1

Toim

enpi

de 2

002

TOIMENPIDE 2002

TOIMENPIDE 2002

blaa blaa blaa blaasitä sun tätä ja vielälisäksi kaikkea

20

kulttuuria politiikkaa poppiablaa blaa blaa blaa

sitä sun tätä ja vielälisäksi kaikkea muutakin kulttuuriaSITOUTUMATON VASEMMISTO • OBUNDEN VÄNSTER • INDEPENDENT LEFT

Porvari! Jippii!

En tam revolution

Politiikka ja fi losofi a

Maanpetturit Ylä-Savossa Ehdolla eduskuntaan

Reilu kahvi

Sitvas 20 vuotta

Palestiina

Lesbofeminismiä HYYssä?

Valtamedian Nato-viikko

Mitä on vasemmistolaisuus?

Paperinukke

Avaruusseikkailu 2054

Sormusten Herra

Satu

TOIMENPIDE 2002

2 Pääkirjoitus3 Puheenjohtajan palsta4 Porvari! Jippii!8 Hyvä paha ylioppilaskunta9 En tam revolution10 Politiikka ja fi losofi a – erottamattomat?11 Maanpetturit Ylä-Savossa 12 Ehdolla15 Onneksi olkoon opintotuki ja korkeakoulujärjestelmä16 Boacon kullan kimallus19 Kaksikymmentä vuotta sitoutumatonta vasemmistoa22 Tervetuloa kollektiiviseen traumaan25 Lesbofeminismiä HYYssä?26 Valtamedian Nato-viikko28 Mitä on vasemmistolaisuus?29 Runot30 Kanadansahat33 Homo-parlamentaricus paperinukke34 Silppuri35 Avaruusseikkailu 205436 Sormusten Herran todellinen fantasia38 Lyhennelmä

39 Satu

ipit, vasemmisto- hör-

höt, kiihkoilijat –

idealistit. Monet ovat

nimitykset ja käsitykset.

Tutkija toisensa jälkeen

julistaa kuinka politiikka

ei kiinnosta nuoria, kuinka

kansa ei jaksa välittää.

Demokratia ei toteudu, kun

suuri osa ihmisistä nostaa

kätensä pystyyn ja jättää

vaikutusmahdollisuutensa

käyttämättä. Äänestäminen

ja palamentaarinen vaikut-

taminen ovat tapa ilmaista

mielipiteensä. Onneksi eivät

kuitenkaan ainoa.

Hipit, vasemmistohörhöt,

kiihkoilijat – idealistit.

Halventaviksi tarkoitet-

tuja nimityksiä.

Miksi onkin niin, että vai-

kuttaminen on ylvästä ja

arvostettua vasta kun se

tehdään valtion sille mää-

räämissä tiloissa ja sen

suunnittelemien kaavojen

mukaan? Miksi halu muo-

kata tulevaisuuden yhteis-

kuntaa nähdään idealismina

tai hörhöilynä jos käyntikor-

tissa ei lue kansanedustaja?

Miksi ajatellaan, että vastus-

tamme kaikkea? Me olemme

monien asioitten puolesta.

Sitoutumaton Vasem-

misto on sitä mitä nimi

Arvokas hörhöily – ihanat idealistit

TOIMENPIDE 2002Jan LiesahoEsa Mäkinen Aija SaloJani Saxell

antaa ymmärtää. Emme

käy käsikynkkää puolueit-

ten kanssa. Haluamme

vaikuttaa koneiston

ulkopuolella, siellä ruo -

honjuurissa. Osoitamme

mieltä, otamme kantaa,

järjestämme tapahtumia

aatteitteemme ajamiseksi.

Uskomme kansanvaltaan ja

tasa-arvoon, puolustamme

vähäosaisia ja suojelemme

ympäristöä. Ajattelemme

maailmanlaajuisesti. Suun-

nittelemme vallankumousta

– melkein tosissamme.

Hipit, vasemmistohörhöt, kiih-

koilijat – idealistit. Rakkaalla

lapsella on monta nimeä.

Politiikan tarkoitus on

herättää keskustelua yhteis-

kunnallisista vaihtoehdoista.

Kun parlamentaarinen poli-

tiikka on muuttunut yhden

totuuden politiikaksi, kun

on pakko leikata ja pakko

priorisoida, olemme me se

joukko, joka nostaa vaihto-

ehdot keskusteluun. Ilman

tuota keskustelua ei synny

uutta eikä parempaa.

Hipit, vasemmistohörhöt,

kiihkoilijat – idealistit.

Meitä tavitaan!

Elina Kervinen

Riikka TaavettiLaura TuominenJenni UljasRisto Widenius

Essi RajamäkiElina Kervinen Perttu Iso-MarkkuAntti KajasAnna KervinenElias Krohn

Tummavuori 2002

Päät

oimitt

aja:

Toim

itusk

unta

:

Ulko

asu:

Paino

:

H

itvas julkaisee Toimenpide-lehteä, joka on laadukas ja moni-

puolinen vasemmistolainen mielipidejulkaisu; vallanku-mouksen virallinen äänen- kannattaja. Kuten näkyy.

Syksy koittaa, lehdet puner-tuvat. On uusien haasteiden aika. Tulevaisuuteen tähyil-lessä on hyvä myös tehdä tilinpäätöstä menneestä. (hei ihan oikeesti hei…) Muutosesityksiä saa toki esitää. Eri asia otetaanko niitä huomioon. (tautofo-niaa, toim.huom)

Näin se meni:

Kaikki halukkaat ja tehok-kaat tai vaihtoehtoisesti tarpeeksi hullut otetaan mukaan. Tunnistivat ittensä. Lööppiainesta. Hallitukseen haluaa enemmän ihmisiä kuin laki sallii.

Silleen kuitenkin hyvä, että kaikki ymmärsivät mikä on tärkeää.

Keväällä olisi tarkoitus edistää jäsentemme joutu-mista erilaisiin trendikkäisiin,

Toverit! (ja kyllä, tämä on mitä värittynein termi!)

popularistisiin ja seksi -pai notteisiin tilanteisiin. Syksyllä kans…?

Kaikennäköstä tässä on kyllä joutunut miettimään… sanoi-vat radiossa, että yhtiön uusin hanke on geenimaissi, josta valmistetut maissihiutaleet eivät muutu mössöksi vaikka lilluvat maidossa!

Kuvitelkaa tätä autuutta!

SUKUKANSAT!!!! MIKSI SIIS SUKUKANSAT?!!? EN VOI HYVÄKSYÄ TÄTÄ!!! sukukan-sat on Esan nakki…

Kokouksia on kyllä pidetty käsittämättömissä määrin, mutta no, ei siin sit hittoikaan (mikä on aivan hyvin sanot-tu), ainahan kokouksen pitä-minen ilahduttaa sydäntä.

Sekin. Kertokaa silti jatkossa mitä muuta toivotte järjes-töltä, minulta, marxismi-leninismiltä ja ensi kesältä. Muitakin toiveita saa esittää.

Ei silti kannata liioitella: kai se on niin, ettemme koskaan pääse Tamperetta kauemmas.

Yhdestä ei kuitenkaan lipsuta: Järjestömme henki-nen valmistautuminen on syytä aloittaa ajoissa mutta henkinen kypsyminen unohtaa.

Toverit! Puput! Olen niin onnellinen!

Anna* Kervinen

p.s.Kuluneen kalenterivuoden aikana Sitoutumaton vasemmisto on myös osal-listunut edustajistovaaleihin histo riansa laajimmalla lis-talla ja saavuttanut veretseis-auttavan vaalivoiton; vaikut-tanut HYY:n hallituksessa; perustanut ja lakkauttanut stalin-listan; uudistanut toi-mintakulttuuriaan; edistänyt rosoista kaupunkikulttuuria; osoittanut montaa mieltään ja suunnitellut vallanku-mousta – edelleen.

Lainaukset ovat puheenjohtajan suusta sähköpostilistalle pom-panneita sammakkoja ja katkelmia järjestön toimintasuunnitelmasta.

Tom

my

Lindg

ren

S

4

Toim

enpi

de 2

002

Sitoutumaton vasemmisto

Mennäänkö niinkin proosalliseen paikkaan kuin asemarvintolaan”,

jalkaansa lenkkava Sirpa Pietikäinen kysyy. Kan- sanedustajan harvinainen lomapäivä on kulunut auto-tallin ovia maalatessa, ja samalla varvaskin on löytänyt tiensä johonkin kulmaan.

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole selvittää

kansanedustaja Pietikäisen (kok.) lomasuunnitelmia tai puida menneisyyttä. Vuonna 1982 hän pääsi eduskuntaan, vain 24 vuoden ikäisenä. Opinnotkin Helsingin kauppakorkeassa olivat vielä kesken. Nuori, kaunis, menestyvä nainen, jonka lehdistö heti tuomitsi nuoreksi, kauniiksi ja menestyväksi.

Tämän kaikki tietävät. Nyt selvitetään vastaus kysymyk-seen, joka hämyisten kapa-koiden nurkissa aamuyön tuskallisimpina hetkinä nou-see opiskelevan vasemmiston keskusteluun. Ei vain Kokoo-muksen sisällä, vaan ver-rattuna poliitikkoihin yleensä Sirpa Pietikäinen niinsano-tusti ”heittää tiukkaa läppää”. Miksi ihmeessä kokoomuslai-

nen kansanedustaja on se, joka puolustaa ympäristöä, kantaa huolta terveydenhuol-losta ja kannattaa kansainvä-listä valuutansiirtoveroa.

”Minä olen 60-luvun jälki-maininki-ihminen. Politiikan taju syntyi minulle hyvin nuorena jostain Vanhan valta-uksesta tai Vietnamin sodan vastustamisesta. Silloin syntyi myös oivallus, että monista

”

5

Toim

enpi

de 2

002

Vastustaen mummo osoitti

asioista voidaan olla samaa mieltä, mutta tavat ratkaista asioita ovat erilaisia”.

Pietikäiselle valinnan vasemmiston ja oikeiston välillä on ratkaissut usko moniarvoisuuteen. Popperin kirjoituksista innostuneelle nuorelle kommunistien 70-luvun kohkaaminen oli punainen vaate. Hän kertoo Kokoomuksessa viehättäneen

usko yksilöön ja yksilönva-pauteen vastakohtana marxi-laiselle systeemiajattelulle.

”Olen valinnut Kokoo -muksen, en puolustaakseni jotain olemassaolevaa tai mitä omistan, vaan käyt-tääkseni politiikkaa työkaluna ratkoessani asioita, jotka koen tärkeäksi. Toisena ajan-hetkenä olisin voinut tehdä jotain muuta kuin tulla

politiikkaan. Jos ajattelee 90-lukua, niin kansalaisyh-teiskunta olisi todennäköi-sesti vienyt minun mielen-kiintoni”.

Ohi kulkevat tavarajunat ja kuulutukset tyhjään asema-ravintolaan uhkaavat peittää Pietikäisen äänen alleen.

”Kokoomuksen ensimmäi-sessä ohjelmassa sanotaan, että on taisteltava vähä-väkisen kansanosan etujen parantamiseksi uhrauksia pelkäämättä. Minulle erityi-sen läheistä Kokoomuksessa on se, että se korostaa osal-lisuutta, vastuullisen yksilöllisyyden piirre.”

”Sitten on tämä ekososiaa-linen markkinatalous, johon minä uskon ja johon Kokoo-mus ohjelmissaan uskoo. Se sisältää sekä sosiaalisen vastuun että vastuun ympä-ristöstä. Ajatuksena on, että ympäristön pilaamisen pitää olla kalliimpaa, ja talou-dellisten toimijoiden pitää maksaa sekä sosiaaliset- että ympäristökustannukset”.

En edes ehdi aloittaa omia epäilyksiäni juhlapuheista tai ohjelmien ja käytännön väli-sestä ristiriidasta. Pietikäinen on askeleen edellä.

”Mutta ihmiset tekevät puolueen, Kokoomus on ihmistensä näköinen.”

Kokoomuksessa on aina ollut kolme kilpailevaa suun-tausta. Sosiaalireformistit, uusliberalistit ja konservatii-vit muodostavat välillä

hyvinkin eripuraisen seura-kunnan. 30-luvun IKL:laisen konservatismin ja 70-luvun sosiaalireformismin kautta on siirrytty nykyiseen markki-naliberalismiin. Kun Neuvos- toliitto kaatui, alkoi yleinen oikeistolaistumiskehitys.

”On tullut eräänlainen kermakakkuajattelu: tämä on hyvää, tätä lisää ja me voitet-tiin. Hirveän pitkään jatkui se sosialismin kaatumisella riek-kuminen, joka on muuallakin kuin Suomessa aiheuttanut oikeistolaistumiskierteen.Tätä lisää, vielä oikeistolaisempaa, vielä enemmän markkinaus-koa, vielä enemmän kunnille valtaa, vielä vähemmän yhteiskuntaa, vielä enemmän yksilöille päätäntävaltaa. Kuitenkaan samalla reseptillä kaikkea lisää ei tarkoita että siitä tulee parempaa. Siinä rupeaa heikomman suoja kärsimään. Se on kansain-välisessä järjestelmässä isoin poliittinen ongelma, ja sen pitäisi olla myös vastuulliselle porvaristolle iso kysymys”.

Tässä vaiheessa on viimeis-tään selvää että Pietikäinen on puolueessaan pahasti oppositiossa.

”Kapitalismi, minulle, on samanlainen keskitetty järjestelmä kuin kommunis-min jotkut muodot. Valta vain keskittyy toisiin käsiin, mutta se keskittyy. Ja sen takia por-variston iso missio minulle olisi markkinatalouden puo-lustaminen. Sitä puolustettiin

Kokoomuksen kansanedustaja Sirpa Pietikäinen on

Reilun kaupan edistämisyhdistyksen puheenjohtaja,

kannattaa kansainvälistä pääomaveroa ja on innokas

ympäristönsuojelija. Toimenpide yrittää selvittää miksi.

PORVARI! Jippii!Teksti ja kuvat: Esa Mäkinen

6

Toim

enpi

de 2

002

Vietnam sitomosta – muutos!

kunniakkaasti suunnitel-mataloutta vastaan, niin miksei myös kapitalismia vastaan.”

”Tuntuu siltä että meillä käytännön valtavirtapolitiikka huomaamatta lipsahti mark-kinatalouden puolustamisesta kapitalismin ihannointiin.”

Toisissa lehdissä Pieti-käinen on sanonut olleensa seitsemän vuotta paitsiossa. Pesti nuorena ympäristömi- nisterinä päättyi äkisti vuo-den 1995 eduskuntavaaleihin. Hän sanoo, ettei paluu takai-sin kansanedustajaksi ollut yllätys.

”Ympäristöministerinä tein ympäristöasioita käy-tännössä. On hirveän helppo kirjoittaa, että kestävä kehitys ja luonnon monimuotoisuus on säilytettävä, mutta paljon vaikeampaa, kun joutuu myös tekemään niitä päätöksiä. Olin ensimmäinen porvari ympäristöministerinä ja jouduin käytännössä puolustamaan muun muassa rantojen suojelua. Se oli monelle kokoomuslai-selle liikaa ja se oli myös arvattava jännite”.

Myös henkilönä ja innok-kaana vaikuttajana vaikutus-

mahdollisuuksien pienene-minen ja uraputken tys- sääminen mahtoi kismittää.

”Turhautti joskus, mutta jos kaikki tekisivät sellaista politiikkaa, joka minun näkö-kulmastani on tarpeellista, niin voisin hyvin jäädä sinne sohvalle istumaan”.

Pietikäinen on kuitenkin varma siitä että tuulet Kokoo-muksessa muuttuvat vielä. Seitsemän vuotta on pitkä aika yksilölle, mutta politii-kassa se on vain pikkuhetki.

”Tässä kolmen suuntauk-sen olemassaolossa on niin pitkä historia. Me olemme

aina heiluneet maltillisen kokoomuslaisuuden ja oikeis-tolaisuuden välimaastossa. Aina kun ollaan oltu oikeis-tolaisia, tehty IKL-seikkailuja, niin meillä on mennyt huo-nosti. Aina sieltä on tultu myös takaisin.”

Seuraavaksi Pietikäinen yllättää toteamalla, ettei vasemmisto ole muodissa, vaan pikemminkin oikeisto. Miten niin ei ole, onhan jo Hesarissakin ruodittu vasem-miston nousun syitä?

”Se ei ole muodissa sillä tavalla, että ei löydy junttiva-semmistolaisuutta, mutta sen sijaan löytyy kyllä junttioi-keistolaisuutta. Pahimmillaan se on oikeistopopulismia, nationalismia ja äärioikeistoa. Mutta seuraava askel sitten on, että vastustetaan ympä-ristönsuojelua, uskotaan että ihmiset hoitavat asiat parhai-ten. Tosiasiallisesti toimitaan yövartijavaltion puolesta, vaa-ditaan huumeita kuriin ja valvonnan lisäämistä.”

Niin, mutta onhan meillä keskuudessamme aina paha-maineinen ay-vasemmisto.

”Minä kutsun sitä stag-naatiovasemmistoksi, se ei ole ihan junttia, on siinä ero äärioikeistolaisuuteen. Juntti-junttivasemmistoa on ollut lähinnä vallankumousroman-tiikassa ja niihin aikoihin, kun hyvinkin kepein perustein lähdetään johonkin mukaan”.

Pietikäinen kyllä myöntää, että vasemmisto on tällä hetkellä nousussa, mutta ei antaisi siitä vasemmistolle kunniaa.

”Ihmisten halu puolustaa hyvinvointiyhteiskuntaa on hirveän korkea. Mieluummin maksetaan enemmän veroja ja saadaan palvelua kuin toi-sinpäin. Siinä suhteessa niitä Niinistön esityksiä verojen alentamiseksi tässä uudessa budjetissa on hirveän vaikea nähdä kokoomuslaisina. En voisi missään vaiheessa mennä niitä puolustamaan.”

Kun päästiin ajankohtai-suuksiin niin täytyy siirtyä

7

Toim

enpi

de 2

002

Toivomusten mutsista Mao

yliopistomaailmaan. Entisellä kauppakorkeakoululaisena ja valtsikalaisena, molempien yliopistojen ylioppilaskuntien edustajistojen jäsenenä Pietikäisellä on varmasti vankkoja mielipiteitä opintoaikojen rajoittami-sesta, opintolainasta ja muista Kokoomuksen opiskelijajärjestön Tuhat- kunnan teemoista.

”En voi nostaa kovin suurta tähteä opiskelijapoli-tiikasta, että olisin ollut jotenkin keskeisesti mukana. Silloin intohimot olivat vähentyneet ja aika pragmati-soitunut. Se ei enää ollut niin suuri maailmanparannuspro-jekti kun sinne mennessäni luulin sen olevan. Aikaisem-min aloitetut isot asiat saatiin toteutettua, kuten osallistu-minen opintojen arviointiin, niiden kehittämiseen ja kor-keakoulujen hallintoon”

Yhtenä suurena opis -kelijapoliitikon voittona Pie-tikäinen pitää myöhemmin hänen ministeriaikanaan yhdessä muiden kanssa saavutettua opintotuen uudistusta. Tuhatkunta oli pitkään ajanut opintolainajär-jestelmän purkamista, koska heidän mukaansa velaksi ei olisi pitänyt opiskella. Vuonna 1992 tehtiin suuri remontti ja opintotukijärjestelmä uudis-tettiin

”Ajatus oli että opinto-tukea nostettaisiin sitten joka vuosi ja pikkuhiljaa opinto-lainan valtiontakauskin pois-tuisi. No, nythän nykyinen tuhatkunta on sitä mieltä, että opintolainajärjestelmää pitäisi kehittää. Ja siitä minä olen harvinaisen eri mieltä.”

Yleisesti ottaen Pietikäinen pitää yliopistojen rahoituksen lisäämistä ainoana mahdolli-sena vaihtoehtona. Yksityinen rahoitus vaikeuttaisi yliopis-tojen itsenäistä ja puoluee-tonta asemaa.

Hämeenlinnan asemaravin-tolaan rupeaa paistamaan aurinko. Muutama paikalli- nen tulee aamupäiväkah-

ville. Hallissa tehdään remonttia ja rälläkän kir-kuminen estää puhumisen välillä kokonaan. Jotain Pie-tikäisestä selvisi, mutta ei vielä tarpeeksi. Asiaan voisi tarttua toiseltakin kannalta.

Sateenkaarihallituk-sen aikakaudella oikeistoa ja vasemmistoa on hankala erottaa toisistaan. Ehkä se onkin sama missä puolueessa Pietikäinen on, jos oikeiston ja vasemmiston välillä ei ole eroa.

”Tätä minä olen itsekin aika paljon miettinyt. Luulen, ettei ole mitään yleispätevää oikeiston määritelmää, kuten ei vasemmistonkaan. Mutta kun katsoo käytännön politiikkaa, uskaltaisin väittää että oikeistolaisuus on helpommin näkyvissä ja määriteltävissä kuin vasemmistolaisuus.”

Yksi määritelmä oikeis-tosta on konservatiivisuus, yhteiskunnallisen muutoksen vastustaminen. ”Mutta eihän sekään enää määrittele, koska osa työväenliikkeestä on samanlaista”. Pietikäinen ei näe myöskään oikeiston ja vasemmiston vedenjakajana eturyhmien ristiriitaa.

”Työn ja pääoman ristiriita ei näyttäydy eikä sitä ole suomalaisessa yhteiskun-nassa. Siinä mielessä tämä vasemmisto-oikeisto -jaossa syntyhistoriasta alkaen oleva poliittinen konsepti on mennyttä. Mutta peeveli vieköön näyttää siltä, että se syntyy uudelleen, nyt globaalissa mittakaavassa. Siinä pääomalla on toiset kasvot ja toiset rakenteet. Se ei ole pikkuyrittäjä, mutta sieltä tulee se sama työn ja pääoman ristiriita.”

Emme oikeastaan pääse Pietikäisen kanssa puusta pitkälle eron määrittelyssä. Koti, uskonto ja isänmaa todetaan lakonisesti yhdeksi suureksi eroksi, mutta siitä-kään ei juuri synny hekumaa.

”Olen joskus miettinyt että olenko nähnyt 70-luvulla unta, vai onko minulla ollut

vääriä mielikuvia. Onko vasemmistolaisuus todella muuttunut niin paljon tässä parissakymmenessä vuo-dessa? Selkeä vedenjakaja silloin oli usko: porvarillinen ei-sosialistinen leiri uskoi moniarvoisuuteen. Minulle vasemmistolaisuus oli sitä, että uskotaan että on olemassa oikeampia opin kappaleita. Sellaisesta vasemmistolaisuudesta tai klassiesta sosialismista en näe yksittäisiä ajattelijoita lukuun ottamatta mitään merkkejä”.

Tässä vaiheessa otan esiin taikasanan. Postmoderni.

”Nyt kun katsoo maailman todellisuutta ja ajattelee isoja ympäristöhaasteita, kasvavaa eriarvoisuutta tai globaalien päätöksentekojärjestelmien totaalista kyvyttömyyttä vas-tata niihin haasteisiin, niin valtaosalle tämän maailman ihmisistä ja suurelle osalle suomalaisista tällainen postmoderni moniarvoper-soonallisuus on totaalista ohutta elitismiä. Siellä edel-leenkin ajatellaan, että onko tämä järjestelmä sellainen että se tuottaa minulle jonkinlaisen minimitoimeen-tulon ja jäänkö mä henkiin”.

Edelleen popperilai-sessa hengessä Pietikäinen in nostuu luonnehtimaan nykyvasemmistoa kalei-doskoopiksi. ”On aika vaikea sanoa mikä siellä on se iso haaste. Ehkä ne todella isot asiat nousevat

juuri Attacin tai Maan ystä-vien piiristä”.

Ehkä se on hyväksyttävä. Pietikäisen käsitys oikeistosta pitää sisällään hyvin yleis-humaaneja arvoja. Ehkä sitä ei pidäkään ryhtyä pistämään yhteen muottiin. Reaalipo-litiikan ja ohjelmajulistusten idealismin välillä vallitsee ja saakin vallita ero, kunhan se ei ole yhden ihmisen sisäinen.

”Mulle porvariston suuri vihollinen ei koskaan ole ollut älykäs ja järjestäynyt vasem-misto. Olivat nimekkeet mitä tahansa, niin vasemmisto tarvitsee oikeistoa ja porva-risto vasemmistoa. Olisi hyvin mielenkiintoista ja tervetul-lutta nähdä laveamminkin yhteiskunnallisessa keskuste-lussa vasemmiston haaste ja malli nykyiselle maailman-menolle. Toivon, että sieltä tulee kädenojennus, myön- teinen haaste nykyporva-ristolle keskusteluyhteyteen niistä kysymyksistä, jotka meidän pitäisi ratkaista”.

Suljen nauhurin ja käve-lemme kirkkaalle ratapihalle. Pietikäinen tarjoaa kyydin keskustaan kuin anteeksi pyydellen. Olisi tullut pyö-rällä muuten, mutta kun jalka on kipeä. Eduskunta-vaalit odottavat taas ensi keväänä. Kokoomuksella on tulevaisuudessakin oppositio hämeessä ja opiskelevalla vasemmistolla valopilkku Helsingissä.

8

Toim

enpi

de 2

002

Vastine tuotosta: mummosi

elsingin yliopiston ylioppilaskunnan poliittinen ilmapiiri

on vaihdellut aaltoliikkeen lailla. Kun itse tulin mukaan Sitoutumattoman vasem-miston toimintaan syksyllä 1999, oli Sitvasin seitsemän vuotta kestänyt HYY-oppo-sitiokausi juuri päättymässä ja ylioppilaskunnan henki muuttumassa punavihreäm-mäksi. Sitvas on kasvattanut paikkalukuaan kaikissa viime vuosien edustajis-tovaaleissa. Samalla suh- tautuminen vasem mis- tolaisiin on muuttunut ja toimiminen sitvaslaisena HYYssä helpottunut. Pestini HYYn hallituksessa on tänä vuonna ollut kulttuuri-, kehitysyhteistyö-, ja tiedo-tusasioista huolehtiminen.

Sitvas on mukana halli-tuksessa jo kolmatta vuotta peräjälkeen ja kokoomus-laiset vastaavasti kolmatta vuotta oppositiossa. HYYn hallituksessa ovat tänä vuonna edustettuina Sitvasin lisäksi suurimmat ryhmät; ainejärjestöt ja osakunnat sekä vihreät, oikeustietei-lijöitten ja kaikkien lää- ketieteellisten yhteisryhmä HELP, ruotsinkielisten Snäf sekä keskustalainen Heko – toisin sanoen aikamoinen sateenkaarihallitus. Vaikka poliittinen arkkivihollisem- me Kansalliset Ylioppilaat on oppositiossa, olemme silti käyneet hallituksessa keskustelua muun muassa

siitä, tulisiko HYYn ajaa seksuaalisten vähemmis-töjen oikeuksia vai ei. Alkuvuodesta hallitusoh-jelmaa valmisteltaessa hallituksessa kritisoitiin myös HYYn kansalaisjär-jestöroolia; epäiltiin esimerkiksi, että VR:n ma-kasiinien puolustaminen vie painoarvoa Helsingin kaupungin suuntaan tapah-tuvalta edunvalvonnalta.

Vaikka ylioppilaskunnan arvoilmapiiri on muuttunut huomattavasti parempaan suuntaan viime vuosina, on silti totuttava siihen, että asioista, joihin itse suhtau-tuu itsestäänselvyyksinä, saattaa joutua väittelemään yllättävän tiukasti. Toistai- seksi minulla on kuitenkin ollut tunne, että lähinnä asiat riitelevät. Tärkeistä kysymyksistä lähtökoh- taisesti eri mieltä olevien ihmisten kanssa läheisesti työsken- teleminen on kuitenkin ollut tässä vuodessa kasvattavinta. Totuttelemista on myös vaatinut se, että HYYn toiminnasta valtaosa on – kuten täytyykin olla – etu- ja palvelujärjestötoimintaa. Kun tuntuu vahvasti siltä, että arkirutiinit täyttyvät esimerkiksi järjestöjen kansainvälisiä tapahtumia varten tekemistä ruoka- lippuhakemuksista tai Domma -2:n remontista, osallistuminen pieneen mielenosoitukseen aina

silloin tällöin piristää kum-masti.

Eräs hyödylliseksi huomaamani asia tässä vuodessa on se, että HYYn hallitus toimii Oy HYY-Yhtiöt Ab:n yhtiökokouksena. Tätä kautta saa varsin oivan aitiopaikan HYY Yhtymän toimintaan, varsinkin, kun Sitvasilla ei tällä hetkellä ole edustusta HYY Yhtymän hallituksessa. HYYn halli-tuksen jäsenenä on ainakin jossain määrin saanut seu-rata miten HYY Yhtymän omistajastrategia toteutuu esimerkiksi kestävän kehi-tyksen osalta. Asia on ollut Sitvasin edustajistoryhmän huomion kohteena useaan otteeseen vuosien varrella.

Omilla vastuualueillani, erityisesti kehitysyhteis työs - sä on saatu tänä vuonna paljon aikaan. HYYllä on ollut reilun vuoden ajan kehitysyhteistyöprojekti neljän itäsambialaisen naisjärjestön kanssa. Tänä keväänä kehyvaliokunta-laisten vieraaksi saapui kaksi itäsambialaista naisjärjestöaktiivia, jotka tutustuivat Suomeen ja kertoivat, millä tavoin HYYn tukema projekti etenee. HYY järjesti myös toukokuussa yhdessä piirissään toimivien järjestö-jen kanssa Johannesburgin kestävän kehityksen huippu-kokouksen teemoja käsittelevän seminaarin. Pää-puhujaksi

oli kutsuttu pääministeri Paavo Lipponen, joka – ironista kyllä – on Suomen kestävän kehityksen toimikunnan puheenjohtaja. Kulttuurisektorin tähtihetki oli varmaankin Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivion ilmeen näkeminen, kun Cleaning Women soitti pyykinkuivaustelineillä Maamme-laulua Floran päivänä Jimi Hendrixin Star Spangled Banner -tyyliin. Floran päivä on perinteisesti ollut konservatiivinen juhla, jossa ylioppilaslakki päässä muistellaan Maamme-laulun ensiesitystä ja pidetään puheita isänmaalle. Tällä kertaa puheen isänmaalle piti Jukka Relander, joka loppukaneettina siteerasi V.I. Leniniä.

HYYn hallituksen kulttuuri-, kehitysyhteistyö-, ja tiedo-tusvastaava 2002

Hyvä paha ylioppilaskunta

H

Laur

a Tu

omine

n

9

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston ostoa tuumit

inlands studentkårers förbund representerar alla studentkårer och

därmed alla universitetsstu-derande på den nationella nivån. Samtidigt är förbundet ett bo för oändliga politiska och personliga maktkamper. Begreppet ”poliittinen broi-leri” förknippas ofta till politiker som inlett sin kar-riär i studentpolitiken, och då är det just FSF som gäller.

Att höra eller inte höra till något politiskt parti har ofta varit avgörande för vem som fått snudda vid makten i organisationen. Under 1990-talet fi ck man leta till-vänster-om-socialde-mokrat-sinnade aktivister i FSF-ledningen med mik roskop. I år fi ck jag chansen att titta in som en Obunden vänster – medlem och HUS-representant, tack vare att Obunden vänster under de sista tre åren accepterats som en pålitlig samarbetskamrat i HUS styrelse. Eftersom ett nytt regeringsprogram slås fast nästa år efter riksdagsvalet är det viktigt hurdana stu-diepolitiska linjer som drivs i FSFs namn år.

Hur har det då känts, att delta och ta ansvar för intressebevakningen på makronivån?

Svar 1. Det känns jävligt bra. Ångrar inte en sekund. De studentpolitiker jag lärt känna är människor, har sinne för humor, lyssnar på Vicky Rosti. Onda andar har

jag inte behövt höra om eller lyssna till. Sinnesfriden är nästan i behåll.

Svar 2. Någon revolution har jag inte fått fram. Bekän-nelse: Jag har inte ens försökt revoltera. Systemet med ett förbundsmöte som fastslår de politiska linjerna för ett år framåt sätter vissa grän-ser för styrelsens aktiviteter. I praktiken skulle det ändå vara möjligt att driva mycket hårdare med egna, även poli-tiskt färgade idéer. Att ta vara på chansen. Vid nästa förbundsmöte kan vågen svänga åt motsatt håll. Andra möjligheten är att kon-centrera sig på att hålla studentkårerna någorlunda nöjda, satsa på atmosfären inne i korridorerna och slippa eländet med en poli-tisk storm i elfenbenstornet.

Utan en sträng bakgrundsgrupp är en styrelseledamot inte bara i teorin utan också i praktiken fri att prioritera sina upp-gifter och dra linjer. Den i sig befriande situationen har tvingat mig att på egen hand dra slutsatser om vad som är ”rätt” ur ett rödgrönt perspektiv. I stort sett står jag helt bakom vår verk-samhetsplan och våra målsättningar angående nästa regeringsprogram.

Gröna och vänsterstu-denter är sämre informerade än de etablerade politiska student- och ungdomsorga-nisationerna om vad som pågår i den nationella stu-

dentpolitiken. Få Obunden vänster –aktivister har under de sista fem åren egnat sig åt högskole- eller social-politik på konkret plan. Vi visade länge kollektivt arslen åt studenternas intressebe-vakning på såväl kårnivån som nationellt. Det har berott dels på oppositions-ställning, dels på ideologiska skäl och allmän intressebrist.

Medborgaraktivism är utan tvivel ideologiskt mer tillfredsställande än intresse-bevakning. Samtidigt kunde vi ha mer infl ytande än vi har i dag, om vi engagerade oss mer. Jag uppmanar gärna till att debattera, ifrågasätta och påverka studiestödet, examensstrukturerna, studentboende och den stressande studentkulturen. Man behäver inte sälja sin själ för att kunna delta. För säkerhets skull lönar det ändå att göra revolutionen först. Det kan hända att man senare tappar lusten och bör-jar med fallskärmshoppning i stället.

Författaren är styrelseleda-mot i Finlands studentkårers förbund och ansvarar för hälsa, boende och miljö. Hon var ordförande i Obunden vänster år 1998.

aija@iki.fi

Finlands studentkårers förbund: http://www.syl.helsinki.fi

En tam revolution

Aija

Salo

F

10

Toim

enpi

de 2

002

Politiikalla ja fi losofi alla on paljon yhteistä. Tämä tulee ilmi muun muassa tuloerojen oikeutusta pohdittaessa. Hyvää vasemmistopolitiikkaa voi kuitenkin tehdä myös ilman yhteiskuntafi losofi sten teorioiden syvällistä tunte-musta.

Politiikka ja fi losofi a – erottamattomat?näkemykset – varsinkin sil-loin kun niissä korostetaan taloudellista vapautta. Tulon-jaon kannalta tämä merkitsee sitä, että yhteiskunnan osuus yksilöiden tekemän työn tuloksista on rajoitettava minimiin, eikä vapaiden markkinoiden synnyttämiin suuriinkaan tuloeroihin tule puuttua. Tätä merkitsee esi-merkiksi Robert Nozickin yövartijavaltion käsite. Yö- vartijavaltio sallii valtion verottaa kansalaisiaan vain sen verran kuin on välttä-mätöntä perusturvallisuuden turvaamiseksi. Nozickille perusturvallisuus on fyysistä koskemattomuutta ja omai-suuden suojaa. Kaikki muu rahoitettaisiin vapaaehtoisin järjestelyin.

Vasemmistolaiset – Karl Marxista alkaen – korostavat puolestaan työn yhteis- kunnallista perusolemusta. Marxin mukaan yksityinen työ on jo käsitteenä samalla tavoin mahdoton kuin yksi-tyinen kieli. Tosin Marx ja monet muut sosialistit eivät pitäneet lainkaan huonona sitä ajatusta, että jokaisen tulisi saada tekemästään

työstä itselleen takaisin panoksensa arvoinen vastine – tämähän ei heidän mukaan- sa toteudu kapitalismissa, kun tuotantovälineiden omistaja nappaa työläisen tuottaman lisäarvon itselleen. Vasemmistofi losofi t näkevät ongelmana kapitalistin harjoittaman riiston, oikeis-tolaiset taas valtion harjoit-taman riiston, joka tapahtuu verotuksen muodossa.

Tuloerojen oikeuttaminen

Modernin fi losofi an tulonjakopohdinnoissa keskeinen asema on John Rawlsin teorioilla, joihin sisältyy kuuluisa eroperiaat-teen käsite. Se tarkoitettaa heikko-osaisimpien aseman maksimoimista: tuloerojen kasvattaminen on oikeutettua silloin ja vain silloin, jos siitä seuraa myös heikoimmassa asemassa olevien tilanteen absoluuttinen kohentuminen. Rawlsin teoria siis yhdistää toisiinsa tasa-arvon ja taloudel lisen tehok kuuden ja sijoittuu siksi yhteiskunta-fi losofi sten teo rioiden ideolo-giseen keskiöön.

E

Maanpetturit Ylä-Savossa

Elikkä elikkä, hypätään sitte kiukaisiin”. Kiu-ruveden palopäällikkö

Tommi Antikaisen puujal-kavitsit eivät juuri naurata ”Töölön pataljoonaa”, täy-dennyspalvelunsa toista päivää Kiuruveden palo-aseman kurssikeskuksessa aloittelevia kahta kymmen-täviittä reservin kieltäytyjää. Oppitunnin aikana Anti-kainen ehtii demonstroida sammutuspeitteen käyttöä, opettaa sammuttamaan

palavan ihmisen päästä jal-koihin päin ja käydä läpi eri sammutintyyppien ominai-suudet ja käyttötarkoitukset. Pitkiin päiviin mahtuu myös sammutusharjoituksia, Anne-nukkea ja rastikoulu- tusta. Hupia saadaan SPR:n tahattoman koomisista opetusvideoista.

Päivää aiemmin Lapinjär-ven siviilipalveluskeskuksen johtaja Eero Soinio on tulo- puhuttelussaan kerrannut meille faktat. Reservin kiel-

täytyjiä on viime aikoina tullut noin 250 miestä vuo-dessa, ja nykyään kaikki määrätään rangaistukseksi viikon mittaiseen täydennys-palvelukseen. Osa suorittaa palveluksen Lapinjärvellä siviilipalveluskeskuksessa huoltotöitä tehden, osa mää-rätään Kiuruvedelle sammutus- ensiapu- ja talosuojelukoulutukseen. Täydennyspalvelusvelvolli-suus jatkuu 50. ikävuoteen saakka ja palveluksesta

poisjäännistä seuraa 5-10 päiväsakkoa. Ensimmäiset viisi miestä häipyvät heti tämän kuultuaan.

Kieltäytyjien määrä vaihtelee vuosittain, ja Soinion kalvot kertovat vaih-telun korreloivan hyvinkin tarkkaan puolustusvoimien kertausharjoitusmäärära-hojen kanssa. Moni siis kieltäytyy kertauskutsu kädessään. Onko sitten kyse palveluksen välttämisestä? Vai siitä, että fi llarin korjaa-

Neuvottomia sammutti – SOS

nsimmäisenä opiske-luvuotenani jouduin tuutorimme järjes-

tämiin kotibileisiin, joissa syntyi poliittinen kiista eräiden läsnäolijoiden kesken. Se alkoi jostakin sosiaalipoliittisesta teemasta ja pelkistyi perinteiseen vasemmisto-oikeisto -vas- takkainasetteluun. Tunnel-man tiivistyessä luonteeltaan kiihkeähkö poliittista puna-väriä tunnustava neitonen rohkeni epäillä, onko kukaan koskaan perustellut oikeisto-laisia mielipiteitä fi losofi sesti. Tähän kokoomusnuoriin kuu-luva bileiden emäntä vastasi vähintään yhtä rohkealla

väitteellä. Hän oli sitä mieltä, ettei poliittisia näkemyksiä ylipäänsä voi perustella fi lo- sofi alla; ettei politiikalla ja fi losofi alla ole mitään yhteistä.

Pari vuotta tuon kes-kustelun jälkeen ryhdyin tekemään käytännöllisen fi losofi an proseminaariesi-telmää hyvin poliittisesta aiheesta, tulonjaosta. Sit- temmin laajensin työtä kan-didaatin tutkielmaksi ja nyt väkerrän samaa aihetta si-vuavan gradun kimpussa. Tuona aikana on käynyt yhä selvemmäksi, että molemmat bileissä lausutut väitteet oli- vat vääriä. Filosofi alla, varsin- kin yh teiskuntafi losofi alla, ja politiikalla on paljon yhteistä. Arkisten päivänpoliittisten näkemysten taustalla on yleensä jonkinlainen – tietoinen tai tiedostamaton – fi losofi nen näkemys siitä, millainen maailma on ja millainen sen pitäisi olla.

Historia tuntee runsaasti myös oikeistolaisia fi losofeja. Tuloerojen oikeutuksesta puhuttaessa oikeistolaisiksi voisi luokitella lähinnä indi-vidualistiseen ihmis- ja yhteiskuntakuvaan nojaavat

”

11

Toim

enpi

de 2

002

Vastustamisen Tommi outo

Eroperiaatteen käsi- tettä on luonnollisesti myös kritisoitu molemmilta laidoilta. Monet libertaristit pitävät eroperiaatetta suo- rastaan sosialistisena, koska se edellyttää vahvaa valtiota tuloerojen tasaa miseksi; kaikki resurssit pitää jakaa siten, että heik ko-osai simpien asema on paras mahdollinen. Libertaristien mukaan yksi-lönvapaus on tällöin uhat-tuna.

Kommunitaristit taas ovat kritisoineet eroperiaatetta liiasta individualismista; siinähän on yksinkertaisim- millaan kyse vain yksilöiden henkilökohtaisista, aineel-lisista eduista. Yhteisön merkitystä korostavat kom-munitaristit muistuttavat, että tuloerojen kasvaessa heikko-osaisimmat saattavat kokea asemansa yhteiskun-nassa entistä alistetummaksi ja eristetymmäksi, vaikka heidän aineellinen toimeen-tulonsa paranisikin.

Nekin kommunitaristit, jotka pitävät eroperiaatetta sinänsä kannatettavana (esimerkiksi Michael Sandel), haluaisivat muuttaa sen taustalla olevaa ihmiskuvaa yhteisöllisempään suuntaan, jotta teoria selviäisi liberta-ristien kritiikistä. Yksilöitä ei tulisi nähdä vain toisistaan

luspalkkaa, joka on 46,75 e päivältä. Lisäksi tulee tuttu savukeaskin ja kahvikupin arvoinen päiväraha. Palkka on kaikille sama, vaikka jou-kossa on päällystöäkin – täydennyspalvelusmies ei nimittäin menetä sotilasar-voaan, niin yllättävää kuin se onkin. Reservin kieltäytyjä ei myöskään muutu sivii-lipalvelusmieheksi, vaikka sotilaspiirin esikunta saattaa innoissaan sellaisen leiman passiin lyödä.

Viikon mittainen vapaus-rangaistus Kiuruvedellä on nopeasti lusittu. Päivät ovat tiiviitä ja illat maanpet-tureilla kuluvat kirjaston nettipäätteillä ja Kiuruveden kolmesta pubista aina siinä, jossa kulloinkin on karaokea. Sadepäivinä porukka tappaa aikaa majoituksen grilli- katoksessa. Ajoittain ilmassa on käsinkosketeltavan selvää hylsytarinoiden välttelyä. Reservin kieltäytymiseen on kullakin omat syynsä,

monilla kertauskutsu, toisilla vakaumus. Yksi on kääntynyt buddhalaiseksi. Suurin osa on yliopisto-opiskelijoita. Perjantaina Iisalmen kautta Helsinkiin lähtevässä junas- sa joku liimaa otsaansa tarran Kiuruveden Maxi Makasiinista ostamistaan sukista: KIRISTÄMÄTÖN.

Risto Widenius

minen tulee mieleen vasta kun kevätaurinko pilkistää pilvien lomasta? Ihmisellä on taipumus lykätä ikäviä asioita kunnes jokin muistut-taa niistä.

Eniten kieltäytyjiä tulee pääkaupunkiseudulta, mutta Soinion lukuja ei ole suhteu-tettu asukasmääriin. Tämän- kertaisella kurssilla on kah-deksantoista helsinkiläistä ja seitsemän miestä muualta Suomesta. Viikon ajalta maksetaan täydennyspalve-

erillisinä subjekteina, vaan tulisi ottaa huomioon, että yksilön identiteetti on pitkälti rakentunut hänen yhteisö- jäsenyytensä varaan. Tällöin viedään pohjaa pois liber-taristien väitteeltä, jonka mukaan verotus merkitsee yksilöiden käyttämistä väli-neenä toisten yksilöiden päämäärien hyväksi. Myös Rawls itse on Oikeudenmu-kaisuusteoriansa jälkeisissä julkaisuissaan korostanut entistä enemmän yhteisölli-syyden näkökulmaa.

Toinen vaihtoehto tulonsiirtojen ja hyvinvoin-tivaltion oikeuttamiseen on muistuttaa erosta sen välillä, otetaanko köyhiltä ja anne-taan rikkaille vai otetaanko rikkailta ja annetaan köyhille. Libertaristit eivät välitä muus- ta kuin siitä, onko tulonsiirto vapaaehtoista – työnantajan ja työntekijän välinen sopi-mus kapitalismissa on heidän mukaansa vapaaehtoinen,

verotus ei. Vasemmiston tehtävä taas on pitää ta-sa-arvon lippua kor kealla. Robin Hoodeja tarvitaan tänä aikana, jolloin kansantalou-den kakusta yhä suurempi osa lankeaa suurten pääoma-tulojen saajille. Luonnollisesti oikeudenmukaiselle tulon-jaolle pitäisi saada myös hyväosaisten tuki. Eihän ole mukavaa, jos rikkaat tuntevat kateutta ”avokätisistä” sosiaa-lietuuksista nauttivia köyhiä kohtaan.

Ole tietoinen maailmankatsomuksestasi!

Onko politiikkaan sitten pakko sotkea fi losofi aa ja monimutkaisia teorioita? Tiedän monta fi ksua ja ete-vää politiikassa tai kansa-laisjärjestökentällä toimivaa vaikuttajaa, jotka eivät ole kovin syvällisesti perehtyneet yhteiskuntafi losofi siin teo-rioihin. Hyvää vasemmisto-

politiikkaa voi tehdä myös selkäytimellä. Eikä Marxin, Habermasin, Rawlsin tai MacIntyren teorioiden tun-teminen tee kenestäkään hyvää ja oikeamielistä.

Silti on hyödyllistä pyrkiä tietoisesti kehittämään ja analysoimaan omaa näke- mys tään maailmasta. Siihen fi losofi nen kirjaviisaus, varsinkin klassikkoihin perehtyminen, tarjoaa joitakin välineitä. Jos ei ole tietoinen ajattelunsa ja toimintansa fi losofi sista lähtökohdista, on vaarana se, että joutuu ympäristön paineiden ja kulloinkin vallitsevien vaihtelevan-suuntaisten ideologisten tuulien riepoteltavaksi. Maanpuolustuksen vanhaa propagandalausetta mukail-len: Jos et itse rakenna omaa maailmankatsomustasi, sen rakentaa joku muu.

Elias Krohn

12

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston osa tuomittu

Arvokeskustelua ja rehellisyyttä

29-vuotias Petri P. Penti-käinen kiin nostui politii-kasta varsinaisesti ollessaan mukana Esko Ahon pre-sidentinvaalikampanjassa vuonna 2000. Kampanja ei päättynyt voittoon, mutta Esko vei mukanaan. Pen-tikäinen toimii nykyisin Keskustanuorten tiedotus-sihteerinä ja pyrkii edus- kuntaan Uudenmaan vaali-piiristä.

Rastatukkainen ja lökäpöksyinen Pentikäinen ei vastaa kuvaa perinteisestä keskustajäärästä. Puolueva-

tamattomaksi. Pentikäisen mukaan työttömille tulisi sallia entistä enemmän työs-säkäyntiä ennen tukien menetystä. ”Jokainen työtön tulisi nähdä yksilönä”, hän toteaa valmiin poliitikon äänensävyllä.

Rehellisyys. Sitä Penti- käinen haluaa kansanedus-tajana vaalia. ”Haluan olla uudenlainen, suorasukainen poliitikko. Kansalle tulee puhua niin, että kansa ymmärtää”, hän huokaa. Pentikäinen haluaa muun muassa selvittää miksei bruttokansantuotteen tuplaantuminen kymme- nen vuoden ajassa näy taval-lisen kansan oloissa eikä työllisyyskehityksessä.

Suomen siirtolais- ja pakolaispolitiikka noussee vilkkaan keskustelun aiheeksi vaalien alla. Pen- tikäinen kummastelee, kuinka Suomessa on niin paljon ongelmia siirtolais- ten kanssa, vaikka täällä heitä on huomattavasti vähemmän kuin esimer- kiksi Ruotsissa.

EhdollaMaaliskuussa kansa käy jälleen uurnille ja uusi eduskunta valitaan. Toimenpide tapasi neljä helsinkiläistä nuorta, jotka parhaillaan valmistautuvat vaaleihin. Keskustelun aiheina olivat muun muassa työttömyys ja maahanmuut-topolitiikka. Ja se, mitä politiikka oikeastaan on.

linta oli kuitenkin Penti- käiselle selvä. ”Keskusta on ainoa puolue, joka yhdistää yrittäjien ja vähäosaisten huomioimisen ja tekee sen realistisesti”, ”Pentikäinen toteaa ja jatkaa, että kes-kustalainen tapa tarkastella yhteiskuntaa ja taloutta miellyttää.

Pentikäisen mielestä on väärin, että 15-30-vuotiaat ovat niin heikosti edustet-tuina siellä missä päätöksiä tehdään. ”Nuoret voisivat tähän vaikuttaa itsekin, äänestämällä nykyistä aktii-visemmin ja suosimalla nuoria ehdokkaita”, hän toteaa. Keskustassa nuorilla

on Pentikäisen mukaan hyvät mahdollisuudet edetä. Hän korostaakin, ettei olisi ehdolla ellei luottaisi mahdol-lisuuksiinsa.

Pentikäisen mukaan yksi politiikan tehtävistä on herättää keskustelua vallitse-vista arvokäsityksistä. Tällä hetkellä Pentikäistä huolet-taa erityisesti se kuinka välinpitämättömästi huume-ongelmaan suhtaudutaan. Toinen kampanjan kärjistä on työllisyyden hoito. Pen-tikäinen selittää kuinka työllisyyden ja talouskasvun kehityskulut ovat eriytyneet ja kuinka tämä on johtanut yhä suurempiin tuloeroihin. Työssäkäynti matalapalk- ka-aloilla on tehty kannat-

Kristiina KokkoPaavo Arhinmäki

Elina Kervinen

13

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston muistat: outo

Pentikäisen mielestä vir-heitä on tehty muun muassa maahanmuuttjien sijoittami-sessa. Suomeen otettavien pakolaisten määrä on Pen-tikäisen mielestä jokseenkin kohdallaan ja kriittinen pitää olla. ”Joskus on annettu maa-hanmuuttajille liikaa liian nopeasti ja siitä on koitunut ongelmia”, hän toteaa, mutta jatkaa samaan hengenve-toon, että ongelmat ovat usein johtuneet enemmän-kin suomalaisten asenteista: ”Olen ylpeä suomalaisuudes-tani, mutta ulkomaalaisiin täällä ei osata suhtautua. Se hävettää.”

”Nuori saa olla, mutta osaamaton ei”

Kokoomuksen nuori ehdokas Helsingin vaali-piiristä on 24-vuotias Kristiina Kokko. Teologiaa opiskeleva Kokko toimii tällä hetkellä Kokoomuksen opiskelijaliiton Tuhatkunnan puheenjohtajana. Ennen Tuhatkuntaa hän on työs-kennellyt muun muassa

SAMOKin pääsihteerinä ja erityisopettajana.

Kokko kertoo mielivänsä eduskuntaan, koska haluaa olla rakentamassa tulevai-suuden Suomea. ”Tahdon kehittää puitteita, joissa jokaisella on mahdollisuus hyvään ja inhimilliseen elämään sekä itsensä toteut-tamiseen. Olen valmis tekemään päätöksiä ja kantamaan niistä vastuun”, Kokko lupaa. Nuoruutta ei Kokon mukaan tarvitse ajatella etuna tai haittana: ”Nuori saa olla muttei osaa-maton. Eduskunta ei ole mikään harjoituskenttä. Taitavia nuoria tarvitaan tuomaan oma panoksensa päätöksentekoon.”

Kampanjan ytimet eivät ole Kokolle vielä täysin selvät. Jo työnsäkin takia häntä kuitenkin kiinnostaa ennen kaikkea opiskelijoit-ten edunvalvonta. Kokko lupaa eduskuntaan pääs- tessään huolehtia siitä, että opiskelijoita kohdellaan tasavertaisesti muiden Kelan edunsaajien kanssa. Lisäksi

tuore äiti haluaa pitää huolta perheistä ja sitä kautta lap-sista.

Työllisyys saadaan Kokon mukaan nousuun laskemalla työllistämisen kustannuksia ja panostamalla koulutuk- seen. Lisäksi työnteon tulee olla kannattavaa. Maahan- muutto- ja pakolaispoli-tiikkaa Kokko pohdiskelee ennen muuta Suomelle muuttaajista koituvan hyö-dyn kautta: ”Suomessa on oletettavissa työvoimapula suurten ikäluokkien siir- tyessä eläkkeelle. Samaan aikaan työvoiman liikkuvuus lisääntyy. Suomella pitää olla valmiudet kohdata muuttuva tilanne kaikilta osin. Samalla täytyy pystyä tarjoamaan riittävästi omille kansalai-sille ja estää tietopääoman valuminen muualle.”

Ensin HYY, sitten eduskunta

Johanna Sumuvuori on Vihreiden nuori voima. 25-vuotias kaupunginval-tuutettu ja eduskunta-avustaja nimettäneen syyskuussa eduskunta-vaaliehdokkaaksi Helsingin vaalipiiristä.

Ensin oli ylioppilaskunta-politiikka ja HYYn Vihreät, sitten kunnallispolitiikka.

Sumuvuoren tie on kulkenut sujuvasti pienistä ympyröistä suuriin. Se ei liene ihme, sillä Sumu-vuorella tuntuu olevan paljon sanottavana. Tar- kasteltuaan viime vuodet eduskunta-avustajana valta-kunnan politiikkaa hän on viimein valmis asettumaan itse ehdolle. ”Tietenkin kaiken takana on se halu vaikuttaa. Se kuulostaa lat-tealta, mutta niinhän se on”, Sumuvuori hymähtää mehu-pilliään imeskellen.

Vihreä lanka -lehti oli teini-ikäisen Sumuvuoren ensimmäinen varsinainen kosketus puoluepolitiikkaan. Vihreät ei ollut ainoa vaih- toehto, sillä myös vasemmis-ton ajatusmaailma viehätti. HYYn Vihreiden kautta Sumuvuori kuitenkin tutustui Helsingin Vih-reiden väkeen ja huomasi tuntevansa olonsa siinä joukossa kotoisaksi. ”Vih-reissä miellyttää puolueen näkemys yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuudesta ajatella itse, ei sata vuotta vanhojen puoluemantrojen mukaan”, Sumuvuori iloitsee.

Sumuvuoren mukaan nuoruudesta on politiikassa sekä hyötyä että haittaa.

Petri P.Pentikäinen

Johanna Sumuvuori

14

Toim

enpi

de 2

002

Nousevat isommat muistot

Nuorella ei ole samanlaista elämänkokemusta kuin vanhemmilla kollegoilla. Perspektiivi on auttamatta lyhyempi. Toisaalta nuoret pohtivat usein asioita perus-teellisemmin, koska juur- tuneita toimintatapoja ei vielä ole.

Vaaliteemojaan Sumu-vuori ei ole vielä valinnut aivan tarkasti. Niin monista asioista on mielipiteitä ja sanottavaa. Sumuvuori ennustaa vaalien olevan Nato-vaalit. Siksi hän haluaa tuoda esille ainakin kieltei-sen suhtautumisensa sotilaalliseen liittou-tumiseen.

Lisäksi hän haluaa keskittyä ajamaan maa-hanmuuttajien asiaa. Sumuvuoren mukaan Suo-mella ei ole johdonmukaista maahanmuuttopolitiikan linjaa. Lisäksi Eu-maitten käytännöt ovat kovin seka-laisia. ”EU:n tulisi määritellä jonkinlainen vähimmäistaso maahanmuuttajien kotout-tamiseen suunnattaville resursseille sekä turvapai-kanhaku- ja rajakäytännöille. Jokaisen valtion tulisi yltää tälle vähimmäistasolle tai ylittää se”, Sumuvuori toteaa. Erityisesti Sumuvuori kiinnittäisi huomiota maahanmuuttajien koulu-tukseen. Lapset oppivat uuden kielen helposti siinä

missä vanhemmille se on vaikeampaa. Etenkin perheen äidit ja vanhemmat naiset ovat uudessa maassa kielitaidottomuuden vuoksi usein täysin syrjääntyneitä. Lisäksi Sumuvuori haluaisi helpottaa niin sanottujen ammatillisten näyttötutkin-tojen suorittamista: ”On uskomatonta, että niin monien korkeasti koulutet-tujen maahanmuuttajien on työskenneltävä tiskaajana tai siivoajana. Meillä olisi esimerkiksi osaaville ulkomaalaisille lääkäreille käyttöä. Näyttötutkinnon avulla he voisivat saada luvan harjoittaa oikeaa ammattiaan Suomessa”, Sumuvuori pohtii.

”Mä haluan oikeasti eduskuntaan”

”Mulla on kaksi syytä olla ehdolla: ensinäkin mä haluan oikeasti eduskun-taan ja mulla on melko hyvät mahdollisuudet päästä. Toi-saalta ehdolla oleminen on hyvä tapa herättää keskuste-lua niistä asioista, joita pitää tärkeinä”, Paavo Arhin-mäki Vasemmistonuorten 25-vuotias puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja Vasemmistoliiton eduskun- tavaaliehdokas toteaa.

Arhinmäki on ollut vasemmistolainen aina. Var-

monesta huonosta vaihtoehdosta parhaan valitsemista sekä tyydyt-tävien kompromissien tekoa.” Paavo Arhinmäki: Politiikka on yhteisten asioitten hoitamista. Se on myös sellaisten ihmisten puolien pitämistä, jotka eivät itse kykene pitämään puoliaan.

sinaisen poliittisen toiminnan hän aloitti vuonna 1996. Tuolloin Vasemmistoliiton Pasilan paikallisosasto pyysi 19-vuo-tiasta Arhinmäkeä kunnal- lisvaaliehdokkaaksi. Poika oli tullut tutuksi kovaäänisenä aktivistina. ”En ollut silloin puolueen jäsen vaan jotain vihreitten ja vasemmiston väliltä. Sitten tajusin, etten halua olla vihreä kun voin yhtä hyvin olla punavihreä. Sosiaaliset kysymykset ovat vähintään yhtä lähellä sydäntä kuin ympäristöky-symykset. Vihreät eivät ole kovin sosiaalinen puolue”, Arhinmäki sanoo.

Vaaliteemoja hän ei ole toistaiseksi rajannut turhan tarkkaan. Nato-vastaisuus on varmastikin yksi painopiste. Lisäksi Arhinmäki tuntee tietävänsä paljon koulu-tuspolitiikasta ja haluaa panostaa asumiskysymyksen selvittämiseen. Konkereet-tisesti hän lupaa tehdä kaikkensa, jotta opinto-tukeen ja minimiäitiyspäi-värahaan saataisiin vihdoin selvä tasokorotus.

”Naisvaltaisilla palvelu-aloilla ihmiset nääntyvät ja työnteko ja terveys kärsii”, Arhinmäki huokaisee kun keskustelu kääntyy työttö- myyteen. ”Ratkaisu on työ-ajan lyhentäminen”, hän toteaa ykskantaan.

Arhinmäen suusta ratkaisu kuulostaa yksinkertaiselta, miltei itsestäänselvältä. Hän tuntuu olevan täysin varma asiastaan. ”Useammalle riittää töitä kun työaikaa lyhennnetään”, hän vielä tarkentaa. Arhinmäen mukaan myös vanhat ajatusmallit saisi kääntää päälaelleen: ”Nykyisin usein ajatellaan, että vain kahdek-sasta neljään työskentelevä on kunnon kansalainen.”

Maahanmuuttopolitii-kasta Arhinmäellä on sana jos toinenkin sanottavana. Hän toteaa Sumuvuoren tavoin, ettei Suomella ole johdonmukaista maahan-muuttopolitiikkaa.

”Mentaliteetti on se, että kun tietty kiintiö pakolaisia on hyväksytty on vastuu kannettu. Ja korkeasti kou-lutettuja suositaan”, hän toteaa ja jatkaa samaan hengenvetoon: ”ulkomaa-laispolitiikan tulisi olla kai-kin tavoin humaanimpaa.” Erityisesti tulisi panostaa kotoutukseen ja kielen opet-teluun. ”Kielikursseilla ei ole tilaa puolillekaan. Se asia on hoidettava ensin”, Arhinmäki toteaa. Ja taas ratkaisu kuu-lostaa niin yksinkertaiselta, mutta kieltämättä hyvältä.

Petri P. Pentikäinen: ”Nose on sitä, että ajattelee muitakin kuin itseään”

tekemistä ja käytännön reaali-politiikkaa. Nähdä läpi ja toimia oikein, siinä vasta tavoitetta.”

Johanna Sumuvuori: ”En mä nyt haluaisi sanoa, että se on yhteisten asioitten hoitoa, vaikka sitähän se on. Ilmaisu on jotenkin niin kulunut. Kai politiikka on

Mitä

politiikka on?

Kristiina Kokko: ”Politiikka politiikan teoriana ja poliittisina ideologioina sekä politiikan

Politiikan määritelmät ovat monet. Yksi sanoo sen olevan peliä, toinen teatteria. Kolmannelle politiikka on keskusteluareena. Mitä politiikka oikeastaan on?

15

Toim

enpi

de 2

002

Toimistossamme vuotanut!

uomi ylpeilee osaamisellaan. Kou-lutus ja tietotaito

ovatkin maamme taloudel-lisen hyvinvoinnin elineh- toja. Normaalilla järjellä ajateltuna minkäänlaisen organisaation talouden edellytyksiä ei voi – tai ainakaan kannata – tuhota, jos haluaa tulla tulevaisuu-dessa toimeen.

Korkeakoulujen opinto- tukijärjestelmä opintorahoi-neen, asumislisineen ja opintolainoineen uudistettiin nykyisenlaiseksi kymmenen vuotta sitten vuonna 1992. Noista ajoista korkeakoulu- tutkinnon arvo on muuttu-nut melko lailla. Opintotuki vaan ei ole noussut – päinvastoin. Vuonna 1995 laskettiin sekä opintorahaa että asumislisää. Kompen-soivana tekona nostettiin valtion lainatakauksen mää-rää. Leikkauksia ei ainakaan toistaiseksi ole korotettu takaisin. Opintotukea ei ole sidottu indeksiin, eikä indeksikorotuksia ole tehty. Opintotuen reaaliarvo on kymmenessä vuodessa las-kenut 16,5 prosenttia.

Maisterin tutkinto on entistä vähemmän tae leveäs tä leivästä ja akatee- misia työttömiä on paljon. Näin ollen viimeisetkin perustelut lainapainotteiselle opintotukimallille ovat ka-donneet. Opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, jonka

oletetaan rahoittavan elä-misensä lainalla. Korkea- kouluopiskelijoiden määrän jatkuvasti lisääntyessä ja opetuksen tason huonon- tuessa seurauksena on akateemisen loppututkinnon arvon muuttuminen pape-riksi, joka on pakko olla. Töitä ei muutoin saa, jos saa silloinkaan.

Nykyisellä perusrahoi-tuksella on mahdotonta ylläpitää tämänhetkistä koulutuksen tasoa saati parantaa sitä. Rahoituksen taso on sitä luokkaa, ettei edes kaikkia perusluentoja ole varaa pitää, kirjoja ei ole riittävästi ja tutkimus kärsii jatkuvista taloudel- lisista ongelmista. Palkka-taso puolestaan on niin huono, että yliopistolle jää-dään töihin lähes pelkästään aatteenpalosta. Työnantajana yliopisto vaatii työntekijöil-tään paljon pientä palkkaa vastaan. Yliopistolle töihin jääneiden tutkijoiden ja hen-kilökunnan motivaatio kärsii. Opiskelijoilla ei ole kunnolli-sia resursseja opiskella kun toimeentulo ole riittävä.

Tämä ei lupaa hyvää. Mistä tulevaisuuden osaajat kun jo nyt on oireina näh-tävissä pidentyneet opis- keluajat ja joukkopako yksityisrahoitteisille työn-antajille jo opiskelujen ensimmäisessä mahdol-lisessa vaiheessa? Tuntuu itsestäänselvyydeltä, että jos

Onneksi olkoon opintotuki ja korkeakoulujärjestelmä

Jos tehtaasta myydään koneet, se tuskin pysyy

kovin kauan tuottavana. Päättäjät ymmärtävät Suomen taloudellisen

menestyksen johtuvan korkeasta osaamisen tasosta.

Samalla he kuitenkin tuho-avat korkeakoulutukselta

perustan ajamalla korkea-koulut ja niiden opiskelijat taloudelliseen ahdinkoon.

tuloksia halutaan täytyy nii-den toteutumiseelle antaa mahdollisuudet. Ja mitä paremmat edellytykset ovat sitä parempia tuloksia syn-tyy. Koulutuspolitiikassa on kuitenkin viime vuosina luotettu vanhaan kunnon keppi-ja-keppi-menetelmään porkkanoiden sijasta. Jopa siinä määrin, että tasokas, ilmainen koulutus alkaa olla lähinnä vitsi.

Nykyinen uusliberalisti-nen tehokkuusajattelu ei sovi koulutukseen jonka arvoa ei voida suoraan mitata rahassa. Nykyään rahoituksen määräytyessä tutkintojen ja julkaisujen määrän mukaan ollaan päästy siihen, että laitokset puskevat maistereita ihmi-sistä joilla ei ole riittäviä tieteellisiä valmiuksia. Tämä johtaa tutkintojen tason las-kuun ja osaamisen tason heikkenemiseen.

Perusrahoituksen ollessa huonolla tolalla korkea- koulut etsivät ulkopuolista rahoitusta. Ulkopuolinen rahoitus tuo mukanaan ongelmia tieteen avoi- muuden, tasa-arvon ja puolueettomuuden kannalta. Julkisen sektorin rahoituksen vähentäminen lainan lyhen-nysten varjolla uhkaa johtaa Suomen tilanteeseen jossa talouskasvulla ei ole mahdol-lisuuksia jatkua koska kaikki kilpailuvaltit on tuhottu.

Jenn

i Ulja

s

S

16

Toim

enpi

de 2

002

Tuomitsevan tomusta Ismo

oka tapauksessa meillä on se onni että voimme kes-

kustella asiasta”, toteaa COSATIN-osuuskunnan toiminnanjohtaja Jorge Abarca. ”Millään muulla kuin Reilun kaupan fooru-milla tätä ei olisi kannattanut ottaa esiin. Reilu kauppa on viljelijöidemme ainoa mah-dollisuus.”

Vihreät kukkulat ym- pä rillämme kimmeltävät auringossa. Uskomattoman kaunista – ja kuumaa. Istumme COSATIN:in toimi- tiloissa neljän boacolaisen pienviljelijän, Antonio Trujillon, Zacarias Floresin, Andreas Torres Mendezin ja Jose Felix Trujillon, kanssa. Lisäksi seurueeseen kuuluvat ASPRODIC –järjestön toimin-nanjohtaja Alba Luz Robles, Jorge Abarca ja Kansaivälisen solidaarisuussäätiön kenttä-työntekijä, korvaamaton oppaamme Jukka Pakkala. Jokainen viljelijöistä huomauttaa vuorollaan, ettei edes Reilun kaupan luomukahvista nykyisin saatavalla hinnalla elä kovin hyvin. Ei, vaikka tuotto on miltei kolminkertainen taval-liseen kahviin verrattuna. Viljelijät toivovat selvästi, että lupaisimme heille nyt kor-keamman hinnan. Tilanne on kiusallinen; tietysti haluai-simme auttaa, mutta meidän tehtävämme on tiedottami-nen, emme me voi ostaa emmekä myydä mitään.

Reilu kauppa ja luomu – viljelijöiden elinehto

Nicaraguan kahvintuottajien tilanne on vaikea. Viljelijät ovat joutuneet ottamaan pankkilainoja uudistaakseen kituvia tilojaan ja rahoittaak-seen tuotantoaan, mutta eivät maailmanmarkkinahintojen romahdettua ole pystyneet maksamaan niitä takaisin. Useat pankit ovat ajautuneet konkurssiin, eikä uutta lainaa myönnetä. Tilat, joilla ei ole varaa maksaa velkojaan, huu-

BOACON KULLAN KIMALLUSReilu kauppa Suomessa: menestystarina! Kuluttajat vaikuttuneita, vapaaehtoiset innoissaan! Nyt on aika kysyä, mistä tarina alkaa. Mitä kuuluu kahvin kotimaahan? Neljä reilukauppa-laista lähti kyläilemään Nicaraguan Boacoon.

Teksti: Anna KervinenKuvat: Raisa Karjalainen

Varjokasvit ovat tärkeitä luomukahvin tuotannossa; ei heti huomaa olevansa kahviviljelmällä

J

17

Toim

enpi

de 2

002

Tuomitsevan mato-omistus

.COSATIN on n. 400 itsenäisen pienviljelijän muodostama luomukahvin-tuottajien palveluosuuskunta Keski-Nicaragualaisssa Boacon maakunnassa. Perheet mukaan lukien COSATIN:iin kuuluu noin2300 ihmistä.

Suomalainen kansa-laisjärjestö Kansainvälinen solidaarisuussäätiö on kou luttanut ja tukenut osuus-kunnan jäseniä luomukahvin tuottamisessa ja sertifi ointipro-sessin hallinnassa vuodesta 1998. Koska luomukahvin osta-jat edellyttivät kahvintuotannon

täyttävän myös Reilun kaupan kriteerit, ne tulivat mukaan kuin luonnostaan.

Viljely- ja elinolojen parane-misen hintana on raskas ja kallis sertifi ointiprosessi. Nicaraguasta puuttuu EU-kelpoinen luomu- tuotteiden sertifi ointiorganisaa-tio, joten voidakseen myydä kahvia eurooppaan COSATIN:in on kierrätettävä paperit kolmen eri maan byrokratiakoneistojen läpi. Sertifi oinnissa ei jaella muita arvosanoja kuin hyväk-sytty tai hylätty; yksikin väärinkäytös saattaa pilata koko osuuskunnan mahdollisuudet kahvinvientiin. Siksi osuuskun-

vaihto kannustaa suunnitelmien toteuttamiseen. Pohjimmiltaan, toteavat tapaamamme viljelijät, kysymys on ihmisten vaiku-tusvallasta omiin elinoloihinsa. ”Osuuskunnan jäsenillä on mah-dollisuus edunvalvontaan ja elinolojensa parantamiseen omalla työllä, ei vain lahjoitus-varoilla”, COSATIN:in toiminnanjohtaja Jorge Abarca muistuttaa. ”Se on kunnial-lisempaa ihmisten kannalta, taloudellista toimintaa eikä ker-jäämistä, jota Nicaraguassa joudutaan aivan liian usein har-joittamaan.”

itseään yrittäjiksi; hintojen ja myyntinäkymien pohtiminen, puhumattakaan tuotteiden kauppaamisesta, koetaan vai-keaksi ja vastenmieliseksi. Jos osuuskuntaa halutaan kehit-tää ja samalla estää sen luiskahtaminen ahneiden suurliikemiesten käsiin, on osuuskuntalaisten ehdotto-masti opittava hallitsemaan myös taloudellinen puoli, muistuttaa Pakkala.

Monenlaista pääomaa

Trujillot, Flores ja Mendez ovat pientuottajia sanan varsinaisessa merkityksessä. Kunkin kahviviljelmät ovat vajaan kahden hehtaarin kokoiset, toistaiseksi. Laajen- tamista suunnittelevat kaikki. Kahvin lisäksi tiloilla kasvaa monenlaisia hedelmiä, vihan-

tokaupataan. Työttömyys ja nälkä on paitsi viljeli-jöiden, myös kiertävien kahvityöläisten kohtalona. Kriisi koskettaa kymmeniä tuhansia perheitä.

Reilun kaupan luomu-kahvia tuottavan COSATIN:in viljelijät ovat säästyneet kovimmilta koettelemuksilta. Korkeampien tulojen ja osuuskunnan luottorahas-tosta myönnettyjen pienlaino- jen avulla vanhoja, huono-kuntoisia viljelmiä on voitu uudistaa. COSATIN:laisilla on ollut mahdollisuus parantaa asumuksiaan, eikä ravinnon riittävyys tai monipuolisuus-kaan enää ole ongelma. Vähi- tellen vaurastuva osuuskunta suunnittelee oman kahvimyl-lyn perustamista – kuorinta ja kuivaus muualla tulee kalliiksi – tuotannon laajen-tamista, myöhemmin myös oman paahtimon rakenta-mista.

Luomuviljely on tuonut COSATIN:iin paljon aineellista hyvää, mutta vähintään yhtä tärkeä on henkinen vaikutus. Luomukahvintuotannon vaa-tima suunnitelmallisuus alkaa näkyä viljelijöiden muussakin toiminnassa. Sitoutuminen omaan tilaan ja sen kehit-tämiseen on kasvanut; enää ei huonoina kausina lähdetä muualle töihin. Koulutusta arvostetaan. Tulevaisuus on

neksia ja viljakasveja, Floresilla on lehmiäkin: luomuviljelykoulutuksesta viljelijät ovat saaneet kim-mokkeen tuotannon monipuolistamiseen.

Miehet toteavat, ettei kemiallinen tehoviljely ole koskaan ollut heille varteen-otettava vaihtoehto. Siihen ei yksinkertaisesti olisi varaa. Ennen luomuviljelykoulutusta tuottavuus oli kuitenkin ollut heikko. Nyt, kun on opittu luomulannoitteiden ja –tor-junta-aineiden valmistusta, kompostien tekoa ja rinne-maiden suojelua, maan tuo-tantokyky on parantunut ja kova työ maksanut itsensä takaisin. Karu tosiasia on, että ilman rinnesuojelua maat oli-sivat nyt täysin tuottamatto-mia ja viljelijät kodittomina ympäri maata.

nan oma, sisäinen valvonta on huomattavasti kansainvälistä valvontaa tiukempaa. Samalla esisertifi ointi on osuuskunnan omien normien täyttämistä.

Viljelijöillä on osuuskunta-toiminnasta yksinomaan hyvää sanottavaa. Vain sen kautta on mahdollista saada kahvinsa markinoille nykyisellä tavalla. Osuuskunnan jäsenet ovat mukana yhteisessä kehityspro-sessissa, joka näkyy selvästi heidän elin- ja tuotanto-olo-suhteissaan. Viljelijät pitävät tärkeinä myös tuottajayhteisöä ja keskusteluja toisten tuottajien kanssa; ajatusten ja kokemusten

Jorge Abarca esittelee Annoille kah-visäkkiä. Luomukahvin tuotannossa jopa säkkien maalaus on tarkkaa: vain luon-nonväriaineet kelpaavat.

olemassa, ja sitä suunnitel-laan.

Yrittäjyys ongelmana

Jukka Pakkala kertoo, että useimmista osuuskunnan jäsenistä on nopeasti kehitty-nyt luomuviljelyn ja –normien asiantuntijoita. Koulutus ei ole mennyt hukkaan, vaan sitä sovelletaan käytännössä hyvin tuloksin.

Luomutuotantoon kuuluu kuitenkin olennaisena osana myös tuotteiden markki- nointi. Sen viljelijät mieluiten jättäisivät jonkun muun hoidettavaksi. Boacolaiset viljelevät pieniä tilojaan kuk-kuloiden rinteillä, erillään toisistaan, ajattelevat kasvat-tavansa ruokaa kotitarpeiksi ja myyvänsä jotain jos joku haluaa ostaa. He eivät miellä

18 Vasemmiston tuomita suot

Kahvimatematiikkaa:

COSATIN:in kahvia myydään myös Suomessa: Meiran Café Organico ja Café Boaco ja Tam-pereen kehitysmaakaupan Nica-ragua-kahvi ovat Boacon kultaa.

Tänä vuonna Meira osti COSATIN:ilta kolme kontillista kahvia. Osuuskunnan koko-naisvienti on neljässä vuodessa kasvanut yhdestä kontillisesta kymmeneen.

lista työvoimaa vain harvoin: oman perheen kädet riittävät.

Toinen kysymys onkin, keiden perheenjäsenten käsiä käytetään. Kaikki apu on tar-peen, mutta toisaalta Boacon viljelijät toivovat, että lapset käyvät koulua, saavat parem-

man koulutuksen kuin he itse aikoinaan. He uskovat, että nuorilla on heitä paremmat edellytykset oppia kantamaan vastuuta osuuskunnan ja kotitilansa asioista.

Vaikka COSATIN:in jäsenet tällä hetkellä toivoisivat lisää rahaa, kaikki vannovat luo-mun nimeen. Joku tosin toteaa, että jos olisi etukäteen tiennyt kuinka paljon työtä luomuviljely vaatii, hän olisi harkinnut toisenkin kerran. Nyt viljelyn toimivuudesta ja vaatimuksista on muodos-tunut realistinen kuva, ja oppirahat on maksettu. Vastineeksi on saatu paljon tärkeää tietoa ja kokemusta, jota voi levittää eteenpäin, vil-jelijät toteavat tyytyväisinä.

Yhteisymmärrys on löyty-nyt. Boacolaiset näyttävät ymmärtävän, että vaikkemme voi ostaa kahvia, voimme saada jonkun ostamaan. Ja me olemme saaneet ter-veellisen muistutuksen, ettei edes reilun kaupan verkos-toon pääseminen ole vastaus kaikkiin vaivoihin. ”Kysymys on paljon laajemmista asi-oista kuin vain yhden osuus-kunnan kahvintuotannosta ja siitä maksetusta hinnasta” kiteyttää Abarca. Olemme tyy-tyväisiä, että tavanomaisen hymistelyn ja kiittelyn lisäksi meille on kerrottu myös ongelmista, ja vielä tyytyväi-sempiä, kun Flores ja Torres Mendez haluavat saman tien näyttää meille tilansa: kukois-tavat viljelmänsä ja vasta remontoidut talonsa.

Nykyisellä maailmanmark-kinahinnalla valikoidun, aurinkokuivatun Nicaragualai-sen kahvin arvo on 50 dollaria säkiltä. Välittäjä saa tästä 20 dollaria, tuottaja 30. Reilun kaupan järjestelmän piirissä myyty vastaavanlaatuinen luo-mukahvi maksaa 141 dollaria per säkki. Tuottajat saavat 115 dollaria, ja loppu jää osuus-

kunnalle käytettäväksi sosiaalisiin ja tuotannollisiin uudistuksiin. Jos COSATIN:in viljelijät olisivat myyneet tämänvuotisen satonsa paikalli-sille kierteleville kahvinostajille kuten pienviljelijät yleensä, he olisivat saaneet siitä yhteensä 120 000 euroa – osuuskunnan jäsenilleen maksaman 430 000 euron sijasta.

Maailmanmarkkinahintojen tasosta kertoo, että osuuskun-nan siirtyessä luomuviljelyyn tavallisen kahvin hinta oli luomukahvin nykyhintaa kor-keampi, ja luomukahvista sai 190 dollaria säkiltä. Tällä hetkellä jopa Reilun kaupan luomukahvista saatavilla tuloilla on vaikea elää.

Toim

enpi

de 2

002

Reilun kaupan kriteerit ovat pitkälti samat kuin luomutuotannossa, ja niiden noudattaminen on vilje lijöiden mielestä tärkeää. Ainoastaan työvoiman palkkaaminen mietityttää: reilumpi hinta ei tietenkään

saisi koskea vain tuottajia vaan myös mahdollista vuokratyövoimaa, mutta nykyisillä maailmanmark-kinahinnoilla ylimääräistä rahaa ei jää edes luomutuot-tajille. Toisaalta tapaamamme tuottajat tarvitsevat ulkopuo-

Jose Andreas Torres Mendez kertoo työpäivästään: kellon ympäri jos vain kunto kestää!

19

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston tuomita suot

0-luvun alku oli ylioppilaskunnassa murroksen aikaa: van-

hojen ja suurien poliittisten ryhmien kuten kokoomuslais-ten Kansallisten ylioppilaiden, Demarien ja Akateemisen Sosialistiseuran (ASS) aika alkoi olla ohi. Sitoutumat-tomat ryhmät, suurimpana osakunnat, tekivät näyttävän paluun ylioppilaskuntapoli-tiikkaan ja edustajistoon. Myös vihreiden synty mullisti perinteiset kuviot.

Kyllästyminen puoluepoli-tisoituneeseen 70-lukuun näkyi byrokratisoituneiden poliittisten ryhmien hylkää- misenä. ”Sitoutumaton vasemmisto” –niminen vaaliliitto syntyi syksyn 1983 vaaleihin muutaman puuhak-kaan demareista irronneen aktiivin, erityisesti Jarmo Tirrosen ja Ari Holopaisen, toimesta. Mukaan tuli myös

opiskelijat keräsi hyvän äänisaaliin, josta Sitvasin osuudeksi koitui kaksi edustajistopaikkaa.

Vaaliliitosta kansalaisjärjestöksi

Hyvä vaaliavaus siivitti aja-tusta tehdä Sitoutumat -tomasta vasemmistosta pysyvä järjestö. Kolmannelle vasemmistolle oli yliopistolla tilausta. Mukaan tuli ihmisiä, jotka kokivat itsensä vahvasti vasemmistolaisiksi mutta samalla poliittisesti koditto-miksi vanhojen puolueiden vajottua pysähtyneisyyteen.

Kolmannen vasemmis-ton ääntä kannattamaan perus-tettiin vuonna 1984 Madonlakki-lehti yhdessä HYYn Vihreiden kanssa. 60-luvun antiautoritääri-sessä ja emansipatorisessa hengessä lehdessä

kirjoitettiin pasifi smista, femi-nismistä, kehitysmaista ja pohdittiin vihreän aatteen ja vanhan vasemmiston suhdetta. Kunnianhimoisen julkaisun puuhahenkilönä toimi 80-luvun puolivälissä erityisesti Veikko Tarvainen. Myöhemmin lehteä teke-mässä olivat muun muassa Suvi-Anne Siimes, Peik Johansson tai Tuomas Kilpi.

Uusi poliittinen toimintahorisontti

Sitvas muotoutui alusta pitäen sateenvarjojärjestöksi yliopistolla hengaaville monenkirjaville rauhan-, kehitysmaa-, nais- ja muille radikaaliaktiiveille. Kuten vuoden 1985 toimintasuun-nitelmassa todetaan, ”Sitoutumaton vasemmisto tarjoaa yliopistokäytäntöihin kohdistetulle pistemäiselle vastarinnalle yhteisen mat-riisin radikalisoimalla arkisia konfl ikteja ja osoittamalla opiskelijoiden spontaania liikehdintää yhdistävän poliit-tisen toimintahorisontin, so. elämismaailman ja systeemin demarkaatiolinjan”. Sitvasista tuli kansalaisjärjestöväen yli-oppilaskuntapoliittinen käsivarsi.

80-luvun puolivälistä aina vuoteen 1992 asti Sitoutu-maton vasemmisto ja HYYn Vihreät käytännössä pyöritti-vät ylioppilaskuntaa. Edus-tajistopaikoissa mitattuna punavihreitten voima ei ollut mittava, mutta sitoutumat- tomista ryhmistä löytyi ”symppareita”, jotka pitivät osaltaan huolen siitä, että ylioppilaskunta teki edis-tyksellistä punavihreää poli-tiikkaa. Kokoonsa nähden Sitvas oli aina hyvin edus-

Kaksikymmentä vuotta Sitoutumatonta vasemmistoa

Helsingin yliopiston Sitoutumaton vasemmisto täyttää vuonna 2003 kaksikymmentä vuotta. Kommunistien ja demarien kiusaksi perustettu yliopistovasemmistojärjestö on vuosien varrella toiminut poliittisena kotina monelle nykyiselle järjestöaktiiville, poliitikolle, tutkijalle ja journalistille. Kahdessakym-menessä vuodessa maailma on muuttunut paljon, mutta järjestö on pysynyt – ja voi edelleen paksusti.

Perttu Iso-Markku20

ylioppilaskunnan sivarijengiä ja muita kansalaisjärjestöken-tän toimijoita.

Sitoutumattoman vasem-miston ideologiassa painottui kolmas vasemmisto. Pariisin ja Prahan kevät 1968 kum-mitteli puuhahenkilöiden mielissä. Kommunistien rii-dellessä keskenään ja demariopiskelijoiden muu-tuttua lähinnä puolueen työnvälitystoimistoksi halu sivat Sitoutumattoman vasemmiston vaaliliiton perustajat iskeä kiilaa kom-munistien ja demareiden väliin. Nouseva vihreä liike antoi lupauksia uudentyyp-pisen, vanhoista puolueista riippumattoman poliittisuu-den synnystä.

Vaalirengas ”REDS – Rauha, Edistys, Demokratia, Sivistys”, jonka muodostivat Sitvas, ASS, demarit sekä fi lo-sofi an ja kasvatustieteiden

8

20

Toim

enpi

de 2

002

Sumentuvat isommat osiot

tettuna HYYn hallituksessa, kahdesti jopa puheenjohtajan paikalla (Paula Saukkonen ja Saara Soikkeli).

Sitvasin ja vihreiden sym-bioosi toimi hyvin. Yhteinen toimisto toimi luonnollisena kohtaamispaikkana. Monet ihmiset osallistuivat vaaleihin vuoroin Vihreiden, vuoroin Sitvasin listoilla. Kun Sit-vasille perustettiin sähkö- postilista, tehtiin siitä Vihreiden listan alalista eli kaikki sitvaslaiset kuuluivat myös Vihreiden listalle.

Vaaleissa Sitvas teki yhteistyötä ASSin, Vihreiden ja sitoutumattomien kanssa laajassa ja usein menes-tyksekkäässä Hillitön rakennemuutos -vaali-renkaassa. Sitvaslaiset kokivat ylioppilaskunnan luonnolliseksi toimintaym-päristöksi. HYYssä ei tapahtunut mitään, missä sitvassarit eivät olisi olleet mukana. Valtakunnanpoli-tiikka ei toimijoita joitakin satunnaisia irtiottoja lukuun

ottamatta kiinnostanut. Muutama sitvaslainen oli ehdokkaana kunnallisvaa- leissa, yleensä Vihreän liiton listoilla.

Kahvilapolitiikkaa

Koko 80-luvun ja 90-luvun alun keskeisintä toimintaa HYY-politiikan ohella oli, erään aikakauden aktiivin sanoin, ”puhuminen ja perseellään istuminen”. Keskustelutilaisuuksia oli paljon ja niitä alettiin kutsua yleisnimellä Café Politique. Miljöönä oli usein Vanhan yli-oppilastalon lehtikahvila tai senaatintorin Café Engel. Aiheet saattoivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä Markiisi de Sadesta Itä-Euroopan demokratialiik-keisiin. Tietämystä lisättiin myös opintopiireillä, joita pidettiin pienemmällä piirillä lukukausien mittaisina.

Silloin tällöin politiikka siirrettiin kahviloista kadulle. Tavaksi tuli osallistua vasemmiston vappumarssiin punkkarien joukossa. Sarkas-tinen suhtautuminen vanhan työväenliikkeen traditioihin

tuotiin julki huudetuissa isku-lauseissa. Erityistä närää vanhassa vasemmistossa herätti vaatimus ”Oikeus lais-kuteen! Irti palkkatyöstä!”

Itä-Euroopan demokra-tialiikkeitä Sitvas tuki voi- makkaasti. Yleisaktiivi Raino Ollila rakensi laajan kontak-tiverkoston itäeurooppalaisiin toisinajatelijoihin hyödyntäen 80-luvun lopun uutuutta, Internetiä. HYYn kv-sih-teerinä toimiessaan Ollila toi tietämyksensä myös yli-oppilaskuntaan. HYY oli esimerkiki enimmäinen taho Suomessa, joka esitteli viral-lisesti Viron lipun. Puolan Solidaarisuuteen yhteydet olivat hyvät ja pitkäaikaiset. Kiinan demokratialiikkeen murskaaminen Tiananmenin aukiolla kirvoitti Sitvas-joh- toiselta HYYn kv-sektorilta kirpeitä kannanottoja. Kiinan pääministerin vieraillessa Suomessa Sitvas ja Vihreät järjestivät mielenosoituksen, joka sai pääministerin peruut-tamaan tapaamisensa siltä päivältä ja ylitti iltapäivälehti-enkin uutiskynnyksen.

Vuosikymmenen vaihteen suuri yliopiston hallinnonuu-distus työllisti Sitvasia paljon. Yliopiston hallintorakennuk-sen valtaukseen huipentunut yliopistodemokratialiike toi Sitvasiin uusia toimijoita, mm. fi losofi an opiskelija Tuomas Rantasen. Kampanja ja valtaus olivat menestys: yliopistojohto taipui otta- maan opiskelijat mukaan yliopiston hallintoelimiin.

Punavihreä blokki hajoaa

1990-luvun alussa HYYn punavihreä blokki tuli tiensä päähän. Sukupolvenvaihdok-sen jälkeen osakuntaryhmät alkoivat nähdä Kansalliset Ylioppilaat luonnollisempana yhteistyökumppanina kuin

punavihreät. Vihreissä taas uudet toimijat eivät ymmär-täneet, miksi pitäisi olla missään tekemisissä vasem-miston kanssa. Vuoden 1991 vaaleihin perustettuun Pelas-tusrengas-vaalirenkaaseen, joka koostui ainoastaan Sitvasista ja Vihreistä, joudut-tiin Vihreitä taivuttelemaan kovastikin. Samoihin aikoihin ASS oli kuivunut kokoon ja sen nuoremmat aktiivit perustivat edustajistovaa-leihin Vasemmisto-opiskeli- jat-nimisen listan. Vuotta aikaisemmin Sitvasia ja ASSia oli yritetty yhdistää yhdeksi järjestöksi, mutta hanke kaatui ideologisiin ja käytän-nöllisiin ristiriitoihin.

HYYn punavihreä kausi päättyi lopullisesti vuonna 1992. Hallitus oli ollut käy- tännössä toimintakyvytön koko vuoden, ja lopulta kesäedustajistossa puna-vihreä hallitus sai epä-luottamuslauseen. Uudet valtaapitävät olivat sitoutu- mattomia ja kokoomuslaisia. Keikauksen seurauksena HYYn suunta muuttui täysin. Kansalaisjärjestörooli sai jäädä, kun hallitus keskittyi kumoamaan edellisen vuo-sikymmenen projekteja ja palauttamaan osakuntaperin-teet, kuten vuosijuhlat, myös ylioppilaskunnan tasolle. Punavihreät suljettiin totaa-lisesti ulos HYY-politiikan keskiöstä. Sitvasin kohdalla tätä ekskluusiota jatkui vuo-teen 2000 asti.

Oppositioaseman aiheut-tama kyllästyminen ja tur- hautuminen yhdistettynä järjestökierrossa normaaliin sukupolvenvaihdokseen aiheutti Sitoutumattomassa vasemmistossa toimijakatoa. Raino Ollilan kuolema poisti joukosta kokeneen järjestö-konkarin. Madonlakki-lehden ilmestyminen loppui 90-luvun alussa, kun uusia tekijöitä ei lehdelle enää löytynyt. Yliopistovasemmisto vaipui muutenkin lamaan: Vasem- misto-opiskelijat lopetti toimintansa ja ASS oli lähinnä

21

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston muotia sotut

opintopiiritoimintaa harjoit-tava perinneyhdistys.

Uuden aktivismin aalto

Vuosikymmenen jälkim-mäisellä puoliskolla toiminta aktivoitui uuden sukupolven löytäessä järjestön. Vasem- misto-opiskelijoiden hiipu-misen jälkeen Sitvasiin hakeutui Vasemmistoliiton nuorisojärjestössä SDNL:ssä hengailevaa jengiä, joka aikaisemmin suuntautui VasO:n. Samaten opiskelevat uuden kansalaisaktivismin edustajat löysivät Sitvasin.

Sitvasin oppositiopolitiikka HYYssä terävöityi vuoden 1997 voittoisien vaalien jäl-keen. Keskeinen kampanja oli HYY:n järjestämien ja rahoittamien pömpöösien Maamme-laulu 150 vuotta -juhlien kritisoiminen ja vaihtoehtoisen Maailmam-me-tilaisuuden järjestäminen yhteistyössä muiden vaih - toehtojärjestöjen kanssa.

Erityisesti yleisaktivistien Aija Salon ja Ville Holmbergin johdolla Sitvasin uusi suku-polvi järjesti opintopiireissä istumisen rinnalle suoraa toimintaa. Ulkoparlamen- taarista vaikuttamista har-rastettiin esimerkiksi järjestämällä kadunvaltauk-sia autottoman kampuksen puolesta. Myös Merita-pan-kin Aleksanterinkadun konttori vallattiin spek- taakkelimaisesti protestiksi pankinjohtaja Voutilaisen ”köyhät kyykkyyn” -lau-sunnoille. Rauhanpiipun, Sitvasin ja Vihreiden olym-pialiikkeen korruptiota kritisoiva projekti ja sitä toteuttamaan perustettu Antiolympiakomitea keräsi-vät paljon huomiota.

Myös lehtitoiminta elpyi. Madonlakki sai seuraajan, kun vuonna 1998 ryhdyt-tiin julkaisemaan Toimenpide-lehteä. Brechtin näytelmästä nimensä saanut lehti alkoi ilmestyä kerran vuodessa ja käsitteli Madonlakin tapaan antiautoritaariselle yliopis-

tovasemmistolle tärkeitä kysymyksiä.

Vasemmistolaisuuden nousu 90-luvun alun ahdin-gosta näkyi myös vaaleissa. Sitvasin ehdokasmäärät kas-voivat ja tulokset paranivat tasaisesti. Viimeisimmissä, vuoden 2001 vaaleissa Sitou-tumattomalla vasemmistolla oli ennätyssuuri ehdokaslista, 56 ehdokasta, ja vaaleissa saavutettiin kymmenen pro-sentin kannatus ja kuusi edustajistopaikkaa. Tulos on parempi kuin Sitvasilla kos-kaan aikaisemmin, ja myös parempi kuin vasemmisto-listojen yhteenlaskettu tulos sitten vuoden 1989.

Ylioppilaskunnassa Sit vasin oppositiotaival jatkui vuoteen 2000 asti. Vuonna 1999 nähtiin sel-lainenkin erikoisuus, että Sitoutumaton vasemmisto oli edustajiston ainoa op-positioryhmä kaikkien mui-den ryhmien muodostaessa hallituksen. Osakuntapor-varien valtakausi alkoi kuitenkin olla lopuillaan. Sitoutumattomat ryhmät suhtautuivat sukupolven-vaihdoksen jälkeen punavihreisiin yhä sym- paattisemmin. Kansallisten ylioppilaiden suoritettua välistävedon SYL:n liittoko-kouksessa vuonna 1999 sysättiin heidät HYYssä oppositioon ja Sitoutumaton vasemmisto nostettiin pitkästä aikaa hallitukseen vuonna 2000, kun Saara Maalismaa valittiin halli- tuksen toiseksi sosiaalipoliit-tiseksi vastaavaksi.

”Uusi punavihreä kausi” on kuitenkin erilainen kuin 80-luvulla koettu. Sitoutumattomalla vasem-mistolla on edelleen kokoonsa nähden paljon vaikutusmahdollisuu- ksia, mutta läheisten yh-teistyösiteiden kakeaminen Vihreisiin ja sitoutumatto-mien ryhmien vahvuus ovat pitäneet HYYn ainakin tois-taiseksi 80-lukua maltilli- semmilla linjoilla.

22

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston tomusta Outi

amuauringon ensim-mäisten säteiden valaistessa autiomaata

lentokoneemme aloittaa las-kukiidon David Ben Gurionin kentälle. Israelin ensimmäi- sen pääministeri loi mää-rätietoisella toiminnallaan pohjan 50 vuodessa raken-netulle huippumodernille länsimaalle. Tehokkuus tulee vastaan heti kiitoratapor-taiden alapäässä. Kaksi turvallisuusvirkailijaa kyse-lee minulta ja kollegaltani matkamme tarkoitusta.

Sota, terrori ja turvalli-suus ovat kaikkialla Israelissa arkipäivää. Pommi-iskujen pelko on aiheuttanut koko kansalle syvän kollektiivisen trauman. Lentokentillä kiertää jatkuvasti turvalli-suusmiehiä tutkimassa laukkuja ja roskapönttöjä. Valtion lehdistöviraston edessä odottavassa taksissa olevat laukut tutkitaan kah-desti puolen tunnin aikana. Kaikesta vartioinnista huo-limatta juuri päivää ennen

saapumistamme on tehty uusi itsemurhaisku.

Hotelli on lähellä vanhaa kaupunkia. Siirtomaatyyli-sen palatsin seinät ovat puolimetristä kiveä: täällä ei pitäisi olla pelkoa luodeista. Läheisellä Paris-aukiolla pääministeri Ariel Sharonin virka-asunnon liepeillä on joka perjantai mielenosoi-tuksia. Niin miehityksen puolustajat kuin vastusta-jatkin osoittavat mieltään pienellä aukiolla sulassa sovussa.

”Yritän elää normaalia elämää, mutta pelko ei ole subjektiivinen asia Jerusa- lemissa”, kertoo aivotutkija David Carmel. Carmel kuuluu Israelin armeijan reserviin, mutta on ryhtynyt reservinkieltäytyjäksi koska ei halua palvella miehite-tyillä palestiinalaisalueilla.

Refusenik:it, kuten pai-kallinen slagitermi kuuluu, olivat toukokuun alussa kuuma aihe Israelin sisä-

kritiikkiään myös omaan hallitukseensa.

”Tiistain isku on suora osoitus siitä, että olemme kyvyttömiä tuhoamaan terroristien infrastruktuuria, mikä oli ainoa järkevä selitys viimeisimmän sotilaskam-panjan takana. Terroris- ti-infrastruktuuri ei ole aseiden tai ammusten luku-määrä, se on fakta että on olemassa ihmisiä jotka ovat valmiita kuolemaan tappaak-seen meitä. Sitä halua ei voi tuhota sotilaallisella operaa-tiolla”, pohtii Carmel.

Ollakseen yhden maailman valtauskonnon pyhä paikka, Jerusalemin vanha kaupunki on oudon hiljainen. Kristityt eivät suoranaisesti tulvi sen kaduilla. Ahtaiden muurien sisällä tilanteesta täytyy olla tyytyväinen. Coca-colan juo-minen Via Dolorosan varrella on banaali kokemus myös il-man turistien parkuvia lapsia.

Vanhassa kaupungissa asuu niin juutalaisia kuin

Toimenpiteen avustajat kävivät tutustumassa sekasortoon pyhällä maalla.

Tervetuloa kollektiiviseen traumaan

politiikassa. Aikaisemmin vallinnut hegemonia valtion puolustamisesta saattaisi Carmelin kaltaisten yksi-löiden takia kokea kovan kolauksen.

Oikeisto oli kauhuissaan, ja yksi konsevatiivisemmista lehdistä, Jerusalem Post, jul-kaisi macho-henkisiä sota- kuvauksia palvelemisesta miehitetyillä alueilla. ”Tämä viimeistään osoittaa refu- senikien vetoomuksen turhuuden.”

Carmelilla itsellään ei ole ystäviä jotka olisivat kuolleet pommi-iskuissa. ”Kaksi kuu-kautta sitten räjäytettiin kahvila joka sijaitsee sadan metrin päässä tästä. Se oli minun kantapaikkani”, hän kertoo. Nykyisin Carmel ei enää käy lainkaan yleisissä kapakoissa. Kun hän haluaa nähdä ystäviään, he menevät jonkun kotiin. Siellä on pie-nempi mahdollisuus kuolla.

Vaikka Carmel on rai-voissaan pommi-iskujen tekijöille, hän kohdistaa

Teksti ja kuvat: Esa Mäkinen

A

23

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston osuma tuotti

palestiinalaisiakin. Yht-eiselo tuntuu sujuvan, vaikkakin toraisasti. Yrittäessämme ensimmäi-sen kerran päästä pales- tiinalaisten Itä-Jerusale-mista vanhaan kaupunkiin törmäsimme tiesulkuun. Sadat palestiinalaiset odot-tivat kotiinpääsyä poliisien estäminä. Vietettiin Jeru-salemin valtauksen 35-vuotisjuhlaa, toiselta

nimeltään Jerusalemin yhdistymisen vuosijuhlaa.

Isänmaallisia Israelilaisia oli kärrätty busseilla ympäri maata marssimaan kul - kueena. Kansallislaulu soi ja liput hulmusivat, kun 15-vuotiaat pojat marssivat valloitetulla maaperällä konepistoolit käsissä. När-kästyneet palestiinalaiset katselivat vierestä ja härnä-sivät poliisia.

”Ne tekevät tätä kerran pari kuukaudessa. Asun sadan metrin päässä, mutta en voi mennä asuntooni”, kertoo tuohtunut palestiina-laismies. Kolme tuntia kuluu, ennen kuin katujen varsilla ja kahviloissa istuskelevat työmatkalaiset pääsevät koteihinsa.

Seuraavana päivänä kuu-lemme aamupalalla muilta hotellissa asuvilta, että yöllä

on ammuttu rynnäkkö- kiväärillä. Niinpä, olihan se oletettavissa, että tilanne kärjistyy väkivaltaiseksi, ajattelemme. Ja heti olemme ennakkoluuloisia ja väärässä. Joku oli yöllä yrittänyt ryös-tää läheisen pankin.

Kello on vähän kun karis- tamme Jerusalemin pölyt kannoiltamme. Ajamme Kuolleen meren ja muurit-

24

Toim

enpi

de 2

002

toman Jerikon kautta kohti Jeniniä, rauhallista pikkukau-punkia Pohjois-Palestiinassa. Israelin karuus ja kumpui-suus ei ole yllättävää, mutta jään katselemaan kukkuloiden kyljistä irvistä-viä sedimenttejä. Kuin maa olisi laskeutunut taivaasta pieninä levyinä.

Vielä viikko ennen Jeni-niin tuloamme kaupunki oli Israelin armeijan piirittämä, ja siellä käytiin kiivaita taisteluita. Satakymmenen taloa tuhottiin puskutrak-toreilla, pommeilla ja apache-helikoptereilla. Ihmisiä oli taloissa sisällä, kun ne räjäytettiin. Palestii-nalaishallinto ilmoittaa 58 kuolleen, joukossa myös naisia ja lapsia.

Näky on mykistävä. Tuhottu alue on sata metriä pitkä ja leveä, ja noin viisi metriä korkea. Yhtään taloa ei ole pystyssä, on vain iso läjä raunioita. Osittain hajoinneissa taloissa on vielä asukkaita, olohuoneet pilkottavat tuhoutuneesta seinästä. Kaiken päällä hei-luu vihreä Hamasin lippu.

Pakolaisleirissä asuneet ovat muuttaneet YK:n tar-joamaan telttamajoitukseen. Läheisellä pellolla on aivan todellinen pakolaisleiri. Lap-set juoksentelevat telttojen

Nousevat toimistosummat

Myöhemmin kesällä YK on julkaissut raportin, jossa todetaan ettei joukkomurhaa tapahtunut. Järjestö syytti Israelia liian kovien otteiden käytöstä ja palestiinalaistais-telijoita siitä, että he olivat piiloutuneet siviiliväestön sekaan.

Yhtä kaikki, molem - minpuoleinen syyttely jatkuu. Totuus Jeninistä on jo haudattu siihen samaan hiekkaan joka on nähnyt ristiretkien julmuudet, ottomaanien valtakunnan ja brittiläisen siirtomaaher-ruuden.

Paluu Suomeen Jeniniläisen perunapellon kautta ei ole helppo. Oppaamme eivät saisi olla kaupungissa, ja jou-dumme kiertämään armeijan tarkastuspisteet kaupungin ulosmenoteillä kärrypolkuja käyttäen. Auto jää jumiin, ja kaikki joutuvat ulos työntä-mään.

Enää vain Ben Gurion lentokenttineen on kotiin-pääsyn edessä. Käy ilmi, että Israelista pois pääse-minen on vaikeampaa kuin maahan tuleminen. Kun kerron käyneemme Palestii-nassa, laukkuja pengotaan kaksi tuntia.

välissä ja ärtyneet aikuiset kieltävät meluamasta. Ulkomaalaisia katsellaan epäillen. Taas yksi ryhmä käsienlevittelijöitä lisää.

”Teidän pitäisi tietää, että Jenin on suuri terroristitu-kikohta”, painottaa Israelin armeijan tiedottaja, joka ei suostu kertomaan nimeään. Hän aloittaa pitkän liturgian, jossa toistetaan loputtomiin sanoja terroristi ja puolus-tautuminen. ”Palestiinalaiset eivät pidättäneet terroristeja ja Israelin hallitus päätti ettei ole muuta mahdolli-suutta, kuin että armeija tuhoaa terrorismi-infrastruk-tuurin”, hän kertoo Jeniniin hyökkäyksen syistä.

Tiedottaja myöntää, että asuinalue hävitettiin voi-makeinoin. Hän kuitenkin painottaa, että yksi suuri syy talojen tuhoutumiselle oli, että palestiinalaiset olivat miinoittaneet ne.

Kansainvälisen yhteisön epäilyt joukkomurhasta tie-dottaja kumoaa kiivaasti. Hänen mukaansa armeija olisi voinut pommittaa leirin välittömästi, mutta se halusi säästää ihmishenkiä hyök-käämällä maavoimin. Hän syyttää palestiinalaisia uhrien lukumäärän liioit-telusta. ”Palestiinalaiset

tekaisivat tästä verilöylyn väittämällä satoja tapetun, mutta kukaan ei usko sii-hen”, hän summaa.

Jeninin alueen kuvernöö-rillä Zuhair Almanasreh’llä on toinen käsitys tapah-tuneesta. ”Pakolaisleiriin on tehty vakava, epäinhimilli-nen armeijahyökkäys kaikilla mahdollisilla aseilla kaikkia elämän perusedellytyksiä vastaan. Aloittaen ihmisistä, jatkaen taloihin, sitten teihin, sähköverkkoihin, vesi-johtoihin ja puihin. Kyse ei ole terroristi-infrastruk-tuurin tuhoamisesta vaan elämä-infrastruktuurin hävit-tämisestä”.

”Israel meni sisään leiriin ja tutki jokaisen senttimet-rin. Heidän olisi pitänyt löy- tää kaikki, mutta ei mitään. Tämä on ollut alusta saakka suuri valhe”, hän pauhaa.

”Pakolaisleirillä elää 14000 ihmistä, onko Israe-lilla oikeut ta julistaa heidät kaikki, lapset ja äidit, terro- risteiksi ja itsemurhapom-mittajiksi? En usko että edes Jumala antaisi itselleen sel-laista oikeutta.” Palestii- nalaisten presidentti Jasser Arafat on käyttänyt termiä Jeningrad, ja Almanasreh yhtyy siihen täysin. Hän puhuu joukkomurhasta ja sotarikoksesta.

25

Toim

enpi

de 2

002

Neuvostosta tuosta Mimmi

Evolutionary Girls Club syntyi, kun keskus-telimme toisten

akateemisten naistaiteili-joiden kanssa”, Erica Eaton ja Pamela Hawkins kertovat. ”Aluksi se oli pelkkä vitsi, humoristinen vastaveto miesten hyväveli-verkos- toille. Olimme kaikki huo-manneet kuinka vaikeaa on pärjätä akateemisessa taidemaailmassa hyväksy-mättä miesten etuoikeuksia ja sääntöjä.”

Pian Evolutionary Girls Clubista tuli kuitenkin jotain muuta: Pieni verkosto on vuodessa kasvanut yli kolmenkymmenen taiteili-jan ja yhteiskunnallisesti aktiivisen ihmisen kansain-väliseksi ryhmäksi. Nimes- tään huolimatta klubi ei ole vain naisille: Tämän kesän

Euroopan-kiertueella myös kaksi saksalaista miestä on liittynyt mukaan.

”Alusta asti oli selvää, että haluamme pitää verkoston avoinna kai-kille sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntau-tumisesta riippumatta. Muutenhan toistaisimme vain samaa kaavaa, jolla hyväveli-verkostot ovat syntyneet. Tällä hetkellä enemmistö jäsenistä tosin on lesbo- tai binaisia, mutta se kertoo ehkä enemmän verkoston juurista kuin toiminnasta itsestään. Yksi tärkeä päämäärä on kyseenalais-taa tiukat sukupuoli- ja suuntautumisrajat, eikä se olisi mahdollista, jos sul-kisimme ihmisiä ulkopuo- lelle joidenkin ominaisuuk-

Elokuun alussa HYYn Alina-salissa nähtiin tavallisesta bilekäytöstä poikkeava tilaisuus: salissa pidettiin taidennäyttely. Yhdysvaltalaiset Pamela Hawkins ja Erica Eaton esittelivät perustamansa kansaivälisen ryhmän, Evolutinary Girls Clubin taidetuotantoa.

Lesbofeminismiä HYYssä?

Erica Eaton ja hänen videoinstallaationsa Outside the Box.

Evolutionary Girls Clubin taide koostuu suureksi osaksi videoteoksista. Näyttelyn keskeinen elementti on 22 videoteosta sisältävä koko-naisuus, lisäksi näyttelyyn kuuluu joitakin lyhyenpiä videoteoksia, valokuvia sekä perinteisemmillä maalaus- ja piirrostekniikoilla toteutettuja töitä. Töiden keskeisiä teemoja ovat esimerkiksi seksuaalisuus, ruumiillisuus, naiseus tai valta ja väkivält.

Verkoston tunnetuin taitei-lija on Barbara Hammer, joka on luonut Yhdysvalloissa pitkän uran erityisesti video- ja mediataiteen parissa. Helsingissä esillä olleessa näyttelyssä oli esillä hänen videoteoksensa My Babushka: Searching Ukra-nian Identities, jossa taiteilija etsii ukrainalaisia juuriaan.

Evolutionary Girls Clubin näyttely on kiertänyt tänä kesänä Kölnin EuroPridessa ja Tukholmassa Moonbow- lesbo- ja homokulttuuritapah-tumassa. Suomeen näyttelyn toi Rivinväli, lesbo-, bi- ja transnaiskultturiyhydistys, joka järjestää jo kolmatta kertaa syksyllä Tribadien yöt+päivät-kulttuurita-pahtuman. Tänä vuonna tapahtuma on 12.-15.9. Helsingissä. Näyttely jär-jestettiin yhteistyössä HYYn kanssa, joka antoi tilat ja tarvittavat videolaitteistot ilmaiseksi näyttelyn käyttöön.

Pertt

u Iso

-Mar

kku

sien perusteella”, Eaton ja Hawkins selittävät.

Verkoston tärkein toimintamuoto on sähkö- postilista, jolle kaikki ver-koston jäsenet kuuluvat. Jokaisen verkoston jäsenen tehtävänä on antaa roh-kaisua ja apua niitä tarvitseville muille jäse-nille. ”Autamme toisiamme eteenpäin yhteiskunnallisen hierarkkian portailla. Tuki voi olla neuvomista tai vaikkapa konkreettista avun antamista, yösijan tarjoamista vieraassa kau-pungissa tai auttamista asunnon etsimisessä.”

Lisätietoja Evolutionary Girls Clubista saa verkoston www-sivuilta osoitteesta http://www.evolutionarygirls.tripod.com

Riikka Taavetti

”

26

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston muistoa tuot

un Suomessa käytiin kansanäänestys Euroo-pan Unionin jäsenyy-

destä vuonna 1994, suuret mediat olivat hyvin voimak-kaasti jäsenyyden kannalla ja pyrkivät keinoja kaihta-matta vaikuttamaan kansalaisten mielipiteisiin. Viestinnän tutkija Tuomo Mörän väitöskirjasta EU-journalismin anatomia selviää, että kansanäänes-tyksen lähetessä kriittisten journalistien liikkumavara jatkuvasti kapeni. Päällik-kötasolta tulleet uhkailut, monenlainen kontrolli sekä tehtävistä pois siirtäminen ja savustaminen olivat tavallisia, joitakuita uhat-tiin suojelupoliisillakin.

Ovatko valtamediat nyt vastaavalla tavalla edistä- mässä Suomen liittymistä Natoon? Sitä on vielä aikaista arvioida. Toimen- pide seurasi sanomalehtien Nato-kirjoittelua muuta-mana kesäisenä päivänä (30.6.-5.7.), jolloin agendalla oli kysymys Nato-kansan-äänestyksestä. 29.6. oli julkistettu mielipidemit-taus, jonka mukaan 66 % suomalaisista vastustaa Nato-jäsenyyttä ja vain 20 % kannattaa. Samasta tutkimuksesta kävi ilmi, että peräti 81 % haluaisi kansanäänestyksen, mi-käli jäsenyyttä vakavasti harkitaan.

Useiden lehtien pääkir-joitussivuilla kommentoitiin asiaa. Paria poikkeusta lukuunottamatta pääkir-joittajat tyrmäsivät ajatuk- sen kansanäänestyksestä. Ensimmäisenä ehätti Kalevan päätoimittaja Risto Uimonen kolumnissaan 30.6. Hänen mukaansa ”kansanäänestys on ylevän demokraattinen ajatus periaatteessa”, mutta ”sopii huonosti ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja- ratkaisuihin.” Uimonen perustelee kantaansa myös sillä, että turvallisuuspo-litiikan uudesta kurssista päätettiin jo EU-kansanää-nestyksen yhteydessä – tosin hän myöntää itsekin epä-suorasti, että asiasta ei silloin avoimesti puhuttu.

Helsingin Sanomien ympä- ripyöreä pääkirjoitus (2.7.) ei ota kantaa sen enempää Nato-jäsenyyteen kuin kansanäänestykseenkään, mutta ottaa kritiikkinsä kohteeksi ”eräät populistiset poliitikot, jotka julistavat, että Suomea viedään Natoon ja kansalta salaa.” Lehden mukaan se ei onnistu kan-salta salaa, eikä ilman kansan tukea. Kritiikki on esitetty siten, että kukaan poliitikko ei tietenkään voi siihen vastata tunnusta- matta olevansa populisti. Itse en ole keskusteluja seuratessani huomannut kenenkään väittävän, että

Nato-jäsenyys voitaisiin toteuttaa kansalta salaa. Sen sijaan eräät ovat nosta-neet esille sen, että Suomen tähänastinen sotilaallinen Nato-yhteensovittaminen on tapahtunut ilman julkista keskustelua.

Arvokysymykset unohdetaan

Toinen Sanoma-konsernin lehti uskalsi ottaa selvän ja jyrkän kannan kansan-äänestystä vastaan: Ilta-Sanomien pääkirjoituk-sessa 2.7. kerrotaan, että tähänastinenkaan sotilaal-lisen liittoutumattomuuden linja ei ole perustunut kan-sanäänestykseen, eikä siksi sen muuttaminenkaan vaadi kansanäänestystä. Peruste-luina mainitaan myös, että ”päättäjien on uskallettava tarvittaessa tehdä myös epäsuosittuja päätöksiä” ja että turvallisuuspoliittisiin valintoihin saattaa liittyä myös salaista tietoa, jota ei kansalle voida kertoa.

Kirjoituksessa tulee ilmi valtamedialle hyvin tyypil- linen asenne: poliittiset päätökset nähdään teknis- luontoisina kysymyksinä, joiden oikeanlaiseen ratkai-semisen ei tarvita muuta kuin riittävästi tietoa. Arvo-näkökohtien olemassaolo unohdetaan täysin. ”Päät-täjät ovat ´omavaltaisesti´ toimineet niin kuin ovat

maan kannalta hyväksi nähneet, eikä työn jäljessä ole moitteen sijaa”, lehti kirjoittaa. Se vaihtoehto sivuutetaan täysin, että kansalaisten ja johtavien poliitikkojen näkemyserot johtuisivat heidän erilaisista arvokäsityksistään, tai että joistakin arvolähtökohdista käsin tarkasteltuna Lipposen hallituksen turvallisuuspo-liittisessa linjassa voisi ollakin moitteen sijaa.

Läpikäymässäni aineis-tossa Keskustapuolueen äänenkannattajat Ilkka ja Suomenmaa olivat ainoat lehdet, jotka selkeästi ottivat kantaa kansanäänestyksen puolesta – Keskustan puoluekokouksen kannan mukaisesti. Myöhemmin (16.7.) myös Vasemmisto-liiton äänenkannattaja Kansan Uutiset asettui sa- malle kannalle.

Samaan aikaan kun Suomessa julkaistiin gallu- peja, tapahtui maailmalla isoja asioita: Yhdysvallat kieltäytyi tulemasta mukaan Kansainväliseen rikostuo- mioistuimeen ja uhkasi estää jatkoajan Bosnian rauhanturvaoperaatiolle, mikäli sen rauhanturvaajat eivät saisi täydellistä syyte-suojaa tuomioistuimessa. Asiasta uutisoitiin Suomen- kin lehdissä näyttävästi, ja useimpien pääkirjoituksissa tuomittiin selväsanaisesti

Valtamedian Nato-viikko

Miksi suurten lehtien pääkirjoittajat vastustavat

Nato-kansanäänestystä?

K

27

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston mittaus outo

presidentti George W. Bushin hallinnon itsekäs käyttäytyminen.

Merkillepantavaa kui- tenkin oli, että asiaa ei yhdistetty millään tavoin Suomessa käytävään Nato-keskusteluun. Ainoa poik- keus oli Kansan Uutisten Antero Eerola, joka KU:n pääkirjoitussivun kolumnis-saan nimitti Yhdysvaltoja ”todelliseksi roistovaltioksi” ja ihmetteli, mitä mahtavat olla ne Suomen ja Yhdysval-tojen ”yhteiset arvot”, joista täkäläiset Nato-intoilijat niin mielellään puhuvat.

Pääkirjoittajien erikoinen demokratia-käsitys

Kovin pitkälle meneviä tulkintoja median Nato-lin-jasta ei suppean otoksen perusteella voi vetää. On kuitenkin pohtimisen ar- voinen asia, että kun 81 % suomalaisista haluaa Natosta kansanäänestyksen, miksi lähes kaikki pääkir-joittajat kuuluvat siihen pieneen vähemmistöön, joka ei halua. Sama ilmiö tulee todennäköisesti näky-mään myös silloin, kun itse Nato-jäsenyyteen otetaan kantaa. Ovatko he viisaam-pia kuin tavallinen kansa, ajavatko he tietoisesti vain poliittisen eliitin asiaa vai onkon heidän arvomaail-mansa kehittynyt korkean

sosiaalisen aseman vuoksi erilaiseksi kuin meillä taval-lisilla arki-ihmisillä?

Selvää on ainakin, että pääkirjoittajien käsitykset demokratiasta eivät kestä kriittistä tarkastelua. Toki edustuksellista demokratiaa voi perustellusti pitää parempana kuin suoraa demokratiaa, eihän joka asiasta voi järjestää kan-sanäänestystä. Mutta jos ylipäänsä ollaan demokra-

tian puolella, eikä silloin pitäisi nähdä demokratiaa vahvistavana – eikä sen uhkana – jos joissakin isoissa linjaratkaisuissa kansalaisille tarjotaan mahdollisuus myös suoraan mielipiteen ilmaisuun?

Edustuksellisenkin demokra tian pitäisi toimia siten, että kansan enemmis- tön tahto toteutuu poliitik-kojen päätöksissä. Muuten se ei ole edustuksellista eikä

demokraattista. Jos ollaan sitä mieltä, että kansalaiset eivät ole riittävän valis-tuneita ottamaan kantaa kansakunnan kohtalonkysy-myksiin, silloin ei pitäisi kannattaa minkään lajin demokratiaa.

Elias Krohn

Jan Liesaho

28

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston atomit suotu

uistan vielä hämärästi Kulttuurivihkojen taan- noisen avustajatapaa-

misen Lauttasaaren kolkossa Skoda-ta- lossa. Illan jo hämärtyessä lehden nuori punatukkainen päätoimittaja päätti esittää pöydän ympä-rille kokoontuneille, voimak- kaasti humaltuneille vasem- mistotoimittajille kiperän kysymyksen: Mitä vasemmis-tolaisuus merkitsee sinulle?

Seurauksena oli häm- mennys, johon kukin läsnä-olijoista reagoi omalla tavallaan. Yksi livahti heti kysymyksen kuultuaan ikäänkuin kiireisenä pois tilaisuudesta, yksi epäili vasemmistolaisuutta mah-dottomaksi, yksi yltyi pitkään monologiin, joka tarjosi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Itse aloin hätä-päissäni puhua identiteetistä yms. enkä häpeäkseni onnis-tunut nimeämään yhtään selkeästi sisällöllistä seikkaa, joka määrittäisi suhdettani vasemmistolaisuuteen.

Paikalla oli kuitenkin myös edelliseen numeroon hin-duseksistä kirjoittanut nais- toimittaja, joka viehättävällä tavalla muiden sekavista vastauksista hämmentyneenä esitti oman näkemyksensä vasemmistolaisuudesta. Jotenkuten näin se meni: Eikö vasemmistolaisuus ole sitä, että asetutaan aina hei-komman rinnalle?

Erittäin hyvä kysymys! Sillä juuri näinhän asia on, sanoo valtio-opin tutkija Mika Ojakangas uunituoreessa kirjassaan Kenen tahansa poli-tiikka. Ojankankaan kirja on sukellus syvälle länsimai- seen poliittiseen traditioon, tutkimus ulossulkemattoman demokraattisen yhteisön mahdollisuudesta, mutta ennen kaikkea kyseessä on

kaimmista politiikan teoreetikoista, jonka poliittista elämää varjos-taa mustaakin mustempi tosi-asia: Schmitt oli kan-sallissosialisti. Nähdäkseni Ojakangas pyrkiikin kumo-amaan Schmittin poliittisen teorian säilyttäen kuitenkin sen järkevän ytimen.

Scmittin mukaan ulossul-keminen on ollut jokaisen poliittisen yhteisön perusta. Itse käsite poliittinen perus-tuu toisen, Schmittin termein vihollisen, tunnistamiseen. Ojakankaan mukaan poliitti-sen todellinen vihollinen on keiden tahansa muodostama massa, Martin Heideggerin das Man, sillä sitä ei voi tun-nistaa viholliseksi eikä sen olemassaoloon voi siis perus-taa poliittista yhteisöä.

Vasemmistolainen yhteisö on kuitenkin aina ulossul-kematon keiden tahansa yhteisö, jossa yksilö – Paa-valin sanoin – on kuin ei olisikaan:

Niidenkin, joilla on vaimo, on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa oli-sikaan, surevien on oltava kuin he eivät surisi ja iloitsevien kuin eivät iloitsisi; niiden, jotka osta-vat jotakin, on oltava kuin eivät saisi pitää ostamaansa, ja nii-

den, jotka käyttävät hyödykseen sitä mitä tässä maailmassa on, on oltava kuin eivät saisi siitä mitään hyötyä

(1. Kor. 7:29-31).

Onko vasemmistolainen yhteisö sitten mahdollinen? Ojakankaan mukaan yhtä-kään yhteiskuntaa ei voida perustaa vasemmistolaisuu-den varaan, mutta samalla yksikään yhteiskunta ei säily päivääkään ilman vasem-mistolaisuutta. Kysymys kuulukin siis: Miten vasem-mistolaisuus ilmenee yhteiskunnassamme?

Biopolitiikka, hyvinvointivaltio

Yhteiskunnassamme on kaksi kilpailevaa elämän- muotoa: Oikeistolaista elä-mänmuotoa luonnehtivat Ojakankaan mukaan osan eristäminen kokonaisuu- desta ja yksilön uhraaminen kokonaisuuden hyväksi. Vasemmistolaisessa elä-mänmuodossa taas osa ja kokonaisuus ovat erotta- mattomat.

Oikeistolaisessa yhteisössä valta on suvereenia valtaa, jonka alaisena ihmisestä tulee

Mitä on vasemmistolaisuus?

Mika Ojakangas, Kenen tahansa politiikka. Kohti

ulossulkematonta demo-kraattista yhteisöä.

Tutkijaliitto, Helsinki 2002.

kirja vasemmistolaisuuden syvimmästä olemuksesta.

Paavali: ensimmäinen vasemmistolainen kirjailija

Kyseessä on myös kirja kristinuskosta – arvatenkin, sillä juuri kristillisessä etii-kassa ajatus heikomman rinnalle asettumisesta on keskeinen. Ojankaan mukaan alkukristillinen eetos, ennen kaikkea sellaisena kuin se ilmenee apostoli Paavalin kirjeissä, on nimenomaan vasemmistolainen.

Ojakangas ei ole yksin näkemyksineen, sillä jo Friedrich Nietzsche näki demokraattisen ”kenen tahansa vallan” kristinus-kon perillisenä. Erityisesti Nietzsche halveksi Paavalia, joka tunnetaan ”lain” (Toora) vastaisuudestaan: ”Vasta lain vaikutuksesta tulin tunte- maan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: Älä himoitse”, sanoo Paavali kirjeessään roomalaisille.

Ojakangas näkee vasem- mistolaisuuden ylihisto-riallisena voimana, joka ikäänkuin ryöpsähtää esille historian epäitsekkäissä ihmishahmoissa: Sokrates, Karl Marx, Martin Luther King… Heitä on ajanut eteenpäin tietoisuus alis- tettujen vuosituhantisesta traditiosta, jota vastustaak-seen he ovat ikäänkuin antautuneet vasemmistolai-suuden palvelukseen.

Onko vasemmistolainen yhteisö mahdollinen?

Keskeistä osaa Ojakankaan kirjassa näyttelee myös saksalainen valtio-oppinut Carl Schmitt (1888–1985), yksi vuosisatamme nerok-

M

29

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston mato toistuu

Giorgio Agambenin homo sacer, pyhä ihminen, joka voidaan tappaa tekemättä murhaa. Vasemmistolaista hallinnan oppia Ojakangas hakee sen sijaan Michel Foucault’n paimenvallasta, joka ilmenee yhteiskun-nassamme eläviä voimia tuottavana biopolitiikkana: kyseessä on valta, joka ei ole valtiovaltaa ja joka ei perustu käskemiseen ja kieltämiseen vaan ohjaamiseen ja johta-miseen.

Ja missäpä tällainen vasemmistolaisuus ilmeni-sikään paremmin kuin hyvinvointivaltiossa, ”ilmai-sina lahjoina ymmärrettävien hyvinvointipalvelujen rajoitta-mattomassa tarjonnassa”? Hyvinvointivaltio, ranskaksi l’état Providence eli kaitsel-musvaltio, saattaakin olla Paavalin odottama messiaa-ninen kuningaskunta. Paimentava hyvinvointival- tio ei Ojakankaan mukaan perustu tuomiovaltaan vaan ”panee lain lepäämään täydellistääkseen sen maallisessa onnessa”.

Kenen tahansa politiikka on kauniisti kirjoitettu kirja, jota voisi lukea pelkästä lukemi-sen nautinnosta. Ei uskoisi, että sen kirjoittaja on tut-kija Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksella! Ja mitä sisältöön tulee, haluaisin kyllä lausua pari kriittistä sanaa Ojakankaan näkemys-ten epähistoriallisuudesta, mutta siihen en nyt rohkene ryhtyä. Sen verran syvälle pitäisi mennä perusteisiin, joita Ojakankaan teoksesta löytyy yllinkyllin. Oli miten oli: lukekaa tämä kirja!

Antti Kajas

Minun sukupolvenisyntyi politiikan jälkeenkävi koulunsa edellisten kirjoistaopetteli kartoista kadonneen Neuvostoliiton.

Minun sukupolvenioppi työttömyyden ennen työtätarttui uskonnon ja isänmaan rippeisiin.

Minun sukupolvenijuo kahvinsa lasistamatalan pöydän ääressä,tietää Kokoomuksen vasemmistoksi.

Minun sukupolveniyrittää rakastaa kasvattaa elääedellistenkin edestäettei syyllisyys saavuta.

Riikk

a Ta

avett

i

Kuvat maailmasta kameran takanakansallisteatterin peruskorjaustai bagdadin jälleenrakennus.

Ihmisen kiputenttikauhu tai kuoleman pelko.

Näyttelijän lausumatkeksityt totuudet.

30

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston automuistot

adiosta tuli aikamerkki, sitten marraskuun vii- meiset uutiset. Tuuli

kävi läpi talon kattoraken-teita. Hely kohensi villasaalia olkapäillään ja mietti, pitäi- sikö keittää toinen kupponen heti perään. Mutta puistatus tuli uudelleen, ulotti säikeen- sä kynää ja ristikkolehteä pitäviin käsiin asti. Vanhat talot päästivät välillä saman-laisia ääniä kuin ihmiset.

Olihan tämä heillä ollut, isännän suvulla 1700-luvun alusta. Monet käräjätkin siitä oli käyty. Ja vielä sitä tahtoi pitää, vaikka poika kävi houkuttelemassa varhais-eläkkeelle ja kunnan asuntoon. Hely hymähti ja meni kuistille. Tuusulanjärvi levittyi pitkulaisena edessä, kevyessä marrasjäässä. Pohjoispäässä häämöttivät Järvenpään valot, sivuilla koivikkoa ja jokunen jär-venrantatalo hallaa uhmaa-vine muovipaaleineen. Ja kalliot, joilta Reino oli kerran menossa.

KANADANSAHATHelyn katse ylitti Kois-

tisen rajapyykin, omalla maalla oltiin. Huurresänki-nen pelto, josta kiskottiin viljaa, perunaa, sipulia ja koristeeksi auringonkukkia. Tai kiskottiin kun kiskottiin, toissa talvena olivat pis-täneet Reinon ensimmäistä kertaa lepäämään. Kahdeksi kuukaudeksi, sen jälkeen kolme lyhyempää hoitojak-soa. Ja nyt, pari viikkoa sitten se oli tuijotellut aamuöistä järveä sen verran pitkään, että päivystykseen oli ollut pakko soittaa.

Poika oli tullut tyttöys-tävänsä kanssa keväällä, korjaillut rakennuksia Helyn ja tyttöystävän kylväessä. Syksyllä se oli lähtenyt keikkatöihin Saksaan ja yksi oman kylän aikamiespoika palkattiin korjuuseen. Sen kaljoihin ne tukiaisetkin puoliksi hupenivat.

Viima kävi taas, tällä kertaa saali lennähti hänen olkapäiltään sohjoon. Kesti

hetken myöntää itselleen, että itse asiassa pelotti ja paljon. Mutta mikä? Harvoin pientilalla kutsumatonta porukkaa kävi, lähin turkis-tarhakin ties missä.

Hely haki sisältä tasku-lampun ja lähti kiertämään tiluksia. Talon kulmalla hän ei voinut olla vilkaisematta ikkunasta isännän noja- tuolia. Siinä se oli istunut peltotilkulla huhkitun päivän jälkeen, huulilla tyytyväisesti liikehtivä savuke, käsi radion nupilla etsimässä pesäpal-loselostusta. Siinä se istui silloinkin kun kaikki alkoi mennä päin helvettiä, heidän elämässään ja koko maassa. Sateiset syksyt, ulosotto-miesten autot, hiljakseen tummenevat rypyt viskipul-loaan työpöydän laatikossa piilottavan miehen silmissä.

Järvenrannan minkit saattoivat olla kiinnostuneita kanalasta. Mutta ei, tasku-lampun kiila tavoitti vain ruosteista verkkoa. Hely eteni kohti vajaa, harmaata

rötisköä jota Poika ei ollut saanut korjattua.

Teki mieli pistää tuleen koko vaja, heidän onnet-tomuutensa kehto ja lastenhuone. Miehillä oli usein taipumus järjestää itsensä mitä kummallisim-piin, itsensä ja läheistensä kannalta tuhoisiin uhkayri-tyksiin. Mutta pistää nyt puolet tilasta lainan vakuu-deksi jotta pääsi ostamaan kanadalaisia moottorisahoja.

”Ostoskanavasta tuttuja”, oli toinen valkealla maas-turilla liikkuneista nuorista miehistä kehaissut. Teho 1.3 kilowattia, laipan pituus 14 tuumaa. Huomattavasti alle tukkuhinnan. Ja isäntä mielissään. Niin monta vuotta se oli sinnitellyt peltonsa kanssa, käynyt pyörällä lottoamassa ja pihistänyt siemenviljastakin kun traktoria piti aina kor-jata. Nyt oli mahdollisuus saada Uudenmaan yksinoi-keudella kunnon sahoja

R

31

Toim

enpi

de 2

002

Vasemmiston taito: muutos

jälleenmyyntiin ja vielä hyvällä katteella.

Elettiin vuosikymmenen vaihdetta, lainan saamisessa ei ollut ongelmia. Reino kävi kanadanpoikien kanssa Tampereella parin päivän kaupansolmijaisissa, ei halunnut Helyä mukaan. Toiminimenkin se hankki, selvittyään.

Helyn lamppu pyyhki pölyisiä hyllyjä. Siisteissä pinoissa vielä pakkausmuo-viin kiedottuja moottori-sahoja. Mustia mötiköitä, joissa oli keltaiset raidat ja terät muovikuorissa. Eipä niillä paljon saunapuita kaadettu. Parikymmentä ehdittiin myydä ennen kuin joku kylällä oli lukenut Maaseudun tulevaisuudesta artikkelin eri puolilla Etelä-Suomea kaupitelluista moot-torisahoista, joiden ketjut iskivät sahaajan näpeille.

Ei Hely jaksanut Reinolle kauaa vihoitella, näki sen että mies kärsi. Kiersi Tam-peretta ja Helsinkiä, virastoa ja poliisitoimistoa. Sahan-myyjiä ei löytynyt, ei liioin uutta lainaa vanhan hoi-tamiseksi, valkoinen Pajero osoittautui vuokratuksi. Reino yritti pääkonttorista-kin, suorissa housuissa kuin jossain Suomi-fi lmissä. Nii-hin se ei ahtautunutkaan muutoin kuin heidän harvo-jen sukulaistensa häissä ja hautajaisissa.

Pääkonttorissakaan lainalle ei ikävä kyllä voitu tehdä mitään. Väli-portaan johtaja neuvoi siirtymään puhelinpankki tai kotipääteasiakkaaksi, jotta tilan taloudenpito

saataisiin entistä tehok- kaammaksi.

Reino palasi vielä samana iltana, kiroillen ja Asemara-vintolan anti yhä väsyneem-miksi käyvissä silmissään.

Sitä jättääkään voinut. He alkoivat olla liian vanhoja saamaan aviokriisejä. Kaksi kertaa hän oli ollut lähdössä, heti ensimmäisten aviovuo- sien ja rikottujen astioiden jälkeen maantienvarressa hengitys höyryten kuin nyt. Ajatellut bussissa lähestyvää Helsinkiä ja siskoaan, jonka luona voisi nukkua ensim-mäiset yöt. Sitten sivutieltä tulee mäkeä alas soraa rois-kiva traktori ja pysähtyy ojaa kohti hoipertelevan bussin eteen. Reino oli pitänyt hakea kolmea päivää myö-hemmin poliisiasemalta, oli se aika nolona ollut silloin.

Vuosikymmentä myö-hemmin oli ollut taksikus - ki-Olli, maksalaikukas kilttihymyinen mies. Ja kaikki oikeastaan aika via- tonta, ajeluita hiekkateillä kasettisoittimessa Somerjoen poikaa tai istuskelua käsi kädessä naapurikylän baarissa. Joku siitäkin oli juorunnut.

Kerran kun Olli oli jättämässä häntä tienris-teyksessä kyydistä, Reino nousi kytiksestään Pojan kiikarin kanssa. Sillä kertaa se ei ollut aiheuttaa liikenne-onnettomuutta. Käveli vain eteenpäin, potki kiviä tiel-tään. Hely juoksi perässä, kengät lipsuen heinäkuun säteissä liplattavaan järveen viettävillä kallioilla. Lopulta se pysähtyi ja sanoi polt-

tavansa tupakat loppuun ennen järveen menoa. Hely puhui pitkään, pitäen käsiä nyrkissä tuulitakin taskuissa että taatusti osaisi oikeat sanat. Reino kyyhötti ran-takiven päällä kuin joku Simbergin haavoittuneista peikoista, joita oli käyty Hyvinkään taidemuseossa ihmettelemässä.

Kyllä Reino hänestä tykkäsi. Paljon enemmän kuin sai sanottua edes lyhyenä seurusteluaikana, Reino maatalousopiston valmistavalla luokalla ja hän mökkeilemässä hieman varautuneesti juroon vävypoikaan suhtautuvien vanhempiensa kanssa.

Silloin kun se ei mureh-tinut tilan asioita tai ollut pahimmassa lääkityksessä, iltapäivät saattoivat edel-leen olla pitkiä ja kuulaita, pitsiset alusvaatteet rypyssä lattialla kuin routavuosia ei olisi koskaan ollutkaan. Ne olivat niitä ´rannikkolaisuuk-sia´, joista Reino jaksoi aina ivailla.

Hely sulki oven ja lähti pientä mäkeä talolle. Uudesta vajasta kuului rapinaa, selvästi rottia äänekkäämpää. Mutta miksi ketään paikalleenjysähtänyt traktori kiinnostaisi?

Tien vierestä löytyi sopi-van kokoinen karahka. Ei hän ollut ketään ennen lyönyt. Mutta Reino olisi, sen suku oli pitänyt talonsa monessa sodassa. Milloin vastassa oli ryssä tai kun-nanmies tai valkokaarti. Heillä ei ollut muuta kuin tämä pirun tupa.

Navettakin, jossa sen vaari oli etsintäpartioita kaksi viikkoa jalat leh-mänpaskassa piileskellyt. Kun partiot olivat menneet, kevät oli kuulemma tuntunut heti lähemmältä ja vaari voitonriemuisena järvessä jynssäämässä itseään...

Eläimet oli myyty ensi hädässä ja Poika suhaillut kanadansahoilla puita tal-veksi.

Ei ihme että Reinolla oli alkanut vähän heittää, kun tila lipui hiljalleen vasaran alle. Nojatuolissa istuja alkoi kuulla supatusta tuvan nur-kista, hahmoja välähteli Tuusulanjärven jäällä. Kuuli ääniä, joita eivät toiset kuule, niin kuin se saman järven runoilija.

Heittää, niin kuin Helylläkin. Valkoseinäinen vaja hänen edessään, kaksoisovet tiu-kassa riippulukossa. Ja ratina sisällä tuntui vain yltyvän. Oliko viime vuosien rääkki tarttumassa häneen? Lasku-jen ja hakemusten kanssa kamppailu, pitkät illat mie-hen maatessa Kellokosken sairaalassa.

Siellä se aina hyvinä hetkinään laski leikkiä muiden potilaiden kanssa. Nyt oltiin EU:ssa. Mitä pie- nempi viljelijä, sitä hullum- paa oli jatkaa. Ja kaikkein hulluimmat olivat jo lukko-jen takana.

Hulluimmat. Lukkojen. Takana. Hely kumartui avaa-maan ketjulukon. Sitten hän kurotti karahkan käteensä. Jos siellä olisi joku pieneläin, kättä pidemmästä voisi olla jotain vastusta. Kaksijal-

32

Toim

enpi

de 2

002

Avoimemmin tuosta tossut!

kaista sillä ei pysäytettäisi. Mutta olisiko sillä niin väliä-kään? Mitä jos törmäisivät. Tappaisivat.

Hely tönäisi ovea jalallaan. Valokeila pyyhki nopeasti työkaluhyllyköt. Alkavasti ruostunut traktori oli edelleen telojensa va-rassa. Kattolamppu, jota kukaan ei käyttänyt, heilahti äkillisessä viimassa.

Hely pysähtyi tutkimaan työkaluhyllyjä tarkemmin. Talikoita ja haravia, vii-katteita ja puutarhasaksia. Äkillinen kuristava tunne sai hänet katsomaan uudes-taan yhtä talikoista. Uusi, pitkä, valkeavartinen. Sen piikeissä ei ollut tippaakaan ruostetta.

Hänen kätensä ojentui koskettamaan sitä, mutta kavahti samassa taaksepäin. Mieleen tuli pieni rannikko-

Isoäidin jutut hän oli osannut aina jättää omaan arvoonsa, eikä hän kirkos-sakaan kovin usein juossut. Mutta nyt käden ulottuvilla oli jotain, joka tuntui salpaavan hänet paikalleen ja imevän häntä itseään kohden. Silmissä sumeni, hän huomasi ajattelevansa Reinon rauhoittavaa purkkia keittiön kaapissa.

Ei sellaisia räyhähenkiä enää ollut. Tai sitten niitä oli enemmän kuin koskaan.

takia, kohta kansaneläke-ikäinen akka. Reino oli varmaankin ostanut sen viime kaupunkireissullaan, miten olikin jäänyt huo-maamatta.

Henki alkoi tasaantua käsien myötä. Ehkä tästä selviäisi ilman rauhoittavia.

Vastarannan talosta sammuivat valot, pakkanen tuntui olevan kiristymässä. Hely kiipesi mäkeä ja astui syvään. Kun Reino seuraa-van kerran pääsisi pois, otettaisiinko hänet tilalle?

Latinaksi Reino osasi viljelykasvien nimet, ensim- mäistä lääkärin diagnoosia he tankkasivat Kodin Suuren Lääkärikeskuksen kanssa iltapuhteena. Psykoottinen masennus... paranoidiset oireet. Laukai-sevia tekijöitä. Ehkä se oli loppuunpalanut, niin kuin kaikki telkkarissa nykyään.

Aamulla pitäisi ehkä käydä jonkun kanssa jutte-

lemassa. Mutta Pirkolle ei halaistua sanaa. Toisten asioita aina nyppimässä ja nälvimässä. Oliko se

siitä Ollistakin laulanut, kuka tietää.

Seuraavissa iltauutisissa kerrottiin nuoren valtionva- rainministerin laskettelu-onnettomuudesta. Tämä oli katkaissut jalkansa kahdesta kohdasta ja pa- hoitteli lääkärin määräämää puolentoista kuukauden sairaslomaa. TV näytti arkistokuvaa valaistusta, kuusten reunustamasta rinteestä hiihtohisseineen, sitten tiedotustilaisuudessa salamoiden välkkeessä istu-vaa pakettijalkaista miestä.

Jani Saxell

Novelli on tekijänsä elokuussa ilmestyneestä esikoiskokoelmasta Ensilumi ja muita novelleja (WSOY 2002)

Hän yskähti pölyistä ilmaa ja huomasi samalla kätensä olevan kananlihalla. Jotain selittämätöntä va-jassa tuntui olevan, jotain joka houkutti häntä juokse-maan talolle ja juttelemaan Koistisen Pirkon kanssa niitä ja vielä vähän näitä kellosta huolimatta.

Samassa hän kirosi itseään. Olihan hän ehti- nyt monenmoista kokea elämässään, sotalapsena Ruotsissa kieltä väkisin tankkaamassa ja kaikkea. Kuten viime vuosina, miehestä synkkämielestä piti pitää huolta ja lisäksi yrittää kaikkensa, että sillä olisi koti mihin palata. Nousukausi oli tehnyt velkojista aktiivisempia.

Ja mitä iloa oli lopulta- kaan yrittää? Vaikka tai-vaalta sataisikin velkojille rahaa, Poika ei tätä tilaa jatkaisi, sillä oli kaupun-kinsa ja kaverinsa.

kaupunki ja isoäidin karhea ääni, joka kertoi pimeinä iltoina lapsille trulleista. Naapurien ka- teellisista emännistä, jotka taikakeinojensa avulla muuttivat muotoaan ja ryöstivät toisten aittoja.

Silloin kun isoäiti oli vielä pieni tyttö, Pohjan-maan kylillä kerrottiin isännästä joka sattui mene-mään illalla aittaan ja siellä oli trulli. Yllätetty vieras oli muuttanut itsensä talikon muotoon. Isäntä oli ihmetel-lyt outoa tulokasta ja pelon vallassa lyönyt sen poikki. Seuraavana aamuna kylillä tiedettiin lähitalon emän-nän katkaisseen jalkansa.

Sitten yksi kanadansa-hoista oli hänen kädessään. Oikeat nipukat on-asen-nossa, kuten Poika oli näyttänyt. Yhdellä vetäi-syllä se käynnistyi.

Talikko katkeaa rit- sahtaen, ennen kaatu- mistaan vielä toisestakin kohdasta. Purua leijailee kelmeässä ilmassa, sitä pitää pyyhkiä kasvoiltakin. Helyn katse kiertää sahaa kädessään ja talikon siruja pölyisellä lattialla. Oikeasta napista tärinä hiljenee, hän miltei tuuppaa sahan vajan pöydälle.

Pilkkoa nyt hyvä talikko pilalle vanhan uskomuksen

k

T

a

o

i.

kk

äi

yt

ik

Po

t. Y

n

a,

y

tyi.

33

Toim

enpi

de 2

002

Mesovan tomusta muistiot

Homo-parlamentaricus paperinukkeJan Liesaho

34

Toim

enpi

de 2

002

Vammaisten sitoumusotot

Miten seksuaalinen suuntautuminen näkyy tai jää näkymättömäksi työpai-kalla? Vaikuttaako homous ammatinvalintaan? Syrjiikö jakkupukukoodi lesboja?

Sosiologian laitos, SETA ja STAKES käynnistivät keväällä 2002 yhteisen työelämän muutoshankkeen Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä. Hankkeen alussa ilmestyy samanni-minen kirja. Hankkeessa toteutetaan seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluville kohdennettu kyselytutkimus, jonka aihe-alueita ovat mm. työssä jaksaminen, työpaikan sosiaaliset suhteet, syrjintä-kokemukset ja omasta seksuaali-identiteetistä ker-tominen työpaikalla. Teemoja

Sateenkaarikansa työmarkkinoilla Silppuri

Kirjatietoa

Isoäitini kuoltua siivosimme ullakon ja pengoimme kirja-hyllyn. Käteeni osui vuonna 1961 ilmestynyt Myrsky Ulvisen teos Ulkomaat. Kirja on mitä ilmeisimmin jonkin sortin maantieteen oppikirja. Puhutaan maanosista, teollisuudesta, kulttuurista, roduista ja kansoista – ja neekereistä.

”Kuumien ylänköjen maanosa”, Ulvinen otsikoi mahtipontisesti Afrikkaa käsittelevän lukunsa. Kieli on vanhahtavalla tavalla viehät-tävää ja tiedot melko lailla oikeita, joskin vanhentuneita.

Mutta sitten päästään kulttuuriin. ”Neekerirodun omaperäisistä kulttuurisaa-vutuksista ei juuri voida puhua…Tieteistä ei neeke-rikulttuurin yhteydessä ole mitään sanottavana, ja perin vähään supistuvat heidän

kanssa johtavat räikeim- millään kiusaamiseen tai nostavat seinän pystyyn työpaikkaa hakiessa. Tutkimuksen puitteissa selvitetäänkin myös työ- markkinajärjestöjen halua edistää seksuaali- ja sukupuo-livähemmistöihin kuuluvien työhyvinvointia ja parisuh-delain hengen toteutumista työsuhteissa. Lisäksi hank-keessa etsitään tapoja puhua homo- ja biseksuaalisuudesta ja transsukupuolisuudesta työyhteisöjen voimavarana.

Aija Salo

Equal – Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä –hanke: http://www.valt.helsinki.fi /talk/sosio/Equal.htm

taiteellisetkin saavutuksensa. Alkuperäiset uskonnot ovat yhäkin henkien ja milloin minkäkinlaisten esineiden palvontaa; taikausko voi saa- da vallan merkillisiä ilmene-mismuotoja”, Ulvinen kertoo. Luvun loppukaneetti kruunaa kaiken: ” Länsimaisesta sivis-tyksestä osallisiksi tulleet muodostavat vain ohuen pintakerroksen mustien kan-sojen levottomassa meressä.”

Ajatus siitä, että vanhempiemme ikäpolvi kasvatettiin tällaisilla opuksilla on pelottava. Valkoisen miehen herruus ja käsitys länsimaisesta sivis-tyksestä ainoana oikeana vaihtoehtona on istutettu moniin jo kovin nuorena. Onneksi kaikkea lukemaansa ei tarvitse uskoa. Onneksi kaikki eivät uskoneet.

Omaan kasvatukseeni kuului olennaisesti toteamus: lue kirjasta! Olen lukenut. Toi-von todella, että olen myös osannut olla kriittinen. Sillä tietäähän sen, parinkym-menen vuoden kuluttua nykypäivän teokset vaikut-tavat aivan samalla tavoin kummallisilta ja kovin värit-tyneiltä.

Elina Kervinen

syvennetään haastattelututki-muksilla.

Seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöihin kuuluvien työhyvinvointia ei ole Suo-messa aiemmin tutkittu. Kuitenkin omana itsenään hyväksytyksi tuleminen vai-kuttaa keskeisesti työssä viihtymiseen, työkykyyn ja motivaatioon.

Useimpien työpaikkojen ilmapiiri on hyvin hetero-keskeinen. Ihmissuhteet ja vapaa-ajanvietto ovat työpai-koilla yleisiä puheenaiheita. Jos oma perhe, vaatekaappi tai elämäntapa eivät sovi hyväksyttyyn malliin, kahvi-taukojen sosiaalisesta piiristä jää helposti syrjään. Valtavir- rasta erottuva pukeutumis-tyyli tai avoimuus suhteesta samaa sukupuolta olevan

35

Toim

enpi

de 2

002

Vammaisen omistustuotto

Steven Spielberg esittelee visionsa vuodesta 2054 elo-kuvassa Minority Report. Elokuva pursuu tavanomai-sia kliseitä, mutta toisin kuin saattaisi olettaa. Yhdys-valtoja eivät hallitse sota-hullut eivätkä ylipainoiset punaniskat. Päinvastoin. Keski-ikäiset valtaakäyttävät miehet käyttävät kaiken aikansa ennaltaehkäistäk-seen murhia ja tappoja, naiset ja mustat loistavat luonnollisesti poissaolollaan. Elokuvan toteutus on var-masti maksanut pienen afrikkalaisen valtion vuotui-sen BKT:n verran, vaikka siitä

lähes koko elokuvan ajan. Ainakin joku on onnistunut tavoitteessaan.

YX WAA -74

PS. Kyllä, olen luonnollisesti Club Nokia jäsen, asioin Sörkän K-Marketissa ja kulutan tienestini lähinnä kirpputoreille ja anniske- luravintoloihin. Tämä tiedoksi kaikille jotka ovat kiinnostuneita kulutustot-tumuksistani.

Avaruusseikkailu 2054

Ihminen

Sitoutumaton vasemmisto ja Kulttuurivihkot-lehti myönsivät heinäkuussa vuoden 2002 Leonid Brezhnev -rauhanpalkinton- sa Yh dysvaltain presidentille George W. Bushille ja Ison-Britannian pääminis- terille Tony Blairille. Nyt ensimmäisen kerran jaettu palkinto myönnetään jat- kossa vuosittain henkilöille, jotka ovat taitavimmin on nistuneet yhdistämään rauhantekijänä esiintymisen ja siihen liittyvän huma-nistisen retoriikan sotaisaan maailmanvalloituspolitiik-kaan.

Palkinto on saanut nimensä Neuvostoliiton en- tisen puoluejohtajan Leonid Brezhnevin mukaan, joka kävi ”imperialismin vastaista taisteluaan” samanlaisen val-loituspolitiikan keinoin kuin

Bush ja Blair nyt käyvät ”terrorismin vastaista tais-teluaan”. Bush ja Blair ovat meidän aikamme rauhan-tekijöinä vähintään samaa kaliiberia kuin Tshekkoslova- kian ja Afganistanin ”vapaut-tanut” Brezhnev omana aikanaan.

Palkinto on George Orwellin romaani ”Vuonna 1984”. Yksi romaanissa kuvatun yhteiskunnan isku-lauseista, ”Sota on rauhaa!”, soveltuu erityisen hyvin sekä Brezhnevin että Bushin ja Blairin ulkopoliittiseksi motoksi.

Kulttuurivihkot on vasemmistolainen yleisaika-kauslehti, jota kustantaa Domirola Oy. Lehti julkaisee parhaillaan kolmattakymme-nettä vuosikertaansa.

Elias Krohn

Brezhnev-palkinto Bushille ja Blairille

ei paria hiuksia nostattavaa kohtaa lukuun ottamatta jää-nyt käteen mitään.

Tästä huolimatta antoi muutama seikka elokuvassa hieman pohtimisen aihetta. Kaupungin kaikki tilat, niin julkiset kuin yksityisetkin, ovat jatkuvasti valvottuja. Sensorit tunnistavat kansalaiset heidän silmis-tään ja välittävät jatkuvasti tietoa kansalaisten liikkeistä niin viranomaisille kuin mai-nostajillekin. ”How about a Guinness John?” henkäilee mainoskyltti sankarillemme. Tämä visio ei välttämättä liene kovinkaan kaukana

ajallisesti edes meille. Kau-pat keräävät jatkuvasti tietoa kulutustottumuksistamme samaan aikaan kuin julkiset ja yksityisen tilan käsite hämärtyy. Jättiostareista on tulossa kokonaisvaltaisia mammonan pyhättöjä ja sielunhoitotemppeleitä, siis niille joilla pätäkkää on.

Elokuva oli, osuvaa kyllä, Club Nokian järjestämä ilmaisnäytös. Liittymällä kyseiseen klubiin saa kän-nykkään aika ajoin tarjouksia ja menovinkkejä jotka ovat suunnattu JUURI SINULLE. Vierustoverini naputtelikin tekstiviestejä Nokiallaan

Pitopöytä notkuu niin ettei paremmasta väliä. Palvelu pelaa ja vieraat hykertelevät tyytyväisyyttään. Emännällä on selvästi keittiössä joku ihminen.

Sanotaan, että ennen aikaan, kun tasa-arvosta ei vielä tiedetty tuon tai-vaallista,oli mies ihminen ja nainen jotain muuta. Län-sisuomalainen puheenparsi osoittaa, ettei asia kuiten-kaan koskaan ollut aivan näin yksinkertainen.

Kun länsisuomalainen tarvitsi heinänteossa apua kutsuttiin peloille apumiehiä; pekkoja, matteja ja paavoja. Sen sijaan naispuolisia apu-laisia kutsuttiin useimmiten yksinkertaisesti ihmisiksi. ”Huomenna tulee joku ihmi-nen pyykille ja sitten se keittiöihminen auttaa juh-lien laitossa.”

Kieli kuvastaa aikaansa ja aikansa arvoja. Mahtaa olla jälkipolvilla pohtimista tulkitessaan nimityksiä, joita niistä ihmisistä keittiössä ja pyykkituvassa tänä päivänä käytetään. Mitä mahtavat tuumata foodstylististä tai hygieniakoordinaattorista?

Elina Kervinen

36

Toim

enpi

de 2

002

Vammaisen suosittu motto

usi Sormusten herra -elokuva oli monella tasolla kiehtova

katsomiskokemus. Vauhdik-kaan juonen ja vatsanpohjaa kouraisevien efektien takaa paljastuu vahvoja psykoana-lyyttisia pohjavireitä, jotka ovat läsnä jo alkuperäisteok-sessa, mutta jotka elokuva tuo selkeämmin esiin.

Sijoittamalla kielen tukevasti poskeen ja avaa-malla Tolkienin rinnalle klassiset Freudit paljastuu-kin Sormusten herra veikeän maskuliinispaatokselliseksi sairaskertomukseksi.

Ensimmäinen viite sii-tä, että elokuvassa on kyse vähän muustakin kuin

tävä liekehtivä silmä on elokuvassa kuvattu varsin erehdyttävästi muis-tuttamaan naisellista genitaalia. Sauron on elokuvan äitihahmo, samanaikaisesti alituisesti tarkkaileva ja rankaiseva silmä sekä polttava ja kaiken nielevä elin. Elokuvan alku-kohtauksessa symbolisesti kastroitu (sormen leikkaa-minen) pimeyden ruhtinas palaa Keski-Maahan feminii-nisenä ruhtinattarena.

Sormus on puolestaan Rakastajatar, oidipaalisen kolmion ulkopuolella oleva

tajuinen homoseksuaali- suuden kielto – estää miehiä hakemasta seksuaalista objektia ilmeisestä suun- nasta. Sen sijaan he impo- tenssissaan kääntyvät naisvihaan: sekä Äiti että Rakastajatar on tuhottava.

Sormusten Herran todellinen fantasia

miekankalistelusta, koetaan Sauronin ilmestyessä kehiin. Palavan ”silmän” yhdennä-köisyys erääseen toiseen elimeen on liiankin ilmeinen. Lisää viitteitä löytyy, kun elokuvaa vaivautuu lähilu-kemaan oikeasta näkökul-masta.

Elokuvan vahvat ja alati läsnä olevat feminiiniset symbolit ovat sormus ja palava silmä. Sauronia esit-

naishahmo, jonka tavoit- telemisen ympärillä koko elokuva (ja tietenkin ro- maani) pyörii.

Miehistä koostuva sor- muksen saattue on avuton sormuksen, myyttisen Rakastajattaren edessä. Yksi kerrallaan he paljas-tavat impotenssinsa sor- muksen edessä – kukaan ei ole kykenevä penet-raatioon, sormuksen pujottamiseen ojennet-tuun etusormeen. Torjuttu homoseksuaalisuus – piilo-

Sormuksen saattueen hyväveli-verkosto keksii ratkaisun: Rakastajatar (sormus), johon he eivät kykene kajoamaan, on vietävä Mordoriin ja yhdis-tettävä Äitiin (Sauron) Tuomiovuoren tulessa. Tämän misogyynisen fantasian avulla miehet kuvittelevat ratkaisevansa lukkiutuneen oidipaalisen kompleksin Äidin ja Rakas-tajattaren yhdistyessä ja tuhoutuessa.

Koska miehet eivät kykene kajoamaan Rakasta-jattareen, tarvitaan tilanteen ratkaisuksi lapsi; tässä tapa-uksessa symbolisesti keskenkasvuinen eli puoli-pituinen, hobitti. Lapsi (Frodo) elää keskellä oidi-paalivaihetta, jossa Äitiin kohdistuva halu on läsnä ja vielä ratkaisematta. Tämän takia Frodo on kykenevä penetroimaan symbolisen Rakastajattaren; kyse on vain lapsen eroottisesta leikistä, itsetyydytyksestä, ei oidipaa-

livaiheen ratkaisemisesta ja siirtymisestä sosiaaliseen jär-jestykseen.

Keskenkasvuisenkaan leikit Rakastajattaren kanssa eivät ole ongelmattomia: eroottisesta leikistä koettu syyllisyys ja häpeä mani- festoituvat Äidin tuijotta-vana, kaikennäkevänä kat-seena, joka on aina läsnä Frodon laittaessa sormuksen sormeensa.

Sormusten herra –elo-kuvan tyylilaji on fantasia. Elokuvan todellinen fantasia sijaitsee sormuksen saat- tueen mieshahmojen päissä. Misogyniaksi kääntyvä latentti ja kielletty homo-seksuaalisuus saa heidät haluamaan sekä Äidin että Rakastajattaren tuhoa helve-tin liekeissä. Feminiinisyys tarkoittaa heidän päissään vierasta, tuntematonta, pahaa ja tuhottavaa. Kyke-nemättöminä tunnustamaan omaa homoseksuaalisuut- taan he purkavat impotens-sinsa tuhoamisvimmaan.

Seuraavassa numerossa: Hämähäkkimiehen libidon ongelma – ”ristilukkitytsyt on aika kiihottavia”

Perttu Iso-Markku

U

37

Toim

enpi

de 2

002

Neuvostoissa Titta-mummo

Grrrr...Ilmestyy syssymmällä:

Solidaarisuuskalenteri 2003

Noam Chomsky:Ideologia ja valta. Osat 1 ja 2

Tsekkaa koko valikoima netistä: www.rauhanpuolustajat.fi

Uusimmat Pystykorvat

Tove Selin (toim.): Tiikerit tuhon tiellä – Kaakkois-Aasian ympäristöongelmien syyt ja seuraukset

Taina Dahlgren ja Marja-Leena Heikkilä-Horn (toim.);

Tulevaisuus kuuluu Aasialle?Ihmisoikeudet ja ihmiskuva Itä- ja Kaakois-Aasiassa

38

Toim

enpi

de 2

002

Neuvostosta soitat, mummi

First Leonid Brezhnev -peace prize to Bush and Blair

34The Independent left and Kulttuurivihkot-

magazine have awarded the 2002 Leonid Brezhnev peace prize to president of USA, George W. Bush, and to prime minister of Great Britain, Tony Blair. The prize is granted to individual or individuals who most skilfully combine the appearance and humane rhetoric of a peacemaker to militant oligarchy.

The prize is George Orwell´s novel The year 1984, which contains many points of contact with other perioids that the one of Soviet Union in the time of Stalin. In the society of the novel, one of the main slogans is “War is peace!”. It is also the main principle of the foreign policy of Bush and Blair.

Kulttuurivihkot is a left-wing periodical, published by Domirola Inc. This year is the 30th anniversary of Kulttuurivihkot.

Welcome to collective trauma

22Toimenpide visited Israel, where war,

terror and strict security is customary.

We interviewed for example brain researcher

David Carmel, who is a conscript but refuses to serve in the occupied territories. ”The palestinian strike on last tuesday is a proof of our incompetence to destroy the terrorism infrastructure, which was the only plausible explanation for the latest military offensive. Terrorist infrastructure is not the amount of guns and ammunition, it is the fact that there is people willing to die in order to kill us. That will cannot be destroyed by army”, Carmel said to Toimenpide.

Shimmering sands at Boaco

16In Nicaragua, the cooperative society of

Cosatin produces ecological fair trade coffee. The product is fair, when human, environment and culture are taken into account in trade, the working conditions are good and the pay is just. The profi ts must not fall into hands of different intermediaries. In addition, there must be good communication between trading parties and every producer has to have infl uece on decision making that affects him or her.

Farmers in Nicaragua had to borrow money in order to renew their farms and fund the production, but they weren´t able to pay the loans

back when the prices on the world market fell. Fair-trade farmers have avoided the worst setbacks. Because of higher income and loans from cooperatice society’s loan foundation, the farmers have been able to renew their old and deteriorated farms. As Consatin is slowly becoming wealthier, the farmers are planning to start their own coffee brewery.

Twenty years of Independent left

19Year 2003 is the 20th anniversary of the

Independent left in University of Helsinki. The organization which in the beginning was founded to bug the communists and social democrats has been an idelological home for many future politicians, scholars, journalists and activists. In twenty years the world has changed but Indyleft still exists - and is faring very well.The fi rst years of Indyleft were lived in cooperation with the green movement, and as major NGO. The beginning of last decade of the millenium Indyleft was in opposition to governing parties. Now the student core is again more left and more green. In the last elections the number of our seats in Council increased to six.

The result of the elections was better than ever before.

Nonconservative conservative

22Member of the parliament Sirpa

Pietikäinen is a member of the fi nnish conservative right-wing party Kokoomus. She is also the chairwoman of the Finnish Fair Trade Association, she is for the international capital tax and very enthusiastic environmentalist. Toimen-pide tries to fi nd out, why.

In our interview Pietikäinen for example supports raising the govenment funding of universities and opposes the private sector funding of universities. She also states the following of capitalism: ”Capitalism, to me, is a similar centralized system as are some forms of communism. Power just centers on other hands, but it nevertheless centers. Therefore, for me, the big mission of the right wing is to defend the market economy. It was defended with honour against communism, then why not against capitalism. It seems that in our society the policies just slipped from the defencing of market economy to the worshipping of capitalism”.

Brief in English

The Independent Left is an organization founded in 1983 by independent, thinking and feeling red-green leftists. Being leftist, to us, means solidarity. It means fi ghting for democracy, equality,

environment, pacifi sm, culture and internationality. It is a way to think and a way to live.

After successful elections three years ago, the Indyleft has been active on the Executive Board of the

Student Union. In several elections in a row we have succeeded in increasing the number of our seats in the Student Union Council. In addition to this we want to be seen and heard outside the offi cial decision making channels. We march and we

cheer, we stand up when it is needed!

www.helsinki.fi /jarj/sitvasE-mail-list: sitvas@helsinki.fi Contact: anna.e.kervinen@helsinki.fi

What is it?

39

Toim

enpi

de 2

002

Neuvostossa taottu mimmi

sitten niinku kaksinkerta-sesti esiin se ero noihin taustan tyyppeihin.” Ihana Satu kuuntelee nyökytellen hyväksyvästi. Hän tekee työtä käskettyä. Rinta ulos ja vatsa sisään!

Sessio päättyy ja kuvaaja pakkaa aparaattinsa. Hän tarjoutuu lähettämään meille suurennetun kuvan Sadusta toimiston seinälle ripustettavaksi. Olemme kovin otettuja. Onhan Satu niin kaunis ja seksikäs.

Elina Kervinen

etkieväät ja kokous ilta-auringossa nurmi-kolla. Joukko suloisia

hippityttöjä ja -poikia pitä-mässä hauskaa. Tänä iltana pallosta yritetään taas tehdä rahtusen kauniimpi. Mutta kuten kuultua, kauneus on katsojan silmässä.

Maailmankauppakes-kustelumme on edennyt jo pitkälle kun jostakin pyörähtää paikalle velmun näköinen mies. Tuttavuu-dentekorepliikki on hämmentävä: ”Saisko tei-tä käyttää vähän hyväks?”.

valokuvaaja onkin täysin tosissaan. Hän passittaa joukon miehet pitelemään varjostinta Sadun muodok-kailla kupeilla.

Nahkatoppi on kireä. Nuttura on korkea. Halkio on syvä. Sadulla on paljon meikkiä ja kireä hame. Hän totta tosiaan erottuu keskel-tämme.

Silti on kovin kummaa, ettei kuvaaja ymmärrä ole-vansa rahtusen epäkorrekti jatkaessaan hehkutustaan: ”Joo. Sun täytyy olla sillai tosi seksikäs. Tiedäthän, tulee

Itsevarma nenänkohotus miehen kasvoilla saa suu-pielemme nykimään.

Mies selittää olevansa valokuvaaja ja haluavansa kuvata upeaa Satua kesäis-ten ihmisten ympäröimänä. ”Tää on kattokaa vähän sil-lai, että Sadulla on tosi makeet kuteet ja se on niinku tosi seksikäs. Siihen tulee tosi mielenkiintonen kontrasti, jos te ootte siinä taustana”, valokuvaaja lataa.

Leukamme loksahtavat. Naurattaa. Mutta

Satu

R

SITOUTUMATON VASEMMISTO

vasemmistolaisuus

solidaaris

uus

dem

okra

tia

paikallisuus

globaalisuus

tasa-arvo

kulttuuri

kansainvälisyys

ympäristö

luon

to

pasifi sm

i

Sitoutumaton va-semmisto on 1983 perus-

tettu puolueisiin sitoutumaton ajattelevien ja tuntevien ihmisten

järjestö. Vasemmistolaisuus on meille solidaarisuutta. Se on demokratian vaa-

limista paikallisesti ja globaalisti. Se on tasa-arvoa, ympäristön ja luonnon kunni-oitusta, pasifi smia, kulttuuria ja kansainvä-lisyyttä. Se on tapa ajatella ja ennen kaikkea tapa elää. • Sitoutumaton vasemmisto on merkittävä vaikuttaja Helsingin yliopis-ton ylioppilaskunnassa. Kolmen vuoden ajan olemme vaikuttaneet HYYn hal-lituksessa. Edustajistossa paikka-lukumme on kasvanut jo useam-missa peräkkäisissä vaaleissa. Haluamme saada äänemme kuuluviin virallisten vaiku-tuskanavien ulkopuolel-la. Marssimme ja rum-mutamme, nousemme barrikadeille – tuomme äänemme kuuluviin sil loin kun sitä tarvi-taan. •www.helsinki.fi /jarj/sitvas•sähköposti- lista: sit-vas@helsinki.fi

•puheenjohtaja: anna.e.kervinen

@helsinki.fi

OBUNDEN VÄNSTER • INDEPENDENT LEFT