Marjut HjeltChrister Nuutinen

VEDENVALTIAAT

ToT Ta & TaRUa

sks

Marju

t Hjelt

sks

n 86.14 | isbn 978-952-222-316-6 | www.finlit.fi/kirjat

VALLoITTAVA rETkI VEDENAL AIsEEN m A AILm A AN.

Veden valtiaat kuvaa vedenalaisia valtakuntia ja niiden mytologisia

asukkaita: veden jumalia, haltijoita, vedenneitoja ja hirviöitä. Millaisia nämä

mytologiset olennot ovat, missä ne asuvat ja mitä ne tekevät? Runsaasti

kuvitettu tietoteos esittelee mm. kreikkalaisen Poseidonin, intialaisen

Varunan, egyptiläisen Hapin, japanilaisen Ningyon, Amazonin encantadot,

venäläiset rusalkat ja suomalaisen Iku-Turson. Vedenväen tuntomerkit

ovat peräisin eri maiden myyteistä ja kansanuskon tarinoista.

Teoksen on kirjoittanut kansanperinteen tutkija Marjut Hjelt ja

kuvittanut sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Christer Nuutinen.

VED

EN V

ALT

IAAT

Ch

rister Nu

utin

en

a 16

M u i n a i s t e n k u lt t u u r i e n va lt i a i t a

OkeanOs

aikojen alussa oli kaaos, jonka lapsia olivat pimeys ja yö. kaaoksen keskelle syntyi kaunis

ja rehevä äiti maa eli Gaia. Hän synnytti pojan, uranoksen eli taivaan. uranos levittäy-

tyi Gaian ylle kuin tumma kristallitähdin koristeltu viitta. Maa ja taivas olivat syntyneet.

Mutta tehtävää oli vielä paljon. Gaia otti puolisokseen poikansa uranoksen, ja yhdessä

he saivat pojan, Okeanoksen. Pojasta, jonka nimi tarkoittaa nopeaa, tuli valtamerien ju-

mala. Okeanoksen nimestä on muodostettu muun muassa englannin kielen sana ocean,

joka tarkoittaa valtamerta. Okeanosta pidetään myös suurena

maailmankaikkeudessa kiemurtelevana jokena.

kreikkalaiset, Olympos-vuorella asuvat jumalat pitä-

vät Okeanosta yhtä voimakkaana kuin ylijumala Zeusta,

vaikka Okeanos ei ole jumala vaan titaani eli jättiläinen.

Merien asukkaat ovat huomanneet, että Okeanos on

hieman ylimielinen ja turhamainen. Hän on omasta

mielestään yksi maan vanhimmista olennoista. Hä-

nen hiuksensa valuvat villeinä pärskeinä ja lainei-

na jykeville olkapäille. Päässä on sarvina ravun

sakset ja kaulassa sekä otsalla simpukkakoriste.

Jalkoja Okeanoksella ei ole, vaan niiden tilalla

on kalanpyrstö.

Okeanos on mielestään yksi maan

vanhimmista olennoista.

17 b

TeThys

tethys on Okeanoksen sisar ja puoliso. Jumalten maailmassa on tavallista, että jumala

ottaa oman sisarensa vaimokseen. tethys hallitsi antiikin kreikkalaisten mielestä maa-

pallon kaikkia jokia. Okeanoksella ja tethyksellä on 3 000 tytärtä eli okeanidia ja 3 000

poikaa. tyttäriä ovat esimerkiksi soreat aithra, ianeira, Merope ja rhode. Heillä jokaisella

on oma vesistö suojeltavanaan: meri, järvi tai pieni lampi. Poikien vastuulla ovat joet,

joiden parantavaan vaikutukseen ihmiset ovat uskoneet vuosisatojen ajan.

tethys ei ole enää vastuussa maailman kaikista joista, joten hän ehtii suoda aikaa

myös itselleen. Hän istuu mielellään kirkkaan veden äärellä ja peilaa kuvaansa. veden-

väristen silmien luomille tethys sipaisee hieman mustekalan mustetta, huulille korallia,

ja pitkille hiuksilleen hän asettelee albatrossin sulista tehdyt siivet. Merenneidot ovat

tehneet hänelle satoja simpukkakoruja, ja niitä hän vaihtelee mielialojensa mukaan.

Tethys istuu mielellään kirkkaan veden äärellä ja

peilaa kuvaansa.

a 22

23 b

P O s e i d O n i n H O v i

P oseidonin kullanhehkuinen hovi sijaitsee jossakin atlantin syvänteistä. tarkkaa

sijaintia ei haluta paljastaa ihmisille muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, sillä

hovin helmet ja muut rikkaudet saisivat ahneuden heräämään. kadonneen atlan-

tiksen tai lemurian etsijät ovat joskus sukeltaneet huolestuttavan lähelle merten kunin-

kaan hovin simpukkaporttia, mutta portilla vartioivat mustekalat ja kalmarit ovat suihkut-

taneet veteen mustetta, ja vedenalainen valtakunta on jäänyt piiloon uteliaiden katseilta.

valtakunnan keskellä on suuri aukio, jossa sijaitsee Poseidonin

valtaistuin. Mutta levoton Poseidon ei malta istuskella paikallaan

eikä vaihtaa ajatuksia alamaistensa kanssa. Poseidonin poissa ol-

lessa aukion valtaavat vanhat herrat Pontos ja nereus sekä

nereidit ja muut merenneidot ja -miehet. Myös Okeanos,

tethys, amfirite ja kalojen herra Glaukos – jolla on

aina naurettava kalakori päässään – viihtyvät aukion

suihkulähteiden äärellä.

Pontos on jumalallinen meren olemus, jon-

ka maaäiti Gaia erotti itsestään ennen liittoaan

taivaan kanssa. Mutta koska on hankalaa olla

vain olemus, muuntautumiskykyinen Pontos

muovasi itsestään rauhallisen, kaljun ja parrat-

toman ikämiehen. Pontos ei kaipaa taisteluihin,

a 24

vaan katselee mielellään tähtikuvioita meren tyyntyessä. nereusta

puolestaan kutsutaan Merten vanhukseksi. Hänkin on meren jumala,

Pontoksen ja Gaian poika. nereus on luonteeltaan lempeä, oikeuden-

mukainen ja hyväntahtoinen eikä hän koskaan valehtele.

antiikin kreikassa on neljä meren jumalaa, ellei useampiakin,

ja he kaikki ovat sukulaisia keskenään. kuumaverinen ja taistelu-

tahtoinen Poseidon on ottanut johtajan paikan meren jumalten

joukossa ja pitää kolmikärkeä kädessään valtikan tavoin. aikoi-

naan ihmiset harjoittivat Poseidonin lepyttelyrituaaleja ja heitti-

vät joukoittain mustia härkiä, pässejä ja villisikoja veteen, mikä

kummastutti kovasti muuta vedenväkeä.

ne reus ennusti merenkulkijoille simpukankuorien pin-

nasta ja hiekan ku vioista. nuorena hän asui aigeianmeressä

vaimonsa doriksen kanssa (joka on yksi Okeanoksen ja tethyk-

sen 3 000 tyttärestä) ja heille syntyi 50 tytärtä eli nereidiä. nerei-

dityttäret suojelivat omia vesistöjään ja soivat ikuisen onnen niille ihmisille, jotka näki-

vät sorean nereidijoukon. Osa nereideistä oli kuitenkin todella ilkeitä. He tekivät

niitä katsovan ihmisen joko sokeaksi tai hulluksi. nykyään nereidit ovat

tasaisia luonteeltaan. He kokoontuvat Poseidonin hoviin pelaa-

maan lautapelejä ja suunnittelemaan kesäjuhlia, joihin kaikki

maailman vesien haltijat kokoontuvat kerran vuodessa.

aukiolla tethys, amfitrite ja nereidit muistelevat

taiteilijoita, joille he ovat näyttäytyneet vuosisatojen ajan

ja antaneet inspiraatiota. ”Muistan, kuinka sain William

shakespearen innostumaan meistä, kun kävin uintiret-

kellä thames-joella”, sanoo Galateia, yksi nereideistä.

Myös amfitrite on mielissään siitä, että sai shakespearen

ja tätä myöhemmin eläneet englantilaiset runoilijat lordi By-

ronin ja lord alfred tennysonin sepittämään säkeitä merien kau-

nottarista.

Maalaukset, joissa merenneidot makaavat rantakallioilla

kalpeina ja ihmisen näköisinä ja tuijottavat kaukaisuuteen tai

ovat vääntyneet ihmeellisesti mutkalle, saavat meren naisväeltä

makeat naurut. ”kuka voisi olla selkä kaarella, vatsa pystyssä ja

kädet venytettyinä outoihin asentoihin kylmällä kalliolla! se on

25 b

ihmismiesten toiveajattelua”, sanoo tethys pontevasti. ”vaikka osaammekin muuttaa

muotoamme, teemme sen niin, että se tuottaa meille hyötyä tai huvia.”

Yksi okeanideista päivittelee jälleen kerran satua pienestä merenneidosta, jonka

ihmisprinssi hylkää. ”voi miten hassu satu! Me merenneidot emme anna rakkauden

riuduttaa itseämme vaan annamme takaisin samalla mitalla. aina löytyy komeita me-

renmiehiä, jotka voimme kietoa pauloihimme, ja taas uimme eteenpäin”, merenneito

hihkaisee ja ui tiehensä. ehkä hän näki juuri yhden komeista merenmiehistä. tai sitten

hän meni etsimään sopivaa merikäärmettä koristeeksi kaulalleen. tethys on keksinyt

muodin, jossa merikäärme kietaistaan kaulan ympärille. tätä monet vesien haltijattaret

jäljittelevät vielä nykyäänkin.

triton saapuu puhaltaen simpukkatorveensa. On aika asettua levolle ja katsella het-

ki tähtiä, jotka aaltoileva vesi moninkertaistaa.

”Me merenneidot emme anna rakkauden riuduttaa itseämme

vaan annamme takaisin samalla mitalla.”

a 44

45 b

yeman ja

Yemanja on vihreäasuinen, meren pinnalla kävelevä lumoojatar. Yemanja on myös kuun

jumalatar, ja hänellä on kuunsirppi otsallaan. Merimiehet, jotka ovat nähneet vilauksen

ihanasta Yemanjasta, ovat lumoutuneina hypänneet laivastaan.

Yemanja, jolla on rakkaan lapsen tavoin useita nimiä kuten Yemaja, Yemowo tai

Yemalla, on alun perin afrikkalainen meren jumalatar, jonka afrikkalaisorjat veivät mu-

kanaan amerikan mantereelle. erityisesti Brasiliassa Yemanjalla on paljon ystäviä, suo-

rastaan palvojia.

Yemanja on vaihteleva kuin meri itse: hän voi olla tyyni tai ailahtelevainen. ennen

kaikkea hän on suojeleva. Hän on äitien ja pienten lasten jumalatar. uudenvuoden aat-

tona brasilialaiset juhlivat Yemanjaa rio de Janeirossa Copacabanan kilometrien pituisella

rannalla heittämällä valkoisia kukkia ja pieniä paperiveneitä mereen. He toivovat, että

Yemanja täyttää heidän toiveensa tulevana vuotena. koska Yemanja on hyvin naisellinen

ja tietoinen viehätysvoimastaan, hänelle kerätään lahjaksi meikkejä, hajuvesiä ja koruja,

jotka pakataan koriin. kori annetaan kalastajille, jotka vievät sen kauas merelle, tai sitten

lahjat viedään Yemanjalle rakennetulle alttarille.

Jos ihmisten toiveet eivät täyty, he ajattelevat huulipunan olleen väärän värinen

tai korujen sellaisia, joista Yemanja ei pidä.

Yemanja on vaihteleva kuin meri itse: hän voi olla

tyyni tai ailahtelevainen.

a 110

ningyO

ningyo on Japania ympäröivässä meressä asuva ihastuttava meren prinsessa. se on ve-

denneidon näköinen, ja sen kimalteleva puku välkehtii kuin meren pinta. ningyolla on

kalan ruumis mutta ihmisen pää. se asuu kimmeltävässä, helmin koristetussa palatsis-

saan meren alla. ningyo on herkkä ja sädehtivä olento, jonka jokainen kyynel muuttuu

helmeksi. Jos tällaisen helmen löytää, siitä saa vahvan suojan pahaa silmää vastaan.

ningyo on suojeleva henki. se auttaa rannikolla ja merellä haverin uhreja. Moni ei

edes tiedä, että saa kiittää pelastumisestaan ningyota.

ningyo on tullut tunnetuksi tarinasta, joka kertoo avuliaasta

kalastajasta urashima tarosta. urashima taro pelasti kilpikonnan

kiusaavien poikien käsistä ja vei sen takaisin mereen. seuraa-

vana päivänä kalastaja kuuli nimeään kutsuttavan, ja hänet

johdatettiin merenalaiseen valtakuntaan, jossa pelastettu

kilpikonna paljastui prinsessaksi. urashima vietti meressä

kauniin prinsessan kanssa kolme päivää. kun hän sai prin-

sessalta luvan käydä katsomassa vanhempiaan, hän huomasi,

että maan päällä aikaa oli kulunut 300 vuotta eikä kukaan

enää tuntenut häntä. Hetki haltijakansan parissa vastaa

usein vuosisatoja ihmisten keskuudessa.

Moni saa kiittää pelastumisestaan Ningyota.

111 b

na jad i

antiikin kreikan vedenväkeen kuuluvat myös

najadit. ne ovat todennäköisesti alkujaan luonnon

pyhien paikkojen jumalattaria. Myöhemmin niis-

tä on tullut järvien, jokien, lampien ja kaivojen

nymfejä eli hengettäriä, jotka nauttivat ihmisten

arvostusta ja jumalien suosiota. Jumalat rakastui-

vat najadeihin, ja najadi onkin monen sankarin

äiti antiikin kreikan tarustossa. Menneiden vuo-

sisatojen kuninkaat kosivat niitä, ja jotkut naja-

dit suostuivat kosintaan. niin ne pääsivät vertaa-

maan jumalten vedenalaisia asuinsijoja maanpääl-

lisiin palatseihin ja tuomaan omat mieltymyksensä

kreikkalaisen ylimystön asuntojen sisustukseen.

tärkeää oli, että palatseissa oli vesialtaita,

joihin najadit pääsivät kylpemään, sillä jos niiden

keho kuivui, ne kuolivat. siksi kuningatarnaja-

deilla oli palvelijoita, jotka muistuttivat niitä ali-

tuisesti veden tärkeydestä. ”Juo vettä ja kylve”,

palvelijat toistelivat ja sama käsky oli kaiverrettu

palatsin seiniin.

sulokkuutensa ja lempeän luonteensa ta-

kia najadit ovat olleet aina hyvin pidettyjä. aikoi-

naan ihmiset pyysivät najadeilta kauneutta, vau-

rautta ja avio-onnea ja uhrasivat niille hunajaa,

viiniä, lampaita ja öljyä. ehkäpä tästä tavasta on

peräisin sanonta ”valaa öljyä laineille”.

Antiikin Kreikan tarustossa monen sankarin äiti on najadi.

a 120

121 b

FOssegrim

Fossegrim on norjalaisen perinteen vedenhenki. se on pikkuinen kultahiuksinen, haus-

kannäköinen mies, joka pitää musiikista ja ihmisten seurasta. se asuu putouksissa ja pu-

tousten suvannoissa, joissa se laulaa aurinkoisina päivinä.

Fossegrimin esi-isä oli paljon tuikeampi haltija. se ei halunnut olla tekemisissä ih-

misten kanssa vaan soitti ja lauloi silloin, kun kukaan ei sitä nähnyt. Jos sen halusi näh-

dä, piti ottaa ihmisen pääkallo ja heittää se narussa veteen. silloin esi-isä nosti päänsä

vedestä ja kysyi, mitä ihminen haluaa.

Hyväntahtoinen fossegrim viettää koko elämänsä yksin, paitsi jouluna ja juhannuk-

sena, jolloin se käy tonttujen luona kekkereissä. se ei kuitenkaan valittele yksinäisyyt-

tään vaan nauttii vapaudestaan. se laulaa iloisia lauluja, ja joka seitsemäs vuosi se keksii

joukon uusia. lauluissa kerrotaan päivänkakkaroista, kalanpoikasista, sateisista päivistä,

tuulisista öistä ja peikkojen aarteista.

Virranveikko ja fossegrim ovat norjalaisia vedenhenkiä.