tässä numerossa - länsi-pohjan sairaanhoitopiirin ... · tulevaisuuden näkymät tulevaisuutta...
TRANSCRIPT
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, henkilöstölehti 1 / 2011
Tässä numerossa:
Kuva: Lea Silvenius
Keskussairaalan
70-vuotisjuhlat s. 6
JET-koulutusta s. 8
2
Pääkirjoitus
Eduskunta hyväksyi uuden terveydenhuoltolain, jonka ensim-
mäinen vaihe tulee voimaan 1.5.2011. Laki lisää sairaanhoito-
piirien tehtäviä. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon
yhteistyö korostuu. Seuraavassa muutamia poimintoja laista.
Perusterveydenhuollon ja eri toimijoiden välistä yhteistyö-
tä vahvistetaan. Sairaanhoitopiirin alueen kuntien on laaditta-
va perusterveydenhuollosta järjestämissuunnitelma, jossa sovi-
taan mm. kuntien yhteistyöstä, palvelujen järjestämisestä, päi-
vystyksestä ensihoitopalveluineen, lääkinnällisestä kuntoutuk-
sesta, kuvantamisesta ja yhteistyöstä muiden toimijoiden kans-
sa. Sairaanhoitopiireihin perustettavat moniammatilliset perus-
terveydenhuollon yksiköt tukisivat tätä työtä.
Ensihoidon järjestämisvastuu siirtyy kunnilta sairaanhoito-
piireille. Sairaanhoitopiirit voivat järjestää alueelleen tarvittaes-
sa useita ensihoidon tuotantotapoja.
Sairaanhoitopiirin alueella muodostetaan kunnallisten ter-
veydenhuoltoyksiköiden yhteinen potilasrekisteri, joka mah-
dollistaa potilaan jouhevan liikkumisen häntä hoitavien yksi-
köiden välillä.
Kunnan on strategisessa suunnittelussa asetettava paikal-
lisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat terveyden ja hyvin-
voinnin edistämisen tavoitteet ja määriteltävä niitä tukevat toi-
menpiteet.
Hoitotakuu täsmentyy. Hoidon tarpeen arvioinnin edellyt-
tämät erikoislääkärin arviot tai erityiset kuvantamis- ja labora-
toriotutkimukset on toteutettava 3 kk:n kuluessa siitä, kun lä-
hete on saapunut sairaanhoitopiiriin. Hoito on edelleen saata-
va 6 kk:n kuluessa hoitopäätöksestä.
Asiakkaan valinnanmahdollisuus laajenee. Ensimmäises-
sä vaiheessa asiakas voi valita hoidosta vastaavan terveysase-
man oman kunnan tai yhteistoiminta-alueen sisällä, vuoden
2014 alusta lukien valinnanmahdollisuus laajenee koko maa-
han. Laatu ja potilasturvallisuus korostuvat entisestään, jois-
ta terveydenhuollon yksiköiden on laadittava suunnitelma nii-
den täytäntöönpanosta.
Eduskuntavaalien jälkeen tuleva hallitus joutuu ratkomaan
terveydenhuoltoa järjestämisen ja rahoituksen osalta. Tervey-
denhuoltolaki oli vain osamuutos. Myös sosiaali- ja terveyden-
huollon lainsäädäntöuudistus on kesken. Mm. sosiaalitoimen
lainsäädäntöuudistus ei ole mikään pieni paketti. Elämme mie-
lenkiintoisia aikoja.
Aurinkoista kevättä
Seppo Orajärvi
vs. sairaanhoitopiirin johtaja
Uusi terveydenhuoltolaki
Päätoimittaja: Seppo OrajärviToimitusneuvosto: Ilkka Vehkaperä Sinikka Savikuja Juha Kursu Raija Reponen Juhani Tuisku Matti Väänänen Tuija Nurkkala Sirpa Koivuniemi (kuvaaja)Toimitussihteeri: Tuija JohanssonTaitto ja paino: Tornion Kirjapaino Ky
ISSN 1459-8582 (Painettu)
ISSN 1459-8590 (Verkkolehti)
Seuraava lehti ilmestyy kesäkuussa. Siihen tuleva materiaali tulee toi-
mittaa 8.5.2011 mennessä osoitteeseen: toimitus.lansipuhuri@lpshp.
fi . Palautteen lehdestä (ruusut/risut) voit laittaa samaan osoitteeseen.
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin henkilöstö- ja tiedotuslehti
Länsi-Pohjan keskussairaalan
synnytysosasto on saanut vaate-
lahjoituksen.
Lahjoittajina: Johtaja Aaro
Aho, Tavaratalo Prisma, Liisa
Keskimaula, Sisko Laakso, Lee-
na Kontio, Hilkka Kantola ja Pie-
ni lankapuoti.
Lahjoituksia synnytysosastolle
Olemme hiljattain siirtyneet uu-
den potilashallintojärjestelmän
Oberonin käyttäjiksi. Tämä as-
kel oli pakko tehdä, koska Sapon
kehitystyötä ei ole tehty enää
vuosiin. Nykyaikaisen sairaalan
toiminnan ja resurssien ohjaus
edellyttävät ajanmukaisia väli-
neitä, muuten väestön tervey-
denhuollon haasteisiin ei kyetä
vastaamaan odotusten mukai-
sesti. Monet ovatkin jo vuosi-
kymmenen ajan valittaneet Sa-
pon vanhanaikaisuutta. Luulen-
pa kuitenkin, että vielä monesti
tulee Sapoa ikävä, ainakin kus-
tannusmielessä.
Talven aikana on opittu uu-
sia käsitteitä ja uuden järjestel-
män toimintaperiaatetta lukui-
sissa koulutustilaisuuksissa. Op-
pimishalua ja jaksamista on vie-
lä riittänyt. Ylitöiltäkään ei ole
voitu välttyä. Sairaalan johto on
mahdollisuuksien mukaan tullut
vastaan eri tavoin. Alkuvaihees-
sa asiakaspalveluun saattaa tul-
la hidasteita. Toivottavasti asiak-
kailta löytyy ymmärtämystä al-
kuvaiheen palveluongelmiin.
Vuonna 1988 Sapoa hankit-
taessa tuskin arvattiin, että sil-
Saposta Oberoniin
lä tullaan toimeen yli 20 vuotta.
Sapon hankinta käsitti aikanaan
yhden keskusyksikön ja 30 ”tyh-
mää” päätettä. Jokainen pöydäl-
lä oleva työasema on tuhdimpi
kuin ensimmäinen Vax-tietoko-
ne, joka Sapoa varten aikanaan
hankittiin. Toki se on vaihdettu
pari kertaa nykyaikaisempaan.
Työasemia on sairaanhoito-
piirissä nykyään lähes 700 ja ter-
veyskeskuksissa saman verran.
Terveyskeskusten käyttämät pal-
velimet ovat keskussairaalan ti-
loissa, joten palvelimia käyttää
päivittäin tietoliikenneyhteyksi-
en kautta yli 1000 käyttäjää.
Vuonna 1988 hankinnan pe-
rusteena oli sähköisen ajanva-
rauksen saaminen sairaalan poli-
klinikoille. Kuvitellaanpa toimin-
taa ilman sitä. Toki puhuttiin ti-
lastoinnistakin. Haluttiin laskea
kunnittain poliklinikkakäyntien
ja hoitopäivien lukumääriä. Las-
kutuksessa oli vain yksi pkl-hin-
ta ja vuodeosastohinta.
Onneksi ei tarvittu erilais-
ten koodien kirjaamista lähes-
kään niin paljon kuin nykyään.
Siitä huolimatta koodien syöttä-
minen oli jo tuolloin purnauksen
kohteena. Tuskin silloin osattiin
edes kuvitella, millaisen määrän
erilaisia koodeja lainsäädäntö
nykyään vaatii kirjattavaksi.
Kohti parempaa terveyden-
huoltoa ja hyvinvointia
Reijo Nikupeteri,
tietohallintojohtaja
Sanottavaa
3
Pohjois-Suomen laboratorioalan
yhteistyötä ja sen mahdollisuuk-
sia on sivuttu useissa 2000-luvul-
la tehdyissä hankkeissa ja strate-
gioissa. Kaikissa niissä on todet-
tu tarve laajentaa ja syventää yh-
teistyötä. Viimeisin selvittelytyö
päätettiin aloittaa OYS:n erityis-
vastuualueen johtajien kokouk-
sissa kesällä 2009. Kainuun maa-
kunta kuntayhtymän hallintoyli-
lääkäri Esa Ahonen valittiin sel-
vitysmieheksi. Käytännön selvi-
tystyötä tehtiin neljässä työryh-
mässä: hankinnat, tietojärjestel-
mät, toimintojen harmonisointi
ja henkilöstöryhmä. Työryhmi-
en jäsenet olivat laboratorioam-
mattilaisia jokaisesta ERVA-alu-
een sairaanhoitopiiristä. Tietoja
kerättiin ja asioita pohdiskeltiin
syksyn ja talven aikana ja tehty-
jen työryhmäraporttien perus-
teella selvitysmies sitten ehdotti
keväällä 2010 omassa loppura-
portissaan yhteisen organisaati-
on muodostamista ja organisaa-
tiomalliksi hän ehdotti liikelaitos
kuntayhtymää.
Raportti esiteltiin sairaanhoi-
topiirien hallituksille kesän 2010
alussa. Hallitukset päättivät selvi-
tystyön jatkamisesta, mutta kaik-
ki eivät sitoutuneet vielä mihin-
kään määrättyyn organisaatio-
muotoon. Hallituskäsittelyn seu-
rauksena Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiirin johtaja Han-
nu Leskinen antoi johtajaylilää-
käri Aino-Liisa Oukalle tehtä-
väksi johtaa selvitystyötä eteen-
päin yhdessä sairaanhoitopiiri-
en henkilöstön kanssa. Hanket-
ta varten nimettiin sairaanhoi-
topiirien henkilöstöstä moniam-
matillinen valmistelutyöryhmä,
joka toimii ohjausryhmänä, ja
neljä muuta työryhmää; toimin-
tamalli-, henkilöstö-, talous- ja
tietohallintotyöryhmä. Työryh-
mät ovat aloittaneet oman osuu-
tensa tämän vuoden alussa ta-
voitteena yhteisen organisaati-
on toiminnan alkaminen vuo-
den 2012 aikana.
Sairaanhoitopiirien johtajien
suostumuksella projektin kon-
sultiksi on valittu Seppo Tuo-
mola, joka on kokenut ja ansioi-
tunut erilaisten hankkeiden or-
ganisoinnissa. Hän on viimek-
si hoitanut Itä-Suomen labora-
torioliikelaitoksen, Islabin, pys-
tyttämisessä osuutensa. Meille
”länskäläisille” hän on tuttu muu-
taman vuoden takaa oltuaan sai-
raanhoitopiirin johtajana ennen
Riitta Luosujärveä. Aino-Liisa
Oukka on myös ollut täällä töis-
Yhteinen laboratorio OYS:n erityisvastuualueellevuoden 2012 aikana
sä pariinkin otteeseen, viimeksi
johtavana lääkärinä ennen Juha
Kursua. Siis meidän toimintam-
me on heille molemmille tuttua.
YhteistyöPohjois-Suomen laboratoriotoi-
minnassa on hyödynnetty sai-
raanhoitopiirien välistä yhteis-
työtä monin eri tavoin jo vuosi-
en ajan. Ammatillisen osaamisen
ja kokemusten jakaminen hen-
kilötasoilla on tuttua ja toimi-
vaa arkipäivää meille laborato-
riotyöhön osallistuville. Samoin
on tuttua hankintojen tekemi-
nen koko ERVA-alueen yhteis-
hankintarenkaina tai kahden tai
kolmen sairaanhoitopiirin väli-
senä yhteistyönä, aina tilantees-
ta ja hankinnan kohteesta riip-
puen. Kaikenlainen kokemam-
me yhteistyö on aina hyödyttä-
nyt kaikkia siihen osallistunei-
ta ja rahallisia säästöjä on saavu-
tettu jopa merkittävinä summi-
na. Yhteistyö on usein lähtenyt
liikkeelle meidän laboratorioam-
mattilaisten omista aloitteistam-
me ja sen on mahdollistanut hy-
vät henkilösuhteet omissa am-
mattipiireissämme sairaanhoito-
piirien välillä. Siis eikö kaikki ole
ihan hyvin ja riittävää jo tällaise-
naan? Miksi on tarpeen vielä jo-
kin muu? Tehdäänkö muutosta
muutoksen vuoksi? Kaikki nämä
ovat aiheellisia ja pohdinnan ar-
voisia kysymyksiä.
Toiminnassa ja sen suunnit-
telussa tulee kuitenkin katsoa
myös tätä päivää kauemmaksi ja
yrittää turvata näköpiirissä ole-
va tulevaisuuskin niin, että la-
boratoriopalvelut ovat edelleen
saatavissa sujuvasti. Lisäksi vas-
tuumme on järjestää toimin-
ta mahdollisimman taloudelli-
sesti kuntien rahatilanne huo-
mioon ottaen. Sehän ei ole vielä
koskaan ollut niin hyvä, että ra-
hasta ei tarvitse välittää. Tieten-
kin taloudellisuus on myös mei-
dän kaikkien oma etumme. Itse
kukin voi todentaa palkkaeritte-
lyn ”verot”-kohdasta, mitä omal-
la kohdalla tarkoittaa ”julkisilla
varoilla järjestetyt palvelut”.
Pohjoisella ERVA-alueella
tuotetaan erikoissairaanhoidon
ja perusterveydenhuollon yk-
siköissä vuosittain noin 10 mil-
joonaa laboratoriotutkimusta lä-
hes 600 laboratorion ammattilai-
sen voimin. Toiminnan suurena
haasteena on lähitulevaisuudes-
sa eläköitymisen kautta tapahtu-
va ammattitaitoisen henkilöstön
poistuma. Hoitohenkilöstön kes-
ki-ikä on noin 50 v ja n. 40 % saa-
vuttaa eläkeikänsä kymmenen
vuoden sisällä. Myös laboratori-
oissa työskentelevistä erikoislää-
käreistä, kemisteistä, fyysikoista
ja mikrobiologeista on noin 40
% syntynyt ennen vuotta 1951.
Erikoislääkäreistä on jo tällä het-
kellä vajetta. Valtakunnallisesti
suurin pula on kliinisen kemian,
hematologian ja patologian eri-
koislääkäreistä.
Tulevaisuuden näkymätTulevaisuutta suunniteltaessa
tämä henkilöstötilanne on otet-
tava huomioon. Se ei muutu,
vaikka kieltäydymme uskomas-
ta sitä tai kuvittelemme, että kyl-
lä se jotenkin hoituu. Pohjois-
Suomessa tapahtuva alan koulu-
tus ei riitä korvaamaan kokonai-
suudessaan työelämästä vapaal-
le siirtyvää joukkoa. Tosiasia on
myös se, että terveydenhuollon
tarvitsemat laboratoriopalve-
lut on järjestettävä eikä ole mi-
tään syytä uskoa niiden määrän
laskevan. Tekeviä ihmisiä ja asi-
antuntemusta tarvitaan ja niis-
tä joudumme kilpailemaan Suo-
men eri laboratorioiden kesken.
Muualla näitä yhteisiä organisaa-
tioita on muodostettu jo aiem-
min. Uuden organisaation teke-
minen on työläs vaihe ja uudel-
leen järjestetyn toiminnan ruti-
noituminen vie usean vuoden
ajan haitaten sinä aikana enem-
män tai vähemmän arkipäivän
sujumista. On täysin perusteltua
ryhtyä toimeen nyt, kun meillä
on vielä mahdollisuus tehdä se
hallitusti ja suunnitelmallisesti.
Terveydenhuollon lainsää-
däntö on myös muuttumassa.
Toukokuussa tulee voimaan uusi
terveydenhuoltolaki, jossa on
mm. potilaan oikeuksiin liittyviä
muutoksia. Nämä edellyttävät
järjestelyjä, jotka mahdollistavat
esim. potilaan valinnanvapau-
den lisääntymisen. Tämä taas
asettaa tietojärjestelmille uusia
vaatimuksia. OYS:n ERVA-alu-
een sairaanhoitopiirit ovat jo
viime kesänä tehneet päätöksen
tietojärjestelmien yhtenäistämi-
sestä. Tämä selvitystyö sisältyy
käynnissä olevaan laboratorio-
hankkeeseen osana kokonais-
suunnitelmaa. Tavoitteena on
yhteinen laboratorion tietojär-
jestelmä koko Pohjois-Suomen
alueelle. Sen myötä mahdollis-
tuu potilaan näytteenotto ja tu-
losten saatavuus missä tahansa
toimintayksikössä.
Yhteinen organisaatioYhteisenä organisaationa meil-
lä on mahdollisuus yhdistää voi-
mavaramme ja hoitaa asioita
yhdessä niin, että se ei ole sat-
tumanvaraista tai jonkun yksit-
täisen viranhaltijan tahdosta tai
hoksaamisesta kiinni. Erikois-
koulutettujen ammattilaisten
tietämys voidaan ulottaa koko
Pohjois-Suomen osaamiseksi,
kun olemme saman työnanta-
jan palveluksessa eikä tarvitse jy-
vittää kuka tekee kenenkin hyö-
dyksi työtänsä. Tässä tiedon vä-
littämisessä ja osaamisen levit-
tämisessä voidaan käyttää hy-
väksi monia sähköisiä tiedonsiir-
ron apuvälineitä asuinpaikan ra-
joittamatta ja näin minimoidaan
henkilöstön liikkumisen tarve.
Voimme myös hajauttaa tai kes-
kittää tehtäviä niiden luonteen,
kysynnän ja tarpeen mukaisesti
ilman muita rajoituksia kuin käy-
tännöllisyys, resurssit ja ammat-
titaito tai osaaminen. Yhtenäiset
menetelmät, tulostasot ja laatu-
järjestelmät sekä tiedon saata-
vuus yhteisistä tietojärjestelmis-
tä koko alueella parantaa poti-
laan hoitomahdollisuuksia riip-
pumatta hoitopaikasta.
Hankinnat ovat aina olleet la-
boratorion toiminnassa isoja ra-
hanreikiä. Näitä on hoidettu yh-
teisesti aina silloin tällöin, kun
jokin toinen laboratorio on ol-
lut hankkimassa samaa laitetta.
Yhteishankkeet ovat hyödyttä-
neet monin tavoin rahahyödyn
lisäksi.Yhteisessä organisaatios-
sa hankinnat tehdään keskitetys-
ti koko alueelle ja laitekanta yh-
tenäistetään. Tästä on raportoitu
isoja rahallisia hyötyjä esim. Isla-
bin muodostamisen yhteydessä.
Itä-Suomen laboratoriokeskuk-
sen liikelaitoskuntayhtymä, Islab,
on viimeisin Suomessa tehdyistä
yhteisorganisaatioista ja sen toi-
minnassa on saavutettu vuosita-
solla jopa kolmen miljoona eu-
ron kustannussäästöjä. Islabin
muodostamisen suurin syy teki-
jöidensä mukaan on ollut huo-
li henkilöstön riittävyydestä tu-
levaisuudessa, rahalliset säästöt
ovat tulleet bonuksena.
Yhteisen organisaation muo-
dostaminen on ripeässä alkuvai-
heessa ja on päätetty, että tämä
valmistelutyö tehdään liikelai-
toskuntayhtymän suuntaan. Jos
lainsäädännön meneillään ole-
va muuttuminen ei mahdollista
sitä, organisaatiomuodon pää-
määrä muutetaan ja asia viedään
sairaanhoitopiirien hallitusten
käsittelyyn.Suunnittelutyön pää-
linjoina on turvata lähipalvelu-
jen saatavuus, potilaan valinnan
vapaus, määritellä ja yhdenmu-
kaistaa perusprosessit, yhtenäis-
tää laatujärjestelmät, laitekanta
ja tietojärjestelmät. Taloudellis-
ta tehokkuutta tavoitellaan yh-
teishankintajärjestelmää kehit-
tämällä.Henkilöstön saatavuus
ja pysyvyys pyritään varmista-
maan tekemällä organisaatiosta
ammatillisesti mahdollisimman
kiinnostava ja hyvin toimiva ja
kaikin puolin kilpailukykyinen
työnantaja Suomen muiden la-
boratorioiden joukossa.
Pirjo Myllykoski
ylikemisti
Näin laajaa aluetta yhteinen laboratorio tulisi palvelemaan.
4
” Olin henkilökunnan terve-
ydenhoitaja, lempinimeltä
”syssy”. Vuonna 1995 olin ve-
teraanikuntoutuksessa Torni-
on sairaskodilla. Siinä vastak-
kaisella kadun puolella oli ter-
veyskeskussairaala, jossa van-
ha ”lottakaverini” oli potilaa-
na. Eräänä iltana olin häntä
katsomassa, kun huoneeseen
tuli nuori, erittäin reipas hoi-
taja suorittamaan ilta-askarei-
ta ko potilaan suhteen. Poti-
las selittämään, että tämä hä-
nen ystävänsä on myöskin sai-
raanhoitaja, joten hänen tus-
kin tarvitsee mennä hetkeksi
ulos. Hoitaja vastasi kirkkaal-
la, reippaalla äänellä, ettei tar-
vitse, kyllä hän syssyn tuntee,
syssy oli lähes joka viikko pak-
suna silloin, kun hän oli Läns-
kän labrassa töissä. Ystävätär
ihmettelemään, että mitä se
hoitaja nyt puhuu ja me hoi-
tajan kanssa selostamaan asi-
aa. Vielä tänä päivänäkään, en
ole varma, käsittikö hän asian.
Se oli näes niin; henkilö-
kunta (naisvaltainen) halusi
suhteellisen usein raskaustes-
tiä, mutta kun asia oli tietys-
ti heti alkuun joltisenkin arka,
niin testi laitettiin syssyn ni-
mellä ja näin minä sain kär-
siä ja labran tytöt irviä kustan-
nuksellani. No… tulihan sitä
kaikkea toilailtua
Muisteli Irja
Villasukkien
ansiosta pääsi
leikkaukseen…
Luukirurgisella osastolla oli
tapana kutsua potilaita osas-
tolle leikkauspäivän aamuna
syömättä ja juomatta. Joskus
heitä tuli 10–12 henkilöä aa-
muisin sisälle. Se tuotti oman
rulianssin kaiken aamutoi-
mien ohella. Usein oli yöllä
tullut päivystyspotilaita, jot-
ka meni aamulla operaatioon.
Usein aamulla jo huomattiin,
ettei kaikkia sisälle kutsuttuja
ehditä operoida ja heitä alet-
tiin kotiuttaa puolen päivän
jälkeen.
Sairaalaa pitkän palvellut
Helmi tuli myös eräänä aa-
muna pieneen operaatioon.
Helmi oli hyvä kutomaan suk-
Muistoja vuosien varrelta
kia ja niin hän oli myös kuto-
nut komeat sukat leikkaavalle
lääkärille, Hannulle. Sukat oli
sängyn jalkopäädyssä kaikki-
en ihailtavana ja leikkaussa-
liin kutsua odoteltiin.
Potilaita kotiutettiin, kun
ei ehditty leikkaamaan ja niin
meinattiin Helmikin kotiut-
taa, mutta siitä käytiin osas-
ton ja leikkaussalin välillä pu-
helinkeskustelua. Kun Helmi
on kutonut Hannulle sukat-
kin, niin kyllä hänet on pakko
leikata. Ja niin Helmi pääsi lei-
kattavaksi. Tarina kertoi, että
Hannu oli heti laittanut Hel-
min kutomat sukat jalkaan ja
ne jalassa Hannu on leikan-
nut Helmin.
Muisteli K.E.
Salmen hyppysissä
on ytyä!
Sairaala-apulainen Salme R
oli nähtävästi isältään perinyt
jäsenten ja jänteiden paikal-
leen panon taidon. Salme aut-
toi monia, niin työssä kuin va-
paa-aikanakin.
Kerran talousjohtajamme
Eino H soitti Salmelle ja pyy-
si tulemaan pyyhe mukanaan
kansliaansa. Einolla oli selkä
kipeä ja pyysi Salmea sitä hie-
romaan. Salme levitti pyyh-
keen talousjohtajan kansli-
an lattialle ja Eino siihen vat-
salleen selkä paljaana. Salme
meni Einon jalkojen päälle
hajareisin ja aloitti hieromaan
selkää. Samalla kuului kopu-
tus ja ovi avattiin. Ovella sei-
soi edustaja salkku kädessään.
Ovi pamautettiin saman tien
kiinni. Eino ja Salme purs-
kahtivat makeaan nauruun.
Eino oli unohtanut edustajan
vierailun. Mitähän edustajan
mielessä oli, kun aukaisi oven
ja näki tilanteen. Salme tuli
käytävällä vastaan minua ja
nauroi makeasti. Siinä Salme
kertoi koko tarina, saatiin vie-
lä yhdessä nauraa koomiselle
sattumalle. Mutta huumorilla
tästäkin selvittiin.
Muisteli Kristina Erholtz
Mistä löytyikään
Ellenin hampaat?
Potilaaksi tuli yli 80-vuotias
vanha täti, joka oli kotonaan
kaatunut ja loukannut lonk-
kansa. Sanoivat, että lonkassa
on murtuma, mutta se on sel-
lainen murtuma, jota ei tar-
vitse leikata. Niin Ellen-tä-
tiä hoidettiin vuodepotilaa-
na sänkyyn. Täti kaipasi ham-
paidensa osaproteesia, joka oli
puolikuun muotoinen kultai-
nen proteesi. Proteesia etsit-
tiin potilaan kotoa, sairaalan
pesulasta ja kaikista mahdol-
lisista paikoista, mutta ei vaan
löydetty. Ellen-täti oli ollut jo
pari viikkoa potilaana ja kuu-
lin, että tätiä suunniteltiin jat-
kohoitopaikkaan terveyskes-
kukseen. Ruokaa jakaessa ja
astioita kerätessä, usein El-
len-täti valitti minulle, että on
nälkä, mutta kun hän syö niin
rintaan alkaa tulla kova kipu.
Vein terveiset sairaanhoita-
jille ja tytöt kiikuttivat tädil-
le nitroja. Sitten tädille nou-
si lämpöä. Kuumeilu jatkui
usean päivän. Ja niin lääkä-
ri määräsi otettavaksi keuh-
koröntgenkuvan. Kuvat tuo-
tiin röntgenistä tädin muka-
na. Lääkäri tutki niitä ikkunan
valoa vasten. Kuulin lääkärin
sanovan: ”VOI HELEVET-
TI, TÄÄLLÄHÄN NE ELLE-
NIN HAMPAAT OVAT!”
Hampaat oli ruokatorvessa
rintalastan kohdalla. Niin El-
len-täti sillä siunaamalla siir-
rettiin toiselle osastolle leikat-
tavaksi. Ja niin hampaat ope-
roitiin pois, saatiin ne takaisin
omalle paikalleen, sinne mis-
tä ne oli pudonneet.
Muisteli Kristina
Kamala tapaus!
Otimme esimerkkiä silmäpo-
liklinikalta, jossa oli valmiik-
si täytettyjä silmätipparesep-
tejä, vain ilman potilastieto-
ja. Teimme tästä neurologial-
le oman version, jossa oli mi-
nun nimi valmiiksi allekirjoi-
tettuna ja itse reseptilomake
lääkkeen aloitusohjeineen lu-
kitussa kaapissa. Sen verran
varovaisia olimme, että lei-
maa niihin ei lyöty. Annoin-
kin toisen leimasimeni hoita-
jalle ”säilöön”. Kaikkialta tulvi
potilaita, jotka tarvitsivat re-
septien uusimisia ja minä saa-
toin olla esimerkiksi lomalla
tai virkamatkoilla. Irene otti
minun allekirjoittaman pe-
rusreseptin (niitä ei siihen ai-
kaan neurologialla ollut mon-
ta) ja pani siihen henkilön tie-
dot sekä leiman. Poliklinikan
”jäkätilomake” eli sairaanhoi-
tajan merkinnät minä vahvis-
tin sitten myöhemmin puu-
merkilläni. Yhtäkkiä leimasin
sitten vain katosi!
Rouva Kähkölää pedantti-
sempaa ihmistä minä en tun-
ne. Klemmaritkin hänen työ-
pöydällään piti olla ojennuk-
sessa. Voi sitä piruilun mää-
rää, mitä saatiin kuulla muil-
ta poliklinikoilta. Ennen kaik-
kea harmitti ylimääräinen työ,
mistä tilata uusi leimasin, kun
työnantajalta sellaista ei tie-
tenkään voinut edes kysyä.
Katoamisesta ilmoitettiin tie-
tysti poliisille ja Lääninhalli-
tukseen, mutta väärennettyjä
reseptejä ei ilmaantunut.
Noin puolen vuoden ku-
luttua paljastui suursiivouk-
sen yhteydessä, kiitos tunnol-
listen sairaala-apulaisten, että
kyseessä oli ”kiilautuneen kil-
pikonnan syndrooma”. Lei-
masin oli pudonnut pöydältä,
jossa oli jokin ihmeellinen ar-
kistointityöntekijöiden koko
seinäpuolella, patterin alatuen
varaan. Siellä se köllötti kun-
nes tunnollisen siivoojan pat-
teriharja sen pudotti lattialle.
Siihen löytöön muuten sitten
loppui kaikki muukin yhteis-
työ sisätautipoliklinikan kans-
sa ja saimme uudet tilat.
Muisteli Veli Ala-Hurula
Muistoja
terveydenhoitaja-
saralta
Meille tuli uusi hoitajaparis-
kunta töihin. Toinen oli sai-
raanhoitaja (vaimo) ja mies oli
fysioterapeutti. Kuis ollakaan,
eräänä aamuna heidän tulon-
sa jälkeen (melko pian) soit-
ti rouva puhelimella ja kertoi
kuinka hän venähdytti eilen il-
lalla selkänsä kaappia siirtäes-
sään. Minä, että tulehan heti
tänne minun kansliaani, niin
katsotaan. Samassa soitin sai-
raalamme ”paremmanpuo-
leiselle puoskarillemme” että
tulehan tänne, olisi vähän töi-
tä. Ja kun Salme tuli, tuli myös
potilas. Käskimme hänet lat-
tialle vatsalleen ja Salme haja-
säärin ristiselän kohdalle kon-
tulleen. Vähän hierottuaan ja
paineltuaan tuumasi Salme,
että nyt pitäisi olla kaikki koh-
dallaan. Niin kuin olikin.
Mutta eihän asia tähän
jäänyt. Herra Fysioterapeut-
ti nosti kamalan äläkän, että
kuis tämä nyt näin hoidet-
tiin ja valitukset tietysti meni
korkeimpaan portaaseen asti.
Mutta, kun olikin niin, että
sieltäkin oli lähes jokainen
tai ainakin joku omaisista ol-
lut Salmen käsittelyssä, niin
asia pakostakin raukesi sii-
hen. Hoitaja sai terveen selän
ja pystyi jatkamaan töitään.
Kaikkea sitä pitikin sattua.
Muisteli Irja
5
Sairaanhoitopiirin 70-vuotis-
juhlan merkeissä saimme laula-
ja-lauluntekijän, TV2: n Man-
sikkapaikka-ohjelman juontajan,
YK:n hyväntahdon lähettilään ja
vuoden 2003 positiivisimman
suomalaisen Mikko Kuustosen
luennoimaan henkilökunnalle
Onnen lyhyestä oppimäärästä.
Tapahtuman ideoijana oli
3b:n sairaanhoitaja Tuija Rytkö-
nen, joka vastasi myös päivän
käytännön järjestelyistä. Päivän
aluksi Kuustonen vieraili osas-
tolla 3b viihdyttäen lauluillaan ja
jutustelullaan sekä potilaita että
henkilökuntaa. Varsinainen lu-
entotilaisuus pidettiin klo 16 al-
kaen Kemin kaupunginteatte-
rilla.
Vaikka Kuustonen puhuu
vakavaa asiaa, hän keventää sitä
mukavasti huumorilla. Teat-
terisalissa nauru raikui ja tilai-
suudesta poistui iloisia ihmisiä.
Saimme eväitä työssä jaksami-
seen.
Onnen lyhyt oppimääräKuustosen mukaan onnellisuu-
den pointti on yksinkertaisissa
asioissa. Ne vain tuppaavat ka-
toamaan suorittamisen, mate-
rian ja nopean ajan alle. Onnen
tavoittelussa aikaa pitäisikin mi-
tata minuuttien ja viikkojen si-
jaan desilitroilla. Hänen näke-
myksensä on, että länsimaiseen
Mikko Kuustosen vierailuLänsi-Pohjan keskussairaalassa 23.2.2011
elämäntapaan kuuluva nopea-
rytminen ja moneen suuntaan
syöksähtelevä arki piilottaa her-
kästi ihmisen onnellisuuden ai-
nekset, joista olennaisin on elä-
mä itse.
Olennaiset asiat havaitaan
yleensä vasta kriisin kohdates-
sa esimerkiksi sairauden, kuo-
leman tai avioeron muodossa.
Kuustosen mukaan me ihmiset
olemme myös mestareita hau-
taamaan yksinkertaisia ja hyviä
juttuja suorittamiseen. Mielen-
kiintoista on myös pohtia, mil-
laisia vanhuksia meistä itse ke-
nestäkin on tulossa. Onko meis-
tä tulossa ihmisiä, jotka katso-
vat armollisesti omaa elämään-
sä vai onko meistä tulossa katke-
ria mummoja ja pappoja, Kuus-
tonen kysyy.
Onnen kaava O = p + (5 x e) + (3 x h). Siinä
on onnen kaava. Ainakin, jos on
Mikko Kuustosta uskominen.
Mutta tätä ylöskirjoittamalla ette
tule onnellisiksi. Mitenkä sit-
ten? Avataanpa Kuustosen kaa-
vaa vähän: P vastaa kaavassa per-
soonallisia ominaisuuksia kuten
asennetta, joustavuutta ja kestä-
vyyttä. E tarkoittaa elämäntilan-
netta, johon saattavat kuulua ys-
tävät, terveys sekä taloudellinen
vakaus. H merkitsee korkeampia
tarpeita kuten kykyä iloita, odo-
Osastonhoitaja Sinikka Savikuja sai lämpimät halaukset onnen lähettiläs Mik-
ko Kuustoselta.
tuksia ja kunnianhimoa. Eli on-
nellisuus on yhtä kuin persoo-
nalliset ominaisuudet plus viisi
kertaa elämäntilanne plus kol-
me kertaa korkeammat tarpeet.
UbuntuKehitysmaista Kuustonen on
saanut lisää eväitä onnen kaa-
vaan kuten ubuntu-ideologian.
Ubuntu on afrikkalainen fi loso-
fi a, joka tiivistetään usein lyhy-
esti ”inhimillisyydeksi toisia koh-
taan”.Ubuntu tarkoittaa kykyä
nähdä itsemme toisessa. Tätä
työelämä kaipaisi lisää, Kuusto-
nen kiteyttää.
Raha ei tee onnelliseksiMonesti myös pohditaan, tekee-
kö raha ihmisen onnelliseksi. 99
prosenttia ihmisistä varmaan sa-
noisi, että ei. Mutta Kuustonen
väittää, että 99 prosenttia ihmi-
sistä olisi myös valmiita kokeile-
maan. Kuustonen myös muistut-
taa, että kuten monen muunkin
asian, myös rahan suhteen ”kaik-
ki on niin pahuksen suhteellis-
ta”. Tässä salissa istuu maailman
rikkainta eliittiä. Vaikka pankki-
tilinne huutaisi hoosiannaa, niin
te olette silti maailman viiden-
neksi rikkainta eliittiä.
Sinikka Savikuja
Kuvat: Sirpa Koivuniemi
Mikko Kuustonen Kaupunginteatte-
rissa välittämässä onnellisuutta.
6
Sairaanhoitopiirin johtaja
Riitta Luosujärvi toivotti pe-
ruspalveluministeri Paula Risi-
kon ja juhlavieraat tervetulleik-
si keskussairaalan 70-vuotisjuh-
laan. Hän kertoi keskussairaa-
lan kokeneen monenlaisia aika-
kausia aina alkuajoista, vuodes-
ta 1941 lähtien, jolloin nimenä
oli Kemin yleinen sairaala. Sai-
raalamme on toiminut mm. so-
tasairaalana, sotavammasairaa-
lana ja vuodesta 1945 lähtien si-
viilisairaalana. Sairaaloita on alu-
eellamme ollut jo ennen Kemin
yleistä sairaalaakin, mm. Torni-
on yleinen sairaala, Kemi-yhti-
ön oma sairaala ja Hakalan sai-
raala. Nämä lakkautettiin lopul-
lisesti, kun Kemin yleinen sairaa-
la saatiin toimintaan. Länsi-Poh-
jan keskussairaala nimi tuli käyt-
töön 1978 alusta. Kuntainliit-
to muuttui sairaanhoitopiiriksi
1989 vuoden alusta ja psykiatri-
nen sairaanhoito tuli osaksi kun-
tayhtymää.
Kansainvälisiä kuuluisuuk-
siakin sairaalassamme on ollut.
Vuonna -43 Kemin silloiseen so-
tasairaalaan siirrettiin itärinta-
malla toiminut kirurgi Gerhard
Länsi-Pohjan keskussairaalan 70-vuotisjuhla 20.1.2011
palveluasumista, vanhuspsykiat-
riaa ja erityisesti lasten- ja nuor-
ten psykiatriaa voidaan kehittää
laadukkaasti ja hyviä avohoito-
palveluja korostaen.
Alueen kehitysMeri-Lapin alue on pystynyt ole-
maan kehityksen kärjessä. Ras-
kas teollisuus on pystynyt vas-
taamaan globaaleihin haasteisiin
ja luomaan uutta vaurautta alu-
eelle. Palvelu ja kauppa ovat ol-
leet luomassa uusia työpaikko-
ja ja siten houkuttelemaan nuo-
ria perheitä alueelle. Alueella nä-
kyy elämänmyönteisyys vahva-
na. Uusia mahdollisuuksia lie-
nee tulossa energiateollisuuden
ja toivottavasti myös kaivosteol-
lisuuden kuljetusten myötä.
Alueen kehitykselle on tär-
keää vahva panostaminen kou-
lutukseen. Sairaalassa hoitohen-
kilökunnan saatavuus on ollut
hyvä ja muun muassa oma am-
mattikorkeakoulu tuottaa osaa-
jia. Vuoropuhelu paikallisten op-
pilaitosten ja esimerkiksi Oulun
yliopiston kanssa on alueen ke-
hityksen voima. Oulun yliopisto
on pystynyt kouluttamaan sai-
raalaan osaavia lääkäreitä. Hyvä
tasapaino ja hoidon porrastus
keskussairaalan ja yliopistosai-
raalan kanssa on malliesimerk-
ki muulle Suomelle. Yhtä hyvää
erityisvastuualueen yhteistyötä
kuin täällä pohjoisessa on, saa et-
siä muualta.
Uusi terveydenhuoltolakiUusi terveydenhuoltolaki astuu
voimaan toukokuun alussa. Se
mahdollistaa entistä tiiviimmän
yhteistyön perusterveydenhuol-
lon ja erikoissairaanhoidon välil-
lä. Lain tarkoituksena on vahvis-
taa perusterveydenhuollon ase-
maa ja antaa potilaalle lisää va-
linnanvapautta. Myös säädökset
hoitotakuusta täsmentyvät uu-
dessa laissa. Länsi-Pohjan kes-
kussairaala on hyvin valmistau-
tunut uusiin haasteisiin.
Sairaalan laatua kuvaa se, että
se on saanut viime vuonna ulko-
puolisessa arvioinnissa laadun-
tunnustuksen sosiaali- ja ter-
veyspalveluiden laatuohjelman
mukaisesti. Laatua kuvaa myös
se, että väestön hoitoon pääsys-
sä sairaala on erinomaista kan-
sallista kärkeä. Terveydenhuol-
tolaki nostaa laadun ja potilas-
turvallisuuden keskeisenä asia-
na esille. Täällä nämä asiat toi-
mivat. Siitä kertoo sairaalan vaa-
ratapahtumien raportointijärjes-
Peruspalveluministeri Paula Risikko kiitteli puheessaan Keroputaan mallia.
Kuntscher, mullistavan luukirur-
gisen menetelmän keksijä ja ke-
hittäjä. Ydinnaulaus on aloitettu
tohtori Kuntshcnerin toimesta.
Ylilääkäri Aalto-Setälä opetteli
ydinnaulaustekniikan Kuntsce-
rin kanssa ja näin toimintaa oli
Kemissä jo varhaisessa vaihees-
sa. Historian mukaan Aalto-Se-
tälä teetti sodan jälkeen sairaa-
lan konemestarilla uudet nau-
lausvälineet, jotta hän pääsi käyt-
tämään Kuntscneriltä jäänei-
tä nauloja. Legendaarisia johta-
jaylilääkäreitä on ollut Aalto-Se-
tälän lisäksi lukuisia, mm. Erkki
Apajalahti.
AvohoitopainotteisuusNykyään sairaanhoitopiirimme
on erityisesti psykiatrian osal-
ta edelläkävijä koko maassa avo-
hoitoisen psykiatrian kehittämi-
sessä. Myös somatiikan puolel-
la kehitystä on viety ja viedään
aina enemmän avohoitopainot-
teiseen suuntaan. Hoitoajat ly-
henevät, ”leikkaukseen kotoa”
-hoitokäytäntö yleistyy. Hoito-
käytäntöjen muutos edellyttää
erityisen tiivistä ja jatkuvaa yh-
teistyötä kuntien sosiaali- ja ter-
veyspalvelujen kanssa. Siinä asi-
assa on edistytty merkittävästi
viimeisten vuosien aikana.
Henkilöstön ja
luottamushenkilöiden
panosLeimallista sairaalalle on sisäi-
nen hyvä henki ja yhteistyö, pit-
käaikaiset palvelussuhteet ja se,
että toiminnan edellyttämät tilat
ja laitteet on pidetty aina hyväs-
sä kunnossa. Pitkäaikainen luot-
tamushenkilömme Raimo Ve-
näläinen ei enää ole keskuudes-
samme eikä myöskään pitkäai-
kainen johtaja Eino Hirstiö. Hei-
dän ja monien muiden luotta-
mushenkilöiden ja viranhaltijoi-
den vuosien ja jopa vuosikym-
menien panos sairaalan toimin-
nan kehittämiseksi on ollut ensi-
arvoisen tärkeää.
Peruspalveluministe-
ri Paula Risikko nosti myös
puheessaan esille uraauurta-
van työn, jota 50-vuotispäiviään
maaliskuussa viettänyt Keropu-
taan sairaala on tehnyt. Kero-
putaan malli on ollut esimerkki
psykiatrian avohoidon mahdol-
lisuuksista. Avoimen dialogin
hoitomallissa keskeisiä seikkoja
ovat välitön reagointi avunpyyn-
töön, ryhmätyöskentely ja ver-
koston mukaan ottaminen hoi-
don voimavaraksi. Muita tärkei-
tä periaatteita ovat joustavuus ja
liikkuvuus, vastuullisuus, psyko-
loginen jatkuvuus, epävarmuu-
den sietäminen ja dialogi kaikki-
en hoitoon osallistuvien kesken.
Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen tutkimukset ovat osoit-
taneet, että psykiatriassa juu-
ri avohoitoisin mallein päästään
parhaaseen hoitotulokseen ja
hyvään hoidon laatuun. Mainet-
ta ja kunniaa Keroputaalle on
tullut jo 1980-luvun alussa aloi-
tetulla työllä. Tämä työ ei olisi ol-
lut mahdollista ilman innokkai-
ta, uutta luovia työntekijöitä. Sai-
raanhoitopiirin ja alueen tulee
olla ylpeä heistä. Keroputaalla ei
ole jääty paikalleen. Se on edel-
leen esimerkki uudesta, moder-
nista potilaan tarpeista lähteväs-
tä psykiatriasta. Muualta maasta
on syytä tulla katsomaan, miten Sairaanhoitopiirin johtaja Riitta Luosujärvi.
7
Länsi-Pohjan jousikvartetti oli myös esiintymässä Kemin kaupunginteatterilla pidetyssä 70-vuotisjuhlassa.
telmä ja saavutettu laaduntun-
nustus. Kuntalaiset voivat luot-
taa sairaalan hyviin palveluihin.
Laki sosiaali- ja terveyden-
huollon järjestämisen
kehittämiseksi Eduskuntakäsittelyssä on laki so-
siaali- ja terveydenhuollon jär-
jestämisen kehittämiseksi. Lain
nojalla voidaan toteuttaa sosi-
aali- ja terveydenhuollon järjes-
tämistä koskevia alueellisia ko-
keiluja.
Länsi-Pohjan sairaanhoito-
piiri on tiivis, yhtenäinen alue,
joka on monessa asiassa osoit-
tanut olevansa innovatiivinen ja
uutta luova. Olisiko nyt aika ko-
keilun kautta luoda uusia malleja
sosiaali- ja terveydenhuollon yh-
teistyöstä? Osaamista ja tarmoa
tällä alueella sellaiseen tuntuu
olevan. Täällä on monessa asias-
sa tekemisen meininki.
Terveydenhuoltolaki on si-
sältölaki. Siinä määritellään, mitä
terveydenhuollon sisällä teh-
dään. Se on hyvin lähellä poti-
lasta ja henkilökuntaa. Samalla
tavalla sosiaalihuollon lainsää-
dännön uusiminen on hyvin lä-
hellä asiakasta ja hänen tarpei-
taan. Sosiaalilainsäädännön uu-
distuksen valmistelu on pitkällä.
Kansainvälinen yhteistyöMinisteri Risikko mainitsi myös
EU:ssa parlamentin käsittelyssä
olevan potilaiden liikkuvuusdi-
rektiivin. Täällä ei rajan olemas-
saoloa käytännössä huomaa.
Päivystysyhteistyötä on rajan yli
tehty jo vuodesta 1977. Kaup-
pareissu voi helposti suuntau-
tua rajan yli Ikeaan tai lihan os-
toon tarjousten perään Haapa-
rantaan. Samalla tavalla keskus-
sairaalaan voidaan tulla synnyt-
tämään rajan toiselta puolelta.
Vaikka yhteistyötä ja rajaestei-
den poistoa on tehty vuosikym-
meniä, esteitä näyttää tulevan
esille yllättäviltä tahoilta. Ne voi-
vat tulla esille eläkkeen verotuk-
sessa tai siinä, kuka lopulta mak-
saa sairaalalaskun. Hallinnollis-
ta työtä siis edelleen tällä saral-
la tarvitaan.
Ministeri Risikko totesi lo-
puksi, että terveydenhuoltom-
me perusta on aktiivinen, am-
matillisesti pätevä ja sosiaalisesti
kyvykäs ammattikunta. Sen tu-
lee pystyä kantamaan vaikea vas-
tuu hoitopäätöksistä ja niiden to-
teuttamisesta. Terveyden ja hy-
vinvoinnin edistämiseen tarvi-
taan koko maakunnan sosiaa-
lista pääomaa, yhteistyötä ja en-
nakkoluulottomuutta.
Teksti: Tuija Johansson
Kuvat: Sirpa Koivuniemi
Olipa kerran sairaalassamme
vanha ja ahdas yhteispoliklinik-
ka A-siivessä. Kapealla käytävällä
oli sänkyjä, paareja, jakkaroita ja
kaikki sikin sokin. Tarve oli saada
uudet tilat. Kesällä 1973 raken-
nusalan lakon viivästyttämänä
avattiin kaksi ”uutta siipeä” poli-
klinikoineen. Entiset hoitajakon-
karit menivät ensi-apuun ja uu-
sia viranhaltijoita haettiin muil-
le poliklinikoille. Valittiin ”hyvä-
kuuloisia” hoitajia, jotta hän saa
selville yhdellä kertaa tohtorin
tupinat, sillä useimmiten tohto-
rin pinna ei kestänyt toistamis-
ta. Onneksi on tullut Esko-jär-
jestelmä.
Mm. tällaista tekstiä kirjoitti
Raimo Ruusuvuori Pohjolan Sa-
nomissa: ”Uusilla poliklinikoilla
oli myös laajat ja valoisat käytä-
vät, joilla potilaat voivat odottaa
lääkäriä. Saamieni tietojen mu-
kaan joutuvat odottamaan. Tun-
tikaupalla”. Eipä auttanut tähän
pulmaan maan ensimmäinen
potilaskutsujärjestelmäkään.
Uusien poliklinikoiden jär-
jestely oli mielenkiintoista, sil-
Poliklinikoiden osastonhoitajan muisteluja menneistä vuosista
lä tavaraa tilattiin hurjasti ja osa
tavaroista kulkeutui väärille po-
liklinikoille, joissa niitä ihmetel-
tiin. Kalusteet olivat laadukkai-
ta, sillä työpöytiä ja aulapenk-
kejä taitaa olla vieläkin käytös-
sä. Sisustusarkkitehdin näkemys
penkkien sijainnista on vain jo
kumoutunut. Mutta ei kaikki
uusilla poliklinikoilla ollut aino-
astaan hikistä raadantaa. Potilai-
ta hoidettiin ja nuorten hoitaji-
en energialla järjesteltiin oheis-
toimintaa. Laitoimme mm. jou-
lupaketteja tarvitseville ja saim-
me kauniita kiitoskirjeitä.
Yhteisessä kapeassa kahvi-
huoneessa evästeltiin ja tupakoi-
tiin. Onneksi ei enää ole tupa-
kointia sisätiloissa. Kokoonnut-
tiin poliklinikoiden yhteiseen aa-
mupalaveriin. Arpajaisia oli mo-
nenlaisia. Valokuvaustakin har-
rastettiin. Vierailtiin vapa-aikana
toistemme luona. Pidettiin pik-
kujouluja. Tehtiin bussimatkoja
mm. terveyskeskuksiin. Kaivat-
tiinpa kerran vastaanotolle lää-
käriä, kunnes hän saapui kau-
pungilta. Oli käynyt parturissa,
koska tukka kasvaa työskennel-
lessä. Tästä syystä piti osaston-
hoitajankin otsatukkaa huuhtik-
sessa lyhentää. Ylihoitaja yllät-
ti ja vain katse riitti kertomaan
mielipiteen.
Hoitajien työskentelytur-
vallisuus päivystyksessä ei ollut
yhtä ”pelottavaa” kuin tänä päi-
vänä. ”Kanta-asiakkaamme” ky-
syi oven raosta, onko ”se tome-
ra hoitaja” työssä ja jos oli, pake-
ni hän takaisin omille teilleen.
Eli auktoriteettia löytyi hoitajil-
tamme.
Uusi tekniikka toi mukanaan
myös putkipostin. Ongelma oli
vain, kun posti meni minne ha-
lusi.
Kirjoituskoneista oli huuta-
va pula ja säästösyistä ne usein
hankintaohjelmassa ylipyyhit-
tiin. Raha taisi olla tiukalla ver-
rattuna tämän päivän tietotek-
niikan hankintoihin. Kuntalas-
kutusta varten osastonsihteeri
ynnäsi kuukauden kävijät ja las-
ku lähti. Ei tarvittu exreporttia.
Flexim/kulunseurantalaitteiden
tultua henkilöstöpäällikön ohjei-
den mukaan kaikkien tuli leima-
ta kulkunsa. Vieläkään ei se asia
taida toteutua. Henkilökunnan
ohjeistaminen on niin vaikeaa!
1970-luku oli myös rikasta
lapsentekoaikaa. Joka poliklini-
kalla taisi olla yhtä aikaa useam-
pikin äitiyslomalainen. Silloin
loppuivat myös hoitajareservit
ja osastonhoitajaparan aika meni
useita vuosia uusien hoitajien
metsästämiseen. Osastonhoita-
ja lienee ollut väsynyt ainaisten
suunnitelmien tekoon, kun vuo-
delle 1982 poliklinikoiden toi-
mintasuunnitelma hallintoon
oli lyhykäisyydessään: ”Toimin-
ta lakkautetaan.” Onneksi hallin-
to suhtautui asiaan myötämieli-
sesti ja onnitteli selkeästä suun-
nitelmasta. Yhteistyöhönkin pa-
neuduttiin, kun valittiin nelihen-
kinen työryhmä kehittämään
mahdollisuuksia sairaalan ja ter-
veyskeskusten yhteistyön paran-
tamiseksi.
Suurin kehitys lienee ollut
lääke- ja hoitotieteen kehitys
sekä tietotekniikan mukaantu-
lo potilaan hoitoon. Suuresti
kunnioittamamme Sapokin lai-
tetaan tänä keväänä eläkkeel-
le ja Oberon valtaa käytännön.
Oys:sta Liisa Rautiainen teki Sa-
pon muistoksi runon:
”Elon päivä iltaan kallistuu,
sato kypsä maahan painautuu,
taipuu täysinäinen tähkäpää,
työ ja muistot jälkeen jää.”
Näitä ja monia muita muis-
toja pulpahteli mieleen selail-
lessa leikekirjaa, jota olen vuosi-
en varrella Niskasen Sirkka-Lii-
san kanssa keräillyt. Kenellehän
voisin tuon kirjan nyt luovuttaa,
talteen laitettavaksi ja tuleville-
kin hoitajille luettavaksi ja ihme-
teltäväksi?
Raija Grönlund
8
Syksyllä 2010 käynnistyi Län-
si-Pohjan sairaanhoitopiirissä
jo toisen kerran johtamisen eri-
koisammattitutkinto JET. Täl-
lä kertaa koulutukseen osallis-
tuu sairaalastamme yhteensä 23
henkilöä. Heistä suurin osa on
hoitoalan lähiesimiehiä, osaston-
hoitajia ja apulaisosastonhoitajia,
mutta mukana on myös joukko
lääkäreitä, varastonhoitaja, tek-
nisen puolen edustaja sekä Te-
hyn pääluottamusmies. JET on
kaksivuotinen oppisopimuskou-
lutus, joka sisältää 17 lähiopiske-
lupäivää ja tutkinnon perusteis-
sa vaadittu ammattitaito arvioi-
daan näytöissä. Ammattitaidon
hallinta osoitetaan todellises-
sa työ- ja johtamisympäristössä.
Tutkinnon järjestäjänä on Johta-
mistaidon Opisto ja rahoittaja-
na Ammattiopisto Lappia. Kou-
lutuksen vetäjänä toimii Sirpa
Tulimaa Johtamistaidon opis-
tolta.
Koulutus on tarkoitettu hen-
kilöille, joilla on vankka käytän-
nön kokemus johtamisesta. Tut-
kintoa suoritettaessa lähtökohti-
na ovat oman työyksikön ja toi-
minnan kehittäminen, johtajana
kehittyminen sekä näiden pro-
sessien kytkeminen toisiinsa.
Tutkinnon ammattitaitovaati-
mukset edellyttävät johtamisen
Johtamisen erikoisammattitutkinto JET
kokonaisuuden hallintaa. Koska
kyseessä on näyttötutkinto, teh-
täviä tulee tutkinnon suorittaji-
en lisäksi myös heidän esimie-
hilleen ja alaisilleen. Työpaikal-
ta pitää löytyä jokaiselle opiske-
lijalle työpaikkaohjaaja ja joukko
työelämän arvioitsijoita.
Kehittämisprojekteja Koulutukseen kuuluu myös ke-
hittämisprojektin toteuttamisen
johtaminen. Opiskelijat ovat va-
linneet oman vastuualueensa
strategiaan pohjautuvia johta-
misen kannalta keskeisiä kehit-
tämiskohteita, jotka palvelevat
käytännön työelämää. Osa opis-
kelijoista tekee yksikköönsä pe-
rehdytysohjelmaa / toimintakä-
sikirjaa, osan projektina on jal-
kauttaa strategia yksikköönsä,
osa laatii tuloskortin ja vuosi-
kellon ja osa tekee yksikköönsä
osaamiskartoituksen.
Osastonhoitaja Maaret
Raskin projektina on Haavapo-
liklinikan perustaminen kirur-
gian poliklinikalle kevään 2011
aikana.
Erikoislääkäri Keijo Puu-
malan projektina röntgenosas-
tolla on alkaa sanelemaan ter-
veyskeskusten niitä röntgenku-
via, jotka saadaan sähköisessä
muodossa meille tai kuvataan
meillä. Projektia riittää siinä, että
myös niiden lähetteet ja lausun-
not pitäisi saada liikkumaan ter-
veyskeskusten ja sairaalan välis-
sä sähköisessä muodossa. Ehkä
noin 500 kuvaa vuodessa. Tämä
on uutta toimintaa, tähän men-
nessä keskussairaalassa ei ole
avopuolen kuvia lausuttu.
Pääluottamusmies Sari Au-
visen kehittämisprojektin aihe
on perehdytyssuunnitelman laa-
timinen tehyläisille luottamus-
miehille, ammattiosaston pu-
heenjohtajille ja varapuheenjoh-
tajille. Osana perehdytyssuunni-
telmaa tehdään yhteisen rungon
pohjalta henkilökohtainen kou-
lutussuunnitelma vuosittain kai-
kille. Tavoitteena on, että toimi-
jat pystyvät palvelemaan jäsenis-
töä parhaalla mahdollisella taval-
la ja samalla säilyttävät kiinnos-
tuksen ja motivaation hoitaa teh-
täviään pidempäänkin.
Konservatiivisen tulosalueen
osastonhoitajat Asta Peltonie-
mi, Kirsti Laaksola ja apulais-
osastonhoitajat Tuula Iisak-
ka sekä Saija Puukko teke-
vät kehittämistehtävän yhdessä.
Aiheena on: Henkilöstön oikea
resursointi päivittäisessä työs-
sä. Tarkoituksena on luoda mal-
li Rafaela-hoitoisuusjärjestelmän
tehokkaaseen hyödyntämiseen.
Hoitoisuusluokitustietoja hyö-
dyntämällä voidaan tarvittaessa
antaa apua nopealla varoitusajal-
la muihin konservatiivisen tulos-
alueiden yksiköihin. Yhteistyö
henkilöstöpankin kanssa on tär-
keää toiminnan toteuttamiseksi.
Mallin kehittäminen edellyttää
koulutus/perehdytysohjelman
suunnittelua yksiköihin ja tarkoi-
tuksena on myös kehittää ”pork-
kanoita” niille työntekijöille, jot-
ka ovat valmiita tarvittaessa siir-
tymään nopealla varoituksel-
la toiseen työyksikköön. Suun-
nittelun lähtökohtana on kyse-
ly, joka tehdään konservatiivisen
tulosalueen yksiköihin sekä hen-
kilöstöpankin hoitohenkilökun-
nalle. Kehittämistehtävän lähtö-
kohtina ovat taloudellisuus, hen-
kilöstön riittävä resursointi, hen-
kilöstön ammatillinen kehittä-
minen, hoidon laadun varmis-
taminen ja lisäksi yhteistyön li-
sääminen.
Varastonhoitaja Kirsti Yli-
mäisen kehittämisprojektina on
keskusvaraston ja päivystyspoli-
klinikan välisen materiaalilogis-
tiikan kehittäminen. Projektissa
on tarkoitus selvittää onko työn
uudelleen organisoimisella mah-
dollista vapauttaa tukipalvelui-
hin käytettyä hoitotyön resurs-
seja itse hoitotyön ydintoimin-
taan ja millaisia vaikutuksia täl-
lä uudella työn jaolla on molem-
missa työyksiköissä.
Nykyinen käytäntö päivys-
tyspoliklinikalla, kuten muual-
lakin täällä sairaalassamme on,
että osastolla työskentelevät hoi-
tajat huolehtivat hoito- ja ku-
lutustarvikkeiden tilaamisen ja
hyllyttämisen. Työaika, joka tä-
hän työhön käytetään, on pois
potilaiden hoitamiseen käytet-
tävästä työajasta. Kehittämis-
projektin tärkeimpänä tavoittee-
na on siis yksinkertaisuudessaan
vapauttaa päivystyspoliklinikal-
la työskentelevän hoitajan työ-
aikaa potilastyöhön siirtämällä
yksikön materiaalihallinnan pai-
nopistettä enemmän keskusva-
raston henkilökunnan vastuul-
le. Projektissa tarkastellaan mm.
sitä, millainen vaikutus työn uu-
delleen organisoimisella on päi-
vystyspoliklinikan varaston käyt-
töomaisuuteen, varastonkier-
toon, tuotteiden määrään ja riit-
tävyyteen. Projektissa on myös
tarkoitus kiinnittää huomiota
siihen, miten tuotteet päivystys-
poliklinikalla varastoidaan ja voi-
taisiinko tilausprosessia tehostaa
hyödyntämällä mm. viivakoodi-
lukijan käyttöä.
Sinikka Savikuja
Somaattisen puolen JET –opiskelijat tehtäviinsä uppoutuneina.
9
Kysyimme psykiatrian tulosalu-
een ylihoitaja Ilkka Vehkaperäl-
tä JETistä ja johtamisesta.
Mikä vaikutus JETillä on ol-
lut Länsi-Pohjan psykiatri-
assa työnantajan näkökul-
masta?
Lähtökohtaisesti lähdimme ajat-
telemaan, että JET-koulutus voi-
si tuoda strategiseen ja operatii-
viseen johtamiskulttuuriin uut-
ta potkua ja nykyaikaistaa ihmis-
ten johtamista. Tämä kokemus
on syntynyt Länsi-Pohjan psyki-
atrian tulosalueella vuosikym-
menien yhteisestä kokemuk-
sesta, joka pohjautuu yhteiseen
toimintamalliin ja me-henkeen.
Kun aikoinaan päätimme per-
he- ja verkostokeskeisestä pal-
velujärjestelmästä, yhtenä osa-
na silloin piti myös muuttaa joh-
tamisjärjestelmää. Ainut keino
oli madaltaa ammattikuntara-
joja ja lähteä johtamaan sairaa-
laa osaamisen ja jakamisen nä-
kökulmista. Hierarkkinen pää-
tösvalta tuotiin arkipäivän tilan-
teisiin ja päätökset pyrittiin teke-
mään yhdessä toiminnan sisäl-
löllisistä asioista käsin ja luomal-
la yhteisiä päämääriä, joihin voi-
tiin sitoutua. Tämä onnistui hy-
vin, koska olimme pienehkö yk-
sikkö ja tunsimme toisemme si-
nä-minä –tasolla. Samalla pys-
tyimme käyttämään innovatiivi-
suutta ja luovuutta eri ratkaisuis-
sa ja huhut sekä selän takana toi-
miminen minimoituivat.
JET-koulutuksen osallistu-
jien haluttiin olevan moniam-
matillinen joukko lähiesimie-
hiä ja muita keskeisiä työnteki-
”Pitää johtaa keskeltä”
jöitä. Koulutusta markkinoitiin
myös päihdepuolelle sekä yksi-
tyis- ja kolmannelle sektorille.
Tällä haluttiin toimintaympäris-
töstä rajapintaorganisaatiot mu-
kaan yhteiseen johtamisen viite-
kehykseen.
JET-koulutus on tuonut sel-
keästi yhteisen kielen johtami-
seen ja ymmärrys toinen toisis-
tamme on kasvanut. Esimiehille
on konkretisoitunut paremmin,
että he johtavat työntekijöitä ja
työntekijöille, että he johtavat it-
seään. Myöskin työyhteisötaidot
on saatu enemmän esille ja pu-
heeseen mukaan.
JET saatiin nivottua myös
osaksi psykiatrian kehittämis-
ohjelmaa ja lopputyöt palvelivat
koko mielenterveystyön kehittä-
mistä. Psykiatriassa JET on nos-
tanut johtamisen ja esimiestyön
näkyväksi ja tuonut kokemuksel-
lisuuden ja mentoroinnin osaksi
hyvää johtamista. Johtamiskou-
lutukseen on tullut jatkuvuutta.
Somaattisen puolen JET alkoi
viime syksynä moniammatilli-
sena oppisopimuskoulutuksena.
Mikä sinun mielestäsi vuo-
den tehyläisenä esimiehe-
nä on keskeisintä johtami-
sessa?
Keskeisintä johtamisessa on joh-
tamisen selkeys, oikeudenmu-
kaisuus ja ymmärrettävä kie-
li sekä työntekijöiden kuuntele-
minen. Mielestäni suomalaisia
työntekijöitä pitää johtaa kes-
keltä, tuntea työn sisältö käy-
den siitä vuoropuhelua heidän
kanssaan. Oma karisma ja omi-
en vahvuuksien ja heikkouksi-
Psykiatrian tulosalueen ylihoitaja Ilkka Vehkaperä.
en tunteminen ovat ensiarvoi-
sen tärkeitä elementtejä, koska
johtamistyylin tulee olla oman
itsensä näköinen.
Palveluammatissa johtami-
sen täytyy olla muutos-/ tulevai-
suussuuntautunutta, koska ih-
misten tarpeet muuttuvat ajas-
sa. Johtajalla täytyy olla delegoin-
tikykyä, jotta saadaan osaami-
nen näkyville ja samalla yhteis-
vastuullisuus kasvaa. Johtamisen
yksi tärkeä osa-alue on työnteki-
jän työhyvinvointi, sillä hyvin-
voiva työntekijä saa aikaan hyviä
työtuloksia. ”Onnistuminen lisää
onnistumisia”.
Johtajan pitää uskaltaa olla
visionääri, luova, innovoiva,
mutta samalla realisti ja jalat
maassa oleva. Hänen täytyy tun-
tea toimintaympäristö ja siinä ta-
pahtuvat muutokset.
Haastattelijana Kauko
Haarakangas
Peura (23.12.-20.1.)
Solet yks iänikunen taivas-
telija, ootat saavasti vaikka
tähet ja kuunki taihvaalta.
Mitä rietasta sie siinä vielä
tökötät, painu hakehman
net sieltä jos halvat. Vai oo-
taksie että net joku sulle
raakaa kotia? Justhiisa tuo-
monen sie olet, ootat vain
että kaikki kannethan et-
hen. Ei kuule onnistu. Jos
jotaki halvat, tehe itte!
Vesiäijä (21.1.-19.2.)
Kevhäälä nämät lutraa-
jat friskaantuvat mahotto-
Horoskooppi Meän kielellämasti ja alkavak kukkim-
han ko mettäperän ämmän
kukkapenkki kesälä. Rauk-
kauen asioissa vesimiehet
oovak kyllä koko alkuvuen
aika laila ulala. Jaa no vishin
syksypuolela voi olla että
törmäät yhtheen tyyphin,
mutta ei voi sanoa varmak-
si. Jos niin käypii, niin siinä
sitä olhan. Palluuta entis-
hen ei ole.
Silhakat (20.2.-20.3.)
Sie olet aina ollu ko mikäki
hökäle! Haluat lappaa omia
ja muittenki asioita siinä si-
vussa, oli homma sitte mikä
vaineski. Koita nyt tukkia
lärvisti, pese se vaikka sai-
puala. Käytäppä vaihtheek-
si enerkioitasti vaikka ra-
ha-asioitten hoitamisheen,
tuomonen persaukinen ko
aina olet ollu.
Pässi (21.3.-20.4.)
Pässeile tämä vuosi on
mahotonta hellustamis-
ta. Niinko riivattu olet, ih-
mettelet ittekki, mikä rietas
sielä päässä surraa. Kesä ko
tullee, alat kuitenki ittekki
havaittehman, että taisi olla
sääski. Pässit nähhään tänä
vuona aina niin mahotto-
man maireina, että oikein
sivulisia ällöttää kattoa.
Sonni (21.4.-21.5.)
Sie se olet aina ko pershee-
le ammuttu karhu, jatku-
vasti on nokka huulen pää-
lä. Ittepäinenki olet ko ma-
hoton. No älä nyt kuitenk-
han ala möökymhän, kyllä
sinustaki vielä jotaki tullee.
Pittää vain löytää hyvä kou-
luttaja tuomosele ärmätile!
Kaksonen (22.5.-21.6.)
Et ymmärrä sitten milhän
antaa mishän asiassa per-
hän, aina vain vänkäät ja
piät. Ei sinua kukhan tuo-
mosena ala vahtaahman.
Josset sie lopeta tuota tie-
raamista toukokuuhun
mennessä, niin paha sinut
perrii viimeisthän syksylä.
Loput horoskooppimerkit
seuraavassa numerossa…
Lähde: internet
10
”Loppulausunto” Työuraa takana neljäkymmen-
tä vuotta! Aika tuntuu nykyises-
sä pätkätöiden maailmassa hur-
jalta.
Mikä oikeastaan on saanut
työsuhteeni kestämään?
Miettiessäni menneitä työvuo-
siani, monikaan asia ei ole jat-
kunut samanlaisena vuosikym-
meniä. Työnkuva on sopivin vä-
lein mullistunut. On saanut op-
pia uutta, ottaa vastaan sopivia
haasteita ja vaihtaa työyksikköä
sekä työtehtäviä, mikä on pitä-
nyt aivonystyrät virkeinä.
Olla ”uskollinen” pitkäaikai-
nen työntekijä työnantajalle on
monen asian summa. Aikoinaan
kehotettiin jopa kuuden vuoden
välein vaihtamaan työpaikkaa,
nykyään vuosimäärä lienee vielä
lyhyempi. Kuulemma tällöin py-
syi virkeänä ja taitavana työnte-
kijänä uusien haasteiden ja vaa-
timusten edessä. Ehkä näinkin
olisi ollut, mutta mihinkäs pie-
nellä paikkakunnalla työsi vaih-
dat? Paikkakunnan vaihto olisi
ollut mahdoton, kun perheasiat
olivat turvallisella mallilla.
Johtopäätös - Samalla työn-
antajalla työskentely on ollut-
kin kehittymistä turvallisuuden
sisällä.
Mistä syntyy hyvä työpäivä?
Arvostus. Joustavuus. Yhteistyö.
Jatkuvuuden tunne. Esimiehen
rooli on tärkeä, mutta suuri vas-
tuu on työntekijällä itsellään. Jos
ajattelee, että työ on tympeää, ei
voi päivästä mukavaa tullakaan.
Ikääntyessä huomaa, että tär-
keä osa työntekijöiden viihty-
vyyttä on myös työnantajan hen-
kilöstöpolitiikalla, sillä miten se-
nioreita kohdellaan. Tämä kos-
kettaa nuorempia työntekijöi-
tä, jotka katselevat sekä tekevät
johtopäätöksiä työuransa suh-
teen. Onko tämä se paikka, jol-
le haluan ”myydä” tulevaisuute-
ni vai annan itsestäni hetken to-
vin, kunnes löydän parempaa.
Voisinpa sanoa, että aikanani on
kohdeltu hyvin senioreita, kun
olen pysynyt samassa työpaikas-
sa näin pitkään.
Parasta työpäivissä on ollut
mukavat työtoverit. Hienointa
on tuntea, kun on osannut neu-
voa ongelmatilanteissa niin, että
työntekijä on kokenut saaneen-
sa oikeanlaista apua. Kauhein-
ta on, jos työtäsi ja kokemustasi
vähätellään.
Nyt on alkanut leppoisan elä-
män ajanjakso. Närästystäkään
ei ole ollut – taisi olla loppuvai-
heessa pikkuisen stressin aikaan-
saamaa. Eli työni on ollut muka-
vaa ja haastavaa. Tunnustaakin
täytyy, että hieman on ollut ikävä
mukavia ihmisiä ja asioita.
Kiitokset sairaalalle ja hen-
kilökunnalle muistamisista. Ar-
vostakaa toisianne.
”Eläkeläisenä on tosi lysti olla”
sanoo Raija Grönlund.
Raija Grönlund Suomen valkoisen
ruusun mitalin (SVR MI kr) vastaan-
ottotilaisuudessa hallituksen kokouk-
sen yhteydessä 31.1.2011.
VUONNA 2010 ELÄKKEELLE JÄÄNEETAuvinen Riitta os.siht., psykiatrian poliklinikat
Grönlund Raija at-koordinaattori, tietohallinto
Haarala Riitta sh, synnytys- ja naistentaudit
Hentonen Sisko sosiaalityöntekijä
Hopia Maarit sh, synnytys- ja naistentaudit
Kaikkonen Marja-Liisa os.siht., radiologia
Kenttälehto Ritva laitoshuoltaja, tukipalv.
Koivupalo Vuokko ph, 4A
Korolainen Terttu välinehuoltaja, välinehuolto
Laurila Hilkka sh, tk-yhteispäiv.
Lukkarila Terttu sh, leikkaus- ja anestesia
Onkalo Sirkka-Liisa osastonhoitaja, 5B
Rajaniemi Aimo ammattimies, tukipalv.
Räisänen Pirjo ph, 4B
11
Tarhasta lapset olivat retkellä
läheisellä hautausmaalla. Illal-
la äiti kysyi sitten pikku Paavol-
ta: ”No, millaista siellä hautaus-
maalla oli?” Paavo: ”Ihan hiljais-
ta, vain pari oli noussut ylös ha-
ravoimaan.”
Paavo 5 v.
Mummo lähti Irinan kanssa autolla kauppaan, kun sitten
suistuivat ojaan katolleen. Mummo kirkui kauhuissaan
loukkaannuttuaan lievästi ja ollessaan huolissaan lapsen-
lapsestaan. Siihen Irina totesi, että opettelisit seikii aja-
maan autoa, roikkuessaan turvaistuimessa pää alaspäin.
Irina 5 v.
Stella: ”Oonko mä äiti muka ollu sun masussa?” Äiti: ”Kyllä
olet”. Stella: ”Vai oisko se ollu selkälepussa?” Äiti: ”Ei, vaan
masussa olit.” Stella: ”Ai niinku paidan sisällä?” Äiti: ”Ei,
vaan masussa, ihan siellä sisässä.” Tytär jo vähän hädissään
ja silmät suurina: ”NO PÄÄSINKÖ MÄ SIELTÄ POIS?”
Stella 4 v.
Kaverinkaverin lapsi pohti terveyskeskuksen odotustilas-
sa, miksi kukakin oli lääkäriin menossa. Lapsi huomasi
rastapäisen pojan odotushuoneessa ja tokaisi kuuluvasti:
”Äiti, mä tiedän miksi toi on täällä. Tolta peikolta on tip-
punut häntä!”
Työkaverin tyttärellä Iidalla oli ollut vastikään synttärit ja
hänen äitinsä oli tehnyt tälle muumimamma kakun. Mar-
kuksen synttärit oli tulossa ja äiti mietti millaisen kakun
hänelle tekisi, koska tällä on kananmuna-allergia. Äiti ky-
syi Markukselta millaisen kakun hän haluaisi ja vastaus oli:
”Munaton muumipappa”.
Markus 4v.
Sanoin lapselle: ”Pitäisi siivota”. Sain heti vastauksen: ”Äla
nyt tressaa, suihkauta sitä raikastetta, niin siinähän se on.”
Tatu 5 v.
Venla istui isomummin sylissä ja tutkisteli isomummin
naaman ryppyjä. Koskettaessaan kädellä isomummia leu-
an alta, Venla sanoi: ”Tähän pitäisi kuule pumpata ilmaa”.
Venla 4 v.
Aaro oli enon kanssa pellolla traktorihommissa ja hihkaisi
yllättäen: ”Vau, mitkä tissit!” Enokin innostui asiasta ja ky-
syi: ”Mitä, missä?” Aaro tarkensi havaintoaan: ”No, tuolla
lehmällä tuolla laitumella”.
Aaro 4 v.
Tullessani kampaajalta kotiin nelivuotias poikamme ha-
lusi vilpittömästi olla kohtelias ja sanoi: ”Ihan kiva, mut-
tei sovi sulle”.
Poika 4 v.
Viivi totesi, että kait se isi tosta aikuistuu. Vai saatko sä äiti
siitä kans lapsilisää?
Viivi 6 v.
Lasten suusta Murrepakina
Pääsiäisen ja vapun väliseksi
ajaksi mie meinaan lähtiä Yl-
läksele pilikile. Vappuaatoksi
pian tulen takasin, pittää kat-
tua. Mie olen löytäny semmo-
sen mukavan pikku järven mis-
tä saa taimenta ja siikaa. Järven
rannala on pari semmosta kot-
taaki misä saapi kahavit keitellä.
Ja ko se paikka on siittä muka-
va, että sinne pääsee autola peri-
le asti. Muutama vuosi sitten lai-
toin semmosen käytetyn asun-
toauton ja siinähän mie tieten-
ki asustelen sielä. Siinä on hyvä
kokkailla ja touhuta, käyä välilä
pitkälhänki ko siltä tuntuu. Vii-
me kevväänä olin samasa paika-
sa ja vielä samhoin aikhoinki. Sii-
kaa sain aivan omiksi tarpheiksi.
Sielä oli palion vähän vanhem-
paa väkiä samhan aikhan, osa
käy joka kevät sielä, kuulemma.
Miehän tietenki jututtelen nii-
tä sielä, pittäähän ne kuulumiset
kysellä.Niin ja samala vähän kat-
telen ja kuulostelen että minkä-
laisila vehkeilä sieltä saa parhai-
ten kallaa. Joilaki sielä on potku-
rikki matkasa. Jäälä on mukava
potkutella ko ei ole ennää lun-
ta jäälä siihen aikhan, muutama-
la potkula on jo kaukana rannas-
ta. Ja mikäs mukavampaa, ko is-
tahtaa potkurhin ja laskea pilik-
ki vethen.
Yks pariskunta tuli mulle vii-
meksi vähän tutummaksi. Ne oli
kuopiosta. Naamat niilä oli rus-
kettunhe, olhe jo viikon ko kyse-
lin. Se mies ei oikeen ensin mei-
nannu paliastaa että millä pyy-
tää. Käänsi vähän mulle selekää,
etten muka näkis, vishin. Mut-
Kullan värinen mormuskata se vaimo oli kova porishen.
No eipäs mithän, mulla nykiske-
li aina sillon tällön ja ko mie kat-
toin sitä ukkua niin sehän vete-
li kallaa melekeen solokenhan.
Pujotti kalan aina rephun vähän
sallaa, kyllä mie sen näin. Eikä
se vaimokhan paliua huonom-
maksi jääny, kyllä seki vain kal-
laa sai. Kerto mulle että eellisenä
päivänä oli saanu satakunta sii-
kaa. Pakkohan minun sitten oli
kysyä että millä se pyytää. Kul-
lan värinen pikku mormuska ja
mato koukhun. Hetihän minun
piti vaihtaa pilikkiä, pystypilikilä
itte ongin. Ja äläpäs mithän, ala-
kohan se siika mullaki näkhen
päivänvalon. Mie itte mielesä
ristin sen naisen hilimaksi. Mi-
nusta se nimi sopi sille hyvin, ko
se oli varmasti nähäny jo ainaki
seittemänkymmentä talavia. Ja
oli tainnu niistä talavista ainaki
viiskymmentä istua pilikilä. Oli
oikeen lupsakka ”Hilima”. Niilä
oli asuntovaunu rannasa, sielä ne
kävi välilä, vishin syömäsä. Vuo-
rotellen potkutteli sielä. No ko
mieki aloin saahman kallaa, niin
ei se mieskhän ennää niin ka-
lohjan peitelly. Mukava niitten
kans oli rupatella, sain kuunella
savua, mutta sai nekki kuunella
”sinetän”murretta.
Sielä mettän keskelä saa olla
omisa oloisaki jos tahtoo vain.
Pierassakki saa jos pierettää, ei
kukhan kuule. Se järvi on tuntu-
reitten välisä ja ko on pilivetön
taivas, niin se paikkaki on ko tai-
vas. Kumma mutta sielä unoh-
tuu kaikki huolet ja murhhet,
jos niitä on. Savun tuoksun tun-
tee nokhan, jostaki saattaa kuul-
la kairan äänen, lintujen ääniä
kuulee rannala olevista puista.
Ai, ai, melekeen vesi kielelä mie
ootan että pääsen sinne taas. Ei
tartte olla tällättynä eikä tukkak-
han niin suorasa. Saispa kaikki
kokia joskus semmosta, se on ko
huumetta. Saattaa sitä pian jak-
saakki sitten paremmin ko men-
nee taas ihimisten ilimoile.. .Ai
mutta muutama mormuska mi-
nun pittää vielä ostaa, niitä kul-
lan värisiä.
Toimittaja Tuisku
Länsi-Puhurista
Fysioterapian kuntohoitajat, Päivi ja Ulla, vastaavat Riitan haasteeseen ja tässä tulee makea syö-
tävä.
ANANAS-RAHKATORTTU
100g voita tai marg.
¾ dl sokeria
2 keltuaista
2,5 dl vehnäjauhoja
TÄYTE:
1 tlk maitorahkaa
1tkl ananasta (235g)
2 valkuaista
2 rkl ananasmehua
1 tl vaniljasokeria
¼ dl sokeria
Resepti
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon keltuaiset ja jau-
hot, levitä taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan.Paine-
le taikina myös vuoan reunoille. Lisää rahkan joukkoon ananakset,
sokeri, vaniljasokeri, ananasmehu. Vaahdota valkuaiset vaahdoksi,
lisää rahkan joukkoon ja nostele rahkaseos vuokaan. Paista 175 as-
teessa 40 min. Tarjoa jäähtyneenä kahvin kanssa.
MAISTUU VAIKKA PÄÄSIÄISNOIDILLE!
Tytöt haastavat Kotilan Tuulan välinehuollosta suolaista makupa-
laa odottaen.
12
Työelämä tänään:Mielenterveydellisistä syistä joh-
tuvaa työkyvyttömyyseläkettä
sai Suomessa 115000 henkilöä.
Arviolta joka kolmannes heis-
tä kärsii työuupumuksesta. Töi-
den epätasainen jakautuminen,
jatkuva kiire, jatkuvasti kasvavat
tavoitteet ja vaatimukset sekä
liian suuri työmäärä aiheuttavat
työstressiä ja uupumusta. Vuon-
na 2008 masennusperäiset työ-
kyvyttömyyseläkemenot olivat
noin 498 miljoonaa euroa. Ma-
sennusperäiset eläkkeet alka-
vat keskimäärin noin 2 vuotta
nuorempana kuin muista syistä
johtuvat työkyvyttömyyseläk-
keet. Yksi poissaolopäivä mak-
saa yritykselle keskimäärin 300-
350 euroa.
Työhyvinvointi vaatii mää-
rätietoista yhteistä kehitystyötä.
Tasapainoinen työyhteisö en-
nakoi ongelmat, voi hyvin ja ar-
vostaa sekä uraansa aloittavia
että kokeneita osaajia. Laskelmi-
en mukaan organisaatiot voivat
saada 10–20-kertaisina takaisin
työhyvinvointiin sijoittamansa
panostukset. Nämä investoin-
nit hyödyntävät organisaatioita
tehokkaampana työskentelynä,
laadukkaampina työtuloksina ja
vähentyneinä poissaoloina. Työ-
TYÖHYVINVOINTIA TEKEMÄSSÄ –Varhaisen tuen toimintamalli Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä
terveyslaitoksen Pientyöpaikka-
ohjelman mukaan organisaatio
voi säästää 1000–2500 euroa/
vuosi/työntekijä panostamalla
työhyvinvoinnin edistämiseen.
Kannattavinta on kehittää esi-
miestyötä ja henkilöstön amma-
tillista osaamista.
Sairaspäivät voivat työkykyä
ylläpitävän toiminnan ansiosta
vähetä niin paljon, että hankkei-
siin menneet eurot voivat tulla
10- ja jopa 20-kertaisesti takaisin.
(www.taloussanomat.fi /omata-
lous/2010/02/01 ).
Työhyvinvointia edistävät
seuraavat tekijät: työyhteisön toi-
mivuuden kehittäminen, osaa-
misen ja ammattitaidon kehittä-
minen, koulutus, monitaitoisuus
ja uuden oppimisen mahdolli-
suus, ikääntyvien työntekijöi-
den hyödyntäminen työyhteisön
mentoreina, oikeat henkilöt oi-
keissa tehtävissä, myönteinen il-
mapiiri, työntekijän osallistumis-
ja vaikuttamismahdollisuudet,
oikeudenmukainen johtaminen.
Työhyvinvointia heikentä-
vät: liian suuri työmäärä ja kiris-
tynyt työtahti, työn vaativuus ei
vastaa osaamista, ongelmia työ-
yhteisön ilmapiirissä, työvälineet
ja -olosuhteet eivät ole asianmu-
kaisia, vaikutusmahdollisuuksi-
en puuttuminen, venyneet työ-
ajat ja vapaa-ajan vähentyminen,
esimiestoiminnan ja johtamisen
puutteet.
Sairaanhoitopiirin johtaja
Riitta Luosujärvi nimesi työ-
hyvinvointiprojekti työryhmän
toukokuussa.2009 tekemään toi-
menpide-esityksiä, joiden avul-
la työhyvinvointia, työssäjaksa-
mista sekä varhaista puuttumis-
ta ennen työkyvyn menetystä
edistetään.Työryhmän vetäjäk-
si tuli ylihoitaja Ilkka Vehkaperä,
sihteeriksi osastosihteeri Pirk-
ko Parpala ja jäseniksi: ylilääkäri
Sakari Malin, osastonhoitaja Lii-
sa Peura, sairaanhoitaja Sari Au-
vinen, laitoshuoltaja Arja Holo-
painen, perushoitaja Raija Krö-
ger, siivoustyönohjaaja Marjo
Korkiakoski, osastonhoitaja Tel-
ma Hihnala.
Työryhmän toiminta-aika-
tauluksi määriteltiin noin puoli-
toistavuotta.
Työryhmä on tutustunut
Suomessa eri organisaatioissa
tehtyihin varhaisen puuttumi-
sen malleihin, työhyvinvointi-
suunnitelmiin ja käynyt mah-
dollisuuksien mukaan koulutus-
päivillä. Kevasta on yhdyshenki-
lönä ja asiantuntijana toiminut
Taina Tuomi; hänen panoksensa
meidän varhaisen tuen toimin-
tamalliimme on ollut erityisen
merkittävää.Työryhmä on työ-
rupeamansa aikana pitänyt 4 esi-
miesiltapäiväkoulutusta, joissa
on esitelty tuotosta osioina; pro-
sessia on viety eteenpäin koulu-
tuksista saadun kritiikin ja sisäl-
lön palautteiden kautta.Työryh-
mä on oman työnsä ohella ”re-
pinyt” yhteistä työaikaa etupääs-
sä parin kolmen tunnin rupea-
missa kerrallaan, yhden kerran
saimme sovittua jopa kaksi päi-
vää työstämiseen.
Tästä johtuen työryhmän
työskentelyaika on ”venynyt” liki
puoleentoista vuoteen. Proses-
sista viisastuneena jatkossa tu-
lisi tällaisiin projekteihin saa-
da irroitettua muutamia henki-
löitä omasta työstään, sillä se jä-
mäköittäisi sisällön tekemistä ja
itse kyseessä olevaa asiaa sekä
olisi ajankäytöllisesti taloudelli-
sempaa.
Syksyllä 2010 prosessia on
syvennetty ja tekstiä muokattu
ymmärrettävämpään suuntaan
ja syys-lokakuun aikana tuotos-
ta on esitelty tulosalueilla, vas-
tuuyksiköissä henkilökunnalle
ja pyydetty palautteita sisällöstä
ja korjausehdotuksia. Palautteet
käsiteltiin ja työryhmä sai val-
miiksi lopullisen version mar-
raskuussa 2010.Hallitus on jou-
lukuun kokouksessaan käsitel-
lyt toimintamallin ja hyväksy-
nyt sen toteutettavaksi organi-
saatiossamme. Malli antaa työ-
kaluja esimiehille, työyhteisöille
ja työntekijöille työssäjaksami-
sessa, työkyvyn ylläpitämisessä
ja työhyvinvoinnin edistämises-
sä sekä henkilöstöjohtamisessa.
Mutta, mutta, nyt on saatu
asioita ”paperille”. Se ei kuiten-
kaan riitä, sillä työhyvinvointi ja
sen edistäminen pitää saada elä-
mään käytännössä organisaati-
ossamme. Tähän työhön mei-
tä kaikkia tarvitaan niin työn-
antajaa kuin työntekijöitä. Haas-
tetta siis riittää – yhtenä tuleva-
na suurhaasteena työnantajata-
holle voisi olla rakentaa jonkun-
laista ”porkkanalistaa”, jossa pal-
kittaisiin työntekijöitä työhyvin-
voinnin edistämisestä. Näistä on
hyviä kokemuksia mm. Abloylla.
Kiitos työryhmälle ja työnte-
kijöille sekä esimiehille varhai-
sen tuen toimintamallin raken-
tamisesta.
Ilkka Vehkaperä
Työmatkaliikuntahaastei-
siin ovat vastanneet teks-
tinkäsittelijä Ritva Kre-
us ja huoltomestari Risto
Luukinen.
Ritva asuu Kemin Tervaharjul-
la ja työmatkaa kertyy n. 3 km
yhteen suuntaan, jonka matkan
Ritva kulkee yleensä polkupyö-
rällä, mutta kovimpien pakkas-
ten aikaan ja huonoimmilla ke-
leillä (kova tuuli, vesisade, liuk-
kaat kelit) hän kävelee. Kuntosa-
lilla Ritva käy 2-3 krt/viikossa ja
asuessaan lähellä ulkoilureitte-
jä, hän harrastaa myös hiihtoa ja
lenkkeilyä, hyötyliikuntana hoi-
tuvat myös pihatyöt. Ritva haas-
taa kaimansa Valkosen Ritvan
palkkatoimistosta.
Risto asuu myös Tervahar-
julla ja matkahan on silloin sama
suorinta reittiä kevyen liikenteen
Työmatkaliikunta-haasteet
väyliä pitkin. Ristokin pyöräilee
yleensä, mutta syksyn kovilla sa-
teille hän hyppää joskus auton
rattiin. Risto harrastaa jousiam-
muntaa, retkeilyä sekä sopivas-
sa suhteessa hiihtoa, pyöräilyä
ja kuntosalia enemmänkin niin
kuin nautiskelumielessä. Risto
heittää haasteen ammattimies
Jarkko Ylikärpälle.
KohtaaminenMeri on kaukana
en kuule sen ääniä,
en tunne sen tuoksua.
Sinä olet kaukana
vuorten takana.
Kiipeän esteitten yli
luoksesi.
Anna kätesi
ja kuljetaan merenrantaan.
Vierekkäin,
lähekkäin,
tuoksujen sekoituksessa
elämme tätä päivää.
Hilkka Aho
Kuva: Lea Silvenius