TYÖTTÖMIEN TYÖ- JA TOIMINTAKYVYN TUKEMINEN

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Tiina Häyrinen

Pro gradu -tutkielma

Hoitotiede

Preventiivinen hoitotiede

Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Helmikuu 2019

SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

1 JOHDANTO ..................................................................................................................... 1

2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT ............................................................................ 4

2.1 Työ- ja toimintakyky osana terveyttä ............................................................................. 4

2.2 Työttömän määritelmiä .................................................................................................. 7

2.3 Työttömien terveys, työ- ja toimintakyky ...................................................................... 9

2.4 Vaikuttavuusarvioinnin lähtökohtia ............................................................................. 13

2.5 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ........................................................................ 15

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ..... 17

4 AINEISTO JA MENETELMÄT .................................................................................. 18

4.1 Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä........................................... 18

4.2 Tutkimuksen aineiston kuvaus ..................................................................................... 19

4.3 Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen ................................................... 20

5 TULOKSET .................................................................................................................... 24

5.1 Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen aiempi tutkimus ................................... 24

5.1.1 Tutkimusmenetelmät aiemmassa tutkimuksessa ...................................................... 24

5.1.2 Tutkittavien rekrytoiminen aiemmassa tutkimuksessa ............................................ 24

5.1.3 Osallistujien taustatiedot aiemmassa tutkimuksessa ................................................ 25

5.1.4 Näkökulmat aiemmassa tutkimuksessa .................................................................... 28

5.1.5 Tutkimusasetelmat aiemmassa tutkimuksessa ......................................................... 29

5.2 Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmät aiemmassa tutkimuksessa 31

5.3 Työttömien työ- ja toimintakykyä tukevien toimien vaikuttavuuden arviointi

aiemmassa tutkimuksessa ............................................................................................. 37

5.4 Yhteenveto tuloksista ................................................................................................... 42

6 POHDINTA .................................................................................................................... 44

6.1 Keskeiset tutkimustulokset ........................................................................................... 44

6.1.1 Aiemman tutkimuksen tarkastelua ........................................................................... 44

6.1.2 Työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmien tarkastelua .................................... 48

6.1.3 Vaikuttavuusarvioinnissa käytettyjen menetelmien tarkastelua .............................. 51

6.2 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ......................................................................... 55

6.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet .......................................................................... 57

LÄHTEET............................................................................................................................... 60

LIITTEET

Liite 1. Tutkimuksen tiedonhaku.

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit

Liite 3. Aineiston tutkimusartikkeleiden laadunarviointi JBI kriittisen arvioinnin kriteereiden

mukaan.

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta

Liite 5. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisen vaikuttavuu-

den arvioinnista

Liite 6. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmät

Liite 7. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen vaikuttavuusarvioinnin menetelmät

Liite 8. Tulokset työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmistä

Liite 9. Tulokset työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen vaikuttavuuden arvioinnista

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Hoitotiede

Preventiivinen hoitotiede

Häyrinen, Tiina Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukeminen. Syste-

maattinen kirjallisuuskatsaus.

Pro gradu –tutkielma, 67 sivua, 9 liitettä (48 sivua)

Ohjaajat: Yliopistonlehtori, dosentti Päivi Kankkunen,

Helmikuu 2019 Professori Anna-Maija Pietilä

___________________________________________________________________________

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten työttömien työ- ja toimintakykyä oli aiem-

man tutkimustiedon perusteella tuettu. Tarkoituksena oli myös kuvata, millaisin menetelmin

työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemiseen tähdänneiden toimien vaikuttavuutta oli aiemassa

tutkimuksessa arvioitu. Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä oli systemaattinen kirjallisuuskat-

saus. Tiedonhaku tehtiin hakustrategian perusteella Cinahl, Medic, Scopus, Socindex ja

Psycinfo- tietokannoista. Tiedonhaku ulottui 2010—2017 aikavälillä julkaistuihin, vertaisarvi-

oituihin tutkimusartikkeleihin, jotka oli julkaistu suomen tai englannin kielellä. Tiedonhakua

täydennettiin manuaalisesti. Kokotekstien jälkeen lopullisen aineiston muodostivat 22 tutki-

musartikkelia. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin avulla.

Tutkimuksessa tuotettiin tietoa työttömien työ- ja toimintakykyä tukemista käsittelevien tutki-

musten tutkimusmenetelmistä, tavoitteista, sisällöstä ja käytännöistä. Tulosten perusteella tut-

kimusmenetelmissä ja -asetelmissa sekä tutkimusten näkökulmissa vaikuttaisi olevan melko

paljon vaihtelua. Useimmissa tutkimuksissa oli useita rinnakkaisia tavoitteita ja toisiaan täy-

dentäviä näkökulmia. Työttömien työ- ja toimintakykyä tukevia menetelmiä kuvattiin neljän

yläkategorian avulla: palvelujärjestelmän vastuiden määritteleminen, toiminnan periaatteiden

määritteleminen, työttömän työ- ja toimintakyvyn edellytyksien vahvistaminen ja yhteiskunta-

osallisuuden vahvistaminen. Vaikuttavuuden arvioinnista tietoa tuotettiin vaikuttavuusarvioin-

nin näkökulmista, kohdentumisesta ja arvioinnissa hyödynnetyistä mittareista. Työttömien työ-

ja toimintakykyä tukevien toimien vaikuttavuusarviointia kuvasivat kolme yläkategoriaa: pal-

velujärjestelmään kohdistuneet vaikutukset, työttömän toimintamahdollisuuksiin kohdistuneet

vaikutukset ja tutkimusprosessin vaikutukset.

Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukeminen on useimmiten työkyvyn ja työllistymisen tuke-

mista. Työ- ja toimintakykyä ja työllistymistä edistettiin räätälöimällä tukea sekä työttömien

erityistarpeiden että henkilökohtaisesti yksilöityjen tarpeiden perusteella. Työttömän etu on yh-

teistyötä tekevä viranomaisverkosto. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisesta tarvitaan

jatkossa laadukkaasti toteutettua, monitieteistä ja hoitotieteellistä tutkimusta.

Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa, työttömien palve-

luiden suunnittelussa sekä monialaisen tai verkostoyhteistyön tukena. Tuloksista on apua eri-

tyisesti työttömien työ-ja toimintakykyä tukevien toimenpiteiden suunnittelussa. Tuloksia voi-

daan hyödyntää myös vaikutusten ja vaikuttavuuden seurannan suunnittelussa sekä sosiaali- ja

terveysalan koulutuksessa.

Asiasanat: työtön, työkyky, toimintakyky, tukimuodot, vaikuttavuus

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT

Faculty of Health Sciences

Department of Nursing Science

Nursing Science

Preventive Nursing

Häyrinen, Tiina Supporting the work ability and functional capacity

of unemployed people. Systematic literature review.

Master’s thesis, 67 pages, 9 appendices (48 pages)

Supervisors: University Lecturer, Docent Päivi Kankkunen

February 2019 Professor Anna-Maija Pietilä

___________________________________________________________________________

The purpose of this study was to describe how the work ability and functional capacity of un-

employed people had been supported based on previous research. A further aim was to describe

which methods had been used to assess the effectiveness of the measures used to support the

work ability and functional capacity. This study used the systematic literature review research

method. Data collection was carried out in the Cinahl, Medic, Scopus, Socindex and Psycinfo

databases based on a search strategy. The data collection was limited to peer-reviewed research

articles published in Finnish or English in 2010–2017. The data search was manually supple-

mented. After obtaining full texts, the final data comprised 22 research articles. The data were

analysed using inductive content analysis.

The study produced information of the research methods, objectives, contents and practices

included in the studies on supporting the work ability and functional capacity of unemployed

people. Based on the results, the research methods, settings and perspectives of the studies var-

ied quite a lot. Most studies included several parallel objectives and complementary perspec-

tives. Four upper categories described the measures supporting the work ability and functional

capacity of unemployed people: determining responsibilities in the service system, defining the

principles of the activities, fostering the preconditions for work ability and functional capacity

of the unemployed people, and strengthening social inclusion. Knowledge of effectiveness as-

sessment was produced from the perspective of impact evaluation, targeting and the indicators

used in the assessment. Three upper categories described the effectiveness assessment related

to the work ability and functional capacity of unemployed people: impacts affecting the service

system, impacts affecting the opportunities for acting of unemployed people, and the effects of

the research process.

Supporting the work ability and functional capacity of unemployed people is often concerned

with supporting a person in maintaining his or her work ability and finding employment. Work

ability and functional capacity were promoted by tailoring support measures based on the spe-

cial needs and identified individual needs of the unemployed people. Unemployed people ben-

efit from a network of authorities collaborating together. In the future, there is a need for re-

search that is of high-quality, multidisciplinary and conducted in nursing science in supporting

the work ability and functional capacity of unemployed people.

The results can be utilised in social and health care organisations, in planning the services for

unemployed people, and as support for multidisciplinary or network cooperation. The results

particularly help planning the measures supporting the work ability and functional capacity of

unemployed people. The results can also be utilised in planning the monitoring of impacts and

effectiveness as well as in education in social and health care.

Keywords: unemployed people, work ability, functional capacity, forms of support, effective-

ness

1 JOHDANTO

Työttömyyden ja terveyden välinen suhde on moniulotteinen. Työ on yksi terveyden sosiaali-

sista määrittäjistä ja se yhdistyy sosioekonomisten terveyserojen taustasyihin (CSDH 2008,

Martelin ym. 2014). Työttömyys altistaa terveysongelmille ja hyvinvointia heikentäville teki-

jöille (Heponiemi ym. 2008, Hult ym. 2016, THL 2016a). Huono terveys voi puolestaan hei-

kentää työllistymistä ja pidentää työttömyyden kestoa (THL 2016a). Pitkittyessään työttömyy-

destä aiheutuneet terveys- ja hyvinvointiongelmat usein hankaloituvat ja voivat toimia myös

syrjäytymistä vahvistavana kehänä (Harkko ym. 2012, THL 2016a). Työttömyyden vähentä-

minen on merkittävä tekijä sosioekonomisten hyvinvointi ja terveyserojen kaventamisessa

(THL 2016a). Suomessa hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen ja sosiaali- ja terveyden-

huollon rakenteiden uudistaminen on ollut sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteena jo kauan

(STM 2011, STM 2012, STM 2016a).

Sosioekonomisten terveyserojen vaikutusmekanismit eivät ole suoraviivaisia. Niiden merkitys

terveyteen näyttäisi syntyvän yhteisvaikutuksessa toisten taustavaikuttajien kanssa. Tiedämme,

että yhteiskunnalliset olosuhteet muokkaavat elinympäristöjä, elintapoja, työoloja ja olemassa

olevia sosiaali- ja terveyspalveluita. Alimman tuloluokan muodostavat alhaisesti koulutetut,

yksinasuvat ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevat ihmiset. Heidän kuolleisuus, koettu ter-

veys, mielenterveys sekä terveyspalveluiden käyttö ovat ylempiin tulotasoihin kuuluviin ver-

rattuna heikompaa. (Karvonen ym. 2017.) Myös toimintakyky on huonointa heikoimmassa so-

sioekonomisessa asemassa olevilla kansalaisilla (THL 2015a).

Sosioekonomisista terveyseroista aiheutuu yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia. Tilasto-

keskuksen (2018a) mukaan vuoden 2018 maaliskuun lopussa Suomessa oli työttömiä 240 000.

Miesten osuus työttömistä on naisia suurempi. Aktivointitoimiin laskettavien palveluiden pii-

rissä oli 132 000 työtöntä. On arvioitu, että alempien tuloluokkien terveyden paraneminen kas-

vattaisi merkittävästi henkilötyövuosia ja työllisyysastetta. Suorat terveydenhuoltokustannuk-

set vähenisivät noin 1,5- 2 miljardilla eurolla ja työkyvyttömyyseläkeläisten määrä 20 000 hen-

kilöllä. Sairauspäivärahapäiviä toteutuisi noin 1,3 miljoonaa vähemmän. (STM 2009.)

Työttömien työ- ja toimintakyvyn arvioinnin tarkoituksena on kartoittaa hoidon ja kuntoutuk-

sen tarpeet ja työllistymismahdollisuudet. Tavoitteena on laatia suunnitelma mahdollisimman

nopean työhön paluun onnistumiseksi ja työttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseksi. (Vuokko

ym. 2012.) Työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa ja kuntoutuksessa tulisi tarpeen mukaan hyö-

dyntää koko palveluverkkoa laaja-alaisesti, jotta työttömien kuntoutustarpeet tulisivat tunnis-

tetuksi kokonaisvaltaisemmin (Vuokko ym. 2012, Kerätär 2016).

Suomessa kunnat, TE-toimisto, KELA ja sosiaalihuolto ovat ydintoimijoita työttömän tervey-

den, työ- ja toimintakyvyn tukemisessa (STM 2013). Työttömien terveydenhuollosta lakisää-

teisesti vastaavilla toimijoilla ja verkostoyhteistyöstä tekevillä viranomaisilla on kuitenkin eriä-

viä käsityksiä työttömien työelämävalmiuksien tukemisen tarpeista (Lappalainen 2017). On-

gelma koskettaa koko pirstaleista kuntoutusjärjestelmäämme, jota pyritään parhaillaan uudis-

tamaan. Tällä hetkellä kuntoutuksen kokonaisvaltainen johtaminen on haastavaa, eikä kuntou-

tuksessa pystytä takaamaan yhdenvertaisia tai oikea-aikaisia kuntoutuspalveluita tai niiden saa-

tavuutta. (STM 2017.)

Työttömän toimintakyvyn kuntoutuksella on useimmiten eri aikajänteillä tarkasteltuna myös

työllistymiseen liittyviä tavoitteita (STM 2013). Erilaisista lähtökohdista tulevien kuntoutujien

työmahdollisuuksien luominen edellyttää kuntoutuksen ammattilaisilta totuttua laajempaa työs-

kentelyotetta ja työelämän tuntemusta (Härkäpää ym. 2013). Avoin tiedonsiirto ja eri osapuol-

ten työnkuvan tunteminen edistää verkostoyhteistyötä tekevien toimijoiden työskentelyä. (Nii-

ranen ym. 2011).

Jotta kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä sosioekonomisten terveyserojen

kaventamiseen käytettävissä olevat voimavarat kyetään kohdentamaan oikein, tarvitaan tietoa

vaihtoehtoisten toimenpiteiden vaikutuksista, vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta

(Kiiskinen ym. 2008). Vaikuttavuustiedon kerääminen tulisikin olla lähtökohta eri käytäntöjen

ja toimenpiteiden toteutuksessa ja arvioinnissa (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, STM 2017).

Hoitotieteellisen tutkimuksen avulla pyritään saamaan tietoa terveyden edistämisen menetel-

mistä, tuloksista ja niiden vaikuttavuudesta. Kohteena on eri väestöryhmien ja hoitotyön kon-

tekstissa tapahtuva terveyden edistämisen. Hoitotieteellinen tutkimus tuottaa tietoa muun mu-

assa palvelujärjestelmän kehittämiseen ja tutkimustyötä tehdään usein monitieteisesti. (UEF

2018.)

Työttömien terveyttä ja toimintakykyä edistävien interventioiden vaikuttavuutta on tutkittu

vielä vähän (Lappalainen 2017). Työkyvyn arvioinnin menetelmät eivät ole yhtenäisiä (Kerätär

2016) ja tieto terveydentilaan kohdistuneista interventioista on hajanaista (Heponiemi 2008,

Hollederer 2018). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten työttömien työ-ja toimin-

takykyä on aiemman tutkimustiedon perusteella tuettu. Tarkoituksena on myös kuvata, millai-

sin menetelmin työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemiseen tähdänneiden toimien vaikutta-

vuutta on aiemmassa tutkimuksessa arvioitu. Tutkimuksessa esitellään induktiivisen sisällön

analyysin kautta saadut tulokset ja arvioidaan niiden merkitystä. Tavoitteena on tuottaa tietoa,

jota voidaan hyödyntää työttömien kuntoutuksen kehittämisessä ja arvioinnissa, sekä terveys-

ja sosiaalialan ammattilaisten ja alan opiskelijoiden koulutuksessa.

4

2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT

2.1 Työ- ja toimintakyky osana terveyttä

Terveyden käsite on moniulotteinen. Sen määrittelemiseen vaikuttaa vallitseva ajanjakso, arvot,

terveyskäsitykset, tieteenala ja konteksti. Terveyden arviointia tehdään subjektiivisesta ja ob-

jektiivisesta näkökulmasta. Arviointia voidaan tehdä esimerkiksi terveyskäyttäytymistä, ter-

veydentilaa, kuolleisuutta, sairastavuutta ja toimintakykyä arvioivilla mittareilla. Lisäksi osal-

listumisen ja koetun terveyden näkökulmat ovat arvioinnissa mahdollisia. (Soste 2005.)

Terveyttä on useimmiten tarkasteltu fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden kautta

(Soste 2005). Vuonna 1948 julkaistussa, ja edelleen voimassa olevassa, WHO:n määritelmässä

terveys kuvataan täydellisenä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilana, ei pel-

kästään sairauden tai toiminnanvajeen poissaolona (WHO 2018a). Fyysinen terveys on elimis-

tön kykyä ylläpitää optimaalinen fysiologinen tasapaino (Huber ym. 2011). Psyykkinen terveys

on henkisten voimavarojen hyödyntämistä. Sosiaalinen terveys on kykyä ihmissuhteisiin. Joi-

hinkin terveyden määritelmiin on haluttu sisällyttää myös terveyden emotionaalinen ja hengel-

linen ulottuvuus. Emotionaalisella terveydellä on tarkoitettu tunne-elämän tasapainoa ja hen-

gellisyys on yhdistetty mielenrauhaan ja itseensä tyytyväisyyteen. (Soste 2005.)

Terveyden ja yhteiskunnan välisen suhteen merkitys on näkynyt eri tavoin eri aikakausina

(Soste 2005). Vuonna 1986 WHO:n Ottawa Charterin julkilausumassa yhteiskunnan tila, pe-

rustarpeiden ja oikeuksien toteutuminen ja hyvinvoinnin taso tuotiin aiempaa selvemmin esille

terveyden toteutumisen taustavaikuttajina. Terveys määriteltiin jokapäiväisen elämän voima-

varaksi, ei elämän päämääräksi. Määritelmässä korostuvat ihmisten sosiaaliset ja psyykkiset

voimavarat ja fyysinen toimintakyky sekä kaikkien tasavertainen oikeus terveyteen (WHO

2018b.)

Huber ym. (2011) terveyden määritelmässä painottuvat terveyden dynaaminen luonne ja yksi-

lön voimavarat. Heidän mukaansa terveys on yksilön kykyä vastata ja sopeutua erilaisiin sosi-

aalisiin, fyysisiin ja emotionaalisiin haasteisiin. Terveyttä tulisi arvioida esimerkiksi toiminta-

kyvyn, elämänlaadun ja koetun hyvinvoinnin näkökulmista. (Huber ym. 2011.) Shilton ym

5

(2011) puolestaan korostavat terveyden toteutumisen yhteiskunnallisia lähtökohtia. He määrit-

televät terveyden suojeltavaksi ihmisoikeudeksi ja elämän voimavaraksi, johon vaikuttavat so-

siaaliset, poliittiset, ekonomiset ja ympäristötekijät. Terveys syntyy, kun yksilöt, perheet ja yh-

teisöt saavat toimeentuloa, koulutusta ja valtaa päättää omasta elämästään ja ihmisten tarpeet

ja oikeudet turvataan systeemien, ympäristön ja poliitikoiden toimesta. (Shilton ym 2011.)

Toimintakyky on yksi terveyden ulottuvuuksista (Soste 2005). Sillä tarkoitetaan ihmisen fyy-

sisiä, psyykkisiä, kognitiivisia ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä hänelle itselleen merkityk-

sellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista (THL 2016b). Toimintakyvyn

ajatellaan ilmentävän terveyttä ja toimintakyvyn mittareiden avulla voidaan arvioida sekä yk-

silön että väestön terveydentilaa ja tarvittavia terveyttä edistäviä interventioita. Toimintakyky

vaihtelee ihmisen elämän vaiheissa terveyden ja yksilön ja ympäristön vaikutuksesta, eikä ole

siis staattisena pysyvä tila (Ciesa ym. 2014.) Esimerkiksi hyvä psyykkinen toimintakyky voi

edistää ja ylläpitää terveyttä vahvistamalla ihmisen terveydentilan tai sairauden käsittelyä ja

hallintaa, kun taas heikko psyykkinen toimintakyky voi muodostua terveydelle uhaksi. Toi-

saalta, heikko terveys voi viedä ihmisen voimavaroja, minkä seurauksena myös psyykkinen

toimintakyky voi heikentyä (Aalto 2011.) Ympäristötekijät vaikuttavat toimintakykyyn dynaa-

misesti joko heikentäen, tukien tai vahvistaen sitä (Koskinen ym. 2012, THL 2016b).

WHO:n toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksessa (ICF) toimintakyky

muodostuu lääketieteellisen terveydentilan ja ympäristö- ja yksilötekijöiden vuorovaikutuksen

seurauksena. ICF -luokittelussa yksilön toimintakykyä kuvataan toiminnallista terveyttä ja ter-

veyteen liittyvää toiminnallista tilaa määrittäen. Luokitus pyrkii olemaan neutraali, monitietei-

nen luokitus, joka biopsykososiaalisen viitekehyksen avulla kuvaa terveyden ja toimintakyvyn

yksilöllistä ilmenemistä. Luokittelussa on kaksi osaa: toimintakyky ja rajoitteet sekä konteks-

tuaaliset tekijät. Toimintakyky ja rajoitteet luokitellaan vielä ruumiin/kehon toiminnot ja ruu-

miin rakenteet sekä suoritukset ja osallistuminen- osa-alueisiin. Kontekstuaaliset tekijät jakau-

tuvat ympäristötekijät ja yksilötekijät- osaalueisiin. (Stakes 2004).

Toimintakykyä voidaan myös määritellä jakamalla se fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen

osa-alueeseen (THL 2016b). Fyysinen toimintakyky on kykyä liikkua ja liikuttaa itseään (THL

2015b). Sitä arvioidaan esimerkiksi liikkumiskyvyn, lihasvoiman, tasapainon, hengitys- ja ve-

renkiertoelimistön kunnon ja aistitoimintojen mittaamisen kautta (Koskinen ym. 2012, THL

2015b). Psyykkinen toimintakyky on arjen voimavara. Se on kykyä käsitellä ja hallita tietoa,

6

tunteita ja itsetuntemusta ja kykyä suunnitella elämän kulkua oman persoonallisuuden ja sosi-

aalisen ympäristön myötävaikutuksessa. Psyykkinen toimintakyky vahvistaa itsearvostusta, us-

koa omiin kykyihin ja tulevaisuuteen. Sitä voidaan arvioida esimerkiksi mielialan, persoonalli-

suuden tai elämänhallinnan voimavarojen kautta ja yleisimmin subjektiivisten kokemusten

kautta. (Aalto 2011.) Kognitiivinen toimintakyky on tiedon vastaanottamista, käsittelyä, säilyt-

tämistä ja käyttämistä. Sen arviointiin soveltuvat muun muassa muistin, oppimisen, keskitty-

misen, tarkkaavaisuuden, hahmottamisen, orientaation, tiedonkäsittelyn, ongelmien ratkaisun,

toiminnan ohjauksen ja kielellisen toiminnan mittarit. Kognitiivinen osa-alue sisällytetään

usein psyykkisen toimintakykyyn. (THL 2015b.)

Sosiaalisen toimintakyvyn tarkastelussa kiinnitetään huomiota vuorovaikutussuhteisiin sekä

yhteisöissä ja yhteiskunnassa toimimiseen ja osallistumiseen (THL 2015b). Sosiaalinen toimin-

takyky muotoutuu yksilön ja erilaisten yksilötekijöiden (sosiaalisuus, sosiaaliset taidot, kyky

olla vuorovaikutussuhteissa ja kyky toimia, temperamentti, motiivit, tavoitteet, arvostukset), so-

siaalisten verkostojen sekä ympäristötekijöiden (fyysinen ja asenneympäristö) että yhteisöteki-

jöiden yhteisvaikutuksessa. Käytännön tasolla sosiaalinen toimintakyky näyttäytyy sosiaalisten

verkostojen vuorovaikutuksellisena toimijuutena, aktiivisuutena ja osallistumisena, rooleista

selviytymisenä sekä yhteisyyden ja osallisuuden kokemuksina. (Tiikkainen & Heikkinen

2018.) Koska arjen ja työn toiminnoista selviytyminen edellyttää sosiaalista toimintakykyä, sitä

voidaan arvioida työkyvyn ja arkitoiminnoista selviytymisen näkökulmista (Koskinen ym.

2012).

Työkykyä vahvistetaan vaikuttamalla toimintakyvyn ulottuvuuksiin (Tiitola ym. 2016). Työ-

kykyä määritellään kuitenkin eri tavoin riippuen minkä toimijan toimesta, missä tilanteessa,

millä perustein ja millaisin tavoittein määrittelyä tehdään. Työkyvyn määrittelyssä perinteinen

lääketieteellinen näkökulma on väistymässä ja tilalle ovat tulleet moniulotteisemmat työkyvyn

mallit. Näissä malleissa työkyky muodostuu vuorovaikutuksessa yksilön ominaisuuksien, osaa-

misen ja voimavarojen välillä suhteessa työn asettamiin vaatimuksiin ja työskentelyolosuhtei-

siin. Osassa työkyvyn malleista huomioidaan myös ihmissuhteiden ja yhteiskunnan vaikutukset

työkykyyn (Ilmarinen ym. 2006.)

Väestötutkimuksissa työkyky on yksilön työkyvyn kokemusta. Vakuutuslääketieteessä se on

objektiivista työkyvyttömyyttä suhteessa työn vaatimuksiin. (Kerätär ym 2014.) Työterveyden

7

näkökulmasta tehdyn käsiteanalyysin mukaan, työkyky kuvaa millaisia ominaisuuksia ihmi-

sellä on vastata spesifin työn edellyttämiin fyysisiin, ammatillisiin, psykologisiin ja ympäris-

töllisiin vaatimuksiin (Combs & Heaton 2016).

Työterveyshuollossa työkyky määritellään laajaksi kokonaisuudeksi, jossa yksilön ominaisuu-

det muodostavat vain osan työkyvystä (Ilmarinen ym. 2006, Kerätär ym. 2014, TTL 2018a).

Työkykyä voidaan kuvata neljäkerroksisena työkykytalona, jossa kolme alinta muodostavat yk-

silön voimavarat ja neljäs kerros työolosuhteet. Alimmassa kerroksessa terveys ja toimintakyky

muodostavat työkyvyn perustan. Toinen osaamisen kerros kuvastaa mm. hankittuja ammatilli-

sia tietoja ja taitoja. Kolmannessa kerroksessa työelämä ja muu henkilökohtainen elämä koh-

taavat arvojen, asenteiden ja motivaation kautta. Neljännessä, johtamisen, työyhteisön ja työ-

olojen kerroksessa tarkastellaan työpaikkaa konkreettisella tavalla. Työkykytalossa kerrokset

tukevat toisiaan ja huomioivat tilanteiden muutokset eri elämäntilanteissa ja vaiheissa. Työky-

vyn säilyminen edellyttää kaikkien kerrosten säännöllistä huomioimista. Työkykyyn vaikutta-

vat myös ihmissuhteet ja yhteiskunta. (TTL 2018a.)

2.2 Työttömän määritelmiä

Suomessa työttömyyttä arvioidaan kahden eri tilaston avulla. Niiden kriteerit, tarkoitukset ja

luvut eroavat jonkin verran toisistaan. (Sihto & Myrskylä 2000, TEM 2018.) Tilastokeskuksen

työvoimatutkimus perustuu otantaan (TEM 2018) ja tiedot kerätään kuukausittain puhelinhaas-

tatteluin noin 12 000 henkilöltä. Työvoimatutkimuksen tiedot kuvaavat kansantaloudessa ta-

pahtuvaa työn kysyntää ja tarjontaa. Tiedot ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia. Työnväli-

tystilastot kerätään TE- toimistojen asiakasrekistereistä ja tiedot kuvaavat enemmän palveluissa

olevia työnhakijoita ja heille ohjattuja toimenpiteitä. (Sihto & Myrskylä 2000.)

Tilastokeskuksen määritelmässä työvoimaksi luetaan vuoden viimeisenä työpäivänä työttö-

mänä olleet 15-64 vuotiaat henkilöt. Työtön on henkilö, joka tutkimusviikolla haluaa töihin, on

etsinyt aktiivisesti työtä viimeisen neljän viikon aikana ja voisi aloittaa työn kahden viikon

kuluessa. Sovitun työn alkamista odottava tai lomautettu henkilö lasketaan myös työttömäksi.

(Tilastokeskus 2018b). Työnvälitystilastoissa työttömäksi lasketaan henkilö, joka on TE-

toimistoon työnhakijaksi ilmoittautunut, ilman työsuhdetta tai yritystoimintaa oleva tai kokoai-

kaisesti lomautettu henkilö. Päätoimisia opiskelijoita ei työnvälitystilastoissa lueta työttömiksi.

(TEM 2018.)

8

Pitkäaikaistyöttömäksi luetaan henkilö, jonka työttömyys on jatkunut yhtäjaksoisesti 12 kuu-

kautta tai kauemmin. Piilotyöttömällä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole aktiivisesti etsinyt töitä

viimeisen neljän viikon aikana mutta olisi kuitenkin valmis ottamaan työtä vastaan 2 viikon

sisällä. Piilotyöttömyyden syitä voivat olla opiskelu, terveys tai lastenhoito. (Tilastokeskus

2018b.) Osatyökykyinen on henkilö, jolla on käytössään vain osa työkyvystään. Osatyökyisyys

on yksilöllistä ja siinä voi esiintyä suuria vaihteluita. Osatyökykyisyys voi liittyä yleisesti työs-

kentelemiseen tai vain tiettyyn työtehtävään. Yleisimmät syyt osatyökyisyydelle ovat tuki- ja

liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden häiriöt. (STM 2016b.) Suomessa on noin 600 000 osa-

työkykyistä henkilöä, joista työelämässä on noin 300 000 (STM 2018a).

Suomessa vaikeasti työllistyvällä henkilöllä tarkoitetaan työttömiä, jotka ovat saaneet työmark-

kinatukea työttömyytensä perusteella vähintään 500 päivää tai 500 päivää työttömyyspäivära-

haa. Vaikeasti työllistyviä on luokiteltu myös työmarkkinoiden liepeillä olevien väestönosaan

ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleviin työttömiin. Työmarkkinoiden liepeillä olevilla tarkoi-

tetaan työttömiä, joilla on ollut eri pituisia työllisyysjaksoja, he ovat osallistuneet työvoimapo-

littiisiin toimenpiteisiin ja heillä on työkyky jäljellä. Työmarkkinoiden ulkopuolella olevien

työttömyysjaksot ovat kestäneet yli viisi vuotta ja heidän työkykynsä on alentunut. (Harkko

ym. 2012.)

Vaikeasti työllistyvät ovat muita työttömiä ikääntyneempiä, heidän koulutustasonsa on hiukan

alhaisempi (Terävä ym. 2011, Harkko ym. 2012) ja he asuvat usein vaikean työttömyyden alu-

eilla. Vaikeasti työllistyvien työllistymisen esteiksi näyttävän nousevan fyysisen, henkisen ja

sosiaalisen hyvinvoinnin vajeet (Terävä ym. 2011). Heidän tärkeimmät kuntoutustarpeensa si-

joittuvat useimmiten ammatillisen ja sosiaalisen kuntoutuksen alueille (Harkko ym 2012). Vai-

keasti työllistyvillä on tunnistettavissa puutteita ammatillisessa osaamisessa ja arjen hallinta-

taidoissa. Osalla on myös oppimisvaikeuksia, päihderiippuvuutta, terveydellisiä rajoitteita ja

muita elämänhallintaan liittyviä ongelmia. Myös motivaatioon liittyvät kysymykset ja elämän-

tilanne vaikuttavat kyseisen ryhmän työllistymiseen. (Terävä ym. 2011.)

9

Taulukko 1. Yhteenveto työttömän määritelmistä

Käsite Määritelmä

Työvoima Vuoden viimeisenä työpäivänä työttömänä

olleet 15-64 vuotiaat henkilöt (Tilastokeskus

2018b).

Työtön Töitä haluava ja aktiivisesti viimeisen neljän

viikon aikana töitä etsinyt henkilö, joka

voisi aloittaa työn kahden viikon kuluessa

(Tilastokeskus 2018b).

TE-toimistoon työnhakijaksi ilmoittautunut

henkilö, jolla ei ole työsuhdetta tai yritystoi-

mintaa oleva tai hän on kokoaikaisesti lo-

mautettu (TEM 2018).

Pitkäaikaistyötön Henkilö, jonka työttömyys on jatkunut yhtä-

jaksoisesti 12 kuukautta tai kauemmin (Ti-

lastokeskus 2018b).

Piilotyötön Henkilö, joka ei ole aktiivisesti etsinyt töitä

viimeisen neljän viikon aikana mutta olisi

kuitenkin valmis ottamaan työtä vastaan 2

viikon sisällä (Tilastokeskus 2018b).

Osatyökykyinen Henkilö, jolla on käytössään vain osa työky-

vystään (STM 2016b).

Vaikeasti työllistyvä Henkilö, joka ovat saaneet työmarkkinatu-

kea työttömyytensä perusteella vähintään

500 päivää tai 500 päivää työttömyyspäivä-

rahaa (Harkko ym. 2012).

Työmarkkinoiden liepeillä oleva henkilö,

jolla työkyky vielä jäljellä (Harkko ym.

2012).

Työmarkkinoiden ulkopuolella oleva hen-

kilö, joka ollut työttömänä yli 5 vuotta ja

jolla työkyky on alentunut (Harkko ym.

2012).

2.3 Työttömien terveys, työ- ja toimintakyky

Työttömät ovat lähtökohdiltaan hyvin heterogeeninen ryhmä (Kokko ym. 2013). Työttömyys

heikentää monin tavoin terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä. Työttömyyden ja terveyden

suhteeseen vaikuttavat muun muassa ikä, sukupuoli, taloudelliset vaikeudet, terveyskäyttäyty-

minen, työttömyyden kesto, konteksti ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Kausaalisuhteet eivät

ole kuitenkaan täysin selviä tai ristiriidattomia. Työttömyyden vaikutukset terveyteen näyttäi-

10

sivätkin syntyvän muun muassa omaksuttujen roolien, käytössä olevien voimavarojen ja ym-

päröivän kontekstin myötävaikutuksessa. (Heponiemi 2008.) Tiedetään kuitenkin, että heiken-

tynyt terveys ja terveyskäyttäytyminen ovat yhteydessä työttömyyteen ja sen pitkittymiseen

(Virtanen 2013). Terveet työnhakijat työllistyvät suuremmalla todennäköisyydellä kuin ter-

veysongelmista kärsivät (Heponiemi 2008, Virtanen 2013), mikä tulee erityisesti esille uudel-

leen työllistymisen vaiheessa (Virtanen 2013). Työttömien työllistyminen hankaloituu osaltaan

kyseisen terveysvalikoitumisen vuoksi (Heponiemi 2008, THL 2016a).

Työttömien psyykkinen ja fyysinen terveys on työelämässä olevia heikompaa (Heponiemi ym.

2008), he sairastavat enemmän ja voivat muuta väestöä huonommin (THL 2016a). Työttömyys-

jaksojen pitkittyessä ja toistuessa ongelmat alkavat kasaantua, mikä näkyy muun muassa hei-

kentyneenä työkykynä, lisääntyneenä kuolleisuutena ja mielenterveysongelmina (Kerätär 2016,

THL 2016a). Pitkäaikaistyöttömien heikentyneen työ- ja toimintakyvyn taustalla ovat useim-

miten hoitamattomat mielenterveyshäiriöt. Myös päihteiden käytöstä aiheutuvia neurologiset

ongelmat ja degeneratiiviset tukielinsairaudet ovat yleisiä (Kerätär & Karjalainen 2010).

Lappalainen (2017) selvitti väitöskirjansa osatutkimuksessa nuorten työttömien terveyspalve-

lutarpeita. Terveyspalvelukyselyyn vastasi 190 nuorta työtöntä, joiden keski-ikä oli 21.4 vuotta.

Kyseissä tutkimuksessa vastaajat raportoivat erityisesti mielenterveyteen ja työkykyyn liittyviä

ongelmia. Näiden lisäksi tutkimuksesta kävi ilmi terveellisten elintapojen kuten liikkumatto-

muuden ongelmat. Työttömyyden pitkittyminen oli yhteydessä terveysongelmien vaikeutumi-

seen ja heikompaan työkykyyn. (Lappalainen 2017.)

Hultin ym (2016) haastattelututkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömyyden vaikutukset työttö-

män terveyteen ja hyvinvointiin olivat moniulotteisia ja yksilöllisiä. Työttömyyden vaikutukset

näkyivät sekä arjen kokemuksissa että tulevaisuutta koskevissa suunnitelmissa. Työttömyys ai-

heutti välittömän shokin lisäksi myös taloudellisia haasteita, mielialan ja itsetunnon laskua, ar-

jen hallinnan ja päivärytmin vaikeuksia sekä passivoitumista. Sosiaalisten suhteiden menetys

koettiin myös terveyttä ja hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi. Oman terveytensä vahvimmaksi

kokeneet työttömät näkivät tulevaisuuden sisältävän enemmän positiivisia mahdollisuuksia

kuin heikommasta terveydestä kertoneet työttömät. Tulevaisuuteen liitettiin kuntoutumisen, ke-

hittymisen ja työkokeilun mahdollisuus. Aktivointitoimenpiteiden ulkopuolelle jääneet, hei-

koksi terveytensä kokevat työttömät uskoivat joutuneensa työmarkkinoiden ulkopuolelle tai

kokivat eläköitymisen toivottavana. (Hult ym. 2016.)

11

Toistuvat työttömyysjaksot, työttömyyden pituus, korkea ikä, häpeän kokemus, taloudelliset

vaikeudet, alkoholin käyttö ja mielenterveysongelmat voivat lisätä työttömyyden haitallisia vai-

kutuksia. Yksilön ominaisuudet kuten työkeskeisyys, oma arvio työttömyyden negatiivisuu-

desta, usko uudelleen työllistymiseen, itsetunto ja ajankäyttökyky voivat kuitenkin vaikuttaa

näihin työttömyyden haitallisiin seurauksiin. Myös vahva sosiaalinen tuki ja työttömän hyvät

henkilökohtaiset selviytymiskeinot voivat lieventää työttömyyden negatiivisia vaikutuksia.

(Heponiemi 2008.)

Työttömyydellä on välittömiä taloudellisia vaikutuksia ja erityisesti tilanteen pitkittyessä pie-

nentyneestä toimeentulosta aiheutuvat ongelmat alkavat kasautua (THL 2016a). Saikun ym.

(2014) tutkimuksen mukaan työttömät raportoivat todennäköisimmin kokevansa yksinäisyyttä,

vaikeuksia selviytyä elämisestä aiheutuvista kustannuksista ja heikentynyttä elämänlaatua kuin

työlliset. Pitkittynyt työttömyys ja huono-osaisuus alkavat toimia huono-osaisuutta vahvista-

vana tekijänä (Hiilamo 2014). Työttömyys voi pienentää toimeentuloa, mikä lisää köyhyyden

riskiä. Tämä voi johtaa syrjäytymiseen niin työelämästä kuin yhteiskunnasta. (THL 2016a.)

Erityisesti vaikeasti työllistyvien kohdalla heikon toimeentulon ja pitkittyneen työttömyyden

yhteydet syrjäytymiseen on tärkeää muistaa (Harkko ym. 2012). Työttömyys kohdistuu talou-

den lisäksi heikentävästi myös sosiaalisiin suhteisiin ja sitä kautta osallisuuden mahdollisuuk-

siin. Työttömyydellä on myös vaikutusta siihen, millaiseksi yhteiskunnan jäseneksi työtön it-

sensä kokee (Hiilamo 2014). Työttömyyttä on tarpeellista tarkastella myös siitä näkökulmasta,

millaisia toimintavalmiuksia ja mahdollisuuksia työttömällä yhteiskunnassa on (Hiilamo 2014,

Saikku ym. 2014).

Kunnilla on lakisääteinen vastuu työttömien terveyspalveluiden järjestämisestä. Terveystarkas-

tusten ja terveysneuvonnan avulla pyritään tukemaan työttömien työ- ja toimintakykyä, sai-

rauksien ehkäisyä, mielenterveyttä ja elämänhallintaa. Työ- ja toimintakykyä tulisi arvioida

kaikissa työttömyyden vaiheissa. TE- toimistot koordinoivat työttömien työ- ja toimintakyvyn

arviointia. Niiden tehtävä on tunnistaa ne työnhakijat, joiden työkykyä tulee arvioida. Samalla

työtöntä ohjataan tarpeen mukaan sosiaalipalveluihin, Kelaan tai työeläkekuntoutukseen. Myös

muut viranomaiset tai työtön itse voi halutessaan tehdä aloitteen terveystarkastuksen suoritta-

miseksi. (STM 2013.)

12

Työttömien työkykyä on tutkittu vähän (Kerätär 2016). Tiedetään kuitenkin, että työttömyyden

pitkittyminen on yhteydessä terveysongelmien vaikeutumiseen ja heikompaan työkykyyn.

(THL 2016a, Lappalainen 2017). Psyykkiset sairaudet, tuki- ja liikuntaelin sairaudet ja vammat

ovat yleisimpiä syitä työikäisten sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin (Tiitola

ym. 2016). Työttömien toimintakyvyn arviointi tehdään terveydenhuollossa ensin terveyden-

hoitajan vastaanotolla. Arvion jälkeen työtön voidaan ohjata lääkärin vastaanotolle tarkempia

lisäselvityksiä ja kuntoutussuunnitelman tai lausuntojen laatimista varten. Laajemmissa selvi-

tystarpeissa tulisi hyödyntää verkostoyhteistyötä eri viranomaisten kesken. Työ- ja toimintaky-

vyn arvioista saadut tulokset ohjaavat TE-toimistojen palveluiden valintaa. (STM 2013.) Fyy-

sisen ja psyykkisen kunnon lisäksi työttömien kuntoutuksessa on pyritty edistämään työttömien

työelämä- ja ammatillisia valmiuksia (Ilmarinen ym. 2006, Vuokko ym. 2012) sekä sosiaalista

toimintakykyä (Vuokko ym. 2012).

Työttömien työkyvyn arvioinnin tavoitteissa ja menetelmissä on paljon vaihtelua eri toimijoi-

den välillä (Kerätär 2016). On viitteitä, että pitkäaikaistyöttömien toimintakyvyn vajeita tun-

nistetaan ja hoidetaan palvelujärjestelmässämme puutteellisesti (Kerätär & Karjalainen 2010,

Vuokko ym. 2011, Kerätär 2016). Työttömien työkyvyn arvioimisen haasteena on työpaikan

puute, jonka vaatimuksiin työkykyä voitaisiin arvioida (Gould ym. 2006). Työttömien toiminta-

ja työkyvyn arviointia halutaan kehittää kokonaisvaltaisempaan, asiakkaan elämänhistorian,

mielipiteet ja kokemukset sekä elinympäristöt huomioivaan suuntaan. Lisäksi muutosta haetaan

suhtautumisessa toimintakyvyn vajeisiin. Sairaudet ja kuntoutustarpeet pyritään edelleen tun-

nistamaan mutta pääpainoa arvioinnissa pyritään siirtämään työttömällä jäljellä olevaan työ- ja

toimintakykyyn, taitoihin ja voimavaroihin (Vuokko ym. 2012, Kerätär ym. 2014, Hult & Lap-

palainen 2018.) koska työkyky on mahdollista saavuttaa toimintakyvyn vajeista huolimatta.

(Tiitola ym. 2016, Hult & Lappalainen 2018). Työttömien työ- ja toimintakyvyn keskeiset osa-

alueet esitetään alla Kuviossa 1.

13

Kuvio 1. Työttömien työ- ja toimintakyvyn keskeiset osa-alueet

2.4 Vaikuttavuusarvioinnin lähtökohtia

Vaikutus ja vaikuttavuus käsitteet limittyvät useissa määritelmissä toisiinsa. Vaikutuksilla tar-

koitetaan toimenpiteistä syntyneitä välittömiä vaikutuksia esimerkiksi terveyden tilaan, hyvin-

vointiin, toimintakykyyn tai elämänlaatuun. (Rajavaara 2006, Hätönen 2014.) Dahler-Lahrse-

nin mukaan (2005) vaikuttavuusarvioinnin ydinkysymykset ovat seuraavat: Mikä vaikuttaa mi-

hinkin? Miten? Milloin? Millä edellytyksellä? Tarkastelun kohteena ei tulisi olla ainoastaan

pelkkä lopputulos vaan sen taustalla olevien vaikutusmekanismien syvempi ymmärtäminen.

(Dahler –Larsen 2005.) Vaikuttavuusarviointi tulisi perustua selkeään käsitykseen siitä, mihin

toiminnalla on mahdollista vaikuttaa. Sen haasteina ovat selkeän syy-seuraussuhteiden osoitta-

minen toimenpiteiden ja tulosten välille, vaikuttavuuden taustalla olevat yksilölliset ja tilanne-

riippuvaiset tekijät, vaikuttavuuden ilmenemisen edellyttämä aikaviive sekä vaikuttavuustie-

don soveltaminen toiminnan kehittämiseksi. (Rajavaara 2006.)

Työttömän työ- ja toimintakyky

Terveys

Työ

Yhteiskunta

Ympäristö

Taidot ja osaaminen

Sosiaaliset suhteet Annetut merkitykset

Saadut kokemukset

14

Ontologisesta näkökulmasta tarkasteltuna tutkimusten vaikuttavuuden arviointi voidaan karke-

asti jaotella kolmeen eri päälinjaan: perinteiseen tiedekäsitykseen, sosiaaliseen konstruktivis-

miin ja realistiseen tutkimuslinjaan. Perinteisessä tiedekäsityksessä interventioiden vaikutta-

vuutta arvioidaan objektiivisten, oletettujen ja kontrolloitujen kausaalisuhteiden kautta. Satun-

naistettu kontrolloitu tutkimus on tyyppiesimerkki perinteisen tiedekäsityksen tutkimuksesta.

Sosiaalisen konstruktivismiin perustuvassa tutkimuksessa intervention vaikuttavuuden olete-

taan päinvastoin syntyvän sosiaalisten ja subjektiivisten tekijöiden määrittämänä, ei interven-

tion ominaisuuksien myötävaikutuksesta. Realistinen arviointi asettuu edellä mainittujen väli-

maastoon. Realistisessa arvioinnissa vaikuttavuuden ajatellaan syntyvän sosiaalisten rakentei-

den ja interventioin mekanismin yhteisvaikutuksesta. (Koivisto 2006.) Systemaattisten katsaus-

ten, meta-analyysien, systemaattisten kontrolloitujen tutkimusten ja kvasikokeellisten tutki-

musten on perinteisesti katsottu tuottavan vahvinta tutkimusnäyttöä näyttöön perustuvan hoito-

työn kehittämiseksi (Koivisto 2006, Burns & Grove 2009).

Vaikuttavuuden arviointia voidaan tehdä muun muassa tavoitelähtöisesti, kokeellisesti, kyky-

lähtöisesti, tarveperustaisesti tai vaikutusmekanismeja arvioiden. (Rajavaara 2006.) Konu ym.

(2009) määrittelivät vaikuttavuuden arvioinnin koostuvan toimenpiteiden vaikutusten arvioin-

nista suhteessa tarpeisiin, tavoitteisiin, yhteiskuntaan, yksilöön. Toimenpiteiden vaikutuksista

voidaan arvioida sekä tuotoksia ja prosesseja että toteutuneita hyötyjä, haittoja tai lopputuloksia

ja niiden kustannuksia. Vaikuttavuuden arvioinnin tausta-arvoina ovat esimerkiksi sosiaalinen

hyvinvointi, elämänlaatu ja oikeudenmukaisuus, palveluiden jakautuminen ja tekninen tehok-

kuus (Konu ym. 2009.)

Vaikuttavuuden arviointiprosessi sisältää seuraavat vaiheet: 1) arvioinnin tavoitteiden määrit-

teleminen, 2) arvioinnin lähestymistavan valinta, 3) arvioitavan kohteen tehtävien ja tavoittei-

den täsmentäminen, 4) vaikutusulottuvuuksien ja mekanismien tunnistaminen, 5) toimintaym-

päristöön liittyvien tekijöiden tunnistaminen, 6) tavoitteiden ja vaikutusten suhteuttaminen toi-

siinsa sekä 7) arviointitiedon raportointi, välittäminen ja hyödyntäminen. (Rajavaara 2006.)

Vaikuttavuusarviontiin kohdistuu lukuisia haasteita. Toimenpiteiden kaikkien vaikutuksien sel-

vittäminen on hyvin vaikeaa. Vaikuttavuus on nähtävissä vasta pidemmän ajan kuluessa. Vai-

kutuksia ja vaikuttavuutta arvioidaan tietyistä näkökulmista. Näkökulmia voivat olla asiakkaa-

seen ja yhteiskuntaan kohdistuvat vaikutukset, määrälliset tai laadulliset vaikutukset, subjektii-

visesti ja objektiivisesti arvioidut vaikutukset ja vaikutusten kesto. Lisäksi voidaan arvioida,

15

kohdistuuko vaikutuksia ulkopuolisiin, mikä on vaikutusten toteutumisen todennäköisyys ja

ovatko vaikutukset negatiivisia vai positiivisia. (Rajavaara 2006.)

Sosiaalialalla vaikuttavuus voi näyttäytyä sosiaalisen eriarvoistumisen vähentymisenä, osalli-

suuden tai hyvinvoinnin lisääntymisenä (Kivipelto ym. 2013a). Terveysmittareita valittaessa

olisi hyvä muistaa, että kroonisten sairauksien kohdalla terveysmuutokset eivät ole aina saavu-

tettavissa (Van Rijn ym. 2017). Työttömien terveyden edistämisen tutkimuksissa tulisi kiinnit-

tää nykyistä enemmän huomiota tulosvaikutusten kausaaliyhteyksien osoittamiseen (Hollede-

rer 2018). Arviointimittareiden valintaa tulisi ohjata huolellinen etukäteissuunnittelu siitä, mil-

laista tietoa arvioinnilla halutaan saada. Sairausspesifit mittarit havaitsevat herkemmin inter-

ventioiden ja terveyden väliset muutokset. Geneeriset mittarit tarkastelevat muutosta yleisem-

mällä tasolla, mikä on suotavaa potilasryhmien välisessä tai väestötasolla tapahtuvassa arvioin-

nissa. Asiakaan omat näkemykset ja kvalitatiiviset menetelmät tuottavat tietoa, joka kertoo esi-

merkiksi interventioiden vaikutusten saamista merkityksistä asiakkaiden elämässä. (THL

2018.)

2.5 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista

Tässä tutkimuksessa toimintakyky nähdään laajana biopsykososiaalisena kokonaisuutena, joka

muovautuu ja elää ympäristön kontekstissa. Ympäristö, yhteiskunnallinen tilanne sekä yksilöl-

liset lähtökohdat muodostavat työttömän työ- ja työ- toimintakyvyn keskeiset osa-alueet. Työt-

tömän työ- ja toimintakyvyn määrittelemiseen vaikuttaa se, millaisen painoarvon tai merkityk-

sen työ- ja toimintakyky tai sen osa-alueet määrittelyssä saavat. Myös palvelujärjestelmän lain-

alaisuudet ja työttömän yksilölliset kokemukset muovaavat työ- ja toimintakyvyn tulkintaa.

Työkyvyllä tarkoitetaan toimintakykyä suhteessa työn edellyttämiin vaatimuksiin ja työoloihin.

Työttömät ovat lähtökohdiltaan hyvin heterogeeninen ryhmä, johon kuuluu vasta työttömäksi

joutuneita, pitkäaikaistyöttömiä, piilotyöttömiä, vaikeasti työllistyviä ja osatyökykyisiä henki-

löitä. Työttömyys on terveyttä, työ- ja toimintakykyä heikentävänä tekijänä. Työttömyyden vai-

kutukset terveyteen ja toimintakykyyn ovat yksilöllisiä. Pitkään jatkunut työttömyys, tervey-

den, työ- ja toimintakyvyn tai hyvinvoinnin osatekijöiden heikkeneminen korostavat työttö-

myyden negatiivisia vaikutuksia. Työttömien työ- ja toimintakykyä uhkaavat erityisesti mie-

lenterveysongelmat, huono-osaisuus ja syrjäytyminen työelämästä ja yhteiskunnasta.

16

Työttömän työ- ja toimintakyvyn tukeminen jakautuu usealle palvelusektorille. Toimintakyvyn

tukemisella tavoitellaan useimmiten työkyvyn vahvistamista tai palauttamista. Tutkimustietoa

työttömien työkyvystä tai terveyden edistämisen interventioista vaikuttaa olevan vähän ja tieto

on hajanaista. Tutkimusinterventioiden vaikuttavuuden osoittaminen on haasteellista. Oikean

kokonaiskuvan saamiseksi on tärkeää, että tutkimusten tuloksia arvioidaan eri näkökulmista ja

myös pidemmällä aikavälillä.

17

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten työttömien työ-ja toimintakykyä on aiem-

man tutkimustiedon perusteella tuettu. Tarkoituksena on myös kuvata, millaisin menetelmin

työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemiseen tähdänneiden toimien vaikuttavuutta on aiem-

massa tutkimuksessa arvioitu. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyn-

tää työttömien kuntoutuksen kehittämisessä ja arvioinnissa, sekä terveys- ja sosiaalialan am-

mattilaisten ja alan opiskelijoiden koulutuksessa.

Tutkimuskysymykset ovat:

1. Millaista tutkimusta työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen osalta on aiemmin

tehty?

2. Miten työttömien työ- ja toimintakykyä on tuettu aiemman tutkimuksen mukaan?

3. Miten työttömien työ- ja toimintakykyä tukevien toimien vaikuttavuutta on arvioitu

aiemman tutkimuksen mukaan?

18

4 AINEISTO JA MENETELMÄT

4.1 Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä

Kirjallisuushaku ja -katsaus on jokaisen tutkimushankkeen lähtökohta (Kääriäinen & Lahtinen

2006, Suhonen ym. 2016). Kirjallisuuskatsauksen avulla pyritään kuvaamaan tutkimuksen läh-

tökohdat ja asemoituminen aiempaan tutkimukseen (Tuomi & Sarajärvi 2011). Katsausten

avulla voidaan myös muodostaa yhtenäinen käsitys tutkittavasta aiheesta, tunnistaa tiedon puut-

teet, perustella tutkimuksen tekemistä tai tekemättä jättämistä. Tieteenalan teorioiden ja käsit-

teiden kehittämistyössä kirjallisuuskatsauksilla on suuri arvo. (Kääriäinen & Lahtinen 2006,

Suhonen ym. 2016.)

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on myös itsenäinen tieteellinen tutkimusmenetelmä, josta on

olemassa useita eri variaatioita (Suhonen ym. 2016). Narratiiviset kirjallisuuskatsaukset ovat

kuvailevaa tiivistelmää aiheeseen liittyvästä aikaisemmasta tutkimuksesta (Kääriäinen & Lah-

tinen 2006, Suhonen ym. 2016). Tutkimuksia kuvataan esimerkiksi niiden laajuuden, syvyyden,

tai määrän näkökulmista. Alkuperäistutkimusten laadullista arviointia ei useimmissa narratiivi-

sissa katsauksissa suoriteta. Systemaattisten katsausten avulla pyritään etsimään tutkimuskysy-

mykseen aikaisemmasta tutkimuksesta tai muusta kirjallisuudesta. Eri variaatioita esiintyy esi-

merkiksi siinä, miten tiedonhaku, aineiston arviointi ja analysointi toteutetaan. (Suhonen ym.

2016.)

Metasynteesi yhdistää kvalitatiivisen tutkimusten tulokset. Katsausmuoto palvelee syvällisen

ymmärryksen, luonteen ja teorian kehittämistä. Metayhteenvedossa kvalitatiivisia alkuperäis-

tutkimuksia analysoidaan kvantitatiivisin lähtökohdin, jolloin esimerkiksi tulosten esiintymis-

frekvenssit ovat tarkastelun kohteena. Meta-analyysissa alkuperäistutkimusten tulokset käsitel-

lään tilastollisesti ja sen edellytyksenä on riittävä määrä vertailukelpoisia alkuperäistutkimuk-

sia. Meta-analyysi ei ole kuitenkaan varsinaisesti kirjallisuuskatsaus vaan tilastollinen aineiston

analyysitekniikka. (Burns & Grove 2009, Suhonen ym. 2016.)

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla voidaan kerätä poikkitieteellistä tietoa ja muodos-

taa kokonaiskuva tutkimuskohteesta. Sen avulla voidaan kerätä myös eri tutkimusmenetelmillä

19

tuotettua tietoa. Terveydenhuollossa systemaattisia kirjallisuuskatsauksia on hyödynnetty eri-

tyisesti erilaisten hoitosuositusten ja näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisessä. (Kääriäi-

nen & Lahtinen 2006, Suhonen ym. 2016.) Systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa noudate-

taan järjestelmällisesti ja tarkasti sen tutkimusprosessin vaiheita: (Kääriäinen & Lahtinen 2006,

Suhonen ym. 2016) tutkimuksen tarkoituksen ja tavoitteen määrittäminen, kirjallisuushaku ja

aineiston valinta, tutkimusten arviointi, aineiston analyysi ja synteesi sekä tulosten raportointi

(Niela-Vilén & Hamari 2016).

Sisällönanalyysi on yleisesti käytetty keino systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aineiston

analysoinnissa ja syntetisoinnissa. Se on keino tiivistää, sanoittaa, selkeyttää ja kuvata tutki-

musaineistoa kuitenkaan kadottamatta sen sisältämää tietoa. Aineistoa käsitellään tutkijan loo-

gisen päättelyn ja tulkinnan kautta. Sisällönanalyysi voi olla induktiivinen, jolloin kerätty tut-

kimusaineisto ohjaa tehtävää analyysiä. Deduktiivista analyysiä ohjaa päinvastoin esimerkiksi

aiemmin kehitetty teoria tai malli. Induktiivisen sisällönanalyysiin kuuluvat seuraavat vaiheet:

aineiston pelkistäminen eli redusointi, aineiston ryhmittely eli klusterointi ja teoreettisten kä-

sitteiden luominen eli abstrahointi. (Tuomi & Sarajärvi 2011.)

Tässä tutkimuksessa tutkimussuunnitelma ja tutkimuksen tavoitteet ohjasivat tutkimuskysy-

mysten ja menetelmien valintaa (Suhonen ym. 2016). Aineisto etsittiin tutkimuskysymyksestä

johdetun hakustrategian avulla systemaattisesti eri tietokannoista ja valittiin mukaanotto- ja

poissulkukriteerien perusteella. Aineistoon valikoituneet tutkimukset arvioitiin tiedon katta-

vuuden, edustavuuden ja laadun näkökulmista. (Niela-Vilén & Hamari 2016.)

Aineiston analyysi toteutettiin induktiivisesti. Tutkimusten sisältötiedot ja tutkimuskysymyk-

siin vastanneet tiedot järjesteltiin tiivistetysti taulukoihin. Samankaltaiset tekijät luokiteltiin ylä

-ja ala kategorioihin ja syntetisoitiin loogiseksi kokonaisuudeksi. Tulosten raportointi ulotettiin

koko tutkimusprosessin esittämiseen, tulosten luotettavuuteen ja eettisyyteen, johtopäätösten ja

jatkotutkimusehdotusten muodostamiseen ja lähteisiin. Tulosten raportoinnissa kiinnitettiin

huomioita tarkkuuteen ja tuloksia pyrittiin havainnollistamaan kuvioiden ja taulukoiden avulla.

(Niela-Vilén & Hamari 2016.)

4.2 Tutkimuksen aineiston kuvaus

20

Tässä tutkimuksessa aineiston muodostivat kansainväliset tieteelliset tutkimukset. Tutkimukset

noudattivat satunnaistetun kokeellisen tutkimuksen (RCT) ja kvasikokeellisen tutkimuksen, ku-

vailevan tutkimuksen ja kvalitatiivisen tutkimuksen tutkimusasetelmia. Tutkimusten tieteenfi-

losofisesta lähtökohdasta riippuen, niiden kohteena oli esimerkiksi osallistujien kokemukset,

uskomukset, merkitykset tai ilmiöiden toteutuminen sosiaalisissa tai kulttuurisissa konteks-

teissa. Monipuolisen tutkimustiedon avulla pyrittiin löytämään tutkimusilmiötä koskeva oleel-

linen tieto mahdollisimman monipuolisesti. (Burns & Grove 2009.)

Tutkimusaineistoon valitut tutkimukset oli tehty Euroopassa (n=14), Yhdysvalloissa (n=7) ja

Australiassa (n=1). Euroopan maista tutkimuksia aineistoon valikoitui Alankomaista (n=2), Es-

panjasta (n=1), Iso-Britanniasta (n=3), Irlannista (n=2), Liettuasta (n=1), Ruotsista (n=2), Sak-

sasta (n=1), Sveitsistä (n=1) ja Unkarista (n=1). Artikkelit oli julkaistu usean eri tieteenalan

julkaisuissa. Hoitotieteellisiä julkaisuja oli yksi (Leksell & Billing 2016), lääketieteellisiä jul-

kaisuja kuusi (Kreuzfeld ym. 2013, Hellerstein ym. 2014, Hoffmann ym. 2014, Burns ym. 2015,

Ryan ym. 2015, Puig ym. 2016), kansanterveystieteellisiä julkaisuja kolme (O´Brien ym. 2011,

Priebe ym. 2012, Lammerts ym. 2016), sosiaalitieteellisiä julkaisuja yksi (Messing & Be-

reményi 2017), kasvatustieteellisiä julkaisuja kaksi (Maitoza & Evans 2014, Stuopyté &

Ceseviciuté 2014) ja monitieteellisiä julkaisuja yhdeksän (Callahan 2010, Söderberg ym. 2010,

Vermeulen ym. 2011, Chung-Yi ym. 2013, Carroll ym. 2014, Himle ym. 2014, McGuinness

ym. 2014, Hodzig ym. 2015, Curran ym. 2016). (Liite 2.)

4.3 Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen

Tutkimussuunnitelmaa varten suoritettiin alustava kirjallisuushaku, jonka avulla kartoitettiin

olemassa olevan kirjallisuuden määrää ja sisältöä. Tämä tuki tutkimuksen tarkoituksen ja ta-

voitteen määrittelyä. Aikaisemman tutkimustiedon ja tutkimuksen kannalta muun relevantin

tiedon avulla muodostui kokonaisvaltainen käsitys tutkittavasta ilmiöstä, sen keskeisistä käsit-

teistä ja niiden välisistä suhteista. Tätä hyödynnettiin viitekehyksen rajaamisessa, tutkimuksen

suunnittelemisessa ja tulosten tulkinnassa. (Burns & Grove 2009.)

Tutkimukseen haettiin alkuperäistutkimuksia systemaattisesti ja kattavasti. Tiedonhaku koh-

distettiin monitieteisesti Medic, Cinahl, Psycinfo, Scopus ja Socindex- tietokantoihin. Tieto-

kantahaut perustuivat hakustrategiaan, joka johdettiin tutkimuskysymyksistä ja tutkimuksen

keskeisistä käsitteistä. Hakulauseke oli tietokannan koosta riippuen laajempi tai suppeampi.

21

Hakustrategian viimeistelyyn hyödynnettiin Itä-Suomen yliopiston kirjaston informaatikon asi-

antuntemusta. (Niela-Vilén & Hamari 2016.) Hakulauseet on kuvattu taulukossa 2.

Taulukko 2. Tutkimuksen hakulausekkeet:

Tietokanta Hakulauseke

Scopus ja Psycinfo (unemploye* OR jobless OR "long-term-unem-

ploye*" OR "hard-to-employ*") AND (functio* OR

abilit* OR capabili* OR employment OR “return-to-

work” OR RTW) AND (support* OR enhance OR

add* OR rehabilitat* OR assess* OR evaluat* OR

measure* OR follow*)

Medic, Cinahl ja Socindex (unemploye* OR jobless OR "long-term-unem-

ploye*" OR "hard-to-employ*") AND (functio* OR

abilit* OR capabili* OR employment OR “return-to-

work” OR RTW)

Medic työt* OR työttöm* OR työnhak* OR pitkäaikaistyöt*

OR osatyökyk* OR ”vaikeasti työllist* AND toimin-

takyk* kyk* pystyv* kapasit* työllisty*

Tiedonhakua täydennettiin manuaalisesti, jotta tutkimuksen kannalta kaikki oleellinen tieto tu-

lisi löydetyksi (Kääriäinen & Lahtinen 2006). Keskeiset mukaanotto- ja poissulkukriteerit aut-

toivat tutkimuksen kannalta oleellisen tutkimustiedon tunnistamisessa ja hallinnassa (Niela-

Vilén & Hamari 2016). Poissulkukriteereitä asetettiin tutkimusten kielelle, julkaisulle, kohde-

ryhmälle, interventiolle, tuloksille ja tutkimusasetelmille (Valkeapää 2016). Tämän tutkimuk-

sen mukaanotto- ja poissulkukriteerit esitellään taulukossa 3.

Taulukko 3. Aineiston mukaanotto- ja poissulkukriteerit.

Rajaus Sisäänottokriteerit Poissulkukriteerit

Julkaisuvuosi 2010-2017 <2010

Kieli suomi, englanti Jokin muu kuin suomi tai englanti

Julkaisu Vertaisarvioitu, tieteellinen lehti Ei ole vertaisarvioitu tieteellinen lehti

Kohdejoukko Työttömät, pitkäaikaistyöttömät, osatyö-

kykyiset, vaikeastityöllistyvät.

Yli 18- vuotiaat

Työsuhteessa olevat.

Alle 18-vuotiaat.

Interventio Mikä tahansa työ- ja toimintakyvyn tuke-

mista kuvaava alkuperäistutkimus

Jokin muu kuin työ- ja toimintakyvyn tu-

keminen.

Lääketutkimuksia käsittelevät artikkelit.

Vankeihin, pakolaisiin tai sotaveteraanei-

hin kohdistuvat interventiot.

Tulokset Työ- ja toimintakyvyn muutoksia osoit-

tavat tekijät, myös työttömyyden kesto,

työllistyminen ja työhön paluu.

Ei työ-ja toimintakyvyn, työttömyyden

keston, työllistymisen tai työhön paluun

muutoksia osoittavia tekijöitä.

Tutkimusasetelma RCT ja kvasikokeellinen tutkimus, rekis-

teri-, kuvaileva-, tai kohorttitutkimus.

Kvalitatiiviset tutkimukset

Systemaattiset katsaukset, meta-analyysit

– ja synteesit, asiantuntija-arviot, mieli-

pidekirjoitukset.

22

Artikkeleiden mukaanotto- ja poissulkukriteerit ohjasivat tutkimusaineiston vaiheittaista valin-

taa. Kriteereihin peilaten, tietokannoista saadut osumat käytiin ensin otsikkotasolla läpi. Osu-

mien hallinnassa hyödynnettiin RefWorks viitteidenhallinta- ohjelmaa, jonka avulla poistettiin

myös päällekkäiset artikkelit. Seuraavaksi luettiin läpi otsikkotasolta jatkoon hyväksyttyjen ar-

tikkeleiden abstraktit. Sisäänottokriteerit täyttäneet artikkelit hyväksyttiin viimeiseen vaihee-

seen, jossa käytiin kokotekstit läpi. Epävarmuutta aiheuttaneet tutkimukset arvioitiin yhteisessä

kokoontumisessa tutkimuksen ohjaajien kanssa. Lopulliseen aineistoon muodostivat tietokan-

noista ja manuaalisen tiedonhaun kautta löytyneet, sisäänottokriteerit täyttäneet kaksikym-

mentä kaksi alkuperäisartikkelia. Valintaprosessi dokumentoitiin tarkasti vaihevaiheelta. (Kää-

riäinen & Lahtinen 2006, Valkeapää 2016.) (ks. kuvio 2 ja liite 1.)

Kuvio 2. Tutkimuksen aineiston valinnan eteneminen.

AINEISTO TIETOKANTAHAUISTA

n= 1259

AINEISTO MANUAALISESTA

HAUSTA

n= 3

Abstraktin perusteella hyväksytyt

n= 40

Poistetut

duplikaatit

n=59 N= 1259

Abstraktin perusteella hyväksytyt

n= 3

Koko tekstin perusteella hyväksytyt

n= 3

Otsikon perustella hyväksytyt

n= 238

Koko tekstin perusteella hyväksytyt

n= 19

Laadunarvioinnin perusteella hyväksytyt

n= 19

Laadunarvioinnin

perusteella hyväksytyt

n= 3

Otsikon perusteella hyväksytyt

n= 3

TUTKIMUKSEEN HYVÄKSYTYT ARTIKKELIT

n= 22

23

Korkeatasoisen aineiston varmistamiseksi artikkeleille suoritettiin laadunarviointi. Laadunar-

vioinnin avulla tarkasteltiin katsaukseen hyväksyttyjen tutkimustulosten luotettavuutta, paino-

arvoa ja yleistettävyyttä (Lemetti & Ylönen 2016). Laadun arvioinnissa hyödynnettiin tutki-

musartikkeleiden tutkimusasetelman perusteella Joanna Briggs Instituutin kriittisen arvioinnin

tarkistuslistoja kokeelliselle, tulkinnalliselle tai kriittiselle tutkimukselle, kuvailevalle tai ta-

paussarja tutkimukselle ja tapaus-kontrolli- tutkimukselle (Hotus 2017). Tutkimusten laadun-

arvioinnin tarkat tulokset esitetään liitteessä 3.

Aineiston valintaa ja laadunarviointia seurasi analysoinnin vaihe (Kääriäinen & Lahtinen 2006,

Kangasniemi & Pölkki 2016). Analysoinnin tarkoituksena oli vastata kattavasti ja luotettavasti

asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten työttö-

mien työ-ja toimintakykyä on aiemman tutkimustiedon perusteella tuettu. Tarkoituksena oli

myös kuvata, millaisin menetelmin työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemiseen tähdänneiden

toimien vaikuttavuutta on aiemmassa tutkimuksessa arvioitu. Heterogeenisen aineiston ana-

lyysi toteutettiin induktiivisesti. (Niela-Vilén &Hamari 2016.)

Alkuperäisartikkeleista etsittiin tutkimuskysymyksiin vastaavia kuvauksia, jotka olivat sanoja,

sanapareja, lauseita tai asiakokonaisuuksia. Tässä tutkimuksessa kerättiin sekä toimenpiteitä

kuvaavia, että nimeäviä ilmauksia. Näin pyrittiin keräämään syvällistä ja vaikuttavuustekijöitä

sisältävää tietoa. Kuvaukset kerättiin mahdollisimman tarkasti ylös (Kangasniemi & Pölkki

2016), jonka jälkeen ne pelkistettiin (Tuomi & Sarajärvi 2011). Pelkistetyt kuvaukset ryhmitel-

tiin samankaltaisten sisältöjen tai merkitysten perusteella. Samaa tarkoittavat kuvaukset yhdis-

tettiin alakategoriaksi. Luokittelu eteni abstrahoiden alakategorioiden merkitykset yläkategori-

oiksi ja pääkategorioiksi. (Kangasniemi & Pölkki 2016, Tuomi & Sarajärvi 2011.) Tiivistetty

ja abstrahoitu luokittelun tulos esitetään liitetaulukoissa 3 ja 4. (Kangasniemi & Pölkki 2016).

Pohdinnassa tulosten merkitystä arvioitiin suhteessa aikaisempaan tutkimustietoon. Tuloksista

muodostettiin johtopäätöksiin syntetisoitu kokonaisuus ja esiteltiin jatkotutkimusehdotukset.

Tutkimusprosessin kaikki vaiheet raportoitiin mahdollisimman kattavasti tarkasti tässä pro-

gradu tutkielmassa. (Niela-Vilén &Hamari 2016.)

24

5 TULOKSET

5.1 Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen aiempi tutkimus

5.1.1 Tutkimusmenetelmät aiemmassa tutkimuksessa

Tutkimuksen aineiston 13 tutkimuksessa hyödynnettiin kvantitatiivisia menetelmiä (Callahan

2010, Vermeulen ym. 2011, Priebe ym. 2012, Chung-Yi ym. 2013, Kreuzfeld ym. 2013, Himle

ym. 2014, Hoffmann ym. 2014, McGuinness ym. 2014, Burns ym. 2015, Hellerstein ym. 2015,

Hodzig ym. 2015, Ryan ym. 2015, Puig ym. 2016). Näistä satunnaistettuja kontrolloituja tutki-

muksia oli neljä (Vermeulen ym. 2011, Himle ym. 2014, Hoffmann ym. 2014, Burns ym. 2015)

ja kvasikokeellisia tutkimuksia yksi (Hodzig ym. 2015). Ilman satunnaistamista ja verrokkiryh-

mää toteutettuja, interventiotutkimuksia oli viisi (Callahan 2010, Kreuzfeld ym. 2013, Heller-

stein ym. 2015, Ryan ym. 2015, Puig ym. 2016). Retrospektiivisiä rekisteritutkimuksia valikoi-

tui aineistoon kaksi (Chung-Yi ym. 2013, McGuinness ym. 2014) ja palveluita kartoittavia tut-

kimuksia kaksi. (Priebe ym. 2012, Messing & Bereményi 2017).

Kvalitatiivisia tutkimuksia oli aineistossa seitsemän (Söderberg ym. 2010, O’Brien ym. 2011,

Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Carroll ym. 2014, Curran ym. 2016, Lammerts ym. 2016, Leksell

& Billing 2016). Valtaosa niistä oli haastattelututkimuksia (Söderberg ym. 2010, O’Brien ym.

2011, Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Carroll ym. 2014, Lammerts ym. 2016, Leksell & Billing

2016). Joukossa oli yksi etnografinen tutkimus (Curran ym. 2016). Maitoza ja Evans (2014) ja

Messing ja Bereményi (2017) hyödynsivät tutkimuksissaan sekä kvantitatiivisia että kvalitatii-

visia tiedonkeruun menetelmiä.

5.1.2 Tutkittavien rekrytoiminen aiemmassa tutkimuksessa

Tutkimuksiin osallistujat rekrytoitiin terveys- (Callahan 2010, Vermeulen ym. 2011, Priebe ym.

2012, Burns ym. 2015, Puig ym. 2016), työttömyys- (Söderberg ym. 2010, Kreuzfeld ym. 2013,

Maitoza & Evans 2014, Hodzig ym 2015), ammatillisen kuntoutuksen (Hoffmann ym. 2014,

Himle ym. 2015), sosiaalihuollon (Curran ym. 2016, Lammerts ym. 2016, Leksell & Billing

2016) ja koulutuksen palveluista (Stuopyté & Ceseviciuté 2014). Lisäksi osallistujien rekry-

tointia tehtiin järjestötoiminnasta (O´Brien ym. 2011) ja aikaisempiin tutkimuksiin osallistu-

neista (Hellerstein ym. 2015, Ryan ym. 2015).

25

Tutkimuksen kohteena olevaa toimintaa arvioitiin usein tarkoituksenmukaisen otannan avulla

(Callahan 2010, Söderberg ym. 2010, O’Brien ym. 2011, Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Burns

ym. 2015, Hellerstein ym. 2015, Lammerts ym. 2016, Leksell & Billing 2016, Puig ym. 2016).

Tutkimukseen osallistuneille tarjottiin tavallisesti mahdollisuutta osallistua tutkimusinterventi-

oon tavanomaisesti järjestetyn palvelun sijaan (Kreuzfeld 2013, Himle ym. 2014, Hoffmann

ym. 2014, Maitoza & Evans 2014). Erityisesti palveluihin vaikeasti tavoiteltavien kohderyh-

män kohdalla, osallistujia etsittiin julkisen ilmoittelun, lumipallo-otannan ja puhelinsoittojen

avulla (Callahan 2010, Carroll ym. 2014, Curran ym. 2016). Yhdessä tutkimuksessa arvioitiin

osallistujien motivaatiota työnhakemiseen, ennen interventioon hyväksymistä (Burns ym.

2015). Himlen ym. (2014) tutkimuksessa osallistujille tarjottiin ruokailumahdollisuus. Kah-

dessa tutkimuksessa rekrytointi kuvattiin puutteellisesti (Carroll ym. 2014, Messing & Be-

reményin 2017).

Otoskoot vaihtelivat paljon sekä tutkimusmenetelmien että samoja tutkimusmenetelmiä hyö-

dyntävien tutkimusten välillä. Suurimmat otoskoot olivat rekisteritutkimuksissa: n=1460 ja

n=640 (Chung-Yi ym. 2013, McGuinness ym. 2014). Systemaattisissa kontrolloiduissa tutki-

muksissa otoskokojen vaihteluväli oli 58—123 osallistujaa (Vermeulen ym. 2011, Himle ym.

2014, Hoffmann ym. 2014, Burns ym. 2015). Aineiston ainoan kvasikokeellisen tutkimuksen

otoskoko koostui 73:sta osallistujasta (Hodzig ym. 2015). Muiden Interventiotutkimusten otok-

set vaihtelivat 16—384 osallistujan välillä. (Callahan 2010, Kreuzfeld ym. 2013, Hellerstein

ym. 2015, Ryan ym. 2015, Puig ym. 2016). Palvelujärjestelmää tutkineet Priebe ym. (2012)

analysoivat 516 palvelun sisältöä. Messing ja Bereményi (2016) eivät raportoineet analysoitu-

jen asiakirjojen lukumäärää. Kvalitatiivisten tutkimusten otoskoot vaihtelivat 5-88 osallistujan

välillä.

5.1.3 Osallistujien taustatiedot aiemmassa tutkimuksessa

Työttömien taustatietoja kuvattiin vaihtelevalla tasolla. Suurimmassa osassa tutkimuksia ilmoi-

tettiin osallistujien ikä ja sukupuoli. Vajaassa puolessa tutkimuksista kuvattiin osallistujien

koulutustasoa ja terveysongelmia. Muutamissa tutkimuksissa kävi ilmi osallistujien työttömyy-

den kesto, siviilisääty, työ- tai toimintakyky, työkokemus, sosiaalihuollon asiakkuus tai hyvin-

vointiongelmat (ks. kuvio 3.)

26

Kuvio 3. Tutkimuksissa ilmoitetut työttömien taustatiedot.

Aineiston 12 tutkimuksessa osallistujien enemmistö koostui miesosallistujista (O’Brien ym.

2011, Vermeulen ym. 2011, Chung-Yi ym. 2013, Carroll ym. 2014, Himle ym. 2014, Hoffmann

ym. 2014, Maitoza & Evans 2014, Burns ym. 2015, Hellerstein ym. 2015, Curran ym. 2016,

Puig ym 2016). Kahdessa tutkimuksessa kohderyhmänä olivat ainoastaan miehet. Nämä tutki-

mukset käsittelivät vaikeasti palveluihin tavoiteltavien palveluihin kiinnittymistä, osallisuutta

(Carroll ym. 2014) ja terveyden edistämistä (Curran ym. 2016). Kolmessa tutkimuksessa enem-

mistö osallistujista oli naisia (Söderberg ym. 2010, Kreuzfeld ym. 2013, Hodzig ym. 2015).

Seitsemässä tutkimuksessa osallistujien sukupuolta ei kuvata. Näistä tutkimuksista neljä oli

kvalitatiivisia ja pienellä otoskoolla toteutettuja tutkimuksia ja kolme kvantitatiivisia ja suurella

otoskoolla toteutettuja, kuvailevia tutkimuksia (McGuinness ym. 2014, Stuopyté & Ceseviciuté

2014, Priebe ym. 2012, Ryan ym. 2015, Lammerts ym. 2016, Leksell & Billing 2016 Messing

& Bereményi 2017.)

Tutkimuksiin osallistuneilla työttömillä oli usein matala koulutustaso (Kreuzfeld ym. 2013,

Carroll ym. 2014, Himle ym. 2014, Hoffmann ym. 2014, Ryan ym. 2015) ja työttömyys oli

kestänyt usein yli 12 kuukautta (Kreuzfeld ym. 2013, Maitoza & Evans 2014, Burns ym. 2015,

Hellerstein ym. 2015, Lammerts ym. 2016). Osa tutkimuksista kohdentui huono-osaisiin. Nämä

kohderyhmät elivät sosiaaliturvan avulla (Carroll ym. 2014), asunnottomina (Curran ym. 2016,

Himle ym. 2014) tai yhteiskunnasta syrjäytyneinä (O´Brien ym. 2011, Carroll ym. 2014, Curran

ym. 2016). Myös köyhimmillä kaupunkialueilla olevia syrjäytyneiden mielenterveyspalvelut

02468

1012141618

Tutkimuksissa ilmoitetut osallistujien taustatiedot

27

(Priebe ym. 2012) ja vähemmistönä olevan kansanosan palvelut olivat tutkimuksen kohteina

(Messing & Bereményi 2017).

Osallistujilla raportoitiin useita terveyden, työ- ja toimintakyvyn vajeita. Psyykkiset sairaudet

olivat yleisin terveyden ja toimintakyvyn ongelma (O’Brien ym. 2011, Chung-Yi ym. 2013,

Himle ym. 2014, Hoffmann ym. 2014, Burns ym. 2015, Hellerstein ym. 2015, Leksell & Billing

2016, Puig ym. 2016). Kaksi tutkimusta raportoi työttömien päihderiippuvuuden ongelmista

(Chung-Yi ym. 2013, Curran ym. 2016). Yhteen tutkimukseen valikoitiin TULE-vaivoista kär-

siviä työttömiä (Vermeulen ym. 2011). Lisäksi tarkastelun kohteena olivat entiset elinsiirto-

(Callahan 2010) ja syöpäpotilaat (Chung-Yi ym. 2013). (ks. kuvio 4.)

Kuvio 4. Tutkimuksissa ilmoitetut työttömien terveyden, työ- ja toimintakyvyn ongelmat

Työttömien palveluissa toimivan henkilökunnan mielipiteitä selvitettiin neljässä tutkimuksessa

(Söderberg ym. 2010, O´Brien ym. 2011, Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Lammerts ym. 2016),

joista kolmessa selvitettiin myös työttömien näkemyksiä suhteessa tutkimuskysymyksiin

(O´Brien ym. 2011, Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Lammerts ym. 2016). Henkilökunta työs-

42 %

10 %5 %

11 %

32 %

Työttömien terveyden, työ -ja toimintakyvyn ongelmat

Psyykkiset sairaudet Päihderiippuvuus TULE -vaivat

Elimellinen sairaus Huono-osaisuus

28

kenteli julkisissa sosiaalipalveluissa (Lammerts ym. 2016), yksityisen ammatillisen kuntoutuk-

sen palveluissa (Lammerts ym. 2016) sekä kolmannen sektorin palveluissa (O´Brien ym. 2011,

Stuopyté & Ceseviciuté 2014). Haastateltavat olivat toimeenpanevalla tasolla työskenteleviä

vakuutuslääkäreitä, työelämäasiantuntijoita, työhön paluun koordinaattoreita, ammatillisen

kuntoutuksen asiakasvastaavia (Lammerts ym. 2016) sosiaalivakuutuksen, työvoimatoimiston

ja kolmannen järjestön työntekijöitä (Söderberg ym. 2010, O´Brien ym. 2011, Stuopyté &

Ceseviciuté 2014).

5.1.4 Näkökulmat aiemmassa tutkimuksessa

Useimmissa aineiston tutkimuksissa oli useita rinnakkaisia tavoitteita ja toisiaan täydentäviä

näkökulmia. RCT-ja kvasikokeellisissa tutkimuksissa, interventioiden tavoitteiden näkökulmat

liittyivät terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen ja (Burns ym. 2015) amma-

tillisen kuntoutuspalveluiden arviointiin (Hoffmann ym. 2014, Burns ym. 2015) ja kehittämi-

seen (Himle ym. 2014, Burns ym. 2015). Monissa tutkimuksissa tavoitteet liittyivät työhön pa-

luun tukemiseen (Vermeulen ym. 2011, Hoffmann ym. 2014, Hodzig ym. 2015). Rekisteritut-

kimuksissa arvioitiin ammatillisen kuntoutuksen palveluita (Chung-Yi ym. 2013) ja työttö-

myyspalveluissa toteutettujen harjoituskurssien vaikutuksia ja vaikuttavuutta (McGuinness ym.

2014). (ks. taulukko 3)

Muiden interventiotutkimusten tavoitteiden näkökulmat olivat työttömän voimavarojen, tiedon

ja vertaistuen lisäämisessä (Maitoza & Evans 2014), työllistymiskyvyn arvioinnin kehittämi-

sessä, työllistymisen ja työllisyyden edistämisessä, ammatillisen kuntoutuksen kehittämisessä

(Callahan 2010), työhön paluun tukemisessa (Himle ym. 2014, Hellerstein ym. 2015, Puig ym.

2016) ja terveyden edistämisessä (Kreuzfeld ym. 2013). Toisenlaista näkökulmaa edusti tutki-

mus, joka keskittyi työttömän perheen voimavarojen ja työttömän puolisoiden osallisuuden

edistämiseen (Maitoza & Evans 2014) ja psyykkisen sairauden ja elämänlaadun työllistymis-

vaikutusten arvioimiseen (Ryan ym. 2015). Myös syrjäytyneiden palveluita (Priebe ym. 2012)

ja aktivointipolitiikkaa haluttiin kuvata ja arvioida (Messing & Bereményi 2017) (ks. Taulukko

3).

Kvalitatiivisten tutkimusten näkökulmat liittyivät osallisuuden (Carroll ym. 2014, Stuopyté &

Ceseviciuté 2014), henkilökohtaisten kapasiteetin ja kykyjen vahvistumiseen, terveyden ja hy-

29

vinvoinnin edistämiseen (Carroll ym. 2014), sopivien ja kustannustehokkaiden terveyden edis-

tämisen interventioiden kehittämiseen (Carroll ym. 2014, Curran ym. 2016) sekä fyysisen ak-

tiivisuuden lisäämiseen (Curran ym. 2016). Yhdessä tutkimuksessa tavoitteiden näkökulmat

liittyivät palveluihin kiinnittymiseen (Carroll ym. 2014). Osassa tutkimuksia keskityttiin arvi-

oimaan työhön paluuta tukevien, ammatillisen kuntoutusohjelman (Lammerts ym. 2014), va-

paaehtoistyön (O’Brien ym. 2011) ja kuntoutusprosessien vaikutuksia (Söderberg ym. 2010,

Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Leksell & Billing 2016) sekä työttömyyspolitiikkaa (Messing &

Bereményi 2017) (ks. taulukko 4).

Taulukko 4. Tutkimusten tavoitteiden ensisijaisia näkökulmia

Tutkimuksen näkökulma: Tutkimukset:

Terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämi-

nen

Kreuzfeld ym. 2013, Carroll ym. 2014, Burns ym.

2015

Terveyden edistämisen interventioiden kehittäminen Carroll ym. 2014

Fyysisen aktiivisuuden lisääminen Curran ym. 2016

Osallisuuden edistäminen Carroll ym. 2014, Stuopyté & Ceseviciuté 2014

Palveluihin kiinnittymisen edistäminen Carroll ym. 2014

Työttömän voimavarojen, tiedon ja vertaistuen lisää-

minen

Maitoza & Evans 2014

Työttömän kapasiteetin ja kykyjen vahvistuminen Carroll ym. 2014

Työttömän perheen voimavarojen ja työttömän puoli-

soiden osallisuuden edistämiseen

Maitoza & Evans 2014

Psyykkisen sairauden ja elämänlaadun työllistymis-

vaikutusten arvioiminen

Ryan ym. 2015

Työllistymiskyvyn arvioinnin kehittäminen Callahan 2010

Työhön paluun tukeminen Vermeulen ym. 2011, Himle ym. 2014, Hodzig ym.

2015, Hoffmann ym. 2014, Hellerstein ym. 2015,

Hodzig ym. 2015, Puig ym. 2016,

Työttömyyspalveluiden kurssien arviointi McGuinness ym. 2014

Ammatillisen kuntoutuspalveluiden arviointi Chung-Yi ym. 2013, Kreuzfeld ym. 2013, Burns ym.

2015, Lammerts ym. 2016

Ammatillisen kuntoutuspalveluiden kehittäminen Callahan 2010, Himle ym. 2014, Burns ym. 2015

Kuntoutusprosessien arviointi Söderberg ym. 2010, Stuopyté & Ceseviciuté 2014,

Leksell & Billing 2016

Syrjäytyneiden palveluiden arviointi Priebe ym. 2012,

Työttömyyspolitiikan arviointi Messing & Bereményi 2017

Vapaaehtoistyön vaikutusten arviointi O’Brien ym. 2011

5.1.5 Tutkimusasetelmat aiemmassa tutkimuksessa

Tutkimusasetelmissa oli jonkin verran vaihtelua. Messing ja Bereményi (2017) arvioivat tutki-

muksessaan työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemista vertaamalla työllisyyslainsäädäntöä, -

politiikkaa ja –asiakirjoja. Priebe ym (2012), Chung-Yi ym. (2013) ja McGuinness ym. (2014)

kuvasivat ja arvioivat takautuvasti työttömien palveluiden toteutumista kirjattujen tilastointi-

tietojen perusteella. Lopuissa aineiston tutkimuksissa tarkasteltiin yksittäisissä interventioissa

30

ja julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluissa toteutunutta työttömän työ- ja toimin-

takyvyn tukemista (Söderberg ym. 2010, O’Brien ym. 2011, Vermeulen ym. 2011, Kreuzfeld

ym. 2013, Carroll ym. 2014, Himle ym. 2014, Hoffmann ym. 2014, Maitoza & Evans 2014,

Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Burns ym. 2015, Hodzig ym. 2015, Ryan ym. 2015, Curran ym.

2016, Lammerts ym. 2016, Leksell & Billing 2016, Puig ym. 2016).

Suurimmassa osassa tutkimuksia pyrittiin tukemaan yhdessä sekä työkykyä, että yhtä tai use-

ampaa toimintakyvyn osa-aluetta. Sosiaalinen toimintakyky oli yleisin, yhdessä työkyvyn

kanssa tuettu, toimintakyvyn osa-alue (n=9). Toiseksi yleisintä oli psyykkisen toimintakyvyn

edistäminen (n=5). Harvinaisinta oli edistää yhdessä sekä työ- että fyysistä toimintakykyä

(n=2). Kolme tutkimusta käsitteli työkyvyn tukemista palveluiden järjestämisen tasolla (Söder-

berg ym. 2010, Chung-Yi ym. 2013, Ryan ym. 2015). Osallistujien työllistymiskykyä edistet-

tiin, yksin tai yhdessä työ- tai toimintakyvyn kanssa, lähes yhtä usein kuin työkykyä (n=8).

Toimintakyvyn tukeminen, ilman työelämään liittyviä tavoitteita, oli selvästi harvinaisempaa

(n=4). Maitoza & Evansin (2014) tutkimuksessa pyrittiin tukemaan myös työttömän perheen

toimintakykyä. Terveyden edistäminen liittyi työllistymistä heikentävien terveysongelmien lie-

ventämiseen (Callahan 2010, Vermeulen ym. 2011, Kreuzfeld ym. 2013, Carroll ym. 2014,

Maitoza & Evans 2014, Himle ym. 2014, Burns ym. 2015, Hellerstein ym. 2015, Curran ym.

2016) (ks. liitetaulukko 3).

Interventioita toteutettiin terapiana tai hoitointerventiona (Himle ym. 2014, Hellerstein ym.

2015, Ryan ym. 2015, Puig ym. 2016), koulutuksina ja kursseina (Kreuzfeld ym. 2013, Carroll

ym. 2014, Maitoza & Evans 2014, McGuinness ym 2014, Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Leksell

& Billing 2016), ammatillisena kuntoutuksena (Callahan 2010, Vermeulen ym. 2011, Priebe

ym. 2012, Chung-Yi ym. 2013, Hoffmann ym. 2014, Burns ym. 2015, Lammerts ym. 2016)

sekä työvoimapoliittisina ohjelmina (Messing & Bereményi 2016). Ruotsalaisessa tutkimuk-

sessa interventio toteutui julkisten sosiaali- ja työttömyyspalveluiden monitoimijaisena yhteis-

työnä (Söderberg ym. 2010). Kolmessa tutkimuksessa interventiot kiinnittyivät järjestöjen toi-

mintaan (O’Brien ym. 2011, Priebe ym. 2012, Curran ym 2016). Niissä tutkimuksissa, joissa

interventioiden kestot ilmoitettiin, pituudet vaihtelivat neljästä viikosta yhdeksään kuukauteen.

(ks. liitetaulukot 2 ja 3)

31

Tukea kohdennettiin ammatilliseen osaamiseen (Chung-Yi ym. 2013, McGuinness ym. 2014,

Stuopyté & Ceseviciuté 2014), työllistymistaitoihin (Callahan 2010) ja terveyskuntoon (Kreuz-

feld ym. 2013, Carroll ym. 2014, Curran y. 2016). Lisäksi osallisuuden (Priebe ym. 2012, Car-

roll ym. 2014, O’Brien ym. 2014, Stuopyté & Ceseviciuté 2014) ja henkilökohtaisten työllisty-

miskompetenssien edistäminen oli yleistä (Carroll ym. 2014, Himle ym. 2014, Hodzig ym.

2015, Leksell & Billing 2016, Messing & Bereményi 2016). Yksi interventio nimesi interven-

tionsa voimavaralähtöiseksi toteutukseksi (Maitoza & Evans 2014). Merkittävän osan muodos-

tivat arjen hallinnan ja käytännön tietotaitoja vahvistaneet interventiot. (Callahan 2010, Mai-

toza & Evans 2014, Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Leksell & Billing 2016).

Ryhmässä toteutuneet interventiot olivat yleisimpiä. Ryhmämuotoinen tuki kohdentui, varsi-

naisen työllistymisen lisäksi, erityisesti työkykyä tukevien osa-alueiden vahvistamiseen. Yksi-

lömuotoisissa menetelmissä keskityttiin usein työllistymiskyvyn ja työkyvyn tehostettuun tu-

kemiseen. (ks. liitetaulukot 2 ja 3.) Tuki oli räätälöityä ja sitä annettiin usein moniammatilli-

sesti, joko palveluita integroiden tai palvelusektoreiden yhteistyötä tiivistäen. (Söderberg ym.

2010, Vermeulen ym. 2011, Hoffmann ym. 2014, Burns ym. 2015, Lammerts ym. 2016.) Yk-

silömuotoisilla terapia- tai hoitojaksoilla pyrittiin lieventämään työttömien työllistymismahdol-

lisuuksiin vaikuttavia terveysongelmia, jotka heikensivät sosiaalista (Hellerstein ym. 2015) ja

psyykkistä (Ryan ym. 2015, Puig ym. 2016,) toimintakykyä. Terapioissa etsittiin ja harjoiteltiin

terveysongelmia kompensoivia menetelmiä (Ryan ym. 2015, Puig ym. 2016). Lisäksi työttömiä

tuettiin uudenlaisen työroolien omaksumisessa (Hellerstein ym. 2015). (ks. taulukko 5.)

Taulukko 5. Tuen organisoituminen tutkimusasetelmissa

Tuen ilmeneminen Tuen kohdentuminen Tuen toteutus

Terapiajakso

Hoitojakso

Koulutusjakso/-kurssi

Ammatillinen kuntoutus

Järjestön toiminta

Julkisten peruspalveluiden moni-

toimijainen yhteistyö

Työvoimapoliittiset ohjelmat

Ammatillinen osaaminen

Terveyskunto

Työllistymiskompetenssit

Työllistymistaidot

Osallisuus

Voimavarat

Arjen hallintataidot

Käytännön tietotaidot

Ryhmät

Yksilöllinen tuki

Räätälöity tuki

Moniammatillinen yhteistyö

Monitoimijainen yhteistyö

5.2 Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmät aiemmassa tutkimuksessa

Sisällönanalyysin ja luokittelun perusteella työttömien työ- ja toimintakykyä tukevista mene-

telmistä muodostettiin neljä yläkategoriaa: palvelujärjestelmän vastuiden määritteleminen, toi-

32

minnan periaatteiden määritteleminen, työttömän työ- ja toimintakyvyn edellytyksien vahvis-

taminen ja yhteiskuntaosallisuuden vahvistaminen. Sisällönanalyysin eteneminen esitetään lii-

tetaulukossa 4. Päätulokset esitetään alla olevassa kuviossa 5.

Kuvio 5. Päätulokset työttömän työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmistä.

Palvelujärjestelmän vastuiden määritteleminen

Palvelujärjestelmän vastuut ilmenivät organisaatioiden vastuiden ja työntekijöiden ammattitai-

don kautta. Organisaatioiden vastuut välittyivät niiden toiminnan periaatteissa. Periaatteita ku-

vasivat tekijät, joista heijastuivat tuen jakamisen eettiset tai poliittiset lähtökohdat (Messing &

Bereményi 2014). Organisaatioiden vastuu ilmeni myös asiantuntijavetoisena suunnitteluna,

joka korostui erityisesti tukiprosessien alkuvaiheessa sekä tukea organisoivana, että määrittä-

vänä tekijänä (Söderberg ym. 2010, Vermeulen ym. 2011, Stuopyté & Ceseviciuté 2014). (ks.

Kuvio 6.)

Organisaatioiden vastuusta kertoivat lisäksi tekijät, joissa kuvattiin yhteydenpitoa asiakkaana

olevaan työttömään. Yhteydenpito työttömään oli säännöllistä ja normaalia tiiviimpää (Söder-

berg ym. 2010). Viestinnässä pyrittiin korostamaan työttömällä jäljellä olevia mahdollisuuksia

(Lammerts ym. 2016). Viestinnässä pyrittiin tietoisesti myös ratkaisukeskeisyyteen (Vermeu-

len ym. 2011). Tiivistynyt palveluiden ja toimijoiden välinen integraatio, yhteistyö tai kommu-

Palvelujärjestel-män vastuiden määritteleminen

Toiminnan periaatteiden määritteleminen

Työttömän työ-ja toimintakyvyn edellytysten vahvistaminen

Työttömän yhteiskunta-

osallisuudenvahvistaminen

33

nikointi edisti ymmärrystä työttömän tilanteesta (Callahan 2010, Söderberg ym. 2010), toimin-

nan suunnittelua (Söderberg ym. 2010, Vermeulen ym. 2011, Lammerts ym. 2016) sekä hel-

potti työntekijöiden käytännön työn tekemistä (Söderberg ym. 2010, Vermeulen ym. 2011).

(ks. kuvio 6.)

Työntekijöiden ammattitaidon merkityksellä tarkoitettiin työntekijöiden asenteita ja taitoja

työttömän kohtaamisessa. Sillä tarkoitettiin työtöntä arvostavaa ja kunnioittavaa kommunikoin-

tia (Söderberg ym. 2010, Carroll ym. 2014, Leksell & Billing 2016) ja työttömien ja asiantun-

tijoiden välisiä kohtaamismahdollisuuksia (Callahan 2010). Ryhmämuotoisessa toiminnassa

osaava työntekijä tuki osallistuvien keskinäisten vuorovaikutussuhteiden kehittymistä ja mah-

dollisti vertaistuen kokemisen ryhmässä (Callahan 2010, Carroll ym. 2014, Maitoza & Evans

2014, Leksell & Billing 2016). Oli tärkeää, että työntekijät hyödynsivät, tukivat ja sallivat asi-

oiden läpikäymisen keskustelujen avulla (Carroll ym. 2014, Maitoza &Evans 2014, Hodzig ym.

2015, Curran ym. 2016, Leksell & Billing 2016). (ks. kuvio 6.)

Kuvio 6. Palvelujärjestelmän vastuiden määritteleminen

Toiminnan periaatteiden määritteleminen

Palvelujärjestelmän vastuiden määritteleminen

Organisaation vastuiden määritteleminen

Tuen antamisen periaatteet

Asiantuntijavetoinen- suunnittelu

Palveluiden ja toimijoiden välinen integraatio, yhteistyö ja kommunikointi

Yhteydenpito asiakkaaseen

Työntekijöiden ammattitaito

Työntekijöiden asenne ja taidot työttömän kohtaamisessa

Ryhmään osallistuvien vuorovaikutussuhteiden tukeminen ja vertaistuen mahdollistaminen

Keskusteluiden hyödyntäminen ja salliminen asioiden käsittelyssä

34

Toiminnan periaatteita kuvasivat tavoitteellisuus ja asiakaslähtöisyys. Tavoitteellisuus näkyi

erityisesti tukiprosessin alkuvaiheessa, jolloin työttömän lähtötilanteen arvioiminen (Chung-Yi

ym. 2013, Carroll ym. 2014, Burns ym. 2015, Lammerts ym. 2016) sekä tavoitteiden tunnista-

minen ja valitseminen olivat ajankohtaisia (Vermeulen ym. 2011, Hellerstein ym. 2015, Mai-

toza & Evans 2016, Puig ym. 2016). Asiakaslähtöinen työskentelyote tarkoitti asiakasosalli-

suutta tukiprosessin aikana. Asiakasosallisuutta oli osallistumisen vapaaehtoisuus (Lammerts

ym. 2016), kuulluksi tuleminen (Söderberg ym. 2010, Burns ym. 2015) ja asiakkaan aidot vai-

kutusmahdollisuudet (Carroll ym. 2014, Lammerts ym. 2016). (ks. kuvio 7.)

Kuntoutuksen asiakaslähtöisellä etenemisellä tarkoitettiin mahdollisuutta yksilöllisiin suunni-

telmiin ja niiden toteutukseen (O´Brien ym. 2011, Carroll ym. 2014, Stuopyté & Ceseviciuté

2014, Burns ym. 2015, Puig ym. 2016). Tuloksissa asiakaslähtöisyydeksi määriteltiin myös

tuen saavutettavuuden parantamiseen kohdentuneet tekijät. Niiden avulla pyrittiin huomioi-

maan kohderyhmän erityistarpeita (Priebe ym. 2012, Chung-Yi ym. 2013, Carroll ym. 2014).

Myös tukea tarjoavien ohjelmien rakenteissa pyrittiin huomioimaan kohderyhmän tarpeet (Car-

roll ym. 2014, Leksell & Billin g 2016). (ks. kuvio 7.)

Kuvio 7. Toiminnan periaatteiden määritteleminen

Toiminnan periaatteiden määritteleminen

Tavoitteellisuus

Lähtötilanteen arvioiminen

Tavoitteiden tunnistaminen ja valitseminen

Asiakaslähtöisyys

Asiakasosallisuuden edistäminen

Kuntoutuksen asiakaslähtöinen eteneminen

Tuen saavutettavuuden edistäminen

Ohjelman rakenteen kohdistaminen

35

Työttömän työ- ja toimintakyvyn edellytysten vahvistaminen

Työ- ja toimintakyvyn edellytyksiä vahvistettiin lisäämällä työttömien tieto- ja taitotasoa, opet-

telemalla uudenlaisia toimintamalleja ja parantamalla arjen hallintataitoja ja hyvinvointia.

Työttömille jaettiin ja selitettiin tietoa olemassa olevista palveluista, tukimuodoista ja niiden

ehdoista, työttömien asioita koskettavista käytännöistä sekä terveydestä (Callahan 2010, Söder-

berg. ym 2010, Kreuzfeld ym. 2013, Carroll ym. 2014, Himle ym. 2014, Hodzig ym. 2015,

Curran ym. 2016.) Asioiden läpikäymiseen annettiin tukea ja ohjausta (Callahan 2010, Chung-

Yi ym. 2013, Kreuzfeld ym 2013, Hoffmann ym. 2014, Burns ym. 2015, Leksell &Billing

2016). (ks. kuvio 8.)

Opiskeltavia asioita harjoiteltiin käytännönläheisesti (O´Brien ym. 2011, Kreuzfeld ym. 2013,

Hodzig ym. 2015, Leksell & Billing 2016) ja monipuolisesti erityyppisten yksilö- ja ryhmä

harjoituksien kautta (Callahan 2010, Puig ym. 2012, Kreuzfeld ym. 2013, Himle ym. 2014,

Maitoza & Evans 2014, Hodzig ym. 2015, Curran ym. 2016). Terveyttä ja fyysistä kuntoa edis-

tänyt harjoittelu oli kolmen tutkimuksen keskiössä (Kreuzfeld ym. 2013, Carroll ym. 2014,

Curran ym. 2016). (ks. kuvio 8.)

Työelämätaitojen ja -edellytysten osalta tukea kohdennettiin työnhakutaitoihin ja työnhakuun

(Callahan 2010, Chung-Yi ym. 2013, McGuinness ym. 2014, Stuopyté & Ceseviciuté 2014,

Lammerts ym. 2016), ammatillisten taitojen vahvistamiseen (Chung yi ym. 2013, McGuinness

ym. 2014, Stuopyté & Ceseviciuté 2014) avoimille työmarkkinoille sijoittumiseen (Vermeulen

ym. 2011, Hoffmann ym. 2014, Lammerts ym. 2014, Burns ym. 2015,) työpaikassa selviyty-

miseen (Hoffmann ym. 2014) ja sosiaalisten- ja kommunikointitaitojen vahvistamiseen

(O´Brien ym. 2011, Himle ym. 2014, Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Leksell & Billing 2016).

Työ- ja toimintakyvyn edellytysten vahvistaminen oli osaltaan myös uudenlaisten toimintamal-

lien omaksumista. Uusien toimintamallien omaksuminen oli työttömien motivointia aktiivisuu-

teen (Carroll ym. 2014, Burns ym. 2015, Curran ym. 2016), itsetuntemuksen vahvistamista ja

käyttäytymismuutosten tukemista (Himle ym. 2014, Hellerstein ym. 2015, Hodzig ym. 2015).

(ks. kuvio 8.)

36

Kuvio 8. Työttömän työ- ja toimintakyvyn edellytysten vahvistaminen

Työttömän yhteiskuntaosallisuuden edistäminen

Yhteiskuntaosallisuuden edistäminen nousi tärkeäksi tavoitteeksi työ- ja toimintakyvyn tuke-

misessa. Interventioissa pyrittiin parantamaan työttömän arjenhallintataitoja ja hyvinvointia.

Arjen tueksi työttömät saivat tukea ja ohjausta päivittäisistä asioista selviytymiseen kuten esi-

merkiksi taloudenhoitoon, itsenäiseen elämään ja yhteiskunnassa toimimiseen (Priebe ym.

2012, Burns ym. 2015, Hellerstein ym. 2015, Leksell & Billing 2016).

Hyvinvointia vahvistettiin kohdentamalla tukea ja ohjausta elämänlaadun eri osatekijöihin,

jotka liittyivät työttömän itsehoitoon (Ryan ym. 2015), voimavaroihin (Maitoza & Evans 2016)

Työttömän työ- ja toimintakyvyn edellytysten vahvistaminen

Työttömän tieto -ja taitotason vahvistaminen

Tiedon jakaminen

Tuen ja ohjauksen tarjoaminen

Harjoitusmenetelmien monipuolinen hyödyntäminen

Harjoitusten käytännönläheisyys

Terveyttä ja fyysistä kuntoa edistävien harjoituksien tekeminen

Työnhaku- taitojen ja työnhaun tukeminen

Ammatillisten taitojen vahvistaminen

Avoimille työmarkkinoille sijoittaminen

Työpaikassa selviytymisen tukeminen

Sosiaalisten -ja kommunikointitaitojen vahvistaminen

Uudenlaisten toimintamallien omaksuminen

Aktiivisuuteen motivoiminen

Itsetuntemuksen vahvistaminen

Käyttäytymismuutosten tukeminen

37

tai harrastuksiin (Maitoza & Evans 2014, Leksell & Billing 2016). Taloudellista tukea työttö-

mät saivat erilaisten avustuksien ja sosiaalituen muodossa (Priebe ym. 2012, Chung-Yi ym.

2013, Carroll ym. 2014). Työtöntä pyrittiin valmistelemaan myös interventioiden jälkeisen, it-

senäisen työ- ja toimintakykynsä ylläpitämisen ja edistämisen vaiheeseen (Callahan 2010,

Kreuzfeld ym. 2013, Curran ym. 2016). (ks. kuvio 9.)

Kuvio 9. Työttömän yhteiskuntaosallisuuden edistäminen

5.3 Työttömien työ- ja toimintakykyä tukevien toimien vaikuttavuuden arviointi aiemmassa

tutkimuksessa

Työttömien työ- ja toimintakykyä tukevien toimien vaikuttavuutta arvioitiin palvelujärjestel-

mään kohdistuneiden vaikutusten, työttömän toimintamahdollisuuksiin kohdistuneiden vaiku-

tusten ja tutkimusprosessin vaikutusten kautta. Tutkimuksissa käytettiin useita yhtäaikaisia ar-

viointimenetelmiä. (ks. kuvio 6.) Interventioiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta oli arvioitu ha-

vainnoiden, strukturoitujen mittareiden, työttömyyden keston, ja työttömien subjektiivisten

merkitysten ja kokemusten kautta. Kahdessa tutkimuksessa arvioitiin kustannusvaikuttavuutta.

Aineiston 13 tutkimuksessa vaikuttavuutta arvioitiin tutkijan ennalta asettamista näkökulmista.

Lopuissa yhdeksässä tutkimuksessa vaikuttavuutta on arvioitu sekä tutkittavana olleen osapuo-

len, että tutkijan näkökulmista. (ks. liite 6.)

Työttömän yhteiskuntaosallisuuden

edistäminen

Arjen hallintataitojen edistäminen

Tukea ja ohjausta päivittäisistä asioista selviytymiseen

Hyvinvoinnin edistäminen

Tukea ja ohjausta elämänlaadun edistämisteen

Taloudellinen tukeminen

Tuen jälkeisen itsenäisen selviytymisen vahvistaminen

38

Kuvio 6. Tutkimusten näkökulmat työttömien työ- ja toimintakykyä tukevien toimien vaikut-

tavuuden arvioinnissa

Palvelujärjestelmään kohdistuneet vaikutukset

Palvelujärjestelmään kohdistuneita vaikutuksia arvioitiin seuraamalla sekä interventioiden

työllisyysvaikutuksia, että palveluiden järjestämisestä syntyneitä vaikutuksia. Työllisyysvaiku-

tuksia arvioitiin sekä työnhakuun aktivoitumisen, että työllistymisen näkökulmista. Arviointi-

menetelmissä oli havaittavissa jonkin verran vaihtelua. Työllisyystilanteen muutosta hyödyn-

nettiin arvioinnissa eniten. Tarkastelun kohteena oli työnhakuun aktivoituminen (Himle ym.

2014, Hellerstein ym. 2015, Hodzig ym. 2015) työhön paluun nopeus (Vermeulen ym. 2011),

työllisyystilanne (Vermeulen ym. 2011, Chung-Yi ym. 2013, Himle ym. 2014, Maitoza &

Evans 2014, McGuinness ym. 2014, Ryan ym. 2015, Puig ym. 2016), ansioiden suuruus

(Chung-Yi ym. 2013, Hellerstein ym. 2015), työsuhteiden kesto (Hoffmann ym. 2014, Burns

ym. 2015) ja avoimien työmarkkinoiden saavuttaminen (Hoffmann ym. 2014, Burns ym. 2015).

(ks. kuvio 11.)

Palveluiden järjestämisen vaikutuksia tutkittiin arvioimalla intervention toteutuksen sisältöä.

Tietoa kerättiin toteutuneista palveluista ja niiden kustannuksista. Palveluiden toteutumisen ar-

vioinnissa käytettiin niiden määrää, sisältöä ja toteuttamistapaa kuvaavia mittareita (Priebe ym.

2012, Chung-Yi ym. 2013, McGuinness ym. 2014). Yksittäisissä tutkimuksissa palveluiden ar-

Palvelujärjestelmään kohdistuneet vaikutukset

Työttömän toimintamahdollisuuksiin kohdistuneet vaikutukset:

Tutkimusprosessin

vaikutukset

•Työllisyysvaikutukset

•Palveluiden järjestämisen Vaikutukset

•Terveydentilan, työ- ja toimintakyvyn vaikutukset

•Osallisuuden vaikutukset

• Interventioiden toteutuksen vaikutukset

39

vioinnin mittareina olivat osallistujien palveluihin valikoituminen (Chung-Yi ym. 2013) ja te-

rapeuttien osaaminen suhteessa osallistujien tuloksiin (Carroll ym. 2014). Kustannusvaikutuk-

sia arvioitiin työpanoksen ja asiakasvirran määrän suhteella (Burns ym. 2015), sosiaalisen in-

vestoinnin kustannushyötyinä (Hoffmann ym. 2014) ja toteutuneina osallistujakohtaisina kus-

tannuksina (Carroll ym. 2014) (ks. kuvio 11.)

Kuvio 11. Käytetyt mittarit palvelujärjestelmään kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa.

Työttömän toimintamahdollisuuksiin kohdistuneet vaikutukset

Työttömän toimintamahdollisuuksien edistymistä arvioitiin terveydessä, työ- ja toimintaky-

vyssä ja osallisuudessa syntyneiden muutosten avulla. Terveydentilan muutoksia havainnoitiin

yleensä sairauskohtaisten mittareiden avulla. Vaikutusten mittaamisessa hyödynnettiin yleisim-

min oireiden, sairauden, kipujen tai sydän ja verenkiertoelimistön kunnosta kertovia mittareita

(Callahan 2010, Kreuzfeld ym. 2013, Himle ym. 2014, Hoffmann ym. 2014, Maitoza & Evans

2014, Burns ym. 2015). Koetun terveyden mittari oli käytössä yhdessä tutkimuksessa (Vermeu-

len ym. 2011). (ks. kuvio 12.)

Käytetyt mittarit palvelujärjestelmään kohdistuvien

vaikutusten arvioinnissa.

Työllisyysvaikutukset

Työnhakuun aktivoituminen

Työhön paluun nopeus

Työtilanne

Ansioiden suuruus

Työsuhteiden kesto

Avoimien työmarkkinoiden saavuttaminen

Palveluiden järjestämisen vaikutukset

Palveluiden määrä

Palveluiden sisältö

Palveluiden toteuttamistapa

Osallistujien palveluihin valikoituminen

Terapeuttien osaaminen suhteessa osallistujien tuloksiin

Työpanoksen ja asiakasvirran määrän suhde

Sosiaalisen investoinnin kustannushyöty

Osallistujakohtaiset kustannukset

40

Työkyky-mittaria käytettiin yhdessä tutkimuksessa (Hellerstein ym. 2015). Stuopyté ja Cesevi-

ciutén (2014) haastattelututkimuksissa kerättiin osallistujilta kokemustietoa intervention vaiku-

tuksista työllistymiskykyyn. Neljässä tutkimuksessa käytettiin yleisen toimintakyvyn mittareita

(Vermeulen ym. 2011, Himle ym. 2014, Hoffmann ym. 2014, Maitoza & Evans 2014, Heller-

stein ym. 2015). Fyysisen toimintakyvyn mittarina olivat mittaukset, joiden avulla saatiin tietoa

intervention vaikutuksista työttömien sydän- ja verenkiertoelimistön suorituskykyyn. (Kreuz-

feld ym. 2013). Sosiaalisen toimintakyvyn mittareiden avulla selvitettiin interventioiden sosi-

aalisia vaikutuksia työhön paluuseen (Vermeulen ym. 2011, Burns ym. 2015) ja interventioiden

sosiaalisista vaikutuksista osallistujien kokemana (Callahan ym. 2010, Curran ym. 2016). (ks.

kuvio 12.)

Psyykkisen toimintakyvyn arviointimenetelmillä pyrittiin hahmottamaan työmarkkinoille siir-

tymistä ja omia kykyjä koskettavissa käsityksissä tapahtuneita muutoksia. Arvioinnin kohteena

olivat muutokset työttömän koetussa itsetunnossa (Callahan 2010, Leksell & Billing 2016),

minäpystyvyydessä (Vermeulen ym. 2011), koetussa työllistymiskyvyssä (Stuopyté & Cesevi-

ciuté 2014, Hodzig ym. 2015) ja koetussa työllistettävyydessä (Callahan 2010, Hodzig ym.

2015). Puigin ym. (2016) tutkimuksessa tutkittiin kognitiivisen harjoittelun ja iän vaikutuksia

työllistymistuloksiin. Kognitiivisen toimintakykyä arvioitaessa käytettiin prosessointikyvyn,

muistin, oppimisen, tarkkaavaisuuden ja neuropsykologisen toimintakyvyn alueiden mittareita.

(ks. kuvio 12.)

Osallisuustuloksia arvioitiin osallisuuden vahvistumisen, elämänlaadun ja osallistumisen mää-

rän osa-alueilla. Elämänlaadun vaikutuksia tutkittiin terveyteen liittyvän elämänlaadun ja tar-

peiden muuttumisen (Burns ym. 2015), elämäntyytyväisyyden (Hellerstein ym. 2015) ja yleisen

elämänlaadun näkökulmista (Callahan 2010, Hoffmann ym. 2014). Muita osallisuuden arvioin-

tikohteita olivat yhteiskuntaan kiinnittyminen (O’Brien ym. 2011, Stuopyté & Ceseviciuté

2014, Leksell & Billing 2016), osallistumisaktiivisuus (Kreuzfeld ym. 2013, Carroll ym. 2014,

Curran ym. 2016, Leksell & Billing 2016) ja saadun sosiaalisen tuen kokemukset (Callahan

2010). (ks. kuvio 12.)

41

Kuvio 12. Käytetyt mittarit työttömään toimintamahdollisuuksiin kohdistuneiden vaikutusten

arvioinnissa.

Tutkimusprosessin vaikutukset

Tutkimusprosessin aikaansaamia vaikutuksia tutkittiin arvioimalla interventioiden toteutusta.

Yhtenä toimintatapana oli pyrkiä tunnistamaan interventioiden vaikuttavat käytännöt. (Söder-

berg ym. 2010, Carroll ym. 2014, Maitoza & Evans 2014, Curran ym. 2016, Lammerts ym.

2016, Leksell & Billing 2016.) Vaikutusarviointia kohdennettiin interventioihin kiinnittymistä

ja osallistumista edistäviin tekijöihin ja poisjääntien syihin (Curran ym. 2016) sekä käytäntöjen

tunnistamiseen (Lammerts ym. 2016). Työhön paluuta tukeneissa tutkimuksissa haluttiin tun-

nistaa ja ymmärtää mitkä interventioiden tekijät olivat edistämässä ja heikentämässä työllisty-

mistä (Söderberg ym. 2010, Maitoza & Evans 2014, Lammerts ym. 2016, Leksell & Billing

2016). Arvioinnissa hyödynnettiin osallistujien mielipiteitä (Söderberg ym. 2010, Maitoza &

Evans 2014, O’Brien ym. 2011, Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Messing & Bereményi 2016) ja

tutkijoiden itse muodostamia päätelmiä (O´Brien ym. 2011, Carroll ym. 2014, Maitoza & Evans

2014, Messing & Bereményi 2016). (ks. kuvio 13.)

Käytetyt mittarit työttömään toimintamahdollisuuksiin

kohdistuneiden vaikutusten arvioinnissa.

Terveys

Terveydentilan muutokset

Työ- ja toimintakyky

Työkyky

Yleinen toimintakyky

Fyysinen toimintakyky

Sosiaalinen toimintakyky

Psyykkinen toimintakyky

Osallisuus

Elämänlaatu

Osallisuus

Osallistumisaktiivisuus

42

Kuvio 13. Käytetyt mittarit tutkimusprosessiin kohdistuneiden vaikutusten arvioinnissa.

Interventioiden pitkittäisvaikutuksien seuraamisessa oli paljon vaihtelua. Vaikuttavuutta arvi-

oitiin pisimmällään viisi vuotta interventiosta (Hoffmann ym. 2015). Kahdessa tutkimuksessa

seurantamittaukset tehtiin kolmen kuukauden (Himle ym. 2014, Hellerstein ym. 2015), kah-

dessa kuuden kuukauden (Kreuzfeld ym. 2013, Leksell & Billing 2016) ja kahdessa yhdeksän

kuukauden jälkeen intervention loppumisesta (Maitoza & Evans 2014, Burns ym. 2015) Nel-

jässä kvantitatiivisessa tutkimuksessa vaikutusten seuranta-aika oli vuosi tai enemmän (Ver-

meulen ym. 2011, Hodzig ym. 2015, Ryan ym. 2015, Puig ym. 2016). Näistä kolmessa oli

kokeellinen tutkimusasetelma. Kymmenessä tutkimuksessa vaikutusten pitkittäisseurantaa ei

tehty. Näistä tutkimuksista kuusi oli kvalitatiiviisin (Callahan 2010, Söderberg ym. 2010,

O´Brien ym. 2011, Carroll ym. 2014, Stuopyté & Ceseviciuté 2014, Curran ym. 2016, Lam-

merts ym. 2016) ja neljä kvantitatiivisin menetelmin toteutettuja (Puig ym. 2012, Priebe ym.

2012, Chung-Yi ym. 2013, McGuinness ym.) ja yksi monimenetelmätutkimus (Messing & Be-

reményi 2016). (ks. liite 5.)

5.4 Yhteenveto tuloksista

Tämän tutkimuksen avulla kerättiin tietoa työttömien työ-ja toimintakyvyn tukemisen menetel-

mistä ja miten niiden vaikuttavuutta oli arvioitu. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla

kerätystä tiedosta muodostettiin tuloksia kuvaavat luokitukset. Tulosten perusteella aiempien

tutkimusten tutkimusmenetelmissä ja -asetelmissa sekä tutkimusten näkökulmissa oli melko

Käytetyt mittarit tutkimusprosessiin kohdistuneiden vaikutusten arvioinnissa

Interventioiden toteutuksen vaikutukset

Interventioiden vaikuttavien käytäntöjen tunnistaminen ja arviointi

Osallistujien mielipiteiden kartoittaminen

Tutkijoiden päätelmät

43

paljon vaihtelua. Kvantitatiivisin menetelmin tehtyä tutkimusta oli aineistossa eniten mutta

RCT- tutkimuksia aineistoon valikoitui vain neljä. Useimmissa tutkimuksissa oli useita rinnak-

kaisia tavoitteita ja toisiaan täydentäviä näkökulmia. Yleisimmin tutkimusten tavoitteet liittyi-

vät työhön paluun tukemiseen, kuntoutuspalveluiden tai kuntoutumista tukevien prosessien ar-

vioimiseen ja kehittämiseen. Työttömien terveyden edistämisen interventioita oli aineistossa

vähän.

Otoskoot vaihtelivat paljon sekä tutkimusmenetelmien että samoja tutkimusmenetelmiä hyö-

dyntävien tutkimusten välillä. Osallistujilla oli useita terveyden, työ- ja toimintakyvyn vajeita.

Psyykkiset sairaudet olivat yleisin terveyden ja toimintakyvyn ongelma. Suurimmassa osassa

tutkimuksia pyrittiin tukemaan yhdessä sekä työkykyä että yhtä tai useampaa toimintakyvyn

osa-aluetta. Tukea kohdennettiin ammatillisen osaamisen, terveyskunnon, työllistymiskompe-

tenssien, työllistymistaitojen, osallisuuden, voimavarojen, sekä arjen hallinta- ja käytännön tie-

totaitojen edistymiseen.

Tulosten perusteella työ- ja toimintakyvyn tukeminen oli palvelujärjestelmän vastuiden ja toi-

minnan periaatteiden määrittelemistä sekä työttömän työ- ja toimintakyvyn edellytysten ja yh-

teiskuntaosallisuuden vahvistamista. Palvelujärjestelmän vastuilla tarkoitettiin organisaatioi-

den toimintaa ohjaavia säännöksiä ja vastuita. Toimintaa ohjaavien periaatteiden määrittelemi-

nen ohjasi käytännön toimintaa organisaatioissa. Työttömän työ- ja toimintakyvyn tukemisessa

kiinnitettiin huomiota työttömien tieto- ja taitotasoon sekä uudenlaisten toimintamallien oppi-

miseen. Yhteiskuntaosallisuutta edistettiin erityisesti arjen taitojen ja hyvinvoinnin parantumi-

sen kautta.

Tutkimuksessa tuotettiin tietoa myös aiemman tutkimuksen vaikuttavuusarvioinnin näkökul-

mista, kohdentumisesta ja vaikutusten tunnistamisessa hyödynnetyistä mittareista. Tulosten pe-

rusteella vaikuttavuutta arvioitiin palvelujärjestelmään kohdistuneiden vaikutusten, työttömän

toimintamahdollisuuksiin kohdistuneiden vaikutusten ja tutkimusprosessin vaikutusten kautta.

Palvelujärjestelmään kohdistuneita vaikutuksia tutkittiin sekä palveluiden järjestämisen että

työllisyyden vaikutuksia arvioivilla mittareilla. Työttömän toimintamahdollisuuksiin kohdistu-

neita vaikutuksia arvioitiin terveyden, työ- ja toimintakyvyn ja osallisuuden mittareilla. Tutki-

musprosessin aiheuttamia vaikutuksia tutkittiin arvioimalla interventioiden toteutusta. Tutki-

muksissa oli yleensä käytetty useampia yhtäaikaista arviointimenetelmiä. Interventioiden pit-

käaikaisten vaikutusten arvioinnissa oli paljon vaihtelua.

44

6 POHDINTA

6.1 Keskeiset tutkimustulokset

6.1.1 Aiemman tutkimuksen tarkastelua

Tässä kirjallisuuskatsauksessa kvantitatiivisin menetelmin suoritetut tutkimukset muodostivat

selvän enemmistön. Menetelmien tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että RCT-

tutkimusasetelmaa noudatettiin vain muutamissa tutkimuksissa ja ne olivat myös laadultaan

aineiston parhaimmistoa. RCT-tutkimusten vähyys todennäköisesti selittynee tutkimusilmiön

moniulotteisella luonteella. Esimerkiksi hoitotieteellisessä ja sosiaalitieteellisessä tutkimuk-

sessa kausaalisuhteen osoittaminen voi olla vaikeaa. Myös koe- ja kontrolliryhmien erilainen

käsittely voi olla eettisesti kyseenlaista. (LoBiondo-Wood & Haber 1990, Kivimäki ym.

2013a.) Työttömien terveyden edistämisen interventioissa satunnaistetut kontrolloidut tutki-

musasetelmat (RCT) vaikuttaisivat edelleen olevan vähemmistönä (Hollederer 2018).

Työttömien rekrytointi on näyttäytynyt monissa työttömiin kohdistuneissa tutkimuksissa haas-

teelliselle (Hult ym. 2016). Sama ilmiö on nähtävissä tämän tutkimuksen tuloksien taustalla.

Osallistujat oli yleensä kerätty tarkoituksenmukaisen otannan avulla ja otoskoot rekisteritutki-

muksia lukuun ottamatta olivat pieniä. Työttömien rekrytoinnissa hyödynnettiin useimmiten

olemassa olevia palveluita, joihin työttömät ovat kiinnittyneet ja useammassa tutkimuksessa

hyödynnettiin työttömien omia verkostoja. Tulosten yleistettävyys vaikuttaa sen vuoksi hei-

kolle ja valikoitumisen riski on merkittävä (LoBiondo-Wood & Haber 1990). Tulosten yleis-

tettävyys ei ole kuitenkaan kvalitatiivisessa tutkimuksessa lähtökohtana. Otos pyritään kokoa-

maan sieltä, missä tutkittava ilmiö sijaistee. (Paunonen & Vehviläinen-Julkunen 1998). Osa

työttömistä saattaa olla julkisten palveluiden ulottumattomissa (THL 2017), minkä vuoksi osal-

listujien rekrytoinnin ulottaminen palveluiden ulkopuolelle näyttää tärkeälle valinnalle.

Burnsin ym. (2015) tutkimuksessa työttömien rekrytointi tutkimukseen näyttäytyy eettisesti on-

gelmalliselle, koska päätös interventioon ohjaamisesta perustui työntekijän arvioon työttömän

osallistumismotivaatiosta. Työttömillä saattaa olla usein heikentynyt luottamus julkisiin palve-

luihin ja siellä toimiviin työntekijöihin. Palveluissa kohdatut lannistavat asenteet voivat kaven-

taa haasteellisessa elämäntilanteessa olevan näköaloja (THL 2017) ja työttömän saama tuki on

usein alisteinen työntekijän päätöksille (Söderberg ym. 2010). Tämän vuoksi sensitiivisyyden

ja vapaaehtoisuuden korostaminen lienee rekrytoinnissa erityisen merkityksellistä.

45

Tutkimuksen tulosten mukaan työttömät näyttäytyvät lähtökohdiltaan ja tarpeiltaan hyvin he-

terogeenisenä joukkona. Työ- ja toimintakykyä edistävien interventioiden toteutuksessa oli pal-

jon erilaisuutta ja vaihtelua. Holledererin (2018) systemaattisessa katsauksessa selvitettiin, mi-

ten työttömien terveyden edistämistä on tehty ja millainen niiden vaikuttavuus on ollut. Kat-

sauksen aineistona oli vuosien 1996 ja 2016 välisenä aikana julkaistut, kansainväliset tutki-

musartikkelit (n=43). Tulokset vahvistavat tämän tutkimuksen päätelmät työttömien ja inter-

ventioiden moninaisuudesta. Tämän tutkimuksen tuloksissa osallistujien psyykkiset ongelmat

olivat yleisimpiä terveyden ja toimintakyvyn tausta ongelmia, minkä aikaisempi tutkimus vah-

vistaa. (Kokko ym. 2013, Kerätär 2016, Tiitola ym. 2016). Myös työttömyyden pitkittyminen

ja huono-osaisuus olivat yleisiä nimittäjiä aineiston työttömille.

Työttömyyden ja terveyden välisiä yhteyksiä on tutkittu kansainvälisesti paljon mutta tervey-

den edistämisen interventioita on tehty vähemmän (Lappalainen 2017). Tämän tutkimuksen

aineistoon haluttiin löytää työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisesta raportoineet kansain-

väliset tutkimukset ja etsintä johti monitieteiseen aineistoon. On todennäköistä, että hakustra-

tegian vuoksi puhtaasti terveyden edistämisen interventioiksi nimettyjä tutkimuksia oli aineis-

tossa vain muutama. Tulos on kuitenkin saman suuntainen vuonna 2008 tehdyn Heponiemen

katsauksen kanssa. Katsauksen mukaan työttömien terveyttä ja hyvinvointia edistävissä inter-

ventioissa oli tuolloin keskitytty enemmän henkilökohtaisten taitojen tai selviytymisen kehittä-

miseen sekä stressin vähentämiseen. Terveyden edistämisen interventiota oli selkeästi vähem-

män. (Heponiemi ym. 2008.) Onkin tärkeää pohtia syitä, miksi terveyden edistämisen interven-

tiot vaikuttaisivat olevan vähemmistönä työttömien työ-ja toimintakykyä edistävissä tutkimuk-

sissa.

Tutkimuksen aineiston tutkimuksissa enemmistönä oli työllistymistä, osaamista, osallisuutta ja

työttömän voimavaroja edistävät näkökulmat. Valtaosassa interventioita oli pyritty räätälöi-

mään toimenpiteet kohderyhmän tarpeisiin. Sisällöissä näkyivät työttömien arjesta nousevat

teemat. Erityisesti julkisissa palveluissa toteutetuissa interventiossa tehostettiin tai monipuolis-

tettiin palveluja, jolloin ne poikkesivat hieman normaaleista käytännöistä ja palvelutarjonnasta.

Tuen yksilöllinen räätälöinti nousee selkeästi yhtenä teemana julkisten palveluiden osalta. Li-

säksi osalle työttömistä tarjottiin normaalia tehostetumpaa tukea. Tämä saattaa osaltaan olla

seurausta siitä, ettei palveluissa kyetä normaalisti tarjoamaan kaikille soveltuvia palveluita tai

joustamaan riittävästi palvelutarjonnassa. Esimerkiksi terveydenhuollon palvelujärjestelmän

46

haasteena on mukauttaa toimintaansa vastaamaan paremmin työttömien erityistarpeita (Lappa-

lainen 2017).

Tämän katsauksen tulosten perusteella työttömien työ- ja toimintakyvyn tukeminen sijoittui

useammin sosiaali- ja työllisyyspalveluihin kuin terveyspalveluihin. Saattaakin olla, että yh-

teiskuntatieteellisellä tutkimuksella on työttömyyden synnyttämien ilmiöiden tutkimukseen pi-

demmät perinteet kuin terveystieteissä. Perusterveydenhuollossa toteutettuja interventiota löy-

tyi aineistoon yksi. Sen sijaan ammatillisen kuntoutuksen interventioita ja mielenterveyden on-

gelmiin kohdistettua terapiaa toteutettiin hieman enemmän.

Aineiston tutkimuksista tunnistettiin työkyvyn ja toimintakyvyn osa-alueet, joita interventi-

oissa pyrittiin edistämään. Luokitteluun on kuitenkin suhtauduttava lähinnä suuntaa antavana

tuloksena. Luokittelu perustuu tutkimusartikkeleissa raportoituihin tekijöihin. Käytännössä toi-

mintakyvyn eri osa-alueita on tutkimuksissa saatettu tukea yhtäaikaisesti osana luonnollista

vuorovaikutusta ja toimintaa. Useimmista arjen asioista selviytyminen edellyttää useamman

toimintakyvyn osa-alueen yhtäaikaista hyödyntämistä. Tämä muistaen on kuitenkin kiinnosta-

vaa, että työkykyä ja sosiaalista toimintakykyä tukevia toimenpiteitä tunnistettiin aineiston tut-

kimuksista eniten. Sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen oli yleistä erityisesti niissä tutkimuk-

sissa, joiden osallistujien lähtötilanne oli haastavampi ja taustalla oli syrjäytymiseen tai mie-

lenterveyteen liittyviä ongelmia. Hult & Lappalaisen (2018) kyselytutkimuksen mukaan pitkä-

aikaistyöttömät ovat myös itse kokeneet sosiaaliset taidot tärkeäksi työkykyä edistäväksi teki-

jäksi.

Psyykkisen toimintakyvyn vahvistaminen oli interventioissa selvästi yleisempää kuin fyysisen

toimintakyvyn. Asia saattaa selittyä työttömien mielenterveysongelmien yleisyydellä (STM

2016b, Kerätär 2016). Mielenterveysongelmista aiheutuvat työnsaannin vaikeudet voivat myös

heikentää entisestään työnhaku motivaatiota ja itsetuntoa (Hult & Lappalainen 2018). Psyykki-

sen toimintakyvyn tukeminen yhdistyi erityisesti työllistymiskykyä edistäneisiin interventioi-

hin ja niissä hyödynnettiin tyypillisesti kognitiivis-behavioristisia terapiamuotoja (Himle ym.

2014, Hellerstein ym. 2015, Leksell & Billing 2016, Puig ym. 2016). Tutkimuksissa saatiin

tilastollisesti merkitseviä muutoksia mielenterveysongelmien lievenemisen osalta. Holledererin

(2018) systemaattisen katsauksen mukaan terapioilla näyttäisi olevan johdonmukainen positii-

vinen vaikutus työttömien mielenterveyteen. Työllistymistulosten osalta terapioiden näyttö oli

ristiriitaista (Hollederer 2018), mikä eroaa tämän tutkimuksen tuloksista. (Himle ym. 2014,

47

Hellerstein ym. 2015, Puig ym. 2016). On kuitenkin tärkeää huomioida, että työllisyysvaiku-

tusten seuranta-ajat vaihtelivat tämän tutkimuksen tutkimuksissa kolmesta kuukaudesta kah-

teen vuoteen. Kyseisten tutkimusten pitkittäisseurannan epäyhdenmukaisuus heikentää niiden

tulosten vertailua erityisesti tulosten pysyvyyden näkökulmasta (ks. liitetaulukko 4.)

Työttömien terveystarkastuksiin, fyysisen kunnon edistämiseen tai kuntoutukseen liittyviä tut-

kimuksia oli aineistossa vain muutama (Kreuzfeld ym. 2013, Carroll ym. 2014, Curran ym.

2016), joista kaikki löytyivät manuaalisen haun avulla. Voikin olla, fyysistä toimintakykyä

edistävissä interventioissa terveys on toimintakyky- käsitettä yleisemmin käytössä ja tämän tut-

kimuksen hakustrategia ei tavoittanut kaikkia tutkimuksia. Fyysisen kunnon ja toimintakyvyn

interventioiden vähäisyys aineistossa oli yllättävää, koska työttömät ovat itse arvioineet fyysi-

sen kunnon merkityksen työ- ja toimintakyvylle merkittäväksi (Pursio 2016, Hult & Lappalai-

nen 2018). Nuorten työttömien terveyspalvelutarpeita tutkittaessa havaittiin, että mielenter-

veys- ja työkykyongelmien lisäksi nuorilla työttömillä oli myös terveellisiin elintapoihin kuten

liikkumattomuuteen liittyviä ongelmia. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella näyttäisi sille,

että terveyden ja fyysisen kunnon edistämisen interventioissa työttömien fyysinen suoritus-

kyky, terveys, terveyskäyttäytyminen ja masennusoireet paranivat. Lisäksi interventioilla oli

positiivisia psyko-sosiaalisia vaikutuksia. Kiinnostavaa näissä tutkimuksissa oli se, että tervey-

den edistämistä lähestyttiin kokonaisvaltaisesti huomioiden myös terveyden ja toimintakyvyn

psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. (ks. liitetaulukko 2 ja 5.)

Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että työttömän toimintakyvyn tukemisella tarkoitetaan

usein työkyvyn edistämistä. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli tarkastella toimintakyvyn

ohella myös työkyvyn tukemista, joten päätelmää kannattaa tarkastella tässä valossa. On kui-

tenkin huomionarvoista, että työllistyminen nousee aineistosta tavoitteena, johon työttömien

kohdalla toimintakyvyn tukeminen useimmiten yhdistyy. Valtaosassa tutkimuksia ei niinkään

edistetty toimintakykyä puhtaasti sen itseisarvon vuoksi. Poikkeuksen muodostavat O’Brienin

ym. (2011) ja Prieben ym. (2012) Carrollin ym (2014) ja Curranin ym. (2016) laadulliset tutki-

mukset, joissa ensisijaisiksi tavoitteiksi nostettiin ensisijaisesti syrjäytyneiden osallisuuteen,

terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä tavoitteita. Tämä saattaa johtua siitä, että kyseisten tutki-

musten osallistujilla ensisijaisina tavoitteina nähtiin terveyden ja toimintakyvyn edistyminen

tärkeämpänä ja realistisempina työllistymiseen liittyviin tavoitteisiin verrattuna.

48

Tässä tutkimuksessa tutkimuksen tuloksiin tuotiin työllistymiskyky- käsite. Työllistyvyys tai

työllistettävyys on EU:n aktivointipolitiikan käsitteistöä. Sillä on tarkoitettu, tarkastelun laa-

juudesta riippuen, joko vaikeasti työllistettävän henkilön ominaisuuksien kehittämistä vasta-

maan työelämän vaatimuksia. Käsite on yhdistetty myös yksilötekijöiden (esimerkiksi työkyky),

henkilökohtaisten tekijöiden (esimerkiksi käytössä olevat voimavarat) ja ulkoisten tekijöiden

(esimerkiksi työmarkkinat) tarkasteluun. (Härkäpää ym. 2013.) Tässä tutkimuksessa työllisty-

miskyvyn tukemiseksi luokiteltiin ne toimenpiteet, joissa kohteena olivat uudentyyppiseen toi-

mintarooliin kasvaminen ja itsetuntemuksen tai henkilökohtaisten voimavarojen vahvistami-

nen. Näissä toimenpiteissä keskiössä olivat työttömät. Vaikkakin työllistymiskyvyn tukeminen

tuki myös työkykyä ja työhön paluuta, toimenpiteissä keskityttiin työttömän henkilökohtaiseen

vahvistumiseen eikä niinkään työelämästä tuleviin vaatimuksiin. Työllistymiskykyyn liittyvää

tukea tarjottiin erityisesti terapeuttisissa yhteyksissä mutta myös työttömille yleisesti suunna-

tuissa palveluissa.

6.1.2 Työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmien tarkastelua

Tutkimuksen päätulokset heijastelevat nyky-yhteiskuntamme sosiaali- ja terveyspoliittisia tee-

moja. Osallisuuden, asiakaslähtöisyyden, riskiryhmien vahvistamiseen sekä poikkihallinnolli-

sen ja palvelusektoreiden välisen yhteistyön lisäämiseen on pyritty sosiaali- ja terveydenhuol-

lon kehittämis- ja uudistamistyössä jo vuosia (STM 2011, Martelin ym. 2014, STM 2016a,

STM 2016b). Ei siis ole yllätys, että tutkimuksissa näkyvät työ- ja toimintakyvyn tuen antami-

sen politiinen ohjaus, joka tulee näkyväksi poliittisena ja lakisääteisenä sääntelynä ja tukea an-

tavien toimijoiden käytäntöinä (STM 2018b).

Suomessa työttömien taustaongelmien hoitaminen jakautuu julkisella sektorilla yleensä usean

palvelualan vastuualueille. TE- toimistot koordinoivat työttömien työ- ja toimintakyvyn arvi-

oinnin ja edistämistä ja kunnat vastaavat työttömien terveyspalveluiden järjestämisestä. (STM

2013.) Tämän tutkimuksen tuloksissa päävastuu työttömän työ- ja toimintakyvyn edistämisen

koordinoinnista vaikuttaisi, kansainvälisestikin tarkasteltuna, järjestäytyvän sosiaalihuoltoon ja

työllisyyspalveluihin, ei niinkään terveydenhuoltoon. Terveydenhuollon rooli oli esillä erilais-

ten terapioiden toteuttajana, työttömien terveystarkastuksien toteuttajana tai asiantuntijaroo-

lissa osana moniammatillista kuntoutusta.

49

Työttömän työ- ja toimintakyvyn tukeminen tulisi perustua laaja-alaiseen työ- ja toimintakyvyn

tarkasteluun ja arvioijilla tulisi olla yhteinen ymmärrys tukemisen tavoitteista ja sen menetel-

mistä (Kerätär 2016). Laajempi työ- ja toimintakyvyn arvio edellyttää kuitenkin monialaista

viranomaisten verkostotyötä (STM 2013, Kerätär 2016, STM 2017), joka ei ainakaan Suomessa

näyttäisi toimivan optimaalisesti (Lappalainen 2017, STM 2017). Esimerkiksi terveydenhuolto

osallistuu työttömiä koskettavaan verkostoyhteistyöhön mutta yhteistyö ei kaikkien ydintoimi-

joiden kanssa ole tiivistä tai se toimii yksisuuntaisesti (Lappalainen 2017).

Tutkimuksen päätuloksissa korostuvat toimivan kommunikoinnin ja yhteistyön merkitys eri

osapuolten välillä. Esimerkiksi Lammerts ym. (2006) ja Söderberg ym. (2010) havaitsivat, että

toimijoiden välinen yhteistyön ja kommunikoinnin tiivistyminen auttoi yhteisen näkemyksen

muodostamista kuntoutuksen suunnittelussa ja arvioinnissa. Haasteita yhteistyölle asettivat kui-

tenkin toimijoiden erilaiset säännökset ja työkyvyn arvioinnin toimintatavat (Söderberg ym.

2010). Yhteistyötä tekevien toimijoiden työnsisällön parempi tunteminen edistäisi verkostoyh-

teistyön tekemistä. On myös tärkeää, että yhteistyön tiivistämiselle on organisaation johdon

tuki ja siihen kohdennetaan riittävästi resursseja. (Lappalainen 2017.)

Verkostoitumisen avulla voidaan edistää myös palveluketjun saumattomuutta ja selkeämpää

vastuunjakoa työttömän tilanteen hoitamisesta. Nämä toimet ovat omalta osaltaan edistämässä

asiakaslähtöisyyden toteutumista. (Lappalainen 2017.) Tuloksissa asiakaslähtöisyys oli yksi

tärkeimmistä toimintaa ohjaavista periaatteista. Se näyttäytyi tukiprosesseissa siten, että asia-

kasosallisuus oli koettu tavoitteiden asettelussa ja prosessien etenemisessä tärkeäksi. Toisaalta

asiakaslähtöisyydeksi tässä tutkimuksessa määriteltiin myös ne toimenpiteet, joilla oli huomi-

oitu työttömien tukiprosessien edellyttämät erityistarpeet. Tuen räätälöiminen vaikuttaisi tässä-

kin asiassa olevan tärkeä osatekijä työ- ja toimintakyvyn tukemisessa.

Holledererin katsauksen mukaan (2018) työttömien palveluihin integroitu terveysneuvonta vai-

kuttaisi edistävän työttömien terveyskäyttäytymistä, fyysistä aktiivisuutta ja fyysisen ja mie-

lenterveyteen liittyvää elämänlaatua. Kyseisissä interventioissa hyödynnettiin motivoivan

haastattelun, terveystarkastusten ja -neuvonnan keinoja sekä järjestettiin liikuntaryhmiä. Sen

sijaan palveluohjauksella tai pelkällä terveysvalistuksella vaikuttaisi olevan heikko vaikutus

työttömien fyysiseen kuntoon tai terveyteen. (Hollederer 2018.) Myös tämän tutkimuksen tut-

kimuksissa terveysneuvonnan menetelmiä käytettiin monipuolisesti. Interventioita toteutettiin

50

käytännön harjoitusten ja yksilöllisen tuen avulla. Terveysneuvontaa annettiin käytännön har-

joittelun lomassa. Interventioissa kiinnitettiin huomioita myös osallistujien muihin erityistar-

peisiin, kuten intervention saavutettavuuteen, motivointiin ja tuen jatkumiseen intervention

päätyttyä. (ks. liite 4.)

Useissa tutkimuksen interventioissa edistettiin työnhakuun, ammatilliseen osaamiseen ja työ-

paikassa selviytymiseen liittyviä taitoja. Menetelmissä vaikuttaisi olevan paljon tuetun työllis-

tymisen (supported employement) ja työvalmennuksen elementtejä, joita hyödynnetään ylei-

simmin vammaisten ja osatyökyisten ihmisten työllisyyden edistämisessä. Tuetun työllistymi-

sen ja työhönvalmennuksen tavoitteena on avoimille työmarkkinoille työllistyminen. Tuettu

työllistyminen voi olla tukipalvelu, työote tai palvelumalli. Työvalmennus on usein yksilölli-

seen ohjaukseen perustuvaa elämänhallinta- ja työelämävalmiuksien tukemista, ammatillisten

taitojen harjoittelua ja työ- ja toimintakyvyn edistämistä. Se on tarkoitettu työmarkkinoille siir-

tymisen ja siellä siellä pysymisen tueksi. Tuetun työllistymisen ja työhönvalmennuksen mene-

telmien kirjavuus ja soveltaminen ovat olleet kuitenkin esimerkiksi Suomessa vakiintumatonta

ja kirjavaa toimintaa (Pikkusaari 2012, Härkäpää ym. 2013, Pikkusaari 2016.) Työvalmennuk-

seen osallistuvien työttömien työkyvyssä on paljon vaihtelua, minkä vuoksi tarvitaan yksilöl-

listä tukea. Räätälöidyn tuen lisäksi työvalmennuksen tulisi linkittyä vahvasti työelämään.

(Härkäpää ym. 2013.)

Tämän tutkimuksen tuloksissa yksilöllinen tuki perustui joko moniammatilliseen tai –alaiseen

yhteistyöhön ja yksilöllisen tuetun työllistämisen IPS-malliin (individual placement and sup-

port). IPS-malli on näyttöön perustuvaa toimintaa ja sen työllisyysvaikutuksille on kansainvä-

listen tutkimusten perusteella selvä positiivinen näyttö (Härkäpää ym. 2013). Esimerkiksi Suij-

kerbuikin ym. (2017) systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa havaittiin, että tuetun

työllistämisen interventiot vaikuttaisivat olevan tehokkaampia muun muassa mielenterveyson-

gelmista kärsivien työttömien työllistymisessä ja työn säilyttämisessä kuin välityömarkkinoille

sijoittuneet interventiot. Suomessa IPS-menetelmän periaatteita noudattavaa työnohjausta ei

ole laajamittaisesti hyödynnetty, vahvasta näytöstä huolimatta (Härkäpää ym. 2013). Tämän

tutkimuksen aineistossa Hoffmann ym. (2014) ja Burns ym. (2015) hyödynsivät tutkimuksis-

saan IPS-mallia. Molemmissa tutkimuksissa interventioryhmään kuuluneiden työllisyys lisään-

tyi, mutta vain Hoffmannin ym. (2014) tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä.

51

Osallisuuden ja hyvinvoinnin teemat korostuvat myös tämän tutkimuksen tuloksissa. Tulosten

mukaan, yhteiskuntaosallisuutta edistämällä vahvistettiin myös työttömien työ- ja toimintaky-

kyä. Toimenpiteitä kohdennettiin työttömien hyvinvointiin ja arkisista asioista selviytymiseen.

Yhteiskuntaosallisuutta edistettiin myös parantamalla tietoisuutta työttömiä koskettavista mah-

dollisuuksista, säännöistä ja velvollisuuksista. Tuella pyrittiin konkreettisesti helpottamaan ja

parantamaan työttömän päivittäistä elämänlaatua ja tulevaisuuden suunnitelmien tekemistä.

Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemiseen kohdennetut toimenpiteet vaikuttaisivat tutki-

mustiedon valossa oikein kohdennetuilta. Lassus ym. (2015) kokosivat haastattelututkimukses-

saan ikääntyneiden työttömien (n=52) kokemuksia työttömyyden psyko-sosiaalista vaikutuk-

sista. Tulosten mukaan työttömät menettivät uskonsa ansioitumiseen perustuvaan työllistymi-

seen ja työnsäilyvyyteen Lisäksi heidän omanarvontunteensa heikkeni ja he kokivat eristäyty-

misen, masennuksen ja toivottomuuden tunteita. (Lassus ym. 2015.) Hultin ym. (2016) haas-

tattelututkimuksessa työttömät (n=14) kuvasivat terveyden ja hyvinvoinnin jäsentyvän arjen

kokemuksina ja tulevaisuuden suunnitelmina. Arjen kokemuksia kuvasivat työttömyyden ai-

heuttama shokki, helpotus kuormittavan työn loppumisesta, passivoituminen, sosiaalisten kon-

taktien väheneminen, häpeän ja arvottomuuden tunteet ja taloudellinen ahdinko. Tulevaisuutta

määrittivät kuntoutuminen, kehittyminen, työssä selviytymisen kokeilu, kokemukset sopimat-

tomuudesta työmarkkinoille ja halu työkyvyttömyyseläkkeelle. (Hult ym. 2016.).

6.1.3 Vaikuttavuusarvioinnissa käytettyjen menetelmien tarkastelua

Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli kuvata, miten työttömien työ- ja toimintakykyä tukevien

toimien vaikuttavuutta on aiemmassa tutkimuksessa arvioitu. Vaikuttavuusanalyysien suoritta-

minen työttömien terveyden edistämisen interventioista on nähty vaikeana, koska toiminnalle

ja vaikuttavuudelle valitut mittarit eivät vaikuttaisi olevan kansainvälisesti yhdenmukaisia

(Hollederer 2018). Tässä tutkimuksessa interventioiden vaikuttavuutta oli mielekkäämpää kä-

sitellä luokittelun ja kuvailevan arvioinnin kautta, koska valittu aineisto oli tutkimusmenetel-

miltään heterogeeninen.

Palvelujärjestelmään kohdistuneita vaikutuksia tarkasteltiin usein syntyneiden työllisyysvaiku-

tusten kautta. Se on odotettu tulos, koska tutkimuksen aineisto sisälsi useita työllistymistä tu-

kevia interventioita. Yllättävämpi tulos oli sen sijaan se, että työnhakemisen arvioinnissa kes-

kityttiin tarkastelemaan enemmän työttömän käyttäytymisen ja itsetunnon muutoksia kuin

52

työnhaun osaamisessa tapahtuneita muutoksia. Työn laatua hyödynnettiin vaikuttavuusmitta-

reina melko vähän. Arvioinnin kohteena oli avoimilta työmarkkinoilta saavutettu työsuhde ja

sen pituus sekä kuukausiansiot. Työn laatua osoittavien mittareiden laajempi ja syvällisempi

hyödyntäminen olisi kuitenkin perusteltua. Se saattaisi mahdollistaa syvällisemmän analyysin

interventioiden työllisyysvaikuttavuudesta ja realistisista työmahdollisuuksista, johon työttö-

mät yrittävät päästä osalliseksi. Toisaalta solmitun työsuhteen laatuun vaikuttaa oleellisesti

työttömän lähtötilanne, joten liian yleistäviä johtopäätöksiä mittareista ei voisi ilman konteks-

tisidonnaisuutta voisi tehdä.

Työttömän toimintamahdollisuuksiin kohdistuneiden vaikutusten arviointi kohdentui tervey-

teen, työ- ja toimintakykyyn. Tulosten perusteella terveysmittareita esiintyi tutkimuksissa koh-

tuullisesti muttei säännönmukaisesti. Työllisyystoimenpiteiden vaikutuksia työttömien tervey-

teen seurattiin vaihtelevasti ja niillä arvioitiin usein sairaudenkuvan tai oireiden muutosta. Van

Rijnin ym. (2017) kirjallisuuskatsauksen mukaan työllisyystoimenpiteille oli tutkimuksissa

asetettu vähän terveysmittareita ja terveys näyttäytyi niissä useimmiten toissijaisena tavoit-

teena. Holledererin (2018) katsauksessa työllisyystoimenpiteille asetettuja mittareita löytyi

mutta niiden käytössä oli paljon vaihtelua ja epäjohdonmukaisuutta.

Heterogeenisten ja sairausspesifisten terveysmittareiden rinnalla voisi tuoda enemmän esimer-

kiksi terveyteen liittyvän elämänladun mittareita. Niiden avulla kyettäisiin paremmin arvioi-

maan interventioiden pitkäaikaisvaikutuksia, välituloksena ilmenevien terveysvaikutusten si-

jasta. (Konu ym. 2009.) Toinen vaihtoehto olisi käyttää yleistä terveydentilaa kartoittavia vali-

doituja terveyskyselyitä. Se helpottaisi myös tutkimusten välisten vaikuttavuusvertailun teke-

mistä. (Hollederer ym. 2018.) Vaikutusarvioinnissa voitaisiin keskittyä myös arvioimaan ter-

veyttä voimavarana ja siinä tapahtuvia muutoksia (Van Rijn ym. 2017).

Terveysmittareiden järjestelmällisempi hyödyntäminen työllisyystoimenpiteiden arvioinnissa

voisi olla hyödyllistä erityisesti työttömien terveys- ja palveluvajeiden tunnistamisessa. Lappa-

laisen ym. (2018.) ja Kerättären (2016) mukaan työttömillä on havaittu sekä runsasta lääkäri-

palveluiden käyttöä, että palvelutarpeiden tunnistamisen vajetta. Palvelutarpeen tunnistamisen

edistäminen on nähty tärkeänä myös kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotuksissa (STM

2017). Lappalaisen ym. (2018) tutkimuksessa havaittiin, että neljäsosa pisimpään työttömänä

olleista käyttää terveyskeskuksen palveluita runsaasti, neljäsosa tästä joukosta ei käytä niitä

lainakaan. Myös pitkäaikaistyöttömien kuntoutusjaksot olivat harvinaisia.

53

Tulosten mukaan työkykyä arvioitiin useimmiten hyödyntämällä toimintakyvyn osa-alueiden

mittareita. Vaikka tiedämme, että työ- ja toimintakyky ovat monen ulottuvuuden vastavuoroi-

nen kokonaisuus (Stakes 2004), käytettiin yleisen toimintakyvyn mittareita melko harvoin. Lie-

nee melko yleistä ja luontevaa, että toimintakykymittareiden valinta painottuu eri tavoin esi-

merkiksi mielenterveys- ja kuntoutusalalla. Esimerkiksi kuntoutusalalla toimintakyvyn arvi-

ointi voinee painottua fyysisen toimintakyvyn objektiiviseen arviointiin.

Arviointitiedon kokoaminen ja soveltaminen vaativat osaamista ja reflektointikykyä työttömän

kokonaistilanteesta, jotta työ- ja toimintakykyä heikentävien esteiden lisäksi kyetään tunnista-

maan myös olemassa olevat voimavarat. Eri ammattialoilla hyödynnettävät, yleiset toiminta-

kykymittarit saattaisivat helpottaa arviointitiedon tulkintaa ja kokonaisarvion tekemistä. Esi-

merkiksi Työterveyslaitoksen kehittämässä Kykyviisarissa työ- ja toimintakyvyn arviointia lä-

hestytään holistisesti. Itsearviointiin perustuvassa mittarissa vastataan kysymyksiin muun mu-

assa koetun hyvinvoinnin, osallisuuden, mielen, taitojen, arjen, kehon, koulutuksen ja muun

taustan sekä tulevaisuuden näkymien aiheista. (TTL 2018b.) Monipuolisen arviointitiedon li-

säksi tällaiset itsearviointiin perustuvat mittarit voisivat lisätä osallisuutta arviointiprosessin ai-

kana.

Osallisuusvaikutusten arvioinnissa oli muutamia erilaisia näkökulmia. Elämänlaatua arvioitiin

vain neljässä tutkimuksessa, mikä on verrattain vähän. Kyseisissä tutkimuksissa työttömien uu-

delleentyöllistyminen oli ensisijainen tavoite. Ansioiden kasvu ja työn synnyttämä elintason

kasvu saattavatkin selittää elämänlaatu -mittarin valintaa. Toisaalta, Konu ym. (2009) havaitsi-

vat, että myös kotimaisessa terveydenhuoltotutkimuksessa elämänlaatumittarit olivat harvinai-

sia. Osallisuustulosten arvioinnissa tarkasteltiin myös palveluihin kiinnittymistä ja aktivoitu-

mista työllistymiseen ja yhteiskuntaan. Osallistumisaktiivisuuden käyttö osallisuusmittarina

tuntuu hieman ongelmalliselle. Epävarmuutta syntynee siitä, mittaako osallistumisaktiivisuus

osallisuutta vai motivaatiota? Motivaation kehittyminen tai sen puute voidaan ajatella olevan

monen eri taustavaikuttajan, kuten osallistumismahdollisuuksien tai vuorovaikutussuhteiden

lopputulos. Ainakin yksittäin käytettynä osallistumisaktiivisuus saattaisi olla epäluotettava

osallisuusmittari.

54

Arviointia kohdistettiin myös varsinaiseen tutkimusprosessiin ja niiden interventioihin. Inter-

ventioiden toteutuksen vaikutuksia pyrittiin tunnistamaan arvioimalla niiden synnyttämien tu-

loksien merkitystä ja taustalla vaikuttaneita käytäntöjä. Yleisimmin haluttiin tietää, miten in-

terventioissa onnistuttiin tuen järjestämisen ja tavoitteiden saavuttamisen, kuten työllistymisen,

näkökulmasta. Terveydenhuoltotutkimuksessa tällainen palvelujärjestelmän näkökulman ko-

rostuminen vaikuttaisi olevan yleistä (Konu ym. 2009). Näkökulma on kuitenkin ymmärrettävä.

Vaikuttavuuden arvioinnin avulla pyritään tunnistamaan oikeat ja vaikuttavat toimenpiteet käy-

tännön työn toteuttamiseen (Kivipelto ym. 2013a).

Yleisellä tasolla tarkasteltuna kvantitatiivisten tutkimusten vaikutuksien seuranta-ajat olivat

melko lyhyitä, lukuun ottamatta muutamaa RCT-tutkimusta. Tässä aineistossa tilastollisesti

merkittävistä pitkäaikaisvaikutuksista raportoitiin vähän, mikä osittain selittynee lyhytkestoi-

silla interventioilla. Samansuuntaisia tuloksia saatiin Holledererin (2018) katsauksessa, jonka

mukaan työttömien terveyden edistämisen interventioissa saavutetut tulokset näyttäisivät kes-

tävän huonosti aikaa. Tämä saattoi johtua liian kevyesti toteutetuista interventiosta tai tukevien

jatkointerventioiden vähyydestä. (Hollederer 2018). Vaikuttavuusarvioinnissa olisi tärkeää

huomioida, että esimerkiksi sosiaalityön vaikuttavuus asiakkaiden osallisuuteen ja syrjäytymi-

seen vie useimmiten aikaa (Kivipelto ym. 2013a). Vaikuttavuuden osoittamiseen olisikin var-

masti tarpeellista osoittaa tarpeeksi pitkä seuranta-aika ennen luotettavien johtopäätösten muo-

dostamista.

Kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä hyödynnettiin erityisesti silloin, kun haluttiin saada syväl-

lisempää tietoa työttömien työ- ja toimintakykyä edistävistä ja estävistä tekijöistä. Tutkimuk-

sissa keskityttiin erityisesti toimenpiteiden vaikutusmekanismien selvittämiseen. Työttömien

työ- ja toimintakyvyn tukeminen näyttäytyi näissä tutkimuksissa yleensä moniulotteisena ja

yhteiskunnallisena ilmiönä. Useissa tutkimuksissa näkyi myös tarve arvioida ja kehittää työttö-

mien tukipalveluita. Monimenetelmätutkimuksia aineistossa oli kaksi. Se on todella vähän, kun

tiedämme, että esimerkiksi sosiaalityön vaikuttavuuden mekanismit saattavat olla hyvin moni-

mutkaisia ja kontekstisidonnaisia. Pelkkä tulosperustainen tarkastelu antaa usein liian yksipuo-

lisen kuvan vaikuttavuudesta. Rinnalle tarvitaankin mekanismien ja menetelmien tarkastelua.

Monipuolisin tutkimusmenetelmin kerätyllä tiedolla voidaan muodostaa syvällisempi ymmär-

rys tutkittavasta ilmiöstä (Kivipelto ym. 2013a.)

55

6.2 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys

Eettisyyden ja luotettavuuden tarkastelu on tärkeä osa tutkimustulosten ja koko tutkimuspro-

sessin arviointia (Kangasniemi & Pölkki 2015). Tässä tutkimuksessa luotettavuutta tarkastel-

laan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmän luotettavuuden ja kvalitatiivisen tutki-

muksen laatukriteerien näkökulmista. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen eettisyyden ja luo-

tettavuuden kannalta tärkeintä on menetelmän periaatteiden tunteminen, systemaattinen ja ob-

jektiivinen vaiheiden noudattaminen ja tutkimusprosessin tarkka raportointi (Kääriäinen &

Lahtinen 2006, Niela-Vilén & Hamari 2015).

Luotettavuus

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tutkimusmenetelmään perehdyttiin tutkimussuunnitel-

maa laadittaessa. (Niela-Vilén & Hamari 2016). Tämän tutkimuksen tekemistä ohjasi hyväk-

sytty tutkimussuunnitelmaa, joka vähensi systemaattisen harhan todennäköisyyttä (Kääriäinen

& Lahtinen 2006). Menetelmiin liittyvissä ongelmatilanteissa hyödynnettiin sekä metodologi-

sia oppaita ja tutkimuksen ohjaajien osaamista. Tutkimuksessa pyrittiin noudattamaan tarkasti

sen periaatteita. Tutkimuksen vaiheet raportoitiin selkeästi, jotta sen seuraaminen ja arviointi

ja toistaminen olisi mahdollista (Niela-Vilén & Hamari 2016.)

Hakustrategia on luotettavuuden kannalta merkittävä tekijä systemaattisessa kirjallisuuskat-

sauksessa (Niela-Vilén & Hamari 2016). Tässä tutkimuksessa hakustrategian viimeistelyssä

hyödynnettiin informaatikon asiantuntemusta, mikä lisää tutkimuksen luotettavuutta. Tiedon-

haku tehtiin useasta eri monitieteisestä tietokannasta. Tutkimuksen luotettavuutta lisää myös

se, että tutkimuksen aineisto koostuu tieteellisissä, vertaisarvioiduissa lehdissä julkaistuista al-

kuperäisartikkeleista. Toisaalta, tämä menetelmä voi jättää tutkimuksen kannalta oleellista

”harmaata tietoa” tunnistamatta, lisätä julkaisuharhaa ja vääristää vaikuttavuuden arviointia.

Tutkimuksen aineistoa täydennettiin manuaalisen haun avulla, minkä avulla pyrittiin vähentä-

mään tätä riskiä. (Niela-Vilén & Hamari 2016).

Artikkelien kielirajaukset tai maksullisten poissulkeminen saattoivat lisätä tutkimuksen julkai-

suharhaa (Kääriäinen & Laitinen 2006, Niela-Vilén & Hamari 2016). Tässä tutkimuksessa kie-

lirajauksen määritteli opiskelijan kielitaito. Näin pyrittiin varmistamaan asiasisältöjen ymmär-

tämisen oikeellisuus. Monikulttuurinen ja –tieteinen aineisto asetti haasteita asioiden suomeksi

kääntämiselle ja oikealle tulkinnalle, minkä vuoksi tulosten oikeellisuuteen kohdistuu epävar-

56

muutta. Tutkimusartikkelin maksullisuus ei rajannut artikkelia automaattisesti tutkimuksen ai-

neiston ulkopuolelle, vaan päätös hankinnasta tehtiin abstraktin sisällön perusteella. (Niela-

Vilén & Hamari 2016.)

Sisäänotto- ja poissulkukriteerit lisäävät aineiston valinnan luotettavuutta (Niela-Vilén & Ha-

mari 2016) vaikka ne voivat toisaalta liiaksi ohjata tuloksia (Kääriäinen & Lahtinen 2006). Tä-

män tutkimuksen aineiston sisäänotto-ja poissulkukriteerit laadittiin siten, että ne mahdollisti-

vat oleellisen tiedon löytymisen laajentamatta liikaa aineistoa (Valkeapää 2016). Hakustrategia

on kuitenkaan harvoin täydellinen. Tuloksia pyrittiin tarkastelemaan muistaen, että kaikki tut-

kimuskysymyksiin vastaavat alkuperäistutkimukset eivät välttämättä ole tässä katsauksessa

mukana. (Niela-Vilén & Hamari 2016.) Toistojulkaisemisharhan välttämiseksi alkuperäistutki-

muksesta hyväksyttiin vain kattavin julkaisu (Kääriäinen & Lahtinen 2006).

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen haasteeksi voi muodostua heterogeeninen ja laadultaan

vaihteleva aineisto (Kääriäinen & Lahtinen 2006). Tämän tutkimuksen aineistossa oli melko

paljon vaihtelua. Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset olivat luonteeltaan sellaiset, että

monipuolinen aineisto nähtiin vahvuutena. Lopullinen aineisto valittiin kokotekstien laadun ar-

vioinnin jälkeen (Kääriäinen & Lahtinen 2006). Laadunarviointi kuvattiin tarkasti mutta sen

vuoksi ei suljettu tutkimusartikkeleita aineistosta pois. Tutkimuksen menetelmän ja tulosten

luotettavuutta saattoi heikentää se, että sen suoritti ainoastaan opiskelija (Valkeapää 2016). Tut-

kimuksen ohjaajien antama konsultaatio auttoi opiskelijaa tutkimusten arvioinnissa. Haku- ja

analysointiprosessin tarkka ja avoin kirjaaminen ja RefWorks tietokannan hyödyntämisen mah-

dollistavat hakuprosessin arvioinnin ja tarvittaessa siihen palaamisen (Kangasniemi & Pölkki

2016, Valkeapää 2016).

Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan uskottavuuden, vahvistettavuuden, ref-

leksiivisyyden ja siirrettävyyden kriteereillä. Uskottavuutta tässä tutkimuksessa heikensi se,

että aineisto perustuu alkuperäistutkimuksessa esitettyihin tietoihin ja opiskelijan tulkintoihin.

Toisaalta uskottavuutta paransi se, että tutkimuspäiväkirjaa pidettiin tutkimuksen tekemisen

rinnalla. Tuloksia verrattiin myös aikaisempaan tutkimukseen, mikä lisää niiden uskottavuutta.

Vahvistettavuutta tässä tutkimuksessa edisti se, että tutkimusprosessi on pyritty kirjaamaan si-

ten, että toinen tutkija pystyy seuramaan tutkimusprosessia, tulosten muodostumista ja toteut-

tamaan uudelleen tutkimusprosessin. (Kylmä & Juvakka 2007.)

57

Tutkimuksen refleksiivisyyttä vahvisti se, että ennen varsinaista tiedonhakua, pyrittiin tunnis-

tamaan tutkimuksen tekijän henkilökohtaiset mielipiteet, mahdollisten ennakko-odotuksien

vaikutukselta vältettäisiin. Tämän tutkimuksen tulosten siirrettävyyttä voi heikentää heterogee-

ninen aineisto. Tutkimuksen aineisto heijastelee eri maiden yhteiskunnallisia rakenteita ja olo-

suhteita, mikä heikensi aineiston tutkimusten vertailtavuutta. Toisaalta, tämän tutkimuksen ref-

leksiivisyyttä vahvistivat alkuperäistutkimusten tietojen esittäminen ja tutkimuskysymyksen

suuntaaminen vertailukelpoisiin ilmiöihin. (Kylmä & Juvakka 2007.)

Eettisyys

Tutkimuksen toteutuksessa on pyritty noudattamaan hyvän tieteellisen käytännön periaatteita:

rehellisyyttä, tarkkuutta ja huolellisuutta (TENK 2013). Tutkimuksen eettisiin periaatteisiin

kuuluu vapaaehtoisuus, yksityisyyden suoja, ihmisoikeuksien kunnioitus ja haittojen välttämi-

nen. Erityisesti haavoittuvien ihmisryhmät edellyttävät erityistä eettistä arviointia ja sensitiivi-

syyttä (Polit & Beck 2012.) Systemaattisen katsaus soveltui tutkimusmenetelmäksi hyvin,

koska sen avulla saavutettiin monipuolisesti tuotettua tietoa terveyden ja hyvinvoinnin näkö-

kulmasta riskiryhmään kuuluvan väestönosan työ- ja toimintakyvyn edistämisestä. Kirjallisuus-

katsaus ei edellyttänyt tutkimuslupaa tai eettistä ennakkoarviointia (TENK 2012) mutta laadun-

arvioinnissa kiinnitettiin huomiota alkuperäistutkimusten eettisyyteen. Henkilötietoja ei tässä

tutkimuksessa käsitelty (EU 2016).

Eettiset periaatteet ovat olleet läsnä tutkimusmenetelmän jokaisessa vaiheessa. Tutkimusaiheen

valintaan sekä tarkoituksen ja toteutuksen määrittämiseen kiinnitettiin paljon huomiota. Syste-

maattinen kirjallisuuskatsaus soveltui tutkimusmenetelmäksi hyvin, koska sen avulla pystyttiin

parhaiten vastaamaan esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen

avulla saatiin koottua, analysoitua ja arvioitua tietoa aiheesta, joka on hajanaista ja monitietei-

sesti tutkittu. Tiedon keruussa ja analysoinnissa sekä tulosten tulkinnassa ja esittämisessä py-

rittiin objektiivisuuteen. Tutkimuksen aineistoon valittujen tutkimusten tulokset pyrittiin esit-

tämään totuudenmukaisesti ja kunnioittavasti (Burns & Grove 2009, TENK 2013.) Tutkimus-

menetelmä palveli sekä hoitotieteellisen tutkimuksen (Kääriäinen & Lahtinen 2006), että näyt-

töön perustuvan hoitotyön kehittämisessä (Burns & Grove 2009).

6.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet

58

Tulosten perusteella voidaan esittää seuraavat johtopäätökset:

1. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemista tehdään yhteiskunnan politiikkaohjauksen,

paikallisten toimijoiden organisoitumisen ja käytännön toteutuksen tasolla. Tukeminen

oli palvelujärjestelmien vastuiden ja toiminnan periaatteiden määrittelemistä, työ- ja

toimintakyvyn edellytysten vahvistamista ja yhteiskuntaosallisuuden edistämistä.

2. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukeminen on useimmiten lähtökohtaisesti työkyvyn

ja työllistymisen tukemista. Työ- ja toimintakykyä ja työllistymistä edistetään räätä-

löimällä tukea sekä työttömien erityistarpeiden että henkilökohtaisesti yksilöityjen tar-

peiden perusteella. Työttömän etu on yhteistyötä tekevä viranomaisverkosto.

3. RCT- ja kvasikokeelliset tutkimuksia työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisesta vai-

kuttaisi olevan vähän. Koko aineistoa arvioitaessa tutkimustulosten pitkäaikaisseuran-

taa oli vähän ja otoskoot olivat rekisteritutkimuksia lukuun ottamatta pieniä. Työttö-

mien työ- ja toimintakykyä koskevia terveyden edistämisen interventiota tai hoitotie-

teellistä tutkimusta vaikuttaa olevan selvästi vähemmän kuin yhteiskuntatieteellistä tut-

kimusta.

4. Työttömien työ- ja toimintakykyä tukevien toimien vaikuttavuutta arvioitiin palvelujär-

jestelmään kohdistuvien vaikutusten, työttömän toimintamahdollisuuksiin kohdistunei-

den vaikutusten ja tutkimusprosessin vaikutusten kautta. Tutkimuksissa käytettiin useita

yhtäaikaisia arviointimenetelmiä. Interventioiden pitkittäisvaikutusten arvioinnissa on

paljon vaihtelua, mikä heikentää vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointia.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella jatkotutkimusaiheiksi ehdotetaan seuraavaa:

1. Työttömän työ-ja toimintakyvyn tukeminen ulottuu monen palvelusektorin ja tieteen

rajapinnalle Jatkossa tarvitaan enemmän monitieteistä tutkimusta työttömien työ-ja toi-

mintakykyä tukemisesta. Myös hoitotieteellisen tutkimuksen määrää tulisi lisätä työttö-

mien työ- ja toimintakyvyn edistämisestä.

2. Työ- ja toimintakykyä tukevissa interventioissa tulisi hyödyntää enemmän myös genee-

risiä terveys ja elämänlaatumittareita.

59

3. Interventioiden pitkäaikaisvaikutuksien arviointia tulisi tehdä aiempaa enemmän.

4. Tutkimusten osallistujia tulisi rekrytoida tutkimuksiin myös julkisten peruspalveluiden

ulkopuolelta, jotta saadaan monipuolisempi kuva työttömien työ- ja toimintakyvyn tu-

kemisen tarpeista.

60

LÄHTEET

Tähdellä merkityt sisältyvät kirjallisuuskatsaukseen

Aalto A. 2011. Suositus psyykkisen toimintakyvyn mittaamiseksi väestötutkimuksissa.

TOIMIA-suositus 11. http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/media/files/suosi-

tus/2011/01/26/S007_suositus_psyykkinen_vt_110126.pdf. Luettu 18.5.2017.

Burns N & Grove S. 2009. The practice of nursing research. Appraisal, synthesis and genera-

tion of evidence. 6. painos. Saunders Elsevier, St. Louis, Missouri. 2015.

*Burns T, Yeeles K Langford O, Montes M, Burgess J & Anderson C. 2015. A randomised

controlled trial of time-limited individual placement and support: IPS-LITE trial. The British

Journal of Psychiatry 207(4), 351–356.

*Callahan M B. 2010. Kidney transplant patient employment: Vocational training and inter-

vention by use of an impairment rather than disability model- The Job Club. Journal of Neph-

rology Social Work 34, 52–60.

*Carroll P, Kirwan L & Lambe B. 2014. Engaging” hard to reach” men in community based

health promotions. International Journal of Health Promotion and Education 52(3), 120–130.

*Chung-Yi C, Chan F, Strauser D, Feuerstein M, Ditchman N, Cardoso E, O’Neil J & Muller

V. 2013. State rehabilitation services tailored to employment status among cancer survivors.

Journal of Occupational Rehabilitation 24, 89–99.

Ciesa Oberhauser C, Bickenbach J, Chatterji S & Stucki G. 2014. Towards a minimal ge-

neric set of domains of functioning and health. BMC Public Health 14(218).

Combs B & Heaton K. 2016. Occupational functionality. A concept analysis. Workplace

Health & Safety 64(8), 385 – 392.

CSDH. 2008. Closing the gap in a generation: health equity through action on the social de-

terminants of health. Final report of the commission on social determinants of health. Geneva,

World Health Organization. http://apps.who.int/iris/bitstream/han-

dle/10665/43943/9789241563703_eng.pdf;jses-

sionid=3FBDF049F81F58AD831BE2B1528D0997?sequence=1. Luettu 3.4.2017.

*Curran K, Drust B, Murphy R, Pringle A, Richardson D. 2016. The challenge and impact of

engaging hard-to-reach populations in regular physical activity and health behaviours: an ex-

amination of an English premier league ” football in the community” men’s health pro-

gramme. Public Health 135, 14–22.

Dahler-Larsen P. 2005. Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt- ohjelman menetelmäasia-

kirja. Stakes, Helsinki.

EU 2016. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luonnollisten henkilöiden suojelusta hen-

kilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY

kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus). https://eur-lex.europa.eu/legal-con-

tent/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32016R0679&from=EN. Luettu 15.1.2019.

61

Harkko J, Ala-Kauhaluoma M & Lehikoinen T. 2012. Keitä ovat vaikeasti työllistyvät ja tar-

vitsevatko he sosiaalista kuntoutusta? Kuntoutus 35 (4), 54–60.

*Hellerstein D, Erickson G, Stewart J, McGrath P. Hunnicutt-Ferguson K, Reynolds S,

O’Shea D, Chen Y, Withers A & Wang Y. 2014. Behavorieal activation therapy for return to

work in medication responsive chronic depression with persistent psychosocial dysfunction.

Comprehensive Psychiatry 57, 140–147.

Heponiemi T, Wahlström M, Elovainio M, Sinervo T, Aalto A-M & Keskimäki I. 2008. Kat-

saus työttömyyden ja terveyden välisiin yhteyksiin. Työ- ja elinkeinoministeriö. Julkaisuja

Työ ja yrittäjyys 14/2008.

Hiilamo H. 2014. Voisiko osallistava sosiaaliturva lisätä osallisuutta? Yhteiskuntapolitiikka

79 (1), 82–86.

*Himle J, Bybee D, Steinberger E, Laviolette W, Weaver A, Vlnka S, Golenberg Z, Levine

D, Heimberg R & O’Donnell L. 2014. Work-related CBT versus vocational services as usual

for unemployed persons with social anxiety disorder: A randomized controlled pilot. Behav-

iour Research and Therapy 63, 169–176.

*Hodzic ym. 2015. Can intervention in emotional competences increase employability pro-

spects of unemployed adults? Journal of Vocational Behavior 88, 28–37.

*Hoffmann H, Jackel D, Glauser S, Mueser K, & Kupper Z. 2014. Long-term effectiveness of

supported employment: 5-year follow up of a randomized controlled trial. The American

Journal of Psychiatry 171(11), 1183–1190.

Hollederer A. 2018. Health promotion and prevention among the unemployed: a systematic

review. Health Promotion International, 1–19.

Hotus. 2017. Kriittinen arviointi. http://www.hotus.fi/jbi-fi/kriittinen-arviointi. Päivitetty

21.5.2017. Luettu 28.5.2017.

Huber M, Knotterus J, Green L, Van der Horst H, Jadad A, Kromhaut D, Leonard B, Lorig K,

Loureiro M I, Schnabel P, Smith R, Van Weel C, Smid H. How should we define health. Ana-

lysis. https://www-bmj-com.ezproxy.uef.fi:2443/content/343/bmj.d4163. Luettu 23.5.2018.

Hult M, Saaranen T & Pietilä A-M. 2016. Työttömien kokemuksia terveydestä ja hyvinvoin-

nista: haastattelututkimus. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 53, 108–118.

Hult M & Lappalainen K. 2018. Factors associated with health and work ability among long-

term unemployed individuals. International Journal of Occupational Health and Public Health

Nursing 5(1), 5–22.

Härkäpää K, Harko J & Lehikoinen T. 2013. Työhönvalmennus ja sen kehittämistarpeet. So-

siaali- ja terveysturvan tutkimuksia 128. Kelan tutkimusosasto.

Ilmarinen J, Gould R, Järvikoski A & Järvisalo J. 2006. Työkyvyn moninaisuus. Teoksessa

Gould R, Ilmarinen J, Järvisalo J & Koskinen S (toim.) Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys 200-

tutkimuksen tuloksia. ETK, Kela, KTL, TTL, 17–34.

62

Kangasniemi M & Pölkki T. 2015. Aineiston käsittely: Kirjallisuuskatsauksen ydin. Teok-

sessa Stolt M, Axelin A & Suhonen R. (toim.) Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. Turun yli-

opisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja. A:73/2015, 83–96.

Karvonen S, Martelin T, Kestilä L & Junna L. Tulotason mukaiset terveyserot ovat edelleen

suuria. Suomen sosiaalinen tila 3/2017. Tutkimuksesta tiiviisti. Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135167/URN_ISBN_978-952-302-896-

8.pdf?sequence=1. Luettu 2.5.2018.

Kerätär R & Karjalainen V. 2010. Pitkäaikaistyöttömillä on runsaasti hoitamattomia mielen-

terveyshäiriöitä. Lääkärilehti 65(45), 3683-3690.

Kerätär R, Taanila A, Härkäpää K & Ala-Mursula L. 2014. Sairauslähtöisestä työ- ja toimin-

takyvyn arvioinnista monialaiseen toimintamalliin. Duodecim 130(5), 495–502.

Kerätär R. 2016. Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän. Monialainen työkyvyn ja kuntou-

tustarpeen arviointi pitkäaikaistyöttömillä. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. D

1340. Väitöskirja. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526210865.pdf. Luettu 18.5.2017.

Kiiskinen U, Vehko T, Matikainen K, Natunen S & Aromaa A. 2008. Terveyden edistämisen

vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:1.

Kivipelto M, Blomgren S, Karjalainen P & Saikkonen P. 2013a. Yhteenveto ja hohtopäätök-

set. Teoksessa Kivipelto M, Blomgren S, Karjalainen P & Saikkonen P (toim.) Vaikuttavaa

aikuissosiaalityötä-arviointimalleista mittareihin. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppura-

portti. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Raportti 8/2013, 101-109.

Kivipelto M, Blomgren S, Karjalainen P & Saikkonen P. 2013b. Aikuissosiaalityön vaikutta-

vuuden arviointimittareiden kehittämisen lähtökohtia. Teoksessa Kivipelto M, Blomgren S,

Karjalainen P & Saikkonen P (toim.) Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä-arviointimalleista mitta-

reihin. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Ra-

portti 8/2013, 17-21.

*Kreuzfeld S, Preuss M, Weippert M & Stoll R. 2013. Health effects and acceptance of a

physical activity program for older long-term unemployed workers. International Archives of

Occupational and Environmental Health 86(1), 99–105.

Koivisto J. 2006. Sosiaalialan näyttökeskustelu: miten sosiaalisten interventioiden vaikutta-

vuus osoitetaan? Janus 14(1), 53-60.

Kokko R-L, Nenonen T, Martelin T, Koskinen S. 2013. Työllisyys, terveys ja hyvinvointi. –

Paltamon työllistämismallin vaikutusten arviointitutkimus 2009-2013.Hankkeen loppura-

portti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 18/2013.

Konu A, Rissanen P, Ihantola M & Sund R. 2009. “Vaikuttavuus” suomalaisissa terveyden-

huollon tutkimuksissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 46, 285–297.

Koskinen S, Lundqvist A & Ristiluoma N. 2012. Toiminta- ja työkyky. Teoksessa Koskinen

S, Lundqvist A & Ristiluoma N (toim.) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti. 68/2012, 119.

63

Kylmä J & Juvakka T. L. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita Prima Oy, Helsinki.

Kääriäinen M & Lahtinen M. 2006. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimustiedon jäsen-

täjänä. Hoitotiede 18(1), 37–45.

*Lammerts L, Schaafsma F.G, Van Mechelen W & Anema J.R. 2016. Execution of a partici-

patory supportive return to work program within the Dutch social security sector: a qualitive

evaluation of stakeholders’ perception. BMC Public Health. 16(1).

Lappalainen K. 2017. Työttömien työelämävalmiuksien tukeminen painopisteenä terveyden-

huolto ja verkostoyhteistyö. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja.

Sarjanumero 410. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2452-0/urn_isbn_978-

952-61-2452-0.pdf.6

Lappalainen K, Mattila-Holappa P, Yli-Kaitala K, Hult M & Räsänen K. 2018. Pisimpään

työttömänä olleet käyttävät vähiten terveyskeskuksen palveluja. Lääkärilehti 73(42), 2421-

2428.

Lassus L, Lopez S & Rossigno V. Aging workers and the experience of work loss. Research

in Social Stratification and Mobility 41, 81–91.

*Leksell J & Billing E. 2016. An evaluation of a cognitive educational program tailored for

young women with mental illness: A qualitative interview study. Nordic Journal of Nursing

Research 36(3), 155-160.

Lemetti T & Ylönen M. 2016. Kirjallisuuskatsaukseen valittujen tutkimusartikkeleiden arvi-

ointi. Teoksessa Stolt M, Axelin A & Suhonen R. (toim.) Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä.

Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja. A:73/2015, 69–

82.

Lo-Biondo-Wood G & Haber J. 1990. Nursing research. Methods, critical appraisal and utili-

zation. 2nd edition. The C.V Mosby Company. Missouri.

*Maitoza N & Evans W.P. 2014. BRITE: A program to promote resilience among unem-

ployed families. Journal of Extension 52(2).

Martelin T, Murto J, Pentala O & Linnanmäki E. 2014. Terveys, terveyserot ja niiden kehitys.

Teoksessa Vaarama M, Karvonen S, Kestilä L, Moisio P & Muuri A (toim.) Suomalainen hy-

vinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki, 62–79.

*McGuinness S, Connel P.J & Kelly E. 2014. The impact of training programme type and du-

ration on the employment chances of the unemployed in Ireland. Economic and Social Re-

view 45(3), 425–450.

*Messing V & Bereményi B.Á. 2017. Is ethnicity a meaningful category of employment poli-

cies for Roma? A comparative case study of Hungary and Spain. Ethnic and Racial Studies

40(10), 1623–1642.

64

Niela-Vilén H & Hamari L. 2016. Kirjallisuuskatsauksen vaiheet. Teoksessa Stolt M, Axelin

A & Suhonen R. (toim.) Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. Turun yliopisto. Hoitotieteen lai-

toksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja. A:73/2015, 23–36.

Niiranen K, Hakulinen H, Huuskonen M, Jahkola A & Räsänen K. 2011. Työttömän työelä-

mävalmiuksien tukeminen viranomaisverkostossa. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 48,

38–52.

*O’Brien L, Burls A, Townsend M & Ebden M. 2011. Volunteering in nature as a way of en-

abling people to reintegrate into society. Perspectives in Public Health 131(2), 71–81.

Pikkusaari S. 2012. Työ(hön)valmennus on taitolaji. Kiipula-säätiö. Turenki.

Pikkusaari S. 2016. Tuettu työllistäminen- mitä SE tarkoittaa? Teoksessa Pikkusaari S, Ora P,

Sundqvist A, Lampinen P, Saastamoinen S, Nupponen M & Karhapää R. (toim) Tuettu työl-

listyminen käytännössä. Kiipulan ammattiopisto, 7-14.

*Priebe S, Matanov A, Barros H, Canavan R, Gabor E, Greacen T, Holcnerova P, Kluge U,

Nicaise P, Moskalewicz J, DiazOlalla J M, Strasmayr C, Shene A, Soars J.F, Tulloch S &

Gaddini A. 2012. Mental health-care provision for marginalized groups across Europe: find-

ings from the PROMO study. European Journal of Public Health 23(1), 97–103.

*Puig O, Thomas K.R & Twamley E.W. 2016. Age and improved attention predict work at-

tainment in combined compensatory cognitive training and supported employment for people

with severe mental illness. Journal of Nervous and Mental Disease 204(11), 869–872.

Pursio K. 2016. Työttömien kokemuksia terveyttä edistävistä hyvinvointipalveluista. Itä-Suo-

men yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Pro gradu- tutkielma. http://epublicati-

ons.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20160593/urn_nbn_fi_uef-20160593.pdf. Luettu 3.10.2018.

Rajavaara M. 2006. Yhteiskuntaan vaikuttava Kela. Katsaus vaikuttavuuden käsitteisiin ja ar-

viointiin. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 69. Kelan tutkimusosasto, Helsinki.

*Ryan K, Eisenberg D, Kim H, Lai Z, McInnis M& Kilbourne A. 2015. Longitudinal impact

of a collaborative care model on employment outcomes in bipolar disorder. Journal of Affec-

tive Disorders 188, 239–242.

Rotko T, Aho T, Mustonen N & Linnanmäki E. 2011. Kapeneeko kuilu? Tilannekatsaus ter-

veyserojen kaventamiseen Suomessa 2007-2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti.

8/2011.

Saikku P, Kestilä L & Karvonen S. 2014. Työttömien ja työllisten koettu hyvinvointi toimin-

tavalmiuksien viitekehyksessä̈. Teoksessa Vaarama, Karvonen S, Kestilä L, Moisio P &

Muuri (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes

Print – Suomen Yliopistopaino. Tampere, 118 – 143.

Shilton T, Sparks M, McQueen D, Lamarre M-L, Jackson S. 2011. Proposal for new defini-

tion of health. https://www-bmj-com.ezproxy.uef.fi:2443/content/343/bmj.d5359. Luettu

23.5.2018.

65

Sihto M & Myrskylä M. 2000. Erilaisia työttömiä erilaisissa tilastoissa. Kansantaloudellinen

aikakausikirja 96(4), 539–550.

Soste. 2005. Terveyden edistäminen esimerkein. Käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämi-

sen keskuksen julkaisuja – sarja 3/2005.

Stakes. 2004. ICF. Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus.

Stakes. Ohjeita ja luokituksia 2004:4.

STM. 2009. Skenaarioita sosiaalimenoista. Terveyden edistämisen vaikutukset ja analyysi-

mallin esittely. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han-

dle/10024/72861/SELV2009_7.pdf?sequence=1. Luettu 4.9.2018.

STM. 2011. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia.

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73418/URN%3aNBN%3afi-

fe201504223250.pdf?sequence=1. Luettu 3.1.2017.

STM. 2012. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012-2015.

Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1.

STM. 2013. Työttömien terveydenhuollon järjestäminen. http://stm.fi/docu-

ments/1271139/1365032/Työttömien+terveydenhuollon+järjestäminen/3b1979ea-c36c-4114-

9399-6c45e49b40b1/Työttömien+terveydenhuollon+järjestäminen.pdf. Luettu 7.6.2018.

STM. 2016a. Kärkihanke. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja eriarvoisuuden vähentä-

minen. Hankesuunnitelma. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han-

dle/10024/75362/Rap_ja_mui_2_2016__.pdf?sequence=1. Luettu 3.1.2018.

STM. 2016b. Kaikki keinot käyttöön -Yhteistyöllä ratkaisuihin. Sosiaali- ja terveysministe-

riön Osatyökykyiset työssä-ohjelma (Osku) 2013-2015. Loppuraportti. Raportteja ja muisti-

oita 2016: 39.

STM. 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutuksen uudistamiseksi. So-

siaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41.

STM. 2018a. Osatyökykyisten työmarkkinatilanne ja työllistymispalvelut kartoitetaan.

http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/osatyokykyisten-tyomarkkinatilanne-ja-tyollistymis-

palvelut-kartoitetaan. Luettu 12.6.2018.

STM 2018b. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä ja vastuut. https://stm.fi/sotepalve-

lut/jarjestelma-vastuut. Luettu 30.9.2018.

Suhonen R, Axelin A & Stolt m. 2016. 2016. Erilaiset kirjallisuuskatsaukset. Teoksessa Stolt

M, Axelin A & Suhonen R. (toim.) Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. Turun yliopisto. Hoito-

tieteen laitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja. A:73/2015,7–22.

*Stuopyté E & Ceseviciuté I. 2014. Informal Learning of the unemployed as a factor of social

inclusion. Social Education 39(3), 115–127.

66

Suijkerbuijk Y, Schaafsma F, van Mechelen J, Ojajärvi A, Corbière M & Anema J. 2017. In-

terventions for obtaining and maintaining employment in adults with severe mental illness, a

network meta-analysis. Cochrane database of systematic reviews. https://www.cochraneli-

brary.com/cdsr/doi/10.1002/14651858.CD011867.pub2/epdf/standard. Luettu 22.10.2018.

*Söderberg E, Vimarlund V & Alexanderson K. 2010. Experiences of professionals partici-

pating in inter-organisational cooperation aimed at promoting clients’ return to work. Work

35(2), 143–151.

TEM. 2018. Työllisyyskatsaus ja työnvälitystilastot. http://tem.fi/tyollisyyskatsaus-ja-tyonvä-

litystilasto. Luettu 8.6.2018.

TENK. 2013. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa.

https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf. Luettu 12.10.2018.

Terveydenhuoltolaki 1326/2010.

Terävä E, Virtanen P, Uusikylä P & Köppä L. 2011. Vaikeasti työllistyvien tilannetta ja pal-

veluita selvittävä tutkimus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 23/2011.

THL 2015a. Hyvinvointi ja terveyserot. Toimintakyky. https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-

ja-terveyserot/eriarvoisuus/toimintakyky. Luettu 18.5.2017.

THL 2015b. Toimintakyky. https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky/mita-toimintakyky-on/toi-

mintakyvyn-ulottuvuudet. Luettu 24.3.2017.

THL. 2016a. Työllisyys. https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hy-

vinvointi/tyollisyys. Luettu 18.5.2017.

THL. 2016b. Mitä toimintakyky on? https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky/mita-toiminta-

kyky-on. Luettu 23.3.2017.

THL. 2017. Palvelujärjestelmä. https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoi-

suus/palvelujarjestelma. Luettu 20.6.2017.

THL. 2018. Miten valitsen toimintakykymittarin? https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/toiminta-

kyvyn-arviointi/arviointimenetelman-valinta. Päivitetty 20.3.2018. Luettu 15.11.2018.

Tiikkainen P & Heikkinen R-L. 2018. Sosiaalisen toimintakyvyn arviointi ja mittaaminen vä-

estötutkimuksissa. TOIMIA-suositus 18. http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/media/files/suosi-

tus/2011/01/26/S008_suositus_sosiaalinen_vt_110126.pdf. Luettu 24.3.2017.

Tiitola K, Takala E-P, Rentto T, Tulenheimo- Eklund E & Kaukiainen A. 2016. Työkyvyn

heikkenemisen varhainen tunnistaminen. TOIMIA-suositus. http://www.thl.fi/toimia/tieto-

kanta/media/files/suositus/2016/11/02/Tyokyvyn_heikkenemisen_varhainen_tunnistami-

nen.pdf. Luettu 18.5.2017.

Tilastokeskus. 2018a. Työvoimatutkimus. https://tilastokes-

kus.fi/til/tyti/2018/03/tyti_2018_03_2018-04-24_tie_001_fi.html. Luettu 22.5.201.

67

Tilastokeskus. 2018b. Käsitteet. http://www.stat.fi/meta/kas/tyoton.html#tab3. Luettu

8.6.2018.

TOIMIA. 2017. Suositukset. http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/suositus/vaihe1/. Luettu

18.5.2017.

TTL. 2018a. Työkykytalo. https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyokykytalo/. Luettu 28.5.2018.

TTL. 2018b. Kykyviisari. https://sivusto.kykyviisari.fi/kokeile-kykyviisaria/. Luettu

2.11.2018.

Tuomi J & Sarajärvi A. 2011. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 7. uudistettu painos.

Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

UEF. 2018. Tutkimus. https://www.uef.fi/web/hoitotiede/tutkimus. Luettu 15.11.2018.

Vaarama M, Moisio P & Karvonen S. 2010. Johdanto. Teoksessa Vaarama M, Moisio P &

Karvonen S (toim.) Suomalaisten hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki, 10-

19.

Valkeapää K. 2016. Tutkimusaineiston valinta systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa. Te-

oksessa Stolt M, Axelin A & Suhonen R. (toim.) Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. Turun yli-

opisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja. A:73/2015, 58–68.

Van Rijn R, Carlier B, Shuring M & Burdorf A. 2016. Work as treatment? The effectiveness

of re-employment programmes for unemployed persons with severe mental health problems

on health and quality of life: a systematic review and meta-analysis. Occupational Environ-

ment Medicine 73, 275-279.

*Vermeulen S, Anema J, Schellart A, Knol D, Mechelen W & Beek A. 2011. A Participatory

Return- to Work Intervention for Temporary Agency Workers and Unemployed Workers

Sick-Listed Due to Musculoskeletal Disorders: Results of a Randomized Controlled Trial.

Journal of Occupational Rehabilitation 21(3), 313–324.

Virtanen P, Janlert U & Hammarström A. 2013. Health status and health behaviour as predic-

tors of the occurrence of unemployment and prolonged unemployment. Public Health 127(1),

46–52.

Vuokko A, Juvonen –Posti P & Kaukiainen A. 2012. Työttömän toimintakyvyn ja työkyvyn

hyvä arviointikäytäntö terveydenhuollossa. TOIMIA- suositus. http://www.thl.fi/toimia/tieto-

kanta/media/files/suositus/2016/01/12/Tyottoman_toiminta-_ja_tyokyvyn_hyva_arviointikay-

tanto_1.pdf. Luettu 29.5.201

WHO. 2018a. Frequently asked questions. http://www.who.int/suggestions/faq/en/. Luettu

22.5.2018.

WHO. 2018b. The Ottawa Charter for health promotion. http://www.who.int/healthpromo-

tion/conferences/previous/ottawa/en/. Luettu 22.5.2018.

Liite 1. Tutkimuksen tiedonhaku 1/1

Liitetaulukko 1. Tiedonhaku tietokannoista. Tietokanta Hakusanat Rajaukset Tulokset Otsikoiden

perusteella

valitut

Abstraktin pe-

rusteella vali-

tut

Koko tekstin

perusteella pe-

rusteella vali-

tut

Cinahl (unemploye* OR jobless OR "long-term-unemploye*" OR

"hard-to-employ*") AND (functio* OR abilit* OR capabili*)

Peer Reviewed

2010-2017

Finnish/English

134 33 4 3

Medic työt* työttöm* työnhak* pitkäaikaistyöt* ”vaikeasti työllist*”

AND toimintakyk* kyk* pystyv* kapasit*

unemploye* jobless ”long-term-unemploye*” ”hard-to-em-

ploy*” AND (functio* OR ability* OR capabili*)

2010-2017

Finnish/English

30

195

4

1

0

0

0

Psycinfo (unemploye* or jobless or “long-term-unemploye*” or “hard-

to-employ*”) AND (functio* OR ability* OR capabili*) and

(support* OR enhance OR add* OR rehabilitat* OR assess*

OR evaluat* OR measure*)

2010-2017

Finnish/English

294 59 6 3

Scopus (unemploye* OR jobless OR “long-term-unemploye*” OR

“hard-to-employ*”) AND (functio* OR ability* OR capa-

bili*) AND (support* OR enhance OR add* OR rehabilitat*

OR assess* OR evaluat* OR measure*)

2010-2017

Finnish/English

532 120 25 11

SocIndex (unemploye* OR jobless OR “long-term-unemploye*” OR

“hard-to-employ*”) AND (functio* OR ability* OR capa-

bili*)

Peer Reviewed

2010-2017

Finnish/English

74 21 5 2

Yhteensä 1259 238 40 19

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

1/13

Liitetaulukko 2. Tutkimukset työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisesta. Tekijä(t), lähde

ja maa

Tutkimuksen tarkoitus Aineisto Päätulokset Vaikuttavuuden arviointi

Burns ym.

2015. A ran-

domised con-

trolled trial of

time-limited in-

dividual place-

ment and sup-

port: IPS-LITE

trial.

Iso-Britannia

Tavoitteena arvioida,

muuttaako palvelun ai-

karajaus yksilöllisen si-

joituksen ja tuen (IPS)

kliinistä -ja kustannus-

vaikuttavuutta?

Lyhytkestoisempi IPS ammatilli-

sen kuntoutuksen palvelu (9+4 kk)

vs. aikarajoittamaton IPS-palvelu.

18-65 vuotiaat, mielenterveysyksi-

köstä ohjautuneet, avoimille työ-

markkinoille haluavat, väh. 6kk

työttöminä olleet mielenterveys-

potilaat (n= 123)

Alkumittaus, loppumittaus ja ja 18

kk: den seurantamittaus)

Standardi IPS- palveluita saaneiden työllistymistu-

lokset olivat marginaalisesti IPS- LITE ryhmää

paremmat, mutta erot eivät olleet tilastollisesti

merkitseviä.

Intervention jälkeen sairauden kokonaisvaltaiset

oireet lievenivät marginaalisia, vähäisiä tai ole-

mattomia sosiaalisia vaikutuksia. Toimintakyky

lievästi heikkeni, muutos ei kliinisesti merkitsevä.

Seurantamittauksissa sairauden oireissa, tai sosiaa-

lisissa vaikutuksissa ei ryhmien välillä tilastolli-

sesti merkitseviä eroja, lukuun ottamatta

MANSA-mittarin 9 kk: den seurantatuloksia, jol-

loin IPS-LITE- ryhmä sai tilastollisesti merkitse-

västi paremman keskiarvon IPS ryhmään verrat-

tuna.

Lyhytkestoisempi IPS-LITE-mahdollistaa suurem-

man asiakasvirran, mikä voi mahdollisesti lisätä

työllistyneiden kokonaismäärää 17%:lla.

Tilastollisesti merkitsevät muu-

tokset ja ryhmien väliset eroavai-

suudet.

Hypoteettinen kustannustehok-

kuus

Callahan. 2010.

Kidney trans-

plant patient

employment:

Vocational

training and in-

tervention by

use of an im-

pairment rather

than disability

model- The Job

Club.

Tarkoituksena arvioida

häiriöiden, ei vamman,

tunnistamiseen perustu-

van, ammatillisen kun-

toutuspalvelun vaikutuk-

sia työllistymismahdolli-

suuksiin.

Kuvaileva tutkimus:

Ryhmämuotoinen, 4 viikon (1

krt/vko) psykoedukatiivinen kou-

lutusohjelma, jonka tarkoituksena

vahvistaa osallistujien työllisty-

miskykyä jakamalla osallistujille

tietoa.

Työttömiä 18-55- vuotiaat munu-

aissiirtopotilaita (n=27)

Osallistujien työelämään liittyvä tietoperusta li-

sääntyi.

Osallistujien kokemus sosiaalisen tuen saamisesta

lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi tunne- ja tie-

toperustaisen tuen osa-alueilla.

Osallistujien elämänlaatu parani lukuun ottamatta

fyysisen toimintakyvyn aluetta. Tilastollisesti mer-

kitseviä parannukset olivat kahdessa osa-alueessa:

terveyden kokemisessa ja osallistujien käsityksissä

omista kyvyistään työntekijänä.

Tilastollisesti merkitsevät muu-

tokset alku- ja loppumittausten

välillä.

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

2/13

USA. Alku ja loppukyselyt 4 viikon jäl-

keen. Toiminnanvajeiden arvi-

ointi, elämänlaatua, sosiaalista tu-

kea, itsetuntoa arvioivat mittarit.

Itsetunnossa ei tilastollisesti merkitseviä muutok-

sia.

Carroll ym.

2014. Engaging

”hard to reach”

men in commu-

nity based

health promo-

tions. Irlanti

Tarkoituksena niiden te-

kijöiden tunnistaminen,

jotka edistävät vaikeasti

saavutettavien miesten

sitoutumista kunnallisiin

terveyden edistämisen

palveluihin.

Kvalitatiivinen haastattelututki-

mus:

Ryhmämuotoinen, 6 viikon ter-

veysohjelma, jossa tarkoituksena

vahvistaa kyvykkyyttä henkilö-

kohtaiseen muutokseen. (n= 26

miestä), ilmainen lounas, teksti-

viesti muistutus osallistumisesta

Ryhmämuotoinen, 18 viikon ter-

veyttä ja hyvinvointia edistävä

kunto-ohjelma (n= 24 miestä)

Focus ryhmä- (puoli-struktu-

roidut) haastattelut osallistujille

Puoli-strukturoidut haastattelut

ryhmien vetäjille (n=3)

Strukturoimaton havainnointi tut-

kijoiden toimesta

Molempiin ohjelmiin osallistuneiden terveystie-

tous ja voimaantuminen johti muutoksiin terveys-

käyttäytymisessä, terveydessä ja hyvinvoinnissa.

Vaikeasti tavoiteltavat miehet hyötyvät struktu-

roidusta ohjelmasta, jonka tavoitteet on määritelty

käytännönläheisesti.

Ryhmävetäjällä tulisi olla kykyä luoda ryhmään

turvallinen, ja dynaaminen ilmapiiri, jossa jokai-

sen yksilölliset tarpeet tulevat kohdatuksi.

Positiivinen ryhmädynamiikka on tärkeä osallistu-

mista motivoiva ja oppimista tukeva tekijä.

Tulotason ja työllisyystilanteen homogeenisyys

luo ryhmästä osallistujille turvallisen tuntuisen.

Tämän yhteisen taustan kautta myös osallistujien

erilaisuutta hyväksytään.

18-viikon ohjelma oli kustannustehokkaampi,

koska siihen osallistui säännöllisesti enemmän

miehiä.

Osallistujien subjektiivinen koke-

mus

Tutkijoiden suorittama havain-

nointi

Osallistumisaktiivisuus

Toteutuneet kustannukset

Chung-Yi ym.

2013. State Re-

habilitation Ser-

vices Tailored

to Employment

Status Among

Cancer Survi-

vors.

USA

Tarkoituksena selvittää,

ovatko julkiset ammatil-

lisen kuntoutuksen pal-

velut räätälöityjä syö-

västä selvinneiden tar-

peisiin, työllisyystilan-

teesta riippuen?

Kvantitatiivinen rekisteritutkimus.

Julkiseen ammatilliseen kuntou-

tukseen vuonna 2007 hakeneiden,

syövästä selvinneiden, ammatil-

lista kuntoutusta hakeneiden tiedot

(n=1460)

Tilastolliset kuvailevat menetel-

mät (SPSS; MDA)

Yleisimmät kuntoutuspalvelut olivat arviointia,

diagnosointia, vammojen hoitoa, ohjausta ja neu-

vontaa.

Kuntoutuspalveluihin ohjaus oli yhteydessä kun-

toutuksessa olevien työllisyystilanteeseen.

Työttömien ammatilliseen kuntoutukseen pääsy

oli hitaampaa, halvempaa ja kuntoutus kesti kau-

emmin kuin työelämässä olevilla, kohdejoukkojen

erilaisesta kuntoutustarpeesta johtuen.

Työstatuksen ja saatujen palvelu-

jen tilastollisesti merkitsevä yh-

teys

Ammatillisen kuntoutukseen pää-

syn odotustaika, kesto ja kustan-

nukset

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

3/13

Työttömänä olevilla oli todennäköisempää saada

erityisesti työhön valmentavaa, ammatillisen kou-

lutuksen, työn etsinnän, ammatillisen harjoittelun

ja kyyditykseen liittyviä palveluita, lisäkoulusta, ja

rahallisia avustuksia

Ammatillisen kuntoutuksen palvelut olivat yhtey-

dessä työttömyyden merkittävään vähenemiseen.

Curran ym.

2016. The chal-

lenge and im-

pact of engag-

ing hard-to-

reach popula-

tions in regular

physical activ-

ity and health

behaviours: an

examination of

an English

Premier League

” Football in the

Community”

men’s health

programme.

Iso-Britannia.

Tarkoituksena tutkia

millaisia haasteita vaike-

asti tavoiteltavien ryh-

millä on sitoutua fyysi-

seen aktiivisuuteen ja

terveyskäyttäytymiseen

ja tutkia millaisia psyko-

logisia ja sosiaalisia vai-

kutuksia terveysinter-

ventioon osallistumisella

on.

Kvalitatiivinen, etnografinen tut-

kimus:

12 viikon pituinen jalkapalloiluun

keskittyvä, terveysneuvontaa si-

sältävä, fyysisen aktiivisuuden in-

terventio.

18-45 vuotiaat, vaikeasti tavoitel-

tavat miehet (kodittomia ja huu-

meiden käytöstä kuntoutumassa

olevia) (n=34)

Keskustelut osallistujien kanssa

kenttämuistiinpanot, osallistumis-

kertojen lukumäärä ja poisjääntien

syyt.

Aineiston analyysin deduktiivisen

ja induktiivisen päättelyn avulla.

Interventiolla oli positiivisia psyko-sosiaalisia vai-

kutuksia:

- Auttoi tekemään päivittäisestä toimin-

nasta strukturoidumpaa.

- Tuki ja lisäsi sosiaalista kanssakäymistä

- Lisäsi osallistujien sosiaalista pääomaa.

Osallistujien subjektiiviset koke-

mukset

Hellerstein ym.

2015. Behav-

ioral activation

therapy for re-

turn to work in

medication re-

sponsive

chronic depres-

sion with per-

Tarkoituksena selvittää,

miten annettu käyttäyty-

misterapia vaikuttaa

osallistujien työkykyyn,

sosiaaliseen toiminta-

kyyn ja työhön paluu-

seen.

Kvantitatiivinen, kuvaileva tutki-

mus

23-62 vuotiaat, kroonista masen-

nusta sairastavaa henkilöä, (n=16).

Interventiona käyttäytymisterapiaa

terapiaa 12 viikon ajan sekä kaksi

”booster” käyntiä kuukauden ja

Käyttäytymisterapian jälkeen osallistujien työtun-

nit /viikko ja työhön liittyvä aktiivisuus, työtulot

ja työnteon tuottavuus kasvoi. Osallistujat saavut-

tivat työhön liittyvät tavoitteita ja 69 % työllistyi,

lisäsi työtuntejaan tai työllisti itsensä.

Positiiviset muutokset sosiaalisessa toimintaky-

vyssä olivat merkittäviä, vaikka ne eivät otoksen

pienuudesta johtuen tilastollisesti merkitseviä.

Tilastollisesti merkitsevät muu-

tokset ja muuten selvästi merkittä-

vät muutokset

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

4/13

sistent psycho-

social dysfunc-

tion. USA

kahden kuukauden päästä terapian

loppumisesta.

Vaikutusten mittaaminen 13 eri

strukturoidun mittarin avulla,

osallistujien itseraportoidut työlli-

syysvaikutukset ja terapeuttien ra-

portoimat vaikutukset. Alkumit-

taus, loppumittaus ja seurantamit-

taus 24 viikon päästä.

Aineiston analyysi tilastollisin

menetelmin

Himle ym. 2014. Work-re-

lated CBT ver-

sus vocational

services as

usual for unem-

ployed persons

with social anx-

iety disorder: A

randomized

controlled pilot.

USA

Tarkoituksena verrata

kognitiivis-behavioris-

tista terapiaa sisältävän

ammatillisen kuntoutuk-

sen (WCBT) ja perintei-

sen ammatillisen kun-

toutuksen.(VSAU) vai-

kutusta työttömien sosi-

aalisiin ahdistusoireis-

toon ja sitä kautta työn

hakemiseen, vastaanotta-

miseen ja säilyttämiseen.

RCT- tutkimus.

19-60 vuotiaita, sosiaalisista ah-

distusoireista kärsivää työtöntä

(n=58) jaettiin satunnaisesti inter-

ventio (WCBT) (n= 29) ja kont-

rollisryhmään(VSAU) (n=29).

Osallistujat jaettiin molemmissa

ryhmissä vielä pienempiin kohort-

tiryhmiin.

VSAU ryhmä=Neljän viikon ai-

kana, yhteensä kahdeksan 2 h: in

kestoista ammatillista koulutusta.

WCBT= Neljän viikon aikana,

yhteensä kahdeksan kahden tunnin

kestoista ammatillista koulutusta

+16 h kognitiivis-behavioristista

terapiaa.

Alkumittaus, Loppumittaus ja mit-

taus 3 kk:den kuluttua koulutuk-

sen loppumisesta.

Aineiston analysointi tilastollisin

menetelmin

Interventio ryhmään (WSAU) osallistuneilla ta-

pahtui vahvempia positiivisia muutoksia yleisessä

ja sosiaalisessa ahdistuksessa, kaikkien oireiden

vakavuudessa, muissa psykiatrisissa oireissa, toi-

mintakyvyssä, työnhakemisessa ja siihen liitty-

vässä itseluottamuksessa suhteessa VSAU ryh-

mään ja muutokset olivat tilastollisesti merkitse-

viä.

WCBT- ryhmään osallistuneet olivat tyytyväisem-

piä ja sitoutuneempia kuin VSAU- ryhmään osal-

listunet.

Tilastollisesti merkitsevät positii-

viset muutokset sosiaalisessa ah-

distuksessa ja edistyminen työn-

hakemisessa.

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

5/13

Hodzic ym.

2015. Can inter-

vention in emo-

tional compe-

tences increase

employability

prospects of un-

employed

adults?

Espanja.

Tarkoituksena tutkia,

edistääkö tunnekompe-

tenssia vahvistava inter-

ventio työttömien itse

koettua työllistettä-

vyyttä, työnhakua, työl-

listymistä.

Lisäksi vahvistuuko kä-

sitykset yrittäjyyskyvyk-

kyydestä, uudelleen työl-

listymisestä tai oman

yrityksen perustami-

sesta.

Kvantitatiivinen, kvasikokeellinen

tutkimus

Keski-iältään n. 33- vuotiaat työt-

tömät (n=73), jotka jaettiin inter-

ventioryhmään (n=40) ja kontrol-

liryhmään (n=33).

Interventiona 2,5 (15h) päiväinen,

tunnekompetenssia ja -säätelyä

vahvistava koulutus, kontrolliryh-

mälle ei toimenpiteitä.

Vaikutusten arviointi 7 mittarin

avulla (Alkumittaus, 1 kk ja 6 kk:

a intervention jälkeen).

Aineiston analysointi tilastollisin

menetelmin

Interventioon osallistuneiden työttömien itsekoettu

työllistettävyys vahvistui tilastollisesti merkitse-

västi, vaikutukset eivät olleet säilyneet 6 kk: den

seurantamittauksessa

1 vuoden jälkeen, interventioon osallistuneista oli

työllistynyt enemmän ja viive uudelleen työllisty-

miseen oli ollut lyhyempi.

Interventioon osallistuneiden työhaun aktiivisuus

ei lisääntynyt tilastollisesti merkitsevästi.

Interventioon osallistuneiden käsitykset yrittäjyys-

kyvyistään lisääntyivät 3/6 osa-alueella tilastolli-

sesti merkitsevästi, joista 2/6 säilyi 6 kk interven-

tiosta.

Tilastollisesti merkitsevät muu-

tokset ja muuten selvästi merkittä-

vät muutokset

Hoffmann ym.

2014. Long-

term effective-

ness of sup-

ported employ-

ment: 5-year

follow up of a

randomized

controlled trial.

Sveitsi.

Tarkoituksena arvioida

yksilöllisen työhön sijoi-

tuksen ja tuen (IPS) peri-

aatteita noudattavaa, tue-

tun työllistymisen The

Job Coach-projektin pit-

käaikaisia vaikutuksia

työllistymiseen

RCT- tutkimus:

Keski-iältään n. 34- vuotiaat, va-

kavasta mielenterveyden sairau-

desta ja toimintakyvyn vajeista

kärsiviä työttömät (n=100).

Interventioryhmässä tuetun työl-

listymisen protokollaa noudattava

Job Coach- projekti, jossa pyritään

aktiivisesti tukemaan avoimille

työmarkkinoille työllistymistä ja

siellä pysymistä (n= 46) Kontrolli-

ryhmässä perinteinen ammatilli-

Avoimille työmarkkinoille työllistyneiden työt

kestivät pidempään, olivat pidempikestoisissa työ-

suhteissa ja kykenivät säilyttämään todennäköi-

sesti paremmin työmarkkina-asemansa kontrolli-

ryhmään osallistuneita paremmin.

Interventioon osallistuneilla oli selvästi todennä-

köisempää saavuttaa työpaikka avoimilla työ-

markkinoilla kuin kontrolliryhmään osallistu-

neilla.

Interventioon osallistuneiden sairaalahoitojaksot

olivat vähäisempi kontrolliryhmään verrattuna.

Tilastollisesti merkitsevät tulokset

työllistymisestä avoimille työ-

markkinoille.

Kustannusvaikutukset ja kustan-

nushyöty.

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

6/13

sen kuntoutus (n= 54), jossa työ-

pajoissa toteutuva ammatillinen

kuntoutus, jota seuraa työharjoit-

telujakso.

Alkuhaastattelut ja -mittaukset

sairautta, toimintakykyä ja elä-

mänlaatua kartoittaen, 1-, 2-, ja 5-

vuoden seurantahaastattelut ja -

mittaukset.

Aineiston analysointi tilastollisin

menetelmin.

Interventioon osallistuneiden elämänlaatu oli pa-

rempi kuin kontrolliryhmään osallistuneilla, mutta

ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Kustannusvaikutuksia ei ollut ryhmien välillä

mutta interventioryhmä oli kustannusvaikutuksil-

taan parempi, osallistujien kokonaisansiolla ja so-

siaalisella merkityksellä yhteiskunnassa..

Kreuzfeld ym.

2013. Health ef-

fects and ac-

ceptance of a

physical activ-

ity program for

older long-term

unemployed

workers.

Saksa.

Tarkoituksena oli tarjota

iäkkäämmille, pitkäai-

kaistyöttömille sopiva,

matalan kynnyksen ter-

veyden edistämisen oh-

jelma. Tavoitteena oli

selvittää, vaikuttaako in-

terventio sekä objektiivi-

sesti että subjektiivisesti

arvioituun terveyteen ja

miten kohderyhmä sen

hyväksyy.

Prospektiivinen, kuvaileva tutki-

mus

48-60- vuotiaat pitkäaikaistyöttö-

mät (n= 119),

Interventiona 3 kk:tta kestävä,

ryhmämuotoinen, terveyden edis-

tämisen, joka koostui 40 tunnin

luento-osuudesta ja 8 viikon kes-

tävyys-, voima ja rentoutusharjoit-

telusta.

Vaikutuksia arvioitiin verenpai-

neen, fyysisen suorituskyvyn, ras-

vaprosentin ja masentuneisuuden

mittareilla/testeillä (Alkumittaus,

intervention jälkeen ja 6 kk:a in-

terventiosta.)

Aineiston analysointi tilastollisin

menetelmin

Osallistujien fyysinen suorituskyky parani, sydän

ja verisuonisairauksien riskitekijät, selkäkipu sekä

masennus vähenivät tilastollisesti merkitsevästi.

Intervention kaltainen terveyden edistäminen voi

lieventää fyysisiä ja psykososiaalisia työllistymi-

sen esteitä ja siten välillisesti edistää työllisty-

mistä.

Tilastollisesti merkitsevät muu-

tokset ja muuten selvästi merkittä-

vät muutokset

Lammerts ym.

2016. Execution

of a participa-

tory supportive

Tarkoituksena oli arvi-

oida työhön paluuta tu-

kevan ohjelman toteu-

tusta. Tavoitteena oli

Kvalitatiivinen haastattelututki-

mus

Ohjelman ydintoimintoja olivat integroitu palvelu-

muoto, vapaaehtoisuus ja pyrkiminen avoimille

työmarkkinoille.

Osallistujien subjektiiviset koke-

mukset

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

7/13

return to work

program within

the Dutch social

security sector:

a qualitive eval-

uation of stake-

holders’ percep-

tion. Alanko-

maat.

tunnistaa käytännöt ja

selvittää, mitkä tekijät

edistivät ja estivät ohjel-

man onnistunutta toteu-

tusta. asianosaisten arvi-

oimana.

Mielenterveyssyistä sairaslomalla

olevia työttömiä, keikkatyöläisiä

ja määräaikaisia työntekijöitä il-

man pysyvää työsopimusta (n=5),

vakuutuslääkärit (n= 2), työelämä-

asiantuntijat (n=3)ja sosiaalihuol-

lon työhön paluun koordinaattorit

(n=2)ja ammatillisen kuntoutuk-

sen asiakasvastaavat (n=2)

Interventiona työhön paluuta tuke-

van, vapaaehtoisuuteen ja integ-

roituun tukeen perustuva sosiaali-

huollon ohjelma.

Puoli-strukturoitu puhelinhaastat-

telu.

Aineiston analysointi sisällön ana-

lyysillä.

Asiantuntijoiden mielestä toimijoiden välisen yh-

teistyön ja kommunikointi parantuminen edistivät

yhteisen näkemyksen saavuttamista asiakkaan työ-

hön paluu- suunnitelman laatimisessa. Asiakkai-

den mielestä he olisivat kaivanneet enemmän sosi-

aalihuollon tukea työhön paluu- prosessin aikana.

Ohjelman onnistumisen esteiksi nousivat eri sek-

toreilla toimivien asiantuntijoiden välinen heikko

yhteistyö, asiakkaiden mielenterveysongelmat, vä-

häiset aikaresurssit sekä sopivien työpaikkojen

puute avoimilla työmarkkinoilla.

Työhön paluun prosessia edistäviksi tekijöiksi ha-

vaittiin prosessin keskittyminen vähäisemmälle

määrälle sosiaalityöntekijöitä, ammatillisen kun-

toutuksen aikaisempi tuki prosessissa sekä työnan-

tajien kanssa luodut työmahdollisuudet.

Työhön paluu- suunnitelma ei useimmiten johta-

nut työsuhteeseen avoimille työmarkkinoille.

Leksell & Bill-

ing. 2016. An

evaluation of a

cognitive edu-

cational pro-

gram tailored

for young

women with

mental illness:

A qualitative in-

terview study.

Ruotsi.

Tarkoituksena arvioida

kognitiivisen koulutus-

ohjelman vaikutuksia

sen perusteella, mitä

osallistuneet keskusteli-

vat sosiaalisista taidois-

taan, ja kyvystä saada

työtä tai koulutusta

Kvalitatiivinen haastattelututki-

mus.

Osallistujat (n=5) olivat työttömiä

nuoria naisia, jotka osallistuivat

kognitiiviseen, itsekunnioitusta

vahvistavaan, 2-osaiseen koulu-

tusohjelmaan, yhteensä 16 viikon

ajan. Vierailut työpaikoilla itse-

reflektion tueksi.

Haastattelut toteutettiin 2 viikkoa

ohjelman alkamisesta ja 6 kk: a

koulutuksen loppumisesta.

Aineisto analysoitiin sisällön ana-

lyysillä.

Koulutusohjelman aikana osallistujat kehittivät

keinoja selviytyä päivittäisestä elämästään.

Yhdessä olon kokemus muiden samankaltaisten

kanssa, erityisesti rutiineja ja läheisyyttä sisältä-

vässä ympäristössä, vaikuttaisi tukevan osallistu-

jien kykyjä saavuttaa henkilökohtaisia tavoitteita,

aloitekykyä, sosiaalista vuorovaikutusta ja sosiaa-

lisia verkostoja, uusien käyttäytymisen mallien

omaksumista.

Osallistujat kokivat ohjaajien taidot ja heidän ar-

vostavan suhtautumisen tärkeäksi.

Osallistujien subjektiiviset koke-

mukset

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

8/13

Maitoza & Ev-

ans. 2014.

BRITE: A pro-

gram to pro-

mote resilience

among unem-

ployed families.

USA.

1.Tarkoituksena kehit-

tää, implementoida ja ar-

vioida interventio, jossa

tuetaan työttömien ja

heidän puolisoiden ky-

kyä sietää työttömyyden

aiheuttamia seurauksia.

2. Tarkoituksena selvit-

tää intervention pitkäai-

kaisvaikutuksia, mahdol-

lisuuksia puolisoiden

osallisuuden lisää-

miseksi ja kokemustie-

don kartoittaminen inter-

vention kehittämiseksi.

2- vaiheinen, monimenetelmätut-

kimus.

Osallistujat parisuhteessa eläviä

työttömiä (n=25) (management ta-

son ja ei-management tason)

yleishyödyllisen toimijan asiak-

kaita.

Interventiona joko 7 x 90 min kes-

tävä ryhmätapaaminen (n=10) tai

4x 120 min kestävä ryhmätapaa-

minen(n=15) riippuen asiakassuh-

teen laadusta.

Alku- ja loppukyselyt, seurantaky-

selyt ja haastattelut 6 kk:den ja

9:den päästä interventiosta (n=9).

Focus ryhmä haastattelut työttö-

mien puolisoille (n=8)

Osallistujien masennus ja ongelmat perheen toi-

mintakyvyssä vähenivät tilastollisesti merkitse-

västi.

Loppukyselyiden perusteella suurin osa koki inter-

vention hyödyllisenä ja oli siihen tyytyväisiä.

Seuranta- ja Focus ryhmä-haastatteluiden perus-

teella interventio auttoi paremmin sietämään työt-

tömyyden kokemusta, paransi itseluottamusta.

Työttömän kohentunut mieliala vaikutti positiivi-

sesti parisuhteeseen ja perheen toimintakykyyn.

Tilastollisesti merkitsevät muu-

tokset kyselyiden tuloksissa, osal-

listujien subjektiiviset arviot ja

kokemukset.

McGuinness

ym. 2014. The

impact of train-

ing programme

type and dura-

tion on the em-

ployment

chances of the

unemployed in

Ireland.

Tarkoituksena arvioida

julkisesti rahoitettujen,

työttömien harjoitus-

kurssien vaikutuksia ja

vaikuttavuutta työllisty-

miseen.

Kvantitatiivinen rekisteritutkimus

Vuonna 2006-2008 aikana työttö-

myyden vuoksi hakeneiden työttö-

mien tiedot, jotka ohjattu erityyp-

pisille, työllisyyspalveluiden har-

joituskursseille (n=640),

Kontrolliryhmänä työttömät, joita

ei ole ohjattu työllisyyspalvelui-

den harjoituskursseille (n=764)

Aineiston analysointi tilastollisin

menetelmin.

Kontrollisryhmään verrattuna, työllisyyspalvelui-

hin osallistuminen lisäsi työllistymisen todennä-

köisyyttä 10 %:lla tai 3%:lla / kurssiviikko.

Työllisyyspalveluiden kursseille osallistuminen li-

säsi työllistymisen todennäköisyyttä

Todennäköisimmin työllistymistä edistivät työn-

haku- ja vaativampia erityistaitoja edistävät kurs-

sit.

Työllistymisen todennäköisyys on suurinta 3-18

koulutusviikon aikana.

Lyhytkestoisempiin kursseihin osallistuminen li-

säsi työllistymisen todennäköisyyttä, lukuun otta-

matta vaativan erityistason kursseja, joissa pidem-

pikestoinen osallistuminen lisäsi työllistymisen to-

dennäköisyyttä.

Tilastollisesti merkitsevät muu-

tokset työllistymisessä työllisyys-

palveluiden erityyppisille kurs-

seille osallistuneiden välillä sekä

kursseille osallistumattomien

työttömiin verrattuna.

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

9/13

Matalan taitotason kurssien pituudella ei ollut ti-

lastollisesti merkitseviä vaikutuksia työllistymi-

seen.

Messing &

Bereményi.

2017. Is ethnic-

ity a meaningful

category of em-

ployment poli-

cies for Roma?

A comparative

case study of

Hungary and

Spain.

Unkari.

Tarkoituksena analy-

soida ja arvioida kuinka

Unkarissa ja Espanjassa

työttömien aktivointipo-

litiikka saavuttaa romaa-

nit ja erityyppisillä tu-

kiohjelmilla. Mielenkiin-

non kohteena erityisesti

työpolitiikan strategioi-

den toteutumisen arvi-

ointi monipuolisesti

Kvalitatiivinen

monimenetelmätutkimus:

Asiakirjaanalyysi: lait, yleiset työ-

voimapolitiiset instituutiot, työttö-

mien työvoimapolitiikan toteutu-

minen, Työvoimapolitiikan ja

osallisuutta edistävän politiikan

arviointia.

Kvalitatiivinen, haastattelututki-

mus.

Haastattelut Unkarissa ja Espan-

jassa. Viranomaisia (Unkari n=

12, Espanja n=10), työvoimatoi-

mistojen esimiehiä tai koordinaat-

toreita (Unkari n= 4, Espanja

n=4), kansalaisjärjestöjen edusta-

jia Unkari n=3, Espanja n=6)

työnantajan edustajia (Unkari n=8,

Espanja 3), Romaaniyhteisön joh-

tajia (Unkari n=3, Espanja n=4)

Focus ryhmä- haastattelut työttö-

mille, 18-51 - vuotiaille romaa-

neille (Unkari n=10, Espanja 21)

Unkarissa ja Espanjassa työttömien romaaneiden

työvoimapolitiikkaa toteutetaan sekä kaikille työt-

tömille tasavertaisesti kohdennettujen ohjelmien,

että erityisesti romaaneiden tasa-arvoisia mahdol-

lisuuksia korostavien ohjelmien kautta.

Kumpikaan strateginen linjaus ei onnistu kunnolla

saavuttamaan ja tukemaan työttömiä romaaneja

työllistymisessä.

Yleisesti haavoittuville ryhmille kohdennetut toi-

met eivät ole sensitiivisiä etnisten ryhmien erityi-

sille tarpeille ja ne saattavat luoda rakenteellista

epätasa-arvoa ja syrjintää.

Erityisetsi romaaneille suunnatut työvoimapoliitti-

set toimet saattoivat olla vasten käytännön viran-

omaisten työttömien tasa-arvoista kohtelua koros-

tavia toimia.

Erityisetsi romaaneille suunnatut työvoimapoliitti-

set toimet saattoivat myös synnyttää rinnakkaisia,

heikompia palveluita yleisten palveluiden rinnalle.

Myös etnisyyden tunnistaminen voi muodostua

suureksi haasteeksi tämän kaltaisissa ohjelmissa.

Tutkijoiden arvio: Miten hyvin to-

teutuu romaanit huomioiva, laa-

dukas työvoimapolitiikka, jolla

mahdollisuudet edistää romaanei-

den työmarkkina-asemaa.

O’Brien ym.

2011. Volun-

teering in nature

as a way of ena-

bling people to

reintegrate into

society. Aus-

tralia

Tutkimus 1. Tarkoituk-

sena tutkia yleiseen, va-

paaehtoistyönä toteutet-

tuun ympäristönhoito-

työhön osallistumisen

esteitä, motiiveja ja siitä

saavutettuja hyötyjä.

Kvalitatiivinen, monimenetelmä

tutkimus

Tutkimus 1 Tarkoituksenmukai-

nen otanta (n=88)

Kaikille avointa, vapaehtoisuuteen

perustuvaa ympäristönhoitoa

Havainnointi, haastattelu

Osallistujien hyvinvointia ja osallisuutta edistä-

viksi pääteemoiksi muodostui:

-Ihmissuhteiden ja luontosuhteen paraneminen

-Rinnakkain toisten kanssa työskenteleminen

-Sosiaalisten ja työllistymistä edistävien taitojen

kehittäminen

Osallistujien subjektiiviset koke-

mukset

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

10/13

Tutkimus 2.

Tarkoituksena tutkia,

millaisia terveys ja sosi-

aalityön vaikutuksia va-

paaehtoisesti ympäris-

tönhoitoterapiaan osal-

listuneet saivat.

Tutkimus 2.

Mielenterveysongelmista kärsivät

osallistujat (n= 10),

ympäristötyötä organisoivat toimi-

jat (n=10)

Havainnointi, yksilö ja Focus

ryhmä-haastattelut

Aineiston analyysi induktiivisesti

Priebe ym.

2012. Mental

health-care pro-

vision for mar-

ginalized

groups across

Europe: find-

ings from the

PROMO study.

Iso-Britannia.

Kuvata ja arvioida sosi-

aalisesti syrjäytyneille

tarjottuja yleisiä ja koh-

dennettuja mielenter-

veyspalveluita eurooppa-

laisissa pääkaupun-

geissa.

Kvantitatiivinen kuvaileva tutki-

mus.

Euroopan 8 pääkaupungin, köy-

himmillä alueilla toimivien, mie-

lenterveyspalveluita syrjäytyneille

tarjoavien palveluiden tiedot.

(N=516)

Aineiston analyysi kuvailevin ti-

lastollisin menetelmin.

Kaupunkien välillä oli suurta vaihtelua pitkäai-

kaistyöttömille tarjotuissa mielenterveyspalve-

luista, muutamassa kaupungissa niitä ei ollut ol-

lenkaan.

Voittoa tavoittelemattomat, yleishyödylliset toimi-

jat vastasivat 78%:ssa pitkäaikaistyöttömien mie-

lenterveyspalveluiden järjestämisestä.

Pitkäaikaistyöttömien mielenterveyspalveluiden

henkilöstö koostui useimmiten sosiaalityönteki-

jöistä, ohjaajista ja psykologeista/psykotera-

peuteista.

Toimintaterapeutteja oli 8 %.ssa, lääkäreitä

3%:ssa ja sairaanhoitajia 5%:ssa palveluista.

Pitkäaikaistyöttömien mielenterveyspalvelut olivat

yleisimmin työvalmennusta, asumisen tukea, oh-

jausta, lakiopillista neuvontaa, sosiaalitukea ja et-

sivää työtä.

Palveluiden tarjonnan määrä ja

laatu.

Puig ym. 2016.

Age and im-

proved attention

predict work at-

tainment in

combined com-

Tarkoituksena selvittää

ennustaako kognitiivinen

muutos ja ikä kognitii-

vista harjoittelua ja työl-

listymisen tukea saanei-

den työllistymistä

Kvantitatiivinen kuvaileva tutki-

mus:

20-66- vuotiaat vakavaa mielen-

terveyden sairautta sairastavat

työttömät (n=40), jotka ovat tue-

tun työllistymisen palvelussa.

Kognitiiviset parannukset tarkkaavaisuu-

dessa/huomiokyvyssä sekä osallistujien nuorim-

malla, että vanhimmalla ikäryhmällä oli tilastolli-

sesti merkitsevä yhteys parempaan työllistymi-

seen.

Tilastollisesti merkitsevät yhtey-

det.

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

11/13

pensatory cog-

nitive training

and supported

employment for

people with se-

vere mental ill-

ness.

USA.

Interventiona 12 viikon kognitiivi-

nen harjoittelu työllistymistä tuke-

van palvelun yhteydessä.

Alku- ja loppumittaus 12 viikon

kuluttua, seurantamittaus 24 kk in-

terventiosta.

Vastaavasti keski-ikäisessä osallistujaryhmässä

yhteys työllistymiseen oli heikointa

Diagnooseilla, masennusoireistolla tai aikaisem-

malla työkyvyllä ei ollut tilastollisesti merkitsevää

yhteyttä parempaan työllistymiseen

Ryan ym. 2015.

Longitudinal

impact of a col-

laborative care

model on em-

ployment out-

comes in bipo-

lar disorder.

USA

Tarkoituksena oli tarkas-

tella, millaisia vaikutuk-

sia affektiivisilla oireilla

ja elämänlaadulla oli

työllistymiseen pitkällä

aikavälillä, kaksisuun-

taista mielialahäiriötä

sairastavilla potilailla.

Kvantitatiivinen, kuvaileva pitkit-

täistutkimus.

Perusterveydenhuollossa kaksi-

suuntaisen mielialahäiriön oirei-

den hallintaan tehostettua hoitoa

saaneet (n=384) potilaat. (työssä-

käyvät, työttömät, työkyvyttömät)

Elämänlaadun, affektiivisten oirei-

den, työllistymisen, työtuntien ja

ohjelmaan osallistumisen aktiivi-

suuden mittarit, (ennen hoitoa,

6kk, 12 kk ja 24 hoidon lopettami-

sesta)

Aineiston analyysi tilastollisin

menetelmin

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön affektiivisten oi-

reiden lieventyminen voi edistää työttömien poti-

laiden työllistymistä ja lisätä työtunteja pitkällä ai-

kavälillä tarkasteltuna.

Affektiivisten oireiden tasolla ei havaittu olevan

vaikutusta työkyvyttömyyden tasoon

Aktiivinen osallistuminen annettuun hoitoon oli

yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen työllis-

tyä.

Tilastollisesti merkitsevät yhtey-

det.

Stuopyté &

Ceseviciuté.

2014. Informal

Learning of the

unemployed as

a factor of so-

cial inclusion.

Liettua.

Tarkoituksena perus-

tella, miksi epämuodolli-

nen oppiminen edistää

työttömien sosiaalista

osallisuutta. Tavoitteena

on tunnistaa epäviralli-

sen oppimisen tarjoamia

mahdollisuuksia ja epä-

virallisen oppimisen

kohdistuneita tarpeita.

Kvalitatiivinen haastattelututki-

mus:

Harjoituskursseja työttömille jär-

jestävän järjestön työntekijät ja

osallistuneet työttömät (n=10),

Puoli-strukturoitu haastattelu, ai-

neiston analyysi sisällön analyy-

sillä.

Työttömien merkittävimmät oppimisen tarpeet

koskevat sosiaalisen kommunikaation, tiedonhan-

kinnan ja opiskelumotivaation vahvistamista.

Sosiaalisten taitojen kehittyminen parantaa työttö-

mien itseluottamusta.

Osallistujilla on vahvistunut kyky asettaa henkilö-

kohtaisia tavoitteita ja prioriteetteja työ- ja yksi-

tyiselämän välille, työskennellä ryhmässä ja oppia

tehdyistä virheistä, mikä on parantanut heidän

työllistettävyyttään.

Työntekijöiden arviot vaikutta-

vista tekijöistä.

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

12/13

Työttömien henkilökohtaiset, sosiaaliset ja opis-

kelu- ja ammatilliset taidot ja kompetenssit vah-

vistuivat, mikä on edistänyt myös heidän työllis-

tettävyyttä.

Söderberg ym.

2010. Experi-

ences of profes-

sionals partici-

pating in inter-

organisational

cooperation

aimed at pro-

moting clients’

return to work.

Ruotsi.

Tarkoituksena syventää

ymmärrystä niistä koke-

muksista, joita työhön

paluuta tukeva , monitoi-

mijainen yhteistyöpro-

jekti ammattilaisissa on

herättänyt.

Kvalitatiivinen haastattelututki-

mus:

Sosiaalivakuutuksen työntekijät

(n=7) ja työtoimiston työntekijät

n=7), jotka pyrkivät edistämään

sairauslomalla olevien työttömien

työhön paluuta.

Puoli-strukturoitu haastattelu, ai-

neiston analyysi hermeneuttis-fe-

nomenologisin menetelmin.

Monitoimijaisessa yhteistyöprojektissa kehittyvä

yhteisen työkompetenssi edistää yhteydenpitoa

asiakkaaseen, toiminnan suunnittelua ja arviointia

sekä yhteistyötä eri toimijoiden välillä.

Ammattilaisten toimiessa ns. portinvartijan roo-

lissa, on tärkeintä selkeä tiedottaminen olemassa

olevista säännöistä, eduista ja mahdollisuuksista

säilyttäen samalla kyvyn kuunnella ja olla avoin

ideoille työhön paluun edistämiseksi.

Projektiin valikoitiin työhön paluuseen motivoitu-

neimmiksi tunnistetut asiakkaat.

Yhteydenpito asiakkaaseen lisääntyi ja toiminta-

suunnitelmat tarkentuivat.

Asiakkaiden kanssa tapahtuneessa tiiviimmässä

kanssakäymisessä ja dialogissa, heidän vahvuudet

ja kyvyt saatiin hyödynnettyä paremmin ja asiak-

kaat rohkaistuivat osaltaan osallistumaan työhön

paluuta tukevaan prosessiin.

Työhön paluu- prosessia vaikeuttivat toimijoiden

eroavat säännökset ja toimintatavat työkyvyn arvi-

oinnista.

Haastateltavien arviot tärkeim-

mistä havainnoista.

Vermeulen ym.

2011. A Partici-

patory Return-

to Work Inter-

vention for

Temporary

Agency Work-

Tarkoituksena arvioida

uuden, vapaaehtoisen

työhön paluu- ohjelman

vaikuttavuutta työhön

paluuseen, tules vaivoi-

hin ja toimintakykyyn.

RCT-tutkimus.

Sairauslomalla ja ilman työsopi-

musta olevat keikkatyöläiset ja

työttömät, jotka olivat olleet sai-

rauslomalla 2-8 viikon ajan, tule-

vaivojen vuoksi.

Interventioryhmään osallistuneiden työllistymi-

seen vei keskimäärin 161 päivää ja tavanomaiseen

palveluun osallistuneiden 299 päivää.

Tavanomaiseen palveluun verrattuna, interven-

tioryhmään osallistuneiden työhön paluun nopeu-

tuminen tuli tilastollisesti merkitseväksi, 90 palve-

lussa vietetyn jälkeen

Ensisijaisesti työhön paluu ja tois-

sijaisesti tule-vaivojen vähenemi-

sen ja toimintakyvyn vahvistumi-

sen tilastollisesti merkitsevät

muutokset.

Liite 2. Tutkimukseen valitut alkuperäiset tutkimusartikkelit.

13/13

ers and Unem-

ployed Workers

Sick-Listed Due

to Musculoskel-

etal Disorders:

Results of a

Randomized

Controlled

Trial. Alanko-

maat.

Interventioryhmä (n=79) sai ta-

vanomaisen sairasvakuutuksen

kautta kuuluvan työterveystoi-

menpiteiden lisäksi erityistä, mo-

niammatillista tukea työhön pa-

luun tukemiseksi.

Kontrolliryhmä sai tavanomaisen

sairausvakuutuksen kautta kuulu-

van työterveyshuollon toimenpi-

teet

Mittaukset (3, 6, 9, 12 kk inter-

ventiosta)

työhön paluun ja sairausvakuu-

tusetuuksien maksujen kestosta,

tule-vaivat ja toimintakyky.

Aineiston analysointi tilastollisin

menetelmin.

Tule- vaivoissa ja toimintakyvyssä ei ilmennyt ti-

lastollisesti merkitseviä eroja interventioryhmän ja

kontrolliryhmän välillä.

Liite 3. Aineiston tutkimusartikkeleiden laadunarviointi JBI kriittisen arvioinnin kriteereiden mukaan

1/1

Laadunarviointi kokeellisten tutkimusten tarkastuslistan mukaan. Pisteiden vaihteluväli 0-10.

Tutkimus Laatupisteet

Burns ym. 2015. 7 p.

Himle ym. 2014. 9 p.

Hodzic ym. 2015. 7 p.

Hoffmann ym. 2014. 8 p.

Vermeulen ym. 2011. 8 p.

Laadunarviointi kuvailevien/ tapaussarja –tutkimusten tarkastuslistan mukaan. Pisteiden vaihteluväli 0-9.

Tutkimus Laatupisteet

Callahan. 2010. 4 p.

Chung-Yi ym. 2013. 6 p.

Hellerstein ym. 2015. 6 p.

Kreuzfeld ym. 2013. 5 p.

Maitoza & Evans. 2014. 3 p.

Priebe ym. 2012. 6 p.

Puig ym. 2016. 3 p.

Ryan ym. 2015. 5 p.

Laadunarviointi tulkinnallisten/kriittisten tutkimusten tarkastuslistan mukaan. Pisteiden vaihteluväli 0-10.

Tutkimus Laatupisteet

Carroll ym. 2014. 7 p.

Curran ym. 2016 9 p.

Lammerts ym. 2016 8 p.

Leksell & Billing. 2016. 8 p.

Maitoza & Evans. 2014. 3 p.

Messing & Bereményi. 2016. 6 p.

O’Brien ym. 2010. 9 p.

Stuopyté & Ceseviciuté. 2014. 6 p.

Söderberg ym. 2010. 8 p.

Laadunarviointi tapaus-kontrolli-tutkimusten tarkastuslistan mukaan. Pisteiden vaihteluväli 1-9.

Tutkimus Laatupisteet

McGuinness ym. 2014. 8 p.

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 1/13

Liitetaulukko 3. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukeminen. Tekijä(t), lähde

ja maa

Osallistujien taustatiedot (kes-

kiarvot).

Intervention tavoitteiden näkö-

kulma

Interventiossa tu-

ettu työ- ja tai toi-

mintakyvyn osa-

alue

Miten työttömien työ -ja toimintakykyä on pyritty tuke-

maan?

Burns ym. 2015.

Ikä 38 vuotta

Miehiä 72 %

Valkoihoisia 85%

Asuu itsenäisesti 89 %

Opiskeluvuosia 13 vuotta.

Työttömyyden kesto 24 kk

Sairauden kesto 10 vuotta

Terveyden, toimintakyvyn, ja hy-

vinvoinnin edistäminen

Ammatillisen kuntoutuksen pal-

veluiden kustannustehokkuuden

arviointi ja kehittäminen

Työkyky

Sosiaalinen toi-

mintakyky

Aikarajattu yksilöllinen työhön sijoitus ja tuki (IPS)

- Työttömän työllistymismotivaation arviointi

- Yksilöllistä työpaikan löytämistä

- Nopeaa, suoraa työhön sijoittamista

- Pyritään sijoittamaan avoimille työmarkkinoille

- Integraatio mielenterveyspalveluiden kanssa

- Kiinnitetään huomiota asiakkaan mielipiteisiin

- Ohjausta avustuksien hakemisessa

- Työaktiivisuuden kehittämistä.

Callahan. 2010. Ikä 44.6 vuotta

Miehiä 63%

Valkoihoisia 56%

Naimisissa 70%

Opiskeluvuosia 12,4 vuotta

Työllistymiskyvyn arvioinnin ke-

hittäminen

Ammatillisen kuntoutuksen kehit-

täminen

Työllistymistä edistävän tietotai-

don edistäminen

Työllisyyden parantaminen

Työkyky

Sosiaalinen toi-

mintakyky

Psyykkinen toi-

mintakyky

Ryhmämuotoinen, 4 viikon (1 krt/vko) ammatillinen koulu-

tusohjelma:

-

1.Ryhmätapaaminen:

- Yhteisen maaperän luominen

- Osallistujien välisten yhteyksien luominen

- Osallistujien valmistelua tiedon vastaanottamiseen

- Työhön palaamiseen liittyvää ahdistuksen lieventä-

mistä

2. Ryhmätapaaminen:

- Tiedon jakaminen ja keskusteleminen sosiaalitur-

van tarjoamista työnteon kannustimista

- Sosiaaliturvan työkoordinaattorin osallistuminen:

- Osallistujille täydentävästä sosiaalituesta ja vam-

mautuneen sosiaaliturvasta selittäminen.

- Sosiaalietuuksien eroavaisuuksien selventäminen

- Osallistujien ongelmien tunnistaminen

- Jokaiselle yksilöllisesti eri kannustimien mahdolli-

suuksista selittäminen

3. Ryhmätapaaminen:

- Tuen tarjoaminen

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 2/13

- Auttaa ymmärtämään, että osallistujien ei tarvitse

yrittää löytää töitä tai koulutusta yksin.

- Erikoissairaanhoidon ja kuntoutusyksikön välinen

yhteistyö munuaissiirtopotilaan tarpeiden ymmärtä-

miseksi.

- Erikoissairaanhoidon ja kuntoutusyksikön edusta-

jien osallistuminen kokoontumiskerralle:

- olemassa olevista palveluista kertominen

- lähetekäytäntöjen kuvaaminen

- Työkyvyn arvioinnin yksityiskohtainen kuvaus ja

selittäminen

4.Ryhmätapaaminen:

- Edellisiltä kerroilta opittujen asioiden keskustele-

malla läpikäyminen

- Muistiinpanojen tekeminen

- Lisäkysymysten mahdollistaminen

- Mielenkiintoisimpien asioiden esille tuominen kes-

kustelun avulla

- Tulevaisuuden suunnitelmien esille tuominen kes-

kustelun avulla

- Kuntoutusyksikön edustajan osallistaminen ko-

koontumiseen, jotta osallistujat pystyivät ymmärtä-

mään kokemuksiaan kuntoutuspalveluita käyttäes-

sään.

Carroll ym.

2014.

Ikä 49 vuotta

Miehiä 100 %

Vain peruskoulututkinto

74%:lla

Työttömiä 43 %

Osa-aikaisessa työssä 7 %

Sosiaaliturvan varassa eläviä

52 %

Ei parisuhteessa 39%

Yksinasuvia 23 %

Terveyden edistämisen julkiseen

palveluun kiinnittymisen ja osalli-

suuden vahvistuminen

Henkilökohtaisten kapasiteetin ja

kykyjen vahvistuminen

Terveyden ja hyvinvoinnin edistä-

minen

Kohderyhmälle soveltuvan ja kus-

tannustehokkaan terveydenedistä-

misen intervention kehittäminen

Sosiaalinen toi-

mintakyky

Psyykkinen toi-

mintakyky

Fyysinen toimin-

takyky

Ryhmämuotoinen terveysohjelma:

- Henkilökohtaisen kasvua ja kapasiteettia korostava

lähestymistapa

- Terveystarkastus

- Ohjelma järjestettiin helposti saavutettavalla pai-

kalla

- Ilmainen lounas

- Viikoittainen muistutus tapaamiskerroista (teksti-

viesti tai soitto)

- Osallistujilla suuri rooli sisällön tuottamisessa

- Ohjelmaan osallistuminen joustavaa

- Uusia osallistujien oli mahdollista tulla mukaan

joka viikko

- Ryhmän keskusteluun osallistuminen

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 3/13

- Kuulluksi tuleminen

- Ryhmänvetäjällä salutogeeninen lähestymistapa

- Kannustaminen kaikkia osallistumaan tasapuoli-

sesti keskusteluun

Ryhmämuotoinen kunto-ohjelma:

- Ohjelman selkeä rakenne

- Ohjelmassa saavutettavat tavoitteet

- Kardiovaskulaarista kuntoa vahvistavia harjoitteita

- Osallistujien jakaminen samankaltaisiin pienryh-

miin harjoitteiden oikein suuntaamiseksi

- Omatoimiseen aktiivisuuteen kannustaminen

- Kirjallisten ohjeiden jakaminen tapaamiskertojen

välille

- Kirjallisten ohjeiden sijoittamisen neuvominen

- Ryhmämuotoisuus

- Kannustettiin olemaan vertailematta itseä toisiin

- Kannustettiin etenemään omassa tahdissa

- Palautteen antaminen

- Kannustaminen parantamaan tuloksia

- Terveystiedon suppea jakaminen asteittain sekaan-

nusten välttämiseksi ja käyttäytymismuutoksen

mahdollistamiseksi

- Ohjelman struktuuri

- Ryhmänvetäjän hyvät kommunikointi taidot

- Ryhmänvetäjän kyky asettua ja tehdä työtä osallis-

tujien tasolla

- Positiivinen ryhmädynamiikka

- Ryhmän homogeenisyys luo turvallista ilmapiiriä ja

tasavertaisuuden kokemusta

Chung-Yi ym.

2013.

Ikä 16-34 vuotiaita 31.9%, 35-

54 vuotiaita 52.2%, 53-64

vuotiaita 16,7%.

Naisia 48,4%, miehiä 51,6%.

Valkoihoisia 67,2 %

Vain peruskoulututkinto

19,1%

Lukiosta valmistuneita 38,9%

Täydennyskoulutusta 29.7%

Ammatillisen kuntoutuksen pal-

veluiden arviointi

Työkyky - Toiminnanvajeiden arviointia, diagnosointia ja hoi-

toa

- Opiskeluun ohjaamista

- Ammatillista harjoittelua

- Työnhaun- ja etsinnän tukea

- Työhön sijoittamista

- Kyydityksen tukea, mikä mahdollisti kuntoutuksen

ohjaajien säännölliset tapaamiset ja avoimien työ-

paikkojen haastattelut.

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 4/13

Korkeakoulu tutkinto 12,3%

Psykiatrisia ongelmia 10,8%

Alkoholiongelmia 1,9%

- Rahallista avustusta

- Työvalmiuksen harjoittelua

Curran ym.

2016.

Iän vaihteluväli 18-45 vuotta

Miehiä 100 %

Asunnottomia tai huumeriip-

puvuudesta kuntoutuvia (ei

käyttöä viimeisen 6 kk: den.

aikana)

Ei säännöllisestä, fyysistä ja

strukturoitua harjoittelua.

Vaikeasti tavoitettavan ihmisryh-

män fyysisen aktiivisuuden- ja

terveysinterventioiden suunnitte-

lun, implementoinnin ja ylläpitä-

misen kehittäminen erityisesti

kohderyhmän tarpeiden näkökul-

masta.

Psyykkinen toi-

mintakyky

Sosiaalinen toi-

mintakyky

Jalkapalloseurojen rahoittama miesten ryhmämuotoinen ter-

veysohjelma - Jalkapalloseuran brändin hyödyntäminen osallistu-

jien motivoimiseksi ja innostamiseksi - 2h/2xviikossa toteutuva jalkapalloharjoitukset - toiminnan ohella annettua terveysneuvontaa - Paikallisesti, oman kunnan jalkapalloseuran tiloissa - Kuntovalmentajan ohjaamaa toimintaa - Epävirallista keskustelua terveystoimijoiden toi-

mesta aiheista: tupakoinnin lopettaminen, seksuu-

aliterveys, syöpätietoisuus) - Alkulämmittelyä - Kuntoharjoituksia - Lajitaitoharjoituksia - Jalkapallon pelaamista - Intervention jälkeen mahdollista siirtyä yleisem-

pään, viikoittaiseen kunto-ohjelmaan, jossa jalka-

palloa, kuntopiiriä ja nyrkkeilyä

Hellerstein ym.

2015.

Ikä 43,7 vuotta

Miehiä 56,3 %

Valkoihoisia 81,3%

Kroonisesta masennuksesta

kärsiviä, Lääkehoidosta hyvän

hoitovasteen saaneita

Psykososiaalisen toimintaky-

vyn ongelmia.

Työttömyyden kesto 44,4 kk.

Työhön paluun tukemiseen koh-

distuvan terapiamuodon arvioimi-

nen

Työllistymiskyky

Työkyky

Sosiaalinen toi-

mintakyky

- Osallistujien aktivoiminen uudelleen hylättyihin tai

omaksumatta jääneisiin työrooleihin

- Käyttäytymisterapiassa työllistymiseen liittyvät ta-

voitteet

- Työkyvyttömyyttä ylläpitävien käyttäytymismallien

tarkasteleminen

- Sosiaalisen aktiivisuuteen, virkistykseen, tervey-

teen ja muihin työhön liittymättömien toissijaisten

tavoitteiden tunnistaminen

- Aktiivisuuden aikatauluttaminen

Himle ym.

2014.

Ikä 44,93 vuotta

Miehiä 69 %

Tummaihoisia 93,10 %

Kodittomia, köyhiä

Korkeakoulututkinto 3,6 %

Työhön paluun tukemiseen koh-

distuvan terapiamuodon arvioimi-

nen

Työllistymiskyky

Psyykkinen toi-

mintakyky

Fyysinen toimin-

takyky

Ryhmämuotoinen, työorientoitunut kognitiivis- behavioristi-

nen terapia ammatillisen kuntoutuksen lisäksi

- Tapaamiset 2krt/vko 4 viikon ajan

- Psykoedukaatiota ahdistusoireistosta ja sen vaiku-

tuksesta työllistymisen

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 5/13

Sosiaalisen ahdistuksen oi-

reyhtymästä kärsiviä

Yleisimmät psykiatriset diag-

noosit:

masennus 62,10%,

traumaperäinen stressihäiriö

34,50%,

yleistynyt ahdistuneisuus-

häiriö 24,10%,

pakko-oireinen häiriö 17,20%

paniikkihäiriö 17,20%.

Ammatillisen kuntoutuspalvelui-

den kehittäminen kohderyhmän

tarpeisiin

Sosiaalinen toi-

mintakyky

- Automaattisten ajatusten tunnistaminen

- Kognitiivinen uudelleen muotoilu,

- Altistusharjoitukset

- Työhön liittyvien sosiaalisten taitojen harjoittelu

Hodzic ym.

2015.

Ikä 32,95 vuotta

Naisia 92,5 %, Miehiä 2,5 %

Ei päihde- tai lääkeaine-riip-

puvuutta

Työhön paluun tukemiseen ja

kompetensseihin kohdistuvan te-

rapiamuodon arvioiminen

Itse koetun työllistettävyyden,

työnhaun ja työllistymisen vahvis-

taminen

Psyykkinen toi-

mintakyky

Työllistymiskyky

Ryhmämuotoinen koulutusinterventio

- 2,5 päivän pituinen

- tunnekompetenssien edistäminen ja tehokkaiden

tunnesäätelyn keinojen kehittäminen

-

- 6 moduulinen rakenne:

- 1)Tunnekompetenssiin perehtyminen ja omien ja

toisten tunteiden tunnistaminen

- 2) Tunteiden sääteleminen

- 3) Omien tunteiden sääteleminen ihmissuhteissa

- 4) Toisten tunteiden sääteleminen ihmissuhteissa ja

konfliktien hallintaa

- 5) Käytännön harjoituksia tunteiden säätelemiseen

- 6) Positiiviset tunteet ja niiden hyödyntäminen hy-

vinvoinnin edistämisessä

-

- Teoreettista käsitteiden avaamista esimerkein, vide-

oiden, rooli- leikkien tai case-esimerkkien avulla

- Ryhmässä keskustelua

- Ryhmäharjoituksia

- Paritehtäviä

- Yksilötehtäviä

- Käytännön harjoituksia opitun kokeilemiseksi ja

tekniikoiden oppimiseksi

- Tiedon jakamista

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 6/13

Hoffmann ym.

2014.

Ikä 33,5 vuotta

Miehiä 60 %, Naisia 40 %

Alhainen koulutus 24%, Am-

matillinen koulutus 65%, yli-

opistotutkinto 11%.

Vakavia mielisairauksia

Vajeita toimintakyvyssä, eri-

tyisesti erilaisista rooleissa toi-

mimisen, sosiaalisen toiminta-

kyvyn, itsenäisen elämän ja it-

sestä huolehtimisen osa-alu-

eilla.

Työkykyä jäljellä >50%

Avoimille työmarkkinoille tähtää-

vän ammatillisen kuntoutusmene-

telmän pitkäaikaisvaikutusten ar-

vioiminen.

Työkyky

Sosiaalinen toi-

mintakyky

Psyykkinen toi-

mintakyky

Fyysinen toimin-

takyky

- Yksilöllinen työhön sijoittaminen ja tuki

- Työvalmentajat, joilla max. 15 asiakkuutta

- Työhön valmentaja avustaa nopeassa työhön etsi-

misessä, joka perustuu

- Asiakkaan koulutukseen

- Asiakkaan työtoiveisiin

- Asiakkaan aikaisempaan työkokemukseen.

- Työpaikalla tapahtuvaa harjoittelua

- Työpaikan säilyttämistä tukevaa, ylläpitävää tukea

- Tukea ja avustusta työpaikan menetyksen kohda-

tessa, uuden työpaikan saamiseksi

- Työvalmentajalla kontakti asiakkaaseen väh. 1 krt/

2 viikossa,

- Työvalmentajalla kontakti työpaikalla työvalvojaan

kerran kuussa

- Työvalmentajalla kontakti hoitotiimiin

- Työvalmentajalla kontakti muihin olennaisiin tahoi-

hin kerran kuussa.

Kreuzfeld ym.

2013.

Ikä 53,7 vuotta

Miehiä 39 %, Naisia 61 %

Työttömyyden kesto <5 vuotta

45,8 %

Ei ammatillista koulutusta

14,2 %, ammattitaitoinen

työntekijä (skilled worker)

63%, Ammatillinen koulutus

8,4%, Korkeakoulututkinto

13,4 %

Matalan kynnyksen periaatteella

toimivan terveyttä edistävän oh-

jelman arviointi ja kehittäminen

Fyysinen toimin-

takyky

Ryhmämuotoinen, 2-moduulinen, terveyden edistämisen oh-

jelma, - 40 tunnin luento-osuus: - Toteutui 2 krt/vko, - Asiantuntijoiden pitämä - terveellisen elämäntavan tietämyksen lisäämistä - Yksilöllisen terveyskompetenssin tukemisesta, kes-

kittyen fyysisen aktiivisuuteen, tasapainoiseen ruo-

kavalioon ja psykososiaaliseen stressiin - Käytännön esimerkkejä ja harjoituksia opitun tie-

don syventämiseksi - 8 viikon kestävyys-, voima ja rentoutusharjoittelu: - 2 krt/ vko, 8 viikon ajan

- Kuntovalmentajan ohjauksessa

- Kestävyys- ja voimaharjoittelua

- Pyöräergometri, kuntopiiri- ja ryhtiharjoituksia

- Rentoutusharjoituksia

- Mahdollisuus jatkaa kuntokeskuksessa ilmaiseksi

omatoimista harjoittelua 6 kuukautta

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 7/13

Lammerts ym.

2016.

Ikä 44,8 vuotta

Työttömyyden kesto 4,64

vuotta. (vaihteluväli 0,5-13

vuotta)

Työhön paluuta tukevan ohjelman

prosessin arviointi

Työkyky

Psyykkinen toi-

mintakyky

Ohjelman ydintoimintoja olivat:

- integroitu palvelumuoto,

- Terveydenhuollon toimijat keskittyivät asiakkaan

kyvyttömyyksien sijaan työhön paluuseen

- Osallistava työote, joka edisti asiakkaan aktiivi-

suutta ammatilliseen kuntoutukseen. Asiakkaat tun-

nistivat työnteon esteitä ja mahdollisuuksia ja ym-

märsivät niitä paremmin.

- vapaaehtoisuus

- Avoimille työmarkkinoille pyrkiminen.

- Työnhakua

- Tukea CV:n kirjoittamiseen,

- Tukea työhaastatteluun valmistautumiseen

- Asiantuntijoiden mielestä toimijoiden välisen yh-

teistyön ja kommunikointi parantuminen edistivät

yhteisen näkemyksen saavuttamista asiakkaan työ-

hön paluu- suunnitelman laatimisessa.

- Työhön paluun prosessia edistivät:

- Prosessin keskittyminen vähäisemmälle määrälle

sosiaalityöntekijöitä, Ammatillisen kuntoutuksen

aikaisempi tuki prosessissa

Leksell & Bill-

ing. 2016.

Ikä 18-26 vuotta

Työttömyyden kesto väh. 4kk

Kolme eli parisuhteessa, yksi

asui yksin, yksi asui vanhem-

pien kotona.

Lapsuudessa aikana sijaisko-

deissa eläneitä 4/5 osallistujaa

Koulukiusattuja 4/5 osallistu-

jaa

Mielenterveysongelmista kär-

siviä

Kognitiivisen koulutusohjelman

vaikutuksien arviointi

Työllistymiskyky

Psyykkinen toi-

mintakyky

Sosiaalinen toi-

mintakyky

Kaksiosainen, ryhmämuotoinen

kognitiivinen koulutusohjelma:

- Osallistujien voimavarojen vahvistaminen jokapäi-

väisestä elämästä selviytymiseen

- Voivat mahdollisimman hyvin omassa tämänhetki-

sessä elämäntilanteessaan tai tulevaisuudessa.

- Tajuamista, ettei ole ainoa, joka tuntee olevansa ek-

syksissä

- Itseä-vahvistava

- Käytännön esimerkkejä

1.Vaihe:

Henkilökohtainen kasvu

- 6 viikkoa/ 5 krt/viikko

Teemat:

- Fyysinen aktiivisuus:

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 8/13

- Keskustelua ja reflektointia itsetunto-käsitteestä,

korostaen yksilöllisiä, konkreettisia merkityksiä

- Kommunikointitaidot

- Luovien taiteiden käyttäminen (piirtäminen, maa-

laaminen, kuvanveisto, draama, tanssi, liike, mu-

siikki ja tarinankerronta) ideoiden ja tarkoitusten il-

maisemiseksi.

-

2.Vaihe:

Nykyajan yhteiskunta

-10 viikkoa, 5 krt/ viikko

Teemat:

- Itsestä vastuunottamisen opetteleminen

- Henkilökohtainen talouden hallinnan oppiminen

- Nyky-yhteiskunnassa elämisen oppiminen

- Oikeuksien ja velvollisuuksien oppiminen

- Sosiaalisten ongelmien analysointi

- Vierailut työpaikoilla 2 krt/viikossa,

- tarkoituksena opiskella ja tehdä muistiinpanoja mi-

ten opittuja asioita implementoidaan tosielämän ti-

lanteissa.

- Yhdessä olon kokemus muiden samankaltaisten

kanssa

- Rutiineja ja läheisyyttä sisältävä ympäristö

- Ohjaajien tuki

- Muiden osallistujien tuki

- Ohjaajien taidot

- Ohjaajien ajatteleva ja välittävä, luottamusta osoit-

tava ja arvostava suhtautuminen

- Tiedon jakaminen

- Käytännön työkalujen oppiminen

- Uusiin kontakteihin kannustaminen

- Keskustelua

- Reflektiota

Maitoza & Ev-

ans. 2014.

Ikä –

Miehiä non-management-ta-

son ryhmässä 23%,

Miehiä management- tason

ryhmässä 60%

Työttömän ja hänen perheensä

voimavaroja edistäminen ja kehit-

täminen

Puolisoiden osallisuuden kehittä-

minen

Psyykkinen toi-

mintakyky

Perheen toiminta-

kyky

2- tason ryhmämuotoinen ohjelma

- Työttömän ja hänen perheensä voimavaroja edis-

tävä ohjelma

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 9/13

Työttömyyden kesto non-ma-

nagement ryhmässä 19 kk.

Työttömyyden kesto 15 kk

management- ryhmässä.

Naimisissa tai parisuhteessa

100%

Alle 18-vuotiaita lapsia kotona

20 %

Lisätä tietoa, miten perheissä kä-

sitellään ja selviydytään työttö-

myydestä ja millaisia asioita he

jakaisivat muiden vertaisten

kanssa.

- Ohjelman sisältö ja kesto määräytyivät työttömän

palveluista riippuen (management tai ei-manage-

ment)

- 90 min/ vko x 7 (management) tai 2 h/vko x 4 (ei-

management)

- Epämuodollinen ja vapaa ilmapiiri, jossa osallistu-

jien olisi turvallista keskustella

- Pienryhmäkeskustelut

- Kirjalliset tehtävät

- Muut aktiviteetit

- Luennot

- Ohjattuja keskusteluita:

- Kielteisten ajatusten uudelleen muotoilua positiivi-

semmaksi

- Osallistujat tietävät, että on olemassa muitakin,

joilla on samankaltaisia tunteita ja ajatuksia

- Puolisoiden mielipiteiden kuuleminen

- Henkilökohtaisten ja perheen voimavarojen tunnis-

taminen ja kasvattaminen

- Stressin ja stressinhallinta keinojen opiskeleminen

- Perheen toiminnan, tavoitteiden, prioriteettien, tun-

nistamista ja eteenpäin kehittäminen

- Työttömän toiminnan, tavoitteiden, prioriteettien,

tunnistamista ja eteenpäin kehittäminen

- Paikallisten, edullisten vapaa-ajan vieton mahdolli-

suuksien tunnistaminen

- Kommunikaatioprosessin tunnistamista

- Läheisten kanssa tukevien konfliktien selvittämisen

opiskeleminen

- Voimavarojen (resilience) määritteleminen

- Opituista asioista yhteenvedon tekeminen

McGuinness

ym. 2014.

Työttömyyden vuoksi sosiaa-

liavustusta hakeneet, työlli-

syyspalveluissa harjoituskurs-

seille aktivointitoimenpiteinä

ohjatut työttömät

Julkisien työttömyyspalveluiden

erityyppisten harjoituskurssien

vaikutusten ja vaikuttavuuden ar-

viointi

Työllistymiskyky

Työkyky

Työllisyyspalveluissa työttömän aktivointitoimenpiteinä to-

teutettuja ja työllistymiseen tähtääviä kursseja

- Yleiset kurssit:

- Työnhaun taitojen harjoituskurssit

- Yleisten työtaitojen harjoituskurssit

- Erityistaitoja vahvistavilla kursseilla läheisempi yh-

teys työelämään:

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 10/13

- Matalan tason harjoituskurssit, kuten alaan tutustu-

minen

- Keski-tason harjoituskurssit, kuten ATK-taitojen

opiskelu

- Korkean tason harjoituskurssit, kuten tietoko-

neavusteinen suunnittelu ja muotoilu

Messing &

Bereményi.

2017. and

Spain. Unkari.

Ei kuvata Työttömien romaanien aktivointi-

politiikan analysointi ja arvioimi-

nen

Työllistymiskyky

Työkyky

Yleinen työttömien aktivointipolitiikka:

- Kaikille työttömille samanlaista tukea

- Tukea työttömyyden taustasyinä olevaan huono-

osaisuuteen, ei etnisyyden erityispiirteisiin.

Erityisesti romaaneille kohdistetut työvoimapoliittiset ohjel-

mat.

- Romaaneille yhdenvertaisia mahdollisuuksia tar-

joava

Tukea työttömyyden taustasyinä olevaan etniseen syrjintään,

joka tehdään asianosaisten ja työnantajien toimesta

O’Brien ym.

2011.

Tutkimus 2:

Ikä 18-65 vuotiaat

Miehiä 60%, Naisia 40%

Työttömiä 100%

Mielenterveyden ongelmia

Vapaaehtoisuuteen perustuvan

ympäristönhoitotyön vaikutukset

syrjäytyneiden hyvinvointiin ja

osallisuuteen.

Työllistymiskyky

Työkyky

Sosiaalinen toi-

mintakyky

Tutkimus 2:

Vapaaehtoisuuteen perustuva, terapeuttinen ympäristönhoi-

totyö

- 2-3 työpäivää/viikossa/useiden kuukausien ajan

- Käytännöntyötä

- Työskentelyote ei tavoitekeskeistä

- Käytännön osallistumista ympäristönhoitotyöhön

- Työskentelemistä toisten ihmisten kanssa

- Tiimityöskentelyä

- Erilaisten ihmisten kanssa työskenteleminen

Priebe ym.

2012.

Kodittomia

Seksityöläisiä

Turvapaikanhakijoita/Pakolai-

sia

Maahanmuuttajia

Kiertolaisia

Pitkäaikaistyöttömiä

Kuvata ja arvioida sosiaalisesti

syrjäytyneiden, mielenterveyspal-

veluita eurooppalaisissa pääkau-

pungeissa.

Psyykkinen toi-

mintakyky

Pitkäaikaistyöttömille kohdennetuissa mielenterveyspalve-

luissa:

- Toiminnasta vastaa useimmiten voittoa tavoittele-

maton järjestö

- Toiminnassa työskentelee useimmiten ohjaajia, so-

siaalityöntekijöitä ja psykologeja.

- Yleisimpinä toimintamuotoina ovat työvalmennus,

ohjaus, asumiseen liittyvä tuki ja neuvonta, sosiaa-

lituki, etsivä työ, lakineuvonta, ja itsenäisen elämän

tuki.

Puig ym. 2016.

Ikä 47,2 vuotta

Miehiä 60%, Naisia 40%

Kognitiivisen terapian ja osallistu-

jan iän vaikutusten arviointi työl-

listymiseen

Psyykkinen toi-

mintakyky

Työkyky

Yksilöllinen, kompensoiva kognitiivisen harjoittelun terapia

- 1h/viikko/12 viikon ajan

- Työllistymisen asiantuntija toteutti terapian

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 11/13

Vakavia mielenterveyden sai-

rauksia

- Kompensoivien strategioiden ja tapojen opettamista

muistin, huomiokyvyn, oppimisen ja toimintakyvyn

osa-alueilla.

- Strategiat keskittyivät välttämään häiriötekijöitä ja

säilyttämään huomiokykyä

- Interaktiivisten peli-tyyppisiä harjoitteita mielen-

kiinnon ylläpitämisen, keskittymiskyvyn ja moti-

vaation kasvattamiseksi.

- Oppilaiden tavoitteiden selvittäminen ja niiden liit-

täminen osaksi strategioita sisäisen motivaation

vahvistumiseksi

- Kotitehtäviä tapojen oppimiseksi ja strategioiden

harjoittelemiseksi käytännön elämässä.

Ryan ym. 2015. Työttömien ikä 39,9 vuotta

Työkyvyttömien ikä 44,2

vuotta

Työkyvyttömillä matalin kou-

lutustaso

Affektiivisten oireiden ja elämän-

laadun vaikutusten arviointi työl-

listymiseen.

Työkyky

Perusterveydenhuollossa toteutettu, kaksisuuntaisen mie-

lialahäiriön oireiden hallintaan tehostettu hoito-interventio.

- Näyttöön perustuva toimintaa

- Itsehoidon vahvistamista

- Elämänlaadun edistäminen

- Toimintakyvyn edistäminen

Stuopyté &

Ceseviciuté.

2014.

Ikä 35 vuotta

Yliopistotutkinto 100%

Työttömien työkokemus 3,5

vuotta

Työttömien sosiaalisen osallisuu-

den näkökulmasta tärkeiden, epä-

muodollisen oppimisen kautta

saavutettujen, tekijöiden tunnista-

minen

Työttömän sosiaalisen osallisuu-

den ja työllistymiskyvyn edistä-

minen.

Työllistymiskyky

Työkyky

Voittoa tavoittelemattoman organisaation toteuttama, epä-

muodollisen oppimisen kurssi, jossa harjoitellaan:

- Henkilökohtaisia taitoja

- Sosiaalisia taitoja

- Opiskelutaitoja

- Ammatillisia taitoja

- Tiimityöskentelyä

Lisäksi:

- Työnhakuprosessin tukemista

- Työllistymismahdollisuuksien vahvistamista

- Tiedon jakamista

- Harjoituskurssin suunnittelussa pyritään tunnista-

maan työttömän ja työnantajien tarpeet ja saada tar-

peet kohtamaan.

- Harjoitteluohjelma valitaan ammattilaisen aloit-

teesta

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 12/13

Söderberg ym.

2010. Experi-

ences of profes-

sionals partici-

pating in inter-

organisational

cooperation

aimed at pro-

moting clients’

return to work.

Ruotsi.

Miehiä 4, Naisia 10

Työskentelyvuosia organisaa-

tiossa 15 vuotta

Lukiokoulutus useimmilla.

Työhön paluuta tukevan, monitoi-

mijaisen yhteistyön arviointi ja

kehittäminen

Työkyky

Työhön paluuta tukeva, sosiaalivakuutuksen ja työvoimatoi-

miston virkailijoiden yhteistyönä toteutuva projekti:

- Työntekijät työskentelivät samassa paikassa,

- Päivittäinen yhteistyö työntekijöiden välillä asia-

kassuhteisiin liittyen, edisti asiakaskontakteja ja

työn rutiinien suunnittelemista.

- Kokonaisvaltainen yhteistyö työntekijöiden kesken,

edisti työntekijöiden arvojen, sääntöjen, näkökul-

mien ja työskentelyolosuhteiden tarkastelua

- Suorempi kontaktimahdollisuus kollegaan.

- Henkilökunnan kokoukset mahdollistivat laaduk-

kaammat päätökset asiakkaiden suhteen.

- Asiakkaan osallistumismahdollisuuksien määritte-

leminen

- Täsmällisesti avustusten ja työhön paluuta tukeviin

toimenpiteisiin hakemisen säännöistä ja ehdoista

tiedottaminen

- Suullisen tiedon jakaminen

- Avustusten ja toimenpiteiden myöntämistä

- Normaalia läheisempää ja useampaa yhteydenpitoa

asiakkaaseen, mikä vähensi asiakkaan passiivista

odotusaikaa

- Asiakkaan mielipiteiden kuunteleminen

- Yksityiskohtaisen toimintasuunnitelmien laatimi-

nen, ja käytäntöön paneminen,

- Konkreettisesti muodostetun strategia

- Suunnitelmakokoukset asiakkaiden kanssa

- Mahdollisuus ottaa yhteyttä ja osallistaa muita kun-

toutuksen toimijoita ja työnantajia.

- Hyvä suhde asiakkaan ja viranomaisen välillä.

Vermeulen ym.

2011.

Ikä 44 vuotta

Miehiä 57 %, Naisia 43%

Keikkatyöläisiä 51,9 %

Työttömiä 48,1

Ilman työsopimusta 100%

Sairauslomalla TULE-

vaivojen vuoksi.

Vapaaehtoisen, työhön paluu- oh-

jelman vaikuttavuuden arviointi

työhön paluuseen, sairausloman

kestoon, toimintakykyyn, kipuun

ja koettuun terveyteen.

Fyysinen toimin-

takyky

Työkyky

Tavanomaisten työterveystoimenpiteiden lisäksi erityistä,

moniammatillista tukea työhön paluun tukemiseksi.

- Työhön paluu-koordinaattori, sairausvakuutuksen

ulkopuolisena toimijana

- Yhteistyötä sairausvakuutuslääkärin, työelämä-asi-

antuntijan ja yksityisten ammatillisten kuntoutustoi-

mijoiden kanssa työhön paluun tukemiseksi.

Liite 4. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisesta 13/13

- Kaksi strukturoitua tapaamista työhön paluu-koor-

dinaattorin ja työelämä-asiantuntijan ja työhön pa-

luu koordinaattorin ja työttömän välillä, joissa pyri-

tään tunnistamaan ja priorisoimaan työhön paluun

esteet. - Työhön paluu-koordinaattori, työelämäasiantuntija

ja työtönetsivät ratkaisuja priorisoitujen esteiden

ylittämiseksi. - Lopuksi yhteinen, kolmen osapuolen muodostama

toimintasuunnitelma, johon kirjattu suunnitelman

käytäntöön panemisen vastuut ja aikataulut. - Tarvittaessa yhteys yksityiseen ammatillisen kun-

toutuksen toimijaan, jonka tarkoituksena olisi etsiä

työttömälle soveltuva, toimintakyvyn rajoitukset

huomioiva ja suunnitelmaan nojaava väliaikainen

(terapeuttinen) työpaikka. - 6 viikkoa tapaamisen jälkeen työhön paluu-koordi-

naattori ottaa yhteyttä työelämä-asiantuntijaan ja

työttömään suunnitelman toteutumisen arvioi-

miseksi ja työpaikalle sijoittumiseksi.

Liite 5. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisen vaikuttavuuden arvioinnista

1/7

Liitetaulukko 4. Tutkimusten vaikuttavuuden arviointi Tekijä(t),

lähde ja

maa

Tutkimus mene-

telmä

Tavoitellut tulokset Miten työttömien työ ja toimintaky-

kyä tukevien toimien vaikuttavuutta

on arvioitu?(vaikuttavuudelle asete-

tut mittarit)

Vaikuttavuu-

den arvioija

Intervention

vaikutusten

seurannan

pituus

Tilastollisesti merkitsevät muutokset

Burns

ym.

2015.

Sokkouttamaton

RCT

Työllistyminen

Työllistymisen kesto

Palveluiden kustannuste-

hokkuus

Työllistyminen avoimille työmark-

kinoille

Työsuhteen pituus avoimilla työ-

markkinoilla

Sairaudenkuvan muuttuminen

Elämänlaatu

Terveyteen liittyvä elämänlaatu

Tarpeiden muuttuminen

Sosiaaliset vaikutukset

Työpanoksen kustannustehokkuus

(Asiakasvirran hypoteettinen kasvu)

Tutkija

9 kk

Aikarajattu IPS-palvelu kykenee nope-

ampaan asiakasvirtaan kuin standardi

IPS. (p=<0,001)

Callahan.

2010.

Kvantitatiivinen

interventiotutki-

mus

Toiminnanhäiriöihin pe-

rustuva työkyvyn arvi-

ointi ennustaa potilaan

työllistettävyyttä parem-

min

Ammatillisen ja psy-

koedukatiivinen koulutus

parantaa potilaiden työl-

listymistä ilman negatii-

visia psykososiaalisia

vaikutuksia.

Käsitys omasta työllistettävyydes-

tään

Fyysisten vaurioiden taso

Elämänlaatu

Sosiaalinen tuki

Itsetunto

Tutkija 0 kk Osallistujien työelämään liittyvä tieto-

perusta lisääntyi tilastollisesti merkitse-

västi (p<0,05)

Osallistujien kokemus sosiaalisen tuen

saamisesta lisääntyi tilastollisesti mer-

kitsevästi tunne- ja tietoperustaisen

tuen osa-alueella (p<0,05).

Osallistujien elämänlaatu parani lukuun

ottamatta fyysisen toimintakyvyn alu-

etta. Tilastollisesti merkitseviä paran-

nukset olivat kahdessa osa-alueessa:

terveyden kokemisessa ja osallistujien

käsityksissä omista kyvyistään työnte-

kijänä (p<0,05)

Itsetunnossa ei tilastollisesti merkitse-

viä muutoksia.

Liite 5. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisen vaikuttavuuden arvioinnista

2/7

Carroll

ym.

2014.

Kvalitatiivinen

haastattelututki-

mus:

Osallistumisaktiivisuus

ohjelmissa ja niiden teki-

jöiden tunnistaminen,

jotka tukivat osallistujien

osallistumista ohjelmiin.

Mitkä tekijät edistivät osallistujien

kiinnittymistä ja osallistumista oh-

jelmiin?

Millaiset olivat ohjelmien vaikutuk-

set?

Osallistumisaktiivisuus ohjelmissa

Toteutuneet kustannukset/osallis-

tuja

Tutkijoiden suorittama havainnointi

Tutkittava

Tutkija

0 kk. -

Chung-

Yi ym.

2013.

Kvantitatiivinen

kuvaileva rekis-

teritutkimus

Työllisyystilanteen ja

ammatillisen kuntoutus-

palveluiden tilastollisesti

merkitsevät yhteydet

Palveluiden sisällön ja kuntoutujien

työllisyystilanteen väliset yhteydet.

Kuntoutujien jäljitettävyys palve-

luissa työllisyystilanteen mukaan.

Tutkija 0 kk

Kuntoutuspalveluihin ohjaus oli yhtey-

dessä kuntoutuksessa olevien työlli-

syystilanteeseen.

(p<0,01)

Työttömät saivat yleisimmin työhön si-

joittumisen, työn etsinnän, ammatilli-

sen harjoittelun, työvalmiuksien har-

joittelun ja kyydityksen palveluita

(p<0.000) koulutusta korkeakoulu- tai

yliopisto- opiskeluun (p<0,001).

Ammatillisen kuntoutuksen palvelut

olivat yhteydessä lisääntyneisiin viik-

koansioihin (p<0,024) ja lisääntyneisiin

tuntiansioihin (p<0,000)

Curran

ym.

2016.

Kvalitatiivinen,

etnografinen tut-

kimus:

Selkeiden, säännöllistä

osallistumista estävien

tekijöiden tunnistaminen

ja ymmärtäminen

Intervention psyko-sosi-

aalisten vaikutusten sel-

vittäminen

Mitkä tekijät estivät osallistujien

kiinnittymistä ja osallistumista oh-

jelmaan?

Millaiset olivat ohjelmien psyko-

sosiaaliset vaikutukset?

Osallistumisaktiivisuus

Poisjääntien syyt

Tutkittava

Tutkija

0 kk. -

Liite 5. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisen vaikuttavuuden arvioinnista

3/7

Heller-

stein ym.

2015.

Kvantitatiivi-

neninterven-

tiotutkimus

Työllistyminen

Sosiaalinen toimintaky-

vyn vahvistuminen

Työhön tai työnkaltaisiin

toimintoihin liittyvä ak-

tiivisuus

Työllistymiseen aktivoituminen,

Työllistyminen

Vaikutukset osallistujien tervey-

dessä, työ- ja toimintakyvyssä, elä-

mänlaadussa.

Osallistujien tulokset suhteessa te-

rapeuttien osaamiseen.

Tutkija 3 kk.? Käyttäytymisterapian jälkeen kasvoivat

osallistujien

työtunnit /viikko (p=0,0003) työhön

liittyvä aktiivisuus (p=0,005),

työtulot (p=0,011)

työnteon tuottavuus (p=0,004).

Toimintakyky (p=0,0003)

Välttelevä käyttäytyminen väheni

(P=0,004)

Himle

ym. 2014.

RCT Sosiaalisen ahdistuksen

väheneminen

Työpaikan etsiminen,

saavuttaminen ja pitämi-

nen

Vaikutukset osallistujien tervey-

teen, toimintakykyyn

Vaikutukset työn etsimiseen suh-

teessa kontrolliryhmään

Tutkija 3 kk Positiivisia muutoksia yleisessä ja sosi-

aalisessa ahdistuksessa ja kaikkien oi-

reiden vakavuudessa (p<0,01), muissa

psykiatrisissa oireissa (p<0.05-

p<0,001)

Toimintakyvyssä (p<0,01)

työnhakemisessa (p<0,05) ja siihen liit-

tyvässä itseluottamuksessa

(p<0,01)

WCBT- ryhmään osallistuneet olivat

tyytyväisempiä ja sitoutuneempia kuin

VSAU- ryhmään osallistunet.

Hodzic

ym.

2015.

Kvantitatiivinen

kvasikokeelli-

nen tutkimus

Tunnekompetenssien

vahvistuminen

Itse koettu työllistettä-

vyys vahvistuu

Työllistyminen

Parannukset työnhaussa, ja työtilan-

teessa

Osallistujien positiiviset käsitykset

omista työllistymisenkyvyistään ja

työllistettävyydestään

Tutkija. 6 kk/12 kk. Interventioon osallistuneiden työttö-

mien itsekoettu työllistettävyys vahvis-

tui tilastollisesti merkitsevästi, (p=0,04)

vaikutukset eivät olleet säilyneet 6 kk:

den seurantamittauksessa

Interventioon osallistuneiden käsitykset

yrittäjyyskyvyistään lisääntyivät 3/6

osa-alueella (p=0,02). 6 kk interventi-

osta vaikutukset säilyivät 2/6 osa-alu-

eella (p<0,01 ja p<0,05)

1 vuoden jälkeen, interventioon osallis-

tuneista oli työllistynyt enemmän (p=

Liite 5. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisen vaikuttavuuden arvioinnista

4/7

0,01)ja viive uudelleen työllistymiseen

oli ollut lyhyempi (p=0,05)

Hoff-

mann

ym.

2014.

RCT-tutkimus

Avoimille työmarkki-

noille työllistyminen

Työllistyminen avoimille työmark-

kinoille ja sen laatu

Muutokset terveydessä, toimintaky-

vyssä ja elämälaadussa

Kustannushyöty

Tutkija

Tutkittava

5 vuotta Interventioon osallistuneilla, avoimille

työmarkkinoille työllistyneillä työssä-

olo viikkoja oli enemmän (p=0,04),

työsuhteet olivat pidempikestoisia

(p=0,03).

Interventioon osallistuneet olivat kyen-

neet säilyttämään työmarkkina-ase-

mansa 5 vuoden jälkeen paremmin

kontrolliryhmään osallistuneita parem-

min(p<0,005).

Interventioon osallistuneilla oli selvästi

todennäköisempää työllistyä avoimille

työmarkkinoille kuin kontrolliryhmään

osallistuneilla(p=0,002).

Interventioon osallistuneiden sairaala-

hoitojaksot olivat vähäisempi kontrolli-

ryhmään verrattuna (p=0,026)

Interventioon osallistuneiden elämän-

laatu oli parempi kuin kontrolliryh-

mään osallistuneilla (p=0,06)

Interventioon osallistuneiden kokonais-

ansiot (p= 0,014)ja sosiaalisen inves-

toinnin kustannushyödyt olivat suurem-

mat kontrolliryhmään verrattuna

(p=0,014) ja (p=0,007).

Kreuzfel

d ym.

2013.

Kvantitatiivinen

interventiotutki-

mus

Kohderyhmän terveyden

edistäminen työllistymi-

sen esteiden vähene-

miseksi

Muutokset osallistujien mielenter-

veydessä, fyysisessä kunnossa, sy-

dän ja verenkiertoelimistön suori-

tuskyvyssä, fyysisessä aktiivisuu-

dessa.

Osallistumisaktiivisuus

Tutkija 6 kk Systolinen (p=0,016) ja diastolinen

(p=0,001) laskivat, sydän ja verenkier-

toelimistön suorituskyky parantuivat

(p<0,001), Vartalon rasvaprosentti

(p=0,017) sekä masennus (p=0,028)

vähenivät intervention jälkeen.

Liite 5. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisen vaikuttavuuden arvioinnista

5/7

Matalan kynnyksen ter-

veysohjelmaan sitoutu-

minen

6kk:den jälkeen interventiosta mitta-

reissa ei tilastollisesti merkitseviä muu-

toksia.

Lam-

merts

ym.

2016. .

Kvalitatiivinen

haastattelu-tut-

kimus

Työhön paluuta tukevien

ja estäneiden tekijöiden

tunnistaminen

Työhön paluuta tukeneen ohjelman

käytäntöjen tunnistaminen

Työhön paluuta tukeneiden ja estä-

neiden tekijöiden tunnistaminen ja

ymmärtäminen

Tutkittava

Tutkija

- -

Leksell

& Bill-

ing.

2016.

Kvalitatiivinen

haastattelututki-

mus

Itsetunnon vahvistumi-

nen Sosiaalisten taitojen

ja kykyjen lisääntyminen

työ- tai opiskelupaikan

saavuttamiseksi.

Muutokset itsetunnossa ja sosiaali-

sissa taidoissa

Muutokset työ/opiskelu-tilanteessa

Osallisuuteen motivoituminen

Koulutusohjelman merkityksellis-

ten asioiden tunnistaminen.

Tutkittava

Tutkija

6 kk -

Maitoza

& Evans.

2014.

Monimene-

telmä-tutkimus

Parempi ymmärrys työt-

tömän ja hänen perheen

psyykkisistä voimava-

roista (resilience) sekä

niiden vahvistuminen

Tulosten triangulaatio

Muutokset masennuksessa ja per-

heen toiminnassa

Osallistujien mielipiteet ohjelman

vaikuttavista tekijöistä ja seurauk-

sista perheen toimintaan ja työllis-

tymiseen

Tutkittava

Tutkija

9 kk. Masennus väheni management tason

osallistujilla (p<0,05) ja non-manage-

ment- tason osallistujilla (p=0,001).

Ongelmat perheen toimintakyvyssä vä-

henivät management- tason osallistu-

jilla (p<0,05) ja non-management tason

osallistujilla (p=0,001).

McGuin-

ness ym.

2014.

Kvantitatiivi-

nenretro-spektii-

vinen rekisteri-

tutkimus

Selvittää työllisyyspalve-

luiden harjoituskurssien

sisällön ja keston merki-

tys työllistymiseen.

Työttömyyspalveluiden kurssien si-

sällön ja keston vaikutus

työllistymiseen

Tutkija 0 kk Kontrollisryhmään verrattuna, työlli-

syyspalveluihin osallistuminen lisäsi

työllistymisen todennäköisyyttä 10 %:

lla tai 3%: lla / kurssiviikko. (p<0,01)

Työllisyyspalveluiden kursseille osal-

listuminen lisäsi työllistymisen toden-

näköisyyttä (p<0,01)

Todennäköisimmin työllistymistä edis-

tivät työnhaku- (p<0,01) ja vaativampia

erityistaitoja (0,05) edistävät kurssit.

Liite 5. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisen vaikuttavuuden arvioinnista

6/7

Lyhytkestoisemmille kursseille osallis-

tuminen lisäsi työllistymisen todennä-

köisyyttä (p<0,01), lukuun ottamatta

vaativan erityistason kursseja, joissa pi-

dempikestoinen osallistuminen lisäsi

työllistymisen todennäköisyyttä

(p<0,05)

Messing

&

Beremén

yi. 2017.

Kvalitatiivinen,

monimenetelmä

tutkimus

Analysoida, miten ro-

maanien huomioitu työt-

tömien aktivointipolitii-

kassa.

Arvioida, miten työttö-

mien aktivointipolitiikka

onnistuu edistämään ro-

maanien työmarkkina-

asemaa.

Tulosten triangulaatio

Osallistujien mielipiteet

Tutkijoiden muodostamat näke-

mykset

Tutkija 0 kk -

O’Brien

ym.

2011.

Kvalitatiivinen,

monimenetel-

mätutkimus

Hyvinvointia ja osalli-

suutta tukeneiden tekijöi-

den ja niiden vaikutusten

tunnistaminen

Osallistujien mielipiteet, miten in-

terventio vaikutti osallistujien hy-

vinvointiin ja osallisuuteen

Aineiston synteesin avulla

Tutkittava

Tutkija

0 kk -.

Priebe

ym.

2012.

Kvantitatiivinen

interventiotutki-

mus.

Syrjäytyneiden mielen-

terveyspalveluiden mää-

rän, tuottamistavan ja

ominaisuuksien tunnista-

minen

Palveluiden määrän, sisällön ja to-

teuttamistapojen avulla

Tutkija 0 kk. -

Puig ym.

2016.

Kvantitatiivi-

nen, interven-

tiotutkimus

Kognitiivisten taitojen

paraneminen

Työllistyminen

.

Kognitiivisen harjoittelun ja iän

vaikutus työllistymiseen

Tutkija

24 kk Lisääntynyt tarkkaavaisuus/huomio-

kyky (p=0,043) ja osallistujien nuorin

ja vanhin ikäluokka (p=0,005) oli yh-

teydessä parempiin työllistymistulok-

siin.

Ryan

ym.

2015.

Kvantitatiivi-

nen, kuvaileva

pitkittäistutki-

mus.

Työllistyminen Hoito-intervention vaikutus työllis-

tymiseen.

Tutkija 24 kk. Mitä suurempaa psyykkinen oireilu in-

tervention jälkeen oli, sitä todennäköi-

sempää oli työttömyys (p=0,0262)

Aktiivinen osallistuminen interventi-

oon oli yhteydessä suurempaan toden-

näköisyyteen työllistyä, kuin joutua

Liite 5. Aineiston tutkimuksista poimitut tiedot työ- ja toimintakyvyn tukemisen vaikuttavuuden arvioinnista

7/7

työttömäksi (p=0,0354) tai tulla työky-

vyttömäksi (p=0,0157)

Stuopyté

& Cese-

viciuté.

2014.

Kvalitatiivinen,

haastattelututki-

mus.

Sosiaalista osallisuutta ja

työllistymiskykyä koske-

vien koulutustarpeiden ja

niitä edistäneiden tekijöi-

den tunnistaminen ja ar-

viointi

Asianosaisten arviot epämuodolli-

sen opiskelun positiivisista vaiku-

tuksista työttömän sosiaaliseen

osallisuuteen ja työllistymiskykyyn.

Tutkittava

Tutkija

0 kk -

Söder-

berg ym.

2010.

Kvalitatiivinen

haastattelututki-

mus:

.

Parempi ymmärrys tär-

keimmistä, työhön pa-

luuta tukevista tekijöistä,

joita monitoimijaisessa

yhteistyöprojektissa on

havaittu.

Työntekijöiden arviot työhön pa-

luuta tukeneen, moniammatillisen

projektin tärkeimmistä tekijöistä ja

toiminnan esteistä.

Tutkittava

Tutkija

0 kk. -

Ver-

meulen

ym.

2011.

RCT-tutkimus.

RCT-tutkimus.

Työhön paluun nopeutu-

minen ja kestävien työ-

suhteiden solmiminen

Tilastollisesti merkitsevät muutok-

set työllistymiseen, sairausloman

kestoon, toimintakykyyn, koettuun

terveyteen, työhön paluuta koske-

viin asenteisiin, sosiaalisiin vaiku-

tuksiin, minäpystyvyyteen.

Tule- vai-

voissa ja toi-

mintaky-

vyssä ei il-

mennyt tilas-

tollisesti

merkitseviä

eroja inter-

ventioryh-

män ja kont-

rolliryhmän

välillä.

12 kk Tavanomaiseen palveluun verrattuna,

interventioryhmään osallistuneiden

työhön paluun nopeutuminen tuli tilas-

tollisesti merkitseväksi, 90 palvelussa

vietetyn jälkeen

(p=0,005)

Liite 6. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmät 1/8

Liitetaulukko 5. Sisällönanalyysi työ- ja toimintakyvyn tukemisesta Tekijät: Alakategoria: Yläkategoria: Pääkategoria:

Kaikille työttömille samanlaisen tuen antaminen

Tukea työttömyyden taustasyinä olevaan huono-osaisuuteen,

ei etnisyyden erityispiirteisiin.

Romaaneille yhdenvertaisia mahdollisuuksia tarjoaminen

Tuen antaminen työttömyyden taustasyinä olevaan etniseen

syrjintään, joka tehdään asianosaisten ja työnantajien toimesta

Tuen antamisen periaatteet Organisaatioiden vastuiden mää-

ritteleminen

Palvelujärjestelmän vastui-

den määritteleminen

Harjoitteluohjelma valitaan ammattilaisen aloitteesta

Työhön paluu-koordinaattori, työelämäasiantuntija ja työtön

etsivät ratkaisuja priorisoitujen esteiden ylittämiseksi. Lopuksi yhteinen, kolmen osapuolen muodostama toiminta-

suunnitelma, johon kirjattu suunnitelman käytäntöön panemi-

sen vastuut ja aikataulut.

Asiakkaan osallistumismahdollisuuksien ennakkoon määritte-

leminen

Asiantuntijavetoinen suunnittelu

Integraatio mielenterveyspalveluiden kanssa

integroitu palvelumuoto,

Erikoissairaanhoidon ja kuntoutusyksikön välinen yhteistyö

munuaissiirtopotilaan tarpeiden ymmärtämiseksi

Toimijoiden välisen yhteistyön ja kommunikoinnin parantu-

minen edisti yhteisen näkemyksen saavuttamista asiakkaan

työhön paluu- suunnitelman laatimisessa

Prosessin keskittyminen vähäisemmälle määrälle sosiaalityön-

tekijöitä-> parempi kommunikaatio

Työntekijät työskenteleminen samassa paikassa,

Päivittäinen yhteistyö työntekijöiden välillä asiakassuhteisiin

liittyen, edisti asiakaskontakteja ja työn rutiinien suunnittele-

mista.

Kokonaisvaltainen yhteistyö työntekijöiden kesken, edisti

työntekijöiden arvojen, sääntöjen, näkökulmien ja työskente-

lyolosuhteiden tarkastelua

Suorempi kontaktimahdollisuus kollegaan.

Henkilökunnan kokoukset mahdollistivat laadukkaammat pää-

tökset asiakkaiden suhteen.

Mahdollisuus ottaa yhteyttä ja osallistaa muita kuntoutuksen

toimijoita ja työnantajia.

Palveluiden ja toimijoiden välinen integ-

raatio, yhteistyö ja kommunikointi

Liite 6. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmät 2/8

Yhtenä toimijana työhön paluu-koordinaattori, sairausvakuu-

tuksen ulkopuolisena toimijana

Yhteistyö sairausvakuutuslääkärin, työelämä-asiantuntijan ja

yksityisten ammatillisten kuntoutustoimijoiden kanssa, työhön

paluun tukemiseksi.

Kaksi strukturoitua tapaamista työhön paluu-koordinaattorin

ja työelämä-asiantuntijan ja työhön paluu koordinaattorin ja

työttömän välillä, joissa pyritään tunnistamaan ja priorisoi-

maan työhön paluun esteet. Tarvittaessa yhteys yksityiseen ammatillisen kuntoutuksen

toimijaan, jonka tarkoituksena etsiä työttömälle soveltuva, toi-

mintakyvyn rajoitukset huomioiva ja suunnitelmaan nojaava

väliaikainen (terapeuttinen) työpaikka. Kuusi viikkoa tapaamisen jälkeen työhön paluu-koordinaattori

ottaa yhteyttä työelämä-asiantuntijaan ja työttömään suunni-

telman toteutumisen arvioimiseksi ja työpaikalle sijoittu-

miseksi

Ammatillisen kuntoutuksen aikaisempi tukeminen prosessissa

Normaalia läheisempi ja tiiviimpi yhteydenpito asiakkaaseen

vähensi asiakkaan passiivista odotusaikaa

Suunnitelmakokoukset asiakkaiden kanssa

Terveydenhuollon toimijoiden keskittyminen asiakkaan ky-

vyttömyyksien sijaan työhön paluuseen

Ratkaisukeskeinen työskenteleminen

Yhteydenpito asiakkaaseen

Ryhmänvetäjän hyvät kommunikointitaidot

Ryhmänvetäjän kyky asettua ja tehdä työtä osallistujien ta-

solla

ohjaajien taidot

Ohjaajien ajatteleva ja välittävä, luottamusta osoittava ja ar-

vostava suhtautuminen

Palautteen antaminen

Hyvä suhde asiakkaan ja viranomaisen välillä

Erikoissairaanhoidon ja kuntoutusyksikön edustajien osallistu-

minen kokoontumiskerralle:

Sosiaaliturvan työkoordinaattorin osallistuminen

Kuntoutusyksikön edustajan osallistuminen

Työntekijöiden asenne ja taidot työttö-

män kohtaamisessa

Työntekijöiden ammattitaito

Yhteisen maaperän luominen

Osallistujien välisten yhteyksien luominen

Osallistujien jakaminen samankaltaisiin pienryhmiin

Ryhmään osallistuvien vuorovaikutus-

suhteiden tukeminen ja vertaistuen mah-

dollistaminen

Liite 6. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmät 3/8

Ryhmän homogeenisyys luo turvallista ilmapiiriä ja tasaver-

taisuuden kokemusta

Positiivinen ryhmädynamiikka

Yhdessä olon kokemus muiden samankaltaisten kanssa

Tajuamista, ettei ole ainoa, joka tuntee olevansa eksyksissä

Muilta osallistujilta saatu tuki

Mielenkiintoisimmista asioiden esille tuominen keskustelun

avulla

Lisäkysymysten mahdollistaminen

Ryhmän keskusteluun osallistuminen

Kannustaminen osallistumaan tasapuolisesti keskusteluun

Epävirallista keskustelua terveystoimijoiden toimesta aiheista:

tupakoinnin lopettaminen, seksuualiterveys, syöpätietoisuus) Ryhmässä keskustelua

Keskustelua ja reflektointia itsetunto-käsitteestä, korostaen

yksilöllisiä, konkreettisia merkityksiä

Keskusteleminen

Reflektoiminen

Epämuodollinen ja vapaa ilmapiiri, jossa osallistujien olisi tur-

vallista keskustella

Pienryhmäkeskustelut

Ohjatut keskustelut

Keskusteluiden hyödyntäminen ja salli-

minen asioiden käsittelyssä

Työllistymismotivaation arvioiminen

Terveystarkastus

Osallistujien ongelmien tunnistaminen.

Asiakkaat tunnistivat työnteon esteitä ja mahdollisuuksia ja

ymmärsivät niitä paremmin

Toiminnanvajeiden arvioiminen, diagnosointi ja hoito.

Lähtötilanteen arvioiminen Toiminnan tavoitteellisuus Toiminnan periaatteiden

määritteleminen

Sosiaalisen aktiivisuuteen, virkistykseen, terveyteen ja muihin

työhön liittymättömien toissijaisten tavoitteiden tunnistaminen

Käyttäytymisterapiassa työllistymiseen liittyvät tavoitteet

Aktiivisuuden aikatauluttaminen

Työttömän toiminnan, tavoitteiden, prioriteettien, tunnista-

mista ja eteenpäin kehittäminen

Tavoitteiden selvittäminen ja niiden liittäminen osaksi strate-

gioita sisäisen motivaation vahvistumiseksi

Työttömän ja työnantajien tarpeiden tunnistaminen ja niiden

yhdistäminen.

Tavoitteiden tunnistaminen ja valitsemi-

nen

Liite 6. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmät 4/8

Asiakkaan mielipiteisiin huomion kiinnittäminen

Kuulluksi tuleminen

Vapaaehtoisuus

Osallistava työote, joka edisti asiakkaan aktiivisuutta ammatil-

liseen kuntoutukseen.

Osallistujilla suuri rooli sisällön tuottamisessa

Asiakkaan mielipiteiden kuunteleminen

Asiakasosallisuuden edistäminen Asiakaslähtöisyys

Ohjelmassa saavutettavat tavoitteet

Kannustettiin etenemään omassa tahdissa

Kannustettiin olemaan vertailematta itseä toisiin

Työskentelyote ei tavoitekeskeistä

Yksityiskohtaisen toimintasuunnitelmien laatiminen, ja käy-

täntöön paneminen, konkreettisesti muodostetun strategi

avulla.

Kuntoutuksen asiakaslähtöinen etenemi-

nen

Ohjelman järjestäminen helposti saavutettavalla paikalla

Kyydityksen tukeminen, mikä mahdollisti kuntoutuksen oh-

jaajien säännölliset tapaamiset ja avoimien työpaikkojen haas-

tattelut

Uusia osallistujien oli mahdollista tulla mukaan joka viikko

Ohjelmaan osallistuminen joustavaa

Viikoittainen muistutuksen antaminen tapaamiskerroista (teks-

tiviesti tai soitto)

Etsivä työ

Tuen saavutettavuuden edistäminen

Ohjelman selkeä rakenne

Ohjelman struktuuri

Rutiineja ja läheisyyttä sisältävä ympäristö

Ohjelman rakenteen kohdistaminen

Osallistujien valmistelua tiedon vastaanottamiseen

Yksilöllisesti eri kannustimien mahdollisuuksien selittäminen

Tiedon jakaminen ja keskusteleminen sosiaaliturvan tarjoa-

mista työnteon kannustimista

Selvennettiin sosiaalietuuksien eroavaisuuksia

Selitettiin täydentävän sosiaalituen ja vammautuneen sosiaali-

turvasta

Olemassa olevista palveluista kertominen

Lähetekäytäntöjen kuvaaminen

Työkyvyn arvioinnin yksityiskohtainen kuvaus ja selittäminen

Auttaa ymmärtämään, että osallistujien ei tarvitse yrittää löy-

tää töitä tai koulutusta yksin

Toiminnan ohella annettua terveysneuvontaa

Tiedon jakaminen Työttömän tieto- ja taitotason

vahvistaminen

Työttömän työ- ja toimin-

takyvyn edellytysten vah-

vistaminen

Liite 6. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmät 5/8

Asteittainen terveystiedon jakaminen.

Psykoedukaatiota ahdistusoireistosta ja sen vaikutuksesta työl-

listymisen

Teoreettista käsitteiden avaaminen esimerkein, videoiden,

rooli- leikkien tai case-esimerkkien avulla

Tiedon jakaminen

Terveellisen elämäntavan tietämyksen lisääminen Luennot

Täsmällisesti avustusten ja työhön paluuta tukeviin toimenpi-

teisiin hakemisen säännöistä ja ehdoista tiedottaminen

Suullisen tiedon jakaminen

Ohjaaminen

Tuen tarjoaminen

Ohjaajilta saatu tuki

Opiskeluun ohjaaminen

Yksilöllisen terveyskompetenssin tukeminen, keskittyen fyy-

sisen aktiivisuuteen, tasapainoiseen ruokavalioon ja psyko-

sosiaaliseen stressiin

Tuen ja ohjauksen tarjoaminen

Ryhmäharjoituksia

Paritehtäviä

Yksilötehtäviä

Kirjalliset tehtävät

Interaktiivisten peli-tyyppisiä harjoitteita mielenkiinnon yllä-

pitämisen, keskittymiskyvyn ja motivaation kasvattamiseksi

Kotitehtäviä tapojen oppimiseksi ja strategioiden harjoittele-

miseksi käytännön elämässä.

Aiemmin opittujen asioiden kertaaminen

Muistiinpanojen tekeminen

Kirjallisten ohjeiden jakaminen tapaamiskertojen välille

Harjoitusmenetelmien monipuolinen

hyödyntäminen

Käytännön harjoituksia opitun kokeilemiseksi ja tekniikoiden

oppimiseksi

Käytännön esimerkkejä ja harjoituksia opitun tiedon syventä-

miseksi Käytännön esimerkkejä

Käytännön työkalujen oppiminen

Vierailut työpaikoilla

Käytännöntyötä

Käytännön osallistumista ympäristönhoitotyöhön

Harjoitusten käytännönläheisyys

Liite 6. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmät 6/8

Kardiovaskulaarista kuntoa vahvistavia harjoitteita

Kuntoharjoituksia Lajitaitoharjoituksia Jalkapallon pelaamista

Kestävyys- ja voimaharjoittelua

Pyöräergometri, kuntopiiri- ja ryhtiharjoituksia

Rentoutusharjoituksia

Fyysinen aktiivisuus

Terveyttä ja fyysistä kuntoa edistävien

harjoituksien tekeminen

Työnhaun- ja etsinnän tukeminen

Työnhakeminen

Työnhaun taitojen harjoituskurssit

Työnhakuprosessin tukeminen

Yksilöllistä työpaikan löytäminen

Työhön palaamiseen liittyvää ahdistuksen lieventäminen

Tukea CV:n kirjoittamiseen,

Tukea työhaastatteluun valmistautumiseen

Tukea ja avustusta työpaikan menetyksen kohdatessa, uuden

työpaikan saamiseksi

Työnhaku- taitojen ja työnhaun tukemi-

nen

Työvalmiuksen harjoitteleminen

Yleisten työtaitojen harjoituskurssit

Erityistaitojen vahvistaminen

Opiskelutaitojen harjoitteleminen

Ammatillisten taitojen harjoitteleminen

Työllistymismahdollisuuksien vahvistaminen

Työpaikalla ´´harjoitteleminen

Ammatillista harjoitteleminen

Henkilökohtaisia taitojen harjoitteleminen

Ammatillisten taitojen vahvistaminen

Nopea, suoraa työhön sijoittaminen

Avoimille työmarkkinoille ajoittaminen

Nopeassa työhön etsimisessä avustaminen

Avoimille työmarkkinoille pyrkiminen

Työhön sijoittaminen

Avoimille työmarkkinoille sijoittaminen

Työpaikan säilyttämistä tukevaa, ylläpitävää tukea

Työvalmennus

Työvalmentajalla kontakti asiakkaaseen väh. 1 krt/ 2 viikossa,

Työvalmentajalla kontakti työpaikalla työvalvojaan kerran

kuussa

Työvalmentajalla kontakti hoitotiimiin

Työpaikassa selviytymisen tukeminen

Liite 6. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmät 7/8

Työvalmentajalla kontakti muihin olennaisiin tahoihin kerran

kuussa Työhön liittyvien sosiaalisten taitojen harjoitteleminen

Kommunikointitaidot

Sosiaalisten ongelmien analysointi, miksi niitä on, mitä seu-

rauksia niillä on ja miten ne on ratkaistavissa

Uusiin kontakteihin kannustaminen

Työskentelemistä toisten ihmisten kanssa

Tiimityöskentelyä

Työskentelyä yhdessä erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä

Sosiaalisia taitojen harjoitteleminen

Tiimityöskentelyn harjoitteleminen

Sosiaalisten- ja kommunikointitaitojen

vahvistaminen

Työaktiivisuuden kehittäminen.

Jalkapalloseuran brändin hyödyntäminen osallistujien moti-

voimiseksi ja innostamiseksi Omatoimiseen aktiivisuuteen kannustaminen

Kannustaminen parantamaan tuloksia

Aktiivisuuteen motivoiminen Uudenlaisten toimintamallien

omaksuminen

Automaattisten ajatusten tunnistaminen

Kognitiivinen uudelleen muotoileminen,

Altistusharjoitukset

Tunnekompetenssien edistäminen ja tehokkaiden tunnesääte-

lyn keinojen kehittäminen

Osallistujien aktivoiminen uudelleen hylättyihin tai omaksu-

matta jääneisiin työrooleihin

Työkyvyttömyyttä ylläpitävien käyttäytymismallien tarkaste-

leminen

Kompensoivien strategioiden ja tapojen opettaminen muistin,

huomiokyvyn, oppimisen ja toimintakyvyn osa-alueilla.

Itsetuntemuksen vahvistaminen ja käyt-

täytymismuutosten tukeminen

Itsestä vastuunottamisen opetteleminen

Henkilökohtainen talouden hallinnan oppiminen

Nyky-yhteiskunnassa elämisen oppiminen

Oikeuksien ja velvollisuuksien oppiminen

Ohjausta avustuksien hakemisessa

asumiseen liittyvä tukeminen ja neuvonta,

Lakineuvonta

Kirjallisten ohjeiden sijoittamisen neuvominen

Itsenäisessä elämässä tukeminen

Tukea ja ohjausta päivittäisistä asioista

selviytymiseen

Arjen hallintataitojen edistäminen Työttömän yhteiskunta-

osallisuuden edistäminen

Itsehoidon vahvistaminen Tukea ja ohjausta elämänlaadun edistä-

misteen

Hyvinvoinnin edistäminen

Liite 6. Työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmät 8/8

Osallistujien voimavarojen vahvistaminen jokapäiväisestä elä-

mästä selviytymiseen

Elämänlaadun edistäminen

Toimintakyvyn edistäminen

Luovien taiteiden käyttäminen (piirtäminen, maalaaminen, ku-

vanveisto, draama, tanssi, liike, musiikki ja tarinankerronta)

ideoiden ja tarkoitusten ilmaisemiseksi.

Muut aktiviteetit

Rahallinen avustus

Ilmainen lounas

Sosiaalituki

Avustusten ja toimenpiteiden myöntämistä

Taloudellinen tukeminen

Intervention jälkeen mahdollista siirtyä yleisempään, viikoit-

taiseen kunto-ohjelmaan

Mahdollisuus jatkaa kuntokeskuksessa ilmaiseksi omatoimista

harjoittelua 6 kuukautta

Tulevaisuuden suunnitelmien esille tuominen

Tuen jälkeisen itsenäisen selviytymisen

vahvistaminen

1/3

Liitetaulukko 6. Sisällönanalyysi vaikuttavuuden arvioinnista Tekijät Alakategoria: Yläkategoria Pääkategoria

Työllistymiseen aktivoituminen

Vaikutukset työn etsimiseen

Tilastollisesti merkitsevät muutokset työhön paluuta

koskeviin asenteisiin

Parannukset työnhaussa

Työnhakuun aktivoituminen Työllisyysvaikutukset Palvelujärjestelmään kohdistu-

neet vaikutukset

Työllistyminen avoimille työmarkkinoille

Työllistyminen

Palveluiden sisällön ja kuntoutujien työllisyystilanteen

väliset yhteydet.

Työttömyyspalveluiden kurssien sisällön ja keston vai-

kutus työllistymiseen

Parannukset työtilanteessa

Työllistyminen avoimille työmarkkinoille ja sen laatu

Muutokset työ/opiskelu-tilanteessa

Vaikutus työllistymiseen

Tilastollisesti merkitsevät vaikutukset työllistymiseen

Työsuhteen pituus avoimilla työmarkkinoilla

Työllistyminen

Työpanoksen kustannustehokkuus (Asiakasvirran hy-

poteettinen kasvu)

Kustannushyöty

Toteutuneet kustannukset/osallistuja

Kustannusvaikutukset Palveluiden järjestämisen vaikutuk-

set

Kuntoutujien jäljitettävyys palveluissa työllisyystilan-

teen mukaan

Osallistujien tulokset suhteessa terapeuttien osaami-

seen

Palveluiden sisällön ja kuntoutujien työllisyystilanteen

väliset yhteydet.

Työttömyyspalveluiden kurssien sisällön ja keston vai-

kutus työllistymiseen

Palveluiden määrä, sisältö ja toteuttamistavat

Palveluiden toteutuminen

Sairaudenkuvan muuttuminen

Fyysisten vaurioiden taso

Vaikutukset terveydessä

Vaikutukset terveyteen

Muutokset terveydessä

Terveydentila Terveydentilan, työ- ja toimintaky-

vyn vaikutukset

Työttömän toimintamahdolli-

suuksiin kohdistuneet vaikutuk-

set

2/3

Muutokset osallistujien mielenterveydessä

Muutokset masennuksessa

Tilastollisesti merkitsevät muutokset sairausloman kes-

toon

Tilastollisesti merkitsevät muutokset, koettuun tervey-

teen ja kipuun

Vaikutukset työkyvyssä

Positiiviset vaikutukset työllistymiskykyyn

Työkyky

Vaikutukset työ- ja toimintakyvyssä

Vaikutukset toimintakykyyn

Muutokset toimintakyvyssä

Muutokset perheen toiminnassa

Tilastollisesti merkitsevät muutokset toimintakykyyn

Yleinen toimintakyky

Vaikutukset fyysisessä kunnossa, sydän ja verenkier-

toelimistön suorituskyvyssä, fyysisessä aktiivisuudessa

Fyysinen toimintakyky

Sosiaaliset vaikutukset

Psyko-sosiaaliset vaikutukset

Muutokset sosiaalisissa taidoissa

Tilastollisesti merkitsevät muutokset sosiaalisiin vaiku-

tuksiin

Sosiaalinen toimintakyky

Käsitys omasta työllistettävyydestään

Osallistujien positiiviset käsitykset omista työllistymi-

senkyvyistään ja työllistettävyydestään

Asianosaisten arviot työllistymiskyvyistään

Tilastollisesti merkitsevät muutokset minäpystyvyy-

teen

Itsetunto

Muutokset itsetunnossa

Kognitiivisen harjoittelun ja iän vaikutus

Psyykkinen toimintakyky

Elämänlaatu

Elämänlaatu

Terveyteen liittyvä elämänlaatu

Vaikutukset osallistujien elämänlaadussa

Muutokset elämänlaadussa

Tarpeiden muuttuminen

Saatu sosiaalinen tuki

Elämänlaatu Osallisuuden vaikutukset

Osallisuuteen motivoituminen Osallisuus

3/3

Vaikutukset osallisuuteen

Positiiviset vaikutukset työttömän sosiaaliseen osalli-

suuteen

Osallistumisaktiivisuus ohjelmissa

Osallistumisaktiivisuus

Osallistumisaktiivisuus

Osallistumisaktiivisuus

Ohjelmiin kiinnittymistä ja osallistumista edistävät te-

kijät

Ohjelmiin kiinnittymistä ja osallistumista estävät teki-

jät.

Poisjääntien syyt

Työhön paluuta tukeneen ohjelman käytäntöjen tunnis-

taminen

Työhön paluuta tukeneiden ja estäneiden tekijöiden

tunnistaminen ja ymmärtäminen

Koulutusohjelman merkityksellisten asioiden tunnista-

minen

Tietoa ohjelman vaikuttavista tekijöistä ja seurauksista

perheen toimintaan ja työllistymiseen

Tietoa paluuta tukeneiden, moniammatillisen projektin

tärkeimmistä tekijöistä ja toiminnan esteistä

Interventioiden vaikuttavien käytän-

töjen tunnistaminen ja arviointi

Interventioiden toteutuksen vaiku-

tukset

Tutkimusprosessin vaikutukset

Osallistujien mielipiteet

Osallistujien mielipiteiden avulla

Osallistujien mielipiteet ohjelmien vaikutuksista

Työntekijöiden arviot

Osallistujien mielipiteiden kartoitta-

minen

Tutkijoiden muodostamat näkemykset

Tutkijoiden muodostamat näkemykset

Tutkijoiden suorittama havainnointi

Tulosten triangulaatio

Tulosten triangulaatio

Tulosten triangulaatio

Aineiston synteesin avulla

Tutkijoiden päätelmät

Liite 8. Tulokset työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen menetelmistä 1/1

Liitekuvio 1. Työttömien tukemisen menetelmät

PALVELUJÄRJESTELMÄN VASTUIDEN

MÄÄRITTELEMINEN

Organisaatioiden vastuiden määritteleminen:

- Tuen antamisen periaatteet

- Asiantuntija-vetoinen suunnittelu

- Palveluiden ja toimijoiden välinen integraatio, yhteistyö ja kommunikointi

-Yhteydenpito asiakkaaseen

Työntekijöiden ammattitaito:

-Työntekijöiden asenne ja taidot työttömän kohtaamisessa

- Ryhmään osallistuvien vuorovaikutussuhteiden tukeminen ja vertaistuen mahdollistaminen

- Keskusteluiden hyödyntäminen ja salliminen asioiden käsittelyssä

TOIMINNAN PERIAATTEIDEN

MÄÄRITTELEMINEN

Toiminnan tavoitteellisuus:

- Lähtötilanteen arvioiminen

-Tavoitteiden tunnistaminen ja valitseminen

Asiakaslähtöisyys:

- Asiakasosallisuuden edistäminen

- Kuntoutuksen asiakaslähtöinen eteneminen

-Tuen saavutettavuuden edistäminen

- Ohjelman rakenteen kohdistaminen

TYÖTTÖMÄN TYÖ- JA TOIMINTAKYVYN EDELLYTYSTEN

VAHVISTAMINEN

Työttömän tieto- ja taitotason vahvistaminen:

- Tiedon jakaminen

- Tuen ja ohjauksen tarjoaminen

- Harjoitusmenetelmien monipuolinen hyödyntäminen

- Harjoitusten käytännönläheisyys

- Terveyttä ja fyysistä kuntoa edistävien harjoituksien tekeminen

- Työnhaku- taitojen ja työnhaun tukeminen

- Ammatillisten taitojen vahvistaminen

- Avoimille työmarkkinoille sijoittaminen

- Työpaikassa selviytymisen tukeminen

- Sosiaalisten ja kommunikointitaitojen vahvistaminen

Uudenlaisten toimintamallien omaksuminen:

- Aktiivisuuteen motivoiminen

- Itsetuntemuksen vahvistaminen ja käyttäytymismuutosten tukeminen

TYÖTTÖMÄN YHTEISKUNTA-OSALLISUUDEN EDISTÄMINEN

Arjen hallintataitojen edistäminen:

- Tukea ja ohjausta päivittäisistä asioista selviytymiseen

Hyvinvoinnin edistäminen:

- Tukea ja ohjausta elämänlaadun edistämisteen

- Taloudellinen tukeminen

- Tuen jälkeisen itsenäisen selviytymisen vahvistaminen

Liite 9. Tulokset työttömien työ- ja toimintakyvyn tukemisen vaikuttavuuden arvioinnista 1/1

Liitekuvio 2. Työttömien työ- ja toimintakykyä tukevien toimien vaikuttavuusarviointi.

PALVELUJÄRJESTELMÄÄN KOHDISTUNEET

VAIKUTUKSET:

Työllisyysvaikutukset:

- Työnhakuun aktivoituminen

- Työllistyminen

Palveluiden järjestämisen vaikutukset:

- Kustannusvaikutukset

- Palveluiden toteutuminen

TYÖTTÖMÄN TOIMINTAMAHDOLLISUUK-

SIIN KOHDISTUNEET VAIKUTUKSET:

Terveyden, työ- ja toimintakyvyn vaikutukset:

- Terveydentila

- Työkyky

- Yleinen toimintakyky

- Fyysinen toimintakyky

- Sosiaalinen toimintakyky

- Psyykkinen toimintakyky

Osallisuuden vaikutukset:

- Elämänlaatu

- Osallisuus

- Osallistumisaktiivisuus

TUTKIMUSPROSESSIN VAIKUTUKSET:

Interventioiden toteutuksen vaikutukset:

- Interventioiden vaikuttavien käytäntöjen tunnistaminen ja arviointi

- Osallistujien mielipiteiden kartoittaminen

- Tutkijoiden osaaminen