1V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

V I L L I

Ketkä kastetaan ja mihin?

IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

HAASTETTU KIRKKO

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 32 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

V I L L I

PÄÄTOIMITTAJA

Pekka Tukeva

puh. 040 5471 850pekka.tukeva@evl.fi

TOIMITUSSIHTEERI

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

Villi / Jaakko Kaartinen-KoutaniemiElisenvaarankuja 5 c, 02140 Espoo

jaakko.kaartinenkoutaniemi@gmail.com

TOIMITUS

Eero Jokela

eero.jokela@ptk.fi

Jonna Peitso

jonna.peitso@evl.fi

Tarja Liljendahl

tarja.liljendahl@nuortenkeskus.fi

JULKAISIJAT

Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP

Nuorten Keskus ry, NK

PTK – poikien ja tyttöjen keskus

KUSTANTAJA

Kirkon kasvatus ja perheasiat

PAINOPAIKKA

AO-Paino, Mikkelipuh. 015 151 111

ILMOITUSMYYNTI

Matti Piitulainen, 0400 301 618, matti.piitulainen@ptk.fi

TILAUKSET / OSOITTEENMUUTOKSET

Lehti toimitetaan seurakuntien varhais-nuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille

sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta.

Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi,

sähköpostitse ptk@ptk.fi tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

3/2013 SISÄLTÖ

22KIRKKOHALLITUS,

KASVATUS JA PERHEASIAT (KKP)

24NUORTEN KESKUS (NK)

26

PTK – POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

4 Hehkulla haasteita päin

Marjaana Toiviainen unelmoi kirkon kolmannesta kielestä, joka olisi ”tervehenkinen, ruma ja kaunis, armollinen” tapa puhua kristinuskon asiois-ta. Se on kieli, jota nuoret puhuvat.

8 Arkkipiispa kehottaa puhumaan nuorten kanssa, ei nuorille

10 Kolumni

13 Päättäjän asemassa

14 Haasteena kaste?

17 Piplia

18 Sanomakin vetoaa yhä

20 Yhdessä Maailmassa: Kansainvälisyyskasvatus 21 Media: Game of Thrones. Sarjakuva.

Haasteita ja näkyjä

Talven ja kevään ajan kirkossa on ahkerasti luettu lukuja ja arvioitu laskevien käyrien viestejä. Lukujen valossa kirkon tulevaisuus ei näytä hyvältä. Jumalan-palvelus ei vedä, kasteiden määrä vähenee, rippikoulukaan ei sitouta pidemmän päälle. Kiihtyvällä vauhdilla näyttää kasvavan ainoastaan toimintaan osallistu-mattomien määrä.

Jäsenyys kirkossa on jo kauan sitten kadonnut olemasta itsestään selvyys. Sen enempää lapset, nuoret kuin vanhuksetkaan eivät osallistu toimintaan, joka ei heitä kiinnosta. Hyvää hyvyyttään ja ajankulukseen ei kukaan tule kirkkojam-me täyttämään. Kun uskonnollisten traditioiden ja yhteisön merkitys vähenee ympärillä, on helppoa tehdä valinta ja jättää osallistumatta siihen, mikä itselle ei ole merkityksellistä.

Merkityksellisyyden kokemus syntyy yhteenkuuluvuudesta, yhteisistä ar-voista, kohtaamisesta ja mielekkään tekemisen mahdollisuudesta. Siitä, että mi-nusta ollaan kiinnostuneita, koen tulevani nähdyksi ja kohdatuksi. Omana it-senäni olen kiinnostava, hyväksytty ja tervetullut. Kiinnikkeenä kestävälle si-toutumiselle toimii mielekkään tekemisen mahdollisuus: aito osallisuus itsel-le merkittävissä asioissa, lupa tehdä ja toimia, tai vain olla ja hengata mukana, tuntea itsensä tarpeelliseksi ja kaivatuksi, osaksi yhteisöä.

Rakkauden yhteisönä meidän on uskallettava rohkeasti kysyä, toteutuuko tämä käytännössä? Olemmeko kiinnostuneita toimintaamme tulevista ihmisis-tä, lapsista, nuorista, aikuisista - olemmeko valmiita antamaan heille mahdolli-suuden olla aktiivisia toimijoita, ei vain toiminnan kohteita ja nimettömiä vas-taanottajia? Entä ne, jotka eivät itse tule tai valmiiksi kuulu – ovatko hekin kut-suttuja mukaan?

Kirkolla on upea sanoma. Ainutkertainen, rakkaudentäyteinen, armollinen ja hyväksyvä. Arvopohja on kunnossa. Mutta saavatko kaikki oikeasti tulla, ovatko hyväksyttyjä toisenlaiset, sellaisina kuin ovat, ilman, että täytyy muuttua kaltai-seksemme ja yhdenmukaistua? Lapsen uskosta täytyy myös olla lupa kasvaa aikui-seen uskoon, omaehtoiseen, ajattelevaan, kysyvään ja kyseenalaistavaan uskoon.

Tulevaisuuden kirkon suuntaviivoja ei ole helppo piirtää. Tarvitaan näkyjen näkemistä, uskallusta sekä palata juurille, sanoman ytimen äärelle että kuulla sa-malla toisenlaisia ääniä ja näkökulmia ulkopuolelta. Siksi haastetun kirkon ky-symyksiin eivät voi vastata vain kirkon omat miehet ja naiset, entiset tai nykyi-set piispat ja johtajat.

Tarja Liljendahl vs.pääsihteeri

Nuorten Keskus

ALUKSI

”Meidän sukupolvemme kaipaa kuulla, että jokainen riittää omana itsenään,” sanoo Katri Korolainen. Sivu13.

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 54 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

Hehkuvalla teologialla kirkon haasteita päin

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 76

Marjaana Toiviainen on itse kuin ruumiillistunut kirkon haaste: vähemmistöjen oikeuk-

sista kiinnostunut neljällä mantereella asunut maailmanmatkaaja, länsimaisen siirtomaaisännän identiteetin romahta-miseen liittyvään tutkimukseen erikois-tunut teologi, herätysliikkeiden ulko-puolelta tuleva kansalaisjärjestöaktiivi ja 28-vuotias nainen, joka työskentelee pää-kaupunkiseudulla nuorten parissa.

Hänestä nuoret pitävät eniten asioi-den pohdiskelusta Raamatun tekstien äärellä.

Pääseekö Jeesus byrokratian läpi?

Toiviainen on sitä mieltä, että kirkon tulevaisuus on kiinni siitä, miten asiois-ta puhutaan ja viestitään. Viestintää on hänen mielestään myös esimerkiksi se, kenelle tilojen avaimia annetaan. Teemu Laajasalon sanoin hän kuvailee, että jos-kus byrokratia on niin tiukkaa, ettei Jee-suskaan pääse sen läpi.

”Hyvä jos edes saan avaimia itselleni. Jos meidän nuoret haluaisivat vaikkapa treenaamaan bänditilaan, suurin ongelma muodostuu siitä, kuka heidät voi päästää sisään ja ulos. Kirkolla on valtavasti tyh-jillään lämmitettyä tilaa, jonka käytössä ollaan tosi varovaisia. Mitä sitten, vaikka joskus jotakin vahinkoakin tapahtuisi, ei-hän se voi olla perusteena sille ettei tapah-du mitään”, hän puuskahtaa.

Toiviaisen mielestä viestintä kuuluu kaikkien seurakuntien työntekijöiden työhön. Jokainen ilmoitus tapahtumas-ta ja tilaisuudesta on viestintää. Sen ta-kana on hyvä olla kunnollista pohdin-taa siitä, mikä on tilaisuuden tarkoitus ja kenen tulisi siitä saada kuulla.

On hyvä muistaa, että visio tilaisuu-den tarkoituksesta on työntekijällä, eikä viestinnän ammattilainen joka sen toi-mittaa lehteen tai verkkosivuille, tiedä tuosta visiosta mitään. Idean pitäisi vä-littyä jollakin tavalla ilmoitustekstistä.

Toiviainen suosii kerronnallisuutta ja lennokkaita otsikoita, jotka herättävät mielikuvia. Samoin seurakunnan sisäl-lä jokainen avoin keskustelu on hänes-tä välttämätöntä viestintää.

”Olen esimerkiksi huomannut, et-tä kun juttelen suntioiden kanssa, he hahmottavat saman kirkkotilan eri ta-voin kuin minä ja kiinnittävät erilaisiin asioihin huomiota. Tekee hyvää vaihtaa arkisia ajatuksia työstä. Meidän pitäisi enemmän puhua keskenämme siitä, et-tä hei, me olemme täällä seurakunnas-sa työssä, mutta miksi, ja mitä me oi-kein haluamme täällä saada aikaan! Se on viestintää, joka pelastaa meidät”, hän sanoo.

Tarvitaan uusi kieli

Entisenä toimittajana ja viestinnän maisterina Toiviainen pohtii paljon sitä, miten kirkossa puhutaan uskonasioista.

Hänestä kirkon puhetta hallitsevat he-rätysliikkeiden perinteet. Hän hahmot-taa kirkon valtavirrassa kaksi tapaa pu-hua: herätysliikkeiden kieli ja niistä toi-puville tarkoitettu kieli.

Ensimmäinen kieli on moralistis-ta ja rationalistista. Usko on siinä kie-lessä kuin oikeiden teorioiden hallintaa. Toinen kieli taas on pehmeää, lohdutta-vaa ja ympäripyöreää, mutta melko mi-tään sanomatonta. Tämän kielen tar-koitus on auttaa niitä toipumaan, jot-ka ovat loukanneet itsensä ensimmäi-seen kieleen.

Toiviaisen mukaan esimerkiksi li-beraalin Tulkaa kaikki -liikkeen tapais-ten pyrkimysten ongelmana on se, että ne jäävät helposti antiteeseiksi siitä, mi-tä kristillisyys ei ole. Toiviainen haluaisi etsiä rakentavampaa tietä.

”Ei riitä, että sanoudumme irti josta-kin epäoikeudenmukaisesta tai että lau-summe, että meidän uskontomme ei hyväksy homojen syrjimistä. Sen lisäk-si meidän pitäisi sanoa, mitä kristinus-ko sitten on. Minulla itselläni ei ole he-rätysliiketaustaa eikä mitään hengellistä traumaa, jota pitäisi hoitaa. Siksi kirkon kieli tuntuu minusta joskus siltä, että se ei koske minua.”

Toiviaisen unelmana olisi kolmas kieli, joka olisi ”tervehenkinen, ruma ja kaunis, armollinen” tapa puhua kristin-uskon asioista.

Nuoret puhuvat tätä kieltä. Sillä kie-lellä kerrottuna ihmisiä voi alkaa kiin-

nostaa uudella tavalla vaikkapa se, mitä merkitsee pääsiäinen tai kaste.

Liftaava pantapaita innostuu opetuslapsista

Toiviainen käy itse innostavia keskuste-luja esimerkiksi liftatessaan pantapaita päällään ympäri seurakuntansa aluetta. Uusi harrastus on autottomalle papille osoittautunut käteväksi tavaksi liikkua laajalla alueella.

”Ei ole totta, etteivät ihmiset kaipaisi hengellisyyttä. Ihmiset haluavat kuulla, että ON vaihtoehto kivulle, vaihtoehto merkityksettömyydelle. On aika kiehto-vaa, että on olemassa tällainen yhteisö, jossa näitä asioita on pohdittu kaksitu-hatta vuotta.”

Hän on kokenut, että kirkkoon ja sen perinteeseen suhtaudutaan uteliaas-ti, mutta myös valtakirkon asemaa yh-teiskunnassa pohditaan kriittisesti.

Yksi asia, joka Toiviaista mietityttää, on se että kirkon olemassaoloa tai vah-vaa asemaa puolustetaan diakonialla. Hänestä se on ongelma.

”Ei usko tai kirkon olemassaolo pe-rustu diakoniaan, siihen että kirkko hoi-taa köyhiä ja avuntarpeessa olevia. Mei-dän pitäisi varoa ratsastamasta avuntar-peessa olevien hädällä. Päinvastoin mei-dänhän tulisi rukoilla, ettei diakoniaa edes tarvittaisi! Sen sijaan kirkon ole-massaolo perustuu juutalaiskristilliseen rikkaaseen perinteeseen, johon tutustu-

minen on meidän tehtävämme. Diako-nia on seurausta uskonnollisuudesta, ei-kä päinvastoin”, hän toteaa.

Esimerkiksi kasteet ovat pääkaupun-kiseudulla vähentyneet selvästi. Kirkko, sen perinteet ja sanoma ovat kriisissä ai-nakin siinä mielessä, ettei niitä peritä it-sestään selvästi kotoa, vaan yhä useam-pien on löydettävä oma tiensä itse.

Omasta nuoruudestaan Toiviainen muistaa seurakunnan nuortenillat mu-kavina, mutta sisällöltään kevyinä. Hän olisi kaivannut enemmän puhetta us-kon perusasioista, Raamatusta, etiikas-ta ja maailman vaikeista kysymyksistä.

”Seurakunnassa oli vahva viidesläi-nen perinne ja siellä kaipasin juuri sitä kolmatta kieltä: älyllisen ihmisen mys-tiikkaa tavoittelevaa kieltä, joka ei vään-nä rationaliteetin rajoista, vaan tajuaa puhuvansa suuresta, elämälle merkityk-siä antavasta salaisuudesta.”

Hän löysi sattumalta erään papin pu-heesta viitteen Anthony DeMellon teks-teihin ja kiinnostui niistä. Ne tuomit-tiin katolisessa kirkossa, mutta ovat ol-leet kansainvälisiä myyntimenestyksiä.

”Koen, että olen lukenut itseni kristi-tyksi”, hän sanoo.

Toiviaisen mielestä kahvi, pulla ja biljardi eivät riitä. Vaikka nuorisotyössä on tapana sanoa, että on tärkeintä tarjo-ta tiloja ja aikuisen läsnäoloa, Toiviaisen mielestä on oltava muutakin sisältöä.

Sitä hän yrittää nyt itse tehdä nuor-tensa kanssa mahdollisimman paljon. Ja

hänen mukaansa vakava julistus menee kuin kuumille kiville.

”Minun lähetyskenttääni ovat mei-dän seurakuntamme nuoret”, hän kuvaa.

Hän puhuu innostuneesti, miten teologian täytyy antaa ”hehkua” ja kris-tillisen kertomusperinteen elää. Esi-merkkinä hän mainitsee Jeesuksen ope-tuslasten kiehtovat persoonat ja heidän erilaiset suhteensa opettajaansa, viimei-nen ateria ja kenties koskettavimpana Pietarin, Jeesuksen nimittämän seura-kunnan ”kallion”, tilanne tämän kiellet-tyä mestarinsa.

”Nuoret tulevat kuuntelemaan saar-noja mielellään. He saattavat sanoa, että tuota en olekaan tullut ajatelleeksi! Kii-rastorstaina leivoimme itse ehtoollislei-piäleipiä messuun ja pesin nuorten jalat. Me juttelemme paljon myös rakkaudes-ta, ja sen erilaisista muodoista. Nuoril-le se on ehkä polttavin aihe”, Toiviainen sanoo.

”Nuoret ovat kamalan viisaita ja kiinnostuneita asioista. Kysyn heiltä esi-merkiksi, mitä he haluaisivat muuttaa maailmassa ja he vastaavat, että ihmisoi-keudet olisi saatava kaikille. Me kuun-telemme Martin Luther Kingin puheita nauhalta ja kerron heille Franciscus As-sisilaisen elämästä. Nuorilla on sosiaali-sen oikeudenmukaisuuden kaipuu eikä heille tarvitse oikeudentuntoa opettaa, vaan päinvastoin he opettavat sitä.”

Kirkon haasteina pidetään yhteisöllisyyden puutetta,

jakautumista eri porukoihin, jäsenten sitoutumisen

vähyyttä ja tyhjiä penkkejä jumalanpalveluksissa.

Varsinaiset haastajat taitavat kuitenkin puuttua

täysin haasteseminaarien penkeistä. Suurissa

kaupungeissa yksi kysymys on, miten saada

yhteys nuoriin ja miten keskustella niiden kanssa,

joille koko kristinusko tapoineen ja termeineen

on tuntematon. Oulunkylän seurakunnan

nuorisopastori Marjaana Toiviaisen mielestä se

onnistuu parhaiten puhumalla suoraan, kirkkaasti

ja rakentavasti.

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 98 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

”Kirjailija Maksim Gorkil-ta kysyttiin aikanaan, mi-ten lapsille on kirjoitettava.

Hän vastasi, että samalla tavalla kuin ai-kuisille – mutta paremmin”, arkkipiis-pa Kari Mäkinen kertoo. Paremmin kir-joittaminen merkitsee hänen mielestään yksinkertaistamista – siirtymistä käsit-teellisestä selittämisestä kertomiseen.

Helmikuussa pitämässään piispain-kokouksen avauspuheessaan Mäkinen pohti kirkollista puhetta. Hän myönsi, että se on usein käsittämätöntä kaikessa korkealentoisuudessaan tai latteaa naii-viudessaan. Se ennemminkin etäännyt-tää kuin viestii läsnäolosta.

Jos aikuisten on vaikea ymmärtää kirkollista puhetta, miten vaikeaa se on-kaan lapsille ja nuorille. Mäkinen antai-si tilaa mielikuvitukselle.

”Kun välitetään kristinuskon perus-aineksia uusille sukupolville, välitetään kertomuksia. Niille on annettava tilaa vaikuttaa ihmisen omassa mielikuva-maailmassa, jota ei voi määrätä tai hal-lita.”

Tarinoiden ja symbolien voima

Puhe uskosta ja Jumalasta ei muutu ym-märrettäväksi käsitteitä lisäämällä. Ark-kipiispa kääntääkin huomion mieluum-min suhteisiin.

”Mielestäni kysymys ei ole niinkään siitä, miten kirkko puhuu nuorille. Ky-se on siitä, miten eri sukupolvet puhu-vat keskenään. Kirkossa pitäisi miettiä, miten puhua nuorten kanssa.”

Miten heidän kanssaan sitten pitäisi puhua uskosta ja Jumalasta?

”Siinäpä temppu! Kristinusko on ta-rinoiden ja kertomusten uskoa, se kos-kettaa tunteita. Kertomusten voima on huikea. Ehkä välitämme jotain uskosta niiden kautta.”

Hetken mietittyään arkkipiispa huo-

mauttaa, että hänen sukupolvellaan on opittavaa nuorilta.

”Koen, että nuorilla on meitä parem-paa tajua symbolien, kuvien ja mieliku-vien kielestä. Kiinteiden maailmankat-somusten ja käsitejärjestelmien kielel-lä on heille vähemmän merkitystä. Eh-kä maailmaa ei enää hallita käsitteiden kautta”, Mäkinen sanoo.

”Toiminnan kielellä on merkitystä. Ja sillä, että otetaan keskustelukumppa-ni vakavasti.”

Arkkipiispa varoittaa vähättelemästä lapsia ja nuoria.

”Aikuisten on otettava vakavasti se, mitä lapsi tai nuori eri tavoin ilmaisee. Nuorilla on herkimmät tuntosarvet tä-män yhteisen elämämme tarkasteluun.”

Ei palveluille, kyllä ihmissuhteille

Kirkon nelivuotiskertomus puhuu haas-tetusta kirkosta, jota jäsenkato koette-lee. Nuoret häviävät seurakunnan toi-minnasta innostavan riparin ja mielek-kään isosvaiheen jälkeen. Nuoria aikui-sia on vaikea tavoittaa takaisin. Arkki-piispa Mäkinen tarkkailee tilannetta maltilla.

”Meidän ei tarvitse asettua puolus-tus- tai hyökkäysasemiin. Tässä ajas-sa on tapahtumassa jotakin, mitä em-me osaa vielä määritellä kovin tarkas-ti, mutta muutoksessa on paljon myös myönteistä.”

Mäkinen on toiminut urallaan nuo-risopappina kymmenen vuotta. Ko-kemuksesta hän tietää, että kirkko te-kee nuorten parissa monipuolista, hy-vää työtä.

”Itse kasvoin vielä varsin selvära-jaiseen maailmaan. Siinä maailmas-sa käynnistyi myös kirkon nuorisotyö. Kirkko muodosti yhteiskunnassa yh-den toiminnallisen yksikön, joka yritti

haalia puoleensa mahdollisimman pal-jon ihmisiä. Puhe haastetusta kirkos-ta kertoo ennen muuta muutoksesta – vanha tapa hahmottaa kirkon toimin-ta ei kenties ole nykynuorten tapa ko-kea kirkko.”

Maailma, jossa lapset ja nuoret nyt kasvavat, näyttäytyy arkkipiispalle ris-tiriitaisena ja vaikeasti hahmotettava-na. Kirkon ei pitäisi hänen mielestään lähteä ympärillämme vallitsevassa virik-keiden kamppailussa kilpahuutoon, jos-sa suurin vaikutusmahdollisuus on sillä, jolla on voimakkain ääni.

”Nykymaailmassa on kauhean vaikea suunnistaa. Lapset ja nuoret tarvitse-vat nyt perusturvallisuutta. Se kehittyy suhteessa johonkin turvalliseen aikui-seen. Perusturvallisuuden piirissä syvän uskon on hyvä kasvaa. Sellaisen uskon, joka on olennaisesti muuta kuin maa-ilmankatsomus tai ehdottomat vastauk-set ja mielipiteet.”

Nuoret eivät ole asiakkaita

Kari Mäkinen arvioi, että lapsia ja nuo-ria ympäröivä virikemaailma välineellis-tyy entisestään. Elämisen eväitä antavi-en kasvattajien vaikutusmahdollisuudet nuorten elämään supistuvat, kun viih-deteollisuus, nettimaailma ja erilaisten välineiden kautta tulevat ärsykkeet kil-pailevat nuorten huomiosta.

”Ihmissuhteet ovat vaarassa muut-tua virikkeiden tai palveluiden hankin-tasuhteiksi”, arkkipiispa lataa. Hänestä vaikuttaa siltä, että perusturvallisuutta ei synny, kun nuoret joutuvat aikuistu-maan kuluttajakeskeisen maailman eh-doilla.

”Jos lapsi tai nuori tulee seurakun-nan kerhoon, työntekijä ei saa ajatel-la tarjoavansa kerhopalveluita. Kerhos-sa syntyvä suhde on ytimeltään jotain muuta – aikuisen ja lapsen välinen ih-

Kari Mäkinen hylkäisi

käsitteet

ja panostaisi läsnäoloon

ja todesta ottamiseen.

Ei puhuta nuorille – puhutaan heidän kanssaan

Jan

i La

ukk

an

en

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 1110 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

Kasteen yksi pieni mutta

PYHÄ KASTE ON KAIKKEIN HELPOIN rippikoulutunnin aihe, tai ainakin melkein. Tykkään pitää sitä kovasti. Ei se kenenkään elämää mullista, mutta se kiinnostaa nuoria. Aloitan melkein ylitylsästi kirjoituttamalla vihkoon lauseet: ”Kaste ei ole varsinainen ni-menantotilaisuus. Sen sijaan siinä tullaan seurakunnan jäseneksi ja Jumalan valtakunnan perilliseksi.”

Tämän jälkeen asetun ristiriitaan itseni kanssa ja herätän keskustelua etunimistä. Ker-ron, että nimi ei saa olla kielenvastainen eikä sopimaton. Ainakaan Tšekkien jääkiekko-maajoukkueessa pelannut Vlk-niminen mies ei kelpaisi kaimaksi suomalaiselle lapselle. En innostuisi yhdysnimestä Pasi-Anssi, eikä Ruotsin viranomaisten hylkäämä Brfxxccxxmn-pckcccc111mmnprxvc1mnckssq1bb11116 tulisi hyväksytyksi myöskään Suomessa.

Kun on käsitelty oudot nimet, mennään rippikoululaisten nimiin. Vielä ei ole rippi-koululaisissa tullut vastaan yhtään Tarzania eikä Tiikeriä, joten tätäkin asiaa on mukava selittää. Lähes kaikkien nuorten nimet tulevat suoraan tai mutkan kautta Raamatusta tai kristillisestä pyhimyskalenterista. Kalevala on tuottanut muutamia nimiä, samoin luonto. Lumi-nimi on vahvassa nousussa.

KUMMEISTA PUHUMINEN INNOSTAA nuoria. Toisessa ääripäässä ovat ne kum-mit, joista tulee suorastaan Jumala mieleen. On myös niitä kummeja, joista ei vanhem-pien eron jälkeen ole havaittu hajuakaan. Tässä vaiheessa tuntia otteeni usein lipsuu, kun rippikoululaiset alkavat kertoa kummeista toisilleen. Tunnin karkaaminen keskinäiseen jutusteluun ei ole pahaksi.

Vaihdan rytmiä, jotain käytännöllistä pitää olla. Siihen tarkoitukseen sopii hätäkasteen opettaminen. Mainitsen, että myös omilla jaloillaan seisovia kastetaan. Vihdoin syvennän sisältökysymyksiin. Istutaan lattialla kastekynttilän ja vesimaljan äärellä ja meditoidaan, kuinka vesi tarkoittaa ihmiskunnalle samaa kuin Jumalan sana yksityiselle ihmiselle: se ra-vitsee, luo elämää, puhdistaa, antaa iloa ja energiaa.

MUKAVASTI MENI. Annan rippikoululaisille ja itselleni arvosanaksi 8+. Mutta, on yk-si mutta. Se on sinä, että kasteessa tullaan Jumalan valtakunnan perilliseksi. – Minkäs ih-meen valtakunnan jäseniä ne kastamista odottavat rippikoululaiseni sitten ovat? En saa sa-notuksi että paholaisen.

Arto Köykkä

KOLUMNImissuhde.”

Mutta mitä kirkko voisi tehdä, et-tei suhde nuoreen jäisi palveluntarjon-tasuhteeksi?

”Sitä, mitä tehdään jo, notkutaan siellä missä nuoret muutenkin notku-vat. Kristillinen usko ei erota ihmisiä hänen sosiaalisista suhteistaan ja elämän luonnollisesta kulusta.”

Arkkipiispa kannustaa työntekijöi-tä valppauteen, ettei kirkko lipeäisi asi-akkuusajatteluun. Lapsista ja nuorista ei saa tulla huomispäivän kirkon asiakkai-ta, eivätkä he saa olla sitä nyt.

”Viime kädessä se, mitä ihminen iäs-tä riippumatta hakee, on hyväksyntä. Se, että joku ottaa todesta.”

Toimintakulttuuri säädöksiä tär-keämpää

Ystävyys, rakkaus, pelot ja anteeksi-antaminen ovat nuorille tärkeitä teemo-ja mutta myös kirkon puheen ytimessä. Näistä asioista käydään nuorten parissa vilkasta ja ennakkoluulotonta keskuste-lua, sen arkkipiispakin myöntää.

”Mutta nuorten ääntä ei välttämättä kuulla kirkossa tarpeeksi. On kuitenkin selvää, että jos kirkon nuorissa ei ole ky-seenalaiseksi asettajia ja radikaaleja, luo-vuutta ja uudistusmielisyyttä, niin mis-

sä sitten?”Kirkon ja seurakuntien päätöksente-

ossa juuri ikä on yksi isoista ongelmista. Kirkko on aikuisten kirkko.

”Meidän päätöksenteossa ikäraken-ne on kallellaan”, Mäkinen myöntää. Hän näkee nuorten parissa työskente-levien roolin kaksisuuntaisena. Samal-la kun nuorisotyö tukee kasvua, työn-tekijät voivat toimia äänenvahvistimina.

”Nuorisotyöntekijät voivat tuoda tässä aikuisten valtaamassa kirkossa esil-le nuorten ääntä ja rakentaa vuorovai-kutusta.”

YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaisesti lasten ja nuorten osallisuut-ta ja mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskeviin asioihin tulisi lisätä. Nuor-ten osallisuuden vahvistamisesta on pu-huttu myös kirkossa, mutta muutok-set kirkkolain ja seurakuntien hallin-non tasolla etenevät nihkeästi. Arkki-piispa asettaa toimintakulttuurin sää-dösten edelle.

”Lainsäädännön muotoa oleellisem-paa on se, millainen kulttuuri seurakun-nissa kehittyy”, hän sanoo.

Seurakunnissa tehdään vaikeita pää-töksiä jatkuvasti pienenevien taloudel-listen resurssien jaosta. Kun seurakun-tien päättäjät arvioivat päätöksiä tehdes-

sään taloudellisia ja ympäristövaikutuk-sia, heidän tulisi arkkipiispan mielestä miettiä aiempaa enemmän myös pää-tösten ihmisvaikutuksia.

”Ja silloinkin kaikkein hauraimpien näkökulmasta. Niiden, jotka eivät muu-ten saa ääntään kuuluviin.”

Lasten ja nuorten kuuleminen ei Mäkisen mielestä sisällä ainoastaan pää-töksenteko- tai organisaatiotason kuule-mista. Ylhäältäpäin tilanteeseen tuleva ”Puhu, minä kuuntelen” -tyyppinen lä-hestymistapa on historiaa.

”Lasten ja nuorten kuulemisen täy-tyy tapahtua heidän ehdoillaan, mut-ta vastuuta siitä ei voi siirtää heille it-selleen. Aikuisten tulee kantaa vastuu ja nähdä kokonaiskuva.”

Suhde aikuisten, lasten ja nuorten välillä olisi kirkossa oltava sellainen, et-tä se synnyttää turvallisuutta, arkkipiis-pa Mäkinen painottaa.

”Eivät lapset ja nuoret ole olemassa sen takia, että heistä tulee jotakin jos-kus. Olisi nähtävä, että tuossa pienessä ihmisessä toteutuu koko Jumalan luo-ma ihmisyys.”

Teksti Piia Latvala

u Kuinka usein arkkipiispa ehtii ajatte-lemaan lasten ja nuorten asiaa?

”En ole päivittäin tekemisissä las-ten ja nuorten kanssa. Katselen heidän maailmaansa etäämpää”, Kari Mäkinen myöntää. Hänen omat lapsensa ovat jo aikuisia.

”Lasten ja nuorten todellisuus on kuitenkin läsnä monissa yhteiskunnal-lisissa ja kulttuurisissa ilmiöissä, joiden

parissa työskentelen ja joista keskuste-len.”

Esimerkkeinä tällaisista teemoista arkkipiispa mainitsee sosiaalisten suh-teiden muuttumisen sosiaalisen median myötä sekä kansainvälistymisen.

”Mitä meille merkitsee maantieteel-listen rajojen madaltuminen? Maailma on jotain muuta nyt aikuisiksi kasvaville kuin mitä se oli ja on minulle, nyt kes-

ki-ikäiselle.”Mäkinen toivoo, että nuoret jaksai-

sivat vastaisuudessakin pysyä aktiivisi-na kirkossa.

”Paras on sellainen kirkko, jossa on eri ikävaiheita mahdollisimman tasa-painoisesti mukana ja että niiden välillä on vuorovaikutusta. Sellaista tässä hae-taan.”

Arkkipiispa kaipaa ikäjakaumaltaan tasa-arvoista kirkkoa

Jaa

kko

Ka

art

ine

n-K

ou

tan

iee

mi

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 1312 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

Nuorten aikuisten vaikuttamis-ryhmä NAVI havitteli viime-vuotisten kirkolliskokousvaa-

lien alla, että jokaisesta hiippakunnas-ta saataisiin alle 30-vuotias edustaja. Ta-voite täyttyi vain Helsingin ja Oulun hiippakunnissa.

Toisin sanoen 109 edustajasta kaksi on alle kolmekymppisiä, ja hekin ohit-tavat tuon rajapyykin kauden 2012–2016 kuluessa.

On perusteltua kysyä, kuinka nuo-rempien sukupolvien ääni tulee kuul-luksi kirkossa, jos suurin osa päättäjistä kuuluu vanhempiin ikäluokkiin.

”Kirkolliskokousedustajat eivät ym-märrä nykyisten nuorten aikuisten elä-mää. He itse ovat olleet nuoria 1960-, 70- tai 80-luvulla. Silloin Suomi oli eri-näköinen kuin nykyään”, sanoo kirkol-liskokouksen nuorin edustaja Katri Ko-rolainen.

28-vuotias Korolainen on jo koke-nut päättäjä, joka on toiminut erilaisis-sa yliopistohallinnon tehtävissä ja luot-tamustoimissa. Vuosi sitten hän aloitti työt Helsingin yliopiston ylioppilaskun-nan (HYY) pääsihteerinä.

Kirkon raskas päätöksentekokoneisto

Kirkolliseen päätöksentekoon Korolai-nen lähti mukaan vuoden 2010 seura-kuntavaaleissa. Hän pääsi tuolloin seu-rakuntaneuvostoon. Kirkolliskokouseh-dokkaaksi hakeutuminen oli sen jälkeen luonteva jatkumo.

”Kirkolliskokouksessa on mielen-kiintoista, vaikka päätöksentekokoneis-

to on raskas. Politikointia ei ole, mutta päätöksenteko ei ole yhtä avointa kuin kunnissa.”

Toisaalta Korolainen kiittelee, että kirkon päätöksiä voidaan parhaimmil-laan tehdä hyvillä resursseilla, vaikka ta-lous on tiukentunut.

Kun jotakin halutaan saada aikaan, käyntiin lähtee osaava koneisto ja tar-vittaessa rahaakin löytyy. Isospankin pe-rustaminen oli Korolaisen mukaan hy-vä esimerkki.

Hallinnon moniportaisuutta hän karsisi. Esimerkiksi hiippakuntavaltuus-tot voisi hänen mielestään lopettaa.

Arpa avuksi?

Millaisia päätöksiä kirkolliskokous te-kisi, jos edustajat valittaisiin kirkon jä-senistöstä tasapuolisesti arvalla? Päättä-jien joukossa olisi ainakin runsaammin nuorta väkeä.

”Seksuaalivähemmistöt eivät olisi kir-kolle niin kipeä ongelma, jos päättäjis-sä olisi meidän ikäisiämme enemmän. Eduskunnassakin tasa-arvoisen avioliitto-lain kannatus meni puoluerajojen yli su-kupolvikysymyksenä”, Korolainen sanoo.

Hän arvelee myös, että nuoremmat pokkuroisivat vähemmän ja suhtautui-sivat esimerkiksi piispoihin samoin kuin keihin tahansa edustajatovereihin.

Osallistumista kannattaa vahvistaa

Saatuaan kirkon virallisen nuoren lei-man Korolaista on kutsuttu jos jonkin-laisiin työryhmiin kirkossa.

Hän on tehtävistä innostunut mut-ta kysyy silti, kannattaako saman tyypin istua viidessä eri paikassa.

”En usko olevani ainoa nuori aikui-nen, jota nämä tehtävät kiinnostavat – monista muistakin löytyisi potentiaa-lia.”

Korolainen toteaa, että hallinto kiin-nostaa tietysti vain tiettyä joukkoa. Toi-saalta yliopisto-opiskelijoista iso osa on lähtenyt mukaan järjestötoimintaan.

”He toimivat ainejärjestöissä ja kan-salaisjärjestöissä. Samoin ravintola- ja siivouspäivät vetävät väkeä.”

Korolainen pitää ruohonjuuritason toimintaa tämän päivän juttuna – ko-miteat ja muut 70-lukulaiset jutut kan-nattaa unohtaa.

Korolainen avaisi kirkkojen ovet niin, että seurakuntalaisilla olisi mah-dollisuus tulla toteuttamaan niihin hy-viä ideoitaan.

Hengellisyyden kaipuu ei katoa

Monen yhteys kirkkoon katkeaa aikui-suuden kynnyksellä. Korolainen ei kui-tenkaan usko, että aikuistuessa hengelli-nen kasvu loppuu kokonaan.

”Meidän sukupolvemme kaipaa kuul-la, että jokainen riittää omana itsenään.”

Kirkon aikuistyössä voitaisiin Koro-laisen mielestä ottaa mallia nuorisotyön menetelmistä. Kokoaahan rippikoulu yli 80 prosenttia nuorista ja isoskoulu-tuskin on suosiossa.

Kirkon kannattaisi jaksaa olla kiin-nostunut jäsenistöstään.

”Paljon ihmetellään, miksi ihmiset

eivät kasta lapsiaan. Mutta miksi he te-kisivät niin, jos yhteisö ei ole vuosikym-meniin osoittanut olevansa kiinnostu-nut heistä?”

Jos Korolaisella olisi valta, hän lisäi-si sielunhoidon resursseja kirkossa. Hän on huomannut, että moni nuori aikui-nen tarvitsisi jonkun, joka kuuntelee ja kulkee vierellä.

”Yliopistolla ei ehkä ole niinkään syr-jäytyneitä, mutta yksinäisyyttä on pal-jon. Tukiverkot puuttuvat.”

Teksti Noora Melaanvuo Kuvat Jaakko K-K

Päättäjän asemassaJos kirkolliskokouksessa

istuisi runsaasti nuoria

aikuisia, päätökset

saattaisivat näyttää

erilaisilta kuin nykyään,

Katri Korolainen toteaa.

u Kirkolliskokouksen edelliskauden (2008–2012) nuorin edustaja oli Sig-ne Jauhiainen. Hänet valittiin 26-vuo-tiaana Lapuan hiippakuntaan kuuluvas-ta Jyväskylästä.

”Kirkkovaltuustotoverinani oli kuu-sikymppinen nainen, joka ehdotti, et-tä asettuisin kirkolliskokousvaaleissa eh-dolle hänen sijastaan. Kirkolliskokouk-sessa oli hänen mielestään jo tarpeek-si hänen ikäisiään”, kertoo Hyvinkäällä nykyisin asuva Jauhiainen.

Kirkkolakien säätämiseen perehty-minen vaati aluksi opettelua. Jauhiai-nen arvelee, että jos kirkolliskokouk-seen tulisi kutsu arvan perusteella, moni saattaisi turhautua ja jättää menemättä – sen verran hidasta lakipykälien muut-taminen on.

Päätökset voisivat kuitenkin olla osin erilaisia, jos niitä tehtailisivat ko-ko jäsenistöä edustavat ihmiset.

”Papeilla olisi varmaan yhä kiin-tiönsä, mutta maallikkoedustajissa oli-si luultavasti vähemmän konservatiive-ja. Kirkolliskokoukseen tulisi realismia ja laajempaa näkemystä, mitä kirkon pi-täisi tässä ajassa tehdä.”

Päättäjät saattavat olla Jauhiaisen mukaan niin sisäpiiriläisiä, että eivät tie-dä, mitä jäsenet kirkolta toivovat. Hän ei usko ainakaan tuputtamisen toimi-van. Pikemminkin asioita pitää katsoa ihmisten omasta elämästä käsin.

”Moni voi luulla, ettei kelpaa seura-kuntaan. Jossakin paikassa saatetaan eh-kä antaa rivien välistä ymmärtää, millai-nen on hyvä kristitty. Olen sitä mieltä,

että kaikkia pitää kutsua mukaan ja pal-vella – ei vain tietynlaisia ihmisiä.”

Vähän päälle kolmekymppinen Jau-hiainen sanoo kaipaavansa kirkolta hil-jentymismahdollisuutta.

”Kymmenen vuotta nuoremmilla voi olla toivetta päästä toteuttamaan ideoita ja projekteja. Seurakunnassa pitäisi taju-ta antaa resursseja erilaisille porukoille.”

Jauhiainen toivoo, että nuorisotyötä kehitetään enemmän siihen suuntaan, että nuoret saavat itse tehdä asioita val-miin ohjelman sijaan.

Samoin nuorten vaikutusmahdol-lisuuksia pitää lisätä. Omalla kirkollis-kokouskaudellaan Jauhiainen teki aloit-teen, jossa ehdotettiin, että seurakuntiin voitaisiin perustaa esimerkiksi nuorten vaikuttamisryhmiä.

…konservatiiveja olisi vähemmän

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 1514 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

ty kontekstualisoida, tuoda nykyaikaan, mutta nyt uusien sanojen ja lähestymis-tapojen tarve on kenties polttavampi kuin koskaan.

”Haluaisin ainakin radikaalisti muut-taa sitä käsitystä, että kasteopetus on tie-dollista. Sen sijaan siinä on kysymys jos-tain paljon kokonaisvaltaisemmasta, joka kulkee läpi elämän”, Lasse Halme sanoo.

Mihin kaste ihmisen liittää? Mitä seurakunnan yhteyteen tuleminen tar-koittaa, merkityksellisellä tavalla?

”Erityisenä haasteena kokonaisvaltai-nen kasteopetus on nuorisotyössä, kun ollaan nuorten kanssa, joilta kristilli-nen pohja puuttuu. Ne elämään liitty-vät asiat, joiden kautta kasteen todelli-suus voi jäsentyä, ovat varmaan sellaisia kuin avoin vastaanotto ja kaikille tarjot-tu osallisuus, mahdollisuus peilata omaa elämäänsä ja sen suuria kysymyksiä tur-vallisessa paikassa ja kohdata siinä sa-malla kristinuskon asiat.”

Kirkossa liikkeellä olevat aloitteet ja päätökset lapsivaikutusten arvioinnista, lasten ja nuorten kuulemisesta päätök-senteossa, nuorten osallisuudesta ovat yhtäältä kokonaisvaltaisen kasteteologi-an todeksi tekemistä.

Jumalan vapaa valtakunta

Mistä kristinuskossa on kyse? Elämästä.”Siitä, mikä on ihmisen suhde koko

elämään, ja Jumalaan. Jeesuksen kautta jotain erityistä ankkuroitui tähän maail-maan. Se vain saa aina uudet sanat uusi-na aikoina”, Halme miettii.

”Minua kiinnostaa kovasti Jeesuksen julistus Jumalan valtakunnasta. Tutki-joiden yhteisen näkemyksen mukaan se lienee kaikkein alkuperäisintä Jeesuksen julistusta. Siinä oli kyse uudesta arvojär-jestyksestä, eettisestä tilasta, jossa yhteis-kunnalliset epäoikeudenmukaisuudet ja arvoerot riisutaan pois. Ja juuri lapsi saa ensimmäisen sijan siinä valtakunnassa.”

Murrosaikoina vahvistuu yleensä

kaksi trendiä: toisessa pyritään uuteen, toisessa pyritään astumaan taaksepäin. Halme hahmottaa Jumalan valtakunta -ajatuksen mahdollisuutena hahmottaa liikettä uuden suuntaan.

”Minusta tämä on hyvin tärkeää ja käyttökelpoista tässä ajassa. Jeesus irtau-tui monista oman aikansa uskonnolli-sista normeista, mutta sitoutui samalla hyvin vahvasti. Ehkä se on hyvä kuvaus siitä, mitä kastettuna oleminen, kirkon jäsenyys voi olla tänään: hyvin vapaa-ta entisistä totutuista muodoista, mut-ta pohjimmiltaan vahvaa sitoutumista. Olkaa vapaita, mutta sitoutukaa sisim-mässänne tähän valtakuntaan!”

Pyhään leikkiin!

Kristillisyys lähti liikkeelle hyvin vapaa-muotoisena. Sitten tarvittiin rakentei-ta, ja kristinuskon maailmanvalloituk-sen käynnistyttyä rakenteista tuli kes-keisiä. Aluksi oli telttamaja, sitten pää-dyttiin temppeleihin ja suuriin raken-teisiin. Kenties rakenteiden aika on nyt rapistumassa ja menossa pois, ja tulevai-suus paluuta siihen ihmisten vapaaseen tulemiseen yhteen”, Halme sanoo.

Kaste on ilmaus liittymisestä yhtei-söön, kirkkoon ja seurakuntaan. Sen merkitys voi säilyä, mutta tuskin kris-tinuskon perinteestä nousevana auto-maationa.

”Omaa aikaa on tavattoman vaikeaa arvioida. Mutta Suomessa olemme liik-kumassa luontaisesti alaspäin siitä ajas-ta, jolloin kirkon jäsenyys oli kansalai-sille pakko, ja sata prosenttia oli kas-tettu. Uskon, että kirkko tulee silti ole-maan suuri yhteisö, ehkä suurin, mitä meillä täällä on.”

Kristinuskon ydin ja sisältö kantavat – siihen pitää vain luottaa. Muotojakin tarvitaan silti, Halme sanoo.

”Messu, toimitukset, kirkon sano-man muodot ovat eräänlaista pyhää leikkiä. Jos ne tajuaa sellaiseksi, ihmi-

nen voi tulla mukaan siihen yhteiseen draamaan. Kaste on muotomenona ny-kyihmiselle vieras, mutta sen taustalla on valtava symboliikka. Jos siihen on-nistutaan vuoropuhelussa ottamaan mukaan perhe ja läheiset, draamana se on väkevä: yhdelle vastasyntyneelle sekä perheelle kohdennetaan kaikki se hyvä, jota meillä kristillisessä perinteessä on.”

Nuorisotyön todellisuudessa kohda-taan rippileireilläkin yhä useammin kas-tamattomia nuoria. Mikä heidän koh-talonsa on – onko kasteen ulkopuolella kadotus? Halme pitää ainakin tärkeänä sitä, että kasteopetuksen näkökulmasta oltaisiin valmiita päästämään irti pois-sulkevasta vanhasta teologiasta.

”Pitää vähintään asettaa sanat varo-vaisesti: osa on jo seurakunnassa, osa odottaa avoimen oven ääressä”, Lasse Halme toteaa.

”Poissulkemisen sijaan tarvitaan po-sitiivista sanomaa. Meidän pitää mennä rohkeasti eteenpäin.”

Haasteenakaste?

Helsingissä törmättiin jo vuosituhannen vaihteessa jäsenyyteen, kasteeseen ja

kirkon työhön liittyviin kysymyksiin, jotka nyt haastavat koko kirkkoa. Helsingissä

kastetaan enää puolet syntyneistä lapsista. Maan eri osissa ollaan eri tilanteissa,

mutta yleinen kehityssuunta on samanlainen.

”Kasteiden määrän vähen-tyminen on ilmaus muu-toksesta, joka on tapahtu-

nut ihmisten suhteessa seurakuntaan. Oireet ovat olleet näkyvillä jo pitkään. 2000-luvun alussa kirkosta alkoi ero-ta erityisesti nuoria aikuisia. Kastettu-jen väheneminen on vain seuraava askel siitä”, sanoo seurakuntien lapsityön kes-kuksen pääsihteeri Lasse Halme.

Kun Helsingissä huomattiin kulttuu-rin murros, jota kirkkoon sitoutumi-sen asteen väheneminen heijasteli, seu-rakuntayhtymä käynnisti Urbaani usko -hankkeen, jota Halme oli vetämässä.

”Johtopäätöksenä oli, että olemme nuorten aikuisten kohdalla 25 vuotta myöhässä. Kyse on koko elämän mittai-sesta työstä ja seurakunnan jäsenyydes-tä. Siksi seuraavaksi käynnistettiin Pie-nelle parasta -hanke, jossa kokeiltiin, mitkä voisivat olla perheiden ja lasten toimivia kosketuskohtia seurakuntiin.”

Kasteen puuttuminen on haaste, jon-ka vaikutukset kertyvät kasvun mittaan suuremmiksi, Halme toteaa.

”Kun ei kasteta, puuttuvat seuraa-vaksi myös sanat, kieli, kulttuuri ja niin edelleen. Hengellisyys kuitenkin on tär-keä osa ihmisyyttä. Lapselle ja nuorel-le on tarpeellista saada siihen liittyvää kokemusainesta, ikä- ja herkkyyskaudet huomioiden. Seurakunnissa on jo kehi-tetty monenlaisia toimintamalleja, jolla tätä yritetään turvata.”

Kokonaisvaltaista kasteteologiaa

Nykykirkon haasteena on muun muas-sa se, että entinen yhtenäiskulttuuri, jos-sa uskonnollinen puhe, sen käsitteet ja niiden merkitykset olivat ainakin pinta-puolisesti kaikille tuttua, on hävinnyt. Kirkolle on jäänyt kasa sanoja ja opin-kappaleita, joiden yhteyttä todellisuu-teen useimpien on vaikea hahmottaa.

Kristinuskon sisältöä on aina yritet-

”Kaste on muotomenona nykyihmisel-le vieras, mutta sen taustalla on valta-va symboliikka”, Lasse Halme sanoo.

Teksti ja kuvat Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 1716 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

PIPL IA

TASA-ARVO ON OLLUT PALJON ESILLÄ joiden-kin yhä jatkaman naispappeuskeskustelun tai tasa-ar-voiseen avioliittolakiin liittyvän keskustelun yhteydes-sä. Kirkollisissa piireissä väitetään aika ajoin, että tasa-arvoajattelu nousee enemmän maallistuneen, modernin yhteiskunnan arvoista kuin kristinuskon ytimestä. Raa-matusta on kuitenkin myös löydetty lähtökohtia tasa-arvon korostamiselle.

Usein tasa-arvokeskustelussa nousee esiin Paavalin sanat: ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalai-nen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristukses-sa Jeesuksessa te kaikki olette yksi (Gal. 3:28). Tasa-ar-von nimeen vannovat ovat katsoneet, että Paavali halu-aa murtaa kaikki ihmisten väliset raja-aidat ja osoittaa, että ulkoisista eroista huolimatta kaikki seurakunnan jä-senet ovat samanarvoisia. Niiden, jotka ovat halunneet tulkita Paavalia konservatiivisemmin, on kuitenkin ol-lut helppo kritisoida tätä tulkintaa ja kiistää, että Paavali olisi modernin tasa-arvoajattelun sanansaattaja.

Paavalin omista kirjeistä käy ilmi, ettei hän itsekään tehnyt pitkälle meneviä, käytännöllisiä johtopäätöksiä radikaalilta kuulostavasta ohjelmajulistuksestaan. Orji-en ei tule haikailla vapautumisensa perään vaan heidän on parempi pysyä orjina (1. Kor. 7:21–22). Nainen hei-jastaa miehen kunniaa, sillä miestä ei luotu naisen takia vaan nainen miehen takia (1. Kor. 11.7–8). Tämän täh-den on vain luonnollista, että naisen täytyy olla kuuliai-nen miehelle (1. Kor. 14:34).

Tämänkaltaisten kohtien valossa on päätelty, että Paavalin tarkoituksena Galatalaiskirjeessä ei ole tehdä tyhjäksi ihmisten erilaisuutta vaan osoittaa, että erilaiset sosiaaliset roolit menettävät merkityksensä seurakun-nassa, jonka kaikki jäsenet ovat ”Kristuksessa”. Ajatusta on valitettavan usein tulkittu niin, ettei yhteiskunnalli-sen eriarvoisuuden poistaminen ole edes tärkeää, koska kristityt ovat joka tapauksessa hengellisesti tasa-arvoi-sia. Kristikunnalta vei lähes kaksi tuhatta vuotta tuomi-ta yksiselitteisesti orjuus. Vasta viime vuosikymmeninä ovat yleistyneet tulkinnat, joiden mukaan sen, että mies ja nainen ovat Jumalan silmissä samalla viivalla, tulisi heijastua siinä, että heillä on samat mahdollisuudet yh-

Yhteen kastetut

teiskunnassa ja kirkossa. Paavalin Galatalaiskirjeessä sanoiksi pukema ajatus

oli aikanaan radikaali, vaikka Paavali itse tai hänen jäl-keensä eläneet kristityt eivät nähneetkään sen haastavan yhteiskunnallisia valtarakenteita tai totuttuja sosiaalisia rooleja. Antiikin aikana selkeä erottelu miehen ja nai-sen, vapaan ja orjan, kansalaisen ja ei-kansalaisen välillä oli koko yhteiskunnallisen järjestyksen selkäranka. Jot-kut muutkin uskonnolliset yhteisöt kuin kristityt saat-toivat kokoontumisissaan omaksua käytäntöjä, jotka ai-nakin hetkellisesti haastoivat perinteisen, tiukkaan ar-vojärjestykseen perustuvan maailmankuvan. Tämä oli uhkaavaa koko yhteiskunnan kannalta.

Paavali käyttää samanlaista, ihmisten väliset raja-ai-dat murtavaa kieltä myös muualla (1. Kor. 12:13) ja sa-moja ajatuksia kehitellään myös hänen nimissään myö-hemmin kirjoitetuissa kirjeissä (Kol. 3:11). On huomi-onarvoista, että kaikissa näissä kohdissa ajatus siitä, et-tä Kristuksessa erot ihmisten välillä kumoutuvat, liittyy kristillisestä kasteesta liitettyyn kuvastoon.

Kasteessa kristityn ymmärrettiin pukeutuneen uu-siin vaatteisiin. Nämä vaatteet kuvaavat uutta alkua, jo-ka on kaikille kastettaville sama. Kuvapuhe uusista vaat-teista sai konkreettisen hahmon kristillisessä kastetoimi-tuksessa, jossa kastettava usein oli usein alasti ja kasteen jälkeen puettiin puhtaisiin, valkeisiin vaatteisiin. Kristi-tyt omaksuivat varsin pian käytännön kastaa myös pie-niä lapsia. Tämän voi hyvin nähdä korostavan sitä, että kasteessa kaikki ovat Jumalan edessä samanarvoisina, il-man omia ansioita ja ilman yhteiskuntaluokkansa tuo-maa arvoasemaa.

Voisiko tästä ajatuksesta kehittää uudenlaista kaste-teologiaa, joka puhuttelisi myös kasteen mielekkyyttä epäileviä? Kristuksen ruumiiseen kasteessa liitetyt ovat keskenään tasa-arvoisia Jumalan edessä, mikä haastaa kristillistä kirkkoa huolehtimaan siitä, että yhteen kas-tetuilla on samanlaiset ja tasa-arvoiset mahdollisuudet toteuttaa elämässään Jumalan heille antamaa lahjaa.

Raimo Hakola

PL 54 | 00241 HELSINKI | www.piplia.fi | myynti@piplia.fi | www.pipliakauppa.fi |

Tilaukset: myynti@piplia.fipuh. 010 838 6520

suvivirren voimaa

raamaTTu

Keskikokoinen, 92 –käännös. Pehmeät nahkajäljitelmäkannet,

3 kaunista värivaihtoehtoa.

26 €

nimiPainaTus

Anna lahjaksi nahkakantinen Raamattu tai virsikirja kultaisella nimipainatuksella. Koko tuotevalikoiman löydät nettikaupasta. Nimipainatuksen hinta 10 € ja toimitusaika 3 viikkoa.

KevÄT HerÄÄ –muKi

Tunnelmallinen käyttömuki on Heljä Liukko-Sundströmin maalaama. 26 €

Saatavana myös 2 enkeliaiheista mukia.

PsaLmien KirJa

Voimauttavat Psalmit pienessä lippakirjassa, jossa aukeama avautuu yhdeksi sivuksi. 10 €

THe BooK

Uusi testamentti kuin laadukas aikakauslehti. Sykähdyttävä kuvitus.

Vain 5 € (28 €)

virsiKirJa

Keskikokoinen, soinnutetut virret, katekismus ja liiteosat. 2 kansivaihtoa. 17,90 €

Tulossa myös nahkakantisina.

suPerTarJous!

uuTuus!

eDuLLinen!

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 1918 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

”Perhetilanteet ja elämä ovat myl-lerryksessä ja kirkko instituutio-

na on saanut siipeensä monella tapaa, mutta nuoren etsintä ei ole mihinkään kadonnut. Meillä on paljon mahtavia nuoria ja työntekijöitä, ja sanomam-me on yhä iso juttu”, Heimo Haverinen muistuttaa.

Kirkon tulevaisuus rakentuu luotta-mukselle, Haverinen sanoo. Tämän ra-kentamisessa seurakunnan työntekijät ovat avainasemassa.

”Nuoret ovat seurakunta ja raken-tamassa sitä kirkkoa, mikä me olem-me. Emme työntekijöinä tai pappeina ole seurakunta. Mutta kyse on siitä, mi-ten jumalanpalveluksessa ja ehtoollisella puhutaan, rukoillaan ja opetetaan. Me kasvatustyöntekijät yritämme tietysti hoitaa hommamme erittäin hyvin.”

Nuoret ovat fiksuja

Sitä Haverinen ei kiellä, etteikö kirkko olisi kovan haasteen edessä. Kajaanissa-kin käydään keskustelua siitä, voivatko kaikki lapset osallistua esimerkiksi har-tauksiin. Ja monet vanhemmat saattavat erota kirkosta vain siksi, että joku asia kirkossa ei miellytä.

Kirkon tulevaisuuden kannalta on yhä tärkeämpää keskustella avoimesti ja

ylläpitää luottamusta.”Pitää tietysti ottaa kaikki mielipiteet

huomioon, mutta olisi hienoa, että yh-dessä näkisimme ja kokeilisimme asioi-ta. Menneet sukupolvet ovat eläneet eri-laisessa maailmassa, mutta meidän on ymmärrettävä, mitä ympärillämme ta-pahtuu. Meidän on myös luotettava nuoriin; kuinka fiksuja he ovat”, Have-rinen alleviivaa.

Draaman kautta puhutaan vaikeista asioista

Osallistavan toiminnan nimeen vanno-taan Kajaanissakin. Omassa työssään Haverinen on havainnut, miten tärkeä rooli musiikilla ja teatterilla on nuorten tavoittamisessa.

”Musiikilla tehdään hyviä leire-jä. Laulu tai virsi voivat toimia perus-lähtökohtana oman elämän ajatteluun kristillisen uskon kautta. Ja on ollut ilo nauttia siitäkin, että nuoret voivat soit-taa rokkia ja sitten olla toteuttamassa seurakunnan juttuja.”

Haverinen korostaa myös yhteistyö-tä Kajaanin kaupunginteatterin kans-sa. Draama on osoittautunut välineek-si, jolla on pystytty käsittelemään vai-keita asioita.

”Draaman kautta on voitu puhua pa-

Sanomakin vetoaa yhä

Kajaanin

seurakunnan vastaava

nuorisotyönohjaaja

Heimo Haverinen

uskoo, että maailman

mullistuksissakin

sanomasta kannattaa

pitää kiinni.

hoinvoinnista. Siitä, millaista se on, kun joku viiltelee itseään tai vanhemmat ryyppäävät tai joku on joutunut koulu-kotiin. Se on tuntojen sanoittamista, ja sitä nuoret ovat olleet innoittamassa tai esittämässä. Se on aika arvokasta, kun nuoret tekevät nuorille.”

Uudet välineet haltuun

Kirkon toiminta vaatii nykyisin myös sitä, että liikutaan samassa toimin-taympäristössä kuin nuoret. Haverinen muistaa vielä hyvin ajat, jolloin kän-nykkä oli rippileirillä harvinaisuus. Nyt nuoret ovat verkossa käytännössä koko ajan, ja tavoitettavuus on sitä myötä ai-van toisenlaista.

”Nyt kaikilla on älypuhelin, ja lähes kaikki ovat Facebookissa. Koko yhtey-denpito nuoriin on meilläkin siirtynyt kirjeistä ja tekstareista Facebookiin. Ei-kä se viestintä ole yksisuuntaista, vaan syntyy myös keskustelua. Se on yhdessä jakamista ja yhdessä tekemistä.”

Yksittäisen seurakunnan resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Haverinen nä-kisikin mielellään kirkon luovan yhtei-siä malleja sähköiselle puolelle esimer-kiksi netin, Facebookin ja älypuhelin-ten hyödyntämiseen. Mallina voisi olla Yleisradio, jonka aluetoimitukset toimi-

vat samalla formaatilla ja yhteistyö toi-mii maanlaajuisesti.

”Alle kolmekymppiset tulevat elä-mään tabletti-maailmassa, ja nuori voi olla koko ajan jossain keskusteluryh-mässä. Olisi hyvä, että mekin olem-me mukana matkassa. Nyt meillä ei ole loogista ohjausjärjestelmää vaan kaikki on hajanaista. Yhteinen malli palvelisi kaikkia”, toteaa Haverinen.

Tarvittaessa Haverinen hankkisi re-sursseja kirkon ulkopuolelta, sillä vaik-ka intoa tekemiseen olisikin, ei osaami-nen aina pysy perässä.

”Nuorisotyöntekijät haluavat mie-lellään tehdä itse, mutta pitää tunnus-taa tosiasiat. Tämä pitää toteuttaa am-mattimaisesti, sillä on vain resurssien ja varojen hukkaamista, jos kaikki tekevät samaa. Toiminnassa pitää olla ammatti-maisuutta ja tarvittaessa ostaa se tieto-taito”, Haverinen näkee.

Nuorten ongelmat yhä samat

Vaikka maailma siis muuttuu ja toimin-taympäristöt ovat kirkollakin erilaiset, muistuttaa Haverinen siitä, että viime kädessä nuorten ongelmat pysyvät sa-moina.

”Jokainen nuori on herkkyysvaihees-sa, missä tehtävämme on jakaa tuntoja

tai ymmärrystä. Jos elämä on ihan risa-na, huolenpito on se juttu.”

Haverisen mukaan nuoret helpos-ti sanovat, että heitä ei kiinnosta poli-tiikka tai uskonto. Mutta kun kysytään suoraan, että mitä kuuluu tai mikä mi-nusta tulee isona, silloin Jeesuksen ope-tukset ovat aika toimivia.

”Emme saa olla liian mustavalkoi-sia tai fanaatikoita, mutta kristillisyyden merkitys perheissä ja arvoissa on se, mi-kä kantaa, kun tekee oikein kipeää. Se, että pystymme puhumaan oikeilla sa-noilla.”

Tietysti aina joudutaan vaikeiden kysymysten ääreen. Kajaanissa niitä on synnyttänyt viime aikoina Talvivaaran kaivoksen aiheuttamat ympäristötuhot.

”Ongelmallista on, kun on luoma-kunta vastaan taloudellinen kanta. Hir-veän monen nuoren vanhemmat ovat siellä töissä. On erittäin harmillista, että taloudelliset seikat syövät paikan uskol-lisuutta. Mutta Kajaani on hieno paik-ka asua ja elää, ja me omalta osaltamme kannustamme elämään kristittynä näis-sä olosuhteissa”, Haverinen kiteyttää.

Teksti Tomi Kangasniemi

Musa- ja messuyhteistyötä Kajaanin nuorten kanssa.

Jaa

kko

Ka

art

ine

n-K

ou

tan

iee

mi

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 2120 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

u George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu on maailman tämän hetken suo-situimpia fantasiasarjoja. Kirjojen lisäk-si mittava Game of Thrones -televisiosar-ja kerää paljon seuraajia myös Suomes-sa. Mistä sarjassa on kyse ja mitä ajatuk-sia se herättää kasvattajalle?

Ainakin tämän: on jo paljon, jos kas-vuiässä olevat saavat huomata, että joku aikuinen ymmärtää sitä maailmaa, jos-sa he elävät.

HBO-kanava päätti panostaa Ga-me of Thrones -sarjaan. On harvinais-ta, että fantasia-aiheiseen sarjaan käy-tetään näin paljon resursseja. Puvustus, lavastus, näyttelijätyö ja erikoisefektit ovat kaikki erittäin laadukkaita. Kirjai-lija Martin on itse toiminut käsikirjoit-tajien apuna.

Kerrankin televisioinnissa on keski-tytty tarinaan. Fantasiamaailmasta ei ole tehty itsetarkoitusta, vaan se on tarinan tapahtumaympäristö.

Väkivaltaisen ja seksuaalisen kuvaston ongelma

Sarja onkin muodostunut erittäin suo-situksi ja se on nostanut entisestään Tu-len ja jään laulu -kirjasarjan myyntiä. Etenkin lasten, nuorten ja kasvattajien näkökulmasta on kuitenkin harmillista, että televisiosarjassa on päätetty koros-taa raakaa kuvallista väkivaltaa ja näyt-tää paljon paljasta pintaa.

On eri asia lukea väkivallasta tai sek-sistä kirjoista kuin katsella sitä ruudul-ta: kuvallinen materiaali on tutkimus-ten mukaan selvästi traumatisoivampaa lapsille.

Game of Thronesin suhteen kyse ei ole edes uskollisuudesta kirjoille, jotka nekin on sinänsä suunnattu aikuisille, vaan väkivaltaa ja seksiä on lisätty en-tisestään.

Ihmiskuvan ja uskonnollisuuden pohdintaa

Tulen ja jään laulu sisältää kuitenkin myös paljon kiinnostavaa ajattelemisen

aihetta. Martin ei ole mikään Shake-speare, mutta paikoitellen hänen moni-mutkaiset juonittelukuvionsa muistut-tavat samanlaisesta vallan turmelevuu-den analyysistä.

Kunnian käsitteen ristiriitaisuutta tarkastellaan etenkin kirjasarjan aluksi oivaltavalla tavalla.

Martin ansaitsee tiettyä erityiskiitos-ta uskonnollisuuden laajasta tarkaste-lustaan. Hänen luomansa fantasiamaa-ilman uskonnot ovat moninaisia ja sel-västi vivahteikkaampia kuin keskiver-toisessa fantasiakirjallisuudessa.

Sarjan fantasiamaailmaan kuuluu ”yliluonnollisia” tapahtumia, mutta kiinnostavalla tavalla kirjat lähtevät liik-keelle tilanteesta, jossa kansa on unoh-tanut historian mystiset tapahtumat ei-kä oikein enää usko ihmeisiin. Vähitel-len, suuren muutoksen ja kriisin aikana vahvempi uskonnollisuus nostaa pää-tään.

Villi-lehden internetsivuilta löydät kokopitkän artikkelin näistä teemoista.

Panu Pihkala

MEDIA

ELÄMÄÄ NUORISOTYÖSSÄ

Yhdessä maailmassa –hankkeessa kerätään ja levitetään tietoa hy-väksi havaituista globaalikasva-

tuksen ideoista ja käytänteistä, joista al-la yksi esimerkki.

Luova ”hulluus” ja halu auttaa on te-hokas yhdistelmä

Kajaanin ev.lut. seurakunnan nuo-risotyöntekijä Peter Ingman on orga-nisoinut vuodesta 1992 alkaen yhteis-työssä Kajaanin koulujen kanssa päivä-työkeräyksiä, joiden tulokset näkyvät eri puolilla maailmaa.

Aloite viimeisimpään keräykseen tu-li Kajaanin lukion oppilaskunnalta. Pe-ter vei aloitetta nuorten kanssa eteen-päin ja oli yhteydessä Kirkon Ulkomaa-napuun. KUA löysi kajaanilaisille työ-pariksi Rauman yläkoulun sekä koh-teen, jossa tukea tarvitaan. Angolaan, Samarian kylään rakennetaan kajaani-laisten ja raumalaisten koululaisten ke-räämin varoin uusi koulu.

”Koska keräys Kajaanin osalta tuot-ti yli odotusten, uskalsimme käynnis-tää rinnalle b-hankkeen, jossa kerättiin varat Viron lastensuojeluliiton Piva-rootsiin leirikeskukseen rakennettavaan seikkailurataan”, kertoo Peter, joka mat-kustaa huhtikuun alussa koulun opinto-ohjaajan ja kuuden nuoren kanssa Tal-linnaan keräysvarojen luovutukseen se-kä Kirkon Ulkomaanapuun päättämään kaksivuotisen hankeen.

Nuoret saavat aikaan hyvää

Päivätyökeräysten lisäksi keräysvaroja on kartutettu erilaisin myyjäisin, rippi-koulutempauksin, yksityisillä lahjoituk-silla jne. ”Kolehtihaaviin” kertyi kahden

vuoden noin 42 000 euroa. ”Kieltämät-tä täytyy olla nöyrin mielin kiitollinen ja kiittää kaikkia nuoria jotka ovat olleet hankkeessa mukana”, Peter toteaa.

”Lähtökohtana keräyksissä on se mi-tä kohteessa tarvitaan. Virossa toivottiin seikkailurataa. Olemme vieneet sinne vuosien varrella mm. urheiluliikkeiden lahjoittamia vaatteita ja kenkiä, pyörä-tuoleja ja inva-välineitä. Maalia ja inva-vaippoja lastenkotiin sekä äitiyspakka-uksia Viron kirkon toiveesta. Me emme määrittele muiden puolesta mitä siel-lä tarvitaan vaan kuuntelemme vastaan-ottajatahon toiveita ja tuntoja. Tärkeä-tä on se, ettemme anna katteettomia lu-pauksia, koska avustustyö perustuu mo-lemminpuoliseen luottamukseen” Peter miettii.

Vuonna 2010 keräys toteutettiin ekumeenisesti, yhdessä Kajaanin orto-doksisen seurakunnan kanssa. Koulu-laisten keräämät varat, 13 707,70 euroa, menivät Etiopiaan, puolet Suomen Lä-hetysseuran aids-orpolapsiohjelmaan ja toinen puoli Ortodoksisen kirkon ulko-maanavun maaseudunkehittämishank-keeseen.

Kymmenen kajaanilaiskoulun oppi-laista yli 85 prosenttia, reilut 1300 op-pilasta, osallistui päivätyökeräykseen. Mukana oli oppilaita viidesluokkalaisis-ta lukiolaisiin. Yksi alakouluikäinen tyt-tö kirjoitti aineessa päivätyökokemuk-sestaan: ”Olin mummon luona piha-töissä kaverin ja pikkuveljen kanssa. Työ oli hauskaa tehdä kun rahat mene-vät hyvään tarkoitukseen.”

Peter Ingmania on motivoinut nuor-ten innostus ja se, että hän on itse pääs-syt näkemään työn tuloksen. ”Emme

pelkästään kerää varoja, vaan asiaan pa-lataan myöhemmin ja kerrotaan tulok-sista. Lasten ja nuorten into on vahvis-tunut, kun he näkevät että apu menee perille”, Peter kertoo.

Entä teillä?

Toivo herää rohkaisevista esimerkeis-tä ja omien vaikutusmahdollisuuk-sien ymmärtämisestä. Kasvaminen kansainväliseen vastuuseen toteutuu parhaiten, kun lapset ja nuoret ovat mukana myös toiminnan suunnitte-lussa ja ideoinnissa. Silloin voi syntyä jotain uutta.

Yhdessä maailmassa –hanke kannus-taa seurakuntia etsimään omat tapansa edistää globaalia oikeudenmukaisuut-ta, rauhaa ja luomakunnan hyvinvoin-tia Samalla voi inspiroitua muiden ko-kemuksista, voitoista ja virheistä.

Ilmianna siis itsesi tai työkaverisi hy-västä ja innostavasta työstä, jotta muut-kin voisivat oppia toteuttamanne kän-säinvälisyyskasvatuksen voitoista. Ei pi-detä enää kynttilää vakan alla, vakka voi palaa.

mia.wrang@nuortenkeskus.fiwww.nuortenkeskus.fi

Yhdessä maailmassa on facebookissa

Tuoreimmat tiedot kansainvä-lisistä osallistumismahdollisuuk-sista, kontakteja maailmalle, ideoita maailmanparannuk-seen, koulutusmahdollisuuksia ja tapahtumia. Tykkään, tyk-kää sinäkin!

Paikkani maailmanparantamisessaParhaimmillaan kansainvälisyyskasvatus johtaa

omien vaikutusmahdollisuuksien oivaltamiseen

ja innostaa tuumasta toimeen.

Game of ThronesTulen ja jään laulu nykyviihteen peilinä

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 2322 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

K i rkkoha l l i tu s , Kasvatus ja perheas iatPL 185 (Satamakatu 11) , 0 0161 Hel s ink ipuh. (09) 1802 1sakast i .ev l .f i

Lapset seurakuntalaisina -kehittä-misasiakirja hyväksyttiin täysis-tunnossa maaliskuussa. Se päivit-

tää ja täydentää v. 2008 julkaistua Kir-kon varhaiskasvatuksen kehittämisasia-kirjaa ”Lapsi on osallinen” (Vake).

Lapset seurakuntalaisina -kehittä-misasiakirjan tavoitteena on piirtää laa-joja kehityslinjoja ja katsoa kirkon var-haiskasvatuksen kokonaisuutta yksittäi-siä toimintamuotoja laajemmin.

Kokoontuvan toiminnan rinnalla kirkon varhaiskasvatus toteutuu myös verkossa ja sosiaalisessa mediassa sekä verkostoyhteistyössä seurakunnan sisäl-lä ja muiden lasten ja perheiden hyväksi toimivien tahojen kanssa.

Monin paikoin on otettu käyttöön uudenlaisia toimintamalleja ja innovaa-tioita, joita on haluttu nostaa esille täs-sä asiakirjassa esimerkiksi ja innoittajik-si myös muille.

Kirkon ja seurakunnan varhaiskasva-tuksen sisällöllisinä painotuksina koros-tuvat erityisesti kokonaisvaltaisen kas-vun mahdollistaminen ja tukeminen, lapsi seurakuntalaisena sekä vuorovai-kutus ja yhteydenpito lasten ja perhei-den kanssa.

Kirkon varhaiskasvatusta ja sen ke-hittämistä tulee siis jatkossa tarkastel-la yksittäisten toimintamuotojen lisäksi eri toimintaympäristöjen näkökulmista. Samalla on mietittävä, miten sisällölliset painotukset näkyvät siinä työn kokonai-suudessa, jota teemme, suunnittelemme ja kehitämme.

Lapset seurakuntalaisina -asiakirjas-sa esitetään muiden asiakirjojen tapaan entä jos -kysymyksiä kehittämistyön tu-eksi.

Myös vuonna 2008 julkaistu vake-

asiakirja on edelleen rinnalla ja apunaa yksittäisten toimintamuotojen ja tehtä-vien tarkastelussa ja kehittämisessä, esi-merkiksi kehittämiskysymyksin.

Lapset seurakuntalaisina -asiakirjaa voi tilata kirkkohallituksen julkaisumyyn-nistä ja se löytyy myös Sakastista. Lisätietoja raija.ojell@evl.fi.

u Nuorten määrä sään-nöllisesti kokoontuvis-

sa ryhmissä on hienoises-sa kasvussa. Nuorteniltojen

osallistujat sen sijaan vähene-mään päin.

Partiotyön erityistilaisuuk-siin ja tapahtumiin osallistunei-

den määrä on kasvanutPerhetapahtumiin osallistuneiden

määrä on kasvanut vuoden 2009 lu-vusta viime vuoden vastaavaan yli 30 000 ihmisellä

Varhaisnuorisotyössä järjestettyihin vanhempaintilaisuuksiin osallistunei-den määrä on noussut

Nuorten määrä muualla kuin oman seurakunnan rippikoulussa, on pienoi-sessa nousussa

Rippikoulun työntekijöiden vierai-lujen määrä (rippikoululaisten koteihin ja kouluihin) on noussut vuodesta 2008 viime vuoteen yhteensä yli 4000 käyn-nillä

Varhaiskasvatuksen leiri- ja retkitoi-mintaan osallistuneiden määrä nousi viime vuonna parin heikomman vuo-den takaisin vuoden 2009 tasolle. Osal-listuneiden määrä nousi viime vuodes-ta lähes 50 %.

Partion leiri- ja retkitoimintaan osal-listuneiden määrä on kasvanut vuoden 2008 luvusta viime vuoden lukuun yli 30 %. Kyseiseen toimintaan osallis-tuneiden määrä on noussut kyseisellä ajanjaksolla vuosittain.

Tilastot: http://sakasti.evl.fi

Rippikoulu ja isostoiminta pitävät pintansa

u Vuoden 2012 tuoreiden tilas-tojen mukaan rippikoulu tavoit-ti 15 vuotta täyttävien ikäluokasta 83 prosenttia. Luku on sama kuin edellisenä vuonna.

Kun mukaan lasketaan myö-hemmällä iällä rippikoulunsa käy-vät, tavoittaa rippikoulu 85,6 pro-senttia suomalaisista. Tässä luvussa on laskua alle prosentti edelliseen vuoteen. Tämä tarkoittaa sitä, että aikuisten rippikoululaisten määrä jatkaa laskuaan. 15–16-vuotiaista rippikoulun kävi lähes 1000 nuor-ta, mikä on merkittävä määrä. Rip-pikoulusta kannattaa siis tiedottaa niille nuorille, jotka sen 15 -vuoti-aana jättävät käymättä.

Isostoiminnassa on mukana paljon 18 vuotta täyttäneitä nuo-ria. Isosina toimii tälläkin hetkel-lä lähemmäksi 3000 täysi-ikäis-tä nuorta. Kaikkiaan isoskoulutuk-seen osallistui viime vuonna noin 24 000 nuorta, heistä isosena toimi noin 16 000 nuorta. Seurakuntien nuorisotyössä olisi hyvä pohtia sitä, miksi noin 8000 nuorta jää isosena toimimisen ulkopuolelle.

Isostoiminta on edelleen vah-voissa kantimissa, mutta mielen-kiintoista on esimerkiksi se, et-tä joka neljäs isoskoulutettava jät-tää koulutuksen kesken. Mitä näil-le nuorille kuuluu? Seuraako kou-lutuksen katkeamisesta myös seura-kuntayhteyden katkeaminen?

www.fleim.fi/

Lapset seurakuntalaisina

1

No

sto

ja t

ilast

ois

ta 2

007–

2012

Mik

ä o

n m

uu

ttu

nu

t?

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 2524 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

Nuorten keskusLiisankatu 27 A 5, 00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670www.nuortenkeskus.fi

Toukokuussa olevan kirkollisko-kouksen yhteydessä järjestetään Lasten ja nuorten kuuleminen

16.5.2013. Kirkkohallitus, kirkon lapsi- ja nuorisotyön palvelujärjestöt sekä Tu-run ja Kaarinan seurakuntayhtymä yh-distävät voimansa, jotta lasten ja nuor-ten ääni saataisiin kuuluviin kirkossa.

Tilaisuuden tarkoituksena on vah-vistaa kirkkoa ja sen seurakuntia osal-lisuuden yhteisönä, jossa lapset ja nuo-ret ovat täysivaltaisia jäseniä. Tilaisuu-den toivotaan edistävän lasten ja nuor-ten kuulemista ja heidän huomioimis-taan seurakuntien toiminnassa ja hallin-nossa.

Videoterveisiä lapsilta ja nuorilta

Kirkossa jokaisen ääni on tärkeä. Ti-laisuudessa pyritään tuomaan esiin las-ten ja nuorten mahdollisuutta vaikut-taa muullakin tavalla kuin äänestämällä.

”Haluamme tutustuttaa kirkollisko-kousedustajat nuorten elämään ja maa-ilmaan. Leirikeskuksessa vedämme heil-le ikään kuin leiripäivän rastiratoineen, korikiipeilyineen ja nuotiolauluineen”, turkulaisnuorten suunnitteluporukassa

oleva Linda kertoo.Illan aikana on tarkoitus näyttää

myös videoinserttejä, joissa lapset ja nuoret eri puolelta maata kertovat omat terveisensä.

”Tärkeintä on saada lasten ja nuor-ten oma ääni esille. Nuoret voivat olla opastamassa luontopolulla ja eri rasteil-la – haluamme osoittaa, että nuoriin us-kaltaa luottaa ja meillä on paljon ideoi-ta ja annettavaa myös päätöksenteolle”, nuorten toimintakeskus Vimmassa ko-koontuneen suunnitteluporukan nuo-ret valottavat.

Miten kuulla paremmin?

Tapahtuman alustavia suunnitelmia hiottiin yhdessä kirkolliskokouksen tu-levaisuusvaliokunnan kanssa. Valiokun-ta piti tärkeänä, että tilaisuudessa kuul-laan valtakunnallisesti sekä lapsia että nuoria.

Nuoren kirkolliskokousedustajan Katri Korolaisen mielestä on hyvä, et-tä lapset ja nuoret haastavat päätöksen-tekijöitä ajatuksella ”mitä te teette mei-dän puolesta?” Paikallisseurakuntatasol-la tulisi Korolaisen mukaan vielä vah-vemmin kuulla lasten ja nuorten ryh-

miä, esimerkiksi toimintasuunnitelmaa ja budjettia laatiessa.

”Päätöksentekijän rooli on pohtia miten saamme asiat vietyä läpi, lapsilla ja nuorilla on rohkeutta ja intoa nostaa esille näitä asioita ja ideoida uutta”, Ko-rolainen toteaa.

Into tarttuu nuorilta päättäjiin, ku-ten kävi esimerkiksi Nuorten Keskuk-sen, PTK - poikien ja tyttöjen keskus ry:n ja Kirkkohallituksen järjestämässä Kirkko 2020 -seminaarissa, josta nuo-rista itsestä lähtenyt Isospankkialoite on nyt käsittelyssä kirkolliskokouksessa.

Korolainen odottaa Lasten ja nuor-ten kuulemiselta, että muutkin kirkon päättäjät saisivat sen kokemuksen, että nuorilla on syvällisiä ja monialaisia nä-kemyksiä siitä, mitä tapahtuu.

Tapahtuman järjestelyistä vastaavat 50 vuotta tänä vuonna täyttävä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kasva-tusasiainkeskus, Kirkkohallitus, Nuor-ten Keskus ry, PTK – poikien ja tyt-töjen keskus ry, Seurakuntien Lapsityön Keskus ry ja Suomen Lähetysseura. Ti-laisuus on kaksikielinen.

Nuoret haastavat kirkolliskokouksen

Ville Viljakainen erityis-nuorisotyönsihteeriksi Nuorten Keskukseen

Erityisnuorisotyönohjaaja, vastaava kuntoutusohjaaja Ville Viljakainen on valittu Nuorten Keskuksen erityisnuo-risotyönsihteeriksi. Viljakainen aloittaa työt Nuorten Keskuksessa 1.5.2013.

Erityisnuorisotyönsihteeri vastaa jär-jestön erityisnuorisotyöstä ja nuoriso-diakonisista palveluista, hankkeista, koulutuksesta ja niiden kehittämises-tä, sekä Palveluoperaatio Saappaan ja NettiSaappan toiminnasta tukien seu-rakuntien työntekijöitä ja vapaaehtoi-sia yhdessä Saappaan neuvottelukunnan kanssa.

Lisäksi hän koordinoi Saappaan fes-tivaalityötä ja rahoitusta.

Ilmoittautuminen Nuorten Keskuksen vuoden 2014 rippikouluihin alkoi

u Nuorten Keskus järjestää kesällä 2014 Partaharjun toimintakeskuksessa Pieksämäellä kaikkiaan kolme kansain-välistä rippileiriä. Puolet leireille osallis-tuvista nuorista tulee Suomesta ja puo-let on ulkosuomalaisia, joilla toinen tai molemmat vanhemmat ovat suoma-laisia. Opetuskielenä rippikoulussa on suomi ja englanti.

Kansainvälisen rippileirin ohjelma ei poikkea tavallisesta leiristä, vaan mo-nikulttuurisuus tulee esille luontevana osana nuorten vuorovaikutusta. Rippi-koulussa on kolme jaksoa, joista ensim-mäinen on niin kutsuttu aloitusjakso.

Suomalaisilla nuorilla se pitää sisäl-lään osallistumista oman seurakunnan toimintaan ja ulkosuomalaisilla nuoril-la osallistumista paikallisen luterilaisen seurakunnan toimintaan. Toisen jakson nuoret suorittavat tekemällä etätehtäviä. Rippikoulun kolmas jakso on kymme-nen vuorokauden mittainen leiri, jonka jälkeen vietetään yhteistä päätösjuhlaa ja konfirmaatiota.

Vuonna 2014 kansainväliset rippikoulut järjestetään seuraavasti:

Kansainvälinen rippikoulu KV58, Lei-rijakso 30.6.-9.7.2014. Konfirmaatio keskiviikkona 9.7.2014 Pieksämäen Vanhassa kirkossa klo 14.

Kansainvälinen rippikoulu KV59, Lei-rijakso 10.-19.7.2014Konfirmaatio lauantaina 19.7.2014 Pieksämäen Uudessa kirkossa klo 14.

Kansainvälinen rippikoulu KV60, Lei-rijakso 20.- 29.7.2014.Konfirmaatio tiistaina 29.7.2014 Piek-sämäen Vanhassa kirkossa klo 14.

Nuorten Keskuksen kansainvälisiin rip-pikouluihin voi ilmoittautua täyttämäl-lä ilmoittautumislomakkeen Nuorten Keskuksen internet-sivuilla.

Lisätietoja: www.nuortenkeskus.fi/fi/toi-mintaa/kv-rippikoulut

Ryhmis

Ryhmis – yksilöstä ryhmäksi on ryhmäyttämisen taitoja vahvistava toiminnallinen koulutus, joka sopii niin työuransa alkuvaiheissa oleville kuin jo kokeneemmille työn-tekijöille. Koulutuksessa käsitellään ryhmän käynnistämistä ja kehityskaarta toimin-nallisin menetelmin.

Ajankohta 5.–7.11.2013

Paikka Helsinki, Kuntokallion kurssikeskus

Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet www.nuortenkeskus.fi/koulutus

u Tervetuloa Nuorten Keskuksen sääntömääräiseen vuosikokoukseen lauantaina 18.5.2013 klo 13 Kuopion Keskusseurakuntatalolle (Suokatu 22, Kuopio) Kirk-kopäivien yhteyteen. Kokouksen asialistalla ovat sääntömääräiset asiat (vuosiker-tomus ja tilinpäätös 2012, toimintasuunnitelma ja talousarvio 2013, sekä hallituk-sen kokoonpano. Lisäksi käsitellään sääntömuutosehdotus). Kokouspaperit lähete-tään jäsenseurakuntiin.

Tervetuloa vaikuttamaan!

Nuorten Keskuksen vuosikokous la 18.5. Kuopiossa

leirinuotiolle

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013 2726 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 2013

UutuudetHarri Raitis ja Paula Raitis:Iso-Parta ja PartaharjuTällä juhlakirjalla on kaksi päähen-kilöä: poikatyön keskeinen kehit-täjä Pentti Tapio eli ”Iso-Parta” ja kirkollisen varhaisnuorisotyön kes-kuspaikka Partaharju. Kirjan esipu-he: piispa Seppo Häkkinen. Tekstit: Harri Raitis ja Paula Raitis. Julkaisijat: PTK ja Suomen Sotaveteraaniliitto. Hinta 42 e.

Suvielise Nurmi – Panu Pihkala (toim.):Luontokirkko-vuosiLuontokirkkovuosi tarjoaa uusia nä-kökulmia ja virik-keitä luonnon ja kirkon hartauselä-män yhdistämi-seen - kaikkina vuodenaikoina. Mu-kana on paljon heti käyttöön otet-tavia teksti- ja lauluvinkkejä, saarna-juuria, toiminnallisia virikkeitä ja to-teutuskokonaisuuksia. Hinta 29,50 e.

Leireille ja tapahtumiin PTK-puodista muun muassa:

JiipeenettiExpress - kivaa tekemistä ja lukemista!

Tarjouksessa puo-dissa muun muas-sa: Lusikka-haa-rukka-veitsi-yhdistelmä, frisbee, huu lirasva. Domino ja Pulmapeli. Katso lisää: puoti.ptk.fi

PTK – poik ien ja tyttöjen keskusPartaharjunt ie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630 430 ptk@ptk.f i , www.ptk.f i

PTK:n Kaakkois-

Suomen piiri on

jakanut ensimmäisen

kerran Mikke ja Elli

-tunnustuspalkinnon.

Palkinto myönnettiin

Savonlinnan seurakunnan

nuorisotyönohjaaja Satu

Rämälle.

”Satu Rämä on omistautunut tyttöjen ja poikien parissa tehtävälle työlle ja tekee tätä arvokasta työtä antaumuksella. Sa-dun into ja palo työhön ei ole vuosien

saatossa hiipunut”, luonnehtii PTK:n Kaakkois-Suomen piirin puheenjohta-ja Anna Kärri.

Satu on työskennellyt varhaisnuo-risotyössä Savonlinnan seurakunnassa vuodesta 1995 lähtien.

Tunnustuspalkinnolla halutaan nos-taa tyttöjen ja poikien parissa tehtävän työn arvostusta sekä kannustaa Mikke-lin hiippakunnan varhaisnuorisotyön-ohjaajia seurakunnissa tehtävässä tär-keässä työssä.

Tunnustuspalkinto luovutettiin Mikkelissä hiippakunnallisen varhais-nuorisotyön koulutusseminaarin 20. - 21.3.2013 yhteydessä.

”Työryhmän kokoontumiset ovat olleet superantoisia”, kertoo kir-

jan toimittaja Tarja Rae työryhmän kanssa.

Yhteensä 81 vuotta rautaista työko-kemustaan varhaisnuoriso- ja nuoriso-työstä ovat Kerhonohjaajan käsikirjaan 2013–2014 jakaneet johtavat nuoriso-työnohjaajat Ilkka Kalliokoski ja Kat-ri Rantanen, erityisnuorisotyönohjaa-ja Pia Härkönen, nuorisotyönohjaajat Laura Malme, Laura Markkanen, Pirjo Myllärniemi, Noora Mättö, Heidi Na-muhuya ja Tarja Rae sekä pastori Mart-ti Rae.

Työryhmän jäsenet ovat Kirkko-nummen suomalaisesta tai eri Espoon seurakunnista. Tässä työryhmän vasta-uksia kerho-ohjelmiston tekemisestä:Mikä on ollut kivaa?l Ideoiminen ja uuden tuottaminen ja luominen.l On ollut mukavaa myös saada uu-

sia ideoita, innostusta ja eväitä omaan työhön. l On saanut vahvistusta omalle var-haisnuorisotyöntekijän identiteetille. l Oman erityisosaamisen käyttö yhtei-seksi hyväksi.

Mitä haluatte nostaa esille materiaalista?l Miniraamikset ja tarinatl Ekologisen ajattelumaailman ja kier-rätystavaran käytön askartelumateriaa-leissa.l Kultainen laatikko hartauksissa.l Elämyksellisen työskentelyn, jota löytyy melkein kaikista kerhoilloista.l ”Tekemällä oppii” kuvaa hyvin tä-tä käsikirjaa.

Entä mitä muuten tuette kerhonohjaajia kerhokäsikirjan lisäksi?l Kerhonohjaajien koulutuksella ja säännöllisillä kokouksilla kerran kuu-kaudessa. l Työnohjauksella ja kerhokäynneillä.l Materiaalin toimittamisella ohjaajil-le.l Kauden päätösjuhlilla ja tietenkin palkkioilla.

Kannustava lause kerhonohjaajalle:l Olette kirkon tulevaisuuden tekijöi-tä.l Luottakaa itseenne, pitäkää kiinni rajoista ja kehukaa lapsia.l Muistakaa, että teette tärkeää työtä, ja saatte aina työntekijältä tukea.

l Olette pienen kerholaisen silmissä aikuisia ja siinä roolissa upeita kristityn ihmisen esikuvia. Monet muistavat ke-honohjaajansa koko ikänsä.

Kokeile kurssikerhoja!”Itse haluaisin innostaa seurakuntien työntekijöitä kokeilemaan periodiker-hoja vaikka sitten kurssin nimellä. Täs-tä käsikirjasta löytyy esimerkiksi Kaiken maailman keittiöt kerho-osio, joka so-veltuu erityisen hyvin pidettäväksi täl-laisena "kurssikerhona" tai sitten draa-ma-osio”, ehdottaa Tarja Rae jopa 35 vuoden kokemuksella ja naurahtaa työ-vuosien määrälle: Hurjaa, mutta totta!

Kerhonohjaajia on Kirkkonummella 40, Espoon Tuomiokirkkoseurakun-nassa 80, Leppävaarassa 20 ja Tapio-lassa 15.

Teksti Pirjo Riipinen

Espoon ja Helsingin hiippakuntien kerhonohjaajapäivä 5.10.2013 Helsinki, Malmin seurakunta.

Lapuan hiippakunnan kerhonohjaaja-päivä 18.1.2014, Kannonkoski

Mikkelin hiippakunnan kerhonohjaa-japäivä 18.1.2014, Kouvola

Kuopion hiippakunnan kerhonohjaa-japäivä 25.1.2014, Sotkamo

Oulun hiippakunnan kerhonohjaaja-päivä 25.1.2014, Ylivieska

Tampereen hiippakunnan kerhonoh-jaajapäivä 1.2.2014, Hollola

Turun arkkihiippakunnan kerhonoh-jaajapäivä 1.2.2014, Sastamala

Oulun hiippakunnan kerhonohjaaja-päivä 8.2.2014, Haukipudas

Millaista on papin puvussa? • taitoa sählykikoilla • geokätköilemään •

lapset kuvaavat • legotestamentti • tietoa selainpeleistä • pekka lauk-

karinen • Minecraft • tehtäviä • askartelua • tee sarjis • Retkiruokia

Media-ajan

tytöt ja pojat

seurakuntalaisinaKerhonohjaajapäivät syksy 2013 – kevät 2014

Superantoisaa työskentelyä! Kerhonohjaajan

käsikirja ilmestyy

jälleen vapaaehtoisten

kerhonohjaajien kautta

kymmenien tuhansien

tyttöjen ja poikien iloksi

ja hyödyksi ensi syksy- ja

kevätkaudeksi.

Mikke ja Elli -palkinto varhaisnuorisotyönohjaaja Satu Rämälle

Nuorisotyönohjaaja Satu Rämän sammumaton into ja palo tyttöjen ja poikien keskuudessa tehtävään työhön palkittiin Mikke ja Elli -palkinnolla.

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 3 / 201328

Tilaukset: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, p. (09) 6877 4530, tilaukset@lastenkeskus.fi www.lastenkeskus.fi

Hannele Päiviö

Tuulen kutsu

Ajatuksia herättävä lahjakirja nuorille sopii niin

konfirmaatio-, ylioppilas- ja valmistujaislahjaksi

kuin kiitokseksi nuorille vapaaehtoisille.

Kirjaan on koottu ajatuksia filosofeilta, runoili-

joilta, Raamatusta. Kirja rohkaisee oman tiensä

etsijöitä niin myötä- kuin vastatuulissa.

Kirjan on upeasti kuvittanut Varpu Karhusaari.

Hinta 19,50 ISBN 978-952-288-004-8

Keväisiä lahjakirjoja nuorille vapaaehtoisille

Kaarina Hakkarainen

Kiitos lahjoistasiSeurakuntalaisen rukouskirja

Kirkkovuotta seuraava rukouskirja, joka sopii

erityisesti heille, jotka ovat laittaneet lahjansa

käyttöön seurakunnan vapaaehtoisina.

Kiitos lahjoistasi tukee sekä kaikenikäisten seu-

rakuntalaisten henkilökohtaista että koko seura-

kunnan yhteistä hartauselämää.

Kaarina Hakkaraisen rukoustekstejä tukevat

suomalaisten kirkkotilojen aarteet.

Hinta 19,50 ISBN 978-951-627-997-1