tykkÄÄ hyvinvoinnista!¤ä-hyvinvoinnista… · kansan arvot 2018 -tutkimuksen tuloksia. suomi...

TYKKÄÄ HYVINVOINNISTA!YHTEISKUNNALLISTA ASIAA TALOUDESTA, YRITYKSISTÄ, NUORISTA JA KANSAN ARVOISTA

TAT.FI

TYKKÄ

Ä H

YVIN

VO

INN

ISTA! YH

TEISKUN

NA

LLISTA A

SIAA

TALO

UD

ESTA, YRITYKSISTÄ

, NU

ORISTA

JA K

AN

SAN

ARV

OISTA

on julkaisu kansanedustajaehdokkaille ja meille kaikille, jotka olemme kiinnostuneita yhteisistä asioista.

Globalisaatiokehitys jyllää edelleen. Automatiikka, maahanmuuttovirrat ja kiristyvä kansainvälinen kilpailu vaikuttavat myös Suomeen.

Haasteena seuraavalla vaalikaudella, ja sen jälkeenkin, on sovittaa kan-sallisesti tehty politiikka maailmaan, joka toimii yhä kansainvälisemmin. Erityishaasteita maamme tulevaisuuden näkymiin tuovat väestöraken-teesta johtuva kestävyysvaje, sosiaaliturvan uudistumistarve ja muuttu-vat kansainväliset markkinat.

Nyt jos koskaan on tärkeää panostaa suomalaisten osaamiseen ja huo-lehtia, ettei yksikään nuori jää syrjään.

Nuoret ovat erittäin kiinnostuneita talousosaamisesta ja näkevät työ-elämän mahdollisuudet kirkkaina. On meidän tehtävämme pitää huolta siitä, että he ovat valmiita tulevaisuuden työelämän haasteisiin ja tarpeisiin.

Julkisen talouden perusteiden lisäksi Tykkää hyvinvoinnista! sukeltaa yri-tysten merkitykseen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajina, sekä käy läpi Kansan arvot 2018 -tutkimuksen tuloksia. Suomi voi suhteellisen hyvin, joskin maailmaa ravistelee demokratioiden kriisi, joka näkyy yhteiskun-nallisina levottomuuksina.

TYKKÄÄ HYVINVOINNISTA!

YHTEISKUNNALLISTA ASIAA TALOUDESTA, YRITYKSISTÄ, NUORISTA JA KANSAN ARVOISTA

Helsingissä 2019Viivi Ali-Löytty, Anna Työrinoja (toim.)Graafinen suunnittelu ja taitto Palo Design OyKustantaja Taloudellinen tiedotustoimisto TAT Kirjapaino GranoISBN 978-952-7073-14-8

TYKKÄÄ HYVINVOINNISTA!YHTEISKUNNALLISTA ASIAA TALOUDESTA, YRITYKSISTÄ, NUORISTA JA KANSAN ARVOISTA

SISÄLLYS

ESIPUHE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10

JULKINEN TALOUS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121 Automaatio, globaali kilpailu, maahanmuutto ja työmarkkinat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132 Globalisaatio, kansainvälinen kilpailu ja arvoketjut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173 Julkisen talouden ABC . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 214 Osaamisen kehittäminen – tarve ja haasteet . . . . . . . . 245 Sosiaaliturvan uudistamisen tarve ja perusvaihtoehdot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 276 Verotus ja verokiila . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34

YRITYKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38

NUORET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48

KANSAN ARVOT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56

1 Luottamus koulutusjärjestelmään on laskussa . . . . . . . 582 Demokratian tila huolestuttaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 603 Maahanmuuttokriittisyys noussut vuoden aikana . . . 614 Onnellisuuden taso laskussa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 625 EU-sidoksista halutaan pitää kiinni . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 636 Puhtaan ympäristön arvostus on kasvanut . . . . . . . . . . . 647 Kansallinen kunnianhimo on yhä vahvemmin nuorten käsissä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 658 Yksityinen sektori nousemassa yhteiskunnan kivijalaksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67

9 Vastaajien taustatiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68

T Y K K Ä Ä H Y V I N V O I N N I S T A ! 10

ESIPUHE

HYVINVOINTIA RAKENTAMASSA

Suomalainen demokratia on maailman ykkösluokkaa. Mikään ei ole kuitenkaan pysyvää, ei edes demokratia, ellei siitä pidetä huolta, ellei sitä kunnioita, tai joll-ei se uudistu ajassa, jossa me elämme. Eduskunta on demokratiamme näyteik-kuna, paikka, jossa tehdyt päätökset vaikuttavat jokaisen kansalaisen elämään.

Tämä julkaisu on tarkoitettu kaikkien eduskuntavaaliehdokkaiden käyttöön. Taustaksi ja ajatuksien herättäjiksi vaalikentille, ja miksei itse eduskuntatyöhön, niille harvoille valituille, jotka äänestäjät valtuuttavat Arkadianmäelle.

Maailma on tällä hetkellä avoimempi kuin koskaan. Suomi ei pärjää kansainvä-lisessä kilpailussa, ellei kilpailukykymme ole kaikin puolin kunnossa, olipa sit-ten kyse yksityisestä tai julkisesta sektorista. Globalisaatio – pidimmepä siitä tai emme – merkitsee kaikilla aloilla kilpailun kiristymistä.

Julkaisu – Tykkää hyvinvoinnista! – yhteiskunnallista asiaa taloudesta, yrityksis-tä, nuorista ja kansan arvoista – on koostettu Elinkeinoelämän tutkimuslaitok-sen (Etla), Keskuskauppakamarin, Taloudellinen tiedotustoimisto TATin ja T-Me-dian yhteistyönä. UPM on tukenut julkaisun toteuttamista.

ME KAIKKI TYKKÄÄMME HYVINVOIVASTA SUOMESTA. TEHDÄÄN JATKOSSAKIN YHDESSÄ TÖITÄ SEN ETEEN!

Helsingissä tammikuussa 2019

Juho Romakkaniemi, KeskuskauppakamariKari Väisänen, Taloudellinen tiedotustoimisto TAT

JULKINENTALOUS

T A L O U S T Y K K Ä Ä H Y V I N V O I N N I S T A ! 14

1 AUTOMAATIO, GLOBAALI KILPAILU, MAAHANMUUTTO JA TYÖMARKKINAT

Teknologinen kehitys sekä tuhoaa että luo työpaikkoja

Työmarkkinat ovat jatkuvan muutoksen kourissa: yrityksiä syntyy ja kuolee, toi-set yritykset kasvavat ja toiset vähentävät työvoimaansa. Näiden virtojen suu-ruusluokka on valtava. Suomen yrityssektorilla vuosittain tuhoutuu keskimää-rin 12 prosenttia työpaikoista. Tämä tarkoittaa noin 500 työpaikkaa joka päivä. Työpaikkoja syntyy jopa hieman enemmän, kun niitä tuhoutuu. Virtojen yhtä-suuruus johtuu siitä, että työpaikkojen syntyminen ja tuhoutuminen ovat sa-man prosessin kaksi eri puolta: teknologinen kehitys ja innovaatiot synnyttävät ja tuhoavat työpaikkoja, mutta ne eivät tuhoa työtä, joskin työn sisältö muuttuu.

Automaatiollakin on työpaikkoja tuhoava ja luova puoli. Se tuhoaa työpaikkoja syrjäyttämällä ihmisen tietyistä tehtävistä. Samalla kuitenkin se lisää tuottavuutta, mikä puolestaan lisää työvoiman kysyntää muissa tehtävissä. Jos tämä tuotta-vuusvaikutus on syrjäytysvaikutusta suurempi, voi automaatio jopa lisätä ihmis-työn kysyntää. Tähän mennessä teknologinen kehitys on ollut tämän luonteista.

Teknologisella kehityksellä on toinenkin puoli: automaation lisäksi syntyy myös uusia ihmisen suorittamia tehtäviä. Tämä johtuu siitä, että taloudelliset kannus-timet kehittävät uusia ihmisen suorittamia tehtäviä samalla, kun koneet syrjäyt-tävät ihmisiä joistain tehtävistä.

TEKNOLOGINEN KEHITYS SIIS SEKÄ TUHOAA ETTÄ LUO TYÖTÄ. VAIKUTUKSET TYÖMARKKINOIHIN RIIPPUVAT PITKÄLTI SIITÄ, KUMPI NÄISTÄ VAIKUTUKSISTA ON VOIMAKKAAMPI.

Suuret työpaikkavirrat ovat siis osa prosessia, jossa talouden resurssit kohdis-tuvat uudelleen entistä tuottavampaan käyttöön. Tämä jatkuva luovan tuhon prosessi on merkittävä tekijä talouskasvumme taustalla.1

TYÖPAIKKOJEN SYNTYMINEN JA TUHOUTUMINEN SUOMEN YRITYSSEKTORILLA 1989–2011.

Lähde: Kauhanen ym. (2015)

Globaali kilpailu muuttaa ammattirakenteita

Ammattirakenteet ovat muuttuneet voimakkaasti Suomessa viimeisen kahden-kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi teollisuustyöntekijöiden ja toimistotyön-tekijöiden osuus on pienentynyt samaan aikaan kun erityisasiantuntijoiden osuus on kasvanut. Tämä on osin seurausta globaalista kilpailusta ja globaali-en arvoketjujen merkityksen kasvusta.

Globaalin kilpailun kiristymisen seurauksena tuhoutuvat aikaisempaa herkem-min sellaiset yritysten toiminnot, tehtävät ja ammatit, joiden kannattavuus on normaalia heikompi, eli mitä vähemmän niissä syntyy arvonlisäystä työvoima-kustannuksiin verrattuna. Suomessa tämä kehitys on muuttanut tehtäväraken-


teita siten, että tietyt kotimaassa perinteisesti hoidetut tehtävät on siirretty ul-komaille (Böckerman ja Maliranta, 2013; Maliranta, 2013).

Työtehtävän luonne määrittää sen, kuinka helppoa tai halpaa sen siirtäminen ulkomaille on. Helposti siirrettäviä ammatteja ovat mm. prosessityöntekijät, toimistotyöntekijät, sekä teollisuustuotteiden valmistajat ja kokoonpanijat. Vai-keammin siirrettäviä tehtäviä ovat mm. palvelutyöntekijät, myyjät, terveyden-huollon erityisasiantuntijat, kuljettajat, erityisasiantuntijat sekä johtajat.

Maahanmuutolla on vain vähäisiä vaikutuksia työllisyyteen

Yleensä työn tarjonta muuttuu hitaasti. Maahanmuutto saattaa aiheuttaa poik-keuksia. Sen seurauksena työn tarjonta saattaa lisääntyä tai vähentyä merkittä-västi kansantaloudessa jopa lyhyellä aikavälillä.

Suurten maahanmuuttajavirtojen vaikutuksia työmarkkinoihin on tutkittu esi-merkiksi Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Sveitsissä.

KAIKISSA TAPAUKSISSA TUTKIMUSTULOKSET KERTOVAT, ETTÄ MAAHANMUUTON VAIKUTUKSET KANTAVÄESTÖN TYÖLLI-SYYTEEN TAI ANSIOIHIN OVAT PIENIÄ.2

MAAHANMUUTTOVIRRAT EIVÄT SIIS AIHEUTTANEET TYÖTTÖMYYDEN KASVUA.

Selitys tähän monen mielestä yllättävään ja intuition vastaiseen tulokseen löy-tyy työmarkkinoiden dynamiikasta: työpaikkoja syntyy silloin, kun se on talou-dellisesti kannattavaa. Esimerkiksi Kuuban avatessa maahanmuuton Floridaan lyhyeksi ajaksi 1980-luvun alussa alueen tekstiiliteollisuus alkoi laajentaa toimin-taansa ja työllisti ison osan maahan muuttaneista kuubalaisista.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että maahanmuuttovirrat lisäävät työttö-myyttä silloin, jos työmarkkinat ovat jäykät työmarkkinoiden sääntelyn tai sopi-mustoiminnan seurauksen, tai hyödykemarkkinoiden ollessa jäykkiä esimerkiksi puutteellisen kilpailun takia. Mitä suuremmat irtisanomiskustannukset, kattavam-mat sosiaaliturvajärjestelmät, jäykemmät palkat ja korkeammat yritysten perus-tamiskustannukset, sitä hitaammin työmarkkinat sopeutuvat maahanmuuttoon.3

Lähteet:

1) Tarkempi esitys tästä aiheesta on Kauhanen ym. (2015).

2) Näitä tutkimuksia on kuvattu tarkemmin teoksessa Kauhanen ym. (2015, luku 3.4).

3) Angrist ja Kugler (2003).

Angrist, J. D. ja Kugler, A. D. (2003). Protective or counter-productive? Labour market institutions and the effect of immigration on eu natives. Economic Journal, 113(488), F302-331.

Böckerman, P. ja Maliranta, M. (2013). Outsourcing, occupational restructuring, and employee well-being: Is there a silver lining? Industrial Relations, 52(4), 878-914.

Kauhanen, A., Maliranta, M., Rouvinen, P. ja Vihriälä, V. (2015). Työn murros – riittääkö dynamiikka? Helsinki: Etla B 269. Taloustieto.

Maliranta, M. (2013). Globalization, occupational restructuring and firm productivity. ETLA, Working Papers No. 5.


2 GLOBALISAATIO, KANSAINVÄLINEN KILPAILU JA ARVOKETJUT

Globalisaatio – mitä se on?

Talouden globalisaatiossa muissa maissa tapahtuvat asiat vaikuttavat meihin ja meidän toiminta taas vaikuttaa muihin maihin. Käytännössä tämä tarkoittaa ih-misten, pääoman, tiedon ja hyödykkeiden liikkumista maasta toiseen. Nykyisen kaltaisen globalisaation mahdollistajia on kolme: kuljetusvälineiden kehittyminen, tietoja viestintäteknologian (ICT) olemassaolo ja poliittiset pää-tökset. Kuljetusvälineiden kehittyminen on tehnyt sekä tavaroiden että ihmisten liikkumisen yhä edullisemmaksi. Onkin arvioitu, että pelkästään konttien keksi-minen ja niiden yleistyminen vuonna 1960 pudottivat tavaroiden kuljetuskus-tannuksia paikoitellen jopa 90 prosenttia.

Tämän seurauksena tuotanto edullisemman kustannustason maissa tuli aiem-paa selvästi kannattavammaksi. Tämän lisäksi ICT-teknologian kehityksellä on ollut tärkeä rooli. Sen ansiosta yritykset pystyvät reaaliaikaisesti kommunikoi-maan mihin päin maailmaa tahansa ja näin koordinoimaan eri maissa toimivia yksiköitään. Myös poliitikoilla on ollut keskeinen rooli. Poliittisella päätöksente-olla on muodostettu EU:n ja Naftan kaltaisia vapaakauppa-alueita, poistettu vii-sumi- eli maahantulolupavaatimuksia ja liitytty OECD:n ja WTO:n kaltaisiin kan-sainvälisiin organisaatioihin.

Yhä useampi tuote syntyy globaaleissa arvoketjuissa

Nykyään hyvin yksinkertainen tuote on usein syntynyt jopa kymmeniä tai satoja yrityksiä käsittävässä toimitusketjussa, joissa raaka-aineet, komponenttivalmistus ja tuotteen loppukokoonpano voivat kaikki olla tehty eri maissa. Tämänkaltai-set globaalit arvoketjut ovat yleistyneet niin Suomessa kuin muissakin maissa.Yksinkertaisetkin vientituotteet sisältävät tyypillisesti muista maista tuotuja kom-ponentteja tai raaka-aineita. Vienti tarvitsee siis tuontia. Tuonnista johtuen vien-nin kasvu ei kuitenkaan täysimääräisesti heijastu kyseisen maan bruttokansan-tuotteen kasvuun. Tämä on hyvä muistaa, kun seurataan viennin kehitystä.

TILASTOKESKUKSEN JA EUROSTATIN VIENTITILASTOT KUVAAVAT VIENTIÄ BRUTTOMÄÄRÄISENÄ, JOSSA EI OTETA HUOMIOON ARVONLISÄN SYNTYPAIKKAA.

Kansantalouden näkökulmasta bruttovientiä oleellisempaa on sen synnyttämä kotimainen arvonlisä. Kotimaisen arvonlisän osuus vaihtelee kuitenkin huomat-tavasti tuotteittain ja toimialoittain. Kaikki vienti ei ole samanlaista.

Kansainvälinen kilpailu – Quo vadis?

On selvää, että useilla aloilla globalisaatio on merkinnyt kilpailun kiristymis-tä. Lisäksi kansainvälinen kauppa on mahdollistanut erikoistumisen hyödyt ja skaalatuotot. Koko maailman tasolla globalisaatio onkin synnyttänyt talouskas-vua ja vaurautta. On kuitenkin syytä rehellisesti tunnustaa, että markkinatalous perustuu kilpailuun ja kilpailussa kaikki eivät aina voita. Kansainvälisen kilpailun myötä yritykset, valtiot ja työntekijät ovat altistuneet avoimen talouden riskeil-le. Heikosti pärjääminen merkitsee kansantalouksille tuotannon alenemista ja sitä kautta työttömyyttä ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

Globaalit arvoketjut ovat johtaneet siihen, että kansainvälistä kilpailua tapahtuu yhä hienojakoisemmalla tasolla. Kun aiemmin yritysten tuotekehitys, tuotanto ja pääkonttoritehtävät sijaitsivat lähes aina lähellä toisiaan, nyt eri nämä työteh-tävät voivat sijoittua eri maihin.

Eri maat ja alueet ovat siis tilanteessa, jossa ne kilpailevat työtehtävistä ja inves-toinneista muiden maiden kanssa. Politiikkapäätökset vaikuttavat osaltaan tä-hän kilpailuasetelmaan.

Talouden avautuminen merkitsee siis kilpailun kiristymistä. On kuitenkin epäilyk-siä siitä, että tähän on poikkeuksia. Digitalisaation myötä on syntynyt Googlen,


Applen ja Amazonin kaltaisia jättiyrityksiä, jotka vuodesta toiseen pystyvät tuot-tamaan hyvin suuria voittoja. Näiden digijättiläisten toimintaan liittyy niin sanot-tu lukittautumisilmiö (lock-in effect), jossa asiakkaan on hyvin vaikea irrottautua palvelun käytöstä ilman merkittävien tietojen menettämistä. Toinen kilpailua haittaava tekijä on se, että näillä yrityksillä on lähes pohjattomat mahdollisuu-det ostaa pienemmät kilpailijat pois markkinoilta. Elinvoimaisessa kansantalou-dessa yritykset kilpailevat keskenään ja uusilla yrityksillä on mahdollisuus haas-taa nykyiset markkinajohtajat.

Poliittiset päätökset mahdollistavat globalisaation

Globalisaatio ei ole luonnonlaki. Sen mahdollistajina ovat olleet poliittiset pää-tökset. Suomen kaltaisen pienen maan etuna on monesti ollut se, että EU:n tai OECD:n leveämmät hartiat ulottuvat yksittäisen pienen maan vaikutusmahdol-lisuuksia laajemmalle. Tällä hetkellä monenkeskiset kansainväliset sopimukset ovat maailmalla vastatuulessa. Tilannetta voisi tulkita niin, että jotkut isot maat pyrkivät neuvottelemaan kahdenvälisiä sopimuksia, koska niissä tilanteissa he pystyvät käyttämään kokonsa tuomaa asemaa paremmin hyväkseen.

Politiikantekijät ovat siis merkittävässä roolissa, vaikka heidän tehtävänsä on vaikeutunut vuosien saatossa.

HAASTE ON SIINÄ, KUINKA YHTEENSOVITTAA KANSALLISESTI TEHTY POLITIIKKA MAAILMAAN, JOKA TOIMII YHÄ KANSAINVÄLISEMMIN.

Lähteet:

Ali-Yrkkö J., Lehmus, M., Rouvinen, P. ja Vihriälä V. (2017). Riding the Wave: Finland in the Changing Tides of Globalisation. ETLA B 274, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Helsinki.

Ali-Yrkkö, J., Rouvinen, P., Sinko, P. ja Tuhkuri, J. (2016). Suomi globaaleissa arvoketjuissa. ETLA Raportit – Reports 62, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Helsinki.

Korkman, S. (2017.) Globalisaatio koetuksella. Otava, Helsinki. www.piie.com/microsites/globalization/what-is-globalization.html

KOKO MAAILMA (INDEKSI 1970 = 100)

Lähde: World Investment Report


Julkisyhteisöillä on toisaalta myös paljon varallisuutta. Erityisesti työeläkeyhtiöt ja julkisten alojen työeläkevakuuttajat hallinnoivat suurta sijoitusomaisuutta. Nämä ns. eläkevarat olivat vuoden 2017 lopussa noin 200 miljardia euroa. Näiden va-rojen olemassaolo johtuu siitä, että Suomen lakisääteinen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Toisin sanoen, osa kunakin vuonna kerättävistä eläke-maksuista rahastoidaan tulevia eläkkeitä varten. Näille rahastoille pyritään saa-maan sijoitustuottoa. Kuitenkin valtaosa eläkemaksuista käytetään kyseisenä vuonna maksettavien eläkkeiden rahoittamiseen.

Julkisen talouden koko

Julkisen talouden kokoa voidaan mitata eri tavoin. Eri mittaustavat kuvaavat eri asioita. Yksi tapa mitata julkisen sektorin kokoa on laskea kuinka suuren osuu-den julkinen sektori tuottaa itse koko kansantalouden arvonlisäyksestä eli brut-tokansantuotteesta. Julkisen talouden tuottama arvon lisäys kuvaa lähinnä jul-kisen talouden omaa palvelutuotantoa. Koska julkisesti tuotetuille palveluille ei useinkaan ole markkinahintoja, sen arvoa mitataan käytännössä kustannuksilla, jotka koostuvat pääosin palkoista. Näin laskien Suomessa julkinen sektori tuot-taa noin viidenneksen bruttokansantuotteesta. Loppuosa bruttokansantuot-teesta tuotetaan yksityisellä sektorilla.

Julkiset kulutusmenot sisältävät julkisen sektorin itse tuottaman arvon lisäyksen li-säksi myös julkisen sektorin ostamat tavarat ja palvelut. Julkisten kulutusmenojen suhde bruttokansantuotteeseen kuvaa siten julkisen sektorin tuottaman ja osta-man palvelutuotannon arvoa verrattuna koko kansantalouden tavara- ja palvelu-tuotannon arvoon. Suomessa tämä suhdeluku oli noin 24 prosenttia vuonna 2016.

Useimmiten käytetty mittari julkisen sektorin koolle on kaikkien julkisten meno-jen suhde bruttokansantuotteeseen. Julkiset menot sisältävät kulutusmenojen lisäksi julkiset investoinnit ja tulonsiirrot kansalaisille ja yrityksille. Julkiset menot olivat vuonna 2016 Suomessa noin 56 % suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Tätä suhdelukua ei tule tulkita niin, että yksityiset menot olisivat vastaavasti 44 % bruttokansantuotteesta. Yksityiset menot ovat todellisuudessa selvästi suurem-

3 JULKISEN TALOUDEN ABC

Julkisen talouden rakenne

Julkisen talouden toimijoita ovat julkisyhteisöt, joihin kuuluvat valtio, kunnat ja kuntayhtymät, Ahvenanmaan maakunta sekä sosiaaliturvarahastot, joihin kuu-luu mm. työeläkeyhtiöt. Julkisyhteisöjä laajemman kokonaisuuden muodostaa julkinen sektori, johon lasketaan usein mukaan myös valtion ja kuntien omis-tamat yritykset.

Julkiset menot kuvaavat julkisyhteisöjen yhteenlaskettuja menoja, joita ovat esi-merkiksi palkkakustannukset, tavaroiden ja palveluiden ostot, tulonsiirrot sekä jul-kisen velan korkomenot. Vuonna 2016 noin 46 prosenttia julkisista menoista käy-tetiin sosiaaliturvaan, eli esimerkiksi eläkkeisiin, asumistukeen ja lapsilisiin. Mui-ta suuria menoeriä olivat hallinto (14%), terveydenhuolto (13 %) ja koulutus (11 %).

Julkiset menot rahoitetaan veroilla ja veronluonteisilla pakollisilla maksuilla, jul-kisyhteisöjen hallussa olevan varallisuuden tuotoilla, sekä toisinaan myös otta-malla lisää julkista velkaa. Suurimmat verotulot kertyvät tuloveroista ja kulutus-veroista, joista tärkein on arvonlisävero. Vuonna 2016 tuloveroilla kerättiin noin 33 miljardia euroa ja kulutusveroilla noin 31 miljardia euroa koko verokertymän ollessa noin 95 miljardia euroa. Pakolliset sosiaaliturvamaksut, jotka sisältävät mm. lakisääteiset eläkemaksut, olivat yhteensä noin 27 miljardia.

SUOMEN JULKISYHTEISÖILLÄ OLI VUODEN 2016 LOPUSSA VELKAA YHTEENSÄ NOIN 135 MILJARDIA EUROA, MIKÄ OLI HIEMAN YLI 60 PROSENTTIA SUHTEESSA BRUTTOKANSANTUOTTEESEEN. TÄSTÄ SUURIN OSA OLI VALTION VELKAA.


mat, sillä monet julkiset menot, kuten eläkkeet tai lapsilisät, kasvattavat vastaa-vasti yksityisiä tuloja.

Julkisen talouden kokoa kuvataan usein myös kokonaisveroasteen avulla. Koko-naisveroaste kertoo julkisyhteisöjen keräämien verojen ja veronluonteisten mak-sujen suhdetta bruttokansantuotteeseen. Suomen kokonaisveroaste oli noin 44 % vuonna 2016. Suomen julkinen sektori on EU-vertailussa varsin korkea.

Maiden vertaaminen näiden tunnuslukujen perusteella voi kuitenkin olla har-haanjohtavaa. Kansainvälistä vertailua vaikeuttaa esimerkiksi se, että sosiaalie-tuuksia verotetaan eri maissa eri tavoin. Jos ne ovat verollisia, kuten Suomessa yleensä, veroaste ja julkiset menot muodostuvat suuremmiksi kuin maissa, jois-sa etuudet ovat verottomia, vaikka käteen jäävät tulonsiirrot olisivat yhtä suuria.

JULKISET MENOT SUHTEESSA BKT:HEN JA KOKONAISVERO-ASTE EU-MAISSA VUONNA 2016

4 OSAAMISEN KEHITTÄMINEN – TARVE JA HAASTEET

Osaava työvoima vauhdittaa talouskasvua

Talouskasvu ja hyvinvoinnin lisäys perustuvat uuden teknologian soveltamiseen ja kykyyn hyödyntää olemassa olevia teknologisia mahdollisuuksia mahdolli-simman hyvin. Tämä riippuu väestön osaamisesta, jonka perusta luodaan jär-jestelmällisellä koulutuksella. Koulutuksen merkitys ilmenee esimerkiksi tarkas-telemalla osaamisen tason ja talouskasvun pidemmän ajan yhteyttä.

OSAAMISPÄÄOMA JA TALOUSKASVU HENKEÄ KOHDEN 1960-2000

Lähde: EurostatLähde: Hanushek (2017)

Talouskasvun ja osaamispääoman välillä on selkeä positiivinen korrelaatio: maat, joissa testitulokset ovat parempia, ovat kasvaneen nopeammin vuosina 1960–2000. Testitulokset perustuvat kansainvälisiin matematiikkaa ja luonnontie-teitä koskeviin testeihin, joita on järjestetty vuodesta 1965 eteenpäin. Hanushek ja Woessmann (2012) esittävät tukea sille ajatukselle, että kuvion esittämä yh-teys on kausaalinen, eli että osaaminen todella aiheuttaa nopeampaa kasvua.


Osaamispääoman ja talouskasvun välinen yhteys on hyvin vahva. 25 pisteen kasvu osaamispääomassa nostaa talouskasvua 0.5 prosenttiyksikköä vuot-ta kohden neljänkymmenen vuoden aikana. Tämä on erittäin suuri vaikutus, mutta 25 pisteen kasvu osaamispääomassa on mahdollista saavuttaa. Se vas-taa suurin piirtein Suomen kehitystä viimeisen 30 vuoden aikana.

Osaaminen heikkenee Suomessa

Suomalaisten osaamisen taso on erilaisten mittausten perustella kansainvä-lisesti vertaillen hyvällä ja osin jopa erinomaisella tasolla. Tämä käy ilmi mm. koululaisten osaamista mittavista Pisa-tutkimuksista ja erityisesti vastaavasta aikuisväestön osaamista mittavasta PIAAC-tutkimuksesta. Suomen osaamisen taso on kuitenkin laskusuunnassa.

PISA-TESTIEN TESTITULOKSET OVAT LASKENEET LUKUTAIDON, MATEMATIIKAN, JA LUONNONTIETEIDEN OSALTA MERKITTÄVÄSTI VUODEN 2006 JÄLKEEN (VETTENRANTA YM., 2016).

Pudotus luonnontieteiden ja matematiikan osaamissa on ollut Suomessa suu-rinta vertailukelpoisista maista.

Osaamisen rapautumisesta on Pisa-tulosten lisäksi myös muita merkkejä. Kou-lutustaso nousi Suomessa kaikissa ikäryhmissä 2000-luvun alkupuolelle saak-ka, jonka jälkeen kasvu pysähtyi tai kääntyi laskuun (Kalenius, 2018). Tällä het-kellä näyttääkin siltä, että 1970-luvun lopussa syntyneet ikäryhmät jäävät Suo-men korkeimmin koulutetuiksi ikäryhmiksi.

Peruskoulun varaan jää liian iso osa ikäluokasta

Nykyään jokaisesta ikäluokasta noin 15 prosenttia (lähes 10 000 nuorta) jää vaille toisen asteen tutkintoa (Kalenius, 2018). Pelkän peruskoulun varaan jäävillä on mer-kittävä riski syrjäytyä työmarkkinoilta ja yleisemminkin yhteiskunnasta. Parhaassa

työiässä olevilla (25–64-vuotiailla) vain perusasteen suorittaneilla työllisyysaste on noin 62 %, kun toisen asteen koulutuksen suorittaneilla työllisyysaste on noin 78 %.

Lisäksi pelkän peruskoulun varassa olevat nuoret ovat huomattavasti useam-min kokonaan koulutuksen ja työvoiman ulkopuolella, tuomittu rikoksesta ja kärsivät mielenterveysongelmista (Asplund ja Vanhala, 2016).

ILMAN TOISEN ASTEEN TUTKINTOA JÄÄMINEN ON YLEISEMPÄÄ MIESTEN, SUURISTA KAUPUNGEISTA JA HEIKOMMASTA SOSIOEKONOMISESTA TAUSTASTA TULEVIEN, MAAHANMUUTTAJATAUSTAISTEN SEKÄ HEIKOSTI PERUSKOULUSSA PÄRJÄNNEIDEN KESKUUDESSA (VIRTANEN, 2016).

Peruskoulun varaan jääminen johtuu usein toisen asteen koulutuksen keskeyttä-misestä. Kuitenkin noin prosentti nuorista ei osallistu missään vaiheessa toisen as-teen koulutukseen. Yksi syy sekä osallistumattomuuteen että myöhemmin tapah-tuvaan koulutuksen keskeyttämiseen on se, että nuori ei saa toisen asteen kou-lutuspaikkaa heti peruskoulun päättyessä (Virtanen, 2016). Näitä nuoria on noin viisi prosenttia ikäluokasta. Ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jääminen heiken-tää nuoren todennäköisyyttä suorittaa toisen asteen tutkinto ja nostaa todennä-köisyyttä joutua aikuisena työmarkkinoiden ulkopuolelle ja ajautua rikollisuuteen.

Lähteet:Asplund, R. ja Vanhala, P. (2016). Neet-nuorten tulkinnassa korjattavaa. ETLA Muistiot 52, (https://www.etla.fi/julkaisut/neet-nuorten-tulkinnassa-korjattavaa/).

Hanushek, E. A. (2017). For long-term development, only skills matter. IZA World of Labor(343).

Hanushek, E. A. ja Woessmann, L. (2012). Do better schools lead to more growth? Cognitive skills, economic outcomes, and causation. Journal of Economic Growth, 17(4), 267-321.

Kalenius, A. (2018). Koulutustason kehitys suomessa. Taustaraportti Talouspolitiikan arviointineuvostolle.

Vettenranta, J., Välijärvi, J., Ahonen, A., Hautamäki, J., Hiltunen, J., Leino, K., et al. (2016). Pisa 15 ensituloksia: Huipulla pudotuksesta huolimatta. Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016: 41.

Virtanen, H. (2016). Essays on post-compulsory education attainment in finland. Aalto University publication series Doctoral dissertations 87.


5 SOSIAALITURVAN UUDISTAMISEN TARVE JA PERUSVAIHTOEHDOT

Uudistustarve

Suomessa on kansainvälisesti verraten tasainen tulonjako ja vähäiset köyhyys-riskit. Silti löytyy yksittäisiä ryhmiä ja tilanteita, joiden osalta yhteiskunnan tuki on riittämätöntä. Toisaalta köyhyyden vähentämiseen tarkoitettuja tulonsiirto-ja saavat myös elinkaarituloilla mitattuna hyväosaiset. Perusturvassa on myös rakenneongelma: monet perusturvan tulonsiirrot tuottavat viimesijaiseksi tar-koitetun toimeentulotuen normeja matalammat tulot ja toimeentulotuen käy-töstä on tullut osin pitkäaikaista. Neljäntenä ongelmana ovat perusturvan saa-jien heikot kannusteet hankkia työtuloja, jotka johtuvat pienipalkkaisten työllis-tyessä nettotulojen vähäisestä kasvusta ja tukiviidakon byrokratiasta. Byrokratia johtuu pääosin tarpeesta säilyttää etuuksien ehdollisuus.

Keskeisiä käsitteitä

Perusturvalla tarkoitetaan useimmiten muita kuin ansiosidonnaisia tulonsiirtoja. Sitä maksetaan syyperusteisesti tulojen menetyksen (työttömyys, työkyvyttö-myys, opiskelu, vanhuus) tai menojen kasvun (perheenlisäys, sairaus) vuoksi sil-loin, kun ansioturvaa ei ole saatavilla, tai se on riittämätöntä.

Etuuksien universaalisuus tarkoittaa sitä, että kaikilla maassa asuvilla on oikeus saada niitä, jos täyttävät asetetut ehdot. Nykyisin Suomessa saatava perustur-va on syyperusteista ja siten ehdollista. Etuuksien kattavuudesta puhutaan sil-loin kun ne eivät koske kaikkia ryhmiä, tai jos niiden ehdot ovat erilaiset, kuten esimerkiksi ongelmaksi koetussa yrittäjien sosiaaliturvassa.

Etuuksien vastikkeellisuus tarkoittaa sitä, että saajan pitää osallistua määriteltyyn toimintaan saadakseen etuutta. Tyypillisiä esimerkkejä vaaditusta toimeliaisuu-desta ovat työnhaku, osallistuminen työvoimapoliittisin toimiin ja koulutus. Suo-messa vastikkeellisuutta on sovellettu lähinnä työttömyysturvaan.

Perusturva on myös yhteydessä verotukseen. Tuloverotuksen progressiolla ta-voitellaan samankaltaista tulonjakovaikutusta ja vakuutusta pienituloisuutta vas-taan kuin tulonsiirroilla. Vain osa etuuksista on veronalaisia. Keskeisiä verottomia etuuksia ovat lapsilisät, asumistuki ja toimeentulotuki. Sen sijaan työttömien pe-rusturva on verollista. Eläkkeet ovat lähtökohtaisesti verolliset, mutta käytännös-sä kansaneläkkeet ovat verottomat eläketulovähennyksen vuoksi.

PERUSTULO ON PERUSTURVAN MUOTO, JOSSA KAIKILLE KANSALAISILLE MAKSETAAN ILMAN SYYPERUSTETTA JA VASTIKKEETTA SAMA KUUKAUSISUMMA.

Sen eri versioissa taso ja yhteys muuhun sosiaaliturvaan vaihtelee, mutta lähtö-kohtaisesti sillä on tarkoitus korvata syyperusteinen perusturva joko kokonaan tai osittain. Perustulon tavoitteena on yksinkertaistaa sosiaaliturvaa ja purkaa kannustinloukkuja. Kannustinvaikutukset syntyvät siitä, että se ei vähene työ-tulojen kasvaessa, eikä se ole verollinen.

Jos perustulolla korvataan muu perusturva, sen on oltava melko korkea hyvin-vointivaltiossa. Jos lisäksi halutaan, että suurin osa palkasta jää käteen tulojen kas-vaessa, perustulo on kallis julkiselle taloudelle ilman verotustason kasvua. Jos pe-rustulo olisi matala, sen käyttö ainoana perusturvan muotona lisäisi köyhyyttä.

Perustuloa verrataan usein negatiiviseen tuloveroon. Sen lähtökohtana on, että valtio maksaa tukea yksilöille, joiden tulot alittavat verotettavien tulojen alara-jan. Tuki korvaa muun perusturvan ja sen suuruus määräytyy siitä kuinka paljon tulot jäävät verotettavan tulon alarajan alle. Negatiivisella tuloverolla on samat tavoitteet ja ongelmat kuin perustulolla. Verotettavan tulon alarajan ja margi-naaliveroasteiden sopivalla valinnalla niistä saadaan myös nettotuloiltaan ident-tiset. Eroksi jää, että perustulomallissa tuki annetaan myös keski- ja suurituloisil-le, mutta heidän työtulojen verotuksensa kiristyy niin, että nettotulo ei muutu. Negatiivisen tuloveron mallissa säilyy lisäksi velvoite hakea tukea ja todentaa tulojen muutos ja sen toimivuus olisikin parempi tulorekisterin tultua käyttöön.


Universal Credit on brittiläinen sosiaaliturvan malli, jossa on yhdistetty kuu-si perusturvan etuutta ja verovähennysoikeutta, mutta säilytetty syyperustei-suus, vastikkeellisuus ja tulovähenteisyys. Tukien koordinaatiolla saadaan työ-tulojen marginaaliveroaste vakioitua 63 prosenttiin tuensaajilla. Tukien yhdistä-minen vähentää myös hakubyrokratiaa. Tuki on perhekohtainen. Tämän vuoksi sen soveltaminen meillä ei ole ihan suoraviivaista, koska Suomen sosiaalitur-vaan ja verotukseen liittyy vahva yksilökohtaisuus. Toisaalta Suomen hallinto-käytännöt erityisesti ns. tulotilin myötä soveltuisivat luultavasti paremmin tavoi-tellun yhtenäisen perusturvan toteuttamiseen kuin Britanniassa.

Uudistusehdotuksista

Useissa perusturvan uudistusehdotuksissa tavoitellaan syyperusteisten etuuk-sien saamisehtojen ja tasojen koordinointia niin, että niistä ja ansiotuloista jäisi kohtuullinen osuus käteen työnteon kannattavuuden parantamiseksi. Yhdistet-täviä etuuksia ovat ainakin perustoimeentulotuki, peruspäiväraha, työmarkkina-tuki ja asumistuki ja mahdollisesti myös sairauspäiväraha, vanhempainpäivära-ha ja opintotuki. Vastikkeellisuus on mukana joko niin, että etuus on ehdollinen osallistumiselle työnhakuun, tukityöhön tai koulutukseen, tai niin, että työttö-män aktiivisuudesta palkittaisiin erikseen. Merkittävin ehdotusten ulkopuolelle jäävä sosiaaliturvan osa on eläkeläisten perusturva.

Sääntöjä ja etuustasoja koordinoimalla olisi helpompaa kontrolloida käteen jäävän osan yhtäläisyyttä ja tukien yhdistäminen vähentäisi myös hakubyro-kratiaa. Niin kauan kuin yhdistetyn tuen saaminen on syyperusteista, ei kont-rollikustannuksilta voida kuitenkaan välttyä. Myös kannusteongelmista on vai-kea päästä kokonaan eroon tilanteessa, jossa hyvinvointivaltion takaama tulo ilman työtä on lähellä matalan tuottavuuden työstä saatavaa palkkaa. Hyvä pe-rusturvan taso ja hyvät kannusteet tehdä työtä voivat olla keskenään ristiriidas-sa. Sen vuoksi on vaikea välttyä johtopäätökseltä, että hyvä perusturva on to-teutettavissa vain asettamalla turvan hyödyntämiselle ehtoja.

Työn määrä ei ole vakio

Työllisyyskeskustelussa on esitetty usein näkemys, että työvoiman määrän li-sääminen aiheuttaa työttömyyttä. Ajatus perustuu oletukseen, että työpaikko-ja on kiinteä määrä. Tämä on väärä käsitys. Todellisuudessa työsuhteita alkaa ja päättyy Suomessakin satoja tuhansia vuosittain, ja niiden nettovaikutus voi olla työllisten määrän kasvu tai väheneminen. Uudet ja laajenevat yritykset palkkaa-vat lisää työvoimaa ja heikosti kannattavissa väki vähenee.

Ajatus vakiona pysyvästä työpaikkojen määrästä ohjaa käsityksiä esimerkik-si siitä, miten robotisaatio, maahanmuutto ja työurien pidentäminen vaikut-tavat työttömyyteen.

TUTKIMUSTEN MUKAAN SUURI JA NOPEA TYÖVOIMAN KASVU VOIVAT AIHEUTTAA LYHYTAIKAISESTI HÄIRIÖITÄ TYÖMARKKINOILLA LISÄTEN TYÖTTÖMYYTTÄ4, MUTTA PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ TYÖMARK-KINAT AINA TASAPAINOTTUVAT.

Millä työttömyyden tasolla tämä tapahtuu, riippuu muun muassa työmarkki-noiden toimivuudesta ja työtulojen vaihtoehtona olevan sosiaaliturvan tasos-ta suhteessa verojen jälkeiseen palkkaan.

Suomessa koulutustason nousu, terveyden paraneminen ja eläkejärjestelmän uudistaminen ovat nostaneet 55–64-vuotiaiden työntekijöiden työllisyysastet-ta voimakkaasti parinkymmenen viime vuoden aikana. Työllisyysasteen nousu yhdessä ikäluokan koon kasvun kanssa nostivat ikääntyneiden työntekijöiden määrää noin 250 000 hengellä. Jos työpaikkojen määrä olisi suurin piirtein va-kio, nuorten työllisyydessä pitäisi näkyä vastaava trendinomainen heikkenemi-nen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt: työpaikkojen kokonaismäärä on kasvanut ja nuorten työttömien ja työvoiman ulkopuolisten määrä on vaihdellut lähinnä työvoiman kokonaiskysyntään vaikuttaneiden suhdanteiden myötä.


TYÖLLISET NUORET JA IKÄÄNTYNEET (1000 HENKILÖÄ) OSALLISTUMISASTE JA TYÖTTÖMYYSASTE

Lähde: Tilastokeskus

Myös kansainvälisessä vertailussa käy ilmi, ettei työttömyyden yleisyydellä (työt-tömyysaste) ja sillä, kuinka suuri osa työikäisistä on työmarkkinoilla (osallistu-misaste) ole ainakaan positiivista yhteyttä. Toisin sanoen maissa, joissa iso osa työikäisistä on työmarkkinoilla, ei ole keskimääräistä enemmän työttömyyttä. Jos jotakin yhteys on lievästi negatiivinen, mikä heijastaa hyvin toimivien työ-markkinoiden kykyä välttää työttömyyttä ja houkutella ihmisiä osallistumaan työmarkkinoille. Työllisyyden vakioisuuden kannalta puhutteleva esimerkki on Ruotsin ja Suomen työttömyyden kehitys vuosien 2009–2015 aikana. Ruotsis-sa työikäisen väestön määrä kasvoi lähes 2 % kun se Suomessa supistui 1,7 %. Saman aikaisesti työttömyys aleni Ruotsissa ja kasvoi Suomessa.

Lähteet:

4) Boeri, T. Garibaldi, P. and E. R. Moen (2016) “A Clash of Generations? “Increase in Retirement Age and Labor Demand for Youth”, CEPR Discussion Paper 11422.

Erola ym. (2018), Työn uudet ehdot. Miten avaamme työmarkkinoiden umpisolmut? EVA raportti.

Lähde: Erola ym. (2018)

Väestön ikääntyminen ja kansantalous

Suomen väestö ikääntyy kolmesta syystä: syntyvyys on alle väestön uusiutumis-määrän, sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat vanhenevat ja elinajat pitene-vät. Nettomaahanmuutto on kasvanut viime vuosikymmeninä, mutta se ei riitä kompensoimaan syntyvyyden laskua. Väestöilmiöiden ennustaminen on vaike-ampaa kuin usein ajatellaan ja myös väestöpolitiikan pitkän aikavälin vaikutukset tunnetaan huonosti. Siksi sellaiset yllätykset, kuten viimeaikainen syntyvyyden aleneminen, tulevat toistumaan. Vaikka ennusteisiin liittyy suurta epävarmuut-ta, väestön ikääntymisen jatkuminen lähivuosikymmeninä on todennäköistä.

VÄESTÖN IKÄRAKENNE VAIKUTTAA RATKAISEVASTI SIIHEN, KUINKA ISO OSA VÄESTÖSTÄ ON TYÖMARKKINOILLA.


Tulevaisuudessa taloudellinen huoltosuhde nousee väestöllisen huoltosuhteen myötä, jollei työllisyysaste nouse merkittävästi.

Väestöilmiöt aiheuttavat taloudellisia seurauksia yksilö-, perhe- ja yhteiskunnal-lisella tasolla. Lasten lukumäärän väheneminen vähentää lapsiperheiden kulu-tustarpeita ja antaa mahdollisuuden käyttää enemmän rahaa esimerkiksi ylei-seen elintason nostamiseen, lasten koulutukseen tai vanhuuden varalle sääs-tämiseen. Kuolintodennäköisyyksien alenemiseen on liittynyt parempi terveys ja toimintakyky. Nämä ovat puolestaan mahdollistaneet pidemmät työurat ja korkeammat elinkaaritulot. Eläkevuodet ovat kuitenkin lisääntyneet työvuosia enemmän ja pitkän vanhuuden kulutustarpeisiin on perusteltua varautua aiem-paa enemmän. Myöhentynyt kuolleisuus on siirtänyt perinnönjättöä niin, että saajat ovat tyypillisesti jo myöhäisessä keski-iässä.

Pitempi vanhuus tuo mukanaan kroonisten sairauksien yleistymisen, vaikka suu-rin terveys- ja hoivapalvelujen käyttö keskittyykin viimeisiin elinvuosiin. Eläke-ikäisten määrän lisääntyminen aiheuttaa haasteita julkiselle taloudelle. Makset-tavien eläkkeiden määrä kasvaa, samoin kuin sosiaali- ja terveysmenot. Vaikka varhaiskasvatuksen ja koulutuksen menot vähenevät, paine verotuksen kiristy-miseen kasvaa. Tätä verotuksen kiristymispainetta mitataan usein kestävyysva-jeella. Se kertoo, kuinka paljon verojen tulisi välittömästi korottaa tai menoja lei-kata, jotta julkinen talous ei pitkällä aikavälillä velkaantuisi lisää.

SUOMEN JULKISESSA TALOUDESSA ARVIOIDAAN OLEVAN MERKITTÄVÄ KESTÄVYYSVAJE, VIIME VUOSIEN TASAPAINOTUSTOIMISTA HUOLIMATTA.

Valtiovarainministeriö arvioi kestävyysvajeeksi syksyllä 2018 noin 3 % bruttokan-santuotteesta. Kestävyysvajeen suuruus on kuitenkin huomattavan epävarma, sillä se riippuu vuosikymmenten mittaan toteutuvista menoista ja tuloista. Työl-lisyyden kehityksellä on suuri vaikutus kestävyysvajeeseen. Kestävyysvajeen suuruuteen vaikuttavat luonnollisesti myös julkisen sektorin tuottamien ilmais-ten tai alihintaisten palveluiden laajuus, tulonsiirtojen anteliaisuus ja veroasteet.

6 VEROTUS JA VEROKIILA

Verotuksella on kaksi tärkeää tehtävää: kerätä varoja julkisen sektorin menojen kattamiseksi sekä ohjata taloudellista toimintaa päättäjän haluamaan suuntaan. Verotus on kuitenkin yleensä vääristävää; verotus muuttaa valintoja, joita ihmi-set olisivat tehneet ilman verotusta. Esimerkiksi verotettaessa ansioita aiheute-taan vääristymiä, joiden seurauksena ihmiset tekevät vähemmän töitä. Verotus aiheuttaakin hyvinvointitappioita ja vähentää taloudellista aktiviteettia.

Käydään seuraavaksi lyhyesti läpi ansiotulojen verotuksen rakennetta työvoi-makustannusta kuvaavan verokiilan näkökulmasta.

Verokiila

Verokiila on käsite, joka mittaa työnantajan palkkakustannusten ja työntekijän käteen jäävän tulon suhdetta. Jos esimerkiksi työnantajalle kertyy yhdestä työn-tekijästä maksettavaksi 4 209 euroa, josta työntekijälle jää käteen 2 545 euroa, on verokiila noin 42 prosenttia.5 Kyseinen esimerkki itse asiassa kuvaa keski-määräisen suomalaisen kokoaikaisen työntekijän verokiilaa ja esimerkki on ha-vainnollistettu myös seuraavalla sivulla.


Verokiila koostuu kolmesta osatekijästä: työnantajan vakuutusmaksuista, työnteki-jän vakuutusmaksuista sekä ansiotuloveroista. Alla olevaan kuvioon on piirretty noin 3 400 euroa kuukaudessa tienaavan (pl. lomaraha) henkilön verokiilan rakenne.

KUUKAUDESSA 3400 EUROA TIENAAVAN HENKILÖN NETTOPALKKA JA VEROKIILA OSATEKIJÖITTÄIN

• Vuonna 2017 työnantajien maksamat sosiaaliturvamaksut olivat yhtensä noin 17,7 miljardia euroa.7

Työntekijän vakuutusmaksut

Työntekijä maksaa veronluonteisia maksuja, joita ovat työeläkemaksu, työttö-myysvakuutusmaksu sekä sairausvakuutusmaksu. Työeläkemaksulla rahoitetaan eläkkeitä. Työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitetaan pääasiassa ansiosidonnais-ta työttömyysturvaa. Sairausvakuutusmaksulla rahoitetaan sairauden hoidon ai-heuttamia kustannuksia, lyhytaikaista työkyvyttömyyttä sekä raskauden ja lap-sen hoidon aiheuttamia etuusmenoja. Työnantaja pidättää maksut palkasta ja tilittää ne vakuutusyhtiölle (työeläkemaksu), Työttömyysvakuutusrahastolle (työt-tömyysvakuutusmaksu) ja Verohallinnolle (sairasvakuutusmaksu).

• Noin 3 400 euroa kuukaudessa tienaavalle työntekijälle työntekijän vakuu-tusmaksut ovat noin 7 prosenttia työvoimakustannuksesta.2

• Vuonna 2017 työntekijän maksamat sosiaaliturvamaksut olivat yhtensä noin 9,4 miljardia euroa.3

Ansiotuloverot

Palkasta maksetaan kunnallisveroa, valtion tuloveroa ja YLE-veroa. Lisäksi kirk-koon kuuluvat maksavat kirkollisveroa. Työnantaja pidättää ennakkoverot pal-kasta ja tilittää ne Verohallinnolle. Jos palkasta ei ole pidätetty riittävästi ennak-koveroja, maksetaan puuttuvat verot jälkikäteen jäännösverona.

• Noin 3 400 euroa kuukaudessa tienaavalle työntekijälle ansiotuloverot ovat noin 17 prosenttia työvoimakustannuksesta.2

• Vuonna 2017 työntekijän maksamat ansiotuloverot olivat yhtensä noin 27,2 miljardia euroa.

Lähteet:

2) Näitä tutkimuksia on kuvattu tarkemmin teoksessa Kauhanen ym. (2015, luku 3.4). 3) Angrist ja Kugler (2003).5) 1 858/4 403 ≈ 42 %6) Ks. Tilastokeskuksen palkkarakennetilasto.7) Ks. Tilastokeskuksen Verot ja veronluonteiset maksut -tilasto.

Lähde: Keskuskauppakamarin verokiilalaskuri

Työnantajan vakuutusmaksut

Työnantaja maksaa veronluonteisia vakuutusmaksuja, joita ovat työeläkemaksu, työttömyysvakuutusmaksu, tapaturmavakuutusmaksu sekä sairausvakuutusmak-su. Tapaturmavakuutus kattaa työhön liittyvät tapaturmat, vammat ja ammatti-taudit. Työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitetaan pääasiassa ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Sairausvakuutusmaksulla rahoitetaan sairauden hoidon aihe-uttamia kustannuksia, lyhytaikaista työkyvyttömyyttä sekä raskauden ja lapsen hoidon aiheuttamia etuusmenoja. Työnantaja tilittää sekä oman että työnteki-jän osuuden maksuista vakuutusyhtiölle (työeläkemaksu, tapaturmavakuutus), Työttömyysvakuutusrahastolle (työttömyysvakuutusmaksu) ja Verohallinnolle (sairasvakuutusmaksu).

• Noin 3 400 euroa kuukaudessa tienaavalle eli jokseenkin keskimääräiselle suomalaiselle työntekijälle6 työnantajan vakuutusmaksut ovat noin 19 pro-senttia työvoimakustannuksesta.

YRITYKSET

Y R I T Y K S E T T Y K K Ä Ä H Y V I N V O I N N I S T A ! 40

YRITYKSET HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN RAKENTAJINA

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pohjana ovat menestyvät yritykset, sillä hyvinvointivaltion palvelut rahoitetaan yritysten verotuloilla. Mitä useampi kan-nattava yritys tuottaa verotuloja Suomeen, sen paremmin Suomella menee.

ro, jota yritykset maksoivat valtiolle vuonna 2015 lähes 17 miljardia euroa. Lähes yhtä merkittävä määrä veroja ja maksuja syntyy palkoista pidätetyistä ennak-koveroista, osinkojen ennakonpidätyksistä ja työnantajan sosiaaliturvamaksuis-ta. Yritysten tilittämät ympäristöverot kerryttivät valtion verokirstua noin kolme miljardia. Lisäksi alkoholivero, tupakkavero, kiinteistövero, vakuutusmaksuvero ja muut valmisteverot kerryttivät yritysten veroporttia vielä noin 3,4 miljardia.

VEROJALANJÄLKI

Yritysten moninaiset verovirrat tuottavat lähes 44 miljardia vuodessa

Yritykset toimivat hyvinvointiyhteiskunnan kivijalkana monin tavoin. Ne luovat työpaikkoja sekä tarjoavat palveluja ja tuotteita kaikilla elämän osa-alueilla. Li-säksi yritystoiminnan luoma suuri verovirta toimii rahoittajana julkisille palveluille.Yritykset tilittivät veroja vuonna 2015 yli 43 miljardia euroa, selviää Keskuskaup-pakamarin Suuresta veroselvityksestä.i Toisin kuin usein luullaan, yhteisövero ei ole yritysten maksamista ja tilittämistä veroista merkittävin. Sen osuus on ai-noastaan kymmenen prosenttia. Suurin yritysten tilittämä vero on arvonlisäve-

Lähde: Tilastokeskus, tulli ja verohallinto

Yritykset työllistävät 1,9 miljoonaa henkilöä ympäri Suomea

Käsi kädessä yritysten tilittämien verojen kanssa kulkevat yritysten luomat työ-paikat. Ilman yrityksiä ei ole työtä, eikä hyvinvointivaltiota. Hyvinvointivaltio ra-hoitetaan yrittämisellä ja yritysten luomilla työpaikoilla. Yksityinen sektori työl-listi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan lokakuussa 2018 lähes 1,9 miljoonaa henkilöä ympäri Suomea.ii1 Kaikkiaan työtä teki lokakuussa 2,54 mil-joonaa suomalaista. Työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli 71,5 prosenttia. Työllisyysasteen kausitasoitettu trendi oli 71,8 prosenttia.


Yksityisen sektorin työntekijöiden osuus on 73 prosenttia kaikista 15–74-vuoti-aista työllisistä.iii Yksityisen sektorin 1,9 miljoonan työntekijän lisäksi julkisella sek-torilla työskenteli 672 000 henkilöä, joista valtion palveluksessa 133 000 ja kun-tien palkkalistoilla 539 000 henkilöä. Yksityisen sektorin työpaikat ovat Suomen menestyksen ja ihmisten hyvinvoinnin lähde.

Hyvinvoinnin lisäämiseksi parasta politiikkaa on yritysten toimintaympäristön turvaaminen – sen varmistaminen, että yritysten on mahdollisimman kannat-tavaa työllistää ja luoda tulevaisuudessakin lisää työpaikkoja Suomeen.

TYÖLLISTYMINEN SEKTORETTAIN

Yritykset työllistävät vuoden aikana näitäkin lukuja enemmän henkilöitä, mutta tilas-to tasoittaa luvut henkilötyövuosiksi. Henkilötyövuosina mitattuna yksityinen sek-tori työllisti vuonna 2015 yhteensä reilut 1,4 miljoonaa henkilöä. Lokakuussa 2018 yksityisen sektorin palveluksessa työskenteli noin 1,9 miljoonaa työntekijää. Tilas-tollinen ero kuvaa työmarkkinoiden turbulenssia ja sitä, kuinka työpaikkoja syntyy ja kuolee nopeaa vauhtia.

Tilastolliset erot johtuvat pääosin kui-tenkin siitä, että työsuhteet ovat muut-tuneet yhä monimuotoisemmiksi. Yri-tyksillä on myös paljon työntekijöitä erilaisissa osa-aikaisissa tai kausiluon-teisissa työsuhteissa kuten kesätöis-sä. Myös vuokratyövoiman käyttö on yleistä. Sadan suurimman yritystyön-antajan listalla on 25 yritystä, jotka tar-joavat henkilöstöpalveluja eli vuokra-työtä, ulkoistusta, alihankintaa ja rekry-tointipalveluja. Vuokratyöntekijöitä oli vuonna 2016 kuitenkin vain vajaa kaksi prosenttia työvoimasta.v

Eniten työntekijöitä on palvelualoil-la, joissa työskentelee 46 prosenttia yritysten henkilöstöstä koko maassa. Teollisuudessa työskentelee 23 pro-senttia työntekijöistä, kaupan alalla 16 prosenttia, rakennusalalla 11 prosenttia ja maa-, metsä- ja kalataloudessa 4 prosenttia työntekijöistä.vi

Suuret yritykset ovat suurtyöllistäjiä

Suuryrityksiä, joissa on 250 työntekijää tai enemmän, oli vuonna 2016 yhteen-sä 593 kappaletta. Nämä yritykset työllistävät 33 prosenttia kaikista yksityisen sektorin työllisistä. 112 suurinta yritystä työllistää 253 310 henkilöä eli 18 prosent-tia kaikista työllisistä. Tämä on suunnilleen yhtä paljon kuin mitä 318 375 pienin-


Yritykset työllistävät ympäri maata

Uudellamaalla oli 526 000 työpaikkaa yrityksissä vuonna 2016. Yritykset työllis-tivät yli satatuhatta henkilöä myös Pirkanmaalla (127 000) ja Varsinais-Suomes-sa (120 000).iv Tämä selviää Tilastokeskuksen alueellisesta yritystoimintatilas-tosta, joka kertoo yritysten toimipaikkojen työllistämisestä kokovuosityöllisyy-den käsitteellä mitattuna.

YRITYSTEN HENKILÖSTÖN MÄÄRÄ MAAKUNNITTAN



tä yritystä työllistää yhteensä. Pienimmät yritykset työllistävät yhteensä 251 900 henkilöä, joka vastaa myös 18 prosenttia kaikista työllisistä. Mukana on myös maa-, metsä- ja kalatalouden yritykset.vii

Yhteensä Suomessa on Tilasto-keskuksen mukaan 283 563 yri-tystäviii pois lukien maa-, metsä- ja kalatalouden yritykset. Jos myös nämä otetaan mukaan laskelmiin, on yrityksiä yhteen-sä 356 790. 283 563 yrityksestä 93,4 prosenttia on mikroyrityk-siä, jotka työllistävät alle 10 hen-kilöä. Pieniä yrityksiä, jotka työl-

listävät 10-49 henkilöä on noin 15 700, keskisuuria yrityksiä noin 2700 ja suur-yrityksiä 591.

Eniten yrityksiä on tukku- ja vähittäiskaupan alalla (12 %) ja rakentamisen alalla (11,5 %). Teollisuuden alan yrityksiä on 5,7 prosenttia yrityksistä, mutta teollisuu-den alan yritykset työllistävät n. 20 prosenttia yritysten työllistämistä henkilöistä.ix

Yrityksistä Suomen suurin työllistäjä vuonna 2016 oli S-ryhmä, jolla on 32 200 työntekijää Suomessa. Toisek-si suurin työllistäjä on valtion omis-tama Posti Group, jolla työntekijöitä on 14 200 ja kolmanneksi suurin on Staffpoint Holding 12 900 työnteki-jällä. Staffpoint Holdingin lukuun si-sältyvät yrityksen välittämät vuokra-työntekijät.

Eniten henkilöstöä lisäsi vuonna 2016 Kesko (2400), mikä todennäköisesti johtuu yrityskaupasta, jossa Suomen Lähikauppa siirtyi Keskon leiriin. Toi-seksi eniten henkilöstöä lisäsi Pihlaja-linna (1 800) ja kolmanneksi Suomen Transval Group (1500).9

YRITYSRAKENNE SUOMESSA 2015

SUOMEN TYÖLLISYYDEN RAKENNE

YRITYSTEN HENKILÖSTÖ ERI KOKOLUOKKIEN YRITYKSISSÄ


Lähde: EK


Lähde: Talouselämä 20/2017

SUOMEN SUURIMMAT TYÖLLISTÄJÄT

• S-Ryhmä 32 200• Posti Group 1 800• Staffpoint Holding 12 900• Kesko 10 700• OP Ryhmä 10 600• UPM-Kymmene 7 700• VR 7 400• ISS Palvelut 7 200• Nordea Pankki 7 200• Stora Enso 6 600

2016 SUOMESSA ENITEN HENKILÖSTÖÄ LISÄNNEET

• Kesko 2 400• Pihlajalinna 1 800• Suomen Transval Group 1 500• Barona Group 400• Koiviston Auto 770


Alueiden Suomi elää yritysten tuottamasta arvonlisäyksestä

Yksityisen sektorin osuus kansantalouden arvonlisäyksestä oli reilut 60 prosent-tia vuonna 2016. Julkisen sektorin osuus oli noin 20 prosenttia, kuten myös kol-mannen sektorin. Julkisen sektorin osuus oli kääntynyt viime vuoden aikana hie-noiseen laskuun, sillä julkisyhteisöjen osuus bruttoarvonlisäyksestä oli 19,7 pro-senttia vuonna 2016, kun se edellisenä vuonna oli 20,4 prosenttia10.

Lähteet:i) Suuri veroselvitys, Keskuskauppakamari 2017

ii) Työvoimatutkimus 2018, lokakuu. Tilastokeskus,

iii) http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2018/10/tyti_2018_10_2018-11-20_tau_009_fi.html [viitattu 9.12.2018]

iv) Alueellinen yritystoimintatilasto 2015, Tilastokeskus

v) Talouselämä 20/2017

vi) Suomen virallinen tilasto (SVT): Alueellinen yritystoimintatilasto [verkkojulkaisu].ISSN=2342-6241. 2015, Liitetaulukko 1. Toimialojen rakenne koko maassa ja Uudellamaalla. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.12.2018].Saantitapa: http://www.stat.fi/til/alyr/2015/alyr_2015_2016-12-21_tau_001_fi.html

vii) Tilastokeskus, Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto 2016

viii) Tilastokeskus, Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto 2016

ix) Tilastokeskus, Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto 2016

Yritysten toimipaikkojen tuotannon jalostusarvo oli vuonna 2016 yhteensä koko maassa 103 miljardia. Alueellisesti tuotannon jalostusarvo jakautui seuraavasti:

SEKTOREIDEN OSUUDET KANSANTALOUTEEN ARVONLISÄYKSESTÄ 2016

TUOTANNON JALOSTUSARVOT ALUEITTAIN

Lähde: Tilastokeskus / Kansantalouden tilinpito



NUORET

N U O R E T T Y K K Ä Ä H Y V I N V O I N N I S T A ! 50

KUN KOULU LOPPUU - NUORTEN TULEVAISUUSRAPORTIN POIMINTOJA

Tulevaisuus on nuorissa. Tämä vanha totuus pitää paikkansa tuoreiden väestöen-nusteiden mukaan ehkä paremmin kuin koskaan. Nuoriin liittyvää tutkimusta tarvi-taan, jotta nuoret saadaan kouluttautumaan, tekemään työtä, perustamaan perhei-tä ja pysymään Suomessa. Taloudellinen tiedotustoimisto TATin vuosittainen Kun koulu loppuu – Nuorten tulevaisuusraportti tarkastelee nuorten arvoja, asentei-ta ja odotuksia jatkokoulutusta, uravalintoja ja työelämää kohtaan. Vastaajina ovat perusopetuksen yläkoululaiset, lukiolaiset ja toisen asteen ammatilliset opiskelijat.

NUORTEN TULEVAISUUSRAPORTTI ON MAAMME LAAJIN VUOSITTAINEN NUORISOTUTKIMUS JA SIIHEN VASTAA YLI 11 000 NUORTA YMPÄRI SUOMEN.

Nuorikin voi olla vanha – asenteiltaan

Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Silti tyttöjen ja poikien asen-teet eri toimialoja ja työtehtäviä kohtaan ovat vahvasti sukupuolittuneita. Tytöt menestyvät Pisa-tutkimuksissa poikia paremmin luonnontieteissä, matematii-kassa ja lukemisessa. Silti tyttöjen parempi osaaminen ei näy uranvalinnas-sa näitä tietoja ja taitoja vaativilla aloilla. Päinvastoin pojat haluavat aloille, jos-sa tarvitaan niitä tietoja ja taitoja, joissa he eivät yllä tyttöjen osaamisen tasolle. Selitys löytyy pystyvyyskäsityksistä. Tutkimuksen mukaan sekä tyttöjen että poi-kien mielestä tytöt ovat parempia humanistisissa aineissa ja pojat ns. kovissa oppiaineissa. Pojat ovat itsevarmempia ja tytöt puolestaan loistavat sosiaali-sissa taidoissa.

TOIMIALOJEN VETOVOIMA EROAA VOIMAKKAASTI SUKUPUOLEN MUKAAN

TYTÖILLÄ ON LUPA LOISTAA LUKUAINEISSA

TYTTÖJEN OLETETAAN OTTAVAN VASTUU SOSIAALISISTA TILANTEISTA

1. Terveyspalvelut2. Matkailu- ja ravintola-ala3. Sosiaalipalvelut4. Kulttuuri ja viihde5. Opetus- ja koulutus6. Taidealat7. Asianajo- ja lakiasiaintoimistot8. Lääketeollisuus9. Media- ja viestintä10. Tekstiili-, vaate- ja muotiala

1. Teknologiateollisuus2. Maanpuolustus3. Pankki- ja rahoitusala4. Media- ja viestintä5. Rakentaminen6. Kaupan ala7. Tietoliikenne- ja telekommunikaatio8. Kulttuuri ja viihde9. Asianajo- ja lakiasiaintoimistot10. Matkailu- ja ravintola-ala

Lähde: Kun koulu loppuu – Nuorten tulevaisuusraportti 2017


Epävarmat tytöt

Tutkimuksen valossa nuorista ei voida puhua pullamössösukupolvena. Voisim-me pikemminkin olla huolissamme nuorten jaksamisesta ja siitä, kuinka vakavas-ti he suhtautuvat koulutus- ja uravalintoihinsa. Varsinkin tytöt kokevat lukioajan niin raskaana, että jättävät hakematta jatko-opintoihin heti ylioppilaskeväänä. Kol-mannes kaikista uusista ylioppilaista aikoo pitää välivuoden. Huolestuttavaa on ennen kaikkea välivuoden suosion kasvun nopeus: viimeisen neljän tutkimus-vuoden aikana välivuoden pitäminen on kasvanut kymmenellä prosenttiyksiköl-lä. Tyttöjen osuus välivuoden viettäjistä on 38 prosenttia, poikien 17 prosenttia. Neljännes lukion päättövaiheessa olevista nuorista ei ole päättänyt, mitä ai-koo tehdä lukion jälkeen.

TYTÖT OVAT VALINNOISSAAN POIKIA EPÄVARMEMPIA JA HALUAVAT POIKIA ENEMMÄN VALINTOIHIN LIITTYVÄÄ OHJAUSTA LUKIOAIKANA.

Yläkoululaisten tulevaisuuden suunnitelmien tekemistä vaikeuttavat eniten puut-teelliset kyvyt ja taidot, motivaatio sekä fyysiset ja mielenterveysongelmat. Synk-kä tutkimustulos käy ilmi avoimista vastauksista, joissa nuoret itse analysoivat omaa tilaansa ja mahdollisuuksiaan tehdä tulevaisuuttaan koskevia suunnitelmia.

Työelämä ei ole enää mörkö

Kiinnostavat työtehtävät ja mahdollisuus tehdä itselleen tärkeitä asioita ovat nuorille tärkeimpiä asioita alan valinnassa. Intohimoa työtä kohtaan löytyy. Vies-ti oma-aloitteisesta ja vuorovaikutteisesta työntekijästä on saavuttanut nuoret. Hyvä näin, sillä jos työ nähdään vain toimeentulon välineenä ja sisäinen moti-vaatio puuttuu, ajaa asenneongelma ihmisen helpommin työttömyyteen.

Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan entistä enemmän epävarmuuden sie-tämistä ja riskinottokykyä. Koulussa riittää tekemistä näiden asioiden sekä hy-vinvoinnin kannalta keskeisten taloustaitojen opettamisen osalta. Nuorten mie-lestä koulu ei kuitenkaan valmista heitä tähän tarpeeksi.

TALOUSOSAAMINEN ON TÄRKEÄ KANSALAISTAITO, JONKA POHJA LUODAAN JO NUORELLA IÄLLÄ.

Ongelma on todellinen, sillä Suomessa on nyt enemmän talousongelmaisia kotitalouksia kuin koskaan aikaisemmin. Koulujen tuleekin taata talousosaamisen perusvalmiudet tasapuolisesti kaikille lapsille ja nuorille taustasta huolimatta.

MITKÄ ASIAT RAJOITTAVAT TULEVAISUUDENSUUNITELMIA?

KUINKA HYVIN KOULU OPETTAA SEURAAVIA TAITOJA?

Lähde: Kun koulu loppuu – Nuorten tulevaisuusraportti 2017 Lähde: Kun koulu loppuu – Nuorten tulevaisuusraportti 2018


Vastuu nuorista on meillä kaikilla

Kanavat nuorten tavoittamiseen ovat paremmat kuin koskaan. Vaikka verkon ja sosiaalisen median asema nuorten elämässä on vahva, luotetaan tärkeissä elä-män valinnoissa vanhempien, opojen ja ystävien ohjaukseen ja tukeen. Koulu ja koti muodostavatkin omat sosiaaliset mediansa, joissa yhteyksien pitää toi-mia ja ajantasaisen sekä kannustavan tiedon välittyä. Nuorten toivelistassa ovat myös kohtaamiset eri alojen ammattilaisten kanssa sekä yritysten kanssa teh-tävä yhteistyö kaikissa oppiaineissa. Konkreettinen tutustuminen työelämään esimerkiksi TET-jakson tai kesätyön kautta auttaa nuorta hahmottamaan tule-vaisuuden eri mahdollisuudet paremmin.

Tulokset vahvistavat, että nuoret saadaan motivoitumaan työelämästä samoilla asioilla kuin meidät aikuisetkin. Jokainen haluaa tuntea olevansa tarpeellinen ja kunnioitettu, toimia merkityksellisessä työssä ja tulla kuulluksi. Nuorten oikeus on saada toimia terveessä työyhteisössä, josta maksetaan oikeudenmukainen korvaus ja jossa voi kehittyä. Aikuisten, jo työelämässä olevien, velvollisuus on tarjota nuorille positiivisia kokemuksia työelämästä, tukea, ja opastaa heitä va-litsemillaan poluilla eteenpäin.

Lähteet:

Kun koulu loppuu – Nuorten tulevaisuusraportti 2017

Kun koulu loppuu – Nuorten tulevaisuusraportti 2018


KANSANARVOT

K A N S A N A R V O T T Y K K Ä Ä H Y V I N V O I N N I S T A ! 58

1 LUOTTAMUS KOULUTUSJÄRJESTELMÄÄN ON LASKUSSA

Suomalaisten yhteiskunnallinen luottamus nojaa poliisiin, koulutukseen ja ter-veydenhuoltoon. Kolmen kärjen asema on vuodesta toiseen horjumaton. Luot-tamus koulutusjärjestelmään on laskenut kolmikosta vuoden aikana eniten, yhä useampi kansalainen on erityisesti huolissaan koulutusleikkausten vaikutuksista.

KUINKA PALJON LUOTAT SEURAAVIIN TAHOIHIN? ERITTÄIN/MELKO PALJON YHTEENSÄ %

Lähde: T-Media ja Taloudellinen tiedotustoimisto TAT. Kansan arvot 2018 -tutkimus. N=1318 15–74-vuotiasta suomalaista.

KANSAN ARVOT 2018 -TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

TUTKIMUKSEN TAVOITTEENA OLI SELVITTÄÄ SUOMALAISTEN NUORTEN JA AIKUISTEN ARVOJA SEKÄ ARVOJEN JA TOIMINNAN VÄLISTÄ SUHDETTA JA NIISSÄ TAPAHTUVAA MUUTOSTA.

SÄHKÖISEEN TUTKIMUKSEEN VASTASI YHTEENSÄ 1 318 SUOMALAISTA. TUTKIMUKSEN KOHDERYHMÄNÄ OVAT 15–74-VUOTIAAT SUOMALAISET VALTA-KUNNALLISESTI (POIS LUKIEN AHVENANMAA).

TUTKIMUKSEN TIEDONKERUU TOTEUTETTIIN SÄH-KÖISELLÄ KYSELYLOMAKKEELLA 23.10.–9.11.2018.

TUTKIMUSOTOS ON PAINOTETTU SUKUPUOLEN, IÄN JA ASUINALUEEN MUKAAN KOHDERYHMÄÄ EDUSTAVAKSI. TUTKIMUKSEN TILASTOLLINEN VIRHEMARGINAALI 95 % LUOTTAMUSTASOLLA ON +/-2.70-PROSENTTIYKSIKKÖÄ.

TUTKIMUSOTOS ON MUODOSTETTU T-MEDIAN JA NORSTAT OY:N TUTKIMUSPANEELISSA.

TUTKIMUKSEN TOTEUTTIVAT YHTEISTYÖSSÄ TALOU-DELLINEN TIEDOTUSTOIMISTO TAT JA T-MEDIA OY.

TUTKIMUS ON TOISTETTU VUOSITTAIN, VUODESTA 2013 ALKAEN.

K A N S A N A R V O T


LUOTTAMUS KOULUTUSJÄRJESTELMÄÄN KOULUTUSTASON MUKAAN ERITTÄIN/MELKO PALJON YHTEENSÄ %

OLETKO TYYTYVÄINEN DEMOKRATIAN NYKYTILAAN SUOMESSA ERITTÄIN/MELKO TYYTYVÄINEN YHTEENSÄ %


ASENNE KOULUTUKSEEN JA TYÖLLISTÄMISEN HELPOTTAMISEEN TÄYSIN/JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ YHTEENSÄ %



2 DEMOKRATIAN TILA HUOLESTUTTAA

Demokratian tilaan ja poliittiseen päätöksentekoon ollaan tyytymättömiä. Luot-tamus eduskuntaa, hallitusta ja työmarkkinajärjestöjä kohtaan kyntää pohjamu-dissa. Demokratian tila on laskenut samassa tahdissa poliittisten instituutioiden luottamustason kanssa. Vähentynyt luottamus politiikkaan näyttää heikentävän kansalaisten uskoa yhteiskunnan instituutioihin ja toimijoihin. Tåmä voi johtaa syventyessään demokratian kriisin.

Peruskoulu Ylioppilas Ammatti- koulu

Ammattikorkea-koulu

Yliopisto


3 MAAHANMUUTTOKRIITTISYYS NOUSSUT VUODEN AIKANA

Maahanmuuttajakysymyksissä suomalaisten näkemykset jakaantuvat selkeästi puolesta ja vastaan. Vuoden aikana maahanmuuttokriittiset kannat ovat oleel-lisesti lisääntyneet, yhä useampi kansalainen toivoisi hyötykriteerejä maahan-muuttajien valinnan suhteen.

ASENNE MAAHANMUUTTOON TAYSIN/JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ YHTEENSÄ %

KUINKA ONNELLINEN OLET? IKÄRYHMITTÄIN ERITTÄIN/MELKO ONNELLINEN YHTEENSÄ %

KUINKA ONNELLINEN OLET? ERITTÄIN/MELKO ONNELLINEN YHTEENSÄ %


4 ONNELLISUUDEN TASO LASKUSSA

Suurin osa kansalaisista kokee itsensä onnelliseksi, mutta vuoden 2013 tasos-ta on tultu alaspäin 6 prosenttiyksikköä. Onnellisuuden todellisuus näyttää siis erilaiselta, mitä kansainväliset yhteiskunnan turvaverkkoon ja mahdollisuuksiin keskittyvät mittarit ovat Suomesta paljastaneet.


5 EU-SIDOKSISTA HALUTAAN PITÄÄ KIINNI

Kriiseistä huolimatta EU on säilyttänyt suosionsa. Suhtautuminen EU-jäsenyy-teen ja euroon on säilynyt vakaan myönteisenä, myönteisyys on jopa kasva-nut hieman.

SUOMEN TULISI EROTA EU:STA TÄYSIN/JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ YHTEENSÄ %

KUINKA TÄRKEÄÄ SINULLE ON YMPÄRISTÖSTÄ HUOLEHTIMINEN? ERITTÄIN/MELKO TÄRKEÄÄ YHTEENSÄ %

YMPÄRISTÖHUOLI VS. KASVUN TAVOITTELU YHTEENSÄ %

SUOMEN TULISI EROTA EUROSTA TÄYSIN/JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ YHTEENSÄ %


6 PUHTAAN YMPÄRISTÖN ARVOSTUS ON KASVANUT

Ilmastonmuutoskeskustelu näkyy tuloksissa. Ympäristöasiat huolestuttavat kan-salaisia ennätyksellisen paljon ja ympäristöstä huolehtimisen merkitys on nous-sut samalle tasolle muiden yhteiskunnallisten arvojen kanssa. Omasta elinta-sosta halutaan kuitenkin pitää edelleen kiinni.


7 KANSALLINEN KUNNIANHIMO ON YHÄ VAHVEMMIN NUORTEN KÄSISSÄ

Suomalaiset tunnistavat yritysten arvon yhteiskunnalle, joskin entistä harvem-pi on kiinnostunut itse yrityksen perustamisesta. Sukupolvien välillä oleva kuilu on levenemässä. Yrittäjyysaikeet sekä menestyksen tavoittelu nojaavat aiem-paa enemmän nuorten intoon.

MINULLE ON TÄRKEÄÄ MENESTYÄ, IKÄRYHMITTÄIN ERITTÄIN/MELKO TÄRKEÄÄ YHTEENSÄ %

SUOMI TARVITSEE ENEMMÄN YRITTÄJIÄ

KUINKA KIINNOSTUNUT OLET PERUSTAMAAN YRITYKSEN

JOSSAKIN VAIHEESSA ELÄMÄÄSI?

KUINKA KIINNOSTUNUT OLET PERUSTAMAAN YRITYKSEN JOSSAKIN VAIHEESSA ELÄMÄÄSI? ERITTÄIN/MELKO KIINNOSTUNUT YHTEENSÄ %

KAIKKI IKÄRYHMÄT YHTEENSÄ

Enemmistö kansalaisista haluaisi Suomessa olevan enemmän yrittäjiä. Asenne on kuitenkin muuttunut torjuvampaan suuntaan.



8 YKSITYINEN SEKTORI NOUSEMASSA YHTEISKUNNAN KIVIJALAKSI

Yhteiskunnan instituutiot, erityisesti poliittiset tahot, ovat menettäneet kautta linjan kansalaisten luottamusta. Yksityisestä sektorista, yrityksistä on muodos-tumassa yhä vahvempi osa yhteiskunnan tukiverkkoa ja hyvinvointia. Kansalais-ten luottamusta vahvistavat suomalaisten yritysten panostukset hyvään työn-antajuuteen ja vastuulliseen toimintaan.

SUOMALAISET YRITYKSET OVAT HYVIÄ TYÖNANTAJIA

SUOMALAISET YRITYKSET TOIMIVAT VASTUULLISESTI



2016 2017 2018

51

5759

2016 2017 2018

62

7072

TÄYSIN/JOKSEENKIN SAMAA MIELTÄ YHTEENSÄ %

SUKUPUOLI %

MIES 50NAINEN 50

ASUINALUE %

HELSINKI-UUSIMAA 31ETELÄ-SUOMI 21LÄNSI-SUOMI 25ITÄ- TAI POHJOIS-SUOMI 23

IKÄ %

15-24 1525-34 1735-44 1645-54 1755-64 1865-74 16

9 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT

Sähköiseen tutkimukseen vastasi yhteensä 1 318 suomalaista. Tutkimuksen koh-deryhmänä ovat 15–74-vuotiaat suomalaiset valtakunnallisesti (pois lukien Ah-venanmaa).

tykkÄÄ hyvinvoinnista!¤ä-hyvinvoinnista… · kansan arvot 2018 -tutkimuksen tuloksia. suomi...

Documents