aukiolo-aikoihin, ja kirjasto lähti heti alusta alkaen luomaan tilallisia puitteita te-atteritoiminnan toteuttamiselle mah-dollisimman vaivattomasti. Taiteelli-nen toiminta ja esitykset rakentuivat kuntaorganisaation ulkopuolisten ta-hojen kanssa.

280

Erottuvaa toimintaa rakentamassa

Ajatuksena oli brändätä teatteritoi-minta uniikkiin navettaympäristöön. Tila nimettiin juurevasti Navetta-näyttämöksi, joka osoittautui kansan suussa osuvaksi nimeksi. Ohjelmiston rinnalle luotiin yhteistyöidea Mallas-Pitojen ravintolatoiminnan kanssa. Esitysten yhteydessä toteutettiin eri-laisia taiteen sisällöistä virittyviä il-lalliskokonaisuuksia. Illalliskokonai-suudet toteutettiin taidekeskuksen päärakennuksen kartanosaleissa. Ra-kennuksessa ei ole ammattikeittiötä

eikä tiloja ruoanvalmistukseen, joten ravintolatoiminta toteutui pop-up-henkisesti nostokeittiö- ja ennakkoti-lausperiaatteella.

Teatteritoiminnan painopistealuee-na oli yhteisölähtöinen esittävä taide ja yhteistyö paikallisten asukkaiden kanssa. Sisällöllisenä tavoitteena oli integroitua alueen historia- ja luon-toarvoihin sekä ympäröiviin yhtei-söihin. Esitykselliset teemat kietou-tuivat paikallisuuteen ja alueellisiin kysymyksiin. Kulttuuri-identiteetti, arvot ja arvostukset sekä ajankohtai-nen yhteiskunnallinen keskustelu oli-

Kuva 2. Sääksmäen lähikirjasto muuntui notkeasti teatteritilaksi.

281

vat niin ikään sisällöllisinä profiileina. Yhteiskunnallisuus näkyi myös konk-reettisesti alueen ja seudun asukkai-den ja teatterinharrastajien pääsynä osaksi toimintaa. Puolentoista vuo-den aikana toteutettiin yhteensä viisi ensi-iltaa, joista kaksi oli ammattilais-tuotantoja ja kaksi puoliammattilais-voimin toteutettuja. Yhdessä tuo-tannossa lavalla nähtiin iso ryhmä paikallisia työpajanuoria pitkän yh-teisötaiteellisen prosessin päätteeksi. Produktiotoiminnan rinnalla Draama-Räätälit käynnisti maaseudulla oman teatteriryhmän, jonka kolmevuotinen toiminta johti kehittämishankkeen jatkoksi suureen paikalliseen yhteisö-teatteriesitykseen Kelhin seurantalol-la syksyllä 2016.

Puolentoista vuoden aikana toimin-ta toi alueelle yli 2000 asiakasta, jois-ta valtaosa vieraili ensimmäistä ker-taa taidekeskuksessa. Lukua voidaan pitää hyvänä saavutuksena, olihan

Navettanäyttämö esitystilana hyvin pieni. Tilaan mahtui 60 katsojaa. Esi-tykset olivat enimmäkseen loppuun-myytyjä, samoin yhteistyössä toteu-tetut illalliset. Navettanäyttämö loi nopeasti oman imagonsa ja profiilin-sa, mikä houkutti uudenlaisia kävi-jöitä alueelle. Syksyllä 2015 toteutin ohjelmistossa olleen produktion yh-teydessä kulttuurialan ylempään am-mattikorkeakoulututkintoon (luova tuottaja) sisältyviin opintoihin liitty-vän kehittämishankkeen asiakasseg-menttiä ja viestintää koskevan asia-kastutkimuksen, joka puolsi edellisiä havaintoja. Eräs miespuolinen katso-ja kommentoi tuolloin toimintaa seu-raavasti:

Ei tänne olis tullut pelkän kuvataiteen takia lähdettyä, mutta kun täällä on tämmöinen kokonaisuus, niin sitten kyllä. (Asiakashaastattelu Laitakau-pungin laulut -projektityössä 2015.)

Kuva 3. Teatterin illuusioita lähikirjaston salissa.

282

Kohti luovia verkostoja

Näkemykseni mukaan yhteiskunnan samoin kuin teatterikentän nykyiset ja tulevat haasteet ovat ratkaistavissa uudenlaisilla yhteistyön tavoilla sekä rohkeasti rakentuvilla ja muuntuvilla eri sektoreiden välisillä toimintamal-leilla. Julkinen sektori etsii myös kult-tuurikentällä uudenlaista roolia. Sisäl-tötuotanto, luova talous ja sosiaalisen median mullistukset edellyttävät uutta osaamista. Osallisuus ja vuorovaikut-teisuus ovat kulttuurityölle tyypillisiä osaamisalueita, joista kunnat voisivat hyötyä yritysyhteistyönä (Halonen 2010, 15). Myös opetus- ja kulttuuri-ministeriön Kuulto-hankkeen loppu-raportissa kehotetaan kuntia hyödyn-tämään tulevaisuudessa paikallisten ammattitaiteilijoiden osaamista osana alueellisen tasa-arvoisuuden ja korkea-tasoisen taiteen saavutettavuutta (Kan-gas, Jakonen & Havimäki 2014, 14). Artikkelissa esittelemäni hanke pyrkii konkretisoimaan kulttuurisen yhteis-työn mahdollisuuksia ja reunaehtoja esimerkkikokemuksen puitteissa.

Pekka Uotila (2011, 18) avaa ekosys-teemiä muotimetaforana. Hänen mu-kaansa käsitteellä viitataan useiden toimijoiden väliseen vuorovaikutuk-seen ja keskinäiseen riippuvuuteen. DraamaRäätäleiden esimerkkihank-keessa ekosysteemin muodostivat emo-organisaationa teatteriosuuskun-

ta, Mallas-Pidot-ravintolapalvelu, Voi-paalan taidekeskus sekä Valkeakosken kaupungin kulttuuripalvelut ja kau-punginkirjasto. Lisäksi mukana oli produktiokohtaisesti joukko eri alo-jen taiteilijoita sekä kolmannen sek-torin toimijoita ja kuntalaisia.

Uotilan (2011, 51) kuvaama kult-tuuriekosysteemi on monialainen ja muuntautuva eri toimijoiden muodos-tama toiminnallinen yksikkö. Tämä edellyttää hänen mukaansa kykyä ym-märtää erilaisten toimijoiden puhetta, tekoja ja vaikuttimia. Tämän lisäksi on tunnettava projektityön ja elämys-toiminnan luonnetta sekä omattava kykyä sukkuloida sekä paikallisen että muiden kulttuuriekosysteemien välillä. Kun kulttuuriekosysteemin osapuo-let pyrkivät kohti jaettua ymmärrys-tä, etenkin tiedonkulun ja viestinnän määrälliset sekä laadulliset osaamis-tarpeet korostuvat. Uotilan kuvaamat toimivan yhteistyön edellytykset tuli-vat näkyviksi myös kehittämishank-keemme vaiheissa.

Jutta Virolainen (2015, 32–33, 91) käsittelee osallisuuden tematiikkaa kulttuuripolitikassa ja arjen käytän-teissä. Kulttuuripolitiikan keskeise-nä tavoitteena on sosiaalisen vaikut-tavuuden (social impact) ja lisäarvon (added value) luominen. Virolaisen mukaan kiinnostus kulttuuriosallis-tumiseen liittyy kysymykseen kan-

283

salaisten yleisestä yhteiskunnallises-ta osallistumisesta. Virolainen kuvaa kulttuuripolitiikan strategiaa 2020, jonka mukaan kulttuuripalveluiden saavutettavuus ja saatavuus ovat kes-keisiä tavoitteita, jotka koskevat kaik-kia ikäryhmiä, elämänkatsomuksia ja muita kulttuurisia viiteryhmiä. Draa-maRäätäleiden hankkeen yhtenä toi-minnallisena ulottuvuutena oli juu-ri vuorovaikuttuminen ympäröivien yhteisöjen kanssa. Yhteisölliset työta-vat toivat kansalaiset näin myös julki-sen palvelun ulottuville.

Kuntien järjestämistä kulttuuripalve-luista valtaosa on harkinnanvarais-ta palvelua. Kuntalaisilla ei ole siis subjektiivista oikeutta tiettyihin pal-veluihin lukuun ottamatta kirjasto-palveluita ja niin sanottua yleistä kult-tuuritoimintaa, jotka ovat lakisääteisiä (Saukkonen & Ruusuvirta 2009, 145). Siitonen ja Valkama (2003, 14) esit-televät kuntien erilaisia vaihtoehtoisia palveluntuotantomalleja, jotka koske-vat toimitilojen omistamista ja hallin-taa, rahoitusmalleja, palvelujen tuot-tamista sekä tuotantovastuuta. Kunta hyödyntää toteutustapana usein tilaa-ja-tuottajamallia, ostopalveluita tai suoraa avustustoimintaa. Yksityisen yrityksen osallistuminen julkisten pal-veluiden tuottamiseen on perinteises-ti perustunut yksittäisiin alihankinna-nomaisiin järjestelyihin (Saukkonen & Ruusuvirta 2009, 146). Tunnetusti tä-

mä on tarkoittanut yhtiöitettyjä taide-laitoksia. Vaikka kuntien palvelutuo-tantorakenteen on oletettu muuttuvan ja yksityisten toimijoiden lisääntyvän toimialalla, tosiasialliset muutokset ovat olleet vähäisiä. Heiskanen, Kan-gas ja Michell (2015, 64) kuvaavat kuntien toimintaympäristössä tapah-tunutta muutosta kulttuurin alalla. Myös heidän mukaansa dokumen-toidut käytännön esimerkit ovat kui-tenkin edelleen harvinaisia. Valmiista malleista ja esimerkkikokemuksista olisi varmasti ollut hyötyä rakennet-taessa kuntayhteistyötä DraamaRää-täleiden kehittämishankkeessa.

Tavoitteena yhdessä tekemisen yhteiskunta

Julkisen ja yksityisen sektorin yh-teistyö on kuitenkin lisääntymässä. Etenkin palvelusektorilla asia on jo rohkeasti ilmaistuna jopa arkipäiväis-tynyt. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tämä näkyy ulkoistamisina, mikä usein nimetään yhteistyöksi, mutta ei kui-tenkaan ole sitä. Myllynpään (2015, 12–13) mukaan yhteistyö rakentuu yhteisistä tavoitteista ja yhteistyön tuottamasta lisäarvosta molemmille osapuolille. Ennakointi ja tulevaisuu-den suunnittelu tehdään mahdollisim-man pitkälle yhdessä. Varsinaisille PPP (public private partnership) -yhteistyö-hankkeille olennaista on saavuttaa ta-

284

sapuolinen riskien jako ja eräänlainen ”rahoille vastinetta” -asetelma. Myl-lynpää kuvaa ideaaliksi pitkän yhteis-työsuhteen ja saumattoman yhteistyön kautta rakentuvaa prosessinomaista yhdessä tekemisen tapaa.

Artikkelin tapausesimerkkinä toimi-vassa DraamaRäätäleiden kehittämis-hankkeessa toiminta sisälsi erilaisia ja eritasoisia yhteistyön muotoja yhtei-sestä sisällöntuotannosta tekniseen ja muodolliseen toimintaan. Kaikilta osin yhteistyötavoitteisiin ei vielä yl-letty. On ymmärrettävää, että toimin-tatapojen yhteensovittaminen pitkät perinteet omaavassa kulttuuriraken-teessa vaatii aikaa, kokeiluja, koke-muksia ja yhteistä tahtoa. Kahden vuoden kokemusten jälkeen luotta-mus varsinaisen yhteistyön rakenta-miseen on jo hyvällä oraalla.

Kunnalliset toimijat tarvitsevat tule-vaisuudessa toimintansa tueksi yri-tys- ja kolmannen sektorin toimijoi-ta. Tilanteeseen vaikuttavat näkyvästi taloudelliset tekijät mutta myös ai-kamme kehitystrendit ja näkemys yhteistyön ja verkostoitumisen tuo-mista kumulatiivisista sisällöllisis-tä eduista. Suomen Kuntaliiton si-vistyspoliittisessa ohjelmassa (2015, 42–44) kerrotaan muun muassa mo-nipuolisen yhteistyön muiden sekto-reiden ja toimialojen kanssa lisäävän kulttuurilaitosten asiakaslähtöisyyttä

ja vaikuttavuutta. Ohjelmassa näh-dään kuntalaisilla olevan mahdolli-suus osallistua taiteen ja kulttuurin tekemiseen osallistavan taiteen me-netelmien avulla. Lisäksi Kuntaliiton mukaan tavoitteena on, että julkises-ti rahoitetut kulttuuritilat palvele-vat laajasti kulttuurin eri tuottaja- ja käyttäjäryhmiä.

Häyrysen (2015, 216–219) mukaan kulttuuriin kohdistettavien intressien moninaistuessa kulttuuritoimien vir-kamiehiltä ei voi enää odottaa paneu-tumista kulttuurikysymyksiin niiden edellyttämällä monipuolisuudella. Esi-merkiksi saavutettavuuden päämää-rä kaipaa uudentyyppistä ajattelua. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön strategiassa 2020 (2009, 24–30) kan-nustetaan palvelujen saatavuuden ja laadun takaamiseksi taide-, kulttuuri- ja kirjastolaitoksia uudistamaan pal-veluiden järjestämistapoja esimerkik-si lisäämällä seudullista yhteistyötä ja verkostoitumista muiden kulttuuritoi-mijoiden kanssa. Tutkija Tiina Lammi-nen (2015, 127–128) arvioi Kulttuu-ripolitiikan tutkimuksen vuosikirjassa ammattitaiteilijoiden asemaa kunnis-sa. Hänen mukaansa kulttuuritalou-den vahvistamiseksi tarvitaan kulttuu-ritoiminnan järjestämiseen kunnissa ammattimaisuutta: ”Tavoitteena on että, taiteilija tekee kunnissa työtä yh-teisöille ja yhteisöjen kanssa.”

285

Airaksinen, Nyholm ja Haveri (2004, 21) kuvaavat, kuinka perinteisestä kuntamallista ollaan siirtymässä ver-kostokuntaan. Tämä tarkoittaa pal-velujen järjestämisen osalta sitä, että kunta vastaa edelleen palvelujen jär-jestämisestä, mutta se järjestää ne yhä enemmän erilaisten sopimus- ja yh-teistyöjärjestelyjen kautta. Nykyään miltei kaikki kehitysprosessit toteu-tetaan laajapohjaisessa verkostomai-sessa yhteistyössä. Tulokset edellyt-tävät monenlaisen asiantuntemuksen sekä erilaisten intressien, ihmisten ja organisaatioiden yhteensovittamis-ta (Ståhle ym. 2004, 5). Edellisiin esi-merkkeihin nojaten voidaan sanoa, että DraamaRäätäleiden kehittämis-hanke Voipaalan taidekeskuksessa on osa laajempaa yhteiskunnallista kehi-tyskulkua ja ilmiötä, jossa toiminnan raja-aidat kaatuvat yhteiskunnallis-ten rakenteiden, yritysten sekä kansa-laistoiminnan välillä ja syntyy uusia toimintamalleja sekä samalla mah-dollisuuksia kulttuurin, taiteen ja yh-teiskunnan kehittämiseksi.

Kokemuksellista arviointia

Kehittämisprojektin tavoitteena oli synnyttää Voipaalan taidekeskuksen alueelle teatteritoimintaa, joka pieni-muotoisuudestaan huolimatta raken-taa näkyviä sisältöjä ja vahvaa link-kiä ympäristöönsä verkostoitumalla

ja tarjoamalla taidesisältöjä paitsi katsojille niin myös osallistamalla eri yhteisöjä toimintaan. Näiden tavoit-teiden toteutumista kartoitin verkos-to-osapuolille tekemilläni teemahaas-tatteluilla keväällä 2016. Haastattelut olivat noin tunnin mittaisia ja tapah-tuivat kasvokkain. Haastateltavina oli yhteensä kahdeksan projektin ver-kosto-osapuolta edustavaa henkilöä: Valkeakosken kaupungin kulttuuri-toimenjohtaja, kirjastotoimenjohtaja, lähikirjaston osastonhoitaja, Voipaa-lan taidekeskuksen toiminnanjohtaja, Mallas-Pidot Oy:n toimitusjohtaja, Kelhin maa- ja kotitalousseuran pu-heenjohtaja sekä Valkeakosken seu-dun koulutuskuntayhtymän ammat-ti- ja aikuisopiston Vaateri-nuorten työpajan päällikkö ja yksi pajaohjaaja.

Arviointitutkimuksessani luokittelin haastattelujen vastaukset karkeasti viiteen eri kategoriaan. Haastatteluis-sa esiin nousseiden huomioiden mu-kaan nimesin kategoriat seuraavasti: toiminnan arvo ja merkitys, yhteistyö verkosto-osapuolten kanssa, toimiti-lojen hyödyntäminen sekä asiakas- ja resurssinäkökulma. Kutakin kategori-aa avaan onnistumisen ja kehittämis-tarpeiden näkökulmasta.

286

DraamaRäätäleiden kehittämishank-keessa tuottamat ja toteuttamat teat-terituotannot edustivat omintakeista taiteellista ja yhteisöllistä linjaa. Tai-dekeskus tapahtumamiljöönä tarjo-si osaltaan mahdollisuuden rohkealle esitysprofiilille. Teatteritoiminnan to-teutusympäristö, Navettanäyttämö, oli esitystilana pieni, ja toivoimme tavoittavamme puitteeseen riittävän määrän ennakkoluulotonta teatteri-yleisöä. Näin myös kävi. Taiteellinen ja toiminnallinen linja otettiin jopa ennakoitua paremmin vastaan sekä yleisön että verkosto-osapuolten nä-kökulmista. DraamaRäätäleiden ke-hittämistoiminta nähtiin sisällöllisesti ja imagollisesti tärkeänä. Kulttuuritoi-

menjohtaja kuvaa haastattelussa toi-minnan tuottamaa huomioarvoa ja merkitystä seuraavasti:

No, jos ajatellaan paikallista kulttuu-rielämää, mää olen kokenut teidän esitykset hyvin vaihtoehtoisina, sem-moisina mitä meillä ei muuten pys-tytä tarjoamaan ja ihan selvästi niil-le on ollut tilaus, koska esitykset on menneet niin hyvin. Tämän tyyppisil-lä produktioilla te haastatte yleisön ja siitä on tykätty. (Kulttuuritoimenjoh-taja.)

Pekka Uotilan (2011, 55) mukaan on tunnistettava ja uskallettava ottaa ris-kejä, sillä vain tämä on matkailullisen

Taulukko 1. Haastattelututkimuksen tuloksia onnistumisten ja kehittämis-kohteiden näkökulmista.

Toiminnan arvo ja merkitys

Yhteistyö verkosto-osapuolten kanssa

Toimitilojen hyödyntäminen

Asiakas- näkökulma

Resurssi- näkökulma

Onnistumiset • Huomioarvon ja imagon nousu

• Kulttuuri-tarjonnan laajentuminen alueella

• Teatteri- toiminta lisää kävijöiden osallistumista

• Toiminta markkinoi myös julkista palvelua

• Kehittämis- ideoita ja kokemus- pohjaa kaikkien toimijoiden väliselle yhteistyölle jatkossa

• Kirjaston tilojen kehittäminen monialaiseksi

• Voipaalan tilojen ja toiminta- mahdollisuuksien laaja-alaisempi hyödyntäminen

• Toiminta tuo uutta väkeä taide-keskukseen ja kirjastoon

• Paikallinen merkitys ihmisten osallistajana, aktivoijana ja kulttuuri-kokemusta vahvistavana

• Lisää toimintaa taide- keskukselle

• Uudenlaisia taidesisältöjä

• Hyvä ja luotettava ruoka-palvelun- toimittaja alueelle

Kehittämis- kohteet

• Vaikuttavuuden mittaaminen etenkin julkisen sektorin verkosto-osapuolten näkökulmasta

• Viestintä ja tiedonkulku

• Asenteet• Yhteis-

markkinointi

• Toistuvat roudaukset, joustavuutta toiminnan yhteen- sovittamiseen

• Verkosto- osapuolten keinot hyödyntää teatterin tuottamia asiakasvirtoja

• Tasapuolinen yhteistyö vahvistaa molempien osapuolten asemaa

287

vetovoiman kehittämistä. Kulttuuriset sisällöt voivat Uotilan mukaan tarjo-ta kokemuksellisuutta, esteettisiä elä-myksiä, kyseenalaistamista, paikallisen ja yleisen tai menneen ja tulevan yh-distelmiä, vaihtoehtoisia kokemuksia, merkityksiä, eettistä pohdintaa ja yk-silöllisiä kokemuksia. Tällaisten sisäl-töjen kautta kulttuuriekosysteemi voi tuottaa muista erottuvaa toimintaa.

Osa vastaajista kuvaili teatteritoimin-nan merkitystä paikallisesti erottuva-na ja markkinoinnillisena tekijänä.

Tämä on ollut jonkinnäköinen lipun-kantaja. Se on tullut tähän ja on he-rättänyt ihmisiä, niitäkin jotka ei ole olleet tekijäjoukossa mukana. Toimin-taa ei kummeksuta, mikä myös voisi olla mahdollista täällä. (Kelhin maa- ja kotitalousseuran puheenjohtaja.)

...tää on kaikista parasta Voipaalan markkinointia mitä voi olla. Että se tuo ihmisiä, liikuttaa. Mä uskon, että ne on kumminkin lähtökohtaisesti jo tämmöisiä taiteesta kiinnostuneita ih-misiä. Saadaanhan me sinne muillakin tapahtumilla ja kaikella houkuteltua ihmisiä, mutta tässä on lähempi kon-taktipinta kuvataiteeseen, teatterilla kuin monella muulla asialla. Nää on niin kuin samaa kuormaa. (Kulttuuri-toimenjohtaja.)

Teatteritoiminnan nähtiin tuoneen li-säarvoa alueen muulle toiminnalle.

Voipaala sinällään on hieno ympäris-tö kaiken kaikkiaan ja vajaalla käy-töllä, että kaikki pöhinä mikä sinne saadaan, on hyväksi. Monilta asiak-kailta on tullut kommentteja, että hy-vä kun täällä tapahtuu. (Mallas-Pito-jen toimitusjohtaja.)

Kehittämishankkeesta seurasi myös ennakoimattomia välillisiä vaikutuk-sia etenkin kirjastolle.

Kirjaston imago kulttuurisena toimi-jana on kirkastunut. Jo se, että mai-nitaan, että kirjasto tilana on tässä mukana, on positiivinen signaali, taus-tatekijä. On ollut myös kiinnostavaa henkilökunnan mielestä, että on voi-tu kertoa, että olemme tämmöisessä toiminnassa mukana. Ehkä tämä on myös päättäjien suuntaan tärkeä asia. Tämä on avaus muuhunkin suuntaan kuin olla vain kirjallisuuden asiantun-tijana. (Kirjastotoimenjohtaja.)

Yhteistyön toimivuutta haastatelta-vat arvioivat erilaisista näkökulmis-ta. Osa korosti yhteistyön helppoutta.

On toiminut tosi hyvin, teiltä tuli avaimet käteen kaikkine lipunmyyn-nin tukitoimineen ja niin edelleen. Me ei juuri edes keritty tehdä omaa markkinointia muutaman hassun Fa-cebook-seinällisen lisäksi molempi-na vuosina, ei ennätetty huutelemaan omaa roolia siihen. (Mallas-Pidot Oy:n toimitusjohtaja.)

288

Yhteistyö on sujunut hyvin, teillä on ollut idea ja ajatus mitä tehdään ja olette halunneet kuunnella meitä ja me on saatu vaikuttaa siihen. Mut-kattomasti on mennyt, ei oo tarvinnut kyräillä vaan on voitu reagoida, mi-tä pitäis tehdä, on voitu puhua avoi-mesti ja jatkuvuus on olemassa, heti käydään koko vuoden vaiheet läpi, päämäärä on siellä jossain. (Vaateri-nuorten työpajaohjaaja.)

Alkuun mietittiin, kuinka paljon ih-miset kuormittaa meidän lipunmyyn-tiä. Mutta sitten oli positiivinen yl-lätys, että kaikkiaan meille on tullut ehkä vain 1–2 kyselyä kassalle, siis to-si vähän, koska teatteri markkinoi itse omat toimintansa ja se ohjasi ihmisiä. (Voipaalan toiminnanjohtaja.)

Haastatteluissa nousi esiin myös yh-teistyön tuottamia välillisiä positii-visia vaikutuksia. Toimitilojen hyö-dyntäminen monialaisesti koettiin kiinnostavaksi. Teatteri ulkopuolise-na toimijana aktivoi etenkin kirjastoa toteuttamaan tilallisia ratkaisuja, joi-ta voisi hyödyntää myös tulevaisuu-den kirjaston kehittämisessä.

Ensinnäkin olen tykännyt hirveästi toiminnan aktiivisesta otteesta, se on vaikuttanut piristävästi Sääksmäen kirjaston toimintaan. Tämä oli jonkin-lainen mahdollisuus päästä eteenpäin. Nyt kun tuli ulkopuolinen buusti, saa-

tiin muun muassa hyllyjä pyörille, il-man tätä ulkopuolista syytä se ei olis varmaan onnistunut. (Sääksmäen lähi-kirjaston osastonhoitaja.)

Kun ensimmäisen kerran astui tilaan kun se oli muuttunut teatteriksi oli hä-kellyttävää, miten paljon tila oli muut-tunut. Antoi uskoa siihen, miten kirjas-tosta voi olla aika moneksi ja toiminta on vetänyt paljon ihmisiä, jotka ei ole koskaan käyneetkään siellä. (Sääksmä-en lähikirjaston osastonhoitaja.)

Elina Ala-Nikkola (2015, 16) on tut-kinut opinnäytetyössään pääkaupun-kiseudun kunnallisten kulttuurilaitos-ten yhteistyötoimintaa eri sektoreiden kanssa sekä kykyä rakentaa osalli-suutta toimintaympäristössään. Ala-Nikkolan mukaan kuntien rakennuk-silta ja palveluilta odotetaan nykyisin laajempaa kaiken kattavuutta, eivät-kä ne voi toimia vain yhtä tarkoitusta varten. Tässä tarkoituksessa on kyse muustakin kuin tilojen vuokraami-sesta. Ala-Nikkola esittelee Helsinki-mallin toimenpide-ehdotuksia (2015), joissa taidelaitoksia kannustetaan toi-mintaan omien seinien ulkopuolella ja lisäämään yhteistyötä alueen toimijoi-den ja muiden taideyhteisöjen kanssa.

Tähän suuntaan kirjastoissa ollaan menossa, että niistä pystytään teke-mään monipuolisia tiloja, että kalus-to taipuu. Ehkä tämä huomioidaan

289

myös uudessa talossa. [Viittaus pää-kirjaston tulevaan remonttiin.] (Kir-jastotoimenjohtaja.)

Monien eri toimijoiden ja toiminta-kulttuurien yhteensovittaminen vaa-ti sopeutumista ja toimintalogiikoiden hahmottamista. Aiemmin esittelemäni Uotilan (2010, 51) kuvaama kulttuu-riekosysteemi ilmenee kiinnostavalla tavalla haastateltavien vastauksissa. Osapuolet kuvasivat yhteistyön haas-teita toisistaan poiketen.

Jossain toisessa ympäristössä voisi ol-la mahdollista vähentää hidastavia ja jäykistäviä elementtejä esimerkiksi pöytien roudausta [viittaus Voipaalan taidekeskuksen näyttelysaleissa toteu-tettuihin illallisiin, joita varten tehtiin aina erillinen roudaus] (Mallas-Pidot Oy:n toimitusjohtaja).

Teatteritoiminnan sovittaminen kir-jastoympäristöön herätti myös poh-dintaa, vaikka kirjasto pyrki aktii-visesti kehittämään tilaratkaisuja helposti muunneltaviksi.

Olis varmaan teidän kannalta var-maan löytynyt helpompiakin paikko-ja, missä ei olis aina tarvinnut tehdä roudaamista (Sääksmäen lähikirjaston osastonhoitaja).

Myllynpää (2015, 24–30) erittelee menestyksekkään yhteistyösuhteen

piirteitä, joita ovat muun muassa osapuolten ymmärrys toistensa ta-voitteista, kyky nähdä toinen toisen-sa liikekumppaneina sekä yhteinen toiminnan fokus ja yhteinen riskien-hallinta. Näihin tekijöihin vaikuttavat vahvasti tiedonkulku ja ongelmanrat-kaisutahto ja -taidot. Yhteistyön haas-teet liittyivät seuraavassa Voipaalan toiminnanjohtajan huomiossa tiedon-kulkuun ja toimintojen yhteensovitta-miseen:

Meistä kaikki oli kiireisiä, yhteyden-pito jäi huonoksi. Liian tiivis suun-nitteluaikataulu, vois olla ennakoin-tia. Olisin toivonut, että näytöspäivät olisi voitu lyödä lukkoon yhteisessä pöydässä. Olisi ollut helpompaa, jos markkinat ja näyttelyiden avajaiset olisivat olleet eri aikaan kuin esityk-set. (Voipaalan toiminnanjohtaja.)

Erilaiset työkulttuurit vaikuttivat osal- taan yhteistyöhön.

Yhteistyön kannalta meillä on oi-keasti semmoisia ongelmia, että ih-miset haluaa tehdä vain kahdeksasta neljään töitä. Tää on ollut aika yllät-tävää tässä nyt, siinä on semmoisia-kin taustoja, että kun on pitkään ol-lut ihmiset semmoisissa töissä missä on tehty niitä iltoja, niin ne väsähtää siihen, ne tekee melkein mitä tahan-sa, että ne pääsee niistä. (Kulttuuri-toimenjohtaja.)

290

Taidekeskusympäristössä ravintola-toiminnan sovittaminen näyttelyjen lomaan tuotti myös ajoittaista kitkaa.

Jouduimme joidenkin taiteilijoiden kanssa tappelemaan, ruoka ja taide ei ollut kiva kaikille taiteilijoille. Osa ymmärsi sen lisäarvona, kaikki tai-teilijat ovat toki ymmärtäneet mutta osalle ollut myös vaikeaa tajuta ku-viota. (Voipaalan toiminnanjohtaja.)

Asiakasnäkökulma oli yksi haasta-teltavien keskeinen huomion kohde. DraamaRäätäleiden luotsaama toi-minta tuotti Voipaalan alueelle yli 2000 teatteriasiakasta puolentoista vuoden kuluessa. Lukemaa voidaan pitää merkittävänä, kun otetaan huo-mioon alueen tavanomainen kävi-jämäärä, joka on alle 8000 asiakas-ta kalenterivuoden aikana. Voipaalan toiminnanjohtaja kokee uudenlaisen asiakaskunnan löytäneen esitystoimin-nan kautta taidekeskuksen:

Teillä ne aiheet sopii hienosti meidän asiakassegmentin kanssa. Taidekes-kuksen yleisö on naisvoittoista ja elä-keläisiä. Teatterin kautta tulee myös miehiä ja työyhteisöjä, jotka muuten ei tulisi meille. Jos ei muuta niin nä-kevät paikan.

Mallas-Pitojen toimitusjohtaja kom-mentoi asiakashankinnan näkökulmaa:

Me ei olla tehty tässä omaa asiakas-hankintaa, se on tullut teatteritoimin-nan kautta. Molempina vuosina on yritetty soveltaa ruokatuotetta otta-malla vaikutteita teatterista, ja asi-akkaat löytäneet ideat. Siinä ollaan onnistuttu. Normaalista catering-asi-akkaasta kun puhutaan, osaltaan on ollut samojakin asiakkaita, mutta li-säksi tullut selvästi variaatiota teatte-riproduktioiden myötä.

Myös toiminnan osallistuva luonne nähtiin tärkeänä. Uotila (2011, 52) penää kulttuurituotannon asiantun-temusta, joka perustuu asiakaskoke-muksen tunnistamiseen ja siihen eläy-tymiseen. Olosuhteet ja palvelut on osattava rakentaa elämyksen mukai-sesti. Lisäksi kulttuuriekosysteemissä on kyettävä luomaan uusia innovaa-tioita ja improvisoimaan uusia merki-tyksellisiä kokemuksia.

Olisi hienoa viedä kirjaston toimintaa enemmän kansalaiskeskustelun suun-taan, missä tällainen teatteritoiminta voisi olla tukena (Sääksmäen lähikir-jaston osastonhoitaja).

Yhtenä asiakasosapuolena voidaan pitää paikallista kolmatta sektoria ja kuntalaisia, joita teatteri otti mukaan toimintaansa. Kolmannen sektorin toimijan näkökulmasta ympäristössä operoiva teatteritoiminta mahdollis-

291

taa kansalaisten aktivoimisen ja lisää osallisuutta.

Se, että tehdään itse ja ollaan muka-na, on yleistymässä ja se on väistämä-töntä, jos halutaan, että jotain tapah-tuu (Kelhin maa-ja kotitalousseuran puheenjohtaja).

Sama haastateltava lisää keskusteluun vielä monialaisen taidekeskuksen ve-tovoimanäkökulman:

Esittävä taide on asia, mikä tuo ih-misiä eri lailla yhteen ja yhteisen ko-kemuksen äärelle ja sitoo tekijöinä ja tilankäytöllisesti. Jos on taidekeskus, mitä enemmän ja mitä useammanlai-sia sisältöjä, sitä täyteläisemmästä tai-dekeskuksesta voidaan puhua.

Kehittämiskohteeksi etenkin kunta-puolen haastateltavat kokivat asia-kasvirtojen hyödyntämisen.

Vaikuttavuuden mittaaminen vaikeaa, emme pysty tietämään. En tiedä millä, mutta vois miettiä, miten vois jatkaa asiakkaan kohdalla tätä kokemusta. (Voipaalan toiminnanjohtaja.)

Kyllä mun mielestä olis pitänyt hyö-dyntää enemmän, se oli alun perin idea (Kulttuuritoimenjohtaja).

Verkostomainen toiminta lisäsi myös julkisen palvelun resursseja. Voipaa-lan taidekeskus hyötyi tästä muun muassa siten, että tarjoutui mahdol-lisuus tuottaa rakennukseen kävijöi-tä omien aukioloaikojen ulkopuolella.

Se, että toiminta tapahtuu meidän toiminnan aukioloaikojen ulkopuo-lella, on tärkeää. Lisäksi hieno asia, että esityksiin tultiin muualta myös talviaikana. Talvi on meille haastava, todella hiljainen. (Voipaalan toimin-nanjohtaja.)

Toiminnanjohtaja näki toiminnan myös vahvistavan pieniä henkilöre-sursseja.

Meillä on niin pieni henkilöstö, kaikki verkostot tuovat meille lisää toimintaa. Myös tapahtumien jatkuvuus on ollut tärkeää, ei vain yksittäinen tapahtuma. (Voipaalan toiminnanjohtaja.)

Luotettavan yhteistyökumppanin saa-minen on tärkeää myös laajemmassa mittakaavassa.

Mallas-Pidot on suosittuja aina. Voi-paalalle se tarkoitti, että saimme hy-vän suositeltavan kumppanin, sillä meiltä kysytään tosi paljon pikkujou-luja, häitä jne. Se että meillä on tie-dossa pitopalvelu, jota voidaan suosi-tella. Meillä on kokemuksia kun tulee

292

pitopalvelu joka ei tunne taloa, siitä tulee ongelmia. Se, että voimme suosi-tella Mallasta ei johdu vain siitä, että tekevät hyvää ruokaa, vaan me myös tiedämme, että häiskät tietävät ta-lon, kuinka täällä toimitaan ja siihen voimme luottaa. On meille etu, että voimme suositella. (Voipaalan toimin-nanjohtaja.)

Verkostomaisen toiminnan koettiin mahdollistaneen yhteistyön tiivisty-mistä myös muiden kuin teatteriosa-puolen kanssa.

Yhteistyö Starttipajan kanssa on vai-kuttanut siihen, että nykyään meil-lä ei ole mitään ongelmaa vaikkapa yhteisissä urheiluissa. Ennen oli kai-kenlaista. Nykyään teemme muussa-kin yhteistyötä. [Viittaa Vaateri- ja Startti-työpajojen nuorten ja vetäji-en tutustumiseen toisiinsa yhteisessä teatteriprojektissa.] (Vaateri-nuorten työpajaohjaaja.)

Yhteistyön kokemukset synnyttivät erilaisia tulevaisuuskuvia ja ajatuksia toiminnan mahdollisuuksista ja tar-peista jatkossa. Myllynpään (2015, 18) mukaan yhteistyöhankkeille on olennaista saavuttaa tasapuolinen ris-kien jako ja eräänlainen ”rahoille vas-tinetta” -asetelma. Ideaalina voisi aja-tella olevan pitkän yhteistyösuhteen ja sen, että syntyy saumattoman yh-teistyön kautta prosessinomainen yh-

dessä tekemisen tapa. Hankkeessa oli lähtenyt kehittymään haastateltavien ajatuksissa tulevaisuutta enteileviä ja siihen liittyviä toiveita ja ideoita.

Kulttuuritoimen ja Voipaalan taide-keskuksen näkökulmasta ajatus toi-minnan jatkumisesta vaikuttaa tär-keältä, ja toiveita yhdessä tekemisestä on ilmassa.

Toivon, että toimintaa jatketaan. Van-hojen rakennusten parasta on, että niitä käytetään. Tulevaisuudessa mua edelleen kiinnostais, että kehitettäis yhdessä sisältöjä, että saatais joku yh-teinen kuvio. (Voipaalan toiminnan-johtaja.)

Näen tällaisen toiminnan pysyvänä osana Voipaalaa ja sen imagoa, riip-pumatta volyymistä, siis kuinka isoja tuotantoja tai kuinka usein (Kulttuu-ritoimenjohtaja).

Markkinointia vois miettiä, että mi-ten sitä vois tehdä yhdessä (Voipaalan toiminnanjohtaja).

Sisällöllisen yhteistyön mahdollisuu-det nousevat esiin myös kirjaston hen-kilökunnan vastauksissa:

On avannut kirjastossa silmiä, mitä tarpeet on myös aineiston hankinnas-sa. Sitä vois miettiä, olisko meillä yh-teisiä sisältöjä, joihin vaikka asiakkaat

293

vois palata. (Kirjastotoimenjohtaja.)Se jäi kokeilematta, että olis nostettu kirjallisesta maailmasta jotain yhteis-tä, vaatisi pitempiaikaista yhteistyö-tä. Kirjasto mielletään enemmän pal-velulaitokseksi kuin taidelaitokseksi. Olen oppinut ajattelemaan kirjalli-suutta tietyllä tavalla, tässä voisin op-pia ajattelemaan kirjallisuutta myös sisältönä. (Sääksmäen lähikirjaston osastonhoitaja.)

Ravintolapalveluiden näkökulmasta yhteistyön intensiteettiä voisi kehit-tää entisestään.

Jos haluaa, että ruoka ja esitys lähes-tyy enemmän toisiaan, voitais olla he-ti projektin alkuvaiheessa enemmän tekemisissä ja ideoida vielä enemmän. Tosin asiakkaat ovat nytkin löytäneet koukkuja, eli ollaan oltu aika lähellä onnistumista. (Mallas-Pidot Oy:n toi-mitusjohtaja.)

Luulisin että se on laajemmassa mi-tassa tukenut ja pönkittänyt itseym-märrystä, mitä meillä täällä on. Tääl-lä on ollut tupa täysi aina ja onhan se hienoa, että kylällä on myös tämmöis-tä kulttuuritoimintaa, kun meillä on sivukirjasto, miksei sitten sivuteatteri. (Kelhin maa- ja kotitalousseuran pu-heenjohtaja.)

Kolmannen sektorin sekä ammatti-koulutuksen ja työpajojen edustajien

mielestä toiminta aktivoi osallistujia ja tarjoaa merkityksiä, minkä takia se eroaa muusta toiminnasta.

Sehän on yksi taiteen tehtävistä, sa-noittaa tai jollain muulla lajille omi-naisella tavalla tuoda esiin asioita, joita muuten on vaikea sanoa. Taide on väline. Ja taas toiminnan tasolla, jos emme voi osallistua päätöksente-koprosessiin on arvokasta, että meillä on tämä taide- ja teatteriyhteisö, jo-hon voidaan osallistua. (Kelhin maa- ja kotitalousseuran puheenjohtaja.)

Kun kerran on päästy kokeilemaan jotain tällaista, millä on hyviä vaiku-tuksia ryhmään ja nuoriin, totta kai haluttais tehdä lisää (Vaateri-nuorten työpajan päällikkö).

Jalostuksen tuloksia

DraamaRäätäleiden kehittämishanke lähti liikkeelle tekijöiden intohimosta, halusta tutkia ja kehittää sekä omaa että kohdeympäristön toimintaa ja halusta luoda jotain itselle tärkeää ympäristössä, jossa oli toimintaan kutsuva potentiaali. Myös yhteistyön kehittäminen julkisen sektorin, yritys-toiminnan sekä kolmannen sektorin kanssa motivoi meitä tekijöinä. Kun-ta keskeisenä verkostotahona toimi erinomaisena yhteistyön edellytysten kehittämisalustana. Hanke havainnol-

294

listi taitelija-tuottajan tehtävänkuvia ja ammatillisia haasteita verkostomai-sessa työskentelyssä eri alojen ja eten-kin kuntasektorin rajapinnoilla. Mo-nialainen yhteistyö vaatii pelisilmää yhteisen ymmärryksen sekä tavoittei-den hahmottamiseksi ja asettamisek-si verkosto-osapuolten kesken. Lisäksi mielenkiintoisia ja asiakkaita tavoitta-via kulttuurisisältöjä on tehtävä roh-kealla otteella samaan aikaan koh-deryhmiä kuunnellen ja ymmärtäen. Nämä vaatimukset konkretisoituivat hankkeen myötä.

Leena Björkvistin (2011, 6–9, 14) mu-kaan luovien alojen kasvun myötä on viimeisen kymmenen vuoden aikana havahduttu myös tuottajaosaamisen tärkeyteen. Julkisen sektorin strategi-oissa pidetään tuottaja- ja manageri-osaamista luovien alojen kehittämisen kannalta välttämättömänä. Björkvist pohtii, mitä on tämän hetken ja tule-vaisuuden kulttuurituottajan osaami-nen. Hän kyseenalaistaa verkostoitu-misen käsitteen itsestäänselvyytenä ja kysyy, miten usein verkostoituminen jää vain ideaaliksi, jonka toteutumise-dellytyksiä ei osata rakentaa. Näihin haasteisiin törmättiin myös esimerkki-hankkeessa. Hankkeen käynnistymis-tä hidastivat johtajien vaihdoksista joutuneet sattumatekijät. Mukana oli varmasti myös ripaus molempien osa-puolten kokemattomuutta yhteistyön rakentamisesta. Tästä johtuen toimin-

ta kuntaosapuolen kanssa käynnistyi enemmän perinteisenä vuokraussuh-teena kuin yhteistyönä. Eväät yhteis-työlle alkoivat kehittyä vähitellen hankkeen myötä.

Leena Björkvistin ja Katri Halosen (2012, 36) näkemyksen mukaan tu-levaisuuden tuottaja on mahdollista-ja, fasilitaattori, organisaattori, ver-kostoituja, kyvykäs tiimityöntekijä, yleisön roolin mahdollistaja ja yhtei-söllisyyden tukija. Myös kyky mana-geerata sisältöjä eri kielillä (taidekieli, bisneskieli, politiikkakieli, hallinto-kieli, hankekieli ja muden toimialo-jen kieli) ovat Björkvistin ja Halosen mukaan tulevaisuuden tuottajan tär-keitä ominaisuuksia. Esimerkkihanke todentaa konkreettisesti näiden osaa-miskriteerien läsnäolon. Yksi keskei-simpiä yhteistyön edellytyksiä on juu-ri kyky sanoittaa toimintaa ja siihen liittyviä tarpeita tavalla, jonka erilai-set vastaanottajat kokevat omakseen. On erilaista käydä yhteistyö- tai si-sältöneuvotteluja ravintolayrittäjän, kulttuuritoimenjohtajan tai maamies-seuran puheenjohtajan kanssa. Kyky ymmärtää erilaisia tarpeita yhteisen projektin sisällä on olennaista, jotta toiminta voi onnistuneesti käynnistyä ja ”rullata maaliin”. Viestinnän haas-teisiin viittasivat myös haastattelutut-kimuksen osapuolet, jotka kiinnosta-valla tavalla nostivat esiin toisistaan poikkeavia matkan varrella kaiher-

295

taneita kipupisteitä. Käytännön tar-peet erosivat toisistaan, eikä kaikkiin kyetty projektin aikana vastaamaan. Kokemuksen läpikäyneenä osapuolet pystynevät tarvittaessa jatkossa konk-reettisempaan tiedonkulkuun ja vies-tintään.

Kuntien kyky reagoida yhteiskun-nallisiin muutoksiin arveluttaa Ala-Nikkolaa (2015, 59). Hän pohtiikin, pystyvätkö kunnat todellisuudessa vastaamaan strategioissaan esitettyyn laajan kulttuurikäsityksen mukaiseen ajatteluun. Ala-Nikkola listaa kun-tien kulttuuritoimijoiden keskeisiksi osaamistavoitteiksi verkosto-osaami-sen kasvun, toiminnan jalkautumisen talojen ulkopuolelle sekä sosiaalisen median käytön lisäämisen. Draama-Räätäleiden toimintamallina Voipaa-lan taidekeskuksessa on ollut toimia yhteistyön rakentajana eri sektorei-den sekä kansalaisten ja taidelaitok-sen välillä. Vajaan kahden vuoden mittainen projekti osoitti, että yhteis-työn tuomien mahdollisuuksien hyö-dyntäminen ei synny automaattisesti. Se vaatii luottamuksen rakentamista, itsereflektiota ja toiminnan jatkuvaa uudelleen arviointia sekä osapuolten tahtoa kohti yhteistä päämäärää.

Vaikka yhteistyö oli osittain varovais-ta, hanke toimi hyvänä avauksena ja antoi runsaasti kokemusta, jonka pohjalta arvioida ja kehittää yhteis-

työn muotoja tulevaisuudessa. Han-ke loi etenkin pohjaa luottamuksel-le ja dialogille. On luonnollista, että eri osapuolilla on erilaisia odotuksia ja tarpeita. Sopimus- ja suunnittelu-vaiheessa oli ennakkoluuloja kokeilu-toimintaa kohtaan, mutta kuten haas-tattelututkimuksista voidaan tulkita, kahden vuoden ja useiden käytännön esimerkkien jälkeen verkosto-osapuo-let kuvasivat kokemuksia positiivisina.

Tulevaisuustutkija Markku Wileni-us (2015, 173) puhuu kulttuurista ar-vokkaana pääomana, joka vetovoi-mallaan houkuttaa myös aineellista pääomaa. Wileniuksen mukaan tu-levaisuudessa ihmisen huomio kiin-nittyy yhä enemmän aineettoman pääoman muotoihin: oppimiseen, elä-myksiin, hyvinvointiin ja luontosuh-teeseen sekä tasapainoiseen elämään. Ketterästi toimivat yritykset voivat tuoda merkittävästi lisää huomioar-voa julkisen sektorin toimijalle. Wile-nius pitää paikkaan sitoutuneen tai-teilijan, kuntataiteilijan, työnkuvan rakentamista toimivana tapana tuot-taa ammattimaista taidetta, kulttuuri-osaamista sekä asiantuntijuutta kunta-sektorin muutoksessa (Wilenius 2015, 130).

Voipaalan taidekeskus on kuluvana vuonna käynnistänyt oman kehittä-misprosessin, jonka pyrkimyksenä on vuokrata alueen rakennuksia laajem-

296

minkin kulttuuri- ja hyvinvointipalve-luyritysten käyttöön. Taidekeskuksen alueen rakennuksissa on aloittanut toimintansa useampi hyvinvointi- ja palvelualan yrittäjä. Yritystoimintaa voidaan pitää positiivisena signaali-na taidekeskuksen jatkuvuuden ja tu-levaisuuden kannalta. DraamaRäätä-leiden luoma malli on mahdollisesti toiminut tässä tienraivaajana. Teatte-ritoiminnan jatko on muutostilantees-sa avoin. Lähikirjastotoiminta lak-kautettiin kesäkuussa 2016. Samalla myös teatteritoiminta alueella päättyi. Lähikirjaston entinen tila eli Navetta-näyttämö jäi odottamaan remonttia, joka muuttaa rakennuksen juhla- ja kokoustilaksi.

Teatteritoiminta on nykyisissä olosuh-teissa siirtynyt pois Voipaalan taide-keskuksesta, ja yhteistyötä tehdään nyt aktiivisemmin Sääksmäen seudun muiden toimijoiden kanssa. Tähän ovat kehittämishankkeen verkosto-projektit luoneet hyvän pohjan. Teat-teriyhteistyö Voipaalan alueella palve-lisi varmasti kaikkia osapuolia myös tulevaisuudessa. Tilojen muutostyöt ja uuden sisällöllisen idean yhteenso-vittaminen teatteritoiminnan kanssa edellyttävät kuitenkin tilanteen uudel-leenarviointia. Lähitulevaisuus näyt-tää, löytyykö edellytyksiä yhteistyölle samoissa puitteissa. Intoa ja kehittä-misideoita tekijöillä riittää.

Lähteet

Aineisto

Kelhin maa- ja kotitalousseuran puheen-johtaja, haastattelu 10.4.2016.

Mallas-Pidot Oy:n toimitusjohtaja, haas-tattelu 9.3.2016.

Vaateri-nuorten työpajapäällikkö ja oh-jaaja, haastattelu 4.3.2016.

Valkeakosken kaupunginkirjaston Sääks-mäen lähikirjaston osastonhoitaja, haas-tattelu 17.3.2016.

Valkeakosken kaupunginkirjaston kirjas-totoimenjohtaja, haastattelu 21.3.2016.

Valkeakosken kaupungin kulttuuritoi-menjohtaja, haastattelu 26.2.2016.

Voipaalan taidekeskuksen toiminnanjoh-taja, haastattelu 4.3.2016

Kirjallisuus

Ala-Nikkola, E. 2015. Konserttisaleista kaupunkiaktivismiin. Osallisuuden suun-tia kunnallisten kulttuurituottajien työs-sä. Helsinki: Metropolia Ammattikorkea-koulu.

Anttila, N. 2010. Kumppanuus kunnalli-sissa kulttuuripalveluissa. Monipuolisten kulttuuripalvelujen kehittämisen mah-dollisuus? Pro gradu -tutkielma. Tampe-re: Tampereen yliopisto.

Björkvist, L. (toim.) 2011. Kulttuu-ri kutoo. Yhteistyö ja verkostot vapaan kulttuurikentän tukena ja innostajana. Tuottaja 2020-osaraportti 4. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu.

Habermas, J. 2006. Julkinen toiminta ja sen ongelmat. Suom. M. Renwall. Tampe-re: Vastapaino.

297

Halonen, K. (toim.) 2010. Kulttuuri ko-koaa. Kulttuuritapahtumien muuttuvat verkostot. Kulttuuri ja luova ala. Helsin-ki: Metropolia ammattikorkeakoulu.

Halonen, K. 2011. Kulttuurituottajat tai-teen ja talouden risteyskohdassa. Väitös-kirja. Department of social Sciences and Philosophy. Jyväskylä: Jyväskylän yli- opisto.

Heiskanen, I.; Kangas, A. & Mitchell R. 2015. Taiteen ja kulttuurin kentät. Perus-rakenteet, hallinta ja lainsäädäntö. Tallin-na: Tietosanoma Oy.

Häyrynen, S. 2015. Kulttuuripolitiikan liikkuvat rajat. Kulttuuri suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa. Vantaa: Hansap-rint Oy.

Jäppinen, T. 2015. Kunta- ja käyttäjä-lähtöinen innovaatiotoiminta. Helsinki: Kuntaliitto.

Kangas, A.; Jakonen, O. & Havimäki, S. 2014. Osallistumista ja aktivointia. KUULTO-toimintakokeilun matkassa. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeri-ön julkaisuja.

Myllynpää, A. 2015. Julkisen ja yksityi-sen sektorin yhteistyöhankkeet. Pro gradu -tutkielma. Finanssihallinto ja julkisyhtei-söjen laskentatoimi. Tampere: Tampereen yliopisto.

Pyykkönen, M. (toim.) 2015. Kulttuuri-politiikan tutkimuksen vuosikirja 2015. Helsinki: Kulttuuripolitiikan tutkimuk-sen seura r.y.

Rahunen, M. 2008. Yksityisrahoitusmal-li kunnan vaihtoehtoisena palvelutuotan-non investointien toteutus- ja rahoitus-muotona. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto.

Saukkonen, P. & Ruusuvirta M. 2009. Toiveet tavoitteet ja todellisuus. Tutki-mus kulttuuripolitiikasta 23 kaupungis-sa. Helsinki: Yliopistopaino.

Tarjanne, P. & Kaunisharju, K. 2007. Luovien alojen yrittäjyyden kehittämis-strategia 2015. Kauppa- ja teollisuusmi-nisteriö. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Uotila, P. 2011. Kulttuuri kyydittää. Kult-tuuriekosysteemi ja matkailu. Tuottaja 2020-osaraportti 7. Kulttuuri ja luova ala. Helsinki: Metropolia ammattikor-keakoulu.

Virolainen, J. 2015. Kulttuuriosallistu-misen muuttuvat merkitykset. Katsaus taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen, osallisuuteen ja osallistumattomuuteen. Helsinki: Cupore. Viitattu 1.4.2016 http://www.cupore.fi/documents/Kulttuuri osallistumisenmuuttuvatmerkitykset_000.pdf.

Wilenius, M. 2015. Tulevaisuuskirja. Me-todi seuraavan aikakauden ymmärtämi-seen. Helsinki: Otava.

298

Liite 1.

Haastattelukysymykset.

1. Toiminnan arviointia

• Miten arvioit teatteritoimintaa ja sen sisältöjä?

• Millaisena olet kokenut teatteritoi-minnan omassa ympäristössänne?

2. Toiminnan vaikutuksia

• Millaisia vaikutuksia arvioit teatte-ritoiminnalla olleen omalle toimin-nallenne?

• Onko teatteritoiminta vaikuttanut teidän asiakaskuntaanne?

3. Yhteistyön arviointia

• Millaisena näet yhteistyön toteutu-neen?

• Miten olette pystyneet hyödyntä-mään kävijämäärään oman toimin-tanne hyväksi?

• Mitä muita havaintoja oman toi-mintanne kannalta olette tehneet ulkopuolisen sisällöntuottajan kanssa työskentelystä?

4. Tulevaisuuden näkymiä

• Millaisia tarpeita tämä kehittämis- ja kokeilutoiminta on herättänyt?

• Millaisia mahdollisuuksia näet jat-kossa yhteistyölle teatteritoiminnan ja ravintolapalvelun kanssa?

ABSTRACTS

299

ABSTRACTS

300

Abstracts

Timo TanskanenMaster’s Degrees in the field of arts and culture developing working life

The professional field of arts and cul-ture extends outside the the tradition-ally defined sectors and industries. This expansion is seen to be impor-tant due to both the diversity of artis-tic expression as well as the employ-ment opportunities of artists. Master’s Degrees offer one path to develop competences in a way that supports working life cooperation.

In this article, I discuss the defining the goals and planning of the new Master’s Degree programmes in the field of arts and culture at Arts Acad-emy of Turku University of Applied Sciences. The new degree programmes Creative Producer and Applied Arts were part of the joint application pro-cess for the first time in spring 2015, and the first students started their studies in the following autumn. In future, Creative Producer Master’s Degree will be changed into Degree Programme in Media and Culture En-trepreneurship.

This publication highlights the views of Arts Academy of Turku University of Applied Sciences experts of Mas-

ter’s Degree in the field of arts and culture – graduated students and staff members –on the multiprofessional contexts of arts. The articles consider and emphasise artistic activity cross-ing the traditional field and working group boundaries and the new oppor-tunities offered by such activity.

Minna Haapasalo & Leena KelaVariables of arts. Art in different contexts

Applied arts is an umbrella term for several ways and methods of making art. In the field of applied arts, one can come across for instance the fol-lowing terms: community art, social-ly engaged art, inclusive art, public work, group and process based meth-ods, dialogical methods, arts-based methods, arts-based working and arts-based interventions.

The principles and values of the ac-tivity, which combine the actors and workshops of applied arts, are, for ex-ample, dialogicality, enabling of the change, making art on community topic/to community/with communi-ty, including others than professional artists, inviting to social inclusion and ownership, implementation locations outside art institutions, and the mul-tifaceted role of the artist not only as

301

the arts expert but also as the facilita-tor, producer and dialogical partner.

This article considers in brief the ongo-ing arts discussion on the relationship between arts and applied arts as well as the currently changing makership of art. In addition, the article contains questions to artists working within dif-ferent contexts and the statements from four actors operating in the field of arts.

Petra KallioDrawn to be seen. SuMu artists´ books as an art-based method for encounter

In this article, I describe my project which creates moments of connec-tion through visual art with a group of severely handicapped young peo-ple in Turku. The project belongs to a larger developmental whole in my studies in the Arts Academy of Turku University of Applied Sciences, in my master’s studies in Applying Arts. I describe the birth of connections be-tween people previously unknown to each other, as well as opening of com-mon space and the experience of be-ing seen. This is made possible even in short moments when intensive works of art are shared in the group.

The aim of the project was to explore and develop a method of connection

through visual art as well as to create SuMu concept of pictures, which in-cludes a method of guidance and con-nection between the artist and client. I describe how narratives, moments, in-terpretations, seeing and visual works of art help to experience pictures. I describe my own experiences as well as the experiences of my clients when working together with drawn and painted lines, studying their expres-sive power and supporting each other.

I reflect the experiences through hermeneutic interpretation of human nature, dialogical philosophy of con-nections, ethics, and through my per-sonal ideas about art pedagogy. My main inspiration in writing comes from philosopher Emmanuel Levinas’ ideas about the Other, as well as the connection of the Self and the Other, and movement towards Other. I also utilize philosopher Hans-Georg Gad-amer’s thoughts on dialogue and the theories of the existentialist Maurice Merleau-Ponty about seeing. These I support with philosopher Mika Han-nula’s ideas on the same subjects.

The project gave birth to SuMu books, from Finnish words ‘sun ja mun’ (‘yours and mine’), which serve as joint artists’ books and unique works by art of the artist and client. The works were displayed in the ex-hibition Piirrä minut – Näe minut

302

(Draw me – See Me), wellbeing from art project in Myllysaari museum in Valkeakoski, 14.10.–18.12.2016.

Minna HemgårdMaking one’s strengths visible. Digital storytelling as part of youth activation

Unemployed young people are a com-mon topic of discussion these days. They are a source of concern and the object of various activation efforts. Youth unemployment is often asso-ciated with youth marginalisation. Turku University of Applied Sciences is a participant in the Näkymättömät – digital stories by youth project tar-geting at-risk youth. This article ex-amines a digital storytelling workshop as part of an activational youth group organized by KOTA ry.

In the spring of 2016, my task was to gather a group of participants for the pilot phase of Näkymättömät project, observe the workshop and inter-view the young people in the group. In May-June 2016, during the pilot phase, Turku University of Applied Sciences students carried out a digital storytelling workshop for the KOTA ry. group. The article is based on the participating young people’s thoughts about the workshop and attempts to bring forth those opinions.

The group that participated in the workshop made digital stories about their inner strengths, things they feel good about. In the digital stories they told of their dream job, hobbies and positive experiences. The possibility to influence through digital storytell-ing came up in the interviews. Young people are concerned about the prob-lems they see in society and their community.

Even though young people have grown up in the digital era, they do not all share the same interest in digital mat-ters. The group also said they felt a digital story workshop should be flex-ible and based on young people’s wish-es. In addition, the article also reflects in general on the use of art based inter-ventions as tools for youth activation.

Helena TuuraMeeting place. A self-portrait art workshop with a female prisoner

The main objective was to implement portraying art workshop with a female prisoner and to look at the expression of a self-portrait during the workshop. Methods used were conversations, creative writing, cartoon making and also combining drawing and painting into a collage. Recording, discussions, daybook and photographying were used as observing means.

303

The operational environment was the functional unit Monikko of Viktor assiciation in Hämeenlinna prison. At Monikko I instructed self-portrait art workshop for one female prisoner. Workshop comprehended seven times of work during spring 2016.

As conclusion can be said that self-portrait work should be sustained and regular. Preferably the participant should always work with the same di-rector and the workshop should be as a part of the promotion of wellbeing which prison offers for inmates, so that the closed and undemonstrative mind could be opened. To gain trust between inmate and director needs things mentioned above.

My thesis was a two-parted totality, which comprehends the written part and two self-portrait collages made by the female prisoner and me.

Marjukka IrniFrom activist artist to artivist. Making visible 50+ aged people identifying with sexual or gender minorities

In this article I introduce my socially engaged art project All the colours of the rainbow. In this project I worked with 50+ aged people who identified themselves as belonging to sexual or

gender minorities. I am interested in art work where I use ”activist” meth-ods, and in this project the aim was to influence the societal discussion about sexual and gender minorities by inter-rogating the representation of sexual and gender minorities in the contem-porary visual culture.

I base my work on a discussion about community-engaged art and dialogi-cal art, and also discuss the work of artists who have influenced my pro-ject because they share similar ways of thinking about community art and have previously combined art and ac-tivism in their works. As conceptual tools in order to theoretically grasp the subject, I use the notions of coun-ter-image, performativity and queer-image, and with these tools I ponder what images do and why this artwork in particular with sexual and gender minorities could be called activism.

I argue that community based art work is important also because of its potentially empowering effects on the participants. In this project, the partic-ipants experienced the activist dimen-sion of the project as very empow-ering, but in addition, our working method included the use of writing about experiences and choosing and discussing pictures relevant for the per-sons’ experiences. In this way, the pro-ject consisted of much more than pro-

304

ducing a visible end product, namely the exhibitions; the project also pro-vided a safe space for the participants where they could share their thoughts and experiences to each other. This journey of the project proceded with these dialogues towards planning and shooting the pictures, self-performanc-es of the participants, which were then shown at the exhibition.

I conclude by proposing that in the case of activist art, we could talk about artivism, where an artist works with artistic mediums in order to fight injustice and oppression and in order to vision and build alternative futures. In this case, the artivist work in par-ticular aimed to interrogate and desta-bilise the current norms of visibility.

Niina Huovinen & Viliina KoivistoMake sense. Experiencing art

This article refers to the project Make Sense that was run by two artists, Niina Huovinen and Viliina Koivis-to. Both artists have a background in visual art, with Niina specialising in painting and Viliina in video art. Make Sense was the first project in which they used working within a community as a research method.

The purpose of the project was to gather information about experiencing

visual art and the factors that restrict the possibilities to access it. The sub-ject was approached by researching how visually impaired people experi-ence art and how the visual experience is created without visual perception. The other factor that was considered was how to access art in small towns where cultural services are significant-ly reduced. By researching these two issues the aim of the project was to discuss both the physical and mental accessibility of visual art.

The project was an artistic research in which the artists produced sever-al individual works of art. The data was collected by interviewing visual-ly impaired people as well as people who work to improve cultural servic-es, both in small towns and for visu-ally impaired people. The research in-cluded empirical experiments such as visiting an art exhibition with a blind person and comparing the experienc-es between the blind and the accom-panying artists.

The results of the project suggest that the way visually impaired people ex-perience visual art can also provide a new way of experiencing art for sight-ed people. Visually impaired people use a type of audio description to ex-perience art that not only explains the ideas behind the piece, but also its physical characteristics. The audio

305

descriptions encourage the listener to perceive the work of art slowly and intently. Verbalising the visual infor-mation helps to intensify the art ex-perience.

As a part of the project the artists ex-hibited the audio description of an iconic Finnish painting Taistelevat metsot by Ferdinand Von Wright in a library of a small town in Central Fin-land. The original painting was one of the art works the artists viewed in the exhibition with the blind person. Tak-ing the audio description to the small town allows the residents to interact with the classic painting that cannot normally be exhibited there. The art work Taistelevat metsot goes country-side answers the question of access-ing art in small towns byt utilising the way of experiencing visual art with-out the visual perception.

Heli Mäki-ArvelaLinnankatumme. Community art project

In the autumn of 2015, I designed a community art project in which the personal photos taken on Linnanka-tu street by the participants would form a three-dimensional timeline of street. I gathered a Facebook group and booked an exhibition period in Turku Arts Academy Gallery. Howev-

er, the Facebook group was not suffi-ciently active in the execution of the work, and I had to choose either to ex-ecute a new project with the current group or stick to the timeline project plan. I chose the implementation of the timeline but changed the picture con-tent from personal towards more pub-lic, and by so doing also developed the content of the entire project and be-gan to create a new, more functional community. During the implementa-tion of this revised project, I acquaint-ed with new operators who were will-ing to bring their own contribution to the theme of the exhibition. Instead of creating a community, I now collabo-rated with operators who wished to participate but also to create and im-plement their own perspectives within the theme. The implementation of the timeline was possible to carry out with the help of a variety of sources to ob-tain images, which were then cut in dif-ferent workshops. The exhibition Lin-nankatumme in its final form included the timeline and as additional material, views on Linnankatu by the other oper-ators. These views deepened the general information provided by the timeline.

The original aim of the project was to create a piece of community art which allows participants to review their own personal histories in relation to the histories of the other participants. The new goal was to create, partly

306

through a community arts project and partly through networking, an exhibi-tion which enables viewers to encoun-ter the history of the street in a visual narrative form. Linnankatumme ex-hibition presented a certain street in Turku, its eventful past and present, and partly also the future, and thus aimed at providing an experience which would widen the view of the street and its activities as well as the opportunities to utilise the street for its operators and residents.

Linnankatumme exhibition opened on 5th March 2016 in Köysirata Gal-leria. There were seven operators with different backgrounds participating in the exhibition, most of whom were local. In addition, the completion of the entire project and, above all, the completion of the timeline involved a number of individuals, associations and organisations from the city of Turku. Networking proved to be an effective way to build a piece of com-munity art and an exhibition.

Maria LeivonenFly, fly, Pikkuli! Creating a new educational concept from the Pikkuli TV series

The article discusses the development process of a new educational con-cept based on Pikkuli TV series for

children from 3 to 8 years of age. The series is created by Sun in Eye Pro-ductions, Turku, Finland. Nowadays, new digital learning tools also affect preschool and primary school educa-tion. However, there are pedagogical challenges involved in the educational use of digital learning environments, and research on this field is still new.

The development project focused on the research on customer needs in the preschool and primary school educa-tion in Turku. The main questions of the article are what kind of new dig-ital learning tools teachers need in the pedagogical work among the tar-get group and how Pikkuli´s learning concept could answer these needs. The subject was explored in a group interview of preschool and prima-ry school educators in Turku. There were six group interviews and for-ty participants. The article especially discusses the importance of social and emotional learning skills in preschool and primary education and also in the new curriculums for these levels of education in Finland. The discus-sions indicated that the importance of social and emotional learning is grow-ing and that the educators need new tools for pedagogical work. The inter-views also looked into the social and emotional learning tools used in the focus group.

307

One part of the development process was the testing of the first demo prod-uct of Pikkuli learning concept with the educators. The feedback from the target group was positive. Aittokoski Experience further develops the ED-Uapp pilot in the XEdu (Accelerating Education) programme. This business programme is targeted at new start-up companies in the fields of education and technology. For Pikkuli´s further development in future it is important to find the right business partners, funding and the right business model.

Satu SälpäkiviForce-feeding or health treat? An evaluation study of the Hyvinkää Culture Path

The article deals with the Hyvinkää Culture Path. The aim of the evalu-ation study is to find out what kind of an effect the Culture Path has on inspiring children to take part in art and culture events. In addition, the aim of the study is to gather infor-mation about how big a role the pa-rents of the student have in suppor-ting their child’s cultural hobbies.

The results of the evaluation study in-dicate that the Culture Path destina-tions could be more widely market-ed, and that parents should be made more aware of the Path. To the field

art and culture, the Culture Path is al-so a communications channel and an opportunity to acquire new clients.

The study was carried out as a sur-vey to the Hyvinkää comprehensive school 9th graders and their parents in the spring of 2016. In addition to the survey, six visits were made to different destinations on the Cul-ture Path between February and May 2016 and one visit in December 2016.

The Culture Path makes it possible for children to create a life-long cul-tural relationship; they will be active users of culture in the future. There-fore the culture and art education provided by school is important, and more resources should be allocated to it throughout pupils’ school years. Using professional artists as teach-ing partners on a project basis or as guides in helping to use creative work methods would bring new perspec-tives into teaching.

Heli VihersaariArt as a tool. Promoting sensitivity to art in practical nurse studies by means of experiential learning

The development project in my Master’s Degree studies in Applying Arts consisted of an art course orga-nised for practical nurse students of

308

Turku Vocational Institute, and of planning the course, carrying out the pedagogical part, and collection and evaluation of feedback. I examined whether acting personally has a posi-tive impact on the students’ concepti-on of art and utilising art in nursing work. My study is based on David A. Kolb’s experiential learning the-ory (1984) as well as John Dewey’s theory (2010) which refers to the dy-namic power of an artistic experien-ce and awakening of sensitivity to art.

In the research part, I studied the na-tional research work on arts, culture and well-being. There are many doc-toral theses on the influence of art on well-being and on encounters with the world of nursing as well as reviews of research results available.

The pedagogical execution of the de-velopment project was an art course consisting of six sessions during which working methods from many fields of arts were experimented. In addition, the students learned about socio-cultural work with the elderly people and visited an assisted living facility where art methods are used.

On every session, I collected the stu-dents’ experiences by means of a learning diary, interwiews and ob-servation. I compared my observa-tions with the observations of visit-

ing artists and the form master and considered whether experiential art workshops have an influence on the awakening of the students’ sensitivi-ty to art.

According to the responses, the work-shops encouraged the students to use art-based methods. Many believed they will use some methods tested on the sessions in their own future nurs-ing practice. The benefits and chal-lenges of art-based nursing appeared repeatedly in the students’ responses.

As a result of this project, my con-ception on the positive influence of experiential art workshops on the awakening of sensitivity to art and my positive attitude towards cultur-al nursing were strengthened. Adding art workshop courses in the nursing studies is a good tool for teaching cul-tural nursing.

Paula Puikko-LaaksoLife of an artist. Marketing, media and availability

There have been several attempts in Finland to develop the domestic mar-kets of fine art in different ways. Ho-wever, studies have shown commu-nication, marketing, branding and availability of art to be the weak links. On the other hand a problem

309

within the cultural sector – especial-ly the art sector – is that commercial concepts are perceived and defined negatively.

I have examined how visual artists in Southwest Finland perceive com-mercial thinking in their work and in which areas of marketing they need assistance. The interviews showed that the artists experience a contradiction between commercialism and fine art. However, they consider marketing and promotion as a necessary part of the artist’s work. From this context, this article studies the experience of artists, marketisation, encounters between the consumer and art, and opportunities for commercialisation of art.

As a result of this research, I devel-oped a creative producer’s service concept. The service supports visu-al artists in communication, market-ing and accessibility through practical work and ideas. An important start-ing point is improving the level of competence regionally. Operating lo-cally creates important domestic mar-kets and by so doing help to achieve status elsewhere, as well.

Kati SirénBorder-line case. Artist-producer building co-operation between public and private sector

The current and oncoming challenges in the cultural field of a municipality may be resolved by new ways of co-operation between public and priva-te sector. Although the importance of professional producers in the field of culture has been recognised, there is a lack of documented case studies.

This study examined the develop-ment project conducted by Thea-tre DraamaRäätälit cooperative in Voipaala Arts Center in Valkeakoski. In this project, DraamaRäätälit pro-duced various theatre performances and events in co-operation with pro-fessional artists, municipal and third sector actors as well as local people during 2014–2015.

I evaluated the results of the project by interviewing the participants of co-operation. A workable co-oper-ation requires time and trust-build-ing. The main challenges turned out to be the communication and the flow of information between the partici-pants. This article introduces the ob-servations, areas of development and best practices suggested on the basis of this case study.